Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

Merimieskirkko Sjömanskyrkan
1/2014
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
Kutsumusammattina sotilaspappeus s.10
Viking Grace ett år i trafik s.30
Erkki Liikanen:
Merimieskirkkoa kannattaa tukea
Hopeinen kaulariipus
Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii
kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle.
Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 38 olevalla tilauskupongilla.
Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä
maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013
Kaikki parit
45,-
Kengissä Merimieskirkon logo!
Perus-Reino lämmittää ja pitää
varpaat turvassa. Pehmeä
kumipohja tasoittaa tallausta.
Kudottu ruutukuosipäällinen,
varressa piilovenyke. Tilava
Reino-lesti.
2
Reino, ruskea
koot: 39–46
Avo-Reinot niille, jotka mieluiten suijauttavat tossut jalkaan suoraan
takaviistosta ja harrastavat myös "hiihtokävelyä".
3
Avo-Reino,
ruskea koot: 39–46
2
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
4
Avo-Reino,
musta
koot: 34–43
Tilauslomake sivulla 38.
Paavo Tukkimäki.
Kuljetusliike R. Tarkkosen rekkamies Janne Kostian hakemassa kuormaa ns. superrekalla Helsingin Viikin puhdistamolta. Hän on jo kuukausia pyöritellyt pääkaupunkiseudun liikenteessä yhdistelmää, joka lasteineen painaa 76
tonnia, sallitun uuden maksimin. Superrekoista on etua,
mutta kolikolla on aina kaksi puolta.
M
erimieskirkko-lehti, joka aikaisemmin
tuli tunnetuksi nimellä Merimiehen
ystävä, on yksi Suomen vanhimmista yhtäjaksoisesti ilmestyneistä aikakauslehdistä.
Jo se on syy, miksi lehdestämme kannattaa pitää kiinni.
Parempi syy ovat lehden lukijat: yhdistyksemme jäsenet ja lehden muut tilaajat. Lehdellämme on oma paikkansa merenkulun,
ulkosuomalaisuuden, ammattiautoilun, kotimaan kansainvälisen työn, tukityön jne.
kertojana ja esille nostajana. Merimieskirkko
haluaa tarjota mielekästä ja niin itsensä kuin
lukijoittensa näköistä luettavaa. Palautteen
mukaan lehdestä on pidetty.
Tunnettua on, että Suomen Merimieskirkon taloustilanne ei tällä hetkellä ole kiitettävä. Tilanne vaatii tekemään leikkauksia ja säästöjä merimieskirkkotyön kaikilta
osa-alueilta yhdessä tuloksen parantamisen kanssa.
Tähän saakka kuusi kertaa 36-sivuisena
ilmestynyt Merimieskirkko-lehti tulee tästä
vuodesta lähtien ulos neljä kertaa vuodessa, mutta aina vähintään 40-sivuisena. Samalla lehden taitto siirtyy nyt Vammalan
Kirjapaino / Miktor Oy:lle.
Kun kevään 2014 aikana kaikki ulkomaankirkkomme saavat pääsivustomme
mukaiset kotisivut, uudistuu samalla netissä oleva Merimieskirkko-lehti. Lehden nettiversioon tulee entistä enemmän lukemista ja sitä päivitetään myös ilmestymiskertojen välillä.
Ja jotta lukijat ja tukijat pysyisivät ajan
tasalla, aloitamme kevään aikana uutiskirjepalvelun, jolla kerromme muutaman
kerran vuodessa yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Uutiskirjeen saaminen edellyttää sähköpostiosoitetta ja liittymistä
postituslistalle, mikä käy helpoiten osoitteen merimieskirkko.fi aloitussivulla.
Pidetään kiinni yhteisestä asiastamme.
Marko Toljamo
[email protected]
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
Puolustusvoimat.
12
Viking Line.
30,-
1
Lukemista
toimittajalta
Nyt nettipuodista
30
10
Viking Linen uusin laiva M/S Viking Grace on risteillyt Itämerellä vuoden ajan. Alus on Itämeren risteilijöistä tuorein ja se on varustamoin mukaan nostanut alueen risteilyelämykset uudelle tasoille. Alus on herättänyt paljon
Merivoimien uuden kenttärovastin Timo Wariksen elämässä pysyvää on ollut
kiinnostusta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Lue
muutos. Kokemuksistaan oppineena hän tietää kuuntelemisen tärkeyden.
toimittaja Thure Malmbergin ruotsinkielinen reportaasi
laivalta sivulta 30. Artikkeli julkaistaan suomeksi nettileh- ”Teema läsnäolosta ja rinnalla kulkemisesta yhdistää sekä Merimieskirkkoa että
merivoimien kirkollista työtä.” Kuvassa Waris pitämässä messua Kyläjärvellä.
dessämme. Kuvassa aluksen sun deck eli aurinkokansi.
sisältö
2Toimittajalta
4 Pääkirjoitus. Ledare
16 Unterelben mihistö Hampurin
merimieskirkolla
29Kristina Cruises utan egna
fartyg
17 Meripelastusnumero vaihtui
30Viking Grace ett år i trafik
18Kirkkolaiva
32Merimieskirkkouutisia
19 Meritaide. Sarjakuva
34Kirjailijoiden kotimuseossa
21Merimiesilta Vuosaaressa
35Merikohtaloita
22Merimieskirkkouutisia
36Perhepiiri
24Lontoon palveluvastaava
Mervi Mattila unelmatyössä
39Yhteystiedot. Kontakt uppgifter
5 Hartaus. Pilapiirros
6 Viiden euron kampanja
9 Miinalaiva Pohjanmaa telakalla
10 Merivoimien uusi kenttärovasti
Timo Waris uskoo
kuuntelemiseen
12 Superrekat tulevat
14 Hyvän tuulen tori
26Kirjat. Elokuvat. Museot
15Kolumni
28I kyrkans skepp
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
1/2014
132. vuosikerta / 132:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Karjalainen Jarmo, Lehmuskallio
Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti,
Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne,
Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 37 Se på s. 37.
Vuosikertahinta 4 numeroa /
Prenumerationspris 4 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 50 €
40Elämän merellä
EU-maihin/till EU länder: 50 €
Muihin maihin/till andra länder: 55 €
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
10,00 € + pst.
Taitto / Layout: Mari Kivi
Paino / Tryckeri: Miktor
Kansi / Pärm: Pääjohtaja Erkki Liikanen
Kuva Suomen Pankki
Aineisto- ja ilmestymispäivät: 2014
Nro 2: 23.4. / 23.5. Nro 3: 15.8. / 15.9.
Nro 4: 6.11. / 8.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. MahMerimieskirkko
1/2014
Sjömanskyrkan
dollinen
palkkio maksetaan
julkaisemisen / lehden 3
ilmestymisen jälkeen.
pääkirjoitus / ledare
pääsihteeri
generalsekreterare
Asenteella
Aika etsiä
K
ylväkää
oikeudenmukaisuutta,
korjatkaa uskollisuutta!
Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Nyt on aika etsiä minua,
Herraa,
minä tulen varmasti
ja annan teille siunauksen
sateen.
leva korva ja kielitaito ovat sellaista
tarvitsevalle hädän hetkellä suuri asia.
Business-kielellä sanottuna: strategioita ja toiminta-ajatuksen kirkastamista
pitää tehdä tekemästä päästyäänkin.
Ei ehkä siksi, että niitä ei olisi tai ne
olisivat epäselviä, mutta Merimieskirkon piiriin – työhön, vapaaehtoisiksi
ja käyttäjiksi – tulee jatkuvasti uusia
ihmisiä, joiden jokaisen on itse huomattava, että kahvikupin ääressä niitä
näitä keskustellessa onkin kysymys
enemmästä ja syvemmästä.
Mielenkiinnolla odotan alkaneen
vuoden päättymistä, jonka jälkeen
näemme, millaisia sanoituksia TT Kari
Latvuksen vetämä työ Merimieskirkon ydinteemojen tarkastelusta nyt
tuottaa.
Kaiken käytännön elämisen keskellä
Merimieskirkon tehtävä on myös olla
ihmisten käytettävissä, kun tulee hetkiä, joissa ihminen kohtaa sen, josta
täsmällistä tietoa ei ole ja joka koskee
jokaista. Sellaisia asioita ovat muiden
muassa Jumala ja kuolema.
Marko Toljamo
J
os asenne on oikea, menee toimintakin oikein.
Tekemiset merimieskirkoissa ovat
erittäin käytännöllisiä, arjen asioita.
Niitä Merimieskirkon piirissä olevien
ihmisten asiat enimmäkseen ovat. Ne
täyttävät henkilöstön ja vapaaehtoisten päivät.
On hyvä aika ajoin muistuttaa
itseään siitä, että näitä tehdessä ei
vain nostella tiiliä, vaan rakennetaan
katedraalia. On hyvä ymmärtää, että
Merimieskirkon olemassaolo palvelee
kaiken arkisen yhdessä olemisen ja
tekemisen lisäksi myös vastaavaa tarkoitusta kuin palokunnan tai sairaalan
– kaikki ovat tyytyväisiä, kun niitä ei
tarvita, mutta kun tarvitsee, sellaisen
olemassaolo on aivan välttämätöntä.
Siksi henkilöstön koulutusosaamisessa
pitää olla kriisien sekä henkisten ja
hengellisten asioiden käsittelyvalmius,
siksi pitää olla sosiaalialan ja sielunhoidon ammatti-ihmisiä. Siksi pitää
olla toimipisteiden verkosto. Opastus,
suihku, ateria, hätämajoitus, kuunte-
hartaus
Sakari Lehmuskallio
Hoos. 10:12
(evl.fi)
Rätt attityd
M
ed rätt attityd fungerar också verksamheten.
Göromålen i sjömanskyrkorna är mycket praktiska, vardagssysslor. De är saker som människorna
i Sjömanskyrkan för det mesta håller
på med. De fyller dagarna för personalen och de frivilliga krafterna.
Det är bra om man då och då påminner sig själv om, att man inte i det
arbetet bara lyfter tegelstenar, utan
man bygger en katedral. Det är bra
att förstå, att Sjömanskyrkan finns till
för att tjäna all slags vardaglig samvaro och verksamhet och dessutom
motsvara sitt ändamål, som brandkåren och sjukhuset – alla är nöjda
med att de inte behövs, men då de
4
behövs, är det absolut nödvändigt att
de finns. Därför måste personalens
utbildningsnivå och kunnighet ha beredskap för att bemöta psykiska och
andliga frågor, därför bör det finnas
yrkeskunnigt folk från socialtjänst och
själavård. Därför måste det finnas ett
nätverk av arbetsenheter. Gudstjänst,
dusch, en måltid, tillfällig inkvartering,
ett lyssnande öra och språkkunskap
är en stor sak för sådana som behöver
hjälp i nödens stund.
Sagt på business-språk: strategier
och att klargöra verksamhetstanken
bör göras grundligt. Kanske inte
därför att de inte skulle finnas eller
att de är oklara, men till Sjömanskyrkans krets – arbete som frivilliga eller
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
besökare – kommer det ständigt
nya människor, som själva bör lägga
märke till, att det i samtal om ditt och
datt vid en kopp kaffe, är fråga om
någonting mera och djupare.
Med intresse väntar jag på slutet
av innevarande år, då vi ser vilka
texter det av teol.dr. Kari Latvus ledda
arbetet om studiet av Sjömanskyrkans
kärnteman nu har åstadkommit.
Mitt i allt det praktiska livet är Sjömanskyrkans uppgift också att stå till
människors förfogande, då det kommer stunder, då en människa möter
det om vilket det inte finns någon
bestämd kunskap, och som angår var
och en. Sådana frågor är bland andra
Gud och döden.
Uudenvuoden ensi päivinä
kohtasin Henrik Herman
Jansson’in Riikasta. Hän
kertoi, että suuri rautainen
laiva, jolla oli tehtävä matka
Singaporesta itäänpäin,
Kiinan meressä joutui
haaksirikkoon, ja hylky kun
oli jätetty, täytyi miehistön
avonaisissa venheissä
palata lähtöpaikkaansa,
jonne parin viikon perästä
onnellisesti saapuivatkin.
S:sta sai hän laivan NewYorkiin ja, tänne päästyänsä,
kauan kaivatut kirjeensä.
Merimiehen Ystävä 2/1889
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
5
Suomen pankki
Pidetään kirkon ovet
auki vitosella kuussa!
Jo viidellä eurolla kuukaudessa saamme pidettyä
merimieskirkkojen palvelut yllä, kun tuki on
säännöllistä ja tukijoita paljon.
M
erimieskirkko on suomalaisten yhteinen olohuone
Euroopan suurkaupungeissa ja kansainvälisen
työn keskus kotimaassa. Kaikkialla merimieskirkko on kodikas paikka, jonne
on helppo tulla ja jossa jokainen saa olla
oma itsensä. Se on paitsi ainutlaatuinen
paikka myös välittävä yhteisö.
Euroopassa pitkään jatkunut talouden
matalasuhdanne vaikuttaa myös merimieskirkkojen toimintaan. Kulut nousevat vuosi vuodelta, mutta tulot eivät kasva samassa suhteessa. Tästä aiheutunut
kuilu on nyt kurottava kiinni.
Kuilu ei ole vielä liian leveä, sillä sillan saa rakennettua vitosella kuukaudessa. Totta. Jos jokainen kävijä lahjoittaisi kerran kuukaudessa yhden ylimääräisen vitosen merimieskirkolle, olisi yhdistyksen talous turvattu. Pienelläkin
summalla saa siis ihmeitä aikaan, kun
tuki on säännöllistä ja tukijoita paljon.
Marko Toljamo
Tukeminen on helppoa
Jos jokainen kävijä lahjoittaisi kerran
kuukaudessa yhden ylimääräisen vitosen
merimieskirkolle, olisi yhdistyksen talous
turvattu.
6
Ystävällinen vastaanotto kirkolla on paitsi työntekijöiden myös vuosivapaaehtoisten ansiota. He vastaavat siitä, että
kirkon ovet pysyvät auki, tarjolla on tuoretta kahvia ja sauna lämpenee ajallaan.
Lahjoittajana olet mukana rahoittamassa mm. näiden assistenttien työpanosta.
Merimieskirkko tukee ja edistää merenkulkijoiden ja ulkomailla olevien suomalaisten hyvinvointia mm. tarjoamalla hätämajoitusta, keskusteluapua, tapaamisia vanhuksille ja sairaille sekä järjestää kerhotoimintaa nuorille. Kotimaassa palvelemme ulkomaisia merenkulkijoita mutta myös paikkakuntalaisia
ja raskaan liikenteen kuljettajia jne.
Yhdistyksenä taloutemme perustuu
pitkälti yksityisten ihmisten ja yhteisöjen tukeen ja lahjoituksiin. Noin puolet
rahoituksestamme kerätään omarahoituksena, kuten palveluiden ja tuotteiden
myynnillä. Tästä saatu tuotto ei kuiten-
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
kaan riitä kaikkien kustannusten kattamiseen. Siksi säännöllinen tuki on tärkeää, jotta pystymme jatkossakin palvelemaan merimieskirkoilla kävijöitä.
Kävijät tietävät kirkon arvon
Monet kirkolla kävijät ovat jo alkaneet
kuukausilahjoittajaksi esimerkiksi Lontoossa, jossa eurojen sijaan kerätään puntia. Ilahduttavaa on, että kirkon käyttäjät itse ovat havahtuneet pitämään kirkkoansa pystyssä.
– Muutin vuonna 1958 sisäköksi Skotlantiin, mutta kylmä ja raaka meri-ilma
ajoi minut Lontooseen jo seuraavana
vuonna. Heti Lontooseen muutettuani
löysin tieni merimieskirkolle, josta Skotlannissa asuva suomalainen rouva Scott
oli kertonut minulle mukavia asioita. Ja
oikeassa rouva Scott olikin: kirkko on
kodikas paikka, jonne on aina kiva tulla! kertoo Kaisu Balatoni.
– Olen tavannut käydä kirkossa aina.
Kotiväkenikin toivoi, että kirkkopolkuni ei pääsisi ruohottumaan maailmalla.
Kirkko on merkinnyt minulle eri elämänvaiheissa eri asioita, mutta nykyään
osallistun jumalanpalveluksiin sekä seniori- ja taideryhmien toimintaan. Joulumyyjäisissä olen ollut vapaaehtoisena
melkein 50 vuonna.
Kun haluaa kohdistaa tukensa jollekin
ulkomaan kirkollemme, saa siihen selkeimmät ohjeet suoraan kyseisestä kirkolta ja sen nettisivuilta.

”Merimieskirkon toimintatavat ovat laajentuneet ja monipuolistuneet kehityksen
mukana. Tämä osoittaa, että merimieskirkko uudistuu kyetäkseen hoitamaan
kohtaamistehtävänsä uusissa olosuhteissa”, kehuu pääjohtaja Erkki Liikanen.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
7
Miinalaiva Pohjanmaa
päätti purjehduksensa
Anna Hälli
S
Kaisu Balatoni muutti vuonna 1959 Lontooseen, ja löysi tiensä merimieskirkolle. Kirkko on merkinnyt hänelle eri elämänvaiheissa eri asioita.
”Kirkolle on ollut aina mukava tulla!”
suuntautuu ulkomaalaisiin merimiehiin
ekumeenisessa hengessä.
– Tämän laajuinen toiminta ei ole mahMerimieskirkko on jättänyt jälkensä
myös Suomen pankin pääjohtaja Erkki dollista vain palkatulla henkilökunnalLiikasen sydämeen.
la, vaan siihen tarvitaan paljon vapaaeh– Suomi tuli EU:n jäseneksi vuonna toistyötä. On hienoa, että Merimieskirk1995. 1990-luku merkitsi samalla suurta ko on kyennyt rekrytoimaan niin monia
suomalaisten asiantuntijoiden muuttoa vapaaehtoisia.
perheineen Brysseliin ja Belgiaan. Siellä
Hän tietää, että toiminnan rahoitus on
toimi Suomi-seura, mutta mitään yhteis- suuren ponnistuksen takana.
