Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Transcription

VESISTÖTARKKAILU 2014
16X236418
6.7.2015
VAPO OY
Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
Vapo Oy
Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun
vuosiyhteenveto 2014
Sisältö
1
JOHDANTO ...................................................................................................................... 3
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA .................................... 3
2.1
2.2
Veden laatuun liittyviä muuttujia ..................................................................................... 4
Turvetuotannon käsitteitä ................................................................................................. 5
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA........................................................................... 8
3.1.1
3.2
3.2.1
Lämpötila ............................................................................................................................ 8
Sadanta ............................................................................................................................... 9
Lumitilanne ....................................................................................................................... 10
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 11
4.1
4.2
4.3
Yleistä ............................................................................................................................... 11
Vesistötarkkailun näytteenotto ....................................................................................... 11
Vesinäytteiden analysointi ............................................................................................... 12
5
TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 .................................................................. 13
5.1
5.2
5.3
5.4
5.5
5.6
5.7
6.2
Yleistä ............................................................................................................................... 13
Tuotantoalueet ................................................................................................................. 13
Ominaiskuormitussuot v. 2014 ........................................................................................ 14
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 ....................................................................... 15
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu ........................................................ 16
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut ........................................................................ 17
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina ............................................................................. 19
Kokonaiskuormitus.......................................................................................................... 20
7
VESISTÖTARKKAILUT 2014....................................................................................... 22
7.2
Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
vuonna 2014 ..................................................................................................................... 22
8
PERHONJOEN VESISTÖALUE 49 .............................................................................. 23
8.1
8.1.1
8.2
8.2.1
8.3
8.3.1
Venetjoen valuma-alue 49.02 ........................................................................................... 25
Kairineva (Halsua) ............................................................................................................. 25
Ullavanjoen valuma-alue 49.05 ....................................................................................... 28
Tynnyrikallionneva (Toholampi)........................................................................................ 28
Perhonjoen yläosan alue 49.06 ........................................................................................ 29
Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan
tuotantoalue (Veteli) .......................................................................................................... 29
9
ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET ................... 30
Copyright © Pöyry Finland Oy
9.1
9.1.1
9.2
9.2.1
9.2.2
9.3
9.3.1
9.4
9.4.1
9.5
9.5.1
9.6
9.6.1
9.7
9.7.1
Purmo norra ån alue 46.05 ...............................................................................................33
Porrasneva (Evijärvi) ..........................................................................................................33
Kurejoen alue 47.04 ..........................................................................................................35
Paskoneva (Alajärvi) ..........................................................................................................35
Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) ........................................................................................37
Kuninkaanjoen valuma-alue 47.05 ..................................................................................38
Kuninkaansuo (Soini) .........................................................................................................38
Vieresjoen valuma-alue 47.07...........................................................................................40
Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) .........................................................40
Vimpelinjoen valuma-alue 47.08 ......................................................................................44
Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi) .................................................................... 44
Levijoen valuma-alue 47.09 ..............................................................................................47
Pannuneva (Soini) ..............................................................................................................47
Kruunupyyn vesistöalue 48 ..............................................................................................49
Pyymaanneva – Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi) .....................................................49
10
LAPUANJOEN VESISTÖALUE 44................................................................................50
10.1
10.1.1
10.1.2
10.1.3
10.1.4
10.2
10.2.1
10.2.2
10.3
10.3.1
10.4
10.4.1
10.5
10.5.1
10.5.2
10.5.3
10.5.4
10.5.5
10.5.6
Kuortaneenjärven alue 44.04 ...........................................................................................53
Kurikkaneva (Kuortane) .....................................................................................................53
Sarvineva (Kuortane) ..........................................................................................................54
Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus) .........................55
Pynttärinneva (Alavus) .......................................................................................................57
Alavudenjärven alue 44.05 ...............................................................................................58
Matoneva 2 (Alavus) ..........................................................................................................58
Sillinneva (Alavus) .............................................................................................................59
Kätkänjoen valuma-alue 44.07 .........................................................................................60
Löyänneva-Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus).........................60
Töysänjoen valuma-alue 44.08 .........................................................................................62
Matoneva 1 (Töysä) ............................................................................................................62
Nurmonjoen valuma-alue 44.09 .......................................................................................62
Tausneva (Kuortane) ..........................................................................................................62
Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva, Riihineva ja Paaluneva (Alavus/Seinäjoki) ..............63
Rahka-Romuneva (Alavus) .................................................................................................65
Vehkaneva (Alavus) ...........................................................................................................66
Tervaneva (Alavus/Seinäjoki) .............................................................................................66
Aitaneva (Alavus) ...............................................................................................................68
11
KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 .................................................................................70
11.1
11.1.1
11.1.2
11.2
11.2.1
11.2.2
11.3
11.3.1
11.3.2
11.3.3
11.3.4
Jalasjoen alue 42.04 ..........................................................................................................73
Koirainneva (Jalasjärvi) ......................................................................................................73
Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) ......................... 74
Mustajoen valuma-alue 42.05...........................................................................................77
Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) ..................................................................................77
Vasikkaneva (Jalasjärvi) .....................................................................................................81
Seinäjoen valuma-alue 42.07 ............................................................................................82
Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi) .........................................................................................82
Näätäneva (Jalasjärvi) .........................................................................................................84
Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) ..................................................................... 85
Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) .........................................................................86
11.3.5
11.3.6
11.3.7
11.4
11.4.1
11.4.2
11.4.3
11.5
11.5.1
11.5.2
Amerikanneva (Seinäjoki).................................................................................................. 87
Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) ......................................................................................... 88
Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki)............................................................................ 89
Hirvijoen valuma-alue 42.08............................................................................................ 92
Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) ........................................................ 92
Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) ............................................................................... 95
Pesäneva (Jalasjärvi) .......................................................................................................... 97
Kainastonjoen valuma-alue 42.09 ................................................................................... 97
Isoneva (Kurikka) .............................................................................................................. 97
Lammasneva (Teuva)......................................................................................................... 99
12
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35........................................................................ 99
12.1
12.1.1
12.1.2
12.2
12.2.1
12.2.2
12.3
12.3.1
12.3.2
12.4
12.4.1
12.4.2
12.4.3
12.4.4
12.4.5
12.5
12.5.1
Toisveden alue 35.42 ...................................................................................................... 102
Mäkikylänsuo (Ähtäri) ..................................................................................................... 102
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) ........................................................................... 103
Ähtärinjärven alue 35.43 ............................................................................................... 105
Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi) ........................................................................... 105
Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) .............................................................................................. 107
Kolunjoen valuma-alue 35.46 ........................................................................................ 109
Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini) .......................................................................... 109
Kalliosuo (Soini) .............................................................................................................. 111
Niemisjoen valuma-alue 35.47 ....................................................................................... 114
Soidinsuo (Ähtäri) ........................................................................................................... 114
Sarasuo (Ähtäri) ............................................................................................................... 115
Ulpassuo (Soini) .............................................................................................................. 116
Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) ......................................................... 117
Mölynsuo-Mustassuo (Soini) ........................................................................................... 118
Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.48 .......................................................................... 119
Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri)................................................................................. 119
13
KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 .......................................................................... 123
13.1
13.1.1
13.1.2
Nummijoen valuma-alue 36.07 ...................................................................................... 126
Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) .............................. 126
Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) ...................................................................... 128
14
NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39 ........................................................................... 131
14.1
14.2
Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) .......................................................................... 133
Takaneva (Kurikka) ...................................................................................................... 134
15
LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37 ................................................................... 134
15.1
15.1.1
15.2
15.2.1
Karijoen valuma-alue 37.04........................................................................................... 136
Mustaisneva (Kauhajoki) ................................................................................................. 136
Kärjenjoen valuma-alue 37.06....................................................................................... 138
Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki) ................................................ 138
16
TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38............................................................................. 139
16.1
Profeetanneva (Teuva) ................................................................................................... 140
17
VESISTÖYHTEENVETO ............................................................................................. 141
18
VIITTEET ...................................................................................................................... 142
Liitteet
Liite 1
Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Etelä-Pohjanmaan
ELY -keskuksen alueella
Liite 2
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2014
Pöyry Finland Oy
Jorma Keränen (FM)
Antti Leskelä (FM)
Yhteystiedot
Paristotie 15
67900 Kokkola
sähköposti: [email protected]
puh. 010 33 28210
www.poyry.fi
3
1
JOHDANTO
Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun
koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut.
Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018.
Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat
raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien
vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla.
Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta
2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä.
Vuonna 2014 oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla yhteensä 91 tuotantoalueella 134 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan
vuoden 2014 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy.
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA
Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja
varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa.
Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy
monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa.
Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista
pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993).
4
2.1
Veden laatuun liittyviä muuttujia
a-klorofylli, µg/l
a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan
Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä.
Fosfori (KOK-P) µg/l
Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää.
Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen
kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle
15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä.
Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l
Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden
leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat
yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän.
Typpi (KOK-N) µg/l
Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin
ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l
pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä.
Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l
Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan
leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien
nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä.
Kiintoaine mg/l
Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen.
Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita
maaperästä liuenneesta savesta johtuen.
5
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) mg/l O2
Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös
jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten
meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l.
Sähkönjohtokyky (mS/m)
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin.
Sameus (FTU/FNU)
Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien
partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen.
Rauta (Fe) µg/l
Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea.
Happamuus eli pH-arvo
pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten
pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja
siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n.
Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll
Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden
happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2/l)
sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä
lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena
vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella.
Väriluku mgPt/l
Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on
humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos
väriluku on alle 40 mgPt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgPt/l.
2.2
Turvetuotannon käsitteitä
Bruttokuormitus
Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen
sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin
käytössä on termi bruttopäästö.
6
Humus
Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on
väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii
kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) ja veden väriarvon avulla.
CODMn- ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida
erotella, missä määrin kyse on humuksesta.
Jako-oja
Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle.
Kasvillisuuskenttä
Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää
kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla.
Kemikalointi
Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon.
Keräilyoja
Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön
Kokoojaoja
Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat
Kosteikko
Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas.
Kuntoonpanovaihe
Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään
mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä.
Kuormitus (päästö)
Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen
kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi).
Laskeutusallas
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen
sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta.
Laskuoja
Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön.
7
Lohko
Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama
tuotantoala.
Maaperäimeytys
Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana
ympäristöön.
Mittapato
Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari.
Nettokuormitus
Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö.
Ominaiskuormitus
Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä
pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi).
Pintavalutus (kenttä)
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa
ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja
biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa
luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta.
Reunaoja (ympärysoja)
Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta
Sarka
Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla
Sarkaoja
Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan
Sarkaojapidätin (virtaamansäätö)
Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen
pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia
Valuma
Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2)
Valunta
Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai
kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä)
8
Virtaama
Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s)
Ylivuotokenttä
Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi.
Ympäristölupa
Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha.
Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä
erilaisia tarkkailuvelvoitteita.
YVA
YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia.
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava ja Ähtäri sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja.
3.1.1
Lämpötila
Kauhava
Vuoden 2014 keskilämpötila (5,5 oC) oli Kauhavalla korkeampi kuin vertailukauden 1981 2010 keskilämpötila (3,6 oC). Vuosi 2014 oli 1,9 astetta pitkänajan vertailuajanjaksoa lämpimämpi. Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa vain tammija kesäkuu olivat tavallista
viileämpiä (kuva 1). Talven keskilämpötilat olivat 0 oC:n alapuolella vain joulukuun ja
tammikuun. Lämpötilojen osalta kevät oli tavanomaista lämpimämpi kuten myös pääosin
kesä ja syksy. Heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi kuten yleensäkin. Syksy ja koko
loppuvuosi 2014 olivat vertailujaksoa 1981 - 2010 lämpimämpiä.
Kuva 1.
Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona
1981 - 2000.
9
Ähtäri
Vuoden 2014 keskilämpötila (4,6 oC) oli Ähtärissä hieman korkeampi kuin vertailukauden
1981 - 2010 keskilämpötila (3,6 oC). Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa vain tammija kesäkuu 2014 olivat tavallista viileämpiä (kuva 2). Talven keskilämpötilat olivat 0 oC:n
alapuolella joulukuusta helmikuuhun 2014. Heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi kuten
yleensäkin. Syksy 2014 oli lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta loppuvuosi selvästi tavanomaista lämpimämpi.
Kuva 2
Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Ähtärissä vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona
1981 - 2010.
Rannikolla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa terminen kasvukausi alkoi
vuonna 2014 noin 12-17.4. eli noin pari viikkoa vuosien 1981–2010 keskiarvoa aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi päättyi lähes koko Etelä-Pohjanmaan
tarkkailualueella 12-14.10., mikä on suunnilleen samaan aikaan kuin alueella pitkällä aikavälillä keskimäärin.
Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden
keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella.
Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.
3.2
Sadanta
Kauhava
Vuonna 2013 Kauhavalla saatiin sateita 513 mm eli lähes saman verran kuin vertailujaksolla
1981 – 2010 keskimäärin (515 mm). Sateisin kuukausi oli heinäkuu, mutta runsaasti sateita
saatiin myös loka- ja marraskuussa. Vähäsateisia kuukausia olivat tammija huhtikuu. Turvetuotantokaudella selvästi tavanomaista vähäsateisempia kuukausia olivat kesä- ja syyskuu
(kuva 3).
10
Kuva 3.
Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona
1981-2000.
Ähtäri
Vuonna 2014 Ähtärissä satoi huomattavasti vertailujakson 1981 – 2010 keskiarvoa (650
mm) vähemmän (565 mm). Joulu-, tammija helmikuussa satoi hieman tavanomaista
enemmän. Sateisin kuukausi oli heinäkuu, mutta runsaasti sateita saatiin myös loka- ja marraskuussa. Vähäsateisia kuukausia olivat tammija huhtikuu. Turvetuotantokaudella selvästi
tavanomaista vähäsateisempia kuukausia olivat kesä- ja syyskuu (kuva 4).
Kuva 4
Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Ähtärissä vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona
1981-2010.
3.2.1
Lumitilanne
Etelä-Pohjanmaalla lunta oli talvella 2013 - 2014 keskimääräistä vähemmän. Lumen syvyys
oli maksimissa joulukuussa 2013 Kauhavalla 12 cm ja Ähtärissä 7 cm (kuva 6). Maaliskuussa 2014 lumet olivat jo sulaneet molemmilta paikkakunnilta. Terminen talvi alkoi EteläPohjanmaalla pääosin sisämaassa 20.11.2013, mutta rannikolla vasta 10.1.2014. Tavanomainen termisen talven alkamisaika on 6.11-21.11. Terminen talvi loppui 8-22.2.2014 noin
puolitoista kuukautta keskimääräistä aikaisemmin.
11
Kuva 5
Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella 2013-2014 ja vertailujaksolla 1981-2010.
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS
4.1
Yleistä
Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun
on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy.
Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista
on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy.
4.2
Vesistötarkkailun näytteenotto
Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 38 järvihavaintopistettä ja 96 virtavesipistettä
(taulukko 1).
Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014.
ELY-keskus
Häme
Keski-Suomi
Varsinais-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Pirkanmaa
yhteensä
Vesistötarkkailupisteitä
Joet Järvet yhteensä
20
10
30
83
62
145
64
4
68
96
38
134
46
22
68
309
136
445
12
Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa;
4.3
-
Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinäelokuussa
-
Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa
Vesinäytteiden analysointi
Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä
suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5
m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.
Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit:
Järvipisteet
lämpötila
näkösyvyys
happi (pitoisuus, kyll- %)
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.)
Jokipisteet
lämpötila
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
13
5
TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014
5.1
Yleistä
Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli
1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita
alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2).
Taulukko 2
Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELYkeskuksten alueilla vuonna 2014.
Pinta-ala, ha
Vapo Oy
Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut
alle 5 v
5.2
Yhteensä
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
579
1 901
4 077
3 693
11 185
56
190
20
204
635
6,0
45
66
443
881
45
520
379
539
1 929
687
2 656
4 542
4 879
14 630
Yhteensä 2014
21 435
1 106
1 441
3 412
27 393
Tuotantoalueet
Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232
tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet
sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 102 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pintaalasta oli 23,1 %. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa.
Taulukko 3
Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri
vesistöalueilla vuonna 2014.
Pinta-ala, ha
Vesistöalue
Tuotannossa Levossa
14 Kymijoen vesistöalue
18 Porvoonjoen vesistöalue
27 Paimionjoen vesistöalue
28 Aurajoen vesistöalue
33 Lapinjoen vesistöalue
35 Kokemäenjoen vesistöalue
36 Karvianjoen vesistöalue
37 Lapväärtinjoen vesist öalue
38 Teuvanjoen vesistöalue
39 Närpiönjoen vesistöalue
42 Kyrönjoen vesistöalue
44 Lapuanjoen vesistöalue
46 Purmonjoen vesistöalue
47 Ähtävänjoen vesistöalue
48 Kruunupyynjoen vesistöalue
49 Perhonjoen vesistöalue
83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue
Yhteensä 2014
3 804
27
67
65
79
5 102
2 605
340
129
276
4 420
1 079
138
951
701
1 144
509
21 435
Valmistelussa
264
357
195
20
353
5
49
76
155
19
179
199
262
126
100
71
41
77
1 106
1 441
Tuotannosta poistunut
alle 5 v
578
0,5
665
381
100
3
36
980
409
97
21
142
3 412
Yhteensä
5 003
27
67
65
79
6 315
3 010
490
132
312
5 737
1 769
238
1 137
942
1 562
509
27 393
Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä
14
käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä
noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon
ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla tuotannossa olevilla soilla.
5.3
Ominaiskuormitussuot v. 2014
Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014
mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa,
joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta
2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista.
Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä
pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet.
Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla
kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7.
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen.
Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osaalueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa
oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin.
15
Taulukko 4
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014.
Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014
Suo
Paikkakunta
Alue A (n=4)
Okssuo pvk ap
Okssuo kost. Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Alue B (n=5)
Isosuo Kosteikot ap
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost. Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Joutsuo pvk ap
Alue C (n=3)
Helminkäiskeidas pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Alue D (n=4)
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Alue E (n=6)
Satamakeidas pvk ap
Kurkikeidas kasv.kenttä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Alue F (n=4)
Sammatinneva pvk ap
Iso-korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Alue G (n=2)
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Alue H1 (n=10)
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatteikonsuo pajukenttä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5
Saarekeneva kosteikko 9 ap
Alue H2 (n=5)
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Lapsukansuo pvk 1 ap
Alue I1 (n=3)
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Alue I2 (n=2)
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Alue J (n=8)
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso-Saapasneva pohj. ap
Alue K (n=1)
Purontausneva pvk ap
Yhteensä
5.4
ELY-keskus
Vesiensuojelutaso
Näytteet
yht.
kpl
Mittapadon
valuma-alue
ha
Tammela
Tammela
Tammela
Ypäjä
Häme
Häme
Häme
Häme
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
75,3
75,6
51,0
26,4
Punkalaidun
Huittinen
Huittinen
Köyliö
Eura
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
25
23
23
24
23
339,4
88,3
58,7
205,2
190,2
Isojoki
Siikainen
Siikainen
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
17
28
114,0
106,6
91,5
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Pintavalutus
Kosteikko
23
25
24
25
19,0
56,4
29,8
71,4
Honkajoki
Kankaanpää / Honkajoki
Kankaanpää
Kankaanpää
Parkano
Jämijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pirkanmaa
Pirkanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
25
24
23
24
25
24
189,5
214,1
92,4
423,3
170,1
105,1
Seinäjoki
Etelä-Pohjanmaa
Jalasjärvi
Etelä-Pohjanmaa
Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa
Alavus
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
21
21
22
22
162,5
354,8
365,6
43,1
T euva
Kurikka
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Kosteikko
Kosteikko
24
24
155,9
70,4
Ähtäri
Keuruu
Petäjävesi
Jyväskylä
Multia
Multia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kosteikko
Kosteikko
Perustaso / pvk
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä)
Kosteikko
23
30
23
22
24
19
23
18
20
21
98,7
88,3
68,7
135,8
101,4
77,9
22,6
32,0
32,0
24,8
Multia
Keuruu
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
22
28
26
21
27
49,1
45,4
40,2
36,4
41,1
Soini
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
24
26
28
219,2
84,4
369,4
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
25
25
21,4
68,1
Vimpeli
Veteli
Evijärvi / Lappajärvi
Evijärvi / Kauhava
Veteli
Halsua
Halsua
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
27
24
21
24
21
10
266,9
171,8
237,7
121,8
87,3
167,0
151,5
66,8
Pihtipudas
57 kpl
Keski-Suomi
Pintavalutus
27
1341
75,3
6949
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014
Hydrologisen vuoden (1.11.2013–31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57 kpl)
keskivaluma oli 12,7 l/s km2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla
alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken.
16
5.5
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu
Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset
kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn-arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää
osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin.
Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan
humuspitoisia ja lievästi happamia. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä.
Vuositasolla veden pH oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen pH oli Rinnansuon
kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (pH 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn-arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O 2/l, suurin Okssuon
kosteikolla (90 mg O2/l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O 2). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l.
Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella
pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3,
jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta
purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l),
kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l.
Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon
pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l.
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin
kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet
olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli
kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta COD Mn –arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä.
17
Taulukko 5
Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu.
Sarakkeessa ”Alue” numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2
kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I.
Suo
Alue
Hämeen ELY-keskus
Okssuo pvk ap
Okssuo kost . Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Keski-Suomen ELY-keskus
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatt eikonsuo pajukenttä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5
Saarekeneva kosteikko 9 ap
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Purontausneva pvk ap
Varsinais-Suomen ELY-keskus
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost. Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Joutsuo pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Kurkikeidas kasv.kentt ä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Helminkäiskeidas pvk ap
Satamakeidas pvk ap
Sammatinneva pvk ap
Iso- korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso- Saapasneva pohj. ap
Pirkanmaan ELY-keskus
Isosuo Kosteikot ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Vesiensuojelutaso
Näytteet
yht.
pH Kiintoaine
kpl
25°C
mg/l
Vedenlaatu
Typpi Amm.typpi
µg/l
µg/l
Fosfori
µg/l
Fosfaatti- P Rauta
µg/l
mg/l
CODMn
mg O2/l
A
A
A
A
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
5,1
5,3
4,1
4,4
6,4
3,6
12,0
28,1
1536
2033
1258
1737
208
786
511
557
94
40
25
87
23
3
6
17
3,2
1,7
6,5
8,4
71
90
28
22
D
D
D
D
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H2
H2
H2
H2
H2
K
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä)
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
23
25
24
25
30
23
22
24
19
23
18
20
21
22
28
26
21
27
27
6,3
6,1
6,2
5,9
6,3
5,1
6,1
4,7
5,5
4,9
6,2
6,6
6,5
5,7
5,6
4,4
4,8
5,6
5,2
2,9
3,2
4,8
17,6
10,0
12,3
4,5
2,3
2,6
2,7
7,9
4,5
10,4
4,1
7,2
2,6
6,5
6,4
5,7
685
1557
891
2276
818
2380
1395
1353
1124
1099
1126
949
1341
1330
1545
1126
950
1746
2165
82
478
87
1093
60
716
115
205
123
158
245
127
355
154
528
107
82
521
743
15
22
19
51
36
100
85
66
91
30
64
51
56
68
91
164
112
126
65
3
4
3
21
8
27
33
14
52
6
24
21
14
27
38
101
61
54
11
1,2
1,7
1,9
5,9
4,0
3,7
1,5
1,1
0,56
1,9
2,9
3,0
2,4
0,93
1,6
1,1
0,97
3,6
2,0
16
36
25
35
20
70
38
54
46
44
32
28
28
47
46
59
48
58
62
B
B
B
B
C
C
E
E
E
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
23
23
24
23
17
28
24
23
24
5,0
4,7
6,4
5,8
4,5
6,5
5,9
4,4
6,1
9,4
5,7
15,8
11,9
6,1
3,8
6,8
1,8
4,3
1526
1183
3867
2011
1554
963
1323
1270
1244
146
38
2767
461
641
263
276
439
124
176
42
72
67
31
46
55
16
76
70
9
23
9
7
22
10
3
31
4,4
1,4
8,0
2,3
1,7
2,2
2,5
1,1
2,6
85
76
41
55
48
29
37
55
41
C
E
F
F
F
F
G
G
H1
I1
I1
I1
I2
I2
J
J
J
J
J
J
J
J
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
21
21
22
22
24
24
23
24
26
28
25
25
26
25
27
24
21
24
21
10
6,5
6,7
4,5
5,3
6,1
4,9
5,2
5,7
6,6
5,1
5,8
6,0
5,9
5,5
6,4
5,6
5,5
6,2
4,9
6,6
6,5
5,2
3,3
3,7
5,8
9,2
7,3
3,0
15,7
4,4
5,3
5,4
3,7
5,2
4,8
3,4
11,1
8,0
6,1
5,8
1,8
2,1
4,3
4,1
715
818
1242
1640
1197
1955
1412
1248
1475
1211
1560
1220
1664
1564
1938
1663
2307
1809
1435
863
1104
2040
39
141
207
294
211
539
349
106
312
82
509
115
700
426
631
495
629
485
229
126
137
1276
63
49
31
48
63
62
62
58
44
37
29
39
80
55
59
55
100
46
71
15
40
53
30
14
7
5
19
18
13
13
11
6
2
4
1,1
1,6
1,6
1,5
2,2
2,2
1,8
1,2
2,3
1,3
1,1
2,2
14
18
39
11
31
5
10
3
4,0
3,6
3,5
3,7
1,7
1,9
3,5
23
15
68
52
38
73
42
50
33
54
48
42
43
44
57
42
82
64
67
33
37
69
B
E
E
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
25
25
24
6,4
5,0
6,4
9,5
2,6
17,1
1473
854
1070
131
27
187
84
19
59
19
3
14
2,7
0,77
3,1
48
40
34
1341
1062
944
604
501
541
572
5,6
5,7
5,6
5,8
6,0
6,0
6,0
5,8
6,8
8,4
6,4
6,1
9,2
10,3
8,9
9,3
1453
1535
1612
1785
2185
1855
1794
2083
378
557
499
598
935
729
711
827
61
61
56
63
72
82
77
80
19
23
20
25
27
28
23
23
2,5
3,4
3,4
2,8
3,8
3,7
3,2
3,3
47
45
52
50
51
47
48
58
10
30
4,1
6,7
1,8
28
685
3867
27
2767
15
176
<5
101
0,56
8,4
15
90
1167
660
44
85
378
5,7
5,6
4,3
6,3
5,7
7,0
5,6
20,0
5,0
8,3
1458
1570
1498
913
1395
381
436
534
135
328
55
62
56
37
48
16
19
12
13
11
2,6
2,4
7,4
2,3
2,4
46
52
25
25
45
174
5,4
5,0
1418
360
100
56
1,6
49
ka 2014 (n=57):
ka 2013 (n=42):
ka 2012 (n=38):
ka 2011 (n=25):
ka 2010 (n=21):
ka 2009 (n=25):
ka 2008 (n=25)
ka 2007 (n=23)
Minimi:
Maksimi:
Suon käyttövaihe (ka):
Tuotanto (n=50)
Pintavalutus (n=28)
Kemikalointi (n=2)
Kasvillisuuskenttä (n=4)
Kosteikko (n=16)
Valmistelu (n=7)
5.6
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut
Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa
määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät
ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi,
18
koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin.
Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin.
Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen
tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta
vuodelta 2014. Vuosina 2012 - 2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa
on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina
2005 – 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19
– 25 pisteen välillä (taulukko 6).
Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) 449 g O2/ha/d (taulukko 6).
Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin brutto-ominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia,
mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen
vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden
2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten
kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %.
Taulukko 6
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014.
Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät
kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a).
Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a.
Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5
kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät brutto-ominaiskuormitukset olivat
Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat brutto-ominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat
valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla
(1 002 kg O2/ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O2/ha/a).
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsitte-
19
lymenetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli
keskimääräistä alhaisempi (93 kg O2/ha/a).
Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli
pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta.
5.7
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina
(taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja
syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin
vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös
syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien
aikaan. Talvi 2013–2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään
tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset.
Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen
pituudet vaihtelevat kohteiden välillä.
Taulukko 7
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014.
Jakso
Ominaiskuormitus, brutto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Ominaiskuormitus, netto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Talvi (n=57)
Kevät (n=57)
Kesä (n=57)
Syksy (n=57)
46
101
45
100
15,5
17,7
8,5
35,4
0,54
0,69
0,41
0,85
371
344
304
929
36
89
38
79
10,4
11,7
5,3
25,4
0,34
0,45
0,28
0,45
43
-37
98
287
Vuosi (n=57)
68
17
0,58
446
57
11,6
0,36
91
6
VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014
6.1
Yleistä
Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu
ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen
summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun.
Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on
laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi
ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla.
Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina
kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on
laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien
samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja.
Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.
20
Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin
Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas
(Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden
alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan.
Vuosina 2009 - 2014 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen
vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa
levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista.
Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn:n osalta on laskettu
myös nettokuormitukset.
Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon
kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain.
6.2
Kokonaiskuormitus
Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232 Vapo
Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät
suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen vesistöalueelle
Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien 2007 –
2013 kokonaiskuormitukset.
Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella.
Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat
olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen
alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta.
Kiintoaineen ja CODMn:n osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet
ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät
ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v. 2013 1 mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l on kiintoaineen
osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa
olemaan korkeampia kuin ennen vuotta 2013. Lisäksi vuoden 2014 raportoinnissa ei ole
enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n tuotantoalueita.
21
Taulukko 8
Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaiskuormitukset ELY-keskuksittain
vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Yhteensä 2014
Yhteensä 2013
Yhteensä 2012
Yhteensä 2011
Yhteensä 2010
Yhteensä 2009
Yhteensä 2008
Yhteensä 2007
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok- P COD Mn
36
4,3
0,11
96
79
12
0,47
375
170
29
0,88
751
129
30
0,90
778
389
80
2,2
2 141
803
155
4,6
4 141
1 160
156
5,8
4 110
1 355
294
9,7
8 713
973
204
6,2
5 301
732
208
6,3
1 040
222
8,7
1 369
301
9,4
975
251
8,1
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok-P
COD Mn
33
3,1
0,062
22
70
7,7
0,30
90
152
21
0,53
187
109
20
0,51
154
337
56
1,3
659
701
108
2,7
1 113
1 058
105
3,7
693
955
193
5,7
1 723
648
123
2,9
494
148
3,9
753
150
5,8
930
191
5,1
746
194
5,8
Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 9). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat
Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin
osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen vesistövaikutuksia
tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa.
Taulukko 9
Läntisen
Suomen
kuormitustarkkailussa
mukana
olevien
kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
kuormitukset yhteensä
vesistöalueittain
14 Kymijoen va
18 Porvoonjoen va
27 Paimionjoen va
28 Aurajoen va
33 Lapinjoen va
35 Kokemäenjoen va
36 Karvianjoen va
37 Lapväärtinjoen va
38 T euvanjoen va
39 Närpiönjoen va
42 Kyrönjoen va
44 Lapuanjoen va
46 Purmonjoen va
47 Ähtävänjoen va
48 Kruunupyynjoen va
19 Perhonjoen va
83 Suomenselän
rannikkoalueen va
Yhteensä 2014
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
144
30
0,91
787
6,0
0,20
0,009
3,7
0,9
0,27
0,006
10
3,7
0,39
0,011
16
1,3
0,34
0,007
6,5
179
34
1,1
912
107
17
0,54
403
10
2,7
0,072
80
2,1
0,77
0,019
17
3,9
1,3
0,077
58
183
29
0,85
785
41
8,5
0,27
243
4,4
2,4
0,056
74
30
6,2
0,16
167
29
7,2
0,17
193
30
10
0,20
221
26
5,2
0,090
166
803
155
4,6
4 141
turvetuotantoalueiden
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
124
20
0,51
155
6,0
0,16
0,008
1,3
0,71
0,15
0,001
2,5
3,5
0,31
0,007
10
1,2
0,27
0,004
1,7
158
23
0,71
222
95
12
0,31
29
7,6
1,6
0,026
7,2
1,7
0,56
0,011
3,6
3,0
0,85
0,059
29
169
21
0,56
313
36
6,0
0,17
84
3,3
1,8
0,04
38
20
4,1
0,080
33
25
5,4
0,10
83
24
6,3
0,075
13
24
4,0
0,040
87
701
108
2,7
1113
22
7
VESISTÖTARKKAILUT 2014
7.1
Yleistä
Vuoden 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat
useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY
-keskusten yhteenvedoissa.
Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella.
Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2014 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2014 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2014 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen
virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet,
mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat
ovat teoreettisia, eivätkä ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia.
Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2014 analyysitulokset
löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2.
7.2
Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
vuonna 2014
Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua tarkastellaan kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014.
Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Etelä-Pohjanmaan ELY -keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös EteläPohjanmaan ELY-keskuksen alueelle.
23
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapo Oy:n tuotantoalueista oli tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014 seuraavilla:
Suo
Kunta
Paskoneva
Alajärvi
Aitaneva
Alavus
Haapaneva
Alavus
Löyänneva
Alavus
Matoneva 1
Alavus
Matoneva 2
Alavus
Matoneva 3
Alavus
Mylly-Sikaneva
Alavus
Paaluneva
Alavus
Rahka-Romuneva
Alavus
Sillinneva
Alavus
Västinneva
Alavus
Vuorenneva
Alavus
Vierunneva
Alavus / Seinäjoki
Tervaneva
Alavus/ Seinäjoki
Porrasneva
Evijärvi / Kauhava
Iso-Saapasneva
Pyymaanneva
Saapasneva
Evijärvi
Kairineva
Halsua
Helmikäiskeidas/Kotokeidas 1 Isojoki
Tempakankeidas/Kotokeidas 1 Isojoki
Kotokeidas
Isojoki
Iso-Korvaneva
Jalasjärvi
Korvajärvenneva
Jalasjärvi
Kyrön-Koirainneva
Jalasjärvi
Liikaneva
Jalasjärvi
Linnus-Lainesneva
Jalasjärvi
Löyhinkineva
Jalasjärvi
Madesneva
Jalasjärvi
Näätäneva
Jalasjärvi
Susineva
Jalasjärvi
Pesäneva
Jalasjärvi
Pynttärinneva
Jalasjärvi
Vasikkaneva
Jalasjärvi
Vähä-Hautaneva
Jalasjärvi
8
Suo
Kontioneva
Valkianeva
Heposuot
Juuvinsuo
Savonneva
Hormaneva
Kampinkeidas
Koihnanneva
Lupikistonneva
Mustaisneva
Säkkineva
Viitalanneva
Palloneva
Riihi Peuraneva
Hanhineva
Kiimaneva
Kurikkaneva
Saarijärvenneva
Sarvineva
Tausneva
Teerineva
Takaneva
Isoneva
Lamminneva
Rackarmossen
Östramossen
Alkkia/Sompaneva
Amerikanneva
Haukineva
Juupa-Jäkäläneva
Peurainneva
Pirjatanneva
Sammatinneva
Heiniahonneva
Kalliosuo
Kuninkaansuo
Kunta
Jalasjärvi / Kauhajoki
Jalasjärvi / Seinäjoki
Karstula / Soini
Karstula / Soini
Karstula/Kyyjärvi/Alajärvi/Soini
Karvia/Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka
Keuruu, Virrat, Ähtäri
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Kurikka
Kurikka/Kauhajoki/Teuva
Lapua
Närpiö
Närpiö
Parkano/Karvia
Seinäjoki
Seinäjoki / Jalasjärvi
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Soini
Soini
Soini
Suo
Kurkisuo
Leväsuo
Matosuo
Mölynsuot
Naarasneva
Pannuneva
Puntari-Konttisuot
Teerisuo
Ulpassuo
Koirasuo
Lypsinneva
Lammasneva
Profeetanneva
Tynnyrikallionneva
Kapustaneva
Laukkulamminneva
Laurinneva
Pollarinneva
Ristineva
Sarvineva
Korpisalonneva
Pälvineva
Ruissaarenneva
Hietasalon/Tuuranneva
Loukkusuo
Majasuo
Mustasuo
Mäkikylänsuo
Riitasuo
Ruokosuo
Sarasuo
Soidinsuo
Tupasuo
Kunta
Soini
Soini
Soini / Ähtäri
Soini / Karstula / Saarijärvi
Soini
Soini
Soini
Soini
Soini
Soini
Soini
Teuva
Teuva
Toholampi
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
Perho
Vimpeli
Vimpeli
Vimpeli
Virrat
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
PERHONJOEN VESISTÖALUE 49
Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven raja-alueilla olevista pienistä järvistä. Joen pituus on noin 160 km. Vesistö-alueen pinta-ala on 2 524 km2 ja sen järvisyys
3,4 %. Perhonjoki laskee Perhon kunnan läpi Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen
ja Kruunupyyn kuntien rajalla Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Perhonjoki laskee Perämereen Kokkolan kaupungin pohjoispuolella. Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoessa Venetjoen tekojärvi (17,8 km2 ), Patananjoessa Patanan tekojärvi (11,0
km2) ja Köyhäjoessa Vissaveden tekojärvi (3,6 km2). Vesistön suurimmat järvet ovat Ullavanjärvi (15,5 km2), Halsuanjärvi (7,7 km2) ja keskiosan järviryhmän suurin järvi Isojärvi
(8,7 km2). Näistä säännöstellään Halsuanjärveä, keskiosan järviryhmää ja tekoaltaita. Voimalaitoksia Perhonjoessa on kaksi: 31 km merestä jokiuomaa ylöspäin Kaitfors Kruunupyyn
Alavetelissä ja 60 km ylöspäin Pirttikoski Kaustisella.
Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 20,6 m3/s jaksolla 1.11.2013–
31.10.2014, kun pitkänajan 1971–2000 keskivirtaama on ollut vastaavalla jaksolla 20,9
m3/s. Perhonjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2013 ja vielä alkuvuonna 2014 (kuva 6).
24
Kuva 6
Perhonjoen Kaitforsin päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 19712000.
Perhonjoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön keskiosalle Halsuaan ja Veteliin (taulukko 10). Vuonna 2014 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa, valmistelussa) oli 1 420 ha eli noin 0,6 % valuma-alueen pinta-alasta.
Taulukko 10. Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta Tuotannossa Levossa Valmistelussa
49.02 Perhonjoen keskiosan a
40.025 Pollarinojan va
49.05 Ullavanjoen valuma-alue
49.056 Hongistonojan va
49.057 Latonevanojan va
Jauhoneva
Veteli
Tynnyrikallionneva Toholampi
Kairineva
Halsua
1144,4
38,7
38,7
199,0
0,0
77,1
0,0
174,9
45,9
129,0
47,0
0,0
47,0
Jauhoneva
Veteli
134,0
134,0
0,0
77,1
77,1
49.07 Venetjoen valuma-alue
49.071 Venetjoen alaosan a
Kairineva
Halsua
215,0
215,0
133,0
133,0
0,0
49.08 Perhonjoen yläosan alue
49.082 Leppäniemen a
Sarvineva
Pollarinneva
Laurinneva
Laukkulamminneva
Kapustaneva
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
480,4
48,0
144,5
159,0
62,3
66,6
0,0
0,0
Ristineva
Ruissaarenneva
Veteli
Vimpeli
101,4
101,4
19,0
0,0
49.06 Köyhäjoen valuma-alue
49.067 Vissaveden tekojärven va
49.09 Patananjoen valuma-alue
49.091 Patananjoen alaosan a
49.093 Patananjoen yläosan va
19,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Perhonjoen Kaitforsin 9,16 l/s*km2 vuoden 2014 keskivalumaa Köyhänjoen ja Ullavanjoen valuma-alueilla ja Tunkkarin 9,91 l/s*km 2 keskivalumaa
Perhojoen keski- ja yläosalla sekä valuma-alueiden pinta-aloja ja niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Perhonjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 25 t, typen 5,4 t ja fosforin 0,11 t ja näiden kuormitusten perusteella
25
teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Perhonjokeen oli 0,03 mg/l, typen 9 µg/l ja fosforin 0,10 µg/l vuonna 2014. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 221 t O2 ja kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2 (taulukko 11).
2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset
olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät Jauhonevalla ravinteiden ja orgaanisen happea kuluttavan aineen osalta
kohdistuen Vissaveden tekojärveen (Kok-N 87 µg/l ja Kok-P 1,5 µg/l, bruttolisäys COD Mn
4,2 mg/l O2). Kiintoaineen osalta suurin lisäys 0,17 mg/l tuli Latonevanojaan Kairinevalta.
Taulukko 11. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Perhonjoen
vesistöalueella vuonna 2014.
Vesistöalue
Suo
Kunta
49.02 Perhonjoen keskiosan a
40.025 Pollarinojan va
49.05 Ullavanjoen valuma-alue
49.056 Hongistonojan va
49.057 Latonevanojan va
49.06 Köyhäjoen valuma-alue
49.067 Vissaveden tekojärven va
Jauhoneva
Veteli
Tynnyrikallionneva Toholampi
Kairineva
Halsua
Brutto
Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn
mg O2/l
Kiintoaine
mg/l
Kok-N
µg/l
0,30
0,03
8,6
0,10
0,01
0,45
0,0005
0,03
0,5
27,5
0,001
0,04
0,29
0,46
2,43
0,02
0,02
0,17
7,7
16,8
59,9
0,01
-0,04
0,13
Kok- P
µg/l
Jauhoneva
Veteli
0,56
4,24
0,01
0,08
11,3
86,5
0,20
1,50
49.07 Venetjoen valuma-alue
49.071 Venetjoen alaosan a
Kairineva
Halsua
0,64
0,64
0,09
0,09
16,5
16,5
0,32
0,32
49.08 Perhonjoen yläosan alue
Sarvineva
Pollarinneva
Laurinneva
Laukkulamminneva
Kapustaneva
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
Veteli
0,35
0,16
0,59
0,45
0,33
0,39
0,06
0,01
0,11
0,10
0,04
0,05
12,1
2,6
17,0
21,4
11,5
13,4
0,13
0,01
0,13
0,16
0,19
0,23
Ristineva
Ruissaarenneva
Veteli
Vimpeli
0,08
0,05
0,19
0,01
0,007
0,02
2,8
2,1
4,2
0,02
-0,01
0,15
49.09 Patananjoen valuma-alue
49.091 Patananjoen alaosan a
49.093 Patananjoen yläosan va
8.1
Venetjoen valuma-alue 49.02
8.1.1
Kairineva (Halsua)
Kairinevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa
(päätös19/2010/3, dnro ESAVI/126/04.08/2010, myönnetty 26.5.2010). Kairinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1980.
Vuonna 2014 Kairinevalla oli tuotannossa 344 ha ja levossa 188 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kosteikot.
Kairineva sijaitsee Perhonjoen vesistöalueen Venetjoen alaosan valuma-alueella (49.071) ja
Ullavanjoen Latonevanojan valuma-alueella (49.057). Kairinevan kuivatusvedet purkautuivat vuonna 2014 noin 350 ha alalta laskuojien kautta Venetjokeen ja edelleen Halsuanjärveen. Kuivatusvesiä tuli vuonna 2014 noin 176 ha alalta Uudenniitunojaa ja Hanhisalonjokea pitkin Ullavanjärveen.
Kairinevan tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Venetjoessa purkukohdan yläja alapuolella sekä Venetjoen alaosalla ennen Halsuanjärveä. Myös Halsuanjärvessä on ha-
26
vaintopaikka lähellä järven luusuaa. Vuonna 2011 tarkkailuun tulivat mukaan Hanhisalonjoki ja Ullavanjärvi.
Venetjoen alaosaan ja Halsuanjärveen tulee pistekuormitusta myös Halsuan kunnan jätevedenpuhdistamolta. Venetjoki saa alkunsa suuresta (1620 ha), mutta matalasta (keskisyvyys
1,9 m) Venetjoen tekojärvestä.
Hanhisalonjoen vesi on ollut vuosina 2011-2013 hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 12). Vuonna 2014
Hanhisalonjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta oli aiempaa vähemmän. Venetjoen vedet ovat olleet ruskeita, happamia
ja ravinteikkaita (taulukko 12). Venetjokeen, Kairinevan yläpuoliseen havaintopaikkaan vesi
tulee tekojärvestä ja sen veden laatu on samanlaista kuin tekojärven. Kairinevan purkuojan
alapuolella Venetjoen vesi on ollut laadullisesti heikompaa kuin tekojärvestä lähtevä vesi,
sillä siinä on ollut enemmän humusaineita ja ravinteita. Veden laadun heikkeneminen johtuu
osittain jokieroosioista ja osittain myös Kairinevan kuivatusvesistä. Venetjoen alaosalle tulee vesiä Venetjoen sivu-uomista ja myös Halsuan jätevedenpuhdistamolta, mikä lisää vesistökuormitusta, mutta pääpiirteittäin Venetjoen alaosan veden laatu on samanlaista kuin Kairinevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella. Vuonna 2014 Venetjoen vedenlaatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Vuonna 2014 Venetjoen havaintopaikkojen ainepitoisuuksien erojen perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat havaittavat, sillä humusaineiden lisäys oli 5 mg/l ja fosforipitoisuuksien lisäys 6 µg/l ja typen lisäys noin 100 µg/l (taulukko 12).
Taulukko 12. Venetjoen ja Hanhisalonjoen vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Venetjoki yp 1999-2013
keskiarvo n = 40 6,2
4,4
150
2,5
minimi
5,4
<1
100
1,3
maksimi
6,8
12,8
320
7,6
20.5.2014
6,3
6,6
135
2,2
4.8.2014
6,5
3,3
150
1,4
1.9.2014
6,7
8,0
170
4,7
keskiarvo 2014 6,5
6,0
152
2,8
Venetjoki ap 1999-2013
6,4
193
6,1
minimi
5,3
1,0
120
1,7
maksimi
6,8
14,6
400
26,4
20.5.2014
6,3
7,2
165
4,0
4.8.2014
6,4
5,5
220
3,8
1.9.2014
6,4
5,7
270
2,6
keskiarvo 2014 6,4
6,1
218
3,5
Venetjoki alaosa 1999-2013
7,1
212
5,6
minimi
5,1
2,8
100
2,7
maksimi
7,0
16,0
400
17,3
20.5.2014
6,3
8,2
200
4,1
4.8.2014
6,2
7,0
225
6,6
1.9.2014
6,5
7,6
220
5,8
keskiarvo 2014 6,3
7,6
215
5,5
Hanhisalonjoki 2011-2013
keskiarvo n = 7 6,3
7,5
354
6,3
minimi
5,5
2,9
175
2,3
maksimi
6,9
15,0
500
11,0
14.5.2014
6,5
4,9
220
3,9
6.8.2014
6,6
8,5
300
7,6
30.9.2014
6,9
5,3
200
7,0
keskiarvo 2014 6,7
6,2
240
6,2
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
1,9
1,5
4,4
1,6
1,8
3,3
2,2
660
460
1300
510
630
780
640
30
<5
140
44
<5
130
5
2
14
<5
<5
<5
<5
32
15
71
28
29
38
32
2,5
1,7
5,7
2,3
2,6
2,2
2,4
823
480
2100
640
860
700
733
102
<5
690
54
<5
350
38
<5
38
<5
3,0
2,0
5,0
2,7
2,9
2,8
2,8
881
574
1600
640
1000
800
813
59
<5
230
96
<5
400
31
25
31
25
4,3
3,0
5,7
3,4
4,6
5,2
4,4
1121
950
1400
850
1000
760
870
46
30
62
48
35
60
88
26
88
26
<2
<2
37
18
73
35
41
39
38
6
1
14
47
27
110
39
65
55
53
10
<2
22
35
24
49
23
43
33
33
7
6
7
3
3
10
10
8
8
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1360
600
4600
970
1100
2100
1390
20
15
40
17
17
17
17
1873
750
4600
1600
2100
1300
1667
25
16
39
21
24
20
22
2090
910
4700
1600
3000
2400
2333
27
7
48
26
27
22
25
2900
1300
4700
1700
4000
2500
2733
37
30
47
31
38
27
32
27
Ullavanjärvi on suuri (1300 ha), matala ja rehevä järvi, jonka vesi on ollut vuosina 20112013 hieman hapanta, runsasravinteista sekä rautapitoista. Levätuotanto on ollut rehevien
järvien tapaan runsasta (taulukko 13). Vuonna 2014 Ullavanjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2011-2013 keskimäärin.
Halsuanjärvi on hyvin matala (alle 2 m) ja rehevä järvi keskellä viljelymaita. Rehevyydestä
johtuen lopputalvisin järvessä esiintyy happivajetta. Korkea levätuotanto kuvaa ravinnepitoisuuksien ohella järven rehevyyttä. Fosforia Halsuanjärven vedessä on ollut yleensä hieman enemmän kuin Venetjoessa, mutta muuten veden laatu on samanlaista (taulukko 13).
Helmikuussa 2014 Halsuanjärven vedessä oli erittäin vähän fosforia, mutta elokuussa 2014
erittäin runsaasti. Myös levätuotanto oli elokuussa 2014 erittäin runsasta. Elokuussa myös
Halsuanjärven kiintoainepitoisuus oli korkea, ja ilmiö selitty sillä, että Halsuanjärvi on niin
matala, että tuulet voivat sekoittaa veden pohjia myöten, jolloin sedimentistä vapautuu kiintoaineen mukana runsaasti myös fosforia veteen. Halsuanjärveen Kairinevan kuivatusvesien
vaikutus on ollut vedenlaatutuloksien perusteella varsin vähäinen.
Taulukko 13. Halsuan- ja Ullavanjärven vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2014
Havaintopaikka
Hapen pH KiintoVäriSakyll.
aine
luku meus
%
mg/l
mg/l Pt FTU
Ullavanjärvi 2011-2013 (1m)
keskiarvo n = 5
77
6,6
8,7
205
5,0
minimi
65
6,3
<1
175
1,7
maksimi
85
6,8
14,0
250
8,7
10.2.2014
75
6,1
1,2
200
2,1
1.7.2014
91
7,0
9,5
180
3,4
Halsuanjärvi 1999-2013 (1 m)
keskiarvo n = 28
76
6,2
7,7
232
4,8
minimi
48
5,6
1,0
170
1,8
maksimi
94
6,9
37,0
400
14,0
10.2.2014
78
5,6
1,7
200
1,6
18.8.2014
86
6,8
35,0
270
12,0
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
4,0
3,5
4,9
4,6
3,5
1062
850
1200
1100
830
23
6
36
11
<5
22
3
3
3
<5
<5
47
32
64
27
45
3,2
2,3
4,3
2,6
3,0
882
740
1200
730
880
20
<5
41
13
<5
45
<5
<5
44
22
82
16
99
<2
6
<2
9
4
FE
µg/l
a-kloroCOD
fylli
Mn
mg/l O2
µg/l
2520
2100
2900
1900
2200
18,3
9,6
27,4
2405
1500
2980
1700
3200
22,1
3,0
39,3
22,0
34,0
25
16
32
27
21
27
20
39
29
25
Kairinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 kahdella kosteikoilla ja kahdella
pintavalutuskentällä.
Venetjokeen purkautuvista kuivatusvesistä (kosteikko 1) otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,8 mg/l,
Kok.N 1 303 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 36 mg/l O2. Kosteikolta 2 purkautuvasta vedestä otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,3 mg/l, Kok.N 1 104
µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 37
mg/l O2.
Ullavanjärven suuntaan purkautuvista kuivatusvesistä (pintavalutuskenttä 3) otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 2,1 mg/l, Kok.N 863 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 33 mg/l O2. Erityisen vähän kuivatusvesissä oli kiintoainetta ja fosforia.
Kairinevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat
laskennalliset pitoisuusnousut olivat Venetjoessa kokonaisfosforilla 0,3 µg/l ja kokonaistypellä 17 µg/l sekä kiintoaineella 0,09 mg/l. Latonevanojaan (valuma-alue 40,35 km2) Kairinevan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2014 pienehköjä; kokonaisfosfori 0,13 µg/l ja kokonaistyppi 60 µg/l sekä kiintoaine 0,17 mg/l.
28
8.2
Ullavanjoen valuma-alue 49.05
8.2.1
Tynnyrikallionneva (Toholampi)
Tynnyrikallionnevan tuotantoalue sijaitsee Toholammin kunnan alueella noin 10 km kuntakeskuksesta lounaaseen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Tynnyrikallionnevan turvetuotantoon 17.10.2007 (päätös nro 111/2007/4, dnro LSY2005-Y-396).
Tynnyrikallionneva kuuluu Perhonjoen vesistöalueen (49) Ullavanjoen valuma-alueen
(49.05) Hongistonjoen valuma-alueelle (49.056). Tynnyrikallionnevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1988 ja tuotanto vuonna 1992. Vuonna 2014 tuotannossa oli
45,9 ha. Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti pintavalutuskentän kautta reitille Pieni Hongistonjärvi-Hongistonoja-Vanhaoja-UllavanjokiIsojärvi-Perhonjoki. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hongistonojassa kuivatusvesien vaikutuspiirissä.
Hongistonojan vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 14). Kiintoainetta ojan vedessä on ollut suhteellisen vähän, ilmeisesti siksi, että pääosa kiintoaineesta sedimentoituu jo Pieni Hongistonjärveen.
Vuonna 2014 Hongistonojan vesi oli hyvin samanlaista kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin.
Tynnyrikallionnevan pintavalutuskentältä lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (3
kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,4
mg/l, Kok.N 1533 µg/l, Kok.P 19 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
CODMn-arvo oli 26 mg/l O2.
Tynnyrikallionnevan kuivatusvesien laatu vuonna 2014 oli typpeä lukuun ottamatta parempaa kuin Hongistonojan veden laatu, joten kuivatusvesivaikutukset olivat vähäiset ja ne
kohdistuvat lähinnä Pieni Hongistonjärveen, jossa ei ole vesistöhavaintopaikkaa.
Tynnyrikallionnevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa
aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Hongistonojassa kokonaistypellä 17 µg/l ja
kiintoaineella 0,02 mg/l. Kokonaisfosforia oli kuivatusvesissä niin vähän, että pitoisuuslisäystä ei tullut lainkaan.
Taulukko 14. Tynnyrikallionnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Hongistonoja H-järvien ap. 2004-2013
keskiarvo n = 29 5,9 3,5
281
minimi
4,9
<1
150
maksimi
6,9
6,0
450
14.5.2014
5,8
4,4
330
4.8.2014
6,1
3,0
300
30.9.2014
6,5
5,6
240
keskiarvo 2014 6,1 4,3
290
Hongistonoja Norppa 2004-2013
292
minimi
4,8
0,8
200
maksimi
6,9 13,0
450
14.5.2014
6,2
2,7
250
4.8.2014
6,1
1,4
360
30.9.2014
6,7
6,7
200
270
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,7
1,7
18,0
2,9
2,9
8,8
4,9
3,1
1,9
5,6
2,7
3,9
4,5
3,7
850
560
1700
820
820
750
797
104
23
540
40
<5
140
32
<5
32
<5
4,6
1,6
8,2
2,9
3,9
4,5
3,8
3,6
2,4
5,9
3,0
3,9
3,9
3,6
797
630
1070
680
980
620
760
48
<5
230
39
<5
170
5
<5
5
<5
29
19
43
24
33
33
30
6
<2
15
37
19
67
25
45
35
35
10
<2
23
3
3
7
7
2295
1300
4800
1800
1900
2600
2100
37
24
58
43
38
27
36
2868
1400
5300
1900
3000
2300
2400
37
25
57
36
45
27
36
29
8.3
Perhonjoen yläosan alue 49.06
8.3.1
Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan
tuotantoalue (Veteli)
Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 30/2002/2, dnro 01076, myönnetty 13.6.2002). Lupamääräykset
tarkistettiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 18.12.2008 (päätös
135/2008/4, dnro LSY-2007-Y-413).
Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva – tuotantoalue sijaitsee osittain Perhonjoen vesistöalueella Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueella (49.082) ja osittain myös Patananjoen alaosan valuma-alueella (49.091).
Ristinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1981. Tuotannossa
oli 101,4 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Ristinevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Patananjoen kautta Perhonjokeen.
Laurinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1994. Tuotannossa
vuonna 2014 oli 159 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Laurinnevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia (kaksi) pitkin läheiseen Perhonjokeen.
Pollarinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1980. Tuotannossa oli 144,5 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pollarinnevan kuivatusvedet johdetaan Kissahanojan kautta Perhonjokeen.
Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevalla on ympäristölupa (päätös129/2006/4,
myönnetty 17.10.2006). Tuotantokokonaisuus kuuluu Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueeseen (49.082). Tuotantoalueet ovat olleet tuotannossa jo vuodesta 2000 alkaen,
Laukkulammenneva kuitenkin vasta vuodesta 2007. Kuivatusvedet johdetaan Perhonjokeen.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vuonna 2014 Kapustanevalla oli tuotannossa 66,6, Laukkulamminnevalla tuotantoa oli 62,3 ha sekä Sarvinevalla tuotantoa 48 ha alalla.
Ristineva-Laurinneva-Pollarinnevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Perhonjoessa. Kapustaneva-Laukkulamminevan vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat samat kuin RistinevaLaurinneva-Pollarinevan, mutta niiden kuivatusvedet tulevat myös ylimmälle Perhonjoen
havaintopaikalle.
Laurinnevan ja Pollarinnevan kuivatusvesien purkukohtien ylä- ja alapuolella on havaintopaikat. Pollarinevan kuivatusvesiojan (Kissahanoja) ja Perhonjoen yhtymäkohdan alapuolella on myös havaintopaikka.
Perhonjoen vedet ovat olleet tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 15). Vuonna
2014 Perhonjoen veden laatu oli kaikilla havaintopaikoilla parempaa kuin jaksolla 1999 2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta oli aiempaa vähemmän.
Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueen kuivatusvedet vaikuttavat Perhonjoen vedenlaatuun vain vähän, sillä purkukohtien yläpuolen ja alapuolen havaintopaikkojen vedenlaadut
ovat olleet jaksolla 1999 - 2013 hyvin samankaltaisia. Vuonna 2014 havaintopaikkojen veden laadut olivat myös lähes täysin samanlaisia, joten kuivatusvesivaikutuksia ei esiintynyt.
Laurinnevan kuivatusvesissä oli vuonna 2014 huomattavasti vähemmän fosforia ja hieman
vähemmän myös humusta kuin Perhonjoessa, joten lähinnä typen osalta lievää pitoisuusnousua on tullut Perhonjokeen.
30
Taulukko 15. Risti- ja Laurinnevan sekä Pollarinnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja
vuosilta 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
Perhonjoki yp. 1999-2013
217
6,2
5,6
1091
59
203
82
30
minimi
5,9 1,7
10
3,3
3,6
640
<5
6
51
6
maksimi
7,3 18,9
450
14,0
8,2
1800 690
890
163
58
5.6.2014
6,6 5,0
225
3,5
4,0
790
49
7.8.2014
6,8 5,2
250
4,5
6,1
980
22
100
100
41
29.9.2014
7,0 1,7
150
3,8
6,6
670
59
208
3,9
5,6
813
22
100
69
41
Perhonjoki ap. 1999-2013
231
7,4
5,8
1152
80
220
78
28
minimi
5,8
<1
100
2,7
3,5
490
<5
<5
49
7
maksimi
7,3 27,4
450
22,0
7,6
2300 360
860
162
56
5.6.2014
6,7 5,0
275
3,7
4,8
810
47
7.8.2014
6,9 2,7
250
4,4
6,3
1000
23
130
90
40
29.9.2014
7,1 2,3
150
5,0
7,4
590
50
225
4,4
6,2
800
23
130
62
40
Perhonjoki, Kissahanojan ap. 2003-2013
keskiarvo n =31 6,7 7,8
247
9,3
5,7
1155
65
203
81
28
minimi
5,8 1,3
85
3,4
0,1
760
<5
32
46
12
maksimi
7,4 38,0
450
75,0
8,0
1900 300
660
161
52
5.6.2014
6,9 6,0
220
3,8
5,0
790
46
7.8.2014
6,8 3,0
240
4,4
6,5
1100
20
130
90
42
29.9.2014
7,2 2,5
150
5,0
7,6
650
47
203
4,4
6,4
847
20
130
61
42
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2490
1020
5040
1600
3700
2200
2500
29
15
53
29
25
17
24
2575
920
5100
1800
3800
2100
2567
30
11
56
28
28
17
24
2844
1200
5200
1600
3600
2100
2433
32
19
54
28
29
16
24
Laurinnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Laurinnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,5 mg/l, Kok.N 1 170 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 22 mg/l O2.
