Herätysviesti6

—1—
Herätysviesti
Nro 2/2011 KRISTILLINEN LEHTI HERÄTYKSEN ASIALLA
3. vuosikerta
www.herätysseura.fi
Kiitosjuhla 1. 8. 2011 s. 2
tuo toverisi kesän juhliin
Herätyslaulujen kaiku s. 3
Kesäleiri
11.-14. 7. 2011 s. 4
LASTEN SIVU s. 6 ja 7
Niilon tarina s. 8
”Minä olen maailman valo,
joka minua seuraa, ei vaella
pimeydessä, vaan hänellä
on elämän valo”. Joh. 8:12
Herätys viesti
Golgatan kautta kiitokseen
Lukijani, milloin olet viimeksi
kiittänyt Jumalaa? Mieti tätä kysymystä hetki, ja palaa takaisin lukemaan
teksti loppuun.
Kenties mielessäsi on tällä hetkellä
Paavalin sana kiittämisestä: (1. Tess.
5:18) ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se
on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” Jumalan tahto
on siis että kiitämme Häntä. Koska se
on Hänen tahtonsa, kuuliainen kristitty
tahtoo olla kiitollinen, aivan kuin Pyhä
Henki Paavalin kautta meitä opastaa.
Varmasti on niin, että elämässämme
Jumalan Sanan velvoittava ihanne ja
käytännön todellisuus eivät useinkaan
kohtaa. Tämä ei silti vapauta meitä vastuusta viipymään Herran edessä. Kun
talvella on kylmä, hakeudut kaminan
tai patterin äärelle lämmittelemään.
Samoin, kun maailman pahat tuulet
ja saatanan kierot metkut kylmettävät
mielemme, meidän tulisi automaattisesti hakeutua Lunastajamme ja Vapauttajamme Kristuksen läheisyyteen.
Kuinka voimme hakeutua Jumalan
läheisyyteen? Ei kai vain sytyttämällä
tulen takkaan? Se voi toki johdattaa
mielemme ajatuksiin Jumalasta, ja tuskinpa siitä haittaakaan on. Kuitenkin
paljon tärkeämpää kuin tuli takassa, on
avattu Raamattu silmiesi edessä. Sieltä löydät Jumalan. Siellä sinulle puhuu
iankaikkinen ja armollinen, rakastava
Isä. Hän on Luojamme, joka ei tiukan
paikan tullen jätä meitä. Me voimme
sen sijaan ajautua Hänestä kauemmas.
Raamatusta meille selviää muun muassa rukouksen merkitys. Ristitpä sitten
kätesi tai kohotitpa ne ylös, pääasia on
että sydämesi tuntee mistä apua on haettava. Raamattua lukemalla opimme
tuntemaan Jumalaa ja myös omaa itseämme.
Tiesitkö muuten, että Jeesuksen
”Minä seison ovella ja kolkutan” on
tarkoitettu uskoville ihmisille, eli niille
jotka jo tuntevat Jumalan? Ilm. 3:20:
—2—
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan;
jos joku kuulee minun ääneni ja avaa
oven, niin minä käyn hänen tykönsä
sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan,
ja hän minun kanssani.” Aterioiminen
on Lähi-idän kulttuureissa mitä suurin
luottamuksen ja ystävällisyyden osoitus toista kohtaan. Jos saat kutsun juutalaiselta tai arabilta yhteiseen pöytään,
se merkitsee että toinen on jo hyväksynyt sinut seuraansa ja tahtoo oppia tuntemaan sinut paremmin. Ajattele tuota
jaetta tästä näkökulmasta: Jeesus tahtoo aterialle juuri sinun kanssasi!
Ilm. 1:4-6: ”[...] Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta,
häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija!
Hänelle, joka meitä rakastaa ja on
päästänyt meidät synneistämme verellänsä [...]”
Mistä kiitollinen mieli tulee? Vastausta on haettava ihmisten asemasta Jumalan edessä. Jokainen meistä on Jumalan edessä syntinen ja siksi tuomittu.
Yksikään ihminen ei pääse Jumalan
luokse kuin koira veräjästä, vaatteet likaisina. Tarvitsemme anteeksiantoa. Ihminen on luonnostaan syyllinen ja siksi
häpeää tulla Jumalan luokse. Meistä ei
ole kiittämään, jos emme ensin selvitä asioitamme Jumalan kanssa. Synnit
on tunnustettava ja syntielämä on hylättävä. Voiman siihen antaa Jumala
itse Pyhän Henkensä kautta. Voit saada
apua ripittäytymiseen joltakin toiselta Jeesukseen uskovalta. Voitte sitten
yhdessä rukoilla ja tunnustaa syntinne
Herralle.
