docNumero 1/09... ja eka ylipäänsä
download 
Report Transcription
Numero 1/09... ja eka ylipäänsä
3 3 10 Numero 1/09... ja eka ylipäänsä Sisältö - 3 3 10 numero 1/09 Sivu 3.......... Alkuhöpinät Sivu 4.......... OMG WTF FCDA Sivu 6.......... Vapepa goes tech Sivu 7.......... Tech 2 - tunnustuksia Sivu 12......... Kaasupoolia, komisario Palmu Sivu 13......... Fjongaa Floridassa Sivu 17......... In bed with J. Piispanen Sivu 18......... Allasharjoituksia Sivu 19......... The boys are back in town Sivu 20......... ATS 05/2009 © mikko vikkula vikkula haparoi, eli pääkirjoitus terve lukija! tekniikkasukeltajille suunnattu kotimainen julkaisu on loistanut poissaolollaan suomessa sen verran kauan että asialle oli pakko tehdä jotain, varsinkin koska me mun nähdäkseni eletään sukelluksessa murrosaikaa. tekniikkasukellus ei koskaan aiemmin oo ollu näin vahvassa nosteessa. tää on tietty loistava juttu, sillä tekniikkasukellukseen pohjaavat taidot ja asenteet mahdollistaa hyvän ja turvallisen sukeltamisen olosuhteista riippumatta. omien havaintojen perusteella ajattelin hiukan avata keskustelua tekniikkasukeltajaks kehittymisestä. koska mä itse sukellan paljon ojamolla (kiitos muuten jollekulle hienosta ‘vuoden avaimenhaltija’-kuvasta) ja oon myös mukana arvioimassa sukeltajien taitoja ojiksen luokitusjärjestelmän puitteissa, mulla on jonkinlainen pohja väittää että aikaperspektiivi kehittymisessä ja oppimisessa on selkeesti lyhyempi kuin ennen. vai miltä kuullostaa kun joku väittää viidentoista 28tasolla tehdyn dyykin jälkeen ettei sukeltamisen enää oo nautittavaa siellä kun kyseinen taso on nyt nähty? onks tästä lajista tullu yhtäkkiä kilpailua siitä kuka on nopeimmin harrastuksen aloittamisen jälkeen hell's gatella tai 88:ssa? mitä tapahtu oppimiselle? tai jopa ihan huvin vuoks sukeltamiselle? meidän lajin harrastajilla on kolme tukijalkaa jolla seistä: koulutus, kamat ja kokemus. edellämainituista kahden ensimmäisen hankkiminen on helpompaa kun aiemmin. koulutusta saa omalla kielellä ja varusteiden hankkimisen mahdollisena hidasteena on raha, ei saatavuus. kaks kolmesta ei tosin riitä kun aikaa kokemuksen kartuttamiseen ei tunnu löytyvän. eteneminen lajissa aiemmin tapahtu vuosien mittaan mutta nyt tuntuu siltä että sama edistyminen pitäis saada aikaan kuukausissa. vaikka kamat olis kunnossa ja koulutus hankittu niin tosiasia on se että lähes kaikki sukeltamisen skillit on sellasia joiden oppiminen perustuu toistoihin. pelisilmä, joka tulee kokemuksen kanssa kaupan päälle, muodostuu siitä että asioita tehdään toistuvasti eri olosuhteissa ja siihen ei esim. puoli vuotta oikein riitä. viimesten kuukausien aikana on valitettavasti nähty esimerkkejä arvostelukyvyn pettämisestä pönttöhoitoa edellyttänein seurauksin. mainitut tapaukset on mun käsittääkseni onneks saatu hoidolla kondikseen, mut trendi sellaisenaan ei vaikuta kovin lupaavalta. amerikansanonta take the time to smell the roses on varsin hyvä neuvo, samoin hill street bluesista tuttu let’s be careful out there. olin alunperin ajatellu että 3 3 10:ssä ei saarnattais kauheesti, mut sepä ei yllämainitun perusteella tainnu ihan toteutua. joka tapauksessa tän lehden tarkoitus on toimia turvallisen, fiksun ja hauskan tekniikkasukelluksen puolestapuhujana, joten 3 3 10:n ekassa numerossa on juttua niin kouluttajista, kursseista, reissuista ja tietty myös FCDA:sta. lue lehti läpi ja anna palautetta osoitteeseen [email protected]. me ei pelkästään odoteta kieli pitkällä palautetta vaan pistetään sen lisäks parhaan lukijapalautteen lähettäjälle SukellusLuolan terässpooli! - vikkula 3 4 FCDA esittäytyy Finnish Cave Diving Association eli FCDA on vihdoin perustettu ja rekisteröity virallisesti. FCDA:n hallitus koostuu vuonna 2009 kolmesta hepusta nimiltään Mikko Aho, Teppo Lallukka ja Mikko Vikkula. FCDA:n tavoitteena ja tarkoituksena on tukea ja edistää turvallista suomalaista tekniikka‐ sukelluskulttuuria, ja sen suurimpana työsarkana ensialkuun on Techü 2010‐seminaarin järjestäminen. Ajankohta seminaarille on lyöty lukkoon ja se on tammikuussa 2010. Seminaari tulee myös viemään suurimman osan yhdistyksen resursseista tänä vuonna. Lisätietoja seminaarista löydät FCDA:n sivuilta. FCDA:han voi myös liittyä jäseneksi. Jäsenetuihin kuuluvat mm. alennukset seminaariin osallistumisesta sekä sukellustuotteista tietyistä liikkeistä. Lisää jäsenetuja neuvotellaan tämän vuoden aikana. Jokainen jäsen saa myös liittyessään mm. t‐paidan. Lisätietoja jäsenyydestä saa FCDA:n sivuilta tai meilaamalla osoitteeseen [email protected]. linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki NEVER MIND THE BOLLOCKS HERE’S THE 0 1 0 2 h c ü e T paikka: aika: lisätiedot: lohja lauantai 16.1.2010 myöhemmin 6 + tekniikkasukeltajat = to/a! Erikoissukellusryhmä harjoi3eli ensimmäistä kertaa pelastus‐ ja etsintätehtäviä yhdessä viranomaisten kanssa Ojamolla huh@kuun viimeisenä lauantaina. Harjoituksen aiheena oli @lanne, jossa kaksi sukeltajaa ovat eksyneet toisistaan ja kadonneet vaikeissa olosuhteissa. Harjoituksen pääpaino oli yhteistoiminnassa eri viranomaisten kanssa. Paikalla oli pelastuslaitoksen ja poliisin lisäksi edustajia rajavar@ostosta, muusta Vapepasta sekä Innofocukselta. Harjoituksesta teh@in myös ju3u Ylen Uudenmaan paikallisuu@siin sekä pari leh@ar@kkelia Länsi‐Uusimaahan ja Västra Nylandiin. linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki teks@: mikko vikkula Marraskuussa