Yksinkertainen onni on linnunlaulun päässä

Aamulehti Lauantai 1. toukokuuta 2010
Tänään
Luonnossa 2/10
Aamulehden ja Pirkanmaan
luonnonsuojelupiirin yhteinen juttusarja esittelee
luonnon monimuotoisuutta.
Kerran kuussa tutustutaan
asiantuntijan johdolla ajankohtaiseen ilmiöön.
Tänään ovat vuorossa linnut.
Asiantuntijana on lintujen
kanssa yhteiselämää viettävä luontoyrittäjä ja kirjailija
Kaarina Davis.
Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 1.4.
Kommentti
Pajulintu mykisti
journalismin
ketut
Kuinka monta pajulintua
Suomessa pesii?
Esitin kysymyksen kolmelle kollegalleni, kaikki akateemisesti koulutettuja ja elämää nähneitä journalisteja.
– Kaksi, arveli nuorin.
– Tuhat, vastasi toiseksi
nuorin.
– 600 000, vastasi vanhin.
Oikea luku on 17 miljoonaa.
Mutta ei se mitään, itse olisin
veikannut paria tuhatta.
Miten on mahdollista, ettemme me, tiedonvälityksen
ammattilaiset, tiedä oikeista
asioista yhtään mitään?
En keksi vastausta, vaikka olen käynyt kaksi kertaa
Oberstdorfissa ja tiedän, että
Wayne Rooney on tehnyt Valioliigassa jo 27 maalia.
Kautta pähkinäkakkelin ja
metsähirvisen lupaan kuitenkin muuttua – ensi vuonna
tähän aikaan tiedän, miltä
ruokoterttunen kuulostaa.
MATTI KUUSELA
Tukea
tunnistamiseen
Helpoiten eri lintulajeja oppii
tunnistamaan retkeilemällä yhdessä asiantuntijoiden kanssa.
Ohjattuja linturetkiä järjestävät
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ja Nokian lintukoulu.
Pirkanmaan lintutorneista ja
lintuharrastuksesta muutenkin
kerrotaan Pirkanmaan lintutornit
ja luontopolut -teoksessa.Sitä voi
tiedustella Pirkanmaan luonnonsuojelupiiriltä (www.sll.fi/pirkanmaa) ja Pirkanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä (www.pily.fi).
BirdLife Suomi on valinnut kuikan ja kaakkurin vuoden linnuiksi. Havaintoja voi lähettää
osoitteeseen www.tiira.fi.
Suomen 50 yleisintä
Pesivät parit
1. Pajulintu
2. Peippo
3. Punakylkirastas
4. Punarinta
5. Järripeippo
6.Virhevarpunen
7.Metsäkirvinen
8. Harmaasieppo
9. Räkättirastas
10. Hippiäinen
11. Talitiainen
12. Keltasirkku
13. Niittykirvinen
14. Lehtokerttu
15. Leppälintu
16. Västäräkki
17. Laulurastas
18. Kirjosieppo
19. Hömötiainen
20. Sinitiainen
21. Teeri
22. Pyy
23. Rautiainen
24. Mustarastas
25. Kiuru
26. Punatulkku
27. Pensastasku
28. Urpiainen
29. Viherpeippo
30. Pensaskerttu
31. Töyhtötiainen
32. Punavarpunen
33. Ruokokerttunen
34.Pajusirkku
35. Varpunen
36. Keltavästäräkki
37. Pikkukäpylintu
38. Metso
39. Liro
40. Hernekerttu
41. Käpytikka
42. Varis
43. Telkkä
44. Puukiipijä
45. Rantasipi
46. Tavi
47. Sepelkyyhky
48. Sinisorsa
49. Kivitasku
50. Närhi
8 500 000
6 500 000
2 100 000
1 700 000
1 600 000
1 600 000
1 500 000
1 500 000
1 400 000
1 000 000
990 000
990 000
900 000
910 000
800 000
730 000
700 000
550 000
550 000
590 000
450 000
400 000
400 000
400 000
370 000
360 000
350 000
340 000
340 000
330 000
300 000
300 000
300 000
300 000
300 000
300 000
250 000
250 000
250 000
240 000
240 000
220 000
220 000
200 000
200 000
200 000
180 000
180 000
180 000
170 000
(Lähde: professori Risto A. Väisänen,
Luonnontieteellinen keskusmuseo
(arviot perustuvat vuosina
1998–2002 suoritettuihin
lintulaskentoihin.)