1. Joh. 4:12: ”Jumalaa ei kukaan
ole koskaan nähnyt. Jos me rakas-
tamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.”
Mistä voimme tietää milloin olemme lähellä Jumalaa? 1. Johanneksen
kirjeessä kerrotaan, miten toinen toisemme rakastaminen on Jumalan rakkauden ilmenemistä kauttamme. Silloin
Jumala myös lupauksensa mukaan pysyy meissä. Amen! Miten hienoa! Kun
syntitaakat on saatu anteeksi, koittaa
riemullinen vapaus. Kun sisimpämme
likaiset salaisuudet on pesty pois, on tilaa hengittää. Silloin Jumalan läsnäolo
täyttää sydämemme ja olemme valmiit
kaikkiin hyviin tekoihin. Silloin myös
saamme voimaa rakastaa lähimmäisiämme ja jaamme mielellämme kiitollisuutta eteenpäin.Amerikkalainen
kristillinen ylistysbändi ”Newsboys”
on tehnyt kappaleen ”I am Free” (Olen
vapaa). Tuohon kappaleeseen on sisällytetty kovin paljon. Kappaleessa
on sanat: ”Through You our hearts
will praise // through You the darkness flees // through You my heart
screams: I am free! Yes I am free! // I
am free to run // I am free to dance //
I am free to live for You” Sama suomeksi: ”Sinun kauttasi sydämemme ylistää // Sinun kauttasi pimeys
pakenee // Sinun kauttasi sydämeni huutaa: Olen vapaa! Kyllä, olen
vapaa! // Olen vapaa juoksemaan //
Olen vapaa tanssimaan // Olen vapaa
elämään Sinulle”
Voit kuunnella kappaleen kokonaan
YouTubesta hakusanoilla ”I am free Newsboys”
Teksti: toimitus.
Kiitosjuhla 1. 8. 2011 klo18.
—3—
N
uoruuden laulujen ja virsien
kaiku ilmestyi elämääni, kun
ystävä kysyi kesällä tulleen radion
iltahartauden jälkeen siinä kuulemastaan laulusta ”ei pisaraakaan liikaa”.
Laulu tuntui tutulta ja muistettuani sen alkusanat ”Ah johto Herran on parhain mulle”, alkoi laulu
tekijöineen löytyä. Niin sukelsin
nuoruudestani tutun Sinisen laulukirjan maailmaan. Laulun sanoittaja
on Marja-Terttu Tolamo, jonka olen
saanut elämäni varrella tulla tuntemaan henkilökohtaisesti. Säveltäjä
Reino Alho on minulle tuntemaron.
Tilattuani uudelleen itselleni Sinisen laulukirjan alkoi melkoinen
matka herätyslaulujen maailmaan.
Edellä mainittu löytyy siitä numerolta 196.
1960-luvulla yli kaikkien herätysliike- ja kirkkokuntarajojen nuoriso
lauloi sinistä. Se oli keskuudessamme merkittävä herätyksen väline.
Sinisen laulukirjan selkeä kehotus
sydämen avaamisesta Herralle sai
meissä hedelmällisen maaperän,
ja me nuoret riensimme Jeesuksen
luo isoina joukkoina. Me tulimme
uskoon nuoruutemme etsikkoaikana. Sen vuosikymmenen nuoriso eli
mustavalkoista, asialleen antautunutta elämää. 1960-luvun nuoriso
jakautui uskovaisiin ja taistolaiskommunisteihin. Nuoruuden paloa
oli runsaasti kummassakin laumassa.
Silloin aatteet ja vaatteet olivat selkeät ja ehdottomat. Vielä I970-Iuvun
alussa tämä näkyi nuorison aktiivisena osallistumisena mm. mielenosoituksiin. Jotenkin tämä nykyinen
nuoriso ei näytä tuntevan vastaavaa
aatteenpaloa.
Herätys viesti
Ilpo Nurmenniemi
Herätyslaulujen kaiku
tanut kaikki perusasiat elämässäni.
Minun on pitänyt sopeutua liikaa,
milloin kenenkin tahdon mukaan.
Olen saanut paljon ystäviä eri herätysliikkeiden ja kirkkokuntien keskuudesta. Kiitän Jumalaa heistä jokaisesta!
Yhteistyö erilailla ajattelevien
kesken on mielestäni sujunut hyvin
ja voin olla tyytyväinen siihen kaikkeen. Nyt kuitenkin huomaan, että
minussa pohjimmaisena oleva Ilpo
onkin jäänyt hoitamatta, enkä ole kokenut tulleeni hyväksytyksi ”omanlaisenani”.
Saapa nähdä, mitä nämä nuoruuden hengelliset laulut saavat aikaan
minussa tulevina aikoina. Nyt ne
ovat mannaa ja hunajaa rääkätylle
sielulleni. Sielussani soi edelleenkin
”Miksi viivyt sä poluil maailman...?”