Montolassa tapahtuneen luolasukellusonne3omuuden jälkimainingeissa peruste8in Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) alaisuuteen erikoissukellusryhmä. Ryhmän tarkoitus on avustaa viranomaisia vedenalaisissa etsintä‐ ja pelastustehtävissä vaa@vissa olosuhteissa. Erikoissukellusryhmässä on noin kymmenen jäsentä, joista osa oli mukana marraskuisen onne3omuuden etsinnöissä. Ryhmä kykenee myös tarvi3aessa ak@voimaan useiden kymmenien tekniikkasukeltajien ryhmän. Harjoitus sujui hyvin ja arvokkainta an@a erikoissukellusryhmälle olivat sekä pelastuslaitoksen e3ä rajavar@oston edustajien kanssa käyty keskustelu sekä harjoituksen aikana e3ä sen jälkeisessä purku@laisuudessa. Harjoituksessa itse mukana olleena uskon e3ä kyseisiä oppimismahdollisuuksia olisi ollut vaikea, ellei lähes mahdoton, tuo3aa teoree8sella pohdinnalla. Toisin sanoen harjoitus oli ehdo3omas@ paikallaan. Kiitän samalla kertaa paikalla olleita vapaaehtoisia sukeltajia, joita ilman harjoituksen onnistunut toteutus ei olisi onnistunut näin hyvin. linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki 7 GUE T2 - mittarilentoa tyhjän päällä Tänä vuonna tuli täyteen neljä vuo3a siitä kun kävin GUE:n Tech1‐kurssin Mario Arenan kanssa, Espanjassa. T1 oli tähän mennessä ollut itselläni se ehkä eniten silmiä avaava ju3u koko 15 vuo3a kestäneellä sukellusurallani. Vuosien saatossa olen toki käynyt useiden eri järjestöjen kursseja, mu3a mitkään niistä eivät ole kolahtaneet yhtä paljon kuin GUE:n tapa koulu3aa ja sukeltaa. Ennen T1‐kurssia olin luonnollises@ käynyt Fundamentalsin ja kun väliin olin saanut hyväksy3ävän suorituksen myös Cave1‐kurssilta, oli tullut aika hakea lisäkoulutusta. Tech2‐kurssia silmälläpitäen olin aloi3anut kolmen kainalokannun käytön kuopalla puolta vuo3a aikaisemmin. Oli tarve3a tai ei, kaikki kolme kannua olivat aina sukelluksilla mukana. Talven treenien jälkeen keväällä 2009 koin si3en olevani valmis itse koitokseen. Yrite3ynäni turhaan saada @imiä kasaan Suomesta, ei au3anut muuta kuin alkaa etsiä sellaisia ulkomailta. Osoi3autui yllä3ävän vaikeaksi löytää kurssi, jolle osallistua. T2‐kursseja järjestetään suhteellisen vähän ja vasta noin neljän kuukauden etsimisen jälkeen löytyi vihdoin kurssi, jolle mennä. Pitopaikkana Portugal ja koulu3ajana Training Director Gideon Liew. koulu3ajia, osallistuu ak@ivises@ eri exploraus‐ projekteihin ja sukeltaa suppor8a WKPP:ssa. Se on kuulemma ihan ok sukellusseura. Matka, Helsinki‐Peniche, Tiistai. Lennot menivät ihan ok. Ruumaan menevä kassi painoi vähän päälle 20 kg, eikä sen suhteen ollut niko3elua. Käsimatkatavara painoi puolta enemmän, mu3a se jäi komealta stuer8‐pojalta punnitsema3a. Hyvä alku reissulle. Meillä oli tärskyt Gideonin kanssa Lissabonin kentällä, josta meidät puolestaan noukkisi yksi kurssimme oppilaista, Domingos. Parin tunnin venailun jälkeen olimmekin kaikki kolme paikalla, ei kun Domingosin pakun kyy@in ja ajo noin 100km pohjoiseen paikkaan nimeltä Peniche. Saavuimme perille myöhään illalla ja kaikki ravintolat olivat jo kiinni, joten ei au3anut kun hakea purtavaa baarista. Paikalle saapui myös kurssimme kolmas jäsen, Domingosin vaimo Palmira. Pariskunnalla on sukelluskeskus Portossa nimeltä Expertdiver. Kumpikin heistä on trimix‐kor@te3uja ja kokemusta yli satasen dyykeistä. Tämän kuultuani huoleni surkeista kurssikamuista oli kertaheitolla pyyhi3y pois päiväjärjestyksestä. Gideon on sukeltanut vuodesta 1984 ja toimii tällä hetkellä täysipäiväisenä GUE‐koulu3ajana. Toimessaan hän kiertää ympäri maailmaa vetäen pääasiassa tekki‐ kursseja, papereiden mukaan aina Tech3:lle saakka. Käytännössähän T3‐kursseja ei ole oikeas@ järjeste3y ilmeises@ yhtään, mu3a kuuleman mukaan sellainen on nyt vihdoin ja viimein työn alla. Oppilaiden koulu3amisen lisäksi Gideon koulu3aa myös GUE‐ linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki 8 Ruoan jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä sukelluskeskuksella, jossa kurssi pide3äisiin. Näin talvikaudella Antonio Patan sukelluskeskuksella ei ollut muita asiakkaita kuin me. Hyvä näin, sillä koko keskus ribeineen, @loineen ja kompuroineen oli pelkästään meidän käytössä. Antonio olisi myös se henkilö, joka vie3äisi aikaansa kompuran vieressä. Tämä oli eri3äin hyvä uu@nen, sillä juuri logis@set haasteet ja lähinnä öisin tapahtunut kaasunmiksaus olivat juuri ne tekijät, jotka pol8vat meidät aikoinaan loppuun T1‐kurssilla. Päivä 1. Keskiviikko. Aamulla seiskalta ylös ja hotellin ruokalaan aamupalalle. Ensimmäisenä kurssipäivänä Gideonin mukaan luvassa tuh@ pake8 järjestöhöpinää ja sukellusteoriaa. Aiheena varusterikot, kaasuvaihtoproseduuri ja kannupyöritys. Gideon käy8 myös runsaas@ aikaa seli3ääkseen kuinka kurssin tarkoituksena oli koulu3aa meistä thinking divereita eli ”aja3elevia sukeltajia”. Sukeltajia, jotka pystyivät toimimaan dynaamises@ vaa@vissa olosuhteissa. Hän seli8 myös kuinka kurssilla on tarkoituksena luoda oppilaille mahdollisuus epäonnistua vedessä turvallises@. Harjoituksissa task loadingia noste3aisiin systemaa8ses@ siten, e3ä jokainen oppilas kävisi viikon aikana oppimisprosessin. Mikäli jonkun oppilaan taidot olivat korkeammat kuin toisen niin vaa@mustasoa tämän oppilaan kohdalta noste8in. Tällä pide8in huolta siitä, e3ä jokainen oppisi jotain uu3a. Gideon seli8 myös kuinka kurssilla tulisimme suori3amaan kahdenlaisia sukelluksia: Skenaario‐ ja kokemussukelluksia. Skenaariosukelluksilla