Nro 2 / 2016 - Kristosofi
Transcription
Nro 2 / 2016 - Kristosofi
Kristosofinen aikakauslehti ent. Pohjolan Valo, perustettu 1940; 77 vsk. Julkaisija Kristosofinen Kirjallisuusseura r.y. ISSN-L 0355-8266 ISSN 0355-8266 (Painettu) ISSN 2242-6728 (Verkkojulkaisu) k R I S tD S O p ilmestyy 10 numeroa vuodessa kuukausittain, paitsi heinä- ja elokuussa. Tilaushinta v. 2016 kotimaassa 32 €, ulkomaille 32 €, irtonumerot 4 €. Asiamiehille 10 % alennus viidestä vuosikerrasta. - Lehden toimitus: Vironkatu 12 B 23, 00170 Helsinki. Vastaava toimittaja Hilkka Lampinen, toimitussihteeri Raija Kiiski. Muu toimituskunta: Timo Niemelä (piirrokset), Juha Vainio. Käsikirjoitukset: [email protected] tai Hilkka Lampinen, Kauppakatu 20 B 24, 18100 Heinola. Tilaukset: Anja Kesävuori, p. 050 369 7534, [email protected] - Tilitykset: FI25 5800 1320 1933 36. Kristosofinen elämänymmärrys nojautuu Kristuksen Vuorisaarnan moraaliin, jonka avulla ihmisten keskinäinen veljeys ja aseeton sivistys vain on toteutettavissa. Kristosofi pyrkii täten kirjoituksissaan syventymään siihen Vuorisaarna-johtoiseen elämänymmärrykseen, jonka peruskiven Pekka Ervast ja J. R. Hannula laskivat ja jossa H. P. Blavatskyn esittämä teosofinen maailmankatsomus muodostaa alustavan asteen. KRISTQSOFISTA KIRJALLISUUTTA: € ERVAST PEKKA Ajatuksen ja käden parantava voim a.......................... 10,00 Alempi ja ylempi jooga ............................................... 10,00 Christosophia................................................................ 10,00 Eetteriruumis ............................................................... 4,00 Enkelein lankeem us.................................................... 5,00 Europpalaisia näköaloja.............................................. 6,00 Gnostikot ...................................................................... 12,00 Haaveilija . . , , ................................................................ 14,00 "Hiljaisuuden Ääni” ...................................................... 6,00 "H.P.B”, näytelm ä........................................................ 6,00 H. P. Blavatsky ja hänen teosofiansa......................... 6,00 H. P. Blavatskysta sananen ........................................ 4,00 Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus................. 6,00 Ihmisyyden uskonto..................................................... 10,00 Itsem urha..................................................................... 2,00 Jeesuksen Salakoulu ................................................... 13,00 Jos Mestareita seuraisimme........................................ 4,00 Jumala ja onni ............................................................. 9,00 Jumalan valtakunnan salaisuudet ............................. 4,00 Jälleensyntymismuisti.................................................. 5,00 Kadonnut s a n a .............................................................. 11,00 Kalevalaa tutkim aan.................................................... 3,00 Kalevalan avain .............................................................22,00 Kirkonopin teosofia...................................................... 6,00 Kiusausten koulussa ................................................... 12,00 Kristuksen tutkimaton rikkaus ..................................... 10,00 Kuinka soisin maatani hallittavan?............................. 5,00 Kuka auttaa meitä kuolemassa? ................................. 11,00 Laki vaiko evankeliumi?............................................... 12,00 Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?....................... 3,50 Mitä on kristinusko? .................................................... 5,00 Mitä on kuolema?........................................................ 12,00 Mitä on m agia?............................................................ 6,00 Mitä on teosofia? ........................................................ 2,50 Neljä kättä ................................................................... 5,00 Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu..................... 8,00 Oletko te osofi?............................................................ 3,00 Onko Kalevala "pyhä kirja” ........................................ 5,00 Paavali ja hänen kristinuskonsa................................. 11,00 Puhtauden ihanne ...................................................... 2,50 Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa............................ 10,00 Salatiedettä omin päin ................................................. 10,00 € Suuret uskonnot.......................................................... 8,00 Teosofia hengen uskontona........................................ 5,00 Teosofian sanoma nykyajalle..................................... 12,00 Teosofisia m uistelm ia.................................................. 10,00 Tietäjän Aarteisto l-ll ä .................................................. 30,00 Tietäjän Aarteisto III ...................................................... 40,00 Toimittajalta l-lll ä ........................................................ 16,00 Tulevaisuuden uskonto................................................ 3,00 Tähtikoulut..................................................................... 10,00 Uudestisyntyvä Suomi ................................................ 10,00 Uusi Jumala ............................................................... 6,00 Valoa kohti ................................................................... 10,00 Valoa Pohjolasta.......................................................... 5,00 Veljeysaate ja pahantekijät.......................................... 3,00 Viisi esitelmää............................................................... 5,00 Vuorisaarna ................................................................. 10,00 Äiti ............................................................................... 2,50 HANNULA J. R. A ja O Ensimmäinen ja Viimeinen ................................12,00 Ei vain leivästä, näytelm ä............................................ 7,00 Elämä Jum alassa........................................................ 12,00 Elämänymmärryksemme rakentuminen....................... 10,00 Ennakkoluuloton Suomi .............................................. 9,00 Henkinen horoskooppimme............................... 10,00 Ihminen, mitä mietit? .................................................. 7,00 Ihmisen tie ................................................................... 8,00 Ihm isyys....................................................................... 10,00 Ilmestyskirja teosofian valossa.............. .-.................. 13,00 Johanneksen evankeliumi teosofian valossa............ 15,00 Jos Kristusta seuraisin?.............................................. 11,00 Kavahtavat kai poikaani.............................................. 9,00 Kristosofian polulla I ja II ä ............................................30,00 Kysymyksiä ja vastauksia l-X ä ................................. 8,00 Kysymyksiä ja vastauksia XI-XIV ä ........................... 9,00 Kysymyksiä ja vastauksia XV-XVIII ä ............................12,00 Luominen ..................................................................... 10,00 Mestari ja me ............................................................... 10,00 Mestarin sanoma ........................................................ 10,00 Opimmeko historiasta?................................................ 2,00 Paratiisin taru ............................................................... 10,00 Pekka Ervastin asema ................................................ 8,00 Pistis Sophiasta Christosophiaan..................................11,00 Pekka Ervast Samporetkellä Väinämöisen aavistus osui oikeaan: ei oli si pitänyt Lemminkäisen laulaa, ennenkuin ”omat ovet näkyisi, omat ukset ulvahtaisi” (42: 267-268), sillä pahimmat vaarat ja vaikeimmat tuskat vielä odottivat samporetkeläisiä. Tähän saakka kaikki oli käynyt hyvin. Matka Pohjolaan oli onnellisesti tehty, Louhi ja Pohjolan väki oli vaivutet tu hypnotiseen uneen ja sillä välin Sampo oli anastettu kivimäestä. Mutta nyt Pohjo la heräsi unestaan ja Louhi, Pohjolan emäntä, valmistautui puolestaan Sampoa takaisin ryöstämään, sillä huomatessaan, että Sampo oli viety, Louhi Pohjolan emäntä Tuo tuosta pahoin pahastui, Katsoi valtansa vajuvan, Alenevan arvionsa . . . Yleisenä sääntönä on näet luonnossa, et tä jos ihminen hankkii itsellensä valtaa jon kun luonnonvoiman yli, hän saa vastustajikseen ja vihollisikseen ne, jotka sitä voi maa ovat vartioineet. Kun aurinkoruumista luodessaan ihminen lopulta anastaa Sam mon fyysillisen ruumiinsa kätköstä, ei ole siinä kyllin, että hän on oman fyysillisen ruumiinsa voittanut. Hänen ruumiinsa eli miä vastaavat määrätyt voimat ja tilat kos moksessa, ja nämä voimat, näiden tilojen asujaimet nousevat nyt häntä, uhkarohke ata, vastustamaan. Ja koska tässä kohden on kysymys voimista, jotka edustavat it sekkyyttä, sanotaan, että ihmistä vastaan nyt nousevat viimeiseen toivottomaan tais teluun kaikki "pimeyden voimat”. Onhan Kalevalakin tehnyt jyrkän eron Kalevalan 33 ja Pohjolan välillä: Kalevala tahtoo Sammon sitä varten, että siitä olisi hyö tyä ja onnea ihmisille, pimeän Pohjo lan ”salajoukko” pitää sitä kivimäkeen suljettuna, ettei kukaan siitä tietäisi. Louhi pimeyden voimien edustajana varustaikse sentähden sampolaisia takaa-ajamaan, mutta turvautuen loitsutaitoonsa manaa ensin sumun, Iku-Turson ja rajuilman retkeläisiä merellä ah distamaan. Nämä kolme ahdistusta ovat: epäi lyksen ja epätoivon sumu, itsekkyyden ja himon Iku-Turso eli ”vanha lohi käärme” ja ajattelemattoman toimin nan ja vaikutuksen rajuilma. Ne eivät ole personallisia heikkouksia, vaan kollektiivisia voimia ihmiskunnassa, jotka vihityn ihmisen kimppuun hyök käävät. Ututyttö, neiti terhen, U ’un huokuvi merelle, Sumun ilmahan sukesi, Piti vanhan Väinämöisen Kokonaista kolme yötä Sisässä meren sinisen Pääsemättänsä perille, Kulkematta kunnekana. Se on ihmiskunnan suuri epäilys, epätoivo ja väsymys, joka ympäröi purjehtijaa ja kietoo hänen sieluaan. ”Mitä sinä hourailet? Oletko sinä pa rempi meitä? Äsken kehuit itseäsi niin voimakkaaksi, olit maailman voittanut, olit jumalien tasalla, ja nyt olet väsy neistä väsynein! Missä on voimasi, jonka jäsenissäsi tunsit, missä on Ju mala, johon luotit? Harhaa se oli, haih tuvaa ja katoavaista, niinkuin kaikki auringon alla! Yksin sinä olet heitetty niinkuin me muutkin. Tyhjyys ja pi 34 meys sinulle nauraa niinkuin meille kin. Luuletko, että kukaan on jumalak si noussut? Petosta ja valhetta on kaik ki. Ei yksikään ihminen ole voittanut, sillä pimeys on aina valoa voimak kaampi.” Ahdistuksen yössä on ihmi sen sielu, ja hukassa hän olisi, ellei muistaisi hengen miekkaa vyöllänsä, ellei oman lamautuneen inhimillisen tajuntansa syvyydestä nostaisi m ie leensä sitä totuutta, jonka puolesta on elänyt ja taistellut: Yön kolmen levättyänsä Sisässä meren sinisen, Virkki vanha Väinämöinen, Itse lausui, noin nimesi: ”Ei ole mies pahempikana, Uros untelompikana U ’ulla upottaminen, Terhenellä voittaminen.” Veti vettä kalvallansa, Merta miekalla sivalti, Sima siukui kalvan tiestä, Mesi miekan roiskehesta, Nousi talma taivahalle, Utu ilmoillen yleni, Selvisi meri sumusta, Meren aalto auteresta, Meri suureksi sukeutui, Maailma isoksi täytyi. Kun ensimäinen vaara täten oli si vuutettu, ilmestyi toinen: Oli aikoa vähäinen, Pirahteli pikkarainen, Jo kuului kova kohina Viereltä veno punaisen, Nousi kuohu korkeaksi Vasten purtta Väinämöisen. Ilmarinen säikähti niin kovasti, et tä ”puna putosi hänen poskiltaan”, ja Väinämöinen katsellessaan sivulle nä ki kumman: Iku-Turso Äijön poika Vieressä veno punaisen Nosti päätänsä merestä, Lakkoansa lainehesta. Tämä on ihmiskunnan vuosituhansinen itsekkyys ja eläimellisyys, joka vanhan lohikäärmeen muodossa pistää päänsä kosmillisen tajunnan syvyydes tä. ”Mihin sinä luulet epäitsekkyydel läsi pääseväsi? Mitä sillä luulet maail maa hyödyttäväsi? Etkö tunne minua? Etkö tiedä, että