Tähkä 10/2014 - Hämeenlinnan Saalem

<< PRO1 - Itella Posti Oy <<
Itella Green
TÄHKÄ
Hämeenlinnan helluntaiseurakunta Saalemin tiedotuslehti 10/2014
Mahdollisuus Muutokseen
Elenia Areena
Härkätie 17, Hämeenlinna
La 25.10.
Näyttelyosastolla esittely- ja tuotepisteitä, kahvio sekä makkaranmyyntiä.
Ovet aukeavat klo 15:30.
lapsille
Ohjelma:
Omaa ohjel
maa
16:00 - 17:30 “keskellä muutosta”
Merja Pitkänen, Riku Turunen, Sari Essayah, Onni Haapala, Jukka leppilampi, Pekka Simojoki & EtCetera, Hannu Haukka, Ari Talja
17:30 -19:00 Väliaika, näyttely ja myyntipisteet avoinna
19:00 - 20:30 ”Sain muuttua - miksi et sinäkin!?!”
Ida Bois, Jukka leppilampi, Pekka Simojoki, EtCetera, Sari Essayah, Magda Timonen
Sari Essayah
Mukana mm. Onni Haapala, Hannu Haukka, Ari Talja
Pekka Simojoki
Jukka leppilampi EtCetera
ida bois
MUUTOS HUOMIOON
M
ahdollisuus Muutokseen -mediamissio on täydessä käynnissä. Kaupungilla ei voi liikkua
missiota huomaamatta. Kirjakuuririen kännykät piippaavat, ja kirjoja toimitetaan tilaajille. Kymmenet vapaaehtoiset palvelevat Reskan pisteessä ja
auttavat kyseleviä ihmisiä eteenpäin.
Mahdollisuus Muutokseen Elenia
Areena -tapahtuman järjestelyt ovat
loppusuoralla. Eri seurakuntien välillä on havaittavissa myönteinen kehitys
läheisempään yhteistyöhön. Mikä todella muuttui ja mihin suuntaan, voidaan arvioida vasta myöhemmin.
Jo ennen kampanjan alkua olemme sivunneet tätä aihetta seurakunnassamme
monessa eri yhteydessä. Tietoisuus siitä, että muutoksen tarve myös uskovan
omassa elämässä on akuutti, nousi eri-
koisesti syksyn rukous- ja paastoviikolla
esille. Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne
uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia,
mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää,
hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
Room 12:2
Paavali nostaa esille kaksi teonsanaa
käskymuodossa: ”muuttukaa” ja ”älkää
mukautuko”. Näihin sanoihin sisältyy voimakas kehotus, toivomus ja suorastaan
käsky. Meitä kehotetaan muuttumiseen
ja varoitetaan mukautumisesta. Näyttää
siltä, että muuttuminen ei tapahdu automaattisesti. Sen tähden meitä kehotetaan
siihen painokkaasti. Mukautuminen taas
tapahtuu itsestään ja huomaamattomasti.
Siksi Paavali varoittaa uskovia siitä. Tiedotusvälineiden ja ympärillä olevan kult-
tuurin kautta meitä muokataan ajattelemaan tietyllä tavalla. Meidän arvomme
ovat muuttumassa. Tyypillistä ajallemme
on voimakas maallistuminen, moraalin
murtuminen, vapaamielisyys, yksipuolinen suvaitsevaisuus ja jopa vihamielinen
suhtautuminen kristittyihin.
Vastalääke mukautumiselle on muuttua
– uida vastavirtaan! Meidän tulee ”muuttua mielemme uudistuksen kautta”. Ihmismieleen vaikuttavat ajatukset. Se mitä ajattelen, se muokkaa minua. Fil. 4:8
”Sitten vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä
puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Kestävätkö ajatukseni
päivänvalon? Jumala meitä tässä auttakoon! Sisäisen muutoksen kautta olemme valmiita myös ulkonaisiin muutoksiin.
Olemme rukoilleet ja odotamme, että Mahdollisuus Muutokseen -mission
kautta monet ihmiset oppivat tuntemaan
Jeesuksen ja tulevat seurakunnan yhteyteen. Sen kautta tietty muutos on väistämätön. Kun perheeseen syntyy jälkikasvua, muuttaa se tunnetusti perhe-elämää.
Muutos on suuri varsinkin silloin, jos yhden lapsen sijaan syntyykin kaksoset tai
kolmoset. Silloin perheen sisäinen rytmi joudutaan määrittelemään kokonaan
uudestaan. Tämänkaltaista luonnollista
muutosta kaipaamme seurakuntaamme
tulevina kuukausina. Muutos on mahdollinen!
R iku T uR u n e n
HETKI RAAMATUN SANAN ÄÄRELLÄ
Älä pelkää!
”
Älä pelkää, sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”
Luuk. 12:32. Nämä Jeesuksen sanat
ovat tänään meille tärkeä lohdutus.
Jeesus on meidän hyvä paimenemme,
ja olemme yhdessä Jumalan seurakunta. Viisaasti on sanottu, että lampaiden
niskaan ei saa laittaa muuta kuin villat.
Meidän paimenten tehtävä on huolehtia laumasta niin, ettei mikään sitä taakoita.
Jeesus sanoo tänäänkin meille: ”Älköön
teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät
tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.” Joh. 14:1-4
Entäpä silloin, kun pelko on mennyt
lampaalla jäseniin? Kun lammas ei enää
nouse kävelemään, vaan se kyyhöttää vapisten maassa ja jää muusta laumasta kauaksi. Mitä me silloin teemme? Lammas
ei nouse käskemällä eikä edes maanittelemalla, kun se on peloissaan. Tällaisessa tilanteessa Mestarimme esimerkin mukaan
toimiminen on ainoa vaihtoehto. Matt.
18:12-14 kirjoitetaan: ”Mitä arvelette?
Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän
sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän
iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymme-nestä yhdeksästä, jotka eivät
2
olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän
taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään
näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” Tämän Jeesuksen esimerkin mukaan pelokas lammas on kannettava takaisin lauman turvaan.
