Hammaslääketieteellisen röntgentoiminnan itsearviointi

Hammaslääketieteellisen
röntgentoiminnan itsearviointi
Walter J. Koskinen HLT
Seminaarityö (Ehl-tutkinto)
Ohjaajat:
Prof. Jaakko Peltola
Ehl,HLT Marja Ekholm
Hammaslääketieteellinen radiologia
Hammaslääketieteen laitos
Helsingin yliopisto
Johdanto.
Säteilyn lääketieteellistä käyttöä ohjaa Suomessa säteilylaki (592/1991) ja sitä
tarkentava säteilyasetus (1512/1991). Säteilylain 41 § valtuuttaa Sosiaali- ja
terveysministeriön
(STM)
antamaan
tarkemmat
säädökset
säteilyn
lääketieteellistä käyttöä varten. Tämän valtuutuksen ja säteilylain (1142/1998)
ja säteilyasetuksen (1143/1998) muutoksen (yhdenmukaistettu vastaamaan
EU direktiivejä 96/29 EURATOM, 97/43 EURATOM) nojalla STM on antanut
asetuksen säteilyn lääketieteellisestä käytöstä (423/2000, jäljempänä lyhyesti
STM:n asetus), jossa määritellään yksityiskohtaisemmin säteilyn käyttöä
lääketieteellisessä diagnostiikassa ja sädehoidossa.
STM:n asetuksessa määritellään mm. säteilyn käyttöorganisaation eri
henkilöiden koulutus- ja pätevyysvaatimukset, vastuut ja velvollisuudet sekä
oikeutusharkinnan, optimoinnin sekä yksilönsuojan periaatteet. Lisäksi
asetuksessa
lähetteen
määritellään
antamisesta
menettely
toiminnan
potilaan
itsearviointiin.
röntgentutkimusketjussa
STM
on
valtuuttanut
Säteilyturvakeskuksen (STUK) valvomaan säteilyn lääketieteellistä käyttöä
Suomessa, sekä antamaan tarkennuksia edellä mainittuihin määräyksiin.
STM:n asetuksen 19 § mukaan toiminnanharjoittajan tulee edistää säteilyn
lääketieteelliseen käyttöön osallistuvien henkilöiden tekemiä toiminnan
itsearviointeja. Toiminnanharjoittaja voi tehdä itsearvioinnin suorittamisessa
yhteistyötä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa.
2
Toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan tässä yhteisöä, yritystä, säätiöitä tai
laitosta, tai liikkeen tai ammatinharjoittajaa, joka on säteilyn käyttöön
oikeuttavan turvallisuusluvan haltija tai ilmoituslupamenettelyyn velvoittavan
säteilylaitteen haltija (kuva 1). Hammaslääketieteellistä röntgentoimintaa
harjoittava yksikkö, on velvoitettu edistämään säteilyn lääketieteelliseen
käyttöön osallistuvien henkilöiden omatoimista toiminnan arviointia.
Kuva 1.
Säteilyn lääketieteellistä käyttöä Suomessa valvova STUK on vapauttanut
intraoraali-, kefalostaatti- ja panoraamalaitteet Säteilylain (592/1991) 16 §
edellyttämästä turvallisuusluvasta. Nämä laitteet on kuitenkin
ilmoitettava
rekisteröitäväksi STUK:lle. Mikäli laitteita käytetään muuhun kuin potilaan
hoitoon (seulonta-, tutkimus-, tuotekehitys- tai opetuskäyttö) vaativat ne
kuitenkin yllämainitun turvallisuusluvan.
3
Turvallisuusluvasta vapautetuilla laitteilla röntgentoimintaa harjoittavat yksiköt
ovat velvoitettuja STM:n asetuksen 19 § tarkoittamaan itsearviointiin. Muut
hammaslääketieteelliseen röntgendiagnostiikkaan kehitetyt laitteet, kuten
kartiokeilatietokonetomografia
(KKTT,
mikro-TT,
3D)-laitteet,
sekä
monitekniikkatomografialaitteet (mm. Scanora®), jotka eivät ole vapautettuja
turvallisuusluvasta, kuuluvat säteilylain 39c §:ssä (STM:n asetus 20 §)
säädetyn
kliinisen
auditointivelvoitteen
piiriin.
