Merimieskirkko Sjömanskyrkan

Transcription

Merimieskirkko Sjömanskyrkan
2/2014
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä vuodesta 1882 * Sjömansvännen från 1882
Palvelupiste
risteilylaivojen henkilöstölle s. 9
Merimieskirkon kesäjuhlat
Kirkkonummella s. 22
150 år s. 31
Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi,
Lontoon merimieskirkon säätiön
puheenjohtaja s.6
Tervetuloa tutustumaan Merimieskirkon uusittuun nettipuotiin.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti. Voit tilata myös s. 42 olevalla tilauskupongilla.
Jäsenenä saat kaupasta alennuksen syöttämällä
maksuvaiheessa alennuskoodikenttään MMKJASEN2013
Saint James -tehtaan laadukkaat
Marin Miki -merihatut
Värit: punainen (rouge) ja
tummansininen (navy)
Materiaali: 70 % villaa ja
30 % polyesteriä
Säädettävä koko
30,-
6
5
Laadukas ja kestävä
Saint James -laivurilakki
Väri: tummansininen (navy)
Materiaalit: 70 % villaa,
30 % polyesteriä
Koot: 52-60
69,-
7
Huom! Nettipuodista kaikki loput Reinot puoleen hintaan!
Pidä kiirettä, tossuvarasto myydään loppuun.
Reino, ruskea
koot: 39–46
2
3
Avo-Reino,
ruskea
koot: 39–46
4
Avo-Reino,
musta koot: 34–43
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Tilauslomake sivulla 42.
Marko Toljamo
Anne Valtonen
Hopeinen kaulariipus
Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus, ketjulla.
Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle.
9
Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto avaavat kesäkuun
alussa Helsingin Hernesaareen palvelupisteen kansainvälisten
risteilyalusten miehistöille. Cruise crew lounge Anchor -klubilla
tarjotaan merenkulkijoille muun muassa viestintä-, opastus-, kuljetus- ja liikuntapalveluita. Tilassa pidetään myös pienimuotoista kanttiinia. Palvelu toimii elokuun loppuun asti päivittäin klo
10.00 – 17.00 aina, kun Hernesaaressa on risteilyalus.
30,-
1
2
Lukemista
toimittajalta
Nyt nettipuodista
Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus
E
ikö me kaikki olla parhaita asiantuntijoita niillä aloilla, joita emme
hallitse? Tietämättömyyden suurella
varmuudella meidän on helppo neuvoa, miten jokin asia olisi pitänyt hoitaa. Tietysti suu kannattaa avata vasta jälkikäteen, jolloin on jo selvillä, olisiko viisauttamme tarvittu.
Varmaankin parhaansa yrittänyt,
mutta muiden ilmeisen erinomaisuuden varjoon jääneelle saattaa tuolloin
muistua mieleen kirvelevä sanonta:
”Olisi kirveellä töitä.”
Itselleni se muistui mieleeni heti kevään korvalla, kun piilevä halonhakkausvietti pääsi taas yllättämään. Tilaisuuden kirveen varteen tarttumiseen
kaupunkilaiselle ovat tarjonneet kunnon vanhanajan talkoot niin ystävien
kuin taloyhtiön pihalla.
Jonkun tietäjän mielestä tämä kevät
on toisin liian aikainen, eikä siksi vertailukelpoinen muihin keväisiin, joten ei
klapeista ja niiden kuivumisesta sen
enempää.
Yhdessä tekeminen on aina enemmän kuin tehdyn työn määrä. ”Hyvää
päivää” kuulostaa paremmalta ilman
sitä kirvesvartta.
Marko Toljamo
toimitussihteeri
[email protected]
Tämä merkki kertoo,
että aiheesta on
enemmän lehden
lisäsivuilla netissä.
Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko
virallisen ilmestymispäivän jälkeen.
14
22
Meritaito Oy:n Viittatehtaassa Joensuussa on tehty muovisia
meriviittoja jo yli 30 vuotta. Tämäkin isokokoinen, 10 metriä
pitkä, vielä tehdashallissa makaava meriviitta päätynee jonnekin Suomen merkitylle merenkulkuväylälle. Nykyisin tehtaalla
valmistetaan myös älyviittoja sekä ympäristöpoijuja. Vientiä on
ulkomaillekin.
Merimieskirkon kesäpäiviä juhlitaan Kirkkonummella 9.–10.8.2014. Kesäpäivät aloittaa valinnan mukaan joko Porkkalan kiertoajelu tai perinnepurjehdus Itämerellä. Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St.
Nikolauksella on kaksi perinteistä talonpoikaisvenettä: Frida ja Lotta
(kuvassa), jotka on varustettu nykyaikaisin purjehdusvarustein. 1700-luvulta aina 1920-luvulle näitä storbåteja käytettiin nuottakalastukseen
sekä kuljetus-, posti- ja markkinaveneinä. Storbåtilla voi veneillä ekologisesti, edullisesti ja tunnelmallisesti.
sisältö
2
4
5
6
nettipuoti, toimittajalta
pääkirjoitus / ledare
hartaus, pilapiirros
Iso-Britannian suurlähettiläs
Pekka Huhtaniemi
9 merenkulkijoiden palvelupiste
Hernesaareen
10 juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia
14 meriviitat valmistetaan
Joensuussa
15kolumni
16 Norjan Merimieskirkko 150 vuotta
18kirkkolaiva
19 meritaide, sarjakuva
Merimieskirkko / Sjömanskyrkan
Merimiehen ystävä / Sjömansvännen
2/2014
132. vuosikerta / 132:e årgången
ISSN 1457-5167
Julkaisija / Utgivare:
Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf.
Päätoimittaja / Chefredaktör:
Sakari Lehmuskallio
[email protected]
Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare:
Marko Toljamo
[email protected]
Översättningar / Käännökset:
Märta von Schantz
20alku merimiesten
terveydenhoidolle
21tervetuloa kesäjuhlille
Kirkkonummelle
24sukeltaja Mauri Kalliomäen
sata pelastusoperaatiota
26Merimieskirkko ja Kirkon turisti
työ Ateenassa
28Suomen kirkon työ Saksassa
40 vuotta
29lontoolaismuusikko Mitch Flacko
vapaaehtoistöissä merimieskirkolla
30i kyrkans skepp
31Norske Sjømannskirken 150 år
32Päivi Björkestam, chef för
Lloyd’s Registers fartygsklassning
Toimituskunta / Redaktion:
Juthas Christina, Karjalainen Jarmo, Lehmuskallio
Sakari (pj.), Malmberg Thure, Poutanen Pertti,
Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne,
Varho Liisa
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat /
Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden:
Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B
00150 Helsinki, Helsingfors
Puh./Tel. +358 9 6962 4520
Fax. +358 9 6962 4555
[email protected]
Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 €
Katso s. 41 Se på s. 41.
Vuosikertahinta 4 numeroa /
Prenumerationspris 4 tidskrifter:
Suomessa/i Finland: 50 €
34Pekka Huhtaniemi
– vår ambassadör i Storbritannien
35sjöfart som konst i Sibbo och
Lovisa
36musiikkileikkikoulu Karlando
Hollannissa
38merimieskirkoilla tapahtuu
39merikohtaloita
40perhepiiri: pappilan ikkunasta,
syntymäpäiviä, kuolinilmoituk
sia, jäsentiedot
43yhteystiedot / kontakt uppgifter
44elämän merellä
EU-maihin/till EU länder: 50 €
Muihin maihin/till andra länder: 55 €
Irtonumerohinta / Lösnummerpris:
10,00 € + pst.
Taitto / Layout: Mari Kivi
Paino / Tryckeri: Miktor
Kansi / Pärm: Suomen Britannian suurlähettiläs
Pekka Huhtaniemi. Kuva Ilpo Musto.
Aineisto- ja ilmestymispäivät: 2014
Nro 3: 15.8. / 15.9.
Nro 4: 6.11. / 8.12.
Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä
ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää
kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa
käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta.
Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen2/2014
palkkio maksetaan
julkaisemisen / lehden 3
Merimieskirkko
Sjömanskyrkan
ilmestymisen jälkeen.
pääkirjoitus / ledare
If it looks good, it may be good
N
H
elatorstain viestit sanovat jotakin
olennaista Jumalasta ja siitä, mitä
hän meille merkitsee.
Kun Jeesus astui taivaaseen, hän astui ajan
ja paikan tuolle puolelle, mursi maantieteen
ja kalenterin rajat. Hän, joka on taivaassa, ei
ole sidottu vain yhteen paikkaan, vaan hän
voi olla läsnä kaikkialla.
Joskus tunnemme, että taivaaseen menneet
omaisemme katselevat meitä tänne jääneitä.
Vaikka he ovat menneet pois, ovat he
salaperäisellä tavalla meidän luonamme.
Kristus astui ylös taivaaseen ja taivaasta
käsin hän pitää koko maailmaa hallussaan.
Turvallista.
Miksi emme siis uskoisi, että Kristus voi olla
meidän kanssamme, vaikka emme näekään
häntä luonnollisilla silmillämme. Kristus,
koko maailman Vapahtaja, on mennyt
taivaaseen, jotta hän voisi olla lähellä meitä.
Tämä on ollut mahdollista mm. menneitten vuosien testamenttilahjoitusten ansiosta. Tästä on mieli kiitollinen,
täynnä lämpimiä ajatuksia.
Merimieskirkon hallituksen valitseman harkitun elvytyspolitiikan
pyrkimys on pitää toiminta uskottavana myös tulevina vuosina. Varainkeräykseen panostaminen, sen oikea
kohdentanen ja hallitut rakenteelliset
ratkaisut ovat ensiarvoisia, jotta Merimieskirkon ja sen yksiköiden taloudellinen toimintapohja varmistuu ja
vahvistuu.
Merimieskirkon toimintaa tarvitaan,
ja Merimieskirkkoa arvostetaan.
Sillä on vahvaa luottamuspääomaa
julkisen hallinnon, yhteistyökumppaneiden ja käyttäjien silmissä. Tämä
jatkukoon.
Saamme kiittää niin Jumalaa kuin hänen kätenään toimivia monia monia
ihmisiä.
evl.fi
If it looks good, it may be good
S
å har man brukat säga, när man
tittar på segelbåtar..
Sjömanskyrkans verksamhet ser
bra ut. Årsberättelsen, bokslutet och
resultatet av olika undersökningar
bekräftar det. Sjömankyrkan står sig
i ekonomiins stormar. Verksamheten
blir starkare, siffrorna är höga, och
sifferuppgifterna på mätarnas av
uppskattning är gynnsamma. Också
inriktningen på ekonomin har vänt
mot det bättre även om mycket ännu
återstår att göra. Också här följer
Sjömanskyrkan trenderna i samhället
i övrigt.
De ansvariga personerna i Sjömanskyrkan har som uppgift att försöka se
4
långt in i framtiden. och söka bland
människorna inom verksamheten
en helhetsbrtonad fördel, så att det
egentliga ändamålet med föreningen – att möta människor och vara
till hjälp i de behov som envar har,
förverkligas.
Sjömanskyrkan har redan i många
år haft en verksamhet i större omfattning än den årliga inkomstbildningen
medger. Dett har varit möjligt bl.a.
tack vare testamentsdonatioer under
gångna år. Av detta är sinnet fullt av
tacksamhet och varma tankar
Den övervägda stimulanspolitik
som styrlsen valt eftersträvar att
bibehålla en trovärdig verksamhet
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Turvallista
Uolevi Salonen
pääsihteeri
generalsekreterare
äin on ollut tapana sanoa
purjeveneitä katsellessa.
Merimieskirkon toiminta
näyttää hyvälle. Vuosikertomus, tilinpäätös ja eri tutkimusten tulokset sen
vahvistavat: Merimieskirkko kestää
kuin kestääkin talouden myrskyissä. Toiminta on vahvistuvaa, luvut
korkeita ja tyytyväisyysmittareiden
lukemat myönteisiä. Myös talouden
suunta on kääntynyt paremmaksi,
vaikka tekemistä vielä riittää. Tässäkin
Merimieskirkko seuraa muun yhteiskunnan trendejä.
Merimieskirkon vastuuhenkilöiden
tehtävä on koettaa katsoa pitkälle
tulevaisuuteen ja hakea toiminnan
piirissä olevien ihmisten kokonaisvaltaista etua siten, että yhdistyksen
varsinainen tarkoitus, – ihmisten
kohtaaminen ja auttaminen niissä
asioissa, jotka kullakin sillä hetkellä on
– toteutuu.
Merimieskirkolla on jo useita vuosia
ollut toimintaa enemmän kuin minkä
vuosittainen tulonmuodostus sallii.
hartaus
Sakari Lehmuskallio
också under kommande år. Att satsa
på medelinsamling, att ge den rätt
inriktning, strukturer under kontroll är
avgörande för att Sjömanskyrkan och
den ekonomiska grunden för dess
avdelningar tryggas och förstärks.
Sjömanskyrkans verksamhet behövs,
och Sjömanskyrkan är uppskattad.
Den har ett starkt förtroendekapital i
den offentliga förvaltningens samarbetspartnernas och besökarnas
ögon. Må det fortgå.
Vi får tacka såväl Gud som de
många människor som verkar som
hans händer.
K.R Oulusta istuu vankilassa kaupungissa luvattomasta timantti myymisestä
Etelä-Afrikan timanttikentällä, mistä hänkin lienee
timantteja löytänyt. Neljän
vuoden päästä hän vasta
pääsee vapaaksi. Suomen
pakanalähetystön alalta
palaava lähetyssaarnaaja
oli häntä linnassa käynyt
tervehtimässä ja vienyt
hänelle Raamatun.
Merimiehen Ystävä 4/1889
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
5
Suurlähettiläs Pekka Huhtaniemi kiertää vaimonsa Liisan
kanssa eri puolilla Englantia
tapaamassa suomalaisia
Teksti: Anneli Lenkkeri Kuvat: Ilpo Musto
Pekka Huhtaniemi
– Suurlähettiläämme Britanniassa
Suomen Britannian suurlähettiläs
Pekka Huhtaniemi näkee Lontoon
merimieskirkon maassa asuvia
suomalaisia yhdistävänä tukikohtana.
ling Stonesin Britannia oli tuolloin nuorisokulttuurin keskus. Huomasin myös
pärjääväni aika hyvin niillä opeilla, jotka
olin koulussa saanut, joten kyllä se oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus.
Kansainväliset asiat ovat aina kiinnostaneet Huhtaniemeä, jolla jo ennen Lontooseen suurlähettilääksi tuloa oli takaapaamme suurlähettiläs Pekka
Huhtaniemen pääsiäisen jälkeisenaan mittava työura Ulkoministeriön
nä tiistaina Lontoon suomalaisella
palveluksessa.
– 1970-luvun alussa, juuri yliopistosta
merimieskirkolla Etelä-Lontoossa. Pääsiäisen jälkeinen viikko on yleensä hilvalmistumiseni aikoihin, Ulkoministejaista aikaa, mutta tuttuun tapaan kirriö alkoi kouluttaa virkamiehiä kansainkolla on tänäänkin vilinää.
välisten asioiden valmennuskursseilla.
– Perinteisen tavan mukaan suurlähetPääsin tuollaiselle kurssille ja jatkoin sieltiläs toimii Lontoon suomalaisen meri- Kansainvälisyys innosti
tä sitten Ulkoministeriöön, jossa nyt olen
mieskirkon säätiön puheenjohtajana, ke- Lontoo on suurlähettiläs Huhtaniemel- työskennellyt reilut 40 vuotta.
sällä 2010 suurlähettilään pestin Lon- le tuttu jo 1960-luvulta, jolloin hän enTietoa päättäjille
toossa vastaanottanut Pekka Huhtanie- simmäisen kerran kävi Englannissa.
mi kertoo.
– Lähdin tänne lukiolaisena vuoden Suurlähettilään työn Huhtamäki kertoo
– Se oli se muodollinen syy tulla tänne 1966 kesällä kuukauden kielikurssille. Tuo olevan hyvin monipuolista, kahta sakirkolle mahdollisimman pian. Meri- aikahan oli briteille erityisen suurta ai- manlaista työpäivää ei ole.
mieskirkko on aina ollut sellainen tuki- kaa, koska he voittivat silloin jalkapallon
– Tämä on tyypillisesti niin sanottu bikohta, missä olen tottunut käymään ja MM-kultaa. Se oli myös suurta teini-ikäi- lateraalipaikka eli keskitymme Suomen
tapaamaan suomalaisia aikaisemmilla- selle suomalaiselle, sillä Beatlesin ja Rol- ja Iso-Britannian välisiin suhteisiin. Täällä on muutamia kansainvälisiä järjestöjä, joissa myös silloin tällöin käyn kokouksissa, mutta se ei ole ollenkaan työn
pääsisältö. Pääasia on seurata Britannian
asioita ja raportoida Suomeen niistä
asioista, jotka ovat suomalaisten päätöksentekijöiden kannalta tärkeitä.
– Myös erilaisten vierailujen junaileminen on yksi osa leipätyötämme. Järjestämme ja teemme eri tahojen vierailuja puolin ja toisin täältä Suomeen ja
Suomesta tänne.
Julkisuusdiplomatian saralta nimenomaan suomalaisia kouluja koskevista
asioista on viime vuosina ollut Huhtaniemen mukaan paljon kysyntää suurlähetystöön päin.
– Mikä selittää sen, että Suomella on
ollut niin hyvä menestys esimerkiksi PISA-tutkimuksissa? Jopa suurlähettilästä
on pyydetty kertomaan suomalaisten
koululaisten
pärjäämisen salaisuudesta.
Pekka Huhtaniemi tähdentää, että edustaminen on vain yksi osa suurlähettilään
Yleensä silloin korostamme hyviä opettyötä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä.
T
6
kin työpaikoillani, esimerkiksi Belgiassa.
Suurlähetystön ja merimieskirkon yhteistyön Huhtamäki sanoo perustuvan
paljolti suomalaisesta siirtokunnasta
huolehtimiseen.
– Tämä on suurlähetystölle ikään kuin
portti suomalaiseen siirtokuntaan. Yksi
suurlähetystön tehtävistä on pitää yllä
kontaktia asemamaansa suomalaiseen
asujaimistoon, ja tässä merimieskirkko
on yksi niistä tärkeimmistä kanavista
täällä yhdessä muiden tahojen kuten ystävyysseurojen, Finn Guildin ja Kauppakamarin kanssa.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
tajia. He aikaansaavat hyviä oppilaita.
Britannian ja Suomen suhteiden vahvistamiseen kuuluu niin ikään viennin,
investoinnin, matkailun ja kulttuurisuhteiden edistäminen sekä suomalaisten
kulttuurintekijöiden avustaminen.
– Työskentelemme osana Team Finlandiaa eli yhteistyössä Finpron, Suomalais-brittiläisen kauppakamarin ja Suomen Lontoon instituutin kanssa.
Team Finlandiaa johtaa suurlähettiläs,
ja sen koordinaattorina toimii suurlähetystön talousasioita hoitava nuorempi
virkamies.
Yhteisöllisyyden edistämistä
– Olen yrittänyt pitää runsaasti yhteyksiä suomalaisiin eri puolilla Britanniaa,
jotta he tietäisivät suurlähetystön olevan
kiinnostunut täällä asuvien suomalaisten asioista. Olen yhdessä vaimoni kanssa kiertänyt tätä maata aika ahkerasti ja
saanut jonkinlaisen yleiskäsityksen siitä,
missä päin suomalaisia täällä on ja mitkä heidän olosuhteensa täällä ovat, suurlähettiläs kertoo ja lisää: – Yleensä olosuhteet ovat aika hyvät.
Huhtaniemi kiittelee Suomi-koulujen,
ystäväverkosto-toiminnan ja merimieskirkon kautta maassa aikaansaatua yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa.
– Suomalaisohjelmaa on paljon nimenomaan Suomi-koulujen ympärillä, ja sitten tietysti suurina juhla- ja pyhäpäivinä, jolloin järjestetään juhlia. Ehkä lähtökohtaisesti suomalaiset eivät kaipaa
muiden suomalaisten seuraa tai apua
niin paljon kuin ennen. Mutta sitten
myöhemmin, kun esimerkiksi saadaan
lapsia ja koulunkäyntiin ja äidinkielen
ylläpitämiseen liittyvät asiat tulevat
eteen, ovat suomalaisyhteisöt yhtäkkiä
hyvin arvokkaita.
– Britanniassa alkaa luonnollisista syistä olla entistä enemmän yksinäisiä,
ikääntyviä suomalaisia naisia, jotka tulivat maahan 50–70-luvuilla ja menivät
täällä naimisiin. Puolisot ovat sittemmin
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
7
Pekka Karppanen
Hernesaaren laituri: Hernesaaren palvelupiste Jätkäsaaren puolelta kuvattuna.
Risteilijäkioski
merenkulkijan asialla
”Merimieskirkko on monitoimitalo ja kirkko. Kynnys tulla tänne on hyvin alhainen”, Lontoon merimieskirkon ”vakiokävijä” Huhtaniemi sanoo.
monessa tapauksessa kuolleet ja lapset
lähteneet maailmalle. Ystäväverkosto,
merimieskirkko ja suomi-koulut, joissa
vanhemmatkin ihmiset voivat käydä tapaamassa muita suomalaisia, ovat tässäkin mielessä tärkeitä.
Sosiaalinen media on tuonut tullessaan muutoksia suurlähettiläänkin työhön. Viime viikolla Huhtaniemi aloitti
twitter-viestittelyn.
– Toistaiseksi olen viikon aikana lähettänyt 11 viestiä. En aio suurlähettiläänä
twitterissä esittää ulkopoliittisia kannanottoja tai kommentoida maailmanpolitiikan kysymyksiä. Katson, ettei se kuulu suurlähettilään tehtäviin. Sen sijaan
Suomi-promootioon liittyviä uutisarvoisia asioita ja tilaisuuksia voin sitäkin
kautta mainostaa ja muistuttaa ihmisille.
nuvana ensitapaamisensa kuningatar
Elisabetin kanssa.
