Full article

Hoitotyön laajojen vastuutehtävien määrittely ja hallinnollisten menettelyjen kehittäminen
1) Nurmela, T. Turun ammattikorkeakoulu, [email protected]
2) Isotalo, A. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, [email protected]
3) Nygren, P. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, [email protected]
Abstrakti
Terveydenhuollon henkilöstön tehtäviä ja työnjakoa tulisi uudistaa siten, että toiminta ja tehtävät
järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla hoidon kokonaisuuden, eri ammattiryhmien välisen yhteistyön ja osaamisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän on pyritty myös VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP), mutta toiminnan kokonaislaajuus ei ollut enää selvillä. Keväällä 2010 aloitetun hankkeen tarkoituksena olikin selkiyttää, rationalisoida ja tehdä läpinäkyväksi
hoitotyön laajojen vastuutehtävien hallinnointi sairaanhoitopiirissä ja varmistaa strategian toteutuminen. Hanke jakautui vaiheisiin: hankkeen suunnittelu, tilanteen selvitys, toimenpiteiden suunnittelu, toimintaohjeiden luominen ja toiminnan arvioinnin suunnittelu. Käsitteiden ja tilanteen yleisselvityksen jälkeen konkretisoitiin vielä, mitä käsitteet hoitotyön laaja-alainen vastuutehtävä, tehtävänkuvan laajentaminen ja tehtävänsiirrot tarkoittavat käytännössä. Lopuksi luotiin hoitotyön vastuutehtävien hallinnoinnin malli.
Johdanto
Terveydenhuolto 2000-luvulle -hankkeessa ja kansallisessa projektissa terveydenhuollon turvaamiseksi linjattiin (STM 2002), että terveydenhuollon henkilöstön tehtäviä ja työnjakoa tulisi uudistaa
siten, että toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla hoidon kokonaisuuden,
eri ammattiryhmien välisen yhteistyön ja osaamisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) sekä
henkilöä, jolla on oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu henkilö). Ammattihenkilöt voivat toimia koulutuksensa,
kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua
työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994.) Ammattia voi harjoittaa myös henkilö, jolle on jossain muussa EU- tai ETAvaltiossa kuin Suomessa saadun koulutuksen perusteella kyseisessä valtiossa myönnetty yhteisön
muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka kyseisessä valtiossa vaaditaan oikeuden saamiseksi ko. ammatin harjoittamiseen itsenäisesti (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain
muuttamisesta1200/2007).
Terveydenhuoltohenkilöstön tehtävien tarkoituksenmukaiseen työnjakoon on pyritty myös viime
vuosikymmenen aikana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP). Muutosten tapahduttua
vähitellen, ei toiminnan kokonaislaajuudesta lopulta ollut enää tarkkaa kuvaa, minkä vuoksi sairaanhoitopiiri päätti selvittää koko laajojen hoitotyön vastuutehtävien tilanteen keväällä 2010. Selvitystyö toteutettiin Turun ammattikorkeakoulun, Terveysala-tulosalueen ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteistyönä.
Kehittämistyön tarkoitus ja kysymyksenasettelu
Kehittämistyön tarkoituksena oli selkiyttää, rationalisoida ja tehdä läpinäkyväksi hoitotyön laajojen
vastuutehtävien hallinnointi sairaanhoitopiirissä ja varmistaa strategian toteutuminen. Hankkeeseen sisältyneen selvitysosan tavoitteena oli muodostaa kokonaiskäsitys VSSHP:n laajojen hoitotyön tehtävien määrästä, sisällöistä, tehtäviä suorittavista henkilöistä ja hallinnoinnista, jotta voitaisiin ryhtyä tilanteen vaatimiin konkreettisiin kehittämistoimiin.
Tehtäväksiannon ja kirjalliseen materiaaliin perehtymisen pohjalta nousseet selvitettävät kysymykset olivat:
1) Mitä tarkoitetaan laaja-alaisilla hoitotyön vastuutehtävillä, hoitajavastaanotoilla, tehtävän laajennuksella, tehtävän siirroilla ja työnjaolla terveydenhuollossa?