Kliinisessä
auditoinnissa
röntgenkuvantamisyksikkö arvioidaan ulkopuolisen arviointiryhmän toimesta
viiden vuoden välein. STM:n asetuksen 21 §:ssä annetaan suositus kliinisen
auditoinnin sisällöstä.
STM asetus 21 §:
4
STUK valvoo hammaslääketieteellisten kuvauslaitteiden teknistä kuvanlaatua
pistokoeluontoisesti. Tämä toiminta on viranomaisvalvontaa eikä poista
teknisen ja kuvanlaadunvarmistuksen velvoitetta röntgenlaitteen haltijalta.
Röntgentoiminnan itsearviointiin voidaan käyttää samoja tarkastelukohteita
kuin kliinisessä auditoinnissa. Itsearviointi toimii siten sisäisenä auditointina.
Tämän artikkelin tarkoituksena on opastaa ja antaa käytännön ohjeita
hammaslääkärin vastaanoton röntgentoiminnan itsearvioinnin suorittamiseksi.
5
Itsearvioinnin tavoite ja toteutus.
Toiminnan itsearvioinnin tavoitteena on auttaa kehittämään ja edistämään
toiminnan laatua (kuva 2). Siten saadaan usein myös vapautettua
voimavaroja turhista toiminnoista. Itsearviointi auttaa yksikköä havaitsemaan
nykytilanteen, asettamaan tavoitteet ja kehittämään toimintaa tavoitteiden
saavuttamiseksi.
Kuva 2.
Toiminnan itsearviointi tulee olla luonteeltaan säännöllistä ja jatkuvaa, sen
tulokset tulee esitellä yksikön henkilökunnalle ja havainnot kirjata ja arkistoida,
6
jotta tulevissa arvioinneissa voidaan tarkastaa ovatko havaintojen pohjalta
tehdyt toimenpidesuositukset ja niiden täytäntöönpano kehittäneet toimintaa.
Monissa röntgentutkimuksia tekevissä yksiköissä tehdään useita laadullisen
valvonnan toimenpiteitä ilman, että sen ymmärretään olevan itsearviointia
(kuva 3). Esimerkiksi sopii röntgenkuvan laadullinen silmämääräinen arviointi
välittömästi tutkimuksen jälkeen. Hammaslääkärin vastaanotolla arvioinnin
tekee hammaslääkäri tai kuvauksen suorittanut henkilö. Ongelma on, että
huomioita ei rutiinisti kirjata ylös, eikä arviointikriteerejä ole ennalta määritelty.
Tällöin yksittäiset kuvatarkastelut eivät ole vertailukelpoisia toisiinsa nähden.
Tämä ei palvele itsearvioinnille asetettua tavoitetta, sillä juuri itsearviointien ja
niiden tulosten seuranta ja vertailu auttaa arvioimaan mihin suuntaan
toimintaa tulee ohjata, jotta tavoitteet saavutetaan.
Kuva 3.
7
Aluksi
määritetään
tavoite,
tämän
jälkeen
päätetään
arvioinnin
toteuttamistapa, arviointikohteet ja havaintojen kirjaustapa.
Suunnittelu
Yleisesti yksikkö päättää itse arvioinnin kohteista, arviointimenetelmistä,
havaintojen
pohjalta
tehdyistä
johtopäätöksistä
ja
niistä
seuraavista
korjaustoimenpiteistä. Täten organisaatio vastaa itsearvioinnin laadusta ja
siitä, että arviointi on luotettavaa. On myös tärkeää pohtia etukäteen mitkä
tekijät ovat olennaisia toiminnan kehittämisen kannalta sekä miten arviointi
suoritetaan, jotta siitä koituisi suurin hyöty juuri omalle toiminnalle.
Vain tuloksellinen arviointi johtaa toiminnan kehittymiseen.
Itsearvioinnin suunnittelu voidaan tehdä pitkäaikaissuunnitelmalla, tällöin
voidaan sopia etukäteen seuraavan viiden vuoden arviointikohteet. On myös
täysin mahdollista suunnitella itsearviointi vuosi kerrallaan, hyödyntäen
edellisen
arvioinnin
tuloksia.