Älä pelkää! Mutta entä silloin, kun
lammas näkee vihollisen lähestyvän laumaa ja tilanne näyttää kehittyvän pahan
suuntaan? Kuinka silloin voisi uskoa sanaa, - Älä pelkää! Mitä meidän mestarimme silloin tekee? Tästä tilanteesta kirjoitetaan Joh. 10:10-15 seuraavasti: ”Varas
ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen
antaa henkensä lammasten edestä. Mutta
palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka
omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän
pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä
lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja
minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja
minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” Mestarimme asenne antaa henkensä lammasten edestä oli
mahtavin teko, mitä milloinkaan voidaan
tehdä! Se oli kertakaikkinen ja ikuisesti
voimassa oleva teko.
Meille ajallisille paimenille Pyhä raamattu antaa rakentavia ohjeita seuraavasti. 1 Piet. 5:2,
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta.”
Älä pelkää! Olemme Jumalan seurakunta, ja Jeesus on itse meidän hyvä paimen. Hän pitää meistä jokaisesta huolen,
yhdessä ja erikseen!
kaikkia
T eiT ä si u naT e n
s eppo k a s k i
TOIMITUS
Päätoimittaja:
Riku Turunen
Toimitussihteeri:
Daniel Sohlman
Taitto:
Taifuuni Design
Toimittajat:
Sakari Saarinen,
Anssi Tuominen
Maritta Kärkkäinen
Seppo Kaski
Valokuvaajat:
Veli-Matti Mustonen
Arto Stenberg
Toimisto:
Helluntaiseurakunta Saalem
Turuntie 12
13130 Hämeenlinna
Puhelin: (03) 6822 233
Email: info(at)saalem.net
Toimisto avoinna
ajanvarauksen perusteella
puh. 045-107 4870
www.saalem.net
KUVA: VELI-MATTI MUSTONEN
VARTEISTA POPIKSI
V
arhaisnuorten työ on saanut uuden ilmeen. Suuret kiitokset jälleen Sami Korhoselle! Vartti-iltoja kutsutaan siis tästä lähtien
P.O.P-illoiksi.
pa yli kolmekymmentä. Toukokuussa oli Alive -nuorten leiri teemalla
”selviytyjät”, ja kesällä olivat vuorossa varhaisnuoret, eli 2.kauden selviytyjät. Jos haluat ihastella leirikuvia,
voit mennä internettiin (facebook)
sivulle P.O.P-ilta. Leirin opetusteemoina olivat ”kiusaukset & koettelemukset” ja niistä selviytyminen. Nuorisopastorin Jonna-Maaret Heinosen
lisäksi opetuksia piti Laura Piisilä.
Saimme viettää kastejuhlaa myös tällä ”selviytyjät”-leirillä! Safi & Safira
Moukoko kastettiin, ja kastajana toimi Joonas Heinonen.
Kuten logosta näette, tämä lyhennys tarkoittaa ”Power of prayer”, eli
”Rukouksen voima”. Logossa näette
lentäviä popcorneja. Aivan kuin popcornin siemen räjähtää kuumuudessa, niin samalla tavoin rukouksen voima voi saada aikaan jotain räjähtävää.
Tämän olemme saaneet nähdä myös
tässä varhaisnuorten työssä siten, että varhaisnuoria käy perjantaisin joka
kerta parikymmentä! Kiitos Taivaan
Jatketaan yhdessä rukousta P.O.PIsälle tästä ihmeestä! Ja kiitos niille,
joilla on ollut sydän näille nuorille. työn puolesta!
Olette tehneet tärkeää työtä!
Kesällä saimme viettää varhais- J onna -M a aR eT H ei n o n en
nuorten leiriä, jossa leiriläisiä oli jo-
TAKAJÄRVEN LASTENLEIRI
H
ämeenlinnan Saalemin lasten kesäleiri pidettiin Takajärven leirikeskuksessa heinäkuussa. Tällä kertaa leiri oli jo heinäkuun alussa
(7.- 10.7.), ja yhdessä leiriä järjestämässä oli Hattulan Kotikirkko.
lisäksi päivällä erilaisten ohjelmien välille jäi vapaa-aikaa, jolloin jokainen
sai mennä kuvattavaksi raamiksilla
opituissa varusteissa. Sai laittaa kypärän päähänsä ja jalkoihinsa kengät, pukea haarniskan, sekä ottaa käteensä
miekan ja kilven. Sitten jokaisesta halukkaasta otettiin kuva, jonka sai kotiin postissa. Päivittäin oli käynnissä
pajoja, joilla jokainen sai askarrella ja
koristella itselleen miekan ja kilven sekä hevosen. Ja kaikki saivat teoksensa
leirin lopuksi kotiinviemisiksi.
Leirin viimeisenä päivänä ehdittiin vielä olla raamattutunnilla ja siivota teltat. Jotkut sanoivat, että pidempäänkin olisi leiri voinut kestää,
mutta kun vanhempia ja muita hakijoita alkoi saapua, jokainen lähti hymyssä suin kotia koti.
Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia leirillä ja ajatuksissa mukana olleita, niin ohjaajia kuin leiriläisiä, sillä te
teitte leiristä upean. Toivottavasti tulette ensi vuonnakin ja moni muukin,
joka ei tällä kertaa mukana ollut.
KUVAT: KATI KORTELAINEN, VELI-MATTI MUSTONEN
Lapsia leirillä oli noin 40, ja kaikki
leiriläiset saivat leirin ajaksi oman ryhmän iän mukaan. Ryhmiä oli yhteensä
neljä. Jo leirin ensimmäisenä päivänä
ilma oli lämmin ja aurinkoinen kuten
koko leirin ajan. Lämmin ilma yltyi välillä liiankin kuumaksi, mutta ylimääräinen uimakerta ei varmasti ketään
haitannut. Uimisen lisäksi tietysti juotiin paljon. Ulkona ollessa, varsinkin
kun oli lämmin sää, tuli helposti nälkä, ja joka päivä leirillä syötiin todella
hyvin. Siitä kuuluu kiitos leirin emännille, jotka jaksoivat laittaa herkullista
ruokaa koko leirin väelle.
