Huoltoviesti - Kaatuneitten Omaisten Liitto ry

Transcription

Huoltoviesti - Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
Huoltoviesti
Sotaleskien, sotaorpojen ja omaisten äänenkannattaja
3/2011
Sotaleskien, sotaorpojen ja omaisten äänenkannattaja
Nro 3/2009
Pidot paranee kun
väki vähenee
Sotaorvon lapsuuden
mietteitä
Tage Erlanderin
sotalapsi
Evakkolapsi Yrjö on
maailmanmestari
KOL tiedottaa
Lapsisotavanki Yrjö
Hiilinen muistelee
Kirjoittajavieraana eversti evp Vesa Yrjölä
2 SISÄLTÖ 1/2011
Huoltoviesti
3/2011
Julkaisija:
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
Toimitus: Pertti Kokko
Ullanmäki 2 B 25, 02750 Espoo
Puhelin: 0400 890318
Päätoimittaja: Matti Höök
Puhelin: 0500 705379
Sähköposti: [email protected]
Miksi sankarivainajien jälkeläiset on unohdettu - Päätoimittaja Matti Höök 3
Pohjoista ruskaa - Mikko Virrankoski, varapuheenjohtaja
4-5
Kaatuneitten omaisten Suomi - Uolevi Itkonen
6-7
Seinäjoen seudun kuulumisia - Kaisu Saavalainen 8-9
Viipuri vallattu - Matti Höök
Muistokivet Harjavallan sankarihaudalle - Tuija Ketonen
10-13 .
14
Lounais-Suomen sotaorvoilla kymmenvuotisjuhla - Ulla Heino 15
Toimitus pidättää oikeuden
käsitellä ja lyhentää lehteen
lähetettyä aineistoa.
Tyhjä hauta - Mikko Himanka Ilmoitushinnat 2011:
rivi-ilmoitus 50 €
1/6 sivu 100 €
¼ sivu 250 €
1/2 sivu 350 €
1/1 sivu 600 €
Elämä ottaa, elämä antaa - Päivy Penttinen
22
Pataljoonan komentajana kahdessa sodassa - Pauli Juntunen
24
Kaatuneitten Omaisten Liitto tiedottaa- liittohallitus
25
Toimitusneuvosto:
Leena Mankkinen (pj)
Matti Höök
Pauli Juntunen
Päivy Penttinen
Uolevi Utriainen
Kati Ruuth (sihteeri)
Pertti Kokko
Osoitteenmuutokset ja tilaukset:
Puhelin: 02 2588 394
Sähköposti: [email protected]
Lehteen tarkoitetut tekstit ja kuvat:
Sähköposti: [email protected]
Kirjapaino:
Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero
Seuraava:
10 viikolla (aineisto viim. 17.2.2012)
22 viikolla (aineisto viim. 4.5.2012)
40 viikolla (aineisto viim. 9.9.2012)
50 viikolla (aineisto viim.18.11.2012)
Tilaushinnat vuodelle 2012:
Lehden vuosikerran hinta on jäsenille
12 euroa ja muille tilaajille 20 euroa.
Irtonumeron hinta on 7 euroa.
Sotaleskille vuosikerta veloituksetta.
Keski-Suomen ilmailumuseoa - Matti Höök
18
20-21
Kalle Partanen, 72 vuotta, viihdyttää edelleen - Matti Höök 26-27
Sodan lapsi - Päivy Penttinen
28-29
Vaasa-museossa yli 30 miljoonaa kävijää - Matti Höök
34
Kansikuva:
Viipurin linna.
Liiton yhteystiedot
Osoitteet:
Postiosoite:
PL 600, 00521 HELSINKI
Katuosoite: Ratamestarinkatu 9 C
Käyntioisoite: Kellosilta 4
Puhelinnumerot:
Toimisto
Toiminnanjohtaja
Fax
02 2588 394
02 2588 790
02 2588 792
Sähköposti: [email protected]
Liiton internetosoite: www.kolry.fi
Internetsivuilla myös ote tästä lehdestä.
Huoltoviesti 3/2011 3
Miksi sankarivainajien jälkeläiset on unohdettu
Sotiemme veteraaneja muiste-
veteraanit voisivat tulla heidän
tuekseen. Sotaorvot puolestaan
voinevat luvata, että he osallistuvat vähintään entisellä uutteruudella veteraanikeräyksiin. Näinä
taloudellisesti vaikeina aikoina on
toisaalta tietenkin vaikeata saada
mitään menolisäyksiä valtion budjettiin, mutta yrittänyttä ei laiteta.
dän olemassaolomme edes tunnustetaan. Väitteet, että olisin kirjoittanut, että tunnus on jo myönnetty
ovat perättömiä. Useimmat sotaorvot ovat kuitenkin sitä mieltä,
että joukossamme on myös henkilöitä, joille kuuluisi myös yhteiskunnan kustantama kuntoutus. Sotaorvot eivät ole mitä tahansa yli
70-vuotiaita vanhuksia ja orpoja,
vaan nimenomaan valtion orpoja,
jotka menettivät isänsä taistelussa
maamme itsenäisyyden puolesta.
Tässä voi käydä niin, että sotaorvot kasvattavat koiranputkea, tai
muuta kasvillisuutta, ennen kuin
Yleisesti tunnustetaan, että ta- mitään apua heltiää.
savallan köyhälistöä ovat yksinhuoltajat ja heidän perheensä. So- Järkyttävää on ollut havaita, että
taorvot kuuluivat tähän ryhmään. sotaorpojen valtion tuen ehkä
Sotaorvot ovat köyhyyden asian- kiivaimpia vastustajia ovat vetuntijoita – olen joskus aikaisem- teraanijärjestöjen toimihenkilöt,
minkin todennut. Sodan uhreista jotka luultavasti pelkäävät, että
sotaorvot olivat ja ovat veteraa- sotaorvot ovat tunkeutumassa heineihin verrattuna täysin eriarvoi- dän apajalleen. Tästähän ei ole
sia kansalaisia. Allekirjoittaneen missään tapauksessa kysymys.
isä, joka kaatui Kannaksella kesä- Sotaorvot arvostavat veteraaneja
kuussa 1944 pikakiväärimiehenä, vilpittömästi. He olivat isiemme
oli ammatiltaan rakennustyömies. taistelukavereita sodassa, jossa
Jos hän olisi säilynyt hengissä, periaatteena oli, että kaveria ei jäniin perheemme olisi varmaankin tetä. Tämän periaatteen soisi toipärjännyt huomattavasti parem- mivan myös rauhan aikana.
min sodan jälkeisinä vuosina.
Monet veteraanijohtajat ovat julValtiovallan taholta on luvattu, että kisestikin ilmoittaneet, että symsotaorvoille valmistellaan julkista patiaa löytyy sotaorpoja kohtaan,
sotaorpotunnusta ilman taloudel- mutta käytännön toimenpiteet
lista tukea. Hyvä niinkin, että mei- puuttuvat. Sotaorvot toivovat, että
Henkilökohtaisena kunnianosoituksena veteraaneja kohtaan olen
kirjoittanut ja julkaissut kirjan :
”Kai Neuvonen. Sodan ja rauhan
sankari”. Arvatkaa oliko asianomainen otettu kun saatoin ojentaa
hänelle kirjan hänen 90-vuotispäivänään.Siinä tuli hyvä mieli sekä
saajalle että antajalle.
taan valtion budjetissa tänä vuonna noin 350 miljoonalla eurolla.
Myös kunnat tukevat veteraaneja
kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi Keravan kaupunki antaa tänä
vuonna
veteraaniyhdistyksille
9800 €. Tämä on hieno juttu – veteraanit ovat tukensa ansainneet.
Mutta minne ovat unohtuneet sankarivainajat ja heidän jälkeläisensä? Sankarivainajat saivat työstään rintamalla palkaksi ilmaisen
hautapaikan ja siinä kaikki. Heidän leskensä saivat eläkettä kuukaudessa sen verran minkä metsätyömies ansaitsi 2-3 päivässä. Sotaorvoille luvattiin koulutustukea,
mutta käytännössä sitä sai ehkä
10-20 prosenttia. Valtio oli köyhä
ja virkamiesten tiedotustoiminta
huonoa. Joillekin leskille avustusten hakemiseen oli moraalinen
kynnys.
Riittävien tietojen puuttuessa en
ole voinut kirjoittaa omasta isästäni. Lähes kaikki konkreettiset
muistot hänestä hävisivät helmikuun suurpommituksessa Helsingissä 1944. Veteraanien kokemuksia sekä tietysti sotaorpojen
ja sodan lasten muistoja voidaan
toki kirjata. Monet sotaorpoyhdistykset ovatkin kantaneet kortensa
kekoon. On tärkeätä, että veteraanien tekemä työ ja sodan lasten kokemukset voidaan tallentaa
mahdollisimman monien osalta.
Matti Höök
Päätoimittaja
PS. Tämä juttu on julkaistu lähes samanlaisena Keski-Uusimaa
lehdessä 14.6. Lehdessä on ollut
runsaasti mielipiteiden vaihtoa sotaorpoasioista kesän kuluessa. On
hienoa, että lehti on antanut runsaasti palstatilaa asiallemme. Kiitos siitä.
Huoltoviesti 3/2011
4 Pohjoista
ruskaa
Seppeleiden laskujärjestys
Kaatuneitten muistopäivä toukokuun kolmantena sunnuntaina on
ollut vuoden merkittävin päivä
sankarihaudoilla
käynneillemme vuodesta 1940 alkaen. Yhä
vieläkin on epäselvyyttä kautta
Suomen, mikä järjestö saa mennä
ensimmäisenä sankaripatsaalle?
Kirjoitin asiasta Lapin Kansaan
toukokuussa, koska Lapissa käytäntö on hyvin epäyhtenäinen.
Rovaniemellä on ollut ainakin
vuodesta 1995 alkaen eri järjestöjen, seurakunnan, kaupungin
ja puolustusvoimien yhteisesti
neuvoteltu kirjallinen ohje järjestyksistä Veteraanipäivänä, Kaatuneitten muistopäivänä ja Itsenäisyyspäivänä. Me Kaatuneitten
Omaisten liiton edustajat olemme
muistopäivänä ykköspartiossa. Pitäkää puolenne ympäri Suomea,
että näin on!
Ensio Seppäsen tekemä evakkopatsas “Lyhyt lepohetki” Sallan kirkon
pihassa. Sotaleski lapsi sylissään katsoo vanhaan Sallaan, jonne sankarivainajien haudat jäivät.
vää vietämme Lapissa vuosittain
Isänmaallinen iltapäivä
vain yhdessä paikkaa yhdistysjohKaatuneitten muistopäivää ja sii- toisesti. Tänä vuonna olimme Ylihen liittyvää isänmaallista iltapäi- torniolla. Kirkossa ja päiväjuhlassa seurakuntatalolla oli noin 130
osanottajaa, mikä on täälläpäin
Suomea iso luku.
Ohjelmiin pyrimme saamaan mukaan aina koululaisia. Lasten laulukuorojen esiintymiset palauttavat usein mieliimme sotavuodet
ja niiden jälkeiset ajat. Meidän
silmämme eivät olleet silloin niin
kirkkaita ja iloisia kuin nykynuorilla. Moni laulu toi silloin silmiimme kyyneleet, kun sotaorpoina ajatuksemme harhailivat laulun
aikana isiemme sankarihaudoilla.
Puolustusvoimien
Ylitorniolla Kaatuneitten muistopäivänä 15.5.2011, seppelpartiossa Lippujuhlapäivä 4.6.2011
sotaorvot Aira Kariniemi (vas), Pauli Kantomaa ja Mikko Virrankos- Tänä vuonna juhlapäivän valtakunnallinen paraati oli Rovaki.
Huoltoviesti 3/2011 5
niemellä. Liittomme lippu oli veteraanijärjestöjen lippujoukkueen
toisessa rivissä. Täsmälleen ottaen
lippumme paikka olisi ollut eturivissä Sotainvalidiliiton ja Sotaveteraaniliiton lippujen välissä.
Perusteena on se, että KOL on toiseksi vanhin järjestö.
Paraatin kutsuvieraina ja kaupungin vastaanotolla Lapin sotaorvot
ry sekä KOL:n Rovaniemen osaston edustajat oli kiitettävästi otettu
huomioon.
Sotaorvon hautajaiset
Muoniossa Eeli Ojan perheeseen jäi
kahdeksan sotaorpoa, kun isä kaatui Sallan Vuorikylässä 11.7.1941.
Perheen pojista Paavo ja Heikki
kuolivat alkukesästä. Olin Heikin
hautajaisissa 23.7.2011 Topi Rantakokon kanssa, joka on yhdistyksemme aluevastaava Muoniossa. Käytin puheenvuoron Heikin
muistotilaisuudessa meidän sotaorpojen näkökohdista. Vastaisuudessa uskallan käyttää samanlaisia puheenvuoroja sotaorpoudesta
varsinkin Heikin lesken kiitosten
perusteella. Muissa puheenvuoroissa muisteltiin Heikin panosta
Sotaorpojen esittely Muonion kirkossa 5.9.2011, vuorossa Topi Rantakokko. Taustalla näkyy vanha alttaritaulu sekä ryijynäyttelyn ryijyjä.
putkiurakoitsijana ja urheilumie- Aluetapaaminen Muoniossa
henä.
Vuosittain pidämme aluetapaamisia eri puolilla Lappia. Täällä
Kemijärvi-Salla
etäisyydet ovat niin pitkät, että
Elokuun alussa Lapin sotaorvot Rovaniemen kerhopäiville pari
tekivät yhden päivän matkan Tal- kertaa keväällä ja samoin syksyllä
visodan taistelupaikoille. Muka- tulevat vain kaupungin keskustan
na oli 23 yhdistyksemme jäsentä. jäsenemme. Siellä etelässä 100
Kemijärvellä katsoimme runsaan km tuntunee jo pitkältä matkalta,
tunnin mittaisen videon Itä-Lapin mutta meillä ei tuon matkan puitTalvisota. Se on myös ostettavis- teissa ole joka suunnassa päästy
sa, yhteystiedot allekirjoittaneelta. edes naapurikunnan puolelle.
Matkan päätepisteessä Sallassa
on vuosi sitten avattu sotavuosi- Muoniossa olimme syyskuun
en ja jälleenrakennusajan museo. alussa. Kutsu oli lähetetty MuoniEsittely kesti puoli- on, Kolarin ja Kittilän 65 sotaortoista tuntia, mutta volle puolisoineen. Paikalla oli 45
moni asia jäi vielä henkilöä. Ihmetystä herätti se, että
kuulematta,
kun Kittilästä oli kutsuttu 15, mutta
bussin piti jatkaa ketään ei tullut.
matkaamme.
Tämä on varmasti jokaisten tilaiSuosittelen, hyvät suuksien järjestäjien painajainen,
sotaorvot, että tu- että mikä ihmisiä vaivaa, kun lähtustuisitte
myös tökynnys eri tilaisuuksiimme on
Sallan
rintaman niin korkea, vaikka on ollut yhdisTalvisodan taiste- tyksemme jäsen vuosikausia?
luihin. Niihin ei Toki jäsenyys on tärkeää, mutkylläkään
moni ta miten saisimme mukaan myös
etelän mies osallis- näitä maan hiljaisimpia?
tunut, kun joukot Mikko Virrankoski
Rovaniemellä 4.6.2011, veteraanijärjestöjen lip- oli koottu pääosin
Lapin läänistä.
varapuheenjohtaja
pulinnassa KOL:n lippu edessä keskellä.
Huoltoviesti 3/2011
6 Valtiotieteiden maisteri Uolevi Itkonen :
Kaatuneitten omaisten Suomi
Uolevi Itkonen on entinen Länsi- vahvoja. Kolme suurta – maa- Kyseenalaiset korvausluokat poisväylä-lehden päätoimittaja. Hän on
toiminut vuosikausia ansiokkaasti
myös mm. Espoon Sotaveteraanit
ry:n tukineuvoston eri tehtävissä.
Hän esitelmöi Kaatuneitten muistopäivän tilaisuudessa 15.5.2011
Espoon tuomiokirkon seurakuntatalossa.
Sotiemme hinta
Suomi oli toisen maailmansodan
jälkeen sosiaalisessa ja taloudellisessa kurimuksessa. Moskovan
1944 välirauhansopimuksen ehdot
olivat kovat. Alueluovutusten ja
henkilötappioiden lisäksi Suomen
maksettavaksi määrättiin 300 milj.
dollarin suuruinen sotakorvaus,
joka valuuttakurssien muututtua
nousi 500 miljoonan Yhdysvaltain
dollariin. Osa sotakorvauksista
oli suoritettava heti. Tästä syystä
Suomi menetti kauppalaivastonsa
ja jäämurtajansa. Sotakorvausten
kohtuuttomalla suuruudellakaan
Neuvostoliitto ei kyennyt nujertamaan Suomea.
laisliitto, Sdp ja Skdl muodostivat pääministeri Mauno Pekkalan
(Skdl) johtamana enemmistöhallituksen, jossa kommunistit olivat
mukana.
Miten Suomi selvisi. Sitä on kysytty vuosikymmenten ajan ja
vastaus on aina sama. Talvisodan
henki johti talvisodan ihmeeseen.
Talvisodan henkeä oli jäljellä vielä
jatkosodassakin, mutta sodan pitkittyessä toisenlaiset tuulet alkoivat pyyhkiä mielialoja. Talvisodan
henki löytyi kuitenkin uudestaan
sodan lopulla voitokkaissa torjuntataisteluissa. Ymmärrettiin, että
tosi on kysymyksessä.
