Avaa Munkkalainen (pdf) - Munkkiniemen yhteiskoulu

Munkkalainen
2012
Munkkalainen 2012
Sisällys
Pääkirjoitus
Makumatka Munkassa
Tupakointi nuorten keskuudessa
Pikaruoka – hyvä ja halpa
Keittiössä kuin kotonaan
Oudot äänet ympäri maailmaa –
mikä tarkoitus?
Kauneusihanteet eri kulttuureissa
Muoti on vaikuttanut ihmisiin jo
vuosisatoja
Kirkkaita värejä ja lyhyitä hameita –
60-luvun muoti
Kasvista vai lihaa – kumpaa sinä
valitset?
Suuri suklaavertailu
Suhdesotkuja ja ennalta-arvattavia
juonenkäänteitä
Taidetta, töitä ja vesilammikoita
Futisbuumi Suomessa – totta vai tarua?
Suomalaiset jalkapalloilijat maailmalla
Jääkiekkoa vai painia?
Partio – vain eräjormailua?
Kysymyksiä urheilusta
3
4
7
11
13
15
17
20
23
24
26
28
29
31
32
37
38
39
Kansikuva: Aarre Suvanto ja Roni Sihvonen 9C
Toimitus: Mediakasvatuksen 9.luokan ryhmät
Kuvat: Wikimedia Commons, ellei toisin mainita
Ohjaava opettaja: Riina Ruskeepää
2
Pääkirjoitus
28.4.2012
Kulttuuri on paljon muutakin
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kulttuuri? Itse ajattelen ainakin
taidenäyttelyitä, kirjakerhoja sekä ravintola-arvosteluja. Ihmiset,
jotka “harrastavat” kulttuuria, ovat erilaisia, erikoisia ja omaperäisiä.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Jokaisella meistä on
joku osa-alue, joka jaksaa kerrasta toiseen kiinnostaa ja innostaa.
Toiset meistä pystyvät uppoutumaan jääkiekkomatsiin tuntikausiksi,
kun muita ei voisi vähempääkään kiinnostaa. Jotkut taas
hamstraavat isoja pinoja sarjakuvalehtiä, eivätkä muut ymmärrä
miksi. Kaikki tämä on kulttuuria, vaikkei sitä aina niin ajattelisikaan.
Tämänkertaisen Munkkalaisen aihe on arvaamattakin kulttuuri.
Olemme yrittäneet koota tähän lehteen kaikki ne asiat, jotka vain
voivat kiinnostaa meidän ikäistä nuorisoa, jokaiselle löytyy jotakin.
Ei vain pelkästään puuduttavaa luennointia taiteesta, vaan asiaa
muodista, peleistä ja harrastuksista.
Asiaa aiheista, jotka ovat ajankohtaisia juuri meille ja meidän
ikäisillemme.
Ilona Tuovinen 9H
3
Makumatka Munkassa
Päätimme tehdä jutun Munkkiniemen ruokapaikoista, sillä usein ei tule
ajatelleeksi, että pienistäkin kaupunginosista voi löytyä yllättävän paljon hyviä
ravintoloita ja kahviloita. Listaamme seuraavassa artikkelissa mielestämme
Munkkiniemen keskeiset ruokapaikat.
Sushi-ravintola Sushi San
Sushin ystävinä meistä on hienoa, että Munkkiniemeen on avattu
sushiravintola. Ravintola sijaitsee juuri sopivassa paikassa, Laajalahden
aukiolla. Se on modernisti, mutta japanilaistyylisesti sisustettu. Ruoka on
maukasta, vaikka olemme kyllä syöneet parempaakin japanilaista. Annokset
ovat esteettisesti aseteltuja. Hinta-laatu suhde on sopiva. Mielestämme ainoa
miinus tulee välillä pitkästäkin odotusajasta, etenkin lounasaikaan.
Tähdet: * * * *
Ravintola Ukko-Munkki
Ukko-Munkki on Munkkiniemen helmi! Emme osaisi kuvitella Munkkiniemeä
ilman kyseistä ravintolabaaria. Aikaisemmin Ukko-Munkin sisustus oli
hyvinkin tunkkainen ja vanhahtava, mutta remontin jälkeen siitä on
kehkeytynyt varsin rento ja mukava illanviettopaikka. Ruoka on tavanomaisen
hyvää, upeita gourmet- elämyksiä ei kannata odottaa, mutta kyllä siellä
vatsansa saa täyteen. Pientä miinusta tulee baarista, joka on suoraan
ravintolan alapuolella. Viikonloppuiltaisin Ukko-Munkki ei oikein sovi
lapsiperheille humalaisten takia.
4
Tähdet: * * *
Ravintola Solna
Solna on Munkkiniemen hienostunein ravintola, jonne ei mennä ihan
arkipäiväiselle lounaalle. Solna sopii mm. juhlapyhille, ja esimerkiksi monet
menevät vappulounaalle sinne. Ravintola on aika tyyris paikka ja yrittää ehkä
hieman liikaa olla upea gourmet-paikka. Ruoka Solnassa on hyvää ja aika
fiiniä.
Tähdet: * * *
Bistro Maria
Bistro Maria ei ole ehkä kaikkien tiedossa, eikä mikään hirveän suosittu
paikka. Ravintola on aina melko tyhjä lukuun ottamatta paria kanta-asiakasta.
Ruoalta ei kannata odottaa mitään suurta eikä sisustuskaan ole millään
tavalla sykähdyttävä.
Tähdet: * *
Delivo
5
Delivo on mukava kahvila, josta löytyy sekä makeaa että suolaista ruokaa.
Tunnelma on ystävällinen ja ulkonäkö lämmin. Delivossa viettää mielellään
aikaa kahvikupin, pullan ja kaverin seurassa. Asiakaspalvelu sujuu hyvin.
Tähdet: * * * *
Frambois
Frambois on pieni ranskalainen konditoria, joka tarjoaa kaikenlaista kalliiseen
hintaan aina herkullisista pikkuleivoksista lounaskeittoihin. Kahvila on
sisustukseltaan
suloinen. Henkilökunta on ystävällistä, tosin kaikki työntekijät eivät puhu
suomea.
Tähdet: * * *
Teksti ja kuvat:
Reetta Huhta 9G ja Ilona Tuovinen 9H
6
Tupakointi nuorten keskuudessa
Koulumme on suuri
yhteiskoulu,
jossa
samassa
rakennuksessa
toimii
peruskoulun yläkoulu sekä
lukio. Olen nyt yhdeksännellä luokalla, ja
rakennuksessa
viettämieni vuosien aikana
olen
tehnyt
yhden
silmiinpistävän havainnon.
Koulumme
takana oleva puisto on
erittäin
suosittu
epävirallinen tupakkapaikka
lukiolaisten
keskuudessa,
eikä
sieltä
ole
yleensä
vaikeaa löytää opiskelijoita
viettämässä
välituntiaan
tupakat
suussa.
Olen itse monta
kertaa miettinyt, miksi
he
eivät
lopeta
tupakointia.
Tupakoinnilla on nähdäkseni
vain negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Ehkä
tärkein syy siihen, miksi
nuoret polttavat tupakkaa, on tupakoinnin
sosiaalisuus. Muita tärkeitä
tekijöitä
ovat
ympäristö kotona ja
koulussa sekä median
antama kuva. Nuoruudessa
riskinotto
lisääntyy etenkin kavereiden kanssa aikaa
vietettäessä, mikä lisää
myös riskiä aloittaa
tupakointi.
Tupakointi
on varsin sosiaalinen
tilanne, onhan tupakkapaikalla helppo alkaa
jutella
myös
tuntemattomampien
polttajien
kanssa.
Jos
mediassa
esitetään
toistuvasti tupakoinnin
olevan hyväksyttävää ja
positiivista, mielikuvat
siirtyvät helposti nuoren
ajatusmaailmaan.
Auktoriteettien
antamalla esimerkillä on
myös havaittu olevan
huomattava
vaikutus
tupakoinnin
aloittamiseen.
Vanhemmat
toimivat jatkuvasti lastensa roolimalleina, ja
jos he tupakoivat, kasvaa
myös
heidän
lastensa riski aloittaa
tupakoiminen.
Tällöin
nuorten
on
lisäksi
helppoa varastaa tupakkaa kotoaan, eivätkä
tupakoivat vanhemmat
havaitse
lastensa
tupakointia kovinkaan
helposti hajun perusteella. Riski aloittaa
kasvaa
myös,
jos
nuoren oppilaitoksessa
monet
opettajat
ja
henkilökuntaan kuuluvat
polttavat
tupakkaa.
Etenkin
yläaste
on
tämän
toiminnan
kannalta kriittistä aikaa.
Savuttomat
ympäristöt ovat tärkeitä
tupakoimattomuuden
edistämisen
kannalta
yhteiskunnassa. Lisäksi
hinnankorotuksilla
on
vaikutusta
asiaan,
koska päivittäin tupakoivista
nuorista
70
prosenttia
ilmoitti
hankkivansa
tupakkansa
kaupallisista
lähteistä,
siitäkin
huolimatta, että tupakkatuotteiden myyminen
alaikäisille on kielletty.
Myös
koulumenestyksellä on vaikutusta asiaan. Kun nuori
menestyy
koulussa
huonosti, riski tupakoinnin aloittamiseen kasvaa
ja
kun
nuori
tupakoi, koulumenestys
kärsii
entisestään.
Helsinkiläiskoulussa
tehdyssä tutkimuksessa
7
alle seitsemän keskiarvon saaneista 58 %
tupakoi säännöllisesti 9.
luokan keväällä, kun
taas
yli
yhdeksän
keskiarvon saaneista 10
%
tupakoi
samana
ajankohtana.
Koulumenestyksen
ja
tupakoinnin
kesken syntyy helposti
siis itseään ruokkiva
lumipalloilmiö.
Tupakassa
oleva nikotiini kehittää
erittäin
helposti
riippuvuuden tupakkatuotteisiin. Monet nuoret
haluaisivat
lopettaa
tupakoinnin, mutta se
on
usein
vaikeaa
riippuvuuden
takia.
Riippuvuus on usein
paljon moniulotteisempi
kuin mitä usein tulee
ajatelleeksi. Sillä on
kytköksiä
paitsi
fyysiseen, myös sosiaaliseen ja henkiseen
terveyteen.
Nikotiiniriippuvuus
kuvastaa
hyvin fyysistä riippuvuutta, kuten myös
tupakoinnin lopettamisesta seuraavat vieroitusoireet. Tavallisimpia
vieroitusoireita
ovat
ärtyneisyys,
levottomuus,
keskittymisvaikeudet,
unihäiriöt
sekä turhautuneisuus.
Tupakoimisen
lopettaminen voi käydä
joskus
ylivoimaiseksi
vieroitusoireiden takia.
Tupakointitilanne
voi lisäksi itsessään
aiheuttaa jonkinasteisen
riippuvuuden.
