docIidesjärven vaiheita - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry
download 
Report Transcription
Iidesjärven vaiheita - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry
TAMPEREEN 1 n 2012 29. vsk n Iidesjärven vaiheita Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa Osallistu kesän retkille 1/2012 TAMPEREEN Luonto TAMPEREEN 1/2012 29. vsk Iidesjärven vaiheita Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa Osallistu kesän retkille Etukannen kuva: Sanna Junttanen 1/2012 TÄSSÄ NUMEROSSA Pääkirjoitus – Luonto on osa kehittyvää kaupunkia Kolumni - Lohikäärme piilotteli luolassaan vuosia Tysyn Hallitus Tysy käy neljättäkymmentä Pysy kärryillä Tysyn toiminnasta Längelmävesi Pirkanmaan maakuntajärveksi Norppa kiittää! Rakentaa vai suojella? – köydenvetoa Iidesjärvi-laaksosta Luomuruoan saatavuus paranee Jäte vähemmäksi Matti Kääntönen – historioitsija ja innokas kasviharrastaja Mustikkameri Ympäristökettinkiä Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa Uutispaloja Tysyn toimintaa 2011 Kutsu kevätkokoukseen Tampereen luonto etsii vastaavaa toimittajaa Kirjapalsta Gary Lawless: Loitsu gryndereitä vastaan Luontopihakilpailu Kesän 2012 tapahtumat ja retket - takakansi 3 4 5 6 6 7 7 8-10 10 11 12-14 14 15 16-18 18-19 20-21 21 21 22 22 23 TAMPEREEN Luonto 1/2012 Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Minna Santaoja, [email protected] TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat ULKOASU Sirpa Koivu PAINOPAIKKA Eräsalon Kirjapaino Oy JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY PAINOSMÄÄRÄ 2200 YHTEYSTIEDOT Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Varastokatu 3, 33100 Tampere, p. 03-213 1317 INTERNETISSÄ www. tysy.fi verkkolomake www.sll.fi/lomakkeet/liity OSOITTEENMUUTOKSET www.sll.fi/lomakkeet/osoitteenmuutos Rekisterinhoitaja Irma Kaitosaari, p. 09-2280 8210 JÄSENMAKSUT vuonna 2012 Varsinainen jäsen 32 euroa Perheenjäsen 10 euroa Kannatusjäsen 50 euroa ILMOITUSHINNAT Takakansi 170 € 1/1 sivu 127 € 1/2 sivu 68 € 1/4 sivu 43 € Rivi-ilmoitus 1,5 €/rivi Irtomainos lehden väliin 85 € Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry: n virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2012. Aineisto lehteen toimitetaan päätoimittajalle sähköpostilla tai postitse. Tysy on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi liittymällä saat Tampereen luonto- ja Luonnonsuojelija -lehdet. PÄÄKIRJOITUS “Tiivistämiseltä menee uskottavuus, jos se nähdään vain harmaana ja vihreä unohdetaan. Vilkkaan rakentamisen tasapainottamiseksi luontoa pitää kehittää myös yhdyskuntarakenteen ulkopuolella, kaupunkilaisten saavutettavissa.” Luonto on osa kehittyvää kaupunkia Kaupunkirakenteen tiivistäminen puhuttaa nykyään jokaista uutta kaavaa valmisteltaessa. Iidesjärven perhepuisto keräsi yleiskaavan lausuntovaiheessa yksimielisen kannatuksen, mutta kaupungin suunnittelijat ehdottivat yllättäen puiston tilalle asuintaloja. Perusteena oli tiivistäminen. Eteläpuiston hiekkakentistä käydään nyt keskustelua. Sinne kaavaillaan rakentamista, mutta vaihtoehtona voisi olla myös viihtyisä rantapuisto. Tiivistäminen on jälleen käytetty argumentti rakentamisen puolesta. Muita esimerkkejä ovat Pispalan asemakaavan muuttaminen, jossa jäljelle jääneitä luonto- ja viheraloja tukahdutetaan lisärakentamisella. Myös Peltolammilla aiotaan tärvellä Suomen hienoin metsälähiö hajottamalla ainutlaatuista ja yhtenäistä korttelimetsää rakentamisella. Perusteena on eheyttäminen. Koko Suomen mittakaavassa tiivistäminen lienee hyvä asia, sillä hajanainen yhdyskuntarakenne on kallis ja energiatehoton. Samaan aikaan julkaistaan uusia tutkimuksia viheralueiden ja luonnon tärkeydestä ihmisten terveydelle. Hyvinvoiva kaupunkirakenne on huokoinen ja hengittää luontoalueiden kautta. Tiivistämiseltä menee uskottavuus, jos se nähdään vain harmaana ja vihreä unohdetaan. Vilkkaan rakentamisen tasapainottamiseksi luontoa pitää kehittää myös yhdyskuntarakenteen ulkopuolella, kaupunkilaisten saavutettavissa. 90 000 uuden asukaan lisäksi Tampereen seudulle tarvitaan vähintään neljä laajaa, luonnontilaista virkistys- ja retkeilyaluetta. Neljä kehitettävää aluetta voisivat olla seuraavat: Monimuotoinen Kauppi-Niihaman alue, jonka kytkisi Pyynikkiin kansallinen kaupunkipuisto, 3 000-5 000 hehtaarin lähikansallispuisto Teiskossa sekä vähintään kaksi uutta luonnontilaista, laajaa virkistysaluetta. Ne voisivat olla esimerkiksi Taaporinvuoren aluee Tampereen ja Pirkkalan rajalla sekä Hervantajärven lähitienoot, ulottuen Lempäälän ja Kangasalan puolelle. Valmisteilla olevat metsäsuunnitelmat Teiskoon ja kantakaupunkiin sekä Kauppi-Niihaman hoito- ja käyttösuunnitelma ovat tärkeitä lähitulevaisuuden hankkeita. Niissä ei saa kärjistää virkistystä ja luontoarvoja toisiaan vastaan vaan ne pitää nähdä toisiaan tukevina. Kehittyvän kaupungin lähimetsät ovat liian arvokkaita hakattaviksi. Jere Nieminen Puheenjohtaja Liity jäseneksi! Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenenä saat seuraavat jäsenedut: 8 Tuet vapaaehtoista luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä. Jäsenmaksun maksaminen on arvokas suojeluteko 8 Tampereen luonto –lehti 2 kertaa vuodessa 8 Luonnonsuojelija–lehti 6 kertaa vuodessa 8 10 % alennusta Luontokaupan tuotteista 8 Suomen luonto –lehti edulliseen jäsenhintaan 8 Jäsenhintaan retkille 8 Alennusta Suomen retkeilymajajärjestön kotimaan hostelleissa 8 Kauppahallin luomumyymälä LuomuAni: - 10 % tuotteista 8 Runsaudensarvi: 10 % tuotteista 8 Ruohonjuuri: - 5 % tuotteista 8 Ekokampaamo Oranssi, Palomäentie 30: -5 % palveluista LISÄTIETOA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenyydestä: www.tysy.fi 1/2012 TAMPEREEN Luonto KOLUMNIKOLUMN T eiskon Paarlahti, Pohjolan pisin sisämaavuono. Kaunis mielikuva: kapea lahti, vesi viskoo sinistä välkettä, kanootti lipuu jyrkkien rantojen välissä. Rantaudutaan vuonon pohjukkaan ja lähdetään nousemaan Peräjokea itään. Ohitetaan peltoja ja metsiä, joista osa on luontoarvojensa takia suojeltu, saavutaan Peräjärvelle. Idylli säilyy, Vaavunjoki tuo Peräjärveen vuolaasti puhdasta vettä etelästä. Jatketaan kuitenkin itään, ylitetään jossain kohtaa Oriveden raja. Peräjärvi soukkenee puroksi. Tarvotaan sen rannoilla läpi Harjunvuoren-Viitapohjan natura-alueen: Alahorhan rimpileton ja Ala-Jalkajärven purolehdon. Puro pulppuaa kivien lomassa, iloisesti tietysti, eihän puro voi muuta olla. Sitten tullaan Ala-Jalkajärven rantaan. Kolmikolkkainen lampi, mukava taukopaikka, täältä saisi varmasti kalaakin. Ryhdytään onkimaan. Ongitaan päivä, viikko, vuosi. Koho ei liikahda. Dragon Mining Oy:n omistama Oriveden kultakaivos sijaitsee Ala-Jalkajärven koillispuolella. Kaivos perustettiin vuonna 1994, mutta malmivarat kaivettiin lähes loppuun vajaassa 10 vuodessa. Sitten kultaa löydettiin lisää. Vuonna 2006 kaivos sai uuden ympäristöluvan, ja louhinta käynnistettiin jälleen. 9.2.2012 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri sai sähköpostin, jossa huolestunut kansalainen tiedusteli, olemmeko kuulleet, että Dragon Mining Oy tutkisi kalakuolemia Peräjärvessä. Emme olleet. Tiedustelin Pirkanmaan ELY-keskuksesta, mikä on tilanne: miten kaivosta valvotaan ja onko mahdollista, että päästöt ovat aiheuttaneet ongelmia vesistöissä. Vastaus oli tyrmäävä: ”Oriveden kaivoksen vesistötarkkailutulosten perusteella kaivoksen toiminnalla on ollut haitallisia vaikutuksia alapuolisten järvien vedenlaatuun. Ympäristöluvassa annettujen pitoisuusraja-arvojen ylityksiä on tapahtunut. Kuivatusvedet ovat happamia ja niitä on neutraloitu, mutta happamuus on pysynyt luparajoissa vaihtelevasti. Kuivatusvesien typpi-, alumiini-, sulfaatti- ja sinkkipitoisuudet ovat suuria ja niiden vaikutus näkyy kohonneina pitoisuuksina ja heikentyneinä happiolosuhteina Ala-Jalkajärvessä ja myös Peräjärvessä. Kuivatusvesissä on havaittu myös kohonneita nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksia. Kaivostoiminnan johdosta Ala-Jalkajärven tila on heikentynyt ja vaikutuksia on havaittavissa myös Peräjärvessä. Ala-Jalkajärvessä ei ole viimeisimpien tarkkailutietojen mukaan kaloja eikä rapuja ja Peräjärvessä kalojen lisääntyminen on heikentynyt. Tehdyn tarkkailun tai selvitysten perusteella ei ole toistaiseksi voitu selvittää luotettavasti niitä prosesseja, jotka aiheuttavat kuivatusvesien happamoittavan vaikutuksen.” Asiakirjoja löytyi netistä ja ELY-keskuksen arkistosta. Nopeasti valkeni, että kaivoksen ongelmat ovat jatkuneet jo vuosia. Viranomaiset ovat toistuvasti pyytäneet kaivosyhtiöltä lisätietoja ja peräänkuuluttaneet puuttuvia selvityksiä, joita yhtiön olisi pitänyt toimittaa. Tällä erää kaivosyhtiö on määrätty täsmentämään tietoja kuivatusvesien laadusta ja kaivoksen vesistövaikutuksista, jotta kuivatusvesien käsittelyä pystyttäisiin tehostamaan. (Kuivatusvedellä tarkoitetaan vettä, jota kaivoksesta jatkuvasti pumpataan pois, etteivät onkalot täyttyisi vedellä.) Selvitysten tulee valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. Samaan aikaan Dragon Mining hakee uutta ympäristölupaa toimintansa jatkamiselle. Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristölupaa ei voida myöntää, jos toiminta aiheuttaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Kun otetaan huomioon, että kalakuolemien lisäksi kaivoksen päästöt ovat heikentäneet luonnon monimuotoisuutta myös natura-alueella (Ala-Jalkajärvestä laskevan puron pohjaeläimistöä on luonnehdittu selvityksissä ”köyhäksi ja vaatimattomaksi), on vaikea ymmärtää, miten kaivos voisi jatkaa toimintaansa. Viranomaisilla on mahdollisuus keskeyttää toiminta, joka aiheuttaa välitöntä vaaraa ympäristölle. Luonnonsuojelupiirin mielestä Oriveden kaivos on jo ylittänyt kynnyksen. Selvityksistä ei vuosien mittaan ole ollut apua, joten on aika kokeilla järeämpiä pakotteita. Kansainväliset kaivosyhtiöt seuraavat tarkoin Suomen viranomaisten päätöksiä. Jos lupaehtojen tai lakien rikkomisesta ei seuraa rangaistusta, kaivosteollisuudelle koittavat kultaiset ajat – luonnon ja ympäristön kustannuksella. Lisää aiheesta piirin nettisivuilla, www.sll.fi/pirkanmaa Kiitos huolestuneelle kansalaiselle, jonka viestin ansiosta pääsimme tilanteen tasalle. Anni Kytömäki TAMPEREEN Luonto 1/2012 Kuva: Raine Lehtoranta Lohikäärme piilotteli luolassaan vuosia Tysyn hallitus 2012 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen hallitukseen valittiin syyskokouksessa 2011 uusia ja vanhoja kasvoja. Esittäydymme alla. Olisitko Sinä jatkossa yksi meistä? Anna Mervi Ari Jere Johanna Minna Sanna Jere Nieminen Moikka! Olen Tysyn puheenjohtaja, ympäristöpolitiikan tutkija ja keittokirjailija. Tulin Tysyyn mukaan metsäasioiden kautta ja ne ovat edelleen oma erikoisalani yhdistyksen toiminnassa. Pidän tärkeänä näkökulmana tuoda esille, että luonnonsuojelu ja kaikki muu kehitys eivät ole toistensa vastakohdat vaan ne täydentävät toisiaan. Anna Väisänen Olen tällä hetkellä äitiyslomalla oleva hydrobiologi. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen, joka on osallistunut enemmän ja vähemmän aktiivisesti luontojärjestöjen toimintaan useilla asuinpaikkakunnilla etelänaapuriamme Viroa myöten, joten viime vuonna Tampereelle muutettuani oli itsestään selvä juttu lähteä mukaan Tysyn toimintaan. Luontoa arvostavaan ja vähän kuluttavaan elämäntapaan olen saanut mallia vanhemmiltani, ja perinne jatkunee omille lapsilleni. Johanna Vehkanen Olen aloitteleva aktiivi, joka hakeutui luonnonsuojelupiirin kautta Tysyn toimintaan ja siellä otettiin niin avosylin vastaan, että nyt olen hallituksessa. Vaikka luonto on aina ollut lähellä sydäntä, olen vasta viime vuosina herännyt siihen, että jotain on tehtävä sen suojelemiseksi. Päivätyöni liittyy aivan muihin aiheisiin, joten näenkin itseni Batman-tyyppisenä, joskin vähemmän autoiluun keskittyvänä ja enemmän hippimäisyyteen pyrkivänä luonnonsuojelijana. Valokuvaus ja kaupunkiviljely ovat tällä hetkellä rakkaimpia harrastuksiani supersankarileikkien ohella. Sanna Junttanen Olen koulutukseltani eläinekologi ja toiminut Tysyn hallituksessa useamman vuoden ajan. Luonto on ollut elämässäni jo aivan pienestä pitäen, kun kuljin vanhempieni mukana metsissä marjastamassa ja niityillä kukkia poimimassa. Yhdistyksessä olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin, joiden tavoite on lisäksi sama: säilyttää mahdollisimman paljon monimuotoista luontoa pitkälle tulevaisuuteen. Yksinkin voi vaikuttaa, mutta joukossa on aina enemmän voimaa. Toivoisinkin, että yhä useampi ihminen haluaisi osallistua tähän yhteiseen missioon pelastaa maailmasta edes pieni palanen huomiseen. Minna Santaoja Tysyn dinosaurus, kuvioissa vuosikymmenen verran. Olen kasvanut kiinni Tysyyn, en osaa enää olla ilman. Olen ympäristöaktivismini kanssa ajoittain kriisissä työn, perheen ja maailmanparantamisen välillä tasapainoillessani. Mikä minä, juuriltani varsinaissuomalainen, olen puuttumaan tamperelaisten asioihin?! (Vastaus: Ympäristömme on yhteinen.) Ihailen Matti Kääntösen kaltaisia ihmisiä jotka ovat toimineet luonnon ja ympäristön puolesta vuosikymmeniä ja näinä lyhytjänteisinä aikoina toivon yltäväni samaan. Minun tonttiani Tysyssä on erityisesti kirjoittaminen: lehtijuttuja, mielipiteitä, muistutuksia… Jokaisen panokselle, tiedoille ja taidoille on tarvetta. Tutustun lähiluonnon ihmeisiin Pyynikin juurella pian 4-vuotiaan tyttären kanssa. Ari Nieminen Olen 41-vuotias tietoliikenneinsinööri. Luonto on jo pikkupojasta asti tarjonnut minulle kokemuksia ja rentoutumista. Mummoni vei minua ja serkkujani erilaisiin paikkoihin retkeilemään ja mukana oli aina maistuvat eväät. Nykyisin luonnossa liikkuminen ja mökillä puuhailu toimii vastapainona työn kiireelle. Liityin Suomen luonnonsuojeluliittoon ja siten Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykseen kymmenisen vuotta sitten. TYSYn hallituksessa olen ollut mukana jo muutaman vuoden. Erilaiset talkoot luonnon hyväksi ovat minun juttuni. Seuraan myös kaavoitus- ja katuhankkeita luontoarvoja silmälläpitäen. Mervi Myyrä Liityin Suomenluonnonsuojeluliittoon muutama vuosi sitten opiskellessani ympäristötieteitä. Alkuun olin vain kannattajajäsen, mutta muutettuani Tampereelle päätin lähteä mukaan aktiivisen paikallisyhdistyksen toimintaan. Osallistuin ensin Tysyn ketotalkoisiin ja sen jälkeen aloin käydä kokouksissa. Nyt olen toista vuotta Tysyn hallituksessa, tänä vuonna sihteerinä. Tysyn toimintaan on helppo lähteä mukaan – jokaiselle löytyy jotakin ja oman osallistumisen määrän voi sovittaa elämäntilanteen mukaan. Tysyssä on hyvä yhteishenki, tekemistä riittää ja toiminnan kehittämiseen syntyy jatkuvasti uusia ideoita. Itse olen esimerkiksi osallistunut retkille ja kokouksiin sekä kirjoittanut juttuja Tysyn lehteen. Aurinkoista kevättä kaikille! Muut: Matti Pollari ja Kirsti Raulo, taloudenhoitaja 1/2012 TAMPEREEN Luonto Tysy käy neljättäkymmentä Teksti: Minna Santaoja Kuvat: Sanna Roine Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Tätä juhlistaaksemme järjestimme perjantaina 18. marraskuuta juhlaseminaarin otsikolla ”Millainen kevät - Tampereen luonto vuonna 2050”. Seminaariin osallistui reilut 40 uutta ja vanhaa tysyläistä ja teemasta kiinnostunutta. Tilaisuudessa puheenvuoron käyttivät muun muassa Tampereen kantakaupungin kasvikartoituksen tehnyt kaupunkiekologian tutkija Pertti Ranta, kaupunkilehti Tamperelaisen päätoimittaja ja Tampere-kirjailija Jari Niemelä, pitkän linjan yhdistysaktiivi ja Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen, arkkitehti Juho Manka Mieluisa Tampere -taidekollektiivista ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ympäristöpolitiikan tutkija Jere Nieminen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi yhdistyksen hallituksen jäsen, ympäristöpolitiikan tutkija Minna Santaoja. Tysyn sisaryhdistykset Kangasalan luonto ja Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys esittivät tilaisuudessa onnittelut kolmikymppiselle Tysylle. Kangasalan luonnon puheenjohtaja Jorma Mäntylä ja hallituksen jäsen Mikko Kiio luovuttivat yhdistykselle kaksi