Talvisodan henki jatkui vielä pitkään jälleenrakentavassa Suomessa. Sen vastavoimaksi ankkuroitui
meille perinteisesti vieraiden aatteiden tukema vaikutustyö. Sodasta oli tuskin selvitty ja kannettiin
raskasta sotakorvausten taakkaa,
kun syntyi erilaisia huhuja ja niiden myötä pelkoja. Elettiin uusia
vaaran vuosia. Kysymys kuului,
Evakkotielle joutui lähtemään lä- miehittäkö Neuvostoliitto Suohes puolimiljoonaa suomalaista. men.
Kerrottakoon paikallisena esimerkkinä, että jatkosodan päätty- Huoltotyön alku
misvuonna 1944 Espoon väestömäärä kasvoi 14 422:sta 18 277: Varautuminen sodan uhrien omaisten huoltoon alkoi jo ennen talviään asukkaaseen.
sodan syttymistä. Silloin säädettiin
yleinen sotilastapaturmalaki. Siinä
Talvisodan henki
määrättiin, että asepalveluksessa
Rauhan tultua saatettiin todeta, että kaatuneen leskelle ja lapsille makSuomi oli ainoa sodassa hävinnyt setaan huoltoeläkettä. Lain heikmaa, joka säilytti valtiosääntönsä. kous oli korvauksien riippuminen
Maaliskuussa 1945 käytyjen edus- kaatuneen sotilasarvosta. Käykuntavaalien tulosten perusteella tännössä suurimmassa tarpeessa
oikeisto ja vasemmisto olivat yhtä olleet saivat pienimmät eläkkeet.
tettiin heti sotien jälkeen.
Sotavammalain mukaan sotalesket
ja sotaorvot saivat tiettyä huoltoeläkettä. Se ei kuitenkaan riittänyt
yksin. Vuonna 1943 säädettiin laki
sotaorpojen työhuollosta. Valtio
otti siinä vastatakseen vähävaraisten sotaorpojen koulutuskustannuksista. Samaan aikaan annettiin
laki myös sotaleskien työhuollosta. Julkisen vallan toimet, vaikka
ne niissä olosuhteissa olivat mittavia eivät kuitenkaan riittäneet.
Jatkosodan aikana perustettiin
Aseveliliitto. Sen tarkoituksena
oli auttaa vaikeuksiin joutuneita
aseveljiä ja heidän perheitään. Sodan päätyttyä järjestö lakkautettiin
välirauhansopimuksen ehtojen perusteella.
Nöyryytys
Vaikka Suomen valtiosääntö kesti
ja vaikka maassamme järjestettiin
vuonna 1945 rehelliset eduskuntavaalit, kansallista suvereniteettia uhkasi vakavasti vuonna 1944
käynnistynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Arvostettujen kansalaisten nimeäminen rikollisiksi,
heidän vangitsemisensa ja kyseenalainen, poliittisen painostuksen alla syntynyt oikeuden päätös
loukkasi kansan syviä tuntoja.
Koko oikeusprosessi oli pakon
sanelema lavastus, joka avasi tien
valtiokoneiston
puhdistukselle.
Samalla se oli alku vuosikymmeniä jatkuneelle kehitykselle, joka
tunnetaan nimellä suomettuminen.
Huoltoviesti 3/2011 7
tuli Kaatuneitten Omaisten Liitto,
on tehnyt arvokasta työtä sotaleskien ja sotaorpojen hyväksi. Yksi
tärkeimmistä tehtävistä on ollut
sankarivainajien muiston vaaliminen. Kaatuneitten Omaisten Liitto on yhdysside saman kohtalon
kokeneiden kesken. Merkittävä
toiminnan sektori on ollut myös
se perinteen siirto, jonka avulla
on pyritty kertomaan jälkipolville, miten raskaat lunnaat isänmaan
vapaus vaati sodissamme.
Uusin kyntösarka KOLin toiminnassa on sotaorpojen rekisteröinti.
Päätoimittaja Uolevi Itkonen.
Arvioiden mukaan keskuudessamme on vielä elossa noin 30 000
Suomettumisen saivat raskaimmin siihen liittynyt häpeä vei heidät sotaorpoa. Vaientaminen ja vaikekokea sotaveteraanit, sotainvali- siiliasemiin. Kaikilla muilla naa- neminen on ollut sotaorpojen kohdit, sotalesket ja sotaorvot. Isän- puruston lapsilla oli isä
dalla liian pitkään totisinta totta.
maan puolustajille ja läheisensä
menettäneille arvostuksen puute Uusi yhteishenki
Ajattelen itse näin. Sotaorvot eioli vaikeasti ymmärrettävä asia.
vät ole orpopojan valssin kuvaaSilloisesta poliittisesta ilmastosta Sotaveteraanien, sotaleskien ja so- mia lapsia ohdakkeisine teineen.
kertoo jotain sekin, että sotiemme taorpojen arvostus on tämän päi- He ovat virallisia Suomen valtion
veteraanit eivät voineet perustaa vän Suomessa korkealla. Pitkän orpoja sen perusteella, että heidän
omia järjestöjään. Vasta vuona suomettumisajan jälkeen keskus- isänsä uhrasivat henkensä taistele1957 voitiin perustaa Rintama- telu on vapautunut menneistä si- malla Suomen itsenäisyyden puomiesten Asuntoliitto ajamaan ve- teistä. Ei ole enää sellaisia ulkopo- lesta. Suurelle osalle sotaorvoista
teraanien asuntoasiaa. Seuraavalla liittisia tai muita syitä, joiden takia köyhyys on ollut jokapäiväinen
vuosikymmenellä se sai nimek- pitäisi vaieta.
vieras. Päätoimittaja Matti Höök
seen Suomen Sotaveteraaniliitto.
kirjoittaa KOLin HuoltoviestiVuonna 1959 perustettiin Espoon Vuonna 1994 valtiovalta esitti pit- lehdessä 1/2011. ”Sotaorvot ovat
Sotaveteraanit.
kään odotetun anteeksipyynnön köyhyyden asiantuntijoita”.
sotasyyllisyysoikeudenkäynnisSodasta ei puhuttu noina aikoi- sä tuomittujen omaisille. Samana Rekisteröitymisellä KOL tavoittena isolla rintaäänellä. Siinä missä vuonna presidentti Martti Ahtisaa- lee oikeutetusti sotaorpotunnuksen
voittaja juhli Suuren Isänmaallisen ri kutsui ensimmäisenä valtionpää- saamista asianosaisille. Sotaorposodan veteraaneja, Suomessa oli miehenä Mannerheim-ristin ritarit jen olemassaolon tunnustaminen
vaiettava ulkopoliittisista syistä.
osallistumaan itsenäisyyspäivän ei maksa valtiovallalle mitään. Ei
vastaanotolle. Itsenäisyyspäivän tulisi kalliiksi sekään, jos kaikkein
Naapurustossani Rantaperkiössä juhlaa on voitu viettää jo pitkään heikoimmassa asemassa olevat soTampereella asui perhe – äiti ja suomalaiskansallisin
äänenpai- taorvot saisivat sosiaalista tukea,
kaksi tytärtä. He elivät omaa, jo- noin. Tsekkoslovakian tiestä ei kuten tapahtuu esimerkiksi Engtenkin sulkeutunutta elämäänsä. tullut Suomen tietä.
lannissa ja Ranskassa. SotaorpoSyykin tiedettiin. Perheen isä oli
jen kannalta alkaa olla viimeinen
kuollut ensimmäisten joukossa. Oma etujärjestö
hetki hoitaa heidän asiansa oikeuVasta vuosikymmenten kuluttua
denmukaisella tavalla järjestykorvoksi jääneet sisarukset avau- Vuonna 1945 perustettu Sotales- seen. – Se on kunniavelka.
tuivat. Vaillinaisuuden tunne ja kien Huoltoliitto, josta sittemmin
Huoltoviesti 3/2011
8 Lippurivistö.
Seinäjoen
seudun
kuulumisia
”Tuoll yllä tähtien tuikkivain
Korkeimman silmä valvoo ain.
Tää uhrinne unhoon jäädä ei saa,
on teitä siunaava synnyinmaa.”
(Reino Hirviseppä)
Yllä olevan runon säkein vietet-
tiin perinteistä Kaatuneitten muistopäivää 15.05.2011 Seinäjoella.
Tilaisuus alkoi lippukulkueella
sankarihaudoille. Alkumusiikin ja
muistopuheen jälkeen seppeleiden
laskut, joita laskivat Kaatuneitten
omaiset, puolustusvoimat, Seinäjoen kaupunki ja seurakunta, sekä
veteraani- ja maanpuolustusjärjestöt, lopuksi virsi 577, 1-9, 9.
Muistotilaisuus Törnävän kirkossa
alkoi virrellä 365, 1-3, 10. Jatkuen
Yrjö Jylhän runolla ”Äiti ja poika”
lausujana jäsenemme Irja Forss.
Seinäjoen HY-kuoron esitysten
välillä kuulimme Urpo Karin kirjoittaman ”Kirje kaatuneelle ystävälle”, lukijana jäsenemme Kaisu
Niemi sekä kanttori Johanna Ojalan musiikkiesityksen. Hartauspuheen piti pastori Mauri Pitkäranta.
Tilaisuus päättyi virteen 574, 1,46,
Seppeleen laskivat sotaleski Kyllikki Koski sekä sotaorvot Raili
Littunen ja Vuokko Vihanta.
Huoltoviesti 3/2011 9
Kesäjuhla
Kesäjuhlaa vietimme Isonkyrön
seurakuntatalolla yhdessä Isonkyrön kaatuneitten omaisten kanssa
16.06. 2011 ennen kesätaukoa.
Puheenjohtaja Pentti Peltosen tervetulotoivotuksen jälkeen jatkettiin ruokailulla, kiitos emännille
maittavasta ruoasta. Keho ravittuna kuulimme Isonkyrön uuden
kirkkoherran Artturi Kivinevan
tervehdyksen, jäseniemme Helena
Maunukselan yksinlaulua ja Sirkka Liikalan runonlausuntaa, yhteislaulujen lomassa.
Tilaisuudessa jaettiin myös KOL:
n myöntämät ansiomerkit: kultaisen saivat Kaija Jouppi ja SirkkaLiisa Keltamäki, hopeisen Annikki Särmö.
Lämminhenkinen juhlamme päättyi Isonkyrön eläkkeelle jääneen
kirkkoherra Erik Silvola pitämään
puheeseen. Hän on ”luotsannut”
Isonkyrön kaatuneitten omaisia 35
vuotta.
Kiitos jäsenillemme runsaasta mukanaolosta.
Lämpimästä ja kauniista kesästä
nautittuamme aloitimme syyskauden tapaamiset 8.9. uusin voimin
Kurikan Sedun toimipisteessä. Tilaisuus alkoi tulokahvilla koulun
Ansiomerkkien saajat Kaija Jouppi, Sirkka-Liisa Keltamäki ja
Annikki Särmö.
oppilaiden ja jäsentemme valmistamien maittavien leivonnaisten
kera. Ohjelmaosuus alkoi koulun
oppilas Henna Harjun esittämällä
harmonikka musiikilla.
Kaisut Niemi ja Saavalainen kertoivat ajankohtaisista asioista.
Jäsenemme Sirkka-Liisa Liikala
ilahdutti meitä jälleen lausumalla
kaksi kaunista runoa.
Puheenjohtajamme Pentti Peltosen tervetulotoivotuksen jälkeen
koulun paikallisjohtaja Jaakko
Hautamäki kertoi oppilaitoksen
toiminnasta. Rovasti Raimo Mäki
piti koskettavan puheen sotaleskien ja sotaorpojen elämänvaiheista
sodan jälkeen. Miten me isättömät
saimme ja saamme edelleen turvata Korkeimman käteen.
Suupohjan sotaorvot ja kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja
Simo Korpinen kertoi Liiton viimeisempiä kuulumisia.
Miellyttävä yhdessäolo virkisti
mieltä. Kiitos taas kerran runsaasta mukanaolosta, tästä on hyvä jatkaa kohti talvea.
Kaisu Saavalainen,
sihteeri
Kurikka 8.9.2011 tulokahvilla osa vieraista.
Huoltoviesti 3/2011
10 Viipuri
vallattu
Kymmenkunta sotaorpoa vahvis-
tettuna veteraanien jälkeläisillä ja
muutamalla nuoremmalla reserviläisellä tekivät sotahistoriallisen
V-K Matkojen tuottaman retken
Karjalan kannakselle 27.-29.8.
Matkan erinomaisena oppaana ja
johtajana toimi sotahistorioitsija,
yliluutnantti Göran Lindgren, joka
on peruskoulutukseltaan kauppatieteilijä, mutta on viime vuosina
erikoistunut sotiemme historian
tutkimiseen. Yhteensä tällä hyvin onnistuneella matkalla oli 37
osanottajaa.
Viipurin valtaus ja Porlammen motti.
Matkan varsinaisena teemana oli
Viipurin takaisinvaltaus kesällä
1941, mutta matkan kuluessa ei
voitu välttyä myöskään vierailemasta joillakin Talvisodan taistelupaikoilla ja kesän 1944 legendaarisilla torjuntavoittopaikoilla.
Raja ylitettiin Imatralla / Ensossa ja seurattiin 12 divisioonan
jalanjälkiä pitkin Vuoksea. Näissä
joukoissa olivat mukana myös stadilaiset Ässä Rykmentti ja Vallilan
Rykmentti, joiden jälkeläisiä ja
perinneyhdistysten jäseniä oli mukana retkellämme. Myös Kevyt
Osasto 1. kulki aikanaan tätä reittiä jatkaen taistelujaan aina Rajajoelle, eli vanhalle rajalle, saakka.
Allekirjoittaneen isä oli mukana
tällä retkellä.
Tästä kohtaa 8 divisioona ylitti Viipurinlahden hyökätessään Viipuriin
ja Porlammelle.
halla sillalla kuulimme, että siellä
silloinen luutnantti Lauri Sutela
– myöhemmin puolustusvoimien
komentaja – oli löytänyt radiomiinan, jolla silta oli tarkoitus tuhota. Myöhemmin vastaavanlaisia
miinoja löydettiin myös Viipurista
ja ne tehtiin väliaikaisesti vaarattomiksi soittamalla Säkkijärven
polkkaa määrätyllä radiotaajuuAntreassa ryhmämme pysähtyi tu- della . Joitakin vahinkoja tapahtui,
tustumaan mäen päällä olevan kir- mutta vähitellen useimmat miinat
kon raunioihin ja sankarivainajien löydettiin.
muistomerkkiin. Kuukaupin van-
Seuraava kohde oli maineikas
Ihantala, jossa kesällä 1944 Suomen armeija sai loistavan torjuntavoiton puna-armeijasta. Ihantalassa taisteli 210 000 miestä n. 12x12
km kokoisella alueella.
Vihollisella oli nelinkertainen
miesylivoima ja vastaavasti myös
runsaammin kalustoa. Omat joukkomme olivat kuitenkin varsin
hyvin varautuneet vihollisen torjumiseen. Tykistöä, joka pystyi
ampumaan taistelualueelle, oli 21
Huoltoviesti 3/2011 11
patteristoa, eli 250 tykkiä. Tulisuunnitelmat oli laadittu niin, että
lähes kaikki patteristot saattoivat
ampua samaan kohteeseen. Tällä
tavoin saatettiin torjua hyökkäyksiä ennen kuin ne olivat alkaneetkaan.
Apuna oli myös omien ilmavoimien lisäksi myös saksalainen
osasto Kuhlmey, joka teki tehokkaita syöksypommituksia vihollisen joukkoihin ja panssareihin
sekä siltoihin, jotka tuhottuna vaikeuttivat vihollisen huoltokuljetuksia. Parin viikon raivokkaiden
taistelujen jälkeen vihollisen oli Tienhaara ja Kivisillan salmi. Göran Lindgren kertoo JR 61:den taistunnustettava, että Ihantalassa ei teluista. Tästä vihollinen ei päässyt yli.
ole läpipääsyä Suomeen.
jan saavutuksia ja voittoa. Sodan tuneita n. 6000, haavoittuneita n.
Ihantalassa on muistomerkki varmaankin voittivat, mutta ei sil- 22 000. Pelkästään Portinhoikan
maantien tuntumassa, niityn lai- lä alueella, jossa on heidän muis- monumentissa on n. 4200 kaatuneen nimet.
dassa, jossa tuhottiin runsaasti vi- tomerkkinsä.
hollisen panssareita. Muistomerkki on suuri koruton kivi, joka on Talin-Ihantalan alueella suoma- Matkamme jatkui Viipuriin, jossa
pystytetty suomalaisten taisteli- laisten tappiot olivat yli 10 000 majoituimme Hotelli Viipuriin.
joiden kunniaksi. Portinhoikassa miestä. Kaatuneita oli n. 1500. Seuraavana päivänä tutustuimme
on venäläinen sotamuistomerkki, Haavoittuneita 7-8000 ja kadon- Summassa sijaitsevaan talvisodan
joka on paljon suurempi ja prame- neita lähes 2000. Puna-armeijan tunnistamattomien sankarivainajiampi. Siinä kehutaan puna-armei- tappiot olivat vastaavasti: Kaa- en muistomerkkiin. Pyrkimyksenä
on ollut viedä sankarivainajat kotiseutunsa multiin, mutta tunnistamattomia on jätetty taistelupaikkojensa yhteishautoihin. Näitäkin
hautoja ja muistomerkkejä vaalitaan ja hoidetaan asianmukaisella
kunnioituksella.
Seuraava kohde oli Viipurinlahti
ja Uuraan saari, jossa on vanhastaan ollut satama. Uuraan ohi
kulkee väylä Viipuriin. Saatoimme kauniissa auringonpaisteessa
todeta vesireitin Revonsaaresta
Lihaniemeen, jonka kenraali Vinellin 8. divisioona ylitti alkaen
24.8. Divisioona koukkasi Viipurin eteläpuolelle ja Porlammin
suunnalle.