Jospa Herra antaisi sen armon, että
elämän ehtoopuolellakin saisin elävästi laulaa Golgatasta, jolle saavuin
synteineni! Kuivassa autiomaassa
kulkeminen riittää, minä kaipaan
”Lähemmä Jeesus. ..”
Kerttu ja Tauno Lappalainen,
Tervetuloa
SINISET LAULUT!
”taas kaikki kauniit muistot mun
tuli mielehen” !
* 1950-luvun puolivälissä paikkakuntamme oppikoulussa puhkesi nuorisoherätys, ja kymmenittäin
nuoria tuli uskoon. Tätä jatkui vielä
60-luvullakin melko pitkään. Jostakin syystä nämä nuoret hakeutuivat
kotiimme, ja vasta juuri itsekin uskoon tulleina mieheni ja minä aloimJäätyäni eläkkeelle olen kokenut me heidän kanssaan Raamattua luolevani kuin autiolla saarella. Pitkä kien ja rukoillen etsiä matkaevästä
seurakuntatyön tekeminen on sekoit- tälle uudelle tielle. Lauloimme pal-
jon hengellisiä lauluja.
En muista tarkalleen, milloin
saimme käsiimme Sinisen kirjan,
mutta heti sen löydettyämme aloimme sitä käyttää. Noihin aikoihin
myös Pertti Nousiainen, Sinisen kirjan ”isä”, kävi kodissamme. Mutta
ne muistot!
Kaikki tähän uuteen äänitteeseen
sisältyvät laulut ovat niin nostalgisia, että on mahdotonta nostaa niistä esiin mitään erikseen. Mutta yhä
vielä muistan sen sananmukaisesti
tiiviin tunnelman, kun olohuoneemme istuinsijat eivät riittäneet nuorten
joukolle, vaan myös lattialla istuttiin
- ja laulettiin SINISIÄ LAULUJA!
Niiden sanoma ruokki nuorten sydänten Jumalan sanan nälkää, kun
kaikki olimme juuri tielle päässeitä.
Kun nuorten ja pian myös aikuisten
keskuudessa puhjennut herätys levisi
pitäjämme muihinkin kyliin aloimme pitää nuorten iltoja ja iltaseuroja ympäri pitäjää. Näissä lauloimme
jatkuvasti kutsulauluina
”Niin alhaalla ei kukaan kulje”,
”Miksi viivyt sä poluill’ maailman” ja
”Golgatalle saavuin synteineni ”.
Sinisen kirjan lauluissa on ollut
ja on yhä syvä sielunhoidollinen
näkökulma siten, että niiden sanoman sisäistäminen, todeksi kokeminen nostaa mieleen asioita, joista
on hyvä keskustella sielunhoitajan
kanssa. Toivotamme sydämestämme
uusimuotoisen äänitteen ikinuorille
lauluille siunattua matkaa kaikenikäisten sydämiin!
Jk. Oheinen kirje on muistelo
vuosikymmenten takaa herätyksestä,
jonka Herra antoi. SINISISTÄ LAULUISTA on julkaistu kolme äänilevyä.
Herätys viesti
—4—
Kesäleiriltä 11.-14. 7. 2011
—5—
Pertti Nousiainen
SINISEN LAULUKIRJAN
HISTORIAA
J
umala oli ottanut minut omakseen 16 vuotiaana kirkastamalla oman syntisyyteni ja mahdottomuuteni.
Kun olin toivoton taivaaseen pääsystä, Hän näytti näyn
kautta, että minulla on mahdollisuus Jeesuksen uhrikuoleman kautta päästä sinne. Hän antoi samalla sydämeeni halun
että elämäni oli sitä varten, että tekisin mahdollisimman paljon vaikeuksia Jumalan vastustajalle saatanalle. Vanhemmat
halusivat minusta kauppiaan matemaattisen lahjakkuuteni
ansiosta. Olin kaupassa harjoittelijana toista vuotta ennen
uskoon tuloani. Uskoon tultuani oli päämäärä selvä, elämälläni oli yksi tarkoitus, kaikki Jumalalle. Tämä oli seurausta
siitä että Hän antoi kaikki syntini anteeksi. Sanon Paavalin
tavoin: "En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä."
Valmistuin Sisälähetysopiston ensimmäiseltä vuosikurssilta nuorisonohjaajaksi. Meille piti opistolla kitaransoittoa
Nurmijärven kirkkoherra Kosti Kankainen. Olin lukenut
Jumalan miesten elämäkertoja ja niissä kaikissa kävi ilmi
laulun merkitys Jumalan valtakunnan työssä. Menin sotaväkeen Opistolta päästyäni. Jumala laski sydämelleni ettei
minun tarvitse hakea työpaikkaa. Hän vie minut sinne missä
voi minua käyttää. Ennen sotaväen loppumistä sain kortin
Kauhavalta, jossa kirkkoherra Vähäpassi pyysi tulemaan
sinne. Hän oli kuullut koulukaveriltani Eemeli Nyyssölältä
minusta. Näin minä tulin Kauhavalle nuorisonohjaajaksi.
