Seniorina Yrittäjäksi –tutkimushanke - DEMO

Transcription

Seniorina Yrittäjäksi –tutkimushanke
Polut senioriyrittäjiksi neljällä DEMO-verkoston
pilottipaikkakunnalla
Kati Tuokkola, Jarmo Nieminen ja Kari Huotari
Huhtikuu 2012
Sisällys:
1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 3
1.1 Selvitystehtävä......................................................................................................................................... 3
1.2 Pilottipaikkakunnat .................................................................................................................................. 5
1.3 Taustaa selvitykselle ................................................................................................................................ 7
2 Polut yrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla ........................................................................................................ 9
2.1 Palkkatyöstä eläkkeelle ......................................................................................................................... 11
2.2 Palkkatyöstä yrittäjäksi seniori-iällä ennen eläkeikää ........................................................................... 15
2.3 Palkkatyöstä eläkkeelle, ja sitten yrittäjäksi .......................................................................................... 17
2.4 Yrittäjä jatkaa yrittämistä eläkkeen ohessa........................................................................................... 19
2.5 Yrittäjyyden lähtökohtia ........................................................................................................................ 20
3 Yrittäjyyteen vetävät ja yrittäjyyttä jarruttavat tekijät ................................................................................ 23
4 Senioriyrittäjyys aluetalouden näkökulmasta .............................................................................................. 25
5 Työurien pidentyminen ja senioriyrittäjyys .................................................................................................. 28
6 Yhteenveto ................................................................................................................................................... 30
7 Suositukset ................................................................................................................................................... 32
Lähteet ............................................................................................................................................................. 33
2
1 Johdanto
Eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työelämässä jatkamiseen palkkatyössä on kiinnitetty paljonkin yleistä
huomiota. Työurien pidentämisestä käydään runsaasti keskusteluja ja kiistellään siitä, mitkä olisivat
parhaita keinoja tavoitteeseen pääsyyn. Työuran jatkamismahdollisuus yrittäjänä on sitä vastoin jäänyt
vähemmälle huomiolle, vaikka tutkimukset osoittavat, että senioreissa on merkittävästi
yrittäjyyspotentiaalia.
Yhtenä
teemana
Työja
elinkeinoministeriön
DEMO-verkostossa
(Ikärakenneverkostossa) on yrittäjyyden kehittäminen otettu osaksi ikärakennemuutokseen vastaamista.
DEMO-verkostossa käynnistettiin vuona 2011 Seniorina yrittäjäksi -toimenpidehanke. Sen puitteissa
aloitettiin Seniorina yrittäjäksi -tutkimushanke, jonka tavoitteena on tuottaa uutta ja relevanttia tietoa
seniorina yrittäjäksi aikovien palkansaajien työurien pidentämiseksi. Tutkimuksella pyritään löytämään
tähän uusia keinoja erityisesti rakennemuutos- ja maaseutualueilla.
Aalto-yliopisto määrittelee Seniorina yrittäjäksi –urapolun, jossa eläkkeelle siirtymisen vaihtoehtona
palkansaaja jatkaa työuraansa itsenäisenä yrittäjänä. Senioriyrittäjyyttä harkitsevalle on usein sekä työn
että harrastusten kautta kertynyt kokemusta ja osaamista, jota voi hyödyntää uusien yritysmuotojen,
koulutuksen sekä senioriyrittäjyystoimintaa ohjaavan ja kannustavan lainsäädännön avulla. (Kyrö ym.
2011a).
Käsillä oleva raportti on osa Aalto-yliopiston ja TEM:in Ikärakenneverkoston (DEMO-verkosto) Seniorina
yrittäjäksi –tutkimusta. Tämä osio on empiirinen kartoitus senioreiden yrittäjyysaikomuksista valituissa
pilottikunnissa, jotka ovat Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala. Nämä paikkakunnat on valittu siksi,
että tutkimuksella halutaan löytää keinoja erityisesti maaseutumaisten alueiden palkansaajien työurien
pidentämiseksi yrittäjyyden avulla. Työn on tehnyt Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry:n toimeksiannosta
tutkimusryhmä YTM Kati Tuokkola, YTM Jarmo Nieminen ja VTT Kari Huotari. Selvitys on toteutettu
aikavälillä tammikuu – maaliskuu 2012.
1.1 Selvitystehtävä
Empiirisen selvityksen tarkoitus on hahmottaa senioriyrittäjyyspotentiaalia valituilla pilottialueilla
(Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala). Selvityksen nimi ”intentiotutkimus” viittaa tehtävään selvittää
potentiaalin lisäksi todellisia yrittäjyysaikomuksia; kuinka yleistä se on, ja millä ehdoilla, että seniori-iällä on
aikomus lähteä yrittäjäksi? Yrittäjäksi lähteminen voi tarkoittaa palkkatyöstä yrittäjäksi siirtymistä senioriiällä (ts. lähellä eläkeikää), yrittäjäksi siirtymistä juuri eläkeiän kynnyksellä tai melko pian sen jälkeen tai
osa-aikaista yrittäjyyttä palkkatyön ja eläkkeen ohessa eläkkeelle jäämisen jälkeen. Senioriyrittäjyys on
myös sitä, että jo ennestään yrittäjänä toimiva jatkaa yritystoimintaansa eläkeiän jälkeen, joko
kokoaikaisena tai eläkkeen ohella osa-aikaisena yrittäjänä.
Tilanteet ja vaihtoehdot senioriyrittäjyydessä ovat siis hyvin vaihtelevia ja ovat riippuvaisia ennen muuta
sen hetkisestä elämäntilanteesta ja tilanteesta työelämässä. Tällä intentiotutkimuksella halutaan selvittää
laadullisesti sitä kysymystä, millaisia ja missä laajuudessa pilottipaikkakunnilla yrittäjyysaikomuksia on,
3
mitkä asiat erityisesti vetävät toteuttamaan yrittäjyysaikomuksia, mitkä asiat työntävät yrittäjyyteen sekä
mitkä asiat jarruttavat ja eräällä tavalla estävät yrittäjyyttä. Työn yhtenä tavoitteena on näiden asioiden
kautta tuoda esiin mitä julkinen sektori, kunnat ja valtio, voisivat tehdä, jotta yrittäjyysaikomukset entistä
useammin aktualisoituisivat käytäntöön. Selvityskysymykset voidaan yksilöidä seuraavasti:
1) Mitkä ovat työn jatkamisen, ja erityisesti potentiaalisen yrittäjyyden, orientaatiot asiantuntija- ja
johtotehtävissä toimivilla henkilöillä?
2) Mitkä ovat työn jatkamisaikomukset jo yrittäjinä toimivilla henkilöillä?
3) Minkälaiset asiat toisaalta puoltavat ja toisaalta estävät sitä, että työntekoa aiotaan jatkaa eläkeiän
jälkeen?
4) Mitkä ovat senioriyrittäjyyttä tukevat ja estävät tekijät?
5) Millä toimialoilla tutkimuksen kohteena olevissa kunnissa yrittäjyyttä todennäköisimmin jatketaan myös
eläkeiän jälkeen?
6) Mitä ovat ne toimet, jotka valtion tai kuntien taholta tukisivat senioriyrittäjyyttä?
Aineistona selvityksessä ovat olleet käydyt keskustelut ja haastattelut pilottipaikkakunnilla sekä kirjallinen
materiaali aiheesta. Haastatteluissa ja keskusteluissa kuultavat tahot ovat olleet pääasiassa kaksi ryhmää.
Ensinnä kuultiin alueiden keskeisiä toimijoita, mm. TE-toimiston, verotoimiston, elinkeinoyhtiöiden,
yrittäjäjärjestöjen ja keskeisten työnantajien edustajia. Toiseksi haastattelut kohdistettiin jo yrittäjinä
toimiville tai johto- ja esimiesasemassa oleville seniori-ikäisille kuntalaisille.
Selvitys käynnistettiin järjestämällä kahdella paikkakunnalla työpajat alueiden keskeisille toimijoille, jonka
jälkeen haastatteluja jatkettiin ja laajennettiin myös senioreiden ja yrittäjien osalta. Kahdella
paikkakunnalla työpajaa ei saatu osallistujien puuttumisen takia järjestettyä, joten haastateltavat koottiin
ko. paikkakunnilla yrityspalveluiden henkilöstön kanssa yhteistyössä. Selvityksen valmistuttua
pilottipaikkakunnilla järjestetään vielä tulosten esittely- ja jatkosuunnitelmien ideoimistilaisuus.
Empiiristä selvitystä varten on työpajoissa ja haastatteluissa kuultu yhteensä 48 henkilöä. Taulukossa 1 on
eritelty kuultujen henkilöiden rooli selvityksessä. Toimijatahoilta ja sidosryhmien edustajilta kysyttiin miten
he näkevät työurien pidentämisen haasteet ylipäätään, millaista yrittäjyyspotentiaalia heidän kunnassaan
on, mikä yrittäjyyteen vetää, mikä estää ja miten yrittäjyyteen lähtemistä voitaisiin tukea. Seniori-ikäisiltä
haastateltavilta kysyttiin yrittäjyysvaihtoehdon todennäköisyyttä ja yrittämisen suhteen tulevaisuuden
suunnitelmia. Lisäksi jo yrittäjinä toimivia pyydettiin halutessaan kertomaan omaa tarinaansa yrittäjäksi
ryhtymisestä ja sen taustoista.
Taulukko 1. Selvitystä varten kuullut henkilöt
Haastatellut / työpajoissa kuullut henkilöt:
Asiantuntijaroolissa mukana olevat
Senioriyrittäjäroolissa mukana olevat
yhteensä
Lukumäärä:
30
18
48
4
Asiantuntijat ja seniorit limittyvät toisiinsa, sillä esimerkiksi työpajoissa oli varsin monia kummankin roolin
edustajia. Moni senioriyrittäjä on esimerkiksi aktiivinen toimija yrittäjäjärjestössä, ja vastaavasti usealla
ammattiroolissa toimivalla voi olla myös yrittäjätausta. Asiantuntijaroolissa haastatelluissa on mukana
lisäksi sellaisia henkilöitä, jotka eivät edusta mitään pilottialuetta, esimerkiksi kaksi asiantuntijaa
ammattiliitoista, joilla on yrittäjäjäseniä.
1.2 Pilottipaikkakunnat
Intentiotutkimuksen pilottikunniksi valikoitiin Kaustinen Keski-Pohjanmaalta, Keuruu Keski-Suomesta,
Nurmes Pohjois-Karjalasta ja Sastamala Pirkanmaalta. Kaikki näistä edustavat maaseutumaisia kuntia,
Nurmes harvaan asuttua maaseutua ja muut ydinmaaseutua, kun luokitteluperusteena käytetään
maaseudun kolmijakoa1. Väkiluvultaan Sastamala on suurin noin 25 000 asukkaalla ja Kaustinen pienin,
jossa on vain reilu 4000 asukasta (ks. taulukko 2).
Taulukko 2. Kuntien tunnuslukuja
Kaustinen
Väkiluku
Perheitä (lkm)
Tulot/tulonsaaja
Kesämökkejä
Työpaikkoja
Työssäkäyviä (%)
Työttömyysaste (%)
Kuntalaisten osuus
työssäkävijöissä
Alkutuotannon työpaikat
(%)
Jalostuksen työpaikat (%)
Palvelujen työpaikat (%)
Taloudellinen
huoltosuhde
Eläkkeellä olevat
lähde: Kyrö ym. (2011b)
Keuruu
Nurmes
Sastamala
4302
1238
20765
188
1756
63,6
8,7
66,8
10666
2923
20713
1912
4012
52,4
14,2
79,4
8508
2302
18199
1307
3049
48
16,9
82,8
24495
6842
21576
3718
9159
57,1
9,8
73,1
Koko
maa
5375276
1455073
24696
489232
2377181
59,7
11,6
67,2
19,2
6,1
15,6
8,2
3,7
17,4
61,7
1,26
24,3
68,7
1,73
18,8
64,7
1,95
33,1
57,6
1,55
23,9
71,6
1,34
23,1
32,8
35,3
29,2
23,5
Kaustisella on suhteessa selkeästi eniten työssäkäyviä (Kaustinen 63,6 % ja koko maa 59,7 %), ja siellä myös
työttömyysaste on pienin (Kaustinen 8,7 % koko maa 11,6 %) muihin pilottikuntiin nähden. Myös
Sastamalassa työttömyysaste (9,8 %) on suhteellisen matala, ja alempi kuin koko maan keskiarvo.
1
Tämän maaseutupolitiikassa käytetyn luokittelun mukaan Suomen 336 kunnasta, joista 108 käyttää itsestään
nimitystä kaupunki, on kaupunkikuntia 55, kaupungin läheisen maaseudun kuntia 65, ydinmaaseudun kuntia 99 ja
harvaan asutun maaseudun kuntia 117 (Lähde: Tilastokeskus; Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 20072013).
5
Nurmeksessa työttömyysaste (16, 9 %) on suhteellisesti suurin ja Keuruullakin kohtalaisen korkea (14,2 %).
Taloudelliselta huoltosuhteeltaan, jossa mitataan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä
henkilöä on yhtä työllistä kohti, kaikkein epäedullisin tilanne on Nurmeksessa (1,95) ja paras Kaustisella
(1,26), joka on pilottikunnista ainoa maan keskiarvon (1,34) alittava. Kaustisella myös eläkeläisten osuus
(23,1 %) on suhteellisesti pienin pilottikunnista ja Nurmeksessa suurin (35,3 %). Myös Keuruulla eläkeläisten
