Kristitty_2/2012

kristitty
Kristitty
Kristillinen
K
r i s t i l l i n aikakauslehti
en julkaisu
Näkinkuja
Helsinki
Hämeentie3,500530
a 00530
Helsinki
Helsingin Saalem-seurakunnan Julkaisu • 2 /2012 huhti-toukokuu
Kuva: www.sxc.hu
Kuolema ja
ylösnousemus
Ruumiin
ylösnousemus
Kun minä olen
pimeässä laaksossa
Mitä Raamattu
ilmoittaa taivaasta?
Sivu 4
Sivu 5
Sivu 14
2
4. huhtikuuta 2012
kristitty 2/12
Kristillinen aikakauslehti
Sähköposti: [email protected]
Osoitteenmuutokset Saalemin toimistoon (yhteystiedot takasivulla)
TOIMITUS
Jyrki Palmi, päätoimittaja
Veli-Matti Laitinen, toimitussihteeri
TOIMITUSNEUVOSTO
Klaus Korhonen
Valtter Luoto
Tiipi Jokinen (toimittaja)
Elina Rautio (toimittaja)
Johanna Välimäki (toimittaja)
Saalem-seurakunnan työntekijät
ULKOASU JA TAITTO
Mika Kavasto/Aikamedia Oy
JULKAISIJA
Helsingin Saalem-seurakunta / Saalem-Lähetys ry
PAINO
Art-Print Oy, Kokkola
ISSN 1457-898x
kristitty
sisältö
2 Pääkirjoitus: Se juoksee kintereillä kuin varjo
2 Kuoleva ihminen kaipaa lämpöä ja läsnäoloa
4 Artikkeli: Mitä Raamattu ilmoittaa taivaasta?
5 Käytävähaastattelu: Kun minä olen pimeässä laaksossa
6 Kolumni: Omaa kuolemaa miettiessä
7 Vanhimmat tutuksi: Marketta Kakriainen ja Timo Suuronen
10 Taloudesta ja hallinnosta
11 Lähetyssivut: Jari Päärni haluaa voittaa sieluja Vuosaaressa
12 Leikkeitä lähettikirjeistä
13 Nuorten sivu
14 Teologia: Ruumiin ylösnousemus
15 Penkistä bongattu: Aki Kankkunen
Saalem-Uutiset
(Lehden keskellä)
8 Paimenen sana
8 Tilaisuudet Saalemissa
9 Jäsentapahtumat ja syntymäpäivät
Seuraava Kristitty nro 3/12 ilmestyy 30.5.2012
pääkirjoitus
Se juoksee kintereillä kuin varjo
Jyrki Palmi [email protected]
Lehtemme tämänkertainen teema Kuole-
ma ja ylösnousemus
saattaa kuulostaa synkältä aiheelta. Moni
voi ajatella, että asia
ei koske minua, ei ainakaan vielä pitkään
aikaan.
Raamatun selkeä
sanoma viestii kuitenkin toisenlaista asennetta. Aikamme maan päällä on osa iankaikkisuuskertomustamme. Siihen liittyy olennaisena osana
syntymä, kuolema ja ylösnousemus. Itse asiassa
ruumiin ylösnousemus on luovuttamaton osa uskontunnustustamme, ja sen päällä lepää usko iankaikkisen elämän todellisuuteen.
Ainahan ihmiset ovat kuolleet! Tämä on varmasti
totta, mutta koskaan ennen ei media ole työntänyt
tavallisten ihmisten ja julkkisten kohtaloita olohuoneisiimme sellaisella vyörytyksellä kuin tänään.
Elämme aikaa, jossa näemme ihmisten lähtöjä
edessämme päivittäin. Sellaisetkin henkilöt, joita
olemme tottuneet pitämään melkein itsestäänselvyyksinä tai ikuisuusidoleina, poistuvat yllättäen
keskuudestamme.
Kuolema pysäyttää aina, ainakin hetkeksi. Kuolema on jatkuvasti keskuudessamme, mutta silti ihminen ei totu ajatukseen, että se olisi osa elämää.
Ihminen karttaa kuolemaa niin pitkään kuin mahdollista. Silti se juoksee kintereillä kuin varjo.
Raamattu kuvaa elämää muun muassa sanoilla
sumu, henkäys, katoava savu ja varjo. Kuolemaa ei
voi pettää. Se on yhteinen portti, josta kaikkien on
kuljettava. Sen porteille saattelemme myös läheisemme.
Jeesukseen uskovaa kuoleman ei tarvitse pelottaa. Raamatun kokonaissanoma antaa ymmärtää,
että elämä maan päällä on osa iankaikkisuutta. Kuo-
lemassa elämän muoto vain vaihtuu toisenlaiseksi:
menemme Herran luokse. Kuoleman todellisuudesta huolimatta Jeesukseen uskovan on lupa ja melkeinpä velvollisuus elää täysipainoista ja sisältörikasta elämää.
”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua
ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen! Vain
kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.” (Ps. 39:5–6.)
Tämän ja seuraavien numeroiden teksteissä
käsitellään Suomen helluntaiherätyksen uskon pääkohtia. Sarja alkaa teemalla Kuolema ja ylösnousemus.
Kuoleva ihminen kaipaa lämpöä ja läsnäoloa
Ritva Kivikangas on työskennellyt 18 vuotta vapaaehtoisena
Helsingin Lassilassa sijaitsevassa saattohoitokoti
Terhokodissa. Terhokoti on tarkoitettu pitkälle edenneestä
sairaudesta kärsiville potilaille heidän elämänsä
loppuvaiheessa. Ritva kirjoittaa itsestään ja perheestään sekä
ajatuksistaan kuolemasta ja elämästä.
O
len luonteeltani positiivinen tunneihminen ja löydän ilon pienistä asioista. Perheeseeni kuuluu aviomieheni lisäksi kolme lasta ja yhdeksän
lastenlasta, jotka ovat meille erittäin rakkaita ja läheisiä. Meillä on
ollut mahdollisuus olla lastenlastemme elämässä pienestä pitäen, ja
siksi suhteemme on muotoutunut hyvin läheiseksi. He ovat vanhuutemme suurin ilonaihe.
Laulu ja musiikki ovat aina olleet osa minun ja perheeni elämää: perheessäni
melkein kaikki laulavat tai soittavat. Itse olen laulanut yli 60 vuotta kuorossa ja
käynyt laulamassa sairaille ja vanhuksille. En halua kuitenkaan mielelläni olla
esillä enkä tulla mainituksi.
Rakastan luontoa ja kävelen mielelläni yksin metsässä. Yksin ollessani en
tunne yksinäisyyttä.
Saattohoitokurssille halusta palvella
Ajatus lähteä vapaaehtoiseksi Terhokotiin syntyi vuonna 1993, jolloin hakeuduin
saattohoitokurssille. En lähtenyt hakemaan elämääni sisältöä, vaan halusin palvella: viedä inhimillisyyttä ja lämpöä kuolevan viime vaiheisiin. Tahdoin antaa
hiljaista läsnäoloani silloin, kun hän pelkää olla yksin, ja sanoa, että olen tässä
ja minulla on aikaa enkä lähde pois. Potilailla ei aina ole omaisia, tai hekin ovat
väsyneitä ja tarvitsevat tukea.
On hyvä, jos saattohoitotyössä toimivalla vapaaehtoistyöntekijällä on valmiudet antaa myös hengellistä apua, jos sitä pyydetään ja sairaalapappi ei ole
käytettävissä. Vapaaehtoinen voi lukea Raamattua, rukoilla ja laulaa potilaalle
rakkaita lauluja. Tämän täytyy kuitenkin tapahtua potilaan omaa arvomaailmaa
kristitty
3
4. huhtikuuta 2012
K uva : E lina R autio
ja lohduttavia kappaleita kuin hautajaislauluja, ellei
potilas itse niitä toivo.
Muutaman vuoden ajan kävin laulamassa myös
Honkanummen kappelissa yksinäisten siunaustilaisuuksissa. Siellä oli vainajan lisäksi pappi, kanttori ja
minä ja joskus joku sosiaalityöntekijä tai omainen.
Arvostin sitäkin työtä suuresti.
Minulla ei ole ollut vaikeuksia kohdata kuolevia
ihmisiä. Täytyy kuitenkin tuntea henkiset voimavaransa, kun menee kuolevan lähelle: täytyy olla tasapainossa itsensä kanssa eikä voi antautua tunteittensa vietäväksi. Kohtaamisissa on hyvä olla lämmin
ja empaattinen, mutta samalla myös luja ja säilyttää
ammatillinen suoja. Kuolevalle ei koskaan voi viedä
omia murheitaan. Jos työ tuntuu raskaalta eikä sitä
tehdessä tunne iloa, on syytä pitää tauko. Mikään
vapaaehtoistyö ei saa olla elämän ainoa sisältö.
Vapaaehtoistyö saattohoitokodissa on lisännyt
elämääni henkistä rikkautta. Se on ollut eräänlainen näköalapaikka, jossa elämän arvot sijoittuvat
paikoilleen. Terhokodissa on myös hyvin järjestetty
työnohjaus, jonka avulla voidaan purkaa mieltä painavia asioita yhdessä työnohjaajan kanssa.
Elämistä tässä hetkessä
Sananlaskut 11:25 on Ritvalle rakas: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.”
kunnioittaen ja hengellistä väkivaltaa välttäen.
Perustimme Terhokotiin lauluryhmän 16 vuotta
sitten, ja se toimii edelleen. Toimimme yhteistyössä
sairaalapapin kanssa ja laulamme hartaustilaisuuk-
sissa. Järjestämme myös muita tilaisuuksia, kuten
joulu- ja kevätkonsertteja. Kun laulamme sairaille ja
kuoleville, on hyvä muistaa, että laulamme kuitenkin
eläville ihmisille. On siis parempi laulaa iloa tuovia
Nykyisin en vieraile enää säännöllisesti Terhokodissa potilaiden luona, mutta käyn laulamassa ja hoidan
hartaustilaisuuksien järjestelyt ja kahvitukset sekä
koristelut juhlatilaisuuksia varten. Nyt olen mieheni
omaishoitaja, ja hän tarvitsee apuani päivittäin. Hän
on lähin lähimmäiseni, ja haluan siksi säästää voimani hänelle.
Mieheni sairauden myötä on elämäämme tullut
joitakin rajoituksia, mutta olemme saaneet myös
uudenlaista onnellisuutta. Lisäksi meitä on siunattu
elämää piristävällä huumorilla, joten arjessamme
on paljon iloa. Lapsenlapsemme vierailevat meillä
usein, ja järjestävät kotonamme muiden muassa
”serkkujen öitä”.
Olen melkein aina elänyt elämäni parasta aikaa
– ja niin elän nytkin. Odotan innolla huomista, ja
minulla on vielä toteutumattomia unelmia. Emme
tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta huomisen murheet käsitellään sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. En oikeastaan pelkää kuolemaa, mutta toivon
kuitenkin, että siihen on vielä pitkä aika. Kuolema rajaa elämän. Ellei olisi kuolemaa, usko iankaikkiseen
elämään menettäisi merkityksensä. Raamatun mukaan meillä on edessä parempaa.
Kukaan ei tiedä, miltä kuoleminen tuntuu tai miltä tuntuu olla kuollut. Jokainen kuitenkin kuolee, ja
hänen täytyy kuolla oma kuolemansa. Se ei ole ryhmätyöskentelyä, vaan siitä täytyy selviytyä yksin.
Toivoisin, että kun oma kuolemani lähestyy, joku rakkaistani olisi vierelläni, tukisi mielenrauhaani, pitäisi
kädestä kiinni ja sanoisi: ”Älä pelkää.”
Mitä on saattohoito?
T eksti : E lina R autio
K uva : www . sxc . hu
Saattohoidolla tarkoitetaan vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa sellaisessa tilanteessa, jossa parantavasta hoidosta on luovuttu eikä taudin etenemiseen enää kyetä vaikuttamaan. Useimmiten kysymys on
syöpätaudeista. Saattohoito on turvallista ja jatkuvaa oireenmukaista
hoitoa, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa ja läheisten merkitystä. Tavoitteena on, että kuolema olisi mahdollisimman oireeton ja turvallinen ja
että läheiset selviytyisivät potilaan poismenosta.
Päätöksen saattohoitoon siirtymisestä tekee erikoissairaanhoidon
lääkäri. Usein päätöstä edeltää oireenmukainen hoito, johon on siirrytty, kun parantavat hoidot eivät enää ole tuottaneet tulosta. Saattohoidon aloittamiseen liittyy usein elämän pituuden ennustaminen, joka
perustuu taudin luonteeseen sekä potilaan toimintakyvyssä, yleisvoinnissa ja oireissa tapahtuviin muutoksiin. Tarkkaa ennustetta ei silti
useinkaan voi tehdä. Hoitojen kehittyminen on vaikuttanut saattohoidon kestoon siten, että potilaan yleistila voi pysyä hyvänä varsin pitkään, mutta saattaa romahtaa yhtäkkiä, ja kuolema seuraa nopeasti.
