PUHEENJOHTAJALTA: Jouluinen tervehdys!

Tässä lehdessä:
TOIMITTAJALTA: Jouluisesta maisemasta ............................................................................................ 3
PUHEENJOHTAJALTA: Jouluinen tervehdys! ........................................................................................ 4
Yhdistykselle etsitään vetäjää .............................................................................................................. 4
Oppilaskunnan puheenjohtajalta: Jouluinen tervehdys kaikille!......................................................... 5
Toinen koulunkäynninohjaaja Mattilan kouluun ................................................................................. 6
Joululahja ............................................................................................................................................. 7
Eloilta.................................................................................................................................................... 9
Vaahteramarkkinat 1.9.12 ................................................................................................................. 10
Mattilan nuorisoseura ry:n kuulumisia .............................................................................................. 12
Kunnostushanke etenee hissuksiin .................................................................................................... 13
Naisyrittäjiä Mattilasta: Iloa Lelupakista............................................................................................ 14
Käsityöläisen Nietos-paja ................................................................................................................... 15
Minun harrastukseni: Minitonni rata-autoilu .................................................................................... 17
Kravista moneksi ................................................................................................................................ 19
Pohjoismainen vieras viikonlopuksi? ................................................................................................. 20
Mattilasta kunnanvaltuustoon ........................................................................................................... 21
Talvinen luonto .................................................................................................................................. 22
Joulutervehdykset .............................................................................................................................. 25
2
TOIMITTAJALTA: Jouluisesta maisemasta
Paksu lumikerros peitti maan joulunalusajan
kunniaksi ja maalasi maiseman valkeaksi ja
valoisaksi. Joulunaika alkoi Mattilan kylässä
kauneimpien joululaulujen merkeissä, kun
vanhempainyhdistys, koulu sekä seurakunta
järjestivät vuosittaisen joululaulutilaisuuden.
Vaihteluksi mäenlaskuun ja lumisotaan
kyläläiset
tekivät
myös
uimaretken
Kangasalle
kyläyhdistyksen
sekä
nuorisoseuran yhteistempauksena.
toimijoiden
välillä
piilee
paljon
mahdollisuuksia ilman, että toisten varpaille
astutaan. Tämän osoittavat jo kuluneen
syksyn metkut.
Lumesta kimmeltävä kotimaisemani olisi
kovin erilainen, mikäli 80-luvulla kaavaillut
suunnitelmat kolmostien moottoritieosuuden
rakentamiseksi Perälän kylän halki olisivat
toteutuneet. Tätä nykyä nelikaistainen
moottoritie huristaisi Korven rannasta
pihaladon
yli
kohti
Riitiäläntietä.
Mattilalaisten onneksi linjaus vedettiinkin
toiselle puolen järveä. Silloinen kyläyhdistys
otti kantaa massiiviseen tienrakennushankkeeseen. Kyläyhdistys kun on kyläläisten
väylä vaikuttaa niin suuriin kuin pieniin
asioihin. Siksi toivoisinkin, että hallituksen
viesti (seuraavalta sivulta) saisi vastakaikua.
On hauska huomata, että Mattilan kylä on
saanut koulun vanhempainyhdistyksestä
aktiivisen uuden toimijan. Kuten voimme
lukea sivulta yhdeksän, syksyn Elorieha keräsi
runsaasti osallistujia sateisesta syyssäästä
huolimatta.
Samanaikaisesti
Mattilan
nuorisoseura
harmittelee
kutistuvaa
jäsenkuntaa ja toivoo lisää osallistujia
tapahtumiinsa, kuten Karppilan Kirsi kirjoittaa
sivulla 12..
Kiitokset jälleen kerran kaikille Pilkkeen
tekoon
osallistuneille.
Parasta
tässä
hommassa on lähettämienne tekstien
lukeminen. Rauhallista joulua koko kylälle ja
onnea uuteen vuoteen!
Uskon, että kasvavassa kyläyhteisössä on
tilaa kolmellekin yhdistystoimijalle. Kylän
väkiluku
kasvaa,
ja
järjestettävien
tapahtumien rajana on vain mielikuvitus.
Uskon samaten, että yhteistyössä eri
Noora
Kylälehti MATTILAN PILKE; ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Päätoimittaja Noora Mantere ([email protected],
040-7371404), toimituskunnassa Petri ja Katja Korpela, Riitta
Mäkinen sekä Pirkko Eskola. Jaetaan kaikkiin kylän talouksiin,
kesänumero myös kesäasukkaille.
Julkaisija Mattilan kyläyhdistys ry, pj. Pentti Ilvonen
([email protected]),
sihteeri
Anna
Ylimäki
([email protected]),
http://lempaalankylat.yhdistysavain.fi
Facebookissa: Mattilan kyläyhdistys ry
3
PUHEENJOHTAJALTA: Jouluinen tervehdys!
Taas on joulu lähellä ja vuosi vaihtumassa, eli
omalta osaltani on päättymässä pitkä taival
Mattilan kyläyhdistyksessä. Kuten kaikki
varmaan tietää, olen muuttanut jo viime
maaliskuussa pois Mattilasta ja olen nykyään
Hakkarin poikia. Puheenjohtajuuteni päättyy
nyt vuoden vaihteessa ja se on jäähyväisten
aika.
Pyhällöntiellä, paljon hyviä naapureita ja
kavereita on saatu ym., joten aika ja vuodet
Mattilassa ovat antaneet paljon hyvää meitin
perheelle.
Jälleen kerran lyhyestä virsi kaunis ja normi
toiveet lopuksi:pitäkää hyvä huoli kylästä ja
kyläyhdistyksestä, yhdessä saa paljon aikaan.
Osallistukaa!
Kyläyhdistyksen hallituksessa tuli vietettyä
varmaankin kymmenkunta vuotta ja pj:nä
useita vuosia. Monia juttuja ja tapahtumia on
vuosien varrella ollut ja mennyt, jotain on
saatu aikaankin, joten täytyy tietysti tässä
kiitellä ja kumarrella kaikkia mukana olleita ja
tutuksi tulleita, mukavaa on ollut.
Hyvää joulua ja huisin hauskaa uutta vuotta
kaikille!!!
Terv. Pena ja muut
P.S. Tiesitkö että näemme varmasti aina
silloin tällöin kylänraitilla ja tapahtumissa, so
nähtäillään!
12 vuotta vierähti kylänraitilla, molemmat
lapseni ovat syntyneet ja kastettu
Yhdistykselle etsitään vetäjää
Vuoden
vaihteessa
pitkään
palvellut
kyläpäällikkö
Pena
jää
tehtävästään
eläkkeelle muutettuaan uusiin maisemiin.
Syksyn aikana oli etsintä käynnissä uuden
puheenjohtajan
löytämiseksi
kyläyhdistykselle, mutta innokkuutta ei löytynyt.
Syyskokouksessa,
johon
kaikki
kyläyhdistyksen jäsenet oli kutsuttu, valittiin
vuodelle 2013 uusi hallitus, mutta
puheenjohtajan valinnassa oli hieman
jähmeyttä kun ehdokkaita ei löytynyt.
Kyläyhdistyksen
jatkuvuuden
johdosta
suostuin puheenjohtajan toimeen; ilman
puheenjohtajaa yhdistys ei voi virallisesti
toimia. Tämä on vain väliaikainen järjestely,
ja toivonkin että kylältä löytyisi pitkään
toimineelle kyläyhdistykselle uusi vetäjä.
Vinkkejä mahdollisista halukkaista voi heitellä
hallituksen jäsenille.
Yhdistysterveisin,
Petri Korpela
4
Oppilaskunnan puheenjohtajalta:
Jouluinen tervehdys kaikille!
