Lippukunnan 30v juhlajulkaisusta löydät tietoa historiastamme.
Transcription
Lippukunnan 30v juhlajulkaisusta löydät tietoa historiastamme.
R ITARIPOSTI Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry L-Sp/Perniö Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit PLR ry L-Sp/Perniö Lippukunta tänään: - jäseniä 95 - Ryhmät – johtajat: Siiat - Tiia-Maria Muuri, Meeri Lehto ja Jenni Särkinen (vastaava akela) Lepakot - Pauli Kanto, Sanna-Maria Tammi ja Anna Virtanen Sudet – Sanna-Maria Tammi ja Kati Isotupa-Erjala (vastaava sampo) Pikkutassut – Kalle Isotupa, Pauli Kanto (tarpojaluotsi) Harmaakarhut – Josefina Hietanen, Pauli Kanto (tarpojaluotsi) samoajaikäiset – Sanni Löflund, Outi Eivola (luotsi) vaeltajaikäiset – Maria Skarp (luotsi) - - - - - - - - - - lippukunnanjohtaja Tuija Skarp lippukunnan johtajan apulainen Päivi Vigg (1.1.2009 alkaen Pauli Kanto) sihteeri Anne-Maria Etsalo taloudenhoitaja Sari Judin jäsenrekisterin hoitaja Kati Isotupa-Erjala www-vastaava Kalle Isotupa koulutusvastaava (KoVa) Tuula Mäenpää kisavastaava Pauli Kanto erätaitovastaava Outi Eivola kämppäisäntä Harri Lehti Lippukunnan hallitus v. 2009 (varsinainen jäsen – varajäsen) Jukka Pukkila – Pirjo Parviainen Sari Judin – Sanna-Maria Tammi Marita Nummi-Wikström – Maria Skarp Kati Isotupa-Erjala – Elina Suontausta Harri Lehti – Josefina Hietanen Päivi Vigg – Sanni Löflund Kalle Isotupa – Outi Eivola Helinä Nummi – Jenni Särkinen Lehti: Ritariposti (ilmestyy kahdesti vuodessa) www-sivut: www.lpk.partio.fi/v-sp/plr Paras partiossa ei muutu koskaan Pyhän Laurin Ritarit on tarjonnut monipuolista partiotoimintaa perniöläisille lapsille ja nuorille jo kolme vuosikymmentä. Lippukunta on aina ollut vahva, ja yhteen hiileen on puhallettu nuoruuden innolla. Partio on kansainvälinen varhaisnuorisojärjestö, joka antaa hyviä eväitä elämään. Partio on elämäntapa, josta myös aikuinen saa paljon. Monen partiopolku jatkuu myös nuoruusvuosien jälkeen. Partioon voi liittyä myös aikuisena. Partion koulutusjärjestelmä ja vastuulliset tehtävät tarjoavat mielenkiintoisia haasteita. Partiolainen on aina valmis oppimaan uutta. Pyhän Laurin Ritareissa ovat viime aikoina puhaltaneet uudistuksen tuulet. Täysin uutta, nykytarpeita vastaavaa partio-ohjelmaa otetaan parhaillaan käyttöön. Partioasut ja partion ilme ovat uudistuneet. Partio rakentuu tarkkaan mietityn konseptin ympärille. Hallinto on uudistunut, ja piirit kasvaneet. Lippukunnat, kuten omamme Pyhän Laurin Ritarit PLR ry, ovat nyt rekisteröityjä yhdistyksiä oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Seurakunta on Pyhän Laurin Ritareiden taustayhteisö. Salon alueella meillä on vielä kuntauudistuksen lisäksi seurakuntien yhdistyminen, joka vaikuttaa paljon partiolippukuntien asioihin. Pyhän Laurin Ritareita sanotaan arkikielessä hauskasti Plöröläisiksi. Sana on muodostunut lyhenteestä PLR. Lippukunnan perinteet ovat vahvat, ja tekemisen meininki iloista. Plöröläiset tunnetaan partiolaisina, joille maistuu mainiosti itse kokattu ruoka. Partiolaiset ovat ennakkoluulottomia ja pystyvät kasvamaan tehtäviensä mukana. Partiossa saa kokea ystävyyden, luonnon läheisyyden, mielekkään tekemisen, kansainvälisyyden ja uskomattoman yhteenkuuluvuuden tunteen. Paras partiossa ei muutu koskaan, vaikka partio uudistuu jatkuvasti vastaten muuttuviin tarpeisiin. Paljon asiaa partiosta löydät tästä juhlalehdestä. Tutustu myös sivuihin www.partio.fi ja www.v-sp.fi. - Marita Nummi-Wikström - 1 Piirinjohtajan tervehdys sitä, mitä voi tehdä muiden hyväksi. Se on sitä todellista partioaatetta. Viime vuonna, vuonna 2007, koko maailmanlaajuinen partioliike täytti 100 vuotta. On sinänsä uskomatonta, että siitä leiristä, jonka partioliikkeen perustaja lordi Robert BadenPowell of Gilwell järjesti Brownsean saarella Englannissa kesällä 1907, on kulunut jo tuo 101 vuotta. Kuitenkin kaikki partion silloin luodut perusperiaatteet ja – menetelmät ovat säilyneet lähes muuttumattomina koko tuon hieman yli sadan vuoden ajan. Se onkin varmasti yksi syy, miksi partioliike on ollut niin menestyksellinen koko olemassaolonsa ajan. Vaikka suomalaisessa partiopiirirakenteessa tapahtuu ja on jo tapahtunut suuria muutoksia, on kuitenkin lippukunta edelleen partion tärkein toimintayksikkö. Partiopiirin tehtävänä on ainoastaan tukea lippukuntia järjestämällään koulutus- ja ohjelmatoiminnalla. Vaikka partio arvostaakin yksilöä, on lippukunnan toimintaa ylläpitävä voima kuitenkin siinä yhteistyössä, joka syntyy kaikkien lippukunnassa toimivien tahojen, sudenpentujen, vartiolaisten, vaeltajien, partiojohtajien ja partiolaisten vanhempien, välillä. Ja nyt toki uuden ohjelman mukaisesti myös seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien välillä. Myös partiolippukunta Pyhän Laurin Ritareissa on toteutettu partiota näiden kaikille partiolaisille yhteisten periaatteiden mukaisesti jo 30 vuoden ajan. Näiden periaatteiden avulla Pyhän Laurin Ritarit ovat pyrkineet takaamaan nuorille tasapainoisen kasvuympäristön, luomaan nuoriin aidon auttamis- ja palveluhengen sekä tekemään heistä myös aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Tärkeää on, että lippukunnan toiminta on jatkuvaa ja nousujohteista, lippukunnan on kasvatettava tulevat johtajansa itse. Näin toiminta voi jatkua aina vähintään yhtä laadukkaana kuin aikaisemmin, kuten Perniössä on jo 30 vuoden ajan tapahtunut. Eräänä hyvänä osoituksena näistä asioista on se aktiivisuus, jolla Pyhän Laurin Ritarit ovat oman erinomaisen lippukuntatoimintansa lisäksi osallistuneet partiopiirin toimintaan olemalla mukana erilaisissa piirin koulutus- ja ohjelmatapahtumissa. Lisäksi Pyhän Laurin Ritarit ovat kantaneet vuorollaan hienosti järjestelyvastuuta erilaisista piirin tapahtumista tarjoten omia resurssejaan koko varsinaissuomalaisen partiotoiminnan käyttöön. Tällöin ei ajatella pelkästään sitä, mitä itse tekemisestään hyötyy, vaan Juhliessanne lippukuntanne 30-vuotista taivalta haluan onnitella kaikkien varsinaissuomalaisten partiolaisten ja Varsinais-Suomen partiopiirin puolesta Pyhän Laurin Ritareja ja toivottaa erinomaista menestystä lippukunnan tulevillekin toimintavuosille. Piirinjohtaja Jukka Tulivuori Alueohjaajan terveiset (kirje lippukunnan 30-vuotisjuhlaan 13.9.2008) Arvoisat syntymäpäiväsankarit! Tänään on aihetta juhlaan, sillä Pyhän Laurin Ritarit, tuttavallisemmin plöröläiset, saavuttavat aikuisen, kypsän iän. Lippukunnan iässä se on jo hieno saavutus: asiat soljuvat omalla painollaan, ei olla enää lapsen kengissä ja teini-iän uhmistakin on kasvettu ohitse. Aluetyön näkökulmasta roolinne on aina ollut reuna-alueitamme vahvistaen hyvin merkittävä. Olette aina tukeneet muita lippukuntia, osallistuneet aktiivisesti alueyhteistyöhön, kutsuneet mukaan teillä järjestettyihin tapahtumiin – ja ylipäätänsä aina hoitaneet reippaalla otteella teille annetut tehtävät. Seisotte sanojenne takana ja teette sen minkä lupaatte! Kolmessakymmenessä vuodessa on jo ehtinyt toimintaan muodostua omia, hyvinkin omaleimaisia, plöröläisiä perinteitä ja piirteitä. Näin ollen monet partiolaisten ihanteet nousevat konkreettisesti toimintatavoissanne esiin, esimerkiksi ”rakentaa ystävyyttä yli rajojen”, ”auttaa ja palvella” tai ”olla uskollinen ja luotettava”. Plöröläisiä ei voi mitenkään kuvailla vain yhdellä sanalla, sillä niin monin tavoin te olette sekä reiluja, äidillisen huolehtivaisia että ennakkoluulottomia maustettuna ripauksella luovaa hulluutta :o) Tulevaisuudessa uuden Salon kaupungin alueella Pyhän Laurin Ritareiden rooli hyvine yhteistyötaitoineen varmasti vahvistuu. Teillä riittää ihailtavasti innostusta, jota voitaneen ammentaa vielä monta vuosikymmentä! Kantakaa ylpeinä ritariviittaa Pyhän Laurin johdattamana! Olette aina valmiina auttamaan muita – reippaan ja suoraselkäisen partiolaisen tavoin! Konkreettisia esimerkkejä ovat mm. särkisalolaisten ottaminen äidilliseen huomaan sekä vantaalaisten kaimanne kanssa järjestämänne yhteinen kesäleiri. Paljon Onnea ja toiminnantäyteisiä vuosia, partiovasemmalla alueohjaaja Elina Pekkarinen 2 PARTIO 100 V – PYHÄN LAURIN RITARIT 30 V Enemmän kuin vuosisata on ehtinyt kulua siitä, kun partioliikkeen perustaja lordi Robert Baden-Powell of Gillwell vei 22 partiopoikaa leirille Englannin Brownsean saarelle. Hänen tarkoituksenaan oli ”tarttua poikaan”: tarjota heille terveellistä ruokaa, reipasta leirielämää ja elämyksiä sekä kasvattaa heitä omalta osaltaan kunnollisiksi, vastuullisiksi, avuliaiksi ja toiset huomioon ottaviksi kansalaisiksi. määränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. - Partio tarjoaa elämäntavan. Oman lippukunnan arjessa vaikuttavat hektisyys ja toimintaympäristön suuret rakenneuudistukset. Salon seudun 10 kuntaa ja seurakuntaa yhdistyvät ensi vuonna. VarsinaisSuomen ja Satakunnan partiopiirien yhdistymisen seurauksena syntyi uusi, Lounais-Suomen partiopiiri. Salon partiolaisten alueyhteistyötä ollaan niin ikään tiivistämässä ja ryhdistämässä. Siitä, kun Perniön Seudun Lehdessä aikanaan oli pieni ilmoitus, jossa kutsuttiin partiotoiminnasta kiinnostuneita nuoria kokoukseen, on kulunut yli 30 vuotta. Paikkakunnalla oli aiemminkin ollut partiotoimintaa, mutta toiminta oli sittemmin hiipunut. Itse partio-ohjelmaakin on hiljan uudistettu ja ajantasaistettu. Viisi uutta ikäkautta - sudenpennut, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat - korvaavat entiset kolme. Ikäkausiohjelmien sisältöä on monipuolistettu ja haasteita syvennetty. Aikuisen tuen merkitystä on korostettu ja partiokoulutusjärjestelmä on mukautettu uutta ohjelmaa tukevaksi. - Partion kova ydin on kuitenkin säilytetty, joskin puettu 2000-luvulle soveltuvaksi. Syksyllä 1978 perustettu lippukunta aloitti ensin Perniön Kotkat -nimellä. Yhteensattumien vuoksi nimi vaihdettiin pian Pyhän Laurin Ritareiksi. Partiointi aloitettiin vartio- ja vaeltajatoiminnalla, seuraavana vuonna mukaan tulivat myös sudenpennut. – Vähitellen toiminta laajeni ja jäsenmäärä kasvoi. Lippukunta löysi paikkansa oman kunnan – ja tätä nykyä myös naapurikunnan, Särkisalon - nuorison keskuudessa. Pyhän Laurin Ritarit PLR ry haluaa olla aktiivisesti kehityksessä mukana. Rekisteröitymisen kautta pyrimme takaamaan ja turvaamaan lippukuntamme asemaa ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kehittyminen ihmisenä, auttaminen ja palveleminen, oman vastuun ja velvollisuuksien tunteminen sekä oleminen uskollisena ja luotettavana elämän totuuden etsijänä kuuluvat Pyhän Laurin Ritarien periaatteisiin nyt ja tulevaisuudessa. Partio elää ajassaan. Partiossa toimitaan luonnossa, opitaan asioita itse tekemällä ja kokemalla, päätetään asioista yhdessä, opitaan kantamaan vastuuta ja kehitytään ihmisinä. Partio tarjoaa kaiken ikäisille sopivan kokoisia haasteita ja elämyksiä. Partio on elämää ja seikkailua. Partiossa lapsi ja nuori oppii yhdessä tekemistä, yhteistyötaitoja ja yhteisöllisyyttä. Partio tukee nuoria kasvamaan vastuuntuntoisiksi yhteiskunnan jäseniksi ja kannustaa heitä itsensä kehittämiseen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. - Olemme