2) Mitä ovat laaja-alaiset hoitotyön vastuutehtävät ja millaisia käytäntöjä niihin liittyy VSSHP:ssä?
3) Millaisia hoitotyön laajoihin vastuutehtäviin liittyviä hallinnollisia menettelytapoja ja ohjeita on
Suomen erikoissairaanhoitopiireissä?
Kehittämistyön toteutus
Hanke jakautui eri vaiheisiin: Hankkeen suunnittelu, tilanteen selvitys, toimenpiteiden suunnittelu,
toimintaohjeiden luominen ja toiminnan arvioinnin suunnittelu. Toiminnan rationalisoimiseksi perustettiin työryhmä, jonka vetäjänä toimi sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja ja jäseninä eri ammattijärjestöjä edustavat, luottamustoimissa toimivat henkilökunnan jäsenet, eri vastuualueiden ylihoitajia
ja lääkärikunnan edustaja. Työryhmän tehtävänä oli muodostaa kokonaiskuva sairaanhoitopiirin
laajoista vastuutehtävistä, neuvotella ja sopia käytännössä periaatteista, joita sovelletaan vastuuseen perustuvien palkan lisien jaossa syksyllä 2010. Selvityshenkilö kuului työryhmään ja raportoi
työryhmälle kartoituksen, jota käytettiin ohjeistusten laatimiseen ja palkkaratkaisujen tekemiseen.
Ryhmätyöskentelyllä pyrittiin sairaanhoitopiirin strategian toteuttamiseen, toiminnan läpinäkyvyyden lisäämiseen ja perusteltuun työn palkitsemiseen Työryhmä jatkoi työskentelyään selvitystehtävän raportin valmistuttua laajojen vastuutehtävien organisoinnin ja ohjeistusten laatimiseksi.
Selvitystyössä käytetyt menetelmät
Käsitteiden määrittely
Käsitteiden, laaja-alaiset hoitotyön vastuutehtävät, hoitajavastaanotto, tehtävän laajennus, tehtävänsiirto ja työnjako terveydenhuollossa selventämiseksi haettiin kirjallista, kyseisiä käsitteitä sisältävää materiaalia. Tämän pohjalta selvennettiin käsitteistöä. Lisäksi hoitotyön vastuualueiden johtajille suunnatussa kyselylomakkeessa tiedusteltiin heidän näkemystään näiden käsitteiden sisällöstä.
Kyselyt
Tiedonantajiksi valittiin sairaanhoitopiirin eri vastuualueiden ylihoitajat, Varsinais-Suomen välinehuollon palvelualuejohtaja ja Turunmaan sairaalan henkilöstö- ja kehittämispäällikkö (n=22),
mutta joidenkin vastaajien delegoitua tehtävän useammalle henkilölle, oli tiedonantajia lopulta 32.
Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla, selvitystä varten laaditulla kyselylomakkeella. Koska aiheesta
haluttiin saada kokonaisuutta kuvaavaa numeerista ja seikkaperäistä vakanssikohtaista toiminnan
sisältöä sekä hallinnollisia menettelyjä kuvailevaa tietoa, päädyttiin sekä strukturoitujen että avointen kysymysten käyttöön. Kyselylomakkeen kysymyksillä haettiin tietoa vakansseittain laajojen
vastuutehtävien sisällöstä ja hoitajavastaanotoista, tehtävänsiirroista ja tehtävänkuvien laajentamisesta, työntekijöiden pätevyydestä, tukemisesta, käytännöistä ja ajankäytöstä. Selvitykseen haluttiin myös tieto siitä, miten kattavasti laajoja vastuutehtäviä tekevät saavat toiminnastaan rahallisen
palkkion, minkä vuoksi saatuihin tietoihin yhdistettiin henkilöstötoimiston tiedot palkanlisää saavista
henkilöistä. Valtakunnallisen tilanteen ja hyvien käytänteiden selvittämiseksi erikoissairaanhoitopiirien hallintoylihoitajille lähetettiin puolistrukturoitu kyselylomake (n=20), joista kuudesta tuli vastaus. Eräässä sairaanhoitopiirissä vastaamista oli jaettu useammalle henkilölle vastuualueittain, jolloin lopulta vastauksia tuli 10.
