Kerta se on ensimmäinenkin

Transcription

Kerta se on ensimmäinenkin
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ R
Keskustan Lempäälän kunnallisjärjestön vaalilehti Lokakuu 2012
Vanhustyö
vaikeaa?
Vanhustyöhön olisi vanhoja
hyviksi koettuja työmuotoja,
mutta miksi niitä ei haluta ottaa käyttöön, ihmettelee Maikki
Hämäläinen-Ylikahri, Lempäälän vanhustyön entinen johtaja
Sivu 12
Kyläsihteeri
on tarpeellinen
Viimeisin kyläsihteerihanke
päättyi vappuna, eikä tällä hetkellä ole kyläsihteeriä. Toiminnan jatkumista hankkeena on
yritetty ratkoa jo kuluvan vuoden 2012 alusta asti.
Sivu 12
Liian monta
edunvalvojaa
Hannu Kopola pitää seutuhallintoa kunnallisen demokratian kahlitsijana ja näkee sen
puristavan kaikkia seutukunnan kuntia samaan muottiin.
Hän haluaisi teettää selvityksen
myös maakuntahallinnon tarpeellisuudesta ja demokraattisuudesta.
Sivu 11
Keskustan ehdokkaissa on vara valita naisista, miehistä, nuorista ja nuorekkaista, kokeneista konkareista ja tulevaisuden lupauksista itselle sopiva ehdokas. Ehdokkaiden esittelyt tekevät heistä tutut, lue ja valise mieleisesi!
Loppuuko
omakotirakentaminen
maaseudulla?
Seutuhallitus esittää, että kyläkeskuksista etäällä oleville
maa- ja metsätalousalueille ei
sallittaisi muuta kuin maa- ja
metsätaloutta palvelevaa rakentamista. Se merkitsisi nykykäytännön mukaisen omakotirakentamisen loppua maaseudulla.
Sivu 6 –7
Kerta se on ensimmäinenkin
Sinulla on nyt käsissäsi Lempäälän Keskustan
oma vaalilehti. Älä vain heitä tätä lehteä paperin keräykseen vielä, vaan tutustu siihen ja saatat
jopa huomata, että keskustalaista ehdokasta kannattaa äänestää.
Vaikka ehdokaslistamme ei olekaan hengästyttävän pitkä, se on todella laadukas. Jokainen ehdokkaamme on ajatteleva, tekevä ja osaava lempääläinen. Näillä sivuilla voit tutustua ehdokkaisiimme tarkemmin, löydät varmasti sieltä itsellesi
ajatuksiltaan sopivan ehdokkaan. Olisiko nyt se
ensimmäinen kerta, kun äänestät keskustalaista?
Tässä lehdessä esittelemme seuraavan neljän
vuoden tavoiteohjelmamme. Monia uusia suuria
investointeja emme näe tämänhetkisessä talou-
dellisessa tilanteessa mahdolliseksi toteuttaa, uimahalli saa siis odottaa vielä toteutustaan. Meidän näkemyksemme mukaan täytyy panostaa
edelleen kuntalaisten hyvinvointiin. Ennaltaehkäisevä toiminta on kaikkein edullisinta toimintaa. Kannattaa tutustua ohjelmaamme, uskallan
kehaista, että se on erinomainen ja jokainen
kuntalainen sen voi allekirjoittaa. Senkin tähden
kannattaa äänestää keskustalaista, vaikka sen ensimmäisen kerran.
Nämä vaalit tulevat olemaan myös merkitykselliset, kun pohdimme Lempäälän tulevaisuutta
itsenäisenä kuntana. Vaikka hallituspuolueet ja
eritoten kokoomus ovat kuntaliitosasioissa hyvin
hiljaisia ja väittävät, että kuntavaaleissa ei ratkota
valtakunnan politiikkaa, jokaiset kuntavaalit ovat
aina vaikuttaneet myös valtakunnan politiikan
suuntaan.
Nyt sinulla on se mahdollisuus näyttää, mitä
ajattelet Lempäälän tulevaisuudesta itsenäisenä
kuntana. Me keskustalaiset ainakin kamppailemme kuntamme itsenäisyyden puolesta nyt ja
tulevaisuudessa. Haastankin nyt sinut, arvoisa
lukija, mukaan tähän kamppailuun – äänestä
Keskustaa.
Panu Pirhonen
Keskustan Lempäälän
kunnallisjärjestön puheenjohtaja
Keskustan Lempäälän ehdokkaat esittelyssä
Sivut 3–9
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
MEIDÄN LEMPÄÄLÄN PÄÄKIRJOITUS
Sivu 2
Miksi itsenäinen
Lempäälä on hyvä ?
1. Kuntien välinen kilpailu ei ole
epätervettä, vaan kehityksen ehto.
den kotiseutuna, asuinpaikkana ja
palvelupisteinä.
On parempi, että seudulla on
kahdeksan erilaista kehityksen pistettä kuin yksi iso, samaa kaavaa
kaikkialla toistava. Keskinäinen
kilpailu pitää kunnat virkeinä ja
tarjoaa vaihtoehtoja.
Lempäälä on ihmisen kokoinen
kunta, jossa on hyvät sisäiset yhteydet. Lempääläisinä pystymme
työskentelemään kotiseutumme
kehittämiseksi. Kouluverkko on
tiheä ja kunnan palvelupisteet kattavat koko kunnan.
2. Lempäälän hyvä palvelutaso
heikkenee pakkoliitoksen myötä.
6. Lempääläisten ääni ei kuuluisi
Tampereen valtuustossa.
Lempäälässä ei olisi kahta terveysasemaa, ei omaa lämpöyhtiötä, ei pikkukouluja, ei oman kuntakeskuksen aktiivista kehittämistä,
jos olisimme osa suur-Tamperetta.
Koettu palvelujen taso on Lempäälässä hyvää. Siksihän tänne
muutetaan.
Lempäälän väkimäärä (22 000)
olisi suur-Tampereesta (360 000)
kuusi prosenttia. Se tarkoittaisi
ehkä kolmea valtuutettua ja satunnaisia lautakuntapaikkoja. Politiikkaa tehtäisiin vain puoluekanavien
kautta ja julkisuutta tavoitellen.
3. Lempäälän kunnan talous on
kunnossa.
7. Lempäälässä toteutuu asumisen vapaus.
Lempäälä on hoitanut taloutensa
hyvin kasvun aiheuttamista investointipaineista huolimatta. VM:n
virkamiestyöryhmän
mukaan
Tampereen kokonaisveroaste olisi
jo vuonna 2016 ja siitä eteenpäin
Lempäälää suurempi!
Lempäälässä voit asua kerrostalossa kuntakeskuksessa, pientalossa nauhataajamassa tai puutalossa
kyläalueilla. Täällä luonto on aina
lähellä. Tampere ei tarjoa pientalovaihtoehtoja. Teiskon kohtalo – eli
kehityksen pysäyttäminen – pelottaa kaikkia kehyskuntia.
4. Lempäälän kunnalla on oma
historia, kulttuuri ja tulevaisuus.
Lempäälän kunnalla on ikää tuhat vuotta, minkä voi päätellä asutushistoriasta. Kunnassa vallitsee
toisen kunnioittamisen ja yhteenpuhaltamisen kulttuuri. Lempäälä
haluaa olla Etelä-Suomen paras
asuinpaikka.
8. Sääksjärvi on iso osa Lempäälää.
Sääksjärvi on Lempäälässä vaikutusvallaltaan melkein kolmasosa
kunnasta, Tampereella se olisi vain
yksi prosentti. Sääksjärveläisillä on
suurin syy toimia itsenäisen Lempäälän puolesta.
5. Lempäälä on lähellä asukkai-
Meidän Lempäälä
Julkaisija Lempäälän Keskustan kunnallisjärjestö
Vastaava toimittaja Panu Pirhonen
Sivunvalmistus Arto Kantola
Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki 2012
Lempäälä on meidän
kaikkien juttu
Keskustan tavoitteet vuosille 2013–17 Lempäälässä
Lempäälän itsenäisyys on meille tärkein asia.
Siitä riippuu kaikki muu.
• Itsenäisellä kunnalla pitää olla vahva keskus.
Kuntakeskusta pitää rohkeasti kehittää
puutarhakaupunkimaiseen suuntaan. Kunnan
viherympäristösuunnitelma on päivitettävä ja
vietävä käytäntöön. Hyvä miljöö tuo myös
kaupallisia palveluja.
• Kunta on asukkaita varten. Siksi asumisen
vapaus koskee meitä kaikkia. Kaavoituksessa
ja rakentamisessa yleinen ja yksityinen etu on
sovitettava tavalla, joka ei loukkaa kodinrakentajaa. Jos asioiden sujuvuus on kiinni väen
vähyydestä, tekijöitä on lisättävä.
• Kunnan tulee suhtautua myötämielisesti
monipuoliseen elinkeinotoimintaan ja olla yrityksille kumppani. Yritysten toimintaedellytykset on taattava kaikkialla Lempäälässä, myös
kylissä.
• Lempäälässä on hyvät lähipalvelut: kaksi
terveysasemaa, lukio, kaksi yläastetta ja erinomaiset kyläkoulut. Päiväkoteja on pystytty
rakentamaan tarvetta vastaavasti. On kotipalvelua ja tuettua asumista. Tästä kaikesta on
pidettävä kiinni. Tampereella asiat ovat toisin.
• Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Perheitä tukevaan työhön on panostettava ja nuorison vaikutusvaltaa on tuettava.
• Suurin edessä oleva palveluhaaste on
ikääntymisessä. Ikäihmisten kotona asumisen
tukeen tarvitaan uusia ratkaisuja mm. ennaltaehkäisevää työtä ja palvelusetelijärjestelmää
kehittämällä. Näissä asioissa on paljon voitettavissa – ihmisten hyväksi.
• Omatoimiraha on demokratian muoto ja vapaan kansalaistoiminnan vahvistamista. Lempäälä on tässä asiassa Suomen ykkönen!
• Kuntaan on perustettava lähidemokratialautakunta. Kunnan koko lautakuntajärjestelmä
tulee arvioida ja punnita uudet mahdollisuudet. Erityisesti teknisen toimen luottamushenkilöhallintoa tulee uudistaa.
• Valtuuston on otettava takaisin sille kuuluva
valta. Sen työskentelyä ja yhteyttä lautakuntiin
tulee kehittää. Aktiivinen valtuusto on arvokas
voimavara.
• Kaupunkiseudun hallinto pitää järjestää
vuonna 2013 uudella tavalla. Uusi yhteistyö
järjestelmä on rakennettava kuntien toiveiden mukaiseksi ja kunnat otettava suoraan
mukaan asioiden valmisteluun. Itsevaltainen,
huonoihin käytäntöihin oppinut seututoimisto on purettava ja uusi yhteinen toimielin on
luotava.
Suomen Keskustan kuntavaaliohjelma:
www.keskusta.fi/OnKotiintulonAika
Vaihtoehdosta kuntauudistukseksi ja terveydenhuollon järjestämiseksi:
www.keskusta.fi > Keskusta.fi
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
161
Silja Frigård
Olen 25-vuotias lempääläinen, kotoisin Kuljusta. Viimeiset neljä vuotta olen asunut Säijässä, Heikkilän
tilalla, jossa minulla on avomieheni
kanssa hevosia sekä pienempiä nelijalkaisia ystäviä.
Olen valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta liiketalouden
tradenomiksi. Olen työskennellyt
opiskeluaikani Ideaparkin Arnoldsissa sekä toiminut asuntojen vuokranvälittäjänä. Tällä hetkellä teen
toimistotyötä ulkomaankaupan parissa.
Pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta, viihdyn keittiössä uusien reseptien ja kokeilujen äärellä usein
tuntitolkulla. Häränhäntä tahmakastikkeessa sekä karamelli crème
brûlée on bravuurejani.
Hevoset kuuluvat vapaa-aikaani
vahvasti. Tallitöiden lisäksi harrastan ratsastusta sekä pienimuotoista
kilpailua Muggur-ruunallani.
Tällä hetkellä toimin teknisessä
lautakunnassa, Kantri ry:n sekä islanninhevoskerho Snöggurin johtokunnissa.
Haluan elää itsenäisessä Lempäälässä, joka on ihmistä lähellä.
Hanna-Leena
Fröjdman
Minä aikuinen nainen olen elänyt
ja syntynyt Korkeamäen Korjalla.
162
Yhteyteni kotiin on säilynyt aina,
vaikka olenkin kulkenut maailmalla
koko ikäni. Tuntuu kuin olisin aina
johonkin menossa – ja niin kaiketi
lieneekin, koska elämä on suonut
minulle paljon haasteita.
Koulujen jälkeen työurani alkoi
Lempäälän Postista satunnaisena
apulaisena, jatkui Postissa Tampereella ja sieltä edelleen pankkiin,
jossa olinkin sitten 23 vuotta. Pankkiurani oli noususuuntainen erilaisine vakansseineen.
Sen jälkeen olenkin toiminut
yrittäjänä – nykyisin Openmarketketjussa itsenäisenä yrittäjänä.
Yritykseni nimi on Pikkukoti Oy
Kiinteistönvälitys. Uusiin tehtäviin
olen syöksynyt aina uteliaana ja ennakkoluulottomasti haluten nähdä
”mitä nyt tapahtuu” -asenteella.
Avioiduin Lempäälän kirkossa
vuonna 1970 suomenruotsalaisen
miehen kanssa. Tämä oli pakkoavioliitto, sillä olimme ostaneet arava-asunnon Tampereelta ja siihen
muuttamisen ehtona siihen aikaan
oli avioliitto. Avioliitto kesti 22 vuotta ja siitä tuloksena oli kaksi lasta,
poika ja tyttö. Poika asuu Lempäälässä ja tytär Pirkkalassa. Heillä on
jo omat perheet.
Minulla on suuri kunnia olla mummo: erittäin kiinnostunut olen lasten
asioista niin koulu- kuin päiväkotikin. Erityisen pöyristynyt olen asioista, joita on tullut esille ”huostaanoton yhteydessä”, joten jokaisessa
kunnassa on nyt selviteltävä tämä
tilanne. Vaikeavammaiset tulevat
olemaan minulle tärkeä asia, johon
tulen kiinnittämään huomiota.
Kotitilallani asuu vanha äitini ja
olen joutunut vanhushuollon kanssa tekemisiin. Näen asioiden olevan
kunnassamme kohtalaisen hyvin,
mutta parannettavaakin löytyy. Esimerkiksi kaipaisin enemmän vaihtoehtoja tuleville eläkeläisille kuten
Ehtookodon tyyppisiä palvelutaloja
(yksityisiä mutta ei monikansallisia
virityksiä), joissa olisi mahdollisesti
vielä enemmän erilaisia palveluja.
Näissä olisi tarpeen mukaan erilaisia maksuluokkia. Syrjäkylät ja
niiden rakentaminen ja siellä asukkaiden viihtyminen on minulle itsestään selvyys ja siitä tulen pitämään
ääntä ja lupaudun myös tekemään
asioita sen eteen.
Valtio velkaantuu ja samoin kunnat. Talouteen on erityisesti kiinnitettävä huomiota ja budjetin
laatimisessa oltava erityisen tarkka
ja seurattava menoja. Hyvinvointivaltion sudenkuoppia kuntatasolta
on etsittävä, löytyisikö niitä? Hyvä
talouden hoito on ainoa tapa pitää
itsenäisyytemme!
Kuntaliitokselle EI, kuntayhteis-
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 3
Lisää puita kuntakeskukseen!
Jotta Lempäälän kunta olisi itsenäinen, sillä pitää olla vahva kuntakeskus. Se tarkoittaa riittävää väkimäärää, korkeatasoisia julkisia ja
yksityisiä palveluja sekä mukavaksi
koettua miljöötä. Vetovoimainen
kuntakeskus on myös muun Lempäälän eli Kuljun, Sääksjärven ja
pienten kylien etu.
