täältä - Pirkanmaan Psykologiyhdistys

2/2016
PIRKANMAAN PSYKOLOGIYHDISTYKSEN
TIEDOTUSLEHTI
Pipsy-posti 2/2016
Sisältö
Pääkirjoitus
Uutisia
Kevätkokoustunnelmia
Tuloslaskelma 2016
Pia Jussila: Psykologia 2016 -kongressi Tampereella
Gradukilpailun voittaja
Gradukilpailun voittajan tiivistelmä
Tiia Hyttinen : Pari vuotta graduilua
Tulevaa toimintaa
Olavi Pursiainen: MIEHEN TIE – tarina Sigmund Freudista
Niina Melkko: Pipsyläisiä-haastekirjoitus
Veera Jokitalo: Opiskelijakolumni
3
4
5
7
9
12
13
14
15
16
19
22
Toimitus:
Nina Leikas, tiedotusvastaava
e-mail: nina.leikas @ gmail.com
Kannen kuva: Harri Lauren
Pipsy verkossa:
Pipsyn kotisivut: www. pipsy.fi
Kirjoita Pipsy- postiin
Kirjoituksista maksetaan pienehkö palkkio (50 – 100€). Voit lähettää juttusi sähköpostitse
tiedotusvastaavalle. Seuraava painettu lehti ilmestyy lokakuussa, teemana on Psykologia
kongressi 2016. Lehden deadline on syyskuun lopulla.
Pirkanmaan psykologiyhdistys ry on perustettu 1974. Pipsyssä oli vuoden
2015 lopussa jäseniä 801, joista työttömiä 22. Varsinaisia jäseniä on 551,
kaksoisjärjestäytyneitä 15, eläkeläisiä 71, opiskelijoita 164.
2
Pääkirjoitus
Kirjoittaessani tätä ulkona on lämpimämpää kuin koko viime
heinäkuussa keskimäärin - ja nyt on toukokuun alku.
Ympäristön muutos on vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen
esimerkiksi erilaisena pukeutumisena ja ajan viettämisenä
puistoissa. Tämän syy-seuraussuhteen voi tietysti helposti
havaita jokainen. Meillä psykologeilla on koulutuksemme ja
työtehtäviemme luoma mahdollisuus saada ilmiöön syvempi
näkökulma. Esimerkiksi masennuksesta kärsivä saattaa
tuntea kauniilla ilmalla olonsa entistä kurjemmaksi - vaikkapa
siksi, että kontrasti oman sisäisen olon ja aurinkoisen
ympäristön välillä kasvaa.
Toimin psykoterapeuttina, ja huomaan usein pohtivani tämänkaltaisia asioita. Ihmisen
käyttäytyminen siihen vaikuttavine tekijöineen on loputtoman yksilöllinen ja kiehtova
ilmiö, jonka parissa työskentely on etuoikeus - samalla saan jatkuvasti kohdata tunteen
siitä, ettei tietoni ja ymmärrykseni ole riittävää. Työnohjauksesta ja kollegoista on silloin
suuri apu.
Tärkeää on myös koulutus ja ammatillinen kehittyminen ja verkostoituminen. Tähän on
erinomainen mahdollisuus elokuun lopulla, jolloin Tampereella järjestetään Psykologia
2016 - kongressi teemalla “Ihmisen luonto - minä muut ja maailma”. Olen varma että
kongressi tarjoaa kaikille meille kiinnostavia näkökulmia ihmisen käyttäytymiseen ja
paljon muuhun. Tässä numerossa kerrotaan kongressista lisää, tarkempaan ohjelmaan on
mahdollista tutustua verkossa.
Toivotan jäsenillemme aurinkoisena alkanutta ja toivottavasti sellaisena jatkuvaa kesää ja
rentouttavaa lomaa, kun sen aika kullekin koittaa.
Johannes Huilla
Puheenjohtaja
3
UUTISIA/NEWS/NYHETER
Tärkeää!
Uudet jäsenet
Muista tehdä
osoitteenmuutokset
liittoon!
Pipsy on saanut johtokunnan
kokouksissa 9.3. ja 13.4. 6 uutta
jäsentä
Pipsy toivottaa kaikki jäsenensä
lämpimästi tervetulleiksi mukaan
toimintaan!
Osoitteenmuutokset tehdään suoraan
Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja
Koivuniemelle, puh. 09 61229133
e-mail: tarja.koivuniemi @ psyli.fi
Ilmoita sähköpostiosoitteesi!
Psykologiliitto viestittää entistä
enemmän sähköpostin välityksellä.
Ilmoita sähköpostiosoitteesi liittoon:
tarja . koivuniemi @ psyli.fi
Ilmoitathan myös muutoksista.
Pipsyn nettisivuilta löydät mm.
viralliset kokouskutsut, tietoa
tapahtumista ja ilmoittautumiset,
yhteystiedot, jäsenyysasiat, Pipsypostit ja Pipsyriikin.
Ryhdy kuvittamaan Pipsy-postia!
Pipsy -postissa suunnitellaan ulkoasun
uudistusta. Toivomme löytävämme
pipsyläisten joukosta pilapiirtäjän tai
valokuvaajan, joka tekisi lehdestämme
kauniimman katsoa. Kuvista maksetaan
pieni palkkio sisällön mukaan.
www.pipsy.fi
Maanlaajuiset psykologien
liikunta- ja virkistyspäivät
järjestetään Seinäjoella
3.-4.9. 2016.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen
www.psyli.fi
Ilmoita kiinnostuksestasi Pipsyn
tiedotusvastaavalle ja liitä mukaan
piirros tai kuva nina.leikas @ gmail.com
4
Kevätkokoustunnelmia
Teksti: Nina Leikas, kuvat: Harri Lauren
Pipsyn kevätkokous pidettiin 19.3. Tampereen kylpylässä. Kokoukseen osallistui 25
yhdistyksen jäsentä. Kokouksessa käytiin läpi vuoden 2015 toimintakertomus, tilinpäätös
sekä toiminnantarkistuskertomus. Virallisen kokousohjelman lisäksi meillä oli kunnia
tutustua Psykologiliiton uusiin kasvoihin, puheenjohtaja Annarinna Ahtolaan sekä
pääsihteeri Annamari Jokiseen. Tilaisuuden jälkeen jäsenillä oli
mahdollisuus rentoutua kylpylän allasosastolla.
Puheenjohtaja Ahtola kertoi ajankohtaisia asioita mm.
yhteiskuntasopimukseen
ja
Sote-uudistuksiin
liittyen.
Yhteiskuntasopimuksen osalta näyttää siltä, että työntekijän
kannalta tilanne muuttuu huonommaksi, mutta tähän monen
työntekijän on hankalan yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi
tyydyttävä.
Sote-uudistuksiin liittyen puheenjohtaja muistutti liiton
tarjoamasta tuesta. Jos paikallisissa Sote-suunnitelmissa on jotain
sellaista, mikä psykologia huolestuttaa työn organisoinnin tai palveluiden turvaamisen
kannalta, on hyvä olla yhteydessä Psykologiliittoon.