linnunpönttöä. Jari Niemelän kuvakavalkadi näytti mitä kaikkea Tampereen kaupunkikuvasta on ymmärtämättömyydessä tuhottu. Esitys keskittyi rakennettuun ympäristöön, ja keskustelussa todettiin, että arvostaaksemme luontoa meidän on ymmärrettävä myös rakennetun ympäristön arvo. Matti Kääntönen ei hänkään nähnyt puheenvuorossaana juuri valoa tunnelin päässä vaan totesi että sama tuhovimma jatkuu edelleen. Loput puhujista, Pertti Ranta, Juho Manka ja Jere Nieminen olivat positiivisempia ja esittivät kuinka luontoa voi olla yllättävissäkin paikoissa ja kuinka luontoa on mahdollista aktiivisesti tuoda ja luoda kaupungeissa. Tysyn hallituksen jäsenen Matti Pollarin suunnittelemaa seminaarijulistetta tulkittiin sekä tuhon kuvana että uuden valoisamman tulevaisuuden kajastukse- Yilnnä: Jere Nieminen ja Minna Santaoja ottavat Tysyn puolesta vastaan Kangasalan luonnon Jorma Mäntylän ja Mikko Kiion tuomat linnunpöntöt. Yllä: Seminaariyleisöä, eturivissä Matti Pollari ja Sanna Junttanen. na. Tilaisuus päättyi valoisissa tunnelmissa ja aihe herätti yleisössä vilkasta keskustelua. Ilmapiiri on muuttumassa ja laitamme toivomme nuoriin. Pysy kärryillä Tysyn toiminnasta Yhdistyksen syyskokouksessa marraskuussa 2011 Tysyn lehden nimi päätettiin muuttaa Tampereen seudun luonnosta takaisin alkuperäiseen asuun Tampereen luonto. Vuonna 1986 Tampereen luonto –lehdestä tuli Tampereen – Kangasalan – Pälkäneen luonto. Pari vuotta myöhemmin 1988 yhdistyksen lehden nimi oli Tampereen – Pirkkalan – Kangasalan luonto. Seuraavana vuonna nimi vaihtui jälleen: 1989 lehti oli Tampereen – Kangasalan luonto. Vuonna 1990 lehden nimeksi vakiintui Tampereen seudun luonto. Tällä nimellä nimellä lehti ehti ilmestyä 21 vuotta. Samassa yhteydessä lehden ulkoasua on uudistettu. Lehden toimitusprosessista vastaa toistaiseksi Minna Santaoja ja ulkoasusta Sirpa Koivu. Lehti on painettu jo pitkään Eräsalon kirjapainossa Hatanpäällä. Lehti on toistaiseksi ainoa kanava joka tavoittaa kaikki yhdistyksen jäsenet. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on nykyaikana kankea väline ajankohtaisista tapahtumista tiedottamiseen. Monesti Tysy on järjestämässä tapahtumia tai ottamassa kantaa asioihin jotka vaativat nopeaa reagointia. Myös näistä käänteistä pidämme jäsenistön mieluusti ajan tasalla ja toivomme aktiivista osallistumista. Siksi Tysyllä on käytössä muitakin tiedotuskanavia. Yhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteella www.tysy.fi ja sinne pyritään päivittämään tieto ajankohtaisista tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista. Vapaaehtoisvoimin sivut ovat ymmärrettävästi vaihtelevasti ajan tasalla. Tysyllä on myös uusi Facebook-sivu, joka löytyy kirjoittamalla Facebookin hakukenttään ”Tysy”. Yhdistyksen aikaisempi Facebooksivu vaati erikseen jäsenten hyväksymisen ja oli toiminnaltaan kankea. Vanha Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys -niminen sivu poistuu pian käytöstä. Käy tykkäämässä Tysystä! Tysyllä on käytössä myös yahoogroups-sähköpostilista yhdistyksen kokouksista, retkistä ja muista tapahtumista tiedottamiseen. Toisinaan listalle välitetään myös muilta tahoilta TAMPEREEN Luonto 1/2012 poimittuja, mahdollisesti jäseniä kiinnostavia ympäristö- ja luontoaiheisia viestejä. Viestien määrä pidetään kohtuudessa. Ohjeet listalle liittymiseksi löytyvät Tysyn nettisivujen etusivun vasemmasta laidasta. Pyrimme käyttämään tiedotukseen myös Luonnonsuojelija-lehden yhdistysten ja piirien tapahtumille varattua palstaa – toisinaan tapahtumista ilmoittaminen ajoissa toimitukseen unohtuu. Ilmoittelemme tapahtumista myös Aamulehden ja Tampereen kaupungin menopalstalla. Parhaiten pysyt kärryillä Tysyn ajankohtaisista kuulumisista sähköisten kanavien – Facebookin, sähköpostilistan ja nettisivun – välityksellä. Tätä kautta saat tiedon mm. Tysyn kuukausikokouksista, jonne voit tulla meitä tervehtimään ja osallistumaan toimintaan. Minna Santaoja Längelmävesi Pirkanmaan maakuntajärveksi Kansalaiset saivat viime vuoden lopulla äänestää maakuntajärviä kaikkialla Suomessa. Pirkanmaan 2548 järvestä maakuntajärveksi kohosi Längelmävesi. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja YLE: n Suomi Express-ohjelman yhteistyönä järjestämässä kilpailussa Längelmävesi sai 55 % annetuista äänistä. Pirkanmaalta loppukilpailuun pääsivät Längelmäveden lisäksi Näsijärvi (36 % äänistä) ja Tampereen Pyhäjärvi (9%). Längelmävesi kuuluu Kokemäenjoen päävesistöön ja se on Suomen 36:ksi suurin järvi. Järven ekologinen tila on hyvä ja se on suosittu mökkeily-, kalastus- ja veneilykohde. Tampere saa osan talousvetensä Suur-Längelmäveteen kuuluvasta Roineesta. Luontaisesti kirkasvetinen järvi on ajoittain kärsinyt maatalouden ravinnekuormituksen aiheuttamista leväongelmista. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on tänä vuonna mukana yhdeksän muun paikallisyhdistyksen kanssa Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenhankintakampanjassa. Tämä tarkoittaa, että yhdistys on hyvin esillä erilaisissa tapahtumissa ja kertoo niissä sekä omasta että liiton toiminnasta. Näin pyritään lisäämään liiton ja paikallisyhdistysten jäsenmäärää – tervetulleita ovat niin kannattaja- kuin aktiivijäsenetkin. Jäsenhankintakampanjan aikana uudet jäsenet saavat halutessaan ihastuttavan ja käytännöllisen norppa-aiheisen liittymislahjan. Muut jäsenedut, kuten Luonnonsuojelija –lehti, paikallisyhdistyksen lehti tai tiedote ja jäsenkortilla saatavat alennukset, tulevat tietenkin tuttuun tapaan myös kampanjan aikana liittyville uusille jäsenille. Liittymislahjan voi saada liittymällä uudeksi varsinaiseksi jäseneksi Suomen luonnonsuojeluliittoon Tysyn järjestämillä retkillä tai tapahtumissa, joissa Tysy on mukana. Seuraamalla nettisivujamme saat viimeisimmän tiedon tapahtumistamme. Jäseneksi voi liittyä myös ottamalla yhteyttä Tysyn hallituksen jäseniin. Tysy.fi -nettisivuilta löydät yhteystietomme. Kampanjan osalta kannattaa ottaa suoraan yhteyttä Merviin tai Johannaan. Vuosi 2012 on vesiensuojelun teemavuosi Suomen luonnonsuojeluliitossa. Teemavuoden tavoitteena on vesiluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen sekä vesistöpäästöjen vähentäminen. Vuoden lajiksi on valittu taimen, joka tarvitsee puhtaita ja vapaana virtaavia vesiä. Missä Pirkanmaan vesistöissä taimen viihtyy? Löydät tiedon uudesta Järviwiki-verkkopalvelusta (www.jarviwiki.fi)! Suomen ympäristökeskuksen perustaman ja ylläpitämän palvelun tavoitteena on jakaa tietoa Suomen järvistä, edistää vesiensuojelua ja lisätä kiinnostusta vesistöjämme kohtaan. Kaikki rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä sivuille havaintojaan, täydentää järvikohtaisia tietoja ja jakaa valokuvia sekä videoita. TarkasTeksti: Anna Väisänen Norppa Suloinen norppa houkuttelee suojelemaan ympäristöä; uusi jäsen voi valita itselleen hyödyllisen pellavapyyhkeen, -esiliinan tai retkeilyhuivin. 1/2012 TAMPEREEN Luonto kiittää! Teksti ja kuvat: Mervi Myyrä ja Johanna Vehkanen Teksti: Matti Kääntönen Kuvat: Sanna Junttanen K iistämättömien luontoarvojen ohella Iidesjärven alue on ollut vuosikymmenien ajan erilaisten suunnitelmien ja hankkeiden kohteena. Kun yksi hanke on kaadettu tai siitä on luovuttu, on toisia tullut heti tilalle. Nämä ja loputtomat ”selvitykset” ovat suuret määrät väkeä ja Juho työllistäneet Kytömäki ottaa kääpänäytettä. synnyttäneet monia asiakirjoja. Ne ovat kuormittaneet myös kansalaisjärjestöjä, asukasyhdistyksiä, luontojärjestöjä sekä ympäristöviranomaisia, jotka toistuvasti ovat joutuneet muistutuksin ja lausunnoin puuttumaan eri hankkeisiin. Hankehistorian lähtökohtana voisi olla Tampereen kaupungin kirjelmä vuonna 1964 valtion luonnonsuojeluvalvojalle mahdollisuudesta säilyttää Iidesjärvi ”luonnonjärvenä”. Nimike oli tosin harhaanjohtava, koska Iidesjärven saastuminen mm. Nekalanrannan kaatopaikan sekä Pappilan pääviemärin ylivirtausten ansiosta oli edennyt jo pitkälle. Mutta pitkään seurattuna lintu- ja kasvijärvenä Iidesjärven ja avoimen maiseman arvo oli kiistaton, joten sen suojelu ja perusteltu hoito tuli keskeiseksi tavoitteeksi ensiksi Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistykselle ja sitten Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykselle. Asutuksen alkaessa lähestyä ja tiivistyä kohti Iidesjärveä ensisijaisesti 1920ja 1930-luvuilta alkaen kaupungilla oli Rakentaa “ Keskeisinä tavoitteina oli säilyttää koko Iidesjärvi-laakso avoimena, ehkä hieman puistomaisempana, mutta niin, että se toimisi ns. ekologisena käytävänä.” luonnollisesti järven suhteen muitakin kuin suojelusuunnitelmia. Yleiskaavassa vuodelta 1972 Nekalanranta oli asuntoalueena järven yli suunniteltiin siltaa, mikä vielä vuoden 2011 kaavassakin on ehdolla. Samoihin aikoihin rakennettiin Hervannan valtaväylä järven itäpään tulvaniityn ja kosteikon poikki, millä oli kielteinen vaikutus pesimälinnustoon ja myös muuttonaikaiseen lajistoon. Kaupungin taholta ei toki kiistetty järven suojeluarvoa, joten vuoden 1977 yleiskaavassa suuri osa Iidesjärveä oli merkitty suojelualueeksi seutukaavan mukaisesti. Mutta länsipäähän ja nimenomaan Nekalanrantaan – missä vielä Nekalan tilan päärakennus oli ränstyneenä jäljellä – oli tarkoitus sijoittaa 800 asukasta. Kuntasuunnitelmassa 1980-85 oli joukossa kerrostalojakin, mutta suunnitelman tarkistuksessa asukasmäärää pudotettiin 350:een. TAMPEREEN Luonto 1/2012 Lintuvesiensuojeluohjelma ja Iidesjärvi-toimikunta Iidesjärven ”kevyempään” suunnitteluun saattoi osaltaan vaikuttaa vuoden 1981 valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma, jossa Iidesjärvi oli valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Suojelurajauksena oli 29 hehtaaria maata ja 65 hehtaaria vesialuetta. Itäpään ohella korostettiin myös järven länsiosan linnustollista merkitystä ja toivottiin, ettei senkään silloista tilaa tulisi muuttaa mm. suuren naurulokkikolonian takia. Tätä seikkaa on syytä alleviivata, koska kaupungin toimesta läntisin Lokintaipaleen itäpuolella oleva rantaosuus muokattiin myöhemmin täytemaalla ja pohjoisrantaan rakennettiin liian likelle rantaa kerrostaloja. Lintuvesien suojeluohjelman julkistamisen aikaan vuonna 1981 asetettiin myös ns. Iidesjärvi-toimikunta, jossa kaupungin edustajien lisäksi oli mukana viiden eri omakotiyhdistyksen edustus sekä Matti Leinonen ympäristönsuojeluyhdistyksestä. Toimikunnan muistiossa luotiin katsaus Iidesjärven tilaan, suunnitelmiin ja tulevaisuuden tarpeisiin. Keskeisinä tavoitteina oli säilyttää koko Iidesjärvi-laakso avoimena, ehkä hieman puistomaisempana, mutta niin, että se toimisi ns. ekologisena käytävänä. Alueen virkistysarvoja olisi pidettävä ensisijaisi- vai suojella - köydenvetoa Iidesjärvi-laaksosta