minä pidän kourissani ihmiset? Minua kaikki palvelevat, mi nä olen ihmisten jumala. Mitä sinä tie doillasi mahdat? Kenen luulet niistä välittävän? Ja mikä totuuden tieto si nulla on, kun et minua tunne? Minä olen se totuus, jota ihmiset etsivät. Mi nä heille onnen lahjotan ja ainoan au tuuden, jota he kaipaavat: himojensa tyydytyksen. Palvele sinäkin minua ja heitä haaveet ihmiskunnan nostami sesta!” Ihminen pelästyy niinkuin Ilmari nen nähdessään sen mammonan hir viön, jonka edessä ihmiskunta on pol villaan, mutta hän ei enää epäröi: Vaka vanha Väinämöinen Saipa korvat kourihinsa, Korvista kohottelevi, Kysytteli lausutteli, Sanan virkkoi, noin nimesi: ”Iku-Turso Äijön poika! Miksi sie merestä nousit, Kuksi aallosta ylenit Etehen imehnisille, Saanikka Kalevan poian?” Ankaran vakavana hän tiedustelee itsekkyyden hirviöltä, kuinka se on us kaltanut näyttäytyä jumalanpoj alle, ja pelon valtaamana Iku-Turso tunnustaa, että hänellä oli mielessä ”surmata suku Kalevan, saa’a sampo Pohjolahan”, lu vaten samalla, ettei hän sitä enää ajattele, jos hengissä saa palata takaisin meren syvyyteen. Mitäpä hänelle olisi muuta voinut tehdä? Itsekkyys vapisee vanhurskauden edessä ja sen äänetön rukous on: säästä minut, anna minun vielä elää, jätän sinut rauhaan! Ja van hurskaus säästää itsekkyyden, sillä yh den ihmisen epäitsekkyys ei hävitä pa huutta maailmasta. Väinämöinen heit tää Iku-Turson takaisin laineisiin ja kieltää häntä enää aalloista ylenemäs tä. Senpä päivyen perästä Ei Turso merestä nouse Etehen imehnisille, Kuni kuuta, aurinkoa, Kuni päiveä hyveä, Ilman ihailtavata. Toinen ahdistus oli ohi, ja nyt seu rasi kolmas. Kun vähän taas oli aikaa kulunut, niin Ukko ylijumala nosti ra juilman, jonka vertaista Ilmarinen ei ennen ollut nähnyt: Nousi tuulet tuulemahan, Säät rajut rajuamahan; Kovin läikkyi länsituuli, Luoetuuli tuikutteli, Enemmän etelä tuuli, Itä inkui ilkeästi, Kauheasti kaakko karjui, 35 J. R. Hannula Epäilys ja usko Kysymys: Miten epäilys ja usko tu levat kiusauksiksi pyrkijälle? Vastaus: Sanottakoon aluksi, että epäilys voi saada moninaisia muotoja. Niinpä tapasin matkoillani erään opet tajan, joka aivan tosissaan kertoi, että kyläläiset menevät yöllä hänen asun tonsa permannon alle, ja siellä keske nään puhuvat kaikkea pahaa hänestä, opettajasta. Tässä epäilys oli jo avan nut ensimmäisen asteen mielenvikai suuteen. On huonoa ruveta epäilemään ihmisiä, että heillä olisi mielessä jotain pahaa minua kohtaan. On opeteltava ajattelemaan luottamuksellisesti ja hy vää suhteessaan kaikkiin ihmisiin. * <a>. » o»o » « o » * <&.» o «o » .♦ o - » <=> » o » * o • o » « o » *« o * o - • *=£>• • o * o » 0 Pohjoinen kovin porasi. Tuuli puut lehettömiksi, Havupuut havuttomiksi, Kanervat kukattomiksi, Heinät helpehettömiksi; Nosti mustia muria Päälle selvien vesien. Tämä on ihmiskunnan epäitsenäi syys j a aj attelematon häärääminen, j oka säästämättä ketään vetää yksilöt pyörteisiinsä. ”Etkö sinä, joka tahdot viisaasta käydä, näe, mikä sokea luon nonvoima on ihmiselämän takanana? Etkö näe, että ihminen on kuin haavan lehti kehityksen ja kohtalon hirmu myrskyssä? Mitä uusia uria sinä tahdot kulkea, mitä ihmisille opettaa? Ihmisetkö itsenäisiksi, ihmisetkö vapaiksi! Ihmiset, jotka apua kirkuvat, niinpian kuin minun käteni hellittää ja he het keksi saavat hengittää tyyntä ilmaa ja ajatella! Niin, ihmiset eivät minua myrskyksi tunne: he kutsuvat hiljai suuttani myrskyksi ja kammoavat sitä, mutta raivostani he hurmaantuvat. Ku 36 • <5»- • ojo * ta vähemmin heidän itse tarvitsee aja tella ja ponnistaa, sitä onnellisempia ovat. Tuulen mukana he rakastavat kul kea. Mitä sinä itsenäisyykseesi heidän joukossaan teet? Herätät heidän vihan sa ja heidän vainonsa!” Ilmarinen kadottaa hetkeksi malttin sa, mutta Väinämöinen nuhtelee, ettei itku hädästä päästä eikä parku pahoista päivistä. Yhdessä Lemminkäisen kans sa Väinämöinen sitten asettaa sanoil laan tuulia ja laineita ja korjaa venettä, niin että se paremmin suojelee aallois ta. Niinpä vihittykin tämän viimeisen ahdistuksen voittaa siten, ettei kuule mastaan, ei näkemästään välitä. ”01koon kohtalon koura kuinka kova, ol koon kehityksen pyörretuuli kuinka tui ma tahansa, ihmisen tehtävä on kuiten kin nousta kohtalonsa herraksi ja ottaa kehityksensä ohjat omaan käteensä, sil lä ainoastaan siten hän pääsee sen Ju malan pojaksi, jota kohtalokin palvelee ja jota varten kehitys on olemassa.” Kalevalan avain s. 361-370 Tämä olkoon sanottu noin yleensä epäilyksestä ja uskosta. Sitten voim me ajatella epäilystä ja uskoa erikoi sesti henkisen pyrkimyksen yhteydes sä. Kirkossamme meidät painettiin so keaan uskoon, joka ei ollut ensinkään uskoa, vaan oli kirkon esittämien op pien umpimähkäistä totenapitämistä. Samalla se oli yhtä umpimähkäistä Vuorisaarnan opin kieltämistä. Hen kisesti katsoen olimme kuin pakko paitaan puristettuja. Kun meissä sitten tapahtui pieni henkinen herääminen, silloin aloim me epäillä kirkon umpimähkäisiä ja taikauskoisia oppeja. Sellainen epäi lys oli oikeata ja se valmisti meitä ym märtämään teosofista elämänselitystä, jälleensyntymistä, karmaa, vihkimys ten tietä jne. Myöhemmin tulimme te kemisiin Kristuksen ja hänen Vuori saarnassa esitetyn oppinsa kanssa. Aloimme ymmärtää, että siinä oli vii toitettu todellisen moraalin tie ihmi sen kuljettavaksi, ja että se oli turval linen ja päämäärään vievä tie. Tulivat sitten karmalliset vaikeu det. Epäilimmekö silloin, että Jumala on rakkaus? Tämä epäilys on voitet tava. Ja mikä on silloin usko? Usko on luottamus Jumalan rakkauteen. Us ko on tietoista työtä Jumalan rakkau dessa. Vaikeudet ovat meidän kar maamme. Karma lunastetaan työssä Jumalan rakkaus-tahtoa ilmentäessä. Usko on työtä Mestarin opin ja -sano man puolesta. Sillätavoin usko on voi maa, työtä ja elämää. Kysymys: Jossain profeetta Eliaan yhteydessä kerrotaan, että Jumala ei puhunut myrskyssä eikä ukkosen jy rinässä, vaan hiljaisessa tuulen humi nassa. Näinollen haluaisin kysyä: mi kä se on joka puhuu ukkosenjyrinäs sä, myrskyssä, maanjäristyksissä ja tulivuorten purkauksissa? Vastaus: Mainituissa luonnon mul listuksissa puhuu Karma, toisin sa noen ihmiskunnan moraaliton elämä saa aikaan voimalatauksia näkymät tömään maailmaan, josta se purkautuu tavalla, joka saa tuhoa aikaan. Pekka Ervast sanookin, että luonto voi mei hin väsyä. Tämä merkitsee, että voi tapahtua tuhoisiakin mullistuksia. Yksilön elämässä on tähän vastaavaisuus siten, että meidän täytyy totuudenetsijöinä saavuttaa sisäinen rauha ja vasta siinä rauhassa voi Jumala meille puhua Hiljaisuuden Äänenä. Kysymys: Kristosofisessa elämänymmärryksessä on valmistavana puo lena kirjallisuuden tutkiminen ja var sinaisena puolena taivasten valtakun nan ryhmien muodostaminen. Mitä meidän erikoisesti tulee pitää mieles sämme pyrkiessämme muodostamaan taivasten valtakunnan ryhmiä? Vastaus: Meidän on aina muistet tava, mitä tehtävää varten nämä kristosofiset ryhmät ovat muodostuneet. Ne ovat syntyneet nimenomaan tuke maan ja eteenpäin viem ään P. E:n kristosofista sanomaa. Sentähden meidän on aina ja jatkuvasti syvennyt tävä P. E:n kirjallisiin opetuksiin - py syäksemme siinä opetuksessa ja sen opetuksen hengessä. Nämä ryhmät ei vät sekaannu maailman menoon, ei sen m onenkirjavaan politiikkaan. Ryhmien tehtävä on työskennellä ko konaan uuden sivistyksen luomisessa. Kysymyksiä ja vastauksia XVII/107,251 ja 259 37 Iku-Turso merestä noussut kaikki kollektiivinen ajattelematon puuhaaminen vailla määrää ja tarkoitusta tuo vanha lohikäärme myyttinen hirviö menneisyyden tarinoiden kauhistus vaikka monien ihmisten intohimo miksi sinä merestä nousit? kysymyksen kuultuasi takaisin mereen jo sukelsit siinä sinun heikkoutesi: totuuden mahdollisuuskin pelästyttää sinut haihduttaa näkyvistäsi uskosi pohjan tk 38 Väinö Lehtonen Luonnonvoimat E läm äm m e p u n o u tu u k iin te ä s ti luonnonvoimiin, joita on totuttu ni mittämään sokeiksi, koska ne ovat puolueettomia, ne eivät ole pahoja, eivätkä hyviä. Kuitenkin ne ovat lakisiteisyydessään järkkym ättöm iä, meidän on elettävä niiden kanssa so pusoinnussa, sillä m uussa tapauk sessa saamme kokea rangaistuksen. Olemme riippuvaisia mm. lämpövoimasta, joten tarvitsemme vaate tusta ja asuntoja; ellem m e suojaa ruumistamme, joudum me epäsointuun lämpövoiman lakien kanssa ja sairastumme. Elämä on järjestänyt olosuhteet, joihin on sopeuduttava. Sopusointu syntyy näiden lakien ja voim ien yhteistyössä, joten emme riko niitä silloin, kun teemme raken tav aa ty ö tä, v alm istam m e esim . vaatteita, rakennamme ja puramme rakennuksia uusia tehdäksem m e, sillä näin teemme elämän ylläpitä miseksi. Kuolemaa tuottaessam m e sitä vastoin rikom m e eläm ää vas taan. - Vaikka luonnonvoimat ovat pinnalta katsoen puolueettomia, ai van kuin sokeita, niin ne noudatta vat järkähtäm ättömästi sitä elämän peruslakia, jota itämailla on nim itet ty k arm aksi, syyn ja seurauksen laiksi. Tämän voi jokainen todeta seu ratessaan v oim ien to im in taa. Voimme havaita niiden toiminnassa erään vaiheen, mutta alku ja loppu häipyvät näkyvistämme. Ne toim i vat tavallaan kehässä tai kaaressa, minkä alkupää on jossain näkym ät tömissä, näkymättömässä maailmas sa, m utta saapuessaan fyysilliseen tasoon saatamme seurata niiden toi mintaa, kunnes ”loppupää” jälleen kohoaa korkeuksiin tai häipyy näky vistämme. Myrsky esim. on eräitten luonnonvoimien toimintaa. Sen tie detään j ohtuvan ilman j ännitysvaihteluista, mutta mikä synnyttää m a tala- ja korkeapaineet ilmakehässä on tuntematonta. Jos tutkijat keksi vätkin niille selityksen, niin selityk sen takana on kuitenkin tuntematon syy. Vain karkeim m an fyysillisen p u o len nähdessäm m e sanom m e: myrsky oli syy, josta seurasi laivan kaatum inen, mikä jälleen oli uusi syy. Sen seuraukset saattoivat olla m onet: laivayhtiö teki vararikon, hukkuneitten omaiset joutuivat mitä erilaisim piin vaikeuksiin ja ennen kaikkea sielu llisiin järk y ty k siin , mitkä kaikki ilmiöt ja kohtalot oli vat syitä, joiden seurauksia emme saata mitata. Emme tiedä, mihin si säisiin m ielenm uutoksiin, kenties Jum alan etsintään järkytys saattoi johtaa ja mitä etsintä merkitsi ihm i sen kuolem attom alle m inuudelle. Sillä Jumalan etsiminen on uusi syy, jonka seuraukseksi saattaa koitua Jumalan löytäminen ja sitä tietä ko ko ihmiselämän moraalisen pohjan uusiintuminen, mikä puolestaan vai kuttaa mm. käytännöllisen esim er kin avulla koko ihmiskunnan uusiintumiseen. Syysuhteen ketjun loppu pää on tuntematon, sillä sitä ei ole, se häipyy Jumalaan kuten ”alkupääkin”. Näin ollen, jos myrskyn seura 39 us saattaa antaa herätyksen ja sy säyksen jum alallisen luomissuunnitelman toteuttamiseksi ihmisessä ja johtaa Jum alan löytäm iseen, niin luon n onvoim ien to im in n o illa on myöskin tarkoituksensa, niitä ohjaa järki, tajunta. Voimat itse ovat sitä tajuntaa toim innassa. T eosofisen liikkeen alkuunpanija H. P. Blavatsky painostaa Salaisessa O pissaan kaikkien voim ien olevan lähtöisin Olennoista, jopa niin, että esim. säh kövoima on Olento, niin käsittäm ät tömältä kuin tuollainen määritelmä kuulostaakin m aterialisoituneelle ymmärryksellemme. Tuon tiedonan non nojalla saatamme kuitenkin kä sittää, että voimiin, niiden jum alal lisesta alkuperästä johtuen, sisältyy se sama moraalinen pohja kuin ihm iseen k in , Ju m alan kuvaan, se, minkä suurimmat jumalanpoj at ovat ilmoittaneet. Vaikka luonnonvoimat ovat näennäisesti puolueettomia, ne kuitenkin toim ivat suuren Elämän k äyttövälineinä, eikä niitä niiden moraalisen luonteensa vuoksi saate ta käyttää rankaisem atta m iten ta hansa. Väärin käyttäessämme saa tamme jo u tu a niiden kanssa epäsointuun edellä esittämäämme syvemmälläkin tavalla. Sillä tuo m o raali sanoo: K oska et ole eläm ää synnyttänyt, ei sinulla ole valtaa si tä hävittääkään. Se salaperäinen voi ma, elämä, mikä synnyttää lukemat tomia muotoja jokaisessa luonnonvaltakunnassa, on niin pyhää, ettei sitä saa pilanpäin hävittää. Rangais tuksina seuraavat mm. monenlaiset sairaudet. P. E. opettaakin esim. vat satautien lukuisien muotojen olevan verenvuodatuksen seurauksia. Vain elämällä on valta elämää hävittää, 40 koska se on sen luonutkin, vain