Tässä numerossa mm.: Asiaa geeneistä

Transcription

PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI
2 ° 2011 (nro 10)
Tässä numerossa mm.:
Asiaa geeneistä
Rotukarjahankkeesta toimintamalleja
kehittyville lihakarjatiloille
Opintomatka Isoon-Britanniaan
ja BeefExpo 2011 -näyttely
Puheenjohtajan kynästä:
Elämme vuodenaikaa,
jolloin pihvikarja laiduntaa.
Laiduntava karja on
lähes poikkeuksetta hieno
ja mieltä rauhoittava näky.
Uskon monen suomalaisen
yhtyvän tähän näkemykseen.
Mitä laiduntamisella sitten voi saavuttaa? No ainakin hyviä lisäkasvuja vasikoille. Onpa sellainenkin toteamus esitetty, että
kannattava emolehmätuotanto perustuu laiduntamiseen. Koko
tuotantoketju ikään kuin rakentuu sen ympärille, että karjan laidunkausi on mahdollisimman pitkä. Eläimet otetaan katon alle
vain siksi aikaa, kun se on välttämätöntä.
Eläinten hyvinvointi on turvattu parhaiten laitumella. Aika
harvoin esimerkiksi vasikka laitumella ollessaan sairastuu. Nautaeläinten laiduntaminen on yleisesti hyväksytty. Harvalla on
siitä negatiivista sanottavaa. Laiduntamalla eläimiään karjankasvattaja tekee ehkä tietämättäänkin naudanlihan tuotantoa
ja eläimiä tunnetuksi. Laiduntamisen voisi ajatella vaikuttavan
myönteisesti elintarvikkeita kaupassa valitsevaan asiakkaaseen.
Lautanen tyhjäksi ja suu suppuun
Vehreitä kesälaitumia
Pihvikarjan lukijoille!
Elämme maailmassa, jossa ihmisten normaaleihin ruokailurutiineihin kuuluu, että lautaselle jätetään ruokaa. Lisäksi ruokaa
moititaan. Näin ei pitäisi tapahtua. Meillä on ruokaa yllinkyllin,
mutta kaikilla ihmisillä ei ole. Mielestäni osoittaa sivistystä, jos
kykenee vaikenemaan, vaikka ravintolassa tarjoiltu ruoka ei joskus miellyttäisikään. Seuraavalla kerralla voi valita toisen ravintolan.
Onko koulun tehtävä enää opettaa hyviä ruokailutapoja? Me
viljelijät olemme ruoantuottajia ja voimme olla ”mallioppilaita”
näissä asioissa.Ruoka-aineiden valinta on aina myös ekologinen
valinta. Hukkaan heitetty ruoka on vastenmielinen ajatus, mutta ennen kaikkea se on epäekologinen teko!
Ruoan hinta keskusteluttaa. Onko ruoka kallista? Joskus tuntuu, että kaikki muu saa maksaa, mutta ruoka pitäisi saada lähes
ilmaiseksi. Harrastuksiin ja huveihin ynnä muuhun löytyy rahaa.
Eihän se niin voi mennä… Ilmastonmuutos vain kiihtyy, jos ihmiset käyttävät rahansa kaikkeen muuhun kuin ruokaan.
Lihakarja
laiduntaa
Pihvikarjaliitto vaikuttaa
Edellinen Pihvikarja-lehti ilmestyi huhtikuun alussa. Sen jälkeen on käyty vaalit ja uusi eduskunta valittu.
Pihvikarjaliitto vaikuttaa tälläkin vaalikaudella suoraan päättäjiin. Tapaamme mm. uuden maatalousministerin. Liitto pitää
Suomalaisen lihakarjan kasvatuksen esillä ja nostaa epäkohtia esille. Me tunnemme itse parhaiten emolehmätuotannon
ja sen erityispiirteet. Edellisvuosien tapaan olemme aktiivisia
mm. erityisympäristötukiasioissa, korvamerkki- ja rekisteröintiasioissa, tukien maksatuskielloissa ja niihin liittyvissä valvonnoissa.
Eläinten hyvinvointitukeen vaikutimme ratkaisevasti jo viime vaalikaudella. Me esitimme näkemyksemme, kun tuen
katto poistettiin. Esitimme MMM:n virkamiehille, että ensivaiheessa tukeen sitoutuneet olisivat myös oikeutettuja uusiin lisätoimenpiteisiin kesken sitoumuskauden ja että tuen katon on
poistuttava heiltäkin. Näin tapahtui.
Valtiontaloutta korjataan erilaisilla menoleikkauksilla. Maatalouden tuista ollaan ottamassa 40 miljoonaa euroa. Pihvikarjaliitto seuraa mielenkiinnolla mitä on tapahtumassa. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että tukia kohdistettaisiin jatkossa vielä
tarkemmin aktiiviviljelijöille. Pihvikarjaliitto puolustaa suomalaista emolehmätuotantoa!
Pihvikarjapäivät Marraskuulla
Pihvikarjaliitto järjestää viimevuotiseen tapaan Pihvikarjapäivät 15. – 16.11. Jämsän Himoksessa. Asiasta tiedotetaan lähiaikoina tarkemmin. Ohjelmasta tulee vähintään yhtä mielenkiintoinen, kuin viime kerralla. Merkkaa ajankohta kalenteriisi ja ole
mukana syksyn suurtapahtumassa!
Antti Veräväinen
puheenjohtaja
3
Kummivasikan kuulumiset
Toiminnanjohtajan kuulumisia
Hei taas kaikille!
pihvikarja
JULKAISIJA:
PÄÄTOIMITTAJA:
LEHTITOIMIKUNTA: ILMOITUSMYYNTI:
KUVAT:
KANSIKUVA:
PAINOPAIKKA: PAINOS: ULKOASU: 4
Farmari-näyttelyssä Porissa olin grillaamassa Luonnonvarojen
(Maa-ja metsätalousministeriön) osastolla. Puhuttiin lähiruoasta. Näyttelyssä lähiruoka oli teemana muutenkin, mutta jotenkin häiritsi se, että monissa keskusteluissa olivat kyllä edustettuina jalostajat, kauppa ja kuluttajakin, mutta tuottajaa ei
näkynyt. Mehän sitä ruokaa tuotamme, joten eikös meillä pitäisi
olla kuunneltavia näkemyksiä. Niin hyvä asia kuin lähiruoka onkin, pitäisi muistaa että se on paljon muutakin kuin erikoisherkkuja ja extraa. Välillä tuntuu siltä, että perustuotteet unohdetaan ja lähiruoasta tehdään jotain arkiruoan yläpuolella olevaa.
Siitä ruohon kasvusta vielä. Jos ruoho kasvaa laitumen puolella, kasvaa se myös aitalankojen alla ja takana. Märkänä se sitten rojahtaa langan päälle ja aidasta katoaa virta. Vasikat ensimmäisinä keksivät, ettei virtaa ole ja seikkailevat väärälle puolella
lankaa. Aidanalusten ajosavottaa on piisannut. Vaikka kuinka
säädän raivurin valjaita, niin painaa se saha siltikin epätasaisesti
ja toinen lonkka kipeytyy. Parin tankillisen jälkeen täytyy pitää
tauko. Kuka keksisi tähän työhön jonkun kevyemmän menetelmän? Toisaalta raivaussahaa en kyllä enää vaihda sirppiin tai viikatteeseen, niitäkin on aikanaan kokeiltu.
PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI
Pihvikarjan kasvattajien liitto ry
Maarit Kallio
Maarit Kallio, Liisa Linna, Maarit Sievänen
Lehtitoimikunta
Kirjoittajat, rotuyhdistykset, Liisa Linna, Anne Klemola,
BigStockPhoto
Anne Klemola
Ecapaino, Lahti
6 000 kpl
Neiti Sievänen, www.neitisievanen.fi
Toivottavasti kaikilla on ollut yhtä mukava ja rento kesä kuin minulla.
Olen ottanut aurinkoa, juossut kilpaa illan viiletessä muiden vasikoiden
kanssa, hätistellyt paarmoja ja muita lentäviä kiusanhenkiä, pahimpina
hellepäivinä olen viettänyt siestaa varjoisissa paikoissa. Ja ollaan me välillä vähän tapeltukin, varsinkin yksi velipojista on kova hieromaan otsaa
vastakkain.
Jos haluan vilvoitella, seison vesilammikossa joita näin sateisena kesänä on meidän eläinten onneksi laitumella riittänyt. Ihmiset ei näytä niistä
kovin innostuvan. Välillä käyn varovasti haistelemassa laitumella vierailevia ihmisiä, pääosin aika on mennyt nukkuessa ja syödessä. Maistelen kaikenlaisia kasveja, varsinkin pajun lehdet ovat olleet herkkuani. Pääruokana
syön vielä maitoa emän maitobaarista, ruohoakin menee jo jonkin verran.
Loppukesäksi en ole suunnitellut mitään ihmeellistä, ajattelin syödä paljon, kasvaa isommaksi, nukkua suurimman osan päivästä ja ehkä tehdä
tarkempaa tuttavuutta ihmisiin, ne on varmaan aika kivoja kun äitikin niin
mielellään antaa niiden rapsutella. Meille ollaan tuomassa jotain vasikkabaaria ennen laidunkauden loppua, kuulostaa herkulliselta. Sitä odotellessa, aurinkoista ja itikatonta kesää kaikille.
Maarit Kallio
Terveisin
Fancy Ylä-Prinkkilästä
www.pihvikarjaliitto.fi
Tänä vuonna ainakin ruoho kasvaa! Laitumet eivät ole kulottuneet vaan jaksavat tuottaa uutta kasvustoa. Rehua tulee mukavasti, mutta kuivan heinän tekokelejä oli niukemmin. Tällä
korkeudella ollaan toisella korjuukierroksella, tosin apilakasvustoja tehdään parhaillaan ensimmäistä kertaa. Tuntuu, että tänä
kesänä rehunteossa ei mitään taukoa olekaan.
Rehunkorjuumenetelmät ovat esillä tulevilla Pihvikarjapäivillä 15. – 16.11. Himos Areenalla Jämsässä. Vaihtoehtoja riittää ja
se mikä yhdelle tilalle sopii, ei käy toiselle ollenkaan. Korjuumenetelmän valintaan vaikuttavat monet tekijät: työvoiman saatavuus, urakointipalvelujen tarjonta, varastotilat, peltolohkojen
koko ja sijainti, ruokintamenetelmä, rehuyksikön hinta. Järkisyiden lisäksi tulevat periaatteet ja mieltymykset. Hyvät ja huonot
puolensa on kaikissa menetelmissä, mutta avoin uusille näkemyksille ja tiedolle pitää olla. Rehukustannusten alentaminen
kiinnostaa meitä kaikkia varmasti, on sitten käytetty korjuumenetelmä mikä hyvänsä.
Karkearehu on naudan perusrehu ja onnistunut rehunteko
alkaa jo uuden nurmen perustamisesta. Pitäytyäkö vanhoissa
hyviksi koetuissa lajeissa ja lajikkeissa vai kokeillako jotain uutta? Kannattaako nurmen ikää jatkaa täydennyskylvöillä? Mitä
menetelmiä siihen löytyy? Entä jos siirtyisin luomuun? Näitä
asioita pohditaan Pihvikarjapäivillä myös. Ohjelma rakentuu hyvää vauhtia ja esitelmöitsijät varmistuvat. Sen verran ohjelmasta voi jo nyt sanoa, että ensimmäisenä aamupäivänä varataan
rotuyhdistyksille aika ja paikka pitää omat kokouksensa ja että
Seppo Pentti on lupautunut alustamaan rehunkorjuumenetelmistä 16.11.
5
Suomen Simmental-yhdistys
juhli kahta vuosikymmentä
Karjani hallinnassa keskityn
tuottavuuteen ja kustannusten seurantaan!
Vahvuuteni, KUHN!
Ensimmäiset Simmental-rotuiset
eläimet tuotiin Suomeen Tanskasta.
Pian sen jälkeen rodusta innostuneet
kasvattajat perustivat rotuyhdistyksen.
Rotu on kasvattanut suosiotaan
tasaisesti näiden vuosien aikana.
Kasvun varaa on edelleen ja yhdistyksen
haasteena onkin tavoittaa myös
risteytyskarjojen pitäjät, jotka käyttävät
KUHN PRIMOR 3570 M
Simmental-risteytyseläimiä.
Onnistuneen risteytyksen takaa löytyy
Tehokkaan eläintenhoidon on olennaisen tärkeää vastata nykypäivän karjanhoidon koviin haasteisiin. Olipa karjasi koko ja rotu
mikä hyvänsä, KUHN tarjoaa laajan valikoiman ratkaisuja kuivitukseen, rehunjakoon ja sekoitukseen sekä ruokinnan hallintaan.
aina puhdasrotujalostus.
Ota yhteyttä lähimpään KUHN - myyjääsi, niin selvitämme yhdessä kuinka voimme helpottaa työtaakkaasi.
Juhlat pidettiin Karjaalla Nybyn kartanossa 7. heinäkuuta. Jo
edellisenä päivänä yhdistys sai vieraita Tanskasta ja Ruotsista: oli
Suomen vuoro järjestää yhteispohjoismainen tapaaminen. Molemmista maista tapaamiseen osallistuivat rotuyhdistysten puheenjohtajat ja Ruotsista sihteeri sekä Tanskasta varapuheenjohtaja. Norjalaiset eivät valitettavasti päässeet mukaan.
Vastaanotimme vieraamme Kööpenhaminan lennolta ja siirryimme pitämään kokousta Tikkurilaan Faban tiloihin. Kokouskielenä oli pääsääntöisesti ruotsi, osittain englanti. Keskustelu
kävi vilkkaana ja monia mielenkiintoisia asioita nousi esiin pohdittaviksi edelleen oman yhdistyksen piirissä. Mihin suuntaan
me haluamme rotua viedä, löytyykö yhteinen eurooppalainen
näkemys ja eroaako se esimerkiksi kanadalaisten jalostustavoitteista? Eurooppalainen simmental ei voi olla musta, mutta hyväksytäänkö kokonaan ruskeapäinen eläin? Kanadalainen
jalostustavoite on ruskeat silmänympärykset ja ruskea turpa –
alunperin Simmental on ollut aina valkopäinen. Sama kysymys
puhuttaa varmaan Hereford-rodun jalostajiakin.
Vantaalta siirryimme Lahisten kartanoon. Kävimme katsomassa laidunryhmää, jossa oli töissä Ruotsin puheenjohtajalta
ostettu sonni. Häntä kiinnosti kovasti nähdä, millaiseksi hänen
