Seurakunta - Saalem.fi

kristitty
Kristitty
Kristillinen
K
r i s t i l l i n aikakauslehti
en julkaisu
Näkinkuja
Helsinki
Hämeentie3,500530
a 00530
Helsinki
Helsingin Saalem-seurakunnan Julkaisu • 5 /2012 loka-marraskuu
Kuva: Sakari Röyskö
Tervetuloa kotiin!
Seurakunta
Mihin minä sitä
seurakuntaa tarvitsen?
Sivu 4
Fuel-työn näkynä on
tavoittaa Helsingin
nuoret
Sivu 13
Pyhä, yhteinen
seurakunta
Sivu 14
2
3. lokakuuta 2012
kristitty 5 /12
Kristillinen aikakauslehti
Sähköposti: [email protected]
Osoitteenmuutokset Saalemin toimistoon (yhteystiedot takasivulla)
TOIMITUS
Mika Yrjölä, päätoimittaja
Veli-Matti Laitinen, toimitussihteeri
TOIMITUSNEUVOSTO
Klaus Korhonen
Valtter Luoto
Tiipi Jokinen (toimittaja)
Elina Rautio (toimittaja)
Saalem-seurakunnan työntekijät
ULKOASU JA TAITTO
Mika Kavasto/Aikamedia Oy
JULKAISIJA
Helsingin Saalem-seurakunta / Saalem-Lähetys ry
PAINO
Art-Print Oy, Kokkola
ISSN 1457-898x
pääkirjoitus
kristitty
kristitty
3
3. lokakuuta 2012
sisältö
2 Pääkirjoitus: Seurakunta on koti
2 Seurakuntakoti kaukana kotoa
4 Artikkeli: Mihin minä sitä seurakuntaa tarvitsen?
5 Käytävähaastattelu: Valmiina palvelemaan seurakuntaa ja lähimmäisiä
6 Kolumni: Vain sunnuntaisinko?
7 Vanhimmat tutuksi: Pekka Hannukkala ja Teemu Hämäläinen
10 Tikka taloudesta ja hallinnosta
11 Lähetyssivut: Salaperäinen Bhutan
12 Leikkeitä lähettikirjeistä
13 Nuorten sivu
14 Teologia: Pyhä, yhteinen seurakunta
15 Penkistä bongattu: Joonas Uusikylä
Saalem-Uutiset
(Lehden keskellä)
8 Paimenen sana
8 Tilaisuudet Saalemissa
9 Jäsentapahtumat ja syntymäpäivät
Seuraava Kristitty nro 6 /12 ilmestyy 5.12.2012
Seurakunta on koti
Mika Yrjölä [email protected]
”Niin ette siis enää
ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette
pyhien kansalaisia ja
Jumalan perhettä” (Ef.
2:19).
Saalemin penkeillä
ja eteisessä, Facebooksivuilta ja seurakuntaan
liittyviltä olen kuullut
usein
toteamuksen:
”Tuo Tervetuloa kotiin
-toivotus kolahti!” Se on
kolahtanut myös meille
perheenä. Olemme kokeneet tulevamme kotiin –
kaikkine ihanuuksinemme ja epätäydellisyyksinemme!
Vaikka joku on saattanut kokea oman kotinsa kenties ahdistavaksi tai jopa pelottavaksikin paikaksi,
meillä kaikilla tuntuu olevan perusajatus siitä, millainen kodin pitäisi olla. Minullakin on ajatus siitä,
millainen Saalem-kotimme parhaimmillaan voisi olla:
Tervetulleeksi toivottava. Koti, jonne kuka tahansa on tervetullut. Skoda Octavialla kulkevat kolmilapsiset perheet ja HSL:n yksinhuoltajaäitiasiakkaat. Ne, jotka ovat onnistuneet elämässään, ja ne,
jotka kokevat epäonnistuneensa. Tuhlaajapojat ja
-tytöt, tavalliset ja erikoiset, rikkinäiset ja ehjät, terveet ja sairaat, lapset ja aikuiset. Armoa tarvitsevat
ihmiset – kaikki samalla viivalla.
Eheyttävä. Elämme rikkinäisessä maailmassa.
Toivoisin, että joka kerran Saalemin lamppukahvaisen oven avautuessa yksi palanen ihmisen rikkinäisyydestä voisi loksahtaa paikoilleen.
Rohkaiseva. Koti, joka innostaa elämään.
Valloittava. Olemme koti, joka valloittaa niin
omat sydämemme kuin naapurin Maijan ja Matinkin sydämen.
Erinomainen. Koti, jossa kaikki haluavat tehdä
parhaansa. Saalem osoittaisi, miltä ”parhaani Hänelle” näyttää käytännössä.
Tasapainoinen. Koti, jossa Sanalle ja Hengelle on
annettu yhtäläinen tila.
Ulospäin suuntautunut. Koti, joka ei käperry
itseensä ja ajattele, että tämä saa riittää, vaan on
rohkeasti etsimässä uusia ja kadonneita perheenjäseniään.
Lämmin. Saalemin ilmapiirissä on jotakin armollista ja ystävällistä, joka vastustamattomasti vetoaa
ihmiseen.
Osallistuva. Koti, jossa kaikki osallistuvat yhteisen kodin parhaaksi.
Antelias. Koti, joka ei laskelmoi, mitä minä tästä
hyödyn, vaan antaa, koska se on Isämme luonteenpiirre.
Tervetuloa kotiin!
Tämän ja seuraavien numeroiden teksteissä käsitellään Suomen helluntaiherätyksen
uskon pääkohtia. Tässä sarjan neljännessä
osassa teemana on Seurakunta.
töjen iltaa tai naisten rukouspiiriä, niin siellä oli ikäjakauma 15 ja 70 vuoden välillä. Se oli kiva, koska
mukaan tuli tällöin vanhempien ihmisten viisaus ja
elämänkokemus, Riikka tuumii.
Riikka Hämäläinen palasi Saalemiin ulkomailta
Seurakuntakoti kaukana kotoa
T eksti ja kuva : E lina R autio
Seurakunnan kautta voi todella kokea
perheyhteyttä silloinkin, kun oma
perhe on kaukana. Sen sai kokea Riikka
Hämäläinen, kun tutkijan työt veivät
hänet keväällä 2007 kolmeksi vuodeksi
Kanadaan.
V
ieraassa paikassa, jossa ei ole perheyhteisöä tai muuta tukiverkkoa, seurakunnan
merkitys korostuu. Toronton seurakunnassa oli esimerkiksi vanhempia tätejä,
joiden luo saattoi saada sunnuntaina
kutsun syömään. Se oli vähän niin kuin olisi käynyt
mummilassa, Riikka muistelee hymyillen.
Perhemäinen yhteisö
Helsingin yliopistossa biolääketieteen tutkijana
työskentelevä Riikka on aiemminkin asunut töiden
vuoksi ulkomailla. 2000-luvun vaihteessa muutaman kuukauden jaksoa Amerikassa viettäessään
Riikka huomasi, että seurakunnalla on suuri merkitys uuteen paikkaan kotiutumisessa. Niinpä hän
nytkin Torontoon muuttaessaan päätti heti hakeutua seurakuntayhteyteen. Toronton suomalaisessa,
siirtolaisten perustamassa Saalem–seurakunnassa
oli ennestään joitain puolituttuja, joten sinne meneminen tuntui luontevalta.
– Minut otettiin vastaan todella lämpimästi. Sain
jo heti muuttaessani hirveästi apua seurakuntalaisilta: ihmiset kuskasivat huonekaluostoksille, ja sain
huonekaluja myös lahjoituksena. Se auttoi ihan älyt-
Seurakuntayhteys tuo
jatkuvuutta ja pysyvyyttä
uuteen paikkaan
muuttaessa, ulkomailla
asunut Riikka Hämäläinen
vakuuttaa.
Ihmiset tekevät seurakunnan
tömän paljon alkuvaiheessa, koska muutin pelkästään matkalaukkujen kanssa ja kaikki piti hankkia
sieltä, Riikka kertoo.
Riikka kävi aluksi myös kotinsa lähellä sijaitsevassa Stone Church -seurakunnassa. Palvelutehtävien löytymisen ja ihmisiin tutustumisen myötä
suomalainen seurakunta alkoi kuitenkin tuntua kodilta. Toronton Saalem on vajaan kahdensadan aktiivijäsenen seurakunta, jota Riikka kuvailee ”tiiviiksi
ja perhemäiseksi yhteisöksi”. Perhemäisyydellä hän
tarkoittaa lämmintä ja avointa ilmapiiriä, jossa koettiin yhteyttä hyvin erilaisten ihmisten kesken. Usein
sunnuntaikokouksen jälkeen lähdettiin syömään
sekalaisella kokoonpanolla. Perheen tuntu tuli esiin
myös eri-ikäisten ihmisten kanssakäymisenä.
– Kun seurakunnassa järjestettiin vaikkapa tyt-
Yhteisöllisyys näkyi Toronton Saalemissa myös
eräänlaisena me-henkenä:
– Täällä Suomessa meillä on usein sellainen asenne, että mietitään sunnuntaiaamuisin, että jaksankohan tänään lähteä kokoukseen. Siellä kirkkoon meno
on automaattinen asia: sinne mennään miettimättä
päivä- ja kokouskohtaisesti.
– Ihailin Torontossa myös sellaista asennetta,
että seurakunta on ”meidän juttu” ja me teemme
tätä yhdessä. Ihmiset eivät tulleet kokoukseen odottaen, että mitähän pastorit ja muut ovat tänään minulle valmistaneet, vaan he tulivat antamaan oman
panoksensa. Seurakunnan tulisikin mielestäni olla
ihmisten näköinen. Kaikki siellä käyvät ihmiset tekevät seurakunnan, ei vain palkatut työntekijät, Riikka
pohtii.
Lapsuudesta asti seurakunnan parissa toimineen
Riikan ominta palvelualuetta ovat lapsi- ja musiikkityö. Vaikka musiikki on Riikalle tärkeää, hän ei halua
pitää liian tiukasti kiinni omista mieltymyksistään –
musiikkityylistä ja ylistämisen tavoista kun voi tulla
ihmisiä erottavia tekijöitä.
– Jotta meillä voisi olla yhteys, meidän tulisi olla
valmiita tekemään kompromisseja ja sietämään
myös omista näkemyksistä poikkeavia ”ohjelmanumeroita”. Vähän niin kuin perheessäkin, myös seurakunnassa on tehtävä välillä jotain sellaista, mikä ei
ole ehkä minun lempijuttuani.
– En tarkoita kompromissien tekemisellä sitä, että
yritetään miellyttää kaikkia, vaan ennemminkin sitä,
että jokaisella olisi tilaa tehdä omaa juttuaan täysillä
omalla tyylillään. Vaikkei jotain toimintamuotoa ymmärrä tai se ei vastaa omia mieltymyksiä, sitä ja sen
tekijöitä voi kuitenkin siunata, Riikka selventää.
Unelmien seurakunta
Torontosta paluun jälkeen Riikka huomasi, että vanhassa kotiseurakunnassa Helsingin Saalemissa ei
ollutkaan yhtä helppo kokea yhteyttä laajemmalla
tasolla, yli sukupolvirajojen. Häntä myös harmitti se,
että seurakunnan sisällä tuntui olevan niin monta
”pientä seurakuntaa”: monta eri kokousta ja monta
erilaista ryhmää.
Riikka kokee solutoiminnan ja eri toimintamuotojen kautta syntyvien pienryhmien muodostumisen
tärkeäksi, koska niissä on helpompi tutustua ihmisiin
ja päästä mukaan seurakuntaan. Olisi kuitenkin hienoa kokoontua viikoittain yhteen myös koko seurakuntana. Tänä syksynä tapahtunut sunnuntaijumalanpalvelusten yhdistyminen sekä musiikkivoimien
yhteistyön tiivistyminen tuntuvatkin Riikasta hyvältä.
– Mielestäni nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Meillä on ollut muutamia hienoja, yhteisiä jumalanpalveluksia, joissa on ollut paljon väkeä ja iso
kuoro, jossa kaikki ovat olleet yhdessä laulamassa.
Niissä on ollut juhlan tuntua.
Riikka unelmoi elävästä seurakunnasta, jossa on
ennen kaikkea Pyhän Hengen ja Jumalan läsnäolo.
Unelmien seurakuntaan jokaisen on helppo tulla, ja
siellä voidaan kokea yhteyttä. Sukupolvirajojen ylittämisen lisäksi hän haluaisi vahvistaa myös eri kulttuurien välistä yhteyttä.
– Minusta on hienoa, että meillä on muiden muassa persian- ja lingalankielisiä sekä arabikokouksia.
Se on rikkaus.