Ju malalla on valta elämän ja kuoleman yli. Kun siis ihminen sodissaan ja muilla tavoin hävittää elämää, niin silloin hän asettuu Jumalan sijaisek si. Näin tehden hän vetää päälleen tekojensa seuraukset. - Ei siis käy kieltäm inen, että nykyajan tieteellis-teknillisen taitavuuden omaava kulttuuri-ihminen on vastuussa hal lintaansa ottamista luonnonvoimis ta. Kun hän eläm än tuhoam iseksi käyttää niitä sodissaan, niin hän ve tää ne palvelem aan hävitystä, ju l muutta ja verenjanoa; hän prostituoi luonnon järkivoimat. Hänen tekonsa on laadultaan saman tapainen kuin, jos hän pakottaisi toisen ihmisen te kemään murhan vasten tämän omaa tahtoa. Se on arveluttavaa. P. E. huo m auttaakin, että luonto voi ”suuttua” meihin ja silloin seuraa kaiken laisia onnettomuuksia, luonnonmul listuksia ja muita järkyttäviä tilan teita. Atlantiksen uppoaminen esim. oli seuraus luonnon Juu ttu m isesta” eli kauhistumisesta. Luonto esittää vastalauseensa meidän pahuutemme johdosta siten, että järjelliset luon nonvoim at R aivostuvat” ja silloin on leikit leikitty. Nämä ilmiöt ovat kin tulleet meidän päivinämme ai van jokapäiväisiksi. Rankkasateet, tulvat, myrskyt, kuivuus... saattavat kohdella joitain kansoja erittäin an karasti, m aanjäristykset saattavat hävittää suuria kaupunkeja... Voi mien myllerrykset kosketelevat yhä enemmän kansakokonaisuutta tullen kansallisiksi onnettomuuksiksi, kos ka kansat yhteisvastuullisesti luon nonvoimia pilkkaavatkin. Kaksi maailmaa s. 35-38 Toimittajalta Pekka Ervast kertoo Kalevalan avain -kirjassa, että jokainen kansa muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Näkymät tömässä maailmassa se näkyy niin, että kansan päälle kaareutuu henkinen ilma kehä ali aura. Tuossa kansan aurassa näkyvät kansan sielulliset tunnusmerkit, joita ovat luonteenlaatu, ajatustavat, kansan taiteelliset taipumukset ja val litsevat mielipiteet. Ne muodostavat kansan persoonallisen sielun. Tämän kollektiivisen kansansielun takana vai kuttaa ”henkinen salaisuus”, älyolento, kansallishaltia. Hän tai se on ”kansan kollektiivisen kokonaisuuden henkises ti koossapitävä voima”. Suomen kan sallishaltia Väinämöinen kuuluu enke li- eli deeva-kehitykseen. Samaan tapaan kuin ihmisellä on korkeampi minä, samaan tapaan kan salla on henkisesti koossapitävänä voi mana kansallishaltia. Deeva valitsee kansan ja tuon hänen valitsemansa kansan luonteessa on jo takin hänen omaa olemustaan vastaavaa. "Kansan aurasta tulee tavallaan deevan ulkonaisin verho eli asunto. Hän ottaa kansan sieluelämän omakseen.” Tällä tavalla on mahdollista jatkuva vuoro vaikutus kansan ja kansallishaltian eli kansan suojelusenkelin välillä. Esimer kiksi Suomen deeva vuodattaa kansam me auraan omia yleviä ajatuksiaan ja tunteitaan. Sillä tavalla hän yrittää oh jata ja johtaa kansaamme. Pekka Ervast kertoo, ettei deeva työs kentele yksin, vaan häntä ympäröi mah tava alempiasteisten enkeleitten ja haltiain auttajajoukko. Hän kertoo lisäksi, että Väinämöinen liitti oman kohtalon sa Suomen kansan kohtaloon jo historian takaisina, kalevalaisina aikoina, jolloin Suomen heimo oli suuri ja mahtava. Siihen kuuluivat suomensukuisten hei mojen lisäksi esimerkiksi lappalaisten heimot. Suuri osa Eurooppaa oli sen hallussa. Sen sivistys oli enemmän hen kistä kuin aineellista laatua. Se hallitsi viisauden voimalla. Sen tietäjät olivat vihityt korkeaan mysteerioviisauteen ja he olivat kuuluisat mahtavasta loitsutaidostaan. (Kalevalan avain s. 474.) Sitten Väinämöinen siirtyi syrjään, mutta lupasi palata todeten: Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla taas minua tarvitahan katsotahan, kaivatahan uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa, eikä ilmaista iloa. Onko Väinämöinen palannut? Onko hän kansansa valinnut? Milloin Väinä möinen palaa? Pekka Ervast vastaa: Väinämöinen on jo palannut, ja hän on kansansa valinnut. 41 Kansa on Suomen kansa j aVäinämöisen paluu tapahtui keskiajan loputtua, kun uudenajan aamu koitti Euroopassa. Kun Väinämöinen sanoo, että taas häntä tarvitaan, se tarkoittaa Pekka Er vastin mukaan: Väinämöistä tarvitaan, kun uusi aika koittaa ja Euroopan kan sat kulkevat kohti vapaampaa ja sivistyksellisempää tulevaisuutta. Tämä tapahtui keskiajan lopussa, ja Väinä möisen vaikutus alkoi näkyä Suomessa, aluksi Mikael Agricolan työssä. Väinämöisen viisautta alettiin kai vata, kun Suomen kansa heräsi ja alkoi tuntea itsensä omaksi kansaksi, joka alkoi kaivata vapaampia ulkonaisia olo suhteita ja elämänehtoja. Tämä kehitys alkoi, kun Suomi irtautui Ruotsin val lasta ja liittyi Venäjän valtakuntaan noin 200 vuotta sitten. Uuen sammon saattajaksi Suomen kansa valmistuu henkisesti. Sitä varten kansan piti kehittyä ja valmistua vas taanottamaan muistot menneestä suo malaisesta kulttuurista. Tämä tapahtui Elias Lönnrotin työn ansiosta. Lönnrot oli valittu Väinämöisen työtoveriksi. Kalevalan viisaus muodostaa sen sam mon, jonka Väinämöinen on meille valmistanut. Tässä yhteydessä voimme muistaa, että emme ymmärtäisi Kale valaa pyhänä kirjana emmekä sen sisäl tämää sampoa eli henkistä viisautta, ellei Pekka Ervast olisi sitä avannut kirjallaan Kalevalan avain. Entä uusi soitto. Milloin tulemme uuen soiton suoriaksi? Pekka Ervast vastaa: Kun uuden sammon eli Kaleva lan saatuamme ja vanhojen muistojen herättyä kansan sielussa voimme alkaa itsenäistä kulttuurityötä tieteen, taiteen, uskonnon, filosofian ynnä muilla aloil la. Tämäkin aika alkoi jo 1800-luvun lopulla. Kalevalan ilmestymisen jälkeen 42 Suomen kansa on todella luonut omin takeista kulttuuria: maailmankuulua musiikkia, maalaustaidetta, arkkiteh tuuria, muotoilua. Tämän voimme hel posti havaita. Mutta Pekka Ervast kir joittaa, että voimme alkaa itsenäistä kulttuuria myös uskonnon ja filosofian alueella. Suomessa onkin luotu aivan ainutlaatuista tällä alueella. Täällä on nähnyt päivänvalon uusi uskonto, ihmisyydenuskonto. Täällä on aloitettu uusi sivistyskausi. Väinämöisen ennustus on käynyt kirjaimellisesti toteen, mutta se ei ole toteutunut vielä kokonaan. Uusi päivä on nousemassa. ”Nousee Suomellekin vielä päivä, joka on kansojen veljespäivä, jolloin jokainen kansa esteettä saa toteuttaa pyhintänsä ja sisintänsä.” Sil loin Suomen kansalla on tilaisuus nou dattaa, ja se ymmärtää velvollisuudek seen noudattaa, oman kansallishaltiansa ääntä, ja luo aito suomalaisen sivis tyksen Väinämöisen toivomalla tavalla. Jos Suomen kansa tahtoo luoda si vistyksen, onnellistuttavan, pysyväisen, on välttämätöntä, että kansa sisimmässään ylläpitää yhteyttä viisauden salai sen maailman kanssa. Siksi on välttä mätöntä, että mysteeriot herätetään uudelleen henkiin ja saatetaan entiselleen alkuperäinen yhteys Jeesuksen ja Salai sen Veljeskunnan kanssa. ”Korkeamman itsensä löytäminen merkitsee kansalle, jolla on menneisyyttä takanaan, että se unohduksen yöstä nostaa päivänvaloon kaikki mitä sen muinaisessa entisyydes sä oli henkevää, jaloa ja kaunista.” (Ka levalan avain s. 483.) Muinainen väinämöishenki on uudestaan ja kirkastet tuna herätettävä eloon kansan tajunnas sa. Väinämöisen unelma on aseeton Suomi. Aseettomuus saavutetaan kul- Sinikka Kesävuon Anteeksianto Inhimillinen tulevaisuus ei synny itses tään. Sen eteen on ponnisteltava. Apua siihen on tarjottu työ-ja elämänohjeis sa, jotka on esitetty Pekka Ervastin uu delleen suomentamaan Vuorisaarnaan pohjautuvassa kristosofisessa ohjel massa. Meidän tulee voittaa paha, ei nujer taen sitä, koska siitä pahan voima vain kasvaa, vaan painottaen ja kasvattaen inhimillisyyttä. Se on luomissuunnitelman mukaista, sillä ihmiskunnan pää määrä ja pyrkimyksen kohde on Kris tus. Vuorisaarnassa annetut ihanteet, hyvyys, puhtaus, totuus, rauha ja rak kaus saavutetaan Vuorisaarnan viiden käskyn noudattamisen avulla. Kun alamme miettiä näitä käskyjä, meille selvenee, että hyvyys saavutetaan Vuo risaarnan ensimmäisen käskyn, älä kemalla Vuorisaarnan neuvomaa mo raalin tietä. Totuudenetsijöiden tulee näyttää esimerkkiä aseettomuudesta. Heidän tulee toteuttaa pahanvastustamattomuutta käytännössä. Totuudenet sij ät voivat auttaa kansaamme ja kansallishaltiaamme elävöitymällä itse Vuorisaarnan henkeen ja toteuttamalla omassa elämässään siinä esitettyjä ihan teita. Kerrotaan, että Väinämöinen on Kris tuksen palvelija. Hänen unelmansa on, että hänen kansansa osaa toteuttaa aseet tomuuden käytännössä. Pekka Ervast on nimenomaan sanonut, että Suomen tehtävä tulee olemaan täydellinen, itsealoitteellinen ja vapaaehtoinen riisuun tuminen aseista. Tällaisella teollaan kansa julistautuisi kuin pyhäksi kansak si, jonka kimppuun kukaan ei voi hyö kätä. Uskallammehan luottaa näihin Pek ka Ervastin sanoihin ja itse toteuttaa aseettomuutta. *** Juuri jouluksi saimme uusintapai noksen Pekka Ervastin kirjasta Us konnosta ja elämästä. Tämä kirja on ilmestynyt jo vuonna 1903. Pekka Ervast oli ensin antanut sille nim ek si Nykyinen asema. Mutta hän muut ti nim en, koska N ykyinen asema -nimi katsottiin arkaluontoiseksi. ”Mutta vaikka nimi muutettiin, lienee sisältö ollut arkaluontoinen, koska kirkolliset viranomaiset ottivat koko painoksen takavarikkoon. Muutaman kuukauden kuluttua kirja kuitenkin vapautettiin vankeudestaan, ja painos m yytiin vähässä ajassa loppuun.” Näin Pekka Ervast kertoo kirjan al kuhistoriasta. Suosittelen jokaista tutustumaan tä hän Pekka Ervastin kirjaan. Hilkka Lampinen hilkka, [email protected] 43 suutu, avulla, puhtaus toisen käskyn, älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas, toteuttamisella, totuutta ja rehellisyyt tä varten on kolmas käsky, älä vanno; ja rauhan käsky on neljäs, älä ole pa haa vastaan. Viides käsky on rakkau den käsky, älä sodi, vaan rakasta kaik kia ihmisiä. Ihmiskuntana kamppailemme pahan kanssa sekä omassa elämänpiirissäm me että kansoina. Huomaamme myös, että pahaa vastustamalla teemme lisää pahaa, pahan valta vain kasvaa eikä hä viä minnekään. Sodissa syntyy vain enemmän katkeruutta ja kostonhalua. Pahat sanat aiheuttavat vastaavanlaisia reaktioita. Pahan voittaminen on kuitenkin meidän tehtävämme yhdeltä kannalta katsoen. Syvimmältä puolelta sen voit taa Kristus, Isän voima. Mutta tämän Kristus-Isän voiman on päästävä esille ihmisen kautta. Se voima ilmenee rak kautena ja anteeksiantona. Kaikki paha, mikä meitä kohtaa, on itsemme aiheuttamaa, ja kun annamme anteeksi, karma tulee voitetuksi. Siinä on anteeksiannon merkitys. Ervast va laisee asiaa seuraavasti: Rukouksessa anotaan: Anna meille velkamme an teeksi, niin kuin mekin anteeksi an namme velallisillemme. . . Sillä jos annatte ihmisille anteeksi heidän rik komuksensa, niin taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos ette anna ihmisille anteeksi heidän rik komuksiaan, ei Isännekään anna an teeksi teidän rikkomuksianne. Anteeksianto on Kristuksen suurin ja korkein oppi. Todellinen anteeksian to tarkoittaa sitä, että annamme anteek si ja luovumme kostosta, vihasta ja kat keruudesta, ja muutumme rakastaviksi, iloisiksi, auttaviksi, toisin sanoen an 44 teeksi antaviksi. Kun rakkaudessa annamme itse an teeksi, tuntuu koko olemuksessamme, että Jumala on rakkauden, armahtavan lempeyden ja anteeksiannon ikuinen henki. Hänen rakkautensa on pohjaton, ja siksi ei meidänkään kehityksemme koskaan saata päättyä, vaan jatkuu ian kaikkisesti täydellisyydestä täydelli syyteen. (Pekka Ervast, Teosofisia muistelmia s. 42.) Tämä on jatkuvaa, peräänantamatonta henkistä työtä ja ponnistusta, puhdistuksen tiellä kulke mista, itsensä kasvattamista ja ihmis kunnan valistamista. Edessämme on mahdollisuudet inhimilliseen tulevai suuteen, vaikka monet ennakkoluulot ja itsekkyytemme mukaisiksi muok kaamamme uskonnot, kristinusko mu kaan lukien, kahlitsevat vielä ajatuk siamme. Tutustuminen suuriin uskon toihin, maailmankatsomuksiin ja filo sofioihin avartaa suppeaa ajatteluam me ja auttaa meitä kehittymään suvait sevuudessa. Taistelun tilalle on tullut voittaminen henkisessä työssä. Kun ih minen työskentelee ihmisyyden puo lesta, niin hän kokoaa itselleen pää omaa, millä voi maksaa vanhat karmalliset velkansa. Omalta pieneltä osal taan ihminen tulee näin voittaneeksi myöskin ihmiskunnan pahuutta. Velan maksu on silloin iloa, sillä Kristus, Isä