Sain hyviä ystäviä Kauhavalta ja niille kerroin miten
meidän tuli saada kitarakuoro nuorille. Eero oli musikaalinen ja hän lupasi harjoittaa sitä. Lähdimme muutaman ystävän kanssa Pietarsaareen siellä oli Landola-merkkisten
kitaroiden tehdas. Sen omisti Matson. Ostimme kahdeksan
kitaraa ja olimme onnellisia. Palattuamme Kauhavalle aloitimme soittoharjoitukset. Eero Somppi oli johtajamme. Vihlan Sirkasta sain äidin ja hänen pojastaan Antista uskollisen
työkaverin. Antti oli monella tapaa lahjakas. Kun meille tuli
ongelma, mistä saamme soittajille laulun sanoja, Antilla oli
ratkaisu siihen. Lyseriini (saimme apteekista) ja sulatettava
puuliima (saimme kaupasta) sekoitettiin kuumana toisiinsa
se sitten kaadettiin tarjottimelle jäähtymään. Teimme kosmuskynällä laulun sanat akordeineen paperille. Painoimme
paperin tarjottimen päällä olleeseen jähmettyneeseen liima
ja lyseriini seokseen. Kirjoituksemme siirtyi seoksen pintaan ja niin siitä voitiin ottaa kaksikymmentä kopiota.
Panulan Elli oli raamatupiiriläisiä ja hän pyysi että tulisimme heille pitämään kitarakuoroharjoituksia. Hänen
poikansa Pekka joka oli musikaalinen olisi saatava mukaan.
Niin menimme sinne ja äidin rukous toteutui. Olin paljon yhdessä Antin ja Pekan kanssa. Pekka musiikkia ymmärtävänä
etsi meille hyviä lauluja ja kirjoitti niihin akordeja. Hänestä
tuli pian kuoromme johtaja. Kävimme lähipitäjissä pitämässä kokouksia. Kerran menimme Härmän parantolaan ja kun
hoitajat näkivät kitarat he sanoivat ettemme saa puhua siellä
koska olemme vapaista suunnista. Sanoin nuorille että me
Herätys viesti
jokainen todistetaan, meillä on lupa parantolan johtajalta.
Eräänä päivänä ollessamme pitämässä evankelioimispäiviä Eemelin kanssa Lappajärvellä, Eemeli kysyi mielipidettäni siitä, mitä mieltä minä olen jos pitäisimme Nuorten
Kesäpäivät. Innostuin kovasti ajatuksesta ja sain Eemelin
ylipuhutuksi että ne pidetään Kauhavalla. Tein siitä käsiohjelmat jaettavaksi eri seurakuntiin Pohjanmaalle. Eemeli
oli Raamattuopiston työntekijänä kiertänyt seurakunnissa
ja hänellä oli joka seurakunnassa ystäviä joille lähetin ohjelmia jaettavaksi nuorille. Olin monistanut lauluvihkon kitarakuoroa varten. Se oli nimeltä Kitarakuorolaluja ja siinä
oli kuva kannessa laulavista pikkulinnuista. Se tunnettiin
lintukirjana. Sitä käytettiin yhteisessä kitarakuorossa. Mukana oli Oulusta Bysrömin sisarukset äitinsä kanssa. Äiti
oli hyvin musikaalinen ja kuoronjohtaja. Hän tuli yhteisen
kuoromme johtoon vaikka sanoikin että hän on koko ikänsä
vihannut kitarakuoroja niiden epämusikaalisuuden johdosta.
Varmaan kuoromme ei tehnyt poikkeusta. Muistan elävästi kuinka hän kuoronjohtajana eli joka solullaan lauluissa.
Siinä oli hyvä laulaa ja soittaa. Olin laulukirjaan pannut nimeni ja pian panin merkille että nuoret osoittivat sormellaan
minua kun puhuivat laulukirjasta. En pitänyt tästä ja poistin
nimeni laulukirjasta. Olin saanut Jumalalta tämän tehtävän
ja luvannut polvillaan rukoillen etten halua rikastua. Kuusikymmen luku oli niukkuuden aikaa. Tein kirjoja mahdollisimman halvalla ja ne levisivät nuorten keskuuteen. Nuorten
Kesäpäivät jatkuivat joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä
sunnuntaina. Väki lisääntyi ja Jumala teki työtään.