– Toivottavasti meidän seurakuntamme voi olla
sellainen paikka, joka voisi tarjota muualta tuleville
samanlaisen tukiverkon ja yhteisön, jota itse olen
saanut kokea, hän päättää.
4
3. lokakuuta 2012
kristitty
kristitty
5
3. lokakuuta 2012
artikkeli
käytävähaastattelu
tahtoi, että löytäisin oikean tehokkaan venytyksen
ja antoi minulle korjaavaa palautetta.
Samalla tavalla kuin olin sokea itselleni jumppatunnilla, olen monesti sokea itselleni ihmisenä
ja kristittynä. Näissä tilanteissa tarvitsen niitä rakastavia ja lempeitä seurakuntalaisia, jotka rohkaistuvat rakkaudella ohjaamaan minua oikeaan
suuntaan. On julmaa, jos minut jätetään sokeaksi
itselleni ja minulta viedään mahdollisuus kasvuun
ja kyseenalaisen toiminnan korjaamiseen. Ei tietenkään ole mukavaa kohdata omaa vajavaisuuttaan,
mutta toisaalta rakkaudellisessa ja rohkaisevassa
seurakunnassa se onnistuu parhaiten ja – mikä parasta – auttaa kristittynä kasvuun ja eheytymiseen.
Yhteys erilaisten ihmisten kanssa on hyvin opettavaista. Yhteydessä syntyvät mahdolliset erimielisyydet tai loukkaantumiset ovat hyviä mahdollisuuksia pysähtyä työskentelemään hetki itsensä
kanssa.
Olen huomannut, että tilanteet, joissa koen jostain syystä mielipahaa, ulkopuolisuuden tunnetta
ja epäonnistumista, ovat loistavia mahdollisuuksia
hiljentyä Herran eteen pohtimaan, mikä minussa
sai aikaan tällaisia tunteita. Olen usein saanut tuntea, kuinka Herra on nostanut ajatuksiini kipuja ja
asioita, joita Hän haluaa parantaa ja joista Hän haluaa minut vapauttaa. Siksi erimielisyydet ja pahastuminen eivät mielestäni ole uhka tai vaiettava asia
seurakunnassa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden
tunnistaa itsessä ja seurakunnan tasolla yleisesti
niitä meissä olevia haavoja ja kipuja, joista Herra
meidät haluaa parantaa.
Mihin minä sitä
seurakuntaa tarvitsen?
T eksti : N ina K atajavuori
K uva : S akari R öyskö
Olen usein törmännyt ihmisiin, jotka
kertovat uskovansa Jumalaan mutta
toteavat, etteivät tarvitse mitään
rasittavaa seurakuntayhteisöä
tuekseen. Jokainenhan voi tykönänsä
uskoa omaan Jumalaansa.
E
tsimme puolisoni kanssa aikoinaan kiivaasti
omaa kotiseurakuntaa. Kodittomana oleminen tuntui hyvin orvolta. Samalta tuntui
käydä seurakunnassa, jossa ei kokenut tulevansa kohdatuksi, kuunnelluksi ja rakas-
tetuksi.
Tiedämme kokemuksesta, että seurakuntakodin
löytyminen ei ole itsestäänselvyys. Siksi rakastankin Saalemin Tervetuloa kotiin! -slogania niin paljon.
Saalemista on tullut meille rakas hengellinen koti,
johon saamme kuulua. Tarvitsemme seurakuntayhteyttä, paikkaa, johon saa yhdessä muiden kanssa
tulla kohtaamaan Jumalaa ja oppimaan lisää Hänen
rakkaudestaan, paikkaa, jossa saa kokea yhteyttä
muiden kristittyjen kanssa.
Seurakunta yhteyden kokemisen
paikkana
Viimejouluisessa Joulun Sankari -musikaalissa ilmentyi mielestäni hyvin ajatus seurakunnasta seurakuntakotina. Osallistuimme yhdessä koko oman
perheen voimin tuohon projektiin vajavaisine taitoinemme. Saimme tutustua ja kokea yhteyttä kaikenikäisten seurakuntalaisten kanssa. Samalla saimme
myös harjoitella niin arvokkaita vuorovaikutuksen ja
yhteistyön aarteita sekä – mikä parasta – harjoitella ja nähdä vaivaa sen eteen, että saisimme laulaa
Jeesuksesta.
Ensinnäkin tarvitsen seurakuntaa tällaisen yhte-
yden kokemiseen. Seurakuntakodissa tarvitsemme
ja arvostamme toisiamme, erilaisia lahjoja, persoonia ja kykyjä. Rakkauden ja rohkaisemisen ilmapiiri auttaa meitä kasvamaan ja löytämään oman
identiteettimme Jeesuksessa Kristuksessa. Tällöin
ihmisten erilaisuus, erilaiset lahjat ja näkemykset
hyväksytään, eikä erilaisuus ole esteenä yhteyden
kokemiselle. Rakkaudellinen ilmapiiri on tulos jokaisen seurakuntalaisen osallistumisesta ja panostuksesta.
Seurakuntakodissa minua myös rohkaistaan löytämään oma kutsumukseni, sillä koen usein epävarmuutta, pelkoa ja epäonnistumisia omien lahjojen
etsimisen ja harjoittelun yhteydessä. Tarvitsenkin
rohkaisevaa seurakuntayhteyttä ja seurakuntalaisia, jotka kannustavat eteenpäin erityisesti silloin,
kun oma siipi on maassa.
Seurakunta hengellisenä ja inhimillisenä
kasvualustana
Toiseksi tarvitsen seurakuntaa sekä hengelliseen
että inhimilliseen kasvuuni. Aktiivinen osallistuminen seurakunnan toimintaan mahdollistaa kasvun
ihmisenä.
Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen on kehottanut: ”Jeesus tuli 2000 vuotta sitten ihmiseksi.
Tule sinäkin!” Vaikka saankin olla armahdettu ja rakastettu Jeesuksen lapsi, törmään tuskallisen usein
itsekkääseen ja lihalliseen luontooni. Myös seurakuntakodissa saatetaan törmätä erimielisyyksiin ja
kiistoihin.
Yksin olemme usein sokeita itsellemme. Tämän
koin konkreettisesti eräällä venyttelytunnilla, jossa
opettajan ohjeiden mukaisesti olin mielestäni aivan
oikeassa venyttelyasennossa. Pian kuitenkin opettaja saapui vierelleni ja lempein ottein ja äänenpainoin ohjasi minut oikeaan asentoon – olin ollut
aivan vinossa. Opettaja olisi voinut ohittaa minut
ajatellen, ettei halua lannistaa minua. Hän kuitenkin
Valmiina palvelemaan
seurakuntaa ja lähimmäisiä
Seurakunta evankeliumin julistajana
Kolmanneksi tarvitsen seurakuntayhteyttä siihen,
että saan yhdessä muiden kanssa rakastua Jeesukseen yhä syvemmin ja lähteä voittamaan tämän
kaupungin ja maan Kristukselle.
En koskaan unohda sitä tunnetta, kun tajuntaani
todella iskostui se ymmärrys, että vain muutaman
kilometrin päässä omasta kodistani oli kodittomia
lapsia täynnä oleva lastenkoti. Olimme puolisoni
kanssa toivoneet ja rukoilleet lasta. Pelkkä rukouksen tasolle jääminen ei kuitenkaan auttanut näitä
kodittomia lapsia, vaan meidän oli lähdettävä liikkeelle: halusimme ryhtyä sijaisvanhemmiksi, hakemaan yhden kodittoman lapsen kotiimme. Samalla
meidän oli sitouduttava loppuelämän prosessiin ja
tilanteisiin, jotka pakottavat meitä siirtymään ulos
omalta mukavuusalueeltamme.
Jokaisen kristityn ei tarvitse toimia sijaisvanhempana, mutta meidän kaikkien tulisi kokea sydämessämme hätää hengellisesti kodittomista
ihmisistä. Rakkauden ja evankeliumin eteenpäin
viemisen tulisi olla jokaisen kristityn ja seurakunnan
tärkein tehtävä. Saakoon Kristuksen rakkaus murtaa meidät niin, että se saa meidät paitsi rakastamaan toinen toistamme, myös rakastamaan tämän
kaupungin ja maan Jeesukselle. Tulkoon seurakuntamme tunnetuksi siitä, että rakastamme tätä kaupunkia tehden hyvää sen eteen!
Lopuksi haluan rukoilla seurakuntamme puolesta Jippii-kuoron laulun mukaisesti:
”Anna tuulen puhaltaa, anna Hengen vaikuttaa,
anna rakkaus sydämiin, valtaa koko kansas niin, että
huominen ois täynnä toivoa!”
Kirjoittaja on farmasian
tohtori ja dosentti ja hän
työskentelee pedagogisena yliopistonlehtorina
Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.
Hänellä on myös työnoh-
Anja Lehtinen palvelee seurakunnassa vahtimestarina.
Anja Lehtinen pelastui kuolemalta
Kulissien takana hääräilee kymmeniä henkilöitä. On keittiöhenkilökuntaa, pyhisopettajia, tulkkeja ja soittajia, äänitarkkailijoita sekä uhrinkantajia
ja aivan siinä silmiemme edessä monta uskollista,
joita ei sisälle rynnätessä ehdi edes huomaamaan.
Joku on tullut ennen sinua, pistänyt valot päälle, ja
kun viimeisetkin pulisijat ovat lähteneet kotejansa
kohti, hän lukitsee oven.
Anja Lehtinen on palvellut Saalemin vahtimestarina vuosia. Hän on tutun näköinen, vaikka emme
ole tavanneet. Hän on avoin ja rohkaiseva kertoessaan elämästänsä. Elämästä, jonka luuli jo menettävänsä. Jumalalle on mahdollista mahdotonkin.
Ennen kuin Saalemin nykyinen temppeli sai
muotonsa Näkinkujalla, Herran kansa kokoontui
Pengerkadulla sijaitsevassa rakennuksessa. Monelle helsinkiläiselle rakennus on nykyisin tuttu
kaupungin hyödyntämänä tilana, jossa taiteillaan
työväenopiston opettajien johdolla.
Mutta silloin, Anjan ollessa pikkutyttö, sen
raskaista puuovista käytiin sisälle kuuntelemaan
todistuksia, kitarakuoron lauluja ja Mannisen puhetta. Anja muistelee, kuinka äiti kuljetti tytärtään
”etsikkoaikanansa” Pengerkadulle.
– Olin ensi kertoja käydessäni noin kolmevuotias. Pikkutytöllä oli jännää katsoa kuorolavan rappusilla kastettavia uskovia.
Eräs kohtaaminen Veikko Mannisen kanssa on
jäänyt mieleen.
– Olin partiopuvussa kokouksessa, kun Mannisen Veikko painoi sormensa partiovyöhöni, jossa
luki ”OLE VALMIS”. Veikko kysyi minulta: ”Oletko
valmis, kun Jeesus kutsuu?” Kysymys jäi mieleeni
ja se puhutteli.
Lapsuuden hetki palautuu selkeästi Anjan mieleen. Vieläkin osuva kysymys hymyilyttää.
– Sitten kesällä 1958 oli Laakson kentällä telttakokouksia. Siellä sana kolahti, menin esille ja tein
uskonratkaisun. Vuoden päästä kävin isäni kanssa
kasteella – äiti oli ollut jo edellisenä vuonna minulta
salaa.
Anjan kertoessa elämästään hän on innostunut
mutta tarkka.
– Olen ollut arka, mutta saatuani Pyhän Hengen
kasteen rohkaistuin puhumaan muille uskosta ja
olen monesti ollut Pyhän Hengen johdatuksessa
ihan jokapäiväisissä tapahtumissa.
Sairastuttuaan vakavasti Anja sai kokea Jumalan huolenpitoa. Edelleen suuri kiitosaihe on parantuminen mahasyövästä. Anja hymyilee varovaisesti kertoessaan, että läpikäyty vaikutti hänen
suhtautumiseensa:
– Toivuttuani mahasyövästä asenteeni ovat
muuttuneet armollisemmiksi ja moni asia maailmassa on menettänyt merkityksensä.
Ystäviä Anja kertoo löytäneensä seurakunnan
tilaisuuksista.
– Pyhän Hengen illat ovat rukouspainotteisia
iltoja, ja siellä olen tutustunut uskoviin. Samoin
ollessani Alfa-työssä tilaisuuksissa puhuttiin uskonasioista, ja sieltäkin joitain tuli tutuiksi, Anja
summaa.
Unelmointi ei ole Anjan juttu, ja hän kertookin,
että unelma-sanakin on hänelle vieras.
