Ihmisoikeusloukkaukset_liite_1

Comments

Transcription

Ihmisoikeusloukkaukset_liite_1
JUKKA DAVIDSSON
Liite: Yksilöitten tapauksia, media viittauksia, virallisia asiakirjatietoja ja muuta aihetta
koskettavaa tietoa
Olen tähän liitteeseen kerännyt käsittelemääni aihetta koskevia tapauksia, joita ihmiset
ovat dokumentoineet ja antaneet luvan julkaista tässä asiakirjassa. Olen myös kirjannut
lehdistössä ja kirjallisuudessa esiintyneitä asioita oheiseen liitteeseen. Olemme myös
hankkineet asiantuntija lausuntoja, lähinnä koskien ihmisten kiduttamista ja epäinhimillistä
kohtelua.
Keskeisiä asioita, joita on tullut ilmi tutkimuksissamme:
Julkinen valta
Julkinen valta aiheutti laman ja aiheutti tahallisesti tai tuottamuksellisesti vahinkoa
veronmaksajille.
Julkinen valta osoitti budjetissa varoja tarkoitukseen, joka rikkoo ihmisten perus- ja
ihmisoikeuksia.
Samaten julkinen valta ryhtyi sopimukseen pankkien kanssa ja näin tahallisesti aiheutti
yksilöille perus- ja ihmisoikeuksien menetykset mm. kumoamalla yksipuolisesti
omaisuudensuojan. Julkinen valta ei ole huolehtinut millään tavalla yksilöitten oikeusturvasta
tai oikeuksien toteutumisesta.
Hallitus yhdessä eduskunnan kanssa on keskittynyt vain säätämään lakeja, jotka
keskeisesti heikentävät velallisen oikeusturvaa. Kyseisten lakien säätäminen teknisesti kuuluu
eduskunnalle, mutta juridisesti voidaan tuomioistuimessa arvioida lakien todellista
tarkoitusperää näyttönä ihmisoikeuksien törkeästä, suunnitelmallisesta ja johdonmukaisesta
loukkaamisesta.
Poliisin toimet
Poliisi ei tutki velallisen tekemiä tutkintapyyntöjä, mutta pankin niin vaatiessa poliisi ryhtyy
heti maksimaalisiin toimiin. Tästä asiasta seuraa varsin usein keskeisten oikeuksien
menetykset.
Asiakirjoja näyttää katoavan mystisesti poliisin toimissa, ainakin niitä, jotka olisivat tavalla
tai toisella velallisen oikeudellista asemaa tukevia.
Minulle on tietyt henkilöt, poliisina toimivina, kertoneet, että ministeriöstä ja esimiehistöstä
annetaan käskyjä olla puuttumatta tiettyihin velallisen vaatimiin juttuihin.
Syyttäjien toimet
Syyttäjät syyttävät aina poikkeuksetta velallista, mutta syyttämättäjättämispäätökset ovat
perin tavallisia pankin tai sen toimeksiantosuhteessa olevien henkilöitten asioissa, vaikka
kyseessä olisikin varsin selkeä petos- tai muu rikosasia.
© Jukka Davidsson 2002
–2–
26. syyskuuta 2008
Syyttäjänä toimineet henkilöt ovat kertoneet, että esimiehet ovat ’’ohjailleet’’ heidän
työtään siihen suuntaan, ettei velallisten oikeusturva ole taattu.
Tuomioistuimet
Tuomioistuimet päättävät lähes poikkeuksetta asiat pankin hyväksi.
Asiakirjoja näyttää häviävän ja uusia syytetylle esittämättä jätettyjä tulee esiin tuomioitten
jälkeen.
Lain vastaiset tuomiot näyttävät olevan tavallisia. Tuomioistuimet eivät katso petokseksi
pankin käsin muuttamia asiakirjoja mutta velallinen tuomitaan aina petoksesta kyseisessä
tapauksessa.
Tuomioistuimet antavat tuomionsa pankin tahdon mukaisesti siitäkin huolimatta, ettei
pankki ole esittänyt asiakirjoja todisteeksi. Tästä on seurannut mm. epäily siitä, että lähes
kaikki n. 60.000 velkasaneerausohjelmasta on laittomia, koska velkamäärää ei ole selvitetty ja
näin tuomiot loukkaavat velallisten ja erityisesti takaajien perus- ja ihmisoikeuksia.
Tuomioistuimet ovat langettaneet tuomioita velallisen epärehellisyydestä ja petoksista
olosuhteitten vallitessa, jossa valtio yhdessä pankin kanssa hyökkää yksilön perus- ja
ihmisoikeuksia vastaan. Yksilöllä on oikeus puolustaa omaisuuttaan kyseistä hyökkäystä
vastaan.
Tuomioistuimet ovat tuominneet tiettyjä yksilöitä, mm. pankinjohtajia, vahingonkorvauksiin
tieten, ettei laki ole kaikille sama. Samassa yhteydessä tulee ihmetellä miten on mahdollista
tuomita pankinjohtaja tai isännistön edustaja vahingonkorvaukseen tapauksessa, jossa
vahingon aiheuttaja on julkisen vallan edustaja eli kolmas osapuoli.
Eduskunnan Oikeusasiamies ja Oikeuskansleri
Kyseiset laillisuuden valvojat eivät ’’löydä’’ mistään laittomuuksia. Ihmisoikeuksia ei ole
rikottu ja kaikki on laillista, myös heille kerrotut uhkaus tapaukset.
Pankkien toimet
Asiakirjoja ei luovuteta velalliselle, takaajille, tuomioistuimelle tai muille viranomaisille. Silti
väitetään uskottavasti, että kyseinen velallinen on velkaa pankille ja takaajat vastuussa
mainituista veloista.
Panttien arvojen yksipuolinen alentaminen tilanteessa, jossa kansantalous oli ajettu
tahallisesti ’’kiville’’ ja omaisuuden arvot oli saatu näin keinotekoisesti heikkenemään
väliaikaisesti. Pankki ei ole vakuuksien realisointeihin velallisen niin pyytäessä ja myöhemmin
on voitu todeta, että kyseisistä kaupoista olisi saatu parempi hinta, kuin pankin suorittamassa
pantin realisoinnissa on tapahtunut.
Väärennökset, petokset, väärät valat ym. rikokset tuntuvat olevan tavallista toimintaa.
Uhkailut, kiristykset ja erityisesti velallisen lapsiin kohdistuva painostus näyttää olevan
käytössä vahvemman oikeuden hankkimisessa.
Oikeustoimet, joilla estetään velallista saamaan oikeutta esimerkiksi hakemalla kyseinen
henkilö varattomaksi.
Pankkien henkilöt hyödyntävät täysimittaisesti tuomioistuimia, ulosottomiehiä ja poliisia
omien etujen ajamiseen. Laittomuudet eivät ole vierasta näissä tapauksissa.
–3–
26. syyskuuta 2008
Liiketoimintojen, keksintöjen ja patenttien anastaminen
Selvittelyprosessin aikana on merkillepantavan usein tapauksia, joissa jokin taho laillisesti
anastaa toisen omaisuutta käyttämällä hyväksi esimerkiksi pankin avokätistä tukea. Yhtiö
ajetaan konkurssin ja panttina oleva arvokas patentti kaupataan eteenpäin.
Julkinen valta käyttää asiakirjojen salaamista laittomuuksien peittelyyn
’’Monet keskeiset Suomen 1990 – luvun pankkikriisin dokumentit eivät ole vieläkään
julkisia1.’’
Julkisen vallan vastuu pankkikriisistä sekä devalvaatioista
’’Pankkien julkinen tukeminen budjetin kautta voidaan katsoa alkaneen alkuvuodesta
vuonna 1992, jolloin pikavauhdilla syntyneen työryhmän työn tuloksena ryhdyttiin turvaamaan
pankkienluotonantokykyä vahvistamalla kaikkien pankkien omia pääomia2.’’ ’’On selvää, että
Suomessa valittu tapa ei ollut läpinäkyvä vaan mahdollisti vastaanottaja toimimisen lähes
vapaasti. Tältäkin osin eduskunnan asettamien ehtojen toteutuminen on kyseenalaista.
Erityisen arveluttavaa oli se, että aina vuoteen 1994 oli mahdollista siirtää
omaisuudenhoitoyhtiöön suljetun sektorin yritysten vastuita ja eräin edellytyksin myös tämän
jälkeen. Eniten konttoreita vastaanottaneilla osuuspankeilla oli siten helppo työntää
kilpailevan säästöpankin samalla toimialalla toimivan kannattavamman yrityksen vastuut
roskapankkiin ja välttyä siten oman asiakkaan taholta tulevat tappiot3.’’
Pankkikriisin aiheuttajana on todettu julkinen valta. Siitä on aivan tuoretta näyttöä tehtyjen
tutkimusten pohjalta. Näitä tutkimuksia on tehnyt varsinkin Valtion taloudellisen
tutkimuskeskuksen (Government Institute for Economic Reserarch) ja Suomen Akatemian
The Academy of Finland) toimesta. Pitkä rivi julkisen vallan virheitä sekä suunnitelmallinen
kansalta salattu integraatiota valmisteleva prosessi ajoivat Suomen varsin syvään lamaan4.
Devalvaatio 15.11.1991 ja kellutus 8.9.92 vaativat oman hirvittävän uhrimääränsä
nimenomaan pienistä ja keskisuurista yrittäjistä. Yli 32.000 yritystä meni konkurssiin ja
tasearvoina mitattuna noin 50 – 100 miljardin markan edestä ajettiin tahallaan nurin
osaamista, pantteja ja takauksia. Tähän mielestäni olisi seuraavat kommentit hyvä yhdistää:
’’Linjavalinta antaa Presidentille mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisevalla tavalla sisäpolitiikkaan
ja koko yhteiskunnan kehittymiseen. Ulkopoliittinen valta heijastuu EMU - valinnan kautta
ennen muuta työllisyyspolitiikan toteuttamiseen, koska tiukat EMU – kriteerit edellyttävät,
ainakin aluksi, pitkäaikaisen työttömyyden ylläpitoa eikä aktiivista lisätyöllistämistä’’5. Tämä
lausuma väistämättä tuo esiin julkisen vallan tahallisuuden tekoon, joka romautti noin 400.000
– 500.000 ihmisen talouden ja ajoi heidät velkakierteeseen. Teolla on myös suorat
heijastuksensa pienten yritysten toimintaedellytyksiin. ’’Työttömyyden jämähtäminen 200.000
– 300.000:een voi kuitenkin olla heijastumaa eliitin asenteisiin. Tutkija Anu Kantola analysoi
lama-ajan 70 keskeisen päättäjän haastattelut, ja niistä paljastui kolkolta kuulostava
ajattelutapa: Moni sanoi aivan suoraan, että tehokkuus kasvaa, kun työttömyys kasvaa’’6.
Nämä tutkimukset lisäävät julkisen vallan tahallisuutta aiheuttamilleen vahingoille.
Lisänä edelliseen tulee Suomen Pankista, sen pääjohtajan suulla kerrottuna seuraavasti:
’’Olin niin epätoivoinen, että Länsi-Savo - lehden haastattelussa marraskuun 3. päivänä
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 140
SDP eduskuntaryhmä Info 13/1998, 23.11.1998 s. 1
3 SDP eduskuntaryhmä Info 13/1998, 23.11.1998 s. 3
4 Suomen Akatemian tutkimusohjelmat; 1) Laman Opetukset, Prof. Jaakko Kiander, 2) Laman pitkä varjo,
3) Down from the heavens, up from the ashes, Kalela, Kiander, Kivikuru, Loikkanen & Simpura
5 Antti-Pekka Pietilä Presidentin pankki s. 241
6 Helsingin Sanomat 2.11.2001 Tutkijat:: Päättäjien virheet upottivat Suomen lamaan
1
2
–4–
26. syyskuuta 2008
(1989) sanoin, että kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen vaatiessa se on tehtävä
luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä’’7.
Edellä kerrottuun voitaneen lisätä seuraava tieto: ’’ Sitoumuksia tehtiin, sanattomia ja
sanallisia. Hulkko ja Pöysä kuvaavat heinäkuista maanantai-iltaa 1986 Jaalan Aurantola
lomahotellin saunassa, missä Suomen pankin pääjohtaja Rolf Kullberg, pankin johtokunnan
keskustalainen jäsen Esko Ollila ja pääministeri Kalevi Sorsa sopivat yhdessä, että markkaa
puolustetaan. Se oli henkilökohtainen sitoutuminen meiltä kolmelta. Ei nyt salaliitto, mutta
vähän sinnepäin, Esko Ollila kertoo kirjassaan’’8.
Lisää näyttöä julkisen vallan tietoisuudesta ja tahallisuudesta: ’’Vaalikampanjassaan Aho
oli julistanut eduskunnassa 31. tammikuuta 1991, että lamasta selviäminen edellytti uutta
hallitusta ja hallitusohjelmaa. Lama on itse tehty. Omin voimin siitä on myös tultava ulos’’9.
Edellä esitettyjen tosiasioitten valossa ei liene muuta mahdillisuutta todeta lamasta ja sen
syntyhistoriasta, että julkinen valta on tahallisesti uhrannut suoraan 4 – 5 % väestöstään
laman uhreiksi.
Devalvaatio tapahtumien suunnitelmallisuudesta voitaneen todeta seuraavia otoksia:
’’Kulissien takana toimi myös syksyllä 1990 asetettu SDP:n vaihtotaseryhmä, johon kuuluivat
TTT:n esimies Pekka Korpinen, EKA-yhtymän pääjohtaja Eero Ranta, Postipankin pääjohtaja
Seppo Lindblom, STS-pankin pääjohtaja Ulf Sundqvist ja Postipankin johtokunnan jäsen Eero
Tuomainen. Ryhmä esitti puolueen johdolle synkän raportin talouden tilasta ja esitti lääkkeiksi
säästöpakettia, devalvaatiota ja palkkojen jäädyttämistä’’10.
’’Myös keskustapuolueen piirissä pohdittiin tuoreen puheenjohtajan Esko Ahon aloitteesta
taloustilannetta syksyllä 1990. Tilaisuuksissa kuultiin vientiteollisuuden edustajia, jotka
kertoivat teollisuuden kannattavuuskriisistä. valuuttakurssipolitiikka oli esillä myös eri
puolueiden ja elinkeinoelämän edustajista koostuneessa ad hoc - ryhmässä, joka julkisti
29.1.1991 kannanoton ’Talouspoliittinen linja’ ’’11.
’’Devalvaatiota valmisteltiin myös teollisuuden puolella. Teollisuuden Keskusliiton (TKL)
hallituksen puheenjohtaja Casimir Ehrnrooth oli pettynyt siihen, ettei hallitus devalvoinut:
’Minulla oli semmoinen käsitys, että Ahon hallitus olisi ymmärtänyt, mihin yliarvostetun
markan politiikka johtaisi. Mutta toisin kävi’’. Timo Relanderin pyynnöstä tehtiin devalvaation
hyödyistä ja haitoista laskelmia syksyllä 1990 myös Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa.
TKL:ssä laadittiin vuoden 1991 alussa muistio talouskriisin ratkaisemisesta devalvaation
avulla, ja tämän jälkeen teollisuuden johto alkoi ajaa aktiivisesti valuuttakurssimuutosta.
Salaisessa 8.1.1991 päivätyssä muistiossa selvitetään devalvaation vaikutuksia ja todetaan
muun muassa: Taloudellista tasapainoa ei voida palauttaa enää kyllin nopeasti pelkästään
tulopolitiikalla eli supistamalla oleellisesti työvoimakustannusten nousua. vaatisi pitkän laman
ja työttömyyden oleellisen kasvun ennen kuin esimerkiksi nimellispalkat joustaisivat alaspäin,
jos se yleensäkään on mahdollista. Taloudellisen tasapinon palauttaminen tulopolitiikalla
edellyttäisi yleisessä palkankorotuksissa monivuotista nollalinjaa. Kuten edellä on todettu,
pelkkä valuuttaputken siirtäminen ylöspäin 4 prosentilla ei ehkä vakuuttaisi markkinoita
tarpeeksi, jotta pitkät korot laskisivat. suurta, yli 10 prosentin devalvaatiota ei taas voitane
tehdä Suomen valmistautuessa integraatioon’’12. Suomi haki EY jäsenyyttä vuoden 1992
alussa. Kuitenkin jo vuoden 1991 tammikuussa laaditussa raportissa, joka pääosin on
perustunut vuoden 1990 ja sitä edeltäneitten vuosien päätöksiin todetaan Suomen
valmistautuvan integraatioon. Kuka tai ketkä nämä päätökset oli tehnyt ja millä mandaatilla?
Oliko kyseiset henkilöt syyllistyneet rikoslaissa kirjattuihin maanpetos- ja / tai
valtiopetosrikoksiin?
Rolf Kullberg …ja niin päättyi kulutusjuhla s. 129
Internet uutiset 25.11.1998 – talous: Vahvan markan aatehistoria
9 Antti- Pekka Pietilä Presidentin pankki s. 161
10 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 194
11 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 194
12 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 195
7
8
–5–
26. syyskuuta 2008
Tiedettiinkö julkisenvallan piirissä devalvaation ja kelluntapäätöksen mahdollisuus?
’’Pakkodevalvaatioon ajautumisen mahdollisuus oli syksyllä 1991 niin suuri, että siihen oli eri
puolilla myös varauduttu. Esimerkiksi pääministeri Aho järjesti ekonomistikunnan kanssa
Kesärannassa
12.
syyskuuta
keskustelutilaisuuden,
jossa
varautuminen
devalvaatiovaihtoehtoon tuli esille. Aholla oli varsinaisten avustajien kanssa Kesärannassa
samana iltana myöhemmin kokous, jossa tilannetta pohdittiin edelleen. Pääministeri katsoi
tuolloin, että devalvaatio olisi toistaiseksi pyrittävä välttämään ja katsottava, kuinka suuriin
myönnytyksiin palkansaajat voisivat suostua’’13. ’’Pakkodevalvaatio olikin Kepun tavoite.
Syksyn 1991 pakkodevalvaatio ei ollutkaan ’pakko’ ainakaan päähallituspuolue keskustalle.
Ennen marraskuussa jysähtänyttä devalvaatiota keskustan talouspoliittiset vaikuttajat olivat jo
syyskuussa päätyneet lähes yksimielisesti sille kannalle, että markka on devalvoitava, muuten
Suomi ei selviä. Risto Uimosen kirjassa ’Nuori Pääministeri’ Ahon hallituksen kriiseistä
saadaan uutta tietoa. Kirjan tiedot perustuvat noin 50 vaikuttajan haastatteluihin ja
muistiinpanoihin14.’’
Totesin aiemmin tässä asiakirjassa Ahon todenneen, että lama on itse tehty. Siitä
seuraava mielenkiintoinen lainaus: ’’Suomen Pankki selätti kokemattoman ja vallasta
ihastuneen Ahon. Hänen johtamansa hallitus joutui hyväksymään sataprosenttisesti Suomen
pankin ja Holkerin hallituksen laatimat suunnitelmat. Holkerin hallitus ja Suomen Pankki olivat
käynnistäneet heti revalvaation jälkeen selvityksen mahdollisuuksista kiinnittää markka EU:n
laskennalliseen valuuttaan ecuun’’15. Kyseinen revalvaatio oli 17.3.1989.
Puhuttaessa devalvaatioitten aiheuttaminen vahinkojen suuruudesta voidaan asiaa
arvioida kokonaisluottomäärien mukaan. Mikäli kyseiset tiedot pitävät paikkansa niin pankkien
markkamääräiset ja valuuttaluotot jakautuvat 1990 luvun alussa siten, että kokonaisluotot
olivat noin 400 miljardia markkaa. Tästä määrästä valuuttaluottojen osuus oli noin 110
miljardia. Esitetyn luvun oikeellisuutta kuitenkin hieman hämää esiin tulleet asiat, joiden
mukaisesti pankit myönsivät valuuttaluottoja, joita ei ole kirjattu lain mukaisesti Suomen
Pankkiin, asiakkaille. Devalvaatioitten yhteismäärä on kuitenkin kymmeniä prosenttiyksikköjä.
Näin ollen ’kokonaistappio’ asiakkaille olisi noin 50 - 70 miljardia markkaa. Tämä tappio olisi
siis pystyttävä yllättävänä uutena menoeränä kyettävä kattamaan jostain.
’’Jälkikäteen esiintyi mm. Suomen Yrittäjäin Keskusliiton (SYKL) piirissä vaatimuksia siitä,
että Suomen Pankin olisi pitänyt korvata pk - yritysten valuuttakurssitappiot. Olivathan
keskuspankki ja hallitus luvanneet moneen kertaan, ettei devalvaatiota tule16.’’
’’ Kuinka suuri osa valtion varoista maksettavasta pankkituesta 30.6.1993 mennessä
todennäköisesti kuuluu pankkien vakavaraisuuden ylläpitämiseen, paljonko valtion maksamaa
pankkitukea todennäköisesti säästettäisiin 30.6.1993 mennessä, jos pankkeja koskevia
vakavaraisuusvaatimuksia ei olisi tiukennettu 1.1.1991 voimassa tulleilla pankkisäännöksillä,
sekä paljonko valtion maksamaa pankkitukea todennäköisesti säästettäisiin 30.6.1993
mennessä, jos pankkien vakavaraisuus olisi 1.1.1991 alkaen määritetty samaan tapaan kuin
voimassa olevassa pankkilainsäädännössä, kuitenkin niin, että pankkeja koskevat
vakavaraisuusvaatimukset olisivat kaksi (2) prosenttia alhaisemmat kuin nykyinen
pankkilainsäädäntö edellyttää?17’’
’’Valtion vakuusrahasto on myöntänyt pankeille vakavaraisuuden ylläpitämiseksi tukea
yhteensä 14,9 miljardia markkaa. 30.6.1993 mennessä tuen kokonaismäärän arvioidaan
nousevan noin 17,0 miljardin markkaan. kaikki tämä tuki on käytetty tavalla tai toisella
vakavaraisuuden ylläpitämiseen…Mikäli aikaisemmat vakavaraisuussäännökset olisivat
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 202-203
Kansan Uutiset 3.10.1995
15 Presidentin Pankki, Antti-Pekka Pietilä, s. 161
16 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 218 - 219
17 KK 90/1993 s. 1 ja 2
13
14
–6–
26. syyskuuta 2008
edelleen voimassa, olisi tukea jo saaneiden pankkien tuen määrä ollut karkean arvion
mukaan noin seitsemän miljardia markkaa myönnettyä pienempi18.’’
’’Edellä esitetystä seuraa, että vakavaraisuusvaatimusten alittamiseen erityisluvalla liittyy
useita käytännön ongelmia: 1. Suomalaisten pankkien (myös paikallispankkien) joissakin
ulkomaisissa veloissa on irtisanomislausekkeet, jotka oikeuttavat velan irtisanomiseen, mikäli
pankin vakavaraisuus alittaa BIS – suositusten vähimmäismäärän. Joidenkin pankkien
veloissa on ns. cross default – ehdot, jotka oikeuttavat kaikkien vastaavan ehdon sisältävien
velkasitoumusten haltijat ennenaikaisen takaisinmaksun vaatimiseen, mikäli yksikin tällainen
velkasitoumus irtisanotaan. Ulkomaisen varainhankinnan säilyttäminen näissä tapauksissa
edellyttäisi valtion takausten tai rahoituksen korvaamista muutoin valtion nimellä. Kysymys on
kymmenistä miljardeista markoista. 2. Vakavaraisuuden alittaminen pankkitarkastusviraston
erityisluvalla voi johtaa pankkitukea saaneiden pankkien osalta siihen, että ulkomaiset
sijoittajat voivat tulkita luottokelpoisuusarvioinnin perusteella, että Suomen valtio ei
yksiselitteisesti
turvaakaan
pankkijärjestelmän
vakavaraisuutta.
3.
…Vakavaraisuusvaatimusten alentaminen poikkeusluvin olisi signaali ulkomaisille sijoittajille
siitä, että Suomessa pankkien pääomavaatimus on kansainvälistä tasoa alhaisempi eikä
valtio pidä antamiaan lupauksia turvata tukea saavien pankkien vakavaraisuus BIS –
suositusten mukaisina. 4. Pankkien luottokelpoisuusluokitukseen vaikuttava yksi osatekijä on
vakavaraisuus…6. Kilpailuneutraliteetin huomioon ottaen erityisesti valtakunnallisesti
toimivien pankkien asettaminen vakavaraisuusvaatimuksiltaan eriarvoiseen asemaan
muodostaa ongelman19.’’
’’Pankkien taseet yhteensä. Vuoden 1991 tilinpäätöksessä pankeilla oli talletuksia
yhteensä 275,0 mrd mk. Marraskuun lopussa 1992 pankkien 260 mrd mk:n
markkatalletuksista 179 mrd mk erääntyy kuukauden kuluessa. Ulkomaiset velat 1991sisältää
ulkomaisten pankkien talletuksia 108,7 mrd mk. Ulkomaisten pankkien velkakirjat 89,0 mrd
mk20.’’
EU integraatio kaiken takana
’’1980 – luvun alkuun tultaessa kansainvälinen finanssi-integraatio ja rahamarkkinoilla
tapahtuneet muutokset korostivat edelleen tarvetta päästä irti inflaatio-devalvaatiokierteestä.
Vuoden 1982 devalvaation jälkeen suomalaisessa ekonomistikunnassa on nähtävissä selkeä
linnoittautuminen vakaan markan linjan taakse. Suomen viimeinen devalvaatio vuonna 1982
oli reaktiota Ruotsissa tapahtuneesta
aggressiiviseen devalvaatioon ja se vaikeutti
Suomessa jo pitkälle omaksutun matalan inflaation tavoitteen saavuttamista21.’’
’’Euroopassa säännöstelyn purkaminen nähtiin myös osana laajempaa talouden
yhdentymiskehitystä, jonka tavoitteena oli tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuminen maasta
toiseen. Säännöstelystä luopumisesta tuli vähitellen välttämätön ehto integraatioon
osallistuville maille22.’’ Suomi aloitti siis tosiasiallisesti salaisuudessa integraatioprosessinsa
aivan 1980-luvun alussa23. ’’Suomessakin tavoitteeksi tuli läntiseen integraatioprosessiin
osallistuminen,
markkinatalouden
voimistaminen
ja
siten
myös
väistämättä
säännöstelyjärjestelmien asteittainen purkaminen. neuvostoliiton läheisyys ja siitä seurannut
tarve tasapainoilla kahden eri blokin välissä ehkä viivästyttivät yleismaailmalliseen
kehitykseen osallistumista. Finanssi-integraatio oli osa laajempaa yhdentymistä, johon
Suomikin halusi osallistua24.’’
KK 90/1993 s. 2 ja 3
KK 90/1993 s. 3 ja 4
20 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 20, 21 ja 16
21 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 40-41
22 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 55
23 Suuri lama, Jaakko Kiander &
Pentti Vartia, s. 57 taulukko 3.1 sekä Economic Policy, Finland’s
depression, Honkapohja and Koskela s. 407 figure 4
24 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 55
18
19
–7–
26. syyskuuta 2008
’’Devalvaatiota kartettiin myös siksi, että sen pelättiin vaikeuttavan yhdentymistä LänsiEurooppaan 25.’’
’’Siirtyminen kelluviin kursseihin olisi muiden maiden pyrkiessä kiinteisiin kursseihin
tuntunut kuitenkin 1980 – luvulla oudolta, vaikka se jälkikäteen 1990 – luvun puolivälissä
tuntuikin mahdolliselta. Kellutuspäätös olisi edellyttänyt poikkeuksellisen itsenäistä ajattelua ja
riskinottoa. Omaperäisiä valuuttakurssipoliittisia linjauksia kavahdettiin erityisesti läntisen
integraatiopyrkimysten vuoksi. Ajateltiin, että Suomen on pitäydyttävä tiukasti EU:n
viitoittamalla kiinteiden valuuttakurssien tiellä, jotta myöhempi integroituminen EU:hun ja
EMUun ei vaarantuisi. Tätä perustelua esiintyi selkeästi muun muassa Korkmanin
työryhmässä (VNK 1992) vuonna 1992 ja edellä esitetyissä ’Puntilan teeseissä’ vuonna 1991.