simuloi@in erilaisia failuja, ja katso8in kuinka oppilaat reagoivat näihin. Kurssin läpäisy edelly3äisi e3ä kukin pystyisi viikon aikana osoi3amaan, e3ä osaa selviytyä kustakin hätä@lanteesta. Kokemussukellusten tehtävänä oli puolestaan antaa oppilaille mahdollisuus hankkia kokemusta sukelluksista 55–75 metrin syvyyksiin. Kaiken kaikkiaan GUE:n opetusfilosofia perustuu lukema3omiin toistoihin, näiden tal@oin@in videolle ja eri3äin tarkkoihin de‐briefingeihin. Videoinnin kau3a oppilaille osoitetaan hyvin konkree8ses@ missä juuri he seisovat taitojensa kanssa suhteessa kurssin vaa@mustasoon. Videoin@tekniikka oli @etys@ tu3u jo T1‐kurssilta ja yleises@ käytössä GUE:n kursseilla. Yksi T2‐kurssin keskeisimpiä teemoja on kyky toimia ns. tyhjän päällä. Jo Fundikselta saakka kaikilla GUE:n kursseilla painotetaan eri3äin tarkkaa nosteen hallintaa ja hyvää trimmiä. Nyt aikaisemmin opitut asiat punni3aisiin, sillä suurin osa kurssin hätä@lanteista ja kannupyörityksistä tehtäisiin välivedessä, tyhjän päällä. Myös nousut hylyiltä dekoineen tehtäisiin drihinä, täh@muodostelmassa, ilman nousuköysiä. Referensseinä toimisivat luonnollises@ mi3arit ja @imi. Ennen veteen menoa kävimme läpi myös kurssilla käyte3ävät varusteet. Mukaan jokaiselle sukellukselle tulisi pohjakaasu‐stage, viiskymppinen ni@kka ja happi. Gideon seli8 hyvin seikkaperäises@ kunkin pullon paikan järjestelmässä, sekä leashin käytön. GUE:n oppien mukaan leashia käytetään kun mukana on kolme kainalokannua tai enemmän. Homma toimii siten, e3ä sukelluksen alussa happi on leashin varassa, takana. Leashin levätessä mukavas@ takareiden päällä, happi on jalkojen välissä, poissa @eltä. Stagen poislai3o ja hapen rinnalle tuon@ on kontrolloitu liikesarja, jonka kaikki tekevät samalla tavalla, ja op@moitu siten, e3ä tehtävään tarvi3avien käsiliikkeiden määrä on minimoitu. Kyseisen toimenpiteen sujuvuus näy3elee isoa roolia T2‐kurssilla. Pullojen pyöritys tehtäisiin kurssilla luonnollises@ aina dekoissa, tyhjän päällä. Stanukaasuista kurssilla olisi käytössä Ean 32%, 50% ja happi, sekä mikseistä 18‐45 ja 15‐55. 9 Veteen men@in vihdoin kello 13.00. Kaasuna kaikissa kannuissa Ean32 ja syvyy3ä huimat 12m. Ensimmäisellä sukelluksella teemana olivat nousutoimenpiteet, eli kaasuvaihdot ja kannupyöritykset. Simppeliä eiks je? Eli stagella alas, pohjalla kukin vuorollaan lämmitykseksi pari kierrosta kannupyörityksiä ja si3en nousu, jossa toimenpiteitä metrin välein, eli: 7M: Kaasuvaihto bäkkäreille, 6M: Kaasuvaihto viiskymppiselle, 5M: Kannupyöräytykset: happi leashista eteen ja stage edestä leashiin, 4M: vaihto bäkkäreille, 3M: vaihto hapelle ja pintaan. Pinnassa nopea de‐briefing, kannut takaisin orkkispaikoille ja valmiina toistamaan suoritus. Tätä rumbaa jatke8in noin puolitoista tun@a, kunnes homma alkoi vihdoin sujua. tu3ua jo T1‐kurssilta. Veteen men@in vihdoin joskus lounaan jälkeen. Paikkana sama saatanan kivikko, jossa ol@in kärsi3y miljoona erilaista varusterikkoa ja kaasuloppu@lanne3a edellisenä päivänä. Ja yllätys, yllätys myös päivän teema oli täysin sama kuin edellisenä päivänä: Skenaariosukeltamista ja nousuharjoituksia. Nousun ak@ivinen treenaaminen, lukema3omien toistojen kau3a he@ kurssin alussa on tärkeää, sillä juuri nämä taidot tulisivat au3amaan meitä, kunhan päästäisiin tositoimiin tyhjän päälle. Vedessä ol@in kolmisen tun@a, jonka jälkeen keskukselle video de‐briefiin katsomaan ja kuuntelemaan jälleen kerran korvat punaisina päivän hölmöilyjä. Nousurumban jälkeen oli luvassa kaikkien rakastamaa skenaariosukeltamista, jonka tarkoituksena oli siis testata oppilaiden reak@ota erilaisissa hätä@lanteissa. Eli kuplia välisillasta, kuplia alen@mista, kaasunjakoa ja jatkuvaa maski3a oloa. Ju3u oli @etys@ tu3ua jo T1 ja C1‐kursseilta. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen homma alkaa toimia. Oltuamme kolme ja puoli tun@a vedessä, menimme takaisin sukelluskeskukselle ja katsomaan korvat punaisina päivän otoksia. Ei todellakaan mitään kaunista katseltavaa, mu3a hyväksy3ävä suoritus. Päivä 2. Torstai T2‐kurssi antaa valmiudet sukeltaa 55‐75m syvyyksiin ja toisen päivän teoriapake8 ka3oi suurimmalta osaltaan sukellussuunni3elun näihin syvyyksiin. Toisena kokonaisuutena kävimme läpi happiteoriaa, joka oli tosin Päivä 3. Perjantai Tuulee ihan perkelees@. Jo he@ aamusta saakka oli aivan päivän selvää, e3ei meillä olisi mitään asiaa merelle. Yhden dyykkipäivän missaaminen ei onneksi ollut maailman loppu sillä Gideon lupasi uhrata meidän ja seuraavan kurssin välisen vapaapäivänsä kurssillemme. What a guy! Kurssi siis venähtäisi kuuden päivän mi3aiseksi. Onneksi olin varannut yhden välipäivän ennen lentoa takaisin Suomeen ja näin sekin tultaisiin käy3ämään yhteisen edun nimissä eli sukeltamiseen. Tuulesta johtuen tänään keski3yisimme sekä teoriaan e3ä uin@tes@in. Päivän teorian aiheena oli dekompressio. T1‐kurssilta opi3u ra@on deco 1:1 saisi nyt jatkoa. Jatko‐osan nimi oli luonnollises@ ra@on 1:2. Malli antaa valmiudet suunnitella dekoja 55‐75M syvyyksiin käy3äen 10 stanukaasuja 18‐45 ja 15‐55. Ra@on deco 1:2 oli mielestäni kurssin teoriatarjonnasta ehdo3omas@ se kiinnostavin kohta. Kaikki muu oli aika pitkäl@ T1‐kurssin kertausta. hiertymä. Lempeetä. Just ennen veteen hei3äytymistä huomasin myös, e3ä longhosessa oli aika miehekkään kokoinen pullistuma. Ei olisi @e3y kuin ajan kysymys kun se poksahtaisi. Näy@n ongelman Gideonille, joka tuumasi, e3ä on se hyvä kun