– Kuningatar haluaa ottaa jokaisen uuden suurlähettilään henkilökohtaisesti vastaan yksin niin, että samassa tilaisuudessa
ei ole muita suurlähettiläitä. Joissakin pääkaupungeissa lähettiläitä voi samaan aikaan olla tavattavina viisi tai jopa 10.
– Siinä keskustellaan ensin hetki suurlähettilään kanssa, sitten esitellään yksitellen neljä suurlähetystön kollegaa. Lopuksi kuningatar tapaa myös lähettilään
puolison. Hyvin positiivinen tapahtuma
sekä itselleni että vaimolleni.
Huhtaniemi hymyilee ja muistuttaa,
että tämä on vain yksi osa suurlähettilään työtä, johon kuuluu paljon myös arkista toimistotyötä.
– Toisaalta suurlähettilään ei kuitenkaan pidä istua toimistossaan aamusta
Arki ja glamour kohtaavat
iltaan, vaan jalkautua ulkomaailmaan,
Suurlähettilään työ sijaitsee kuningas- käydä tilaisuuksissa ja kohdata ihmisiä.
kunnassa, jossa on hovi ja paljon erilai- – Myös Lontoon ulkopuolella, hän lisää.
sia seremonioita. Frakki, saketti ja smokki ovat aika usein käytössä. Tästä gla- Matalan kynnyksen kirkko
mourimmasta puolesta työssään Huh- Huhtaniemi näkee Lontoon merimieskirtaniemi muistaa erityisen mieleenpai- kon roolin tärkeäksi tulevaisuudessakin.
8
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
– Tosin nimen alku ”merimies” alkaa
olla hieman problemaattinen. Merenkulku kun on muuttunut sellaiseksi, että
laivat viivähtävät satamassa vain muutaman tunnin. Näin kirkot eivät enää ole
sellaisia merimiesten turvasatamia, kuin
joskus aikaisemmin olivat.
Suurlähettilään johtaman Lontoon merimieskirkon säätiön vastuulla on lähinnä kirkon talous.
– Pysyvänä huolenaiheena on budjetin tasapainossa pitäminen. Sen takia
täällä on jatkuvasti menossa kampanjoita, joilla pyritään innostamaan talon
käyttäjiä maksamaan jotain siitä, että
heillä on tällainen talo täällä Lontoossa.
– Tämä on monitoimitalo, joka on samalla kirkko. Olennaista on, että kynnys
tänne on hyvin alhainen. Tänne on helppo tulla. Nytkin saapuessani oli aika pöhinä käynnissä. Ryhmä muusikoita harjoitteli flyygelin ympärillä. Pallero-kerho oli juuri lopettanut, ja lapset juoksivat
ympäriinsä äitien samalla vaihtaessa kokemuksiaan. Täällä tapahtuu, suurlähettiläs Huhtamäki myhäilee.
Merimieskirkon ja Merimiespalvelutoimiston yhteinen hanke Hernesaaren laiturin palvelupisteestä
merenkulkijoille käynnistyy kesäkuussa.
M
erimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto ovat yhdessä suunnitelleet palvelupisteen avaamista Helsingin Länsisatamaan Hernesaaren
laiturille. ITF Seafarers Trust on antanut
starttirahan toiminnan käynnistämiseen.
Toiminnan kohderyhmänä ovat satamassa vierailevien risteilijöiden miehistöt.
Helsingissä vierailee kesäkauden aikana jopa 260 erikokoista matkustajaristeilijää. Varovasti arvioiden näissä on jopa
200 000 miehistön jäsentä satojen tuhansien matkustajien lisäksi. Isossa laivassa
voi olla jopa 1 500 työntekijää ja pienemmissäkin helposti 500.
Hernesaaren laituri, entinen telakan laituri, on näiden alusten pääasiallinen vierailupaikka Helsingissä. Lähellä on myös Melkin laituri Jätkäsaaren puolella. Sieltä järjestetään kuljetus Hernesaaren laiturille.
Suomen hanketta valmisteltaessa haettiin kokemuksia Hampurista ja Venetsiasta. Molemmissa vastaavaa toimintaa
on ollut jo vuosia.
Sieltä saatujen kokemusten perusteella
palvelupiste perustetaan laiturille laivojen välittömään läheisyyteen. Monella
työntekijällä ei välttämättä ole vapaata
laivan ollessa satamassa, mutta taukojen
aikana he ehtivät piipahtaa lähellä olevassa paikassa.
Muualla maailmassa mm. Välimeren
alueella on risteilijöiden merenkulkijoille tarkoitettuja palvelupisteitä, mutta Itämeren rannoilla ei vielä ainuttakaan. Toki heillä on mahdollisuus käyttää satamissa olevia merimieskirkkoja ja -klubeja, mutta ne ovat usein rahtisatamissa,
jonne matkustajaliikennettä ei ohjata ja
joihin matkustajasatamista voi olla pitkäkin matka. Laivat siirtyvät satamasta
toiseen yleensä öisin, jolloin päivä jää vapaaksi niin matkustajille kuin osalle miehistöäkin.
Palvelukeskus laivan lähelle
Laivan ollessa satamassa suuri osa matkustajista lähtee päiväretkille tai kaupunkiin ostoksille. Laivoille jää työntekijöitä sekä töihin että vapaavuorolle.
Töissä olevat tekevät siivous- ja muita
töitä, joita ei matkustajien laivalla ollessa voi tehdä. Lisäksi laivan varastoja täydennetään, ja aluksella tehdään teknisiä
huoltotöitä, joita merellä ei voi tehdä. Laivalla on siis suuri joukko työntekijöitä,
joille lähellä laivaa oleva paikka on ainoa mahdollisuus hoitaa asioitaan.
Palvelukeskukselle osoitettu paikka
on sivussa matkustajavirroista. Näin lai-
vojen työntekijät voivat viettää rauhassa
aikaa ilman, että heidän tarvitsee huolehtia matkustajien asioista. Työ risteilijällä on jatkuvaa matkustajien palvelemista ja heidän tarpeistaan huolehtimista. Hetkenkin hengähdys siitä on tervetullut.
Palvelupisteeseen tulee merenkulkijoiden käyttöön tietokoneita ja tietoliikenneyhteys, jota he voivat omalla koneellaan käyttää. Pienestä myymälästä
saa puhelukortteja sekä pientä naposteltavaa. Halukkaille järjestetään kuljetus
keskustan kauppoihin tai erilaisiin liikuntapaikkoihin.
Palvelupisteessä on iso ulkoterassi, jossa voi rauhassa istuskella ja viettää aikaansa. Tarkoitus on myös tarjota kansainvälistä rahanvälityspalvelua, mutta
tätä kirjoittaessa siihen ei ole vielä saatu
vahvistusta palveluntarjoajilta.
Toiminta käynnistyy kesäkuun alussa
ja jatkuu vilkkaimman risteilykauden
ajan eli syyskuun puoliväliin saakka. Sekä Merimieskirkko että Merimiespalvelutoimisto palkkaavat työntekijän juuri
tähän työhön. Syyskuussa toiminta arvioidaan ja tehdään päätökset toiminnan
jatkamisesta. Toivomme tietysti aurinkoista kesää ja runsaasti vieraita.
Jaakko Laasio
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
9
Liisa Varho
Juhlat yhdistävät ulkosuomalaisia
Turistikohde Gran Canarialla ulkomatkaa Suomesta Kanarialle sellaiset
viitisentuhatta kilometriä. Mutta tulisuomalaiset elävät arkeaan matkailijoiden juhliessa lomaansa. Kun han sitä juhlaväkeä, tuli ystäviä, tuli siskon perhettä mukanaan Heidi, jolla on
juhlan aika on, siitä otetaan kaikki
syntymäpäivä samana päivänä kuin miirti.
nulla.
”I
Muutama vuosi sitten tyttö ilmoitti,
että tulee tänne juhlimaan täysi-ikäiseksi tulemistaan – ja tuli myös.
Omaa perhettäni odotellessa tutuksi
käyneellä Las Palmasin kentällä kurkistelin aina välillä avautuvien ovien raosta matkalaukkujaan odottavia matkalaisia: joko näkyy tuttuja? Hetken päästä ovista rynnistivät tyttärenpoika Alex,
12, tyttärentytär Ida, 9, ja tyttärentyttärenpoika Eetu, 7. Ihan meinasin selälleni lentää, kun olin äkkiä joukkohalin
keskellä, ihanaa!
Ja sitten tuli hymyilevä tytär Johanna
matkalaukuilla lastattuja kärryjä työntäen. No niin, nyt mennään taksia odottamaan. Ei vielä, yksi tulee vielä. Mitä,
Olli Iivonen
lo kasvot kaunistaapi, juhla arkisen elämän.”
En tiedä, olenko nyt sen nätimpi
kuin ennen synttäreitäni, mutta iloa tilaisuudessa ainakin oli! Tupa täynnä väkeä, halauksia, poskisuukkoja, kukkia,
lahjoja, laulua, naurunpurskahduksia, vakavaa puhettakin.
Suomi-kerho Las Palmasissa tarjosi
puitteet 70-vuotisjuhlilleni. Olin luvannut tarjota kuohuvaa ja pikkusuolaista,
ja sana oli kulkenut niin kuin se täällä
suomalaispiirissä kulkee. Ei tarvitse ilmoitusta lehteen laittaa.
Vähän jännitin, ketkä ystävistäni ja sukulaisistani pääsisivät mukaan, onhan
kuka? Yllätyksekseni toinenkin tytär,
Maria, oli mukana!
Olin iloinen hänestä ja heistä kaikista.
Nyt oli syntymäpäivien tarjoilutkin taattu! Maria on nimittäin mestari tekemään
“piperryksiä”, jo aikaisemmista juhlista
tuttuja pieniä suolapaloja.
Sitten sullouduttiin tilataksiin ja ajettiin Las Palmasin mummolaan. Eetu katseli ympärilleen silmät pyöreinä: hän oli
Las Palmasissa ensimmäistä kertaa, ja
kaikki uusi kiinnosti. Kun sitten viikkoa
myöhemmin kyselin, mitä hän kertoisi
kotona matkasta ja mikä jäi mieleen, oli
vastaus selvä: portugalinsotalaivat!
Sillä nimellä kutsutaan polttiaisia, joita joskus ajautuu myös Las Canterasin
rantaan. Onneksi eivät päässeet pistämään.
Juhlien valmisteluissa riitti puuhaa:
tytöt pilkkoivat valmiiksi piperrysten
päälle laitettavat herkut, alakerran Tanja oli myös talkoissa mukana. Pitkälti
toistatuhatta suolapalaa valmistui, ja lähes kaikki menivät herkuttelijoiden suihin. Hauskat oli juhlat, siitä kaikki olivat
samaa mieltä.
Hehkuvat ruusut ovat jo kuivuneet,
mutta muistot juhlasta, kohtaamisista,
kauniista sanoista elävät.
Vauhdikas oli juhlaviikko muutenkin!
Samaan aikaan alkoivat myös karnevaalit, joten ohjelmaa riitti.
Ulkosuomalaisten arkea
Kun turisti tulee Las Palmasiin, on se
viikko tai pari yhtä juhlaa, tai ainakin
erilaista kuin arkinen elämä Suomessa.
Olen huomannut, että monilla on se käsitys, että meidän ulkosuomalaisten elämä on samaa, yhtä juhlaa.
Kuitenkin me elämme täällä ihan tavallista arkielämää: käymme kaupassa,
laitamme ruokaa, hoidamme kotia ja pesemme pyykkiä, joskin vähän helpommissa olosuhteissa kuin pimeässä ja kylmässä Suomen talvessa.
Täällä arjen hankaluudet ovat toisenlaisia ja asioiden hoitaminen vaivalloisempaa, jos ei kieltä hallitse. Sanakirja
otetaan avuksi, kun pitää toimittaa asioita virastoissa tai selvittää vuokraemännälle, ettei hissi toimi tai asuntoon ei tule vettä.
Suomessa lämmintä vettä riittää niin
kauan kuin suihkussa haluaa lotrata,
täällä boilerin koko määrää sen, paljonko lämmintä vettä tulee. Ja usein odotetaan, milloin seuraavalle suihkuun menijälle on taas lämmintä vettä.
Yhteiset kokemukset
lähentävät
Liisa kiittää kaikkia syntymäpäiväänsä juhlineita. ”Minä viihdyin. Niin viihtyi lähes satapäinen juhlaväkikin.”
10
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Yhteisöllisyyttä suomalaisten keskuudessa on täällä kuin ennen vanhaan pieAnna-Maija Ryypön juhlissa oli toinenkin syntymäpäiväsankari, ja päivänsankarit pistivät
nissä kylissä. Kun jotakuta ei ole muu- valssiksi. Olli Iivonen, entinen merimies hänkin, soittaa flyygelitorvea.
tamaan päivään näkynyt, lähdetään ottamaan selvää, onko jotain hätää. Täällä
autetaan toinen toistamme, lainataan tavaroita ja kierrätetään luettavaa. Aika- ti uusitaan Kanarialla. Uutta korttia täytti vasta 60 vuotta. Ystävät olivat
kauslehdet eivät kertalukemisella van- odottelen – saa sitä seitsenkymppinen- koonneet Maijalle, niin kuin häntä kuthene.
kin vielä autoa ajaa. Ajotestikin täällä sutaan, upean rahalahjan, jolla ostettiin
Kun Las Canterasin rannan kävelyka- meni läpi.
60 hehkuvaa ruusua. ”Ja vielä jäi niin
tua lähtee kävelemään, on hyvä varata
paljon yli, että ihan meinasin seljälleni
ylimääräistä aikaa, sillä aina siellä tulee Kylmää talvea pakoon
lentää.” Anna-Maija tietää jo, millaiset
tuttuja vastaan, ja silloin pysähdytään, Helmikuussa 2014 vietti syntymäpäi- korvakorut hän lahjarahoillaan ostaa.
kerrotaan kuulumisia ja jaetaan tietoa.
viään toinenkin vanha merenkulkija, tai
Kelpasi juhlavieraiden herkutella! KaiSen ansiosta tiedän nyt, miten ajokort- ei nyt niin vanha: Anna-Maija Ryyppö kesta näki, että Anna-Maija on ollut lai-
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
11
Pappina Kirkon ulkosuomalaistyön
turistityössä Kanarialla
Uskonto näkyy arkielämässä
Turisteilla ja talviasukkailla on
huomattavan matala kynnys tulla
kirkkoon.
Marko Toljamo
T
Las Canterasin rantabulevardilla kävellessä kiireet on syytä unohtaa: tuttuja tulee aina vastaan ja nähtävää riittää läpi vuoden.
van kylmäkkönä, viimeksi GTS Finnjetillä.
Las Palmasissa asuu paljon entisiä merimiehiä tai sellaisia, jotka ainakin jossain vaiheessa ovat olleet merillä. Välillä ihan suolavesi maistuu suussa, kun
juttuja kuuntelee: joskus ollaan aika kapteeneita!
Anna-Maija ja miehensä Esko ovat
asuneet Las Palmasissa vakituisesti jo
vähän yli kuusi vuotta. Ennen muuttoaan he olivat käyneet Las Palmasissa
kerran kiertoajelulla lomamatkallaan
Playa del Inglésissä. “Mut en mä muistanut, poika muisti.”
Täällä oli tuttuja, jotka auttoivat alkuun, sopiva asuntokin löytyi.
Las Palmasiin he muuttivat, koska nivelreumainen Esko ei enää pystynyt talvella liikkuman ulkona Suomessa.
– Nyt mä kävelen hiljakseen rantaa pitkin. Jos väsyttää, istun penkille ja lepään.
Hyvin pärjään, Esko sanoo.
Elämänlaatu parani Eskon mukaan
huomattavasti, kun hän tänne tultuaan
pääsi saman tien kävelemään. Välillä Esko ulkoiluttaa Nelli-koiraansa, mustaa,
arvokkaasti liikkuvaa cockeria. Anna-Maijalla ja Eskolla on Nellin lisäksi
kaksi kissaa.
– Voi sitä lintujen mekkalaa, kun aamulla Nellin kanssa kävellään, Anna-Maijakin sanoo.
Pääskyset lentelevät täällä jo keväällä
12
pysähtyessään muuttomatkallaan Suo- sesta. Pitää oppia, mitä tuotteita saa mismeen.
täkin kaupasta: lähikaupasta ranskankermaa saa vain harvoin, joskus kissanhiekAurinkoista palvelua
ka on lopussa koko kaupunginosasta. OlMeillä Las Palmasin ulkosuomalaisilla laan saaressa, tavaraa tulee kun tulee.
on hyviä kokemuksia paikallisesta terJoskus turistit hermostuvat, kun kauveydenhuollosta. Lääkäriajan voi tilata passa jonotetaan: kassa pakkaa asiakkaan
vaikka netistä, ajan saa jopa samalle päi- ostokset muovikassiin ja kaivaa puuttuvälle, viimeistään seuraavalle.
vat sentit rahapussista, siinä pussaillaan
Siellä sitten istutaan odotushuoneessa, ja kysytään kuulumisia. Mutta mikäs kiija lääkäri käy välillä huutelemassa ovel- re meillä on, kun hyvää palvelua saadaan!
la, missä järjestyksessä sisään tullaan.
– Täällä vanhusten kanssa jaksetaan
Uusia potilaita tulee odottamaan vuo- puhua, ja heitä kuunnellaan. Kun Eskoa
roaan, kaikki tervehtivät toisiaan.
alkoi heitättää, oli heti kolme ihmistä autJa kun on järjestelmässä sisällä, hoi- tamassa. Myös taksit palvelevat. Eräskin
toon kutsutaan. Meillä sattuu olemaan oli tuonut pudonneen puhelimeni yöllä,
sama omalääkäri kuin Ryypön paris- mutta kun en avannut, kuljettaja tuli aakunnalla. Hän on siitä harvinainen toh- mulla uudelleen, Anna-Maija kertoo.
tori, että puhuu myös englantia.
Niin, suomalaisetkin ovat täällä aut– Vaikeata täällä on vieras kieli ja itsen- tavaisempia toisiaan kohtaan. Jotain on
sä kunnolla esille tuominen, Anna-Mai- opittu.
Suomessa Anna-Maija käy harvakselja sanoo ja lisää: – Omaa tyhmyyttä, kun
ei tullut luettua...
taan. Lapsia on joskus ikävä, mutta he
Jokapäiväisissä asioissa hän kyllä pär- käyvät Las Palmasissa kerran vuodessa.
jää, ja kun saa asiansa hoidettua, on ai- Anna-Maijan ja Eskon koti on nyt täällä.
na kiva tunne.
He ovat ahkeria lukijoita. Suomi-kerOman hankaluutensa asioiden hoita- holta on kirjoja lainattu pino myös kesämiseen tuo se, että systeemit muuttuvat lukemiseksi.
Mitä haluaisitte muuttaa täällä?
koko ajan eri virastoissa ja ovat erilaisia
– Ei mittään!
eri pankeissa.
Mutta neuvovathan suomalaiset toiKuusikymmentä kuivattua ruusua konen toisiaan! Joskus vaan tieto on jo eh- ristaa eteisen seinää.
Liisa Varho
tinyt vanhentua.
Kuvat
Olli
Iivonen
Kaupassakäyntikin poikkeaa suomalai-
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
yöskentelin Kirkon turistityön pappina Gran Canarialla Playa del Inglésissä kuluneen talvikauden 2013–
2014. Työ oli hyvin omaleimaista, mutta
”normaalia” seurakuntatyötä jumalanpalveluksineen ja kirkollisine toimituksineen. Työskentely-ympäristö oli miellyttävän lämmin ja kansainvälinen.
Olen usein lomaillut Kanarian saarilla, välillä viikkojakin, ja muutama vuosi sitten hain ensimmäisen kerran turistipapin tehtävään. Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat talvet Gran Canarialla,
kuten monet muutkin suomalaiset, joten
”omakin lehmä oli ojassa”. Myös perheen
kanssa olimme haaveilleet tällaisesta
”erilaisesta” talvesta, jollaisen myös saimme. Turistipapin työ on osa-aikaista, joten myös loman viettoon riittää aikaa.
Seurakuntaelämän viikoittaiseen toimintaan kuuluu messu perjantaisin Templo Ecuménicossa, joka on Playa del Inglésin keskustassa oleva ekumeeninen kirkko. Avioliittoon vihkimisiä kertyi talven
aikana kahdenkymmenenyhden parin verran. Lisäksi pidin pyhäkoulua säännöllisesti. Pappi on talvella tavattavissa myös
sielunhoidollisia keskusteluita varten.
Turistipapeilla on laaja yhteistyöverkosto, johon pidetään säännöllisesti yhteyttä. Yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi matkanjärjestäjät, suomalaiset
yrittäjät, Templo Ecuménicoa hallinnoiva katolinen kirkko sekä Suomen kunniakonsulaatti Las Palmasissa.
Kirkot täyttyvät
Talven myönteisin yllätys oli ihmisistä
viikoittain täyttyvä kirkko. Tänne tulevilla turisteilla ja talviasukkailla on huomattavan matala kynnys tulla kirkkoon.
Playa del Inglésissä kirkkoväki vaihtuu
useammin kuin Las Palmasissa, jossa toimi toinen turistipappi. Las Palmasissa
asuu suurin osa saaren ulkosuomalaisista, joista monet ovat myös kirjoilla Gran
Canarialla.
Viikkoturistit ottivat turistipappiin yhteyttä kysyäkseen oman lomansa aikana
järjestettävistä seurakunnan tilaisuuksista sekä mahdollisuuksista esimerkiksi avioliiton solmimiseen. Täällä pidempään asuvat suomalaiset puolestaan kaipaavat papin läsnäoloa siellä, missä suomalaiset kokoontuvat, kuten retkillä, suomalaisten omistamissa ravintoloissa tai
vaikkapa Suomi-kerholla Las Palmasissa.
Las Palmasissa vierailin muutamia
kertoja messussa, itsenäisyyspäivän juhlissa, seurakuntaneuvostomme puheenjohtajan Liisa Varhon syntymäpäivillä
ja seurakuntaneuvoston kokouksissa.