osuus on suhteellisen suuri (32,8 %) ja Sastamalassakin (29,2 %) selvästi yli maan keskiarvon (23,5 %).
Kaustinen ja Nurmes ovat maaseutumaisempia kuntia melko suuren alkutuotannon työpaikkojen osuuden
perusteella, kun taas Keuruulla ja Sastamalassa alkutuotannon työpaikkojen osuus on selvästi pienempi
kuin jalostuksen työpaikkojen (taulukot 2 ja 3). Maa-, metsä- ja kalatalous (Kaustinen 18,5 % ja koko maa
3,7 %) sekä muu palveluala (Kaustinen 6 % ja koko maa 4,8 %) ovat Kaustisella maan keskiarvojen yli. Myös
Nurmeksessa maa-, metsä- ja kalatalous (13,6 %) on suurempi työllistäjä kuin maassa keskimäärin.
Keuruulla puolestaan teollisuus (Keuruu 19 % ja koko maa 14,7 %) ja julkinen hallinto ja maanpuolustus
(Keuruu 35 % ja koko maa 28,5 %) nousevat maan keskiarvojen yläpuolelle. Sastamalassa erottuu selkeästi
teollisuus (Sastamala 23 % ja koko maa 14,7 %) suhteellisen suurena työllistäjänä.
Taulukko 3. Työlliset toimialan mukaan 2008
Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan
KOKO
MAA
(A) Maa-, metsä- ja kalatalous
84314
(B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu 27786
ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja
jätehuolto
(C) Teollisuus
337270
KOKO
MAA %
3,68
1,21
Kaustinen Kaustinen Keuruu Keuruu Nurmes Nurmes Sastamala Sastamala
%
%
%
%
351
18,48
235
5,96
396
13,64
733
7,64
11
0,58
58
1,47
27
0,93
57
0,59
14,73
289
15,22
749
18,99
392
13,50
2208
23,01
(F)
144279
6,30
121
6,37
220
5,58
156
5,37
655
6,83
(G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa;
Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja
ravitsemistoiminta
(J) Informaatio ja viestintä
(K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta
(L) Kiinteistöalan toiminta
(M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja
tekninen toiminta; Hallinto- ja
tukipalvelutoiminta
(O-Q) Julkinen hallinto ja
maanpuolustus; Pakollinen
sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja
sosiaalipalv.
(R-U) Muut palvelut
496590
21,69
330
17,38
713
18,07
626
21,56
1825
19,02
85564
46633
20592
257751
3,74
2,04
0,90
11,26
18
21
7
149
0,95
1,11
0,37
7,85
40
62
51
217
1,01
1,57
1,29
5,50
13
39
19
216
0,45
1,34
0,65
7,44
182
130
58
774
1,90
1,36
0,60
8,07
653479
28,54
461
24,28
1382
35,03
862
29,68
2436
25,39
109555
4,78
114
6,00
180
4,56
119
4,10
385
4,01
(X) Toimiala tuntematon
Yhteensä
26162
2289975
1,14
100,00
27
1899
1,42
100,00
38
3945
0,96
39
100,00 2904
1,34
100,00
151
9594
1,57
100,00
Rakentaminen
Kaikissa pilottikunnissa yrittäjien osuus työssäkäyvistä on suhteellisen korkea (ks. taulukko 4). Etenkin
Kaustinen erottuu tässä selkeästi, sillä kaikista työssäkäyvistä siellä noin neljännes on vuonna 2009 ollut
yrittäjiä. Maassa keskimäärin yrittäjiä on noin 10 %. Kaikki pilottikunnat ylittävät maan keskiarvon, Keuruun
ollessa lähinnä sitä (13,5 %).
6
Taulukko 4. Työssäkäynti 2009 Työnantajasektoreittain
KOKO
MAA
Palkansaajat
KOKO MAA Kaus%
tinen
2053431
89,67
Valtio
141695
6,19
Kunta
513681
22,43
66293
2,89
1330033
58,08
1729
0,08
236544
2289975
10,33
100
Valtioenemmistöinen Oy
Yksityinen sektori
Tuntematon
Yrittäjät
Työpaikat/
alueella työssäkäyvät
yhteensä
Kaus- Keuru Keuruu Nurm Nurmes Sastama Sastama
tinen u
%
es
%
la
la
%
%
1304 74,64 3313
86,46 2503
83,63
7006
81,05
1,37
348
9,08
167
5,58
92
1,06
296 16,94
24
1110
28,97
779
26,03
2188
25,31
1,83
93
2,43
101
3,37
254
2,94
951 54,44
1762
45,98
1456
48,65
4468
51,69
0,06
0
0,00
0
0,00
4
0,05
443 25,36
1747
100
519
3832
13,54
100
490
2993
16,37
100
1638
8644
18,95
100
32
1
1.3 Taustaa selvitykselle
Työssä jatkamista palkkatyön muodossa on tutkittu suhteellisen paljon. Muun muassa tuore väitöstutkimus
(Dufva 2012) on paneutunut kysymykseen siitä, millä ehdoilla suuret ikäluokat (vuosina 1945-1950
syntyneet) olisivat valmiita jatkamaan työelämässä eläkeikää pidempään. Työelämässä ylipäätään
jatkamisen todettiin olevan yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat monenlaiset tekijät, yhtenä suurimmista
perhe- ja taloudelliset tekijät. Yksi selkeä ja yhteinen työurien pidentämistä edesauttava tekijä todettiin
olevan joustavuus työajassa, työn määrässä ja työn sisällöissä. Yksilöllisten tekijöiden huomioiminen työn
sisältöjä suunniteltaessa ja uudelleen määriteltäessä edesauttaisi tutkimuksen mukaan siis kaikkein
selkeimmin työurien pidentämistä.
Edellä mainitussa tutkimuksessa ei varsinaisesti otettu kantaa yrittäjyysvaihtoehtoon tai pohdittu sitä,
missä määrin eläkkeen ohessa oltaisiin halukkaita jatkamaan osa-aikaisena yrittäjänä. Yrittäjien on todettu
jatkavan työelämässä keskimäärin pidempään kuin palkansaajien. Yksi syy tähän voi olla se, että yrittäjät
ovat keskimäärin tyytyväisempiä työhönsä kuin palkansaajat. Esim. akavalaisten yrittäjien on todettu
olevan keskimäärin tyytyväisempiä työhönsä kuin saman koulutuksen omaavat palkansaajat (Luomala,
Akola, Heinonen 2011). Osasyy voi olla sekin, että yrittäjät eivät välttämättä koe yrittäjyyttä ensisijaisesti
työnä vaan itsensä toteuttamisen ja elämisen tapana, josta ei ole syytä eläköityä. Työurat ovat viime
vuosina pidentyneet myös palkansaajilla. Vuonna 2011 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisiän odote 25 –
vuotiaille oli 60,5 vuotta ja 50 –vuotiaille 62,4 vuotta, mikä kuvaa seniori-ikäisten eläkkeelle siirtymistä
paremmin kuin edellinen luku (Eläketurvakeskus 2012).
Tässä tutkimuksessa käsitellään senioriyrittäjyyttä ja käytetään tiheään sanaa seniori. Mihin sillä viitataan ja
onko olemassa joku ikäraja, jonka jälkeen ihminen muuttuu senioriksi? Moni kuusissakymmenissä ollut
haastateltava sanoi, ettei häntä ole ennen kutsuttu eikä koe itseään senioriksi. Mitään tiettyä ikää, jolloin
7
pitäisi kokea itsensä senioriksi, ei tietenkään ole. Yhteiskunnalliselta kannalta voidaan kuitenkin erottaa
tietty ikävaihe, jossa ollaan eläkeiässä (vanhuuseläkkeelle voidaan siirtyä 62-68 -vuotiaana) tai sen
kynnyksellä, mutta ei kuitenkaan olla vanhuksia. Tuossa vaiheessa joudutaan miettimään työkykyä ja haluja sekä valintoja eläkkeelle siirtymisen ja työn jatkamisen suhteen. Myös se askarruttaa, mitä
työelämänjälkeinen elämä tulee tarjoamaan. Olennaista on, että tuossa vaiheessa ei olla siirtymässä
työelämästä toimintakyvyn heikkenemistä ja riippuvuutta edustavaan vanhuuteen, vaan mahdollisuuksia ja
vaihtoehtoja tarjoavaan kolmanteen ikään. (Jyrkämä 2005).
Kolmannen iän käsitettä on aiheesta arvosteltukin (ks. Karisto 2008). Kaikilla ei ole terveyttä, toimintakykyä,
varaa tai halua viettää vauhdikkaita ja omaehtoisia eläkepäiviä. Mm. vanhuspalvelulaista käytävässä
keskustelussa on mainittu 75 vuotta iäksi, jolloin toimintakyky keskimäärin alkaa heikentyä ja avun tarve
kasvaa. Paitsi yksilölliset myös sosioekonomiset tekijät vaihteluihin terveydessä ja toimintakyvyssä ovat
merkittäviä.
Kolmanteen ikään on ollut tapana liittää "vapaa-ajan viettoa" muistuttavia aktiviteettejä, matkustelua,
harrastuksia, järjestötoimintaa, mutta myös vapaaehtoistyötä, joka on varsin merkittävällä sijalla kun
eläkeiän kynnyksellä mietitään tulevaa toimintaa (Dufva 2012). On perusteltua odottaa, että myös
ansiotyön osuus tulee kasvamaan. (ks. Palomäki ja Tuominen 2010; Järnefelt 2011). Ansiotyötä tehdään
palkkasuhteessa tai yrittäjänä, mutta vapaaehtoisesti ja muun elämän ehdoilla ehkä lisätulojen
kannustamana, mutta erityisesti mielekkääksi tekemisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi.
Seniori-ikäisten yrittäjien lukumäärä on kasvanut ja myös uusyrittäjien osuus senioriyrittäjistä on jonkin
verran kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti eläkkeellä olevien sivutoiminen yrittäjyys
on yleistymässä. (Järnefelt 2011.)
Tätä taustaa vasten myös senioriyrittäjyys on tutkimusten mukaan yksi varteen otettava potentiaali
pyrittäessä pidentämään työuria. Yrittäjyys on piirre, joka kuvaa yhä laajenevaa ja monipuolistuvaa
senioreiden elämäntilannetta eläkeikäisenä. Eläkeläisten joukossa on aina vain enemmän hyväkuntoisia
henkilöitä, jotka ovat halukkaita tekemään ja osallistumaan myös työelämään omilla ehdoillaan, jolloin
yrittäjyys on yksi vaihtoehto näiden joukossa.
Vaikka yrittäjien osuus senioriväestöstä on kasvanut, samoin senioriyrittäjien lukumäärä ja osuus kaikista
yrittäjistä, on aihetta kysyä mikä on yrittäjyyspotentiaali seniori-ikäisillä. Tutkimukset kertovat, että
nuoremmilla yrittäjyysaikomukset ovat keskimäärin yleisempiä kuin ikääntyneillä. Alle 45-vuotiaista eiyrittäjistä yrittäjyyteen suuntautuu noin 10 %, kun taas 55 – 64-vuotiaista vain 2 % on ilmoittanut aikovansa
yrittäjiksi. Varsinaisten yrittäjyysaikomusten ja mahdollisuuksien havaitsemisen kesken on melkoinen ero,
sillä 18 – 64-vuotiaista ei-yrittäjistä 25 %:n lasketaan olevan potentiaalisia yrittäjiä siinä mielessä, että he
ovat sekä havainneet ympäristössään jonkun liiketoimintamahdollisuuden että katsovat omaavansa
yrityksen perustamisessa tarvittavat taidot. (Stenholm ym. 2011.)
Yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto seniorien elämässä. Toisaalta epäilyksiä asialle antaa tutkimusten
osoittama melko pieni senioreiden oma halukkuus varsinaisesti yrityksen perustamiseen. Tämän vuoksi on
kiinnostavaa selvittää valituilla paikkakunnilla perusteellisemmin asiantuntijoiden ja senioreiden ajatuksia
asiasta.
8
2 Polut yrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla
Aalto-yliopiston tutkimuksessa (Kyrö ym. 2011a) määritellään "seniorina yrittäjäksi – urapolku", jolla
tarkoitetaan sitä työuraan liittyvää elämänkaaren vaihetta, jossa palkansaajalla on eläkkeelle siirtymisen
vaihtoehtona mahdollisuus jatkaa työuraansa itsenäisenä yrittäjänä joko yksin tai yhdessä muiden
toimijoiden kanssa. "Seniorina yrittäjäksi –urapolkua" havainnoitiin nyt tehdyssä empiirisessä selvityksessä
toteutuneina polkuina sekä välillisesti yrityspalveluiden ja muiden paikallisten toimijoiden antaman
informaation kautta. Alun perin tarkoituksena oli intentiotutkimuksen luonteen mukaisesti kartoittaa myös
eläkeiän kynnyksellä olevien asukkaiden yrittäjyysaikomuksia niitä heiltä suoraan kysymällä (200 henkilön
otos), mutta tämä aikomus kariutui siihen, ettei Väestörekisterikeskus katsonut voivansa luovuttaa
yhteystietoja haastatteluja varten.
Tutkimuksen tässä osassa tarkastellaan polkuja senioriyrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla, joilla em.
"seniorina yrittäjäksi – urapolku" osoittautui paikkakuntien todellisuudessa toimivaksi, joskin vielä melko
kapeaksi väyläksi. Palkkatyöstä yrittäjäksi eläkeiän kynnyksellä – mallin ohella toivat pilottipaikkakunnilla
tehdyt haastattelut ja työpajat esiin myös muut senioriyrittäjyyden mallit sekä työurien jatkamisen
problematiikan laajemminkin. Niitä käsitellään tässä (kuvio 1) ja seuraavissa luvuissa.
Edellisessä luvussa hahmotellusta "kolmannen iän" aktiviteettien kirjosta, joka tuli pilottipaikkakunnillakin
esiin hyvin monipuolisena, pidetään jatkossa mukana vain ansiotyö, jota tehdään yrittäjänä ja
erityistapauksena palkansaajana eläkkeen ohessa.
Tässä luvussa kuvataan empiirisen selvityksen tulokset pilottipaikkakunnilla. Sekä sidosryhmien että
yrittäjien ja senioreiden haastattelujen kautta välittyi neljä keskeistä polkua, joista jokaiseen sisältyy
työntekoa eläkeiässä tai eläkeläisenä.
Kuviossa 1 on hahmoteltu ne eri polut, jotka tässä tutkimuksessa pilottipaikkakunnilla tulivat esiin väylinä
senioriyrittäjyyteen. Tosin ihmisten tilanteet ovat monisyisiä ja tosielämässä erilaisia variaatioita
hahmotetuista malleista on hyvinkin monenlaisia. Seuraavassa kuviossa on kuvattu ne tyypillisimmät neljä