valmiina uusiin haasteisiin! Partiovasemmalla Tuija Skarp, lippukunnanjohtaja Partion tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen. Pää- Merihenkeä Särkisalon Simpukoista Partiolippukunta Pyhän Laurin Ritarit on ehtinyt aikuisen ikään. Varmaa on, että kolmessa vuosikymmenessä vireä joukko on ehtinyt jo muodostaa toimintaan omat perinteensä. Ideointia ja osallistumista on voinut hyödyntää myös juhliin ja tehtäviin suuremmissakin partiolaisten kokoontumisissa ulkomaita myöten. Nyt on kuitenkin aika viettää kotoista oman lippukunnan juhlavuotta. päivän tarpeisiin. Pian olemme yhtä joukkoa kunnallisesti ja seurakunnallisesti. Vaikka välimatkat eivät kutistu kilometreissä, mielikuvissa ehkä. Myös aate yhdistää. Toiminnan pohjana ovat alusta alkaen olleet kantavat aatteet ja esim. Baden-Powellin oma into ja esimerkki. Näille on käyttöä partiotoiminnassa vielä tänäkin päivänä. Partioaatteella ei ole rajoja. Se on maailmanlaajaa ja yhä innostavaa. Partiolupaus ja -ihanteet ovat vaalimisen arvoisia kaikkialla. Samana vuonna kun PLR perustettiin, syntyi naapurikuntaankin lippukunta, Särkisalon Simpukat.. Nyt meidän pieni porukkamme on osa suurempaa Perniön partiolaisten joukkoa. Toivoakseni se on kuitenkin siemen, josta itää intoa uusien särkisalolaisten mukanaololle tulevaisuudessa. Juhlavuotenanne teitä onnitellessamme toivotamme teille Jumalan runsasta siunausta! Särkisalon seurakunta Jaakko Laxenius, kirkkoherra PS. Pidämme kiitollisin mielin edelleen yhteyttä kanssanne ja tuemme toimintaanne. Meillä Särkisalossa lippukunnan syntyvuonna vihittiin käyttöön uusi seurakuntatalo, jossa meripartiolaisillamme oli oma ”kolo”. Nyt seurakuntataloa kunnostetaan tämän 3 RYHMÄT Pikkutassut MOI! Me ollaan pikkutassut. Kokoonnumme kololla joka keskiviikko kello 17:30–19:00. Olemme toinen lippukunnan tarpoja-porukoista. Meihin kuuluu Anne, Jasmin ja Ulrika. Johtajanamme meillä on Kalle, joka kehittelee meille aina jotain jännää tekemistä. Tällä hetkellä suoritamme luovuus-tarppoa, joka on yksi neljästä tarposta. Tykkäämme partio-kokouksissa tehdä kaikkea kivaa, olemme kuluvana vuonna kuvanneet mm. oman animaation, pitäneet oman leirin ja osallistuttu tarpojien retkipäivään. Sudarilauma Lepakot Lepakoiden terveiset sudareiden itsensä kirjoittamina: ”Meidän lauman nimi on lepakot. Meidän mielestä tylsintä on Laurentsia! Kaikista kivointa on leirit. Meiän lauman johtajana on Pauli Kanto. Meidän lippukunnan nimi on Pyhän Laurin Ritarit. Meidän partion päällikkö on Tuija Skarp (ps. Huom Pauli on King Kong!)” Bettina, Siiri, Aada, Saara ja Karoliina” ”Laumassa on 10 henkilöä. Me ei tykätä Laurentsiasta. Tykkäämme karkista. Meillä on OK lauma, me ollaan parhaat!” Olli, Arttu, Juuso, Eino-Pekka ja Samuli Lisäksi laumaamme kuuluvat Kasperi, Tia ja Mia, johtajina häärivät Sanna, Anna, Tiia ja akelana Pauli. Viikoittaiseen kokoukseemme kuuluu sekoitus kädentaitojen harjoitusta, yhdessäoloa ja leikkejä. Tärkein periaate on se, että kaikki voivat tuntea itsensä tasapuoliseksi lauman jäseneksi. Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä ja jokaista kuunnellaan. Sudenpentulaumassa, polun alussa, lasketaan peruskivet koko elämän mittaiselle partiopolulle. Peruskiviin kuuluu luottamus omaan itseen ja toisiin, tasa-arvo sekä toisten mielipiteiden kuuntelu ja hyväksyminen. Vahvalle pohjalle voidaan rakentaa itseensä ja taitoihinsa luottava ihminen, jolle mikään uusi ei ole pelottavaa vaan haaste. Terve itsetuntemus ja -luottamus ovat niitä voimia, joilla kukin selviää elämässään sekä vaikeina, että hyvinä hetkinä. Onnea partiopolullesi sudenpentu, kohtaa se avoimin ja rohkein mielin. Harmaakarhut Olemme toinen lippukuntamme tarpojavartioista. Syksyn aikana olemme suorittaneet luovuustarpoa. Mielipuuhiamme partiossa ovat leirit ja nyyttärit. Ryhmäämme kuuluvat: Petteri, Elmeri, Juho, Topi, Samuli ja vj- Josefina. Pauli 4 Siiat Olemme aloittaneet sudenpentuina vasta tänä syksynä. Partiopolkumme on vasta aluillaan; tervetuloa-vaihe meneillään. Tiia ja Jenni ovat johtajiamme. Johtajat Pyhän Laurin Ritarien jäsenistöstä yli 22-vuotiaita, ns. Käpylaariin kuuluvia, on tätä nykyä 29 jäsentä. Heistä aktiivitoimijoita on edelleen 16. Tehtävät vaihtelevat laajalti: osa vastaa ikäkausien viikkotoiminnasta lippukunnassa, osalle sopii paremmin oman piirin tai keskusjärjestön tehtävissä toimiminen. Osa osallistuu molempiin. Oman lippukunnan hallintoon osallistuminen on niin ikään tärkeä tehtävä, johon toki myös nuoremmat johtajat osallistuvat. Johtajien osaaminen on laajaa. Siinä missä yksi taitaa kädentaidot ja askartelun, toinen on kiinnostunut erä- ja kisahaasteista. Osa taitaa ruokahuollon kommervenkit ja osa hoitotyön/ensiavun. Osalle sähköinen viestintä ja -teknologia on hallussa, osalle taas nikkarointi ja tuunaaminen on omin juttu. – Retkeily ja leirielämä tosin kiehtoo useimpia! Sudet Lippukuntamme seikkailijaryhmä on nimeltään Sudet. Porukassamme on jäseniä 13, 11 poikaa ja 2 tyttöä sekä sampomme Sanna, Ida ja Kati. Tällä hetkellä suoritamme ilmansuunnista Pohjoisen aktiviteetteja. Osa meistä on seikkailijana toista vuotta, osa tänä syksynä aloittaneita. Koska kysymys on aikuisista, heillä on muitakin verkostoja, joissa partionäkemystä voi tuoda esiin. Järjestöyhteistyö ja päätöksentekoon osallistuminen niin seurakunta- kuin kuntaorganisaatiossa auttavat myös lippukuntaa. Omaa ammatillista osaamistaan voi niin ikää jakaa partio-organisaation eri tasoilla. Aktiivijohtajien lisäksi lippukunta pyrkii ”täsmärekrytoimaan” taustalla olevia aikuisiaan. Huolto-, kuljetus- ja ohjelma-avustustehtävät ovat kutsuneet matkan varrella monia – myös partiovanhempia. - Kerran partiolainen, aina partiolainen on valmis haasteisiin myös vuosien jälkeen.. Partiolaulelot 2007 5 yhden tavaran muistoksi reissusta. Sitten palailimme takaisin Rottiksen piha-alueelle tosin toista kautta kosken keväistä maisemaa ihaillen. Nakkasimme vielä eväät suuhumme ja Tiia ja Sanni kävivät kävelemässä muurahaispesän vieressä loistavin seurauksin. Jos sinä mielit löytää samalle kätkölle lukemaan, mitä kirjoitimme lokikirjaan, niin nappaa tämän sivun tähden sisältä koordinaatit ja suuntaa kokka kohti Rotholmaa. Saatat hullaantua geokätkentään niin että löydät itsesi jostain muulta kätköltä kuten, Teijon Pirunpeljätysnotko, Halikko, Salo. Kätköjä siis on lähes joka puolella. Ehkäpä kevään 2007 lämpimimpänä sunnuntai-aamuna kourallinen vaeltajia kampesi itsensä ylös ja raapi unihiekat silmistään jo niinkin aikaisin kun kello yhdeltä. Heräämisen tai ainakin ylöspääsyn jälkeen kukin suuntasi kulkunsa kohti Rottista. Päivän ohjelmassa oli geokätköjen etsimistzä. Niille jotka ovat autuaan tietämättömiä geokätköistä kerrottakoon, että ne ovat rasioita joita voi etsiä ympäri maailmaa gps-paikantimien avulla. Ideana on etsiä jonkun kätkemä piilo ja viedä sinne jokin tavara ja ottaa itselleen jokin toisen tuoma tavara. Lopuksi voi vielä jättää viestinsä lokikirjaan ja ilmoittaa kätköjen internet-sivuille, että ’hahaa, löysimpäs kätkön!’. Ei muuta kuin etsimään! - Kalle Isotupa - Perniössä sijaitsee kaksi kätköä joista vaeltajaporukkamme oli päättänyt etsiä Latokartanon kosken tiluksilla sijaitsevan, koska niitä maastoja oli tullut jo muutenkin jonkin verran koluttua erinäisten leirien yhteydessä. Emme kerenneet kävellä kuin runsaat 1000 metriä kun jo gps alkoi piipitellä, että kätkö olisi lähellä. Alkoi armoton etsintä, käänsimme jokaisen kävyn ja kiven palasen, kunnes Josefiina vihdoin työnsi kätensä oikeaan kivenkoloon löytäen sinisellä kannella varustetun muoviastian. Siinäpä sitten keräännyttiin purnukan ympärille jättämään omat viestimme ja ottamaan OLE VALMIS ! Pyhän Laurin Ritareilla on takanaan kunnioitettava matka, niin vuosina kuin tehtynä työnä eli sisältönä. Nuo otsikon sanat ovat toki vanhemmat kuin ritarien historia. Siinä kai näiden sanojen voima piileekin. Ne ovat kantaneet, ei ainoastaan meidän ritareita, vaan myös ritarien sisaria ja veljiä ympäri maailman koko partion historian ajan. Tällaista luetteloa voisi oikeastaan jatkaa loputtomiin. Hyvin suurena vaarana on, että sanoista ole valmis tuleekin taakka. Nämä sanat ovat kutsu elämään, kutsu palvelemaan, kutsu välittämään. OLE VALMIS vaeltamaan sitä tietä, jota Jumala tahtoo sinun kulkevan. Tällekin tielle kuuluu kutsu olla valmiina. Toisaalta, valmiitahan me emme taida olla koskaan, mutta olemme valmiita olemaan valmiita tekemään parhaamme. Tarvitaan vain näkevät silmät, kuulevat korvat ja ihan sellaiset kivat tuntosarvet. Näillä päästään pitkälle, pidemmälle kuin voimme villeissä kuvitelmissammekaan ajatella. OLE VALMIS auttamaan, niinhän jokainen sudenpentu ja aikanaan kolkkapoika ja -tyttö ovat juhlallisesti luvanneet. Ketään ei jätetä vaan mennään käsi kädessä, yhdessä. OLE VALMIS ottamaan vastuu, vastuu lähellä olevista, vastuu kaukana olevista. Me mittaamme asioita hyvin monin eri tavoin. Joskus mittana ovat vuodet, joskus väkimäärät, joskus jonon pituus. On toki muitakin mittareita. Mielestäni partio on hyvä mittari. Siellä mitataan kai suurimmassa määrin itseä, ei muita. OLE VALMIS olemaan mukana elämässä, vastaamaan sen tuomiin haasteisiin. Vain kiipeämällä korkealle mäelle sinulla on mahdollisuus nähdä koko maisema. OLE VALMIS ponnistelemaan saavuttaaksesi elämälle asettamasi päämäärät. Hyviä partioaikoja ja vuosia kaikille teille, jotka olette valinneet etsijän osan – OLE VALMIS LÖYTÄMÄÄN! OLE VALMIS vastaamaan niihin haasteisiin, joita elämä eteesi tuo. Niitä ei ole tarkoitettu lannistamaan sinua vaan sinä lannistat ne. Perniön seurakunnan puolesta Jukka Pukkila, wanha partiolainen 6 Särkisalon Simpukoista Pyhän Laurin Ritareihin Särkisalon Simpukat perustettiin 3.2.1978. Toiminta lähti vauhdikkaasti liikkeelle: ensimmäinen vartionjohtajakoulutus pidettiin helmikuussa, partiotaitokisat maaliskuussa ja ensimmäiset partiolupaukset annettiin jo huhtikuussa. Kesäleiri pidettiin jo samana kesänä Bolaxissa. Maaliskuussa lippukunta oli saanut nimekseen Särkisalon Simpukat kunnan vaakunan mukaan. Lippukunnan kolo sijaitsi Särkisalon seurakuntatalon alakerrassa. Koloa sisustettiin ahkerasti itse nikkaroiden. Lippukuntaan liittyi heti suuri joukko aktiivisia partiolaisia, 39 vartioikäistä, 23 sudenpentua ja joukko johtajia. salon Simpukat oli merihenkinen maalippukunta, joka omisti useamman pienveneen. Vartiot tekivät paljon retkiä myös lähimetsiin. Aktiivinen poikavartio Saukon pojat teki ensimmäisen retkensä kirkonkylän metsään, aivan asutuksen lähelle. Särkisalon Simpukoiden ensimmäinen talvileiri pidettiin maaliskuussa 1983 Pensalossa. Samalla pidettiin lippukunnan partiotaitokilpailut. Saman vuoden kesällä järjestettiin ensimmäistä kertaa yhteisleiri, Sytytysleiri, Pyhän Laurin Ritareiden kanssa Slätholmassa. Heti leirin jälkeen Saukon Pojat tekivät historiaa kiertämällä neljän 13-17 vuotiaan pojan voimin kahdella Terhisail-jollalla Kemiön saaren. Päivät purjehdittiin ja yöt nukuttiin teltassa rannoilla. Aikaa matkaan kului noin viikko. Myös