Tupakoivat
tykkäävät usein lisäksi
hipelöidä
taskussa
olevaa
tupakka-askia
sormillaan,
mistä
luopuminen
voi
aiheuttaa
myös
vieroitusoireita. Kun sen
on
monta
kertaa
päivässä toistanut, voi
siitä
luopuminen
aiheuttaa
tilanteen,
jossa ei tiedä, mitä
käsillään tekisi. Lisäksi
tupakkaa ilman jäänyt,
riippuvainen nuori voi
alkaa vieroitusoireiden
lievittämiseksi tupakan
puutteessa imeä tai
pureskella tulitikkua tai
jotain muuta vastaavaa
tupakan kaltaista ja
muotoista
esinettä.
Lisäksi tupakasta irti
pyristelevän tavaksi voi
tulla
mennä
aina
ylimääräisenä
aikana
tupakkapaikalle oleskelemaan,
juttelemaan
muiden tupakoitsijoiden
kanssa, mistä voi usein
seurata
passiivista
tupakointia.
Jos
aktiivinen
tupakointi
vaihtuu
passiiviseen tupakointiin, fyysinen riippuvuus
pysyy ainakin jollain
tasolla yllä eikä nuori
välttämättä pääse sitä
kautta ollenkaan irti
tupakasta.
Noin neljäsosa nuorista kokee
rentoutumisen tunteen
ensimmäisen
kerran
tupakoidessaan.
Joillekin
seuraava tupakan kanssa vietettävä hetki on
juuri se asia, jota
odotetaan
kärsimättömänä, mikä aiheuttaa
merkittäviä
haittoja
opiskelu- ja työkyvylle
sekä
toimintakyvylle
yleisesti. Jos nuoren
oppitunnit
menevät
siihen, että hän odottaa
seuraavaa
välituntia,
jolloin saisi taas käydä
tupakalla, eikä nuori
keskity
opetukseen,
oppimistulosten heikkeneminen ei ole ihme.
Vahvoja
merkkejä
riippuvuudesta
ovat
myös vahva tarve ja
himo
tupakoida.
Riippuvuuden
syntyminen
riippuu
erittäin paljon henkisistä
syistä, kuten haluaako
nuori kokeilla tupakoimista ja saako hän
tupakkatuotteita hankittua.
Tupakoinnista
seuraa monia fyysisiä
haittoja, vaikka se riip8
puvuuden takia tuntuukin tupakoijista hyvältä.
Nuoret tiedostavat ne
yleisesti hyvin, mutta
niistä ei välitetä, koska
ne
nähdään
usein
aikuisuuden ongelmina,
eivätkä
impulsiiviset
nuoret
välitä
niistä.
Haittoja
ilmenee
kuitenkin jo tupakoinnin
yhteydessä sekä aivan
lähivuosina. Ensinnäkin
fyysinen kestävyys sekä
hapenottokyky heikkenevät.
Kudosten,
aivojen ja sydämen
hapensaanti heikkenee,
minkä
seurauksena
sydän joutuu työskentelemään paljon kovempaa.
Yllättävää
kyllä, lepotilassa nuoren
tupakoijan sydän lyö
jopa
2-3
kertaa
kovempaa kuin tupakoimattoman nuoren. Jos
15-vuotiaan
nuoren
sydän löisi tavallisesti
lepotilassa 60 kertaa
minuutissa, tupakoivalla
nuorella tahti on 120180 kertaa minuutissa.
Tupakoivilla on useammin lisäksi yskää ja
hengitystie- ja keuhkosairauksia. Tupakointi
haittaa keuhkojen kehittymistä sekä pahentaa
astmaa ja allergioita.
Nykymaailmassa
ulkonäkö on tärkeä asia
nuorille. Tupakointi ei
tässäkään
suhteessa
kannata,
koska
tupakoijan iho alkaa
harmaantua
ja
vanhentua jo nuorena,
lisäksi tupakoiva nuori
saa helpommin aknen
kuin
tupakoimaton.
Sormet ja hampaat
alkavat lisäksi kellastua,
mikä voi levitä myös
kynsiin. Pahanhajuinen
hengitys johtuu pitkittyneestä
ientulehduksesta,
joka
saa
hampaan löystymään ja
hampaan
kiinnityskudoksen
heikentymään.
Tupakoivien
hammasterveys
on
tupakoimattomia
heikompi. Tupakoivilla on
useammin
hammaskiveä,
syventyneitä
ientaskuja ja hampaan
juurikalvon tulehduksia.
Samaan aikaan
ehkäisypillereitä
käyttävillä sekä tupakoivilla tytöillä on suuri
riski saada verisuonitukoksia, jotka voivat
aiheuttaa pahimmillaan
sydäninfarktin,
aivoinfarktin
tai
muun
veritulpan. Tupakoinnilla
on
myös
kytkös
masentuneisuuteen.
Masennus
voi
ennustaa
tupakoinnin
alkamista ja tupakointi
masennuksen
alkamista. 15-17–vuoti-
ailla tupakoijilla masennusriski on 15-kertainen
tupakoimattomiin verrattuna.
Tupakoinnista
seuraa myös vasta
aikuisiällä
ilmeneviä
haittoja. Etenkin tyttöjen
hedelmällisyys
heikkenee ja lisäksi
aikuisiän
vyötärölihavuudella on havaittu
olevan kytkös nuoruusiän tupakointiin.
Kaikesta
huolimatta tupakoinnilla
voi
olla
myönteisiä
vaikutuksia
nuorelle.
Sosiaaliset
vaikutusvoimat voivat joissain
tilanteissa
vaikuttaa
suotuisasti,
nuori
saattaa olla suositumpi
kavereiden silmissä, jos
hän polttaa tupakkaa.
Julkinen imago voi siis
kohentua.
Koska
tupakointi on muutenkin
sosiaalinen
tilanne,
keskustelu
tupakkapaikalla tuntemattomien
kanssa
on
helppo
aloittaa pyytämällä tai
tarjoamalla
tupakkaa.
Hyödyt ovat kuitenkin
aina
minimaalisia
haittoihin
verrattuna,
eivätkä hyödyt ulotu
sosiaalisia
tekijöitä
pidemmälle, kun taas
haitat vaikuttavat monialaisemmin
nuoren
elämään.
9
Nuorten
tupakointi on vähentynyt
viimeisen 30 vuoden
aikana. Yläasteikäisistä
15 prosenttia, lukiolaisista 11 prosenttia ja
ammattikoululaisista 40
prosenttia
ilmoittaa
tupakoivansa päivittäin.
On
hyvä,
jos
laskusuunta jatkuu.
Tupakointi
ei
omasta
mielestäni
missään
tapauksissa
kannata, ja kannustan
kaikkia nuoria tupakoijia
taistelemaan
riippuvuutta vastaan sekä
lopettamaan tupakoin-
nin
pian.
mahdollisimman
Okko Karvonen 9A
10
PIKARUOKA – HYVÄ JA HALPA?
Suomen ensimmäinen McDonald’s perustettiin Tampereelle vuonna 1984,
mutta kyseinen ravintola tuhoutui rasvakeittimestä syttyneestä palosta
johtuen 14.5.2011.
Tällä hetkellä suomessa on 84 McDonald’s ravintolaa.
McDonald’sissa syö päivittäin maailmalla 64 miljoonaa ihmistä.
McDonald’sin liikevaihto on 24 075 miljardia Yhdysvaltain dollaria
vuodessa (2010).
1. Syötkö pikaruokaa?
2. Kuinka usein syöt pikaruokaa?
3. Mitä mieltä olet pikaruuasta?
4. McDonald’s vai Hesburger?
5. Miksi luulet ihmisten syövän pikaruokaa, vaikka he tietävät sen olevan
epäterveellistä?
Nora Rahikka:
1. Syön joskus.
2. Syön pikaruokaa noin yhden kerran kolmessa viikossa.
3. Joskus hyvä, mutta epäterveellistä.
4. Hesburger.
5. Kun ei ole aikaa tehdä ruokaa himassa.
Elias Ervast:
1. Joo
2. Kaksi kertaa viikossa.
3. Joskus voi ihan hyvin syödä
pikaruokaa.
4. McDonald’s.
5. Se on helppoa
11
Ville Kalliomaa:
1.
2.
3.
4.
5.
Joo.
kaksi kertaa viikossa.
Se on ihan hyväksi ihmiselle.
Tietysti Hesburger.
Ihmiset ovat niin laiskoja.
Okko-Pekka Karvonen:
1. Huomattavan harvoin.
2. En ole laskenut.
3. On hyvät ja huonot puolensa,
mm. epäterveellisyys ja
roskaavuus on huonot puolet,
mutta hyvä puoli on se, että se
on halpaa.
4. En osaa sanoa.
5. Se on hyvää.
Nenna Mustalahti:
1.
2.
3.
4.
5.
Harvoin.
Kerran kahdessa kuukaudessa.
Välillä ihan jees.
Hesburger.
Halpaa.
Haastattelu ja kuvat: Rasmus Sievers 9A ja Artturi Jalli 9D
12
Keittiössä kuin kotonaan
Leveästi hymyilevä
kotitalousopettaja Peter Bjugg
astuu pullantuoksuiseen
luokkaan kattila ja paistinlasta
kädessään. Seitsemäsluokkalaiset hääräilevät keittiöissään
taustalla. Ehdotamme
haastattelua, ja Peter suostuu
sen enempää miettimättä.
Ensin hoidamme
kuvauksen, jota varten Peter
asettuu lieden ääreen ja
vetäisee leveän hymyn korviin.
Hän on heti valmis kuvattavaksi
ja toimii luontevasti kameran
edessä ilman erityistä ohjeistusta. Muutaman hyvän otoksen jälkeen opettaja ehdottaa
istuutumista alas ja sehän sopii.
Espoolainen Peter Bjugg
päätyi Munkkiniemen yhteiskouluun parin mutkan kautta.
”Ensin mä olin kahdessa koulussa ja vuonna 1995 Pohjois-Haagan
yhteiskoulussa tarjoutui mahdollisuus tulla tänne tuntiopettajaksi pari tuntii
viikossa, sitten mä jäin tänne.” Peter kiinnostui ruuasta jo peruskoulun
yhdeksännellä luokalla. ”Ruoka ei oo ihan uskonto vaan intohimo.”
Lempiruuakseen Peter mainitsee kotiruuan ja viikonloput, juhlapyhät ja
lomat hän pyhittää ruuanlaitolle.
Peterin bravuuri on kalan savustaminen tai silakoiden hiillostaminen.
Kysymme päinvastaista, mikä on pahin virheesi keittiössä? Puna nousee
Peterin poskille ja hän nauraa, ääneen tällä kertaa. ”Joskus opiskeluaikana
tein hapankaalia ja tuli pilkkuvirhe, kun piti laittaa 100 grammaa suolaa niin
mä laitoin kilon. Sen voi arvaa, miltä se maistui…” Peter kertoo pahimmasta
mokastaan keittiössä.
Vinkkinä kotikokeille Peter kertoo, että aluksi kannattaa käyttää
ohjeita, mutta sitten soveltaa ja kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkea uutta.
Peter on hyvien vanhojen reseptien kannalla, mitä kannattaa kysellä vaikkapa
isovanhemmilta ja soveltaa niitä omassa ruuanlaitossa.
13
Työilmapiiri tuntuu olevan kokonaisuudessaan varsin mukava.