Nykyisestä kuntakuvasta olisi
helppoa osoittaa kohtia, jossa ei ole
onnistuttu. Onneksi kuntakeskuksen
kehittämisestä on laaja yksimielisyys. Uusi asemakaava mahdollistaa muutama tuhat uutta asukasta.
Yleisessä mielipiteessä on myös
hyväksytty silta Myllyrannasta Hauralaan, joka avaa kokonaan uuden
kasvusuunnan. Fiksuinta olisikin,
että Lempäälä kasvaisi Naantalin
tapaan rannoille ja lopulta Kirkkolahden ympäri.
Vision toteutuminen edellyttää,
että rakennusliikkeet hyväksyvät kehitysidean ja jaksavat rakentaa tavalla, joka nostaa koko alueen tasoa
ja tulevia arvoja. Kunnalle jo pelkkä
Hauralan sillan rakentaminen tulee
olemaan ponnistus. Sitten kun sillan
rakentamisen aika koittaa.
Julkistetuissa ja kunnanvaltuuston käsittelemissä visioluonnoksissa
moni kohta on oivaltavasti ratkaistu.
Erityisesti kuntakeskuksen kaupallisen korttelin tiivistäminen kirkon
ja rautatien väliin sekä kävelysillat
mainitun Hauralan sillan lisäksi.
Myös filosofia julkistilasta kohtaamisen paikkana on kestävää ja vastaa
onnistuneiden kehityshankkeiden
kokemusta.
Kahden puolen Kirkkolahden rinnettä kohoavat tiet ja asumukset
tulevat olemaan selkeä, kuntakeskukseksi ymmärrettävä kotiseutuankkuri. Maisemassa on tällöin
Lempäälän pitäjän tuhatvuotinen
historia ja nykyhetki.
Mutta koskaan ei korosteta liikaa
luonnon, ekosysteemien ja yleensä
vehreyden merkitystä asumisessa.
Professori Kalevi Korpela Tampereen yliopistosta on tehnyt yhteenvedon puiden ja vihreän luonnon
vaikutuksesta ihmiseen. Verenpaine
laskee, stressitasot vähenevät, sydämen syke rauhoittuu. Ihminen voi
Lempäälässä on 13 puistoa, joiden pintaala on n. 7,5 hehtaaria. Suurin puistoista on
Myllyranta (1.37 ha) ja pienin Kuokkalankosken sillan itäpuolella sijaitseva Ilmarisen
patsaan puistikko (0.14 ha).
hyvin siellä, missä on riittävästi puita ja maisemaa.
Puut puhdistavat ilmasta pienhiukkasia, tasaavat kosteutta, antavat
paahteessa varjoa, Ne ovat muiden
eliöiden oleskelulle välttämättömiä.
Kun on puita, on lintuja, mehiläisiä
ja perhosia. Kuusta lukuun ottamatta kaikki suomalaiset puut ovat hyviä yhdyskuntarakenteen osia.
New Yorkin kaupunki toteutti pari
vuosikymmentä sitten mittavan kadunvarsipuiden
istutusohjelman,
mikä muun muassa pudotti lasten
hengitystiesairaudet puoleen.
Puutarhakaupunki-ideaalia on arvosteltu paljon ja väärin perustein.
Idean ydin on ihmisen rakentaman
yhdyskunnan ja luonnon yhteen rakentamisessa. Tämä tarkoittaa paitsi puita, myös ekokäytävien suunnittelua osana kaavoitusta, veden
luonnollisen kierron hyödyntämistä
sekä yhdyskuntajätteen käsittelyä
lannoitteeksi niin, että se voidaan
palauttaa pelloille. Oulun kaupunki
rakeistaa jo voimalaitostuhkansa ja
myy sen levitettäväksi takaisin metsiin.
Lempäälässä Ahtialanjärvi muodostaa ainutlaatuisen vesipuutarhan aivan kuntakeskuksen kupeella.
Sitä ei toistaiseksi osata hyödyntää
viihtymisen ja luonnonharrastuksen
kannalta. Ehkä joskus iso torni ja
pitkospuut ympäri järven?
Mikään näistä asioista ei toteudu,
jos meistä tulee Suur-Tampereen
osa. Tampereella ei ole mielenkiintoa eikä ponnistusta moiseen.
Korkeintaan saamme kerrostaloja
rautatien ääreen kunnan pohjoispäässä.
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
työlle Kyllä!
Olen asunut eroni jälkeen Nurmella kotini maille rakentamassani
mummonmökissä jo kymmenen
vuotta. Sieltä on hyvä lähteä luonnon rauhasta milloin mihinkin suuntaan, tarpeen mukaan.
Motto: Elämä on haaste!
163
Riitta Halme
Puutavarakauppiaan
tyttärestä yrittäjäksi. Palveluskoiraharrastuksesta
pieneläinkrematorion
omistajaksi. Savileikeistä betonilaborantiksi ja teinikunnasta kunnal-
lispolitiikkaan. Siinäpä tärkeimmät
askeleet elämäni tikaspuissa.
Kunnallisissa luottamustoimissa
1980-luvun lopusta vähän kaikissa päätöksenteko-organisaatiossa
toimineena tietoa ja kokemusta on
karttunut riittävästi ymmärtääkseni, miltä tulevaisuus nyt näyttää
kuntaelämässä. Eivät ehdi puheet
muuttua teoiksi ennen Lempäälän
muuttumista Suur-Tampereen reservialueeksi. Juuri nyt on ymmärrettävä pitää kiinni itsemääräämisoikeudestamme.
Nykyisin olen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot ovat
meilläkin kasvava ongelma. Nuoret
lapsiperheet tarvitsevat tukea arkeensa yhä enemmän. Ammattiauttajia tarvitaan, mutta missä on
kanssaihmisten välittäminen ja
huolenpito?
Hyvässä vanhusten huollossa ei
ratkaise määrä vaan laatu. Jo seniori-ikäisten tarpeet pitää paremmin
huomioida. Näin saadaan myöhemmin hyväkuntoisia ja virkeitä
vanhuksia, jotka pärjäävät omassa
kodissaan myöhempään. Tärkeintä
on, että ihmisellä vanhanakin säilyy
vapaus valita missä se turvallinen
koti ja hoito on.
Puutarhatyöt ja muu kasvien kanssa puuhastelu ovat ”elämäni pakkomielle, ilo ja tuska”. Tältä rappuselta
hyppäsin kunnan Vihertyöryhmän
puheenjohtajaksi.
20-vuotisjuhla
vietettiin keväällä talkoilemalla lisää
kasveja Hakkarin arboretumiin sekä
laadittiin kunnalle viherympäristösuunnitelma. Lempäälän kauniista
ympäristöstä vesistöineen haluan
huolehtia, sillä se on paitsi yhteistä
omaisuuttamme myös ilomme ankeinakin aikoina.
Kyläaktiivi minusta tuli Mattilassa
1980-luvun lopussa, kun moottoritie uhkasi halkaista naapurin hellan
ja kyläkoulumme oli lopetusuhan
alla. Tänäänkin Lempäälän kylissä
elää aktiivista ja omatoimista väkeä, joka toteuttaa ideoitaan nykyisin EU:n leader-hankerahoituksen
kautta. Tämä porras vei minut maaseudun Kantri ry:n hallitukseen,
joka rahoittaa näitä hankkeita. Kyläsihteerin palvelut on saatava takaisin.
Enää en tunne tarvetta lähteä jokaiseen kiireeseen mukaan, mutta haluan puolustaa oikeuttamme
saada peruspalvelut kotikunnasta
ja vapautta valita miten ja missä
asumme.
164
Elina
Hatakka-Ihanus
Olen 29-vuotias Keskustan kunnallisvaaliehdokas
Lempäälästä.
Asun maalla ja perheeseeni kuuluu
aviomies sekä kaksi koiraa. Harrastan käsitöiden tekoa sekä lukemista. Koulutukseltani olen sosionomi
(AMK), mutta olen suorittanut myös
sekä perhepäivähoitajan ammattitutkinnon että puhdistuspalvelujen
perustutkinnon lukion jälkeen. Olen
tällä hetkellä ammattiyhdistykseni
jäsenyhdistyksen Sosiaalipedagogit
Talentia ry:n hallituksen jäsen.
Työskentelen lastensuojelun perhetyöntekijänä Urjalan kunnalla.
Työssäni kohtaan lapsia, nuoria
sekä heidän perheitään, joilla on
moninaisia ongelmia ja jotka ovat
lastensuojelun asiakkaita. Aiemmin
olen työskennellyt sekä lastenkodissa että kiireellisesti sijoitettujen
nuorten ohjaajana perhetukikeskuksessa. Olen siis työskennellyt aiemmin huostaan otettujen lasten ja
nuorten kanssa. Nykyisessä työssäni
perhetyöntekijänä pyrin ehkäisemään huostaanottoja ja auttamaan
perheitä heidän ongelmiensa selvittämisessä.
Työni kautta sydäntäni lähellä
ovat juuri lapsiperheet ja heidän hy-
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 4
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
vinvointinsa tai kuinka hyvinvointia
voitaisiin parantaa tai turvata. Näkemykseni on, että tärkeä osa lapsiperheiden hyvinvointia on palvelut lähellä perheitä. Näihin kuuluu
muun muassa neuvola, päivähoito
sekä koulu. Toinen tärkeä asia minulle on se, että saan asua juuri siellä, missä tunnen olevani kotona, eli
maaseudulla. Näen tärkeäksi, että
ihminen saa asua siellä missä voi
hyvin, oli se sitten taajamassa tai
sen ulkopuolella. Rakentamisen rajoittaminen vain sen mukaan, missä tontti sijaitsee, ei ole mielestäni
elinvoimaisen Suomen parhaaksi.
Kolmas tärkeä asia minulle on se,
että Lempäälän kunta pysyy itsenäisenä. Kuntaliitokset ovat hyvä asia
silloin, kun ne tehdään suunnitellusti ja kuntalaisten mielipiteitä kuunnellen. Pakkoliitoksilla ei mielestäni
saada säästöjä aikaan.
omakotitaloja ja kunnostaen niitä.
Käden taidot ovat vahvaa alaani.
Olen ollut nuoruudessani kilpahiihtäjä ja liikunta ja kuntosalitoiminta ovat edelleen harrastuksiani.
Laulan mieskuorossa sekä harrastan karaokelaulua. Toimin eri yhdistyksissä, mm. Karjalaseurassa. Osallistun myös monien eri kerhojen
toimintaan. Vaimoni Pirkko-Liisan
kanssa käymme teatterissa, konserteissa ja seuraamme kirjallisuutta.
Kunta-asiat kiinnostavat. Aikaisemmin olen ollut mukana lautakuntatyössä. Nyt haluan vaikuttaa
kotikuntani itsenäisyyden puolesta.
Enää en halua kokea siirtolaisuuden mukanaan tuomaa juurettomuutta.
167
Heikki Konsala
165
Maikki
HämäläinenYlikahri
Perheeseeni kuuluvat maanviljelijä
aviomies ja kaksi aikuista poikaa.
Työni olen tehnyt vanhustyössä
vanhustyönjohtajana, nykyään olen
työyhteisövalmennuksia tekevä yrittäjä.
Toimin ja olen toiminut vanhustyön kouluttajana mm. läänin, Kuntaliiton sekä eri järjestöjen kautta.
Harrastan lukemista, kirjoittamista, teen käsitöitä sekä koirani Junnun kuoltua kuntoilen.
Valtuustokausia minulla on kuusi
ja olen ollut kerran kansanedustajaehdokkaana.
Eläkkeelle jäädessäni olen saanut
sosiaalineuvoksen arvon.
166
Martti Kinnari
Olen Karjalan poikia Sakkolasta. Kävin syntymässä Vesilahdella,
mutta palasimme vielä kerran Karjalaan, josta jouduimme palaamaan
takaisin Lempäälään. Sota ja siirtolaisuus ovat elämän evääni.
Ammattikoulusta olen saanut
puualan koulutuksen ja olenkin
toiminut kirvesmiehenä rakentaen
Olen 55-vuotias. Olen naimisissa ja minulla on 2 aikuista poikaa.
Teen työtä maaseudun kehittämisen
parissa Leader-asiamiehenä. Olen
Lempäälän ja Vesilahden maaseudun kehittämisneuvottelukunnan
puheenjohtaja, Kuivaspään ja ympäristön kyläyhdistyksen sihteerirahastonhoitaja, Tarpian Suunnan
sihteeri ja Maaseudun uusi aika ry:n
hallituksen jäsen. Harrastan lukemista, suunnistusta, kirkkovenesoutua, avantouintia ja metsätöitä.
Maaseudulle on voitava rakentaa
myös jatkossa. Tampereen kaupunkiseudun seutuhallituksen määrittelemät periaatteet asemakaava-alueiden ulkopuoliselle rakentamiselle
eivät sovellu ohjaamaan rakentamista, vaan tarvitaan paikallisten
olosuhteiden ja ihmisten tahdon
sekä tarpeiden huomioimista terveen talonpoikaisjärjen hengessä.
On inhimillisesti ja taloudellisesti
edullisempaa ehkäistä ongelmia ennalta kuin hoitaa niiden seurauksia.
Siksi myös taloudellisesti tiukkoina
aikoina on perusteltua panostaa
asioihin, jotka edesauttavat henkistä hyvinvointia, hyvää kuntoa ja
yhteisöllisyyttä.
Yrittäjyyteen myönteisesti suhtautuva toimintakulttuuri on eräs
Lempäälän vahvuuksista. Siten on
syytä myös jatkaa. Omatoimirahan
tapainen omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen kannustava väline on
jatkossa entistä tärkeämpi asia. Olkoon avoin, uutta etsivä ja kokeileva asenne kaikessa kunnan toiminnassa mukana.
Kunta ennen muuta palvelujen
tuottaja ja kuntalaisten yhteisö. Tehkäämme Lempäälästä entistä vahvempi niissä rooleissa!
Hannu Kopola
Toimin rakennustarkastajana Urjalan kunnassa. Asun ja viljelen
kotitilaani Lempäälän Sorrinmäellä. Olen mukana tälläkin kerralla
kunnallisvaaleissa, koska koen edelleen halua vaikuttaa itsenäisen kotikuntani Lempäälän kehitykseen.
168
Olen ollut mukana Lempäälän
kunnallispolitiikassa vuodesta 1977
alkaen ja toiminut myös kunnanvaltuuston puheenjohtajana sekä
kunnanhallituksen jäsenenä. Olen
siis kunnallispolitiikan konkareita.
Koulutukseltani olen rakennusinsinööri, ammattikorkeakoulun tutkintovaatimusten mukaisesti. Olen
myös suorittanut ammattikoulujen
opettajatutkinnon sekä viimetalvena suoritin energiatehokkuusasiantuntijakoulutuksen korkeakoulujen
tutkintovaatimusten
mukaisesti.
Maatalouden puolella ammattitaitoni perustuu itseopiskeluun, perintö
siirtyneeseen tietoon ja työssä oppimiseen. Olen työskennellyt ammatillisten koulujen opettajana yli 20
vuotta ja rakennustarkastajan runsaat viisi vuotta.
Näkemykseni
mukaan
hajaasutusalueille rakentamisen on oltava mahdollista myös ilman nk.
kyläkaavaa eli kyliin laadittavaa
osayleiskaavaa, tosin silloin on
muistettava että jää riittävä väljyys
tulevaa maankäyttöä varten sekä.
että rakentaminen tukeutuu jo rakennettuun tieverkostoon. Luontoarvot ja puhtaan ympäristön turvaamista on myös muistettava.
Lempäälä on voimakkaasti kasvanut, joten jatkuva palveluiden
laajentamisen tarve on leimannut
viime vuosikymmeniä. Päivähoitopalvelut ja lähikoulut koen erittäin
tärkeiksi. Terveydenhoitopalvelut
sekä riittävän laadukas ikäihmistenhuolto ovat myös asioita, jotka vaativat jatkuvaa kehittämistä.