Tulosten ja johtopäätösten kuvaus
1 Selvityksen tulokset
a) Käsitteiden selventäminen
Hoitotyön laajoihin vastuutehtäviin liittyvä käsitteistö on tehdyn selvityksen mukaan sekä paikallisesti että valtakunnallisesti kirjava. Hukkasen ja Vallimies-Patomäen (2005) laatima määrittely
näyttää jossain määrin ohjaavan käsitteiden käyttöä, mutta silti laajoja vastuutehtäviä koskevien
kyselyiden perusteella voi päätellä, että vastaajat ymmärtävät käytännössä käsitteet eri tavoin.
Määrittelyä kaipaaviksi nousivat laaja hoitotyön vastuutehtävä, tehtävän laajennus ja tehtävän siirrot.
Selvityksessä laaja-alaiset hoitotyön vastuutehtävät määriteltiin tehtävänkuvan laajentamisen pohjalta syntyneeksi henkilön tehtäväalueeksi ja osaamiseksi, johon henkilöllä on myös valtuutus. Perusteena tehtävän kutsumiselle laajaksi vastuutehtäväksi olivat toisen ammattiryhmän tehtävien
siirto, tietyn potilasryhmän hoidon syvällinen hallinta ja siihen liittyvä potilastyö (esimerkiksi vastaanottotyö) ja muut laajat tehtäväalueet (esimerkiksi koordinointitehtävät, laadunvarmistus- tai
laitehuolto- ja hallinnolliset tehtävät). Laajennettu tehtäväalue voi siis sisältää myös toiselta ammattiryhmältä siirrettyjä tehtäviä ja voi toteutua hoitajien pitäminä vastaanottoina potilaille.
Tehtäväsiirrolla tarkoitetaan tietylle henkilöstöryhmälle aiemmin kuuluneiden tehtävien sisällyttämistä jonkun toisen henkilöstötyöryhmän tehtäviin perehdytyksen tai toimipaikkakoulutuksen avulla
(Markkanen 2002, Hukkanen & Vallimies-Patomäki 2005). Työnjaolla puolestaan tarkoitetaan työyhteisön toiminnan kehittämistä siten, että toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisesti
ottamalla huomioon hoidon kokonaisuus ja eri ammattiryhmien välinen osaaminen. Terveydenhuollossa eri ammattiryhmien keskinäinen työnjaon kehittämien koskee lääkäreitä ja terveydenhuollon
muita laillistettuja ammattiryhmiä, hammaslääkäreitä ja suun terveydenhuollon muita ammattiryhmiä sekä terveysalan koulutuksen tai opistoasteen koulutuksen ja toisen asteen koulutuksen saaneita. Hoitajavastaanotolla tarkoitetaan pitkäaikaissairaille tai äkillisesti sairastuneille tarkoitettua
sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanottoa. (Hukkanen & Vallimies-Patomäki 2005.)
b) Tilanne VSSHP:ssä
Laajoja vastuutehtäviä VSSHP:ssä keväällä 2010 teki 534 henkilöä, jotka jakautuvat 20 ammattiryhmään. 207 henkilölle maksettiin laajojen vastuutehtävien lisää. Suurin ryhmä olivat sairaanhoitajat 66,7 %, toisena fysioterapeutit 10 % ja kolmantena laboratoriohoitajat 4 %. Tehtävät vaihtelivat runsaasti, eikä samoja tai samantyyppisiä tehtäväkokonaisuuksia kaikilla klinikoilla pidetty laajoina vastuutehtävinä.