– Toivokaamme, että Merimieskirkko
tä tilaa ei ollut. Tuossa tilanteessa Antwerpenin merimieskirkosta muodostui voi vahvistaa rahoituspohjaansa laajan
meille tärkeä paikka, jossa sai kokea ja toimintansa tueksi.
tuntea pienen palasen kotimaata.
Liikanen toimi 1990-luvun alussa Suo- Tuki haluamaansa
kohteeseen
men EU-suurlähettiläänä.
– Nyt merimieskirkolla on nykyaikai- Kuukausilahjoituksen voi luonnollisesti
set tilat aivan EU-korttelien tuntumassa. tehdä myös kerran tai pari vuodessa. EsiBrysseliläiset ystävät ovat kertoneet, et- merkkinä mainittakoon vaikka rouva
tä se on säilyttänyt täysin paikkansa ul- Turusta, joka lahjoittaa ylimääräisen 60
kosuomalaisten kohtaamispaikkana.
euroa vuosittain sekä herra Helsingistä,
Ihmisten liikkuminen ja muuttaminen joka on aloittanut viidenkympin villimaasta toiseen tulee vain lisääntymään. tyksen. Hän nimittäin lahjoittaa MeriYhteisen kohtaamisen tarve lisääntyy, mieskirkon rahankeräystilille ylimääräikun eletään poissa kotimaasta. Siinä sen 50 euroa kaksi kertaa vuodessa.
työssä merimieskirkoilla tulee säilySuomessa lahjoituksen voi tehdä myös
soittamalla numeroon 0600 1 2606. Pumään tärkeä tehtävä.
Liikanen sanoo yllättyneensä Meri- helu maksaa 10,26 euroa + pvm. Tukea
mieskirkon toiminnan laajuudesta ja mo- voi niin ikään lähettämällä maksullisen
tekstiviestin, joka lähetetään aina numenista toimipisteistä.
– En tiennyt kaikkea esimerkiksi Suo- roon 16588.
Tuen voi kohdistaa joko merimieskirkmessa tapahtuvasta toiminnasta, joka
Rahoitus vaatii ponnisteluja
8
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
kotyölle yleensä tai haluamansa toimipaikan hyväksi. Esimerkiksi 10 euron
tuki merimieskirkkotyölle lähetetään
seuraavasti: kirjoita viestiksi 10E TUKI
ja lähetä se numeroon 16588.
Jos tuki kohdennetaan vaikkapa Haminan merimieskirkolle, lähetetään viesti
10E HAMINA numeroon 16588. Vaihtoehtona on myös viiden ja 20 euron tekstiviestilahjoitus. Esimerkiksi viiden euron
tukiviesti Kemin merimieskirkolle lähetetään muodossa: 5E KEMI tai 20 euron
viesti Turkuun muodossa: 20E TURKU.
Muut kohteet ovat: KEMI, KOKKOLA,
OULU, RAAHE, RAUMA ja VUOSAARI, joihin niin ikään voi lähettää viiden,
10 tai 20 euron lahjoitusviestin edellä kuvatulla tavalla.
Jos tilillepano tai puhelinlahjoittaminen ei tunnu mielekkäältä, voi vitosen
vipata halutessaan merimieskirkon kahvion lahjoituslippaaseen. Pienellä summalla saa todellakin ihmeitä aikaan, kun
tukijoita paljon.
uomen laivaston lippulaivana sekä koululaivana palvellut miinalaiva Pohjanmaa (runkonumero
01) on päättänyt pitkän purjehduksensa. Uskollisesti 35 vuoden ajan ja
lukuisten eri päälliköiden komennuksessa palvellut sotalaiva on hiljattain poistunut merivoimien operatiivisesta kalustosta. Seuraavaksi alusta odottaa todennäköisesti telakointi Suomenlinnaan, jonne se jäänee pysyvästi museolaivaksi.
Pohjanmaa tuli tunnetuksi vuotuisista
kaukomaille suuntautuneista koulutuspurjehduksistaan. 78-metrinen alus pystyi näillä matkoilla majoittamaan jopa 120
merisotilasta. 2140 kW:n konetehollaan
Pohjanmaa saavutti liki 19 solmun nopeuden, ja toimintasäde venyi jopa 3500 mpk:n saakka.
Miinalaiva Pohjanmaata modernisoitiin aika ajoin sekä aseistuksen että navigaatio- ja tutkajärjestelmien osalta vas-
taamaan alati kehittyviä vaatimuksia.
Miinoitusjärjestelmänsä puolesta jäissäkulkukelpoinen alus edusti viimeisinä
vuosina lähes täysautomaattisella laskutekniikallaan alansa huippua.
Pohjanmaa luovutettiin merivoimille
8. päivä kesäkuuta vuonna 1979, ja aluksen kunniakas nimi periytyy Pohjanmaa-luokan saaristolaivastosta aina
1770-luvulta asti. Aluksella toimi vuosien saatossa pitkälti toistakymmentä
päällikköä, joista viimeisenä komentajakapteeni Mika Raunu. Hän johti myös
paljon julkisuutta saanutta Pohjanmaan
Atalanta-operaatiota Intian valtamerellä
vuoden 2011 keväällä.
Pohjanmaa kävi läpi teknisiä uudistuksia ennen vaativaa Adeninlahden
operaatiota. Laiva kuului EU:n merelliseen taisteluosastoon 1.2.–30.4.2011. Paikalle päästyään Pohjanmaa suojasi Somaliaan suuntautuneita avustuskulje-
tuksia sekä Intian valtameren muuta meriliikennettä saattamalla aluksia merirosvojen suosimalla alueella. Alus suoritti rauhanomaisia tarkastuksia ja tuhosi yhden merirosvojen käyttämän
apualuksen pidättäen myös 18 merirosvoa määräajaksi.
Operatiivisesti Pohjanmaan osin voimakasta kritiikkiäkin herättänyttä kaukomatkaa pidettiin asiantuntijatahoilla
yleisesti onnistuneena. Tästä monikansallisesta tehtävästä suoriuduttuaan miinalaiva Pohjanmaasta tuli kauimpana
kotimaasta milloinkaan sotilaallisiin toimiin osallistunut suomalainen merisotilasyksikkö.
(Lähteinä mm. Leijonalippu merellä,
Visa Auvinen 1983, Navigator 3/2012)
Teksti Mikko Laitinen
Miinalaiva Pohjanmaa laiturissa
Helsingin Etelärannassa 2011,
jolloin alushenkilökunta sai merenkulun turvallisuuspalkinnon.
Kuva Marko Toljamo.
Marko Toljamo
Keräysluvan alainen rahankeräystili on: FI91
1745 3000 0222 79 NDEAFIHH. Saaja: Suomen Merimieskirkko.
Keräysluvat: 2020/2012/3776, Poliisihallituksen päätös 7.12.2012 sekä ÅLR 2013/7376,
Ålands lanskapsregering, 3.9.2013.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
9
Rakennemuutokset
suuri henkinen haaste
Merivoimien uusi kenttärovasti Timo Waris
jakaa välittämisen sanomaa
Suomen merivoimat sai viime vuoden lokakuussa uuden kenttärovastin. Timo Waris on mies,
jolle elämässä pysyvää on ollut muutos ja joka mieluummin kuuntelee kuin vain kuulee.
Varsin teknisessä aselajissa palveleva Waris haluaa korostaa inhimillistä tekijää.
N
ykyisin raisiolainen, mutta
elämässään kymmeniä
muuttoja kokenut Timo Waris haluaa olla mieluummin
helposti lähestyttävä kuin etäinen, harmaa eminenssi.
– Pyrin olemaan sosiaalinen ja hakemaan kontaktia ihmisiin. Olen kuuntelija, mutta en passiivinen sellainen, kiteytyy Wariksen toimintafilosofian ydin.
Monipuolisesti kirkollisissa tehtävissä
urallaan kouliintunut Waris on toiminut
merivoimien kenttärovastina vasta nelisen kuukautta, ja uudessa työpaikassa
Turun Heikkilässä on oppimista merestä, laivoista ja tietenkin ihmisistä.
– Meillä on tällä hetkellä merivoimien
organisaatiossa kaksi vakinaista ja kolme osa-aikaista sotilaspappia, Waris kertoo.
– Virassa olevia kirkollisen työn sotilashenkilöitä on tällä hetkellä puolustusvoimissa kaikkiaan 27, ja lisäksi osa-aikaisia on 15.
Merivoimien osuus kokonaisuudesta
on siis verraten pieni.
Timo Wariksen ura sotilaspappina alkoi osa-aikaisena vuonna 1997. Hänet
vakinaistettiin kaksi vuotta myöhemmin
Sodankylän jääkäriprikaatiin. Sitä seurasivat kansainväliset rauhanturvatehtävät Libanonissa ja Kosovossa ennen
paluuta takaisin kotimaan joukko-osastoihin. Siviilipuolella Wariksella oli ennen näitä pestejä kokemusta mm. kirkon
nuorisotyöstä.
– Sotilaspappeus sinänsä on minulle
kutsumusammatti. Jo opiskelujeni alkuvuosina kävi selväksi, että haluan nimenomaan sotilaspapiksi, aikoinaan sissi-RUK:n suorittanut Waris toteaa.
ehkä kilometreissä verraten lyhyt, mutta voi olla henkisesti hyvinkin pitkä, kiteyttää Waris työympäristössään aistiman ilmapiirin.
Merivoimien rannikkotykistön linnakkeet on nykystrategian mukaisesti kaikki suljettu, ja sillä on laajasti vaikutusta
kokonaiseen saaristokulttuuriin.
– Tämä rakennemuutos kaikkiaan on
suuri haaste merivoimille, ja sotilaspappina päätehtäväni onkin olla näiden perheiden rinnalla ja tukena. Työhyvinvoinnin kysymykset nousevat tässä keskeisellä tavalla esille, Waris sanoo. Hän toimii nimettynä päätukihenkilönä tässä
henkilöstömuutoksessa.
Sotilaselämä sinänsä vaatii rutkasti
joustamisen ja sopeutumisen taitoja mitä erilaisimpiin olosuhteisiin ja paikkoihin. Merivoimien joukko-osastot ovat
kuitenkin sijoittuneet suhteellisen tiiviisMerivoimien kenttärovasti Timo Warikselle
elämässä pysyvää on ollut muutos. Koketi eteläiselle rannikkoalueelle. Toisaalta
muksistaan oppineena hän tietää kuunteleetenkin alushenkilöstön työolosuhteet
misen tärkeyden. Kuva: puolustusvoimat.
erittäin tiiviissä ja suljetussa yhteisössä
asettavat omat haasteensa sosiaaliseen
elämään. Samalla korostuu työn ulkoHaasteena muutokset
puolisen elämän asettuminen uomiinsa
Waris siirtyi merivoimiin tilanteessa, jos- toiveiden mukaisesti.
sa aselaji käy läpi merkittävää organisaatiouudistusta esikunnan siirryttyä hil- Kokemukset opettavat
jattain pääkaupunkiseudulta Turkuun. Meri ja merenkulku elementteinä eivät
Samalla koko puolustusvoimia valmis- ole ennestään Warikselle kovin tuttuja.
tetaan suureen rakennemuutokseen jo Uuden omaksumista helpottanee se, etvuonna 2015. Nämä muutokset eivät voi tä Waris on varsin sopeutuvainen luonolla kuulumatta myös Wariksen uuteen teeltaan. Hän kertoo muuttaneensa elätoimenkuvaan.
mänsä aikana jo 50 kertaa, mikä on ai– Muutokset eivät luonnollisesti käy kamoinen saavutus!
kivuttomasti. Eniten ne kohdistuvat tieKokemukset niin kansainvälisiltä kentysti perheisiin, joita asia koskee. Muu- tiltä kuin kotimaan eri kolkista ovat
ton ohella huolettaa oman työpaikan py- avanneet silmät näkemään, missä kessyvyys. Matka Helsingistä Turkuun on kustelijan ja kuuntelijan paikka on auki.
Timo Waris jakamassa ehtoollista kenttämessussa Kyläjärvellä. Kuva: puolustusvoimat.
– Sen ohella, mitä organisaatiouudistukset vaativat, pyrin olemaan aluksilla
ja merellä laivastohenkilökunnan tukena
niin paljon kun vain suinkin mahdollista. Ymmärrys laivastoelämään syntyy
vain oman kokemisen kautta. Seuraavan
parin vuoden tavoite on päästä sisälle siihen, mitä laivoilla tapahtuu ja millaista
laivaelämä todella on.
Läsnäolo yhdistää
– Yksi Merimieskirkon entisistä laivakuraattoreista, Kati Pitkänen, aloittaa
Merisotakoululla osa-aikaisena sotilaspappina, Waris lisää.
– Ajattelen vahvasti niin, että teema
läsnäolosta ja rinnalla kulkemisesta yhdistää sekä Merimieskirkkoa että merivoimien kirkollista työtä. Ihmisten jaksamisesta ja psyykkisestä sekä eettisestä toimintakyvystä huolehtiminen ovat
yhtä lailla tärkeitä teemoja.
– Kaiken kaikkiaan näen sotilaspapin
roolin olevan ihmisten keskellä olemista
niin laivoilla kuin muuallakin, missä ihmiset milloinkin ovat. Ennen joulua osallistuin Turun seudulla yli 20 eri tilaisuuteen. Se kertoo osaltaan, minkälaisella intensiteetillä sotilaspappikin työtään tekee,
Waris huomauttaa osuvasti.
Tulee väistämättä mieleen, että Timo Waris toimii eräänlaisena sotalaivaston kuraattorina, jos tehtäviin hakee vertailukohtaa Merimieskirkon työstä. Vertaus
sopii Warikselle hyvin, koska hän lisäisi mielellään yhteistyötä merimieskirkkojen kanssa myös käytännön tasolla.
– Merimieskirkko on minulle hyvinkin tuttu. Kävin ensimmäisen kerran
Hampurin merimieskirkolla varmaan jo Kuuntelijaa tarvitaan
80-luvulla. Etenkin Turun merimieskir- Waris kertoo olevansa toimintatavaltaan
kon kanssa haluaisin rakentaa suhteita, aktiivinen ja osallistuva sekä ulospäinsillä meillä voisi olla paljonkin jaettavaa suuntautunut, mistä kertoo osaltaan hätoiminnassamme. Olinkin vastikään pää- nen laaja-alainen kontaktipiirinsä sosiesikunnan kenttärovasti Seppo Ahosen aalisessa mediassa.
– Otan mieluummin aktiivisesti konkanssa laivakuraattorien 30-vuotisjuhlassa Helsingin Vuosaaressa rakentamassa takteja ihmisiin kuin jään ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.
näitä yhteyksiä.
Kansankirkon pitkään jatkuneesta jäsenkadosta ja koko yhteiskunnan tietynlaisesta maallistumisesta huolimatta Timo Waris on vakuuttunut siitä, että kirkolliselle työlle on puolustusvoimissa
tarvetta ja kysyntää.
– Yksi selittävä tekijä on se, että työ puolustusvoimissa – kuten merielementtikin
– asettavat ihmisen pienelle paikalle kohtaamaan ja pohtimaan sellaisia elämänkysymyksiä, jotka ovat aika perimmäisiä.
Näissä pohdinnoissa tarvitaan usein
kuuntelijaa tueksi.
Waris ei halua peitellä sitä tosiseikkaa,
että alkoholinkäyttö tuo omat ongelmansa myös merivoimien työhön.
– Liian moni jää painiskelemaan elämän ristipaineissa yksin. Olisi varsin tärkeää löytää joku, jonka kanssa jakaa ja
käsitellä kipeitäkin tuntemuksia.
Kenttärovasti Timo Wariksen näkemys työnsä ydintehtävästä tuo helposti
mieleen raamatullisen vertauksen siitä,
että työsarkaa on paljon, mutta työmiehiä ei riittävästi.
– Olen sitä mieltä, että tänä päivänä on
paljon ihmisiä, jotka haluavat puhua,
mutta erittäin vähän niitä, jotka haluavat kuunnella.
Teksti Mikko Laitinen
10
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
11
K
yll sen nousun huomaa, että
on tullut 16 tonnia lisää, arvioi helsinkiläinen autonkuljettaja Janne Kostian, 44, uutta,
aiempaa raskaampaa työkaluaan.
– Ei siinä isoa eroa ole, mutta 16 lisätonnia antaa kyytiä ja vie edelleen, ja pitää olla enempi varuillaan. Ja enempi sitä ottaa kelit huomioon.
Kostian on jo kuukausia pyöritellyt
pääkaupunkiseudun liikenteessä yhdistelmää, joka lasteineen painaa 76 tonnia
eli uuden asetuksen salliman maksimin.
Aiemmin raja oli 60 tonnissa. Pituutta ei
asetus tuonut lisää, mutta autoista on nyt
lupa tehdä 20 senttiä korkeampia entiseen 4,2 metriin verrattuna.
Maallikko tunnistaa Kuljetusliike R.
Tarkkosen raskaan yhdistelmän siitä, että akseleita on asetuksen vaatimat yhdeksän.
Vähemmän kaikkea
Janne Kostian ja 76-tonninen yhdistelmä hakemassa lietekuormaa Helsingin Viikin puhdistamolta.
Janne Kostianin
rekkaan tuli 16 tonnia
lisää painoa
Kun kuljetetaan kerralla enemmän, tarvitaan vähemmän ajoja ja vähemmän kalustoa.
Samalla polttoainetta kuluu vähemmän, päästöt pienenevät, onnettomuuksia on vähemmän ja
jopa tiet kuluvat vähemmän. Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli.