Muodollisesti tosin ei oltu päätetty edes jäsenhakemuksen jättämisestä Euroopan
yhteisölle26.’’
’’Valtiopetos. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen
rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen 1) kumota
Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka 2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä tekee teon,
josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta
vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Valtiopetoksesta tuomitaan
myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää
tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai
yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa27.’’
’’Törkeä valtiopetos. Jos valtiopetoksessa 1) rikoksentekijänä on tasavallan presidentti,
valtioneuvoston jäsen tai muu valtion ylimpään poliittiseen tai sotilaalliseen johtoon kuuluva
henkilö, 2) rikoksen tekemiseen käytetään aseistettua joukkoa, 3) rikos tehdään ihmisiä
surmaamalla tai 4) rikos on poikkeuksellisten olojen vuoksi erityisen vaarallinen ja valtiopetos
on myös kokonaisuudessaan arvostellen törkeä, rikoksentekijät on tuomittava törkeästä
valtiopetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi28.’’
’’Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa
käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen
painostuksen tai tuen avulla 1) saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi, 2)
irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai 3) muulla vakavuudeltaan näihin
rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta
aiheutuu
sanotun
tarkoituksen
toteutumisen
vaara,
on
tuomittava
Suomen
itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään
kymmeneksi vuodeksi29.’’
Oikeustieteen lisensiaatti Aarre Tähti on Suomen Akatemian va. tutkimusassistentti
artikkelin julkaisemisen aikana. Hän selvittää EY / EU integraation vaikutuksista seuraavaa:
’’Suomen lainsäädäntöä on jo vuosien ajan muutettu ja harmonisoitu vastaamaan EY:n
oikeusnormeja. Harmonisointipyrkimykset saivat arvovaltaista tukea tammikuussa 1989, kun
oikeusministeriö lähetti muille ministeriöille ohjeen siitä, kuinka taloudellinen integraatio tulisi
ottaa huomioon hallituksen esityksiä laadittaessa. Vuoden 1991 alussa voimaan tullut laki
talletuspankkien toiminnasta on yksi niistä keskeisistä säädöksistä, joihin harmonisointi on
ulotettu. Lailla tiukennettiin talletuspankkien vakavaraisuusmääräyksiä oleellisesti.
Ohjenuorana pidettiin EY:n piirissä laadittua mallia. Sittemmin juuri pankkien
vakavaraisuusrajan korkeus on ollut merkittävänä syynä valtion varoista maksetun pankkituen
suuruuteen. 30’’
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 91
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 224
27 Ri 13 luku 1§
28 Ri 13 luku 2§
29 Ri 12 luku 1§
30 Helsingin Sanomat 18.7.1993
25
26
–8–
26. syyskuuta 2008
EU integraatioon keskeisenä tekijänä oli maatalouden sopeuttaminen. Tästä prosessista
muutamia lukuja. Vuonna 1990 Suomessa oli noin 199 385 maatilaa. Vuonna 2000 maatiloja
oli enää noin 78 890. Vähennystä on siis 120 495 maatilaa. Eduskunta laati lain 1992 valtion
tukemien maatilalainojen takaamisesta pankeille 80 %:n. Mikäli jokaisen alasajetun maatilan
lainamäärä olisi 500.000 markkaa merkitsee se kokonaisuudessa valtion vastuuna ainakin
noin 50 mrd markan vastuita valtion varoista31.
’’Suomalaisia säädöksiä on jo vuosien ajan saatettu vastaamaan Euroopan yhteisön (EY)
oikeusnormeja. Lainsäädäntömme ennakkoharmonisoimisella ja harmonisoitujen säädösten
noudattamisella
on
todennäköisesti
ollut
mm.
valtiontaloudellisia
vaikutuksia.
Ennakkoharmonisoimisen aiheuttamia kuluja ja mahdollisia tuottoja ei havaitakseni
kuitenkaan ole otettu sanottavasti huomioon laadittaessa integraation etuja ja haittoja
koskevia ennusteita ja laskelmia. Tämä on ongelmallista, koska ennakkoharmonisoinnista
johtuneita menoeriä voidaan pitää integraation sekä tosiasiassa myös mahdollisen EY – tai
EU – jäsenyyden eräänlaisina ennakkomaksuina. Merkittäviin ennakkoharmonisoituihin
säädöksiin kuuluu mm. laki talletuspankkien toiminnasta (28.12.1990/1268). Tuon lain
perusteluissa mainitaan lain keskeisimmän uudistuksen koskevan vakavaraisuuden
sääntelyä. Perustelujen mukaan talletuspankin vakavaraisuus määritettäisiin EY:n toimesta
laaditun kansainvälisen mallin mukaisesti (ks. HE 242/1989 vp, s.1). Ylipäätään
talletuspankkilainsäädännön uudistaminen oleellisesti tiukensi talletuspankkien oman
pääoman vaatimusta (ks. HE 242/1989 vp, s. 17 ja 55). Mahdollisesti huomattava osa valtion
antamasta pankkituesta on tarvittu pankkien vakavaraisuuden pitämiseen tiukennetun
vakavaraisuusminimin yläpuolella32.’’
’’Hallitus on yksimielisesti huhtikuussa asettanut talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi
sen, että Suomi täyttää muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin raha- ja talousunioni EMU:n
jäsenkriteerit vuoteen 1997 mennessä. Tässä päätöksessä pitäisi nyt pysyä, vaikka tie ei
tuntuisikaan alkuun kovin helpolta33.’’
’’18.03.1992 Eduskunta äänesti EY – jäsenyyden hakemisesta.. Suomi päätti hakea
Euroopan Yhteisön jäsenyyttä34.’’
’’02.05.1992 Sopimus Euroopan talousalueesta (ETA) sekä siihen liittyvät päätösasiakirjat
allekirjoitettiin. Sopimuksen oli määrä tulla voimaan 1.1.199335.’’ ’’01.01.1994 Euroopan
talousaluetta koskeva sopimus (ETA-sopimus) tuli voimaan 36.’’
’’01.02.1993 Suomen EY – jäsenyysneuvottelut alkoivat Brysselissä. Suomi ilmoitti
neuvottelujen alussa hyväksyvänä EY:n periaatteet ja Maastrictin sopimuksen37.’’ ’’30.03.1994
Suomi ja EU allekirjoittivat Brysselissä Suomen ja EU:n välillä saavutetun
neuvottelutuloksen38.’’ ’’18.11.1994 Eduskunta hyväksyi Suomen EU-jäsenyyden39.’’
’’EY:n talouspoliittisessa yhteistyössä siirryttiin uuteen vaiheeseen kun Maastrichtin
huippukokouksessa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaunionin (EMU) perustamista
koskeva sopimus. EMU:n toteuttaminen perustuu ns. Delorsin komitean mietinnössä 1989
esitettyyn suunnitelmaan. Kolmivaiheisesti toteutettavan suunnitelman ensimmäinen vaihe
alkoi 1.7.1990, jolloin lopullisesti vapautettiin pääomaliikkeet. Toisen vaiheen tavoitteena on
yhteisömaiden keskuspankkien yhteistyön tiivistäminen ja talouspolitiikan aikaisempaa
läheisempi koordinointi 1.1.1994 alkaen. Kolmannessa vaiheessa perustetaan yhteinen
Tilastokeskus sekä allekirjoittaneen omat arviot
KK 90/1993 s. 1
33 Nykypäivä (KOK) 31.7.1992
34 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 369
35 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 370
36 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 376
37 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 373
38 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 376
39 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 377
31
32
–9–
26. syyskuuta 2008
keskuspankki ja siirrytään yhteiseen valuuttaan40.’’ ’’Yhdentymisen edellytysten toteutumista
seurataan neljällä kriteerillä, jotka hyväksyttiin Maastrichtissa. 1) Yksittäisen maan
kuluttajahintaindeksillä mitattu inflaatio ei saisi tarkasteluvuoden aikana poiketa kolmen
parhaiten inflaatiota vastustaneen maan hintojen nousuvauhdista huonompaan suuntaan
enempää kuin 1,5 prosenttiyksikköä. 2) Julkisen talouden toteutunut tai suunniteltu alijäämä
saa olla korkeintaan 3 prosenttia ja vaihtoehtoisesti julkisen sektorin velka korkeintaan 60
prosenttia markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta. 3) Korkotaso, pitkillä koroilla
mitattuna, ei saisi olla 2 prosenttia korkeampi kuin kolmen matalimman inflaation maan
korkotaso. 4) Valuuttakurssien vakauskriteeri puolestaan edellyttää, että maa on pysynyt
vähintään kahden edellisen vuoden ajan annetussa vaihteluvälissä ilman devalvaatiota
minkään muun jäsenvaltion valuutan suhteen41.’’
’’Päättäjille tilanne oli hankala. Jos halutaan saavuttaa ulkoinen tasapaino, on jarrutettava
taloutta. Jos halutaan torjua velkadeflaatio, on tehtävä päinvastoin. rahapolitiikan on oltava
keveää, korot on pidettävä alhaalla ja inflaatiokin on sallittava. Finanssipolitiikassa on
hyväksyttävä valtion velan kasvu ja suuret alijäämät. Rahapolitiikassa sekä Suomi että Ruotsi
kuitenkin pyrkivät näinä vuosina Euroopan integraation nimissä ajamaan sisään alhaisen
inflaation. Se oli tietysti myrkkyä velkaantuneessa ja lamaantuvassa taloudessa.
Velkasitoumusten reaaliarvoahan on sitä suurempi mitä enemmän inflaatio hidastuu.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että Suomessa tähdättiin valtiontalouden nopeaan tasapainoon ja
alhaiseen inflaatioon, ja hyväksyttiin se vaara, että työllisyys romahtaa. Työttömät uhrattiin
kuin miehet talvisodassa42.’’
‘’Recalling also the International Covenant on Civil and Political Rights and the International
Covenant on Economic, Social and Cultural Rights,
Recognizing that all human rights are universal, indivisible, interdependent and interrelated
and that the international community must treat human rights globally in a fair and equal
manner, on the same footing, and with the same emphasis,
Realizing that globalization affects all countries differently and makes them more susceptible
to external developments, positive and negative, including in the field of human rights,
Realizing also that globalization is not merely an economic process but also has social,
political, environmental, cultural and legal dimensions which have an impact on the full
enjoyment of all human rights,
Recognizing that multilateral mechanisms have a unique role to play in meeting the
challenges and opportunities presented by globalization,
Noting that human beings strive for a world respectful of cultures, identities and human rights
and in that regard work to ensure that all activities, including those affected by globalization,
are consistent with these aims,
1. Recognizes that, while globalization, by its impact on, inter alia, the role of the State, may
affect human rights, the promotion and protection of all human rights is first and foremost the
responsibility of the State;
2. Underlines, therefore, the need to analyse the consequences of globalization on the full
43
enjoyment of all human rights; ’’
Suomi ja Euroopan Yhteisön jäsenyys, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle EY-jäsenyyden
vaikutuksista Suomelle 9.1.1992, s. 19-20
41 Suomi ja Euroopan Yhteisön jäsenyys, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle EY-jäsenyyden
vaikutuksista Suomelle 9.1.1992, s. 20
42 HS kuukausiliite 4 / 96, Kansantalous – valtiota vai kansalaisia varten, valtiotieteen tohtori Juhana
Vartiainen
43 Globalization and its impact on the full enjoyment of all human rights - Commission on Human Rights
resolution 1999/59
40
– 10 –
26. syyskuuta 2008
Kasinotalous ja velalliset vain syyllisiä?
’’1980-luvun puolivälissä purettiin pankkien antolainauksen korkosäännöstely ja sallittiin
yritysten pitkäaikainen lainanotto ulkomailta. Nämä toimet muuttivat kotimaisen
pankkikilpailun luonteen. Kun aiemmin oli kilpailtu asiakkaista laajalla konttoriverkostolla ja
ilmaispalveluilla, alettiin nyt kilpailla luottoasiakkaiden hankinnasta. Tuloksena oli luotonannon
kasvu44.’’
’’Peruskoron mataluus lisäsi markkinakorkojen noustua pankkien ongelmia: niillä oli
säännöstelykaudelta periytynyt suuri peruskorkosidonnainen antolainauskanta, mutta
ottolainauksessa oli siirrytty käyttämään enenevässä määrin markkinakorkoja. Tämä
korkoloukku heikensi merkittävästi pankkien kannattavuutta jo ennen kuin varsinainen lama
alkoi45.’’ Tämä oli vakava ongelma pankeille. Mikä oli kyseisen ongelman suuruus?
’’Peruskorkoon sidottuja luottoja oli 11/92 vielä 127 mrd mk. Niistä erääntyy vuoden sisällä 19
mrd mk ja tämän jälkeen tasaisesti laskeva määrä vuosittain. Luotoista 10 mrd erääntyy
myöhemmin kuin 10 vuoden kuluttua46.’’ Miten ongelma tulisi ratkaista? ’’Pankit yrittivät
paikata peruskoron aiheuttamaa korkoloukkua nostamalla vanhojen peruskorkosidonnaisten
luottojensa korkoja. Periaatteessa vanhat velkakirjat antoivat mahdollisuuden tähän.
Pankkien, muun muassa Tampereen Aluesäästöpankin tekemät yksipuoliset koronnostot
johtivat asiakkaitten nostamiin kanteisiin. Oikeus piti koronnostoja kohtuuttomina ja kumosi
ne47.’’ Tästä vaihtoehdosta ei tullut ratkaisua pankeille. Nopein tapa on luottojen ajaminen
nopeasti perintäkelpoisiksi tai konkurssiin. ’’ Luottojen määrän muutokset ajettiin alas siten,
että vuoden 1993 lopussa piti siis olla noin 108 mrd mk mutta niitä olikin vain noin 95 mrd mk
eli 13 mrd mk kyettiin nopeuttamaan alasajoa. Vuoden 1994 lopussa luottoja piti olla noin 95
mrd mk mutta niitä olikin vain noin 73 mrd mk, joten alasajoa kyettiin nopeuttamaan noin 22
mrd mk:lla. Vuoden 1995 lopussa luottoja piti olla jäljellä noin 85 mrd mk mutta niitä oli enää
jäljellä 58 mrd mk, joten nopeutusta ongelman purkamisessa oli lisää 15 mrd mk. Tämä
merkitsee sitä, että kyseistä ongelmaa ratkottiin ajamalla henkilöt ’nurin’ ja nopeuttamalla
ongelman ratkaisemista noin 50 mrd mk:lla vuosien 1993 – 95 aikana48.’’ ’’Keskustelimme
Hämäläisen kanssa Tampereen Aluesäästöpankin oikeusprosessista, jonka pankki oli
hävinnyt hovioikeudessa. SH: Tähän liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun pankki joutui
tähän
oikeudenkäyntiin,
se
pyysi
Suomen
Pankista
lausuntoa
suositusten
sitovuudesta…Sopimusehdot ovat ne, mitkä sitovat. Niinhän tietysti täytyykin olla, mutta
hovioikeuden kanta oli se, että jos Suomen Pankki suosittelee jotakin, niin se ratkaisee49.’’
Suomen lailla ei siis ole mitään väliä tuomioistuimessa vaan Suomen Pankissa tehdään
todelliset päätökset ja tuomiot, jotka kumileimasin eli hovioikeus vahvistaa. Minua myös
askarruttaa kyseisestä lauseesta se asia, että käytiinkö hovioikeuden ja Suomen Pankin
välillä keskusteluja prosessin aikana?
’’Kasinotalouden kekoon kantoivat kortensa pankit ja vakuutusyhtiöt, ammattisijoittajat,
tavalliset kansalaiset ja osin myös ulkomaiset sijoittajat. Kasinotalous ei kuitenkaan ollut
ylikuumenemisen syy, pikemminkin osa sitä50.’’
’’Finanssilaitoksen aiheuttamat kokonaistappiot ovat olleet kaikille osakkaille yhteensä
vuoden 1992 loppuun mennessä korkoineen yli 4 000 milj. mk51.’’ ’’Finanssilaitos, josta Unitas
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 56 sekä s. 58 kuvio 3.2
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 62
46 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 sekä SP:n tilastot
47 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 133 ja 135
48 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 sekä SP:n tilastot
49 Kaksi Kautta, Mauno Koivisto s. 374
50 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 71 ja 73
51 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 75
44
45
– 11 –
26. syyskuuta 2008
omisti suoraan 19,9 % ja Pomi 27 % sekä vakuutusyhtiöt loput, oli myös konkurssikypsä52.’’
’’Finanssilaitoksen omistus vakautetaan ja vakuutusyhtiöt sijoittavat siihen uutta pääomaa 343
milj. mk. Omistus jakautuu tämän jälkeen sampo 19,9 %, Teollisuusvakuutuus 19,9 %, EläkeVarma 12,1 %, Investa 10,2 %, Trygg-Hansa 10,2 %, Unitas 9,9 %, Nova 7,6 % ja muut 10,2
%. Finanssilaitoksen osakkeet ovat käyvin arvoin arvottomia, mutta järjestelyn tarkoituksena
oli purkaa sementoitu omistus53.’’
’’Eläke-Sampo oli tarkoitus yhdistää Eläke-Varmaan54.’’ ’’Kun käyttöomaisuusosakkeissa
on yliarvoja 180 milj. mk ja kiinteistökannassa useita satoja milj. markkoja, olisi Eläke-Sampo
käyvin arvoin konkurssikypsä. Yhtiön heikko tila johtuu nimenomaan huonosti hoidetusta
sijoituspolitiikasta,
jonka
seurauksena
yhtiön
omaisuus
on
poikkeuksellisen
huonotuottoista55.’’
’’ Pankkikriisi muodostaa mahtavan määrän erilaisia ja erikokoisia asioita. Kiteyttäen sen
voisi todeta sisältävän muutamia keskeisiä asioita. Kriisi oli todellakin pankkikriisi ei siis
pankkien asiakkaitten kriisi. Suomen Pankki ja pankkien ylin johto ajoivat liiketoimintansa
umpikujaan eli nk. ’korkoloukkuun’. Asiaa pohtimaan asetettiin valtioneuvoston kanslian
toimesta 17.1.1992 arvovaltainen joukko. He luovuttivat raporttinsa 16.3.1992. Työryhmän
jäseninä toimivat Sirkka Hämäläinen, Eino Keinänen, Jorma Aranko, Ahti Hirvonen, Kalevi
Kauniskangas, Pauli Komi, Seppo Lindblom ja Pertti Voutilainen. Sihteereinä toimivat Vesa
Vihriälä ja Erkki Kontkanen. Raportissaan ryhmä mm. toteaa, että vuonna 1988
peruskorkoon sidottujen lainojen määrä oli noin 90 prosenttia eli noin 360 miljardia markkaa
laskettuna koko antolainausmäärästä. Vastaava luku vuonna 1991 oli noin 60 prosenttia
kyseisestä määrästä vastaten rahamääränä noin 250 miljardia markkaa. Tämä tieto on
merkittävä sikäli, että kyseinen lainamäärä tuotti tappiota pankeille mainitun ’korkoloukun’
takia. Samana vuonna, keväällä, 1992 KKO totesi kuuluisassa päätöksessään, ettei pankeilla
ole oikeutta yksipuolisesti nostaa luottojen korkoja. Päätös merkitsi sitä, että pankkien noin
400 miljardin antolainauksesta ainakin noin 250 miljardia markkaa tuotti tappiota ja aiheutti
ongelmia pankeille. Tämä määrä siis muodosti kelvottomat asiakkaat taseella eli lainakannalla
mitaten.56’’ ’’Pankkien ongelmat johtuvat useasta tekijästä. On selvää, että huono
kannattavuus on pitkälle seurausta pankkien omista virheistä: luotonannon liiallisesta
laajentamisesta riittämättömällä korolla ja huonoilla vakuuksilla, luottokelpoisuuden arvioinnin
laiminlyönnissä, rahoituskustannusten nousuun varautumattomuudessa, riskipitoisesta
sijoitustoiminnasta ja voimavarojen tuhlaamisesta. 57’’
’’Kurssien romahdus noin 70 prosenttia oli samaa luokkaa kuin Wall Streetillä vuosina
1929-30. Jos suomalaiset osakkeet olisivat jo aiemmin olleet vapaasti ulkomaisten sijoittajien
ostettavissa, kurssivaihtelut olisivat jääneet ehkä pienemmiksi. Kurssien laskun jyrkkyys
laman aikana oli seurausta markkinoiden pienuudesta ja suomalaisten sijoittajien kireästä
likviditeettitilanteesta. Pörssikurssien nousu vuoden 1992 jälkeen oli osin ulkomaisten
sijoittajien ansiota. Nämä portfoliosijoitukset auttoivat merkittävästi myös maksutaseen
tasapainottamisessa. 58’’ ’’Torstaina tammikuun 19 päivänä 1995 oli selvää, ettei KOP olisi
kestänyt päivääkään ilman apua. Toivoa ei ollut paljon enempää Unitas/SYP:lläkään, sillä
kilpailevan suurpankin kaatuminen olisi ruopaissut hyvin syvältä ja saattanut johtaa
hallitsemattomaan kehitykseen. Suomen ongelmana olivat ulkomaiset sijoittajat, jotka
omistivat 60 – 70 miljardin markan arvosta suomalaisia pörssiosakkeita. Pääosaa niistä
hallitsivat amerikkalaiset, englantilaiset ja japanilaiset eläkesäätiöt, sijoitusrahastot ja
vakuutusyhtiöt. Ne olivat liikkeellä voiton toivossa, eikä niiltä voinut odottaa isänmaallista
suhtautumista pieneen kansantalouteen. Ulkomaiset sijoittajat olivat tulleet miljardeineen
Suomeen, kun markka oli halpa ja osakkeiden hinnat aliarvostettuja. Sijoitusbuumin alussa
Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64
Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153
54 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153
55 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 155
56 Valtioneuvoston kanslia 1992/7 Pankkien luotonantokyvyn turvaaminen s. 10, kuvio 9
57 Valtioneuvoston kanslia 1992/7 Pankkien luotonantokyvyn turvaaminen s. 35
58 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 252
52
53
– 12 –
26. syyskuuta 2008
vuosina 1992-93 suomalaisten osakkeiden osuutta kasvatettiin. Koska Suomea pidettiin
lupaavana ja nousujohteisena taloutena odotettavissa olevan EU-jäsenyyden myötä, osuutta
jopa ylipainotettiin kahteen prosenttiin koko salkun arvosta. Valtaisassa ostoryntäyksessä 60
prosenttia Nokiasta siirtyi ulkomaiseen omistukseen.
Suomen talouden epävarman kehityksen ja voittojen kotiuttamishalun vuoksi useat
sijoittajat olivat viestineet Suomeen jo vuoden 1994 puolella, että Suomen maaosuutta
tultaisiin laskemaan lähelle normaalia eli 0,5-1,0 prosentin tuntumaan. laskun toteuttaminen
olisi merkinnyt rajua osakkeiden tulvaa Helsingin Arvopaperipörssiin ja todennäköistä
pörssiromahdusta.
Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä pelättiin perustellusti tilannetta, jossa
suomalaiset joutuisivat lunastamaan jonkin osan osakkeista. Maksuksi olisi annettava
valuuttaa, joka veisi mennessään suuren osan Suomen Pankin 50 miljardin markan
arvoisesta valuuttavarannosta.
Valuuttavarannon pienentyminen olisi johtanut korkojen nousuun ja yritystalouden uuteen
laskukierteeseen. Pankeille se olisi merkinnyt uusia luottotappioita ja veronmaksajille uutta
tukilaskua. Epävarma tilanne olisi pannut pankeille lainanneet sijoittajat liikkeelle. Uuden
laskukauden myötä pankkien edellytykset huolehtia noin 30 miljardin markan ulkomaisesta
nettovelastaan olisivat heikentyneet. Kaiken kaikkiaan Suomella ei olisi ollut riittävästi
ulkomaista valuuttaa maksaa samanaikaisesti pankkien velkaa ja ulkomailta tulvi via osakeeriä.
Valtiovarainministeriössä tilannetta luonnehdittiin samanlaiseksi kuin vuodenvaihteessa
1992-93. Erotuksena oli vain se, että tilanne oli paljon uhkaavampi ulkomaisten sijoittajien
arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi.59’’ ’’Helsingin pörssistä saadun tilastotiedon pohjalta
voidaan todeta, että 31.05.1989 tehdyn tilaston valossa pörssin markkina-arvo oli ylimmillään
ollen 26,36 miljardia euroa eli noin 156,72 miljardia markkaa. Yli 70 prosenttiyksikön pudotus
antaa alimman arvonsa 31.08.1992 ollen 7,25 miljardia euroa eli noin 43,04 miljardia
markkaa.60’’ Keskeisin kysymys on vuosien 1989, 1990, 1991, 1992 tilinpäätösten kirjaukset.
Osakkeet olivat suomalaisten yhtiöitten hallinnassa ja omistuksessa lainsäädännön takia.
Onko tämä noin 114 miljardin markan kurssien heikentyminen kirjattu suuryhtiöitten taseisiin
tappioksi – tuskin. ’’YLE esitti 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger
than Enron. Kyseisessä ohjelmassa kertoi Lynn Turner, joka tuntee pelin sillä hän oli erään
tilintarkastusyhtiön osakas ennen kuin aloitti työnsä arvopaperi- ja pörssikomissiossa (SEC).
Entisessä elämässäni meillä oli varausjärjestelmä, - jonka avulla voimme auttaa
sijoituspankkeja – suunnittelemaan ja järjestämään hypoteettisia tapahtumia.
Etsimme rahoitusta ja pidimme asioita taseen ulkopuolella, - ja näin yhtiöiden tila näytti
todellista paremmalta.
Toimitte samoin kuin Enron ja Andersen.
Aivan.
Tämä on siis järjestelmällistä.
Järjestelmiä on.
Isoilla tilintarkastusyhtiöillä on tällaiset ryhmät.
Samoin sijoituspankeilla.
Sijoituspankit ansaitsevat hyvin suunnittelemalla järjestelyjä.
Enronissa ei siis törmätty mihinkään outoon satumaan, - vaan tällainen toiminta on
suhteellisen yleinen käytäntö.
61
Tämä on jokapäiväistä liiketoimintaa – tilintarkastusyhtiöissä ja rahamarkkinoilla. ’’
’’Valtion vakuusrahaston käyttämä konsultti, yhdysvaltalainen investointipankki Merrill
Lynch arvio…62’’ Merrill Lynch oli siis mukana suunnittelemassa asioita.
Kun vertaillaan Valtion ja Valtion vakuusrahaston sekä Unitas/SYP:n, KOP:n, PSP:n ja
OKO:n välillä allekirjoitettua luovutussopimusta Suomen Säästöpankki – SSP:n omaisuudesta
ja Arvopaperistamistyöryhmän mietintöä 2/1993 ei voitane välttyä vaikutelmalta, että kyseessä
on tehdyn suunnitelman pohjalta toteutettu asiakirja. Esimerkkinä tästä voidaan mainita käsite
Pankkikirja, Antti-Pekka Pietilä, s. 270-271
HEX tilasto vuosilta 1989 ja 1992
61 YLE:n 30.10.2002 ohjelman Mitä Enronin konkurssi opetti – Bigger than Enron
62 Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 25
59
60
– 13 –
26. syyskuuta 2008
’’taselainaus’’ ja siihen liittyvä rahoitusjärjestely sekä pankeille maksettavat bonukset
perintätoimista. Työryhmän 23.9.1992 saamasta toimeksiannosta selviää sama asia
suraavasti: ’’Voittojen siirtämiseksi erillisyhtiöstä pankkiin on käytetty useita tapaoja;
hallinnointipalkkion tms. muodossa, koron- ja valuutanvaihtosopimusjärjestelyt, korkotuottona
erillisestä rahoituspanoksesta sekä jäljelle jääneen saatavien ja joukkovelkakirjalainan välisen
korkoeron palauttaminen (excess spread), kun erillisyhtiö on suorittanut erilaiset maksut ja
muut kulut, viivästetty kauppahinta.
Mistä siis mahtavat olla peräisin SSP:n luovutussopimuksessa olevat käsitteet kuten
taselainaus ja saatavien rahoitus yms. Kyseisillä menetelmillä annettiin virheellinen kuva
pankin todellisesta tilasta siirtämällä taseen ulkopuolelle liiketoimintatappioita.