Siten
itsearviointia
voidaan
kehittää
toimivampaan suuntaan kokemusten karttuessa. Varsinkaan aloitettaessa ei
välttämättä ole näkemystä siitä, millä tavalla itsearviointi palvelee toimintaa
parhaiten, vaikka juuri se on tavoitteena.
Arviointikohteeksi tulee ottaa yksikön itsensä kannalta olennaisia osa-alueita,
noudattaen STM:n asetuksen 21 § ohjeistusta. Voidaan esimerkiksi valita
8
sellaisia kuvantamisketjun osa-alueita, joissa on havaittu puutteita, tai jotka
eivät toimi henkilökunnan mielestä parhaimmalla tavalla.
Suunnittelussa on tärkeää ottaa mukaan kaikki säteilyä käyttävät henkilöt.
Tämä
on
hammaslääkärivastaanotoilla
useimmiten
mahdollista,
mutta
isommissa yksiköissä on järkevää perustaa erillinen työryhmä, joka
suunnittelee toteutuksen. Vaikka koko henkilökuntaa ei voitaisikaan ottaa
suunnitteluun mukaan, on tärkeää tiedottaa itsearvioinnin tavoitteista,
aikatauluista ja toimenpiteistä koko henkilökunnalle.
Toteutus
Toiminnan itsearviointiin nimetään vastuuhenkilöt ja arviointeja suorittavat
henkilöt. Vastuut on tiedotettava koko henkilökunnalle. Itsearvioinnin luonteen
kannalta
tuloksellisinta
on
mikäli
vastuuhenkilöt
olisivat
samat
mahdollisimman kauan, jotta havainnot säilyvät vertailukelpoisina. Kuitenkin
on hyvä, että mahdollisimman moni hallitsee arviointimenetelmät. Tietoisuus
siitä,
että
omallakin
toiminnalla
on
vaikutusta
laatuun,
ehkäisee
muutosvastarintaa toimintatapoja uudistettaessa.
9
Kohteiden arvioinnit suoritetaan ennalta sovitun mukaisesti. Havaintojen
kirjaamisesta tulee olla selkeät ohjeet, jotta tulokset säilyvät vertailukelpoisina.
On tärkeää että vain toiminnan kannalta merkittävät havainnot kirjataan.
Näiden avulla toimintaa voidaan analysoida ja kehittää.
Sattumanvaraisten havaintojen kirjaaminen on tuloksetonta, sillä niiden
analysointi ja niistä tehtävät johtopäätökset eivät välttämättä johda toiminnan
kehittämiseen ennalta valittuun suuntaan. Usein niiden pohjalta ei juuri voi
tehdä merkittäviä johtopäätöksiä. Epäolennaisten havaintojen kirjaaminen
johtaa myös väistämättä työmäärän kasvuun tuloksia analysoitaessa, mikä
saattaa lisätä haluttomuutta itsearviointien läpivientiin.
Havainnointien tulokset arkistoidaan ennalta sovittuun paikkaan, joka tulee
olla kaikkien yksikön työntekijöiden tiedossa myöhempää tarkastelua
ajatellen.
10
Analysointi ja tulkinta
Toiminnan itsearvioinnissa tulee yksikön toimintaa verrataan yleisesti
hyväksyttyihin toimintatapoihin ja niin sanottuun hyvään käytäntöön.
Säteilyn lääketieteellisessä käytössä hyvällä käytännöllä tarkoitetaan:
•
Lainsäädännöllisiä velvoitteita.
•
STUKn antamia ohjeita.
•
EU:n röntgentutkimuksille antamia kriteerejä (RP-136).
•
Käypä-hoito suosituksia.
EU:n säteilysuojelutoimikunnan raportti "Radiation Protection 136, European
guidelines on radiation protection in dental radiology-“The safe use of
radiographs in dental practice"
käytännön
(Good
clinical
esittää suosituksensa hyvän kliinisen
practice
GCP)
mukaisesta
hammasröntgentoiminnasta. Raportissa esitellään mm. laadunvarmistuksen
toimintaehdotuksia ja tavoitteita sekä annetaan suositukset intraoraali-,
bitewing-,
panoraama-,
sekä
kefalometria-kuvien
kuvanlaadullisiksi
tavoitteiksi. Pään alueen kuvantamista koskevaa asiaa on myös lasten
röntgenkuvauksen laadullisia kriteerejä käsittelevässä ”European guidelines
on quality criteria for diagnostic radiographic images in paediatrics”-raportissa.