kasvattamansa sonni oli kehittynyt. Lahisten karjassa on paljon
ruotsalaisia linjoja. Seuraavana päivänä vieraamme tulivat meille. Otin heidät vastaan työvaatteissa, sillä eikös hiehon siemennys osunut juurikin sille päivälle. Seminologin lisäksi hiehoa
siemensi sitten Tanskan puheenjohtaja ja Ruotsin sihteeri ; käytetty tanskalaissonni oli heidän mielestään hyvä valinta. Tanskalaisia ilahdutti myös tanskalaista alkuperää oleva keväällinen
alkio-vasikka Isabella. Marraskuussa syntynyt kanadalaisperäinen lehmävasikka puolestaan edustaa sikäläistä linjaa ruskeine
silmänympäryksineen ja turpineen. Edellisen päivän keskustelu kanadalaisen ja eurooppalaisen tyypin eroista jatkui käytännön esimerkkien innoittamana, kun yhdessä jatkoimme matkaa
kohti Nybyta.
Nybyn isäntä kertoi meille tilasta ja esitteli meille upean uuden pihaton. Juhlapäivällinen syötiin vanhassa viljankuivaamossa, joka on entisöity huolella. Tunnelma oli välitön ja lämmin. Vieraaksemme saimme myös muiden rotuyhdistysten sekä
Pihvikarjaliiton edustajia; kiitos teille kaikille huomionosoituksistanne. Muistelimme rodun alkutaivalta ja katsoimme nykyhetkeen. Iloinen puheensorina täytti tilan, kun samanhenkiset
karjaihmiset pääsivät vauhtiin ja yhteinen kieli löytyi helposti.
Puoliyöllä oli aika siirtyä majapaikkaan, sillä meidän täytyi lähteä
aamukuudelta kohti lentokenttää.
Aamulla saatoimme vieraamme kentälle ja aloimme jo suunnitella pikavisiittiä Tanskaan; Tanskan varapuheenjohtajan tila
sijaitsee aivan Kööpenhaminan tuntumassa. Vähän pidemmällekin taas reissua suunnitellaan; kohti seuraava kahtakymmentä
vuotta reippain mielin siis. Tervetuloa mukaan!
Maarit Kallio
6
KUHN PRIMOR 3570 M Suomi edition
Itselastaava paalisilppuri soveltuu kaikenlaisen korsirehun silppuamiseen ja jakamiseen sekä turpeen levittämiseen kuivikkeeksi.
23 570 € (sis. alv.)
KUHN EUROMIX Plus 2370 Suomi edition
Monitoimivaunu soveltuu kuivitukseen ja seosrehun tekemiseen. Euromix Plus -apevaunussa yhdistyy pystyruuviapevaunu sekä kuivittamiseen tarvittava puhallinturbiini.
69 680 € (sis. alv.)
KUHN EUROMIX Plus 2370
Kysy myös muita KUHN malleja asiantuntijoiltamme tai
tutustu laajaan KUHN valikoimaan www.nhk.fi
rehunkorjuu I karjanhoito I maanmuokkaus I maisemanhoito
be strong, be KUHN
HÄMEENLINNA 040 901 1239, 043 211 0973, 043 211 1164 • MIKKELI Raimo Trygg 040 901 1247 • JYVÄSKYLÄ Markku Kauppinen 043 211 3292
• YLIVIESKA Reijo Viirelä 040 038 6712 • KUOPIO Pauli Markkanen 045 124 9003 • OULU Janne Pietilä 050 038 1619 • Jälleenmyyjämme www.nhk.fi
NHK
keskus
Hauhon Myllärit Oy
jalostaa viljasi
tilakohtaiseksi täysrehuksi.
Tilasekoitus on edullinen ja
vaivaton ratkaisu.
Antti Veräväinen
(03) 543 6210 – 0500 835 084
Teristentie 77
37800 Toijala
Tiedustele uuden asiakkaan
tutustumishintaa.
Hauhon Myllärit
(03) 6337 766, 040 5024 605
www.hauhonmyllarit.fi
YLÄ-PRINKKILÄN &
RYEHILL HIGHLAND
• laadukkaat Highland Cattle jalostuseläimet
• lihan suoramyynti
TERVETULOA TUTUSTUMAAN!
YLÄ-PRINKKILÄ | Liisa 040 9618 590 – RYEHILL | Riikka 040 410 5154
Pihvikarjapäivät
tulee taas
Pihvikarjapäivät pidetään 15. – 16.11.2011 Jämsässä, HimosAreenalla. Päivien avauksessa saamme katsauksen siihen, mitä maatalouspolitiikassa ja Brysselissä on tapahtumassa tulevan talven aikana. Ohjelma rakentuu ruokinta- ja rehunkorjuuteeman ympärille. Tiedossa on asiaa alkaen nurmen perustamisesta korjuuseen asti. Luomu kiinnostaa myös, pohdimme luomun haasteita
ja mahdollisuuksia. Mukana on jälleen näytteilleasettajia, joiden tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin voi tutustua päivien aikana.
15.11. aamupäivä on varattu rotuyhdistyksille kokousten pitoa varten. Toivottavaa olisi, että yhdistykset käyttäisivät tarjouksen
hyväkseen ja pitäisivät syyskokouksensa Pihvikarjapäivien yhteydessä. Illan kohokohta on pihvipäivällinen ja sen jälkeen tanssit.
Orkesterina on tanssikansan hyvin tuntema Seppo Tammilehto ja Punainen kitara, tutustu orkesteriin tarkemmin osoitteessa
www.seppotammilehto.net.
Toisena päivänä rehunkorjuun eri koneketjuista ja niiden kustannustehokkuudesta alustaa Työtehoseuran Seppo Pentti. Luvassa on paneelikeskustelu aiheesta. Mikä sopii naapuritilalle, ei ehkä passaa omaan systeemiin ollenkaan. Tavoitteena kaikilla on
kuitenkin tehdä hyvää rehua tehokkaasti turhia kustannuksia välttäen.
Varaa Pihvikarjapäivät kalenteriisi. Pihvikarjapäivien hinta jäsenmaksunsa 2011 maksaneille on 100 € + alv, muille 125 € + alv.
Ilmoittautuminen alkaa syyskuun alusta, kun päivien ohjelma on varmistunut.
www.linnanneidon.kuvat.fi
JALOSTUSTAVOITTEENAMME
HYVÄLUONTEISET, HELPPOHOITOISET,
NOPEAKASVUISET JA HYVIN LUOKITTUVAT ELÄIMET.
TERVETULOA TUTUSTUMAAN !!
Anne-Marie Rosenlew
Kartanonkuja 100, 37200 SIURO Puh.nro. 03 340 6890 / 040 590 5718
email: [email protected]
8
Majoituksen Pihvikarjapäiville voit varata suoraan
HimosLomien Sari Saloselta, puhelin 020 7119 223
Majoitusta on tarjottu esimerkiksi seuraavasti:
HIMOS EASY 6-7:lle
3 mh
Hinta 125 € / mökki / vrk, 185 € / 2 vrk
http://www.himoslomat.fi/areenan-alue/himoseasy.html
SÄYRYLÄNMAJAT 2-6:lle
1 mh + parvi
http://www.himoslomat.fi/areenan-alue/sayryla-1-10.html
KOIVULAN MÖKIT 2-6:lle
1mh + parvi (makuuhuoneessa 120 cm leveä sänky)
http://www.himoslomat.fi/areenan-alue/koivula-36-20.html
SÄYRYLÄNMAJAT 2, 4-6:lle
1 mh + parvi
http://www.himoslomat.fi/areenan-alue/sayryla-49-15.html
9
Rotukarjahankkeesta
toimintamalleja
kehittyville
lihakarjatiloille
Helmikuussa käynnistyi 3-vuotinen
hanke, joka on suunnattu emolehmätiloille ja loppukasvattamoille, jotka
tuottavat rotukarjaeläimiä ja -lihaa.
Rotujen edustusjoukkueissa ovat
Aberdeen Angus, Charolais, Hereford,
Limousin ja Simmental. Hanke toimii Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella ja sitä hallinnoi
Satafood Kehittämisyhdistys ry.
Simmental-emot ruokailemassa.
10
Yhteiskunnan muutoksissa syntyy lihamarkkinoille uusia
mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Samoin kuluttajien ostokäyttäytyminen ja arvomaailma muovaavat tilannetta. Rotukarjatuotanto vaatii jatkuvaa kehittämistä. Yleisesti tunnettu
haaste on teurastarjonnan tasaaminen. Teuraat ajoittuvat syksyyn ja ruuhkaan ja kauppa taas haluaa hyvälaatuista tuotetta ja
tasaisesti. Loppukasvattamot tarvitsevat laadukkaita vasikoita,
jotta toiminta olisi kannattavaa. Ilman elävää, tervettä vasikkaa
ei ole kiloja ketjun seuraavissakaan portaissa. Emolehmätilalla
satsaaminen vasikkatuotokseen ja laatuun on tuotannon perusta. Hyvä välitysvasikka on välttämätön loppukasvattamon
toimeentulolle. Oikeilla eläinainesvalinnoilla ja ruokintaratkaisuilla päästään tuloksiin. Niin ikään erikoistumisen sekä soveltavien ratkaisujen myötä voidaan tuotantoa rakentaa niin, että
tarjontaa markkinoille pystytään tasaamaan. Muuttuvassa maailmassa kysytään kykyä muuttaa toimintatapoja, kyseenalaistaa
asioita ja löytää oikea polku – erottua joukosta.
Rotukarjatuotannolla on monta valttikorttia hihassaan.
Myönteinen kuluttajakuva pohjautuu luonnonläheiseen tuo-
tantotapaan, laiduntamiseen, eläinten vapauteen, maisema- ja
ympäristöarvoihin sekä korsirehuvaltaiseen ruokintaan. Eläinten hyvinvointi on tärkeää kuluttajalle, mutta se on myös lähtökohta laadulle ja kannattavalle tuotannolle. Rotukarjaliha on
erikoistuote joka vastaa niin kulinaristin kuin eettisiä ympäristövalintoja tekevien kuluttajien odotuksiin. Luomu on ponnahtanut voimakkaaseen nosteeseen kaupassa. Rotukarjakasvatus
sopii mielekkäästi luomutuotantoon.
Miten pihvilihaa kannattaa tuottaa?
Yrittäjällä tulee olla kannattava tapa toimia. Naudanlihantuotannon hidas sykli eksyttää helposti tuotannon seuraamisesta.
Karjankasvatus on pitkäjännitteistä työtä, joka ei jätä varaa herpaantumiselle. Tuottajalla tulee olla tuntuma niin kokonaisuuteen kuin yksityiskohtiin suuressa kuvassa. Mitkä ovat tavoitteet,
oleelliset tunnusluvut ja miten tuotannossa onnistutaan. Kannattavuusajattelun edistämiseksi tuodaan esiin tavoitelukuja ja
Vasikka on emotuotannon perusta.
11
mittareita, joita eri vaiheissa vuotta on aiheellista seurata.
Hankkeen kolmessa osiossa haetaan hyviä toimintatapoja.
Vastuullinen ja kannattava tuotantotapa keskittyy mm. eläinten
hyvinvointiin, eläinainekseen, terveyteen ja olosuhteisiin. Keskeisin tulostekijä on onnistunut poikiminen ja elävä, terve vasikka – ketjun arvokas alkulenkki. Hankkeessa kartoitetaankin
vasikkakuolleisuuden syitä ja miten tilannetta voidaan korjata.
Rehustus on keskeinen kuluerä tilalla, mutta eläinainesvalintojen ohella myös keskeinen tuloksentekotapa. Ruokintakokeiden kautta hankkeessa selvitetään ruokinnan vaikutuksia ruhon
lihakkuuteen, rasvaisuuteen ja lihan laatuun.
Hankkeen rakentamisosiossa haetaan kustannustehokkaita
malleja ja ratkaisuja jotka takaavat eläinten hyvinvoinnin kaikissa olosuhteissa.
Tavoitteena on koko ketjun arvon parantaminen – alkutuotannosta lähtien aina kuluttajan ruokalautaselle asti.
Mitä maksaa ja mitä tuottaja tästä saa?
Osallistumismaksu on 100 €/tila/vuosi. Hankkeeseen mukaan
lähtevä tila saa hankkeessa tuotetun tiedon ja tutkimuksen
käyttöönsä heti hankkeen aikana ja osallistumisen koulutustilaisuuksiin. Opintomatkoissa hanke maksaa puolet. Tuottajalla
on myös mahdollisuus olla vaikuttamassa vastuullisen tuotantomallin rakentamiseen. Tilat jotka lähtevät mukaan tutkimukseen saavat sen myötä enemmän palvelupaketteja käyttöönsä.
Vasikka- ja tuotostietotoja toimittavat tilat saavat mahdollisuuden tutkituttaa vasikkanäytteitä Evirassa. Yhdessä Helsingin yliopiston kanssa tehtävässä tutkimuksessa selvitetään karjojen
seleenitasoa ja tarvetta. Tilakäynneillä tarkastellaan karja-ainesta, tuotantoa ja toimintatapoja. Vasikkaterveyteen on kiinnitetään erityisesti huomiota.
Hankkeesta hyötyvät niin uudet tuottajat kuin olemassa olevat tuottajat jotka haluavat kehittyä ja parantaa toimintatapojaan. Pieteetillä työtään tekevä karjankasvattaja kun näkee aina
kehittymisen ja parantamisen varaa. Oikea asenne on avain onnistumiseen ja kehittymiseen.
Tervetuloa mukaan!
Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen
LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMISET:
Johanna Jahkola
Satafood Kehittämiskeskus ry
Viialankatu 25, 32700 Huittinen
Puhelin 040 127 3820
Sähköposti: [email protected]
www.satafood.net
Asiasta ja
asian vierestä
Työrauha tuottajille!
Meitä on niin vähän, mutta
byrokratia senkun paisuu
milloin minkäkin projektin muodossa.
Nyt mitataan ”maatilan luontoarvoja” – taas. On aihetta olettaa, että se liittyy myös ympäristötukeen! Jäädään kuulolle.
Kevättalvella netistä löytyi runoelma eli luonnos nimeltä
”Luonnon virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeudet” YM:n tekemänä. Lausuntokierros on nyt päättynyt. Se on tietenkin varsin
merkillinen. Mielipiteitä on kyselty lähes sadalta kohteelta. Joukosta puuttuvat vain puun halaajat ja maan nuolijat.