Sairaanhoitajien laajat vastuutehtävät tarkoittivat usein jonkin potilasryhmän hoidon määrittelyä,
suunnittelua, toteutusta ja seurantaa tai toimintamuodon hallinnointia ja kehittämistä. Tällöin tehtävänkuva muodostui kunkin kohdalla yksilöllisesti. Joidenkin työ oli sataprosenttisesti itsenäistä,
täysipäiväistä vastaanottotoimintaa. Esimerkiksi psykiatrian vastuualueilla tämä oli yleistä, samoin
myös endoproteesipotilaiden neuvonnasta ja ohjauksesta vastaavilla henkilöillä. Useimpien sairaanhoitajien toimenkuva muodostuu pääasiassa normaalista, työyksikössä toteutettavasta hoitotyöstä tai muusta toiminnasta, johon liittyy jokin erityispiirre tai vastuu. Näitä olivat esimerkiksi vastaanottotoiminnan ja normaalin osastotyön yhdistelmät eri klinikoilla. Työn erityisvastuualue voi olla
myös jonkin kaikille yhteisesti haasteellisen toiminnan yhtenäistäminen, koulutus ja seuranta (esim.
hoitotyön kirjaaminen). Sairaanhoitajilla oli myös hallinnollisia, lähes esimiestehtäviksi luettavia
normaalityön laajennuksia.
Fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien toimenkuva muodostui usein itsenäisestä potilaiden terapiasta, joka oli suunnattu henkilökohtaisesti johonkin potilasryhmään, mutta lisäksi heillä oli jokin
muu vastuutehtävä. Osastonhoitajilla oli lisäksi yksikön suunnittelu, toiminnan pyörittämis- ja kehittämisvastuu.
Kätilöillä laajaan vastuutehtävään liittyvä toimenkuva sisältää usein tehtävänsiirtona tulleen tutkimusten tekemisen (esim. ulträänitutkimukset) raskaana oleville. Perushoitajien, lastenhoitajien ja
lääkintävahtimestarien toimenkuvassa oli samoja piirteitä kuin sairaanhoitajilla. Joillekin heistä oli
selkeästi muodostunut sairaanhoitajan tehtäviä. Välinehuoltajakin voi olla vastuullinen hallinnollisista tehtävistä, jotka on delegoitu hänelle.
Joillakin sairaanhoitajilla, laboratoriohoitajilla, röntgenhoitajilla työ oli lähinnä toiminnan suunnittelua, valvontaa, kehittämistä ja mahdollisesti siihen liittyvää koulutusta. Laitteiden toiminta ja järjestelmistä huolehtiminen oli usein laboratoriohoitajan vastuulla. Lisäksi työhön voi kuulua normaalia
kyseisen alan perustyötä, kuten tutkimusten tekoa tai potilastyötä.
Vastuutehtävien nimikkeistö oli runsas, eikä varsinaista tarkentavaa nimikettä kaikilla ollut. Tehtävänimikkeet pohjautuvat eri perustoihin: tautien nimiin (esim. diabetes-, astma-, arteroosi- ja rintasyöpä-), oireisiin (esim. kipu-, jne.) ruumiinosien tai elinten nimiin (sydän-), toimenpiteisiin ja hoitoihin (esim. dialyysi-), toimenpiteen seurauksena syntyneeseen uuteen elimistön toimintatapaan
(avanne-), hoidossa käytettävään välineeseen (esim. endoproteesi), hoitomenetelmään (esim.
HBO), tutkimusmenetelmään (ultraääni-), työtehtävän luonteeseen (triage), lääketieteen alaan
(neurologia, hematologia) ja muihin (esimiestehtävät, jne). Vastaavasti kyseistä vastaanottoa pitävä voi käyttää esimerkiksi nimikettä avannehoitaja, UÄ-hoitaja, sonograferi, kipuhoitaja tai diabeteshoitaja.
Tehtävänsiirtoja oli tehty ammattiryhmältä toiselle lähes kaikilla vastuualueilla, joista esimerkkeinä
mainittakoon kirurgian, naistentautien ja synnytysten, korva-, nenä- ja kurkkutautien, sisätautien
sekä radiografian ja sädehoidon alueet. Eniten oli tehty tehtävänsiirtoja lääkäreiltä sairaanhoitajille.