Olin monistanut ja niitannut kirjoja pahvikansiin. Eräänä
päivänä sain ajatuksen että kirjat näyttäisivät kauniinmilta
jos niissä olisi muovikansi. Menin osuuskauppaan ja kysyin
oliko heillä tähän sopivaa muovia. Myyjä innostui heti ja
sanoi että he tilasivat muovia pöytien liinaksi mutta se ei
mene kaupaksi koska se on liian ohutta. Ostin rullan heiltä
sitä ja se oli sinistä. Liimasin sen laulukirjan päälle liimalla.
Kirjaa ruvettiin kutsumaan tämän tähden Siniseksi laulukirjaksi. Jonkin ajan kuluttua kirjan esilehdelle laitoin tämän
nimen ja poistin linnut.
Pekalla oli serkku Seppo joka kovasti halusi päästä mukaamme hiihtoleirille Lappiin. Pekka vannotti Sepolle että
jos me otamme hänet mukaan, hänen on luvattava käydä
nuorten illoissamme tämän jälkeen, koska nämä hiihtoleirit kuuluvat vain seurakunta nuorille. Seppo lupasi ja myös
täytti lupauksensa. Kun Pekka muutti Helsinkiin opiskellakseen teologiaa, niin hänen paikkansa Kauhavalla täytti Seppo kuoronjotajana ja laulujen muokkaajana.
Kirja on kokenut monia muutoksia. Akordit oli muutettava, koska pianon ja harmoonin soittajat eivät ymmärtäneet
kapon merkitystä kirjassa. Heitä varten teimme melodiat ja
kitaroita varten akordit. Tavallisia laulajia varten laskimme säveltä joissa meni liian ylös. Kirja on levinnyt kaikkiin suuntiin ja seurakuntiin, jopa maan rajojen ulkopuolelle
suomalaisten keskuuteen. se on saanut rohkaista ja virvoittaa Jumalan rakkaudesta joka kohtaa meidät Jeesuksen ristinkuolemassa. Tänäkin päivänä se löytää aina sinne missä
ihmiset etsivät ja löytävät perustan joka ei petä, Jeesuksen,
Jumalan Karitsan joka ottaa pois maailman synnin.
Herätys viesti
—6—
LASTEN SIVU
KOTIHIIREN JOULU
Jouluaaton ilta hämärtyi. Ulkona
satoi hiljalleen lunta ja talojen ikkunoilla loistivat kauniit joulukynttilät.
Erään aivan tavallisen talon kätköissä nautti joulurauhastaan pikkuinen
Ilona Kotihiiri. Hän istuskeli omassa kotikolossaan kynttilän loisteessa
ja hyräili mietteissään joululauluja.
Ihana rauha oli vallannut hänen mielensä ja hän ajatteli ensimmäisen
joulun tapahtumia. Jeesus lapsen
syntymää. Ilonan ajatukset keskeytyvät pienen pojan surulliseen itkuun.
Harmistuneena Ilona vipelsi kolonsa oviaukolle ja katseli ympärilleen
saadakseen selville mikä pientä miehenalkua suretti. Hän näki pojan
itkevän kuusen juurella juuri avattujen lahjapakettien vierellä. - Mi..
minä en saa... aanut autorataa, poika
nyyhkytti sydäntä särkevästi. -Jospa joulupukki ensi jouluna toisi sen
sinulle, ehkä hän kiireissään unohti
sen Korvatunturille, yritti äiti lohdutella. -Lähdetään hakemaan autorata Korvatunturilta ehdotti iso-sisko
isälle. - Emme me nyt sinne lähde,
vastasi isä. Katsopas mitä kaikkea
kivaa joulupukki sinulle toi, sanoi
äiti ja näytti pojalle nallea ja värityskirjaa. - Minä haluan autoradan! Pieni poika parkui kyynelten vieriessä
hänen poskiaan pitkin. Isoäiti istui
mietteliäänä sohvalla ja katseli miten toiset yrittivät lohduttaa murheen
murtamaa pikkupoikaa. Sitten hän
nousi ja käveli keittiöön vetäen oven
kiinni perässään. - Nyt riittää itkut,
sanoi isä. - Mummillekin tuli jo paha
mieli. Poika jatkoi itkuaan, mutta
ei enää sanonut mitään autoradasta.
Ilona-hiiri livahti salaa kolosta katsomaan, mitä isoäiti teki keittiössä.
Oven ali ryömittyään hän näki isoäidin istuvan keittiön pöydän ääressä
kädet ristissä ja kuuli miten hän jutteli Taivaan Isälle. - voi Rakas Jumala!