Yksinkertainen onni
on linnunlaulun päässä
Löytö: Kaarina Davis tietää, että linnutkin voivat tuntea
onnea ja rakkautta. Niiden lisäksi linnut kaipaavat vanhoja kolopuita.
MATTI KUUSELA
RAINE LEHTORANTA, KUVAT
Hämeenkyrö
– Kuunnelkaa tuota laulamisen iloa! Miten onnellisia ne ovatkaan, kun ovat
päässeet taas Suomeen
Kaarina Davis seisoo kiikarit
kaulassaa salaa laskeutunut jäkäläkoriste hiuksissa hämeenkyröläisessä metsässä ja poimii
lennosta lintulajeja.
Minäkin kuuntelen ja kuuntelen, mutta en tunnista kuin
röyhkeästi yli lentävän hornetin.
Kaarina Davis sen sijaan poimii huumaavasta linnunlaulusta
monta solistia.
– Tuo ainoa surumielinen on
kuusitiainen. Nyt kuuluu punarinta, se laulaa ehkä kaikkein
kauneimmin. Helmeillen, kirkkaasti.
– Jaha, palokärki lähestyy. Sillä on pesä tuossa kolossa. Hento ääni kuuluu hippiäiselle. Ja
peippokin on paikalla. Onpa
sillä onnellinen sävel, mutta ei
ihme, kutsuuhan se sussua vierelle.
Ihmisten rakkausrunoissa ja
lintujen kutsulaulussa ei Kaarina Davisin mukaan ole oikeastaan mitään eroaa.
– Ihmiset kuvittelevat, että
vain heillä on tunteita. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa: linnut
tuntevat rakkautta, pelkoa, iloa.
Tiedän se varmasti, sanoo Kaarina Davis.
– Ei tarvitse seurata kuin silkkiuikkujen kuhertelua. Ne ovat
aivan toistensa lumoissa. Samoin naakat kököttävät meidän
pihapuussa aina kylkimyyryssä,
aivan rakastuneina.
– Ja vanhempien onnen poikasten kuorituessa voi nähdä ja
kuulla selvästi.
uoh
skos aukka
u
R
elkyyhky
Sep
Onni on lähellä
– Ihmiset eivät ymmärrä, miten lähellä onni ja ilo ovat, linnunlaulun päässä. Täytyy vain
avata kuulo lintujen taajuudelle
ja elämä avautuu aivan uudella
tavalla, tietää Kaarina Davis kokemuksesta.
Siirrymme metsästä järven
rannalle Kaarina Davisin mökille. Enonselkä huokailee koleassa kevättuulessa.
– Kevät on ollut omituinen,
kaikki on hakusessa. Odottelemme vielä nokikanoja, ja kottaraisetkin ovat kadonneet. Uivelot
sentään käväisivät melkein tavalliseen aikaan, kertoo Davis.
Ruskosuohaukka rakentaa pesää aivan rantaruovikkoon. Uros
tuo tomerana risuja pesään.
– Kyllä naaraskin ääntelee.
Isänmaataan
kunnioittanut
taiteilija ja rehtori
Kuvanveistäjä,
rehtori Mauno Juvonen
kuoli 12.4.2010
Tampereen
yliopistollisessa sairaalassa.
Hän oli syntynyt Viipurissa 28.9.1925.
Talvisodan sytyttyä Mauno joutui lähtemään muiden
karjalaisten lailla evakkotaipaleelle, joka johti hänet
Kangasalle ja myöhemmin
Lapin sotaan.
Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä ja valmistui vuonna 1951 Suomen
Taideakatemian koulusta
kuvanveistäjäksi.
Juvosen julkisia töitä on
esillä etenkin kotipitäjässä
Kangasalla ja Tampereella.
Hänen tunnetuimpia tilaustöitään ovat Kuusamon
sankaripatsas ja professori
Gabriel Engbergin muistomerkki Tampereen taidemuseon edustalla.
