ARVOISA JUHLAYLEISÖ - Vehkalahden Veikot

Vehkalahden Veikkojen 100-vuotisjuhla 10.9.2011 Vehkalahtisalissa Haminassa
Antti O. Arponen
ARVOISA JUHLAYLEISÖ
Vehkalahden Veikkojen 100-vuotinen tarina on monella tavalla ainutlaatuinen. Seura teki
historiaa jo syntyessään vuonna 1911.
Urheiluharrastuksen alkuaikoina olivat henkilökohtaisten kilpailujen lisäksi merkittäviä
viestit ja joukkuekilpailut, joissa seurat kilpailivat arvokkaista kiertopalkinnoista. Viestejä
hiihdettiin talvella ja juostiin kesällä.
Maaseudulla elämä perustui kyläyhteisöihin. Vuonna 1906 urheilu laajeni maakunnalliseksi,
ja perustettiin Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton SVUL:n Kymenlaakson piiri. Siihen liittyi
heti viisi kyläseuraa Vehkalahdelta. Vuonna 1911 pitäjässä oli jo 15 toimivaa kyläseuraa.
Vehkalahden pienet kyläseurat kasvattivat hämmästyttävän määrän hiihtäjiä, ja voittivat
Kymenlaaksossa järjestettyjä kilpailuja suurempien seurojen nenän edestä.
Vuonna 1911 Vehkalahdella tehtiin ennakkoluuloton ja tulevaisuuteen suunnattu päätös:
yhdistetään kaikki kyläseurat ja perustetaan koko kunnan alueella toimiva urheiluseura. Siten
varmistettaisiin menestys viesteissä, ja voitaisiin ryhtyä kamppailemaan kärkipään
sijoituksista myös Suomen mestaruuskilpailuissa.
Niin tehtiinkin. Vehkalahden Veikkojen perustava kokous oli 18.6.1911.
***
En kertaa tässä Veikkojen historiaa yksityiskohtaisesti, koska meillä on olemassa lähes 500sivuinen kirja aihepiiristä. Lukekaa sieltä lisää. Kerron tässä vain muutamia satavuotisen
tarinan huippukohtia, sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia vuosikymmenien varrelta.
Veikot perustettiin kesällä 1911, mutta SVUL:n Kymenlaakson piirin johtokunta kieltäytyi
hyväksymästä seuran sääntöjä. Selitys oli se, että piirijohtokunnan mielestä ”säännöt olivat
hyvän kilpailuhengen vastaiset”. Suomeksi sanottuna piirin seurat pelästyivät, että
laajapohjainen Vehkalahden Veikot hallitsisi seuraavina vuosina piirin kilpailuja niin
hiihdossa kuin yleisurheilussakin. Pelko oli aiheellinen.
Veikot vei asian SVUL:n liittokokoukseen Helsinkiin, ja siellä seuran säännöt ja toiminta
hyväksyttiin yksimielisesti. Missään ei ollut kielletty yhdistämästä kyläseurojen voimia, ja
vastaavia pitäjäseuroja alkoi seuraavina vuosina syntyä muuallekin Suomeen.
Vehkalahden Veikot on koko satavuotisen historiansa ajan, muutamaa vuotta lukuun
ottamatta, ollut jäsenmäärältään Kymenlaakson suurin urheiluseura.
Suomalaisessa urheilussa alettiin 1970-luvulla siirtyä yleisseuroista yhden lajin
erikoisseuroihin. Veikkojen toiminnassa on aina ollut monta lajia, koko historian ajan hiihto ja
yleisurheilu, 1950-luvulta lähtien suunnistus ja 1970-luvulta lähtien ampumahiihto sekä
lisäksi erilaisia joukkuepelejä pesäpallosta lentopalloon.
Veikot on erikoinen urheiluseura, koska sen toiminta pohjautuu edelleen, kuten jo vuonna
1911, kyläosastojen toimintaan. Kylät eivät ole lamaantuneet. Ehkä juuri urheilu on pitänyt
monet pienet kylät vuosikymmenestä toiseen elinvoimaisina.
Veikkojen erikoisuus on myös valtava talkootyö, jolla seuran talous on pidetty kunnossa.
Paikkakunnalla ei ole suuria teollisuus- tai liikelaitoksia, jotka olisivat voineet tukea urheilua
merkittävästi. Varat toimintaan on siksi ollut aina hankittava raa’alla vapaaehtoistyöllä.
Viime vuosikymmeninä talkootyö ja sitä kautta varainhankinta on kulminoitunut
suunnistuksen ja hiihdon suurkilpailujen järjestämiseen. Veikot on isännöinyt
Suunnistusliiton juhlakilpailun 1976, FIN5 rastiviikon 1986 ja Jukolan viestin kolme kertaa
1971, 1992 ja 2011. Aikuisten sarjan SM-hiihdot on järjestetty 1977 ja 1993.
Kaikki muistamme, että seuran perustamisen 100-vuotispäivänä kesäkuussa järjestetty
Jukolan viesti tarvitsi 1 700 vapaaehtoista talkootyön tekijää.