Huomasin, että monet juhlat olivat
huolella valmistettuja ja niissä oli runsas
osanotto. Juhlien suunnittelu, valmistaminen sekä yhteinen jakaminen ovat tär-
keitä yhteisöllisyyden muotoja. Joku totesikin, että hänellä on täällä etelässä
huomattavasti vilkkaampi sosiaalinen
elämä kuin koti-Suomessa.
Työtä vapaaehtoisvoimin
Seurakunnan käytännön toimet hoidetaan pitkälti vapaaehtoisin voimin. Seurakuntaneuvosto, jonka vaalit menneenä
talvena toimitimme, on myös päätösten
toimeenpanosta huolehtiva elin. Seurakunnalla on vain kolme osa-aikaista
työntekijää eli papit ja kanttori.
Talvesta jäivät mieleeni monipuoliset
ja mukavat kokemukset. Ymmärsin uudella tavalla ulkosuomalaisten parissa
tehdyn työn ainutkertaisuuden ja arvon.
Omaan seurakuntaani haluaisin tuliaisena tuoda sen työkalun, jolla ”kirkkoontulokynnys” on madallettu.
Nautin myös siitä, että uskonto näkyy
katolisessa Espanjassa enemmän yhteisöllisesti ja arkipäiväisessä elämässä kuin
Suomessa. Meillä uskon yksityisyyttä korostetaan usein liikaakin ja unohdetaan
sen yhteisöllinen luonne.
Harri Vähäjylkkä
Kirkon ulkosuomalaistyön turistipappi,
Playa del Inglés, Gran Canaria
talvikaudella 2013–2014.
Liisa Varho
Turistikanttori Kai-Jussi Jankeri ja turistipappi Harri Vähäjylkän ja vaimonsa Elinan perhettä palaamassa Suomeen. Las Palmasissa
toiminut turistipappi Helena Castrén miehensä Eeron kanssa oli jo Suomessa samoin
kuin kanttorin vaimo Marja-Liisa Jankeri.
”Jos on kymmenen lasta, on suurperhe. Mulla on 13, mä olen laumanjohtaja,” sanoo
Harri. Kai-Jussi puolestaan sanoo, että ”kauden paras anti oli tämä matka kotiin. Sain
nähdä miten heimopäällikkö kuljettaa ilman
paniikkia pesuettaan.”
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
13
Meritaito Oy:n Viittatehtaassa on
tehty muovisia meriviittoja jo yli 30
vuotta. Tuotekehitys on jatkuva
prosessi. Joensuussa valmistetaan nykyisin myös älyviittoja ja
ympäristöpoijuja.
K
esäkauden alkaessa on hyvä tuoda esiin, että Suomen merkityillä merenkulkuväylillä käytettävät meriviitat valmistetaan Meritaito
Oy:n omistamassa Viittatehtaassa, joka
sijaitsee Joensuussa Utran kanavan lähettyvillä.
Meritaito Oy toimii Suomen vesillä
poiju- ja viittatuotannon ohella muun
muassa väyläsuunnittelun, merenmittauksen, vesirakentamisen ja väylänhoidon tehtävissä.
Suomen vesiväylillä käytetään kansainvälistä merkintätapaa, joka sisältää
kardinaali- ja lateraalijärjestelmän. Kardinaaliviitat ovat mustakeltaisia pääilmansuuntien mukaisia merkkejä, lateraaliviitat ovat joko punaisia (vasemmanpuoleinen) tai vihreitä (oikeanpuoleinen)
viittoja, jotka on kiinnitetty pohjaan ketjulla.
Meriviitat ovat globaali bisnes, jossa
suomalaiset pystyvät suunnittelemaan
tuotteen mittatilaustyönä täsmällisesti
paikalliseen tarpeeseen. Viittojen ulkokuoren pitää olla yleismaailmallisesti samanlainen, IALAn (International Association of Lighthouse Authorities) määräysten mukainen.
Viittoja valmistuu vuosittain noin 1 500.
Pääosa tuotannosta menee Suomen vesille, mutta vientiä on Venäjälle, Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan.
Haastateltavana oli rakennusammattimies
Harri Mäenpää, joka on työskennellyt Viittatehtaalla 29 vuotta.
nämä on 6–30 mm paksu. Viitat varustetaan pimeää varten kunnon heijastimilla.
Tutkaheijastimet, joita ovat kuparilevyt (pienissä viitoissa) ja ruostumaton
teräs (suurissa viitoissa), ehkäisevät alusten törmäämistä viittoihin. Viittojen sisäosa täytetään polystyreenillä.
Muovisia meriviittoja on tehty Joensuussa jo vuodesta 1976, sitä ennen viitat valmistettiin puusta ja teräksestä.
Tehtaalla muovimateriaali lämmitetään 200-asteiseksi, jonka jälkeen muovi
prässätään ja sorvataan sekä siihen kiinnitetään tarvittavat teräsosat. Viimeiseksi tuote leikataan määrämittaan.
Tehdasta laajennettiin vuonna 2012,
jotta siellä voidaan paremmin valmistaa
suuria, jopa 10 metrin pituisia suurviittoja. Viittojen pituus on 2–10 metriä ja
halkaisija 90–800 mm.
Muoviputkiviittoja yli 30
Talvi rasittaa meriviittoja, ja keväällä
vuotta
Meritaidon väylämiehet liikkuvatkin
Meriviittojen valmistusmateriaali on lä- ympäri Suomea korjaamassa vaurioitupivärjätty polyeteenipaineputki, jonka sei- neita viittoja, jotta kesäkaudella kaikki
on jälleen kunnossa.
Eniten uusia viittatilauksia tehtaalle
tulee aina keväällä. Meriviittojen valmis10 metrin korkuiset viitat tervehtivät tulijoitus työllistää seitsemän henkilöä.
ta tehtaan sisääntuloportilla.
14
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Tehtaan tuotantoon kuuluu myös
nykyaikaisia älyviittoja ja ympäristöpoijuja.
Älyviittoja voidaan käyttää parantamaan navigointiturvallisuutta, jolloin viitan sisään sijoitetaan
tarpeen mukaan mittausantureita.
Näiden avulla saadaan tietoa esimerkiksi veden lämpötilasta, virtauksista ja veden- sekä aallonkorkeudesta. Virtalähteenä on patteri,
kuten muissakin viitoissa.
Ympäristöpoijut mittaavat ympäröivän veden tilaa jatkuvasti ja reaaliaikaisesti esimerkiksi uimarannoilla. Tarvittavat anturit valitaan
tarpeen mukaan mitattaessa esimerk ik si veden lämpöt ilaa,
sameutta, suolapitoisuutta tai sinilevän määrää.
Sekä älyviitta että ympäristöpoiju lähettävät havaintotiedot puhelinverkon kautta web-palvelimelle
suoraan asiakkaalle.
Halvimmillaan pieni veneväyläpoiju maksaa parisataa euroa, kun
taas älyviitta voi olla hinnaltaan
jopa 10 000 euroa.
Viittatehtaalla tehdään jatkuvasti
tuotekehittelyä ja laadunvarmistusta. Yritys on ISO 9001 -laatusertifioitu.
Lisätietoa: www.meritaito.fi
Teksti ja kuvat: Anne Valtonen
Näkymä tehdashallista. Päätykupuja
valmistetaan.
kolumni
Muoviputkia ja
älyviittoja merille
Nykyaikainen älyviitta
Lapset kirjoittavat omasta
maailmastaan
Muistelen tehneeni ensimmäiset hapui- littää, että minulla olisi vielä paljon kerlevat kokeiluni kirjoittajana kansakoulun rottavaa koulutieltäni.
alaluokilla. Jostakin syystä yksi varhaisimmista tekstin sirpaleistani on jäänyt
Kun tänä päivänä luen silloin tällöin
erityisesti mieleeni. Kirjoituksen otsikko- lasten kirjoituksia, huomaan, että vaikka
na oli ”Koulumatka”.
maailma ympärillämme on muuttunut,
Pureskelin kynää pitkään ennen kuin jotakin sentään on säilynyt ennallaan.
pääsin vauhtiin. Kun vauhtiin sitten pääKiintymys eläimiin ja luontoon eivät
sin, ei loppua meinannut tullakaan. Oli näköjään – onneksi – ole katoavia asioikuin jossakin olisi nykäisty tappi auki. ta lapsen arvomaailmassa. Kun itse kirTekstiä tuli solkenaan, valtaisalla innos- joitin pörröhäntäisistä oravista ja kirmaituksella.
levista metsähiiristä, tämän päivän lapTuntematon, näkymätön olio piteli mi- set kertovat kirjoituksissaan aivan yhtänua aivan selvästi kädestä ja ohjasi ky- lailla karhunpojista, jänöjusseista ja hiinää puolestani aivan sen mukaan, mitä riperheistä, jotka asuvat onnellisina kojoku pääni sisässä saneli. En istunut enää timetsissään.
Mutta on toki tullut paljon uuttakin.
koulun epämukavassa pulpetissa ankaran opettajan silmien alla, vaan taivalNykyisten koulukkaiden arkipäivään
sin reppu selässä tuttua koulutietä, ka- kuuluvat monenlaiset tekniset vempepeaa polkua lumisen metsän läpi.
leet, jotka löytävät tiensä myös kirjalliPysähtelin tuon tuosta. Jututin kuu- siin esityksiin. Minä en tekniikan ihmeissen oksalla käpyä rouskuttavaa pörrö- tä kouluvihkoihini juurikaan kirjoittanut,
häntäistä oravaa. Yritin juosta kiinni han- koska ne olivat tuolloin täysin utopistisgella kirmailevaa metsähiirtä. Tuijotin ta maailmaa.
sinisellä pakkastaivaalla raakkuvia varikNykyajan lasten luomat kirjalliset hahsia ja harakoita.
mot käyttelevät luontevasti kännyköitä
Jostakin kantautui hevosen hirnun- ja tietokoneita. Kuvatessani hiestä höytaa. Riensin uteliaana eteenpäin. Polun ryävää savottahevosta ja kannon päälmutkan takana ponnisteli höyryävä he- lä keikkuvaa tukkirekeä edustan lapsilvonen eteenpäin syvässä lumessa tuk- leni ja heidän sukupolvelleen jo kauas
kikuormaa kiskoen. Ohjaksia pitelevä taakse jäänyttä maailmaa.
mies hoputti äänekkäästi ajokkiaan.
Nuoren ihmisen luovuus ja taito yhHengitys pöllähteli hevosen ja miehen distellä vinkeästi täysin erilaisia asioita
sieraimista pakkasaamuun.
saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin
Tukkireki oli tarttunut kiinni kantoon. hiljattain nuorimmaiseni vuosien takaiMies huusi minut ohjaksiin ja alkoi itse sen kertomuksen ”Ismo ja laukaus”. Siihevosen apuriksi. Kovasti puuskuttaen nä yhdistyvät avaruusteknologia ja pehhän väänsi pöllillä reen jalasta niin, että molelujen maailma. Pidin kertomuksesse viimein luiskahti kannon takaa jääty- ta niin paljon, että lainaan siitä pari kapneelle rekiuralle.
paletta tähän tyttäreni luvalla:
Mies kiitteli avusta ja käski juosta, etten myöhästyisi koulusta. Juoksin vain
”Ismo maksoi pääsylipun ja meni sirseuraavan mutkan taa. Siellä naputti kukseen koittamaan saisiko ammunnastikka puun kylkeä ja unohduin puhut- sa osumia. Hän koitti ainakin 13 kertaa
telemaan sitä. Ihmeekseni meillä oli yh- ennen kuin osui. Hän sai palkinnoksi
teinen kieli. Ymmärsimme vaivattomas- pehmolelun. Se oli pupu, jolla oli avati toisiamme. Meillä oli paljon puhutta- ruusvarusteet. Se oli hieno.
vaa.
2 päivän kuluttua hänen isänsä joka
”Voisitko panna pisteen siihen? Muut oli astronautti määrättiin tutkimaan avaovat jo välitunnilla”, vieressäni sanottiin. ruutta. Hänen täytyi ottaa kuvia sieltä.
Hetkessä matkustin lumisesta metsäs- Ismo antoi isälle avaruuspupun ja sanoi:
tä luokkahuoneeseen omaan pulpettii- Te olette nyt työtovereita. Avaruuspupu
ni. Varmaankin opettajan kahviham- suojelee sinua. Isä sanoi: Kiitos paljon ja
masta pakotti, sillä hän toisti sanoman- halasi poikaansa. Loppu.”
Joni Skiftesvik
sa nyt jo kireästi, vaikka yritin kovasti se-
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
15
150-vuotias Norjan Merimieskirkko
juhlii postimerkein ja purjehduksin
Juhlallisuudet alkoivat jo tammikuussa, jolloin julkaistiin Norjan
Merimieskirkon kunniaksi postimerkki. Juhlavuosi huipentuu 31.
elokuuta kaikissa Norjan tuomiokirkoissa toimitettavaan juhlajumalanpalvelukseen.
Norjalainen sisarkirkkomme on 11 vuotta vanhempi kuin vuonna 1875 perustettu Suomen Merimieskirkko.
Norjan postin julkaiseman postimerkin on piirtänyt Stian Hole. Merkki on
15 kruunun arvoinen ja sen painosmäärä
on runsaat 15 miljoonaa kappaletta, kohtuullisen riittävästi, jotta kaikki kiinnostuneet voivat hankkia itselleen merkin.
Norjan Merimieskirkon työ muistuttaa meidän työtämme: joka vuosi esim.
lähetetään joululahjoja merimiehille ympäri maailmaa. Enimmillään vuodessa
on lähetetty 30 000 joululahjaa ja niiden
mukana seuraavia pieniä kirjeitä.
Kun Saksa miehitti aikoinaan Norjaa,
katkesivat yhteydet muualta Merimieskirkon pääkonttoriin Bergeniin. Niinpä
merimieskirkko Lontoossa otti haltuunsa toiminnan, kirjoittaa Norjan posti asia-
kaslehdessään. Kymmenen vuotta sodan
jälkeen kaikki kirkon vahingoittuneet
kiinteistöt oli korjattu ja kymmenen uutta kirkkoa avattu.
Niin kuin Suomen Merimieskirkollakin, työn kohderyhminä ovat nykyään
kaikki ulkomailla olevat maanmiehet eivätkä vain merimiehet.
Suomessakin tutut symbolit: usko, toivo
ja rakkaus löytyvät Norjan merimieskirkon 150-vuotismerkin ensipäiväleimassa.
Norjan Merimieskirkko
Vohvelirauta
on jokaisessa
norjalaisessa
kodissa. Vohveleita syödään Norjassa
monella tavalla:
hillon ja kerman
samoin kuin vuohenjuuston kera.
Norjalaisille vohveli
– norjaksi ”vaffeln” –
symbolisoi yhteyttä
läheisten kanssa.
16
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
New Orleansin norjalainen jazz-kirkko
Norjan Merimieskirkko aloitti toimintansa New Orleansissa reilut
sata vuotta sitten vuonna 1906.
Juhlapurjehdus
Heinäkuun 25. päivänä lähtee Stavangerista koulualus Gann juhlapurjehdukselle. Gann on aikaisemmin ollut rannikkovene Narvik. Sen otti haltuunsa
Nuorten Merimiesten Kristillinen Yhdistys (Unge Sjømenns Kristelige Forening) vuonna 2007 aluksen palveltua 25
vuotta Hurtigrutenilla. Gannilla on hyttipaikkoja 410 matkustajalle.
Juhlaristeily vie osanottajat Pohjanmeren yli Leithiin, Iso-Britanniaan, minne
Norjan ensimmäinen merimieskirkko
perustettiin. Sitten vieraillaan Norjan
kirkoilla Lontoossa, Rotterdamissa ja
Hampurissa.
Aluksella on myös erilaista kulttuuriohjelmaa. Heinäkuun 26. päivänä Gann
kiinnittyy Bergeniin, missä The Tall
Ships’ Races päättyy samaan aikaan. Silloin vietetään ekumeenista jumalanpalvelusta kauniilla norjalaisella kolmimastoisella teräsparkilla Statsraad Lehmkuhlilla, joka tänä vuonna viettää 100-vuotisjuhliaan. Sen jälkeen Gann jatkaa matkaa öljynporauslautan kautta Aberdeeniin.
Juhlajumalanpalvelus
Juhlavuosi huipentuu 31. elokuuta jumalanpalveluksiin kaikissa Norjan tuomiokirkoissa. Kuningas Harald V osallistuu
jumalanpalvelukseen Bergenin tuomiokirkossa.
Juhlavuosi jatkuu syksyn mittaan historiallisella näyttelyllä Bergenin merenkulkumuseossa. Netissä kirkko julkaisee historiallisen aikajanan, joka dokumentoi merimieskirkon historiaa ja toimintaa.
Joka puolella maailmaa juhlavuotta
juhlistetaan norjalaisilla vohveleilla. Tapahtumassa nimeltä Sydämenlämpötoiminta (Hjertevarmeaksjon) työntekijät ja
vapaaehtoiset tarjoavat vastapaistettuja
norjalaisia vohveleita.
Jos haluatte tietää, miten norjalainen
vohveli paistetaan, resepti (norjaksi) löytyy Norjan Merimieskirkon sivulta http://sjomannskirken.no.
Teksti ja kuvat Thure Malmberg
Käännös Liisa Varho
– Olemme olleet tällä paikalla vuodesta
1928, kertoo New Orleansin toimipisteen
johtaja Frank Skofteland vieraillessamme Prytenia Streetillä kaupungin puutarhakaupunginosassa sijaitsevalla kirkolla.
1990-luvulla kirkon assistenttina työskennellyt Skofteland on viime syyskuusta alkaen toiminut samaisen kirkon johtajana.
Nykyinen moderni kirkkorakennus
valmistui vuonna 1968 ja käsittää kirkollisten tilojen lisäksi muun muassa majoitustoimintaa varten rakennetut vierashuoneet. Sisätilojen tapaan myös piha-alue on tilava, aurinkoisella sisäpihalla komeilee uima-allaskin.
Muita pohjoismaisia merimieskirkkoja ei New Orleansissa ole edustettuina,
mutta kirkkorakennuksen edessä Norjan lipun rinnalla liehuvat muiden pohjoismaiden liput kertovat maiden välisestä yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä.
– Suomalaisia kävijöitä meillä on vain
muutamia, täällä asuu vähän suomalaisia, Frank jatkaa.
– Majoitustiloissamme tosin yöpyy
säännöllisesti kävijöitä myös Suomesta,
esimerkiksi Ahvenanmaalta.
Norjalaisia Frank arvelee seudulla
asuvan noin 300. Kirkolta tehdään myös
vierailuja lähialueille saapuviin norjalaislaivoihin.
ninkielisen jazz-jumalanpalveluksen,
jossa soittaa joku paikallinen bändi. Tällöin saamme vierailijoiksemme myös
englanninkielisiä paikallisia. Heidän
joukossaan on norjalaista sukujuurta olevia, jotka eivät enää paljoakaan puhu
norjaa, mutta ymmärtävät ehkä sitä vielä hieman. Toivomme saavamme heidät
innostuneiksi käymään useamminkin
kirkolla. Esimerkiksi norjan kielen tunneilla, joita myös järjestämme.
Yksi merkittävä ryhmä kävijöitä on
muusikot, jazzistaan kuulussa kaupungissa kun ollaan. Norjassa kirkko mainostaakin itseään jazz-kirkkona.
New Orleansissa Norjan Merimieskirkon 150-vuotisjuhlallisuuksiin elokuun
lopussa kuuluu ainakin jazz-musiikkia,
ehkä kuorokin. Marssimusiikkia nuorempana soittanut Frank pitää kaupungin monipuolisesta musiikkitarjonnasta,
vaikkei itse enää soitakaan.
– Jazzin lisäksi pidän paljon muustakin musiikista, jota tässä kaupungissa
löytyy moneen makuun. New Orleans
onkin paitsi musiikin myös muun kulttuurin ja asukkaidensa suhteen ainutlaatuisesti monimuotoinen paikka asua.
– Niinhän se sanonta kuuluu, että täällä Yhdysvalloissa on kaupunkeja, ja sitten täällä on New Orleans.
Teksti: Anneli Lenkkeri
Kuva: Ilpo Musto
Musiikkia moneen makuun
Juhlapyhien aikoihin, kuten jouluna ja
pääsiäisenä, kirkolla järjestetään juhlatilaisuuksia, samoin esimerkiksi kesäloma-aikaan, jolloin norjalaisia saapuu eniten New Orleansiin.
– Kävijöitä tuovat myös New Orleansin vuosittain järjestettävät tapahtumat,
kuten ranskalaiskorttelin festivaali ja
melkein heti sen jälkeen pidettävä jazz-festivaali.
– Lisäksi pidämme kirkolla silloin tällöin grillijuhlia ja kerran kuussa englan-
Norjan merimieskirkon rakennuksen edessä
New Orleansissa liehuvat Norjan lipun rinnalla myös muiden pohjoismaiden liput. Toimipistettä johtaa Frank Skofteland.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
17
meritaide
kirkkolaiva
Antonie Volkmar: Abschied
der Auswanderer, 1860. Saksan
historiallinen
museo, Berliini.
Temerairen viimeinen matka
N
Klas Balkhed
Maailma ja me – miten ja miksi?
”Maailman puolesta minä en rukoile,
vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” ( Jh. 17:
9.)
”Jumala on rakastanut maailmaa niin
paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi
kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Jh. 3: 16.)
Jälkimmäinen Johanneksen evankeliumin lause tuli tutuksi jo hyvin kauan sitten. Rippikoulussa sitä tankattiin päähän
niin, että melkein kipeää teki. Siksi tuo
ylhäällä ensimmäisenä oleva lause tuntuukin kovin tylyltä ja myös vaikealta ymmärtää. Tuo ajattelutapa ilmenee myös
1. Johanneksen kirjeessä. Maailman rakastaminen ei ole Jumalan mieleen.
18
Suhde maailmaan on ollut kristityille vaikea, jopa suorastaan ristiriitainen.