pääsee hänen kauttaan valaisemaan maailmaa. Maata ei ole suunniteltu helvetiksi, niin kuin nykyisin siltä vaikuttaa, vaan taivaaksi. Sitä mukaa kun ihm iset muuttuvat inhimillisemmiksi, maa kir kastuu ja taivasten valtakunta astuu maan päälle. Ihmisissä on kaipuu kau neuteen, Jumalaan, olemmehan kaikki Jumalasta lähtöisin. Kun paha huoma taan itsekkyyden aiheuttamaksi, voi Kyösti Niiranen Onni Jokainen ihminen on varmaankin jos sain elämänvaiheessaan, erikoisesti nuoruudessaan kaivannut onnea elä määnsä. Mutta mitä onni on? Saattaa han sana onni tuoda mieleen sangen persoonallisia ja aineellisia asioita, joi ta me ihmiset useimmiten tavoittelem ille, kun tavoittelemme onneamme. Saatamme tavoitella menestystä ai neellisen elämän töissä ja tehtävissä ja kokea mielihyvää tai onnea, kun kaik ki menee hyvin, eikä tällainen menes tyminen ole varmaankaan paha asia. Edelleen voimme kokea onnea, kun meillä on ystäviä, kenties perhe, ken ties elämänkumppani, joka meitä ym märtää ja tukee. Eikä tällainen onnen kokeminen ole tietystikään paha asia sekään, vaan onni voi heijastua ympä ristöön ja toisiin ihmisiin tällaista on nea kokevan ihmisen välityksellä, sillä toisaalta huomaamme ympäristössäm me paljon eripuraa ja riitaisuutta ihmis ten keskinäisissä suhteissa. Tällaisen onnen perusta on varmaankin siinä, et tä ystävyyssuhteet ovat ikään kuin t a i vaassa solmittuja”, eikä niihin liity pyyde. Eräs onnen kokemiseen liittyvä asia liittyy terveyteen. Kun ihminen on saa nut elämältä lahjaksi sellaisen käyttövälineen, jossa kaikki eri tekijät, prin siipit, ovat harmoniassa, on hän voinut kokea onnea. Mikään ei häntä kiusaa, vaivaa tai häiritse. Hänellä ei ole sai rauksia fyysisessä käyttövälineessään ja hänen sielunsa ei etsi tyydytystä hi moille eikä hänellä ole pyrkimystä val taan tai kunniaan. Hän on luontaisesti rauhallinen ja tyytyväinen elämäänsä ja kohtaloonsa, siihen elämänympäris töön ja tehtävään, joka hänen osakseen on koitunut karman perusteella. Onni saattaa kuitenkin kadota. Ta loudellinen menestys voi loppua eko nomisten suhdanteiden heilahtelun johdosta ja ihmissuhteisiin saattaa tul la säröjä, vaikka niiden perustana olisi alkuaan ollut epäitsekäs vaikutin, sillä onhan elämä kiusausten koulua ja elä mänkoulun kokeet saattavat olla joskus ylivoimaisen vaikeita. Ja viimeistään vanhuudessa, ellei aikaisemmin, saat taa ihminen sairastua ja menettää ter veytensä, vaikka sellaista emme kenel lekään toivo. Meidän tulisi siis löytää elämällem me perusta jostain syvemmästä koke musmaailmasta kuin persoonallisen onnen tasolta, mielihyvän tunteesta. Niinpä viisauden mestarit, ihmisyyden elämän taitajat, ovatkin kehottaneet et simään totuutta, Jumalaa ja noudatta maan neuvoja, joita he ovat antaneet. yksi ja toinen tarttua Pekka Ervastin tarjoamaan kristosofiseen sanomaan, sillä siinä on ihmiskunnan pelastus. Lähteet: Pekka Ervast, Teosofisia muistelmia Väinö Lehtonen, Danielin kirja 45 Tällaisia viisaita neuvoja ovat esittä neet Buddha, Jeesus ja nyt uudella ajal la on teosofisen liikkeen toiminnan kautta muistutettu ihmiskuntaa näistä opetuksista madame H. P. Blavatskyn välityksellä. H. R Blavatsky totesi ai kanaan: jos tahdotte olla kristittyjä, seuratkaa vuorisaarnaa. Niinpä Pekka Ervast syvensi ja selvensi Matteuksen evankeliumista löytyvän vuorisaarnan nykyajan ihmiselle käsitettävään muo toon. Pekka Ervast puhui ja kirjoitti myös autuudesta, jota ihminen voi kokea eri koisesti Jeesuksen opetuksia seurates saan. Autuuteen liittyy jotain syvem pää, perustaltaan kestävämpää kuin persoonallisen onnen kokemukseen. Kun ihminen on kokenut Jumalaa, on hän kokenut autuutta, eikä sitä voi edes tavoitella, vaan se tulee ikään kuin lah jana ylhäältä silloin, kun ihminen on parhaansa yrittänyt Mestarin oppilaa na. Autuudenjulistukset Vuorisaarnaan sisältyvät autuudenju listukset kuvaavat sitä sielun- tai mie lentilaa, joka ihmisessä kehittyy, kun hän seuraa mestariaan. Pareiksi järjes tettynä autuudenjulistuksista muodos tuu ikään kuin portti, jonka läpi ihmi sen tulisi kulkea taivasten valtakun taan. Autuaita ovat köyhät hengestä, sillä heidän on taivasten valtakunta. Sellai nen ihminen voi kokea autuutta, joka on väsynyt ”maailman teihin” ja on he rännyt tiedostamaan olevansa köyhä hengestä. Hänessä on herännyt henki sen tiedon ja viisauden kaipuu. Henki sen tiedon ja viisauden maailman avau tuminen tuo mukanaan autuuden koke 46 misen. Ensimmäiseen autuudenjulistukseen liittyy parina: Autuaita ovat oi keamielisyyden tähden vainotut, sillä heidän on taivasten valtakunta. Kun ih minen pyrkii totuuteen ja oikeamieli syyteen, hän saattaa joutua kokemaan väärinymmärtämistä ja torjumista ym päristönsä ja lähipiirinsä ihmisten ta holta. Kuitenkin hän saattaa sisäisesti kokea hyväksyntää henkisen maailman taholta, autuutta, taivasta. Toinen autuudenjulistusten pari liit tyy rauhan rakentamiseen: Autuaita ovat lempeät, sillä he tulevat perimään maan. Jeesuksen mielen mukaisia rau han rakentajia ovat ne ihmiset, jotka eivät turvaudu väkivaltaan tai voima keinoihin, aatteellisiin tai konkreetti siin, vaan luottavat hyvyyden voi maan. Lempeyteen liittyy pariksi: Au tuaita ovat rauhan rakentajat, sillä hei tä tullaan nimittämään Jumalan pojik si. Lopullisena päämääränä rauhan ra kentaminen toteutuu ainoastaan aseet tomuuden ja väkivallattomuuden kei noin. Vihalla, sodalla ja väkivallalla ei rauha koskaan toteudu, vaan viha, sota ja väkivalta aiheuttaa vain uutta vihaa, sotaa ja väkivaltaa. Autuaita ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan. Kun ih misen sydän puhdistuu itsekkäistä on nen pyyteistä, saattaa hän nähdä Ju malan ja ymmärtää, mitä rakkaus pe rimmältään on. Tähän autuudenjulistukseen liittyy pariksi: Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuk sen. Kun ihmisen sydän puhdistuu, hän saattaa sielussaan kokea murhet ta, hänessä ikään kuin kuolee jokin, mutta lohdutuksena hän voi kokea Ju malaa. Neljäs autuudenjulistusten pari: Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja ja- Raija Kiiski Hiiden hirven kesyttämisestä veneen soutuun Kuinka havainnollisia ovatkaan Kale valan kuvaukset totuuden etsijän osal le lankeavista ansiotöistä ajatusten ja mielikuvituksen alueella ja myöhem min samporetkeläisen taidosta hallita ominaisuuksiaan ja kykyjään. Pekka Ervast avaaja selittää kan salliseepoksemme runsasta kuvakiel tä kirjassaan Kalevalan avain. Hän osoittaa, että kaukaisilla suomalaisilla on ollut varteenotettavaa tietoa kuo leman voittam isen m ysteereistä ja tuon kaukaisen ajan hän sijoittaa suo rastaan atlantalaiseen aikaan. Ei niin, että runot muodollisesti olisivat niin vanhoja, vaan niin, että tietyt runolli set mielikuvat ja niiden symboliikka on aito atlantalaista alkuperää, jotka asiaa tunteva tunnistaa. Sellainen sel keä ”kuva” muodostuu muun muassa Kalevalan tunnetuimmista sankareis ta Väinämöisestä, Lemminkäisestä ja Ilmarisesta. Jumalallinen kolminaisuus ja kol minaisuutta personoivat henkilöhah mot ovat paljon esillä uskonnoissa. Kristinuskossa puhutaan Isästä, Pojas ta ja Pyhästä Hengestä. Hindulaiset puhuvat Brahmasta, Vishnusta ja Shivasta. Kalevalassa esiintyy Väinämöi nen, Lemminkäinen ja Ilmarinen. Sa laperäisyydessään kaunis ja kiinnos tava kuva muodostuu myös Pohjan neidistä ja hänen kaikille kolmelle sankarille asettamistaan ansiotöistä. Pohjan neiti koettelee näitä heille so veltuvilla tehtävillä. Tehtävät kertovat kuoleman voittamiseen tähtäävän pyr kimyksen vaiheista vanhan liiton ai kana, mutta tavalla, jossa on paljon sellaista, mikä soveltuu myös nykyai kaan. noavat oikeamielisyyttä, sillä heitä tullaan ravitsemaan. Totuuden kaipuu sinänsä autuuttaa ja ravitsee, sillä ih minen ei elä ainoastaan leivästä, ku ten on sanottu. Totuudellisuuteen tu lee sisällyttää armeliaisuus, armo ja anteeksianto. Autuaita armeliaat, sillä heitä kohtaan tullaan osoittamaan lau peutta. Totuuden kaipuu ei saa olla kiihkoisaa anarkiaa tai tuomitsevaa ja vaativaa, vaan siihen tulee liittyä ar mo ja anteeksianto. Hiien hirvi, hiien ruuna Lähdettyään kosimaan Pohjan neitiä eli pyrkiessään valmistavalla tiellä kestävään yhteyteen korkeamman mi nänsä kanssa Ilmarinen ja Lemmin käinen saavat kumpikin Pohjan nei diltä kolme tehtävää. Lemminkäisen on hiihdettävä hiiden hirvi, suistetta va suuri ruuna, hiien varsa vaahtileuka. Ilmarisen puolestaan on taottava kultainen aura, huoliteltava hopeainen kyntö väline. 47 Hirvi ja villihevonen ovat osuvia vertauskuvia kesyttämättömästä ajatusolemuksestamme. Miten vilkas ja yllättävä voikaan ajatuksemme olla, miten vaikeasti kiinniotettava ja taltu tettava. Puhdistumaton ajatuselämä on kuin metsän eläin, joka temmeltää tuntemattomilla korpimailla. Lemminkäisen onkin aivan ensim mäiseksi otettava ajatuksensa kiinni lennosta ja kesytettävä se. Korkeam man minänsä puoleen jo kääntyneenä hän opettelee keskittymään tärkeim pään: Pohjan neidin asettamien tehtä vien suorittamiseen. Sitä varten pyr kijän tulee oppia pitämään mielikuvi tuksensa aisoissa, asetettava se hiljaa paikoilleen ja saatettava ajatustunneolemuksensa säyseästi ja tottelevai sesti palvelevaan työhön. Nykypäivän etsijä ohjaa alemman älynsä, ajatuk sensa, tunteensa ja mielikuvituksensa m estaritietäjien viisauden tutkim i seen. Sen viisauden opastamana ihmi syyttä edistävä pyrkimys onnistuu. Ilmarisen työn tulos vaikuttaa pal jon kiinteämmältä. Aura on tukeva työväline ja käyttäjänsä ohjattavissa. Ilmarisen tapaan nykypäivän etsijä ta koo kultaisen auran Mestarin parhais ta moraalisista opetuksista, muotoilee käyttökelpoisen välineen, selväpiirtei sen ja syvästi moraalisen elämänkäsi tyksen Vuorisaarnan taivaallisista elä mänohjeista. Totuutta tunteva m estariviisaus kertoo hänelle elämän omista laeista ja päämäärästä, kuten karmasta ja jäl leensyntymisestä. Se osoittaa tien ra kastavien tunteiden yhteyteen. Totuut ta ja rakkautta seuraten ihminen löy tää todellisen, uudenlaisen vapauden, joka samalla osoittautuu välttämättö myydeksi. 48 Rauta ja tuli Rauta on muuan maapallomme alkuai neista. Jotta rauta saadaan mahdolli simman kestäväksi, on siitä valmistet tava esine tietyssä vaiheessa karkaista va. Valmistettava käyttöesine, kuten veitsi tai miekka, on takomisen jälkeen jäähdytettävä sopivaksi veteen kasta malla. Sopiva lämpötila vaikuttaa rau dan rakenteeseen ja lujittaa esineen, jolloin se voidaan hioa riittävän terä viksi ja sitä kyetään käyttämään suju vasti ja kauan. Kalevalan kertoman mukaan Ilma rinen on taitava ja työkykyinen takoja. Ilmarisen puuhatessa pajassaan kävi kuitenkin niin, että karkaisuvesi ei ol lutkaan puhdasta. Hiien lintu oli lian nut veden, ja kun Ilmarinen kastoi rau dan likaiseen veteen, se raivoksi rupe si, veisti raukka veljeänsä. Niin käy, jos vesi eli tunne-elämä ei olekaan puhdas ta! Alempi äly, rauta, kääntyy tuotta maan vahinkoa milloin sanoissa ja pu heissa, milloin teossa ja toiminnassa. Sanat ja teot saavat tietyn suunnan ja erityisen voimalatauksen epäpuhtaista tunteista. Silloin eivät ainoastaan toi set ihmiset kärsi niistä, vaan myös ih minen itse suistuu tieltä. Rauta karkaa Ilmarisen käsistä ja hänen työnsä epä onnistuu. Mutta epäonnistumisesta oppia ot taen Ilmarinen jatkaa työtä ja etsintää. Hän ei lannistu, sillä hän osaa nöyrtyä, keskittyä ja yrittää uudelleen. Onhan hän kyntänyt kyisen peltonsa ja selviy tynyt voittajana kahdesta muustakin Pohjan neidin antamasta tehtävästä valmistavalla tiellä, toisin kuin Lem minkäinen, joka epäonnistui kolman nessa tehtävässä. Ilmarinen on onnis tunut suistamaan Tuonen karhun, luon non mahtavan alkuvoiman itsessään ja viimein pyydystänyt suuren suomu hauin Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta. Suuren suomuhauin pyytä neenä Ilmarinen on oppinut suoritta maan hyviä, siunausta tuottavia tekoja, jotka rientävät hänen avukseen kriitti senä hetkenä. Kun nyt sepän pajassa hiien lintu li kasi veden, kun jokin epäkelpo ajatus lennähtää jostakin karkaisuveteen Il marisen huomaamatta, ei auta Ilmari sen muu kuin puhdistaa vesi. Luonnon voimat ovat hänen palveluksessaan ja hän jatkaa luovaa työtä ja toimintaa. Il marinen osaa jo käsitellä omassa ole muksessaan olevia