Lääkäreiltä sairaanhoitajille oli siirretty esimerkiksi seuraavia tehtäviä:
- erilaisten tutkimusten tekeminen
esim. alaraajojen abi- ja varvaspaineen mittaus, urodynaamiset mittaukset, ultraäänitutkimusten teko, muistitestien toteuttaminen
- tutkimustulosten arviointi ja tarvittavien muutosten teko hoidossa joko itsenäisesti
tai ohjaten lääkärin tai muun ammattilaisen hoitoon
esim. veriarvojen tarkastus, hoidon kelpoisuusarviointi, sivuvaikutusten mukainen hoidon
muuttaminen
- kontrollikäyntien itsenäinen toteuttaminen
esim. oireiden mukaiset vastaanotot ja kontrollikäynnit, uniapneapotilaiden kontrollit, reumapotilaiden hoito, tekonivelleikkauspotilaiden kontrollit, hoitojen vaikuttavuusarvioinnit
(esim. syöpä), lääkkeiden vaikutuksen seurantaa, hoitosuunnitelmien
teko, infektioiden hoito
- valmistelu-, opetus- ja ohjaustehtävät
esim. potilaiden (esim. tekonivelleikkauspotilaiden) tutkimus tiettyjen kriteerien mukaan,
hoidon opetus, puhelinneuvonta
- muut tehtävät
Esimiestehtäviä oli siirretty esimerkiksi laboratoriossa osastonhoitajalta laboratoriohoitajalle ja vastuuhoitajan tehtäviä on siirretty sisätautien klinikan tarkkailussa ja sydänvalvonnassa sairaanhoitajalle. Fyysikoilta on siirretty röntgenhoitajille mm. laadunvalvontavastuuta ja ohjaus- ja opetustyötä
alueen muiden yksikön työntekijöille. Radiologeilta on siirretty puolestaan tiettyjä ultraäänitutkimuksia röntgenhoitajalle, jolla on erityiskoulutus näiden tutkimusten tekoon.
Tehtävänkuvan laajennuksia voidaan VSSHP:ssä ryhmitellä monella tavoin. Tehtävänkuvan laajennuksia ovat esimerkiksi: tietyn potilasryhmän hoidon syvällinen hallinta ja kehittäminen (esim.
syöpäpotilaan hoito ja sen kehittäminen), oman yksikön hallinnolliset tehtävät, (esim. yksikön toiminnasta ja kehittämisestä vastaaminen, toiminnan ylläpitäminen), itsenäiset vastaanotot (esim.
potilaiden ohjaus, hoidon toteutus- ja seurantavastaanotot), laitteiden huolto, laadunvarmistus- ja
seurantatehtävät (esim. toiminnan sekä laitteiden ja tietojärjestelmien seuranta ja arviointi), oman
yksikön ja laajemmat toiminnan sisällölliset kehittämistehtävät (esim. kirjaamisen kehittäminen) ja
koulutustehtävät (esim. ammatissa toimivien perehdyttäminen, ohjaus ja kouluttaminen).
Tärkeimpänä ja useimmin henkilön hoitotyön laajaan vastuutehtävään valinnan perusteena oli
henkilön ammattitaito, johon liittyi myös lisäkouluttautuminen kyseisellä alalla. Usein tähän liittyi
myös halukkuus, henkilön koulutuspohja ja kiinnostus, hakumenettely, määräys ja joskus sattuma.
Tavallisimmin laajoihin vastuutehtäviin nimetään suullisella sopimuksella tai määräyksellä. Erillistä
määräystä ei aina tehdä ja vain harvoilla oli henkilökohtainen kirjallinen määräys. Ammattitaidon
ylläpitämiseksi työntekijän itsenäinen, omaehtoinen koulutus oli keskeisin keino. Toiseksi tärkeimpänä pidettiin työnantajan järjestämää säännöllistä, talon sisäistä koulutusta.
