docVauhtipyörä 2012 - Työväenmuseo Werstas
download 
Report Transcription
Vauhtipyörä 2012 - Työväenmuseo Werstas
VAUHTIPYÖRÄ 1 Näin käytät museota Tavallinen päivä työväenmuseossa. Rieväkone Sulolla väännetään leipiä liukuhihnalta, Kissa K. Issakainen etsii tärkeää nappiaan ja työväentalon vahtimestarin muija Eufrosyne Muttilainen perkaa tilannetta iltamien jälkeen. tarinaa tavallisten ihmisten historiasta ja tarinan pääosassa ovat museon kokoelmat, esineet ja kuvat. Materiaali on kuitenkin mykkää ilman tulkkia. Museo tarjoaa erilaisia välineitä ja mahdollisuuksia tulkintoihin. Tulkit voivat löytyä museosta hyvin monenlaisissa muodoissa kirjoitetusta tekstistä draamahahmoon. Jokainen kuitenkin näkee ja tulkitsee asiat omista lähtökohdistaan ja kiinnostavaa on myös erilaisten tulkintojen vuoropuhelu, joka on mahdollista erityisesti museon työpajoissa. Museoesineen tulkitsija voi olla museonäyttelyssä sisäänrakennettuna, kuten esimerkiksi Meirän kaupungin osuuskaupassa ja säästöpankissa. Kaupassa ja pankissa voi kuulla lyhyitä vuoropuheluita konttorihenkilökunnan, osuuskaupan hoitajan sekä kuvitteellisten asiakkaiden välillä. Lyhyet kuunnelmat ovat myös omanlaisiaan näyttelytekstejä. Tekstiiliteollisuusmuseossa voi puolestaan nähdä eri aikojen tehtaalaisia lyhytelokuvien pääosissa, esimerkiksi Sukkatehtaan Sylvi kertoo kävijöille sota-ajasta trikootehtaalla. Työväenmuseo kertoo Opastettu kierros on paljon käytetty tulkitsemisen muoto museoissa. Opastuksia on paljon erilaisia, mutta olennaista on vuorovaikutus museon ja yleisön välillä. Werstaalla kehitellään jatkuvasti uusia opastuksia ja nyt museossa voi tavata kaksi uutta hahmoa, Eufrosyne Muttilaisen ja K. Issakaisen. Meirän kaupungin työväentalon vahtimestarin muijan Eufrosyne Muttilaisen eli Muttilaiskan voi kohdata talolla Iltamien jälkeen. Muttilaiska on perin juurin työ- 2 VAUHTIPYÖRÄ Kissa K. Issakainen seikkailee lasten kanssa Tekstiiliteollisuusmuseossa ja Höyrykonemuseossa. Kannen kuva: Eufrosyne Muttilainen tuumailee osuuskaupassa maailmanmenoa. Kuva: Kati Lehtinen Kuva: Kati Lehtinen väen asialla eikä arkaile haukkua herroja taikka arvostella maailmankirjojen asentoa 1900-luvun puolivälin kieppeillä. Kävijät pääsevät osallisiksi Muttilaiskan juttuihin ja iltamien jälkeisen päivän monenlaisen likapyykin pesuun. Draamaopastuksessa luodaan ja jaetaan kokemusta työväen elämästä ja kokemusmaailmasta muutaman vuosikymmenen takaa. ossa seikkaileva hahmo. K. Issakainen on hukannut tärkeän nappinsa ja sitä jahdataan Meirän kaupungissa, jonne kissa arvelee sen kadottaneensa. Tarinallisen kierroksen juoni etenee leikkimisen ja kuvittelun siivittämänä. Jahdin lomassa tutustutaan samalla elämiseen menneenä aikana, esimerkiksi millaisia leluja lapsilla oli tai mitä varten työväentalot on rakennettu. Napin ompelemiseen tarvittava lanka pitää tietenkin kehrätä oikean kehruukoneen kupeessa, mutta neulaakin tarvitaan ja sen löytämiseksi on taas löydettävä uusia asioita museosta. Entä mitä voisi tapahtua, jos näyttelykerroksen sisääntulossa penkillä istuva Aune lähtisikin Meirän kaupunkiin kuljeskelemaan tai piipahtamaan höyrykonehuoneessa? Siitähän voisi piirtää vaikka sarjakuvaa! Aunen edesottamuksista pidettiin sarjistyöpaja Tapahtumien yössä.Werstaan työpajatoimintaa on säännöllisesti ja toimintaa on sekä lapsille että aikuisille. Pajat liittyvät näyttelyiden aiheisiin ja museolla voi esimerkiksi valaa metallia hiekkavalumenetelmällä, tehdä kolmiulotteista koskettelukirjaa, perehtyä kirjapainotaidon perusteisiin tai painaa oman painokuosin kankaalle. Työpajoissa on mahdollisuus työstää museossa kohtaamaansa asiaa. Oman tulkinnan voi ilmaista luovasti joko yhdessä muiden kanssa tai yksilöllisesti. Käsillä tekemisen lisäksi paja laittaa ajatukset liikkeelle. Työpajan tuotoksen saa yleensä mukaansa ja esimerkiksi tinasta itse valettu avaimenperä voi liikauttaa mielen museokäynnillä heränneisiin ajatuksiin, tunteisiin tai tunnelmiin aina avaimenperää käytettäessä. Kuva: Ulla Rohunen Kissa K. Issakainen puolestaan on lasten kanssa muse- maisten ihmisten elämästä ennen ja nyt kertovassa ihan epäNormaalia –näyttelyssä kosketeltavat kohteet auttavat myös esimerkiksi näkövammaisia. Museon käyttämisen tavan määrittävät lopulta kävijät. Tulkinnat ja merkitykset syntyvät museon ja ihmisen kohtaamisesta ja niistä yhdessä syntyy tarina. Tarina tavallisten ihmisten historiasta. Kokoelmat elävät niistä merkityksistä, joita niille annetaan. Mitä laajemmin kokoelmat ovat saavutettavissa, sitä paremmin ne oikeuttavat oman olemassaolonsa. Niinpä Werstaalle ei ole pääsymaksua ja kokoelmissa olevaa aineistoa voi selailla verkossa arjenhistoria.fi –palvelussa. Vapaa pääsy on myös sitä, että museo voi olla vapaamuotoisen olemisen paikka, jossa voi viihtyä, muistella, ihmetellä tai vaikka vain olla. Teksti hanna yli-hinkkala ja arkipäiväistä erityiseen ja elämykselliseen. Esimerkiksi kahvin juominen osana opastettua kierrosta tuo ihmiset yhteen aivan uudella tavalla. Yhteisessä pöydässä istuminen, maut ja tuoksut virittävät yhteisöllisen kokemuksen. Museossa on myös erilaisia toiminnallisia pisteitä, joissa voi omaan tahtiin tutustua koskettamalla, kokeilemalla tai haistamalla. Tekstiiliteollisuusmuseon Katkeamaton Kangas –näyttely sisältää monta toiminnallista kohtaa: näyttelyssä voi sovittaa eri aikojen paperinukkevaatteita, koota kuutiopalapeliä, kurkistaa tehtaiden sijaintia luukuista, kokeilla neulekoneen toimintaa tai ratkaista labyrinttitehtäviä. Vam- Kuva: Ulla Rohunen Tekeminen museossa voi yhdistää jotain hyvin tavallista VAUHTIPYÖRÄ 3 Pääkirjoitus Elämystehdas V iime vuosi oli Työväenmuseo Werstaalla mielenkiintoinen ja poikkeuksellinenkin. Museo oli ensimmäistä vuottaan pääsymaksuttomana ja tämä näkyi museon arjessa. Kävijäkunta otti uudistuksen innolla vastaan ja siivitti Werstaan museon historian suurimpaan kävijämäärään. Eikä uusi ennätys toteutunut pienellä marginaalilla, vaan eroa repäistiin entiseen ennätykseen lähes 20 000 kävijän verran. Siitä suuri kiitos kaikille kävijöillemme ja museon ystäville! on koettu positiivisena ja rohkeanakin kulttuuritekona, jonka suurin painoarvo ei ole niinkään taloudellisessa merkityksessä vaan periaatteessa ja asenteissa. Koemme kulttuurin tasa-arvoisen yhteiskunnallisen saavutettavuuden tärkeänä teemana. Vapaa sisäänpääsy myös muuttaa museossa käyntiä omalla tavallaan: museoon voi tulla ja mennä kuten itse haluaa. Museo on paikka ja tapa viettää aikaa, hengailla, tavata kavereita. Ottaa etäisyyttä arkeen ja rentoutua. Ihmiset hakevat uusia ajatuksia, elämyksiä ja irtiottoja arjesta pelkän kulttuurin kuluttamisen sijaan. Museot kuitenkin myös kilpailevat muiden vapaa-aikapalveluiden kanssa nykyajan kansalaisen rajallisesta vapaa-ajasta. Museot eivät voi olla pelkkiä kulisseja näyttelyille. Ne ovat ennemmin elämystehtaita, jotka tuottavat