Laurinneva-Pollarinnevan-Ristinevan-Kapustanevan-Laukkulamminnevan ja Sarvinevan
kuivatusvesien yhteisvaikutukset olivat vuonna 2014 vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Perhonjoessa seuraavasti:
kokonaisfosfori 0,6 µg/l ja kokonaistyppi 39 µg/l ja kiintoaine 0,17 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,5 mg/l. Vaikutukset ovat käytännössä hieman suurempia, sillä laskennassa käytetään
yläpuolisen valuma-alueen kokoa ja virtaamia, mutta tällä alueella ne eivät vastaa aivan todellista tilannetta. Kuivatusvesien laimentumista heikentää se, että osa Perhonjoen vedestä
johdetaan Patanan tekojärveen Laurinneva-Pollarinnevan purkuojien yläpuolella, josta ne
tulevat takaisin Perhonjokeen Patananjoen kautta turvetuotantoalueiden alapuolella.
9
ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET
Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Lehtimäen ja Soinin kuntien alueilta. Valuma-alueen pintaala on 2 054 km2 ja järvisyys 9,8 %. Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee
merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Ähtävänjoen vesistöalueella, Evijärven yläpuolella
sijaitsee Pohjanmaan merkittävimpiin järviin kuuluva Lappajärvi, jonka pinta-ala on 142
km2 ja tilavuus on noin 1 050 milj. m3. Ähtäväjoen uomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla, ja vesistöä säännöstellään melko voimakkaasti. Ähtävänjoen vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta.
31
Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnan alueella sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee
Luodonjärven pohjoispäähän. Kruunupyyn vesistöalueen pinta-ala on 788 km 2 ja järvisyys
2,8 %.
Purmonjoki saa alkunsa Lappajärven, Kauhavan ja Kortesjärven kuntien alueilta. Purmonjoen vesistöalueen pinta-ala on 864 km2 ja järvisyys 2,4 %. Purmonjoki yhtyy Ähtävänjokeen
vesistöalueen alaosalla, ja joet laskevat Luodonjärven kautta Pohjanlahteen.
Ähtävänjoen Herrforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 13,7 m3/s jaksolla 1.11.2013–
31.10.2014, kun pitkänajan 1971–2000 keskivirtaama vastaavasti on ollut 14,7 m3/s. Ähtävänjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2013 (kuva 7).
Kruunupyynjoessa jaksolla 1.11.2013–31.10.2014 keskivirtaama oli 6,6 m3/s pitkänajan
keskivirtaaman ollessa 6,3 m3/s. Purmonjoessa ei ole virtaaman mittausta, mutta Kruunupyynjoen virtaamien perusteella ja valuma-alueiden suhteella Purmonjoen keskivirtaama
jaksolla 1.11.2013–31.10.2014 oli 7,3 m3/s, pitkänajan keskivirtaaman ollessa 7,9 m3/s.
Kuva 7.
Ähtävänjoen Herrforsin päiväkeskivirtaamat jaksolla 1.11.2013–31.10.2014 ja vertailukaudella
1971-2000.
Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöjen Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistöjen latvoille (taulukko 16). Vuonna 2014 Ähtävänjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 1040 ha eli 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta ja Kruunupyynjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 921 ha eli 0,8 % valumaalueen pinta-alasta. Purmonjoen vesistöalueella Vapolla oli turvetuotantoalaa 238 ha. Ähtävän- ja Purmonjoen vesistöalueilla on runsaasti yksityisten turvetuottajien tuotantoalueita.
Ähtävänjoen vesistöalueella on Vapon alueiden lisäksi noin 500 ha yksityisiä turvetuotantoalueita ja myös Purmonjoen vesistöalueella noin 500 ha.
32
Taulukko 16. Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueiden Vapon turvetuotantoalueet ja niiden
tuotantoalat vuonna 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
46.05 Purmo norra ån alue
46.054 Narsbäc kenin va
46.06 Kerttuanjärven valuma-alue
46.062 Paalasenjärven a
46.065 Särkisenjärven va
Porrasneva
Porrasneva
Porrasneva
138,3
0,0
99,6
100,6
100,6
37,7
37,7
0,0
0,0
0,0
99,6
56,8
42,8
950,8
18,5
70,7
0,0
62,1
Alajärvi
Lappajärvi
173,6
51,5
122,1
Evijärvi
Evijärvi
Evijärvi
47.04 Kurejoen alue
47.048 Vähäjoen va
Paskoneva
Lamminneva
47.05 Kuninkaanjoen valuma-alue
47.053 Kuninkaanjoen yläosan a
47.057 Toraspuron va
Soini
Karstula
134,5
88,5
46,0
8,6
8,6
0,0
Kuninkaansuo
Koirasuo
47.07 Vieresjoen vesistöalue
47.075 Pankarinpuron va
0,0
Vimpeli
33,3
33,3
0,0
Korpisalonneva
47.08 Vimpelinjoen valuma-alue
47.081 Savonjoen alaosan a
47.083 Savonjoen yläosan va
47.084 Poikkijoen va
0,0
Vimpeli
Alajärvi
Kyyjärvi
Kyyjärvi
Vimpeli
544,0
143,9
119,3
29,9
33,5
217,4
9,9
Korpisalonneva
Savonneva LO2
Heiniahonneva
Lypsinneva
Korpisalonneva
65,4
0,0
47.09 Levijoen valuma-alue
47.092
Latojoen va
Pannuneva
Soini
48.006
48.006
48.006
48.007
48.007
48.007
Porasjoen yläosan va
Raisjoen va
Raisjoen va
Raisjoen va
Vimpeli
Vimpeli
Vimpeli
Evijärvi
Evijärvi
Evijärvi
9,9
65,4
701,3
Ruissaarenneva
Pälvineva
Korpisalonneva
Saapasneva
Pyymaanneva
Iso-Saapasneva
62,1
8,6
8,6
178,6
41,0
178,6
40,2
417,3
24,5
163,7
55,6
41,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen vuoden 2014 keskivalumia ja
eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014
vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Ähtävänjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 20 t, typen 4,1 t ja fosforin 0,079 t ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys oli
0,05 mg/l, typen 9 µg/l ja fosforin 0,2 µg/l vuonna 2014 (taulukko 17). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 167 t O2 ja CODMn-arvon bruttolisäys
oli 0,37 mg/l O2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014
keskivirtaamatilanteissa olivat Korpisalonnevalla kohdistuen Porasjoen ja Pankarinpuron
valuma-alueille (taulukko 17).
33
Taulukko 17. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Ähtävän-,
Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueilla vuonna 2014.
Vesistöalue
Suo
Kunta
46.05 Purmo norra ån alue
46.054 Narsbäckenin va
46.06 Kerttuanjärven valuma-alue
46.062
Paalasenjärven a
46.065
Särkisenjärven va
Porrasneva
Porrasneva
Porrasneva
Evijärvi
Evijärvi
Evijärvi
Brutto
CODMn
mg O2 /l
Kiintoaine Kok- N
mg/l
µg/l
Kok-P
µg/l
0,32
0,015
8,0
0,15
0,29
1,54
1,10
1,15
2,68
0,019
0,103
0,038
0,039
0,098
9,5
51,2
23,0
24,1
55,4
0,13
0,70
0,54
0,61
1,01
0,37
0,045
9,3
0,18
0,019
0,070
0,137
3,6
30,2
9,4
0,08
0,74
0,09
47.04 Kurejoen alue
Paskoneva
Lamminneva
Alajärvi
Lappajärvi
0,06
0,41
0,28
47.05 Kuninkaanjoen valuma-alue
47.053 Kuninkaanjoen yläosan a
47.057 Toraspuron va
Kuninkaansuo
Koirasuo
Soini
Karstula
0,37
0,65
1,67
0,026
0,065
0,040
9,4
15,0
49,4
0,14
0,23
0,68
47.07 Vieresjoen vesistöalue
47.075 Pankarinpuron va
Korpisalonneva
Vimpeli
0,32
1,88
0,028
0,161
10,2
59,0
0,51
2,97
47.08 Vimpelinjoen valuma-alue
47.081 Savonjoen alaosan a
47.084 Poikkijoen va
Korpisalonneva
Savonneva LO2
Heiniahonneva
Lypsinneva
Korpisalonneva
Vimpeli
Alajärvi
Kyyjärvi
Kyyjärvi
Vimpeli
1,41
0,29
1,41
0,24
0,37
2,50
0,173
0,044
0,099
0,013
0,024
0,335
30,1
5,3
27,3
6,6
6,8
57,0
0,58
0,26
0,34
0,07
0,08
0,73
0,49
0,036
13,8
0,06
Pannuneva
Soini
1,47
0,107
41,7
0,18
0,93
0,120
26,1
0,90
0,24
2,88
0,28
2,22
0,58
0,133
0,027
0,491
0,040
0,139
0,017
32,7
3,8
71,8
7,7
72,2
14,5
47.09 Levijoen valuma-alue
47.092
Latojoen va
48.006
48.006
48.006
48.007
48.007
48.007
Raisjoen va
Raisjoen va
Raisjoen va
9.1
Purmo norra ån alue 46.05
9.1.1
Porrasneva (Evijärvi)
Ruissaarenneva
Pälvineva
Korpisalonneva
Saapasneva
Pyymaanneva
Iso-Saapasneva
Vimpeli
Vimpeli
Vimpeli
Evijärvi
Evijärvi
Evijärvi
0,50
0,49
0,08
1,20
0,11
1,95
0,24
Porrasnevalla on Etelä-Suomen Aluehallintoviraston 12.3.2012 myöntämä ympäristölupa
(päätös nro 49/2012/2, Dnro ESAVI/291/04.08/2010).
Porrasneva sijaitsee Purmonjoen vesistöalueen Purmo Norra ån Narsbäckenin valumaalueella (46.054). Porrasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1982. Tuotannossa oli 138,3 ha vuonna 2014 ja valmistelussa 99,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa Kerttuanjärven kautta Purmonjokeen ja yhtä
ojaan pitkin Narssjön kautta Purmonjokeen. Purkureitit ovat: Kielisenpäkki - NarssjönPurmo södra å - Purmo å, Särkinen - Seippispuro - Keskijoki - Särkisenjärvi - Särkisenjärven purku - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å-Purmo å, Kivijärvi - TekolampiPietilänpäkki - Norijoki - Paalasenjärvi - Norijoki - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å Purmo å. Vesistöhavaintopaikat ovat: Narssjö, Särkisenjärven purku, Kerttuanjärvi, Tekolampi ja Norijoki.
34
Särkisenjärven purkuojassa (laskee Kerttuanjärveen) veden laatu on ollut heikkoa, sillä
vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusta (taulukko 18). Vuonna 2014
purkuojan veden laatu oli pääpiirteittäin samanlaista kuin aiemminkin, mutta humusta oli aiempaa vähemmän.
Tekolammen vesi on ollut kirkasta ja erittäin hapanta (keskimäärin pH 3,7) pohjavettä (taulukko 19). Typpiyhdisteitä on ollut vedessä jonkin verran, mutta sen sijaan fosforia ei juuri
lainkaan. Myös rautaa vedessä on ollut vähän, mutta humusaineita ei lainkaan. Korkea sähkönjohtokyvyn arvo viittaa siihen, että vedessä on runsaasti sähköäjohtavia aineita. Usein
pohjavesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot johtuvat suurista mangaani- tai kloridipitoisuuksista, mutta Tekolammen alhainen pH voi aiheuttaa myös alumiinin runsasta liukenemista maaperästä. Erittäin happamasta vedestä johtuen Tekolammessa lienee hyvin vähän
elämää ja siihen viittaa myös erittäin alhainen a-klorofyllipitoisuus.
Norijoen havaintopaikka sijaitsee Tekolammen alapuolella, mutta pääosin Norijoen vedet
tulevat joen yläjuoksun laajalta valuma-alueelta. Norijoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humus- sekä rautapitoista. Heinäkuussa 2014 Norijoen vedenlaatu oli erittäin heikkoa,
sillä ravinteita ja rautaa sekä kiintoainetta oli erittäin runsaasti (taulukko 18). Muina näytekertoina veden laatu oli samanlaista kuin aiemminkin
Narssjö – järveen tulee kuivatusvesiä Porrasnevalta, mutta hajakuormitus on myös suurta.
Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset peittyvät valuma-alueelta tuleviin metsätalouden ja
maatalouden hajakuormitusvaikutuksiin. Narssjöön tulee myös Alholmens Kraftin Porrasnevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä.
Taulukko 18. Porrasnevan virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatu 2006–2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Särkisenjärven purku 2006-2013
keskiarvo n= 24 6,0
6,3
335
6,4
minimi
5,2
1,7
225
0,6
maksimi
6,9
46,4
550
31,0
19.5.2014
6,3
4,0
250
2,6
30.7.2014
6,8
7,7
400
6,6
11.9.2014
6,7
4,2
230
5,2
keskiarvo 2014 6,6
5,3
293
4,8
Norijoki 2006-2013
keskiarvo n= 24 5,8
10,1
319
10,4
minimi
4,5
2,4
150
2,0
maksimi
6,9
30,0
500
26,2
19.5.2014
6,1
7,0
250
3,5
30.7.2014
6,5
15,0
600
31,0
11.9.2014
6,4
11,0
300
12,0
keskiarvo 2014 6,3
11,0
383
15,5
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
5,8
4,1
8,4
5,3
6,8
6,3
6,1
1097
770
1800
790
1200
920
970
70
<5
370
20
<5
100
23
6
49
31
31
31
<5
74
37
120
45
110
82
79
8,9
5,1
22,5
5,7
14,4
10,5
10,2
1145
830
1600
800
2000
1000
1267
121
15
600
82
<5
550
27
7
72
410
160
410
160
75
26
180
43
190
94
109
35
35
63
63
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
3640
2000
6400
2100
4300
3400
3267
45
28
76
35
34
31
33
4458
2000
10000
2000
8200
4600
4933
40
22
69
36
38
33
36
Kerttuanjärvi on suuri (384 ha), mutta hyvin matala (max. syv. 2 m) järvi lähellä Evijärven
taajamaa. Kerttuanjärven vesi on ollut ravinteikasta ja rautapitoista sekä väriluvun ja
CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 19). Korkeista rauta- ja humuspitoisuuksista
johtuen veden väri on hyvin tummaa. Korkean ravinnepitoisuuden ja runsaan levätuotannon
perusteella Kerttuanjärvi on selvästi rehevä vesistö. Tätä heijastavat myös pintaveden happivajeet. Vuonna 2014 Kerttuanjärven vedessä oli ravinteita ja humusta enemmän kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin. Kesän a-klorofyllipitoisuus oli koko tarkkailujakson korkein.
Helmikuussa 2014 pintavedessä esiintyi selvää happivajetta.
Narssjö on matala (max. syv. 2 m), suurehko (197 ha) järvi Pedersören kunnan puolella.
Narssjön vesi on ollut laadullisesti hieman parempaa kuin Kerttuanjärven, mutta ravinteiden
ja levätuotannon perusteella myös se kuuluu selkeästi reheviin vesistöihin (taulukko 19).
35
Järven rehevyyden seurauksena on esiintynyt lopputalvisin suurta happivajetta. Vuonna
2014 Narssjön vesi oli laadullisesti aiempaa heikompaa, sillä vedessä oli runsaasti ravinteita, erityisen runsaasti oli typpeä helmikuussa 2014.
Taulukko 19. Porrasnevan järvivesihavaintopaikkojen vedenlaatu 2004–2014.
Havaintopaikka
Hapen pH KiintoVäriSakyll.
aine
luku meus
%
mg/l
mg/l Pt FTU
Narssjö (1 m) 2004-2013
keskiarvo n= 19
58
5,9
6,5
268
7,5
minimi
19
5,3
1,9
150
3,6
maksimi
95
6,5
18,6
450
31,0
5.2.2014
52
5,3
2,3
275
3,3
10.7.2014
85
6,6
11,0
250
8,7
Kerttuanjärvi (1 m) 2004-2013
keskiarvo n= 19
61
6,0
9,6
322
8,6
minimi
27
5,1
3,4
180
5,2
maksimi
95
6,5
20,0
500
13,0
6.2.2014
49
5,6
2,3
400
2,9
18.8.2014
72
6,6
7,7
405
13,0
Tekolampi 2006-2013 (1 m)
keskiarvo n= 16
85
3,7
0,6
4,5
0,3
minimi
59
3,6
0,2
2,5
0,1
maksimi
109 3,8
1,0
10
0,6
5.2.2014
73
4,0
2,7
30
1,5
10.7.2014
104 3,8
<1
<5
< 0,5
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
8,6
6,2
12,6
10,8
7,7
1161
760
1900
2300
1000
36
<5
110
7
<5
9
6
3
11
<5
<5
55
27
68
56
70
9,8
6,1
21,2
8,5
6,7
1232
990
1600
1500
1400
26
<5
68
<5
<5
<5
14
3
20
21
<5
78
56
98
49
95
43,2
30,1
58,0
29
28
527
110
1000
760
230
191
7
440
155
32
320
3
1
4
26
140
6
2
12
4
<5
5
15
<2
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
mg/l O2
3655
1910
5300
1900
3300
17,6
3,5
31,4
4390
1770
6500
2800
4700
27,5
4,8
48,4
429
120
900
730
140
0,9
0,3
1,8
24,3
50,0
1,8
32
21
49
39
25
36
26
51
46
36
0,5
0,2
0,6
3,4
< 0,5
Porrasnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Porrasnevan
kuormitustarkkailuasema sijaitsee Purmonjoen vesistöalueella Narsbäckenin valumaalueella (46.054). Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Porrasnevalta purkautuvan veden
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,8 mg/l, Kok.N 1809 µg/l, Kok.P 46
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 64 mg/l O2.
Kerttuanjärveen laskevissa vesissä typpiyhdisteiden ja veden humusleimaisuus on suuri, jota
kuivatusvesien vaikutukset osaltaan lisäävät. Norijoen valuma-alueella on varsin runsaasti
peltoja, mikä näkyy veden korkeina fosforipitoisuuksina.
Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Norijoessa seuraavasti: kokonaisfosfori 0,6 µg/l ja kokonaistyppi 24 µg/l ja kiintoaine 0,4 mg/l sekä
CODMn bruttona 1,2 mg/l. Vastaavasti pitoisuusnousut Närssjöön olivat; kokonaisfosfori 0,7
µg/l ja kokonaistyppi 51 µg/l ja kiintoaine 0,1 mg/l sekä CODMn bruttona 1,5 mg/l sekä Särkisenjärveen kokonaisfosfori 1,0 µg/l ja kokonaistyppi 55 µg/l ja kiintoaine 0,1 mg/l sekä
CODMn bruttona 2,7 mg/l.
9.2
Kurejoen alue 47.04
9.2.1
Paskoneva (Alajärvi)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Paskonevan turvetuotantoon 21.12.2007 (päätös nro 151/2007/4, dnro LSY-2004-Y-321). Lupa koskee noin 54
ha:n aluetta.
Paskonevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungissa. Turvetuotantoalue sijoittuu Ähtävänjoen vesistöalueen Kurejoen vesistöalueen Vähäjoen valuma-alueelle (47.048). Paskoneva on ojitettu vuonna 1984, mutta tuotantoa ei silloin aloitettu. Paskonevan alueen kuntoonpano turvetuotantoa varten alkoi 2010 ja tuotanto vuonna 2011. Paskonevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 51,5 ha. Ympäristöluvan mukaisesti Paskonnevan kuivatusvedet käsitellään pintavalutuskentällä ympärivuotisesti.
36
Paskonevan kuivatusvedet johdetaan reitille laskuoja – Isonevanpuro - Mertapuro-Vähäjoki
-Kurejoki - Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikka on Mertapurossa.
Mertapuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on hapanta, tummaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 20). Tuotantovuonna
2014 Mertapuron vesi oli samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuvuosina 2004–2009. Vuosien
2004-2014 veden laatu tuloksien perusteella ei kuntoonpano ja tuotanto Paskonevalla ole
erityisemmin vaikuttanut Mertapuron veden laatuun (kuvat 8-10). Mertapuron veden typpipitoisuus on hieman laskenut ja laskevaa trendiä heikentää suuresti vuoden 2004 korkea
typpipitoisuus.
Paskonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (11 kpl)
perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 15,6 mg/l, Kok.N 2927 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 41 mg/l O2.
Kuivatusvesissä oli varsin runsaasti typpeä ja kiintoainetta, mutta vesistövaikutukset olivat
kuitenkin vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet
kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Vähäjoessa vain vähän; kokonaisfosforia 0,7 µg/l ja
kokonaistyppeä 30 µg/l sekä kiintoainetta 0,07 mg/l.
Taulukko 20. Mertapuron havaintopisteen vedenlaatu 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkönaine
luku meus johtok.
Mertapuro 2004-2009 ennakot
275 14,2
6,5
minimi
5,1
5,6
150
6,2
4,6
maksimi
6,7 34,0
550
21,0
8,8
Mertapuro 2010-2013 kuntoonpano ja tuotanto
12
303
8,6
5,9
minimi
5,1
2,8
175
3,2
4,7
maksimi
6,9 29,0
550
19,6
7,9
19.5.2014
6,4
9,1
200
7,0
4,4
6.8.2014
6,4 17,0
420
15,0
5,8
8.9.2014
6,6 14,0
280
14,0
6,8
keskiarvo 2014 6,5 13,4
300 12,0
5,7
Kuva 8.
KOK- NH4- NO3- KOK- PO4N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1413
850
2675
159
17
270
232
41
790
91
53
140
34
14
65
4311
2200
8700
38
28
48
1338
890
2100
850
1500
1300
1217
202
74
310
66
29
130
23
11
34
230
120
230
120
69
37
130
44
140
100
95
3500
1700
5600
2200
4000
4700
3633
37
27
55
33
46
31
37
Mertapuron veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2004–2014.
35
35
FE
37
Kuva 9.
Mertapuron veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2004–2014.
Kuva 10.
Mertapuron veden CODMn –arvot vuosina 2004–2014.
9.2.2
Lamminneva (Lappajärvi/Lapua)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Lamminnevan turvetuotantoon 21.12.2007 (päätös nro 150/2007/4, dnro LSY-2004-Y-295). Lohkon 9 lisäalueelle on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan 28.8.2013
(päätös LSSAVI/230/04.08/2011).
Lamminnevan turvetuotantoalue sijaitsee osittain Lapuanjoen vesistöalueen Kauhajärven
valuma-alueella (44.063) ja osittain Ähtävänjoen valuma-alueen Vähäjoen valuma-alueella
(47.048).
Lamminnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1981 ja tuotanto vuonna 1986.
Tuotannossa vuonna 2014 oli 188,7 ha ja valmistelussa 62,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kaksi kosteikkoa ja kaksi pintavalutuskenttää. Kuivatusvesiä johdettiin
66,6 ha:n alalta vuonna 2014 Kauhajärveen ja kuivatusvedet 184,2 ha:n alalta johdettiin laskuojaa pitkin reitille Kivipuro-Vähäjoki-Kurejoki-Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Kauhajärvessä ja Kivipurossa.
38
Kivipuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on runsasravinteista, erittäin tummaa sekä
väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 21). Myös rautapitoisuudet ovat
erittäin korkeita. Vuonna 2014 Kivipuron vesi oli laadullisesti huomattavasti parempaa kuin
vuosina 2004 - 2013 keskimäärin. Erityisesti fosfori-, rauta- ja humusainepitoisuudet olivat
keskimääräistä tasoa alempia.
Kauhajärven vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 21). Kauhajärvi on ravinnetason perusteella rehevä, jota kuvaavat myös a-klorofyllipitoisuudet. Rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt happivajetta. Vuonna 2014 Kauhajärven pintavedessä oli aiempaa vähemmän fosforia, mutta pääosin vedenlaatu oli vuosien 1999–2013
keskimääräistä tasoa. Helmikuussa 2014 alusveden happivaje oli suurta ja myös loppukesällä 2014 esiintyi lievää happivajetta.
Taulukko 21. Lamminnevan havaintopaikkojen veden laatu 1999-2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Kauhajärvi (1 m) 1999-2013
keskiarvo n =28 78
6,2 2,9
223
2,5
8,0
1278
29
234
51
12 1772 10,2
31
minimi
63
5,3
<1
100
0,8
6,0
870
8
72
34
<2 1200
2,6
22
maksimi
122 6,8 10,0
400
5,7
9,5
1900
70
550
86
17 2300
21,2
44
11.2.2014
77
6,0
1,1
275
2,3
7,1
1500
9
2100
35
9.7.2014
97
7,0
3,5
200
2,7
7,1
1000
6
110
49
11 1400
17,0
28
keskiarvo 2014
87
6,5 2,3
238
2,5
7,1
1250
6
110
29
11 1750 17,0
32
Kivipuro 2004-2013
keskiarvo n = 23
5,4 6,8
423
6,3
6,1
1164 113
6,9
100
27 3443
61
minimi
4,2
1,0
175
1,7
3,6
550
8,0
<5
27,5
8,0
880
26
maksimi
6,9 18,1
900
15,0
16,1
1500 350
20
645
110 6900
87
19.5.2014
5,5
4,0
250
3,5
4,4
850
36
2000
46
6.8.2014
5,3
8,8
390
6,1
9,6
1100 170
<5
92
31 3800
43
8.9.2014
4,5 14,0
250
6,8
11,4
840
54
2400
35
keskiarvo 2014
5,3 8,9
297
5,5
8,5
930
170
<5
61
31 2733
41
Lamminnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 kosteikolla Kivipuroon johdettavista vesistä. Otettujen näytteiden (12 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,8 mg/l, Kok.N 803 µg/l, Kok.P 29
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 16 mg/l O2. Lähtevien
kuivatusvesien pitoisuudet olivat alhaisia ja Kivipuron veden laatuun nähden kuivatusvesien
laatu oli parempaa.
Lamminnevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 teoreettisten laskelmien mukaan Kauhajärven veden fosforipitoisuutta 1,4 µg/l, typpipitoisuutta 33 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,4
mg/l sekä bruttona CODMn 1,5 mg/l. Kauhajärveen kohdistuu suurta maatalouden hajakuormitusta, joka peittää Lamminnevan kuivatusvesien vaikutukset.
Kivipuroon Lamminnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 lieviä: kuivatusvedet nostivat vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa puron fosforipitoisuutta 0,16 µg/l, typpipitoisuutta 16 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l sekä bruttona COD Mn 0,5 mg/l. Vähäjokeen vaikutukset olivat vielä vähäisemmät kuin Kivipurossa, sillä sen valuma-alue (64
km2) on noin kaksinkertainen Kivipuroon nähden (38 km2).
9.3
Kuninkaanjoen valuma-alue 47.05
9.3.1
Kuninkaansuo (Soini)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kuninkaansuolle turvetuotantoon 16.11.2006 (päätös nro 147/2006/4, dnro LSY-2004-Y-404). Luvasta valitet-
39
tiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään 12.9.2007
(Nro 07/0527/3).
Kuninkaansuon turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueella Kuninkaanjoen yläosan alueella (47.053).
Kuninkaansuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1978 ja tuotanto 113 ha:n
alalla vuonna 1984. Vuonna 2014 tuotannossa oli 88,5 ha ja levossa 8,6 ha. Kuivatusvesistä
osa käsitellään kasvillisuusaltaalla ja osa ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kuninkaansuon kuivatusvedet purkautuvat Kuninkaanlampeen ja edelleen Kuninkaanjokeen Alajärveen ja sieltä Kurejoen kautta Lappajärveen. Kuninkaansuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kuninkaanlammessa ja Kuninkaanjoessa kuivatusvesien alapuolella.
Kuninkaanlampi sijaitsee aivan Kuninkaansuon tuntumassa, joka on 3 ha kokoinen syvä
(noin 4 m) suolampi. Lammen vesi on ollut hapanta, sameaa, ravinteikasta humusvettä (taulukko 22). Korkeiden ravinnepitoisuuksien ja korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella
Kuninkaanlampi on selvästi rehevä. Rehevyydestä johtuen happivajeet ovat suuria lopputalvisin alusveden lisäksi myös pintavedessä. Vuonna 2014 lammen vesi oli laadullisesti lähes
yhtä heikkoa kuin aiemminkin, vaikka helmikuun fosforipitoisuus (32 µg/l) oli koko tarkkailujakson minimi. Kuninkaanjoen vesi on ollut hyvin samanlaista kuin Kuninkaanlammen
eli vesi on ravinteikasta, hyvin tummaa sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 23). Ainepitoisuudet ovat olleet kuitenkin selvästi alempia kuin lammessa.
Vuonna 2014 Kuninkaanjoen vedessä oli hieman aiempaa enemmän fosforia, mutta muuten
vedenlaatu oli samanlaista kuin aiemmin.
Taulukko 22. Kuninkaanlammen vedenlaatu 2004--2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kokpaikka
kyll
aine
luku
johtok.
N
1m
%
mg/l mg Pt/l FNU
mS/m µg/l
Kuninkaanlampi, Soini, 2004-2013
keskiarvo n =11 33
6,1 8,7
381
11,9
5,2
1673
minimi
1
5,4 3,3
300
2,4
3,1
1270
maksimi
68
6,6 18,4
550
28,0
9,8
2400
17.2.2014
12
5,9 6,4
330
9,9
6,2
1600
20.8.2014
50
6,7 7,2
350
6,6
4,4
1300
NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta a-kloro- COD
N NO4-N P
P
fylli
Mn
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
164
12
394
51
<5
150
180
3
65
48
90
32
66
10
5
18
6
5548
3200
8600
3800
5000
34,7
8,2
89,5
16,0
47
27
76
37
43
Taulukko 23. Kuninkaanjoen vedenlaatu 2005-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Kuninkaanjoki.2004-2013
minimi
4,9
1,0
maksimi
6,9
6,3
13.5.2014
5,8
9,3
30.7.2014
6,6
1,9
16.9.2014
6,8
3,7
Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4luku meus johtok.
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
335
160
550
330
500
250
360
3,5
1,8
7,5
3,9
5,2
4,1
4,4
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
3,8
2,6
6,0
3,1
4,2
4,4
3,9
1095
630
1500
1100
1300
890
1097
52
7
130
35
<5
190
14
4
24
24
65
24
65
46
26
78
52
98
47
66
31
31
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2715
1200
4670
1800
4700
2800
3100
48
26
67
49
54
36
46
Kuninkaansuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Kuninkaansuolta pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N 1 101 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 40 mg/l O2.
Kuivatusvesillä oli vuonna 2014 ilmeisesti vain lieviä vaikutuksia Kuninkaanlammen veden
laatuun, sillä pintavalutuksesta lähtevän veden ainepitoisuudet olivat pääosin alempia kuin
Kuninkaanlammessa. Vähäisiä vesistövaikutuksia osoittavat myös teoreettiset laskelmat, silCopyright © Pöyry Finland Oy
40
lä Kuninkaansuon kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 Kuninkaanjoen veden fosforipitoisuutta 0,2 µg/l, typpipitoisuutta 15 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,07 mg/l sekä bruttona
CODMn 0,7 mg/l.
9.4
Vieresjoen valuma-alue 47.07
9.4.1
Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli)
Korpi- ja Ruissaaren- sekä Pälvineva sijaitsevat osittain Ähtävänjoen vesistöalueen Vimpelinjoen Savonjoen (47.082) ja Poikkijoen valuma-alueella (47.084) sekä Vieresjoen Pankarinpuron valuma-alueella (47.075). Osia tuotantoalueista sijaitsee myös Kruunupyynjoen
vesistöalueella Porasjoen valuma-alueella (48.006) ja Perhonjoen vesistöalueen Patananjoen
valuma-alueella (49.091).
Korpisalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 134/2007/4, dnro LSY 2004-Y-401, myönnetty 7.12.2007). Korpisalonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Tuotannossa vuonna 2014 oli
811,9 ha ja levossa 9,9 ha.
Korpisalonnevan kuivatusvesiä purkautuu sekä Ähtävänjoen että Kruunupyynjoen vesistöalueille. Purkureittejä on useita: 1. Poikkijoki – Savonjoki - Lappajärvi, 2. Reipakanpuro –
Savonjoki - Lappajärvi, 3. Kelpäkinpuro – Pankarinpuro - Vieresjoki-Lappajärvi, 4. laskuoja
- Sääksjärvi, 5. Porasenjoki - Sääksjärvi, 6 Ruunuoja – Sääksjärvi
Pankarinpuron valuma-alueella oli vuonna 2014 tuotannossa 33,3 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Poikkijoen valuma-alueella oli vuonna 2014
tuotannossa 217,3 ha ja levossa 9,9 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Savonjoen alaosan alueella oli vuonna 2014 tuotannossa 143,9 ha, joille
vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen kasvillisuuskenttä/kosteikko. Porasenjoen
yläosan valuma-alueella oli vuonna 2014 tuotannossa 417,3 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä
on pääosin ympärivuotinen pintavalutus.
Ruissaarennevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
135/2007/4, dnro LSY 2004-Y-173, myönnetty 7.12.2007). Ruissaarennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 2004. Tuotantoa ei vuonna 2014 ollut ja levossa oli 197,6 ha. Porasenjoen yläosan valuma-alueella sijaitseva tuotantoalan (levossa
178,6 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. Patananjoen yläosan valuma-alueella sijaitsevan alan (levossa 19 ha) vesienkäsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat
ja virtaamansäätö.
Ruissaarennevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen ja edelleen Sääksjärveen. Lisäksi yhtä laskuojaa pitkin vedet purkautuvat Patananjokeen ja edelleen Patanan tekojärveen. Ruissaarenneva tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet Porasenjoessa ovat samat kuin Korpisalonevalla ja niiden lisäksi Kalpekinpurossa ja
Patananjoessa Kalpeekinpuron yhtymän alapuolella on havaintopaikat.
Pälvinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 136/2007/4,
dnro LSY 2005-Y-173, myönnetty 7.12.2007). Pälvinevan turvetuotantoalueen valmistelut
aloitettiin 1978 ja tuotanto 2004. Tuotantokelpoista alaa on 40,8 ha, josta vuonna 2014 oli
tuotannossa 40,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Pälvinevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen hieman Korpisalonnevan purkuojaa ylemmäs. Pälvinevan tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet ovat Porasenjoessa samat kuin Korpisalonevallakin.
41
Porasenjoen Sääksjärven yläpuolisten havaintopaikkojen keskimääräisten vedenlaatutuloksien (taulukko 24) mukaan joen vesi on tummanruskeaa, hapanta ja runsasravinteista sekä
rautapitoista. Vuonna 2014 Porasenjoen vedenlaatu Sääksjärven yläpuolella oli vuosien
2002–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä typpeä oli aiempaa tasoa vähemmän.
Porasenjoki laskee suuren (303 ha) ja matalaan (alle 2 m) Sääksjärveen. Sen vesi on ollut
laadullisesti samanlaista kuin Porasenjoen eli tummanruskeaa ja runsasravinteista (taulukko
24). Ravinteita on järven vedessä ollut jopa enemmän kuin Porasenjoessa. Rehevyyttä kuvastaa järven erittäin runsas levätuotanto kuten myös ajoittaiset happivajeet. Vuonna 2014
Sääksjärven vedenlaatu oli vuosien 1999–2013 heikkoa keskimääräistä tasoa. Helmikuun
2014 fosforitulos (6 µg/l) lienee virheellinen, sillä muut analyysiparametrit olivat kuitenkin
tavanomaista korkeaa tasoa.
Sääksjärven alapuolisen Porasenjoessa vedenlaatu on ollut samankaltaista kuin Sääksjärvessä eli sen vesi on tummanruskeaa, runsasravinteista ja rautapitoista (taulukko 24). Vuonna 2014 Porasenjoen vedessä oli korkeita fosforipitoisuuksia (52-170 µg/l), mutta turvetuotannolla ei kuitenkaan ollut osuutta niihin, sillä kuivatusvesien alapuolisessa Porasenjoessa
oli samaan aikaan fosforia 53 µg/l ja kuivatusvesissäkin fosforia oli vähemmän.
Taulukko 24. Korpisalon-, Ruissaaren- ja Pälvinevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja
vuosilta 1999-2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiintokyll.
aine
N
N
N
P
P
%
mg/l mg/l Pt FTU
Porasenjoki turvetuotantoalueiden yp. 2002-2013
keskiarvo n =34
6,3 6,3
256
4,7
minimi
5,3 2,4
120
1,8
maksimi
7,0 14,4
450
13,5
5.6.2014
6,3 3,5
225
2,5
5.8.2014
6,5 5,9
280
6,0
1.10.2014
6,7 4,3
200
3,8
keskiarvo 2014
6,5 4,6
235
4,1
Porasenjoki turvetuotannon ap.2002-2013
keskiarvo n=31
6,2 9,2
311
8,8
minimi
5,3 2,8
200
3,2
maksimi
6,9 32,2
450
19,4
5.6.2014
6,4 9,0
300
5,2
5.8.2014
6,2 15,0
460
11,0
1.10.2014
6,7 9,0
270
6,9
keskiarvo 2014
6,4 11,0
343
7,7
Sääksjärvi (1 m) 1999-2013
keskiarvo n=33
70 6,3 8,6
310
8,5
minimi
4
5,8 0,3
200
2,4
maksimi
104 6,9 29,6
600
28,0
11.2.2014
71 5,8
2,3
300
2,5
20.8.2014
62 6,5 22,0
400
21,0
Porasenjoki, Sääksjärven ap.2002-2013
keskiarvo n=34
6,2 11,3
293
9,8
minimi
5,6 1,3
175
2,6
maksimi
6,7 28,1
500
24,0
5.6.2014
6,6 10,0
240
4,9
4.8.2014
6,5 26,0
220
29,0
1.10.2014
6,4 13,0
330
16,0
keskiarvo 2014
6,5 16,3
263 16,6
FE a-klorofylli
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
3,6
2,1
6,0
2,6
3,4
3,7
3,2
830
420
1550
570
910
600
693
61
<5
260
53
3
360
14
7
38
41
42
41
42
48
25
100
65
54
33
51
2702
1200
6760
1800
3300
2000
2367
31
11
60
28
34
25
29
4,4
3,0
8,1
3,7
5,7
4,8
4,7
1086
710
1900
770
1300
700
923
146
40
580
88
<5
490
18
6
34
130
24
130
24
58
30
110
42
72
45
53
3780
1600
7500
2700
5100
3000
3600
38
20
77
35
56
30
40
5,8
4,2
8,6
6,1
4,4
1334
880
2200
1500
1500
27
<5
97
11
<5
59
10
5
15
300
8
77
34
130
6
140
4,9
3,7
7,5
4,1
4,4
4,9
4,5
1319
780
3100
790
2100
1300
1397
113
7
460
84
<5
690
18
6
86
22
3
22
<5
97
46
480
52
170
130
117
11
11
13
13
12
7
7
3756
2210
7180
2400
4500
3660
1700
6700
1900
4000
4500
3467
µg/l
COD
Mn
42
4
100
47,0
mg/l O2
36
26
49
43
34
33
2
53
30
40
26
32
Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua laskuojan 7 pintavalutuskentällä vuonna 2014. Laskuojalta 7 purkautuvan veden (Sääksjärveen) keskimääräiset pitoisuudet (26 näytettä) olivat kiintoaineen osalta 11,1 mg/l, Kok.N 1938 µg/l, Kok.P 59 µg/l
ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 57 mg/l O2. KorpisalonneCopyright © Pöyry Finland Oy
42
van, Ruissaarennevan ja Pälvinevan tuotantoalueilta tulevien kuivatusvesien vaikutuksesta
Porasenjoen ainepitoisuudet kasvavat lähes kaikkien mitattujen muuttujien osalta, joten ne
heikentävät Porasenjoen veden laatua (kuvat 11-13 ja taulukko 24). Havaintopaikkojen välille tulee jonkin verran myös maa- ja metsätalouden hajakuormitusta, mutta pääosin kuormitus on peräisin turvetuotantoalueilta. Vuonna 2014 kuivatusvesien vaikutukset Porasenjokeen olivat lieviä, sillä Porasenjoen typpipitoisuudet kasvoivat kuivatusvesien vaikutuksesta
noin 230 µg/l ja humusainepitoisuudet noin 11 mg/l sekä fosforipitoisuudet 2 µg/l ja kiintoainepitoisuudet noin 6 mg/l. Vuosien 2002–2014 välisenä aikana Porasenjoen veden ravinnepitoisuudet ovat laskusuuntauksessa (kuvat 11-12), mutta CODMn–arvot hienoisessa nousussa (kuva 13). COD Mn–trendiin vaikuttaa suuresti vuoden 2011 erityisen korkea CODMn–
arvo.
Kuva 11.
Porasenjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2002–2014.
Kuva 12.
Porasenjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2002–2014.
43
Kuva 13.
Porasenjoen veden CODMn -arvot vuosina 2002–2014.
Kelpäkinpuroon (Pankarinpuron valuma-alue) tulee kuivatusvesiä Korpisalonnevalta 33,3
ha alalta. Kelpäkinpuron veden laatu on ollut erittäin heikko; ravinteita on erittäin runsaasti
kuten myös rautaa ja humusaineita (taulukko 25). Hajakuormitusvaikutuksista kertovat puron korkeat fosfaattifosforipitoisuudet. Vuonna 2014 Kelpäkinpuron veden laatu oli edelleen
heikko, vaikka ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän.
Poikkijokeen laskee Korpisalonnevalta kuivatusvesiä noin 227 ha alalta. Poikkijoen vesi on
ollut ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 25). Ravinteita
on ollut yleensä selvästi vähemmän kuin muissa Korpisalonnevan purkureittien havaintopisteissä. Vuonna 2014 Poikkijoen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin jaksolla 1999–2013
keskimäärin, sillä ravinteita ja humusaineita oli aiempaa enemmän.
Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua laskuojan 1 pintavalutuskentältä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella laskuojalta 1 (Poikkijokeen)
purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,6 mg/l, Kok.N
1 267µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli
47 mg/l O2. Poikkijoen vuoden 2014 veden laatuun nähden kuivatusvesissä oli hieman
enemmän typpeä, mutta vähemmän kiintoainetta, fosforia ja humusta.
Ruissaarennevalta kuivatusvesiä laskee Perhonjoen vesistön Kalpeekinpuroon ja edelleen
Patananjokeen noin 19 ha alalta, joka oli levossa vuonna 2014. Patananjoen vesi on ollut
ruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista ja varsin ravinteikasta (taulukko 25). Vuonna 2014 Patananjoen vedenlaatu oli vuosien 2002–2013 keskimääräistä tasoa selvästi heikompaa, sillä ravinteita ja rautaa oli huomattavasti aiempaa enemmän. Kalpekinpuroon ja Patananjokeen kohdistuu maatalouden lannoitevaikutuksia, josta johtuen ravinteita on vesissä runsaasti.
44
Taulukko 25. Korpisalonnevan, Ruissaarennevan ja Pälvinevan muihin kuin Porasenjokeen laskevien
kuivatusvesireittien havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt FTU
Kelpäkinpuro 1999-2013
513
22
minimi
4,6 1,4
220
1,6
maksimi
7,2 23,5
950 120,0
27.5.2014
5,6 4,7
420
4,2
4.8.2014
5,6 4,0
700
6,9
1.10.2014
6,5 5,6
450
9,4
523
6,8
Poikkijoki 1999-2013
keskiarvo n=40 6,5 7,5
273
6,2
minimi
5,3 1,0
105
2,2
maksimi
7,8 21,4
490
13,0
5.6.2014
6,5 5,5
275
2,9
4.8.2014
6,7 6,5
420
6,3
30.10.2014
5,4 21,0
250
8,4
keskiarvo 2014 6,2 11,0
315
5,9
Patananjoki Kalpekinpuron ap 2002-2013
296
9,3
minimi
5,4 3,8
175
2,4
maksimi
7,0 22,7
500
21,9
27.5.2014
5,7 14,0
330
4,5
21.8.2014
6,7 13,0
450
23,0
30.9.2014
6,7 120,0
150
26,0
keskiarvo 2014 6,4 49,0
310 17,8
FE
COD
Mn
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
5,5
4,0
8,8
4,4
4,0
4,8
4,4
1634
1100
3100
1500
1600
1200
1433
375
<5
910
142
<5
780
73
21
190
360
3
360
<5
150
49
430
71
140
94
102
5859
1770
17000
2900
5700
3900
4167
59
25
100
63
78
50
64
5,1
3,2
21,6
3,7
7,7
4,7
5,4
782
370
1600
610
1100
1300
1003
54
<5
430
77
<5
240
11
<2
34
35
3
35
<5
35
17
81
24
43
53
40
3006
1030
7000
2200
3300
3300
2933
34
11
62
34
51
54
46
4,8
3,2
7,2
3,2
8,6
6,5
6,1
1052
400
1900
1200
2000
1100
1433
110
21
420
136
<5
580
21
10
44
820
3
820
<5
66
33
120
50
170
140
120
3567
1700
6200
2500
7700
4400
4867
36
10
70
47
31
26
35
9.5
Vimpelinjoen valuma-alue 47.08
9.5.1
Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi)
59
59
8
8
55
55
Savonneva käsittää useita suoalueita, joista on annettu erilliset lupapäätökset. Näitä alueita
ovat Savonneva (LSY-2004-Y-402), Järvisalonneva (LSY-2005-Y-302), Heiniahonneva
(LSY-2005-Y-303), Lypsinneva (LSY-2005-Y-304) ja Koirasuo (LSY-2005-Y-305). Tässä
yhteydessä käytetään kokonaisuudesta nimeä Savonneva.
Savonnevan Kyyjärven kunnan alueen lohkolla 1 on oma ympäristölupa ja sen vesistötarkkailua on käsitelty Kyyjärven turvetuotantoalueiden yhteydessä.
Savonnevan tuotantokokonaisuus on suuri (tuotantokelpoinen ala 1116,7 ha) ja siitä kuuluu
osia eri vesistöalueisiin ja myös useisiin eri valuma-alueisiin. Savonnevan tuotantoalueesta
kuuluu osia Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valumaalueelle (14.674) ja Valkkunan valuma-alueelle (14.673). Osia tuotantoalueesta kuuluu
myös Ähtävänjoen vesistöalueen Kuninkaanjoen Toraspuron valuma-alueelle (47.057) sekä
Savonjoen yläosan valuma-alueelle (47.084).
Savonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1980. Savonnevalla oli
tuotannossa vuonna 2014 Vahankajoen valuma-alueella 292,4 ha ja Savonjoen yläosan valuma-alueella 182,7 ha ja Toraspuron valuma-alueella 46 ha.
45
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin ympärivuotiset pintavalutuskentät ja
kosteikot. Tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Vahankaan, Kuninkaanjokeen ja Savonjokeen yhteensä 11 eri reittiä pitkin:
Haukipuro-Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka,
Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa),
Ryöstejärvi-Iso Punsa- Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa),
Koiralampi-Ryöstöjärvi-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka,
Viitajoki-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka
Tipakanpuro-Torasjärvi-Kuninkaanjoki
Savonjoki-Lappajärvi.
Savonnevan alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Mustapurossa, Iso Punsassa, Kortejärvessä ja Vahangassa. Savonnevan vesistöhavaintopaikkoja ei ole Ähtävänjoen vesistöalueella.
Savonnevalta tulevan Mustapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa
(taulukko 26). Rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2014 Mustapuron
vesi oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä fosforia ja rautaa oli keskimääristä enemmän. Etenkin heinäkuussa 2014 vedessä oli erittäin runsaasti fosforia ja rautaa.
Savonnevalla tarkkailtiin vuonna 2014 Mustapuroon lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen kuormitusnäytteiden (23 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1 571 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2 . Mustapuron valuma-alue on suuri (noin
71 km2), joten laimentumisolosuhteet ovat hyvät ja Savonnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Mustapuroon jäävät lieviksi.
Iso Punsa on matala järvi, joka on ollut keskimääräisen ravinnetason ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 27). Iso Punsan vesi on ollut tummaa sekä väriluvun ja COD Mn:n
perusteella humuspitoista. Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on esiintynyt vedessä lopputalvisin. Savonnevalta tulee kuivatusvesiä Iso Punsaan noin 240 ha alalta, mutta Iso Punsan
veden typpipitoisuudet ovat alhaisia, josta päätellen vesistövaikutukset eivät ole olleet suuria. Vuonna 2014 Iso Punsan vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin keskimäärin aiemmin, sillä fosforia ja rautaa oli aiempaa vähemmän.
Mustapuro laskee Kortejärveen (50,4 ha), jonka keskisyvyys on 2,9 m ja syvin paikka 7,9
metriä. Kortejärvi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuden ja levätuotannon perusteella
rehevä (taulukko 27). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri tummaa runsaasta humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen. Kortejärven rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikko lopputalvisin ja myös ajoittain loppukesällä. Vuonna 2014 Kortejärven
vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin. Happivaje oli suurta
alusvedessä lopputalvella 2014 ja loppukesällä 2014 happi oli lähes loppunut kokonaan.
Kortejärveen tulee Savonnevan kuivatusvesiä Mustapuron lisäksi Iso Punsan suunnasta.
46
Taulukko 26. Mustapuron vedenlaatutietoja 1999-2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
mg/l
mg/l Pt FTU
mS/m
µg/l
Mustapuro 1999-2013
7,8
308
8,2
4,0
965
minimi
4,9
2,1
160
2,2
2,5
530
maksimi
7,3
22
495
34
6,7
3500
14.5.2014
15,0
360
6,1
2,9
1000
30.7.2014
7,0
9,6
600
22,0
6,0
1300
16.9.2014
7,0
6,5
230
9,8
5,8
730
keskiarvo 2014 7,0 10,4
397
12,6
4,9
1010
NH4- NO3N
N
µg/l
µg/l
93
7
660
75
2
200
61
42
61
42
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
55
26
135
55
110
56
74
18
4
40
28
28
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
3047
1400
7410
2100
7500
3900
4500
42
16
75
46
45
28
40
Taulukko 27. Savonnevan järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja 1999-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Kortejärvi 1999-2013
n = 30
77 6,2 3,4
254
minimi
60 5,4
0,8
200
maksimi
101 6,9
9,8
400
17.2.2014
75 5,4 < 1
250
20.8.2014
66 6,5
6,3
270
Vahanka 1999-2013
n = 30
74 6,2 3,5
230
minimi
15 5,8
0,4
150
maksimi
93 6,6
8,0
300
20.2.2014
73 5,5 < 1
275
27.8.2014
84 6,7
4,8
200
Iso Punsa 1999-2013
n = 29
72 5,9
minimi
22 5,4
maksimi
96 6,8
17.2.2014
64 5,2
20.8.2014
84 6,4
2,9
<1
7,6
<1
5,5
229
100
450
300
200
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
3,3
1,0
11
1,1
5,1
3,1
2,4
3,9
2,8
2,9
824
620
1100
770
640
18
<5
74
8
<5
25
<5
<5
2,9
0,9
8,7
1,1
2,7
3,0
2,2
3,8
2,8
2,7
783
550
1100
740
640
14
<5
54
6
<5
11
8
<5
2,1
0,6
8,8
1,0
2,3
2,8
2,0
5,2
2,9
2,2
783
550
1500
850
640
12
<5
19
<5
<5
<5
5
<5
39
24
80
20
48
7
3
14
38
19
71
22
50
9
3
29
31
23
48
19
35
4
1
7
6
5
2
2029
1370
2850
1200
2300
31
3,1
94
1846
1100
2690
1400
1600
26
8,2
87
1732
960
4500
1100
1000
9,4
10,0
13,8
6,6
35,7
18,0
33
23
43
37
30
31
23
43
39
24
33
23
51
40
24
Kortejärven kautta kulkevien kuivatusvesien vaikutus Vahankaan laskevassa ojassa oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,18 mg/l,
fosforille 0,4 µg/l ja typelle 30 µg/l. Pitoisuusnousut olivat valuma-alueen vesien veden laadut huomioiden pieniä. Osa kuivatusvesien sisältämistä aineista pidättyy Kortejärveen ja Iso
Punsaan ja siten todelliset vaikutukset Vahankaan ovat hieman laskennallisia pienempiä.
Vahankajärveen laskee Savonnevan, Kaijansuon, Isoneva-Heposuon, Juuvinsuon ja PuntariKonttisuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Vahankajärvi on suuri (477 ha) ja sen keskisyvyys on vain 1,6 m ja syvin paikka 6,7 m. Vahangan pintavedessä on ollut ravinteita
runsaasti ja sen levätuotanto runsasta (taulukko 50). Vesi on ollut lievästi hapanta, väri
tummaa ja humusaineita on runsaasti. Vedenlaatu on pääpiirteittäin samanlaista kuin siihen
laskevien vesistöjen. Vuonna 2014 Vahankajärven vedenlaatu oli samaa tasoa kuin vuosina
1999-2013 keskimäärin. Helmikuussa 2014 happivaje oli suurta alusvedessä ja myös välivedessä, mutta loppukesällä 2014 ei happivajetta esiintynyt.
Vapon Vahankajoen valuma-alueen turvetuotannon (1 265 ha) kuivatusvesien yhteisvaikutukset koko Vahankajoen valuma-alueelle (noin 400 km2) olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,16 mg/l, fosforille 0,6 µg/l ja
typelle 34 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 1,7 mg/l
O2. Pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vahankajärven vuoden 2014 pintaveden ainepitoisuuksiin nähden.
47
9.6
Levijoen valuma-alue 47.09
9.6.1
Pannuneva (Soini)
Pannunevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 51/2009/4, dnro LSY-2008-Y-291, myönnetty 17.6.2009). Pannunevan turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueen (47) Levijoen valuma-alueen (47.09) Latojoen osavaluma-alueella (47.092). Vuonna 2011 Pannunevalla aloitettiin kuntoonpano ja
vuosina 2012–2013 valmistelussa oli 74,4 ha. Vuonna 2014 tuotantoa oli 65,4 ha alalla ja
valmistelussa oli vielä 8,6 ha. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksesta 2 km pitkän laskuojan kautta Latojokeen ja edelleen Levijoen kautta Alajärveen. Vedenlaatua on tarkkailtu
Latojoesta ja Levijoesta.
Latojoen vesi on ollut vuosina 2011–2014 ravinteikasta, rautapitoista sekä väriluvun ja
CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 28). Levijoen alajuoksun vesi oli hyvin samankaltaista kuin Latojoen yläosalla. Ympäristölupahakemusta varten otettiin kesäkuussa
2008 ennakkonäytteet havaintopaikoilta. Latojoen veden laatu oli tuolloin hyvin samanlaista
kuin nykyisin ja myös tuolloin Latojoen yläosalla veden laatu oli heikompaa kuin alaosalla.
Taulukko 28. Pannunevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu 2008, 2011-2014.
Havaintopaikka
Latojoki yp
ennakko 26.6.08
ka 2011-2013 n = 9
minimi
maksimi
12.5.2014
18.8.2014
16.9.2014
keskiarvo 2014
Latojoki ap
ennakko 26.6.08
ka 2011-2013 n = 9
minimi
maksimi
12.5.2014
18.8.2014
16.9.2014
keskiarvo 2014
Levijoki alajuoksu
ennakko 26.6.08
ka 2011-2013 n = 9
minimi
maksimi
13.5.2014
18.8.2014
16.9.2014
keskiarvo 2014
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
6,1
6,5
5,8
7,0
6,7
7,0
6,8
6,8
1,5
4,3
<1
9,6
2,6
29,0
10,0
13,9
280
284
175
400
200
385
150
245
3,8
6,3
1,8
11,0
3,8
15,0
12,0
10,3
4,5
5,4
4,3
8,3
4,8
5,8
6,5
5,7
1200
1024
800
1300
850
1400
890
1047
2000
2656
1300
4200
1400
5700
3700
3600
50
35
22
53
28
47
28
34
6,2
6,6
5,8
7,2
6,7
7,0
7,0
6,9
2,0
2,6
1,2
6,0
2,2
5,5
3,6
3,8
280
247
150
350
200
300
200
233
2,9
3,6
1,9
5,5
2,9
7,7
5,1
5,2
3,9
4,7
3,9
6,7
4,4
5,5
6,2
5,4
990
877
740
1100
760
1100
650
837
1900
1830
970
2400
1100
4000
2000
2367
51
34
23
50
30
33
25
29
6,4
6,5
5,6
7,1
6,7
6,9
6,9
6,8
9,5
5,5
2,8
12,4
6,0
4,3
3,4
4,6
250
242
175
350
180
200
160
180
8,0
4,0
2,6
7,7
4,1
9,7
2,8
5,5
3,6
4,3
3,5
5,5
3,8
4,1
4,6
4,2
1000
1088
870
1600
690
1400
770
953
2120
1867
1200
2400
1300
2000
1400
1567
42
31
24
42
25
26
23
25
43
36
18
61
34
31
<5
59
<5
<5
<5
<5
4
16
12
24
16
39
9
92
<5
<5
<5
<5
35
36
20
51
7
85
11
190
<5
110
<5
110
53
72
34
144
33
280
110
141
14
40
16
54
37
36
23
51
26
110
43
60
14
16
11
20
56
51
31
89
40
68
41
50
6
12
4
26
38
38
25
25
10
10
FE
Pannunevalla tarkkailtiin vuonna 2014 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N 1 560 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2.
48
Pannunevan kuivatusvesien fosforipitoisuudet ovat suovesille alhaisia, joten ne osaltaan
laimentavat Latojoen korkeita fosforipitoisuuksia. Pannunevan turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Latojokeen olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan
mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,11 mg/l, fosforille 0,2 µg/l ja typelle 42 µg/l. Kemiallista
hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,5 mg/l O2.
Pannunevan kuivatusvesien vaikutuksia vuosina 2011–2014 ei ole näkynyt Latojoen vedenlaadussa, sillä ravinne-, rauta- ja humusainepitoisuudet olivat kuivatusvesien vaikutuspiirissä selvästi alempia kuin purkuojan yläpuolella (kuvat 14-16, taulukko 28). Pannunevan kuivatusvesien yläpuolisella Latojoen havaintopaikalla oli vuonna 2014 erityisen runsaasti fosforia, sillä pitoisuudet olivat yli kaksinkertaisia verrattuna Pannunevan alapuoliseen havaintopaikkaan.
Kuva 14.
Latojoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2008, 2011–2014.
Kuva 15.
Latojoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2008, 2011–2014.
49
Kuva 16.
Latojoen veden CODMn-arvot vuosina 2008, 2011–2014.
9.7
Kruunupyyn vesistöalue 48
9.7.1
Pyymaanneva – Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi)
Pyymaannevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 75/2010/3, dnro ESAVI 369/04.08/2010, myönnetty 9.12.2010).
Pyymaannevan turvetuotantoalue sijaitsee Kruunupyynjoen vesistöalueella Raisjoen valuma-alueella (48.007). Pyymaannevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja
tuotanto 1981. Tuotannossa oli 163,7 ha vuonna 2014 ja valmistelussa 41 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kaksi pintavalutuskenttää.
Saapasnevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös
76/2010/3), jonka mukainen tuotantoala on 41 ha. Saapasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja tuotanto 1981. Tuotannossa oli 24,5 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko.
Iso Saapasnevan pohjoisosan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 77/2010/3), jonka mukainen tuotantoala on 61 ha. Iso-Saapasnevalla oli
tuotannossa 55,6 ha vuonna 2013. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet purkautuvat laskuojia
pitkin Vallinpuron kautta Raisjokeen ja myös Sammalojan kautta Raisjokeen ja edelleen
Peckassjön kautta Kruunupyynjokeen.
Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Sammalojassa, Vallinpurossa ja Raisjoessa. Sammaloja ja Vallinpuro yhtyvät Raisjokeen, jonka havaintopaikkaan tulevat vedet molemmista haaroista.
Kaikkien havaintopaikkojen vedet ovat olleet heikkolaatuisia, mutta hyvin samanlaisia; ravinteikkaita ja hyvin tummia humusvesiä (taulukko 29). Erittäin korkeiden humusainepitoisuuksien myötä myös rautapitoisuudet ovat olleet hyvin korkeita ja samalla myös veden väri
erittäin tummaa. Vallinpuron vedessä rautaa ja ravinteita on ollut hieman vähemmän kuin
Sammalojassa ja Raisjoessa. Vuonna 2014 purkuvesissä oli enemmän fosforia kuin jaksolla
2005–2013 keskimäärin ja muilta osin vedenlaadut olivat niille tavanomaista heikkoa tasoa.