ollaan treena3u venojen sulkemista koko viikko. Saa3aa mennä tarpeeseen.. Päivä 4. Lauantai. Edellispäivän tuuli oli laantunut ja oli aika palata merelle. Tuulen laannu3ua nyt huolta aiheu8vat omako@talon korkuiset mainingit. Atlan@lla kun ollaan niin vesimassat tuppaavat liikkua vähän eri tavalla kuin esimerkiksi eräässä @etyssä avolouhoksessa. No ei muuta kuin kamat ribin kyy@in ja koh@ Berlengas‐saarta, jonka rannikon tuntumasta etsimme suojaa sukelluksille. Maininkien korkeus oli oikeas@ sellainen, e3ä ainakin itseäni hirvi8. Päivän sukelluskohde oli kivilas@ssa olleen rah@laivan hylky, syvyys noin 25m. Teema oli aivan sama kuin edeltävinä päivinä, eli skenaariosukeltamista ja nousuharjoituksia. Dippejä keri8in tekemään yhteensä kolme, teemalla: alas, parikymmentä minuu8a hylynkiertoa, jonka jälkeen seurasivat tutut varuste‐ ja kaasuongelmat. Syvyy3ä sukelluksilla oli tuplaten edellispäiviin verra3una ja näin nousun etapeissa tehtävät toimenpiteet jakaantuivat hieman realis@semmin, eikä tarvinnut metrin välein säätää. Päivä 5. Sunnuntai Ohjelmassa kaksi kokemussukellusta Dago I hylylle. Sijain@ viisi mailia rannikosta ja syvyy3ä noin 50m. Kun lähdimme aamulla, täyteen ahdatulla ribillä koh@ hylkyä huomasimme, e3ä mainingit olivat vain kasvaneet eilisestä. Sitä äkkiä kaivossukeltaja tuntee itsensä aika pieneksi näissä olosuhteissa. Pientä epävarmuu3a ennen dyykkiä aiheu8vat myös jatkuvat varusterikot, joita olin kärsinyt koko viikon. Puku, joka vuo@ jo Suomessa, vuo@ @etys@ edelleen, mu3a nyt oli ongelmia myös tyhjennysven8ilin kanssa. Kaasu ei tullut kunnolla pihalle. Aika jees. Tämän lisäksi yksi painemi3areista oli floddannut edellisen päivän hässäköissä, yhden Apeksin alentajan läpinäkyvä päätykumi oli pullahtanut ulos, argon alentaja vuo@ pukuun ja kaulaan oli alkanut muodostua manses@sta verestävä, koko kaulan kiertävä He@ veteen päästyämme oli ilmiselvää, e3ä dyykistä tulisi kurssin tähän mennessä vaa@vin. Virtaus oli kova ja maninkien liiku3elemat massiiviset vesimassa myllersivät vielä viidessä kympissä hylylläkin niin, e3ä olimme melko lailla matkustajia koko dyykin ajan. Näkyvyys oli alle metrin ja ainoa paikka, jossa oli turvassa vesimassojen liikkeeltä oli aivan hylyn ja hiekan rajassa. Noin 25 minuu@n sokkosukelluksen jälkeen olimme valmiit nousuun. Vielä katsaus ankkuriin ennen peukun nostoa varmistaaksemme, e3ä se läh@si helpos@ ir@, ja perkele se oli siirtynyt. Se oli nyt eri3äin vaikeassa paikassa ja se oli revi3ävä sieltä pois. Siinä sitä ol@in, lähes nollanäkkäreissä, viidessäkympissä repimässä ankkuria ja kello @ki8. Samassa tohinassa, vesimassojen liikkeestä johtua rysähdin kerran oikein kunnolla päin hylkyä, jonka pukuun tuli reikä, josta vesi nyt tulvi sisään. Aika vitun jees. Hetken aikaa ankkurin kanssa tapeltuamme oli homma onneksi selvä. Ei muuta kuin peukut pystyyn ja virran vietäväksi. Nyt pääs@in vihdoin T2‐kurssin suolaan, eli tyhjän päälle. Nyt mita3aisiin se kuinka hyvin @imi hallitsisi kaikki toimet ja ajoituksen vapaassa nousussa ja oikeissa dekoissa. 11 Homma meni loppujen lopuksi, miten sen nyt sanoisi, ei ihan niin hyvin kuin olisi toivo3u. Pikku sählinkiä vähän joka kohdassa ja @imillä mieli aika maassa. Tähänkö tämä nyt kaatuisi? On sitä nyt ennenkin tultu ylös viidestä kympistä, mu3a harvoin tollasella sähläyksellä. No palaisimme iltapäivällä samalle kohteelle ja saisimme vielä toisen kerran osoi3aa, e3ä olisimme kykeneväisiä seuraavana päivänä tehtävään kurssin vikaan dyykkiin. Ei muuta kuin takasin satamaan nuolemaan haavoja ja täy3ämään kannut. Päivän toka dyykki meni vähän paremmin, mu3a ei vieläkään ihan niin hyvin kuin Gideon odo8. Pitkän puhu3elun jälkeen saimme kuitenkin vaaleanvihreän valon kurssin vikalle dyykille, seitsemäänkymppiin. Päivä 6. Maanantai Kurssin viimeisenä päivänä teemana oli kokemussukellus ja kohteena Agious Nikolauksen hylky. Kyseinen rah@‐ aluksen hylky oli uponnut joskus edellisen vuosisadan alkupuolella ja sijaitsi lopullisessa lepopaikassaan noin kuuden merimailin päässä Penichestä suoraan ulos. Plänit teh@in 75metrin syvyyden mukaan. Tarkoitus oli tehdä noin 20 minsaa kohteella ja dekot siihen päälle drihinä, tyhjän päällä. Keli oli mitä mainioin ja kaikesta jännityksestä huolima3a @imiläisillä hyvä henki. Kohteelle saavu8in helpos@ GPS:n avustuksella ja kaikessa hiljaisuudessa tehdyn valmistelun pää3eeksi olimme valmiit kurssin vikalle dyykille. Laskeutuminen meni kuin oppikirjasta ja vähän kuuden kympin jälkeen syvyydestä alkoi paljastua valtava rah@aluksen perä. Se oli katkennut ir@ muusta laivasta ja nyt hieman paapuuriin kallellaan. Massiivinen potkuri oli puoliksi hiekkaan hautautunut ja kaikenlaista roinaa oli joka puolella. Tavaran määrästä huomasi he@, e3ä hylyllä oli sukelle3u harvoin. 