12
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Raskaamman rekan kanssa ei ole ollut
ongelmia: liikenteen rytmissä pysyy entiseen tahtiin, auto pysähtyy hyvin, ”onhan siinä levyjarrut joka nurkassa”, kalusto renkaita myöten on kestänyt, ja ajokilometrit ovat vähentyneet selvästi.
– Kun aiemmin viikossa oli 30 matkaa,
niin nyt hyvällä lykyllä on kolme neljä
keikkaa vähemmän.
Se onkin liikenne- ja viestintäministeriön mukaan ollut yksi lokakuun alussa voimaan tulleen uudistuksen tavoitteista. Kun rekan lasti on isompi, saman
määrän kuljetukseen tarvitaan vähemmän ajettuja kilometrejä ja vähemmän
kalustoa. Kun rekkoja ja matkoja on vähemmän, polttoainetta kuluu vähemmän, päästöt pienenevät, onnettomuuksia on vähemmän ja jopa tiet kuluvat vähemmän.
Päästöt pienenevät myös sitä kautta, että muutos kannustaa hankkimaan uutta
kalustoa, ja nykymallit ovat aiempia vähäpäästöisempiä. Lisäksi perävaunukauppiaille ja alan kotimaisille valmistajille toivotaan muutoksesta lisätöitä.
Jotta kaikki eivät ryntäisi heti kauppaan, on ennen uudistusta ostettujen
kuorma-autojen ja yhdistelmien suurimpia sallittuja painoja korotettu 2–4 tonnilla – tosin vain viiden vuoden siirtymäkaudeksi.
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi arvioi, ettei painouudistus juuri satu tavallisen tienkäyttäjän silmään, sillä valtaosa kalustosta katsastetaan vain muutama tonni nykyistä raskaammaksi, eikä
siihen välttämättä tarvita edes muutostöitä.
Halvemmalla menee
Isommissa yksiköissä tavara kulkee halvemmalla, ja siitä hyötyvät niin teollisuus ja kauppa kuin niiden asiakkaatkin.
Samalla kurotaan kiinni muun Euroopan etumatkaa, Suomessa kun kuljetuskulut ovat keskimääräistä korkeammat.
Teollisuus saa uudistuksella korvausta
myös niistä lisämenoista, jotka syntyvät,
kun laivojen on ensi vuonna alettava
käyttää vähärikkisempää ja kalliimpaa
öljyä, mikä nostaa vienti- ja tuontikuluja.
Yhteiskunnan kannalta uudistus on
ministeriön mukaan hyvin kannattava,
eikä kehityksen ennusteta päättyvän vielä tähän. Tosin tiet, sillat ja niiden rahoitus ovat lujilla, eikä tiekuljetusten tehostaminen ole ihan linjassa ympäristöajattelun kanssa. Takeita ei ole siitäkään, että tavaravirroissa riittää aina vain uutta
jaettavaa.
Super, jätti, tappaja
Uusia raskaita76 tonnin yhdistelmiä on
kutsuttu ainakin super- tai jättirekoiksi,
onpa puhuttu jopa tappajarekoista. Tosi superia ovat kuitenkin nuo HCT:t eli
suuren kapasiteetin yhdistelmät, joita
kokeillaan Suomen teillä.
Hakemuksia näiden tosisuperrekkojen kokeiluun on jätetty 11, lupa on
myönnetty vasta yhdelle: Kuljetusyritys Speedin konttienkuljetusyhdistelmä
on 33,5 metriä pitkä ja saa painaa 80
tonnia. Suurin anottu kokonaispano on
107 tonnia ja mitta yli 40 metriä. Jättejä olisi tarkoitus käyttää ennen muuta
raakapuun kuljetuksissa.
Paavo Tukkimäki
Yrittäjä uskoo, että raskaammat autot
vaativat talviliukkailla kuljettajiltaan paljon, ja kokemus on osoittanut, että auton
koon kasvaessa kasvaa myös kuskin työpäivän mitta. Ajoreitit on suunniteltava
ja aikataulutettava uusiksi, kun kerralla
menee isompi kuorma, mutta kuormat
kulkevat entistä harvemmin. Ja lastauslaiturit, nekin mokomat on usein mitoiTyytymättömyyttä
tettu 4,2 metrin mukaan.
Yhtä mieltä tunnutaan olevan siitä, etKuljetusyrittäjiä edustava Suomen kuljetus ja logistiikka ry (Skal) olisi tyyty- tä muutosta pääsevät hyödyntämään ennen muuta puutavara-, paperi-, neste- ja
nyt varovaisempiin muutoksiin.
No, saavathan ainakin liikennemerk- massatavara-autot sekä suuret yritykset,
kitehtaat töitä, sanoo kuljetusyrittäjä. joilla on rahkeet ostaa uutta kalustoa.
Kun tiet ja sillat eivät kestä, ja alikulut
Haastatellut: liikenneneuvos Kari Saajäävät liian mataliksi, on tievarsiin jo ilmestynyt uusia rajoitusmerkkejä.
ri liikenne- ja viestintäministeriö, yksiYrittäjä manaa myös sitä, että kun tiet könpäällikkö Otto Lahti Trafi, kuljeovat jo nyt kuin reikäjuustoa, mitä ne ovat- tusyrittäjä Harri Sandell, kuljetusyritkaan uudistuksen jälkeen. Huono kunto täjä Seppo Venesjärvi.
näkyy rengasrikkoina; niiden määrä lähTeksti ja kuva Paavo Tukkimäki
ti selvään nousuun viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Miten renkaat kestäisivät uusia raskaampia painoja?
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
13
Hyvän tuulen torilla
ja miksei kujillakin
Vapaaehtoistyö tarjoaa mielekästä tekemistä, voimaantumista, uskon vahvistumista
ja seurakuntayhteyttä.
T
ie kaartelee uskomattoman
kauniiden maisemien keskellä. Aurinko kimmeltää huurteisista pakkaspuista. On kuin
ajaisi Suomi-postikortin sisällä. Vähän
kuin varkain tie kääntyy Jäppilän kirkolle. Tai toisaalta tiehän tulee Varkaudesta, että miten varkain se oikein voikaan kääntyä? Joka tapauksessa tie vie
Jäppilän kirkolle ja sen vieressä olevalle
seurakuntatalolle.
Hyvän tuulen torilla on vastassa iloisia ihmisiä. Heti tulee tunne, että nimi
on totta. Täällä on hyvä olla, täällä on
vaikea olla huonolla tuulella. Juttelemme niitä näitä Merimieskirkosta, elämästä, ihmisenä olemisesta. Niistä tärkeimmistä. Muutaman tunnin yhdessä olon
jälkeen minä olen ihmetystä täynnä. Miten voi olla mahdollista, että täällä, jon-
Marja Hynninen esittelee tekemäänsä ystävän lapasta. Hän on ollut seurakunnan vapaaehtoisena reilut kaksikymmentä vuotta.
14
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
kun mielestä lähes Jumalan selän takana, on näin virkeää ja aktiivista toimintaa? Ja kaikki vapaaehtoisvoimin ja kaikki eläkeläisiä.
Tunnustan samassa pöydässä istuville, että olen hieman peloissani. Peloissani siitä, miten käy Suomen ja miten käy
kirkon, miten seurakuntien vapaaehtoistyön, kun näistä ihmisistä aika jättää.
Löytyykö uusia, löytyykö niitä, jotka ottavat heidän paikkansa?
Ongelma on tiedostettu myös Jäppilässä. Eikä pelkästään tiedostettu, vaan
siihen on myös lähdetty aktiivisesti etsimään vastauksia. Yhteistyötä on käynnistetty mm. Marttojen kanssa, jossa on
mukana myös nuorempaa väkeä. Myös
seurakunnan lasten ja nuorten eri työmuotojen kanssa järjestetään tapahtumia ja tempauksia, joihin koko perhe voi
osallistua.
Toki Jäppilässä näkyy sama trendi,
kuin muuallakin Suomessa ja Euroopassa. Ihmiset ovat kyllä jossain määrin
kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä, mutta
kolumni
Rahanlaskennassa Maija Ketola ja
Irma Levänen hyvän tuulen toivotuksin: tänään saatiin mukavasti rahaa
Merimieskirkon työn tukemiseen.
heitä pitää kutsua henkilökohtaisesti ja
mielellään yhteen projektiluontoiseen
juttuun. Pitkäaikainen sitoutuminen ei
ole muotia, eikä tämän päivän juttu.
– Kaikki vapaaehtoistyön tekijät ovat
tärkeitä, ja onneksi jotkut jäävät mukaan
toimintaan pidemmäksikin aikaa, toteaa Terttu Strengell.
Terttu on toiminut Jäppilässä vapaaehtoisena seurakunnan toiminnassa reilut
viisi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli
seurakunnan lastenohjaajana ja lähetyssihteerinä. Terttu kertoo, että seurakunta on hänelle rakas, ja hän haluaa innostaa myös muita mukaan toimintaan. Mietin mielessäni, että minä ainakin tulisin,
jos olisi näin mukavaa toimintaa tarjolla.
Marja Hynninen on niin ikään Jäppilän kantavia vapaaehtoisvoimia. Hän on
ollut seurakunnan vapaaehtoisena reilut
kaksikymmentä vuotta. Hänestä vapaaehtoisena toimimisessa parasta on se, että voi tukea eri työmuotoja.
Hyvän tuulen torin tavoitteena onkin
auttaa mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti eri kristillisten järjestöjen ja
organisaatioiden toimintaa. Kerätty tuki jaetaan pääsääntöisesti ulkomaille, kuten Merimieskirkon ja eri lähetysjärjestöjen toimintaan. Tosin nykyisin Hyvän
tuulen torin antamaa tukea saa myös Parikanniemisäätiön lastenkoti.
Marja Hynninen jatkaa kuin kirkkohallituksen vapaaehtoistyön monisteesta, että vapaaehtoistyö tarjoaa hänelle
voimaantumista, uskon vahvistumista
ja seurakuntayhteyttä. Marjaa katsellessa voi vain nyökytellä ja uskoa, että parhaimmillaan se varmasti on näin. Häntä on kuitenkin huomattavasti helpompi
uskoa kuin kirkkohallituksen monistetta.
Viereisessä pöydässä kaksi naista laskee tapahtuman taloudellista tuottoa.
Maija Ketola ja Irma Levänen kertovat
iloisin ja hyvän tuulen toivotuksin, kuinka paljon tänään saatiin rahaa Merimieskirkon työn tukemiseen. Minä hämmästyn summan suuruutta. Ihmeellistä.
Olen ihmeissäni.
Astun ulos pakkaseen kiitollisin mielin voimaantuneena, yhteisestä uskosta
vahvistuneena ja seurakuntayhteydestä
kiitollisena.
Kauas
Maisema sieluun
Luostarit ovat usein kauniilla paikoilla, joskus myös vaikeasti saavutettavissa. Vierailijatkin saavat osansa kauniista maisemasta ja
katsovat kauas: vanhassa Valamossa Laatokan ulapalle, Istanbulin
lähellä Halkin luostarista Marmaran merelle, Kreikassa Meteorasta kauniisiin vuorimaisemiin jne.
Kauas näkeminen ja kaunis maisema elävöittävät.
Kulkijat
Lapin kulkija ymmärtää korkealle pyrkimisen ja kauas näkemisen.
Merenkulkijat, rahtarit ja lentäjät katsovat edessään olevaa reittiä,
ellei monitori ole korvannut maisemaa. Astronautit ja kosmonautit ovat olleet aivan erityisasemassa katsomisessaan: kauas avaruuteen ja omaan planeettaamme. Astronautti Edwin E. ’Buzz’ Aldrin
siteeraa Psalmia 8 paluumatkalla ensimmäiseltä kuulennolta palatessaan ja maata katsoessaan: ”Kun minä katselen taivasta, sinun
kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen, mikä
on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.” Neuvosto-kosmonautti Valentin Lebedev ylisti kirjassaan lumoutuneena maaplaneettaa,
jota kiertäessään kosmonautti Juri Gagarinista tuli myös 12.4.1961
Kap Hornin kiertäjä. Sen ylitettyään hänen oli aika palata takaisin.
Kiinnostavaa olisi tietää, mikä on merellä kulkevien, rahtareiden
ja lentäjien suhde kauas näkemiseen? Mikä sen merkitys on työmotivaatiolle ja työhön hakeutumiselle? Kutsuuko taivaanranta ja
horisontti aivan tietynlaisia ihmisiä? Toisethan on luotu kulkemaan, sanotaan. Entä katsomaan ja näkemään?
Maisemassa kaukana
Karjalan kunnaita, suomalaisia vaaramaisemia tai pohjalaisia lakeuksia ei turhaan ole ylistetty. Niihin kaikkiin liittyy kauas näkeminen. Monia meitä yhdistää kesämökin tai kotitalon ikkunasta
avautuva maisema, jota katsellessa sielu lepää. Auringonlasku horisonttiin on paitsi lumoava myös kuin vertauskuva oman elämän
kauniista kulumisesta.
Suomalainen kesämökki pakottaa katsomaan myös kauas tulevaisuuteen: mökkinaapureiksi tulee venäläistaustaisten lisäksi takuuvarmasti myös afrikkalais- ja aasialaistaustaisia ihmisiä. Mieleen nousee kysymys: katsovatko he tätä maisemaa samalla tavalla kuin me kantasuomalaiset ja syntyykö mieleen samanlainen
kaiho ja kaukokaipuu? Vai voiko maisema muuttua kulttuuritaustan mukaan? Onko Suomeen sopeuduttu silloin, kun ostetaan kesämökki ja katsotaan kauas avautuvaa järvi- tai merimaisemaa?
Mietiskely ja meditaatio
Munkkiveli Carlo Carretto kirjoitti mietiskelykirjaansa Erämaa
kaupungissa rukousohjeita kaupungin asfalttiviidakossa eläville.
Hän kehotti: ”Asetu nyt suurimman ikkunasi ääreen, nouse paikalle, josta voit nähdä mahdollisimman paljon ja kauas. Käy nöyränä polvillesi köyhin etsivin sydämin ja rukoile kanssani: ’Tule
Pyhä Henki ja lähetä taivaasta säde armosi valoa…’”
Pertti Poutanen
Teksti ja kuvat Jarmo Karjalainen
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
15
Meripelastuksen
hälytysnumero
muuttuu
”Kun Unterelbe seuraavan kerran saapuu Hampuriin,
on käyntimme merimieskirkolla itsestäänselvyys.”
Suomalaisen Unterelben
kotisatama on Saksassa
H
ampurin satama sai vieraakseen marraskuun puolivälissä varmasti vanhimman suomalaisen kauppalaivan miesmuistiin, kun pieni, harmaa rahtilaiva
Unterelbe vedettiin Finkenwerderissä
ylös telakalle katsastusta ja huoltoa varten.
Alus on rakennettu Hampurissa sodan
kynnyksellä 73 vuotta sitten, mutta on
hulmautellut perässään Suomen lippua
jo vuodesta 1988, jolloin se ostettiin Saksasta Suomeen. Viimeiset vuodet Unterelbe on kuitenkin liikennöinyt ainoastaan vanhan kotimaansa Saksan vesillä,
etupäässä Pohjanmeren rannikko- ja jokiliikenteessä, mutta ajanut pari lastia
Tanskaankin.
Suomalaisia kauppa-aluksia ei enää
paljoakaan liiku Hampurissa paria linjaliikenteen konttifiideriä lukuun ottamatta. Satunnaisetkin kävijät ovat yleensä kiireisiä, eikä miehistöllä ole aikaa
käydä maissa. Jo senkin vuoksi Saksassa kotisatamaansa pitävä suomalainen
laiva on harvinaisuus.
Laivan telakointi vaatii aina oman aikansa, ja se on yleensä tiukkaan aikatauluun sidottu, ja liikkeelle on taas päästävä mahdollisimman pian. Koska Unterel-
be ei aja täyspäiväisesti rahtia, meillä ei
varsinaista kiirettä ollut, ja meille jäi aikaa muuhunkin kuin työn aherrukseen.
Aluksessa on pääasiassa saksalainen
miehistö, jossa itse olen ainoa suomalainen. Tällä kertaa sain Suomesta mukaani kuitenkin vanhan ystäväni ja kollegani miehistön jatkeeksi.
Molemmat olimme mielessämme
suunnitelleet Hampurin merimieskirkolla käyntiä. Olisihan tämä oiva tilaisuus käydä kylässä ja tervehtimässä kirkon väkeä. Samalla saisimme näyttää
saksalaismiehistöllemme kirkon tarjontaa ja suomalaista vieraanvaraisuutta.
Meripelastuksen
uusi valtakunnallinen
hälytysnumero on nyt
0294 1000
Unterelben miehistö. Kuvassa vasemmalta Jan, Sylvie, Alex, Stefan ja Juha.
Unterelben suomalaisiin tukijoihin lukeutuva enoni, teologian tohtori Ermo
Äikää, oli jo aiemmin useasti suositellut
minulle Hampurin merimieskirkolla
käyntiä, ja nyt siihen viimein tarjoutui
hyvä tilaisuus.
Rahtilaiva Unterelbe telakalla katsastusta ja huoltoa varten.
Kirkolle uudestaan
kunnon löylyt.
Ensi käyntimme ei jäänyt suinkaan viimeiseksi, vaan kävimme kirkolla parikin kertaa Unterelben telakoinnin aikana. Käyntiemme aikana tunsimme itsemme jotenkin VIP-vieraiksi. Ei pelkästään kirkon työntekijöiden ystävällisen
palvelun takia, vaan myös siksi, ettei
muita merimiehiä ollut basaarivieraiden
keskuudessa.