ihmisille tarinoita ja henkistä mielihyvää oman erikoisalansa, menneisyyden, avulla. Vapaa sisäänpääsy Suuren yleisöryntäyksen ohellaWerstaan toiminta on viime aikoina muotoutunut aiempaa monipuolisemmaksi. Erilaiset tapahtumat, draamaopastukset, työpajat ja monet muut aktiviteetit rytmittävät museon toimintaa.Toimintojen laajentunut kirjo on myös synnyttänyt uudenlaisia kohtaamisia museokävijöiden ja museon henkilökunnan kesken. Myös museovieraat kohtaavat toisensa eri tavalla, esimerkiksi museon tarjoamilla rieväkahveilla. Werstas tekee aktiivista yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.Werstas muuttuu sulavasti erilaisten tapahtumien näyttämöksi, oli kyse sitten kirjallisuustapah- 4 VAUHTIPYÖRÄ tumasta, punk-konsertista tai akateemisesta seminaarista. Työväenmuseo kertoo tarinoita arjesta, työstä ja tavallisista ihmisistä historian suurmiesten sijaan. Kuurojen museon yhdistyminen vuonna 2012 osaksi Werstasta syventää ja vahvistaa omalta osaltaan työväenmuseon toimintaa ja tuo museolle uutta ammattitaitoa. Vireä ja monipuolinen museo on hauska paikka paitsi museovieraille, se on sitä myös meille werstaslaisille. Toivotan teidät kaikki sankoin joukoin tekemään, kokemaan ja viihtymään Werstaalla! Teemu ahola vs. Museonjohtaja Kuva: Kati Lehtinen 16 11 6 2 Näin käytät museota 4 Pääkirjoitus 15 Uutisia 6 Yhteistä hyvää 16 Työväentaidetta Werstaan kokoelmissa 11 12 Duunarimuseo 19 Tanskalaista teollisuuskulttuuria Ihan normaali näyttely Werstaalla? 20 Erikoisten suunnitelmien mies 14 Kohti saavutettavaa ja esteetöntä museota 22 Näyttelykalenteri TYÖVÄENMUSEO Werstaan asiakaslehti Työväenmuseo Werstaan julkaisuja 2011:1 Julkaisija Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere www.tyovaenmuseo.fi Päätoimittaja Teemu Ahola Kirjoittajat Hanna Yli-Hinkkala, Teemu Ahola, Marita Viinamäki, Karoliina Suoniemi, Aura Linnapuomi, Ulla Jaskari, Jukka Sappinen Ulkoasu ja taitto Kati Lehtinen Painopaikka Vammalan kirjapaino, Sastamala Levikki 4000 kpl ISSN 1797-8734 VAUHTIPYÖRÄ 5 Werstaan kokoelmat Yhteistä hyvää Tänä vuonna vietetään kansainvälistä osuustoimintavuotta. Vuosi näkyy myös Werstaan toiminnassa: museon kokoelmat ovat pullollaan osuustoimintatavaraa, ja syksyllä avautuu näyttely osuustoiminnasta. Werstaan kokoelmat Werstaan kokoelmat Teksti Marita viinamäki 6 VAUHTIPYÖRÄ Osuuskuntien perustaminen pääsi kunnolla vauhtiin heti sen jälkeen, kun ensimmäinen osuustoimintalaki oli saatu säädettyä vuonna 1901. Osuuskauppoja alkoi tuolloin syntyä Suomeen satamäärin. Sekä Turussa että Tampereella oltiin aivan eturintamassa osuuskauppojen perustamisessa. Tampereella aloitti jo vuonna 1900 Finlayson ja Kumpp.Työväen osuuskauppa ja seuraavana vuonna Pellavatehtaan Työväen Osuuskauppa sekä Tampereen Työväen Osuuskauppa, jotka vuosina 1916-1918 yhdistyivät Osuusliike Voimaksi.Turussa puolestaan aloitti vuonna 1901 Vähäväkisten Osuusliike. Osuuskuntia olivat edeltäneet jo 1800-luvun lopulla osuustoiminnalliset yhteenliittymät. Maaseudulla oli toiminut ostorenkaita eli yhteisostoyrityksiä ja kaupungeissa ravintoyhtiöitä tai -yhdistyksiä. Järvenlaskuyhtiöt, kaskiseurat ja nuottakunnat voidaan myös nähdä osuustoiminnan esimuotoina. Osuustoiminta on taloudellista yhteistoimintaa jäsenten hyväksi. Osuuskunta on yritys, jossa asiakkaat omistavat palvelun tuottajan. Osuustoiminnassa jäsenellä on oikeus osallistua osuuskunnan toimintaan, käyttää sen palveluja ja hyötyä niistä. Keskivertosuomalainen on tänä päivänä jäsenenä 2-3 osuuskunnassa. Osuuskuntamuotoisella yrittäjyydellä on siten vahva asema maassamme. On kuluttaja-, tuottaja- ja palveluosuuskuntia, ja lisäksi osuustoiminnallisiksi yrityksiksi lasketaan keskinäiset vakuutusyhtiöt. Suomessa on yli 4 000 osuuskuntaa sekä keskinäistä vakuuttajaa ja niillä yhteensä yli 7 miljoonaa jäsentä. Tutuimpia osuuskunnista lienevät vuosikymmeniä toimineet osuuskaupat. Parin viime vuosikymmenen aikana on kuitenkin synnytetty paljon uusia pienosuuskuntia. Esimerkiksi eri alojen taiteilijat ja käsityöläiset ovat perustaneet osuuskuntia ja sitä kautta työllistäneet itsensä. Osuustoiminta syntyi tarpeeseen. Ennen osuustoimintaa yksityiskauppiaat saattoivat toimia epärehellisesti, voitot maksimoiden. Käytettiin vääriä mittoja ja painoja, myytiin kelvotonta tavaraa ja tehtiin asiakkaista riippuvaisia kauppiaasta myymällä velaksi. Osuustoiminnan oleellisin periaate olikin aluksi pidättäytyminen velkakaupasta. Nouseva työväenliike ymmärsi osuustoiminnan hyödyt ja mahdollisuudet. Esimerkiksi monet kaupunkiosuuskaupat syntyivät työväen innostuksen pohjalta, ja osuustoimintaliike nivoutui vahvasti työväenliikkeeseen. Työväenliikkeen aktiivit ymmärsivät työläisten aseman kohentuvan vain siten, että työläiset olivat itse aktiivisia ja pyrkivät yksissä tuumin parantamaan asemaansa ja hallitsemaan elämäänsä. ”Ole itse oma kauppiaasi” olikin yksi tunnuslauseista osuustoimintaliikkeen alkuaikoina. Nykyaikaisen kulutusosuustoiminnan esikuvana pidetään Rochdalen osuuskauppaa Pohjois-Englannissa. Sen perustamisessa oli mukana erityisesti nuoria kankureita eli käsinkutojia, joiden asema oli heikentynyt tuotannon koneellis- tuessa. Rochdalen osuuskaupan myymälä aloitti toimintansa vuonna 1844. Sen perustajat loivat myös ne keskeiset, vahvasti eettiset periaatteet, joiden pohjalta osuustoimintaa kaikkialla edelleen harjoitetaan. Niihin kuuluvat esimerkiksi avoin jäsenyys, kansanvaltainen hallinto sekä ylijäämän palautus ostosten mukaan osuuskunnan jäsenille. Jäsenten velkaantumisen estämiseksi käteismyyntiä pidettiin tärkeänä. Osuustoiminnan periaatteet ja arvot ovat keskeisiltä osin pysyneet ennallaan tähän päivään saakka. Suurin muutos 1900-luvun alussa muotoiltuihin periaatteisiin lienee tähän päivään sopimaton käteismaksun periaate, josta luovuttiin jo 1960-luvulla. Vastuu toimintaympäristöstä ja kestävän kehityksen huomiointi on puolestaan myöhemmin syntynyt periaate. Werstaan kuva-arkisto. Osuustoimintaa on ollut Suomessa jo yli 100 vuotta. Lapset kauppa-asioilla Pellavatehtaan Työväen Osuuskaupan myymälässä Tampereen Epilässä 1910-luvun puolivälin tienoilla. voimakkaasti kahtia 1910-luvulla, kun yhteiskunnalliset vastakohdat kärjistyivät ennen sisällissotaa. Maaseutukauppojen jäsenistö suuntautui porvarillisesti, kun taas suurissa kaupunki osuuskunnissa hallitsivat sosialistit. Porvarit ja sosialistit ajattelivat eri tavalla osuustoimintaliikkeen yhteiskunnallisista tavoitteista, mitä seurasi sosialistien hallitsemien osuuskauppojen ero yhteisestä kaupallisesta keskusjärjestöstä vuonna 1916. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnassa (SOK) jatkoivat porvarien johtamat osuuskaupat, kun taas 89 edistysmielistä osuuskauppaa perusti omaksi keskusjärjestökseen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK). Edistysmieliset osuuskaupat pitivät yhteiskunnallista vaikuttamista tärkeänä. Edistysmielisellä osuuskauppaliikkeellä tulikin olemaan läheinen suhde sosialidemokraattiseen puolueeseen, ja myös kommunisteja vaikutti liikkeessä. KK:n rinnalle edistysmielisen osuuskauppaliikkeen kaupalliseksi keskusjärjestöksi perustettiin vuonna 1917 Osuustukkukauppa (OTK). Osuuskauppojen aktiivijäsenet kokivat osuuskauppaaatteen tärkeäksi ja halusivat vaikuttaa osuuskuntien päätöksenteossa. Ostoksia tehtiin uskollisesti vain omasta liikkeestä, Suomessa osuustoimintaliike jakaantui VAUHTIPYÖRÄ 7 Werstaan kokoelmat Juliste vuodelta 1924. 8 VAUHTIPYÖRÄ Kuvaaja P.K. Jaskari, OTK:n negatiivikokoelma. Werstaan kuva-arkisto vaikka toinen kauppa olisi ollut lähempänä. Edistysmielisen osuustoimintaliikkeen läheinen suhde työväenpuolueisiin antoi sen toiminnalle vahvan poliittisen värin. Se näkyi myös tavassa, jolla kuluttajia valistettiin. 1960- ja 1970-lukujen suuret yhteiskunnalliset muutokset synnyttivät uuden hintatietoisen kuluttajasukupolven, joka ei enää vanhan tavan mukaan ollut uskollinen tietylle kaupalle. Osuuskaupat joutuivat sopeutumaan muutokseen. 1980-luvun alussa taloudelliset realiteetit pakottivat edistysmielisen osuuskauppaliikkeen perustamaan E-Osuuskunta Ekan fuusiossa, jossa 39 osuusliikettä sulautui yhteen Keskusosuusliike OTK:n kanssa. Vuonna 1993 Osuuskunta Eka-yhtymä ajautui yrityssaneeraukseen, ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen perintöä on sen jälkeen jatkanut Osuuskunta Tradeka-yhtymä. Myös SOK:lainen osuuskauppaliike joutui 1980- ja 1990-luvuilla tekemään isoja muutoksia ja uudelleenjärjestelyjä, jotka johtivat nykyisen S-ryhmän syntymiseen. Kilpailevat osuuskaupparyhmittymät tekevät nykyään sujuvasti yhteistyötä. Käytössä ovat erilaiset etukortit, joilla osuuskuntien jäsenet keräävät hyödyn ostoksistaan. Vahva osuustoiminta-aate ja uskollisuus juuri oman osuuskunnan kauppaa kohtaan on kuitenkin kadonnut, ja etuja haetaan sieltä, mistä niitä saadaan. Lihasäilykepurkkien punnitus OTK:n lihanjalostustehtaalla Tampereella vuonna 1954. Osuustoimintaliikkeen historiaa on tallennettu jälkipolville runsaasti ja TyöväenmuseoWerstaan kokoelmissa se on erityisen hyvin edustettuna. Werstaalla on Suomen laajimmat osuuskauppaliikkeen historiaan liittyvät esinekokoelmat. Kokoelmissa on paljon nostalgiseksi koettua osuuskauppatavaraa pienistä tuotepakkauksista isoihin koneisiin ja kalusteisiin. Oman kokonaisuutensa muodostavat lukuisat Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) värikkäät julisteet. Meirän kaupunki-perusnäyttelyn osuuskauppaan on museokävijöiden nähtäville saatu iso osa osuuskauppaesineistöstä. Osuuskaupan lukuisat tavarat ovat peräisin 1990-luvun alkuun saakka Helsingin Roihuvuoressa toimineesta Osuuskauppamuseosta, jonka esineistö kuuluu nykyään Werstaan kokoelmiin. Helsingissä Osuuskauppamuseo toimi E-instituutin eli entisen Osuuskauppakoulun yhteydessä, joten koko Osuuskauppamuseo esineistöineen on olennainen osa suomalaisen osuuskauppaliikkeen historiaa. Werstaan valokuvakokoelmat ovat myös melkoinen aarreaitta hyviä osuustoimintakuvia kaipaaville. Eri puolilla Suomea toimineiden osuusliikkeiden myymälärakennuksista löytyy kuvia varsin kattavasti. Erityisen tärkeän kokoelman muodostaa noin 142 000 negatiivista koostuva Osuustukkukaupan (OTK) valokuvakokoelma. OTK:n kokoelma kertoo paitsi osuustoiminnallisen tuotannon ja osuuskauppaliikkeen kasvusta myös koko maamme teollisesta historiasta. Osuustukkukaupalla oli tuotantoa useilla eri teollisuuden aloilla. Sen hankkimiin ja perustamiin tuotantolaitoksiin kuului myllyjä, erilaisia elintarviketehtaita, tekstiilitehtaita, rakennusainetehtaita sekä kosmetiikkaa ja elintarvikkeita val- mistanut teknokemiallinen tehdas. Nämä kaikki tehtaansa OTK dokumentoi hyvin järjestelmällisesti valokuvaamalla. OTK:n kokoelman tyypillisiä kuvauskohteita ovat olleet teollisuusrakennukset sisältä ja ulkoa, tehtaiden koneet ja laitteet ja eri tuotteiden valmistusvaiheet. Oman mielenkiintoisen osansa kokoelmassa muodostavat mainontaa varten otetut tuotekuvat sekä muotikuvat mannekiineineen. ”Reklaamioppia” pidettiin tärkeänä, ja paikallisen tason toimijoita varten kuvattiin runsaasti kuvia, joista ilmenee miten näyteikkunat voisi parhaalla tavalla somistaa. Dokumentoinnissa ei unohdettu myöskään omaa henkilökuntaa.Työntekijöiden juhla- ja virkistystoiminnasta on paljon kuvia: kuvissa vietetään syntymäpäiviä ja hautajaisia, urheillaan ja harrastetaan. YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoiminnan vuodeksi.Vuoden aikana halutaan edistää tietämystä osuustoiminnasta kaikkialla maailmassa. Ihmisiä rohkaistaan toimimaan osuuskunnissa ja jäsenmaiden hallituksia kannustetaan luomaan hyvät edellytykset osuuskuntien muodostumiselle ja kasvulle. Työväenmuseo Werstas juhlistaa osuustoimintavuotta 14. syyskuuta 2012 avautuvalla valokuvanäyttelyllä, joka esittelee Werstaan runsasta osuustoiminnallista valokuvakokoelmaa. Näyttely on esillä 6. tammikuuta 2013 saakka. Werstaan kokoelmat Kuvaaja Atte Hyvärinen, OTK:n negatiivikokoelma, Werstaan kuva-arkisto OTK:ssa kuvattiin paljon näyteikkunamalleja helpottamaan liikkeiden somistustyötä. Kuvassa OTK:n jalkineosaston keväinen näyteikkunaesimerkki vuodelta 1946. Vuoden 1935 muotia. Mannekiineilla yllään OTK:n kappa- ja leninkitehtaan leningit. Kuvaaja Eino Finne, OTK:n negatiivikokoelma. Werstaan kuva-arkisto OTK:n valokuvakokoelmaa on tämän ja viimeisten kahden vuoden aikana digitoitu vauhdilla kaikkien helposti käytettäväksi. Werstaalla on ollut käynnissä Teollisen Suomen muistot-digitointihanke, joka on keskittynyt valokuvakokoelman käsittelyyn otsakkeella ”Kotimaisen kulutustavarateollisuuden nousukausi”. Hankkeen aikana saadaan digitoitua arviolta 13 000 kuvaa. Valokuvien lisäksi myös osuustoimintaan liittyviä esineitä on viime vuosina luetteloitu, valokuvattu ja digitoitu runsain määrin. Digitoidut osuustoimintakuvat sekä digitoidut kuvat esineistä tietoineen ovat jokaisen nähtävillä netissä julkisen Arjen historia-portaalin www.arjenhistoria.fi:n kautta. Kansainvälistä osuustoimintapäivää on vietetty vuodesta 1923 lähtien aina heinäkuun ensim mäisenä lauantaina. VAUHTIPYÖRÄ 9 Yhteinen vastuumme - KYLLÄ elinluovutukselle Yleishyödyllisen toiminnan tukeminen on keskeinen osa Osuuskuntamme yhteiskuntavastuuta ja tänä vuonna lahjoitamme eri projekteihin, kampanjoihin ja tutkimustoimintaan lähes 450 000 euroa. Vuosittain tuemme mm. kahdeksan terveysalan järjestön yhteistä KYLLÄ elinluovutukselle -kampanjaa, jonka tavoitteena on edistää elinsiirtoja ja pelastaa näin ihmishenkiä. Elinluovutukselle voit sanoa KYLLÄ täyttämällä elinluovutuskortin sekä kertomalla oman kantasi läheisillesi. Yhteisessä vastuussa mukana, Kuva: Karoliina Suoniemi Duunarimuseo Mestariduunari-hanke tuo ammattiopiskelijat museoon M useo on kuiva paikka ja historia väsyttävää jorinointia. Ammattikoululaisia