– Mutta toivon, että me uskovat ottaisimme
Raamatun sanan tosissamme ja toimisimme sen
mukaan, mitä Jumala sanansa kautta puhuu itse
kullekin, sekä vaeltaisimme jo nyt maan päällä olevassa Hänen valtakunnassaan valon lapsina tätä
päivää, tässä hetkessä silmät luotuina Jeesukseen,
uskon alkajaan ja täyttäjään. Siten kestämme mahdolliset vaikeudet, jotka voivat tulla vastaan ennen
Jeesuksen takaisintuloa.
Inkeri Pellinen, lapsiperheen
maijapoppanen
Tiedättekö tunteen , kun on lähdössä tilaisuuteen, minne lapsia ei voi ottaa mukaansa, ja kuinka
lopulta saa järjestettyä lastenvahdin, jota lapset eivät entuudestaan tunne? Pienen pakokauhun, kun
pienokaisia saapuu hoitamaan ihan ensimmäistä
kertaa lähes vieras ihminen? Kuinka sitä emona
miettii, miten kaikki sujuu tai millainen kaaos kotona odottaa?
Muistan elävästi sen sateisen illan, kun Inkeri
Pellinen ilmestyi meidän kotiovellemme. Pikkupojat, jotka siihen asti olivat hellittämättä riippuneet
helmoissani, irrottivat oma-aloitteisesti näppinsä
näyttääkseen iloisesti hymyilevälle ”tädille” tavaroitaan. Ja kun myöhemmin tulimme takaisin, oli
koti siistimpi kuin lähtiessä, lapset suloisesti sängyissään, masut pulleina ja posket pyyhittyinä. Voi
mikä riemu, että tällaisia taivaanlahjoja on olemassa!
Lukijalle, joka epäillen etsii virhettä tai epäkohtaa, totean, että olisihan hän voinut olla hiukan
vähemmän hurmaava, sillä seuraavana aamuna
punapäinen poika huokaili, koska Inkeri tulee takaisin. Eikä toiveelle tunnu tulevan loppua. Saanen siis
Inkeri Pellinen haaveilee lentäjän ammatista.
esitellä Inkeri Pellisen, 19 vuotta.
– Asun Klaukkalassa perheen kanssa ja opiskelen lukiossa, josta valmistun syksyllä. Tykkään
matkustella ja pidinkin välivuoden lukiosta ja asuin
Louisianassa, Inkeri kertoo.
– Olen kasvanut uskovaisessa perheessä ja itsekin kasvanut uskoon ja tuntemaan Jumalaa.
– Seurakunta on aina ollut osa elämää, mutta
Fifteenleirin jälkeen olen käynyt enemmän nuortenilloissa. Niissä ohjelma ja musiikki on sellaista,
mistä tykkään. Seurakunta on kohtauspaikka, jossa
näkee sekä kavereita että tuttuja ja jossa saan tuntea yhteyttä muiden kanssa, Inkeri pohtii.
– Mulla on jonkin verran ystäviä Saalemissa,
mutta enemmän muissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa. Siksi Salilla käyminen on jäänyt vähän
vähemmälle viime aikoina.
Mistä Inkeri haaveilee?
– Neljästä L:stä, koska mulle luvattiin salikortti
vuodeksi, jos ne saan. No ei, Inkeri naurahtaa.
– Haaveilen, että joskus vielä saisin lentolupakirjan ja ehkä siitä ammatin, kaunotar paljastaa.
T eksti : T iipi J okinen
K uvat : A nja L ehtisen ja I nkeri P ellisen albumit
Haluatko kertoa oman tarinasi?
Kirjoita minulle:
tiipi.jokinen(at)elisanet.fi.
6
3. lokakuuta 2012
kristitty
kristitty
7
3. lokakuuta 2012
kolumni
vanhimmat tutuksi
Vanhimmat tutuksi
Vain sunnuntaisinko?
T eksti ja kuvat : I lona Y rjölä
Vanhimmat tutuksi -sarjassa tutustumme Saalem-seurakunnan
vanhimmistotyöskentelyyn osallistuviin seurakuntalaisiin. Osa
U
seat ihmiset ajattelevat kirkkorakennusta, kun puhutaan seurakunnasta.
Kirkkorakennuksessa käydään, mutta
mitä jos kyseessä onkin oleminen? Rakennuksen on kaiketi vaikea rakastaa,
palvella, rakentua ja saavuttaa myös
muita. Rakennuksessa itsessään kun
ei ole elämää. Uskovat yhdessä
muodostavat ja ovat seurakunta.
den harrastusten lisäksi, vaan se oli
koko elämän keskiössä. Luvussa mainitaan useasti, että uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä. He eivät vain käyneet seurakunnassa, vaan se oli osa elämää.
Uskovat menivät lähes käsittämättömän
pitkälle osoittaessaan rakkautta ja huolenpitoa
toisilleen pitämällä kaikkea yhteisenä ja myymällä
omaisuutensa. Viimeistään tässä kohtaa nykyuskova nielaisee. Voisimmeko me saalemilaiset vuonna 2012 olla kirkastamassa Kristusta Helsingissä
niin, että kaupungissamme leviäisi sana Jumalan
ihmeellisestä todellisuudesta keskuudessamme?
Voisiko meistä heijastua se, että me aivan aikuisten
oikeasti välitämme ja rakastamme toisiamme?
Haluan uskoa, että tämä on mahdollista. Siihen
tarvitaan tahtoa, elämää Jeesuksen läheisyydessä
ja Pyhän Hengen täyteyttä. Pyhän Hengen vuodatus oli alkuseurakunnankin suosion ja kasvun lähtökohta. Seuraukset olivat päätähuimaavat: seurakunta oli koko kansan suosiossa ja kasvoi päivittäin.
Meidän vastuullamme on, että pääkaupunkiseudun
ihmiset saavat kuulla hyvän sanoman anteeksiantamuksesta, armosta ja Jumalan muuttavasta, ihmeitä tekevästä voimasta.
Oma kokemukseni on, että seurakunta on parhaimmillaan arjen keskellä esimerkiksi silloin, kun
tapaamme kaupungilla muutaman uskovan ystävän kanssa ja jaamme senhetkistä elämää iloineen
ja suruineen sekä vietämme yhteisen hetken rukouksessa. Jumala on läsnä myös siinä. Hän kuulee
hiljaisen rukouksemme – meitähän on siinä pieni
joukko Hänen omiansa koolla.
Olen kokenut yhteyden voimaa myös arkisena iltana kuoroharjoituksissa, kun takana on jo pari viikkoa sairauslomaa ja ainakin toinen mokoma edessäpäin. Aktiivinen liikkuja on kohdannut elämänsä
haasteen, kun kivusta on tullut jokapäiväinen seu-
ralainen ja elämä on pysähtynyt neljän seinän sisälle. Vaikka ulkoisesti mikään ei muutu, on olo hetken
päästä toisenlainen. On helpottavaa jakaa taakkansa toisten kanssa ja viedä asia yhdessä Jumalan
eteen. Rakkaus, välittäminen ja yhteys koskettavat.
Jokaisella seurakuntalaisella on omakohtainen
kokemus Jumalan rakkaudesta, joten osoitetaan
sitä rakkautta Hänelle, toisillemme ja niille, jotka
eivät vielä sitä ole kokeneet. Näin voimme muuttaa
tätä kaupunkia! Se on Jumalan suunnitelma seurakunnalle.
P alstaa toimittaa K laus K orhonen .
Elämän taitekohdat avaavat ovia
evankeliumille
William Boothin kuolemasta 100 vuotta
Onko jalkapallosta tulossa uskonto?
Düsseldorfin Jesus-Haus-seurakunnan johtaja
Klaus-Dieter Passon vetoaa Charisma-lehdessä
julkaistussa artikkelissa sen puolesta, että kristityt käyttäisivät rohkeammin elämän taitekohtien
tarjoamat mahdollisuudet evankeliumin sanoman
välittämiseen. Passon viittaa tutkimukseen, jonka
mukaan ihmisen avoimuus uuden vastaanottamiseen kasvaa jokaisen elämänmuutoksen kautta.
Tutkimuksen mukaan esimerkiksi asunnon vaihto
kasvattaa avoimuutta 20 %, perheenlisäys 39 %,
työpaikan menetys tai vaihto 47 %, sairaus 50 %,
läheisen kuolema 63 % ja avioero jopa 70 %.
Henkilökohtainen todistus on Passonin mielestä edelleen vahvin tapa saavuttaa lähimmäinen.
Todistuksen tulee asettua luonnolliseen tilanteeseen, ja sen tulee olla rehellinen ja konkreettinen.
Keskustelun muodossa annettu todistus rohkaisee
parhaimmillaan myös toisen osapuolen kertomaan
omasta elämästään. Passonin mukaan tärkeää todistamisessa on herkkätunteisuus lähimmäistä,
hänen elämäntilannettaan ja hengellistä kehitysvaihettaan kohtaan.
C harisma 3/2012
Lukiessani Apostolien tekojen toista lukua pysähdyn joka kerran ihmettelemään siinä kerrottua.
Seurakunta ei ilmiselvästikään ollut kristittyjen elämässä vain yksi asia kuntosalin, laulutunnin ja mui-
tapaamisten lisäksi vanhimmiston kokouksiin, osa eri työmuotoja
edustavia seurakuntalaisia, jotka osallistuvat ainoastaan
seurakuntaneuvoston tapaamisiin. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat
Pekka Hannukkala ja Teemu Hämäläinen.
K atri S almela
Pekka harrastaa liikuntaa monipuolisesti; hänet
tavoitettiin lenkiltä haastatteluun.
Kirjoittajan arkeen tuovat iloa tummapaahtoinen kahvi
ja mielenkiintoiset haasteet – hän menee harvoin sieltä, missä aita on matalin.
Havaintoja maailmalta
Kristillisessä lehdistössä käytiin EM-kisojen yhteydessä keskustelua jalkapallosta nykyaikaisena uskontona. Keskustelussa on viitattu median käyttämiin ilmaisuihin kuten ”jumala jalkapallo” tai fanien
hymneihin, jotka joidenkin mielestä muistuttavat
kirkkojen liturgista musiikkia.
Voimakkaasti huomiota on herättänyt Ukrainan
ortodoksikirkon patriarkka Filaret II, joka maansa uutistoimiston mukaan sanoi jalkapallofanien menevän
ekstaasinomaiseen tilaan ja käytöksen muistuttavan
”enemmän apinoiden kuin ihmisten käytöstä”. Patriarkka sanoi, ettei hän kannata edes oman maansa
joukkuetta.
Maltillisemmin jalkapalloon ovat suhtautuneet
länsieurooppalaiset kirkonmiehet kuten saksalainen
piispa Friedrich Weber, joka on nimittänyt jalkapalloa
uskonnon ohella ”hienoimmaksi sivuasiaksi”. Muut
kirkolliset johtajat ovat tähdentäneet, että kristillisyydessä ja urheilussa on kyse eri asioista, ”Jumala
asettuu myös häviäjien puolelle”.
Monet kansainväliset jalkapalloilijat ovat tunnustavia kristittyjä. Tunnetusti myös fanien joukossa on
paljon uskovia ja pastoreita.
idea S pektrum 26/2012
heistä on vanhimmistoveljiä, jotka osallistuvat seurakuntaneuvoston
20. elokuuta tuli kuluneeksi 100 vuotta Pelastusarmeijan perustajan William Boothin kuolemasta. Jo
14-vuotiaana hän vihkiytyi Jumalan palvelukseen
päättämällä, että ”Jumalan tulee saada kaikki William Boothin elämässä”. 32-vuotiaana Booth irtautui metodistipastorin virasta vapaaksi evankelistaksi voidakseen saavuttaa ihmiset Lontoon köyhissä
kaupunginosissa. Boothin työ johti vuonna 1865 Pelastusarmeijan perustamiseen. Uusi liike sai paljon
vastustusta, mutta voitti palavalla todistuksellaan
paljon kirkoista vieraantuneita ihmisiä.
Pelastusarmeija toimi nykypäivän näkökulmastakin katsottuna radikaalisti. Uskovat pukeutuivat
univormuun voidakseen erottua ”Jumalan sotilaina” ja olla muiden palveluksessa ilman vaatetuksen
paljastamaa sosiaalista asemaa. Alusta asti Pelastusarmeijassa vallitsi ehdoton sukupuolten välinen
tasa-arvo, jota toteutettiin sotilaista johtajiin asti.
Soppakeittiöt, kodittomien asuntolat ja prostituoitujen turvakodit liitettiin olennaisena osana evankeliumin julistamiseen. Jopa hengellinen musiikki sovellettiin vastaamaan kadun kansan omaa musiikkia.