Ahtola toivoi psykologien osallistuvan nykyistä näkyvämmin julkiseen keskusteluun
perinteisten sosiaali- ja terveysaiheiden ulkopuolella. Myös sen pohtiminen, miten
psykologista tutkimustietoa saataisiin paremmin hyödynnettyä yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa, on tärkeä kysymys. Psykologien osaaminen
pitäisi saada paremmin esiin.
Keskustelua herätti erityisesti se,
miten
me
psykologina
rohkaistuisimme ottamaan kantaa
mediassa.
Mediataitojen päivittäminen olisi
meille
monelle
varmasti
tarpeellista ja siihenkin on
koulutuksia tarjolla.
5
Puheenjohtaja kertoi, että kausi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Monilla
yhteistyökumppaneilla on ollut haasteellista sopeutua pitkäaikaisen puheenjohtajan
poisjäämiseen. Mukavien ihmisten kohtaaminen on ollut erittäin antoisaa.
Pääsihteeri Annamari Jokinen kertoi omasta
taustastaan ja monipuolisesta työkokemuksesta eri
liitoissa
sekä
työnkuvastaan
Psykologiliitossa.
Paikallisyhdistysten on mahdollista hyödyntää
pääsihteerin ammattitaitoa monenlaisissa tilanteissa.
Pääsihteeri kertoi mm. myönteisestä jäsenmäärän
kehityksestä sekä palkkaustilanteesta ja psykologien
työttömyysasteesta.
Hän
muistutti
myös
Psykologiliiton uudistuneista nettisivuista.
6
Pirkanmaan psykologiyhdistys ry
TULOSLASKELMA
Y-tunnus 1572079-9
1.1.2015-31.12.2015
1.1.2014-31.12.2014
0,00
0,00
0,00
0,00
3260 Kirjoituspalkkiot
-690,00
-690,00
-630,00
-630,00
3360 Painatuskulut
3370 Postituskulut
3380 Muut tiedotustoiminnan kulut
Yht. muut kulut
-2273,00
-2122,61
-71,40
-4467,01
-1909,40
-1982,58
-104,40
-3996,38
Yht. kulut
-5157,01
-4626,38
Yht. tiedotustoiminta
-5157,01
-4626,38
Ammatillinen edunvalvonta
Tuotot
3600 Osallistumismaksut
430,00
3050,00
Yht. tuotot
430,00
3050,00
Yht. kulut
-3975,68
-3975,68
-12451,65
-12451,65
Yht. ammatillinen edunvalvonta
-3545,68
-9401,65
Yleistoiminta
Tuotot
Yht. tuotot
0,00
0,00
Yht. henkilöstökulut
-4650,00
-4650,00
-3225,00
-3225,00
Poistot
Yht. poistot
0,00
0,00
VARSINAINEN TOIMINTA
Tiedotustoiminta
Tuotot
Yht. tuotot
Kulut
Henkilöstökulut
Yht. henkilöstökulut
Muut kulut
Kulut
3770 Psykologien jaksaminen
Kulut
Henkilöstökulut
3860 Kokouspalkkiot
7
Muut kulut
3981 Pankkipalvelut
3960 Kokous- ja neuvottelukulut
3989 Muut yleistoiminnan kulut
3980 Huomionosoitukset
Yht. muut kulut
-88,71
-4598,13
-916,95
-546,95
-6150,74
-41,90
-2890,80
-208,37
-1307,80
-4448,87
Yht. kulut
-10 800,74
-7673,87
Yht. yleistoiminta
-10 800,74
-7673,87
Yht. varsinainen toiminta
-19 503,43
-21701,90
Yht. tuotot
19 106,00
19 106,00
18988,00
18988,00
Kulut
Yht. kulut
0,00
0,00
Yht. varainhankinta
19 106,00
18988,00
2,50
2,50
14,78
14,78
Kulut
Yht. kulut
0,00
0,00
Yht. sijoitus- ja rahoitustoiminta
2,50
14,78
0,00
0,00
2500,00
2500,00
7300 Annetut avustukset
Yht. satunnaiset kulut
-450,00
-450,00
-687,50
-687,50
Yht. satunnaiset erät
-450,00
1812,50
Yleisavustukset
Yht. yleisavustukset
0,00
0,00
-844,93
-886,62
VARAINHANKINTA
Tuotot
4000 Jäsenmaksut
SIJOITUS- JA RAHOITUSTOIMINTA
Tuotot
5300 Korkotuotot
Yht. tuotot
SATUNNAISET ERÄT
Satunnaiset tuotot
6300 Kertaluonteiset avustukset
Yht. satunnaiset tuotot
Satunnaiset kulut
TILIKAUDEN TULOS
8
Psykologia 2016 -kongressi Tampereella 24.-26.8.2016
– tule mukaan!
Teksti: Pia Jussila
Psykologia-kongressi on alamme suurin kotimainen tapahtuma, joka
kerää yhteen niin kentällä toimivat psykologit kuin myös tutkijat ja
psykologian opiskelijat eri puolilta Suomea. Tämä perinteikäs
tapahtuma on järjestetty 12 kertaa eri kaupungeissa, joten
elokuussa Tampereella järjestettävä tapahtuma on sarjassaan jo 13.
Psykologia-kongressi.
Vuonna 1992 Helsingin yliopistolla järjestettiin ensimmäistä kertaa Psykologiliiton, Suomen
Psykologisen Seuran ja Suomen Psykologian Opiskelijain Liiton (SPOL) yhteinen kongressi.
Tätä ennen liitto, seura ja SPOL olivat järjestäneet omia konferenssejaan, seminaarejaan ja
kongressejaan, jolloin alamme kenttäväki, tutkijat ja opiskelijat kävivät kukin omissa
tapahtumissaan. Näiden kolmen tahon voimat päätettiin yhdistää, ja niinpä näiden kolmen
järjestön yhteiseksi taustaorganisaatioksi perustettiin Psykologien yhteistyöjärjestö PYRY,
jonka kautta kaikille alamme toimijoille yhteisiä Psykologia-kongresseja alettiin järjestää.
Psykologia 1992 - kongressi oli suuri menestys, ja siitä lähtien vastaavia kongresseja on
järjestetty joka toinen vuosi eri yliopistopaikkakunnilla.
Psykologia 2016 -kongressin tapahtumapaikkana toimii Tampereen yliopiston päärakennus (Kalevantie 4)
9
Psykologia -kongresseissa on yleensä ollut noin 500 osallistujaa, mutta myös
poikkeusvuosia on mahtunut kongressin historiaan mukaan. Esimerkiksi vuonna 1998
Helsingin yliopistolla järjestetty kongressi keräsi huikeat 1000 osallistujaa – psykologeja,
tutkijoita ja opiskelijoita. Kyseisenä vuonna se järjestettiin pohjoismaisena
yhteistapahtumana, ja ennätyksellinen osallistujamäärä selittyi osittain sillä, että osallistujia
tuli parisataa myös muista Pohjoismaista.