Tänä vuonna leirin aihe oli uskovan sotavarustus. Raamattutunneille jakaannuttiin ryhmittäin kuuntelemaan joka päivä uutta asiaa uskovan
sotavarustuksesta. Raamattutunneilla
opittuja asioita mietittiin joka ilta iltanuotiolla tietokilpailussa, ja kilpailun s u s a n n a L eppi n en
päätyttyä kaikki saivat palkinnon. Sen
3
SEURAKUNNAN MESSUOSASTOLLA
OLTIIN KOSKETUSETÄISYYDELLÄ
KUVA: MAGDA TIMONEN
syntyi kahvikeidas pyöreine kahvilapöytineen. Osastolla soi hengellinen musiikki,
ja sunnuntaina päästiin nauttimaan seurakunnan omien musiikkivoimien Live-esityksistä, joita moni jäi ohikulkiessaan seuraamaan.
Jo ensimmäinen messupäivä täytti odotukset, ja kahvilapöydät täyttyivät kaupunkilaisista. Kahvi ja pullat katosivat
vauhdilla. Myös sana maksuttomista hieronnoista alkoi levitä, ja hierontapisteisiin oli paikoin jopa jonoa. Hierontatuoleissa tavattiin seuraavana messupäivänä
tyytyväisiä edellispäivän asiakkaita, joiden kanssa voitiin jo vaihtaa tuttavallisesti kuulumiset.
Kun ihmiset eivät joudu tekemisiin hengellisten asioiden kanssa, on Jumalan lasten läsnäolo ja näkyminen ihmisten keskellä tärkeää. Palveleminen on hyvä tapa
osoittaa pyyteettömästi Jumalan rakkautta uskosta osattomille. Sitä olimme yhdessä tekemässä näillä messuilla. Kiitos kaikille mukana olleille.
M a g d a T i Monen
KIITOSSANOJA
S
eurakunnan nuoretkin ikääntyvät . Heinäkuun 24. päivänä
tyttöystäväni nuorisokuorolainen Ritva Somerkallio on täyttänyt 75
vuotta. Hän kuitenkin tykkäsi hypätä
vuonna 1965 Kalliolta Vastamäkeen ja
siitä asti on kiivetty vähitellen yhdessä
Ramin kanssa mäkeä ylöspäin.
Ritvan elämäntehtävä on olla palveleva,
Jumala on hänet siihen kutsunut. Hänen
palvelutehtäviin on kuulunut monenlaista käsin ja jaloin tehtävää työtä. Yksi tärkeimmistä on ollut kuorotyö, josta hän on
saanut voimaa kaikkiin muihin tehtäviin.
MIES-kunnossa
Ritva on palvellut niin seurakuntien kuin
raamattuopiston palveluksessa, jossa pääpaino on ollut emäntänä ruokataloudesta
huolehtiminen aina lastenleireistä senioreihin sekä kaikkin niihin liittyvistä oheistehtävistä. Jumala on siunannut ja auttanut. Jokaiselle päivälle Hän on antanut
voiman suoriutua haastavistakin asioista.
Kaikesta kunnia kuuluu Jumalalle.
Kiitos kaikille, jotka muistitte Ritvan
merkkipäivää sekä seurakunnalle Rikun ja
Ruutin mukana tulleista onnitteluista.
R a iM o ”R aMi ” V a sTa Mä k i
kaiken ikää
N
E
T
S
E
I
M
A
M
U
T
4.10.
TAPAH
LA
H
ämeensaaressa vuosittain järjestettävä Elomessut on tapahtuma, joka kerää kymmeniätuhansia kaupunkilaisia ja myös vierailijoita
nauttimaan kesän viimeisistä lämpimistä päivistä, kunnon markkinahengestä ja ohjelmasta, jota tapahtuma tarjoaa.
Tänäkin vuonna Saalem-seurakunnalla oli osasto tutulla paikalla kävelytien
varressa. Paikka osoittautui sijainniltaan
erinomaiseksi ensimmäistä kertaa järjestämällemme kahvilatoiminnalle ja sen
ohessa tarjoamillemme maksuttomille
hierontatuokioille.
Toteutus hoitui upeasti yhteisvoimin
29 vapaaehtoisen seurakuntalaisen toimesta. Paikalla oli koko messujen ajan 2-4
vaihtuvaa vapaaehtoista hierojaa. Kahvimyynnistä ja erityiskiitosta saaneista leivonnaisista vastasi Veli-Matti Mustonen
Hanna-vaimonsa kanssa.
Messuosasto toteutettiin tänä vuonna sillä ajatuksella, että sinne olisi helppo
pistäytyä joka suunnalta. Niinpä nurmialue rajattiin löyhästi tarjoilupöytää, sermiä ja pöytiä käyttäen. Suuren koivun alle
klo 13-17
Parolan
Panssarimuseolla
Opastettu tutustuminen Panssarimuseoon,
ruokailu ja kahvi,
harraste-esittelyjä ym.
Puhujina:
Lääkäri Seppo Kortelainen
ja pastori Riku Turunen
Tilaisuus on maksuton.
Seppo Kortelainen
Riku Turunen
ILMOIT TAUTUMISET:
Jyrki Alanko p. 0400 186124 tai [email protected]
4
Järj.
Hattulan Kotikirkko
ja Hämeenlinnan helluntaiseurakunta
EX NUORET - YHTEYTTÄ YLI SEURAKUNTARAJOJEN
K
eväällä 2014 muutamalla pariskunnalla
seurakunnassamme
syntyi ajatus EX Nuorten toiminnasta, joka olisi suunnattu noin 30 –
50-vuotiaille. Helposti käy niin, että
jossain vaiheessa tällä ruuhkavuosiaan
elävällä ”entisten, mutta ikuisesti nuorten”- sukupolvella yhteys seurakuntaan
saattaa jäädä melko vähiin tai katketa
jopa kokonaan.
