Jäsentiedote 2013

SPL-Länsi-Uusimaa ry
Saksanpaimenkoiraliiton
alaosasto
Jäsentiedote 2013
Yhteystiedot
Johtokunta 2013
Puheenjohtaja
Janne Saari
040-5759050
[email protected]
Varapuheenjohtaja
Kari Lehtinen
0400-445 158
[email protected]
Sihteeri
Tia Landin
040-911 3294
[email protected]
Muut toimihenkilöt
Rahastonhoitaja
Taru Elovaara
040-522 2098
[email protected]
Alaosaston posti
Tia Landin
Kiilakiventie 1 d 15
01840 Klaukkala
Jäsenet
Carita Väärtinen
040-555 3838
[email protected]
Tony Popper
040-840 7395
[email protected]
Jouni Kekki
0400-699 444
[email protected]
Roope Rinne
040-9639904
[email protected]
Puheenjohtajan palsta
Tervehdys kaikille!
Vuosi on vaihtunut ja vaihdoksia on tullut myös johtokunnassa. Uusina
mukaan ovat tulleet Roope, Jouni ja Tia jotka tässä tiedotteessa myös
esittäytyvät hiukan tarkemmin jäsenistölle. Tervetuloa mukaan uudet ja
kii­tok­set Minnalle, Tompalle ja Tarjalle kuluneista vuosista!
Tämän vuoden syyskokouksessa tulee allekirjoittaneelle täyteen 10
vuotta yhtäjaksoisesti LUUn johtokunnassa joista viimeiset kolme vuotta
puheen­johtajana. Aikansa kutakin sanotaan, ja muutokset tulevat jatkumaan myös tämän vuoden syyskokouksessa jolloin en ole enää käytettävissä johtokuntatehtäviin.
Kevään edistyessä alkaa myös kentällä tapahtua pikku hiljaa, tapahtumia
on jo muutama ilmaantunut AO:n tapahtumakalenteriin ja niitä lisäillään
kevään kuluessa kouluttajien yms varmistuessa. Koulutusten osalta suunnitelmat noudattavat tuttua kaavaa eli pyrimme järjestämään peltojälki,
tottis ja suojelu koulutusviikonloput ja BH+IPO kokeet keväällä ja syksyllä.
Kauden isoimman ponnistuksen eli SPL suojelumestaruuskilpailujen järjestelyt ovat myös lähteneet liikkeelle ja tapahtuman paikaksi tänä vuonna
erinäisten vaiheiden jälkeen saatiin Kauniaisten urheilukenttä. LUU:n osuus
järjestelyissä on A-osa samoin kuin viime vuonna. Ratamestarina toimii
Tony Popper ja jälkien suunnittelun hoitaa Raine Holm. Työtehtäviin halukkaat voivat ilmoittautua suoraan Tonylle, [email protected]
Muistutus taas vielä kaikille eli tämän tiedotteen mukana tulee jäsenmaksu vuodelle 2013. Jos haluat erota jäsenyydestä niin ilmoitatko siitä sihteerille tai puheenjohtajalle sen lisäksi että jäsenmaksu jää maksamatta
jotta emme lähetä turhia karhukirjeitä.
Oikein hyvää alkanutta kevättä kaikille,
kentällä tavataan!
Janne
Kokeet + tapahtumat
Pvm
Tapahtuma
Lisätietoa
19.-21.4.
Kevätleiri Hämeenlinna, koulutusohjaajat, maalimiehet,
MM-kilpailumaalimieskoulutus
4.5.
SPL-Luu kevättalkoot kentällä klo
11:00
AO tarjoaa pikku purtavaa ja limua
20.4.
11.5.
18.5.
18.-19.5.
26.5.
14.-16.6.
SPL-Kevätedustajainkokous
Suojeluseminaari &
jalostusurospäivä
SPL-Luu IPO 1-3, BH koe, AO:n
kenttä
Kansallisten lajien maastoleiri
SPL-näyttely
Päänäyttely, SPL-näyttely
15.-16.6
SPL-Luu Tottisviikonloppu
AO:n jäsenille
13.7.
SPL-TOKO mestaruuskilpailut
29.6.-6.7.
3.-4.8.
10.-11.8.
24.-25.8.
29.8.-1.9.
30.8.-1.9.
13.-15.9.
5.-6.10.
7.10.
16.-20.10.
19.-20.10.
26.10.
16.-17.11
SPL-koulutusleiri MM-kilpailumaalimieskoulutus
Erikoisnäyttely
Strategiapäivät
SPL-suojelumestaruuskilpailut
Saksan pääerikoisnäyttely,
BSZS 2013
Saksan suojelumestaruuskilpailut,
SV-BSP 2013
Erikoisnäyttely
SPL Länsi-Uusimaan syyskokous
klo 19.00
WUSV-MM-kilpailut
MM-kilpailumaalimieskoulutus
SPL-Syysedustajainkokous
Kasvattajapäivät
Hämeenlinna
Tampere Ilmoittautuminen
Tuomari Esa Koivulahti
Lapua, Leiri-info
SPL-Kuopio ry, tuomarit Kim Baggström ja
Karl-Otto Ojala
Raisio, SPL-Turku ry, tuomarit Dr. Wolfgang
Lauber, Rüdiger Mai, Pekka Hannula ja
Kim Baggström
Kouluttaja Tuukka Nikola, ilmoittautumiset ja
tiedustelut Jannelle
Lehtimäki, koulutusleiri jäsenille, ohjaaja-,
maalimies- ja koulutusohjaajakoulutus
Mänttä
Imatra
SPL-Keski-Suomi ry
hallitus ja toimikunnat yhdessä
Kauniainen
Kassel, Saksa
Göttingen, Saksa
SPL-Itu ry, tuomari Wilhelm Nordsieck
AO:n kenttä
Philadelphia, USA
Leppävirta
Koulutus
SPL Länsi-Uusimaa tarjoaa jäsenilleen säännöllistä koulutusta tottelevaisuudessa ja suojelussa. Harjoituksista vastaavat pätevöidyt SPL koulutusohjaajat
ja maalimiehet. Kansallisten lajien ja peltojäljen koulutusta järjestetään tarpeen mukaan, kyselyt lajivastaavilta. AO:n foorumilta löytyy tietoja mahdollisista tauoista tai muutoksista treenivuoroihin.