Edellisten kongressien osallistujamäärän ja Tampereen keskeisen sijainnin huomioon ottaen
voimme tänäkin vuonna odottaa kongressiin saapuvaksi satoja alamme osaajia eri puolilta
Suomea. Psykologia 2016 -kongressi pyrkii noudattamaan tapahtuman pitkiä ja
kunnioitettavia perinteitä, mutta myös antamaan osallistujille paljon uusia ideoita, ajatuksia
ja kokemuksia. Kongressin teemana on tänä vuonna ”Ihmisen luonto – minä, muut ja
maailma”, ja sen avulla pyritään vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
Millainen ihminen on, millaisessa sosiaalisessa ja fyysisessä maailmassa hän elää ja toimii?
Miten ihminen ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa?
Kongressin tieteelliseen ohjelmaan kuuluu alamme
huippunimien
luentoja
monipuolisista
ja
ajankohtaisista aiheista: luvassa on esityksiä muun
muassa kliinisen neuropsykologian tuoreimmista
aiheista, elämän-kaaripsykologisista kysymyksistä,
ikääntymisestä,
ympäristöpsykologiasta,
sekä
muista
erityiskysymyksistä
kuten
verkostotyöskentelystä
ja
sosiaalisesta
integraatiosta. Keynote- puhujien lisäksi saimme
huikeat 79 ehdotusta erilaisista työpajoista,
symposiumeista, suullisista esityksistä, postereista
ja opiskelijoiden pro gradu -esityksistä, jotka
kattavat kaikki psykologian keskeiset sovellusalueet
ja ihmisen elämänkaaren eri vaiheet vauvasta
vaariin.
Psykologia kongressia on järjestetty vuodesta 1992 alkaen
joka toinen vuosi eri yliopistoissa. Vuonna 2012 Psykologia kongressi pidettiin Turussa. Kuva: Pasi Leino
10
Psykologia 2016 -kongressin tieteellisestä ohjelmasta löytyy takuulla kaikille oman
suuntautumisen ja kiinnostuksen kohteiden mukaista sisältöä sekä paljon uusia näkökulmia
ja ajatuksia. Tieteellisen sisällön lisäksi Psykologia-kongressi on perinteisesti ollut mitä
suurimmassa määrin sosiaalinen tapahtuma, ja sitä se tulee olemaan myös tänä vuonna.
Yhteisten illanviettotapahtumien kautta kongressin osallistujilla on oivallinen tilaisuus
tavata vanhoja kollegoja, opiskelutovereita ja ystäviä vuosien varrelta, sekä verkostoitua ja
tutustua uusiin psykologeihin, tutkijoihin ja opiskelijoihin. Kaiken tämän lisäksi saamme
viettää kolme elokuista päivää kesäisen Tampereen ympäristössä – mitä muuta voi
kongressilta enää toivoa!
Tarkempaa tietoa kongressista, lisätietoa ohjelmasta, ilmoittautumisohjeet ja
majoitusvinkkejä löydät osoitteesta www.psykologia2016.fi. Kongressin pääpuhujiin voit
myös tutustua tarkemmin uusimman Psykologi-lehden (3/2016) kautta, jossa puhujat,
heidän ansionsa ja teemansa on esitelty laajassa kolmen aukeaman mittaisissa jutuissa.
Nähdään elokuussa Tampereella!
11
GRADUKILPAILU 2015 ON RATKENNUT
Pipsy:n johtokunta on valinnut Gradukilpailun 2015 voittajaksi Tiia Hyttisen pro gradu -työn
”Varhaisen perhesysteemin yhteys lapsen sosiaaliseen kehitykseen sekä toiminnanohjaus
yhteyttä välittävänä tekijänä” Palkintosumma on 250 euroa.
Gradukilpailuun osallistuneiden töiden taso oli korkea, ja gradut käsittelivät mielenkiintoisia
tutkimusaiheita.
Tuomaristo perustelee valintaansa seuraavasti:
Hyttisen työssä oli mielenkiintoinen aihe, jota oli lähestytty monipuolisesti. Kehitys-,
sosiaali- ja neuropsykologian yhdistäminen perhesysteemin, sosiaalisen kehityksen ja
toiminnanohjauksen kautta tuntui toimivalta. Tutkielma oli selkeästi kirjoitettu ja hyvin
tiivistetty tinkimättä kuitenkaan tieteellisestä otteesta. Työssä oli hyvin pohdittu
tutkimuksen rajoitteita, käytännön sovellusmahdollisuuksia sekä sen tuomaa
Gradun tiivistelmä löytyy seuraavilta sivuilta.
Pipsy onnittelee voittajaa ja kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita!
12
TAMPEREEN YLIOPISTO
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö
HYTTINEN, TIIA: Varhaisen perhesysteemin yhteys lapsen sosiaaliseen kehitykseen sekä toiminnanohjaus
yhteyttä välittävänä tekijänä
Pro gradu -tutkielma, 40 s.
Ohjaaja: Raija-Leena Punamäki
Psykologia
Toukokuu 2015
_______________________________________________________________________
Lapsen varhainen perheympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkällä aikavälillä. Perhe on monimutkainen
kokonaisuus, joka koostuu monista osasysteemeistä. Tärkeimpiä näistä ovat vanhempi-lapsi-suhteet eli
vanhemmuus sekä vanhempien parisuhde. Näiden osasysteemien autonomian ja yhteenkuuluvuuden erilaiset
yhdistelmät muodostavat erilaisia perhetyyppejä, jotka luovat lapsen kehitykselle ainutlaatuisen ympäristön.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten lapsen varhainen, jo ennen lapsen syntymää
muodostumaan alkanut perhesysteemi vaikuttaa tämän sosiaaliseen kehitykseensä koulun alkaessa. Lisäksi
tarkasteltiin toiminnanohjauksen välittävää vaikutusta perhesysteemin ja lapsen sosiaalisen kehityksen
välillä.
Tutkimukseen osallistui 705 perhettä, jotka jaoteltiin vanhemmuuden sekä vanhempien parisuhteen
autonomian ja yhteenkuuluvuuden määrän perusteella viiteen perhetyyppiin. Jaottelun perustana olivat
vanhempien täyttämät kyselylomakkeet perheen odottaessa lasta raskauden toisella kolmanneksella sekä
lapsen ollessa kahden ja 12 kuukauden ikäinen. Perhetyypit olivat tasapainoinen, yhteenkietoutunut,
ristiriitainen, autoritaarinen ja etäinen perhe. Näiden perheiden lasten sosiaalista kehitystä mitattiin 6–7 iässä
siten, että molemmat vanhemmat arvioivat lapsen aloitteellisuutta ja toverisuhteiden määrää. Lapsen
toiminnanohjausta tarkasteltiin niin ikään käyttäen molempien vanhempien arviota lapsen
tarkkaavaisuudesta sekä suunnittelu- ja organisointikyvystä.