Moni on perustanut perheen, nuorten
iltoihin ollaan jo liian vanhoja, eikä päiväjumalanpalveluksissa ehdi syntyä kovin
paljon yhteyttä toisten uskovien kanssa.
Olemme huomanneet, että moni tästä ikäluokasta on meidänkin seurakunnassamme jäänyt sivuun syystä tai toisesta tai että
kaikki ne, jotka ovat mukana seurakunnassa eivät ehkä tunnekaan toisiaan kovin hyvin. Tarvitaan tilanteita ja mahdollisuuksia
tutustua, luoda yhteyttä ja jakaa ajatuksia.
Niinpä olemme viime kevään ja kesän
aikana aloitelleet toimintaamme järjestäen erilaisia vapaamuotoisia, toiminnallisia tapahtumia, joihin on ollut helppo tulla mukaan myös lasten kanssa. Olemme
mm. olleet pari kertaa Takiksella, järjestäneet grillijuhlat, käyneet pelaamassa ”Petankkia” ja frisbeegolfia. Meitä on ollut
vaihtelevasti mukana n. 10-25 henkilöä
kerrallaan. Mukana on ollut niin perheitä lapsineen kuin yksineläjiäkin. Elokuun
16. päivä meitä oli Takiksella ennätysmäärä, lapsia ja aikuisia n. 50! Siellä saimme
viettää myös kastejuhlaa, kun kaksi henkilöä halusi kastattaa itsensä.
Yhteyttä on alkanut syntyä, ja moni on
saanut tutustua uusiin ihmisiin tai vanhoihin tuttuihin kasvoihin, jotka kuitenkin ovat saattaneet jäädä melko vieraiksi.
Tarvitsemme toisiamme ja yhteyttä keskenämme. Uskomme, että keskinäinen yhteys on välttämätöntä, jotta jotain hyvää, uutta voi syntyä. On myös tärkeää, että uskovat
perheet verkostoituvat ja lapsetkin oppivat
tuntemaan toisiansa. Myös ne, joilla ei ole
omaa perhettä, saavat kokea yhteyttä isossa
porukassa. Toivomme, että voisimme olla
monelle ikään kuin portti seurakuntaan ja
luoda mahdollisuuksia tutustua oman ikäisiin ja päästä sitä kautta paremmin mukaan.
Haluamme luoda yhteyttä myös eri seurakuntien välille. Lisäksi haluamme olla kutsumassa mukaan niitä, jotka eivät vielä ole
ollenkaan uskossa ja seurakunnassa.
Alkaneen syksyn aikana EX Nuoret kokoontuu joka toinen perjantai-ilta klo 1820 Saalemilla. Seuraava kerta on 26.9. Samaan aikaan on varhaisnuortenilta, johon
perheen vartti-ikäiset voivat osallistua. Toi-
veenamme olisi saada pienemmille lapsille
myös oma kerho samaan aikaan. Illat alkavat pienellä tarjoilulla ja kuulumisten vaihtamisella. Luvassa on erilaisia mielenkiintoisia aiheita lyhyiden alustusten kera ja
ajatusten vaihtamista. Syksyn kohokohtia tulevat olemaan pe 7.11. Hanna-Maria
Heleniuksen konsertti sekä pikkujoulut
6.12. Voit jo miettiä, ketä haluaisit kutsua
näihin tapahtumiin mukaan!
Jos kiinnostuksesi heräsi, olet lämpimästi tervetullut joukkoon mukaan!
eX
nuoRTen puoLesTa ,
J ukka
J aRi
s iMo
Ja
Ja
Ja
k aTJa k aLLiokoski
p iRkko R uuska
k iRsi ni eMinen
SAKARI SAARINEN 90 VUOTTA
KUVA:ONNI LIND
S
unnuntaina 31.8.2014 seurakunnassamme juhlittiin veteraanisaarnaaja Sakari Saarisen 90-vuotisjuhlaa. Myhäilevä päivänsankari
saateltiin kahvipöytään yhdessä Katrivaimon kanssa.
Takana on pitkä Jumalan käyttöön luovutettu elämä, jonka aikana taivaallinen työantaja on osoittanut uskollisuutensa huolenpitona, johdatuksena ja suoranaisina ihmeinäkin.
Päivänsankarimme ei kuitenkaan elä menneisyydessä, vaan vahvasti tässä hetkessä rakastaen Jeesusta koko sydämestään.
Sakari Saarinen syntyi Helsingissä
24.8.1924. Isä työskenteli rautatievirkailijana Vihdissä. Äiti oli ajan tavan mukaan kotona, ja hän oli tullut uskoon jo ennen Sakarin
syntymää. Perheeseen syntyi yhteensä kolme
lasta, joista Sakarin veli on kuollut, mutta sisar on yhä elossa.
Hämeenlinnaan perhe muutti vuonna
1927, jolloin isä lopetti työnsä rautateillä.
Kun Hämeenlinnan helluntaiseurakunta Saalem perustettiin vuonna 1929, oli Sakarin äiti yksi perustajajäsenistä. Perhe muutti Renkoon Sakarin ollessa 5-vuotias.
Lapset varttuivat aikuisiksi samalla, kun
Suomi ajautui kohti sotaa. Sakari aloitti kauppakoulun, joka keskeytyi pariin otteeseen
sodan takia. Sodan aikana hän toimi palvelukseen astuvien uusien ikäluokkien kouluttajana. Varsinaisiin sotatoimiin hän joutui osallistuessaan Lapin sotaan talvella 1944
- 45. Tuolloin eteen tuli hengenvaarallisia tilanteita. Erään sellaisen tilanteen aikana Sakari päätti mielessään antaa elämänsä Jumalalle.
Sodan loputtua Sakari perusti yhdessä äitinsä kanssa kauppapuutarhan Renkoon.