Lempäälä on menestynyt hyvin
yrittäjien keskuudessa tehdyissä
kuntavertailuissa. Vilkas yritystoiminta luo kuntaamme taloudellisen
pohjan, jonka varassa uskon Lempäälän kunnan itsenäisenä pärjäävän myös tulevaisuudessa.
ry), ympäristökirjailija ja yrittäjä.
Perheeseen kuuluu vaimo Anne,
neljä lasta (joista kaksi vanhinta jo
maailmalla) sekä lähes perheenjäsenenä omapäinen kissa nimeltä
Tarmo. Asumme keskellä viljeltyä
kulttuurimaisemaa. Akateeminen
koulutukseni on tal. kand. Jyväskylän yliopistosta. Jäimme Lempäälään, vaikka meillä olisi aikoinaan
ollut mahdollisuus muuttaa Helsingin seudulle.
Minulla on ollut etuoikeus tehdä
kaikenlaista kiinnostavaa: yhteensä kuusi vuotta sanomalehdissä,
kaksi vuotta yhteiskunnallisten aineiden opettajana, kolme vuotta
Pirkanmaan kyläasiamiehenä sekä
melkein neljä vuotta Suomen maatalousmuseon johtajana. Olen ollut
kolmen pääministerin (Aho, Vanhanen ja Kiviniemi) talouspoliittinen
erityisavustaja. Olen myös kirjoittanut kirjoja ja muita tekstejä yritykseni Alfaterra Oy:n nimiin. Kirjoja on
toistakymmentä, mm. ekohistoria
Tuli leivän antaa, Suomen lasten
historia sekä kolme Lempäälä-aiheista kirjaa.
Lempäälässä olen ollut kohta kolme kautta valtuustossa ja siitä viimeisen ajan keskiryhmien yhteisen
valtuustoryhmän pj. Olen myös ollut kunnanhallituksen jäsen, elinkeinopoliittisen työryhmän jäsen sekä
tätä nykyä tarkastuslautakunnan pj.
Erityisen kiinnostavaksi kunnan kehittämistehtäväksi koen jäsenyyden
Kuntakeskuksen kehittämistyöryhmässä. Jos mahdollista kuntakeskuksesta pitää kehittää pieni puutarhakaupunki. Lempäälässä on
vahvasti kehittämisen ja yhteistyön
henkeä. Uskon kaikkeen paikallisvaikuttamiseen.
Valtakunnallisesti olen ollut mukana Sitran ja Keskustan ohjelmatehtävissä sekä Talonpoikaiskulttuurisäätiön ja Suomen Kylätoiminta
ry:n hallinnossa. Olen mukana Helsingin Sanomien kulttuuriraadissa
sekä Pirkanmaan luonnonsuojelurahasto Kaunis Maassa.
Mottoni on : Carpe Diem - tartu
päivään. Siinä yhdistyy hämäläinen pohdiskelu ja karjalainen ripeys. Harrastan luontoa, lukemista,
rakentamista, metsänhoitoa sekä
hiihtoa.
170
Tapio Kuisma
169
Juha Kuisma
Olen Lempäälässä Lastusten
kylällä asuva kylien liiketoimintaasiamies (Suomen Kylätoiminta
Olen 24-vuotias maanviljelijä ja
metsuri. Isännöin maatilaa ensimmäistä vuotta Lastusten kylässä ja
seurustelen ihanan tytön kanssa.
Maatilani yritystoiminta koostuu
viljanviljelystä, metsätalouden harjoittamisesta ja erilaisista koneurakoinneista.
Harrastuksiini kuuluu jääkiekko,
kuntosali, metsästys ja lavatanssit.
Olen yritteliäs ja tekevä nuori
mies. Haluan tarttua epäkohtiin ja
puolustaa elämää maaseudulla.
Minulle tärkeät asiat, joissa haluan
vaikuttaa:
- Käyttää ja tukea paikallista yrittäjyyttä.
- Kehittää ja nopeuttaa kunnan
toimielinten yhteistyötä rakennus ja
kaavoitus puolella.
Virkamiesten on pystyttävä kantamaan vastuuta päätöksistä.
- Lapsiperheiden tukeminen kuntalisällä.
- Kehittää ja parantaa liikuntapisteitä ja reittejä Lempäälässä.
171
Mikko Kärki
Olen syntynyt 56 vuotta sitten tällä
paikalla. Maaseutu oli silloin erilainen paikka asua ja elää kuin nyt.
Perheet olivat suuria ja eläminen
tiukkaa ja niukkaa. Kanssakäyminen naapuruston kanssa oli melkein
päivittäistä työn tai muun välttämättömän asian puitteissa ja kylässäkin
käytiin.
Opiskeluajan jälkeen olen ollut reilun kymmenen vuotta vieraan palveluksessa. Tästä ajasta kahdeksan
vuotta Hyvinkäällä Ahdenkallion
kartanon tilanhoitajana ja kolme
vuotta tuotantoneuvojana Osuuskunta Maito-Pirkassa, jossa henkilökunnan koko vahvuus oli 230
henkeä.
Siitä lähtien – jo runsaan parinkymmenen vuoden ajan – olen
ollut maatalousyrittäjänä vanhalla
sukutilalla ”Ihanasuon korvessa”.
Päätuotantosuuntana on maidontuotanto ja luonnonmukainen kasvintuotanto. Viidestä lapsesta kaksi
asuu jo muualla ja on työelämässä,
muut vielä opiskelevat.
Seitsenpäiväisestä
työviikosta
huolimatta aikaa on jäänyt tai otettu yhteisten asioitten hoitamiseen
Säijän kyläyhdistyksessä, Lempäälän maataloustuottajayhdistyksessä,
Lempäälän kunnanvaltuustossa ja
-hallituksessa. Aikaisemmilta harrastuksilta aikaa on ottanut vapaaehtoinen maanpuolustustyö, mikä
on jatkumoa asevelvollisen maanpuolustukselliselle
koulutukselle.
Olen toisen polven tykkimies, reservin kapteeni.
Maaseudun elämä ja puitteet ovat
siis varsin tuttuja. Olen usein joutunut puolustamaan maalla asumisen oikeutusta ja teen sen vastakin.
En ole koskaan hyväksynyt maalla
asumisen ja kaupunki- tai taajamaasumisen asettamista vastakkain.
Mielestäni ihmisellä on oltava mahdollisuus itse valita asuinpaikkansa,
eikä kunnan pidä keinotekoisilla
poliittisilla määräyksillä rajoittaa tai
estää sitä.
Lempäälän sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvät. Kehittämiskohteena voisi olla sekä lasten- että ikäihmisten kotihoito.
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 5
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
Tuukka Liuha
172
Minette Kärki
Olen 20-vuotias agrologi-opiskelija. Opiskelen toista vuotta maaseutuelinkeinojen
koulutusohjelmaa
Hämeen ammattikorkeakoulussa
Mustialassa. Harrastan juoksemista ja pyöräilyä. En ole ennen ollut
mukana politiikassa, mutta olen
kiinnostunut ottamaan vastuuta
Lempäälän tulevaisuudesta.
Lempäälän itsenäisyys ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen
eteen täytyy tehdä töitä. Itsenäisyys
ei ole tärkeä sen itsensä vuoksi vaan
meidän asukkaiden. Lempäälässä
me lempääläiset saamme päättää
asioistamme, meillä on hyvät lähipalvelut ja oma seurakunta. Kuntaliitoksen sattuessa olemme osa
suurempaa kokonaisuutta, jolloin
päätös- ja vaikutusvalta meillä pienenee. Myös palvelut karkaavat
kauemmaksi ja huononevat.
Meillä Lempäälässä on hyvät koulut. On isoja ja pieniä kouluja, kaksi
yläkoulua, ja lukiossa saa korkeatasoista opetusta. Kyläkoulut ovat
yksi kylien elämänlähde, ja ilman
niitä tuskin saadaan kyliin uusia
lapsiperheitä. Lempäälässä on kaksi terveysasemaa. Lempäälässä on
myös harvinaisen hyvä seurakunta.
Nämä ovat asioita, jotka kannattaa
pitää mielessä ja syitä miksi meidän
kannattaa pitää Lempäälä itsenäisenä. Yhdelle luottamushenkilölle
näiden säilyttäminen on mahdotonta, mutta yhteistyöllä se saattaa
onnistua.
173
Jarkko Lahtinen
Olen 43-vuotias pelastusalan
ammattilainen.
Olen
toiminut
palomies-sairaankuljettajana noin
18-vuoden ajan. Tämän lisäksi olen
toiminut luottamusmiehenä yli 4
vuotta. Olen naimisissa ja meillä
on lapsia. Tämän valtuustokauden
olen toiminut ympäristöjaoston puheenjohtajana sekä varalla valtuustossa ja teknisessä lautakunnassa.
Harrastuksina minulla on liikunta ja
lasten kanssa touhuaminen. Minulle
tärkeitä asioita on arjen turvallisuus
kaikissa muodoissa ja lapsiperheiden asiat. Minun mielestäni Lempäälän kunnan pitää säilyä itsenäisenä ja kaikki peruspalvelut pitää
saada omasta kunnasta.
Olen koulutustaustaltani liiketalouden ja yrittäjyyden tradenomi
sekä yrittäjän ammattitutkinnon ja
hallitusammattilaisten HHJ-tutkinnon suorittanut. Aloitin tänä syksynä ylemmän AMK-tutkinnon suorittamisen.
Toimin monitoimiyrittäjänä mm.
maatalouden, talous- ja yrityshallintopalveluiden sekä erilaisen kaluston myynnin- ja vuokrauksen
parissa kotoani Herralasta, Hääkiven vierestä käsin. Pidän myös sivutoimisesti yllä ammattiosaamistani
polttonestesäiliöauton kuljettajana.
Minulla on kokemusta varsinaisena ja varajäsenenä lautakuntatyöstä
175
toon!
• Kuntataloutta tulisi hoitaa kuin
tuloshakuisen yrityksen taloutta,
tulorahoituksella tulisi voida kattaa
menot ja velkataakan kasvattamista
tulee välttää. Tehostaminen kaikilla
kuntatalouden aloilla vaatii selkeätä strategiaa ja tiukkaa seurantaa.
Luottamus hyvä, kontrolli paras!
Maaseudun keskustalaisena toivon hartaasti että nykyjohto valtakunnassa tajuaa alkutuotannon ja
elintarvikeomavaraisuuden tärkeyden. ”Maataloudesta sinunkin leipäsi” - lukee leikkuupuimuriemme
perässä, alkutuotannon puolesta.
Manttaalitalon eli maamiesseuran
talon seinässä puolestaan luki vielä
taannoin elintarviketuotannon kannustuslause ”suomalainen ruoka
tuo leivän moneen pöytään”. Niissä
piilee suuri viisaus!
haluan olla varmistamassa, että
muutos tapahtuu reilun pelin hengessä.
Haluan myös, että Lempäälän
kirjastoja kehitetään itsenäisesti
eikä kasvottoman suurkunnan kirjaston sivukonttoreina. Tämä ei
ole ristiriidassa sen kanssa, että yhteistoiminnasta lähikuntien kanssa
ja valtakunnallisen kirjastoverkon
puitteissa kanssa on paljon hyötyä.
Itsenäisyyden ja yhteistyön vastavuoroisuus pätee moniin muihinkin
kuntapalveluihin.
Olen Keskustan ehdokkaana, koska uskon, että parjauksesta huolimatta Keskusta aidoimmin haluaa
säilyttää maalla asumisen vapauden. Nykyistä kunnallispoliittista
kaaosta ei olisi syntynyt, jos Keskusta olisi voinut jatkaa hallituksessa.
Älä ota politiikan pikavippiä, vaan
luota Keskustaan! Niin ainakin minä
teen.
Oy:n ylempien toimihenkilöiden ja
toimihenkilöiden
luottamusmies.
Kokemukseeni ja koulutukseeni perustuen voin tarjota laaja-alaista ja
monipuolista näkemystä eri aloilta,
kuten tekniikan, terveydenhuollon
sekä myös yrittäjyyden näkökulmista. Tärkeää minulle on Lempäälän
kunnan itsenäisyys ja lähipalveluiden turvaaminen.
174
sosiaali- ja sivistyssektoreilla. Toimin
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston ja Fimlab Laboratoriot Oy:n
hallituksen jäsenenä. Lisäksi olen
ollut jo pitkään aktiivisesti mukana
erilaisessa järjestötoiminnassa.
Yhteisten asioiden hoitaminen
kunnan luottamustehtävässä on
minusta kiinnostavaa, haastavaa
ja arvokasta. Siinä kehittyy jatkuvasti oppimalla uutta ihmisistä ja
elinympäristöstä. Haluan huolehtia
siitä, että jokaisella lempääläisellä
on mm. käytettävissä turvalliset julkiset terveyspalvelut hädän hetkellä
ja laadukas lähikoulu tarjoamassa
lapsille turvallisen kehittymisympäristön. Tällä kertaa olen ehdolla erityisesti voidakseni olla turvaamassa
lempääläisten laadukkaita palveluja
ja elinvoimaista lähialuetta torjumalla yritykset sulauttaa kotikuntamme Tampereen kaupunkiin.
Annele Matintupa
Olen 31-vuotias ja asun Lastusissa. Perheeseeni kuuluu aviomies,
3-vuotias tytär sekä joukon jatkona
kaksi koiraa ja kissa. Koulutukseltani olen rakennustekniikan diplomiinsinööri sekä farmaseutti. Päätyössäni olen konsulttina Roadscanners
Oy:n Tampereen toimistossa. Työskentelen erilaisten liikenneinfran
kunnon hallintaan liittyvissä projekteissa, kuten väylien rakenteellisen
ja toiminnallisen kunnon kartoitus,
vaurioanalyysit sekä näiden tutkimusten pohjalta tehtävä korjaussuunnittelu. Toiselta koulutukseltani
olen farmaseutti ja epäsäännöllisen
säännöllisesti teen työvuoroja myös
Apteekki Ideaparkissa. Lisäksi olen
mukana
perheyrityksessämme.
Olen ollut Lempäälän kunnan ympäristöjaoston jäsen vuosina 20092012. Olen myös Roadscanners
177
Ilkka Mäkinen
176
Markku K. E.
Mikkola
Maatilan ohessa liikenneyritystä
pyörittäessä ylimääräistä aikaa ei liialti ole ja aikomus oli jättäytyä neljän istutun valtuustokauden jälkeen
pois politiikan pyörteistä, kuten isänikin aikoinaan teki.
Toisin kävi, viime metreille asti
jatkoi keskustaväki käännytystä ja
maanittelua. Ja tulipa uskollisilta
äänestäjiltäkin hartaita toiveita vielä
lähteä mukaan.
Miksi minut pitäisi valita 5. kaudeksi Lempäälän valtuustoon?
• taistelemaan itsenäisen Lempäälän puolesta, ja vähintäänkin
puolustamaan paikallisia arvoja.
Näyttöä aiemmilta valtuustokausilta on siitä että ajan asioita ja kerron mielipiteeni. Suoruus, rehtiys ja
tasa-arvoisuus ovat arvojani.
• valvomaan maankäytön toteutusta kunnassa, jolla tarkoitan kaavoituksen hallintaa. Peruspalvelujen
tuottaminen kaikille muuttohalukkaille on liian kallista. Siispä järki
käteen ja muuttoinnostus aisoihin!
• Haja-asutusalueella on elinvoimaisia kyliä ja asujaimistoja, nauhataajama aatteen suosiminen Lempäälässä ohittaa haja-asutusalueen
infran ylläpidon ja kehityksen. Sivukyläläisenä ajan ”sivustakatsojien”
oikeuksia, kiinteistö- ja tuloverot
maksetaan täältäkin - joten tiet kun-
Jotkut eivät ole halunneet asettua kunnallisvaalien ehdokkaaksi,
koska pelkäävät, että nämä ovat
oman kunnan viimeiset vaalit. Minä
puolestani olen ensimmäistä kertaa
ehdolla juuri sen takia, ettei näistä
tulisi Lempäälän jäähyväisvaalit.