eivät museot paljoa kiinnosta. Museo tarjoaa tarinoita vain akateemisesti koulutetuille tai vähintään sellaiseksi aikoville, konkreettisen työn tekijä ei saa sieltä mitään irti. Näihin ajatuksen muureihin törmää museomaailmassa helposti, mutta onneksi muurit on myös tehty murrettaviksi. Vuonna 2011 käynnistynyt Työväenmuseo Werstaan ja Tampereen Ammattiopiston yhteinen Mestariduunarihanke purkaa vanhoja myyttejä urakalla. Palkansaajasäätiön rahoittamassa hankkeessa luodaan uusia museo-opetuksen muotoja, joissa pääpaino ei ole vuosiluvuissa tai pilkuntarkassa historiassa, vaan toiminnallisuudessa ja itse tekemisessä. Mestariduunari-hanke vahvistaa opiskelijoiden ammatti-identiteettiä ja tarjoaa eri ammattioppiaineille räätälöityjä vierailuja museolla. Esimerkiksi datanomiopiskelijat ovat tutustuneet Werstaalla reikäkorttilävistäjän työhön sekä tietokoneiden esiäitiin, reikäkorttitekniikkaa hyödyntäneeseen Jacquard- kutomakoneeseen. Samalla on puhuttu Tampereen historiasta työläiskaupunkina ja ihmetelty työläisten elämää tehtaan varjossa. Vammaisuuden historiasta kertovan Ihan epäNormaalia –näyttelyn räätälöidyt opastukset ja työpajat ovat puolestaan saavuttaneet suuren suosion etenkin lähihoitajaksi opiskelevien keskuudessa. Hankkeessa tallennetaan myös ammattiopiston omaa arkea, joka palvelee Werstaan nykyajan tallennustavoitteita sekä ammattikoulun omaa perinnetyötä. Tallennushanke osuu otolliseen aikaan, sillä esimerkiksi Tampereen Ammattiopiston perinteikäs kenkäteollisuuden linja lopettaa toimintansa vuoden 2012 jälkeen. Tallennushankkeessa ammattiopiston opiskelijat tallentavat kameroin, videokameroin ja haastatteluin eri linjojen opiskeluarkea, työtiloja, -välineitä sekä tuntien tunnelmaa. Tallennuksessa voidaan käyttää myös erikoisempia menetelmiä, kuten sarjakuvan tekoa. Tallennushankkeen tausta-ajatuksena on osallistaa opiskelijoita huomaamaan opiskelualansa mielenkiintoisuus ja arvokkuus. Samalla tallentaminen toivottavasti muuttaa ammattikoululaisten käsitystä historiasta: se ei ole vain jotakin joka tapahtui kauan sitten, vaan nykyisyyttäkin voidaan tarkastella osana tulevaa historiaa. Kuten tallennusprojektissa, on koko Mestariduunari-hankkeessa keskeistä rikkoa raja-aitoja elitistiseksi ja korkeakulttuuriseksi nähdyn museoinstituution ja reippaan konkreettiseksi mielletyn ammattiopiskelun väliltä. Museo voi olla myös arkinen ja maanläheinen paikka, joka elää tässä päivässä, ja erityisesti jos museo sattuu vielä olemaan työväen oma museo, on sitä suuremmalla syyllä aika murtaa käsitys ylevästä norsunluutornista ja astua sisään meidän museoon, jossa historiaa tehdään suurmiesten sijaan arjesta ja työstä, joka ikisestä päivästä. Teksti karoliina suoniemi VAUHTIPYÖRÄ 11 Ihan normaali näyttely Werstaalla? Vammaisten historiasta kertovan näyttelyn luominen oli avartavaa ja haasteellista Teksti Teemu Ahola M Kuva: Ulla Rohunen oni saattaa ihmetellä mitä vammaisten historialla on tekemistä työväenmuseon kanssa. Aihe sopii kuitenkin luontevasti osaksi Työväenmuseo Werstaan toimintaa. Werstas on työelämän ja sosiaalihistorian valtakunnallinen erikoismuseo ja siten vammaisuuden teemat liittyvät Werstaan käsittelemiin aiheisiin. Valtiollisen suurmieshistorian sijasta tarkastellaan arkipäivän asioita ruohonjuuritasolla. Museo nostaa esiin myös valtavirran näkökulmasta marginaaliin liitettyjä teemoja ja toimijoita.Vammaisuuteen liittyy edelleen kosolti ennakkoluuloja ja vääriä olettamuksia. Museon on omalla toiminnallaan mahdollista osallistua näiden sitkeiden stereotypioiden korjaamiseen välittämällä tietoa museon vieraille. 12 VAUHTIPYÖRÄ Näyttelyt ovat museon vahvin media ja tehokkaimpia tapoja kertoa asioista. Siten vammaisten historiasta, elämästä ja päivänpolttavista asioista päätettiin luoda työväenmuseoon näyttely. Ihan epäNormaalia -näyttely avautui Werstaalla syyskuussa 2011. Näyttely kertoo vammaisten elämästä Suomessa ennen ja nyt. Ihan epäNormaalia -näyttely on otteeltaan ja teemoiltaan yhteiskunnallinen ja kantaaottava. Se puhuu ihmisoikeuksien, tasa-arvoisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Näyttelyllä on kaksi pääkohderyhmää: nuoret ja vammaiset. Nuoret ovat avainasemassa luotaessa ennakkoluulottomampaa ja suvaitsevaisempaa asennoitumista erilaisuuteen. Vammaisille näyttely kertoo heidän omasta historiastaan vahvistaen vammaisten omaa menneisyyskuvaa sekä omaa identiteettiä. Näyttelyyn on luotu runsaasti erilaisia räätälöityjä opastuksia ja työpajoja. Opastuksia on suunnattu koululaisille, ammattiin opiskeleville nuorille ja aikuisille sekä työttömille. Näyttely on tuotettu yhdessä keskeisten suomalaisten vammaisjärjestöjen ja –aktiivien kanssa. Mukana ovat olleet Kuurojen museo, Näkövammaismuseo,Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -palvelu, Kynnys ry sekä Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry. Näyttelyn luomisprosessissa yhdistyi museoihmisten ammattitaito ja eri vammaistoimijoiden asiantuntijuus vammaishistoriasta. Haasteellisinta oli näyttelyn näkökulmien ja teemojen valinta. Vammaishistoria sisältää toinen toistaan tärkeämpiä aihealueita. Suurella tekijäjoukolla oli paljon ideoita ja näkemyksiä. Näyttelyn toimivuuden ja yhtenäisyyden vuoksi näyttelyidean jalostaminen ja kokonaisuuden puntarointi nousivat erittäin tärkeään asemaan. Näyttelyn luominen oli Werstaalle avartava ja haasteellinen prosessi. Näyttelystä tahdottiin luoda mahdollisimman esteetön ja saavutettava kokonaisuus, johon kaikilla olisi mahdollisuus tutustua. Näyttelyyn sisältyi elementtejä, joita Werstaalla ei oltu aiemmin käytetty, kuten viittomakieltä, kuvailutulkkausta, taktiiliteippiä lattiassa tai selkokielisiä seinätekstejä. Esitystapoja mietittiin aivan uudesta näkökulmasta. ja saavutettavuuden oli toteuduttava myös muualla museossa. Werstaan yleisötiloja oli arvioitava uusin silmin. Museossa oli tehty saavutettavuusselvitys muutama vuosi sitten. Näyttelyprosessin myötä museo kehitti saavutettavuuttaan pidemmälle ja paransi omaa valmiuttaan ottaa vastaan asiakkaita, joilla on erilaisia rajoitteita. Pitkän ja mielenkiintoisen projektin lopputulokseen voi tutustua Työväenmuseo Werstaalla 27. toukokuuta saakka. Sen jälkeen näyttely lähtee kiertämään suomalaisia museoita. Näyttelystä on tuotettu myös sähköinen tietopankki, joka kartoittaa vammaishistoriaa keskiajalta nykypäivään näyttelyn teemojen hengessä. Tietopankki täydentyy jatkuvasti ja se tulee säilymään verkossa vielä silloinkin kun näyttely päättää kiertonsa. Kuva: Kati Lehtinen Näyttelyssä voi kokeilla liikkumista pyörätuolilla, etsiä viittomakielen sanoja verkkosanakirjasta ja kokeilla pistekirjoituskoneella kirjoittamista. Sähköiseen tietopankkiin pääsee tutustumaan osoitteessa www.normaalia.fi Kuva: Riikka Romppanen Valitusten kangas ja sarjakuvapöytä virittävät keskusteluun vammaisten oikeuksista. Kuvassa poseeraavat