Hän eli raitista ja kunnollista nuoren miehen
elämää. Hän alkoi kuitenkin kokea voimakas-
ta synnintuntoa, ja 4.9.-49 hän sitten suuntasikin kulkunsa Hämeenlinnaan telttakokoukseen, jonka loppuhetkissä hän tuli uskoon.
Saalemista tuli kotiseurakunta. Seuraavat
vuodet olivat voimakkaan herätyksen aikaa;
vuoden 1955 aikana Hämeenlinnassa kastettiin yli 50 uskovaa. Sakarin usko ja kutsumus
vahvistui. Vuonna 1956 hän kävi raamattukoulun Paimiossa, ja seuraavana vuonna hänet valittiin Hämeenlinnan Saalemin vanhimmistoon, jossa hän palveli viitisen vuotta.
Sakari Saarinen kutsuttiin Forssan helluntaiseurakunnan saarnaajaksi vuonna 1962.
Pian sinne mentyään hän tapasi sievän uskovaisen kätilön Raakel Ihalaisen, jonka kanssa hän avioitui 1964. Tytär Eeva syntyi 1965.
Avioliitto sai surullisen lopun, kun Raakelvaimo menehtyi verisairauteen 1971 vain
kolmekymppisenä. Leskeksi jäänyt saarnaaja
hoiteli parhaansa mukaan seurakuntaa ja alakouluikäistä tytärtään. Vuonna 1976 elämässä kääntyi uusi lehti, kun tomera evankelista
Katri Karjalainen tuli toimittamaan työasiaa
Sakari Saarisen talolle. Sakarin mieleen nousi
lähes välittömästi ajatus: -Tästä naisesta tulee
minun vaimoni. Katrille syntyi oitis vaikutelma: -Tästä talosta tulee minun kotini. Niin somasti siinä sitten kävi, että Sakari ja Katri avioituivat seuraavana vuonna, ja pariskunta elää
yhä edelleen onnellisesti yhdessä.
Forssasta Saariset siirtyivät seurakuntatyöhön Sundsvalliin, Ruotsiin. Siellä heidän
hoitoonsa annettiin seurakunnan suuri suomalaisryhmä. Muutaman vuoden kuluttua
perhesyyt saivat pariskunnan muuttamaan
takaisin Suomeen, ensin Forssaan, sieltä Mäntsälään ja sittemmin Renkoon ja Hämeenlinnan Saalem- seurakunnan yhteyteen.
Eeva-tytär kirjoitti ylioppilaaksi 1983.
1990-luvulla Sakari sai sydämelleen Venäjän, jonne hän teki matkoja useiden luotettujen henkilöiden kanssa. Itänaapurissa
alkoi suuri herätys vuonna 1992, ja sen aikana pidettiin lukuisia kokouksia, joissa kastettiin kerralla jopa 24 ihmistä. Sakari Saarinen
oli mukana työssä, jonka seurauksena perustettiin Lahdenpohjan helluntaiseurakunta
vuonna 1993. Sittemmin seurakunta sai ruotsalaisvoimin rakennetun rukoushuoneen kokoontumispaikakseen. Vuosina 1992-2003
Saarinen teki Venäjälle yhteensä 73 matkaa.
Sanan lisäksi itänaapuriin vietiin suunnattomat määrät ruokaa, kenkiä ja vaatteita.
Korkeasta iästään huolimatta Sakari on
edelleen seurakunnan aktiivinen jäsen. Hän
on Katrinsa kanssa tuttu näky sunnuntain jumalanpalveluksessa. Usein hänellä on rukous ja kehotuksen sana seurakunnalle, ja profetian lahja toimii hänessä raikkaasti. Hän
on vetovastuussa torstain päivärukouspiiristä. Sakari Saarinen on palvellut paimenena
yhteensä noin 25 vuotta, ja hänellä on edelleen paimenen sydän. Sakari ja Katri ovat olleet hengellisinä vanhempina lukemattomille
uskoville.
Sakarin viesti seurakunnalle on, että Jumala haluaa yhä toimia omiensa keskellä, kun
he tekevät täyttä totta myös arkielämässään.
Uskovan tärkeimpinä ominaisuuksina Sakari pitää kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta. Itselleen hän on laatinut seuraavat ohjeet: ole oikeamielinen kaikessa tekemisessäsi, ja armon
maku tuntukoon puheessasi.
MaRiTTa käRkkäinen
5
UUSIA JÄSENIÄ: ESSI JA KYÖSTI LATVALA, NIINA WALL & SOILI LEHTONEN
A
N
iina siunattiin seurakuntamme
jäseneksi tammikuussa 2014. Se
hetki oli tärkeä etappi nuoren
naisen sisäisessä prosessissa.
Niina syntyi 26 vuotta sitten uskovien
vanhempien lapseksi. Isän työ suuren firman palveluksessa kuljetti perhettä ympäri maailmaa ja välillä myös kotimaahan
muutaman vuoden komennuksille. Usein
toistuvat muutot aiheuttivat sen, että kestäviä ystävyyssuhteita ei juuri päässyt syntymään. Jonkinlainen juurettomuus tuli
pienen tytön osaksi jo lapsuudessa.
Niina tuli uskoon lapsena, ja 14-vuotiaana hänet kastettiin. Perhe asui tuolloin Suomessa pienehköllä paikkakunnalla, jonka seurakunnassa ei millään tavalla
tunnuttu ymmärtävän nuorisoa. Ilmapiiri
oli lakihenkinen ja ahdistava. Niina koki,
että häntä yritettiin pakottaa hartaan uskovaisen muottiin. Hengellisessä kodissa
ei ollut tilaa ilolle, eikä sieltä löytynyt ymmärtävää rinnalla kulkijaa. Niina alkoi vähitellen kapinoida. Lopulta seurakunta ja
lkuvuodesta 2014 seurakuntamme sai pohjanmaalaisvahvistuksen, kun nuoripari Essi ja Kyösti
Latvala muuttivat Hämeenlinnaan Alajärveltä ja liittyivät seurakunnan jäseniksi.