Tälle niitylle tuhottiin runsaasti vihollisen panssareita Ihantalassa, Kun idästä päin koukkasi 12 dikertoo Göran Lindgren.
visioona ja pohjoisesta hyökkäsi
Huoltoviesti 3/2011
12
kaatunutta ja vankeja saatiin noin
3000.
Kaiken kaikkiaan vihollisen miestappiot Viipurin valtauksessa olivat kaatuneina yli 7000 miestä ja
vankeina noin 9000 miestä. Meikäläisen IV armeijakunnan tappiot
olivat alle 3000, joista kaatuneina
ja kadonneina noin 700.
Maittavan kenttälounaan jälkeen
koukkasimme Viipurin itäpuolelle
ja tutustuimme Talin ja Näätälän
maisemiin. Viipurin puolustuksen
murruttua vihollisen kanssa tapeltiin ankarasti Talissa, josta joukkomme joutuivat perääntymään
Portinhoikan ja Ihantalan suuntaan, jossa vihollisen hyökkäys
saatiin pysäytettyä.
Sotaorpoja Antrean sankarimuistomerkillä. Oikealla VL-matkojen
Näätälä sijaitsee Talista itään ja
opas Göran Lindgren.
jostakin syystä se on jäänyt monilViljasen 4. divisioona, niin kaksi kuitenkin vihollisen koko kalusto
venäläistä divisioonaa jäi nätisti ja se oli arvokas lisä pienen maan
mottiin Sommen- Porlammin alu- armeijalle. Motista saatiin toistaeelle. Huumolan kohdalle jäi kui- sataa tykkiä, satoja konekiväärejä
tenkin parin kilometrin levyinen ja kranaatinheittimiä, 21 panssariaukko, josta osa vihollisista pääsi vaunua, 140 traktoria, yli 400 aukarkuun.
toa, toistatuhatta muuta ajoneuvoa
ja kolmisentuhatta hevosta. ViholSommen-Porlammin mottiin jäi lisen miestappiot olivat yli 2000
Yläsommen ja Porlammin taistelujen muistomerkki.
ta historiankirjoittajilta huomaamatta. Näätälässä JR 5 kävi kovia
taisteluja etelästä hyökkäävää vihollista vastaan. Sotahistorioitsija
Vilho Tervasmäki on kirjoittanut
JR 5 :stä kertovassa kirjassaan,
että vihollisen tappiot Näätälän
taistelussa olivat noin 2000 miestä. Rykmentin tappiot olivat 42
kaatunutta ja 279 haavoittunutta.
Kaatuneitten joukossa oli mm.
pikakivääriampuja Onni Höök, tämän kirjoittajan isä.
Porlammin aluetta. Tämä alue oli aikanaan täynnä Puna-armeijan jät- Retkemme kolmantena päivänä tutämää sotakalustoa.
tustuimme Viipurin kaupunkiin
Huoltoviesti 3/2011 ja saatoimme todeta, että kaupunki oli saatu varsin siistiin kuntoon.
Alvar Aallon kirjasto tosin oli vielä remontissa. Samalla oppaamme
kertoi Viipurin menetyksestä, joka
on eräs sotahistoriamme surkeimmista tapauksista – lähes samaa
luokkaa kuin Viaporin menetys
1808.
Viipurin menetyksestä voisi kirjoittaa pitkänkin tarinan ja onhan
siitä kirjakin kirjoitettu. Menetys
johtui mm. kehnosta JR 20 joukko-osastosta ja sen vielä kehnommasta johdosta sekä tykistön ammusten puutteesta ja byrokratiasta,
joka esti ammusten toimittamisen
ajallaan. Syyllisenä voidaan pitää
myös marsalkka Mannerheimiä,
joka oli jääräpäisesti sitä mieltä,
että Viipuria pitää puolustaa.
Panssarikenraali, Mannerheimristin ritari, Ruben Lagus oli sitä
mieltä, että Viipuria ei voinut eikä
kannattanut puolustaa. VKT-linja
oli suunniteltu väärin tältä osin.
Oli mikä oli , niin voimme lohduttautua sillä, että Viipurin puolustaminen vaati vain satakunta kaatunutta ja jos sitä olisi tosissaan
puolustettu, niin vihollinen olisi
ampunut kaupungin hajalle.
13
hyökkäävällä venäläisdivisioonalla ei ollut mahdollisuuksia tunkeutua Tienhaaraan.
Kerran vihollisen komppania pääsi rantautumaan Tienhaaran puolelle, mutta se lyötiin vastaiskulla
takaisin. Vastaiskussa kunnostautui erityisesti konepistoolimies
Allan Svinholm, joka yksin tuhosi
joukkueen verran vihollisia.
Everstiluutnantti Alpo Marttinen ylennettiin everstiksi ansioistaan Tienhaaran taisteluissa. Åke
Lindmanin Tienhaarasta tekemässä filmissä marsalkka Mannerheim
soittaa evl Marttiselle taistelujen
tiimellyksessä: Miten rykmentillä
menee. Pärjäättekö? Kyllä pärjäämme herra marsalkka. Kiitän
everstiä. Jatkakaa.
Myöhemmin Marttinen sai vielä
Mannerheim-ristin.
Talvisodassa kaatuneiden tunnistamattomien suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Summassa.
Kotimatkalla poikkesimme vielä
Viipurin-lahden pohjoispuolella
Nisalahdessa, jonne neuvostojoukot pääsivät etenemään talvisodassa. Alueella kaatui mm. pari
ryhmäkaverimme isää. Kävimme
kunnioittamassa heidän muistoaan.
Matti Höök “Ihantalan taistelut. Kunnia sankareille”
Tienhaara ja Kivisillan salmi
heti Viipurin pohjoispuolella oli
alue, jossa vihollinen vihdoin
saatiin pysäytettyä. Täällä saatiin
ensimmäinen merkittävä torjuntavoitto kesällä 1944. Sen johtajana
oli evl Alpo Marttinen apunaan
ruotsinkielinen rykmentti JR 61.
Ratkaisevan merkittävänä tukena oli myös 12 tykistöpatteristoa,
jolla oli valmiiksi laadittu tykistöVenäläinen muistomerkki ja yhsuunnitelma.
teishauta Näätälässä. Tässä
Tulenjohtajan tarvitsi komentaa saattaa levätä myös pikakiväävain: Tulta , niin 144 tykkiä ampui riampuja Onni Höökin ampumia
sovittuihin kohteisiin. Kahdella vihollisia.
Portinhoikan venäläinen muistomerkki, johon on ikuistettu 4200
kaatuneen Puna-armeijan sotilaan nimet.
Huoltoviesti 3/2011
14 Muistokivet Harjavallan sankarihaudalle
Harjavallassa paljastettiin 26.6. tiin kirkonkirjoja ja historiaa sota- Muistokivien paljastamisen jäl2011 muualle haudattujen sankarivainajien muistokivet. Tällöin
oli kulunut lähes tasan 70 vuotta
jatkosodan alkamisesta ja siitä,
kun ensimmäiset harjavaltalaiset
jatkosodan uhrit oli saatettu kotiseudun multiin.
arkistoa myöden.
Koska joka asiassa raha näyttelee
suurta osaa, olemme kiitollisia,
että Harjavallan seurakunta sekä
Harjavallan kaupunki suhtautuivat
hankkeeseen myötämielisesti ja
lupasivat yhteisesti hoitaa kustanMuistokivistä oli puhuttu vuosi- nukset.
kaudet, mutta aina asian hoitaminen vain oli jäänyt, koska yhdis- Arkkitehti suunnitteli ja kiviveistyksellämme ei ollut taloudellisia tämö valmisti toivomamme kivet.
mahdollisuuksia osallistua hank- Kiviä on kaksi ja kummassakin on
keeseen.
kymmenen sankarivainajan tiedot.
Uudet kivet sijoitettiin Karjalaan
Noin vuosi sitten veteraanijärjes- jääneiden vainajien muistokiven
töjen yhteiskokouksessa yhdis- molemmin puolin aivan sankarityksemme teki aloitteen muisto- hautojen viereen. Olemme myös
merkin saamiseksi sankarihauta- kivien sijoitteluun erittäin tyytyalueelle. Ei kulunut kauaakaan, väisiä. Nyt on ympyrä ikään kuin
kun Harjavallan Sotaveteraanien sulkeutunut ja voimme näyttää
puheenjohtaja, Jaakko Suontausta, jälkipolville mitkä olivat silloisen
soitti ja ilmoitti, että hanketta ale- pienen kotipitäjämme uhraukset
taan toteuttaa. Hänen johdollaan taisteltaessa ylivoimaista vihollispidettiin useita palavereja. Tutkit- ta vastaan.
keen Harjavallan seurakunta järjesti kahvitilaisuuden, jossa puhuivat mm. Harjavallan Kaatuneitten
Omaisten puheenjohtaja Tuija
Ketonen, sotaorpo Aarno Routimo
sekä sotaveteraani Timo Äimänen.
Seurakuntasali oli lähes ääriään
myöten täynnä. Sotaorpoja, joiden
isien nimet tulivat näihin kiviin,
oli tullut kauempaakin.
Olemme kiitollisia kaikille, jotka ovat kanssamme osallistuneet
tämän hankkeen toteuttamiseen.
On syytä todeta, että Harjavallan
seurakunta on hoitanut sankarihauta-alueen kiitettävästi. Tämän
hankkeen toteuttaminen osoittaa
yhteiskunnan kunnioituksen heitä
kohtaan, jotka ovat antaneet kalleimman uhrin, oman henkensä,
taistellessaan maamme itsenäisyyden puolesta.
Tuija Ketonen
Huoltoviesti 3/2011 15
Lounais-Suomen sotaorvoilla kymmenvuotisjuhla
Kevään vehreys oli herkimmil-
invalideista, veteraaneista, siirtokarjalaisista ja jättimäisistä sotakorvauksista. Meillä kaatuneiden
omaisilla oli menetetyn alituista
kaipausta, mutta erinomaista lääkitystä tarjosivat työ, koulunkäynti ja arjen askareet. Murheen musta viitta alkoi haalistua vuosien
kuluessa.”
lään, ja meri kimmelsi, kun Lounais-Suomen sotaorpojen yhdistys
kokoontui juhlimaan kymmentä
toimintavuottaan Turun Hirvensaloon kaatuneiden muistopäivänä
15.5.2011.
Juhlajumalanpalvelus
pidettiin
Pyhän Henrikin ekumeenisessa
taidekappelissa. Ennen jumalanpalveluksen alkua Esa Haarala
lähetti seppelpartion viemään tervehdyksen Turun sankariristille
Narvan marssin soidessa.
Jumalanpalveluksessa
saarnasi
rovasti Terttu-Sisko Meskanen.
”Sanotaan, että sodassa kaikki
pelkäsivät, mutta monet myös rukoilivat. He rukoilivat kotiensa ja
rakkaittensa puolesta”, hän kiteytti sota-ajan tuntoja. Hannu Mäkilän laulu ”Maan korvessa kulkevi
lapsosen tie” kaikui kauniisti kappelin mahtavissa holveissa.
Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin lounaalle ja juhlaan MeriKarinan avariin tiloihin. Juontaja
Marja-Riitta Perttula herkisti kuulijat lainaamalla sota-ajan laulujen
sanoja. Hänen mukaansa niissä
asetettiin suuri vastuu lasten harteille, kuten esimerkiksi laulussa ”Älä itke äitini”. Vasta vuosia
myöhemmin Kullervo Linnan
valssissa ”Kultainen nuoruus” soivat iloisemmat sävelet.
Kaatuneiden omaisten ja sotaorpojen järjestön tärkeä tehtävä on
puhujan mukaan perinteen vaaliminen, jotta vielä parin kolmen
sukupolven päästä jälkeläisemme
tiedostaisivat esi-isiensä ja -äitiensä kamppailun maamme vapauden
ja itsenäisyyden puolesta.
Seppelpartio Marja-Liisa ja
Pekka Hurme.
kurissa ja Herran nuhteessa, toinen, että jälkipolven on opiskeltava niin pitkälle kuin pää ja rahkeet
riittävät.”
Puhuja toivoi, että sotaorpojen
elämänkulusta tehtäisiin väitöstutkimus ja mahdollisimman pian.
Hän totesi kuitenkin: ”Minun käsitykseni on se, että keskimäärin
olemme menestyneet ja rakentaneet suomalaista yhteiskuntaa vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin
ne ikätoverimme, jotka eivät joutuneet kokemaan sotaorpouden
tuskaa. Me kuulumme kaikki jälleenrakentajasukupolveen, jolle
periytyi isiltä ja äideiltä työtä pelJuhlapuheen piti kouluneuvos käämätön sitkeys.”
Voitto Ranne. Hän tarkasteli sotaa
ja sen jälkeistä aikaa nuoren pojan ”Pidän ihmeenä sitä, miten Suonäkökulmasta: ”Omalla äidillä- mi selvisi ei yksinomaan sodasta,
ni oli muutama ehdoton periaate. vaan myös sodanjälkeisestä ajasta.
Yksi oli, että lapset piti kasvattaa Leskien ja orpojen lisäksi oli huoli
Juhlaan toivat tervehdyksensä
Kaatuneiden Omaisten Liitto,
Puolustusvoimat, Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiiri, Raision
Sotaveteraanit, Turun Reserviupseerien Perinnetoimikunta ja Laitilan Kaatuneiden Omaiset. Merkillepantava asia on yhteyksien
muodostuminen eri tahoille, kuten
sotaveteraaneihin ja puolustusvoimiin.
Kaatuneiden Omaisten Liiton viirejä ja ansiomerkkejä sekä muita
huomionosoituksia jaettiin kaikkiaan 14 henkilölle. Juhlan musiikista vastasi Laivaston Soittokunta, joka myös säesti yhteisesti
lauletun Maamme-laulun.
Teksti: Ulla Heino
Kuva: Salla Dunderfelt
Huoltoviesti 3/2011
16 Mikko Porvali
Vakoojakoulu
Päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa
Atena kustannus 2010
det vakoojat olivat vastapuolelle
valmiiksi tuttuja.
Sotakirjailija, vanhempi konstaapeli Mikko Porvali (s. 1980) on Suomen viholliskentille pudottakirjoittanut kirjan vakoojien kou- mat vakoojat eivät välttämättä ollutuksesta jatkosodassa.
leet kovin lojaaleja. Jotkut ilmoittautuivat välittömästi vastapuolen
Vakoojat värvättiin sotavangeista joukoille. Eräät hiipivät välittöja koulutuspaikka oli Äänislinnan mästi kotikonnuilleen ja saattoivat
kaupunki. Herää kysymys miten säilyä hengissä koko sodan, elleilöytyi sotavankeja, jotka olivat vät paljastuneet. Vakoojan henki
kiinnostuneita toimimaan suoma- oli tietenkin halpa, jos hän pallaisten puolella isänmaataan vas- jastui. Mikko Porvali arvelee, että
taan. Selitys löytyy Neuvostolii- valtaosa noin komppanian vahton historiasta. Stalin tapatti oman vuisesta vakoilijajoukoista pääsi
maansa kansalaisia 30-luvulla noin varsin pikaisesti hengestään. Kou10 miljoonaa ja myös tuhansia up- lua johtanut majuri Reino Raski
seereita Neuvostoliiton armeijassa ilmoitti valvontakomissiolle, että
teloitettiin. Neuvostoliitto oli mo- yksikään ei palanut. Tuskin tässä
nien kansalaisuuksien valtio eivät- oli koko totuus. Tiedetään, että sokä kaikki olleet isä aurinkoiselle dan jälkeen vakoojia salakuljetetja hänen järjestelmälleen suosiol- tiin mm. Ruotsiin turvaan.
lisia.
Entä mitkä olivat käytännön tuMikko Porvali on löytänyt fakta- lokset tästä toiminnasta. Siitä on
tietoa kirjansa tueksi isoisänsä, vähän tietoa. Toiminnasta saamajuri Antti Porvalin muistiinpa- tua tietoa ei ollut syytä julkistaa.
noista ja jonkun verran on löytynyt Jukka L. Mäkelä on kirjoittanut
asiaa myös arkistoista, kirjallisuu- eräästä virolaisesta sotaorvosta,
desta ja vanhoista haastatteluista. joka lähetti kotiin todellisia tietoja
Tosin varsin niukasti, koska sodan yli kuukauden ajan. Poika jäi tai
jälkeen pyrittiin tuhoamaan mah- jättäytyi sotavangiksi jatkosodan
dollisimman paljon tiedustelutie- alkuvaiheessa. Asiamiehenä hän
toa. Myös venäläisiä lähteitä on toimi Arkangelin ympäristössä.
voitu jossain määrin hyödyntää.
Hänen tehtävänsä oli varsin tyypillinen : länneltä Neuvostoliittoon
Vastapuoli oli tietysti kiinnostu- ja Arkangelin satamaan saapuneen
nut suomalaisten vakoilutoimin- materiaaliavun selvittäminen.
nan kehittämisestä ja saipa myös
jonkun tai joitakin omia miehiään Päätehtävänsä ohella hänen onnisujutettua Äänislinnan tiedusteli- tui selvittää aiemmin tuntematon
jainkouluun. Tästä oli viholliselle puna-armeijan sukellusvenetukise hyöty, että kentälle lähetetyt uu- kohta Arkangelin lähellä. Nämä
Mikko Porvalin kirja perustuu
osittain hänen isoisänsä majuri Antti Porvalin muistiinpanoihin. Antti toimi tiedustelijakoulun
opettajana. Hän oli palkittu talvisodan veteraani ja kokenut kaukopartiomies.
tiedot luovutettiin tuoreeltaan saksalaisille, jotka antoivat niille suuren arvon – kiitokset olivat poikkeuksellisen vuolaat.