Itsenäisiä potilasvastaanottoja oli sairaanhoitopiirissä ilmoituksen mukaan yli kaksisataa ja työn
sisältö oli laaja. Varsin usein vastaanotto oli tiettyä tautia sairastavien potilaiden hoitoon kytkeytyvä
tai ohjaukseen ja neuvontaan liittyvä. Etenkin tähän laajojen vastuutehtävien muotoon liittyy tarve
saada tukea vaikeissa ratkaisuissa. Tärkeimpänä ammatissa toimimisen tukimuotona pidettiin konsultointia. Eniten vastuutehtävissä toimivat konsultoivat lääkäriä ja toiseksi eniten toista hoitajaa,
jolla on vastaanotto. Tehtävistä riippuen fysioterapeuttia, sosiaalityöntekijää, psykologia, puheterapeuttia, sonograferia, laitetoimittajaa ja alueellisia laadunvalvontavastaavia oli mahdollista konsultoida. Konsultaatiot toteutetaan tavallisesti joustavasti työn lomassa toiselta ammattihenkilöltä kysyen joko paikan päällä suoraan, puhelimitse, sähköpostitse tai kirjallisesti. Tukea työhön saatiin
myös intra- ja internetin tarjoamista tiedonsaantimahdollisuuksista, kuten Terveysportista.
Kokemukset laajoista hoitotyön vastuutehtävistä ovat ainoastaan hyviä. Pitkään työskennelleille se
on tarjonnut monipuolisuutta työn sisältöön ja toisten hoitajien työtä on voitu helpottaa. Tehtävät
ovat myös selkeytyneet, kun ne on eriytetty ja niistä saa palkkion. Rahallista korvausta pidetään
tärkeänä, mutta myös sisällöllinen kehittäminen on oleellista. Eräs vastaajista totesi:
”Laajat vastuutehtävät mahdollistavat sairaanhoitajien erikoistumisen oman yksikön tai erikoisalan
(poliklinikka tai osasto) sisällä jonkun potilas- tai sairausryhmän hoitoon, ja antaa mahdollisuuden
urakehitykseen kliinisen työn alueella, kun vielä palkkauksesta huolehditaan. Tämä lisää työn
vetovoimaisuutta ja edistää hyvien osaajien jäämistä alalle. Laajat tehtävät antavat mahdollisuuden
kehittää hoitotyön sisältöä, muuttaa ja ajantasaistaa jonkun potilasryhmän hoitoa. Hoitotyöhön tulee uutta
tietoa ja muidenkin ammatillinen osaaminen kehittyy. Luo maa perän tutkimustiedon tuomiselle
yksikköön ja näyttöön perustuvan hoitotyön kehittymiselle. Laajat vastuutehtävät tukevat laadukkaan
hoitotyön kehittämistä uudessa prosessiorganisaatiossa. Mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön tietyn
potilasryhmän hoitoon unohtamatta perusterveydenhuoltoa.”
Systemaattista palautteen keruujärjestelmää ei VSSHP:ssä laajoille vastuutehtäville ole, joten palaute muodostuu potilaspalautteena, yhteistyökumppanien palautteena ja toiminnan yleisen seurannan muodossa. Näitä keinoja ovat yleiset toimintaluvut (esimerkiksi toimenpiteiden määrät, potilasvirrat ja infektiot). Myös kehityskeskusteluja pidettiin yhtenä seurannan muotona. Talousmittareita, kuten laskutusta, seurataan ja opinnäytetöitä voidaan teettää toiminnan seurannassa tiedon
saamiseen. Laatukäsikirjan poikkeamaraportit toimivat esimerkiksi laboratoriotoiminnan alueella
yhtenä palautelähteenä.
c) Tilanne Suomen erikoissairaanhoitopiireissä
Erikoissairaanhoitopiirit ovat laajojen hoitotyön tehtävien hallinnoinnissa eri vaiheissa. Monessa
sairaanhoitopiirissä tilanne näyttää varsin samantyyppiseltä kuin VSSHP:ssä ja hallinnolliset menettelyt ovat melko epäyhtenäiset. Osalla piireistä on jo luotu selkeitä menettelytapoja ja ohjeistoja,
mutta osa ei niitä ole tehnyt. Huolellista määrittely- ja ohjeistustyötä olivat keväällä 2010 tai sitä
ennen erikoissairaanhoitopiireistä tehneet Keski-Suomen sairaanhoitopiiri sekä Kymenlaaksossa
toimiva sairaanhoitopiiri Carea. Tosin on muistettava, että vain kuudesta sairaanhoitopiiristä tehtyyn kyselyyn saatiin tilannetietoja.