Lajivastaavat
Tottelevaisuus
Jaana Nyman
040-7297087, [email protected]
Suojelu
Tony Popper
040-8407395, [email protected]
Kansalliset lajit
Roope Rinne
040-9639904, [email protected]
Tottelevaisuus
Tottelevaisuusharjoitukset kentällä joka maanantai klo 18:30 alkaen.
Kouluttajat
Tottelevaisuus
Jaana Nyman
040-7297087, [email protected]
Suojelu
Suojelukoulutusta järjestetään viikoittain eri ryhmissa pätevöityjen SPL-­
maali­miesten johdolla. Koulutuksen tavoitteena on aina jonkin rodunomaisen
päämäärän kuten suojelukokeen, jalostustarkastuksen tai päänäyttelyn rohkeuskokeen suoritus. Ala-osaston jäsenyys ei takaa automaattisesti paikkaa
suojeluryhmässä vaan siitä on aina erikseen sovittava maalimiehen kanssa.
Maalimiehet
Tony Popper
040-8407395, [email protected]
Ismo Härkönen
050-5148568, [email protected]
Janne Saari
040-5759050, [email protected]
Mikko Kujala
[email protected]
Muuta
• Kaupunki- ja kimppakävelyt
• Pienryhmätottis Espoon keskuksessa
• Ilmoittaudu molempiin Ritulle, 040-572 0049
Aatteita aloittelevalta kasvattajalta
J
ossain vaiheessa harrastustaan jokainen tarvitsee uuden koiran,tai sitten sen ihan ensimmäisen koiran. Taas kerran haeskelin itsekin pentua.
Löysin kaksi sellaista narttua joista olisin ollut
valmis ottamaan pennun,mutta molempien kasvattaja tarjosi 3-4 varausta. Lopputulos: ei kiitos.
Samanaikaisesti olin kypsytellyt ajatusta omavaraisuudesta. Nythän avokkini Peksi (Satu) oli
Konstan (2 vee) kanssa kotona, joten ehkä se olisi
jopa toteutettavissa. Tuumasta toimeen. Ostettiin
narttu Saksasta joka oli luokat tehnyt, ja jalostus­
tarkastettu. Sillä oli myös jo tehty 2 pentuetta
aiemmin. Narttu tuli kantavana ja oli luonteeltaan
paljon parempi kun uskalsin toivoa. Ensimmäinen
pentue ei ollut mikään menestystarina, ainakaan
taloudellisesti. Yksilöt ovat kuulemma hyviä. Mutta niinhän ne on aina. Nyt on sitten 2 pentuetta
tehty ja ensi syksynä alkaa sitten näkyä onko niistä mihinkään vai onko ne ihan västäräkkejä.
Kasvattaminen ei ole meillä ns. pienimuotoista
vaan miniatyyrikokoista. Olemme jatkuvasti, niin
kuin monet muutkin, kouluttamassa seuraavaa
koiraa ja aina tavoite on mahdollisimman pitkälle.
Matkalle mahtuu paljon iloja + pääosin pettymyksiä, mutta siitä huolimatta teemme sitä aina. Tarvitaan aina seuraava koira sen vanhemman perään kasvamaan. Ja tätä varten teemme pentueita.
Emme aio edes yrittää pelastaa tätä Saksanpaimenkoiran alennustilaa, vaan teemme puhtaasti egoistisista syistä pentuja. Valitsemme niistä
itsellemme ja jos muillekin harrastajille kelpaa,
niin tervetuloa vaan. Emme siis ole mitenkään
hirveän innokkaita jalostajia. Toki valitsemme
huolella ja karsimme vielä huolellisemmin, mutta rehellisesti sanottuna nimenomaan itsekkäistä
syistä. Halusin tuoda tämän esiin, koska en halua
lukeutua maailmanparantajien suureen harmaaseen joukkoon. Jokainen toki tavallaan, niinhän
mekin teemme.