Haluan Keskustan riveissä antaa
selvän viestin, että Lempäälä haluaa pysyä itsenäisenä kuntana.
Elän kahdessa maailmassa. Yliopiston lehtorina koulutan tulevia
kirjastonhoitajia ja tutkin kirjastojen ja lukemisen historiaa. Toisaalta viihdyn puutarhassa ja kasvatan
vaimoni Riitan (myös ehdokkaana)
kanssa perunamme, juurikkaamme, marjamme ja polttopuumme.
Elämme luonnon keskellä Miemolassa nuoruudenkodissani, jonne
oman perheeni kanssa palasimme
1980-luvulla. Meille on tärkeää säilyttää oikeus ja mahdollisuus elää
haja-asutusalueella ilman, että siitä
rangaistaan ylimääräisillä hankaluuksilla.
Meillä on kolme aikuista lasta, jotka elävät jo omaa elämäänsä. Kaksi
ihanaa lastenlasta antavat uskoa tulevaisuuteen.
Olen osallistunut aiemmin kunnallispolitiikkaan sivistyslautakunnan kulttuuri- ja kirjastojaostossa.
Yhteiskunnalliseen
toimintaan
osallistun Lempäälä-seurassa sekä
Lempäälän Runo ja Sanataide -yhdistyksessä hallituksen jäsenenä.
Hikisimmät hetket yhteisten asioiden hoidossa koin ollessani mukana
perustamassa Miemolan vesihuoltoosuuskuntaa. Nyt kun ministeriötasolta on tullut ukaasi, että pienet
vesiosuuskunnat pitää joko liittää
isompiin tai ottaa kunnan huostaan,
178
Riitta Mäkinen
Miksi ehdokkaana? Lempäälä on
niin hyvä kunta ja keskustalaisuus
hyvä aate, että taas lupauduin. Äänet ovat riittäneet lautakuntiin, kerran puheenjohtajana.
Aikaansaannoksia? Ihan totta,
politiikka on yhteistyötä. Osaltani
olen vaikuttanut mm. siihen, että
kouluverkko jatkaa monimuotoisena kyläkouluineen ja vanhemmilla
on osallistumisväylä koulujen johtokunnissa. Toivottavasti positiivista
vaikutusta myös ympäristöjaoston
varajäsenenä ja aiemmin maaseudun kehittämisltk:ssa, vihertyöryhmässä, maaoikeuden lautamiehenä,
pitäjähistoria-ryhmässä…
Kauan
sitten sosiaalilautakunnan hätäkokouksessa pienen lapsen huostaanotosta oli kyllä avuton olo.
Mitä oppinut? Iso osa luottamustointa on hyväksyä kelpo viranhaltijoidemme vuodenkierron ja
taloustilanteen mukaisia esityksiä.
Päätösvaiheessa voi harvoin tehdä
isoja irtiottoja, kannattaa vaikuttaa
hyvissä ajoin. Erilaiset työryhmät
ovat myös hyviä asioiden edistämisessä. (Vetovastuuta mm. johtokunta- ja koulutuspoliittisessa sellaisessa.) – Historioitsijana vuosiluokkaa
1952 tiedän, että trendit vaihtelevat, puhumattakaan vaikkapa opetushallituksen suosimista termeistä.
Niihin voi suhtautua kriittisesti.
Miksi Suomen Keskusta? Olisi ollut
hienoa löytää aate ihan itse, mutta
suvun esimerkkiä ei voi kieltää. Kun
olen toiminut myös keskustalaisuutta yrmivissä ympyröissä, on kyllä
pitänyt ajatella asiat läpi. Onneksi
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 6
Saako maaseudulle rakentaa?
Tampereen kaupunkiseudun seutuhallitus lähetti taannoin kuntiin
lausunnolle asiakirjan ”Seudulliset
periaatteet yhdyskuntarakenteen
hajautumisen ehkäisemiseksi” (SH
30.3.2011). Asiakirjan valmisteluun
oli osallistunut kuntien kaavoitusasiantuntijoiden lisäksi mm. ELYkeskus.
Ehdotus oli hyvin tyly maaseutua
kohtaan, ja toteutuessaan asiakirja
tiukasti tulkittuna olisi estänyt lähes
kaiken omakotirakentamisen maaseudulla. Seutuhallituksen ehdotus
herätti kertarysäyksellä seutukunnan kuntien maaseututoimijat ja
kylien kehittäjät yli puoluerajojen,
joskin keskustalaisilla kunnallispoliitikoilla oli merkittävä rooli asiassa.
Maaseututoimijoiden järjestämässä yleisötilaisuudessa perustettiin
puolueisiin sitoutumaton, eri ammattiryhmiä edustava työryhmä,
jossa oli 1–2 hengen edustus Tampereen seutukunnan jokaisesta
kunnasta. Työryhmä on kokoontunut usein, ja se on puolustanut
hajarakentamisoikeutta hyvin perustelluissa kannanotoissaan sekä
jakanut tasapuolisempaa informaatiota maaseutualueiden kehittämisestä.
Loppuuko omakotirakentaminen
maaseudulla?
Kunnissa lausunnolla ollut esitys
muuttui seutuhallinnon käsittelyssä
voimakkaiden lausuntojen perusteella. Yksittäiset kunnat totesivat
muun muassa, että kunnassa ei tarvita tämänkaltaisia rajoitteita ollenkaan ja että hajarakentaminen on
täysin kunnan hallinnassa.
Seutuhallituksen uudessa esityksessä myös asiakirjan nimi muuttui
muotoon ”Asemakaavojen ulkopuolisen rakentamisen seudulliset
periaatteet 30.3.2012” (ehdotus/
seutuhallitus 24.4.2012). Asiakirjan
sisältö on muuttunut merkittävästi,
ja ehdotuksessa erotetaan toisistaan taajama-alueiden lievealueet
ja varsinainen maaseutualue. Nyt
ongelmana tai haasteena on ra-
Päivi ja Marko Harkote halusivat rakentaa kotinsa maaseudulle.
jauksen oikeellisuus. – Onko 6–7
km:n etäisyydellä kuntakeskuksesta oleva maaseutu lievealuetta vai
maaseutua?
Uudistetussa ehdotuksessa kyläkeskuksista etäällä oleville maaja metsätalousalueille ei sallittaisi
muuta kuin maa- ja metsätaloutta
palvelevaa rakentamista. Ts. nykykäytännön mukainen omakotirakentaminen loppuisi maaseudulla.
Tässä kohdassa on erityisesti huomioitava, että kaikilla kylillä ei ole
selvää kyläkeskusta. Kylät ovat hajakyliä, joissa asuinrakentaminen
on sijoittunut pääosin vanhaa perinnettä noudattaen edullisimmille
rakennuspaikoille, ja näitä mahdollisia rakennuspaikkoja on vielä
jäljellä.
Tähän seutuhallituksen uudistettuun ehdotukseen kuntalaisilla
oli mahdollisuus ottaa kantaa kesäkuussa ja asiakirja on nyt parhaillaan
virkamiesvalmistelussa.
Lempäälän kunnan lausunto valmistunee vasta kuntavaalien jälkeen, joten asiasta kiinnostuneet
voivat tentata ehdokkaita heidän
linjauksistaan ja suhtautumisestaan
hajarakentamiseen ja maaseudun
rakennusoikeuksiin.
Pääkaupunkiseudulla
suurempi hiilijalanjälki
kuin maalla asuvalla
Hajarakentamista
vastustavien
tahojen perusteluissa on ollut monenlaisia väittämiä. Yksi on ollut
niin sanottu hiilijalanjäljen suuruus.
Väitetään, että se olisi suurempi
maaseutuasumisessa. Väite on tehty mutulla eli vedetty hatusta.
Onneksi asiasta on aivan tuoretta tutkimustietoa: Aalto-yliopiston
tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjan mukaan haja-asutusalueella
asuvan elämäntapa päästää ilmakehään kasvihuonekaasuja vajaan
kolmanneksen vähemmän kuin
pääkaupunkiseudulla asuvan elämäntapa. Muissa kaupungeissa ero
on hieman pienempi, mutta kuitenkin huomattava. – Vastakkainasettelu ja syytteleminen tässä asiassa
on silti tarpeetonta. Jokainen voi
omilla päätöksillään ja valinnoillaan vaikuttaa oman hiilijalanjälkensä suuruuteen.
Maanomistajien
tasapuolinen kohtelu
Jos seutuhallituksen uudistettu
ehdotus toteutuu sellaisenaan, se
johtaa räikeään eriarvoisuuteen
maanomistajien kesken. Maaseutualueilla on perinteisesti pidättäydytty maan myymisestä. Pelto ja
metsä ovat tuotantovälineitä, jotka
mahdollistavat maa- ja metsätalouden harjoittamisen ammattina,
joko päätoimisena tai sivutoimisena. Pitkäjänteinen toiminta on ammatille tunnusomaista, sukupolvi-
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
Lempäälässä tätä(kin) aatetta arvostetaan. Monessa erivärisessäkin
asuu pieni keskustalainen. Eli arvostetaan tavallista ihmistä ja työtä,
lähiyhteisöjä ja vallan, vastuun ja
voimavarojen jakamista mahdollisimman laajalle ja tasaisesti. Ja realistista maan- ja luonnonläheisyyttä
– ”viljellä ja varjella”.
Muita tekemisiä? Perheestä ja
asumisesta ks. mieheni Ilkan teksti
edellä. Työkseni kirjoitan kotona
historioita ja elämäkertoja, kokemusta myös kirjastoalalta. Hyviä
yhdistyskamuja mm. Lempäälän
Kalevalaisissa ja Pohjola-Nordenissa, jossa olen pj.. Aikoinaan olin
ympäristöyhdistyksen sihteeri ja
piirihallituksessa, nyt parissa valtakunnallisessa järjestöhallituksessa,
aiheina Risto Ryti sekä maataloushistoria. Kylätehtävät vireässä
Mattilassa ovat melkein siirtyneet
nuoremmille, mutta ainakin naisten
runo-saunailtoihin riennän!
Marjo Ojala
Olen kolmannen polven keskusta-
Panu Pirhonen
179
lainen Kuljun kylästä. Perheeseeni
kuuluu mies Jari ja kaksi aikuista
poikaa Juho ja Henri sekä koirat
Emmi, Typy ja Pimu.
Asumme Ruodasjärven takana
omakotitalossa.
Työkseni toimin palvelualalla palvelupäällikkönä ja mieheni on voimalaitossuunnittelun parissa työskentelevä insinööri.
Miesväen rientäessä metsälle tai
kalaan minä viihdyn vapaa-aikanani liikunnan parissa.
Olen ainakin kolmannen polven
keskustalainen ja syntyperäinen
lippolainen vuosimallia 1974. Vain
reilua paria opiskelussa viettämääni vuotta lukuun ottamatta olen
asunut Lipossa. Maalla asumisesta
ja siellä työskentelemisestä minulle
on siten kertynyt kokemusta jo kohtuullisesti.
Ihmisen asumisen ja yrittämisen
vapaus ovatkin minulle tärkeitä
asioita, enkä koskaan ole ihaillut
raskasta byrokratiaa, enkä liiallista
holhousta. Uskon, että ihmiset tietävät itse parhaiten miten he haluavat
asumisensa ja olemisensa järjestää.
Tosin täytyy myöntää, että meidän
joukossamme on myös henkilöitä jotka tähän eivät pysty ja heitä
täytyy auttaa ja tukea, varsinkin jos
heillä on huollettavaan muita ihmisiä. Mutta meidän täytyy myös ottaa
itse vastuu asioistamme ja ymmärtää tekemämme päätökset ja valinnoistamme seuraavat asiat.
Lipossa meitä asuu minun lisäk-
180
seni vaimoni Iiris ja lapset Vieno ja
Pietu. Tyttö käy samassa koulussa
jossa minä olin 1980-luvulla ja isäni, setäni ja tätini vielä aikaisemmin.
Poika saa päivisin nauttia Lempäälän tarjoamista hyvistä päivähoitopalveluista. Puolisoni työskentelee
Vesilahden kunnan palveluksessa
ja itse olen saanut jäädä mukaan
omaan perheyritykseen, jota isäni
alkoi jo 1970-luvulla kehittää irti
puhtaasta maataloudesta, kohti
laaja-alaisempaa yritystoimintaa, ja
itse olen ollut mukana kehittämässä
toimintaamme entistä tehokkaammaksi ja paremmaksi noin kahden
vuosikymmenen ajan. Työstä onkin
tullut oikeastaan pelkän toimeentulon hankinnan lisäksi elämäntapa.
Tämän elämäntavan lisäksi vähästä vapaa-ajasta nykyisin suuren
osan haukkaa tanssisali. Tyttäremme on tanssinut muutaman vuoden, toista vuotta kilpatansseja ja
siitä saimme myös vaimon kanssa
kipinän ja olemme mekin nyt muutamissa kilpailuissa käyneet kokeilemassa miltä tanssiminen maistuu.
Kunnallispolitiikassa olen ollut
mukana jotenkin jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Olen ollut erilaisissa lautakunnissa jäsenenä ja varajäsenenä, sekä toimitusjaostossa
varapuheenjohtajana. Tällä hetkellä
olen kunnanhallituksen varajäsenenä. Yleensä olen lähtenyt siihen toimeen, mihin on tarvetta ollut.
Keskustan toiminnasta ensimmäiset muistot ovat Vesaisten järjestämät retket, elokuvaillat ja tietokil-
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 7
Talo on asumista varten
Saisiko tähän rakentaa? Matkaa Tampereelle on 23 kilometriä.
en perinteitä noudatetaan ja maata
kunnioitetaan.
Toisaalta maatalouden rakennemuutos on johtanut pienten maatilojen toiminnan muuttumiseen.
Hyvin usein hakeudutaan maatilan
ulkopuolelle töihin, peltoja viljellään sivutoimisesti tai ne vuokrataan yritystoimintaansa laajentaville tiloille. Sukupolvien vaihduttua
monet perikunnat ovat realisoineet
maaomaisuutensa myymällä muutaman rakennustontin ja pellot
ja metsät erikseen. Suurentuvilla
maatiloilla on myös merkittäviä
tarpeita täyttää omarahoitusosuus
investoinneissaan esimerkiksi myymällä rakennustontti tai useita.
Maatalousyrittämisen
kannattavuuskertoimen ollessa 0,44:n tasolla tämä rahoitusmahdollisuus on
elinehto.
Jos nyt maaseuturakentamista
rajoitetaan merkittävästi tai maaseuturakentaminen estetään ehdotuksen mukaisesti, se tarkoittaa
myös maanomistajien väkivaltaista
eriarvoiseen asemaan saattamista.
Tähän ei pidä mennä, koska se on
väärin ja koska siihen ei ole mitään
perusteita. Toisaalta pitäisi ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät halua
asua kaupunkimaisesti tai edes tii-
viisti rakennetuilla asuntoalueilla
omakotitalossa.
SITRA:n reilu vuosi sitten julkaiseman selvityksen mukaan maaseudulla on suomalaisten keskuudessa
vetovoimaa.
Maaseutupolitiikan
professorin Hilkka Vihisen mukaan
tila ja väljä asuminen ovat Suomen merkittävimpiä hyvinvoinnin
ja kilpailukyvyn lähteitä. Tämän
asian ymmärtävälle yhä kasvavalle
joukolle pitää antaa mahdollisuus
asua aidolla maaseudulla. Samalla
maaseudun elinvoimaisuus paranee.
Osayleiskaavoja
maaseutualueille
Maaseudulle ei pidä kuitenkaan
rakentaa mielivaltaisesti, vaan ohjaus on paikallaan. Lempäälän
kunnan vuoden 2012 talousarviossa sovittiin, että maaseutualueiden
osayleiskaavoitus aloitetaan tämän vuoden aikana. Käytännössä
työ alkaa vuoden 2013 puolella,
ja alustavasti on keskusteltu, että
maaseutualueiden osayleiskaavoitus alkaisi Säijästä.