Saattohoito voi tapahtua saattohoitokodissa tai potilaan kotona,
jolloin läheiset ja ystävät turvaavat potilaan perustarpeet ja kunnallinen tai yksityinen kotisairaanhoito vastaa lääketieteellisestä hoidosta.
Tärkeää on joka tapauksessa hoidon jatkuvuus. Vastuun potilaan hoidosta ottaa jokin tietty taho, kuten saattohoitokoti, kotisairaanhoito
tai omalääkäri, ja sama työryhmä jatkaa hoitoa loppuun saakka.
Vakava sairaus koskettaa aina koko sitä lähiyhteisöä, jossa potilas
elää. Perheenjäsenet tuntevat pelkoa sitä kohtaan, mikä on edessä, ja
ahdistusta siitä, mikä jo on tapahtunut. Sairaus vaikuttaa ruumiin lisäksi myös potilaan ajatteluun ja tunteisiin. Sairastaminen aiheuttaa
turvattomuuden tunnetta, etenkin kun kyse on parantumattomasta
taudista, johon liittyy joukko epämääräisiä oireita. Kuoleman läheisyys
nostaa esille myös hengelliset ja olemassaoloon liittyvät kysymykset.
Saattohoidossa käytetäänkin potilaan ja omaisten tukemiseksi hoitohenkilökunnan lisäksi sairaalapapin palveluita.
Pääsääntönä saattohoidossa on, että siinä taataan potilaan olon
mukavuus ja oireettomuus. Oireenmukainen lääkehoito, potilaan ja
läheisten tukeminen, miellyttävä ympäristö ja arvokas ja inhimillinen
kohtelu kuuluvat aina saattohoitoon.
Lähteet:
Hänninen Juha: Saattohoito – potilaan ja omaisen opas. 11., uudistettu
painos 2011.
www.cancer.fi
4
4. huhtikuuta 2012
kristitty
artikkeli
Mitä Raamattu ilmoittaa taivaasta?
Taivas on täynnä elämää
K laus K orhosen saarna 4.3.2012
K uva : www . sxc . hu
”Minä näin uuden taivaan ja uuden
maan. Ensimmäinen taivas ja
ensimmäinen maa olivat kadonneet,
eikä merta ollut enää.” (Ilm. 21:1.)
R
aamatun ilmoitus taivaasta on jotakin hyvin
kiehtovaa. Uuden testamentin käyttämä sana
taivaasta samoin kuin vastaava heprean sana
esiintyvät usein monikkomuotoisina. Salomo rukoili
Jumalaa, jolle taivasten taivaatkaan eivät ole kyllin
avarat. Monikkomuotoinen ilmaisu kertoo äärettömyydestä, jonne ihmismieli ei yllä kuin aavistuksen
tavoin.
Tuonpuoleiseen viitataan Raamatussa usein,
mutta taivasta ei kovin paljon kuvailla. Kuitenkin
Jeesuksen kautta taivas avautui uudella tavalla. Jeesus toi taivaan lähelle, ja hän sanoi: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille
sijaa?”(Joh. 14:2.)
Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tunnetaan käsite, joka viittaa kuolemanjälkeiseen olotilaan. VT:n sheol ja UT:n hades tarkoittavat tuonelaa. Ennen Jeesusta se ymmärrettiin hiljaisuuden
paikkana, odotustilana, johon kaikki kuolleet menivät: vanhurskaat odottamaan Messiaan saapumista ja jumalattomat lopullista tuomiotaan.
Varhaisesta kristillisyydestä periytyneessä
Apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että ”hän astui alas tuonelaan”. Tähän samaan Pietari viittaa kirjeessään sanoen Jeesuksen
saarnanneen ”vankeudessa oleville hengille”. Voimme siis päätellä, että Jeesus ristin jälkeen astui kuoleman valtakuntaan ja julisti siellä odottaneille vanhurskaille voittonsa Golgatan ristillä. Sen jälkeen
hän otti tuonelassa olleet uskovat mukaansa: ”Hän
nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan” (Ef. 4:8).
Kuolema on siirtymistä Jeesuksen luo
Jeesukseen uskovat eivät siksi vaivu tuonelaan,
vaan nousevat Jeesuksen luokse. Tästä taivaallisesta olotilasta Sana käyttää erilaisia ilmaisuja kuten
”paratiisi” ja ”kolmas taivas”.
Paavali kertoo erikoisesta taivaskokemuksestaan, joka tapahtui ehkä silloin, kun häntä kivitettiin
Lystrassa ja luultiin kuolleeksi:
”Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista
vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen.
Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että
hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.” (2. Kor. 12:2–4.)
Paavalin kirjoitusten perusteella näyttää siltä,
että hänellä tämän kokemuksen jälkeen oli taivasikävä. Hän sanoo olevansa kahden vaiheilla ja haluavansa ”lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo”
(Fil. 1:23–24). Paavali tiesi, että kuolema merkitsisi
hänelle siirtymistä uuteen taivaalliseen olotilaan,
jossa hänen henkensä jo on Jeesuksen luona.
Mitä Raamattu sitten tarkoittaa ylösnousemuksella? Siitä puhutaan jo VT:ssa: ”Sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös” (Jes.
26:19). Myös Apostolisessa uskontunnustuksessa
tunnustetaan usko ruumiin ylösnousemiseen.
Paavali sanoo: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta
ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka
ovat kuolleet Kristukseen uskovina” (1. Tess. 4:16).
Tällä tarkoitetaan sitä, että Jeesuksen tullessa hänen lunastustyönsä voima koskettaa katoavaisuuden alla olevaa ihmisruumista. Paavali mainitsee
ruumiin lunastuksen kirjoittaessaan tulevasta kirkkaudesta (Room. 8:23) ja kuvailee maallisen ruumiin pukeutumista uuteen taivaalliseen olotilaansa
(1. Kor. 15).
Ylösnousemuksen jälkeen jokainen uskova saa
elää uudessa ylösnousemusruumiissa: eheytyneenä, muuttumattomana, katoamattomana. Elämä
taivaassa kuvataan paljon konkreettisempana kuin
yleensä taivaasta ajattelemme. Kaikki pelastetut
saavat asunnokseen taivaan kodin, josta Raamattu
käyttää nimitystä Uusi Jerusalem. Siihen huipentuu
Jumalan pelastava työ.
Millaiseksi Johannes kuvailee taivaan kodin? Hän
sanoo (Ilm. 21 ja 22), että se loistaa Jumalan kirkkautta ja säihkyy kuin kallein jalokivi, sen valtakatu
on kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi, siellä kristallinkirkas elämän veden virta kumpuaa Jumalan
ja Karitsan valtaistuimelta ja siellä on elämän puu,
josta kansat saavat terveyden.
Taivaassa ollaan fyysisessä olotilassa, ja siksi
ruumiin terveys on tärkeä, jotta taivas olisi taivas.
Täällä me olemme vielä alttiita sairauksille, vaikka
joskus Jumala antaa meidän jo tässä ajassa maistaa
tulevan maailman voimia, niin että sairaat paranevat.
Taivas on niin erilainen kuin meidän maailmamme, että meidän on vaikea sitä hahmottaa. Ehkä
tästä syystä Raamatun kielessä taivaasta kerrotaan
negaation eli kieltävän väitteen kautta: siellä ei ole
kuolemaa, ei murhetta eikä vaivaa, ei temppeliä,
koska Jumala itse on temppelinä, ei aurinkoa eikä
kuuta, koska Jumalan kirkkaus valaisee, eikä mitään
kirousta, vaan kaikki palvelevat Jumalaa. Taivaassa
emme joudu kohtaamaan mitään siitä, mikä täällä
tekee elämämme ahdistavaksi.
Yksi suuri kysymys vaivaa erityisesti tämän ajan
suoritukseen ja toimintaan orientoituneen ihmisen
mieltä: mitä taivaassa tehdään?
Taivas ei ole lamaannuksen eikä toimettomuuden paikka. Jo pyhäkoulussa olemme oppineet, että
taivaassa ylistetään ja lauletaan. Siellä levätään vaivoista. Nautitaan taivaallista ruokaa ja juomaa.
Edelleen Raamattu sanoo: ”Kaupungissa on
Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. – – He hallitsevat kuninkaina aina ja
ikuisesti.” (Ilm. 22:3, 5.) Raamattu puhuu useaan
otteeseen palvelemisesta ja hallitsemisesta, mutta
haluaa jättää ne arvoitukseksi.
Taivastoivo avartaa ajallista elämää
Raamattu ilmaisee taivastoivon erittäin voimakkaalla kuvalla: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja
ja varma” (Hepr. 6:19).
– Uskovina meille avautuu laajempi perspektiivi elämään, koska tiedämme, ettei koko elämä ole
tässä.
– Iankaikkisuuden valossa voimme suhteuttaa
elämän huolet ja surut siihen, että tämä on ajallista.
– Iankaikkisuususkolla on eettinen vaikutus elämään: tiedämme, että olemme vastuulliset kaikista teoistamme, ratkaisuistamme ja jopa rahan ja
omaisuuden käytöstä.
– Iankaikkisuusnäkökulma on tärkeä ihmisarvon
kannalta: jokainen ihminen on kalliisti lunastettu
ikuisuusolento.
– Iankaikkisuususkolla on vaikutus ihmissuhteisiin: kun tiedostamme elämän haurauden, emme
halua auringon laskea vihan ylle, vaan pyrimme sovintoon.
– Taivastoivo ei vie elämänhalua, koska se on Jumalan meihin istuttama ja elämää ylläpitävä ominaisuus, vaan antaa valon elämäämme.
Miten sitten pääsen taivaaseen? Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten Johannes näki suuren valkopukuisen joukon taivaassa ja kysyi, keitä he ovat. Hän
sai vastauksen: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14).
Taivaaseen ei päästä ansioista vaan armosta, kun
tunnustamme syntimme ja turvaudumme Jeesuksen. Myös me pitkään uskossa olleet tarvitsemme
päivittäin Jeesuksen veren puhdistusta, sillä se on
yhteinen tunnusmerkki kaikille taivaan asukkaille.
kristitty
5
4. huhtikuuta 2012
käytävähaastattelu
Kun minä olen pimeässä laaksossa
Opettelin Raamattua alleviivaten tärkeimpiä
kohtia niin, ettei sivuille jäänyt kuin muutama
”mutta” sekä ”että” ilman huutomerkkiä. Äärettömän suuri rakkaus täytti mieleni ajatellessani
hellää Paimenta, joka suloisesti kantoi karitsaa.
Luin Isoa kirjaa ahkerasti myös ääneen ajatellen
näkymättömiä henkivaltojen edustajia.
– Siitäs saitte, riemuitsin osuvista kohdista ja
polotin psalmeja: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani…” Sotilaallisella
tempolla, voittajan varmuudella, vasta viisitoista
vuotta täyttäneenä.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa. Ja
siellähän minä olin ja pelkäsin. Sillä isäni, joka
oli vahva, viisas – hän, isi, joka rakasti ja kuunteli – ei enää ikinä vastaisi puhelimeen. Iso mies
oli poissa. Miten pelottavaa elämä voikaan olla?
Ja kolmikymppinen näki kauhua kaikkialla.
Silmät laajentuneina tavasin lööppejä. Enää
eivät lehmät tärisseet tai linnut tuoneet tuhoa,
sika siirtyi syntipukiksi, salaatti kylvi kuolemaa,
oliivipurkissa väijyi viikate sekä mustaviittainen
mies. Ja marssi muuttui kysymykseksi.
Muistan vieläkin saunamatkan, rannalla huojuvat kaislat ja ajatuksen. Kuinka Jumala loi
kaiken sanallaan, eikä mitään tapahtunut Hänen
tietämättään, vaikka – niin sehän siinä olikin niin
riemullista – vaikka vaeltaisin pimeässä. ”Sillä
sinä olet minun kanssani”. Sinä! Hän, joka tuli
hylätyksi kuoleman kohdatessa, ei hylkäisi.
Lohdutan itseäni, rohkaisen kuin pientä lasta.
Koko maailma on Hänen kädessään. Luoja tuntee tähdet nimeltä, tietää kaikki päiväni. Olen ihmeellinen luomus, jolle Hän on antanut elämän.
Vapahtajani ei ole pulassa. Hän ei murru kuoleman edessä. Lohduttaja ymmärtää, onhan hän
itsekin itkenyt ystävänsä haudalla. Älä pelkää.