Jo esipuheessa on maanomistaja jätetty neljänneksi eli viimeiseksi kun asianosaisia luetellaan, ”maanomistajien ja muiden luonnossa toimivien käyttöön” jne.
Kaikki mikä ei ole suoranaisesti kiellettyä on siis sallittua. Tietenkin toisen nurkissa ja kustannuksella. Sopisi pitää muistissa,
että jokamiehenoikeus on traditio – ei muuta.
Nyt sitä laajennetaan merkittävästi tässä stoorissa. Yritystoiminta toisen maalla on sentään aika paksua juttua, vieläpä luvatonta. Kummallisuuksiin kuuluu mm. koiravaljakkoajon lisääminen jokamiehenoikeuksiin. Sivulla 91 kerrotaan, että
maanomistajan maalleen rakentama aita ei saa olla vaarallinen. Välitöntä vaaraa aiheuttavan aidan tai esteen saa purkaa
tai poistaa heti, mutta toimenpiteestä on ilmoitettava poliisille
(!?!!). ”Jos aidasta ei ole välitöntä vaaraa, mutta se saattaa aiheuttaa vahinkoa, asiasta tulee ilmoittaa poliisille” (!!!) jne.
Aita on aina merkki siitä, että ei sovi mennä just sinne. Entäs
laitumien sähköaidat? Jokamiehenoikeudella ei maanomistajan aitoja pureta – se on rikos! Pitäisi ymmärtää, että vain oikeuslaitos tulkitsee, muut elikkä virkamiehet soveltavat.
Vain Ruotsissa on jonkinlaisia jokamiehenoikeuksia, Tanskassa käsite on tuntematon, Norjassakin varsin rajoitettua. Harmonisoidaan tämäkin laki eurooppalaiseen malliin, tulee tolkkua
toimiin. Marjastus ja sienestys on OK, muu mekkala johtaa vain
roskaamiseen ja vahinkoihin. Virkistyskäyttö ei ole suinkaan
metsien ensisijainen käyttömuoto, kyllä puuntuotanto sen sentään pesee!
Pikku vihkonen jokamiehenoikeuksista olisi ollut paikallaan ja
tärkeimpänä siinäkin olisivat jokamiehen velvollisuudet; niihin
on vain vaimea viittaus tämän turhakkeen lopussa!
Tulin eilen illalla taas kunnan ”kaavoitusiltamista”. Varustauduin tosin käheä-äänisenä kuten Zarah Leander konsanaan toki
ilman suomalaissyntyistä säestäjäänsä! Olin postimyynnistä
hankkinut hulppeat – ja halvat – käärmekuvioiset farkut, joihin
YLLÄ: Hoitajaansa uteliaana lähestyvät eläimet.
KESKELLÄ: Sarvipäät valmiina.
ALLA: Angusporukka ulkoilemassa.
12
Mummulook vuosisadan takaa:
LSK-lehmät Kaunike, Marja ja Ruusu hoita
jineen sekä
tunnistamaton sonni Paneliasta.
luikertelin, vedin mustan nahkarotsin päälleni ja halusin näyttää
kaavoittajakonsulteille mikä on mummulook tänään. Yli parisataasivuinen kaavaehdotus on tietenkin tyrmäävä. Se kainalossa kehtasin kailottaa kaikesta. Konsultin edustaja esitti vienosti,
että onhan sitä jätetty sentään peltoakin jopa viljeltäväksi, mutta metsää meneekin sitten nurin kun kiinalaisten kansainvaellus
kohdistuu meidänkin 150 asukkaan kylään, AP-merkinnöin – eli
asuinpientaloa pukkaa! Ja sitten tehtiin vielä lisäksi se liito-oravakartoitus. Elukkaa ei nähty, mutta ”potentiaalisia” piilossaolopaikkoja kyllä (ei edes papanoita, mutta niitähän saa netistä)!
Johtavaksi naistenlehdeksi itseään tituleeraava julkaisu jaksaa
ihastella näitä ”pintaeläimiä”. Eräskin extisumisu järjestelee maailmaa näin: ”Minua ärsyttää se, että eläimistä on tehty tuotantovälineitä. Ihmisten pitäisi selvitä yhdellä lihapäivällä viikossa,
ja kaikki voisivat siirtyä luomulihaan ja riistaan tai ryhtyä kasvissyöjiksi”.
Samainen lehti ihasteli biodynaamista viljelyä – justiinsa juu.
Olivatkohan taivaankappalten radat kohdallaan kylvöaikana!
Maailma on mystiikkaa täynnä, mutta vinoon menee kun tosiasiat ovat hukassa; fiksumpi sanoisi, että realiteettien taju puuttuu.
Kiitos kaunis pihvikarjalaiset, että saan vielä ”soitella”.
Terveisin se ”vanha” AK
PS. Tosin nyt on päällä ns. ”räkätauti” – jota sodan jälkeen oli
vielä hevosilla – se ei lehmiin tarttunut. Parannuskeinona oli
vain ”tallintakuinen”.
13
Geenien
salat auki
Käytännössä lihanautojen jalostus ja
perinnöllinen edistyminen tapahtuvat
aivan samoin kuin aina ennenkin.
Seuraavan polven vanhemmiksi
pyritään valitsemaan yksilöitä, joiden
tuotannolliset ominaisuudet ovat
parempia kuin keskimääräisen
eläinryhmän.
Suotuisien geenien valintaa on tehty epäsuorasti yksittäisen
eläimen ja sen sukulaisten tulosten perusteella. Eläimen tulosten saamiseksi on tarvittu tietty kasvatusaika. Usein tulosten
keräämisessä joudutaan tekemään kompromisseja siitä, mitä
mitataan. Kaikkia lihantuotanto-ominaisuuksia määrittelevistä
seikoista ei saada selville elävästä eläimestä. Monet lihan syöntilaatuun vaikuttavat tekijät pystytään tarkasti määrittämään
vasta, kun lihaa kypsennetään.
Nykypäivänä jalostajalle ja kotieläintuottajalle on tarjolla
enemmän työvälineitä työnsä tueksi kuin koskaan ennen. Geenitestit ovat yksi vaihtoehto, joka avaa mahdollisuuden eläinten ominaisuuksien arvioimiseen jo hyvin varhaisessa kasvunvaiheessa. Tuloksen muodostamiseksi tarvitaan eläimen DNA:ta
sisältävä näyte. Analysoitavaksi voidaan lähettää karva-, veri- tai
kudosnäyte.
Testejä
Viime vuosina geenien tunnistamiseen tarkoitetut analyysityökalut ovat kehittyneet räjähdysmäisesti, ja monet yksittäiset sairausgeenit voidaan löytää geenitestien avulla. Todellinen
läpimurto oli kuitenkin SNP-merkkityypitys (Single Nucleotide
Polymorphism), jonka avulla naudan genomista saadaan kaupallisesti tarjolla olevalla testillä tietoon jopa 50 000 geenipaikkaa.
14
Geenipaikkojen löytyminen ei kuitenkaan kerro ainakaan
toistaiseksi eläimen jalostusarvoa, koska eläimen yksittäisiin
ominaisuuksiin voi vaikuttaa satoja, jollei tuhansia eri geenejä.
Saatua tietoa voidaan kuitenkin käyttää arvokkaana laskentaaineistona. Se mahdollistaa eläimen jalostusarvon arvioimisen
heti syntymän jälkeen, mikä nopeuttaa erittäin paljon jalostuksen etenemistä. Lisäksi eläinjalostuksesta syntyvät kustannukset ovat aiempaan verrattuna käytännössä olemattomat. Testin tulosten perusteella voidaan tehdä päätöksiä, millä tavalla
kyseisen eläimen ominaisuudet pystytään parhaiten hyödyntämään. Paras tulos saadaan aikaiseksi, kun geenitestien tulosaineistot on yhdistetty eläinten periytymiseen eli sukulaistietoihin.
SNP, DNA ja muita merkittäviä kirjaimia
Jokaista eläimen ominaisuutta säätelee tietty geeni. Eläimen
genotyypistä puhutaan, kun tietyt geenit löytyvät kyseisen eläimen jokaisesta solusta. Monta geeniä yhdessä muodostaa kromosomin. Genomi sisältää kaiken DNA:n eli perimän tiedon,
jota kromosomit kantavat. DNA eli deoksiribonukleiinihappo
on solun tuman kemiallinen yhdiste, joka sisältää kaiken tarvittavan tiedon uuden organismin rakentamiseen. Kromosomit
löytyvät pareina solun tumasta eläimen jokaisesta kudoksesta
(poikkeuksena punasolut). Solujen jakautuessa kromosomeissa oleva DNA kahdentuu säilyttäen näin perinnöllisen aineksen
samana sukupolvesta toiseen. Kromosomien lukumäärä on erilainen jokaisella eliölajilla. Naudalla on 30 kromosomiparia eli
yhteensä 60 kromosomia. Ihmisellä vastaavasti 23 kromosomiparia eli yhteensä 46 kromosomia. Jokaisella yksilöllä on puolet
kromosomeista isältä ja puolet emältä.
Perimän neljä merkityksellistä kirjainta ovat adeniini (A), sytosiini (C), tymiini (T) ja guaniini (G). Nämä neljä emästä muodostavat DNA:n parittaisen kaksoiskierteisen ketjun. Adeniini
muodostaa aina parin tymiinin kanssa ja vastaavasti sytosiini
guaniinin kanssa. Emäsjärjestyksessä voi tapahtua pistemutaatio eli yksi ketjun emäksistä muuttuu. Esimerkiksi GCTAATCGCG
voi muuttua GCTAATGCCG. Pistemutaatio voi olla harmiton, se
voi joko parantaa tai heikentää eläimen tuotannollisia ominaisuuksia tai se voi olla hengenvaarallinen.
SNP-paikat ovat pistemutaatioiden aiheuttamia, joista yksilön genomia voidaan lukea emästasolla kokonaisten geenien
sijaan. Kaupalliset yritykset ovat kehittäneet eläimen genomin
lukemiseen SNP-siruja, joiden avulla voidaan tunnistaa eläimen
genomi tietyssä SNP-paikassa. Jos saatavilla on tarkkoja tietoja eläimen genotyypeistä ja tuotannollisista ominaisuuksista
voidaan selvittää, mitkä SNP-paikat vaikuttavat eniten kyseessä
olevaan ominaisuuteen.
SNP-paneelin tuloksia on verrattu näiden 3000 eläimen tuotantotuloksiin ja sukulaistietoihin. Geenitestien SNP-paneeleja ei
ole vielä pystytty validoimaan vastaavilla määrillä muiden rotuisia nautoja. Angusrotuisilla eläimillä geenitestien tarkkuus- ja
tuotannollinen merkitsevyys ovat hieman korkeammalla tasolla
muihin rotuihin verrattuna (Taulukko 1).
Markkinat tarjoavat
Liharotuisille naudoille kaupallisessa käytössä olevilla testeillä
voidaan ennustaa eläimen jalostuksellisia ja käyttöominaisuuksia yhteensä 24 ominaisuudelle. Yhdellä testillä saadaan haluttaessa määritys yhdelletoista erilaiselle ominaisuudelle. Testillä
voidaan arvioida sekä loppukasvatukselle että emolehmätuotannolle merkittäviä ominaisuuksia (Taulukko 1)
>>
Ominaisuus
Periytyminen,
h2
Testin tarkkuus
Angus
Testin tarkkuus
Muut liharodut
ja risteytykset
1) Lihan mureus
0.25 - 0.37
~ 37 %
~ 26 %
2) Lihan marmoroituminen
0.25 - 0.37
~ 62 %
~ 44 %
3) Residuaalinen
syönti
0.29 - 0.39
~ 37 %
~ 35 %
4) Kasvu
0.18 - 0.28
~ 62 %
~ 32 %
5) Punaisen
lihansaanto,
teurassaanto
0.40 - 0.64
~ 75 %
~ 53 %
6) Pintarasvan
paksuus
0.28 - 0.41
~ 64 %
~ 45 %
7) Selkälihaksen
pinta-ala
0.27 - 0.40
~ 64 %
~ 34 %
8) Hiehon tiinehtyvyys
0.05 - 0.13
~ 22 %
~ 16 %
9) Emon kestävyys, pitkäikäisyys
0.07 - 0.10
~ 22 %
~ 17 %
10) Poikimahelppous
0.10 - 0.18
~ 40 %
~ 22 %
11) Luonne
0.33 - 0.37
~ 17 %
~ 12 %
Taulukko 1. Yhdellä geenitestillä määritettävät ominaisuudet.
Lihanautarodut ovat erilaisia
Liharotuisissa naudoissa asian tekee haasteelliseksi se, että
tuotannollisesti merkitsevät SNP-paikat eivät ole kaikilla roduilla samat. Toisaalta haastetta lisää eri maiden erilaiset tuotannolliset- ja teurastavoitteet, joiden perusteella testejä on muodostettu.
Geenitestien muodostaminen on aloitettu tutkimalla Angusrotuisia eläimiä. SNP-paneelit on validoitu käyttämällä 3000 perimältään tunnettua Angusrotuista nautaa Pohjois-Amerikassa.
15
Testin tarkkuus kertoo
Eläimen ominaisuudet muodostuvat perimän ja ympäristön
yhteisvaikutuksesta. Geenitestin tarkkuudella tarkoitetaan sitä
osuutta perimästä, jossa on pystytty löytämään geenitason eroja eri yksilöiden välillä. Keskimäärin geenitesti kertoo eläimen
geneettisistä ominaisuuksista tällä hetkellä noin 35 % (Kuva 1).
Hyötyä kaikille
Geenitestien suurimman hyödyn on arvioitu muodostuvan
nuorien sonnien testausmahdollisuudesta, jonka avulla pystytään tarkentamaan jo hyvin nuoren eläimen jalostusarvoja
teuras- ja emo-ominaisuuksista. Geenitestin avulla pystytään
muodostamaan käsitys myös niistä ominaisuuksista, joita eläin
kantaa, mutta joita on vaikea mitata. Geenitesti voi myös vähentää eläinten koeasemilla tehtävien testauksien muodostamia kustannuksia, koska testauksiin voidaan lähettää vain ominaisuuksiltaan parhaat sonnit ja/tai hiehot. Geenitestin avulla
eläin voidaan ohjata myös tietyn tyyppiseen loppukasvatukseen. Kasvatusaikaa ja ruokintaa on mahdollista säätää geenitestitulosten perusteella.
Geenitesteihin pohjautuvaa tietoa voidaan hyödyntää parhaiten yhdistelmätuotanto-ominaisuuksien määrittämisessä