polkua, joiden mukaan työnteko myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen, ja sitä kautta mahdollinen
senioriyrittäjyys, toteutuu. Kuviossa on hahmotettu, mitä erilaisia ratkaisuja ihmiset tekevät joko juuri
ennen eläkeikää tai sen vaiheilla tai jälkeen (mallit 1-4). Eläkeikä vaihtelee 62 – 68-ikävuoden välillä.
9
Kuvio 1. Neljä erilaista polkua jatkaa työelämässä ja jatkaa mahdollisesti senioriyrittäjänä
Kuviossa 1 oleva ensimmäinen malli ei vielä sisällä yrittäjyysvaihtoehtoa. Se on otettu tähän mukaan
kuitenkin siitä näkökulmasta, että se liittyy keskeisesti työurien pidennysteemaan. Myös tätä selvitystä
varten tehdyissä haastatteluissa ja keskusteluissa tuotiin useasti esiin eläkeikäisten halukkuus jatkaa
työelämässä jossakin muodossa. Tällöin puhutaan eläkeikäisistä, joilla on haluja tehdä palkkatyötä eläkeiän
saavuttamisen jälkeen, mutta ei erityisesti haluja yrittäjiksi, ainakaan se ei ole päällimmäisenä
suunnitelmissa.
Malli 2 eli toinen polku kuvaa puhtaimmillaan "Seniorina yrittäjäksi –urapolku" viitekehyksen (Kyrö ym.
2011a) mukaista senioriyrittäjää. Tässä mallissa palkkatyössä oleva työntekijä siirtyy yrittäjäksi
seniorivaiheessa ennen eläkeikää. Varsinaiset houkutustoimet tai kannusteet yrittäjyyteen on hyvä satsata
tähän vaiheeseen, jos halutaan tukea mahdollisimman suurta yrittäjyyttä seniori-ikäisenä.
Kolmannessa esiin tulleessa väylässä (3. malli) yrittäjyyteen lähdetään eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
Yrittäjyyttä ei ole välttämättä suunniteltu tietoisesti palkkatyössä ollessa, mutta työn tekemisen halu
eläkkeelle siirtymisen jälkeen saa aikaan osalla ihmisistä halun ryhtyä tekemään työtä yrittäjänä.
Neljäs väylä senioriyrittäjäksi on se, jossa jo valmiiksi yrittäjänä toimiva henkilö jatkaa yrittämistä myös
eläkeiän jälkeen. Moni toimii tässä tilanteessa yrittäjänä osa-aikaisesti ja nostaa yritystulojen lisäksi myös jo
ansaittua eläkettä kyseisen iän saavuttamisen jälkeen.
Seuraavassa käydään läpi eri polut yrittäjyyteen sellaisena kuin ne tätä selvitystä varten tehdyissä
haastatteluissa pilottipaikkakunnilla tulivat esiin. Eri polkujen yhteydessä tuodaan esiin konkreettisia
10
tarinoita, jotka elävöittävät yrittäjäksi ryhtymisen taustaa ja tilannetta. Niissä kohdin, missä selvityksen
teossa tuli vastaan kannustimia, esteitä tai jarruttavia tekijöitä, tuodaan esiin niihin kytkeytyviä ohjeistuksia
tai selvitetään niiden tausta tarkemmin.
2.1 Palkkatyöstä eläkkeelle
Haastatteluissa ja työpajoissa keskustelu aloitettiin yleensä kysymällä mielipiteitä siihen, mikä parhaiten
auttaisi ylipäätään jatkamaan työssä eläkeikään asti ja myös mahdollisesti sen jälkeen. Työuria ensisijaisesti
pidentävinä tekijöinä otettiin yleisimmin esiin seuraavat asiat: terveys ja toimintakyky, työelämän joustot,
hyvä työilmapiiri ja mielenkiintoinen työ. Nämä seikat saivat erityisesti käydyissä työpajakeskusteluissa
paljon huomiota osakseen, jopa sellaisia kannanottoja saatiin, että ”kun työilmapiirikysymykset ja henkinen
hyvinvointi ei ole kunnossa, niin kaikki muut työurien pidentämiskeinot ovat näpertelyä”. Työpajoissa oli
mukana myös sellaisia senioreita, jotka olivat jo ohittaneet eläkeiän, mutta joilla oli halukkuutta jatkaa
työelämässä, vaikka ei välttämättä yrittäjänä.
Kuvio 2. Eläkkeelle siirtyjien kaksi eri tyyppiä
Kuviossa 2 on kuvattu sellainen polku palkkatyöstä eläkkeelle, joka ei sisällä yrittäjyysvaihtoehtoa.
Pääsääntöisesti voidaan ajatella, että eläkkeelle siirtyjissä on kahta eri tyyppiä: 1) eläkepäivistä ”nauttijat”,
jotka suhtautuvat eläkkeeseen ansaittuna olotilana sen jälkeen kun töitä on tehty tarpeeksi, ja 2) eläkkeen
ohessa edelleen työelämässä jossakin muodossa jatkamista haluavat.
Ansaituista eläkepäivistä nauttiminen ei välttämättä tarkoita sohvalle makoilemaan jäävää ryhmää. Yhä
vain useammin eläkkeelle jäävien joukossa on hyväkuntoisia ja hyvin toimeentulevia henkilöitä, jotka
aktivoituvat esimerkiksi harrastuksissa, matkustelussa, lapsenlapsien hoitamisessa tai muussa itselleen
mieluisessa aktiviteetissa. Seuraavanlaisia kommentteja tuli vastaan käydyissä keskusteluissa aiheesta
puhuttaessa: ”olen tehnyt työtä tarpeeksi ja nyt riittää” tai ”eläkepäivistä on oikeus myös nauttia ja
eläkkeelle on myös oikeus jäädä”. Monet ovat myös varsin aktiivisia esimerkiksi harrastamaan erinäisiä
asioita, mutta kaikki eivät halua tehdä harrastuksestaan työtä. Tämän lisäksi osa haluaa osallistua
esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan, mutta haluja palkkatyöhön ei ole.
Toinen eläkkeelle siirtyjien ryhmä on sellainen, joka on innostunut edelleen jatkamaan työssä myös
eläkkeelle jäämisen jälkeen. Joissain tapauksissa tässä ryhmässä on sellaisia, jotka olisivat halunneet jatkaa
työntekoa jopa entisessä palkkatyössään pidempään. Muutama haastateltava toi esiin omalla kohdallaan
11
kokemansa tunteen siitä, että työpaikalla vieroksuttiin pidempään jatkajaa asenteella, että hän vie paikan
nuoremmalta tai koettiin ympäristön kummastelevan sitä, että joku haluaa olla pidempään kuin olisi pakko.
Eräässä haastattelussa johtavassa asemassa olevan sosiaalipuolen työntekijän sanoin ”eläkkeellä olevat
vanhat työntekijämme ovat nykyisin parhaita sijaisiamme” kuvaa osuvasti tilannetta, jossa eläkeläiset
muodostavat reservin sijaisiksi. Eläkkeellä töitä jatkavien omat perustelut ratkaisulleen olivat pääasiassa
sen kaltaisia kuin halu tuntea itsensä edelleen yhteiskunnalle tarpeelliseksi. Taloudelliset seikat saattavat
myös olla yksi syy jatkaa töitä eläkeiän jälkeen, mutta tämä ei tullut pilottipaikkakunnilla esiin. Pikemmin
halu tehdä työtä joustavalla tavalla ja omaan tahtiin tai halu hyödyntää aiempia kokemuksia ajoivat siihen,
että töitä haluttiin edelleen tehdä.
Vaikka tähän ensimmäiseen polkuun ei sisälly yrittäjyys vaihtoehtoa, niin tämä on tärkeä väylä ottaen
huomioon ihmisten halun jatkaa työntekoa eläkkeen ohessa. Yhteisissä pohdinnoissa olisikin syytä jatkossa
miettiä keinoja tämän ryhmän kohdalla, jotta voitaisiin joustavoittaa ja tehdä mahdollisimman helpoksi se
vaihtoehto, että töitä voi tehdä myös eläkeiän jälkeen. Edelleen erityisesti senioriyrittäjyysteeman
puitteissa on mielenkiintoista kysyä, miksi ei haluta yrittäjäksi, vaikka töitä halutaan jatkaa? Myös se on
aiheellinen kysymys, pitäisikö houkutella ja miten saataisiin houkuteltua tätä ryhmää pohtimaan omalla
kohdallaan yrittäjyys -vaihtoehtoa? Edelleen kannattaa ottaa keskustelun alle, miten yrittämisestä voitaisiin
tehdä houkutteleva vaihtoehto ja tulisiko siitä tehdä sellainen?
Miksi ei haluta yrittäjäksi, vaikka halutaan jatkaa töitä?
Pääasiallisin vastaus yllä olevaan kysymykseen oli se, että työtä halutaan tehdä joustavasti, omaan tahtiin
eikä haluta ottaa vastuuta yrityksen kokoaikaisesta pyörittämisestä. Yrittämisen ajatus oli myös vieras
joillekin koko ikänsä palkkatyössä olleille. Etenkään jos ei ole omassa taustassaan tai lähipiirissä muita
yrittäjiä, niin kynnys yrittäjäksi lähtemisestä nousee joidenkin kohdalla suureksi. Haastatteluissa tuli esiin
myös tilanne, jossa pitkän uran palkkatyössä tehnyt työntekijä saattoi eläkepäivillään tehdä työtä
haluamallaan tavalla ja haluamallaan joustavalla aikataululla, kun meni työntekijäksi ystävänsä omistamaan
yritykseen. Näin hän saattoi myös hyödyntää aiempaa kokemustaan palkkatyöstä kunnalla ja toteuttaa sitä
nyt omalla joustavalla tavallaan.
Eräs yrittäjäjärjestöä edustava henkilö totesi haastattelussa, että seniorivaiheessa yrittäjäriskin ottaminen
ei ole enää houkuttelevaa, vaan seniorien yrittäminen onkin tyypillisintä erityisesti pienten investointien
yrityksissä, joista hyviä esimerkkejä ovat mm. valokuvaamo, taulujen myynti tai erilaiset
käsityöläistoimialat. Eräs toinen yritysneuvoja jatkoi samaa teemaa puhuessaan siitä, että ”pikemmin
ammattikoulutaustaiset käsityöläiset lähtevät perustamaan yrityksiä, sillä korkeammin koulutetut tietävät
riskit eivätkä tähän lähde”. Yritysneuvojat toivat esiin sitä seikkaa, että pienillä ja syrjäisemmillä
maaseutupaikkakunnilla johtavassa asemassa olevien halu ryhtyä yrittäjiksi ei ole yhtä suuri kuin
esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa erään haastateltavan mukaan tilanne on aivan toinen. Pienillä
paikkakunnilla hänen mukaansa mm. erilaisille konsulttitöille ei ole tarvetta yhtä paljon, koska monet
käyttävät esimerkiksi ELY-keskukselta saatavia tuettuja palveluja.
Pohdinta siitä alkaako yrittäminen vai osa-aikainen tai sivutoiminen palkkatyö eläkkeen ohessa on
yhteydessä selkeästi toimialaan. Joillakin aloilla on luontevampaa toimia yrittäjänä kuin toisilla. Joskus työn
12
luonne on niin yksiköllinen ja omaan osaamiseen perustuvaa, ettei sitä edes ole mahdollista tehdä
palkkatyönä. Toisaalta taas esimerkiksi hoito-alan, opetusalan tai siivousalan työt ovat esimerkkejä aloista,
joilla on luontevampaa tehdä työtä osa-aikaisena sijaisena kuin perustaa yritys. Tätä säätelee myös
työvoiman tarve kyseisellä alalla; jos toimialalla on hyvä työllisyystilanne ja työpaikkoja on helposti tarjolla,
niin sitä suurempi on kynnys lähteä yrittäjäksi.
Joskus yrittämisen ajatuksia ja haluja olisi, mutta taloudellinen kannattavuus ja byrokratia nähdään
esteenä. Seuraavassa eräs tätä selvitystä varten kuultu eläkeikäinen kertoo omat syynsä sille, ettei lähde
yrittäjäksi:
”…. 30 vuotta kun maksettiin mieheni kanssa YEL:iä, niin nyt kun hän on eläkkeellä, niin saa sitä
yrittäjäeläkettä takaisin 11 euroa 7 senttiä kuukaudessa2. Minä olen eläkkeellä ja nyt olen ollut
matkailualan yrittäjällä töissä viime kesänä ja syksynä, kun kyllästyin eläkepäiviini, ja tämä
yrittäjä aina minulle sanoo, että ’mitä me ruvettaisiin tekemään’, mutta sitten minä olen sitä
mieltä, että minä en perusta yritystä niin pitkään kun arvonlisäveron eteen pitää tehdä hirveesti
töitä, ilmaiseksi, ja vielä sen arvonlisäveron maksamisen vaiva. Minulta aina kysytään, kun nyt
aina kaikkia suolaisia piirakoita ja kakkuja leivon, että tekisitkö, mutta ei minun kannata yritystä
perustaa näitä varten. Kaikki sanoo että perusta joku kahvila, mutta en voi, en maksa vuokraa ja
kun arvonlisäveroa varten pitää tehdä hirveästi töitä. Että ihan mielelläni tekisin, mutta ei näillä
maksuilla.”
Edellinen sitaatti kertoo oikeastaan kahdenlaista syytä sille, ettei ole halua yrittäjäksi. Ensinnä
kannattamattomuus arvonlisäveron ja korkean yrittäjäeläkkeen maksamisen vuoksi ja toiseksi byrokratian,
joka yrittämiseen ja verojen maksuun liittyy (”maksamisen vaiva”). Kokemus on aivan todellinen ja tällöin
kyseinen henkilö kokee arvonlisäveron rasitteena ja ”ilmaisena työnä”, joka pitää tehdä perustyön lisäksi.
Erityisesti silloin asia nähdään ongelmallisena, kun yrittäjän asiakkaina ovat henkilöt jotka eivät ole
arvonlisäverovelvollisia, ts. kahvilayrittäjällä yksittäiset ihmiset. Tällöin arvonlisäveron arvosta tehty työ
mielletään helposti ”ilmaiseksi työksi”, joka pitää tehdä sen päälle, että tekee ensin perustyön. Tässä
kohden edellisen tarinan kertojan pääasiallinen syy yrittäjäksi lähtemättömyydelle on taloudellinen
kannattamattomuus ja suuri yrittäjäriski, joka toimintaan liittyy.
Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä lisää tavaran tai palvelun myyntihintaan.
Myyjä perii veron myynnin yhteydessä ja tilittää sen valtiolle.
Arvonlisäverovelvollisia ovat kaikki, jotka harjoittavat liiketoiminnan muodossa
tavaroiden tai palveluiden myyntiä, vuokrausta tai niihin rinnastettavaa toimintaa.
Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavan yrityksen on ilmoittauduttava
arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Ilmoittautumista ei kuitenkaan tarvitse tehdä,