Elina Salminen: ”Tuntui, että ihmiset, joita
rakastan, kuolevat ympäriltäni”
Nuoresta iästään huolimatta Elina Salminen on
saattanut haudan lepoon kaksi rakasta ihmistä: sekä
nuorena nukkuneen veljensä että parhaan ystävänsä. Hän kertoo avoimesti kipeistä kokemuksistaan ja
tulevaisuuden haaveistaan.
– Minulle kuuluu hyvää! Tulin Salille huomatessani Mika Yrjölän saarnaavan, ja hyvin se puhuikin
eli kannatti tulla! Kuulumme nykyisin toiseen seurakuntaan, mutta Saalemilla on oma kolonsa sydämessäni, Elina sanoo.
– En muista ”tulleeni” uskoon enkä ole koskaan
ollut uskomatta. Monilla ikäpolveni ihmisillä on
traumaattista sanottavaa historiastaan seurakunnassa. Saalemin partioilla, pyhäkouluilla ja leireillä
on ollut elämässäni ratkaisevan positiivinen merkitys siinä, minkälainen minusta on tullut. Nostan
hattua Annelle, Veijalaiselle, Temosille ja kumppaneille. Olin viime kesänä Saalemin lastenleirillä ohjaajana, ja samat naamat leikittivät nyt mun lapsia.
Olin ihan otettu!
– Kuolema herättää surullisia ajatuksia, Elina kertoo.
– Veljeni Olli kuoli 21-vuotiaana perinnölliseen
sydänsairauteen. Kymmenen vuotta myöhemmin
paras ystäväni Johanna menehtyi 30-vuotiaana yllättäen ja tuntemattomasta syystä. Molempien hautajaisia vietettiin Saalemin alasalissa.
Ystävänsä kuoleman jälkeen Elina huomasi pelkäävänsä.
– Kuolema on tosi pelottava asia, vaikka olisi
kuinka varma, että sen jälkeen pääsee taivaaseen.
Tuntui, että ihmiset, joita rakastan, kuolevat ympäriltäni. Huomaan yhä, että uhat tulevat helposti
mieleen, jos en saa heti läheisiäni kiinni puhelimella.
Tiedostan sen olevan osa prosessia, jonka läheisten
poismeno aloitti.
Elina on miettinyt suremisen haasteellisuutta.
– Veljeni kuollessa olin 19-vuotias ja niin täynnä
elämää, etten osannut surra. Vanhempieni murhe
tuntui ahdistavalta. Koin tehtäväkseni pitää perhettämme pystyssä. Käänsin koko homman vähän ylihengelliseksi ja hehkutin, kuinka kaikki on hyvin, kun
Olli on taivaassa. Se oli senhetkinen keinoni suojautua liian vaikeaa asiaa vastaan.
– Mutta ei suru sisältä mihinkään häviä, jos sitä ei
uskalla käydä läpi. Vasta viime syksynä pystyimme
puhumaan perheenä Ollin kuolemasta ja itsekin uskalsin jo olla 35-vuotiaana heikko. Se oli hieno hetki.
– Sekä Ollin että Johannan kuolemaan liittyy outo
ilmiö. Puolitutut uskovaiset soittivat, että he olisivat halunneet lähteä rukoilemaan ruumishuoneelle,
josko Jumala olisi herättänyt vainajat henkiin. Koin
soitot hämmentäviksi ja ylihengellisiksikin. Tietysti
Jumala voi herättää kuolleita, mutta läheisensä menettäneistä tuollainen ehdotus voi tuntua ahdistavalta, Elina muistelee.
– Toisaalta molempiin kuolemiin liittyi myös mahtava kokemus siitä, kun uskovien rukoukset kantavat
surun ja kaaoksen keskellä. Sellaisen soisi kaikkien
saavan kokea ilman mitään näin traagista. Tajusin
konkreettisesti, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että
seurakunta on perhe.
Toki Elina toivoo pääsevänsä taivaaseen ja kohtaavansa vielä kerran rakkaat läheisensä.
– Mutta on mulla haaveita, jotka liittyvät tähän
hetkeen, hän naurahtaa.
– Haaveilen pitkästä ja rikkaasta elämästä ja siitä,
että olisin vanhana herkkä, vahva ja viisas mummo,
jonka rypyt kertoisivat enemmän naurusta kuin katkeruudesta. Että olemukseni voisi loistaa sitä, että
elämä on tosi arvokas lahja.
T eksti : T iipi J okinen
K uva : E lina S alminen
6
4. huhtikuuta 2012
kristitty
kolumni
Omaa kuolemaa miettiessä
N
uorena kesäteologina tapasin perheen, jonka
teini-ikäinen tytär oli juuri tehnyt itsemurhan.
Minun tehtäväni oli tukea tuota ei-uskovaa
perhettä, jota painoivat lohduttomuus, kaipuu ja
itsesyytökset. Kaiken oman tuskansa keskellä he
yrittivät pohtia, minkälaiset hautajaiset olisivat olleet tyttären mieleen. Kaikkia valmisteluja sivusta
seuratessa päädyin miettimään myös omaa kuolemaa ja suunnittelemaan kaiken varalta hautajaisenikin, ettei läheisilläni olisi ylimääräistä päänvaivaa
saattojuhlan suunnittelusta, jos minulle yllättäen
sattuisi jotakin.
Vaikka omien hautajaisten suunnittelu voi oudoksuttaa, se ei ole lopulta lainkaan hassumpi
projekti. Omaa kuolemaa ajatellessa mieleen tulee
monia erittäin terveitä kysymyksiä, joita jokaisen
kannattaisi käydä läpi: Olenko sanonut läheisille
kaiken, mitä haluaisin heille sanoa? Tietävätkö he,
kuinka paljon heitä rakastan? Onko jonkun henkilön
kanssa jäänyt selvittämättömiä asioita hampaankoloon? Onko minulla unelmia, joita en ole rohjennut
tai saanut aikaiseksi toteuttaa?
Entä mitä tapahtuu omaisuudelleni? Pitäisikö
tehdä testamentti? Entä elintenluovutustestamentti? Voisiko joku elävä vielä hyötyä jäänteistäni?
Entä laitetaanko ruumis polttoon vai multaan matojen ruuaksi – kumpi on ympäristöystävällisempää?
Itsehän olen jo poissa, enkä mitään tunne. Ylösnousemuksessa saan käyttöön uuden ruumiin.
Entä hautajaiset? Mitä kukkia ja kuinka paljon?
Vai käytetäänkö kukkarahat elävien hyväksi? Mitä
lauluja lauletaan? Mitkä sanat lohduttaisivat surevia? Mitä ystävät muistelevat puheissaan? Hyväähän on tapana puhua ylistämiseen asti, olipa
vainaja ollut millainen tahansa. Mutta niitä en ole
kuulemassa. Voisinko muuttaa kulttuuria? Voisinko
kertoa toisille heti, kun huomaan heissä jotakin hienoa? Entä jos veisin kukkia jo nyt enkä vasta haudalle? Saattaisivat ilahduttaa saajaansa enemmän.
Minne olen itse menossa kuoleman jälkeen?
Millä perusteella? Hyväksynkö Kristuksen armon
kohdalleni, vai luotanko johonkin omaani?
Ketkä tutut minua odottavat paratiisissa? Minkälaista kotia toivoisin? Keitä haluaisin taivaassa
tavata? Kenties Aabrahamin, Esterin, Jeremian,
Paavalin ja Junian? Keskustelisinko vaikka Lutherin
ja Augustinuksen kanssa?
Millaiset ovat itse Herran kasvot? Mitä kaikkea
on se, mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut,
minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat?
Näitä maisemia Paavalikin oli varmaan pohtinut,
kun hän kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. - - Haluaisin lähteä täältä ja päästä
Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän
vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.”
Meitä tarvitaan maan päällä niin kauan, kuin
meille annetaan päiviä. Silti mahtavinkaan päivä
tässä elämässä ei ole mitään ikuisuuteen verrattuna. Paras on vielä edessä!
M aria N aukkarinen
Kirjoittaja on taivaaseen kaipaava nuori nainen, joka
yrittää hyödyntää odotteluajan mahdollisimman tehokkaasti.
Havaintoja maailmalta
P alstaa toimittaa K laus K orhonen .
Mormonit huomion kohteena
Mormonikirkkoon kuuluvan Mitt Romneyn kampanja pääsystä Barack Obaman haastajaksi syksyn
presidentinvaaleissa USA:ssa on nostanut mormonikirkon huomion kohteeksi kaikkialla maailmassa.
Romney työskenteli nuoruudessaan kaksi vuotta
lähetystyöntekijänä Ranskassa ja on toiminut myös
kirkkonsa paikallispiispana. Romneyn julkisuus on
herättänyt kristillisissä kirkoissa keskustelun mormonien suhteesta kristillisyyteen.
Mormonikirkon perustaja oli vuonna 1844
murhattu Joseph Smith. Hän vaelsi perustamansa
yhteisön kanssa Utahiin. Mormonien alkuvaiheisiin
kuului moniavioisuus, joka kuitenkin poistettiin
ehtona Utahin tunnustamiselle USA:n osavaltioksi.
Edelleenkin Utahin asukkaista 60 % on mormoneja.
Koko
maailmassa
heidän
lukumääräkseen
arvioidaan 14 miljoonaa.
Mormonien opin ydinkohtia on ajatus ihmisen
kehittymisestä Jumalan kaltaisuuteen. Myös Jumala
on heidän mukaansa tämän kehityksen alainen.
Mormonien kristillisyydestä poikkeavan jumala- ja
ihmiskuvan vuoksi kristilliset kirkot eivät tunnusta
heitä kristityiksi vaan pitävät Myöhempien Aikojen
Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa uskontojen
sekoittumisesta
syntyneenä
uususkontona.
Myös mormonien oma ”pyhä” kirja, kasteet
kuolleitten puolesta ja salaiset temppelirituaalit
ovat tehneet republikaaneihin kuuluvan Romneyn
tukemisen Amerikan herätyskristillisille kristityille
ongelmalliseksi.
idea S pektrum 3/2012
Jeesus kiellettyjen sanojen listalla
Pakistanissa on käyty väittelyä siitä, onko Jeesusnimeä pidettävä kiellettyjen nimien listalla. Viime
vuoden marraskuussa voimaan astunut laki määrittelee, millaisia nimiä ei saa käyttää puhelinliikenteen tekstiviesteissä. Lain tarkoituksena on ”suojella islamilaista kulttuuria”. Puhelinliikenteestä
vastaava viranomainen antoi puhelinoperaattoreille
listan ”loukkaavista nimistä”.
Aluksi kiellettyjen nimien joukkoon listattiin
myös Jeesus. Uskonnollisia vähemmistöjä
edustava ja itsekin katoliseen kirkkoon kuuluva
ministeri Akram Gill on kuitenkin voimakkailla
kannanotoillaan saanut aikaan sen, että Jeesus-nimi
poistettiin kiellettyjen sanojen listalta. Vatikaanin
lehdistöpalvelun mukaan ministeri varoitti kiellon
vaarantavan rauhaa Pakistanissa.
Pakistanin noin 170 miljoonasta asukkaasta
100 miljoonaa käyttää kännykkää. Monissa
muslimimaissa
viime
aikojen
poliittisten
levottomuuksien
on
katsottu
syntyneen
tekstiviestien myötävaikutuksesta.
G eistbewegt 1/2012
Kristityt ahtaalla Nigeriassa
Tilanne Nigerian kristittyjen ja muslimien välillä on
kiristymässä. Maan 158 miljoonasta asukkaasta
muslimeja on noin 50 % ja kristittyjä noin 40 %.
Maan pohjoisosa on pääosin muslimien asuttamaa,
valtaosa etelän asukkaista sen sijaan kuuluu kristillisiin kirkkoihin.
Merkittävä syy kristittyihin kohdistuneisiin
vainoihin on Boko Haram -niminen äärimuslimien
ryhmä, joka on julistanut pyhän sodan kristittyjä
vastaan. Erityisesti kristillisten juhlapyhien
aikaan järjestö on surmannut satoja kirkkoihin
kokoontuneita kristittyjä.