Luokassa on kokkauksen meininki, kattilat kolisevat ja kuuluu pientä
puheensorinaa.
Seuraava kysymyksemme liittyy Peterin kotitalousopettaja kollegaan
Kaija- Leena Huhdanpäähän. Peter miettii ihan hetken ja vastaa virallisesti.
”Köksänope-kollega on tosi mukava ja kaikki muutkin on tosi kivoja.” Peter ei
koe missään nimessä olevansa Kaija- Leenaa parempi kokki.
Peterin mukaan kotitalouden opetus on muuttunut vuosien varrella
muun muassa siten, että ennen kotitaloustunneilla paloiteltiin kokonaisia
broilereita, mutta enää ohjetta ei löydy mistään oppikirjoista. Kotitalous
oppiaineena on siis helpottunut aika paljon, ja oppilailta vaaditaan aina vain
vähemmän.
Erimaalaisista keittiöistä puhuttaessa Peterin suosikit tulevat kuin
apteekin hyllyltä: ”Suomalainen, ruotsalainen ja italialainen tulee ekana
mieleen. Italialaisen ruuan tekeminenkin on muuttunut paljon nykyajan
ruokakulttuurin myötä, kun esimerkiksi pitsan teko oli vielä joku aika sitten
erikoista köksän tunneilla, mutta nyt se ei enää niin kauheasti säväytä, vaikka
kaikki siitä tykkääkin.”
Kasvisruokakysymykseen Peter vastaa diplomaattisesti: ”Kukin
taaplaa tyylillään.”
Keskustelun kääntyessä pikaruokaan ja eineksiin Peter naurahtaa ja
siirtää jalan toisen päälle, varmaankin sen merkiksi, että keskustelu kääntyi
mukavampiin aiheisiin.
”Joskus ne on ihan hyviä, mutta jos se on arkipäivää niin se on musta
vähä huono. ”Silloin kun ei muuta saa ja on nälkä, niin onhan se pakko
syödä. Itse syön ehkä kerran kuussa, riippuen vuodenajasta. Eineksiä en
käytä. Suomessa ruoka on törkeän kallista, mutta kotiruoka on aina
kotiruokaa.”
Sitten päästämme Peterin pohtimaan elämänsä parhainta hetkeä
keittiössä. Siihenkään ei mene kovin kauaa. ”Aina säväyttää, kun seiskat
tekee kiisseliä ekalla tunnilla, sellaista paksua mihin jää kauha pystyyn.”
Peter muistelee.
Haastattelu ja kuvat:
Nenna Mustalahti 9D ja Ella Savolainen 9E
14
Oudot äänet ympäri maailmaa –
mikä tarkoitus?
Viime vuoden elokuussa suomalainen Findance–viihdesivusto raportoi
oudoista, riivaavista äänistä Ukrainan pääkaupungissa, Kiovassa. Ääni oli
ollut niin kova, että se oli saanut asioita ja esineitä värisemään. Merkillisintä
asiassa on, että sen lähdettä ei ole pystytty vielä selvittämään, sillä
äänityspaikan lähellä ei ole esimerkiksi rakennustyömaata tai muuta, joka
aiheuttaisi tällaisen äänen. Monet viittasivat eri Raamatun kohtiin esimerkiksi
videopalvelu YouTubessa, sillä tämä merkillinen ääni kuulostaa siltä kuin se
tulisi taivaalta, tai kuin se olisi jokin torvi. Keskustelua on myös käyty kiivaasti
eri keskustelupalstoilla ja spekulointia Jeesuksen tulemisesta, jättimäisistä
porista, alieneista sekä suurikokoisista kaiuttimista on ollut. Suurin osa
ihmisistä pitää koko uutista vitsinä tai muokatulta lähteen ja laadun
perusteella.
Torstaina 12.1.2012, noin viisi kuukautta myöhemmin, Findance
raportoi uudestaan näistä äänistä, jotka muistuttivat juuri tätä Kiovassa
aikaisemmin kuultua ääntä. Tällä kertaa ääntä kuultiin Kanadassa, Chilessä
sekä Tshekissä. Jotain näissä uutisissa on kuitenkin yhteistä, tekstin pituus.
Ei asiantuntijoiden kommentteja, ei mitään taustaa, tutkimusta, tai mitään,
mikä saattaisi tehdä tästä aiheesta ja näistä uutisista edes todentuntuisen.
(Muista siis lähdekritiikki!)
Ranskalainen Reality Choice –lehti raportoi samoihin aikoihin
Findancen kanssa näistä oudoista äänistä, mutta huomattavasti suuremmalla
mittakaavalla. Reality viittasi esimerkiksi äänten jälkeisiin maanjäristyksiin
erityisesti Pohjois-Amerikassa ja kutsuivat näitä ns. ”maanjäristysvaloiksi”.
Monet kuitenkin uskovat, että tämä on HAARP.
Mutta mikä on HAARP? HAARP (High Frequency Active Auroral
Research Program) on Yhdysvaltojen armeijan rahoittama, Alaskassa
sijaitseva antennipelto jonka käyttötarkoitus on tutkia maapallon ionisfääriä
löytääkseen uusia keinoja käyttää esimerkiksi radiokommunikointia ja
sodassa käytettäviä aluksia. HAARPin on kerrottu lähettävän erittäin
kovaäänisiä, mutta matalia äänipulsseja, jolloin se lämmittää ionisfääriä,
jolloin äänillä saadaan tietoa ionisfääristä (toimii aika samalla tavalla kuin
esimerkiksi ultraääni)
Tästä saattaa löytyä selitys äänille ympäri maailmaa. Selitys
valoillekin voi löytyä. Ionisfäärin on kerrottu muuttavan tyyliään ja
olomuotoaan, jolloin se sijoittuu samalla tavalla kuin maan magneettikenttä,
aiheuttaen valoefektejä; kuin revontulia. (HAARPin nimessä oleva sana
Aurora tarkoittaa suomeksi revontulta.) Toinen huomioon otettava asia on,
että näiden äänien aikana taivaalla olevat pilvet ovat olleet ohuita ja tasaisen
muotoisia, johtuen mitä todennäköisimmin niitten lämpenemisestä. Vakavinta
tässä projektissa on se, että jos HAARP aiheuttaa niin suuria wattimääriä
15
maankuoreen lähettäessään näitä äänipulsseja, se voisi olla todennäköisin
syy näihin äänten- ja valonjälkisiin maanjäristyksiin.
YouTubesta löydettävässä videossa nimeltä HAARP and
Earthquakes tutkijat spekuloivat seuraavalla tavalla: ”Löysimme öljyä
maankuoresta lähettämällä vain 30 watin radiopulsseja sen sisään. Saimme
vastauksen sieltä, sillä se reagoi siihen juuri oikealla tavalla. Tiedämme tasan
tarkkaan, millainen taajuus maankuorella on. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa
piano. Mutta tämä HAARP, se käyttää miljoonan watin tehoa… Ja se voisi
aiheuttaa pahimmassa tapauksessa maanjäristyksen.”
Uutiset, jotka liittyvät jollain tavalla alieneihin, saavat ihmiset
yleensä liikkeelle. Vaihtoehtoja äänten lähteille on lopulta hyvin pieni määrä:
HAARP, jokin outo ukkosen äänimuoto, huijaus, jokin maanpäällinen,
tekninen vika, mutta siihen asti kunnes todisteita löytyy, alienien mahdollisuus
on erittäin pieni. Internetissä on lopulta loputon määrä tähän ääneen liittyviä
sivustoja, esimerkiksi lisää videoita eri kaupungeista, kuten Dallas, Aalborg,
Costa Rica, Miami ja muita. Näillä sivustoilla löytyy esimerkiksi lisää
keskustelua äänten lähteistä ja ihmisten kommentteja; Jotkut sanovat että
ääni voisi olla demonien, jotain suurta ja mekaanista, helvetin porttien
avautuminen, luontoäidin itku tai huuto tai jotain ihan muuta. Nämä äänet ja
HAARP ovat toistaiseksi erittäin vaikeita tutkia, sillä yhtäläisyyksistä ei voida
olla varmoja, sekä erilaiset ennenkin nähdyt valoilmiöt ja –pallot ovat saaneet
ihmiset uskomaan, että kyseessä olisikin jokin muukalaisten hyökkäys.
Asiasta tekee vielä salaperäisemmän se, ettei Yhdysvaltojen hallitus,
presidentti, armeija, tai mikään muukaan virallinen järjestö, kuten Nasa, ole
kommentoinut tapahtumista tai HAARPista mitään.
Vaikka todisteiden perusteella ei ole mitään erityisen oletettavaa,
ihmiskunta ei voi tehdä asialle mitään muuta kuin vain odottaa vastauksia
asiantuntijoilta tai maailman virallisilta tahoilta.
Atte Moisio 9E
16
Kauneusihanteita eri kulttuureissa
Teemanamme oli eri maiden kulttuuri. Syvennyimme erilaisiin
kauneusihanteisiin eri maissa. Tutkimme maiden ja kansojen keskeisiä
vaatetus- ja koruperinteitä, sekä niihin liittyviä rituaaleja ja uskonnollista
tarkoitusta. Vertasimme muiden maiden kauneusihanteita Suomen
yksinkertaiseen muotiin ja värittömyyteen, esimerkiksi Afrikassa
vaatteilla, koruilla, pituudella tai painolla on suuri merkitys henkilön
asemaan esimerkiksi joissakin heimoissa. Korujen koolla voidaan
näyttää ulkopuolisille varakkuutta ja jalkojen sitomisella korkeaa
asemaa.
Afrikkalainen pukeutuminen
Naimisiin mentyään nuubialaistyttö ajelee päänsä ja alkaa pitää valkoista
paitaa. Lapsen saatuaan ja ehkä siitä luovuttuaan nainen alkaa pukeutua
kuvioituun paitaan. Menopaussin aikaan nainen alkaa pitää yksiväristä
tummaa paitaa ja näyttävää vyötä. Vaikka länsimaiset vaatteet yleistyvät, on
Afrikassa vaatteiden kuvioituksella ja värillä suuri merkitys. Yleinen materiaali
on puuvilla ja vaatteiden raaka-aineena käytetään villaa, juuttia, silkkiä ja
kasvikuituja. Kuvioidut ja värikkäät vaatteet välittävät kuvaa rikkaan
kulttuuriperinteen arvostamisesta ja pukeutuminen on hyvin koristeellista.
Monet käsintehdyt kankaat pohjautuvat muinaisiin traditioihin ja niiden
väreillä, muodoilla ja koristeluilla voi olla tärkeä rituaalinen tai poliittinen
merkitys.
Värien merkitys vaatteissa Afrikassa:
Punainen – tärkeä väri rituaaleissa, yhdistetään oikeudenmukaisuuteen,
sotaan, vereen ja veren vuodatukseen. Ennen punaiset vaatteet oli varattu
kuninkaille.
Musta – hedelmällisyyden, viisauden, hyvyyden ja hyvinvoinnin symboli,
yhdistetään yleensä suruun ja kipuun, Kenian ja Tansanian alueella elävät
masait yhdistävät sen sadepilviin ja sadetta varten uhrataan mustalla
peitettyjä uhreja. Musta on pyhäväri ja sitä saadaan mm. hiilestä.