Auta meitä ihmisiä ymmärtämään,
että sinun Poikasi on paras lahja ja
hänen syntymäänsä meidän pitäisi
nyt juhlia. Tuo rauhasi tähänkin kotiin ja anna meidän viettää iloinen
joulu. Isoäiti huokaisi kyynel silmäkulmassaan. Hän istui vielä hetken
aikaa rukoillen ja palasi sitten takaisin olohuoneeseen missä pieni poika
yhä itki. Ilonakin vipelsi takaisin koloonsa, jonka aukolta hän jäi seuraamaan tapahtumien kulkua. -Minäpä
kerron sinulle maailman parhaasta
joululahjasta, isoäiti sanoi pojalle ja
nosti hänet syliinsä. Isoäidin lämpimässä sylissä lapsi lopetti itkunsa.
Myös isä, äiti ja isosisko hiljenivät
kuuntelemaan kertomusta Jeesuksen
syntymästä. Huoneen täytti suloinen
rauha ja Ilona näki kolostaan, miten perheen ympärillä oli kirkkaasti
hohtavia enkeleitä. Ihmiset eivät itse
nähneet enkeleitä, mutta tunsivat sydämissään iloa kuunnellessaan tuttua kertomusta Betlehemin ihmeellisistä tapahtumista. Ilona kotihiiri
,,palasi kotikolonsa uumeniinja katsoi pienen joulukuusensa alle, eikä
siellä ollut ainuttakaan pakettia. Se
ei Ilonaa surettanut sillä hän iloitsi
tietäessään, että sai tuntea itse Syntymäpäiväsankarin. Hän oli myös
kiitollinen siitä, että Hän oli kuullut
isoäidin rukouksen ja antanut myös
Ilona-hiirelle ihanan joulurauhan.
Pirjo Kamans
Tommin ja Pirjon
jouluterveiset
"Vauvantuoksuinen joulutervehdys!
Kolme kuukautta sitten pitkä odotuksemme palkittiin ihanalla tyttövauvalla. Vihdoinkin meitä on kolme! Ihmeellistä, miten niin pieni
ihminen saa sydämen ihan sekaisin!
Emmiina saa myös jo kokeilla näyttelijän lahjojaan jouluevankeliumissa, jossa hänellä on päärooli Jeesus
-vauvana. Hyvää joulua ja siunattua
vuotta 2012!
Sormusen perhe"
Syyskuussa Pirjo jäi kirjapainotöistä äitiyslomalle ja 15.10 klo 00:14
syntyi Pirjolle ja Theolle kaunis tyttövauva. Alankomaalaiseen tapaan
tyttö sai heti nimen: Minke Liselotte. Minke on friisiläinen nimi ja tarkoittaa vahvaa. Liselotte tarkoittaa
Jumalan valittua. Sekä Minke että
vanhemmat voivat hyvin ja ovat kiitollisia saamastaan ihmeellisestä
lahjasta. Hauskaa joulua kaikille
–kesäleirillä taas tavataan!
—7—
Herätys viesti
TAPAHTUI KAUHAVALLA 1966,
O
paikalle erehtyneen nuoren miettein:
li yö, kun me sinne Ojutjärvelle
moottoripyörillä kaahattiin. Pitihän sinne mennä, ku siellä oli ainakin
500 nuorta koolla. Tietysti me tyttöjen
telttaan tungettiin. No metelihän siinä
syntyi ja joku luutnantti tuli paikalle ja
sanoi flikoille vain. ”Älkää heittäkö
helmiä sioille!” Olihan teksti, joka mun
sisuksiin vaikutti niin, että ku muu jengi lähti, niin mä jäin ja poikien teltasta
sijan sain. Viluhan siinä yöllä tuli, kun
en lähteissä arvannu jääväni. Piti yöllä
nousta hölkkämään ja nuotiolle muiden
palelevien nuorten kanssa lämmittelemään. Aamuauringon lämmössä sitten
tarkenikin mennä telttaan nukkumaan.
Mut’ kohta alkoi kaijuttimet huutaan:
”Herää, nouse syntinen..” ja laulua tuli
tuutin täyreltä.
Ei muuta ku hammaspesulle ja lipunnostoon. Siä sit’ kolome tasalatvaista
kaveria heti kättelyssä paasas - ei suinkaan Suomen lipusta tai suvesta, vaan
että mä oon syntinen konna ja parannus
pitäs tehdä. Huh, huh! Onneks tykitys
oli lyhyt ja pääsin ruokalippuja ostaan
halpaan hintaan. Syöminen tuntui tosi
mukavalta kylmän yön ja kolkon herätyksen jälkeen.
”Hei, mistäs päin sä oot? Onks teitä
paljo? Kuka sut vikitteli tänne? Ootkos
uskos?” Nyt alko puuro maistua paksul-
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka
on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt
Vapahtaja, joka on Kristus
Herra.
Luuk. 2:10,11
ta ja jotain piti kai yrittää vastatakin.