Kasvattaminen on pirun vaikeaa hommaa, varsinkin kun et tiedä siitä mitään. Meillä on hyvin
selkeä käsitys siitä minkälaista koiraa haluamme ohjata, mutta sen maailmaan saattaminen
on kinkkisempi juttu. Ensinnäkin on helpompi
saada VR:ltä veturi lainaksi, kun löytää hyvä jalostusnarttu. Narttujahan on joka puolella, toiset
vaihtaa viettiäkin, mutta se jalostettava koira on
hankala löytää. Vuosikausia olen aina nähdessäni
hyvän koiran selvittänyt sen taustat. Tähän mennessä en ole koskaan vielä tavannut hyvää koi-
raa, jonka emä olisi jollain tavalla huono. Järjestään jokaisella tapaamallani hyvällä koiralla on
ollut hyvä emä. Sen verran tärkeää on sen oikean
jalostusnartun löytäminen. En myöskään suosittele kenellekkään samaa tyyliä jolla me sen hankimme. Parempi on kouluttaa koira itse ja suorittaa karsintaa samalla. Olen hyvin pitkälle samaa
mieltä Bart Bellonin kanssa, vaikka se onkin maliukko. Hän aikoinaan totesi minulle, että hyvä jalostusnarttu ei välttämättä lainkaan ole huippu
kisoissa. Se on yleensä keskiverto suorittaja, vahva/terve psyykkisesti ja fyysisesti. Voimakashermoinen ja hyväluontoinen. Ulkomuodollisesti se
on vahvaluinen ja tilava. Pennut tarvitsevat tilaa
kasvamiseen. Bellon tähdensi, että jos narttu täyttää nämä kriteerit voit valita sille vaikka kuinka
voimakkaan uroksen. Sen mukaan olen valintani
tehnyt ja teen jatkossakin. Mitään tähdenlentoja
en metsästä vaan peruskoiraa.
Ominaisuuspuolella on päivänselvää että työkoirarodun jalostettava narttu on oltava työhaluinen. Sen ei tarvitse olla viettipommi,mutta jos
se on hermoiltaan vakaa niin sekään ei haittaa.
Mutta hermojen pitää pystyä käsittelemään vietin
määrää. Muuten käy niin, että kohta muillakin kun
vaan koiralla on vaikeuksia.
Sopivan uroksen etsiminen nartulle on ehkä vielä vaikeampaa. Pitää huomioida miljoona
asiaa. Miljoona on mulle liikaa. Kun muut koulussa laski matikkaa, mä laskin mäkeä. Joten yksinkertaistan taas. Narttu on löytynyt, ja se on sen
luontoinen että pidän siitä ja voin vielä hyväksyä
sen puutteetkin. Täydellistä ei nääs ole vielä vas-
taan kävellytkään. Sitten etsimään urosta. Haen tä on erityisesti Saksassa. Suomessa meillä ei ole
ensimmäiseksi sellaista koiraa joka luonneomi- vielä sellaisia ollut. Emme myöskään käytä tuonti­
naisuuksiltaan on mahdollisimman samankaltai- uroksia joiden periyttämiskyvystä ei ole riittänen kun narttuni. Koska pidän siitä koiratyypistä, västi faktaa. Karsivaksi asiaksi katson myös sen,
haluan myös että jälkeläisissä olisi mahdollisim- ettei koiran työskentelyyn pääse tutustumaan. Joman todennäköisesti samoja piirteitä. Jos sen ko hihassa tai katsomossa.
löydän, alkaa dekkarihommat. Selvitän ensin sen
Koiratyyppi jota haen on lyhyesti kuvailtuna
mitä löytyy terveydestä. Sit alkaa sen selvittämi- avoin ja rehellinen (helppo lukea), voimakasvietnen mitä ei löydy. Sisarukset, vanhemmat, isälin- tinen, dominantti ja hyvähermoinen. Mieleeni tuja, emälinja, ja ennenkaikkea mahdolliset jälkeläi- lee kaksi koiraa joista voin varmuudella sanoa,
set. Sukutaulujalostusta en oikeen hallitse, joten että ne täyttävät nämä kriteerit, ainakin pääosin.
jätän sen mielelläni fiksummille. Jotain niistäkin Toinen on Aufgeweckt Bruno, ja toinen Donner
olen oppinut, mutta en niin
von Karthago. Vaikpaljoa jotta voisin sen perus- “Hän aikoinaan totesi minulle, ka ovatkin vietillisesti
että hyvä jalostusnarttu
teella tehdä lopullista karhieman erillaisia, niin
sintaa. Varmasti niille jotka
koiratyyppi on minulle
ei välttämättä lainkaan ole
kasvattavat pitkällä tähtäimieleinen.
huippu kisoissa.”
mellä, voi ollakin tärkeää etPentujen valinta ohtä jotkut linjat eivät vie kasvattajaa ns. sumppuun. jaajille, on sitten jo puhtaasti vaistoasia. PelkäsMutta minä luotan niihin linjoihin, joista on hyviä tään pentujen muuttuvat vireys­tilat tekee pentullut. Emme tee niin usein pentueita, että joutui- nunvalitsijan homman vaikeaksi. Siksi on hyvä
simme miettimään samoja asioita, kun valtaosa jos kokenut ohjaaja valitsee itse. Kuitenkin annan
kasvattajista.
suositukseni aina. Toivon että olen tähän mennesToinen asia joka ei vaikuta meidän jalostusva- sä tekemilläni valinnoilla osunut kohdilleen. Oilintoihin on koirien menestys. En väitä etteikö kea koira oikealle ohjaajalle. Aika näyttää kuinka
voittaja voisi olla periyttäjä. Mutta kuinka moni siinä kävi.
on ollut sitä? Joten muut kriteerit ohjaavat vaKonsultoin ulkomaalaisia tuttavia aina kun se
lintojamme, kun kisapokaalit tai pisteet. Emme on mahdollista. Periaatteeni on: "ole mieluummin
myöskään tee muotikoirajalostusta. Muotikoira 5 minuuttia tyhmä ja kysy, kun lopun elämää tyhon sellainen joka jo 3-4 vuotiaana astuu paljon mä ja hiljaa". Vielä en ole mennyt merta edemmäs
narttuja, jolla on nopea koulutus takanaan, ja se kalaan, mutta kohta taitaa olla pakko.
on erityisen puhutteleva ulkonäöllisestikin. NäiLopuksi haluaisin esittää toiveen. SPL järjes-
tää "Urospäivät" keväällä. Jos teillä on hyvä uros
joka mielestänne voisi olla jalostukseenkin sopiva tuokaa se esille siellä tilaisuudessa. Jos ette ole
asiastanne varmoja kysykää omalta veskarilta tai
vaikka minulta asiasta. Toivoisin että siellä mahdollisimman moni kasvattaja näkisi mahdollisimman suuren otannan kotimaisista hyvistä uroksista. Se helpottaa kaikkien meidän pentuhankintaa
jatkossa. Vähintäänkin mukava tilaisuus joka järjestetään käsittääkseni ensimmäistä kertaa.