Saimme myös vastavierailun, kun kirkon työntekijät Ritva Lehmann sekä Anna Eklund kävivät luonamme Finkenwerderissä Behrensin telakalla tuoden päivän lehdet sekä konvehteja. Tavarat tekivät kauppansa miehistön keskuudessa alta aikayksikön. Kun Unterelbe seuraavan kerran saapuu Hampuriin,
on käyntimme merimieskirkolla itsestäänselvyys.
Koska suomalaiset merimiehet ovat
jossain määrin katoava luonnonvara, toimii Hampurin merimieskirkko myös
alueen saksalais-suomalaisen yhteisön
kokoontumispaikkana – ja tietenkin
myös suomalaisuuden edustajana Saksassa. Vähän samaan tapaan kuin pieni
harmaa rahtilaiva Unterelbe.
Ajankohta osui paremmin kuin osasimme aavistaa, sillä samana marraskuun
viikonloppuna kirkko järjesti joulubasaarin, joka on hyvin tunnettu Hampurin alueella. Neljä päivää kestävällä tapahtumalla on jopa 20 000 vierailijaa, joten voi vain nostaa hattua kaikille heille,
jotka tekevät sen mahdolliseksi.
En ollut koskaan aiemmin käynyt joulubasaarissa, mutta tapahtuma oli vertaansa vailla varsinkin minulle, joka pysyvästi asuu ulkomailla. Kerrankin oli
mahdollisuus ostaa suomalaisia herkkuja, kuten hapanleipää, maksalaatikkoa,
Kallen kaviaaria, silliä jne. Kirkolta sai
myös ruokaa suomalaisen oluen kera:
poronkäristystä, hernekeittoa, saunamakkaraa ja tietysti glögiä.
Paljon muutakin oli ostettavissa, kaikkea Suomeen liittyvää vaatteista muuTeksti ja kuvat Jan Rautawaara
mimukeihin. Ja joka ostoksesta saadut
varat menivät suoraan kirkon kassaan,
mikä edesauttaa sen arvokasta työtä.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin
Saksalaismiehistö ohjattiin tietenkin Pohjois-Saksan merimieskirkon lehdessä
merimieskirkon saunaan, jossa he saivat Ankkuri 1/2014.
16
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Meripelastuksen hälytysnumero on tarkoitettu merenkulkijoiden ja muiden merellä liikkujien
käytettäväksi erilaisissa merellisissä vaaratilanteissa, jotta avuntarvitsija saisi mahdollisimman
nopeasti apua ja meripelastuksen johtokeskus
ensikäden tietoa suoraan ilmoittajalta. Tällöin
myös avuntarpeen välittämisestä jää pois yksi
toimija, hätäkeskus, verrattuna ilmoitusta tehtäessä yleiseen hätänumeroon.
Meripelastuksen hälytysnumeroon vastaa aina meripelastuksen ammattilainen, joille merellisten vaaratilanteiden johtaminen on tuttua. Meripelastuksen hälytysnumeroon soitettu puhelu
voidaan, tilanteen niin vaatiessa, kääntää meripelastuksen johtokeskuksista suoraan myös lääkärille tai hätäkeskukseen.
Valistuneen merenkulkijan ja veneilijän tulisi
tuntea meripelastuksen hälytysnumero ja tallentaa se matkapuhelimeensa, jotta hätätilanteessa
sitä ei tarvitse etsiä. Vanhaan meripelastuksen
hälytysnumeroon soitetut puhelut siirtyvät uuteen hälytysnumeroon ylimenokauden ajan.
Meripelastuksen uusi valtakunnallinen hälytysnumero on 0294 1000, (ulkomailta soitettaessa +358 294 1000)
Aktiivisista yrityksistä huolimatta meripelastuksen hälytysnumerolla ei ole virallista ”hätänumerostatusta”, kuten yleiseurooppalaisella hätänumerolla (112) on. Siksi numeroon soittaminen
on maksullista. Meripelastuksen hälytysnumero perustuu Rajavartiolaitoksen valtakunnalliseen
yrityspuhelinnumeroon.
Alueelliset
suorat hälytysnumerot
Saaristomeri, Ahvenanmeri,
Selkämeri, Pohjanlahti MRCC Turku,
suora hälytysnumero on 0294 1001.
Suomenlahti MRSC Helsinki,
suora hälytysnumero on 0294 1002.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
17
meritaide
kirkkolaiva
Antonie Volkmar: Abschied der Auswanderer, 1860. Saksan historiallinen museo, Berliini.
Klas Balkhed
Määrittelemätön
O
n olemassa kahdenlaisia ihmisiä:
niitä, jotka uskovat, ja niitä, jotka
eivät usko. Tai ehkä ihmisiä onkin
kolmenlaisia: niitä, jotka eivät usko,
niitä, jotka uskovat väärin, ja niitä, jotka
uskovat oikein. Vai voisiko ollakin niin,
että ihmisiä on neljänlaisia: niitä, jotka
eivät usko, niitä, jotka uskovat väärin,
niitä, jotka uskovat oikein mutta vääriin
jumaliin, sekä niitä, jotka uskovat oikein
ja oikeisiin jumaliin?
Yksi etsii kokemusta, toinen tunnetta,
kolmas dogmia, neljäs oikeaa käännöstä, yksi tukeutuu vain alkutekstiin,
kolmas, neljäs, viides ja kuudeskin saattaa olla vain sivustaseuraaja hienojen
termien ja teorioiden takana.
Vai olisiko kenties niin, että on meitäkin,
jotka uskovat, mutta eivät silti oikein
usko. Tai jos uskookin, niin ainakin
epäilevät: jos ei muuta, niin hienoja
määritelmiä sinusta, joka lopulta olet
kuitenkin Määrittelemätön.
Aloitetaan alusta. On oikein uskovia,
väärin uskovia, oikeita uskovia, vääriä
uskovia, oikeaan oppiin tai tulkintaan
uskovia, harhaoppisia, tuohon herä-
18
tysliikkeeseen kuuluvia tai tuohon ja
Kävisikö niin, että minulle riittää tänään
tuohon hurahtaneita uskovia. Ai niin,
ilman suurempia määrittelyjä, että Kriseihän usko tai uskomattomuus riitä.
tus on kuollut puolestani. Kävisikö niin,
Pitää näyttää oikealta, maistua samalta,
että Pyhä Henki vahvistaisi heikkoa usolla oikein suuntautunut poliittisesti,
koani, vaikka se lähtisi pelkästään Isästä.
seksuaalisesti, etnisesti.
Tai jos haluat, minulle käy oikein hyvin,
Entä jos ei ole? Lakkaako silloin olemas- että se lähtee Isän lisäksi myös Pojasta.
Oikeastaan minulle käy ihan mikä vaan,
ta?
kunhan tiedän, että sinä olet kanssani.
Luoja Kaikkivaltias, etkö sinä ole kaikSillä
ilman sinua Isäni, en pärjää. Enkä
kien ihmisten Luoja ja tekijä? Noidenkin,
tahtoisikaan pärjätä.
jotka eivät sinusta mitään tiedä. NoiVoi, kuinka hyvältä kuulostavat sanasi:
denkin, jotka huutavat toreilla ja kujilla
äänensä käheiksi jonkin toisen jumalan ”En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä.”
Etkä sinä näissä sanoissa minua määnimeen. Etkö sinä ole noidenkin Jumala, jotka uskovat toisin kuin minä?
rittele mihinkään luokkaan, et kysele
Isä, aika usein olen yhtä suurta kysyuskoni suuruutta, et pankkitilini saldoa,
lasteni lukumäärää tai onnistumistani
mysmerkkiä. Isä, aika usein minusta
tuntuu siltä, että en tiedä. Isä, aika usein ihmisenä. Ainoa, mihin sinä minut määtunnen avuttomuutta ja pienuutta
rittelet, on se, mihin haluankin kuulua.
niiden rinnalla, jotka tuntuvat tietävän
Jumalan valtakunnan lapseksi, sinun
sinusta kaiken – senkin, miten ja millaiomaksesi, sellaiseksi sinä minua sanot.
sena sinuun pitää uskoa.
Ja jos olen rehellinen: en minä tiedä,
lähteekö Pyhä Henki Isästä ja Pojasta
Jarmo Karjalainen
vai pelkästään Isästä. En tiedä, en todellakaan. Ja kysyn sinulta Isä, Kaikkivaltias Luoja, tarvitseeko minun tietää?
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Merta päin uuteen maailmaan
M
aahanmuuttajat ovat ajankohtainen aihe. Syyt maastamuuttoon ovat aikaansa liittyviä,
kulloistenkin olosuhteiden vaatimia.
Pakinani kuva kertoo ajastaan eli 1800-luvun puolesta välistä saksalaisessa yhteiskunnassa. Suurikokoisen (112 x 190 cm)
öljymaalauksen teki tunnettu tapahtuma- ja henkilökuvaaja Antonie Volkmar
(1827–1867).
Saksasta muutti vuosina 1830–1913
peräti kuusi miljoonaa henkilöä muille
maille vierahille, pääasiassa Amerikkaan.
Kultaa vuolemaan, sanottiin. Juuri taulun
teon aikaan maastamuutossa saavutettiin
ennätys: yli miljoona menijää vuodessa.
Kun vuonna 1890 siirryttiin purjelaivoista
höyrylaivoihin, päästiin vielä suurempiin
vuosittaisiin henkilömääriin.
Antonie Volkmar on asettanut taustalle purjealuksen, ja sitä kohti lähtevään
soutuveneeseen eri sukupolvia edustavan
seurueen, ilmeisesti perhekunnittain. Kätensä rukoukseen liittänyt isoisä vaikuttaa
pelokkaalta ja epäilevältä, kun taas poika
on intoa täynnä lakkiaan jäähyväisiksi
heiluttaen. Äiti sylivauvoineen on ilmeisen
toivorikas paremman tulevaisuuden
suhteen. Haluttiin köyhyydestä pois ja vapaudestaan ja demokratiastaan ylistettyyn
uuteen maahan.
Säädösten mukaan matkatavaroita sai
ottaa äärimmäisen niukasti, sillä täyteen
ahdetussa purjelaivassa oli kutakin henkilöä kohden tilaa laverin verran 188 x 63
cm! Vuoden 1850 Hampurin matkustajasäännöissä mainitaan jopa, että henkilö
sai olla korkeintaan 172 sentin pituinen!
Matkalla jouduttiin olemaan peräti 40–80
vuorokautta. Höyrylaivojen varhaiskaudella matka kesti ”vain” 10–14 vuorokautta.
Antonie Volkmarin maalaus kertoo
monia asioita. Koettelemukset ovat edessä,
tulevaisuus tuntematon, tosin haaveellinen. Rannikon majakka ja taustalla näkyvä
kirkon torni symboloivat tiettyä järjestystä,
aallot taasen meren arvaamattomuutta.
Maalaus kuuluu Saksan historiallisen
museon kokoelmiin, ja siitä on otettu
toisintoja monessa muodossa: taulujäljennöksinä, julisteina ja kortteina.
Kysyntää tällaisilla kuvilla on kiinnostavan, jännittävän merihenkisyyden sekä
omaan sukuperimään niin usein liittyvän
emigranttiuden vuoksi. Romantiikan tuulahdusta on myös ilmassa. ■
Teksti Aira Heinänen
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
19
Merimieskirkon meripuoti
10€
Majakat
puuvillakassi
14-7262
Vanhat majakat
keittiöpyyhe
14-7327
FÅA:n Arielia esiteltiin sanoin, kuvin ja jopa elokuvan voimin
7
6
F
12 €
8
Vanhat majakat
tyynyliina
14-7327
15€
9
11
29€
Majakat huppari
07-7262, Koot: S – XXL
10
10€
Vanhat majakat
esiliina
18€
13-7327-ESI
ÅA:n eli Suomen Höyrylaiva
Oy:n neljäs Ariel oli mitä sopivin
päätähti helmikuiseen nostalgiailtaan Helsingin Vuosaaren
merimieskirkolla, olihan laivalla raamatullinen nimi. Ariel on hepreaa ja tarkoittaa Jumalan leijonaa, ja sitä on Raamatussa käytetty myös Jerusalemista.
Laivamuistojen ilta oli lajissaan ensimmäinen Vuosaaressa, ja sen järjestelyistä vastasivat Merimiespalvelutoimisto Mepa ja merimieskirkko.
Itse nostalgian aihe eli Ariel oli valmistunut tanskalaiselta telakalta 1970,
ja oli siis järjestyksessä neljäs samanniminen alus FÅA:n laivastossa. Arielin
elämä jatkui Effoaksi nimensä muuttaneessa varustamossa vuoteen 1987, jolloin se siirtyi mukavuuslipun alle. Effoan ja Finnlinesin yhteinen Finncarriers
toimi rahtaajana, miehityksestä vastasi
Bahaman lipun alla FG- Shipping. Jo
seuraavana vuonna Ariel myytiin kreikkalaisille.
Jumalan leijonan taival päättyi Indira-nimellä romutukseen Intian Mumbaissa 1998.
Ihminen kutistuu vanhetessaan, Arielille kävi päinvastoin, sillä 1974 se sai liki parikymmentä metriä lisää mittaa ja
oli kuollessaan 146-metrinen. Alus liikkui Suomen lipun alla lähinnä Välimeren-liikenteessä, mutta ehti piipahtaa
muun muassa Australiassakin.
Rhea löytyvät Kreikan mytologiasta.
Ariel esiintyi illan mittaan myös filmitähtenä. Vuosina 1981–82 aluksella oli
mukana kaksikin filmiryhmää: Kalevi
”Jeppis” Kankainen apulaisineen kuvasi viisi kilometriä eli kahdeksan tuntia
filmiä, josta syntyi Merimiehet-elokuva.
Jeppis oli itsekin seilannut, tunsi aiheensa ja oli legenda alan piireissä.
Börje Holmlund taas teki Ylelle dokumenttisarjaa satama- ja kuljetuselämästä ja seilasi tiimeineen Kreikasta kohti
kotia.
Nostalgiaillassa esiin pääsi Merimiehet, joka seurasi Arielin ja sen 24-henkisen miehistön matkaa Välimerelle ja takaisin vuodenvaihteessa 1981–82. Mukaan mahtuivat joulunvietto, paljon työtä ja merta, korttiringit sekä pakollinen
iltakierros kulmilla Israelissa.
”Tää oli nostalgiaa!”, kiiteltiin yleisöstä hidastempoiseksi arvioidun filmin jälkeen.
Tosi nostalgiaa
Nostalgia oli vetänyt Vuosaaren kirkkoon vajaat kolmekymmentä henkeä.
Mukana oli ainakin kolme Arielilla seilannutta ja muutama aito maakrapu. Ikähaitari alkoi viidestä vuodesta.
Ariel filmillä
Vanhat majakat
patakinnas
13-7327-KIN
Jumalan leijonaa muisteltiin
Vuosaaren nostalgiaillassa
13
12
Majakat
keittiöpyyhe
14-7262
Tilauskuponki sivulla 38.
20 myös
Merimieskirkko
1/2014 Sjömanskyrkan
Tuotteet
Vuosaaren merimieskirkolta.
12 €
Majakat
tyynyliina
14-7262
15€
www.merimieskirkko.fi
Illan tähden esitteli Mepan Pekka Karppanen. Kun esitelmöitsijä saa usein turhaan herutella kommentteja yleisöltään,
niin Ariel kirvoitti kielenkantoja ihan
ilman pyyntöjä. Ariel kehuttiin muun
muassa kahta kollegaansa mukavammaksi: kotimaassa valmistuneet Pallas
ja Rhea eivät vastoin yleistä luuloa olleet Arielin identtisiä sisaria, vaikka
kuuluivat samaan kokoluokkaan.
Nimetkin olivat eri sarjaa: Pallas ja
Helsinkiläiset Oili ja Aarno Häyrinen sanovat
olevansa merinostalgian ystäviä ja paljon
mukana tilaisuuksissa.
Pekka Karppanen esitteli Arielin historiaa.
– Ihan niin kuin se oli ennen vanhaan,
ei sitä enää nykyisin pääse tuolla lailla rilluttelemaan maihin, luonnehti filmin kuvaa merielämästä helsinkiläinen aviopari
Oili Häyrinen, 71, ja Aarno Häyrinen, 68.
He ovat merinostalgian ystäviä ja olivat viimeksikin mukana Nielsen-varustamon syksyisellä nostalgiaristeilyllä.
Seuraava tavoite Ariel-muistelojen jälkeen oli ravintola Salven merimiesilta.
Vuosaareen Häyriset houkutteli ystävä,
ja ilta täytti lupauksensa.
– Merimiesmuistelot ovat olleet meille
hirveän tärkeitä, Häyriset sanoivat.
Oili Häyrisen meriura alkoi 1967, ja hän
työskenteli talouspuolella matkustaja- ja
lastialuksilla Finnlinesilla, FÅA:lla, Nielsenillä vuoteen 1981, jolloin hän jäi maihin. Myöhemmin hän oli vielä miehensä mukana merellä.
Merikapteeni Aarno Häyrisen seilaus
alkoi 1963 höyryalus Kavessa, ja sittemmin tulivat tutuiksi kaikki kansipuolen
jobit ja maailman meret. Effoa, Oceanfart, Erikson, Neste, Nielsen, ATC, Lundqvist, mies luetteli varustamojaan.
Nostalgian pariin merieläkeläiseksi
Häyrinen siirtyi 2007.
Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
21
Merimieskirkko nuorten
kohtaamispaikkana
L
auantaina merimieskirkon kahvilassa ja kerhohuoneessa käy kova
kuhina. Edellisen viikon kuulumisia jaetaan innolla ja haaveillaan sunnuntai-aamusta, jolloin saadaan viimein nukkua pitkään rankan kouluviikon jälkeen.