Essi syntyi uskovaan kotiin, joten hengelliset asiat olivat tuttuja alusta asti. Rukoillessaan äidin kanssa iltarukousta Essi
halusi antaa elämänsä Jeesukselle ollessaan 6-vuotias. Siitä alkaen hän on ollut
uskossa. Uskossa pysymistä on suuresti
auttanut se, että ympärillä oli useita uskovia ystäviä lapsuuden ja teinivuosien ajan.
Myös uskovan kodin ymmärtävä ja tukea
antava ilmapiiri sekä hyvä seurakuntayhteys olivat oivallinen kasvualusta. Vartuttuaan nuoreksi naiseksi Essi opiskeli sosionomiksi.
Kyöstin syntymäkodissa äiti ja osa sisaruksista olivat uskossa. Kyöstikin muistaa rukoilleensa silloin tällöin jo lapsena,
mutta tietoisen uskonratkaisun hän teki 16-vuotiaana hengellisen suurtapahtuman yhteydessä. Usko ei ole ollut itsestään selvää, vaan Kyöstillä on välillä ollut
kausia, jolloin uskon perusteita on joutunut todella pohtimaan. Jossain vaiheessa
oli vaikea uskoa todeksi tiettyjä osia Raamatusta. Lopulta nuori mies teki valinnan
ja päätti kuitenkin uskoa.
Kyösti ja Essi tutustuivat toisiinsa seurakunnassa. Heistä tuli toisiaan hienosti
täydentävä pari. Hämeenlinnaan he tulivat, kun Kyösti pääsi HAMKiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Essillä on koulutustaan vastaava työpaikka Iittalassa.
Latvalan pariskunta on tyytyväinen siihen lämpimään vastaanottoon, jonka he
kokivat liittyessään seurakuntamme jäseniksi – Kyösti ei muista, onko hänelle
koskaan aiemmin ojennettukaan ruusua.
Heillä on halua solmia ystävyyssuhteita
paikallisiin ihmisiin, mutta se tuntuu su-
juvan melko hitaasti. Kyösti jää pohdiskelemaan kohtaamattomuuden ongelmaa yleisemminkin; tuntuu siltä, etteivät
ihmiset uskalla kohdata toisiaan aidosti.
Heikkouksia ei haluta tai uskalleta näyttää, vaan seurakuntaankin saatetaan tulla tietynlaiseen rooliin naamioituneena.
Kyöstin mielestä uskovien pitäisi tulla jälleen aidoiksi ihmisiksi. Essi ja Kyösti toivoisivat myös, että seurakunnissa oltaisiin
valmiita uudistamaan vuosikymmeniä
käytössä olleita toimintatapoja siten, että
nuoretkin voisivat kokea olonsa kotoisaksi tullessaan tilaisuuksiin.
Sekä Essi että Kyösti toivovat voivansa olla mukana palvelemassa seurakuntaa,
kunhan sopiva, itselle luontainen paikka
löytyy.
hengellinen elämä saivat jäädä, tilalle tuli kaveriporukka, jonka elämäntyyliä eivät
uskonasiat rasittaneet. Railakas bilettäminen oli olennainen osa elämää, ja päihteiden käyttö antoi siihen lisää potkua.
Kaveriporukassa oli myös eräs nuori
mies, johon Niina ihastui. Tunne oli molemminpuolinen, ja jossain vaiheessa kaveruus syveni rakkaudeksi. Monien vaiheiden jälkeen nuoruusiän kapinakin
laantui, ja Niina ja nuori mies avioituivat ja perustivat perheen. Tuore aviomies
osoittautui vakaaksi ja kunnolliseksi perheenisäksi. Lapsia syntyi muutaman vuoden välein kolme. Elämä meni päällisin
puolin hyvin, mutta nuoren perheenäidin mieltä vaivasi edelleen tietty juurettomuus. Vähitellen Niina koki kaipaavansa
takaisin Jeesuksen yhteyteen. Nuoruudessa koettu kylmyys seurakunnan taholta oli vielä mielessä, mutta Jumalan rakkaus veti kuitenkin puoleensa. Pikkuhiljaa
Niina rohkeni pyytää Jeesusta elämäänsä
uudelleen.
Viitisen vuotta sitten Niinan mies sai
työpaikan Turengista, jonne koko perhe
asettui. Pienten lasten äidille seurakunnan tilaisuuksiin lähteminen ei ole aina
helppoa, kun perheen isä tekee vuorotyötä. Niina haluaa kokea Jumalan hoitavaa
läsnäoloa yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa. Hän toivoo, että seurakunnas-
sa olisi tilaa kaikenlaisille ihmisille, myös
niille, jotka kokevat olevansa rikkinäisiä
syystä tai toisesta. Seurakunnan tulisi olla turvapaikka ja rakastava perhe.
U
skonasiat olivat Soilille täysin
vieraita lapsuudessa ja nuoruudessa, vaikka hänen mummonsa
oli uskovainen.
Ollessaan 26-vuotias nuori äiti hän joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena
hän menetti tajuntansa. Siinä tilassa hän
koki, kuinka hänelle näytettiin kaksi paikkaa. Ensimmäisessä vallitsi täysi pimeys,
ja Soili ymmärsi, että se oli kadotus. Hänelle sanottiin, ettei hänen tarvitse jäädä
sinne. Sitten hänet vietiin taivaan portille,
jossa häntä puhuteltiin: -Mene takaisin,
mutta tee parannus! Samassa hän palasi
tajuihinsa ja tunsi, kuinka häntä elvytettiin onnettomuuspaikalla.
Kokemus oli niin vakavasti puhutteleva, että kysymykset kuoleman jälkeisestä elämästä täyttivät Soilin mielen. Etsiessään kysymyksiinsä vastausta hän yritti
6
löytää uskovaisia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta hän sai käsiinsä evankelioivan traktaatin, josta löytyi Helsingin
Siion-seurakunnan puhelinnumero. Siihen numeroon hän soitti, ja hänelle vastasi uskova nainen, jonka kanssa oli mahdollista keskustella hengellisistä asioista.