Nykyisin Pelastusarmeijaan kuuluu kolme miljoonaa aktiivista jäsentä 125 maassa. Liikkeen kansainvälisenä johtajana toimii kenraali Linda Bond.
idea S pektrum 33/2012
Pekka Hannukkala
Kolmen nuoren isän arkeen kuuluu kaupalliseen
alaan liittyvän päivätyön lisäksi nuorten harrastuksissa mukanaoloa, välillä kuljettaen ja toisinaan kentän laidalla kannustaen. Työn ja perhe-elämän lisäksi
kotiseurakunta näyttelee merkityksellistä roolia Pekan elämässä.
– Vanhempani ovat kuuluneet Helsingin Saalemiin
jo ennen syntymääni, joten Saalem on tullut tutuksi
pienestä pitäen. Uskoon varmasti kasvoin vuosien
myötä, omakohtaisen uskonratkaisuni tein kuitenkin
13-vuotiaana ja seurakuntaan liityin vuotta myöhemmin.
Seurakunnassa palvelemisesta tuli luonnollinen
osa Pekan elämää jo nuorena.
– Kävin aktiivisesti poikapartiossa, jossa ensimmäinen vastuutehtäväni oli olla pingispöydän hoitaja. Myöhemmin, 1980-luvun lopulla, olin mukana
Helsingin Vapaiden Suuntien Radioryhmän (HVR)
käynnistämisessä. Tehtävänäni oli toimia tässä usean eri seurakunnan yhteishankkeessa sihteerinä ja
rahastonhoitajana.
Vanhimmistoon Pekka kutsuttiin keväällä 1990
kahden muun kanssa edustamaan nuoria. Tämän
jälkeen hän toimi useita vuosia erityisesti seurakuntayhdistyksen hallituksessa ja taloustoimikunnassa.
– Runsaat 15 vuotta samassa luottamustehtävässä on pitkä aika, joten paljon puhutun vaihtuvuuden
ja uusiutumisen edistämiseksi koin tarpeelliseksi irrottautua yhdistyksen hallitustyöskentelyyn liittyvistä tehtävistä.
– Viime keväästä saakka olen saanut olla mukana seurakuntamme jäsenistön hoidon kehittämistä
pohtivassa työryhmässä. Johtoajatuksekseni seurakunnan olemuksesta ovat tulleet Jeesuksen sanat
siitä, että Isän kodissa on monta huonetta. Rohkenen
soveltaa tätä vertauskuvallisesti myös kristittyjen
seurakuntakotiin täällä maan päällä. Kodissa voi olla
erilaisia huoneita eri tarpeisiin, kuten lastenhuone,
musiikkihuone, makuuhuone, kirjastohuone tai kodinhoitohuone.
– Keskeisin taitaa kuitenkin olla keittiö, johon perhe kokoontuu ja joka mainitaan asuntoilmoituksissakin aina erikseen. Seurakunnassa keittiötä edustaa
jumalanpalvelustapahtuma, johon seurakuntaperheenä kokoonnumme yhdessä sanan, rukouksen ja
ehtoollisen vieton ympärille. Yhteyden kannalta tärkeät osat jumalanpalvelustapahtumaa ovat tervetulleeksi toivottaminen aulassa sekä mahdollisuus jäädä kahville jumalanpalveluksen jälkeen. Ne saattavat
olla puitteita arvokkaille kohtaamisille ja kohdatuksi
tulemisille.
– Mielestäni tämä huonevertaus sopii hyvin myös
solutoimintaan, jossa kokoonnutaan seurakuntalaisten koteihin vielä erikseen kohtaamaan toisia ja
kolmiyhteistä Jumalaa. Tärkeää on myös, että seurakuntakodissa vietetään aikaa enemmän olohuoneessa kuin työhuoneessa. Tähän Jeesus meitä juuri
kutsuu: olemaan hänen seurassaan. Toiveeni onkin,
että Saalem voisi entistä enemmän olla keskinäisen
yhteyden paikka, jonne on helppo tulla ja kutsua sekä
jossa jokaisella olisi hyvä olla omalla paikallaan.
Pekan mukaan jäsenistön hoidon painopisteenä
on etsiä tapoja tavoittaa luontevasti myös niitä seurakuntalaisia, jotka eivät tämän hetkisessä elämäntilanteessaan käy Saalemissa.
Seurakuntaneuvostossa Pekka kokee olevansa aktiivinen keskustelija ja erilaisten näkökulmien esille
tuoja.
Teemu Hämäläinen
Musiikki on olennainen osa Teemun arkea, sillä monipuolisena muusikkona hän on viimeisten vuosien
ajan elättänyt itsensä muun muassa soittamalla Lohjan kaupunginorkesterissa sekä toimimalla Nordea
Jean Sibelius Orkesterin intendenttinä.
– Kun kyseessä on noin sadan hengen orkesteri,
vastaan käytännössä varsin isosta kokonaisuudesta,
jolloin asioiden on pysyttävä näpeissä, kuvailee Teemu intendentin rooliaan.
Musiikin merkeissä Teemu on myös palvellut seurakunnassa. Esimerkiksi viulunsoiton ohella hän on
johtanut joulumusikaalin orkesteria.
Seurakuntaelämä tuli Teemulle tutuksi jo pienenä,
sillä hän syntyi uskovaan perheeseen.
– En ole koskaan kokenut kriisiä sen suhteen, onko
Jumala olemassa. Se on ollut itselle aina selvä asia.
Kasteelle meneminen oli kuitenkin minulle iso päätös.
Synnyinkaupungin Oulun vaihduttua Lappeenrantaan ja sittemmin Lahteen vaihtuivat myös kotiseurakunnat. Lahden helluntaiseurakunnassa Teemusta
tuli vanhimmistoveli, minkä lisäksi hän oli Kaisu-vaimonsa kanssa aktiivisesti mukana nuorisotyössä.
Vapaa-aikanaan Teemu lähtee mielellään lenkille.
Helsingin Saalemiin Teemu siirtyi muutettuaan vaimonsa kanssa Lahdesta Helsinkiin.
– Muutimme vaimon opintojen takia Helsinkiin
2000-luvun alussa, mutta Saalemiin siirtyminen ei
ollut meille itsestäänselvyys vaan eräänlaisen prosessin tulos. Seurakuntaan siirtymisen myötä olimme kuitenkin pian nuorten aikuisten toiminnassa
mukana, sillä siihen oli luontevaa siirtyä Lahdessa
tehdyn työn jälkeen. Viimeisten noin kymmenen vuoden ajan olenkin ollut aktiivisesti mukana Iltakirkon ja
sitä edeltäneiden Joona-iltojen työryhmissä.
Aikuisten nuorten toiminnan myötä Teemua pyydettiinkin lähes kymmenen vuotta sitten seurakuntaneuvostoon ja sittemmin vanhimmistoon. Nykyisin
hän on myös yksi seurakunnan hallituksen jäsenistä.
– Tämänhetkiset vastuuni kulminoituvat nimenomaan hallitustyöhön ja sitä kautta paimenuuteen.
Vaikka hallitus kokoontuu kahden viikon välein, en
voi vain käydä kokouksissa. Monet asiat vaativat valmistelua erilaisilla pienemmillä kokoonpanoilla hallituksen kokousten välillä. Koen myös suurta vastuuta
koko seurakunnan tilasta ja senhetkisistä haasteista
yhtä lailla kokousten ulkopuolella. Asioita tulee pohdittua päivittäin ja tietysti samalla kannettua niitä
Jumalan eteen. Eli vastuuni eivät välttämättä näy
ulospäin, mutta uskoakseni täytän silti oman paikkani muurin aukossa.
– Seurakunnanjohtajana Klaus Korhonen antoi
nuoremmille hienosti tilaa ja näin mahdollisti sukupolvenvaihdoksen. Olen myös kokenut olevani
paikallani ja voivani hyödyntää lahjojani, joita olen
voinut kehittää esimerkiksi orkesterivastuissani. Ja
vaikka perheellisenä, kolmen lapsen isänä, joudun
nykyään miettimään tarkemmin, mihin kaikkeen voin
mennä mukaan, haluan kehittää itseäni, jotta voisin
entistä paremmin palvella seurakunnassa.
8
3. lokakuuta 2012
Raamatunkäännöksiä eri tarpeisiin
Eräänä elokuun sunnuntaina kirjakioskin myynti oli
ennätysmäinen. Silloin nimittäin julkaistiin Raamattu
Kansalle -raamatunkäännöksen koko Raamattu. Kauniisti sidotut kultareunaiset kirjat odottivat ostajaansa
ja kaupaksi meni. Paimenet saavat olla kiitollisia, että
seurakunnassa rakastetaan Raamattua, ja uusi näkökulma Pyhään Sanaan kiinnostaa.
Tapahtuma herätti samalla pohdintaa siitä, pitäisikö
meidän valita jokin nykyisistä käännöksistä ns. viralliseksi tai ainakin ensisijaiseksi käännökseksi. Joku saattaa kaivata sitä turvallisuuden tunnetta, jota lause ”kirkolliskokouksen hyväksymä ja vuonna xx käyttöön ottama suomennos” on tuottanut. Joku toinen haluaa
kristitty
paimenen sana
varmistua, että pysyttäisiin oikealla tiellä eikä jä-
kristitty
9
3. lokakuuta 2012
Mika ja Rommy Yrjölä perheineen
toivotettiin tervetulleiksi
jumalanpalveluksessa 2. syyskuuta
tettäisi niin paljon tulkinnanvaraa Sanan selityksille. Ehkä joku näkee huolitellun kieliasun muita tärkeämpänä arvona.
Suomalaisia raamatunkäännöksiä on kaikkiaan yk-
Kuvat: Elias Okkonen ja Sakari Röyskö
Esko Matikainen
[email protected]
sitoista, joista peräti kuusi on tehty 1900- ja 2000-luvuilla, ja uusia on tekeillä. Käännökset ovat sekä kieli-
kitsemaan, mitä niistä kulloinkin sopii käyttää. Yhden
asultaan että käännösperiaatteiltaan erilaisia, eikä niitä
käännöksen virallistaminen asettaisi muut toisarvoi-
voi vertailussa sijoittaa pelkästään hyvä–huono-akse-
seen asemaan ja rajoittaisi julistustyötä. Silloin otet-
lille. Olemmekin käyttäneet saarnatessa sekä uutta että
taisiin myös askel sulkeutuvampaan suuntaan ja mää-
vanhaa käännöstä, ja nyt näkökulma laajenee arvok-
riteltäisiin valmiiksi etukäteen, mikä on meillä hyväk-
kaan Raamattu Kansalle -käännöksen myötä.
sytty totuus. – Niin, sehän olisi sitä paljon puhuttua
Julistajan täytyy tuntea käännökset ja kyetä har-
kirkollistumista, josta haluamme pysyä etäällä.
Jäsentapahtumia ei julkaista
nettilehdessä.
TILAISUUDET SAALEMISSA
loka–marrasKUUSSA
Sunnuntaisin
klo 11 Jumalanpalvelus (kk:n 1. su on
ehtoollinen), Uusi pyhis
Torstaisin
klo 12 Kohtaamispaikka
Maanantaisin
klo 18.30 Israel-ilta
Tiistaisin
klo 10–13 Äiti-lapsipiiri, klo 18 Yhteysilta
Keskiviikkoisin
klo 12 Päiväseurat, kahvitus,
klo 17.45–19.45 Suuri lastenilta
1.–6.-luokkalaisille
Perjantaisin
klo 18.30 Life-ilta 6.–9.-luokkalaisille
Lauantaisin
klo 19 Fuel-ilta 15–25-vuotiaille nuorille
Erityistapahtumia:
La 6.10. ja 3.11. klo 12–16 koko
seurakunnan rukouspäivä
To 1.11. Radio Dein 15-vuotisjuhla,
järjestäjänä Radio Dei
Pe–la 9.–10.11. Global Leadership
Summit (GLS), yhteiskristillinen ja
kansainvälinen johtajuuskoulutus,
ilmoittautuminen: www.glssuomi.fi
La 24.11. Arvokas Elämä -tapahtuma,
järjestäjänä Käsikädessä-työ ja Saalemseurakunnan kehitysvammaistyö
Ti–la 27.11.–1.12.
Lasten joulutapahtuma Saalemissa
(tiistai–perjantai: kouluryhmien
kierrokset, lauantai: yleisökierrokset)
Klaus Korhonen luovutti viestikapulan seuraajalleen Mika Yrjölälle.
Muutokset mahdollisia. Ajankohtaiset
tiedot tapahtumista saa nettisivuilta
www.omasaalem.fi ja Saalemin
eteisaulassa jaettavasta viikkoohjelmasta.