Edessä olevan sunnuntain toinen lukukappale Roomalaiskirjeestä kertoo siitä, kuinka ihmistä ei pelasteta luodusta
maailmasta pois, vaan luotu uudistuu
(Rm. 8: 19–23).
Suhde maailmaan on kaksijakoinen,
side maailmaan ei kokonaan häivy, mutta halu sen häivyttämiseen on. Olen
kuullut sitä perusteltavan sillä, että tällä
tavoin pysyy erossa siitä, mikä maailmassa liittää ihmisen syntiin. Mutta tällöinhän pelkään syntiä, enkä osaa iloita
pelastuksen lahjasta! Kuitenkin kirkkokäsikirja viittaa iloon kuvatessaan edessä
olevan pyhän luonnetta.
Ilo ei johda eristäytymiseen maailmasta vaan rohkeaan tulevaisuuden
toivoon keskellä maailmaa. Ilo pelastuk-
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
sesta on vastaus kaipuuseen, jota ihminen saattaa tuntea maailman monien ja
raskaitten taakkojen keskellä. Toki pelko
ei ole pelkästään negatiivinen asia. Ajatus maailmasta ja synnistä ei pelkästään
vie meitä vetäytymään vastuusta, vaan
antaa etäisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei
kaikki ympärillämme olevassa maailmassa ole kohdallaan.
Pelko ei kuitenkaan määritä kristityn
elämää. Jeesus sanoo sunnuntain evankeliumissa: ”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni
vastaan.” (Jh. 17: 8.) Tästä totisesti uskaltaa ja saa iloita!
yt esiteltävä öljymaalaus Sotalaiva
Temerairen viimeinen matka on
erittäin merkittävä teos. Royal
Academy of Artsin jäsen ja professori
Joseph Mallord William Turner (1775–
1851) oli silminnäkijänä, kun kuninkaallisen laivaston ylpeys hinattiin Thamesille ja
upotettiin Rotherhiten paikkeilla eli Suomen Merimieskirkon lähettyvillä vuonna
1838. Nämä jäähyväiset kuvattiin.
Turnerin tuotanto oli laaja: öljyä, tunnetusti sielukkaita akvarelleja ja grafiikkaa.
Hän aloitti 12-vuotiaana piirroksilla, joita
parturi-isänsä kauppasi liikkeessään. Hän oli
edelläkävijä, impressionismin ja jopa abstraktin taiteen aavistaneisiin luettu. Hän oli
auringonvalon vangitsija ja ylipäätään valon
mestarikuvaaja – Rembrandtin veroinen.
Luonto ilmiöineen sai hänestä vangitsevan tulkitsijan.
Sotalaiva Temeraire rakennettiin
vuonna 1798 ja romutettiin 40 kunniak-
kaan taisteluvuoden jälkeen. Se soti mm.
Trafalgarin taistelussa 1805 ja Itämeren
taistelussa 1809 tanskalaisia tykkiveneitä
vastaan 98 kanuunoineen.
Upotettaessa laiva oli riisuttu rungoksi,
jonka tammisista puuosista veistettiin matkamuistoesineitä. Mastot olivat myös katkottu, joskin mielikuvitusrikas Turner maalasi
ne uljaan laivan muistoa kunnioittaakseen
tauluun samoin kuin puolikuun ja pilvien
lomasta loimottavan auringonlaskun.
Maalaus on kooltaan 91 x 122 cm. Sitä
pidetään tekijänsä tunnetuimpana teoksena, ja kerrotaan taiteilijan halunneen, että
teos haudataan hänen kanssaan. Näin ei
kuitenkaan käynyt, vaan se on Kansallismuseon (National Gallery) aarteita.
Turner testamenttasi laajan teoskokoelmansa ja runsaan varallisuutensa valtiolle,
mikä mahdollisti mm. vuotuisen Turner-palkinnon jakamisen.
Tate-gallerian yhteyteen rakennettiin
vuonna 1987 hänen teoskokoelmaansa
varten The Glore Gallery, hulppea rakennus sekin.
Turner matkusti paljon ympäri Eurooppaa
”fotoreportterina” maalaten luontoa, tunnettuja maisemia ja merenkulkua. Hänen
grafiikanlehti-sarjansa levisivät laajalle, myös
Suomeen. Mm. Wrightin veljesten tiedetään saaneen niistä arvokkaita vaikutteita.
Hänestä kerrotaan, että maalatessaan
autenttisia kuvia mm. laivoista myrskyssä,
hän vaati päästä sidotuksi mastoon parhaimman tuloksen saamiseksi.
Turner kuoli erakoituneena ja terveydeltään raunioituneena 76-vuotiaana,
mutta hänen muistonsa elää tärkeiden
museoiden kokoelmissa. Jos näitä teoksia
tulee joskus myyntiin kansainvälisissä
huutokaupoissa, ovat hinnat varmasti
pilviä hipovia. ■
Teksti Aira Heinänen
Kauko Puranen
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
19
Pahat sairaudet kiusasivat
entisajan merenkulkijoita
Perämies hoiteli kuitenkin rokotuksen
taitavasti. Sanoin sen hänelle. Hän vähätteli toimenpidettä ja kertoi hoitaneensa paljon isompiakin lääkinnällisiä juttuja merivuosiensa aikana; haavoja, sydänkohtauksia, tulehduksia, tyriä, luunmurtumia.
Leikkauksien teolta perämies sanoi
välttyneensä, mutta ei pitänyt täysin
mahdottomana, etteikö joskus voisi joutua – lääkärin radiolla ohjaamana – tekemään esimerkiksi umpisuolen poiston
tai jonkin muun samantapaisen kiireellisen operaation. En ole piikittäjääni sittemmin jututtanut, joten en tiedä joutuiko hän kirurgin töihin.
Nykyajan tietoyhteyksien aikana laivat saavat lääketieteellistä neuvontaa sairastuneen hoidossa radioteitse kaikkina
vuorokauden aikoina kansainvälisestä
Radio Medical Centre (CIRM)-organisaatiosta. Se myös avustaa sairastuneen
tai loukkaantuneen siirrossa aluksesta.
Toisin oli ennen radion yleistymistä.
Silloin laivanväen oli luotettava omaan
tietämykseensä ja mukanaan kuljetta- Vaarat vaanivat satamissa
maansa lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Satamien vaaroista Albin Pihl muistaa
varoitella. Monet neuvot ovat yhä varKovasti luettu oppikirja
teen otettavia.
”Kapteeni tekee viisaasti varoittaessaan jo
Vuosisadan alkupuolella suomalaisissa
laivoissa etsittiin lääkinnällistä tietoa edeltäkäsin miehistöä niistä vaaroista, joita
ruotsalaisen tri Albin Pihlin kirjasta saattaa olla satamassa, jota lähestytään, varHälso- och sjukvård omboard. Kirja ilmes- sinkin jos se on tunnettu kulkutautien ja vetyi suomeksi Ernst Thermanin kääntä- neeristen tautien pesäpaikaksi ja jos sen väestö on jossakin suhteessa huonossa huudosmänä ja Otavan kustantamana 1923.
Suomenkielisen laitoksen Terveyden- ja sa. Älkää jättäkö kehottamatta merimiehiä
sairaanhoito aluksilla julkaisemista kiireh- raittiuteen ja kapakoiden ja irstailupesien
ti merenkulkuhallitus, jonka mielestä välttämiseen", Pihl opastaa.
suomenkielisen lääketieteellisen käsikirMaihinpääsylomia Pihl neuvoo antajan saaminen laivoille oli välttämätöntä. maan miehistölle mahdollisimman väTänä päivänä Albin Pihlin aikoinaan hän. Jos maihin kuitenkin mennään, on
kovasti arvostettu ja käytetty opus on jo sieltä palattava ehdottomasti yöksi laihistoriaa, jos kohta monet siinä esitetyt vaan, sillä "paljaan taivaan alla nukkuva
neuvot ja ohjeet pätevät merioloissa vie- saattaa vilustua äkkiä tapahtuvan lämpölä tänäkin päivänä.
määrän alentumisen vuoksi ja saada reuma-
20
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Vi möts vid gränsen
Albin Pihlin merenkulkijoille tarkoitetun lääkintäoppaan käänsi ruotsista
suomeksi Erns Therman 1923.
tismin tai keuhko- ja suolikatarrin".
Miehistöä ei Pihlin mielestä pidä palkata trooppisista satamista kuin aivan
pakottavissa tilanteissa. Tällöinkin päällikön on syytä olla erityisen tarkkana ja
kiinnittää huomiota jopa ihonväriin.
”Hindulaisilla (laskareilla), mulateilla ja
neekereillä samoinkuin muilla värillisillä on
usein kroonillisia tauteja, ja he joutuvat myös
helpommin kulkutautien uhreiksi kuin muut”,
Pihl tietää.
Yhdet ja samat lääkkeet
Albin Pihlin ohjeet sairauksien hoitamiseksi merellä olivat yksinkertaisia, mutta kuitenkin yksityiskohtaisia. Varsin
moneen sairauteen näkyvät tepsineen
laivoissa vuosisadan alkupuolella yhdet
ja samat lääkkeet ja hoitotoimenpiteet.
Peräruiskeet, kurlutukset ja erilaiset hauteet ja kääreet olivat tärkeitä, kuten myös
lepo ja raitis ilma.
Laivan lääkekaapissa oli tuohon aikaan ainakin oopiumilääkettä, morfiinitabletteja, Rosenin rintatippoja, digitaalistippoja, kamferitippoja, risiiniöljyä,
vismuttipulveria, jodispriitä, harmaasalvaa, laastaria sekä boori- ja lyijyvettä.
Jopa laboratoriokokeita Pihl opetti laivanväen tekemään. Sokeritautiseksi
epäillyn virtsasta oli etsittävä sokeria ja
”munanvalkuaistautia” potevalta munanvalkuaista.
Jos hoitotoimenpiteet eivät kaikista
ponnisteluista huolimatta tepsineet ja
potilas menehtyi, oli ”ruumista säilytettävä lysoliliuoksessa läpi kastellussa purjekankaassa, kunnes se tavanmukaisesti haudattiin mereen”, Albin Pihl opasti.
Sjömanskyrkans sommarfest 9.– 10.8.2014 firas i Kyrkslätt. Vi
samlas under temat ”Rajapinnalla” (ungefär: ”Vid gränsen”). Ordet ”gräns” har en speciell laddning här på orten när plötsligt
södra delen måste evakueras under Porkala parentesen 1944–
1956. Såren efter den tiden finns ännu kvar.
Denna vår har hela världen hållit andan när en stormakt tagit
sig rätten att strunta i ett annat lands gränser. Den arrogansen
berör oss påtagligt.
Vi känner djupt inom oss att gränser är heliga. Ingen får gå
över dem. Det gäller också på ett personligt plan. Vi måste lära
oss att respektera våra gränser. Tiden sätter gränser, kroppen
behöver gränser, själen likaså. Därför måste vi t.ex. lära oss att
säga nej. Någon behöver hela livet för att lära sig den konsten.
Någon annan måste lära sig att våga tänja på sina gränser. Men
gränsen finns där och skall finnas där.
Samtidigt är gränsen den plats där vi möts. Ju tydligare gränser vi har, desto lättare är det att mötas. Det gäller både länder
och människor. I skapelsen fick vi människor en tydlig gräns och
en känslig kontaktyta: vår hud. En kram kan som bekant göra
under.
Här i Kyrkslätt har havet varit både gräns och kontaktyta. De
estniska munkarna var säkert de första kristna missionärerna. De
fiskade vid kusten och i Vanda å. Vi fick någon ännu bättre: budskapet om Frälsaren.
Det var dessa tankar som är bakgrunden till valet av tema. Vi
möts vid gränsen – kontaktytan. Rajapinnalla.
Varmt välkommen att dela gemenskapen i Kyrkslätt 9.–10.8.2014!
Tapaamisiin
rajapinnalla
Merimieskirkon kesäjuhlia vietetään 9.–10.8.2014 Kirkkonummella. Kokoonnumme teemalla ”Rajapinnalla”. Sanalla ”raja” on
erityinen lataus tällä seudulla, koska yhtäkkiä eteläosa piti evakuoida Porkkalan sulun, ”parenteesin”, ajaksi 1944–1956. Sen ajan
haavat ovat vielä jäljellä.
Tänä keväänä koko maailma on pidättänyt henkeä, kun suurvalta on ottanut itselleen oikeuden olla piittaamatta toisen maan
rajoista. Tämä ylimielisyys koskettaa meitä kouriintuntuvasti.
Me tunnemme syvällä sisimmässämme, että rajat ovat pyhiä.
Kukaan ei saa niitä ylittää. Samoin on myös henkilökohtaisella tasolla. Meidän pitää oppia kunnioittamaan rajojamme. Aika asettaa rajoja, keho tarvitsee rajoja, samoin sielu. Siksi meidän esimerkiksi pitää oppia sanomaan ei. Joku tarvitsee koko elämänsä oppiakseen sen taidon. Jonkun toisen pitää opetella uskaltautumaan rajojensa venyttämiseen. Mutta raja on olemassa ja sen
pitää olla olemassa.
Samalla raja on se paikka, missä kohtaamme. Mitä selvemmät
rajat meillä on, sen helpompi on kohdata. Tämä koskee niin
maita kuin ihmisiäkin. Luomisessa me ihmiset saimme selvän
rajan ja herkän kosketuspinnan: ihomme. Niin kuin tiedetään,
halaus voi tehdä ihmeitä.
Täällä Kirkkonummella meri on ollut sekä raja että kontaktipinta. Virolaiset munkit olivat varmaan ensimmäisiä kristittyjä lähetystyöntekijöitä. He kalastelivat rannikolla ja Vantaanjoella. Me saimme jotain vielä parempaa: sanoman
Vapahtajasta.
Nämä ajatukset olivat teeman valinnan taustalla. Me tapaamme rajalla – kontaktipinnalla. Rajapinnalla.
Olette lämpimästi tervetulleita Kirkkonummelle
9.–10.8.2014 osallistumaan yhteisyyden jakamiseen!
Marko Toljamo
Sain rokotuksen keltakuumetta
vastaan syksyllä 1985 AL:n m/s
Aurorassa Brasilian rannikolla. Piikin pisti ahteriini laivan ensimmäinen perämies. En kiellä, ettenkö
ennalta hieman arastellut toimenpidettä.
Albin Pihl korostaa kirjassaan – aivan
oikein – hygienian ja kaikkinaisen siisteyden suurta merkitystä merellä. Painotus on ymmärrettävä, kun ajattelee,
millaisia tautipesiä vanhat puurakenteiset laivat olivat.
Aluksen pohjalla velloi kaiken aikaa
musta, haiseva pilssivesi, joka suorastaan
kuhisi bakteereja. Miehistö asui ahtaasti yhteisskansseissa. Peseytymismahdollisuudet olivat huonot. Rotat juoksentelivat pitkin laivaa. Ruoka oli yksipuolista ja usein pilaantunutta.
Vieraiden maiden satamissa raivosivat
tarttuvat taudit. Erityisen pelättyjä ja
vaarallisia tauteja olivat kolera ja keltakuume. Esimerkiksi oululaisista purjelaivoista kuoli 1850–51ainakin 23 merimiestä kel-takuumeeseen Brasiliassa.
Parkkilaiva Helioksen päällikkö P.W.
Snellman kirjoitti kotiinsa huhtikuussa
1971:
”Lähes kaikki miehet makasivat sairaalassa
keltakuumeessa, mutta sain kuitenkin kaikki
takaisin paitsi norjalaisen Carl Nielsenin, joka kuoli. Perämiehen sain laivaan tänään, aika heikkona, toivottavasti hän paranee. Kuume on tehnyt paljon uhreja, mutta minä sentään Jumalalle kiitos olen terveenä.”
Ankkuripaikan Albin Pihl neuvoo valitsemaan keltakuume- ja malariaseudulla vähintään 5–6 kaapelinmitan (noin
1 000 m) etäisyydeltä maasta, jotta ”ulappatuuli ylettyy estäen maalta tulevia hyttysiä saapumasta laivaan”.
Lars-Henrik Höglund
kyrkoherde i Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra
Joni Skiftesvik
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
21
Tervetuloa
Merimieskirkon
kesäjuhlille Kirkkonummelle!
Timo Hormio
Merimieskirkon kesäjuhlat järjestetään tänä vuonna 9.–10.
elokuuta Kirkkonummella sekä ruotsinkielisen (Kyrkslätts
svenska församling) että suomenkielisen seurakunnan
isännöiminä. Juhlan teema on ”Rajapinnalla”.
Timo Hormio
Kaksikielisen tapahtuman pääpaikka on seurakuntatalo
(Seurakunnantie 1), josta on noin 400 metrin matka toiseen
juhlatilaan Pyhän Mikaelin kirkkoon (Tallinmäki 1).
1. Seurakuntatalo 2. Kirkko 3. Rautatieasema.
Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan
kirkkoherra Timo Posti.
Majoitus
Kesäjuhlan ohjelma
Lauantai 9.8.2014
Vapaaehtoinen, maksullinen retki
08.45 – 12.15 Retkivaihtoehto 1:
Perinnevenepurjehdus. Tapahtuma on osa Suomenlahtivuotta. Lähtö bussilla seurakuntatalolta klo 8.45. Venematka
9.30 – 11.30. Kuhunkin veneeseen mahtuu 12 henkilöä. Ei
sovellu vakavasti liikuntarajoitteisille. Purjehduksen toteuttaa
Kirkkonummen Perinnepurjehdusyhdistys St. Nikolaus.
Katso retken hinta ja ilmoittautumisohjeet netistä
www.merimieskirkko.fi.
09.30 – 11.30 Retkivaihtoehto 2:
Porkkalan kiertoajelu bussilla. Lähtö seurakuntatalolta
klo 9.30. Opastetun kiertoajelun kesto noin 2 tuntia.
Soveltuu myös liikuntarajoitteisille. Katso retken hinta ja
ilmoittautumisohjeet netistä www.merimieskirkko.fi.
22
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
10.00 – 14.00 juhlakanslia avoinna
12.00 – 13.30 lounas (srk-koti)
13.00 – 18.00 puuhakas mukulaparkki lapsille (srk-koti)
13.30 – 15.00 merimieskirkkoinfo ja vaalikokous (srk-koti)
15.00 – 16.00 päiväkahvi (srk-koti)
16.00 – 18.20 pääjuhla: mm. tervehdyksiä, tanssi- ja
musiikkiesityksiä, yhteislaulua (srk-koti)
(klo 17.00 – 17.20 väliaika). Katso tarkka
ohjelmakuvaus netistä www.merimieskirkko.fi.
19.00 – 19.45 urkukonsertti, Joel Vartiainen (kirkko)
19.45 – 20.00 iltahartaus (kirkko)
Sunnuntai 10.8.2014
12.00 kaksikielinen juhlajumalanpalvelus, saarna piispa Björn
Vikström (kirkko).
Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja ”viestikapulan”
vaihto seurakuntakodilla.
Juhlavieraiden tulee varata itse majoituksensa. Autottoman on kätevin majoittua junaradan varrella tai Helsingin keskustassa. Helsingistä Kirkkonummelle kulkee paikallisjunavuoroja (Junat S, U, L,
ja Y) vähän väliä. Matka kestää noin 30 minuuttia.
• Hotelli Långvik, http://www.langvik.fi/ sijaitsee Kirkkonummen keskustasta 10 km päässä. Siirtymisiin tarvitaan oma auto.
• Liikekeskus Sellon yhteydessä oleva Glo Hotelli sijaitsee junradan vieressä (Leppävaaran asema): http://glohotels.fi/hotellit/
glo-hotel-sello.
SUOMEN MERIMIESKIRKKO RY:N
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VAALIKOKOUS
pidetään lauantaina 9.8.2014 klo 14.00 alkaen
Kirkkonummen seurakuntatalolla
(Seurakunnantie 1).
Jäsentarkastus ja äänestyslippujen jako alk.
klo 10.00.
Esityslistalla sääntöjen 17 §:ssä mainitut asiat.
Tervetuloa!
•Hotelli Holiday Inn Helsinki City Centre sijaitsee junaradan
pääteasemalla Helsingissä: http://www.restel.fi/hotellit/fi_FI/hotellit/. Suomen Merimieskirkolla on tämän ja muiden Restel Oy:n
hotellien kanssa yhteistoiminta- ja hotsport-sopimushinta, ja ko.
alennuksen saa, kun mainitsee tästä huoneen varauksen yhteydessä. Varaukset tulee tehdä Restel Myyntikeskuksen kautta
numerosta 020 055 055 tai (09) 733 5421 taikka sähköpostilla [email protected].
• Helsingissä on myös S-ryhmän sekä Radisson Blu -ketjujen hotelleja lähellä rautatieasemaa. Myös näihin hotelleihin Merimieskirkon jäsenet saavat alennushinnan. Katso ohjeet: http://www.merimieskirkko.fi/56-jasenedut.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
23
likolle, ja jäät olivat särkeneet ikkunoita.
Kaksisataa aukkoa oli tukittava metallilevyin ennen kuin alusta voitiin ryhtyä
pumppaamaan tyhjäksi ja nosto saattoi
alkaa.
Kalliomäki kävi myös heti kättelyssä
pelastamassa veden alta laivan kakkoskerroksesta Euromyymälän 156 000 markan kassan.
Janran pelastustöiden vaikein vaihe
sukeltajille oli se, että konttilasti oli purettava nurin niskoin olleesta laivasta ennen kuin se voitiin kääntää.
Kun kukaan muu seitsemästä sukeltajasta ei suostunut vaaralliseen tehtävään,
Kalliomäki kävi tekemässä sen. Hän irrotti 37 konttia, ja niiden annettiin pudota pohjaan, josta ne ahvenanmaalaisten
vaatimuksesta myöhemmin nostettiin.
Haverien uhrien kanssa ei Kalliomäki
ole joutunut tekemisiin, sen puolen hoitavat viranomaiset.