Kuukauden kuluttua virolaispojan
radio hiljeni. Hänen myöhempi
kohtalonsa ei ole vielä selvinnyt.
Matti Höök
Huoltoviesti 3/2011 Taipaleenjokiooppera
Huoltoviestin lukijamatkalle
17
Dolmatovski, jota oopperassa esitti Jyrki Anttila,
tunnetulla ammattitaidollaan. Yrjö Jylhä ei koskaan
tavannut Dolmatovskia,
yrityksistään huolimatta.
Dolmatovski kuoli 1994.
Ilmajoelle 19.6. osallistui 31
henkilöä pääkaupunkiseudulta, joukossa useita uusia
Yrjö Jylhä kuoli jo 1956.
jäseniä, jotka eivät ehtineet
Hän ampui itsensä. Mahmukaan viime kesän esityk- Taipaleenjoki-oopperan tähtiesiintyjät: Jyrki
tavien Talvisotarunojensa
seen kulttuuripäivien yhte- Anttila (Jegenij Dolmatovski), Juha Kotilainen jälkeen, mm. Kiirastuli,
ydessä. Matkan johtajana ja (Yrjö Jylhä) ja Mari Palo ( Kirsti Jylhä).
Jylhän takki oli tyhjä. Hän
oppaana toimi KOLin kunei jaksanut jatkaa mahniapuheenjohtaja, kenraali
Grendahl (alunperin Gröndahl),
tavaa runoilijan uraansa.
Pentti Lehtimäki VL-matkoista.
joka oli alunperin helsinkiläinen . Oopperassa Yrjö Jylhän roolin veHänen poikansa Boris taisteli tää Juha Kotilainen tavalla, joka
Pentti Lehtimäki kertoi matkan ai- myös Talvisodassa, mutta Suomen monien mielestä ylittää jopa Jyrki
kana Taipaleenjoen taisteluista ja puolella. Vladimir Grendahl nimi- Anttilan.
komppanian päällikkö, runoilija tettiin kenraali-everstiksi, joka on
Yrjö Jylhästä, jonka roolit sotilaa- erittäin korkea sotilasarvo. Hän Oopperan libreton kirjoittanut
na ja runoilijana ovat jääneet py- kuoli kesäkuussa 1940 ja haudat- Panu Rajala otti aiheeseen musyvästi maamme sota- ja kulttuu- tiin Moskovassa. Kuolinsyynä oli kaan myös romantiikkaa Jylhän
rihistoriaan.
tiettävästi sairaus – ei epäonnis- puolison Kirstin muodossa. Kirsti
tuminen Taipaleenjoella – kuten oli tosiasiallisestikin melko huiYrjö Jylhä syntyi vuona 1903. voisi epäillä.
kentelevainen vaimo, joka teki ns.
Reserviupseerikurssin hän suoritsyrjähyppyjä ja tartutti mieheensä
ti 1923 ja hän oli siis 36-vuotias Joulukuun 15. päivänä oli seuraa- kuppataudin. Seurauksena ei kuiluutnantti Talvisodan alkaessa. va suurhyökkäys ja jouluaattona tenkaan ollut avioero, mutta Kirsti
Hän sai komennettavakseen soini- alkoi kolmas suurhyökkäys. Hel- kuoli jo 1942. Kirstin roolin esitti
laisista miehistä koostuvan komp- mikuun puolivälissä oli viimeinen Mari Palo.
panian Taipaleenjoella. Hän oli jo suurhyökkäys. Kaikki hyökkäyktässä vaiheessa tunnettu ja arvos- set torjuttiin – suuret ja pienet. Jos Taipaleenjoki ooppera oli kaikkitettu runoilija ja Tulenkantajat- linja murtui jossakin kohtaa, niin en matkalle osallistujien mielestä
ryhmän jäsen, joka oli kirjoittanut se otettiin takaisin vastahyökkä- mahtava kokemus. Tuskin kukaan
useita teoksia – mm. 1931 ilmes- yksellä . Vihollisen tappiot olivat selvisi siitä ilman kyyneleitä. Altyneen Viimeisen kierroksen. Jyl- suuret. Hyökkäyksessä Suvannon lekirjoittaneen mielestä se on pahä oli hyväkuntoinen upseeri. Hän järven yli kaatui noin 600 vihollis- ras ooppera, jonka olen nähnyt.
harrasti mm. nyrkkeilyä. Hän oli ta. Tässä taistelussa havaittiin, että Ilkka Kuusiston musiikki oli kaupidetty esimies, luja mutta oikeu- hyökkääviä vihollisia ammuttiin nista ja istui hienosti Panu Rajalan
denmukainen. Hän tunsi suurta myös takaapäin – hyökkäyksen librettoon tai päin vastoin. Kuoro
vastuuta miehistään. Lyhyesti sa- vauhdittamiseksi. Tällainen koh- lauloi myös hyvin. Joukossa oli
nottuna hän oli hyvä upseeri.
taus on otettu mukaan myös oop- niin miehiä, naisia kuin lapsiaperan librettoon.
kin. Lavasteet Kyrönjoki-varressa
Neuvostoliitto hyökkäsi rajusti
olivat onnistuneet ja aseiden sekä
Taipaleenjoella 13.12. Kirves- Mielenkiintoinen yksityiskohta ammusten paukut loivat oikean
mäen-Terentilän linjalla. Asial- Taipaleenjoella ja myös ooppe- tunnelman.
la oli aluksi kaksi divisioonaa, rassa oli se, että molemmin puo- myöhemmin neljä. Taipaleenjoen lin jokea taisteli tunnettu runoilija.
Matti Höök
suunnan vihollisten komentajana Venäläisten puolella on Taipaleenoli suomalaissyntyinen Vladimir joen taisteluista runoillut Jevgenij
Huoltoviesti 3/2011
18 Tyhjä hauta
Kristillisen pääsiäisen sanoman
keskipisteitä on tyhjä hauta. Tuli
mieleen, että tyhjä hauta on olennainen asia myös monelle sotaorvolle, mutta aivan eri tavalla.
Jeesus oli haudattu ja hautaa oli
tarkasti vartioitu, mutta pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä ja jäljellä
oli vain käärinliinat (Luuk.24:12).
Jeesuksen tyhjällä haudalla oli ja
on positiivinen viesti, mutta kentälle jääneen sankarivainajan haudan tyhjyys on koettu kipeästi.
Totuus voi tehdä vapaaksi (Joh.
8:32), mutta epätietoisuus ja keskeneräisyys ahdistavat.
mainitussa kirjassa myös
äitini erikoisesta unesta
1973. Hän kertoi laskeutuneensa tikapuita pitkin
isäni hautaan ja sanoneensa isälleni: ”Tiiätkö,
että Mikkolla on poika?” Isäni oli vastannut:
”Tiiän.” Ajattelen, että
tyhjäkin hauta oli äidilleni kiintopiste, joka auttoi
Sotalesket ja tyhjä hauta
häntä käsittelemään suruaan. Äitini kannalta oli
Haastattelin kirjaa ”Pohjanmaan parempi niin, että isäni
sotalesket muistelevat” varten nimi on hautakivessä kotiseudulla
mm. lohtajalaista Linnea Niemeä. kuin ettei sitä olisi.
Otsikoin hänen muisteluksensa
sanoilla ”Sankarihaudassa ei ole Sotaorvon
mitään”, koska hänen ensimmäi- reaktioita tyhjään hautaan
sen puolisonsa Niilo Hyypän jääminen kentälle korostui haastatte- Muistin, että olen pohtinut samaa
lussa. Linne kertoi: ”Minä ja lap- tyhjän haudan haastetta. Huosetkaan emme ole oikein kokeneet masin sanoneeni jo kaatuneitten
sankarihautaa hänen haudakseen, muistopäivänä 1971 Kalajoen
koska ajattelemme, ettei siellä ole sankarihaudalla: ”Kotikirkon luomitään. En pienenäkään ole tah- na on kivi ja nimesi siinä, / mutta
tonut heitä sinne.” Olen tavannut ruumiisi ei ole siellä. / Lauri Viita
jonkun muunkin, joka on
– samoin jo kuollut – sanoi kerpuhunut Linnen tapaan.
ran: / ´Kun koti on palanut, siihen
mahtuu koko kansa.´ / Samoin kun
Oma äitini suhtautui isäni tyh- en ruumiisi paikkaa tunne, isä, / on
jään hautaan Kalajoella myöntei- hautasi koko Suomi, / ja voin tuosemmin. Äitini kävi isäni kaatu- da kukkani vaikkapa tänne.”
mispaikalla heti kun se oli mahdollista ja vakuuttui, ettei hänen Kävimme 2007 sotaorporetkelruumistaan enää löydy. Vaikka isä lä Karjalankannaksella. Kun yövarmasti kuoli, äiti mietti kuiten- vyimme Kiviniemessä (Losevoskin joskus ääneen mahdollisuutta sa), kävimme taksilla noin 10 km
että isä sittenkin vielä palaisi. Hän päässä isäni kaatumispaikalla. Pakävi isäni tyhjällä haudalla ja vei taljoonan sotapäiväkirjan ja
sinne minutkin mm. sankaripat- Kielletyt kartat –kirjan mukaan
saan paljastustilaisuuteen. Kerron löysimme paikan: Vuoksen ete-
Mikko Himanka
lärannalta noin 100 m Leppäniemestä länteen. Esteitä oli mutta ei
ylivoimaisia.
Rantavallin takana näkyi vielä selvästi juoksuhauta ja paikalla kasvoi isoja mäntyjä. Otimme yhden
männyn juurelta kolme kourallista
hiekkaa ja laskimme siihen kimpun luonnonkukkia.
Myöhemmin samana kesänä
veimme jälkikasvumme kanssa
mainitut kolme kourallista Karjalan hiekkaa Kalajoen hautausmaalle isäni kiven eteen nurmen
alle. Tyhjä hauta tuntuu nyt vähän
enemmän isäni haudalta kuin ennen Kannaksen matkaa.
Sanon toisillekin ”tyhjän haudan
orvoille”, että kannattaa yrittää
etsiä vastauksia heränneisiin kysymyksiin. Vastauksia on näemmä
yhä mahdollista löytää ja totuus
voi tehdä vapaaksi tai ainakin vä-
Huoltoviesti 3/2011 Mikko Himanka
JK. Huomasin myöhemmin Kokkolan Storbyn kyläkirjasta ruotsinkielisen hyvän runon kadonneille
sotilaille. Tulin kääntäneeksi sen
vapaasti. Alikersantti Karl Axell
oli talvisodassa Summassa tykistössä ja kirjoitti runon 1940. Hän
toimi jatkosodassa tulenjohtajana Syvärillä ja kaatui 27.10.1943
Shemenskissä. Hän lepää Kaarlelan kirkon luona sankarihaudassa.
Miehet, veljet, ystävämme,
emme tiedä hautaanne.
Verta vuotaa sydämemme,
teitä kun me kaipaamme.
Orjamarkkinat
Sotaorpo Jouko Halmekoski on
Jossain syrjäisellä suolla
saattaa piillä hautanne.
Kanervat vain siellä, tuolla
peittelevät rauhanne.
kirjoittanut kirjan huutolaisista ja
huutolaismarkkinoista. Kysymys
on tavasta, jolla kunnat hoitivat
orpolapsia ja muitakin perheisiin
sijoitettavia lapsia vielä 1920-luvulla. Sijoitettavat lapset huutokaupattiin taloihin, jotka tekivät
halvimmat tarjoukset. Käytännössä tämä merkitsi orjamarkkinoita.
Talot saivat tällä tavoin halpaa
lapsityövoimaa. Monasti nämä
lapset tekivät täysiä työpäiviä
jopa 4-vuotiaista saakka. Yleistä
oli, että lapsia hoidettiin huonosti
- ruokaa oli vähän, ja se oli usein
ala-arvoista, kuritus ja selkäsaunat
olivat yleisiä, eräs tyttö joutui isäntänsä raiskaamaksi 12-vuotiaana
jne. Joissakin tapauksissa lapset
saattoivat päästä myös hyviin perheisiin. mutta se lienee ollut varsin
harvinaista.
Kuolinhymnin teille kuiskaa
metsä, linnut, tuuloset.
Rukoukset Herra muistaa,
myöskin heikot, viimeiset.
Nelivuotias Siviä-tyttö myytiin
körttiperheeseen. Uskonnollisuus
oli Pohjanmaalla vahvaa, mutta
sillä ei aina ollut mitään tekemis-
Moni kysyy hautain paikkaa,
saa vain kai´un vastaamaan.
Uhka eikä pelko haittaa,
kotiaan jos puolustaa.
Ystävänne eivät nähneet
teidän siellä kaatuvan.
Aavistamme, että tähteet
jossain teistä maatuvat.
Viime taistelua kukaan
vierellänne nähnyt ei,
nähnyt ei, ei päässyt mukaan.
Tuoni rakkaat veljet vei.
19
tä inhimillisyyden kanssa. Siviän
piti alusta alkaen mennä navettaan
jo aikaisin aamulla ja koko päivä
piti tehdä työtä. Häntä hakattiin ja
haukuttiin, jos hän ei jaksanut tehdä töitä niin paljon kuin vaadittiin.
Ruuaksi hän sai sellaista mössöä,
joka ei olisi kelvannut koirillekaan. Se muodostui perunankuorista ja muista jätteistä. Joskus
Siviä söi salaa sian ruokaa, ennen
kuin ruokki siat. Mutta jos hän jäi
siitä kiinni, niin häntä rangaistiin.
hän vapaammaksi. Ja vaikka ei
vastauksia löytyisikään, on parempi etsiä niitä kuin olla etsimättä.
Karl Axell (1916-43):
Hymni kadonneille
Tällaisia elämäntarinoita Jouko
Halmekoski on koonnut 223-sivuiseen kirjaan 25 kappaletta.
Toinen toistaan järkyttävimpiä.
Näihin verrattuna sotaorpojen elämäntarinat ovat olleet ruusuilla
tanssimista, jos kohta meilläkään
ei ole ollut helppoa. Sotalapsikirjaani varten keskustelin erään
kaverin kanssa, joka Ruotsissa oli
nälkäänsä joutunut myös syömään
sioille tarkoitettua ruokaa. Hän ei
halunnut lähemmin muistella sotalapsiaikaansa.
Huutolaislapsiaika päättyi 12 tai
15-vuotiaana. Sen jälkeen mentiin
töihin piiaksi tai rengiksi. Kaikesta huolimatta – Halmekosken
otoksen mukaan – useimmat lapset ponnistelivat itselleen kohtuullisen aikuisuuden ja vanhuuden.
Tätä voidaan kutsua suomalaiseksi sisuksi.
Jouko Halmekoski on aikaisemmin kirjoittanut kirjat Sotaorvon
vala ja Kirkkonikkarin sydämellä.
Matti Höök
Huoltoviesti 3/2011
20 Keski-Suomen
Ilmailumuseo
Ylikeravan Rotaryklubi vahvistettuna muutamalla sotaorvolla
vieraili Keski-Suomen ilmailumesossa Tikkakoskella 21.5. Museo kertoo suomalaisen ilmailun historian sen alusta nykypäivään
saakka. Museossa on esillä Suomen ilmavoimissa käytössä olleita
koneita. Asiantuntijoiden mukaan se on maamme paras sotilasilmailumuseo.
Tässä on maailman ainoa Brewster- hävittäjäkone. Suomen ilmavoimilla oli jatkosodassa käytössään 44 Brewsteria. Niillä saavutettiin 480
ilmavoittoa. Brewtereita olisi tarvittu jo talvisodassa, jolloin meillä todennäköisesti olisi ollut ilmaherruus ja sodan lopputulos olisi luultavasti ollut parempi. Yhdysvallat ei kuitenkaan
juridisista syistä voinut toimittaa niitä ajoissa.
tui tekemään pakkolaskun 25.6.1942 Isoon Kolejärveen Itä-Karjalassa. Pekuri ui maihin ja käveli omien
puolelle.
Koneen löysi kesäkuussa 1998 Timo Nyman neljän
vuoden etsintöjen jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen
kone päätyi Yhdysvaltain merivoimien museoon
Pentacolaan Floridaan. Sieltä sen Tikkakosken ilmailumuseo sai lainaksi kolmeksi vuodeksi.
Kuvan Brewsteria ohjasi luutnantti Lauri Pekuri. Ilmataistelussa vihollisen Hurricanet ja Migit saivat On hämmästyttävää, että kaikki Brewsterit piti rotulituksellaan koneen palamaan, jolloin Pekuri jou- muttaa sodan jälkeen.
Huoltoviesti 3/2011 21
Jatkosodan loppupuolella ilmavoimamme saivat Messerschmitthävittäjiä.
Tässä vaiheessa Brewsterit alkoivat olla jo liian vanhoja ja hitaita.
Messerschmitteja ilmavoimillamme oli kaiken kaikiiaan 159 konetta. Niillä saavutettiin 663 ilmaBristol Blenheim pommikone. Suomella oli näitä koneita talvi- ja jat- voittoa.
kosodassa yhteensä 97 kappaletta. 55 niistä koottiin Valtion lentokonetehtaalla. Blenheimin suurin nopeus oli 450 km tunnissa ja pystyi
ottamaan korkeintaan 1000 kilon pommikuorman. Koneessa oli kolmihenkinen miehisto - ohjaaja, suuntaaja ja konekivääriampuja.