50
Turvetuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2014
korkeita, joten niillä oli myös vaikutusta alapuolisten havaintopaikkojen veden laatuun. Havaintopaikat sijaitsevat keskellä laajoja viljelymaita, joista tuleva maatalouden hajakuormitus on suurta peittäen osaltaan kuivatusvesien vaikutuksia.
Taulukko 29. Pyymaannevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu 2005-2014.
Havaintopaikka
Vallinpuro 2005-2013
keskiarvo n = 24
minimi
maksimi
19.5.2014
4.8.2014
1.10.2014
keskiarvo 2014
Sammaloja 2005-2013
keskiarvo n = 24
minimi
maksimi
19.5.2014
4.8.2014
1.10.2014
keskiarvo 2014
Raisjoki 2005-2013
keskiarvo n= 24
minimi
maksimi
19.5.2014
4.8.2014
1.10.2014
keskiarvo 2014
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
mg/l O 2
6,0
4,7
7,4
5,9
6,3
6,7
6,3
6,9
1,7
20,5
4,1
9,4
7,1
6,9
424
250
1000
360
840
440
547
8,4
1,6
36,2
2,5
14,0
12,0
9,5
6,2
4,3
10,1
4,4
6,6
7,7
6,2
1293
990
2080
900
1500
1600
1333
143
12
620
94
<5
570
95
<5
95
<5
4200
1900
9400
2500
6100
4400
4333
55
35
87
44
80
56
60
5,8
4,3
7,0
5,7
5,9
6,5
6,0
14,2
2,6
92,5
2,1
11,0
8,8
7,3
506
200
1200
385
900
400
562
15,0
2,0
55,6
2,9
12,0
14,0
9,6
6,0
4,0
10,0
4,1
5,8
6,8
5,6
1455
1000
2600
1000
2000
1400
1467
263
70
760
69
<5
510
160
<5
160
<5
6083
2400
15000
3100
7400
5700
5400
67
35
130
52
99
61
71
5,7
4,4
6,8
5,8
6,0
6,6
6,1
14,3
3,2
65,0
5,1
19,0
12,0
12,0
509
250
1000
360
840
360
520
18,3
2,6
67,7
3,7
11,0
19,0
11,2
9,5
5,1
13,8
7,4
8,2
11,7
9,1
1490
1100
2420
1100
1900
1500
1500
156
39
620
71
<5
540
93
<5
93
<5
6971
2800
17000
2900
8000
5900
5600
63
35
94
47
85
50
61
68
31
184
33
140
110
94
27
6
80
70
32
187
28
120
80
76
26
10
48
118
51
304
49
200
130
126
45
14
110
52
52
33
33
78
78
FE
Pyymaannevalla tarkkailtiin vuonna 2014 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,1 mg/l, Kok.N 2 307 µg/l, Kok.P 100 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 81 mg/l O2.
Iso-Saapasnevalla tarkkailtiin vuonna 2014 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua. Otettujen näytteiden (10 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat
kiintoaineen osalta 4,1 mg/l, Kok.N 2 040 µg/l, Kok.P 53 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 69 mg/l O2.
Saapasnevan päästötarkkailuun kuului vuonna 2014 kosteikolta lähtevien vesien laadun
tarkkailu, mutta purkuojassa ei ollut virtaamaa kolmena kertana seitsemästä. Keskimäärin
purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5 mg/l, Kok.N 1400 µg/l, Kok.P 26
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 27 mg/l O2.
Teoreettiset laskelmat osoittavat lieviä vesistövaikutuksia olleen, sillä kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 Raisjoen veden fosforipitoisuutta 2,3 µg/l, typpipitoisuutta 95 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l sekä bruttona CODMn 3,1 mg/l.
10
LAPUANJOEN VESISTÖALUE 44
Lapuanjoki alkaa Alavuden Sapsalammesta ja virtaa Alavuden, Kuortaneen, Lapuan, Kauhavan, Ylihärmän, Alahärmän ja Uudenkaarlepyyn kautta Perämereen. Joen pituus on n.
170 km ja valuma-alueen pinta-ala 4 137 km2, josta järviä on 2,8 %. Lapuanjoen valuma-
51
alueen järvistä valtaosa sijaitsee latvavesillä. Lapuanjoen suurimmat sivuhaarat ovat Nurmonjoki, Kauhavanjoki ja Kätkänjoki. Yli 100 ha:n suuruisia järviä (tekoaltaat mukana) on
27 kpl. Suurimpia ovat Kuortaneenjärvi (Kuortane 1640 ha) ja Hirvijärven tekoallas (Nurmo-Lapua 1550 ha).
Lapuanjoen Uudenkaarlepyyn voimalaitoksen keskivirtaama oli 26,5 m3/s jaksolla
1.11.2013–31.10.2014, kun vastaavan jakson pitkänajan 1971–2000 keskivirtaama on ollut
32,1 m3/s. Lapuanjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen suuret loppuvuonna 2013 (kuva
17).
Kuva 17.
Lapuanjoen Uusikaarlepyyn päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella
1971-2000.
Lapuanjoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet Nurmonjoen ja Kuortaneenjärven valuma-alueille (taulukko 30). Vuonna 2014 Lapuanjoen vesistöalueen Vapon
turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 1 360 ha eli 0,3 % valuma-alueen pinta-alasta. Lapuanjoen vesistöalueella on Vapon alueiden lisäksi noin 900 ha yksityisiä turvetuotantoalueita.
52
Taulukko 30. Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet 2014 ja tuotantoalat.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
44.04 Kuortaneenjärven alue
44.042 Kuhajärven-Ylijoen a
44.043 Kaarankajoen va
44.044 Tapaskanluoman va
Tuotannossa Levossa
Valmistelussa
1078,7
154,9
126,2
192,3
64,2
14,5
32,6
17,1
126,2
Kurikkaneva
Sarvineva
Sarvineva
Pynttärinneva
Västinneva
Saarijärvenneva
Kiimaneva
Hanhineva
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Alavus
Alavus
Kuortane
Kuortane
Kuortane
29,1
53,8
44,0
65,4
44.05 Alavudenjärven alue
44.054 Kaidesojan va
44.057 Kuivasjoen va
0,0
Töysä
Alavus
108,3
30,5
77,8
0,0
Matoneva 2
Sillinneva
44.06 Kauhavanjoen valuma-alue
44.063 Kauhajärven va
0,0
Lappajärvi
66,6
66,6
0,0
Lamminneva
44.07 Kätkänjoen valuma-alue
44.071 Ranta- Töysänjärven a
44.072 Kätkänjoen keskiosan a
44.076 Salonjoen va
44.076 Salonjoen va
44.076 Salonjoen va
0,0
Alavus
Kuortane
Alavus
Alavus
Alavus
132,7
1,8
29,6
Talasneva
Teerineva
Mylly-Sikaneva
Matoneva 3
Löyänneva
44.08 Töysänjoen valuma-alue
44.084 Talasojan va
44.088 Hakojoen va
Talasneva
Matoneva 1
Alavus
Töysä
Tausneva
Vuorenneva
Vierunneva
Riihineva
Haapaneva
Vuorenneva
Rahka-Romuneva
Tervaneva
Aitaneva
Kuortane
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
44.09 Nurmonjoen valuma-alue
44.092 Hirvijärven lähialue
44.094 Haapaluoman va
44.096 Kuotesjärven-Vehkajoen va
44.097 Ahvenjoen alaosan a
44.098 Jääskänjärven-Allasjoen va
126,2
29,6
63,1
41,5
26,3
45,0
4,9
40,1
0,0
0,0
533,8
36,8
83,4
21,8
40,6
53,8
14,7
163,6
119,1
61,1
1,3
0,0
59,8
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Lapuanjoen ympäristöhallinnon virtaamamittaushavaintopaikkojen vuoden 2014 keskivalumia ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien
turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Lapuanjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 36 t, typen 6,0 t ja fosforin 0,17 t ja näiden kuormitusten perusteella
teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Lapuanjoen vesistöalueella oli 0,04 mg/l, typen 7 µg/l ja fosforin 0,21 µg/l vuonna 2014. Kemiallista
hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 243 t O2. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,29 mg/l O2 (taulukko 31).
Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut vuoden
2014 keskivirtaamatilanteessa olivat ravinteiden ja CODMn:n osalta Aitanevalla ja kiintoaineen osalta Lamminnevalla (taulukko 31).
53
Taulukko 31. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Lapuanjoen
Brutto
CODMn
mg O2 /l
Kiintoaine
mg/l
Kok-N
µg/l
Kok-P
µg/l
0,29
0,04
7,2
0,21
44.04 Kuortaneenjärven alue
44.043 Kaarankajoen va
0,03
0,01
0,00
0,008
0,031
0,02
0,05
0,02
0,09
4,9
0,4
0,2
2,8
8,0
4,6
10,5
6,2
12,1
0,18
0,01
0,00
0,030
1,002
0,10
0,25
0,04
0,29
Vesistöalue
Suo
Kunta
Kurikkaneva
Sarvineva
Sarvineva
Pynttärinneva
Västinneva
Saarijärvenneva
Kiimaneva
Hanhineva
Kuortane
Kuortane
Kuortane
Alavus
Alavus
Kuortane
Kuortane
Kuortane
0,24
0,01
0,01
0,06
0,74
0,17
0,45
0,28
0,46
44.05 Alavudenjärven alue
44.054 Kaidesojan va
44.057 Kuivasjoen va
Matoneva 2
Sillinneva
Töysä
Alavus
0,19
0,41
1,04
0,01
0,07
0,03
5,0
22,7
21,8
0,08
0,19
0,44
44.06 Kauhavanjoen valuma-alue
44.063 Kauhajärven va
Lamminneva
Lappajärvi
0,15
1,53
0,04
0,39
3,3
33,4
0,14
1,37
44.07 Kätkänjoen valuma-alue
44.071 Ranta-Töysänjärven a
44.072 Kätkänjoen keskiosan a
44.076 Salonjoen va
44.076 Salonjoen va
44.076 Salonjoen va
Talasneva
Teerineva
Mylly-Sikaneva
Matoneva 3
Löyänneva
Alavus
Kuortane
Alavus
Alavus
Alavus
0,47
0,01
0,12
1,02
0,13
0,03
0,10
0,002
0,00
0,25
0,04
0,01
11,0
0,3
1,5
25,9
2,8
0,3
0,37
0,008
-0,04
1,17
0,03
-0,09
44.08 Töysänjoen valuma-alue
44.084 Talasojan va
44.088 Hakojoen va
Talasneva
Matoneva 1
Alavus
Töysä
0,16
0,21
0,44
0,02
0,03
0,06
4,4
5,8
11,9
0,10
0,14
0,261
Tausneva
Vuorenneva
Vierunneva
Riihineva
Haapaneva
Vuorenneva
Rahka- Romuneva
Tervaneva
Aitaneva
Kuortane
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
Alavus
0,66
0,06
0,72
0,26
0,43
0,43
0,15
1,09
0,81
2,23
0,10
0,003
0,19
0,00
0,010
0,06
0,04
0,18
0,18
0,18
18,4
0,8
16,9
6,9
11,0
19,7
1,6
28,0
25,8
70,9
0,46
0,01
0,36
0,19
0,22
0,28
0,04
0,73
0,69
2,61
44.09 Nurmonjoen valuma-alue
44.092 Hirvijärven lähialue
44.097 Ahvenjoen alaosan a
44.098 Jääskänjärven-Allasjoen va
10.1
Kuortaneenjärven alue 44.04
10.1.1
Kurikkaneva (Kuortane)
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kurikkanevan
turvetuotantoon 27.5.2011 (päätös nro 53/2011/1, dnro LSSAVI/318/04.08/2010).
Kurikkanevan tuotantoalue sijaitsee Kuortaneen kunnassa. Turvetuotantoalue sijoittuu Lapuanjoen vesistöalueen (44) Kuortaneenjärven (44.04) ja edelleen Kuhajärven-Ylijoen valuma-alueelle (44.042). Tuotanto Kurikkanevalla on aloitettu vuonna 1979. Vuonna 2014 ei
ollut tuotantoa ja levossa oli 14,5 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotisessa käytössä oleva kosteikko.
Kuivatusvesireitti on Viitasaarenoja-Kuhajärvi-Lapuanjoki. Vesistötarkkailuhavaintopaikka
on sijainnut Kuhajärvessä vuodesta 2009 alkaen ja Kurikkanevalta tulevassa Viitasaarenojassa vuodesta 2011 alkaen.
Viitasaarenojan vedenlaatu on vaihdellut suuresti, sillä välillä veden fosfori- ja humusainepitoisuudet ovat olleet alhaisia ja välillä varsin korkeita. Havaintopaikka on aivan
54
Kurikkanevan tuntumassa, joten nevalta ja sitä ympäröivältä ojitusalueelta sateiden seurauksena huuhtoutumat lisääntyvät nopeasti ja siten ne näkyvät myös ojan vedenlaadun vaihteluina. Yleisilmeeltään ojan vesi on kuitenkin runsasravinteista, hapanta ja väriltään ruskeaa
(taulukko 32). Vuonna 2014 Viitasaarenojan vesi oli samanlaista kuin aiempinakin vuosina.
Kuhajärvi on syvä (max. noin 12 m) Lapuanjoen läpivirtausjärvi. Kuhajärven vedenlaatu on
tyypillinen Lapuanjoelle, vesi on ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 32). Ravinnetason perusteella Kuhajärvi on rehevä ja rehevyydestä johtuen lopputalvisin alusvedessä on esiintynyt happivajetta. Järven humusainepitoisuudet ovat tyypillisiä suoperäisille valuma-alueille.
Vuonna 2014 Kuhajärven veden laatu oli samanlaista kuin keskimäärin aiempina vuosina.
Loppukesän 2014 levätuotanto oli erittäin korkea ja samaan aikaan alusvedestä happi oli
loppunut kokonaan ja välivedessäkin happea oli vain vähän. Talvella 2014 happea oli hyvin
alusvedessäkin.
Lapuanjokeen ja Kuhajärveen kohdistuva hajakuormitus on runsasta ja siten mahdolliset
kuivatusvesivaikutukset peittyvät niihin. Kuhajärven yläpuolinen Lapuanjoen valuma-alue
on suuri (1066 km2), joten pienen Kurikkanevan vesistövaikutukset Kuhajärveen ovat minimaalisen pieniä.
Kurikkanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kosteikon alapuolelta vuonna
2014. Otettujen näytteiden (9 kpl) perusteella Viitasaarenojaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 34 mg/l, Kok.N 1144 µg/l, Kok.P 59 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo 28 mg/l O2. Lähtevän veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat varsin korkeita, joten ilmeisesti niillä on ollut vaikutuksia Viitasaarenojan vedenlaatuun.
Taulukko 32. Kuhajärven havaintopisteen vedenlaatutietoja 2009-2014 ja Viitasaareojan vedenlaatu 20112014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta
paikka
kyll
aine
luku
johtok.
N
N NO4-N P
P
FE
1m
%
mg/l mg Pt/l FNU
mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
Kuhajärvi 2009-2013
keskiarvo n=10
77
6,7 4,5
182
5,6
7,1
1228 83
73
61
15
2350
minimi
66
6,5 2,3
150
3,5
5,4
790
22
37
44
10
1700
maksimi
90
7,0 8,7
225
8,4
9,7
2100 173
120
110
22
3200
18.2.2014
79
6,5 5,5
225
5,8
7,7
1500
62
2000
19.3.2014
83
6,6 7,0
200
8,0
5,9
1300
65
1700
7.8.2014
94
7,3 4,5
180
3,5
6,7
820
8
<5
56
9
1900
Viitasaarenoja 2011-2013
keskiarvo n=7
5,9
11
286
13
4,2
924 59
<5
38
10
2764
minimi
5,1 3,2
225
2,1
3,3
840
33
<5
18
7
950
maksimi
6,6
37
350
52
5,4
980
85
<5
61
12
4100
9.6.2014
5,9 2,5
250
2,7
3,3
790
24
1800
21.8.2014
6,5 9,1
400
11,0
4,6
960 < 5
<5
49
10
6300
30.10.2014
5,6 1,1
200
2,2
5,5
890
23
1100
6,0 4,2
283
5,3
4,5
880 <5
<5
32
10
3067
keskiarvo 2014
10.1.2
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
17,9
4,6
38,7
63,5
23
14
31
26
23
22
32
15
45
41
38
34
38
Sarvineva (Kuortane)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sarvinevan turvetuotantoon 31.8.2006 (päätös nro 100/2006/4, dnro LSY-2004-Y-19). Länsi-Suomen ympäristökeskus haki päätökseen muutosta Vaasan hallinto-oikeudesta, joka 1.10.2007 annetulla
päätöksellä nro 07/0314/1 hylkäsi valituksen.
Sarvinevan tuotantoalue sijaitsee Kuortaneen kunnassa. Sarvineva sijoittuu osittain Kuhajärven-Ylijoen valuma-alueelle (44.042), osittain Kaarankajoen (44.043) ja osittain RantaTöysänjärven valuma-alueelle. Kuivatusvesiä ei kuitenkaan johdeta lainkaan RantaTöysänjärven alueelle.
55
Sarvinevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Vuonna
2014 ei ollut tuotantoa ja 49,7 ha alue oli levossa.
Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta
säätävien patojen ja laskeutusaltaiden kautta. Lisäksi laskuojan 1 kautta (38,4 ha) tulevat
kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti pintavalutuskentän kautta Sarviluomaan. Kuivatusvesireitti ovat Sarviluoma-Lapuanjoki ja Sormuspuro-Kaarankajoki-Kuortaneenjärvi.
Sarvinevan vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat Sarviluomassa ja Sormuspurossa. Sarviluoman vesi on ollut hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 33). Vedessä on ollut myös
runsaasti rautaa ja humusaineita. Sormuspuron vedessä on ollut Sarviluomaan nähden ravinteita ja rautaa sekä humusaineita enemmän. Vuonna 2014 Sarviluoman ja Sormuspuron vedenlaadut olivat aiempaa selvästi heikompia, sillä vesissä oli erittäin runsaasti ravinteita ja
rautaa.
Sarvinevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä Sarviluomaan
laskevasta purkuojasta vuonna 2014. Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1040 µg/l, Kok.P 24 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Lähtevän veden
fosforipitoisuudet olivat alhaisia suoperäiselle alueelle.
Sormuspuro ja Sarviluoma virtaavat keskellä suuria viljelymaita ja sitä johtuen korkeat ravinnepitoisuudet kuvaavat lähinnä hajakuormituksen vaikutuksia. Sarvinevalta lähtevän veden ainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alempia kuin Sarviluomassa, joten kuivatusvesien
vaikutukset olivat hyvin vähäisiä.
Tuotantoalueelta tuleva kuormitus nosti vuonna 2014 laskennallisesti keskivirtaamatilanteessa pitoisuuksia Kaarankajoessa kiintoaineen osalta 0,008 mg/l, typen 3 µg/l ja fosforin
0,03 µg/l sekä CODMn bruttolisäys 0,06 mg/l sekä Lapuanjoessa Sarviluoman alapuolella
kiintoaineen osalta 0,01 mg/l, typen 0,2 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 0,01 mg/l. Fosforin lisäys oli negatiivinen eli Sarviluoman kautta tuli luonnontilaisia suovesiä vähemmän fosforia.
Taulukko 33. Sarvinevan havaintopisteiden vedenlaatutietoja 2009-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Sarviluoma 2009-2013
226
min
5,5
2,8
80
max
6,8 48,0
600
9.6.2014
6,2 23,0
225
20.8.2014
6,7 18,0
520
17.9.2014
6,7
6,8
180
keskiarvo 2014 6,5 15,9
308
Sormuspuro 2009-2013
247
min
6,1
4,8
150
max
7,3 21,0
450
9.6.2014
6,7 14,0
275
21.8.2014
7,1
7,4
330
30.10.2014
6,5 14,0
170
keskiarvo 2014 6,8 11,8
258
10.1.3
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
6,3
2,4
18,0
9,4
28,0
6,6
14,7
5,0
3,8
5,9
3,4
7,7
4,9
5,3
917
540
1600
910
2100
670
1227
60
3
110
79
<5
180
84
630
84
630
10,5
4,1
26,0
10,0
19,0
8,9
12,6
5,8
4,2
9,3
4,8
7,2
9,6
7,2
1089
630
3000
1100
1100
2500
1567
57
33
80
98
33
180
53
190
53
190
50
25
80
65
220
65
117
16
6
32
94
47
170
91
160
94
115
41
17
71
77
77
75
75
2673
1200
8500
2400
8200
2600
4400
28
15
47
37
38
23
33
2987
1400
5400
3700
5800
1900
3800
30
19
47
40
27
34
34
Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus)
Saarijärvennevan, Västinnevan, Kiimanevan ja Hanhinevan tuotantoaluekokonaisuudella on
26.4.2007 annettu ympäristölupa (36/2007/4, DnroLSY-2003-Y-331). Luvasta valitettiin
56
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset 3.10.2008 annetulla päätöksellä
(Nro. 08/0589/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ei päätöksellään
12.10.2009 (Dnro 3396/1/08) muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä.
Saarijärvennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976. Tuotannossa vuonna
2014 oli 53,8 ha. Västinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982. Tuotannossa
vuonna 2014 oli 29,1 ha. Kiimanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1981. Tuotannossa vuonna 2014 oli 44 ha. Hanhinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin
1950 ja tuotanto 1970. Tuotannossa vuonna 2014 oli 65,4 ha.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso virtaamansäädöllä kaikilla alueilla ja lisäksi Västinnevaa lukuun ottamatta muilla myös ympärivuotinen pintavalutus tai kosteikko.
Tuotantokokonaisuudesta Saarijärvenneva, Västinneva, Hanhineva ja osa Kiimanevasta sijaitsevat Lapuanjoen vesistöalueen Kuortaneenjärven alueen Tapaskanluoman valumaalueella (44.044) ja osa Kiimanevasta Kuhajärven-Ylijoen valuma-alueella (44.042).
Kuivatusvesienjohtamisreitit ovat:
Saarijärvenneva:
Laskuoja 1 (43,0 ha): Oja - Ovaskanluoma - Uitonluoma - Lapuanjoki
Laskuoja 2 (10,8 ha): Oja - Hunnakkoluoma - Saarijärvi - Saariluoma - Uitonluoma-Lapuanjoki
Västinneva: Laskuoja 1 (28,3 ha): Oja - Hunnakkoluoma - Saarijärvi - Saariluoma - Uitonluoma - Lapuanjoki
Kiimaneva: Laskuoja 1 (10,1 ha): Oja - Tovaskanluoma - Uitonluoma - Lapuanjoki
Laskuoja 2 (39,9 ha): Oja - Koniluoma - Lapuanjoki
Hanhineva: Laskuoja 1 (16,4 ha): Oja - Hanhilampi - Hunnakkoluoma - Saarijärvi - Saariluoma - Uitonluoma - Lapuanjoki
Laskuoja 2 (59,7 ha): Oja - Hunnakkoluoma - Saarijärvi-Saariluoma - Uitonluoma Lapuanjoki
Yhteinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Saarijärvessä.
Saarijärvi on 62 ha suuruinen, hyvin matala (keskisyvyys 0,9 m) järvi. Saarijärven vesi on
ollut hapanta, tummaa sekä humus- ja rautapitoista. Ravinteita vedessä on ollut runsaasti ja
niiden perusteella Saarijärvi on rehevä, joka näkyy myös veden heikkona talvisena happitilanteena ja korkeina a-klorofyllipitoisuuksina (taulukko 34). Vuonna 2014 Saarijärven vesi
oli laadullisesti samanlaista kuin aiemminkin.
Kiimanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014, mutta vain maaliskuussa oli vettä purkuojassa ja muina 8 kertana oja oli kuiva. Otetussa näytteessä veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 24 mg/l, Kok.N 910 µg/l, Kok.P 92 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 26 mg/l O2.
Saarijärvennevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua pintavalutuskentällä vuonna
2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,1 mg/l, Kok.N 1900 µg/l, Kok.P 85 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 78 mg/l O2.
Hanhinevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kosteikolla vuonna 2014. Otettujen näytteiden (9 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
10,5 mg/l, Kok.N 1503 µg/l, Kok.P 65 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
57
Tuotantoalueilta tuleva kuormitus nosti vuonna 2014 laskennallisesti keskivirtaamatilanteessa pitoisuuksia Saarijärven luusuassa kiintoaineen osalta 0,2 mg/l, typen 33 µg/l ja fosforin 0,7 µg/l sekä CODMn bruttolisäys oli 1,4 mg/l.
Taulukko 34. Saarijärven veden laatutietoja 2004-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll
1m
%
Saarijärvi 2004-2013
keskiarvo n= 20 60
minimi
22
maksimi
93
17.2.2014
55
30.7.2014
74
10.1.4
pH Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3-4 Kok- PO4- Rauta a-kloro- COD
aine
luku
johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
mg/l mg Pt/l FNU
µg/l mg/l O2
5,8
5,1
6,6
5,7
6,4
7,7
<1
20,0
4,6
10,0
312
200
480
275
390
5,2
2,2
10,5
3,8
9,0
4,6
3,3
6,7
5,3
4,3
1129
810
1630
1100
1300
20
<5
71
<5
<5
<5
<5
<5
54
25
79
44
64
6
2
10
<2
3694
1240
5100
2400
4000
30
12
65
42
41
31
64
39
37
Pynttärinneva (Alavus)
Pynttärinnevalla
on
30.11.2010
ESAVI/404/04.08/2010).
annettu
ympäristölupa
(70/2010/3,
Dnro
Vuonna 2014 Pynttärinnevalla oli 126,2 ha valmistelussa. Pynttärinneva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen (44) Kuortaneenjärven alueen (44.04) Tapaskanluoman valuma-alueella
(44.044).
Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Kyrösjärven laajalti kasvillisuuden peittämään Etelälahteen ja edelleen Kyrösluomaan, jonka kautta Tapaskanluomaan ja edelleen
Uitonluoman kautta Kuhajärveen. Vesimatkaa Kuhajärveen on noin 18 km.
Pynttärinnevalla on suoritettu kuntoonpanovaiheen tarkkailua syyskuusta 2013 alkaen pintavalutuskentän alapuolisella pisteellä. Vuonna 2014 kuntoonpanovaiheen näytteiden (26
kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,1 mg/l, Kok.N
1260 µg/l, Kok.P 148 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli
69 mg/l O2.
Pynttärinnevan kuntoonpano alkoi syyskuussa 2013, joten Kyrösjärvestä ennen vuotta 2014
otetut vesinäytteet olivat ennakkotarkkailua ja samoin Uitonluomasta ennen lokakuuta 2013
otetut näytteet. Myöhemmin otetut näytteet ovat kuntoonpanovaiheen tarkkailua.
Kyrösjärven vesi on ollut ennakkotarkkailuvuosina 2010–2013 tummanruskeaa, hapanta ja
runsashumuksista (taulukko 35). Korkeiden kokonaisfosforija kokonaistyppipitoisuuksien
perusteella järvi on rehevä. Rehevyydestä johtuen happi on ajoittain talvisin loppunut myös
pintavedestä. Vuonna 2014 Pynttärinnevan kuntoonpano ei erityisemmin näkynyt Kyrösjärven veden laadussa, sillä ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuvuosina.
Uitonluoma on ollut vedenlaadun tarkkailussa vuodesta 2005 lähtien. Uitonluoman vesi on
ollut laadullisesti samanlaista kuin Kyrösjärvessä eli tummaa, runsasravinteista sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 35). Keskimääräiset kokonaisfosforija kokonaistyppipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Vuonna 2014 Uitonluoman vedessä
oli enemmän ravinteita, mutta vähemmän humusta kuin jaksolla 2005–2013 keskimäärin.
Uitonluomaan tulee kuivatusvesiä (Västin-, Hanhi-, Kiima- ja Saarijärvenneva) ja muita vesiä Tapaskaluoman laajalta valuma-alueelta (126 km2), joten sen veden laatuun vaikuttaa
muutkin valumavedet kuin Pynttärinnevan kuivatusvedet.
58
Taulukko 35. Uitonluoman veden laatutietoja 2005-2014 ja Kyrösjärven vedenlaatu vuosilta 2010-2014.
Havaintopaikka
0,5-1,0 m
Hapen pH Kiintokyll
aine
%
mg/l
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
FE a-klor
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O 2
Kyrösjärvi 2010-2013
keskiarvo n= 8
43
5,7
5,1
354
3,2
4,5
1210
44
<5
69
15
3733
17
46
minimi
0
4,9
1,6
200
1,9
3,5
960
15
<5
60
12
1900
9
30
maksimi
67
6,1
9,8
600
4,1
6,2
1400
87
<5
82
19
5700
29
77
17.2.2014
20
30.7.2014
72
Uitonluoma 2005-2013
keskiarvo n = 23
minimi
maksimi
9.6.2014
20.8.2014
30.10.2014
keskiarvo 2014
5,0
6,0
2,2
15,0
440
280
2,5
6,2
5,7
3,8
1400
1100
<5
<5
75
71
4
3000
2400
29,7
72
38
6,3
5,2
6,8
6,6
6,9
6,4
6,6
8,6
2,5
47,2
6,0
6,0
12,0
8,0
258
160
350
250
360
180
263
6,6
3,2
27,8
4,6
10,0
13,0
9,2
5,1
4,2
6,8
4,6
5,9
6,5
5,7
949
620
1700
970
1100
1400
1157
24
<5
54
41
<5
100
18
120
18
120
10.2
Alavudenjärven alue 44.05
10.2.1
Matoneva 2 (Alavus)
59
37
110
54
110
65
76
14
8
27
34
34
2887
1700
4700
2400
4200
2300
2967
34
22
59
27
29
30
29
Matoneva 2 tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa
(169/2006/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain muutti ympäristöluvan määräyksiä päätöksellään 30.4.2008 (Nro 08/0251/3).
Matoneva 2 turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Kaidesojan (44.054) ja
Vähä Haapajärven (35.428) valuma-alueilla. Tuotantoalueen kaikki kuivatusvedet johdetaan
nykyisin Kaidesojan valuma-alueelle.
Matoneva 2 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto vuonna 1986. Tuotannossa oli 30,5 ha vuonna 2014. Tuotantoalueen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä
ovat virtaamansäätö ja laskeutusaltaat 22 ha alalta ja vain laskeutusaltaat 11,6 ha alalta.
Kuivatusvedet johdetaan reitille Pieni Kaideslampi - Kaidesoja - Lapuanjoki. Vesistöhavaintopaikka on aiemmin sijainnut Kaidesjärvessä, mutta sinne ei ole koskaan kuivatusvesiä
johdettu. Vuonna 2011 tarkkailu aloitettiin Kaidesojassa.
Kaidesojan vesi on ollut hapanta, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 36). Kaidesojaan tulee Matonevan kuivatusvesiä, mutta pääosa vesistä
tulee kuitenkin Kaidesjärvestä. Vuonna 2014 Kaidesojan vedessä oli edellisvuosia enemmän
fosforia ja rautaa, etenkin elokuussa 2014 pitoisuudet olivat erittäin korkeita.
Taulukko 36. Kaidesojan veden laatu 2011-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Kaidesoja, Tupala mts 2011-2013
325
minimi
4,7
1,5
175
maksimi
6,3 12,1
400
10.6.2014
5,7
3,3
330
19.8.2014
6,4 13,0
455
18.9.2014
6,3
7,3
300
362
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok.
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
3,0
1,6
6,1
2,1
11,0
4,0
5,7
3,0
2,5
3,5
3,0
3,5
3,3
3,3
1030
790
1200
910
1100
910
973
53
43
63
13
<5
20
9
11
9
11
65
33
97
43
140
82
88
26
20
32
47
47
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2550
1100
4600
2000
6900
3400
4100
42
29
56
40
46
35
40
59
Matoneva 2 kuivatusvedet kohottivat teoreettisten laskelmien mukaan vuonna 2014 Kaidesojaan fosforipitoisuutta 0,2 µg/l, typpipitoisuutta 23 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,07
mg/l. Lisäksi Matonevan kuivatusvedet kohottivat CODMn -pitoisuutta bruttona 0,4 mg/l.
10.2.2
Sillinneva (Alavus)
Sillinnevan tuotantoalueella on 1.3.2006 annettu ympäristölupa (26/2006/4, Dnro LSY2003-Y-153).
Sillinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982 ja tuotanto 1999. Tuotannossa
oli 77,8 ja vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Sillineva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Alavudenjärven Kuivasjoen valumaalueella (44.057). Sillinnevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan noin 1 km pitkän ojan
kautta Kuivasjärven Taikinalahteen. Kuivasjärvestä vedet virtaavat Kuivasjoen kautta noin
10 km päässä Lapuanjokeen Alavuden kaupungin keskustan tuntumassa.
Kuivasjärvi on 219 ha suuruinen, hyvin matala ja osittain umpeenkasvanut järvi. Avovettä
on vain reilut puolet järven pinta-alasta. Suurin syvyys on 0,7 metriä ja keskisyvyys vain 0,2
m. Järvi koostuu kolmesta altaasta: Pikkuselästä, Kuivasjärvestä ja Lanamäenselästä.
Matalan Kuivasjärven vedenlaatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan suuresti, mutta yleisilmeiltään se on hapanta ja hyvin tummanruskeaa, humus- sekä rautapitoista vettä. Kokonaisfosforia Kuivasjärven vedessä on erittäin runsaasti. Ravinnepitoisuuksien perusteella Kuivasjärvi on selvästi rehevä, joka näkyy myös veden heikkona happitilanteena ja korkeina aklorofyllipitoisuuksina (taulukko 37). Vuonna 2014 Kuivasjärven vedenlaatu oli yhtä heikko
kuin aiemminkin.
Kuivasjärven luusuassa lähtevien vesien laatu on ollut hyvin samanlaista kuin järvessä (taulukko 37). Vedet ovat tummia, ravinteikkaita sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoisia. Vuonna 2014 Kuivasjärvestä lähtevässä vedessä oli erittäin runsaasti fosforia ja
rautaa.
Taulukko 37. Kuivasjärven ja siitä lähtevän veden laatutietoja 2005-2014.
Havaintopaikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Kuivasjärvi (0,2-1 m) 2006-2013
keskiarvo n = 15 50 6,1 5,7
259
5,3
5,6
1247
31
42
91
24 2947 16,7
32
min
3
5,7
<1
100
1,7
4,4
840
4
<5
63
15 1300
7,0
5
max
78 6,6 10,3
400
11,0
8,2
2000
69
110
130
36 4800
38,3
54
18.2.2014
24 5,7 3,0
275
2,0
5,7
1400
54
2000
40
24.7.2014
77 6,6 6,0
350
4,2
5,3
1200
30
<5
110
25 3200
21,1
39
Kuivasjärven luusua 2006-2013
keskiarvo n = 22
6,1 5,2
247
3,0
5,0
1050
26
42
76
19 2227
32
min
5,1 1,6
150
1,9
4,1
660
<5
<5
50
8
1200
20
max
6,3 12,0
400
7,2
6,9
1600
53
110
130
34 4000
43
26.5.2014
6,3 6,3
220
2,4
5,3
850
70
1800
27
19.8.2014
6,4 14,0
225
4,7
5,4
1400 < 5
<5
140
16 3400
40
18.9.2014
6,4 5,2
270
3,0
5,3
1200
110
2600
32
keskiarvo 2014
6,4 8,5
238
3,4
5,3
1150
<5
<5
107
16 2600
33
Sillinnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden
(3 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6 mg/l,
Kok.N 1967 µg/l, Kok.P 78 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 73 mg/l O2. Lähtevän veden typpi- ja humusainepitoisuudet olivat korkeampia kuin
Kuivasjärven pitoisuudet, joten kuivatusvesillä oli vuonna 2014 heikentävää vaikutusta
Kuivasjärven vedenlaatuun.
60
Sillinevalta tuleva kuormitus nosti vuonna 2014 laskennallisesti keskivirtaamatilanteessa pitoisuuksia Kuivasjoessa kiintoaineen osalta 0,03 mg/l, typen 21 µg/l ja fosforin 0,4 µg/l sekä
CODMn bruttolisäys oli 1,0 mg/l.
10.3
Kätkänjoen valuma-alue 44.07
10.3.1
Löyänneva-Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus)
Löyänneva - Matoneva3 - Mylly-Sikaneva ja Teerinevan tuotantokokonaisuudella on
15.12.2006 annettu ympäristölupa (168/2006/4, Dnro LSY-2003-Y-405). Vaasan hallintooikeus on 26.2.2008 antamallaan päätöksellä nro 08/0102/3 pidentänyt eräitä ympäristöluvassa annettuja määräaikoja ja muilta osin pysyttänyt päätöksen. Löyännevalle haettiin
myöhemmin uutta ympäristölupaa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintavirasto myönsi ympäristöluvan 22.6.2011 (Päätös nro 72/2011/1, Dnro LSSAVI/474/04.08/2010).
Teerineva sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueella Kätkänjoen keskiosan valuma-alueella
(44.072) ja Löyänneva - Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva- tuotantokokonaisuus Salonojan valuma-alueella (44.064).
Teerinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1980. Tuotantoa ei
ollut vuonna 2014 ja levossa oli 29,6. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä kasvillisuuskenttä/kosteikko, jonka kautta kuivatusvedet laskevat etelään ojaa pitkin Kortesrimmen
kautta Kätkänjokeen ja edelleen Ranta-Töysänjärven kautta Lapuanjokeen. Vesistöhavaintopaikka on Kätkänjoessa purkukohdan yläpuolella (Kätkänjoki 1).
Matoneva 3 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1980. Tuotannossa
oli 41,5 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä, jonka
kautta kuivatusvedet laskevat ojaa pitkin Salonojaan ja Kortesrimmen alapuolelle Kätkänjokeen ja edelleen Lapuanjokeen.
Löyännevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1971 ja tuotanto 1972. Tuotannossa
oli 26,3 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä/kosteikko, jonka kautta kuivatusvedet laskevat ojaa pitkin Salonojaan ja Kortesrimmen
alapuolelle Kätkänjokeen ja edelleen Lapuanjokeen.
Mylly-Sikanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Tuotannossa oli 63,1 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä,
jonka kautta kuivatusvedet laskevat ojaa pitkin Salonojaan ja Kortesrimmen alapuolelle
Kätkänjokeen ja edelleen Lapuanjokeen.
Löyänneva – Matoneva 3 - Mylly-Sikaneva- tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Kätkänjokeen Kortesrimmen alapuolelle, jossa on vesistötarkkailupaikka (Kätkänjoki). Kortesrimpi on kasvillisuuden peittämä Kätkänjoen laajentuma. Teerinevan kuivatusvesien purkukohta sijaitsee noin 1,5 km Kortesrimmen yläpuolella. Vuodesta 2012 alkaen vesistöhavaintopaikka on myös Ranta-Töysänjärvellä, joka on siten kaikkien Kätkänjoen valuma-alueen
turvetuotantoalueiden alin havaintopaikka.
Kätkänjoen vedet ovat olleet lievästi happamia, ruskeita ja ravinteikkaita (taulukko 38).
Vuonna 2014 Kätkänjoen molempien havaintopaikkojen vesissä oli hieman enemmän fosforia kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin.
Kätkänjoen kuivatusvesien ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen veden laatu on ollut vuosina 1999–2013 hyvin samanlaista, joten Löyänneva - Matoneva 3 - Mylly-Sikanevan ja
Teerinevan kuivatusvesillä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta Kätkänjoen veden laatuun.
Vuonna 2014 ravinnepitoisuudet olivat hieman korkeampia alapuolisella havaintopaikalla,
61
mutta sen sijaan humuspitoisuudet olivat alempia, joten ravinnepitoisuuksien kohoaminen ei
johtune kuivatusvesivaikutuksista.
Taulukko 38. Kätkänjoen vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu 1999-2014.
Havaintopaikka
pH
Kiinto- Väriaine luku
mg/l mg/l Pt
Kätkänjoki 1 1999-2013 kuivatusvesien yp.
keskiarvo n = 40
6,5
8,6
197
minimi
5,9
3,6
100
maksimi
7,0
17,6
350
26.5.2014
6,6
24,0
225
20.8.2014
6,9
6,0
225
30.10.2014
6,4
5,3
140
Keskiarvo 2014
6,6
11,8
197
Kätkänjoki 2004-2013, kuivatusvesien ap.
keskiarvo n = 29
6,6
9,3
201
minimi
6,1
4,1
100
maksimi
7,1
44,5
330
26.5.2014
6,6
24,0
200
20.8.2014
6,9
6,5
220
30.10.2014
6,5
7,9
160
Keskiarvo 2014
6,7
12,8
193
Sa- Sähkön- KOKmeus johtok.
N
FTU mS/m
µg/l
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
7,1
3,7
16,2
6,6
9,5
4,8
7,0
5,0
3,9
7,0
4,5
5,1
5,3
5,0
875
590
1100
620
800
1100
840
54
7
130
164
6
420
36
47
36
47
6,4
3,9
14,6
12,0
8,4
5,3
8,6
5,0
4,1
6,7
4,8
5,2
5,8
5,3
887
480
1500
1100
680
1400
1060
56
17
110
130
<5
380
30
44
30
44
55
38
86
65
65
59
63
15
4
28
58
39
160
77
69
66
71
15
6
25
15
15
17
17
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2130
1090
2900
2300
2700
1900
2300
24
12
41
28
19
34
27
2229
1500
3400
2500
2700
1800
2333
24
2
39
27
18
30
25
Ranta-Töysänjärvi on suuri (244 ha) järvi, mutta suhteellisen matala (keskisyvyys noin 1,5
m). Järven vedenlaatu oli vuonna 2014 samanlaista kuin siihen laskevan Kätkänjoen eli vesi
oli hieman hapanta, ravinteikasta ja väriltään tummanruskeaa (taulukko 39). Rehevyyttä kuvastaa ravinteiden lisäksi korkea a-klorofyllipitoisuus. Vuosiin 2012–2013 nähden fosforia
oli järven vedessä enemmän, mutta humusta ja typpeä hieman vähemmän.
Taulukko 39. Ranta-Töysänjärven vedenlaatu 2012–2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O 2
Ranta-Töysänjärvi
22.3.2012
71 6,3 3,7
200
5,6
5,8
1000
46
2100
27
23.7.2012
77 6,7 9,7
175
5,4
4,7
700
43
<5
73
17 2500 21,9
24
10.4.2013
60 6,4 6,0
225
6,7
6,3
840
53
2800
22
26.8.2013
78 6,5 3,7
225
3,3
4,5
1000
40
14
46
10 2100 14,4
30
19.3.2014
80 6,4 5,8
200
7,1
4,6
880
61
1600
22
25.8.2014
85 7,0 5,9
100
4,6
4,9
820
19
12
81
23 2700 24,0
21
Löyännevalla, Mylly-Sikanevalla ja Matoneva 3:lla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua 3-8 kertaa. Tuotantoalueilta lähtevien vesien keskimääräiset laadut olivat seuraavat; Löyännevalla (8 kpl) kiintoaine 2,3 mg/l, fosfori 9 µg/l, typpi 433 µg/l ja COD Mn 6
mg/l. Mylly-Sikanevalla (5 kpl) kiintoaine 25 mg/l, fosfori 127 µg/l, typpi 2000 µg/l ja
CODMn 74 mg/l. Matoneva 3.lla (3 kpl) kiintoaine 10,1 mg/l, fosfori 32 µg/l, typpi 893 µg/l
ja CODMn 17 mg/l. Löyännevalta lähtevien vesien ainepitoisuudet olivat erittäin alhaisia ja
fosforin ja CODMn osalta huomattavasti alempia kuin luonnontilaisten suoalueiden vesissä
keskimäärin.
Löyänneva - Matoneva 3 - Mylly-Sikanevan ja Teerinevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna
2014 teoreettisten laskelmien mukaan Kätkänjoen veden fosforipitoisuutta 0,7 µg/l, typpipitoisuutta 21 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l sekä CODMn bruttona 0,9 mg/l. Suurimmat
vesistövaikutukset tulivat Salonjoen valuma-alueelle Mylly-Sikanevalta.
62
Yhteisvaikutukset Löyänneva - Mylly-Sikaneva ja Matoneva 3 Salonjoen veden ainepitoisuuksiin olivat kuitenkin vähäisiä, sillä laskennallinen fosforipitoisuuden lisäys oli 1,1 µg/l,
typpilisäys 29 µg/l ja kiintoainelisäys 0,3 mg/l sekä CODMn bruttolisäys 1,2 mg/l.
10.4
Töysänjoen valuma-alue 44.08
10.4.1
Matoneva 1 (Töysä)
Matoneva 1 tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa
(170/2006/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset
päätöksellään 4.6.2008 (Nro 08/0350/3). Matoneva 1:llä on myös Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 17.9.2009 vesiensuojelun tehostamisesta (Nro 62/2009/4, Dnro LSY2008-Y-164). Luvan uusiminen on meneillään.
Matoneva 1 turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Hakojoen valuma-alueella
(44.088). Matoneva 1 turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto vuonna
1986. Tuotannossa oli 40,1 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä. Kuivatusvesiä johdetaan Lauttalampi - Lauttapuro - Iso Lahnalampi - Lahnajoki - Hakojoki - Töysänjoki. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Lauttalammessa.
Lauttalampi on ollut Vapon vesistötarkkailussa jo vuodesta 1999 alkaen. Lauttalampi on syvä (noin 11 m) pieni lampi (16 ha), jonka rannalla on pari kesämökkiä. Lammen vesi on ollut hapanta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella tummaa ja humuspitoista (taulukko 40).
Ravinnetason ja korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Lauttalampi on rehevä.
Vuonna 2014 Lauttalammen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina.
Matoneva 1:llä tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014, mutta vain elokuussa kasvillisuuskentältä tuli vettä. Tuolloin lähtevän veden pitoisuudet olivat erittäin alhaisia; kiintoaine 2
mg/l, typpi 380 µg/l, fosfori 23 µg/l ja COD Mn 17 mg/l.
Matoneva 1:n kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 teoreettisten laskelmien mukaan Hakojoen veden fosforipitoisuutta 0,3 µg/l, typpipitoisuutta 12 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,06
mg/l sekä CODMn bruttona 0,4 mg/l.
Taulukko 40. Lauttalammin pintaveden laatu 1999-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1,0 m
%
Lauttalampi 1999-2013
keskiarvo n =29
69
minimi
52
maksimi
91
19.3.2014
51
24.7.2014
87
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
6,1
5,5
6,5
5,8
6,5
1681
1000
2900
1800
1300
3,4
<1
6,0
1,6
4,5
209
150
315
200
220
10.5
Nurmonjoen valuma-alue 44.09
10.5.1
Tausneva (Kuortane)
3,2
1,4
8,8
2,3
1,7
3,1
2,3
4,5
3,3
2,9
778
300
1200
760
700
29
6
71
7
<5
9
14
<5
31
14
46
32
32
3
<2
5
<2
27,2
2,0
66,6
15,1
29
21
38
28
27
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Tausnevan turvetuotantoon Kuortaneen kunnassa 25.5.2011 (päätös nro 50/2011/1, dnro
LSSAVI/379/04.08/2010).
Tausneva on toiminnassa oleva turvetuotantoalue, joka kunnostettiin tuotantoon vuosina
1969–70 ja jota laajennettiin 1980-luvulla. Vuonna 2014 Tausnevalla oli tuotannossa 36,8
63
ha ja levossa 1,3 ha. Tausnevan turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet käsitellään koko
tuotantoalalta ympärivuotisen pintavalutuskentän avulla.
Tausnevan turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistön Hirvijärven tekojärven valumaalueella (44.092). Hankealueen vedet johdetaan reittiä laskuoja 1 - metsäoja - Varpulan tekojärvi - Hirvijärven tekojärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Tausnevan alapuolisessa
metsäojassa ja Varpulan tekojärvessä.
Ojan vesi on ollut erittäin hapanta (taulukko 41). Ravinteita on ollut runsaasti kuten myös
humusaineita. Vuonna 2014 ojan vesi oli erittäin heikkolaatuista, sillä ravinteita ja rautaa oli
runsaasti. Lisäksi vesi oli varsin sameaa ja väriltään hyvin tummaa.
Varpulan tekojärven vesi on ollut hapanta ja väriltään tumman ruskeaa. Ravinnepitoisuudet
ovat kuitenkin suhteellisen alhaisia (taulukko 41). Vuonna 2014 vedenlaatu oli samanlaista
kuin edellisinäkin vuosina. Happitilanteet olivat tyydyttävät sekä talvella että kesällä koko
vesipatsaassa.
Tausnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden
(8 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l,
Kok.N 1069 µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 53 mg/l O2.
Lähtevän veden ravinne- ja humusainepitoisuudet olivat korkeita, joten kuivatusvesillä on
ollut vaikutuksia alapuolisen metsäojan vedenlaatuun. Tausnevan kuivatusvedet laskevat
suureen Varpulan tekojärveen (pinta-ala 454 ha) ja siellä vaikutukset eivät enää näy.
Taulukko 41. Tausnevan havaintopaikkojen veden laatu 2008 ja 2010-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkönaine
luku meus johtok.
Tausnevan alapuolinen oja 2008 ja 2010-2013
419
9,2
4,0
min
4,3 0,7
225
1,0
3,0
max
6,6 16,0
700
72,0
6,0
26.5.2014
5,1 4,0
385
2,1
2,9
20.8.2014
6,4 22,0
800
23,0
5,2
17.9.2014
6,4 15,0
500
19,0
6,3
keskiarvo 2014 6,0 13,7
562
14,7
4,8
KOKN
µg/l
994
730
1400
1000
1500
1100
1200
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
80
19
340
21
<5
57
200
<5
200
<5
48
19
130
37
160
130
109
17
4
44
37
37
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
3547
1500
8300
3400
8900
8400
6900
51
30
72
56
62
50
56
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O 2
Varpulan Tekojärvi 2011-2013
n =5
69 5,4
2,2
260
1,0
2,7
778
28
25
22
4
2180 16,1
33
minimi
57 5,0
0,5
175
0,7
2,1
680
16
<5
18
2
1700
4,5
25
maksimi
77 5,7
3,9
400
1,4
3,2
1000
35
41
27
6
3000
35,1
46
12.3.2014
74 5,3
2,3
250
1,2
3,0
840
23
1800
33
25.8.2014
84 5,9
3,6
200
1,8
2,7
670
10
<5
34
3
1700
21,0
25
10.5.2
Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva, Riihineva ja Paaluneva (Alavus/Seinäjoki)
Haapanevan, Vuorennevan, Vierunnevan, Riihinevan ja Paalunevan tuotantoalueilla on
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristöluvat: Haapaneva (161/2006/4), Vuorenneva-Vierunneva (159/2005/4), Vuorenneva (81/2013/1), Riihineva (160/2005/4) ja Paaluneva
(163/2006/4).
Haapanevan, Vuorennevan, Vierunnevan, Riihinevan ja Paalunevan turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin Lapuanjoen vesistöalueen Haapaluoman valuma-alueella (44.094). Vuorennevasta osa sijaitsee Kuotesjärven-Vehkajoen valuma-alueella (44.096).
64
Haapanevan, Riihinevan ja Paalunevan kuivatusvedet johdetaan Haapaluomaan ja edelleen
Lehmijoen ja Nurmonjoen kautta Lapuanjokeen. Vuoren- ja Vierunnevan kuivatusvedet
johdetaan pääosin Teeriluoman kautta Haapaluomaan. Vuorennevan KuotesjärvenVehkajoen valuma-alueella kuivatusvedet johdetaan Iso-Allasjärveen ja siitä edelleen Allasjoen kautta Jääskänjokeen ja Ahvenjokeen.
Haapanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Tuotannossa vuonna 2014 oli 53,8 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen
pintavalutus. Vuorennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1962 ja tuotanto
vuonna 1973. Tuotannossa vuonna 2014 oli 98,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä
on ympärivuotinen kasvillisuuskenttä/kosteikko. Vierunnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982 ja tuotanto vuonna 1988. Tuotannossa oli 21,8 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Riihinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1960 ja tuotanto vuonna 1976. Tuotannossa oli 40,6 ha vuonna
2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Paalunevan
turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1973 ja tuotanto vuonna 1975. Tuotanto on loppunut ja myös jälkitarkkailu.
Haapanevan, Vuorennevan, Vierunnevan ja Riihinevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Haapaluomassa keskellä suurta maanviljelysaluetta.
Haapaluoman vesi on ollut laadullisesti heikkoa, sillä vesi on väriltään hyvin tummaa, sameaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko
42). Fosforia Haapaluoman vedessä on ollut erittäin runsaasti ja korkeista fosfaattifosforipitoisuuksista päätellen maatalouden hajakuormitus alueella on suurta. Vuonna 2014 Haapaluoman vedessä oli erittäin runsaasti fosforia, typpeä, rautaa ja humusta.
Riihinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,0 mg/l, Kok.N 1955
mg/l O2. Lähtevän veden ravinne- ja humusainepitoisuudet olivat korkeita, joten kuivatusvesillä oli lieviä vaikutuksia alapuolisen Haapaluoman vedenlaatuun.
Turvetuotannolla on osaltaan vaikutusta Haapaluoman ravinne- ja humusainepitoisuuksiin,
sillä tuotantoalueiden yhteinen osuus Haapaluoman valuma-alueesta on noin 4 %. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Haapaluoman valuma-alueen turvetuotannon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Haapaluomassa kohtalaisesti, sillä
lisäykset olivat kokonaisfosfori 1,1 µg/l ja kokonaistyppi 55 µg/l, kiintoaine 0,3mg/l ja
Taulukko 42. Haapaluoman veden laatu 2004-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Haapaluoma 2004-2013
350
minimi
5,1
1,1
250
maksimi
6,9 17,0
600
26.5.2014
6,0 39,0
330
18.8.2014
6,7
8,0
550
14.10.2014
6,6
5,6
250
keskiarvo 2014 6,4 17,5
377
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
10,5
2,2
28,0
16,0
16,0
7,2
13,1
3953
2000
7800
4200
6600
2600
4467
7,1
4,7
10,5
5,5
7,0
8,1
6,9
1501
980
2500
1900
1700
1500
1700
84
<5
180
133
<5
490
38
44
38
44
112
57
250
150
200
80
143
43
18
84
81
81
FE
50
36
100
58
53
40
50
65
10.5.3
Rahka-Romuneva (Alavus)
Rahka-Romunevan tuotantoalueilla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa:
Rahka-Romuneva (71/2005/4). Rahka-Romunevan turvetuotantoalueet sijaitsevat Lapuanjoen vesistöalueen Kuotesjärven-Vehkajoen valuma-alueella (44.096). Rahka-Romunevan
tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan kahta eri reittiä alapuoliseen vesistöön. Putulanjärvi
- Välijoki - Kuotesjärvi - Pirunluoma - Saukkojärvi - Saukko-oja - Kuorasjärvi - Kuorasluoma - Nurmonjoki ja Vähä-Allasjärvi - Vähänjärvenoja - Putulanjärvi - VälijokiKuotesjärvi - Pirunluoma - Saukkojärvi - Saukko-oja - Kuorasjärvi - Kuorasluoma - Nurmonjoki.
Rahka-Romunevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto vuonna
1980. Tuotannossa vuonna 2014 oli 163,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
133,5 ha alalla ympärivuotinen kasvillisuuskenttä/ kosteikko ja 30,1 ha alalla perustaso. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Vähä-Allasjärvessä ja Putulanjärvessä.
Vähä-Allasjärven vesi on ollut hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 43). Joinakin talvina järvi jäätyy pohjaa myöten ja siten aina ei ole vesinäytteitä voitu ottaa. Vuonna 2014
vesi oli laadullisesti aiempien vuosien tapaista. Helmikuussa 2014 järven pintavedessä oli
suurta happivajetta.
Matala Putulanjärvi on erittäin rehevä järvi, joka näkyy veden korkeina ravinnepitoisuuksina ja runsaana levätuotantona (taulukko 43). Lopputalviset happivajeet ovat olleet suuria.
Vuonna 2014 Putulanjärven veden laatu oli yhtä heikko kuin vuosina 2004 - 2013 keskimäärin.
Vähä-Allasjärveen ja erityisesti Putulanjärveen kohdistuu runsaasti maa- ja metsätalouden
hajakuormitusta, mutta myös kuivatusvesillä on osuutta korkeisiin järvien typpi- ja humusainepitoisuuksiin. Rahka-Romunevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014.
Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 10 mg/l, Kok.N 1340 µg/l, Kok.P 57 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2.
Kuotesjärven yläpuolinen valuma-alue on suuri ja teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Rahka-Romunevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Kuotesjärvessä vain vähän. Kokonaisfosforinousu oli 0,7 µg/l ja kokonaistyppinousu 28 µg/l sekä kiintoainenousu 0,2 mg/l. CODMn bruttolisäys oli pieni, 1,0 mg/l.
Taulukko 43. Vähä-Allasjärven ja Putulanjärven veden laatu 2008-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
0,5-1,0 m
%
mg/l mg/l Pt
Vähä-Allasjärvi 2008-2013
keskiarvo n =10
61 6,4 8,3
219
minimi
0
5,6
2,7
90
maksimi
89 6,8 15,2
400
18.2.2014
15 5,7
4,0
350
24.7.2014
90 6,9
4,7
220
Putulanjärvi 2004-2013
keskiarvo n =19 48 6,3 7,0
333
minimi
2
5,6
2,6
220
maksimi
82 6,8 18,0
455
19.2.2014
35 5,7
2,6
350
24.7.2014
64 6,7
4,5
440
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
9,5
3,5
33,7
2,9
4,2
5,7
3,9
9,7
6,7
5,4
1194
1000
1800
1500
1000
29
<5
62
18
<5
30
7
<5
9,3
3,6
24,0
2,4
6,3
9,6
6,1
18,0
11,1
8,4
1548
970
3250
2000
1300
36
<5
57
41
<5
93
32
<5
54
4
110
28
52
93
54
150
46
110
4
2
8
<2
24
15
34
22
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O 2
2866
760
8000
2400
1500
4837
1400
9800
1900
4300
19
6,3
47
26,0
28,4
9,0
62,5
21,2
28
13
34
43
27
38
26
67
44
40
66
10.5.4
Vehkaneva (Alavus)
Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto on 31.12.2010 myöntänyt Vehkanevan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (nro 143/2010/1, Dnro LSSAVI/187/04.08/2010).
Vehkanevan turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Kuotesjärven-Vehkajoen
valuma-alueella (44.096). Vehkanevan kuivatusvedet johdetaan Iso-Allasjärveen ja siitä
edelleen Allasjoen kautta Jääskänjokeen ja Ahvenjokeen.
Vehkanevan turvetuotanto on loppunut ja vesistötarkkailu loppui Iso–Allasjärvestä helmikuussa 2014. Matala Iso-Allasjärvi on rehevä vesistö, joka näkyy veden korkeina ravinnepitoisuuksina ja runsaana levätuotantona (taulukko 44). Fosforia Iso-Allasjärven vedessä on
runsaasti ja se on pääosin peräisin metsätalouden ja turvetuotannon kuormituksesta, sillä
maatalouden lannoituksissa käytettävää fosfaattifosforia vesissä on erittäin vähän. Helmikuussa 2014 Iso-Allasjärven vedessä oli vähemmän fosforia kuin aiemmin, mutta enemmän
typpeä ja humusta.
Taulukko 44. Iso-Allasjärven veden laatu 2004-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
0,8-1,0 m
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Iso-Allasjärvi 2004-2013
keskiarvo n =19 63 6,3 7,5
198
6,9
5,0
1117 22
9
53
5
2644
38
24
minimi
5
5,8
3,0
60
2,3
3,5
770
6
<5
30
2
1200
13
6
maksimi
93 6,9
14
330
17
9,0
1700
76
11
75
8
6400
78
36
18.2.2014
43 5,6
2,5
250
3,1
5,1
1300
31
1600
32
tarkkailu loppu
10.5.5
Tervaneva (Alavus/Seinäjoki)
Tervanevan tuotantoalueella on 30.6.2006 annettu ympäristölupa (84/2006/4, Dnro LSY2003-Y-409). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset
6.6.2007 annetulla päätöksellä (Nro. 07/0191/1).
Tervanevan turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Nurmonjoen Ahvenjoen
alaosan alueella (44.097). Tervanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982 ja
tuotanto 2000. Tuotannossa vuonna 2014 oli 119,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä.