jos liikevaihto jää tilikauden (12 kk) aikana alle 8 500 euron. Halutessaan rekisteriin
2
Esimerkki antaa eläketurvasta liian synkän kuvan verrattuna siihen miten ennakoidaan eläkettä kertyvän jos nuori
henkilö nyt ryhtyy yrittäjäksi. YEL laskurin (www.etera.fi) mukaan 33 –vuotiaana yrittäjäksi ryhtyvä saisi nykyrahassa
arvioituna 63 -vuotiaana eläkettä 290 euroa kuukaudessa, mikäli hän on siihen asti maksanut YEL –maksua (vuoden
maksut 1576,11) alimman työtulon mukaan (työtulo 7 105,84 euroa). Yrittäjäeläke jää tässäkin tapauksessa pieneksi,
kuten jäisi yhtä suurilla tuloilla myös palkkatyössä. Tällä hetkellä takuueläke on 714 euroa/ kk. Kokonaiseläke on
vähintään se, vaikka yrittäjäeläke/työeläke jäisi tuon summan alle.
13
voi silloinkin hakeutua, jos toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa.
(lähde:Verohallinto)
Yrittämisen riskit ovat suuria ja yrittämiseen liittyvät velvoitteet koetaan suurina. Usein esiin nostettu
yrittäjäeläkkeen (YEL) suuruus on myös yksi tekijä, joka lisää taloudellista kannattamattomuutta ja nostaa
yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Joissain haastatteluissa ja keskusteluissa YEL-maksut otettiin esiin yhtenä
suurena kuluna, joka on suhteettoman korkea verrattuna eläkemaksuihin palkkatyössä. Paikoin tosin oli
havaittavissa epätietoisuutta siitä, että yrittäjän eläkevakuutusmaksua ei tarvitse maksaa
vanhuuseläkkeellä ollessa. Näin siis joitakin seniorien helpotuksia ei aina tiedetty ja niistä vallitsi hieman
epätietoista ja väärääkin uskomusta.
Suomessa toimivan yrittäjän pitää ottaa YEL-vakuutus, jos hän on
18–67-vuotias
ammatinharjoittaja eli yksityisen toiminimen haltija
ammatinharjoittajan perheenjäsen, jolle ei makseta palkkaa
avoimen yhtiön yhtiömies
kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies
osakeyhtiön johtavassa asemassa oleva osakas, joka omistaa yksin yli 30
prosenttia tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön
osakkeista tai äänistä, jonka työpanos yrityksessä vastaa vähintään7 105,84
euroa vuodessa (v. 2012).
(lähde: Veritas eläkevakuutus)
•
•
•
•
•
•
Vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke
Yrittäjä voi vanhuuseläkkeen ja varhennetun vanhuuseläkkeen
rinnalla jatkaa yrittäjätoimintaansa rajoituksetta
ilman YEL-vakuutusmaksua. Yrittäjätoiminnasta ei
silloin kartu lisää eläkettä. Yrittäjällä on mahdollisuus
ottaa vapaaehtoinen YEL-vakuutus, jolloin eläkettä
karttuu vuodessa 1,5 prosenttia YEL-työtulosta.
(lähde: Eläke-Fennia, Työeläketietoa yrittäjälle ja työnantajalle 2012)
Työeläkemaksut 2012
- YEL-maksu
(53 vuotta täyttänyt)
23,85 %
- TyEL-maksu
23,3 % (tähän sisältyy työntekijän
osuus ,joka 53 vuotta täyttäneeltä on 6,5 %)
- Ensimmäistä kertaa yrittäjätoimintaa aloittava saa YEL-maksuunsa 25 %:n
alennuksen yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta
(Lähde; www.varma.fi)
14
2.2 Palkkatyöstä yrittäjäksi seniori-iällä ennen eläkeikää
Kun puhutaan senioriyrittäjyydestä näkökulmana palkkatyöstä yrittäjyyteen siirtyminen, niin ehkä
mielenkiintoisin vaihtoehto on se polku, jossa palkkatyössä oleva henkilö siirtyy yrittäjäksi. Siirtymisen
myötä palkansaaja vaihtaa entisen palkkatyönsä yrittäjyyteen, jota todennäköisesti jatkaa sitten aikanaan
eläkkeen ohessa tai eläkkeen vaihtoehtona eli toimii senioriyrittäjänä. Kuviossa 3 on hahmotettu tämä
malli.
Kuvio 3. Senioriyrittäjyyden viitekehys, jossa työntekijä siirtyy yrittäjäksi ennen eläkeikää
Pilottikunnissa oli haastatteluiden perusteella suhteellisen harvinaista, että palkansaaja siirtyy yrittäjäksi
eläkeiän kynnyksellä. Tällaista kuitenkin tapahtui ja näitä tarinoita melko usein yhdisti samankaltainen
tausta, johon liittyi muutoksia tai tyytymättömyyttä työsuhteessa, josta henkilö suunnitteli siirtymistä tai oli
jo siirtynyt yrittäjäksi.
Palkkatyömahdollisuuksien puute tai tyytymättömyys työpaikkaan ei sinänsä merkitse vastentahtoista
yrittäjyyttä kuten jäljempänä olevat esimerkitkin osoittavat. Suurten työnantajien ulkoistamispolitiikka on
esim. metsäalalla synnyttänyt tilanteita, joissa kokeneille työntekijöille on tullut eteen valintatilanne, jossa
töiden jatkaminen omalla alallaan on edellyttänyt yrityksen perustamista. "Ukot työnnetty ulos ja tarjoavat
töitä firmoille (haastateltu yrittäjä)". Eläkeiän kynnyksellä metsäalan yrittäjäksi lähtenyt haastateltava
kuvasi yrittäjyyttään näin:
"Ajatus yrittäjyydestä oli jo itänyt, mutta aikaisemmin ei hirvennyt katkaista palkkatuloa. Se
oli hyvä ratkaisu, olisi pitänyt vaan aikaisemmin lähteä. Nyt on toisenlainen motivaatio
lähteä töihin kun on omaa, eikä välttämättä tarvitse lähteä jos on huono keli."
Yllä mainitun haastateltavan tapauksessa yrittäjä oli saanut aloitusvaiheessa investointiavustusta ja
starttirahaa. Yrittäjyyttä oli jatkunut kymmenkunta vuotta ja yrittäjä oli eläkkeellä jatkaen työntekoa
edelleen, mutta suunnitteli jo toiminnan siirtämistä uudelle yrittäjälle. Ammatin hyvin osaavilla
jatkajaehdokkailla esiintyy epäröintiä hallintotöiden suhteen. Haastateltava katsoi, että tuki, rohkaisu ja
koulutus ovat tarpeen (vaikka itse sai opin kantapään kautta) ja piti hyvänä, että apua on paikallisen
yrityspalveluorganisaation kautta saatavissa.
15
Kyseessä voi olla myös voimakas omaan intohimoon, haaveeseen tai ideaan perustuva itsensä
toteuttaminen. Tällöin toiminnan lähtökohta ei useinkaan ole taloudellinen hyötyminen. Yrittämiseen ei siis
tätä reittiä pitkin lähdetä yleensä rikastumismielessä. Tosin tätä tietä yrittäjäksi lähtevät mainitsivat usein
sen, että jo ansaittu suhteellisen hyvä eläke pitkän työuran vuoksi oli yksi helpottava tekijä. Myös se, että
tässä vaiheessa on usein lainat maksettu ja taloudellinen tilanne siinä mielessä vakaa, että uskalletaan
lähteä ottamaan yrittäjäriski. Seuraava tarina kuvaa hyvin tällaista tilannetta:
”Olin tyytymätön siihen, mitä minä hoitajana voin tehdä asukkaiden, vanhojen ja sairaiden,
hyväksi… Menin innokkaana ja uusia ajatuksia saavana… Halu näyttää että ihmisiä voidaan
hoitaa hyvin. Tää oli se lähtökohta yhdellä lauseella sanottuna.. Jo alussa minulla oli se
ajatus, että olen tässä niin kauan kuin jaksan. En kyllä yhtään miettinyt, että millaiseksi eläke
muodostuu, vaikka kyllä se oli iso asia, että eläke oli tavallaan jo tienattu… Viranomaisten
puolesta ei tullut yhtään sitä puolta, että miksi ikääntyneenä aloittaa, mutta tuttavien
taholta tuli kyllä, ’miksi sinä nyt tällaista kun kaikki asiat sulla on hyvin’ sanottiin.”
(palkkatyön toimintatapoihin pettynyt työntekijä, joka perusti oman yrityksen tavoitteena
tehdä asioita toisin kuin palkkatyöpaikassa)
Miksi siirtyminen yrittäjäksi ei ole mielessä?
Palkkatyöstä yrittäjäksi siirtyminen osoittautui pilottipaikkakunnilla suhteellisen harvinaiseksi
senioriyrittäjyyden muodoksi. Tätä asiaa kysyttiin haastatelluilta johtoasemassa olevilta työntekijöiltä ja
toimijatahoja edustavilta asiantuntijahaastateltavilta. Sellaisia ajatuksia tuli esiin, kuin ei ole ajatuksia
yrittäjyydestä tai ajatus on hyvin vieras. Eräs haastateltava mainitsi, että korkeintaan kumppaniksi jollekin
nuoremmalle, esimerkiksi jos oma tytär tai poika lähtisi yrittäjyyteen ja itse voisi olla avuksi, niin sitten voisi
harkita yrittäjyyttä. Esimerkiksi kunnan johtoasemassa oleva työntekijä, lähellä eläkeikää pohtii seuraavaa:
”Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, niin nykyinen työni on suhteellisen kevyttä ja siistiä
sisätyötä, jossa palkkakin on suhteellisen hyvä ja osaaminen kohdallaan. Kyllä mieluummin
katson tämän loppuun ja jään sitten eläkkeelle, kun sen aika on. Ei kyllä tulisi harkintaan
yrittäjyyteen lähteminen, ei ainakaan yksin. No tosin sellaisessa tilanteessa voisin harkita,
jossa oma tyttäreni esimerkiksi olisi kiinnostunut perustamaan yrityksen hoiva-alalla ja jossa
voisin toimia kumppanina ja jonkinlaisena ohjaavana ja avustavana mentorina hänelle. En
kyllä oikeastaan missään muussa tilanteessa harkitsisi yrittäjyyttä, kuin tosiaan kumppanina
jollekin aloittelijalle tai kumppanina jonkun toisen kanssa korkeintaan.”
Tällaisissa tilanteissa, joissa nykyinen työ koetaan miellyttäväksi ja tarpeeksi haasteita antavaksi,
yrittäjyyteen siirtyminen tuntuu kaukaiselta asialta. Yrittäjyyttä on ehkä vaikea houkutella näissä tilanteissa
millään erityisillä konsteilla. Joillekin yrittäjyys sinänsä on hyvin vierasta, on sukuja, joissa ollaan aina oltu
palkkatyöläisiä tai virkamiehiä, toisaalta taas on yrittäjähenkisiä sukuja, joissa kynnys yrittämiseen on ollut
matala ja jossa ollaan ns. bisneshenkisiä.
16
2.3 Palkkatyöstä eläkkeelle, ja sitten yrittäjäksi
Kuviossa 4 on esitetty pilottipaikkakunnilla suhteellisen yleinen senioriyrittäjyyden polku: ensin on jääty
eläkkeelle, jonka jälkeen herää halu yrittäjyyteen.
Kuvio 4. Eläkkeeltä senioriyrittäjäksi siirtyminen
Tässä yrittäjyyspolussa tyypillinen tilanne on sellainen, jossa henkilö on jäänyt eläkkeelle ja kokee edelleen
että töitä olisi mukava vielä tehdä. Pinnalla ovat sen kaltaiset ajatukset kuin ”en halunnutkaan vain olla” tai
”minulla oli halu edelleen tehdä jotakin hyödyllistä”. Hyvin tyypillisesti itsensä toteuttamisen haave yhdistyy
yrittäjyyteen eikä siten pelkästään työntekijänä tehtävä työ riitä. Erityisesti vetävänä tekijänä yrittäjyyteen
on oma erityiskiinnostus alaan jossa henkilö alkaa yrittäjänä. Tyypillisesti on vieläpä niin, että
harrastuksesta tehdään toimeentulon lähde eläkkeellä ollessa.
Toinen selkeästi yrittäjyyteen vetävä tekijä oli olemassa olevat verkostot yrittäjyyteen. Hyvin tyypillistä oli,
että eläkeläisenä yrittäjyyden aloittajalla on perhepiirissään yrittäjiä. Tällöin kynnys alkaa itse yrittäjänä
madaltuu. Yrittäjiksi ryhtyvät tosin myöntävät, että todellinen kynnys yrittäjyyteen on pieni eli kynnykset
ovat usein enemmänkin ennakkoluuloja tai tietämättömyyttä kuin todellisia esteitä.
Myös yksi yrittäjyyden puolesta puhuva seikka on taloudellisen tilanteen vakaus, koska eläke on jo tienattu
eikä yrittäjäeläkettä vanhuuseläkkeellä tarvitse maksaa. Perustulo saadaan eläkkeestä, jolloin yritystulot
voidaan katsoa tuloksi sen päälle.
Yrittäjyyttä jarruttavina tekijöinä tulivat esiin ennen kaikkea erilaiset ikärajat, jotka osin perustuvat
ennakkoluuloihin, osin todellisiin ikärajoihin. Yritystuen ikäraja (tukea saadakseen tulee olla alle 63-vuotias)
nähtiin selvästi investointeja jarruttavana tekijänä. Myös starttirahasta puhuttiin paljon työpajoissa ja
haastatteluissa. Lähes aina se nostettiin esiin tukena, jossa on ikäraja ja joka on suunnattu nimenomaan
nuoremmille yrittäjille. Tosiasiassa starttirahassa ei ole yläikärajaa, vaan sen edellytyksenä on se, ettei
henkilö saa muuta toimeentuloa turvaavaa tukea samanaikaisesti.
Maaseutuohjelman yritystuet
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 - 2013 kautta tuettavan
investoinnin tai muun toimenpiteen on liityttävä yritystoimintaan, joka lisää
ohjelma-alueen asukkaiden toimeentulo-mahdollisuuksia, monipuolistaa alueen
elinkeinotoimintaa tai parantaa elinkeinotoiminnan rakennetta heikentämättä
toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. Tukea myönnetään ensisijaisesti sellaiselle
yritykselle, jonka toiminnan voidaan katsoa tehokkaimmin edistävän alueellista
17
suunnitelmaa ja siinä asetettuja tavoitteita ja elinkeinotoiminnan painopisteitä…
Tuen myöntämisen edellytys yhtiömuotoiselle mikroyritykselle on, että
määräysvalta on yhdellä tai useammalla riittävän ammattitaitoisella 18 - 62 vuotiaalla henkilöllä. Tuensaajan ikävaatimus koskee myös luonnollista henkilöä.
(lähde: Maaseutuohjelman yritystuet, Hämeen ELY-keskus)
Starttiraha - aloittavan yrittäjän tuki
Starttirahan tarkoituksena on edistää uuden yritystoiminnan syntymistä ja henkilön