Valkoinen – liitetään iloon, ruokaan, kotiin ja puhtauteen. Sillä on vahva
henkinen merkitys, joten vaatteissa sitä käytetään parantamisessa,
pyhittämisriiteissä ja juhlallisuuksissa
Sininen – symboloi henkistä pyhyyttä, hyvää onnea, rauhaa ja rakkauteen
liittyviä asioita. Yleisesti koulupuvuissa ja virkailijoiden asuissa.
Vaaleanpunainen - viestii hellyydestä ja miellyttävyydestä ja se yhdistetään
elämän feminiiniseen olemukseen.
17
Keltainen - ’’kuuluu punaiseen’’ joten yhdistetään myös vereen, metsästäjillä
ja ympärileikatuilla pojilla. Symboloi rikkautta, terveyttä, hengellisyyttä,
elinvoimaa ja hedelmällisyyttä.
Vihreä – symbolisoi elinvoimaisuutta, hedelmällisyyttä ja terveyttä.
Suomalainen pukeutuminen
Toisin kuin Afrikka, Suomi on melko väritön ja ei niinkään koristeellinen.
Väreillä ja koruilla ei ole mitään virallista merkitystä. Pukeutuminen on
vapaampaa, eikä pukeuduta rituaalien tai uskontojen mukaisesti. Suomessa
seurataan ajoittain vaihtuvaa muotia ja kuvalehtiä. Suurin osa suomalaisista
nuorista ei tiedä esimerkiksi Suomeen aikoinaan tulleiden kansallispukujen
historiaa, tai edes sitä, miltä ne näyttävät. Suomalaiset vaatekaupat
jälleenmyyvät myös ulkomailla valmistettuja vaatteita. Väreillä ja kuvioilla ei
Suomessa näytetä varakkuutta tai uskontoaan.
Kirkoissa ja kouluissa ei ole tiettyjä vaatteita tai pukukoodeja. Suomen
ehkä ainoa yhteinen juhlapuku on eri kuntien kansallispuvut. Niitä on paljon
erilaisia ja erivärisiä, riippuen paikkakunnasta. Puvut on tehty kotipaikkaan
liittyvillä väreillä ja materiaaleilla. Niissä on tarkka koodi, miten esim. kengät
ja sukat kuuluvat olla. Pukuja ei ole käytetty pitkään aikaan julkisissa
tilaisuuksissa vakiovarusteena, vaan jokainen puvun omistaja katsoo itse
sopivan tilanteen puvun käyttöön. Harvoissa tilaisuuksissa ne käyvät puvuksi
ja tuskin koskaan niitä edes käytetään. Harvoissa suomalaisissa perheissä on
säästetty esim. isomummin vanha kansallispuku.
Yleisiä suomalaisia kansallispukuja
•
•
•
•
Munsalan puku, etenkin pikkutyttöjen
suosima sininen liivihame kultaisin
napein
Tuuterin puku, runsain
ristipistokirjailuin
Kaukolan puku, sininen
karjalaisjärjestöjen suosima puku
Hämeen puku, punasävyinen
suomalaispuku
On surullista, kuinka Suomesta puuttuu pukeutumisen symbolisuus. Olisi
hienoa saada kulttuuriin pientä lisää esim. koristeellisuudella tai värikkyydellä,
eikä vain mennä valtavirran perässä. Tietysti joidenkin maiden
18
kauneusperinteet saattavat olla vähän yliampuvia. Suomalaisille korkokengät
ovat sama kuin kiinalaisille jalantypistys, vain erilainen versio samasta
teemasta. Jalan asento on niissä täysin luonnoton, ja tavoitteena on - yllätys,
yllätys: saada jalka näyttämään pieneltä ja sirolta nostamalla jalkaterä
pystyasentoon. Kaupan päälle saadaan keinahteleva kävelytapa, jolla on
sama tarkoitus kuin pyrstönheilutuksella lintujen kosinnoissa.
Aasialaiset kaularenkaat
Aasiassa esiintyvät ”kaularenkaat”, jotka
painavat solisluuta ja kylkiluita alaspäin ja näin
luovat illuusion pidemmästä kaulasta mm.
Thaimaassa 5-6 vuoden ikäiset tytöt voivat
halutessaan laitattaa itselleen renkaat. Pitkää
kaulaa pidetään hyvin kauniina. Renkaita voi olla
jopa 32 kappaletta, joten ylimmät ulottuvat
lopulta korvannipukoihin.
Kaula venyy ja näyttää aikuisena huikean
pitkältä, mutta samalla kurkkua tukevat lihakset
jäävät niin heikoiksi, että renkaitten irrottamisen
voi merkitä tukehtumista. Aviomies voi rangaista
vaimoaan näin esimerkiksi väitetystä
uskottomuudesta.
Korkokengistä jalkojen typistykseen
Ennen vanhaan Kiinassa naisilta ja tytöiltä ”typistettiin jalat’’, jolloin ne
näyttävät sievemmiltä. Tämä jalkojen ”typistys” tarkoittaa, että nuorten
tyttöjen, jopa 4 vuotiaisten tyttöjen jalat paketoidaan tiukoilla siteillä. Niitä
vaihdetaan säännöllisin väliajoin, mutta niitä ei ikinä oteta pois. Jalkojen
ihannekoko on 34. Lähes kaikki naiset menettävät kyvyn käyttää varpaitaan
ja jotkut jopa ovat kuolleet infektioihin ja kuolioihin.
Käytäntö jatkui Kiinassa melkein tuhannen vuoden ajan, aina 1920luvun alkuun saakka. On selvää, että käsittely aiheutti tytöille ja naisille
sanoinkuvaamattomia tuskia. Varpaat käännettiin jalkaterän alle isoavarvasta
lukuun ottamatta. Kun sidettä kiristettiin, myös päkiä siirtyi pikku hiljaa
lähemmäs kantapäätä, ja vuosien kuluessa jalka epämuodostui pahoin. Jalat
sidottuna vaimo ei kyennyt ruumiilliseen työhön, joten pienijalkaisuudesta tuli
myös korkean aseman symboli. Vastahakoisen vaimon oli
mahdotonta karata miehen luota sidotuilla jaloilla, joten samalla varmistettiin
myös vaimon uskollisuus.
19
Lähteet:
http://taksvarkki.fi/tansania/tansania/kulttuuri/pukeutuminen.html
http://rakkaudentalossa.blogit.fi/masai-soturi/
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&langpair=en|fi&u=http://en.wikipedia.o
rg/wiki/Neck_ring
http://www.coloria.net/kulttuurit/afrikka.htm#varit
http://translate.googleusercontent.com/translate_c?hl=fi&langpair=en|fi&rurl=t
ranslate.google.fi&u=http://en.wikipedia.org/wiki/Footbinding&usg=ALkJrhgeE
X1F-DugUMafqTEXrshai0dQOA
http://www.mtv3.fi/helmi/kauneus/artikkeli
Kuvat: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikimedia_Commons
Satu Salminen 9a ja Linda Kipinoinen 9c
______________________________
Muoti on vaikuttanut
ihmisiin jo vuosisatoja
Onko kaunista olla niin laiha, että
luut paistavat ihosta läpi? Miksei
voisi kasata kultaisia renkaita
kaulaan ja saada kaulan pitkäksi
kuin kirahvilla. Entä jalan koko,
senkin pitäisi varmasti olla
mahdollisimman pieni, sehän on
söpöä. Olisihan ihanaa nähdä
superkauniin ihmisen kävelevän
vastaan.
Onko kukaan ajatellut että
kenties ihmisruumis ei ole luotu
tällaiseen? Mitenköhän nainen
pysyy pystyssä typistetyillä
jaloillaan? Miten onnistuu kävely
pienillä sidotuilla jaloilla? Pitäisikö
sitten olla pyörätuoli tai omat
kantajat? Miten ylipäätään yksin
20
eläminen onnistuu? Entä kun
kultaiset renkaat otetaan pois
kaulasta, onko silloin hengenlähtö
lähellä? Pystyvätkö nikamat
venymään kaulan mukana ja kuinka
pitkälle vai tippuisiko pää
roikkumaan kaulanahan ja
jänteiden varassa?
Onko kukaan koskaan
ajatellut, mistä nämä ihanteet
tulevat? Moni ihailee esimerkiksi
Marilyn Monroeta ja haluaisi olla
laiha blondi. Todellisuudessa tämä
lady oli pyöreähkö, eli hänellä oli
muotoja. Ajan saatossa monet
ihanteet vääristyvät ja menevät
liiallisuuksiin. On hyvä kuntoilla ja
syödä sopivasti, pitää itsensä
kunnossa, mutta ei laihuudesta
pidä tehdä pääasiaa tai
pakkomiellettä.
Toivottavasti pian
ymmärretään, että ylenpalttinen
laihuuden ihannointi on hirveää ja
myös hyvin vaarallista. Yleensä
lopputuloksena on laihdutuksen
jatkuva kierre. Laihdutetut kilot on
helppo saada kaksinkertaisina
takaisin. Jos laihduttamiseen ei ole
mitään terveydellistä syytä vaan se
on alkanut hetken mielijohteesta, ei
se yleensä ole lainkaan tarpeellista.
Onhan jo todettu, että
Kiinassa käytetty jalkaterien taitto
jalan alle oli kivuliasta ja hirveää.
Eihän jaloilla pystynyt kävelemään
ja tasapainokin tietysti meni, kun
varpaat eivät enää olleet
tukemassa.
Tietysti tulee väkisin
mietittyä, millä oikeudella arvostelee muiden kulttuurien kauneusihanteita, kun omassakin
kulttuurissa on paljon korjattavaa.
Mikä oikeus meillä eurooppalaisilla
on sanoa, että esimerkiksi
lihavuuden ihailu on hirveää ja
epäterveellistä. Johtuuko tämä
kritisointi siitä, että omia aatteita
pidetään parempina tai kaikesta
vieraasta ollaan epävarmoja?
Ovatko vain meidän ihanteet
järkeviä ja oikeita? Tiesitkö, että
joissain kulttuureissa lihavuutta
ihaillaan, siksi että se osoittaa
ihmisen olevan varakas. Tietysti on
järkyttävää, että ihmiseen
kiinnitetään huomiota vain ulkoisen
omaisuuden perusteella, mutta
enpä ole kuullut laihuudenkaan
ihailuun vielä mitään kovin
”järkevää” syytä. Toinen vastaava
kauneusihanne oli ihon vaaleuden
ihannointi. Mitä vaaleampi iho, sitä
rikkaampi on, koska ei ole tarvinnut
olla ulkona tekemässä töitä eikä iho
ole päässyt auringonvalossa
ruskettumaan.
21
Kulkevatko kauneusihanteet
ja omaisuuden palvonta siis käsi
kädessä? Entä nämä hienot
kultarenkaat kaulassa, mitä
enemmän niitä on, sitä
varakkaampi on. Eihän niitäkään
ilmaiseksi saa ja historia kertoo,
että Kiinan pienijalkaisuuden
ihannointi oli lähinnä aateliston
muotia. Eihän työläinen voinut
jalkojaan sitoa, miten hän muuten
olisi työskennellyt ja hankkinut
ruoan pöytään.