Toivotan kaikille LUU:laisille erityisen hyviä
hetkiä hienon harrastuksen ja rodun parissa.
Ville Salmia
Kennel Helfergeist
http://www.saunalahti.fi/vsalmiaq/
Uudet hallituksen jäsenet
O
len Roope Rinne ja sain kunnian liittyä alaosaston johtoryhmään kun minut valittiin
johtokunnasta uusiin haasteisiin siirtyneen Tom
Juholan tilalle.
Ensimmäinen saksanpaimenkoirani tuli minulle vuonna 1994 kun siskoni omistuksessa ollut spu ” Zappa” tuli minulle harrastuskoiraksi.
Koirani kanssa oli tarkoitus mennä yhdessä suorittamaan varusmiespalvelusta Niinisalon Koiranohjaaja jaokseen vuonna 1997, mutta Zappan
huonot kyynärnivelet eivät sitä enää sallineet.
Palvelin kuitenkin ryhmänjohtajana hyvin mielenkiintoisen varusmiesajan koiranohjaaja jaoksessa. Palveluksen jälkeen oli minulla vakaa aikomus jatkaa koirien kanssa ammattiin asti mutta
toisin kuitenkin kävi.
Intin jälkeen jatkoin vielä harrastamista sijoituskoiralla, spu ”Rontti” , opiskelupaikkakunnallani Haminassa, jossa pääsin myös tutustumaan
paikallisten virkakoirien harjoitteluun. Rontti jäi
Haminaan kun palasin pk-seudulle v. 2001. Haminasta jäi kuitenkin mukaan nykyinen vaimoni ja
myös eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut spn
”Nelli”, jonka kanssa harrastettiin vain omaksi ja
koiran iloksi seuraavat vuodet.
Koiraharrastukset jäivät muutamaksi vuodeksi, kunnes pari vuotta sitten aloitimme taas ja tällä
hetkellä harrastamme 3v vpn ”Nemi” ja 2v spu ”Koda” kanssa monitahoisesti pelastus- ja pk-lajeissa.
Maastolajit ovat olleet lähellä sydäntäni haun ja
raunio-/rakennusetsinnän muodossa. Puolustusvoimista jäi erityisesti pitkät metsäjäljet kiinnostuksen kohteeksi. Toissa syksystä lähtien olen viettänyt
aikaa suojelun merkeissä Tonyn ja Janne ryhmässä.
Uskon että palveluskoirayhdistyksen elinvoimaisuus tulee sen kyvystä tarjota monipuolista
toimintaa jäsenilleen. Pyrin tuomaani alaosastoomme kansallisten lajien harrastamisen kipinän, jonka toivon ajan myötä kasvavan.
Haastan uudet ja vanhat jäsenet rakentamaan
ja vahvistamaan elinvoimaista alaosastoamme.
Erinomaista treenikautta kaikille!
O
len Tia Landin, alaosaston
uusi sihteeri. Olen syntynyt aikoinani aktiivisesti harrastavaan koiraperheeseen.
Niinpä kentänlaidat, koiranäyttelyt, kokeet, metsät ja
jälkipellot ovat tulleet tutuiksi
jo ennen oman harrastuskoiran saamista.
Aktiivisen harrastamisen
aloitin vuonna 2001 jolloin
sain ensimmäisen saksanpaimenkoirani Solholmens Ackan.
Ackan kanssa tutustuimme metsäjäljen saloihin.
Tämän hetkiset harrastuskaverini ovat saksanpaimenkoira nartut Valo ja Sissi. Molempien kanssa olen harrastellut suojelua ja tämän vuoden tavoitteena on molempien kanssa ipo 1 koetulos.
O
len Jouni ja Rin-Tin-Tin on elämäni koira. Kun
olin vähän pienempi kuin nyt, äiti ei suostunut hankkimaan meille susikoiraa. Hieman aikuistuttuani olen alkanut hankkimaan niitä ihan
itse. Ensimmäinen saksanpaimenkoira Retu tuli
meille vahtikoiraksi vuonna 2007, kun muutimme Kirkkonummen takakorpeen tiettömän taipaleen taakse. Löysin netistä kasvattajan, menin
käymään ja nappasin saman tien sieltä koiran
mukaan tietämättä käytännössä mitään koirista,
rodusta tai harrastamisesta. Siitä alkoi tavallinen tarina. Koira söi kaiken kiinteän, irtonaisen
ja lopulta omistajan sekä käyttäytyi kuin ääliöiden ässä. Tuo oli haastellista aikaa. Kun keksin
syyllisen koiran käytökselle, päätin että noin ei
käy enää koskaan ja aloin perehtymään koiran
koulutukseen. Kävin tuolloin muutaman kerran
Luun kentän reunalla kasvattajan kanssa ihmettelemässä tottis- ja varsinkin suojelutreenejä. Suojelu oli selvästi tosimiesten hommaa, vaikka lähes
kaikki ohjaajat olivat silloin(kin) naisia. Koska
olen tosimiesten aatelia, niin asia jäi itämään.