kankaan ja sarjakuvapöydän toteuttajat Karjalohjan työkeskuksesta näyttelyn avajaisissa. Eturivissä Monica Onkamo ja Risto Syrjäläinen, keskellä Reijo Manninen ja Leo Hiltunen ja takana Antti Piispa. Kuva: Ulla Rohunen Esteettömyyden VAUHTIPYÖRÄ 13 Kolumni Kohti saavutettavaa ja esteetöntä museota Saavutettava ja esteetön museo huomioi kävijöidensä moninaisuuden M useolain mukaan museoiden tavoitteena on ”ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään”. Saavutettava ja esteetön museo tiedostaa ja huomio kävijöidensä moninaisuuden. Eli sen ”itsestään selvyyden”, että valtaväestön lisäksi museon todellisissa ja potentiaalisissa kävijöissä on erilaisten vähemmistöjen, kuten vammaisten ihmisten sekä kieli- ja kulttuurivähemmistöjen edustajia. Suunnitelmallinen työ saavutettavuuden ja esteettömyyden edistämiseksi helpottaa huomattavasti tavoitteiden saavuttamista ja osoittaa museon sitoutuneisuutta hyvään saavutettavuuteen. Erityisen tärkeässä roolissa museon avoimen ja monenlaisia kävijöitä huomioivan asenteen uskottavuuden kannalta on kuitenkin viestintään liittyvä sinänsä yksinkertainen tekijä, eli saavutettavuus- ja esteettömyystietojen kertominen osana viestintää. Museon kannattaa asettaa saavutettava ja esteetön toiminta tavoitteekseen monestakin syystä. Ensinnäkin siten museo näyttäytyy yhteiskunnallisesti vastuuntuntoisena ja oikeudenmukaisena toimijana, joka huolehtii velvollisuudestaan taata kaikille kävijöille yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ilman syrjintää. Saavutettavuuden kehittäminen myös parantaa museon asiakaspalvelun ja yleisötyön laatua. Kolmanneksi saavutettavat palvelut lisäävät potentiaalisia kävijämääriä ja tuovat näin myös taloudellisia hyötyjä. Lisäksi museon toiminnan potentiaalisten rahoituskanavien määrä kasvaa. On siis ensiarvoisen tärkeää, että museo kertoo miseksi voi edetä esimerkiksi näin: 1) Museon koko henkilöstö tarkastelee asenteitaan ja sitä, kuinka hyvin kävijöiden moninaisuus tiedostetaan. 2) Henkilöstö tutustuu tietoon siitä, miten osallistumisen esteitä poistetaan ja yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia parannetaan. 3) Henkilöstö määrittelee yhdessä museon saavutettavuus- ja esteettömyystavoitteet. 4) Tavoitteiden saavuttamiseksi laaditaan saavutettavuuden asiantuntijoiden avustuksella konkreettinen toiminta- eli saavutettavuussuunnitelma. Suunnittelun tueksi tarkastellaan museon toiminnan saavutettavuuden ja esteettömyyden nykytilaa joko ulkopuolisen kartoittajan kanssa tai omatoimisesti tarkistuslistojen avulla. 5) Henkilöstölle järjestetään koulutusta, jossa paneudutaan museon saavutettavuus- ja esteettömyystavoitteiden ja henkilöstön tarpeiden kannalta olennaisiin asioihin. 14 VAUHTIPYÖRÄ teksti aura linnapuomi Kirjoittaja on Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -palvelun projektisuunnittelija. Kuva: Armi Lehtonen Työ museon saavutettavuuden ja esteettömyyden edistä- esimerkiksi verkkosivuillaan ja esitteissään aina perustietojensa yhteydessä todenmukaisesti ja ajantasaisesti sekä saavutettavista palveluistaan että olemassa olevista osallistumisen esteistä. Ilman saavutettavuus- ja esteettömyystietoja museon todelliset ja potentiaaliset kävijät eivät voi arvioida itsenäisesti etukäteen, onko heidän mahdollista käyttää museon tiloja ja palveluja, ja museovierailu saattaa jäädä tekemättä tämän vuoksi. Eli kun museossa seuraavan kerran pohditaan, miten museon saavutettavuutta voisi parantaa, kannattaa tarkistaa, mitä ja miten viestinnässä kerrotaan museon saavutettavuudesta ja esteettömyydestä. Uutisia Tiede- ja teknologiamuseoiden maailmankonferenssi Tampereella Werstas isännöi yhdessä Tampereen museoiden kanssa kansainvälistä tiedeja teknologiamuseoiden 42. maailmankonferenssia Tampereella.”Brighter Perspectives for Science & Technology Museums” –konferenssi kerää elokuussa yli 100 tutkijaa ja museoammattilaista yhteen. 28.-31.8.2012 järjestettävän konferenssin näyttämöinä toimivat sekä Finlaysonin että Tampellan vanhat tehdasalueet museoineen. Lisätietoja konferenssista on osoitteessa: www. tampere.fi/cimuset2012. suomalaisista museoista aihealueen tallennuksen päävastuussa. Museo tuottaa keruun tuotoksista ja jo olemassa olevasta kokoelmastaan näyttelyn vuonna 2013. Lisätietoja keruuhankkeesta on saatavissa museon kotisivuilta: www. tyovaenmuseo.fi Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa talteen Kuurojen museo osaksi Werstasta TyöväenmuseoWerstas käynnistää vuoden 2012 alussa keruuhankkeen, jonka tarkoituksena on tallentaa suomalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta ja elämästä kertovaa materiaalia museon kokoelmiin.Werstas on Kuurojen liiton aiemmin ylläpitämä Kuurojen museo liittyy vuoden 2012 alussa osaksi Työväenmuseo Werstasta. Fuusion myötä Kuurojen museon kokoelmat ja museon henkilökunta siirtyvät Helsingistä Tampereelle. Varsinaista Näin muinoin sin omin voimin rakennettua näyttelyä, jonka aiheena oli edistysmielisen osuustoiminnan 75 vuotta kestänyt toiminta. Näyttelystä muodostui Kulutusosuustoiminnan Keskusliiton jäähyväisnäyttely. Liiton lakkauttamisuutinen julkistettiin näyttelyn avajaisissa, jotka pidettiin Tampereen kaupunginmuseon tiloissa Hatanpäällä marraskuussa 1991. Hatanpään kartanon jälkeen näyttely kiersi ympäri Suomea. Se oli ensimmäinen kiertonäyttely Suomessa, jossa olennaisena osana oli multimedia. Samaan aikaan valmisteltiin myös valtakunnallista varainkeruuprojektia Työväen keskusmuseon perustamiseksi. Keruun tavoitteena oli koota omaa pääomaa tulevan museon perustamis- Vuosi 1991 oli Työväen keskusmuseoyhdistyksen toiminnassa vilkas vuosi. Keväällä museokokoelman varastot siirrettiin Tehdaskadun kiinteistössä isompiin tiloihin. Henkilökunta ryhtyi valmistelemaan ensimmäistä täyTuula Lehtinen työstää grafiikan lehteä varainkeruuprojektia varten. erillistä näyttelytilaa Kuurojen museolle ei Tampereelle luoda, vaan museo sulautuu osaksi Werstaan organisaatiota ja toimintaa. Näyttelytoimintaa tullaan jatkossakin toteuttamaan erilaisin pienimuotoisin näyttelyin Helsingin Haagassa sijaitsevassa Kuurojen liiton Valkeassa talossa. Tämän lisäksi tullaan toteuttamaan erilaisia verkkonäyttelyitä ja kuurojen historia tulee osaltaan näkymään myös Werstaan vaihtuvissa näyttelyissä. Kuurojen museon edustama aihealue sopii luontevasti osaksi Työväenmuseo Werstasta, joka on valtakunnallinen työelämän ja sosiaalihistorian erikoismuseo. Fuusio vahvistaa ja syventää Työväenmuseo Werstaan sosiaalihistoriallista edustavuutta ja ammatillista osaamista. ta, toimintaa ja tilojen kunnostamista ja varustamista varten. Johtoajatuksena oli perustaa työväenkulttuurin erikoismuseo Tampereelle Finlaysonin tehdasalueelle. Arvokkaimmat keruuvastikkeet olivat Tuula Lehtisen kaksi erilaista grafiikan lehteä, jotka esittivät Finlaysonin vanhan tehtaan näkymiä. Keruuprojekti alkoi 1.11.1991 