Jorma Pajunen , Raimo Makkonen ja MIG 21 F-kone. Tällä koneella
saavutettiin kaksinkertainen äänennopeus. Jorma Pajunen on lentänyt
tällaisella koneella. Hän joutui kuitenkin eroamaan ilmavoimista liian
pitkän selän takia. Häneltä olisi mennyt pala päästä pois, jos olisi joutunut käyttämään laukaisuistuinta. Jorma ryhtyi mieluimmin Finnairin
lentokapteeniksi. Jorma on sotilasarvoltaan majuri. Hänen isänsä oli
sodassa mukana, mutta säilyi onneksi hengissä
Sotaorvot Raimo Makkonen ja
Matti Höök . Raimo Makkonen
on ilmailun harrastaja. Häm pyrki aikanaan ilmavoimiin, mutta ei
päässyt. Hän oli liian pitkä ja niin
hänestä tuli harrastaja. Raimo on
osallistunut mm. maailman ympäri lentokilpailuun pikkukoneella.
Hän toimi Rahapajan toimitusjohtajana ennen eläköitymistään.
Huoltoviesti 3/2011
22 Elämä ottaa,
elämä antaa
Vuosi 1939 oli monimuotoinen. Sarvikkaan perhe uuden kodin aitan rapuilla, elokuu 1938. Lapsista
Maassamme alettiin varautua sodan uhkaan, tehtiin linnoitustöitä,
miehiä kutsuttiin YH:n, oli puhelinhäirintää ja -kuuntelua. Mutta
eläintarhan ajot järjestettiin normaaliin tapaan äitienpäivänä. Finlandia-kuoro palasi toukokuun lopulla kotimaahan USA:sta. Mars
oli lähellä maata, se näkyi suurena
ja punaisena. Joidenkin mielestä
se ennakoi selvästi sotaa.
Lapsuuden loppu
jäljellä nuorin (toinen vas.) ja vanhin (oik.)
Näin loppui lapsuus, ja 9-vuotiaasta esikoisesta tuli perheen vanhin ja vastuullinen ”mies”. Elämä
kolmen polven talossa tuntui turvalliselta. Lapsuus oli tasapainoinen vaikeuksista huolimatta, totesi
Esko. Kotitilalta sai viljaa, maitoa
ja lihaa, joten jokapäiväinen leipä
oli turvattu.
simaksua, joka oli 100 mk, se oli
iso raha siihen aikaan. Onneksi
sotaorvot saivat tässä koulussa vapaaoppilaspaikan, mikä helpotti
perhettä taloudellisesti. Pulaa oli
vaatteista, kengistä ja polkupyörän
kumeista. Pyörä oli välttämätön
koulumatkan vuoksi. Puuttuvia tavaroita järjestyi milloin mustasta
pörssistä, milloin vaihtokauppana,
Perheen lapset saivat kukin sota- sillä asutuskeskusten ihmiset tulikummin, jollaisina saattoivat toi- vat hakemaan maaseudulta jauhomia yksityiset henkilöt, erilaiset ja, munia ja lihaa.
yhteisöt tai työporukat sekä kotiettä ulkomailta. Kummit lähetti- Keskikoulun jälkeen Esko haavät hiukan rahaa ja paketteja, sillä veili teknillisestä opistosta, mutta
oli psykologisesti suuri merkitys. lainaa olisi pitänyt ottaa paljon ja
Eskon kummina toimi Ruotsissa niin se jäi. Hän hakeutui Raumalle
Sundsvallin alkoholiliikkeen hen- kauppaopistoon, josta sai aikanaan
kilökunta. Kahdella lapsella oli merkonomin paperit. Mainittasotakummit Sveitsissä ja yhdellä koon vielä, että nuori mies suoritti
Tanskassa.
asevelvollisuutensa Korialla pioneerijoukoissa. Rauman aika oli
Lainarahalla
hyvin merkityksellinen, sillä sieltä
olisi voinut kouluttautua
löytyi puoliso.
Esko Sarvikas oli tuolloin aloittelemassa koulua Kuortaneella,
jossa isä hoiti maatilaa. Perheessä
oli neljä lasta, Esko heistä vanhin. Isä oli suojeluskunta-aktiivi,
ja äiti liittyi lottiin. Sota alkoi ja
talvisodan uhreina kaatuivat läheisistä eno ja setä. Isä selvisi, mutta
jatkosota koitui hänen kohtalokseen, hän kaatui 21.7.41. Ne olivat
raskaita aikoja, niin yksittäisille
perheille kuin koko maallemme.
Sankarivainajia haudattiin tuon
tuosta, ja suruharsoisia sotaleskiä
näkyi paljon ja sotaorpojen määrä Tuli aika siirtyä keskikouluun, Sarvikkaasta monitoimimies
kasvoi.
joka sijaitsi Alavudella. Se tiesi
pitkää koulumatkaa ja lukukau- Työuransa aikana Sarvikas oli Hy-
Huoltoviesti 3/2011 23
vinkäällä Vaunutehtaan osto- ja
konttoripäällikkönä, sitten seurasivat vuodet Hangon Hyvonin hallintojohtajana ja vielä Wärtsilän
emalitehtaan johtajana.
juurilla ja sotaorpoudella on merkitystä Esko Sarvikkaan toimintaan tai niin kuin hän itse sanoi:
”Sukurasitusta tämä kylähulluus
lienee.”
Harrastukset liittyvät lukemiseen
ja yhdistystoimintaan. Viimeiset
10 vuotta ovat kuluneet Hyvinkään Sotaveteraanien johdossa.
Urheilu on vienyt vapaa-ajasta
suurimman osan. Sarvikas on ollut SVUL:n organisaation kaikilla tasoilla kuluneiden 40 vuoden
aikana. Kunnallispolitiikassa hän
on toiminut kolmen kunnan valtuustossa ja kahden hallituksessa.
Jäätyään sairaseläkkeelle kolmannen sektorin osuus korostui. Hän
puuhasi paikkakunnalle mm. vanhusten palvelutalon ja toimintakeskuksen.
Aika on muuttunut
Eskon ikätovereihin on vaikuttanut ankara sota, ja osalla sotaorpous. Toisaalta yhteisöllisyys oli
tärkeää, joka näkyi esim. talkootoimintana ja yhteisrientoina. Nyt
maailmaa hallitsee rahatalous, ihmisten itsekeskeisyys ja kiire.
Henkilökohtaisesti Esko Sarvikkaalle jää nyt aikaa lukemiseen
ja kirjoittamiseen. Keväällä tuli
kahlattua Hitlerin elämänkerta
läpi ja kirjoittamisessa ovat työn
alla muistot sota-ajalta.
Päivy Penttinen
Mistä Sarvikas on saanut tarmoa
tekemisiinsä? Hänen isoisoisänsä,
Aleksanteri Koivisto, oli perustamassa Kuortaneelle säästöpankkia, osuuskauppaa ja mielisairaalaa Törnävälle. Hän edusti Venäjän vallan aikana talonpoikaissäätyä senaatissa ja oli myös mukana
itsenäisen Suomen ensimmäisessä Ponteva 8-vuotias koulpoika
eduskunnassa. Isoisä jatkoi perin- ajanmukaisissa polvihousuissa,
nettä Kuortaneella. Ehkäpä näillä kevät 1940.
Näyttelyn avajaisia juhlistivat
myös sotaorvot: Vasemmalta kapteeni Matti Kulmala, marsalkka
Timo Närhinsalo ja vänrikki Matti
Höök.
Ilmatorjuntamuseolla Hyrylässä avattiin 8.6. Jatkosota näyt-
tely. Tilaisuuden avasi itse Suomen Marsalkka. Avauspuheessan hän
kiitti veteraaneja hyvin suoritetusta työstä sodissamme. Marsalkka piti
tärkeänä, että veteraaniemme saavutukset tulisivat ikuistetuiksi mahdollisimman hyvin jälkipolviamme varten. Hän toivoi tässä mielessä
veteraaneilta avoimuutta.
Huoltoviesti 3/2011
24
Pataljoonan komentajana kahdessa sodassa
Keravalla syntyneitä ja täällä edel- jeissä käsiteltiin tietysti sotaa,
leen asuvia sotaorpoja ei liene kovin monta. Raija Visapuu on yksi
heistä, lieneekö ainoa, mutta varmasti ainoa, jonka isä oli majuri.
Tässä kerrotaan isän elämäntarina
pääosiltaan. mutta myös siviiliasioita, kuten
veroilmoituksen tekoa ja tilasipa majuri myös omat suksensa rintamalle. Pyjamaa hän ei halunnut
käyttää rintamalla, riitti kun sai
nukkua lakanoiden välissä.
Gunnar Visapuu, vuoteen 1936 Wikström, syntyi Porvoossa 1897.
Hän meni monen muun nuoren
miehen lailla jääkäripataljoonaan
Saksaan ja osallistui sotaan Venäjää vastaan Missejoella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän palasi
Suomeen 31.1.18 Tornion kautta
ja osallistui Vapaussotaan mm
Tampereella. Joukko-osasto oli
Pohjoispohjanmaan Rykmentin I
pataljoonan 3. komppania.
Korsu oli kodikas ja lämmin, vuorattu valkoisella ensopahvilla ja
sähkökin oli sinne saatu vedettyä.
Muut nukkuivat kerrossängyissä, mutta komentajalla oli heteka.
Korsusta oli tarkoituksella tehty
siisti ja komea, jotta rykmentin
komentaja olisi kateellinen. Siinä
onnistuttiin niin hyvin, että Rautiainen kehui asuntoa ja sanoi sen
olevan suurempi kuin hänen, vaikka mitat olivat samat, 4,5 x 2,5
metriä.
Sodan jälkeen Visapuu siirtyi Suojeluskunta-järjestön palvelukseen
toimien Hyvinkäällä ja Järvenpäässä. Hän oli Pohjois-Uudenmaan sk. päällikkö 1939. Visapuu
solmi avioliiton 1926 Aira Ilvesvaaran kanssa. Heille syntyi kolme lasta, joista Raija on nuorin.
Majuri Gunnar Visapuu.
Kapteeni Visapuu lähetti rahaa vaimolle joululahjojen ostamista var- vihollinen käytti kuten muitakin
ten, mutta vaimo vei rahat pankkiin. voimiaan tappioista välittämättä.
Jotakin sentään lapset saivat, sillä
isä kysyy kirjeessään, miten Raija Alkoi liikkuva sodankäynti. III/
suhtautui jouluun ja lahjoihin. Ar- JR12 siirtyi Koiviston kautta Viivelee tytön kasvaneen isoksi, joka purinlahden saarille taistellen mm
tuskin tuntee isää, kun tämä palaa Tiurinsaaressa ja sieltä KeihäsTalvisotaan kapteeni Visapuu lähti kotiin. Kirjeistä voi aistia hänen niemeen ja mantereelle. Taistelut
III/JR 12:n komentajana. Rykmen- olleen huolestuneempi perheestä olivat kovia. Esisaaressa kaatui
tin komentaja oli jääkärievers- kuin omasta turvallisuudestaan. samana päivänä 1.3.40 neljä vihtiläistä. Venäläiset yrittivät tulla
tiluutnantti. Heikki Rautiainen.
Pataljoonan miehistö oli pääosin Summassa tapahtui helmikuussa Suomenlahden yli ja katkaista länkotoisin Vihdistä ja Pusulasta. 1940 läpimurto ja kaikki joukot teen johtavat tiet ja marssia HelRykmentin purkausasema oli Kar- vedettiin taaksepäin. Kodikkaat sinkiin voiton juhlia viettämään.
jalan Kannaksella Johannes ja ase- korsut oli jätettävä. Komentajaa Tämä yritys torjuttiin.
mapaikka Suokannan lohko mel- harmitti hyvistä asemista lähteminen. Niissä olisi voitu ottaa vas- Pataljoonan miesvahvuuteen kuuko lähellä Summaa.
taan kovemmatkin hyökkäykset. lui pastori Osmo Alaja, josta tuli
1959 Mikkelin piispa. Keravan
Sodan alku helmikuulle asti oli
suhteellisen rauhallista, sillä ve- Kirjeessään Visapuu arveli Luo- KOP:n johtaja Niilo Ahonen oli
näläisten painopiste oli Summassa. jankin olevan Suomea vastassa, pataljoonan tiedustelu-upseeri.
Visapuu kirjoitti lähes päivittäin sillä pilvettömät pakkassäät antoi- Myös keravalainen Volmari Isovaimolleen kotiin Keravalle. Kir- vat venäläisten ilmavoimille hy- hollo kuului rykmentin henkilösvät toimintamahdollisuudet. Niitä töön.
Huoltoviesti 3/2011 25
Helmikuun alussa Visapuu pääsi
lomalle perheensä luo Keravalle.
Pommitettu oli Keravaakin, mutta pommien tekemät kuopat olivat
pieniä verrattuina rintamalla nähtyihin. Visapuu ihmettelee, miten kauan ryssä kestää niitä suuria
tappioita, joita sille on tuotettu.
Sota loppui 13.3.40 ja Visapuun
osasto siirtyi vartioimaan uutta rajaa.
Seuraavassa numerossa kerromme, miten majuriksi ylennetty
Gunnar Visapuu osallistui Jatkosotaan ja mikä oli hänen elämänsä
traaginen päätös.
Pauli Juntunen
JR 7 koolla
JR 7:n eteläpohjalaiset veteraanit
(Ehrnroothin miehet) kokoontuivat kutsun mukaan Seinäjoen
seurakunnan vieraiksi omaistensa
ja vieraittensa kanssa elokuulla
Lakeuden Ristiin. Tämä jo yli 30
vuotta kestänyt perinteinen kesäpäivämme sovittiin samalla pää-
töstilaisuudeksi.
Vieraittemme
kanssa oli meitä mukana yli 100
henkilöä. Tämän viestimme mukana lähetämme myös hartaan kiitoksemme seurakunnalle sekä monille avustajille hyvän ohjelman ja
huollon johdosta.
Veteraanien puolesta:
Ensio Koivisto
10.K/JR 7:n viimeinen päällikkö
Kaatuneitten Omaisten Liitto tiedottaa
Kirjat
Syntymäpäiviään tänä vuonna
viettävät yhdistykset ovat julkaisseet omia historiakirjojaan ja
muistelmiaan. Aikaisempina vuosina julkaistuja teoksia on myös
runsaasti.
Nyt on aika päivittää julkaisuluettelo. Kaatuneitten Omaisten
Liiton nettisivulle ja seuraavaan
jäsentiedotteeseen tulee liiton tiedossa olevista kirjoista luettelo.
Yhdistyksien tulee toimittaa tiedot
luettelosta puuttuvista kirjoista liiton toimistoon, samoin yhteys- ja
hintatiedoista, jos kirjoja on edelleen myynnissä. Lisäämme tiedot
nettisivulle ja mahdollisesti myös
Huoltoviestiin ja jäsentiedotteeseen.
ket avustajatoiminnan piiriin. Päätöksen mukaan sotalesket, jotka
ovat Kaatuneitten Omaisten Liiton jäseniä ja saavat Valtiokonttorilta huoltoeläkettä, voivat päästä
asiakkaaksi avustajatoimintaan.
Esite toiminnasta on lähetetty jäsenyhdistyksiin jäsentiedotteen
liitteenä. Avustajatoimintaan voi
tutustua Veljesliiton nettisivulla
www.avustajatoiminta.fi,
mistä
löytyy tieto millä paikkakunnilla
avustajatoimintaa järjestetään ja
ketkä ovat yhdyshenkilöitä.
Tarkennus sotaorpotunnusta
koskevaan tiedotukseen
KOL:n hallitus on 13.9.2011 päättänyt tarkentaa edellisessä Huoltoviestissä ollutta hämmennystä
aiheuttanutta tiedotusta koskien
sotaorpotunnuksen myöntämistä. Toukokuussa pidetyssä PääAvustajatoiminta
kaupunkiseudun
Sotaorpojen
Sotainvalidien Veljesliitto on tänä 10-v. juhlassa vahvisti silloinen
syksynä hyväksynyt myös sotales- peruspalveluministeri, nykyinen
sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko odotetun tiedon, että
tunnusasian valmistelu on STM:
ssä vireillä siinä muodossa kuin
liiton hallitus on sitä esittänyt.
KOL:n hallituksen ministeriölle
huhtikuussa jättämä esitys kuuluu:
”Liitto anoo valtiovallan myöntämää sotaorpojen tunnustamista.
Tunnustamiseen liittyy rinnassa
kannettava merkki sekä kirjallinen
todiste oikeudesta kantaa merkkiä.
Sotaorpostatuksen myöntäminen
perustuu Kaatuneitten Omaisten
Liiton ylläpitämään rekisteriin.
Tunnustamiseen ei liity taloudellisia tai sosiaalisia etuuksia.”
Päätöstä sotaorpotunnuksen myöntämisestä ei ole vielä tehty, mutta
asia on edelleen vireillä!
Liiton onnittelut juhliville yhdistyksille.
Kaatuneitten
Omaisten Liiton hallitus
Huoltoviesti 3/2011
26
Kalle Partanen, 72 vuotta, viihdyttää edelleen
Sotaorpo Kalle Partanen on ollut
suosittu laulaja/ laulattaja ja muusikko jo yli 30 vuotta ja kysyntää
riittää edelleen. Viime vuosina
Kalle on esiintynyt ahkerasti mm.
eläkeläisten ja veteraanien tilaisuuksissa. Viime keväänä hän kävi
esiintymässä Pääkaupunkiseudun
sotaorpojen iltatilaisuudessa hanuristi- säestäjänsä Olavi Palosen
kanssa Kampin palvelukeskuksessa. Menoa ja tunnelmaa riitti.
Kaikki olivat tyytyväisiä.
Kallen ammattimuusikon ura alkoi
varsinaisesti vuonna 1976, jolloin
hänellä oli ensimmäinen ns. oma
keikka. Sen jälkeen riitti esiintymisiä lukuisilla tanssipaikoilla,
mm. Vanhassa Maestrossa, Pikkukoskella, Tavilla, Helsingin työväentalolla, Merimelojien majalla ja
lukemattomissa muissa paikoissa.