Kyseinen nainen ohjasi Soilin kontaktiin
tämän silloisessa kotikaupungissa Riihimäellä asuvan uskovaisen naisen kanssa,
joka puolestaan vei Soilin helluntaiseurakunnan yhteyteen. Siellä Soili tuli uskoon vuonna 1992, ja hänet kastettiin pari vuotta myöhemmin. Hän tunsi vahvasti
saaneensa jatkoaikaa ja elävänsä rikasta
elämää Jeesuksen omana.
Sittemmin Soili sai vielä toisen tyttären. Perhe muutti Hämeenlinnaan vuonna 2004 ja hakeutui Vapaakirkon yhteyteen. Soili pääsi työhön päiväkotiin,
M aR i TTa k ä R k k ä i n e n
M a Ri TTa k ä R k k ä i n e n
jossa hän edelleen toimii lastenhoitajana. Elämään tuli erilaisia vastoinkäymisiä. Tiettyjen raskaiden vaiheiden jälkeen
Soili koki luontevaksi siirtyä helluntaiseurakuntaan, ja niinpä hänet siunattiin Saalemin jäseneksi aiemmin tänä vuonna.
Nyt, 52-vuotiaana, Soili kokee uskovien
yhteyden hyvin tärkeänä. Yhdessä rukoileminen ja Raamatun opetuksen kuuleminen kasvattaa meitä opetuslapseuteen.
Se ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan jokainen uskova on itse vastuussa oman jumalasuhteensa hoitamisesta jokapäiväisessä elämässä. Erityisesti Soili haluaa
muistuttaa meitä hengellisen valvomisen
tärkeydestä. Pysytään kiinni Jeesuksessa,
tuli elämässä vastaan mitä tahansa.
M aR i TTa k ä R k k ä i n e n
KUINKA SEURAKUNTA SYNTYI?
T
ämä on vapaamuotoista kerrontaa Apostolien tekojen kahden
ensimmäisen luvun pohjalta Jerusalemista.
Seurakunta tarkoittaa ”ulos kutsuttua”
joukkoa. Jumala on kutsunut ja eroittanut
tämän joukon itselleen. Jeesuksen ylösnousemusaamusta oli kulunut jo 40 päivää. Opetuslapset seisovat korkealla Öljymäellä. Jeesus kieltää heitä lähtemästä
pois Jerusalemista, koska heidän päälleen
puettaisiin voima korkeudesta. Tämän
voiman kantamina he tulisivat olemaan
Jeesuksen todistajina kaikkialla maailmassa.
Silloin se tapahtui. Jeesus kohoaa heidän silmiensä edessä yhä korkeammalle,
ja pian hän näkyy vain pienenä pisteenä
taivaalla. Pilvi vie hänet pois näköpiiristä.
Opetuslapset rientävät alas Jerusalemiin ja menevät siihen paikkaan, jossa he
tavallisesti oleskelivat, keskustelivat ja rukoilivat. ”Muistatteko mitä enkeli siellä
vuorella sanoi? Enkelin mukaan hän tulee samalla tavalla takaisin!” muisteli joku Öljymäen tapahtumia. Toisen mukaan
Juudas olisi katunut ja heittänyt rahat
temppeliin ja lopuksi hirttäytynyt. Hänen
kohdallaan oli kaikki jo myöhäistä.
Opetuslapset valitsivat Mattiaan Juudaksen tilalle. Sitten he päättivät yksimielisesti odottaa ja rukoilla joka päivä.
Kymmenen päivää oli jo kulunut tuosta tapahtumasta, jolloin Jeesus nousi ylös
pilviin. Nyt oli helluntaipäivän aamu. Yhdeksän aikaan aamulla tapahtui jotain ihmeellistä. Kuului humaus. Huoneeseen
ilmestyi pieniä tulenliekkejä, jotka laskeutuivat huoneessa istuvien päälle. Puheensorina täytti huoneen. Mutta mitä ihmettä? He eivät puhuneetkaan äidinkieltään.
Jerusalem oli jo tuolloin kansainvälinen
kaupunki. Monet siellä ymmärsivät nyt
puhuttua kieltä ja saapuivat tapahtumapaikalle. Egyptiläinen kuuntelee tarkasti
ja yllättyy. Mitä ihmettä? Tuo tuntematon
ihminen puhuu kaunista egyptin kieltä ja
sanoo minulle, että Jumala kerran halkaisi
Punaisen Meren ja kansa kulki kuivaa pitkin toiselle rannalle. Jeesus johti heitä silloin, ja nyt tämä Jeesus on tässä kaupungissa minua pelastamassa. Egyptiläinen
ihmettelee. Kuinka tämä osaa niin kaunista egyptin kieltä? Jeesus on kuulemma kuningas ja antaa kaikki synnit häneen uskoville anteeksi.
Tuhansia ihmisiä tulee paikalle. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Onpa
joukossa niitäkin, jotka väittävät opetuslasten olevan humalassa. Mutta miten humalainen voi puhua noin täydellistä arabian murretta?
Tämän ihmeellisen tapahtuman jatkuessa ja kansanjoukon kasvaessa nousee
Pietari puhumaan. Hän aloittaa puheensa hyvin epätavallisilla sanoilla: ”Eivät nämä ole juovuksissa! Kello on vasta 9 aamulla. Tämä on juuri sitä, mistä Vanha
Testamentti Joelin kirjassa kertoo. Jumala
vuodattaa Henkeänsä kaiken lihan päälle.
Tämä on juuri nyt tätä Henkeä.”
Pietari jatkaa puhettaan kertomalla, kuka Jeesus on, ja osoittamalla sen järkyttävän tosiasian, että juutalaiset tappoivat
Jumalan Pojan pakanasotilaiden avustamana. Jeesus tuli kuitenkin ulos haudasta ja nyt hän elää, ja tämä kaikki, mitä nyt
tapahtuu, on hänen Henkensä vaikutusta.