Merrill Lynch omien sanojensa mukaan on seuraavaa:
‘’The Global Markets & Investment Banking group, one of the three global businesses of Merrill Lynch &
Co., offers equity, debt, and investment banking services to corporations, financial institutions, agencies
and governments around the world. GMI offers clients total access to Merrill Lynch's resources in order
to deliver totally integrated and, often, pioneering solutions to our clients. Whether clients are looking
for origination, distribution, customized enterprise solutions, innovative equity-linked products, M&A
advisory, or prime brokerage services, our considerable global resources are applied - resourcefully and
relentlessly - to help propel our clients toward their goals. We see ourselves as a strategic partner to our
clients, and as such we are committed to attracting, developing, and retaining the best talent in the industry
- our people have a deep understanding of our clients' challenges and translate those challenges into
results.
The Global Markets & Investment Banking group raises capital for its clients through securities
underwriting, private placements, loan syndication, and other financing techniques. We provide investors
with access to world markets through global underwriting, trading, and distribution of stocks, bonds and
other financial instruments, including government securities, convertibles, derivatives, interest rate
swaps, and foreign currencies. As a strategic advisor, we offer merger and acquisition solutions to
corporations and governments around the world. We also leverage our industry-leading technology and
expertise to supply clearance, settlement, custody, and securities financing services to its clients worldwide.
Merrill Lynch is a market leader in providing advisory and financing services to corporations and
governments around the world. Merrill Lynch is the pre-eminent bookrunner for global issuers, with
unmatched distribution strength. Global Investment Banking, Global Debt Markets, and Global Equity
Markets groups work closely together to execute capital raising transactions for corporations and
governments in public and private markets worldwide. Merrill Lynch delivers the best execution for our
clients . . . Even in the most difficult market conditions.63’’
Edellä kerrotusta voidaan vakavasti kysyä miksi valtiolla olisi pakko lunastaa osakkeita.
Edes mainita - Ne olivat liikkeellä voiton toivossa, eikä niiltä voinut odottaa isänmaallista suhtautumista
pieneen kansantalouteen – ei perustele pakkoa ellei sitten ole niin, että valtio on allekirjoittanut
sijoittajien hyväksi sellaisia asiakirjoja, joiden pohjalta pakko on olemassa. Tällaisena voidaan
mainita takaukset ja takaisinostositoumukset yms. verrattavissa olevat asiakirjat. Mainittua
järjestelyä on tiettävästi käytetty ainakin KOP:n järjestämässä kansallisannissa japanilaisten
sijoittajien hyväksi.
Vastuu työttömistä ja työttömyyden aiheuttamisesta
’’Suomalaisten tärkein varallisuusmuoto on asunto64.’’ ’’Vasta vuoden 1988 alusta tulivat
käyttöön Suomen Pankin pitkät viite korot. Tätä ennen asuntoluottoja ei Suomen Pankin
ohjeiden mukaan saanut sitoa muuhun kuin peruskorkoon65.’’
’’Maaliskuussa 1989 Talousneuvosto käsitteli Kesärannassa pääsihteerinsä Seppo
Leppäsen johdolla laadittua, myöhemmin kuuluisaksi tullutta muistiota ’vaihtotaseongelmat
Suomessa’. Leppänen esitti kuinka ylikuumentunut kansantalouden vaihtotase saatetaan
joutua
rahoittamaan
korkean
korkotason
avulla.
Velkaantumisriskejä
kuvattiin
Merrill Lynch omilta kotisivultaan, www.ml.com
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 107
65 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 14
63
64
– 14 –
26. syyskuuta 2008
kriisivaihtoehdolla, jossa ’velkaantumiskehitys muuttuu nopeasti hallitsemattomaksi’ ja ’
Suomen talous saattaa ajautua 1990 – luvulla pysyvään matalan kasvun, korkean
työttömyyden, alhaisen investointiasteen, suuren julkisen talouden alijäämään,
vaihtotasealijäämään sekä epävakaan työmarkkinakehityksen tilaan’66.’’
’’Työministeriön rekisteröimä työttömien työnhakijoiden määrä ylitti vuoden 1994 alussa
jopa 500 000. On sanomattakin selvää, että tällaiset työttömyysluvut olivat
ennennäkemättömiä paitsi Suomessa myös muissa teollisuusmaissa – vertailukohtaa on
haettava 1930 – luvun pulavuosista. Työttömyyden nousu ja laman alku aiheutettiin ensin
tahallaan, mutta kävi niin kuin silloin tällöin käy kulotuksessa. Tarkoituksena oli tiettävästi
nostaa työttömyys 250 000 henkeen, mutta lama pääsi ryöstäytymään valloilleen
(Soininvaara 1994)67.’’
’’Jotkut hermostuivat jatkuvasta velkaantumisesta ja jopa ehdottivat keinotekoisen laman
aikaansaamista velan kasvun pysäyttämiseksi. Uhkaavan kriisin välttäminen minitaantumalla
perustui pessimistiseen ajatukseen, että vain kantapään kautta opitaan elämään
hintavakauden oloissa (Saari 1992 Minä Ch. Wegelius)68.’’
’’Kilpailukykyä paransivat paitsi markan devalvoituminen, myös palkankorotuksista
pidättäytyminen vuosina 1992-93 ja voimakas, osin saneerauksista johtuva tuottavuuden
paraneminen. Keskimääräinen tuottavuus paranee, kun työvoimaa vähennetään ja
heikommat yritykset menevät konkurssiin. Keskimääräistä tuottavuutta nosti myös
teollisuuden tuotanto-osuuden kasvu ja palvelualojen osuuden supistuminen69.’’
Miksi pankit ovat kiinnostuneita vakuutustoiminnasta?
’’Vakuutustoiminta perustuu varojen keräämiseen, niiden sijoittamiseen tuottavasti ja
vahingon sattuessa sijoitettujen varojen takaisin maksuun. Koska vakuutusmaksut kerätään
ensin, muodostuu vakuutusyhtiöiden haltuun mittavia rahastoja, joita ne sijoittavat
markkinoille (vuonna 1990 vakuutusmaksutulo oli n. 36 mrd mk). Pankit ovat kiinnostuneita
näistä varoista. Varsinaiset vahinkovakuutusyhtiöt eivät ole taseeltaan kovin suuria, ja niiden
liiketoiminta ei ole ollut Suomessa erityisen kannattavaa. Lisäksi vakuutusyhtiöillä on
edessään rankka sopeutuminen kansainväliseen kilpailuun. Vahinkovakuutusyhtiöiden
omistuksessa on kuitenkin lakisääteisiä eläkkeistä huolehtivia eläkevakuutusyhtiöitä. Niiden
rahastot ovat erittäin suuria ja säännöstelyn alaisia. vakuutusyhtiöt joutuvat lainaamaan
kertyneistä eläkemaksuista suurimman osan ns. TEL – takaisinlainauksena 9 %:n korolla
maksajille turvaavaa vakuutta vastaan (pankkien taseiden ulkopuoliset vastuusitoumukset
1991 olivat 176,3 mrd mk, lukuun pitää vielä lisätä eläketurvakeskuksen myöntämät
takaukset). Myöhemmin korkojen noustessa on vakuutusyhtiöiden rahastoilta vaadittavan
tuoton alhaisuus antanut mahdollisuuksia edullisiin liiketoimiin. Merkittävää nimittäin on, että
kaikkiin varoihin ei liity takaisinlainausoikeutta. Takaisinlainaus ei alunperinkään ole
koskenut kaikkia varoja, mutta merkittävämpää on, että yrityksen lopettaessa
toimintansa
tai
mennessä
konkurssiin,
jää
vakuutusyhtiölle
eläkkeiden
maksuvelvollisuus ja sitä varten rahastot, joihin ei enää kenelläkään ole
takaisinlainausoikeutta. Tällaisia varoja, jotka ovat periaatteessa vapaasti
sijoitettavissa saattaa olla jopa kolmannes työeläkevakuutusyhtiöiden rahastoista70.’’
Toisin sanoen, mitä enemmän yrityksiä kaadetaan sitä enemmän varoja siirtyy vapaasti
sijoitettavaksi. Varojahan tarvittiin kymmeniä, satoja miljardeja markkoja pankkien omien
kiinteistöjen hautaamiseksi eläkevaroihin, valtion ulkomaisten lainojen konvertoimiseksi
julkisen sektorin sisäiseksi lainanotoksi ja Kouri yms. kauppojen miljarditappioitten
kattamiseksi.
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 63
Laman opetukset, Jaakko Kiander, VATT s. 31 ja 37
68 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 91 ja 111
69 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 117 ja 159
70 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 11, 22 ja 144
66
67
– 15 –
26. syyskuuta 2008
’’Pk – yritykset työllistävät yksityisen sektorin työvoimasta noin 60 prosenttia ja tuottavat
yksityisen sektorin yhteenlasketusta liikevaihdosta noin puolet71.’’
’’Kiinteistösijoitukset kasvoivat 1.150 milj. mk. Tästä osan selittää Unitaksen
eläkesäätiöiden purkuun liittyvät kiinteistökaupat, joilla omaisuutta ostettiin markkinahintoihin
nähden ilmeisellä ylihinnalla vuoden lopussa (kso tarkemmin Unitas – analyysi).
Sopimukseen liittyi lisäksi, että Ilmarinen ja Pohjola ostivat suoraan SYP:ltä kiinteistöjä
eripuolilta Suomea. Näiden kiinteistöjen myyminen tuotti SYP:lle satunnaisena tuottona 414
milj. mk, joka vahvistaa merkittävästi (0,3 % - yksikköä) pankin vakavaraisuutta. Vaikka
liiketoimen kaikkia osia ei ole julkaistu, on selvää, että Unitas ja sen suoranaisessa
hallinnassa olevat eläkejärjestelmät onnistuivat irrottamaan merkittävän määrän varoja
markkinatasoon nähden poikkeuksellisen alhaisella tuottotasolla, mikä merkitsee
yksiselitteisesti korkeaa hintaa. Operaatiossa hyödynnettiin eläkejärjestelmän säännösteltyä
markkinakorkotasoon nähden erittäin alhaista laskentakorkoa72.’’
’’Illalla 2. maaliskuuta 1992 järjestettiin Linnassa talouspoliittinen keskustelutilaisuus,
johon osallistui parisenkymmentä talouden asiantuntijaa yliopistoista, talouselämästä ja
hallinnosta. Hänen arvioonsa (Björn Wahlroos) pankkien tilasta sisältyi todellinen pommi:
Ainoa huoli, joka minulle syntyy näistä kahdesta puheenvuorosta on, että se todellisuus, jonka
näemme ympärillämme, on aika karmeaa jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta
olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, että yrittäminen ei kannata.
Pankkien ja työeläkejärjestelmän koko toiminta perustuu sille, että tiettyä varallisuutta, jota se
voi moninkertaistaa esim. vakavaraisuussääntöjen kautta. Tosiasia on, että vuonna 1992
kiinteistöjen arvot tippuvat vielä 15 prosenttia. Pankkijärjestelmän suorassa omistuksessa on
noin 40 miljardin markan edestä kiinteistöjä. Sen lisäksi pankeilla on lainojen vakuutena
kiinteistöjä yhtiöissä, joiden oma pääoma on kutakuinkin kulutettu ja jotka ovat siis konkurssin
partaalla. Se on ehkä 40, ehkä 60 miljardia markkaa. Tämä 15 miljardia markkaa kerrottuna
Bank for international Settlementsin 8 prosentin vakavaraisuusvaatimuksilla merkitsee 12,5
kertaa 15 eli 180 miljardin markan poistumista suomalaisen pankkijärjestelmän
luotonantokyvystä73.’’ Tässä tilaisuudessa siis ammuttiin ilmaan lähtölaukaus yrittäjien,
asuntovelallisten ja takaajien lahtaamiselle.
PTV antamat erityisvaltuudet ja valvonta sekä muitten viranomaisvastuulla toimien
virkamiesten päätökset
’’Pankkitarkastusviraston luvalla Oikosis Oy, joka on perustettu pankin realisointiyhtiöksi
on jätetty konsernin ulkopuolelle (STS)74.’’
’’Vuoden 1992 tilinpäätöksessä (KOP) STS:n liittäminen on vaikuttanut yksinomaan
positiivisesti, koska mitään omaisuuden alaskirjausta ei ole tehty, ja valtaosa STS:n taseesta
on jätetty vakavaraisuuslaskennan ulkopuolelle PTV:n poikkeuslupien avulla75.’’
’’Lisäksi on saatu Pankkitarkastusvirastolta poikkeuslupa olla arvostamatta SYP:n
omistamia osakkeita, joita emoyhtiö Unitaksen kannalta voitaisiin tarkastella
käyttöomaisuutena (esim. Sampo)76.’’
’’Kokonaisuudessa Unitaksen 1991 tilinpäätöksessä jätettiin yli 2.000 milj. markan tappiot
kirjaamatta, ja siirrettiin niiden aiheuttama ongelma ratkaistavaksi tulevaisuudessa77.’’
Laman pitkä varjo, VATT, Pienyrittäjien selviytyminen lamasta, Henri Parkkinen ja Raija Volk, PTT s. 97
Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 73 ja 148
73 Kaksi Kautta, Mauno Koivisto s. 368 - 369
74 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 39
75 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 44
76 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 78
77 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 64
71
72
– 16 –
26. syyskuuta 2008
’’Sammon muututtua 80-luvulla keskinäisestä vakuutusyhtiöstä osakeyhtiöksi ja
pörssiyhtiöksi, sen omistuksesta käytiin värikäs taistelu. Ns. Kouri – kauppojen seurauksena
ja ulkopuolista valtaajaa torjuttaessa, Sammon osakkeet sementoitiin huimilla ylihinnoilla
konserniin kuulumattomiin Sampoyhtiöihin ja Finassilaitokseen (kts. tarkemmin Unitas
analyysi). Syntynyttä tilannetta on pyritty ratkaisemaan monin tavoin, mutta hyväksyttävän
ratkaisun löytyminen on ollut vaikeaa, koska osakkeiden yliarvo on ylittänyt omistustaisteluun
osallistuneiden taloudelliset mahdollisuudet ja niiden kirjaaminen oikeaan arvoonsa olisi
ajanut Sampo-yhtiöt jaa Unitaksen alle lakisääteisen omien varojen määrän, jonka takia
tappiot yksinkertaisesti jätettiin kirjaamatta78.’’
’’Omistus 9,9 % Finanssilaitoksesta on tosiasiallisesti arvoton tai kirjataan ennemmin tai
myöhemmin tappioksi (kirja-arvo 56 milj. mk). Lisäksi 3.6 % osuus Sammosta on arvostettu
114 milj. markan arvoiseksi, kun sen markkina-arvo on noin 36 milj. mk. Merkittävä osa tästä
tulee jatkossa kirjattavaksi tappiona, mutta Pankkitarkastusvirasto on antanut poikkeusluvan
pitää tämän omaisuuserän arvo toistaiseksi ennallaan79.’’
’’Mikäli Eläketurvakeskus olisi toiminut normaaleilla markkinoilla, olisi se mennyt
konkurssiin, mikä olisi kaatanut TEL - yhtiöille välittömästi muutamien miljardien tappiot ja
jatkossa olennaisesti lisää, jolloin myös kaikkien TEL – yhtiöiden oman pääoman tilanne olisi
muuttunut kriittiseksi ja ne olisivat nykyisillä ehdoilla ajautuneet todennäköisesto konkurssiin.
Tämän vuoksi tappiot on yksinkertaisesti jätetty huomioonottamatta ja siirretty myöhemmin
vakuutusmaksuina
kerättäviksi.
Eläketurvakeskukselle
kerättävä
veronluonteinen
tappiokorvaus on samantyyppinen veronmaksajien avustus, kuin pankkitukikin. Olennaista
kuitenkin on, että tämä eläkevakuutusyhtiötuki, joka määrältään nousee hyvin karkean arvion
mukaan noin 4 mrd markkaan on kokonaan vastikkeetonta avustusta, ei pääomasijoitusta80.’’
’’Tilivuoden 1994 loppuun mennessä omaisuudenhoitoyhtiön taseen ennakoidaan
uusimpien arvioiden mukaan kasvavan noin 41 miljardiin markkaan osaltaan sen takia, että
takausvastuita siirtyy taseeseen noin 7 miljardia markkaa81.’’ Hallitus antoi huhtikuussa 1993
esityksen eduskunnalle laiksi valtion vakauttamistakauksista (HE31/93). Laki tuli voimaan 1
päivänä heinäkuuta 1993 alkaen (529/93). Tällöin vakauttamisen piiriin tulevien luottojen
määrä on noin 7 000 miljoonaa markkaa. Lakia sovelletaan valtiontakauksiin, joita lain nojalla
annetaan vuosina 1993 ja 199482.’’
’’SKOPBANK hakee asiakirjallaan päivättynä 14.4.1992 US dollarin lainaa arvoltaan 300
miljoonaa. Suomen markkoina kyseinen summa olisi noin 1,352 mrd mk. Vakuudeksi
kyseiselle lainalle pankki antaisi talletuksen arvoltaan 1,757 mrd mk. Talletus olisi
kymmeneksi vuodeksi. Talletus annettaisiin myös lainan vakuudeksi (can be used as a
security for a loan)83.’’ Kummallista asiassa on se, että kyseinen laina haettiin Hari Investment
Ltd nimiin ja pankki antaisi vakuudeksi mitä todennäköisimmin pankin hallussa olevia
tallettajien omistamia varoja.
’’Maaliskuussa 1993 KOP:n pääjohtaja sanoi yhtiökokouksessa, että VVR on sitoutunut
vastaamaan STS-pankin 3,4 mrd järjestämättömistä luotoista. Lopulliset ratkaisut ovat
pitkittyneet ja mutkistuneet, eikä ole saatavilla olevalla tiedolla selvitettävissä, miten STSpankin tulevat tappiot jakautuvat VVR:n ja KOP:n välillä84.’’ ’’Koska omaisuudenhoitoyhtiön
perustaminen ei ollut sitä koskevan lainsäädännön puutteessa mahdollista,
ongelmaomaisuuden hoitaminen järjestettiin niin, että STS-pankki jatkoi liikepankkina
ongelmaomaisuuden hoitamista. Liikepankin nimi muutettiin Siltapankki Oy:ksi. KansallisPankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 153
Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 66
80 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 146
81 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 26
82 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 30 sekä
Valtiopäivät 1993 HE 31
83 SKOPBANK kirje ulkomaiselle pankille 14.4.1992
84 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 34
78
79
– 17 –
26. syyskuuta 2008
Osake-Pankki omistaa lähes koko Siltapankki Oy:n osakekannan, mutta allekirjoitetun, pankin
hallinnosta koskevan osakassopimuksen mukaan määräysvaltaa Siltapankki Oy:ssä käyttää
valtion vakuusrahasto. Siltapankki Oy:n toiminta on rahoitettu siten, että Siltapankki Oy on
laskenut liikkeeseen pankin järjestämättömien saamisten määräisen 3 290 550 000 markan
pääomatodistuksen. Pääomatodistuksen merkitsi kokonaisuudessaan Pons Brevis Oy, joka
siirsi sen Kansallis-Osake-Pankille85.’’ Hallituksen esityksessä 6.9.93 todetaan siis sanat ’on
laskenut liikkeeseen’, mikä tarkoittanee ennen tämän hallituksen esityksen päivämäärää.
Ihmeellistä asiassa on se, että kyseinen yhtiö on merkitty rekisteröidyksi vasta 24.11.1993 eli
muutaman kuukauden kuluttua kyseisen noin 3,3 mrd mk:n rahansiirron jälkeen. Yhtiö on
fuusioitu Meritaan vuonna 1998.
’’RATA antoi selvityksen 25.1.2002 päivätyllä asiakirjalla KOP:n, SYP:n, PSP:N, ja OKO:n
vakavaraisuudesta 30.4.1993, 31.8.1993 ja 31.12.1993.
KOP:n osalta luvut olivat 9,59 – 9,12 – 9,81.
SYP:n osalta luvut olivat 10,71 – 10,47 – 10,85.
PSP:n osalta luvut olivat 12,15 – 13,18 – 10,93
OKO:n osalta luvut olivat 15,91 – 16,50 – 17,1486’’
’’Toisesta asiakirjasta, Iiro Viinasen vastaus välikysymykseen, ilmenee seuraava
lauselause, jolla viitataan vuode 1992 aikana tehtyihin pankkitukipäätöksiin. Lause kuuluu
seuraavasti: …vielä tuolloin riittävän vakavaraisuuden omaavien liikepankkien
varainhankintaan87.’’ ’’KOP laski huhtikuussa 1992 liikkeelle $ - määräisen vastuudebentuurin
USA:n markkinoilla. Vastuudebentuuri voidaan lukea tietyin rajoituksin osaksi pankin
vakavaraisuutta. Debentuurin liikkeellelasku oli onnistunut operaatio, jolla parannettiin erittäin
merkittävästi pankin vakavaraisuuden tunnuslukua, alun perin noin 1 % yksikköä, mutta
nykyisellä kurssilla jo noin 1,4 % yksikköä. vastuudebentuurin liikkeellelasku oli täysin
ratkaiseva muodollisen vakavaraisuuden säilyttämisessä laillisissa puitteissa88.’’
’’Kokonaisvaikutus (STS:n taseen liittäminen talletusten osalta 1992 lopussa KOP:n
taseeseen) KOP:n vakavaraisuuteen on lyhytaikaisesti noin 0,4 % yksikköä vakavaraisuutta
parantava89.’’ KOP:n vuosien 1992 ja 1993 analyyseista käy ilmi myös se, että tilinpäätöksiin
ei ole kirjattu kaikkia tappiota esimerkiksi Securus yhtiön osalta. Mikäli näin olisi menetelty
olisi mitä todennäköisimmin menetetty lain määrittämä vakavaraisuus taso. Vuoden 1993
osalta tulee vielä todeta se, että myös KOP:n osalle tuli SSP:n hyvien osien liittäminen omaan
taseeseen. Tämän vaikutus on vain noin 0,96 % yksikköä. Edellisistä tiedoista voitaneen
varsin pätevästi kysyä millä perusteella mikäkin tieto on ilmoitettu ja onko PTV / RATA
salannut koko ajan sen, että todelliset vakavaraisuusluvut olivat alle vaaditun tason.
Suomen Säästöpankki – SSP Oy:n ylimääräinen yhtiökokous valitsi 30.10.1993
johtokunnan, joka koostui kilpailevien pankkien (ostajien) johtajista. Kyseinen valinta oli laiton
liikepankkilain 13 § mukaan. Johtokunta erosi 10.12.1993. Tällä välillä kyseinen laiton
johtokunta toteutti oikeustoimia niin ostajapankkien kuin SSP:n mandaatilla, tyylikkäästi
kahdella tuolilla istuen. Ovatko kyseiset oikeustoimet laittomia? Uusi johtokunta valittiin vasta
15.12.1993 eli pankki oli ilman hallitusta kyseisen ajan.
’’Arsenalissa oli suunniteltu miljardi luokan kavallus / petos. Mukana olivat Arsenalin
johtoon kuuluvat henkilöt kuin sopimussuhteessa olevia henkilöitä sekä ’’hyvällä nimellä’’
HE 44 6.9.93
RATA kirje 25.1.2002 Dnro 1/760/2002
87 Hallituksen vastauspuheenvuoro edustaja helteen ym. välikysymykseen 03.11.1993
88 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 50
89 Pankkien ja vakuutuslaitosten taseanalyysi vuosille 1991-94 s. 44
85
86
– 18 –
26. syyskuuta 2008
toimivia liikemiestahoja. Kyseinen hanke saatiin ulkopuolisin keinoin pysäytettyä
viimetingassa90.’’ Missä olivat hallituksen jäsenet ja valvovat virkamiehet sekä ministeri?
’’SYP muodosti 1991 yhtiörakenteensa nk. konsernin muotoon. Monivaiheisten
järjestelyitten päätteeksi konserniin kuului emo Unitas nimellä ja SYP tyttärenä. Aluksi
molemmilla osilla oli lain vaatima ’’liikepankkistatus’’. Vakavaraisuutta määritettäessä lain
mukaan kaikilla liikepankeilla pitää olla ensinnäkin lupa sekä jokaisen tulee täyttää kyseinen
BIS 8% vakavaraisuus vaade. Unitas / SYP:n kohdalla niin viranomaiset kuin pankki itse
antaa yhden vakavaraisuus luvun konsernille. Kun kyseessä kuitenkin on ollut kaksi
liikepankkia tulisi kyseisten vakavaraisuuslukujen olla yhteensä vähintään 16% yksikköä.
Unitas / Syp itse antaa luvut 1992 osalta 11.1% ja 1993 osalta 11.1%91.’’ Kun kyseinen luku
jaetaan kahtia täytynee olla ilmeisimmin siten, että jompikumpi pankeista ei täyttänyt kyseistä
vakavaraisuusmääritettä. Miksi PTV ei ole reagoinut kyseiseen asiaan ja onko näin
harhautettu tallettajia sekä ulkomaisia rahoittajia?
5.1 Omaisuudensuoja; PL 15§, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja 1 artikla, YK:n
ihmisoikeuksien julistus 17 artikla
Yksityinen henkilö omistaa asunnon, jossa hän asuu avopuolisonsa kanssa. Avopuoliso
on nk. velkainen. Asunnon omistaja saa kutsun ulosottomiehen luokse kuultavaksi sivullisena.
Henkilö menee kyseiseen tapaamiseen. Ulosottomies alkaa kysellä hänen asioitaan päivän
tarkkuudella, milloin ostanut asunnon jne. Henkilö ihmettelee kysymyksiä ja toteaa, että
miksei häntä informoitu etukäteen, jotta hän olisi voinut ottaa kyseisen asian asiakirjat
mukaan. Samalla hän sopii palaavansa asiaan asiakirjojen pohjalta. Ulosottomies toteaa
henkilölle, että mikäli tämä ei heti vastaa niin hän tulee tekemään henkilön elämän todella
vaikeaksi. Henkilö soittaa uudelleen ulosottomiehelle sopiakseen tapaamisen. Ulosottomies
kuitenkin toteaa, että hän on jo ulosmitannut puolet kyseisestä asunnosta. Ulosottomies
nauraa erittäin vahingoniloisena puhelimeen. Henkilö soittaa pankkiinsa, varmistaakseen
asian ja syystä, että kyseinen asunto on hänen velkojensa vakuutena ja näin ollen saattaa
aiheuttaa ongelmia hänen omalle yritystoiminnalleen. Pankista vahvistetaan ulosottomiehen
väite. Tässä tilanteessa henkilö järkyttyy erittäin syvällisesti. Koko hänen elämänsä on nyt
vaakalaudalla. Henkilö yrittää saada oikaisua asiaansa ulosottoviranomaisen taholta. Viraston
johtaja siunaa kuitenkin kyseisen oikeustoimen. Henkilölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin
saada asiansa vireille tuomioistuimessa. Henkilö haastaa velkojatahot vastaamaan teostaan.
Istunnon aikana selviää, että kyseinen ulosottomies on henkilökohtaisesti vääriin ja laittomiin
väitteisiin perustaen saanut velkojat mukaan tähän hankkeeseen. Velkojat luopuivat
tuomioistuinkäsittelyssä
asiasta
mutta
kiistivät
syyllistyneensä
mihinkään
vahingonaiheuttamiseen kuten suurten oikeudenkäyntikustannusten toteutumiseen. Mikä on
velkaisen ihmisen ja yleensäkin ihmisten oikeusturva, omaisuudensuoja Suomessa? Katso
kohdassa 5.8 uuden ulosottolain ihmisoikeuksien loukkaukset! Kyseinen henkilö on kärsinyt
tämän
törkeän
oikeuden
loukkauksen
johdosta
47.000
markan
vahingon
oikeudenkäyntikulujen muodossa. Tuomioistuin tuomiolauselmassaan toteaa, ettei kyseinen
henkilö ole oikeutettu vaatimaan oikeudenkäynnissään korvauksia, koska häneltä puuttuu
vastapuoli?!!! Hänelle on nyt aiheutettu vahinko, joka ylittää 50% keskituloisen henkilön
vuotuisesta nettoansioista. Kyseiseen tapaukseen liittyy myös varsin arveluttavia mutta niin
paljon kertovia kommentteja ulosottomieheltä. Hän kertoi velalliselle itselleen esimiehensä eli
viraston johtajan todenneen, että niin kauan kuin viraston ’’asiakkaita’’ asuu kyseisen
kaupungin nk. paremmilla alueilla hänen virastonsa ei tule luovuttamaan. Kaikki kyseiset
’’asiakkaat’’ on kyettävä ajamaan kaupungin huonomaineisimmalle alueelle. Lisäksi kyseinen
ulosottomies oli todennut kasvot ihmetystä täynnä, miksi velallinen on niin huolissaan kenen
omaisuudesta hänen velkojensa katteeksi omaisuutta ulosmitataan. Velallisen oma tilannehan
tässä vain paranee.