Varsinkin uusille lempääläisille on
hyvä todeta, että Säijä on muodostunut kahdesta kylästä, Vesilahden
Säijästä ja Lempäälän Säijästä.
Ennen sotia Vesilahden säijäläisillä
oli hanke liittyä Lempäälään, mutta itäisen naapurin toimien vuoksi
hanke raukesi. Se käynnistyi uudelleen muiden kiireellisempien jälkeen vasta 1960-luvulla ja johti Vesilahden Säijän liittämiseen Lempäälään 1.1.1964 – ja näin syntyi
laaja Säijän maaseutukylä.
Säijä sijaitsee asumisen näkökulmasta katsottuna edullisella
paikalla. Matka Tampereen keskustaan on sama kuin Lempäälän
keskustasta Tampereelle. Pirkkalan
keskustaan matka on lyhempi kuin
Lempäälän keskustaan ja Nokiallekin vain 20 km.
Uutta asutusta on tulossa jatkuvasti Säijään, joten tarve osayleiskaavan saamiseksi kiireellisesti on
kova ja kiistämätön. Tämänhetkinen tilanne ei ole hyvä eikä tasapuolinen. Säijän suosimista maalla
asumisen paikkana puoltaa koulutuspoliittinen ohjelmakin, jossa
asutusta suositaan lisättäväksi siellä, missä koulussa on tilaa.
Mikko Kärki
kunnanhallituksen
2. varapuheenjohtaja
Sade ropisee kattoon. Kuuntelet sängyssäsi kuivassa ja lämpimässä peiton alla. Tunnet miten mukavaa onkaan nukahtaa
näin. Kiitos sivilisaatiolle, kaikille
esi-isille, jotka ovat kehitelleet
tällaisen talon.
Palaat illalla matkalta kotiin.
Jo kaukaa näet valot ikkunoissa. Ne kertovat, että joku on
kotona, rakastaa tätä paikkaa ja
odottaa sinuakin. Valaistu talo
on ystävällinen. Se tervehtii ja
kutsuu.
Istumme takan loisteessa tai
pidämme uunin luukkua auki.
Tuli tuo huoneeseen ajattoman
ajan. Se saa kertomaan juttuja, puhumaan luottamuksella,
puhumaan totta. Tuli puhdistaa
olemista ja sitoo ympärillä olijat
yhteen.
Nämä edelliset kolme esimerkkiä ovat talon filosofiaa tai oikeammin sivistyssanalla sanoen
asumisen fenomenologiaa. Talo
on kulttuurituote, joka herättää meissä elämyksiä siinä kuin
musiikki, elokuva tai teatteri.
Ero taidemuotoihin on vain siinä, että jokainen asuu jossakin
ja suurimman osan aikaa. Talo
sananmukaisesti muotoilee olemisemme tapaa.
Uskon vahvasti, että talo, ja nimenomaan yleispätevästi oivallettu talo, on se, mikä on asumisessa tärkeintä. Siis se, että jopa
kunnassakin talo – asukkaan toimeentulon lähteestä riippumatta
– on se, mikä määrittää asukkaan ja kuntalaisen. Asumisen
kautta kuulut paikkakuntaan.
Kunnassa ja kuntakeskuksessa
talo nimittäin eroaa kaupunkitalosta siinä, että talo sallii luonnon ja tuo sen sopivalla tavalla
sisään osaksi asumista. Talossa
toteutuu se sama, mitä moni
kerrostalossa tai muuten tiiviisti
asuva kaupunkilainen hakee kesämökiltään.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa
se, joka ymmärtää asumista, on
vahva vaikuttaja. Nimittäin, jotta
voimme kaavoittaa, rakentaa ja
jättää vihreää luontoa, meidän
on ensin ymmärrettävä asumista. Monikin ymmärtää asumista
intuitiivisesti, mutta muotoilepa
se sanoiksi saati kunnallisiksi
päätöksiksi. Miten kertoa oivalluksesi muille?
Tässä ei tarvitse aloittaa ihan
alusta. On sellaisia taloa ja ihmisen tilatunteita pohtineita viisaita.
On runoilijoita, filosofeja, arkkitehteja, antropologeja.
Talo mikrokosmos, joka on
makrokosmoksen kuva. Toisin
sanoen talo on miniatyyrikuva
maailmasta. Se on pienoiskuva maailmassa vaikuttavista
voimista, jotka meidän tulisi
ymmärtää, että osaisimme elää
maan päällä. Talo kokoaa valon,
lämmön, maiseman ja asukkaat.
Se kestää tuulen, sateen, pakkasen ja paahteen. Tuo sadepisara
on joskus ollut osa Atlanttia ja
pisaran ytimessä oleva tomuhiukkanen on peräisin Saharasta. Katon muoto kertoo, missä
kohtaa Eurooppaa olemme.
Ja koko talon idean on meille välittänyt vasarakirveskansa.
Talo on johdettu liettualaisesta sanasta stalas (talas), missä
on yhteinen eurooppalainen
stell- kanta. Stell, stall, stad, talas, talli, talo tarkoittaa jotakin
pystytettyä, pystyyn nostettuja
puita ja hirsiä, pylväsrakenteista
rakennusta. Ja sieltä kömpii historiaan talonpoikakin… Ja sieltä
tulee jopa sana yhdistysten perusvoima talkoo.
Huonot asumisen ratkaisut
ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Talo on sitä asuvien omakuva.
Siksi passiivitalo edustaa täydellistä asumisen väärinymmärrystä. Tavoitteena tulee olla
aktiivitalo, joka ei ole elämästä
eristetty, vaan vuorovaikutuksessa elämän kanssa. Ja kunnankin tulee kunnioittaa ihmisten asumisunelmia.
Juha Kuisma
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
pailut, joskus 1980-luvulla. Välillä
olin vähemmän aktiivisesti mukana
toiminnassa, mutta nyt taas olen
muutamia vuosia ollut aktiivisesti
mukana Keskustan kunnallisjärjestössä. Siellä olen huomannut, että
vaikka Lempäälässä asiat ovat hyvin, aina löytyy vielä parantamisen
varaa. Lisäksi viimeisen vuoden
aikana olen seurannut huolestuneena, mitenkähän meidän käy, jos
nykyinen maamme hallitus saa tahtonsa läpi. Ja tähän taistoon haluan
vielä osallistua, kuntien itsenäisyyden puolesta!
Markus Rautaneva
Olen 34-vuotias paljasjalkainen
lempääläläinen. Olen asunut Lempäälässä 32 vuotta lukuun ottamatta opintovuosiani. Ammatiltani olen
maatalousteknikko ja datanomi.
Toista kertaa ehdolla Lempäälän
Keskustan vaalilistoilla. Toimin kuluvalla vaalikaudella Lempäälän
kunnan kulttuurijaoston jäsenenä
2009–2010.
Perheeseeni kuuluvat vaimo Vale-
olen myös kiinnostunut Lempäälän
kulttuurisesta kehityksestä. Monet
vuodet olen ollut Lempääläläisen
harrastajateatterin Nurkkanäyttämön hallituksen jäsenenä ja näyttelijänä. Maahanmuuttajien asiat ja
kansainvälistyminen ovat myös tuttuja aiheita, sillä vaimoni on Venäjän kansalainen ja lapsillani on kaksi
kansalaisuutta.
Harrastuksiini kuuluvat erilaiset
puutyöt, puutarhatyöt, koirat, teatteri, uiminen ja lasten kanssa puuhaaminen.
181
ria ja lapset Mark (3 v) ja Aleksandra (1,5 v). Asumme tällä hetkellä
Lempäälän haja-asutusalueella Sotavallan kylässä maalaismaisemissa.
Vaaliteemojani ei tarvitse hakea
kaukaa, vain niitä löytyy arkielämästä ruohonjuuritasolta: lasten
päivähoidon asiat, Lempäälän pienet koulut, vaaralliset tiet ja sivuteiden kunto. Harrastuksieni kautta
Juha Tikkanen
Olen Juha Tikkanen, iältäni
41-vuotias luokanopettaja. Olen
töissä Lempäälän kunnalla Kuljun
koulussa. Olen saanut kaupallisen
puolen peruskoulutuksen ja valmistunut opettajaksi vuonna 2000 Oulun OKL:sta. Olemme asuneet noin
8 vuotta Lempäälässä keskustan
eteläpuolella Miemolassa Rantakartanon omakotitaloalueella.
Harrastan vapakalastusta ja pienriistan metsästämistä, höntsysäbää
182
ja höntsykiekkoa sekä lukemista.
Käyn myös jonkin verran poimimassa metsämarjoja ja sieniä.
Pidän tärkeänä turvallista liikkumista; tieverkostoon panostamista,
katuvalojen laajentamisia ja pyöräteiden lisäämisiä niille alueille joilla
liikenne- ja/tai asukasmäärät eniten
kasvavat.
Pidän tärkeänä että kunnan asukasmäärä jatkaisi kasvu-uralla hal-
litusti. Kunnan myymien tonttien
lisäksi tulisi joka vuosi olla tarjolla
muutamia kunnan vuokratontteja
niitä varten, joilla ei omaa tonttia
ole varaa ostaa.
Kun kunta on pakotettu rakentamaan nopealla aikataululla koulu- ja päiväkoti-infraa, niin tehtäisiin kerralla kunnolla ja riittävästi.
Liikuntatiloja rakennettaessa tulisi
koulukäytön lisäksi huomioida
erityisesti kasvava iltakäyttäjien
määrä. Koulujen laajentuessa tulisi
harkita ns. esi-2 satelliittikoulujen
rakentamisia suurempien koulujen
välialueille mieluummin kuin tehdä
ylisuuria yksiköitä.
Lasten kotona tapahtuvan hoidon
tueksi tulee kunnalla olla riittävä
määrä kodinhoitajia niiden perheiden tueksi joissa avuntarve on suurin. Kodinhoitajien määrä Lempäälässä on tällä hetkellä alimitoitettu.
Kunnan tulee kaikin mahdollisin
keinoin tukea maanviljelijöitä ja
yrittämistä Lempäälässä; he luovat kuntaan paljon työpaikkoja.
Kunnan tulee pyrkiä olemaan it-
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 8
Opettajaehdokkaiden
kommentit:
Juha Tikkanen:
Lempäälän kouluja laajennetaan jatkuvasti. Kuokkalan kyläkoulu sai sata vuotta täyttäessään lisärakennuksen 2007
ja silloin oppilaitakin oli satakunta. Nyt koulua käy 140 oppilasta ja Lempäälän mittakaavassa se on keskisuuri. Tänä
syksynä avasi ovensa viereinen päiväkoti Kuokkalankulma. Viimeistelyä riittää vielä. Kuva Riitta Halme.
Tarvitaan isoja ja kyläkouluja
Sivistyslautakunta vieraili tutustumassa Muuramen koulutoimeen.
Kun esittelevä erityisopettaja tuli
käyttäneeksi sanaa kyläkoulu, hän
äkkiä korjasi sen ”viheralueiden
kouluksi”. Niin kuulemma on opetushallitus neuvonut.
Pieni googlaus osoittaa, että moinen sanakummajainen on käytössä
ainakin Urjalassa ja Saarijärvellä!
Lempäälässä kyllä puhutaan edelleen kyläkouluista.
Kyläkoulut olivat tapetilla, kun
sivistystoimen palveluverkkoa selvitettiin konsultin ja ohjausryhmän
voimin vuonna 2010. Monivaiheisen prosessin lopputulos oli, että
kouluihin ei kosketa, ei ainakaan
jos niiden oppilasmäärä pysyy yli
40–45 oppilaan. Tällä haavaa Kelhossa, Lastusissa, Mattilassa ja Nurmella on reippaasti tuo kolmiopettajaisen koulun alarajan verran lapsia,
Kuokkalassa melkein kolminkertaisesti. Säijään toivottavasti myönnetään reippaammin rakennuslupia.
Vuonna 2011 systeemiä tarkennettiin Koulutuspoliittisessa ohjelmassa
ja määriteltiin mm. opetuspalveluiden palvelualueet, mikä mahdollistaa oppilaiden siirtoja tarvittaessa
perinteisten oppilaaksiottoalueiden
(koulupiirien) rajojen yli.
Kyläkoulu ei itsessään ja kokonaisuudessaan ole isoa parempi
tai huonompi ellei pieni ole vallan
pieni tai iso ylen iso. Oppimistulokset eivät eroa, useamman luokkaasteen yhdysopetus on metodi, ei
hätäratkaisu, kuten toisinaan luullaan. Ainakaan Lempäälässä oppilaskohtaiset kustannuksetkaan eivät
eroa kovinkaan paljon. Lasten ja aikuisten virheitä ja vastaavasti hyvää
henkeä voi esiintyä kaiken kokoisissa kouluissa.
Vahvuudet rakentuvat eri tavoin.
Isossa on enemmän vaihtoehtoja
vaikkapa erityisopetuksessa ja kerhotarjonnassa ja ehkä mahdollisuus
lisäkieleen. Kyläkoulussa nautitaan
joustavuudesta, luonnonläheisyydestä ja tiiviistä suhteista yhteisöön.
Kylät puolestaan luovat lisäarvoa
koko kunnalle.
Hallinnollisesti voisi olla kätevää,
jos asuisimme ja eläisimme saman
kokoisissa kunnissa tasakokoisissa
kerrostaloissa käyttäen standardoituja terveyskeskuksia, kouluja ja
vanhainkoteja. Maailma onneksi on
rakentuu monimuotoisemmin. Iso
koulu sopii tiiviisti rakennetulle alueelle ja pieni koulu kyliin!
Tamperelaisen kouluvirkamiehen
mukaan kaikissa kouluissa pitäi-
si olla 100 oppilaan vuosiluokat.
Suur-Tampere siis mullistaisi myös
lempääläisen koulumaailman ja sen
monipuolisen kehittämiskulttuurin.
Yksi varaus isoihin kouluihin:
Muuramessa on rakennettu korttelikouluja esi- ja alkuopetusta varten. Siinä voisi olla opittavaa myös
Lempäälässä. Lisärakentamista tarvitaan ja pienille helppopääsyinen
lähikoulu voisi olla onnellinen ratkaisu myös nauhataajamassa.
Edellisellä lautakuntakaudella, kun
Lempoisten koulun laajentamisesta alettiin keskustella, ehdotin että
tutkittaisiin
Monitoimikeskuksen
muuntamista alaluokkien pienimittaisemmaksi opinahjoksi.”Monarin”
vaihtoehtoisista
sijoituspaikoista
kun puhuttiin silloin muutenkin.
Jäin yksin. Opettajat eivät kuulemma halua olla erossa kollegoistaan
ja satelliittikoulut olisivat hallinnollisesti hankalia. – Muuramessa
vastattiin tähän, että lasten etu on
tärkeintä.
Itse olen käynyt tuhannen oppilaan koulua enkä huomannut pitää
sitä ongelmana. Silti ja siksikö olen
erityisen iloinen, että lapseni kävivät
kyläkoulua metsäpolun päässä. Niin
hekin.
Riitta Mäkinen
Luulenpa että 6-luokkaiseen
satelliittiin löytyisi oikein helposti
rauhallisempiin oloihin haluavia
opettajia. Tällainen malli on ollut käytössä paitsi Muuramessa,
myös Oulussa. (Korvensuoran
koulun sateliittina toimiva Talvikankaan koulu.)
Jos isojen koulujen välimaastoihin rakennettaisiin esi-2-satelliittikouluja, näihin kouluihin tulisi sopiva oppilasmäärä, jota olisi
helppo hallinnoida ja koordinoida. Samalla satelliittikouluihin
siirtyvät oppilaat helpottaisivat
ratkaisevasti molemmilla puolillaan olevien isompien koulujen
kasvavasta oppilasmäärästä aiheutuvaa tilapainetta.