Mutta ensin vietetään koko lauantaipäivä
merimieskirkolla ja illalla osallistutaan
vielä nuorteniltaan.
Brysselin merimieskirkolla ryhmänohjaajakoulutus eli isoskoulutus kokoaa
yhteen yli parikymmentä ryhmänohjaajaksi haluavaa nuorta kerran kuussa. Porukkaa saapuu vielä tuplasti lisää nuortenillan alkaessa kuudelta.
Isoskoulutus kokoaa Brysselin merimieskirMuutamat käyvät koulutusta jo toista
kolle kuukausittain yli parikymmentä ryhvuotta, jotkut jopa kolmatta. Kolmannelmänohjaajaksi haluavaa nuorta.
la vuodella nuori osallistuu jo itse osittain koulutuksen vetämiseen ja toimii
Benelux-leirillä ohjaajaporukassa. Kakkosvuoden koulutuksessa olevat toimivat leireillä uusien isosten ohjaajina.
On mahtavaa huomata, että nuoret
kasvavat mukaan merimieskirkon toimintaan. Monessa tapauksessa he ovat
olleet itse mukana pienenä leiriläisenä Isoskoulutus ja nuortenilta kokoavat yli 20 nuorta Brysselin merimieskirkolle kerran
Benelux-leirillä tai kokkikerhossa ja osal- kuussa.
listuvat nyt itse leirin tai kerhon ohjaamiseen.
Toukokuussa 2014 nuoret kohtaavat palvelua, taitoa, liikuntaa ja seikkailua. ta nuoria niin Suomesta kuin ulkomailta
toisensa Benelux-nuorten leirillä, jonne Palveluosuutta suoritetaan olemalla apu- sekä tutustua erilaisiin kulttuureihin.
odotetaan vähintään 50 nuorta kolmes- na merimieskirkon eri tilaisuuksissa mm.
Piia Lännenpää-De la Cruz
ta eri maasta.
kokkikerhossa vetäjänä, perhekerhossa
lasten leikeissä mukana, pyhäkoulussa
Avartti kehittää
ohjaajana, kahvilassa apulaisena jne. KeTänä keväänä ryhmä nuoria on mukana väällä tehdään myös pronssimerkkiin
kansainvälisessä harrastusohjelmassa velvoittava seikkailu.
Avartissa. Maailmalla se tunnetaan niAvartti-ohjelmassa voi hyödyntää vanmellä ”The International Award for hoja harrastuksia tai aloittaa uusia. AvarYoung People”. Ohjaajana nuorille toimii tissa osallistuja kehittää ja testaa taitojohtava sosiaalikuraattori Piia Lännen- jaan sekä asettaa itse tavoitteensa ja kilpää-De la Cruz.
pailee vain itsensä kanssa. Toiminnan
Nuoret harrastavat neljää osa-aluetta: ohessa on myös mahdollista tavata mui-
22
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Uusi kirkkotoimikunta
järjestäytyi Rotterdamissa
R
otterdamin merimieskirkolla pidettiin syyskuussa 2013 sääntömääräinen siirtokuntakokous,
jossa valittiin kirkkotoimikuntaan erovuorossa olleiden jäsenten tilalle uudet
edustajat. Vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa oli vuorossa kirkkotoimikunnan järjestäytymiskokous, joka valitsi
keskuudestaan uudeksi puheenjohtajaksi Rotterdamissa asuvan Liisa Aholaisen. Toimikunnassa on kuusi varsinaista jäsentä sekä kaksi varajäsentä.
Kirkkotoimikunta on merkittävä osa
Rotterdamin merimieskirkon toimintaa.
Toimikunnan tehtävänä on tukea ja edistää kirkon työtä sekä pitää yllä yhteyksiä Alankomaissa asuvaan suomalaiseen
siirtokuntaan. Kirkkotoimikunta voi lisäksi antaa Suomen Merimieskirkon hallitukselle lausuntoja ja tehdä erilaisia ehdotuksia merimieskirkkoa koskevissa
asioissa.
Eeva-Maria Ranta
Kuvassa vanhat ja uudet kirkkotoimikuntalaiset (vasemmalta oikealle): jutun kirjoittanut
Eeva-Maria Ranta, Jukka Oksanen, Anu Dekker, Tea Kuusinen, Liisa Aholainen, Anna-Maija
Scholten, Mervi Leveelahti, Taru Savelius-Latvus, Marja-Liisa de Hart ja Ismo Vaittinen. Kuvasta puuttuvat kirkkotoimikunnan uudet jäsenet Kalervo Kuokkanen, Paula Alarinta ja
Hele van Lynden.
Kuulumisia Oulun merimieskirkolta
vapaaehtoisen silmin
K
eskiviikko 22.1.2014. –18 astetta.
Sattumalta Oulun merimieskirkolle
Oulussa on kireä pakkassää, ja saapuu illan vieraiksi 6 ukrainalaista mesatamaan puhaltaa etelätuuli. Li- rimiestä. Здравствуйте? (Päivää! Mitä
berian lipun alla seilaava HHL Valparai- kuuluu?) Miehet kertovat seuraavansa
so -niminen laiva on ankkuroitunut tois- jännittynein mielin ratkaisua maansa tisapäivänä Vihreäsaaren satamaan. Alus lanteeseen. Mikä ikävintä, valtio on kaajatkaa matkaansa loppuviikosta kohti oksen keskellä jättänyt maksamatta
Kiinaa.
palkkoja, eläkkeitä ja lapsilisiä. Miehet
Avaan Oulun merimieskirkon ovet klo käyttävät dollareitaan pieniin ostoksiin
18 ja selaan päivän sanomalehdet. Ulko- kirkolla sekä saavat puhelin- ja skype-yhmaan uutisista silmääni osuu Ukrainan teyden perheisiinsä.
pääkaupungissa Kiovassa kiristynyt poKansainvälinen diakoniatyö on kaikki
liittisesti epävakaa tilanne. Mellakkapolii- rajat ylittävää, ihmisten kokonaisvaltaissien ja mielenosoittajien välisissä taisteluis- ta ja eri elämäntilanteet huomioivaa autsa on loukkaantunut satoja ja kuollut usei- tamistyötä. Merimiesten seilausjaksot
ta. Vierailin Kiovassa joulukuussa hyvän- voivat olla useiden kuukausien pituisia.
tekeväisyys- ja lomamatkalla ja sain huo- Eristyneisyys laivoilla voi aiheuttaa
mata, että Ukraina on kehittyvä maa, jossa psyykkistä kuormitusta. Suomen Meririittää haasteita ihmisoikeuksiin, demo- mieskirkko voi olla ylpeä siitä, että se pyskratiaan ja korruptioon liittyen. Yhteiskun- tyy tarjoamaan kulkijoille satamassa rauta on eriarvoinen ja osa perheistä elää kä- hoittumispaikan, jossa heidät kohdataan
destä suuhun. Keskipalkka Ukrainassa on lämmöllä ja jossa heillä on mahdollisuus
noin 300 euroa. Osa miehistä lähtee meril- saada yhteys lähimmäisiinsä sekä varle tienaamaan leveämpää leipää perheelle. mistaa, että kotona on kaikki kunnossa.
Vapaaehtoistyö Merimieskirkolla on
antoisaa puolin ja toisin. Henkilökohtaisesti koen tämän hienona mahdollisuutena olla osana ainutlaatuisia, lukemattomia tarinoita, joita maailmalla liikkuvat ihmiset ja ilmiöt yhdessä muodostavat. Työ on sopinut minulle erinomaisesti teologian ja venäjän kielen opiskelun
oheen.
Kannustan lämpimästi kaikkia muistamaan ja auttamaan niitä, joiden hätä
on suurin tai joita ei muutoin auteta, esimerkiksi antamalla panoksensa vapaaehtoistyöhön, lahjoittamalla tai rukoilemalla apua ja tukea tarvitsevien puolesta.
Teija Kangas
Teija Kangas työskenteli vuonna 2012 Oulun ja Kemin merimieskirkoilla, jonka jälkeen
hän on jatkanut toiminnassa vapaaehtoisena diakonina opintojensa ohella.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
23
ja työskenteli kuuden vuoden ajan lentoemäntänä. Lentoyhtiön mentyä konkurssiin Mervi mietti hetken Suomeen palaamista, mutta päätyi kuitenkin väliaikaisesti baarimikoksi ja sen jälkeen pysyvämmin varastopäälliköksi.
– En ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä jäädä Lontooseen pysyvästi, mutta
olen solahtanut mukavasti englantilaiseen elämänmenoon. Englantilaisuus on
kiehtonut minua jo lapsesta asti. Luin jo
nuorena tyttönä isot kasat englantilaisia
lastenkirjoja englanniksi.
Porilainen Englannissa
Kun Mervi Mattila huomasi suurlähetystön Facebook-sivuilta, että Lontoon merimieskirkko etsii uutta palveluvastaavaa, ilmoitus kolahti heti
kantapäissä asti. ”Tämä työ on kuin räätälöity minulle”, Mervi tiesi heti.
Mervi on kotoisin Porista – ja sen huomaa. Viehättävä kotimurre on pitänyt
pintansa, vaikka ulkomailla asuttuja vuosia on takana jo monta.
– Kaipaan Porista kaikista eniten porilaisia ihmisiä. Pori on kansainvälinen
kaupunki, jossa asuu paljon myös englantilaisia. Siellä asuu myös suuri osa lapsuuden perhettäni.
Ihmisten lisäksi Porista parasta on kaunis luonto.
– Merellinen identiteetti on porilaisissa vahvassa, vaikka merelle on keskustasta 20 kilometriä. Yyterin rannat, Kallon kalliot ja Reposaari ovat paikkoja, jotka jokainen porilainen muistaa mainita
kotikaupungista puhuttaessa.
Monen ulkosuomalaisen tavoin myös
”Olen tullut jäädäkseni.”
Palveluvastaava
Mervi Mattila
unelma-ammatissa
M
ervi Mattila muutti Lontooseen hakea töihin Englantiin, aluksi vuoden
vasta valmistuneena kätilönä työsopimuksella.
vuonna 1997. Suomalaiset työTyö kätilönä oli ihmisläheistä ja mukamarkkinat eivät tarjonneet lama-ajan jäl- vaa, mutta tunnollisella suomalaisella oli
keen kuin pätkätöitä, joten Mervi päätti totuttelemista paikallisen työmoraalin
24
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
kanssa. Kiltti ja ahkera juniorikätilö saattoi huomata olevansa vastuussa melkein
koko osastosta samalla, kun muut pitivät
taukoa.
Kätilövuosien jälkeen Mervi vaihtoi alaa
Mervi kaipaa lapsuutensa makuja.
– Ojalan lihapiirakat ja Annan marenkileipomon marengit ovat maailman parhaita. Ja ne porilaiset, joiden väliin ei
muuten kuulu laittaa mitään muuta kuin
ketsuppia, sinappia ja kurkkusalaattia.
Basaarikävijästä
palveluvastaavaksi
Suomalaisten makujen ystävälle ei voi
kuvitella antoisampaa työtehtävää kuin
basaaritilauksen tekeminen. Valtavan
ruokatilauksen tekemistä ja basaarilogistiikan hoitamista pidetään usein myös
uuden palveluvastaavan tulikokeena.
Mervikin tunnustaa, että palveluvastaava on basaarissa paljon vartijana.
– Onneksi meillä on niin mahtava työtiimi ja paljon loistavia vapaaehtoisia.
Kun voi luottaa siihen, että kaikki osaavat asiansa, palveluvastaavallakaan ei ole
niin paljon paineita.
Joulubasaarin valmisteluissa innosti
myös se, että basaarit olivat Merville entuudestaan tuttuja kävijän näkökulmasta.
– Tiedän ulkomailla pitkään asuneena,
kuinka tärkeä tapahtuma joulubasaari
on ulkosuomalaisille. Joulubasaariin on
aina niin idyllistä tulla, tuntuu kuin tulisi kotiin. Palveluvastaavana haluan olla luomassa mukavaa suomalaista basaaritunnelmaa toisille.
Takaisin suomalaisen
palvelukseen
Mervi ei ole työskennellyt pitkän työuransa aikana juuri koskaan suomalaisen työnantajan palveluksessa. Viimeinen kokemus suomalaisista työpaikasta on turkulaisesta sairaalamaailmasta vuodelta 1995.
– Nykyinen työpaikkani on kovin erilainen entisiin verrattuna, koska työyhteisö on niin pieni. Pienuudessa on se hyvä puoli, että kaikki asiat voidaan puida
heti, eivätkä ne jää hiertämään. Meidän
työyhteisössämme kaikki tuntevat toisensa ja moni asia selviää huumorilla.
Yllättävintä suomalaisessa työkulttuurissa on kokousten ja suunnitteluun käytetyn ajan määrä.
– Suomalaiset tykkäävät kokoustaa ja
neuvotella. Asioista neuvotteleminen on
hyvä juttu, mutta toisaalta se vie paljon
aikaa. Englantilaisissa työpaikoissa sai
tottua siihen, että monet asiat vain määrättiin.
Sopeutuminen suomalaiseen työpaikkaan on kuitenkin ollut helppoa. Työ on
vastannut omia odotuksia, ja monet aikaisemmissa työpaikoissa hankitut taidot ovat päätyneet käyttöön uudessa työyhteisössä.
– En ole tullut merimieskirkolle viettämään välivaihetta elämässäni. Tämä on
sellainen työpaikka, jonne olen tullut jäädäkseni.
Anna Hälli
Marko Toljamo
Varainhankintatyö
B
elgian suomalaisella merimieskirkolla vuosina 2010–
2013 palveluvastaavana
työskennellyt Katja Honkala on
aloittanut Suomen Merimieskirkon määräaikaisena varainhankintakoordinaattorina. Kuvassa
Katja Brysselissä 2010.
arainhankintapäällikkö Sari Pirinen on hakeutunut
toisen työnantajan palvelukseen tehtyään Merimieskirkolla intensiivisen, noin kahden vuoden työrupeaman.
V
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
25
riallisesti arvokas Boistö tuli myyntiin, jolloin John Nurmisen Säätiö tarttui asiaan ja
yhteistyö perinnerakentajien kanssa pääsi
vauhtiin.
Kun ennen tämän luotsisaaren tornista
näkyi Suursaaren silhuetti, Tytär- ja Lavansaarten talonpoikais- ja kalastusveneiden
liikennöinti, nykyään horisontissa puskevat jättimäiset öljytankkerit ja rahtialukset.
Saaristolaisuus on muuttanut muotoaan.
Entinen olotila avautuu pieteetillä Alpo
Tuurnalan akvarellien, proosan ja lyriikan
yhteisesityksenä jokaiselle elämänkulusta
välittävälle.
Irmeli Tanttu
Alpo Tuurnala: Luotsisaaren tarina
– Merimatkoja menneeseen. JNS 2013.
K
ohteena on ikivanha luotsipaikka Boistö Loviisan edustalla itäisellä Suomenlahdella. Luotsitoimintaa on tällä saaristoväylällä ollut liki 300 vuotta. Nyt kirjalliseksi luotsiksi on ryhtynyt laivanrakentaja
Alpo Tuurnala, insinööri-kommodori, sana- ja kuvataiteilija. Luotsisaaren tarina – Merimatkoja menneeseen henkii saman oloista
viehkeyden, rauhan ja ilon sekoitusta kuin
Tuurnalan edellinen teos Kuninkaansaari,
sekin John Nurmisen Säätiön kustanteena.
Kivikkoisen ja kallioisen Boistön ympärysmitta rantoja pitkin on 1700 metriä, mistä maa-alaa on seitsemän hehtaaria. Tämä
kaikki asettuu luotsitoiminnalle otollisesti
20 metriä merenpinnan yläpuolelle. Viereiset pikkusaaret Lilla Lövö/Lehtinen ja Lövö ovat maan kohotessa kasvaneet lähes
yhteen Boistön kanssa. Paikka vakiintui
1720-luvulla laivojen opastuksen tukikohdaksi, kun Pietariin ja Viipuriin suuntautui yhä vilkkaampi meriliikenne.
Varsinaiseksi luotsikyläksi Boistö muuttui vuodesta 1836 lähtien, sillä asukkaita
sinne kertyi jopa seitsemän luotsiperhettä
taloineen. 110 vuotta myöhemmin Boistö
alistettiin hallinnollisesti kauemmas merelle Orrengrundiin. Toimintaedellytykset
kohentuivat, ja Boistö sai myös moottorikäyttöisen luotsikutterin vuonna 1930.
”Punaraitaisten luotsipurjeiden aika oli lopullisesti jäänyt taakse”, toteaa Tuurnala.
Pian tämän jälkeen Lilla Lövöstä tuli sotilasalue, jonne rakennettiin linnoituksia ja
kasarmeja. Kolme rannikkotykkiä paikkasi puolustuksen aukkoa sodan aikana. Boistölle tehtiin tulenjohtotorni betonista patterin tueksi. Merivartijatkin majoittuivat
saarelle luotsien ja sotilaiden lisäksi.
Merivartioasema siirtyi Orrengrundiin
vasta 1990-luvulla tehden tilaa Meripelastusseuralle. Se ja Puolustusvoimat poistuivat Boistöstä kuitenkin vuosikymmen sitten. Näin luonnonkaunis ja kulttuurihisto-
26
Rautaristi juutalaiselle
Samuli Skurnik: Narinkkatorilta Kiestingin
mottiin. Paasilinna 2013.
L
eo Skurnik oli jatkosodan aikana kuuluisuutta saavuttanut Kiestinki–Uhtua-suunnan rintamalääkäri, joka kieltäytyi ottamasta vastaan korkeaa saksalaista
kunniamerkkiä, rautaristiä. Kieltäytyminen johtui Skurnikin syntyperästä.