Luonteeltaan raportit ovat toimintaa ohjaavia, sillä toiminnanharjoittajaa
velvottaa kansallinen lainsäädäntö. EU:n sisällä kansallisten ohjeiden välillä
11
ei ole suuria eroja, mutta osassa jäsenmaista hammaslääketieteellistä
röntgentoimintaa säädellään yksityiskohtaisemmin kuin toisissa.
Analysointi- ja tulkintavaiheen toiminta riippuu sovituista kirjauskäytännöistä.
Jos havainnot on kirjattu ennalta sovitusti, niiden tulkinta on selkeää,
johdonmukaista ja yksiselitteistä
Johtopäätökset ja toimenpiteet
Toiminnan itsearvioinnissa johtopäätökset havainnoista tehdään ennalta
sovittua tavoitetta ajatellen. Tässä suunnittelun rooli korostuu. Mikäli yksikkö
on määrittänyt selkeät tavoitteet röntgentoiminnan kehittämiselle voidaan
havaintojen perusteella antaa toimenpide-suositukset. Toimenpidesuositusten
vaikutusta on järkevää arvioida jo etukäteen. Tilanteissa, joissa toiminnan
sujuvuuden kannalta olisi mahdollista muuttaa toimintatapaa, mutta aiemmin
totuttu tapa koetaan sujuvaksi, eikä se aiheuta säteilysuojelullisia riskejä,
kannattaa harkita tarkkaan onko toiminnan muutos järkevää.
Havaintojen perusteella tehdään aina joitakin toimenpidesuosituksia. Tämän
vuoksi on tärkeää, että itsearviointi keskittyy juuri kyseisen yksikön kannalta
12
keskeisiin
toimintoihin.
Mikäli
henkilökunta
kokee
muutokset
merkityksettömiksi voi seurauksena olla toimenpidesuositusten toteuttamisen
jääminen puolitiehen.
Käytännön vaikuttavuus - seuranta
Itsearvioinnin tuloksena yksikkö havaitsee nykytilanteen, sen vahvuudet ja
heikkoudet. Toimenpidesuosituksilla toimintaa ohjataan haluttuun ja ennalta
määriteltyyn tavoitteeseen. Seuraavalla arviointikerralla voidaan tarkastaa
parannuskehotuksen saaneet osa-alueet, ja arvioida onko tavoite saavutettu
tai onko tehdyillä parannuksilla ylipäätään ollut vaikutusta toimintaan joko
potilaan hoidon osalta tai itse toiminnan suhteen. Koska yksikkö määrittelee
itse
kehityssuunnan,
kykenee
se
itse
myös
arvioimaan
toiminnan
vaikuttavuutta.
13
Toiminnan itsearvioinnin edellytyksenä on halu ja kiinnostus toiminnan sekä
itsensä kehittämiseen. Itsearviointi vaatii tiivistä ammattiryhmien yhteistyötä.
Kaikilla yksikön työntekijöillä tulee olla tieto siitä mitkä ovat yksikön
itsearvioinnin tavoitteet ja menetelmät.
Onnistunut itsearviointi edellyttää rehellisyyttä, kriittisyyttä ja valmiutta
muuttaa vanhoja toimintatapoja tarvittaessa.
Toiminnan itsearvioinnin tuloksena syntyy käsitys omasta toiminnasta, se on
toisaalta johdon työkalu toiminnan parantamiseen sekä työntekijän kanava
saada mahdolliset toiminnan epäkohdat esille ja käsiteltäväksi. Usein on
käytännössä
henkilöllä
tilanne,
olisi
jossa
esimerkiksi
muutosehdotus
röntgenkuvauksia
käytännön
tason
suorittavalla
toimintaan.
Tämän
muutosehdotuksen vieminen eteenpäin ei kuitenkaan ole mahdollista ilman
nykytilanteen arviointia. Toisaalta työntekijöiden saattaa olla mahdoton
ymmärtää johdon/esimiesten muutosehdotuksia ilman niiden taustalla olevien
syiden ymmärtämistä.