Varsinaisen elämäntyönsä Juvonen teki Kangasalan
yhteiskoulun kuvaamataidon opettajana vuodesta
1956 ja Kangasalan lukion
rehtorina vuodesta 1973
vuoteen 1986, jolloin hän jäi
eläkkeelle.
Vuonna 1981 Juvoselle
myönnettiin OAJ:n kultainen Kulttuurin hyväksi -ansiomitali.
Juvosen mieluisin harrastus oli metsästys. Hän
kunnioitti luontoa ja arvosti
hirviporukan henkeä ja keskinäistä toveruutta. Hänelle on myönnetty Suomen
Metsästäjäliiton kultainen
ansiomerkki.
Maanpuolustus oli Juvoselle paitsi sydämen asia
myös elämäntehtävä. Hän
oli aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa ja teki
merkittävää työtä alueellisen maanpuolustuksen johtamisessa Pohjois-Hämeen
alueella.
Juvoselle on myönnetty
Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali ja Sotaveteraaniliiton kultainen ansiomerkki.
Sotilasarvoltaan hän oli
reservin kapteeni.
Juvonen oli kunnioitettu
ja arvostettu auktoriteetti.
Hänen persoonaansa leimasivat suoruus, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus ja isänmaallisuus.
Manun puhe oli jäyhän
asiallista, mitä saattoi säestää lämmin, joskus hieman
sarkastinenkin huumori
varsinkin silloin, kun hän
kohdisti huumorin itseensä.
ALPO HOLOPAINEN
Kirjoittaja on
Mauno Juvosen vävy
Sana
Surulla on
tehtävänsä
Naakka
unnuntain evankeliumiteksteissä on pääsiäisen jälkeen luettu Jeesuksen puhetta, jonka Hän
puhui opetuslapsilleen ennen kuolemaansa.
Jeesus puhui pois menemisestään ja sen tarpeellisuudesta. Hän tiesi sanojensa aiheuttavan surua, mutta
puhui silti.
On olemassa sellaista surua, joka on tarpeellista ja
hyödyllistä. Mieluummin
olisimme iloisia, yritämme
välttää murhetta. Surullisena oleminen voi olla raskasta,
suru painaa alas.
Joskus murhe on hyödyllistä – ei ylenmääräinen surussa vellominen, vaan esimerkiksi väärän tekemisen
murehtiminen, katuminen ja
väärän asian korjaaminen ja
sopiminen.
Surulla on oma tehtävänsä.
Sen läpi voi käydä helpommin, jos suostuu kuuntelemaan sitä.
Näyttääkö suru itsestä tai
ympäristöstä jotain, minkä
olisi hyödyllistä muuttua?
Toisia ihmisiä ei voi kukaan
S
Sinitiainen
150 euron kuusi
Pohdimme lintujen rakkauselämää kolmen korkean haavan ja
yhden vielä korkeamman kuusen juurella joten kuten sekasortoisessa, mutta ihmeen kauniissa metsässä.
– Eräs metsäinsinööri kävi
täällä arvioimassa metsän. Tästä
isosta kuusesta saisin kuulemma 150 euroa. En voi mitenkään
käsittää, että joku näkee puut
euroina, huokaa Davis.
– Kun katson kuusta, en näe
rahaa vaan isoisoisäni Juhon.
Hänkin on ehtinyt keskustella
tämän kuusen kanssa.
Kaarina Davisin neljän hehtaarin perintömetsästä ei kaadeta enää koskaan yhtään puuta – hän on hankkinut sille luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituspäätöksen.
– Tunnen tehneeni elämässäni ainakin yhden oikean asian,
kun olen suojellut nämä puut.
Vaikka en ole paikalla, voin elävästi kuvitella millainen vilinä
täällä käy, kuinka linnut nokkivat ikivanhoja puita.
Linnut ja puut tulivat Kaarina
Davisin, 40, elämään seitsemän
vuotta sitten.
– Ahdistuin ja uuvuin kaupunkielämään ja pakenin maalle, vähäiseen mökkiini. En tuntenut silloin edes töyhtöhyyppää, sen vinkuvaa kutsua. Vasta
nyt ymmärrän, kuinka tyhjää
elämäni ennen lintuja oli.
Kuolleet
| B21
muuttaa, mutta oman asenteensa toisiin ihmisiin ja asioihin voi muuttaa.