Sukellushistoriansa ehkä huvittavimman keikan Kalliomäki teki juhannusaattona Turun Ruissalossa. Eräs perhe
oli lastenvaunuineen ollut laiturilla, kun
tuuli tarttui vaunuihin – onneksi lapsi ei
ollut niissä – ja työnsi ne mereen. Vaunujen mukana meni paljon muutakin tuiki tähdellistä kuten auton avaimet.
Kalliomäen ensireaktio oli, ettei hän
lähde moiselle keikalle, mutta ”perheen
parkumisen” vuoksi meni ja muistelee,
ettei tainnut edes laskua kirjoittaa.
Mauri Kalliomäki ja DG-Groupin kehittämä laivan rungon pesuri.
Finn, Albatross ja Janra jääneet
sukeltaja Mauri Kalliomäen mieleen
Mukana sadassa pelastusoperaatiossa
Joen rannassa asuneen Mauri
Kalliomäen piti päästä katsomaan,
mitä joessa oli. Siitä alkoi sukellusura, ja harrastus muuttui ammatiksi.
DG-Diving Groupin area manager ja hallituksen puheenjohtaja Mauri Kalliomäki, 64, on ollut sukeltajana mukana noin
sadassa meripelastustusoperaatiossa, ja
hän on myös avustanut Onnettomuustutkintakeskusta haverien syiden selvittelyssä.
24
Mielenpainuneimpia tapauksia ovat
olleet isot onnettomuudet: Malmilastissa olleen FinnPusku-yhdistelmän (hinaaja Finn ja Baltic-proomu) kaatuminen
Hangon edustalla 1990, risteilyalus Sally
Albatrossin karilleajo Porkkalan vesillä
1994 sekä merimerkkiin törmänneen
konttialus Janran kaatuminen Ahvenanmerellä 2000.
Kahdeksan ihmishenkeä vaatinut FinnBaltic jäi Kalliomäen mieleen senkin
vuoksi, että hän teki ensi kertaa töitä onnettomuustutkinnalle ja tapasi keskuksen legendaarisen johtajan Kari Lehtolan.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Vuosien myötä onnettomuustutkinnan
johtajasta ja sukellusfirman pomosta kehkeytyi hyvät ystävät.
Albatrossin ikkunat ja
Janran kontit
Pelastusoperaatioihin Kalliomäki porukoineen on osallistunut maan suurimman alan yhtiön Alfons Håkansin alihankkijana.
Kalliomäki vietti seitsemän viikkoa
Porkkalan edustalla keväällä 1994 valmistelemassa Sally Albatrossin nostoa.
Laiva oli karilleajon jälkeen ajettu mata-
Varaosamyyjä osti
harrastuslaitteet
Mauri Kalliomäen sukellusura alkoi siitä, että hän sattui Rovaniemellä asumaan
joen rannassa. Piti päästä katsomaan, mitä joessa oli, ja niin nuori varaosamyyjä
osti harrastussukellusvarusteet.
Siitä se alkoi, ja harrastus muuttui ammatiksi. Hän kävi rahan perässä offshore-töissä Pohjanmeren öljykentillä, ja
tuolta ajalta on hänen syvyysennätyksensä: 90 metriä.
Kalliomäki muutti 1982 Turkuun, pani
pystyyn oman yrityksen, ja niin syntyi
DG-Diving Group. Firma työllistää nyt
15 henkeä, ja päivystys on aina päällä.
Yhtiöllä on Kalliomäen mukaan sopimukset kaikkien suurten suomalaisten
varustamojen kanssa, joista monet ovat
olleet asiakkaina kolme vuosikymmentä.
Sukellusfirmaa tarvitaan, sillä laivat käyvät kuivatelakalla yhä harvemmin, koska
telakointi maksaa aikaa ja rahaa, ja niinpä tarkastus-, huolto- ja korjaustöitä pyritään tekemään yhä enemmän vedessä.
Mauri Kalliomäki firmansa kahvihuoneessa, pöydällä on pino meripelastusoperaatioissa otettuja kuvia.
Liikenteen turvallisuusviraston Trafin
valtuutuksella DG-Group on mukana
myös laivojen luokituksessa eli niiden
kunnon tarkastuksissa.
– Me olemme tällainen pikkufirma, ja
pikkufirman täytyy tehdä kaikkea pientä, Kalliomäki luonnehtii alan markkinoita Suomessa.
Laivan pohjien puhdistus
Yhtiöllä on tukikohta Turussa, ja haastatteluhetkellä hallissa muun muassa duunattiin vanha linja-autoa sukellusporukan tukikohdaksi ja nurkan sukellustankissa kehiteltiin laivan pohjan pesuria,
joka on DG-Groupin ehkä tunnetuin tuote.
Kun myrkkymaaleja ei enää ympäristösyistä käytetä laivojen pohjissa, runkoon, ruoriin ja potkureihin kertyy monenlaista elävää kuten levälimaa, ruohoa
ja simpukoita. Ne jarruttavat aluksen menoa ja lisäävät näin kuluja ja päästöjä, kun
polttoainetta menee enemmän. Jo ohut
liukas limakerros riittää hidastamaan
kulkua.
Merten likaantuminen on vain lisännyt kasvuston määrää.
DG on kehitellyt, hakee patenttia ja on
jo saanut myönteisen välipäätöksenkin
pesurille, jota sukeltaja voi käyttää niissäkin satamissa, joissa puhdistusjätettä
ei saa päästä veteen. Laitteessa on kote-
loituna kaksi vastakkain pyörivää, pyöreää teräsharjaa, joita sukeltaja kuljettaa
pitkin laivan runkoa. Harjat työntävät
kasvillisuuden veden mukana putkeen,
josta se imetään suodattimeen ja vesi palautetaan takaisin mereen.
Puhdistusjäte käy vaikka kompostiin.
DG-Group on jo 1980-luvulla aloittanut esimerkiksi Silja Linen ja Viking Linen lauttojen säännölliset puhdistukset
– viime kesänä ne tehtiin uudella laitteella. Työ maksaa itsensä takaisin varustamoille muutamassa päivässä pienempinä polttoainekuluina.
Kympin piirtäjä tekee tauluja
Merelle ei Kalliomäki suostu harrastuksekseen lähtemään; veneilyn idea ei ole
hänelle oikein kirkastunut, sen sijaan meri kiehtoo mallina. Kouluaikaan ainoa
kunnon numero todistuksessa oli kuulemma piirustuksen kymppi, ja mies
maalaa ja pitää näyttelyjä – tosin viime
vuodet ovat olleet vähän hiljaiseloa.
Taulut ovat käyneet myös kaupaksi, ja
20–30 työn näyttelystä on yleensä tarvinnut tuoda kotiin 4–5 taulua.
Meri on Kalliomäen mielestä tosi haastava malli, ja vuosien harjoittelun jälkeen
jälki alkaa olla sitä luokkaa, että hän ilkeää esitellä myös meriaiheisia taulujaan.
Teksti ja kuvat Paavo Tukkimäki
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
25
nien kodittomien auttaminen on lähes
mahdoton tehtävä. Vai onko?
Selviytyjäkansa
Aurinkoinen sää on kutsunut kreikkalaiset ja turistit kahviloihin ja romutoreille. Maan kurjasta taloustilanteesta huolimatta kreikkalaiset
ovat päättäneet elää.
Elämää Ateenassa
Yhteisöllisyys on voimavara etenkin
kriisissä. Suomalaisuus on asia,
joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja asioiden yli.
Leppoisa sunnuntaiaamu Ateenassa on
täynnä elämää. Auringonpaiste ja lämmin sää ovat kutsuneet kreikkalaiset ja
turistit kahviloihin ja romutorien ihmeelliseen maailmaan. Istahdan kahvilan
penkille ja yritän ymmärtää näkemääni.
Hengitän syvään, viereisessä puussa laulaa lintu iloista säveltään, iloisesti soinnahtelevat myös kreikkalaiset sanat,
vaikka en niistä juuri mitään ymmärräkään.
Suomessa kahvilat eivät ole koskaan
näin täynnä ääntä, elämää, ihmisiä. On
vaikeaa nähdä iloisena vellovan arjen
taakse. Kreikan talous on kutistunut neljänneksellä vuodesta 2008. Noin 3,5 miljoonaa kreikkalaista elää todellisen köyhyysriskin alla ja syrjäytymisvaarassa.
Hotellistani muutaman kilometrin
päässä Ateenan keskustassa kodittomat
asettelevat patjojaan katettujen käytävien
reunoille. Kreikan terveys- ja hyvinvointiministeriön mukaan kodittomien määrä maassa on kasvanut vuodesta 2009 lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 2009 tilastoihin kirjattiin 7720 koditonta, nyt luku on jo reilusti yli 20 000.
26
Ateenan skandinaavisella merimieskirkolla työskentelevä sosiaalikuraattori Mari Hilonen on
nyt Merimieskirkon päätoiminen työntekijä.
Monet kodittomista ovat työnsä menettäneitä tavallisia kreikkalaisia. Hätkähdyttävää on, että paikallisen avustusjärjestön Klimakan tekemän tutkimuksen
mukaan kuusi kymmenestä kodittomasta ihmisestä on menettänyt kotinsa viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Näistä tutkimukseen osallistuneista
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
kodittomista 74 %:lla oli lapsia. Kodittomuus koskettaa laajasti eri ikäryhmiä.
Monet järjestöt, kuten Punainen risti,
sekä Ateenan kaupunki ja Kreikan ortodoksinen kirkko pyrkivät kukin omalla
toiminnallaan parantamaan tilannetta
jakamalla ruokaa, vaatteita, kenkiä ja
suojapaikkoja. On selvää, että näin mo-
Kurjan taloustilanteen yhteiskunnallista
vaikutusta ei voi vähätellä. Mutta tänään
aurinkoisena sunnuntaina se ei näy, ainakaan näiden kahvilassa istuvien ihmisten keskuudessa.
Näky tekee hyvää suomalaiselle kansanluonteelleni. Voimme tehdä valintoja
elämässämme, nähdä asiat mahdollisuuksina ja haasteina tai pelkästään vaikeuksina ja vastoinkäymisinä. Voimme
lamaantua ja odottaa hiljaista kuolemaa
tai voimme valita, että elämme. Kreikkalaiset ovat päättäneet elää.
Tiedän, että yksinkertaistan asioita,
mutta toisaalta tehtävämme on olla alistumatta ulkoisten olosuhteiden alle. Emme välttämättä voi vaikuttaa niihin suoraan, mutta omaan itseemme me voimme.
Kokemuksesta tiedän, että kun ihminen on poissa kotimaastaan, eläminen ei
aina ole helppoa. Erityisen haasteelliseksi se tulee tilanteissa, joissa ympäröivä
yhteiskunta on kriisissä. Sama pätee vielä enemmän tilanteisiin, joissa jokin kriisi koettelee itseä tai läheisiä. Ymmärrän,
että pinnan alla kuohuu, iloiset kasvot
eivät aina kerro totuutta.
Tavatessani Kreikassa asuvia suomalaisia, minulle vahvistuu kuva suomalaisista
selviytyjistä. Jo lyhyenkin vierailun aikana asia tulee selväksi. Suomalaisuus on asia,
joka kantaa ja auttaa vaikeiden aikojen ja
asioiden yli. Yhteisöllisyys on voimavara.
Tässä on myös Merimieskirkon tekemän työn yksi suuri vahvuus. Se tarjoaa
paikan, tilan ja mahdollisuuden jakaa yhteisöllisyyttä, arkea, elämää. Erinomaista on, että Merimieskirkon tekemä työ
Kreikassa vahvistui toukokuun alusta
lähtien, kun aiemmin osa-aikaisena sosiaalikuraattorina toimineen Mari Hilosen työ muutettiin päätoimiseksi.
Elämä itsessään on aina ihmeellisempää kuin osaamme kuvitellakaan. Pakenemalla pääsee ehkä eroon maailman monimutkaisuudesta, mutta silloin elämä jää
elämättä. Ehkä on niin, että meidän ei tule ymmärtääkään elämää niin paljon kuin
yritämme. Ehkä meidän tulisi hyväksyä
se, että elämä on mysteeri, salaisuus, joka
avautuu vain sille, joka on valmis ottamaan vastaan sen sellaisena kuin se on.
Ja vasta sitten siihen voi vaikuttaa. Vasta
sitten elämä on altis vaikutuksille.
Teksti ja kuvat Jarmo Karjalainen
Apua äidinkielellä
Merimieskirkko ja Kirkon turistityö auttavat vaikeuksissa
olevia matkalaisia.
Matkailukausi on alkamassa Kreikassa, ja tästä kaudesta onkin tulossa erittäin hyvä ainakin ennusteiden suhteen. Kymmeniä tuhansia suomalaisia matkustaa kesän
aikana ympäri Kreikkaa joko omin
päin tai suurien matkajärjestäjien
mukana.
Kuten kaikki tiedämme, aina joskus lomamatkalla sattuu myös yllätyksiä: matkailija joutuu vaikeaan tilanteeseen tai sairastuu.
Silloin on hyvä, jos apua saa omalla äidinkielellään. Kirkon turistityö yhdessä Suomen Merimieskirkon kanssa avustaa vaikeuksissa
olevia suomalaisia Kreikassa.
Joka toinen vuosi kokoonnumme yhdessä pohtimaan, miten
olemme työtämme tehneet, miten
olosuhteet ovat ehkä muuttuneet,
mihin tulisi kiinnittää huomiota
enemmän ja miten kehittää tätä
tärkeää työnalaa. Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous
pidettiin Ateenassa 20.–22. maaliskuuta.
Nyt jo kolmannen kerran Ateenan merimieskirkolla järjestettyyn
työntekijäkokoukseen osallistui tänä vuonna 11 henkilöä. Kokouksessa olivat mukana kirkon turistipapit ja kanttorit puolisoineen
Kyprokselta ja Rodokselta sekä turistityön koordinaattori Bror Träskbacka ja kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Ilkka Mäkelä. Merimieskirkolta kokoukseen osallistui
sosiaalikuraattori Mari Hilonen.
Jaana Oikarinen-Vasilopoulos
Suomen suurlähetystöstä antoi lyhyen katsauksen Kreikan tilanteesta tällä hetkellä, muun muassa siitä, miten talousongelmat ovat vaikuttaneet Kreikassa asuviin suomalaisiin.
Itäisen Välimeren turistityöntekijöiden kokous järjestettiin Ateenassa 20.–22.3.2014.
Kirkkoherra Gunnar Liden kertoi Ateenan
Skandinaavisesta kirkosta ja sen toiminnasta, yhteistyöstä Suomen Merimieskirkon kanssa ja kirkon tulevaisuuden näkymistä.
Rodoksen turistipappi Pertti Hell
johdatteli osallistujat Paavalin jalanjäljille raamattutunnin myötä Areiopagilla.
Teksti ja kuva: Mari Hilonen
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
27
ka kutsuivat Flackon pelaamaan kanssaan jalkapalloa Lontoon Palloseuran eli
LOPSin riveissä.
LOPS pelasi jalkapalloa aina sunnuntaisin kirkon vieressä sijaitsevassa
Southwarkin puistossa. Sunnuntaifutiksen jälkeen jalkapalloilijat suuntasivat
tiensä merimieskirkolle saunomaan. Futis, sauna ja kaverit – siinä oli riittämiin
syitä alkaa käydä säännöllisesti kirkolla.
Futarista talkkariksi
Varsin pian merimieskirkon toimintaan
tutustumisen jälkeen Flacko alkoi tehdä
myös talkootöitä kirkolla. Ensikosketus
talkootoimintaan tapahtui joulubasaarin valmisteluissa, sillä kirkon jalkapalloilijoilla oli tapana osallistua myyjäiskontin purkamiseen ja samalla auttaa
myyjäisten rakentamisesta.
Flacko ahersi myyjäistalkoissa muiden
mukana. Varsin pian kävi selväksi, että
hän on poikkeuksellisen kätevä käsistään. Aluksi Flackoa pyydettiin auttamaan kirkolla aina silloin tällöin, mutta
vuonna 2011 kirkon johtaja Teemu Hälli kysyi Flackolta, haluaisiko hän ottaa
vähän enemmänkin vastuuta kirkon
kunnossa pidosta.
– Kun Teemu kysyi minulta, rupeaisinko kirkon talonmieheksi, vastasin he-
– Hei Mitch, yritä soittaa tosi tylsästi, aina vain ensimmäiselle iskulle, opastaa
kirkon tanssiorkesteri Spamin johtaja,
musiikinopettaja Petra Rönkkö Flackoa.
Flacko on soittanut vuosikymmeniä
lontoolaisissa punk-bändeissä, mutta
Kultainen nuoruus tarjoaa uutta haastetta tottumattomalle.
kielisten jumalanpalvelusten lisäksi seurakunnat tarjosivat alusta asti myös monipuolista kulttuuritoimintaa. Edelleen
niiden piirissä voi kokoontua vaikkapa
kirjallisuuspiiriin, tanhuryhmään, avoimeen yliopistoon, moottoripyöräkerhoon
tai äiti–lapsi-piiriin.
Suomen kielen ja kulttuurin välittämisessä tukena ovat seurakuntien kanssa
yhteistyössä toimivat suomikoulut, joissa opiskelee yli 700 lasta ja nuorta. Suomikoulujen lisäksi tärkeä suomalaisen
identiteetin välittäjä on joka kesä Suomessa järjestettäviin suomalais-saksalaisiin rippikoululeireihin pohjautuva
nuorisotyö.
– Merkkinä siitä, että myös toinen polvi kokee suomalaiset juurensa tärkeiksi, pidän sitä, että johtokuntamme kahUlkosuomalaistyölle
deksan jäsenen joukossa on kaksi Sakyhä suuri tarve
sassa kasvanutta suomalaistaustaista
Suomenkielisen sielunhoidon ja kaksi- nuorta miestä, iloitsee johtokunnan pu-
heenjohtaja Karl-Friedrich von Knorre
ja lisää:
– Yhteistyössä Saksan evankelisen kirkon (EKD), maakirkkojen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Merimieskirkon
ja ulkomailla toimivien erilaisten suomalaistahojen, kuten Suomen suurlähetystön ja Suomi-Seuran, kanssa haluamme
tarjota tukiverkon niin uusmuuttajille
kuin täällä jo vuosikymmeniä asuneille
suomalaisille ikäihmisillekin.
Kypsään ikään päässyt järjestö katsoo
luottavaisesti tulevaisuuteen, jonka suuntaviivoja hahmotellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja EKD:n johtotason konsultaatiossa heinäkuussa Berliinissä. Konsultaation osanottajat tapaavat
myös Suomen Saksan suurlähettilään,
Päivi Luostarisen, joka syntymäpäivätervehdyksessään painottaa suomalaisen
kirkollisen työn merkitystä:
– Vaikka suomalaiset ovat kielitaitoi-
Mitch Flacko tekstinlukijana kirkon 130-vuotisjuhlassa.
Kun Lontoon merimieskirkon
johtaja Teemu Hälli esitteli lontoolaisen Mitch Flackon uudelle
assistentille ”kirkon tärkeimpänä
henkilönä”, hän liioitteli vain vähän.
Mitch Flacko on syntyperäinen lontoolainen, jonka vuorokauden tunneista
suuri osa kuluu vapaaehtoistöissä Lontoon merimieskirkolla.
Monet kerrat Flacko on saanut vastata
ti myöntävästi, Flacko toteaa.
– Olen aina tykännyt tehdä vapaaehtoistyötä ja taidan olla myös vähän työnarkomaani. Tykkään siitä, että tekemistä on paljon.
Ja tekemistä kirkolla toden totta riittää. Flacko vastaa kirkkokiinteistön pienistä ja monesti suuremmistakin korjauksista. Hän huolehtii kirkon avainjärjestelmästä ja paloturvallisuudesta sekä
ajaa kirkon autoa luultavasti enemmän
kuin kukaan muu. Välillä Flacko kuljettaa huonekaluja tai Muumi-pukuja, toisinaan taas ruisleipää tai tukkuostoksia.
Kaikki Flackon tehtävät eivät ole käytännön hommia. Lontoolaisia asunnottomia eri kirkkojen suojissa majoittavassa Robes-projektissa Flacko on vastannut öiden sujuvuudesta ja rauhallisuudesta. Uusimpana vapaaehtoistehtävänään Flacko on lupautunut kirkon juhannusjuhlia varten perustetun suomalaisen tanssiorkesterin basistiksi.
kysymykseen siitä, miten hän on päätynyt nimenomaan suomalaisen merimieskirkon talonmieheksi ja jokapaikan
höyläksi. Onko hänellä sukujuuret Suomessa? Tai ehkä suomalainen tyttöystävä?
Oikeastaan Flacko löysi Lontoon suomalaisen merimieskirkon työnsä ja ehkä vähän sattumankin kautta.
Bändien – myös suomalaisten, kuten
Jimi Tenorin – kiertueita työkseen järjestellyt Flacko tutustui Finnish Instituten kautta muutamiin suomalaisiin, jot-
Punk-basistin seikkailu
humpan maailmassa
Andrew Perrin
Ilpo Musto
Kysy Mitchiltä – Ask Mitch
Mitch grillimestarina vuoden 2013 juhannusjuhlissa. Henkilöt vasemmalta: Oskar Hillman,
Mervi Mattila, Antti Lemberg ja Mitch Flacko.
Spam perustettiin joulubasaarin kahvitauolla, kun pappilan emäntä Anna Hälli tajusi, että kirkon henkilökunnasta löytyy vaikka minkä soitinten taitajia. Bändin nimi tulee orkesterin jäsenten nimien
alkukirjaimista: Simo (Rinkinen, rummut), Petra (Rönkkö, viulu), Anna (Hälli,
koskettimet) sekä Mitch (Flacko, basso).
Flacko ei tuntenut suomalaista tanssimusiikkia ollenkaan ennen kuin aloitti humppiin, jenkkoihin ja tangoihin tutustumisen bändikavereiden ja Youtuben avustuksella.