Oppilaskunnan hallituksella on syksy lähtenyt hyvin käyntiin. Kokouksia on pidetty, ja kaikki asiat
ovat sujuneet hyvin. Syksymmällä oli oppilaskuntapäivä Ideaparkissa. Siellä sai kertoa, mitä
parannettavaa koulussasi olisi tai mitä on touhuttu viime aikoina. Pohdimme myös tulevaisuuden
koulua. Jokaisesta Lempäälän koulusta oli muutama oppilas paikalla. On ollut ihan mukavaa olla
oppilaskunnan puheenjohtajana, kun saa vaikuttaa päätöksiin. Kokouksissa on keskusteltu mm.
joulumyyjäisistä ja mahdollisista hankinnoista koululle. On ollut mukava nähdä, miten innoissaan
porukka on mukana ja haluaa osallistua esim. juuri joulumyyjäisiin. Oppilaskunta on ainakin
minusta hyödyllinen oppilaille, koska siinä oppilaat saavat näyttää aktiivisuuttaan ja osallistua
päättämään asioista. Hyvää joulun odotusta kaikille!
Toivottaa: Mattilan koulun oppilaskunnan puheenjohtaja Mila Lehtotie
5
Toinen koulunkäynninohjaaja Mattilan kouluun
Olin ollut töissä edellisessä työpisteessäni isolla koululla jo kahdeksan vuotta. Välillä mielessäni
kävi, että olisi jo aika vaihtaa työpaikkaa. Kun esimieheni sitten kertoi, että Mattilan koululla alkaisi
taas tauon jälkeen aamu- sekä iltapäivätoiminta ja sinne tarvittaisiin yksi työntekijä lisää, niin
pienen mietintätuokion jälkeen totesin, että tässä on mahdollisuuteni.
Mattilan pieni kyläkoulu sijaitsi luonnon keskellä. Metsät, pellot ja luontopolut olivat ihan pienen
matkan päässä. Ja koulun pihakin oli jotain muuta kuin pelkkää asfalttia. Välitunneilla voi
todellakin leikkiä ja harjoitella tärkeitä taitoja kuten pyöräilyä. Ja tähän kaikkeen oli koulun
puolesta annettu aikaa suunnittelemalla tunnit ja välitunnit niin, että se oli mahdollista! Mattilan
kouluyhteisössä siis todellakin ajateltiin lapsia! Tässä arvomaailmassa halusin tehdä työtäni!
Nyt koulun aloituksesta on takana jo lähes neljä kuukautta ja kun ajattelen seuraavaa työpäivää,
tiedän, että tein hyvän päätöksen. Tiedän myös, että minulla on paljon asioita opeteltavana, mutta
teen työtä yhteisössä, joka välittää lapsista. Se on tärkeää. Voimme pysähtyä kuuntelemaan lapsia
ja voimme kulkea heidän vierellään kohti tulevaisuutta. He ovat ainutlaatuisia.
Kulkekaamme siis kukin omaa polkua yhdessä, tukien toisiamme.
Mukavaa ja rauhaisaa joulun odotusta!
Jaana Suhonen, koulunkäynninohjaaja Mattilan koululta
6
Joululahja
kirjoittanut Venla
Ronja käveli koulusta kotiin ystävänsä Sennin kanssa. Senni höpötti koko ajan omista jalkapalloharkoistaan,
mutta Ronja ei kuunnellut kuin vain puolella korvalla. Hän mietti joululahjoja. Ronja oli miettinyt
joululahjoja jo viikon verran. Hän yritti keksiä mitä antaisi ystävilleen lahjaksi. Hän oli monesti todennut,
että hänen rahansa eivät riittäisi mihinkään mitä myytiin kaupoissa.
-
-
Hei Ronja! Miksi sä olet noin hiljainen? Senni kysyi kummissaan. Ronja oli ollut jo koulussa kovin
hiljainen. Normaalisti hän puhui muiden mukana ihan yhtä paljon kuin Sennikin.
Mä oon vaan miettinyt koko päivän yhtä juttua, Ronja vastasi.
Mitä juttua? Liittyykö se Miskaan? Kuoleeko se? Senni kysyi kaiken niin nopeasti, että Ronja ei
meinannut saada selvää. Senni oli niin huolissaan Ronjan Miska-kissasta, josta tykkäsi kovasti. Hän
ei halunnut, että se kuolee.
No ei! Ei se liity Miskaan millään lailla. Ja vaikka kysyisit en kerro muuta kuin että se liittyy jouluun,
Ronja sanoi topakasti ja kääntyi omaan pihaansa.
Okei. Nähdään huomenna koulussa. Moikka! Senni sanoi alistuvasti.
Joo, paitsi että huomenna ei oo koulua kun on viikonloppu, Ronja korjasi ja veti avaimet taskustaan,
avasi oven ja astui eteiseen.
Miska hyppäsi Ronjan syliin tähystyspaikaltaan avainkaapin päältä. Ronja laski kissan sylistään ja vei
reppunsa huoneeseensa. Sitten hän istui työpöytänsä ääreen miettimään joululahjoja. Ja aivan yhtäkkiä hän
päätti tehdä lahjat itse. Ajatus oli pyörinyt Ronjan päässä jo hetken aikaa, mutta nyt hän vasta päätti sen.
Enää piti vain keksiä mitä tekisi ja tietysti tarvikkeetkin piti hankkia.
Hetken jälleen mietittyään Ronja sai uuden ajatuksen. Hän voisi tehdä ystävilleen pienet huopasydämet,
jotka hän täyttäisi pumpulilla ja koristelisi ompelemalla niihin kauniita kuvioita.
Tarvitsisi hankkia huopaa, neula, lankaa ja pumpulia. Neula löytyisi varmasti äidin laatikoista, kuten myös
lanka. Pumpulia saisi vanoista tyynyistä joita oli kellarissa. Huopa täytyisi ostaa. Se ei taatusti maksaisi
kymmentä euroa enempää.
-
Moi! Mä oon nyt kotona! äiti huusi yläkerrasta.
Ai, moi vaan. En mä ollenkaan huomannut että sä jo tulit, Ronja huusi takaisin ja juoksi raput ylös
eteiseen.
- Äiti, saanko tänään mennä kaupunkiin? Senni pyysi mua sen seuraksi, Ronja valehteli. Eihän
joululahjoista saanut kertoa kenellekään.
- No, mene nyt. Saatteko te kyydin Sennin äidiltä vai menettekö bussilla? äiti kysyi.
Niin tosiaan. Millä Ronja aikoi mennä?
- Kai me mennään bussilla, Ronja sanoi ja mietti, mistä hän kiskoisi rahat bussimatkaan. Eivät hänen
rahansa riittäneet bussimatkaan ja huopaan.
- Selvä. Minä voin antaa sinulle viisi euroa matkaa varten. Lopuilla rahoilla voit ostaa itsellesi jotain
pientä, äiti lupasi.
- Voi kiitos! Ronja iloitsi.
Ongelma ratkaistu! Hän pääsisi helposti kaupunkiin ja loppurahat voisi säästää paluumatkaan.
- Tule syömään niin ehdit bussiin eikä Sennin tarvitse odottaa, äiti hoputti.
- Joo, mä tuun ihan kohta!
Ronja etsi rahapussiaan hetken kunnes löysi sen, sitten hän söi ja pian hän istui jo bussin etummaisella
penkillä. Pian bussi pysähtyi pysäkille.
7
Ronja laskeutui ihmisvirran mukana alas bussista. Ainoa tehtävä huovan oston lisäksi oli löytää joku paikka
jossa sitä myytäisiin. Sitten Ronja huomasi naapuriluokan Ainon kävelevän tien toisella puolella. Aino
harrasti lentopalloa samassa joukkueessa kuin Ronja. Aino tykkäsi askartelusta ja tiesi varmasti jonkun
liikkeen jossa myytäisiin huopaa ja ehkä jotain muutakin askartelutarviketta. Ronja pinkaisi tien yli heti kun
valot vaihtuivat vihreiksi.