Jeesus ei sanonut seuraajilleen, että heidän pitäisi
unohtaa surunsa ja jatkaa
elämää. Pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen seuraajat
joutuivat elämänsä myllerrykseen; he joutuivat arvioimaan Jeesuksen merkitystä
ja oman elämänsä arvoja uudelleen.
Pääsiäinen ja Raamatun
uudenlainen ymmärtäminen
vapauttivat heidät menetyksen surusta.
Jeesuksen kuoleman välttämättömyys alkoi selvitä
seuraajille.
Jeesus puhui myös siitä,
mitä ovat synti, vanhurskaus
ja tuomio. Hän ei luetellut
listaa, mitkä asiat ovat syntiä.
Synti on sitä, että ihmiset eivät usko Jeesukseen. Synti ei
ole teko, vaan asenne.
Tuomio on sitä, että maailman ruhtinas on tuomittu.
Jeesuksen seuraajien on siksi mahdollista elää vapaina,
Jeesukseen uskoen.
ANNELI HUKARI
Viikon hyvä ihminen
Kaarina Davis nauttii suojellun metsän hiljaisuudesta, joka on täynnä linnunlaulua. Neljän tunnin aikana näimme tai kuulimme metsässä ja läheisen järven rannassa 27 lajia – muun muassa ruskosuohaukan, sepelkyyhkyn, naakan ja sinitiaisen.
Äänten jäljillä
Hippu-hippu-hippu
Pirkanmaan luonnonsuojeluliiton aluesihteerin Anni Kytömäen ohjeita lintujen äänten
tunnistamiseen.
Punarinnan kuulee usein ensi
kerran huhtikuun alussa pilvisenä, sumuisenkosteana päivänä, kun kuusten oksilla kimmeltävät sadepisarat. Linnun
laulu muistuttaa tätä näkymää.
Helmeilevää, ylös alas virtaavaa visertelyä, jossa monesti
toistuu nouseva säe TIIPARIDII.
Metsäkirvisen laulu tuo mie-
Kuunnelkaa tuota vinkuvaa
ääntä. ”Kiitos, kiitos komeista
risuista”, se huutelee, tulkkaa
Davis.
Kalalokki käy kääntymässä aivan kuin kysyäkseen, eikö siitä
tälläkään kertaa ole mitään kaunista sanottavaa.
– Vaikka kuinka paljon! Kalalokit ovat järven hälytyssireenejä. Kun kalalokki vinkaisee
kimeästi, kaikki lopettavat touhunsa ja piiloutuvat. Ne tietävät,
että ruskosuohaukka on lähtenyt saalistamaan.
leen pikkupoikien sotaleikin:
mukana on konekiväärin rätinää, vihellyksiä, laukauksia
(PIYY, PIYY, PIYY). Kuulee harvassa metsässä tai hakkuualueella huhtikuun lopusta lähtien.
Punatulkku. Talvisinkin voi korkealta taivaalta tai puunlatvoista kantautua punatulkun arka,
pehmeä, aina jotenkin etäiseltä
kuulostava läsnäoloilmoitus:
KVIA, KVIA. Alkukeväästä lähtien lintu alkaa jutella verkkaisesti: lyhyet tavut, vihellykset,
tööttäykset ja kirahdukset
tuovat mieleen leikkijunan särkyneen pillin.
Punavarpunen. Toukokuussa
Rengastamisen viisaus?
Kaarina Davis ei pidä lintuhavainnostaan tarkkaa kirjaa.
– Alan kuitenkin heti laskea,
kun näen kurkiparven. Ja sitten
harmittaa: miksi rupesin laskemaan. Miksi on niin tärkeää tietää, montako kurkea yli lensi?
Ihailisin vain komeaa auraa, hän
pohtii.
– Ihmisellä on pelottava pyrkimys hallita kaikkea. Olen ruvennut miettimään rengastamisen mielekkyyttä – pitääkö meidän aina tietää kaikki.
punavarpuset saapuvat Intiasta, asettuvat metsiköiden kirjomiin peltomaisemiin ja laulavat
kaikille jälleennäkemisen iloa:
NICE-TO-MEET-YOU! Jotkut
kuulevat tervehdyksen myös
PLEASE-YOU-MEET-YOU!