– Kyllä tämä aika erilaista on kuin aiemmat bändijuttuni, mutta kivassa porukassa on mukava soittaa, Flacko toteaa.
Työpaikkabändin solisteina toimivat
kirkon Merenkurkut-kuoron laulajat.
Koska Flacko on perehtynyt töissään ja
harrastuksissaan myös äänentoistoon,
hänen vastuullaan on myös bändin ja
kuoron äänentoiston hoitaminen.
Uusien asioiden opetteleminen on palkitsevaa, koska edistyksen huomaa niin
selvästi.
– Muutaman kuukauden treenaamisen
jälkeen tanssimusiikki alkaa jo sujua, toteaa Flacko. – Tällä porukalla saadaan
varmasti hauskat juhannustanssit aikaan.
Työ tekijäänsä kiittää
Väsyttääkö näin mittava vapaaehtoistyön
tekeminen sitten koskaan Flackoa? Mistä löytyy motivaatio tehdä vastuullista
vapaaehtoistyötä viikosta ja kuukaudesta toiseen?
– Ei harmita tai tympäise koskaan, kertoo Flacko.
– Uskon, että ihmisten pitää kantaa yhteisöistään huolta ja auttaa toisia. Se tuo
sisältöä elämään. Merimieskirkolla saan
olla tekemässä asioita, joilla on todellista
merkitystä.
Anna Hälli
Juurihoitoa
Suomalainen kirkollinen työ on yhdistänyt suomalaisia Saksassa jo
40 vuoden ajan
– Nuoruuden innolla jokainen teki mitä
osasi ja apua saatiin tutuilta ja tutuntutuilta. Ideat syntyivät välillä hyvin spontaanisti, muistelee Eero Helstelä aikaa
40 vuotta sitten.
Hän kuului ”Suomenkielisen kirkollisen työn keskuksen” 25.5.1974 valittuun
ensimmäiseen johtokuntaan.
Suomenkielistä sielunhoitoa on Saksassa ollut tarjolla jo 1900-luvun alusta
lähtien Suomen Merimieslähetysseuran
toimesta. 1960-luvulla suomalainen siirtokunta oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että oman sielunhoitajan tarve kävi ilmeiseksi. Niinpä Suomen evankelis-luterilainen kirkko lähetti 1970-luvun
alussa pastori Hannu Honkkilan hoita-
28
maan tätä tehtävää.
Monet vapaaehtoiset tarttuivat innolla uuteen haasteeseen ja ensimmäiset
seurakunnat perustettiin Kölniin 1971 ja
Frankfurtiin 1972. Vuonna 1974 seurakunnat järjestäytyivät yhdyselimeksi perustetun yhdistyksen alle.
Suomalaisen kirkollisen työn keskus
ry:llä – kuten yhdistyksen nimi nyt, 40
vuotta myöhemmin, kuuluu – on tällä
hetkellä jäseninä 17 seurakuntaa ja nuorten yhteisö GfdJ. Seurakuntalaisia on yhteensä noin 8 250. Yhdessä vapaaehtoisten toimijoiden kanssa työstä vastaa viisi suomalaispappia. Rengas-lehden ja nettisivujen välityksellä tavoitetaan myös
suomalaiskeskuksista kaukana asuvat
suomalaiset.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
sempia ja kansainvälisempiä kuin kos- ten hyväksi tekemälle arvokkaalle työlkaan, ei kirkon tarjoaman tuen tarve ole le on jatkossakin suuri tarve.
vähentynyt lainkaan, vaan pikemminTeksti: Ritva Prinz
kin päinvastoin. Kirkon ulkosuomalaisKuva: Tuuli Krappitz
Kavereita, vertaistukea, käytännön apua. Suomalainen kirkollinen työ yhdistää niin nuoria
kuin vanhempiakin Saksan suomalaisia.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
29
i kyrkans skepp
Välden och vi – huru och varför?
”Jag ber för dem. Jag ber inte för vätlden söndag ur Romarbrevet berättar om att
utan för dem, som du har gett mig, efter- människan inte blir räddad från den
som de är dina.” (Joh.17:9)
skapade världen utan är skapad, förnyas (Rom. 8:19–23).
”Så älskade Gud världen att han gav den
sin ende son, för att de som tror på honom
inte skall gå under utan ha evigt liv.”
Inatällningen till världen är tudelad,
bandet till världen försvinner inte helt,
men väl lusten att undanröja den. Jag
Den senare meningen i Johannes evang- har hört det .motiveras därmed att man
eliet blev känd för mycket länge sedan. på så sätt håller sig undan från det som
I skriftskolan rabblade man den utantill, i världen sammanbinder människan
så att det nästan gjorde ont. Därför med synden. Men då är jag ju rädd för
känns satsen ovan nästan kärlekslös och synden och kan inte glädja mig åt frälsockså svår att förstå. Det där sättet att ningens gåva! Ändå pekar kyrkohandtänka återfinns också i Johannes första boken på glädjen, då den beskriver det
brev. Att älska världen är inte efter Guds dom ptäglar nästa söndag.
sinne.
Inställningen till världen har varit svår
Glädjen leder inte till isolering från
för de kristna, i själva verket rentav kon- världen utan till ett modigt hopp om
fliktfylld. Den andra läsningen nästa framtiden mitt i världen. Glädjen över
fräldningen är svaret på den längtan som
mämmiskan kan känna mitt ibland världens många och tunga bördor. Visserligen är rädslan inte i sig enbart en negativ känsla. Tanken på världen och synden får oss inte endast till att dra oss undan ansvaret utan ger distans och förståelse för, att allt i världen omkring oss
inte är som det borde vara.
Rädslan är ändå inte det avgörande för
en kristens li. Jesus säger i söndagens
evangelium: ”Orden du gav mig har jag
gett dem, och de har tagit emot dem.”
(Joh.17:8) Det kan man verkligen våga tro
och glädja sig åt!
Kauko Puranen
Klas Balkhed
30
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Sjømannskirken firar 150 med
frimärke och seglats
Jubelåret inleddes redan i januari
med ett frimärke för att hedra
Norska Sjømannskirken. Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga
norska domkyrkor.
Den 25 juli lägger skolskeppet Gann ut
från Stavanger på en jubileumskryssning
med norska Sjømannskirken, som fyller
150 år. Den norska kollegan är 11 år äldre än vår egen finländska Sjömanskyrka,
grundad 1875 – med bl.a. norsk förebild
– som Finska Sjömansmissionssällskapet.
Gann är den tidigare kustbåten Narvik,
som under 2007 efter 25 års slit på Hurtigruten övertogs av Unge Sjømenns
Kristelige Forening. Gann har hyttplatser för 410 passagerare.
Jubelåret inleddes redan i januari när
den norska posten gav ut ett frimärke för
att hedra Sjømannskirken. Stian Hole
har ritat märket, som är på 15 kronor.
Märket trycks i offset hos välrenommerade Joh. Enschede i Nederländerna, och
upplagan är drygt 15 miljoner ex, rimligen tillräckligt för att alla intresserade
skall kunna skaffa sig ett märke.
Sjømannskirkens arbete liknar vårt
eget: varje år sänds t.ex. julklappar ut till
sjömän över hela världen. Som mest har
det årligen blivit 30 000 julgåvor med tillhörande litet brev.
Under den tyska ockupationen av Norge bröts kontakten till Sjømannskirkens
huvudkontor i Bergen och i stället tog
norska sjömanskyrkan i London över,
skriver norska posten i sin kundtidning.
Tio år efter kriget var alla kyrkans skadade fastigheter reparerade och tio nya
kyrkor öppnade. Liksom i Finlands Sjömanskyrka är målgrupperna i dag alla
landsmän utomlands och inte längre bara sjöfolket.
Jubileumskryssningen över Nordsjön
tar deltagarna till Leith i Storbritannien,
där den första norska sjömanskyrkan utomlands anlades. Sedan besöks de
norska kyrkorna i London, Rotterdam
och Hamburg.
Det blir också olika kulturprogram
Våra finländska julsymboler Tro, hopp och
kärlek – kända framför allt i Jakobstad
– återfinns på den norska förstadagsstämpeln för Sjømannskirkens 150-årsfrimärke. Våffeljärn finns i varje norskt hem och
våfflor äts i Norge på många sätt, med sylt
och grädde likaväl som med getost. För
norrmännen symboliserar våfflan – vaffeln
på norska – närheten till medmänniskan.
ombord. Den 26 juli förtöjer Gann i Bergen, där The Tall Ships’ races samtidigt
avslutas. Då blir det en ekumenisk gudstjänst ombord i vackra norska tremastade stålbarken Statsraad Lehmkuhl som i
år firar sitt 100-årsjubileum. Därpå fortsätter Gann via en oljerigg till Aberdeen.
Jubileumsåret kulminerar den 31 augusti med gudstjänst i samtliga norska
domkyrkor. Kung Harald V deltar i
gudstjänsten i Bergens domkyrka. Jube-
låret fortsätter under hösten med en historisk utställning på Bergens sjöfartsmuseum. På nätet lägger kyrkan ut en
historisk tidslinje som dokumenterar
sjömanskyrkans historia och verksamhet.
Överallt i världen markeras jubileet
också just med den norska våfflan. I en
satsning kallad Hjertevarmeaksjon bjuder medarbetare och frivilliga på nygräddade norska våfflor. Vill ni veta hur
en norsk våffla skall gräddas finns det
recept (på norska) på http://sjomannskirken.no/arbeid/vafler/vaffeloppskrifter-fra-hele-verden/
Thure Malberg
Norske Sjømannskirke
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
31
– vår ambassadör i Storbritannien
ra London. Under veckan efter påsk är
det vanligtvis stilla, men mot vanligheten är det också idag livligt på kyrkan.
– Sjömanskyrkan har alltid varit en sådan
stödjepunkt, dit jag har kommit för att träffa finländare liksom, också på mina tidigare arbetsplatser, till exempel i Belgien.
Sanarbetet mellan ambassaden och sjöi träffar ambassadör Pekka Huhta- manskyrkan grundar sig enlig Huhtaniemi tisdagen efter påsk på Fin- niemi i hög grad på omsorgen om den
lands Sjömanskyrka i London i söd- finländska kolonin.
Pekka Huhtaniemi, Finlands ambassadör i Storbritannien ser
sjömanskirkan London som en
förenande stödjepunkt för i landet
bosatta finländare.
V
Pekka Huhtaniemi betonar, att representation är endast en del av ambassadörens arbete,
vilket också består avvardagligt kontorsarbete.
32
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
– Detta är för ambassaden liksom en
port till den finländska kolonin. En uppgift som åligger ambassaden är att upprätthålla kontakten till den finländska
bosättningen i stationeringslandet. och
där är sjömanskyrkan en av de viktigaste kanalerna här tillsammans med andra
organisationer som vänskapsföreningarna, Finn Guild och Handelskammaren.
Information för
beslutsfattarna
– En ambassadörs arbete är mycket mångsidigt. Inte ens två dagar är varandra lika, berättar Huhtaniemi,
– Detta är en s.k. bilateral plats, eller vi
koncentrerar oss på relationerna mellan
Finland och Storbritannien. Här finns
några internationella organisationer i vilka jag ibland går på möten men det är inte alls det huvusakliga innehållet i vårt
arbete. Huvudsaken är att följa med företeelser i Storbritannien och rapportera
till Finland om sådana frågor som är viktiga för finländska beslutsfattare.
– Också att organisera olika slags besök är en del av vårt huvudsakliga arbete. Vi arrangerar och gör för olika slags
deltagare ömsesidiga besök härifrån till
Finland och från Finland hit.
I fråga om offentlig diplomati har frågor om skolorna i Finland under de senaste åren enligt Huhtaniemi haft stor
efterfrågan till ambassaden.
– Till och med ambassadören har blivit
ombedd att berätta om hemligheten med
att de finländska skoleleverna klarar sig
så bra. I allmänhet betonar vi då de goda lärarna. De åstadkommer goda elever.
– Jag har försökt hålla nära kontakt till
finländarna i olika delar av Storbritannien, så att de skall veta, att ambassaden
är intresserad av finländarnas angelägenheter. Jag har tillsammans med min
hustru rest runt om i landet ganska flitigt och fått en någorlunda klar allmänbild av var det bor finländare här och av
deras omständigheter, berättar ambassadören och tillägger: – I allmänhet är de
rätt så goda.
Möte mellan vardag och
glamour
Ambassadörens arbete utförs i ett
kungarike, där det finns ett hov och
många olika ceremonier. Frack, jackett och smoking är ganska ofta i bruk.
Om denna mest glamourösa sida i sitt
arbete kommer Huhtaniemi som mest
minnesvärt ihåg sitt första sammanträffande med drottning Elisabeth.
Huhtaniemi ler och och påminner
om, att detta är endast en del av ambassadörens arbete, som också mycket består av vardagligt kontorsarbete.
– Å andra sidan måste ambassadören ändå inte sitta på sitt kontor
från morgon till kväll, utan han går
också ut i yttervärlden går på tillställningar och möter människor. Också
utanför London tillägger han.
Konstnären Th. Norling från Åbo målar gärna sina fartyg i hamnmiljö. På den här tavlan i
svensk ägo ligger FÅA:s passagerarångare Arcturus (1899–1957) i Södra hamnen i Helsingfors.
Hamnbanan mellan Skatudden och järnvägsstationen som löpte längs kajen revs senare.
Caj Bremer
Pekka Huhtaniemi
Thure Malmberg
Kyrkan med låg tröskel
Huhtaniemi anser att Sjömanskyrkan
i London har en roll som är viktig också för framtiden.
– Visserligen är början av namnet
litet problematisk. Då sjöfarten har
förändrats, så att fartygen i dröjer i
hamn endast några timmar. Sålunda
är kyrkan inte längre sådana trygga
hamnar för sjömännen, som de var
tidigare.
Ansvaret som ambassadören har
som ledare för stiftelsen för sjömanskyrkan i London gäller närmast kyrkans ekonomi.
– Som stående anledning till bekymmer gäller det att hålla budgeten
i balans. Därför är här ständigt olika
kampanjer på gång, genom vilka man
försöker inspirera husets besökare att
betala något för att de har ett sådant
hus här i London.
– Detta är ett allaktivitetshus, som
samtidigt är en kyrka. Det väsentliga
är, att tröskeln hit är mycket låg. Det
är lätt att komma hit. Nu också när
jag kom hit var här ett ganska stort
ståhej på gång. En grupp musiker
övade runt flygeln. Småbarnsklubben
hade just slutat, och barnen sprang
omkring, medan mammorna satt och
utbytte erfarenheter. Här händer saker, småler Huhtaniemi.
Obs! Läs mera på nätet!
Text: Anneli Lenkkeri
Bild: Ilpo Musto
Nestes tanker Enskeri
(114 450 dwt) var vid
leveransen 1970 från
varvet i Emden ett av
Finlands största fartyg, här fotograferat
av Caj Bremer troligen
på Svartbäcksfjärden
intill Sköldvik i Borgå.
På utställningen i Gumbostrand visas Bremers
natur- och fartygsbilder.
Sjöfart som konst
i Sibbo och Lovisa
Två utställningar med sjöfartsmotiv kvartssand heter utställningen, som är öppen till den 8 juni. Servering och bra parär värda ett besök under våren.
I
Sibbo visas Caj Bremers natur- och
fartygsbilder fram till den 8 juni och
i Lovisa ställer Åbokonstnären Th.
Norling ut sina fartygstavlor under hela sommaren.
Sedan bara några år tillbaka finns en
trevlig utställningslokal vid Vainuddsvägen 72–28 i Gumbostrand, Sibbo, bara
en halv timmes bilväg från Helsingfors.
Gumbostrand Konst & Form har öppet
fredag–söndag från kl. 11. Fri entré till
galleriet, som vid sidan av Bremers arbeten också visar konstglas från Notsjö
Galleri Andelslag NuGO. Kamera och
keringsplats.
I Lovisa visade stadens museum under
vintern marinkonst från stadens privathem. En betydande samling tavlor
från pensionerade hamndirektör Ilmari
Elos hem visades och dessutom bl.a. verk
av Adolf Bock, som målade mycket för
redarsläkten Nordström i Lovisa.
I maj öppnades sedan en utställning av
konstnären Th. Norlings fartygstavlor i
Sjöfartsmuseet vid Skeppsbron i Lovisa.
Under sommaren är den öppen alla dagar utom måndagar till ordinarie entrépris.
Text Thure Malmberg
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
33
Kvinnorna på framträdande poster
inom sjöfartsbranschen är fortfarande rätt ovanliga. Päivi Björkestam är högsta chef för Lloyd’s
Registers fartygsklassningar och
-inspektioner i Finland.
S
edan ett år tillbaka är dipl.ing. Päivi Björkestam Field Operation
Manager for Finland inom Lloyd’s
Registers (LR) organisation. Den långa
engelska titeln betyder att Björkestam är
högsta chef för LR:s fartygsklassningar
och -inspektioner i Finland.
När LR:s tidigare chef i Finland Matti
Niskanen våren 2013 gick i pension ändrades LR:s organisation här, så att fartygsinspektion och industrisektor delades upp med skilda chefer. Det är dipl.
ing. Jari Manninen som nu bl.a. ansvarar för kontrollen av tryckkärl och industriella installationer. Dessutom inrättades en tjänst som Client Manager.
Åtta inspektörer och en övrig personal
på fyra svarar nu med Helsingfors och
Åbo som bas för klassningskontroll av
fartyg och industrianläggningar i Finland. Ekonomisidan sköts av ett separat
kontor.
Päivi Björkestam är född och uppvuxen i Tavastehus. Men flickan från Insjö-Finland har inte bara forskat i isgå-
ende lastfartyg – en erfarenhet som kan
vara bra när LR nu fått uppdraget att
klassa Finlands nyaste isbrytare – vid
Tekniska högskolan, utan också skaffat
sig behörighet som lättmatros vid sjömansskolan i Mariehamn.
– Pappa hade segelbåt, och vi seglade
mycket både på Skärgårdshavet och i
Ålands och Stockholms skärgårdar. Jag
hade väl sjön i blodet redan som liten.
När jag gick i gymnasiet i Tavastehus –
med traditioner från elever som Jean Sibelius, Eino Leino och J.K. Paasikivi –
ville jag först bli sjökapten. Men under
tiden i Mariehamn kom jag fram till att
jag ändå inte passade till sjöss, utan sökte in till Tekniska högskolan för att stu-
dera skeppsbyggnad i stället, säger hon.
Liksom fartygsklassning är skeppsbyggeri en verksamhet som åtminstone
i Finland varit rätt manligt dominerad.
– När jag blev klar hösten 1992 var vi
tre kvinnliga skeppsbyggare som tog examen. Jag visste emellertid att jag inte
ville bli fartygsarkitekt, en kanske mer
typiskt kvinnlig syssla inom branschen.
I stället var det jobb på något klassningssällskap eller ett rederi som lockade. I
juni 1994 kom jag till Lloyd’s Register i
Helsingfors. Det var LR:s legendariska
Finlandschef Sigurd J. Törnquist som
gjorde anställningsintervjun.
– Till en början fick jag följa med någon
äldre, erfaren kollega på granskningsuppdrag ombord på fartyg eller varv. Så
har det fortsatt, och i tjugo års tid har jag
legat på landsvägarna på väg till eller
från någon hamn eller något varv. Fortfarande gör jag fartygsinspektioner för
att bevara den formella kompetensen.
Men det känns aningen vemodigt att det
i framtiden antagligen blir mest skrivbordsjobb, säger Päivi Björkestam.
Säkerheten allt viktigare
– Under de tjugo år som gått i jobbet på
LR har arbetet allt mer fokuserats på säkerhetsfrågor. Det är många kurser i England, och LR har omfattande säkerhetssystem.
– Vi klassar fartyg under många olika
flaggor, men oberoende av flaggstaten är
det i regel alltid samma jobb. Finländsk
sjöfart har liksom den finländska varvsindustrin det svårt just nu, men jag hoppas att det unika skeppsbyggnadskunnandet skall kunna bevaras i Finland.
– På en tid har vi inte fått uppdraget
att klassa några finländska nybyggen.
Senast var det Viking Grace som levererades 2012 i Åbo och två ryska supplyfartyg som levererades från Arctech Helsinki Shipyard samma år. De är alla klassade i LR.
– I mars kom så ett mycket efterlängtat beslut: den nya finländska isbrytare
som Trafikverket beställde vid Arctech
i februari skall klassas hos Lloyd’s Register, säger hon.
Dipl.ing. Päivi Björkestam, chef för Lloyd’s Registers fartygsklassning i Finland, har tjugo år bakom sig i det internationella bolaget som hör
till världens största på sitt område.
34
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Udda yrke för kvinna
Tavastehus mot Borgå som boplats, och
pendlar varje dag till kontoret vid
Alexandersgatan i Helsingfors.
– Tjugo års vana vid landsvägsliv gör
att den pendlingen inte känns märkvärdig på något sätt. Borgå är en fin
bomiljö. På vintern skidar vi gärna i
Kokonbacken och sommartid har Borgå Segelsällskap en bra och inspirerande juniorverksamhet vid Kuggen. Där
har en av döttrarna redan börjat segla
optimistjolle.
Päivi Björkestams svenska ger ingen
antydning om att det inte skulle vara
hennes modersmål. Förklaringen ligger i Skåne och ett eget intresse för
språket.
– Jag har kusiner i Skåne. Det gav från
början en positiv inställning till
svenskan, och jag ville lära mig språket. Skoltiden i Mariehamn och äktenskapet med en finlandssvensk i Borgå
har naturligtvis bidragit, skrattar Päivi Björkestam.
Hon vill inte betona könet när det
gäller hennes kanske något udda yrke.
Men att kvinnor på framträdande poster inom sjöfartsbranschen fortfarande
är rätt ovanliga bevisas av en titt i januarinumret av LR:s tidskrift LR Horizons. Bara två kvinnor på framträdande poster finns med: LR:s Client
Manager Phyllis Conroy i Glasgow och
en brittisk prinsessa. Båda damerna
deltog i anslutning till fartygsdop.