na, ja mikä tärkeintä: asemakaavan laatiminen olisi aloitettava luonnonsuojelualueesta ja virkistystoimintaa palvelevien rakenteiden toteuttamisesta. Yleissuunnitelmatasoista työtä pitäisi tältä pohjalta jatkaa kattamaan koko laaksomuodostuma Kaukajärvestä Viinikanlahteen. Jo sovitun Palvaanniemen rakentamisen osalta korostettiin, miten rantaan tulisi jättää tarpeeksi leveä puistovyöhyke. Suojelumyönteinen trendi 1980-luvun lopulla Vuoden 1988 yleiskaava olikin Iidesjärven suhteen selvä parannus edellisiin. Nekalanrannan rakentamisesta oli luovuttu; Nekalan kartanon alueille oli päinvastoin kaavailtu perhepuistoa, jossa olisi mahdollisuus mm. puutarhaviljelyyn. Kaava näytti heijastelevan selvästi Iidesjärvenkin osalta kuntasuunnitelmaa 1988-1993, jonka mukaan maisemallisesti säilytettävänä kohteena olisi mm. Iidesjärvi-Kaukajärvi-laakso. ”Arvokkaat kohteet säilytetään luonnonsuojelulain mukaisella rauhoituksella”, todetaan suunnitelmassa. Siinä myös lausutaan, miten ”elinympäristö säilytetään… monimuotoisena”, ja että ”kaupungin rakentaminen sopeutetaan luonnon antamiin olosuhteisiin”. Nekalanranta oli vuoden 1992 viherverkon luonnoksessa edelleen lähivirkistysalueena. Pari vuotta myöhemmin viheralueselvityksessä korostettiin alueen kehittämistä ympäröivien asuntoalueiden aluepuistoksi. Kirkkosuonnotkosta eli Iidesjärven entisestä itäisestä tulvaalueesta sanottiin, että sen säilyttäminen avoimena tilana on tärkeätä, kun se on ollut vanhana pelto-, niitty- ja laidunalueena, jollaiseksi se on raivattu jo varhain. Vanhasta asutuksestahan todistavat jo kivikautiset asuinpaikt täällä: Kokinpelto ja Vuohenoja. Kaupungin takinkäännös: asuntoja Nekalanrantaan, golfkenttä Kirkkosuolle 1990-luvulla tapahtui kuitenkin kaupungin päättäjätasolla melkoinen muutos suhteessa Iidesjärveen ja sen itäpuoliseen laaksoon. Yleiskaavaehdotus 1998 piti sisällään ison asuntoalueen rakentamisen järven eteläpuolelle, jopa vanhan kaatopaikan päälle. Itäisen kaavalla suojellun alueen laitaan oli sijoitettu ”julkisten palvelujen” vyöhyke, joka käytännössä tarkoitti Steiner-koulun rakentamista linnustonsuojelualueen viereen. Kirkkosuolle oltiin rakentamassa golfaluetta ja muita pienimuotoisia erityistoimintoja. 1/2012 TAMPEREEN Luonto Järven itäpään säästynyt kosteikkovyöhyke muuttuikin steriiliksi golfkentäksi, joka luonnonkirjon kannalta vastaa suuresti asvaltoitua parkkialuetta. Kirkkosuon etelärinteeseen ilmestyi arkkitehtonisesti rumia ja avoimet maisemat sulkevia laatikkotaloja. Alustavissa suunnitelmissa oli Nekalanrannan asuntoalue kaavoitettu kartalla liki vesirajaan saakka. Kehitys oli sikäli kummallista, kun yleiskaavaehdotuksen vaikutusten tarkastelussa 1997 painotettiin, ettei ”alueen rakentaminen täytä kestävän kaupunkisuunnittelun vaatimuksia” ja on ”ristiriidassa ympäristöpoliittisen ohjelman suhteen”. Niinpä luontojärjestöt jättivät lokakuussa 2000 kaupunginvaltuutetuille kirjelmän järven luontoarvojen puolesta. Nekalanrannan rakentamista ei pidetty suotavana samoista syistä, mitkä kaupunki oli itsekin kirjannut kaavaehdotuksen vaikutusten tarkasteluun. Asuntoalueen rakentamishanke tuntuikin taas kerran jäävän taka-alalle samalla kun Steiner-koulun rakentaminen aloitettiin kovan painostuksen jälkeen Nekalantien eteläpuolella, ei suojelualueen kyljessä. Itse asiassa ympäristöministeriö kaavan vahvistuspäätöksessään oli jättänyt rakennuskohteet pois kaavasta, minkä seikan myös korkein hallinto-oikeus joutui vahvistamaan. Jalkapallopuisto osui ympäristöstrategian julkistamisen aikaan Eipä aikaakaan, kun hihasta vedettynä esitettiin Nekalanrantaan valtava lukuisia kenttiä käsittävä jalkapallopuisto, ns. junioripuisto kaikkine siihen liittyvine rakenteineen ja parkkipaikkoineen. Samoihin aikoihin julkistettiin myös kaupungin ympäristöstrategia vuosille 2003-2012. Kaupunki ikään kuin sitoutui ottamaan huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttämällä laajan viheralueiden verkoston sekä riittävän määrän suojelualueita voidakseen julistautua 2012 ympäristönsuojelun mallikaupungiksi. Kun tavoitteet olivat Iidesjärven alueella peräti ristiriitaiset, jättivät luontojärjestöt, kalastuskunta ja omakotiyhdistys kaupunginhallitukselle 9.10.2003 Iidesjärven suojeluesityksen. Siinä kerrattiin alueen luonto- ja virkistysarvot ja ehdotettiin ne huomioon ottavan hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista. Samalla muistutettiin, ettei lintuvesien suojeluohjelman periaatepäätöstä ole Iidesjärven osalta toteutettu. Marraskuussa 2003 pidettiin suojelualoitteen pohjalta seurantakokous Järvensivun koululla ja loppuvuonna suojeluesitystä jaettiin kopioina valtuutetuille. Esitykseen ei kaupunki kuitenkaan reagoinut. Entä nyt – rakentaminen, perhepuisto vai aluepuisto? Iidesjärvitarinan loppuvaiheet on nopeasti kerrottu. Jalkapallopuistohanke ei toteutunut. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä 2008 ehdotettiin Iidesjärvi-laakson jäljellä olevien alueiden avoimuuden säilyttämistä, luontopolun kehittämistä, käyttö- ja kunnostussuunnitelman laatimista, aluepuiston kehittämistä ja etelärannan perhepuistoa. Vuoden 2011 osayleiskaavaehdotukseen oli aiemman ideakilpailun pohjalta ympätty monitoimintainen perhepuisto, mutta vaihtoehdoissa oli myös rakentamisvaihtoehto: kerros- ja pientaloja. Rakentamisvaihtoehdossa rannan suojavyöhyke jätettäisiin melko leveäksi. Luontojärjestöt jättivät kaavasta laajahkon muistion, jossa perhepuistovaihtoehtoa pidettiin Iidesjärvialueelle vähemmän turmiollisena, mutta korostettiin, ettei perhepuistosta saisi tulla sirkusmaista huvipuistomallia vaan sen ”rakentaminen sopeutetaan luonnon antamiin olosuhteisiin”, käyttääkseni kuntasuunnitelman 1988-93 kirjoittajan osuvaa ilmaisua. Luontojärjestöjen kannalta perhepuistovaihtoehdon puoltaminen on kyllä tulkittava kompromissiesitykseksi, koska Nekalanrannan paras tulevaisuus olisi tietenkin aluepuisto. Aluepuistot ovat kaupungin viheralueluokituksen mukaan laajoja kaupunginosien välissä sijaitsevia pääosin luonnonmukaisia virkistysalueita. ”Ne ovat paikallisen ekologisen verkoston ydinalueita, ne sisältävät myös ulkoiluun, virkistykseen, liikuntaan ja urheiluun varattuja alueita, kuten pelija palloilukenttiä, lähiliikuntapaikkoja tai palstaviljelyalueita. Aluepuistoja ovat esimerkiksi Pyynikki, Kauppi ja Iidesjärven rannat.” Vuosikymmenien pituinen kädenvääntö Iidesjärvialueesta osoittaa ainakin sen, että kaupunki pyrkii tarjoamaan kaikkea hyvää kaikille intressitahoille suunnitelmillaan. Ideaalihankkeet ovat kuitenkin toisensa poissulkevia: rakentaminen ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden toteutuminen eivät voi tapahtua samassa kohteessa samanaikaisesti. Ympäristöstrategian tavoitekirjauksilla ei ole merkitystä, jos ympäristöarvoista saadulle tiedolle ei haluta päätöksentekotilanteessa antaa sen ansaitsemaa painoarvoa. Luomuruoan saatavuus paranee Tampereen yliopistolla järjestettiin maaliskuun puolivälissä ekologisen kuluttamisen ilta. Tilaisuuden järjesti ekologisen kuluttamisen Ekona-oppaan tekemisestä vastannut Sari Poutiainen. Sari kertoi alustuksessaan Ekonasta löytyvän monenlaisia yrittäjiä. Haku palvelusta on kätevää, sillä yritykset on jaettu eri aloihin. Sivusto käynnistyi Tampereelta, mutta sitä on tarkoitus laajentaa myös Pirkanmaan ulkopuolelle. Joitain tuotteita etsitään myös kauempaa. Luomutuotteet ovat kysyttyjä. Tilaisuudessa toimintaansa esitteli kaksi yritystä, Luomulaatikko ja Lähiruokapuoti Lempi. Tuotteista jokapäiväiset elintarvikkeet ovat yrittäjien mukaan ne kysytyimmät. Asiakaspalaute on ollut sangen positiivista. Molemmat kertoivat yritysimagosta ja tulevaisuusvisiosta. Ongelmana yrittäjät pitivät sitä, että luomu kuvitellaan kalliiksi ja että yrittäjä joutuu hoitamaan kuljetukset. Keskustelu tilaisuudessa oli vilkasta. Varsinkin pohdittiin, mikä on luomun kriteeri ja mikä taasen lähiruoan, ja onko lähiruoka on ekologista, jos se kuitenkin on perinteistä maataloutta. Myös mietittiin luomutuotannossa siirtymäajan statusta, tarkkaa valvontaa ja tuotteiden puhtauskriteeriä. Yleisössä oli Tuomarlan tilan isäntä Valkeakoskelta, joka kertoi pitkän linjan luomutuotannosta ja sen tuloksista ja vaatimuksista. Ensi kesänä tilalla on taas perinnemaiseman hoitotalkoot. Tilaisuus oli sangen mielenkiintoinen, oli hyödyllistä saada tietoja alan yrittäjistä. Aarto Uurasjärvi Katalogin yrityksistä ja tuottajista, jotka ovat erikoistuneet eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin löytää netistä: www.ekona.fi. Tilaisuudessa esittäytyneet yritykset: www.luomulaatikko.fi ja www.lahiruokapuoti.fi. 10 TAMPEREEN Luonto 1/2012 Jäte vähemmäksi Teksti: Minna Santaoja Kuva: Harri Helin Tammervoima Oy jätti joulukuun 2011 lopulla Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ympäristölupahakemuksen “hyötyvoimalaitoksen” eli jätteenpolttolaitoksen rakentamiseksi Tarastenjärvelle. Tysy on yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa kritisoinut jätteenpolttosuunnitelmia kestämättöminä. Jätehuoltoalalla on menossa monia muutoksia. Biohajoava jäte on saatava pois kaatopaikoilta päästöjä tuottamasta, mikä on osin polttosuunnitelmien taustalla. Muovit kiertoon Jätehuollon tuottajavastuu laajenee kattamaan myös kaikenlaiset pakkaukset. Tähän liittyen vuoden alussa käynnistyi Tampereella kahdeksan kuukautta kestävä muovinkierrätyskokeilu, jossa on mukana pakkausalan tuottajayhteisöjä, jätelaitoksia ja kauppoja. Kotitalouksien muovipakkauksia otetaan vastaan kymmenessä eri pisteessa. Tamperelaisten muovinkierrätysinnokkuus yllätti kokeilun järjestäjät ja keräyskontteja jouduttiin toimittamaan lisää ensimmäisten täytyttyä nopeasti. Muovin kierrätysmahdollisuutta on odo- Työpajoissa ideoitiin villisti jätteen vähentämiskeinoja. tettu ja toivottu pitkään. Kokeilussa testataan ihmisten lajitteluinnokkuutta ja -huolellisuutta. Muovien kierrätyksessä ongelmana on juuri niiden sekalaatuisuus. Ohjeet kokeilussa vastaanotettaviksi pakkauksiksi ja niiden puhtausvaatimukset ovat varsin tiukat ja odotamme mielenkiinnolla kokeilun tuloksia. Innokkaille kierrättäjille hiukan jäitä hattuun: muovin erilliskeräys sinänsä ei ole ratkaisu mihinkään, vaan ratkaisevaa on se mitä muoville tapahtuu kun se on kerätty. Kokeilussa kerätty muovi päätyy poltettavaksi. Toivottavasti kokeilun tuloksena syntyy uusia innovaatioita muovin materiaalikierrätykseen ja uusiokäyttöön. Ideoita jätteen vähentämiseksi Marraskuussa 2011 Tysy oli yhdessä Pirkanmaan jätehuollon ja Ekokumppaneiden kanssa organisoimassa kahta jätteen synnyn ehkäisyyn tähtäävää ideointitilaisuutta. Jäte vähemmäksi -ideointipajoihin kutsuttiin kaikkia kiinnostuneita. Tilaisuuksissa alustivat