voimia, tulta ja rau taa. Tulen eli korkeamman järjen avul la rauta, alempi äly, muotoutuu taita van takojan käsissä tarpeellisiksi työ välineiksi, kun karkaisuvesi on puh dasta. Kalevalan sankarien valmistautues sa matkalle Pohjolaan Väinämöinen, joka on Ilmarista paljon vanhempi ja viisaampi, pyytää tätä takomaan itsel leenkin miekan. Sen miekan Ilmarinen takoo mestariviisauden käyttöön. Vain mestariviisaus osaa käyttää miekkaa sille kuuluvaan tarkoitukseen. Vain mestariviisaus osaa toimia aina oikein, erottaa oikean ja väärän vahinkoa tuot tamatta. Empimättä Ilmarinen inhimil lisenä, toimivana minuutena täyttää saamansa tehtävän. Eikä miekka suin kaan ollut aivan tavallinen, vaan Ilma rinen takoi siihen kalvan kaikkein parahan, kuvasi sen kullalla ja huolitteli hopealla. Veneen soutu V äinäm öinen ehdottaa Ilm ariselle matkaa Pohjolaan meritse. Ilmarinen empii, vaikka Kalevala tietää kertoa, että hänellä on venekin valmiina. Ve si kuvaa tunnemaailmaa, ja veneellä liikutaan tunnemaailmassa, vesillä tai oikeammin veden eli tunteiden pääl lä. On sanottu, että elottomana esinee nä vene sopii hyvin kuvaamaan vihi tyn tunne-elämää, hänen ensimmäistä salatieteellistä käyttövälinettään. Hän on voittanut tunneluontonsa niin pe rusteellisesti, että se vaikuttaa suoras taan elottomalta. Kaikessa se tottelee käyttäjäänsä ja inhimillistä, korkeam paa järkeä, manasta. Ilmarisen veneessä on kuitenkin elämää. Se on täynnä väkeä: nuoria ti napäitä tyttäriä, sukapäitä sulhosia, jopa iän kaiken istunutta vanhaa vä keä. Tavallisenkin ihmisen tunnemaail massa liikkuu monenlaisia olentoja, lukemattomia kuvajaisia. Tshitta, tunneajatusaines eli ajatus, tunne ja mie likuvitus yhdessä tuottavat niitä jatku vasti. Ne tulevat ja menevät, ilmesty vät ja haihtuvat m iten kulloinkin. Mutta tätä runsasta, paljon mahdolli suuksia sisältävää joukkoa me myös käytämme milloin mitenkin, jopa ih m isyyden vastaisiin tekoihin. Eikä m eillä ole valm ista venettä, jonka avulla liikkua hallitusti tunteiden me rellä ja kuljettaa tuota väen paljoutta. Ilmarisella sen sijaan on vene ja hä nen veneensä on täynnä itsensä Väi nämöisen siihen laulamia olentoja. Il marisen veneessä kaikki väki on osal lisena matkassa Ilmarisen soutaessa. Ilmarinen käyttää viisaampansa loih timia mielikuvia niin, että ne ovat osa hänen kanssamatkustajiaan. Ihmisen muotoisina nekin kaikki ovat suoritet tavasta tehtävästä tietoisia. Itsetietoi nen ajatus liittyy tehtävään, jota toi49 miva minä ohjaa. Sen sijaan, että noilla olennoilla olisi omia päämää riä ja ne vaeltaisivat kuka minnekin, niin kuin tekee jokapäiväisen ihmi sen mielikuvitus, sen sijaan Ilmari sen veneessä ne kaikki suuntautuvat sinne, minne Ilmarinenkin. Ajatuk set, tunteet ja mielikuvat ovat hänen hallinnassaan. Hän tietää matkan suunnan ja päämäärän. Väinämöi sen kehotuksesta he ovat matkalle lähteneetkin. Kuvaavaa on, että Kalevalassa moni yritti saada veneen liikkeelle. M iehet yrittivät, naiset yrittivät, neidot ja pojat yrittivät eikä matka edistynyt lainkaan. Sitten yritti Lemminkäinen ja viimein Väinä möinen, mutta yhtä tuloksettomasti. Vasta kun Ilmarinen tarttui airoihin, jopa juoksi puinen pursi. Vasta kun toimiva minä tarttuu hallittuun tun ne-elämäänsä, liikuttaa sitä ja aset taa sen ihmisyyden palvelukseen, vasta silloin matkanteko alkaa su jua. Itsensä hallitseva toimiva mi nuus käyttää ajatustunnevoimansa M estarin työhön, samporetkeen. Siinä veneessä ovat mukana myös Väinämöinen ja Lemminkäinen. Kirjallisuutta: Kalevala Pekka Ervast, Kalevalan avain Jaakko Kesävuori, Inhimillinen ajattelu Annikki Kumpulainen, Kaleva lan Iso Tammi Hilkka Lampinen, Sammon taon taa oppimassa Väinö Lehtonen, Kaksi m aail maa Puheevuoroja kristosofisilla ke säkursseilla 2005 50 Kuin hämärässä aina eteenpäin vaellan, vaikka valoa etsin. -a Marraskuun illassa pitkä, tiheä pimeys. Aurinko peitettynä. Me nukumme luonnon kanssa. Uneksimme niin kuin tähdet taivaalla. Niin kuin ei yötä olisikaan. \ \ | \ I ! I | | \ Jaakko Kesävuori Sodan mielettömyys J. R. Hannula käsittelee kirjansa Syn tynyttä maailmauskontoa alkusivuilla erään alemman voiman, elämänhalun, muodostamaa ongelmaa. Hän kirjoit taa seuraavaan tapaan: Kehitämme kekseliäisyydessämme alemman älyn kykyjä, jolloin elämän halu vie meidät ristiriitoihin ja umpi kujiin. ”On kuin ihmisen omat luo mukset, näkyväiset ja näkymättömät, kääntyisivät häntä itseään vastaan.” Yksinpä tiedotusvälineitä käytetään enemmän mielten myrkyttämiseen, kuin sieluelämän puhdistamiseen ja valaisemiseen. Tarkoitusperät salataan ja tuloksena on yleensä taistelu, väkevämmän oikeus, sota. Tuhon tuojaksi muodostuu tekninen kehitys. ”Varus telu ja sota muodostuu yhä raivoisam maksi.” Mitä enemmän alempi äly, persoonallinen kunto ja tarmo ja tek niikka kehittyvät, sitä kammottavam maksi sota ja väkevämmän oikeuteen nojautuva olotila muodostuu. Sivistys sukeutuu omia lapsiaan syöväksi lohi käärmeeksi. ”Ihmiset ja kansat yrittä vät kaikin voimin varustautua uhkaa vaa vaaraa vastaan, mutta mitä ponte vammin he varustautuvat, sitä var memmin he aina vuorollaan tuohon ammottavaan lohikäärmeen kitaan syöksyvät.” Kirja Syntynyttä maailmanuskontoa on julkaistu v. 1941, jolloin Suomessa vallitsi sotatila. Sota ja sotaisuus on yhä, yli 70 vuotta myöhemmin, vielä läsnä. Ei syyttä sanota, että olemme luupäitä. Ja sokeita. Ja kuuroja. Emme kuulevilla korvilla kuule emmekä nä kevillä silmillä näe. Miten luopua sodasta? Ratkaisu on yksinkertainen: Sota loppuu, kun lopettaa sotimisen. Muu ta ratkaisua ei ole. Kristosofiassa selvitetään monelta puolen niitä keinoja, joita käyttäen voimme opetella olemaan sotimatta. Esim erkkeinä mainittakoon Vuori saarnan neljäs ja viides käsky toteu tettuna. Nuo kaksi käskyä kuuluvat Pekka Ervastin muotoilemina: ”Älä ole pahaa vastaan.”, ja: ”Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä.” (Vuo risaarna, s. 155.) Jeesuksen esittä mässä muodossa käskyt ovat monisanaisempia, neljäs: ”Mutta minä sa non teille: älkää tehkö pahalle vasta rintaa; — ” ja sitten hän opastaa käy tännön esimerkein, miten olisi hyvä toimia. (Matt. 5:39-42.) Viidennessä käskyssään Jeesus opastaa mm.: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puo lesta, jotka teitä vainoavat, — ”. Yh dessä autuuden julistuksessa tode taan: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt. 5:9.) Sama Pek ka Ervastin suomentamana: A u tu a i ta rauhan rakentajat, sillä heitä tul laan nimittämään Jumalan pojiksi.” (Vuorisaarna, s. 14.) Hyvin sotaisan Rooman valtion it sevaltias keisari Konstantinus I Suu ri muodosti mahtikäskyllään valtio kirkon noin v. 325, joten ns. kristityt valtiot ovat olleet sotaisia koko ole 51 massaolonsa ajan. Kansoja on sorret tu ja ryöstetty maapallon eri kolkilla, siellä, missä se suinkin on ollut mah dollista. Muihin uskontoihin kuulu via, ja etenkin Jeesus Kristuksen ope tuksia seuranneita, on vainottu, kidu tettu, poltettu.... Tämä kaikki on teh ty jum alan nimissä. Tuo "kristitty jen” jumala ei ole se auringon kaltai nen valon ja lämmön antaja, se rakas tava taivaallinen Isä, josta Jeesus pu huu. Jeesus Kristuksen, kristinuskon julistajan opetukset on tyystin syrjäy tettyjä mitätöity. Hänet on kohotettu "Herra”, "Herra" -huutojen kohteek si, joiden turvin meitä on kiihotettu käymään toistemme kimppuun sa malla kun on uskoteltu, että Jeesus kyllä lunastaa hirmutyömme verellään, joka juutalaisen papiston sekä roomalaisen esivallan virka-ja sota miesten toimesta Golgatalla vuoda tettiin. Kristosofiassa on usein esillä, jo pa tuskaisena, kysymys: miten aloit taa sotaisuudesta luopuminen? Kysy mykseen on annettu selkeä vastaus: uskonpuhdistus. Kun ottaisi todesta edes Mooseksen kuudennen (6) käs kyn: "Älä tapa.”, pääsisi alkuun us konsa puhdistamisessa. Herra ei käs ky ihinsä poikkeuksia sanellut, kuten: sodassa saa tappaa ja pitääkin tappaa, vaan: "Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tu len ja synkkien pilvien keskeltä, suu rella äänellä, eikä siihen enempää li sännyt”. (5Moos. 5:17 ja 22.) Älä ta pa -käskyn noudattaja ei sodi asein eikä ammuksin. Kun hän on käskyn sisäistänyt, ei hän toisiakaan sotaan kannusta eikä pakota. Jos Mooses tuntuu kristitystä kaukaiselta, niin lä hempänä ovat Jeesus Kristuksen ope 52 tukset; niitä omaksuttuaan mm. Paa valin, joka tukeutui toimissaan Jee suksen opetuksiin ja elämäntyöhön. Kirjansa Syntynyttä maailmanuskon toa alkulehdillä J. R. Hannula vastaa kysymykseen: Missä ongelman ratkai su? seuraavasti: "Vastaamme: yksilöi den ja kansojen heräämisessä. Sotilasuhri on miljoonien vuosien kuluessa opettanut ihmisiä sankareina kuole maan. Mutta tämä ei johda pelastuk seen. Juuri tämän selviön toteamiseen ihmisten ja kansojen on herättävä. Mie len muutos on tapahtuva niin miehissä kuin naisissa. Naiset nähkööt esikuvan sa Mariassa, miehet Joosefissa - jotta kummatkin valmistuisivat synnyttä mään itsessään Kristus-lapsen, todelli sen ihmisen, ihmisyyden. Vain tässä on ongelman ratkaisu, vain tässä on pelas tus niin yksilöille kuin kansoille.” Otettakoon tähän vielä kuvaus sotaisuudestamme. Lainaukset ovat J. R. Hannulan kirjasta Pistis Sophiasta Christosophiaan, julkaistu v. 1951, s. 110-111: ”— raakamaiset, julmat ja sotaiset käsitteet pääsivät hiipimään ja kotiutumaan kristikuntaan.” Tästä taas johtui, että: "Tuo alkuseurakunnan päälle muodostunut näkymätön pyhä valovoima sai yhä enemmän astraalis-elementaalisen luonteen. Se ei enää kasvattanut ihmisten tunne-elämää Ma rian kaltaiseen neitsytäitiyteen, ei hei dän järkeään Joosefin kaltaiseen puh tauteen, rehellisyyteen, myötätuntoisuuteen. Kasvatus alkoi mennä aivan toiseen suuntaan. Tunne-elämä painui salaperäiseen hempeilyyn, älyelämä luisevaan dogmatisointiin, sotaisuuteen, kidutuksiin, maailmanlopun tuo mioilla ja loputtomilla helveteillä uh kailuun.” Syntyi kaksinainen demoni, joka vapaamielisissä, sanoisiko Aapel-luontoisissa ihmisissä herättää helposti ivanaurua kaikkea pyhää ja jumalallista kohtaan. ”Miehinen demoni sensijaan pääsee helpommin vaikuttamaan tais telunhaluisissa Kain-luonteissa.” "Etenkin sodissa pääsee tämä kak sinainen demoni-vaikutus aivan ren toutuneena esille. Mitä innokkaammin miehet taistelevat, sitä hurmaantuneempia naiset ovat. Ja mitä hurmaantuneempia naiset ovat, sitä hurjempina miehet syöksyvät toistensa kimppuun. Ja taas: mitä raivokkaammin miehet toisiaan murhaavat, sitä hysteerisemmän hurmion vallassa naiset nauravat. Lopulta ei tarvitse enempää, kuin että sinellin lieve heilahtaa ja hameen hel ma häilähtää, niin jo alkaa kuulua nau run tyrske ja kiväärin räiske.” "Siinä on täydellinen noitasapatti, pyhän perheen vastakohta.” Sota on jo vihdoin joutunut paljas tamaan todelliset kasvonsa. Ne ovat aistilliset ja raa’at kasvot, mutta silti niiden harha kiehtoo ja lumoaa vielä monia. On myös aivan tavallisia ihmisiä, oppineita ja oppimattomia, nuoria ja vanhoja, rikkaita ja köyhiä, miehiä ja naisia, länsimaalaisia ja itämaalaisia, pohjoisesta ja etelästä, kaupunkilaisia ja maalaisia..., jotka ovat luopumassa tai jo luopuneet ihanteellisenkin väki vallan kierteestä. Siitä voi vapautua. Sankari-ihanteemme on muuttumassa. Se on saamassa ihmisläheisiä piirteitä, ihmisen kasvoja, "katsomatta rotuun, väriin, kansallisuuteen, uskontunnus tukseen, yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin". Sodan ja väkivallan tu hoamiseen ei tarvitse tuhlata voimiaan. Sota ja väkivalta tuhoavat itse itsensä. Olemme vapaat keskittymään niihin keinoihin, joita käyttäen tulisimme pa remmin toimeen toistemme kanssa. "Näkyväinen elämämme on keinojen kanssa työskentelemistä. Tarkoitus py syy näkymättömissä, mutta toteutues saan se on suora tulos keinoista." (Pek ka Ervast, Christosophia, s. 116.) Tar koitus toteutuu vain sen itsensä mukai sin keinoin paljastaen itsensä tuloksi na. Kristosofiassa tarkoituksena on to teuttaa Vuorisaarnan elämänohjeita käytännössä ja keinona on toteuttaa Vuorisaarnan elämänohjeita käytän nössä. Samalla kristosofiassa pidetään esillä suurten uskontojen perustajien julkituomaa viisautta kirjallisuuden, esitelmien ja aikakauslehden voimin. 