Kävi sitten niin onnettomasti, että eräänä kesäpäivänä kyy puri Retua kuonoon. Tuolloin oli
ohjeena tarjoilla kyypakkauksesta kortisonia ja
ilmeisesti sen seurauksena koiralta meni munuai-
set ja sitten pääkoppa aivan sekaisin. Lopulta se
päätyi erinäisten selkkausten jälkeen montun
pohjalle. Onni onnettomuudessa sikäli, että seuraavaksi hankin Haus Zimmermann -koira ’Minnin’ ja näin tutustuin Ismo Härköseen. Pääsin
Ismon suojeluryhmään ja Ismon ansiosta olen
ajautunut syvälle tämän hienon harrastuksen syövereihin. Koiria meillä on nyt kaksi, kun Stenmanin Nallelta tuli Stoneman’s Figaro, eli Repe Vaan,
pari vuotta sitten. Olen onnekas kun sekä koira
että maalimies ovat viisaita ja tasapainoisia. Molemmat tekevät kaikkensa yrittäessään ymmärtää
ohjaajaa, jolla on enemmän intoa kuin taitoa. Suojeluskunta on valmis, kun haen kolmannen koiran
Belgiasta ’von Haus Targa’ -kasvattajalta Kylmälään. Narttupentu saapuu juuri Vapun alla.
Olen vähän hämmästellyt, miten jouduin pyytämättä ja yllättäen Luun hallituspukariksi kaikella tällä kokemuksella. Arvelisin sen johtuvan
siitä, että olen käynyt kaikissa mahdollisissa treeneissä, semmoissa, kokeissa, talkoissa ja koiranristiäisissä, joita tässä maassa on viime vuosina
järjestetty. Lisäksi veikkaan, että viime syksynä
suojelun SM:ssä tekemäni läpimurto lipunmyyjänä ei ole voinut olla vaikuttamatta valintaani tähän vaativaan tehtävään.
Luu haudattuna rauniolla?
Teksti: Roope Rinne
K
evätpäivänä 2012 toukokuussa pidettiin vuorollaan, ettei koirien putoamisia tapahtuisi.
Länsi-Uudenmaan ”tutustuminen pelastusRauniolla ja sen esteillä liikkuminen on hyvää
koiralajeihin” päivää Espoon Kellonummella. liikunnallista harjoitusta koiralle. Liikkuessaan
Sijaintina toimi Espoon pelastusalojen Yhdis- raunionradan esteillä, nousuissa ja laskuissa, joutyksen Pelastuskoira jaoksen hallinnoima Kello- tuu koira käyttämään kehoaan monipuolisesti ja
nummen rauniorata.
kuitenkin rauhallisesti kun se etenee. Tämä kehitTarkoituksena oli tarjota alaosaston jäsenis- tää koiran tukilihaksistoa, liikeaistia, tasapainoa
tölle tietoa pelastuskoiralajeista ja antaa mah- ja koordinaatiota. Myös vieraat alustat, korkealdollisuus päästä kokeila kulkevat sillat, pimeät
lemaan omien koirien “Yksi valmiin rauniokoiran tavoit- käytävät ja putkistot kekanssa raunioradalla
teista onkin, että koira pystyisi hittävät koiran rohkeutliikkumista ja etsin- haistamaan etsittävän muutaman ta. Varsinaisessa etsintää kunkin koira­
k on
metrin syvyydestä maan alta.” nässä koiraa siedätetään
kykyjen mukaan. Mumyös muihin mahdollisiin
kana olikin mukavasti
stressitekijöihin, kuten
6 koirak­koa joka oli radalle juuri sopiva määrä, meluun, laukauksiin, vieraiden koirien ja ihmisten
jotta kaikille saatiin ainakin pari harjoitusta.
läheisyyteen, savuun yms.
Sää siunasi tapahtumaa kauniilla kevätauringolKoiria harjoitettiin pikkuhiljaa totuttamalla
la, puitteet olivat mitä parhaimmat. Esteet ja teli- ne erilaisiin alustoihin. Alustoina löytyi notkuvia
neet olivat kuivat ja ulkona sopivan lämmintä. Ly- lankkuja, vaneria, ritilätasoja, betonilaattoja ja tiihyen teoriaosuuden jälkeen päästiin itse asiaan. limurskaa. Toiset esteet olivat tukevia toiset heiluPääosin osallistujina oli koiria, joilla oli vähän, tai via. Ensimmäisissä harjoitteissa koirat houkutelei ollenkaan aikaisempaa kokemusta etsinnästä tai tiin aluksi vain nousemaan esteille ja seisomaan
kiipeillystä esteillä. Turvallisuus otettiin huomioon niillä. Pian koirat kulkivat jo erilaisia siltoja pitkin,
telineillä niin, että kaikki osallistujat varmistivat sekä putkia ja tunneleita läpi.
Raunioetsintää harjoitellessa koiran mielentila on
tärkeä asia. Etsinnässä viettiä pitäisi olla, että koira jaksaa väsymättä kiipeillä ja käyttää kuonoaan.