media huomioi purjehduksen näyttävästi. Leirejä pidettiin merellisessä Slätholmassa, josta muodostui Simpukoille lähes jokavuotinen leiripaikka. Veneily ja muut meriaktiviteetit kuuluivat lippukunnan toimintaan. Särki- Särkisalon Simpukat tekivät leiriyhteistyötä useiden lippukuntien kanssa, merellisessä ympäristössä leireilivät vierailijoina mm. Loimaan Saviset, Tellervoiset ja Pyhän Laurin Ritarit. Simpukat osallistuivat myös Suomen Partiolaisten suurleireille, kuten Miilulle 1985, Tervakselle 1990 ja Loistolle 1996. Meripartiolaisten suurleirit, Satahangat, kuuluivat myös ohjelmaan. Parhaiten muistetaan erittäin sateinen leiri Rauman Pihluksessa elokuussa 1987. Salon alueen lippukuntien yhteinen partioleiri Briggen 1988 järjestettiin Särkisalon Ulkoluodossa. Särkisalon Simpukat marssivat menestyksekkäästi Turun keväisissä partioparaateissa. Partiomarssin voitto omassa sarjassa tuli vuonna 1985. Simpukoiden oma lippu naulattiin ja vihittiin juhlallisin menoin vuonna 1987. Lintujen tarkkailu on kiinnostanut Särkisalon Simpukoita. Historiaan kuuluu useita linturetkiä ja linnunpönttötalkoita asiantuntevine oppaineen. Retkeily, leirit ja meriaktiviteetit ovat olleet Särkisalon Simpukoiden ominta toimintaa. Vartiot ovat itse suunnitelleet reittinsä ja ohjelmansa alusta loppuun. Eräs vartio teki useita retkiä samaan paikkaan, kunnes halusi rakentaa tähän mielipaikkaansa Pensaloon pysyvän laavun. Laavu oli ahkerassa käytössä. Särkisalon Simpukat toimi aktiivisesti 1990-luvun lopulle asti. Vetäjien muutto opiskelupaikkakunnille hiljensi toiminnan vähitellen. Aktiiviset partiolaiset liittyivät mukaan naapurilippukuntaan. Pari jäsentä Särkisalon Simpukoilla on edelleen riveissään, mutta lippukunta on ”pöytälaatikossa” ilman omaa toimintaa. Särkisalolaiset partiolaiset kuuluvat nyt Pyhän Laurin Ritareihin. - Marita Nummi-Wikström ja Juha Wikström - 7 Partiotoimintaa Perniössä ennen Pyhän Laurin Ritareita Monilla meistä on ollut käsitys, että Pyhän Laurin Ritarit olisi ensimmäinen Perniössä vaikuttanut lippukunta. Jonkinlaista partiotoimintaa tiedettiin täällä olleen, mutta historiaa pengottaessa löytyi uutta tietoa perniöläisestä partiotoiminnasta ja lippukunnista. Käytössä heilläkin olivat olleet sekä luokkasuoritukset että taitomerkit. Kirjasta selviää myös, että silloin on kuuluttu Länsi-Suomen Partiopiiriin, jonka järjestämille kursseille on osallistuttu. - Onpa Perniöön ainakin yksi Mannerheimsolkikin myönnetty vuonna 1934. Kaapin kätköistä löytyi kirja Perniön Partiotytöistä vuosilta 1928-1940 sekä Kotkanpojista on ainakin jäänyt eräälle 40-luvun vartiolaiselle muistoksi suorituskirja. Lisäksi Partiotyttöjen kirjassa mainitaan Pesän Pojat – lienevätkö hekin perniöläisiä? Johtajana lippukunnassa on toiminut kahdenkymmenen vuoden ajan opettaja Aino Tienari. Hän on tämän kirjan lahjoittanut takaisin Perniöön v. 1985. Kuvassa kansakoulun partiotytöt vuodelta 1939, jolloin myös lippukunnassa vietettiin juhlaa, koska Säästöpankin vintille oli saatu oma soppi kokouspaikaksi ja tavaroiden säilytykseen. Kotkanpojissa ovat vartiolaiset suorittaneet 1940-luvulla III, II- ja I- luokkaa niinkuin vartiolaiset aina tähän vuoteen asti. Suoritukset ovat hieman uudistuneet mutta silloinkin listalla on ollut solmuja, suunnistusta, ensiapua. Suoritettava oli myös juoksussa, pituudessa ja kuulantyönnössä tietyt tulosrajat sekä osattava pestä oma paitansa. Lippukunta järjesti vuosien aikana normaalin viikkotoiminnan lisäksi erilaisia juhlia rahan keräämiseksi mm. yhdessä Raittiusseuran kanssa. Jatkosodan aikana toiminta oli vähäistä, mutta heräsi jälleen sodan loputtua. Toiminta on kuitenkin jossain vaiheessa hiipunut samoihin aikoihin kuin Kotkanpojilla. Lieneekö syynä ollut molemmilla johtajien muutto pois paikkakunnalta, sillä toiminta oli tuolloin vahvasti kiinni esim. opettajien kiinnostuksesta. Kotkanpoikien johtajana ovat ainakin toimineet kirkkoherra Airas sekä opettaja Lappi-Seppälä ja he kokoontuivat silloisella seurakuntatalolla. Toiminta on hiipunut noin 1950 Toinen lippukunta, mikä on Perniössä varmuudella toiminut, on Perniön Partiotytöt. 1920-luvun lopussa se oli Helsingin Tuulityttöjen alaosasto ja vuonna 1932 heidät on hyväksytty jäseniksi Suomalaiseen Partiotyttöliittoon. Toiminta on ollut 1930-luvulla hyvinkin aktiivista , jäseniä noin 40-60. - Kati Isotupa-Erjala - Laurin Kilwel 2007 8 Plöröläisenä suomalaisilla suurleireillä Suomessa on tähän mennessä järjestytty vuoden 1972 jälkeen viisi suurleiriä eli Finjamboreeta. Nimitystä Finnjamboree käytetään sen takia, että ne ovat olleet hyvin kansainvälisiä satojen ulkomaalaisten ansiosta. Ensimmmäinen Finnjamboree, Karelia, oli vuonna 1979. Sinne juuri perustettu Pyhän Laurin Ritarit ei vielä osallistunut. Kareliaa vietettiin kymmenen päivän ajan Kolilla, Lieksassa ja sinne osallistui kaikkiaan 9000 partiolaista 20 eri maasta. Seuraavaa suurleiriä, Miilua, vietettiin Jämijärvellä vuonna 1985. 10 000 tuhannen leiriläisen voimin. Osallistujia oli Perniöstä noin kymmenkunta leiriläistä ja savunjohtajistoa. Savu, jossa plöröläiset majailivat, oli Savi-Rauta-Lasi. Vuonna 1990 oli vuoro viettää leirielämää Kannonkoskella Tervas-nimisellä leirillä. Leiriläisten määrä oli noussut jo13 500. Leirille osallistui leiriläisiä Perniöstä noin 10 Aurinkorasva - Sun oil – nimisessä savussa yhdessä Salon Leiriveikkojen ja Leirisiskojen kanssa. Lisäksi noin kymmenkunta plöröläistä oli työtehtävissä joista, suurin osa oli töissä leirin uinti-pisteellä. Mieleen on jäänyt se kauhea pöly sekä viimeisellä iltanuotiolla tuhannet palavat kynttilät. Neljättä suurleiriä, Loistoa, vietettiin vuonna 1996 Hangon Lappohjassa. Leiriläisiä oli kaikkiaan 14 500, joista perniöläisiä oli Revontuli-alaleirissä, Piilaakso-savussa kymmenkunta yhdessä Kuusenkäpyjen kanssa. Lisäksi työtehtävissä oli noin viisi henkilöä. Leiri oli edellisiin verrattuna ”iso”ja välimatkat olivat pitkät. Myös siirtyminen yhteisiin ohjelmiin oli melkoinen operaatio. Rannalla taitaa edelleen kasvaa rauhoitettu rantakaura, sitä ei suurleirikään saanut häviämään eikä myöskään legendaksi muodostunut kauramies . Mieleen painuvin suurleiri oli ehkä vuonna 2004 järjestetty Tarus Padasjoella. Leirillä satoi saman verran kuin normaalisti koko kesänä yhteensä. Sateesta huolimatta leiriläisiä oli 12 200, joista tuhat ulkomaalaista. Plöröläisiä oli noin kymmenkunta Korpi-alaleirissä, savussa nro 5028 yhdessä Halikon Sinisten ja brittien kanssa. Mukana oli myös viisi työtehtävissä. Vuonna 2010 on seuraava suurleiri, Kilke, Evolla Hämeenlinnassa. Sinne odotetaan noin 10000 tarpojaa, samoajaa ja vaeltajaa sekä lisäksi 1000 ulkomaalaista. – Todellinen suureleiri siis jälleen tiedossa! - Kati Isotupa-Erjala - 9 JUHLAJULKAISUKYSYMYKSET 1.Nimesi ja partionimesi? Miten partiopolkusi alkoi? Milloin olivat aktiivisimmat partiovuotesi? Mikä oli laumasi/vartiosi nimi? 2.Mikä partiossa on parasta? Mitä on jäänyt mieleen? 3.Miten partiotoiminta näkyi/vaikutti paikallisesti/yhteisöllisesti? Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? 4.Mitä olet oppinut partiossa? 5.Mikä on oma tähtihetkesi partiopolulla? 6.Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee? 1. Sanni Löflund, varsinaista partionimeä ei ole mutta lippukuntamme seikkailijat tuntevat minut Torvena ja muutamat ulkolippukuntalaiset nimellä Greenday. Polkuni alkoi 1998 kun liityin kummitukset-laumaan. Aktiivisimmat vuoteni ovat toivottavasti vielä käynnissä, mutta alkoivat vuode 2004 paikkeilla. Laumamme nimi oli tosiaan kummitukset, vartioon siirryttäessä vaihdoimme nimen kumisaappaiksi ja myöhemmin Luolakarhuiksi 1. Ida Herranen. Tulin Annan kanssa partioon muutaman viikon mietinnän jälkeen. Toimin aktiivisesti tällä hetkellä. Olen Susien varajohtaja 2. Partiossa kaikki kuuluvat tietyllä tavalla yhteen, vain patiolainen ymmärtää partiolaista. Se on kuin suuri maailmanlaajuinen salaseura. 5. On ollut hieno huomata miten ihmiset suhtautuvat partioon nykyään erilailla kun aivan aluksi :) Mutta hienoa on myös ollut kun sain pitää puheen Itsenäisyyspäivänä uusille vartiolaisille :) 2. Tarus on jäänyt aika hyvin mieleen. Parasta partiossa on ehdottomasti leirit ! 3. Nykyään ihanteista painotetaan aika lailla ympäristönsuojeluun liittyviä ihanteita, ja ihan aiheesta. 4. Olen oppinut partiossa paljon kaikenlaista kätevää :) 3. Partio on ehkä näkyvämpi kuin koskaan. Juhlavuosi ja uudistukset ovat näkyneet mediassa. Yhteisöllisesti vaikutus on varmasti ollut aina samanlainen eli partiossa yhteen kuuluvuuden tunne on suuri. En koe että ihanteita olisi millään tavalla tuputettu, mutta ystävyyttä on rakennettu yli rajojen. 6. Leirit auttavat irtautumaan arjesta ja partio antaa valtavasti uusia kokemuksia ja uudenlaista näkökulmaa asioihin ! 4. Asennoitumista elämään ja ongelmiin joita tulee vastaan. Myös suhtautumista erilaisiin ihmisiin. 5. Hienoinpia hetkiä koin varmasti Jamboreella tuhansien muiden partiolaisten kanssa. 6. Partio on todellakin elämäntapa, ja seuraa varmasti mukana loppu elämän. Partiossa löytää itsestään uusia puolia. Mutta ennenkaikkea partio merkitsee minulle iloisia hetkiä ystävien kanssa. Teijon metsien rientoja Donitsi 10 Apuneuvoin Angelniemelle Helinän hikeä 1. Päivi Vigg, partionimeltä Pälli. Isoveljeni Jukka oli partiossa. Piti tehdä niinkuin isovelikin ja mennä partioon. Yhtään en kadu! Pikkupartiolaisena aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1984-1990. Sitten alkoivat jo johtajan hommat, 13-vuotiaana. Aktiivisimmat johtajavuoteni olivat 1990-1995. Sen jälkeen olen toiminut melko aktiivisesti lippukunnan johtotehtävissä. Nyt alkaa partiointo hieman hiipua, kun elämässä on tuo uusi mies... Vartioni nimi oli Karhukopla eli KK. tamaan partioystäviini. Partio on opettanut myös ihan käytännön tasolla asioita, kuten retkeilytaitoja yms. Olen myös oppinut, mitä yhdessä tekeminen ja oppiminen on. 5. Voi jee, niitä on vaikka kuinka! Oma tähtihetki taitaa olla kuitenkin se, kun osallistuimme Helsingissä suurjuhlille ja jollakin toimintapisteellä tultiin kysymään, että onko teidän lippukunnassa se sisupartiolainen. Kaikki katsoimme toisiamme ja vastasimme kirkkain silmin, että ei. Sitten myöhemmin tajusimme, että minuahan sillä sisupartiolaisella tarkoitettiin. Tuntui äärimmäisen hienolta, että olen omien lippukuntalaisteni joukossa kuka tahansa partiolainen, en erikseen leimattu sisupartiolainen. Se on tähtihetkeni lippukunnassa. 2. Parasta on ehdottomasti ystävät, joita partion kautta on saanut. Lisäksi on ruoka. Siitä minä tykkään. Ja mukavaa on myös partiolaulut ja -leikit. Oman kohokohtansa partiossa luovat myös yöretket ja leirit. Jos pitää valita yksi paras asia, se on elämänasenne, jonka partio on tuonut mukanaan. Mieleen on jäänyt vaikka mitä... Juttuja on monta. Ehkä mieleenpainuvinta omalla uralla on ollut osallistuminen muutamiin PT-kisoihin. Kaikissa kisoissa, joihin olen osallistunut, on eksytty, mutta kivaa on silti ollut. Kerran saimme jopa hopeaa pikkuryynäritytöissä! Myös Krailan kummitus, joka käveli alamökin katolla eräänä myrskyisenä yönä, on jäänyt pienen partiotytön mieleen. 