Juutalainen Skurnik antoi lääkinnällistä
apuaan rintamalla yhtä lailla suomalaisille kuin heidän kanssaan samalla rintamaosuudella taistelleille saksalaisille
sotilaille. Erikoiseksi hänen tilanteensa
teki juutalaisen syntyperän lisäksi myös
se, että hän oli ollut yksitoistavuotiaaksi
asti Venäjän kansalainen. Reilu vuosikymmen myöhemmin hän taisteli juutalaisena venäläisiä vastaan saksalaisjoukkojen rinnalla, joiden tavoite oli voittaa
sodassa venäläiset ja hävittää juutalaiset.
Siviilissä Leo Skurnik oli Iin kunnanlääkäri. Kiestingin ja Uhtuan rintamalla sotivat pohjoisen miehet, ja lääkintämajuri
Leo Skurnik oli poikansa Samuli Skurnikin kirjoittaman kirjan mukaan yksi
noista pohjoisen miehistä, vaikka olikin
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
”etelän variksena” Pohjois-Pohjanmaalle
liihotellut.
Iihin muuttoaan Skurnik ei kokenut pakona tai joutumisena pohjoiseen, vaan
pääsynä seudulle, jossa saattoi mm. harrastaa kalastusta, josta hän kovasti piti.
Saksalaisten Skurnikille ehdottamasta
rautarististä ei ole säilynyt dokumentteja. Hänen itsensä kertoman mukaan kunniamerkkiä ehdotettiin, koska hän nouti taistelun aikana rintamalinjojen väliin
jääneen saksalaisen haavoittuneen sotilaan omalle puolelle lääkintämiesten
kieltäydyttyä miestä hakemasta. Toinen
uroteko oli kenttäsairaalan onnistunut
evakuointi tykistökeskityksessä.
Tiedon tulossa olevasta rautarististä Leo
Skurnik sai kenraali Hjalmar Siilasvuolta, jolle hän tiukin, jopa rahvaanomaisin
sanoin ilmoitti, ettei hän huoli saksalaisten kunniamerkkiä. Siilasvuo välitti viestin sanatarkasti saksalaisille, jotka suuttuivat ja vaativat Skurnikin luovuttamista
heille rangaistustoimenpiteitä varten. Siilasvuo, jolla oli tunnetusti kireähkö asenne saksalaisiin, ilmoitti näille, että ”en kai
minä teille parasta lääkäriäni luovuta”.
Rintamalääkärinä Skurnik joutui olemaan päivittäin kanssakäymisissä saksalaisten kanssa. Lääkärivalansa mukaisesti hän hoiti parhaansa mukaan kaikki potilaat kansallisuuteen katsomatta.
Vaikka hän antoi apuaan saksalaisille,
hän ei kirjan mukaan tuntenut oloaan
turvalliseksi, sillä tiedossa olivat saksalaisten kielteiset asenteet ja pyrkimykset
juutalaisia kohtaan. Jännitteitä lisäsi se,
että rintamalohkon saksalainen upseeristo ei ollut sotilastaustaista, vaan pääosin natsipuolueen ansioilla asemiinsa
päässeitä reserviläisiä.
Sota jätti jälkensä taitavaan ja pidettyyn
lääkäriin. Maailmankatsomus ei ollut
rintamavuosien jälkeen enää entinen.
Avioliitto purkaantui, ja tasapaino elämään näyttää löytyneen vasta uuden ihmissuhteen ja perheen myötä. Tutkijanura oli ollut Skurnikin tavoitteena nuoruudessa, mutta Helsingin yliopiston antisemitistiset jännitteet ja ilmentymät kariuttivat ne. Sodan jälkeen hän teki kuitenkin ansiokasta tutkimustyötä röntgenkoneen kehittelijänä ja syöpätautien
tutkijana.
Samuli Skurnikin kirja suvustaan ja ennen muuta isästään painottuu ja saa
vauhtia kirjantekijän päästessä kuvaamaan isänsä elämäntyötä. Kirjan alkupuoli kertoo jopa turhankin pikkutarkasti juutalaissuvun asettautumisesta
Suomeen 1870-luvulla.
Suomalaisen sukuhaaran kantaisä oli
tsaarin armeijasta siviiliin siirtynyt ja
Helsinkiin asumaan jäänyt Schmuel
Schkurnik. Hänen elämänuransa Suomessa alkoi narinkkakauppiaana, joka
oli yleisnimitys venäläisille rihkamaa ja
käytettyjä vaatteita myyville kaupustelijoille. Seuraavat sukupolvet jatkoivat
kauppiaina ja liikemiehinä ja pääsivät
merkittäviin tuloksiin suomalaisessa finanssimaailmassa.
Joni Skiftesvik
Kapteenin tulikoe
Paul Greengrass elokuva Captain Phillips,
2013.
M
erenkulun kestouutisiin on pitkään
kuulunut somalimerirosvojen
kaappaukset muutaman sadan kilometrin säteellä maansa rannikosta. Piratismin tausta on 1990-luvun alussa Somalian sisällissodassa. Tilastoa kaappauksista on pidetty vuodesta 2005 alkaen.
Esimerkiksi kolme vuotta sitten joutui
53 laivaa hyökkäyksen kohteeksi, jolloin
kahdeksan aluksen miehistöt surmattiin.
Merirosvojen kulta-aikaa näytti olevan
tätä edellinen vuosi, jolloin somalit saivat 117 laivaa saaliikseen.
Juuri tähän ajanjaksoon sijoittuu viime
vuoden kiitetty ja tositapahtumaan perustuva elokuva, amerikkalainen puolidokumentaarinen trilleri Captain Phillips
(Suomen ensi-ilta 18.10.2013). Se kerännee
saaliikseen useita oscareita nyt huhtikuun alussa. Elokuva kertoo kauppalaiva Maersk Alabaman matkasta kapteeni
Richard Phillipsin komennossa: alus kaapataan ja pelastaakseen miehistönsä hengen hän itse joutuu panttivangiksi.
Brittiohjaaja Paul Greengrassin edelliset trillerit ovat kertoneet mm. Pohjois-Irlannin levottomuuksista ja syyskuun 11.
päivän tapahtumista. Monia uhreja yhä
vaativa somalipiratismi asettuu myös
maailmanlaajuisten ratkaisemattomien
epäkohtien joukkoon.
Kun aivan tavallinen kapteeni Richard
Phillips, jota esittää näyttelijöiden parhaimmistoon kuluva Tom Hanks, joutuu
laivoineen kalansaaliidensa vähentymistä raivoavien rosvojen kanssa kasvokkain,
eivät maailmanpolitiikan vinoumat tule
ensimmäisenä mieleen. Silti Alus päätyy
rosvoille, mutta Phillips ehtii hälyttää
avukseen USA:n sotalaivoja. Kapteeni
tarjoaa isoa kaappareille lunnassummaa,
mutta mikään ei riitä.
Kaapparit havittelevat rahallista rikkautta. Ansio onnistuneesta kaappauksesta
voi olla 55 000 euroa, ja ensiksi laivaan
astunut saa bonusta seitsemisen tuhatta
euroa. Greengrassin elokuvaan somalinäyttelijöiksi halusi 700, valituille povataan oscareita.
”Koskeeko teitä, onko pää kipeä, oletteko
ok?” hoitaja kyselee normisuorittajan tyylillä. Phillipsin kokemukset ovat kuitenkin liki tuonpuoleisesta, ja hiljaiset
ok-vastaukset vain korostavat tapahtuneen kauheutta. Tositarinan Phillips lähti seuraavana vuonna merille uudelleen,
yhtä kokemusta rikkaampana.
Elokuva perustuu tulikokeesta selvinneen kapteenin kirjaan A Captain’s Duty.
Työnsä vaatimuksiin sitoutuneen esimiehen moraalinen velvollisuus oli pelastaa
muut ennen itseä. Merikapteeni Richard
Phillips teki näin.
Yleispätevä moraliteetti on opiksi kaikille aikuisille.
son eli Gulli. Hänestä tuli kansallissankari ja maailmankuulu ihme, sillä taistelu Atlantin aaltoja vastaan oli kestänyt
kuusi tuntia. Sen jälkeen kului vielä kaksi tuntia kontatessa laavasaarella ihmisten ilmoille.
Islantilaisen elokuvan ykkösohjaaja
Baltasar Kormákur oli tuon tapahtuman
aikaan 18-vuotias ja kuljetti siitä lähtien
aihetta mukanaan.
Elokuva Syvyys valmistui toissa vuonna, ja sen Suomen ensi-ilta oli lokakuussa 2013. Ylistystä ja arvostettuja palkintoehdokkuuksia on sadellut eikä syyttä.
Kerronta etenee kuin dokumentissa, ei
dramatisointia eikä digitehosteita lastinaan, vaan arjen omalla painolla. Siinä
sivussa kurkistetaan islantilaisen kalastajayhteisön elämään.
Lopulta Gulli oli siis yksin, kun kelluvien irtotavaroiden varassa sinnitelleet
kaverit olivat hukkuneet. Hän ui ja katseli tähtitaivasta. Päivän valjettua alkoi
lähellä lennellä kajava, kalastajien lintuystävä. Gulli pyytää sitä viemään sanaa,
että pelastavat hänet. Niinpä hän jättäisi
linnutkin henkiin vastapalvelukseksi.
Voimat ovat loppumassa ja toivokin alkaa hiipua, kun jo toinen laiva ajaa ohi
häntä havaitsematta. Eletyn elämän vaikein kohta palaa mieleen, kun koko lapsuuden perhe pelastuu täpärästi tulivuoren purkaukselta.
Vestmannasaaret Islannin eteläranniIrmeli Tanttu kolla koituivat Gullin pelastukseksi, ja
vihdoin apua alkoi tulla. Ihmeenomaisesta selviytymisestä nousi valtava sensaatio. Käynnistettiin lääketieteelliset
tutkimukset miehen kylmänkestosta olosuhteissa, joissa ihminen menehtyisi viimeistään puolessa tunnissa. Gullin ylipainokaan ei selittänyt arvoitusta. Hylkeenrasvasta, valaanihosta puhuttiin. Tapaus jää tosielämän arvoitukseksi.
Syvyys-elokuvan sykähdyttävintä antia olivat yksinäisen Gullin puheet kilometrien syvyys allaan sekä useat muut
rukoukset: kotoa lähdön iltana lasten iltarukous, jossa pyydetään suojelua merihädässä; aluksen upotessa karski miesjoukko rukoilee yhdessä ”Isä meidän joka olet taivaissa”; menehtyneiden siunaustilaisuudessa saattajat panevat kätensä ristiin rukoukseen.
Syvyys-elokuva on kunnianosoitus isBaltasar Kormákur elokuva Syvyys, 2012
lantilaisille merenkävijöille. ”Olen vain
ihminen ja yritin pelastaa itseni.” Suosislannin eteläisellä merialueella sattui teltava ja sallittu kaikille yli 12-vuotiaille.
paha haveri 11. maaliskuuta 1984, kun
troolarin vinssi takertui pohjaan ja alus
Irmeli Tanttu
upposi. Kuuden hengen miehistöstä jäi
henkiin vain yksi, Gu∂laugur Fri∂pórs-
Syvällisesti syvyydestä
I
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
27
filmit / filmer
kirjat / böcker
Muuttunut saaristolaisuus
i kyrkans skepp
Kristina Cruises
utan egna fartyg
I januari kom beskedet att familjebolaget Kristina Cruises i Kotka sålt sitt
enda fartyg Kristina Katarina och sagt upp hela sjöpersonalen.
I
Utan definition
D
et finns två slags människor:
de som tror och de som inte
tror. Eller kanske det finns
människor av tre slag: de
som inte tror; de som tror fel och de
som tror rätt. Eller kanske det kunde
vara så, att det finns människor av fyra
slag: de som inte tror; de som tror fel;
de som tror rätt, men på fel gudar, samt
de som tror rätt och på rätta gudar.
En söker erfarenhet, en annan känsla,
en tredje en dogm, en fjärde en rätt
översättning, en stöder sig endast på
grundtexten, den tredje, fjärde och
femte och kanske också den sjätte kan
endast vara en åskådare på sidan om
bakom fina termer och teorier.
Eller är det kanske så, att det finns de
bland oss som tror men ändå inte tror
rätt. Eller om de också tror, men åtminstone tvivlar; om inte annat så fina beskrivningar av dig, som när allt kommer
omkring ändå är Utan definition.
Låt oss ta det från början. Det finns
rätt troende och fel troende, rätta
troende, fel troende, de som tror på
28
den rätta läran eller tolkningen irrläriga,
som tillhör den ena eller andra väckelserörelsen och dem som har gått och
blivit troende i den. Ja visst ja, det räcker inte med tro eller otro. Det måste se
rätt ut, ha rätt smak, ha rätt inställning
politiskt, sexuellt, etniskt.
Men då den inte finns? Upphör den
då att finnas till?
Skapare, Allsmäktige, är du inte alla
människors skapare och gestaltare?
Också deras, som inte vet någonting
om dig. Också deras som som ropar sig
hesa på gator och torg i namn av någon annan gud. Är du inte också deras
Gud, som tror på annat sätt än jag?
Fader, ganska ofta är jag ett enda
stort frågetecken. Fader, ganska ofta
känner jag, att jag inte vet, Fader, ganska ofta känner jag mig liten och hjälplös vid sidan av dem, som förefaller att
veta allt om dig, också det om hurudan
du är som man skall tro på.
Och om jag är ärlig, jag vet inte, om
den Heliga Anden utgår från Fadern
och Sonen eller endast från Fadern.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Jag vet inte, jag vet verkligen inte. Och
jag frågar dig Fader, Allsmäktige Skapare, behöver jag veta det? Kan det vara
så, att det är tillräckligt för mig i dag
utan närmare precisering, att Kristus
har dött för mig. Är det nog, att den
Heliga Anden stärker min svaga tro,
även om den endast utgår från Fadern.
Eller om du vill, är det helt tillräckligt
för mig vilketdera det än är, bara jag
vet att du är med mig.Ty utan dig min
Fader klarar jag mig inte. Och skulle
inte vilja klara mig.
Hur gott känns det inte att höra ditt
ord: ”Jag överger dig inte, och lämnar
dig inte.” Och i dina ord hänför du mig
inte till någon klass, och du frågar inte
efter styrkan i min tro eller efter saldot
på mitt bankkonta, hur många barn
jag har eller hur jag har lyckats som
människa. Det enda du karaktäriserar
mig som, är det som jag vill tillhöra, att
vara barn i Guds rike, din egen, sådan
du säger mig vara.
Jarmo Karjalainen
fortsättningen skall Kristina Cruises utnyttja sitt internationella kunnande till att marknadsföra och sälja kryssningar med andra bolag,
främst kanske flodkryssningar.
Det var redan på 1950-talet Keijo Partanen började med motorbåtstrafik från
Kotka till närliggande öar, först under 15
år till Mussalö som i dag är en del av Kotkas hamn, och senare till Pyttis Fagerö
och Aspö. Han byggde paket och satsade bl.a. på dagskryssningar med sång
och musik och tryckte upp egna allsångsböcker för passagerarna. 1984 var
tiden mogen för en satsning på en större
båt, och ms Kristina Brahe införlivades
med Partanens flotta.
Det var ett litet och gammalt fartyg,
byggt redan 1943 som örlogsfartyg i Chicago, men av rätt storlek för en lika litet
familjeföretag och inte minst för både
Saima kanal, som hon senast trafikerat,
och många små hamnar Partanen nu ville öppna trafik till.
”Tyhjät taskut eivät täyty kuin työtä tekemällä”, sade han i en intervju 1993,
”Tomma fickor kan bara fyllas med ar-
Vid Skeppsbron i Stockholm, där Finlandsbåtarna i årtionden lade till, ligger fortfarande den sista Olympiabåten Birger Jarl, men
nu som flytande hotell. Hur det blir i framtiden är oklart.
bete”. Keijo Partanen var van vid hårt
arbete; i trafiken till Mussalö hade han
slitit varje dag från fem på morgonen till
sena kvällen och däremellan servat sin
motorbåt själv.
Med sin motorbåt Ahti VII gjorde han
1983 ett första försök med kryssningar
från Kotka till Viborg. Med Kristina Brahe följde bl.a. kryssningar under en kort
säsong till våra avträdda utöar i östra
Finska viken, Hogland, Seitskär och Lövskär, tills myndigheterna i dåvarande
Sovjetunionen stoppade trafiken.
Sedan följde turer till Saimen och när
ss Borea 1987 inköptes var det bäddat för
internationella kryssningar i större skala, först till Tallinn och Viborg, men så
småningom till hamnar vid Östersjön,
Nordsjön, Vita havet och Medelhavet.
Under 2000-talet införlivades Röda havet med bolagets trafikområde. 2003 skapades den s.k. Kejsarrutten mellan
Åland och Saimen, en utmärkt turistprodukt med Helsingfors som bas för kryssningar som kunde kombineras både västerut och österut.
Men flottan var gammal. Både Kristina Brahe och Kristina Regina avyttrades
2010. Den förstnämnda går fortfarande
under det nya namnet Brahe i trafik på
Saimen. Kristina Regina återfick sitt ursprungliga namn Bore och är numera
hotellfartyg och museum i Åbo. I stället
inköptes ms Konstantin Simonov 2009 och
sattes efter en omfattande och troligen
mycket kostbar ombyggnad i trafik följande år under namnet Kristina Katarina.
Hon var byggd i Polen 1982 och hade bl.a.
för sovjetisk räkning trafikerat rutter på
Leningrad innan hon 1996 hamnade i
cypriotisk ägo.
Satsningen på en visserligen större
men dock fortfarande gammal båt lyckades inte. Rederiets trogna stampassagerare som lärt sig uppskatta den familjära stämningen på bolagets två första
Kristinor svek troligen nu.