Tämä on monelle koiralle yllättävän raskasta. Jo
pelkästään ilmahajulla työskenteleminen etsinnässä on yleensä haasteellisempaa raunion rakenteissa kuin esim. metsäisessä maastossa. Yksi
valmiin rauniokoiran tavoitteista onkin, että koira
pystyisi haistamaan etsittävän muutaman metrin
syvyydestä maan alta. Tämän tavoitteen saavuttaminen vie aikaa ja vaatii koiralta syvempää harjaantumista hajuaistinsa käytössä.
Esteitä harjoitellessa on taas varottava liian
innokkaasti etenevän koiran kanssa, ryntäilyt
voivat päätyä loukkaantumiseen tai muuhun negatiiviseen kokemukseen. Tämä voi vaikeuttaa
koulutusta jatkossa. Yleisesti mielentilan pitäisi
olla keskittyneet innokas. Yleisesti koirat löytävät
harjoitusten myötä oikean mielentilan kun ryntäilystä ei saa mitään positiivista ja vain keskittymällä saadaan palkkaa.
Tapahtuma uusitaan 2013 keväällä mahdollisuuksien ja halukkaiden osallistujien määrän mukaan. Espoon rauniorataa on uudistettu ja paikalle on rakennettu mm. uusia tunneleita maan alle,
sekä muita rakenteita, kuten huoneita ja osittain
maan alla olevia bunkkereita.
Päivän aikana ohjaajat kohtasivat koiriensa
kanssa pieniä haasteita ja pieniä onnistumisia.
Tätä voidaan pitääkin ehkä päivän syvimpänä tarkoituksena eli päästä tekemään kukin koiransa
kanssa joskus jotain ihan muuta ja erilaista.
SM-kisat
SAKSANPAIMENKOIRALIITON IPO SM KILPAILUT 2012
Teksti: Tony Popper
K
uten moni jo tietää ja osa ”tunsi
nahoissaan” meidän alaosasto oli
mukana yhdessä muiden pääkaupunkiseudun alaosastojen kanssa järjestämässä SPL IPO SM kisoja.
Kisakeskuksena toimi Vantaalla
Myyr­mäen urheilupuisto. Majoitus- ja
illanviettopaikkana oli hotelli Korpilampi.
Meidän ao:n vastuualueeksi tuli
A-osa eli jälki. Kantavana ajatuksena mielessäni oli se, että kilpailijalla
pitää olla koko jälkiosion ajan rauha
keskittyä omaan suoritukseensa. Tästä syystä pellolla oli paljon työntekijöitä varmistamassa, että kilpailija tietää koko ajan missä hänen kuuluu milloinkin olla.
Järjestelyiden ensimmäinen asia oli sopivien
peltojen etsiminen ja niille lupien saaminen. Pääkaupunkiseudulla suurien yhtenäisien peltoalueiden löytäminen ei ole ihan helppoa. Pellot löytyivät Inkoosta aseman ympäristöstä Västenkvarnin
mailta ja Mustiosta.
Ehdottomasti suurin ja haastavin työ oli jälkien
aikatauluttaminen ja suunnittelu. Suunnittelussa
tärkeintä on saada peltopinta-ala mahdollisemman järkevästi käytettyä huomioiden kilpailijoiden/tuomarin saapumis –ja poistumisreitit. Tämän aivotyön hoiti rautaisella ammattitaidolla
Raine Holm.
Itse olin nimellisenä A–osan vastaavana sekä
”pomona” kilpailuviikonloppuna valvoen järjestelyjä pellolla. Käytännön järjestelyjä kanssani hoiti
Janne Saari.
Kesällä 2012 nikkaroimme talkoilla jälkiesineet
180 kpl ja paalut 60 kpl.
Jäljen tekijöinä toimi Holger Palomäki, Tomi Niemelä, Mikko Kujala ja Kari Jokinen. Jäljen­
tekijöiden ammattitaidosta sainkin kuulla pelkkää kiitosta niin kilpailijoilta kuin tuomariltakin.
Tuomarin kuljetuksesta koko pitkän viikon­
lopun ajan vastasi Minna Tero. Minna toimi myös
sihteerinä pellolla yhdessä Tuija Popperin kanssa.
Kaikki kilpailijat kokoontuivat Kafe 51:llä, ensimmäiset aamulla jo klo 5. Siellä heidät vastaanottivat Virpi Ylinen ja Mira Ekström. Kokoontumispaikalla tapahtui suoritusjärjestyksen
arvonta sekä jälkiliinojen mittaaminen. Arvonnan
ja mittaamisen jälkeen Virpi ja Mira johdattivat
jokaisen kilpailijan ajoissa pellolle. Matka taittui
auto­letkassa ajaen vielä muutamia kilometrejä
suorituspaikalle.
Suorituspaikalla kilpailijat vastaanottivat jalka­
partiolaiset (Erja Sandell, Saara Juvonen, Jaana
Alen) Kari Lehtisen johdolla. Jalkapartio ohjasi jokaisen kilpailijan vuorollaan omalle suorituspaikalleen ja sieltä pois.
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä haluan kiittää kanttiinia, Carita Väärtistä sekä
Hetta-Mari Rajapuroa. Kanttiini piti huolen siitä,
että meillä kaikilla oli aamulla tuoretta kahvia pellolla sekä pitkän päivän lopuksi vielä lämmin lounas ennen kotiin lähtöä. Superkiitos myös Hetta-­
Marin työnantajalle Uudenmaan Leivälle, joka
sponsoroi kanttiiniamme.