Perhetyyppejä vertailtaessa havaittiin, että tasapainoisten perheiden lapset olivat sosiaaliselta kehitykseltään
muiden perhetyyppien lapsia parempia. Tasapainoinen perhetyyppi oli suoraan yhteydessä
yhteenkietoutuneita ja autoritaarisia perheitä parempaan sosiaaliseen kehitykseen.
Ristiriitaisten ja etäisten perheiden kohdalla perhetyyppi taas ennusti toiminnanohjauksen ongelmia, ja tämä
puolestaan heikompaa sosiaalista kehitystä kuin tasapainoisissa perheissä. Tasapainoisessa perheessä kaikki
perheenjäsenet kokevat voimakasta yhteenkuuluvuutta, mutta perheen osasysteemit toimivat silti
itsenäisesti. Tämä näyttää tutkimuksen mukaan johtavan lapsen hyviin toiminnanohjauksen taitoihin ja
suotuisaan sosiaaliseen kehitykseen.
Tämä tutkimus antaa uutta tietoa lapsen perhesysteemin pitkäaikaisista vaikutuksista lapsen kehitykselle.
Tutkimus vahvistaa systeemiteoreettista käsitystä, jonka mukaan perheitä on
hedelmällistä tutkia toisistaan erilaisina tyyppeinä. Lapsen kehitykseen vaikuttaa perhesysteemin muutkin
suhteet kuin vanhemmuus. Tätä soveltaen on lapsen kehitystä tukiessa ja lapsen tai perheen ongelmia
ratkottaessa otettava huomioon perhe kokonaisuutena. Perhettä tulisi tukea tasapainoisen perhetyypin
saavuttamiseksi jo alkaen ajalta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, sillä se johtaa tutkimuksen mukaan
lapsen parempaan sosiaaliseen kehitykseen vuosia myöhemmin. Jatkossa tulisi myös tutkia tarkemmin
perhesysteemin, toiminnanohjauksen ja sosiaalisen kehityksen välisiä yhteyksiä. Tämän tutkimuksen
mukaan toiminnanohjauksen taidot vaikuttavat lapsen sosiaaliseen kehitykseen erityisesti perheissä, joissa
perheenjäsenten kokema yhteenkuuluvuus on vähäistä.
Asiasanat: perhesysteemi, vanhemmuus,
toiminnanohjaus, pitkittäistutkimus
vanhempien
13
parisuhde,
autonomia,
yhteenkuuluvuus,
Tiia Hyttinen – PARI VUOTTA GRADUILUA
Syyskuussa 2013 jännitti ja melkein huimasi. Edessä oli urakka, josta minua oli koko
siihenastisen opiskeluajan peloteltu. Toisaalta jotkut olivat myös sanoneet, että ei se gradu
ole kummoinenkaan homma, kun kandidaatintutkielmasta on jo selvitty. Jälkiviisaana voin
sanoa, että kyllä se oli! Huhtikuisena aamuna 2016 töihin lähtiessäni huomasin
puhelimessani viestin, että olin tuotoksellani voittanut Pipsyn gradukilpailun. Hieno juttu,
nyt alkaa graduprosessista olla jo sen verran aikaa, että siihen liittyvät traumat on
pikkuhiljaa käsitelty, ja voin hyvillä mielin muistella prosessin kulkua. Ja toki sitä gradua
siksikin lämmöllä muistelee, että se on ollut portti valmistumiseen ja työelämään.
Ensimmäiseen graduseminaariin astellessani minulla ei ollut juurikaan käsitystä, mitä
haluaisin tutkia. Tiesin, että minua kiinnostaa perheet ja lapsen kehitys ja sen takia olin
Raija-Leena Punamäen ryhmään hakeutunut. Kun sain kuulla, että mahdollisuus on käyttää
valmista hyvää aineistoa, joka on myös poikkeuksellisen laaja ja hyvin organisoitu, innostuin
tosissaan. Aineiston rajoituksista ei tarvinnut paljon välittää, vaan ajatukset
tutkimusongelmasta saivat vapaana pörrätä päässä. Mielessäni oli alusta alkaen perhe
kokonaisuutena ja systeemiteoria, vaikka en silloin teoriaa oikeastaan tuntenutkaan. Hain
Minuchinin kirjan kirjastosta suoraan 70-luvulta ja siitä se sitten lähti. En kuitenkaan toki
halunnut graduni olevan mikään historiapläjäys kymmenien vuosien takaa, eikä siitä
sellainen tullutkaan. Tulin paremminkin siihen tulokseen, että systeemiteoria on edelleen
toimiva viitekehys tässä päivässä.
Perhesysteemin yhteys lapsen sosiaalisiin suhteisiin oli tutkimuskysymyksenäni lähes alusta
asti. Huomasin nimittäin pian, että lasten akateemisista taidoista on paljon tutkimusta
perhesysteemin viitekehyksestä, mutta sosiaalisista suhteista ei niinkään.
Toiminnanohjauksen kehitys oli mielenkiintoinen lisäsekoittaja tämän kaiken väliin. Syksy
2013 meni näitä ajatuksia pyöritellessä ja jo siinä vaiheessa iski pienoinen pakokauhu –
pitäisikö tämä saada vuodessa valmiiksi?
Gradun kirjoittaminen oli prosessinomaista – kaksi askelta eteen ja yksi taakse.
Graduohjaaja Raija-Leenan parhaat vinkit itselleni oli ensinnäkin selvittää aina itselleen ja
lukijalle: Miksi ihmeessä? Jos perhe vaikuttaa lapsen kehitykseen, niin miksi ihmeessä,
minkä prosessien kautta se tapahtuu? Kesti aikaa, ennen kuin sisäistin sen, että yhdessä
gradussa ei voi koko kokonaisuutta selvittää, vaan riittää että selvitän pienen palan siitä
miksi ihmeestä. Toinen kirjoitusprosessiin liittyvä hyvä neuvo oli, että heti alussa ei saa
paljastaa, että hovimestari on murhaaja. Siis lukijalla pitäisi säilyä jännitys siitä, mikä tulos ja
johtopäätökset ovat.
Keväällä 2014 alkoi usko horjua tosissaan. Johdanto junnasi eteenpäin hitaasti mutta
epävarmasti. Tuntui, että jokaista kappaletta varten täytyy kahlata valtava määrä lähteitä.
Ja tulihan niitä kahlattuakin, 109 kappaletta, en edes uskalla ajatella sitä sivumäärinä. Kesä
oli kiireinen (puolet kiireistä tekosyitä) ja syksy meni interventiokurssien pyörityksessä,
14
joten loppurutistuksen graduun tein keväällä 2015. Korvaamaton apu numeroiden
pyörittelyssä oli yliopistolla tarjottu menetelmäklinikka, kiitos Kaisa Kirves! Tuntuu, että
vajaassa parissa vuodessa oli kypsynyt sekä gradu että sen kirjoittajakin. Ja ihan hyvähän
siitä tuli.