-
Hei Aino, moi! Mä näin sut kun sä kävelit tuolla. Mä ajattelin että voisit tietää jonkun liikkeen jossa
myytäisiin askartelutarvikkeita. Mä en tiedä missä semmoinen voisi olla, Ronja selitti asiansa.
Joo, kyllä mä tiedän pari. Voin tulla sun mukaan jos haluat. Mitä sä tarvitset sieltä? Aino kysyi.
Mä tarvitsen huopaa. Eikä sun mukaan tarvi tulla jos et ehdi, mutta kyllä seura kelpaa, Ronja kertoi.
Kyllä mä mukaan tuun. Oon menossa sinnepäin, Aino vahvisti kääntyessään kulmasta.
Heti kulman jälkeen hän kääntyi pienen liikkeen ovesta sisään.
Täällähän on paljon kaikkea! Ja tää oli tosi lähellä, Ronja ihasteli.
Huopaa löytyi helposti ja Ronja valitsi väriksi punaisen. Se väri sopi jouluun. Ronja valitsi myös kolme
rullaa kivan värisiä nauhoja. Pumpuliakin olisi ollut, mutta rahat riittivät enää vain paluumatkaan. Kello oli
jo niin paljon, että jos Ronja ei heti juoksisi bussipysäkille, hän myöhästyisi bussista.
Kotona Ronja rupesi heti huoneen oven suljettuaan ompelemaan sydämiä. Hän sai niitä ennen
nukkumaan menoaan valmiiksi kolme. Ja ne riittivät. Äidille , Sennille ja Ainolle. Nyt piti vain odottaa
jouluaattoa. Siihen oli vain kolme päivää.
Jouluaattona Ronja antoi lahjansa Sennille.
-
Vau! Vähän hieno! Ootko tehnyt tän itse? Senni kysyi avattuaan lahjan.
Joo, mä tein sen itse, mutta ei se nyt noin hieno ole, Ronja vähätteli.
Onpas. Tää on hieno. Mä pistän tän roikkumaan mun koulureppuun, mutta ensin se saa roikkua
joulukuu sen oksalla, Senni päätti.
Sä siis tykkäsit siitä? Ronja varmisti.
Joo, tykkäsin tosi paljon, Senni vakuutteli.
Ronja antoi lahjansa myös Ainolle.
-
Tässä on sulle joululahja, Ronja ojensi paketin Ainolle.
Hieno! Tää tulee mun ikkunalle roikkumaan. Kiitos! Aino sanoi ja halasi Ronjaa.
Ole hyvä vaan. Mä tein sen siitä huovasta jonka ostit mun kanssa, Ronja selitti.
Ai. Sä teit tämän siis itse. Tää on tosi kiva, Aino varmisteli.
Ronja antoi viimeisen lahjansa äidille.
-
Kiitos! tää on ihana! Saako tän pistää keittiön ikkunalle? äiti kysyi.
Joo kyllä sen saa, Ronja antoi luvan.
Kiva, Sitten vien sen sinne heti, äiti sanoi ja rutisti Ronjaa.
Sitten hän ripusti sen koukkuun patakintaiden viereen.
Miskallekin Ronja oli tehnyt lahjan. Se oli värikäs virkattu hiiri. Miska vain maukaisi kiitokseksi kun Ronja
antoi lahjan sille. Sitten se kipitti tyytyväisenä omalle patjalleen takan viereen. Siinä sen oli hyvä olla.
8
Eloilta
22.8.2012 Mattilan koululla vietettiin Vanhempainyhdistyksen järjestämää Eloiltaa. Illan
tavoitteena oli vaihtaa kuulumisia uusien ja vanhojen tuttujen kanssa heti syyslukukauden aluksi.
Sateisesta säästä huolimatta Eloiltaa saapui viettämään noin sata henkilöä.
Rennon jutustelun lisäksi ohjelmassa oli kisailua; Lapset vs. aikuiset -turnaus sai etenkin lapset
liikkeelle! Lapsista muodostettiin kaksi joukkuetta, ja aikuiset kisailivat yhden joukkueen voimin
kolikon- ja hevosenkengänheitossa sekä norsujalkapallossa.
Lapsilla oli kolikonheitto hienosti hallussa, ja tästä lajista tulikin murskavoitto. Aikuiset pääsivät
kuittaamaan turnauksen nimiinsä, voittamalla hevosenkengänheiton ja norsujalkapallon.
Tärkeintä lienee kuitenkin, että kaikilla oli mukavaa ja kisailun jälkeen päästiin paistamaan
makkaraa sekä syömään herkullisia muurinpohjalättyjä!
Tapahtumareportterina vanhempainyhdistyksen pj Johanna Korte
9
Vaahteramarkkinat 1.9.12
Syyskuun 1. päivä lähestyy…
Vaahteramarkkinat ja mistä
kaikki oikein alkoi?
Huolimatta siitä, että valmistelut aloitettiin jo
hyvissä ajoin mainoksia ja ohjelmaa
suunnittelemalla, loppua kohden vauhti
kiihtyi.
Satumetsän
toteuttamista
ja
testaamista (missä omat pojat olivat loistava
testiryhmä, varsinkin nuo nuoremmat),
tarjoilujen
hankkimista,
keppihevosten
valmistelua, myyjien rekrytointia ja muuta
touhua oli paljon.
Markkinoinnin edistämiskoulutus kun alkoi
tammikuussa 2012, niin koulun käytävältä
löytyi kylältä tuttu Sivulan Mirkku. Aiheeseen
sopivasti aloimme yhteisten automatkojen
aikana
heitellä
ideoita
yhdessä
järjestettävästä tapahtumasta ilmaan, ja pian
oli sovittuna jo sekä ajankohta että paikkakin.
Mikäpä muu sopisi paremmin, kuin kaunis ja
idyllinen Alla vaahteran –ateljeen ympäristö?
Tässä vaiheessa mukaan pyydettiin vielä
Järvenpään Eeva Nietospajasta, ja järjestelyt
pääsivät toden teolla vauhtiin.
Yksi tapahtuman järjestäjistä, Sivulan Mirkku,
toivottamassa väkeä tervetulleeksi.
Mattilan nuorisoseurasta oli onneksi luvassa
apua askartelupajan toteuttamiseen, ja
kanavakävelykin oli kivasti järjestetty samalle
päivälle ja vielä loppumaan sopivasti
markkina-alueen nurkille. Vähän taidettiin
jännittää sateisen kesän jälkeen, onko
Sivulan Maria järjestämässä kahvitarjoilua.
10
luvassa vettä niskaan taivaan täydeltä vai
saataisiinkos kenties aurinkoa näkyviin.
kahvikupposen äärellä. Välillä käytiin
tutustumassa ateljeeseen ja myyntikojujen
tarjontaan. Valikoimasta löytyi syksyn satoa,
leluja, kalastustarvikkeita, koruja, laukkuja,
koristetyynyjä,
essuja,
lastenvaatteita,
lampaantaljoja
ja
vaikka
mitä.
Näytteilleasettajia oli yhteensä 11 laidasta
laitaan.
…ja viimein odotettu päivä
koittaa
Syyskuun ensimmäinen päivä valkeni
tuulisena, ja tummia pilviäkin oli kertynyt
taivaalle. Sadetutka kyllä näytti, että sade
alkaisi vasta iltapäivällä. Myyjiä alkoi saapua,
myyntikojuja pystytettiin ja kahvilassakin
kaikki oli valmista. Nuotiokin oli valmiina
vieraita varten.
Palautettakin saatiin
Tapahtumasta tuli niin paljon kiitosta, että
päätimme pitää Vaahteramarkkinat ensi
vuonna
uudestaan!