työllistymistä. Starttirahalla turvataan yrittäjän toimeentulo sinä aikana, jonka
yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän, kuitenkin
enintään 18 kuukauden ajan. Starttirahaa voidaan myöntää työttömälle
työnhakijalle sekä ei-työttömälle muun muassa palkkatyöstä, opiskelusta tai
kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi siirtyvälle. Ennen starttirahan myöntämistä
työ- ja elinkeinotoimisto selvittää, että yrittäjyys on starttirahan hakijalle sopiva
työllistymisvaihtoehto. Tuen saamisen edellytyksenä ovat mm. yrittäjäkokemus tai –
koulutus, mahdollisuudet kannattavaan toimintaan, tarpeellisuus yrittäjäksi
ryhtyvän toimeentulon kannalta sekä se, että yritystoimintaa ei ole aloitettu ennen
kuin tuen myöntämisestä on päätetty. Aikaisemmin starttirahan edellytyksenä oli
kolmen kuukauden mittainen työttömyys. Nykyisin tätä vaatimusta ei enää ole,
vaan starttirahan voi saada lähes kuka tahansa. Starttirahapäätöksen ja
yritystoiminnan alkamisen jälkeen yrittäjä ei kuitenkaan enää voi saada palkkaa
muusta työstä tai esimerkiksi opintotukea. Esimerkiksi eläkettä saavalle henkilölle
starttirahaa ei kuitenkaan myönnetä. (lähde: Wikipedia)
Yllä mainitun maaseudun kehittämisohjelman yritystukien kriteerit eivät ole olleet aina kovinkaan tuttuja.
Tämä tulee esiin mm. seuraavassa eläkkeellä yrittäjäksi lähteneen entisen johtotason työntekijän sitaatissa:
”…täytin sitten innokkaana kaikki paperit ja hakemukset ja kun saatiin hakemukset sisään,
niin sitten sieltä soitettiin että vedä se pois, koska olet yli-ikäinen… oli kuin märkä rätti olisi
lyöty kasvoille ja vähän aikaa siinä sitten meni kun kokosin itseni, mutta kyllä se tuntui siltä
että olet liian vanha…”
Yllä oleva esimerkki kuvaa myös sitä, että pilottialueillakin on johtotason tehtävissä aikaisemmin olleita
senioriyrittäjiä, ja että työskentely niissä tehtävissä antoi eväät myöhemmälle yrittäjyydelle. Kyseinen
yrittäjä mainitsi, että kynnystä olivat madaltamassa johtotyössä opittu ”paperityö” eivätkä ”byrokratiat”
tuottaneet päävaivaa. Kyseisellä yrittäjällä oli myös tuttavapiirissä yrittäjiä. Toisaalta näissäkin tapauksissa
taloudellinen tilanne askarrutti, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen yrittäjäksi lähtemisen motiivi.
Seuraavassa on melko tyypillinen pilottialueilla kuultu tarina, jossa harrastuksesta on tehty toimeentulo:
”Olin palkkatyössä siihen asti kun pääsin vanhuuseläkkeelle eli 63-vuotiaana. Sitä ennen olin
osa-aikaeläkkeellä, ja kun minä olen tällainen käsityöläinen ollut ikäni ja silloin sitten kun
ehdin olla vähän aikaa kotona ja tuli tällainen tilaisuus että oli vapaa huone tuossa ja yhden
toisen rouvan, käsityöläisen, kanssa mietittiin sitä, että aloitetaanko yrittäminen ja tultiin
18
siihen tulokseen, että osuuskunta on paras, että se oli alkuun kahden perheen yritys, mutta
tämä toinen yrittäjä katsoi ettei joudakaan siinä olemaan, että nyt se on siirtynyt
perheyritykseksi …. Ja sitten meillä on ollut jonkun verran aina joku vieras työntekijä, josta on
tähän asti saanut sitä palkkatukea, kun ollut niin vähän elikkä nyt oli viime vuoden puolen
pari kuukautta ja edellisenä puoli vuotta. Ja minulla on se tilanne, että olen osuuskunnan
työntekijä, että minä maksan LELliä, jos minulla on palkkaa, mutta olen katsonut, että on
viisaampi ottaa joku töihin sillä aikaa, kun tällä eläkkeellä just ja just elää.”
Yllä olevassa tarinassa yhdistyy monta tyypillisesti senioriyrittäjää kuvaavaa piirrettä. Itsensä toteuttamisen
tarve, verkostossa yrittäjiä (perheyritys), harrastuksesta tehdään toimeentulo eläkkeellä sekä se, että
eläkkeen antama perustulo antaa rohkeutta ottaa yrittäjäriski.
Hyvin usein työpajoissa nostettiin esiin havainto, että epätietoisuutta on siitä, kuinka paljon eläkkeen
ohessa voi tienata. Ilmeisesti kattavasti ei ole tiedossa se, että vanhuuseläkkeellä saa hankkia palkka- tai
yrittäjätuloa kuinka paljon tahansa ilman että eläke pienenee. Myös työkyvyttömyys- ja
työttömyyseläkkeen rinnalla voi ansaita jonkin verran työtuloja ilman että eläke pienenee. Nämä rajat
suositellaan aina tarkistamaan siitä eläkelaitoksesta, joka eläkkeen maksaa3.
2.4 Yrittäjä jatkaa yrittämistä eläkkeen ohessa
Kaikkein yleisimmin selvityksen perusteella alueilla senioriyrittäjinä toimivat sellaiset henkilöt, jotka ovat
toimineet yrittäjinä jo pidempään ja jatkavat yrittämistä myös eläkeiän jälkeen (kuvio 5).
Kuvio 5. Yrittäjä jatkaa senioryrittäjänä eläkkeen ohessa tai vaihtoehtona
Yksi ylivoimaisin tekijä, joka motivoi yrittäjiä jatkamaan työssään pitkään, on kiinnostava työ. Erään
haastatellun sanoin: ”Monet ajattelevat, että haluavat jäädä eläkkeelle ja odottavat sitä aikaa ajatuksella,
että sitten voin tehdä sitä mitä haluan. Useammin ehkä yrittäjät tekevät jo valmiiksi sitä mitä haluavat ja
siksi jatkavat pidempään.”
3
Työttömyyseläkkeellä olevien työansioille on määritelty ansiorajaksi 675,98 euroa kuukaudessa (vuonna 2012).
Työkyvyttömyyseläkkeellä voi ansaita ainakin 713,73 euroa kuukaudessa (vuonna 2012) ilman että se pienentää
eläkettä. (Työeläke.fi) Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita enintään 40 prosenttia aikaisemmasta
vakiintuneesta keskiansiostaan ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva 60 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkeläisen pitää
itse tarkistaa vakiintuneeseen keskiansioon perustuva henkilökohtainen tulorajansa eläkeyhtiöstä.
19
Joillakin myös se auttaa jatkamaan, että rinnalle on saanut kumppanin. Tällöin voi itse toimia ohjaavana,
ikään kuin mentorina toiselle henkilölle. Esimerkiksi sukupolvenvaihdokset, jotka usein mietityttävät
yrittäjiä, saattavat joissain tapauksissa nimenomaan auttaa yrittäjää jatkamaan pidempään kuin ”olisi
pakko”, kuten seuraavassa sitaatissa tulee esiin:
”…joskus nelikymppisenä sitä haaveili että jää varhain eläkkeelle, mutta sitten onkin tullut
huomattua, että työnteko on mukavaa. Minulla ei ole aikomuksiakaan jäädä pois, vaikka
sukupolvenvaihdosta ollaankin tehty ja suunniteltu jo monta vuotta, lapset on mukana ja
innostuneita. Tylsäähän se olisi jos ei olisi mitään tekemistä..” (66-vuotias yrittäjänä jatkava)
Edellisellä yrittäjällä ensisijaisena motiivina työssä jatkamiseen oli kiinnostava työ. Hänen tarinaansa hyvin
kuvasikin se, että työstä ei ole kiirettä eläkkeelle, koska parhaillaan tekee juuri sitä, mitä haluaakin.
2.5 Yrittäjyyden lähtökohtia
Aalto-yliopiston tutkimuksessa todetaan, että senioriyrittäjyyden potentiaali ja polku nousee erilaisista
lähteistä. Yrittäjyys voi perustua 1) työnantajan liiketoimintaan liittyvään yritysideaan, 2) työuran aikana
kertyneeseen osaamiseen, 3) harrastuksiin ja itsensä toteuttamiseen tai 4) kiinnostukseen olla sijoittajana
muiden liiketoiminnassa. (Kyrö ym. 2011a).
Seuraavassa tarkastellaan näitä erilaisia lähtökohtia pilottipaikkakunnilla toteutettujen työpajojen ja
haastattelujen valossa. Lähteiden erittely on mielekästä siksi, että ne voivat asettaa erilaisia vaatimuksia
yrittäjäksi siirtymisen prosessille. Käytännön elämässä senioriyrittäjyys nousee useista samanaikaisesti
vaikuttavista lähteistä ja edellytyksistä. Useimmiten ainakin aikaisempaan työpaikkaan liittyvä yritysidea ja
työuran aikana kertynyt osaaminen vaikuttavat yhtä aikaa, vaikka toinen olisi päätöksentekotilanteessa
välittömästi vaikuttavampi.
1) Työnantajayritys tai -organisaatio
Yrityksessä tai organisaatiossa syntyy liikeidea tai muutostilanne, jonka vuoksi yrittäjäksi ryhtyminen
nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi (spin-off4 yrityksen perustaminen entisessä organisaatiossa
saadun liikeidean pohjalle; toiminnan lopettaminen tai ulkoistaminen).
Pilottialueilta on tästä esimerkkinä hoiva-alan yrityksen seniori-iässä perustanut yrittäjä, jolle kokemus
viimeisimmässä hoiva-alan palkkatyöpaikassa antoi ratkaisevan sysäyksen yrittäjäksi lähtemiselle. Siellä
kiteytyneen yritysidean ohella suuri vaikutus oli koko monipuolisen työhistorian aikana kertyneellä
ammatillisella ja johtamisosaamisella.
4
Tässä yhteydessä spin-off –yrityksellä ei tarkoiteta vain tutkimuslähtöisiä yrityksiä, vaan myös mistä tahansa
yrityksestä tai julkisen sektorin organisaatiosta irrottautuvaa työntekijän tai työntekijäryhmän perustamaa yritystä (ks.
Lehtoranta 2003).
20
Yrityksen perustaminen palkkatyöpaikasta saatuun liikeideaan liittyen on pilottipaikkakunnilla (esim.
hoitoalalla) harvinaisempaa seniori-iässä kuin nuorempana. Vaikka yleinen suhtautuminen
senioriyrittäjyyteen oli hyvin myönteistä, saatettiin joissain haastatteluissa retorisesti kysyä "miten se, että
senioreita tuettaisiin, vaikuttaisi nuorempien mahdollisuuksiin pärjätä samoilla markkinoilla yrittäjänä."
Seniori-ikäisten uusyrittäjien arveltiin kovasti kilpailluilla palvelumarkkinoilla olevan nuorempia paremmissa
lähtöasemissa palkkatyöpaikassa kertyneen ammatti- ja asiakkuusosaamisen vuoksi.
Lähdettäessä tekemään tätä selvitystä, ajateltiin, että erityisesti asiantuntijoina ja johtavissa tehtävissä
toimivat seniori-ikäiset palkansaajat voisivat lähteä yrittäjiksi entisessä työpaikassa saadun liikeidean
pohjalla. Edellä olevan esimerkin lisäksi sellaista ei juurikaan havaittu. Tähän voi vaikuttaa se, että
pilottipaikkakunnilla ei ole niin paljoa mahdollisuuksia kannattavaan liiketoimintaan kuin esim. suurissa
kaupungeissa. Asiantuntijoiden ja johtajien kynnys ainakaan sivutoimiseen yrittäjyyteen (mm. suunnitteluja konsulttiyritykset) eläkkeen ohella ei vaikuta korkealta.
Myös sillä voi olla merkityksensä, että senioreiden uusyrityksistä ja yrittäjyysaikomuksista hankittiin tietoa
lähinnä yritysneuvontaorganisaatioiden kautta, jolloin ilman niiden neuvontaa ja tukia yrityksen
perustamista suunnittelevat eivät tule mukaan. Esim. Tekniikan akateemisten yrittäjyysvaliokunnan kysely
viittaa siihen, että toimialalla työskenteleville ovat ely-keskusten ja uusyrityskeskusten yrittäjyyspalvelut
selvästi vieraampia kuin oman ammattiliiton, Tekesin tai yliopistojen yrittäjyyspalvelut (Kutinlahti 2011).
Työpaikka voi olla yrittäjäksi ryhtymisen lähtökohtana myös siinä mielessä, että palkkatyömahdollisuudet
työpaikalla muuttuvat tai loppuvat organisaatiomuutosten vuoksi. Tästä oli myös esimerkkejä
pilottipaikkakunnilla, mm. edellä (luku 2.2) kuvattu metsäalaa koskeva tapaus. Pilottipakkakunnillakin on
ollut merkittäviä ikääntynyttä työvoimaa koskevia saneerauksia. Erään ison paikallisen
teollisuustyönantajan mukaan niissä tilanteissa on yleensä kannustettu irtisanottavia, mukaan lukien
seniori-ikäiset, ryhtymään yrittäjäksi. Merkittävä työpaikkojen menettämisen uhka ajankohtaistui Keuruulla
kun 8.2.2012 julkistettiin puolustusvoimien muutoslinjaus, joka sisältää Pioneerirykmentin lakkauttamisen
vuonna 2014. Rykmentti on tällä hetkellä kaupungin toiseksi suurin työnantaja.
Tämän selvityksen yhteydessä ei tullut esiin tapauksia, joissa yrittäjäksi ryhtyminen seniori-iällä olisi koettu
vastentahtoiseksi. Se ei ole yllätys, sillä tilanteet, joihin pakko- tai näennäisyrittäjyyskysymyksen on todettu
liittyvän, eivät pilottipaikkakunnilla aineistoa koottaessa olleet ajankohtaisia. Yleensä yrittäjyys Suomessa
on pääasiassa mahdollisuusyrittäjyyttä, jossa yrittäjyyteen vetävien tekijöiden kanssa voi samanaikaisesti
vaikuttaa myös yrittäjyyteen työntäviä tekijöitä. Muutokset palkkatyömarkkinoilla vaikuttavat aina
yrittäjyyden edellytyksiin. (Hytti & Heinonen 2011).
Tutkimuksissa on todettu, että palkkatyön puutteen tai työttömyyden uhan vallitessa yrittäjäksi ryhtyminen
voidaan kokea vastentahtoiseksi keskimääräistä yleisemmin. Esim. Kautosen (2008) tutkimuksessa