14
Oman yksikön kehityssuunnan havaitsemisen kannalta on tarpeen toistaa
samojen osa-alueiden arviointi seuraavilla kerroilla. Tämä mahdollistaa
havaintojen
pohjalta
tehtyjen
korjaustoimenpiteiden
itsearvioinnin
johtopäätösten
tehokkuuden.
vaikuttavuutta
eri
Lisäksi
ja
on
osa-alueilla.
niistä
seuranneiden
mahdollista
Minkälaiset
verrata
toimenpide-
suositukset johtavat suurimmalla todennäköisyydellä parantuneisiin tuloksiin.
Toiminnan itsearviointia voidaan toteuttaa koko yksikön eri toiminta-alueilla,
myös röntgentoiminnan ulkopuolella. Kattava itsearvioinnin ohjeistus löytyy
esimerkiksi Suomen Kuntaliiton julkaisusta ITE 2 (ostettavissa Suomen
kuntaliitosta).
Seuraavat esimerkit käsittelevät lähinnä Säteilyasetuksen 19 § tarkoittamaan
toiminnan itsearviointia.
Arviointikohteet .
Yllämainitun mukaisesti terveydenhuollon röntgentoimintaa harjoittava yksikkö
määrittelee ja on vastuussa oman itsearviointinsa sisällöstä ja laadusta.
Suuren
yksikön
toimintaympäristöön.
itsearviointijärjestelmä
ei
sovellu
pienempään
Yleisellä tasolla osa-alueet, joita voidaan arvioida
jokaisessa röntgentutkimuksia tuottavassa yksikössä ovat:
1. Asiakaspalvelu
•
Lähetteet ja oikeutusarviointi
•
Asiakaspalaute
15
2. Johtaminen ja henkilöstöresurssit
•
Vastuut ja valtuudet määritelty
•
Henkilöstön koulutus ja perehdytys
3. Prosessit eli varsinainen kuvantaminen
•
Menetelmät, tutkimuskäytännöt ja ohjeet
•
Laitteisto, laiterekisteri
•
Laitteistohallinta,laadunvarmistus
•
Tietojen hallinta
4. Analysointii ja kehittäminen
•
Asiakastyytyväisyys
•
Prosessien seuranta ja mittaus
Osa-alueiden sisältä voidaan ottaa arviointiin useita eri tekijöitä, joista
jäljempänä käytännön esimerkkejä. Yhdellä kerralla ei kuitenkaan ole
tarkoituksenmukaista arvioida koko toimintaa. Järkevämpää on ottaa
tarkasteluun muutama osa-alue, esimerkiksi sellaisia, jossa koetaan jo
etukäteen olevan korjattavaa tai puutteita tai josta on tullut negatiivista
palautetta.
Lähtökohtaisesti
toiminnan
itsearvioinnin
tarkoitus
on
tehostaa
ja
yhdenmukaistaa organisaation toimintatapoja sekä yksinkertaisesti tuottaa
diagnostisesti tasokkaita kuvia.
Usein havaitaan, että jonkin osa-alueen toiminta on jo korkealla tasolla. Myös
tämä on tärkeää kirjata, sillä toistuvissa uusinta-arvioinneissa voidaan nähdä
osa-alueen kehityssuunta – onko korkea laatu säilynyt seurantajaksolla.
16
1. Kliinisen kuvanlaadun tarkkailu intraoraalikuvissa.
STM: asetuksen 43 § mukaan potilaan säteilyaltistus tulee olla määritettävissä
jälkikäteen. Tämän vuoksi myös ns. hukkakuvat on arkistoitava kuvaarkistoon.
Potilaan
säteilyaltistuksen
optimoimiseksi,
on
suotavaa
että
turhien
tutkimusten määrä pysyy alhaisena.
Kliinisen
kuvanlaadun
arvioinnilla voidaan selvittää
pääasialliset
syyt
epäonnistuneiden kuvien taustalla ja puuttua niihin.
Valmistelu:
Valitaan esimerkiksi kuukauden ajanjakso, jonka aikana otetut intraoraalikuvat
(myös arkistoidut hukkakuvat) otetaan tarkasteluun ja niistä täytetään alla
oleva esimerkinomainen taulukko.