Mukaan
ovat
tervetulleita kaikki muutkin kylän yrittäjät ja
kädentaitajat.
Ensimmäisten joukossa paikalle saapui n. 30
henkilön joukko kanavakävelijöitä, nälkäistä
väkeä, jotka jo matkalta varmistivat, että
makkarat ovat valmiina…
Markkinoita odotellessa joululahjaostoksilla
voi käydä Mirkun ateljeessa Saarikunnantiellä
tai poiketa Lelupakin varastossa Niementiellä.
Löydät meidät kaikki myös netistä, lisäksi
Facebookista löytyy Lelupakki ja ateljee Alla
Vaahteran. Käykäähän tykkäämässä!
Siitä se tapahtuma sitten lähti. Loruhaltijatar
jakeli runosäikeitä, lapset kirmailivat
satumetsässä keppihevosilla ratsastaen ja
kyläläiset vaihtoivat kuulumisia
Osoitteet ovat www.lelupakki.fi
www.ateljeeallavaahteran.fi
www.nietospaja.fi
Rauhaisaa joulun odotusta!
Terveisin,
Tuija Lelupakista
Noora ja Aaro lähdössä keppihevosretkelle.
11
Mattilan nuorisoseura ry:n kuulumisia
Nuorisoseura
syyskokousti
Maasaaren
korsulla lokakuun puolen välin paikkeilla.
Mukavaan kokousiltaan olisi mahtunut
mukaan
enemmänkin
väkeä,
vaikka
jouduimme kesken kokouksen siirtymään
sisälle
Reijon
lämmittämän
kaminan
houkuttelemana.
Syyskokouksessa
päätettiin,
että
johtokunnan
puheenjohtajana
jatkaa
Lehdon
Olli
(Riitiäläntie 413), muina jäseninä Järvenpään
Eeva, Lehdon Päivi, Mustilan Maili, Ruhalan
Aila ja Reijo, Karppilan Kirsi ja uutena
johtokuntaan valittiin Lehtomäen Tiina.
kevätlukukaudelle
syyslukukaudelle.
ja
kädentaitopäivää
Kokouksessa olimme hieman huolissamme
jäsenmäärämme pienenemisestä. Kuluneen
vuoden
puuhista
esim.
Vaahteramarkkinoiden puuhapajapiste keräsi
hyvin kävijöitä, mutta kädentaitokursseille,
retkille ja nuorten nuotioiltaan olisimme
mielellämme
ottaneet
enemmänkin
osallistujia. Toivottavasti vuonna 2013
Sinäkin ennätät mukaan jollekin retkistämme
ja lainaat jompaakumpaa venettämme
omaan souturetkeesi! Jos mielessäsi on
uusia toimintaideoita, kerrothan niistä
johtokunnan jäsenille. Olet tervetullut
mukaan
toimintaan! Ja
jäseneksikin!
(Jäsenmaksu on 5 euroa/yli 16-vuotias ja 3
euroa/lapsi ja sen voit maksaa Eevalle,
Mailille tai Kirsille tai tilille 115430-105284
viitenro 9988.) Nuorisoseura myy sekä isoja
että pieniä Hämeen adresseja, niitä voit
tiedustella Maililta (puh 03 3749 601 ja 03
3750 267) ja Kirsiltä (puh 03 3749 737).
Kirsi Karppila
Suunnittelimme, että alkavana vuonna
Mattilan Nuorisoseura ry järjestäisi kolme
retkeä:
teatteriretken
Valkeakoskelle,
kesäkuussa retken Hämeenkyröön Purimolaivan risteilylle ja Frantsilan yrttitilalle sekä
lisäksi loppukesällä Lysy ry:n kanssa
yhteisretken
Helvetinjärven
kansallispuistoon.
Luonto-liikuntakerho
jatkaa yhteistyötään Mattilan koulun kanssa;
Aila oli suunnitellut esim. kotapäivää
Nuorisoseura järjesti lapsille ja vähän isommillekin askartelua syyskuun Vaahteramarkkinoilla.
12
Kunnostushanke etenee hissuksiin
Kunnat Akaa, Vesilahti ja Lempäälä ovat
sitoutuneet lähtemään mukaan Hulauden
vesialueen
kunnostushankkeeseen.
Hankkeen
ensimmäisessä
vaiheessa
rakennetaan
putkija
kanavayhteys
Korteselästä Rikalan järveen Rikalankanavan
kautta.
Yhteyden
kautta
johdetaan
parempilaatuista vettä Hulauden vesialueen
järviin. Putkea jatketaan Heinälahteen
johtavalla putkella, jolla saadaan selkeästi
parannettua järven happitilannetta erityisesti
talvella.
haltijoilta eli Häihenmatkan yhteisen
vesialueen
osakaskunnalta
on
saatu
suostumus veden johtamiseen vesialueeltaan
kanavan kautta Hulauden vesialueelle.
Rikalan-Ylämäen osakaskunnalta eli entiseltä
kalastuskunnalta
on
saatu
lupa
vedenjuoksutukseen ja putken asentamiseen
järven pohjaan Heinälahden hapettamiseksi.
Lisäksi tarvitaan luvat teiden ja rautatien
alitukseen
sekä
osallisten
eli
naapurikiinteistöjen kommentteja.
Kunnostusyhdistys on kesällä tehnyt kunnilta
saadun
omatoimirahan
puitteissa
ja
kiinteistönomistajien
kustantamana
vesikasvuston niittoa ja taittanut vihkosia
omatoimiseen seurantaan. Lisäksi yhdistys on
tehnyt alustavia töitä omarahoitusosuuden
keräämistä varten. Rahankeräyslupa poliisilta
on jo saatu, keräys käynnistetään, kun
hakemus EU-rahoitusta varten on jätetty.
Lempäälän kunta on ottanut hankkeessa
vetovastuun
ja
alkanut
valmistella
rahahakemusta EU-rahoitusta varten. EUrahoituksella olisi monta muutakin hyvää
hanketta ottajana, joten rahoituksen
saaminen hankkeelle on edelleen epävarmaa
ja vaatii panostusta ja markkinointia.
Kunta
on
myös
tilannut
kunnostussuunnitelman laatijalta Jami Aholta
tarkemman toteutussuunnitelman, ja siihen
liittyen tehdään putken sijoitusalueella radan
lähellä
lähiaikoina
pohjatutkimuksia.
Työsuunnitelmassa selvitetään työkoneiden
kulkureitit ja maanläjityspaikat, mihin
tarvitaan apua alueen asukkailta ja
maanomistajilta. Rakennustyöt pyritään
tekemään talviaikaan, jolloin rakentamisen
aikaiset haitat jäävät mahdollisimman
pieniksi.
Rantakiinteistöjen omistajien ja järvien
aktiivisten käyttäjien odotetaan osallistuvan
rahoitukseen halukkaasti, koska ovat
saamassa kunnostustoiminen kautta selvää
etua järven virkistysarvojen ja kalakannan
paranemisen sekä kiinteistöjen arvon nousun
myötä. Tukea toivotaan myös muilta alueen
asukkailta ja lempääläläisiltä yrityksiltä.
Talkootyötäkin on jonkin verran mahdollisuus
tehdä, esimerkiksi raivaustöitä kanavalinjalla.
Ruoppauksia ei hankkeen yhteydessä tänä
talvena vielä tehdä, mutta mikäli kelit
kehittyvät
suotuisiksi
ja
jollakulla
rantaomistajalla on kiinnostusta teettää
ruoppauksia,
autamme
mielellämme
ruoppaushakemusten laatimisessa.