neljäsosa tällaisessa tilanteessa olleista koki ryhtyneensä yrittäjiksi vastentahtoisesti kun osuus keskimäärin
oli noin kymmenesosa. Samoin on todettu, että iäkkäämmillä yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaneista
tilannetekijöistä työllistymisvaikeudet ovat yleisempiä kuin nuoremmilla. Siitä huolimatta ikääntyneet
yrittäjät eivät keskimääräistä useammin koe yrittäjyyttä vastentahtoiseksi (Akola 2009; Kautonen 2008).
Tilanne jossa työntötekijät korostuvat ja työllistymisvaihtoehtoja on vähän, on epäilemättä hankala. Tämän
selvityksen yhteydessä tehdyissä haastatteluissa saatettiin kyllä joskus sanoa, "että se oli pakkotilanne",
21
mutta samalla jyrkästi torjua se, että kyse olisi pakkoyrittäjyydestä. Valinta oli kuitenkin oma ja asema
yrittäjänä itsenäinen yrittäjän riskeineen ja mahdollisuuksineen.
Toinen asia on sitten esim. se, että työnantaja ostaa palveluita entiseltä työntekijältä, määrittelee hinnan ja
rajaa yrittäjän mahdollisuuksia myydä palveluita markkinoilla. Tähän ei pilottipaikkakunnilla törmätty,
mutta sellaista on jossain todettu tapahtuneen. Hytti & Heinonen(2011) katsovat, että kysymyksessä onkin
näennäisyrittäjyys, jota ei tulisi suosia. Esim. toimeksiantajien lukumäärän perusteella ei päätelmiä
kuitenkaan pidä tehdä. Aloittavan yrittäjän kohdalla yritystoiminnan vakiinnuttaminen vie vuosia ja
alkuvaiheessa yritystoiminnan tunnusmerkit voivat olla lähellä työsuhteen tunnusmerkkejä, mikä tulisi
ottaa huomioon, muistutetaan verohallinnon ohjeessa (Palkkaa vai työkorvausta 21.6.2005).
2) Työuran aikana kertynyt kokemus ja ammatillinen osaaminen
Työuran aikana kertynyt kokemus ja osaaminen antavat senioryrittäjyydelle hyvän lähtökohdan myös silloin
kuin liikeidea ei liity niinkään entisen työnantajan liiketoimintaan kuin omaan erityisosaamisen
kehittämiseen ja siihen kohdistuvaan kysyntään. Esimerkkinä tästä on yrittäjä, joka perusti pitkäaikaisen
rakennusalan työkokemuksen pohjalla työkalujen ja apuvälineiden tuotekehittelyyn ja valmistukseen
erikoistuneen yrityksen ja jatkaa edelleen sen toimintaa eläkkeellä ollessaan.
3) Harrastus tai itsensä toteuttamisen
Kun halutaan tehdä jotain aivan muuta kuin päätoimen työpaikassa ja ammatissa, on harrastus oivallinen
lähtökohta senioriyrittäjyydelle. Se voi olla joko pitkäaikainen mieliharrastus tai eläkeiän kynnyksellä
löydetty uusi harrastus, josta tehdään liiketoimintaa. Tällaisesta moni nuorempikin haaveilee, vaikka on
muistettava, että on paljon senioreita, jotka haluavat pitää harrastuksensa nimenomaan harrastuksena.
Mielenkiintoinen esimerkki pilottipaikkakunnilta on talouspuolen johtotehtävistä osa-aikaeläkkeelle
siirtynyt tuleva yrittäjä, joka vapaa-ajan lisääntyessä aloitti tekemään koruja. Muutaman vuoden päästä,
eläkkeelle jäätyään, hän perusti alan yrityksen.
4) Varallisuus, joka antaa mahdollisuuden osallistua pääomasijoituksella muiden yritysten kehittämiseen ja
oman osaamisen hyödyntämiseen
Pilottialueilla kaivattiin senioreita, jotka sijoittaisivat varojaan aloittaviin ja jo toimiviin pienyrityksiin sekä
voisivat myös tarjota kokemustaan ja työpanostaan. Oli melko harvinaista, että pitkän palkkatyöuran
tehneet seniorit aloittaisivat yrittäjäpolkunsa sijoittajana, vaikka varallisuutta olisi kertynytkin. "Businessenkeleissä" on senioreita, mutta usein heillä on yrittäjä- ja sijoittajatausta itsellään. Haastatteluissa tuli kyllä
välillisesti esiin viitteitä sijoittajana toimimisen mahdollisuuksista. Jotkut katsoivat, että eivät ole itse
kiinnostuneita ryhtymään yrittäjäksi, mutta voisivat ajatella olevansa tukena, jos esim. omat lapset
aloittavat yrittäjätoiminnan. Sama voisi koskea ystäviä, toimijoita, jotka edistävät yrityksellään itselle
läheisiä asioita.
Seuraavassa haastattelukatkelma kertoo siitä, että joillakin on mahdollisuus lähteä seniori-iällä
toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan sitä kautta, että perustaa yrityksen, vaikka tietää sen olevan aluksi
taloudellisesti kannattamaton.
22
”Konsulttitöitä olisi ollut, mutta yli seitsemän vuoden jälkeen mietin haluanko tehdä tätä
samaa edelleen. Taloudellista syytä ei olisi ollut tehdä töitä välttämättä lainkaan, mutta
päätin toteuttaa haaveeni ja vaikka toiminta on nyt tappiollista, niin tavoite on saada
firmasta kannattava bisnes. Nyt teen omaan tahtiin ja teen silti jotakin hyödyllistä…”
Tämä vaatii taloudellista liikkumavaraa eikä ole millään lailla yleinen tai tyypillinen tarina. Usein
tavoitteena, kuten esimerkkitapauksessakin, on toiminnan kannattavaksi saaminen pitkällä tähtäimellä,
joka vaatii sen hetkiseltä elämältä liikkumavaraa ja riskin ottamista. Vaikka sijoitukselle odotetaan tuottoa,
siinä voidaan sietää suurempi riski kuin mihin rahoituslaitokset ovat valmiita.
3 Yrittäjyyteen vetävät ja yrittäjyyttä jarruttavat tekijät
Intentiotutkimuksen yhtenä tavoitteena oli eritellä neljällä pilottialueella senioriyrittäjyyteen vetäviä ja sitä
edistäviä tekijöitä sekä toisaalta eritellä siitä pois ajavia ja jarruttavia tekijöitä. Alueilla käytyjen
keskustelujen perusteella ja niitä täydentävien haastattelujen kautta saatiin paljon viestiä sekä
henkilökohtaisesti koetuista edistäjistä ja esteistä, mutta myös asiantuntijatahojen kertomaa sanomaa
työnsä kautta havaitsemistaan asioista.
Melko usein samat tekijät olivat sekä niitä, jotka edistävät yrittäjyyttä, mutta toisaalta myös jarruttavat sitä.
Esimerkiksi asenteet, sekä ulkopuolisten ihmisten että senioreiden omat ajatukset ja jossain määrin jopa
ennakkoluulot, saattoivat olla edistämässä tai toisaalta estämässä yrittäjyyteen lähtemistä. Erään
haastatellun seniori-iällä palkkatyön yrittäjyyteen vaihtaneen lausahdus ”… nämä asenteet saivat minut
oikein näyttämään että varmasti ryhdyn…” kuvaa hyvin juuri sitä, että jokin asia voi saada päinvastaisen
reaktion vastaanottajasta riippuen. Taulukossa 5 on nostettu esiin keskeisimmät edistäjät ja jarruttavat
tekijät.
Taulukko 5. Senioriyrittäjyyttä edistävät ja jarruttavat tekijät
Edistävät tekijät:
•
•
•
•
•
•
•
itsensä toteuttaminen ja yritysidea
kokemus ja osaaminen
verkostossa yrittäjiä
luja tahto asian eteen, intohimo, ”hulluus”
kumppani / mentoriasema
eläkkeen mahdollistama perustulo
senioriyrittäjyyttä tukevat asenteet
yrityspalveluissa
Jarruttavat tekijät:
•
•
•
•
•
koetut ja todelliset ikärajat
vieras ajatus, ”ei ole tullut mieleen”
byrokratian ja paperitöiden pelko,
ennakkoluulot
eläkkeen suuruuden laskeminen, tulorajat
(”mitä voin tienata?”)
pelätään yrittäjän vastuuta ja
työnantajavelvoitteita
23
Edistävät tekijät
Monen tätä selvitystä varten kuullun senioriyrittäjän tarinan läpi kuulsi suurimpana senioriyrittäjyyteen
ajavana tekijänä itsensä toteuttamisen mahdollisuus yrittäjäksi ryhtymisen kautta. Tähän oli tiiviisti
kytköksissä se, että itsellä oli olemassa yritysidea. Usein yrittäjyyden kautta siis saatiin mahdollisuus
aiemman kokemuksen ja työelämässä tai harrastuksissa kertyneen osaamisen hyödyntämiseen. Erään
selvitystä varten kuullun, eläkkeellä ollessaan harrastuksestaan toimeentulon tehneen ihmisen mukaan
monellakin olisi varmasti haluja ja osaamista yrittäjyyteen, jos vain asiasta tiedotettaisiin enemmän ja
perusvalmiudet esimerkiksi yrittäjäkoulutuksen kautta yrittäjätyöhön olisivat kunnossa.
Lisäksi seikka, joka oli lähes jokaisella yrittäjäksi seniori-iällä lähteneellä taustallaan, olivat verkostot
yrittäjiin ja sitä kautta eräänlainen tuttuus yrittäjäelämää kohtaan. Tämä myös selkeästi alensi
ennakkoluuloja asiaa kohtaan. Keskusteluissa saatettiin ottaa esiin paperityöt, kirjanpito jne. sellaisina
asioina, joiden vuoksi ei olla valmiita lähtemään yrittäjäksi, mutta niillä joilla perhepiirissään oli yrittäjiä,
tällaiset seikat eivät juuri vaikuttaneet päätökseen lähteä yrittäjäksi.
Vaikka erilaisia jarruttavia tekijöitä yrittäjyyteen olisi, niin se joka selvästi oli ratkaiseva asia joillakin, oli luja
tahto ja asian päättäminen jo ennalta. Tällaisia ”intohimoa toteuttavia” senioreita ei oikeastaan mitkään
seikat sinänsä jarruttaneet, koska he olivat asian jo päättäneet. Esteet jopa kääntyivät joissain tapauksissa
edistäviksi asioiksi, koska yrittäjäksi ryhtymisessä oli osin mukana näyttämisen halua sekä itselle että muille.
Lujan tahdon rinnalla monet toivat esiin, että ”pitää olla vähän hullu” kun ryhtyy yrittäjäksi. Toiminta ei
kuitenkaan ole millään lailla hullua, vaan hyvinkin rationaalista, ja ”hulluus” puheet voivat jopa olla
estämässä muita yrittäjiksi pyrkiviä sillä ennakkoluulolla, että yrittäjän tulee olla jotenkin ”erikoisihminen”
(=nostaa edelleen kynnystä ja ennakkoluuloja yrittäjyyttä kohtaan).
Taloudelliset tekijät eivät sinänsä selvityksen perusteella näytä ajaneen ketään senioriyrittäjäksi. Toisin
sanoen rikastumisen mielessä ei juuri lähdetä yrittäjäksi. Tosin taloudellisia tekijöitä mietitään paljon, ja
yhtenä motivoivana tekijänä onkin usein se, että talous on jo suurin piirtein kunnossa, lainat maksettu ja
eläke tienattu. Perustulo on sillä tavalla turvattu, että jonkinlainen yrittäjäriski uskalletaan ottaa.
Osalla yrittäjäksi lähtemisen taustalla oli se, että haave voitiin toteuttaa kumppanin kanssa. Yksin ei olisi
tullut välttämättä lähdettyä. Kumppanin rooli nousi tärkeäksi myös seniorivaiheessa silloin, kun omalle
työlle haettiin jatkajaa. Monesti yrittäjyyttä oli mielekäs jatkaa sen turvin, että tiesi jatkajan olevan
kiinnostunut asiasta ja seniori saattoi toimia mentoriasemassa nuoremmalle kollegalle. Kuten asioilla
yleensä, myös tälläkin on kääntöpuolensa, kuten eräs yritysneuvoja totesi ”niitäkin tilanteita on paljon,
joissa hankaluuksia tulee siitä jos samassa perheessä on liian monta johtajaa”. Aina siis mentori ei anna
tilaa tarpeeksi nuoremmalle, mikä näyttää olevan erityisesti perheyritysten pulma joissain tapauksissa.
Lisäksi myönteiset asenteet senioriyrittäjyyttä kohtaan kuvaavat selvästi tilannetta pilottipaikkakunnilla.
Esimerkiksi Kaustisissa lähdettiin jopa suunnittelemaan omaa kurssia senioriyrittäjille. Myös eräs
yritysneuvoja totesi, että ”yritysidean arviointivaiheessa ikä on ainoastaan positiivinen tekijä, sillä kokemus
on aina hyvä lähtökohta yrittäjyyteen”.
24
Jarruttavat tekijät
Yrittäjyyttä seniori-iällä jarruttavina tekijöinä mainittiin hyvin usein ikärajat, jotka osin on koettuja, mutta
osin todellisia yläikärajoja. Aloittavan yrittäjän starttirahasta sanottiin monesti ”nuoremmille tarkoitettu
tuki”, vaikka starttirahassa todellisuudessa ei ole ikärajaa, ainoastaan ehto että sitä ei voi saada jos saa
jotakin muuta toimeentuloa turvaavaa etuutta, jollainen on muun muassa eläkkeen nostaminen. Sen sijaan
esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelman kautta myönnettävä yritystuki on ikäsidonnainen, sillä sitä ei
voi saada 63-vuotta täytettyään. Erään asiantuntijatahon haastattelussa tämä tuli konkreettisena esiin
muun muassa siten, että yritystuen hakijoissa on erityisen paljon juuri 62-vuotiaita eli tukea haetaan vielä
kun voidaan iän puolesta.
Myös toinen epätietoisuutta herättänyt asia, joka antaa aiheen pohtia tarvitaanko tiedotusta lisää, on se
että eläkeläinen voi tienata eläkkeellä ollessaan yritystuloja. Varsin yleinen näkemys on se, että
ansiotulojen hankkiminen eläkkeellä on hankalaa sen vuoksi, että rajat tulevat vastaan. Vanhuuseläkeläinen
voi tienata kuinka paljon vain ilman, että eläke pienenee. Tulot luonnollisesti vaikuttavat veroasteeseen,
mutta eläkkeen suuruuteen tuloilla ei ole vaikutusta. Työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen saajille on
asetettu tietyt tulorajat.
Yksi jarruttava tekijä seniorina yrittäjäksi lähtemiselle on se, ettei asia ole tullut mieleen tai yrittäjänä