sekä sellaisten ominaisuuksien selvittämisessä, jotka eivät kuulu
jalostustarkkailun piiriin.
Merkittävä hyöty
Vähäinen hyöty
Eläimen ilmiasu eli fenotyyppi
Perimän
osuus, genomi
Geenitesti kertoo
keskimäärin
tämän osuuden
määritetystä
ominaisuudesta
Ympäristön
osuus
Kuva 1. Eläimen tuotanto-ominaisuudet ja ulkonäkö muodostuvat ympäristön
ja perimän yhteistyönä.
1. Yksinkertaisesti periytyvät
perinnölliset sairaudet
2. Hedelmällisyys ja lisääntymistehokkuus
3. Lihanlaatu ja ruho-ominaisuudet
4. Maidontuotanto- ja emoominaisuudet
5. Syntymäpaino ja kasvuominaisuudet
Aita on tehty esteeksi
molempiin suuntiin
Laiduntavat eläimet ovat monen mielestä kesäistä maalaismaisemaa aidoimmillaan. Lypsylehmien laidunnus on karjojen
koon kasvun ja robottinavetoiden myötä vähentynyt, mutta tilalle ovat tulleet emolehmät sekä hevoset. Aitausmalleja löytyy
pysyvistä high tensile -aidoista lasikuitutolpan ja yhden langan
pika-aitoihin.
”Jokainen joka pitää kotieläimiä, olkoon velvollinen niitä varjelemaan, etteivät ne pääse toisen tiluksille.” Näin todetaan laissa tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteolta. On valittu aitaustapa sitten mikä hyvänsä, tulisi aidan pitää eläimet
takanaan. Nauta on näppärä oppimaan myös aituriksi. Vasikat
yleensä ensimmäisinä huomaavat langan virrattomuuden ja
pujottelevat aidasta läpi. Aikoinaan äidilläni oli lypsylehmä, jota
eivät pidätelleet sen paremmin kahdella langalla tehdyt piikkilanka-aidat kuin sähköpaimenkaan. Aitominen oli kantturalle
ajankulu, loikka yli tai notkeana konttaus ali – lankojen välistäkin
saattoi pujotella. Sillä ei ollut merkitystä oliko laitumella syötävää: ruoho oli aina vihreämpää aidan toisella puolen. Koskaan
lehmä ei karannut puutarhaa kauemmaksi ja tuli aina kiltisti
kiinni, mutta lyhyeksi sen ura karjassa jäi.
Karkaileva karja voi kiristää naapurisovun äärimmilleen. Ennen lehmiä oli vähän joka talossa, karjakoot pienempiä ja laiduntavat eläimet arkipäivää. Karjankäsittelytaitoa löytyi vähän
joka talosta ja naapuriapua oli tarjolla nopeasti, kun sitä tarvittiin. Nykyisin tilanne on huonompi, kun väki maalla on vähentynyt ja eikä kylältä välttämättä enää montaakaan kotieläintilaa
löydy. Naapurisovun kannalta on tärkeää aina selvittää karanneen karjan tekemät vahingot ja sopia korvauksista.
Pysyvä vai purettava
Aita on aita molempiin suuntiin. Yhtä hyvin kuin aita tehdään
pitämään karja halutulla alueella, tehdään se myös suojaamaan
karjaa. Petojen varalta aidattaessa joudutaan käyttämään tiheää sähkölangoitusta ja aidasta tulee varsin arvokasta. Toisaalta
kunnolla perustettu pysyvä aita on pitkäaikainen investointi,
jonka vuosittainen huolto on nopeaa. Perustamisvaiheen korkeampi kulu jakaantuu pitkän käyttöiän myötä useammalle
vuodelle. Toisaalta peltolaitumilla pysyvä aita voi olla tiellä, kun
pelto on viljelykierrossa välillä muussakin kuin laidunkäytössä.
Samallakin tilalla aitoja voi olla useilla eri tekniikoilla perustettuina sen mukaan missä ne sijaitsevat ja täytyykö niitä purkaa
välillä. Keväistä aitausurakkaa helpottaa, jos ainakin osa aidoista
on pysyviä tai voidaan pitää paikoillaan useamman laidunkauden. Kestokyllästetyt tolpat kestävät maassa mätänemättä, eikä
aidan tekoa tarvitse aloittaa keväällä alusta. Peurojen ja hirvien
kulkureiteiltä langat kannattaa kerätä talveksi pois.
Geenitesti on verrattain huokea vaihtoehto vaikuttaa ominaisuuksiin, joita on joko hankala tai kallista mitata. Selviä hyötyjä
saadaan myös niiden ominaisuuksien perinnöllisessä edistymisessä, joiden periytymisaste on alhainen, tulokset muodostuvat vasta usean vuoden kuluttua sekä ovat sukupuolisidonnaisia. Meillä Suomessa geenitestejä voitaisiin ajatella käytettävän
mm. syöntilaadultaan tasaisen pihvilihan tavoitteluun…
Lue geeneistä lisää sivuilta 24–25.
Maiju Pesonen
Projektitutkija
MTT Ruukki
InnoNauta-hankkeet
Geenitesti-näytteeseen tarvitaan 20-30 juurineen nypittyä karvaa.
Onnistuneessa karvanäytteessä näkyy karvatupet selvästi.
Laitumelle ei saa mennä
ilman karjanomistajan lupaa
Pitäisi olla itsestään selvää, että eläinten laitumille ei mennä.
Jokamiehenoikeuksia on tulkittu siten, että tyhjälle laitumelle
16
voisi mennä ja sen ylittää. Mutta entäs, jos laidun ei olekaan tyhjä vaikka eläimiä ei juuri silloin ole näköpiirissä? Mitä enemmän
karjasta mitään ymmärtämättömiä laitumien liepeillä liikkuu,
sitä suurempi on riski, että laitumelta ei vaan ymmärretä pysyä
pois.
Hevosten ja ratsastusharrastuksen lisääntyminen on tuonut
uusia haasteita maaseudun maanomistajille. Parhaimmillaan
rinnakkaiselo sujuu leppoisasti ja sopivia ratsastusreittejä löytyy
ongelmitta. Maastossa ratsastus sinänsä on jokamiehen oikeus,
mutta ratsastuksesta ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa. Tyhjällekään laitumelle tai sänkipellolle ei saisi mennä ilman lupaa
ratsastamaan. Hevonen on emolauman mielestä ensin suunnattoman kiinnostava olento, jota tullaan vauhdilla katsomaan.
Hevosesta moinen vauhdikas lähestyminen saattaa tuntua uhkaavalta, kun tanner tömisee pelottavasti. Aikaa myöden molemmat eläimet kyllä tottuvat toisiinsa eikä laitumen ohittava
ratsukko herätä kummempaa kiinnostusta.
Aidat eivät saa aiheuttaa varaa ja poliisilain mukaan välitöntä
vaaraa aiheuttavan aidan tai esteen saa purkaa tai poistaa heti,
mutta toimenpiteestä on ilmoitettava poliisille. Aidan näkyvyydestä onkin syytä huolehtia, jos aita ylittää polkuja ja tienmaita. Sähköaidasta varoittavat kyltit ovat taajamien läheisyydessä
paikallaan.
Paljon keskustelua herättää myös yhä lisääntyvä moottorikelkkailu. Kelkkailureitti laitumien läpi ei välttämättä karjanomistajaa innosta vaikka toiminta laidunkauden ulkopuolella
tapahtuukin. Aitaan pitää tehdä ehkä ylimääräiset portit kelkkareitin tähden ja siitä taas seuraa lisäkustannuksia, varsinkin jos
kyseessä on high tensile -aita.
Yhteislaitumien uusi tuleminen?
Sotien jälkeen perustettiin valtion omistamia yhteislaitumia,
joista huolehtivat laidunosuuskunnat. Niihin sitten voivat liittyä
lisälaidunta tarvitsevat. Myöhemmin nämä kävivät tarpeettomiksi ja maat myytiin lisämaiksi tarvitseville.
Mitä sitten voisi olla nykypäivän yhteislaidun? Entisten turvesoiden hyödyntämistä vai perinnebiotooppien säilyttämistä?
Taajamien liepeillä on paljon alueita, joita voitaisiin hoitaa laiduntamalla. Ongelmana saattaa olla maanomistuksen pirstaleisuus, korkea aitauskustannus ja toisaalta laiduneläinten saatavuus. Hevosten lisääntyessä lisääntyy myös laitumen tarve
hevosille. Toisaalta lampaat ovat erinomaisia laiduntajia, mutta aitauksen kulu vielä suurempi. Alueen hoidon kannalta paras vaihtoehto voisi olla eri eläinlajien laidunnus. Sekalaidunnus
myös pienentää pysyvien laitumien loispainetta.
Entä, jos näiden alueiden laidunnusta koordinoisikin vaikka
osuuskunta yksittäisten viljelijöiden sijasta? Toisiko se peltoheitot takaisin järkevään tuotannolliseen käyttöön, siistisi kuntien joutomaat ja pitäisi laiduntavat eläimet odotettuna kesän
merkkinä ympäri Suomen?
Maarit Kallio
17
Ominaisuuksia sekä
emolehmätuottajalle että
loppukasvattajalle
Edellä esitettyjen geenitestien tulokset
esitetään joko numeroarvolla tai
prosenttiosuudella. Suurin lukuarvo
ei välttämättä aina ole paras ja
tavoiteltavin tulos.
Joissain ominaisuuksissa on hyvä
tavoitella kultaista keskitietä.
Toisissa ominaisuuksissa suuret luvut kertovat eläimen omaavan keskimääräistä suotuisammat geenit tuotannon kannalta
ja toisissa tulee tavoitella mahdollisimman pieniä lukuja. Testien
tuloksia verrataan kaikkien testattujen eläinten joukkoon. Testattujen eläinten joukko voi olla rotukohtainen. Yksittäisen eläimen testin tuloksia tulee arvioida eläimen ulkonäön ja suvun
perusteella.
Mureus
Lihan mureuteen vaikuttavat lihan sidekudoksen määrä, lihaksen rakenteelliset ja entsymaattiset ominaisuudet. Geenitestillä voidaan arvioida eläimen perinnöllistä kykyä tuottaa
mureaa lihaa. Testin tulos perustuu löydettyihin SNP-paikkoihin,
jotka ennustavat lihan mureuteen vaikuttavia tekijöitä. Geenipaikkoja ovat mm. CAPN1 ja CAST-geenit. Tulos kertoo, kuinka
paljon vähemmän voimaa tarvitaan kypsennetyn lihan leikkaamiseen lautasella.
Marmorointi
Lihan marmoroituminen on lihaksen sisään eli lihassolujen
väliin muodostunutta rasvaa. Lihassa marmoroituminen lisää lihan mehukkuutta, parantaa suutuntumaa ja on syöntilaatuun
vaikuttava tekijä. Lihanmaku tunnistetaan paremmin marmoroituneesta lihasta, koska rasva kuljettaa ihmisen suussa maun
muodostamiseen tarvittavia molekyylejä. Eläimen perimässä
voi olla geenejä, jotka ohjaavat lihaksen marmoroinnin määrää.
18
Geenitestin avulla voidaan arvioida marmoroitumisen kannalta
suotuisten SNP-paikkojen lukumäärä.
Residuaalinen syönti
Residuaalinen syönti kertoo, kuinka paljon enemmän tai vähemmän eläin tarvitsee rehua kasvuun ja ylläpitoon. Eläimen
residuaalista syöntiä voidaan arvioida tiettyjen perinnöllisten
ominaisuuksien perusteella. Geenitestin tulos arvioi, kuinka paljon enemmän tai vähemmän eläin syö rehuja verrattuna keskiarvoeläimeen.
Keskimääräinen kasvu, g/päivä
Pääsääntöisesti nopeammin kasvavat eläimet ovat tuottavampia kasvattaa kuin hitaammin kasvavat eläimet. Eläimen
kasvunopeus ja kyky saavuttaa tietty teuraspaino-optimi on yhdistetty mm. leptiini- ja IGF2-geenin eri muotoihin. Geenitesti
arvioi eläimen kasvukykyä sekä ennen että jälkeen vieroituksen.
GDF8-geenien eri muunnoksien todennäköisyyttä. Geenitesti
arvioi, kuinka paljon enemmän selkälihasta eläimen perimällä
on mahdollista tuottaa.
Hiehon tiinehtyvyys
Taloudellinen hieho poikii ensimmäisen kerran noin 24 kuukauden iässä. Hiehon tulee saavuttaa sukukypsyysikä ilman
kohtuullisessa ajassa oikeanlaisella ruokinnalla. Hedelmällisyyteen ja tiinehtymiseen vaikuttaa HSP-70 proteiinin eri muodot.
Kasvukykyyn ja todennäköisyyteen saavuttaa tarvittava hedelmällisyyteen tarvittava elopaino vaikuttavat edellä mainitut
(leptiini, IGF2, MC1 ja PMC) geenitekijät. Näiden tekijöiden yhdysvaikutuksena muodostetaan hiehon tiinehtymisen todennäköisyys. Analyysitietoihin on käytetty myös tilastollista mallia,
jossa on pohjana yli 3100 Angushiehon tiedot.
Pitkäikäisyys, karjassa pysyvyys ja
poikimahelppous
HSP-70 proteiinin eri muodoilla on yhteys maidontuotantomäärään ja siihen, kuinka paljon maidossa on valkuaista ja rasvaa. Emolehmän maidontuotannolla on vaikutus siihen, kuinka
hyvin vasikka kasvaa. Emolehmän karjassa pysyvyyteen vaikuttaa sen kyky säilyttää hedelmällisyys ja kuntoluokka sekä
se, kuinka helposti emo pystyy poikimaan. Emolehmän kuntoluokka on yhteydessä pintarasvan määrään ja syöntikykyyn.
Emolehmän karjassa pysyvyyden kannalta suotuisien geenimarkkereiden todennäköisyys voi olla erilainen verrattuna teuraskasvatukseen. Analyysitietoihin on käytetty myös tilastollista
mallia, joka on muodostettu puhdasrotuisiin Angus-emolehmiin perustuvista tiedoista.