Yrittäjällä oli hallussaan varsin käyttökelpoinen ja arvokas patentti paperiteollisuuden
prosessin käyttöön. Suomalainen suuryritys kiinnostui kyseisestä patentista. Tämä yritys
90
91
Haastattelu 2002, lähdesuojattu
Sulautumisesite Unitas / KOP
– 19 –
26. syyskuuta 2008
asetti bulvaanikseen erään pienen yrityksen hankkimaan kyseisen patentin haltuunsa.
Samaan aikaan kohtuullisen hyvin menestyvän yrityksen rahoittava pankki alkoi ’’epäillä’’
liiketoiminnan kannattavuutta ja alkoi kaataa yritystä. Pankki onnistui toimissaan. Patentti löysi
tiensä suomalaisen suuryhtiön omistukseen. Kyseisiä tapauksia Suomessa on paljon.
Toisessa arvokkaan patentin ’’siirtämisessä’’ pankin avustuksella ulkomaisen yrityksen
omistukseen, kirjoittaa Yhdysvalloissa seitsemässä osavaltiossa asianajotoimintaa
harjoittavan toimiston osakas, entiselle eduskunnan puheenjohtajalle vuonna 1997
seuraavasti: ’’A bank that negligently allows an inventor’s patents to lapse after an explicit
promise to maintain them and fails to notify the inventor of the interest of a leading global
group XXX (nimi muutettu) in his patent, while the bank is holding them for security, is a
flagrant violation of acceptable business and banking practices. We represent a number of
leading banks and there is no way that we would let them go trial defending such practices. I
can’t imagine that Finnish law is that much different than U.S. law in that respect. Kyseinen
kongressi edustaja (US Congressman) toteaa myös hyväksymässään internet sivuilla
kuvatussa kertomuksessa seuraavaa: ’’an American bank being caught following a similar
practice…would not be able to continue to practice the confidential business of banking and
would most probably have been forced to stop functioning as a bank.
Henkilökohtaisesti olen itse halukas valaehtoisesti todistamaan sen, että olin itse
ulosottomiehen kuultavana 4.9.2001 kello 12.40. Ulosottomies kertoi minulle hyvin ylpeänä
tutkivansa nykyisen avopuolisoni omaisuus ja muita häntä koskevia tietoja voidakseen päästä
kiinni häneen ja hänen omaisuuteensa minun velkojeni takia. Tekeekö hän tätä työtä siksi,
että yleisesti tiedetään minun julkisista esiintymisistä pankkikriisin syiden tutkijana vai
velallisena? Haluaako hän itsenäisesti tai pankin halusta kiristää minua siten, että joudun
muuttamaan pois kotoa, jolloin minulla ei ole paikkaa missä elää
Yrittäjän yritykset kaadettiin 1990 luvun alkupuolella. Kyseinen henkilö toimi
yhtiökumppaniensa kanssa kyseisessä yhtiössä. Heitä rahoittavalla pankilla oli samalla
seudulla suurempi asiakas, jolla oli taloudellisia vaikeuksia ja toimi samalla alalla kuin heidän
yrityksensä. Oliko kyseinen yritys kaadettava, jotta sen asiakkaat saatiin siirrettyä ongelmien
kanssa painivalle yritykselle? Kyseinen pankki oli antanut tietyille takaajille anteeksi yrityksen
velat ja salannut nämä asiat muilta takaajilta. Oikeudenkäynneissä 1995 ja 1996 muutamat
takaajista saivat päätökset, joissa heidänkin takausvastuunsa purettiin perustuen siihen, että
pankki oli luopunut tiettyjen takaajien velvoitteista. Tätä kertomusta dokumentoiva yrittäjä ei
kuitenkaan ollut saanut tietoa kyseisestä asiasta ennen kuluvan vuoden syksyä. Pankki on
siis salannut asian häneltä jo kohta kymmenisen vuotta ja perinyt intensiivisesti velkojaan
tieten mainituista tuomioista. Kyseinen pankki ei suostu antamaan kyseiselle yrittäjälle mitään
asiakirjoja, jotka koskevat hänen asiaansa. Tässä lienee tarkoitus estää perustuslain ja
ihmisoikeuksien toteutuminen sekä aiheutetaan vakavaa henkistä kärsimystä laittomalla
toiminnalla.
’’Kesärannan näytelmä; Muissa maissa valtion takausten käyttö pienensi pankkitukena
menetettyjen miljardien määrää. Suomessa samaa harkittiin jo vuonna 1992, kun lama oli
syvimmillään ja kaikki oli kaatumassa seisaaltaan maahan. Pääministeri Aho kutsui virkaasuntoonsa Kesärantaan valtiovarainministeri Viinasen ja valtiovarainministeriön korkeimmat
virkamiehet valtiosihteeri Eino Keinäsen, budjettipäällikkö Raimo Sailaksen ja
kansantalousjohtaja Sixten Korkmanin. Ahon talouspoliittisena neuvonantajana oli paikalla
Teollisuuden Keskusliiton entinen toimitusjohtaja, valtiosihteeri Timo Relander. Valtion
Vakuusrahastoa edustivat Suomen pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila, lainsäädäntöjohtaja
Pekka Laajanen ja pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jorma Aranko. Ulkopuolisina
asiantuntijoina olivat KHT-tilintarkastajat Antti Helenius ja Veikko Kemppinen. Kokouksen
aiheena oli pankkikriisin ratkaisukeinot. Helenius ehdotti, että hallitus säätäisi pienille ja
keskisuurille yrityksille 10 vuoden verovapauden kriisinhoitolääkkeeksi. Kemppinen esitti
oman OPEL-mallinsa eli oman pääomaehtoisen lainan. Kemppisen malli herätti kiinnostusta
Kesärannassa. Pääministeri Aho päättikin, että OPEL:n tutkimista varten perustetaan
työryhmä. Sitä ei koskaan perustettu. OPEL:ää ei otettu milloinkaan viralliseen käsittelyyn,
tutkintaan tai valmisteluun. Kemppinen oli toiminut 15 vuotta suuryritysten tilintarkastajana ja
– 20 –
26. syyskuuta 2008
yhteensä 35 vuotta liike-elämän palveluksessa. Hän kehitteli OPEL – mallin ensisijaisesti
yritysten pelastamiseksi ja vasta sitten pankkien auttamiseksi’’92.
Haluttiinko pien- ja keskisuuri yrityskanta pelastaa ja olisiko kyetty tarjoamaan
kotitalouksille eli asuntovelallisille selviämisen mahdollisuus? Pankkien luotot laman
alkaessa oli yhteensä noin 400 miljardia markkaa93. Kyseisestä luottomäärästä ulkomaista
velkaa oli noin 110 miljardia markkaa94. Luottotappioita kyseisestä luottomäärästä tuli vuosien
1990 – 99 aikana noin 86,142 miljardia markkaa95. Vastaavien luottotappioitten kehitystä
kuvataan seuraavasti toisessa lähteessä; luottotappioitten määrä vuosittain noin (miljardeina
markkoina) – 1990: 2,5 - 1991: 8 – 1992: 20 – 1993: 20 – 1994: 18 – 1995: 9,5 – 1996: 5 –
1997: 3,596. Luvut ovat hyvin samansuuntaiset. Luottotappiot ovat siis kokoluokaltaan runsaat
80 miljardia markkaa. Pankkitukea annettiin valtion takausten, valtion vakuusrahaston, valtion
pääoman ja Suomen Pankin muodossa vuosittain seuraavasti (noin arvoina); 1991: 4 – 1992:
38 – 1993: 42 – 1994: 75 – 1995: 82 – 1996: 7197. Pankkituki oli siis huipussaan noin 82
miljardia markkaa. Luottotappioitten ollessa noin 86 miljardia markkaa ja pankkituen
ollen noin 82 miljardia markkaa voidaan todeta se, että valtion varoin olisi kyetty
pelastamaan nämä sadat tuhannet yksilöt jo niin olisi haluttu. NÄIN EI KUITENKAAN
HALUTTU TEHDÄ!!!
’’Rahoitusjärjestelmän valvontaan ja jokaiseen pankkikriisiin erityisesti liittyy vaikeita
periaatteellisia kysymyksiä. Perusongelmia – moraalikatoa, omistajien ja johtajien oikeaa
kohtelua sekä pankkituen oikeaa kanavointia – pohdittiin päätöksentekijöiden, virkamiesten ja
tutkijoiden parissa kyllä paljon. Monet keskeiset Suomen 1990 – luvun pankkikriisi
dokumentit eivät ole vieläkään julkisia. Vesa Vihriälä mainitsee 22.1.1992 päivätyssä
muistiossaan vaihtoehtoisia keinoja: tappioiden joustava kirjaaminen, tasejärjestelyt, Suomen
Pankin kassavarantovelvoitteen keventäminen, velallisten tukeminen finanssipolitiikan avulla,
pankkien oman pääoman hankinnan verosuosinta ja vihdoin luopuminen vakaan markan
politiikasta98.’’ ’’Periaatteessa olisi kuitenkin ollut mahdollista myöntää esim. takautuvia
kertaluonteisia korkovähennyksiä, jotka olisivat helpottaneet velallisen ongelmia. Yritysten
kohdalla olisi voitu jaksottaa valuuttakurssitappioita pidemmälle ajalle99.’’ Mitään ei kuitenkaan
tehty.
Haluttiinko Pk – yrityksiä todella auttaa ja pelastaa. Valtiopäivät 1993 HE 31 asiakirjassa
todetaan seuraavaa: ’’Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion vakauttamistakauksista –
Juuri voimaan tulleessa yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/93) tarkoitetun
velkasaneerausmenettelyn arvioidaan käytännössä tulevan varsin harvoin kysymykseen
pk – yrityksen kohdalla100.’’
’’Valtioneuvoston
istunnossa
22.10.1993
klo
02.50
hyväksytyssä
SSP:n
pilkkomissopimuksessa todetaan kohdassa 14.1 sekä Valtion Vakuusrahaston tilaisuuteen
laatimassa esittelyasiakirjan, päivättynä 21.10.1993, kohdassa 16 todetaan, että ostajilla on
oikeus tilanteen per 31.12.1994 mukaisesti siirtää kirjanpitoarvosta omaisuudenhoitoyhtiön
vastattavaksi – vuoden 1994 aikana järjestämättömiksi tulevat 1 milj. markan ja sen ylittävät
yrityssaamiset – sopimuksessa tarkemmin määritellyt ilmeisten riskiasiakkaiden saamiset,
joiden siirtokelpoisuuden päättää erityinen tarkastustoimikunta101.’’ Kyseisessä sopimuksessa
ei siis rajata asiakas nimikettä SSP:n asiakkuuteen, vaan ostajapankit saivat avoimen
valtakirjan siirtää myös omia asiakkaitaan Arsenaliin. Suomen Pankin salaisessa asiakirjassa
Pankkikirja, Antti-Pekka Pietilä, s. 237-239
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 58 – kuvio 3.2
94 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 58 – kuvio 3.2
95 Säästöpankki lehti 5 - 2000, s.12 – kuvio luottotappiot vuosina 1990 - 99
96 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 135 – kuvio 5.9
97 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 142 – kuvio 5.10
98 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 140 ja 161
99 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 253
100 Valtiopäivät 1993 HE 31 s. 1
101 Valtioneuvoston pöytäkirja - Salainen
92
93
– 21 –
26. syyskuuta 2008
päivättynä 11.10.1993 todetaan luovutussopimuksesta seuraavaa: ’’Oikeus siirtää tase-eriä
omaisuudenhoitoyhtiöön kahden vuoden aikana aiheuttaa epävarmuutta valtion vastuiden ja
tappioiden määränä. Valtion on syytä ottaa tämä huomioon pankkitukivaltuuksien
mitoituksessa. Ennen lopullista päätöstä olisi lisäksi selvitettävä valtion pääomasijoitusten
arvonmenetykseen mahdollisesti liittyvät oikeudelliset ongelmat102.’’ Sirkka Hämäläisen ja
Esko Ollilan allekirjoituksilla siis todetaan, että pankit saivat oikeuden itse omista
asiakkaistaan , ei vain SSP:n asiakkaista päättää ketkä kaadetaan ja siirretään valtion
vastuulle. Asiaan liittynee myös vakavia oikeudellisia ongelmia. SSP:n pilkkomisen
yhteydessä Arsenaliin piti siirtyä toistakymmentätuhatta, 14 000103, asiakasta. Tämä todetaan
seuraavasti Valtioneuvoston selvityksessä. ’’Epävarmat ja muuten riskipitoiset SSP Oy:n
omaisuuserät siirretään Valtion vakuusrahastosta annetussa laissa tarkoitettuun
omaisuudenhoitoyhtiöön104.’’ Selonteossa ei mainita mitään muista taselainauseristä, joita
tulee 4G, eli ostaja ’pankeilta’. Konsernilla oli vuoden 1997 lopussa noin 8 700 omaa
asiakasta ja noin 60 000 taselainausasiakasta105.’’ Kyseisessä luovutussopimuksessa
sovitaan lisäksi seuraavaa:
’’12.4 Asiakaskokonaisuuden määritelmä;
Asiakaskokonaisuudella tarkoitetaan tässä luovutussopimuksessa
harjoittavaa velallista, ja seuraavia velalliseen liittyviä tahoja:
yritystoimintaa
-
velallisen merkittävät omistajat (omistus vähintään 20%) ja kommandiittiyhtiössä
vastuunalaiset yhtiömiehet sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiehet;
-
velallisen kanssa samaan konserniin kuuluvat
määritellään kirjanpitolain mukaisella tavalla;
-
velallisen sisaryritykset eli valallisen omistajien yli 50 – prosenttisesti omistamat
yritykset;
-
yritykset, joista velallinen joko suoraan tai välillisesti omistaa vähintään 20 % ja
kommandiittiyhtiöt, jos velallinen on vastuunalaisena yhtiömiehenä ja avoimet
yhtiöt, jos velallinen on yhtiömiehenä; sekä
-
muut velalliset, joilta olevissa saamisissa on sama vakuus kuin velallisen tai yllä
todettujen tahojen saamisissa. Jos sama vakuus on luonnollisen henkilön takaus,
myös takaaja kuuluu asiakaskokonaisuuteen.
yhteisöt,
jolloin
konserni
Asiakaskokonaisuus määritellään aina ostajakohtaisesti.106.’’
’’Kohta 12.5 Omaisuudenhoitoyhtiöön / taselainaukseen siirtyvä yrityssaaminen
Jos yksi velallisen saaminen on järjestämätön (vrt. kohta 12.4), omaisuudenhoitoyhtiöön /
taselainaukseen siirtyvät kaikki velallisen asiakaskokonaisuudelta olevat saamiset107’’.
Pankkituki on ollut siis merkittävästi laajempaa mitä annetaan ymmärtää. Oliko toteuttavilla
viranomaisilla valtuudet kyseisiin oikeustoimiin?
’’13.2 Omaisuudenhoitoyhtiöön siirrettävät tase-erät
13.2.1 Siirrot per 15.10.1993
Suomen Pankin salainen asiakirja 11.10.1993 Valtion vakuusrahastolle
VVM muistio / Vilavaara 18.8.1994 s. 2
104 Suomen pankkituki, Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle pankkituesta 2.12.1993 s. 25
105 Valtiopäivät 1998, kirjallinen kysymys 38
106 Luovutussopimus, salainen, kohta 12.4 s. 14
107 Luovutussopimus, salainen, kohta 12.5 s. 14
102
103
– 22 –
26. syyskuuta 2008
SSP:n liiketoiminnan ja osakkeiden kauppa edellyttää, että SSP:n taseesta ja taseen
ulkopuolisista eristä siirretään omaisuudenhoitoyhtiöön kirjanpitoarvosta 15.10.1993 tilanteen
mukaisena jäljenpänä mainitut omaisuuserät, saamiset ja vastuut.
1. 1 milj. mk:n ja sen ylittävät järjestämättömät yrityssaamiset
2. Seuraavat huonotuottoiset saamiset vaikka ne eivät olisikaan järjestämättömiä…
3. Kiinteistöt ja kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden osakkeet sekä luotot tai muut
saamiset, jotka on myönnetty niille tässä ja kohdan 14.2.1 kohdassa 4 tarkoitetuille yhtiöille,
joiden osakkeet siirretään omaisuudenhoitoyhtiölle. Vaihtoehtoisesti VVR myöntää mainittujen
saamisten maksamisesta takauksen.
4. SSP:n käyttöomaisuuteen…
5. Saatavat …
6. SSP:n tase-erä ’muu omaisuus’. Edellä mainitut erät…
Omaisuudenhoitoyhtiö maksaa sen osuuden edellä mainituista eristä, joita ei rahoiteta
omaisuudenhoitoyhtiön omalla pääomalla, SSP:lle antamalla SSP:lle niiden kirjanpitoarvoja
vastaavan määrän lyhytaikaisia markkinaehtoisia velkakirjoja. velkakirjojen erääntyessä
Ostajat rahoittavat suoraan omaisuudenhoitoyhtiötä kohdassa 13.4 esitetyllä tavalla.
13.2.2 Siirrot per 31.12.1994
Ostajalla on oikeus tilanteen per 31.12.1994 mukaisesti siirtää kirjanpitoarvosta
omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi seuraavat erät:
1. 1 milj. mk ja sen ylittävät järjestämättömät yrityssaamiset
2. Sellaisilta ilmeisiltä riskiasiakkailta olevat saamiset, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:
a) vuoden 1994 aikana päättyneen tilikauden tilinpäätöksen perusteella laskettu
kokonaispääoman tuotto on negatiivinen ja omavaraisuusaste on alle 5 %;
jos yritysasiakkaan vuoden 1994 aikana päättyneen tilikauden tilinpäätöksen
perusteella laskettu kokonaispääoman tuotto on negatiivinen tai
omavaraisuusaste on alle 5 %, ratkaisee jäljempänä mainittu
tarkastustoimikunta sen, onko kyseessä ilmeinen riskiasiakas, jonka saamiset
on siirrettävä omaisuudenhoitoyhtiön vastattavaksi; tai
b) asiakas toimii, asiakkaan päätoimialan mukaan luokiteltuna, jollakin
seuraavista toimialoista – kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen
verrattava
kiinteistötoiminta,
muu
sijoittaminen,
rakentaminen,
vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta ja asiakkaan
saamiset ylittävät 5 milj. mk ja on todennäköistä, että saaminen muuttuu
31.3.1995 mennessä järjestämättömäksi tai 31.12.1995 mennessä
luottotappioksi tai
c) asiakkaalta on vähintään 5 milj. mk:n saaminen, joka erääntyy maksettavaksi
viimeistään 31.12.1997 ja jonka viimeinen lyhennyserä on vähintään 80 %
saamisen alkuperäisestä määrästä. 108…’’
’’13.4 Omaisuudenhoitoyhtiön toiminnan rahoitus
108
Luovutussopimus, salainen, s. 15-17
– 23 –
26. syyskuuta 2008
Ostajat vastaavat tasaosuuksin omaisuudenhoitoyhtiön siitä jälleenrahoitustarpeesta, jota
ei
saada
katettua
omaisuudenhoitoyhtiön
omalla
pääomalla.
Tätä
varten
omaisuudenhoitoyhtiö laskee liikkeeseen markkinaehtoisia velkakirjoja, joiden pääoman ja
koron maksun Suomen valtio takaa ostajien niin vaatiessa109.’’
’’15. Viranomaisten myötävaikutus
Ostajat ja VVR toteavat, että liiketoiminnan kaupan johdosta viranomaisten kanssa on
neuvoteltava mm. siitä, millä tavoin SSP:n liiketoiminnan kaupasta aiheutuva tappio on
jaksotettava ostajien kirjanpidossa. ostajat joutuvat myös neuvottelemaan ainakin
rahoitustarkastuksen, kilpailuviraston ja kuluttajasuojaviranomaisten ja tietosuojavaltuutetun
alaan kuuluvissa asioissa.
VVR sitoutuu käytettävissään olevin keinoin myötävaikuttamaan siihen, että kauppahinta
luetaan sellaiseksi jaksotettavaksi menoksi, joka poistetaan 10 vuodessa ja että tätä
jaksotettavaa menoa ei tarvitse vähentää vakavaraisuuslaskennassa ostajien omasta
pääomasta. VVR sitoutuu käytettävissään olevin keinoin myös siihen, että SSP:n
liiketoiminnan ja osakkeiden kauppaan tarvittavat muut eri viranomaisten luvat,
suostumukset ja myötävaikutukset voidaan saada 110.’’ Tässä taidetaan tarkoittaa
tuomioistuimia, syyttäjää, poliisia, ulosottomiehiä, lainsäätäjää eli eduskuntaa ja hallitusta.
Valaistusta asiaan on antanut haastattelemamme henkilö, joka kertoi, että presidentin linnaan
oli kutsuttu silloisen PTV:n edustajia sekä Korkeimman Oikeuden jäseniä yhteensä 40
henkilöä samaisen vuoden joulukuussa. Saamamme tiedon mukaan myös alemmille
oikeusasteille olisi pidetty välittömästi kyseisen ajan jälkeen ’’koulutusta’’ velkaisten
mahdollisten juttujen hoitamistavoista.
Erään pankin lakiasiainosastolla keskeisenä henkilönä vaikuttanut lakimies toteaa SSP:n
pilkkomissopimuksesta seuraavaa: ’’En mä tiedä se on miten niitä sopimuksia tehtiin. Ja
sopimuksethan väännettiin tietysti sen mukaan, että jotain on tehtävä, helvetti ja sehän on
tehtävä jossa jokainen ajaa firmansa etua. Jos toinen on pöljä niin sillä siisti111.’’ Kyseinen
pöljä viittaa valtion edustajiin.
Arsenalin ylimpään johtoon kuuluva henkilö kertoo seuraavaa: ’’Siinä oli semmonen mun
silmissä käytännön ongelma, että lakia tehtiin ministeriössä kovalla vauhdilla, mutta
kauppakirjoja tehtiin taas pankeissa, eikä ne käytännön syistäkään voineet olla toisiinsa
yhteydessä. Niin, se kauppakirja ja laki ei osuneet myöskään tasan ihan yhteen… Joo meidän
ensimmäinen vuosikertomus joka käsittää vuodet 93 ja 94, niin siellä on muistaakseni kolme
erillistä tilinpäätöstä…Joo, se oli joku semmonen tilinpäätöksen tekijöiden niinku erikoistyö,
että mä en osaa siinä niiku paljon sanoa. Sen mä oon huomannu, ettei ole taloustoimittajat
kukaan oikein analysoineet sitä miten nämä taseet meni edestakasin että…Eli niiden
hoitaminen oli aloitettava heti. Ja siinä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tehdä
luottopäätöksiä. En tiedä mistä tempaisivat luottopäätösvaltuudet, tänä päivänä en tiedä112.’’
5.2 Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto; PL 6§, EIS 14 artikla, seitsemäs
lisäpöytäkirja 5 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1 artikla, 2 artikla, 7 artikla, KP-sopimus
2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 14 artikla, 20 artikla, 23 artikla, 24 artikla, 25 artikla, 26 artikla,
TSS-sopimus 2 artikla
’’Kasinotalous käynnistyi vuoden 1986 syksyllä SYP:in osakkeilla käytävällä keinottelulla.
Kasinotalous loppui ’pitkien puukkojen yöhön’ vuonna 1990, jolloin pörssinoteerattujen
pankkien osakkeita siirrettiin kuorma-autoilla ohi virallisen markkinapaikan. Oli eletty eräs
länsimaisen taloushistorian suurimpia omaisuuden ja taloudellisen vallan uusjakoja.
Demokraattinen valtio oli ’housut kintussa’ ihmettelemässä vuosikymmenien kuluessa kerätyn
Luovutussopimus, salainen, s. 18
Luovutussopimus, salainen, s. 24
111 Haastattelu 1999, lähdesuojaa pyydetty
112 Haastattelu 1999, lähdesuojaa pyydetty
109
110
– 24 –
26. syyskuuta 2008
varallisuuden ’isojakoa’. Kaikille meille, jotka läheltä seurasimme ’suurta näytelmää’, ovat
avoimena kysymykset: Miksi demokraattinen valtio ei puolustautunut vaan suostui
maksamaan kuuliaisesti pankkituen sekä salli pienten ja keskisuurten yritysten
joukkoteurastuksen ja tätä seuranneen massatyöttömyyden? Kuka tai keitä ovat ilmeisesti
ihmisen hahmoa käyttävät markkinavoimat ja millä keinoilla hän tai he ’painostivat’ hallituksen
pankkitukeen ilman ehtoja?113’’
Suuren maatilan omistava henkilö kertoo keskisuuren kaupungin paikallisen pankin
toiminnasta seuraavan tapahtuman. Henkilö oli pankille velkaa maatilatoiminnan
rahoittamisen takia. Johtajat totesivat, etteivät he uudista tiettyä luottoa, muuten kuin siten,
että henkilö maksaa uuden vekselin korot, 18%, suoraan pankinjohtajille käteen aina vekselin
uudistamisen yhteydessä. Näin toimittiin. Verottaja kuitenkin alkoi kysellä mihin nostot (30.000
markkaa) on käytetty. Velallinen kertoi sen käytetyn pankinjohtajille käteismaksuun
velanhoitokuluina. Samalla hän otti yhteyttä pankkiin, jossa asiasta hermostuttiin valtavasti.
Hän otti yhteyttä myös emopankin johtoon. Emopankin johto teki asiassa rikosilmoituksen.
Ilmoituksen jälkeen eräs paikallinen liikemies otti kertojaan yhteyttä ja kertoi paikallispankin
haluavan maksaa verottomana miljoonasumman lahjuksena, mikäli kyseinen tutkintapyyntö
vedetään pois. Kyse kun oli satojen miljoonien liiketoimista miljoonan lahjuksella ei ollut
merkitystä. Kertoja ei ottanut lahjusta vastaan. Tutkiva paikallinen poliisi on todennut, että
näyttää menevän niin korkeisiin piireihin, että ei tästä tule mitään! Syyttäjä ei myöskään
edennyt asiassa. Paikallinen poliisipäällikkö ’’saattoi’’ myöhemmin tutkinnan päätökseen. Hän
myös jäi pian tapahtuman jälkeen eläkkeelle ja osti kalliin talon aivan keskustassa sekä kalliin
auton. Pankin toimitusjohtaja on paikkakunnan menestyvimpiä liikemiehiä nykyisin. Miksi
kyseistä tutkintaa ei koskaan suoritettu? Miten poliisipäällikkö rahoitti talo- ja autokaupat?
Miten kyseinen pankinjohtaja on rahoittanut nykyiset liiketoimien hankinnat? Miksi verottaja ei
ole asiaan kiinnittänyt huomiota jatkossa?
Velkasaneerauksen läpivienyt velallinen on lähtenyt lapselleen hakemaan asuntolainaa.