Joidenkin isojen koulujen tonteista on jo nyt rakennusoikeus
käytetty loppuun. Saattaisi olla
helpompaa löytää esimerkiksi
Kulju-Sääksjärvi väliltä tontti esi2-satelliitille kuin laajentaa jompaakumpaa näistä jo nyt suurista
kouluista.
Lempoisten ja Moision koulujen tilat ovat jo nyt aika täynnä.
Heidän tulevia laajennuspainei-
Sami Vigren:
Itse olen toiminut pitkään
2–3-opettajaisessa koulussa Kelhossa. Eihän sitä missään umpiossa tarvitse elää; kyläkoulujen
opettajat ovat tavanneet oman
terraarioverkon puitteissa, kiertävä erityisopettaja käy jne.
Pienten koulujen vahvuus on
toiminnan joustavuus. Yksittäinen opettaja tai kaikki yhdessä
voivat nopeasti muuttaa suunnitelmia, ilman että haittaa toisten
toimintaa. Esimerkiksi vaihtotunteja voidaan jättää pitämättä, jos
taan saattaisi helpottaa esim.
Laasonporttiin (tai nykyisen ammattikoulun tiloihin) sijoitettava
esi-2-satelliittikoulu. Keskustan
tuntumassa on Maakalan ja
Laasonportin alueella paljon rakentamattomia tontteja. Näiden
alueiden rakentaminen tuottaa
myöhemmin isoja paineita Lempoisten koululle. Riittävätkö tilat
montakaan vuotta laajennuksen
jälkeenkään?
Esi-2-luokille olisi mahdollista
tehdä heille sopiva liikunta- ja
juhlatila halvalla. Jos keittiöt
toimisivat toimituskeittiöperiaatteella kuten Kuljussa, ei niihinkään menisi mahdottomasti tilaa
tai rahaa.
Korttelikouluajatus
tunnistetaan Koulutuspoliittisessa ohjelmassakin. Asiasta tulisi käydä
Lempäälässä avointa arvokeskustelua. Mitä kuntalaiset haluavat, toisaalta mihin rahat
riittävät. Olisi tarpeellista perustaa työryhmä selvittämään ESI2-satelliittikoulumallin todelliset
kustannukset ja verrattava näitä
mallista koituviin moniin hyötyihin.
jollain on mielenkiintoinen projekti menossa. Voidaan ulkoilla
pitempään hienon kelin sattuessa, vaikka hiihtää hangilla tms.
Tämä on suuri vahvuus ja tuo
vaihtelua lasten koulunkäyntiin.
Toinen merkittävä asia on yhdysluokat, jossa pienemmät oppilaat oppivat isommilta. Tämä
toteutuu useilla tunneilla ja erityisesti teemapäivinä, jolloin
työskennellään
sekaryhmissä.
Usein välitunneilla koko koulun
kaikki lapset ovat samassa leikissä sulassa sovussa.
LEMPÄÄLÄN KESKUSTAN KUNTAVAALIEHDOKKAAT
senäinen maaseutumainen kunta
Tampereen kyljessä. Tampereeseen
ei ole tarvetta liittyä. Tuotamme
useimmat palvelut laadukkaammin
ja edullisemmin kuin Tampere.
184
183
Pauli Uotila
55, yrittäjä, Mattila
Sami Vigren
Olen 43-vuotias luokanopettaja,
rehtori. Olemme perheen kanssa
asuneet Lempäälässä 12 vuotta.
Tänä aikana olen ollut töissä ensin
Säijän koulussa ja sitten nykyisessä
koulussani Kelhossa. Perheeseeni
kuuluvat vaimo ja kaksi kouluikäistä
lasta.
Liikunta eri muodoissaan on aina
kuulunut harrastuksiini. Tällä hetkellä kuntosaliharjoittelu, lentopallo
ja salibandy ovat vuorossa. Lasten
harrastuksissa mukanaolo ja niiden tukeminen vievät myös oman
aikansa. Mökkeily ja siihen liittyvä
puuhastelu, varsinkin kesäaikaan
ovat minulle tärkeitä.
Vaikken olekaan ollut aiemmin
ehdokkaana, olen aktiivisesti seurannut kotikuntani tapahtumia ja
päätöksentekoa. Ammattini kautta
parhaiten kunta-asioista tunnen
koulu- ja sivistystoimen. Varhaiskasvatus kiinnostaa minua, koska
sieltä ne tulevat koululaiset tulevat.
Harrastelijarakentelijana asumisen
ja rakentamisen pelisäännöt Lempäälässä ovat asioita, joista toivon
oppivani lisää.
Lempäälän kunnassa tuotetaan
laadukkaita peruspalveluja. Haluan
olla vaikuttamassa niihin ja toteuttamassa niitä myös jatkossa. Yritysten
toimintaedellytysten ylläpitäminen
ja parantaminen on itsenäisen kunnan näkökulmasta tärkeää, samoin
kuin kunnan eri alueiden tasapuolinen kehittäminen.
Irja Viljamaa
Perheeseeni kuuluu sähköinsinööri-maanviljelijäaviomies. Olemme
kasvattaneet yhdessä yhdeksän
lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia.
koulujen johtokunnissa nykyisin
olen kunnanhallituksessa.
Harrastan pihanhoitoa, käsitöitä,
lukemista ja kotimaan matkailua.
Erityisesti pidän olostani lastenlasteni seurassa. Vaaliteemani keskittyvät lasten ja nuorten hyvinvointiin
ja turvallisen Lempäälän kehittämiseen. Olen maaseudun monimuotoisuuden ja kylien puolestapuhuja.
185
Asumme Lastusissa pienellä luomuviljatilalla, jossa hoidamme myös
lampaita. Lisäksi olen kouluttautunut ja suorittanut koulunkäyntiavustajan tutkinnon. Olen työskennellyt
erityisopetuksen avustajana sekä
perhetyössä.
Kunnallisissa
luottamustoimissa
olen ollut vuodesta 1996 lähtien:
valtuutettuna, eri lautakunnissa ja
186
Pekka Viljanen
59, yritttäjä, Sääksjärvi
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 9
Teitä tarvitaan aina ja kaikkialla
Suomen tieverkko käsittää noin
455 000 kilometriä teitä. Se koostuu
valtion omistamista ja hallinnoimista yleisistä teistä, kuntien ylläpitämistä kaduista taajama-alueella
sekä yksityisten omistamista yksityisteistä.
Pirkanmaalla yleisiä teitä on noin
5 100 km. Vilkkaimmin liikennöityjä
ovat päätiet, mutta pienempien teiden merkitys on myös merkittävä.
Ne ovat kuin verisuonten hiussuonisto mahdollistaen ihmisten ja tavarakuljetusten liikkuvuuden.
Suomen tieyhdistyksen mukaan
Suomessa on yksityisteitä yhteensä
noin 360 000 km eli merkittävä osa
koko Suomen tieverkosta. Yksityistiet palvelevat niiden varrella olevaa
pysyvää asutusta ja mökkiläisiä.
Noin kolmannes tästä määrästä
on metsäautoteitä, joiden merkitys
puutavarakuljetuksille on merkittävä.
Tiet ovat miljardien eurojen arvoinen omaisuus, jonka kunnosta
tulisi pitää huolta. Vuosi vuodelta
tieverkolle suunnattu määräraha
on merkittävästi pienentynyt, mikä
edelleen aiheuttaa tieverkon sekä
yleisten teiden, katujen että yksityisteiden kunnon rapistumista.
Viimeisimmän rakennetun omaisuuden tilaa kuvaavan ROTI-raportin mukaan rakennetun omaisuutemme kunto on hyvän ja tyydyttävän välillä, mutta sen nykysuunta
vie huolestuttavasti alaspäin. Asiantuntijat ovat arvioineet, että Suomen liikenneverkon kunnon yleisarvosana olisi 7½.
Tien kuivatuksen on todettu olevan yksi merkittävimmistä tien toiminnalliseen ja rakenteelliseen kuntoon vaikuttavista asioista. Se vaikuttaa muun muassa tien kantavuuteen, routivuuteen, urautumiseen
sekä myös liikenneturvallisuuteen.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa kuivatuksen merkitys on todettu jopa
suuremmaksi kuin aiemmin on sen
arvioitu olevan. Kuivatuksen kannalta ongelmallisimpia kohtia ovat
muun muassa tukkeutuneet, jäätyneet tai kokonaan puuttuvat liittymärummut, reunapalteet, kapeat ja
jyrkkäluiskaiset ojat sekä tukkeutu-
neet laskuojat.
Suomessa
yksityistieliittymien
rummut ja niiden kunto on muista
maista, esimerkiksi naapurimaastamme Ruotsista poiketen liittymän
omistajan vastuulla, ei tienpitäjän
(valtio, tiekunta jne.) vastuulla.
Tieverkon ylläpitämiseen pitäisi
panostaa. Sen toimivuus takaa yhteiskunnan pyörimisen. Teitä tarvitaan jokapäiväisessä elämässä Teitä
ei kannata päästää rapistumaan.
Annele Matintupa
DI, rakennustekniikka
LEMPÄÄLÄN KESKUST...
187
188
Jari Viskari
Markku
Vuorensola
57, yritttäjä, Kulju
64, järjestökouluttaja, Nurmi
Kuivatusongelmia... ... ja routavaurioita Lempäälässä.
Kirja asumisen vapaudesta
Maahenki-kustantamo on 10.10.
julkaissut kirjan Asumisen vapaus. Kirjan on tuottanut Talonpoikaiskulttuurisäätiö (TPKS) ja
sen on toimittanut lempääläinen
Juha Kuisma.
Kirjassa on myös Asumisen
vapaus -manifesti, jossa perustellaan nykyistä vapaampaa asumista. Talojen kokoa ei pitäisi
rajoittaa. Tärkeää olisi asumasratkaisun ekologisuus sijaintipaikasta riippumatta. Asumisen ylisääntelyä tulee vähentää.
Kirjassa on 10 kirjoittajaa, joista
viisi arkkitehtiä ja viisi talonpoikaiskulttuuria eri tavoin tuntevaa.
Tampereen Teknillisen Korkeakoulun arkkitehtiosaston professori Staffan Lodenius arvioi ns.
kyläyleiskaavan kehittämisen arvoiseksi maaseudun kaavoitusvaihtoehdoksi.
Kirjassa kirjoittaa myös ympäristökirjailija Risto Isomäki, joka
osoittaa omakotitalon tekniset
mahdollisuudet. Omakotitalo ei
ole missään kohtaa kerrostaloa
huonompi, kun ympäristönäkökulmaa pohditaan.
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 10
KESKUSTELUA, ALOITTEITA, PUHEENVUOROJA...
Painopiste lapsiperheiden
ennalta ehkäiseviin palveluihin
Lapsiperheille
suunnattujen
palveluiden painopiste on siirrettävä ennalta ehkäiseviin palveluihin. Lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin voitaisiin puuttua
ennalta äitiys- ja lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa
tai esimerkiksi etsivässä nuorisotyössä. Monissa tilanteissa perheet tarvitsevat apua myös kotiin.
Liian usein perheiden ongelmat ehtivät paheta niin, että tarvitaan jo järeitä lastensuojelun
toimia tilanteen ratkaisemiseksi.
Tämä on yhteiskunnalle kallista, vaikka usein päästään hoitamaan pelkkiä oireita ongelmien
syiden sijaan. Lisäksi kalliimmilla
palveluilla onnistutaan tavoittamaan vain murto-osa perheistä,
kun taas edullisemmat ennalta
ehkäisevät palvelut voitaisiin
taata kaikille.
Keskusta ajaa kunnallista lapsiperheiden kotiapua. Sillä voitaisiin ehkäistä ennalta monia
jaksamisongelmia perheissä. Kotiavulle on tarvetta nykyaikana
erityisesti siksi, että usein perheet
asuvat kaukana sukulaisistaan
tai tukiverkostot ovat muuten
heikot. Kotiapu voitaisiin hyvin
toteuttaa
palvelusetelimallilla,
jolloin perhe voisi itse hakea
mieleisensä palveluntarjoajan.
Kotiapua kritisoidaan usein kalliiksi. Tässä on selvä näköharha.
Perheiden ongelmiin tarjotaan
monesti pari- tai yksilöterapiaa
tai muuta kallista palvelumuotoa.
Kun lapsiperheiltä kysytään, mitä
palvelua he eniten tarvitsisivat,
usein vastauksena on käytännön
apu esimerkiksi lastenhoitoon.
Kannatan
kotihoidontuen
Lempäälä-lisää. Raha ei kaikkea
ratkaise, mutta sillä voidaan ehkäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä.
Lisäksi tärkeää olisi lastenpäivähoidossa työskentelevän henkilökunnan vakinaistaminen. Tällä
sitoutettaisiin henkilöstöä sekä
vakiinnutettaisiin lasten kasvuympäristöä päivähoidossa.
Perhepolitiikkaa tulisi edistää
laajana eri palvelumuotojen
kokonaisuutena.
Tampereen
yliopiston dosentti Matti Rimpelä on arvioinut, ettei perheiden tukea ole kehitetty lainkaan
suunnitelmallisesti. Hänen mukaansa 1980-luvulta periytynyt
palvelujärjestelmä on paikoin
rapautunut (Helsingin Sanomat
21.9.2012). Valitettavasti on todettava, että rapautuminen on
tapahtunut pääosin sinipunahallitusten aikana. Nykyhallitus jatkaa samaa linjaa jäädyttämällä
lapsilisien indeksikorotukset kolmeksi vuodeksi.
Tasavallan presidentin Sauli
Niinistön syrjäytymisen vastaisen
työryhmän ehdotuksista nousseessa keskustelussa on myös
tullut erityisen voimakkaasti
esille tarve tukea lapsiperheitä.
Tukea tarvitaan, koska huonoosaisuus näyttää olevan osittain
periytyvää.
Liian usein perheen ongelmat
voivat jäädä huomaamatta, kodin seinien sisäpuolelle. Niinistön
työryhmätyöhön
osallistuneet
psykologi Johanna Barkman ja
lastensuojelun
palveluesimies
Anne-Maria Takkula (Kaleva
18.9.2012) valittelevat Suomessa vallitsevaa yksin pärjäämisen
kulttuuria, jossa muiden asioihin
puuttumisen kynnys on turhan
korkea. Onneksi he osaavat
kertoa myös myönteisistä tapauksista, joissa nuoren elämän
suuntaan on ratkaisevalla tavalla vaikuttanut naapuri tai vaikka
valmentaja.
Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että nuoremme ja lapsemme kokevat
tulevansa nähdyksi ja kuulluksi.
Se ei ole vain lastensuojelun ammattilaisten tehtävä. Näitä kohtaamisia on mahdollista kokea
niin kouluissa, harrastuksissa,
kirjastossa kuin liikenteessä.
Tulen toimimaan kunnanvaltuutettuna niin, että Lempäälä
olisi ihmisläheinen kunta, jossa
sekä lapsilla että aikuisilla olisi
hyvä olla. Lempäälässä on oltava niin tilaa lapsen leikille ja
levolle kuin perheiden yhdessäololle.
Lapsiin ja perheisiin sijoittaminen on kunnan elinehto, sillä
heidän hyvinvointinsa varassa
on koko kunnan tulevaisuus.
Irja Viljamaa
Onko meillä varaa
tinkiä lasten ja
nuorten palveluista?
Julkisessa keskustelussa on käyty kovaakin kädenvääntöä siitä,
että miksi osa lapsiperheistä voi
tällä hetkellä Suomessa huonosti.
On pohdittu, miten perheitä ja
eritoten lapsia voitaisiin auttaa.
Lastensuojelu on ollut tapetilla
tänä syksynä ja resursseja on laskettu kunnissa tarkkaan. Avoimia
sosiaalityöntekijöiden
virkoja,
joita ei ole saatu täytetyksi, on
Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäen laskelman mukaan 490
kappaletta.