Luonne
Stressiherkkyys aiheuttaa lukuisia muutoksia naudan aineenvaihdunnassa. Eläimet, jotka hermostuvat helpommin kuluttavat enemmän energiaa ja tarvitsevat enemmän rehua. Niiden
vastustuskyky on alhaisempi, joten ne voivat sairastua herkemmin. Myös lihanlaatu voi kärsiä, heikompiluonteiset eläimet
voivat tuottaa sitkeämpää lihaa. Testin tuloksen taustalla on
käytetty tilastollista mallia. Tilastollinen malli on rakennettu Anguspopulaation perusteella, josta on arvioitu luonne ja jonka
polveutuminen tunnetaan.
Maiju Pesonen
projektitutkija
MTT Ruukki
InnoNauta-hankkeet
Punaisen lihan saanto
Punaisen lihansaanto kuvaa eläimen teurasruhon luokittumista. IGF2-geenillä on kaksi merkittävää muotoa. Jos eläin kantaa IGF2-geenin suotuisaa muotoa, teurassaanto on korkeampi.
Muita punaisen lihansaantoon vaikuttavia geneettisiä markkereita on mm. GDF8-geenin eri muunnokset. Geenitestillä kartoitetaan todennäköisyyttä, jolla eläin kantaa teurassaannon kannalta suotuisia ominaisuuksia.
Rasvan paksuus, mm
Teuraseläimellä liiallinen rasvoittumistaipumus aikaisessa
kasvatuksen vaiheessa on ei-haluttu ominaisuus. Leptiinigeenin, MC1-reseptorin ja PMC-hormonin eri muotoja on yhdistetty aikaiseen rasvoittumistaipumukseen, mutta myös nopeaan
kasvukykyyn. Geenitestillä pystytään arvioimaan, mitä muotoja
näistä geeneistä eläin kantaa.
Selkälihaksen pinta-ala, cm2
Selkälihaksen pinta-ala on yhteydessä punaisen lihan saantoon. Geenitestissä käytetään markkereina mm. IGF2-geenin ja
19
Britit naudanlihantuotannon
peruskysymysten äärellä
arvioida kasvatuksen aikana sekä silmämääräisesti että punnitsemalla ja tunnustelemalla. Parempaa hintaa voi saada myös
osallistumalla erilaisiin laatuohjelmiin, jolloin liha myydään näiden laatustandardien logoilla varustettuna. Tällaisia on esim. Tilan toimintaa kuvaava Punaisen traktorin logo (The Red Tractors, Assured Food Standards) sekä lihan syöntilaatua kuvaava
Eblexin Laatustandardi -logo (Eblex QSM).
Haasteita ei tulisi pelätä
ProAgria Etelä-Pohjanmaan
hallinnoiman SikaNauta-hankkeen
opintomatka suuntautui Iso-Britanniaan
keskellä kiireisintä alkukesää, sillä 26.5.
oli mahdollisuus tutustua jokavuotiseen BeefExpo-näyttelyyn Newarkissa,
Nottinghamishiressä. Näyttelyn lisäksi
kävimme kolmella emolehmätilalla ja
tutustuimme paikalliseen jalostusorganisaatioon.
Matka kesti vain muutaman päivän, mutta varsinkin näyttelystä sai mukaansa painavan tietopaketin, jossa riittää lukemista pitkäksi aikaa. Mitään ihmeellistä ja häikäisevää matkalla ei
nähty. Lohdullista tai haastavaa oli huomata, että vanhassa karjamaassakaan ei naudanlihantuotannossa pärjätäkseen tarvita
mitään uusia kikkoja, vaan vanhat perusasiat ovat edelleen tärkeimpiä hoitaa kuntoon.
Vasikat vähenevät joka vuosi
Britanniassa on noin 1,8 miljoonaa lypsylehmää ja 1,5 miljoonaa emolehmää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lehmien
lukumäärä on laskenut hitaasti, mutta tasaisesti. Vasikoita syntyy joka vuosi noin kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Naudanlihantuotanto ei ole kuitenkaan laskenut
samassa suhteessa. Selityksenä on luultavasti teuraspainojen
nosto. Teuraspainojen keskiarvo on 335–340 kg. Vuosittain teurastetaan noin 1,9 miljoonaa nautaa, jotka jakautuvat liharotuisiin ja maitorotuisiin.
Suurin osa sonnivasikoista kastroidaan ja kasvatetaan teuraaksi härkinä. Perinteiset lihakauppiaat, jotka suosivat pienempiä ruhoja, eivät huoli yleensä sonneja ollenkaan, supermarketit asettavat sonneille usein yläikärajan. Tuotantokustannusten
nousun myötä asiantuntijat kehottavat jättämään sonnit kastroimatta, jotta rehuhyötysuhde pysyisi parempana, eläimet kas-
20
vaisivat nopeammin ja tuottaisivat parempilaatuisen ja painavamman ruhon. Naudanlihan kulutus on noussut Britanniassa
tasaisesti, vuoden 1997 14,5 kilosta tämän päivän 18,8 kiloon
henkeä kohti. Naudanlihan omavaraisuusaste on 74 % ja sitä
tuodaan pääosin Irlannista, mutta myös Brasiliasta, Saksasta,
Hollannista, Uruguaysta sekä Namibiasta. BSE-kriisin mentyä
ohi, aukeaa brittilihan viennille taas ovet, mikä piristää tuottajien toiveita paremmista ajoista.
Rasvaan hukataan miljoonia
Liian rasvaiset teurasnaudat aiheuttavat briteille vuosittain
12,5 miljoonan punnan tappion. Tähän tappioon ei ole edes
laskettu mukaan liiallisen ruokinnan, liian pitkän kasvatusajan
eikä ylimääräisen leikkuukulun aiheuttamia kuluja. Tavoitetasoisia ruhoja on noin puolet, lopuissa suurin ongelma on huono
lihakkuus (43 %) tai liikarasvaisuus (6 %) tai molemmat (5 %).
Hiehoilla on enemmän ongelmia kuin härillä. Eri ostajat kelpuuttavat erilaisia ruhoja, mutta kukaan ei halua vitosen rasvan
ruhoa. Rasvanumerot 4 ja 5 jaetaan Englannissa kahtia, L: vähemmän rasvainen ja H: enemmän rasvainen.
Brittiläisiä loppukasvattajia kehotettiin hiomaan tuotantoaan viljan hinnan noustua niin, että he pärjäisivät jatkossakin.
Eläinaines on pidettävä sellaisena, että rehuhyötysuhde, päiväkasvu ja teuraslaatu olisivat mahdollisimman hyviä. Sonnien kastroimista kehotettiin vähentämään. Ruokintaa ei saisi
laimentaa, mutta säilörehun laadun parantamisella voi vähentää väkirehujen käyttöä. Teuraspaino- ja teurasikätavoitteet tulisi saavuttaa ja rasvaisuutta vähentää teuraskypsyyden arvioinnilla. Emotiloja kehotettiin tuottamaan hehtaaria kohden
lisää lihaa, tehostamaan ruokintaa ja lannan hyväksikäyttöä.
Emojen sekä siitossonnien hedelmällisyys tulisi pitää hyvällä
tasolla ja poikima-aika lyhyenä. Kaikella tällä saadaan samalla hiilijalanjälkeä pienemmäksi. Naudanlihantuottajan ei tulisi
pelätä haasteita, totesi kansallisen naudanlihantuotantojärjestön (www.nationalbeefassociation.com) johtaja Kim Haywood,
BeefExpo2011 -seminaarissa. Hintojen nousua odotellessa voi
jokainen tila lisätä myytyjen eläinten määrää alentamalla kuolleisuutta. Vasikkakuolleisuutta alentamaan on perustettu jopa
yhdistys (www.nationalyoungstock.co.uk). Englanti on pellon
vuokrauksen kärkimaita. Tilakohteissammekin oli ongelmana
peltojen hajasijoittuminen. Polttoainekustannusten nousu puhutti isäntiä, koska se teki viljelyn ja eläinten siirrot laidunalueilta toiselle entistä kalliimmaksi.
Jalostustuksen työkaluja
Jalostusorganisaatio ABS Global, kansallisella tasolla nimeltään Genus, oli järjestänyt meille tilakohteet ja esittelivät ryhmällemme toimintaansa. ABS Globalilla on tällä hetkellä 80 liharotuista sonnia, jonka siementä myydään. Annoksia myydään
eri puolille maailmaa, puoli miljoonaa annosta myydään kotimaahan. Jalostustyötä on tehty 40 vuotta ja edelleen tähtäimessä on ratkaista, miten ruokaa pystyttäisiin jalostuksen keinoin
tuottamaan yhä halvemmalla. Angus luonnehdittiin pääosin
helpoksi poikimisten suhteen, Limousinen suosio oli kuitenkin
vahvaa, mutta risteytyskäytössä Belgian Sinisestä jalostettu Brittien Sininen oli suosituin. Sinisen valteiksi sanottiin lihaksikkuuden lisäksi mm. lyhyt tiineysaika. Myös Fertility Plus -siemennysten käyttö on kasvanut. Fertility Plussassa on kolme rotua
samassa siemenannoksessa. Eri rotujen siittiöiden liikkuvuus on
erilaista, mikä parantaa tiinehtyvyyttä 10 %:lla. Keinosiemennyssonneista kerätään monenlaista tietoa ja tiineyden kesto on yksi
>>
South Devon x Limousin –risteytysemolla on vasikka,
jonka isänä on Brittien Sininen.
Markkinointi joko elävänä tai teuraana
Monet tuottajat epäilevät ruhona myymistä (maksu ruhosta
eikä tappamattomasta). Perinteinen huutokauppamyynti elävänä ei kerro kuitenkaan mitään teuraslaadusta myyjälle ja se
voi kuulemma jopa stressata eläimiä, olla aikaa vievää ja kallista.
Mutta jos eläimet eivät käy kaupaksi, ne voidaan tuoda takaisin
kotiin, jos kyseessä on elävänä myynti. Ruhona myymistä kehutaan, koska pohjahinta on etukäteen tiedossa ja mahdollisuus
on saada erilaisia bonuksia laadun perusteella, mutta toisaalta
hinnasto voi olla monimutkainen ja sakkojakin voidaan periä
vääränlaisista ruhoista.
Laatulihalle parempi hinta
Kauppaa arvostellaan Britanniassakin siitä, että se pyrkii yhä
edelleen myymään lihan kuluttajalle mahdollisimman halvalla
ja tuottajahinnat eivät siten ole pysyneet kustannusten nousussa mukana. Emolehmätilat ovat olleet kriisissä ja nyt mitataan
se, mitkä tilat jäävät pystyyn. Tuottajia kehotetaan ottamaan
selvää maksuperiaatteista, sesonkivaihteluista ja suunnittelemaan teurastuksia paremmin. Eläinten teuraskypsyyttä tulee
21
sellainen. Myös vasikat luokitellaan syntymätiloilla. 130 indeksipistettä kertoo, että vasikka on hyvä. Vasikkatulosten raportoinnista maksetaan tiloille kuuden punnan korvaus.
Ei emoja ilman lampaita
Britannian emolehmäkarjojen koko on samaa luokkaa kuin
täällä Suomessa, sillä erolla, että Brittein saarilla lähes kaikilla
emotiloilla on myös lampaita. Emolehmät laiduntavat pääsääntöisesti huhtikuusta marras-joulukuuhun saakka, eli 9 kuukautta, joten rakennuksiin ei ole juurikaan investoitu. Näkemämme
uudet rakennukset olivat kolmiseinäisiä ja vanhoja rakennuksia
oli vahvistettu kestämään muutaman kuukauden käyttöä vuodessa.
Suunnitelmallista risteytystä
Mike ja Tom Powleyn tilalla Green Hammertonissa, Yorkshiressä, oli 120 kevätpoikivaa emolehmää, jotka olivat pääosin paikallisen South Devon -rodun ja Limousinen risteytyksiä. South
Devon on yhdistelmärotu ja se oli valittu Limousinen rinnalle
tuomaan lisää maitotuotosta ja emo-ominaisuuksia. Sonnivasi-
Tom Powley, tilan vanha isäntä oli etevä erottamaan lehmien kiimat ja kuljettamaan
siemennettävät emot suuren lohkon päässä olevalle siemennyspaikalle.
kat ja Sinisen jälkeläiset kasvatettiin teuraaksi. Hiehot poikivat 3
vuoden iässä ensimmäisen kerran.
Tilan tavoitteena oli hyvä lihan laatu, laidunruokinnan tehostaminen ja tuottavuuden maksimointi. Sonnien tavoitteet:
kasvu vieroitukseen asti 1,4 kg/pv, vieroitusikä 202 päivää, vieroituspaino 330 kg, teuraselopaino 650 kg, Teurasarvo 1250
puntaa. Vieroitetut sonnivasikat kasvatettiin 410 kg:n teuraspainoon 200 päivässä. Kasvu oli hyvä ja lihaprosentti korkea. Kaksoislihas erottui hyvin. Tilan sonneista meni E-luokkaan 41 %,
kun maan keskiarvo on 0,7 %. Teurassonnien päivittäinen ruokinta sisälsi 8 kg viljaa, olkea, kivennäisiä ja vitamiineja. Säilörehu teetettiin urakoitsijalla paaleihin. Se niitettiin neljä kertaa
vuodessa ja sitä syötettiin lähinnä hiehoille.
Peltoa oli 110 ha. Maalajina oli savimaa. Emojen ja vasikoiden
ruokinta perustui hyvään laitumeen. Laitumessa oli kylvettynä
monivuotista raiheinää, jonka korkealla sokeripitoisuudella on
hyvä lypsätysvaikutus. Lisäksi laitumet sisälsivät valko- ja punaapilaa. Näin saavutetaan vasikoiden korkeat vieroituspainot.
Lannoitteiden käytöllä, pysyvien laidunten niitolla ja laiduntamisella oli tarkoitus vastata tehokkaasti eri eläinryhmien tarpeisiin ja satotasoon. Mike Powley luetteli lopuksi tärkeimmät
menestystekijät: kommunikaatio, markkinoiden tuntemus, oikea eläinaines, oikea ja yksinkertainen toimintatapa tilalla, tehokkuusajattelu.