Tervanevan tuotantoalueelta kuivatusvedet laskevat purkuojaa pitkin Ahvenjokeen ja edelleen Nurmonjokeen. Vapon Tervanevan tuntumassa sijaitsee myös yksityinen Tervaneva,
jonka vedet johdetaan saman purkuojan kautta Ahvenjokeen kuin Vapon Tervanevan. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Ahvenjoessa purkuojan ylä- ja alapuolella. Havaintopaikat
ovat aivan lähekkäin Ahvenjoessa purkuojan ylä- ja alapuolella, joten ainepitoisuuksien
muutokset johtuvat purkuojan kautta tulevista vesistä.
Ahvenjoen vesi on ollut runsasravinteista, tummaa ja hapanta (taulukko 45). Vuonna 2014
Ahvenjoen veden laatu oli purkuojan alapuolella selvästi heikompaa kuin jaksolla 2004–
2013 keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli enemmän.
67
Taulukko 45. Ahvenjoen veden laatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Ahvenjoki yp .2004-2013
172
minimi
6,0
0,9
90
maksimi
7,1 12,9
325
26.5.2014
6,3
5,0
150
29.7.2014
6,6
3,0
200
14.10.2014
6,5
3,0
130
160
Ahvenjoki ap. 2004-2013
227
minimi
5,4
0,9
140
maksimi
7,0 20,0
600
26.5.2014
6,6
9,0
350
29.7.2014
6,6
7,3
250
14.10.2014
6,5
5,8
320
307
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,9
2,0
9,2
4,1
4,9
4,8
4,6
5,5
3,7
15,0
6,3
5,4
22,2
11,3
1060
780
1800
970
1100
1500
1190
7,5
3,0
17,0
6,8
8,5
8,1
7,8
5,3
3,8
8,7
6,7
6,0
7,6
6,8
1424
790
5100
1300
1400
3000
1900
85
<5
440
102
<5
410
110
10
110
43
250
<5
2100
105
<5
460
140
47
140
93
54
36
80
74
60
87
74
8
<2
32
58
40
97
62
79
75
72
11
<2
35
5
5
18
18
1744
740
2800
1400
2400
1900
1900
23
11
36
20
22
17
20
2289
740
6100
3400
3500
2600
3167
33
21
91
43
27
56
42
Vuonna 2014 purkuojan alapuolella Ahvenjoen vedenlaatu oli selvästi heikompaa kuin sen
yläpuolella. Kuivatusvesien ravinnepitoisuudet olivat korkeita, mutta kuitenkin alempia kuin
Ahvenjoen alapuolisella havaintopaikalla. Purkuoja virtaa laajojen peltoalueiden halki, joten
myös maatalouden hajakuormituksella on ollut selviä vaikutuksia Ahvenjoen vedenlaatuun.
Vuosina 2004-2014 Ahvenjoen ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita ja ajoittain selvästi
korkeampia purkuojan alapuolella kuin yläpuolella (kuvat 18-19). Fosforin osalta on esiintynyt tilanteitä, että purkuojan yläpuolisessa havaintopaikassa on ollut korkeampia pitoisuuksia kuin alapuolella. Tuolloin purkuojan vedessä on ollut vähemmän fosforia kuin Ahvenjoessa ja ne ovat laimentaneet Ahvenjoen pitoisuuksia. COD Mn- arvot ovat olleet pääosin
samaa tasoa molemmissa Ahvenjoen havaintopaikoissa (kuva 20). Alapuolisen havaintopaikan muutamat korkeat CODMn- arvot voivat johtua kuivatusvesistä, sillä erityisesti sateisina
aikoina humusta voi huuhtoutua runsaasti veteen.
Kuva 18.
Ahvenjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2004-2014.
68
Kuva 19.
Ahvenjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2004-2014.
Kuva 20.
Ahvenjoen veden CODMn-arvot vuosina 2004-2014.
Tervanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 11 mg/l,
Tervanevan tuotantoalueen vesien laskiessa Ahvenjokeen valuma-alueen pinta-ala on 128
km2, josta tuotantoalueen osuus on 1,1 %. Tervanevan kuivatusvesien vaikutukset ovat jo
valuma-aluesuhteen perusteella arvioituna vähäiset. Tervanevan kuivatusvedet lisäsivät
vuonna 2014 teoreettisten laskelmien mukaan Ahvenjoen veden fosforipitoisuutta 0,4 µg/l,
typpipitoisuutta 22 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,8 mg/l.
10.5.6
Aitaneva (Alavus)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 28.11.2008 myöntänyt Aitanevalle ympäristöluvan
(päätös Nro 122/2008/4, Dnro LSY-2008-Y-80).
Aitanevan turvetuotantoalue sijaitsee Lapuanjoen vesistöalueen Nurmonjoen JääskänjärvenAllasjärven valuma-alueella (44.098).
69
Aitanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1981. Levossa vuonna
2014 oli 59,8 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko.
Aitanevan kosteikko oli kunnostuksessa vuonna 2014 ja siten levossa olevan alan kuivatusvesiä ei käsitelty kosteikolla.
Aitanevan tuotantoalueen kuivatusvedet tulevat noin 4 km pitkän ojan ja Housunlammen
kautta Saarijärveen. Housunlampi toimii siten eräänlaisen laskeutusaltaana. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Saarijärvessä.
Saarijärvi on 84,2 ha suuruinen, matala järvi. Suurin syvyys on 2,0 metriä ja keskisyvyys
vain 0,5 m. Rannalla on maatiloja viljelymaineen ja runsaasti kesäasuntoja. Saarijärven vesi
on ollut hapanta, hyvin tummanruskeaa humusvettä, jossa on myös runsaasti rautaa ja ravinteita (taulukko 46). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Saarijärvi on selvästi
rehevä. Voimakasta rehevöitymistä kuvastavat myös erittäin korkeat a-klorofyllipitoisuudet
ja talviset happivajeet. Talvella 2014 Saarijärvellä tehtiin Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen toimesta kunnostuksia, joihin liittyneiden ruoppauksien vuoksia järven vesi laskettiin mahdollisimman alas. Kunnostuksiin liittyen tehtiin luusuaan uusi pohjapato, joka
mahdollistaa kalojen vaellukset. Kesällä 2014 järven veden laatu oli yhtä heikkoa kuin vuosina 2003–2013 keskimäärin.
Aitanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden
(8 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12 mg/l,
Kok.N 2525 µg/l, Kok.P 97 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 82 mg/l O2. Levossa olleen Aitanevan kuivatusvesiä ei käsitelty vuonna 2014 kunnostuksessa olleella kosteikolla ja lähtevän veden laatu oli heikohko. Heikohkosta veden
laadusta johtuen kuivatusvesillä oli vuonna 2014 lieviä vaikutuksia Saarijärven vedenlaatuun.
Aitanevan kuivatusvedet lisäsivät vuoden 2014 teoreettisten laskelmien mukaan Saarijärven
veden fosforipitoisuutta 2,6 µg/l, typpipitoisuutta 71 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,2 mg/l.
CODMn bruttolisäys oli 2,2 mg/l. Levossa olleen Aitanevan turvetuotannon vaikutukset
vuonna 2014 olivat suhteellisen vähäiset Saarijärven heikko vedenlaatu huomioiden. Matalan Saarijärven oma sisäinen kuormitus sekä suuri hajakuormitus ovat pääsyynä Saarijärven
heikkoon tilaan.
Taulukko 46. Saarijärven veden laatutietoja 2003-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta a-kloro- COD
paikka
kyll
aine
luku
johtok.
N
N NO4-N P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg Pt/l FNU
µg/l mg/l O2
Saarijärvi 2003-2013
keskiarvo n= 19 49
6,0 7,8
290
9,8
7,7
1459 20
6
82
7
3237
48
39
minimi
0
5,0 2,2
100
4,0
5,3
1000
6
<5
43
3
1560
27
27
maksimi
96
6,7 26,0
600
21,8
13
2160 73
14
130
17
5700
69
65
19.2.2014
vesi vähissä, ruoppaus meneillään
24.7.2014
96
6,6 11,0
300
6,8
7
1400
9
<5
92
5
2100
65,2
38
70
11
KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42
Kyrönjoen valuma-alue on pinta-alaltaan 4 923 km2. Joen kolme suurta sivuhaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki muodostavat kukin noin 1000 km2:n suuruisen valuma-alueen.
Kyröjoen pääuoman lasketaan alkavan Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Joki laskee
mereen Vassorinlahdella, noin 20 km Vaasan pohjoispuolella. Järviä Kyrönjoen valumaalueella on vähän, noin 1,2 % valuma-alueen pinta-alasta.
Kyrönjoki on yksi Suomen rakennetuimmista vesistöistä. Joen vesivoimaa hyödyntää kuusi
vesivoimalaitosta ja vesistöalueella on neljä tekojärveä: Liikapuro, Kalajärvi, Pitkämö ja
Kyrkösjärvi.
Kyrönjoen Skatilan keskivirtaama oli 36,0 m3/s jaksolla 1.11.2013–31.10.2014, kun vuosien
1971 - 2000 vastaavan jakson keskivirtaama on ollut 44,0 m3/s. Kyrönjoen virtaamat olivat
erittäin korkeita marras-joulukuussa 2013, mutta vuoden 2014 kevättulvat jäivät tavanomaista vähäisimmiksi (kuva 21).
Kuva 21.
Kyrönjoen Skatilan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 1971-2000.
Kyrönjoen valuma-alueen turvetuotanto on keskittynyt pääasiassa joen yläjuoksulle Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alueille. Vapolla turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on 32, joista suurimmat ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva ja Haukineva.
Vuonna 2014 Kyrönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli noin 4 756
ha eli n.1 % valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 47). Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin 3500 ha.
71
Taulukko 47. Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Vapon turvetuotantoalueet ja tuotantoalat
vuonna 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
4419,8
75,6
261,5
268,7
34,1
60,1
51,7
34,3
88,5
4,6
0,0
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Kauhajoki
42.05 Mustajoen valuma-alue
42.053 Ilvesjoen yläosan va Alkkia
Karvia
42.056 Mustaluoman va
Sompaneva/Hanhineva Parkano
42.057 Vasikkaluoman-Liikaluoman
Vasikkaneva
va
Jalasjärvi
Korvajärvenneva
va
Jalasjärvi
42.058 Koronojan va
Iso- Korvaneva
Jalasjärvi
582,3
248,2
102,3
51,1
8,3
172,4
0,0
0,0
2241,7
217,4
217,2
329,2
122,6
44,8
69,1
28,2
67,7
70,4
140,9
296,3
1,4
223,0
42.04 Jalasjoen alue
42.044 Ohoonluoman va
42.045 Matoluoman va
42.046 Jukaluoman va
42.047 Pettuluoman va
Kyrön- Koiraanneva
Kyrön- Koiraanneva
Kontioneva
Iso- Korvaneva
Palloneva
42.07 Seinäjoen valuma-alue
42.072 Seinäjoen keskiosan a Valkianeva
42.072 Seinäjoen keskiosan a Laines-Linnusneva
42.072 Seinäjoen keskiosan a Haukineva
42.073 Kalajärven a (bif. 42->44)
Juupa-Jäkäläneva
Amerikanneva
Pirjatanneva
42.076 Kurjenjoen va
Keisarinneva
Tuuranneva
Hietasalonneva
42.077 Kihniänjoen yläosan vaSammatinneva
42.077 Kihniänjoen yläosan vaPeurainneva
42.077 Kihniänjoen yläosan vaHautakankaanneva
42.078 Liikaluoman va
Näätäneva
42.079 Haasojan va
Valkianeva
42.079 Haasojan va
Haukineva
Seinäjoki
Jalasjärvi
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Kihniö
Virrat
Virrat
Seinäjoki
Seinäjoki
Kihniö
Jalasjärvi
Seinäjoki
Seinäjoki
42.08 Hirvijoen valuma-alue
42.081 Hirvijärven a
42.082 Madesluoman va
42.087 Sanasluoman va
42.088 Löyhinginojan va
42.089 Äyrännesojan va
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Seinäjoki
Jalasjärvi
Kihniö
Jalasjärvi
Jalasjärvi
42.09 Kainastonjoen valuma-alue
42.092 Kainastonjoen a
Lammasneva
Isoneva
42.093 Ikkelänjoen a
Palloneva
42.097 Päntäneenjoen va
Mustaisneva
42.098 Lohiluoman va
Isoneva
Teuva
Kurikka
Kauhajoki
Kauhajoki
Kurikka
1,4
95,9
60,1
481,9
343,5
Löyhinkineva
Vähä- Hautaneva
Susineva
Madesneva
Liikaneva
Haukineva
Pesäneva
Sydänmaanneva
Löyhinkineva
Löyhinkineva
4,6
223,0
69,6
17,2
38,5
58,8
5,0
181,6
17,0
14,5
38,5
14,1
67,0
37,9
983,6
373,1
67,9
133,2
302,3
107,1
0,0
0,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Kyrönjoen ympäristöhallinnon virtaamamittauspaikkojen vuoden 2014 keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kyrönjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 169 t, typen 21,4 t ja fosforin 0,56 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli 0,15
mg/l, typen 19 µg/l ja fosforin 0,5 µg/l vuonna 2014 (taulukko 48). Kemiallista hapenkuluCopyright © Pöyry Finland Oy
72
tusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttokuormitus oli 785 t O2. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,7 mg/l O2.
Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat Haukinevalla kohdistuen Haasojan pienelle valuma-alueelle ja IsoKorvanevalla kohdistuen Koronojan pienelle valuma-alueelle (taulukko 48).
Taulukko 48. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kyrönjoen
Brutto Pitoisuusvaikutus, netto
Vesistöalue
Suo
Kunta
CODMn
mg O2/l
Kiintoaine
mg/l
Kok-N
µg/l
Kok-P
µg/l
0,68
0,15
18,5
0,48
42.04 Jalasjoen alue
42.044 Ohoonluoman va
42.047 Pettuluoman va
Kyrön-Koiraanneva
Kyrön-Koiraanneva
Kontioneva
Iso- Korvaneva
Palloneva
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Kauhajoki
0,12
3,12
0,72
1,36
0,37
3,30
0,02
0,10
0,03
0,06
0,11
1,16
2,9
64,4
21,6
19,5
13,2
82,5
0,07
1,26
0,30
0,05
0,97
3,12
42.05 Mustajoen valuma-alue
42.053 Ilvesjoen yläosan va
42.056 Mustaluoman va
42.058 Koronojan va
Alkkia
Karvia
Sompaneva/Hanhineva Parkano
va
Vasikkaneva
Jalasjärvi
va
Korvajärvenneva
Jalasjärvi
Iso- Korvaneva
Jalasjärvi
1,36
2,26
1,61
0,47
0,47
10,87
0,18
0,35
0,19
0,17
0,03
1,13
29,3
46,0
13,8
11,1
14,3
312,6
0,72
1,41
0,04
0,38
1,15
5,40
42.07 Seinäjoen valuma-alue
42.072 Seinäjoen keskiosan a
42.073 Kalajärven a (bif. 42- >44)
42.077 Kihniänjoen yläosan va
42.079 Haasojan va
42.079 Haasojan va
Valkianeva
Laines-Linnusneva
Haukineva
Juupa-Jäkäläneva
Amerikanneva
Pirjatanneva
Keisarinneva
Tuuranneva
Hietasalonneva
Sammatinneva
Peurainneva
Hautakankaanneva
Näätäneva
Valkianeva
Haukineva
Seinäjoki
Jalasjärvi
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Kihniö
Virrat
Virrat
Seinäjoki
Seinäjoki
Kihniö
Jalasjärvi
Seinäjoki
Seinäjoki
1,67
0,21
0,25
0,42
0,10
0,11
0,04
0,14
0,30
0,38
0,65
1,60
0,02
0,90
1,23
7,89
0,42
0,03
0,01
0,10
0,004
0,01
0,00
0,02
0,08
0,11
0,04
0,10
0,003
0,12
0,13
6,14
44,8
7,9
4,0
10,7
2,5
3,5
1,5
3,8
9,3
9,4
10,2
25,2
0,6
27,4
58,2
276,7
1,21
0,27
0,07
0,40
0,03
0,13
0,01
0,08
0,27
0,52
0,11
0,27
0,01
0,63
2,56
5,62
42.08 Hirvijoen valuma-alue
42.081 Hirvijärven a
42.088 Löyhinginojan va
42.089 Äyrännesojan va
Löyhinkineva
Vähä-Hautaneva
Susineva
Madesneva
Liikaneva
Haukineva
Pesäneva
Sydänmaanneva
Löyhinkineva
Löyhinkineva
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Jalasjärvi
Seinäjoki
Jalasjärvi
Kihniö
Jalasjärvi
Jalasjärvi
1,84
0,07
1,63
0,14
1,97
0,23
2,33
0,86
0,26
7,02
2,15
0,29
0,002
0,04
0,01
0,09
0,01
1,95
0,08
0,07
0,64
0,06
45,4
1,2
43,7
3,2
43,0
1,1
80,6
22,5
5,9
153,4
0,0
1,23
0,002
1,54
0,07
1,09
0,00
4,29
0,15
0,09
1,43
0,00
42.09 Kainastonjoen valuma-alue
42.093 Ikkelänjoen a
42.097 Päntäneenjoen va
42.098 Lohiluoman va
Lammasneva
Isoneva
Palloneva
Mustaisneva
Isoneva
Teuva
Kurikka
Kauhajoki
Kauhajoki
Kurikka
0,49
0,09
0,16
0,39
1,07
1,82
0,12
0,16
0,003
0,07
0,006
0,72
0,02
23,3
4,1
9,2
20,4
45,0
0,0005
0,63
- 0,0003
0,32
0,15
2,32
73
11.1
Jalasjoen alue 42.04
11.1.1
Koirainneva (Jalasjärvi)
Koirainnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 8.12.2005 myönnetty ympäristölupa (LSY 149/2005/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain
valitukset 5.3.2007 annetulla päätöksellä (Nro. 07/0088/1).
Koirainneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen (42.04) valuma-alueella. Koirainnevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1984 ja tuotantoon alue tuli vuonna
1997. Tuotannossa oli 94,2 ha vuonna 2014. Koirainnevan kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on osittain kasvillisuuskenttä ja osittain pintavalutus.
Kuivatusvedet johdetaan vesistöön kolmea reittiä: 1. Laskuojat 1 ja 2 - Koiraanoja - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 2. Laskuoja 3 - Kyröönluoma - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 3. Laskuoja 4 - Ohoonluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki. Ohoonluomaan johdettiin vesiä
34,1 ha alalta ja Matoluomaan 60,1 ha alalta. Vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat Järviluomassa ja Matoluomassa, joista Järviluoma on kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja
Matoluoma alapuolella.
Järvi- ja Matoluoman vedet ovat olleet heikkolaatuisia, sillä vesissä on ollut erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 49). Vuonna 2014 Järviluoman vesi oli huomattavasti parempilaatuista kuin aiemmin, vaikka ravinteita oli edelleen runsaasti. Humusta
ja rautaa oli vähän ja vesi oli lähes kirkasta. Matoluoman vesi oli sen sijaan vuonna 2014
vedenlaadultaan aiempaa selvästi heikompaa, sillä ravinnepitoisuudet olivat jätevesiluokkaa
ja myös rautaa oli erittäin runsaasti.
Aikaisempina vuosina Mato- ja Järviluoman vedet ovat olleet laadullisesti samanlaisia, mutta vuonna 2014 ravinteita lukuun ottamatta aivan eri tasoa. Matoluomaan tulee kuivatusvesiä, mutta niiden laatu oli parempaa kuin Matoluoman, joten Matoluoman heikko vedenlaatu
ei johtunut kuivatusvesistä. Näytteenottohetkillä Järviluomassa virtaamat olivat erittäin alhaisia (2,4-90 l/s) ja Matoluomassa (130-540 l/s), joten Järviluoman tavanomaista parempi
vedenlaatu johtui pääosin vähäisistä virtaamista, jolloin vesi ei ollut sekoittunut pohjaa myöten. Tämä näkyi myös veden värissä, sillä Järviluoman vesi oli lähes kirkasta ja Matoluoman hyvin tummanruskeaa.
Taulukko 49. Koirainnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Järviluoma yp.1999-2013
minimi
5,8 4,9
maksimi
7,2 91,0
26.5.2014
6,4 66,0
27.8.2014
6,7 8,0
27.10.2014
6,3 4,5
keskiarvo 2014 6,5 26,2
Matoluoma ap.1999-2013
minimi
6,0 4,2
maksimi
7,5 80,0
26.5.2014
6,8 54,0
27.8.2014
6,8 23,0
27.10.2014
6,7 12,0
keskiarvo 2014 6,8 29,7
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
mS/m
µg/l
FE
COD
Mn
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
341
80
1900
170
130
37
112
132
17
960
3582
1100
14000
3000
1200
430
1543
38
27
68
12
19
8
13
249
78
620
260
540
42
281
102
28
308
3374
1070
7580
21000
3000
2500
8833
41
21
68
51
78
44
58
263
150
455
25
110
45
60
25,5
5,8
87,4
30,0
8,5
4,9
14,5
17,3
11,0
36,3
50,3
48,2
59,7
52,7
3837 804
1900
39
11000 5700
1500
1600
73
1500
1533
73
1460
<5
3870
301
180
500
330
400
330
353
23,7
6,6
59,0
34,0
15,0
14,0
21,0
16,7
12,0
26,6
12,2
15,5
12,8
13,5
3119
1200
5780
2100
3800
2600
2833
431
19
2500
1474
3
4930
840
<5
840
<5
<5
<5
31
31
160
160
74
Koirainnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,3 mg/l,
Kuivatusvesien vähäistä vaikutusta Matoluoman veden laatuun osoittavat teoreettiset laskelmat, joiden mukaan Koirainnevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2014 Matoluoman veden fosforipitoisuutta 0,3 µg/l, typpipitoisuutta 22 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,03 mg/l.
CODMn bruttolisäys oli 0,7 mg/l.
11.1.2 Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 10.11.2005 myöntänyt Kontio- ja Pallonevan tuotantoaluekokonaisuudelle ympäristöluvan (LSY 133/2005/4). Vaasan hallinto-oikeus muutti
lupamääräyksiä osittain 5.3.2007 antamallaan päätöksellä nro 07/0086/1. Länsi- ja SisäSuomen aluehallintovirasto on myöntänyt Kontionevalle ympäristöluvan 18.10.2011 (päätös
nro 129/2011/1, Dnro LSSAVI/190/04.08/2010).
Kontioneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen alueen Jukaluoman (42.046) ja
Pettuluoman (42.047) valuma-alueilla. Palloneva sijaitsee osittain Jalasjoen Pettuluoman ja
osittain Kainastonjoen Ikkelänjoen valuma-alueella (42.093).
Iso Korvanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY
132/2005/4). Lupaan kuuluu myös Korvajärvennevan tuotantoalue. Iso Korvanevan sijaitsee
Jukaluoman (42.046) ja Koronojan (42.058) valuma-alueilla. Korvajärvenneva sijaitsee Vasikkaluoma-Liikaluoman valuma-alueella (42.057).
Iso Korvanevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reittejä Jukaluoma
- Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Koronoja - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki. Korvajärvennevan kuivatusvedet johdetaan reitille Korvaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki.
Kontionevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reitille Jukaluoma Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Pettuluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki. Pallonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reittejä Pettuluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Ikkelänjoki Kauhajoki- Kyrönjoki.
Kontionevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1978. Tuotannossa oli
51,7 ha ja levossa 4,6 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen
kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Pallonevan ojitukset aloitettiin vuonna 1973 ja tuotanto
vuonna 1976. Tuotannossa oli 221,7 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat
pääosin ympärivuotiset pintavalutukset ja kasvillisuuskentät. 21,9 ha alalla on vain perustaso virtaamasäädöllä. Iso Korvanevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto vuonna
1978. Tuotannossa oli 260,9 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat pääosin
ympärivuotiset kosteikot, mutta 18,3 ha alalla on vain perustaso virtaamansäädöllä. Korvajärvennevalla ojitukset aloitettiin vuonna 1972 ja tuotanto samana vuonna. Tuotannossa oli
8,3 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on laskeutusaltaat ja virtaamansäätö sekä
kesäaikana kasvillisuuskenttä.
Pallonevan vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Ikkelänjoessa kuivatusvesien purkukohdan alaja yläpuolella. Kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2014 Pallonevalta 133,2 ha alalta Ikkelänjokeen. Pallonevan ja Kontionnevan sekä Vapon Iso Korvanevan vesistötarkkailuun on lisätty
yhteiset vesistöpisteet myös Pettuluomaan ja Jukaluomaan v. 2009. Korvajärvennevalla ei
ole vesistötarkkailuhavaintopaikkaa, mutta Vasikkanevan Liikaluoman vesistötarkkailupaikkaan tulevat myös Korvajärvennevan kuivatusvedet.
75
Ikkelänjoen vesi on ollut ruskeaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 50). Vuonna
2014 Ikkelänjoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin,
vaikka ravinteita oli hieman aiempaa enemmän. Pallonevan kuivatusvesien vaikutukset vuosina 2004–2014 Ikkelänjoen veden laatuun ovat olleet hyvin vähäisiä, sillä ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa molemmilla havaintopaikoilla (kuvat 22–24).
Pallonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella Ikkelänjoen suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,3 mg/l, Kok.N 1197 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
CODMn-arvo oli 38 mg/l O2. Pallonevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden
2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat suhteellisen vähäisiä Ikkelänjokeen, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 9 µg/l sekä kiintoaineelle 0,07 mg/l
ja CODMn bruttona 0,4 mg/l. Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia osoittivat myös vuoden
2014 vesistötarkkailutulokset.
Taulukko 50. Ikkeläjoen veden laatu 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Ikkelänjoki yp.2004-2013
minimi
5,7
1,8
maksimi
7,1 18,1
10.6.2014
6,9
9,0
27.8.2014
5,5
6,8
28.10.2014
6,3
2,3
Ikkelänjoki ap.2004-2013
minimi
5,1
1,6
maksimi
7,0 23,0
10.6.2014
6,8
7,0
27.8.2014
5,6
6,6
28.10.2014
6,3
3,0
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
42
26
66
53
56
31
47
9
3
18
190
130
300
200
330
150
227
5,3
3,1
9,5
7,2
5,2
2,7
5,0
4,0
3,1
5,7
4,1
3,3
3,8
3,7
757
440
1100
770
1100
790
887
44
5
150
59
6
170
94
15
94
15
198
150
300
220
320
170
237
5,4
3,1
11,8
6,9
4,9
3,0
4,9
4,0
3,1
5,1
4,1
3,5
3,8
3,8
810
520
1200
790
1100
780
890
53
16
150
55
11
140
95
11
95
11
Kuva 22. Ikkelänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet 2004–2014.
44
24
72
59
54
32
48
10
10
10
3
18
10
10
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2085
1200
3300
2400
2500
1500
2133
26
15
46
22
46
28
32
2104
1200
3400
2700
2200
1500
2133
26
4
50
23
47
28
33
76
Kuva 23. Ikkelänjoen veden fosforipitoisuudet 2004-2014.
Kuva 24. Ikkelänjoen veden humusainepitoisuudet 2004-2014.
Pettu- ja Jukaluoman vesi on ollut hapanta, tummanruskeaa ja ravinteikasta humusvettä
(taulukko 51). Pettuluomaan laskee sekä Pallo- että Kontionevan kuivatusvesiä ja tarkkailutuloksien perusteella kuivatusvedet heikentävät Pettuluoman veden laatua, sillä typpiyhdisteitä ja humusaineita vedessä on ollut erittäin runsaasti. Jukaluomaan menee Kontionevan lisäksi Iso Korvanevan kuivatusvesiä ja kuivatusvesien vesistövaikutukset ovat myös havaittavissa, sillä typpiyhdisteitä ja humusaineita on runsaasti. Fosforia on ollut Jukaluomassa
selvästi vähemmän kuin Pettuluomassa kuvastaen Jukaluoman valuma-alueen vähäistä maatalouden kuormitusta verrattuna Pettuluomaan. Vuonna 2014 Jukaluoman ja Pettuluoman
vedet olivat laadullisesti samanlaisia kuin keskimäärin vuosina 2009–2013.
Iso Korvanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (21 kpl) perusteella kosteikolta Jukaluoman suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,2 mg/l, Kok.N 1640 µg/l, Kok.P 48 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 52 mg/l O2.
Pallonevan ja Kontionevan aiheuttamat laskennalliset lisäykset Pettuluomaan olivat suurehkot; kokonaisfosforille 3,1 µg/l ja kokonaistypelle 82 µg/l sekä kiintoaineelle 1,2 mg/l ja
77
Jukaluomaan johdettavien Kontio- ja Iso Korvanevan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys oli kokonaisfosforille 1,0 µg/l ja kokonaistypelle 23 µg/l sekä kiintoaineelle 0,17 mg/l ja CODMn bruttona 1,7 mg/l.
Taulukko 51. Pettu- ja Jukaluoman veden laatu 2009-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Jukaluoma 2009-2013
327
minimi
4,5
1,1
250
maksimi
6,6 33,7
500
26.5.2014
5,2 18,0
420
4.9.2014
5,2
5,0
350
28.10.2014
5,2
2,9
160
310
Pettuluoma 2009-2013
368
minimi
4,7
4,3
250
maksimi
6,7 40,0
450
26.5.2014
5,7
8,0
385
4.9.2014
5,2
5,2
440
28.10.2014
5,1
5,8
200
342
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
5,6
1,4
38,9
6,0
1,7
2,8
3,5
4,0
3,2
5,0
3,4
4,5
5,2
4,4
1017
840
1300
1300
1000
1000
1100
47
10
130
16
<5
29
15
<5
15
<5
9,2
3,0
29,0
4,7
4,2
6,1
5,0
5,0
3,4
6,5
4,8
6,0
7,0
5,9
1311
680
2500
1100
1400
1300
1267
163
37
400
13
<5
22
220
<5
220
<5
11.2
Mustajoen valuma-alue 42.05
11.2.1
Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)
42
24
84
54
39
35
43
14
7
27
89
32
310
67
60
46
58
27
6
53
8
8
15
15
2327
1500
5000
2800
2100
1900
2267
47
36
67
61
55
47
54
2547
1500
3900
3000
2300
2100
2467
52
39
65
58
64
50
57
Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007
(Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008
(taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudestaan
käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1 (22.12.2008) ratkaisi
asian.
Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotannossa oli
320,6 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikko. Mustajoen valuma-alueen tuotannosta jo poistuneella 4,7 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä.
Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen
vesistöalueelle (36).
Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella
(42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella (36.047) reitille Mustajoki - Karvianjärvi.
Alkkialta johdetaan kuivatusvesiä Kokemäenjoen vesistön Vatajanjoen valuma-alueelle 72,4
ha alalta ja Sompanevalta 187,9 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä. Turvetuotantoalueiden osuus Vatajanjoen valumaalueesta (95,9 km2) on 2,8 %.
78
Sompanevan tuotantoalue (kuuluvat myös Veteläsuo ja Hanhineva) sijaitsee Alkkian itäpuolella. Sompanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
110/2004/4 dnro LSY-2002-Y-380, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007
(Nro 07/0048/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian 13.3.2008 antamallaan päätöksellä (Dnro 759/1/07). Korkein hallinto-oikeus palautti asian hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään 22.12.2008 (Nro 08/0394/1).
Sompanevan valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Sompanevalla oli tuotannossa vuonna 2013 noin 290 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kosteikot sekä Yli-Kujalan menetelmä.
Turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen (42) ja Kokemäenjoen (35) päävesistöalueille. Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Mustaluoman valumaalueella (42.056) reitille Mustaluoma-Mustalampi-Mustajoki-Koskutjoki. Mustaluoman valuma-alueelle kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2014 noin 102 ha alalta.
Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä reitille Vähä-Kivijärvi - Iso-Kivijärvi - Iso Pelijärvi - Peliluoma - Vähä Pelijärvi - Venesjoki - Iso Venesjärvi - Venesjoki ja edelleen Mustajoen kautta Ylinenjärveen. Vatajanjoen valuma-alueella kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2014 noin 188 ha alalta.
Sompanevan vesistötarkkailuhavaintopaikat Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Mustajärvessä ja Mustaluomassa (2 kpl) sekä Kärkiluomassa. Kokemäenjoen alueella vesistöhavaintopaikat ovat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä.
Kärppäluoman vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humusainepitoista. Vuonna 2014 veden laatu Kärppäluomassa oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa (taulukko 52). Venesjoen kautta tulee pitkää vesireittiä pitkin Kärppäluoman yhtymäkohdan alapuolelle Mustajokeen Sompanevan kuivatusvesiä 34,7 ha alalta. Venesjoen veden laatu on hieman parempi kuin Kärppäluomassa, sillä fosforia ja typpeä sekä humusaineita on vähemmän. Turvetuotannon vaikutukset Venesjoen vedenlaatuun ovat vähäiset, sillä vesireitillä on useita
järviä ainepitoisuuksia tasaamassa. Venesjoen veden laatu vuonna 2014 oli varsin hyvää,
sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusaineita.
Taulukko 52. Sompanevan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut v. 1999-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Kärppäluoma 1999-2013
Keskiarvo n = 39 5,8 4,9
291
4,9
2,9
852
68
53
40
10 2243
38
Minimi
4,7 1,6
200
1,6
2,1
600
6
<5
25
<2
1100
11
Maksimi
7,4 27,0
500
28,1
3,8
1300 290
120
100
22
4410
62
12.6.2014
6,1 5,5
330
2,9
3,0
920
54
2200
36
5.8.2014
6,6 6,7
300
4,8
3,4
860
48
9
62
10
2900
34
16.9.2014
6,2 4,9
350
2,9
3,4
880
41
2500
37
Keskiarvo 2014 6,3 5,7
327
3,5
3,3
887
48
9
52
10 2533
36
Venesjoki,Kärppäluoman yp. 1999-2013
206
3,3
3,4
624
21
24
29
6
1466
27
Minimi
5,1 1,0
90
1,7
2,4
440
<5
<5
21
2
1000
14
Maksimi
7,7 16,0
450
8,5
5,1
840
73
120
40
13
2400
42
12.6.2014
5,8 3,0
300
1,7
3,3
760
35
1300
31
5.8.2014
6,3 4,0
220
2,3
3,5
650
63
<5
34
5
1500
26
16.9.2014
6,2 2,9
200
1,3
3,5
620
25
1400
25
240
1,8
3,4
677
63
<5
31
5
1400
27
79
Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Sompanevan ja Alkkian turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vatajanjoessa;
kokonaisfosforilla 1,1 µg/l, kokonaistypellä 69 µg/l ja kiintoaineella 0,6 mg/l sekä humusainepitoisuudella (CODMn brutto) 2,6 mg/l.
Ylinenjärvi (52 ha) on suhteellisen syvä (noin 8 m) järvi, jonka vesistä noin 90 % tulee
Kärppäluomasta ja Venesjoesta ja siten sen veden laatu määräytyy pitkälle ed. mainittujen
jokivesien laatujen mukaan. Vuonna 2014 Ylinenjärven vesi oli hieman parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän (taulukko 53). Helmikuussa 2014
happitilanne oli hyvä pintavedessä, mutta pohjanläheisissä vesikerroksissa oli talvella lievää
ja kesällä suurta happivajetta.
Taulukko 53. Ylinenjärven pintaveden keskimääräinen laatu 1999 - 2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Ylinenjärvi 1999-2013
Keskiarvo n = 31
71
Minimi
12
Maksimi
100
20.2.2014
76
23.7.2014
91
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
5,9
4,9
6,7
5,2
6,3
1818
1300
2820
1400
960
18,2
3,2
49,4
3,2
0,4
8,0
<1
4,1
241
170
350
300
220
3,1
1,3
8,9
2,0
1,6
3,5
2,6
5,5
3,9
3,2
798
480
1300
910
640
20
<5
43
21
<5
44
12
<5
35
16
76
16
34
7
<2
13
3
FE a-klor.
14,4
COD
Mn
mg/l O2
32
23
49
38
28
Kyrönjoen vesistöalueelle Sompanevan kuivatusvedet eivät mene Mustajärveen, vaan kuivatusvedet johdetaan Mustajärvestä laskevaan Mustaluomaan. Mustajärven ranta-asukkaat
ovat valittaneet pölyhaitoista ja tästä johtuen Mustajärvi on mukana vesistötarkkailussa.
Mustajärven vesi on ollut erittäin kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 54).
Vesi on laadullisesti erinomaista ollen lähes pohjavesien tasoa. Turvetuotannon pölyvaikutuksia ei vuosien 2010 - 2014 Mustajärven vesinäytteiden perusteella ole havaittavissa.
Taulukko 54. Mustajärven pintaveden keskimääräinen laatu vuosina 2010-2014.
Havainto- Hapen
paikka kyll.
1m
%
Mustajärvi 2010
9.3.2010
88
1.9.2010
81
Mustajärvi 2011
15.3.2011 84
1.9.2011
91
Mustajärvi 2012
7.3.2012
82
26.7.2012 87
Mustajärvi 2013
27.2.2013 80
22.8.2013 92
Mustajärvi 2014
20.2.2014 88
23.7.2014 94
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l µg/l mg/l O 2
6,5
6,9
<1
1,8
20
6,4
6,9
<1
1,4
6,2
6,5
<1
1,2
2,5
2,3
250
264
24
4
7
3
71
100
1,8
6
6
25
30
0,3
1,0
2,7
2,3
300
290
7,0
5
10
3
51
120
1,8
7
5
<1
2,3
30
50
0,3
1,2
2,6
2,2
300
320
17
43
3
11
<2
63
170
5,2
7
10
6,2
6,7
<1
2,0
50
40
0,3
1,0
2,3
2,2
350
310
11
<5
4
5
<2
180
260
4,7
10
8
6,3
6,7
<1
1,5
40
25
< 0,5
0,8
2,4
2,3
330
280
11
<5
6
11
<2
180
82
2,4
8
7
<5
Mustajärvestä lähtevän Mustaluoman vesi on ollut laadullisesti hieman heikompaa kuin
Mustajärven. Vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita ja humusta (taulukko 55). Vuonna 2014 Mustaluoman vesi oli laadullisesti kuitenkin Mustajärven hyvää tasoa; ravinteita oli
vähän kuten myös humusaineita ja vesi oli kirkasta. Mustaluoman alaosalle tulee Hanhinevalta kuivatusvesiä, mutta vedenlaatu on ollut vuosina 2011–2013 ajoittain yläosaa jopa parempaa. Vuonna 2014 kuitenkin Mustaluomassa esiintyi kuivatusvesivaikutuksia, sillä ravinne-, rautapitoista sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoisuudet olivat korke-
80
ampia kuin Mustaluoman yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat vielä alhaisia kuvaten lievää
rehevöitymistä.
Taulukko 55. Mustaluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Mustaluoma, Hanhinevan yp. 1999-2013
117
4,3
2,7
572
83
45
26
8
1228
18
Minimi
4,8
<1
10
0,5
2,2
271
5
2
5
2
110
5
Maksimi
7,0 120,0
455
32,6
4,4
1500 520
230
170
28 12000
61
10.6.2014
6,6 < 1
40
0,8
2,3
340
10
170
7
21.8.2014
ei vettä
28.10.2014
6,5 1,8
25
0,8
2,4
310
11
130
7
33
0,8
2,4
325
11
150
7
Mustaluoma, Hanhinevan ap. 2011-2013
149
1,7
2,7
427
41
7
16
6
981
19
Minimi
5,6
<1
100
0,9
2,3
370
<5
<5
12
<2
670
14
Maksimi
6,9 3,0
200
3,7
3,2
550
70
10
21
12
1700
27
10.6.2014
6,2 1,9
150
1,3
2,3
490
20
810
20
21.8.2014
6,6 3,5
180
3,4
3,0
510
6
10
26
4
1300
20
28.10.2014
5,3 1,8
200
0,9
2,7
560
15
1100
34
177
1,9
2,7
520
6
10
20
4
1070
25
Alkkian kuivatusvesiä johdetaan Kyrönjoen vesialueella Kärkiluoman kautta Ilvesjokeen.
Vuonna 2014 Alkkian kuivatusvesiä johdettiin Kärkiluoman suuntaan 248,2 ha alalta. Kärkiluoman vesi on ollut runsasravinteista, rautapitoista sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella
humuspitoista (taulukko 56). Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2014 Kärkiluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2011–2013 keskimäärin.
Alkkian Ilvesjoen suuntaan meneviä kuivatusvesiä tarkkailtiin kosteikolla vuonna 2014 ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 6,8 mg/l, Kok.N 1080 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 39 mg/l O2.
Alkkian kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan
olivat suuresta tuotantoalasta huolimatta vähäisiä Ilvesjoessa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 46 µg/l sekä kiintoaineelle 0,4 mg/l. Kärkiluomaan vesistövaikutukset ovat Ilvesjokea (70,78 km2) selvästi suurempia, sillä sen Kärkiluoman valuma-alue on vain noin 15 km2. Teoreettiset lisäykset vuoden 2014 tilanteessa Kärkiluomaan olivat kokonaisfosforille 6,6 µg/l ja kokonaistypelle 217 µg/l sekä kiintoaineelle
1,7 mg/l sekä humusainepitoisuudelle (COD Mn brutto) 11 mg/l. Alkkian vuoden 2014 kuivatusvesien ainepitoisuuksiin verrattuna Kärkiluoman veden laatu oli samankaltaista, joten
teoreettiset laskelmat kuivatusvesivaikutuksista ovat oikeaa suuruusluokkaa.
81
Taulukko 56. Kärkiluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 2011–2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSa- Sähkönaine luku meus johtok.
Kärkiluoma 2011-2013
Keskiarvo n = 9
6,2
7,0
333
5,7
3,9
Minimi
4,8
4,8
200
2,5
2,9
Maksimi
7,0
12,8
450
11,5
5,4
10.6.2014 6,4
6,8
275
3,4
3,3
13.8.2014 7,0
3,7
360
9,8
5,2
29.10.2014 6,1
4,6
160
3,4
3,9
Keskiarvo 2014
6,5
5,0
265
5,5
4,1
11.2.2
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
921
660
1200
890
1000
950
947
67
14
160
6
5
8
21
<5
21
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
51
28
96
42
75
33
50
24
6
39
14
14
FE COD
Mn
µg/l mg/l O
2522
1000
4500
2700
4100
1700
2833
38
31
52
39
36
39
38
Vasikkaneva (Jalasjärvi)
Vasikkanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintaviraston 10.6.2011 myöntämä ympäristölupa (Nro 63/2011/1, Dnro LSSAVI/196/04.08/2010). Lupa koskee myös PikkuVasikkanevaa.
Vasikkanevan tuotantoalue sijaitsee Jalasjärven kunnassa. Turvetuotantoalue sijoittuu Kyrönjoen vesistöalueen (42) Mustajoen valuma-alueelle (42.05). Vasikkanevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1977. Vuonna 2014 Vasikkanevalla oli
tuotannossa 51,1 ha. Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan kosteikoille (3 kpl).
Vasikkanevan kuivatusvedet johdetaan reitille Vasikkaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki–
Mustajoki - Jalasjoki - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikat ovat Vasikkaluomassa ja Liikaluomassa.
Vasikkaluoman ja Liikaluoman vedet ovat olleet happamia, tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 57). Vasikkaluoman, kuten myös Liikaluoman, vesi oli vuonna 2014 samanlaista kuin aiempina vuosina keskimäärin.
Vasikkanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kaikilta kosteikoilta (4 kertaa)
vuonna 2014, mutta vettä ei kosteikoilta 2 ja 3 lähtenyt kertaakaan ja kosteikolta 4 vain huhtikuussa 2014. Tuolloin veden ainepitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 14 mg/l, Kok.N 910
mg/l O2.
Vasikkaluoma ja Liikaluoma ovat pieniä, vähävetisiä ojia, joissa Vasikkanevan kuivatusvesivaikutukset näkyvät lievinä typpiyhdisteiden ja humusaineiden pitoisuuksien nousuna.
Vasikkanevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen
mukaan olivat vähäisiä Liikaluomassa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,4 µg/l ja
kokonaistypelle 11 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l. Liikaluomaan tulee myös Korvajärvennevan kuivatusvesiä 8,3 ha alalta.
82
Taulukko 57. Vasikkanevan havaintopaikojen veden laatu vuosina 2009- 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Vasikkaluoma 2009-2013
272
min
4,9
1,2
180
max
6,3
9,6
400
9.6.2014
6,0
9,0
300
18.8.2014
6,1
5,6
315
28.10.2014
5,1
3,8
230
282
Liikaluoma 2009-2013
216
min
5,5
2,0
150
max
7,0
12
300
9.6.2014
6,6
7,0
250
18.8.2014
6,8
5,5
220
28.10.2014
5,8
5,3
180
217
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
3,6
1,5
11
3,0
3,4
2,6
3,0
3,4
2,6
5,2
2,9
3,0
3,9
3,3
843
480
1100
910
900
1000
937
63
4
110
25
2
60
24
<5
24
<5
3,6
2,2
7,2
3,5
7,4
3,3
4,7
4,5
3,4
5,5
4,1
4,6
5,1
4,6
864
600
1100
960
890
1100
983
41
2
84
81
<5
190
17
60
17
60
11.3
Seinäjoen valuma-alue 42.07
11.3.1
Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi)
46
20
98
43
54
31
43
18
10
40
53
31
78
58
78
38
58
23
14
46
13
13
27
27
1980
1300
2700
2700
2400
1300
2133
41
34
58
43
46
42
44
1907
1300
2500
2500
2300
1400
2067
32
24
47
35
27
40
34
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Haukinevan turvetuotantoon 7.4.2006 (päätös Nro 37/2006/4, Dnro LSY-2002-Y-372). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä
(Nro. 08/00011/1).
Haukinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1972 ja tuotantoon alue tuli
vuonna 1975. Tuotannossa oli 811,1 ha, levossa 14,5 ha ja valmistelussa 223 ha vuonna
2014. Haukineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella pääosin Seinäjoen keskiosan (42.072)
ja Haasojan (42.079) valuma-alueella. Osa sijaitsee myös Liikaluoman (42.086) valumaalueella. Haasojan valuma-alueella (42.079) tuotannossa olevan alan (481,9 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on 31,8 ha:n alalla virtaamansäätö ja laskeutusaltaat sekä 450,1
ha:n alalla kemikalointi. Valmistelussa olevan alan (223,0 ha) kuivatusvedet käsitellään kemikaloinnilla. Liikaluoman valuma-alueella (42.086) levossa olevan alan (14,5 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö.
Seinäjoen keskiosan alueella (42.072) tuotannossa olevan alan (329,2 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö 60,6 ha:n alalla sekä 268,6 ha:n
alalla ympärivuotinen kasvillisuuskenttä/kosteikko.
Kuivatusvedet johdetaan vesistöön neljää reittiä: 1. Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 2. Lyöjysluoma - Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 3. Kihniänjoki Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 4. Liikaluoma - Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Haasojassa, Liikaluomassa (2 kpl) ja Hirvijoessa (2 kpl) ja ne ovat kaikki kuivatusvesien vaikutuspiirissä.
Haasojan vesi on ollut hyvin sameaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 58). Vuonna 2014 Haasojassa oli vuosien 2004–2013 keskimääräistä tasoa enemmän ravinteita, mutta hieman vähemmän rautaa ja humusta. Haasoja
virtaa halki viljelymaiden, joten ojaan kohdistuva hajakuormitus on myös suurta.
83
Vuonna 2014 kemikalointiasemalta lähteneestä vedestä otettiin 16 kertaa vesinäyte, joiden
mukaan Haasojaan laskevien vesien keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 38 mg/l, kokonaistyppipitoisuus 2119 µg/l, kokonaisfosforipitoisuus 39 µg/l ja COD Mn pitoisuus 43 mg/l.
Vesi oli myös hyvin hapanta, sillä pH-arvot vaihtelivat 3,4–5,1 välillä. Kemikalointi poistaa
yleensä tehokkaasti fosforia ja humusta, mutta vuonna 2014 näin ei ollut.
Liikaluoman veden laatu on ollut varsin heikkoa; vedessä on erittäin runsaasti ravinteita,
rautaa ja humusaineita (taulukko 58). Vuonna 2014 Liikaluoman vesi oli laadullisesti heikompaa kuin aiemmin, sillä erityisen runsaasti vedessä oli fosforia ja typpeä. Haukinevan
kuivatusvesiä Liikaluomaan tuli vuonna 2014 vain levossa olleelta 16,4 ha alalta, joten niiden vaikutukset Liikaluoman vedenlaatuun olivat erittäin vähäiset. Korkeista fosfaattifosforipitoisuuksista päätellen maatalouden hajakuormitus Liikaluomaan on erittäin suurta.
Taulukko 58. Haukinevan vesistöhavaintopaikkojen veden laadut 2004-2014.
Havainto-
pH Kiinto-
paikka
aine
Väri-
Sa-
luku
meus
johtok.
N
N
N
P
P
FTU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
16,7
5,1
76,0
16,0
14,0
9,3
13,1
10,2
4,9
22,6
8,9
15,3
13,6
12,6
1719
910
4700
2900
1100
2100
2033
154
<5
430
232
<5
680
38
7
110
310
84
310
84
105
20
290
79
76
180
112
4248
270
11000
3700
3200
3200
3367
46
10
78
64
24
26
38
13,0
6,2
45,2
5,5
44,0
6,4
18,6
8,6
5,4
22,0
5,3
15,1
8,2
9,5
1982
870
5650
1200
3600
1900
2233
236
11
3610
420
<5
1700
53
21
130
650
1200
650
1200
166
59
740
87
870
74
344
3665
1500
14210
2300
7700
1500
3833
44
22
64
43
42
30
38
8,1
4,1
18,8
5,6
8,3
4,5
6,1
6,2
4,2
10,7
4,3
8,5
6,0
6,3
1382
740
8100
1000
1100
1300
1133
44
6
89
72
<5
120
19
6
19
6
2765
1600
4580
2400
4500
1500
2800
34
16
65
40
31
33
35
7,8
4,1
18,3
5,5
9,8
5,1
6,8
6,3
4,5
10,7
4,5
9,1
6,3
6,6
1141
700
1720
990
1100
1400
1163
42
<5
81
89
4
160
37
45
37
<5
2737
1600
4430
2400
4400
1500
2767
35
22
65
39
31
32
34
mg/l mg/l Pt
Haasoja 2004-2013
355
minimi
3,7
3,7
125
maksimi
7,0
56,0
700
27.5.2014
5,1
24,0
400
18.8.2014
6,3
5,5
200
27.10.2014
4,8
8,8
180
keskiarvo 2014 5,4 12,8
260
Liikaluoma, Peräseinäjoki 2004-2013
322
minimi
5,6
2,9
200
maksimi
7,3
30,0
600
11.6.2014
6,5
15,0
330
19.8.2014
7,0
20,0
650
29.10.2014
6,6
5,7
100
keskiarvo 2014 6,7 13,6
360
Hirvijoki, Liikaluoman yp. 2004-2013
keskiarvo n =28 6,7
8,1
245
minimi
5,6
1,2
175
maksimi
7,3
24,0
400
11.6.2014
6,6
9,0
300
19.8.2014
7,1
2,2
495
29.10.2014
6,6
4,3
100
keskiarvo 2014 6,8
5,2
298
Hirvijoki, Liikaluoman ap. 2004-2013
keskiarvo n =28 6,7
7,7
249
minimi
5,7
0,6
200
maksimi
7,4
19,7
350
11.6.2014
6,6
11,0
330
19.8.2014
7,1
5,8
500
29.10.2014
6,6
4,8
170
keskiarvo 2014 6,8
7,2
333
Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4-
22
22
440
440
78
35
170
62
130
43
78
26
9
46
78
42
140
66
150
45
87
30
10
61
61
61
78
78
FE
COD
Mn
Liikaluoma laskee Hirvijokeen Ala-Vallin kylän tuntumassa, jossa on havaintopaikat yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella. Hirvijoen vesi on ollut Liikaluomaan verrattuna parempilaatuista, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut vähemmän (taulukko 58). Vuona 2014
Hirvijoen vedenlaatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Alemmassa havaintopaikassa oli
hieman enemmän fosforia, joka johtui Liikaluoman kautta tulevien vesien korkeista fosforipitoisuuksista. Hirvijoen yp ja ap. havaintopaikat sijaitsevat varsin lähellä tosiaan ja käytänCopyright © Pöyry Finland Oy
84
nössä pitoisuuslisäykset alapuolisessa havaintopaikassa johtuvat Liikaluoman vesien vaikutuksista. Liikaluoman kautta tulee kuitenkin varsin vähän vettä (noin kymmenesosa) verrattuna Hirvijokeen, joten niiden vaikutukset Hirvijoen vedenlaatuun ovat yleensä vähäiset.
Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat
kohtalaiset Haasojaan, sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 5,6 µg/l ja kokonaistypelle 277 µg/l sekä kiintoaineelle 6,1 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 7,9 mg/l.
Liikaluomaan Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 vähäiset, sillä
Liikaluomaan tulevien kuivatusvesien tuotantoala oli levossa oleva 14,5 ha, mutta kuormituslaskennassa oli myös mukana vasta tuotannosta poistunutta alaa 10,2 ha. Liikaluomaan
lisäykset olivat kokonaisfosforille 4,3 µg/l ja kokonaistypelle 81 µg/l sekä kiintoaineelle 2,0
mg/l.
Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat
vähäiset Seinäjoen keskiosan suurelle valuma-alueelle (837 km2), sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 0,4 µg/l ja kokonaistypelle 11 µg/l sekä
kiintoaineelle 0,1 mg/l sekä CODMn bruttolisäys 0,4 mg/l.
11.3.2
Näätäneva (Jalasjärvi)
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Jalasjärven kunnassa Liikapuron tekojärven
yläpuolella sijaitsevalle Näätänevan tuotantoalueelle ympäristöluvan 21.12.2010 (päätös nro
86/2010/3, dnro ESAVI/88/04.08/2010).
Näätäneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman (42.078) valuma-alueella. Näätänevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna 1982 ja tuotantoon alueet tulivat vuonna 1987. Tuotannossa oli 95,9 ha vuonna 2014. Näätänevalla vesienkäsittelymenetelmänä on kesäajan kasvillisuuskenttä ja muulloin perustaso virtaamansäädöllä.
Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan noin 3,5 km:n pituisen laskuojan (Näätänevanoja)
kautta Liikaluomaan noin 300 m ennen sen yhtymistä Kihniänjokeen, josta vedet virtaavat
Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Vesistöhavaintopaikat ovat Liikaluoman kautta tulevien Näätänevan kuivatusvesien ylä- ja alapuolella Kihniänjoessa. Liikaluomaan tulee myös Liikapuron tekojärven vesiä.
Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 59). Vuosien 2008–2013 samankaltaisten vedenlaatutulosten perusteella Näätänevan kuivatusvesien
vaikutukset Kihniänjoen veden laatuun ovat vähäiset. Alempaan havaintopaikkaan tulevat
Liikapuron tekojärven vedet parantavat hieman Kihniänjoen veden laatua ja siten vedenlaatu
on ollut alapuolisessa havaintopaikassa usein parempaa kuin yläpuolella. Myös vuonna
2014 alapuolisen havaintopaikan vesi oli hieman parempaa kuin yläpuolisen, sillä ravinteita
ja rautaa oli vähemmän.
85
Taulukko 59. Kihniänjoen havaintopaikojen veden laatu vuosina 2008-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
Kihniänjoki, Näätänevan yp. Ketola 2008-2013
253
4,5
4,4
minimi
5,3
1,7
150
2,0
2,7
maksimi
7,1
7,5
400
7,1
6,6
11.6.2014
5,8
7,0
330
3,6
3,2
19.8.2014
6,8
3,7
360
12,0
5,5
29.10.2014
6,2
3,7
170
3,3
4,0
287
6,3
4,2
Kihniänjoki, Näätänevan ap. Jokela 2008-2013
255
4,0
3,3
minimi
5,0
<1
150
1,9
2,4
maksimi
6,9
6,9
400
7,5
5,3
11.6.2014
5,7
5,5
250
3,1
2,5
19.8.2014
6,6
2,8
300
5,4
3,6
29.10.2014
6,1
3,6
180
2,9
3,5
243
3,8
3,2
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
847
520
1400
990
910
820
907
24
<5
48
32
<5
140
14
4
31
14
<5
14
<5
43
22
72
36
88
30
51
846
600
1400
800
820
880
833
59
15
200
32
<5
74
11
<2
18
5
14
5
14
37
25
53
34
56
30
40
28
28
14
14
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2478
1500
3900
2100
4900
1600
2867
36
25
63
43
34
32
36
2122
1500
2700
1700
3000
1600
2100
35
23
66
34
30
32
32
Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia kuvaavat teoreettiset laskennalliset arviot. Vuoden
2014 keskivirtaamatilanteen mukaan Liikaluomassa lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,6
µg/l ja kokonaistypelle 27 µg/l sekä kiintoaineelle 0,1 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,9 mg/l.
11.3.3
Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan LinnusLainesnevalle 7.4.2006 (päätös nro 39/2006/4, dnro LSY-2002-Y-374). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä
(Nro. 08/0013/1).
Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Laines-Linnusnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1979. Tuotannossa oli 217,2 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus tai kosteikko osalla alueesta ja 31,8 ha alalla perustaso virtaamansäädöllä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reitille Kruunuoja - Linnusluoma - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella.
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 7.4.2006 antamallaan päätöksellä (Nro 38/2006/4,
Diaarinumero LSY-2002-Y-373) myöntänyt ympäristöluvan Valkianevalla tapahtuvaan
turvetuotantoon. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset 23.1.2008 annetulla päätöksellä (Nro. 08/0012/1). Valkianevan laskuojaa 3 koskevan valituksen hallinto-oikeus palautti ympäristölupavirastoon, joka päätöksellään 20.10.2008
(LSY-2008-Y-74) myönsi luvan laskuojan 3 alueen turvetuotantoon.
Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Valkianevan ojitukset aloitettiin vuonna 1977 ja tuotantoon
alue tuli vuonna 1980. Tuotannossa oli 277,5 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä
on suurimmalla osalla alueesta kasvillisuuskenttä/pintavalutuskenttä ja pienellä osalla (7,2
ha) perustaso virtaamansäädöllä. Tuotantoalueen kuivatusvedet (217,4 ha alalta) johdetaan
reitille laskuoja - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki ja reitille (60,1 ha alalta)
laskuoja - Haasoja - Seinäjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Haasoja kuuluu Haukinevan vesistöhavaintopaikkoihin.
86
Ojaluoman vesi on ollut hyvin tummaa, erittäin ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko
60). Elokuussa 2014 Ojaluoman vedessä oli erityisen runsaasti typpeä, mutta muuten vedenlaatu oli hyvin samanlaista kuin aiemminkin. Korkeat typpipitoisuudet voivat kuvastaa turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia, mutta yhtä hyvin myös maatalouden hajakuormitusta. Korkeista fosfaattifosforipitoisuuksista päätellen maatalouden hajakuormitus on Ojaluoman alueella suurta.
Taulukko 60. Ojaluoman veden laatu vuosina 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Ojaluoma 2004-2013
keskiarvo n =26 6,4
minimi
5,3
maksimi
7,2
27.5.2014
5,9
18.8.2014
7,1
27.10.2014
6,1
keskiarvo 2014 6,4
10,2
1,3
46,0
17,0
4,7
24,0
15,2
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
449
240
1000
440
500
350
430
15,2
3,9
39,5
11,0
19,0
28,0
19,3
FE
COD
Mn
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
9,2
6,1
15,5
7,0
14,9
9,1
10,3
2177
1100
4500
2600
6500
2000
3700
139
6
380
467
<5
2600
61
21
110
8
3800
8
3800
140
59
234
120
180
110
137
4753
300
8000
3200
5400
820
3140
80
80
56
38
84
64
57
51
57
Laines-Linnusnevan vuoden 2014 kuormitustarkkailutuloksien mukaan pintavalutuskentältä
lähtevän veden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat alhaisempia kuin Ojaluomassa. Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 5,8 mg/l, Kok.N 1460 µg/l, Kok.P 53 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 103 mg/l O2.
Valkianevan vuoden 2014 kuormitustarkkailutuloksien (19 kpl) mukaan kosteikolta Ojaluomaan lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 17,1 mg/l,
Kok.N 3068 µg/l, Kok.P 118 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 75 mg/l O2. Typpi ja fosforipitoisuudet olivat korkeita, lähes Ojaluoman veden ravinnetasoa vuonna 2014.