Pekka Sorjosesta hallintovastaava
Pekka Sorjonen kokee Saalemin
tervehdyksen ”Tervetuloa kotiin”
oikeasti todeksi. Hän kuuluu Nina-vaimonsa kanssa siihen joukkoon, joka sai elokuussa liittyä
Saalemiin Vuosaaren Ankkuriseurakunnan palatessa emoseurakuntansa yhteyteen.
– Tuntui todella siltä, kuin kotiin olisi saapunut, Pekka sanoo.
Kotiin ja melkein saman tien
töihin, sillä Pekka aloitti syyskuun
alussa Saalemin hallintovastaavana. Uusia tehtäviä varten
46-vuotiaalla Pekalla on vankka
tausta, sillä hän on viettänyt koko
työuransa liike-elämän palveluksessa. Kokemusta on kertynyt
kaupallisten tehtävien ja markkinoinnin lisäksi myös johtamises-
ta. Viimeiset noin 14 vuotta Pekka toimi Berner Oy:n myynti- ja
tuoteryhmäpäällikkönä.
Myös hengellisessä elämässä
tie on vienyt kahden lapsen isää
moniin tehtäviin ja seurakuntiin.
– Tulin uskoon jo hyvin nuorena Hyvinkään helluntaiseurakunnan järjestämällä kesäleirillä. Hyvinkäältä muuton jälkeen
liityin Saalemiin. Olen palvellut
myös Myyrmäen helluntaiseurakunnassa sekä Ankkuriseurakunnassa, jossa toimin vanhimpana.
Laulaminen on ollut minulle tärkeä palvelutehtävä koko uskonelämäni ajan, Pekka kertoo.
Hallintovastaavana
Pekka
sanoo aloittavansa unelmatyössään.
– Olen etuoikeutettu, kun
saan tulla työyhteisöön, joka on
rakentamassa ja suunnittelemassa yhteistä seurakuntaamme ja sen eri toimintamuotoja.
Pääsen palvelemaan kehittyvää,
eteenpäin menevää ja uskossa
vahvaa seurakuntaa.
Pekka uskoo pastoreiden työtaakan keventämisellä ja tehtävien paremmalla suunnittelulla
olevan raamatulliset perusteet.
– Haluan, että paimenemme
pääsevät enemmän täyttämään
nimenomaan pastoraalista tehtäväänsä, kaitsemaan lampaitaan ja jakamaan sanaa, eikä
heidän enää jatkossa niin paljon
tarvitse hoitaa hallinnollisia ja
juoksevia asioita.
Jo työsuhteensa alussa Pekka haluaa antaa ison kiitoksen
kaikille lahjoitusten antajille ja
uhraajille.
– Emme selviäisi ilman teidän
valtavaa panostanne. Samalla
tahdon kiittää Jumalaamme siitä, että olemme selvinneet ihan
kaikista taloudellisista velvoitteista.
– Toki isoja haasteita on myös
edessä, varsinkin uuden leirikeskuksen ostaminen yhdessä
Tampereen helluntaiseurakunnan kanssa. Seurakunnalle tiedotetaan tarkemmin, kun todel-
linen rahantarpeemme selviää.
Summa riippuu siitä, saammeko
myytyä Härkävalkaman leirikeskuksen ennen uuden paikan ostamista, Pekka kertoo.
– Myös jatkuva normaali toimintamme tarvitsee varoja, sillä
haluamme palvella seurakuntaa
vauvasta vaariin ja mummiin
saakka. Jo nimi Saalem-lähetys
velvoittaa meitä huolehtimaan
myös tärkeistä lähetystyön eri
muodoista.
Pekka toivoo seurakuntalaisilta esirukousta, jotta voi hoitaa
tärkeää hallinnon tointa taidolla.
– Toivon myös, että seurakuntalaiset osallistuvat aktiivisesti Saalemin eri työmuotoihin.
Vapaaehtoisuus on palkitsevaa.
Jumala teitä kaikkia siunatkoon,
Pekka toivottaa lopuksi.
Lisää Pekan tehtäväkuvasta
Tikka taloudesta -palstalla,
s. 10.
(V-ML)
Mika ja Rommy Yrjölä sekä lapset Hannah, Isaiah, Säde ja Promise siunattavina.
Kristitty-lehti
luettavissa nyt
Saalemin kotisivuilla:
www.omasaalem.fi
Jumalanpalveluksessa 26.8. Saalemiin siunattiin yli 30 uutta jäsentä, kun Vuosaaren
Ankkuriseurakunta liittyi takaisin osaksi Helsingin Saalem-seurakuntaa. Työ Vuosaaressa jatkuu
osana Saalemin aluetyötä Ankkurin nimellä.
10
3. lokakuuta 2012
kristitty
kristitty
11
3. lokakuuta 2012
talous
lähetyssivut
Ristin Voitto ja Kristitty-lehti
Salaperäinen Bhutan
Tikka taloudesta ja hallinnosta
Hallintovastaava
Edellisessä kirjoituksessa kerroin, että
etsimme seurakuntaamme hallintovastaavaa. Pyysin myös rukoilemaan
asian puolesta, että saisimme kokea
Jumalan johdatuksen. Nyt minulla on
kerrottavana – niin kuin jo tiedättekin
– hyviä uutisia: Saalemin uutena hallintovastaavana aloitti 1.9.2012 Pekka
Sorjonen (arkikielellä kutsun häntä
”kamreeriksi”). Uskomme, että olemme kokeneet tässä valinnassa Jumalan ohjauksen.
Pekka, kerro ensivaikutelmia uudesta tehtävästäsi.
Tehtäväni on kutsumustehtävä, saan
olla osana Jumalan suurta perhettä
ja rakentumassa upeassa seurakunnassamme. On hyvä, että seurakunnassamme talousasioissa on oltu
tarkkoja ja huolellisia. Tätä tarkkuutta
ja huolellisuutta olemme jatkamassa. Kiitän Sirpa ja Esko Matikaista ja
Timo Tikkaa hienosta perehdyttämistyöstä. Kiitän myös luottamuksesta,
jota olen saanut tuntea koko prosessissa.
Mitä tehtäviisi ”kamreerina” kuuluu?
Hallintotoimi on seurakuntamme
tukitoimintoja. Palvelemme seurakuntaa ja työntekijöitä mm. kaikissa
henkilöstöhallintoon liittyvissä tehtävissä, kuten palkka-, tili- ja maksuasioissa sekä kiinteistö- ja siivousasioissa. Hallintovastaavan keskeisimmät
tehtävät liittyvät taloudenhoitoon ja
sisältävät nimensä mukaisesti budjetointia, juoksevien asioiden hoitoa,
pankkiasioita sekä mm. hankesuunnittelua. Olen samalla seurakuntamme pääkassanhoitaja.
Leirikeskushankkeesta
Härkävalkaman leirikeskus on edelleen välittäjän kautta myynnissä.
Huom!
Muutama henkilö on käynyt sitä katsomassa, mutta vielä ostaja puuttuu!
Rukoilkaa tämänkin hankkeen menestymisen puolesta. Ei tarvitse pyytää
liian suuria asioita – tarvitsemme vain
yhden sopivan ostajan!
Alkuvuoden 2012 aikana yhdistyksemme kirjanpito ja palkkalaskenta
siirrettiin tilitoimisto Ab Norlic Oy:n
hoitoon. Tehtäviemme haltuunotto
tilitoimistossa on osoittautunut oletettua työläämmäksi eikä raportointi
vielä ole aivan toivotulla tasolla. Tilannetta korjataan kuitenkin kovaa vauhtia. Seuraamme talouden tulopuolen
kehittymistä mm. kertyvien lahjoitusten ja kolehtien sekä pankkitilien saldojen avulla. Toisaalta seurakuntamme menot ovat pitkälti ns. kiinteitä,
edeltä käsin budjetoituja menoja, joten hallituksella on kyllä kuva taloustilanteen kehityksestä. Mainittakoon,
T imo T ikka S aalem - lähetys ry : n hall . vpj .
Hyvä seurakuntalainen!
marrasKUU
Su 4.11. klo 11 Ehtoolliskokous,
Mauno Järvinen
Su 11.11. klo 11 Seurakunta
yhdessä, Ari Kuittinen
Bhutan on kaunis ja askeettinen maa
Himalajan sylissä, suuren Kiinan ja
Intian puristuksessa.
hutaniin pääsee maan oman lentoyhtiön koneilla vain Intiasta, Bangladeshista, Thaimaasta ja
Singaporesta. Lentomatkalla voi nähdä Himalajan huikeita vuoristomaisemia, muun muassa Mount
Everestin. Laskeutuminen lentokenttäkaupunkiin Paroon on kuin laskeutuisi toiseen maailmaan. Lentokone joutuu taiteilemaan vuorten välissä ja laskeutumislupa annetaankin vain suotuisissa sääolosuhteissa.
Bhutan haluaa varjella koskematonta luontoaan
ja kulttuuriaan rajoittamalla turismia. Reppureissaajat pidetään pois turismimaksulla, joka on 250
Yhdysvaltain dollaria päivässä. Maksu sisältää paikallisen oppaan, joka kulkee ryhmän mukana koko
matkan ajan.
Kristityt ahtaalla
HAKUNILAN KOTIKIRKON KOKOUKSIA
Tämän syksyn
Lahjat likoon -tapahtuma
on peruttu tilaongelman vuoksi.
T eksti ja kuvat : J yrki P almi
B
Talousraportit
lokaKUU
Su 7.10. klo 11 Ehtoolliskokous,
Ari Kuittinen
Su 14.10. klo 11 Seurakunta
yhdessä, Keijo ja Merja Vuori
Su 21.10. klo 11 Päiväkokous,
Mauno Järvinen
Su 28.10. klo 11 Päiväkokous,
Maria Naukkarinen
Ilmoita Kristitty-lehden osoitteenmuutokset suoraan
seurakunnan toimistoon:
puh. 045 133 4478 tai [email protected].
että kolehtien ja lahjoituksien määrät
ovat kesän ja alkusyksyn aikana kehittyneet ilahduttavaan suuntaan. Kiitokset uskollisille uhraajille!
Su 18.11. klo 11 Päiväkokous,
Esko Matikainen
Su 25.11. klo 11 Päiväkokous,
Maria Naukkarinen
Jippii-musakerho ma klo 18
Aamurukoukset ke ja pe klo 8
Naistenillat ti parillisilla viikolla
klo 18.30
Tiffany-piiri la klo 10 (lasitöitä)
Muut kokoukset:
ks www.kotikirkko.blogspot.com
Saalemin aluetyöpiste,
Kaviokuja 7, Hakunila
Bhutanissa on useita kristillisiä seurakuntia, jotka
joutuvat toimimaan hyvin matalalla profiililla. Kristityt yrittävät olla herättämättä liikaa huomiota
kokoontumisillaan. Seurakuntien pastorit toimivat
yleensä oman toimensa ohella ja paimentavat useita
seurakuntia samaan aikaan.
Seurakuntalaiset ovat pääsääntöisesti hyvin köyhiä ja kokoontuvat kodeissa tai muissa salaisissa paikoissa. Yhteen huoneeseen saattaa ahtautua suuri
joukko ihmisiä. Verhot vedetään kiinni, ovet lukitaan
ja sen jälkeen jumalanpalvelus voi alkaa.
Myös seurakunnat ovat suuressa taloudellisessa
ahdingossa ja eristyksissä muusta maailmasta. Tästä syystä tarpeet rohkaisusta ja raamatunopetuksesta ovat valtavat. Myös kaikenlaisesta kristillisestä
materiaalista on huutava pula.
Vireillä on uskonnonvapauslaki, joka tarjoaisi
myös kristityille vapauden kokoontua vapaasti ja rakentaa omia kirkkojaan. Kristityt ovat myös vedonneet hallitukseen saadakseen oman hautausmaan,
koska he eivät halua tulla poltetuiksi buddhalaisissa
krematorioissa.
Monen kristityn arkipäivää on henkinen painostus. Kristittyjen sanotaan esimerkiksi tuovan mukanaan epäonnea ja kirousta buddhalaiseen ympäristöön. Tästä syystä monet kristityt saavat herkästi
häätöuhkauksia asunnoistaan.
Konkreettisia ihmeitä tapahtuu
Jumala on selvästi tekemässä jotain suurenmoista
Bhutanissa. Evankelisia kristittyjä arvioidaan olevan
jopa 25 000–40 000, joista suurin osa on identiteetiltään helluntailaisia. Kristillisten seurakuntien kasvu on ihme. Seurakuntia on syntynyt kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Kristityt eivät
ole kuitenkaan verkostoituneet tai järjestäytyneet,
koska heidän tulee pitää enemmän tai vähemmän
matalaa profiilia.