The Aynho Herd -Angustila
McLarenien Northamptonshiressä sijaitseva Angusjalostuskarja oli nimeltään nimeltään The Aynho Herd (www.theaynhoherd.co.uk). Alexin ja Charlesin isoisä, Alexander Patrick McLaren, joka tuli Warreniin 1892, perusti karjan 1903. Se on vanhin
aktiivikarja Englannissa ja Walesissa, joka on ollut jatkuvasti toiminnassa.
Tila käyttää tällä hetkellä yhtä omaa nuorta siitossonniaan
AYNHO PRINCE KINCAID F341, joka on Kanadasta vasikkana
tuodun BELVIN KINCAID 27’00 (IMP) -sonnin poika. Karjassa
oli vierailuhetkellä 62 emolehmää ja kaksi siitossonnia ja omat
uudistushiehot, jotka näimme laitumilla. Vierailijat kuulemma
usein kiittelevät eläinten rauhallista luonnetta, niin mekin. Tilalla oli myös 70 Suffolk-risteytysuuhta, jotka astutettiin Charolaispässeillä.
Emolehmät olivat kaukana talouskeskuksesta kahdessa eri
laumassa. Harvinaisen kuiva alkukesä oli kuihduttanut laitumet
ja vasikat olivat suhteellisen vaatimattomia. Suurin osa sonnivasikoista kasvatetaan tilalla siitoskäyttöön tilasonneiksi. Tilalta on myyty sonneja myös keinosiemennykseen. Viime vuoden
tammi-kesäkuun välillä syntyneet näkemämme näyttely- ja siemennyssonnit oli ruokittu ja hoidettu eri tavalla kuin samanikäiset tilasonneiksi kasvatetut sonnit. Tilasonneiksi tarkoitetut
sonnit olivat laitumella karkearehuruokinnalla ja olivat huomattavasti vaatimattomamman näköisiä. Niistä suurin osa myydään
maitotiloille risteytyskäyttöön. Yleensä sonnien sperma tutkitaan ennen myyntiä. Tilan mainoksessa luvataan, että myytävillä naarailla on tiineystakuu ja sonneilla hedelmällisyystakuu. Lisäksi luvataan helppo käsiteltävyys ja rauhallinen luonne.
Manor Farm, Normanton le Heath,
Normanton Pedigree Hereford
Isäntä Tim Livesey oli intohimoinen Herefordin suhteen. Hän
oli aina halunnut karjatilalliseksi, mutta aloitti sienibisneksellä,
joka oli edelleen suurempi bisnes kuin Hereford-lihan tuottaminen. Tunneleissa kasvoi 8 eksoottista sienilajia, joita tuotetaan 1800 kg viikossa (www.themushroombasket.com). Tila on
tuottanut myös erikoissianlihaa, mutta se oli lopetettu kannattamattomana. Roduksi isäntä halusi valita alkuperäisrodun ja
päätyi Herefordiin. Livesey oli ostanut maatiloja eri puolilta Leicestershireä ja sen takia rakennukset ja laitumet olivat hajallaan.
Aluksi saimme nauttia emännän valmistamaa lihapataa, jossa
oli tilan tuotteita; sieniä ja 12 viikkoa riiputettua Hereford-lihaa.
Liha suli suussa ja jäi ryhmällemme hyvin mieleen. Seuraavaksi tutustuimme laitumilla oleviin Hereford-rotuisiin emolehmiin
ja vasikoihin sekä lampaisiin ja uudehkoihin tuotantorakennuksiin. Uuhien roduksi isäntä oli valinnut alueella jalostetun risteytyksen nimeltä North Country Mule, joka on Swaledalen ja
Bluefaced Leicesterin risteytys. Nämä risteytysuuhet astutetaan
lihaksikkaalla Beltexilla joka on belgialainen muunnos Texelistä.
Laidunryhmistä oli tehty perusteelliset eläinlistat, jotka meille
jaettiin. Esittelyssä vieraille oli kaksi Hf-siitossonnia, jotka ovat
kiertäneet näyttelyitä. Oma kasvatti oli ollut esillä myös Beef
Expo -näyttelyssä. Toinen sonni, Binnegar Winston, oli vierailuhetkellä lehmien kanssa viereisellä laitumella. Se oli ostettu ti-
The Aynho Herd kasvattaa Angus-rotuiset näyttely- ja keinosiemennyssonnit
vahvemmalla ravinnolla kuin saman ikäiset tilasonnit.
lalle voitettuaan viime vuoden parhaimman sarvellisen Hereford-sonnin tittelin. Tittelin saa, kun kiertää lukuisia näyttelyitä
Britanniassa ja kerää niistä eniten pisteitä. Sonnista on saatavana siemenannoksia myös vientiin.
Lihakasvatukseen menevät sonnivasikat kastroidaan viimeistään 6 viikon iässä, kustannus toimenpiteelle on n. 50 puntaa.
Sonnit kasvatetaan itse teuraaksi saakka. Teurastus hoituu 8 km
päässä olevassa teurastamossa. Tutustuimme lihankäsittely-,
riiputus- ja pakastustiloihin. Liha markkinoidaan itse omasta lihakaupasta nimellä Normanton Pedigree Hereford Beef. Tavoitteena on tuottaa syöntilaadultaan ja maultaan erinomaista erikoislihaa ja siksi sitä raakakypsytetään nolla-asteessa peräti 12
viikkoa. Teuraat ruokitaan pelkästään nurmella ja niiden annetaan ikääntyä riittävän marmoroitumisen ja pintarasvan muodostumiseksi. Ilman pintarasvaa ruhot kuivuisivat liikaa pitkän
raakakypsytysjakson aikana. Ruhovarasto oli melko pieni, jo>>
22
23
ten kovin suurista volyymeistä ei ollut kyse. Ruhot paloitellaan
ja pakataan vakuumiin, missä yhteydessä niiden marmoroitumisaste arvioitiin ja pakastettiin käyttäen nopeaa leijupakastusta. Tavallisessa kotipakastuksessa lihan solurakenne rikkoutuu
ja nesteet valuvat ulos sulatusvaiheessa. Isäntä kaivoi pakastimesta lihapalan, jolla hän aikoo osallistua neljännen kerran
Midlandsin alueen kisaan, jossa valitaan vuosittain parhaan makuinen Hereford-pihvi. Hän on voittanut kisan jo kolmesti.
Tilalla oli peltoa käytössään noin 60 ha. Viljelyssä oli säilörehua, laidunta ja kokoviljasäilörehua, jossa oli hernettä ja ohraa.
Nurmiseoksissa oli käytössä yrttejä. Peltoja ei lannoiteta keinolannoittein. Liveseyn tilalla oli myös suojeltua, 600 vuotta vanhaa, pinnanmuodoltaan aaltoilevaa peltoa. Pelto oli laidunkäytössä.
BeefExpo2011–
naudanlihantuotannon erikoisnäyttely
liittyvää tekniikkaa esiteltiin useammalla osastolla. Joku valmistaja mainosti korvausmerkkien olevan ilmaisia. Loisten häätämiseen liittyvät näyttelyosastot oli mukava ohittaa, lukuun ottamatta tiskissä esiteltyjä eläviä maksamatoja. Osa ryhmästä ehti
seuraamaan lihankäsittelijöiden kisaa ja työnäytöksiä. Osa seurasi näyttelykehässä risteytyseläimiä, joista suurin osa oli Brittien Sinisen risteytyksiä. Osastoilla oli väljää ja hyvä mahdollisuus päästä juttelemaan. Muita ulkomaalaisia ei juuri paikalla
ollut, joten loppupäivästä kaikki tuntuivat jo tietävän olevamme Suomesta. Näyttelypäivän aikana oli yleisölle kuunneltavaksi puolen tunnin mittaisia vauhdikkaita seminaareja, joiden perusteella sai hyvän käsityksen, mikä maassa puhuttaa. Aiheina
olivat mm. karjan hedelmällisyyden parantaminen, ruokintakysymykset, terveystilanne ja tuottajahinnan osuus naudanlihan
kuluttajahinnasta. Seminaarin kyselytunnilla vieraili myös maatalousministeri Jim Paice. Tarkempi kuvaus näyttelyn uutuuksista ja puheenaiheista on luettavissa Pirjo Mälkiän artikkelista
Käytännön Maamiehen numerosta 7/2011.
Näyttelyn teemana oli tällä kertaa tilojen taloudelliset haasteet. Monipuolisesti olivat esillä eläinten käsittelylaitteet ja ohjauskujat sekä eläinten kuljetusvaunut. Korvamerkkejä ja niihin
Susanna Vehkaoja
SikaNauta-hanke
PAIKKA SINUN ILMOITUKSELLESI?
Katso mediakortti lehden viimeiseltä
sivulta tai lue lisää netistä:
Tervetuloa mukaan pihvikarja-alan
ammattilaisten lehteen!
MENESTYKSELLISTÄ HEREFORDJALOSTUSTA JO YLI
KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA
Kun haet karjaasi helppoja poikimisia,
hyvää kasvua ja erinomaista rakennetta,
tule tutustumaan Thorsvikin Herefordeihin
OSTETAAN TEURASKARJAA
RAHTITEURASTUS
°°° www.thorsvikhereford.fi °°°
RAHTILEIKKUU
LIHA HIETANEN OY
Puh. (03) 5141533 – www.lihahietanen.fi
Tilanhoitaja
Karjanhoitaja
Paavo Kuuluvainen
Kaisu-Maija Nenonen
puh. 050 5172 189
puh. 044 2686 827
09 8025 431
(hinnat ja kauppa) (tiedot eläimistä ja suvuista)
Binnegar Winston on sarvellinen Hereford-sonni, josta on saatavissa siemenannoksia myös ulkomaille.
Vieraat aina tervetulleita!
Soita etukäteen
Björn von Konow p. 040 544 7409
[email protected]
www.lahistensimmental.fi
VUOLTEEN LIMOUSIN
INKERE
HEREFORD
Sonneja kesän astutuksiin,
myös nupoja.
Parkkuuntie 1137, 34180 Länsi-Teisko
Juho 040 5799814, Kari 044 0937846
24
Henrik Jensen, 0400 124 364
www.inkere.fi
25
Lihalehmien
ruokinnan muutos &
sen vaikutus poikimisen ajankohtaan
Poikiminen on työläintä aikaa vuodessa
karjan kasvattajille. Sen kulkuun ja
vaivalloisuuteen vaikuttavat
karjalauman koko, poikimisjakson
pituus ja ajankohta.
Lihakarjalaumassa suurin osa poikimista tapahtuu yöllä. Näin
on ollut myös Paddaisten kartanossa. Ison 85 Limousin-rotuisen
lehmän lauman kanssa yöpäivystys on ollut oikein vaivalloista.
Ruokinnan muutoksen myötä olen saanut yllättäviä tuloksia.
Ruokintakokeilu perustui siihen, että annoin lehmille 0,5 kg lisää ravitsevaa karjanrehua (Mullin-Herkku 1, 18 % valkuaisainetta) illalla (klo 20-21) 2-3 viikkoa ennen lehmien poikimista.
Keväällä 2006 (helmikuu-kesäkuu) poikivien lehmien reagointi
oli seuraava:
42 lehmän ryhmästä
• 12 lehmää, eli 28,5 %, poiki klo 18-22
• 21 lehmää, eli 50 %, poiki klo 7-18
Syksyllä 2010 poiki 20 lehmää:
• 11 lehmää, eli 55 % poiki klo 7-22
SARVANAN
ANGUS
JALOSTUSELÄIMIÄ
MUSTANA JA PUNAISENA
JALOSTUSELÄIMIÄ
Elina ja Jaakko Eskonen
Lähteensuontie 131
31400 Somero
Puhelin 040 581 4635
Katariina ja Kalle Sarvana
Sarvanantie 172
34420 MUROLEEN KANAVA
Puhelin 040 7396 386
[email protected]
RANTOLAN
ANGUS
VANHA-ANNILAN
ANGUS
ANGUS JALOSTUSELÄIMIÄ
SOTKAMOSTA
Janne Lukkari
Rekivaarantie 27
88600 Sotkamo
Puhelin 040 5233 700
ja 0400 211 674
Syksyllä-talvella 2006 (syyskuu-joulukuu) ajalla poikivien lehmien
tulokset:
43 lehmän ryhmästä
• 10 lehmää, eli 23,2 % poiki klo 22-7
Muutoksia on tapahtunut, Paddais on luomutila ja viime
vuonna tuli uusi rehu. Nyt rehussa on 23,3 % proteiinia, jota annamme vain 0,25-0,3 kg.
PELTONIEMEN
ANGUS
MYYTÄVÄNÄ
JALOSTUSELÄIMIÄ
Lauri Annila
Annilantie 90
37600 Valkeakoski
Puhelin 040 828 5051
Kestävä ja satoisa!
RETU
BOR
ainoa Suomessa
tuotettu ruokonata!
Keväällä 2011 poiki 48 lehmää:
26
tuo
ttajal
le
Myynti alan liikkeet sekä
al
a
n
m
o
Agata Brandys
agronomi
Paddaisten Kartano
Limousin
e tu
su
1. Lisäruokinta ravitsevalla karjarehulla aiheutti yöpoikimisen laskua.
2. Riippumatta vuodenajasta (kevät ja syksy) vanhat
(6 vuotta tai vanhempia) ja useasti ennen poikineet
poikivat yöllä.
3. Yöpoikimisen aikana vain kerran tarvittiin ihmisen apua.
4. Vuodenajasta riippumatta hiehot poikivat päivän aikana.
5. Lisäruokinta ei vaikuttanut syntyneiden vasikoiden painoon.
6. Olen tyytyväinen ja tulen jatkamaan lauman valvontaa
tällä tavalla.
R
Yhteenveto:
aisen lih
92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200
www.ruokonata.net
Keväällä 2011 Retu myynnissä siemenseoksissa
27
Huomisen
hämäläinen
maatila
PIHVIKARJALIITON HALLITUS
Antti Veräväinen, puheenjohtaja (Akaa)
Puhelin 0500 835 084 – [email protected]
Arto Isomäki (Ähtäri)
Päivi Ollila (Haapavesi)
jatkaa hämäläisten naudanlihantuottajien kouluttamista
Pekka Kokkonen (Iisalmi)
Kanta- ja Päijät-Hämeen lihanautatilallisille on jatkossakin
tarjolla koulutusta ja opintomatkoja kesäkuussa käynnistyvässä Huomisen hämäläinen maatila -hankkeessa. Uusi koulutushanke jatkaa päättyvän Lihan kasvua Hämeessä -hankkeen toimintaa. Kesäkuuhun 2013 jatkuvaa hanketta hallinnoi ProAgria
Häme.
Huomisen hämäläinen maatila-hanke on tarkoitettu kaikille Hämeen ELY-keskuksen alueen vilja- ja maitotilallisille sekä