Hukkaeksponoinnit
Syy:
Horisontaalinen suuntaus
Vertikaalinen suuntaus
Kuva leikkautuu
Kohde kuvan ulkopuolella
Ylivalotus
Alivalotus
Sensorivirhe
Väärä kohde
Liikeartefakta
Muu
Yhteensä
vko 1
vko 2
vko 3
vko 4
vko 5
17
Havainnot:
Listataan merkittävimmät yksittäiset syyt hukkakuviin.
Mikäli tehdään huonekohtaista seurantaa, voidaan katsoa missä on suurin
määrä virheellisiä kuvia.
Analysointi:
Pohditaan mikä on tyypillisin syy epäonnistuneeseen kuvaukseen.
Esimerkiksi asetteluvirheiden yleinen syy on se, että ei käytetä pidikkeitä.
Valotusvirheet voivat johtua huonekohtaisista eroista intraoraaliröntgenputkien
suorituskyvyssä. Tämän vuoksi on tärkeää olla tiedossa, mitkä ovat eri
kuvausten ohjearvot ko. huoneessa.
Toimenpiteet:
Muistutetaan hammaslääkäreitä pidikkeiden käytöstä ja hankitaan lisää
pidikkeitä, jos niiden saatavuus on ongelmana.
Optimoidaan kuvausarvot huonekohtaisesti.
Järjestetään täydennyskoulutusta mikäli tarpeen.
2. Vertailutasot.
Valmistelu:
STUK määrittää vertailutasot eri tutkimusten säderasitukselle. Ne ovat
tarkoitettu
ohjearvoiksi
kuvantamistutkimuksia
tekeville
yksiköille.
Vertailutasoja ei saisi rutiinisti ylittää. Poikkeustilanteissa vertailutason
ylityksen ovat hyväksyttäviä (esim. isokokoinen potilas), mutta mikäli
vertailutasot ylitetään jatkuvasti tulee tilanne korjata.
18
Uusimmissa panoraamatomografialaitteissa on säteilyn määrän ilmaisimet,
joissa säteilyannos ilmaistaan usein DAP (Dose Area Product, yksikkö mGy x
cm2) arvolla. Panoraamatomografiakuvan vertailutaso on 120 mGy x cm2.
Intraoraalikuvauksessa vertailutaso ilmoitetaan pinta-annoksena ja molaarin
kuvauksessa, se on aikuispotilaalle 5 mGy.
Panoraamatomografialaitteissa, joissa on DAP-mittari, voidaan tarkastaa 4-5
viikon ajanjaksolla kuvattujen tutkimuksien säteilyannokset.
Laitteissa, joissa ei ole annosnäyttöä sekä intraoraalilaitteissa, pyydetään
huoltomiestä tekemään annosmittaukset kerran vuodessa.
Havainnot:
Periaatteessa
yksikkö
voi
itse
määrittää
tavoitetasonsa
panoraama-
tomografiakuvausten annoksen suhteen. Tosin mikäli yli puolet kuvista ylittää
vertailutason on siihen välittömästi puututtava. Listataan ylös miten usein
vertailutasot on ylitetty ja määritetään mediaanitaso.
Analysointi:
Yksikön kannattaa päättää ennalta tavoitteet vertailutasojen suhteen, tämän
pohjalta analysointi suoritetaan.
Esimerkiksi jos vertailutasot ylitetään neljänneksessä tapauksista, voidaan
käydä nämä kuvaukset yksityiskohtaisesti läpi ja katsoa syyt niiden taustalla
(suurikokoinen henkilö tms.).
Mikäli vertailutasojen ylitys on jatkuvaluonteista tulee asiaan puuttua
välittömästi.
19
Toimenpiteet:
Mikäli vertailutaso ylittyy säännönmukaisesti on mahdollista yrittää laskea
kuvausarvoja, mikäli se ei vaikuta kuvan diagnostiseen tasoon. Jos tämä ei
ole mahdollista, on oltava yhteydessä laitevalmistajaan /-huoltoon.
Jos vertailutasot ylitetään sattumanvaraisesti, niin ylitykset voidaan käydä
tapauskohtaisesti läpi ja katsoa onko mahdollista pienentää sädeannosta.