20 minuu@n jälkeen oli tullut aika jä3ää hylky, peukut pystyyn ja virran vietäväksi. Virtauksesta ja rannikon kaukaisuudesta johtuen ammuimme poijun ylös vajaasta neljästä kympistä ja jatkoimme matkaa koh@ aurinkoa. Loppujen lopuksi happivaihtoon tullessa olimme noin viisi minuu8a aikataulusta myöhässä, ei paha. Kun hapet oli vaihde3u tuli Gideon kä3elemään jokaista oppilasta vuorollaan. Kaikki oli mennyt nappiin ja homma pake@ssa! Loppu hyvin kaikki hyvin. Täytyy sanoa, e3ä kurssi oli täy3änyt kaikki odotukset, eikä 3500 euron lasku tuntunut kaiken tämän jälkeen enää kovinkaan pahalta. Oppia oli tullut rutkas@ lisää, mu3a toisaalta myös olin myös huomannut omat heikkouteni. Yksi tämän harrastuksen hyvistä puolista on se, e3ä aina rii3ää opi3avaa. Teks%: Gue ‘Pekka’ Kumpula Kuvat: Gue ‘Pekka’ Kumpula ja Antonio Pata 12 SUOMEN KANSALLINEN SEOSKAASUSUKELTAJIEN KAASUPOOLI teks@ ja kuva: mikko vikkula Kansallinen Seoskaasusukeltajien Kaasupooli sai alkunsa vuonna 2006 hengityskaasumarkkinoilla tapahtuneiden muutosten myötä. Sitä ennen erikokoisilla sukellusyhteisöillä oli omat sopimukset kaasutoimittajien kanssa ja niiden hinnat ja ehdot olivat jokaisen omia salaisuuksia. Markkinajohtaja AGAn ostettua kilpailijansa Messerin sukeltajien markkinoilta katosivat sekä halvat sopimukset ja 300-bariset kaasusäiliöt. Tässä vaiheessa syntyi idea jossa ensin yhdistetään eri paikkakuntien seoskaasusukeltajien rivit ja sen jälkeen lähestytään kaasutoimittaja Woikoskea ns. yhtenä asiakkaana. Kaasupoolin toteutus onnistui, ja nyt Kaasupoolin yhteenlasketut kaasuhankinnat vastaavat suuren teollisuuslaitoksen volyymeja. Tämä näkyy myös hinnassa sillä Poolin alennukset listahinnoista ovat hyvin lähellä maksimia. Woikoski oli alusta lähiten innokkaasti mukana kaasuhankintakentän selkeyttämisessä ja kehityksessä mm. tuomalla takaisin 300 barin Helium- ja Argonsäiliöt. Woikoski toivoi myös alusta lähtien että jokaisella pooliin kuuluvalla asiakkaalla olisi oma asiakaskortti jolla poolin jäsenyys voitaisiin todentaa kaasujälleenmyyjien kanssa asioitaessa. Kaasupoolin ylläpitäjät saivat kuitenkin asiakaskorttiasian lykättyä eteenpäin, ja näin työmäärä saatiin pysymään mahdollisen pienenä. Kaasupoolin kasvaessa korttien puute muodosti ongelman. Jälleenmyyjäkentässä alkoi näkyä yhä useampia pooliin kuulumattomia asiakkaita jotka sanoivat ostavansa kaasuja sukeltajien nimissä saaden näin sukeltajille kuuluvat alennukset. Paketin hajotessa korttijärjestelmä oli lopuksi pakko ottaa käyttöön, ja nykyään jokaisella Pooliin kuuluvalla asiakkaalla on yksi tai useampi kortti. Ilman korttia ei alennuksia jälleenmyyjiltä heru. Korttien nykyinen hinnoittelu on herättänyt kysymyksiä Poolin jäsenistön riveissä. Hinnoittelulla pyritään ohjaamaan siihen että korttien lukumäärä pysyisi suhteellisen alhaisena. Tällä tavalla työmäärä Poolin hallinnoimiseen pysyy kohtuullisena ja resurssit voidaan kohdistaa poolin kehittämiseen, joka vuorostaan hyödyttää Poolin jäsenistöä. Lisätietoa poolista löytyy osoitteista www.agir.fi www.seasubsea.fi the floridan job 2009 teppotidsresorin ansiokkaalla työpanoksella halvat lennot mestoille löyty ja buukattiin nopeesti. tarkotus oli välttää välilaskuja jenkkien puolella koska maahantulotarkastus siellä on nykyään tunnetusti melko hankala, joten menolento buukattiin arlandan kautta atlantaan, josta otettais kärry ja ajettais noin 300 mailia etelään cave countyyn. sit alko odotus. sanonnan mukaan tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, ja niin oli meidänkin tarkotus harjotella pidempiä uintilenkkejä ja mopoilun hienompia detaljeja tepon kans hyvissä ajoin mut eipä siitä taas mitään tullu. kerran käytiin uimalla kymppihelmessä ja kerran mopoilemassa viikkoo ennen reissuu ja siinä se. lahjattomat harjottelee ja epävarmat venyttelee. lähtöpäivän aamuna mä soitin tepolle herättyäni ja kysyin josko käydään vetää joku hyvä setti ojamolla vai lähdetääks floridaan. teppo oli sitä mieltä että lähdetään kuitenkin floridaan kun on noi liput ja kaikki, joten me sit ajettiin kentälle ja loikattiin lahden yli arlandaan. mun arlandasta matkalukemiseks ostama kirja 'god is not great' ei ollu omiaan herättämään delta airlinesin lentoemon luottamusta, se kysy multa jäätappeja puhekuplassaan 'are you really reading that' ja vielä myöhemmin osoitteli kirjaa kollegalleen merkitsevällä ilmeellä. ens kerralla pitää varmaan ottaa jotain raflaavampaa messiin. perille atlantaan päästiin odotuksista huolimatta varsin sulavasti, maahantulotarkastus oli tällä kertaa paljon jouhevampi kun muutama vuos sitten jfk:lla. autonvuokrauksessa meinas tulla ongelmia koska allekirjoittaneen ajokortti on aika monena palasena, mut kauniilla käytöksellä ja ulkomaalaisuuteen viittaamalla sekin saatiin selvitettyä. ajomatka luravilleen dive outpostiin kesti reilut viis tuntia, ja se meni pitkälti red bullin voimalla. 30 tunnin reissaamisen jälkeen ei kestäny kauaa ennenkun uni tuli silmään kun lopulta pääsi sänkyyn. seuraavana päivänä tehtiin ekat dyykit peacock springsissä, joka sijaitsee näppärän viiden minuutin ajomatkan päästä katrin eli cathyn mestoilta. eka dyykki alko perseilyllä mut pienen säädön jälkeen homma alko sujua varsin mukavasti. koska nää dyykit oli vaan vajaa parikymmentä metriä syviä, dekoja ei tullu vaan koko aika meni mestoja katsellessa. peacockissa ei myöskään ollu virtausta, joka kaivossukeltajalle on tietty mukava piirre ekoille dyykeille. aamulla messissä oli tepon frendi rich eli riku o2ptima-rebellään. seuraavana päivänä vaihdettiin maisemia ja ajettiin fort whiteen hakemaan waynen (väinön) amigos dive centeristä vuokrapullot ja mopot lopuviikoks ja jatkettiin sen jälkeen matkaa high springsiin. siellä treffattiin tepon instructor trainer jim (jaakko) ja kurssin toinen oppilas marc (markku). teppo aloitti kurssin samantien vetämällä markulle ja mulle suht ohuen teoriaosuuden. mopot käytiin samalla läpi, saatiin onneks väinöltä silentin 26:t eli samat mopot millä mä päästelen menemään himassakin. linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki teks@ ja kuvat: mikko vikkula vuoden 2008 lopulla teppo alko puhua reissusta floridaan maaliskuussa. se oli menossa tekemään cave dpv-kouluttajakurssia ja tarvitsi oppilaan eli ei vaadittu pitkää suostuttelua että päätin lähtee messiin. tätä ennen ainoo tuntuma luonnonluoliin oli viime vuoden elokuussa pari päivää norjan plurassa, joten innostus mennä katsomaan luolasukelluksen synnyinseutuja oli aika kova. 13 14 päivän päätteeks käytiin viel tsekkaamassa ginnien devil's ear markun ja tepon kans. mä olin kyl kuullu virtauksesta devilissä aiemminkin, mut silti se yllätti ekalla kerralla. onneks messissä oli markku, joka lokaalina veteli aika vaivattoman oloisesti katonrajassa. kun meni samoista mestoista kun se niin virtaus oli ihan jees, en tosin usko että olisin ilman esimerkkii tajunnu mennä katonrajaan. hieno mesta kaikenkaikkiaan, ja takastulo tollasessa virtauksessa on aika vaivatonta! lopuks dyykin jälkeen ajeltiin stacylle (teija), jonka luona bunkattiin pari yötä. seuraavat kaks päivää oli sit varsinaisia kurssipäiviä. teppo pisti markun ja mut ajelee eestaas avovedessä ja sit luolassa, välillä mentiin hinauksessa (jenkkien tapa hinata on muuten suuresti fiksumpi kun mitä me ollaan esim. ojiksella käytetty), välillä varavaloilla ja joskus viel jakaen kaasuakin. nää oli aika helppoja juttuja kun oon ehtiny jonkinverran mupedilla huristella, markku taas oli oman kertomansa mukaan vetäny omalla mopollaan vaan pari tuntii avovedessä ennen kurssii ja silti hommat skulas yhtä hyvin sillä. joko se oli vaan perustaitava tai sit sillä oli hippasen enemmän tunteja alla kun se muisti... sama se, hauskaa oli joka tapauksessa. tokan kurssipäivän iltana käytiin safkaamassa iltapalaa lake cityssä isommalla jengillä. messissä oli meidän lisäks markku, jaakko ja john (jorma, joka on yks iantd:n isoista pojista) plus kaikkien näiden vaimot. illallisen jälkeen ajetttiin viel jorman himaan, jossa se piti erittäin tylsän yksinpuhelun tepolle iantd:n säännöistä jne jne. asetelma oli aika jees, teppo ja jaakko nyökyttelee molemmat kiinnostuneen näkösenä sillä tavalla niinkun jorman jokaisessa sanassa olis piileny vuosisatainen viisaus kun taas mä oon niiden takana nuokkumassa jorman sohvalla sen rakki sylissä. joka kerta kun nytkähdin hereille niin huomasin et jorma katso muhunpäin jotenkin sitruunaa puraisseen oloisena. onneks kaikki kauhee loppuu aikanaan, joten päästiin sit yön selkään ajaa takas fort whiteen väinön kaverin kämpille, jossa me asuttiin loppureissu. toiseks viimesenä dyykkipäivänä ajettiin vielä kerran ginnieen, aamudyykillä laitettiin narut paikalleen iltapäivän circuittia vartern. molemmat dyykit oli hienoja, mut tässä vaiheessa mulla alko mennä sekasin mitä nähtiin milläkin dyykillä. liikaa nähtävää lyhyen ajan sisään varmaan. koska mä en ollu koskaan käyny meksikonlahdella, päätettiin et lähdetään iltapäivällä ajamaan pieneen mestaan rannikolla nimeltä cedar key. aika makeita muistikuvia synty siinä auringon laskiessa meksikonlahteen parin kaljan ääressä ja katellen pyöriäisiä ja pelikaaneja. tietty jos vois valita niin 15 voisin tollasesta nauttii mieluummin kauniin naisen kun tepon kans, mut ei tääkään huono vaihtoehto ollu. me oltiin päätetty et viimenen dyykkipäivä vedetään jossain muualla kun ginniessä joten alotettiin aamulla yhdellä vedolla little riverissä branfordissa. mukava paikka, mut siitä ei kauheesti muistikuvia jääny ikävä kyllä. iltapäiväks oli tiedossa hyvää, sillä väinö oli irrottanu kiireisestä aikataulustaan muutaman tunnin meille. me ajettiin mestaan nimeltä hart springs jonne ei oo pääsyä kun virallisen oppaan kans. väinö vei meidät little hartista sisään ja tää mesta eros edellisistä aika reilusti. virta oli todella kova (niin että maski lähti päästä jos katoit väärään suuntaan) ja se oli lähes koskematon, eli tarvi olla todella, todella huolellinen mistä otti kiinni kun mentiin sisään. väinö kerto dyykin jälkeen että hart muistuttaa sitä miltä paikalliset luolat näytti 20 vuotta sit kun niissä ei viel ollu samanlaista trafiikkia kun nykyään. väinö kävi viel kans näyttää toisen sisäänkäynnin eli black lagoonin, jossa kuulemma majailee alligaattori silloin tällöin. me hiivittiin mestoille niinkun parhaatkin inkkarit, mä teleobjektiivi ojossa, mut gaattori oli jossain muualla eli ei nähty koko tyyppiä. todella hieno ja reissun vaativin dyykki! hartin jälkeen ajettiin takas palauttaa kamat, hakee kortit 16 jaakolta ja lopuks vielä otettiin pari bissee väinön mestoilla nuotion ääressä. hieno loppu hienolle viikolle. kamojen pakkaaminen aamulla ja takas atlantaan ajaminen suju hyvin vaikka vähän alakuloisissa tunnelmissa, tuolla olis voinu vetää toisenkin viikon helposti. sormenpäät oli kyl ottanu hittiä kaikesta märän kiven hiplaamisesta viikon aikana, jos ne olis tsekattu myös lähtiessä niinkun maahantullessa niin olis varmaan tullu ongelmia. me lennettiin takas pariisin cdg:n kautta siinä alitajuisessa toivossa et ne hukkais meidän kamat eikä meidän tarvis ite kantaa niitä himaan, mut ei... ainoo ongelma oli mun repussa ollu karbiinihaka, jonka cdg:n innokas kotkannokkanen turvajäbä päätti pitää itellään koska sitä olis voinu käyttää nyrkkirautana! huh huh, hyvä mielikuvitus tyypillä. himaan palaaminen oli näin loistavan reissun jälkeen tavallista ankeempaa. voin vaan suositella, kandee lähtee jos aika antaa myöden. koko reissun kustannukset pl. kurssimaksut jäi suunnilleen 1500 euroon. alla vielä linkit