ja kesti vuoden. VAUHTIPYÖRÄ 15 Werstaan kokoelmat Heikki Tandefelt (1882-1943), Kesäkuun kalenterikuva vuoden 1910 Työväen kalenteriin, lyijykynä paperille, 7,8 x 26 cm Työväenliikkeessä arvostettiin kuvataidetta 1900-luvun alussa. Työväenjulkaisuihin kuten kalentereihin, lehtiin ja albumeihin tilattiin kansikuvia ja kuvituksia kotimaisilta taiteilijoilta. Heikki Tandefelt on kuvittanut vuoden 1910 kalenterin kuukaudet osin tunnelmallisilla maisemakuvilla, osin humoristisilla ihmis- ja eläinaiheisilla piirustuksilla. Tandefelt oli taidemaalari, kriitikko ja Suomenlinnan museon intendentti. Hän osallistui 1900-luvun alun taidekeskusteluun marraskuulaisten rinnalla vakiintunutta taide-eliittiä vastaan. Työväentaidetta Werstaan kokoelmissa Teksti ulla jaskari T on toista tuhatta taideteosta. Valtaosa niistä on työväenliikkeen piirissä erilaisiin tarkoituksiin tehtyä käyttötaidetta kuten kuvitusta työväenlehtiin ja muihin julkaisuihin sekä juliste-, merkki-, etiketti- ja lippuluonnoksia. Tekijöiden joukossa on niin tunnettuja suomalaisia taiteilijoita kuin aivan tuntemattomiksi jääneitäkin. Kokoelma käsittää myös muotokuvia, taidevalokuvia ja itsenäisiä taideteoksia. Yhteisenä nimittäjänä teoksille on niiden yhteys työhön, työläisiin ja työväenliikkeeseen. yöväenmuseon kokoelmissa Werstaan kokoelmat Kesäkuun sivu vuoden 1910 Työväenkalenterissa. Kirjan tietojen mukaan Sosialidemokratisen puoluetoimikunnan julkaisu on painettu Helsingissä 1909 ja kuulunut Söörnäisten sosialistiselle nuoriso-osastolle. 16 VAUHTIPYÖRÄ Werstaan kokoelmat Werstaan kokoelmat János Pándi Kiss (19051981), Rakentajia esittävä puuveistos, 1968, korkeus jalustoineen 47 cm. Pándi Kiss oli unkarilainen kuvanveistäjä, joka sai klassisen taidekoulutuksen Italiassa vietetyn 14:n vuoden aikana. Hän palasi 1939 kotimaahansa, jossa teki tilaustöinä niin pienoisveistoksia, mitaleja kuin monumentaaliteoksiakin. Kissin aiheina olivat sellaiset merkkihenkilöt kuin runoilija József Attila, kansallissankari Lajos Kossuth, sosialisti István Várkonyi ja Leninkin. Unkarin kansantasavallan sosialistisen työväenpuolueen keskuskomitea on lahjoittanut veistoksen Suomen kommunistiselle puolueelle tämän 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1968. Aimo Tukiainen (1917-1996), Eetu Salinia esittävä Ano Airisto (1894-1947), Mustemaalari työssään, 1940- luku, tussi paperille, 22,5 x 17,5 cm Ano Airiston reippailla siveltimenvedoilla tekemä piirustus kuvaa taiteilijaa itseään työnsä ääressä. Airisto oli alkuaan taivassalolainen räätälin ja työväentalon vahtimestarin poika, joka ryhtyi sanomalehtialalle 1925 Turussa. Sosialisti ja Turun Päivälehti vaihtuivat Suomen Sosialidemokraatiksi, jonka pakinoitsijana Airisto toimi 1940-1947. Hän naputteli pakinoita Mustemaalarina ja näyttää tehneen kuvituksiakin. Museon kokoelmissa on toinenkin Airiston työ: pieni akvarelli, joka kuvaa kahta punakaartilaista sisällissodassa. pronssireliefi, 1952, halkaisija 30,5 cm. Mannerheimin ratsastajapatsaan (1960) veistänyt Aimo Tukiainen oli työläistaustainen työväen mies. Hänen ensimmäinen julkinen teoksensa oli Karkkilan punaisten muistomerkki (1948). Varhaisen poliittisen työväenliikkeen perustajiin kuuluneen Eetu Salinin muistomerkin Tukiainen toteutti Poriin vuonna 1955. Muistomerkin paadessa on reliefinä Salinin profiilikuva, joka eroaa vain hiukan museon pronssireliefistä. Sama aihe kertautuu vielä SDP:n vappumerkissä vuodelta 1957. Werstaan kokoelmat Henrik Tikkanen (1924-1984), Työpaikkalääkäriä esittävä piirustus, 1952, tussi paperille, 20,8 x 26,8 cm. Henrik Tikkanen tunnetaan erityisesti työstään Helsingin Sanomissa vuodesta 1967 lähtien. Hän kuvitti sitä ennen muitakin sanomalehtiä kuten Hufvudstadsbladetia ja Suomen Sosialidemokraattia. Piirtäjä-Tikkasella oli kevyen elegantti viiva ja pelkistynyt ilmaisu, mikä näkyy tässäkin työterveydenhoitoa ironisoivassa piirustuksessa. Kuva on julkaistu Suomen Sosialidemokraatissa 6.9.1952 nimimerkin Varakirjuri Yöklinikka-nimisen pakinan yhteydessä. VAUHTIPYÖRÄ 17 Werstaan kokoelmat Uuno F. Inkinen (1913-2003), Pax, 1991, öljymaalaus kankaalle, 150 x 90 cm. Uuno F. Inkinen lahjoitti museoon toistakymmentä maalausta, joita hallitsevat rauhanaiheet. Hänen mukaansa rauha on elämän ensimmäinen arvo. Vuonna 2002 Inkinen julkaisi Sotapäiväkirjan, jossa hän kuvaa kokemuksiaan aseettomana sotilaana jatkosodan aikana. Inkinen ryhtyi päätoimiseksi taiteilijaksi vasta eläkkeelle jäätyään. Sitä ennen hän oli ollut leipätyössä maalarina ja mainosalalla ja vapaa-aikanaan tehnyt kuvia ja kirjoittanut. Inkinen voitti Santahaminaan kaavaillun punavankien muistomerkkikilpailun ja hänen ehdotuksensa toteutettiin 1949. Saman ehdotuksen pohjalta on Tammisaareen pystytetty muistomerkki, joka paljastettiin 1951. 18 VAUHTIPYÖRÄ Werstaan kokoelmat Anni Huotarin muotokuva, 1963, öljymaalaus kankaalle, 100 x 82,5 cm. Korttien ja Kotiliesien kuvittajana tunnettu Martta Wendelin teki myös runsaasti maalauksia, grafiikkaa ja piirustuksia. Wendelinin kultaaika oli 1930-luvulta 1950-luvulle, minkä jälkeen maalattujen tai piirrettyjen kuvien tarve aikakauslehdissä väheni valokuvan tieltä. Museon kokoelmassa on kolme Wendelinin maalausta, jotka ovat aikaisemmin olleet sosialidemokraattisen raittiusliikkeen omistuksessa. Viipurilaisen piian aviottomana lapsena syntynyt Anni Huotari (1874-1943) toimi elämänsä aikana aktiivisesti työväenliikkeessä edeten aina kansanedustajaksi asti. Wendelin on maalannut Huotarin muotokuvan 20 vuotta tämän kuoleman jälkeen ilmeisesti tilaustyönä. Reino Laitasalo (1929-), Pullonpesijä, 1995, öljy kankaalle, 140 x 120 cm. Reino Laitasalo on pitkän linjan kuvataiteilija, joka elää ja työskentelee Riihimäellä. Hänen maalauksissaan esiintyy työväenluokka kaksin kasvoin: toisaalta voimaa uhkuvana joukkona, toisaalta kaiken menettäneenä ja maahan lyötynä. Laitasalon puolivuosisatainen työskentely yhteiskunnallisten aiheiden parissa nousee hänen omasta tamperelaisesta lapsuuden ja nuoruuden elinpiiristään. Pullonpesijää kuvaava maalaus on muistuma hänen äidistään, joka puhdisti pulloja työkseen Pyynikin kaljatehtaalla. Laitasalon maalauksia ja grafiikkaa on museon kokoelmassa 13 kpl. Werstaan kokoelmat Werstaan kokoelmat Martta Wendelin (1893-1986), Pekka Elomaa (1954-), Perttula 2004, 2004, valokuva, 98 x 145 cm Valokuvaaja Pekka Elomaa on dokumentoinut vuoden 1918 sisällissodan teloitus- ja hautapaikkoja pelloilla ja metsissä. Hän on myös vieraillut 2000-luvun alun vappuina samoilla paikoilla ja kuvannut perinteisiä tapahtumia kukkien- ja seppeleenlaskuineen sekä lauluineen. Pahoista paikoista on muodostunut muistopaikkoja, joilla työväenjärjestöjen väki käy kunnioittamassa vainajia kuten Nurmijärven Perttulassa. Paikkakunnalla teloitettiin sisällissodassa joukoittain punaisia vallan vaihduttua valkoisille huhtikuun lopussa 1918. Teloitukset