Seurakunnat ovat kasvaneet pääasiassa ihmeiden ja tunnustekojen kautta. Uskovat ovat rukoilleet
sairaiden puolesta, ja monet vakavasti sairaat ovat
todistetusti parantuneet kristittyjen tilaisuuksissa.
Tämä on ollut todistus monille siitä, että kristittyjen
Jumala on elävä Jumala.
Esimerkiksi eräs aidsiin sairastunut nuorimies
oli saanut viimeisen lääkityksen, ja hänen tilansa oli
hyvin heikko. Mitään ei ollut enää tehtävissä, mutta
seurakunta asettui rukoilemaan hänen puolestaan.
Mies kastettiin, ja samalla hetkellä hän vahvistui.
Muutaman kuukauden jälkeen hänestä ei enää testeissä löytynyt HI-virusta. Sana kristittyjen Jumalasta leviää nopeasti, ja ihmiset tulevat kiinnostuksesta
paikalle.
Bhutanilaiskristittyjen ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja lämpö on sanoinkuvaamattoman kaunista.
Vieraita kunnioitetaan, heidät ruokitaan parhailla
ruuilla ja heidän kaulalleen annetaan valkoinen huivi,
joka tarkoittaa arvostetun vieraan saapumista.
Bhutan pähkinänkuoressa
Bhutanin infrastruktuuri on kehittymätön, koska maa
pyrkii säilyttämään alkuperäiskulttuuria mahdollisimman tehokkaasti. Monien kielten lisäksi myös
englannin kielellä on virallinen asema, ja sillä pärjää
lähes kaikkialla. Arvio Bhutanin väkiluvusta on noin
700 000.
Nähtävyydet satoine temppeleineen ovat huikeita
ja vuoristomaisemat kauniita. Bhutanin pohjoisosa
koostuu kaaresta lumihuippuisia vuoria, ja korkeimmilla alueilla ilmasto on erittäin kylmä. Suurin osa
pohjoisen vuorista on yli 7 000 metrin korkuisia. Korkein huippu on 7 553 metriin kohoava Kula Kangri.
Bhutan on buddhalaisuuden puhdas kehto, eikä
sen haluta tuhoutuvan länsimaisten vaikutteiden
vuoksi. Näkyvänä esimerkkinä buddhalaisuuden otteesta on pääkaupunkiin Thimphuun rakennettava
maailman suurimpiin kuuluva Buddhan patsas.
Miesten perinteinen asu on nimeltään ngalong.
Se on polveen ulottuva kaapu, joka sidotaan kiinni
vyötäröltä kangasvyöllä. Naiset käyttävät nilkkaan
ulottuvaa pukua, kiraa. Vaatteita käytetään sosiaalisen aseman mittareina, ja Bhutan onkin perinteisesti
ollut feodaaliyhteiskunta. Sekä miehet että naiset
käyttävät korvakoruja. Kiistelty laki vaatii paitsi kaikkien Bhutanin kansalaisten myös maahanmuuttajien
käyttävän näitä vaatteita.
Bhutanin talous on maailman pienimpiä ja vähiten kehittyneitä. Se perustuu maa- ja metsätalouteen
sekä vesivoimalla saadun sähkön vientiin Intiaan.
Bhutanista yli 70 prosenttia on metsien peitossa.
Maassa on yhdeksän luonnonsuojelualuetta, jotka
yhteensä kattavat yli neljänneksen maan pinta-alasta.
Bhutan on ollut monarkia vuodesta 1907 ja vasta
vuodesta 2008 perustuslaillinen monarkia. Maata
hallitsi pitkään kuningas, jolla on neljä vaimoa. Kuningattaret harrastavat perustamiensa säätiöiden
kautta hyväntekeväisyyttä. Vuonna 2006 kuningas
Jigme Singye Wangchuck luovutti vallan pojalleen,
joka kruunattiin valtaan astrologisesti suotuisampana aikana vuonna 2008. Vuonna 2011 Bhutanissa
vietettiin satuhäitä, kun nuori kuningas otti vaimokseen lentäjän tyttären Jetsun Peman. Nuori kuninkaallinen pari ja kuningashuone on erittäin suosittu
ja pidetty Bhutanissa.
Lisätietoa Bhutanista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bhutan
12
3. lokakuuta 2012
lähetyssivut
kristitty
kristitty
nuorten sivu
P alstan koonnut : M arika A nttila K uva : P ertti S öderlund
Leikkeitä
lähettikirjeistä
Personal trainer
ta Jeesuksen nimessä kaikista teoista, joita hän oli
joutunut tekemään viattomille ihmisille. Se oli todella vaikuttava hetki. Rukouksemme onkin, että
saisimme yhä enemmän kokea Jumalan johdatusta
ja ohjausta erityisesti näiden entisten lapsisotilaiden keskuudessa ja CAAF-ohjelmassa.
14.7.2012 H eidi & P ertti S öderlund , K ampala /
U ganda
Entiset lapsisotilaat Francis ja Josephine ilahtuivat vaatteista, joita Heidi Söderlund vei maaliskuussa heidän
vastasyntyneelle tyttärelleen.
K
esäkuu on täällä viimeinen kuukausi ennen koulujen kesälomia. Vietimme lapsikuoron kesäjuhlaa hurjassa helteessä pizzaa syöden ja uimaaltaassa pulikoiden. Pyhäkouluryhmän kanssa nautin
kesäisestä sunnuntaista puistossa, ja musiikkikouluilla oli päätöskonserttinsa Wienissä ja Linzissä,
jossa toimin koulun johtajana. Hoidan tosi mielelläni
musiikkikoulun tehtäviä. Sitä kautta tutustun moniin
perheisiin, ja syksyllä haluaisinkin lisätä tarjontaa
aloittamalla muskarin kaikista pienimmille. Erityinen
haaste musiikkikoulun suhteen on uusien opettajien
löytyminen. Koska olemme kristillinen koulu, ei pelkkä ammattitaito riitä, vaan etsimme uskovia opettajia. Uskon kuitenkin, että Jumalalla on varattuna
meille uusia opettajia seuraavaksi lukukaudeksi.
Kohta perinteeksi muodostunut puistojuhla seurakuntamme läheisessä puistossa järjestettiin jo
neljättä kertaa. Naapuruston ulkomaalaistaustaisille
lapsille ja heidän vanhemmilleen puistojuhla on varmasti yksi kesän kohokohdista. Lapset tuovat innolla
kavereitaan mukaan, ja tänä kesänä meitä oli jo lähes
200! Puistojuhlan kautta saimme välittää paljon iloa.
3.7.2012 H anna V uorinen , L inz /I tävalta
Ollaan asettauduttu mukavasti uudelle kotisaarelle ja uuteen kotiin. Perheemme isä aloitti pari kertaa
viikossa kokoontuvan liikuntakerhon pojille ja muutamille heidän kavereilleen. Aikuisillekin on ollut
suunnitteilla viikoittainen liikuntatapahtuma, mutta
se on tarkoitus toteuttaa yhdessä urheiluinstituutin
kanssa ja asiassa edetään heidän vauhtiaan.
Monia juttuja on vireillä urheiluinstituutin
liikunta-alan koulutustarjonnan kehittämiseksi.
Instituutin johtaja halusi järjestää koulutusta paikallisille valmentajille urheiluvammoista ja niiden
kuntoutuksesta, ja hän pyysi apua kouluttajan saamiseksi. Kesäkuussa pidetylle kurssille kouluttajaksi
löytyi suomalainen huipputason urheiluhieroja.
Maassa on iso nuorisotyöttömyys eikä nuorisolla oikein ole muutenkaan mitään tekemistä. Toivoisimme, että työmme kautta täällä pääsisimme yhä
konkreettisemmin auttamaan tässä tilanteessa. Yksi
nuorisokeskus saatiin vihdoin avattua. Toisen keskuksen osalta oli vielä jotain pieniä mutkia matkassa.
Heinäkuussa puolestaan käynnistyy uuden keskuksen rakentaminen eräälle saarelle.
6.7.2012 E räs lähettiperheenne I ntian
valtameren saarilla
13
3. lokakuuta 2012
Vietämme kesää ja loppukuusta alkavaa parin viikon lomaa täällä Kigalissa. Juhannuksena pääsimme Suomi-tunnelmaan seuraamalla konferenssia
internetin välityksellä. Kiitokset myös Saalemin
streaming-tiimille – seurailemme säännöllisesti
Saaleminkin kokouksia netistä.
Juha yritti matkustaa kenttäkäynnille Kongoon
Fizin alueelle kesäkuussa, mutta matka täytyi turvallisuussyistä peruuttaa. Tämän alueen lähimaastossa levottomuudet ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää. Tarkoitus on lähiaikoina yrittää matkustaa
uudelleen kenttäkohteeseen rohkaisemaan vaikeissa olosuhteissa työtä tekeviä ihmisiä sekä monitoroimaan Fizin hanketta. Kiitos, kun muistatte turvallisuusasiaa rukouksin.
Ensi viikolla Juha matkustaa Burundiin. Tähän
aikaan vuodesta tehdään puolivuosiraportit ja annetaan niistä palautetta kumppanille. Samalla Juha
käy monitoroimassa Burundin hanketta. Burundiinhan rakennetaan tänä vuonna suomalaisten avustamana reilu 200 yksinkertaista asuntoa Tansanian
pakolaisleireiltä Burundiin palanneille burundilaisille, parannetaan vesihuoltoa sekä annetaan maanviljelystarvikkeita.
11.7.2012 J uha , S ilja & B enjamin K oski , K igali /
R uanda
Palasimme kotiin pakolaismatkaltamme kesäkuussa. Vuokraisäntämmekin oli iloissaan paluustamme, samoin ulkomaalaiset työtoverimme.
Olemme saaneet nauttia lähes normaalista elosta
tänä kesänä. Ainut levottomampi viikko oli kesäkuun viimeisellä viikolla, kun historiallisesti arvokas
pyhäkkö paloi. Sen palaminen herätti rajuja tunnevyöryjä, varsinkin, kun palo oli tahallaan sytytetty
eikä sytyttäjiä ole saatu kiinni. Uskonnollis-poliittiset johtajat julistivat yleislakon lähes viikoksi, ja
viranomaiset julistivat osassa kaupunkia ulkonaliikkumiskiellon levottomuuksien ehkäisemiseksi.
Tilanne kuitenkin rauhoittui viikon sisällä.
Muistattehan edelleen rukouksin mediaprojektia, jotta evankeliumi saataisiin pian TV:n kautta
ihmisten koteihin. Samoin lukutaitomateriaalin
valmiiksi saattaminen tarvitsee esirukousta. Kolme
lukutaitokirjaa pitää vielä saada digitaaliseen muotoon kuvien kera.
Työntekijäjoukkomme urheilullisimmat jäsenet haastoivat meidät
toiset henkilökunnan jäsenet liikkumaan. Joka viikko merkitsemme kortille liikuntasuorituksemme, ja joulun tienoilla ensi kerran ihmetellään
joukkomme sporttisuutta.
Aloin heti miettiä, voisinko merkitä kortille poikani Noelin kanssa viikoittaiset painileikit, joiden seurauksena pikkupoika tiputtaa isän
sängystä. Samoin mieleen tuli, voisiko markettikäynnin laskea kävelylenkiksi. Lopulta kortille tuli yksi todellinen suoritus, maanantain
sähly. Tällä en vielä voita vuoden urheilijan titteliä. Mutta olen iloinen
haasteesta, jonka olen eteeni saanut – lenkille on lähdettävä.
Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä haasteita, myös suurempia kuin
ne, joita personal trainerimme antavat kuntosalilla. Kunnonkohotus on
kyllä tarpeen, mutta vielä enemmän tarvitsemme ihmisiä, jotka johtavat
meitä eteenpäin uskonelämässämme.
Onhan sinulla jo joku, jota tuet hengellisessä kasvussa eteenpäin, ja
joku toinen, joka tukee ja sopivasti haastaa sinua? Tällaisia ihmisiä meidän tulee olla seurakuntaperheenä toisillemme, rohkaisevia ja kannustavia – haastaa kohti seuraavaa kilometriä Jumalan suunnitelmissa.
Mahdotonta rakkautta
27.7.2012 R aija & K ari eräässä
maailmankolkassa
Saalem-seurakunnan lähettien uusimmat kirjeet ovat
kokonaisuudessaan luettavissa Saalemin nettisivuilla
www.omasaalem.fi/tietoa-seurakunnasta/lahetystyo/. Huom! Turvallisuussyistä kaikkia kirjeitä ei julkaista.
KUINKA VOI UHRATA
LÄHETYSTYÖHÖN?