6. Se merkitsee juuri sitä - tapaa elää. Pyrin noudattamaan partioihanteita jokapäiväisessä elämässä. Haluan kasvaa ihmisenä ja olla toisille avuksi. Se vain on tapa elää, sitä ei voi selittää. Kyllä toiset partiolaiset tietävät, mitä on olla partiolainen ja minkälainen tapa on elää, kun on partiolainen. Se on hienoa! 3. Partiotoiminta on ollut vuosikausia erittäin näkyvää Perniössä. Varsinkin arvokkaat juhlat, kuten vapunpäivä ja itsenäisyyspäivä, ovat myös partiolaisten juhlaa. Silloin lippukuntalaiset ovat näkyneet ja näkyvät yhä paikallisesti. Koulussa on aina saanut huomiota, kun on ollut partiolainen. Partioviikko merkitsi paljon. Silloin pidettiin aina aamunavauksia koulussa ja kuljettiin partioasu päällä. Se tuntui hienolta ja yhdisti eri ikäisiä partiolaisia koulussa. Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? Mitä tähänkin sanoisi? Ei sitä huomannut, miten niitä painotettiin. Nyt on vain aikuisena huomannut, että kyllä niitä on ollut partiokasvatuksen mukana, kun ne tuntuvat niin omilta ja tutuilta elämänohjeilta. Kuten sanottua, partio on tapa elää. Sitä ei tarvitse opiskella, sen imee elämänsä mukana. 4. Kunnioittamaan kaikenlaisia ihmisiä ja antamaan tilaa erilaisille tavoille tehdä juttuja. Olen myös oppinut luot- Tammileiri -92i 11 1. Henriikka Peltonen. Partionimi Henu. Partiopolku alkoi tavallaan tosi pienenä, kun Waltarin Tapsa kävi meillä kotona Provanissa vetämässä kokouksia. Virallisesti taival alkoi 1984, eli 24 vuotta sitten. Aktiivisimmat partiovuoteni olivat ehkä silloin, kun pystyin osallistumaan viikottaiseen partiointiin, eli 1984- 1997. Parhaiten vartion nimistä on jäänyt mieleen Madot, joita oltiin joskus siinä yläasteiässä. 2. Partiossa parasta on kaverit, hyvä yhteishenki ja sopiva ideologia. Partiossa kaikki hyväksytään mukaan, se on avarakatseista ja silti vastuullista harrastamista. Mieleenpainuvimpia ovat ne hulvattomat muistot, jotka eivät pääse unohtumaan, koska niihin palataan aina partiokavereita nähdessä. Suurin osa muistoista on kolon ulkopuolelta, mutta sattuihan sitä kolollakin. Partiossa hyvin edustettua luovaa hulluutta kololla edustaa esimerkiksi itse keksitty hippaleikki, jota leikittiin pimeässä pallomeressä. Suuri osa hauskoista muistoista ei olisi niin hupaisia, jos ne olisivat sattuneet partion ulkopuolella. Esimerkiksi putoaminen suohon nostatti naurut jo paikan päällä hyvässä seurassa. Yksinään tuskin niin olisi naurattanut. 3. Partiotoiminta nakyi Laurin markkinoilla, jossa ahdistelimme ohikulkijoita keräten siltakolehtia.Jostain kumman syystä se perinne lakkautettiin ;) Olemme myös osallistuneet Perniössä järjestettäviin messuihin ja yläasteella ollessa kyhättiin kieliluokkaan puolijoukkueteltta. Tapahtuman aihetta en tosin muista, mutta ehkä jokin perniöläisiä harrasteita esittelevä tapahtuma Partioihanteista toki puhuttiin nuorempanakin, mutta koen ”heränneeni” partion aateideologiaan vasta pjkurssilla. En tiedä, oliko partio muokannut minua, vai olinko partiossa edelleen jo lähes aikuisella iällä, koska huomasin siviilissäkin pyrkiväni noudattamaan ihanteita ja ihailevani ihmisiä, jotka elävät tämän ideologian mukaan. Myös ei-partiolaisia. 4. Itsenäisyyttä. Ajattelumallin, että pystyn mihin vain, jos yritän. Kyvyn huolehtia muista ja tarjota apua. Suvaitsevuutta. Kyvyn toimia ääriolosuhteissa. Ja tietty paljon kädentaitoja: teltan pystytys, trangian ja myrskylyhdyn käyttö ovat asioita, jotka testatusti onnistuvat minulta myös 15 asteen pakkasessa pimeässä. 5. Ehkä pj-kurssin todistusten jako. Oli suorittanut jotain konkreettista ja saanut palauttetta. 6. Piirin kokouksessa heräsi lounaspöydässä ajatus partion elinikäjäsenyysmaksusta, joka olisi esimerkiksi kymmenen jäsenmaksun suuruinen. Totesin, että minulle ja muille aikuispartiolaisille se ainakin sopisi, sillä ei tästä enää osaa irrottautua. Vaikka olisinkin välillä vähemmän aktiivisesti mukana, olen silti aina partiolainen. Partio ei ole minulle harrastus, vaan se kuka ja mikä olen. Klyykä 12 1. Pauli ”Palle, Piuli, Pappa” Kanto. Partiopolkuni alkoi Raisiolaisessa Jokikylän Pojat- lippukunnassa 80-luvun alussa jolloin liityin Tjussi Salosen vetämään Ahma- vartioon. Myöhemmin liityin Kättsäräpylöihin, Riitta Lehvosen johtamaan vaeltajaryhmään. uuteen, ennakkoluulottomuus ja hullujen ideoiden kylväminen ovat ehkä sellaisia ominaisuuksia, jotka partio voisi opettaa. Epäonnistumisia ei saa pelätä, jos luovuttaa jo etukäteen, niin ei varmasti onnistu. 5. Omia tähtihetkiä on montakin erilaista, osa niistä on koettu suurissa tapahtumissa kuten Jamboreen massiivinen Scouting´s Sunrise, osa taas on henkilökohtaisempia kuten harmaan nahkaliljan yöllinen taivallus vesisateessa keskellä pimeää maaseutua. Vaikka jalat olivat väsyneet ja maantietä tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, oli sisälläni oudon lämmin ja hyvä olo. Tiesin, että tulisin selviämään matkasta ja vaikka oloni olisi aamulla karmea, olisi tuo kaikki niiden hetkien arvoista. (Olin muuten täysin oikeassa molemmissa asioissa...) 2. Riitta johti meistä pojista muodostuvaa laumaa sisukkaasti, varmasti helpompiakin pestejä olisi ollut tarjolla kuin murrosikäisen poikaryhmän johtaminen. Kättsäräpylöissä nimittäin yksikään idea ei ollut sellainen, jota ei olisi voinut vielä laittaa paremmaksi tai pahemmaksi. Ja niitä ideoita sitten kyllä riittikin, enemmän kuin vain omiksi tarpeiksi. Riitta ylläpiti partioaatetta kiitettävästi, hän ei suostunut jättämään sitä taka-alalle. Jokainen kokous päättyi sisaruspiiriin ja yhteiseen rauhoittumiseen. Tämä on jäänyt mieleeni erityisesti siksi, että noita hetkinä vartiomme tuntui maailman turvallisimmalta ryhmältä, tasa-arvoiselta ja toisistaan huolehtivalta. Samaten partiotaitokilpailujen yörastien tunnelma on jäänyt vahvana mieleeni; savun tuoksua, väsyneitä jalkoja, vihdoinkin kuumaa juotavaa päivän juoksemisen jälkeen, tekemistään odottavat yörastitehtävät, kaiken yllä lepäävä yhdessäolon tunne. 3. Raisiossa partiotoiminta oli ja on tänäkin päivänä voimissaan, Jokikylän Pojat ja sisarlippukunta Raision KilliNallit ovat toimineet aina näkyvästi ja toteuttaneet tai olleet mukana monessa. Oma partiopolkuni on myöhemmin kulkenut Kolkankävijöiden kautta aina Kemijärven tunturityttöjen ja -poikien kautta takaisin etelään, Pyhän Laurin Ritareiden riveihin. 6. Partio elämäntapana merkitsee minulle luottamusta omaan itseen. Samaten se merkitsee erilaisten ihmisten taitojen yhdistämistä yhteisten päämäärien eteen. Partion merkitys minulle itselleni aukeaa vuosi vuodelta erilaisemmin ja suuremmin. Kymmenen vuoden kuluttua se saattaa olla muuttunut mutta tuskin vähentynyt. 4. Partiossa oppimiani asioita ei voi vain listata. Konkreettiset tiedot ja taidot kietoutuvat toisiinsa niin vahvasti, että niitä ei voi toisistaan erottaa. Myönteisyys kaikkeen Partiovasemmalla Pauli Kraila -78 13 1. Kati Isotupa-Erjala, partionimeä ei ole, partiopolku alkoi vuonna 1986 keväällä 11-vuotiaana, ensin hetken sudarina ja syksyllä vartioon aktiiviisuus tainnut jatkua alusta asti. Lauman nimi oli Mikit, vartion nimi oli Sähäkät snaket/pelkkä Snaket. 2. Parasta ehkä retkeily ja kaverit joista osan kanssa on muodostunut vuosia/vuosikymmeniä kestänyt kaveruussuhde omassa lpk:ssa mutta myös muualla tavattujen kanssa Tammileiri -86 jolloin vettä tuli viimeisenä yönä niin paljon että kaikki paikat, myös teltta uivat, , Tervas-90 ja hieno iltanuotio jossa yli 10000 kynttilää paloi iltapimeässä, ja paljon paljon muuta 3. Paikallisesti on mielestäni melko näkyvää ja yhteisöllistä oman lpk:n kesken mutta myös alueelliseti, piirin ja sp:n tasolla . Partioihanteet ovat mielestäni säilyneet vuosikymmenten aikana esillä melko samanlaisesti, nyt on mielenkiintoista nähdä miten niitä painotetaan uudessa ohjelmassa Nahkailija Tuula 1. Tuula Mäenpää, partionimi oli sudarina vielä Tumppu, Tammileiri-98 myötä muutaman vuoden ajan Tunppux, kun m-kirjainkoodin sijaan joku kertoikin mulle n-kirjainkoodin. Sudarileiri-Luolamiehen (?) myötä tuli Leinikka (oli poro-roolinimi), joka johti myös sähköpostiosoitteeseeni. Nykyisin käytän partiossakin ihan vain etunimeäni... Aloitin partion syksyllä 1995, brassailla pitää kuitenkin sillä, että kävin vierailemassa isoveljeni leirillä jo 2 tai 3 viikon vanhana :P Sudarina alkoi kuitenkin polkuni aktiivisimmat vaiheet Jellonat-nimisessä laumassa jatkuen kevääseen 2008 asti. Nimi vaihtui välillä milloin mihinkin, mm. PSSS-vartioon, joka tuli nimestä PuSukalaSuurSyömärit (huomaa 2. s-kirjain, joka tuli kala-sanan 1. kirjaimesta..[??]). 4. Paljonkin, mutta jos en olisi partiolainen nyt niin olisi mielenkiintoista tietää olisinko samanlainen ihmisenä 5. Leirit, retket, Mannerheimin soljen saajana Tuomikirkon portailla 6. Onhan tuo mukana jokapäiväisessä elämässä, joko sähköpostina, kokouksissa , leireillä, meillä jo lapsetkin osaa kysyä montako yötä leiriin ja pääseekö mukaan. 2. Partiossa ehdottomasti parasta ovat leirit, parhaat muistot säilyvät sudariajoilta asti, esimerkkinä kesäleiri Slättiksessä -96? Muita vinkeitä tapahtumia ovat olleet mm. 100-vuotisjamboree Englannissa-07, PinkkiPiknik-05, Nahkalilja (40 km), vuosittainen kevätparaati Turussa, kaikki lippukunnan sudarileirit ja ehdoton suosikkini on edelleen Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet, jolloin lippukuntamme näyttäytyy vuosittain hienossa valossa koko Perniölle. 3. Olen kasvanut partioihanteisiin harrastusvuosieni mukana ja johtajana olen vartiolaisten mielestä opettanut ja kerrannut niitä varmaan turhankin tiuhaan... Se, mitä kaikkea olen partiossa oppinut, ei todellakaan mahdu kirjoitettavaan muotoon. Outi ja rinkka 4. Tähtihetkiä on polullani monia, enkä osaa nimetä yhtä ainoaa sellaista. Sekä sudari-, vartio- ja vaeltajavuosistani on kaikista hurjan hyviä muistoja, jotka kumpuavat parhaina hetkinä silloin tällöin mieleen. Muistikapasiteetti ei riitä muistamaan kaikkea kerralla, tähtihetkiä on todella monia. 5. Kerran partiolainen - aina partiolainen. Voiko sitä paremmin määritellä. Nahkailijaruokaa 14 tenkin jäänyt erään entisen partiolaisen kommentti, kun törmäsimme vuosien jälkeen vapaalla; ”Sä olit ainoa johtaja, joka uskals laittaa mut sudariaikana ruotuun!”. Kyse oli vilskarista pikkupojasta, joka oli sudarilaumassani toimiessani sudarijohtajana vuonna x (1990-luvulla). Pikku häirikkö, jolle kukaan ei uskaltanut sanoa ei, ennen pahaa Saria... Aikuisena tämä kyseinen partiopoika oli tajunnut, miten hirveä saatto joskus olla ja hän oli otettu siitä, että jollakin oli auktoriteettia häneen kodin ulkopuolellakin. Kiitos lämmitti totisesti mieltä ja aikahan kultaa muistot!! 