***
Veikkojen 100-vuotishistorian nimeksi päätettiin Kyläkentiltä menestykseen. Kirjassa on
melkein 500 sivua ja tekstissä vilahtelee yli tuhannen Veikkojen jäsenen nimi vähintään
yhden kerran.
Urheiluseuran tavoitteena on kasvattaa urheilijoita ja menestyä urheilukilpailuissa. Taustalla
ovat tarvittavat oheistoiminnat valmennuksesta ja koulutuksesta hallintoon. Menestyvä
urheiluseura tarvitsee toimivan organisaation, ja 100-vuotiskirjasta voitte lukea miten tämä
sektori seurassa on kehittynyt.
Urheilumenestyksen laajuudesta kertoo se, että vuonna 1995 Vehkalahden Veikot
noteerattiin valioluokan seuraksi kaikissa päälajeissaan hiihdossa, suunnistuksessa,
ampumahiihdossa ja yleisurheilussa.
Maalaisseuran kohtalo on yleensä olla kasvattajaseura, koska omalla paikkakunnalla ei
välttämättä ole tarjota nuorille opiskelu- ja työpaikkoja. Tämä on ollut myös Veikkojen
kohtalo sadan vuoden ajan. Esimerkiksi talvella 1931 Valmari Toikka voitti Salpausselän
pikamatkan, mutta ennen seuraavan talven olympiakisoja hän sai työpaikan Kotkasta ja alkoi
edustaa Kotkan Intoa.
Maalaisseuran on panostettava menestyäkseen omaan nuorisotyöhön, koska muilta
paikkakunnilta tänne ei tule urheilijoita.
Tapio Korjus aloitti urheilemisen Husulan Kunnon sarjahiihdoissa 7-vuotiaana. Hänestä tuli
20 vuotta myöhemmin keihäänheiton olympiavoittaja Soulissa 1988. Olympiakulta meni
Lapuan Virkiän nimiin, sillä liikunnanopettaja Korjus oli edellisenä syksynä muuttanut työn
perässä Pohjanmaalle.
Tapsan kilpakaveri Jyrki Blom oli Euroopan mestaruuskilpailuissa 1986 keihäässä neljäs.
Marjatta Kajosmaa valittiin 1970-luvulla viisi kertaa vuoden naisurheilijaksi Suomessa.
Marjatan uraan sisältyi kolmet olympiakisat ja niissä neljä olympiamitalia. Sapporossa 1972
hän oli Suomen paras urheilija. Holmenkollenilla Marjatta voitti hämmästyttävät seitsemän
kertaa ja Suomen mestaruuskilpailujen mitaleja hänellä on yli 20.
Sulo Nurmela muistetaan Haminan seudulla ikuisesti, sen varmistaa hänelle pystytetty patsas.
Nurmela voitti olympiakisojen kultamitalin 1936 Garmisch-Partenkirchenin viestinhiihdossa.
Hän voitti viestissä myös kaksi maailmanmestaruutta ja hiihdon pikamatkalla
henkilökohtaisen maailmanmestaruuden.
Lähes yhtä hyvä hiihtäjä oli Valter Forsell, jonka piti myös hiihtää olympiakisojen viestissä,
mutta hän sairastui pari päivää ennen kilpailua.
Ampumahiihdossa Tuija Vuoksialalla on palkintokaapissa kaksi pronssimitalia MMkilpailuista ja Katja Holanti edusti Suomea peräti kolmissa olympiakisoissa. Katja on niitä
harvoja suomalaisia ampumahiihtäjiä, jotka ovat voittaneet maailmancupin osakilpailun. Se
tapahtui Slovakiassa joulukuussa 2001.
Veikkojen suunnistajat ovat saavuttaneet yli 300 mitalia Suomen mestaruuskilpailuissa.
Kaikki mitalit ja mitalistit löytyvät kirjasta. Jukolan viesti on voitettu kaksi kertaa, 1983 ja
2006.
Tero Föhr on suunnistanut MM-kilpailuissa kolme mitalia ja kuulunut maailman parhaisiin jo
monta vuotta. Veikkojen kasvatti Anni-Maija Fincke muistetaan kahdelta viime kesältä viestin
maailmanmestarina.
***
Veikkojen luottamushenkilöistä on täydellinen luettelo historiakirjan lopussa. Pitkäaikaisin
puheenjohtaja Erkki Kapiainen on nykyisin seuran kunniapuheenjohtaja.
Kyläkentiltä menestykseen kertoo tarinan siitä, miten maalaispitäjästä voi kasvaa ja kehittyä
olympiavoittajia ja maailmanmestareita, ja miten maalaisseura voi olla perinteisissä
suomalaisissa urheilulajeissa vuosikymmenestä toiseen Suomen parhaiden seurojen joukossa.
Historiaan kannattaa tutustua, jotta ymmärtää nykypäivää ja tulevaisuutta. Nykyajan nuorille
voi olla yllätys esimerkiksi se, että joskus 60 vuotta sitten Veikot pystyi kokoamaan
kyläosastojen viestiin 1 000 metrin osuuksille yli 50 miesjuoksijaa. Sata vuotta sitten
kyläosastojen viestinhiihdossa oli monena talvena yli sata mieshiihtäjää.
Siinä on tavoitetta hiihto- ja yleisurheilujaostoille 2010-luvulla.