Laines-Linnusnevan ja Valkianevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014
keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Seinäjoen keskiosan valuma-alueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 12 µg/l sekä kiintoaineelle 0,04
mg/l sekä CODMn bruttovaikutus 0,5 mg/l.
Kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusvaikutukset Ojaluoman valuma-alueelle (noin 48 km2)
olivat kohtalaisia (kokonaisfosfori 5,9 µg/l, kokonaistyppi 208 µg/l ja kiintoaine 0,7 mg/l
sekä CODMn brutto 8,0 mg/l), mutta silti Ojaluoman heikkoon veden laatuun nähden vähäiset.
11.3.4
Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki)
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle luvan Pirjatannevan turvetuotantoon 6.9.2011 (päätös nro 100/2011/1, dnro LSSAVI/156/04.08./2010).
Pirjatannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1977. Tuotannossa oli 69,1 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Juupa-Jäkälänevalle Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristöluvan
turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 82/2005/4, dnro LSY-2002-Y-391). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro 06/0298/4).
87
Juupa-Jäkälänevan ojitukset aloitettiin vuonna 1979 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1989.
Tuotannossa oli 122,6 ha ala vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen
pintavalutus.
Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Juupaluomaan ja edelleen Seinäjokeen ja Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja
edelleen Kyrönjokeen.
Tuotantoalueiden vesistöhavaintopaikka sijaitsee Juupaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Juupaluoman vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 61). Vuonna 2014 Juupaluoman vedessä oli enemmän fosforia ja rautaa kuin keskimäärin vuosina 2005–2013.
Taulukko 61. Juupaluoman veden laatu 2005-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Juupaluoma 2005-2013
keskiarvo n =24 6,2
minimi
5,3
maksimi
6,8
11.6.2014
6,2
20.8.2014
6,8
14.10.2014
6,5
keskiarvo 2014 6,5
4,4
1,2
8,5
5,0
9,0
4,3
6,1
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
305
200
450
385
600
250
412
4,5
1,8
8,2
2,2
10,0
4,2
5,5
FE
COD
Mn
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
mg/l O2
4,0
3,3
4,7
3,2
4,8
5,1
4,4
957
670
1300
830
1200
970
1000
42
<5
120
29
2
98
9
3
15
8
<5
8
<5
35
19
53
39
67
40
49
2738
300
4200
2600
5300
2800
3567
40
27
58
43
49
32
41
20
20
Juupa-Jäkälänevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (17 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 1 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,8 mg/l, Kok.N 1381 µg/l, Kok.P 61 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 46 mg/l O2.
Pirjatannevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,3 mg/l,
Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat
vähäisiä Kalajärven suurella valuma-alueella (508 km2), sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 4 µg/l, kokonaisfosforille 0,04 µg/l, kiintoaineelle 0,006 mg/l ja COD Mn bruttona 0,1
mg/l. Juupaluoman valuma-alue on noin 44,5 km2 ja kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset
vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat Juupaluomaan lieviä, sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 45 µg/l, kokonaisfosforille 0,5 µg/l, kiintoaineelle 0,07 mg/l ja COD Mn
bruttona 1,6 mg/l.
11.3.5
Amerikanneva (Seinäjoki)
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Amerikannevan
turvetuotantoon 30.12.2011 (päätös nro 180/2011/1, dnro LSSAVI/515/04.08/2010).
Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan (Isonnevanlasku ja Peränevanlasku) kautta Seinäjokeen ja edelleen Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen.
88
Amerikannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1975. Tuotannossa oli 44,8 ha ja levossa 1,4 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Vesistöhavaintopaikka on ollut vuodesta 2009 alkaen Seinäjoessa Kalajärven täyttökanavassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella.
Seinäjoen vesi on ollut ruskeaa ja humusvaikutteista (taulukko 62). Ravinteita on ollut suhteellisen vähän. Vuonna 2014 kanavan vedessä oli hieman enemmän ravinteita kuin aiempina vuosina keskimäärin. Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset ovat ilmeisen lieviä,
sillä typpiyhdisteitä ja humusta vesissä on suhteellisen vähän.
Amerikannevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kosteikolla vuonna 2014.
Otettujen näytteiden (10 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1619 µg/l, Kok.P 93 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 53 mg/l O2.
Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat
vähäisiä Kalajärven valuma-alueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,13 µg/l ja
kokonaistypelle 4 µg/l sekä kiintoaineelle 0,01 mg/l.
Taulukko 62. Seinäjoen Kalajärven täyttökanavan veden laatu 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Seinäjoki, kanava 2009 -2013
2,9
229
minimi
5,3
1,5
140
maksimi
6,4
7,2
400
26.5.2014
6,1 13,0
225
20.8.2014
6,3
4,0
180
27.10.2014
6,1
2,2
240
keskiarvo 2014 6,2
6,4
215
11.3.6
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,9
1,2
36,0
8,5
3,2
2,3
4,7
3,3
2,7
4,0
3,8
3,4
4,1
3,8
815
610
1200
1100
740
940
927
30
9
79
9
<5
18
17
<5
17
<5
34
23
55
57
45
34
45
8
3
14
5
5
1767
1200
2600
1900
1600
1700
1733
31
16
54
35
25
37
32
Hietasalon-Tuuranneva (Virrat)
Hietasalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös 85/2005/4, dnro LSY-2002-Y-393, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
20.10.2006 (Nro 06/0300/4).
Tuurannevalla on ympäristölupa; päätös 86/2005/4, dnro LSY-2002-Y-394, myönnetty
19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0301/4).
Hietasalonneva ja Tuuranneva sijaitsevat osaksi Virtojen ja osaksi Seinäjoen kaupungeissa.
Vesistöaluejaottelun mukaan tuotantoalueet kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueen Seinäjoen
alueen Kurjenjoen valuma-alueelle (42.076).
Hietasalonnevan ja Tuuranneva kuntoonpanot on aloitettu vuonna 1972 ja tuotanto vuonna
1975. Tuurannevalla oli vuonna 2014 tuotantoa 67,7 ha alalla ja Hietasalonnevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 70,4 ha. Tuurannevalla on perustason vesienkäsittely 31 ha alalla ja
muulla alalla Hietasalonevan kanssa yhteinen pintavalutuskenttä/kosteikko.
Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta alapuoliseen vesistöön reitille Räntäjärvi-Kurjenjoki-Seinäjoki-Kalajärvi-Kyrkösjärvi-Kyrönjoki. Hietasalonnevan ja Tuurannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Kurjenjoessa. Ylempi on kuivatun Räntäjärven yläpuolella ja alempi järven alapuolella. Ylempään havaintopaikkaan ei tule Tuurannevan tai Hietasalonevan kuivatusvesiä.
89
Kurjenjoen vesi on ollut hyvin hapanta ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 63). Räntäjärvi toimii jossain määrin vesien puhdistajana, sillä typpiyhdisteitä ja fosforia on alemmassa havaintopaikassa vähemmän kuin ylempänä
Räntäjärven yläpuolella. Kiintoainetta on ollut jokivesille varsin vähän. Vuonna 2014 Kurjenjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa molemmissa havaintopaikoissa kuin keskimäärin vuosina 2005–2013, sillä ravinteita ja humusta oli hieman vähemmän.
Taulukko 63. Kurjenjoen vedenlaatu 2005 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Kurjenjoki yp. 2005-2013
271
minimi
4,9
<1
150
maksimi
6,2 36,0
400
11.6.2014
5,6
1,9
275
19.8.2014
5,9 27,0
225
28.10.2014
5,7
3,9
140
keskiarvo 2014 5,7 10,9
213
Kurjenjoki ap. 2005-2013
260
minimi
5,0
<1
100
maksimi
6,2
9,1
450
11.6.2014
5,7
1,9
275
20.8.2014
6,0
1,5
250
28.10.2014
5,8
4,1
210
245
Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok.
N
N
FTU mS/m
µg/l µg/l
2,4
0,9
6,7
1,4
2,9
2,4
2,2
3,8
2,4
25,4
3,1
2,8
3,2
3,0
882
595
1200
720
1100
760
860
2,6
1,2
5,2
1,4
1,4
4,6
2,5
3,1
2,5
4,1
3,1
2,9
3,5
3,2
843
490
1100
740
770
860
790
NO3N
µg/l
22
<5
73
14
<5
160
100
<5
100
<5
34
8
170
13
<5
160
9
<5
9
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
51
23
240
37
59
41
46
10
4
31
42
27
74
41
45
41
42
9
4
22
6
6
6
6
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1638
940
2800
1500
1600
1600
1567
39
27
73
37
34
34
35
1740
1100
2600
1500
1300
1700
1500
38
19
82
37
30
33
33
Hietasalonnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Hietasalonnevan pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 10,5 mg/l, Kok.N 1258 µg/l, Kok.P 99 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 45 mg/l O2. Vaikka Hietasalonnevalta lähtevän veden pitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeampia kuin vesistössä,
niin havaintopaikkojen hyvin samankaltaisten vedenlaatujen perusteella kuivatusvesillä ei
ollut havaittavaa vaikutusta Kurjenjoen vedenlaatuun.
Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset
Kurjenjokeen olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa vähäiset (Kok-P 0,8 µg/l, Kok-N
19 µg/l ja kiintoaine 0,19 mg/l sekä CODMn brutto 0,7 mg/l).
11.3.7
Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Peurainnevan turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 87/2005/4, dnro LSY-2002-Y-395). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro. 06/0302/4). Peurainnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli
vuonna 1980. Peurainnevalla oli tuotannossa 296,3 ha vuonna 2014. Peurainnevalla vesienkäsittelymenetelmänä on pääosin ympärivuotinen pintavalutus, mutta perustaso on vielä
13,2 ha alalla.
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sammatinnevan turvetuotantoon 19.7.2005 (päätös nro 88/2005/4, dnro LSY-2002-Y-396). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 20.10.2006 annetulla päätöksellä (Nro. 06/0303/4). Sammatinnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli
vuonna 1999. Sammatinnevalla oli tuotannossa 140,9 ha vuonna 2013. Sammatinnevan vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
90
Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen
Kihniänjoen yläosan (42.077) valuma-alueella. Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan
laskuojien kautta Kihniänjokeen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja
edelleen Kyrönjokeen. Vesistöhavaintopaikat ovat Kihniänjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Seinäjoessa Kihniänjoen yhtymäkohdan alapuolella. Kihniänjoen havaintopaikkojen välissä sijaitsee Sammattijärvi.
Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 64). Vuonna
2014 Kihniänjoen veden laatu oli samanlaista kuin aiempinakin vuosina. Havaintopaikkojen
vähäisten veden laatuerojen perusteella kuivatusvesivaikutukset Kihniänjoen veden laatuun
ovat lieviä. Vuosien 2005-2014 aikana Kihniänjoen ravinnepitoisuudet ovat olleet muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta samaa tasoa (kuvat 25-26). Fosforia on ajoittain ollut yläpuolisessa havaintopaikassa enemmän kun kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Humusta kuivatusvesissä on usein kohtalaisen runsaasti ja sitä kuvaavat CODMn- arvot ovat olleet etenkin
vuosina 2009-2012 hieman korkeampia alapuolisessa kuin yläpuolisessa havaintopaikassa
(kuva 27). Viime vuosina havaintopaikkojen COD Mn –arvot ovat vaihdelleet aiempaa
enemmän satunnaisesti ja ajoittain pitoisuudet ovat olleet yläpuolisella havaintopaikalla
korkeampia.
Seinäjoen veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin Kihniänjoen, eli sen vesi on ollut
tummaa ja ravinteikasta (taulukko 64). Typpeä on ollut kuitenkin hieman vähemmän ja fosforia selvästi vähemmän kuin Kihniänjoessa. Vuonna 2014 Seinäjoen vedessä oli vähemmän ravinteita ja rautaa kuin vuosina 2005 - 2013 keskimäärin.
Taulukko 64. Peurain- ja Sammattinevan havaintopaikkojen veden laatu 2005-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt
Kihniänjoki, Luomaoja yp 2005 - 2013
keskiarvo n =23 6,3
6,1
232
minimi
5,7
<1
150
maksimi
6,8 13,0
400
11.6.2014
5,4 10,0
300
19.8.2014
6,7
2,8
250
28.10.2014
6,1
6,2
170
keskiarvo 2014 6,1
6,3
240
Kihniänjoki, Luomaoja ap 2005-2013
keskiarvo n =23 6,2
6,4
245
minimi
5,6
1,7
175
maksimi
6,7 20,7
300
11.6.2014
5,6
5,0
275
19.8.2014
6,6
1,7
250
28.10.2014
5,8
3,7
200
keskiarvo 2014 6,0
3,5
242
Seinäjoki, ap. 2005-2013
keskiarvo n =24 6,1
3,3
228
minimi
5,3
0,4
100
maksimi
6,8
8,4
350
11.6.2014
5,8
4,0
300
20.8.2014
6,4
2,3
180
28.10.2014
6,1
4,0
200
keskiarvo 2014 6,1
3,4
227
FE
COD
Mn
FTU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
6,1
2,3
12,0
4,2
13,0
6,7
8,0
4,8
3,7
7,6
3,9
6,0
5,1
5,0
878
670
1200
1000
860
1000
953
41
<5
95
47
2
200
14
6
32
19
<5
19
<5
51
27
95
43
84
37
55
2596
1300
4300
1900
4500
1600
2667
30
18
46
42
28
30
33
7,5
2,0
20,8
2,8
12,0
3,6
6,1
4,8
3,5
7,4
3,7
5,5
4,6
4,6
915
630
1800
1000
800
1100
967
45
<5
235
50
<5
180
13
<2
38
21
<5
21
<5
50
26
80
37
68
32
46
2570
1300
4100
1700
4000
1400
2367
33
14
60
41
26
35
34
3,1
1,5
9,7
1,9
2,1
5,3
3,1
3,4
2,6
4,4
3,2
2,9
4,2
3,4
823
510
1700
810
660
840
770
31
<5
76
25
<5
67
10
<2
27
<5
<5
<5
<5
39
23
92
35
36
36
36
1850
1300
2800
1500
1500
1700
1567
32
11
53
35
25
33
31
28
28
21
21
5
5
91
Kuva 25. Kihniänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2014.
Kuva 26. Kihniänjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2014.
Kuva 27. Kihniänjoen veden CODMn –arvot vuosina 2005-2014.
92
Sammatinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl)
perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
keskimäärin 5,8 mg/l, Kok.N 1242 µg/l, Kok.P 31 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 68 mg/l O2. Kuivatusvesissä oli vuonna 2014 vähemmän fosforia, mutta enemmän humusta ja typpeä kuin Kihniänjoessa. Siten vuonna 2014 kuivatusvedet lisäsivät hieman Kihniänjoen typpipitoisuuksia ja COD Mn- arvoja, mutta ei juurikaan
fosforipitoisuuksia. Samanlaista arviota kuvaavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Peurainja Sammattinevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset Kihniänjokeen vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset. Lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,4 µg/l ja
kokonaistypelle 35 µg/l, kiintoaineelle 0,14 mg/l ja COD Mn bruttona 2,3 mg/l.
11.4
Hirvijoen valuma-alue 42.08
11.4.1
Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi)
Madesnevan tuotantoalueella (sisältyy Susineva ja Vähä-Hautaneva) on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 129/2004/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 26.4.2006 annetulla päätöksellä (Nro
06/0128/4). Susinevalle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintavirasto myönsi ympäristöluvan
14.12.2010 (Nro 133/2010/1, Dnro LSSAVI/259/04.08/2010).
Madesneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen (42.082) valuma-alueella. Madesnevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna 1981–1983 ja tuotantoon
alueet tulivat vuosien 1982–1996 välillä. Tuotannossa oli 181,6 ha vuonna 2014.
Susinevan turvetuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1979. Tuotanto on aloitettu
vuonna 1982. Vuonna 2014 Susinevalla oli tuotannossa 5 ha. Vähä-Hautanevalla oli vuonna
2014 tuotannossa 58,8 ha.
Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvedet päätyvät kaikki laskuojien ja
Hirvijoen sivu-uomien kautta Hirvijokeen ja edelleen Hirvijärveen ja Jalasjoen kautta Jalasjärveen. Vesistöhavaintopaikka on Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolella Madesluomassa.
Madesnevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus. VähäHautanevalla vedet käsitellään ympäri vuoden kasvillisuuskentällä. Susinevalla vesien käsittely on perustasoa virtaamansäädöllä.
Madesluoman vesi Madesnevan alapuolella on ollut hapanta, tummaa humusvettä (taulukko
65). Ravinteita on ollut runsaasti kuten myös rautaa. Vuonna 2014 Madesluomassa kuivatusvesien alapuolella vedenlaatu oli aiempiin vuosiin nähden hyvää, sillä ravinteita oli huomattavasti aiempaa vähemmän kuten myös rautaa ja humusta. Myös Madesnevan yläpuolisessa havaintopaikassa veden laatu oli vuonna 2014 selvästi parempaa kuin aikaisempina
vuosina.
Vuosina 2008-2014 Madesluoman veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet alapuolisessa havaintopaikassa korkeampia kuin yläpuolisessa (kuvat 28-30). Madesluoman
havaintopaikkojen väli on noin 4,5 km ja sen rannat ovat kokonaan viljelykäytössä, joten
Madesluomaan kohdistuva maatalouden hajakuormitus on suurta, mutta kuivatusvesillä on
myös vesistövaikutuksia.
Madesnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua (4 näytettä) kaikilla kolmella
pintavalutuskentältä vuonna 2014. Pitoisuudet vaihtelivat suuresti eri kenttien välillä. Otettujen näytteiden perusteella pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat
kiintoaineen osalta keskimäärin 4,0 mg/l, Kok.N 2175 µg/l, Kok.P 142 µg/l ja kemiallisen
93
hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 113 mg/l O2. Pintavalutuskentältä 2 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 2,4 mg/l, Kok.N 1425 µg/l, Kok.P
34 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 85 mg/l O2. Pintavalutuskentältä 3 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 7,5 mg/l,
Teoreettisten laskelmien mukaan Madesnevan tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Madesluomassa jonkin verran (kokonaisfosfori 2,7 µg/l ja
kokonaistyppi 90 µg/l, kiintoaine 0,14 mg/l sekä COD Mn bruttona 3,7 mg/l).
Madesluoman havaintopaikkojen (yp. ja ap.) väliset vedenlaatuerot vuodelta 2014 olivat
teoreettisia laskelmia jonkin verran suurempia. Teoreettiset laskelmat perustuvat koko vuoden kuormituksiin ja valuntoihin, sen sijaan vesinäytekohtaiset pitoisuuserot perustuvat
kolmeen näytteeseen. Vuoden 2014 vesinäytteiden perusteella typen pitoisuudet kasvoivat
alajuoksulla keskimäärin noin 150 µg/l ja fosforin noin 15 µg/l. COD Mn-arvot kasvoivat v.
2014 alajuoksulla 4 mg/l, josta suurimman osan voidaan katsoa olevan peräisin Madesnevalta, jonka kuivatusvesien humuspitoisuus oli väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella arvioituna erittäin korkea.
Taulukko 65. Madesluoman veden laatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
Madesluoma, Madesnevan yp. Pärinkylä 2008-2013
223
4,7
4,8
minimi
5,3
3,2
100
1,7
2,9
maksimi
7,0 13,9
350
8,8
9,3
7.5.2014
5,0
5,3
165
3,1
4,1
2.9.2014
6,6
2,8
180
2,0
3,6
29.10.2014
6,2
3,3
150
2,0
3,9
165
2,4
3,9
Madesluoma, Madesneva ap. 2004-2013
292
10,6
5,9
minimi
5,2
2,1
140
3,3
3,8
maksimi
7,2 30,0
520
37,5
13,2
7.5.2014
5,3
5,2
180
4,7
4,9
2.9.2014
6,7
6,5
270
5,5
4,9
29.10.2014
6,4
5,0
170
4,2
4,8
207
4,8
4,9
FE
COD
Mn
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
mg/l O2
897
560
1700
650
640
880
723
60
24
130
71
10
190
20
10
35
<5
13
<5
13
49
21
83
22
30
25
26
2089
940
3505
1200
1000
1100
1100
30
21
39
24
25
30
26
1240
670
2400
600
920
1100
873
89
26
370
89
12
250
30
10
75
32
20
32
20
80
31
200
33
52
38
41
3307
1200
11000
1600
2100
1500
1733
41
23
66
25
35
32
31
4
4
12
12
94
Kuva 28. Madesluoman veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2004-2014 (Madesluoma yp 2008-2014).
Kuva 29. Madesluoman veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2004-2014 (Madesluoma yp 2008-2014).
Kuva 30. Madesluoman veden CODMn –arvot vuosina 2004-2014 (Madesluoma yp 2008-2014).
95
11.4.2 Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi)
Liikanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (LSSAVI/
106/04.08/2010). Liikaneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman valumaalueella (42.086). Liikanevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1983 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1986. Tuotannossa oli 17 ha vuonna 2014.
Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Liikaojaan, Liikaluomaan ja siitä
edelleen Hirvijokeen, Hirvijärveen ja Jalasjokeen. Liikanevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen kosteikko.
Löyhinkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY
127/2004/4). Uusi lupahakemus on vireillä. Löyhinkineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Hirvijärven (42.081) ja Löyhinginojan (42.088) sekä Äyrännesojan (42.089) valuma-alueilla. Löyhinkinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin
vuonna 1971 ja tuotantoon alue tuli vuonna 1975. Tuotannossa oli 67 ha ja levossa 55,1 ha
vuonna 2014. Löyhinkinevalla on vesienkäsittelymenetelmänä tuotannossa olevalla 67 ha
alalla kasvillisuuskenttä. Levossa olevilla aloilla on perustaso, mutta niillä ei saa aloittaa
tuotantoa ennen kuin vesienkäsittelyä tehostetaan.
Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan neljää reittiä: 1. Laskuoja - Äyrännesoja - Hirvijoki
- Hirvijärvi - Jalasjoki 2. Laskuoja - Paulaoja - Äyrännesoja - Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki 3. Laskuoja - Löyhinginoja - Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki 4. Laskuoja - Sanasluoma
- Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki.
Liika- ja Löyhinkinevan vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä
Hirvijoen Ala-Vallissa, Hirvijärvessä ja Jalasjärvessä. Hirvijärven ja Jalasjärven vedenlaadun tarkkailussa seurataan vain kesäajan vedenlaadun muutoksia. Elo- ja lokakuussa 2014
seurattiin myös Löyhinginojan ja Äyrännesojan veden laatua.
Hirvijoen vesi on ollut vuosina 2008–2013 hyvin tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja
CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 66). Myös rautaa on ollut vedessä erittäin
runsaasti. Vuonna 2014 Hirvijoen vesi oli laadullisesti parempaa kuin keskimäärin vuosina
2008–2013, sillä erityisesti ravinteita ja rautaa oli selvästi aiempaa vähemmän.
Taulukko 66. Hirvijoen veden laatutietoja v. 2008-2014.
Havaintopaikka
Hapen pH
kyll
%
Hirvijoki, Alavalli 2008-2013
Kiintoaine
mg/l
Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4luku meus johtok.
N
N
mg/l Pt FTU
NO3N
KOKP
PO4P
FE
COD
Mn
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
mg/l O2
kes kiarvo n =18
76
6,6
7,8
248
8,9
6,3
1368
114
402
94
40
3142
36
minimi
maksimi
7.5.2014
2.9.2014
29.10.2014
keskiarvo 2014
50
88
95
79
5,7
7,5
5,3
6,5
6,6
6,1
3,2
19,3
5,2
4,6
5,3
5,0
100
350
180
350
170
233
3,6
23,2
5,2
5,0
5,3
5,2
4,1
10,5
5,9
5,0
6,9
5,9
670
2700
740
1100
1500
1113
38
290
78
1700
11
120
22
43
22
43
35
190
42
72
53
56
1300
5400
1600
2100
1500
1733
26
49
26
41
31
33
87
22
22
Äyrännesojan vedessä oli elokuussa 2014 erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa (taulukko
67). Tuolloin Löyhinginojassa ei virrannut vettä lainkaan. Lokakuussa molempien ojien veden olivat laadullisesti hyvin samankaltaisia; ravinteikkaita ja rautapitoista sekä väriluvun ja
CODMn:n perusteella humuspitoisia.
96
Taulukko 67. Löyhinginojan ja Äyrännesojan veden laatutietoja 2010 ja 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Löyhinginoja, Valli
18.5.2010
6,2
2,9
1100
32
8
26
7
2200
48
31.8.2010
6,4
2,6
1300
33
13
35
15 2800
59
14.9.2010
6,5
3,4
1400
13
16
37
14 3400
55
6.8.2014
ei vettä
29.10.2014
6,5
3,7
160
2,9
6,9
1300
39
1600
44
Äyrännesoja, Mäntykoski
18.5.2010
6,4 10,4
950
42
31
39
16 2100
7
31.8.2010
6,6
4,9
890
16
42
39
20 2500
37
14.9.2010
6,6
5,7
890
4
24
42
19 2700
37
6.8.2014
6,9
9,0
330
9,6
8,5
1500
75
170
190
91 4200
33
28.10.2014
6,3
6,5
180
6,6
5,6
1200
39
1900
38
Löyhinkinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (22 kpl)
perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,3 mg/l, Kok.N 1 322 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 63 mg/l O2.
Hirvijärven kesäiset 2008 - 2013 ravinnetasot ovat olleet korkeita (taulukko 68). Lievää
happivajetta on myös esiintynyt pintavesissä. Myös Jalasjärven ravinnetaso on ollut korkea
ja sen levätuotanto varsin runsasta. Kesällä 2014 Hirvijärven vesien laatu oli hyvin samanlaisia kuin vuosina 2008–2013 keskimäärin. Hirvijärvi ja Jalasjärvi ovat selvästi reheviä ja
kärsivät rehevyysongelmista kuten happivajeesta. Hirvijärvi oli vuosina 2010 - 2011 kunnostuksessa (vedennosto, niitto, rantojen ruoppaus), joilla on ollut vaikutuksia järven tilaan.
Hirvijärven vedenlaatu ei sinänsä ole muuttunut kunnostuksien seurauksena.
Taulukko 68. Hirvijärven ja Jalasjärven pintaveden laatutietoja kesäisin 2008-2014.
Havaintopaikka
Hapen
kyll
%
Hirvijärvi 1 m 2008-2013
n =16
53
minimi
6
maksimi
78
9.7.2014
115
30.7.2014
60
2.9.2014
60
keskiarvo 2014
78
Jalasjärvi 1 m 2008-2013
n =16
62
minimi
16
maksimi
85
9.7.2014
94
30.7.2014
76
2.9.2014
64
keskiarvo 2014
78
pH Sähkön- KOK- NH4johtok.
N
N
mS/m
µg/l µg/l
NO3N
µg/l
KOK- PO4- a-kloroP
P
fylli
µg/l
µg/l
µg/l
6,6
6,2
7,3
6,4
6,9
6,8
6,7
6,7
5,8
7,8
6,1
6,5
6,7
6,4
1279
740
1900
1200
1000
1200
1133
53
12
171
19
<5
67
43
87
39
440
15
<5
47
177
157
97
230
110
120
190
140
60
15
110
16
20
74
37
17,3
0,2
58,7
38,0
29,4
20,0
29,1
6,7
6,4
7,2
6,8
7,0
6,5
6,8
6,9
5,6
7,8
6,4
7,0
6,4
6,6
1191
720
1600
1400
940
1300
1213
81
14
160
<5
<5
72
72
75
21
176
140
<5
61
21
112
70
160
88
110
120
106
35
11
57
16
23
31
23
17,9
5,4
62,8
36,0
29,4
15,0
26,8
Hirvijoen valuma-alueella (311 km2) Vapolla oli vuonna 2014 turvetuotantoa noin 344 ha
alalla ja valmistelua 39 ha alalla sekä levossa noin 70 ha. Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan kuivatusvesien vaikutukset olivat vähäiset Hirvijärveen, sillä teoreettiset pitoiCopyright © Pöyry Finland Oy
97
suuslisäykset olivat kokonaisfosforille 1,2 µg/l ja kokonaistypelle 45 µg/l sekä kiintoaineelle 0,3 mg/l sekä CODMn brutto 1,8 mg/l.
Hirvijoen valuma-alueen pienillä 3. jakovaiheen valuma-alueilla kuivatusvesien vaikutukset
olivat kohtalaisia kuten Löyhinginojan valuma-alueella, jossa kiintoainelisäys oli 0,6 mg/l,
fosforilisäys 1,4 µg/l, typpilisäys 153 µg/l sekä CODMn bruttolisäys 7,0 mg/l.
11.4.3 Pesäneva (Jalasjärvi)
Pesänevalla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (ESAVI/1/04.08/2010).
Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka muutti osittain aluehallintoviraston antamaa vesitalousluparatkaisua 9.7.2012 annetulla päätöksellä (Nro. 12/0224/1).
Pesänevan sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Sanasluoman valuma-alueella (42.087). Pesänevan kuntoonpano alkoi 38,5 ha alalla kesällä 2013 ja sama ala
oli vielä vuonna 2014 valmistelussa.
Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta reitille; Someroluoma-Sanasluoma
- Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki.
Pesänevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus. Pesänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,3
mg/l, Kok.N 1 785 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
Someroluoman vedessä oli syyskuussa 2014 kohtalaisesti typpeä, mutta vähän fosforia ja
kiintoainetta (taulukko 69). Vuoden 2009 ennakkotarkkailutuloksiin nähden Someroluoman
veden laatu oli jopa hieman parempaa, sillä etenkin fosforia oli selvästi vähemmän. Pesänevan kuivatusvesistä otettiin samana päivänä (25.9.2014) vesinäyte kuin Someroluomasta ja
tuolloin kuivatusvesissä oli kiintoainetta 1,3 mg/l, typpeä 1300 µg/l, fosforia 12 µg/l ja
CODMn 29 mg/l, joten kuivatusvedet kohottivat tuolloin hieman Someroluoman veden typpipitoisuutta, mutta ei fosfori- eikä kiintoainepitoisuutta. Syksyllä 2014 Pesänevan kuivatusvesien vaikutukset Someroluomaan olivat hyvin vähäiset.
Taulukko 69. Someroluoman veden laatu ennakkotarkkailussa vuonna 2009 ja kuuntoonpanotarkkailussa
syyskuussa 2014.
Havaintopaikka
Someroluoma
14.4.2009
1.9.2009
22.10.2009
keskiarvo 2009
25.9.2014
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
5,2
6,7
6,3
6,1
6,4
27,0
7,6
5,7
13,4
1,4
160
150
160
157
200
3,2
5,2
6,5
5,0
2,2
11.5
Kainastonjoen valuma-alue 42.09
11.5.1
Isoneva (Kurikka)
2,4
3,9
3,7
3,3
3,1
860
730
790
793
720
69
35
530
211
32
15
7
18
39
52
35
42
20
7
16
6
10
1100
2800
2000
1967
1400
29
25
29
28
27
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Isonevan turvetuotantoon 14.11.2008 (päätös nro 112/2008/4, dnro LSY-2005-Y-313).
Isoneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen (42.092) ja Lohiluoman (42.098)
valuma-alueella. Isonevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto
98
vuonna 1983. Tuotannossa oli 175 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on kaksi
ympärivuotista pintavalutuskenttää.
Isonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan 107,1 ha alalta purkuojia pitkin Lohiluomaan ja Hirviluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusvesiä johdetaan 67,9 ha alalta
Kainastonjokeen. Lohiluomassa on kaksi havaintopaikkaa, joista yksi sijaitsee purkuojan
yläpuolella (Tuomi) ja toinen purkukohdan alapuolella (Latvala). Lohiluoma on isohko oja,
joka on noin 0,5 m syvä ja 2-3 metriä leveä. Kainastonjoessa on Lammasnevan vesistöhavaintopaikka, johon tulee kuivatusvedet Isonevalta että Lammasnevalta.
Lohiluoman vesi on ollut lievästi hapanta, tummaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 70).
Ravinnepitoisuuksien perusteella Lohiluoman vesialue on luokiteltavissa ylireheväksi.
Vuonna 2014 Lohiluoman havaintopaikkojen veden laadut olivat tarkkailujakson 1999–
2013 keskimääräistä tasoa. Isosuon alapuolisessa havaintopaikassa Lohiluomassa (Latvala)
veden laatu on ollut heikompaa kuin Isosuon purkukohdan yläpuolella, joten kuivatusvesien
vaikutuksia esiintyy. Keskimäärin typen lisäys on ollut vuosina 1999–2013 noin 60 µg/l ja
fosforin 13 µg/l sekä humusaineiden osalta 6 mg/l. Vuonna 2014 pitoisuusnousut olivat
hieman keskimääräisiä suurempia. Lohiluomaan tulee myös maatalouden hajakuormitusta,
joka näkyy veden korkeina ravinnepitoisuuksina Lohiluoman yläpuolisessa havaintopaikassa jo ennen kuivatusvesien purkukohtaa.
Isonevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua sekä Kainastonjokeen että Lohiluomaan johdettavista kuivatusvesistä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (9 kpl) perusteella
Kainastonjokeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
Lohiluomaan purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat neljän näytteen perusteella kiintoaineen osalta 29 mg/l, Kok.N 1825 µg/l, Kok.P 133 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 61 mg/l O2. Lohiluomaan johdettavissa vesissä
ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten Lohiluoman vedenlaatua kuivatusvedet heikentävät
jonkin verran. Teoreettisten laskelmien mukaan Isonevan kuivatusvedet kohottivat vuonna
2014 pitoisuuksia Lohiluomassa hieman (kokonaisfosfori 2,3 µg/l, kokonaistyppi 45 µg/l ja
kiintoaine 0,7 mg/l sekä CODMn bruttona 1,8 mg/l).
Taulukko 70. Lohiluoman havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja 1999-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Lohiluoma yp. (Tuomi) 1999-2013
185
minimi
5,7
2,0
100
maksimi
7,4 25,8
325
4.6.2014
7,0
5,4
165
21.8.2014
7,1
6,5
300
15.10.2014
6,6
4,1
250
238
Lohiluoma ap. (Latvala) 1999-2013
228
minimi
5,7
2,0
140
maksimi
7,5 29,0
450
4.6.2014
7,2
6,2
220
21.8.2014
6,7 11,0
440
15.10.2014
6,6 10,0
280
313
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
6,5
1,6
19,3
3,4
7,8
4,7
5,3
7,3
5,0
11,3
5,7
6,8
6,7
6,4
1652
680
4100
1000
1400
1900
1433
129
45
266
603
64
3200
92
150
92
150
8,0
3,4
26,4
4,4
8,2
13,0
8,5
7,5
5,1
10,3
6,1
6,2
7,1
6,5
1711
740
4000
1200
1600
1900
1567
167
23
440
537
63
2600
81
33
81
33
101
36
240
69
140
62
90
47
9
170
114
42
210
78
170
82
110
53
13
140
52
52
57
57
1318
150
2200
1300
1900
1300
1500
27
17
52
25
32
36
31
1717
700
2530
1700
2200
1900
1933
33
23
56
31
50
40
40
99
11.5.2
Lammasneva (Teuva)
Lammasnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 113/2008/4).
Lammasneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen alueella (42.092). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta pääosin reitille Kainastonjoki - Kyrönjoki
ja pieni osa vesistä reitille Vehkaluoma - Kainastonjoki - Kyrönjoki. Lammasnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1978. Tuotannossa oli 373,1 ha vuonna 2014.
Vesienkäsittelymenetelmänä on kolme kosteikkoaluetta. Lammasnevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Kainastonjoessa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, jonne tulee myös
Vapon Isonevan kuivatusvesiä (ala 2014 noin 68 ha).
Kainastonjoen vesi on ollut erittäin sameaa, ruskeaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 71).
Keskimääräinen ravinnetaso kuvaa ylirehevyyttä. Vuonna 2014 Kainastonjoen vesi oli laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemminkin, erityisen runsaasti vedessä oli elokuussa fosforia.
Kainastonjoki on maatalousaluetta ja maatalouden hajakuormitus jokeen on erittäin suurta,
joka näkyy myös korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Lammasnevan tuotantoalue on suuri ja kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy myös Kainastonjoessa, mutta Kainastonjokeen
kohdistuu niin paljon muuta kuormitusta, ettei kuivatusvesivaikutuksia voi niistä erotella.
Lammasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl)
perusteella Kainastonjokeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 16 mg/l, Kok.N 1412 µg/l, Kok.P 62 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 42 mg/l O2. Pitoisuudet olivat korkeita, mutta Kainastonjoen
vedenlaatuun nähden kuivatusvesissä oli vain kiintoainetta ja humusaineita enemmän.
Lammasnevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen
mukaan olivat vähäisiä Kainastonjokeen, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,6 µg/l ja
kokonaistypelle 23 µg/l, kiintoaineelle 0,16 mg/l ja COD Mn bruttona 0,09 mg/l.
Taulukko 71. Kainastonjoen veden laatu 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt
Kainastonjoki 2004-2013
227
minimi
6,2
4,0
140
maksimi
7,4 130,0
360
4.6.2014
7,0 16,0
240
21.8.2014
7,1 15,0
320
28.10.2014
6,4
9,8
180
keskiarvo 2014 6,8 13,6
247
12
FE
COD
Mn
FTU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
17,6
6,2
60,4
18,0
27,0
13,0
19,3
9,2
5,8
14,1
7,2
10,3
10,9
9,5
1798
630
5800
870
1400
2900
1723
103
22
620
750
<5
4700
65
23
150
40
200
40
200
133
64
270
130
240
73
148
3091
1400
7700
4000
4500
1800
3433
110
110
29
19
45
27
28
33
29
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35
Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski-Suomesta
Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090
ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi
ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen
saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön.
Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalu-
100
een viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja
typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella 9 100 ha, joka on
0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2014 noin 4 500 ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa).
Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Harjavallassa 164,7 m3/s,
kun vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on ollut 238 m3/s (kuva 31). Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja varsinaista kevättulvahuippua ei tullut laisinkaan.
Kuva 31.
Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 19712000.
Kokemäenjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla oli 20
turvetuotantoaluetta. Turvetuotantoalueet sijaitsevat lähes kaikki Ähtärin ja Pihlajaveden
reitillä Ähtärissä ja Soinissa (taulukko 72).
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueilla vuonna 2014 on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen Virtain Kilinkosken
virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (7,8 l/s*km 2) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä
niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta 37 t, typen 5,5 t ja fosforin 0,16 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 240 t O 2. Kokemäenjoen
vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien turvetuotannon nettovesistökuormitus
oli kiintoaineen osalta 121 t, typen 18 t ja fosforin 0,5 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 749 t O2.
101
Taulukko 72. Kokemäenjoen vesistöalueen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon
turvetuotantoalueet 2014 ja tuotantoalat.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va
35.42 Toisveden alue
35.424 Peränteen a
Mäkikylänsuo
Alastaipaleensuo
35.429 Luomanpuron va
Riihi Peuraneva
35.43 Ähtärinjärven alue
35.436 Myllypuron va
35.437 Leväjoen va
35.437 Leväjoen va
35.439 Myllyojan va
35.439 Myllyojan va
Naarasneva
Leväsuo
Naarasneva
Riitasuo
Mustasuo
35.46 Kolunjoen valuma-alue
35.461 Kolunjoen alaosan a
35.463 Syväjoen a
35.464 Alajoen va
35.464 Alajoen va
Teerisuo
Kalliosuo
Kurkisuo
Matosuo
35.47 Niemisjoen valuma-alue
35.472 Niemisveden a
35.473 Kortteisen- Kivijärven a
35.475 Tyystänjoen va
Soidinsuo
Loukkusuo
Sarasuo
Ulpassuo
Mölynsuot
Puntari-Konttisuot
35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.483 Pihlajaveden a
Kalmuneva
35.484 Liesjärven va
Tupasuo
Majasuo
Loukkusuo
35.485 Kivikeropuron va
Riihi Peuraneva
35.486 Hietasenpuron va
Riihi Peuraneva
35.489 Kaijanpuron va
Tupasuo
Mustasuo
Ähtäri
Ähtäri/Virrat
Ähtäri
Soini
Soini
Soini
Ähtäri
Ähtäri
Soini
Soini
Soini
Soini
Tuotannossa Levossa
Valmistelussa
4042,3
194,5
302,2
1624,4
126,5
106,5
4,6
0,0
155,3
45,0
45,0
20,0
250,8
153,6
50,1
15,0
9,9
22,2
0,0
24,9
24,9
217,1
61,0
0,0
130,4
80,4
100,1
50,0
474,1
74,9
76,2
72,2
102,2
120,5
28,1
4,0
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Soini
Soini/Saarijärvi
Soini
458,6
55,6
128,6
37,3
103,3
29,3
62,4
15,4
26,7
0,6
Keuruu
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
0,0
4,0
0,0
0,6
Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä Vapon turvetuotantoalueiden aiheuttama kiintoaineen lisäys
oli 0,05 mg/l, typen 7 µg/l ja fosforin 0,2 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,31 mg/l O2 vuonna 2014 (taulukko 73).
Turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset 2.jakovaiheen valuma-alueilla olivat
suhteellisen pieniä. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Kolunjoen valumaalueella, nettolisäykset kiintoaine 0,11 mg/l, Kok-N 27 µg/l ja Kok-P 0,9 µg/l sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,2 mg/l O2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat
Soinin Naarasnevalta kiintoaineen, typen ja COD Mn osalta kohdistuen pieneen Myllypuroon.
Fosforin osalta suurin vesistövaikutus tuli kunnostuksessa olevalta Alastaipaleensuolta kohdistuen Matoluomaan.
102
Taulukko 73. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien
teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014.
Brutto Pitoisuusvaikutus, netto
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va
35.42 Toisveden alue
35.424 Peränteen a
Mäkikylänsuo
Alastaipaleensuo
Riihi Peuraneva
35.43 Ähtärinjärven alue
35.436 Myllypuron va
35.437 Leväjoen va
35.437 Leväjoen va
35.439 Myllyojan va
35.439 Myllyojan va
Naarasneva
Leväsuo
Naarasneva
Riitasuo
Mustasuo
35.46 Kolunjoen valuma-alue
35.461 Kolunjoen alaosan a
35.463 Syväjoen a
35.464 Alajoen va
35.464 Alajoen va
Teerisuo
Kalliosuo
Kurkisuo
Matosuo
35.47 Niemisjoen valuma-alue
35.473 Kortteisen-Kivijärven a
Soidinsuo
Loukkusuo
Sarasuo
Ulpassuo
Mölynsuot
Puntari-Konttisuot
35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue
35.483 Pihlajaveden a
Kalmuneva
Tupasuo
Majasuo
Loukkusuo
Riihi Peuraneva
Riihi Peuraneva
Tupasuo
Mustasuo
12.1
Toisveden alue 35.42
12.1.1
Mäkikylänsuo (Ähtäri)
CODMn Kiintoaine
mg O2 /l
mg/l
Kok-N
µg/l
Kok-P
µg/l
0,14
0,02
3,4
0,10
Ähtäri
Ähtäri/Virrat
Ähtäri
0,31
0,06
0,04
1,01
0,94
0,05
0,006
0,005
0,079
0,14
6,9
1,4
1,3
9,1
25,6
0,21
0,13
0,03
4,37
0,56
Soini
Soini
Soini
Ähtäri
Ähtäri
0,15
8,37
0,70
0,15
0,32
0,31
0,016
0,58
0,01
0,01
0,17
0,14
3,0
148,8
15,9
2,7
10,4
5,0
0,07
1,10
0,37
0,02
1,00
0,20
Soini
Soini
Soini
Soini
1,19
0,14
0,60
0,94
1,16
0,11
0,04
0,04
0,04
0,08
26,7
3,8
15,3
19,6
20,8
0,88
0,10
0,54
1,33
0,04
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Soini
Soini/Saarijärvi
Soini
0,92
0,14
0,16
0,34
0,69
0,91
0,25
0,08
0,01
0,03
0,02
0,09
0,03
0,005
23,3
2,4
5,3
15,9
10,7
12,9
3,2
0,49
0,09
0,15
0,29
0,37
0,05
-0,05
Keuruu
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
Ähtäri
0,37
0,06
0,65
0,21
0,66
0,52
2,52
0,35
0,50
0,10
0,03
0,16
0,06
0,24
0,08
0,36
0,10
0,13
8,5
1,2
9,4
4,5
20,0
14,2
68,3
6,9
10,5
0,27
0,05
0,77
0,12
0,38
0,31
1,50
0,33
0,12
Mäkikylänsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 12.5.2008 myöntämä ympäristölupa (54/2008/4).
Mäkikylänsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Toisveden Peränteen valuma-alueella (35.424).
Mäkikylänsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1986. Tuotannossa oli 106,5 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat ympärivuotiset
kosteikot ja kasvillisuuskentät. Mäkikylänsuon kuivatusvedet laskevat laskuojaa pitkin Savilampeen ja edelleen Myllypuroa pitkin Ähtärin reitin Peränne -järveen. Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Savilammessa ja Vähä-Peränteessä.
Savilampi on pieni (17 ha) ja matala lampi. Suurin syvyys on 3,4 metriä. Savilammen vesi
on ollut hapanta ja ravinteikasta (taulukko 74). Korkeat humus- ja rautapitoisuudet antavat
vedelle tumman värin. Savilammen pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat
rehevyyttä kuten myös korkea a-klorofyllipitoisuus. Rehevyyden seurauksena veden happitilanne on ollut usein lopputalvisin heikko. Vuonna 2014 Savilammen veden laatu oli tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa.
103
Vähä-Peränne on osa suurta Peränne -järveä (887 ha), jonka kautta Ähtärinreitin suurten
järvien vedet virtaavat Pakarinjoen kautta Toisveteen ja kohti Näsijärveä. Vähä-Peränteen
vesi on ollut hieman hapanta ja runsasravinteista (taulukko 74). Pintaveden keskimääräisten
ravinnepitoisuuksien mukaan Vähä-Peränne on rehevä. Myös a-klorofyllipitoisuus kuvastaa
rehevyyttä. Vedessä on ollut suhteellisen vähän humusaineita ja rautaa, josta johtuen veden
väri on ollut vaaleanruskeaa. Vuonna 2014 Vähä-Peränteen veden laatu oli tarkkailujakson
1999–2013 keskimääräistä tasoa. Elokuussa 2014 alusvesi oli lähes hapeton ja happivaje oli
suurta myös välivedessä. Vähä-Peränne sijaitsee suurella vesistöreitillä ja niin kaukana Mäkikylänsuosta, ettei suon kuivatusvesillä ole vaikutusta Vähä-Peränteen veden laatuun.
Taulukko 74. Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaadut 1999-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Savilampi 1999-2013
n = 30
57
minimi
19
maksimi
91
6.2.2014
67
23.7.2014
76
Vähä-Peränne 1999-2013
n = 29
85
minimi
75
maksimi
102
18.3.2014
79
7.8.2014
91
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
6,2
5,8
6,7
5,9
6,8
5,3
0,8
12,0
<1
4,0
259
200
400
300
230
4,8
1,4
13,0
1,4
3,0
4,3
3,1
6,7
4,2
3,8
1184
890
1500
1300
880
55
<5
210
144
<5
440
36,7
6,1
71,3
12
<5
1973
1100
3400
1300
1200
6,5
5,9
6,9
6,4
6,9
2,6
0,2
4,8
<1
4,0
136
80
200
165
120
2,3
0,5
6,1
0,9
2,7
3,8
2,2
4,5
3,7
3,7
675
500
930
670
570
33
<5
140
14
<5
17
18,0
1,3
39,2
8
<5
849
100
1500
820
700
49
30
98
29
43
28
14
38
29
35
5
1
10
<2
4
<2
5
3
14,2
13,0
38
29
57
45
33
20
9
33
23
18
Mäkikylänsuon tuotantoalueen osuus Savilammen valuma-alueesta (noin 3,6 km2) on yli 30
%, joten kuivatusvesillä on jo sen perusteella arvioituna vaikutuksia lammen veden laatuun.
Korkeat humusainepitoisuudet viittaavat suoperäisiin valumavesiin, joista osa tulee Mäkikylänsuolta. Myös luonnontasoa selvästi korkeammat typpipitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien sekä myös metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksia.
Mäkikylänsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23
kpl) perusteella Savilampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,3 mg/l, Kok.N 1475 µg/l, Kok.P 44 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
CODMn-arvo oli 33 mg/l O2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mäkikylänsuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Savilammessa selvästi (kokonaisfosfori 9,4 µg/l ja kokonaistyppi 402 µg/l ja kiintoaine 1,5 mg/l sekä COD Mn bruttona
12 mg/l). Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin Savilammessa, joten vesistövaikutuksia Savilammessa esiintyy kuten teoreettiset laskelmatkin osoittavat.
12.1.2
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat)
Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 61/03/1,
dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut
aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 111,7 ha
ja levossa 0,6 ha.
Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virrat ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42). RiihiPeuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,4
ha alalta) purkuojien (kolme) kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486) Hietasenpuroa
pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen puolelle (20 ha
alalta) purkuojia pitkin (kaksi) Luomanpuron valuma-alueen (35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (29,3 ha alalta) purkuojia (kaksi) pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen.
104
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö Kivikeronpuroon ja Hietasenpuroon johdettavilla kuivatusvesillä. Luomanpuroon johdettavilla vesillä
on ympärivuotinen pintavalutus. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa, Hietasenpurossa ja Luomanpurossa.
Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 75). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti. Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on myös hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta
(CODMn) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koi-keronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän. Luoman-, Koikero- ja
Hietasenpuron vesissä oli vuonna 2014 fosforia enemmän kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin. Koikeropurossa myös typpeä oli aiempaa enemmän.
Taulukko 75. Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja 2004 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Hietasenpuro 2004-2013
n = 29
5,7 2,7
195
minimi
4,5
0,8
55
maksimi
7,0
8,0
300
15.5.2014
5,1
3,1
220
19.8.2014
6,4
3,5
180
17.9.2014
6,3
2,8
170
190
Koikeropuro 2004-2013
n = 29
5,5 3,2
264
minimi
4,6
0,8
75
maksimi
7,1
16
500
15.5.2014
5,1
8,1
275
19.8.2014
6,1
2,7
350
17.9.2014
5,9
6,5
300
308
Luomanpuro 2004-2013
n = 29
5,2 3,0
244
minimi
4,2
0,2
120
maksimi
7,3
14
350
15.5.2014
4,6
6,0
250
19.8.2014
6,6
5,3
200
18.9.2014
6,3
3,3
220
223
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
1,4
0,7
3,6
1,3
1,5
0,9
1,2
2,3
1,9
3,1
2,2
2,2
2,2
2,2
527
190
800
650
440
440
510
32
4
89
22
<5
60
8
<5
8
<5
3,9
0,7
66,0
4,1
1,6
1,4
2,4
3,4
2,0
10,9
3,0
3,4
3,1
3,2
734
502
1290
960
1000
780
913
27
<5
110
48
<5
340
25
<5
25
<5
4,3
0,5
61,0
1,2
4,9
1,3
2,5
3,0
2,1
7,5
2,8
2,8
2,5
2,7
593
270
970
640
510
500
550
17
<5
39
20
<5
48
<5
<5
<5
<5
28
14
65
30
33
53
39
10
<2
23
37
18
92
37
110
61
69
10
4
22
32
17
73
35
82
48
55
12
5
24
9
9
36
36
22
22
1089
480
1800
950
980
870
933
28
7
52
33
21
22
25
1410
840
2300
1400
1700
1300
1467
39
10
73
45
41
37
41
1522
760
2300
1100
2200
1500
1600
38
7,0
71
45
21
28
31
Riihi-Peuranevan alueen osuus purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7 - 3,2
%) ja vesistövaikutukset ulottuvat lievinä puroihin (taulukko 76). Teoreettisten laskelmien
mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia
14 - 68 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa vaikutukset eivät enää näy.
Taulukko 76. Riihi-Peuranevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut v. 2014.
Vesistöalue
RiihiBrutto Pitoisuusvaikutus, netto
Peuraneva
CODMn Kiintoaine Kok-N
Kok-P
tuotantoala ha mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
20
29,3
62,4
0,94
0,52
2,52
0,14
0,08
0,36
25,6
14,2
68,3
0,56
0,31
1,50
105
12.2
Ähtärinjärven alue 35.43
12.2.1
Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi)
Naarasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.12.2008 myöntämä ympäristölupa (140/2008/4). Ympäristölupavirasto on 29.5.2009 antanut päätöksen
46/2009/4 (dnro LSY-2009-Y-62) Naarasnevan tuotantoalueen vesienkäsittelyn tehostamisesta tulevaisuudessa kosteikkoaltaan avulla. Tuotantoalueen pinta-ala laajennusalueineen
on tällöin noin 249 ha.
Naarasneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437) ja osin myös Myllypuron valuma-alueella (35.436).
Naarasnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1980. Tuotantoalueeseen kuuluu myös Järvisennevan alue. Tuotannossa vuonna 2014 oli 168,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat ympärivuotiset kosteikot ja pintavalutus.
Leväsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.12.2008 myöntämä
ympäristölupa (141/2008/4). Leväsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437). Leväsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 2009 ja tuotanto 2010. Tuotannossa vuonna 2014 oli 50,1 ha.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Naarasnevan tuotantoalueen kuivatusvesistä pieni osa (15 ha alalta) purkautuu etelään Leväjärveen ja edelleen Leväjokea pitkin Ähtärinjärveen. Kuivatusvesistä suurin osa (153,6 ha
alalta) menee Naarasnevalta Myllypuron kautta Ruokoseen ja edelleen Ähtärinjärveen. Leväsuon kuivatusvedet laskevat Leväjokeen.
Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden alapuolinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Leväjoella ja Leväjärvellä. Ruokosessa on uusi vesistöhavaintopaikka, josta on otettu ensimmäiset näytteet vuonna 2013. Myös Naarasjärvellä on vesistöhavaintopaikka, vaikka sinne
ei ole johdettu kuivatusvesiä. Naarasjärven rannoilla on runsaasti kesäasutusta ja turvetuotantoalueen läheisen sijainnin vuoksi järvi on mukana tarkkailussa.
Naarasjärven vesi on ollut ruskeaa, hieman hapanta ja ravinteikasta humusvettä (taulukko
77). Järven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi korkea levätuotanto ja happivajeet pintavedessäkin. Vuonna 2014 Naarasjärven pintavesi oli laadullisesti parempaa kuin vuosina
2004–2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän.
Leväjärven vesi on ollut heikompilaatuista kuin Naarasjärven. Vesi on väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 77). Levätuotanto matalassa Leväjärvessä on ollut korkea. Vuonna 2014 Leväjärven vesi oli Naarasjärven tapaan laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin, sillä etenkin fosforia ja rautaa
oli aiempaa vähemmän.
Ruokosen vesi on ollut vuosien 2013–2014 tarkkailun perusteella väriltään ruskeaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 77). Järven levätuotanto on ollut korkea.
106
Taulukko 77. Naaras- ja Leväjärven sekä Ruokosen vedenlaatutietoja 2004-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- VäriSapaikka
kyll.
aine luku meus
1m
%
mg/l mg/l Pt FTU
Naaras järvi 2004-2013
keskiarvo n = 17 54
6,4
4,0
257
2,6
minimi
12
5,9
0,2
100
1,0
maksimi
91
6,9
8,9
400
4,8
18.2.2014
41
6,0
<1
275
1,4
19.8.2014
78
7,0
3,6
150
2,5
Leväjärvi 2004-2006 ja 2010-2013
keskiarvo n = 13 48
6,3
5,3
300
4,5
minimi
18
5,9
1,4
150
2,5
maksimi
71
6,8
14
400
6,6
18.2.2014
56
5,9
1,6
300
2,2
19.8.2014
66
6,9
6,3
220
5,1
Ruokonen
21.8.2013
84
6,7
6,0
250
3,7
18.2.2014
60
5,8
1,0
275
1,4
19.8.2014
79
7,0
6,6
150
4,3
Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4johtok. N
N
N
P
P
mS/m µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
4,2
1,8
5,8
4,5
3,9
1001
720
1300
1000
760
18
<5
29
7
<5
9
7
<5
4,7
3,4
6,8
5,0
4,3
1126
850
1450
1200
860
35
<5
130
9
<5
13
<5
12
3,8
5,0
4,6
910
1200
800
<5
<5
<5
<5
32
21
44
24
25
4
<2
7
<2
53
37
87
27
48
10
5
22
39
24
37
5
5
2
FE
µg/l
2002
1300
2900
1500
1200
2845
1900
4200
1800
1800
2100
1100
1100
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
21
5,2
33
12,0
31
5,2
83
19,0
25,7
29,0
36
24
48
37
23
40
28
51
41
26
33
38
23
Leväjokeen tulee kuivatusvesiä purkuojaa pitkin Leväsuon tuotantoalueelta ja myös Leväjärven kautta Naarasnevalta. Leväjoen vesi on ollut tummaa, hapanta ja ravinteikasta (taulukko 78). Vuonna 2014 Leväjoen veden laatu oli tarkkailujakson 2004–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita, rautaa oli vähemmän kuten myös humusta. Myllypuron vedenlaadun vuosien 2013–2014 tarkkailutuloksien perusteella puron vesi on hyvin
tummaa ja ravinteikasta (taulukko 78). Myös rautapitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn:n
perusteella humuspitoisuudet ovat korkeita. Myllypuron valuma-alue on pieni ja kuivina
jaksoina koko puro voi kuivua kuten oli tapahtunut elokuun 2014 näytekierroksella.
Taulukko 78. Leväjoen ja Myllypuron vedenlaatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Leväjoki 2004-2013
258
minimi
5,2
<1
150
maksimi
7,1 28,0
420
27.5.2014
6,7 12,0
250
19.8.2014
6,7 2,5
270
16.9.2014
6,9 3,2
230
250
Myllypuro
5.8.2013
6,5 5,6
600
16.10.2013
6,4 3,5
250
425
12.5.2014
6,0 11,0
240
18.8.2014
ei vettä
16.9.2014
5,9 7,8
640
440
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,7
2,1
10,0
4,5
4,8
2,6
4,0
4,6
3,1
6,4
4,0
4,9
4,9
4,6
1061
670
1770
1000
920
790
903
46
<5
310
56
4
170
23
19
23
19
2,8
3,0
2,9
6,9
3,93
4,0
4,0
3,6
1100
750
925
790
62
<5
62
<5
4,0
5,5
4,2
3,9
1900
1345
68
33
160
57
78
53
63
16
2
33
61
34
48
53
26
170
112
23
23
26
2005
960
3900
1200
2300
1500
1667
38
24
58
35
30
30
32
2400
1400
1900
1100
56
34
45
38
4100
2600
91
65
Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden (65,1 ha) osuus Leväjoen valuma-alueesta (48,4
km2) on 1,3 %, joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesivaikutukset ovat suhteellisen
vähäiset. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Naarasnevan ja Leväsuon
kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Leväjoessa hieman (kokonaisfosfori 0,4
µg/l, kokonaistyppi 18 µg/l ja kiintoaine 0,02 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,9 mg/l).
107
Naarasnevan kuivatusvesistä menee nykyisin suurin osa Myllypuron suuntaan ja kun Myllypuron valuma-alue on varsin pieni (10,3 km2), niin Naarasnevan vesistövaikutukset ovat
siellä suurehkoja. Myllypuroon tulee kuivatusvesiä myös yksityisen Salanteennevalta. Myllypuron vedenlaatuun vaikuttaa turvetuotannon ohella myös hajakuormitus, jota kuvaa
16.9.2014 tilanne, tuolloin Myllypuron vedessä oli erityisen runsaasti fosforia (170 µg/l),
mutta samana päivänä otetuissa Naarasnevan kuivatusvesinäytteissä oli fosforia vain 41
µg/l. Myös typen ja humuksen osalta tilanne oli tuolloin samankaltainen eli kuivatusvesissä
pitoisuudet olivat alhaisempia kuin Myllypurossa (typpi 1900/1300 µg/l, COD Mn 91/75
mg/l).
Naarasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl)
perusteella Myllypuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1211 µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 54 mg/l O2. Vuoden 2014 keskivalumatilanteessa Naarasnevan kuivatusvedet lisäsivät Myllypuron veden typpipitoisuutta 149 µg/l, fosforipitoisuutta 1,1 µg/l,
kiintoainepitoisuutta 0,6 mg/l ja COD Mn bruttona 8,4 mg/l. Ruokosen luusuassa valumaalueen koko on noin 24,5 km2, joten Ruokoseen kohdistuvat vesistövaikutukset ovat alle
puolet Myllypuron kohdistuvista.