3. Partiotoiminta oli tuolloin melko uusi asia, lippukunta oli 2 vuotta vanha, mutta melkein kaikki kaverit olivat partiossa ja harrastuksen katsottiin yleisesti olevan kehittävä ja rakentava. Ihanteita painotettiin mun mielestä melko samalla tasolla kuin nytkin. Ehkä toiminnan puitteissa keskityttiin kuitenkin enemmän palveluun, muistan itsekin olleeni diakonissan kanssa kyläilemässä perniöläisten vanhusten luona sekä vanhainkodissa pitämässä kanttiinikärryä sunnuntaisin. Meksikon pikajuna 4. Helpompaa olisi vastata, mitä ei ole oppinut, koska lista on loputon. Eli kaikenlaista on tullut opittua; sosiaalisia taitoja, johtamistaitoja, kuuntelutaitoja, kaikenlaista, mitä elämässä tarvitaan. Partion avulla ihminen mielestäni myös itsenäistyy aiemmin, kuin kotona nyhjätessään... Nahkailija koettelee 5. Niitä on monia, ehkä ansiomerkkien saaminen. Tulee tunne, että ehkä sitten todellakin on saanut jotain aikaseksi, mitä muutkin arvostavat. 6. Ikimuistoisia hetkiä hyvien tyyppien kanssa, toisten kunnioittamista, avunantamista, sosiaalisuutta, huomioonottamista, kansainvälisyyttä, KAIKKEA!! 1. Marita Nummi-Wikström. Perniössä, silloin kun Pyhän Laurin Ritarit (ensin nimellä Perniön Kotkat perustettiin)... Aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1980-luvun puolivälissä. Laumani/vartioni nimi: Majava-Tytöt, sittemmin vaeltajaryhmä Pippurit. Nahkailijalepohetki 1. Sari Judin, partionimi Saiju. Partiopolku alkoi “normaalisti” 7-vuotiaana, eli vuonna 1980. Isoveli oli tuolloin jo Partiossa ja siitä kai innostuksen kipinä iski pikkusiskoonkin... Aktiivisimmat partiovuodet olivat vuodet 1980 -1993. Sen jälkeen lähinnä taustatoimihenkilönä ja sihteerinä, kunnes taas 2000-luvulla muutaman vuoden laumanjohtajana. Nyt taas rahastonhoitajana ”remmissä”. ·Oman lauman/vartion nimi oli Orawat, en muista oltiinko sudareista vartiolaisiin saman nimen alla. 2. Partiossa on parasta ystävät ja oppiminen. Mieleen on jääneet hauskat partioretket ja -leirit. 3. Tarjosi mielekästä tekemistä ja koulutusta, ja antoi mahdollisuuden osallistua toimintaan myös laajemmin. Partioihanteiden painotus partiokasvatuksessa aikanasi? Kyllä se aina on tekemällä oppiminen ja kasvaminen vastuunkantajaksi. 2. Partiossa parasta samanhenkiset kaverit ja yhdessätekemisen maku. Ja kaikkien itseään kunnioittavien Plöröläisten tulee tietty sanoa, et parasta on RUOKA! 4. Johtamista, vastuunottoa, sosiaalisia taitoja, rohkeutta. 5. Leiri Ruotsin Mariestadissa 1983. 6. Kerran partiolainen - Aina partiolainen. Ihanteet ovat myös omia ihanteitani. Haluan antaa myös lapsilleni mahdollisuuden nimeltä partio. Olen mielelläni vaikuttamassa taustajoukoissa. Muistoja on monia, toinen toisistaan erottamattomia. Hauskimpia ovat olleet Makkarahautajaiset Sommarnääsillä, Gourmet-melonta ja muita mukavia (ruuan pariin) liittyviä tempauksia. Parhaiten mieleen on kui15 1. Kalle Isotupa, nimiä öö joka leirillä tippuu uusia. 2005 PinkkiPicnicin virallisessa osallistujaluettelossa Kalle Isotupa-Kaninén. Partiopolku alkoi tuolla 97, mukaan tuleminen oli aika itsestään selvyys kun oli tullut Katin kautta jonkun verran oltua mukana auttelemassa. Aktiivisimmat partiovuodeot ovat varmaankin nyt parhaillaan käsillä, 2003 vj-kurssin jälkeen hommat ja vastuu lisääntyi ja sitä kautta pääsi vaikuttamaan asioihin. Ihan ensimmäistä sudarilauman nimeä en edes muista, sen muistan, että meitä oli joku kymmenkunta aloittavaa sudenpentua ja pidettiin äänestys tulevasta nimestä, saattoi olla että lauman nimeksi tuli äänestyksen jälkeen Skorpioonit. Mäenpään Mikko joka oli johtamassa, tai ainakin oli paikalla sen ekan kokouksen niin ehdotteli papukaijoja yms nimiä, jotka eivät kelvanneet kellekkään. 1. Liisa ”Lissu”Paakkanen Partiopolkuni alkoi isosiskoni jalanjäljissä vuonna 1986, aktiivisin taisin olla vuosina 1986-1998 ennen kuin jatko-opinnot veivät maailmalle... Laumani nimi oli karviset. 2. Partiossa parasta on hetket: laulut iltanuotiolla, iloiset partioystävien jälleennäkemiset tapahtumissa, marssit, plörön keittiömestarit, kipinämikkovuorojen väsyneet tarinat, pt-kisat...partiossa ei huonoja juttuja ole mieleen jäänytkään! Erityisesti mieleen on jääneet kaikki retket ja leirit niin oman lippukunnan kesken kuin maailmallakin. 3. Sudariaikana toiminta oli tosi aktiivista, ja ainakin itse muistan olleeni milloin missäkin partiopaita päällä edustamassa. Mielestäni plöröläiset ovat näkyneet aina aktiivisesti paikallisesti ja partioihanteet on aina pidetty mielessä toimintaa tehdessä. 2. Partiossa on parasta se, että saa olla mukana luomassa uutta ja toteuttamassa elämyksiä itselle ja muille. Johtaja-ajalta on monia mukavia muistoja, mutta sudari-, vartiolais-iästä mieleenpainuvimmat jutut on varmastikkin ollut ryhmän/vartion omat leirit. Myöskin 1998 Tammileiri, kun mikko nukkui puoliksi ulkona ja makuupussi oli sen jälkeen täynny muurahaisia, Tino Kinnunenkin taisi olla vielä tuolla leirillä mukana. 4. Olen oppinut yhteistyötaitoja ja tarpeellisia taitoja tilanteeseen kuin tilanteeseen! 5. Kaikki leirit! Sekä VH:t vartion vartionjohtajana toiminen. Vartio oli todella tiivis, kävimme mm. Lapissa vaeltamassa, Ahvenanmaalla pyöräilemässä. Vartio oli ensimmäinen johtamani, ja tuntui mahtavalta nähdä miten tiivis ryhmä tytöistä muodostui, tunsin onnistuneeni johtajana ja olemme tyttöjen kanssa hyviä ystäviä vielä nykyäänkin. 3. Puhun nyt tästä päivästä ja muutamasta vuodesta taakse päin, koska ei mulla oo oikein käsitettä miten se on näkynyt sillon kun olin sudari. Perniössä toiminta näkyy suurimmiltaan varmasti kynttiläkulkueen muodossa, partion ulkopuolella partiolaiset erottuvat yleensä ystävällisyydellään ja auttamisen halullaan. Yläasteella ainakin opettajat antoi mielellään aamunavauksia partioviikolle ja itsenäisyyspäivän juhlissa olen ollut lippuairueena ihan vaan sen takia kun ”partiolainen varmasti osaa sen hommat”. Ihanteet kulkevat mukana elämässä jokseenkin huomaamattakin, vasta kun rupeaa käymään niitä läpi tajuaa, että on tullut elettyä niiden mukaisesti. 6. Partio tapa elää - mitä se sinulle merkitsee? Olen ylpeä partiotaustani, kerran partiolainen-aina partiolainen! 4. Kaiken muun hyödyllisten taitojen lisäksi ennen kaikkea sosiaalisuutta ja ulospäin suuntauvuutta. Erähenkisyydestä ja sen opeista on hyötyä tietyissä tilanteissa, mutta se että uskaltaa puhua tuntemattomien kanssa ja että tulee monenlaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen on hyvin pitkälti partion ansioita. Telttatunnelmaa 5. Tähän melko samankaltaista vastausta kuin kakkoskysymyksessä, kyllä se on ne leirit ja retket ja uusien ihmisten tapailu. Myöskin Taruksen tekniikka (isot sceenit metsässä yms) vaikutti, ehkä sieltä kumpuaa se halu liittää sitä kaijuttimella yms tuotettua ääntä omiinkin iltanuotioihin. 6. Mietin tätä kysymystä aina iltaisin kun teen partiohommia myöhään yöhön ja jätän koulutehtävät seuraavalle aamulle. Joo kyllähän tuo partio näkyy elämässä päivittäin, mielessä pyörii uusia ideoita ja ajatuksia miten voisi kehittää toimintaa tai itseä partiota varten. Outi puussa 16 1. Tuija Skarp, ei partionimeä. Partio oli kiehtonut minua, mutta paikkakunnalla ei partiota harrastusvaihtoehtona. Kun lippukuntaa oltiin perustamassa ja kiinnostuneita nuoria etsittiin, lähdin oitis mukaan. Toimimme silloin Sirius-vaeltajina. Aktiivinen vaeltaja ja vartionjohtaja olin silloin lippukunnan alkuaikoina, sittemmin aktiivinen partiovanhempi ja -tukija. KoGi-kurssin jälkeen olen jälleen ollut vankemmin lippukunnan arjessa mukana – lippukunnanjohtajana. 2. Monipuolisuus. Mahdollisuus yksilölliseen kasvuun. Elämäntapakollegiaalisuus. Rehdit arvot ja toiminnalliset menetelmät. Mieleen on jäänyt monia asioita, mm. omien häiden partiolaiskunniakuja, Mariestadin leirin köysirata ja melontaretki, Tammileirien tunnelmat, Laurin Kilwel ja paraatit – sekä tietysti KoGi-leiri! Pyjamabileet muinoin 3. Lippukunnan alkuvuodet olivat varsin aktiiviset: oli tarve tulla tunnetuksi. Osallistuttiin ahkerasti sekä seurakunnan että kunnan tapahtumiin. On ollut hienoa olla partiolainen! Partioihanteet ovat aina kulkeneet mukana toiminnan taustalla ja oman elämän kulmakivinä. 4. Olen oppinut partiossa vuosien myötä paljon – niin kädentaitoja, nokkeluutta, kekseliäisyyttä kuin sosiaalista kanssakäymistä kielistä, kulttuureista ja ikäkausista huolimatta. Pelottomuus tarttua vaikeisiinkin haasteisiin sekä yhdessä tekemisen voimaan luottaminen ovat niin ikään partion peruja. Sudariyöretki 5. Omia tähtihetkiä on niin ikään useita: lippukunnan lipun naulaus, Suomen lipun kantaminen lupauksenantotilaisuudessa aikanaan, ensimmäisen oman lapsen sudenpentulupaus, partioparaati, jossa itse marssin omien soittajalasteni perässä. 6. Partio on tapa elää – se on juuri sitä koko perheen osalta! Suohon uponnut 1-4.Helinä Nummi ja mun partiopolkuni alkoi sinä hienona vuonna 1995 Jellonat-laumassa. Hienoimpia partiomuistoja ovat kaikenmoiset retket ja leirit, varsinkin maailmanjamboree 2007 sekä vaeltajatoiminta. Partio on antanut paljon vinkkejä jokapäiväiseen elämään, varsinkin organisointi- ja sosiaalisia taitoja on käytetty sen ulkopuolella. 5. Tähtihetket ovat varmaan tuolta vuosilta 2003-2007, jolloin varsinkin Tuula-serkun kanssa löimme usein fiksut päät yhteen. 6. Partio näkyy ja muistuu mieleen joka päivä, siitä on ajan kanssa tullut tapa elää. Ålandsrund 17 1. Maija Paakkanen. Minua on aina kutsuttu vain Maijaksi tai Paakkaseksi. Partiopolkuni alkoi ekaluokkalaisena syksyllä 1980 Oravat (myöh. Orawat) -laumassa. Olin kyllä jo pari vuotta ihaillut Nummin Maritan partiohuivia ja muita kivoja partiojuttuja. Vartioikäisenä johdin itse Orawia Rautasen Susannan (nyk.Luojus ja kummipoikani äiti) kanssa. Toimin myös Virtaheposet -lauman johtajana ja sisareni Liisa peri lauman, kun heistä tuli vartioikäisiä. Aktiivisimmat partiovuoteni olivat 1980 - 1998. En oikein pysty nostamaan mitään vuotta, koska olin kaikkina noina 18 vuotena hyvin aktiivinen, jos en ihan lippukuntatasolla niin piiritasolla. * Ålandsrunt -lippukunnan pyöräretki, jonka järjestimme yhdessä Ruotsalaisen Samin kanssa PJ -kurssin välitehtävänä. * 17th World Jamboree Soraksanissa Etelä-Koreassa 1991. Koko Jamboree matka kesti 5 viikkoa ja vallotimme matkalla Mount Kinabalun (korkeus 4095 metriä) ja seikkailimme Borneon viidakossa Malesiassa, vierailimme Thaimaassa ja kiersimme hieman Etelä-Koreaa. Koko Jamboree -projekti kesti yli 2 vuotta ja minulle jäi siltä ajalta sydänystävä, jonka kanssa olemme edelleen viikottain yhteydessä toisiimme. * 18th World Jamboree Flevolandissa Hollanissa 1995, jolloin toimin leirilippukunnanjohtajana. Oli kiva tutustua myös uusimaalaisiin nuoriin partiolaisiin ja meillä oli todella hauskaa koko Jamboree-projektin ajan. Jamboreen aikana toisensa löytänyt nuoripari nimesi muutama vuosi sitten esikoisensa Maijaksi :-) Itse päädyin samana syksynä Hampuriin opiskelijavaihtoon ja asustelin perheessä, jossa olin Jamboree -reissulla parin päivän home hospitalityssä! Pidämme vieläkin perheen pojan kanssa yhteyttä. * Ensimmäinen piirileiri Varski - 93, jolloin toimin alaleiri Ruukin johtajana. Sain roimasti käytännön johtajuusoppia ja kokemusta. * Ensimmäinen piirin partiojohtajakurssi, joka järjestettiin meripartioaluksilla purjehtien viikon verran pitkin saaristomerta. Olin suunnittelemassa ja toteuttamassa kurssia kouluttajana. Mahtava kurssi! * Satahanka 1998 Bomarsundissa Ahvenanmaalla. Olin alaleri Lågskärin johtaja ja ainoa ”maakrapu” alaleirien johdossa. Hyvin meni ja hauskaa oli. 2. Ystävät, ulkoilmaelämä, uuden oppiminen, leirit ja retket, sosiaalisuus, hauskat jutut. Mieleen ovat jääneet monet vaellukset, yöretket, leirit (kotimaiset ja kansainväliset), purjehdukset ja ystävät. 