◗ ◗ Saalemin vastuulla on noin 20 lähettiä
eri puolilla maailmaa. Heidän kannatuksensa on
riippuvainen seurakunnan vapaaehtoisista uhri-
PCU:lla (Pentecostal Churches of Uganda) oli tällä viikolla kaksipäiväiset kokoukset eri alueiden johtaville veljille. Koolle oli saapunut lähes 50 pastoria.
Pertti jatkoi päivien jälkeen joidenkin pastoreiden
kanssa matkaa kohti Pohjois-Ugandaa, ja he ovat
parhaillaan Adjumanin ja Moyon alueilla rohkaisemassa siellä olevia pieniä muutaman vuoden ikäisiä
seurakuntia. Noille alueille mentiin vielä muutama
vuosi sitten sotilassaattueissa Kony-sissien vuoksi.
Nyt siellä on rauhallista. Ihmiset ovat avoimia evankeliumille, vaikka Moyon ja Yumben alueet ovat
vahvoja muslimialueita. Muistakaa rukouksin näitä
alueita ja uusia seurakuntia.
Entiset lapsisotilaat siirtyivät alkuvuodesta
Ugandassa kummilapsiohjelmaan. Otimme maaliskuussa 35 uutta lasta Children Affected by Armed
Forces -ohjelmaan. Meillä on CAAF-ohjelmassa
tällä hetkellä noin 250 nuorta. Näiden nuorten tapaamiset ja kertomukset koskettavat aina syvältä.
Yhden pojan, Robertin, kanssa saimme rukoilla, kun
hän sanoi syyllisyyden painavan häntä joka päivä.
Pertti sai julistaa hänelle syntien anteeksiantamus-
Waltteri Haapala
[email protected]
varoista. Edelleenkin suurin osa varoista kerätään
jokaisen kuukauden kolmannen sunnuntain lähetysjumalanpalveluksessa. Käteisen rahan uhraaminen kannattaa keskittää tuohon tilaisuuteen. Myös
pankin kautta tehtävät säännölliset uhraukset ovat
lisääntyneet. Parasta olisi, jos uhraaminen tapahtuisi säännöllisesti kerran kuussa. Se helpottaa
lähetystoimikuntaa budjetin seurannassa.
Pankkilahjoitukset voi tehdä
seuraavilla yhteystiedoilla:
Pankki:
OP-Pohjola 572302-20461714,
Nordea 206538-30928,
Sampo 800014-1645891
Saaja: Saalem-Lähetys ry
Viitenumero: 3102604
3. Palvelemme Jumalaa
T eksti : W altteri H aapala
Palvelemme Jumalaa seurakunnassa ja kaikkialla,
missä olemme. Palveleminen vaatii aikaa ja voimavaroja, mutta haluamme palvella, koska Jeesus itse antoi meille siitä esimerkin. Haluamme
rohkaista nuoria ottamaan yhden palvelutehtävän, tekemään sen hyvin ja keskittymään palvelemisessa ihmisten auttamiseen ja rakentamiseen, ei vain toiminnan tuottamiseen.
Syksyllä 2011 aloimme Fueltyössä rukoilla ja valmistella
uutta näkyä ja toimintamallia
seurakuntamme nuorisotyölle.
Nyt syystoimintakauden
2012 alussa olemme valmiit
aloittamaan toiminnan uuden näyn
pohjalta.
4. Ylistämme Jumalaa ja elämme Hänen
yhteydessään
F
uel-nuorina haluamme elää todeksi Jumalan
unelmia. Olemme joukko uskovia nuoria, jotka
uskovat suureen Jumalaan, joka voi muuttaa
ihmisen elämän täysin. Me emme halua olla sukupolvi, joka pyörii enää vain itsensä ympärillä ja
etsii omaa hyvinvointia. Haluamme elää Jumalan
tarkoittamaa elämää. Tiedämme, että inhimillisesti
näky on meille liian suuri, mutta juuri siitä syystä
uskomme sen tulleen Jumalan sydämeltä. Jumalan antama näky on aina sellainen, jonka
toteuttamiseen ihminen ei yksin pysty.
Löysimme Raamatusta sekä keskustelujen
ja rukouksen kautta nuorisotyön tehtäväksi
viisi osa-aluetta.
Jumalan ylistäminen ja Hänen yhteydessään eläminen kuuluu jokaiseen päiväämme, ja kaikki tekomme tuovat Hänelle kunniaa. Fuel-illoissa ylistämme ja palvomme Jumalaa, joka on suurempi
kuin ongelmamme, onnistumisemme, vaikeutemme tai voittomme. Hänen läsnäolonsa on nuorisotyömme elinehto. Haluamme myös johtaa jokaisen
nuoren etsimään päivittäin Jumalan läsnäoloa ja
todellisuutta ja viettämään aikaa kahdestaan Jumalan kanssa.
5. Haluamme elää todeksi mahdotonta
rakkautta
1. Näkymme on tavoittaa Helsingin
nuoret
Helsingissä asuu 85 000 nuorta, ja olemme
asettaneet päämääräksemme tavoittaa heidät
Jumalan rakkaudella. Tavoitteemme on kohdata
jokainen helsinkiläinen 15–25-vuotias nuori vuoden 2015 loppuun mennessä ja kertoa hänelle Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta. Uskomme,
että tämän kaupungin kaduilla kävelee satoja, jopa
tuhansia nuoria, jotka haluavat ottaa Jeesuksen
elämäänsä. Välitämme Jeesuksen rakkauden Helsingin nuorille kouluissa, nuorisotaloilla, kodeissa,
opiskelija-asuntoloissa, kaduilla, tapahtumissa ja
mediassa. Näkymme on synnyttää kymmeniä tiimejä, jotka palvelevat nuoria ja välittävät heille Jumalan rakkauden.
2. Opetamme ja opetuslapseutamme
Opetamme ja opetuslapseutamme nuoria, niin
että Jumalan sana muokkaa identiteettiämme ja
on suurin vaikuttaja arjessamme. Jokaisessa Fuelillassa on opetusta, ja samoin soluissa nuoret saavat arjen keskellä Raamatun opetusta. Opetustemme rungot löytyvät jatkossa myös kotisivuiltamme.
Jeesus antoi uskoville käskyn ja esimerkin rakastaa ihmisiä niin, että se näkyy ja näyttää
kaikkien silmissä erikoisen upealta. Raamattu
kehottaa meitä rakastamaan läheisiämme mutta myös niitä, jotka ajattelevat aivan eri tavoin
kuin me, ovat täysin vastakohtia meille – jokaista.
Tällainen rakkaus ei ole luonnollista meille. Se on
mahdotonta rakkautta. Jokainen ihminen on Jumalan rakkauden kohteena. Hän rakastaa ensin meitä,
ja me haluamme olla tuon rakkauden todeksi eläjiä. Haluamme olla joukko nuoria, jotka tunnetaan
tässä ajassa siitä mahdottomasta rakkaudesta,
joka on meissä ja siellä, missä liikumme. Mahdoton rakkaus vallatkoon Helsingin ja Suomen.
Fuel-nuorisotyön keskeisiä osa-alueita ovat Fuel-illat
ja Fuel-iltojen palvelutiimit lauantaisin, solut arkiiltoina, 15–25/2015-palvelutiimit eri päivinä, naistenja miestenillat sekä uudenvuoden tapahtuma.
14
3. lokakuuta 2012
kristitty
kristitty
15
3. lokakuuta 2012
teologia
teologia
Pyhä, yhteinen
seurakunta
Kristuksen ruumiiseen. Jopa paikallisista seurakunnista saatetaan puhua halventavasti. Tällainen suuntaus osoittautuu aikaa myöten kohtalokkaaksi, ja se
merkitsee samalla koko Kristuksen ruumiin halventamista. Jumalallisesta salaisuudesta puhuu sekin,
että paikallinen seurakunta ei ole vain osa Kristuksen ruumista, vaan siinä toteutuu selittämättömällä
tavalla Kristuksen ruumiin kokonaisuus.
Seurakunta suorittamassa jumalallista
tehtäväänsä
Jumalallisesta suunnitelmasta seuraa, että seurakunnalla on täällä maailmassa suuri tehtävä, missio.
Se voi suorittaa tehtävänsä vain, kun ”sen hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän
Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun
sanaan”, kuten professori Philip Jenkins on todennut
nykyisin eniten kasvavista kristillisistä yhteisöistä.
Samalla kun seurakunnan on pitäydyttävä näissä
alkuperäisissä voimanlähteissään, sen on osattava
seurata aikaansa, jotta se voisi tavoittaa oman aikansa ihmisiä. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa saa usein nähdä, miten seurakuntien ja kirkkojen
toimintaa vain ulkoapäin seuraavat eivät ymmärrä
sitä jumalallista salaisuutta ja sen merkitystä, mikä
seurakuntaan kätkeytyy. Monien mielestä seurakunnat ovat vanhoillisuudessaan jääneet ajastaan jälkeen, eikö niillä näin ollen voi olla mitään vaikutusta.
Piispa Eero Huovinen vastasi hyvin muutama
vuosi sitten vuorineuvos Pertti Voutilaiselle Suomen
Kuvalehdessä käydyssä keskustelussa, joka koski kirkon asemaa muuttuvassa maailmassa: ”Kirkolla on
kaksi kiusausta. Voimme joko kivettyä paikoillemme ja eristäytyä ajasta. Silloin ihminen unohtuu. Tai
sitten saatamme mukautua väärällä tavalla. Silloin
kirkko muuttuu tuuliviiriksi. Jos menet tämän päivän
kanssa naimisiin, voit jo huomenna olla leski.” (SK
25.4.2008.)
Seurakunta
on tärkeä
ihmiselle hänen
hengellisenä koti- ja
kasvupaikkanaan,
mutta se on
tärkeä myös
Jumalalle Hänen
suunnitelmiensa
saattamiseksi
kaikkien tietoon.
Aktiivisten seurakuntalaisten joukon ulkopuolella
on paljon niitä, jotka eivät näe kirkkojen ja seurakuntien tekemällä työllä paljonkaan arvoa. Seurakuntia
ja kirkkoja saatetaan pitää vain omaa etuaan ajavina
ryhminä, jotka lähinnä keräävät ihmisten rahoja. Ei
esimerkiksi nähdä seurakuntien evankeliumin julis-
tamisen rinnalla suorittamaa mittavaa sosiaalista
työtä kotimaassa ja kehitysmaissa. Joitakin aikoja
sitten Me Naiset -lehden kirjoittajan mielestä oli pelkästään makuasia, voiko hyväntekeväisyytenä pitää
esimerkiksi sitä, että Raamattua käännetään kiinaksi. Tähän toimittaja Heli Karhumäki vastasi osuvasti: ”Kristityllä kiinalaisella voisi olla tästä mielipide.
Kun kynnet on revitty irti, ymmärtää lävistettyjen
käsien merkityksen.” (Kotimaa 10.4.2008.)
Vasta kun ymmärtää ”lävistettyjen käsien merkityksen” eli sanoman Jeesuksen ristinkuolemasta,
sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta, alkaa
ymmärtää jotakin seurakunnan jumalallisesta suunnitelmasta ja seurakunnan suuresta merkityksestä
nykyisessäkin ajassa. Seurakunta voi pysyä oikealla
paikallaan tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa
ja suorittaa Jumalalta saamaansa tehtävää, jos se
vain muistaa jatkuvasti Paavalin opetuksia: ”Älkää
mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2).
”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle
psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä
teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa,
Isäämme.” (Kol. 3:16–17.)
Kun näin toimitaan, voidaan kokea samanlaista
seurakunnallista elämää kuin ensimmäiset kristityt
kokivat: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa
ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja
vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Ap. t. 9:31).
penkistä bongattu
Tällä palstalla esitellään eri-ikäisiä seurakuntalaisia
Joonas Uusikylä
”Olen saanut eheytyä ja kasvaa seurakunnassa”
Mitä kuuluu syksyyn?
T eksti : V altter L uoto
K uva : www . sxc . hu
Apostolisessa uskontunnustuksessa
on vuosisatojen aikana lausuttu:
”Uskon pyhän, yhteisen seurakunnan.”
Näitä määritelmiä seurakunnasta ei
voi ymmärtää, ellei näe seurakuntaa
Jumalan kannalta ja Hänen
suunnitelmiensa mukaan.
J
os tarkastelee seurakuntaa vain inhimillisenä
yhteisönä, eivät siitä heti tule mieleen määritelmät ”pyhä ja yhteinen”. Seurakunta koostuu vajavaisista ja inhimillisistä ihmisistä, jotka itsessään ovat kaukana pyhyydestä. Heistä
seurakunta ei voi saada pyhyyttään. Missä on siis
seurakunnan pyhyys?