sian-, naudan- ja lampaanlihan tuottajille. Hankkeen koulutusmuodot säilyvät tuttuina, eli hankkeessa järjestetään erilaisiin
ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvia teemapäiviä sekä opintomatkoja erilaisiin kohteisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillekin.
Myös pienryhmät jatkavat toimintaansa ja niitä perustetaan jatkuvasti tarpeen mukaan eri aihealueiden ympärille. Aktiivisille
hankkeeseen osallistuville on tarjolla myös tilakohtaista neuvontaa esimerkiksi investointien suunnitteluun.
Hankkeen järjestämien koulutusten avulla tiloille pyritään
antamaan työkaluja tilan kehittämiseen ja johtamiseen sekä
investointien toteuttamiseen. Uusina kokonaisuuksina hankkeessa ovat mm. panostukset maatilojen ympäristöosaamisen
parantamiseen sekä luomutuotannon ja suoramyynnin kehittämiseen. Hankkeessa tehdään esim. ympäristökartoituksia pilottitiloille, joiden tuloksia hyödynnetään koulutuksissa. Luomutuotantoa ja suoramyyntiä pohtiville naudanlihaa tuottaville
tiloille voidaan esimerkiksi perustaa pienryhmiä, jossa ratkotaan
yhdessä aiheisiin liittyviä kysymyksiä eri asiantuntijoiden avustuksella.
Koulutustilaisuuksien suunnittelussa hankkeen asiakkailla on
paljon sananvaltaa. Aiheita ja asiantuntijoita sekä opintomatkojen kohteita voi ja pitääkin toivoa hankkeen vetäjiltä, jotta hankerahoilla järjestettäisiin varmasti hyödyllisiä tilaisuuksia!
Lisää tietoa hankkeesta löytyy tutuilta Kasvua Hämeessä -nettisivuilta osoitteesta www.kasvuahameessa.fi. Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan hankkeen toimintaan, ota yhteyttä!
28
Pihvikarjayhdistykset ovat olleet mukana
perustamassa Pihvikarjankasvattajien liittoa.
Jos olet kiinnostunut jostain tietystä rodusta/
roduista, käy tutustumassa alla oleviin sivustoihin ja ota rohkeasti yhteyttä !
Henrik Jensen, varapuheenjohtaja (Salo)
Huomisen hämäläinen maatila -hanke
Lisää tietoja hankkeesta:
Ohjelmapäällikkö Päivi Rönni
MTK-Häme
puhelin: 040 5634 074
sähköposti: [email protected]
Pihvikarjayhdistykset
Liisa Linna (Alavus)
Petteri Mäkelä (Hattula)
Esa Karjalainen (Vaala)
0400 584 612 – [email protected]
Aarne Schildt (Porvoo)
VARAJÄSENET:
Jukka Salin (Virrat)
Suomen Angusyhdistys ry
www.angus.fi
Puheenjohtaja Jyrki Ankelo
Puhelin 040 775 9888
Sihteeri Maiju Pesonen
Puhelin 050 5424 569
Suomen Charolaisyhdistys ry
www.charolais.fi
Puheenjohtaja Kaarlo Schildt
Puhelin (019) 654 529
Sihteeri Heta Östergård
Puhelin (02) 5527 110
Suomen Herefordyhdistys ry
www.hereford.fi
Puheenjohtaja Antti Toivonen
Puhelin 0500 785 543
Sihteeri Johanna Jahkola
Puhelin 050 3482 055
Suomen Highland Cattle Club ry
TOIMINNANJOHTAJA
Maarit Kallio
OTA YHTEYTTÄ. LUODAAN YHTEINEN TULEVAISUUS!
KESKUSTELEMME MIELELLÄMME LISÄÄ!
www.highlandcattle.fi
Puheenjohtaja Johanna Rotola-Pukkila
Puhelin 040 726 7725
Sihteeri Liisa Volanen
Puhelin 040 7557 697
Suomen Limousinkasvattajat ry
www.limousin.fi
Puheenjohtaja Arto Isomäki
Puhelin 0400 269 318
Sihteeri Johanna Jantunen
Puhelin 044 5503 191
Suomen Simmentalyhdistys ry
YLLÄ: Lihan kasvua Hämeessä -hankkeessa järjestettiin ”nautojen hätäteurastus
tilalla” -kurssi, jossa päästiin opettelemaan mm. nylkytekniikkaa lampaalla.
Vastaavaa kurssia on toivottu myös uuteen hankkeeseen!
www.simmentalyhdistys.fi
Puheenjohtaja Maarit Kallio
Puhelin 040 5862 887
Sihteeri Kaisa Sirkko
Puhelin 0400 614 084
ALLA: Huomisen hämäläinen maatila -hankkeessa järjestetään erilaisia opintomatkoja toiveiden mukaan. Syksyllä hämäläiset tuottajat vierailivat Vapolan tilalla Uudessakaupungissa.
29
Nostetta
Naaraista!
Laadukasta lihaa kuluttajille.
Tasapuolinen hinnoittelu hyvin
luokittuville naaraille. Mielekäs
toimintamalli ja lisätuloja tuottajille.
Nostetta Naaraista -hanke tavoittelee
tilannetta, jossa jokainen saa
ansionsa mukaan.
Nostetta Naaraista on elinkeinon kehittämishanke, joka saa
rahoitusta Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta
2007–2013. Päätös hankkeelle myönnettiin 11.3.2011. Hanketta
hallinnoi varta vasten perustettu Kasvattajaosuuskunta Limousin.
Hanke on suunnattu ensisijaisesti Pirkanmaalla toimiville tai
aloitteleville lihakarjatiloille, koska Pirkanmaa on Limousinkasvattajat ry:n ja Osuuskunnan kotipaikka ja koska nautatilojen
määrä Eteläisessä Suomessa on kovaa vauhtia hupenemassa.
Se on kuitenkin avoin kaikille kiinnostuneille.
Nostetta Naaraista ajaa
sekä kasvattajien että kuluttajien asiaa
Kasvattajille halutaan tarjota kotimaisista lähtökohdista ammentava, selkeä toimintamalli sekä yhteistyökumppaneita, jotka pystyvät hyödyntämään korkealaatuisen naudanlihatuotteen edut omassa toiminnassaan. Tähän pyritään rakentamalla,
30
valvomalla ja muokkaamalla alkutuottajien ja teollisuuden välistä yhteistyökuviota.
Toinen keskeinen tavoite on tilojen taloudellisen tilanteen
parantaminen. Korkealaatuisesta, tietyn tuotemerkin alla myytävästä lihasta on mahdollista saada bulkkitavaraa parempi hinta – ja hyvin luokittuville korkealaatuisille naaraille tasapuolinen
kohtelu urosten kanssa nykyisellään epätasa-arvoisessa naudanlihaketjussa.
Nostetta Naaraista kehittää samalla mallia, jossa asiakas on
kuluttaja. Tässä mallissa ei kasvateta vain ruhoa teurastamolle
vaan myös hyvälaatuista lihaa kuluttajalle. Uusi toimintatapa toteutetaan yhteistyössä elintarvikeketjun kanssa.
Nimen alkuperä
Hankkeen nimi, "Nostetta Naaraista", perustuu naaraiden aliarvostukseen ja niissä piilevään potentiaaliin.
Muualla maailmassa hiehon liha on kaikkein arvostetuinta;
sonnit tulevat kaukana takana. Suomalaisteurastamot maksavat naaraista sonneja vähemmän, vaikka niiden liha on usein
parempaa. Koska naaraiden teurasmäärät ovat merkittäviä, niistä saatava parempi hinta kohentaisi osaltaan lihakarjatilojen
taloutta. Ranskassa, joka edustaa omaa, kansainvälisesti tunnustettua ruokakulttuuriaan, lihan arvostus on hyvinkin riippuvainen sukupuolesta ja iästä. Kaikkein arvostetuinta on vasikka.
Tämän jälkeen tulevat hieho, nuori lehmä, härkä (kastroitu sonni) ja vasta viimeiseksi sonni, jos sitä ei saada vietyä ulkomaille.
Tämä ranskalainen arvojärjestys on herättänyt pohdiskelua ja
keskustelua siitä, mitä suomalaisille naaraille tapahtuu. Lypsykarjojen hyvät naaraat jatkavat edelleen hyvinä maidontuottajina. Lihanaudoissa voidaan sonnivalinnalla vaikuttaa siihen, tuotetaanko emoja vai teuraita. Mikäli tavoitteena on teuras, hyvää
eläinainesta teuraaksi saadaan myös naaraista.
Mutta miksi liikkeelle lähdetään
juuri Limousinista?
Limousin-naarailla on kyky luokittua samalla tavalla kuin sonnit, ja niiden lihansaantoprosentti on erittäin korkea.
Esikuvat maailmalla?
Limousin-rotuisten eläinten lihaa yhdistää mureus, rasvattomuus ja maukkaus. Hankkeen esikuvia ovat Ranska, Tanska ja
Norja. Mallia on haettu myös USA:sta (Lauras Lean Beef ), jossa
limousin on keskeisin rotu ja koko ketju pihatolta pöytään tehty
läpinäkyväksi ja kuluttajalähtöiseksi.
Tarkkaan määritettyjä laatukriteereitä
Kansainvälisen mallin mukaan tuotteelta vaaditaan tiukkoja
laatuun liittyviä kriteereitä. Kriteerit on esitelty elintarviketeol-
lisuudelle yhteistyökumppania etsittäessä ja niistä tullaan
päättämään yhdessä kasvattajien ja teollisuuden kanssa.
Esitetyt kriteerit ovat seuraavat.
• Eläimen tulee olla emän puolelta vähintään 75-prosenttisesti ja isän puolelta 100-prosenttisesti Limousin.
• Sonnin teurastusikä on alle 17 kk, ruhopaino 320–
400 kg, luokka vähintään R+ ja rasva enintään 2.
• Hiehon teurastusikä on alle 19 kk, ruhopaino 190–
300 kg, luokka vähintään R+ ja rasva enintään 2
Tällä kriteeristöllä saadaan tuotettua rodulle ominaista
vaaleaa, mureaa, mehukasta ja rasvatonta naudanlihaa.
Laadun tuottaminen ei saa olla kannattamatonta – siksi hinnoittelun tulisi lähteä laatuun liittyvistä seikoista, ei sukupuolesta ja luokasta.
Alkutuottajien ja teollisuuden yhteistyö
Osana hanketta Snellmanin Lihanjalostus Oy ja Kasvattajaosuuskunta Limousin ovat sopineet yhteistyömahdollisuuksien selvittämisestä Limousinrotuisen naudanlihan
tuotannossa ja markkinoinnissa. Selvitystyötä on tehty kevään aikana ja se on valmistunut toukokuun lopussa. Selvitystyö on tuottanut tuloksen, jossa Snellman Lihajalostus
Oy on tehnyt esityksen yhteistyön aloittamisesta.
Mitä mukaantulijoilta ja
heidän eläimiltään edellytetään?
Nostetta Naaraista on yleishyödyllinen kehityshanke, johon voivat osallistua kaikki halukaat Limousin-tuottajat.
Mukana olijoilta peritään 50 euron suuruinen hankemaksu.
Mitä hyötyä
hankkeeseen osallistumisesta on?
Tuottajien ja teollisuuden välisessä verkottumisessa luodaan puitesopimus yhteistyölle (Kasvattajaosuuskunta Limousinin ja teollisuuden ”sateenvarjosopimus”). Sateenvarjosopimuksen tavoitteena on varmistaa alkutuottajien
samanarvoinen kohtelu tuotantoketjun kaikissa vaiheissa, yhtenevin velvoittein. Kaikki hankkeessa mukana olijat saavat naaraistaan paremman hinnan, mikä kohentaa
osaltaan tilojen taloutta. Hankkeen myötä nousee myös
kuluttajien arvostus laadukasta tuotetta ja tätä kautta alkutuottajaa kohtaan.
Nostetta Naaraista!
-kehittämishanke
tasa-arvoa teuraisiin
SYKSYLLÄ TULOSSA
• Alku- ja loppukasvatus uudessa
toimintamallissa
• Vanhempien naaraiden tutkimus
• Syysseminaari lokakuussa
www.nostettanaaraista.fi
Lisää yhteystietosi postituslistalle,
saat tiedot tapahtumista suoraan
sähköpostiisi.
Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahasto:
Eurooppa investoi maaseutualueisiin
Saara Rantanen
Lisätietoja hankkeesta
www.nostettanaaraista.fi
[email protected]
31
Farmari 2011 muistoja
Pihvikarjaliitto oli mukana 1. – 3.7.2011 pidetyssä Farmarissa, johon tutustui kolmen päivän aikana 70 000
kävijää. Osastomme sijaitsi liharotuisten eläinten osaston päässä, joten kävijät löysivät meidät hyvin. Perjantain ja lauantain sää oli helteinen ja ukkosta ilmassa. Perjantaina ukkosti juuri näyttelyn päätyttyä, mutta lauantaina ukkosmyrsky alkoi jo varttia vaille kuusi. Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja tappiomme
jäivät muutamaa kastuneeseen esitteeseen vaikka osastomme ruoholattian peittikin illalla vesi. Ihmeen hyvin
Kirjurin kenttä vesimassan kesti.
Lihakarja oli esillä Farmarissa havaintoeläiminä. Osastolla poikkeavistakin suurempi osa taisi olla kaupunkilaisia, jotka olivat lähteneet perheen kanssa Kirjuriin retkelle. Puhtaasti ammattinäyttely Farmari ei ole ollut
enää vuosiin vaan eräänlaiset yleismessut. Ehkä siksi siellä kannattaa mukana ollakin, kohtaamassa perimmäinen asiakkaamme, kuluttaja odotuksineen.
Maarit Kallio
Viimeinen näyttelypäivä ja vielä hymyillään…
Onneksi sunnuntaina sää oli viileämpi.
Alakuvassa vasemmalta oikealle Heta Östergård,
Liisa Linna ja Maarit Kallio.
Vauhdikas Barbarian Horse Show keräsi katsojia
osastomme viereen.
Melkoista luottamusta hevosen ja ihmisen välillä –
ehkä ei kannata kotona heti kokeilla joka lehmän kanssa…
>>
32
33