Eli muoti ja raha ovat
ystäviä. Hienot muotituotteet
maksavat omaisuuksia. Hienosta
laukusta maksetaan tuhansia, mitä
tavallinen ihminen tekee sellaisella
laukulla? Entäs kalliit lompakot?
Mitä tekee Louis Vuittonin
lompakolla, kun rahat meni siihen,
lompakkohan muuttuu
tarpeettomaksi. Entä aikanaan
käytetyt hienot korsetit? Niistä
maksettiin paljon, ja sitten hovissa
pyörtyiltiin. Ei suinkaan suuren
rahanmenon takia, vaan
yksinkertaisesti siksi, ettei korsetin
kanssa saanut happea. Eli miksi
ostaa tarpeettomia kalliita ja
epämukavia tuotteita, vaikka ne
olisivat muotia. Eivätkö tuotteet ole
muotia niin kauan, kunnes niistä
tulee massatuotetta ja halpaa?
Käytännössä kansa luo muotinsa,
mutta markkinavoimat määräävät
tahdin. Vai määrääkö kuluttaja
muodin tahdin, kyllästyttyään
massoihin, jotka kopioivat tyylin.
Siksikö tyyliä vaihdetaan vähän
väliä, että voidaan erottua
joukosta? Tietysti on hienoa ja
mukavaa olla ihailtu, mutta ei kai
jokaista tyyliä kannata kopioida.
Miksi emme voisi olla omia
itseämme, omilla tyyleillämme. Mitä
jos jättäisimme tyyleistämme
valittavat omaan arvoonsa. He eivät
selvästikään ole tyytyväisiä
itseensä tai eivät ole vielä löytäneet
omaa tyyliään. Eihän kukaan halua
olla ikuisesti massamuodin orja.
Pidetään siis huoli terveydestämme
ja valitaan meille sopivat tuotteet,
löydetään oma tyyli, joista emme
halua kenties koskaan luopua!
Jasmin Hertzberg 9C
22
Kirkkaita värejä ja lyhyitä hameita –
60-luvun muoti
Muoti 60-luvun alussa oli hyvin
samanlaista kuin 50-luvun muoti,
mutta pikkuhiljaa pukeutumisesta
tuli rohkeampaa. Pastellivärit
muuttuivat kirkkaiksi ja räikeiksi,
vaatteissa oli usein geometrisia
kuvioita ja minihame keksittiin.
1960-luku muistetaan vuosikymmenenä, joka rikkoi muodin
perinteitä ja samalla peilasi
yhteiskunnan muutoksia.
60-luvun muoti sai alkunsa
Lontoosta, ja nuorten ajama
muodin vallankumous alkoi kaduilta
eikä niinkään suurista muotitaloista.
Nuoret alkoivat suosia ”boutique”tyylisiä muotiliikkeitä, ja
suosituimpia ostoskatuja olivat
Carnaby Street ja Kings Road
Lontoossa. Hieman myöhemmin
myös New Yorkiin avattiin oma
boutique, jottei New York jäisi
muodista jälkeen.
Minihame oli 60-luvulla
erittäin suosittu. 50-luvulla hameen
oli täytynyt olla pitkä ja ulottua
polven alapuolelle, mutta 60-luvun
naiset paljastelivat jalkojaan niin
paljon, kuin vain vartalon
muodoiltaan pystyivät. Aluksi
hameet herättivät hämmennystä ja
paheksuntaa: niiden pelättiin
lisäävän rikollisuutta ja alentavan
nuorten moraalia. Nainen, joka
käytti lyhyttä hametta, saattoi saada
hyvinkin arvostelevia katseita ja
kommentteja muilta. Lopulta Mary
Quant kuitenkin teki minihameen
tunnetuksi suurelle yleisölle, ja
jokaisen nuoren naisen täytyi
omistaa sellainen.
Hameen pituus vaihteli paljon.
Amerikassa helman piti päättyä 10–
12,5 senttiä polven yläpuolelle,
mutta Englannissa helma sai
päättyä jopa 17,5–20 senttiä polven
yläpuolelle.
Minihameiden yleistymisen
takia naisten alusvaatteetkin
muuttuivat. Alushousuista tuli
pienempiä ja rintaliiveistä
luonnollisempia, eivätkä ne olleet
enää niin korsettimaisia. Myös
sukkahousut yleistyivät. Ennen oli
käytetty pitkiä sukkia, ja lyhyen
hameen kanssa vaarana oli se, että
alushousut saattaisivat vilahtaa
helman alta. Sukkahousut
helpottivat siis huomattavasti
naisten elämää.
60-luvun muotiin vaikutti
myös vuosina 1965-1969
kukoistanut hippiliike. Se toi siihen
mukaan leveälahkeiset housut,
otsalle laitettavat nahkapannat,
samettitakit ja batiikkivärjätyt
hameet. Hippiliikkeen ja erityisesti
Beatlesin ansiosta miesten
hiusmuoti muuttui pidemmäksi.
Naisten hiukset saivat olla
pitkiä, lyhyitä, kiharia tai suoria.
Erityisesti kiharat hiukset olivat
hyvin suosittuja. Kampaukset olivat
isoja, hiukset tupeerattiin usein
suuriksi palloiksi ja hiuslakkaa
käytettiin paljon. Kampaajalla
saatettiin käydä kerran viikossa
tupeerauttamassa hiukset
23
kuohkeimmiksi. 1960-luvun
puolivälissä myös peruukin käyttö
yleistyi.
Teksti ja kuva:
Anna Piri 9E
______________________________
Kasvista vai lihaa – kumpaa sinä
valitset?
Vegetarismi on ruokavalio, joka ei sisällä eläinkunnan tuotteita.
Laktovegetaristit syövät maitotuotteita ja lakto-ovo-vegetaristit myös
kananmunia, ovovegetaristit käyttävät kananmunia ja kasviksia. Veganismi
on elämäntapa, jossa vältetään eläinperäisiä tuotteita, kuten nahkaa ja
villaa. Kasvissyöjäksi ryhdytään mm. terveyssyistä, uskonnollisista syistä
ja ympäristösyistä. Vegetaristit suosivat suomalaista ja luomua.
24
Vegetarismi on ympäristöystävällisempää ja siitä aiheutuu vähemmän
päästöjä, kuin lihan tuotannosta.
Tuotantoeläimillä on huonot oltavat. Ahtaissa oloissa sairaudet
yleistyvät ja stressi on arkipäivää. Broilerien lihasmassa on jalostettu
kasvamaan nopeasti, eivätkä niiden jalat kestä painoa, joten jalat voivat
murtua. Suomessa teurastus on keskitetty vain harvoihin teurastamoihin,
joten eläinten kuljetus teurastamolle voi kestää 16 tuntia. Suomeen ei
tuoda eikä Suomesta viedä teuraseläimiä muihin maihin. Muualla
Euroopassa eläimiä kuljetetaan maasta toiseen yhteensä jopa 100 tuntia.
Osa niistä kuitenkin kuolee matkalla kuumuuteen tai jäädessään muiden
jalkoihin. Kun eläimiä lastataan ja puretaan kuljetusautosta, voidaan
käyttää hakkaamista, potkimista ja sähköpiiskaa, joka on periaatteessa
kielletty.
EU-maissa eläimet on tainnutettava ennen kuin ne tapetaan
leikkaamalla kaulavaltimo auki ja valuttamalla veret pois. Nykyään eläimet
tainnutetaan usein sähkömenetelmällä, niille annetaan sähköisku vaikka
se aiheuttaa kipua ennen tajuttomaksi tulemista.
Siipikarjan teurastus Suomessa on tehdasmaista. Ne nostetaan
jaloista roikkumaan metallikoukkuihin ja liukuhihnaa pitkin sähköiseen
tainnutusaltaaseen. Sen jälkeen linnuilta viilletään kurkku auki ja
valutetaan veret pois. Jos lintu on onnistunut välttämään sähkövirran, se
on tajuissaan kun kurkku viilletään auki. Teurastusvauhti on suuri, sikoja
teurastetaan 900 tunnissa ja siipikarjaa 6 000.
Kasvissyöjät voivat korvata lihan esimerkiksi tofulla, soijarouheella,
pavuilla ja herneillä.
Tunnetuimmat etuliitteet:
ovo – muna
lakto – maito
fenno – vain Suomessa
tuotettuja kasviksia
pesco – kala
pollo – kana ja muut linnut
demi – ei syö nisäkkäiden lihaa
semi – ei syö punaista lihaa
Lisätietoa vegetarismista löydät
osoitteesta
http://www.vegaaniliitto.fi/index.ht
ml
Haastattelin juttua varten nuorta vegetaristia.
Salla Ripatti 9C
25
Suuri suklaavertailu
Alun perin ajattelimme vertailla vain suklaiden makuja, mutta eteen tuli paljon
muitakin tekijöitä, jotka suklaan valinnassa kannattaa huomioida. Itse asiassa
moni suklaantuottaja on ottanut eettiset ja ekologiset seikat paremmin
huomioon kuin kuvittelimme. Arvosana-asteikko: 1 - 5 ☺
Fairglobe: Maistoimme hieman tummaa suklaata. Ohut, elegantti levy, maku
tummaksi suklaaksi oikein soljuva ja nautittava. Tuo ehkä liian paljon mieleen
pääsiäismuna- ja joulupukkisuklaat, mutta suklaaksi yllättävän
pehmeänmakuinen ja sopivan makea. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että
Reilun kaupan suklaissa on laajemminkin otettu huomioon etenkin ekologiset
periaatteet. Palat isoja, mutta ohuita. Yksinkertaisesti sanottuna hipoo miltei
täydellisyyttä.
+ Pakkauksessa korostetaan selkeästi ympäristöystävällisyyttä; ”Tuotteen
ostaminen parantaa tuottajien työ- ja elinoloja kehitysmaissa ja edesauttaa
ympäristön hyvinvointia”.
+ Toisin kuin muiden merkkien pakkauksissa, Fairgloben pakkauksen päällä
lukee pakkausseloste.
- Pakkauksen kuva ei näytä houkuttelevalta, eikä se kerro miltä sisältö
näyttää.
Pakkauksessa korostetaan selkeästi ympäristöystävällisyyttä; ”Tuotteen
ostaminen parantaa tuottajien työ- ja elinoloja kehitysmaissa ja edesauttaa
ympäristön hyvinvointia”.
Arvosana: 5
Fazer: Laatusuklaata, ehkä aavistuksen liian tuhti ja tahmea, mutta maku on
hyvä.
Palat pieniä mutta paksuja.
+ Paketti näyttää houkuttelevalta ja suklaapalat kuvassa näyttävät suussa
sulavilta.
+ Sininen väri korostaa suomalaisuutta.
+ Paketissa korostetaan myös tuoreutta; ”Valmistettu tuoreesta maidosta”.
-Avattua pakkauksen sitä ei saa enää kunnolla kiinni.
Arvosana: 4
Marabou: Palaset aika lailla normaalin kokoisia. Maku oli joskin hiukan
kitkerää ja liian makeaa. Ei maistu niin paljoa maitosuklaalta. Pakkaukset
kuitenkin vetävät erityisesti puoleensa.