Kun katselee kristikuntaa kokonaisuudessaan, ei
se myöskään vakuuta yhteisyydellään. Eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen määrä maailmalla ilmoitetaan jo kymmenissä tuhansissa. Lisäksi monet
niistä eivät tule mitenkään toimeen toistensa kanssa, vaan jopa taistelevat toisiaan vastaan. Myös
samojen kirkkojen ja seurakuntien sisälle on usein
syntynyt eri ryhmiä, jotka eivät tule keskenään toimeen. Jeesuksen rukous ”että he yhtä olisivat” on
hyvin kaukana toteutumisestaan. Missä näkyy seurakunnan yhteisyys?
Seurakunta on osa Jumalan suunnitelmaa
Jos seurakuntaa tarkastelee vain ihmisen tasosta ja
ihmisten yhteenliittymänä, ei kykene näkemään sen
jumalallista merkitystä. Seurakunta kuuluu keskeisenä osana Jumalan pelastussuunnitelmaan. Ja kuten yleensä on Jumalan tekojen ja itse Jumalan suhteen, me voimme käsittää niistä vain osan, emme
niiden koko syvyyttä ja merkitystä. Siksi Paavalikin
puhuu seurakunnasta yhtenä Jumalan salaisuutena
(kr. mysterion). ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32).
Jumala on ilmoittanut meille salaisuuksistaan
riittävästi sanassaan. Paavali oli yksi merkittävä Jumalan salaisuuksien julistaja. Hän sanoo siitä itse:
”Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä
salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut.
Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä
olen perillä Kristuksen salaisuudesta.” (Ef. 3:3–4.)
Uusi testamentti puhuu paljon seurakunnasta
ja sen merkityksestä käyttäen asian havainnollistamiseksi myös monia kielikuvia. Yksi selkeimmistä
ja vaikuttavimmista opetuksista on Paavalin Efesolaiskirjeessä: ”Jumala on alistanut kaiken hänen
[Jeesuksen] valtaansa ja asettanut hänet kaiken
yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on
Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen,
joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22–23.) Kun voi
nähdä seurakunnan Kristuksen ruumiina, silloin voi
myös ymmärtää, että se on pyhä ja yhteinen. Py-
kuulemisessa ja rohkeita sen tottelemisessa.
Minulle kuuluu hyvää, kiitos. Olen aloittanut
töiden ohella liiketalouden iltaopinnot.
hyys on yksinomaan Kristuksen pyhyyttä ja yhteys
syntyy hänen kauttaan.
Paavali raottaa vielä seurakunnan merkitystä
opettaessaan, että Jumalan salaisuus, Hänen pelastussuunnitelmansa, tulee juuri seurakunnan
kautta kaikille tiedoksi: ”Minulle, kaikista pyhistä
vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta
rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman,
jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt
salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat
ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan.” (Ef. 3:8–10.) Tästä sanasta käy esille, että
ilman seurakuntaa Jumalan pelastussuunnitelma
ei tulisikaan koko maailmalle tiedoksi. Samalla kun
ymmärrämme, että seurakunta on tärkeä ihmiselle hänen hengellisenä koti- ja kasvupaikkanaan, se
on tärkeä myös Jumalalle Hänen suunnitelmiensa
saattamiseksi kaikkien tietoon.
Kun puhumme seurakunnasta Kristuksen ruumiina, puhumme koko kristikunnasta. Mikään aikakausi tai kirkkokunta ei voi omia itselleen yksinoikeutta tähän Kristuksen ruumiiseen. Toisaalta on
muistettava, että seurakuntaan koettavaksi tarkoitettu yhteys voi toteutua vain paikallisen seurakunnan yhteydessä. Nykyaikana on alkanut yleistyä sellainen käsitys, että ei ole mitenkään tärkeää kuulua
paikallisen seurakuntaan, koska tärkeintä on kuulua
Miten uskoa Jumalan lupauksiin, kun
tunteet ja olosuhteet puhuvat jotain
aivan muuta?
Mitkä ovat kolme määrittelevintä
luonteenpiirrettäsi?
Jokaista ihmistä kohtaavat vaikeudet ja kaikki
ovat joskus heikkoja. Kun ihminen on heikko,
Jumalan armo astuu esiin.
Analyyttisyys, päättäväisyys ja taiteellisuus.
Mitä näet, kun katsot itseäsi
peilistä?
Mainitse jokin viime aikoina
lukemasi kirja, joka on tehnyt sinuun
vaikutuksen.
Näen normaalin suomalaisen miehen, joka
tarvitsee Jeesusta ja Hänen armoaan yhtä
paljon kuin kaikki muutkin.
Tällä hetkellä sellainen kirja on Ciceron teos
Puhujasta. Kirja käsittelee retoriikkaa tunnetun roomalaisen puhujan kautta.
Kerro jokin muisto lapsuudestasi.
Vahvimmat lapsuuteni muistot liittyvät joulujen viettoon mummolassa Ylivieskassa.
Paikalla oli aina paljon sukulaisia ja lämmin
tunnelma. Joulu mummolassa oli lapsuudessa vuoden kohokohta.
Mitä opettelet elämässäsi tällä
hetkellä?
Opettelen viisasta ajankäyttöä, stressin sietämistä sekä viisasta sanojen käyttöä. Raamatun mukaan kielen varassa on elämä ja
kuolema, ja siksi on erityisen tärkeä kiinnittää
huomiota siihen, mitä kulloinkin puhumme ja
millä sanoilla tuomme asiamme esille.
Mainitse jokin Jeesuksen vertaus ja
kerro, miksi juuri se tuli mieleen.
Minulle tulee mieleen vertaus sinapinsieme-
Missä maassa haluaisit käydä?
Haluaisin tehdä pienen roadtripin Yhdysvalloissa.
Elias, Jane ja Joonas Uusikylä
Mistä haluaisit tulla muistetuksi?
nestä. Jos uskomme emmekä epäile, voimme
Jeesuksen sanojen mukaan siirtää vuoria pois
paikoiltaan. Tämä rohkaisee minua uskomaan vahvemmin Jumalaan.
Mikä on rohkaissut sinua viime
aikoina?
Se, että Raamattua lukiessani saan sen huomata olevan joka päivä totta.
Millainen seurakunta on Saalem?
Saalem on minulle ennen kaikkea koti – hen-
gellisessä mielessä ja muutenkin. Saalem on
paikka, jossa voin eheytyä ja kasvaa – ihmisenä ja Jumalan tuntemisessa.
Siitä, että hoidin hyvin perheen ja että olisin
ollut jollain tavalla esimerkkinä ihmisille Jeesuksen seuraamisessa.
Mikä on 2000-luvun
paikallisseurakunnan suurin haaste?
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Roomalaiskirje 12:2 sanoo, että älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan. Mielestäni nykypäivän paikallisseurakunnan suurin
haaste on torjua maailmallisten aatteiden
vyöry ja pitäytyä tiukasti Raamatun ilmoituksessa. Meidän tulisi olla herkkiä Herran äänen
Vahvempaa kanssakäymistä Jumalan kanssa
ja uskoa Hänen johdatukseensa niin hengellisissä kuin myös arkielämään liittyvissä asioissa.
T eksti : J ari A ho
K uva : I rene A la -K okko
OSTA TAI MYY
Autamme asuntoasioissa
Me huolehdimme asuntoasiat puolestasi
Myyntineuvottelija
(KIAT)
0500 708 885
Markus Vuorinen
Myyntineuvottelija
044 339 9407
Kristitty
yrittäjä!
Haluatko
mainostaa
Kristittylehdessä?
Kiinteistömaailma | Helsingin Ykköskiinteistöt Oy LKV,
Malmi Kaupparaitti 13, 00700 Helsinki, puh. (09) 350 727
Kiinteistömaailma | Proveta Oy, LKV
Puistola Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki, puh. 020 776 9650,
Ota yhteyttä:
[email protected]
Hel sin gin K rist ill in en
Mu siik kik ou lu
• Bändisoittimet
• Jousisoittimet
• Puhallinsoittimet
• Piano, myös pop/jazz
• Laulu, myös pop/jazz
• Teoria
KUVITUS: TIIPI JOKINEN
Markku Vuorinen
Catriina Karppinen
050-5017780
[email protected]
Ari Lantea
040-7771000
[email protected]
K
oko elinaikani minä ylistän Herraa,
Jumalalleni minä laulan ja soitan
niin kauan kuin elän!
Psalmi 146:2
Saalemin
kuukauden kirja
Ilmoittautuminen
www.kristillinenmusiikkikoulu.fi
Lämmitys- ja viilennyskäyttöön
Saalem-temppeli
Näkinkuja 3, Hakaniemi
Toimisto
Näkinkuja 3 C, 2. krs, 00530 Helsinki
Toimisto avoinna arkisin klo 9–15
Päivystävä pastori
arkisin klo 10–13, puh. 050 300 7360
Jyrki Palmi,
virkavapaalla 1.9.2012–31.8.2013
Ari Kattainen,
lapsi- ja perhetyö..........................050 502 9012
MUUT TYÖNTEKIJÄT
Eugene Mokulu,
lingalan- ja ranskankielisen työn pastori............ 040 960 8979
Paul Bowo,
englanninkielisen Lighthousen pastori....................041 529 6121
Anne Palmi, iltapäiväkerhot................................. 050 502 9006
Ritu Ylipahkala, evankelista..................................050 414 7000
Maria Naukkarinen, diakoniatyöntekijä ......... 050 502 9005
Piritta Poutala, musiikkitoiminnan johtaja,
Kristillisen musiikkikoulun rehtori ....................... 050 502 9008
TOIMISTO JA KIINTEISTÖT
Esko Matikainen,
kotimaantyö
matkapuhelin .............................050 502 9004
Waltteri Haapala,
nuorisotyö
matkapuhelin ............................... 050 502 9011
Lokakuun ajan
hinta 16 e
[email protected] – www.aikashop.fi
Asiakaspalvelu: 020 7619 800
Lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv 22%)
Matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv 22%)
SAALEM
Mauri Venemies,
seurakunnan toinen pastori
koti............................................................. 759 3915
matkapuhelin ............................. 050 502 9002
laatima profeetta Aamoksen
kirjan kommentaari on tarkoitettu peruspaketiksi Raamatun
lukijoille. Se on luonteeltaan eksegeettinen olematta yltiöpäisen teoreettinen. Luodolta on ilmestynyt viimeksi kommentaari
Ruut moabilainen (Aikamedia
2009) ja uskontunnustusta
käsittelevä Pyhien yhteys (Aikamedia 2006).
Tk. AK895 • Sh. 19,50
www.aikashop.fi
Soita 045 672 2011 tai 0400 433 399
Hesatek Oy
Mika Yrjölä,
seurakunnanjohtaja, lähetystyö, Kristitty-lehti
matkapuhelin............................... 050 502 9003
– OIKEUDENMUKAISUUDEN
JULISTAJA
Profeetta Aamos oli kotoisin
Jerusalemin läheltä Tekoasta.
Hän kiinnitti julistuksessaan erityistä huomiota oman aikansa
yhteiskunnallisiin vääristymiin,
omistuksen jakautumiseen epäoikeudenmukaisesti, köyhien
sortoon ja lahjontaan. Aamoksen kirjassa on yksi Vanhan
testamentin vahvimpia ennustuksia tulevasta messiaanisesta
ajasta. Aamos on ajankohtainen
profeetta myös nykyajalle. Seurakuntaneuvos Valtter Luodon
Ilmalämpöpumput
SEURAKUNTAPASTORIT
AAMOS
Pekka Sorjonen,
hallintovastaava.........................................................050 300 7025
Sirpa Matikainen, toimisto- ja talousasiat........050 502 9013
Paavo Huotari,
tiedotus ja tilavaraukset (osa-aik.)........................050 300 7185
Lea Kottari, jäsenkortisto..................................................774 1010
Jarmo Marjoniemi, talonmies............................ 050 502 9009
Toimisto .....................................................................774 1010
Faksi ............................................................................ 737 726
Internet http://www.saalem.fi
Sähköposti: [email protected] tai
[email protected]
MUITA YHTEYSTIETOJA
Päävahtimestari (oto.) Lasse Rännäli.............. 050 581 4481
Kokousten kuuntelu
(0,049 e/min. + pvm.).............................................0600 392 978
Puhelinhartaus (24 t/vrk) .................................................737 511
Lähetystori Hämeentie 5 a............................................. 876 3744
Kristillinen musiikkikoulu (ti–to klo 10–13)... 050 502 9008
www.kristillinenmusiikkikoulu.fi
Saalem-seurakunnan/Saalem-Lähetys ry:n tilinumerot:
OP-Pohjola 572302-20461714
Nordea 206538-30928
Sampo 800014-1645891
Saalem-nuoret ry:n tilinumero:
OP-Pohjola 572302-20461771