Raamattutunti kuulutettiin seuraavaksi
ja että sisällä on vapaita paikkoja’ No,
mä tuumasin et teltassakin on vapaita
paikkoja. Ei sekään lintsaus onnistunu!
kun kovaääniset kailotti: ”Kuulkaa tekin, jotka vötkyilette siellä teltoissa.
Ihmisen on tunnustettava synnit, jos hän
meinaa pelastua’” - Niinpä niin, tulihan
tuota luntattua ja väärennettyä... että
tunnustettavaa jos meinaa uskoon. Eipä
tästä nyt mitään tuu. Meen jätskille ja
järvelle rauhoittumaan. Saankos mennä
veneellä souteleen kysymykseeni vastattiin :’Tottakai.”
Soudellessa mietin, kun kitaraporukan laulu kiiri pitkin veden pintaa:,”Tule
Jeesuksen luo..”- Ei ne voi kaikki olla
kaistapäitä Sekin yksi soittaa kitaraa ja
laulaa. - ei se varmaan tyhjää viittis hokee. on se senverran fiksu. Nyt tulee vettä ku aisaa. Kiireesti
rantaan saunalle. Hui, mitäs ne täällä
konttaa! ”Kuule, tää on rukousvartio
ihan sunkin pään menoks.” Meinaatteko, että oon aamulla 30 senttiä lyhempi,
jos en tuu uskoon. ”Ei toki, mutta Jumala voi kirkastaa sullekin nää asiat, kun
Häntä rukoillaan. Rukous on tykki,
joka tehoo nytki.” Jaaha vai näin, ny
pitää lähtee.
Autoihin ei varmaan kuulu Jumalan
sana. Mynämäki, Raahe, Alavus.. toi
mikkeliläisten auto on auki ja tyhjä
Sinne lepäämään. - ”Hei, onko täällä
ketään. Äkkiä nyt huutaan. Mikkeli vastaan Vaasanlääni ottaa yhteen lentopallossa.” Tullaan, tullaan toki kattoon peliä - - Mitä nyt, kesken pelin rukoilevat.
Onko nämä pelaajatkin uskovia. Vissiin,
mut reiluja kumminkin.
Saapas nährä mitä iltanuotiolla on.
Kovaa linjaa edelleen, vaikka välillä
nauretaankin ihan sydämen kyllyydestä. Nuorten todistuspuheenvuoroja tulee liukuhihnalta: ’Nyt on pelastuksen
päivä..,Tänä päivänä, jos kuulette...
Jeesus kutsuu sinua... On ihanaa olla
uskossa... Olen jättänyt elämäni Jumalan käsiin... ja minä ja minä.” Niin, niin,
mutten minä. Olis varmaan hienoa
omistaa tuo sisäinen ilo, joka noista
nuorista loistaa. Kumma kun niitä ei
pelota vaan puhuvat rohkeasti. Jostakin
sen voiman täytyy tulla! Ei tää ratkaisun
tekeminen pohojalaaselta mieheltä heleposti käy, mutta rupiampahan käymähän
seurakunnan nuorten illoissa. Eiköhän
se siitä ajastaan seleviä. Terveisin ”yks
sattumalta paikalle eksynyt”
Jk. Tästä ”kuvitellusta” kaverista
tuli ihan tään Kauhavan keikan perusteella aikanaan pappi ja kansanopiston
johtaja, että sillee se vaan menee.
Herätys viesti
—8—
sä vierasta. Meille se oli äidin
ansiosta ja isän myötävaikutuksesta maailman luonnollisin asia.
Suurhiihtäjä Jussi Ritolan
sisar oli silloin seurakunnan
diakonissana ja meidän pyhäkoulumme pääopettaja. Kirkkoherran kerrotaan kysyneen
Jussilta Ritolan seuroissa hänen taivasasioidensa laitaa:
”Onko Jussin nimi taivaan kirNiilon tari
joissa ja onko synnit anteeksi
saatu Jeesuksen nimessä?”
Tähän Jussi oli tuumannut:
Pyhäkoulussa
”Kyllä ne minun ennätykset
Pyhäkoulun käynti oli niin kovia olivat, että ne on
merkittävä osa elämääni ja kyllä ylähälle merkitty taise sopi hyvin kuvioihin, kun vaankin kirjoissa”.
sunnuntaisin oli ehdoton
leikkimiskielto klo 10-12
Teinipäivät
välillä. Kirkossa käymisistä ei ole muistikuvaa, mutta
Tähän ajankohtaan liittysen tiedän, ettei muilla ollut
vät
pitkät pyöräretkeni. Ehkä
minua enempää pyhäkoulumerkkejä. Siinäkin lajissa ne olivat eräänlaista kaukohalusin olla ykkönen. Taisin- kaipuuta ja miehistymisen
pa olla hyvin pitkään vanhin merkkejä.