Hanketta varten on pyydetty jo monenlaisia
lupia. Kanava-alueen länsipään omistajat eli
Laiska-Jaakon kanavan ja uimarannan
yhteisen maa-alueen osakaskunta on antanut
luvan kanavarakenteiden rakentamiseen
alueelleen. Kanava-alueen itäpään omistaa
Lempäälän kunta. Korteselän vesialueiden
13
Kanavakävelyllä
syyskuussa
kävelimme
kanavan päästä päähän ja totesimme sen
pääosin melkoiseksi ryteiköksi. Kävelyn
yhteydessä pohdimme, miltä kanava voisi
näyttää putken rakentamisen jälkeen. Monen
mielestä olisi tärkeää, että vesiaihe jotenkin
kanavassa edelleen näkyisi vaikkapa koulun
kohdalla.
Tätä
voisi
miettiä
kunnostushankkeen toimien rinnalla. Ideana
on esitetty, että ison lappoputken rinnalle
rakennettaisiin toinen, pienempi putki, joka
toisi kanavaa jatkuvan pienen virtauksen
radan ja koulun väliselle osuudelle. Ajatuksen
eteenpäin vieminen vaatisi vetäjää, löytyisikö
kiinnostusta? Kyläyhdistykselle on ehdotettu
kanavan adoptoimista, joten kyläyhdistys
voisi toimia tältä osiin vastuutahona.
Lisätietoja hankkeesta löytyy hankkeen
uudistuneilta kotisivuilta www.hulaus.fi.
Minna Leppänen
Kuva: Riitta Mäkinen
Naisyrittäjiä Mattilasta: Iloa Lelupakista
Hartuksen Tuija Niementieltä kaipasi
kotiäidin arkeen lisää haastetta ja perusti
Lelupakki-nimisen yrityksen vuonna 2009.
Yritysidea syntyi omasta tarpeesta, sillä
kolmelapsisessa perheessä oli jo nähty jos
jonkinlaista leikkikalua. – Halusin löytää
ajattomia leluja, joilla lapsi jaksaa leikkiä
pidempäänkin kuin kaksi päivää, Tuija
summaa. Tämä näkyy käytännössä Hartusten
kotonakin: legoista muodostuu kokonaisia
kaupunkeja, ja pyramidilelut kaivetaan esiin
aina sadepäivän sattuessa.
Tuijalla oli aiempaa kokemusta myyntityöstä
sisustusmyyjänä, ja mies, Teemu Hartus, oli
toiminut yrittäjänä jo pidempään. Aluksi Tuija
aloitti kiertämällä kutsuilla, mikä olikin
hauskaa vaihtelua. Nykyään valtaosa leluista
vaihtaa omistajaa nettikaupan välityksellä,
sillä kutsuille ei aina riitä aikaa. Uskollisimpia
14
asiakkaita ovat oman kylän ja lähialueen
asukkaat. Hauskaa kyllä nettikaupan kautta
tehdyt tilaukset päätyvät useimmiten joko
Helsinkiin tai Lappiin.
leikittävät myös nuorimmaista, jolloin äiti saa
hetkeksi paneutua töihinsä. Tai sitten pojat
kaipaavat äitinsä huomiota, ja yhdessä
lähdetään
vaikka
pulkkamäkeen
tai
uimahalliin. Myös naapuriapu on ollut
korvaamatonta, kun lapset kyläilevät
vuorotellen toistensa luona.
Tällä hetkellä Tuija suorittaa yrittäjän
ammattitutkintoa, jonka jälkeen odottaa
yritysjohtamisen
erikoisammattitutkinto.
Jossain välissä Tuija ehtii hoitaa myös
miehensä remonttifirman paperityöt.
Tuija
uskoo
vahvasti
perheyrityksen
menestykseen, eikä enää vaihtaisi itsenäistä
elämäntyyliä palkkatöihin. Hän toivoo
lelubisneksen
kannattavan
tulevaisuudessakin.
Miten sitten sujuu arki yrittäjäperheessä?
Tuija herää aamuisin ennen lapsia
tarkistamaan tulleet tilaukset. Iltapäivisin
vanhempien lasten palatessa koulusta nämä
Noora Mantere
Käsityöläisen Nietos-paja
Eeva Järvenpää korjasi ja entisöi huonekaluja
12 vuoden ajan, kunnes jatkuva altistuminen
puupölylle ja koville liuottimille pakotti
vaihtamaan vähän terveellisempään alaan.
Hän vaihtoi yrityksensä nimeä ja toimialaa
joulukuussa 2009. Nietos-pajalla valmistuu
nyt pääosin eläinaiheisia tyynyjä, tyynyliinoja,
essuja, laukkuja, erilaisia pusseja, koruja,
15
kortteja
jne.
Keskiaikamarkkinoilla
päähuomion saavat kuitenkin pikkuritarien ja
linnanneitojen
vaatteet
ja
asusteet.
Työpäivät eivät ole koskaan yksitoikkoisia,
koska Eeva käyttää monia eri menetelmiä:
ompelua,
virkkausta,
kirjontaa,
kankaanpainantaa, puutöitä ja kangaspuutkin
odottavat kutojaa. Hän pyrkii hyödyntämään
ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleja. Omista
varastoista ja kirpputoreilta löytyy aina
aarteita, joita voi käyttää osana uutta
tuotetta. Esim. verhoilukangaspaloista voi
tehdä kännykkälaukkuja ja kynäpusseja ja
aplikoida päälle eläimen kuvan. Vanhoista
pöytäliinoista voi tehdä ritariliivejä, ja ohuista
verhoista ja huiveista saa upeita keskiaikaisia
rengaspäähineitä.
myös osakkaana Ideaparkin Pegasosliikkeessä, jossa hän käy kerran viikossa
puotivuorossa myymässä omia ja neljän
muun käsityöyrittäjän aikaansaannoksia.
Vuoden tunnelmallisin markkinapaikka on
Tampereen Joulutori keskustorilla. Siellä on
myös
kansainvälistä
tunnelmaa,
kun
Tampereen
ystäväkaupungin
yrittäjät
Saksasta tulevat herkkujensa kanssa torille.
Eevan tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu
nettimyynnin kehittäminen ja uusien
mielenkiintoisten markkinoiden etsiminen.
Uusien tuotteiden suunnittelu ja vanhojen
mallien kehittäminen ovat jokavuotinen
haastava tehtävä. Se ei kuitenkaan yrittäjää
haittaa, koska työ on niin monipuolista ja
mukavaa.
Eeva kiertää eri myyntitapahtumissa ja
markkinoilla myymässä tuotteitaan. Hän on
Eeva Järvenpää ja Noora Mantere
16
Minun harrastukseni: Minitonni rata-autoilu
Olen Teemu Hartus Niementieltä Mattilasta,
ja perheeseeni kuuluu vaimo Tuija sekä pojat
Miikka, Oskari ja Rami.
rattiakseli irti hammastangosta kaksi
kierrosta ennen maalia kiperässä paikassa, ja
auto tössähti hiekkakasaan ja lähti
pyörimään. Auton pyöriessä siihen törmäsi
toinen auto, jonka voimasta auto nousi
korkeammalle ilmaan ja sai lisää vauhtia
pyörimiseen. Autosta ei jäänyt ehjäksi muuta
kuin moottori ja takaluukku. Itse teloin
olkapääni, joka tätä kirjoittaessa on jo
melkein oireeton. Yksi kisaviikonloppu jäi
väliin, ja kun lääkäriltä sain luvan taas
kilpailla, niin rakensimme uuden Minitonni
auton
muutamassa
viikossa.
Kauden
päätöskilpailuissa olin jo mukana uudella
autolla. Uuden auton debyytti radalle sujui
mallikelpoisesti: aamun harjoitusten 1. aikaajon 5. ja molemmissa kilpailussa 5. sija.
Kautta 2013 odotan jo uudella innolla.
Oma autourheilutausta
pähkinänkuoressa
Aloitin karting-harrastuksen noin 10vuotiaana, ja silloin tehtiin tielaitoksen
Lempäälän toimipisteen pihaan renkaista
rata, jossa sitten kurvailtiin onnesta soikeina.