Suuri joukko miehiä tulee kosketetuiksi, ja he tulevat apostolien luokse. Heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Pietari kehoittaa heitä parannukseen ja
muuttamaan ajatustapaansa ja sitten ottamaan kasteen. Valtaisat joukot vastasivat
tähän kutsuun. Helluntaipäivän jälkeen
Jerusalemissa oli 3000 kasteella käynyttä
ihmistä.
Tämän jälkeen apostolit lupasivat, että
Pyhä Henki vuodatettaisiin myös heihin,
jos he eläisivät Jumalalle kuuliaisina. Yhä
uusia ihmisiä tuli mielenmuutokseen helluntaipäivän jälkeen. Pian heitä oli jo yksinomaan 5000 miestä.
Kuinka oli mahdollista, että näin suuri joukko pysyi uskossa? Heidän salaisuutenaan oli pysyä apostolien opetuksessa.
Heillä oli suurenmoinen keskinäinen yhteys. Sen lisäksi he kokoontuivat rukoilemaan ja viettivät ehtoollista kodeissa.
Ahneus oli häviämässä heidän keskuudestaan.
Kukaan ei aavistanut, että noin 36 vuotta myöhemmin Jerusalem hävitettiin ja
suunnaton suru täytti koko Israelin. He
eivät tienneet, että tuomio oli niin lähellä. Kuitenkin he olivat tehneet seurakunnassa valmistautumista, ja evankeliumi
alkoi levitä Jerusalemista eteenpäin voittokulkueena. Kaikki alkoi helluntaipäivänä, seurakunnan syntymähetkestä.
s a k aRi s a aR inen
KUVA ANSSI TUOMISEN ARKISTOISTA
ANSSI KELAA...
Mukana Runosilta-tiimi Tampereelta. Runot: Anne Kuosmanen ja Ritva Palo-oja.
Musiikki: Annukka Rajahalme ja Elina Tammela. Puhe: Anne Kuosmanen.
Järj. Hämeenlinnan helluntaiseurakunta ja Hattulan kotikirkko
” Jeesus käski meitä heittämään
kaikki murheemme Hänen päälleen. Toisaalta meidän pitäisi antaa
koko elämämme Jumalan käyttöön
muutenkin. Ahdistuksessa on suuri
etuoikeus saada heittää murheensa jonkun toisen kannettavaksi ja
päästä niistä siten itse vapaaksi.
Kuitenkaan meidän ei ehkä tarvitsisi niin usein ja kivuliaasti tätä
tehdä, jos antaisimme elämämme
kaikki osa-alueet muutenkin Jumalan kannettavaksi. Hän joka tapauksessa tietää aina ja kaikessa,
mikä on meille parasta. ”
7
SEURAKUNNAN TYÖNTEKIJÄT JA LÄHETIT
Riku Turunen
johtava pastori
Ruut Turunen
seurakuntapastori
Susanna ja Heikki Kangas
P.O Box 165, 79830
Kfar Harif, Israel
puh. 050 527 0150
s-posti: [email protected]
puh. 045 107 4870
s-posti: [email protected]
puh. +972 54 430 3665
s-posti: [email protected]
Eino Piisilä
Saalemin vahtimestari
Helena ja Toivo Karvonen
Thaimaa
puh. 0400 771 934
s-posti: [email protected]
puh. 0400 388 066
s-posti: [email protected]
Jonna-Maaret Heinonen
nuorisopastori
puh. 045 107 4871
s-posti:
[email protected]
Marjatta ja Hannu Kettunen
Mae Hong Son oppilaskoti / Thaimaa
/ Kaakkois-Aasia
puh. 050 344 1938
Seppo Kaski
vanhimmiston puheenjohtaja
puh. 0400 787 742
s-posti: [email protected]
LÄHETYSTYÖNTEKIJÄT
Takajärven leirikeskus /
Mika Koskunen
puh. 050 560 1114
s-posti: [email protected]
Marketta ja Markku Helin
Fida Health Promotion FHP
(lääkintälähetys), koordinaattorit
puh. 040 503 3625
Ruut ja Riku Turunen
Fidan Länsi-Euroopan aluepäällikkö
puh. 050 527 0150
SÄÄNNÖLLINEN VIIKKO-OHJELMA
Maanantai
Lähetyspiiri klo 13:00
Lauantai
Alive-nuortenilta klo 18:00
Tiistai
Sana ja rukous / Rukospiirit /
Solut klo 18:30
Sunnuntai
Jumalanpalvelus klo 11:00
Keskiviikko
Päivärukous klo 11:00
Torstai
Päivärukous klo 13:00
Perjantai
Varhaisnuorten P.O.P –ilta klo 18:00
Lapsille: Isän ihmeet (3-6 v.),
Kuninkaan jengi (7-12 v.)
Lisäksi Ma-Pe Aamurukous
07:00
Tarkempi ohjelma kuukausitiedotteessa, Kaupunki–
uutisissa ja netissä.
SEURAKUNNAN PANKKIYHTEYS:
IBAN: Fi34 5680 0020 0679 93
BIC: okoYFiHH
VIITENUMEROT LAHJOITUKSIIN
Seurakuntatyö
Lähetystyö
Evankeliointi
Kiinteistömenot
Ristin Voitto / Tähkä
10016
10029
10294
10184
10249
Kuurojen raamattupiiri
Kuurojen raamattupiiri kokoontuu ”kuninkaan jengin” tiloissa
(ent. Raamattuluokka).
Syksyn kokoontumiset ovat (klo 14-16):
04.10., 18.10., 08.11., 22.11. ja 13.12. (joulujuhla alasalissa)
Yhdyshenkilö: Harri Konttinen 050 538 8505 (tekstiviestit)
8
Helluntaiseurakunta Saalem, Turuntie 12, 13130 Hämeenlinna
Puh. 03 6822 233 - s-posti: [email protected] - www.saalem.net
Ilmoitusaineisto seuraavaan kuukausitiedotteeseen 21.10. mennessä
ja TÄHKÄän viim. 10.11. osoitteeseen: [email protected]
Saalemin sali- ja toimintatilavaraukset: [email protected]