3. Pyhän Laurin Ritarit olivat omana aikanani erittäin aktiivisesti esillä ja osallistui mm. kunnan ja seurakunnan tapahtumiin. Sudenpentuina kävimme mm. laulamassa ja esiintymässä Perniön vanhainkodissa joulun alla sekä vartioikäisenä kävimme haravoimassa pihaa. Partioihanteista puhuttiin ja yritettiin saada niitä käännettyä ”jokapäiväiseksi” l. mitä ihanteet merkitsevät ja miten niitä voi toteuttaa ”normaalissa elämässä” ilman suurta numeroa. Itsestä ainakin tuntuu, että ne ovat itselle ”sisäänrakennettuja”. 4. Kansainvälisyyttä ja kieliä => lähdin ensimmäiselle kvleirilleni 13 -vuotiaana. Oli pakko olla rohkea ja ottaa se vähäinen kielitaito käyttöön, jos aikoi osallistua aktiviteetteihin. Ja minähän osallistuin ;-) Rohkeutta, oppinut tuntemaan itseäni ja luottamaan itseeni, johtajuutta. 6. Ei sitä osaa selittää. Mielestäni olen loppuelämäni partiolainen, vaikka en olekaan enää mukana aktiivisessa toiminnassa. Se on se arvomaailma ja miten elää elämäänsä ja kohtelee muita. 5. Tähtihetkiäni on niin hirveän monta, mutta muutama nousee muistoissa yli muiden (ei tärkeysjärjestyksessä): * Ensimmäinen Ritarileirini kesällä -81 Leviäjärvellä Tammileiri -01 Toritapahtuma -05 18 Pyhän Laurin Ritarit – 30 v. 12.9.2008 Jo partsatakki ja väiskilakki ol´ juhlakuntoon laitettu ja partsahuivi taitettu juhlamieli esiin kaivettu Oli partiossa, omassa lpk:ssa juhlat juuri meneillään: 30 vuotta täytetään - siis kaikki juhlimaan! Perjantaina partsaperheet iltanuotioi savu hiersi silmiä ja yhteislaulut soi Huuto kaikas´, Kraila raikas` - kaukaa kuulla voit: Hei, huh, haa – Pyhän Laurin Ritarit vaeltaa! Perjantaina juhlittiin sa… partioperheiden kans Ol´ Pyhä Yrjökin läsnä, lohikäärme miekasta sai. Ystävän solmun saatoit tehdä ja leikkejä leikkiä. Hämärän tullen kakkua sai ja sisaruspiiri meidät yhdisti – totta kai! KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE! … lauantaina koitti syntymäpäiväjuhlinnan virallinen osuus. 13.9.2008 Lauantaina koitti lippukunnan syntymäpäiväjuhlallisuuksien virallinen osuus. Liput ja omatekoiset koristeet juhlistivat Krailan salin. Juhlapuhe pidettiin ja kuvahistoriikin kautta muisteltiin menneitä. Lauluin kevennettiin tunnelmaa. Juhlan ohjelmassa oli myös ns. vapaa sana, jossa juhlaan osallistuneet saattoivat käyttää haluamansa puheenvuoron. Tällöin kuultiin mm. Perniön seurakunnan tervehdys ja luettiin alueohjaajan kirje juhlivalle lippukunnalle. Pitkäaikaisesta, hyvästä yhteistyöstä lippukunta halusi kiittää eri tahoja ansiomerkein seuraavasti: Perniön seurakunta Perniön kunta Perniön Rotaryklubi Lions club Perniö Waltari Tapani Wirkkala Reijo Eija ja Martti Nummi Pirkko ja Mauri Mäenpää Helena ja Markku Isotupa Pyhän Yrjön plaketti (iso) Varsinais-Suomen partiopiirin hopeinen plaketti Varsinais-Suomen artiopiirin hopeinen plaketti Varsinais-suomen partiopiirin hopeinen plaketti Pyhän Yrjön plaketti (pieni) Pyhän Yrjön plaketti (pieni) Pyhän Laurin Ritarien mitali Pyhän Laurin Ritarien mitali Pyhän Laurin Ritarien mitali 19 Lisäksi jaettiin seuraavat kunniakirjat: Kati Isotupa-Erjala Anne-Maria Etsalo Helinä Nummi Tuula Mäenpää Kalle Isotupa Tiia-Maria Muuri Sanna-Maria Tammi Josefina Hietanen Sanni Löflund Karoliina Skarp Pauli Kanto Marita Nummi-Wikström Tuija Skarp Plörököksä Plörötuskartelija Plöröaktivisti Plöröluu Plörönörtti Plöröpleikkari Plöröpleikkari Plöröseilori Plörömaileri Plöröcorrespondent Plörökameleontti Plöröbrändinaattori Plöröuudistaja LAURIN KILWEL – Kesäleiri 2007 kaimojen yhteistyönä Kaimat kohtasivat. Yhteistyön voima pääsi esiin: syntyi mainio kesäleiri kahden samannimisen lippukunnan yhteishankkeena. valmistettu loimulohi lisukkeineen ja lepakkojen ryydittämä laavuyö saaressa loivat aidon seikkailun puitteet. – Sunnuntaina sopikin leirihartauden jälkeen päättää leiri uusien ystävien yhteystietojen vaihtoon ja seuraavan yhteistapaamisen ideointiin. Suomessa on kaksi Pyhän Laurin Ritarit – nimistä partiolippukuntaa. Toisen kotipaikka on Perniö ja toisen Vantaa. Jäseniä kummassakin on lähes yhtä paljon: noin 100. Molemmat ovat sekalippukuntia ja toteuttavat maapartio-ohjelmaa. Leirin johto saattoi yksimielisesti todeta: yksin emme olisi kumpikaan lippukunta tähän kyenneet, vain yhdistämällä voimamme saimme tämän onnistuneen kesäleirin aikaan. V. 2004 Taruksella silloiset osallistujat tietoisina toisistaan päättivät etsiä kaimat käsiinsä. Tutustumisen myötä virisi ajatus mahdollisesta yhteistyöstä. – Mikäpä olisikaan ollut sopivampi hetki sille kuin partioliikkeen taannoinen juhlavuosi? Ritariyhteistyö on voimaa – toivottavasti myös tulevaisuudessa! ”Pyhän Laurin Ritarit – huomio!” Laurin Kilwel – kesäleiri pidettiin 31.7. – 5.8.2007 Särkisalon Krailan alueella. 74 innokasta leiriläistä vietti unohtumattomia hetkiä leirirakentelun, juhlapäivän vieton, ritariteemaisten turnajaisten ja muun partiomaisen ohjelman myötä – perinteisiä iltanuotioita ja leirikastetta unohtamatta. Sudenpentujen osalta leiri päättyi 3.8., mutta vartiolaiset johtajineen jatkoivat leireilyä vielä viikonlopun ajan. Leirin loppuosaa sää suosi: tuulet tyyntyivät ja ”merikeli” parani. Vesille päästiin ja kanoottihaikki tarjosi monelle ihka ensimmäisen melontakokemuksen. Tyyni meri, itse Laurin leiri 1979 Laurin leiri 1979 teksti:Tuija Skarp, kuva: Kalle Isotupa Laurin leiri 1979 Laurin leiri 1979 Laurin leiri 1979 Leirikeittiö Räiskäle Leirikastettavat 20 Kuinka moni olisi valmis lähtemään vapaaehtoisesti kävelemään 40:n tai 60:n kilometrin pätkän vuorokaudessa ihan vaan kävelyn ilosta? Noh- Pauli, Sanni ja Kalle olivat. Kyseessähän oli siis Nahkalilja, jossa tarkoituksena on taittaa määrätty matka vähintään 24:n tunnin kuluessa. Kuulostaa aika hienolta eikö? Etappimme starttasi Halikon seurakuntatalon pihalta ja matkanteko oli tarkoitus päättää KesäAngelaan. Tähän välille kuitenkin mahtuisi monen monta askelta ja riittävän monta rakoille kahnautunutta varvasta. Sanni ja Kalle ensikertalaisina pääsivät hiukan vähemmällä ja taittoivat nelisenkymmentä kilometriä, kun taas Pauli wanhana käpynä sai urakakseen talsia sen pahimman eli kuusikymmentä kilometriä. Kaiken kaikkiaan liljalle osallistui yhdeksän ihmistä, perniöläisiä heistä oli kolme ja loput Salosta ja Kiikalasta. pidemmälle reitilleen. Edes hiipivästi laskeutunut pimeys ei lannistanut kävelijöitä vaan kaikki pääsivät terveinä ja hyvin voivina perilla .. tai no niin ainakin pääsivät perille. Taivalsimme matkaa omissa lippukunnissa. Ensimmäiset ~30 kilometriä saimme kävellä Paulin kanssa samoja reittejä, hänen välillä poiketen pidemmällä kierroksella. Matkalla sattui ja tapahtui kaikkea mielenkiintoista ja mahtui mukaan myös yksi lossilla matkustelukin, jotta pääsimme jatkamaan matkaa siten ettei tarvinnut kävellä veden yli, vaikka olisi sekin saattanut onnistua, sen verran suurehkot vesikellot jalkapohjissa oli. Sannin ja Kallen lähtiessä vetämään viimeistä seitsemää kilometriä erkaantui Pauli omalle Iltatoimet Loppu vaiheessa taivaalta koitti hiukan ripotella vettäkin niskaan, mutta vanha ja perinteinen ”ei täällä sada, se tulee puista”-lause auttoi pistämään tassua toisen eteen. Maalissa odotti lämmin sauna ja hiukan purtavaa. Kaiken kaikkiaan oli melkoisen hieno reissu, ainakin ylävartalon mielestä - jalat eivät välttämättä ole kanssani ihan samaa mieltä. - Kalle Isotupa Ruoka-aika Johtajat ruokailevat Laurin lorut syntyvät 21 JAMBO! HELLO! Näin kuului 21. Jamboreen leirilaulun kertosäe. Kyseessähän oli 27.07-08.08.2007 pidetty partion 100-vuotisjuhla Jamboree,joka pidettiin partion synnyinmaassa Englannissa. Osallistujia oli kaikista maista joissa partiotoimintaa on eli 158 maasta, yhteensä 40 000 ihmistä. Suomesta osallistujia oli yhteensä 1000, joista Plöröläisiä 9 (Sanni Löflund, Karoliina Skarp, Josefina Hietanen, Tuula Mäenpää, Helinä Nummi, Jenni Särkinen, Pauli Kanto, Outi Eivola ja Maria Skarp). Leiri kesti 13 päivää, mutta reissussa oltiin pidemmän aikaa sillä Suomen joukkueen matkustus tapahtui busseilla. Meillä oli bussina kotoinen Launokorven linja ( kuski sai myös uusia lempinimiä.). Bussimatka tapahtui ajaen öisin ja päivisin eri kaupungeissa nähtävyyksiä katsellen ja tuliasia& muuta mukavaa ostellen. Menomatkalla kaupunkeja olivat Lyypek ja Bryssel. Menomatkalla viimeisen yön yövyimme Belgian Gentissä, urheiluhallissa, jonne pääsimme poliisisaattueessa. Seuraavana päivänä alitimme Englannin kanaalin Eurotunnel junalla. Sitten oltiinkin jo Jamboreella. Ilmoittautumisen jälkeen bussi jätti meidät portille ja siitä suunnistettiin tavaroitten kanssa omaan alaleiriin ja omalle paikalle. Kävelymatkaa ei onneksi ollut paljoa sillä alaleirimme melkeinpä heti portin jälkeen. Joillakin oli n. 5 km. kävelymatka painavien laukkujen kanssa. Selventämisen vuoksi alaleirejä oli 19 joista 16 oli leiriläisille ja 3 aikuisille palveluleiriläisille. Rukki kättelemään häntä. Melkeinpä jokaisena iltana oli erilaisia konsertteja joko suurella lavalla tai omassa alaleirissä. Leirillä oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Mielenkiintoisimmat niistä olivat itselleni varmaan Splash, jossa pääsi kokeilemaan monenlaisia vesiaktiviteetteja kuten melontaa, purjehdusta ja lautanrakennusta. Samoin Gilwel Adventure oli hauska: siellä pääsi kokeilemaan taitojaan ”ramboradalla” ja tutustumaan partiohistoriaan. Jamboreella oli myös suuria seremonioita joissa oli kaikki 40 000 henkeä yhdessä. Avajaisseremoniassa vieraili itse kruunuprinssi William ja Karoliina Perttelistä meidän leirilippukunnastamme pääsi Kun kerran Englannissa oltiin niin myös syötiin sitten paikallista ruokaa. Käytännössä se tarkoitti makkaraa ja pekonia aamupalalla. Lounaskin koostui mielenkiintoisista aineksista: vaalea kolmioleipä, sipsipussi, suklaata ja juotava. Vapaa-aikaa oli olosuhteisiin nähden paljon ,silloin kannatti kierrellä leirialueella. Leirialueen keskellä oli eri maitten kahviloita ja olipa siellä ensimmäistä kertaa Suomestakin kahvila: Cafe-Kuksa. Sieltä sai kotoisia herkkuja mm. karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Löytyipä sieltä tuttujakin perniöläisiä jo täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittäneitä palveluleiriläisiä työkenttänään keittiö- ja ohjelmavastuut. Kuksan vetonaula oli ehdottomasti Pauli-Antero rukkinsa kanssa kehräämässä. Kuksassa vietettiin myös joulua tiernapoikien ja Joulupukin kanssa ja juhannusta. Paljon uusia tuttavuuksia ulkomailta saatiin ja sähköpostia on lähetelty. Kaikki hyvä loppuu aikanaankin, niin Jamboreekin, mutta viimeisenä päivänä tuntui kuin vasta eilen olisi tultu leirille. Lähdimme päätösseremonian jälkeen kolmelta aamulla leirialueenportille ja siitä bussiin. Seuraava päivä oltiin Lontoossa, sitten