Kilpailemisen
aloitin
vuoden,
kaksi
myöhemmin ja ehdin ajaa kilpaa kartingautolla 5-6 vuotta. Vuonna 1995 aloitin
Minitonneissa kilpailemisen, ja ajoin vuoteen
2000 asti, mutta kun aloimme rakentamaan
tänne Mattilaan taloa syyskuussa 2000, niin
vuosi 2001 jäi väliin, ja Mini ajettiin
Haavistojen ladon alle säilöön. Vuoden 2002
keväällä myin Minin pois, ja siitä saadulla
rahalla
sisustettiin
taloa.
Kun
rataleimatutkinto oli umpeutumassa 2005,
lainasin tutun Minitonni-kilpuria ja kävin
ajamassa yhden kilpailun. Ja kun autourheilija
ei voi ajaa vain vähän, vaan joko ei ollenkaan
tai koko ajan, niin laina-autolla tuli ajettua
kaudet 2005–2008 ja 2009 kaudesta vielä
puolet, kunnes ostin taas itselle oman auton!
Tällä autolla voitin 2010 Mini Cupmestaruuden. 2011 olin viides.
www.facebook.com/HartusRacingTeam
Minitonnit, kohta 35 vuotta
kotimaisen rata-autoilun
huipulla
Minitonni-sarjaa on ajettu vuodesta 1978
lähtien. Joka vuosi se on ollut lähes suurin
Vuodesta 2012 tulikin sitten erilainen:
heinäkuussa Seinäjoen Vauhtiajoissa lähti
17
osanottajamäärältään. Mistä se kertoo?
Minitonni on sekoitus järkeä ja tunnetta.
Tunnepuoleen kuuluu sympaattinen pieni
kansanauto, jonka ympärille on vuosien
varrella muodostunut mitä moninaisempia
kerhoja ja toimintaa, niin kilpailullista kuin
myös yhteisöllistä ja sosiaalistakin. Kerho- ja
kilpailutoiminta
on
kansainvälisestikin
merkittävää
monien
vuotuisten
jäsentapaamisten merkeissä. Miniharrastajat
muodostavat
yhdessä
perheeseen
rinnastettavan yhteisön. Tunteisiin vetoavaa
on myös se yhteishenki ja toisten kuljettajien
auttaminen,
mistä
Minitonni-team
tunnetaan. Mukavaan ja muuttuvaan
joukkoon on helppo liittyä ja sitoutua.
Tänäkin vuonna kuljettajien ikäjakauma oli
16–60 vuotta, ja silti nämä herrasmiehet,
vanhemmat ja nuoremmat, ajavat tosissaan
kilpaa keskenään.
Minitonnien järkipuoleen taas kuuluu se, että
Mini on kohtuullisen edullinen kilpa-auto ja
Mini 1000 Team ry on osaltaan pitänyt alusta
asti huolen, että auton rakentamis-, ylläpitoja kilpailukustannukset ovat pysyneet
aisoissa. Rata-autoilun merkkiluokkia on
tullut ja mennyt, mutta Minitonni on, säilyy ja
kehittyy. Kaudelle 2013 on uusia autoja
tulossa lisää, ja mikä hienointa, vanhemmat
autot ovat saamassa niin nuoria kuin jo
uransa kerran lopettaneita kuljettajia
ohjaimiinsa.
Lisää tietoa ja tarinaa löydät Mini 1000 Team
ry:n kotisivuilta: www.minitonni.fi
Teemu Hartus,
Puheenjohtaja
Mini 1000 Team ry
18
Kravista moneksi
Kunnostusyhdistyksen Kravi-kävelyllä tuli
puheeksi monta muistoa siitä, mitä kaikkea
käyttöä tuolla vähäisellä kanavayrityksellä
onkaan ollut.
Pata- ja punkkakäsittelyn jälkeen pyykit myös
huuhdottiin Kravissa. Veikko Kopperoisen
muistellaan uineen saunarannassaan, mutta
yleisesti ottaen Kravia ei ole ainakaan muistin
aikana pidetty uimavetenä, vaikka juuri
Mattilan kohdalla on vähän leveyttäkin.
Taimin lapsenlapset keksivät muuta hauskaa:
He mm. rakensivat lautan ja hinasivat itseään
köyden avulla rannalta toiselle.
Rannalla vuosikymmeniä asustanut Taimi
Mattila tiesi, että jonnekin 60-luvun
taitteeseen Kravin äärellä porisi pyykkipata,
jota
hoitelivat
ainakin
Tipan
Sylvi
(tyttönimellään Kyllönen) ja Aallon Enni.
Kravi toimi ennen
koululaisten luistinratana, mutta ei idea
nytkään vieras ole.
Janne Ylimäki puhdistaa Kravia kotinsa
kohdalta itsenäisyyspäivän aattona ja
toivoo, että ilman
lumivaippaa
jää
vahvistuu turvallisen
paksuksi.
Sateisen
kesän jälkeen vettä
on ollut Kravissakin
epätavallisen paljon.
Melkein ikänsä samassa Pyhällöntien
alkupään kodissaan asunut Jukka Selander
kertoi, että sillan länsipuolella pienen
levenemän kohdalla oli koulun ja kylän
luistinrata. Siitä lakaistiin tai kolattiin lumi, ja
peli vaan käyntiin. Katuvaloja ei tietenkään
ollut, eikä muutakaan valonlähdettä, joten
mitään iltaharrastusta Kravi ei tarjonnut, ellei
nyt sitten täydellä kuutamolla.
-lukujen taitteessa mukavan kokoinen
porukka) järjestivät Kravin yli omia siltoja
kaatamalla muutamia puita. Valitettavasti
puut eivät olleet omalta tontilta. Karilla on
myös muistikuva, että (Taimi) Mattilan
tontilta Korteselälle päin olisi ollut
sammaloitunut
kivi,
jota
pidettiin
Kuninkaankivenä. Siinä nimittäin oli jotain
sen suuntaisia kaiverruksia. Kuinkas tämä kivi
on päässyt vallan unohtumaan, kun legenda
kivestä kumminkin elää? Yksi muu lupaava
kivi löytyi eräästä kukkapenkistä joitakin
Saman luistelupaikan muistaa Kuupon Kari
(nykyään rakennusinsinööri Vesilahdesta).
Hän muistaa myös, että pojat (heitä oli 50–60
19
vuosia sitten, mutta sen kaiverruksille löytyi
sitten muita hyviä selityksiä.
paikkakuntakortisto, kokeili hän, löytyisikö
jotain tuttua. Jo vain! Piirustusten kopioita
käytettiin mm. kyläkirjan kuvitukseen.
(Arkistosta löytyi myös mm. Pyhällön alueen
kartta 1700-luvun lopusta. Siinä kartassa
vuoren nimi on Häppäröisvuori.)
Vanhassa Mattilan nuorisoseuran lehdessä,
Pyryssä, viittaillaan Kravin yli rakennettavaan
siltaan, jonka päällä voisi vaikka tanssia.
Vanhojen Pyryjen haltijan, Maili Mustilan
mukaan tämä oli vain haavetta. Tosiasiassa
siltana toimi pari kiikkerää hirttä. Joskus ne
olivat roudan mukana liikkuneet puolittain
irtonaisiksi, ja Mailikin sai kerran melkein
kontata ja sitten hypätä, että pääsi kuivana
yli.
Kun uusi Kravin kunnostusprojekti käynnistyi
kymmenisen vuotta sitten, Valkeakosken
Sanomat tuli tekemään aiheesta juttua.
Kunnostusyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo
Hakama kutsui Kravin loppupään ääreen
kaveriksi kyläyhdistyksen v.t. pj:n Riitta
Mäkisen. Lehteen tulikin juttu kuvineen ja
kuvatekstiksi hehkutusta muinais-muistoista.