pani toimeen Nurmijärvelle tilattu rankaisuretkikunta. Industrikulturmuseum Brede Værk on mielenkiintoinen museokeskus, joka yhdistää perinteistä näyttelyarkkitehtuuria ja uusia digitaalisia innovaatioita esitellessään teollista kulttuuria. K naapurustossa, Bredessä, sijaitsee Tanskan kansallismuseon vuonna 2009 avaama Industrikulturmuseum Brede Værk. Tämä teollisuuskulttuuria esittelevä museokeskus sijaitsee noin parinkymmenen minuutin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Breden menneisyys on omiaan teollisen kulttuurin esittelylle. Paikkakunnalla on ollut tuotannollista toimintaa jo keskiajalta lähtien, jolloin alueella toimi useita vesimyllyjä. Bredeen perustettiin 1800-luvulla tekstiilitehdas, joka synnytti ympärilleen pienen kylän työväen asuntoineen, kauppoineen ja kouluineen. Tekstiilien lisäksi Breden tehtaat tuottivat muun muassa ruutia ja kuparia. ööpenhaminan pohjoisessa päättyi länsieurooppalaisittain hyvin tyypillisesti. Kansainvälinen kilpailu koitui paikkakunnan kohtaloksi ja rakennemuutosten ravistellessa perinteisiä teollisuudenaloja Breden tehdassalit hiljenivät 1950-luvulla. Breden teollinen tarina tanskalaisen teollisen yhteiskunnan ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntyyn. Teollista yhteiskuntaa ja kulttuuria ei etäännytetä osaksi historiaa, vaan aihepiirit tuodaan tähän päivään samalla haastaen näyttelykävijää pohtimaan nykyhetkeä massakulutus kulttuurin ilmiöineen. Etenkin nuorempaa kävijäkuntaa varmasti viehättää Fabrikken-näyttely, joka esittelee Breden tekstiilitehtaan arkea videoinstallaatioiden ja interaktion keinoin. Ammattinäyttelijät ovat toteuttaneet fiktiivisiä kohtauksia tehtaan historiasta ja arjesta. Näyttelyvieras voi valita haluamansa hahmon, jonka edesottamuksia hän pystyy seuraamaan eri näyttelypisteissä. Museokeskuksessa on myös työväen asuinrakennus, joka esittelee työläisen kotia ja arkea. Aitouden tuntua lisää se, että osa rakennuksen asunnoista on edelleen asuinkäytössä. Näyttelyissä tutustutaan Teksti teemu ahola Kiitos Tanskan kansallismuseon, hallit ovat jälleen täynnä ääntä ja elämää. Museoon luotu tanskalaista teollisuuskulttuuria esittelevä kokonaisuus on varsin monipuolinen ja oivaltava. Osa näyttelyistä hyödyntää vahvasti nykyaikaista digitaalista tekniikkaa ja on näyttävää katsottavaa. Myös interaktiivisuus ja erilaiset toiminnalliset osiot ovat Brede Værkissä keskeisessä roolissa. Kun konseptiin lisätään vapaa sisäänpääsy, on selvää, että museon kävijäkunta on runsas. museosta on muodostunut suosittu vierailukohde. Lapset ja koululaiset ovatkin museon tärkeimpiä kohderyhmiä. Kansallismuseo on panostanut museo-opetukseen tarjoamalla koulujen käyttöön useita erilaisia teollisuuskulttuuriin liittyviä opetuspaketteja. Opettajien avuksi on laadittu eri oppiaineittain valmista opetusmateriaalia. Museo tavoittaa kohderyhmänsä: vierailupäivänä talo oli täynnä eri-ikäisiä koululaisia opettajineen ja näyttelyihin tutustuttiin iloisen puheensorinan siivittämänä. Etenkin koulujen keskuudessa Kuva: Antti Metsänkylä/ Suomen kansallismuseo Kuva: Industrikulturmuseum Brede Værk Tanskalaista teollisuuskulttuuria VAUHTIPYÖRÄ 19 Kuva: Kati Lehtinen Erikoisten suunnitelmien mies Erikoissuunnittelija Kimmo Kestinen on voinut työssään yhdistää kaksi suurta rakkauttaan: historian ja tietokoneet. M itä museon erikoissuunnittelija tekee? ”Erikoi- sia suunnitelmia” on Kimmo Kestisen velmu vastaus. Vakavoiduttuaan hän nostaa esiin työn keskeisimmät sisällöt: tietokoneet, tietojärjestelmät ja erilaiset tietotekniset sovellukset. Erikoissuunnittelija on museon teknologisten ratkaisujen asiantuntija, joka hoitaa myös arkipäivän käyttäjätuen ja järjestelmien ylläpidon. Kimmolla ja Työväenmuseo Werstaalla on pitkä yhteinen historia. Kimmo tuli Työväen museoyhdistyksen palvelukseen tutkimusapulaisen nimikkeellä jo vuonna 1989, neljä vuotta ennen Työväenmuseon perustamista. Kimmon myötä museo 20 VAUHTIPYÖRÄ sai taloon vankan tietoteknisen osaamisen, aihealueen joka vielä 1980-luvulla oli museoalalle varsin uutta ja erilaista. Kimmo aloitti historian opinnot Tampereen yliopistossa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Opintojen alkuvaiheessa nuorimies ei vielä ajatellut museouraa, vaan pikemmin töitä historiantutkimuksen parissa. Laaja kiinnostus historiaan vei Kimmon erikoiskurssien kautta myös museokurssille. Samaan aikaan hän teki tietotekniikan opintoja ja havaitsi olevansa hyvä tietokoneiden kanssa. Tietotekniikan opinnot jäivät sittemmin vähemmälle, mutta tietokoneista hän löysi erittäin antoisan ja mielenkiintoisen harrastuksen, josta on ollut suuresti apua myös työelämässä. Museoala vei Kimmon mukanaan vuonna 1986. Hän oli tuolloin museoharjoittelijanaTampereen luonnontieteellisessä museossa ja sai tehtäväkseen suunnitella museon uutta näyttelyä. Tekemistä oli paljon ja työmäärää lisäsi kaiken manuaalisuus, joka alkoi pian turhauttaa nuorta harjoittelijaa. Kimmo päätti ottaa tietotekniikan avuksi ja loi tietokannan jolle syötti luonnontieteellisen museon kokoelmatietoja. – Ensimmäinen Tampereen kaupungin museokokoelma, jonka tiedot on siirretty tietokoneelle oli luonnontieteellisen museon täytetyt eläimet. Tein sen ihan sitä varten, ettei sitä paperikortistoa tarvinnut jatkuvasti käydä käsin lävitse, Kimmo kertoo. Museolla ei ollut työtä varten tietokonetta, joten Kimmo toi kotoa omansa. Tietotekniikka on nykyään elimellinen osa museotyön arkea ja näyttelyratkaisuja. Toista oli 1980-luvulla, Kimmo Kestinen muistelee: -KävimmeTyöväen museoyhdistyksen silloisen suunnittelijan Pontus Blomsterin kanssa hankkimassa yhdistykselle oman tietokoneen, jossa oli 20 megatavun kovalevy. Pontus pyysi minulta, että suunnittelisin tietokannan, johon mahtuisi 10 000 esineen tiedot sille kovalevylle. Kimmo teki työtä käskettyä, tutustui olemassa oleviin tietokantoihin ja suunnitteli museolle oman tietokannan.Tästä sai alkunsa myös niin kutsuttu Labour-tietokanta, joka palveli työväenmuseon kokoelmajärjestelmänä 1990-luvun alusta aina vuoteen 2010 saakka. Tietotekniikka onkin ollut poikkeuksellisen näkyvässä Kuva: Werstaan kuva-arkisto roolissa koko työväenmuseon historian ajan. Siitä on kiittäminen Kimmoa, joka on varsin aktiivisesti seurannut alan tuulia ja pyrkinyt soveltamaan oppimaansa museoalalle.Tästä esimerkkinä muun muassa 1990-luvun alussa erääseen työväenmuseon kiertonäyttelyyn tuotettu multimedia, joka on tiettävästi Suomen ensimmäinen lajissaan. Siitä lähtien Kimmo onkin pyrkinyt tuottamaan multimediaesityksen jokaiseen Työväenmuseo Werstaan näyttelyyn, mikäli mahdollista. Werstas on ollut myös internetin hyödyntämisessä eturivissä: museon kokoelmat ovat olleet verkossa tutustuttavissa jo vuodesta 1994 lähtien. –Tosin silloin alussa internet oli niin uusi asia ettei ollut juuri ketään kokoelmiimme tutustumassa, naurahtaa Kimmo. Itse asiassa museon