Humppafestivaaleilla hän lauloi ja
juonsi kymmenen kesää. VantaaSeuran järjestämissä Myllyilloissa
hän on esiintynyt 15 kesänä. Keikkoja on ollut myös ulkomailla: Las
Palmasissa, Teneriffalla, Floridassa ja Rhodoksella, jossa hän tapasi
nykyisen vaimonsa. Edellisen vaimonsa kanssa hänellä on 44-vuotias poika. Ruotsissa hän on esiintynyt lukemattomia kertoja. Tukholman lähellä Hässelbyssä hänellä
oli yli 1000 hengen yleisö.
Kalle on esiintynyt myös Tallinkin ja Viking Linjan laivoilla. Ensi
joulun alla on luvassa esiintyminen mm. Keravan suunnan sotaorpojen pikkujoulujuhlassa. Viime
kesänäkin esiintymisiä oli 2-4 viikossa, jos kohta kesälomaakin tuli
välillä vietettyä kesämökillä Män-
Muusikko Kalle Partanen
tyharjun suunnalla. Vakinaisesti syntyi 6 lasta ja Kalle oli toiseksi
Kalle asuu Raisa-vaimonsa kanssa nuorin.
viihtyisässä omakotitalossa Vantaan Jokivarressa.
Elias Partanen osallistui jatkosotaan Kevyt Osasto 2:ssa, joka
Lapsuuden koti Kiuruvedellä
taisteli Rukajärven suunnalla. Osa
Isä kaatui
kiuruvetisistä miehistä taisteli
Rukajärven suunnalla
myös Sissipataljoona 2:ssa. Yhteensä 700 miehestä kaatui n. 300,
Kalle syntyi Kiruvedellä Elias ja näiden joukossa myös Elias ParRoosa Partasen pienviljelijäper- tanen 7.8.1941. Elias oli syntynyt
heeseen Pietilänperällä vuonna vuonna 1906.
1939. Pietilänperä oli pieni syrjäkylä jossa oli noihin aikoihin 15 Kevyt Osasto 2 kuului legensavua. Nykyään vakituisia asuk- daarisen eversti Raappanan 14.
kaita on vähemmän. Partasilla oli divisioonaan . Osasto määrättiin
2 lehmää ja hyvin vähän peltoa, Repolassa joukon kärkeen ja 7.8.
joten lehmien heinät niitettiin lä- alkaneissa Virtain kannaksen taishinnä luonnonniityiltä. Perheeseen teluissa kaatui mm. sotamies Eljas
Huoltoviesti 3/2011 pääsi oppisopimusperiaatteella töihin taikinan sekoittajaksi. Vuonna
1964 Kalle muutti Kotisaaren leipomoon ja iltaisin hän teki töitä
vielä Koffilla, sillä asuntovelka
ja kovat korot pakottivat miehen
ahkeroimaan. Jossakin vaiheessa
hän ryhtyi tankkiauton kuljettajaksi, jolloin palkka kaksinkertaistui.
Myöhemmin hän siirtyi Helsingin
kaupungin palvelukseen vastaavanlaisiin hommiin.
Musiikki vei miehen
27
mutta esiintyessään hän säestää
itseään mieluimmin bassokitaralla . Haitarinsoiton hän jättää mielellään ja mielestään paremmille
soittajille.
Vuonna 1993 Kalle pääsi eläkkeelle päivätöistä ja siitä lähtien
hän on ollut varsinainen ammattimuusikko. Hän laulaa ja soittaa
mieluimmin ikivihreitä kappaleita
ja hän muistaa kymmenien laulujen sanat. Kallen palveluista kiinnostuneet voivat soittaa hänelle
numeroon: 041 – 440 6737.
Ahkeran työnteon ohessa Kallella riitti aikaa myös musiikille ja
laulamiseen. Hän oli Helsingin
Työväenopiston kuoron 1-tenori.
Laulamisen lahjan hän on saanut
äidiltään, joka lauloi innokkaasti
kirkossa ja seuroissa. Vähitellen
Kalle oppi näppäilemään myös
erilaisia instrumentteja. Hän soittaa hanuriakin varsin taitavasti,
Matti Höök
Kalle, äiti Roosa ja sisko Aino.
Partanen. Samaan taisteluun osallistui muuten myös JR 10, josta
olen kirjoittunut kirjan: Kai Neuvonen. Sodan ja rauhan sankari.
Työn perässä Helsinkiin
Kalle Partanen vietti koko lapsuutensa Kiuruvedellä. Perheen pojat
tekivät metsätöitä pienestä pitäen.
Kesällä ajettiin savea hevospelillä.
Isommat pojat toimivat lapiomiehenä ja Kalle pienimpänä sai ohjata hevosta. Vuonna 1957 Kalle
muutti työn perässä Helsinkiin.
Muuan kaveri nimeltä Pekka, joka
oli Mannalan leipomossa töissä
yllytti Kallen muuttamaan. Hänel- KallenVeijarit- bändi 80-luvulla. Vasemmalta : Kalle, Risto Rantanen,
lekin löytyi työpaikka Mannalasta, Ryhänen, Hannu Rantanen ja Veikko Jauhiainen. Veikko oli tosihyvä
joka toimi 3-linjalla. Sinne Kalle hanurinsoittaja. Hän soittaa edelleen.
Huoltoviesti 3/2011
28
Sodan lapsi
Sävähdyttäviä uutisia
Elettiin vuotta 2005. Illalla TVuutisista tuli tieto, että Lontoo oli
valittu vuoden 2012 kesäolympialaisten isäntäkaupungiksi. Väki
riemuitsi.
Seuraavana päivänä tunnelma
muuttui. Istuin Junen vieressä autossa maaseutukierroksella Englannissa. Äkkiä hän hiljensi vauhtia ja käänsi radion kovemmalle.
Uutisissa tuli tietoja Lontoossa
aamulla sattuneesta terrori-iskusta. Metrossa Piccadilly Linen
tunnelissa oli tapahtunut kolme
räjähdystä ja sitten oli bussin vuoro Tavistock Squarella. Samaan
aikaan Skotlannissa oli koolla G8kokous. Isku oli ilmeisesti ajoitettu juuri tähän ajankohtaan.
Suuri muistojuhla
Lontoossa vietettiin parhaillaan
toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotismuistojuhlaa. Sen
yhteydessä oli St James Parkissa
siis puistoalueella The Living Museum, jossa oli paljon sotaan ja sen
seurauksiin liittyviä näyttelyitä ja
tapahtumia. Moni ihastui kenraali
Montgomeryn autoon, loisteliaaseen Rolls Royceen.
Englanti oli jaettu kolmeen turvallisuusvyöhykkeeseen, ja lapsia haluttiin siirtää pommitusten
uhkaamasta Lontoosta muualle.
Heitä kuljetettiin koululuokittain
opettajan johdolla ja vasta myöhemmin vanhemmille ilmoitettiin
lasten olinpaikka. Seuraavassa
on James Roy Wrightin muistoja
tuolta ajalta.
Wilf Corbett muistojuhlassa “reissukasseineen”.
kolmen päivän aikana evakuoitu
Lontoosta 1,5 miljoonaa äitiä ja
lasta. James oli näiden joukossa
äitinsä ja kahden veljensä kanssa.
Mutta kolmen viikon kuluttua he
palasivat takaisin Lontooseen ja
pojat kouluihinsa, joissa oli ilmahälytys- ja kaasunaamarin käyttöharjoituksia. Jokaisella piti olla
henkilöpaperit mukanaan pahimHän kertoi, että vuonna 1939 oli man varalle.
Niin tuli 14.6.40 päivä, jolloin
lapsille annettiin eväspussi, kaasunaamari ja elintarvikekortit. 7vuotias James lähti muiden mukana bussilla kohti tuntematonta.
Osa lapsista siirrettiin meren yli
USA:han, mutta nämä kuljetukset
päättyivät, kun vihollinen upotti
City of Benares-laivan elokuussa
1940.
Huoltoviesti 3/2011 29
Sitten tuli se suurin järkytys, isä
kuoli sodassa heinäkuussa 1943.
Se oli valtava shokki äidille ja
pojille, jotka alkoivat sairastella.
Koko lukukausi meni hukkaan,
eikä James pystynyt oikein muistelemaan tuota aikaa, vaan hän
kantaa yhä traumaa mukanaan.
Elämä muuttui täydellisesti. CarElo oli köyhää, kengät olivat rikki, terin sijaisperhe tuki heitä maheikä suutari saanut niistä kunnolli- dollisuuksiensa mukaan.
sia. Lämmikkeeksi laitettiin sanomalehteä, mutta sateisessa säässä Rauhan tultua Wrightin perhe olisi
siitäkään ei ollut hyötyä. Lämmi- päässyt takaisin Lontooseen, muttystä varten lasten piti kerätä hiili- ta heidän kotinsa oli hävitetty, ei
ollut minne asettua. Tosin he olivat
kaivoksesta jäänyttä murskaa.
lyhyen aikaa Lontoossa isän perheen luona, mutta palasivat EteläJärkytyksistä suurin
Walesiin Llanhillethin kylään.
Koulu alkoi, olo vakiintui ja tuli
kavereita. Kotiin kirjoitettiin vii- Lopuksi James arvioi, että evakkoittain. Isä oli R.A.F:ssa (Royal koaika ja sotaorpous ovat vielä
Air Force). Hän pääsi katsomaan suurelta osin alitajunnassa purkapoikiaan Etelä-Walesiin, touko- matta. Oloaan Carterin perheessä
kuussa 1943. Tuliaisiksi lapset hän kuvasi onnelliseksi, joskaan
saivat ison purkin toffeita, mutta ei haluaisi elää näitä aikoja uudelne olivat sulaneet papereittensa leen. Pienen empimisen jälkeen
kanssa yhdeksi möykyksi, jota po- hän lisäsi, että Lontoossa hän olisi
jat irrottelivat seuraavat viikot. Ta- kenties joutunut pommituksen uhpaus oli viimeinen kerta, kun pojat riksi. Taisi sittenkin käydä hyvin.
näkivät isänsä.
Päivy Penttinen
tuista, laulavaa kieltä, jota oli vaikea ymmärtää. Kaduilla liikkuivat
mustat miehet, jotka kummallista
kylläkin peseydyttyään muuttuivat valkoisiksi. Näin James oppi
tunnistamaan hiilikaivosten työntekijät. Hiiltä tarvittiin paljon raudan ohella ammustehtaille.
Kaasunaamari.
Montyn Rolls Royce.
Järkytyksiä riitti
James oli luokkatovereineen menossa Etelä-Walesiin, matkasta
hän ei muista muuta kuin vihreät
kukkulat. Hän kuului nyt evakuoitujen ryhmään ”evacuees ”. Perillä opettaja ohjasi lapset kirkkoon,
jossa he saivat ruokaa ja juotavaa.
Majoituspäällikkö jakoi listan mukaan kullekin sijoituspaikan ja James pääsi veljensä kanssa huolehtivaan Carterin perheeseen, mikä
helpotti oloa.
Mutta poika koki monta järkytystä,
esimerkiksi perillä puhuttiin omi- Lontoo 2005.
Huoltoviesti 3/2011
30
Sotaorpojen
keräysvarat
pimitettiin
Edellisessä lehdessä kerrottiin Pu-
dasjärven Syötekylän Atte Särkelän tarina. Jutussa kerrottiin
lyhyesti myös Taivalkosken sotaorpokoulun konsertti- eli kerjuureissusta Etelä-Suomeen, johon
Atte osallistui runsaan kahdenkymmenen muun sotaorvon kanssa.. Matka tapahtui kuorma-auton
lautakopissa. Matkan aikana lapset esittivät nälkämaan ja muita
lauluja kirkoissa, seurojentaloissa.
tehtaissa ja kouluissa. Helsingissä
esiinnyttiin Ilmari Kiannon 70vuotisjuhlassa. Paikalla oli Paasi- Atte Särkelä
kivi, Sibelius ja muita silmäätekeYYA-neuvotteluja. Myös venäviä. Radio ikuisti tilaisuuden.
läiset neuvottelijat olivat esitystä
Tilaisuuksissa kerättiin koleh- kuunnelleet ja tiedustelleet, mikä
tia ja rahaa tuli paljon. Tehtaat ja joukko noin kauniisti lauloi. Suoyksityiset lahjoittivat myös tava- malaisneuvottelijat olivat hieman
raa. Armeijan auto keräsi tavarat vaivautuneina joutuneet kertorautatieasemille, muistelee Atte. maan, että asialla olivat sotaorvot.
Määränpää oli Taivalkosken Maijanlampi, jossa koulu sijaitsi. Joka Kovalainen muistelee, että kerpaikassa vakuutettiin, että lahjoi- juumatkan tavaraa ja viljaa tuli
Monipäiväisillä
tukset tulevat sotaorvoille. mutta junalasteittain.
niin mukavasti ei käynyt. Tavarat huutokaupoilla tavaraa myytiin ja
huutokaupattiin, mutta minne tu- rahaa tuli enemmän kuin uskottiin.
lot joutuivat. Ei ainakaan sotaor- Mutta aivan yllättäen se loppui ja
voille. Tällaisia keräysretkiä jär- pääjohtaja hävisi.
jestettiin kolmena vuonna.
Kuorolaisten
autokuljettajana
Vuonna 1948 suomussalmelai- toiminut kersantti oli ollut siirnen kirjailija ja sotaorpo Veikko tämässä tavaraa, kun paikalle oli
Kovalainen teki vastaavanlaisen tullut poliisi ja vienyt yhdistyksen
retken. Häntä on haastatellut Iijo- paikallisjohtajan Ouluun kuuluskiseutu-lehdessä toimittaja Juha teltavaksi. Pääjohtaja oli päässyt
kuin koira veräjästä. SotaorpotoiHagelberg.
minnan taustalla toimi KovalaiKovalainen sotaorpoystävineen sen mukaan Orpokotisäätiö Aapääsi esiintymään mm. presiden- munkoitto. Sen taustavaikuttajiin
tinlinnaan Alli Paasikivelle. Sa- kuului tiettävästi mm. jämsäläinen
maan aikaan linnassa oli käyty suurmaanomistaja Okkonen.
Atte muistelee, että miehen etunimi oli Mooses ja osa sotaorvoista
työskenteli yhdistyksen kolmivuotisen toiminnan aikana tämän Jämsässä omistamassa kartanossa.
Kovalaisen mukaan Okkonen oli
sodanjälkeisessä asutusasioissa
toiminut viisaasti. Hän oli lahjoittanut osan maistaan orpokotisäätiölle ehdolla, että maat palaisivat
entiselle omistajalle, mikäli säätiö
lakkaisi toimimasta. Näin myös
tapahtui ja Okkonen säästyi luovuttamasta maitaan siirtolaisille.
Miten kävi Suomussalmen sotaorpojen keräämille rahoille. Siitä ei
ole tietoa. Ne vain hävisivät. Orvoille niitä ei koskaan jaettu. Sotaorpojen nimissä tiedetään tapahtuneen muitakin väärinkäytöksiä.
Tunnetuin niistä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Sauramon
tapaus.
Matti Höök
Huoltoviesti 3/2011 31
Kiitokset
Kirjeitä toimitukselle
Suomen valtiolle
ja empaattiselle sosiaalisihteerille!
Matti Höök kirjoitti Huoltoviestin ruksiltaan ja ostamaan kaksi maa- vittää, ennen kuin eläke myönnet2/2011 pääkirjoituksessa: ”Yhteiskunnan tuki sotaorvoille on
ollut niukkaa ja vaatimatonta ja se
on johtunut paljolti virkamiesten
huonosta tiedotustoiminnasta.
aluetta lisää. Uuden avioliittonsa
aikana hän osti kolme lisäpalstaa.
Kodistani, pienestä maatilasta, 20
vuoden aikana maksetut yhteishinnat olivat samansuuruiset kuin
sotaorvolle tuona aikana yhteensä
Monet sotalesket ja useimmat so- maksetut eläkkeet. Rahaliikenne
taorvot ovat olleet tietämättömiä selvisi säilyneestä säästökirjastani
siitä, että yhteiskunnalta on voinut ja tilan kauppakirjoista.
saada apua…”
Tilan tuotolla pääasiassa elettiin
Haluan kertoa oman positiivisem- ja koulutettiin minut ja uuden perman tarinani.
heen kolme lasta. Minä sain hyvän
kakkosisän. Elämä oli vaatimatonVuonna 2008 kakkosisäni kuo- ta, mutta turvallista, tavoitteellista
leman jälkeen (äiti kuoli jo 20 ja tasa-arvoista. V. 2008 kakkosivuotta sitten) löytyi lapsuuskotini säni kuoltua sain kuulla sisaruksillaatikoista Valtiokonttorin eläke- tani, etteivät he pitäneetkään mipäätöksiä. Yksilöidyn päätösnu- nua sisarenaan. Vasta sitten olen
meron perusteella sain em. viras- ymmärtänyt olevani sotaorpo.
tosta lisätietoja.