Nigerian presidenttinä on viime vuodesta
lähtien toiminut kristittyihin lukeutuva Goodluck
Jonathan, mutta hänen sanotaan olevan voimaton
armeijaan ja poliisiin soluttautuneiden ääriaineisten
edessä. Nigerian kristillisiä kirkkoja edustavan
yhteistyöjärjestön johtaja, helluntaipastori Ayodele
Oritsejafor onkin antanut lehdistölle lausunnon,
jossa hän ilmaisee pelkonsa siitä, että mahdollisesti
syttyvä kansalaissota voisi johtaa kristittyjen
joukkopakoon maasta.
idea S pektrum 2/2012
kristitty
7
4. huhtikuuta 2012
vanhimmat tutuksi
Vanhimmat tutuksi
T eksti ja kuvat : I lona Y rjölä
Vanhimmat tutuksi -sarjassa tutustumme Saalem-seurakunnan
vanhimmistotyöskentelyyn osallistuviin seurakuntalaisiin. Osa
heistä on vanhimmistoveljiä, jotka osallistuvat seurakuntaneuvoston
tapaamisten lisäksi vanhimmiston kokouksiin, osa eri työmuotoja
edustavia seurakuntalaisia, jotka osallistuvat ainoastaan
seurakuntaneuvoston tapaamisiin. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat
Marketta Kakriainen ja Timo Suuronen.
Eri kansalaisuudet ovat tulleet Marketalle tutuiksi
maahanmuuttajatyössä.
Marketta Kakriainen
M
arketta syntyi Pihtiputaalla seitsenlapsiseen,
uskovaan perheeseen. Uskonasiat tulivat
näin pienestä pitäen tutuiksi, ja Marketta
halusi tehdä uskonratkaisun jo alle 10-vuotiaana. Jo
nuorena hänellä oli myös kutsu muslimityöhön.
– Osallistuin Operaatio Mobilisaation aktioon, johon liittyi muun muassa Jordaniassa vietetty jakso.
Suomeen takaisin palattuani opiskelin lastentarhanopettajaksi. Kun muutin Helsinkiin, minulle oli itsestään selvää lähteä vapaa-ajalla kaduille ottamaan
yhteyttä ulkomaalaisiin, esimerkiksi jakamaan hengellistä kirjallisuutta.
Näihin aikoihin, 1980- ja 1990-luvun taitteessa,
Suomeen olikin alkanut saapua enemmän maahanmuuttajia. Marketan kutsumus heidän tavoittamisekseen evankeliumilla voimistui.
– Sydämessäni oli ollut jo pitkään voimakas palo
muslimityöhön. Jaoin tämän ystäväni kanssa, joka
rohkaisi minua kertomaan asiasta Saalemissa. Olin
kuitenkin arka esittämään asiaani. Päädyin kuitenkin
kerran metroon yhtä aikaa silloin lähetyssihteerinä
toimineen Samuel Yrjölän kanssa. Tämän jälkeen
oli helpompi kertoa kutsumuksesta. Pari kuukautta
myöhemmin Saalemissa tarvittiinkin ihmistä maahanmuuttajatyöhön ja minua pyydettiin timoteusoppilaaksi.
– Tuohon aikaan maahanmuuttajia ei tietenkään
ollut niin paljon kuin nyt, mutta ihan tarpeeksi meille. Kontaktit maahanmuuttajiin syntyivät esimerkiksi
kutsumalla maahanottokeskuksissa olevia maahanmuuttajia retkelle Vartiosaareen. Tarjosimme matkat, ruuat sekä kirjallisuutta.
– Maahanmuuttajatyö käynnistyi ensin englanninkielisillä kokouksilla, sitten aloitettiin arabiankieliset ja myöhemmin persiankieliset kokoukset. Väkeä
tuli useista eri kulttuureista, ja vapaaehtoiset kuskasivat maahanmuuttajia autoillaan tilaisuuksiin. Vähitellen eri kansallisuuksille alkoi muotoutua omat
kotipesät, joissa maahanmuuttajat ottivat vastuuta
kantaakseen. Minun tehtäväni oli erityisesti tutustua
ihmisiin ja organisoida asioita.
– Yhteistyötä harjoitettiin eri kansallisuuksien lisäksi myös yli kirkkokuntarajojen. Tämä oli erityisen
tärkeää, jotta maahanmuuttajatyötä voitiin viedä
eteenpäin. Esimerkiksi arabiankielinen työ siirtyi luterilaisen kirkon puolelle, sillä yksi taho ei pysty tekemään kaikkea.
Nyt Marketan elämässä kuitenkin puhaltavat uudet tuulet, sillä hän on jäänyt vastikään eläkkeelle
Saalemin maahanmuuttajatyön projektisihteerin
tehtävästä. Maahanmuuttajia Marketta ei aio unohtaa, mutta hän odottaa mielenkiinnolla, mitä uusi
ajanjakso tuo hänen elämäänsä. Kenties nyt Marketalla on enemmän aikaa harrastuksilleen, joihin
kuuluvat lukemisen ja ulkoilemisen lisäksi valokuvaaminen.
Suomen Vahinkotarkastuksen onnettomuustutkija Timo
Suuronen saa voimia ylistämisestä.
Timo Suuronen
S
aalem tuli Timolle tutuksi sukulaisten kautta.
Isovanhemmat Jenny ja Lauri Suuronen veivät
Timoa Pengerkadun Saalemiin silloin, kun tämä
oli heidän luonaan hoidossa. Myöhemmin, isovanhempien muutettua Ruotsiin, kävi Timo Näkinkujan
Saalemilla muiden sukulaisten mukana.
– Muistan, kuinka serkkuni kanssa juoksimme pitkin Saalemin käytäviä tai kuinka kuulin ”Risti vain”
-laulun sanat ”Hirvi vain, hirvi vain olkoon kunniani”
enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, muistelee
Timo.
Sukulaisten merkitys Timon hengelliselle elämälle onkin ollut suuri. Siinä kun esimerkiksi isovanhemmat veivät Timoa Saalemiin, Kangasniemen sukulaiset ottivat Timon seurakuntaleireille, joista yhdellä
hän teki uskonratkaisunsa 8-vuotiaana.
Murrosiän myötä uskonasiat kuitenkin häipyivät
taka-alalle, sillä Timolla ei ollut varsinaista seurakuntayhteyttä. Jumala kuitenkin oli ottanut tehdyn
uskonratkaisun todesta ja piti siitä kiinni. Rippikoulun aikoihin hengelliset asiat alkoivat nousta pinnalle ja niistä tuli keskusteltua isovanhempien kanssa.
Rippikoulukesän jälkeinen pääsiäinen osoittautuikin
ratkaisevaksi.
– Lähdin serkkujeni kanssa helluntaiseurakuntien
pääsiäismatkalle Sallaan. Matka oli siinä määrin vaikuttava, että paluumatkalla päätin jälleen seurata
Jeesusta ja kerroin asiasta myös vanhemmilleni.
– Pääsiäisen jälkeen aloin käydä Saalemissa, joka
oli tullut lapsuudessa tutuksi. Mummi oli matkani jälkeen ottanut yhteyttä ystäviinsä, ja näin sana
uskoontulostani oli kiirinyt nopeasti. Esimerkiksi samaa koulua käyvän Petrin äiti sai uskoontulostani
tiedon, ja päädyimmekin Petrin kanssa kulkemaan
Saalemin nuorisoiltoihin yhtä matkaa.
– Ensimmäisten vuosien aikana en tuntenut monia seurakuntalaisia ja olin seurakunnassa usein yksin. Tilanne kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun löysin
itseni nuorisokuoron riveistä, joihin koululta tutut
Petri ja Päivi minut suostuttelivat. Kuorossa ja kuoron kautta opin tuntemaan useita seurakuntalaisia.
Nuorisokuoron jälkeen Timo on laulanut uskollisesti eri kuoroissa, nykyisin Fuegossa. Ja vaikka
laulaminen on Timolle tärkeä palvelumuoto, jota voi
harjoittaa myös yhdessä Maki-vaimon kanssa, on
hän lisäksi ollut useiden vuosien mukana esimerkiksi
vanhimmistossa ja lähetystoimikunnassa.
– Lähetystyö oli isovanhemmilleni tärkeä asia, ja
heidän esikuvansa on vaikuttanut. On itsestään selvää, että lähetystyötä tulee tukea ja siihen panostaa.
Olen myös aikanaan miettinyt, tulisiko lähteä lähetystyöhön. Jostain syystä arabimaat ovat aina olleet
itselle tärkeitä.
1990-luvun puolenvälin aikoihin Timo aloitti vanhimmisto-oppilaana, minkä jälkeen hänet siunattiin
vanhimmaksi. Nykyisin Timo on myös Saalemin hallituksen jäsen.
– Koen, että vanhimmistotyöni on ollut pitkälti
hallinnollista. Vanhimman paimenroolia olen toteuttanut enemmän pienimuotoisemmissa ympyröissä.
Olen esimerkiksi pyrkinyt huomaamaan seurakunnassa yksin käyviä.
8
kristitty
4. huhtikuuta 2012
Keväinen ylösnousemus
Vuodenajat ovat Suomen luonnon rikkautta. Ainainen talvi olisi ankeaa. Ainainen kesä alkaisi uuvuttaa.
Vuodenaikojen vaihtuminen antaa elämään jännitettä. Ei ole ihme, että sää onkin luontevin puheenaihe
suomalaisille.
Tuskin mikään vuodenaika sisältää niin paljon kaipausta ja unelmia kuin kevät. Jo pahimman kaamoksen väistyttyä Pohjolan asukas aistii ilmassa kevään
pilkahduksen. Lumien vielä sulaessa kesän läheisyys
tuntuu jo kaikkialla.
Pääsiäinen ylösnousemuksen juhlana ajoittuu juuri meille sopivaan vuodenaikaan. Jokainen tietää, että
paimenen sana
roudankin alla elämä odottaa hetkeä, jolloin
se pääsee nousemaan esiin. Samoin pääsiäinen
kertoo siitä, että elämä voittaa kuoleman.
Klaus Korhonen
[email protected]
Job sanoi tarkkailtuaan kaadetun puun kantoa:
”Vaikka sen tyvi kuolee, jo kostea henkäys saa sen
taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi”
masentavien ja koettelevien elämänvaiheiden kaut-
(Job 14:8–9). Kannon versominen oli Jobille todistus
ta. Siksi on tärkeää tuntea Jeesus ja hänen ylösnouse-
elämän voimasta, vaikka hänen oma elämänsä näyt-
misensa voima.
Uskovina saamme olla osalliset ylösnousemuk-
ti lohduttomalta.
Ylösnousemuksen ihme liittyy Jeesuksen tulemuk-
sesta. Samoin kuin tiedämme kevään tulevan talven
seen, mutta ylösnousemuksen voima vaikuttaa jo nyt
jälkeen, saamme luottaa myös Kristuksen voittoon
uskovan elämässä. Jokainen joutuu joskus kulkemaan
omissa taisteluissamme.
TILAISUUDET SAALEMISSA
huhti-toukoKUUSSA
Sunnuntaisin
klo 11 Jumalanpalvelus (kk:n 1. su on
ehtoollinen), pyhäkoulu, klo 16 Iltakirkko
(kk:n 2. su on ehtoollinen), Lastenkirkko,
kahvio
Maanantaisin
klo 18.30 Israel-ilta
Tiistaisin
klo 10–13 Äiti-lapsipiiri, klo 12
Rukouskokous, klo 18 Yhteysilta (kk:n 3.
ti on ehtoollinen), kahvio klo 17 (1.5. ei
Yhteysiltaa)
Keskiviikkoisin
klo 12 Päiväseurat, klo 17.45–19.45 Suuri
lastenilta 1.–6.-luokkalaisille
Torstaisin
klo 12 Kohtaamispaikka
Perjantaisin
klo 18 Life-ilta 6.–9.-luokkalaisille, klo
18 Pyhän Hengen prosessi (parillisilla
viikoilla)
9.4. klo 11 Pääsiäisjumalanpalvelus,
klo 18 Tenorissimo vierailee
20.5. klo 11 Pyhäkoulun kevätjuhla
27.5. klo 11 Seurakunnan kevätjuhla
Lauantaisin
klo 19 Fuel-ilta 15–25-vuotiaille nuorille
Muutokset mahdollisia. Ajankohtaiset
tiedot tapahtumista saa nettisivuilta
www.omasaalem.fi ja Saalemin
eteisaulassa jaettavasta viikkoohjelmasta.
Erityistapahtumia:
6.4. klo 11 Pitkäperjantain
ehtoollistilaisuus
Ristin Voitto tulee nyt kaikille saalemilaisille
Kuva: Pirkko Räty
O
lemme tehneet jäsenlehtisopimuksen kustannusliike Aikamedian
kanssa herätysliikkeemme yhteisestä viikkolehdestä Ristin Voitosta.
Kädessäsi oleva lehti on ensimmäinen
kaikkiin Saalemin talouksiin postitettava
Kristityn ja Ristin Voitto -lehden yhteisnumero.
Seurakuntamme kaikki jäsentaloudet
saavat jatkossa Ristin Voiton ilmaisena
jäsenlehtenä. Käytämme lehteä viikoittain myös omassa ilmoittelussamme. Pitkään julkaistu Kristitty-lehti ilmestyy Ristin Voiton mukana kuusi kertaa vuodessa.