Tulevaa toimintaa
Haluatko kirjoittaa Psykologia 2016 -kongressista Pipsy-postiin?
Psykologia 2016 -kongressi järjestetään Tampereella 24.-26.8. 2016.
Kongressin teemana on ”IHMISEN LUONTO – MINÄ, MUUT JA MAAILMA”
Lokakuussa ilmestyvän Pipsy-postin teemana on Psykologia kongressi.
Pipsy-posti etsii kolmea kongressin osallistujaa,
jotka ovat valmiita kirjoittamaan valitsemastaan Keynote luennosta, workshopista
tai muusta mielenkiintoisesta kongressista koetusta
noin 2-3 sivun jutun Pipsy-postiin 3/2016.
Jutusta maksetaan 100 euron kirjoituspalkkio.
Ota pikaisesti yhteyttä Pipsy-postin toimitukseen (nina . leikas @ gmail.com)
ja kerro, mistä aiheesta haluat kirjoittaa jutun. Toimitus pidättää itsellään oikeuden
kirjoittajien valintaan. Pipsy-postin 3/2016 deadline on syyskuun lopulla.
Muistathan edulliset Early Bird hinnat kongressiin 31.5. 2016 asti.
Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen www.uta.fi
15
Olavi Pursiainen: MIEHEN TIE – tarina Sigmund Freudista
6.5.1856
Freud syntyi nykyisen Tsekin alueella Priborissa
vaatimattomiin oloihin monen muun suurmiehen tavoin.
Kyllähän se Freudin elämä ajoittain oli ristiriitaista, onnetonta ja
sivullisenkin mielestä suorastaan surullista. 'Eipä niitä mielellään
muistele' Freud totesi torjuvasti kysyttäessä elämänsä
ensimmäisistä vuosista aina kouluikään asti. Koulussa avautuikin
uusi maailma. Loistavasti suoritetun examenin jälkeen piti
etsimällä etsiä opintosuuntaa yliopistossa. Alun perin aloitetut
lakitieteen opinnot eivät pitkän päälle jaksaneet kiinnostaa. Aikaa
kului haahuillessa yliopiston käytävillä. Melko varhain hän
huomasi ettei hänestä juristivirkamiestä tulisi, ja hän alkoi käydä filosofian luennoilla. Nekös
kiinnostivat! Ja sitten luonnontieteet ja lääketiede, joka lopulta otti omakseen. Ei kiinnostus
lääkärin ammattia kohtaan kovinkaan intohimoinen ollut, asennoituminen enempi muistutti
Jaska Jokusen aamuista kouluun menoa silloin kun läksyt olivat tekemättä. Mutta koska hän
oli ahkera, lukuhaluinen ja hyväpäinen (stipendejä oli tippunut jo gymnaasiaikana), hän
omaksui suuret tietomäärät lääketieteestä sekä luki myös ajan kaunokirjailijoiden tuotteita.
Opiskeluaikana hän teki jo joitain juttuja professoreilleen kokien niistä suurta tyydytystä ja
mielihyvää. 'En kyllä tykkää potilaista, joita praktikoiva lääkäri väistämättä joutuu
kohtaamaan' hän tuumaili mielessään. Aikomus oli tulla tutkijaksi. Opinnot päättyivät, ja hän
sai lääketieteen tohtorin arvon 25-vuotiaana, mikä hänen omasta mielestään oli korkea ikä.
Freudin minä-libido oli introvertti ja kohdelibido ei pitkiin aikoihin kohdistunut vastakkaisen
sukupuolen suloisiin edustajiin. Opiskelutoverit pitivät lystiä niin Wienin viinituvissa kuin
bordelleissakin mutta kummatkaan eivät olleet Sigmundia varten. Häntä ei kiinnostanut
'sellainen' meno. Lisäksi hän oli köyhä. Isä-Jaakopin elämä oli jo kääntynyt ehtoopuolelle, ja
hänen työlystinsä olivat vähissä, joten rahaa perheessä oli niukasti, joskus ei ollenkaan.
Niinpä Sigi vippaili rahaa varakkaammilta kollegoiltaan ja tuttaviltaan. Hän kulkea rehjusti
vaatimattomissa, nukkavieruissa vaateketineissä ja suorastaan häpesi itseään köyhän
ulkoasunsa vuoksi.
Vähitellen kohdelibido alkoi suuntautua magneetin tavoin vastakkaiseen sukupuoleen, joiden
edustajaan, Marttaan, hän sitten rakastuikin tulisen raastavasti. Mutta varattomana,
velkaisena ja vailla minkäänlaista työpaikkaa olevana avioituminen ei tullut kuuloonkaan. Sigi
värväytyi Wienin yleiseen sairaalaan hankkimaan monipuolisesti lääkärin oppia, jotta voisi
sijoittua työelämään, solmia avioliiton ja vakiintua aloilleen myös perhettä kasvattamaan.
Aikanaan hän sairaalavaelluksellaan päätyi mielenterveysyksikköön eli psykiatrian osastoille.
Hän ei oikeastaan tiennyt mitään psykiatriasta (hermoista kylläkin), puhumattakaan
16
kiinnostuksesta sitä kohtaan tai mielitautien, hulluuden, ymmärtämisestä. Jotenkin hänen
mielessään kytivät kysymykset siitä mistä oikein on kyse kun ihminen on mielenvikainen. Hän
harhaili ajatuksineen kuin eksynyt sokea metsätiheikössä: suunnat olivat sekaisin, puiden
oksat läpsivät päin kasvoja, välillä kaatua kupsahti, istui mättäälle ja tuskaili, kiroili
uhmakkaana ja oli epätoivoinen. Koko ajan kyti mielessä ajatus tuleeko minusta
yksityislääkäri, joka elättää itsensä ja perheensä tuloillaan ja vielä ainakin joten kuten
tykkäisikin työstään. Sairaalakoulutuksensa aikoihin hän ei osannut minkäänlaisissa
painajaisissaankaan kuvitella mitä kaikkea tulisi häntä vastaan matkalla maailman
ensimmäiseksi 'sielusyväst tietäjägs' – psykoanalyytikoksi.
Itsepäisenä, joustamattomana ja omiin ajatuksiinsa iskostuneen hänen ammatillinen
taipaleensa oli ajoittain tuskien taivalta – via dolorosaa – mitä suurimmassa määrin. Hänen
vuorovaikutustaitonsa eivät olleet kummoiset, hänellä ei ollut hienotunteisuutta, ja hän
saattoi varomattomasti möläytellä tiedeyhteisössä mitä sattui. Yltiöpäinen aherrusvimma
tuotti paljon huonosti harkittuja, hätäisiin johtopäätöksiin ja vääriin yleistyksiin perustuneita
tutkielmia, joista sitten hän sai kuulla kunniansa. Pahimmillaan hän oli syrjitty, kiusattu ja
eristetty ammattikunnastaan. Tai eihän silloin vielä ollut psykoanalyytikon ammattia,
psykiatri ja neuropatologian dosentti hän oli, erityisesti lasten afasian erikoismies.