3. Röntgenlausuntojen seuranta.
Valmistelu:
Lausuntojen seurannassa tarkastetaan lausuntojen oikeellisuus. Lausuntojen
pitää vastata kliiniseen kysymyksenasetteluun, joka löytyy lähetteestä. Lisäksi
arvioidaan lausunnossa mainittujen löydösten ja kliinisen tilanteen välistä
yhteyttä. Tämän voidaan tehdä esimerkiksi arvioimalla karieslöydöksiä.
Valitaan esimerkiksi 30 panoraamatomografiakuvan lähetteet ja niiden
lausunnot. Mikäli lausunnon vaikuttavuutta halutaan tutkia voidaan tarkastella
potilasasiakirjamerkintöjä lausunnon jälkeiseltä ajalta.
Havainnot:
Arvioidaan ovatko lausunnossa mainitut löydökset vastanneet todellisuutta
esimerkiksi kariesdiagnostiikan osalta (karieksen syvyys) ja onko lausunto
vastannut kliiniseen kysymyksenasetteluun.
Analysointi:
Ovatko lausunnot pääosin oikeellisia ja niistä on potilaan hoidon kannalta
hyötyä, mikäli ongelmakohtia löytyy tehdään toimenpide-suositukset sillä
20
perusteella.
Lausuntojen
tarkoitus
olisi
auttaa
potilaan
oireiden
selvittämisessä ja hoidon suunnittelussa. Lisäksi lausuntojen löydösten tulisi
vastata kliinistä tilannetta.
Toimenpiteet:
Toimenpide-suositukset
tehdään
havaintojen
perusteella
ja
pyritään
tilanteeseen, jossa lausunnot ovat oikeellisia ja niillä on potilaan hoitoa
edistävä vaikutus. Tarvittaessa järjestetään täudennyskoulutusta.
4. Asiakaspalautteet.
Asiakaspalautteiden kerääminen on mielekästä ryhmävastaanotoilla.
Strukturoitu kyselykaavake yksinkertaistaa analysointivaihetta, vapaasta
palautteesta
voi
olla
vaikea
löytää
olennaisia
jonka
potilas
kohteita
toiminnan
kehittämiseen.
Valmistelu:
Tehdään
valmis
kaavake
täyttää
esimerkiksi
panoraamatomografiakuvauksen jälkeen. Esimerkkinä voi toimia alla oleva
kaavake
21
Palautteita kerätään etukäteen suunnitellulla 4-5 viikon ajanjaksolla.
Havainnot:
Tarkastellaan onko kuvaustapahtumassa ollut kohtia, jotka ovat monille
potilaille epäselviä, tai joissa on parannettavaa.
Analysointi:
Mikäli jokin kysymysten kohdista nousee usein esille, on siihen tarpeen tehdä
parannus, joko suunnittelemalla erilliset potilasohjeet tai ohjeistamalla ja
kouluttamalla kuvauksen suorittavia tai kuvaukseen lähettäviä henkilöitä.
Toimenpiteet:
Tehdään yleisohje potilaan informoinnista ennen panoraamatomografiakuvauksen suorittamista.
22
Viitteet.
1. Säteilylaki 592/1991 (muutos 1142/1998)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19910592
2. Säteilyasetus 1512/1991 (muutos1143/1998)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911512
3. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus säteilyn lääketieteellisestä
käytöstä 423/2000 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000423
4. Euroopan unionin säteilysuojelun perusdirektiivi N:o 96/29/Euratom
http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31996L0029:FI:H
TML
5. Euroopan unionin säteilyn lääketieteellistä käyttöä N:o 97/43 Euratom
http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31997L0043:FI:HTM
L
6. European Commission, European Guidelines on Radiation Protection
in Dental Radiology, RP 136, Luxembourg (2004). http://www.uniklinikduesseldorf.de/img/ejbfile/dreport.pdf?id=363
7. European Comission, European guidelines on quality criteria for
diagnostic radiographic images in paediatrics. Luxembourg (1996)
http://www.sprmn.pt/legislacao/ficheiros/EuropeanGuidelinesEur16261.
pdf
8. Holma T, ITE 2 – opas uudistuneen itsearviointi- ja
laadunhallintamentelmän käyttöön. Suomen Kuntaliitto
23