12.2.2
Riita- ja Mustasuo (Ähtäri)
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Mustasuon turvetuotantoon 27.6.2012 (päätös nro 88/2012/1, dnro LSSAVI/380/04.08/2010). Riitasuon
pienelle tuotantoalueelle on laitettu ympäristölupahakemus vireille maaliskuussa 2015.
Tuotantoalueet sijaitsevat pääosin Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Myllyojan (35.439) valuma-alueella. Mustasuolta vesiä johdetaan myös
Kaijanpuron valuma-alueelle (35.489). Vuonna 2014 tuotannossa oli Riitasuolla 9,9 ha ja
Mustasuolla 48,9 ha. Mustasuolla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen
kasvillisuuskenttä/kosteikko ja Riitasuolla pintavalutus. Tuotantoalueiden kuivatusvedet
johdetaan pääosin reitille Renkaisenpuro-Myllypuro-Moksunjärvi. Mustasuolta kuivatusvesiä johdetaan myös Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat Kaijanpurossa, Renkaisenpurossa, Myllypurossa ja Moksunjärvessä sekä vuodesta 2014 alkaen
myös Vähä-Suojärvessä.
Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedet ovat olleet runsasravinteisia (taulukko
79). Rauta- ja humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita, mistä johtuen veden väri on pääsääntöisesti ollut tummaa. Typpeä ja humusta purojen vesissä oli vuonna 2014 hieman
enemmän kuin aiemmin, mutta pääosin vedenlaadut olivat samanlaisia kuin vuosina 2010–
2013.
Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mustasuon kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2014 pienet sekä Kaijanpuron valuma-alueella (kokonaisfosfori 0,1 µg/l ja kokonaistyppi 11 µg/l sekä kiintoaine 0,13 mg/l ja COD Mn bruttona
0,5 mg/l) että Myllyojan valuma-alueella (kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l
sekä kiintoaine 0,14 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l).
108
Taulukko 79. Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedenlaatu vuosina 2010 ja 2013-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSaaine luku
meus
mg/l mg/l Pt FTU
Kaijanpuro 2010-2013
keskiarvo n=5 6,3
6,9
225
5,0
minimi
4,9
2,9
50
3,6
maksimi
7,0
13,0
400
6,3
15.5.2014
5,5
5,0
250
4,6
12.8.2014
6,6
6,5
360
6,3
29.10.2014
5,0
2,7
200
2,8
keskiarvo 2014 5,7
4,7
270
4,6
Renkaisenpuro 2010-2013
keskiarvo n= 5 6,2
5,3
252
5,8
minimi
4,8
1,1
225
1,8
maksimi
6,7
8,7
300
11,0
14.5.2014
10,0
275
9,6
13.8.2014
6,4
8,9
400
9,6
29.10.2014
5,3
2,7
220
3,4
keskiarvo 2014 5,9
7,2
298
7,5
Myllypuro 2010-2013
keskiarvo n= 5 6,4
6,8
213
2,9
minimi
5,4
3,5
200
1,7
maksimi
6,9
13,0
225
4,0
15.5.2014
6,0
5,0
275
3,8
11.8.2014
6,5
7,3
180
3,1
29.10.2014
5,9
4,6
180
4,6
keskiarvo 2014 6,1
5,6
212
3,8
Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4johtok.
N
N
N
P
P
mS/m µg/l
µg/l µg/l µg/l
µg/l
4,3
4,1
4,5
2,9
3,7
3,9
3,5
860
630
1000
1000
1000
1000
1000
56
18
80
21,3
<5
48
14
<5
14
<5
4,8
3,9
5,4
4,5
5,8
5,2
5,2
1079
690
1600
1200
1100
1400
1233
193
37
600
33
<5
120
160
<5
160
<5
3,9
2,5
5,3
4,4
2,9
5,1
4,1
882
700
1300
960
980
1200
1047
53
<5
120
12
<5
33
19
<5
19
<5
52
31
67
39
95
53
62
24,5
18
35
59
22
110
41
89
43
58
27
<5
56
48
35
58
34
80
43
52
12
<5
18
33
33
28
28
3
3
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2980
1600
4100
1800
3300
1800
2300
42
30
67
40
41
52
44
2994
960
5000
2000
4500
1800
2767
35
17
80
40
37
49
42
1520
1000
2000
1500
1100
1600
1400
33
24
57
37
23
48
36
Moksunjärven pintavesi on ollut hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 80).
Humusaineita järven vedessä on ollut kohtalaisesti osoittaen valuma-alueen olevan suoperäistä. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Moksunjärvi on rehevä. Vuonna
2014 Moksunjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin keskimäärin vuosina 1999–2013.
Riita- ja Mustasuon lisäksi Vapon turvetuotannon kuivatusvesiä tulee Moksunjärveen Niemisveden kautta noin 470 ha alalta. Vähä-Suojärven vesi on ollut vuosina 2013-2014 hyvin
samankaltaista kuin Moksunjärven eli vesi on hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta.
Taulukko 80. Moksunjärven vuosien 1999-2014 ja Vähä-Suojärven vuosien 2013-2014 pintavedenlaatu.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1,0 m
%
Moksunjärvi 1999-2013
keskiarvo n =30 80
minimi
71
maksimi
94
18.3.2014
74
6.8.2014
86
Vähä Suojärvi 2013-2014
23.7.2013
78
11.2.2014
87
7.8.2014
85
pH
Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD
meus johtok. N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
6,0
5,4
6,6
5,7
6,5
1,8
0,2
4,0
<1
2,3
188
125
275
220
180
1,7
0,3
4,7
1,1
1,6
2,9
2,4
3,7
3,1
2,6
682
500
960
700
580
31
<5
150
6
<5
11
5
<2
12
20,3
1,5
59,6
<5
30
17
57
32
27
2
7,9
27
18
38
30
20
11
6,3
6,1
6,5
5,5
1,0
4,4
250
180
170
2,6
1,2
2,7
2,6
3,0
3,0
630
630
710
7
<5
34
2
6
<5
44
<2
17,0
26
26
23
109
12.3
Kolunjoen valuma-alue 35.46
12.3.1
Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini)
Matosuon ja Teerisuon tuotantoalueilla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 17.11.2008
myöntämät ympäristöluvat (Matosuo 115/2008/4 ja Teerisuo 116/2008/4). Lisäksi Länsi- ja
Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan Matosuon lisäalueen lohkon 13 (Syväjoensuo)
turvetuotantoon
28.12.2012
(päätös
nro
221/2012/1,
dnro
LLSAVI/283/04.08/2012). Sen sijaan Matosuon lohkojen 10-12 lupahakemukset on hylätty.
Kurkisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa
(365/04.08/2010).
Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Kolunjoen alaosan valuma-alueella (35.461) ja Alajoen valuma-alueella
(35.464).
Matosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1981. Tuotantoa oli
100,1 ha alalla ja valmistelussa 50 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä
on ympärivuotinen pintavalutus. Matosuon tuotantoalueen kuivatusvesiä purkautuu Alajoen
ja Syväjoen kautta Kolunjärven ja edelleen Kolunjoen kautta Ähtärinjärveen sekä Löytöjoen
kautta reitille Alajoki - Syväjoki - Kolunjärvi - Kolunjoki - Ähtärinjärvi. Vuoden 2009 aikana tehtyjen vesienkäsittelymenetelmien tehostamisen jälkeen kaikki kuivatusvedet on johdettu purkuojan kautta Alajokeen, joten Löytöjokeen ei mene Matosuon kuivatusvesiä, mutta sen sijaan vuodesta 2012 alkaen Löytöjokeen on tullut Kurkisuon kuivatusvesiä. Matosuon uuden lohkon 13 kuivatusvedet tullaan johtamaan Syväjokeen Iso Ruokosen alapuolelle.
Teerisuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1999. Tuotannossa
oli 61 ha ala vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Teerisuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Teeri- ja Likopurojen kautta Kolunjokeen ja edelleen Ähtärinjärveen.
Kurkisuon kuntoonpano aloitettiin vuonna 2012. Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon 56 ha
alalta. Kurkisuo sijaitsee Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueella (14.674), mutta
kuivatusvedet johdetaan Alajoen valuma-alueelle. Kuivatusvesireitti on Ryötteenpuro - Löytöjoki - Alajoki.
Vesistöhavaintopaikat ovat Kurkisuon purkuojan alapuolella Löytöojassa, joka on Matosuon
kuivatusvesien purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka: Matosuon ja Kurkisuon alapuoliset havaintopaikat ovat Alajoella, Syväjoella ja Kolunjärvellä. Ähtärinjärvi on sekä Matosuon, Teerisuon että Kurkisuon alapuolinen havaintopaikka. Syväjokeen tulee kuivatusvesiä Kalliosuolta, jolla on oma havaintopaikka ylempänä joessa.
Matosuon tuotantoalueen yläpuolinen vesistötarkkailun havaintopiste on Löytöjoella, jonne
on tullut vuodesta 2012 lähtien Kurkisuon kuivatusvesiä. Vuosien 2004–2013 keskimääräisten veden laatutietojen mukaan Löytöjoen vesi on ollut hapanta, tummaa ja rautapitoista sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 81). Ravinteita Löytöjoen vedessä on ollut runsaasti. Vuonna 2014 Löytöjoen veden laatu oli selvästi aiempaa heikompaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta vedessä oli tarkkailujakson 2004–2012 keskimääräistä tasoa enemmän. Erityisen runsaasti oli fosforia, jota oli aiempaan tasoon (35 µg/l) nähden
lähes puolta enemmän.
Alajoki on Matosuon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Alajoen vuosien 2004–2013
veden laatutietojen mukaan vedenlaatu on ollut purkukohdan alapuolella pääpiirteittäin samanlaista kuin purkukohdan yläpuolella Löytöjoella (taulukko 81). Vuonna 2014 Alajoen
110
veden laatu oli tarkkailujakson 2004–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä typpeä ja humusta oli aiempaa hieman vähemmän. Fosforia oli kuitenkin aiempaa enemmän
kuten Löytöjoessakin, josta pääosin vedet Alajokeen tulevat.
Taulukko 81. Mato- ja Kurkisuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSaaine
luku meus
mg/l mg Pt/l FNU
Löytöjoki 2004-2013
2,9
296
2,9
min
4,6
<1
120
0,8
max
7,0
7,5
450
7,1
27.5.2014
5,3
2,2
360
1,2
19.8.2014
6,5
3,3
360
6,9
15.9.2014
6,0 17,0
660
3,7
keskiarvo 2014 5,9
7,5
460
3,9
Alajoki 2004-2013
6,3
265
4,1
min
4,6
<1
150
1,3
max
7,2
68
420
12
27.5.2014
5,7
9,3
300
1,8
19.8.2014
6,7
4,8
220
7,5
15.9.2014
6,5
5,0
300
3,8
keskiarvo 2014 6,3
6,4
273
4,4
Syväjoki 2
17.9.2013
6,0
3,6
350
1,4
12.5.2014
5,9
4,0
220
1,2
19.8.2014
6,1
3,1
250
1,8
16.9.2014
6,1
2,7
280
1,3
keskiarvo 2014 6,0
3,3
250
1,4
Sähkön- Kok- NH4- NO3johtok.
N
N
N
mS/m µg/l µg/l
µg/l
3,6
2,4
5,5
2,7
4,0
4,2
3,6
829
330
1200
950
900
1400
1083
3,6
2,4
6,8
2,7
4,0
3,5
3,4
817
390
2700
870
540
820
743
2,3
2,0
2,4
2,5
2,3
570
460
650
610
573
22
<5
85
28
<5
98
27
<5
27
<5
37
4
120
33
<5
89
6
<5
6
<5
9
<5
9
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
35
23
61
34
67
86
62
11
5
21
32
17
75
35
43
46
41
9
<2
22
17
19
33
23
25
19
19
11
11
3
3
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2151
1300
3150
1800
3500
5800
3700
46
9
86
55
36
73
55
2132
1200
3000
1800
2600
2300
2233
39
14
68
45
22
38
35
1900
1000
2100
1500
1533
33
32
38
36
35
Kaikkien analyysien mukaan pitoisuudet olivat vuonna 2014 alempia Alajoessa kuin Löytöjoessa, joten Matosuon kuivatusvesillä ei ollut merkittäviä vesistövaikutuksia. Matosuon
vähäisiä kuivatusvesivaikutuksia kuvaavat myös vuoden 2014 kuormitustarkkailutulokset.
Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella Alajokeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 885 µg/l, Kok.P 25 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 28 mg/l O2. Kuivatusvesien pitoisuudet
olivat typpeä lukuun ottamatta alhaisempia kuin Alajoessa havaitut. Typpipitoisuuskin oli
vain hieman korkeampi. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Matosuon
kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Alajoessa hyvin vähän; kokonaisfosfori
0,04 µg/l ja kokonaistyppi 21 µg/l sekä kiintoaine 0,08 mg/l.
Kurkisuon tuotantovaiheen tarkkailutuloksien (26 kpl) perusteella Löytöjokeen pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,8 mg/l,
Kok.N 1778 µg/l, Kok.P 145 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mnarvo oli 68 mg/l O2. Kurkisuon kuivatusvesien korkeiden ravinnepitoisuuksien sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella korkeiden humuspitoisuuksien pohjalta arvioituna kuivatusvesillä oli vaikutusta Löytöjoen aiempia vuosia korkeampiin ainepitoisuuksiin. Kurkisuon kuivatusvesireitti on erittäin pitkä, joten laimentumista ehti tapahtua; Ryötteenpuro noin 10 km,
Löytöjoki 3,5 km ja Alajoki 5 km.
Löytöjoen valuma-alueen kokoa ei ole tiedossa, joten vaikutusarviota ei voi laskea Löytöjoelle, mutta Alajokeen vesistövaikutukset olivat vuonna 2014 hyvin vähäiset. Kurkisuon kuivatusvedet kohottivat Alajoen pitoisuuksia seuraavasti; kokonaisfosfori 1,3 µg/l ja kokonaistyppi 20 µg/l sekä kiintoaine 0,04 mg/l.
111
Syväjoen vesi on alueen muihin jokiin nähden vähäravinteista (taulukko 81) ja siten sen veden laatu on ollut vuosina 2013–2014 huomattavasti parempaa kuin Alajoen. Syväjoen ravinnetaso kuvaa vain lievää rehevyyttä kun Alajoessa ja Löytöjoessa ravinnetaso kuvaa selvää rehevyyttä.
Kolunjärvi on pienehkö (59 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on muutamia kesäasuntoja. Pienialaisen syvänteen suurin syvyys on noin 5 metriä. Kolunjärven vesi on ollut laadultaan
tummanruskeaa, hapanta ja rautapitoista humusvettä (taulukko 82). Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kolunjärvi on rehevä. Rehevyydestä johtuen
alusvesi on ollut usein lähes hapeton ja myös pintaveden hapenkyllästysaste on ollut alhainen. Vuonna 2014 Kolunjärven vedenlaatu oli vuosien 1999–2013 tasoa.
Ähtärinjärvi on koko maakunnan suurimpia järviä (3 988 ha). Järvi on suhteellisen kapea,
mutta varsin pitkä (noin 25 km), ulottuen Lehtimäeltä Ähtäriin asti. Suurin syvyys on noin
27 metriä, keskisyvyyden ollessa 5,2 m. Kolunjoki laskee Itä-Ähtärin taajaman tuntumassa
Mytkänlahteen eli varsin kauas (noin 6 km) Ähtärinjärven havaintopaikasta.
Ähtärinjärven vesi on ollut laadultaan hyvää; veden väri on vaaleaa ja humusaineita sekä
rautaa on suhteellisen vähän (taulukko 82). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon (a-klorofylli) mukaan Ähtärinjärvi on lievästi reheviin tai reheviin vesialueisiin
luokiteltavissa. Vuonna 2014 Ähtärinjärven pintaveden laatu oli hyvin samanlaista kuin aiemminkin. Pintaveden happitilanteet olivat vuonna 2014 hyvät, mutta yli 10 m syvyydestä
alkaen happitilanteet olivat vain välttävät sekä talvella että kesällä.
Ähtärinjärvi sijaitsee kaukana Teeri-Mato-Kurkisuolta, joten kuivatusvesien vaikutukset eivät sinne ulotu.
Taulukko 82. Kolun-ja Ähtärinjärven pintaveden vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Kolunjärvi 1999-2013
kes kiarvo n = 31 60
min
5
max
99
18.2.2014
51
6.8.2014
81
Ähtärinjärvi 1999-2013
kes kiarvo n = 31 84
min
75
max
100
19.3.2014
86
7.8.2014
87
12.3.2
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok. N
N
N
P
P
mg/l mg Pt/l FNU mS/m µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
6,1
5,2
7,5
5,9
6,5
3,7
<1
10,6
1,4
5,0
275
150
550
275
300
3,9
1,4
7,5
2,2
3,9
4,6
2,8
30
3,3
2,9
836
610
1500
700
780
6,6
5,4
7,0
6,4
7,0
1,7
<1
3,3
<1
2,2
117
50
175
150
110
1,6
0,1
4,6
0,8
3,2
4,1
3,0
4,7
3,9
3,8
694
550
1300
750
620
17
<5
24
19
<5
45
<5
<5
26
9
54
52
5
110
11
<5
50
27
89
23
64
10
<2
17
24
12
35
23
24
6
2
25
11
<2
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
2509
1300
7000
1900
2500
21,5
1,9
48,4
594
220
920
590
440
10,6
1,7
21,7
26,7
10,0
36
25
59
33
36
19
9
28
22
19
Kalliosuo (Soini)
Kalliosuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 89/2008/4,
dnro LSY-2006-Y-384, myönnetty 27.8.2008). Vuonna 2014 Kalliosuolla oli valmistelussa
80,4 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on koko turvetuotantoalueen osalta ympärivuotinen
pintavalutus.
Kalliosuo sijaitsee Soinin kunnan alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueeseen (35.4) ja edelleen Kolunjoen valuma-alueen
(35.46) Syväjoen alueella (35.463). Kuivatusvedet laskevat kahta reittiä; Kalliolammet Viitapuro - Viitajärvi - Syväjoki - Kolunjärvi - Ähtärinjärvi ja reitille Kukkolanjoki - PieniRuokonen - Syväjoki. Vesistötarkkailupisteet ovat Kukkolanjoessa, Syväjoessa ja Kalliolammessa. Kukkolanjoen suuntaan kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2014 noin 62 ha alalta ja
Kalliolampeen noin 19 ha alalta. Kalliosuolla kuntoonpano aloitettiin vuonna 2011. Kallio-
112
lammen vesi on ollut vuosina 2005–2013 väriltään erittäin tummaa, hyvin hapanta sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 83). Ravinnetason perusteella Kalliolampi on rehevä, mitä kuvaa myös korkea levätuotanto. Rehevyydestä johtuen happivajetta esiintyy usein.
Taulukko 83. Kalliosuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2005-2014.
Havaintopaikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Kalliolampi(1 m) 2005-2013
keskiarvo n= 17 48 4,9 3,8
381
1,8
2,9
1045 12
<5
47
8
1828 74,4
55
minimi
0
4,2
0,2
225
0,2
1,8
710
<5
<5
22
1
600
7,0
28
maksimi
83 5,8 18,7
550
4,9
3,6
1800
19
<5
140
16
2800 260,0
85
18.2.2014
7
5,4 < 1
350
1,7
3,3
1400
63
2200
50
19.8.2014
48 6,1
8,2
350
2,0
2,8
1100 < 5
<5
72
5
2100
41,0
48
Syväjoki 2005-2013
keskiarvo n= 26
5,7 3,2
271
1,9
2,5
686
24
13
28
5
1638
38
minimi
4,9
<1
150
0,9
1,9
510
3
<5
16
2
800
22
maksimi
6,6 11,0
450
5,2
3,0
980
89
34
71
14
2900
52
12.5.2014
6,0
4,8
220
1,3
2,1
490
18
970
31
19.8.2014
6,2
4,9
220
1,8
2,6
770
<5
<5
40
2
1500
33
16.9.2014
6,2
3,7
280
1,5
2,7
600
26
1300
33
keskiarvo 2014
6,1 4,5
240
1,5
2,5
620
<5
<5
28
2
1257
32
Kukkolanjoki 2005-2013
keskiarvo n= 26
5,8 4,7
246
2,5
2,9
755
28
9
29
4
1269
35
minimi
5,5
<1
100
1,2
2,2
590
4
<5
16
<2
720
22
maksimi
6,4 18,0
550
8,5
3,8
1340 110
16
79
6
2300
47
12.5.2014
6,2
5,4
200
2,3
2,5
580
24
800
29
19.8.2014
6,3
3,5
200
1,8
2,7
880
8
<5
44
2
900
30
16.9.2014
6,3
9,7
240
2,8
2,9
860
44
1300
33
keskiarvo 2014
6,3 6,2
213
2,3
2,7
773
8
<5
37
2
1000
31
Kalliosuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 molemmilta pintavalutuskentiltä
lähtevistä vesistä. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella Kukkolanjokeen purkautuvien
vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,4 mg/l, Kok.N 1564 µg/l,
Kok.P 55 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 44 mg/l O2.
Kalliolampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat 25 näytteen perusteella
kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 1664 µg/l, Kok.P 80 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 43 mg/l O2.
Kalliosuon kuntoonpano vuonna 2012–2014 ei ole erityisemmin näkynyt lammen vedenlaadussa. Syväjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Kalliolammen, sillä typpiyhdisteitä ja humusaineita on ollut selvästi vähemmän (taulukko 83). Vuonna 2014 Syväjoen vesi
oli laadullisesti samanlaista kuin ennakkotarkkailussa (kuvat 32-34).
Kukkolanjoen vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin Syväjoen, eikä Kalliosuon kuntoonpano ole näkynyt sen ravinne- tai humusainepitoisuuksissa (kuvat 32–34).
113
Kuva 32.
Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2014.
Kuva 33.
Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2014.
Kuva 34.
Kukkolan- ja Syväjoen veden humusainepitoisuudet vuosina 2005-2014.
114
12.4
Niemisjoen valuma-alue 35.47
12.4.1
Soidinsuo (Ähtäri)
Soidinsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (150/2005/4).
Soidinsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden
(35.472) valuma-alueella. Soidinsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 74,9. Kuivatusvesien
käsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutus. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan kolmen laskuojan kautta purkuvesistöihin. Laskuojan 1 vedet johdetaan reitille; Kyntöläisenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi. Laskuojan 2 vedet johdetaan reitille; Tantereenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi.
Soidinsuon alueen vesistötarkkailua tehtiin ennakkoon vuosina 2004 - 2008 Hämeenlammesta ja Hokkasenpurosta. Hämeenlammen ja Hokkasenpuron vedet ovat olleet laadullisesti hyvin samanlaisia; happamia, tummia ja runsasravinteisia (taulukko 84). Humusaineita on
ollut vesissä erittäin runsaasti. Vedet ovat ravinnetason perusteella reheviä ja olivat sitä jo
ennen Soidinsuon kunnostuksia. Matalassa (alle 2 m) Hämeenlammessa esiintyy selvää
happivajetta. Kunnostukset ja tuotanto eivät ole vaikuttaneet alapuolisten vesien laatuun.
Vuonna 2014 Hämeenlammen vedessä oli hieman vähemmän ravinteita kuin ennakkotarkkailuvuosina, mutta pääpiirteittäin vedenlaatu oli samanlaista. Hokkasenpuron vedessä oli
vuonna 2014 enemmän ravinteita kuin ennakkotarkkailussa.
Soidinsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Hämeenlampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,4 mg/l, Kok.N 1008 µg/l, Kok.P 46 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 49 mg/l O2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat vuonna 2014
samaa tasoa kuin Hämeenlammen ennakkotarkkailussa. Hämeenlammen ennakkotarkkailutulokset viittaavat siihen, että Soidinsuolta on tullut ennen kuntoonpanoakin varsin ravinteikasta vettä. Niemisveden valuma-alue (274 km 2) on niin laaja, ettei Soidinsuon kuivatusvesillä ole vaikutuksia Niemisveden tilaan.
Taulukko 84. Soidinsuon havaintopaikkojen veden laatu 2004-2014.
Havaintopaikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Hämeenlampi (1 m) 2004-2008, ennakkotarkkailua
keskiarvo n =7
54 5,6 5,6
276
1,9
3,1
1046
73
<5
52
11 1428 12,0
47
minimi
25 4,6
<1
80
0,9
2,5
890
18
<5
33
5
950
1,9
31
maksimi
80 6,3 26,0
450
3,1
4,0
1216 170
<5
78
19
1700
29,7
71
Hämeenlampi (1 m) 2009-2013, tuotanto
keskiarvo n =9
54 5,6 5,6
276
1,9
3,1
1046
73
<5
52
11 1428 12,0
47
minimi
25 4,6
0,8
80
0,9
2,5
890
18
<5
33
5
950
1,9
31
maksimi
80 6,3 26,0
450
3,1
4,0
1216 170
<5
78
19
1700
29,7
71
19.2.2014
61 5,5
1,6
300
2,7
3,2
770
31
1300
42
23.7.2014
33 5,8
1,3
330
1,3
2,5
890
21
<5
51
7
1200
12,6
38
Hokkasenpuro 2004-2008 ennakkotarkkailua
keskiarvo n =7
5,5 1,9
319
2,0
3,0
814
19
18
38
15 1608
52
minimi
5,0
<1
240
1,0
2,7
623
<5
<5
26
8
980
37
maksimi
6,4
4,2
425
4,0
3,5
1000
46
96
57
35
2400
70
Hokkasenpuro 2009-2013 tuotanto
keskiarvo n =15
5,5 2,7
323
2,2
2,9
873
36
5
41
13 1435
50
minimi
4,5
0,8
225
0,8
2,4
670
11
<5
25
7
740
33
maksimi
6,5 11,0
450
12,0
4,1
1300 110
5
80
29
2000
88
27.5.2014
4,9
7,4
385
1,9
3,0
1000
44
1300
56
21.8.2014
6,4
3,0
390
2,4
2,9
770
6
<5
60
16
1500
40
15.9.2014
6,3
3,0
350
1,9
3,1
990
66
1500
47
keskiarvo 2014
5,9 4,5
375
2,1
3,0
920
6
<5
57
16 1433
48
115
12.4.2
Sarasuo (Ähtäri)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sarasuon turvetuotantoon 31.12.2006 (päätös nro 167/2006/4, dnro LSY-2005-Y-169).
Sarasuo sijaitsee Ähtärin kaupungin Kivijärven kylässä noin 16 km Ähtärin kaupungin keskustaajamasta koilliseen. Vesistöllisesti Sarasuo sijaitsee Kokemäenjoen päävesistöalueella
(35) ja tarkemmin Niemisveden vesistöalueen Kortteisen-Kivijärven alueella (35.473).
Vuonna 2014 Sarasuolla oli tuotannossa 72,2 ha. Koko alueelta johdettavien kuivatusvesien
käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Kuivatusvesien johtamisreitti
on; ylempi Saralampi - metsäoja - alempi Saralampi - Kaivuoja - Alapuro - Teeripuro - Kivijärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat alemman Saralammen luusuassa, Teeripurossa ja
Kivijärvessä.
Alemmasta Saralammesta lähtevä vesi on ollut vuosina 2011–2013 hapanta, väriltään hyvin
tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 85).
Teeripuron vedenlaatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kuin Saralammen luusuassa, mutta ravinteita ja humusta on ollut vähemmän. Vuonna 2014 molempien havaintopaikkojen
vesissä oli aiempiin vuosiin nähden erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa. Erityisen runsaasti
oli fosforia elo- ja syyskuussa 2014.
Sarasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Näytekierroksia oli 17, mutta vain
neljällä kerralla pintavalutuskentältä poistui vettä, vaikka kaikilla kerroilla sinne tuli vesiä.
Neljän näytteen perusteella Saralampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 1,4 mg/l, Kok.N 1110 µg/l, Kok.P 30 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 57 mg/l O2.
Saralampien yläpuoliseksi valuma-alueeksi on määritelty ympäristölupahakemuksessa 4,3
km2 ja Teeripuron suistossa 11 km2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Sarasuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Alemmassa Saralammessa
selvästi; kokonaisfosfori 11,8 µg/l ja kokonaistyppi 647 µg/l sekä kiintoaine 0,8 mg/l sekä
CODMn bruttona 13,8 mg/l verrattuna luonnontilaisten soiden tausta-arvoihin (Kok.P 20
µg/l, Kok.N 500 µg/l, kiintoaine 1 mg/l ja CODMn 32 mg/l).
Teeripuron alaosalla pitoisuusnousut ovat noin kolmanneksen pienempiä kuin Alemmassa
Saralammessa. Kortteisen-Kivijärven valuma-alue on suuri (noin 175 km 2), joten sinne vesistövaikutukset jäivät erittäin vähäisiksi.
Saralammen luusuan ja Teeripuron vuoden 2014 korkeiden fosforipitoisuuksien (71-76 µg/l)
alkuperä ei näytä johtuvan kuivatusvesistä (keskimäärin 30 µg/l), mutta sen sijaan purojen
typen ja humuksen pitoisuuksiin kuivatusvesillä on ollut vaikutusta. Saralammen luusuaan
tulee läheiseltä peltoalueelta kuormitusta ja siten myös fosforia. Fosforin alkuperä voi olla
myös lampien sisäinen kuormitus, jolloin heikoissa happiolosuhteissa sedimentistä vapautuu
veteen fosforia ja myös rautaa. Loppukesällä happitilanne pienissä lammissa on usein heikoimmillaan loppukesän korkeat fosfori- ja rautapitoisuudet viittaisivat juuri tällaisen tilanteeseen. Saralammista ei ole otettu vesinäytteitä, joten tietoja niiden tilasta ei ole.
116
Taulukko 85. Sarasuon virtavesipisteiden veden laatu vuosina 2011–2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l
Alemman Saralammen luusua 2011-2013
keskiarvo n = 8 5,0
3,7
400
1,8
3,0
1094
minimi
4,5
<1
225
0,8
2,3
720
maksimi
5,3
13,0
500
4,3
4,0
1500
15.5.2014
5,5
6,0
220
1,1
2,2
580
21.8.2014
5,5
7,3
450
1,6
2,9
1000
16.9.2014
5,6
10,0
550
4,4
4,2
2100
keskiarvo 2014 5,5
7,8
407
2,4
3,1
1227
Teeripuro alajuoksu mts 2011-2013
keskiarvo n = 9 5,8
2,0
344
1,9
3,0
871
minimi
4,7
0,8
225
0,9
2,3
580
maksimi
6,8
3,2
450
3,1
3,9
1300
27.5.2014
5,4
5,9
450
1,7
2,8
910
21.8.2014
6,8
6,0
750
15,0
4,0
1300
16.9.2014
6,1
5,9
450
2,9
3,7
1700
keskiarvo 2014 6,1
5,9
550
6,5
3,5
1303
NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2
70
19
160
<5
<5
<5
11
<5
11
<5
31
21
38
7
<5
8
150
35
150
35
33
20
62
24
58
130
71
26
18
40
37
100
90
76
7
3
16
<2
<2
7
6
7
41
41
1775
900
2500
980
2000
4800
2593
57
32
84
30
46
70
49
1878
1000
2600
2500
7900
3700
4700
43
18
69
50
46
67
54
Kivijärvi sijaitsee noin 5 km päässä Sarasuosta ja järveen tulee runsaasti myös muiden turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Kivijärven vesi oli vuonna 2014 samanlaista kuin edellisenäkin vuonna eli hapanta, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 86). Helmikuussa 2014 fosforia oli vedessä varsin vähän.
Taulukko 86. Kivijärven veden laatu vuosina 2011-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O 2
Kivijärvi, syvänne (1 m näyte)
31.3.2011
5,7 0,7
300
0,9
3,5
890
32
2300
40
24.8.2011 71 5,6 3,8
300
1,4
2,5
770
17
<5
35
<2 1900
9,9
35
26.3.2012 47 5,5
<1
300
1,0
3,1
800
32
1900
41
18.7.2012 68 5,3 4,3
200
1,6
2,2
700
27
<5
36
3
1400 16,5
36
28.2.2013 75 5,8
<1
400
1,0
2,9
790
28
2100
35
19.8.2013 83 5,8 5,0
250
2,1
2,1
590
23
<5
25
3
1500
9,6
33
5.2.2014
83 4,8
<1
350
0,6
3,0
840
15
1400
45
6.8.2014
83 6,2 5,5
240
2,4
2,4
760
9
<5
35
< 2 1400 27,1
28
12.4.3
Ulpassuo (Soini)
Ulpassuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 30.9.2008 myöntämä
ympäristölupa (99/2008/4).
Ulpassuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden
Tyystänjoen valuma-alueella (35.475).
Ulpassuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1978. Tuotantoa
vuonna 2014 oli 102,2 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Ulpassuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lylylammen ja Lumperoisen kautta Iso-Koirajärveen. Iso-Koirajärvestä vedet kulkeutuvat Hirvijoen ja Haarajoen kautta Kivijärveen ja edelleen Niemisveteen.
Iso-Koirajärvi on pienehkö (35,9 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on kesäasutusta. Suurin syvyys on noin 4 metriä. Iso-Koirajärvestä otettiin vuosina 2004–2006 ympäristölupahakemusta silmälläpitäen vesinäytteitä. Vuonna 2010 havaintopaikka liitettiin Vapon vesistötarkkailuun. Iso-Koirajärven vesi on ollut tummanruskeaa, hapanta sekä väriluvun ja
117
CODMn:n perusteella erittäin humuspitoista (taulukko 87). Keskimääräisten ravinne- ja aklorofyllipitoisuuksien perusteella Iso-Koirajärvi on rehevä. Pintavedessä on ollut happivajetta sekä kesäisin että talvisin. Vuonna 2014 Iso-Koirajärven vedessä oli erittäin vähän fosforia, mutta muuten vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiempina vuosina.
Ulpassuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Seitsemän näytteen perusteella
pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Ulpassuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia Haarajoessa hyvin vähän (kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 11 µg/l sekä kiintoaine 0,09 mg/l ja COD Mn bruttona 0,7 mg/l).
Taulukko 87. Iso-Koirajärven vedenlaatutietoja 2004-2006 ja 2010-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok. N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
mg/l mg Pt/l FNU mS/m µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Iso-Koirajärvi 2004-2006 ja 2010-2013
kes kiarvo n = 12 50 5,6 1,6
334
1,6
2,9
862 17
<5
43
11 1910 13,3
46
min
12
4,9
<1
220
0,6
2,4
610
5
<5
16
7
1400
7,5
32
max
70
6,1 2,5
500
2,7
3,8
1100 41
<5
55
17
2500 31,9
54
5.2.2014
64
4,8 3,4
300
1,2
3,0
700
17
1200
45
23.7.2014
32
5,8 2,0
330
1,1
2,5
810
16
<5
12
8
1600 16,9
37
12.4.4
Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula)
Puntarisuon, Konttisuon ja Juuvinsuon tuotantoalueet kuuluivat aiemmin Fortumille, mutta
vuonna 2009 alueet siirtyivät Vapolle. Vapo Oy on tehnyt hakemus Puntari-Konttisuon ympäristöluvan määräyksien tarkistamista (LSSAVI/203/04.08/2011), joka on saanut lainvoiman 8.4.2014. Juuvinsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
149/2007/4, dnro LSY-2006-Y-376, annettu 18.12.2007).
Puntarisuon ja Konttisuon tuotantoalueen (131,3 ha) kuivatusvesistä suurin osa (103,2 ha
alalta) virtaa Kymijoen vesistöalueen Vahankajoen valuma-alueeseen ja Konttisuon eteläosista 28,1 ha alalta Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Maintaiseen. Puntarisuon
kuivatusvedet johdetaan Iso Lauttajärven ohitusuoman kautta Lauttapuroon ja edelleen Kettujoen kautta Jokijärveen. Iso Lauttajärveen ei kuivatusvesiä enää johdeta. Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat Maintaisen kautta ja edelleen Maintaisenjokeen. PuntariKonttisuolla vesienkäsittelyä on tehostettu pintavalutuksella vuonna 2014.
Juuvinsuon (tuotantoala 67,9 ha vuonna 2014) kuivatusvesistä suurin osa virtaa reitille Kettujoki-Jokijärvi-Syväjoki-Iso-Punsa-Vahanka. Kuivatusvesiä virtaa myös Lehtolammen
kautta Härkänevalle ja sieltä Jokijärveen. Juuvinsuolla vesienkäsittelymenetelminä ovat
ympärivuotinen pintavalutus ja kosteikko.
Puntari-Konttisuon ja Juuvinsuon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Iso Lauttajärvessä, Jokijärvessä ja Maintaisessa. Iso Lauttajärvi jää jatkossa tarkkailusta pois, koska kuivatusvesiä
ei sinne enää johdeta.
Havaintopaikkojen vedet ovat olleet ruskeita, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 88). Järvien rehevyydestä johtuen happiongelmia on esiintynyt pintavesissäkin. Iso Lauttajärvi on
kalankasvatusjärvi, jota ajoittain kalkitaan ja talvisin se tyhjennetään vedestä. Kalkituksesta
johtuen järven vedessä on ajoittain esiintynyt korkeita pH-arvoja. Kesällä 2014 Iso Lauttajärven vedessä oli runsaasti fosforia ja typpeä, mutta vähän humusta (taulukko 88). Talvella
2014 ei järvellä ollut jään alla lainkaan vettä.
118
Maintainen on kunnostettu ja se oli kuivatuksessa vuosina 2011–2012. Vuodesta 2013 lähtien Maintainen on ollut jälleen mukana Vapon vesistötarkkailussa. Maintaisen veden laatu ei
kunnostuksien seurauksena oleellisesti parantunut, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vedessä runsaasti (taulukko 88). Fosforia oli edelleen runsaasti, joskin vähemmän kuin ennen
kunnostuksia.
Matalan Jokijärven vesi oli laadullisesti vuonna 2014 samanlaista kuin tarkkailujaksolla
2003-2014 keskimäärin (taulukko 88). Happivaje oli kohtalaista lopputalvella 2014, mutta
loppukesällä 2014 happitilanne oli hyvä.
Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia hyvin vähän
(kokonaistyppi 63 µg/l sekä kiintoaine 0,005 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l). Kokonaisfosforin pitoisuusnousu jää negatiiviseksi, sillä kuivatusvesissä oli vähemmän fosforia kuin
luonnontilaisilla soilla keskimäärin.
Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueelle Jokijärven suuntaan teoreettisten laskelmien
mukaan keskivalumatilanteessa Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon kuivatusvedet kohottivat
vuonna 2014 pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 12 µg/l sekä
kiintoaine 0,08 mg/l ja CODMn bruttona 0,6 mg/l).
Juuvinsuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua ja pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 8 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 5,9 mg/l, typelle 851
µg/l ja fosforille 32 µg/l. COD Mn-arvo oli 32 mg/l O2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat
vuonna 2014 samaa tasoa kuin Jokijärvellä, johon vedet laskevat.
Taulukko 88. Puntari-, Kontti- ja Juuvinsuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2003-2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
syv. 0,1-1 m
%
mg/l mg/l Pt
Iso Lauttajärvi 2003-2013
keskiarvo n = 16 63 6,8 5,2
204
minimi
16 5,9
0,3
105
maksimi
105 8,7 42,0
350
11.3.2014
järvi kuiva
12.8.2014
56 6,8
1,3
135
Jokijärvi 2003-2013
keskiarvo n = 21 60 6,1 2,8
284
minimi
13 5,5
0,4
100
maksimi
85 6,6
5,3
400
17.2.2014
57 5,4
1,6
330
12.8.2014
71 6,4
3,7
225
Maintainen 2003-2013
keskiarvo n =16
68 6,3 42,3
272
minimi
37 5,8
1,0
150
maksimi
91 7,0 532,1
450
5.2.2014
71 5,5
1,4
400
13.8.2014
76 6,7
7,4
250
12.4.5
N
N
N
P
P
FTU
mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
8,4
0,9
59,8
4,5
2,7
7,8
1014
700
1510
57
5
320
55
<5
210
93
29
300
23
5
55
1593
510
5000
19,7
5,7
55,0
27
18
36
1,8
3,9
1000
93
86
100
37
730
16,0
22
3,5
1,2
12,1
2,6
2,7
3,7
2,6
5,5
3,6
3,0
1048
760
1370
1100
810
24
<5
61
12
<5
24
10
4
24
<5
2109
1200
3500
1300
1500
18,9
8,4
37,5
16
56
38
83
32
63
41
30
61
45
32
19,8
2,4
230,0
1,3
4,9
3,8
2,8
5,8
3,6
3,3
1436
930
5800
1100
1000
61
<5
310
<5
<5
<5
7
4
11
<5
2679
1890
6200
1800
1800
39,8
12,7
66,0
20
93
38
390
44
59
8
3
20,0
48,1
39
28
84
45
31
Mölynsuo-Mustassuo (Soini)
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Fortum Power and Heat Oy:lle luvan
Mustassuon-Mölynsuon turvetuotantoon 26.9.2008 (päätös nro 97/2008/4, dnro LSY-2006Y-377). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään 8.12.2009 (Nro 09/0687/3). Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueet siirtyivät
vuonna 2009 Vapolle.
Tuotannossa vuonna 2014 oli 120,5 ha. Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Kokemäen vesistöalueelle (35.47). Purkureitti on Tervapuro - Ulvonjärvi -
119
Alajoki - Maintainen. Vesistöhavaintopaikat ovat Tervapurossa ja Ulvonjärvellä. Vesienkäsittelynä on ympärivuotinen kasvillisuuskenttä.
Havaintopaikkojen vedet ovat olleet happamia, runsasravinteisia ja hyvin tummia sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoisia (taulukko 89). Korkeat humuspitoisuudet kuvaavat suoperäisiä valumavesiä ja siten usein myös kuivatusvesien vaikutuksia. Sen sijaan
Tervapuron ajoittain korkeat ammoniumtyppipitoisuudet kuvaavat nimenomaan turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia. Kuivatusvesien vaikutukset ulottuvat Ulvonjärveen,
mutta siellä myös valuma-alueen hajakuormitus on suurta. Vuonna 2014 Tervapuron vesi oli
laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 2001–2013 keskimääräin. Ulvonjärven vedenlaatu oli
vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin aiempina vuosina, eikä kovin suurta eroa ollut Tervapuron veden laatuun nähden.
Mölynsuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua ja kasvillisuuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 6 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,7 mg/l, typelle 968
µg/l ja fosforille 37 µg/l. CODMn-arvo oli 44 mg/l O2. Tervapuron vedessä oli 16.9.2014
fosforia 100 µg/l ja samana päivänä kuivatusvesissä vain 27 µg/l, joten Tervapuro korkeat
fosforipitoisuudet eivät olleet peräisin kuivatusvesistä.
Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan Mölynsuon ja Mustassuon kuivatusvedet
kohottivat teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa vuonna 2014 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaisfosfori 0,05 µg/l ja kokonaistyppi 13 µg/l sekä kiintoaine 0,03
mg/l ja CODMn bruttona 0,9 mg/l).
Taulukko 89. Mölynsuon ja Mustassuon havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 20012014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Värikyll.
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Tervapuro 2001-2013
keskiarvo n= 32
6,2 5,8
344
minimi
4,4
0,8
225
maksimi
7,4 12,0
550
15.5.2014
5,9
3,1
275
21.8.2014
6,5
6,5
410
16.9.2014
6,6 11,0
390
6,3
6,9
358
keskiarvo 2014
Ulvonjärvi 2001-2013 (1 m)
keskiarvo n=29
62 6,0 4,5
283
minimi
21 5,3
0,2
200
maksimi
92 7,3 12,8
400
5.2.2014
59 5,5 < 1
400
11.8.2014
82 6,5
2,9
270
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
11,4
0,7
30,0
3,8
6,8
11,0
7,2
4,2
2,6
7,4
2,7
3,1
3,8
3,2
1226
630
2900
1100
1100
1100
1100
240
25
1100
79
<5
190
27
38
27
38
4342
900
7890
2100
4000
5600
3900
3,3
0,8
9,5
1,3
5,9
3,2
2,5
4,0
3,3
3,0
1052
780
1300
1200
870
21
5
59
<5
<5
<5
<5
<5
12.5
Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.48
12.5.1
Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri)
79
29
150
43
84
100
76
38
11
110
51
38
69
33
50
7
<2
15
34
34
3
2342
1690
3400
2000
2100
43
24
66
39
41
44
41
56,6
11,0
141,4
32,0
38
27
51
44
34
Loukkusuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 125/2008/4 dnro LSY-2007-Y-85, myönnetty 9.12.2008). Tupasuon tuotantoalueella on
Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 124/2008/4 dnro LSY-2007-Y85, myönnetty 9.12.2008). Majasuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 126/2008/4 dnro LSY-2007-Y-86, myönnetty 9.12.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset päätöksellään
27.5.2010 (Nro 10/0287/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään
24.11.2011 (Dnro 2267/1/10) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä.
120
Loukku-, Tupa- ja Majasuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen
Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden (35.472) ja Palojoen (35.476) valuma-alueella
sekä Liesjärven (35.484) ja Kaijanpuron (35.489) valuma-alueilla.
Loukkusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1961 ja tuotanto 1975. Tuotannossa
vuonna 2014 oli 179,5 ha. Kuivatusvesistä pääosa (103,3 ha alalta) laskee pikkupuroja pitkin Hirvijärveen ja edelleen Hirvijoen kautta Liesjärveen. Kuivatusvesiä laskee 76,2 ha alalta lampien ja purojen kautta Niemisveteen sekä Palojoen valuma-alueen Kivijärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pääosin perustaso virtaamansäädöllä. Pintavalutus on
käytössä 60,2 ha alalla Niemisveden suuntaan johdettavilla vesillä.
Tupasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1962 ja tuotanto 1976. Tuotannossa
vuonna 2014 oli 144 ha. Tupasuon kuivatusvesistä pääosa purkautuu etelään purojen kautta
Liesjärveen ja vähäinen osa (15,4 ha alalta) Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät ja kasvillisuuskentät.
5,5 ha alalta Liesjärveen menevillä vesillä oli vielä vuonna 2014 perustaso virtaamansäädöllä.
Tupasuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua. Kaijanpuron suuntaan kasvillisuuskentältä 4 lähtevän veden keskimääräiset 15 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle
15,9 mg/l, typelle 1083 µg/l ja fosforille 65 µg/l. CODMn-arvo oli 45 mg/l O2. Kiintoainepitoisuus oli erityisen korkea. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräiset 8 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 8,4 mg/l, typelle 845 µg/l ja fosforille 52 µg/l. CODMn-arvo oli 30 mg/l O2. Typen pitoisuus ja CODMn -arvo olivat alhaisia kuivatusvesille.
Majasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1980 ja tuotanto 1985. Tuotannossa
vuonna 2014 oli 37,3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Majasuon kuivatusvedet purkautuvat purkuojan kautta Liesjärveen ja myös Hirvijoen
kautta Liesjärveen.
Majasuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 8 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 11,5
mg/l, typelle 958 µg/l ja fosforille 39 µg/l. CODMn-arvo oli 30 mg/l O2.
Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden yhteinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Liesjärvellä, minne tuotantoalueiden kuivatusvedet tulevat Hirvijokea pitkin. Liesjärvestä vedet
virtaavat Liesjoen ja Vähä Suojärven kautta Pihlajaveteen ja edelleen Kokemäenjoen reitin
Visuveteen. Majasuon tuotantoalue on vain noin 500 m etäisyydellä Liesjärven pohjoispäästä, mutta sen sijaan Loukku- ja Tupasuot sijaitsevat varsin kaukana, 5-7 km päässä Liesjärvestä. Loukkusuolla on vesistöhavaintopaikka myös Niemisvedellä.
Liesjärvi on suuri (804 ha) ja matala järvi Ähtärin ja Keuruun kuntien rajamailla. Samalla
se on Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskuksien rajalla. Suurin syvyys on noin 8
metriä järven eteläpäässä, mutta havaintopaikka sijaitsee järven matalassa (noin 2,5 m) pohjoispäässä, minne tulevat myös kuivatusvedet.
Liesjärven vesi on ollut vuosien 1999–2013 keskimääräisten vedenlaatutuloksien mukaan
hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 90). Rautaa ja humusaineita on vedessä
ollut kohtalaisesti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Liesjärvi on rehevä.
Rehevyyttä kuvaa myös järven korkea levätuotanto. Vuonna 2014 Liesjärven veden laatu oli
tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja
humusta oli vähemmän. Liesjärven veden laatu on parantunut vuosien 1999-2014 aikana,
sillä veden ravinnepitoisuudet ovat laskeneet (kuvat 35-36). Erityisesti fosforipitoisuudet
ovat alentuneet ja nykytaso vastaa lievästi rehevää tilaa. Liesjärven veden humusainepitoiCopyright © Pöyry Finland Oy
121
suus on pysynyt lähes samalla tasolla koko tarkkailun ajan (kuva 37). Liesjärveen valumaalue on suoperäinen ja siten vedet ovat humuspitoisia. Niitä epäsuorasti kuvaavat COD Mnarvot olivat Liesjärvessä vuonna 2014 hieman alempia kuin kuivatusvesissä, joten niillä oli
lieviä vaikutuksia humusainepitoisuuksiin. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014
keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden kuormitukset huomioiden kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi Liesjärvessä fosforille 1,3 µg/l, typelle 34 µg/l ja kiintoaineelle
0,5 mg/l sekä CODMn bruttona ilmaistuna 1,5 mg/l.
Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden osuus Liesjärven valuma-alueesta on noin 3,1
%. Kuivatusvesien vaikutukset Liesjärven tilaan ovat vähäiset, sillä Liesjärven suoperäinen
valuma-alue on laaja (94 km2) ja suurin osa tuotantoalasta sijaitsee kaukana Liesjärvestä.
Lisäksi kuivatusvesien purkureiteillä on pitoisuuksia tasaavia järviä.
Taulukko 90. Liesjärven vedenlaatu 1999-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll
1m
%
Liesjärvi 1999-2013
keskiarvo n = 32
79
minimi
64
maksimi
94
10.2.2014
86
7.8.2014
87
Kuva 35.
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
6,3
5,8
6,7
5,8
6,5
2,8
0,8
8,0
<1
3,2
178
90
275
200
140
2,4
0,3
7,1
1,1
2,4
3,3
2,6
4,6
3,2
3,0
739
500
1300
740
570
14
<5
65
6
<5
8
17
<5
Liesjärven veden typpipitoisuudet vuosina 1999-2014.
28
18
40
18
28
4
2
8
<2
1302
720
1840
1300
860
22
2
114
6,4
27
18
41
30
18
122
Kuva 36.
Liesjärven veden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 37.
Liesjärven veden CODMn –arvot vuosina 1999-2014.
Niemisveden pintavesi on ollut hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 91). Ravinnetason ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Niemisvesi on rehevä. Vuonna 2014 Niemisveden vesi oli hieman parempaa kuin keskimäärin vuosina 1999–2013, sillä fosforia oli hieman vähemmän. Niemisvesi on havaintopaikalla noin 8 metriä syvä ja sen alusvedessä
esiintyi suurta happivajetta sekä helmi- että elokuussa 2014.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden
kuormitukset huomioiden Loukkusuon kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi ollut
Niemisvedessä fosforille 0,2 µg/l, typelle 5 µg/l ja kiintoaineelle 0,03 mg/l sekä COD Mn
bruttona ilmaistuna 0,2 mg/l.
Taulukko 91. Niemisveden vedenlaatu 1999-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1,0 m
%
Niemisvesi 1999-2013
keskiarvo n =30 77
minimi
62
maksimi
93
19.2.2014
76
6.8.2014
84
pH
5,9
5,3
6,5
5,2
6,3
Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
2,3
0,2
14
<1
3,3
199
125
350
275
140
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD
meus johtok. N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l mg/l O2
1,3
0,4
2,8
0,8
1,8
2,8
2,2
3,9
2,8
2,5
640
460
1000
700
510
22
<5
120
14
<5
25
11
<5
27
19
39
20
23
5
<2
10
14
2,3
32
2
12,2
28
18
40
39
20
123
13
KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36
Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä
järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa.
Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä
vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen.
Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki
Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki,
Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita
suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi.
Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Vatajankoskella 7,8 m3/s, kun
vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m3/s (kuva 38). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan helmi-maaliskuussa 2014.
Kuva 38.
Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella
1971-2000.
Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista soista suurin osa on Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueen turvetuotantoalueita. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle.
Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Jonkin verran vesistökuormitusta tulee myös Karvian kalalaitokselta Kantista.
Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän.
Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on 42 920 ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %.
Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on
124
noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %.
Vuonna 2013 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 607 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Levossa oli 20
ha ja valmistelussa 5 ha (taulukko 92).
Taulukko 92. Karvianjoen vesistöalueet Vapo Oy:n turvetuotantoalueet 2014 ja tuotantoalat.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a
36.024 Ristiluoman va
Kurkikeidas
36.025 Pukanluoman va
Satamakeidas
Kurkikeidas
Tuotanto- Levossa Valmistekunnossa
lussa
2606,6
20,0
5,0
0,0
0,0
Kankaanpää
Honkajoki
Kankaanpää
271,3
134,4
42,6
94,3
734,2
89,4
46,5
117,8
480,5
20,0
0,0
Honkajoki
Honkajoki
Honkajoki
Honkajoki
160,2
106,2
54,0
0,0
0,0
36.03 Honkajoen alue
36.031 Marjakylän a
36.032 Honkaluoman a
36.037 Pukaran Pikkujoen va
Marjakeidas
Satamakeidas
Kotkankeidas
Satamakeidas
36.04 Karvianjoen yläosan alue
36.045 Hormaluoman va
36.047 Mustajoen va
36.047 Mustajoen va
Hormaneva
Mustakeidas
Alkkia
Kauhajoki/Karvia
Karvia
Karvia
36.05 Tuorijoen valuma-alue
36.053 Lauttijärvenjoen alue
0,0
Merikarvia
66,4
66,4
0,0
Heitonneva
36.06 Otamonjoen valuma-alue
36.063 Samminjoen alaosan a
36.066 Leppijoen va
36.067 Rynkäjoen va
Siikainen
Siikainen
Honkajoki
311,2
84,0
90,0
137,2
0,0
Leppisuot 2
Kotokeidas/Leppisuot 1
Huidankeidas
5,0
5,0
36.07 Nummijoen valuma-alue
36.072 Nummijoen keskiosan a
36.073 Nummijärven a
36.077 Y limysluoman va
36.078 Koihnanluoman va
0,0
Kauhajoki
Kauhajoki
Karvia/Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
594,3
41,0
16,0
360,0
27,1
32,7
85,7
31,8
0,0
Lupikistonneva
Koihnanneva
Hormaneva
Säkkineva
Kampinkeidas
Viitalanneva
Koihnanneva
36.08 Suomijoen valuma-alue
36.081 Suomijoen alaosan a
36.084 Kattilajoen va
36.085 Ojajoen va
0,0
Karvia
Karvia
Parkano
Karvia
Karvia
469,0
115,0
84,1
41,7
174,2
54,0
0,0
Loukaskeidas/Haitikeidas
Suomikeidas
Pohjoisneva
Mustakeidas
Loukaskeidas
20,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valumaalueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson 1.11.2013–31.10.2014 keskivalumaa
7,77 l/s*km2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja (taulukko 93) sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
125
Taulukko 93. Karvianjoen vesistöalueen (36) eri valuma-alueiden pinta-alat.
Valuma-alue
Karvianjoki
Koodi
36
Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 36.02
Ristiluoman va
36.024
Pukanluoman va
36.025
Pukanluoman va
36.025
Honkajoen alue
36.03
Marjakylän a
36.031
Honkaluoman a
36.032
Honkaluoman a
36.032
Pukaran Pikkujoen va
36.037
Karvianjoen yläosan alue
36.04
Hormaluoman va
36.045
Säkkijoen va
36.046
Mustajoen va
36.047
Mustajoen va
36.047
Tuorijoen valuma-alue
36.05
Lauttijärvenjoen alue
36.053
Otamonjoen valuma-alue
36.06
Samminjoen alaosan a
36.063
Koirajoen va
36.065
Leppijoen va
36.066
Rynkäjoen va
36.067
Nummijoen valuma-alue
36.07
Nummijoen keskiosan a
36.072
36.072
36.072
36.072
Nummijärven a
36.073
Ylimysluoman va
36.077
Ylimysluoman va
36.077
Koihnanluoman va
36.078
Suomijoen valuma-alue
36.08
Suomijoen alaosan a
36.081
Suomijärven a
36.082
Kattilajoen va
36.084
Kattilajoen va
36.084
Kattilajoen va
36.084
Ojajoen va
36.085
km²
3438,0
2093,8
32,4
90,4
90,4
998,3
998,3
913,2
913,2
60,3
642,0
13,2
48,8
49,8
49,8
178,5
101,5
413,0
215,3
105,3
67,7
63,1
157,5
97,0
97,0
97,0
97,0
47,5
18,7
18,7
12,4
171,9
171,9
89,8
58,2
58,2
58,2
20,2
Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna
2014 kiintoaineen osalta noin 95,2 t, typen 11,5 t ja fosforin 0,3 t ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosalla 0,11 mg/l, typen 14 µg/l ja
fosforin 0,37 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli
403 t O2 ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,48 mg/l O2 (taulukko 94).
Vuona 2014 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä (taulukko 94) ottaen huomioon vesistöalueen vesien
korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valuma-alueista
Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,6 mg/l, Kok-P 1,4 µg/l,
Kok.N 78 µg/l ja CODMn bruttona 2,1 mg/l O2).
Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa
vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa tulivat Satamakeitaalta Pikkujokeen. Teoreettinen lisäys oli typelle 119 µg/l, fosforille 6 µg/l ja kiintoaineelle 1,4 mg/l. Suurin COD Mn bruttolisäys, 5,8 mg/l, tuli Hormanevalta kohdistuen pieneen Hormaluomaan.
126
Taulukko 94. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen
Vesistöalue
Suo
Kunta
36.02 Inhottujärven-Ala-Honkajärven a
36.024 Ristiluoman va
Kurkikeidas
Satamakeidas
Kurkikeidas
CODMn Kiintoaine Kok-N
brutto mg/l
mg/l
µg/l
Kok- P
µg/l
0,48
0,11
13,7
0,37
Kankaanpää
Honkajoki
Kankaanpää
0,08
2,61
0,16
0,67
0,03
0,57
0,04
0,38
2,9
81,7
9,9
27,5
0,09
1,53
0,37
1,20
Honkajoki
Honkajoki
Honkajoki
Honkajoki
0,40
0,11
0,06
0,05
3,15
0,12
0,0045
0,03
0,01
1,38
11,3
1,4
1,8
1,2
119,3
0,47
0,02
0,05
0,04
5,99
36.03 Honkajoen alue
36.031 Marjakylän a
36.037 Pukaran Pikkujoen va
Marjakeidas
Satamakeidas
Kotkankeidas
Satamakeidas
36.04 Karvianjoen yläosan alue
36.045 Hormaluoman va
36.047 Mustajoen va
36.047 Mustajoen va
Hormaneva
Mustakeidas
Alkkia
Kauhajoki/Karvia
Karvia
Karvia
0,25
5,75
1,69
0,07
0,03
0,26
0,32
0,01
4,4
117,5
23,5
1,3
0,11
1,43
0,93
0,05
36.05 Tuorijoen valuma-alue
36.053 Lauttijärvenjoen alue
Heitonneva
Merikarvia
0,33
0,59
0,026
0,046
7,6
13,3
0,16
0,28
36.06 Otamonjoen valuma-alue
36.063 Samminjoen alaosan a
36.066 Leppijoen va
36.067 Rynkäjoen va
Leppisuot 2
Kotokeidas/Leppisuot 1
Huidankeidas
Siikainen
Siikainen
Honkajoki
0,70
0,37
1,63
1,57
0,10
0,03
0,22
0,30
19,2
10,4
45,2
41,5
0,39
0,27
0,37
1,25
36.07 Nummijoen valuma-alue
36.073 Nummijärven a
36.077 Ylimysluoman va
36.078 Koihnanluoman va
Lupikistonneva
Koihnanneva
Hormaneva
Säkkineva
Kampinkeidas
Viitalanneva
Koihnanneva
Kauhajoki
Kauhajoki
Karvia/Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
Kauhajoki
2,14
0,58
0,05
2,15
0,10
0,23
2,18
0,44
0,60
0,04
0,01
0,82
0,02
0,02
0,06
0,41
78,1
13,6
0,7
101,0
1,5
1,0
46,9
2,8
1,43
0,27
0,04
1,57
0,08
0,00
1,36
0,76
36.08 Suomijoen valuma-alue
36.081 Suomijoen alaosan a
36.085 Ojajoen va
Loukaskeidas/Haitikeidas
Suomikeidas
Pohjoisneva
Mustakeidas
Loukaskeidas
Karvia
Karvia
Parkano
Karvia
Karvia
1,41
0,25
1,82
0,19
1,07
0,95
0,31
0,038
0,11
0,30
0,33
0,17
30,8
4,9
48,2
4,1
17,6
18,7
0,76
0,10
0,46
0,29
0,85
0,97
13.1
Nummijoen valuma-alue 36.07
13.1.1
Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki)
Koihnannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
(päätös nro 80/2010/, dnro LSSAVI/426/04.08/2010, myönnetty 4.7.2011). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset 25.6.2012 annetulla päätöksellä (Nro
12/0201/1). Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977.
Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977. Vuonna
2014 Koihnannevalla oli tuotannossa 47,8 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta
on poistunut 23,7 ha. Vuonna 2012 käyttöön otettiin koko tuotannossa olevalle alueelle kosteikko. Koihnannevan eteläosan vedet johdetaan Säkkinevan ja Koihnannevan yhteiselle
kosteikolle. Koihnanneva sijaitsee pääosin Nummijoen keskiosan alueella (36.072) ja osin
myös Koihnanluoman valuma-alueella (36.078). Koihnannevan kuivatusvesiä purkautuu 16
ha:n alalta Nummijokeen ja 31,8 ha:n alalta Koihnanluoman kautta Nummijokeen.
Säkkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 81/2005/4,
dnro LSY-2002-Y-347, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 12.6.2006 annetulla päätöksellä (Nro.
06/0170/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 25.4.2007 (Dnro
2016/1/06) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä.
127
Säkkinevalla tuotannossa oli 27,1 ha vuonna 2014 ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 16,1 ha. Säkkijoen valuma-alueelle laskevat turvetuotantoalueelta (2,0
ha) tulevat kuivatusvedet käsitellään sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutusaltaiden avulla. Nummijoen puolelle (36.072) laskevat vedet 23,9 ha alalta johdetaan
ympärivuotisen kosteikkoalueen kautta. Säkkinevan kuivatusvedet purkautuvat Nummijoen
keskiosan alueelle (36.072) ja osin Säkkijoen valuma-alueelle (36.046). Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Nummijoen Jokelassa.
Koihnannevan ja Säkkinevan yhteisen kosteikon alapuolella suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12,1 mg/l, Kok.N 473 µg/l,
Kok.P 48 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 12 mg/l O2.
Erityisen vähän kuvatusvesissä oli typpeä ja humusta.
Lupikistonnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro
80/2005/4, dnro LSY-2002-Y-346). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset 12.6.2006 annetulla päätöksellä (Nro. 06/0171/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 25.4.2007 (Dnro 2017/1/06) ei muuttanut
hallinto-oikeuden päätöstä.
Lupikistonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1981 ja tuotanto vuonna 1987. Vuonna 2014 Lupikistonnevalla oli tuotannossa 41 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 57 ha. Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella kosteikolla. Turvetuotantoalue sijoittuu Karvianjoen vesistöalueen (36) Nummijoen keskiosan alueelle (36.072).
Lupikistonnevan kosteikon alapuolella suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna
2014 neljä kertaa, mutta yhdelläkään näytekerralla ei vettä tullut kosteikolta.
Hormanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 27/2006/4, dnro LSY-2002-Y-343, myönnetty 3.3.2006). Hormanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto 1979.
Tuotannossa vuonna 2014 oli 466,2 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on
poistunut 10,8 ha.
Hormaneva sijaitsee osittain Hormaluoman valuma-alueella (36.045) ja Nummijoen keskiosan alueella (36.072). Molemmat valuma-alueet kuuluvat Karvianjoen vesistöalueelle.
Hormaluoman valuma-alueella sijaitsevan 106,2 ha:n tuotantoalan kaikki kuiva-tusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Myös Nummijoen keskiosan alueella 360
ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään koko alalta ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hormaluomassa, Nummijoessa (2 kpl) ja Karvianjärvessä. Hormaluomaan ja Karvianjärveen kohdistuvia vesistövaikutuksia on käsitelty Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Vapon vesistöraportissa Hormanevan vesistövaikutuksien yhteydessä.
Hormanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Nummijokeen laskevista vesistä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Hormanevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 10,1 mg/l, Kok.N 2108 µg/l, Kok.P
54 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 47 mg/l O2.
Koihnannevan vesistötarkkailupiste sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä Nummijoen
Jokelanperällä. Nummijoen Jokelaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä myös Nummijärven suunnasta Viitalannevalta ja Kampinkeitaalta.
Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan alapuolinen vesistötarkkailupiste sijaitsee
Nummijoen Nummikoskessa ja se on samalla Hormanevan yläpuolinen tarkkailupiste.
128
Hormanevan ja myös kaikkien Nummijoen valuma-alueen muiden tuotantoalueiden kuivatusvesien alapuolinen Nummijoen vesistötarkkailupiste sijaitsee Koskelassa.
Nummijoen Jokelanperällä vesi oli vuonna 2014 hieman hapanta ja ravinteikasta. Happea
kuluttavaa orgaanista ainetta (COD Mn) vedessä oli vähän ja siten vesi oli vain vaaleanruskeaa (taulukko 95). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen ovat ilmeisen
lieviä, sillä kuivatusvesille tyypillisen humuksen määrä vedessä on vähäinen. Nummijoen
vesi Jokelanperällä oli vuonna 2014 laadullisesti hyvin samanlaista kuin aiempinakin vuosina. Havaintopaikan yläpuolella sijaitsee kalankasvatuslaitos, joka osaltaan kuormittaa jokea.
Nummijoen Nummikoskessa ja Koskelassa vesi on ollut hieman hapanta ja varsin fosforipitoista. Humusaineita vedessä on ollut suhteellisen vähän, mutta hieman enemmän kuin
ylempänä Jokelanperällä (taulukko 95). Vuonna 2014 vedenlaatu oli aiempia vuosia hieman
parempaa, sillä ravinne-, rauta ja humusainepitoisuudet olivat samaa tasoa tai hieman alempia. Nummijoen alimman havaintopaikan (Koskela) vedenlaadun perusteella vuonna 2014
kuivatusvesien vaikutukset Nummijoen vedenlaatuun olivat vähäiset.
Myös teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen olivat
vähäisiä vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa. Kaikkien Nummijokeen laskevien Vapon
turvetuotannon (594,3 ha) kuivatusvesien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusnousut olivat
kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 78 µg/l sekä kiintoaineelle 0,6 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 2,1 mg/l O2.
Taulukko 95. Nummijoen havaintopaikkojen veden laatu vuosina 2008 – 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l
Nummijoki, Jokelanperä 2010 - 2013, Koihnanneva
keskiarvo n= 19
6,7 7,7
114
6,4
3,4
933
114
53
37
3,6 1043 15
minimi
6,5 3,6
40
2,3
2,6
560
29
<5
28
<2
640
9
maksimi
6,9 18,0
175
21,2
4,0
1600
310
120
64
6,0 1400 21
10.6.2014
6,7 4,3
100
3,1
3,3
630
32
940
13
18.8.2014
6,7 10,0
90
8,9
3,7
1000
110
10
43
<2
810
11
29.10.2014
6,5 6,4
90
3,5
3,7
980
55
720
14
keskiarvo 2014
6,6 6,9
93
5,2
3,6
870
110
10
43
<2
823 13
Nummijoki, Nummikoski, Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan ap, Hormanevan yp.2008 - 2013
keskiarvo n= 19
6,7 11,3
131
9,1
4,8
995
112
112
56
11 1568 18
minimi
6,1 2,4
70
2,8
3,4
590
6
4
25
4
1100
9
maksimi
7,0 40,0
200
24,9
8,9
1600
370
450
87
28
1900 30
10.6.2014
6,9 5,3
130
4,2
4,1
720
50
1600 15
18.8.2014
6,9 9,3
100
6,1
4,4
790
17
110
52
7
1300 12
29.10.2014
6,5 8,2
100
5,4
6,6
1200
58
1100 17
keskiarvo 2014
6,8 7,6
110
5,2
5,0
903
17
110
53
7
1333 15
Nummijoki, Koskela, Hormanevan ap. 2008 - 2013
keskiarvo n= 19
6,7 10,0
136
8,0
4,7
1022 119
117
54
9
1647 19
minimi
6,1 1,9
80
2,9
3,3
562
13
6
24
5
1200
9
maksimi
6,9 26,0
200
22,0
7,1
1700
330
480
78
13
1900 29
10.6.2014
7,0 4,7
180
4,6
4,1
840
56
1800 19
18.8.2014
7,0 4,9
110
5,6
4,5
750
14
100
58
11
1500 13
29.10.2014
6,6 9,2
150
5,8
6,5
1500
63
1300 19
keskiarvo 2014
6,9 6,3
147
5,3
5,0
1030
14
100
59
11 1533 17
13.1.2
Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki)
Viitalanneva-Kampinkeitaan -turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella Nummijoen Nummijärven (36.073) ja Ylimysluoman (36.077) valuma-alueella. Viitalannevan ja
Kampinkeitaan alueiden ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1979.
129
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 9/2013/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan (Dnro LSSAVI/269/04.08/2010) Viitalannevan ja Kampinkeitaan turvetuotantoalueelle.
Vuonna 2014 Viitalannevalla oli tuotannossa 85,7 ha ja Kampinkeitaalla 32,7 ha ala. Viitalannevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ojaa pitkin Ylimysluomaan, josta vedet
laskevat Nummijärveen. Kampinkeitaan vedet laskevat Lapinluoman kautta Nummijärveen.
Vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentillä.
Kampinkeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl)
perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisia; kiintoaineen osalta
Viitalannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl)
perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7
Viitalannevan ja Kampinkeitaan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat läheisessä Nummijärvessä ja kuivatusvesin purkureiteillä Ylimysluomassa ja Lapinluomassa.
Nummijärvi (478 ha) on matala (alle 3 m) keskellä viljelysmaita sijaitseva järvi. Nummijärven vedet virtaavat Nummijokea pitkin Karvianjokeen. Nummijärven vesi on ollut
hieman hapanta ja ravinnepitoista (taulukko 96). Nummijärven pintaveden ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin fosforilla 40 µg/l ja typellä 1100 µg/l. Humusaineita Nummijärven vedessä on ollut suhteellisen vähän. Nummijärvi on rehevä, jota kuvaavat ravinnetason
lisäksi erittäin runsas levätuotanto ja pintaveden lopputalviset happivajeet. Vuonna 2014
Nummijärven vedessä oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa.
Lapinluoman vesi on ollut tummanruskeaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 96). Ajoittaisista korkeista ammoniumtypen pitoisuuksista ja
CODMn-arvoista päätellen kuivatusvesillä on ollut ajoittain lieviä vesistövaikutuksia Lapinluomassa. Vuonna 2014 Kampinkeitaalta lähtevien kuivatusvesien laatu oli lähes luonnontilaisten soiden tasoa ja siten huomattavasti parempilaatuista kuin Lapinluoman, joten tarkkailutuloksien mukaan vesistövaikutuksia ei esiintynyt lainkaan.
Ylimysluoman vesi on ollut erittäin hapanta, ruskeaa, ravinteikasta ja vedessä on paljon
happea kuluttavaa orgaanista ainetta (taulukko 96). Veden laatu on happamuudesta huolimatta kuitenkin parempaa kuin Lapinluomassa. Viitalannevan kuivatusvesien laatu oli
vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Ylimysluoman. Ylimysluoman valuma-alue on pienehkö (18,7 km2), joten lieviä kuivatusvesivaikutuksia on voinut esiintyä, näkyen lähinnä
typen ja humuksen pitoisuusnousuina, jota kuvaavat myös teoreettiset laskelmat. Viitalannevan kuivatusvedet kohottivat laskelmien mukaan vuonna 2014 Ylimysluoman veden kokonaistyppipitosuutta 47 µg/l, kokonaisfosforipitoisuutta 1,4 µg/l sekä kiintoainepitoisuutta
0,06 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 2,2 mg/l O2.
Viitalannevan ja Kampinkeitaan tuotantoalueiden kuivatusvesillä on vesistövaikutuksia
Nummijärven tilaan, mutta ne peittyvät alueen maa- ja metsätalouden hajakuormituksen
vaikutuksien alle. Teoreettisten laskelmien mukaan Viitalannevan ja Kampinkeitaan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäykset olivat pieniä Nummijärveen vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa; kokonaisfosforilla 0,5 µg/l ja kokonaistypellä 19 µg/l sekä kiintoaineella
0,04 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,0 mg/l O2.
Kampinkeitaalta lähtevä vesi oli vuonna 2014 niin hyvälaatuista, ettei se heikentänyt Nummijärven veden laatua lainkaan.
130
Taulukko 96 Nummijärven, Lapinluoman ja Ylimysluoman vedenlaatutietoja vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Värikyll
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Nummijärvi (1 m) 1999-2013
keskiarvo n=30
58 6,4 7,6
142
minimi
4
5,2
0,2
50
maksimi
115 7,4 21,5
240
26.3.2014
81 6,1
1,6
150
22.7.2014
106 7,3
6,4
50
Lapinluoma 2010-2013
keskiarvo n=12
6,5 27,2
304
minimi
6,1
1,1
175
maksimi
7,0 146,5
400
10.6.2014
6,8
9,0
325
12.8.2014
6,9
4,7
330
29.10.2014
5,8 85,0
200
keskiarvo 2014
6,5 32,9
285
Ylimysluoma 2010-2013
keskiarvo n=12
5,5 3,1
214
minimi
5,1
1,3
140
maksimi
6,4
6,8
300
10.6.2014
6,2
2,5
220
12.8.2014
6,4
6,9
250
29.10.2014
5,1
2,6
180
keskiarvo 2014
5,9 4,0
217
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
9,1
1,0
34,3
2,1
7,6
3,7
2,8
4,8
3,5
3,2
1091
500
3204
1100
830
40
<5
170
9
<5
29
<5
<5
4,9
2,3
18,0
5,0
6,0
6,4
5,8
3,8
2,3
5,8
3,2
3,3
3,8
3,4
973
530
1500
910
900
1300
1037
191
34
420
39
5
180
43
43
43
43
1,4
0,9
2,7
1,6
5,0
1,2
2,6
2,1
1,7
2,7
2,1
2,9
2,8
2,6
708
530
860
800
920
760
827
38
8
79
5
<5
6
54
<5
54
<5
40
17
84
29
40
5
<2
10
70
32
160
79
94
58
77
31
19
43
37
21
110
41
87
33
54
14
7
40
2
35
35
23
23
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l µg/l mg/l O2
1345 50,5
550
4,2
2500 119,8
880
920
23,5
19
10
29
21
14
2008
1100
2600
2700
2300
1900
2300
38
18
55
41
39
55
45
1293
860
2400
1600
2400
1300
1767
28
20
39
28
32
39
33
Nummijärven kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysytelleet korkeina koko tarkastelujakson
1999–2014 aikana. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskusuunnassa, mutta typpipitoisuudet
noususuuntauksessa (kuvat 39–40). Myös humusainepitoisuuksissa on noususuuntaus, joka
johtuu lähinnä talvisten pitoisuuksien kasvusta (kuva 41). Nummijärven pintaveden typen
noususuuntauksen syyt ovat muualla kuin turvetuotannossa, sillä Ylimysluoman ja Lapinluoman kautta tulevien vesien typpipitoisuudet ovat olleet luomien tarkkailuvuosina 2010–
2014 keskimäärin alempia (Ylimysluoma 710 µg/l, Lapinluoma 970 µg/l) kuin Nummijärven pintaveden (1335 µg/l). Nummijärven COD Mn -arvon noususuuntaukseen vaikuttavat
korkeahkot pitoisuudet ovat keskittyneet vuosille 2005–2009, jolloin Ylimys- ja Lapinluomaa ei vielä tarkkailtu. Vuoden 2010 jälkeen Nummijärven COD Mn -arvot ovat pysyneet
samalla tasolla.
Kuva 39
Nummijärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus 1999-2014
131
Kuva 40
Nummijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus 1999-2014
Kuva 41
Nummijärven pintaveden CODMn-arvo 1999 - 2014.
14
NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39
Närpiönjoen valuma-alueen pinta-ala on 991 km². Järvet puuttuvat lähes kokonaan valumaalueelta. Närpiönjoen (pituus 70 km) alkulähteet sijaitsevat Laihialla ja Jurvassa. Pääuoma
alkaa Kivi- ja Levalammen tekojärvestä. Joki virtaa Jurvan ja Närpiön läpi ja laskee pengerrettyyn Västerfjärdeniin Kaskisten pohjoispuolella. Tunnusomaista Närpiönjoelle on se, että
joki virtaa maatalousalueen läpi ja jokea on säännöstelty selluloosateollisuuden makeanvedentarpeeseen 1970-luvulta lähtien. Närpiönjoen valuma-alueella ei ole teollisuutta, joka
kuormittaisi ravinteilla joen vettä.
Turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 Närpiönjoen vesistöalueella 275 ha, joka on 0,3 %
koko vesistöalueen pinta-alasta. Alueen turvetuotantoalueet (3 kpl) ovat kaikki Vapon omistuksessa.
Närpiönjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2013-31.10.2014 oli 7,0 m3/s, kun vuosien
1971–2000 keskivirtaama on ollut 8,9 m3/s (kuva 42). Närpiönjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2013.
132
Kuva 42.
Närpiönjoen Allmänningsforsenin päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja
vertailukaudella 1971-2000.
Närpiönjoen vesistöalueen turvetuotantoalueet sijaitsevat valuma-alueen keski- ja yläosalla
(taulukko 97). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Närpiönjoen vesistöalueella vuonna 2014 on arvioitu käyttäen Närpiönjoen Allmänningsforsenin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (7,51 l/s*km2) ja eri valuma-alueiden
pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Taulukko 97. Närpiönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
275,9
39.002 Närpiönjoen keskiosan a
Östramossen
39.003 Närpiönjoen yläosan a
Rac karmossen
39.005 Kivi- ja Levalammen tekojärven
Takaneva
va
Närpiö
Närpiö
Kurikka
0
0
52,1
46,6
177,2
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Närpiönjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta 3,0 t, typen 0,85 t ja fosforin 59 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 57,6 t O2.
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys
Närpiönjoen vesistöalueelle oli 0,01 mg/l, typen 3,6 µg/l ja fosforin 0,25 µg/l vuonna 2014
(taulukko 98). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,25 mg/l
O2. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Kurikan Takanevalta kohdistuen Kivi- ja
Levalammen tekojärveen.
Taulukko 98. Närpiönjoen vesistöalueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut vuonna
2014.
Vesistöalue
Suo
Kunta
39.002 Närpiönjoen keskiosan a
39.003 Närpiönjoen yläosan a
39.005 Kivi- ja Levalammen tekojärven va
Östramossen
Rackarmossen
Takaneva
Närpiö
Närpiö
Kurikka
Brutto
CODMn
mg O2 /l
Kiintoaine
mg/l
Kok- N
µg/l
Kok-P
µg/l
0,25
0,01
3,6
0,25
0,07
0,19
0,69
0,005
0,0005
0,05
0,8
2,3
12,6
0,13
0,23
0,17
133
14.1
Rackarmossen-Östramossen (Närpiö)
Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 165/2005/4, dnro LSY 2002-Y-302, myönnetty 28.12.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset 18.9.2007 annetulla
päätöksellä (Nro. 07/0290/1).
Rackarmossen-Östramossen sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Närpiönjoen ylä- ja keskiosan valuma-alueilla (39.002 ja 39.003). Rackarmossenin turvetuotantoalueen valmistelut
aloitettiin 1996. Tuotannossa oli vuonna 2014 alueella 46,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Rackarmossenin kuivatusvedet purkautuvat laskuojia (kaksi) pitkin Närpiönjokeen. Östramossenin turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1995. Tuotannossa oli 52,1 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
ympärivuotinen pintavalutus, joista kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Närpiönjokeen.
Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Närpiönjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella.
Närpiönjoki on rehevä ja sameavetinen joki keskellä maatalousaluetta, joten vesi on runsasravinteista ja usein myös sameaa. Närpiönjoen veden keskimääräiset ainepitoisuudet ovat
olleet lähes identtisiä kuivatusvesien purkuojan ylä- että alapuolella (taulukko 99).
Vuonna 2014 Närpiönjoen vedessä oli poikkeuksellisen runsaasti fosforia, sillä aiempaa
keskimääräiseen tasoon nähden pitoisuudet olivat yli kaksinkertaisia. Fosforia oli kuitenkin
enemmän kuivatusvesien purkuojan yläpuolisessa havaintopaikalla kuin purkuojan alapuolella, joten kuivatusvesivaikutuksista ei ollut kyse. Myös typen pitoisuudet olivat korkeampia purkuojan yläpuolella kuin alapuolella. Rautapitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoisuudet sen sijaan olivat samaa tasoa molemmilla havaintopaikoilla.
Taulukko 99. Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräisiä
vedenlaatutietoja vuosilta 1999-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Närpiönjoki yp 1999-2013
199
minimi
4,6
2,0
120
maksimi
7,3 29,0
300
27.5.2014
7,0
8,4
225
6.8.2014
7,4
2,5
280
15.9.2014
7,2
5,3
220
242
Närpiönjoki ap 1999-2013
201
minimi
4,6
2,0
120
maksimi
7,2 29,0
280
27.5.2014
7,1
9,6
220
6.8.2014
7,4
2,7
280
15.9.2014
7,2
5,4
220
240
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
12,6
4,7
40,8
6,6
8,6
8,5
7,9
11,1
4,4
19,4
10,3
16,0
15,2
13,8
1572
870
4300
1200
3000
2200
2133
117
16
330
691
168
1700
22
2100
22
2100
12,8
4,3
42,9
6,5
8,1
8,4
7,7
11,3
4,6
19,7
10,5
16,0
14,8
13,8
1575
950
4100
1100
2000
1800
1633
116
10
330
679
180
1300
20
1300
20
1300
71
43
140
73
290
180
181
72
42
150
70
210
150
143
27
6
64
200
200
26
5
67
130
130
1884
800
4000
1900
3800
2500
2733
27
18
39
30
11
30
24
1870
820
3900
1900
3900
2500
2767
27
18
38
30
12
31
24
Rackarmossenilla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (9 kpl)
perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,8
CODMn-arvo oli 168 mg/l O2. Kiintoainepitoisuus oli alhainen, mutta muut pitoisuudet erit-
134
täin korkeita. Kuivatusvesien korkeista pitoisuuksista huolimatta Rackar- ja Östramossenin
kuivatusvesillä ei ollut havaittavia vaikutuksia Närpiönjoen vedenlaatuun vuonna 2014.
14.2
Takaneva (Kurikka)
Takanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
53/2007/4, dnro LSY 2004-Y-309, myönnetty 4.6.2007).
Takaneva sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Kivi- ja Levalammen valuma-alueella
(39.005). Takanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1984. Tuotannossa vuonna 2014 oli 177,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä olivat vuonna
2014 kosteikot 88,7 ha alalta, 14,6 ha alalla perustaso virtaamansäädöllä ja 40,7 ha alalta
ympärivuotinen pintavalutuskenttä sekä kasvillisuuskenttä 33,2 ha alalla.
Pääosa Takanevan kuivatusvesistä purkautuu laskuojia (kolme) pitkin Lintuluoman kanavaan ja edelleen Kivi- ja Levalammin tekojärven kautta Närpiönjokeen. Osa kuivatusvesistä
johdetaan laskuojaa pitkin Kalistanluomaan ja edelleen Vuorusluomaa pitkin Taalinlammen
läpi Tainusluomaan ja siitä Lintuluoman kanavan alitse Kyläjokeen ja Närpiönjokeen. Takanevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Lintuluoman kanavassa
kuivatusvesien purkukohdan alapuolella.
Lintuluoman kanavan vesi on ollut ruskeaa ja hapanta humusvettä. Fosforia on kohtalaisen
runsaasti (taulukko 100). Vuonna 2014 Lintuluoman vesi oli pääpiirteittäin laadullisesti samankaltaista kuin aiemmin, mutta elokuussa vedessä oli poikkeuksellisen runsaasti fosforia.
Taulukko 100. Lintuluoman kanavan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2004-2014.
Havaintopaikka
pH
Kiintoaine
mg/l
Lintuluoma, kanava 2004-2013
keskiarvo n = 23
5,6
6,7
min
4,5
<1
max
6,7
53
4.6.2014
6,0
3,6
21.8.2014
6,5
5,5
27.10.2014
4,9
2,8
keskiarvo 2014
5,8
4,0
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
234
160
300
200
280
260
247
6,5
1,5
37
1,8
4,7
2,2
2,9
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
2,9
2,6
3,9
2,8
3,1
3,2
3,0
742
470
1200
600
660
810
690
32
6
99
22
3
65
9
<2
13
<5
<5
<5
<5
32
16
83
26
51
25
34
8
8
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1502
890
2200
1200
1800
1300
1433
37
24
52
30
31
45
35
Takanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella kosteikolta 3 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 4,4 mg/l, Kok.N 1248 µg/l, Kok.P 58 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 50 mg/l O2. Takanevan osuus Lintuluoman kanavan valuma-alueesta
(100 km2) on vähäinen 1,7 % ja kuivatusvesien vaikutukset siten suhteellisen pieniä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Takanevan kuivatusvedet kohottivat
vuonna 2014 pitoisuuksia Lintuluoman kanavassa vain hieman (kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja
kokonaistyppi 18 µg/l sekä kiintoaine 0,08 mg/l).
15
LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37
Lapväärtinjoen valuma-alueen pinta-ala on 1098 km². Järvet puuttuvat melkein kokonaan
valuma-alueelta. Lapväärtinjoen-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren lähteistä ja
puroista ja se on merkittävin lähes vapaana virtaava, Selkämereen laskeva jokivesistö. Joen
pääuoma on 75 km pitkä. Vesistön pääuoma ja lähes kaikki sivupurot on perattu puun uittoa
varten ja valuma-alueita on ojitettu voimakkaasti puuntuotannon ja maankuivatuksen takia.
Turvetuotantoalueita on Lapväärtinjoen vesistöalueella noin 500 ha, josta n. 390 ha Vapon
omistuksessa. Vapon turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pinta-alasta on 0,36 %.
135
Lapväärtinjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2013-31.10.2014 oli 11,0 m3/s, kun vuosien 1971–2000 keskivirtaama on ollut 13,2 m3/s. Lapväärtinjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2013 ja myös elokuussa 2014 (kuva 43).
Kuva 43.
Lapväärtinjoen Peruksen päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 19712000.
Lapväärtinjoen vesistöalueen turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin valuma-alueen yläosalla Siironjoen valuma-alueella (taulukko 101). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien
aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Lapväärtinjoen vesistöalueella vuonna 2014 on arvioitu
käyttäen Lapväärtinjoen Peruksen virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (11,3 l/s*km 2) ja
eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014
vesistökuormitustietoja.
Taulukko 101. Lapväärtinjoen valuma-alueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
37 Lapväärtinjoen vesistöalue
340,2
0,0
0,0
0,0
49,4
49,4
49,4
190,7
190,7
0,0
0,0
Kauhajoki
149,5
69,5
80,0
0,0
0,0
Isojoki
Isojoki
37.03 Lapväärtinjoen valuma-alue
37.032
Isojoen yläosan va
Kotokeidas
37.04 Karijoen valuma-alue
37.043 Karijoen yläosan va
Mustaisneva
37.06 Kärjenjoen valuma-alue
37.064 Siironjoen yläosan a
37.067 Rytiluoman va
Tempakankeidas
Helmikäiskeidas
Isojoki
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Lapväärtinjoen vesistöalueella oli vuonna
2014 kiintoaineen osalta 7,6 t, typen 1,6 t ja fosforin 26 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli 79,8 t O2.
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen nettolisäys Lapväärtinjoen vesistöalueelle oli 0,21 mg/l, typen 4,1 µg/l ja fosforin 0,07 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,21 mg/l O2 vuonna 2014 (taulukko 102). Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Mustaisnevalta kohdistuen Karijokeen.
136
Taulukko 102. Lapväärtinjoen valuma-alueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut
vuonna 2014.
Vesistöalue
Suo
Brutto
CODMn
mg O2 /l
Kiintoaine
mg/l
Kok-N
µg/l
Kok- P
µg/l
Isojoki
0,21
0,19
0,35
0,02
0,01
0,02
4,1
1,5
2,8
0,07
0,01
0,01
Kauhajoki
0,39
1,90
0,002
0,01
9,2
44,4
-0,07
-0,33
Isojoki
Isojoki
0,45
0,88
0,45
0,07
0,16
0,05
9,3
20,3
7,0
0,33
0,31
0,66
Kunta
37 Lapväärtinjoen vesistöalue
37.03 Lapväärtinjoen valuma-alue
37.032
Isojoen yläosan va
Kotokeidas
37.04 Karijoen valuma-alue
37.043 Karijoen yläosan va
Mustaisneva
37.06 Kärjenjoen valuma-alue
37.064 Siironjoen yläosan a
37.067 Rytiluoman va
Tempakankeidas
Helmikäiskeidas
15.1
Karijoen valuma-alue 37.04
15.1.1
Mustaisneva (Kauhajoki)
Mustaisnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös
Mustaisneva sijaitsee osittain Lapväärtinjoen vesistöalueen Karijoen yläosan valumaalueella (37.043) ja osittain Kyrönjoen vesistöalueen Kainastonjoen Päntäneenjoen valumaalueella (42.097).
Mustaisnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1981. Alue ei ollut
tuotannossa vuosina 1983 ja 1997–2001. Tuotannossa oli 492,7 ha vuonna 2014. Kyrönjoen
vesistöalueelle johdettiin vuonna 2014 kuivatusvesiä 302,3 ha alalta ja Lapväärtinjoen vesistöalueelle 190,4 ha alalta.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät. Mustaisnevan
tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lapväärtinjoen vesistöalueelle purkuojaa pitkin
Karijokeen ja edelleen Lapväärtinjokeen ja Kyrönjoen vesistöalueella purkuojan kautta
Mustaisluomaan ja edelleen Päntäneenjoen kautta Kainastonjokeen.
Vesistötarkkailuhavaintopaikkoja on Mustaisluomassa, Päntäneenjoessa ja Karijoessa (2
paikkaa) sekä Kainastonjoessa. Kaikki havaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä.
Mustaisluoman vesi on ollut hyvin tummanruskeaa, hapanta, runsasravinteista sekä väriluvun ja CODMn:n perusteella humuspitoista (taulukko 103). Ajoittain esiintyvät korkeat ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien vaikutuksia. Mustaisluoma kulkee laajojen peltoalueiden poikki ja maatalouden lannoitusvaikutukset näkyvät
myös veden laadussa korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Päntäneenjoessa vesi ei ole väriltään yhtä ruskeaa kuin Mustaisluoman, sillä humusaineita joessa on ollut selvästi vähemmän (taulukko 103). Ravinnepitoisuudet ovat olleet kuitenkin korkeita. Kainastonjoessa
ravinnepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja sen vesi on myös erittäin sameaa ja rautapitoista (taulukko 103).
Vuonna 2014 Mustaisluoman vedessä oli aiempaa vähemmän ravinteita, rautaa ja humusta.
Päntäneenjoen rauta- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia, mutta fosforia
oli aiempien vuosien tapaan runsaasti. Vuonna 2014 Kainastonjoessa ravinnepitoisuudet
olivat korkeita kuten aiempina vuosina. Rautaa ja fosforia oli jopa aiempaa hieman enemmän, erityisen korkeita pitoisuuksia oli elokuussa 2014.
137
Taulukko 103. Mustaisnevan Kyrönjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
N
N
N
P
P
mg/l mg/l Pt
Mustaisluoma 2004-2013
281
minimi
4,6
1,9
200
maksimi
6,7 26,8
550
4.6.2014
6,4
6,7
225
20.8.2014
6,0 10,0
350
28.10.2014
5,4
6,8
170
248
Päntäneenjoki 2004-2013
178
minimi
6,1
<1
90
maksimi
7,5 51,9
275
4.6.2014
6,9
7,2
180
20.8.2014
7,2
5,4
180
28.10.2014
6,6
4,5
220
193
Kainastonjoki 2004-2013
227
minimi
6,2
4,0
140
maksimi
7,4 130,0
360
4.6.2014
7,0 16,0
240
21.8.2014
7,1 15,0
320
28.10.2014
6,4
9,8
180
keskiarvo 2014 6,8 13,6
247
FTU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
6,6
3,0
12,7
5,9
9,1
4,0
6,3
3,7
2,8
4,5
3,6
3,3
3,7
3,5
1253
740
2500
830
930
1300
1020
189
23
590
56
<5
330
51
20
82
25
<5
25
<5
97
59
160
86
95
55
79
7,6
3,0
35,1
4,3
5,7
5,1
5,0
6,3
3,9
9,4
5,0
6,9
6,3
6,1
1042
320
3700
560
550
1700
937
64
8
150
354
28
2800
45
16
71
49
78
49
78
92
51
220
76
130
57
88
17,6
6,2
60,4
18,0
27,0
13,0
19,3
9,2
5,8
14,1
7,2
10,3
10,9
9,5
1798
630
5800
870
1400
2900
1723
103
22
620
749
4
4700
65
23
150
40
200
40
200
133
64
270
130
240
73
148
31
31
65
65
110
110
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2265
1700
3180
2300
2000
1600
1967
44
30
83
33
46
45
41
1417
990
2600
1300
1500
1200
1333
25
8
71
22
15
33
23
3091
1400
7700
4000
4500
1800
3433
29
19
45
27
28
33
29
Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (18 kpl)
perusteella pintavalutuskentältä 1 Mustaisluoman suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,0 mg/l, Kok.N 1086 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 51 mg/l O2.
Mustaisnevan osuus Mustaisluoman valuma-alueesta (noin 6 km2) on suuri (48 %), joten jo
sen perusteella arvioituna kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy ainakin Mustaisluomassa.
Mustaisnevan osuus Päntäneenjoen valuma-alueesta (212 km2) on sen sijaan pieni (1,4 %) ja
Kainastonjoen valuma-alueesta (1080 km2) jo erittäin pieni, 0,3 %. Päntäneenjoen ja Kainastonjoen veden korkeat ravinnepitoisuudet kuvastavat lähinnä maatalouden hajakuormitusvaikutuksia, joihin verrattuna turvetuotannon vesistövaikutukset ovat vähäisiä.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Mustaisluoman pitoisuuksia selvästi (kokonaistyppi 723 µg/l, kokonaisfosfori 5,2 µg/l ja kiintoaine 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 38 mg/l). Sen sijaan Päntäneenjoessa vaikutukset olivat vähäisiä; typpi 20 µg/l, fosfori 0,2 µg/l ja kiintoaine 0,01 mg/l ja
CODMn bruttona 1,0 mg/l).
Karijoen vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta ja sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 104). Karijoen ylemmässä havaintopaikassa (Rantatarkka)
kuivatusvesien vaikutus näkyy ajoittaisina korkeina ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuuksina. Alemmassa havaintopaikassa (Ylikylä) näkyvät maatalouden hajakuormituksen
vaikutukset kohonneina fosforipitoisuuksina ja kuivatusvesien vaikutukset ovat lievempiä
kuin ylempänä. Vuonna 2014 Karijoen havaintopaikkojen vedessä oli vähemmän typpeä,
mutta enemmän fosforia kuin keskimäärin vuosina 2004–2013.
Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (5 kpl)
perusteella pintavalutuskentältä 2 Karijoen suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset piCopyright © Pöyry Finland Oy
138
toisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,2 mg/l, Kok.N 1274 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2. Erityisen alhaisia olivat kiintoaine- ja fosforipitoisuudet.
Mustaisnevan osuus Karijoen yläosan valuma-alueesta (40,6 km2) on 2,8 %, joten sen perusteella arvioituna Karijoen yläosalla kuivatusvesien lieviä vaikutuksia esiintyy. Mustaisnevan
osuus Karijoen valuma-alueesta (laskussa Lapväärtinjokeen 195 km2) on pieni (0,6 %), joten kuivatusvesien vaikutukset Lapväärtinjokeen ovat hyvin vähäisiä.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Karijoen pitoisuuksia suhteellisen vähän (kokonaistyppi 44 µg/l ja kiintoaine 0,01 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,9 mg/l). Kokonaisfosforia kuivatusvesissä oli vähemmän kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin.
Taulukko 104. Mustaisnevan Lapväärtinjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatutietoja 2004-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Karijoki, Rantatarkka 2004-2013
290
minimi
4,6
1,2
150
maksimi
7,0 98,0
500
3.6.2014
6,1
4,0
275
20.8.2014
5,4 12,0
400
16.9.2014
6,1
3,7
260
312
Karijoki, Ylikylä 2004-2013
237
minimi
6,1
1,5
180
maksimi
7,6 33,6
400
3.6.2014
7,2
5,6
225
20.8.2014
7,1
9,3
300
16.9.2014
7,1
4,6
240
255
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,2
1,7
15,3
2,0
7,2
1,5
3,6
3,5
2,8
4,3
3,2
3,2
3,2
3,2
1015
720
1600
780
1100
810
897
104
27
360
19
5
86
34
<5
34
<5
6,4
3,0
25,5
4,4
6,0
4,4
4,9
6,9
4,1
9,7
5,9
5,9
7,2
6,3
1016
500
1800
790
930
860
860
65
8,0
630
175
<5
1500
<5
18
<5
18
15.2
Kärjenjoen valuma-alue 37.06
15.2.1
Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki)
50
30
75
41
75
45
54
22
9
40
76
42
130
69
120
78
89
38
14
80
25
25
49
49
1761
1100
2700
1300
1900
1200
1467
47
35
85
44
58
38
47
1814
1100
2700
1700
2000
1700
1800
33
12
61
33
43
32
36
Helmikäiskeidas-Tempakankeidas-alueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 150/2006/4, dnro LSY 2004-Y-405, myönnetty 17.11.2006).
Helmikäiskeidas ja Tempakankeidas sijaitsevat Lapväärtinjoen vesistöalueen Kärjenjoen
Siironjoen yläosan valuma-alueella (37.064) ja osittain myös Rytiojan valuma-alueella
(37.067). Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin
1979 ja tuotanto 1981. Tuotannossa oli yhteensä 149,5 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutus sekä osalla alasta vain perustaso virtaamansäädöllä.
Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä Lapväärtinjokeen: 1. Ojamäenluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki, 2. Toristonluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki.
Kotokeidas 1 alueella on ympäristölupa ESAVI/375/04.08/2010. Vuonna 2013 Kotokeitaalla aloitettiin valmistelut 49,4 ha alalla ja ala oli valmistelussa myös vuonna 2014. Kotokeidas sijaitsee Isojoen yläosan valuma-alueella 37.032, mutta kuivatusvedet johdetaan Kärjenjoen valuma-alueelle reitille Toristonluoma-Siironjoki. Koko alalla vesienkäsittelymenetelmänä on pintavalutus.
139
Tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Siironjoessa purkuojien ylä- ja
alapuolella.
Siironjoen vesi on ollut tummanruskeaa, hyvin hapanta sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella humuspitoista (taulukko 105). Siironjoen vedessä on ollut runsaasti fosforia, mutta
typpiyhdisteitä suhteellisen vähän. Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan tuotantoalueen kuivatusvesien vaikutukset Siironjokeen ovat vedenlaadun perusteella hyvin vähäiset. Vuonna
2014 Siironjoen vedessä oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa enemmän ravinteita ja
rautaa. Kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella pitoisuudet olivat korkeampia kuin alajuoksulla, joten kuivatusvesivaikutukset olivat vuonna 2014 hyvin lieviä.
Helmikäiskeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (26
kpl) perusteella pintavalutuskentältä Siironjokeen purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 3,3 mg/l, Kok.N 715 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 23 mg/l O2. Helmikäiskeitailta lähtevien vesien
ainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia, joten kuivatusvesien vesistövaikutukset Siironjokeen olivat sen perusteella vähäiset.
Kotokeitaalla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (24 kpl) perusteella pintavalutuskentältä Siironjokeen purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 4,0 mg/l, Kok.N 1041 µg/l, Kok.P 25 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 66 mg/l O2. Kotokeitailta lähtevien vesien ainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia COD Mn-arvoa lukuun ottamatta,
joten kuivatusvesien vesistövaikutukset Siironjokeen olivat sen perusteella vähäiset.
Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivalumatilanteessa HelmikäiskeidasTempakankeidas-Kotokeitaan kuivatusvedet kohottivat Siironjoen yläosalla pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,9 µg/l ja kokonaistyppi 30 µg/l ja kiintoaine 0,2 mg/l sekä COD Mn
bruttona 1,7 mg/l).
Taulukko 105. Siironjoen vedenlaatutietoja 1999-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Siironjoki 1 yp.1999-2013
293
minimi
4,5
<1
180
maksimi
7,2 33,0
600
9.6.2014
6,7 11,0
420
5.8.2014
6,7 5,7
500
16.9.2014
6,5 16,0
390
keskiarvo 2014 6,6 10,9
437
Siironjoki 2 ap.1999-2013
267
minimi
4,9
<1
165
maksimi
7,3 39,0
450
9.6.2014
6,9 11,0
325
5.8.2014
7,0 3,3
360
16.9.2014
6,9 12,0
350
345
16
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
5,8
1,3
28,0
6,7
8,2
6,3
7,1
3,5
2,4
5,4
4,0
4,2
3,6
3,9
822
490
1300
990
1200
1000
1063
28
3
100
47
<5
130
29
33
29
33
7,0
2,2
40,0
6,3
6,7
7,1
6,7
4,6
2,9
11,4
5,2
5,9
5,3
5,5
886
520
1500
940
1100
950
997
27
4
110
90
<5
200
40
18
40
18
54
21
94
79
120
95
98
20
8,0
46
55
26
95
69
90
80
80
17
6
40
43
43
27
27
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2501
1100
4200
4200
4900
3900
4333
41
19
79
45
46
44
45
2427
1080
4000
3500
2900
3200
3200
39
18
60
41
40
41
41
TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38
Teuvanjoki virtaa Etelä-Pohjanmaalla koillis-lounaissuuntaisesti. Sen valuma-alueen pintaala on noin 542 km2 ja sijaitsee viiden kunnan, Kristiinankaupungin, Karijoen, Teuvan,
140
Kauhajoen ja Jurvan alueella. Järvet puuttuvat alueelta lähes kokonaan, mistä johtuen joen
virtaamavaihtelut ovat suuria. Kesän kuivina kausina virtaama saattaa tyrehtyä lähes kokonaan. Jokisuu sijaitsee Selkämeren rannalla, Kristiinankaupungin Pohjoislahdella.
Turvetuotantoalueita on Teuvanjoen vesistöalueella noin 260 ha, josta 129 ha Vapon omistuksessa Profeetannevalla. Vapon turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pinta-alasta on
0,3 %. Maatalouden piirissä valuma-alueesta on noin 20 %.
Teuvanjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla 1.11.2013–31.10.2014 oli 6,2 m3/s, kun vuosien
1971 - 2000 keskivirtaama on ollut 5,6 m3/s. Teuvanjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen
suuria loppuvuonna 2013 ja keväällä 2014 (kuva 44).
Kuva 44.
Teuvanjoen Puskamarkin päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.11.2014 ja vertailukaudella 19712000.
Teuvanjoen vesistöalueen Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen yläosan valuma-alueella. Profeetannevan tuotannossa oleva ala oli 129 ha vuonna 2014.
Vapon Profeetannevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia
Teuvanjoen vesistöalueella vuonna 2014 on arvioitu käyttäen Teuvanjoen Puskamarkin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (12,9 l/s*km2) ja valuma-alueen pinta-aloja sekä Profeetannevan vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
16.1
Profeetanneva (Teuva)
Profeetannevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös
Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen vesistöalueen Teuvanjoen yläosan valuma-alueella
(38.006). Profeettanevan turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto vuonna 1984. Vuonna 2014 oli tuotannossa 129 ha. Kaikki tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kosteikon avulla. Profeetannevan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Heiniluoman kautta Teuvanjokeen. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Heiniluomassa.
Heiniluoman vesi on ollut sameaa, tummanruskeaa sekä sekä väriluvun ja COD Mn:n perusteella hyvin humuspitoista (taulukko 106). Heiniluoman vedessä on ollut myös erittäin run-
141
saasti ravinteita. Vuonna 2014 Heiniluoman vedenlaatu oli yhtä heikkoa kuin aiemminkin ja
erityisen heikkoa se oli elokuussa 2014.
Profeetannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl)
perusteella kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin
CODMn-arvo oli 47 mg/l O2. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten kuivatusvesien vesistövaikutuksia ainakin Heiniluomassa esiintyy.
Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Profeetannevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2013 Teuvanjoen yläosalla pitoisuuksia hyvin vähän (nettolisäys: kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 20 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys
0,6 mg/l O2).
Taulukko 106. Heiniluoman vedenlaatutietoja 2004 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiintoaine
mg/l
Heiniluoma 2004-2013
minimi
5,1
maksimi
7,3
4.6.2014
6,9
21.8.2014
6,6
15.9.2014
7,0
keskiarvo 2014 6,8
17
20,6
<1
400,0
6,2
18,0
4,2
9,5
N
N
N
P
P
mg/l Pt FTU
273
180
400
250
440
250
313
12,0
3,5
110,0
4,8
21,0
6,7
10,8
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
4,7
3,2
9,1
4,7
4,3
5,4
4,8
1183
726
3400
850
1200
950
1000
86
<5
660
144
<5
1300
25
10
60
6
29
6
29
79
32
370
58
110
90
86
24
24
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
2301
1300
5000
2000
3500
2800
2767
43
17
76
39
44
43
42
VESISTÖYHTEENVETO
Vapo Oy läntisen Suomen yksikön turvetuotannon vuosien 2014–2018 vesistötarkkailuohjelman mukaisesti virtavesinäytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ja järvipistenäytteet kaksi kertaa vuodessa.
Vapon vedenlaatuhavaintopaikkoja oli vuoden 2014 tarkkailussa mukana yhteensä 445 kpl,
jotka olivat 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita. Järvihavaintopisteitä
oli tarkkailussa mukana 136 kpl ja virtavesipisteitä 309 kpl. Vesistötarkkailun painopiste oli
Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Vuonna 2014 EteläPohjanmaan ELY-keskuksen alueella vesistöhavaintopaikkoja oli yhteensä 134 kpl.
Talvi 2013–2014 oli lämpötiloiltaan Etelä-Pohjanmaalla tavanomaista lämpimämpi ja terminen talvi loppui jo helmikuussa 2014 eli selvästi tavanomaista aiemmin. Myös koko vuosi
2014 oli vertailujaksoa lämpimämpi. Sateiden osalta vuosi 2014 oli hyvin vaihteleva, mutta
sademäärät olivat normaalia alempia tai samaa suuruusluokkaa. Vuoden sateisin kuukausi
oli Kauhavalla ja Ähtärissä heinäkuu, mutta runsaasti sateita saatiin myös loka- ja marraskuussa. Tammi- ja huhtikuu 2014 olivat vähäsateisia kuten myös kesä- ja syyskuu.
Etelä-Pohjanmaan alueen turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset eri vesistöalueilla olivat pieniä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapon tuotannossa olevia turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 noin 11 200 ha 11 eri vesistöalueella. Etelä-Pohjanmaan ELY –
keskuksen alueen Vapon tuotannossa olevista tuotantoalueista noin 40 % sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella.
Vapon turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen nettovesistökuormitus Kyrönjoen vesistöalueella oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta noin 169 t, typen 21,4 t ja fosforin 0,56 t.
142
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Perhonjoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 25 t, typen 5,4 t ja fosforin 0,11 t ja vastaavasti Lapuanjoen vesistöalueen nettovesistökuormitukset olivat kiintoaineen osalta noin 36 t, typen 6,0 t ja fosforin
0,17 t.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueella oli vuonna
2014 kiintoaineen osalta 121 t, typen 18 t ja fosforin 0,5 t Muilla vesistöalueilla tuotantoalueita oli suhteellisen vähän ja siten kuormitukset vähäisiä.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien vesistövaikutukset
keskittyivät purkuojiin ja alapuolisiin pieniin 3.jakovaiheen valuma-alueisiin. Suurimmat
kuivatusvesien vesistövaikutukset 2.jakovaiheen valuma-alueista olivat Kyrönjoen Seinäjoen valuma-alueella. Yksittäistä tuotantoalueista suurimmat pitoisuuslisäykset tulivat Seinäjoen Haukinevalta kohdistuen Haasojaan ja Jalasjärven Iso-Korvanevalta kohdistuen Koronojaan.
18
VIITTEET
Forsberg, C & Ryding, S-O. 1980. Eutrophication parameters and trophic state indices in
30 Swedish waste receiving lakes. –Arch. Hydrobiol. 89:189-207.
Ilmatieteenlaitos 2015. Ilmastokatsaus 2014:1-12.
Leiviskä, V. 1993. Turvetuotannon ympäristönsuojelu. – Moniste, 67 s. Oulun yliopisto,
Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu.
Niskanen, I. 1998. Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. – Jyväskylän yliopisto Ympäristötutkimuskeskus. Tiedonantoja 151:1-24.
Pöyry Finland Oy 2013. Turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma
vuosille 2014-2018 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön toimialueella
Pöyry Finland Oy 2015. Vapo Oy - Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden päästötarkkailu vuonna 2014 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella.
Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T. 1997. Turvetuotannon
ympäristövaikutusten arviointi. - 116 s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä
Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O. 1998. Turve ympäristönhoidossa. – 94 s. Vapo
Oy, Jyväskylä
Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E. 1996.
Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. PohjoisPohjanmaan ympäristökeskus, Oulu.
Vasander, H (toim) 1998. Suomen suot. – 168 s. Suoseura ry, Helsinki
LIITE 1
Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
KokonaisNäyteNäköLämpöHappi,
Hapen
pH
syvyys
syvyys
syvyys
tila
liukoinen kyllästysaste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
10.2.2014 Halsuanjärvi, Halsua
2,0
1,0
0,9
0,5
11,2
78
5,6
1,8
0-1
0,5
1,8
1,0
0,5
17,3
8,2
86
6,8
9.7.2014 Hirvijärvi
4,6
0-2
0,6
4,6
1,0
0,6
23,7
9,8
115
6,4
4,6
3,6
0,6
16,3
3,1
31
7,1
4,5
0-2
0,7
4,5
1,0
0,7
23,2
5,1
60
6,9
4,5
3,5
0,7
16,7
< 0,1
<1
6,6
4,6
0-2
0,8
4,6
1,0
0,8
13,8
6,3
60
6,8
4,6
2,3
0,8
13,8
6,4
62
6,9
4,6
3,6
0,8
13,8
6,2
60
6,9
19.2.2014 Hämeenlampi, Ähtäri
1,3
0,7
0,6
1,2
8,6
61
5,5
1,7
0-1
0,6
1,7
0,7
0,6
19,9
3,0
33
5,8
5.2.2014 Iso Koirajärvi, Soini
1,8
1,0
0,6
0,3
9,3
64
4,8
2,3
1,0
0,6
2,3
1,3
0,6
20,3
2,9
32
5,8
11.3.2014 Iso Lauttajärvi, Soini
ei vettä
1,0
0-0,5
0,7
1,0
0,5
0,7
22,3
4,9
56
6,8
18.2.2014 Iso-Allasjärvi, Töysä
1,2
0,6
0,8
1,3
6,1
43
5,6
17.2.2014 Iso-Punsa, Soini
2,3
1,0
0,7
1,3
9,1
64
5,2
2,1
0-1
0,7
2,1
1,0
0,7
16,5
8,2
84
6,4
18.2.2014 Iso-Ruokonen
0,7
0,4
0,6
0,1
6,2
43
5,7
0,8
0-0,4
0,7
0,8
0,4
0,7
13,4
7,9
76
6,0
9.7.2014 Jalasjärvi
4,5
0-2
0,5
4,5
1,0
0,5
23,3
8,1
94
6,8
4,5
3,5
0,5
16,8
6,2
64
6,7
4,4
0-2
0,6
4,4
1,0
0,6
23,7
6,4
76
7,0
4,4
3,4
0,6
16,3
0,6
6
6,5
4,8
0-2
0,8
4,8
1,0
0,8
13,3
6,7
64
6,5
4,8
2,5
0,8
13,1
6,9
65
6,6
4,8
3,8
0,8
13,1
7,1
67
6,6
17.2.2014 Jokijärvi, Soini
2,8
1,0
0,6
1,9
7,9
57
5,4
2,6
0-1
1,0
2,6
1,0
1,0
22,1
6,2
71
6,4
18.2.2014 Kalliolampi
2,6
1,0
0,5
1,3
1,0
7
5,4
2,7
0-1
0,4
2,7
1,0
0,4
17,1
4,6
48
6,1
11.2.2014 Kauhajärvi, Lapua
14,4
1,0
0,7
1,4
10,8
77
6,0
14,4
5,0
0,7
3,0
8,5
63
6,2
14,4
10,0
0,7
3,5
5,8
44
6,0
14,4
13,3
0,7
3,8
2,4
18
6,2
14,0
0-2
0,8
14,0
1,0
0,8
22,2
8,5
97
7,0
14,0
5,0
0,8
15,6
7,4
74
6,8
14,0
10,0
0,8
14,6
6,7
66
6,7
14,0
13,3
0,8
13,5
5,6
53
6,7
6.2.2014 Kerttuanjärvi, Evijärvi
1,6
1,0
0,5
1,6
6,8
49
5,6
Kiintoaine
mg/l
1,7
Väriluku
Sameus
Kok-N
FNU
1,6
Sähkönjohtok.
mS/m
2,6
mg Pt/l
200
35,0
270
12,0
3,0
880
µg/l
730
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
<5
<5
Kok-P PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
16
1700
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
29
34,0
99
4
3200
25
38,0
6,1
5,4
1200
1500
19
98
15
180
110
91
16
27
6,5
8,2
1000
1300
<5
<5
<5
<5
120
250
20
81
6,7
6,7
6,8
3,2
1200
1200
1200
770
67
69
87
47
49
54
190
190
200
31
74
76
75
29,4
20,0
1,6
300
2,7
1300
42
12,6
1,3
3,4
330
300
1,3
1,2
2,5
3,0
890
700
21
<5
51
17
7
1200
1200
2,0
330
1,1
2,5
810
16
<5
12
8
1600
1,3
2,5
<1
135
250
300
1,8
3,1
1,0
3,9
5,1
2,9
1000
1300
850
93
86
100
31
19
37
730
1600
1100
5,5
<1
200
250
2,3
1,9
2,2
2,9
640
560
5
<5
35
17
2
1000
2000
6,3
250
2,3
2,6
610
<5
<5
34
<2
1600
38
45
16,9
37
16,0
22
32
40
18,0
24
28
6,7
39
36,0
6,4
6,5
1400
1300
<5
110
140
120
88
87
16
45
7,0
7,0
940
1400
<5
190
<5
150
110
99
23
33
6,4
6,4
6,4
3,6
1300
1400
1300
1100
72
68
64
61
63
65
120
110
110
32
31
30
30
29,4
15,0
1,6
330
2,6
1300
45
20,0
3,7
<1
225
350
2,7
1,7
3,0
3,3
810
1400
16
<5
63
63
8
1500
2200
8,2
1,1
350
275
240
240
260
2,0
2,3
2,5
3,2
5,8
2,8
7,1
7,2
8,5
10,4
1100
1500
<5
<5
72
9
9
8
11
5
2100
2100
2200
2100
2900
3,5
200
200
200
230
400
2,7
1,7
2,4
3,3
2,9
7,1
6,9
7,0
7,2
8,5
1000
6
110
49
43
46
57
49
11
1400
1500
1600
2000
2800
32
50
41,0
48
35
17,0
2,3
1500
28
46
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
pH
syvyys
syvyys
syvyys
tila
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
1,5
0-1
0,5
1,5
1,0
0,5
17,1
6,9
72
6,6
5.2.2014 Kivijärvi, syvänne
4,1
1,0
0,9
1,5
11,7
83
4,8
4,1
3,1
0,9
3,8
5,4
41
5,3
3,7
0-2
0,6
3,7
1,0
0,6
23,4
7,1
83
6,2
3,7
2,7
0,6
23,0
6,7
78
6,1
18.2.2014 Kolunjärvi, Soini
4,2
1,0
0,7
1,1
7,3
51
5,9
4,2
3,2
0,7
4,2
2,1
16
5,6
4,0
0-2
0,4
4,0
1,0
0,4
24,0
6,8
81
6,5
4,0
3,0
0,4
19,4
1,7
18
6,1
18.2.2014 Kuhajärvi, Kuortane
11,8
1,0
1,0
0,3
11,4
79
6,5
11,8
5,6
1,0
0,9
NA
NA
6,2
11,8
10,7
1,0
1,7
NA
NA
6,3
11,7
1,0
0,8
1,1
11,8
83
6,6
11,7
5,6
0,8
1,3
11,5
82
6,6
11,7
10,7
0,8
1,5
11,1
79
6,5
11,7
0-2
0,8
11,7
1,0
0,8
23,8
8,0
94
7,3
11,7
5,6
0,8
14,2
0,4
4
6,4
11,7
10,7
0,8
13,3
< 0,1
<1
6,5
18.2.2014 Kuivasjärvi, Alavus
1,3
0,7
0,8
0,7
3,5
24
5,7
1,2
0-0,5
0,5
1,2
0,6
0,5
24,4
6,4
77
6,6
17.2.2014 Kuninkaanlampi, Soini
3,1
1,0
0,5
0,5
1,7
12
5,9
3,1
2,1
0,5
1,8
1,5
11
6,4
3,7
0-2
0,5
3,7
1,0
0,5
15,9
5,0
50
6,7
3,7
2,7
0,5
11,8
< 0,1
<1
6,1
17.2.2014 Kyrösjärvi, Alavus
1,4
1,0
0,7
1,4
2,8
20
5,0
1,0
0,5
0,4
24,6
6,0
72
6,0
1,0
0-0,5
0,4
6.2.2014 Lauttalampi, Töysä
10,8
1,0
1,5
1,8
9,6
69
5,8
10,8
5,0
1,5
2,8
5,8
10,8
9,8
1,5
3,0
5,8
10,9
1,0
1,0
2,9
6,9
51
5,8
10,9
5,0
1,0
3,0
5,3
39
10,9
9,8
1,0
3,3
1,3
10
10,6
0-2
0,5
10,6
1,0
0,5
22,5
7,5
87
6,5
10,6
5,0
0,5
9,8
1,3
11
6,0
10,6
9,6
0,5
7,2
0,2
1
6,0
18.2.2014 Leväjärvi, Soini
3,3
1,0
0,6
1,5
7,8
56
5,9
3,3
2,3
0,6
3,6
2,9
22
5,8
2,9
0-2
0,6
2,9
1,0
0,6
16,6
6,4
66
6,9
10.2.2014 Liesjärvi, Ähtäri
2,4
1,0
1,3
0,3
12,5
86
5,8
2,2
0-1
0,9
2,2
1,0
0,9
23,8
7,3
87
6,5
5.2.2014 Maintainen MK, Soini
1,5
1,0
0,6
0,2
10,4
71
5,5
1,4
0-1
0,8
1,4
0,7
0,8
20,7
6,8
76
6,7
18.3.2014 Moksunjärvi, Ähtäri
11,1
1,0
1,0
2,1
10,2
74
5,7
11,1
5,5
1,0
2,2
10,3
75
5,7
Kiintoaine
mg/l
Väriluku
Sameus
Kok-N
FNU
Sähkönjohtok.