Jos haluat olla tukemassa omalta
osaltasi kaikille seurakuntamme jäsenille
suomaamme mahdollisuutta omaan jäsenlehteen, voit toimia seuraavasti:
Ristin Voitto -lehden kestotilaushinnan 96 euroa/vuosi voi maksaa suoraan
Helsingin Saalem-seurakunnan tilille alla
näkyvillä tiedoilla. Tilillepanokorttina voit
käyttää tuttua Kristitty-lehdessä julkaistavaa pankkisiirtoa ja viitettä 31022918.
Maksun voi suorittaa joko yhdessä, kahdessa tai neljässä erässä. Eräpäiväksi käy
mikä tahansa päivä itselle parhaiten sopii.
vuosimaksun suorittamista, myös pienemmän summan maksaminen on mahdollista ja auttaa seurakuntaa kustannusten peittämisessä.
Toivomme, että lehtiyhteistyö koituu jatkossa seurakunnan keskinäistä yhteyttä
rakentavaksi tekijäksi. Otamme myös
mielellämme palautetta kokemuksesta
Ristin Voitto -lehden lukijoina ja välitämme ne seurakuntamme päättäjille sekä
Ristin Voiton toimituskunnalle.
K laus K orhonen seurakunnanjohtaja
J yrki P almi
K ristitty - lehden päätoimittaja
pastori ,
Kristitty-lehden päätoimittaja Jyrki Palmi allekirjoittamassa yhteistyösopimusta. Ympärillä
Jari Vieltojärvi, Mika Korkatti ja Klaus Korhonen.
Osoitteenmuutokset hoidetaan jatkossa
suoraan seurakunnan toimistoon: puh.
045 133 4478 tai [email protected]
Maksu on vapaaehtoinen lahjoitus
seurakunnalle aiheutuneiden tilauskustannusten tukemiseksi. Mikäli taloudelliset seikat hankaloittavat koko
Tilauksen voi maksaa seurakunnan
tileille seuraavilla tiedoilla:
OP-POHJOLA 572302-2461714
NORDEA 206538-30928
SAMPO 800014-1645891
Saaja = Saalem-lähetys ry
Viitenumero 31022918
10
4. huhtikuuta 2012
kristitty
talous
Ristin Voitto ja Kristitty-lehti
Taloudesta ja hallinnosta
V
M
uoden 2011 tilinpäätöksen laadinta
oli artikkelin kirjoitushetkellä vielä
kesken. Kolehti- ja lahjoituskertymästä voin kuitenkin todeta, että seurakuntatyön tulot kasvoivat muutamalla
prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna. Lähetystyön kolehdit ja lahjoitukset säilyivät samalla tasolla.
Olen siirtynyt uusiin haasteisiin
toisen työnantajan palvelukseen. Jätin
työtehtäväni Saalemissa helmikuun
lopussa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia työtovereitani ja seurakuntalaisia kuluneista neljästä vuodesta.
Saalem on tarjonnut minulle mielenkiintoisen ja haastavan työrupeaman
keskeisellä näköalapaikalla. Vaikka
palkkasuhteeni Saalemiin on päättynyt, olen kuitenkin edelleen seurakunnan jäsen ja löydän varmasti uusia
tehtäviä vapaaehtoistyön muodossa.
Siunausta Teille kaikille!
iten tästä eteenpäin Saalemin hallinnon osalta, kun niin keskeinen
henkilö kuin ”kamreeri” on siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen? Ensinnäkin hallituksessa olemme päättäneet
Saalem-lähetys ry:n kirjanpidon ja laskutuksen ulkoistamisesta tilitoimistolle. Asiaa koskevat tarjoukset on saatu,
ja tämän lehden ilmestymisen aikaan
valinta yhteistyökumppanista on varmaankin jo tehty.
Tilitoimiston palveluiden käyttäminen edellyttää kuitenkin myös talousasioista perillä olevaa henkilöä Saalemin toimistossa. Edessämme on siis
tähän sopivan uuden henkilön hakeminen ja palkkaaminen. Siihen saakka
hoidamme talousasioita tilapäisjärjestelyiden avulla.
Mikael on ollut luotettava ja tehtäviensä tasalla pysynyt ammattilainen.
Hänen käyttämänsä puheenvuorot
hallituksen kokouksissa ovat ilmentäneet sitä, että hän on hoitanut tehtäviään antaumuksella ja hengellisellä
asenteella. Mikaelin vastuullisuudesta
kertoo sekin, että hän on lupautunut
M ikael K oivula
Hyvä
seurakuntalainen!
Ilmoita Kristitty-lehden
osoitteenmuutokset
suoraan seurakunnan
toimistoon:
puh. 045 133 4478 tai
[email protected].
Seurakuntalaisten osoitteita
ei luovuteta Aikamedialle tai
kenellekään ulkopuoliselle
taholle.
avustamaan vielä työsuhteensa päättymisen jälkeen nyt laadinnassa olevan
tilinpäätöksen tekemisessä ja tarvittaessa muissakin taloushallinnon asioissa.
Lämpimät kiitokset Mikaelille Saalem-lähetys ry:lle antamastasi hyvästä
työpanoksesta. Menestystä ja haasteellisia työtehtäviä. Nähdään Saalemin kokouksissa!
T imo T ikka S aalem - lähetys ry : n hall . vpj .
HAKUNILAN KOTIKIRKON KOKOUKSIA
huhtiKUU
Pe 6.4. klo 11 Ehtoolliskokous,
Ari Kuittinen
Su 8.4. klo 11 Pääsiäisjuhla, Maria
Naukkarinen
Su 15.4. klo 11 Päiväkokous,
Mauno Järvinen, laulu: Anneli
Viljanen-Järvinen
Su 22.4. klo 11 Seurakunta
yhdessä, Risto Kauppinen,
musiikki: Caritas
Su 29.4. klo 11 Päiväkokous,
Kimmo ja Leena Metsämäki
toukoKUU
Su 6.5. klo 11 Ehtoolliskokous,
Mauno Järvinen, laulu: Anneli
Viljanen-Järvinen
Su 13.5. klo 11 Äitienpäiväjuhla,
Samuel Yrjölä
Su 20.5. klo 11 Päiväkokous,
Esko Matikainen
Su 27.5. klo 11 Seurakunta
yhdessä, Ari Kuittinen
Päiväpiiri torstaisin klo 12.
Tiffanypiiri lauantaisin
klo 10 (lasitöitä).
Naistenillat parittoman viikon
tiistai klo 18.30.
Aamurukoukset keskiviikkoisin ja
perjantaisin klo 8.
Muut tilaisuuudet: ks.
www.kotikirkko.blogspot.com
Saalemin aluetyöpiste,
Kaviokuja 7, Hakunila
kristitty
11
4. huhtikuuta 2012
lähetyssivut
Jari Päärni haluaa voittaa sieluja Vuosaaressa
T eksti : T aija K uparinen
K uvat : M arkku K uparinen
Helsingin Vuosaaressa lähiön
uumenissa on toiminut vuodesta
2003 Ankkuriseurakunta, jonka
näkynä on tavoittaa ihmisiä kaikista
kansallisuuksista.
”
Lord make us a house of prayer for all the nations.” Näin lukee kauniilla fontilla Ankkuripaikan seinässä suuren maailmankartan alapuolella. Se tarkoittaa suomennettuna: ”Herra, tee
meistä kaikkien kansojen rukoushuone.” Minut on kutsuttu kodikkaasti ja viihtyisästi sisustettuun Ankkuripaikkaan, joka sijaitsee Vuosaaressa,
Helsingin kansainvälisimmässä lähiössä.
Vuonna 2003 Vuosaareen perustettiin Ankkuriseurakunta, joka on syntynyt Saalem-seurakunnan
aluetyön hedelmänä. Perustajapastorina toimi aluksi Juha Antturi, ja nykyisin seurakuntaa johtaa Jari
Päärni. Hän on omien sanojensa mukaan Turusta
lähtöisin oleva tavallinen suomalainen uskovainen
perheellinen mies. Hänen perheeseensä kuuluu Helena-vaimo ja kolme lasta: Jasmin, Rasmus ja Netta.
Jari asuu perheineen Vantaalla, ja vapaa-aikana hän
tarkkailee lintuja.
Jari kutsuttiin Ankkuriseurakunnan pastoriksi
vuonna 2010 Metrokappelin kakkospastorin tehtävästä. Tuossa tehtävässä hän hoiti muun muassa
lapsi- ja nuorisotyötä sekä teki yhteistyötä koulujen
kanssa 12 vuoden ajan. Jarilla oli sisäinen tunne, että
olisi mukava kokea uutta ja päästä uuteen tilanteeseen. Pyyntö Ankkuriseurakunnan pastoriksi tuli
juuri tuolloin. Eräässä koulupastoreiden laivaseminaarissa hän sai kahden asiasta tietämättömän henkilön kautta profetian, jossa Jumala puhui uudesta
tehtävästä. Näiden profetioiden ja rukouksessa
saadun varmuuden kautta Jari uskalsi astua uuteen
tehtävään.
Vuosaaren Ankkuriseurakunta kokoontuu sunnuntaisin klo 17 Saseka-talolle viettämään jumalanpalvelusta.
taman vuoden seurakunnan jäsenenä, kun Ilkka oli
rukouksessa kysellyt, kenestä hän saisi itselleen työtoverin seurakuntatyöhön.
– Sanoin Ilkalle, että olet ihan hullu mies, mutta
Ilkka sanoi, että rukoile. Kyllä Jumala vastaa, kertoo
Jari.
Hän alkoi rukoilla asiaa ja otti vastaan tehtävän
vuoden koeajalla. Sinä aikana kutsu vahvistui. Jumala antoi Jarille voimakkaan kokemuksen, jolloin sekä
Jari että Ilkka täyttyivät Pyhällä Hengellä.
– Tuo kokemus ei ollut tunteenomainen täyttyminen vaan varmuuden kokeminen. En tuntenut muuttuvani superihmiseksi vaan koin olevani oikealla paikalla, muistelee Jari.
Tämän kokemuksen kautta Jari sai vahvistuksen
Jumalalta, ja hänen epäilyksensä haihtuivat.
Kutsu pastoriksi
Näky Vuosaaresta
Jari opiskeli ensin erikoissairaanhoitajaksi ja sai kutsun Jumalan valtakunnan työhön Metrokappelin
pastorin Ilkka Salmisen kautta. Jari oli ollut muu-
Jarin näky Vuosaaresta on yhtä kuin Kristuksen lähetyskäsky. Hänen mielestään seurakunnalla on
kaksi tehtävää: sielujen voittaminen ja kristittyjen
keskinäisen yhteyden vaaliminen. Tämä näky ei toteudu yhden miehen voimin eikä sattumanvaraisesti huitoen joka suuntaan. Seurakunnassa kaikki työ
perustuu luonnollisesti vapaaehtoistyöhön. Johtajan
tehtävä on vähin erin rohkaista seurakuntalaisia tutustumaan uusiin ihmisiin omalla asuinalueellaan ja
näin voittaa sieluja ystävyyssuhteiden avulla sekä
jakaa vastuuta eri työmuodoista seurakunnan vapaaehtoisille.
Ystävyysevankeliointia tukevat erilaiset seurakunnan työmuodot kuten Ankkuripaikan naisten
raamattupiiri Daamis, rukouksen ja ylistyksen ilta,
perjantaikahvila, varkkikerho ja perhepiiri sekä Saseka-talon tilaisuudet, joihin seurakuntalaiset voivat
kutsua ystäviään. Seurakunnan evankelioimistehtävään kuuluu myös rohkeasti neljän seinän sisältä
ulos astuminen eli ihmisten kohtaaminen heidän
omissa ympyröissään toreilla, kauppakeskuksissa ja
erilaisissa kokoontumispaikoissa.
Toinen osa näystä on alueellisuus. Jari toivoo
sydämestään, että Vuosaaressa asuvat ihmiset
harrastaisivat oman paikkakuntansa parasta, kuten
Jari Päärni
Raamattu kristittyjä kehottaa. Alueellinen toiminta
voisi tuoda tullessaan siunauksen ihmiselle itselleen
ja seurakunnalle sekä alueella asuville. Siksi kehotan
sinua, hyvä lukija, rukoilemaan Vuosaaressa tehtävän hengellisen työn puolesta.
Jumalan puhuttelussa
Kuluneen vuoden aikana Jari on kokenut Jumalan
puhuttelua uskollisuudesta. Kristityn ei pidä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa. Hänen
tulisi olla kuin väsymätön saalistajalintu, joka kärsivällisesti ja lannistumatta rukoilee ja odottaa Jumalaa. Tästä Jari kirjoittaa tarkemmin blogitekstissään,
jonka voit käydä lukemassa Ankkuriseurakunnan
nettisivulta www.ankkuriseurakunta.fi.