Hänen tarkoituksenaan olisi toimia toisena takaajana lapsensa vanhempana tämän
ensiasunnon ostamiseen. Lainan kyselytilanteessa pankki toimitti kummallekin takaajalle
asiakirjan otsakkeella takaajaseloste. Kyseisessä asiakirjassa on kaksi varsin epäilyttävää
kohtaa. Ensimmäinen kohdista toteaa seuraavaa; ’’Onko takaajalla ollut muita kuin vähäisiä
maksuviivästyksiä’’. henkilö siis pakotettuna joutuu tässä myöntämään, että hänellä on ollut
maksuviiveitä vaikka näin ei laita olisi. Tämä johtuu siitä syystä, että vastauksia voi antaa vain
’’kyllä’’ tai ’’ei’’ kohtiin. Toisena kysymyksenä asiakirja kysyy seuraavaa; ’’Onko takaajalla ollut
tuomioistuimen myöntämä velkajärjestely tai yrityssaneeraus’’. Henkilöiltä saamiemme
tietojen perusteella on varsin selvää, että mikäli näihin kohtiin vastaa kyllä tai jättää kokonaan
vastaamatta niin laina jää saamatta. Pankit perustelevat tätä sillä, että heillä on oikeus
tarkistaa luotettavuus takaajien osalta sekä valita asiakkaansa. Velkasaneerauslain tarkoitus
on ollut sen säätämisen aikana, että henkilö voisi aloittaa uuden elämän epäonnistumisensa
jälkeen oltuaan velkajärjestelyssä. Tosiasiallisesti kuitenkin häneen on lyöty ikuinen leima
siitä, että hän on ollut velkasaneerauksessa ja näin ollen hänet on siirretty lopuksi elämää
epäluotettavien ihmisten kastiin. Koska kyseinen kysymys johtaa tosiasiallisesti kyseisten
ihmisten syrjintään, on mielestäni varsin perusteltua kysyä, onko kyseinen käytäntö
ihmisoikeussopimuksia ja perustuslakia rikkova ja näin ollen laiton. Samalla tulee huomioida
se, että mikäli perusteluna olisi luotettavuusnäkökanta niin vastaavassa tilanteessa oleva
henkilö, joka on esimerkiksi pankinjohtajana syyllistynyt petokseen ja tuomittu rikoksesta
vankeuteen saa lainan, koska rikosrekisteriä ei saa tiedustella kyseisessä toimessa.
’’Valtio ei hae Sundqvist – sopimuksen purkua, julistamista pätemättömäksi tai
kohtuullistamista oikeusteitse. Valtion vakuusrahaston toimiohjelautakunta otti perjantaina
kannan, että pätemättömyyskanteelle ei ole riittäviä perusteita. lautakunnan mukaan kanteen
menestyminen olisi hyvin epävarmaa, koska Arsenal-Silta tiesi jo sopimusta solmiessaan
Sundqvistin tilikikkailusta. Lautakunnan mukaan sopimuksen julistaminen pätemättömäksi
tuskin onnistuisi, vaikka rahojen piilottelu luotollisilla shekkitileillä on jälkeenpäin katsottu
tuomioistuimessa rikokseksi. Kohtuullistamisellakaan ei lautakunnan mielestä näytä olevan
113
Kannattaako Suomessa yrittää, Professori Arto Lahti, s. 35
– 25 –
26. syyskuuta 2008
edellytyksiä. Lain kohtuullistamissäännös on laadittu erityisesti heikompaa osapuolta
ajatellen, ja Arsenal-Silta on ollut tässä tapauksessa selvästi vahvempi osapuoli’’114.
Merkillistä tässä asiassa on se, että julkinen valta tiesi sopimusta tehdessään entisen SDP:n
puoluejohtajan ja STS – pankin pääjohtajan Sundqvistin syyllistyneen rikokseen, mutta siitä
huolimatta suositti sopimuksen allekirjoittamista. Miksi näin ei menetellä muitten kansalaisten
kohdalla? Toinen merkittävä seikka asiassa on uuteen ulosottolakiin mukaan otetut säädökset
pohjautuen juuri kyseiseen tapaukseen. Uusi ulosottolaki nimittäin tulee mahdollistamaan
suoran yksilön kiduttamisen. Kolmantena merkillisyytenä perusteluissa on viittaus
heikompaan osapuoleen. Miksi tätä säädöstä ei ole huomioitu muissa tapauksissa Suomessa
velkauhrien asioissa?
’’Devalvoitumisen ansiosta vararikon partaalla huojunut vientiteollisuus pysyi pystyssä,
eivätkä kotitaloudet ja yritykset joutuneet kokemaan sitä vieläkin suurempaa deflaatiota, jota
kiinteistä kursseista kiinnipitäminen olisi väistämättä merkinnyt. Valuuttavarantoa pienensi
vaihtotaseen alijäämän ohella se. että yritykset alkoivat hädissään lyhentää markka-arvoltaan
kasvavia ulkomaisia velkojaan. Lopulta yksityisen sektorin ulkomaisten velkojen nopea
lyhentäminen vuosina 1992-93 rahoitettiin nimenomaan valtion ulkomaisen velan kasvulla.
Ilman valtion massiivista pääomatuontia valuuttavaranto ei olisi riittänyt ulkomaisten velkojen
maksuksi. Yritykset halusivat päästä valuuttakurssiriskistään eroon ja maksoivat omia
ulkomaisia lainojaan pois nopeaan tahtiin. Kun vaihtotasekin oli vielä 1994 kesään saakka
alijäämäinen joutui valtio tietoisesti ’sosialisoimaan’ ulkomaisen velan. Suomessa osa valtion
velasta on perinteisesti ollut ulkomaista valuuttavelkaa. Ensimmäisinä lamavuosina alijäämät
rahoitettiin lähes puoliksi ulkomaisella velalla. Ulkomaisen velan huomattava osuus aiheutti
ylimääräisen valtion velan kasvun, kun markka devalvoitui vuosien 1991-93 aikana
voimakkaasti. Lisäksi eläkerahastot sijoittivat laman aikana runsaasti valtion velkapapereihin,
joka muutti osan valtion velasta julkisen sektorin sisäiseksi velaksi ja siten vähensi julkisen
sektorin kokonaisvelkaa. Siten oli mahdollista, että Suomen julkinen velka alitti Maastrichtin
sopimuksessa asetetun julkisen velan EMU – kriteerin, joka oli 60% kansantuotteesta.
Samanaikaisesti valtion velka oli 70% kansantuotteesta115.’’
5.3 Oikeusturva PL 21§, EIS 6 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 10 artikla, 11 artikla,
KP-sopimus 14 artikla
Mauno Koivisto lausunnossaan budjettipäällikkö Raimo Sailakselle :”Sellaista
kriisilainsäädäntöä ei ilmeisestikään ole, jonka nojalla voitaisiin tilanne hallita laillisesti” 116.
Valtion omistaman yhtiön Sonera Oy:n entisen toimitusjohtajan väitetään toimineen
petollisesti bisnes.fi - lehdessä monessakin suhteessa. Kyseisen yhtiön omistaman
tytäryhtiön SmartTrustin entinen toimitusjohtaja Harri Vatanen on haastettu oikeuteen
Soneran taholta. Kyseisen oikeustoimen motiivit tulevat esiin seuraavassa: ’’Nimettömänä
pysyttelevä, Soneran johtoa lähellä oleva taho kertoo bisnes.fi – lehdelle tietävänsä, että
Soneran tarkoituksena on ollut aiheuttaa oikeusprosesseilla Vataselle mahdollisimman paljon
taloudellista vahinkoa. Tavoitteena on lähteen mukaan ollut pakottaa Vatanen luopumaan
117
oikeuksistaan’’ . Kyseisessä lauseessa kiteytyy koko pankkikriisin oikeusprosesseihin
kohdistuva arvostelu. Velallisilta ensin keinoja kaihtamatta kaikki omaisuus pois käytöstä,
jolloin he eivät voi saada kalliita juristeja itselleen omia etujaan ajamaan. Kyseinen artikkeli
tuo esiin myös sen, että kyseinen toiminta on sekä perustuslain että ihmisoikeussopimusten
vastainen. Voiko valtio omistajana antaa omistavansa yhtiön toimia kyseisellä tavoin?
’’Vatasen mukaan Soneran johtajien keskuudessa vaikutti viime vuonna sisäinen ryhmittymä,
118
joka pyrki siirtämään hänen keksintönsä yhtiön ulkopuolelle omaan haltuunsa’’ .
Hämeen Sanomat
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 123, 130, 149, 152 ja 154
116 Koivisto, Mauno () Kaksi kautta I, 1994 s 383
Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995/Witness to History, 1997
117 bisnes.fi, marraskuu 2001 s. 36
118 bisnes.fi marraskuu 2001 s. 38
114
115
– 26 –
26. syyskuuta 2008
Mielenkiintoista on huomata, että kyseinen tieto ei ole aiheuttanut mitään tutkintapyyntöjä
valtion ministeriön toimesta. Onkohan siis niin, että taloudellista hyötyä on saanut Soneran
ympäristössä niin vaikutusvaltaiset tahot, ettei kyseinen tutkinta tule kyseeseen.
Yrittäjä joutui 1990 luvun alussa vaikeuksiin kysynnän tyrehdyttyä lähes täydellisesti
omalla alallaan. Yritystä rahoittanut pankki alkoi varsin suoraviivaisesti kaataa hänen
yritystään. Pankkia ei kiinnostanut mitkään vaihtoehdot ei edes yrityssaneerausohjelma.
Tärkeämpi oli saada yritys nurin. Yrittäjä joutui yrityksensä velkojen takaajana vastuuseen
veloista. Hän hakeutui velkasaneeraukseen, jota pankit vastustivat jyrkästi. Velkasaneeraus
myönnettiin kuitenkin tuomioistuimen päätöksellä. Hän perusti uuden samalla alalla toimivan
yhtiön, joka toimi kannattavasti jo noin vuoden kuluttua konkurssista. Velkasaneeraus eteni
ensimmäiset neljä vuotta ilman suurempia ongelmia. Velkojat saivat tarvittavat selvitykset
ajallaan tuloista sekä yhtiön toiminnasta. Neljän vuoden ja muutaman viikon kuluttua
saneerausohjelman alkamisesta alkoi tapahtua. Velkojan toimeksiantosuhteessa oleva
perintäyhtiö lähestyi velallista haasteella, jonka mukaan velkoja ei ollut noudattanut ohjelmaa
sekä oli pimittänyt tulojaan. Velallinen otti kyseisen yhtiön juristiin yhteyttä. Juristi vastasi
kyselyyn, että mikäli allekirjoitat velkojapankin kanssa uuden velkakirjan, jonka summa
täsmää alunperäisen velan määrän kanssa niin he vetävät pois haasteen. Tässä vaiheessa
on pakko kysyä mahtoiko kyseinen toimi täyttää kiristämisen tunnusmerkistöt? Kysymys on
sikäli tärkeä koska, kyseinen perintäyhtiö näyttää lähestyvän lähes kaikkia
velkasaneerausohjelmassa olevia yksilöitä vastaavalla tavalla. Oikeudenkäynti alkoi.
Velallinen voitti käräjäoikeuden päätöksellä täydellisesti jutun. Näin tapahtui myös
hovioikeudessa. Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Velallinen voitti siis täysin
perättömän jutun. Velallinen kuitenkin kärsi mainitun jutun takia niin pahoista henkisistä
stressitiloista, että sairastui hengenvaarallisesti. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, että
käyttikö kyseinen pankki oikeudenkäyntiä pakotus- tai kiristyskeinona tieten, että tulevat
häviämään jutun? Syyllistyikö pankki samalla tekoon, jonka tunnusmerkistöt kuvataan kohdan
5.7 ihmisoikeussopimuksissa? Huomion arvoista on myös oheisessa tapauksessa se, että
KKO
on
ennakkopäätöksenä
antanut
tuomion,
minkä
mukaisesti
lapsille
velkasaneerausohjelmassa hyväksyttävä käyttövara on tietyllä tasolla. Mikäli tämä yrittäjä /
velallinen olisi saanut omassa ohjelmassaan kyseisen maksutason olisi se merkinnyt viiden
vuoden ohjelmassa runsaan 15.000 € suuruista rahamäärän lisäystä omaan ohjelmaansa.
Miten siis on mahdollista, että laki ei ole sama kaikille?
Yrittäjä on kaadettu pankin toimesta varsin kyseenalaisten laillisten asioitten vallitessa.
Pankin juristi oli nimittäin saanut yrittäjältä valtakirjan toteuttaa tiettyjä oikeustoimia, mutta hän
hakikin yhtiön konkurssiin. Kyseisestä asiasta yrittäjä teki poliisille tutkintapyynnön.
Oikeudenkäynnin alettua indikoitiin jo heti aluksi vastaajan taholta ’’henkinen’’ näkemys siitä,
että tuomari olisi merkittävästi pankin puolta asiassa. Tuomari päätti antaa yksipuolisen
tuomion pankin juristin väitteestä yksittäisessä asiassa koskien pankin ja yrittäjän välisiä
erimielisyyksiä. Yksipuolinen tuomio on yllättävä, koska yrittäjä pudotettiin vastaajan
asemasta yllättäen pois, vaikka hän puolisonsa kanssa laillisesti on samassa asemassa.
Samaten yrittäjältä evättiin oikeus edustaa puolisoaan ja lapsiaan istunnossa. Puolisolle
määrättiin maksettavaksi täysin perusteettomasti oikeudenkäyntikulut. Lisäksi tuomari
erehdytti vastaajiksi haastettuja lapsia luulemaan, että heidän isänsä olisi aiempien
käsittelyjen mukaan asianosainen. Lisäksi tuomiossa ei ole perusteluja liioin muitakaan tietoja
yrittäjän pudottamisesta pois vastaajan asemasta. Voidaan vain kysyä toimiko tuomioistuimen
puheenjohtaja Suomen lakien sekä ihmisoikeussopimusten mukaisesti? Tarina jatkuu sikäli
mielenkiintoisesti, että kyseisen yksipuolisen tuomion pohjalta pankki on mitä ilmeisimmin
’’kannustanut’’ ulosottomiehen toimimaan vielä samana päivänä yrittäjän tyttäriä ja puolisoa
kohtaan. Hän alkoi ulosmittaamaan heidän omaisuuttaan ja tulojaan täysin keksityn noin
1.700.000 markan velan pohjalta. Annetussa tuomiossa kuitenkin lukee, että tyttäret sekä
puoliso velvoitetaan suorittamaan vastaajaksi väitetyn ja prosessipudotetun yrittäjän veloista
pantin arvosta seuraavat kantajan saatavat. Ulosottomies kuitenkin katsoi oikeudekseen
tyhjentää puolison pankkitilit (vrt. kohta 5.1) sekä aloittaa tyttärien ja puolison ahdistelu.
Ulosottomies on myöntänyt hänelle puhelimitse soittaneelle henkilölle ulosmittauksen olevat
vailla laillista pohjaa. Tässä vaiheessa dokumentoitua tapausta tulee esittää muutama
kysymys seuraavasti: Toimiko tuomioistuimen puheenjohtaja yhteistyössä pankin kanssa ja
– 27 –
26. syyskuuta 2008
kävivätkö nämä osapuolet neuvotteluja pankille vaikeaksi käyvän tapauksen voittamisesta?
Millä toimilla pankki on saanut ulosottomiehen tekemään lainvastaisia oikeustoimia? Oliko
pankin tarkoituskin koko prosessissa päästä vain puolisoon ja lapsiin käsiksi, voidakseen
aloittaa kiristämisen? Kyseinen asia jatkuu siten, että pankki aloitti ’’sopimusneuvottelut’’
vastaajan kanssa. Kirjallinen sovintoesitys toimitettiin vastaajalle samalla kun ulosottomies
jatkaa ’’moukarointiaan’’ kohti muita perheenjäseniä. Sopimusehdotuksessa on muutamia
mielenkiintoisia kohtia seuraavasti: ’’Pankilla on oikeus rauettaa tämä sopimus tai
vaihtoehtoisesti saada yrittäjältä tämän sopimuksen perusteella sopimussakkona
200.000 markkaa, mikäli yrittäjän tekemä tutkintapyyntö aiheuttaa toimenpiteitä tai
mikäli tutkintaa ei lopeteta neljässä kuukaudessa’’. Nyt on aiheellista kysyä: Syyllistyykö
pankki kiristämiseen? Miten on mahdollista ja perusteltua pankilta vaatia sopimussakkoa
yrittäjältä, mikäli heidän juristinsa on syyllistynyt rikokseen tai törkeään rikokseen tai poliisin
jutturuuhkan vuoksi asian tutkinta kestää yli mainitun ajan? Pankilla on toimilupansa mukaan
velvollisuus noudattaa Suomen lakia, miten on mahdollista, että pankki voi jatkaa
pankkitoimintaa kun suojelee samalla rikollisuutta? Kyseinen yrittäjä on prosessin aikana
sairastunut vakavasti (sairautta ei voida parantaa), kärsinyt vakavista masennustiloista yms.
seurauksista. Sopimuksen allekirjoittaessaan yrittäjä joutuisi myös hyväksymään sen, että
kyseinen lainvastainen yksipuolinen tuomio jäisi lainvoimiseksi. Oliko siis pankilla vain ja
ainoastaan tarve päästä lapsiin ja puolisoon ’’kiinni’’ voidakseen aloittaa yrittäjän kiristämisen
ja onko pankin henkilöt yhdessä tuomioistuimentuomarin ja ulosottomiehen kanssa
syyllistyneet tekoon, jonka tunnusmerkistöt voidaan johtaa tämän liitteen kohdan 5.7 pohjalta.
Yrittäjä joutunee kiristyksen uhrina allekirjoittamaan kyseisen sopimusehdotuksen. Hän on
myös tarkastanut poliisilta voiko tutkintapyynnön vetää takaisin. Yllätyksekseen hän huomasi,
ettei poliisi ollut kirjannut kyseistä tutkintapyyntöä itselleen vaikka se oli jätetty poliisille
kirjallisena ja poliisi kertoi samasta pankin lakimiehestä tehdyn muitakin tutkintapyyntöjä.
Rikosilmoitus löytyi kuitenkin poliisista siten, että yrittäjän lakimies soitti pankkiin, josta hänelle
kerrottiin tarkkaan poliisimiehen nimi, jolla kyseiset asiakirjat ovat hallussaan!!! Toinen
merkittävä huomio tapauksessa on se, että Rahoitustarkastuksen päälakimiehelle on kerrottu
asiakirjoin kyseinen tapaus. Hän ei aio puuttua asiaan pankkeja valvovana viranomaisena.
Tiedusteltuamme asiaa häneltä – mikäli ette puutu asiaan niin mitkä teidän tehtävänne sitten
ovat – hän vastasi meille, sitä hekin ovat kyselleet viimeaikoina sisäisissä keskusteluissaan.
Luonnollisen ja oikeushenkilön kohdalla keskeisin oikeusturva koostu kyvyllä hakea ja
saada oikeutta. Olemme Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksen kokoaman
projektin toimesta tutkineet useita satoja tapauksia, joita henkilöille on tapahtunut kyseisen nk.
pankkikriisin aikana. Kyseessä on yksityishenkilöitä, jotka ovat joutuneet kahden asunnon
loukkuun, olleet takaajina tai yrittäjinä Suomessa. Ensimmäinen huomiomme on kohdistunut
siihen, että kullakin pankkiryhmällä näyttäisi olevan ’’omat tapansa’’ kaataa velallinen.
Yhteinen tekijä kaikilla näillä on kuitenkin se, että velalliselta on saatava heti aluksi joko
ulosmitattua tai muuten ’’sidottava’’ kaikki omaisuus. Tästä automaattisesti seuraa se tosiasia,
että yksilön on äärimmäisen vaikea saada itselleen juridista puolustusta. Kyseisestä asiasta
on tehty tutkimuksia Suomessa. Ongelma on myös noteerattu valtion johdossa, mutta julkinen
valta ei ole kyseiseen asiaan puuttunut. ’’Puolet suomalaisista on sitä mieltä, että
yhdenvertaisuus oikeuskäytännössä toteutuu huonosti tai ei lainkaan. Luku on korkea, koska
juuri yhdenvertaisuuden periaatetta pidetään yhtenä tuomioistuinten toiminnan tärkeimpänä
tavoitteena. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen oikeusministeriölle tekemä tutkimus on
selvittänyt kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin119’’. Oikeusministeri Jussi Järventaus
lausuu asiasta omassa kirjeessään eräälle oikeusmurhan uhrille mm. seuraavaa: ’’Sen sijaan
ministeriössä on tarkkaan seurattu julkista keskustelua siitä, kuinka kansalaisten luottamus
oikeuslaitosta kohtaan vaikuttaa ainakin joltakin osin heikentyneen viime vuosien aikana120’’.
Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut vaikka elämme jo vuotta 2001 ja sen loppuosaa. Varsin
perusteltua on epäillä julkisen vallan tarkoitusperiä ja kysyä: Miksi velallisten asemaa vain
kurjistetaan eikä heidän oikeusturvaa paranneta mitenkään? (vrt. myös kohta5.8)
119
120
Helsingin Sanomat 19.06.1999
Oikeusministerin kirje eräälle uhrille 14.9.1998
– 28 –
26. syyskuuta 2008
Minä olen pyytänyt itselleni Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan
kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artiklan pohjalta Eduskunnan
Oikeusasiamieheltä toimenpiteitä. Koska asiaan ei ole ryhdytty, niin kysyin toimenpiteitä
asiaani käsittelevältä vanhemmalta avustavalta oikeusasiamiehensihteeriltä. Hän ivallisesti
torjui koko asian.
Tässä tapauksessa on kyseessä 1977 syntynyt pienellä paikkakunnalla syntynyt
mieshenkilö. Hän opiskelee parhaillaan yliopistossa opintolainansa turvin. Kyseinen poika otti
äitinsä välityksellä meihin yhteyttä, koska epäili pankin syyllistyneen laittomuuksiin poikaansa
kohtaan. Pankki nimittäin alkoi periä häneltä takaajana isänsä velkaa noin 180.000 markkaa.
Pojan kieltäytyessä ja kysellessä lainan perään pankki ystävällisesti lähestyi poikaa
kirjallisesti ja totesi heidän irtisanovan hänen opintolainansa mikäli tämä ei maksa kyseistä
luottoa. Pankki vakuutti olevansa oikealla asialla ja kieltäytyi ensiksi antamasta asiakirjoja,
jotka koskevat kyseistä asiaa, nähtäväksi. Paperit osoittivat kuitenkin seuraavaa: Pankki oli
luotottanut isää, joka oli yleisesti paikkakunnalla tiedetty alkoholisti. Isän ongelmien takia
hänen liiketoimensa, joihin luotto oli myönnetty, alkoi mennä huonosti. Liiketoiminnat haettiin
konkurssiin. Konkurssimenettelyn aikana pankki uusi kaikki yrityksen lainat yhdeksi lainaksi ja
vaati kyseisen pojan allekirjoittamaan ’’muodollisuutena’’ takauksen kyseiseen yhdistettyyn
uuteen luottoon. Poika oli allekirjoittaessaan 17 vuoden ikäinen eli alaikäinen. Pankki myös
tiesi myöntäessään luottoa kesken konkurssimenettelyä, että luottoa ei tulla koskaan
maksamaan takasin ja, että kyseinen nuorukainen on vielä lapsi ja mahdollisesti opiskelija eli
maksukyvytön, ja että konkurssimenettely on meneillään. Mielenkiintoinen yksityiskohta
asiassa on se, että tuomioistuin on vahvistanut alaikäisenä allekirjoitetun takauksen
lainvoimaiseksi.
Monet yrittäjät ovat yrittäneet taistella turhaan Arsenalia vastaan omassa asiassaan.
RATA:n näkemyksen mukaan Arsenal ei ole pankki, mutta KHO antamassaan päätöksessä
22.3.2001 / 525 viitataan kuitenkin tosiasialliseen luotonantajan asemaan sekä valtiopäivien
1998 kirjalliseen kysymykseen 38 vastauksessa kerrotaan Arsenalin tehneen 70 000
luottopäätöstä.
Monet uhrit ovat kertoneet, että heillä olisi ollut mahdollisuus myydä omaisuutta hyvään
hintaa talousvaikeuksiensa ilmentyessä. Panttina olleen omaisuuden myyntiin ei kuitenkaan
ole suostuttu pankin taholta. Pankin realisoitua pantit velallinen kärsi selvän vahingon
alhaisen realisointihinnan takia.
5.4 Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon EIS 13 artikla, YK:n ihmisoikeuksien
julistus 8 artikla, KP-sopimus 2 artikla, Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus 13 artikla
’’Oikeuspoliittinen
19.00 alkaen
keskustelutilaisuus
Linnassa
6.
toukokuuta
1992,
klo
1.Tasavallan presidentti on päättänyt järjestää oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden
tuomiolaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitostenedustajien kanssa. Teemoina ovat
tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten
toiminnanarviointi ja arvostelu. Keskustelu rakentuu ensimmäisen teeman osalta kahteen
valmisteltuun puheenvuoroon
ja toisen
teeman
osalta
yhteen valmisteltuun
puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2 - 3
valmisteltuun kommentti puheenvuoroon (noin10min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja
Jorma Aranko käyttää valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai
keskusteluosuuden alussa.
2.Tuomioistuintenyhteiskunnallinenvallankäyttöjariippumattomuus.
Alustus: Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallintooikeuden edustaja, hallintoneuvos Pekka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola.
Kommentit: Professori Allan Rosas, ÅA; professori Heikki Ylikangas, HY; OTT tutkija Martin
– 29 –
Scheinin,SA.
3. Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu
Alustus: professori Aulis Aarnio, TY
Kommentit: apulaisprofessori Jukka Kekkonen, HY; erikoistutkija Jyrki Tala,
OPTL
4 Tilaisuuteen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi Tasavallan
Presidentti, Rouva Koivisto, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, adjutantti,
erityisavustaja Martti Manninen sekä seuraavat henkilöt:
johtaja Jorma Aranko, pankkitarkastusvirasto
pres. Olavi Heinonen, KKO
hall.neuvos Pekka Hallberg, KHO
hall.neuvos Suviranta KHO, ei voinut osallistua ulkomaanmatkan takia
prof. Allan Rosas, ÅA
prof. Heikki Ylikangas, HY
OTT Martin Scheinin, SA
prof. Aulis Aarnio, TY
ap.prof. Jukka Kekkonen, HY
er.tutkija Jyrki Tala, OPTL
prof. Leena Kartio, TY
prof. Olli Mäenpää HY
dos. Juha Pöyhönen, HY
prof. Kirsti Rissanen, HY
prof. Kaarlo Tuori, SA
OTL Veli-Pekka Viljanen, OM
kihl.tuomari Markku Arponen, Rovaniemen tuomiokunta
ylituomari Olli Karikoski, Oulun LO
pormestari Juha Kettunen, Kuopion RO
pres. Esko Kilpeläinen, Itä-Suomen HO
oik.neuvos Per Lindholm, KKO
pres. Erkki Rintala, Vaasan HO
ap.prof. Antti Kivivuori, HY
26. syyskuuta 2008
– 30 –
26. syyskuuta 2008
prof. Jaakko Uotila, TY
oik.neuvos Erkki-Juhani Taipale, KKO
asianajaja (1.5.1992 alkaen oik.neuvos KKO) Mikko Tulokas
5. Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen toimii tilaisuuden
puheenjohtajana.
6. Tasavallan presidentti haluaa keskustella seminaarista Heinosen kanssa
jonkin aikaa ennen seminaaria ja ottaa Heinosen vastaan Linnassa myöhemmin
sovittavana aikana.121’’
Keskustelusta ja sen sisällöstä antoi osallistuja kommenttinsa seuraavasti:
’’Professori Heikki Ylikangas, 10.6.2002:
Muistelen, että tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista –
mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston
mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa.
Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa
lainakorkoa.
Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen oli kuitenkin teettänyt
lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä
Koivisto oli selvästikin näreissään.
Minulta ei ollut pyydetty valmistettua puheenvuoroa. Käytin kuitenkin
keskustelussa puheenvuoron, jossa käsittelin tuomioistuinten merkitystä
valtiota muodostavina instituutioina historiassa ja EU:n toiminnassa.
Ennakkotapauksin ohjataan kehitystä haluttuun suuntaan ja luodaan
oikeudellista massaa, josta kodifikaatioin tiivistetään yleiset ja
perustuslait.
Minä olin ymmärtääkseni tullut kutsutuksi merkittäviksi arvioitujen
juristien mukana laskien minut kuuluvaksi samaan joukkoon, vaikka itse
asiassa olen historioitsija. Silloin olin oikeushistorian professori
oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Aika huomattava osa läsnä olleista
myötäili Koivistoa. Näin tämä oli nähtävästi etukäteen olettanut ja oli
siinä oikeassa. Itse tuin Heinosta.
Tilaisuudessa ei päädytty mihinkään erityiseen tulokseen, koska päätös,
johon haluttiin vaikuttaa, oli jo tehty.
Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin.
Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin
enemmänkin pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen
pätevyyteen.
Olen ottanut vapauden lähettää tekstin Jukka Kekkoselle, joka oli alustaja
ja nuorempana miehenä muistaa asiat paremmin.
121
Erityisavustaja Martti Mannisen kutsukirje Presidentti Koiviston puolesta, 14.4.1992
– 31 –
26. syyskuuta 2008
Heikki Ylikangas professori 10.6.2002122’’
Olemme pyytäneet Presidentin linnasta 25.6.2002 päivätyllä kirjeellä nähtäväksemme
Presidentti Koiviston aineiston koskien 6.5.1992 koskevaa tilaisuutta. Presidentti Halonen
salasi päätöksellään 3/30.07.2002 kyseisen materiaalin seuraavalla perustelulla. Presidentti
Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta
välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen
pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään
oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta. Naantalissa 30
päivänä heinäkuuta 2002 Tarja Halonen Tasavallan Presidentti. Laillisesti katsottuna
kyseiseen asiaan liittyy ainakin kaksi merkittävää asiaa. 1) Mikäli virkamies Koiviston
aineistossa on sellaisia tietoja, jotka tukevat virkamies Koiviston sekaantuneen rikokseen on
kyseisen materiaalin salaaminen myös rikos. 2) Kyseisen asian esittelijänä toimi sama
henkilö, joka on allekirjoittanut myös 1992 koskevat asiakirjat. Virkamies Martti Manninen oli
myös läsnä vuonna 1992 järjestetyssä tilaisuudessa. Näin ollen on pakko kysyä olisiko
virkamies Mannisen pitänyt jäävätä itsensä kyseisessä asiassa, koska hän on saattanut
syyllistyä myös rikokseen.
’’Koska KKO:n päätös oli jo siis tehty 3.4.1992 eli ennen 6.5.1992 keskustelutilaisuutta, onkin
kysyttävä, oliko tilaisuuden luonne painottunut "tuomioistuinten toiminnan arvosteluksi" ?
Voisiko siitä käyttää myös nimitystä "nöyryytys- ja kyykytys" –kokous, jossa Korkein oikeus
presidenttinsä johdolla joutui suomalaisen lakimieskunnan kerman edessä tasavallan
ylimmän viranhaltijan läksyttämäksi ?
Toinen, ja vieläpä KKO:n kotisivuilta löytyvä todistusaineisto puhuu saman johtopäätöksen
puolesta: ennen päivämäärää 6.5.1992 KKO:n antamat ratkaisut pankin ja asiakkaan
välisissä riitakysymyksissä olivat pääsääntöisesti myönteisiä pankin asiakkaan kannalta –
heikomman sopijaosapuolen turvasta huolehdittiin, kuten tuomarin ohje, oikeustoimilaki ja
sopimusoikeus edellyttävät. Tällaisia päätöksiä ovat mm. KKO:1992:50, KKO:1991:151,
KKO:1990:73 ja KKO:1991:75. Viimeksi mainituissa kahdessa päätöksessä KKO jopa linjasi
yleisvakuutta siten, että yleisvakuuden sitovuus ei enää ollutkaan rikkomaton. Päätösten
seurauksena eduskunta joutuikin säätämään yleisvakuuden sitovuutta rajoittavan lainkohdan
( KK 10:15-16 ).
Päivämäärä 6.5.1992 muodostaa vedenjakajan: sen jälkeiseltä ajalta KKO:n sivuilta
löytyneistä kuudesta ( 6 ) päätöksestä pankki selviytyi voittajaksi puhtaasti luvuin 5 : 1 !
Päätökset olivat KKO:1994:55. KKO: 1995:56, KKO:1995:157, KKO:1997:104, KKO:1999:9 ja
KKO:1999:14.
Alastomimmin KKO:n toimintalinjauksen muutos tulee esille päätöksessä KKO:1997:104,
jossa KKO:n päätöksen lyhennelmän mukaan "Pankin katsottiin lainan ehtojen mukaisesti
olleen oikeutettu korottamaan lainan korkoa muulloinkin kuin peruskoron muuttuessa" .
KKO:n päätöksen perusteluissa ei viitattu päätökseen KKO:1992:50, joka päätös siis oli
täsmälleen päinvastainen. Ironista kyllä: käräjäoikeus perusti oman pankille kielteisen
ratkaisunsa juuri mainitulle KKO:n päätökselle, mutta KKO itse sivuutti oman aiemman
päätöksensä ilman perusteluja !
Kolmanneksi, suomalaisen tuomarikunnan parhaimmisto on itsekin karvaasti kokenut, mitä
maamme oikeuslaitoksessa on tapahtunut viime vuosina, ja on suivaantunut nykyiseen
menoon. Helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson protestoi kirjoituksessaan "Tuomarikunta
organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen" Lakimiesuutisissa ( maaliskuu 2/2002 ) sitä
vastaan, että maan tuomioistuinlaitos on liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti
ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan ( sic !
) tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa. Hän kirjoittaa: "
Poliittisen eliitin mahdollisuudet Suomessa itse määritellä valtansa rajat ovat lisääntyneet.
Samalla ovat valta ja sen valvonta maassa keskittyneet … samoihin käsiin. Suomessa
kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa
perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa
maissa."
Samanaikaisesti muukin tuomarikunta viestittää joutuneensa tekemään vääriä päätöksiä
"ylemmän
tahon"
määräyksestä.
Syyttäjäviranomainen
puolustelee
122
Prof, Heikki Ylikankaan kirjallinen vastaus tilaisuuden sisällöstä
– 32 –
26. syyskuuta 2008
syyttämättäjättämispäätöksiään selittämällä, että "kunhan poliittiset päättäjät ensin tekevät
omat ratkaisunsa, kyllä me sitten hoidamme oman osuutemme." Varsinkin pankkikriisiin
liittyvät, velallisiin kohdistetut oikeudenkäynnit ovat olleet räikeimmin tämän ulkopuolisen
ohjauksen määräysvallassa. Oikeudenkäymiskaaren muutos 1.12.1993 ja siihen liittyvät
haastemenettelyn muutokset ovat omalta osaltaan luoneet pohjaa siihen, että velallisten ei
ole yksinkertaisesti enää ollut mahdollista saada oikeutta ( ks. toisaalla kirjoitus "Vinkkejä
velkojille" ). Myös lasten oikeusasioihin, perheväkivaltaan, lasten seksuaaliseen
hyväksikäyttöön, raiskauksiin ja huumausaineiden räjähdysmäiseen leviämiseen liittyvässä
oikeudellisessa suhtautumisessa on samoja piirteitä: ei haluta/viitsitä/uskalleta puuttua ikäviin
asioihin, jotka koskevat "vähäpätöisiä" ihmisiä, ja joissa toisissa on myös isot taloudelliset
intressit.
Väärien päätösten tekeminen ja todellinen laista piittaamattomuus on levinnyt myös
oikeuslaitoksen ( poliisiviranomainen, syyttäjä, tuomioistuin, ulosottotoimi ) ulkopuolelle:
verottajaan ja muihin valtion laitoksiin ja viranomaisiin, pankkeihin, vakuutusyhtiöihin,
suuryrityksiin – niiden ei yksinkertaisesti tarvitse välittää lain määräyksistä suhteessaan
asiakkaisiinsa, tavallisiin ihmisiin ja pieniin yrityksiin. Poliittinen johto on niille viestittänyt alun
perin valtion päämiehen suulla, että lait eivät rajoita niiden toimintavaltuuksia, ja niissä
tiedetään myös, että oikeuslaitos on valjastettu toimimaan saman päämäärän mukaisesti.
Professori L.E.Taxell kirjoitti vuonna 1980 pankkien korkolausekkeista ( Ensidig ändring av
villkor i massavtal, 116 JFT, 1980 ). Hän nosti keskeiseksi kysymykseksi pankkien oikeuden
yksipuolisesti muuttaa vakiosopimustensa ehtoja, eli esimerkiksi korottaa lainan korkoa
kesken sopimuskauden. Kirjoituksessa käsiteltiin siis samaa teemaa kuin Koiviston
oikeuspoliittisessa seminaarissa.. Hän kyseenalaisti pankkien oikeuden tehdä yksipuolisia
muutoksia vakiosopimusehtoihin sopimusehtojen yleistä kohtuullisuutta koskevien normien
sekä pankin ja sen asiakkaan erityisen luottamussuhteen perusteella. Taxell totesi kuitenkin
pankkien ja asiakkaiden neuvotteluaseman vinoutuneeksi, mistä syystä hän katsoi
yhteiskuntapolitiikan
keskeiseksi
tavoitteeksi heikomman
sopimusosapuolen
suojaamisen.
Lakitieteilijä katsoi näin, mutta yhteiskuntatieteilijä Koivisto katsoi toisin ja asettui vahvemman
sopimusosapuolen tueksi – kaikkien tuntemin seurauksin, valitettavasti.
Käräjätuomari Jussi Nilsson päättää kirjoituksensa oraakkelimaisesti. "Vielä joitakin vuosia
sitten olisi Suomen tuomioistuinlaitoksen uudistamista … voitu pitää täysin epärealistisena
vaihtoehtona, mutta ei enää nykyisin. Se johtuu siitä, että sisäiset eturistiriidat ovat
heikentäneet … korporatistisen johdon yhtenäisyyttä ja vähentäneet olennaisesti sen
edellytyksiä johtaa maata."
Oikeustieteen tohtori Hannele Pokka kirjoitti ollessaan vielä oikeusministerinä 29.3.1992 – siis
viikkoa ennen KKO:1992:50 päätöksen antamista ja noin kuukautta ennen Koiviston
oikeuspoliittista seminaaria – kirjassaan "Porvarihallitus" seuraavasti: "Pankkien
pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli,
kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa
luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle."
…ja meteli on noussut…123’’
Hei,
Lähetin juuri kirjallisen esitykseni sinulle. Kutsuttujen listaa ihmeteltiin yleisesti; siinä oli sekä
presidentin myötäilijöitä, että hänen vallankäyttönsä kriitikkoja (kuten minä, joka olin
arvostellut monia hänen lausuntojaan armahduksista, talousrikoksista ym.). Heinonen kokosi
listan ja kyseli minultakin sopivia alustajaehdokkaita ja muita kutsuttavia. Ehkä siksi
kriitikkojakin tuli mukaan.
Talouspolitiikasta ym. osaavat muut sanoa paremmin, mutta selvästihän TP (tasavallan
presidentti) halusi vaikuttaa (ollen ehkä myöhässä) siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien
kannalta hankalia ratkaisuja.
Muistutan myös siitä, ettei tämä ollut ainoa presidentin järjestämä seminaari. Itse olin
pääalustaja toisessa seminaarissa, jossa käsiteltiin talousrikoksia ja niiden tutkintaa.
Presidentti ei kuitenkaan itse päässyt paikalle ja seminaari jäi oikeusministeri Louekosken
123
Kalevi Kannuksen yhteenveto 6.5.1992 seminaarin seurauksista
– 33 –
26. syyskuuta 2008
harteille. Lopulta ministerikin vaihtui ja tilaisuutta isännöi Tarja Halonen! Tuossa tilaisuudessa
minut yritettiin laulaa suohon, mutta huonolla menestyksellä koska Halonen (toisin kuin
Louekoski) ei katsonut, että talousrikolliset joutuvat "ajojahdin" kohteeksi. Sain myös tukea
eräiltä poliiseilta ja syyttäjiltä.
Varmaan oli muitakin "oikeuspoliittisia" keskusteluja.
Jukka Kekkonen
PS. Mainituista "ansioistani" sain (kuten muutkin Linnassa puheenvuoroja käyttäneet) kutsun
Linnan juhliin 6.12.1992.
Olli Karikosken vastaus:
-oletan, että paikalle oli haluttu tuomioistuinlaitoksesta myös hallintotuomioistuinten edustajia,
joten kutsu oli osunut ilmeisen sattumalta minuun lääninoikeuksien (nyk. hallinto-oikeuksien)
ylituomareiden joukosta
- en käyttänyt puheenvuoroja
- oletan, että tilaisuuden järjestämiseen oli eräänä pontimena tuolloin tuore KKO:n ratkaisu
erään pankin lainakoron korottamista koskevassa asiassa ja presidentin huolestuminen tuon
päätöksen ja yleensäkin tuomioistuinten päätösten vaikutuksista tuolloisessa taloudellisessa
tilanteessa
- mahdolliset johtopäätökset jäivät osanottajien itsensä tehtäviksi
- jatkotoimista en tiedä
Olli Karikoski
Lähettäjä: <[email protected]>
Vastaus: 9. elokuuta 2002 10:16
Kysymyksessä oleva kokous oli silloisen TP:n koolle kutsuma, luottamuksellinen tilaisuus.
Siten katson, ettei minulla ole syytä eikä edes oikeutta ryhtyä selvittelemään sen enempää
omaani kuin muidenkaan mukana olleiden osuutta siihen.
Kyselynne oikea kohde on mielestäni yksin ja ainoastaan tilaisuuden isäntä, presidentti
Koivisto.
Esko Kilpeläinen
10 vuoden takaisesta seminaarista ovat erittäin hatarat. Kysymyksenne puolestaan ovat
erittäin täsmälliset, niin täsmälliset, etten rohkene yrittääkään kaikkiin niihin vastata, ellen
ensin löydä luonnosta omaan puheenvuorooni. Se ehkä on tallessa tietokonelevykkeellä.
Mitään kirjallista materiaalia ei tilaisuudessa varmaankaan jaettu, enkä sellaista
paperiarkistostani ole löytänyt. Kutsukin tuli minulle puhelimitse. Päivyrini mukaan sen oli
esittänyt Martti Manninen.
Mihinkään "painostustilaisuuteen" ainakaan en missään tapauksessa ole mieltänyt
osallistuvani. PTV:n kanta lainasopimusten yksipuoliseen muuttamiseen oli kielteinen ja
julkinen. Lisäksi se oli tehty yleisellä tasolla ja hyvissä ajoin ennen KKO:n yksityistapauksessa
antamaa vastaavaa päätöstä. Sen on täytynyt olla Martti Mannisenkin tiedossa. Lisätietoja
PTV:n kannasta saa parhaiten rahoitustarkastuksesta esim. OTL Markku Lounatvuorelta.
Presidentti Koivisto oli virassaan erittäin tarkka toimivaltansa rajoista. Näin ollen tilaisuudessa
ei päädytty eikä voitukaan päätyä mihinkään PTV:a velvoittaviin lopputulemiin. En edes
kykene kuvittelemaan, mitä ne olisivat voineet olla. Sikäli kuin tiedän, tilaisuus ei aiheuttanut
mitään jatkotoimenpiteitä. Oman käsitykseni mukaan osallistuin keskustelutilaisuuteen, jossa
vaihdettiin mielipiteitä pankkien toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Koska PTV oli
valtionhallinnossa juuri se elin, jonka nimenomaisena tehtävänä oli seurata ja ottaa kantaa
pankkien toimintaan ja ns. "hyvään pankkitapaan", en ollut PTV:n ylijohtajana laisinkaan
yllättynyt kutsun saadessani.
Yritän löytää puheenvuoroni luonnoksen.
Parhain terveisin
Jorma Aranko
14.6.2002
Soitin 18.9.2002 Korkeimman oikeuden neuvos Markku Arposelle. Keskustelun aihe oli
Oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus Presidentin linnassa 6.5.1992.
– 34 –
26. syyskuuta 2008
Arposen kertoman mukaan tilaisuudessa "Vain katseltiin televisiosta jääkiekko-ottelua".
On varsin ihmeellistä, että silloinen kihlakunnan tuomari Markku Arponen kutsutaan
Rovaniemeltä saakka vain katsomaan jääkiekko-ottelua televisiosta.
Korkeimman oikeuden neuvos Markku Alposen lausuman keskustelutilaisuudesta voin
valaehtoisesti todistaa.
Rovaniemellä 4.10.2002
Taisto Hasanen
Lähettäjä: <[email protected]>
Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <[email protected]>
Lähetetty: 7. lokakuuta 2002 17:27
Aihe: Vs: Keskustelun vahvistaminen
Hasanen on soittanut minulle. Siteeraus on muuten oikea, mutta
siitä on
poistettava sana "vain". Toki muutakin ohjelmaa oli ennen kuin
ryhdyttiin
katselemaan televisiota.
Tulin tänään lomalta, joten vastaan vasta nyt. Tänään näyttää
tulleen toinenkin
viesti. Palaan siihen myöhemmin.
Syksyisin terveisin
Markku Arponen
Olen hämmästyksestä hilpeänä..
YST - Kalle
----- Alkuperäinen viesti ----Lähettäjä: <[email protected]>
Vastaanottaja: "Kalevi Kannus" <[email protected]>
Lähetetty: 9. lokakuuta 2002 9:05
Aihe: Vs: Lätkämatsista Linnassa..
Tilaisuuden lopuksi katsottiin televisiota, muistaakseni
jääkiekkoa. En tiedä,
miltä kanavalta.
Kunnioittaen
Markku Arponen
Erkki Aurejärvi, Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, toteaa lehtihaastattelussaan
seuraavaa: ’’Aurejärvellä ei puolestaan ole kovin kaunista sanottavaa oikeuslaitoksesta.
Oikeuslaitoksessa työskentelevät ovat yhtä raadollisia kuin kaikki muutkin. Tuomarinvalan
vannominen ei tee ihmisestä pyhimystä. Oikeuslaitoksessa on se erikoisuus, että siellä on
paljon valtaa ja että se on täysin kontrolloimatonta. Siellä saa toteuttaa ihmisen raadollisia
haluja – vallankäyttöä, epärehellisyyttä, sikailua, mahtailua – ilman, että siitä seuraa
mitään124.’’ ’’Suurin osa tuomareista on hyviä mutta toisilla on sitten puutteita ammattitaidossa,
asenteissa ja jopa intelligenssissä (älyssä). Tuomareina istuu tyyppejä, jotka eivät
yliopistossakaan osanneet juuri mitään. Tuomiot vaihtelevat laajalla skaalalla ja
124
Helsingin Sanomat 8.12.2001
– 35 –
26. syyskuuta 2008
henkilökohtaiset näkemykset vaikuttavat. Ongelmana on tuomarin erottamattomuus. Muissa
ammateissa kelvoton työntekijä saa potkut, epäonnistunut yrittäjä joutuu konkurssiin ja
poliitikko putoaa vaaleissa. Normaali ihminen joutuu korvausvastuuseen, mutta tuomareilla
vastuuta ei ole125.’’
’’Suomi seisoo oikeusvaltioiden takarivissä. Hovioikeuden presidentti Rintala suomii
poliitikkoja ihmisten unohtamisesta. Suomi kuuluu oikeudenkäytön vertailussa huonoon
seuraan. Lähimpänä meitä ovat Italia ja Puola, toteaa heinäkuun alusta eläkkeelle siirtyvä
Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala. Hän viittaa skotlantilais-amerikkalaiseen
tutkimukseen, joka on levinnyt laajasti maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan
kuvan Suomesta. Huutia saa myös nykyinen hallitus, joka sivuutti Euroopan neuvoston
hyväksymän Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja lain käyttöä koskevan perustuslain
määräykset. Hallitus totesi kahden rivin lauseella, etteivät ne anna aihetta muutoksiin. Ruotsi
otti nämä kaikki välittömästi huomioon126.’’
Tutkiessamme henkilöitten tapauksia nousee esiin ällistyttävän usein näyttö siitä, että
pankin edustajat ovat väittäneet oikeudessa, ettei pankilla ole hallussaan luotto- ja
takausasiakirjoja. Ne ovat hävinneet. Kuitenkin he ovat kyenneet kertomaan tarkat summat
luoton määrästä, erääntyneistä koroista yms. summista, jotka kyseiseen velka- tai
takaussuhteen liittyy. Tuomioistuin on vahvistanut lähes poikkeuksetta pankin kannan
tuomiossaan. Jälkikäteen on kuitenkin kyetty näyttämään toteen se, että tehdyissä poliisin
kotietsinnöissä kyseiset asiakirjat ovat löytyneet. Summat ja muut asiaan liittyvät lailliset
seikat tosin ovat näyttäneet olevan pankille epäedullisia. Vääjäämättä tästä nousee esiin
merkittäviä oikeusvaltion perusperiaatteita vastaan sotivia kysymyksiä. Lisäksi asiassa on
liittymä velkasaneerauslakiin, koska velkasaneerausta haettaessa ei velallisen velkamäärää
selvitetä luotettavasti tuomioistuimen toimesta. Käytäntö on osoittanut sen, että pankit ja sen
lukuun toimivat henkilöt eivät välitä joko huolimattomuuttaan tai tahallisesti selvittää kyseistä
asiaa. Pankin etuhan on se, että saadaan mahdollisimman suuri velkamäärä kyseisiin
asiakirjoihin hyväksytettyä. Nyt voidaankin kysyä kuinka monessa tuomitussa
velkasaneerauksessa on pankin taholta annettu virheellinen tieto kyseisestä asiasta. Tällä on
olennainen vaikutus mm. takaajien asemaan, koska nämä eivät vastuustaan vapaudu
saneerauksessa.
Tämä tapaus jatkuu kohdasta 5.1. Tapauksessa pankki auttoi suuryhtiötä saamaan
patentin haltuunsa. Konkurssi aiheutti takaajille vastuita. He aloittivat taistelun.
Tuomioistuinten käsittelytavat ovat varsin mielikuvitukselliset esimerkiksi luottoasiakirjojen
osalta, sillä kyseisiin luottoasiakirjoihin oli jälkikäteen käsin korjailtu luottonumeroita siten, että
niistä saatiin yleistakauksen luontoinen kokonaisuus. Tällainen toiminta normaalisti olisi petos,
asiakirjan väärentämisen muodossa, mutta ei silloin kun pankki niihin syyllistyy. Tuomioistuin
ei liioin halunnut kuultavaksi todistajaa, joka asian olisi kyennyt näyttämään toteen ja pankki
vielä myönsi syyllisyytensä mutta päätös kuitenkin oli takaajille vastainen. Korkein oikeus
vieläpä siunasi tapauksen päätöksellä, jossa ei ole päivämäärää eikä diaarinumeroa. Kuinka
yksilö voi saada oikeutta kun näyttökin on sataprosenttinen?
Meillä on lukuisia tapauksia, jossa valtion syliin kaatuneen säästöpankin asiakkaat ovat
käyneet oikeutta siten, että pankinjohtajat, eli
aiempi sopimuksen toinen osapuoli, ovat
todistajina todistaneet velallisen näkökannan oikeaksi. Velallinen on hävinnyt nämä jutut aina.
Vaikuttiko tuomioistuimen päätökseen se, että valtio olisi joutunut maksamaan kyseisissä
tapauksissa vahingonkorvausta? Miten henkilö voi saada Suomessa oikeutta kun
täysinäyttökään ei riitä?
Aivan tuoreena asiana erään yrittäjän oikeudenkäynnissä tapahtui mielenkiintoinen
käänne. Hänellä oli todistaja, joka oli antanut yrittäjän kantaa tukevia lausuntoja kirjallisesti
niin aiemmissa poliisikuulusteluissa, kun myös valaehtoisissa kirjallisissa lausunnoissaan.
Todistaja kuitenkin muutti kertomuksensa itse oikeudenkäynnissä täydellisesti. Hän oli lisäksi
125
126
Keskisuomalainen 7.12.2001
Ilkka 12.6.1998
– 36 –
26. syyskuuta 2008
kovin unohtavainen tapahtumista. Lisäksi kävi ilmi, että pankki siis yrittäjän vastapuoli oli
huolehtinut hänen matka- ja päivärahakuluistaan jo etukäteen. Käsitykseni mukaan
tuomioistuimen olisi pitänyt jo viran puolesta puutua asiaan, koska todistajan eri lausunnoissa
oli selkeä ristiriita. Samoin olisi pitänyt kysyä vastapuolen tarkoitusperiä, kun he maksoivat
todistajan kulut. Oliko todistaja siis lahjottu tai jopa peloteltu ja kiristetty? Miksi tuomioistuin ei
reagoinut kyseiseen asiaan? Asiassa on nyt tehty tutkintapyyntö poliisille. Tulevaisuus tulee
näyttämään tutkiiko poliisi kyseistä asiaa ja tekeekö syyttäjä, mikäli poliisin tutkimukset
suorittaa, taas yllättäen syyttämättäjättämispäätöksen.
Sinnikäs yrittäjä on hakenut itselleen oikeutta jo pitemmän aikaa. Hänen asiassaan
viranomaiset näyttäisivät syyllistyneen tekoihin, jotka ovat moitittavia Suomen lain ja
ihmisoikeussopimusten pohjalta. Hän on pyytänyt aina ylempää viranomaista tukimaan
edellisen laiminlyönnit. Näin on edetty aina Tasavallan Presidenttiin asti, Eduskunnan
Oikeusasiamiehen vaatimuksesta. Yrittäjä toimitti kyseiset asiakirjat avaamaansa asiaan
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kyseisen tuomioistuimen tuomarit pyysivät kyseiset
asiakirjat avattuun juttuun. Juttu syystä tai toisesta jätettiin tutkimatta ja ottamatta vastaan
kyseiseen tuomioistuimeen! Tapahtuiko tämä päätös, koska moitittavana oli niin korkeaarvoisia virkamiehiä, ja koska kyseinen menettely aiheutti sen, ettei asiasta voitaisi valittaa
minnekään? Käsittelikö kyseistä asiaa suomalainen jäsen ja mikäli näin oli olisiko hänen
pitänyt jäävätä itsensä koska, moitittavana oli nämä korkea-arvoiset henkilöt, jotka saattaisivat
aiheuttaa muunlaisessa päätöksessä hänen uraansa nähden haitallisia vaikutteita?
5.5 Oikeus työhön ja elinkeinovapaus PL 18 §, Euroopan sosiaalinen peruskirja SopS 4344/1991, I osa kohdat 1 – 12 erityisesti 1 – 10 artiklat, TSS-sopimus 6 artikla, 7 artikla, 11
artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 23 artikla
Yrittäjä on toiminut mm. hotelli- ja ravintolaliiketoiminnassa. Hänellä on erittäin arvostettu
ja kattava koulutus mainitulle alalle. Konkurssin jälkeen hän on yrittänyt saada työtä itselleen.
Eräänä mahdollisuutena hänelle tarjottiin olutbaarin vastuussa olevan hoitajan paikkaa
(koulutuksensa puolesta täysin ylikoulutettu mainittuun työhön). Kyseisessä asemassa oleva
henkilö on vastuussa tuotevalvontakeskukselle (alkoholijuomien anniskelulupa) sääntöjen ja
muitten normien noudattamisesta. Luvan antava viranomainen epäsi kyseisen luvan
perustaen päätöksensä siihen, että kyseisellä henkilöllä on ulosotossa velkoja. Mainittu syy
tekee hänestä epäluotettavan kyseiseen työhön. Rikkooko kyseinen viranomainen
ihmisoikeussopimuksia ja syyllistyykö hän samalla syrjintään?
Yrittäjä laajensi liiketoimintaansa yhteistyössä rahoittavan pankkinsa kanssa. Kaikki sujui
erittäin hyvin. Ennen kesää 1992 yrittäjä maksoi yhtiönsä toimesta ja pankinjohtajien
pyynnöstä 1.000.000 markkaa eli noin € 168.400 pankin osuuspääomaan, jotta pankin
vakaavaraisuus säilyisi. Erehdyttikö pankki yrittäjää tässä tilanteessa luulemaan, että
asiakassuhdetta jatkettaisiin vielä kesän jälkeen? Kesällä 1992 kuitenkin kaikki muuttui toisin.