Keskikoulun viimeisellä
pyhäkoululainen.
Lopuksi
suostuin jopa opettajaksi, luokalla pidin koulussa envaikka laulamisen johtami- simmäisen aamuhartauteni.
nen hirvittikin. Ensimmäinen Kävin silloin myös ensimpyhäkoulutuntini on hyvin mäisillä kristillisillä teinipäimuistissa: Jeesus parantaa villäni. Pari yläluokan tyttöä
halvatun miehen, joka tuotiin puhui minut ympäri, ja niin
Jeesuksen eteen katon kautta. sitä oltiin sitten Raahessa teiJohtamani laulu oli: ”Onpa nipäivillä. Kalevi Lehtinen
taivaassa tarjona lapsillekin”. oli siellä puhumassa. Hänelle
Opettamaani muistolausetta tein tiukkoja mieltäni askaren muista. Sitä kumminkin ruttavia kysymyksiä, mutpähkäilin, etteivät ikäiseni ten vastauksista tullut hullua
kiltit tytöt käyneet pyhäkou- hurskaammaksi. Vapaaehtoilua. Se tuntui peräti oudolta, sia nuorten kokoontumisia
vaikkei minulla ollut kanttia kovasti ihmettelin, koska ohmennä heitä pyytämäänkään. jelma oli mielestäni muutenKristillinen kasvatus taisi jo kin liian raskas.
silloin olla johtavissa piireis-
na
Nuorisoherätys
”Mistä noilla nuorilla
tuollainen uskallus ja into?”
Se selvisi aikaa myöten Haminan
nuorisoherätyksen
aalloissa. - RUK oli päivällä
pelannut Haminan A-nuoria
vastaan pesäpalloa ja illalla
yksi heistä todistaa: ”Etsikää
ensin Jumalan valtakuntaa,
niin kaikki muukin teille annetaan”. Mietin itsekseni:
”Jos tuo pitää paikkansa, niin
kai minultakin laaka sitten
lähtee yhtä komeasti kuin
tuolta todistajalta (kakkos
varalta)”. Mielestäni Haminan seurakuntanuorilla oli
paljon puutteita, mutta siitä
huolimatta he omistivat jotain aivan olennaista, joka
minulta puuttui. Tulin suorastaan kateelliseksi. Halusin
omistaa tuon uskon - maksoi
mitä maksoi. Filippiläiskirjeen kolmas luku sen sitten
minulle avasi. On pidettävä roskana kaikki maalliset
saavutukset, urheilutulokset,
kunniallinen elämä - tuon
ylen kalliin Kristuksen tuntemisen rinnalla. ”Kaikki tai
ei mitään” oli temppu, joka
nuoralla tanssijan oli tehtävä, koska taivas ja maallinen
hyvä eivät mahtuneet samaan
koriin. Elämässä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko olet kadotettu tai pelastettu. Mitään
kultaista keskitietä ei ole ja
piste. Siinä kovia lääkkeitä
tuli minulle tuutin täydeltä.
”Hyvä on”. Tein ratkaisun ja
minusta tuli aivouskovainen.
Tein niin kuin Raamattu kehottaa.
Siunattua Joulua ja
armorikasta Uutta
Vuotta lukijoillemme!
Toivottaa Herätysseuran väki !
Sydämenusko
Luokkatoverini pitivät minua jonkinlaisena kiihkouskovaisena sen jälkeen kun eräänä
aamuna kouluun mennessäni
ylämäessä tulin sydämenuskoon. Olin kuin kantosiipialus, joka nousee vedenpinnan
yläpuolelle: ”Minä tiedän
lunastajani elävän.” Aamen.
Millä tämän tiedon saisi muille
kerrotuksi?
Tämän kokemuksen innoittamana ilmoitin omassa tyhmyydessäni Haminan nuorille:
”Nyt voitte lopettaa rukoussaartoni, sillä Lyyti on alkanut
kirjoittaa.” Laadin luokkani
kohdalle keväällä 1960 sotasuunnitelman, jolla voittaisin
heidät Kristukselle.
Raamatullista
psykologiaa
27-henkinen luokkani oli siitä erikoinen, että ymmärrykseni mukaan heidän joukossaan
oli vain kuusi uskovaksi tunnustautuvaa poikaa, muttei ainuttakaan tyttöä. Pentti Marttila liikutti minua syvästi, kun
hän psykologian tunnilla lateli
Raamatun totuuksia sanomalla: ”Miksi nämä asiat pitää tehdä niin vaikeiksi, kun saman
asian Raamattu sanoo näin”.
Hänellä psykologian numero
oli 10. Mikä olisi tällaisen filosofin numero tänään?