Tämä tarkoittaa yli yhden sosiaalityöntekijän vajetta kuntaa
kohti. Perheiden palveluiden perään on kyselty ja on pohdittu,
mitä palveluja pitäisi perheille
pystyä tarjoamaan jo varhaisessa
vaiheessa.
Yksi tällainen palvelu on kotipalvelu eli kodinhoitoapu kotiin.
Sosiaalihuoltolaissa määritellään
kunnan tehtäviä, joista yksi on
kotipalvelu. 1990-luvun lamassa
tämä palvelu melkein katosi, eikä
sitä ole takaisin samassa laajuudessa saatu.
Laki kuitenkin määrittelee tämän palvelun kunnan järjestettäväksi, joten kunta ei voi laistaa
sen tarjoamisesta.
Totuus kuitenkin on, että joka
kunnassa palvelua ei ole tarjolla
tai jos on, niin sitä ei ole riittävästi. Kotipalvelu on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä palvelu perheille
esimerkiksi tilanteessa, jossa perheessä on monta lasta ja äiti on
juuri palannut synnytyksestä. Tai
perheen lapsi on sairastunut ja
lapselle tarvittaisiin hoitaja kotiin.
Myös vanhemmalla saattaa olla
itsellään jokin sairaus, joka estää
häntä hoitamasta kotia täysipainoisesti, esimerkiksi jokin fyysinen
sairaus tai mielenterveysongelma.
Kotipalvelun saamiseksi perheeltä ei voi voida vaatia lastensuojelun asiakkuutta aivan kuin
käyntikortiksi, mikä avaa ovia
palveluille. Kunnan tulee panostaa ehkäisevään lastensuojeluun,
jotta lapsiperheiden hyvinvointi
saataisiin paremmaksi.
Kotipalvelu on halpaa palvelua
verrattuna lastensuojelun tukitoimiin. Jos ajatellaan, että kotipalvelun työntekijän palkka on alle
2 000 euroa kuukaudessa, johon
lisätään sosiaalikulut, kuluu yhden työntekijän palkkaamiseen
noin 30 000 euroa vuodessa. Yksi
huostaan otettu lapsi, joka asuu
lastensuojelulaitoksessa, maksaa
kunnalle yli 100 000 euroa vuodessa.
Lempäälän kunta on hyvinvoiva
kunta, kun katsotaan palveluiden
määrää ja elinvoimaisuutta. Lempäälä on muuttovoittokunta, ja
kuntaamme muuttaa paljon lapsiperheitä.
Meidän ei tule hyväksyä palveluiden leikkaamista tai alasajoa
sen kustannuksella, että pahoinvointi kasvaa. Onko meillä varaa
tinkiä sosiaalihuollon palveluista?
Elina Hatakka-Ihanus
Joukkoliikennettä raiteita lisäten?
Työläisjunat ja muuta taustaa
Lempääläisten
työssäkäynti
Tampereella (jota hallitus nyt pitää yhtenä perusteena kuntaliitokselle!) on vanha ilmiö. Monta
vuosikymmentä
työmatkailtiin
varsinkin junalla ja hymyiltiin,
että ”kuuden junalla mennään
töihin, seitsemän junalla toimeen
ja kahdeksan junalla virkaan”.
Lempäälän eli Lempoisten
asema (nykyään Käsityökeskus)
on peräisin 1870-luvulta. Myöhemmin rakennettiin asemarakennuksia tai pelkkiä laitureita
niin, että pysäkkejä tai seisakkeita
olivat Viialan jälkeen peräti yhdeksän: Mattila, Hulaus, Hollo,
Hakkari, Moisio, Vanattara, Kulju, Höytämö ja Sääksjärvi. Tampereen puolella oli kolme pienempää pysähdyspaikkaa ennen
pääasemaa.
Varsinkin työläisjunien matkustajat olivat hyvin järjestelmällisiä.
Jokainen tiesi, mihin vaunuun
oli menossa ja seisoi valmiiksi oikean oven kohdalla, joten
sisäänmeno tapahtui nopeasti.
Vaunussa kullekin oli vakiintunut oma paikka. Aamuisin matka
meni aika torkuksissa, mutta pa-
luumatkalla piisasi juttua ja muutama korttipelikin kerettiin panna
pystyyn. Paras tunnella oli tietysti
viikonlopun viettoon kotiutuessa.
Ennen Lempäälän yhteiskoulua
käytiin oppikoulua Tampereella
tai Toijalassa – paljolti junilla. Ja
tietysti ammattikoulua. Ostosmatkat Tampereelle tehtiin junilla ja
junilla kuljetettiin myös maito. Osa
Lempäälän kesäasunnoista on rakennettu Helsinki-Lempäälä-Tampere-junaliikenteen varaan. Vähävaraisemmat, kuten tehtaantytöt,
saattoivat vuokrata kesäksi vinttikamarin jostain radan ja rannan
lähettyvillä ja tulla suoraan töistä
luonnon helmaan lauantaiehtooksi ja sunnuntaiksi.
Paikallisliikenne loppui 1980-luvulla ja jäljelle jäi vain Lempoisten
aseman pysähdykset.
Tulevaisuutta
Vuorot ovat tällä vuosituhannella ilahduttavasti lisääntyneet –
Lempoisten osalta samalle tasolle
1930–50-lukujen
pysähdysten
kanssa.
Juna ei ole realistinen kulkupeli
kaikille, mutta se voisi olla hyvä
Raideliikenne on ympäristöystävällistä, nopeaa ja toivottavaa. Lähijunien lisääminen vain merkitsee lisäraiteita
ja mahdollisten palautettavien pysäkkien kupeeseen tarvittaisiin lisäksi pysähtymis- ja parkkitilaa. Järjestetty
parkkitilanne, polkupyörätelineistä alkaen olisi muuten paikallaan myös vilkkaimpien bussipysäkkien liepeillä.
Kuva Riitta Mäkinen.
ja nopea yhteys nykyistä useammille. Kun esim. lukion sijaintia on
mietitty – vaihtoehtoinahan ovat
nykyisen korjaaminen, sijoittaminen Piippo-keskukseen tai uusi
rakennus – aseman läheisyyttä on
pidetty tärkeänä.
Paikallisjunaliikenteen
lisää-
minen
edellyttää
lisäraidetta.
31.5.2012 pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmeni, että viranomaiset
kaavailevat peräsi kahta uutta raidetta sekä pysäkkejä Sääksjärvelle,
Kuljuun ja Hakkariin.
Kahden raiteen lisääminen ja
muutaman pysähtymispaikan pa-
lauttaminen Lempäälän omakotialueiden keskelle ei vaan ole ihan
ongelmatonta, vaikka maavarauksia on ylläpidetty. Neuvotteluita
käydessä itsenäinen kunta on varmempi selkänoja kuin hallituspuolueiden epämääräiset vaihtoehdot.
RM
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 11
KESKUSTELUA, ALOITTEITA, PUHEENVUOROJA...
Kuinka monta
edunvalvojaa
kuntalainen tarvitsee?
Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 23.8. olleissa
yleisönosastokirjoituksissa yhteisenä huolena oli
Lempäälän kunnan pysyminen itsenäsenä ja yhteinen näkemys oli, että siten parhaiten turvaamme
lempääldisten palvelut.
Pertti Laine ei ymmärrä kunnallispolitiikan ja valtakunnan politiikan yhteytta, vaan näkee, että kunnan itsenäisyys turvataan kunnassa puolueen sisällä
siitä huolimatta, vaikka samassa ryhmässä toimivat
myös hankkeen kannattajat. On muistettava, että
lainsäädäntövalta Suomessa kuuluu eduskunnalle
ja myös yhteiskunnan verotulojen päätösvalta on
siellä. Kunta ei pysty toimimaan, jos valtiovalta ei
anna sille toimintamahdollisuuksia.
101 kansanedustajaa voi eduskunnassa päättää
niin halutessaan, Lempäälän kunnan liittämisestä
suurkuntaan, esimerkiksi Tampereeseen, Lempäälän kunnan mielipiteestä välittämättä.
Nykinen kuntaministeri Henna Virkkunen ajaa
ponnekkaasti koko Tampereen seutukunnan yhdistämistä. Kunnat ovat antaneet lausuntonsa ja palaute kaikista ympäristökunnista on ollut tyrmäävä
samoin kuin palaute koko kuntakentältä ko. uudistushankkeeseen. Ministeri on kuitenkin tulkinnut
saadun palautteen pääosin myönteiseksi.Toisin sanoen hän kuuntelee vain Tampereen kaupunkia.
Kokoomus on valtakunnan tasolla lähtenyt alamaan voimakkaasti kuntauudistusta, johon myös
voimakkaiden seutukuntien yhdistäminen suurkunnaksi kuuluu.
Olen ymmärtänyt, että vastustusta on ollut myös
Kokoomuksen sisällä, mutta ei sillä ole ollut mitään
vaikutusta ministerin puuhasteluun.
Jos puolue tosissaan ajaa valtakunnan tasolla jotain tavoitetta, asialla on varmasti myös paikalliset
kannattajansa. Eli parhaiten kunnan itsenäisyyden
voi turvata seuraavissa vaaleissa äänestämällä puolueita, jotka sekä valtakunnan tasolla että kunnallistasolla toimivat samaan päämäärään pyrkien.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on muuten niin
paljon aikaa, että ennen niitä pakkoliitospäätös
voidaan tehdä, joten mielipiteen ilmaus suurkuntia
vastaan pitäisi nyt olla ”veret seisauttava”.
Raimo Sirén näkee, ettei kuntaliitosselvityksellä
tehdä liitospäätöstä.
Muodollisesti näin asia onkin, mutta kuntaliitosselvityksessä selvitetään koko hankkeen edut ja haitat
molempien kuntien osalta, tai jos puhutaan useammasta kunnasta, kaikkien kuntien osalta. Liitosselvityksen tuloksien tulkitsijoita ei ole yksin Lempäiilän
kunnanvaltuusto, vaan myös ministeriö, jota Henna
Virkkunen johtaa, käsittelee asian. Johtopäätös voi
olla Lempäälän kuntalaisten edun vastainen, mutta
Tampereen edun mukainen. On helppoa perustella
ja tehdä väkimäärältään suuremman kunnan edun
mukainen päätös. Ilman selvityksiä ja lausuntoja ei
nykylainsäädännön mukaan voi tehdä päätöksiä.
Eri asia kokonaan on, miten lausuntoja ja selvityksiä tulkitaan.
Nimimerkki Provokaattori on oikeilla jäljillä kun
toteaa, että kokoomuksen tarkoituksena on ollut
ajaa tilanne siihen, että löydetään sopivat kriteerit
mallia Henna Virkkunen ja pakko liittää hyvin asiansa hoitaneet naapurit maksamaan Tampereen
kalliita virheitä.
Tuula Petiikoski-Hult selvittää kirjoituksessaan
Lempäälän kunnan valtuuston kielteistä päätöstä
kuntaliitosselvitykseen ja myönteistä päätöstä seudulliseen yhteistyöhön ja seutuhallinnon kehittämiseen. Tässä selvityksessä tulee muuten kiisitellyiksi
kaikki olennaiset kysymykset Tampereen seudun
osalta. Mikäli seutuhallinto halutaan pitää pystyssä,
tulee sille löytyä myös toimintatavat, jotka voimistavat alueen menestymistä ja antavat kunnille myös
omaa liikkumatilaa. Nykyisellään seutuhallinto on
lähinnä kunnallisen demokratian kahlitsija ja puristaa kaikkia seutukunnan kuntia samaan muottiin.
Itse haluaisin teettää selvityksen myös maakuntahallinnon tarpeellisuudesta ja demokraattisuudesta.
Nykyisin sen tehtävät ovat maakuntakaavan laadinta ja maakunnan edunvalvonta. Kuntalaisen
silmin katsottuna voi kysyä, kuinka monta edunvalvojaa kuntalainen tarvitsee?
Kunta sinänsä on jo yksikkö, jolle annetaan mahdollisuus valtion hankkeidenkin suhteen mielipiteen
ilmaisuun. Samaa tekee seutuhallinto, maakuntaliitto ja kuntaliitto, joilla kaikilla on sama maksaja eli
kuntalainen.
Kunnallishallintoon kohdistettu kriittinen tarkastelu tulee kohdistaa myös hallinnon monille tasoille.
Kuntalaisen vaikutusmahdollisuuksien kannalta läheisin ja toimivin taso on ilman muuta oma kunta,
se on riittävän lähellä.
Hannu Kopola
Aluepolitiikka avuksi
Monet kuntatalouden ongelmat
ja sen myötä kuntauudistusvaateet
johtuvat siitä, että Suomi on luopunut aluepolitiikasta.
Kaikkinainen keskittyminen on
kyllä ”luonnollista”. Ilman säätelyä
yritykset keskittyisivät monopoleiksi, varallisuus harvoille, koulutus
sivistyssuvuille. Yhteisen hyvän nimissä Kilpailuvirasto torjuukin monopoleja, sosiaalipolitiikka tasaa
taloudellis-sosiaalisia riskejä ja koulutuspolitiikka sivistyseroja. Jopa
poliisin tehtävä on tasata: röyhkeys
ja väkivalta eivät saa määrätä yksilön oikeuksia. Ne yksittäiset äänet,
jotka ehdottavat, että vahvimpien
etu olisi kaikkien etu, ammutaan
pian alas. Monista kehitysmaista
nähdään, että säätelemätön rikkaus
ynnä rannattomat slummit ei ole kenenkään etu.
Poikkeuksena muuhun yhteiskuntapolitiikkaan, vahvimpien alueiden suosimista väitetään yhteiseksi
eduksi. Useimmat puolueet ajavat
Suomea pääkaupunkiseudulle ja
muutamaan suureen kaupunkiin.
Se merkitsee suunnattomia investointeja yhtäällä ja hyvien rakenteiden hylkäämistä toisaalla.
Pää kallellaan hallituspuolueiden
johtajat pahoittelevat autioituvaa
maaseutua ja neuvovat liittymään
”vahvoiksi peruskunniksi”, käytännössä keskittämään palvelut suurimpaan taajamaan. Hallitus myös
vaatii ympäryskuntia Tampereen
tueksi. Kunnissa vastaava muoti on
kieltää rakentaminen haja-asutusalueella. Sitten päästään kunnissakin pää kallellaan päivittelemään
asutuksen harvuutta, mitä taas pidetään perusteluna esim. tienpidon
huonontamiselle.
Aluepolitiikka takaisin! Erityisopettajat saavat korotettua palkkaa
koulutuspoliittisista syistä; miksei
syrjäseudun opettaja tai lääkäri alueellisen tasaamisen vuoksi?
Tehdaspaikkakunnat, joilta lähtee
iso työnantaja, saavat erityistukea.
Miksei yhtä lailla hitaammin rakennemuutoksista kärsivien seutujen
elinkeinoelämä?
Edes tuhansien neliökilometrien
kokoiset vanhusvoittoiset suurkunnat eivät pärjää, jos alueellista polarisoitumista ei palata torjumaan
aluepolitiikalla.
Riitta Mäkinen
(Aamulehden kuntauudistusmielipidepalstalle mahtumaton)
Tietosuojan käyttö
Olen kirjoittanut aikaisemmin
tietosuojasta ja sen käytöstä viranomaistyössä. Lähinnä puhuin vanhustyön vetäytymisestä tietosuojan
taakse toteuttaessaan kunnan strategioihin kirjattua joustavien palveluiden tavoitetta! Tämä yhtälö kun
ei näin toimi.
Sama tilanne on kaikkien niiden
palveluiden kohdalla, missä tarvitaan useiden eri osapuolten yhteistyötä. Sanotaan, että systeemi on
sitä haavoittuvaisempi mitä useampi osa siinä on!
Arvoksi palvelutyössä on asetettu
asiakaskeskeisyys. Miten se toteutuu käytännössä useiden eri palvelusysteemien keskellä? Puhutaan
lastensuojelusta. Siinä osapuolia
ovat sosiaalityön sisäiset osapuolet,
neuvolat, koulut, poliisi, lääkärit.