Kölnissä ja Kööpenhaminassa. Ennen kuin huomattiinkaan oltiin jo Turun satamassa ja vihdoin parin tunnin päästä siitä Perniön ABC.lla. - Josefina Hietanen - Väiskit 22 Aikuinen partiossa tävän ja toimintaraamit ja valvoo tapahtumien kehittymisen toivottuun suuntaan. Vastaava sampo toimii samoin periaattein ikäkautta kokoavana hahmona. Partio on lasten ja nuorten toimintaa, jota aikuiset ohjaavat ja tukevat. Aiemmin aikuiset toimivat vanhempainneuvostossa, kuljetus-apuna ja talkoolaisina. Joku partiotaustainen aikuinen saattoi ryhtyä avustavaksi johtajaksi lippukunnan viikkotoimintaan. Nuoret sen sijaan siirtyivät lippukunnan johtajistoon pääsääntöisesti 14-15-vuotiaina vuosien ajaksi, mikäli suinkin kykenivät. Ellei liian suuri vastuu ja johtamistaakka ajanut lopettamaan koko harrastuksen. (Exit-tutkimus) • Tarpojaikäisten viikkotoimintaa johtaa vertaisjohtajuutta vahvasti harjoitteleva samoajaikäinen nuori. Ikäkausivastaavana toimii aikuinen luotsi: peili, ideanikkari, joka oikean luotsin tavoin valvoo laivoja tornistaan, mutta voi tarvittaessa laskeutua alas, astua laivaan, ohjata sen turvallisesti ohi karikoiden ja sen jälkeen palata takaisin torniinsa. Ohjelmauudistus halusi tarjota tähän asetelmaan muutosta. Uudistetussa partio-ohjelmassa ikäkausitoiminta ulotettiin 22 vuoteen asti. Uuden ohjelman mukaan halutessaan nuori voisi jatkaa partio-ohjelman mukaista toimintaa samoajana ja edelleen vaeltajana aina 22-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän voisi siirtyä partioaikuisena jatkamaan harrastustaan. • Samoajat toimivat pitkälti omanikäisen johtajansa turvin. Ikäkauden vastaavana on kuitenkin aikuinen luotsi, joka tietää mitä oman vesistön laivat puuhaavat. Hän voi tarvittaessa antaa laivoilleen ohjeita ja koordinaatteja mutta harvoin tarvitsee itse tarttua ruoriin. Samoajaluotsi toimii peilinä ja olkapäänä, tukee ja kannustaa aikuistumassa olevia nuoria eteenpäin partiouralla. Johtaminen on tätä nykyä osa partiotehtävää, ei entiseen tapaan status. Johtamis-harjoittelu ja osin –koulutus on liitetty osaksi nykyistä ikäkausiohjelmaa. Tehtävät, vastuut ja tilanteet kasvavat yhdessä taitojen myötä. Aluksi johtamisharjoitus on oman ryhmän leikin tai taidon harjoittelun johtamista. Vähitellen päästään nuoremmille järjestetyn toiminnan johtamisharjoittelun kautta vertaisjohtajuuteen ja aikanaan lippukunnan pitkäkestoisempiin johtamispesteihin: ikäkausijohtajuuteen ja hallinnollisiin haasteisiin. • Vaeltajaluotsia voisi puolestaan kuvata tutkaksi. Vaeltajat ovat iältään 18-22-vuotiaita, siis täysi-ikäisiä nuoria aikuisia itsekin. Tämän ikäisille aikuinen on lähinnä ”guru”: tuki, tutor ja innostaja, joka katalysoi suunnitelmat teoiksi. Partio on vapaaehtoista ja kaikille avointa toimintaa. Ohjelmauudistuksen myötä partioon voi liittyä minkä ikäisenä tahansa – myös aikuisena. Kasvatustavoitteisiin perehtymisen, partiomenetelmään tutustumiseen ja ideologiaan syventymisen kautta voi siirtyä aikuiseksi toimijaksi lippukuntaan. Monet lippukunnat tarvitsisivatkin lisää aikuisia. Varsinaisten johtamistehtävien, ikäkausivastaavien ja hallinnollisten tehtävien lisäksi edelleen tarvitaan apujoukkoja kuljetus-, talkoo- ja huoltotehtäviin, myyjäistuotteiden valmistajiksi, leirikeittiön avuksi ja moneen muuhun askareeseen. Sopivan kokoisia pestejä on moneksi ja monelle. Aikuisen rooli partiossa on siis muuttunut. Koska ohjelmauudistus halusi korostaa partion kasvatustehtävää, aikuisen tuen ja ohjauksen saatavilla oloon haluttiin kaikissa ikäkausissa panostaa. • Sudenpentuikäisillä ryhmillä varsinaisena johtajana toimii aikuinen akela, tuttu ja turvallinen emo - ”äitihahmo”. Myös ikäkauden vastaava akela on aikuinen. • Seikkailijaryhmiä johtaa sampo: koordinaattori, ideanikkari ja organisoija, joka kuitenkin mahdollistaa myös vertaisjohtajuusharjoittelun näille lapsille. Sampo toimii eräänlaisen kisarastihahmon tavoin: antaa teh- Apuasi tarvitaan – oletko valmis, aikuinen? - Maria Skarp Koulukampanja 23 Satahanka XI omat pisteensä. Kaijan pisteessä yritettiin auttaa Saimaan norppa takaisin veteen palloja heittämällä. Pookin pisteessä piti peukaloon narujen avulla ohjata sokkoa labyrintin läpi. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pisteessä heitettiin märkiä pesusieniä kohti maalia, tässä tapauksessa kaverin kasvoja. Alukset olivat illan suosittu vierailukohde, ja satamaan muodostui pitkä jono odottamaan laiturille pääsyä. Yhdestoista kansainvälinen Satahanka -meripartioleiri kokosi partiolaisia kaikkialta Suomesta ja ympäri maailmaa merelle ja meren äärelle Sauvon Ahtelaan Turun saaristoon 28.7.-4.8.2008 uuden partiovuosisadan ensimmäiseen suureen suomalaiseen meripartiotapahtumaan. Leirin ohjelmaan kuului merimiestaitoja, purjehdusta suurilla ja pienillä partioaluksilla, kevytveneillä ja merellinen haikki halki saaristomaisemien. Partiorippikoulu osana Satahankaa Kaikki Satahangalle osallistuneet partiolaiset eivät itse asiassa olleet partioleirillä, sillä leirin yhteydessä järjestettiin myös partiorippileiri. Partiorippileirille osallistui 26 rippileiriläistä. Vaikka leiristä vastasiTurun Partiolaiset ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, partiorippileiri oli avoin kaikkialta Suomesta tuleville partiolaisille. Leirille osallistui yhteensä 1203 partiolaista ympäri Suomea ja maailmaa. Lähes 200 leiriläisistä saapui Satahangalle ulkomailta yhteensä seitsemästä maasta: Norjasta (17 leiriläistä), Venäjältä (20 Karjalan tasavallasta ja lisäksi 30 ympäri maata), Yhdysvalloista (11), Iso-Britanniasta (21), Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista (7), Ranskasta (11) ja Kreikasta (58). Leirillä vieraili leiriläisten lisäksi yli 500 leiriläisten ystävää ja sukulaista sekä meripartiotyön ystävää. Tavanomaisesta rippileiristä partiorippileiri eroaa partiomaisuutensa vuoksi. Partiorippileirillä esimerkiksi nukutaan teltoissa, ruokaillaan leirin yhteisruokailussa ja oppitunnit pidetään ulkona. Päivän tapahtumiin partiorippileiriläiset eivät ehtineet osallistua, mutta yhteisiin iltaohjelmiin, kuten avajaisiin, suureen iltanuotioon ja energize eveningiin, rippileiriläiset sen sijaan osallistuivat ja he jopa vastasivat Satahangan yhteisen ekumeenisen leirikirkon järjestelyistä. Omasta lippukunnastamme Satahangalle osallistuivat leiriläisinä Anne Sipilä, Ulrika Wikström ja Josefina Hietanen. Ympäristöystävällinen leiri Merkittävä ympäristöteko oli jo leiripaikan valinta. Sauvon Ahtela on Turun kaupungin nuorisoleirialue, joka on rakennettu leirikäyttöön. Satahanka ei jättänyt maastoon kulumisen jälkiä, sillä leirillä liikuttiin valmiita polkuja ja teitä pitkin. Leirin harmaat vedet johdettiin kunnan viemäriverkkoon ja alukset tyhjensivät septitankkinsa imutyhjennyspisteissä. Tavarakuljetukset ja hankinnat suunniteltiin huolellisesti, jotta turhilta ajomatkoilta vältyttiin. Jätteet kierrätettiin ja ruoanvalmistus tapahtui osin puulämmitteisesti. Itämeri-pisteessä leiriläiset tekivät rantaseurantaa, jonka avulla korostui vesien suojelun merkitys ja tietovisassa opittiin uusia asioita Itämerestä. Meriammatit Satahangalla Yhdennentoista Satahangan teema, merelliset ammatit, konkretisoitui, kun leirialueelta saattoi bongata sekä lossikuski Atte Illmanin, alueluotsivanhin Ari Saaren että kutterinhoitaja Olli Huuteran, joilla kaikilla on itselläänkin meripartiotaustaa. Kävi ilmi, ettei työ merellä ole pelkkää ruorin kääntelyä vaan ajoittain jopa todellista sankarin hommaa. Atte Illman (SäSi/PLR) on ollut lossilla töissä ainoastaan sijaisena ja kesätuuraajana, mutta on ehtinyt jo esimerkiksi pelastaa erään jäihin kiinni jääneen perheen jouluaatonaaton. ”Kun sain tiedon moottoriveneen haaksirikosta, irrotin jäät lossin vaijeriruuvista, löin vaijerin lossista irti ja löysin paikallistuntemuksen pohjalta perille. Perhe pääsi mökille viettämään joulua ja lossikin saatiin paikalleen. 12-vuotiaana olen myös ollut mukana pelastamassa peuraa”, Atte kertoo. Satahangalla paiskittiin töitä Satahanka ja koko partiotoiminta perustuvat vapaaehtoistyöhön. Leirin aikana leirillä työskenteli noin 400 partiolaista sen eteen, että leiriläisille saatiin tuotettua kaikki palvelut ohjelmasta ja infrastruktuurista leirisairaalaan ja satamaan. Vaikka palveluleiriläisten leiri kuluikin töitä tehden, maksoivat he aivan saman leirimaksun kuin leiriläisetkin. Suuri osa palveluleiriläisistä oli ollut aiemmin leiriläisenä Satahangalla ja haluasivat nyt tarjota saman mahdollisuuden nuoremmille partiolaisille. Vastoin yleistä harhaluuloa lossin vaijeri ei vaikuta lossin ohjailuun millään lailla, vaan työ on kuskin tehtävä itse. Vaijerin voi kuulemma myös ajaa poikki ja eräs kesätyöläinen onkin siinä onnistunut ensimmäisellä vuorollaan. Ruorijuopot saattavat myös törmäillä lossin kylkeen ja ihmetellä, miksei lossi väistänyt. Omasta lippukunnastamme oli työtehtävissä useita johtajia. Pooki-alaleirin apulaisjohtajana toimi Outi Eivola. Leiriturvassa työskentelivät Karoliina Skarp, Tuula Mäenpää ja Atte Illman. Leirisairaalan vahvistuksena olivat Irina Suominen, Elina Suontausta ja Tuija Skarp. Tiedotuksessa toimitussihteerinä hääri Sanni Löflund. Energinen ilta Leirin Energize Evening tarjosi vaihtelua totuttuun leiriohjelmaan erilaisissa toimintapisteissä. Alaleirit, eri maiden joukkueet sekä leirin kansainvälisyystiimi olivat pystyttäneet 24 Leirilehti Loiske Seuraavassa on ote Satahangan leirilehti Loiske n:o 3:sta: ” Se on pian ohi, ensimmäinen Satahankani. Voin tunnustaa, että epäilin aluksi leirin onnistumista. Tuntui kuin kaikki tieto leiristä olisi rajoittunut pitopaikkaan ja ajankohtaan. Satahanka ei myöskään ollut minulle käsitteenä ennestään tuttu. Törmäsin siihen ensimmäsen kerran vain noin vuosi sitten. Erilaisten partioystävien avustuksella päädyin lopulta tänne Satahanka XI:lle. Se on ollut ehdottomasti yksi parhaita partiokokemuksiani. Satahanka ei ole hurmannut minua suurella ihmismäärällään, kansainvälisyydellään tai upealla ulkomuodollaan. Minuun ovat tehneet vaikutuksen ne sadat ihmiset, jotka ovat antaneet kaikkensa, jotta leiri olisi ikimuistoinen. Kiitos teille kaikille. Itse en arvioi leirejä sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat valtakunnallisesti tai kansainvälisesti. Paras leiri on sellainen, jossa tuntee olonsa kotoisaksi ja kokee itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta. Tällä mittapuulla Satahanka on ollut loistava. Harvalla muulla leirillä on tuntenut heti olevansa osa suurta joukkoa. Toivon todella tapaavani mahdollisimman monia Satahanka-tuttuja muissa partiotapahtumissa tulevaisuudessa tai viimeistään Satahanka XII:lla. Toimitussihteeri Sanni Löflund” Lähde: www.satahanka.partio.net Kuva: Karoliina Skarp TAMMIKIRKKO / 25.1. Perniössä HALAKO-09 / 7.2. piirin pt-kisat Salossa MUISTELEMISPÄIVÄ / 22.2. 2009 SUDENPENTUJEN JA SEIKKAILIJOIDEN YÖRETKI / 6-8.3. PARTIOVIIKKO / 20.4.