Toinen asia, josta Jari on kokenut Jumalan puhuttelua on se, että nykyisin useat kristityt haluavat ottaa Raamatusta vain siunauksen. Samalla he
peittävät silmänsä Raamatun opetukselta kristityn
vastuusta elää Jeesuksen todistajana arkipäivän
keskellä.
Jari rohkaisee kristittyjä voittamaan sieluja ystävyyden avulla. Hänen mielestään tuntuu nurinkuriselta, että uskovat ovat hautautuneet seurustelemaan vain uskovien kanssa. Uskovilla tulisi olla
kontakteja myös seurakunnan ulkopuolisiin ihmisiin.
Jari rohkaisee lähtemään liikkeelle aivan tavanomaisen tutustumisen kautta.
– En koskaan ajattele toisesta ihmisestä, että hän
on käännytyksen kohde tai objekti. Jokainen ihminen
on tutustumisen arvoinen, toteaa Jari.
– Neuvoni uskoville on, että lähtekää normaalin
tutustumisen kautta liikkeelle. Aika pian uusi tuttavuus huomaa sinusta, että sinussa on jotakin tosi
erilaista.
Jari ja Ankkuriseurakunnan väki toivottavat sinut
Vuosaaressa asuvan Saalem-seurakunnan jäsenen
lämpimästi tervetulleeksi Mahdollisuus muutokseen -tilaisuuteen sunnuntaina 29.4.2012 klo 17.
Tilaisuus pidetään Saseka-talolla, Kalkkihiekankuja 6, Kallahti. Tule juttelemaan ja tutustumaan
seurakuntalaisiin kahvikupin äärellä.
12
4. huhtikuuta 2012
lähetyssivut
kristitty
P alstan koonnut : M arika A nttila K uva : K aarina T uppurainen
Leikkeitä
lähettikirjeistä
matea tai jalkapalloa alueen nuorten kanssa, ja lopuksi he ovat ruokailleet yhdessä. Näin pääsemme
seurakuntalaisten kanssa tutustumaan muihin alueella asuviin nuoriin. Tähän työhön pyydämme teiltä
rukoustukea.
1.3.2012 E l i s e , I l a r i , A l e ks i , E v e l i i n a & V i l ja m i
I l m a k a n g a s , S a n s i b a r /T a n s a n i a
Juha Koski kävi joulukuussa 2011 tutustumassa Fidan projektikohteisiin Burundissa. Kuvassa projektissa
ensimmäisenä rakennettu talo sekä sen asukas (takana), Fidan edustajat Juha Koski (oik.) ja Valtteri
Tuppurainen (vas.) sekä paikallisen kumppanin projektikoordinaattori Francois Ntiranyibagira.
Saimme kahden vuoden työviisumin, joten olemme voineet aloittaa kunnolla työt. Juha kävi ennen
joulua työmatkalla Ruandassa ja Burundissa. Ruandassa saatiin viime vuonna valmiiksi pakolaisleirien
paluumuuttajalapsille yläaste. Lisäksi Ruandassa
on rakennettu yksinkertaisia asuntoja sekä annettu
muutama tiineenä oleva lehmä pakolaisille, joilla on
karjankasvattajaidentiteetti. Myös Burundissa on rakennettu asuntoja sekä yläaste.
Kongon turvallisuustilanne on haastava, joten
sinne ei ole tällä hetkellä menemistä. Kongossa on
silti tarkoitus tehdä työtä myös tänä vuonna. Kongosta tulee jälleen helluntaiseurakuntien johtoa
Kigaliin suunnittelemaan työtä. Haemme Suomen
ulkoministeriöltä rahoitusta tämän vuoden toiminnoille Kongossa ja Burundissa. Rukoilkaa palaverien
ja ulkoministeriön rahoituspäätösten sekä perheemme turvallisuuden puolesta.
7.1.2012 J u h a , S i l ja & B e n ja m i n K o sk i ,
K i g a l i /R u a n da
Meillä on hyviä uutisia mediaprojektin tiimoilta:
viime viikolla saatiin viimeiset äänitykset valmiiksi!
Rukoilkaa vielä kahden miehen puolesta, jotka urakoivat editoinnin kimpussa. Seuraava vaihe on saada
ohjelmat ihmisten nähtäviksi ja kuultaviksi satelliitin
kautta. Se taasen vaatii rutkasti taloudellista panostusta.
Syksyllä kerroimme vaikeuksista, joita kesällä
kastetut kokivat yhdessä erään kirkon papin kanssa. Kyseisen kirkon papilla ei ole enää asiaa laaksoon. Samoin on tilanne laaksossa lähes 50 vuotta
työskennelleellä eurooppalaisella katolisella papilla,
joka on johdattanut useita Kristuksen tuntemiseen.
Naapurustossamme asunut kaakkoisaasialainen lähettiperhe sai myös lähtökäskyn. Muistattehan näitä
Jumalan palvelijoita rukouksin.
Laakson ilmapiiri on muuttunut. Ihmisiä kehotetaan suhtautumaan varovaisesti muualta tulleisiin.
Laakson asukkaat ovat vahvasti yhteisöllisiä ja pelkäävät toimia yhteisöä vastaan. Välillä tuntuu siltä,
että tuo pelko sitoo heitä enemmän kuin heidän
uskontonsa. Rukoilettehan, että Jumalan kirkkaus
ilmestyisi laakson asukkaille ja he kuulisivat evankeliumin pian myös television kautta. Rukoilkaa meille
viisautta toimia oikein ja osoittaa sekä sanoin että
teoin Jumalan rakkautta.
13.2.2012 R a i ja
ja
Kari
e r ä ä ss ä m a a i l m a n ko l k a ss a
Odotamme viestiä ulkoministeriöstä, saammeko
rahoitusta tälle vuodelle. Jos saamme, tarkoitus on
auttaa Burundin sekä Kongon pakolaisia ja paluumuuttajia rakentamalla heille yksinkertaisia asuntoja
ja parantamalla heidän ruokaturvaansa sekä auttaa
erityisesti lapsia psykososiaalisen hankkeen kautta.
Helmikuun alussa matkustimme viikoksi Nairobiin, jossa Juha osallistui alueohjelmatapaamiseen.
Tapaamiseen osallistuivat kaikki Fidan Itä-Afrikan
kumppanit. Saimme siis luotua kontakteja muiden
Itä-Afrikan maiden edustajiin. Juha tutustui Fidan
Itä-Afrikan alueohjelmiin, joita toteutetaan mahdollisuuksien ja kumppaneiden toiveiden mukaan
kaikissa Itä-Afrikan maissa. Alueohjelmia ovat muun
muassa nuorisokeskushankkeet, psykososiaalinen
hanke sekä johtajuus- ja koulutushanke. Joitain
näistä ohjelmista toteutetaan mahdollisesti myös
meidän työalueellamme Ruandassa, Burundissa ja
Kongossa tänä vuonna.
Olemme saaneet olla suunnilleen terveenä. Benjamin on aloittanut englanninkielisessä esikoulussa
aamupäivisin ja viihtyy siellä. Paikallisesta seurakunnasta on jo tullut meille rakas. Olemme myös yrittäneet sisustaa kotia ja muutenkin tehdä oloamme
kotoisaksi. Rukoilkaa, että saamme viisautta työn ja
vapaa-ajan tasapainottamiseen.
18.2.2012 J u h a , S i l ja & B e n ja m i n K o sk i ,
K i g a l i /R u a n da
Aleksilla todettiin jälleen usean korvatulehduksen
ja antibioottikuurin jälkeen liimakorvat. Eveliina ja
Viljami ovat sairastaneet nuhaa, yskää ja kuumetta useaan otteeseen. Lisäksi Eveliinalla on jatkuvaa
päänsärkyä. Kiitos, kun muistatte meidän lapsia
erityisesti terveyden suhteen! Ilarille tapahtui tammikuussa moottoripyöräonnettomuus, minkä vuoksi hänkin on ollut vähän puolikuntoinen. Malarialta
olemme säästyneet.
Työasiat ovat menneet hienosti eteenpäin loppuvuoden vaikeuksien jälkeen. Maatalousprojekti on
edennyt ripeästi. Nuorisokeskuksessa pyörii edelleen tietokonekurssi ja englannin kurssi. Hotelli- ja
ravintola-alan kurssille ei ole edelleenkään saatu
opettajaa, ja uskontojen välisen dialogiryhmän kokoontumiset ovat viranomaiset kieltäneet, joten
nämä projektin kaksi osa-aluetta eivät ole tällä hetkellä toiminnassa.
Seurakunnat täällä kaipaavat kaikkea mahdollista tukea. Olemme aloittaneet nuorisotyön eräässä
seurakunnassa, jossa ei tällä hetkellä ole pastoria.
Opetusosuuden jälkeen nuoret ovat pelanneet ulti-
Marraskuinen muutto sekä joulutapahtumat veivät yllättävän paljon voimia, ja tammikuussa huomasin olevani väsynyt. Nyt olen opetellut sanomaan
”ei” ja harkitsemaan kaksi kertaa, ennen kuin lupaudun uusiin työjuttuihin.
Jouluprojektimme Wienissä onnistui todella hyvin. Ensi viikolla aloitamme harjoitukset Strasswalchenin seurakunnassa, jossa toteutamme pääsiäisprojektin seurakuntalaisten kanssa. Minä harjoitutan
lapsikuoroa ja näyttelijöitä ja ohjaan musikaalin.
Pääsiäissunnuntaina meillä on kaksi esitystä. Muistakaa projektia rukouksin! Olisi mahtavaa, jos tätä
kautta seurakuntalaiset rohkaistuisivat kutsumaan
ystäviään ja sukulaisiaan seurakuntaan.
Puolentoista vuoden mittaisessa lasten ja nuorten sielunhoidon koulutuksessa meillä on ollut jo kolme viikonloppua opetusta. Osallistujia on lähes 60
koko maasta. Vastaan käytännön järjestelyistä, mutta olen jo tähän mennessä saanut paljon arvokkaita
eväitä reppuun.
Ensi elokuun MegaLeiri työllistää minua ja tiimiä
kovasti. Kutsut ovat jo postissa ja ensimmäiset ilmoittautumisetkin vastaanotettu. Vähän jännittää,
kuinka leiri sujuu noin 200 lapsen ja aikuisen kanssa.
1.3.2012 H a n n a V u o r i n e n , L i n z /I täva lta
Saalem-seurakunnan lähettien uusimmat kirjeet
ovat kokonaisuudessaan luettavissa Saalemin
nettisivuilla
www.omasaalem.fi/tietoa-seurakunnasta/lahetystyo/. Huom! Turvallisuussyistä
kaikkia kirjeitä ei julkaista.
KUINKA VOI UHRATA
LÄHETYSTYÖHÖN?
◗ ◗ Saalemin vastuulla on noin 20 lähettiä
eri puolilla maailmaa. Heidän kannatuksensa on
riippuvainen seurakunnan vapaaehtoisista uhrivaroista. Edelleenkin suurin osa varoista kerätään
jokaisen kuukauden kolmannen sunnuntain lähetysjumalanpalveluksessa. Käteisen rahan uhraaminen kannattaa keskittää tuohon tilaisuuteen. Myös
pankin kautta tehtävät säännölliset uhraukset ovat
lisääntyneet. Parasta olisi, jos uhraaminen tapahtuisi säännöllisesti kerran kuussa. Se helpottaa
lähetystoimikuntaa budjetin seurannassa.
Pankkilahjoitukset voi tehdä
seuraavilla yhteystiedoilla:
Pankki: OP-Pohjola 572302-20461714, Nordea
206538-30928, Sampo 800014-1645891
Saaja: Saalem-Lähetys ry
Viitenumero: 3102604
kristitty
13
4. huhtikuuta 2012
nuorten sivu
Haluttomampi kuolemaa
Waltteri Haapala
[email protected]
Rakkaudesta puhutaan monilla kielikuvilla ja vertauksilla, osa todella kauniita ja toiset liiankin vaaleanpunaisia ja ruusuisia. Yksi erikoisimmista ja puhuttelevimmista rakkauteen yhdistettävistä asioista on kuolema. Salomo sanoo: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela” (Laul. l. 8:6). Yleensä kuolema ja rakkaus eivät sovi
samaan lauseeseen mielissämme – toinen tuntuu lämpimältä ja toinen
kylmältä, toinen mahdollisuudelta ja toinen kaiken lopulta.