Harkitsemattomuus, impulsiivisuus, loukkautumisherkkyys ja pikaistumistaipumus johtivat
siihen, että hän katkoi vihapäissään hyviäkin ihmissuhteita kollegoihinsa. Jälkikäteen hän
harvoin jos koskaan mietti syitä tapahtuneisiin, ei ainakaan kokenut syyllisyyttä itsessään eikä
katunut.
No eipä hän aluksi saanut ymmärrystä osakseen uudesta opistaankaan. Arvostettu
psykiatrian professori Kraft-Ebing Wienin yliopistossa kuultuaan Freudin innostuneen
luennon 'Miesten hysteriasta' , puuskahti: 'Satua! Tieteellistä satua!' (Paskia! olisi Juutas
Käkriäinen, Putkinotkon isäntä, tokaissut ykskantaan). Koko luentosali tyhjeni, ja Sigi jäi
täystyrmäyksen kokeneena yksin istumaan luentosaliin. Eipä mieli mettä keittänyt kun hän
myöhemmin kävellä kangerteli kotiinsa. Kotiväki näki heti, että Sigillä eivät asiat ole
kohdallaan, eivät kognitiot eivätkä emootiot ja ruumiin asentokin oli allapäinen. Sigi sulkeutui
vastaanottonsa tiloihin, kaivoi poikkeuksellisesti konjakkipullon kaapista ja kaatoi tuiman
ryypyn itselleen (tätä hän teki tosi harvoin, koska hänen viinapäänsä oli osoittautunut
hauraaksi), otti lasin käteensä, laahusti nojatuoliin, retkahti istumaan niin, että konjakkiloraus
roiskahti lasista paidan rintamukselle. Hirmuinen sadattelu singahti ilmoille. Hän kulautti
pitkän ryypyn, ähkäisi, pani lasinsa pöydän kulmalle ja sytytti sikarin. Parit kiihkeät savut
imaistuaan hän rauhoittui ja alkoi taas olla kärkäs oma itsensä. Käytännössä se tarkoitti tällä
kertaa uhoajatuksia sitä miten hän vielä näyttää, hän luo teorian ja kehittää oppisuunnan
mielen ja sen sairauksien ymmärtämiseksi ja selittämiseksi niin, että maine kiirii maan ääriin!
Kyllähän sinne mielen pohjalle jäivät syyllistävät ajatukset kytemään miten se-ja-se sekä
ne-ja-ne olivat syyllisiä hänen kärsimyksiinsä. Tovin kuluttua, pienessä hiprakassa ja
nikotiinilla kyllästettynä, hän istui työpöytänsä ääreen ja uppoutui hahmottelemaan
kirjoitusta tiedostamattoman ilmaantumisesta arjen tasolle.
17
Tekstiä yleensä tuli paljon ja sen julkaisu kirjoina kävi kalliiksi. Niin hän perustikin oman
kustantamon, Verlagin, joka toimi ja kitui sen mukaan mitkä olivat omistajan kirjoituslystit ja
teosten kysyntä. Lopulta konkurssi korjasi sadon. Freudhan ei millään muotoa ollut hyvä
rahanhaltija. Hetken mielijohde vei ansiot helposti vaikka potilasvastaanotto kasvoi nopeasti.
Hän maineensa kiiri pitkin Wieniä kollegoiden korviin toivottomien tapausten
(pakkoneurootikot, hysteerikot) parantajana. Palkkiotkin kihahtivat, enimmillään olivat
nykyrahassa 1100 €/sessio. Mutta maineen kasvun myötä kasvoivat menotkin. Ja kuusi suuta
lastenkamareissa kärttivät isältä leipää. Vieraita kävi paljon, perhe oli iso, kollegoja ja joskus
potilaitakin istui aterialla miltei joka päivä. Pitkä kesäloma alppihuviloissa suuren joukon
kanssa vei suunnilleen talven ansiot. Ja jos loman loputtua syksyllä lääkärin
vastaanottohuone oli tyhjä tai siellä oli vain muutama ilmaispotilas odottamassa lääkärille
pääsyä, olo oli halju. Marttahan oli ajan porvaristavan mukaan 'die Hausfrau' – kotirouva,
jolle mies antoi maanantaiaamuisin 'Haushaltgeldin' – huushollinhoitorahan kodista ja
perheestä huolehtimiseen.
Välillä piti kokeilla jotain uutta. Sähköterapian ja hypnoosin korvasi vähitellen vapaat
mieleenjohtumat. Hän tutustui myös kokaiiniin, joka antoi hirmuisen tarmon ja potkua
touhuihin. Lisäsikö se myös purkautumattoman kohdelibidon määrää, joka olisi lennähtänyt
päin vastakkaista sukupuolta, pohditaan edelleen alan piireissä. Arkistot ovat osittain vielä
kiinni. Filosofi William James myös oli tutustunut 'aineisiin' ja näki silloin keksintöunia mutta
ei muistanut niitä herättyään aamulla. Hän päätti kirjoittaa muistiin oivalluksensa
yöheräämisen yhteydessä. Aamulla hän luki paperilta suurena pitämänsä oivalluksen:
'Higaami hogaami, mies on polygaami. Hogaami higaami, mutta nainen monogaami.' Eipä
viisaudesta ollut kaupallistettavaksi. Olivatko Sigin mahdolliset kokaoivallukset saman
tapaisia, joita on opiskeltu ympäri maailmaa monen sukupolven ajan?
Kyllä Sigin elämä ajoittain oli surkeista surkeinta, suorastaan säälittävää. Yksinäisenä, lyötynä,
pilkattuna ja masentuneena hän välillä laahusti nukkavierussa puvussaan ja kuluneissa
kengissään pitkin Wienin katuja puhallellen paksuja ja ajatellen synkkiä. Jollain kumman
tavalla hän kuitenkin kykeni lähes aina kääntämään vastukset voitokseen. Jos eivät aina niin
kuitenkin aika usein hänen kirjoituksensa alkoivat saada vastakaikua ja niistä kiinnostuttiin.
Pystyikö Sigi ottamaan kiitosta ja mainetta vastaan, ei ole tiedossa. Uskon, että hän koki
salaista mielihyvää ja antoi saavutuksistaan itselleen vähäeleisiä kognitiivisia hyväilyjä. Liekö
stressi yhdessä ylettömän sikarinpolton kanssa johtanut aikanaan kiduttavaan, tappavaan
tautiin?