Kesällä 1992 pankit saivat valtion maksamaan luottotappion verovaroista, eli kun pankki sai
kaadettua yrityksen tai yksilön, tästä aiheutuneet tappiot voitiin hakea valtion varoista. Valtio
maksoi siis eräänlaista uuden ajan ’’tapporahaa’’ pankeille. Pankkiin oli haettu toisaalta
Suomesta uusi henkilö hoitamaan vastuitten alasajon. Hän ilmoitti yrittäjälle suoraan, että
liiketoiminnat on nyt loppu tässä pankissa. Yrittäjän yrittäessä järjestellä asioitaan toisaalla
emopankin puolella kyseinen pankin uusi henkilö alkoi uhkailla selkeästi yrittäjää erilaisilla
siviili- ja rikoskanteilla yms. tutkintapyynnöillä. Uhkailu oli suunnattu nimenomaan yrittäjän
toimia kohtaan pelastaa omaisuutensa. Uhkailulla tähdättiin yrittäjän perheen, vaimon ja
lapsien, turvallisuuteen. Vanhat johtajat saivat lähteä ja kyseinen ’’kaataja’’ jäi hoitamaan
hommansa loppuun. Yrittäjän saamien tietojen mukaan kaikki kyseisen pankin yritysasiakkaat
kaadettiin ja haudattiin fuusioimalla pankki nk. roskapankkiin. Yrittäjä taisteltuaan
omaisuutensa pelastamisesta väsyi täysin sekä sairastui erittäin vakavasti masennukseen ja
on ollut hoidettavana. Hänen henkensä pelastui kuitenkin täpärästi. Otteita hänen
lääkärinlausunnostaan; potilas selviytyi ihmissuhteissaan ja työssään aina kesään 1992
saakka, jolloin silloisen laman seurauksena liiketoimet ajautuivat romahdusmaisesti
umpikujaan ja liiketoimet ajautuivat konkurssiin talvella 1993, jonka jälkeen potilas joutui
henkiseen umpikujaan ja hänen maailmansa romahti täydellisesti…viimein masentui syvästi
– 37 –
26. syyskuuta 2008
ja joutui täydelliseen epätoivoon, jossa potilas oli erittäin lähellä itsemurhaa – oli
suunnitellut sen jo valmiiksi ja oli toteuttamassa sitä päätyen kuitenkin avun
hakemiseen…keskeisenä vaikuttajana masennuksen puhkeamiseen on ollut erittäin
traumaattinen konkurssiprosessi, jonka yhteydessä potilas on selvästi joutunut henkisen
väkivallan ja painostuksen kohteeksi (vrt. kohta 5.7). Lääkärin lausunnon on kirjoittanut
psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko. Sittemmin yrittäjä on käynyt läpi konkurssinsa
asiakirjoja ja takausvastuitaan. Hän on todennut, ettei antamiensa nimivakuuksien katteeksi
ole ohjattu yhtään markkaa realisoiduista panteista. Tämä on sikäli yllättävää, koska lähes
kaikki yrityksen omistamat kohteet, jotka olivat pantteina, oli ostettu rahoittavalta pankilta.
Mikäli pankki nyt joitakin kuukausia myöhemmin on huutanut itselleen tai kolmannelle
omaisuuserät selkeästi halvempaan hintaan, kuin millä ne oli myyty aiemmin kaadetulle
yritykselle, voidaankin esittää monia arveluja pankin toimien laillisuudesta. Oliko pankki
erehdyttänyt yrittäjää tai jopa syyllistynyt johonkin tekoon, joka olisi kuvattu rikoslaissa.
5.6 Oikeus sosiaaliturvaan PL 19 §, YK:n ihmisoikeuksien julistus 22 artikla, 25 artikla,
TSS-sopimus 11 artikla
Aiemmassa osassa olen kertonut henkilöstä, joka ryhtyi auttamaan tiettyjä takaajia
asiassaan. Kyseinen henkilö haki toimeentulonsa turvaksi lakien määrittämää muutaman
tuhannen markan toimeentulotukea. Prosessissa on pakko käydä työvoimatoimiston kautta
hakemassa lausunto siitä, että on oikeutettu kyseiseen rahaan. Hänelle kuitenkin annettiin
lainvastainen päätös, joka ei oikeuttanut häntä mihinkään tukeen. Hänestä on jo nyt muuten
tehty kahdeksan perätöntä rikosilmoitusta sekä ahdisteltu kaikin mahdollisin tavoin. Hän
taistelee valtion omistamaa omaisuudenhoito yhtiötä vastaan. Miten on mahdollista, että juuri
hänelle, joka taistelee valtion korvausvelvollisuutta vastaan, sattuu jokaisessa valtion
hallinnoimassa paikassa näitä lainvastaisia päätöksiä?
5.7 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen
kielto PL 7§, EIS 3 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla, KP-sopimus 7 artikla,
Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen
vastainen yleissopimus 1 artikla, 16 artikla
’’Koivisto on kantansa ratkaissut. Hän kuitenkin korostaa, että jokaisen hallituspuolueen
on otettava päätöksestä vastuu. Muuten syntyy halua mennä muiden selän taakse siinä
tilanteessa, kun vaikea sopeutumisprosessi on edessä. (7.1.1992)127’’
’’Suomalaista kriisipolitiikkaa voidaan jälkikäteen pitää myös schumperiläisen talouden
dynaamista uudistumista korostavan ajattelun mukaisena. Kun talouspolitiikka ei pyri
tasaamaan kaikkia talouden vaihteluita, jää talouden omalle uudistumisprosessille eli luovalle
tuholle (creative destruction) enemmän tilaa. Kriisistä selviävät talousyksiköt ovat entistä
tehokkaampia ja talouskasvu voi olla nopeaa. Ruumiita tosin jää polun varteen128.’’ ’’Koivisto
korosti myös ulkomaisen mielipiteen merkitystä: Ei ole muuta mahdollisuutta kuin noudattaa
kansainvälisiä pöytätapoja…nyt tarvitaan uusi voimien keräys vakaan markan politiikan
taakse129.’’ ’’Koivisto toteaa myös: Jos Suomen hallitus olisi devalvoinut keväällä, se olisi ehkä
tulkittu omaehtoiseksi, aggressiiviseksi. Nyt on vähän verta vuodatettu, on kamppailtu, on
nostettu korot erittäin korkealle. Ulospäin tämän pitäisi näyttää ihan erilaiselta kuin
offensiivinen devalvaatio. Voidaan sanoa, että toiminta on ollut pakon sanelemaa130.’’ Toisin
sanoen, kansainvälisiin pöytätapoihin kuuluu mieluummin oman maan kansalaisiin suunnattu
ihmisoikeuksien loukkaaminen siinä määrin, että voitaneen kysyä törkeän rikosoikeudellisen
vastuun täyttymistä, kuin pienen imagotappion hyväksyminen.
Tarkasteltaessa muitakin ihmisoikeussopimuksia voidaan todeta, että Julkisen vallan
vastuu aiheuttamansa kollektiivisen vahingon hoitamisesta yksilöllisenä vain pankkeja ja
Brysselin päiväkirjat 1990 – 1994, Erkki Liikanen, s. 68
Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia, s. 273
129 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 207
130 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 226 (HS 19.11.1991 ja Koivisto 1994 s. 336)
127
128
– 38 –
26. syyskuuta 2008
tiettyjä tahoja hyödyntävänä toimena on täysin lakien vastainen. Julkinen valta ei millään
edellytyksin voi katsoa oikeudekseen polkea tietyn kansanryhmän laillisia oikeuksia. ’’Useissa
tapauksissa törkeät ihmisoikeusloukkaukset on kansainvälisesti määritelty niin sanotuiksi
kansainvälisiksi rikoksiksi, joista voidaan syyttää paitsi rikoksentekovaltiossa myös muussa
valtiossa, vaikka tekijä tai uhri eivät olisi asianomaisen valtion kansalaisia. Eräissä tilanteissa
kansallisissa tuomioistuimissa toteutuva rikosoikeudellinen vastuu on todettu riittämättömäksi
esimerkiksi sen vuoksi, että ihmisoikeuksien räikeät loukkaukset olivat kansallisen
lainsäädännön mukaan sallittuja tai että rikoksentekijän kansalaisuus- tai oleskeluvaltio on
muusta syystä haluton asettamaan häntä syytteeseen.’’131. YK:n yhteydessä sovitun
yleissopimuksen
joukkotuhontana
pidettävän
rikoksen
ehkäisemisestä
ja
rankaisemisesta (sopS 4-5/1960) mukaan seuraat asiat ovat rangaistavia:
I artikla; Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan
aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja
rankaisemiseen ne sitoutuvat.
II artikla; Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan joukkotuhonnalla jokaista seuraavaa
tekoa, joka tähtää jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän
hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain: a) ryhmän jäsen
tappamista; b) vaikean ruumiillisen tai henkisen vamman aiheuttamista ryhmän jäsenille; c)
ryhmän elinehtojen tahallista huonontamista tarkoituksella aikaansaada sen fyysillinen
häviäminen joko kokonaan tai osittain; d) toimenpiteiden toteuttamista, joiden tarkoituksena
on syntyvyyden ehkäiseminen ryhmän piirissä; e) lasten pakollista siirtämistä ryhmästä
toiseen.
III artikla; Seuraavat teot ovat rangaistavia: a) joukkotuhonta; b) salahanke
joukkotuhonnan suorittamiseksi c) välitön ja julkinen yllytys joukkotuhontaan; d)
joukkotuhonnan yritys; e) osallisuus joukkotuhontaan.
IV artikla; Joukkotuhontaan tai johonkin 3 artiklan mainittuihin muihin rikoksiin
syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti
hallitusvastuussa olevia henkilöitä (gouvernants), virkamiehiä taikka yksityisiä henkilöitä.
VI artikla; Joukkotuhonnasta tai 3 artiklassa mainituista muista teoista syytetyt henkilöt
vastaavat oikeassa tuomioistuimessa siinä valtiossa, missä teko suoritettiin, tai sellaisessa
kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, jolla on toimivalta niihin sopimusosapuoliin nähden,
jotka ovat sen tuomiovallan hyväksyneet.
Convention on the non-applicability of statutory limitations to war crimes and
crimes against humanity (päätöslauselma 2391 (XXII) 26.11.1968) yleissopimuksen
mukaan mm. seuraavat asiat tulee ottaa huomioon rikoksissa ihmisyyttä vastaan; the
judgment of the Tribunal and resolutions 2184 (XXI) of 12 December 1966 and 2202 (XXI) of
16 December 1966 which expressly condemned as crimes against humanity the violation of
the economic and political rights of the indigenous population on the one hand and the
policies of apartheid on the other. Considering that the war crimes and crimes against
humanity are among the gravest crimes in the international law. Convinced that the effective
punishment of war crimes and crimes against humanity in an important element in the
prevention of such crimes, the protection of human rights and fundamental freedoms, the
furtherance of co-operation among peoples and the promotion of international peace and
security. Nothing that the application to war crimes and crimes against humanity of the rules
of municipal law relating to the period of limitation for ordinary crimes is a matter of serious
concern to world public opinion, since it prevents the prosecution and punisment of persons
responsible for those crimes. Recognizing thet it is necessary and timely to affirm in
international law, through this Convention, the principle that there is no period of limitation for
war crimes and crimes against humanity, and to secure its universal application.
131
Perusoikeudet, Prof. Martin Scheinin, s. 756
– 39 –
26. syyskuuta 2008
Tämä tapaus jatkuu kohdan 5.1 kohdasta, jossa maatilan omistajalta vaadittiin lainan
korot maksuun suoraan pankinjohtajille. Pankki pohjasi liiketoimet ilmeisesti varsin
kyseenalaiselle toimintatavalle. Pankin lakimies saadessaan tietää toimista yritti päästä
muualle töihin onnistumatta siinä. Meille tuntemattomien tapahtumien päätteeksi kyseinen
lakimies löytyi metsästä omasta autossa kuolleena. Hänet oli tappanut auton kaasu.
Itsemurha siis. Aikaa kului kyseisestä tapauksesta jonkin verran. Lakimiehen vaimo löytyi
yllättäen kuolleena kotoaan. Pankin luotto-osastoa hoiti eräs vanhempi rouva. Hänet
lähetettiin, vastoin pankin normaalia käytäntöä, ulkomaille palkintomatkalle. Auto ajoi hänet
siellä kuoliaaksi. Pankin omistavan kiinteistökeskuksen johtaja löydettiin kaikkien yllätykseksi
hirttäytyneenä. Pankin toimitusjohtajan huoneesta tavattiin johtajan lisäksi alaston nainen
aamulla pankin avaamisen yhteydessä. Nainen toimitettiin sairaalaan, missä hän kuoli
myöhemmin. Pankin asiakkaita on löydetty kuolleena ja heitä on ilmeisesti sairastunut
vakavasti myös henkisesti. Käsitykseni mukaan mitään näistä tapauksista ei ole tutkittu
kunnolla. Voiko näin moni kuolla ilman mitään yhteyttä toisiinsa? Käytettiinkö lakimieheen ja
kenties hänen vaimoonsa, jonka uumoiltiin tienneen asiat, jotain sellaisia keinoja, esimerkiksi
kiristämistä, tai muuta henkistä väkivaltaa, joka aiheutti kuolemat?
YK:n kidutuksen vastaisen päivän teemana Helsingin Sanomat kirjoittivat artikkelin
turvapaikkahakemusten käsittelyajoista. ’’Turvapaikkahakemuksen pitkä käsittely muistuttaa
kidutusprosessia, sanoo psykiatri Asko Rauta Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta.
Kidutukselle on tyypillistä, että uhria pidetään jatkuvassa epävarmuudessa. Hän joutuu
odottamaan ja pelkäämään. Hän ei tiedä, onko toivoa tulevaisuudesta. Jos
turvapaikkapäätöstä pitää odotella pitkään, jopa vuosia, tilanne on samantyyppinen; mitään ei
voi suunnitella tulevan varalle, koska tulevaisuutta ei ole’’132. Analysoitaessa edellistä psykiatri
Raudan kertomaa voidaan todeta yhteneviä asioita niin sodan aikana uhriksi joutuneista
ihmisistä kuin laman tuhoamista yksilöistä. Sana uhri sopii ensinnäkin molempiin. Laman uhrit
voidaan todentaa sillä, että ensinnäkin julkisen vallan tekemät päätökset olivat syynä Suomen
syvään lamaan. Tämä on näytetty toteen tehdyissä tutkimuksissa. Toiseksi julkinen valta
selkeästi teki sellaisia sopimuksia pankkien kanssa, jotka oikeuttivat pankit kaatamaan
valikoidusti yksilöitä ja ajamaan heidät ahdinkoon. Kolmanneksi Wärtsilän Meriteollisuus Oy:n
konkurssin yhteydessä Korkein oikeus päätti, että suulliset puheet sitovat myös valtiota.
Ministerit ja korkeat virkamiehet vakuuttelivat useita kertoja, ettei Suomen markkaa tulla
devalvoimaan. Toisin kuitenkin kävi. Markan arvo muuttui useitten kymmenten prosenttien
suuruisella arvolla ja aiheutti lukuisia konkursseja. Viimeiseksi julkinen valta toteutti
tahallisesti syrjivää ja epätasa-arvoista valtion varojen jakotapaa eri henkilöitten välillä.
Kaadetut henkilöt ovat siis omaa syyttään joutuneet mainittuun tilanteeseen ja näin ollen ovat
uhreja. Artikkelissa todetaan lisäksi sellaisia sanoja kuten – kidutukselle tyypillistä on jatkuva
epävarmuus, odottaminen ja pelkääminen, toivon menettäminen tulevaisuudesta koska pitkä
aika viestii siitä, ettei tulevaisuutta ole. Suomessa kirkkohallitus on kerännyt joitakin satoja
yksilökertomuksia, henkilökohtaisesti minulle toimitetut kertomukset ja omakohtaiset
kokemukseni puoltavat edellä kerrottua sataprosenttisesti. Kun ei toivoa ole, ei myöskään
tulevaisuutta ole. Tämäkin puoltaa kiduttamisen määritettä. Arvioitaessa kiduttamisen tai
epäinhimillisen kohtelun astetta ja kokonaisuutta on otettava huomioon se, että nämä yksilöt
ovat olleet vailla tulevaisuutta, pelokkaina, nälkäisinä ja sairaina vailla kunnollista hoitoa lähes
kymmenen vuotta.
Artikkeli jatkuu seuraavasti: ’’Oireilu alkaa yleensä muutamassa kuukaudessa
maahantulosta ja pahenee vuoden odottelun jälkeen. Ihmiset oireilevat eri tavoin. Esiintyy
ahdistusta, masennusta ja taantumista. Potilas saattaa menettää kykynsä toimia aikuisena
ihmisenä, Rauta kuvailee’’133. Laman uhriksi joutuneet yksilöt näyttävät psyykkiseltä
käyttäytymiseltään noudattavan samaa kaavaa. Kuinka on siis mahdollista vaatia, että
henkilö, joka on menettänyt kaiken, vaipuu masennukseen ja taantuu, voisi saada itselleen
mitään oikeusturvaa. Varsinkin kun julkinen valta on vaikeuttanut niin lainsäädännöllä kuin
lausunnoillaan kyseisten ihmisten asemaa. Tämä lienee mitä keskeisimmin kiduttamista
määritelmän mukaan artiklassa 1, kun hiljaa hyväksyy (vrt. kohta 5.3).
132
133
Helsingin Sanomat 26.6.2001
Helsingin Sanomat 26.6.2001
– 40 –
26. syyskuuta 2008
’’Toisessa artikkelissa vuodelta 1995 on selostettu traumaperäisen stressihäiriön
diagnostiikkaa. Taulukko 1:stä selvästi käy ilmi, että traumaperäinen stressihäiriö on yleinen
onnettomuuksien ja sotakokemuksien jälkeen
Taulukko 1. Traumaperäisen stressihäiriön (TPSH) esiintyvyys erilaisten stressitilanteiden
jälkeen.
Tavallinen onnettomuus
Luonnonkatastrofi
Sotakokemukset
Sota- ja sotavankeuskokemukset
Pitkäaikainen kidutus
Keskitysleirivankeus (toinen maailmansota)
Yhdysvaltojen kokonaisväestö, elinaikainen
alle 1 %
3 – 10 %
15 – 35 %
30 – 75 %
noin 50 %
lähes 100 %
1.0 – 2.6 %
Taulukko 2. Lyhennelmä traumaperäisen stressihäiriön diagnostisista kriteereistä
(Tautiluokitus 1987, osa 3).
A. Henkilö on kokenut epätavallisen voimakkaan tapahtuman, joka olisi ollut melkein kenelle
tahansa huomattavaa kärsimystä tuottava.
B. Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti uudelleen tungettelevan mieleen
palautumisen, painajaisten, toistumistuntemusten tai muistojen provosoiman
ahdistuneisuuden muodossa (neljä esimerkkiä).
C. Traumaan liittyvien ärsykkeitten välttäminen tai siihen liittyvä psykogeeninen amnesia
(kolme esimerkkiä) sekä reagointiherkkyyden turtuminen, jonka merkkinä voi olla
kiinnostuksen väheneminen, vieraantuneisuus. tunneilmaisujen rajoittuneisuus tai
tulevaisuuden mahdollisuuksien kaventuminen (neljä esimerkkiä).
D. Lisääntyneen vireystason oireet, kuten nukahtamisvaikeus, ärtyisyys, keskittymisvaikeus.
varuillaanolo ja pelokkuus sekä herkistyneet ruumiilliset reaktiot traumaattista tapahtumaa
muistuttavissa tilanteissa (kuusi esimerkkiä).
E. Oireet (B, C ja D) ovat esiintyneet vähintään kuukauden ajan.
Diagnoosiin edellytetään vähintään yksi kuvattu oire ryhmästä B, kolme ryhmästä C ja kaksi
ryhmästä D.
Tarkastelemme nyt henkisiä traumoja eli psyykkistä traumaa. Silla ei ole "maallikon"
sanamuotoa käytettynä: hulluus, hullu eli mielisairas-sanan kanssa mitään yhteyttä, eikä
sellaisesta sairaudesta ole kysymys todellisuudessa. Kun kyseessä on trauma - tällainen
tulee usein esim. liikenne- tai tapaturmaonnettomuudessa, sodassa, tulipalossa, Estoniaonnettomuudessa, ym. tilanteita on paljon. Ensin katsomme, mitä uskomus eli
koululääketiede sanoo. Eli mitä Suomi ja jokainen lääkäri on velvollinen tunnustamaan
WHO:n mukaan.
Trauma mielenterveyden järkyttäjänä
Psyykkinen trauma liittyy tilanteisiin, jotka ovat omiaan uhkaamaan henkilön fyysistä
olemassaoloa, sosiaalista turvallisuutta ja muita ihmisen perustarpeita. Traumaan liittyy jokin
ulkoinen todellinen tapahtuma, jolla on merkitystä asianomaisen henkilön persoonallisuuteen,
elämänkohtaloihin ja yksilöllisyyteen. Keskeistä on, miten henkilö käsittää ja kokee jonkin
traumaattisen tapahtuman.
Tyypillisiä järkyttäviä tilanteita ihmisen elämässä ovat hänen itsenäisyyttään uhkaavat seikat.
Jokin ulkoinen vaara, sairaus, tapaturma, invaliditeetti tai muu syy voi uhata ihmisen
riippumattomuutta ja itsenäisyyttä, jos järkytyksen jälkeen ei ole toipunut, voi sairaus kestää
jopa elämän loppuun saakka.
Traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen on TPSH:n keskeinen oire (Gersons ja
Carlier 1992, Musalek ym. 1992, Hammond ym.1993), joka selvimmin erottaa tämän häiriön
muista psyykkisistä häiriöistä.
(Rubonis ja Bickman 1991), todettiin onnettomuuden jälkeisen psyykkisen
kokonaissairastavuuden lisääntyneen keskimäärin 17 prosentti yksiköllä runsaan vuoden
aikana verrattuna vastaavan yhteisön aiempaan sairastavuuteen tai vertailukelpoisen muun
yhteisön sairastavuuslukuihin. Taulukossa mainitut stressireaktiot ovat yleensä lyhytkestoisia;
esimerkiksi äkillinen stressireaktio voi kestää vain muutamia päiviä. Subakuutti stressireaktio
– 41 –
26. syyskuuta 2008
ei sisälly tautiluokitukseen mutta on käytännössä - mm. sotilaspsykiatriassa - hyvin tunnettu
erityinen häiriö, joka täyttää ajallisesti äkillisen stressireaktion ja traumaperäisen stressihäiriön
välliin jäävän aukon (P 1993).
Käytännössä näillä kuitenkin tarkoitetaan pitempikestoisia muita tai tarkemmin
määrittelemättömiä reaktioita vakavaan stressiin, jolloin häiriön muotona tulevat kyseeseen
muutkin omilla tunnuksillaan koodattavat psyykkiset häiriöt.
Persoonallisuuden muutokset ovat aina pitkäkestoisia; edellytetty aikaraja on aina vähintään
kaksi vuotta.
Artikkelista Tieteen Kuvalehti 3/2000
Nykyään puhutaan paljon ns. stressisairauksista. Pitkään kestävä stressireaktio vahingoittaa
elimistöä kahdella tavalla: se altistaa sairauksille ja hidastaa toipumista. Ulkoisia
tunnusmerkkejä vakavampia oireita ovat lihasten surkastuminen, luukato, kohonnut
verenpaine ja erilaiset mielenterveysongelmat.
Lisämunuaiset erittävät steroidihormoneja, jotka vaikuttavat elimistön kykyyn käsitellä
hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja ja kivennäisaineita. Jos elimistön rakennusaineita ei saada
käyttöön normaaliin tapaan, keho alkaa väistämättä rapistua. Siksi pitkäaikainen stressi
heikentää salakavalasti elimistön toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Immuunijärjestelmän
hairiöt helpottavat taudinaiheuttajien pääsyä elimistöön.
Koska pitkittynyt stressi horjuttaa terveyttä sekä suoraan että välillisesti heikentämällä
immuunivastetta, sitä pidetään vakaville taudeille altistavana tekijänä mm. masennuksen,
verenpainetaudin, sydän- ja verisuonitautien, suolistosairauksien, syövän ja diabeteksen
synnyssä. Vikojen syntyä stressi edistää. Japanissa tehdyssä tutkimuksessa on saatu viitteitä
siitä, että yhteys on olemassa. Hiljattain Yhdysvalloissa julkistettujen tutkimustulosten mukaan
stressi kolminkertaistaa sepelvaltimopotilaiden riskin kuolla sairauteensa.
Voimakkaan stressireaktion aiheuttaneen puhetilanteen aikana tutkijat tekivät havaintoja
koehenkilöiden fyysisistä reaktioista. Kaikkien verenpaine kohosi huomattavasti, osalla ilmeni
sydämen rytmihäiriöitä. Seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että useimmat sillä välin
sydäninfarktiin kuolleista henkiloista olivat kärsineet esiintymisen aikana stressireaktion
aiheuttamista sydämen rytmihäiriöistä.
Tutkimusten perusteella on pidetty mahdollisena, että stressi altistaa diabetekselle.
Yhdysvalloissa on todettu, että jatkuvasti normaalia suurempi kortisolimäärä vaikuttaa haiman
insuliinieritykseen.
Päinvastoin kuin lyhytkestoinen stressireaktio pitkäaikainen stressi vaikuttaa kielteisesti
ihmisen henkisiin kykyihin. Kun elimistö kärsii jatkuvasta stressistä, keskittymis- ja
oppimiskyky sekä muisti heikkenevät. Tutkimus- kohteena on ollut erityisesti hippokampus eli
aivoturso, jolla on keskeinen asema oppimisessa ja muistamisessa.
On havaittu, että normaalia suurempi stressihormonipitoisuus vaikuttaa kielteisesti
hippokampuksen hermosolujen toimintaan etenkin pitkällä aikavälillä. On todettu monenlaisia
aivotoiminnan häiriöitä. Muun muassa välittäjäaineiksi kutsuttujen, hermosolujen väliseen
viestintään vaikuttavien aineiden määrä vähenee. Kun stressi jatkuu kuukausia,
hippokampuksesta alkaa tuhoutua hermosoluja. Havaintojen perusteella stressi on aivojen
toimintakyvylle lähes yhtä suuri uhka kuin esimerkiksi aivo- verenvuoto tai aivoinfarkti.
Stressin takia kohonneiden klukokortikoidipitoisuuksien on todettu uhkaavan myös ihmisillä
aivojen terveyttä. Tietoa stressin aiheuttamista aivomuutoksista on saatu tutkimalla henkilöitä,
jotka ovat altistuneet stressin eri muodoille ja joiden glukokortikoiditaso on ollut
poikkeuksellisen suuri. Nykykäsityksen mukaan stressin aivoja vahingoittava vaikutus
perustuu siihen, että elimistössä on liikaa kortisolia ja muita glukokortikoideja. Monet
tutkimukset tukevat tatä näkemystä. Ihmisen ominaisuudet, kuten persoonallisuustekijät,
altistavat jatkuvan stressin haittavaikutuksille.
- Herkistyminen kuitenkin madaltaa reaktiokynnystä, sanoo Rooseveltin yliopiston
stressintutkimusinstituutin johtaja Jonathan Smith. Kun elimistö suorastaan sylkee
stressikemikaaleja vereen, räjähdämme.
- Herkistyminen virittää aivot ylikierroksille, selittää
psykologi Michael Meaney McGillin yliopistosta. Aivot liioittelevat reaktiotaan, ja
stressihormonit tulvivat yli. Aivot käyttäytyvät kuin henki olisi vaakalaudalla.
- Monivuotiset tutkimuksemme ovat vakuuttaneet meidät siitä, että ihmiset todella tulevat
allergisiksi stressille ja että altistuminen muuttaa aivojen toimintaa. Herkistynyt elimistö erittää
– 42 –
26. syyskuuta 2008
kiihottavia hormoneja liikaa tai rauhoittavia liian vahan, vakuuttaa myös Seymour Levine
Delawaren yliopistosta.
Ryöppy uusia tutkimuksia paljastaa, miten lieväkin stressi voi aiheuttaa monenlaisia
muutoksia elimistössä. Tutkijat ovat muun muassa havainneet, että stressikemikaalit
kuormittavat immuunijärjestelmää. Tuoreessa italialaistutkimuksessa havaittiin, että
ensimmäistä kertaa laskuvarjolla hyppäävien sotilaiden hermosolujen kasvutekijän NGF:n
tuotanto kiihtyi. NGF pitää hermosoluja elossa, mutta joitakin elimistön puolustussoluja se
vahingoittaa. Sairastumisalttius lisääntyy. Näin stressi voi helpottaa flunssan iskemistä - tai
jopa lisätä syöpäriskiä.