Tehtäviin nimittämisen perusteena on muuallakin usein tekijän kiinnostus tehtävää kohtaan, mutta
yhtenäisiä kriteereitä esimerkiksi asiaan liittyvän koulutuksen suhteen ei ole. Myös valtuuttamiskäytännöt ovat epäyhtenäiset. Kirjallista määräystä, lupaa tai valtuutusta ei ole monessa paikassa
käytössä. Nämä ovatkin selkeästi kehittämistä vaativa kohde.
Toiminnan arviointijärjestelmä ammattitehtävien hoidolle on myös haaste, johon ei sairaanhoitopiirien hallintoylihoitajien mukaan ollut tyydyttävää systeemiä. Millainen palautejärjestelmän tulisi olla,
on kehittämistä vaativa alue.
2 Kehittämistoimet VSSHP:ssä
Selvityksen pohjalta VSSHP:ssä nimettiin työryhmä määrittelemään mitä käsitteet hoitotyön laajaalainen vastuutehtävä, tehtävänkuvan laajentaminen ja tehtävänsiirrot tarkoittavat käytännössä.
Näitä määrittelyjä oli laatimassa työryhmän vetäjänä toiminut kehittämisylihoitaja, muutama ylihoitaja ja luottamushenkilöitä. Työryhmä käytti tehtyä selvitystä työnsä pohjana ja laati konkreettiset
määrittelyt, jonka mukaan hoitotyön laajat vastuutehtävät tulkitaan.
Hoitotyön laajoiksi vastuutehtäviksi VSSHP:ssä luokiteltiin kolmeen ryhmään kuuluvat tehtävät:
laajennettu tehtäväkuva, itsenäinen hoitajavastaanotto ja tehtäväsiirto. Laajennettuja tehtäväkuvia
ovat 1) tietyn potilasryhmän syvällinen hallinta ja kehittäminen, 2) toiminnan laadunvarmistus- ja
seurantatehtävät ja 3) toiminnan sisällöllistä perustehtävää laajempi kehittämis- ja koulutustehtävä
(esim. kirjaamisen ja hoitoisuuden kehittäminen, opetus- ja ohjausvastuu, sairaanhoitopiirin sisäinen työnohjaus). Itsenäisellä hoitajavastaanotolla tarkoitetaan riittävän terveydenhuollon koulutuksen ja kokemuksen omaavan henkilön pitämää potilasvastaanottoa, jossa hoitaja vastaa potilaan
hoidosta ennalta sovitun työnjaon mukaisesti. Tyypillisesti itsenäinen hoitajavastaanotto voi korvata lääkärin vastaanottokäynnin. Tehtäväsiirrolla tarkoitetaan tietylle ammattiryhmälle kuuluneiden
vaativien ja syvällistä osaamista edellyttävien kliinisten tehtävien sisällyttäminen toisen ammattiryhmän tehtäviksi. Kaikkien näiden laajojen hoitotyön vastuutehtävien edellytyksenä ovat riittävät
lisäopinnot (esimerkiksi 30 opintopisteen laajuiset ammatilliset lisä- tai erikoistumisopinnot, tai täydennys- tai toimipaikkakoulutus) sekä vähintään kolmen vuoden työkokemus erikoisalalla. Lisäksi
tehtäviin kehitettiin kirjallinen määräysjärjestelmä, jolloin määräys on voimassa 5 vuotta. (Hoitotyön
laajat vastuutehtävät Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 2011.)