tärkeimpiin mestoihin meidän reissulla sekä tietty blogiin. kandee tsekata kans kuvat, linkki löytyy blogista. linkit: katrin mesta väinön mesta jaakon koulutussivut ginnie springs meidän blogi linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki Profiili: Jouni Piispanen 17 Jone kertoi aloittaneensa laitteilla sukeltamisen Salossa vuonna 1983 lainakamoilla. Kiinnostus veteen oli ollut suuri jo aiemmin, ennen laitesukellusta aikaa vietettiin vedessä vapaasukeltaen pullonkeräysrahoilla ostetulla maski päässä. Ensimmäiset omat kamat hankittiin Turun Sanomien lehti‐ilmoituksen perusteella silloisella 1000 markalla. Turvallisuusajattelu silloin oli hiukan erilaista kun tänä päivänä, Jonen sukeltaessa pari paistoi makkaraa rannassa. Varsinaista koulutusta ei Jonella silloin ollut. Sukellus sai lisäpotkua laivaston sukeltajakurssilla vuonna 1987. Jone kertoi naureskellen laivastokoulutuksen olleen helpompaa hyvien vapaasukellustaitojen ansiosta. Laivastossa sukellettiin jo silloin nitroxilla, jolla oli oma vaikutuksensa tulevaan sukellusuraan. Laivaston sukeltajakoulutuksesta jäi myös turvallisuusajattelu, joka on seurannut mukana koko sukellusuran. tavallisesta virkistyssukelluksesta, mutta tietoa oli vähän ja sitä oli hankala saada. Alkutaivaltaan kulkeva internet auttoi kuitenkin tässä, ja Altavistasta etsittiin tietoa Atlantin takaa. Michael Mendunon julkaisema AquaCorps toimi tiedonlähteenä. Ensimmäinen MS DOS‐ympäristössä toimiva dekosofta ZPlan julkaistiin ja se otettiin heti käyttöön. 90‐luvun loppupuolella eri ryhmittymien välillä Suomessa oli tiettyä nokitushenkeä, syvyysennätyksiä haettiin eri kaivoksissa eikä aina ilman onnettomuuksia. teksti ja kuva: mikko vikkula Istuin Jonen kanssa eräässä rantakuppilassa juttelemassa tekniikkasukelluksesta toukokuun puolessavälissä. Juttutuokio venyi neljän tunnin mittaiseksi katsaukseksi suomalaisen tekniikkasukelluksen kehityksestä viimeisen viidentoista vuoden ajalta. Samalla juteltiin eroavaisuuksista ja yhteneväisyyksistä entisaikojen ja tämän päivän asenteissa. Laivaston jälkeen Jone liittyi seuraan kotipuolessa saatuaan virallisen CMAS P3‐ sukeltajakortin ja lähti samantien M2‐ kouluttajakurssille. Jonen kouluttajaura alkoi tästä ja on jatkunut lähes tauotta tähän päivään asti. Tekniikkasukeltajia Jone on kouluttanut vuodesta 1996 lähtien. Näihin aikoihin yleinen mielipide nitrox‐sukeltamista kohtaan alkoi muuttua. Aiemmin nitrox‐sukeltamista karsastettiin, sillä muulla kun paineilmalla sukeltamisen katsottiin olevan turhaa riskien kasvattamista. Koska Jone oli sukeltanut pääosan laivaston sukelluksistaan nitroxilla, hän tiesi olevansa oikealla asialla ja kirjoitti mm. vuonna 1996 nitrox‐kurssin sisällön silloiselle SUSL:lle. 2000‐luvulla tiedon määrä kasvoi ja sen löytäminen helpottui paljolti netin kehityksen myötä. Ensimmäiset tehdasvalmisteiset varusteet löysivät tiensä myös Suomeen, ja lajin harrastajamäärät kasvoivat. Laji elää nyt ehkä tähän asti suurinta kasvukauttaan, ja varusteiden ja koulutuksen hankkiminen ei enää ole este. Mielenkiintoista kyllä, tämä on muodostanut uuden haasteen. Siinä missä koulutuksen hankkiminen aiemmin oli hankalampaa pienen kouluttajamäärän takia, sukeltajien kokemus ehti karttua vuosien mittaan. Tänä päivänä kouluttajien määrä Suomessa on moninkertaistunut, ja kurssiputken voi halutessaan suorittaa hyvinkin nopeasti. Kokemus ei tosin ehdi kurssien välillä karttua samassa tahdissa, ja näin yksi hyvän sukeltajan työkalupakin tärkeistä osa‐ alueista jää kurssiputken päätyttyä. Samoihin aikoihin Jonen omat sukellukset suuntautuivat syvemmälle ja pohja‐ajat venyivät. Koska silloinen kalusto ei enää tukenut dyykkejä, haettiin ensimmäiset isot tuplapullot pakulla Ruotsista. Tekniikkasukellus lajina alkoi erota Jone kouluttaa tänä päivänä IANTD:n kursseja perusnitroxista trimixiin asti ympäri vuoden. Syksyllä 2009 koulutuspaletin on tarkoitus kasvaa Sentinel‐rebellä. Jonen kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.seasubsea.fi linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki linkki 18 Kaikille lukijoille lienee tuttua se että loputon sukellusjuttujen lukeminen on tylsää ja aiheuttaa sokeutta ja karvojen kasvua kämmeniin. Koska 3 3 10:n toimitus ei halua ottaa vastuuta lukijakuntansa degeneroitumisesta, julkaisemme tästä numerosta lähtien aiemmin muualla netissä ilmestyneen novellin Ikuista Rakkautta. Ensimmäisessä numerossa julkaisemme poikkeuksellisesti ensimmäiset kolme osaa, eli ‘Klooria ja kaipuuta’, ‘Amanda, oletko varma tunteistasi?’ sekä ‘Taivaalta tulee yllätys!’. Varaa siis näyttösi äärelle riittävästi nenäliinoja ja astu rohkeasti kanssamme astien valtakuntaan! Iku!ta rakkau"a Amanda oli jo pitkään epäillyt Rickin rakkautta. Olivathan he olleet yhdessä jo yli kaksi vuotta, mutta Rick ei ollut lukuisista rakkaudenosoituksistaan huolimatta kosinut Amandaa vielä. Ei, vaikka tilaisuuksia olisi ollut vaikka kuinka. He asuivat yhdessä ihanalla rannalla, Hawaijin saariryhmään kuuluvalla Mauin saarella. Paikka oli idyllinen ruokkimaan ikuista rakkautta, mutta Rickin lentoperämiehen työ, jatkuva matkustelu ja lisäksi Rickin aikaavievä tekniikkasukellusharrastus jäyti suhdetta. Amanda mietti: "Voi, miten minä saan Rickin kosimaan minua..?". Ovikello soi. Amanda oli yksin kotona, eikä Rickin pitänyt vielä tulla työmatkaltaan. Amanda meni ovelle bikineissään katsomaan kuka siellä on. Oven karmien jämäkkyys