Myös lisämunuaisten erittämän kortisolin ylituotanto vahingoittaa immuunipuolustusta ja
altistaa ainakin nuhakuumeelle, sanaa psykologian professori Sheldon Cohen Carnegie
Mellonin yliopistosta omaan tutkimukseensa viitaten. Mittaukset osoittivat, että
stressaantuneiden koehenkilöiden veressä oli tavallista enemmän kortikoliberiinia. Tämä
hormoni vapauttaa aivolisäkkeestä kortikotropiinia, joka puolestaan kiihdyttää kortisolin
valmistusta. - Tässä on todennäköisin fysiologinen selitys siihen, miksi stressaantuneet
ihmiset saavat flunssan tavallista helpommin, Cohen sanoo.
Jos hormonia on liikaa, tuloksena voi olla liikalihavuus, sydäntauti tai luiden haurastuminen.
Hiljattain ilmestyneen Discover - lehden mukaan ylimääräinen kortisoli tuhoaa aivosolujakin
heikentäen muistia.
Stressihormonit kietoutuvat myös reumaattiseen niveltu1ehdukseen. Kathleen Matt
kollegoineen Arizonan yliopistosta on tutkinut reumaattista nivelsärkyä sairastavia ihmisiä ja
havainnut, että itsensä rasittuneiksi ja kireiksi tuntevilla saattaa olla veressään prolaktiinia
jopa kaksi kertaa enemmän kuin henkilöillä, joita stressi ei kiusaa. Aivolisäkkeen erittämä
prolaktiini kertyy niveliin ja aiheuttaa turvotusta ja kipua. Nimenomaan prolaktiini on syypää
niveltulehduskipuihin, joten alun alkuaan säryt juontuvat "stressista." Myös kortikotropiini voi
vaikuttaa kiputuntemuksiin, saada ne jopa yltymään, koska se pystyy ehkäisemään elimistön
omien kivunlievittäjien, endorfiinien, tuotannon.
Adrenaliini, jota lisämunuaiset tuottavat stressitilanteessa, liitettiin ennen astmaan, nyt se
yhdistetään myös infarktiin ja halvauksiin. - Tämä hormoni saa verihiutaleet erittämään
runsaasti ATP:ta, solujen energianlähteenä toimivaa yhdistettä, joka voi suurina pitoisuuksina
johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen, koska se supistaa verisuonet nopeasti, sanaa
Cornellin lääketieteellisen keskuksen sydänspesialisti Thomas Pickering.
Verenpaineeseen vaikuttavat myös dopamiini ja noradrenaliini: nekin supistavat suonia.
Joissakin tapauksissa traumaattinen stressireaktio sairastuttaa ihmisen vasta
vuosikymmenien kuluttua. Tämän stressin salakavaluuden havaitsi Yalen lääketieteellisen
korkeakoulun apulaisprofessori Lawrence Brass tutkiessaan toisen maailmansodan
veteraaneja. Ilmeni, että sotavankeina olleilla miehillä esiintyi kahdeksan kertaa enemmän
halvauksia kuin niillä, joita ei ollut vangittu.
Havainto hämmensi Brassin aluksi - onhan sydänkohtauksen ja halvauksen aiheuttavia
hormoneja veressä runsaasti vain muutama tunti stressaavan tapahtuman jälkeen. Vähitellen
hän alkoi aavistella, että stressiperäinen sairaus voi iskeä pitkienkin aikojen kuluttua.
- Sotavankeus oli miehille niin raju kokemus, että trauman välittömät vaikutukset jäivät
pysyviksi: Vankien neurohormonaalinen järjestelmä meni sekaisin. Se ei enää kyennyt
erottamaan todellista stressiä vähäisemmästä rasituksesta vaan alkoi erittää toisia hormoneja
liikaa ja toisia liian vahan pienimmästäkin ärsytyksestä.
- Kun tällainen hormonaalinen epäsuhta jatkuu vuosia tai vuosikymmeniä, sydän rasittuu ja
veri kiertää huonosti, ja seurauksena voi olla halvaus. Ankara stressikokemus lisää
halvausriskiä jopa enemmän kuin korkea verenpaine.
Ensimmäiset konkreettiset todisteet siitä, että stressi todella voi fyysisesti muuttaa ihmistä,
saatiin viime vuonna, kun Kalifornian ja Yalen yliopistojen tutkimus uhreista valmistui.
Jos herkistyminen alkaa rajusta traumasta ja jos se johtaa kemiallisiin ja anatomisiin
muutoksiin hermostossa, voisi olettaa että tuhovoimasta saataisiin todisteita helposti. Tutkijat
testaavat biokemiallisia vaikutuksia koe-eläimillä. Massachusettsin yliopistossa tehty tutkimus
osoittaa, että esimerkiksi rotta herkistyy stressille.
Kuka meistä herkistyy? Tiedämme, että herkistymistä tapahtuu, mutta emme tiedä, miten
ankara stressin pitää olla tai millaisissa tilanteissa stressi vaikuttaa näin voimakkaasti. Emme
todellakaan tiedä, Levine tunnustaa. Se on monimutkaisempi tapahtumasarja kuin
stressihormonien määrän muutos. Yksilöissä on eroja.
– 43 –
26. syyskuuta 2008
Kun stressiä on ryhdytty tarkastelemaan biokemiallisena tapahtumasarjana, on alettu
ymmärtää, että tarpeeksi voimakas henkinen rasitus voi muuttaa koko
stressinkäsittelyjärjestelmän.
Tarkka selvittäminen edellyttää monen tieteenalan, kuten genetiikan, psykologian ja
lääketieteen, yhteen nivomista. Samoin se vaatii, uuden teorian kehon ja mielen
vuorovaikutuksesta. Raja biologian ja psykologian valista pyyhkiytyy sitä mukaa kuin tutkijat
kartoittavat neurohormonien reittejä elimistössä. Jonathan Smith visioi jo päivää, "jolloin
kehitetään lääkkeitä, jotka voivat virittää elimistön koko neurokemiallisen järjestelmän
uudelleen". Hän arvioi, että kestää vuosia, ennen kuin täysin ymmärretään, miten traumat ja
muu henkinen rasitus muuttavat neurokemiallisia prosessejamme. Mika itse asiassa on se
mekanismi, jonka avulla psyykkinen stressi muokkaa aivojen viestintäjärjestelmää?
- Kaikkia tällaisia katastrofikokemuksia seuraavat reaktiot muistuttavat toisiaan, ja ne
ilmenevat lähes poikkeuksetta jokaisella vaikean onnettomuuden uhrilla. Lääketieteessä tila
tunnetaan nimellä posttraumaattinen stressireaktio. Sen oireista yleisimpiä ovat unihäiriöt,
päänsärky, huimaus, vatsakivut, pelkotilat, keskittymisvaikeudet. Reaktion
erityistuntomerkkejä ovat myös toistuvat mielikuvat alkuperäisestä kauhukokemuksesta. Ne
voivat laueta lievistäkin aistiärsykkeistä.
Elimistössä vallitsee jatkuva sotatila. Elimistö kuluu, kun se vastaa päivittäisiin paineisiin
kemikaaleilla, jotka on alusta alkaen tarkoitettu hätätilanteisiin. Loputon kemikaalipommitus
nakertaa immuunijärjestelmää ja raivaa tien tulehduksille ja sairauksille. Stressihormonit
syövyttävät ruoansulatuskanavaa ja keuhkoja edistäen vatsahaavaa ja astmaa. Ne voivat
myös heikentää sydäntä.
Nyt näyttää todennäköisemmältä, että kemikaalit, joita traumaattinen stressireaktio
vapauttaa, jäytävät elimistöä kohtalokkaasti, saavat sen hitaasti tappamaan itseään.
Krooninen stressi on kuin hidas myrkky, Jean King kiteyttää.134’’
Tässä kertomuksessa kertoo yrittäjä, joka yrittää saada oikeutta omalle anopilleen ja
lastensa isoäidille. Kyseinen henkilö on kuollut varsin kyseenalaisten asioitten vallitessa.
Tässä kertomuksessa on vielä sellainen erityispiirre, että pankki ei suostu antamaan mitään
asiakirjoja tai niiden kopioita liittyen tähän asiaan. Yrittäjä otti yhtiönsä lukuun vuonna 1987
lainan 180.000 markkaa. Hänen anoppinsa takasi kyseisen luoton omalla nimellään. Yrittäjä
hoiti luottoaan aina kevääseen 1997 asti. Hän sairastui ja joutui lopettamaan yrityksensä.
Luotosta oli jäljellä 30.000 markkaa. Pankki ei irtisanonut kirjallisesti luottoa eikä hakenut sille
oikeuden päätöstä miltään osin, ei päävelallista tai takaajaa kohtaan. Pankin henkilöt aloittivat
suoraan puhelimitse painostaa kyseistä vanhempaa rouvaa eli takaajaa. Pankin painostus
lähinnä koski sitä, että yrittäjän anopin (takaajan) tulee pantata asuntonsa osakkeet kyseisen
lainan vakuudeksi. Miksi pankki näin vaati, vaikka heillä oli jo kyseisen henkilön nimitakaus?
Miksi pankki ei kirjallisesti ryhtynyt toimenpiteisiin luoton eräännyttämiseksi tai hakemaan
päätöstä tuomioistuimesta? Pankin toimihenkilöt jatkoivat painostustaan vuodesta 1997 aina
vuoden 1998 kesään. Tuolloin kuvaan astui mukaan ulosottomies, jolla ei siis ollut oikeuden
päätöstä hallussaan. Hän soitti yrittäjälle ja uhkaili häntä asunnon ulosmittaamisella.
Samainen ulosottomies meni myös takaajan eli vanhemman rouvan kotiin sopimatta aikaa
etukäteen. Hänellä oli mukanaan toinen mieshenkilö. Rouvan pojanpoika kertoo seuraavaa
käymänsä puhelinkeskustelun pohjalta: ’’mummoni oli kokenut heidän käytöksensä
uhkaavaksi, oli ollut peloissaan ja miettinyt miten saisi miehet ulos asunnostaan.
Ulosottomiehet olivat alkaneet omin luvin tutkimaan tauluja ja huonekaluja. He olivat myös
kyselleet osakekirjaa, mutta mummoni oli sanonut ettei se ole hänen hallussaan’’. Pankissa
töissä ollut toimihenkilö oli antanut rouvalle ohjeet, ettei hänen tule antaa osakkeita pankille,
koska takaussitoumus ei sitä edellytä. Vanhempi rouva alkoi väsyä painostuksen alla.
Painostus pankin ja ulosoton taholta kiihtyi erityisen rankaksi miniänsä lähdettyä matkalle
kahdeksi viikoksi. Rouva taipui pankin tahtoon ja panttausasiakirjat allekirjoitettiin ja
todistettiin rouvan asunnossa syksyllä 1998. Kopiota ei hänelle annettu eikä jälkikäteen
toimitettu. Vanhempi rouva masentui tapahtumien jälkeen ja oli hoidettava kuolemaansa asti.
Hänelle oli suunniteltu hoito psykiatrisen sairaalan vanhusten osastolta vakavan
134
Suomen vakuutuslääkärit organisaatio ja uhrit s. 139 - 151
– 44 –
26. syyskuuta 2008
masennuksen takia. Mummo kuoli omaisten läsnä ollessa. Lääkärin todetessa kuoleman, hän
oli todennut ääneen hoitajan ja omaisten kuullen, ’’miten loppu tuli näin pian’’. Varsin
perusteltua on kysyä kuoliko kyseinen henkilö henkisen painostuksen takia? Oliko kyseiset
pankin ja ulosottomiesten toimenpiteet laittomia? Mielsivätkö tai olisiko heidän pitänyt mieltää,
että vanhempi rouva masentuu ja kuolee mikäli häneen kohdistetaan voimakkaita henkisiä ,
jopa mitä todennäköisimmin laittomia toimenpiteitä? Onko kyseessä kuolemantuottamus tai
jopa tappo?
Olen keskustellut erään yrittäjän kanssa. Hänen dokumentoimansa asia, koskee sitä, että
hänet on haettu vastikään henkilökohtaiseen konkurssiin. Hän on tehnyt aiemmin
ulosottoselvityksiä vaadituilla tavoin. Pankki kuitenkin haki hänet henkilökohtaiseen
konkurssiin mitä todennäköisimmin tieten, ettei hänellä ole varoja hallussaan. Toteutuuko
tässäkin tapauksessa henkinen kidutus näennäisesti laillisella perusteella? Onko pankin
tarkoitus kiduttaa tai kiristää mainitulla toimenpiteellä, jotta joku muu henkilö suorittaisi hänen
puolestaan velkoja pankille? Henkilö on erittäin masentunut ja henkisesti ahdistunut.
Kyseessä on tavallinen perhe, jossa molemmat puolisot käyvät työssä. Herran työnantaja
haettiin konkurssiin pankin taholta. Hän menetti työnsä ja tulonsa. Herra oli paremmin
ansaitseva puoliso perheessä. Heillä oli velkojensa katteena talo, vapaa-ajanasunto ja lapissa
talvimökki. Yhteensä näitten omaisuusarvo oli 1989 noin 2.300.000 markkaa. Lainoja heillä oli
tuolloin noin 500.000 markkaa. Tällä hetkellä he ovat pankille velkaa noin 1.500.000 markkaa.
Rouva oli töissä pankissa. Toisen puolison menetettyä tulonsa kävi rouva kertomassa
työnantajalleen miehensä tilanteesta sekä tämän sairastumisesta vakavasti. Epäselväksi ei
lienee jäänyt työnantajalle miehen työkyvyn romahtaminen. Rouva tarjoutui myymään
nopeasti heidän talonsa, jotta raha-asiat saataisiin kuntoon. Hänen työnantajansa eli
pankinjohtaja vastasi, että ole aivan rauhassa, ensi maanantaina hän kertoo mitä tehdään.
Maanantaita ei tullut koskaan vaan pallottelu jatkui seuraavat kolme vuotta. Rouvaa siirreltiin
pankinjohtajalta toiselle eikä asia ratkennut. Pankista myönnettiin taustat tieten aina uusi
luotto, jolla maksettiin aiemmat korot ja samalla korotettiin kaikkien luottojen korot
huippulukemiin. Myönnettiinkö luotot siitä tietoisena, ettei kyseinen perhe tosiasiallisesti
kykene koskaan maksamaan luottoja takaisin? Rouvan työtehtävät liittyivät pankkineuvojan
tehtäviin. Kyseisiä henkilöitä pankissa piti olla viisi hoitamassa asiakkaita, jotka kaadettiin
pankin toimesta. Kyseinen rouva jätettiin yksin hoitamaan yhä pahenevaa tilannetta ja
sopimaan paniikissa olevien asiakkaitten tapaamisia pankinjohtajien kanssa. Nämä kuitenkin
ani harvoin ilmestyivät paikalle. Työtehtävien määrä ja varsin ikävä luonne aiheuttivat omien
ongelmien mukana kyseiselle rouvalle täydellisen uupumisen ja erittäin vakavat henkiset
jäljet. Hän masentui ja sairastui henkisesti erittäin vakavasti ja oli hoidettavana pitkiä aikoja.
Omat raha-asiat olivat täysin paniikinomaisessa tilassa. kaikki kaatui päälle. Myydä kun ei
saanut aiemmin. Rouva aikoi hakeutua vuonna 1992 velkasaneeraukseen. Pankinjohtajat
ilmoittivat, että mikäli kyseinen henkilö hakeutuu pankin työntekijänä velkasaneeraukseen niin
siitä seuraa potkut. Onko tämä laillinen potkujen peruste? Tammikuussa 1994 kyseinen rouva
menetti sitten työpaikkansa. Hänen työsuhteensa purettiin yksipuolisesti. Miksi kyseinen
henkilö jätettiin yksin hoitamaan viiden ihmisen työkuormaa, kun tiedettiin kyseisen henkilön
taustat ja väsymys ja uupumukset? Oliko tarkoituskin ajaa hänet täysin loppuun ja järjestellä
sellaiseen tilanteeseen, josta taloudellisesti ei ole selviytymisen edellytyksiä?
Puhuttaessa henkisestä kidutuksesta tai epäinhimillisestä kohtelusta tulee kysyä
seuraava kysymys: Missä vaiheessa näennäisesti laillinen toimenpide velallista kohtaan,
kuten ulosottomiesten toimet, henkilökohtainen konkurssi, rikosilmoitusten tehtailu, lapsiin
kohdistuvat toimet, joilla pakotetaan velallista, kiristäminen jne. muuttuvat henkiseksi
pahoinpitelyksi? Tätä arvioitaessa on pidettävä mielessä ainakin seuraavat asiat: Julkinen
valta on syyllinen näitten yksilöitten tilanteeseen, julkinen valta on tunnustanut asian ainakin
osittain, velallista täytynee kuitenkin pitää rehellisenä ihmisenä vaikkakin hän on velallinen,
velallinen on jo useassa tapauksessa kärsinyt henkisistä sairauksista ja useissa tapauksissa
kyseiset asiat ovat aiheuttaneet nk. elimellisiä sairauksia, velallinen ei ole vain velkanumero
vaan hän on ihminen, velallisellakin pitäisi olla oikeusturva, joka ei tunnu kohtaavan ketään
heistä, jaksaako täysin tulevaisuutensa menettänyt yksilö taistella omien oikeuksiensa
– 45 –
26. syyskuuta 2008
puolesta. Näissä asiakirjoissa esiintyneissä tapauksissa on esimerkkejä, jotka ylittävät
kyseiset rajat. Miksi julkinen valta ei puutu asioihin?
Väestöliiton väestöntutkimuslaitos on vuonna 1998 laatinut loppuraportin (D 34 1998)
Helsingin yliopiston kansanterveyslaitoksen ja Kuopion yliopiston psykiatrianklinikan kanssa
tekemästään tutkimuksesta nimellä ’’Köyhiä ja Kipeitä’’. Kyseisestä tutkimuksesta
seuraavassa keskeiset asiat:
’’Itsemurha-ajatukset ja erityisesti itsemurhayritykset ovat psyykkisen epätoivon ilmaisu.
Tässä tutkimuksessa itsemurhan tekemistä ajatelleita oli ollut väestöön suhteutettuna eri
vuosina 90 000 – 125 000 ja sitä yrittäneitä 15 000 – 50 000. Keskimääräiset luvut olivat
korkeimmat vuonna 1995, 110 000 itsemurhan tekemistä ajatellutta (3,1 %) ja 28 000
itsemurhaa yrittänyttä (0,8 %). Vuoden 1997 lukujen perusteella itsemurhan tekemistä oli
ajatellut 90 000 ja yrittänyt 20 000 henkilöä.
Itsemurhan tekemistä ajattelivat selvästi useammin ihmiset, joilla oli oman arvionsa
mukaan huono terveydentila. Jos ihmiset pitivät itseään mielenterveydeltään melko sairaina,
ero muihin oli jo kymmenkertainen. Tästä ryhmästä jopa 30% oli ajatellut itsemurhan
tekemistä.
Työttömillä miehillä itsemurhan tekemisen ajattelu oli ollut noin kolme kertaa ja naisilla
noin kaksi kertaa yleisempää kuin muilla. Velanmaksuvaikeuksissa olleilla vastaava ero oli
muuhun väestöön verrattuna 2-4 kertainen. Tähän ryhmään kuuluneista jopa 10-20 % oli
ajatellut itsemurhan tekemistä. Osuus oli silti tuntuvasti vähemmän kuin Vantaan
velkaneuvonnan asiakkailla, joilla peräti 34 % oli ajatellut itsemurhan tekemistä vuonna 1994
(Nykänen ym. 1995). Näyttää siis oikeutetulta olettaa, että mitä suurempi ja pitkäkestoisempia
taloudelliset vaikeudet ovat, sitä useammin niihin liittyy myös itsemurha-ajatuksia’’135.
’’Olemme tehneet aineistosta joitakin syventäviä analyyseja ja selvittäneet muun muassa
itsemurha-ajatuksia tai –yrityksiä (Hintikka ym.1998a). Taloudellisen taantuman aikana
itsemurhayritykset olivat selvästi yleisempiä kuin mitä aiemmin on oletettu. Tekemämme
selvitys on Suomessa ensimmäinen, jossa itsemurhayrityksiä ei ole arvioitu
terveyspalveluiden käytön perusteella. Tämä menetelmällinen ero on ilmeisesti suurin syy
korkeisiin itsemurhayritysprevalensseihin.
Tärkeä löydös oli myös se, että velanmaksuvaikeuksista kärsivät olivat muita useammin
riskissä itsetuhoisuuden suhteen (ajatukset ja yritykset)(Hintikka ym. 1998b). Yhteys oli
muista tekijöistä riippumaton ja osoittaa edelleen, että taloudelliset vaikeudet ovat vakava
mielenterveyden uhka’’136.
’’Terveydentilan kielteiset muutokset taas merkitsevät huomattavaa poikkeamaa väestön
pidemmän aikavälin terveyskehityksestä. Laman jälkeen terveydentilan pitäisi jälleen
parantua ennakoidulla tavalla. Joidenkin sairauksien osalta tästä kehityksestä voidaan poiketa
siksi, että osa laman terveydellisistä vaikutuksista tulee esille vasta muutaman vuoden
kestävän siirtymäajan jälkeen. Sairastuminen on näissä tapauksissa vaiheittain etenevä
prosessi’’137.
’’Lamalla on paitsi välittömiä ja lyhytaikaisia vaikutuksia myös välillisiä ja pitkäaikaisia
vaikutuksia. Näistä tärkein tämän raportin kannalta on laman mahdollinen vaikutus
seuraavaan sukupolveen, joka on viettänyt lapsuuttaan laman olosuhteissa. Tämä sukupolvi
voi joutua maksamaan laman jälkilaskua138.Perheiden ajautuminen talousvaikeuksiin selittää
tuoreiden tutkimustulosten mukaan peräti puolet lapsilla lama-aikana ilmenneistä
mielenterveysongelmista. Laman ja perheolojen vaikutusta tutkinut lastenpsykiatri Tytti
Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 71
Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 116 - 117
137 Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 118
138 Köyhiä ja Kipeitä, Väestöntutkimuslaitos Väestöliitto, s. 127
135
136
– 46 –
26. syyskuuta 2008
Solantie Stakesista huomauttaa, että tulos on poikkeuksellinen. Yleensä yhden tekijän
kontolle voidaan panna korkeintaan parikymmentä prosenttia jostakin tutkittavasta
ilmiöstä’’139.
Itsemurhan tehneitä lama-aikana aina vuoteen 1997 asti laskettuna on noin 13 800
henkilöä140.
’’Viime vuonna, kesän korvilla, Sonera puolestaan osti kaksi ruotsalaista tietoturva-alan
yritystä iD2:n ja Across Wirelessin. Sonera maksoi yhtiöistä miljardeja markkoja. Osa
porukkaa sokeutui, Vatanen luonnehtii. Noiden ruotsalaisyritysten vetäjät, Björn Gustavsson
ja Anders Ingeström olivat molemmat saaneet kaupoistaan satoja miljoonia. Syntyi ajatus
ostaa yhtiöt halvalla pois ja myydä eteenpäin. Valtiolla kun ei ollut asian osalta kontrollia.
Vatanen kieltäytyi ryhtymästä tähän hänen mielestään eettisesti arveluttavaan hankkeeseen
syyskuussa 2000. Lokakuussa Soneran johto sanoi hänet irti Smarttrustin toimitusjohtajan
asemesta. Hänen seuraajakseen tuli Björn Gustavsson, joka teki itsemurhan
tammikuussa’’141. Kuinka on mahdollista, että henkilö, joka juuri on saanut satoja miljoonia
rahaa ja oli pienen lapsen isä suistaa itsensä hengiltä odottamatta? Kiristettiinkö häntä jollain?
Liittyikö aiempiin kauppoihin jotain, jolla häntä saatettiin kiristää? Miksi tätäkään kuoleman
tapausta ei tutkita? Liittyykö tapahtumiin jotain sellaista, joka olisi oikeudellisesti
arvosteltavissa esimerkiksi Yhdysvalloissa pörssilainsäädännön kannalta (NYSE ja Nasdaq)?
5.8 Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto, PL
22 §, EIS 17 artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 30 artikla, KP-sopimus 5 artikla, TSSsopimus 5 artikla
Julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia siitä, että perus- ja ihmisoikeudet turvataan
kansalaisille. Ihmisoikeuksien toteutumisen seuranta on velvoitettu perustuslaissa
toteutettavaksi Eduskunnan Oikeusasiamiehen ja Oikeuskanslerin toimesta. Kuinka on siis
perusteltavissa se, että kirkkohallituksen kokoama projekti ’’Katakombista elämään’’ on
läpikäytyään joitakin satoja tapauksia kyennyt identifioimaan runsaasti laittomuuksia ja
ihmisoikeuksien loukkauksia. Kyseiset virastot ovat vastanneet tuhansiin kanteluihin. Näistä ei
ole kyetty löytämään laittomuuksia tai ihmisoikeuksien loukkauksia, vaikka heillä on
käytettävissään tarpeen niin vaatiessa rahaa, poliisi tutkimaan asioita, pääsy kaikkiin salaisiin
asiakirjoihin yms. resurssit. Pennitön kansalaisjärjestö kykenee tähän. Miten tämä on
mahdollista? Ovatko kyseiset valvovat viranomaiset jo nyt syyllistyneet johonkin, kuten
virkavelvoitteensa laiminlyömiseen, rikosten suosimiseen tms. teonkuvauksiin?
’’Valtioneuvosto
(hallitus)
antoi
pankkituesta
ja
rahoitusjärjestelmän
tervehdyttämistoimista eduskunnalle tiedonannon joulukuussa 1993 ja toukokuussa 1996.
Ensimmäisestä tiedonannosta löytyi myös ’’virallinen selitys’’ pankkikriisin syistä. Yleisten
kansantaloudellisten syiden lisäksi tiedonanto mainitsee myös lainsäädännön ja valvonnan
puutteita: valvontaviranomaisten resurssit olivat liian pienet, tilinpäätöskäytäntö liian salliva,
tilintarkastajien valvonta oli riittämätöntä eikä lainsäädäntö mahdollistanut pankkien
osakkuusyhtiöiden valvontaa. Siten valtiovalta myönsi omat virheensä pankkikriisin
taustasta142’’. Kyseisestä kohdasta puuttui valtion syyllisyys myös laman aiheuttajana
talouspolitiikassa. Valtion on siis myöntänyt oman syyllisyytensä osittain, mutta
seuraavassa ihmetyttää velkaisten ihmisten kohtelu. Valtio ei vain laiminlyö
velvoitettaan turvata ihmisoikeuksien toteutumista vaan aktiivisesti ryhtyy toimiin,
joilla toteutetaan oikeuksien väärinkäytökset! On pakko kysyä halutaanko kaikki
velkaiset hengiltä?
Valtioneuvoston ja julkisen vallan osuutta aiheuttamiensa vahinkojen korjaamisessa
voidaan kyseenalaistaa. Seuraavassa (liite 2) esimerkki lainvalmistelusta, jonka tarkoituksena
Hämeen Sanomat, Talousahdinko selittää puolet lamalasten mielenterveyspulmista
Stakes, tilastot miesten ja naisten itsemurhista
141 bisnes.fi marraskuu 2001 s.38
142 Suuri lama, Jaakko Kiander & Pentti Vartia s. 142
139
140
– 47 –
26. syyskuuta 2008
lienee tuhota loputkin velallisista (vrt. tapaukset kohdassa 5.1)(vrt. myös pääasiakirjan
kohdassa 7 sivulla 29 mitä eduskunnan oikeusasiamies on kyseisestä laista lausunut).
Kyseessä on uusi ulosottolaki.
Tulevissa oikeusprosesseissa tulee ottaa kantaa salattujen asiakirjojen ja
lainsäädäntötyön osalta, missä määrin kyseiset asiakokonaisuudet on toteutettu laillisena
toimintana tai niitä olisi arvosteltava rikosoikeudelliselta kannalta, rikosten peittelynä,
törkeitten rikosten tosiasiallisena toteuttamismuotona jne.
Kunnioittavasti
Jukka Davidsson
Ekonomi
V IR RA NN IE ME NT IE 13 • PUUT IKK AL A • 14 96 0
PUH EL IN: 0 40 - 5 10 00 82 • F A K S I: 03 - 53 655 08

Similar documents