I januari inställdes vårens kryssningar från Kanarieöarna och kort därpå
meddelades att Kristina Katarina sålts
till ett internationellt bolag. Finlands sista renodlade kryssningsrederi med internationell trafik förvandlades till en
researrangör utan egna fartyg.
Text och foto Thure Malmberg
En augustidag 1990 fotograferades Kristina
Regina (numera Bore) och Kristina Brahe (nu
Brahe) vid samma kaj i Södra hamnen i Helsingfors. Då hade Kristina Cruises två egna
fartyg, nu är rederiets egen sjöfart historia.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
29
Viking Grace ett år i trafik:
”Hon är så snäll i sjön”
Fokus på energi, miljö
E
n tidig och mörk vintermorgon
möts passagerarna på däck 9 av
ett fascinerande ljusspel från en
serie förvuxna taklampor. Medan färgerna växlar från mörkare rött till
ljusare gult sänks och höjs de i en nisch
på babords sida.
När dagsljuset litet senare fyller däcken är färgeffekten borta och armaturen,
som är ett konstverk formgivet av Vertti Kivi, stjäl inte längre showen från övriga inredningsdetaljer på den finländska
passagerarflottans kanske mest omtalade nyhet, ms Viking Grace.
I mitten av januari firade Viking Grace sin ettårsdag med en jubileumskryssning mellan Åbo och Stockholm via
Åland. Långt före ettårsdagen hade
emellertid redan en miljon passagerare
prövat detta på många sätt unika fartyg.
Sjömanskyrkan åkte nyligen med för
att försöka ta reda på hur Viking Grace
lyckats i sina ambitioner att bli ett trovärdigt miljövänligt fartyg med minimerade utsläpp och minimalt spill vad
t.ex. maten gäller.
På köpet följde en nattresa över Ålands
hav där stormen Seija, som i övrigt ställde till med kaos på många platser i sydvästra Finland, inte på minsta sätt rubbade nattsömnen. Ett märkligt fartyg, i
sanning!
– Hon är så snäll och fin i sjön, säger
maskinchefen Göran Lindström.
– Skrovet är lyckat, och den elektriska i Nynäshamn.
Där fylls två tankbilar med 52 ton gas,
driften gör det tyst ombord för passagesom sedan förs till Loudden vid Värtan,
rarna, säger han.
Egentligen skall man kanske inte tala där Seagas i sin tur tar ombord lasten.
om motorer ombord här: fartyget är ett Och medan Viking Grace går in till kaj
enda stort elektriskt kraftverk. Normalt vid Stadsgården i tidiga morgonstunden
används t.ex. 21 megawatt för framdriv- passar Seagas på utsidan. Knappt har
ningen, tillräckligt för 22 knops fart. Ma- förtöjningarna på landsidan gjorts fast
skineriet övervakas av datasystemet Em- så kopplas slangen genom bunkerporma, som i kontrollrummet ger fortlöpan- ten. En snabbkoppling gör att överföringde information om processer och even- en av LNG kan börja genast.
tuella störningar.
– För oss är varje minut viktig, säger
sjökapten Henrik Grönvik med 17 års
Norsk gas med båt och bil
erfarenhet i rederiet.
– Vi har 75 minuter på oss i Stockholm
Och elektriciteten alstras med hjälp av
att
byta passagerare, städa, bunkra och
flytande naturgas, LNG, från Norge. Två
göra
allt annat som behövs i ordning för
cylinderformade – och välisolerade –
tankar högst upp i aktern fylls sex dagar att gå ut igen. Varje minuts försening får
i veckan i Stockholm från supplybåten återverkningar, ofta flera dagar framåt i
Seagas, en ombyggd landsvägsfärja som tiden, säger han.
byggts om med tanke på bunkringen. IsDen tidspressen märker en tillfällig beoleringen behövs för att hålla tempera- sökare inte ombord; både kapten Grönturen så nära - 140 °C som möjligt.
vik och maskinchef Lindström utstrålar
Den korta landtransporten i Stockholm ett närapå övermänskligt lugn. Besättär kanske den enda detalj i konceptet som ningen på ca 200 personer åt gången arinte är helt färdigt: LNG är ännu ett så betar också lugnt och metodiskt.
Varken intendent Lena Holmström elnytt fenomen i Sverige (och Finland) att
någon fast bunkringsterminal inte finns ler kökschef Robert Salmi låter sig jäkinne i Stockholm. I stället har Viking Li- tas, fast upp till 2 x 2 800 passagerare, 2
ne tillsammans med AGA skapat ett x 880 passagerarhytter och 2 x 1 000 filskräddarsytt transportsystem för Viking meter passagerarbilar omsätts på ett
Grace då gasen tas från Scangas terminal dygn. I snitt 200 hamnstädare per gång
i Risavika nära Stavanger med 20 000-ton- svarar för att 2 980 hyttbäddar är i skick
naren ms Coral Metan till en stor terminal varje avgång. Till det kommer ytterliga-
Kontrollrummet på Viking Grace
är tyst med stora dataskärmar
överallt. Maskinchef Göran Lindström (stående) och vaktmaskinmästare Kenneth Johansson
härskar över ett kraftverk: Viking Grace både producerar och
konsumerar energi.
re 2 x 1 270 filmeter fraktutrymme, som
är överstyrmans ansvarsområde två
gånger dagligen.
Den flytande naturgasen gör framdrivningen så miljövänlig, att svavelutsläppen är nästan noll – men det finns marindiesel ombord som reserv. Det är också mycket som görs på passagerarsidan
för att minska utsläpp och svinn.
Tunna handdukar,
eget vatten
En passagerare märker minst ett par saker genast: handdukarna i hytterna är
extremt tunna, men samtidigt ekologiska och kemikaliefria, och på de åtta restaurangerna ombord serveras fartygets
eget vatten kolsyrat ombord och buteljerat i gammaldags flaskor med patentkork. ”Plastvatten” finns bara i några automater i hyttgångarna.
På de allmänna toaletterna torkar man
händerna i elektroniska lufttorkare. Herrar märker dessutom en annan sak: de
sexton pissoarer som finns ombord drivs
som genom ett trolleri helt luktfritt utan
vatten.
– Med det sparar vi en massa vatten
per år, säger intendent Holmström, som
jobbat 33 år i Viking Line.
På matsidan är det i princip närproducerat som gäller. Några lådor med vattenmeloner från Brasilien kan verka ologiska i sammanhanget, men sanningen
är ju att säsongvaror inte alltid kan vara
närproducerade.
– Handdukarna ett exempel på miljövård. Man behöver inte tjocka handdukar för att bli torr. Ännu viktigare är att
vi kontrollerar att leverantörerna betalar
hyggliga löner till sina anställda och att
inget barnarbete förekommer. Det här
gäller också våra arbetskläder ombord.
– Alla våra tvättmedel är svanmärkta,
och vi använder mycket ånga för rengöringen. Med stora mobila vattenkokare
skapas ånga, som är perfekt t.ex. för att
döda bakterier och städa toaletter och
bastu, för att inte tala om köksutrymmena, där mycket fett gärna vill samla sig
i taket, säger Holmström.
– Engångstallrikar och bestick finns
bara i några få undantagsfall. Matavfallet pressas och vakuumbehandlas – helt
Elegans och svepande linjer. Viking Grace en vintermorgon på väg
genom skärgården från Stockholm till Mariehamn och Åbo.
Upplevelsemässigt är den bästa delsträckan kanske just Stockholm–
Mariehamn medan kvällsturen från Åbo gillas av de nöjeslystna.
utan vatten – ombord för att sedan bli
metangas för bussar i Stockholm. Glasflaskor krossas ombord och vi serverar
så mycket som möjligt i färdiga portioner, t.ex. efterrätterna. Det här minskar
spillet från smörgåsbordet, säger köksmästare Salmi, som jobbat i tio år i Viking Line och varit med om att planera
hela köket.
Dator minskar elförbrukning
Fyrtiofem kockar och kockbiträden arbetar utan någon intern rangskillnad
med både mat och kallskänk – tidigare
var det här skilda discipliner ombord.
– Här har mycket förändrats jämfört
med tidigare. Ta t.ex. torsdagarnas ärtsoppa för personalen, förr en närmast
helig tradition. Fortfarande har vi ärtsoppa då och då, men det går ju lika bra
med köttsoppa en torsdag!
– Den största förändringen är kanske
ändå GEM (Galley Energy Management),
vår centraldator, som styr alla våra apparater. Näst efter maskineriet är ju kökssidan det mest energikrävande området
ombord. Vi räknar med att kunna dra
ned energiförbrukningen med 10–20
procent per år.
– GEM används i land bl.a. på sjukhus,
men Viking Grace är det första fartyget
i Finland med den utrustningen. Problemet här är bara att vi arbetar ombord från
frukosten klockan 5 på morgonen till
nattmaten som kan serveras klockan 4.
– Ta en tv-apparat i land som exempel.
Den står ofta i stand by-läge. Då drar den
ändå ström. Här kopplar GEM bort allt
som inte behövs. Med det räknar vi med
att spara 10–20 procent energi per år, säger Salmi.
Text och foto: Thure Malmberg
30
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
31
merimieskirkkouutisia
Lyypekin merimieskirkolla aloitettiin vuosi 2014 uusin voimin ja
ideoin, kun Satu Laamanen Liedosta aloitti vuosivapaaehtoisena
kahvilatyössä ja Anna Eklund Hampurin kirkolta aloitti sosiaalikuraattorin tehtävässä. Tuntityöntekijänä jatkaa jo toista vuotta Hanna Ojuri.
Rauman merimieskirkon johtava satamakuraattori Eija Tuorila vieraili Hämeenlinnan Tuomelan Martoissa 11.11.2013. Hän kertoi kuulijoille Merimieskirkosta ja nouti samalla marttojen kutomia villasukkia merenkulkijoiden joulupaketteihin. Tuomelan Marttojen puheenjohtaja Hanna Heikkilä kuvassa takana toinen vasemmalta. Kuva Riitta Tuorila.
Vesa Rissanen Raumalta on lahjoittanut Rauman merimieskirkolle kuvassa olevan puisen
ruorin 1.10.2013. Ruorin hän on ostanut aikoinaan huutokaupasta. Kiitos lahjoituksesta!
Kokkolan merimieskirkon johtava satamakuraattori Anu-Marja Kangasvieri tapasi joulun 2013 alla filippiiniläisen merikapteenin, joka
halusi kiittää kaikkia hirmumyrsky Haiyanin uhreja auttaneita suomalaisia. Tässä hänen kiitossanansa vapaasti suomeksi käännettynä: ”GL Zhoushan -laivan miehistön puolesta haluan sydämellisesti
kiittää kaikkia suomalaisia, jotka ovat osallistuneet taifuuni Haiyanin uhreille järjestettyihin keräyksiin. Näin olette auttaneet monia
filippiiniläisiä, erityisesti asukkaita tuhoutuneella Leyten saarella,
mihin Haiyan pahiten iski. Olemme äärettömästi velkaa teille ystävällisestä rakkaudestanne ja tuestanne.” Kapteeni E. Soniedo, M/V
GL Zhoushan.
Kapteenin omaan perheeseen kuuluvat vaimo, leikki-ikäinen tytär
sekä myrskyn aikaan viikon ikäinen poikavauva. He selviytyivät
myrskystä, vaikka talo tuhoutuikin osittain.
Kari Helander lahjoitti valokuvataulunsa
”Merimies” Turun merimieskirkolle, jonne
se lahjoittajan mukaan kuuluukin. Kuva on
otettu Turussa 17–21.8.2002, jolloin Italian
merivoimien alus San Giusto vieraili kaupungissa. Helander on harrastanut pitkään
valokuvausta ja on pitänyt kuvanäyttelyitäkin. Kiitos lahjoituksesta!
Hampurin merimieskirkolle on tulossa tänä vuonna useita ryhmiä.
Ensimmäisenä kävi taloon ja toimintaamme tutustumassa turkulaisia
jalkapalloilijoita Tuure Oldendorffin johdolla. Miehet kiittelivät ystävällisestä vastaanotosta ja sanoivat, että oli ”kuin kotiin olisi tullut”.
Matkamessuilla Merimieskirkon osasto on viime vuosina sijainnut
Kirkon ulkosuomalaistyön osaston läheisyydessä. Kuvassa kirkon
turisti- ja uussiirtolaistyön työalasihteeri Bror Träskbacka tapaa
osastollaan vihannes- ja kalatukkuyrittäjän Lasse Liemolan, joka oli
1950–60 luvuilla tunnettu iskelmälaulaja ja nuorisoidoli. Matkamessut järjestetään vuosittain tammikuun puolivälissä Helsingin Messukeskuksessa.
Tasavallan presidentti on myöntänyt
6.12.2013 Merimieskirkon pääsihteerille Sakari Lehmuskalliolle Suomen Leijonan komentajamerkin. Merkki on myönnetty monipuolisesta, pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta järjestötoiminnasta.
Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräinen
vuosikokous
Rahtarit Turun tiimi, Turun merimieskirkkopiirit (MIkaelin-, Henrikin-, ja Naanatlin
srk.), Turun merimieskirkon vapaaehtoiset ja
muutama muukin, yhteensä 39 hengen joukko, teki retken Raumalle 25.1.2014. Retkellä
tutustuttiin mm. Rauman Pyhän ristin kirkkoon johtavan kappalaisen Ville Niittysen
johdolla (kuva), tehtiin kiertoajelu satamassa johtavan satamakuraattorin Eija Tuorilan
opastamana sekä juotiin kahvit Rauman
uudella merimieskirkolla.
32
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Dr. Angela Plöger kertoi Hampurissa kuulijoita täynnä olleelle kirkkosalille kirjojen kääntämisestä. Angela on kääntänyt suomesta saksaksi esimerkiksi Kaari Utrion, Leena Landerin, Sofi Oksasen ja Katja
Ketun kirjoja. Kiitos Kaija Gaupp ja kirjallisuuspiiri upeasta ideasta.
Kuva Satu Oldendorff.
pidetään tiistaina 13.5.2014 klo 17.00 alkaen
Merimieskirkon keskustoimistossa Helsingissä,
Albertinkatu 2.
Esityslistalla sääntöjen 15 §:ssä mainitut asiat.
Tervetuloa!
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
33
Kirjailijoiden kodissa
Anton Tšehovin synnyinkoti on Taganrogissa,
Etelä-Venäjällä.
J
okunen vuosi sitten minulla oli tilaisuus pistäytyä Anton Tšehovin (1860–
1904) kotitalossa Taganrogin uneliaassa
ja helteisessä kaupungissa Asovan meren rannalla. Kaksi innokasta opastyttöä
esitteli museoksi muutettua kirjailijan
kotia.
Kaikki oli siistiä ja sievää. Talo oli kuin
piparkakuista kyhätty, huoneet pikkuesineitä tulvillaan, huolella valmistettuja
huonekaluja, kauniita tauluja. Kuljin huoneesta toiseen ja ajattelin, että jokin ei ollut kohdallaan. En vain tiennyt mikä.
Seisahduin tutun näköisen Singer-ompelukoneen eteen. Muistin mummovainajani polkeneen samanlaista konetta.
Elämys oli vahva, melkein näin hänet siinä, Tsehovin kodissa selkä kyyryssä koneen ääressä.
”Onko tämä Anton Tšehovin äidin kone?”
kysyin.
”On, tietysti on. Kaikki täällä museossa
on aitoa”, opas valisti tyhmää kyselijää.
”Tuolla koneella on ommeltu pikku Antonille monet pöksyt.”
”Silloinko... 1860...?”
”Kyllä. Silloin.”
Kumarruin tarkastelemaan ompelukoneen poljinmekanismia lähempää. Lä-
hellä hihnapyörää oli täsmälleen sama
teksti kuin mummon koneessa: Made in
USA 1932.
”Eikö Tšehov kuollutkaan 1904?” kysyin
ja osoitin vuosilukua.
Oppaat tuijottivat konetta järkyttyneinä.
Toinen sanoi: ”Tuon vuosiluvun täytyy
olla väärennös.”
Lähdin, sillä minulle tuli vastustamaton
halu sanoa, että kenties väärennöstä olikin koko museo.
Tuosta tapahtumasta lähtien olen suhtautunut hyvin epäillen kaikenlaisiin kotimuseoihin. Kuitenkaan en voinut olla
poikkeamatta Charles Dickensin (1812–
70) museoksi muutetussa syntymäkodissa Portsmouthin Landportissa, kun asuin
Portsmouthissa vuoden verran perheineni.
En kokenut nyt samanlaista pettymystä
pikkuporvarillisessa, 1800-luvun henkeen sisustetussa kaupunkitalossa kuin
Taganrogissa. Kuitenkin ihmettelin, onko museolle olemassa tilausta. Dickenshän kävi vain syntymässä Portsmouthissa. Nyt museona olevassa talossa hän
asui vain muutaman kuukauden. Rahapulan takia perheen oli muutettava toiseen, pienempään taloon, joka on kadonnut myöhemmin minne lie.
Kai Hitlerin Heinkelit ja Junkersit muuttivat senkin tiilikasaksi sota-aikana niin
kuin niin monet muutkin portsmouthilaiset rakennukset. Kanaalin rannan
Portsmouth, Englannin laivaston päätukikohta, oli eniten pommitettuja kaupunkeja toisessa maailmansodassa.
En voinut välttyä tunteelta, että Portsmouth halusi koreilla kuululla kirjailijalla. Terveellistä on muistaa, että Dickens
itse ei kehdannut koskaan tunnustaa asuneensa Portsmouthissa. Kaikissa Dicken-
Hartautta lain voimin
Laivalla oli pidettävä aamu- ja iltahartaus sekä pyhäisin jumalanpalvelus
Charles Dickens syntyi 1812 tässä talossa
Portsmouthissa, Etelä-Englannissa.
sin elinaikana ilmestyneissä hakuteoksissa hänen kotipaikakseen on mainittu
”Petersfieldsin seutu Hampshiressa”.