Mutta kun ajattelemme, kuinka kuolema on lopullinen eikä päästä otettaan kohteestaan, löydämme rakkauteenkin upean puolen. Paljon haluttomampi kuin kuolema on päästämään otteestaan, on Jumala
päästämään rakkautensa vaikutuksesta meitä. Hän rakastaa sinua ja minua, eikä tämä rakkaus päästä meistä irti. Hän rakastaa onnistuessamme, Hän rakastaa epäonnistuessamme. Hän on rakkaus.
Tällaisessa rakkaussuhteessa on upeaa ja turvallista elää Jumalan
kanssa. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on suurempi kuin se voima,
jolla kuolema pitää ihmisestä kiinni elämän lopussa.
Myös Jeesus Golgatalla todisti kuoleman ja rakkauden kuuluvan yhteen. Häntä eivät pitäneet ristillä julmat naulat vaan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan.
Elävien kuolleiden kevät
T eksti : J ohanna V älimäki
K uva : www . sxc . hu
T
alven kaamos alkaa hiljalleen väistyä. Kevään sarastus herättää meissä uuden
alun, uuden toivon ja uuden
elämän ilon.
Tätä kirjoittaessani istun junassa
matkalla Poriin ja valmistaudun tekemään viisi isoa haastattelua vuorokaudessa. Edellisenä päivänä tein
17 tuntia pitkän työpäivän ja kolmen
tunnin unilla suuntasin kohti junaasemaa. Kyllä, tulen aina ja ikuisesti
olemaan työnarkomaani vailla sosiaalista elämää.
Oma uupumukseni tila ei ole kovin vaikea, mutta tahdoin nostaa
asian esiin, jotta sinä saisit mahdollisuuden miettiä omaa kamppailuasi
tällä saralla. Olen melko varma, että
moni lukija on käynyt haastavan ja
vaativan talvikauden läpi. Aika levolle on usein vähissä. Monet jäävät
uupumuksen vuoksi sairauslomalle.
Joukkoon mahtuu sitten meitäkin,
jotka sulkevat itsensä uupumuksen
tunteilta ja uskottelevat muille jaksavansa taakkansa alla yksin.
Lomalistat ovat ilmestyneet suurin piirtein kaikilla työpaikoilla, ja
kesäloman odotus valtaa mielemme.
Pisin kesälomani viiteen vuoteen on
yhdeksän päivää. Se on melko hyvä
suoritus henkilöltä, jonka mittariin
kilahtaa keväällä vasta 21 vuotta.
Kaiken muun ajan olen ollut tiiviisti
työelämän ja opiskelujen kimpussa.
Tällä verukkeella olen saanut myös
hyvät mahdollisuudet heittäytyä
marttyyriksi väsymyksen nimissä.
Vuorotteluvapaan sijaisuuteni Päivä Osakeyhtiössä loppuu alkukesästä, ja kesälomaa on huikeat
neljä viikkoa! Saan nukkua, levätä ja juosta metsässä kaikessa vapaudessa ennen kuin siirryn uusiin
tehtäviin jonnekin muualle.
Monet elävät elämäänsä kuin elävät kuolleet. Elokuvassa Klik! Adam
Sandler näyttelee perheenisää, joka
ostaa itselleen maailman tehokkaimman yleiskaukosäätimen. Sillä hän
pystyy säätämään itsensä autopilotille
ja suorittaa elämänsä askareet systemaattisesti ja tehokkaasti olematta
lainkaan läsnä. Käytännössä hän elää
kuin robotti. Tämä lopulta tuhoaa
hänen uransa, avioliittonsa, ystävyyssuhteensa ja suhteensa lapsiinsa.
Elokuvan lopussa hän ymmärtää, millaiseen tilaan on itsensä saattanut, ja
huomaa, ettei tullutkaan onnelliseksi.
Viimeisillä hetkillä tilannetta yritetään
sitten paikkailla.
En usko, että Jumala tahtoi meille
sellaista elämää maailmaa luodessaan. Silti löydämme itsemme usein
vastaavasta tilanteesta. Aivan liian
usein varsinkin hengellisessä työssä
olevat ihmiset sulkevat itsensä väsymykseltä ja inhimilliseltä levon tarpeelta.
Harvoin me muistamme, että Jeesus nukkui veneessä keskellä suurta
myrskyä. Hän tiesi, että Jumala kyllä
pitää huolta meistä. Jos Jumalan ainoa Poika pystyi luottamaan Isäänsä
vaarallisissa olosuhteissa ja ottamaan
tirsat stressin sijaan, miksi se on meille
niin vaikeaa pienten mutkien edessä?
Jumala ei tarvitse meidän apuamme,
eikä työ tekemällä lopu. Me tarvitsemme lepoa, ja sen tarpeen on Jumala
meihin asettanut.
Haastan sinut ottamaan aikaa itsellesi ja keskittymään lepoon päivittäin.
Nuku puoli tuntia pidempään. Käytä
kertyneet ylityövapaasi. Lue hyvä kirja. Älä tee enää ylitöitä. Ota vaahtokylpy. Unohda
arkihuolesi hetkeksi ja pidä siten itsestäsi huolta.
14
4. huhtikuuta 2012
kristitty
teologia
Ruumiin
ylösnousemus
T eksti : E sa L ehikoinen
K uva : W ikipedia
Ruumiin ylösnousemus on tärkeä
osa Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta
ja ihmisen pelastumisesta.1 Jumalan
ihmiselle tarjoama pelastus koskee
koko ihmistä, myös ruumista.
Ylösnousemus on vahvasti yhteydessä alun luomiseen, jossa Jumala loi ihmisen maan tomusta ja
puhalsi häneen hengen. Samantyyppisesti ylösnousemuksessa Jumala saattaa päätökseen alkuperäisen päämääränsä ihmisen luomisesta omaksi
kuvakseen. Tämä on osa koko muun luomakunnan
muuttumista niin, että vanha taivas ja maa katoavat
uuden taivaan ja maan tieltä.2
Ilmoitus hahmottuu
Jo Vanhassa testamentissa mainitaan odotus
ylösnousemuksesta. Monesti se esiintyy lähinnä
toiveena ja vertauskuvina. Sitä katsotaan ikään
kuin kaukana olevana, ei kovin selkeästi piirtyvänä
hahmona. Siihen liittyy myös usein käsitys Israelin
vapauttamisesta kärsimyksistä, palauttamisesta
pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa sekä sen
lopunajallisesta uudistamisesta.3 Tästä esimerkkinä on Hesekielin vaikuttava näky kuivien luiden heräämisestä eloon. Sen pääviestinä on juuri Israelin
lunastaminen ja sijoittaminen omaan maahansa.
Samalla siinä voidaan nähdä myös symbolinen kuvaus ylösnousemuksesta.4
Yksi Vanhan testamentin vahvimmista esimerkeistä uskosta Jumalaan on Job. Hän luotti hyvään
Jumalaan huolimatta kaikesta kokemastaan kärsimyksestä, jota hän piti epäoikeudenmukaisena.
Kaiken tämän keskellä hän laittoi täyden turvansa
ja luottamuksensa siihen, että kuolemansa jälkeen
hän saa nähdä Jumalan.5 Myös Psalmien kirjoittajat,
erityisesti Daavid, osoittivat uskovansa kuolemanjälkeiseen elämään. He panivat turvansa Jumalaan
siinä, että he tuonelaan joutumisen sijasta saisivat
tuolloin iloita Jumalan läsnäolosta.6
Eräs Vanhan testamentin selkeimpiä ilmoituksia
koko ihmiskunnan ylösnousemuksesta on Danielin
kirjassa. Se tuo esiin, kuinka kaikki ihmiset kokevat
ylösnousemuksen joko iankaikkiseen elämään tai
kadotukseen.7
Myös usko ruumiin ylösnousemukseen tulee
esiin Vanhassa testamentissa, etenkin sen myöhemmissä osissa. Rabbien käsitys ylösnousemuksesta oli, että se ei tarkoittanut pelkästään elämää
kuoleman jälkeen vaan se piti sisällään myös uuden, kuolemanjälkeisen ruumiillisen elämän. Tämä
oli mahdollista, koska Jumalan käsitettiin olevan ei
vain Tuomari vaan myös Luoja. Ylösnousemuksen
yhteydessä puhutaan myös kosmisesta tuomiosta
niille, jotka eivät elämässään etsineet Herraa. Näin
nämä kaksi eri tapahtumaa linkittyvät jo Vanhassa
testamentissa toisiinsa.8
Ilmoitus tarkentuu
Jan Luykenin näkemys ylöstempauksesta.
Uusi testamentti on jatkoa ilmoitukselle ylösnousemuksesta antaen siitä samalla huomattavasti selvemmän ja tarkemman kuvauksen. Evankeliumeissa
Jeesus opetti kahdenlaisesta ylösnousemuksesta:
uskovien ylösnousemuksesta iankaikkiseen elämään ja uskosta osattomien ylösnousemuksesta
tuomioon.9 Ylösnousemus liittyykin kahdella keskeisellä tavalla Jeesukseen. Ensiksi Hän on esikoinen, ensimmäinen ylösnousseista, siis tae siitä, että
myös häneen turvaavat seuraavat häntä. Kristitty
kristitty
15
4. huhtikuuta 2012
on liitettynä Kristukseen yhtä hänen kuolemansa
ja ylösnousemuksensa kanssa.10 Toiseksi Jeesuksen
omien ylösotto tapahtuu hänen toisen tulemisensa
yhteydessä.11
Jeesus sekä julisti että osoitti omalla elämällään,
että hän on itsessään ylösnousemus. Hänessä on
ylösnousemuksen voima, joka tulee myös osaksi hänen seuraajiaan. Hänen oma ylösnousemuksensa on
siis merkkinä hänen omilleen, että myös he saavat
sen tulevaisuudessa osakseen.12 Täten ylösnousemus jakautuu kahteen pääjaksoon: ensin Jeesus, sitten hänen omansa.13 Elämme nyt siis näiden kahden
jakson välistä aikaa.
Paavalille sekä Jeesuksen että hänen omiensa
ylösnousemus kertoivat uudesta elämästä tietyn
kuolemanjälkeisen ajanjakson jälkeen. Poikkeuksena
tässä ovat Jeesuksen paluun aikana elävät uskovat.14
Tapahtumaketjussa Jeesuksen omina kuolleet ylöstemmataan ensin, minkä jälkeen elossa olevat Jumalan lapset seuraavat heitä. Kohtaaminen näiden
kahden ryhmän ja Herran välillä tapahtuu maan ja
taivaan välissä. Samalla heidät myös puetaan ylösnousemusruumiiseen. Paavali kertoo, kuinka kaikki
tapahtuu silmänräpäyksessä eli ajallinen ero näiden
kahden ylösottamisen osan välillä on äärettömän
pieni.15
Ylösnousemusruumis
Uskovan ylösnousemusruumis muistuttaa ominaispiirteiltään kuolleista nousseen Kristuksen ruumista.
Siinä on tiettyä tunnistettavuutta sekä jatkuvuutta
nykyisestä identiteetistämme, ja samalla se on aivan uudenlainen soveltuen elämään luvatussa maailmassa. Sen olemus on hengellinen ruumis ilman
sidonnaisuutta nykyisiin luonnonlakeihin, ja samalla
se on aito, todellinen ruumis.16
Paavali kuvailee ylösnousemusruumiin luonnetta
vertaillen taivaallista ja maallista ruumista, joissa
toisessa on taivaallinen ja toisessa maallinen kirkkaus. Hän suhteuttaa tämän eron auringon ja kuun
kirkkauden eroon. Paavali luonnehtii kristittyjä valon
ja päivän lapsiksi.17 Hän ei kuitenkaan tarkoita tässä
kirkkaudella niinkään valoa vaan ylösnousemusruumiin tietynlaista kunniaa vastakohtana nykyiselle
ruumiille. Nykyisen maallisen ruumiin ominaispiirteitä ovat katoavaisuus, kuolevaisuus, alhaisuus,
heikkous ja sielullisuus. Ylösnousemusruumiin
tunnusmerkkejä taas ovat iankaikkisuus, kuolemat-
Ylösnousemusruumiin
tunnusmerkkejä
ovat iankaikkisuus,
kuolemattomuus, kirkkaus,
voima ja hengellisyys, ja
se on täysin vapaa synnin
vaikutuksesta.
tomuus, kirkkaus, voima ja hengellisyys. Se on siis
täysin vapaa synnin vaikutuksesta.
Tämän tulevan ruumiin alkuperä on taivaassa,
jonka ominaispiirteet hallitsevat sitä. Tulevassa taivaassa ja maassa ei ole mitään syntiä eikä siis sen
vaikutustakaan. Kaikki, mikä tuli tuhoamaan hyvää
luomakuntaa, on asetettu Kristuksen jalkojen alle.