Satakieli. Mestarilaulajaksi
mainitun satakielen laulu koostuu rätinästä, voimakkaasta
näppäilystä ja iskevistä, huilumaisista HIPPU-HIPPU-HIPPUsanoista (kiroiluun tottuneet
kertovat kuulevansa satakielen
lausuvan V-alkuisia voimasanoja). Satakieli ei lurittele hempeästi, sen laulu on reipasta,
kulmikasta revittelyä.
Mutta onhan ihminen sentään luomakunnan kruunu?
– Jo se, että ihminen kuvittelee olevansa kaikkein korkeimmalla, todistaa varmasti, ettei
ihminen voi olla sillä paikalla,
päättelee Kaarina Davis.
Davis kertoo tarkkailevansa
lintuja sielunkumppaneina, tunteiden tulkitsijana.
– Kaulushaikara on piilotteleva, ujo, vähän erakko. Siinä
se muistuttaa minua, hän hymyilee.
– Jos saisin valita, olisin puna-
rinta tai hömötiainen. Punarinta on niin herkkä, hömötiainen
taas toimelias ja päättäväinen.
Ruskosuohaukka puolestaan
ihailtavan ylväs ja riippumaton,
miettii Davis.
– Mieheni mukaan olen kuitenkin ennen muuta nokikana.
Se on niin huolellinen, tarkka,
melkein pedantti lintu, kuvailee Davis.
– Ennen muuta nokikana on
kuitenkin hurjaluonteinen emo.
Se voi toimitella omia asioita,
mutta kun haukka tulee lähelle,
se syöksyy kuin tankkeri puolustamaan poikasia, sanoo Davis.
– Näin kerran, kuinka se syöksyi ruskosuohaukan kimppuun,
jalat löivät tyhjää kuin sarjakuvissa, kun se lähti taisteluun.
Nokikana nappasi vielä haukkaa
pyrstöstä kiinni ja huusi perään
”nyt piru jätät mun pesän rauhaan”, kuvailee Kaarina Davis
episodia.
– Kysyn usein ihmisiltä, mikä
lintu he haluaisivat olla. Ihmiset eivät kuitenkaan osaa vastata, koska he eivät tunne lintuja.
Se on kamalan surullista, sanoo
Kaarina Davis.
Ja mikähän lintu minä haluaisin olla? Joku hämärän aktiivi,
kenties lehtopöllö.
Paitsi etten pidän hirmuisesti
hiiren lihasta.
Vapaaehtoistyö
on tärkeä
henkireikä
Tälläkin viikolla Liisa Mäkinen oli vapaaehtoisena
myyjänä Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien lähetyksen kaupassa Taskussa. Hän on
ollut mukana Taskun ja sitä
ennen olleen Lähetyssopen
toiminnassa melkein alusta
lähtien noin 30 vuotta.
Aluksi hän oli Harjun
seurakunnan lähetyssihteeri ja kutsui toisia ihmisiä
myyjiksi.
Työssä käyvänä hän itse
ei voinut olla myyjä muuten
kuin vapaapäivinään.
Taskussa myyjä on joko
aamu- tai iltapäivän. Myyjänä toimiminen on tärkeä
henkireikä, se antaa elämälle sisältöä.
Eikä vain myyjänä toimiminen, Taskuun voi myös
tehdä erilaisia käsitöitä.
Liisa on ollut lähetystyön
tukija jo lähes 60 vuotta.
Lähetystyö tuli Liisalle tärkeäksi Pyynikin seurakunnan nuorten lähetyspiirissä.
Myöhemmin hän löysi uudelta asuinalueeltaan
Lentävänniemen lähetyspiirin. Siinä hän oli ensin
jäsenenä, nyt hän on ollut
vetäjänä noin 25 vuotta.
Liisa Mäkinen tekee tärkeää
työtä vapaaehtoisena Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien lähetyskauppa Taskussa.
Liisa sanoo, että lähetystyö on Jeesuksen antama
testamentti. Se on seurakunnan päätehtävä ja kuuluu kaikille seurakuntalaisille.
Liisa on ollut
lähetystyön
tukija jo lähes 60
vuotta. Lähetystyö
tuli Liisalle tärkeäksi
Pyynikin seurakunnan nuorten
lähetyspiirissä.
a