Samalla luotiin toimintamalli laajojen vastuutehtävien hallinnointia varten. Näihin sisältyivät myös
osaamisen varmistaminen, lupamenettely ja palkkaus sekä itsenäiseen hoitajavastaanottoon liittyvät menettelyt. (Hoitotyön laajat vastuutehtävät Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 2011.) Ohjeiden soveltamisen ja toiminnan tarkastelun jälkeen sairaanhoitopiirissä hoitotyön laajoja vastuutehtäviä suorittavia henkilöitä todettiin olevan 439, joille myös maksetaan palkan lisää.
Hoitotyön laajojen vastuutehtävien arviointijärjestelmä on haaste, johon ei kyselyn perusteella ollut
valtakunnallisestikaan saatu tyydyttävää systeemiä. Tulisiko näiden toimintalinjojen olla yhtenäiset
koko maassa, on pohdittava kysymys. Lisäksi edelleen tarpeellista keskustella, miten sekä laajoja
hoitotyön vastuutehtäviä hoitavien ja heidän pitämiensä vastaanottojen nimikkeistöä voitaisiin selkeyttää ja systematisoida. Samalla on tarkasteltava, milloin kyse on aivan uuden ammattiryhmän
syntymisestä, sillä terveydenhuollon ammattien eriytyminen ja uusien ammatillisten työalueiden
syntyminen pohjautuu juuri tehtävien syventämiseen, laajentamiseen tai tehtäväsiirtoihin.
Tulosten sovellettavuus
Sairaanhoitopiirissä myös luottamushenkilöt näkivät tämän kehittämishankeen välttämättömäksi,
sillä se lisää osaamisen huomiointia, vastuiden ja ohjeiden läpinäkyvyyttä. Koko kehittämisprosessi
koettiin hedelmällisenä ja lopputulos on myös muiden terveydenhuollon yksiköiden kannalta käyttökelpoinen. Hoitotyön laajojen vastuutehtävien määrittelyssä eri sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa voidaan käyttää hankkeessa toteutettavaa työskentelymallia sekä työskentelyn tuloksena syntyneitä määrittelyjä, toimintalinjauksia ja ohjeistoja sinällään tai muokaten kunkin tarpeiden mukaan eri terveydenhuollon yksiköissä. Kehittelytyö nosti esille myös jatkokehittelytarpeita
kuten tehtävärakenteen kehittäminen, työkiertomallin luominen ja seurantajärjestelmän kehittäminen.
Lähteet
Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989 Suomen säädöskokoelma.
Heikkilä, A., Jokinen, P. & Nurmela, T. (2008). Tutkiva kehittäminen. Avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. WSOY. Helsinki.
Hoitotyön laajat vastuutehtävät Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Ohje v 0,1. 14.3.2011.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.
Hukkanen, E. & Vallimies-Patomäki, M. (2005). Yhteistyö ja työnjako hoitoon pääsyn turvaamisessa. Selvitys Kansallisen terveyshankkeen työnjakopiloteista. STM selvityksiä 2005:21
International Council of Nurses, ICN. www.icn.ch/npsurvey.htm
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Suomen säädöskokoelma.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta 1200/2007. Suomen säädöskokoelma.
Leppänen, N. & Puupponen, A. (2009). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus: Hoitotyön asiantuntija käsitteen määrittelyä. Opinnäytetyö. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Ylempi AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Markkanen, K. (2002). Tehtäväsiirrot terveydenhuollossa. Tehy ry. Sarja B: Selvityksiä 1/2002.
Redsell, S.A., Hastings, A.M., Cheater, F.M. & Fraser, R.C. (2003). Devising and establishing the
face and content validity of explicit criteria of consultation competence in UK primary care nurses.
Nurse Education Today 23, 299-306.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2002). Kansallinen projekti terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:3.
Vallimies-Patomäki, M., Lindström, E. & Perälä, M-L. (2002). Sairaanhoitajan tehtäväkuvan laajentaminen. Terveyspalvelujärjestelmän uudistamiseen ja kansainvälisiin käytäntöihin perustuvia ehdotuksia. Sairaanhoitaja 75(8)6-9.