53 Sirpa Sepänvuori Kaksi Vuorisaarnaa Ihmiskunnan henkinen auttamistyö sai uutta voimaa 1800-luvun loppupuolel la, kun Valkoisen Veljeskunnan lähetti Helena Petrovna Blavatsky teki väsy mättä työtä ihmiskunnan hyväksi. Hän oli se huutavan ääni erämaassa, joka Johannes Kastajan tavalla teki tietä sille uudelle sivistykselle, uudelle us konnolle, joka oli saava alkunsa Poh jolassa, Suomessa Pekka Ervastin henkisessä työssä. Pohjan tähden alle, tänne ihmisen muotoiseen maahan, syntyi Pekka Ervast vuonna 1875 Tapaninpäivänä Helsingissä. Lapsesta lähtien hän eli tietoista henkistä elämää. Jouluaattona 1893 hän meni ensim mäisen kerran ehtoolliselle Nikolain kirkossa. Hän kertoo tuosta tapaukses ta: Urkujen mahtava soitto taukosi ja liikutuksen vallassa seurasin toisia alt tarille. Katsettani kohtasi komea altta ritaulu, joka esitti Kristuksen ottamis ta alas ristinpuulta ja josta en koskaan ollut pitänyt, mutta taulu peittyi kuin sumuun enkä siihen huomiotani kiin nittänyt. Sitten äkkiä pilvi repesi, se aivan kuin aukeni ja sen lomasta näin - niin, kuinka osaan selittää, mitä näin? ”Jeesus Kristus”, kuiskasi sil loin sydämeni. Näin ihmisen kasvot, loistavat, ihanat, jum alalliset, näin myös puolet hänen vartaloaan. Ei se ollut näköhäiriö eikä kuva, vaan elävä olento, jonka syvät ja lempeät silmät katsoivat suoraan minuun. Minkä to tuuden sitten näin? Sen, että minun pi ti olla hyvä. Koko elämä oli siinä. Se oli elämäni tärkein kysymys. "Tästä lähtien minä olen hyvä, voitan itseni, 54 en pahastu, en suutu, en hermostu. Olen aina iloinen ja palvelevainen ja auttavainen.” ”Kun sitten nousin ja läksin kotiin, tuntui aivan kuin olisin kantanut Kris tuksen kuvan sydämessäni.” (Teosofisia muistelmia s. 17.) Vajaan kolmen vuoden kuluttua tuosta tapahtumasta Pekka Ervast ko ki universaalisen uudestisyntymiskokemuksen 13.10.1896. Tämä hänen kokemuksensa oli toinen Jordan-kastekastekokemus Maa-planeetalla. En simmäisillä teosofisilla kesäkursseilla Kiteellä vuonna 1912 Pekka Ervast kertoi esitelmissään tästä kokemuk sestaan kuulijoille. Kesäkurssipuheet pikakirjohettiin ja monet tekivät myös omia muistiinpanojaan. J. R. Hannula oli mukana noilla ke säkursseilla ja hän jäi monen monien vuosien ajaksi miettimään kuulemaan sa. Hän ymmärsi Pekka Ervastin ko kemuksen harvinaisuuden ja merki tyksen koko ihmiskunnalle. Hän kir joittaa siitä Vuorisaarnan oppilaan nä kökulmasta -kirjassaan (s. 222): ”Tämä kosmillinen tapahtuma tuli nyt se kä mahdolliseksi että välttämättömäk si senkin tähden, että maapallomme elämässä — oli taas tullut aika täyt tyneeksi.” Ajan pyörä oli pyörähtänyt Kalois ta Vesimiehen merkkiin. Olimme elä neet noin parituhatta vuotta Kalojen merkin vaikutuksessa. Samoin tulem me elämään parituhatta vuotta Vesi miehen vaikutuksessa. Edessä olevaa aikakautta varten tarvittiin uusi hengen vuodatus. Tar vittiin selvä tieto elämästä. Tarvittiin sellainen eläm änym m ärrys, jo ssa Kristuksen Vuorisaarnan käytännölli nen siveysoppi on johtamassa ja joka kokemusperäisesti valaisee ja opastaa elämän ja kuoleman mysterioissa. Pekka Ervast suomensi uudelleen Matteuksen evankeliumin vuorisaar nan. K reikkalaisen ja latinalaisen käännöksen lisäksi hänen työpöydäl lään oli italialainen, ranskalainen, englantilainen, saksalainen, ruotsalai nen ja suomalainen Uusi testamentti, jotta hän saattoi verrata tekstejä toi siinsa. Pekka Ervast muotoili uudel leen suomentamansa Jeesuksen viisi käskyä. Hän kuvaa käskyjen sisältöä ennen muuta kirjassaan Vuorisaarna, mutta myös monissa muissa yhteyk sissä, kuten kirjassaan Jeesuksen salakoulu. Ensimmäinen käsky kuuluu: älä suutu. Kun ihminen noudattaa ensim mäistä käskyä, se herättää sellaisen ais tin, jonka avulla hän alkaa ymmärtää toisten ajatuksia. Toinen käsky, älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas, opastaa ajatusten puh tauteen. Ajatusten puhdistaminen kai kenlaisista himoista kasvattaa meitä epäitsekkään veljesrakkauden suun taan ja tajuamaan toisten tunteita. Kolmas käsky, älä vanno, on totuu den käsky. Tämän totuuden käskyn seuraaminen herättää meissä sellaisen ominaisuuden, että alamme ymmärtää toisten ihmisten eetteriruumiin ominai suuksia, heidän kykyjään ja taipumuk siaan. Neljäs käsky, älä ole pahaa vastaan, johdattaa noudattajansa ymmärtämään karman lakia. Hän katselee maailmaa kuin oman persoonallisuutensa ulko puolelta. Karman laki on hänelle todel lisuus, ja lopuksi muistieetteri avaa jälleensyntymismuistin. Viides käsky kuuluu: älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Tämän käskyn noudattaminen avaa silmämme näke mään taivaallisen Isän. Ihminen, joka toteuttaa näitä Jeesus Kristuksen ja Pekka Ervastin antamia käskyjä, riisuu itsensä kaikista aseista. Sankari on se, joka kieltäytyy kanta masta asetta. Vain pelkuri tarttuu asee seen, sanoo J. R. Hannula. Vuorisaarnan käskyjä noudattamal la ihmisen sisäinen sieluntila muuttuu. Sieltä sammuvat vihan ja himon tulet. Siellä totuus on suurempi maallista auktoriteettia. Siellä vallitsee rauha ja rakkaustahto. Taistelut ovat päätty neet. Opettaja tunnetaan opetuksistaan, sanotaan. Jos emme tunne Opetta jaamme, silloin emme tunne hänen tehtäväänsä, emmekä myöskään tun ne omaa henkistä tehtäväämme. Mes tarin tunnusmerkki on se, että hän on ratkaissut sota- ja väkivaltakysymyksen. Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”Pekka Ervast puhuu siten, kuin hän vain se littäisi Matteuksen Vuorisaarnan käs kyjä. Totuus kuitenkin on, että tämä on Pekka Ervastin omaa opetusta, jol la hän vie meidät tajuamaan entistä syvemmin ihmisen henkistä kasvua. — Hän puhuu kokemuksesta; hän on itse kulkenut sekä vanhojen profeet tojen että Jeesuksen opetusten jälkiä ja tuntee Tien ja osaa toisia johtaa sa maa Tietä.” (Vaeltajan viesti II s. 55.) Vuorisaarnoja onkin nyt kaksi. On Jeesuksen Vuorisaarna M atteuksen evankeliumissa ja on Pekka Ervastin uudelleen suomentama ja syventämä hänen kirjassaan Vuorisaarna. 55 Rakastava ihminen Me ihmiset olemme kehityksen lain alaisia. Suhteemme Jumalaan on muut tunut. Se ei ole samanlainen, kuin se on ollut kymmeniä tuhansia vuosia aiem min. Nyt on rakkaussuhde Jumalaan mahdollinen päivätajuisena kokemuk sena, kaukaisessa menneisyydessä se ei ollut mahdollista. Silloin oli Jumalan asemassa syyn ja seurauksen laki. Samoin on myös ihmisten välillä. Siinäkin on mahdollisuus rakkaussuh teeseen. Ensin se rajoittuu perheeseen ja vähitellen laajenee sukuun, heimoon, isänmaahan. Tällainen rakkaussuhde on alkukantaista, mutta siinäkin toimii ke hityksen laki. Se on alku oikealle rak kaudelle. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut. Ei hän sanonut: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkauskyky ja rakkausvaatimus on erilainen eri kehitysvaiheessa oleville ihmisille. Joillekin oma itse riittää mit tapuuksi. Jeesuksen opetuslapsille rak kauden mittapuu on kristusrakkaus. H. K. Tervehdyssanat Tätä hetkeä olemme tulleet viettämään Johan Richard Hannulan syntymäpäi vän ja elämäntyön merkeissä. J. R. Hannula syntyi 8. joulukuuta 1873 Pukkilassa koillisella Uudellamaalla. Kun hän nuorena etsi elämäntehtä väänsä, hän kokeili lyhyesti useita am matteja kuin menneisyyttä kerraten. Menneestä saatava opetus tuli näin ny kyisessä päivätajunnassa tutkittavaksi. Pisimpään hän toimi suuren osuusmei jerin isännöitsijänä, mutta luopui mar raskuussa 1915 siitäkin viihtyisästä työstä 41-vuotiaana ja antautui koko naan henkiseen työhön. Hän oli tutustunut teosofiaan 1907. Noin viiden vuoden kuluttua siitä hän osallistui ensi kerran teosofisiin tilai suuksiin. Kokemansa seurauksena hän kysyi: Voisinko minäkin jotakin tehdä? Hänessä käynnistyi voimakas sielullis56 henkinen prosessi, joka vei hänet oma kohtaisiin löytöihin. Noissa kokemuk sissa oli hänen vastaisen elämäntyönsä perusta. Vaatii paljon syventymistä muodos taa selväpiirteinen käsitys J. R. Hannu lan elämäntyöstä. Sitä on vaikea kuva ta lyhyesti ja keskitetysti. Mutta meillä on mahdollisuus vähän kerrallaan tut kia hänen omaa runsasta kirjallista tuo tantoaan sekä aikalaisten kuvauksia hä nestä ja hänen merkityksestään. J. R. Hannulan 80-vuotispäivää vie tettiin vuonna 1953 Lallukan Taiteili jakodin juhlasalissa. Annikki Kumpu lainen kirjoitti tilaisuudesta: ”Päivällä iloitsimme, että noin 200 ihmistä oli saapunut J. R. H:n esitelmään kuule maan hänen voimakasta julistustaan uudesta maailmanuskonnosta. Iltapäi vällä iloitsimme, että saimme yhdessä Pekka Okko J. R. Hannulan elämäntyöstä Rakkaat veljet ja hyvä juhlayleisö! Tätä J.R.H.-juhlaksi nimitettyä kristosofisen työn veljesjuhlaa vietämme Opettajamme J. R. Hannulan elämän työn merkeissä, sitä kunnioittaen ja yhä syvemmin tahtoen ymmärtää. Tä män vuoden marraskuussa tuli kulu neeksi jo pyöreät sata vuotta siitä, kun J. R. Hannula vapaasta tahdostaan jät ti persoonallisen elämän ja antautui kokonaan henkisesti luovaan työhön Pekka Ervastin synnyttämän uuden M a a ilm a n u sk o n n o n ty ö s a ra lla . J. R. H:sta P. E. sai luotettavan työto verin. Yhdessä nämä kaksi voimaihmistä aikaansaivat ihmiskunnan aut tamistyössä nykyisen, käänteenteke vän henkisen sysäyksen, jota kristo- viettää hänen syntymäpäiväjuhlaansa, kristosofisen työnjuhlaa.— Sisimmäs sä hengessämme tajusimme siellä sitä moraalista suuruutta, mitä eläen hän juhlamme sankari - osasi ja jaksoi yk sin seisoa Totuuden puolesta ja yksin sitä julistaa, nojaamatta kehenkään tai mihinkään alemmassa kolminaismaailmassa, vain Hyvän Voimaan luottaen, kaikkensa alttiiksi antaen.” Väinö Lehtonen puhui J. R. Hannu lalle kaksi vuotta myöhemmin tämän muistotilaisuudessa: ”maailmanuskonto on nyt yksi kokonaisuus. — sinun elämäntyötäsi ei voida eroittaa Pekka Ervastin elämäntyöstä, ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden.” (Pohjolan Valo 1956, s. 141.) Mekin voimme kysyä, kuten Annik ki Kumpulainen nuorena tuossa kirjoi tuksessaan: ” — mitä merkitystä olisi ollut P. E:n suurella voitolla, keskusaurinko Siriuksesta tulleella voimavuodatuksella — ellei olisi ollut sen voiman käytäntöön saattajaa” ja ”ellei olisi syn tynyt kristosofisia ryhmiä, joiden kaut ta tuo Hyvän Voima voi purkautua ja järjestyä!” (Pohjolan Valo 1954, s. 46.) J. R. Hannulan ponnistelujen an siosta syntyi kristosofinen ryhmätyö aivan 1940-luvun alussa noin 40 totuudenetsijäveljen kera. Jotkut veljet oli vat kuunnelleet tarkasti ja keskitty neesti J. R. Hannulan opetuksia. He pysyivät hänen rinnallaan Pekka Ervastin aloittamassa henkisessä työssä kaikis sa vaiheissa. He ymmärsivät J. R. Han nulan olevan veljesryhmänsä kokenein etsijä. Manas, korkeampi järki inspiroi ja koettelee nyt J. R. Hannulan linjalla kulkevaa kristosofista työtämme. Toi vokaamme niin kuin J. R. Hannula toi voi kerran: ”hengen heräämistä tunteis sa, valoa ja avartuneisuutta ajattelussa, siveellistä voimaa kaiken oppimamme hyvän toteuttamisessa”. (Totuudenetsijä s. 16.) Sydämellisesti tervetuloa! Veljesjuhlassa 13.12.2015 Helsin gissä Raija Kiiski 57 sofisessa ryhmätyössämme pyrimme tutkim aan ja siihen m ahdollisuuk siemme mukaan itseämmekin anta maan. Joitakin piirteitä J. R. Hannulan elämästä Kasvustaan henkiseen työhön J. R. H. on kertonut esimerkiksi Johannes Ko tipellon nimellä kirjoittamissaan oma elämäkerrallisissa kirjoissaan Miten tulin teosofiksi? (1938) ja Totuudenetsijä (1939). Pitkälti niiden pohjalta tämä pikku esitykseni on syntynyt. Ai he on rikas sisältöinen ja yhä syvene vä. Onhan kyseessä kristosofisen työ muodon synnyttäjä. J. R. H. on loista va esimerkki henkisestä hereillä olos ta, Mestarin tuntemisesta sekä hänen auttajakseen ja työtoverikseen lähte misestä. Johan Richard Hannula syntyi Puk kilan pitäjässä Porvoonjoen varrella 8. joulukuuta 1873. Ruumiilliselta iäl tään hän oli Pekka Ervastia pari vuot ta vanhempi. Lapsuudestaan lähtien J. R. H. eli miltei yhtämittaisissa uskonnollis-filosofisissa mietiskelyissä pohtien elämän syvimpiä kysymyksiä. Sen rinnalla hänen mielessään oli ali tuisesti kysymys, mikä on hänen elä mäntehtävänsä, mitä tekemään hän on tänne syntynyt. J. R. H:n lapsuudessa ja nuoruudessa teosofinen liike ei vie lä ollut rantautunut Suomeen. Siksi hänelle oli vähitellen muodostunut omakohtainen uskonnollinen elämän käsitys, josta hän itse käytti nimitystä omantunnon uskonto. Teosofisten kirjojen ja Pekka Er vastin toimittaman Omatunto-lehden välityksellä J. R. H. tutustui teosofi aan vuonna 1907. Pari vuotta kirjoja 58 tutkittuaan hän liittyi P. E:n johtamaan T eosofiseen Seuraan syyskuussa 1909. Hän teki sen kiitollisuudesta teosofiaa kohtaan. ”Koska olen teoso fialta jo paljon saanut”, hän kirjoittaa, ”niin olenhan oikeastaan joutunut kii tollisuuden velkaan” {Miten tulin teo sofiksi? 