18
Niina Melkko: Pipsyläisiä-haastekirjoitus
Kiitos Hetalle haasteesta! Kun joulun alla lupasin siihen vastata, en vielä tiennyt, että
psykologipolulleni on tänä keväänä tulossa näinkin suuri risteys. Kuten E. Hemingway on
todennut, taas oli selvittävä eteenpäin sen kanssa, ettei tällaisissa tärkeissä tienhaaroissa
ole viittoja. Uusi polku on jo kuitenkin tempaamassa mukaansa - tämä kirjoitus onkin
tarjonnut hyvän tilaisuuden tähystellä myös taaksepäin.
Merkittävimmän alkusysäyksen psykologipolulleni toi kaiketi se, että äitini teki
elämäntyönsä Etelä-Pohjanmaan piirimielisairaalassa Törnävällä. Pikkutyttönä kävin
jakamassa joulun alla suklaakonvehteja äidin osaston asukkaille, joskus olin mukana
osaston kesäretkelläkin. Siihen aikaan sairaalassa kyllä monesti käytännössä asuttiin.
Muistan useitakin potilaita etunimeltä edelleen. Erityisen lämpimänä muistan Vienon (nimi
muutettu) isoäitimäisen lempeyden minua kohtaan. Vaikuttavana muistan Irman
säkenöivän sinisen luomivärin, jota joku miehistä kommentoi sotamaalaukseksi ja sen,
miten Irma vain nosti ylväämmin leukaansa. En muista, mitä minulle tuolloin vastattiin
kysyessäni, minkä vuoksi nämä ihmiset ovat sairaalassa. Nyt ajattelen, ettei sillä ollut
tuolloin minulle merkitystä. Ehkäpä juuri tuohon kysymykseen lähdin etsimään vastauksia –
asiakastyön kohtaamisissa niiden painoarvo jää kuitenkin edelleen kovin pieneksi.
Luulen, että tuohon aikaa psykologit vaikuttivat vielä usein jotenkin hämäräperäiseltä
ammattikunnalta sairaalamaailmassa ja heitä oli määrällisesti vähän. Tänään olen
edelleenkin aidon ylpeä vankasta koulutuspohjastamme ja ammatistamme ja olen iloinen,
että meitä näkyy ja kuuluu.
Lukiovuosinani olin jo vahvasti psykologipolulla ja sain käydä seurailemassa psykologin
työtä Seinäjoen mielenterveystoimistossa. Kurkistukset Warteggeihin olivat bensaa
liekkeihin ja sangen painokkaat psykologien varoitukset huonosta palkkauksesta kaikuivat
kuuroille korville. Kirjoituskeväästä 1993 selvisin hyvin tuloksin lukuun ottamatta surkeita
psykologian yo-koepisteitäni. Reaaliin lukemisesta tuli mitta täyteen biologian kertaamisen
jälkeen (ne pinnat riittivät onneksi magnaan saakka) juurikin psykologian kirjojen kohdalla.
Kyllästyminen ja väsymys on sekin ollut hyvää kaikupohjaa rakkaassa, nyt jos siis edellisessä
ja pisimmässä psykologin pestissäni Tampereen kaupungin lukioissa.
Jyväskylän yliopistosta koukkasin vuodeksi Saksaan, Bonnin yliopiston psykologian
laitokselle. Suurin odotuksin lähdin siellä mukaan tutustumiskäynneille vankiloihin ja niiden
panopticon-arkkitehtuuriin. Vaikka vankien kontaktinottoyritykset jäivät ohuiksi ja
tutustumiskäynnit lyhyiksi, tekivät ne sangen nopeasti varsin selväksi sen, että noissa
ympyröissä työskentely ei ole minun juttuni. Mielikuva panopticonista palautui taas
yllättäen mieleeni astellessani ensimmäistä kertaa vastarakennettuun Tampereen
uusimpaan ja hienoimpaan jättimäiseen lukioon.
19
Graduni väkersin skitsofreniaan liittyen ja juurikin em. psykiatrian osastoilla pääsin sitten
aloittamaan työuraani. Noista ensimmäistä vuosista jo tutussa Törnävän sairaalassa on
rakentunut kivijalka ammattitaidolleni; psykologiyksikön konkareille sekä sairaalaan muille
työntekijöille jakamastaan ammattitaidosta olen yhä kiitollinen, potilaista puhumattakaan.
Pohjanmaan psykiatrian vuosien jälkeen tein jokusen vuoden psykologin töitä Nokian
kaupungilla projektirahoitteisesti. Silloin oli alettu ehkäisemään nuorten syrjäytymistä ja
raivattiin auki aikuisille polkuja, joille alas rytissyt teollisuus oli jo rakentanut melkoisia
muureja. Olin aina ajatellut, ettei minusta ole työskentelemään lasten kanssa, mutta olen
kovin iloinen, että sain mahdollisuuden kokeilla seuraavaksi sitäkin Tampereen osaavassa
koulupsykologiporukassa parin vuoden ajan. Siirryin kuitenkin koulupsykologiksi lukioon ja
siinä viihdyinkin yli 10 vuotta.
Organisatoriset muutoksen tuulet ovat puhaltaneet voimalla ja jo viime syksynä
levottomuuteni oli kovin ilmeistä, etenkin nyt jälkeenpäin katsottuna. Kun nyt alkuvuodesta
odottamatta tarjoutui tilaisuus siirtyä koulumaailmasta terveydenhuollon puolelle, totesin,
että tälle uudelle polulle on nyt vain aika astua. Vaikka tuo askel kesken vilkkaimman
lukukauden oli nopea, tuntui loikkaukselta ja on saanut päätä taas kerran pyörälle, on se
antanut jo nyt paljon. Ja niin haikeaa kuin se kaikessa luopumisessa on, joskus on otettava
askel etäämmäksi, että näkee kokonaisuuden selvemmin.
Psykologipolkuni on ollut alusta alkaen rönsyileväinen. Yksi rönsy syntyi jo opintojen
loppuvaiheessa opiskelijavalintojen psykologisten joukkotestausten ja haastattelutehtävien
kautta. Ne ovat vieneet minut eri puolille Suomea muutamaksi päiväksi vuodessa,
useimmiten suloisimman suven aikaan. Maiseman vaihdokset vieraille paikkakunnille,
täysin toisen tyyppinen työote ja arkityöhön nähden erilainen kohderyhmä virkistivät.
Vuosien mittaan vilkuilluista ja joskus syvällisestikin analysoiduista wartsuista on syntynyt
jonkinlainen subliminaalinen, mutun ja kliinisen kokemuksen välimaastoon asettuva
sisäinen normisto, jonka n lähenee jo tuhatta. Nähtäväksi jää senkin käyttöarvo jatkossa,
mutta oli kyllä metkaa, kun psykologiharjoittelijan kanssa kieli poskessa kokeilemani
sokkotulkinta sai meidät molemmat hieman häkellyksiin.