Kilpailujen jälkeen saamani palaute niin kilpailijoilta kuin tuomareiltakin oli pelkästään positiivista. Siitä kuuluu iso kiitos kaikille ”puurtajille”
niin pelloilla kuin stadikallakin!
P.S. ja tänä vuonna saamme tehdä kaiken tämän
uudestaan!
Hyppäytä koiraasi oikein
Teksti: Roope Rinne
S
aksanpaimenkoira on raskasrakenteinen koira.
Harrastuskoira saattaa hypätä satoja kertoja
elämänsä aikana. On siis tärkeää että se tehdään
koiralle mahdollisimman luontaisella ja koiraa
säästävällä tavalla.
Hyppäämistä on aikaisemmin otettu tapetille lähinnä Agility – piireissä joissa hypyt ovatkin
suuressa roolissa ja määrällisesti toista luokkaa
kuin pk-lajeissa. Yleinen ajattelu, että koira ”vain”
hyppää, alkaa hiljalleen väistyä kun useammilla
koirilla on ongelmia hyppäämisessä. Ison koiran
hypätessä koiraan kohdistuu suhteellisen suuria
voimia, jotka väärällä tekniikalla tehtynä johtavat
tekniikkavirheisiin, piste menetyksiin hyppynoudossa, koiran nivelten kulumiseen ja pahimmassa
tapauksessa loukkaantumiseen. Yleensä hyppäämiseen tekniikkaan ei kiinnitetä huomiota ennen
kuin tulee ongelmia. Oikea hyppytekniikka tulisi
kuitenkin opettaa alusta lähtien koiralle oikein.
Peruskohtia
Koira ei osaa ”luontaisesti” hypätä fysiologisesti oikein vaan sitä pitää kouluttaa siihen. Opittua tulee
sen jälkeen vielä ylläpitää, sillä koira palaa takaisin aikaisempaan ilman jatkuvaa harjoitusta. Koulutuksella pyritään opettamaan koiraa käyttämään
ke­hoaan niin, että hypystä tulee tasapainoinen ja tehokas. Tarkoitus on, että koira hyppää pienimmällä
mahdollisimmalla voimalla suurimman mahdollisen pituuden/korkeuden. Tasapainoinen hyppy tuo
tasapainoisen alastulon, jolloin isku jakautuu paremmin koko koiran tukilihaksiston alueelle.
Yleisiä ongelmia hyppäämisessä
• koira epäröi esteellä, pysähtyy tai hyppää
vasta pysähdyksen jälkeen, hakee ponnistuspaikkaa
• koira pudottaa nouto-esineen hypätessään
• koira törmää usein esteeseen tai osuu siihen alastulossa
• koira kieltäytyy hyppäämästä esteellä tai
kiertää sen
Hyvän hypyn rakenteet
Ensimmäiseksi koiran pitää oppia etäisyyden arviointi esteeseen. Mitä motivoituneempi ja varmempi koira on, sitä paremmin se etenee eli ottaa
vähemmän väliaskelia. Hyvään hyppyyn tarvitaan
myös nopeutta ja väliaskeleet hidastavat koiraa.
Askellus on tärkeä osa tekijä etäisyyden arvioinnissa. Koiralle tulee siis opettaa miltä etäisyydeltä
sen kuuluu hypätä.
Ponnistaessa tapahtuva painonsiirto taakse
on tärkeä. Koira on normaalitilassa etupainoinen, mutta takajaloissa on kuitenkin koiran vahvimmat lihakset joilla hypätä. Jotta nämä lihakset
saadaan käyttöön, koiran on osattava laskea painoaan takaraajoille. Koiran fyysinen rakenne vai-
Koira hyppää: Pää alhaalla, takajalat kehon alla tai ojennettuna taakse. Koiran hyppäämä etäisyys on yhtä suuri esteen molemmin puolin.
kuttaa siihen kuinka hyvin koira pystyy tekemään
painonsiirron taakse. Painon siirto määrää myös
miten iso osa ponnistuksesta on ylös ja eteenpäin.
Esim. liian voimakas ylöspäin suuntautuva ponnistus aiheuttaa myös jyrkän alastulon ja etupään
rasittumisen alastulon iskusta. Liian eteenpäin
suuntautuva aiheuttaa törmäyksen esteeseen.
Oikean ponnistuskohdan löytäminen
Jos koira ei hyppää mielellään, on turha harjoitella jatkuvasti täysikokoisella esteellä. Treeniin saadaan vaihtelua ja koira aktivoituu kun esteen kokoa
välillä muutetaan. Jotta harjoitustoistoja saadaan ja
harjoittelu pysyy koiralle mielekkäänä, pitää koiran oppia ponnistuskohta erikokoisille esteille.
Korkeuden arviointi on yleensä koiralle helppoa. Kaavamaisuutta kannattaa tässäkin välttää
eli ei rimoja aina samalle korkeudelle, kun rimakorkeus vaihtelee joutuu koira keskittymään
hyppyyn paremmin ja on henkisesti vireämpi
suorittaessaan hyppyä. Helppo tapa korjata esteen koskettamisongelmaa on treenata erikorkuisilla hypyillä.
Syvätuki
Hyppäämisen hallitsemisen avainasemassa on
koiran hyvä syvätuki, eli syvät tukilihakset on
kunnossa. Tukilihaksiston tehtävä on pitää nivelet ja nikamat oikeassa asennossa liikkeen aikana.
Jos tukilihaksisto on heikko, kohdistuvat liikkei-
den voimat suoraan nikamiin tai niveliin aiheuttaen rasitusta nivelpintojen välillä. Tämä aiheuttaa koiralle epämiellyttävää tuntemusta ja altistaa
niveliä kulumiselle. Harrastuskoiran syvätukea on
syytä pitää yllä erillisillä harjoitteilla.