Kuvassa näkyivät parhaiten Pirjo ja se toinen
muinaismuisto.
Kanavayrityksen kauniit piirustukset ja Kustaa
III:n hyväksymisallekirjoituksen löysi 90luvulla Tukholman valtionarkistosta Ilkka
Mäkinen. Hän oli varsinaisesti tutkimassa
ihan muuta, mutta kun arkistossa on
Riitta
Pohjoismainen vieras viikonlopuksi?
Mattilasta
on
tehty
leirikoulumatkat
Lempäälän ystävyyspaikkakunnille Tanskan
Kertmindeen ja Norjan Øvre Eikeriin, ja
koululla on pidetty taideleiriä samojen
paikkakuntien nuorten kanssa. Useampi
kyläläinen on käynyt kesämatkoilla ja/tai
vastaanottanut vieraita, kun vaihtoa on
harrastettu suuntaan ja toiseen.
isännille ja osan aikaa vieraat ovat
perheidensä kanssa. Tapauksesta riippuen
puhutaan ruotsia (norjaa, tanskaa), englantia,
käsikieltä tai kaikkien sekoitusta.
Ihmiset, jotka tällaisia reissuja harrastavat,
ovat lähtökohtaisesti mukavia ja joustavia.
Mitään viiden tähden hotellia ei siis odoteta.
Viime aikoina vanhemmat ikäluokat ovat
painottuneet, mutta vuosien mittaan mukana
on ollut myös paljon lapsia. Tässä siis
mahdollisuus esim. koululaisten perheelle
treenata kieliä käytännössä. Jos sattuu niin,
että naapurukset ottavat vieraita, aina
parempi: voi järjestää yhteisiä ja vuoroittaisia
kuvioita.
Taas
olisi
tilaisuus
yhteydenpitoon:
Lempäälän Pohjola-Norden saa vieraakseen
kolmen paikkakunnan ystäviä perjantaiiltapuolesta
(osa
vasta
lauantaista)
maanantai-aamupuoleen 5.-8.7. Systeemiin
kuuluu perhemajoitus, jolloin tutustutaan
naapurimaahan sisältäpäin, ja sitä paitsi
reissut tulevat edullisemmiksi.
Jos kiinnostut, ota yhteyttä Riitta Mäkiseen
(040-5017710) tai Aila Ruhalaan (0407406122) ja kysy lisää.
Osan ajasta yhdistys järjestää ohjelmaa
pelkästään vieraille, välillä sekä vieraille että
20
Mattilasta kunnanvaltuustoon
Korpelan Katja tuli syksyn kunnallisvaaleissa
valituksi
uutena
Lempäälän
kunnanvaltuustoon Kristillisdemokraattien listalta.
– Miksi asetuit ehdolle kunnallisvaaleissa?
Kun Kuusjärven Maxi (Markku) soitti ja pyysi
ehdokkaaksi,
suostuin
sen
enempää
asiaa miettimättä. Se on vähän kuin
kansalaisvelvollisuus
asettua
ehdolle
kysyttäessä, ja kuntalaiset sitten päättävät
jatkosta.
– Minkälainen olisi haaveidesi Lempäälä?
– Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joita
kunnanvaltuutettuna haluat edistää?
Suvaitsevainen ja tasa-arvoinen kunta, jossa
jokaisella on hyvä olla omana itsenään.
Heikomman ääni on saatava kuuluviin. On se
sitten vanhusten, vammaisten, mielenterveys- tai päihdeongelmaisten tai kenen
tahansa, joka ei itse asiaansa saa vietyä
eteenpäin. Haluan olla heikomman puolella
ja
edistää
kuntalaisten
tasavertaista
kohtelua.
– Miten Mattilan kylää voisi tukea
kunnanvaltuustosta käsin?
Pitämällä kylien puolia ja huolehtimalla siitä,
että myös haja-asutusalueet otetaan
huomioon palveluita suunniteltaessa.
21
Talvinen luonto
Meistä monet odottelevat jo talven,
pakkasten ja lumen tuloa, kuka mistäkin
syystä. Tätä kirjoitettaessa talvi on vasta
hieman käväissyt, mutta näinhän talven tulo
useimmitenkin on.
livauttaa auton ojaan liukkaalla tiellä, niin
aamuyöstä apua ei ole kovinkaan nopeasti
saatavilla. Koko matka menee kellon ja
itäisen taivaanrannan seuraamiseen. Vielä ei
taivaanranta kuitenkaan kajasta, joten
aikataulussa ollaan. Viimeisten kilometrien
aikana alkaa henkien taistelu pimeyden
pelkoa vastaan. Niin, myönnän sen. Ei se
täysin lamauta, mutta kyllä sen huomaa.
Valokuuvaajalle pakkasen ja lumen tulo
merkitsee valon merkittävää lisääntymistä ja
maiseman muuttumista kuvauksellisemmaksi. Toki kuvattavaa aina on, jos
motivaatiota vaan riittää.
Pakkasten tultua ja järvien jäädyttyä jäljelle
jäävät talven sinnittelijät. Nyt onkin korkea
aika aloittaa talvilintujen ruokinta. Itselläni on
muutaman vuoden ollut lintulaudan lisäksi
myös haaska petolinnuille.
Haaskaa ei aivan pihapiiriin voi laittaa. Oma
haaskani on ollut Vammalan suunnalla. Sieltä
löytyi sopiva paikka ja sain maanomistajalta
luvan haaskan pidolle ja jopa haaskaaineetkin. Tällä maanomistajalla on nimittäin
sikala. Haaskanpito vaatii ilmoituksen kunnan
eläinlääkärille. Haaskana ei saa käyttää
nautaeläimiä, mutta muut eläinperäiset
haaska-aineet ovat luvallisia.
Kuvauspaikalle on mentävä aamun viimeisinä
pimeinä tunteina ja odotettava lämmitettävässä kuvauskojussa aamun valkenemista.
Tässä
kertomus
yhdestä
viimetalven
aamusta:
Jätän auton pikkutien levennykselle, jonka
maanomistaja on ystävällisesti minua varten
aurannut ja pitää aurattuna läpi talven.
Kytken otsalampun ja otan käteeni toisenkin
lampun. Kerran kävi niinkin, että ainoan
lampun paristo loppui kesken matkan ja
silloin oli tarvottava vajaa kilometri märkää
suota täydessä pimeydessä.
Illalla yritän laskeskella mihin aikaan pitää
lähteä, jotta olisin oikea-aikaisesti perillä.
Tiedän, että aamun odottelu pimeässä
kopissa on todella pitkästyttävää, mutta liian
varhainen saapuminen voi pilata koko päivän.
Teen illalla eväät jo valmiiksi. Tiedän, että
kelloa ei voi tai kannata kiirehtiä ajamalla. Jos
Auto jää taakse, ja sukellan valoineni
pimeyteen. Selässä on kamerareppu ja
etupuolella tarvike- ja eväsreppu. Molemmat
reput ovat täynnä tavaraa. Pahin on voitettu,
22
kun auton turvallisuus on jätetty. Käännyt
tieltä
auraamattomalle
ja
lumiselle
peltotielle, taskulampun valo poimii lumesta
kahdet koiraeläimen jäljet. Toisten leveys
noin 5cm ja toisten lähes tuplasti enemmän.
Onneksi ne ovat tulojäljet, eivätkä
menojäljet… Hetken käy mielessä paluu
autolle, mutta jatkan silti. Lonkan kopelointi
osoittaa, ettei puukkokaan ole mukana. Ehkä
käsi tärisee, kun varjot vähän värisevät,
mutta lampun valoa se ei haittaa. Peltotiellä
ei ole liikennettä, joten joudun kahlaamaan
melko syvässä lumessa. Kulkua helpottavat
aikaisempien käyntieni jäljet, jotka eivät ole
täysin peittyneet lumeen. Lähestyn pientä
peltoa, jonka reunalla koppini sijaitsee.