3. p., s. 38). Tähän voisi ohimennen lisätä, että kiitollisuus on paitsi kaunis ja puhdas motiivi, myös Mestarin ominaisuuk sia. Oikeastaan kenenkään ei tarvitsi si jäädä kiittäm ättöm yyteen P. E:n kristosofista sanomaa ja sitä esillä pi täviä henkisiä työntekijöitä kohtaan. Uusi Maailmanuskonto avaa tutkijal leen valtavat näköalat. Se on henkisen tiedon lähde ja opas kaikkiin elämän pulmiin. Opetuksillaan Pekka Ervast teki syvän vaikutuksen J. R. Hannulaan. H enkilökohtaisesti J. R. H. tapasi P. E:n Teosofisen Seuran vuosikoko uksessa 1912. Vuosijuhlassa koke mastaan yleistunnelmasta J. R. H. on kertonut, että vaikka hän ei aluksi tun tenut ketään koko joukosta, oli sitten kin kuin hän olisi tiennyt ja tuntenut olevansa ihan lähimpien tuttujen jou kossa. ”01i kuin olisin itselleni sano nut: no nyt sinä olet ihan siinä piiris sä, johon sinä oikeastaan kuulutkin” (Kristosofian Polulla, s. 111). Vuosikokouksessa vieraili Saksan Teosofisen Seuran silloinen ylisihteeri Rudolf Steiner. J. R. H. ymmärsi näiden molempien - P. E:n ja Steine rin - tekevän työtä ihmiskunnan hy väksi. Se sai hänessä aikaan voimak kaan ja velvoittavan, sisäisen latauk sen purkautumisen hänen korkeam masta minästään. J. R. H. ryhtyi talou dellisesti tukemaan P. E:n työtä lähet tämällä kuukausittain osan palkastaan säännöllisenä raha-avustuksena P. E:n vapaasti käytettäväksi. Samana vuonna 1912 olivat Pekka Ervastin johtamat, ensimmäiset teosofiset kesäkurssit Kiteellä. J. R. Han nula oli niissä kiinteästi mukana. Ke säkurssien vaikutusta J. R. H. on luon nehtinut kuin valtavaksi henkiseksi vedenpaisumukseksi. P. E:n okkultti set tiedot vaikuttivat rajattomilta. Ja mikä yhtä tärkeätä, häneen saattoi luottaa. Pekka Ervastin vaikutusta J. R. H. on kuvannut mm. siten, että se oli ”kuin henkisen elämän läsnä oloa, moraalisen eli henkisen tajunnan piirissä aukkoa avaava ja mahdolli suuksia tarjoava” (Totuudenetsijä, 3. p., s. 41). Tavattuaan Pekka Ervastin Opetta jana J. R. H. saattoi suunnata elämän sä kulun uusiin henkisiin ratkaisuihin. Niiden valintojen myötä hän osasi las kea kestävän perustuksen Suomessa syntyneelle Maailmanuskonnolle. Omista elämänvaiheistaan kertoes saan J. R. H. tuo esiin lukuisia palve lutapoja, joilla mekin voisimme edis tää ja tehdä tunnetuksi kristosofista elämänymmärrystä. Hän kertoo esi merkiksi heti vuosikokouksen jälkeen tilanneensa joukon teosofisia kirjoja, jotta hän voisi joko myydä tai lahjoit taa niitä ihmisille. Niistä hän myös kirjoitti esittelyjä sanomalehtiin. Sa maten hän ryhtyi synnyttämään teo sofista ryhmää asuinpaikkakunnal leen. Ryhmäkokouksiin valmistautu misen lisäksi hän alkoi tehdä puhujaja kirjanmyyntimatkoja kierrellen ky lästä kylään ja pitäjästä pitäjään, yhä laajenevassa ympyrässä. On selvästi nähtävissä, että hän alusta lähtien ko ki omakohtaista vastuuta Mestarin, Pekka Ervastin teosofis-kristosofisen sanoman leviämisestä ja sen tunnetuk si tekemisestä. Eikä se suinkaan ollut hänelle mikään ikävä asia, vaan sisäi sestä riemusta lähtevä työ ja ponnis tus uudessa elämässä. K ite e n k e s ä k u rs s ie n jä lk e e n J. R. H. koki henkisen uudestisynty misen 3. tammikuuta 1913. Hän oli silloin 39-vuotias. J. R. H. yhtyi päi vätajunnassaan korkeampaan minään sä, sisäiseen Kristukseen. Kokemuk sen läpikäytyään hän oli kuin toinen, uudelleen järjestynyt ihminen. Nyt hän saattoi sanoa Paavalin tavalla: ”En enää minä, vaan Kristus minussa ja minä Kristuksessa.” Siitä kokemuk sestaan hän kirjoitti jo Ruusu-Ristin vuosikerrassa 1923, omaelämäkerral lisessa artikkelisarjassaan ”Muistoja ja kokemuksia”. Siitä lähtien J. R. H. ymmärsi elä mää sisästä päin, hengen ja totuuden kannalta. Esimerkiksi Uusi testament ti avautui hänelle uudella, sisäisellä tavalla. Sen kertomukset ja kuvaukset tulivat hänelle läheisiksi ja ymmärret täviksi. Hän kirjoittaakin, että vasta se ihminen, johon ja jossa Kristus on elä väksi tullut, osaa täyttää lain (Kristosofian Polulla, s. 114). Lailla hän luonnollisesti tarkoittaa sitä jumalal lista elämänlakia, jota Jeesuskin sanoi tulleensa täyttämään. Hän ottaa huo mioon Mooseksen ja muidenkin his toriallisten Mestareiden siveysopin, josta hän antaa uuden ilmoituksensa. Vuorisaarnan käskyissä hän nim en omaan sanoo: ”01ette kuulleet sano tuksi” siten ja siten, esimerkiksi ”älä vanno väärin, mutta minä sanon teil le, älkää ensinkään vannoko”. Jeesuk sen antama elämänymmärrys oli uusi ilmaus kosmisesta Kristustajunnasta ja samalla uusi elämäntie, joka tuli 59 upotetuksi hänen seuraajiensa sydä miin. E vankelium ien historia Kris tuksesta oli samalla ihmisen sisäisen Kristuksen historiaa”, kuten J. R. H. kirjoittaa (K ristosofian Polulla, s. 114). J. R. Hannulan työn luonnehdintaa Henkinen uudestisyntyminen avasi J. R. H:lie varsinaisen mahdollisuu den henkiseen työhön. ”Siihen työhön häntä sisäisesti neuvottiin ja opastet uinkin. Ensin, noin kolme ja puoli vuotta, puolittain, ja sitten kokonaan” ( Vuorisaarnan oppilaan näkökulmas ta, 3. p., s. 287). Teosofisillakesäkurs seilla 1914 J. R. H. piti kaksi esitel mää ja tuli siten tavallaan h y v äk sy tyksi teosofiseksi esitelmöitsijäksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Jo ke sällä 1914 hän teki kirjanmyynti- ja luentomatkoja useampia kymmeniä (Miten tulin teosofiksi? 3. p., s. 56). Osoituksena J. R. Hannulan kyvys tä avata sisäisesti evankeliumien ker tomuksia on esimerkiksi hänen kirjan sa Sisäisen opettajan seurassa (1916). Sitä esitellessään Pekka Ervast kir joitti sen olevan ”täynnä henkistä elä mää, kokemusta ja opetusta. Se on sy dämen kirja ja vaikuttaa vilpittömyy dellään ehdottomasti. J. R. H. on uusi mutta huomattava tulokas teosofisten kirjailijoittemme joukkoon —eikä ai 60 noastaan kirjailijoitten, vaan opetta jien” (Tietäjän Aarteisto I, s. 290). Marraskuussa 1915 J. R. Hannula teki lopullisen ratkaisunsa mammo nan ja Jumalan välillä. (Ensimmäinen maailmansota oli silloin riehunut Eu roopassa jo toista vuotta.) J. R. H. luo pui tavallisesta yhteiskunnallisesta elämästä antautuen kokonaan Pekka Ervastin johdolla tehtävään, uutta henkistä kulttuuria luovaan teosofis-kristosofiseen työhön. Somerolta pois matkustaessaan hänellä oli mie lessään kiitollinen ja lämmin muisto tuosta edesmenneestä isännöitsijästä Someron m eijeriltä, kuten hän itse hauskasti kirjoittaa (Kristosofian Po lulla, s. 115). Siitä alkoi hänen väsymätön hen kinen työskentelynsä teosofis-kristosofisen sanom an juurruttam iseksi kansaamme. Hän kiersi kaikkialla maassamme, kylästä kylään, taaja masta toiseen, kirjoja myyden ja esi telmiä pitäen. Jokaisessa pappilassa kin hän kuuluu käyneen. Uutteran synnytystyön ansioista syntyi teosofisia keskuksia ja myöhemmin kristosofisia ryhmiä ympäri Suomea. Tätä työtä Väinö Lehtonen on kuvannut 7/zmispaimen-\L?Lnt?L?Ltt\n?L tunnetussa tekstissään, jossa useaan kertaan tois tuu lause: ”Aina uskoi ja opetti.” Jatkuu Vietimme juhlaa ”Me toivomme hengen heräämistä tunteissa, valoa ja avartuneisuutta ajattelussa, siveellistä voimaa kaiken oppimamme hyvän toteuttamisessa. ” Tämä J. R. Hannulan ajatus oli valittu motoksi Helsingissä J. R. Han nulan elämäntyön merkeissä järjeste tylle juhlalle 13.12. Vironkatu 12. Tilaisuus alkoi Petri Lauerman soitta malla mietiskelymusiikilla ja Raija Kiiskin tervehdyssanoilla. Sen jäl keen kuulimme kuoron laulavan Veljet, kohoutukaa korkealle, nouskaa ylös hengen maailmaan... Seurasi elävästi luettu katkelma Pekka Ervastin puheesta vuodelta 1932 ja sen jälkeen runosäkeitä: On ihmetyö tää kaikkeus, sen Luo jan mahti loi, ei avaruuden ulapoilla rantaa. Sen syvyyksissä aatos vapaa uskon maljan jo i kun kaukokaipuun siivillänsä kantaa... Pekka Okon puheen alkuosa on tässä lehdessä. Puheen jälkeen kuu limme keskitetyn otteen Väinö Lehto sen kirjasta Hengen ykseyselämä. Kuoron laulettua voimallisesti laulun Esikartanossa oli vuorossa vuorokes kustelu Uudestisyntymään valmistu minen. Se oli laadittu Johannes Koti pellon kirjasta Miten tulin teosofiksi, jossa J. R. Hannula kertoo omakoh taisia kokemuksiaan henkisen elämän etsimisen ja teosofisen työnsä alku taipaleelta. Esittämiseen eläytyivät Juha Vainio, Raija Montin, Mika Rajamäki ja Raija Kiiski niin, että kuulijan oli riemullista seurata muka na kerrontaa. K iitollisina päätimme juhlan yhteislauluun. Ohjelman jälkeen saimme nauttia runsaista kahvi- ja teepöytien anti mista. Iloitsimme juhlan onnistumisesta. Rakkaudelliset ajatuksemme kohdis tuivat päivän sankariin ja toisiimme, joista jotkut olivat pitkienkin matko jen takaa saapuneet tähän J. R. Han nulaa ja hänen elämäntyötään arvos tavaan juhlaan. Hilkka Lampinen K 7- Kristosofisia esitelmiä helmikuussa Esitelmät alkavat klo 13 Heinola, Kauppakatu 16: 7.2. Jarmo Niemi, Karman Herrat 14.2. Pekka Okko, Tajunta 21.2. Pirkko Wiggenhauser, Uskontojen yhteinen pyrkimys 28.2. Lauri Hämäläinen, Sanottua Salomosta 61 Helsinki, Vironkatu 12 B 23: 7.2. Timo Eränkö, Kristinuskoja teosofia 21.2. Pekka Okko, Tajunta 28.2. Jaakko Kesävuori, Uskon tukipylväät Imatra, Sininen talo: 14.2. Sinikka Savolainen, Kaikuja kadonneelta mantereelta Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus: 14.2. Timo Eränkö, Kristinuskoja teosofia 28.2. Sinikka Savolainen, Tietäjät itäisiltä mailta Karjaa, Nils Grabbenkatu 4: 14.2. Tapani Pentsinen, Murroskausi Lahti, Puistokatu 9 (sisäänkäynti katutasolta): 7.2. Sirpa Sepänvuori, Jälleensyntyminen elämän näyttämölle 14.2. Raija Kiiski, Syvennetty vuorisaarna Oulu, Kulttuuritalo Valve, Ojakatu 4: 14.2. Juha Vainio, Kristosofmen elämänymmärrys Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16: 21.2. Jaakko Kesävuori, Uskon tukipylväät Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3: 21.2. Sinikka Kesävuori, Elämän koulumaisuus Tampere, Tampellan esplanadi 3: 14.2. Sirpa Sepänvuori, Ennustuksia 21.2. Anneli Vasala, Puhdistuksen tiestä Kalevalassa ja nykyään 28.2. Pekka Okko, Tajunta Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5: 7.2. Sinikka Savolainen, Elämän kruunu 14.2. Kyösti Niiranen, Uusi tieto jälleensyntymisestä 28.2. Tapani Pentsinen, Murroskausi Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia. Kristosofista kirjallisuutta myydään esi telmien yhteydessä. 62 Tien ohesta Kristosofisia kirjoja myydään Hel singissä sunnuntaisin esitelmien yh teydessä Vironkatu 12 B 23, kolmas kerros, Kruununhaka. Myös lainakir jasto. Kristosofisia kirjoja myydään Kajaanissa, tiedustelut ja tilaukset puh. 040 8273 501. Kristosofinen kirjakauppa ja lai naamo Rautatienkatu 8, 15100 Lahti. Kauppa on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 12-17, lauantaisin klo 10-14. Kirjoja voi tilata sähköpostilla: [email protected] Kirjaluettelot: www.kristosofia.fi Kristosofista kirjallisuutta myy dään ja lainataan Tampereella, Tam pellan esplanadi 3,33100 Tampere esi telmien yhteydessä sunnuntaisin sekä kirjaston ollessa avoinna torstaisin klo 15-19. K irjaluettelot: www, sepän vuori. com Postim yynti puh. 040 7002439, s-posti: [email protected] Tervetuloa kristosofisen kirjallisuu den pariin! Kristosofista kirjallisuutta myy dään Turussa sunnuntaisin esitelmien yhteydessä Aninkaistenkatu 5 A 5. Muulloin numerosta 040 773 7168. Myös postimyynti. Sähköposti: laila. [email protected] Kristosofi-lehden tilaushinta vuo delle 2016 on 32 euroa. Tilauksia ja osoitteistoa hoitaa Anja Kesävuori, puh. 050 369 7534, sähköposti: anja. [email protected] K ristosofinen K irjallisuusseura r.y:n tili: Helsingin OP Pankki, FI25 5800 1320 1933 36. Kristosofista vuosi- ja veljesjuhlaa v ietetään pääsiäisen ä 2 7 .3 .28.3.2016 Heinolassa, Kauppakatu 16. Ohjelma takakannessa Majoitusmahdollisuus Heinolassa esimerkiksi Hotelli Valo, Pikijärventie 1, puh. 044 700 8820. (Varausta tehdessäsi mainitse, että kuulut kristosofiryhmään.) Kristosofiset kesäkurssit on suun niteltu pidettäväksi 10.6.