Suunnattoman tärkeä henkilö
Olen sotaorpo mallia -41. Sain meille oli Lavian kunnan sosiaasotaorvolle myönnettyä huoltoelä- lisihteeri Mirjam Nieminen. Ilman
kettä 21 vuotta ja ensimmäisten 10 hänen apuaan tuskin olisi saatu
vuoden aikana lisäksi lisähuolto- tarpeeksi tietoa ja osaamista eläkeläkettä. Äitini sai leskeneläkettä keiden anomiseen. Hän selvitti
6 vuotta ja kolmen vuoden kerta- myös minulle, mihin ammatteihin
luonteisen eläkkeen uuden aviolii- kouluttautumisen valtio maksaa
ton solmiessaan.
sotaorvoille. Sain kaikki opiskelukustannukset korkeakouluun eläkJonkinlaista aavistelua minulla keen lisäksi. Hänen merkityksensä
eläkkeistä oli, mutta suuruusluo- tietoineen on ollut korvaamaton
kasta ei ollut tietoa. Yleisestihän koko meidän uudelle perheellemeläkkeiden ostoarvoa on vähätelty me, kuten edellisestä voi todeta.
ja salattu monestakin syystä. Todellisuudessa ainakin meillä eläk- Jaana Loipposen väitöskirja sokeillä oli valtavan suuri merkitys. taleskistä (Edinburgin yliopisto
2009) kertoo, miten paljon tietoa
Äitini kykeni leskeysaikanaan ja henkilökohtaisiakin asioita piti
lunastamaan lapsuuskotinsa sisa- anomuksissa Valtiokonttoriin sel-
tiin. Suomen valtio ansaitsee suuren kiitoksen sota-aikana viisaasti
ja nopeasti laaditusta sotatapaturmalaista, mutta virkamiehet tekivät ”jalkatyön”. Suvi Haapalahden gradussa Isänmaan isättömät
(Treen yliopisto 2007) kerrotaan
yksittäisen esittelijän vallasta ja
empatiakyvystä. Kun kaatuneen
sotilaan omaiset anoivat eläkettä, käsittelijä hylkäsi anomuksen
perustellen:” Sotilas kaatui sodan
alkupäivinä eikä ehtinyt tappaa
yhtään ryssää.”
Miksi kaikilla sotaorvoilla ei ole
ollut mirjamniemisiä, jotka tekivät yksilöille ja kunnille tuottavaa
työtä?? Miksi lakiin perustuvia oikeuksia ei ole hoidettu ”automaattisesti” ja kohdennettu suoraan
perheille, koska varmasti tiedettiin
kaatuneet paikallisesti?
Minä ja perheeni olemme saaneet
nauttia tällaisesta empaattisuudesta ja osaamisesta. Mirjam Nieminen on jo tuonpuoleisissa ja kiitostani en osannut ja tiennyt osoittaa
aikanaan henkilökohtaisesti, mutta nyt olen suunnattoman kiitollinen hänelle. Nyt osaan antaa arvoa
ja kiitosta. Ehdottaisin, että esim.
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
käynnistäisi tutkimuksen ( esim.
väitöskirjatutkimuksen ) siitä, miten eri kuntien viranomaiset toteuttivat lain kirjainta.
Kirsti Rämö
Juva
Huoltoviesti 3/2011
32
Kirjeitä toimitukselle
Polun päässä
Kaatuivat
samasta
kranaatista?
Sotaorpojen
häpeällinen tabu
Pohjanmaan sotaorpojen sihteeri Tommi Sinko ja jäsen Pentti
Huotari ovat antaneet haastattelun
Reisjärvi-lehteen.
Sotaorvot olivat pitkään sotien
jälkeen aihe, josta ei paljoakaan
keskusteltu. Vasta Neuvostoliiton
romahtamisen jälkeen aihe oli salLuin Huoltoviestistä Senja Risu- littu ja tuolloin poliittinen ilmapiiri
lan miehen Veikon kaatumisesta salli sotaorpouden esilletuonnin.
Kiteellä 10.7.1941.
- Siitä piti olla visusti hiljaa ja jos
Isäni Väinö haavoittui samana sattui jotakin sanomaan ääneen,
Sain kuulla kaatuneeksi rakkaan,
päivänä kranaatista vatsaan ja siihen saatettiin vain tuumata
sain kuulla viestin kuolon käen.
Yöt ikkunaanko turhaan hakkaan..? kuoli seuraavana päivänä kenttä- ”mitäs sinne piti lähteä”, Kylläsairaalassa. Lieneekö ollut sama hän jokaisessa pitäjässä tiedettiin,
En turhaan, sillä nytkin näen,
kranaatti?
kuinka paljon orpoja jäi, mutta siimun isäkullan polun päässä,
tä ei ääneen puhuttu.
vaikk orvon kyyneleet jo jäässä,
Pääsin muutama vuosi sitten haas
ja jääksi jää!
tattelemaan erästä alajärveläistä Monelle sotaorvoksi jääminen on
Nyt muistoin kanssa kaipaan, elän, vääpeliä, joka oli samassa paikas- tarkoittanut häpeää ja orpous on
sa. Hän kertoi : ” Olimme sellai- ollut aihe, josta on puhuttu koroon solu sotaorpouden.
sessa kallioisessa maastossa, kun keintaan perheen kesken. Kun soKun kyynelille käännän selän,
sinne alkoi tulla kranaatteja. Olin taorvot alkoivat eläköityä työeläniin tiedän, että tuskien
saan kuormaa kantaa kuoloon asti. erään mättään takana, kun isäsi mästä. aiheesta on voinut puhua
syöksyi viereeni. Kuulin hänen vapaasti. Vielä on joukossamme
Oi Luoja; kevennä tää lasti.
parahtavan ja kun kysyin kävikö kuitenkin orpoja, jotka eivät ole
tee isän työ!
pahasti, niin hän sanoi, että vat- päässeet asian yli.
saan sattui. Tulen tauottua hänet
Jo itse olen päässä polun,
vietiin kenttäsairaalaan”.
- Yksi tärkeä asia , joka nousee sovoit kuulla kaipuun joka solun.
taorpojen keskusteluissa esille on
Taas katsot taivaan ikkunastas,
Kenttäsairaalassa
oli
vaikeasti
sotaorpotunnuksen saaminen.
sun surevaista orpolastas...
haavoittunut saman pitäjän mies, Tunnuksen saamisen kautta sota
Pian luokses tuun...
joka puhui hetken isäni kanssa. orvoilla olisi mahdollisuus päästä
Hän oli pitkään tajuton, mutta kun kuntoutukseen, sillä lapsena liian
Eero Pokela
hän heräsi, niin hän näki kuinka aikaisin aloitetut aikuisten työt on
Oulu
isäni tuntolevy pantiin kahtia. Se aloitettu jopa 7-vuotiaana.
merkitsi pois nukkumista.
Sen lisäksi, että sotaorvoiksi jääOlin isäni kaatuessa hiukan alle neet ovat joutuneet tekemään
kolmevuotias. Hän oli kahdeksan raskaita ja fyysisiä töitä pienestä
kuukautta väliaikaisesti haudattu- pitäen. ovat he joutuneet usein kona Kiteellä.
kemaan myös koulukiusaamista
Mauno Ojajärvi
Alajärvi/Nurmo
Jään katselemaan ikkunasta,
jään kyynelsilmin, yksinäin.
Jään huutain: Älä jäta lasta...
Jään pelon selliin, nyyhkyttäin.
Jäin sotaorvoks, vaikka elit.
Vain kuukauden sä kirjoittelit,
sieltä jostain.
Huoltoviesti 3/2011 33
Kahvi onkin
terveysjuoma
90-luvulla lääkärit olivat yleisesti
sitä mieltä, että kahvi on myrkkyä.
Sen käyttö olisi pitänyt kieltää, tai
ainakin kahvipakkaukset varustaa pääkallonkuvilla. Uusimpien
tutkimusten mukaan kahvi on kutenkin lähinnä terveysjuoma, jonka käytöllä on monia positiivisia
vaikutuksia.
Kolme kuppia päivässä vähentäisi
italialaisen tutkimuksen mukaan
maksakirroosin riskiä kolmannekseen. Amerikkalaisen tutkimuksen
mukaan yli kuusi kuppia päivässä
vähentäisi Parkinsonin taudin riskiä viidenneksellä. Suomalainen
tutkimus on puolestaan todennut,
että 4-4
kuppia kahvia päivässä vähentäisi diabeteksen riskiä 29 prosenttia.
Suomalaiset ovat tiettävästi maailman ahkerimpia kahvinjuojia,
mutta tutkimuksia kahvin vaikutuksista on tehty vasta viime vuosina. Aiemmin kahvia syytettiin
närästyksestä ja vatsavaivoista ja
pannukahvi joutui kolesterolin ja
verenpaineen kohottajana tilille
myös sydänsairauksien aiheuttamisesta.
Professori Antti Aron mukaan tutkimuksissa esiin tullut kahvin vaikutus Parkinsonriskin vähentäjänä
johtunee siitä, että kofeiini salpaa
hyperaktiivisia adenosiini-reseptoreita. Miehillä suotuisa vaikutus
näyttää johdonmukaiselta. Naisilla sen sijaan ilmeisesti esrogeenit
sekoittavat tutkimustuloksia.
Maksassa näkyvät kahvin vaikutukset eivät johdu kofeiinista vaan
ne liitetään kahvin sisältämiin
kafestoliin ja kahveoliin. Ne voivat vaikuttaa jo pieninä annoksina maksan toimintaan vähentäen
maksakirroosin ja myös Suomessa
harvinaisen maksasyövän riskiä,
sanoo Aro.
johtopäätöksen. että kohtuullinen kahvinjuonti ei ole ainakaan
haitallista sydämelle. Verenpainetautiin kahvin vaikutukset ovat
vähäisiä, vaikka paineet voivatkin
hetkellisesti kohota.
Sotaorvot ja lesket voinevat kaikesta päätellen turvallisin mielin
järjestää kahvitilaisuuksia.
Tutkimusprofessori Pekka JouMatti Höök
silahti
Kansanterveyslaitoksel- Lähde: STT
ta arvelee, että kahvin edullinen ja tri Markku Walamies
vaikutus sokeriaineenvaihduntaan
saattaa vähentää myös sydäntautien riskiä. Tutkimustulokset kahvin juonnin ja sepelvaltimotaudin
riskin yhteyksistä ovat hänen mukaansa kuitenkin vielä ristiriitaisia.
Lehdessä 2/2011 ollut muistelu Kuninkaanlähteen AmmatFinnriski-tutkimuksen mukaan ih- tikoulu ajoilta, tältä pohjalta
misillä, jotka eivät juoneet kahvia mikäli on halukkaita osallistuollenkaan, sydänkuoleman riski oli maan luokkakokoukseen, niin
kahvinjuojia suurempi. Tässä saat- voisi ottaa yhteyttä
taa kuitenkin taustalla olla myös Eila Nurmi puh 0405280746
se, että kahvin juonti on lopetet- Terttu Kyykoski
tu jonkin muun sairauden vuoksi. puh 0400734306
Jousilahti uskaltaa kuitenkin vetää
Sydänkin kestää
kohtuullisen kahvinjuonnin
Kiinnostaako
luokkakokous?
Huoltoviesti 3/2011
34
Vaasa-laiva on Skandinavian suosituin nähtävyys
Vaasa-museossa yli 30 miljoonaa kävijää
Vaasa-laiva oli valmistuessaan sa vuodesta 1628 kokonaista 333 hyvässä kunnossa 333 vuotta meRuotsin suurin ja uljain laiva. Pituutta sillä oli, kokkapuu mukaan
lukien, 69 metriä. Leveyttä oli
11.7. metriä. Korkeutta oli kölistä
suurmaston lipputangon kärkeen
52,5 metriä. Purjepinta-alaa oli
1275 neliömetriä. Aseistuksena
oli 64 tykkiä. Miehistöä oli 145
miestä ja 300 sotilasta. Laiva oli
ylellisen komea ja värikäs. Se oli
koristeltu lukuisilla patsailla.
Laiva lähti neitsytmatkalleen Tukholman satamasta. Matkaa kesti
kokonaiset 1300 metriä, sitten pieni tuulenpuhuri kallisti laivaa, vesi
virtasi sisään tykkiporteista ja laiva upposi 32 metrin syvyyteen.
Se vei mukanaan pohjaan puolet
silloisesta miehistöstä eli noin 50
henkilöä.
Pohjassa se lepäsi pystyasennos-
vuotta ennen kuin se saatiin nostetuksi keväällä 4.5.1961. Toukokuun 4. päivään mennessä se
oli saatu puhdistetuksi mudasta
siinä määrin, että se voitiin uittaa
ja hinata Beckholmenin telakalle
muutaman sadan metrin päähän,
lähelle nykyistä sijaintipaikkaansa. Vuonna 1990 valmistui sen
suojaksi Vaasa-museo, joka vihittiin käyttöön 15.6.
ren pohjalla selittyy sikäläisen
meriveden pienellä suolapitoisuudella.
Kuka oli syyllinen
Laivan uppoaminen neitsytmatkallaan oli tietenkin suuri skandaali.
Kun kuningas Kustaa II Adolf sai
tiedon laivan uppoamisesta pari
viikkoa myöhemmin Puolan sotaretkellään, niin hän ilmoitti, että
Vasa-museo on Skandinavian suo- syyllisiä oli rangaistava.
situin museo. Siellä käy vuosittain
noin miljoona vierasta ihailemas- Valtakunnan neuvoston eteen tuosa hyvin entisöityä laivaa. Tähän tiin ensimmäiseksi laivan kapteemennessä laivaan on tutustunut ni Söfring Hansson. Häneltä kyyli 30 miljoonaa henkilöä vuodes- syttiin oliko hän ollut humalassa
ta 1961. Laiva on 95 prosenttisesti laivan upotessa, vai eikö tykkejä
alkuperäinen Vaasa-laiva. Tammi- ollut sidottu kunnolla.
puusta rakennettu laiva on onnistuttu entisöimään hämmästyttävän Hän vannoi, että ei ollut humalastaitavasti. Sen säilyminen varsin sa ja että myös tykit olivat kunnol-
Huoltoviesti 3/2011 taito siirtyi isältä
pojalle ja työssä
onnistuttiin,
kun
rakennettiin vanhojen ja koeteltujen
mallien pohjalta.
Vaasa-laivasta kuitenkin
yritettiin
tehdä suurin ja kaunein ja tähän rakentajien tiedot ja taidot eivät riittäneet.
Vaasa-laiva
oli
eräänlainen mallikappale, joka osoittautui raakileeksi.
Toisaalta Vaasa ei
ollut ainoa laiva,
joka
menetettiin
1600-luvulla. Onnettomuuksia sattui
varsin paljon.
35
kuninkaalle: On kysymys paljon
suuremmasta painosta kuin olen
koskaan voinut aavistaa.
Tykkien nostaminen ns. sukelluskellojen avulla onnistui kuitenkin
jo 1600-luvulla. Yli 50 tykkiä saatiin nostetuksi vuosina 1664-65.
Vaasa-laivasta ei siis tullut mikään
merisodan sankaria, mutta paljon
myöhemmin siitä tuli merkittävä
matkailun vetovoimatekijä. Jotakin vastaavanlaista kannattaisi
tehdä myös Suomessa, sillä meidänkin vesillämme on runsaasti
vanhoja laivoja meren pohjassa.
Matti Höök
ps. Jos mielenkiintoa löytyy, niin
voisimme tehdä lukijamatkan
Vaasa-museoon joko vielä tänä
syksynä tai vaihtoehtoisesti ensi
Sukelluskellot olivat käytössä jo 1600-luvulla.
keväänä. Ilmoittakaa kiinnostukSyypäitä lienevät sestanne: [email protected]
olleet, ainakin osit- tai 0500-705 379.
tain, suomalainen
la paikoillaan. Tämä voitiin myö- laivaston amiraali Klas Fleming,
hemmin myös todeta, kun sukel- joka oli hyväksynyt laivalle tehdyt
luskelloilla ryhdyttiin nostamaan kiikkeryystestit ja tietenkin itse
tykkejä. Hansson totesi, aivan asi- kuningas Kustaa II Adolf, joka oli
allisesti, että laiva oli rakennettu hyväksynyt laivan piirustukset.
Kuninkaalta ja myöskään amiraaliian kiikkeräksi.
lilta ei voitane edellyttää sellaista
Syyllinen olisi näin ollen ollut lai- laivateknillistä osaamista, että heivan pääsuunnittelija, hollantilai- tä olisi voitu tuomita ja näin ollen
nen Henrik Hybertsson, mutta hän tapaturmaan ei löytynyt loppujen
oli onnekseen kuollut edellisenä lopuksi sopivia syyllisiä.
vuonna. Rakennusmestari Hein
Jakobssonia ja Skeppsgårdenin Vaasa-laiva yritettiin nostaa jo
vuokraajaa Arent de Grootia ei 1600 luvulla. Ensimmäisenä oli
voitu myöskään syyttää, sillä he asialla englantilainen Ian Bulmer,
pystyivät osoittamaan, että laiva mutta hän epäonnistui. Myös amioli rakennettu täsmälleen annettu- raali Klas Flemming yritti. Hän
kutsui avukseen Karjalasta Hans
jen piirustusten mukaisesti.
Olofssonin (liekö ollut Hannu
Laivoja rakennettiin 1600-luvulla Olavinpoika), joka ”pystyi kulenemmän perimätiedon ja taidon kemaan veden alla”- hän oli siis
kuin lujuuslaskelmien ja insinöö- sukeltaja - mutta nämäkin herrat
ritiedon varassa. Laivanrakennus- epäonnistuivat. Flemming kirjoitti
Huoltoviesti 3/2011
36
Ajasta iäisyyteen
Viisivuotiaana Veijo menetti isän- Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry
sä taisteluissa Sallassa 24.8.1941.
Antti Leppänen
Veijo oli elämänsä aikana eri jär- s. 23.09.1938 jestöissä ja yhdistyksissä moni- k. 10.03.2011
naisissa tehtävissä. Kaikessa, mitä
hän teki, oli hän siinä mukana täy- Pirkko Sormunen de Bertrán
s. 18.06.1940 dellä sydämellään.
k. 16.03.2011
Kaipaamme häntä joukkoomme,
jatkamme kuitenkin toimintaam- Kaarle Saarelainen
s. 23.02.1930
me kuten Veijo on toivonut.
k. 16.05.2011
Kaatuneitten Omaisen Posion yhdistys
Pääkaupunkiseudun
Sotaorvot ry
14.6.1936-9.4.2011
Hilja Määttä
puheenjohtaja Matti Varpula
Perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtajamme on poissa. Hänet
s. 17.01.1935 siunasi koulutoveri ja eläkkeellä
k. 03.08.2011
oleva Posion seurakunnan kirkkoRitva Laakso
herra Pekka Tapaninen kotikirkoss. 16.10.1937 samme 30.4.
k. 4.6.2011
Seurakuntatalolla pidetyn lämHely Koskela
minhenkisen muistotilaisuuden
s. 04.09.1932 jälkeen saatoimme Veijon Mat- Imatran Seudun Sotaorvot ja
k. 13.07.2011
kanpää-hautausmaahan.