+ Pakkauksen kuvassa esiintyvät suklaapalaset näyttävät kutsuvan hyviltä.
+ Ekologinen. Tekee yhteistyötä Rainforest Alliance yhdistyksen kanssa
26
+/- Keltainen väri korostaa ruotsalaista alkuperää (nimi lukee selkeästi vain
ruotsiksi; ”Mjölk choklad”).
Arvosana: 4
Bellarom: Bellaromin suklaat maistuvat poikkeuksellisen hyvälle. Sopivan
makea, mutta ei voi syödä "kuin leipää". Ei liian makea. Palaset ovat todella
paksuja.
+Suklaan kuva on selkeästi esillä.
+ Päällä kerrotaan, ettei tuote sisällä väriaineita eikä juuri muitakaan
lisäaineita.
+ Paketti on kätevästi uudelleen avattava.
+/- Pakkaus on melko paksu verrattuna muihin merkkeihin
Arvosana: 3
Pirkka: Hieman venyvä ja jopa purukumimainen rakenne sekä teollinen maku
tekevät Pirkka-maitosuklaasta jotakuinkin kammottavinta tavaraa, mitä
kaupassa suklaan nimellä myydään. Palat ovat isoja, mutta ohuita.
+ Kätevästi uudelleen avattava.
- Pakkaus näyttää yksinkertaiselta ja halvasti tuotetulta.
- Suklaat eivät näytä erityisen houkuttelevilta.
Arvosana: 1
Teksti ja kuvat: Annukka Lindqvist 9D ja Marit Tiainen 9F
27
Suhdesotkuja ja ennaltaarvattavia juonenkäänteitä
Melkeinpä jokaisen suomalaisen tuntema tv-sarja Salatut elämät eli
puhekielessä Salkkarit on viihdyttänyt meitä jo 13 vuoden ajan.
Fremantlemedia Finland Oy:n tuottaman sarjan ensimmäinen jakso esitettiin
MTV3-kanavalla 25. tammikuuta 1999. Siitä lähtien sarja on kerännyt joka ilta
maanantaista perjantaihin puoli kahdeksalta noin 0,5 – 1 miljoonaa katsojaa.
Sarjan suosio on kuitenkin hieman hiipunut digiaikaan siirryttäessä. Yksi
jakso kestää noin 20 minuuttia. Sarjan on kerrottu jatkuvan ainakin vuoteen
2015 asti.
Salatut elämät kertoo kuvitteellisen Pihlajakadun asukkaiden
elämästä, johon mahtuu draamaa. Salatuissa elämissä on käsitelty paljon
vakavia aiheita, kuten perheväkivaltaa, insestiä ja aborttia. Tästä syystä
sarjaa on arvosteltu ja se on saanut myös paljon huomiota. Salattujen
elämien on myös väitetty kopioivan australialaista ”Neighbours”-sarjaa.
Salatut elämät on sarja, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Toiset
eivät voi sietää koko ohjelmaa ja osan on pakko nähdä ”Salkkarit” joka
arkipäivä. Sarjasta eivät juonenkäänteet lopu ja seuraavaa jaksoa saa
odottaa. Jokainen jakso loppuu jännittävään kohtaukseen, pysäytyskuvaan
sekä siihen, että ruudussa näytetään otteita seuraavasta jaksosta, jolloin
katsojat haluavat nähdä seuraavan päivän jaksonkin. Salatuttuja elämiä ei
esitetä kesäisin, jolloin sarja jää muutaman kuukauden tauolle. Kesällä
esitetään uusintoja noin viiden vuoden takaa. Viikonloppuisin esitetään
kuluneen viikon kaikki jaksot uusintoina.
28
Sarjassa on esiintynyt lukuisia hahmoja ja nykyään jäljellä on enää
kaksi alkuperäistä näyttelijää. Hahmojen välille on syntynyt paljon suhteita,
niin viha- kuin rakkaussuhteita. Hahmoille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja
joskus ei voi muuta kuin nauraa. En keksi mitään, mitä hahmot eivät olisi vielä
kokeneet.
Mielestäni Salkkarit on hyvää viihdettä, vaikka juonenkäänteet ovat
usein ennalta-arvattavia sekä epärealistisia. Ilman näitä piirteitä en
kuitenkaan usko, että sarja olisi niin suosittu, koska ihmiset haluavat nähdä
draamaa ja jännitystä. Useimmat katsojat ovat seuranneet sarjaa sen alusta
asti, joten ehkä se on myös muodostunut jonkinlaiseksi rutiiniksi. En itsekään
voisi kuvitella arki-iltaa ilman salkkareita.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Salatut_el%C3%A4m%C3%A4t
Kuva: Fremantle Media
Jennika Jyrkönen 9D
______________________________
Taidetta, töitä ja vesilammikoita
Taidenäyttelyitä on monenlaisia, joissakin on muun muassa valokuvia,
patsaita, maalauksia tai veistoksia. Myös eri näyttelyrakennukset vetävät
puoleensa, vaikka taidenäyttelyn aihe ei olisi niin kiinnostava, kuten New
Yorkin Guggenheim ja MoMa, jotka ovat todellisia vetonauloja.
Nuoria ei usein innosta sana taidenäyttely tai museo. Omasta
mielestäni kiinnostavimmat näyttelyt ja museot ovat olleet Pixarin näyttely
Helsingin taidemuseossa, Guggenheim New Yorkissa ja Salvador Dalin
museot Espanjassa.
Moni nuori päästää tuskanpuuskauksen kun kuulee, että museossa on
opas tai että ylipäätänsä mennään museoon. Suhtaudun itse aika samalla
tavalla oppaisiin, mutta oppaat kertovat paljon hyvää ja tarkkaa tietoa.
Mielestäni opastus voisi olla lyhempi, tai ellei lyhyempi, oppaat voisivat keksiä
tapoja, joilla saada nuoret kiinnostumaan ja kuuntelemaan.
Itse kävin Kulttuurin museossa katsomassa näyttelyn nimeltä
Värimatka Kiinaan. Valitsin näyttelyn, koska se vaikutti kiinnostavalta
käymisen arvoiselta. Ja sitähän se olikin. Museossa oli pääaiheena Kiinassa
näkyvät ja niin sanotut tärkeät värit niin kuin näyttelyn nimestä voi päätellä.
Tämä näyttely oli pääasiassa valokuvanäyttely, näyttelyssä oli muutama
29
esinekin. Itse sain sellaisen käsityksen, että näyttelyn aiheen oli tuoda esiin
sitä miten erivärit näkyvät Kiinan katukuvassa. Valokuvat oli siis otettu Kiinan
kaduilta, kaupoista, ihmisistä ja toreilta. Kuvat olivat aiheen mukaan erittäin
värikkäitä ja runsaita. Kuvien perusteella voisin lähteä Kiinaan matkalle.
Moni ei kuitenkaan ajattele, kuinka näyttelyt rakennetaan, kauanko
näyttelyn rakennuksessa kestää, mikä on haastavinta näyttelyiden
rakennuksessa tai mikä ammattinimike museossa työskentelevillä on.
Museoissa on erittäin monia eri ammatteja mm. museomestari,
konservaattori, kehystäjä, ripustaja ja niin edelleen. Museoissa on esillä myös
monia muitakin ammatteja, jotka eivät liity näyttelyiden rakentamiseen.
Haastateltuani alalla työskentelevää henkilöä, minulle jäi kuvaksi, että
museoiden rakennus ja museossa työskentely onkin yllättävän kiireistä eikä
niin helppoa.
Vaikeinta oli kuulemma aikataulujen sovittaminen kaikkien kesken, ja joskus
tulee myös erittäin vaikeita rakenteita ja haastavia
taidetaideteoskokonaisuuksia. Keskimäärin yhden näyttelyn rakentaminen
kestää 3-4 viikkoa.
Esimerkkinä ongelmallisesta taideteoksesta on taidemuseo
Meilahdessa olevassa Usko tai älä – näyttelyssä. Kyseisessä näyttelyssä on
yhtenä taideteoksena ns. vesilammikko keskellä lattiaa, eikä tietenkään sen
ympärille voi laittaa estenaruja tm. sillä muuten taideteoksesta menisi mennyt
idea. Taideteos on siis lattialla oleva vesilammikko johon ihmiset ovat
huomaamattaan kävelleet. Tämä saa museontyöntekijät pohtimaan
kuumeisesti, mitä voisi tehdä. Totuus kuitenkin on, että mitään ei voi tehdä,
ettei taideteoksen idea katoaisi.
Kulttuurien Museo
Värimatka Kiinaan
11.5.2011- 29.1.2012
Avoinna tiistaista sunnuntaihin
klo 11–18.
Ilmainen sisäänpääsy kaikille.
Tennispalatsi, Eteläinen
Rautatiekatu 8 / Salomonkatu
15, Helsinki
Teksti: Roosa Rosenius 9C
Kuva: Kulttuurien museo
30
Futisbuumi Suomessa –
totta vai tarua?
Mielestämme nuoriso on alkanut pelata jalkapalloa entistä enemmän ja tässä
on meidän mielestämme tärkeimmät syyt, miksi:
Suomen ns. ”Huuhkajia” on suuresti kritisoitu joukkueen vanhuudesta,
mutta nyt valmentaja Mixu Paatelainen on alkanut ajamaan nuoria Amaajoukkueeseen. Vaikka tulokset eivät vielä näy, on tähtäimessä päästä
EM-kisoihin jo 2016. Tämä innostaa nuoria katsomaan Huuhkajien otteluita.
Kotimaan joukkueista ainakin HJK pärjäsi todella hyvin viime kaudella.
Kauden kohokohtia olivat esim. Schalken voittaminen Sonera-stadionilla ja
Veikkausliigan mestaruuden uusiminen jo toisen kerran peräkkäin.
Lähiaikoina nuoria suomalaisia pelaajalupauksia ovat siirtyneet ulkomaille
huippuseuroihin. Hyviä esimerkkejä ovat Teemu Pukki ja Alexander Ring,
jotka siirtyivät Saksan Bundesliigan kärkijoukkueisiin
Hienojen maalien tekeminen, voittaminen ja joukkuehenki motivoivat
pelaamaan entistä enemmän ja antamaan kaikkensa.
Kysyimme haastateltavilta neljää asiaa.
- Pelaatko itse jalkapalloa? Seuraatko sitä?
- Mikä on mielipiteesi Suomen jalkapallon laadusta? Veikkaa, milloin
Suomi pääsee arvokisoihin.
Teksti ja kuvat: Miikka Oksanen 9c ja Roope Varttila 9c
– Kyllä mä jonkun verran fudista seuraan, ittekin
joskus pelasin.
– Voisihan Suomella paremminkin mennä isoissa
peleissä, enkä usko et ne ikinä sinne pääsee.
Tatu Tikkanen 7E
– En mä hirveesti, mutta joskus pelasin PPV:ssä
– Njaa, ihan huonoa, ei ne koskaan pääse mihinkään
kisoihin.
Leevi Mäkelä 8E
31
– En seuraa, enkä pelaa.