jäi yhtäkkiä toiseksi; ovella oli Amandan ja Rickin uusi uima-allassiivoja Ferdinand, solakka, vankkarakenteinen ja silti karskiudessaan suloisen näköinen filippiiniläismies. "Hyvää päivää, M'dam Amanda", sanoi Ferdinand. "Tulin puhdistamaan allastanne". Amanda hätkähti ja korjasi hieman läpikuultavaa silkkihuiviaan, jonka alla hänellä oli vain bikininsä. "Tuota... Hyvää päivää, Ferdinand. Pitikö tänään olla piha-altaamme siivous?". Amanda oli selkeästi hämillään siitä, mitä raamikkaan Ferdinandin näkeminen sai hänen sisällään aikaan. Voisiko hän siltikin vielä ihastua toiseen mieheen? Vaikka Rick oli hänen elämänsä valittu, Amanda oli silti epäileväinen heidän liitostaan. Joku tässä komeassa uroksessa, Ferdinandissa, kuitenkin säväytti... Amanda katsoi vierasta varpaista päähän. Mikä lihaskimppu! Pihalla tuivelsi lempeä kesäinen tropiikin tuuli, ja samalla kun Amanda näki palmun lehvän liikkuvan tuulessa, hän koki jotain, jota voi selittää vain päähänpistolla. Elämällä, ja sen elämisellä. Amanda hymyili vieraalleen ja suli silmissä: "Mr. Ferdinand, olkaa hyvä, tulen näyttämään teille altaamme ja samalla voisin kaataa teille limettimehua". Aurinko loi siltaa valtamerelle kun kaunis Amanda kävelytti tätä adonista allaspihalle. Ferdinand esitti muutamia kysymyksiä uima-altaan puhdistuslaitteiston toiminnasta, mutta Amandan ajatukset olivat jo muualla. Toisaalta hän mietti avomiestään Rickiä, heidän liittoaan ja rakkauttaan, mutta toisaalta tämä upea allaspoika, Ferdinand, sai pienellä flirtillään, paidattomalla habituksellaan ja ihastuttavilla latinoviiksillään Amandan sulamaan kuin aurinkoon jätetty voipakkaus. Kumartuessaan katsomaan suodattimia altaan reunalla, Amanda liukastui ja putosi harmittomasti, mutta hieman nolosti altaaseen. Välittömästi Ferdinand hyppasi perässä ja tarttui Amandasta kiinni. "Oletteko kunnossa, Amanda?" "Nyt olen" sanoi Amanda, hiukset vettä valuen, lujasti Ferdinandin käsillä, altaan pohjassa seisten. Tapahtui se mitä kohtalo oli tarkoittanut, ja pari vajosi suudelmaan. "Oi Ferdinand, tiedän ettemme saisi, mutta tahdon tätä!", Amanda vikersi yhä miehen voimakkaassa syleilyssä, ja upotti jälleen huulensa tämän adoniksen turpeisiin huuliin. Samassa allaspihan portilta kuului portin kolahdus ja ääntä. Ääni oli jotenkin tutun kuuloinen, se kuulosti hämmästyttävästi Rickiltä, hänen avomieheltään, mutta silti ei aivan. Eikä Rickin pitänyt vielä tänään palata työmatkaltaan. Mieshahmo kävelee altaalle. Amanda katsoo tuupertuneena tulijaa altaasta, Ferdinandin syleilystä. Amanda on pyörtyä kun hän tunnistaa tulijan. Se on Mark! Mutta ei voi olla.. miten ihmeessä? Mark on kuollut! Vai onko..? Mark huikkaa, näkemättä vielä Amandaa ja Ferdinandia: "Rick? Amanda? Tulin takaisin!" Amanda työntää Ferdinandin syrjään ja pitää kiinni altaan reunasta pysyäkseen tolpillaan. Mark on nimittäin Amandan entinen kihlattu, joka katosi kolme vuotta sitten osallistuessaan kuumailmapallojen yksinlentoon maailman ympäri. Ja Mark on Rickin kaksoisveli... 19 ATS, eli Aktiiviset Tekniikkasukelluskouluttajat Suomessa (05/2009) Nimi www Org. Kurssit Matti Anttila url DSAT, IANTD Tx Instructoriin asti seoskaasuja. Luolapuolella Intro to Cave, Mine Diver asti, EANx ja Tx Gas Blender Klaus Berghem IANTD, NAUI, TDI CCR AP Inspiration Classic, Vision, Evolution sekä MEG, OC Cavern/Intro to Cave, Adv EANx -> Tx Antti Eloranta IANTD Adv EANx Jani Haaja IANTD Adv EANx, Norm Tx, AP Inspiration CCR Antti Hiltunen url DSAT, IANTD DSAT Tec Deep, Tec Tx & Tx Gas Blender, IANTD Adv EANx Peik Joutsen url IANTD Cavern, Intro to Cave, Tech Cave, CCR Diver, CCR Norm Tx CCR, Tx CCR Matti Kannela url IANTD, EFR Adv EANx, Hätäensiapu, perus- ja jatkokurssit, AED Timo Karttunen url TDI TDI Adv Tx asti, kouluttajakursseja CMAS, NAUI Kaikkia NAUI:n tekniikkasukelluskurssit sekä NAUI:n tekniikkasukelluskouluttajakurssit IANTD Adv EANx,Norm Tx, Tx, DPV, Cave DPV, Cavern, Intro to Cave, Mine Diver, Tech Cave Timo Lautanen IANTD EANx - Tx Martti Lumikuru NAUI Intro to Tech, Deco Procedures, Technical EANx, Helitrox, Gas Blender Marko Kauppinen Teppo Lallukka url 20 Muuta Myöhemmin tänä vuonna myös CCR Tx Sukellusretket ja ohjatut sukellukset Päijänteellä Santin kuiva- ja aluspukujen maahantuonti ja myynti Tommi Nieminen url DSAT, IANTD DSAT Tec Deep, Tec Tx, IANTD Adv EANx Jouni Piispanen url IANTD EANx, Adv EANx, Rec Tx, Adv Rec Tx, Norm Tx, Tx, EANx Gas Blender, Tx Gas Blender 2009 syksystä eteenpäin myös Sentinel CCRkoulutusta Tero Sinkkonen url IANTD OW - Tx Instructor, EANx Gas Blender Sukellusta vuodesta 1969! Perry Suojoki NAUI Ensisijaisesti tekniikkasukelluskouluttajakursseja (poislukien luola- ja CCR-kurssit) Virpi Tuunainen CMAS, NAUI NAUI: Intro to Tech, Tech EANx, Helitrox, Deco Procedures, Mixed Gas Blender and Oxygen Service Technician, CMAS: EANx ja Tx Gas Blender, Gas Blender Instructor IANTD Cavern, EANx, Adv EANx, Adv Rec Tx Matkustan mielelläni ja vedän kursseja sopimuksen mukaan miltei missä tahansa IANTD Adv EANx Asennekasvatus kaupan päälle =) Mikael Tyven Mikko Vikkula url Jokainen nimi on linkki kouluttajan meiliin! © mikko vikkula 3 3 10 ‐ suomalainen tekniikkasukellusjulkaisu netissä Julkaisija: Finnish Cave Diving Association (FCDA) ry Tekstit: Pekka Kumpula Mikko Vikkula Kuvat: Pekka Kumpula Erno Olkkonen Antonio Pata Mikko Vikkula (ml. kansikuva) Yhteystiedot: [email protected] ÄLÄ TUHLAA PAPERIA ÄLÄ TULOSTA TÄTÄ LEHTEÄ