Kun tietosuojan käyttöä koroste-
tusti kuntatasolla painotetaan niin,
että eri osapuolet eivät voi siirtää
tietojaan toinen toisensa käyttöön,
on selvä, että asiakaskeskeisyys ei
voi toimia, joustavien palveluiden
tavoite ei voi toteutua ja pääsee
syntymään jatkuvasti näitä kauheita tapahtumia, joista viimeisin on
8-vuotiaan törkeä tappaminen.
Tehkää selväksi tietosuojalain
käyttö ei korostaen sitä, mitä ette
voi tehdä, vaan kertoen sen, miten
joustavastikin asiaa voi toteuttaa. Ja
jos lakia ei voi joustavasti toteuttaa,
eduskunnan tulee tarkistaa tällainen
laki.
Muistaa tulee että viranomaisilla
on työstään vaitiolovelvollisuus ulkopuolisille, mutta yhteistyökumppanit eivät ole ulkopuolisia.
Maikki Hämäläinen-Ylikahri
MEIDÄN LEMPÄÄLÄ
Sivu 12
KESKUSTELUA, ALOITTEITA, PUHEENVUOROJA...
Kyläsihteeriä tarvitaan
Vesilahdessa on toteutettu neljä noin kahden vuoden mittaista kyläsihteerihanketta. Lempäälä on
ollut mukana niistä kahdessa viimeisimmässä. Kyläsihteeri on toiminut kylä- ja muiden yhdistysten tukena. Hän on auttanut yhdistyksiä mm. hankkeiden
toteutuksessa niiden eri vaiheissa, tapahtumien järjestämisessä ja monin muin tavoin. Kyläsihteeri on
toiminut myös Lempäälän ja Vesilahden maaseudun
kehittämisneuvottelukunnan sihteerinä, ja siten ollut
tärkeässä roolissa Lempäälän ja Vesilahden yhteisen
maaseutuohjelman toteutuksessa. Kyläsihteerinä on
koko ajan toiminut alan osaaja Marjukka Lähdekorpi-Ojala Vesilahden Rämsööstä.
Viimeisin kyläsihteerihanke päättyi vappuna, eikä
meillä ole tällä hetkellä kyläsihteeriä. Toiminnan
jatkumista hankkeena on yritetty ratkoa jo vuoden
2012 alusta asti mm. monin palaverein eri tahojen
kanssa. Tämä asia on osoittautunut hyvin haastavaksi useista eri syistä, joihin palaan hieman myöhemmin.
Kyläsihteerin työkenttää ovat aluksi olleet hänen
nimikkeensä mukaisesti kyläyhdistykset tai vastaavat kylien toimijat. Vähitellen toimintaan ovat tulleet
mukaan myös kaava-alueiden asukasyhdistykset
ja monet muut yhdistykset. Tästä laajentuneesta
asiakaskunnasta kertoo se, että viime vuosina kappalemääräisesti suurin hankkeiden ryhmä, joiden
toteutuksessa kyläsihteeri on auttanut, on liittynyt
järvien kunnostukseen. Lempäälässä kyläsihteerin
työn vaikutukset havaitsee Kantri ry:n kautta haettujen Leader-hankkeiden selkeästi kasvaneessa
määrässä viime vuosina. Kasvaneen hankemäärän
myötä Lempäälä on saanut aiempaa paremman
vastineen Leader-toimintaan sijoittamalleen rahoitusosuudelle.
Mikään kehittämisohjelma ei toteudu itsekseen,
vaan se tarvitsee ihmisiä, jotka tekevät työtä sen
toteutumisen eteen. Siksi myös Lempäälän ja Vesilahden maaseutuohjelma tarvitsee kyläsihteeriä
viemään sitä eteenpäin. Kylien ja asukasyhdistysten yhteistyö on saatu hyvään vauhtiin. Nyt on aika
saada mukaan yhteistyöhön myös muita yhdistyksiä
aiempaa laajemmin ja kehittää Lempäälän sekä Vesilahden kuntien ja niiden alueiden yhdistysten yhteistyötä. Yhdistyksillä tulee jatkossa olemaan myös
vahvistuva rooli erilaisten palvelujen tuotannossa,
joten myös tämän sopimuksellisuudeksi kutsutun
asian parissa kyläsihteerille riittää työsarkaa. Myös
kansalaisten osallistuminen on asia, jonka hyväksi
kyläsihteerin panosta tarvitaan.
Paikallinen kehittäminen, kansalaisvaikuttaminen
ja kansalaistoiminta on nähty tärkeäksi asiaksi mm.
Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa ja sitä
tarkentavissa valtakunnallisissa alueiden kehittämistavoitteissa 2011–15. Kyläsihteerin työ tukee vahvasti tällaisten linjausten toteutumista Lempäälässä.
Suuri muuttoliike on asia, joka liittyy nopeasti kasvavaan Lempäälään. Se on haastava asia yhteisöllisyyden syntymiselle. On tärkeää tehdä toimenpiteitä,
jotka edistävät eri tavoin yhteisöllisyyden syntymistä.
Siten ehkäistään ennalta monia ikäviä seurauksia ja
myös myötävaikutetaan entistä vahvempaan yhteen
hiileen puhaltamiseen Lempäälässä. Tässä työssä
tarvitaan kyläsihteerin panosta.
Tähän asti kyläsihteerin työtä on tehty hankkeena.
Hankkeessa tarvitaan yksityistä rahoitusta vähintään
10 % sen kokonaiskustannuksista. Sen hankkiminen
on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Hankkeisiin
liittyvä vanha nyrkkisääntö on, että suppeaan kohderyhmään kohdistuvassa hankkeessa yksityisen
rahoituksen hankkiminen on melko helppoa, koska
kohderyhmäläiset kokevat itse kukin hyötyvänsä
hankkeesta ja puolestaan laajoihin ryhmiin kohdistuvassa hankkeessa, kuten kyläsihteerihanke, yksityisen rahan hankkiminen ei olekaan helppoa, koska
hankkeen hyöty jakautuu niin laajoille ryhmille. Kun
toimitaan hankkeena, osa kyläsihteerin työajasta
menee siten yksityisen rahoituksen hankkimiseen.
Myös hankkeeseen liittyvät hallinnolliset työt vievät
työaikaa kehittämiseltä.
On tärkeä asia, että kyläsihteeritoiminta jatkuu
Lempäälässä ja Vesilahdella mahdollisimman pian.
Jatkumisen tapa voi olla hanke sen edellä todetuista
ongelmakohdista huolimatta tai kuntien yhdessä rahoittama toiminta. Tärkeintä on, että kyläsihteeritoiminta jatkuu tavalla tai toisella, sillä sille on tarve ja
sen tulokset ylittävät siihen sijoitetut panokset.
Heikki Konsala
leader-asiamies
Riitta Halme
Kantri ry.n varapuheenjohtaja
Valitus Herralanvuoren
biovoimalasta
Pirkanmaan luonnosuojelupiiri ry. on valittanut Lempäälän
Lämmön sisaryhtiön Lempäälän
Energian biovoima-hankkeesta.
Valituksen perustana ovat alueen
kaavatilanne sekä piirin olettamat
luontoarvot, muun muassa paikan kallioalue.
Biovoimala sijoittuisi Sarvikkaantien ja moottoritieltä tulevan
Lempäälään keskustaan johtavan rampin väliin. Se louhittaisiin kallion sisään, 3–4 hehtaarin
voimala- ja terminaalialueeksi.
Hanna Karojärvi
vanhustyön
johtajaksi
Lempäälän kunnan palveluksessa
vanhustyön johtajana on aloittanut Hanna Karojärvi. Hän on
alunperin kotoisin Lempäälän
Vanattarasta. Karojärvi on valmistunut Tampereen Yliopiston sosi-
Naapurusto ei tiettävästi hanketta
vastusta. Biovoimalassa tuottettaisiin kaukolämpö kuntakeskuksen kaukolämpöverkkoon.
Samalla saataisiin fossiilipolttoaine maakaasu korvatuksi uusiutuvalla energialla eli hakkeella.
Herralanvuoren kaltaisia kallioalueita on Lempäälässä kymmeniä. Sijoituspaikka on tutkittu parhaaksi kaikista olemassaolevista
vaihtoehdoista.
Luonnonsuojelupiirin
valitus
hidastanee biovoimalan rakenta-
aalipolitiikan laitokselta. Hänellä
on myös fysioterapeutin koulutus.
Hänen yliopistollinen opinnäytetyönsä koski ns. työn mukauttamista vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohdalla.
Karojärvi työskenteli ennen
Lempäälän kuntaa Somerolla
vs. perusturvajohtajana. Hän on
mukana Lempäälän seurakunnan
nuorisotiimissä ja laulaa Pietari &
Kalat -kuorossa.
mista noin vuodella. Lempäälässä ihmetellään, miksi luonnonsuojelupiiri on valittanut juuri
tästä hankkeesta? Miksi piiri haluaa hidastaa ilmastonmuutoksen paikallista torjuntaa? Eihän
luonnonsuojelukaan ole absoluuttista luonnonsuojelua, vaan
menetettävän asian ja voitettavan
asian vertailua. Miksei piiri valita
esimerkiksi maakasun käytöstä
Tampereen kaupungin energiatuotantoon?
Vanhustyö, miksi se
on niin vaikeaa ?
Entisenä vanhustyön johtajana,
nykyisenä työyhteisövalmentajana ja eläkeläisenä minua hirvittää vanhuspalvelulain ympärillä
käytävä kaaosmainen ja epätoivoiseltakin tuntuva keskustelu.
Yksi painottaa sitä toinen painottaa tätä. Ja kuitenkin maa on
täynnä viisaita ihmisiä!
Sotkuisen asian seuraaminen
sivusta tuntuu pahalle siksi, että
vanhustyön kehittäminen on
Lempäälässä pystytty tekemään
niukoilla työntekijäresursseilla,
voimavarana selkeä tietoisuus
työn tavoitteista, tahtotilana asiakkaan hyvä.
On totta, että henkilöstömitoituksella ei taata työn laadullisuutta mutta kuitenkin sen kautta
tuetaan tavoitetta laadukkaiden
palveluiden tuottamisesta. Kokonaisuuteen vaikuttaa johtajuus:
miten työyhteisöt saadaan itse
suunnittelemaan työtään, millaiset arvot työyhteisöjä ohjaavat,
millainen vuorovaikutus kyetään
luomaan työyhteisöissä ja etenkin asiakkaan ja työyhteisön välille ja niin edelleen.
Lempäälän vanhustyö sai
suuren instrumenttinsa Himminkodon vuonna 1988, vanhainkodin, josta muutamien
kehitysvuosien jälkeen muotoutui vanhustyön keskus, mistä
keskitetysti johdetaan sekä laitos- että kotihoitoa. Olennaista oli vuonna 1988 perustettu
vanhustyön sosiaalityöntekijän
virka. Virka oli mystinen, toimenkuvaa ei tunnettu. Lempäälässä
se synnytettiin kotihoidon ja laitoshoidon mutteriksi, tukemaan
kotihoitoa ja torjumaan liian aikaisia laitossijoituksia. Pelkistetty
tarkoitus oli yhdessä asiakkaan
kanssa ja kotikäynnin kautta laatia räätälöity palvelusuunnitelma
eli juuri ne palvelut, joita asiakkaan senhetkinen elämäntilanne
vaati, ei liikaa eikä liian vähän.
Palvelusuunnitelmatavoitteeseen
liitettiin muutostarpeen seuranta.
Tämä Lempäälässä jo vuonna
1988.
Toinen työhön suuresti vaikuttanut muutos tapahtui 1990-luvulla, kun vanhainkodissa esimiehiltä siirrettiin työvuorotaulukkojen
tekeminen työtiimeille eli työn
suunnittelu ja ajoittaminen siirtyivät työntekijöille itselleen. Ammattiliitot suosittelevat työtapaa
nyt valtakunnallisesti. Laitostyössä pärjättiin hyvien toimitilojenkin takia, 0,6 työntekijällä/asukas
jopa niin, että pitkäaikaisyksikköjen työvoimalla voitiin uusien
vastuualuemääritysten
kautta
tukea kotihoitoa, sotainvalidi- ja
veteraanityötä, päivätoimintaa,
omaishoitajatyötä, jaksohoitoa,
synnytettiin muskelkraft-toiminta
kuntosaleille ym.
Kehittämistyön tueksi puollan
lakiin kiintiöitä, sillä muistan,
kuinka vaikeaa oli saada tarvittavaa lisätyövoimaa. Kuntien
budjetit ovat kireitä, niitä rasittavat muun muassa suuret henkilöstömenot. Näin uudet virat pe-
rustetaankin sinne missä laki niin
vaatii. Lakiin kirjattu, vaikkapa
minimivahvuus, on voitto nykyiseen tilanteeseen nähden. On
huomattava, että työtä kehittämällä ja johtajuutta muuttamalla
voidaan työtä tehdä laadullisesti
vain tiettyyn rajaan saakka, kyllä
tilanteet vaativat jossain vaiheessa lisätyövoimaa.
Kotihoito palelee tällä hetkellä. Kuitenkin on tulevaisuuden
ydinkysymys, miten kotihoidossa
selvitään.
Kotihoito tai kotipalvelu, mitä
sanaa mieluummin käyttäisin,
tarvitsee ei vain palkattua työvoimaa vaan myös tuekseen
ennalta ehkäisevää toimintaa ja
ikäihmisten omaa aktiivisuutta.
Olen puhunut vertaisohjaajatoiminnan laaja-alaisesta kehittämisestä. Lempäälässä toimii
liikuntapuolella erinomaista työtä tekevä vertaisohjaajajoukko.
Mutta se ei riitä.
Kunta on antanut meille ikäihmisille toimitilaksi Lempostuvan,
mistä kunnalle suuri kiitos. Tässä
tilassa voisi toimia laaja-alainen
ikäihmisten itsenä vetämä kerhotoiminta, ystäväpiirit, käsityöpiirit, lauluryhmät, monenlaiset
kädentaidon piirit ynnä muu.
Toiminta vaatii kuitenkin organisoinnin. Vaikka vertaisohjaajana
toimisikin ikäihminen, palkatta ja
palkkiotta, pitää kunnan taholta
olla määritettynä yksi viran- tai
toimenhaltija, jonka tehtäväkuvaan vertaisohjaajien (ei siis vain
liikuntavertaisohjaajien) tukitoiminta on liitetty.
Vertaisohjaajat tarvitsevat tukea työssään, koulutusta, työnohjausta, keskusteluhetkiä esiin
nousseista ryhmätilanteista, ryhmässä toimiminenhan ei aina ole
helppoa. He tarvitsevat koulutusta ryhmien vetämiseen ja he
tarvitsevat tukea siinä, ovatko
ohjauksessaan oikeilla linjoilla.
Tämä kaikki sataa jyviä kunnan
laariin!
Kunta on jäykkä liikuteltava.
Tuntuu, että kaikilla työntekijöillä on niin työntäyteiset työkuvat, että mitään uutta niihin ei
mahdu. Ohjeeni kaikelle uudelle
on aina ollut: kilon jauhopussiin
mahtuu tasan yksi kilo jauhoja.
Jos pussiin pitää saada uusia
jauhoja, on vanhoja jauhoja laskettava ulos saman verran. Niin
se on toimenkuvissakin. Näin toimen uutta virkaa ei aina tarvita.
Siis: laadukkaan vanhustyön
turvaksi joustavat työsuunnittelumahdollisuudet ja henkilöstökiintiöt sekä laitos- että kotihoitoon.
Tämän lisäksi vertaisohjaajatoiminta torpedoksi ennenaikaisiin
palveluihin joutumista vastaan.
Miksi se on niin vaikeaa?
Maikki Hämäläinen-Ylikahri
vanhustyön johtaja emerita
sosiaalineuvos