kokoelmat ovat olleet tietoliikenneteitse saavutettavissa jo jopa aikaa ennen internetin. Tuo ryhmäsi AN ZIBERIAee lle ! Finlaysonin alu Maistuvat KotiKokki-lounaat Arkisin klo 11-14 maukas KotiKokki-lounas buffeesta 7,45 €. Iltaisin ja viikonloppuisin ryhmäruokailut ja juhlaillalliset tilauksesta. Pyydä tarjous! Juvenes Ravintola Ziberia Itäinenkatu 9 (Finlaysonin alue), Tampere Puh. 0207 600 350 • [email protected] Katso ruokalistat ja lisätiedot: www.juvenes.fi –Museolla oli tietokone, johon kuka tahansa saattoi soittaa modeemillaan ja tarkastella museon kokoelmatietoja omalta kotikoneeltaan, Kimmo kertoo. Kimmon mielestä kokoelmatietojen saattaminen kaikkien saataville onkin yksi tärkeimmistä palveluista, mitä museolla on asiakkailleen tarjota. työnsä sisältävän kosolti haasteita. Tietotekniikka on hänen mukaansa ”liikkuva maali”, aihealue joka kehittyy nopeaa tahtia. Oma harrastuneisuus kuitenkin auttaa asiassa, sillä pelkän työajan puitteissa olisi melko mahdotonta pysyä kehityksen mukana. Werstaalla Kimmo onkin omien sanojensa mukaan saanut yhdistää kaksi suurta rakkauttaan: historian ja tietotekniikan. Samalla hän on 20 vuoden ajan saanut seurata aitiopaikalta museon kehitystä: -On ollut hienoa nähdä kuinka museo on melko vaatimattomista lähtökohdista kasvanut ja kehittynyt museokentällä merkittäväksi toimijaksi. Ja osittain se on tapahtunut omienkin kätten töinä, Kimmo summaa. Erikoisten suunnitelmien miehellä on koko ajan uutta opittavaa ja työsarkaa riittää. – Tällä hetkellä Kansallinen Digitaalinen Kirjasto on eräs varsin mielenkiintoinen ponnistus, jota maamme museot ovat rakentamassa yhdessä arkistojen ja kirjastojen kanssa.Werstas on osaltaan mukana tässäkin hankkeessa, kuinkas muuten? Kimmo toteaa Teksti jukka sappinen VAUHTIPYÖRÄ 21 Näyttelykalenteri Koijärvi, Kessi ja Kuusamon kosket 24.2.-26.8.2012 Suomalaisen ympäristöliikkeen vaiheita esittelevä näyttely nostaa esiin muutokset ja arvot, jotka ovat herättäneet kansalaiset toimintaan. Luonnon ja rakennusten tuhoaminen ja ilmastoon kohdistuneet haittavaikutukset ovat nostattaneet joukkoliikkeitä ja herättäneet ihmiset myös yksilötasolla puolustamaan ympäristöään eri aikoina. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Suomen Metsämuseo Luston kanssa. Pirkanmaan Triennaali 16.6.-19.8.2012 Valokuvia tehtaista, työstä ja tekijöistä 14.9.2012-6.1.2013 Pirkanmaan Triennaali on PirkanEntisaikain aherrus välittyy valokuvista, joilla kuvaajat dokumentoivat OTK:n maan kuvataiteen aluenäyttely, joka tuotantolaitoksia ja työntekoa 1930- ja järjestetään viidennen kerran Tampe1940-luvulla. Tukkukauppa valmisti eri reella. Näyttelyn teema on elämänpuolilla Suomea hyödykkeitä tiilistä tutapa. Siitä kertovat teokset, joista litikkuihin ja täkeistä teknokemian tuotonkoneen aistittavissa näyttelyyn valittujen Minkä Jacquard Finlayson oli kuin valtakunta. kehitti? Piirrä kone, joka Mitä kaikkea siihen kuului? helpottaisi sinun elämääsi. teisiin. Noina vuosina noustiin lamasta, taiteilijoiden poikkeuksellisen intensiikoettiin raskas sota-aika ja otettiin vavinen suhde taiteen tekemiseen. Kurovaisia ensiaskeleita kohti kulutusyhraattorina toimii Helsingin Sanomien teiskuntaa. kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Osaatko lukea tehtaanjohtajan viestin? Mitä siinä sanotaan? Raitaa, ruutua, kukkaa, pyykkipoikia. Mikä on kaunein? Suunnittele oma kangas. Hei olen Manta! Kuuntele tarinani. Keksitkö mitä teen tehtaalla? Arjen aakkoset 14.9.2012-6.1.2013 Katkeamaton kangas –30.9.2012 Arkielämä on täynnä kaikenlaisia asioita, joita ei useinkaan tule ajatelleeksi. Näyttely herättää miettimään ja kertoo tuiki tavallisista asioista a:sta ö:hön. Kaksikymmentäyhdeksän aakkosta antaa alkukirjaimen sanoille, jotka kuljettavat näyttelyn tarinaa eri ajoissa ja paikoissa. Näyttelyssä voi itse puuhata kaikenlaista: kokea, kokeilla ja oivaltaa, millaista elämä on ollut ennen. Kaupungin toisiinsa limittyvät tarinat Katkeamaton Kangas on Tekstiiliteol ulos vievät osuuskaupasta työväentalollisuusmuseon lapsille suunnattu toiTekstiiliteollisuusmuseon tutkimusretki le ja kirjapainosta pikkuisen mökin minnallinen näyttely tekstiilien hisaamutunnelmaan. Vuosikymmenten toriasta. Näyttely kertoo vaatteiden tarinaa tutkimiseen ja kokeilemiseen saatossa kadonneet ammatit heräävät rohkaisevien pelien ja leikkien välitykhenkiin. Meirän kaupunki on ihmisten sellä. Näyttelyssä voi kokeilla kankaan kaupunki, jossa voi kuulostella äänimaikutomista, neuleen tekoa, suunnitella semia, eläytyä autonomisen sosiaalioman kangaskuvion tai koota kuutiokeskuksen tunnelmaan ja seurata vaikpalapeliä tehdastyön kuvista. kapa työntekoa oikeassa kirjapainossa. 22 VAUHTIPYÖRÄ sisään meirän kaupunki ”Hieno museo, hyvä opastus! Kiitos! Tuon tänne tuttavianikin, voin suositella käyntikohteeksi!” ”Tampereella on hyviä museoita. Tämä on niitä parhaimpia, Tampereen historiaa upeasti, liikuttavastikin. Hienoa, että pääsymaksuja ei ole! Tänne on helppo ja mukava poiketa. ”The steam engine is really impressive! Can it be seen in action?” ”Oli kiinnostava kierros tekstiilinäyttelyssä. Aion perehtyä kirjaston kautta paremminkin.Työpaja oli jotain tosi kivaa, sitä kannattaisi ideoida eteenpäinkin. Innostunut henkilökunta. Kiitos.” ”Mahtava paikka! Minulta 55-v mieheltä pääsi itku työväentalossa. Eläköön Tampere!” ”Tämä on paras museo ikinä, niin paljon katsottavaa että yksi kerta ei riitä.” Finlaysoninkatu Väinö Linnan aukio Plevna Itäinenkatu Kuninkaankatu P Siperia Satakunnankatu Kulkuyhteys Frenckellinaukiolta Satakunnankadun alitse tunnelia pitkin Liikekeskus Siperiaan P Fr enckell Keskustori The Finnish Labour Museum Werstas Avoinna ti-su 11-18 aina vapaa pääsy Väinö Linnan aukio 8, 33210 Tampere puh / tel +358 (0)10 420 9220 www.tyovaenmuseo.fi Liikkumisesteetön sisäänkäynti pääovesta Väinö Linnan aukiolta sekä kahvila Nostalgian läpi Liikekeskus Siperiasta. Väinö Linnan aukiolla sekä Itäiselläkadulla on invapysäköintipaikkoja. Näyttelyopastukset: lauantaisin ja sunnuntaisin klo 15 Suljettu 2012: 1.1., 6.4., 9.4., 22.-24.6., 6.12., 24.-26.12. VAUHTIPYÖRÄ 23 Täällä varTioin minä Kotikäynti takaa oikein mitoitetun vakuutusturvan. Jokainen ihminen tarvitsee asunnon. Se, missä kukin tuntee olevansa kotonaan, onkin jo toinen juttu. Koska koti on pikemminkin mielentila, varmista, että voit asua turvallisin mielin. Pyytämällä meidät kotikäynnille saat juuri oikein mitoitetut ja asiantuntevasti laaditut vakuutukset. Näin et maksa turhasta. Asiakasomistajana saat myös lukuisia etuja. Ota yhteyttä alueesi edustajaan ja sovi kotikäynti tai jätä yhteydenottopyyntö nettisivuillamme. Olemme asiakkaidemme omistama, erityisesti ammattiliittojen kanssa yhteistyötä tekevä keskinäinen vakuutusyhtiö. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi 195x215_Vauhtipyora_Koti_102011.indd 1 24 VAUHTIPYÖRÄ 21.11.2011 15:58:38