– No, laatu parantuu koko ajan. Viiden vuoden päästä.
Kira Pakarinen 8B
______________________________
Suomalaiset jalkapalloilijat maailmalla
Suomalaisten jalkapalloilijoiden menestys ulkomailla ei ole kummoista.
Huippuliigoihin on vaikea päästä ja penkinlämmittäjän paikka on tuttu monelle
huippuseuroissa pelaaville. Syynä tähän on muun muuassa Suomen
kehittymätön jalkapallokulttuuri ja Suomen pohjoinen sijainti, jolloin talvella
treenipaikkojen saaminen on vaikeampaa. Muutamia suomalaisia on
kuitenkin onnistanut. Heistä seuraavassa:
5. Teemu Pukki # 20
Teemu Pukki syntyi 29. maaliskuuta 1990 Kotkassa. Hän edustaa nykyään
Saksan Bundesliigassa pelaavaa Shalkea ja on keskushyökkääjä.
”Teme” aloitti ammattilaisuransa vuonna 2006 KooTeePeessä.
Vain vuoden pelaamisen jälkeen espanjalaisseura Sevilla kiinnostui nuoresta
lupauksesta ja osti Pukin riveihinsä pienellä siirtosummalla. Sevillassa Pukki
pääsi nopeasti treenaamaan Sevilla Atleticon kanssa, joka on Sevillan
kakkosjoukkue. Edustusjoukkueeseen Pukki ei päässyt murtautumaan ja
peliaikaa tuli vain kakkosjoukkueessa. Pukki saavutti Sevillassa cupmestaruuden ja oli loppuottelussa kukistamassa Barcelonaa 2-0.
Koitti siirto takaisin Suomeen, tällä kertaa HJK:hon. HJK:ssa Pukki
pääsi heti avaukseen ja onnistui nopeasti maalinteossa Jaroa vastaan. Kausi
päättyi HJK:n mestaruusjuhliin ja Pukki jatkoi HJK:ssa.
32
Seuraavalla kaudella Pukki teki läpimurtonsa: uran ensimmäinen
ammattilaishattutemppu ja useita maaleja. Pukki näytti taitojaan myös
kansainvälisesti, Pukki onnistui kahden upean maalin teossa saksalaista
Schalke 04 -seuraa vastaan kotikentällään ja onnistui myös vieraissa maalin
teossa, vaikka HJK hävisikin 1-6. Tämä herätti Schalken kiinnostuksen ja
Pukki siirtyi Schalkeen reilun miljoonan euron siirrolla vuonna 2011.
Schalkessa Pukki onnistui maalin teossa saatuaan peliaikaa, jota
oli niukalti sillä Pukki oli juuttunut reserviin. Pukin kaksi maalia toivat tasapelin
Schalkelle. Peliaikaa alkoi tulla ja Pukki onnistuikin maalinteossa tasaiseen
tahtiin. Pukki alkoi saada peliaikaa ja muodosti vaarallisen hyökkäyskolmikon
Raulin ja Klaas Jan Huntelaarin kanssa.
Maajoukkueessa Pukki ei ole onnistunut maalinteossa. Mutta aika
näyttää, nouseeko Pukki maailman eliittiin, joka ei monelta
suomalaispelaajalta ole onnistunut.
4. Roman Eremenko # 23
Roman Aleksejevitš Eremenko syntyi 19. maaliskuuta 1987 Moskovassa,
Venäjällä. Hän muutti Suomeen 3-vuotiaana, kun hänen isänsä siirtyi
pelaamaan Jaroon. Roman aloitti jalkapallon 7-vuotiaana. Hän sai Suomen
kansalaisuuden vuonna 2003.
Roman pelaa keskikenttäpelaajan paikkaa ja edustaa tällä hetkellä
Venäjän Valioliigan Rubin Kazania sekä Suomen maajoukkuetta. Kun Roman
siirtyi Dinamosta Rubin Kazaniin, siirtosumma oli lehtitietojen mukaan 11,5-13
miljoonaa, eli suurin suomalaisesta maksettu summa.
Romanin A-maajoukkuedebyytti oli 6. kesäkuuta vuoden 2007 EMkarsinnoissa Belgiaa vastaan. Myöhemmin hän vakiinnutti paikkansa
avauskokoonpanossa 2010 MM-karsinnoissa.
Saavutukset:
Ukrainan valioliigan mestaruus (2008–2009)
Ukrainan supercupin mestaruus (2009, 2011)
Suomen Palloliiton vuoden jalkapalloilija (2011)
Urheilutoimittajain vuoden jalkapalloilija (2011)
Joukkueet:
Jaro (2004-2005)
JBK (2004) lainassa
GBK (2004) lainassa
Udinese (2005-2009)
Siena (2007) lainassa
Dynamo Kiova (2008-2009) lainassa
Dynamo Kiova (2009-2011)
33
Rubin Kazan (2011-)
Suomen maajoukkue (2007-)
3. Jussi Jääskeläinen # 22
Jussi Albert Jääskeläinen syntyi 19. huhtikuuta vuonna 1975 Mikkelissä. Hän
on nykyään naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Pelipaikka on maalivahti.
Hän pelasi juniorina Mikkelin Kissoissa ja Mikkelin Palloseurassa.
Hänen debyyttinsä Veikkausliigassa oli Mikkelin Palloseurassa vuonna 1992,
kun hän oli 17-vuotias. Jääskeläinen siirtyi Vaasan Palloseuraan vuonna
1996, jossa hän pelasi kaksi kautta. Vuonna 1997 hän siirtyi englantilaisen
Bolton Wanderersin riveihin. Jääskeläisestä tuli Boltonin ykkösmaalivahti ja
hänellä on ollut tärkeä rooli Boltonin Valioliiga-menestyksessä. Jääskeläinen
on pelannut Boltonissa yli 500 ottelua. Bolton Wanderersin kannattaja
yhdistys palkitsi hänet vuoden 2007 parhaaksi pelaajaksi.
Jääskeläisen maajoukkueura alkoi 13 .elokuuta vuonna 1992 alle
18-vuotiaiden ottelulla Belgiaa vastaan.Vuonna 1997 hänet valittiin nuorten
maajoukkueen parhaaksi pelaajaksi. Vuonna 1998 Jääskeläinen pelasi
ensimmäisen A-maaottelunsa Maltaa vastaan. Hän pelasi kauan Antti
Niemen varamiehenä. Hänestä tuli vuonna 2005 maajoukkueen
ykkösmaalivahti. Loka-marraskuussa Jääskeläinen ilmoitti, että MM-2010
karsinnat olisivat todennäköisesti hänen viimeisensä Suomen
maajoukkueessa. Hän on pelannut 56 A-maaottelua urallaan.
Saavutukset:
Nuorten maajoukkueen paras pelaaja (1997)
Kultainen hanska (1998)
Vuoden pelaaja (2007)
Joukkueet:
Mikkelin Palloilijat (1992-1995)
Vaasan Palloseura (1996-1997)
Bolton Wanderers (1997-)
Suomen maajoukkue (1998-2010)
2. Sami Hyypiä # 4
Sami Tuomas Hyypiä syntyi 7. lokakuuta 1973 Porvoossa. Hyypiä oli jo
pienestä pitäen jalkapallon innoittama, sillä molemmat vanhemmat olivat
pelanneet jalkapalloa.
34
Ensimmäisen Veikkausliiga- ottelunsa hän pelasi MyPa:n riveissä
pelattuaan alempien divisioonien pelejä hyvällä menestyksellä. MyPa:ssa
Hyypiä pelasi menestyksekkäästi ja onnistui mm. liiga cupin finaalissa
maalinteossa Jazzia vastaan. Maali jäi ottelun ainoaksi.
Ura jatkui ulkomailla Willem II:ssa Hollannin Eredivisienissä, jossa
Hyypiä nousi kapteeniksi hyvien peliesitysten jälkeen. Kolmannella
kaudellaan joukkueessa Hyypiä johti joukkueen ilmiömäisesti Mestareiden
liigaan. Hyypiä ei kuitenkaan jäänyt Willemiin vaan siirtyi Liverpooliin n. 2,5
miljoonan punnan siirtosummalla. Fanit kummastelivat aluksi tuntematonta
pelaajahankintaa, mutta Hyypiä nousi nopeasti joukkueen vakiokalustoon
toppariksi sveitsiläisen Stephane Henchozin rinnalle. He pitivät maalin
puhtaana ilmiömäisissä 84 ottelussa 184 ottelusta. Hyypiä nousi kapteeniksi,
mutta joutui luovuttamaan kapteenin nauhan noin vuoden päästä
kasvattipojalle Steven Gerrardille.
Hyypiä saavutti Uefa-cupin voiton, liigacupin voiton ja FA-cupin
voiton samana vuonna ja hänet valittiin vuoden suomalaisurheilijaksi vuonna
2001. Hyypiä teki myös 22 maalia 317 ottelussa mikä on huikea määrä
keskuspuolustajalle. Huikeiden saavutusten jälkeen Hyypiä alkoi jäädä
penkille uusien puolustajahankintojen myötä.
Vuonna 2009 Hyypiä siirtyi Leverkuseniin. Peliaikaa tuli
säännöllisesti ja hän oli yksi joukkueen tukipilareista. Kauden 2009-2010
hänet valittiin Saksan liigan parhaaksi puolustajaksi.
Hyypiä lopetti uransa vuonna 2011 ja aloitti valmentajauran.
Maajoukkueessa Hyypiä on toiminut kapteenina, mutta ei ole saavuttanut
mitään suurta.
1. Jari Litmanen # 10
Jari Olavi Litmanen syntyi Lahdessa 20. helmikuuta vuonna 1971.
Hän aloitti ammattilaisuransa lahtelaisessa Reippaassa josta hän
jatkoi uraansa Helsinkiin HJK:hon. Suomessa hän pelasi vielä MyPa:ssa.
Loistokkaan alku-uran Suomessa pelannut Litmanen siirtyi hollantilaiseen
Ajaxiin, jossa hän joutui ensimmäisellä kaudellaan pelaamaan reservissä.
Valmentaja Luis Van Gaal olisi lähettänyt Litin takaisin Suomeen, mutta
Dennis Bergkampin siirryttyä italialaiseen Interiin hän vakiinnutti paikan
avauskokoonpanossa. Sen jälkeen menestyksellä ei ollut rajoja. Litmanen
saavutti seitsemällä Ajax-kaudellaan muun muassa Hollannin mestaruuden
kolme kertaa, Hollannin cupin voiton kolme kertaa, Hollannin supercupin
voiton kolme kertaa ja voitti Mestareiden liigan ensimmäisenä suomalaisena.
Hän voitti myös seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja UEFA Super
cupin voiton.
35
Litmanen tunnettiin enemmänkin pelintekijänä, vaikka teki huimat
91 maalia 159 pelaamassaan Ajax ottelussa. Litmanen tuli myös 3. sijalle
kultainen pallo -pelaajaäänestyksessä.
Hän siirtyi Barcelonaan, jossa ura ei sujunut niin loistokkaasti
loukkaantumisten takia. Hän siirtyikin Liverpooliin ja sieltä takaisin Ajaxiin.