Dexter – ”se minilehmä” – kiinnosti kävijöitä. Kuva farmari.net kuva-arkistosta.
Hiehoagilityssä oli kuuma tunnelma. Kisan kakkosen tyylinäyte vesiesteellä. Kuva farmari.net kuva-arkistosta.
PIDÄ OMAN ROTUSI PUOLIA – LÄHETÄ VALOKUVIA
qr
Pihvikarja-lehteen tarvitaan säännöllisesti hyviä valokuvia eläimistä ja tilojen elämästä. Esittelemme mielellämme kaikkia
pihvirotuja tasapuolisesti, mutta käytettävissä ei kerta kaikkiaan ole riittävästi kuvia…
Ottakaa siis haaste vastaan sekä tiloilla että rotuyhdistyksissä ja lähettäkää lehteen oman rotunne edustajia!
Mikäli sinulta löytyy painokelpoisia kuvia, lähetä niitä osoitteeseen [email protected] – kerro viestissäsi myös, mistä kuva
on otettu ja kuka sen kuvasi. SUURKIITOS!
34
35
niksinurkka
poikimaneuvola
Kesän ja laidunkauden myötä otetaan taas käyttöön
juomavesivaunut laitumelle. Veden menekki riippuu
lämpötilasta, joten kuumana hellepäivänä säiliö tyhjenee nopeasti kun taas sateella sama vesimäärä riittää
pidempään. Metallisen säiliön läpi ei näe paljonko vettä
on jäljellä, ellei varta vasten kiipeä kurkistamaan säiliöön.
Askartele puutikusta ja styrox-palasta koho, jonka
avulla näet vedenpinnan korkeuden. Kun vielä kiinnität
puutikkuun värikkään muovilipun, voit jo kaukaa havaita säiliön tyhjentyvän, kun lippu laskee.
Nimimerkki ”Leinikki” ihmettelee, eikö kaikki ruoho olekaan syötävää.
”Olen kuullut, että laitumella voi kasvaa myös haitallisia ja jopa myrkyllisiä kasveja. Miten
minä osaan erottaa syötävät ja vältettävät toisistaan? Siis kaikki kasvit eivät tosiaankaan
maita, kuten hevonhierakka, mutta onko olemassa riski, että syön jotain oikeasti myrkyllistä
vahingossa?”
36
Iloa laidunkauteen toivottelee
Neuvolan täti
Vieteriveräjät ovat varsin käteviä, mutta aluksi eläinten saattaa olla vaikea havaita niitä. Näkyvyyttä voi parantaa esimerkiksi paalinarulla. Leikkaa narusta pätkiä
ja solmi niitä veräjään kiinni liehumaan. Näin eläimet
havaitsevat veräjät paremmin, eivätkä tule vauhdilla
päin veräjää.
Liityttyäsi voit osallistua jäsenhankintakampanjaan – lisätietoa jäsensivuilla, katso: www.pihvikarjaliitto.fi
LIITY PIHVIKARJALIITON JÄSENEKSI!
KYLLÄ, haluan/haluamme liittyä:
Hintoihin lisätään alv. 23 %
lä. Saunakukkaa puskevia entisiä kesantoja Neuvolan täti ei laske rehuntuotannoksi
ollenkaan.
Laidunkauden vaaroista tulee vielä mieleen sinilevämyrkytys. Välillä näkee aivan
hurjia leväkukintoja ja karjanomistajan
onkin syytä järjestää juotto muualta kuin
järvestä, jos vesi on pahasti leväkukinnon
saastuttamaa. Historian hämäristä muistuu
mieleen Lahden Vesijärven nautakuolemat 1920-luvun lopulla, taisivat olla ensimmäiset diagnosoidut tapaukset. Sinilevää
on useita myrkyllisiä lajeja, joilla on useita
myrkkyjä. Myrkyt voivat olla nopeasti vaikuttavia hermomyrkkyjä tai hitaammin
vaikuttavia maksamyrkkyjä. Voimakkaasti
saastunutta pintavettä riittää jo litran tai
puolentoista annos aiheuttamaan kohtalokkaan myrkytyksen aikuiselle naudalle.
Sinilevämyrkytystä voi seurata äkkikuolema. Oireina voi esiintyä kouristuksia ja
veristä ripulia. Myrkytys voi olla myös pitkäaikainen, jolloin esiintyy ruokahaluttomuutta, lamaantumista ja valoherkkyyttä.
Neuvolan täti toivottaa Leinikille ja kaikille muille onnellista ja huoletonta laidunkautta. Laiduntaminen on mitä parhainta
kuntoremonttia talven jälkeen ja naudan
elämää parhaimmillaan. Karjanomistajan
homma on huolehtia siitä, että laitumella
kasvaa turvallisia kasveja ja puhdasta juomavettä riittää.
Nauta kyllä pystyy valikoimaan laiduntaessaan kasveja ja useimmat myrkylliset ja haitalliset kasvit ovat yksinkertaisesti pahanmakuisia, joten ne jäävät siksikin
rauhaan. Poikkeuksen tekee myrkkykeiso,
joka maistuu naudoille, mutta on tappavan myrkyllinen. Kasvi on monivuotinen
ja kasvaa noin 50 – 150 cm korkeaksi. Sen
kasvupaikkoja ovat märät tulvaniityt, jokien ja ojien kosteat ja pehmeät ranta-alueet, merenrantaniityt ja Pohjois-Suomessa
myös letot ja nevat. Myrkkykeisoa esiintyy
aika yleisesti koko maassa ja rantaniittyjä laidunnettaessa riski sen sisältämän kikutoksiinin aiheuttamasta myrkytyksestä
on olemassa. Kannattaakin tarkistaa mahdolliset kasvupaikat ja aidata ne laitumen
ulkopuolelle. Myrkytyksen oireita ovat levottomuus, runsas syljeneritys, ripuli, kouristukset, hidas pulssi, pinnallinen hengitys ja lopulta kuolema. Myrkytykselle ei ole
juuri mitään tehtävissä, sillä kikutoksiini on
erittäin myrkyllistä ja nopeasti imeytyvää
eikä vastamyrkkyä ole.
Myös ojissa, rannoilla ja järvissä kasvava
suokorte on myrkyllinen, samoin leinikit,
mutta niitä nauta ei laitumesta mielellään
syökään. Silloin, kun haitallisia kasveja on
säilörehun joukossa, ne kyllä muun rehun
mukana syödään. Kun perustetaan peltolaidun, siellä pitäisi kasvaa haluttuja nurmikasveja eikä koko flooran kirjoa, mitä
ympäröiviltä pientareilta löytyy. Luonnonlaitumilla viihtyvät kasvit ovat erityyppisiä
kuivalla kedolla kuin rehevällä rantaniityl-
Henkilöjäseneksi, 147 €/vuosi
Yhdistysjäseneksi, 201 € / vuosi (alan yhdistykset)
Kannattajajäseneksi, 403 € / vuosi (yritykset, muut yhdistykset)
Ilmoitan muuttuneet yhteystietoni
Nimi
Tila/yritys/yhdistys
Pihvikarjaliitto / jäsenasiat
c/o Johanna Jantunen
Osoite
Metsä-Paavolantie 10 A
Puhelin
37800 TOIJALA
Sähköposti
www-sivut
37
uudistetaan
PIHVIKARJA-LEHDEN MEDIAKORTTI ° 2010-2011
Pihvikarjaliiton hallitus teki keväällä
päätöksen uudistaa liiton nettisivut.
Uudistuksen suunnittelu ja toteutuksen koordinointi annettiin toiminnanjohtaja Maarit Kallion tehtäväksi. Uudistuksen
myötä sivujen päivittäminen helpottuu ja sivujen ajantasaisuus sen myötä parantuu. Uudistus toteutetaan Kotisivukoneen tekniikalla, jonka vahvuuksia on muun muuassa erittäin helppo päivitettävyys sekä monipuoliset lisätyökalut, joita
otetaan käyttöön tarpeen mukaan. Mukaan tulee muun muassa tiedottamista helpottavia työkaluja, kuten uutiskirje ja
postituslista, johon kaikki alasta kiinnostuneet voivat liittyä. Nettisivuille on suunnitteilla myös verkkokauppa, jonka kautta voidaan hoitaa muun muassa Pihvikarja-lehden ilmoitustilojen myyntiä tai vaikkapa Pihvikarjapäivien standimyyntiä –
ja mikäli tarvetta löytyy, myös muiden tuotteiden myyntiä. Uudistuksen toteuttaa Neiti Sievänen – teille Pihvikarja-lehden
ja muiden Pihvikarjaliiton materiaalien kautta jo tutuksi tullut mainosgraafikko Sysmästä.
Suurin osa sivujen sisällöstä on julkista kaikille, mutta sivuille rakennetaan myös salasanasuojattuja osioita. Esimerkiksi
lehtityöryhmä voi niiden avulla tehokkaammin hoitaa omaa tiedonkulkuaan ja ideoida tulevia lehtiä omalla foorumillaan.
Pihvikarja-lehden tekeminen on aina omanlainen ponnistuksensa, joka tehdään suurelta osin talkootyönä, joten prosessia helpottavat asiat ovat tervetulleita.
Uudistuksen myötä myös nettisivujen ilmettä uudistetaan. Pyritään samansuuntaiseen ulkoasuun, mikä on lehdestäkin
tuttu, jotta tunnettuus ja yhtenäisyys säilyy. Tarkoitus on luoda sivuille raikas, maanläheinen ja miellyttävä tunnelma sekä
selkeä rakenne, jolloin sivujen käyttäminen on kaikille helppoa ja mukavaa.
Tässä vaiheessa on hyvä ideoida, mitä kaikkea netistä toivoisitte löytyvän – otamme mielellämme vastaan ehdotuksia
ja ideoita, joten toimita niitä Maariteille ([email protected] tai [email protected]). Pyrimme siihen, että
tulevat sivut mahdollisimman hyvin palvelisivat koko jäsenkuntaa sekä kaikkia pihvikarja-alasta kiinnostuneita.
PERUSHINTA
JÄSEN-HINTA
ETUPAKETTI
3,5
ILMOITUSPAIKKA
KOKO
Takakansi
210 x 297 mm (+ 3 mm bleed)
1500 € + alv.
-15 %
kts. alta
Etu- tai takakannen sisäpuoli
210 x 297 mm (+ 3 mm bleed)
1250 € + alv.
-15 %
kts. alta
Kokosivu sisäsivuilla
210 x 297 mm (A4 + 3 mm bleed)
1000 € + alv.
-15 %
kts. alta
Sisäsivuilla
1/2 sivu (180 x 130 mm)
730 € + alv.
-15 %
kts. alta
Sisäsivuilla
1/4 sivu (90 x 120 mm)
420 € + alv.
-15 %
kts. alta
Sisäsivuilla rivi-ilmoitus
88 x 53 mm
160 € + alv.
100 € + alv.
kts. alta
Sisäsivuilla rivi-ilmoitus
42 x 53 mm
80 € + alv.
50 € + alv.
kts. alta
ETUPAKETTI 3,5:
Etupaketilla 3 ilmoitusta perushintaan tai jäsenille jäsenhintaan ja neljäs ilmoitus -50 %.
Kyllä maalla on mukavaa!
ILMOITUSMYYNTI:
Lehtitoimikunta, katso yhteystiedot www.pihvikarjaliitto.fi
Toiminnanjohtaja Maarit Kallio, 040 5862 887, [email protected]
Pihvikarjan
kestävät
kalusteet
www.tokki.fi
nautakasvattamot_käyttäri_paino.pdf
1
7.7.2010
ILMESTYMINEN:
Pihvikarja-lehti ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Painosmäärä 6.000 kpl. Pihvikarja-lehdellä
12.10
tavoitat edullisesti ja kattavasti alan ammattilaiset. Julkaisija: Pihvikarjankasvattajien liitto ry.
Pihvikarjan ilmestymiskuukaudet ovat maaliskuu, heinäkuu ja joulukuu.
C
M
Y
Kustannustietoista suunnittelua
CM
ILMOITUSVARAUKSET:
MY
CY
CMY
K
38
Marko Lappalainen
marko.lappalainen@nautakasvattamot.ﬁ
040 844 9544
Lentokentänkatu 5 B 12
33900 Tampere
•
maaliskuun lehteen 30.1. mennessä
•
heinäkuun lehteen 30.5. mennessä
•
joulukuun lehteen 30.10. mennessä
39
Varaa paikkasi
vuoden tuottajatapahtumaan!
FarMeri-risteily
3.–4.11.2011
Tehoa tilalle, tuottoa tilille.
Sykettä sorkkaan
karaokessa!
Suosikkitanssittaja Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty!
Imitaattori Jarkko Tamminen!
Maataloustuottajien huipputapaaminen tarjoaa
Silja Europan täydeltä painavaa asiaa,
messuesittelyjä ja upeita risteilyelämyksiä!
• Maatalousalan näkymät ja ratkaisut
• Pankki- ja vakuutusasiat
• Huipputason pääpuhuja
• Näytteilleasettajat messukannella 12
Katso risteilyohjelma:
www.atrianauta.fi, www.atriasika.fi ja www.op.fi/maatalous
Parhaita hyttejä viedään jo, varaa pian omasi!
Risteilyhinta sisältää hytin, seminaariosallistumisen, messukannen esittelyt,
illallisen ruokajuomineen sekä runsaan meriaamiaisen.
Risteilyhinnat, bussikuljetukset ja varaukset:
www.matkapojat.fi/farmeri tai puh. 010 2323 109
Turku–Tukholma 23h -risteily, lähtö 3.11.2011 klo 19.30
Lisätietoja: www.atrianauta.fi, www.atriasika.fi ja www.op.fi/maatalous.
Muista, että yrittäjänä voit merkitä matka- ja seminaarikulut verovähennyksiin.
Laivalla nähdään!

Tässä numerossa mm.: Asiaa geeneistä

Transcription

Similar documents

Turvasiru-lomake (PDF)

Lataa esite () - K-COVER

PERITTY_KAYTTAYTYMINEN

luovutussopimusehtoihimme - Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry

Teemana lähiruoka - pihvikarjaliitto

Avaa tiedosto

Lue lisää (pdf tiedosto)

Erilainen lautasmalli: Joustavaa kasvissyöntiä (Maku 4/2013)

Nautojen merkinnän ja rekisteröinnin valvontaohje

METSÄSTÄJÄTUTKINTO KOULUTUS

Makkarapaketti

SELVITYS KOIRIEN JA KISSOJEN PAKOLLISESTA

TerraQuant VET Suomi

Nautaeläinten merkitsemis- ja rekisteröintiohjeesta

Avaa tiedosto

Tutustu - ApuMatti

Tästä linkistä saat tulostettua laitteen

porotietokansio_makkarat ja erikoistuotteet

Todellinen ja epätodellinen (artikkelikokoelma

Yrityskaupan hyväksyminen Atria Oyj / Saarioinen Oy:n naudan

Hyvä toimintatapa teurastuksessa

SATAKUNNAN NAUTAKARJAYHDISTYS