mS/m
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
mg Pt/l
7,7
<1
405
350
350
13,0
0,6
0,7
6,7
3,0
2,8
1400
840
21
<5
95
15
23
15
4700
1400
170
5,5
240
240
275
400
2,4
2,5
2,2
1,1
2,4
2,4
3,3
3,2
760
9
<5
35
30
23
32
<2
1400
1500
1900
2100
300
400
225
250
250
200
195
180
3,9
14,0
5,8
3,4
4,4
8,0
8,0
8,4
2,9
3,2
7,7
7,0
6,8
5,9
5,8
6,0
780
64
110
62
43
46
65
65
63
11
180
240
200
275
3,5
14,0
33,0
2,0
6,7
6,5
7,0
5,7
56
62
100
54
9
µg/l
Kok-P PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
a-klorofylli
µg/l
50,0
CODMn
mg/lO2
36
45
27,2
1,4
700
28
33
26,7
5,0
5,5
7,0
<5
<5
1500
1300
2500
4700
2000
1800
2000
1700
1600
1700
36
26
23
63,5
4,5
3,0
820
8
<5
1400
1900
3300
7200
2000
22
40
21,1
6,0
6,4
350
330
350
4,2
9,9
8,9
5,3
6,2
5,9
1200
1600
30
<5
110
32
41
25
3200
3800
4000
7,2
350
490
440
280
6,6
4,5
2,5
6,2
4,4
5,0
5,7
3,8
1300
180
<5
6
1400
1100
<5
<5
66
46
75
71
5000
12000
3000
2400
250
200
400
200
1,3
1,9
3,2
2,3
3,1
3,1
3,5
3,3
220
200
280
300
300
1,7
2,6
9,3
2,2
2,7
2,9
3,4
3,4
5,0
4,8
700
700
840
1200
14
6,3
<1
220
200
5,1
1,1
4,3
3,2
860
740
<5
3,2
1,4
140
400
2,4
1,3
3,0
3,6
570
1100
7,4
<1
250
220
220
4,9
1,1
NA
3,3
3,1
NA
1000
700
39
37
16,0
2,2
15,0
4
43
72
38
29,7
<1
1,6
980
25
29
41
32
760
1500
1600
2400
1800
31
28
15,1
4,5
1,6
<5
32
31
47
27
36
<2
1300
1900
3300
1800
2100
12
48
18
5
1800
1300
17
<5
28
44
<2
860
1800
20
<5
59
32
32
3
1800
1400
1400
27
41
19,0
26
30
6,4
18
45
48,1
31
30
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
pH
syvyys
syvyys
syvyys
tila
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
11,1
10,1
1,0
2,8
3,5
26
5,9
11,1
0-2
1,0
11,1
1,0
1,0
22,9
7,4
86
6,5
11,1
5,0
1,0
15,2
1,6
16
6,0
11,1
10,1
1,0
12,7
0,4
4
6,1
18.2.2014 Naarasjärvi, Soini
8,6
1,0
0,7
2,2
5,7
41
6,0
8,6
4,3
0,7
3,7
3,7
28
6,2
8,6
7,6
0,7
4,0
< 0,1
<1
6,3
8,1
0-2
0,8
8,1
1,0
0,8
17,0
7,6
78
7,0
8,1
4,0
0,8
16,6
7,4
76
7,0
8,1
7,1
0,8
12,3
< 0,1
<1
6,5
5.2.2014 Narssjön, Evijärvi
1,4
1,0
0,6
2,1
7,2
52
5,3
1,5
0-1
0,5
1,5
1,0
0,5
22,6
7,3
85
6,6
19.2.2014 Niemisvesi, Ähtäri
8,9
1,0
0,6
0,6
10,9
76
5,2
8,9
4,5
0,6
2,7
7,9
58
5,7
8,9
7,9
0,6
3,8
1,6
12
5,8
8,1
0-2
0,9
8,1
1,0
0,9
23,0
7,2
84
6,3
8,1
4,5
0,9
19,1
3,3
35
6,0
8,1
7,1
0,9
15,9
1,9
19
5,9
26.3.2014 Nummijärvi, Nummijärvi
2,3
1,0
1,2
4,2
10,5
81
6,1
2,3
0-1
1,0
2,3
1,0
1,0
24,9
8,8
106
7,3
19.2.2014 Putulanjärvi, Töysä
1,2
0,6
0,8
1,7
4,9
35
5,7
1,1
0-0,5
0,4
1,1
0,6
0,4
25,6
5,3
64
6,7
19.3.2014 Ranta-Töysä, Alavus
8,3
1,0
0,9
2,1
11,0
80
6,4
8,3
4,0
0,9
2,2
10,4
76
6,4
8,3
7,0
0,9
4,7
0,8
6
6,4
7,9
0-2
0,7
7,9
1,0
0,7
16,3
8,4
85
7,0
7,9
4,0
0,7
15,8
7,7
78
7,0
7,9
6,9
0,7
15,6
7,5
76
7,0
18.2.2014 Ruokonen, Naarasneva
1,6
1,0
0,7
1,4
8,4
60
5,8
1,6
0-0,5
0,7
1,6
1,0
0,7
17,7
7,5
79
7,0
19.2.2014 Saarijärvi, Alavus
ei vettä, ruoppaus käynnissä
1,3
0-0,5
0,4
1,3
0,5
0,4
26,3
7,7
96
6,6
17.2.2014 Saarijärvi, Kuortane
1,5
1,0
0,8
1,6
7,7
55
5,7
1,4
0-0,5
0,5
1,4
0,7
0,5
24,8
6,1
74
6,4
6.2.2014 Savilampi, Ähtäri
3,4
1,0
1,0
2,0
9,3
67
5,9
3,4
2,5
1,0
3,7
6,1
3,5
0-2
0,7
3,5
1,0
0,7
22,6
6,5
76
6,8
3,5
2,5
0,7
17,8
0,4
5
6,3
11.2.2014 Sääksjärvi, Vimpeli
1,7
1,0
0,6
1,5
9,9
71
5,8
1,6
0-0,5
0,4
1,6
1,0
0,4
16,0
6,2
62
6,5
5.2.2014 Tekolampi, Evijärvi
1,9
1,0
1,9
1,8
10,2
73
4,0
1,6
0-1
1,6
1,6
1,0
1,6
23,4
8,8
104
3,8
Kiintoaine
mg/l
Väriluku
Sameus
Kok-N
FNU
NA
Sähkönjohtok.
mS/m
NA
mg Pt/l
220
2,3
µg/l
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
180
180
260
275
300
600
1,6
2,4
13,0
1,4
2,3
30,0
2,6
3,0
3,4
4,5
4,7
5,8
580
11
<5
150
165
325
275
2,5
3,1
8,9
3,3
3,9
3,8
5,6
10,8
Kok-P PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
53
2500
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
7,9
<1
1000
27
25
37
24
24
59
2
25
25
33
56
<2
190
1500
3200
1500
1700
6200
20
37
12,0
3,6
2,3
760
7
<5
2300
1200
NA
8500
1900
23
39
24,3
11,0
<1
250
275
250
350
8,7
0,8
1,1
5,1
7,7
2,8
2,6
3,0
1000
700
<5
<5
70
20
24
48
5
3300
1500
1600
2900
3,3
140
170
180
150
1,8
2,3
2,2
2,1
2,5
2,7
2,9
3,5
510
11
<5
23
29
30
29
2
850
1300
1500
880
25
39
12,2
1,6
1100
20
21
23,5
6,4
2,6
50
350
7,6
2,4
3,2
11,1
830
2000
<5
<5
40
46
2
920
1900
4,5
5,8
440
200
180
330
6,3
7,1
6,5
21,0
8,4
4,6
4,8
7,6
1300
880
32
<5
110
61
62
79
22
4300
1600
1500
4400
5,9
100
120
120
275
4,6
4,8
6,2
1,4
4,9
5,0
5,0
5,0
820
19
12
81
72
78
24
23
2700
2700
2700
1100
14
44
21,2
40
22
24,0
1,0
1200
21
38
29,0
6,6
150
4,3
4,6
800
<5
<5
37
2
1100
11,0
4,6
300
275
6,8
3,8
6,9
5,3
1400
1100
9
<5
92
44
5
2100
2400
10,0
<1
390
300
350
9,0
1,4
2,1
4,3
4,2
4,5
1300
1300
<5
<5
64
29
37
<2
4000
1300
1600
4,0
230
280
300
3,0
6,5
2,5
3,8
4,0
6,1
880
12
<5
43
56
6
<2
1200
2200
2400
23
65,2
38
39
41,7
37
45
14,2
2,3
1500
33
43
47,0
22,0
2,7
400
30
21,0
1,5
4,4
28,8
1500
760
300
8
140
4
12
4500
730
<1
<5
< 0,5
27,8
230
26
140
<5
<2
140
34
3
1,8
< 0,5
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
pH
syvyys
syvyys
syvyys
tila
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
10.2.2014 Ullavanjärvi
2,0
1,0
0,8
1,7
10,4
75
6,1
2,1
1,0
0,7
17,1
8,8
91
7,0
2,1
0-1
0,7
5.2.2014 Ulvonjärvi, Soini
5,2
1,0
0,9
2,0
8,1
59
5,5
5,2
3,0
0,9
4,1
2,5
19
6,0
5,2
4,3
0,9
4,3
1,8
14
6,1
5,3
0-2
1,1
5,3
1,0
1,1
22,8
7,1
82
6,5
5,3
3,0
1,1
21,3
5,1
57
6,3
5,3
4,3
1,1
14,9
< 0,1
<1
6,2
12.3.2014 Varpulan Tekojärvi
4,5
1,0
1,2
2,5
10,0
74
5,3
4,5
2,5
1,2
2,5
10,1
74
5,1
4,5
3,5
1,2
2,6
8,2
60
5,2
4,5
0-2
0,6
4,5
1,0
0,6
16,3
8,2
84
5,9
4,5
2,3
0,6
15,8
7,9
80
5,9
4,5
3,5
0,6
15,7
7,8
79
5,9
11.2.2014 Vähä Suojärvi
2,9
1,0
1,1
0,3
12,7
87
6,1
2,3
0-1
0,9
2,3
1,0
0,9
23,6
7,2
85
6,5
18.2.2014 Vähä-allasjärvi Alavus
1,0
0,5
0,6
0,3
2,1
15
5,7
1,1
0-0,5
0,4
1,1
0,5
0,4
25,1
7,4
90
6,9
18.3.2014 Vähä-Peränne, Ähtäri
14,5
1,0
1,5
1,7
11,0
79
6,4
14,5
5,0
1,5
1,7
11,3
81
6,3
14,5
10,0
1,5
1,9
11,3
82
6,3
14,5
13,5
1,5
2,0
7,2
52
6,3
14,1
0-2
0,9
14,1
1,0
0,9
24,1
7,6
91
6,9
14,1
5,0
0,9
15,7
1,4
14
6,4
14,1
10,0
0,9
13,1
0,6
5
6,4
14,1
13,1
0,9
12,1
0,2
2
6,5
19.3.2014 Ähtärinjärvi, Ähtäri
18,9
1,0
1,8
1,8
11,9
86
6,4
18,9
5,0
1,8
1,8
11,1
80
6,4
18,9
10,0
1,8
2,0
8,8
64
6,4
18,9
15,0
1,8
2,5
7,5
55
6,4
18,9
17,5
1,8
2,6
6,2
46
6,4
18,7
0-2
1,0
18,7
1,0
1,0
22,3
7,6
87
7,0
18,7
5,0
1,0
22,0
7,0
80
6,9
18,7
10,0
1,0
15,0
4,6
45
6,5
18,7
15,0
1,0
14,5
4,3
42
6,5
18,7
17,7
1,0
14,6
4,2
41
6,5
Kiintoaine
mg/l
1,2
9,5
Väriluku
Sameus
Kok-N
FNU
2,1
3,4
Sähkönjohtok.
mS/m
4,6
3,5
mg Pt/l
200
180
<1
400
350
400
1,3
5,5
11,0
3,3
3,6
4,0
1200
2,9
270
300
360
250
250
250
5,9
9,0
57,0
1,2
3,0
2,8
3,0
3,1
4,3
3,0
3,0
3,3
870
200
240
140
180
1,8
1,6
1,6
1,2
2,7
2,6
2,5
3,0
µg/l
1100
830
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
<5
<5
Kok-P PO4-P Rauta
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
27
1900
45
<2
2200
a-klorofylli
µg/l
CODMn
mg/lO2
27
21
22,0
33
50
60
2000
3300
4400
44
32,0
2,3
<5
<5
840
50
61
82
23
24
26
3
34
30
33
3
2100
2600
8500
1800
1900
2200
34
33
21,0
3,6
1,0
670
10
<5
630
1700
1700
1800
1200
25
26
17,0
4,4
4,0
170
350
2,7
2,9
3,0
6,7
710
1500
6
<5
44
28
<2
1400
2400
4,7
<1
220
165
150
150
165
4,2
0,9
NA
NA
NA
5,4
3,7
NA
NA
NA
1000
670
7
<5
52
29
28
27
41
<2
1500
820
850
840
1400
4,0
120
150
150
120
150
130
150
165
165
2,7
2,5
4,6
5,7
0,8
0,6
0,7
0,9
1,3
3,7
4,3
4,6
5,1
3,9
4,0
4,3
4,6
4,7
570
8
<5
3
750
35
31
35
39
23
21
25
27
30
700
1000
1400
1500
590
590
640
670
750
110
110
120
130
130
3,2
3,0
1,6
1,9
2,3
3,8
3,8
4,0
4,0
4,1
620
600
680
710
710
24
23
23
28
30
<2
23
43
26,0
27
23
13,0
<1
18
22
10,0
2,2
11
<5
440
420
620
700
770
19
18
19
20
19
LIITE 1
Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö- Happi,
Hapen
pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
26.5.2014 Ahvenjoki ap
0,4
0,1
0,4
16,3
6,6
9,0
350
0,3
0,0
0,2
20,8
6,6
7,3
250
0,4
0,1
0,4
6,6
6,5
5,8
320
26.5.2014 Ahvenjoki yp
0,4
0,1
0,4
17,6
6,3
5,0
150
0,3
0
0,3
22,6
6,6
3,0
200
0,4
0,1
0,4
6,6
6,5
3,0
130
27.5.2014 Alajoki
1,5
0,3
0,5
6,4
5,7
9,3
300
19.8.2014 Alajoki
0,5
0,2
0,3
13,1
6,7
4,8
220
15.9.2014 Alajoki
0,2
8,6
6,5
5,0
300
15.5.2014 Alemman Saralammen luusua
0,1
7,4
5,5
6,0
220
0,1
0,2
15,5
5,5
7,3
450
1,0
0,1
0,3
12,7
5,6
10,0
550
26.5.2014 Haapaluoma
1,3
0,6
0,4
13,2
6,0
39,0
330
0,6
0,1
0,2
14,0
6,7
8,0
550
1,0
0,1
0,3
6,5
6,6
5,6
250
27.5.2014 Haasoja
1,2
0,5
0,4
9,3
5,1
24,0
400
18.8.2014 Haasoja
0,4
0,1
0,4
13,2
6,3
5,5
200
27.10.2014 Haasoja
0,6
0,1
0,5
5,9
4,8
8,8
180
14.5.2014 Hanhisalonjoki
0,7
0,1
0,4
7,8
6,5
4,9
220
1,0
0,5
0,7
19,1
6,6
8,5
300
0,8
0,4
0,7
7,2
6,9
5,3
200
4.6.2014 Heiniluoma mts
0,6
0,1
0,6
13,8
6,9
6,2
250
0,5
0,1
0,3
12,1
6,6
18,0
440
0,4
0,1
0,4
10,5
7,0
4,2
250
11.6.2014 Hirvijoki Liikaluoman ap
0,6
0,1
0,3
14,1
6,6
11,0
330
0,3
0,1
0,3
14,8
7,1
5,8
500
0,8
0,1
0,4
7,4
6,6
4,8
170
11.6.2014 Hirvijoki Liikaluoman yp
1,1
0,1
0,4
14,3
6,6
9,0
300
0,8
0,1
0,2
15,6
7,1
2,2
495
1,1
0,1
0,4
7,3
6,6
4,3
100
7.5.2014 Hirvijoki, Alavalli
0,3
0,1
0,3
5,3
12,0
95
5,3
5,2
180
0,3
0,1
0,3
12,3
8,5
79
6,5
4,6
350
0,4
0,1
0,4
7,6
6,6
5,3
170
27.5.2014 Hokkasenpuron Hokkaskylä
0,6
0,4
0,4
8,3
4,9
7,4
385
0,4
0,1
0,4
13,0
6,4
3,0
390
0,1
8,1
6,3
3,0
350
14.5.2014 Hongistonoja H-järvien ap
0,3
0,1
0,3
8,0
5,8
4,4
330
0,3
0,2
0,3
21,9
6,1
3,0
300
0,3
0,2
0,3
7,0
6,5
5,6
240
14.5.2014 Hongistonoja Norppa
0,7
0,2
0,4
6,8
6,2
2,7
250
0,3
0,2
0,3
19,1
6,1
1,4
360
0,2
0,1
0,2
7,2
6,7
6,7
200
10.6.2014 Ikkelänjoki ap
1,0
0,2
0,3
13,8
6,8
7,0
220
0,4
0,1
0,3
12,1
5,6
6,6
320
Sameus
FNU
6,8
8,5
8,1
4,1
4,9
4,8
1,8
7,5
3,8
1,1
1,6
4,4
16,0
16,0
7,2
16,0
14,0
9,3
3,9
7,6
7,0
4,8
21,0
6,7
5,5
9,8
5,1
5,6
8,3
4,5
5,2
5,0
5,3
1,9
2,4
1,9
2,9
2,9
8,8
2,9
3,9
4,5
6,9
4,9
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
6,7
1300
6,0
1400
7,6
3000
6,3
970
5,4
1100
22,2
1500
2,7
870
4,0
540
3,5
820
2,2
580
2,9
1000
4,2
2100
5,5
1900
7,0
1700
8,1
1500
8,9
2900
15,3
1100
13,6
2100
3,4
850
4,6
1000
5,2
760
4,7
850
4,3
1200
5,4
950
4,5
990
9,1
1100
6,3
1400
4,3
1000
8,5
1100
6,0
1300
5,9
740
5,0
1100
6,9
1500
3,0
1000
2,9
770
3,1
990
2,7
820
3,9
820
4,5
750
3,0
680
3,9
980
3,9
620
4,1
790
3,5
1100
NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
62
3400
140
47
79
18
3500
75
2600
74
1400
110
10
60
5
2400
87
1900
35
1800
6
<5
43
11
2600
46
2300
24
980
11
<5
58
<2
2000
130
4800
150
4200
38
44
200
81
6600
80
2600
79
3700
310
84
76
22
3200
180
3200
23
1700
88
26
43
8
4000
33
2500
58
2000
6
29
110
24
3500
90
2800
66
2400
37
45
150
78
4400
45
1500
62
2400
19
6
130
61
4500
43
1500
42
1600
22
43
72
22
2100
53
1500
44
1300
6
<5
60
16
1500
66
1500
24
1800
32
<5
33
3
1900
33
2600
25
1900
5
<5
45
7
3000
35
2300
59
2700
95
11
54
10
2200
CODMn
mg/lO2
43
27
56
20
22
17
45
22
38
30
46
70
58
53
40
64
24
26
31
38
27
39
44
43
39
31
32
40
31
33
26
41
31
56
40
47
43
38
27
36
45
27
23
47
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
0,5
0,1
0,5
5,5
6,3
3,0
170
10.6.2014 Ikkelänjoki yp
0,8
0,2
0,5
13,4
6,9
9,0
200
0,4
0,1
0,3
12,1
5,5
6,8
330
0,4
0,1
0,4
5,4
6,3
2,3
150
26.5.2014 Jukaluoma, Jalasjärvi
0,3
0,1
0,3
12,6
5,2
18,0
420
0,4
0,1
0,4
11,9
5,2
5,0
350
0,7
0,1
0,4
6,5
5,2
2,9
160
11.6.2014 Juupaluoma
0,2
0,1
0,2
16,0
6,2
5,0
385
0,3
0,1
0,3
12,3
6,8
9,0
600
0,2
0,1
0,2
7,0
6,5
4,3
250
26.5.2014 Järviluoma
0,0
0,0
0,0
13,7
6,4
66,0
25
0,5
0,1
0,3
13,7
6,7
8,0
110
0,3
0,1
0,3
5,3
6,3
4,5
45
10.6.2014 Kaidesoja, Tupala mts
0,4
0,1
0,3
15,2
5,7
3,3
330
0,1
0,2
14,6
6,4
13,0
455
0,2
0,1
0,2
8,5
6,3
7,3
300
15.5.2014 Kaijanpuro, Mustasuo
0,2
0,1
0,2
3,8
5,5
5,0
250
0,2
0,1
0,2
16,2
6,6
6,5
360
0,3
0,1
0,3
5,8
5,0
2,7
200
4.6.2014 Kainastonjoki Kainasto
0,2
0,1
0,2
17,5
7,0
16,0
240
0,5
0,1
0,3
13,8
7,1
15,0
320
1,5
0,1
0,5
6,9
6,4
9,8
180
3.6.2014 Karijoki Rantatarkka
0,4
0,1
0,4
12,5
6,1
4,0
275
0,4
0,1
0,4
12,1
5,4
12,0
400
0,4
0,1
0,4
7,0
6,1
3,7
260
3.6.2014 Karijoki Ylikylä
0,2
0,1
0,2
13,1
7,2
5,6
225
0,2
0,1
0,2
12,8
7,1
9,3
300
0,2
0,1
0,2
7,8
7,1
4,6
240
27.5.2014 Kelpäkinpuro
0,3
0,1
0,3
8,5
5,6
4,7
420
0,2
0,1
0,2
19,9
5,6
4,0
700
0,2
0,1
0,2
2,8
6,5
5,6
450
11.6.2014 Kihniänjoki (Luomajoki) ap
0,6
0,1
0,3
15,1
540,0 10,0
300
0,5
0,1
0,3
14,0
6,7
2,8
250
0,9
0,1
0,5
5,5
6,1
6,2
170
11.6.2014 Kihniänjoki (Luomajoki) yp
0,7
0,1
0,5
15,0
5,6
5,0
275
0,7
0,1
0,4
14,0
6,6
1,7
250
0,8
0,1
0,5
5,3
5,8
3,7
200
11.6.2014 Kihniänjoki, Jokela
0,6
0,1
0,4
15,2
5,7
5,5
250
0,8
0,1
0,4
14,6
6,6
2,8
300
0,9
0,1
0,4
6,9
6,1
3,6
180
11.6.2014 Kihniänjoki, Ketola
0,4
0,1
0,5
15,1
5,8
7,0
330
0,8
0,1
0,4
14,7
6,8
3,7
360
0,7
0,1
0,4
6,5
6,2
3,7
170
19.5.2014 Kivipuro
0,3
0,2
0,3
14,1
5,5
4,0
250
Sameus
FNU
3,0
7,2
5,2
2,7
6,0
1,7
2,8
2,2
10,0
4,2
30,0
8,5
4,9
2,1
11,0
4,0
4,6
6,3
2,8
18,0
27,0
13,0
2,0
7,2
1,5
4,4
6,0
4,4
4,2
6,9
9,4
4,2
13,0
6,7
2,8
12,0
3,6
3,1
5,4
2,9
3,6
12,0
3,3
3,5
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
3,8
780
4,1
770
3,3
1100
3,8
790
3,4
1300
4,5
1000
5,2
1000
3,2
830
4,8
1200
5,1
970
50,3
1500
48,2
1600
59,7
1500
3,0
910
3,5
1100
3,3
910
2,9
1000
3,7
1000
3,9
1000
7,2
870
10,3
1400
10,9
2900
3,2
780
3,2
1100
3,2
810
5,9
790
5,9
930
7,2
860
4,4
1500
4,0
1600
4,8
1200
3,9
1000
6,0
860
5,1
1000
3,7
1000
5,5
800
4,6
1100
2,5
800
3,6
820
3,5
880
3,2
990
5,5
910
4,0
820
4,4
850
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
32
1500
53
2400
94
15
56
10
2500
31
1500
54
2800
15
<5
39
8
2100
35
1900
39
2600
8
<5
67
20
5300
40
2800
170
3000
73
<5
130
31
1200
37
430
43
2000
9
11
140
47
6900
82
3400
39
1800
14
<5
95
33
3300
53
1800
130
4000
40
200
240
110
4500
73
1800
41
1300
34
<5
75
25
1900
45
1200
69
1700
<5
18
120
49
2000
78
1700
71
2900
360
<5
140
59
5700
94
3900
43
1900
19
<5
84
28
4500
37
1600
37
1700
21
<5
68
21
4000
32
1400
34
1700
5
14
56
14
3000
30
1600
36
2100
14
<5
88
28
4900
30
1600
36
2000
CODMn
mg/lO2
28
22
46
28
61
55
47
43
49
32
12
19
8
40
46
35
40
41
52
27
28
33
44
58
38
33
43
32
63
78
50
42
28
30
41
26
35
34
30
32
43
34
32
46
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
6.8.2014 Kivipuro
0,3
0,2
0,3
18,6
5,3
8,8
390
8.9.2014 Kivipuro
0,2
0,1
0,2
11,5
4,5
14,0
250
27.5.2014 Kolunjoki
1,5
0,3
0,4
11,3
5,6
6,8
300
19.8.2014 Kolunjoki
0,4
0,2
0,4
16,6
6,6
2,1
315
15.9.2014 Kolunjoki
0,2
12,7
6,6
2,5
300
27.5.2014
Kortteisen luusua, Ähtäri
1,1
0,4
0,4
12,8
5,9
6,4
200
21.8.2014
0,5
0,0
0,5
16,3
6,1
5,0
260
16.9.2014
0,3
0,1
0,3
14,4
6,2
6,1
220
3.6.2014 Kotokeidas lo3
0,2
0,1
0,2
19,1
5,0
5,2
385
0,2
0,1
0,2
18,9
4,8
6,2
480
0,2
0,1
0,2
8,2
5,2
5,0
400
26.5.2014 Kuivasjärvi luusua
0,6
0,1
0,6
19,0
6,3
6,3
220
0,1
0,2
17,2
6,4
14,0
225
0,8
0,1
0,4
12,5
6,4
5,2
270
12.5.2014 Kukkolanjoki
0,7
0,1
0,6
8,8
6,2
5,4
200
1,0
0,3
0,3
17,0
6,3
3,5
200
0,6
0,1
0,6
11,7
6,3
9,7
240
13.5.2014 Kuninkaanjoki
0,5
0,1
0,5
3,4
5,8
9,3
330
0,2
0,1
0,2
16,7
6,6
1,9
500
0,2
0,1
0,2
6,8
6,8
3,7
250
26.5.2014 Kätkänjoki
1,5
1,0
0,6
16,1
6,6
24,0
200
0,2
0,4
15,7
6,9
6,5
220
1,5
0,2
0,3
5,0
6,5
7,9
160
26.5.2014 Kätkänjoki 1
1,0
0,1
0,7
16,0
6,6
24,0
225
0,2
0,5
15,7
6,9
6,0
225
0,6
0,2
0,3
4,8
6,4
5,3
140
10.6.2014 Lapinluoma
0,4
0,2
0,2
13,8
6,8
9,0
325
0,1
0,1
0,1
16,0
6,9
4,7
330
0,2
0,1
0,2
5,0
5,8
85,0
200
12.5.2014 Latojoki ap
0,6
0,1
0,6
6,1
6,7
2,2
200
0,4
0,1
0,3
13,1
7,0
5,5
300
0,3
0,1
0,3
7,2
7,0
3,6
200
12.5.2014 Latojoki yp
0,4
0,1
0,4
6,4
6,7
2,6
200
0,3
0,1
0,3
14,2
7,0
29,0
385
0,4
0,1
0,4
7,6
6,8
10,0
150
13.5.2014 Levijoki alajuoksu
1,8
0,1
0,7
7,4
6,7
6,0
180
1,0
0,2
0,3
14,1
6,9
4,3
200
0,8
0,1
0,6
8,6
6,9
3,4
160
27.5.2014 Leväjoki
0,6
0,3
0,5
14,2
6,7
12,0
250
19.8.2014 Leväjoki
0,4
0,2
0,4
16,8
6,7
2,5
270
16.9.2014 Leväjoki
0,2
0,1
0,2
12,3
6,9
3,2
230
9.6.2014 Liikaluoma, Jalasjärvi
0,4
0,2
0,4
12,8
6,6
7,0
250
0,3
0,1
0,3
12,0
6,8
5,5
220
0,3
0,1
0,3
6,3
5,8
5,3
180
Sameus
FNU
6,1
6,8
2,3
2,9
2,0
2,1
2,4
2,0
3,8
5,2
3,6
2,4
4,7
3,0
2,3
1,8
2,8
3,9
5,2
4,1
12,0
8,4
5,3
6,6
9,5
4,8
5,0
6,0
6,4
2,9
7,7
5,1
3,8
15,0
12,0
4,1
9,7
2,8
4,5
4,8
2,6
3,5
7,4
3,3
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
9,6
1100
11,4
840
2,8
850
3,1
740
3,0
670
2,2
570
2,3
620
2,4
690
2,4
800
3,0
1100
2,7
830
5,3
850
5,4
1400
5,3
1200
2,5
580
2,7
880
2,9
860
3,1
1100
4,2
1300
4,4
890
4,8
1100
5,2
680
5,8
1400
4,5
620
5,1
800
5,3
1100
3,2
910
3,3
900
3,8
1300
4,4
760
5,5
1100
6,2
650
4,8
850
5,8
1400
6,5
890
3,8
690
4,1
1400
4,6
770
4,0
1000
4,9
920
4,9
790
4,1
960
4,6
890
5,1
1100
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
170
<5
92
31
3800
54
2400
37
1300
7
<5
56
16
2400
54
2200
25
1100
<5
37
<2
1800
31
1600
49
2000
84
<5
71
21
2600
45
2100
70
1800
<5
<5
140
16
3400
110
2600
24
800
8
<5
44
2
900
44
1300
52
1800
24
65
98
31
4700
47
2800
77
2500
30
44
69
17
2700
66
1800
65
2300
36
47
65
15
2700
59
1900
79
2700
43
43
94
35
2300
58
1900
26
1100
<5
<5
110
25
4000
43
2000
33
1400
<5
<5
280
38
5700
110
3700
40
1300
<5
110
68
10
2000
41
1400
57
1200
23
19
78
23
2300
53
1500
58
2500
17
60
78
27
2300
38
1400
CODMn
mg/lO2
43
35
43
31
33
30
26
24
54
72
51
27
40
32
29
30
33
49
54
36
27
18
30
28
19
34
41
39
55
30
33
25
28
47
28
25
26
23
35
30
30
35
27
40
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
11.6.2014 Liikaluoma, Peräseinäjoki
0,5
0,1
0,3
12,3
6,5
15,0
330
0,2
0,1
0,1
13,4
7,0
20,0
650
0,7
0,1
0,4
8,0
6,6
5,7
100
4.6.2014 Lintuluoman kanava
0,3
0,1
0,3
15,1
6,0
3,6
200
1,0
0,1
0,4
13,2
6,5
5,5
280
0,9
0,1
0,4
6,8
4,9
2,8
260
4.6.2014 Lohiluoma Latvala
0,2
0,1
0,2
17,7
7,2
6,2
220
1,0
0,1
0,4
12,7
6,7
11,0
440
0,4
0,1
0,3
3,9
6,6
10,0
280
4.6.2014 Lohiluoma Tuomi
0,1
0,1
0,1
16,5
7,0
5,4
165
0,2
0,1
0,2
12,0
7,1
6,5
300
0,2
0,1
0,2
3,8
6,6
4,1
250
15.5.2014 Luomanpuro
0,1
3,3
4,6
6,0
250
0,1
0,2
13,0
6,6
5,3
200
0,3
0,1
0,3
7,8
6,3
3,3
220
6.8.2014 Löyhinginoja, Valli
ei vettä
29.10.2014 Löyhinginoja, Valli
0,4
0,1
0,4
7,8
6,5
3,7
160
27.5.2014 Löytöjoki
1,2
0,4
0,4
8,1
5,3
2,2
360
0,4
0,2
0,2
12,0
6,5
3,3
360
0,2
8,2
6,0
17,0
660
7.5.2014 Madesluoma, ap
0,4
0,2
0,4
5,4
12,0
95
5,3
5,2
180
0,3
0,1
0,3
11,2
8,9
81
6,7
6,5
270
0,6
0,1
0,5
7,7
6,4
5,0
170
7.5.2014 Madesluoma, yp Pärinkylä
0,2
0,1
0,2
3,7
12,5
95
5,0
5,3
165
2.9.2014 Madesluoma, yp Pärinkylä
0,2
0,1
0,2
11,1
9,0
82
6,6
2,8
180
29.10.2014
14.5.2014
21.8.2014
25.9.2014
26.5.2014
27.8.2014
27.10.2014
19.5.2014
6.8.2014
8.9.2014
4.6.2014
20.8.2014
28.10.2014
15.5.2014
11.8.2014
29.10.2014
12.5.2014
18.8.2014
16.9.2014
Madesluoma, yp Pärinkylä
Majoinpuro, Ahvenlamminsuo
Matoluoma, Jalasjärvi
Mertapuro
Mertapuro
Mertapuro
Mustaisluoma
Mustaisluoma
Mustaisluoma
Myllypuro, Mustasuo
Myllypuro, Mustasuo
Myllypuro, Mustasuo
Myllypuro, Naarasneva
0,4
0,7
0,2
0,4
0,6
0,4
0,5
0,3
0,3
0,1
0,3
0,3
0,4
0,8
1,0
1,0
ei vettä
0,2
Sameus
FNU
5,5
44,0
6,4
1,8
4,7
2,2
4,4
8,2
13,0
3,4
7,8
4,7
1,2
4,9
1,3
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
5,3
1200
15,1
3600
8,2
1900
2,8
600
3,1
660
3,2
810
6,1
1200
6,2
1600
7,1
1900
5,7
1000
6,8
1400
6,7
1900
2,8
640
2,8
510
2,5
500
2,9
1,2
6,9
3,7
4,7
5,5
4,2
3,1
2,0
6,9
2,7
4,0
4,2
4,9
4,9
4,8
4,1
3,6
1300
950
900
1400
600
920
1100
650
640
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,2
0,2
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,1
0,2
0,1
0,4
0,4
0,2
0,4
0,3
0,2
0,2
0,3
0,2
0,1
0,3
0,3
0,4
0,3
0,3
0,3
7,4
7,0
13,1
5,1
18,5
14,1
5,8
12,5
18,1
10,5
12,3
12,6
6,5
4,0
20,9
6,2
6,2
6,2
6,2
6,7
6,6
6,8
6,8
6,7
6,4
6,4
6,6
6,4
6,0
5,4
6,0
6,5
5,9
6,0
3,3
2,8
4,1
3,4
54,0
23,0
12,0
9,1
17,0
14,0
6,7
10,0
6,8
5,0
7,3
4,6
11,0
150
240
200
50
330
400
330
200
420
280
225
350
170
275
180
180
240
2,0
1,5
6,2
4,5
34,0
15,0
14,0
7,0
15,0
14,0
5,9
9,1
4,0
3,8
3,1
4,6
6,9
3,9
2,2
3,7
3,3
12,2
15,5
12,8
4,4
5,8
6,8
3,6
3,3
3,7
4,4
2,9
5,1
3,6
880
610
490
470
2100
3800
2600
850
1500
1300
830
930
1300
960
980
1200
790
0,1
0,2
5,7
5,9
7,8
640
4,0
4,2
1900
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
87
2300
650
1200
870
440
7700
74
1500
26
1200
<5
<5
51
8
1800
25
1300
78
1700
81
33
170
57
2200
82
1900
69
1300
92
150
140
52
1900
62
1300
35
1100
<5
<5
82
22
2200
48
1500
27
<5
32
20
<5
13
<5
<5
840
<5
230
120
25
<5
19
<5
39
34
67
86
33
52
38
22
30
25
26
53
37
260
540
42
44
140
100
86
95
55
34
80
43
53
170
19
12
4
13
160
35
31
3
CODMn
mg/lO2
43
42
30
30
31
45
31
50
40
25
32
36
45
21
28
1600
1800
3500
5800
1600
2100
1500
1200
1000
44
55
36
73
25
35
32
24
25
1100
1400
3300
2200
21000
3000
2500
2200
4000
4700
2300
2000
1600
1500
1100
1600
1100
30
32
20
18
51
78
44
33
46
31
33
46
45
37
23
48
38
4100
91
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
19.5.2014 Norijoki
0,7
0,2
0,4
17,9
6,1
7,0
250
30.7.2014 Norijoki
1,0
0,2
0,1
19,6
6,5
15,0
600
11.9.2014 Norijoki
0,8
0,4
0,4
14,2
6,4
11,0
300
10.6.2014 Nummijoki Jokelanperä
0,6
0,2
0,6
18,1
6,7
4,3
100
0,8
0,2
0,5
15,2
6,7
10,0
90
0,4
0,2
0,4
7,0
6,5
6,4
90
27.5.2014 Närpiönjoki 1B
1,3
1,0
0,6
12,4
7,0
8,4
225
1,5
0,1
0,6
23,1
7,4
2,5
280
1,5
0,1
0,6
11,8
7,2
5,3
220
0,5
0,3
0,5
13,3
7,1
9,6
220
0,6
0,1
0,6
23,1
7,4
2,7
280
0,4
0,1
0,4
12,5
7,2
5,4
220
27.5.2014 Ojaluoma
0,9
0,4
0,5
9,7
5,9
17,0
440
18.8.2014 Ojaluoma
0,4
0,1
0,2
13,9
7,1
4,7
500
27.10.2014 Ojaluoma
0,7
0,1
0,2
6,2
6,1
24,0
350
27.5.2014 Patananoja, Kalpekinpuron ap.
1,5
0,4
0,3
8,4
5,7
14,0
330
0,4
0,2
0,3
12,0
6,7
13,0
450
0,6
0,3
0,2
6,9
6,7
120,0
150
5.6.2014 Perhonjoki ap
0,6
0,2
0,5
16,9
6,7
5,0
275
0,5
0,2
0,5
21,3
6,9
2,7
250
0,4
0,2
0,4
7,0
7,1
2,3
150
5.6.2014 Perhonjoki Kissahanojan ap
0,7
0,2
0,5
17,2
6,9
6,0
220
0,5
0,2
0,5
20,6
6,8
3,0
240
0,5
0,3
0,5
7,1
7,2
2,5
150
5.6.2014 Perhonjoki yp
0,6
0,2
0,5
18,0
6,6
5,0
225
0,5
0,2
0,5
21,7
6,8
5,2
250
0,3
0,1
0,3
7,1
7,0
1,7
150
26.5.2014 Pettuluoma, Jalasjärvi
0,3
0,1
0,3
13,1
5,7
8,0
385
0,3
0,1
0,2
12,2
5,2
5,2
440
0,3
0,1
0,2
6,8
5,1
5,8
200
5.6.2014 Poikkijoki
0,4
0,2
0,4
14,7
6,5
5,5
275
4.8.2014 Poikkijoki
0,5
0,2
0,4
19,0
6,7
6,5
420
30.10.2014 Poikkijoki
0,3
0,2
0,3
4,3
5,4
21,0
250
5.6.2014 Porasenjoki
0,6
0,2
0,4
18,6
6,6
13,0
240
0,4
0,2
0,3
20,8
6,3
5,3
400
0,2
0,1
0,2
5,3
6,7
3,9
250
5.6.2014 Porasenjoki Sääksjärven ap
1,4
0,2
0,5
21,4
6,6
10,0
240
1,0
0,2
0,4
20,8
6,5
26,0
220
2,9
1,0
0,4
7,1
6,4
13,0
330
5.6.2014 Porasenjoki tuotantoalueen ap
0,6
0,2
0,4
15,0
6,4
9,0
300
0,6
0,2
0,2
18,7
6,2
15,0
460
0,3
0,2
0,3
5,5
6,7
9,0
270
5.6.2014 Porasenjoki tuotantoalueen yp
0,6
0,2
0,5
15,5
6,3
3,5
225
0,3
0,2
0,3
17,8
6,5
5,9
280
Sameus
FNU
3,5
31,0
12,0
3,1
8,9
3,5
6,6
8,6
8,5
6,5
8,1
8,4
11,0
19,0
28,0
4,5
23,0
26,0
3,7
4,4
5,0
3,8
4,4
5,0
3,5
4,5
3,8
4,7
4,2
6,1
2,9
6,3
8,4
6,5
7,4
9,4
4,9
29,0
16,0
5,2
11,0
6,9
2,5
6,0
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
5,7
800
14,4
2000
10,5
1000
3,3
630
3,7
1000
3,7
980
10,3
1200
16,0
3000
15,2
2200
10,5
1100
16,0
2000
14,8
1800
7,0
2600
14,9
6500
9,1
2000
3,2
1200
8,6
2000
6,5
1100
4,8
810
6,3
1000
7,4
590
5,0
790
6,5
1100
7,6
650
4,0
790
6,1
980
6,6
670
4,8
1100
6,0
1400
7,0
1300
3,7
610
7,7
1100
4,7
1300
4,3
770
5,4
1300
5,5
1000
4,1
790
4,4
2100
4,9
1300
3,7
770
5,7
1300
4,8
700
2,6
570
3,4
910
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
43
2000
410
160
190
63
8200
94
4600
32
940
110
10
43
<2
810
55
720
73
1900
22
2100
290
200
3800
180
2500
70
1900
20
1300
210
130
3900
150
2500
120
3200
8
3800
180
80
5400
110
820
50
2500
820
<5
170
55
7700
140
4400
47
1800
23
130
90
40
3800
50
2100
46
1600
20
130
90
42
3600
47
2100
49
1600
22
100
100
41
3700
59
2200
67
3000
220
<5
60
15
2300
46
2100
24
2200
35
<5
43
8
3300
53
3300
57
2200
11
85
92
25
4100
90
3800
52
1900
22
<5
170
7
4000
130
4500
42
2700
130
24
72
13
5100
45
3000
65
1800
41
42
54
11
3300
CODMn
mg/lO2
36
38
33
13
11
14
30
11
30
30
12
31
64
57
51
47
31
26
28
28
17
28
29
16
29
25
17
58
64
50
34
51
54
29
45
26
30
40
26
35
56
30
28
34
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
0,4
0,2
0,4
4,4
6,7
4,3
200
4.6.2014 Päntäneenjoki
1,3
0,7
0,7
12,2
6,9
7,2
180
1,5
0,1
0,7
13,1
7,2
5,4
180
1,3
0,1
0,6
6,3
6,6
4,5
220
19.5.2014 Raisjoki
0,7
0,2
0,4
10,8
5,8
5,1
360
4.8.2014 Raisjoki
1,0
0,2
0,2
20,7
6,0
19,0
840
1.10.2014 Raisjoki
0,4
0,2
0,4
3,8
6,6
12,0
360
14.5.2014 Renkaisenpuro, Mustasuo
0,8
0,1
0,3
6,6
10,0
275
0,2
0,1
0,2
13,9
6,4
8,9
400
0,3
0,1
0,3
6,6
5,3
2,7
220
19.5.2014 Sammaloja
0,6
0,2
0,5
9,9
5,7
2,1
385
4.8.2014 Sammaloja
0,2
0,1
0,2
21,4
5,9
11,0
900
1.10.2014 Sammaloja
0,1
0,1
0,1
3,6
6,5
8,8
400
9.6.2014 Sarviluoma, Kuortane
0,5
0,2
0,2
13,3
6,2
23,0
225
0,2
0,2
13,2
6,7
18,0
520
0,5
0,1
0,3
6,6
6,7
6,8
180
11.6.2014 Seinäjoki
1,5
0,1
0,6
16,7
5,8
4,0
300
0,6
0,1
0,6
14,7
6,4
2,3
180
0,9
0,1
0,4
5,0
6,1
4,0
200
26.5.2014 Seinäjoki, kanava, Seinäjoki
2,9
1,0
0,5
17,2
6,1
13,0
225
2,2
1,0
0,5
16,5
6,3
4,0
180
2,5
1,0
0,4
2,8
6,1
2,2
240
9.6.2014 Siironjoki 1
0,4
0,1
0,4
13,8
6,7
11,0
420
0,3
0,1
0,3
18,5
6,7
5,7
500
0,3
0,1
0,3
8,7
6,5
16,0
390
0,4
0,1
0,2
14,2
6,9
11,0
325
0,3
0,1
0,3
19,0
7,0
3,3
360
0,3
0,1
0,3
8,5
6,9
12,0
350
25.9.2014 Someroluoma, Kalliokylä
0,4
0,2
0,4
5,2
6,4
1,4
200
9.6.2014 Sormuspuro, Kuortane
0,4
0,1
0,4
14,7
6,7
14,0
275
0,1
0,2
13,2
7,1
7,4
330
0,4
0,1
0,3
4,7
6,5
14,0
170
12.5.2014 Syväjoki
1,1
0,1
0,6
8,7
6,0
4,8
220
19.8.2014 Syväjoki
1,0
0,3
0,3
16,1
6,2
4,9
220
16.9.2014 Syväjoki
0,8
0,1
0,7
11,1
6,2
3,7
280
12.5.2014 Syväjoki 2
0,6
0,1
0,6
8,5
5,9
4,0
220
1,0
0,3
0,3
15,3
6,1
3,1
250
1,0
0,1
0,9
11,6
6,1
2,7
280
19.5.2014 Särkisenjärven purku-uoma
0,5
0,2
0,4
18,4
6,3
4,0
250
0,6
0,2
0,2
19,9
6,8
7,7
400
0,4
0,1
0,4
14,4
6,7
4,2
230
26.5.2014 Tausneva ap metsäoja
0,5
0,1
0,5
12,7
5,1
4,0
385
0,1
0,1
12,5
6,4
22,0
800
0,4
0,1
0,2
7,1
6,4
15,0
500
Sameus
FNU
3,8
4,3
5,7
5,1
3,7
11,0
19,0
9,6
9,6
3,4
2,9
12,0
14,0
9,4
28,0
6,6
1,9
2,1
5,3
8,5
3,2
2,3
6,7
8,2
6,3
6,3
6,7
7,1
2,2
10,0
19,0
8,9
1,3
1,8
1,5
1,2
1,8
1,3
2,6
6,6
5,2
2,1
23,0
19,0
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
3,7
600
5,0
560
6,9
550
6,3
1700
7,4
1100
8,2
1900
11,7
1500
4,5
1200
5,8
1100
5,2
1400
4,1
1000
5,8
2000
6,8
1400
3,4
910
7,7
2100
4,9
670
3,2
810
2,9
660
4,2
840
3,8
1100
3,4
740
4,1
940
4,0
990
4,2
1200
3,6
1000
5,2
940
5,9
1100
5,3
950
3,1
720
4,8
1100
7,2
1100
9,6
2500
2,1
490
2,6
770
2,7
600
2,0
460
2,4
650
2,5
610
5,3
790
6,8
1200
6,3
920
2,9
1000
5,2
1500
6,3
1100
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
33
2000
76
1300
49
78
130
65
1500
57
1200
49
2900
93
<5
200
78
8000
130
5900
41
2000
160
<5
89
28
4500
43
1800
28
3100
160
<5
120
33
7400
80
5700
65
2400
84
630
220
77
8200
65
2600
35
1500
<5
<5
36
5
1500
36
1700
57
1900
17
<5
45
5
1600
34
1700
79
4200
29
33
120
43
4900
95
3900
69
3500
40
18
90
27
2900
80
3200
20
1400
91
3700
53
190
160
75
5800
94
1900
18
970
<5
<5
40
2
1500
26
1300
19
1000
9
<5
33
3
2100
23
1500
45
2100
31
31
110
35
4300
82
3400
37
3400
200
<5
160
37
8900
130
8400
CODMn
mg/lO2
25
22
15
33
47
85
50
40
37
49
52
99
61
37
38
23
35
25
33
35
25
37
45
46
44
41
40
41
27
40
27
34
31
33
33
32
38
36
35
34
31
56
62
50
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll. aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
27.5.2014 Teeripuro alajuoksu mts
1,0
0,3
0,3
7,6
5,4
5,9
450
0,3
0,3
0,3
12,4
6,8
6,0
750
0,4
0,1
0,2
8,6
6,1
5,9
450
15.5.2014 Tervapuro
0,3
0,1
0,3
4,3
5,9
3,1
275
21.8.2014 Tervapuro
0,2
0,0
0,2
12,9
6,5
6,5
410
16.9.2014 Tervapuro
0,2
0,1
0,2
7,8
6,6
11,0
390
9.6.2014 Uitonluoma
1,0
0,2
0,6
17,4
6,6
6,0
250
20.8.2014 Uitonluoma
0,2
0,3
14,5
6,9
6,0
360
30.10.2014 Uitonluoma
0,4
0,2
0,3
5,9
6,4
12,0
180
19.5.2014 Vallinpuro
0,6
0,2
0,5
9,8
5,9
4,1
360
4.8.2014 Vallinpuro
0,5
0,2
0,2
20,6
6,3
9,4
840
1.10.2014 Vallinpuro
0,1
0,1
0,1
3,6
6,7
7,1
440
9.6.2014 Vasikkaluoma, Jalasjärvi
0,2
0,1
0,2
13,8
6,0
9,0
300
0,1
0,1
0,1
11,8
6,1
5,6
315
0,3
0,1
0,3
6,6
5,1
3,8
230
20.5.2014 Venetjoki alajuoksu
4,3
1,0
0,7
14,5
6,3
8,2
200
3,8
1,0
0,4
20,1
6,2
7,0
225
1,2
0,4
0,3
13,5
6,5
7,6
220
20.5.2014 Venetjoki ap
1,1
1,0
0,6
16,2
6,3
7,2
165
1,0
0,5
0,6
21,4
6,4
5,5
220
0,8
0,3
0,5
13,4
6,4
5,7
270
20.5.2014 Venetjoki yp
0,1
0,1
0,1
16,2
6,3
6,6
135
0,1
0,1
0,1
22,3
6,5
3,3
150
0,2
0,1
0,2
14,3
6,7
8,0
170
19.5.2014 Vieresjoki
0,5
0,2
0,4
12,4
6,1
8,9
250
4.8.2014 Vieresjoki
0,4
0,2
0,2
18,8
6,3
13,0
520
28.10.2014 Vieresjoki
0,6
0,3
0,6
4,5
5,4
6,8
230
9.6.2014 Viitasaarenoja
0,3
0,1
0,3
15,1
5,9
2,5
250
0,1
0,2
13,1
6,5
9,1
400
0,3
0,1
0,3
4,2
5,6
1,1
200
10.6.2014 Ylimysluoma
1,0
0,2
0,4
16,4
6,2
2,5
220
1,4
0,1
0,5
17,2
6,4
6,9
250
0,9
0,1
0,4
7,0
5,1
2,6
180
6.8.2014 Äyrännesoja, Mäntykoski
0,4
0,1
0,2
22,3
6,9
9,0
330
28.10.2014 Äyrännesoja, Mäntykoski
0,6
0,1
0,4
6,8
6,3
6,5
180
Sameus
FNU
1,7
15,0
2,9
3,8
6,8
11,0
4,6
10,0
13,0
2,5
14,0
12,0
3,0
3,4
2,6
4,1
6,6
5,8
4,0
3,8
2,6
2,2
1,4
4,7
5,0
13,0
4,9
2,7
11,0
2,2
1,6
5,0
1,2
9,6
6,6
Sähkön- Kok-N
joht.
mS/m
µg/l
2,8
910
4,0
1300
3,7
1700
2,7
1100
3,1
1100
3,8
1100
4,6
970
5,9
1100
6,5
1400
4,4
900
6,6
1500
7,7
1600
2,9
910
3,0
900
3,9
1000
2,7
640
2,9
1000
2,8
800
2,3
640
2,6
860
2,2
700
1,6
510
1,8
630
3,3
780
5,1
1100
4,7
1100
6,1
1600
3,3
790
4,6
960
5,5
890
2,1
800
2,9
920
2,8
760
8,5
1500
5,6
1200
N
N
liuk.
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
37
2500
150
35
100
41
7900
90
3700
43
2100
27
38
84
34
4000
100
5600
54
2400
18
120
110
34
4200
65
2300
33
2500
95
<5
140
52
6100
110
4400
43
2700
24
<5
54
13
2400
31
1300
39
1600
31
25
65
10
3000
55
2400
35
1600
38
<5
41
3
2100
39
1300
28
970
<5
<5
29
<2
1100
38
2100
50
2800
57
10
120
47
6200
58
3000
24
1800
<5
<5
49
10
6300
23
1100
41
1600
54
<5
87
23
2400
33
1300
75
170
190
91
4200
39
1900
CODMn
mg/lO2
50
46
67
39
41
44
27
29
30
44
80
56
43
46
42
26
27
22
21
24
20
17
17
17
32
54
47
41
38
34
28
32
39
33
38
¯
Jakobstad
Kållby
"
Kolppi
Esse
Bennäs
Nykarleby
Valassaaret
Merenkurkku
"
Purmo
Villskär
Norra
gloppet
Kvarken
Munsala
Ytterjeppo
Östra
gloppet
Terjärv
Lappfors
Teerijärvi
Kerttua
Petsmo
Vöyri
Korsholm
Vasa
Skäriströmmen
Lapuanjoki
Sundom
Bergö
Sulva
Malax
Isokyrö
Maalahti
Laihia
Harrström
Pörtom
Niemenkylä
Pirttikylä
Töjby
Närvijoki " Rackarmossen
Östramossen
Kesti
Ylimarkku
Jurva
"
Profeetanneva
Teuva
Närpes
"
Jokipii
Närpiö
Aronkylä
Perälä
Kaskinen
"
Mustaisneva
Päntäne
Tjöck
Kristinestad
Tiukka
Karijoki
Kristiinankaupunki
Dagsmark
Lappfjärd
Lapväärtti
Isojoki
Helminkäiskeidas
Suojoki
Siipyy
10
20 km
" "
"
Amerikanneva
Löyhinkineva
"
Lauttijärvi
"
Riihineva
"
Kalakoski
Kotokeidas 2
"
Liikaneva
"
Alavus
"
Haapaneva
"
Kihniö
Matosuo
"
"
Kurkisuo
"
Peränne
Killinkoski
"
"
Pääjärvi
Pyhäjärvi
Pylkönmäki
Summanen
Loukkusuo
Lannevesi
Väätäiskylä
" Tupasuo
Riitasuo
"
Majasuo
Liesjärvi
Sahrajärvi
Uurainen
Valkeajärvi
Multia
Pihlajavesi
Tikkakoski
Toisvesi
Kotala
Haapamäki
Vesanka
Keuruu
Asunta
Pohjoisjärvi
Petäjävesi
Pohjoisjärvi
Vaskivesi
Keurusselkä
Pohjaslahti
Visuvesi
Aurejärvi
Saarijärvi
Pihlajavesi
Vaskivesi
Aurejärvi
Häkkilä
Autio
Mäkikylänsuo
Riihi Peuraneva
Kannonjärvi
Kalmari
Kangasaho
Juuvinsuo
" Heposuot
Ulpassuo
" Mölynsuot
"
Myllymäki
"
Karstula
Sarasuo
" Soidinsuo
"
Mustasuo "
Sapsalampi
Vehu
Ähtäri
Matoneva 1
"
"
Teerisuo
Ähtärinjärvi
Kannonkoski
Vahanka
Kalliosuo
Hautakylä
Pääjärvi
Kuninkaansuo
Virrat
Nerkoonjärvi
Suomijärvi
Parkano
"
Vaskuu
Niskos
Alkkia
Lamminkoski
Soini
Leväsuo
"
"
Juupa-Jäkäläneva
"
"
Kurikkaneva
Vuosjärvi
Kiminki
Laasala
Naarasneva
Kuortane
Heiniahonneva
Vastinki
Pannuneva
Sara
Kantti
Tempakankeidas
"
Honkajoki
Kasala
Kasaböle
Karvia
Ömossa
Peräseinäjoki
Iso-Korvaneva
Ala-Valli
"
"
Lauhanvuori
Sideby
"
Karvianjärvi
Skaftung
Metsälä
"
Korvajärvenneva
Kauhajärvi
"
Lehtimäki
Sulkavankylä " Pirjatanneva
Näätäneva
Korvaneva (Iso-Korvaneva)
Madesneva " "
Sammatinneva
Ikkeläjärvi
Susineva "
" Vasikkaneva
"
" Vierunneva
"
Nummijärvi
Vähä-HautanevaPeuranneva
" Koihnanneva
Liedenpohja
Viitalananneva
Koskue
Ilvesjoki
"
" Pesäneva
" Säkkineva
Kampinkeidas "
" Lupikostonneva
Vanhakylä
Träskvik
Kauhajoki
Jalasjärvi
Palloneva " Kontioneva
Palloneva
Myrkky
Pjelax
Kaskö
Luopa
Äystö
Lapuanjoki
Kyyjärvi
Alajärvi
Sarvineva " Teerineva
"
"
Saarijärvenneva " Kiimaneva " Mylly-Sikaneva
" Löyänneva
"
Sydänmaa
" Matoneva 2
Hanhineva
"
Pynttärinneva "
Matoneva 3
Pasto
Ranta-Töysä
Riskunmäki " Linnus-Lainesneva
Töysä
" Aitaneva
"
Asemanseutu
" Koirainneva
Tervaneva
" Sillineva
"
Valkianeva
" Rahka-Romuneva
Haukineva
Tuuri
"
Takaneva
Isoneva
" Lammasneva
"
Paskonneva
Ruona
Mäyry
Lokakylä
Kyyjärvi
"
Koura
Kurikka
Västra
Yttermark
Nämpnäs
Ahonkylä
Kivijärvi
Möksy
Tiistenjoki
E te lä -P o h ja nm a a
Veneskoski
" Tausneva
Möttönen
Poranen
Saunakylä
Saukonkylä
Kuortaneenjärvi
Koskenkorva
Horonkylä
Norrnäs
Grytskäret
Koskimäki
"
Nurmo
Könni
Ilmajoki
"
Övermark
Seinäjoki
Jokiperä
Pälvinneva
Korpisalonneva
Hoisko
Lamminneva
Lapua
Kitinoja
Perho
Kivijärvi
Menkijärvi
Asemanseutu
Sarvijoki
"
Muhola
Luoma-aho
Kurejoki
Petolahti
Harvungön
Kauhajärvi
Kylänpää
Petalax
Korsnäs
5
Hellanmaa
Kylänpää
Långåminne
Moikipää
"
Ylipää
Ylistaro
Jakkula
Övermalax
Molpe
Kauhava
Untamala
Tervajoki
Solf
"
Vimpeli
Lappajärvi
Kangas
Vähäkyrö
Seläntaus
Oksakoski
Ruissaarenneva
"
Karvala
Mustasaari
Salamajärvi
Sääksjärvi
Lappajärvi
Ylihärmä
Alvajärvi
Kinnula
"
Itäkylä
Vörå
P oh ja n m aa
Muurasjärvi
Ylikylä
tekojärvi
Rintala
Koivulahti
Vaasa
Lestijärvi
Kes ki -P o h ja n ma a
Ristineva
Patana
"
" " Laurinneva
Saapasneva " " Pollarinneva
Kapustanneva
Iso-Saapasneva " "
Sarvineva
Patanan
Alahärmä
Komossa
Maksamaa
Kvevlax
Södra
Jungsund
Gloppet
Maxmo
Venetjoen
tekojärvi
Halsua
Muurepää
Halsuanjärvi
Pyymaanneva
Evijärvi
"
Kortesjärvi
Oravainen
Raippaluoto
Norra
Vallgrund
Porrasneva
Oravais
Replot
Muurasjärvi
Lestijärvi
Räyrinki
Köklot
Brändövik
Venetjoen
tekojärvi
Evijärvi
Pensala
Oxkangar
Kangaskylä
Kairinneva
Jauhoneva
Torppa
Jepua
Österö
Kaukaluoto
"
Veteli
Lillby
Jeppo
Björköby
Hautaperän
tekojärvi
Kalaja
Kaustinen
Pedersören
kunta
Uusikaarlepyy
Kuona
Tynnyrikallionsuo
Reisjärvi
Pedersöre
Kovjoki
Haapajärvi
LIITE 2
Ullavanjärvi
Ähtävä
Pännäinen
Valsörarna
0
Toholampi
Ullava
Alaveteli
Pietarsaari
Tarjanne
Itä-Aure
Muurame
Kolho
Muuratjärvi
Mänttä-Vilppula
Mustajärvi
Mänttä
Koskenpää

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Transcription

Similar documents

Linnankiinteistö, Turku Kiinteistön käyttötarkoituksen muutos

Suunnittelu-, konsultointi- ja projektinjohtopalvelut

Laaja-alaista osaamista Pohjois-Suomessa

Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

LEED - Pöyry

Talonrakentamisen projektinjohtopalvelu (PJP)