Lihaksien ja kudosten hyvä lämmittäminen
ennen hyppyharjoituksia ja jäähdyttäminen harjoitusten jälkeen on ensiarvoisen tärkeää koiran
kulumisen ja loukkaantumisen ehkäisemiseksi.
Myös venyttely lämmittelyiden ja jäähdyttelyiden
jälkeen ehkäisee ongelmia. Koiralle hyppyharjoittelu voi olla todella rankkaa, vaikka näyttää helpolta ja yksinkertaiselta.
Monet ongelmat hypyissä voivat johtua yksinkertaisesti lihasjumeista tai aikaisemmista loukkaantumisista. Alkavat ongelmat nivelissä ja nikamissa voivat ilmetä ensi kerran juuri hypätessä.
Käytännön harjoitukset
Hyppytekniikkaa opetetaan koiralle erilaisilla
hyppyradoilla, joissa on matalia esteitä peräkkäin. Radalle voidaan lisäksi sijoitella näköhäiriöitä, jotka suuntaavat koiran huomion sen omiin
askeleihin ja radan pintaan. Koiran lähtöasento on
mieluiten istuen, jolloin paino on jo valmiiksi takana ja se on myös kokeessa lähtöasento.
Hyppyharjoitus voi olla esimerkiksi kuusi hyppyestettä peräkkäin. Esteinä kannattaa käyttää
kevyitä rimaesteitä, agility esteitä tai esim. aurauskeppejä kahden tuolin yms. välissä. Muutta-
Koira hyppää takapainoisesti jolloin takajalat nousevat ilmalennon aikana keskiruumista korkeammalle, jolloin alastulosta tulee jyrkkä ja etujalkoja kuormittava.
malla rimojen korkeutta, niiden etäisyyttä toisistaan, tai lisäämällä näköhäiriöitä reitille (esim.
halkaistu muoviputki, harjan varsi tms. maassa)
voidaan harjoituksella vaikuttaa eri osa-alueisiin
hyppäämisessä.
Perusharjoituksessa esteet sijoitetaan niin, että
koira pystyy hyppäämään yhdellä loikalla esteen
yli ja suoraan seuraavan esteen ponnistuskohtaan. Oikean kohdan löytäminen vaatii hyvää ”silmää” kouluttajalta ja joskus sopivat yhdistelmät
löytyvät usean kokeilun jälkeen. Kun sopiva etäisyys löytyy, aletaan koiraa hyppäyttää radan läpi
niin, että rimakorkeuksia muutellaan sekä laitetaan näköhäiriöitä alustaan. Koira kannattaa alusta lähtien opettaa pitämään katseen kohteessa,
esim. tässä yhteydessä noutoesineessä tai palkassa. Tämä helpottaa koiraa kun se saa ennakkoon
analysoida tulevaa hyppyä ja sen reittiä.
Harjoituksen kulku on aina sama, aloita helposta, vaikeuta ja palaa lopuksi helppoon ennen lopetusta. Näin koiralle jää mielikuva helposta onnistumisesta vaikka välissä hyppäsi korkeammalle
kuin koskaan aikaisemmin.
Hyppäämisessä, niin kuin kaikessa muussa oppimisessa pätee samat lainalaisuudet, pidä taukoa
treenaamisesta välillä että opittu syvenee levossa.
Lihakset eivät ”muista” vaan aivot.
Hypyn analysointi
Jotta hypystä voidaan saada tietoa analysoitavaksi
on hyvä käyttää apuohjaajaa seuraamaan hyppäämistä tai esim. videokuvausta. Paras paikka seurata hyppyä on esteen sivusta. Kun ohjaajan paikka
täytyy mielellään pitää suorituspaikalla on jommankumman vaihtoehdon käyttö suotavaa.
Hyvä hyppy
Hyvä hyppy on sulava ja helpon näköinen. Koiran pää on alhaalla ja nousee hieman alastulossa.
Selkä on hieman pyöreä, ei yli ojentunut taakse.
Jalat on ojennettuna tai kehon alla, hallitun näköisenä. Alastulossa etujalat joustavat ja takajalat tulevat alle. Ilmalento on yhtä pitkä esteen
molemmilla puolilla. Kuuntele ääntä, hyvä hyppy on hiljainen. Tömähdys kertoo että koira tulee
jyrkästi maahan.
Huono hyppy
• Epäsopiva hyppy tilanteeseen (esim. ponnistaa reippaasti yli tai ilmalennon lakipiste
on esteen jälkeen tai ennen sitä)
• Pää ylhäällä
• Koira etenee etupainoisesti (eli ei käytä takaponnistusvoimaa hyödyksi)
• Paniikkiaskeleet
• Koira ei vedä takajalkoja suoriksi/kehon alle tai ne heiluvat hallitsemattomina.
Harjoittelun hyödyt
Harjoittelu kannattaa sillä se motivoi koiraa hyppäämiseen. Koira pysyy terveenä ja oikea harjoittelu voi antaa lisää harrastus vuosia.
Pyri harjoittelemaan säännöllisesti mutta
muista myös tauottaa että opittu syvenee. Palkkaa onnistumisien lisäksi myös oikeasta mielentilasta sekä kun koira yrittää. Jos koira pelästyy
tai epäröi helpota harjoitusta.
Kirjoitettu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssin muistiinpanoista