-26.4. PARAATI / 3.5.2009 HUHU-LEIRI SAMOAJILLE / 3. – 7.6. Sauvon Ahtelassa • www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/huhu REILA -09 / 29.7. – 6.8.2009 Lounais-Suomen Partiopiirin 1. piirileiri Reilassa • ohjelmaa kaikille ikäkausille teemalla ”Löytöretki uuteen maailmaan”: maapallolla, historiaan, avaruuteen… uuteen ohjelmaan, ikäkausiin, piiriin… tulevaisuuteen, itseen… • oman lippukunnan Reila-leiriasiamies eli navigaattori Karoliina Skarp ([email protected]) • Kysy tarvittaessa lisää! www.reila09.fi … ja paljon muuta… 25 OHJELMAUUDISTUS 2010 - kasvatustavoitteet, ikäkaudet ja partio-ohjelma Uudet ikäkaudet Lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet jakaantuvat luontaisen kehityksen mukaisesti luontevasti viiteen kehitysvaiheeseen. Ohjelmauudistuksessa tämä pyrittiin huomioimaan mm. ryhmäkoossa, johtamismuodoissa, symboliikassa ja itse toiminnassa. Kaikki ikäkaudet ovat keskenään yhtä arvokkaita. Partiojohtajuus ei ole enää entiseen tapaan ikäkausi tai status vaan se on vastuutehtävä, joka edellyttää tiettyä ikää ja partiokoulutusta (pj-valtakirjaa). Johtamisharjoittelua sinällään sisällytetään kaikkiin ikäkausiin niin, että se nousujohteisesti mahdollistaa oman kasvun, tarjoaa onnistumiskokemuksia, on mielenkiintoista ja hauskaa. Aikuisen tuki kaikille ikäkausille taataan. Muuttuvassa maailmassa on myös muuttuvat haasteet. 100-vuotias partioliike haluaa tarjota suomalaisille lapsille ja nuorille yhä paremman matkan aikuisuuteen. Siksi partio-ohjelma uudistettiin. Ohjelmauudistuksen taustalla on partioliikkeen tahto toteuttaa yhä paremmin kasvatustehtäväänsä. Partion perusasiat, kova ydin ja kivijalka, eivät uudistuksessa horju, mutta ajassa eläessään muutokset haastavat myös partiota ajantasaistumaan ja reagoimaan yhteiskunnan muutoksiin. Erilaisista toimintaympäristöistään huolimatta lippukuntien toiminnan ensisijainen tarkoitus on toteuttaa partioohjelmaa eli järjestää ikäkausitoimintaa jäsenistölleen. Se voi toteuttaa tarkoitustaan yksin tai yhdessä muiden lippukuntien kanssa ja oman partiopiirinsä tuella. Ohjelmaa voi soveltaa paikallisolosuhteisiin ja resursseihin soveltuvaksi perusperiaatteita kuitenkin noudattaen. Uuden partio-ohjelman ikäkausijako – viisi ikäkautta entisen kolmen sijasta – tekee mahdolliseksi ottaa entistä paremmin huomioon ikäkausien nopeasti vaihtuvat tarpeet. Partio-ohjelma ulottuu jatkossa koko nuoruusiälle aina psyykkiseen aikuisuuteen eli noin 22 ikävuoteen asti. Aikuisen tuki nuorelle vahvistuu ja nuoret saavat uuden ohjelman myötä olla partiossa ensisijaisesti oman kasvunsa vuoksi. 1. Sudenpennut (7-9-vuotiaat) –– innokkaita, reippaita, herkkiä ja riehakkaita lapsia, joilla maailmankuva on mustavalkoinen ja mielikuvitus vilkas –– toiminta on tutustumista ja harjaantumista ohjeiden mukaan toimimiseen; puuhaamista värittävät tarinat –– sudenpenturyhmä on lauma, jota johtaa aikuinen (akela) ja joka kokoontuu viikoittain ja joka osallistuu 1-2 retkeen vuosittain. –– ohjelma koostuu jäljistä, jotka koostuvat askelista. Päätösmerkki on pennunkäpälä. Kasvatustavoitteet ja partiomenetelmä Uudistetun partio-ohjelman perustana ovat tarkkaan ja asiantuntevasti harkitut kasvatustavoitteet. Niissä on neljä näkökulmaa: suhde itseen, toisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Kasvatustavoitteet konkretisoivat partioliikkeen kasvatustehtävää ja kertovat, millaisia kansalaisia partioliike haluaa olla kasvattamassa. Kullekin ikäkaudelle on edelleen määritelty ikäkausikohtaiset, konkreettisemmat kasvatustavoitteet – ikään kuin välitavoitteiksi. Partiomenetelmä kuvaa ne toimintatavat, joilla partion päämääriin pyritään. Se siis kertoo, mitä ja miten tehdään, jotta lapset ja nuoret kasvavat yhteiskuntavastuullisiksi kansalaisiksi. Itse partiolaiselle ohjelma näkyy nousujohteisina aktiviteetteina eli tekemisenä, oppimisena ja yhdessä toimimisena. Läpi uuden partio-ohjelman kulkee ajatus matkanteosta: elämä on kulkemista, etsimistä ja löytämistä ja se etenee erilaisissa maastoissa, maisemissa, tilanteissa ja tunnelmissa. 2. Seikkailijat (10-12-vuotiaat) –– toimelias, neuvokas, oikeudenmukainen ja yhteistyökykyinen lapsi, joka mielellään vastaa tiedollisiin, sosiaalisiin ja liikunnallisiinkin haasteisiin –– toiminta on aktiivista tekemistä, osaamisen vahvistamista ja yhteistyötaitojen pelisääntöjen oppimista –– seikkailijaryhmä on 10-15 hengen joukkue, joka jakaantuu 4-6 hengen viikoittain kokoontuviin vartioihin; tarpojat harjoittelevat johtajuutta seikkailijaryhmissä, mutta toimintaa varsinaisesti johtaa aikuinen (sampo) –– ohjelma koostuu neljästä puolivuotisesta ilmansuunnasta (pohjoinen, etelä, itä, länsi), joissa kussakin on 20 aktiviteettia, kaksi retkeä, osallistuminen pt-kisoihin ja vähintään yksi taitomerkki. Päätösmerkkinä on kompassiruusu. Kun sudenpennut häärivät lähellä kotipesää, seikkailijat aloittelevat jo omaa tutkimusmatkaansa hieman etäämmälle. Tarpojat puolestaan ottavat haltuunsa jo haastavampiakin maastoja. Samoaja voi liikuskella jo etäämmällä erilaisia maastoja tunnustellen ja totutellen. Vaeltajat puolestaan kulkevat päämäärätietoisesti ”omia teitään”.. 26 3. Tarpojat (12-15-vuotiaat) –– spontaani, innostuva, hämmentynyt ja mielialojen voimakkaiden vaihtelujen myrskyllä ajoittain varsin herkkänahkainen ja lyhytjänteinen toimija, joille auktoriteettien vastustus on usein arkea –– toiminta on tietojen ja taitojen syventämistä – todellisten haasteiden kokeilemista sekä itsenäisesti että ryhmän kanssa –– tarpojat toimivat vartioissaan, tytöt ja pojat omissaan, joskin koko ikäkauden yhteistapaamisia (KITT) järjestetään tavan takaa – esim. yhteiset leirit, retket, kurssit, taitopäivät ym. Vertaisjohtajana toimii samoaja, mutta aikuisen johtajan tulee olla tarpojille tarvittaessa läsnä. Ikäkausivastaavana toimii luotsi. –– ohjelmaan kuuluu neljän vuoden aikana suoritettavaksi vähintään 33 aktiviteettia sekä alkuvaiheen Suomi- ja päätösvaiheen Ulkomaat-projekti. Oman kehityssuunnitelmansa laatimiseen vaeltaja käyttää vaelluskarttaa. Päätösmerkki on kolmiapilalilja. Ohjelmauudistus omassa lippukunnassa Kun ohjelmauudistusta keskusjärjestön johdolla valmisteltiin, valittiin uutta ohjelmaa testaamaan ja kommentoimaan yhteensä 48 lippukuntaa eri puolelta Suomea. Pyhän Laurin Ritarit pääsivät yhdeksi, Salon alueen ainoaksi kokeilulippukunnaksi. Halusimme aktiivisella osallistumisella tuoda ohjelmauudistuksen valmistelutyöhön pienehkön, partiopiirin äärialueen, merihenkisen, maalla toimivan sekalippukunnan näkökulman. –– ohjelma koostuu puolivuosittain vaihtuvista tarpoista (leiri, luovuus, selviytyminen ja yhteiskunta) ja niihin liittyvistä aktiviteeteista. Kukin tarpo päättyy taitoja soveltavaan majakkaan. Välillä tarpojat pysäytetään elämään liittyvien peruskysymysten äärelle, paussille, josta nuoret saavat ”elämän eväitä” matkalleen. Päätösmerkki on Kimin hymy. Keskusjärjestön partio-ohjelman kehitystyöhön valittiin mukaan yksi partiojohtajistamme ja myös hänen KoGikurssinsa aiheena oli ohjelmauudistuksen käyttöön oton tukeminen lippukunnassamme. Aluksi testasimme vuoden ajan seikkailijaohjelmaa. Hyvien kokemusten pohjalta laajensimme uuden ohjelman käyttöä tänä syksynä: uudistettu ohjelma otettiin käyttöön kokonaisuudessaan. Samoaja- ja vaeltajaohjelmien osalta käyttöönotto on kuitenkin ollut haparoivaa lippukunnan johtajatilanteen, jäsenistön sijainnin ja resurssien vuoksi. 4. Samoajat (15-17-vuotiaat) –– energisiä ja aktiivisia aatteellisia etsijöitä, jotka kyseenalaistavat ja kapinoivat erimielisyyttä, vaikka biologinen kehitys alkaakin jo tasoittua –– toiminta on monenlaisissa ryhmissä soveltavaa ja syventävää, pitkälti itsenäistä ja vastuullista. Lippukunta ja piiri ovat samoajan omaa reviiriä. –– toimivat viikoittain vartioissa, sekaryhmässä. Johtajana toimii samaan ikäkauteen kuuluva vertaisjohtaja tukenaan aikuinen luotsi – peili, olkapää, linjatuomari ja kannustaja. –– ohjelma koostuu aktiviteeteista – taskuista koostuvista varusteista, leireistä, retkistä ja yli lippukuntarajojen ulottuvista samoajatapahtumista. Ryhmänohjaajakoulutus ja partiotaitokisat ovat osa ohjelmaa. Päätösmerkki on liljaleijona. Elokuisessa johtajaviikonlopussa ohjelmauudistus ja lippukunnan ”tuunaaminen” olivat pääasia. Uudistuneet tukimateriaalit ja suoritusmerkit otetaan käyttöön sitä mukaa, kun niitä on saatavilla. Johtajille tarkoitetun johtajakansion koeluku on suoritettu, mutta kommenttien perusteella tehtävät korjaukset ovat vielä kesken ja ”käsikirjakansio” ilmestynee loppuvuodesta. Ohjelmauudistusta tukeva järjestön koulutusuudistus todentuu sitä mukaa, kun se pestinhaltijoille kulloinkin jokin koulutus on tarpeen. Oman lippukunnan kokemuksia ja tietoja haluttiin tarjota niin ikään muiden Salon alueen lippukuntien käyttöön. 4.10.2008 pidetyn aluepäivän järjestämisvastuu oli Pyhän Laurin Ritarien ja päivän ohjelmana oli juuri uudistuneen ohjelman ”avaaminen” ja konkretisointi. 5. Vaeltajat (18-22-vuotiaat) –– oman linjan ja elämäntavan löytävä, jäsentävä, vastuullinen, pitkäjänteinen ja itsenäinen toimija, jonka henkinen kasvu on syventävää, suurta ja tasaantuvaa aikuistumista. –– toiminta on uusiin haasteisiin yhdessä tarttuvaa, pitkäjänteistä taitojen kasvattamista ja myös toisista vastuuta ottavaa. Projektit oman tai naapurilippukunnan vaeltajien kanssa yhdessä ovat tyypillisiä. Vaeltajavartiot kokoontuvat harvemmin, mahdollisesti kuukausittain. Vaeltajajohtaja on oman ikäkauden vertaisjohtaja ja ikäkauden luotsi tutoroi tarvittaessa henkilökohtaisten kehityssuunnitelmien tekemistä ja toteuttamista. - ”Hallittu haltuunotto” on tavoitteemme, eiköhän se tästä… - Tuija Skarp Lähteet: Suomen Partiolaiset: Ohjelmauudistus 2010-lehtinen ja www.ohjelma.partio.fi 27 RR-Sorvaus Oy Maijan Matkat Pernänmetsäntie 10, 25500 PERNIÖ Puh. 02-735 7981 Fax. 02-735 7980 [email protected] www.rr-sorvaus.fi - Mukavaa Menoa Monelle Tiedustelut: p. 02-735 1410 tai 050-5909510 Energiapuukourat Karl Forsström Ab riteijo.fi www.meriteijo.fi www.meriteijo.fi www. ENEMMÄN VIRTAA VÄHEMMÄN PÄÄSTÖJÄ LISÄÄ EKOLOGISIA AKTIVITEETTEJÄ www.meriteijo.fi MORE LOW -LESS CO2 28 4318 7001 2345 6789 MEIKÄLÄINEN MAIJA SUUR-SEUDUN OK SSO 1233 123456 Bonusta jopa 5% p. (02) 721 4100 Heikkiläntie 3, PERNIÖ Avoinna: ma-pe 8-21, la 8-18 Salon seudun konttorit Nordea.fi www.sso.fi Meillä hankintasi ovat hyvissä käsissä 4318 7001 2345 6789 MEIKÄLÄINEN MAIJA SUUR-SEUDUN SUUR SEUDUN OK SSO 1233 123456 Bonusta jopa 5% p. (02) 721 4200, Salontie 3, PERNIÖ Avoinna: ma-pe 8-17, la 9-14 ����������������� ��������������������������������������������� ���������������� �������������������������������������������� Onnittelemme Pyhän Laurin Ritareita: Eija ja Martti Nummi Oy Mekan Nummi Ab SPR-Nuoret Perniön osasto Perniön Väri ja Tapetti ky Perniön VPK Teijon Kiinteistöhuolto Oy Nurmeks Oy Perniön Kotiseutuyhdistys ry Kaarina ja Seppo Nummi Parturi Pirkko Rakennuspelti Etsalo & Etsalo Ky TT-välitys Ky Painovirjamo Oy Sähköliike Nurmi PP-Tilit ky Perniön Urheilijat ry Perniön Kukkapuoti Perniön Rotaryklubi Kampaamo Vuorisalo Hoitola-Kemikalio Virve Leikko Hiab Oy, Suomi Focolift-tuotteet 29 Kuva: Kai Koskinen