Ajaxissa hän voitti vielä Hollannin mestaruuden ja Ajax selviytyi myös
Mestareiden liigan välieriin.
Ura ei lähtenyt kuitenkaan samanlaiseen nousuun Litin pelatessa
Lahdessa, Rostockissa, Malmössa, Fulhamissa ja HJK:ssa. Kuitenkaan
kukaan toinen suomalainen jalkapalloilija ei ole saavuttanut lähellekään sitä
mitä Kuningas on saavuttanut. Eikä ehkä tule saavuttamaankaan.
Litmasen pelasi ensimmäisen maaottelunsa alle 15-vuotiaiden
joukkueessa Tanskaa vastaan vuonna 1986. Hän pelasi kaiken kaikkiaan 21
poikien maaottelua ja 6 nuorten maaottelua. Vuonna 1988 Palloliitto valitsi
hänet vuoden poikapelaajaksi Suomessa.
A-maajoukkuedebyyttinsä Litmanen pelasi 18-vuotiaana
ystävyysottelussa Trinidad ja Tobagoa vastaan vuonna 1989. Hänen
ensimmäinen maajoukkuemaali tuli 16. toukokuuta vuonna 1991. Litmanen
on pelannut kuusissa EM- ja viisissä MM-kilpailuiden karsinnoissa.
Litmanen on myös toiminut joukkueen kapteenina vuosina 1996-2008 ja
ollut muutenkin maajoukkueen tärkeimpiä pelaajia. Litmasen EMkarsinnoissa rangaistuspotkusta tehty maali teki hänestä kaikkien aikojen
vanhimman EM-kisoissa maalin tehneen pelaajan.
Joukkueet:
Reipas (1987-1990)
HJK (1991)
MyPa (1992)
Ajax (1992-1999)
Barcelona (1999-2001)
Liverpool (2001-2002)
Ajax (2002-2004)
Lahti (2004)
Rostock (2005)
Malmö (2005-2007)
Fullham (2008)
Lahti (2008-2010)
HJK (2011-)
Suomen maajoukkue (1989-)
Teksti: Elias Ervast 9D, Aleksi Sundell 9C
36
Jääkiekkoa vai painia?
SM-liigan motto ”Draamaa ja Rytinää” on tullut toteen melko vahvasti tällä
kaudella.
Ensin Pelicans – HIFK- ottelun joukkotappelu, sitten Jarkko Ruudun pelleilyt.
Joukkotappelussa jaettiin huimat 465 minuuttia rangaistuksia ja Ruutukin on
havitellut 137 rangaistusta. Jääkiekosta Suomessa on tullut pikemminkin
sotaa kuin jääkiekkoa. Kaikkialla näkyy fyysistä ja psyykkistä uhittelua ja
isottelua. Tosin ei vika yksin pelaajissa ole.
Valmentajien pitäisi jo ennen pelin alkua puuttua tällaisiin ja ehkäistä niitä.
Tosin jotkut ovat jo näin tehneet, esimerkkinä Erkka Westerlund, joka on
antanut Ruudulle tappelukiellon. Vaikka Ruutu kehässä pelleilee, niin ei hän
pelaajien kimppuun käy, vaikka on tappelua käynyt haastamassa.
Vaikka jääkiekossa on röyhkeitä piirteitä, löytyy niitä
herrasmiesmäisiäkin.
Ruudun ja muiden jäähykonkareiden, kuten Siim Liivikin on tajuttava, että
heidän hölmöilynsä säteilee nuorimpaan jääkiekkoon. Netissä löytyy videoita
joissa 7-vuotiaat jääkiekkoilijat tappelevat jäällä. Jääkiekko on menossa
surulliseen suuntaan ja tälle on tehtävä jotain. Myös fanien pitäisi pitää
tunteet kasassa, pelin jälkeenkin. Esimerkiksi monen HIFK – Jokerit -ottelun
jälkeen on puhjennut tappelu. Tämäkin on saatava loppumaan. Onneksi
jotkut ovat tehneet asialle jotakin.
HIFK Fan Club on julkaissut tiedotteen, jossa vastustetaan kaikenlaista
väkivalta otteluissa ja varsinkin niiden jälkeen. Mielestäni tämä on positiivinen
suunta fanitappeluiden ehkäisemiseksi. Viime vuoden Talviklassikko-ottelun
37
jälkeen puhkesi joukkotappelu HIFK-fanien ja Jokerit-fanien välillä. Tämän
vuoden ottelua mainostetaan ”Lämminhenkisenä perhetapahtumana”.
Ristiriitaa?
Jotkut tuomaritkin ovat hoitaneet oman osansa jääkiekon väkivallan
ehkäisemiseksi. Esimerkiksi 28.2 Jokerit – HPK -ottelussa monta kertaa
tappelun poikanen puhkesi, mutta tuomarit puuttuivat heti tilanteeseen. Tosin
eivät kaikki tuomarit näin tiukkoja ole. Tuomarit voivat keskeyttää tappelut,
mutta silti tappeluita jäillä nähdään.
Tuomareilta puuttuu myös rangaistuksen antamisen taju joissain tilanteissa.
Esimerkkinä 28.2 pelatussa Blues – SaiPa -ottelussa SaiPan puolustaja Pauli
Levokari sai ottelurangaistuksen koskettuaan tuomaria. Vaikka tuomareilla on
täysi valta antaa rangaistuksia pelissä, ei niitä pitäisi antaa jokaisesta
pienestä virheestä.
Loppujen lopuksi SM-liiga on vielä jotenkin hyvien tapojen mukainen, kunhan
hölmöilyt ja tappelut lopetetaan.
Kalle Armanto 9A
_____________________________________________________________
Partio – vain eräjormailua?
Partio on vain yhtä suunnistusta ja
metsissä vaeltamista. Siellähän ei
muuta tehdä, kuin harjoitellaan
solmuja ja vuollaan tikkuja nuotiota
varten, joka sitten sytytetään kiviä
yhteen hankaamalla. Tai hankitaan
kultaisia,
kimaltavia
merkkejä
taluttamalla mummoja tien yli tai
pelastamalla setiä karhun luolasta.
Ja kunniaa tehdään jokaiselle,
vastaan tulevalle partiolaiselle.
Unohtamatta tietenkään sitä, että
jokaisella partiolaisella on joka
tilanteessa päällä partiopaita ja
kaulassa partiohuivi.
Ei, ei näin. Ei partio ole
vain eräjormailua ja solmujen
tekemistä. Kyllä siellä on sitäkin,
mutta se ei ole koko totuus. Partio
on enimmäkseen ajan viettämistä
hyvien ystävien ja mukavien
ihmisten kanssa. Siinä samalla
sitten opetellaan niitä solmuja tai
nuotion tekemistä, jonka saa kyllä
sytyttää ihan perinteisesti tulitikuilla.
Näitäkin asioita opetellaan usein
leikin varjolla.
Osaatko toimia yksin
pimeässä metsässä, eksyksissä?
Entä, jos mukanasi on ainoastaan
vain tulitikut? Partiossa kyllä oppii,
38
kuinka toimia oikein tällaisessa
tilanteessa. Partiossa oppii elämän
perustaitoja.
Partiossa
oppii
vastuun kantamista jo melko
nuorella iällä. Jo viisitoistavuotias
pääsee johtamaan, suunnilleen
kymmenen
lapsen
ryhmää,
muutaman muun johtajan kanssa.
Kyllä partiossa oppii
muutakin, kuin vain perinteisiä
partiotaitoja,
kuten
esimerkiksi
sosiaalisen kanssakäymisen taitoja.
Siellä oppii toimimaan erilaisten
ihmisten
kanssa,
erilaisissa
ryhmissä.
Partiossa
oppii
ilmaisemaan itseään esimerkiksi
leikkiessä ja pelatessa, oman
ikäistensä seurassa.
Partiossa
tutustuu
helposti uusiin ihmisiin, esimerkiksi
leireillä, joita järjestetään sekä
kesäisin, että talvisin. Leireillä ei
nukuta vain ja ainoastaan ulkona
teltassa tai laavussa. Esimerkiksi
useilla lippukunnalla on oma
”mökki”, jolla järjestetään myös,
yleensä
viikonlopun
mittaisia,
leirejä.
Kesäisin
järjestetään
yleensä
myös
suuri
kaikille
pääkaupunkiseudun lippukunnille
tarkoitettu leiri, josta kyllä varmasti
löytyy uusia kavereita. Jos taas
haluaa
ulkomaalaisia
ystäviä,
heihin voi tutustua suuremmilla
leireillä, tai sitten itse lähteä
johonkin toiseen maahan leirille.
Esimerkiksi
tällä hetkellä on
mahdollisuus
lähteä
kesällä
Tanskaan heidän järjestämälleen
leirille.
Partiossa kaikki ovat
ystäviä. keskenään. Siellä ei syrjitä,
eikä kiusata ketään ja kaikki ovat
samanarvoisia, kuten oikeassa
elämässäkin pitäisi aina olla.
Partio on ylipäätänsä
hyvä ja halpa harrastus. Siinä ei ole
kalliita
kuukausimaksuja
tai
menoeriä. Vain kerran vuodessa
maksettava pieni jäsenmaksu, jolla
pääasiassa
tuetaan
oman
lippukunnan toimintaa. Et tarvitse
edes kalliita välineitä aloittaaksesi
partion. Aluksi et tarvitse mitään,
mutta pian on hyvä ostaa oman
lippukunnan huivi, josta esimerkiksi
suurilla leireillä tunnistaa eri
lippukuntalaisia. Myös, jos haluaa
osallistua tärkeisiin tapahtumiin ja
esimerkiksi paraatiin on hyvä
hankkia partiopaita, johon myös
ommellaan
kiinni
taitomerkit.
Henna Sotala 9F
39
Kysymyksiä urheilusta
Kevin Sirelius 9.F
Mitä harrastat ja missä joukkueessa?
Jääkiekkoa Blues C -teamissa
Kuka on lempiurheilijasi?
Jonathan Toews ja Chicago Blackhawks.
Mitä hyviä ja huonoja puolia lajissasi on?
+ Kontaktipeli
- Loukkaantumiset
Montako kertaa viikossa sinulla on
harjotukset?
5 kertaa ja yksi peli
Mitä hyviä ja huonoja puolia lajissasi on?
+ paljon maaleja
- paljon harjoituksia, vähän pelejä
Montako kertaa viikossa sinulla on
harjoitukset?
4 kertaa ja yksi peli
Pekka Päärni 9.E
Mitä harrastat ja missä joukkueessa?
PPV 96, B-junior
Kuka on lempiurheilijasi?
Sergio Kun Agüero, Manchester City
Mitä hyviä/huonoja puolia lajissasi on?
Heikki Törrönen 9.F
Mitä harrastat ja missä joukkueessa?
Salibandya, Tiikerit -96
Kuka on lempiurheilijasi?
Cristiano Ronaldo, Real Madrid
+ Turnaukset
- Häviäminen
Montako kertaa viikossa sinulla on
harjoitukset?
3-4 kertaa ja yksi peli
Teksti ja kuvat: Jesse Roivas ja Joel Yli-Uotila 9F
40