Ennen kuin pelto avautuu, on ohitettava lato.
Lato kannattaa ohittaa hieman kauempaa,
koska tuuli on kerännyt ladon viereen yli
metrisen kinoksen. Lato jää haaskan ja
tulopolun väliin, joten ladunnurkalta ikään
kuin tupsahdan pellolle yhtäkkiä.
matkaa. Jotenkin tekisi mieli juosta, mutta
pakottaudun
normaaliin
kahlaamiseen.
Pellonreunaan on nimittäin kerääntynyt
melkoisesti lunta, vanha jälkikin on täysin
peittynyt.
Kopin edessä on pieni lintulauta ja muutama
rekvisiittapökkelö,
joihin
voi
laittaa
pikkulinnuille syötävää. Niitä on mukava
seurata, jos muita tapahtumia ei ole (näinkin
on käynyt). Hetken mietin, sukellanko
koppiin, vai laitanko tinteille evästä. Päätän
pysyä
alkuperäisessä
suunnitelmassa.
Sammutan kädessä olleen lampun ja jään
otsalampun varaan. Avaan repun, otan
siemenet ja pähkinät esille. Täytän
tyhjentyneen lintulaudan, laitan pähkinöitä
pökkelöiden
neniin,
lyön
talipalat
pökkelöiden koloihin, ja silloin se tapahtuu.
Täydessä pimeydessä, mistä se tähän aikaan
tuli? Ensimmäinen korppi lentää matalalla
pääni yli hiljaa ronksottaen. Harmittelen,
siltikin 15 – 30 min myöhässä.
Yhtenä alkutalven päivänä kävimme haaskalla
huoltokäynnillä vanhimpien poikieni ja vävyn
kanssa. Silloin ladon nurkalta yllätimme
haaskalta
pahasti
kapin
vaivaaman
supikoiran. Sairauden vaivaama supi ei ollut
aivan terävimmillään ja saimme sen juosten
kiinni (vaikka sillä oli 100m etumatka) ja
lopetimme sen riistanhoidollisista syistä.
Raadon poltimme pienellä nuotiolla taudin
leviämisen ehkäisemiseksi.
Nyt kun ohitan ladon nurkan, havaitsen
jonkun
eläimen
säntäävän
hurjaan
pakolaukkaan kohti lähimetsää. Säikähdän,
lamppu meinaa tipahtaa kädestä. Nopea
vilkaisu koko näkemäalueelle. Lumessa 50m
haaskasta on jotain tummaa, matalaa,
onneksi liikkumatonta. Yksityiskohtia ei erota,
enkä lähde ottamaan niistä selvää, jatkan
Jonkinlainen kiire pakkaa päälle. Kerään
levällään olleet tavarat käsiini, mutta
eväsreppu jää auki. Hyppään ojan yli, jolloin
avonaisesta repusta pomppaa eväsrasia
hangelle ja liukuu parin yön vahvuista jäätä
myöten kauaksi kopin alle. Jää ei kestä
astumista - siinä ja siinä ettei saapas ryystä
23
vettä. Etupuolella oleva reppu estää
kumartamisen, ja selässä oleva reppu estää
kopin alle kurkottamisen. Kaikki vermeet pois
niskasta, hirmuisen venyttämisen jälkeen
eväsrasia on käsissä, ja pääsen koppiin sisälle.
Koko tämän ”aamuvoimistelun” ajan olen
havainnut useiden korppien liikehdintää
pellon yllä. Harmittaa, menikö koko päivä nyt
piloille?
Alkaa sataa lunta. Ajoittain sitä tulee
runsaastikin. Lumipyryn sekaan ilmestyy
hahmo, joka osoittautuu ketuksi. Tämä oli se
joka poistui haaskalta pellonreunaan tultuani.
Se pyydystelee hiiriä lumen alta. Vitkastellen
ja kaarrellen se siirtyy korppien sekaan, jotka
antavat sille tilaa. Kettu nappaa haaskasta
otteen ja alkaa repiä sitä kohti metsän
reunaa. Haaskasta irtoaa kappale, ja kettu vie
sen metsään. Korpit palaavat heti haaskalle.
Jostain taivaalta tipahtaa, tai oikeastaan
liitää, nuori merikotka. Sekin laskeutuu ketun
raahaamalle haaskanpalaselle. Kuvaamista
ajatellen kotka jää vähän liian kauaksi. Otan
silti muutamia kuvia. Kotka repii haaskasta
muutamia paloja, katselee ympärilleen ja
nousee siivilleen. Korppiparvikin harvenee.
Lienevät saaneet mahansa täyteen. Kahden –
kolmen välissä on jo hiljaista, ketään ei näy
paikalla tai liikkeessä, kerään kamppeet ja
lähden kotiin. Kuvasaalista tuli tällä kerralla
melko hyvä.
Timo Uljas
Koppiin
päästyäni
laitan
kamerat
kuvausaukkoihin ja ryhdyn odottelemaan.
Korppien liikehdintä jatkuu. Kun pimeys
väistyy, niin huomaan että korppeja on
useita, yli kymmenen. Valon lisäännyttyä niin
paljon, että pääsee havainnoimaan koko
peltoalueen tapahtumia, niin huomaan, että
osa haaskasta on raahattu kauemmaksi. Se
on se tumma möykky, mistä en
aamupimeydessä saanut selvää. Nyt sen
kimpussa suuremman etäisyyden antamassa
turvassa hääri sankka joukko korppeja.
24
Joulutervehdykset
Vanhempainyhdistys toivottaa kaikille
perheille iloista joulunaikaa!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta
Teuvo ja Silja
Hyvää joulua kaikille meijän kavereille 
T: Mimmu ja Jutta
Rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2013!
T.Suvi ja Niko Aho + Oona, Ellen, Oliver,
Petrus ja Linnea
Kaikille iloista ja rauhaisaa joulua
t. Karhunperän Mäkiset
Peuraudenvuoren takaa
Tuulis mummu Linnainmaalta toivottaa
Hyvää Joulua kaikille ja erityisesti
Nellille, Ronjalle, Heidille, Henrille,
Katjalle ja Petelle
Ronjalta ja Nelliltä
Iloiset jouluterveiset
kaikille kavereille!
25
Korpelat toivottelee Hyvää Joulua
Mattilan väelle!
Hyvää joulua ja jatkoa kaikille toivoo
ex-kyläpäällikkö Pena + Pia,
Wili ja Wiivi
Rauhaisaa joulun aikaa kaikille
Mattilan kyläläisille!
Toivoo Lähdevuoret
Hyvää joulumieltä kaikille
mattilalaisille ja onnea tulevaan vuoteen
t. Anne Valkeejärvi + perhe
Hyvää joulua kaikille!!
toiv. Marjamäet
Rauhallista joulunaikaa kaikille
kyläläisille! -TaimisetRauhallista joulua
toivottavat Niinimäet
Rauhallista joulua!
t. Pirjo ja Sami Suhonen & pojat
26
Hyvää joulua
toivottaa Viljakaiset
Rauhallista Joulua ja
Onnea Vuodelle 2013!
Toivoo: Helmi, Mimmu,
Minna ja Tarmo + tolkku
Jouluniloa Mattilan kylään
Toivottaa Lintuset
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta
Vuotta 2013! Toivottaa Tuija
www.lelupakki.fi
Iloista Joulua kaikille kavereille!
Terv, Miikka, Oskari ja Rami
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
T: Tuija, Teemu, Miikka, Oskari ja Rami
Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta
T: Ateljee Alla Vaahteran
Lempeää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta
T: Mirkku ja Markku Sivula perheineen
Rauhallista joulua
Pilkkeen lukijoille!
T: Noora
27