Toinen urarönsy kasvoi Törnävän sairaalasta uuden henkisen ensiavun vasteryhmän myötä,
joka opasti minut kriisipsykologian maailmaan. Kriisityö on opettanut elävimmin, miten
herkän ja kuitenkin niin voimakkaan kapistuksen kanssa päivittäin työskentelemme. Nokian
kaupungin kriisiryhmästä löysin hyvän porukan, johon olen kuulunut ulkojäsenenä näihin
päiviin saakka.
Psykoterapeutin opinnot avasivat jokunen vuosi sitten taas uuden ison rönsyn ja olen
päässyt kokeilemaan myös yrittäjyyttä askartelemalla pienen toiminimen kanssa.
Ratkaisukeskeiset psykoterapiaopinnot toivat työhöni kaipaamaani syvyyttä, mutta tuo
askartelu osoittautui melkoiseksi voimainponnistukseksi. Nähtäväksi jää, miten sen käy
20
tulevaisuudessa. Nykyisellään psykoterapia merkitsee minulle yhtä omaa ammatillista
harrastusiltaa viikossa, jonka taloudellisia viitearvoja ei viitsi laskea, mutta joka tarjoaa
minulle tilaisuuden olla taas erilaisten kysymysten äärellä.
Vaikka osasinkin sen hyvin ennakoida, taisin oman elämän puolella kuitenkin vähän pettyä
siihen, ettei psykologin osaamisesta juurikaan ole ollut konkreettista apua äitiyden tai oman
elämän haasteissa. Välillä oikein harmittaa, että ammatti-identiteetti lohkaisee niin ison
siivun omasta elämästä. Mutta työhän on juuri tuonut elämääni loistavia työkavereita ja
rakkaita ystäviä sekä merkityksellisyyden tunnetta. Tämä työ on loputtoman haastavaa ja
alati opettavaista: pitkään ei tarvitse onnistumisen kokemuksen jälkeen itsevarmuuden
tunteesta nauttia kun jo taas iso kysymysmerkki hehkuu pään yläpuolella.
Vuosien mittaan olen huomannut, että ajatukseni kulkee enenevästi kehon ja luonnon
tasolla kuin psykologisissa konstruktioissa. Kokeneemmilta kollegoilta olen yrittänyt oppia
kykyä käsitellä teoreettisia konstruktioita arjen elämän ilmiöinä ja asioina. Nuoremmat
työkaverit taas ovat olleet arjessa korvaamatonta vetoapua tuodessaan mukanaan uusia
tuulia ja tuoretta näkökulmaa - on ollut myös pysäyttävää tunnistaa itsessään jo
pölyttymään päässeitä ajatusmalleja ja käsityksiä. Tällä hetkellä ihmettelen monesti
tekstien merkitystä: on kiinnostavaa nähdä voisinko sittenkin antautua jonkinlaisiin
tietokoneavusteisiin dialogeihin nuorten kanssa ja millaisen työkalun Kanta-arkistosta
itselleen voi saada.
Kirjoitushaasteen välitän seuraavaksi sangen uudelle pipsyläiselle, mutta jo mittavan
psykologintaipaleen kulkeneelle Esa Nordlingille, jonka jäljissä ensimmäiset psykologin
askeleeni muurasivat ammattitaitoni kivijalan kulmakivet tukevasti kohdilleen.
Toivotan kaikille kollegoille aurinkoenergiaa kesää kohti - virkistäviä lomia!
21
Veera Jokitalo: Opiskelijakolumni
Älyttömän hyviä hetkiä
Oletko viettänyt viime aikoina älyttömän hyviä hetkiä? Niitä, kun älypuhelin on unohtunut
melkein koko päiväksi johonkin tai muuten vaan ei ole ehtinyt tai muistanut vilkuilla
whatsappia, twitteriä, facebookia, uutisia tai tori.fi-ilmoituksia. Kun maailman meno on ollut
pääosin vain sitä, miten sen ilman sähköistä ruutua itse kokee: miltä maistuu grillimakkara,
miltä tuntuu hiekka varpaiden välissä, miltä heräävä kesä tuoksuu. Millaista on pelata
kavereiden kanssa yhdessä lentopalloa, heittää ylävitonen ja nauraa mokille hyväntahtoisesti.
Tai millaista on painaa pienen yksivuotiaan poski omaa poskea vasten, tai miettiä
kolmevuotiaan kanssa, mistä hikka tulee.
Jokaisella on kokemuksia älyttömän hyvistä hetkistä, jotka harmillisen usein päättyvät älyn
tullessa kuvioihin. Olet juuri istunut kaverin kanssa kahvikupin ääreen ja aikeissa kysyä, miten
on sujunut. Sitten "didididiidii" – whatsappin ääni ehtii ennen sinua. Puolison kanssa ei tulee
enää juteltua kuten ennen, koska "didididiidii", kiinnostavat uutiset ja uudet blogipäivitykset
ovat muutaman napin painalluksen päässä. Olen melkein varma, että monet lapset inhoavat
äitiensä älypuhelimia, vaikka saisivatkin välillä pelata niillä. "Didididiidii" - ja kesken
parhaimman legoleikin vanhemman kiinnostus herpaantuu. Leikkiin puskee joku kolmas, joku
piippaava, tylsä tyyppi, joka vielä piippailee aivan liian usein. Älypuhelinta räpläävä ystävä ei
ole läsnä, älypuhelinta vilkuileva puoliso ei osoita aitoa kiinnostusta keskusteluun.
Älypuhelimen käyttöön liittyvä tutkimus on vasta aluillaan, mutta tulokset ovat
hätkähdyttäviä. Jo pelkästään se, että älypuhelin on näkyvillä, laskee keskustelun tasoa.
Älypuhelimen runsas käyttö aiheuttaa parisuhdekonflikteja. Vanhempien älypuhelimen
käyttö voi haitata lapsen sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Matkapuhelinten käytön
kieltäminen kouluissa paransi oppilaiden koetuloksia yhtä paljon kuin lukuvuoden
kasvattaminen viidellä päivällä. Älypuhelimen käyttö on suuri riski liikenteessä. Ja entä tämä
Turun yliopistossa tehty tutkimus: matkapuhelin on suomalaisille jo tärkeämpi kuin työ-tai
parisuhde? Onneksi sentään ihmissuhteet ylipäätään ja perhe kipuavat edelleen
matkapuhelinta korkeammalle. Silti on syytä kysyä, miten muovisesta kapulasta voi tulla niin
tärkeä – ja onko se sen arvoista? Esimerkiksi eräs tutkimus osoitti, ettei facebookin käyttö
paranna hyvinvointia, vaan päinvastoin heikentää sitä.
Entä kuka osaisi tutkia, mitä on voinut menettää viettäessään ison osan päivästään muovisen
älynsä kanssa? Ehkä jotain älyttömän hyvää.
22
Maksettu ilmoitus
23
Pipsy toivottaa kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää!
Elokuussa tavataan Psykologia 2016 –kongresissa!
24