Täten myös Jumalan omien ylösnousemusruumis
on täysin vapaa kaikista tuhoavista voimista ja niiden seurauksista eli rappeutumisesta, sairauksista ja
kuolemasta.18 Ihmisen nykyinen ruumis on kylvetty
ruumiillistamaan sielun, ja kun se nousee ylös, se
ruumiillistaa hengen. Tällöin se on kokonaan Jumalan Hengen elävöittämä ja muovaama.19
Uudessa hengellisessä ruumiissa kristityt tulevat
juuri siksi, millaiseksi Jumala on suunnitelmassaan
heidät alun perin tarkoittanut. Annettava ruumis liittyykin oleellisesti Jumalan suunnitelmaan tulevasta
luomakunnasta ja ihmisen osasta siinä olla Jumalan
kuvan kaltainen. Näin päästäkseen sisälle luvattuun
maahan ja taivaaseen on ruumiinkin muututtava,
sillä iankaikkisuuden periminen vaatii iankaikkisen
ruumiin.20 Tällöin vanha ihmisyys korvataan uudella
ja kristityn uusi identiteetti täydellistyy, saa lopullisen täytäntöönpanonsa ja muotonsa. Hän on uusi
luomus.
Meille annettu toivo
Evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus kärsi puolestamme synnin seuraukset eli kuoleman ja joutumisen
Jumalan hylkäämäksi. Näin hänen omansa eivät
fyysisessä kuolemassa joudu eroon Jumalasta vaan
he yhä kuuluvat Kristukselle odottaen Herransa
ylösnousemuskutsua. Raamatussa heitä verrataan-
kin useasti nukkuviin. Lisävakuutena siitä, että me
kerran saamme kokea ylösnousemuksen, on meille
annettu Pyhä Henki.21
Uusi testamentti paljastaa, kuinka koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ruumiiden lunastusta,
adoption loppuun saattamista. Jumalan suunnitelmassa on uusi luomakunta, joka on vapaa nykyisen,
syntiin langenneen maailman rasitteista. Tällöin
Hänen hallintavaltansa astuu voimaan täydellisesti
ja näkyvästi koko luomakunnassa, siis myös maan
päällä, kuten se jo nyt on totta taivaassa. 22 Näin Jumalan omat tulevat tuntemaan Hänet täysin sellaisena, kuin Hän todella on. Tuolloin he voivat myös
kokea Hänet täydellisenä rakkautena.
Kuten Jeesuksen hauta, ovat kaikki muutkin haudat kerran tyhjiä. Silloin pääsemme meille valmistettuun Isän kotiin ja saamme uudessa ylösnousemusruumiissa elää ikuisesti Herran luona.23
Lähteet:
Gaebelein F. E. (toim.): The Expositor’s Bible Commentary. Osat 4, 6, 7, 8, 10 ja 11.
Wright N. T.: The Resurrection of the Son of God.
Viitteet:
1) 1. Kor. 15:12–23.
2) Ilm. 21:1.
3) Jes. 25:8–9; 26:17–19.
4) Hes. 37:1–14.
5) Job 19:25–27.
6) Ps. 16:9–10; 17:15; 49:16; 103:4.
7) Dan. 12:2.
8) Dan. 12:2; Jes. 26:19.
9) Joh. 5:28–29.
10) Room. 6:5; 1. Kor. 6:14; Kol. 1:18; Ilm. 1:5.
11) 1. Tess. 4:16–17; 2. Tess. 1:7.
12) Joh. 11:23–26; 14:19.
13) 1. Kor. 15:23; 2. Kor. 4:14.
14) 1. Kor. 15:20–23.
15) Matt. 24:31; 1. Kor. 15:51–52.
16) Luuk. 24:31, 39–43; Joh. 20:20, 27–28.
17) 1. Tess. 5:4–8.
18) Hepr. 2:8; Ilm. 21:4.
19) 1. Kor. 15:39–49; 1. Joh. 3:2.
20) Jes. 65:17; 2. Piet. 3:13.
21) Matt. 27:46; 1. Piet. 3:18; 2. Kor. 5:1–5.
22) Room. 8:10–11, 17–23.
23) Joh. 14:2–4; 1. Tess. 3:13.
penkistä bongattu
Tällä palstalla esitellään eri-ikäisiä seurakuntalaisia
Aki Kankkunen
Tulessa!
siitä, että ihmiset ovat intohimoisia ja sosiaalisia. Mielestäni brasilialainen ruokakulttuuri
on myös hienoa.
Ennen raamattukoulun käymistä olit
aktiivinen nyrkkeilyn harrastaja.
Mikä lajissa viehättää sinua ennen
kaikkea?
Mielestäni nyrkkeilyssä on kyse tyylistä – se
on lajina vähän kuin tanssimista. Pidän nyrkkeilyn strategisuudesta ja siitä, että se on selkeästi kontaktilaji.
Kerro jokin todistamasi ihme.
Mitä kuuluu?
Minulle kuuluu erittäin hyvää. Nyt olen ollut
pari kuukautta Suomessa ja viikon päästä
olen lähdössä lähetysmatkalle Brasiliaan.
Olit viime vuonna ensimmäistä
kertaa Brasiliassa missiomatkalla.
Millainen Brasilia on mielestäsi
maana?
Pidän eteläamerikkalaisesta kulttuurista ja
Rukoilin kerran erään kaksivuotiaan lapsen
puolesta, jolla oli astma. Rukoiltuani lapsen
puolesta sanoin äidille, että älä ylläty, kun
menet lääkäriin ja saat kuulla, että muutos on
tapahtunut. Myöhemmin sain kuulla äidiltä,
että astma oli hävinnyt ja lapsi oli tullut täysin terveeksi.
Mikä saa uskovien sydämet
palamaan Jumalalle?
Uskon, että Suomen uskovat heräävät, kun
emme saarnaa, että meidän täytyy evankelioida, täytyy lukea raamattua, pitää rukoilla
tyyliin kaksi tuntia polvillaan ja kolme tuntia
seisten. Sen sijaan kun kerromme Jumalasta
hyvänä Isänä ja siitä, että jokainen hyvä asia
tulee Jumalalta, se saa aikaan intohimon ja
janon Jumalaa kohtaan.
Mistä herätyksessä on mielestäsi
kyse?
Jotkut ajattelevat, että kyse on siitä, että Jumalan kirkkaus on tulossa ja laskeutumassa.
Kuitenkin Pyhä Henki vuodatettiin jo kaksituhatta vuotta sitten, ja mielestäni kyse on
siitä, että uudistumme mieleltämme ymmärtämään, että herätys, Jumalan täyteys ja Jumala koko voima asuu jo meissä. Herätys on
mielestäni ennen kaikkea heräämistä omaan
asemaan.
Mitä haluat sanoa uskoville,
jotka taistelevat itsensä kanssa,
tohtisivatko mennä kertomaan
Jumalasta ihmisille?
Kun tiedämme, että Jumala hyväksyy meidät, sen jälkeen ei ole mitään merkitystä sillä, mitä kukaan on sinusta sanonut. Jumala
muuttaa kaiken hyväksi! Jumala parantaa,
Jumala eheyttää ja Hän on minut hyväksynyt!
Tämän kun ymmärrämme, ei ihmisille puhuminen ole enää vaikeaa, vaikka vastaanotto
olisikin joskus kielteinen. Jokainen ihminen
haluaa olla rakastettu, ja kun lähestymme ihmisiä tästä näkökulmasta, he alkavat janota
rakkautta Jeesukselta.
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Haluan julistaa köyhille, nälkäisille ja janoisille Jumalan täyteydestä. Se, että Jumala avasi
minulle ihmeen kautta ovet Brasiliaan ja antoi
varat lähteä, onkin iso osa unelmani toteutumista. Odotan Jumalalta suuria – mielestäni
kristittyjen tulee unelmoida Jumalan kanssa
suuria asioita!
T eksti ja kuva : J ari A ho
OSTA TAI MYY
OSTA asuntoasiat
TAI MYY puolestasi
Me huolehdimme
Me huolehdimme asuntoasiat puolestasi
Markku Vuorinen
Markku
Vuorinen
Myyntineuvottelija
Myyntineuvottelija
(KIAT)
(KIAT)
0500
7085696
885
046 812
0500 708 885
Markus Vuorinen
Markus
Vuorinen
Myyntineuvottelija
Myyntineuvottelija
044
046 339
812 9407
5697
044 339 9407
Kiinteistömaailma | Helsingin Ykköskiinteistöt Oy LKV,
Kiinteistömaailma
Helsingin
Ykköskiinteistöt
Malmi Kaupparaitti 13,|00700
Helsinki,
puh. (09) 350Oy
727LKV,
Malmi
Kaupparaitti 13, 00700 Helsinki,
puh.Oy,
(09)
350 727
Kiinteistömaailma
| Proveta
LKV
Kiinteistömaailma
| Proveta
Oy,020
LKV776 9650,
Puistola
Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki,
puh.
Kristitty
yrittäjä!
Haluatko
mainostaa
Kristittylehdessä?
Lämmitys- ja viilennyskäyttöön
Ota yhteyttä:
[email protected]
Soita 045 672 2011 tai 0400 433 399
Hesatek Oy
Ilmalämpöpumput
Puistola Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki, puh. 020 776 9650,
Arvoja, elämyksiä,
sisältöä
©Tiipi Jokinen
Gary Chapman
rakkauden tekoja
Tk. AM965 • Sh. 24,50
Heimo Enbuska
sinun kanssasi
Tk. ACD1364 • Sh. 20,00
Ei hän ole
täällä,
hän on
noussut
kuolleista,
niin kuin
itse sanoi.
Tapio Kyykynen
ahdistava armo
Tk. AM969 • Sh. 21,50
Matt. 28:6
www.aikashop.fi
[email protected] – www.aikashop.fi
Asiakaspalvelu: 020 7619 800
Lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv 22%)
Matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv 22%)
SAALEM
Saalem-temppeli
Näkinkuja 3, Hakaniemi
Toimisto
Näkinkuja 3 C, 2. krs, 00530 Helsinki
Toimisto avoinna arkisin klo 9–15
Päivystävä pastori
arkisin klo 10–13, puh. 050 300 7360
SEURAKUNTAPASTORIT
Klaus Korhonen,
seurakunnan johtaja
koti............................................................754 4467
matkapuhelin .............................. 050 502 9001
Ari Kattainen,
lapsi- ja perhetyö..........................050 502 9012
MUUT TYÖNTEKIJÄT
Mauri Venemies,
seurakunnan toinen pastori
koti............................................................. 759 3915
matkapuhelin ............................. 050 502 9002
Jyrki Palmi,
lähetystyö, maahanmuuttajatyö, Kristitty-lehti
koti............................................................ 586 5373
matkapuhelin................................ 050 502 9010
Esko Matikainen,
kotimaantyö
matkapuhelin .............................050 502 9004
Waltteri Haapala,
nuorisotyö
matkapuhelin ............................... 050 502 9011
Eugene Mokulu,
lingalan- ja ranskankielisen työn pastori............ 040 960 8979
Paul Bowo,
englanninkielisen Lighthousen pastori....................041 529 6121
Anne Palmi, iltapäiväkerhot................................. 050 502 9006
Ritu Ylipahkala, evankelista..................................050 414 7000
Maria Naukkarinen, diakoniatyöntekijä ......... 050 502 9005
Piritta Poutala, musiikkitoiminnan johtaja,
Kristillisen musiikkikoulun rehtori ....................... 050 502 9008
TOIMISTO JA KIINTEISTÖT
Sirpa Matikainen,
toimisto- ja talousasiat............................................050 300 7025
Lea Kottari, jäsenkortisto..................................................774 1010
Joanna Valtari, toimistosihteeri............................050 300 7185
Jarmo Marjoniemi, talonmies............................ 050 502 9009
MUITA YHTEYSTIETOJA
Päävahtimestari (oto.) Lasse Rännäli.............. 050 581 4481
Kokousten kuuntelu
(0,049 e/min. + pvm.).............................................0600 392 978
Puhelinhartaus (24 t/vrk) .................................................737 511
Toimisto .....................................................................774 1010
Faksi ............................................................................ 737 726
Internet http://www.saalem.fi
Sähköposti: [email protected] tai
[email protected]
Lähetystori Hämeentie 5 a............................................. 876 3744
Kristillinen musiikkikoulu (ke 10–12) ............. 040 773 6206
www.kolumbus.fi/kristmus
Saalem-seurakunnan/Saalem-Lähetys ry:n tilinumerot:
OP-Pohjola 572302-20461714
Nordea 206538-30928
Sampo 800014-1645891
Saalem-nuoret ry:n tilinumero:
OP-Pohjola 572302-20461771