Luen professori A. Temple Pattersonin
artikkelin, jossa tämä kertoo Dickensin
tieten tahtoen peitelleen portsmouthilaista syntyperäänsä. Hän otaksuu sen johtuneen isän ja isoisän vähäarvoisesta yhteiskunnallisesta asemasta ja lapsuuden
kolhuista. Isoisä oli räätäli ja isä kirjurin
tai rättimikon tapainen työntekijä Portsmouthin laivastoasemalla. Myöhemmin
isä tuomittiin kavalluksesta vankilaan ja
perhe – ennen muuta herkkä Charles –
kärsi tuomiosta enemmän kuin isä.
Sanotaan, että jokaisen menestyneen kirjailijan lapsuudessa on trauma tai ainakin ikuisesti verestävä arpi. Saattaa olla,
että ilman pikkupojan sisimpään syöpynyttä arpea Portsmouthin Landportissa
ei olisi tänä päivänä kirjailijamuseota, eikä maailma olisi koskaan kuullut sellaisista kirjallisista hahmoista kuin Oliver
Twist ja David Copperfield.
Artturi Hakri (oik.) ja hänen laivatoverinsa Mether kolmimastoparkki
Sylfidin kannella.
M
uinoinen merenkulku oli nykyiseen verrattuna hyvin jumalista touhua, ainakin jos
mittapuuna pidetään laivan "kirkollista"
elämää. Esimerkiksi vuoden 1873 merilaki velvoitti päällikön järjestämään – jos
suinkin mahdollista – yhteisen aamu- ja
iltahartauden päivittäin sekä jumalanpalveluksen joka pyhä.
Osalla laivoista laki oli juuri niin kuin
se oli kirjoitettu, osalla tyydyttiin vain
iltahartauksiin, ja osalla porukka käytti
Joni Skiftesvik
Kesäjuhlat Kirkkonummella
Elis ja Siru odottavat juhlakansaa
Kirkkonummella. Elokuun 10. päivä
he jatkavat Suomen kiertuettaan.
34
Merimieskirkon kesäjuhlat järjestetään
tänä vuonna Kirkkonummella lauantaina 9. elokuuta Kirkkonummen ruotsinkielisen seurakunnan yhdessä suomenkielisen seurakunnan isännöimänä. Tapahtuma on pääsääntöisesti kaksikielinen ja se pidetään seurakuntakeskuksessa.
Lisäksi sunnuntaina 10.8. toimitetaan
juhlajumalanpalvelus Pyhän Mikaelin
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
merikohtaloita
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan
valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo.
kirkossa, jonka jälkeen vuorossa on vielä kirkkokahvit viestikapulan vaihtoineen.
Kesäjuhlista lisää tietoa keväällä niin
kotisivuillamme, Facebookissa, uutiskirjeessä kuin seuraavassa Merimieskirkko-lehdessä.
Marko Toljamo
Artturi Hakrin muistelemalla purjelaivakaudella suomalaisten merimieskirkkojen verkosto
oli nykyistä laajempi. Jumalanpalvelus 1930-luvun alussa San Franciscon kirkolla, joka lopetettiin vuonna 1960.
tuonkin ajan mieluummin lepoon – ilmeisesti makeassa synnin unessa.
Joillakin aluksilla hartauksia oli jopa
kaksi: kummallekin vahdille eli työvuorolle erikseen.
Meriperinteen keruukilpailussa palkittu merikapteeni Artturi Hakri lähti merille 13-vuotiaana kokkipoikana 1905.
Hän kertoo, että niin Euroopan kuin valtameriliikenteessäkin "hartaushetkiä pidettiin merellä iltaisin klo 19,30–20,00, jos
sääsuhteet sen sallivat. Tilaisuuteen saivat
ottaa osaa kaikki muut paitsi vahdissa oleva
perämies, ruorimies ja tähystäjä."
Hartaus oli miehistön skanssissa (asuinja oleskelutilassa) tai jos vetäjänä oli päällikkö, kokoonnuttiin päällystön puolelle
kajuuttaan. Tilaisuus alkoi virrellä, jatkui
sopivan raamatuntekstin luvulla tai hartauskirjan kappaleella ja päättyi Isän meidän rukoukseen ja Herran siunaukseen.
Puhujana tai ilmeisesti useimmiten
vain tekstin lukijana oli joko perämies tai
kippari, ja tilaisuuksista ilmoitettiin kello 19.30 lyömällä laivakellolla yhdeksän
lyöntiä. Laivakello siis korvasi suuremman kirkollisen kaimansa.
Myös Hakri muistuttaa, ettei tapaa
noudatettu kaikilla laivoilla, vaan hartaudenharjoitus oli kiinni päälliköstä.
Satamissa porukka pyöri kukin omissa riennoissaan, mutta vapaa-ajan kuvioihin kuului myös merimieskirkko, jos vain
sellainen oli.
"Jos paikkakunnalla oli merimieslähetysasema käytiin siellä ahkerasti iltaa viettämässä.
Merellä oltaessa ei mitään erikoisia illanviettoja järjestetty, edellä mainittuja hartaushetkiä lukuunottamatta", Hakri muistelee.
Noihin aikoihin suomalaisten merimieskirkkojen verkosto ulottui nykyistä
laajemmalle, suomalainen merenkulku
oli kansainvälisempää, ja suomalaisia
työskenteli ulkoseilureina vieraiden lippujen alla ulkomaisissa aluksissa.
Uskonnolliseen aineistoon törmää
Hakrin muisteluissa myös lukuharrastuksissa: "Kirjoja mikäli niitä oli luettiin ahkerasti olkoon ne sitten uskonnollista tai muuta kirjallisuutta."
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
35
Pappilan ikkunasta...
Syntymäpäiviä
perhepiiri
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
90 vuotta
Rotherhithen jenkka
Muistattekos Rotherhithen jenkkaa pojat vielä,
harvoin oli lystiä, niin kuin oli siellä.
Thamesin rannat, Suomen lippu, kauniit lähipuistot
mieleen tuovat monet mukavat muistot.
Kirkollemme suomalaisten polut usein johtaa.
Siellähän maanmiehemme toisiansa kohtaa.
Kahvi sekä korvapuusti makialta maistaa,
kun Elli niitä keittiössämme paistaa.
Moni tykkää kahvilassa Hesaria lukea,
pikkuväki itsensä prinsessoiksi pukea.
Saunassa voi kiukahalle heittää oikein vettä.
Löylyt on niin makoisat, et voi että.
Suomalaiset tykkää käydä pelaamassa pesistä,
porukalla hauskaa on nautiskella kesistä.
Suomen herkut hakea voi kirkon basaarista,
kovin pitkä on se ostoslista.
Suvivirret, joululaulut sekä euroviisut,
eivät kuulu kirkolle biisisetit pliisut.
Keskikesän juhlassa on tanssibändin vuoro,
tangollekin taipuu kirkkomme kuoro.
Kirkollamme vietetähän häät ja kastajaiset,
tuttuja on meille jutut taivaiset ja maiset.
Ja jos joskus elämässä surua on sulla,
niin kirkolle voit murheinesi myös tulla.
Moni meistä kaipaa joskus mökkirannan rauhaa,
aikamoinen melske täällä maailmalla pauhaa.
Koti-ikävä jos täällä meinaa joskus painaa,
niin kyllä joku olkapäätänsä lainaa.
Anna Hälli
Pappi, pappilan emäntä ja vasta perustetun
Lontoon merimieskirkon tanssiorkesterin kosketinsoittaja.
36
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Anja Viitaniemi 2.2.2014. Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri. Anja vastaanotti 22.9.2013 Suomen Merimieskirkon
kultaisen ansiomerkin 30 vuoden aktiivisesta työstä Suomen Merimieskirkon
hyväksi.
85 vuotta
25.3.2014 Maila Rehn
16.4.2014 Elina Svinhufvud
Testamentilla viimeinen tahto
Testamenttaaminen on selkeä ja hyväksyttävä tapa järjestellä omaisuuden jakoa.
T
estamentin tekijän kannattaa ensiksi selvittää viimeinen tahtonsa
itselleen: kenelle haluaa omaisuutensa jäävän ja kenelle ei. Selvitystyössä
kannattaa vaikka piirtää sukupuu paperille sekä eritellä omaisuuden laatu ja
määrä. Huolellisesti valmistelulla testamentilla vältetään joskus hankalakin
omaisuuden jako sekä epäselvyys tulevista verojen määrästä.
Testamentilla tekijä ilmaisee yksiselitteisesti viimeisen tahtonsa paitsi itselleen
myös omaisilleen ja muille asianosaisille. On muistettava, että läheisen ihmisen
perintöön liittyy monia intressejä.
Lähtökohtaisesti lapset perivät kaiken.
Toisin sanoen ainoa lapsi perii kaiken
vanhemmaltaan, jos testamenttia ei ole.
Aviopuoliso perii ainoastaan, jos lapsia
tai lapsenlapsia ei ole. Leskellä on kuitenkin ns. avio-oikeus puolisoiden omaisuuteen, ellei sitä ole avioehtosopimuksella poistettu. Keskinäisessä testamen-
tissa voidaan esittää, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa ensiksi kuolleen jälkeen.
Jos testamentilla määrätään muu edunsaaja, saa tämä maksimissaan puolet jäämistöstä, mikäli lapsi (tai lapset) vaatii
lakiosaansa. Lakiosa on puolet koko perinnön arvosta. Jos jäämistö on 20 000 euroa, lakiosa on 10 000, josta kaksi lasta
perisi molemmat 5 000 euroa, koska perintö jaetaan tasan rintaperillisten (lapset) kesken. Lakiosaa ei voi itse määrätä
testamentillakaan.
Testamentin voi tehdä joko ihmiselle
tai oikeushenkilölle, esimerkiksi yhdistykselle tai säätiölle. Perimisjärjestyksen
mukaan serkut eivät enää peri. Jos suvussa ei ole perillisiä, eikä perittävä ole tehnyt testamenttia, perintö menee valtiolle.
Elämän purjehduksen päättyessä testamenttilahjoitus on arvokas tapa edistää hyvien asioiden toteutumista. Tieto
omista oikeuksista ja velvollisuuksista
säästää ristiriidoilta, harmilta ja vahin-
goilta. Vain oikein laadittu kirjallinen testamentti on pätevä, sen teksti ei saisi jättää tilaa tulkinnoille. Parhaan lopputuloksen saamiseksi on suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen.
Koko Merimieskirkon historian ajan
työmme ystävät ovat testamentein auttaneet meitä toimimaan merenkulkijoiden
ja kotimaasta kauaksi lähteneiden parhaaksi. Näistä lahjoituksista olemme syvästi kiitollisia.
Merimieskirkkotyön historiassa ja nykypäivässä testamentit ovat olleet ja ovat
edelleen taloutemme tärkeitä tukipylväitä, mutta ennen kaikkea testamenttilahja
on osoitus työmme arvostuksesta. Testamentit ovat kantaneet Merimieskirkkoa
yli yhteiskuntamme kriisiaikojen.
Kaikissa testamentteihin liittyvissä
asioissa Sinua palvelee talousjohtaja Kirsi
Wallén, [email protected]
70 vuotta
10.3.2014 Irma Pekkola
2.4.2014 Otso Sovijärvi
60 vuotta
21.2.2014 Pekka Puhakka
21.3.2014 Leo Norja
4.4.2014 Markus Andersson
50 vuotta
18.3.2014 Ritva Kämäräinen
16.4.2014 Kim Lück
19.4.2014 Ari Pulkka
19.5.2014 Anne Lahtinen
Kuollut
Lontoon merimieskirkon pitkäaikainen
ystävä Tom Marks on kuollut 14.12.2013
sairastettuaan pitkään. Hautajaiset pidettiin perhepiirissä ja laajempi muistotilaisuus 11.1.2014.
Kiitämme Helmi Kyytsösen muiston
kunnioittamisesta Merimieskirkkoa,
merimieskirkkopiiriläisiä ja ystäviä.
Omaiset.
Merimieskirkon
jäsenedut 2014:
• Alennushinnat Itämeren
laivoilla (Viking Line ja
Finnlines)
• Alennus Suomessa Restelin (Cumulus, Rantasipi,
Holiday Inn, Seurahuone
Helsinki ja Atlas Kuopio) ja
S-ryhmän (Sokos Hotellit,
Holiday Club -kylpylähotellit) sekä Radisson Blu
-hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander
Oy:n hinnaston mukaisesta
veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Merimieskirkko-lehti 4 kertaa vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme
kaikilla kirkoillamme.
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden
aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen
ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen
hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa,
perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä
yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi
täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
37
TUE JA
LAHJOITA
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
Pärskeitä-kirja
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Anna tukesi
merimieskirkkotyölle.
14
Lahjoituspuhelin
0600 1 2606
Pärskeitä. Kohtaamisia maailmalla
-teos on Esko Vepsän kirjoittama
kirja, jossa hän kertoo lennokkaasti
ihmisten kohtaamisista pitkän merimieskirkkouransa aikana.
Puhelun hinta 10,26 € +
pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla)
15
30,Kullattu
ankkuririipus
Kullattu ankkuririipus. 30,Merimieskirkon ankkuririipus, kullattu, ilman ketjua. Ajaton ankkuririipus sopii kannettavaksi arkeen ja
juhlaan.
Jäsenenä saat nettikaupasta alennuksen syöttämällä maksuvaiheessa alennuskoodikenttään
MMKJASEN2013
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
€ kpl
€ yht.
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 1/2014
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
38
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475
729 680, (NL) +316 837 909 40
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Heidi Kvist
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
Aleidisstraat 18 c
NL-3021 SK Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Jukka Oksanen
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Mervi Mattila
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Anna Eklund
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
puh. 040 746 1383
jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
puh. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2013/7376 Ålands
lanskapsregering, 3.09.2013
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Diakoniajohtaja / Diakonidirektör
Jarmo Karjalainen, 0400 522 971
Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala, p. 040 631
4222
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Antti Härö, p. 0400 371 574
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526
040 700 3366
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
Projektit / Projekter
Merimiespastori / Sjömanspräst:
Kari Latvus, p. 040 648 4131
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
39
39
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
21,-
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
elämän merellä
40
Jumalan varassa
O
lin monen muun matkapurjehtijan kanssa kuuntelemassa kokeneen purjehtijan esitystä Biskajanlahden myrskyistä, Atlantin
ylityksistä ja valmistautumisesta tämän vuoden lopulla Ranskan Saint Malosta starttaavaan kuuluisaan yksin yli Atlantin -purjehduskilpailuun. Ymmärsin entistä selkeämmin,
että on eri asia tietää asioita purjehduksesta,
veneistä, purjeista ja sääilmiöistä kuin oikeasti purjehtia merellä. Vuosia kilpaa purjehtineen tietomäärä purjehtimiseen liittyvistä
asioista oli häkellyttävä. Tekemiimme kysymyksiin hän vastasi syvällisesti ja seikkaperäisesti perustellen. Kyse ei ollut tietokilpailuviisaudesta vaan osaamis- ja selviytymiskysymyksistä sekä luottamuksesta pitkään
kokemukseen ja kaikkeen tietämäänsä. ”On
vain kyse siitä, miten pääsen perille”, hän sanoi. ”Kaikki oleminen, tekeminen tähtää siihen. Tahdon päästä perille. Ankarissa olosuhteissa jokainen perille päässyt on voittaja.”
Niinpä! Meren vertauskuvallisuus itse elämään toimi jälleen. Elämä on pitkä purjehdus,
johon liittyy paljon toiveita ja odotuksia. Matkalle varustaudutaan, ei vain kerran, vaan jatkuvasti ja entistä vakavammin. Elämisen taito karttuu – jos on karttuakseen – oppimisen
ja kokemuksen kautta. Taito elää ihmisenä ja
ihmisiksi syntyy elämällä, ei pelkän tiedon
varassa. Jokaiselle paljon purjehtineelle on kas-
Merimieskirkko 1/2014 Sjömanskyrkan
vanut valmius kestää kurjuutta, tuulta, kylmää,
sadetta ja kovaa ponnistelua. Näitä kokemuksia vasten osaa vuorostaan nauttia auringon
paisteesta, myötätuulista ja matkakumppaneista. Elämäkin on sellaista.
Kristityn elämää läpäisevä punainen lanka
on usko Jumalaan. Usko ei ole niinkään tietämistä vaan olemista Jumalan varassa. Kysymys on luottamuksesta ja turvautumisesta. Kyse on siitä mihin panemme toivomme, minkä
varassa elämän tarkoitus jäsentyy ja minkä
varassa uskallamme kuolla. Elämämme jatkuu
niin kauan kuin Jumala suo. Nuorena ihmettelin sukumme vanhojen tapaa lisätä aina tehtyjen suunnitelmien perään sanat ”jos Jumala
suo”. Myöhemmin ymmärsin lausahduksen
olevan lyhyt uskontunnustus. Elämme Jumalan varassa, Hän on turvamme ja lohtumme.
Häneltä saamme kaiken. Venäjän vallankumouksen, kansalaissodan ja sotien kauhut sekä muut elämän myrskyt kokeneet sanoivat
usein myös ”Jumalalle kiitos!”.
Legendaariseen Route du Rhum -yksinpurjehdukseen valmistautuvalta kysyttiin illan
lopuksi, että ”entäs sitten kun olet päässyt Karibian Guadeloupeen?” ”Lennän kotiin!” oli
nopea vastaus.
Kun elämämme päättyy, olemme perillä –
kotona taivaassa. Taivaan ”haminassa” meitä
matkalaisia odotetaan tulevaksi ja oma kaipauksemme ja ikävämme päättyy.