Kaatuneitten Omaiset ry
Veijo Edvard
Karvonen
Läheisten laatimassa kuolinilmoituksessa oli muistoruno: ”Me
näimme voimasi vähenevän, tiesimme lähtösi lähenevän. Muistosi
kallis vie eteenpäin meitä, vaikk´
sydän on täynnä kyyneleitä. Olet
ansainnut unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman.”
Helmi Iisvirta
s. 09.10.1915 k. 26.02.2011
Pekka Paippinen
s. 15.06.1940 k. 27.05.2011
Heikki Huomanen
s. 01.12.1937 k. 18.04.2011
Seinäjoen seudun
kaatuneitten omaiset ry
Tyyne Hedman
Meidän yhdistysväen on helppo s. 28.07.1918 yhtyä noihin sanoihin ja ajatuk- k. 18.08.2011
siin. Vielä helmikuussa Veijo oli
kerhossamme ja samalla oli vuosi- Kajaanin
kokous, jossa hän yhdessä rakkaan Kaatuneitten Omaiset ry
Raili-puolisonsa (myös sotaorpo)
Martta Matero
kanssa johti kokousta.
s. 3.2.1916
k. 27.8.2011
Alli Orrenmaa
s. 20.04.1930 k. 31.07.2011
Suupohjan Sotaorvot ja
Kaatuneitten Omaiset ry
Rauni Katajamäki
s. 24.06.1922 k. 12.07.2011
Huoltoviesti 3/2011 37
Merkkipäiväuutisia
Sotaleski
Lyyli Haapakoski
100 vuotta
Tervolan
terveyskeskuksen vierashuoneessa
vietettiin sotaleski Lyyli Haapakosken 100vuotis-syntymäpäivää
22.06.2011.
Lämminhenkiseen tilaisuuteen osallistui lähiomaisten lisäksi Tervolan
seurakunnan kirkkoherra
Heikki Holma ja kanttori
Sari Vähäkangas. MeriLapin Sotaorvot ja Kaatuneitten Omaiset ry:n
edustajat ja Lyylin lähimmät ystävät olivat myös
saapuneet onnittelemaan
kunnioitettavan iän saavuttanutta päivänsankaria. Hänen pitkän ikänsä
salaisuutena on hyvin
myönteinen ja tyytyväinen elämänasenne.
nen lapsen kanssa vaati
paljon. Lapsista nuorin oli 9 kk:n sekä kaksi
vanhinta 2,5 ja 5 vuoden
ikäisiä. Surun ja puutteen
keskeltä oli lähdettävä
eteenpäin, elämän täytyi
jatkua. Lyylin voimanlähteenä oli suomalaisen
äidin parhaat hyveet; ahkeruus, sitkeys ja luottamus korkeimman apuun.
Perheen elatuksen Lyyli
Haapakoski hankki toimimalla
muonittajana
Metsähallituksen savotoilla ja myöhemmin valtion tietöissä. Hän ompeli
kaikki perheensä vaatteet
ja sai lisäansioita myös
kyläläisille valmistamistaan käsineistä. Sodan
jälkeen Lyyli solmi uuden avioliiton ja sai vielä
Lyyli Haapakosken en- neljä poikaa.
simmäinen mies, alikersantti Matti Jurvelin, Lyyli Haapakoski on olkaatui talvisodan ensim- lut Kaatuneitten Omaismäisinä päivinä Pelko- ten Tervolan osaston pitsenniemellä 18.12.1939 käaikainen jäsen ja 1978
loma-anomuspaperit tas- lukien Keminmaan Kaakussaan. Hänet haudat- tuneitten Omaisten ja nitiin Tervolassa sankari- men muutoksen jälkeen
hautaan. Lyyli on Tervo- Meri-Lapin Sotaorvot ja
lan kunnan ensimmäinen Kaatuneitten Omaiset ry:
sotaleski ja tänään hän on n jäsen. Lisäksi hän on
yhdistyksemme vanhin kuulunut Tervolan Rauhanyhdistykseen toimisotaleski.
vana jäsenenä.
Sota-aika kolmen pie- Ansioistaan Lyyli Haapa-
Akaan Seudun
Kaatuneitten Omaiset ry
70 v.
Arja Mettänen
15.8.
Imatran Seudun Sotaorvot
ja Kaatuneitten Omaiset ry
koski on saanut KOL:n
myöntämän kultaisen ansiomerkin vuonna 2006
sekä tänä vuonna Tasavallan Presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun
Ritarikunnan
I-luokan
mitalin kultaristein.
Yhdistyksemme onnittelee Lyyli Haapakoskea
ja toivottaa hänelle elämänmyönteisiä ja Jumalan siunaamia elinvuosia.
85 v.
Marjatta Volotinen
Terttu Pilsari
6.11.
13.11.
75 v.
Anneli Lammijärvi
Osmo Mähönen
Aino Hyttinen
7.10.
16.10.
20.11.
70 v.
Airi Paajanen
21.11.
Jalasjärven
Kaatuneitten Omaiset ry
70 v.
Veikko Risula
Kaatuneitten Omaisten
Posion yhdistys ry
80 v.
Onni Mursu
70 v.
Pentti Härkönen Aila Ojasniemi
Taimi
Maria
Ylikotila
100 vuotta
21.11.
15.11.
24.10.
Kaatuneitten Omaiset
Suolahden alaosasto ry
80 v.
Annikki Kivilahti
21.10.
Kajaanin Kaatuneitten
Omaiset ry
80 v.
Eeva Mattila
16.11.
Maija-Liisa Siltavuori 30.11.
70 v.
Marjatta Tervonen
Seija Jauhiainen
Sirkka Nikkanen
18.10.
7.12.
7.12.
80 v.
Irja Piispanen
Onni Ensio Jakoaho
Sirkka Salminen
13.10.
20.10.
24.10.
Toholammilla syntynyt
sotaleski Taimi Maria
Ylikotila vietti 3.9. 2011
Keski-Suomen Sotaorvot ry
satajuotispäiviään.
Päivänsankari asuu Turussa.
Huoltoviesti 3/2011
38
Merkkipäiväuutisia
75 V.
Voitto Piispanen
Pirkko Mikkola
Esko Meriläinen
Oiva Berg
Eila Penttinen
Kirsi Juntunen
Sirkka-Liisa Viskari
Eila Leivonen
Seija Leppänen
Hannu Välimäki
25.10.
26.10.
28.10.
2.11.
15.11.
3.12.
3.12.
5.12.
13.12.
14.12.
Lahden Kaatuneitten
Omaiset ry
93 v.
Helmi Kiiskinen
27.11.
Lounais-Suomen
Sotaorvot ry
93 v.
Aino Kemppainen
80 v.
Anja Haarte
70 V.
Leo Matilainen
18.10. Helge Kivilä
Saara Porola
20.10. Markku Pietilä
Eino Ruukki
20.11. Matti Louramo
Tapani Myllyaho
29.11.
Reino Welling
3.12. 75 v.
Enni Timberg
5.12. Isto Ritala
Antti Ålander
12.12. Auli Auvainen
Matti Paananen
13.12. Irja Heinonen
Irja Hietanen
Kauko Laakso
Kuopion
Aila Luukkainen
Kaatuneitten Omaiset ry
Juha Leppänen
80 v.
Tanja Kostilainen
12.12. Lasse Uusitupa
Risto Joonas
75 v.
Suoma Jetsu
17.7. 70 v.
Kirsti Lehtiö
Kaija Nyman
70 v.
Irmeli Kivimäki
22.6. Terttu Ali-Raatikainen
Henrikki Hirvelä
Pekka Aaltonen
Lapin sotaorvot ry
Pirkko Mäkinen
Anna-Liisa Sankari
80 v.
Ulla-Maija Vettenranta 10.11. Veikko Salo
Viljo Väisänen
19.11. Aulikki Sarkala
Jussi Kyllikki
1.12.
70 v.
Hely Uusitalo
Jaakko Runtti
Kaarina Hytinkoski
Taisto Tuovila
Ahti Korva
Leena Lahdenkauppi
Lea Pälli
Osmo Juntunen
Tuula Simula
Jaakko Koponen
Hilkka Särkelä
Eino Jääskeläinen
7.11.
13.11.
14.11.
21.11.
28.11.
30.11.
4.12.
7.12.
7.12.
10.12.
10.12.
16.12.
Länsi-Uudenmaan
Sotaorvot ry
95 v.
Edit Kurman
70 v.
Erkki Palenius
02.01.
Matti Tossavainen
04.02.
Virpi Kemppainen
04.03.
Valto Järvelä
14.05.
Eira Hirvikorpi
22.05.
Kirsti Kirveskallio
28.06.
Pirkko Steenroos
03.08.
Sisko Saarikoski
09.08.
15.10. Henry Virtanen
09.08.
Uuno Saarelma
21.08.
Marjatta Penttinen
21.09.
29.10. Oili Koivumäki
17.10.
11.12.
11.12.
12.12. Meri-Lapin Sotaorvot ja
Kaatuneitten Omaiset ry
91 v.
05.10. Rauni Katisko
12.10.
22.10. 86 v.
22.10. Aili Huhta
04.11.
19.11. 80 v.
20.11. Reino Rautiola
24.11. Elli Springare
13.12.
75 v.
Osmo Mäkimartti
10.10. Jouko Jauhola
10.10. Jouko Lokka
15.10.
23.10. 70 v.
29.10. Seija Ulkuniemi
04.11. Martti Vuolevi
30.11. Juha Mäkikorttila
01.12. Ritva Vanhatalo
16.12. Pentti Leinonen
Pentti Pappila
Armi Kenttä
Urho Salmela
Anja Saarela
05.06.
93 v.
Terttu Mäkinen
22.03.
91 v.
Mertta Koskinen
27.07.
80 v.
Terttu Kajavuori
Vilho Moilanen
25.07.
01.10.
75 v.
Kalevi Hentman
26.09.
Henrikki Malminen
Kirsti Hakulinen
Kaija Paajanen
Pirkko Makkonen
Untamo Hakulinen
Yrjö Koivula
Reino Asikainen
Maija Frimodig
Raimo Leppänen
Paula Heikkinen
Elpi Nuutinen
10.08.
13.08.
21.08.
23.08.
15.09.
01.10.
11.10.
15.10.
16.10.
27.11.
20.12.
Pääkaupunkiseudun
Sotaorvot ry
95 v.
Tuulikki Uuotila
23.09.
24.10. 80 v.
Toivo Vänskä
19.07.
Aatto Horko
23.07.
19.08.
24.10. Risto Pelkonen
Pauli Makkonen
02.09.
Jouni Sivén 09.10.
10.12.
30.12. 75 v.
Tauno Lahikainen
08.07.
Raija Vilenius
23.07.
31.05. Airi Jeskanen
25.07.
16.11. Kyllikki Uljala
27.07.
24.11. Eino Litmanen
30.07.
Rakel Ohlsson
03.08.
Eira Tuominen
04.08.
27.04. Ritva Karsikko
20.08.
11.07. Pekka Koskela
06.09.
18.07. Aila Lindström
09.09.
20.07. Pauli Juntunen
23.09.
07.09. Sirpa Salmi
25.09.
23.10. Pirkko Mäkkeli
08.10.
28.10. Yrjö Sairanen
13.10.
05.12. Eeva Hiilinen
16.10.
23.12. Sinikka Niemi
18.10.
Majlis Wassholm-Lindqvist
22.10.
Pohjois-Karjalan
Aune
Korkeamäki
25.10.
Sotaorvot ry
Helvi Natri
28.10.
80 v.
Paula Virtanen
29.10.
Maija-Liisa Tiusanen 23.07.
Helvi Roivas
14.08. Seinäjoen seudun
Sirkka-Liisa Tukiainen 25.08. kaatuneitten omaiset ry
Reijo Koponen
19.12. 95 v.
Katri Kujala
29.10.
70 v.
Salme Leminen
14.07. 92 v.
Irja Ikonen
19.07. Aino Kangas
19.10.
Aila Suvanto
03.08.
Seija Ihalainen
04.08.
Huoltoviesti 3/2011 39
Merkkipäiväuutisia
90 v.
Alpo Rätti
85 v.
Linda Vähämaa
26.11.
30.11.
75 v.
Matti Nurmela
Reino Harjunen
20.11.
18.12.
70 v.
Lilli Rauni
Arto Lampinen
Riitta Holst
Maire Kaankaanpää
Maria Salo
Maria Kattelus
Terttu Mattila
Hillevi Saarela
Mikko Tuominen
30.10.
13.11.
25.11.
01.12.
11.12.
12.12.
14.12.
16.12.
22.12.
65 v.
Jussi Ketola
Eija Sjögren
70 v.
Taina Tolkkila
Simo Moisio
Leila Heinämäki
Maria Salo
Vuokko Valli
13.10.
12.11.
03.12.
11.12.
20.12.
Ylistaron Kaatuneitten
Omaiset ry
70 v.
Ritva Ylenius
Maire Saranpää
Anneli Rappe
20.10.
10.11.
13.12.
Pukin konttiin: Hyvää Joulua – Marielund
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n joululevy 15 €/kpl
14.10.
17.12.
Tampereen Seudun
Kaatuneitten Omaiset ry
99 v.
Jenny Koivunen 09.09.
97 v.
Hilja Laijola
08.10.
80 v.
Kyllikki Arrankoski
11.11.
70 v.
Helvi Jousmäki
Eero Alitalo
Kalevi Turkka
Helena Salminen
Riitta Ranta
Reino Tallus
Antti Rantanen
Marja-Liisa Suvela
Ritva Jonkka
07.10.
12.10.
26.10.
31.10.
13.11.
22.11.
29.11.
06.12.
24.12.
Ylä-Pirkanmaan
Sotaorvot ry
79 v.
Lyyli Jouttijärvi
10.11.
75 v.
Maria Huikkala
Raili Ukkonen
21.10.
04.12.
Kaatuneitten Omaisten Liitto ry esittää
lämpimät onnittelut ja menestyksen
toivotukset vuonna
2011 merkkipäiviä
täyttäville paikallisyhdistyksille!
Ei kenenkään lapsi
DVD 15 €/kpl
+ postikulut
JOULUTERVEHDYKSET
Liiton jäsenyhdistyksillä on mahdollisuus laittaa Huoltoviestiin
nro 4 / 2011 maksullinen yhdistyksen joulutervehdys.
”Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta” on yhteinen yläotsikko, jonka alle tulee niiden yhdistyksien nimet, jotka haluavat
omaa jäsenkenttäänsä ja muita
yhdistyksiä joulun alla tervehtiä.
Tervehdyksen hinta yhdistykselle määräytyy jäsenmäärän perus-
teella: alle 150 jäsentä = 40 euroa, 151 - 300 jäsentä = 60 euroa
ja yli 300 jäsentä = 100 euroa.
Osallistuminen tapahtuu maksamalla tervehdyksen hinnan KOL:
n tilille 18.11.2011 mennessä.
Pankki: Nordea 101430-200390
(FI861014300200390).
Maksusuoritukseen tulee liittää
viesti: ”Joulutervehdys Huoltoviestiin / yhdistyksen nimi”.
Muuta vahvistusta ei tarvita,
pelkkä maksusuoritus riittää.
Huoltoviesti 3/2011
Kaatuneittein Omaisten Liiton myyntituotteet
Suruadressit
Tekstivaihtoehdot:
1. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
2. Ei elämä pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.
3. Ylitse elämän, ohi kuoleman rajan, Jumala vienyt on vaeltajan.
4. Hiljaa tarttui käsi Herran käteen väsyneen, hiljaa siirtyi sielu lepoon iäiseen.
5. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
6. Ei meillä ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. (Hebr. 13:14)
7. Tekstitön
8. Jo nyt iltakello lyö, päättyi pitkä päivätyö. Lepoon hyvään suloiseen Herra kutsui väsyneen.
9. Oi Jumala siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin.
10. Kuljemme kuin kuunnellen, on poissa jotakin hyvää.
8,00€ / kpl Ei alle 10 kappaleen eriä.
Onnittelukortit
Teksti: Sydämelliset onnittelut
3,50€ / kpl
Ei alle 10 kappaleen eriä.
Lasimalja
Pohjassa KOL:n logo
- kirkas
- halkaisija 26 cm,
- korkeus 10 cm
Solmiopidike
35 € / kpl
KOL:n logolla
Liiton standaari
Kirjeensulkijakamerkit
Sisältää liiton logon
Liiton hallitus myöntää viirin
jäsenyhdistyksen esityksestä
“Kunniavelka kaatuneille”
50 kappaleen arkki 100 kappaleen arkki 5€
8€
Hautakivilaatta
KOL:n logolla, halkaisija 5 cm
mukana kiinnitysruuvit
35 €
Hintoihin lisätään postituskulut
TILAUKSET puh 02 2588 394 klo 9.00-15.00
fax 02 2588 792
50 €
Liiton harrastemerkki
koko 1,5 cm
Kaulahuivi
Silkkinen, ruskea-harmaa
raidallinen, KOL:n logolla
45 €
12 €
10 €
Solmio
Tumma
silkkisolmio KOL:n logolla
30 €
[email protected]
tai postitse osoitteella:
Kaatuneittein Omaisten Liitto ry
PL 600 HELSINKI