LR har emellertid i dag 79 kvinnliga
fartygsinspektörer i hela världen. Organisationens högsta Classification
manager är dessutom en kvinna, Joanna Townsend. De flesta kvinnliga
LR-inspektörerna finns i Kina, 17 stycken. Danmark har tre kvinnor på denna post, Sverige och Norge inga, men
Finland nu alltså en i likhet med bl.a.
Frankrike, Belgien, Australien och
Singapore. Både Storbritannien och
Spanien ligger emellertid långt före
med elva kvinnliga LR-fartygsinspektörer var.
Text och foto
Thure Malmberg
Henkilöstöuutisia
S
uomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio jää
eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hakuaika pääsihteeriksi vastaamaan perinteikkään ja jatkuvasti uudistuvan
järjestön johtamisesta ja kehittämisestä oli huhtikuussa. Uuden pääsihteerin valitsee yhdistyksen hallitus
alkusyksyllä.
B
rysselin merimieskirkon emännäksi on valittu lentoemäntä Tiina Oikarinen (38). Hänellä on vuosien keittiötyökokemus Finnairilta,
McDonaldsilta ja Ahvenanmaan leirintäalueelta. Belgian Suomi-koulun
opettaja hän toimi vuosina 2012–2013.
Oikarinen asuu Brysselissä belgialaisen miehensä ja kahden lapsensa
kanssa. Emännän toimessa Helena
Pirhosen seuraajana Oikarinen aloittaa kesälomien jälkeen.
Marko Toljamo
Lloyd’s Register i Finland klas sar nya isbrytaren
Samuli Kallio.
R
otterdamin merimieskirkon palveluvastaavaksi on valittu leirikeskuspäällikkö Samuli Kallio (39)
Turusta. Hän on toiminut aiemmin
mm. kokkina, myyntineuvottelijana
ja taksikuljettajana. Palveluvastaavana Kallio aloittaa kesälomien jälkeen.
M
erimieskirkko on kutsunut kesäkuussa 2014 Helsingin Hernesaaressa avattavan merenkulkijoiden palvelukeskuksen vetäjäksi teol.
yo. ja kielenkääntäjä Katri Oldendorffin. Kyseessä on Merimieskirkon
ja Merimiespalvelutoimiston yhteistyöhanke, johon Mepa nimeää myös
oman työntekijänsä.
Päivi Björkestam har bytt barndomens
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
35
Karla-Maria Toiviainen katsoo luottavaisena tulevaisuuteen ottaen vastaan sen, mitä
annetaan. Puskaradio ja mainonta Facebookissa toimivat ja tuovat monia Haagiin
muuttaneita ”expateja” mukaan musiikkikoulu Karlandon toimintaan.
Iloa ja oppia muskarista
Musiikkikoulu Karlando tuo iloa ja
yhteisöllisyyttä Hollannin suomalaisille.
V
oorburgin vanhan autotallin kahvilasta kuuluu muskariäitien iloinen puheensorina perheen pienimpien nauttiessa viereisessä huoneessa Karla-Maria Toiviaisen johdolla musiikin riemusta.
”Limspin lampsin jalkapatikalla, patikalla
joo. Köröttelen köröttelen kympin ratikalla,
ratikalla joo. Soitan kelloa. Painan nappia,
tällä pysäkillä pois.”
Toiviaiset muuttivat Haagiin joulukuussa vuonna 2010 perheen poikien ollessa 6- ja 2-vuotiaita.
– Kun mieheni lähti töihin ja esikoisemme aloitti koulun, muodostui kau-
pungissa jo 15 vuoden ajan kokoontunut
suomalainen leikkipiiri minulle ja perheen pienimmälle tärkeäksi arjen henkireiäksi. Pian huomasin kuitenkin kaipaavani muskaria, olinhan käynyt siellä
poikieni kanssa Suomessa kuusi vuotta.
– Kaksivuotiaani kielenkehitys oli
muuttaessamme Hollantiin sellaisessa
vaiheessa, jossa muskarista olisi ollut
apua. Vaikka olen itsekin muusikko ja
laulan paljon kotona lapsilleni, koin, että musiikkileikkikoulu voisi antaa vielä
enemmän.
– Varovaisen tiedustelun jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloitin muskarin
olohuoneessamme asenteella, että kokeilen ja katson, minkälaista palautetta tulee. En olettanut, että suunnitelmani automaattisesti onnistuisivat, vaan halusin
antaa itsellenikin vapauden tutkia ja
miettiä asiaa. Toiminta laajeni kuitenkin
parissa vuodessa sen verran, ettei auttanut muu kuin perustaa oma yritys, Karla kertoo.
Yhteydenottoja tuli Amsterdamin leikkipiiristä, merimieskirkolta Rotterdamista sekä yksittäisiltä perheiltä. Toiminta
laajeni, syntyi suomalainen naiskuoro
sekä Eurooppa-koulun lapsikuoro. Myös
englanninkieliset muskariryhmät aloittivat toimintansa viime syksynä.
– Karlandossa yhdistyy oikeastaan
kaikki se, mitä olen aikaisemmin työkseni tehnyt muusikkona ja pedagogina.
Tajuan olevani hyvin onnekas saatuani
tehdä elämäni aikana niin monenlaisia
asioita musiikin parissa.
Suunnitelmat uusiksi
Karla-Maria Toiviainen valmistui musii-
kin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta
kirkkomusiikin koulutusohjelmasta keväällä 2004 pääaineenaan laulu. Hänen
molemmat vanhempansa, isoisät sekä
äidin isoisä ovat myös kanttoreita.
– Minulla oli tarkat suunnitelmat elämääni varten. Valmistuttuani hakisin
kanttorin virkaa ja työskentelisin kirkkomusiikin ja laulamisen parissa. Asiat
menivät kuitenkin toisin olkapääni vammautuessa opintojeni aikana. Hetken
näytti siltä, että koko muusikon urani
olisi loppu. Sormeni eivät liikkuneet
kunnolla, ja vain kaksi minuuttia pianonsoittoa oli liikaa. Olkapääni tulehtui
niin, etten voinut kuukauteen koskea
pianoon.
– Minua auttoivat oma puoliso, perhe
ja musiikki. Uskon myös Jumalaan – ja
siihen, että kaikella on tarkoituksensa.
Elämä kantaa ja asiat järjestyvät aina jollain tavalla: ei aina niin kuin itse haluaisimme, mutta taaksepäin katsoessa
näen niiden järjestyneen.
Monipuoliset opinnot estivät Karla-Mariaa tipahtamasta tyhjän päälle.
Suomessa hän työskenteli vuosia laulajana ja laulupedagogina sekä kuorojen
äänenmuodostuksen opettajana.
Päivä vain ja
hetki kerrallansa
Katsekontakti on tärkeää pienten muskarilaisten kohtaamisessa.
36
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
– Tämä koko juttuhan tuli minulle itsellenikin yllätyksenä, toteaa musiikin ammattilainen Karla-Maria hymyssä suin
udellessani yhden naisen yrityksen syntyjuuria.
Valoisa olemus kertoo, että musiikkikoululla ja sen perustajalla menee hyvin.
– Teen paljon töitä Karlando-musiikkikouluni eteen, jotta asiat onnistuisivat.
En kuitenkaan halua asettaa itselleni liikaa paineita. Katson lukuvuosi kerrallaan eteenpäin. Haagissahan väki vaihtuu koko ajan: uusia ihmisiä tulee ja toiset palaavat Suomeen. Englanninkielisen väestön kanssa on samoin.
– Tässä työssä täytyy asennoitua olemaan sosiaalisesti avoin ja sanomaan
jatkuvasti hyvästejä.
Karla-Maria pyrkii kehittymään ja opiskelemaan uutta musiikin saralla. Tärkein
mentori on Helsingissä asuva sisko, hänkin yhdeltä ammatiltaan muskariopettaja. Äidin kanssa taas puhutaan kuorotyöstä ja jaetaan ideoita puolin ja toisin.
– Siskoni lähettää minulle lauluja sekä
uutta materiaalia. Pidämme yhdessä
myös vertaistukipalavereja Skypessä.
Koskettava hetki
merimieskirkolla
Karla-Maria kulki pienestä pitäen muusikkovanhempiensa mukana erilaisissa
tilaisuuksissa.
– Ensimmäistä kertaa esiinnyin kaksivuotiaana Puotilan vanhainkodin juhannusjuhlassa, jossa minut nostettiin tuolille.
Kosketuspinta syntyi aikoinaan myös
merimieskirkkoon niin Suomessa kuin
ulkomaillakin. Karla-Maria muistaa vanhempiensa kuoromatkoja merimieskirkoille Keski-Eurooppaan ja esiintymisiä
merimieslähetyksen hyväksi Helsingissä.
– Isäni äidin vieraillessa meillä reilu
vuosi sitten sattui samaan aikaan Suomalaisen Naiskuoron esiintyminen Rotterdamin merimieskirkolla. Isoäidilleni
oli erityisen koskettavaa nähdä kolmannen sukupolven kanttorin palvelevan jumalanpalveluksessa, mikä vei hänet
muistoissa aina 60-, 70- ja 80-luvuille asti. Tuolloin isoisäni oli vieraillut kirkolla kanttorina oman nuorisosoittokuntansa kanssa. Isäni jatkoi samaa perinnettä 70-luvulla.
– Jumalanpalvelus oli itsellenikin kanttorin ominaisuudessa ensimmäinen
kymmeneen vuoteen. Olkapääni kestää
sen verran, että pystyn nykyään silloin
tällöin soittamaan urkuja tai pianoa, mikä on suuri kiitoksen aihe.
www.karlando.nl
Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen
Visuaalisuus ja eläytyminen lauluihin ovat
tärkeitä metodeja musiikin varhaiskasvatuksessa.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
37
Jaana Rannikko
Anna Eklund
Satu Oldendorff
Anu-Marja Kangasvieri
Lyypekin merimieskirkolla järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa pääsiäisbasaari. Tarjolla oli suomalaisia pääsiäisherkkuja, kuten mämmiä, mignon-munia,
rahkapullaa, grillimakkaraasekä tietenkin käsitöitä. Saksalaiseen tapaan ohjelmassa
oli myös arpajaiset, Tombola, jossa päävoittoina oli Finnlinesin ja Viking Linen risteilyjä. Risteilyjen voittajat liikuttuivat voitoistaan, osa jopa kyyneliin saakka. Ensimmäiseksi kerraksi basaari oli lämminhenkinen ja onnistunut kokemus!
Kokkolan merimieskirkon vapaaehtoiset tekivät kevätretken Kalajoelle, jossa tutustuttiin myös satamakirkkoon. Kuvassa Kokkolan merimieskirkon ja Kalajoen satamakirkon vapaaehtoisia.
Carsten Henning
Helsingin Saksalaisen koulun oppilaat Laura Matinpalo
ja Emilia Koivisto asuivat aikaisemmin Hampurissa ja
halusivat TET-jakson eli työelämään tutustumisjakson
kautta palata entiseen kotikaupunkiinsa ja samalla
merimieskirkolle.
Satu Oldendorff
Hampurin pääsisäismyyjäisten arpajaisten eli Tombolan onnellinen Viking Linen risteilyn voittaja Sebastian
Schauman. Palkinnon luovutti Satu Oldendorff.
Luvian alakoulun 4A ja 4B -luokat vierailivat Vuosaaren merimieskirkon kutsumana
Helsingin satamassa huhtikuun lopulla. Tutustumiskohteina olivat satamassa ollut
Finnlady-laiva, satamatalo Gate House ja Vuosaaren merimieskirkko. Palautteena
käynnistä oppilaat kertoivat, mikä oli parasta retken aikana.
38
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Porvoon hiippakunnan kansainvälisestä työstä vastaava
pappi Tomas Ray tutustui huhtikuussa Pohjois-Saksan
merimieskirkkotyöhön. Anna-Rita ja Achim Lau kertoivat
Raylle ruotsinkielisten suomalaisten toiminnasta kirkolla.
Naantalin Venemessu järjestetään tänä kesänä viidennen kerran. Juhlamessut avaa
pääministeri Jyrki Katainen. Avajaisten
yhteydessä julkistetaan ensimmäistä kertaa jaettavan Turun Saariston Veneilyteko
-kunniamaininnan saaja.
– Veneily on yksi tärkeä osa Turun saariston elinvoimaisuutta ja kulttuuria. Naantalin Venemessut haluavat osoittaa omalta
osaltaan kiitollisuutta niille teoille ja tekijöille, joiden toimesta veneilyn olosuhteet
paranevat vuosi vuodelta Turun saaristossa, kertoo messujen projektijohtaja Tuomas
Levanto kunniamaininnan taustasta.
Messuille on tulossa yli 100 venettä ja
noin 100 eri näytteilleasettajaa. Uusien veneiden rinnalla messuilla on esillä myös
noin 30 yksityishenkilöiden myynnissä
olevaa käytettyä venettä.
Veneiden ja veneilytarvikkeiden lisäksi
messuilla on mahdollisuus tutustua myös
mökkeilyyn ja loma-asumiseen liittyviin
tuotteisiin, kuten energiaratkaisuihin,
puutarhakalusteisiin ja laitureihin.
Naantalin Venemessut on avoinna Vierasvenesatamassa 23.–25.5.2014 pe klo 15–20,
la klo 10–18 ja su klo 10–17. Vapaa pääsy.
www.naantalinvenemessut.fi/
Keskiaika saapui
Merikeskus
Vellamoon
Merikeskus Vellamossa Kotkassa avautui
9.5.2014 Kannu ja kirkonkello – hylkytarinoita keskiajalta -näyttely. Tammikuuhun 2015
asti esillä oleva näyttely kertoo kasvavan
kaupankäynnin, lisääntyvien yhteyksien
sekä merenkulun historiaa keskiaikaisten
hylkylöytöjen avulla.
Suomesta on löydetty kaikkiaan viisi keskiaikaista hylkyä, ja niistä kaikista kerrotaan
näyttelyssä. Päätähtenä on 1200-luvun loppupuolelle ajoitettu Egelskärin hylky, josta
nostettu lastitavara antaa kansainvälisestikin arvokasta tietoa keskiajan esinekulttuurista ja avaa ainutlaatuisen näkökulman aikakauden kauppaverkostoihin Itämerellä.
Suomen merimuseon päänäyttelyyn
pystytetty lapsille tarkoitettu toiminnallinen Ritaripaja laajentaa Kannu ja kirkonkello -näyttelyn teemaa ritarien ja linnojen aikaan.
Näyttely on avoinna 9.5.2014 – 18.1.2015.
www.merikeskusvellamo.fi/
Purjelaivan kaima tapasi Saksan keisarin
Naima Atlanta Winifred Laine isänsä merikapteeni Frans Wilhelm Laineen sylissä. Kuva on otettu Lontoossa.
O
tsikko vähän oikaisee elämän
kurveissa, sillä Naima Atlanta Winifred Laine ei ollut
ihan täyskaima, ja hän piipahti iltapäiväteellä Saksan entisen keisarin Wilhelm toisen luona 1930. Wilhelm oli saanut potkut ensimmäisen maailmansodan jälkeen..
Wini Laineen elämää voisi luonnehtia jopa uskomattomaksi. Etunimet kertonevat kaiken hänen alkuperästään,
sillä hän syntyi raumalaisella purjelaiva Winefredillä. Se teki Atlantilla matkaa Australiasta Lontooseen, missä
vanhemmat olivat menneet naimisiin
ennen reissua huhtikuussa 1984.
Isä oli kippari, äiti seurasi mukana.
”… saivat rahdin takaisin Lontooseen ja
lähtivät matkalle takaisin ja yli Atlantin ja
11. helmikuuta 1895 syntyi heille pikkuinen Wini. Isä oli komentosillalla ja alhaalla oli myöskin kätilö.”
Laivan matkustajissa oli todellakin
kätilö, joka oli palaamassa Englantiin.
Wini kastettiin Lontoossa, ja hänen meriuransa jatkui vielä viisi vuotta. Tutuiksi tulivat kaikki mantereet ”ja Kap
Hornin ohi muutaman kerran ja että nykyään voi sanoa että minä olen naisellinen
kaphornisti”.
Isä jäi 1901 merikoulun opettajaksi
Raumalle, ja pikku Winillä oli aluksi
vaikeuksia sopeutua koulun kuriin,
koska hän oli tottunut vapaaseen merielämään. ”Häiritsin aina tunnit ja tietenkin toverit, ne teki mielellään kiusaa…”
Ylioppilaaksi tämä kouluhäirikkö
pääsi 17-vuotiaana, ja koska hän oli
liian nuori yliopistoon, vanhemmat lähettivät hänet Lontooseen kieltä oppimaan. Liikunta ja uinti kiinnostivat, ja
Wini valmistui Helsingin yliopiston
voimistelulaitoksesta 1916. Laitoksen
johtajalla oli suhteita Nobelin perheeseen, ja Winin ensimmäinen työpaikka oli ”sairasvoimistelun johtajana” Nobelin sairaalassa Pietarissa.
Wini oli ilmeisen monilahjakas, sillä
hän suoritti tutkinnon myös ”Helsingin
konservatooriossa”. Hän kiinnostui tanssista, jonka opettajana oli alan suuriin
nimiin kuulunut Maggie Gripenberg.
”Sitten, sattuma voi olla hyvinkin hyvä, minulle tapahtui äärettömän hyvä sattuma”:
tallinnalaisen sairasvoimistelulaitoksen johtaja tarvitsi sijaista, ja Wini sai
paikan.
Hän alkoi myös pitää tanssikursseja,
ja niitä kertyi niin paljon, ettei aikaa
enää riittänyt leipätyölle ”vaan minulla
oli sitten oma niin kutsutusti tanssikoulu”.
Oppilaita oli 500.
”… minä tahdoin oppia enemmän, ja sitten minä menin Berliiniin ja annoin tanssitunteja. Ja ne kritiikit, ne ovat olleet äärettömän hyvät.” Wini olisi halunnut perustaa oman tanssikoulun. Se ei ”inflatsionin” takia onnistunut, mutta sattuma tuli avuksi. Agentuurin kautta hän
sai soolotanssijan ja balettimestarin
paikan Karlsruhesta, ”vaikka minä en
ole sitä vanhaa balettia koskaan tanssinut”.
Karlsruhessa Wini tutustui säveltäjä
Wagnerin perikuntaan, ja kuvaan tuli
myös upseerismies, Fritz. Teatteriura
kompastui Fritziin 1924, ja taas oli
oman tanssikoulun vuoro.
Fritzillä oli suhteita entisen keisarin
hoviin, ja miehensä avecina Wini pääsi visiitille Wilhemin palatsiin Doornissa Hollannissa.
Sotavuodet Wini vietti Berliinissä, ja
muutama vuosi miehensä kuoleman
(lokakuussa 1945) jälkeen hän muutti
pakolaisena Suomeen. Takaisin Saksaan Wini palasi 1955, ja haastatteluhetkellä 1983 hän asui yksin Berliinissä.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
39
merikohtaloita
merimieskirkkouutisia
Lapsenlapsi oli antanut puosulle Hello Kitty -tarran
laitettavaksi laivan trukin kylkeen. Kuva on otettu
Hietasen satamassa Kotkassa.
Naantalin
Venemessut
Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan
valinnut Rauman merimuseo. Toim. Paavo Tukkimäki. Kuvat Rauman merimuseo.
perhepiiri
Teemu Hälli
Väliaikaista
kaikki on vaan
Mummuni toivoi aikoinaan, että hänen hautajaisissaan laulettaisiin siunaustilaisuuksissa harvemmin kuultu
Väliaikaista:
Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se
on vain väliaikainen./ Ilon hetki myös helkkyvin riemuineen, se on vain väliaikainen./
Tämä elomme riemu ja rikkaus sekä rinnassa riehuva rakkaus/ ja pettymys tuo –
totta tosiaan – väliaikaista kaikki on vaan.
Olin mummuni kuollessa nuori pappi, eikä minulla ollut rohkeutta kyseenalaistaa totuttuja käytäntöjä. Vieläkin harmittaa, että päädyimme laulamaan muistotilaisuudessa Väliaikaisen sijasta Päivä vain ja hetki kerrallansa.
Viime aikoina olen palannut Väliaikaiseen monia kertoja. Se on eräs niistä jenkoista, jolla kirkkomme tanssiorkesteri aikoo saada juhannuksena yleisön kannat kattoon. Jenkan poljento ja
laulun syvälliset sanat muodostavat
kiinnostavan vastakohdan, jossa elämän rempseys ja hauraus soivat samassa laulussa.
Ilojen ja surujen, reippauden ja haikeuden sekä väliaikaisuuden teemat
sopivat hyvin myös merimieskirkkoelämään.
Olen itse sitä sukupolvea, jonka maailma on paljon pienempi kuin esimerkiksi omien vanhempien nuoruudessa. Skype, Internet, lisääntynyt kielitaito, kansainvälistyminen ja halvat
lennot ovat tuoneet maailman kaukaisemmatkin kolkat lähemmäksi.
40
Ehkä siksi ulkomailla asuminen ei
kaiherra minua niinkään muukalaisuuden kuin elämän väliaikaisuuden näkökulmasta. Epäilemättä kokemukseni
olisi toinen, jos elämäntilanteeni olisi
erilainen, enkä asuisi kansainvälisessä
eurooppalaisessa suurkaupungissa ja
vieläpä suomalaisen yhteisön sydämessä, Lontoon merimieskirkolla.
Tiedän väliaikaisuuden tunteen olevan kuitenkin tutun vieraan myös monien muiden ulkosuomalaisten elämässä. Elämä ulkomailla on monille väliaikainen elämänvaihe. Paluumuuttoon
liittyvät kysymykset tuovat epävarmuutta elämään. Toinen jalka saattaa
olla koko ajan Suomessa ja toinen uudessa asuinmaassa.
Väliaikaisuutta ja epävarmuutta on
vain opittava jotenkin sietämään. Samalla kokemus väliaikaisuudesta voi
opettaa meille jotain tärkeää ihmisen
elämän lainalaisuuksista.