toimiminen koetaan itselle vieraaksi. Yrittämisen aloittaminen mielletään helposti nuorempien asiaksi eikä
enää lähellä eläkeikää olevalle sopivaksi. Tässä kohdin ajatuksiin on selkeästi yhteydessä se, onko
perhetaustassa tai muuten lähipiirissä muita yrittäjiä.
Samaan, ehkä ennakkoluuloisuuteenkin, liittyy byrokratian ja paperitöiden pelko, jonka osa sanoo syynä
sille, ettei lähde yrittäjäksi. Ennakkoluulon tästä tekee se, että tosiasiassa yrittämisen perustaminen ei vaadi
juuri mitään ”paperitöitä”. Ehkä nämä kannanotot liittyvätkin enemmän kokonaisuuteen, jossa kynnyksenä
on kaikkinainen yrittämisen pyörittäminen ja vastuunotto sen toiminnasta.
Yrittäjän vastuu muun muassa asiakashankinnasta otettiin myös esiin yhtenä jarruttavana tekijänä.
Toiminnan kannattavaksi saaminen, asiakkaiden hankkiminen ja toiminnasta vastaaminen oli myös
yritysneuvojien mukaan se suurin kompastuskivi yrityksen perustamisessa. Myös työnantajavelvoitteita
saatettiin pelätä. Vaikka itsellä olisi hyvin hallinnassa ammattitaito, jota ryhtyy tekemään yrittäjänä, niin
toisen palkkaaminen ja työnantajavelvoitteista selviytyminen koettiin vaikeana.
4 Senioriyrittäjyys aluetalouden näkökulmasta
Senioriyrittäjyyteen houkutteleminen ja sen tukeminen on kiinteästi sidoksissa yleensä yritystoiminnan
kannattavuuteen ja sen tukemiseen. Toiseksi senioriyrittäjyyden tukeminen on kytköksissä ikääntyvien
tilanteeseen laajemminkin kuin vain työurien pidentämisen tavoitteesta nähtynä. Kyse on myös senioreiden
tukemisesta löytämään innostavia aktiviteetteja ja toteuttamaan itselleen kiinnostavia asioita seniori-iässä.
Myös tässä selvityksessä tarkasteltiin yhtenä teemana yritystoiminnan, ja erityisesti senioriyritystoiminnan,
roolia alueen talouden ja alueen palvelutarjonnan kannalta. Tästä näkökulmasta esiin nostettiin seuraavat
25
kaksi kysymystä: 1) Minkälaisia vaikutuksia alueen talouteen olisi sillä, jos yhä useampi seniori jatkaisi
yrittäjänä? ja 2) Millä aloilla eläkeikää lähestyvien ryhtyminen yrittäjäksi olisi mahdollista ja alueen kannalta
toivottavaa?
Varsin moni otti haastatteluissa esiin uhan siitä, että tiettyjä palveluita on vaarassa kadota nykyisten
senioriyrittäjien lopettamisen myötä. Tämä tuli jossain määrin esiin jokaisella alueella. Kunnissa kiperä
kysymys usein olikin toisen suuntainen, eli miten saada nuoria jatkajia nykyisten senioriyrittäjien tilalle.
Tällaisia toimialoja olivat tyypillisesti erilaiset yksilölliseen osaamiseen perustuvat käsityöläistyyppiset työt
kuten suutari, seppä, kirvesmies tai jonkin erikoisalan kauppias sekä muut vastaavat ”kädentaitajaammatit”.
Toimialoittainen tarkastelu senioriyrittäjyyden kannalta on hankalaa. Yrittäjät jatkavat yleensä niillä aloilla
millä ovat olleetkin. Palkansaajaseniorit taasen siirtyvät yrittäjiksi aloille, jotka ovat heidän ammatilliselle tai
harrastuspohjaiselle osaamiselle sopivia. Näitä siirtyjiä on kuitenkin aika vähän, jolloin toimialoittaiset
havainnot ovat yksittäisiä ja esimerkinomaisia. Lisäksi näyttää siltä, että kyse on yksinyrittäjyydestä tai
yhdessä yrittämisestä (kumppanuus) eli ei juuri suuntauduta työnantajayrittäjyyteen, jolla olisi enemmän
aluetaloudellisia vaikutuksia. Yksittäisiä esimerkkejä pilottipaikkakunnilta oli myös palkkatyön yrittäjyyteen
seniori-iällä vaihtaneista, joiden nykyinen yritys työllisti muutamia henkilöitä. Eläkeläiset pystyvät kuitenkin
ryhtymään yrittäjiksi pienemmillä tuotto-odotuksilla kuin nuoremmat ja siten ylläpitää jotakin alueen
kannalta tarpeellista palvelua (esimerkiksi kyläkauppa tai erikoisliike). Näin senioriyrittäjyyden ajatusta
kannattaa viedä eteenpäin ja luoda mahdollisuuksia toteuttaa yrittäjyyshaaveita.
Tarkastelu pilottipaikkakuntakohtaisesti
Työpajoissa ja haastatteluissa otettiin esiin kysymys siitä, mitkä alat olisivat sellaisia, joihin senioriyrittäjiä
kaivattaisiin ja joilla olisi potentiaalia senioriyrittäjyydelle. Kaikissa pilottikunnissa nostettiin lähes
yksimielisesti hyvinvointiala kehittämistä vaativaksi asiaksi. Erilaiset hoiva-alan tehtävät herättävät useasti
kiinnostusta lähteä itse alalle yrittäjäksi, mutta valtaosan haastateltujen mukaan se on myös eräs
haastavammista aloista. Erityisesti kuntien kilpailutuksissa pärjääminen ja sitä kautta asiakashankinta on
yksittäiselle yrittäjälle haastavaa hyvinvointialalla. Hoiva-alalle on myös tyypillistä melko isot investoinnit,
jotka vaativat alkupääomaa, jos asiakkaita ei vielä toiminnan alussa ole tarpeeksi.
Tämän selvityksen perusteella ei voida eritellä tuloksia sen mukaan, miten polut senioriyrittäjyyteen
poikkeavat kunnittain tai mitkä toimialat ovat juuri tyypillisiä senioriyrittäjien aloja missäkin kunnassa.
Selvityksen tehtävä ei ollut tuoda esiin määrällisiä arvioita senioriyrittäjiksi siirtymisistä, vaan ensisijassa
tavoitteena oli laadullisesti kuvata polkuja, joiden kautta senioriyrittäjyys tyypillisimmin aktualisoituu.
Pilottikunnista ei myöskään haettu laadullisen lähestymistavan vuoksi edustavuutta, vaan näkemyksiä ja
esimerkkejä senioriyrittäjiksi ryhtyvistä tai sitä suunnittelevista. Seuraavassa kuitenkin tuodaan esiin
muutamia havaintoja, joita aluekohtaisesti tämän selvityksen myötä nousi esiin:
26
1) Kaustinen
Pilottikuntaa erityisesti kuvaavia piirteitä ovat suuri alkutuotannon määrä työpaikoissa, yrittäjien runsas
osuus työvoimasta, suhteellisen pieni työttömyys ja suhteellisen pieni eläkeläisten osuus. Kaustisella myös
tätä selvitystä varten järjestetty työpaja oli runsaslukuinen ja aktiivinen ottamaan kantaa yrittäjyyden
puolesta. Myös senioriyrittäjyys sai paljon huomiota osakseen ja innostusta oli mm. omien seniorikurssien
ideoimiseen ja kokeiluun tulevaisuudessa.
Edellä mainittu hyvinvointiala otettiin keskusteluissa Kaustisella erikseen esiin. Korostettiin hyvinvointialaa
laajemminkin, jolloin erityisesti matkailuala ja siihen liittyvät palvelut olisivat kehittämisen arvoisia ja
potentiaalisia aloja Kaustisella. Yksittäisinä potentiaalisina toimialoina nostettiin esiin näiden lisäksi
turkistarhaus ja metsänhoito.
2) Keuruu
Pilottipaikkakuntaa kuvaa melko suuri työttömyys ja eläkeläisten määrä. Alueella suurimpia työllistäjiä ovat
teollisuus ja muu julkinen hallinto sekä maanpuolustus. Keuruun tunnuspiirteitä tässä selvityksessä olivat
haaste löytää jatkajia nykyisille senioriyrittäjille sekä paikkakunnan yhden suurimman työllistäjän,
Puolustusvoimien, tulevaisuudennäkymät uusien linjausten vuoksi.
Johtotehtävissä olevien halukkuutta siirtyä yrittäjiksi ei tullut esiin isoimpien työllistäjien johtotehtävissä
olevien haastatteluiden perusteella. Sellaisia alueita, joilla eläköityvien yrittäjien mukana on pelko palvelun
loppumisesta, olivat mm. metallimiehet, sähkömiehet tai yksittäiset oman osaamisen ympärille yrittäjyyden
perustaneet yrittäjät kuten suutari tai kirvesmies-ammateissa toimivat. Myös metsäalalla olisi uusille
yrittäjille kysyntää.
3) Nurmes
Pilottikunta on selvityskunnista haasteellisin senioriyrittäjyyden alue sen suhteen, että siellä on suurin
työttömyysaste, suurin taloudellinen huoltosuhde sekä suurin eläkeläisten osuus. Eläköitymisen arvellaan
voimistuvan ja työikäisten poistumisen työmarkkinoilta kasvavan tulevaisuudessa.
Nurmeksessa ikärakenne-haasteeseen on lähdetty vastaamaan mm. kahdella hankkeella. Toinen keskittyy
verkostoitumisen ja kumppanuuden kautta tukemaan pienyrittäjyyttä sekä kysynnän kautta saamaan
yrityksiä kannattaviksi. Toinen hanke on keskittynyt kumppanuusteemaan tavoitteena kehittää mestari –
kisälli asetelmia, jotta nuoria yrittäjiä saataisiin jatkajiksi nykyisille senioriyrittäjille. Käyttöön on tarkoitus
ottaa ns. kannustusraha (output raha) sellaiselle lopettavalle yrittäjälle, joka sitoutuu olemaan tukena
aloittavalle yrittäjälle.
Nurmeksessa toimialoista ja potentiaalisista senioriyrittäjistä yhdeksi keskeiseksi nostettiin
Puolustusvoimien rajamiehet, jotka jäävät suhteellisen aikaisin eläkkeelle ja joille olisi kysyntää yrittäjinä
esimerkiksi metsänhoitopalveluissa ja matkailun alalla. Nurmeksessa sellaisia aloja, joilla toiminta uhkaa
loppua yrittäjien puuttumisen vuoksi, ovat erilaiset vähittäismyynti- ja erityisesti erikoisliikkeet (lasten
tavaroiden liikkeet, lanka-, kenkä- tai askartelukauppa).
27
4) Sastamala
Pilottipaikkakuntaa kuvaa suhteellisen matala työttömyys, eläkeläisten melko suuri määrä ja teollisuuden
iso rooli työllistäjänä. Sastamalassa erityisesti korostui huoli yritysten jatkamisen toimintaedellytyksistä.
Etenkin erilaiset yksilölliseen osaamiseen perustuvat kädentaitajien työt uhkaavat loppua alueella ellei
nykyisille senioriyrittäjille saada jatkajia. Tällaisia ovat muun muassa seppä, kirvesmies tai suutari-räätäli ammattialat. Myös eri alojen ammattimiehistä on pulaa yrittäjinä, kuten sähkömiehet ja putkimiehet.
Metsänhoitotöissä tällä alueella kaivattaisiin yrittäjiä. Sastamalassa suurin huoli näytti olevan nuorten
saaminen yrittäjyystoimintaan ja jatkajiksi eläköityville senioreille.
Se valtakunnallisesti melko yleinen yrittäjyyden muoto, jossa entinen johto- tai asiantuntija-ammatissa
toimiva työntekijä perustaa yrityksen, ei pilottipaikkakunnilla tullut kovin vahvasti esiin. Selityksenä tähän
voidaan nähdä kaksi asia: 1) erilaiset johtotehtävistä yrittäjiksi siirtyvät henkilöt eivät käytä yrityspalveluita,
jolloin myöskään heidän tilanteensa ei tule selkeästi esiin selvityksessä, ja 2) maaseutumaisilla
paikkakunnilla erilaisille konsultointi- tai muille vastaaville töille ei ole suurta kysyntää. Jos sama selvitys
olisi tehty isommissa kaupungeissa, olisi tulos ollut varmasti toisenlainen. Tällaisia kommentteja tuli esiin
myös haastatteluissa. Muun muassa eräs yrittäjäjärjestöä edustanut haastateltava sanoi, että
pääkaupunkiseudulla selkeä linja on se, että johtoasemassa olevat perustavat omia yrityksiä, mutta ei
heillä, koska pienellä paikkakunnalla on vaikea elättää sen tyyppisellä työllä itseään.
5 Työurien pidentyminen ja senioriyrittäjyys
Senioriyrittäjyyden on ajateltu olevan yksi tekijä työurien pidentämiseksi. Yrittäjien on todettu jatkavan
työelämässä pidempään, ja jos nykyisistä palkkatyöläisistä osa siirtyisi yrittäjiksi ennen eläkeikää, se voisi
olla yksi keino pidentää keskimääräistä työssäoloaikaa. Myös se senioriyrittäjyyden muoto, jossa eläkkeellä
oleva aktivoituu yritystoimintaan, voi tuoda mukanaan monenlaisia positiivisia vaikutuksia myös
ympäristölle; alueen palvelut elpyvät, verotuloja saadaan kuntaan ja eläkeläisen oma aktiviteettitaso pysyy
korkealla. Seuraavassa tuodaan esiin selvityksen myötä nousseet näkemykset senioriyrittäjyyden ja
työurien pidentämisen välillä:
1) Palkansaajan siirtyminen yrittäjäksi eläkeiän kynnyksellä voisi johtaa työurien pidentymiseen mm. siksi,
että uusi innostava yrittäjäprojekti saa jatkamaan ansiotyötä pidempään kuin olisi jatkamassa palkkatyössä,
etenkin jos työntekijä on kyllästynyt palkkatyöhön. Jos taas palkkatyössä ei ole mitään vikaa ja toimintakyky
ja terveys ovat kunnossa, moni halunnee jatkaa siinä eikä koe tarvetta siirtyä yrittäjäksi. Vaikutukset alueen
talouteen ovat myönteisiä pitempään työssä pysymisen vuoksi, vaikka uudet yritykset työllistäisivät vain
yrittäjän. On mahdollista, että seniorien yrityksiin syntyy myös työpaikkoja.
alueen talous +, työurien pidentyminen +
28
2) Seniorien (tässä lähinnä vanhuuseläkettä saavien/ nostavien) toimiminen yrittäjänä eläkkeellä ollessaan
voi johtaa myös työurien pidentymiseen. Tämä on yleistymässä sekä palkkatyöntekijöiden että yrittäjien
keskuudessa. Yrittäjän eläkkeelle siirtyminen on "huomaamattomampi" tapahtuma kuin palkkatyöntekijän.