-17.6.2016 Jyväskylässä, Kauppakatu 5, pihara kennus. Aamukokouksissa kuulemme luettavan J. R. Hannulan kirjaa Syn tynyttä maailman uskontoa sekä sy vennymme kesäkurssikysymyksiin. Päiväkokouksissa tutkimme ensin nel jänä päivänä Pekka Ervastin kirjaa Ih misyyden uskonto (osaa Uuden ajan aamunkoitteessa) ja sen jälkeen Väinö Lehtosen kirjaa Rauhan temppeli (lu vut I ja II). Kristosofinen kirjastopalvelu Elämänsilta on kristosofisten kirjo jen lainauspalvelu, joka toimii verkos sa. Lainakirjoista on lyhyt esittely www.elamansilta.com Lainakirjan mukana postitetaan kirjan palautuskuori, joten yhden kir jan lainaus on kotimaassa maksuton. Jos useampi kirja lainataan samalla kertaa, postimaksu lisätään. Yhteys tiedot: puh. 040 7002439, s-posti: [email protected] 63 € € Sisäisen opettajan seurassa ...................................... 6,00 Syntynyttä maailmanuskontoa......................................10,00 Taloudellinen pulma ja sen ratkaisu........................... 2,50 Tulijärvi, näytelmä ...................................................... 8,00 Tuomiokausi I ja II, ä .................................................... 12,00 Uudestisyntyvä temppeli ............................................ 9,00 Uudet maat ja ta iva at.................................................. 9,00 Vallitseeko ilmiselämässä laki? ....................................10,00 Vanhan Testamentin A v a in .......................................... 9,00 Vihkimyksistä ............................................................... 8,00 Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta l - V ...................22,00 Ykseystajunta............................................................... 7,00 KOTIPELTO JOHANNES (J. R. Hannula) Miten tulin teosofiksi?.................................................... 10,00 Totuudenetsijä ............................................................... 11,00 LEHTONEN VÄINÖ Aikamme avain............................................................. 4,50 Danielin k irja ................................................................... 15,00 Dox, kertomus muinaisesta Meksikosta..................... 9,00 Eläm änarvoitus.............................................................15,00 Erämaan tietäjä, rom aani............................................ 9,00 Hengen ykseyselämä.................................................... 10,00 Ihmisyyden puolesta.................................................... 7,00 Ihmisyyden puutarha .....................................................12,00 Ihmisyysuskonnon ulkopiirteet.................................... 4,00 Jalokivi, kootut runot .................................................... 10,00 Jälleensyntyminen ja karm a........................................ 4,00 Kaksi maailmaa .............................................................15,00 Kansallinen uudestisyntyminen ................................. 3,00 Kehityksen virta ........................................................... 11,00 Kirjat avattiin................................................................. 8,00 Kun aika on täyttynyt .................................................. 8,00 Liitto ............................................................................. 11,00 Matka tuntemattomaan................................................ 9,00 Matkalla Temppeliin .................................................... 9,00 Miten ymmärrän elämän koulun................................. 8,00 Mitä on kristosofia? .......................................................10,00 Murroskaudessa.......................................................... 9,00 Mysterioitten toiset kasvot ............................................ 10,00 Ongelmien seurassa l-lll, ä ........................................ 8,00 Ongelmien seurassa IV—VI, ä .................................... 9,00 Ongelmien seurassa VII—Vili, ä ....................................10,00 Ongelmien seurassa IX ja X - X I................................. 11,00 Rauhan temppeli ........................................................ 9,00 Tie ihmisyyteen ........................................................... 7,00 Tietäjien todistus ........................................................ 8,00 Tulkoon valkeu s........................................................... 3,00 Uudenajan työsaralta.................................................. 9,00 Vaeltaja, näytelmä ...................................................... 3,00 Vaeltajan viesti l-lll, ä .................................................. 15,00 Valittujen jo u k k o .............................................................10,00 Valoa Pohjolasta, kuvaelm a........................................ 2,50 Vanajavuoren taru, rom aani.......................................... 12,00 Vanha ja uusi ihminen .................................................. 18,00 Vuosijuhlien satoa, näytelm ä...................................... 2,50 ALLINNIEMI ALMA Ihminen ja kosminen elämänvirta............................... 6,00 Oppilaana Vuorisaarnan tiellä.........................................19,00 Pohjolan okkultismia.................................................... 9,00 BLAVATSKY H.P. Hiljaisuuden ääni ........................................................ Kirkon ja vapaamuurariuden juhlamenojen ju uret.................................................. 4,00 ERÄNKÖ TIMO JA HELENA Maailmanuskonnon näköaloja ................................... 6,00 GUMMERUS GÖRAN Hakemisto Väinö Lehtosen Ongelmien seurassa l-XI -kirjoihin ............................................ 5,00 HALME HELENA Ekleesian luom isesta.................................................. 2,50 5,00 HYVÄRINEN MEERI Heräävä Suomi, näytelmä .......................................... 2,50 Kun pyhät kirjoitukset avattiin..................................... 2,50 HÄMÄLÄINEN LAURI Danielin sinetti ............................................................. 4,00 JALAVA-RAHKONEN MARTTA Kristinusko ja teosofia ................................................ 3,00 Mitä on jälleensyntyminen? ........................................ 3,00 Suomalais-kalevalaista salatiedettä........................... 2,50 KE ITÄÄN PÄÄ HEIKKI Suomen te htä vä.......................................................... 4,00 KEMPPAINEN AUNE Vuorisaarnaa nykyajassa............................................ 5,00 KESÄVUORI ANJA Elämän mysteerio, kristosofisiarunoja........................ Tuntematon Jumala .................................................... 5,00 2,50 KESÄVUORI ANJA - KIISKI RAIJA Päivänkehrä, kristosofisia ru n o ja ............................... 5,00 KESÄVUORI JAAKKO Inhimillinen ajattelu...................................................... 4,00 KESÄVUORI ULLA Teoriasta käytäntöön .................................................. Uskallamme to ivo a ...................................................... 2,50 2,50 KIISKI ESKO Joogan kahdet kasvot ................................................ 2,50 KIISKI RAIJA Aurinkosade, ru n o ja .................................................... Totuuden etsiminen .................................................... 5,00 2,50 KORHONEN JOHANNA Jälleensyntyvän ihmisminän elämänkoulu................. 2,50 Sfinksin arvoitus, näytelmä ........................................ 2,50 KOSONEN S. A. Elämän kysymyksiä .................................................... Pekka Ervastin elämä ................................................ Veljeysaate................................................................... 3,00 2,00 4,00 € € KUMPULAINEN ANNIKKI Elämme murrosajassa ................................................ 2,50 Elämä ja kuolema kristosofian valossa ..................... 3,50 Elämänsilta................................................................... 4,00 Enkelit ja henkivallat.................................................... 3,50 Ihminen - ikuinen vaeltaja .......................................... 4,00 llmarilassa, näytelmä .................................................. 2,50 Kalevalan Iso Tammi .................................................... 10,00 Kalevalan kanteleensoitto ............................................12,00 Kansallistunnon kautta henkiseen eläm ään............... 4,00 Mestariviisauden äärellä 1-4 ä ................................... 20,00 Moninaisuudesta ykseyteen..........................................10,00 Päivän Poika...................................................... 5,00 Temppeliaatteesta kehityksen virrassa ..................... 5,00 Totuudenetsijä ja tähtivoimat ..................................... 2,50 Totuudenetsijän tiellä .................................................. 2,50 Tulisoronen, kuvaelma ................................................ 3,00 Tähtivoimat ja kaitselmuksen käsi ............................. 5,00 Viisauden koulussa .................................................... 5,00 LAMPINEN HILKKA Tarvitaanko uutta elämänymmärrystä?....................... 3,50 LEHTINEN AIRA Pari sanaa ihmisyyden puolesta ............................... 4,00 Ykseyden aika ...............................................................10,00 LEHTINEN ILONA Kansani kannel, runoja.................................................. 10,00 Matkalla, runoja ........................................................... 6,00 LOUESMAA INGEBORG Jälleensyntymisen arvo ja m e rkitys........................... 3,00 NIEMELÄ RAILI Totuudenetsijänä Suomessa ...................................... 2,50 Veljeyden oppilaana...................................................... 10,00 NURME TERTTU Elämän puhdistavat virrat .......................................... 2,50 Ihmisen vapaus .......................................................... 3,50 Ihmisyyden elämänkoulussa ...................................... 8,00 OKA SOLVEIG Laula sydän, runoja .................................................... PORTTINEN ILONA M aakoe......................................................................... 2,50 Tulikoe ......................................................................... 2,50 SAARIO KLAARA Mietiskelyä ................................................................... 6,00 Mikä on maailmanuskonto.......................................... 2,50 SAVOLAINEN SINIKKA Sydämen tie, ru n o ja .................................................... 5,00 SIPONEN LAILA Ykseystajunnan lie k k i.................................................... 10,00 SUURKUUKKA JALMARI Kristosofia oppina ja eläm änä.................................... 5,00 TANNINEN ELSA Vaikeneva tie, runoja .................................................. 5,00 VAINIO JUHA Ajan polttavin kysym ys................................................ 3,00 VVASASTJERNA LIISA Kuoleman vakavuus elämässämme ......................... 2,50 VVIGGENHAUSER PIRKKO Kaipaus ihmisyyteen .................................................. 2,50 KESÄKURSSIKIRJAT Kristosofisesta kesäkurssityöstä 1956-1972 ............. 15,00 1979-2011, ä ............................................................... 6,00 LAULUVIHKOT Kristosofisia kuorolauluja 1,2, 3 ä ............................. 6,00 Kristosofisia kuorolauluja, vihko 4 ja 6 ä ..................... 7,00 Kristosofisia kuorolauluja, vihko 5 ............................. 5,00 AIKAKAUSLEHDET TIETÄJÄ sidottuja vuosikertoja 1908-1914 ä ......................32,00 4,00 OLASTIE SIRKKA-LIISA Pieni tutkielma J. R. Hannulasta ............................... 2,50 Pyhä Fransiskus, näytelmä ........................................ 3,50 KRISTOSOFI sidottuja vuosikertoja 1962-1980 ä ......................26,00 sidottuja vuosikertoja 1981-2000 ä........................30,00 sidottuja vuosikertoja 2 0 0 1 -.................................... 35,00 Kristosofi-lehden kotisivu: www.kristosofi.fi Tilataan osoitteella: Anja Kesävuori, puh. 050 369 7534, [email protected] Sähköpostiosoitteita: [email protected], [email protected], [email protected]