Ilon ja menestyksen hetkinä on hyvä
muistaa, että riemu on monesti väliaikaista. Jokainen meistä kokee elämässään myös vaikeuksia. Tämän muistaminen pitää myötätuntoisena ja nöyränä. Se myös herättää halun luoda rakenteita, jotka kannattelevat niitä, joilla on
elämässä vaikeaa.
Epätoivon hetkinä on lohduttavaa tietää, että pettymykset ja ahdistuksetkin
ovat usein vain väliaikaisia. Itselleni
mukavin asia aikuistumisessa on ollut
elämänkokemuksen tuoma aavistus siitä, että vaikeistakin asioista pääsee
yleensä yli.
Elämän väliaikaisuus on vahvasti
esillä myös Raamatun lehdillä. Väliaikaisen sanoittanut Tatu Pekkarinen
kirjoittaa: ”Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen se on vain väliaikainen.” Jesajan kirjan kirjoittaja puhuu samasta
asiasta: ”Ihminen on kuin ruoho, ihmisen
kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu
ja kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän
Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes. 40)
Väliaikaisten asuinmaiden, työpaikkojen, ilojen ja surujenkin keskellä on
jotain pysyvää: Jumalan armo ja rakkaus. Siihen saa tarrautua muutosten
tuulten puhaltaessa. Siitä kiinni pitäminen kannattaa, koska se kannattaa.
Anna Hälli
pappi ja pappilan emäntä, Lontoo
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Syntymäpäiviä
Kuollut
Paljon onnea
ja Jumalan
siunausta
päivänsankareille.
Suomen Merimieskirkon kunniajäsen,
rovasti Matti Hakkarainen, s. 1.8.1925,
k.15.2.2014.
Uolevi Salonen
Pappilan ikkunasta...
90 vuotta
15.7. Pekka Ilmanen (kuvassa),
Turun Mikaelin srk:n
merimieskirkkopiiri
85 vuotta
7.5. Seija Salomaa,
Hämeenlinnan
merimieskirkkopiiri.
80 vuotta
10.5. Kaija Karhi,
Hämeenlinnan merimieskirkkopiiri
3.8. Heikki Mattila
75 vuotta
6.6. Tytti Wintersjwijk
4.8. Seppo Leveelahti
8.8. Jorma Bäckman
70 vuotta
3.6. Jaakko Kuusinen
24.7. Jan-Eric Dahlberg
60 vuotta
25.6. Jarmo Kökkö
18.7. Seppo Simola
22.8. Taru Savelius-Latvus
50 vuotta
26.7. Päivi Kostamo
Matti Hakkarainen oli helsinkiläinen,
siellä syntynyt ja varsinaisen virkauransa tehnyt. Hän jäi eläkkeelle puukirkon
eli Huopalahden seurakunnan pappina.
Hänet sai pappisvihkimyksen 1951, rovastin arvon 1975, ja hänet palkittiin mm.
SVR R 1:llä ja Suomen Merimieskirkon
kunniajäsenyydellä. Hän harrasti matkailua, oli monien merimieskirkkotyön
kannattajamatkojen vetäjä ja Merimieslähetysseuran johtokunnan jäsen 1971–
83.
Matti Hakkarainen tuli laajalti tunnetuksi kirkon papiksi ainakin kolmesta
syystä: hän oli television alkuaikana, silloin kun koko kansa katsoi samoja ohjelmia, se pappi TV-ohjelmissa Kodin ilta
(62–66) ja Lähimmäinen (66–70).
Toiseksi hän julkaisi runsaan määrän
elämänmyönteisiä ja elämän pienistä
asioista iloitsevia rukous- ja hartauskirjoja, joiden kuvaukseksi sopii vuonna 90
ilmestyneen kirjan nimi Elämisen rikkaus.
Merimieskirkon
jäsenedut 2014:
• Alennushinnat Itämeren
laivoilla (Viking Line ja Finnlines)
• Alennus Suomessa Restelin
(Cumulus, Rantasipi, Holiday
Inn, Seurahuone Helsinki ja
Atlas Kuopio) ja S-ryhmän
(Sokos Hotellit, Holiday Club
-kylpylähotellit) sekä Radisson Blu -hotelleissa.
• Alennus Hertz-autovuokraamon vuokrauspalveluista
• Ilmainen alkuneuvottelu
(max. 1 tunti) ja sen jälkeisistä toimenpiteistä 10 %:n
alennus asianajotoimisto
Tuomanen ja Kreander Oy:n
hinnaston mukaisesta veloituksesta
• Alennus Härkätien hautaustoimiston omista palveluista,
p. 02 259 0222 (Turku) ja
02 488 6529 (Lieto)
• Alennus Maaseutuhotelli
Eevantalossa (Syväniemi),
yöpyminen -10 %,
p. 017 384 1470
• Merimieskirkko-lehti 4 kertaa
vuodessa
• Erikoistarjouksia tuotteistamme ja palveluistamme kaikilla
kirkoillamme.
Matti Hakkarainen palveli merimiespastorina Kyproksella vuosina 1992–99.
Samaan sarjaan kuuluvat myös hänen erittäin lämmin, taitava ja kokenut ihmislukemattomat pakinansa ja kolumninsa ten kanssa.
useissa lehdissä, ehkä luetuimmasta
Seurasin kerran hänen toimittamaansa
päästä eläkevuosina kirjoitetut ET-lehden jumalanpalvelusta Kyproksella. Se kesti
kolumnit.
vajaat puoli tuntia, sisälsi kaikki jumalanKolmanneksi hän eläkkeelle päästyään palveluksen olennaiset elementit saarnoitoteutti pappisuransa suuren unelman: neen ehtoollisen viettoineen virsineen, eihänestä tuli merimiespappi. Hän palveli kä siinä ollut kiireen tunnun häivääkään,
Kyproksella rakkaan Anjansa kanssa vaan kaikesta huokui lämpöä ja välittävuosina 1992–99. Kerrotaan, että monet mistä. Hän oli läsnäolija.
valitsivat Kyproksen lomakohteekseen,
Sakari Lehmuskallio
koska Matti oli siellä pappina. Hän oli
pääsihteeri
Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan!
Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden
aikana suoritettaviin arvontoihin, josisa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen
ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen
hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 € kalenterivuodessa,
perhejäsenmaksu 20 €. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä
yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi
täytettynä Merimieskirkolle. Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan.
UUDEN JÄSENEN TIEDOT
Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________
Lähiosoite____________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________
Sähköposti___________________________________________________
Uuden jäsenen allekirjoitus__________________________________
Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla.
Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa.
Suomen Merimieskirkko ry
UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa)
Finlands Sjömanskyrka rf.
Sukunimi_____________________________________________________
Etunimi_______________________________________________________ Albertinkatu 2 B,
Lähiosoite____________________________________________________ Albertsgatan 2 B
Postinumero ja -toimipaikka_________________________________
Puhelin_______________________________________________________ 00150 Helsinki, Helsingfors
Sähköposti___________________________________________________
Ilmoittajan allekirjoitus_______________________________________
Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa mukana,
kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa.
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
41
perhepiiri
Engel, Pacius,Fazer, Stockmann TUE JA
– maahanmuuttajia Suomessa
LAHJOITA
MERIMIESKIRKKOTYÖLLE
M
AVUSTUSTILI:
FI91 1745 3000 0222 79
NDEAFIHH
Keräyslupanumerot
seuraavalla sivulla.
Anna tukesi merimieskirkkotyölle.
Lahjoituspuhelin
Näyttelyä avaamassa sen yksi suunnittelija ja tekijä DR. Robert
Schweitzer. Hän on Helsingissä toimivan AUE-säätiön sekä Berliinin
Suomi-Instituutin ”Beiratin“ puheenjohtaja. Oikealla Suomen Hampurin kunniakonsuli ja säätiömme puheenjohtaja Hans-Christoph Stadel.
pa muutama ohikulkija tuli
uteliaaksi ja poikkesi sisään
katsomaan näyttelyä.
Useimmille Fazer-nimi oli
tähän asti tuttu varmasti vain
suklaalevyn paperista, siksi
olikin kiinnostavaa perehtyä
näyttelyssä paremmin Fazerin perheen taustaan pienten
anekdoottien avulla.
Ehkä jotkut kiinnostuivat
näyttelystä siitä syystä, että se
kertoo myös paikallisista pohjoissaksalaisista henkilöistä,
kuten hampurilaisesta säveltäjästä Fredric Paciuksesta tai
Stockmannin kauppiasperheestä, joka on alun perin
Lyypekistä kotoisin.
Moni täysin satunnainen
saksalainen kävijä tuli tutkittuaan näyttelyä tarkkaan keskustelemaan lisää Suomen
historiasta. Niin syviäkin kysymyksiä tuli, että välillä minun ja varmasti muidenkin
henkilökunnan jäsenten oli
vaikeata löytää sopivia vastauksia.
Myös suomalaiset kävijät
löysivät uutta tietoja vanhoista ”tutuista”. Minusta itsestänikin suomalais-ugrilaisten
kielten ja kulttuurin opiskelijana ja saksansuomalaisena
oli hauskaa kuulla saksankielisten asukkaiden vaikutuksesta Helsingin historiaan.
www.merimieskirkko.fi/nettipuoti
Tuotteen nimi
Väri
Koko
Kpl
Puhelun hinta 10,26 € + pvm.
(Keräyslupanro seuraavalla
sivulla)
Nyt voit tukea
Merimieskirkon
toimintaa myös
tekstiviestillä!
Lähetä viesti:
5E TUKI (5 e)
tai
10E TUKI (10 e)
numeroon
16588
ja olet mukana
tukemassa!
Teksti ja kuva Johanna Hansen
Merimieskirkkopuoti – tilauskuponki
Tuotenro
0600 1 2606
€ kpl
€ yht.
Askarruttaako elämä?
Kaipaatko keskustelukumppania?
merimieskirkko.
fi/nettipappi
palvelee ulkosuomalaisia netissä.
Olen jäsen
En ole jäsen
Merimieskirkko 2/2014
Yht.:
Sukunimi__________________________________________________________________________
Etunimi____________________________________________________________________________
Lähiosoite_________________________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka______________________________________________________
Puhelin____________________________________________________________________________
Sähköposti_________________________________________________________________________
Allekirjoitus________________________________________________________________________
42
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
(Alle 18 v. huoltajan allekirjoitus)
Lähetä
palautetta
kirjeitse:
Merimieskirkko-lehti,
Albertinkatu 2 B
00150 HELSINKI
sähköpostilla:
marko.toljamo
@merimieskirkko.fi
Merimieskirkot Suomessa
Sjömanskyrkor i Finland
BENELUX-MAAT /
BENELUX-LÄNDERNA
jo. Taru Savelius-Latvus p. (BE) +32 475
729 680, (NL) +316 837 909 40
mp Heli Huttunen p. +32 476 666 485
jsk Piia Lännenpää-De La Cruz,
p. +32 473 482 092
Hamina / Fredrikshamn
Gerhardinväylä, PL 13, 49401 Hamina
[email protected]
puh. (05) 231 1002
fax. (05) 231 1004
jsku Jaana Rannikko, p. 040 5398 143
Belgia / Belgien
Foyer Finlandais
33 Rue Jacques de Lalaing,
BE-1040 Bruxelles
[email protected]
puh. +32 2 280 0498
pv Heidi Kvist
Finse Zeemanskerk
ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen
[email protected]
puh. +32 4 945 26185
sk Pekka Wilska
pv Heidi Kvist
Alankomaat / Nederländerna
Finse Zeemanskerk
Aleidisstraat 18 c
NL-3021 SK Rotterdam
[email protected]
puh. +31 10 436 6164
fax. +31 10 436 7505
sk Eeva-Maria Ranta, pv Samuli Kallio
Luxemburg
[email protected]
mp Wille Westerholm, p. +352 621 365506
Iso-Britannia / Storbritannien
The Finnish Church in London
33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ
[email protected]
puh. +44 20 7237 4668
fax. 44 20 7237 1245
jo. Teemu Hälli p. +44 7976 521 105
sk Hanna Lindholm
pv Mervi Mattila
Kreikka / Grekland
Skandinaviska kyrkan
Daidalou 18, GR-105 58 Plaka, Athen
[email protected]
puh. + 30 210 451 6564
fax. +30 210 451 9145
sk Mari Hilonen, p. +30 6977 715 228
Saksa / Tyskland
jo. Satu Oldendorff p. + 49 171 6002 168
Finnische Seemannsmission
Ditmar-KoeI-Starsse 6
DE-20459 Hamburg
[email protected]
puh. +49 40 316 971
fax. +49 40 319 5692
em. Tiina Ylitalo
sk Ritva Lehmann
Finnische Seemannsmission
Einsiedelstrasse 43, DE-23554 Lübeck
[email protected]
puh. +49 451 709 8274
fax. +49 451 709 8371
sk Anna Eklund
MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN
Puola / Poland
[email protected]
mp Ritva Szarek, p. 040 482 1621,
+48 698058465
Kaakkois-Aasia / Sydostasien
[email protected]
mp Heikki Rantanen, p. 040 715 4089
Liikkuva merimieskirkko NAVICAR
[email protected]
puh. 0400 445 444
Suomen Merimieskirkko ry
Finlands Sjömanskyrka rf
(keskustoimisto, Helsinki
centralkansliet, Helsingfors)
Albertinkatu 2, 00150 Helsinki
Albetrsgatan 2, 00150 Helsingfors
Puh. (09) 6962 450, fax (09) 6962 4555
[email protected]
henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet:
[email protected]
www.merimieskirkko.fi
Helsinki (Vuosaari) /
Helsingfors (Nordsjö)
Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
[email protected]
puh. (09) 5844 8200
fax. (09) 5844 8215
jsku Heikki Huttunen, p. 040 553 8818
mp Liinamaria Halén, p. 040 480 2733
Pääsihteeri / Generalsekreterare
Sakari Lehmuskallio, p. 040 505 7839
Kemi-Tornio / Kemi-Torneå
Ajoksentie 761, 94900 Kemi
[email protected]
fax. (016) 282 030
jsku Heli Tuokkola, p. 0400 227 250
Merenkulkijatyön johtaja / Direktör för
arbetet bland sjöfarare
Jaakko Laasio, p. 0400 156 660
Kokkola / Karleby
Satamakatu 51, 67900 Kokkola
[email protected]
puh. (06) 822 6219, fax. (06) 822 6219
jsku Anu-Marja Kangasvieri,
p. 0400 227 240
sku Tero Väliniemi
Oulu / Uleåborg
Poikkimaantie 4, 90400 Oulu
[email protected]
puh. 040 746 1383
jsku Sanni Sirviö, p. 040 746 0150
Raahe / Brahestad
Lapaluodontie 342, 92180 Lapaluoto
[email protected]
puh ja fax. (08) 227 3177
jsku Rea Skog, p. 040 530 5191
Rauma / Raumo
Hakunintie 28, 26100 Rauma
[email protected]
puh. (02) 822 7308
jsku Eija Tuorila, p. 0400 538 366
mp Sirpa Tolppanen, p. 040 5476 936
Turku / Åbo
Suikkilantie 2, 20210 Turku
[email protected]
puh. (02) 230 3940
jsku Arja Suvanto, p. 0400 224 248
sku Tuure Oldendorff, p. 0400 372 239
AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO:
FI91 1745 3000 0222 79 NDEAFIHH
Keräyslupa / Insamlingstillstånd 2013-2014:
2020/2012/3776. Poliisihallituksen päätös
7.12.2012.
Ahvenanmaa, Åland: ÅLR 2013/7376 Ålands
lanskapsregering, 3.09.2013
AVUSTUSPUHELIN: 0600 - 12606
(puhelun hinta 10,26 € + pvm.)
NETTIPAPPI
www.merimieskirkko.fi/nettipappi
Henkilöstöjohtaja / Personaldirektör
Heikki Rantanen, p. (09) 6962 4534,
040 715 4089
Talousjohtaja / Ekonomidirektör
Kirsi Wallén, 0400 240 747
Diakoniajohtaja / Diakonidirektör
Jarmo Karjalainen, 0400 522 971
Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala, p. 040 631
4222
Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef
Marko Toljamo, p. 050 521 9821
Johtava laivakuraattori /
Ledande skeppskurator
Jaana Rannikko, p. 040 5398 142
Laivakuraattori / skeppskurator
Sanna Siivonen, p. 040 7431 039
Antti Härö, p. 0400 371 574
Kirjanpitäjä / Bokförare
Jouni Rihtniemi, p. (09) 6962 4526
040 700 3366
Hallintosihteeri / Administrativsekreterare
Saara-Helena Lindqvist,
p. (09) 6962 4523
Toimistoassistentti / Byråassistent
Heidy Egger, p. (09) 6962 4520
Projektit / Projekter
Merimiespastori / Sjömanspräst:
Kari Latvus, p. 040 648 4131
LYHENTEET
jo. = johtaja
jmp = johtava merimiespastori
mp = merimiespastori
jsku = johtava satamakuraattori
sku = satamakuraattori
jsk = johtava sosiaalikuraattori
sk = sosiaalikuraattori
pk = projektikoordinaattori
pv = palveluvastaava
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
www.mepa.fi
Helsinki
puh. (09) 668 9000, fax. (09) 622 1808
Kotka
puh. (05) 213 093, fax. (05) 218 2860
Gsm 0400 605187
Turku
Puh. (02) 230 4995, fax. (02) 2343597
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
43
43
yhteystiedot myös / www.merimieskirkko.fi / kontakt uppgifter
aaliskuun aikana
Hampu ri n merimieskirkon tiloissa
vieraili näyttely nimeltä Maahanmuuttajia Helsingissä. Saksan- ja suomenkielisissä julisteissa esiteltiin saksalaisia ja
sveitsiläisiä, jotka muuttivat
1800-luvulla Helsinkiin, aikana, jolloin Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa.
Heidän joukostaan löytyy
tuttuja nimiä kuten Engel, Pacius tai Fazer, jotka vaikuttivat vahvasti pääkaupungin kehitykseen ja ovat edelleenkin
tärkeitä hahmoja Suomen arkielämässä.
Vierailija sai tutustua 1800-luvun elämään Helsingin saksalaisessa seurakunnassa, saksalaiseen kouluun sekä yllättävän
monikulttuuriseen Helsinkiin,
mutta myös senaikaiseen poliittiseen elämään ja maan historialliseen taustaan. Saksankielisiä maahanmuuttajia oli
Helsingissä vuonna 1870 niinkin paljon kuin 1,8 % kaupungin asukkaista.
Maahanmuuttajia Helsingissä -näyttely houkutteli
Hampurin merimieskirkolle
paljon vieraita tavallisen kävijäkunnan ulkopuoleltakin, jo-
Merimieskirkot ulkomailla
Sjömanskyrkor utomlands
Tällä palstalla Suomen Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja Antti Lemmetyinen pohtii merellisiä elämänkokemuksia.
elämän merellä
44
Meren peili
V
alkeat purjeet kuuluvat kesääni. Keväinen jäidenlähtö, veneen vesille lasku ja sitten ensimmäinen purjehdus,
tuuli täyttää purjeet, minä purjehdin.
On kesä!
Katselen merta, tuttuja saaria ja luotoja.
Odottavin mielin lähestyn niitä satamia, joissa en ole vielä ennen tätä kesää käynyt. ”Maininkien laulun vain herkin korva kuulee. Meren
ääni syvyydestä hiljaa hengittää.” Hyräilen tuttua laulua. Meri on kuin peili. Se heijastaa
näkymiä ja ajatuksia minua ympäröivästä
maailmasta ja elämästä.
Olen herännyt ennen muita ja istun veneen
kannella katsellen auringon herättämää luonnonsatamaa ja luotojen välistä näkyvää meren aavaa. ”Mittaamaton aamu on sylissäni jälleen. Ajatuksen uuvuttaa voi hohde autereen.”
Juuri illalla olimme istuneet yhdessä odottaen auringonlaskua ja laulaneet tätä Otto
Palmgrenin säveltämää laulua. ”Meri peilin
lailla taas säihkyy heijastustaan. Luodoltani katselen nyt kirkkautta sen. Piiri hiljaisuuden vain
kohta särkyy, ylitseni tiirat kun lentää kirkuen.”
Tunnen, että Jumalan hyvyys ja rakkaus on
yhtä totta kuin tämä aamuauringon lämpö.
Ikuisuus koskettaa minua. Tuttu iankaikkisuutta kuvaava virsikin alkaa ”Sen suven suloisuutta toivossa katselen…”
Olen lukemattomia kertoja lukenut vihkiparille tuttuja sanoja rakkaudesta(1. Kor. 13:1–
8, 13). Rakkauden ylistyksessä kuvataan sen
olemus ja syvät ulottuvuudet, kuten kärsi-
Merimieskirkko 2/2014 Sjömanskyrkan
vällisyys ja lempeys. Ilman rakkautta emme
olisi mitään. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei
iloitse vääryydestä eikä häviä koskaan. Hääpari useimmiten toivoo, että juuri tämä kohta luetaan heille.
Vihkikaavaan ei ole otettu mukaan säkeitä, joiden mukaan katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin kasvoista kasvoihin. On varmaan hyvä, että hääpari ajattelee tietävänsä juuri nyt kaiken rakkaudesta. Juuri nyt he katsovat toisiaan kasvoista kasvoihin syvemmin kuin koskaan
ennen. Hyvä niin. Heidät siunataan yhteiselle matkalle elämän merelle. Sekin aika vielä
tulee, että joutuu toteamaan kaiken olevan
vajavaista.
Palmgren sävelsi kauniin melodiansa Jarl
Hemmerin ruotsinkielisiin sanoihin, jotka
Reino Helismaa myöhemmin suomensi kauniisti – joskin melko vapaasti. Alkuperäinen
lyriikka päättyy Jumalan sisäänsä sulkevaan
ajatukseen, että kaikki on heijastusta ja heijastus on kaikki.
Niinpä. Nyt tietoni on vajavaista, mutta
kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Kesän lämpöä ja Jumalan rakkauden
heijastusta toivotellen
Antti Lemmetyinen