Yrittäjä voi alkaa nostaa eläkeiän täytyttyä työeläkettään ja jatkaa yrittämistä entiseen malliin. Eläkkeellä
olevien yrittäjien yrittäjätyönsä jatkaminen onkin melko yleistä. Palkansaajan täytyy konkreettisesti jättää
työpaikkansa jäädessään eläkkeelle, jolloin yleensä muodostuu jonkin mittainen katkos työuran ja
eläkeläisyyden välille, jolloin jatkaminen merkitsee paluuta työelämään. Palkansaajaeläkeläisen täytyy ikään
kuin tehdä päätös paluusta työelämään joko entiseen tai uuteen työpaikkaan tai ryhtyvät yrittäjiksi, usein
sivutoimisiksi.
alueen talous+, työurien pidentyminen+
3) Output –raha5 ja omistajanvaihtopalvelut ovat hyviä keinoja tukemaan sekä yrittäjänä toimivia senioreita
että uusia yrittäjiä sekä alueen taloutta silloin, kun yritystoiminta tai palvelu jatkuu yrittäjän jäädessä
eläkkeelle. Senioriyrittäjä pääsee prosessin tuloksena eläkkeelle (jolloin voi tehdä itseään kiinnostavia
asioita, ml toimia yrittäjänä tai sijoittajana ym.). Saman prosessin myötä uusi yrittäjä pääsee alkuun
väistyvän senioriyrittäjän tukemana. Alueen kannalta tulee turvattua yritystoiminnan jatkuvuutta ja
palveluja (mahdollisesti työpaikkojakin). Sukupolvenvaihdoksen ja omistajanvaihdoksen problematiikka ja
sen tukeminen erilaisilla palveluilla ja kannustimilla on todella järkevää, mutta eri asia on se, miten se kaikki
vaikuttaa työurien pidentymiseen. Voi olla, että senioriyrittäjä jatkaisi sitä pitempään mitä hankalampaa on
saada omistajanvaihtoa toteutettua.
alueen talous+, työurien pidentyminen?
5
Yrittäjälle maksettava tuki silloin, kun hän sitoutuu uuden yrittäjän tukemiseen ja opastamiseen hänen itse
lopettaessa yritystoiminnan
29
6 Yhteenveto
Selvityksen tavoitteena oli tarkastella käytännön tasolla neljällä valitulla paikkakunnalla
senioriyrittäjyysintentioita. Senioriyrittäjyys määritellään siten, että seniori-ikäinen henkilö, jolla olisi
mahdollisuus jäädä eläkkeelle (ikävaiheilla 63 – 64-vuotta) jatkaakin toimimista yrittäjänä.
Senioriyrittäjyysaikomuksia haluttiin tarkastella nimenomaan maaseutumaisilla paikkakunnilla, jollaisia
kaikki pilottipaikkakunnat ovat (Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala). Selvityksen päätulokset on
koottu seuraavaan:
1. Tie senioriyrittäjäksi voi kulkea hyvinkin erilaisia polkuja pitkin ja olla yhteydessä vaihteleviin
lähtökohtiin. Erityisesti ratkaisuihin ovat sidoksissa aiempi työhistoria, työtilanne viimeisimmässä
palkkatyössä, olemassa olevat verkostot ja sitä kautta ns. kiinnittyminen yrittäjyyteen, aiemmat
kokemukset ja harrastukset sekä ennen kaikkea into ja halukkuus yritystoimintaan ja olemassa
oleva yritysidea.
2. Pilottipaikkakunnilla yleisin senioriyrittäjyyden muoto on yrittäjänä valmiiksi toimivan henkilön
jatkaminen yrittäjänä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Toiseksi selvimmin esiin tuleva
senioriyrittäjyyden polku oli se, jossa eläkkeelle jäämisen jälkeen henkilö lähtee yritystoimintaan.
Kolmantena, suhteellisen harvinaisena, polkuja yrittäjyyteen näyttäytyi seniori-iällä palkkatyön
yrittäjyyteen vaihtanut henkilö. Näiden polkujen lisäksi raportissa tuotiin esiin eläkeläisten se
joukko, joka ei ole halukas lähtemään yrittäjäksi, mutta joka on halukas toimimaan työelämässä
mukana. Kannustimia ja keinoja heidän mukaan ottamiselleen tulisikin lisätä.
3. Pilottikuntakohtaisista tuloksista selkein on se, että yrittäjyyteen houkutteleminen ja uusien
yrittäjien saaminen eläköityvien senioriyrittäjien jatkajiksi on haaste lähes kaikissa kunnissa.
Kaustinen erottuu muista erittäin yrittäjävaltaisena ja kiinnostuneena myös edistämään
senioriyrittäjyysteemaa. Siellä nyt toteutetun pilotin jatkaminen voisi olla paikallaan, koska alueella
oli selkeästi innostusta lähteä kehittelemään senioreille suunnattua yrittäjyysvalmennusta.
Erityisesti Sastamalassa haasteena on saada nuoria kiinnostumaan yrittäjyydestä. Keuruulla
haasteena nähdään erityisesti sukupolvenvaihdosten aikaansaaminen yrityksissä. Nurmes
puolestaan pyrkii tukemaan pienyrittäjyyttä erilaisilla hankkeilla ja haasteena nähdään
palvelualojen kuihtuminen yrittäjien puutteen vuoksi.
4. Erilaiset esteet tai jarruttavat tekijät saavat merkityksensä suhteessa yritysideaan ja haluun lähteä
yrittäjäksi. Toisin sanoen jos päätös yrittämisestä on syntynyt ja halu yrittäjäksi on kova, niin
erilaiset jarruttavat tekijät eivät ratkaisevasti vaikuta suuntaan tai toiseen. ”Olisin lähtenyt joka
tapauksessa”, ”luja tahto vei eteenpäin” tyyliset ajatukset olivat tyypillisiä silloin kun yrittäjyys oli
kytenyt mielessä ja päätös siihen ryhtymisestä oli tehty. Tosin näissäkin tapauksissa jarruttavia
tekijöitä todettiin olevan ja töitä oli saanut tehdä päämääränsä eteen.
5. Niissä tilanteissa, joissa palkkatyöstä siirrytään yrittäjyyteen, on taustalla usein muutoksia tai
tyytymättömyyttä työsuhteessa tai työpaikassa, josta siirrytään. Kyseessä voi olla myös voimakas
omaan intohimoon, haaveeseen tai ideaan perustuva itsensä toteuttaminen.
30
6. Taloudelliset tekijät eivät ole useinkaan yrittäjäksi lähtemisen taustalla siinä mielessä, että
pyrittäisiin suurempiin tuloihin yrittämisen kautta. Kyse on pikemmin omien toiveiden
toteuttamisesta ja työn tekemisestä itselle mieluisalla tavalla. Tukien suuruutta, ikärajoja ja
tulorajoja tosin mietitään, ja osassa tapauksia ne voivat olla hankaloittamassa tai jarruttamassa
yrittäjäksi ryhtymistä. Pikemmin taloudellinen vakaus seniori-iässä ja perustulon saaminen
eläkkeestä tai jo saavutettu riittävä eläketaso ovat edesauttamassa yrittäjäksi ryhtymistä.
7. Pilottialueilla ei ollut kovin selvästi nähtävissä sitä erityisesti suuremmille kaupungeille
tunnusomaista senioriyrittäjyyden muotoa, että johtotehtävistä siirrytään yrittäjäksi.
Senioriyrittäjyyttä alueilla kuvaavat pikemmin käsityöläistyyppiset, pienten investointien yritykset.
Alueiden haasteena pitkälti nähdäänkin olevan jo toimivien senioriyrittäjien luopuminen ja sitä
kautta palvelun häviäminen alueelta, koska jatkajaa ei aina ole näköpiirissä.
8. Senioreissa näyttää olevan paljon potentiaalia ylipäätään työelämään, vaikka ei aina yrittäjiksi
saakka. Kun mietitään keinoja pidentää työuria, niin keinoja kannattaa laajentaa ja rakentaa
matalan kynnyksen ratkaisuja, joissa työtä voi tehdä osa-aikaisesti eläkkeen ohella. Suurimpia
kannustajia työnteon jatkamiselle myös eläkkeellä ovat mielenkiintoinen työ, joustavat ratkaisut
työssä ja hyvinvoiva työyhteisö.
9. Pääasiallisimmat senioriyrittäjyyden edistävät tekijät ovat olemassa olevat yrittäjä verkostot,
itsensä toteuttamisen halu, valmis yritysidea, ammatillinen osaaminen, luja tahto, perustulon
saaminen eläkkeestä sekä senioriyrittäjyyttä tukevat myönteiset asenteet. Jarruttavina tekijöinä
tulivat esiin ennakkoluulot, yrittäjyyden vieroksunta, byrokratia ja paperitöiden pelko sekä
yrittäjävastuun ja työnantajavelvoitteiden pelko.
10. Senioriyrittäjyys kytkeytyy laajempaan kysymykseen kuin ainoastaan seniori-ikäisten
yritysmahdollisuuksien lisäämiseen. Kysymys on sekä työurien pidentämisestä, aluetalouden ja
yrittäjyyden kehittämisestä että ikääntyvien kannalta erilaisten mahdollisuuksien tukemisesta,
aktiviteettien luomisesta ja rakennemuutosalueiden haasteisiin vastaamisesta, joista yhtenä
keskeisenä on ikääntymisen haaste.
11. Senioriyrittäjyyden tukeminen näyttäisi olevan yksi keino työurien pidentämisessä. Jo yrittäjänä
toimivien jatkaminen yrittäjinä eläkkeen ohessa ja yrittäjäksi siirtyvien todennäköinen jatkaminen
myös eläkeiän jälkeen edesauttavat pidempiä työuria. Kannustavia keinoja tuleekin tehdä
senioriyrittäjyyden tukemiseksi.
31
7 Suositukset
Selvityksen perusteella suosittelemme seuraavia toimenpiteitä senioriyrittäjyyden tukemiseksi:
1) Senioriyrittäjyys-asian pitäminen yllä ja nostaminen puheenaiheeksi myös julkisuudessa.
2) Yritystukien ikärajat poistetaan.
3) Harkitaan seniori-iässä yrittäjiksi ryhtyville erityisesti suunnattujen taloudellisten kannustimien kuten
maksujen kevennysten tai tukimuotojen kokeiluita.
4) Tiedottamista ja neuvontaa yrityspalveluorganisaatioiden kautta tehdään aktiivisesti. Huomio
kiinnitetään erityisesti yrittäjyyttä koskeviin faktoihin (ALV huojennukset matalan liikevaihdon yrityksille,
YEL-maksut eläkeläiselle jne.).
5) Kootaan tietopaketit senioriyrittäjyydestä ja tuodaan tätä kautta tietoisuuteen mm. uusien
yritysmuotojen (mm. osuuskuntatyyppinen työ) olemassaolo.
6) Tuodaan esiin konkreettisia esimerkkejä senioriyrittäjistä, sekä menestystarinoita että haastavia
tilanteita.
7) Kilpailutusten saaminen pienyrittäjyyttä tukevaksi (erityisesti hoiva-alalla vaikuttava asia).
8) Tehdään siirtyminen yrittäjyyden ja palkansaaja-aseman välillä mahdollisimman joustavaksi.
9) Pohditaan kullakin pilottialueella sitä, tarvitaanko erityinen seniori-näkökulma, erilliset palvelut vai
kynnyksen madaltaminen ja kaikille yhteiset palvelut.
32
Lähteet
Akola, E. (2009). Yrittäjäksi ryhtyminen työuran loppupuolella –tarkastelussa 50 vuotta täyttäneet ekonomit
ja diplomi-insinöörit. Turun kauppakorkeakoulu.
Dufva, H. (2012). Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä. Publications of the University of Eastern Finland,
Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 35. Kuopio.
Hytti, U. & Heinonen, J. (2011). Pakkoyrittäjyys ei aina edes ole yrittäjyyttä. Helsingin Sanomat 29.12.2011
Jyrkämä, J. (2005). Syntynyt 1947, kuollut…? Suuret ikäluokat ja elämänkulkutulevaisuus. Teoksessa Karisto,
A. (toim.) Suuret ikäluokat. Vastapaino. Tampere.
Järnefelt, N. (2011). Ikääntyneiden yrittäjyys on lisääntynyt. Hyvinvointikatsaus 4/2011.
Karisto, A. (2008). Satumaa. Suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla. SKS. Helsinki.
Kautonen, T. (toim.) (2007). Vastentahtoinen yrittäjyys Suomessa. Työpoliittinen tutkimus 327.
Työministeriö.
Kutinlahti, L. (2011). TEKin tutkimus: Joka kolmas harkitsee yrittäjyyttä. TEK 2/2011.
Kyrö,P., Moisala, A.& Nyrhinen, S. (2011a) Kohti joustavia senioriyrittäjyyden polkuja. Oma Projekti –
Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushanke 2011 loppuraportti Osa I. Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu, DEMO
verkosto. Käsikirjoitus.
Kyrö,P., Moisala, A.& Nyrhinen, S. (2011b) Senioriyrittäjyys alueellisena mahdollisuutena Demoverkostossa. Oma Projekti – Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushanke 2011 Osa 2. Aalto-yliopisto
Kauppakorkeakoulu, DEMO verkosto. Käsikirjoitus.
Lehtoranta, O. Spin-off -yritykset ovat menestyksekkäämpiä kuin muut uudet yritykset. Tietoaika 11/2003.
Luomala, K., Akola, E. & Heinonen, J. (2011). Yrittäjyys, työ ja hyvinvointi korkeasti koulutettujen
keskuudessa. Selvitys akavalaisten liittojen jäsenistössä. Akava.
Palomäki, L-M. & Tuominen, E. (2010). Työssä käyvät eläkeläiset – erot muihin työssä käyviin ja eläkkeellä
oleviin. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2010:4.
Stenholm, P., Heinonen, J. , Kovalainen, A. & Pukkinen, T. (2011) Global Entrepreneurship Monitor– Finnish
2010 Report. Turun kauppakorkeakoulu, TSE ENTRE , Tutkimusraportteja A 1/2011.
33

Seniorina Yrittäjäksi –tutkimushanke - DEMO

Transcription

Similar documents

Innostunut yhteiskunta – raportti yrittäjyydestä ja kasvusta

Yrittäjäksi Suomeen -opas

KEVYTYRITTÄJYYS OSANA TYÖELÄMÄN MUUTOSTA

Avaa tiedosto - Tampereen yliopisto

Mindmap

esitteestä

Olli Mäenpää 9.10.2015 Perustuslakivaliokunnalle

eläkeuudistus 2017.pdf

Alkaisinko yrittäjäksi?

TyEL-vakuutus Työnantajan opas PDF

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera

YEL-vakuutuksen muutosilmoitus (pdf)

Runkosopimus - Erityistoimihenkilöt

SISÄINEN YRITTÄJYYS KOLMANNEN SEKTORIN

Yhteiskunnallis tionalisaatio Suomessa.pdf