Pirkanmaan jätehuollon toimitusjohtaja Pentti Rantala ja hallituksen puheenjohtaja Oras Tynkkynen. Ideoinnin käytännön ohjauksesta vastasivat Idema Oy:n Maria Haapaniemi ja Janita Saarinen. Työpajat liittyivät myös Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon. Lisätietoa Ekopiste-pilotista: Pilotissa kerätään tietoa uuden jätelain mukaisesta pakkausjätteiden keräyksestä. Ekopistepilotti alkoi 1.1.2012 ja päättyy 31.8.2012. Pilotissa on Tampereen kaupunkiseudulla mukana 10 ekopistettä, joiden palveluja laajennetaan kokeilun ajaksi muovipakkausten keräyksellä. Pisteet ovat Tampereella, Pirkkalassa ja Kangasalla, ja ne on merkitty Ekopistepilotti-tunnuksella. Pilotissa kerätään tietoa ja kokemusta keräysmenettelyistä, kustannuksista, pakkausten laadusta sekä hyödyntämismahdollisuuksista. http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/ekopistepilotti http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/Tietori/muovipakkaukset 1/2012 TAMPEREEN Luonto 11 Matti Kääntönen Teksti ja kuvat: Mervi Myyrä Matti Kääntönen on Tampereelta kotoisin oleva, ja täällä koko ikänsä asunut historian lehtori, joka oli mukana perustamassa Suomen ainoaa kasvitieteellistä yhdistystä. Nykyään eläkepäiviä viettävä herrasmies tekee yhä kasviselvityksiä mm. ELY-keskukselle ja osallistuu aktiivisesti järjestötoimintaan. Kääntönen on saanut muun muassa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ympäristöpalkinnon vuonna 2007 ja Pirkanmaan ympäristöpalkinnon vuonna 2011. Mistä kipinä kasviharrastukseen? Matti Kääntönen tunnetaan kasviharrastuneisuudestaan. Kipinä harrastuksen alkamiseen syttyi oppikoulussa, jossa oli historioitsija ja innokas kasviharrastaja kasvienkeräysvelvoite. Oppilaiden tuli kerätä yli 100 kasvilajia – Kääntösen Matti keräsikin niitä sitten paljon enemmän kuin olisi tarvinnut. Myös Kääntösen isä oli aikoinaan kiinnostunut kasveista ja koulun biologian opettajallakin saattoi olla osansa kasvikiinnostuksen heräämiseen. Kasviharrastus alkoi siis keräilynä, mikä oli ennen vanhaan tyypillistä. Kalevan yhteiskoulussa pidettiin luonnontieteellistä kerhoa, johon myös Kääntönen kuului. 1950-60-luvulla kerhotoiminta oli Tampereella melko intensiivistä. Kerhoista monet kävivät välillä mm. Tampereen luonnonystävät ry: n, Tampereen nykyisten luonto- ja ympäristöyhdistysten ”kantayhdistyksen”, kokouksissa. Sitä kautta Kääntönen löysi myös Tampereen luonnonystävien yhdistyksen ja alkoi käydä heidän kokouk- 12 TAMPEREEN Luonto 1/2012 sissaan jo 1960-luvun alussa, jolloin hän kävi vielä koulua. Aktiivinen yhdistystoimija Koulun jälkeen Kääntönen aloitti historian opinnot Tampereen yliopistossa. Nuorukaiselle oli itsestään selvää mitä hän halusi lähteä lukemaan. Yliopistoopintojen ohessa Kääntönen oli aktiivisesti mukana myös yhdistystoiminnassa. Vuonna 1969 hän oli mukana perustamassa Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistystä, josta Tysy on saanut alkunsa, ja vuonna 1973 Kääntönen yhdessä Pertti Rannan ja muutaman muun kanssa perustivat Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen – ainoan laatuaan Suomessa. Kääntönen valittiiin kasvitieteellisen yh- Oikealla: Kaappi täynnä kallisarvoisia kasvinäytteitä. Vasemmalla: Runsaslajiset voikukat ovat kiinnostaneet Matti Kääntöstä. Kääntönen hoiti pitkään (1970-luvulta vuoteen 1998 asti) Tampereen museotoimen kasvikokoelmia. distyksen puheenjohtajaksi ja on kohta ollutkin jo 40 vuotta yhdistyksen ainoana puheenjohtajana. Kasvitieteellinen yhdistys mukana monessa Pitkäaikainen puheenjohtajuus on omalla tavallaan myös valitettavaa, sillä yhdistyksen toiminnan ei pitäisi tukeutua liiaksi yhden ihmisen varaan. Innokkaita puheenjohtajaehdokkaita ei kuitenkaan vielä ole ilmoittautunut. Kasvitieteellisen yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samana – tällä hetkellä jäseniä on 157. Suurin osa jäsenistä on kiinnostuneita luonnosta ja kasveista ja tahtovat käydä kokouksissa ja retkillä. Kasviselvityksiä ja tutkimustyötä tekeviä ihmisiä on vain muutamia. Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ei olekaan mikään tieteellinen seura, vaan jäsenille järjestetään monenlaista ohjelmaa. Kokouksissa pidetään mielenkiintoisia esitelmiä, esimerkiksi viime vuosikokouksessa suometsätieteen professori Harri Vasander piti esitelmän rahkasammalista, ja välillä yhdistyksen jäsenet saavat kuulla toistensa kasvipainotteisia matkakertomuksia. Kasvitieteellinen yhdistys järjestää kesäkaudella kasviretkiä ja tekee myös selvityksiä Pirkanmaan kasveista. Yhdistys on jo 1970-luvulta lähtien julkaissut Talvikki –nimistä lehteä kahdesti vuodessa. Jäsenet ovat laatineet kirjoituksia myös muihin julkaisuihin, mm. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseon julkaisemaan Lutukka –lehteen. Paikallisia lajistoselvityksiä yhdistys on tehnyt mm. Tampereen kaupungille ja Museovirastolle. Kääntönen on liikkunut paljon koko Pirkanmaan alueella ja tehnyt lukuisia selvityksiä. Hän on tehnyt noin 10 vuoden ajan seurantaa ja siihen liittyviä raportteja ja maastokaavakkeita ELY-keskukselle. Kootessaan ja välittäessään tietoa eteenpäin tuntee, että tekemistään havainnoista on jotain hyötyäkin. Kääntönen ei halua olla vain bongari, joka jättää havaintonsa omiin muistiinpanoihinsa. Kasvitieteellisellä yhdistyksellä on yhteistyötä eri yliopistojen, kuten Helsin- gin, Oulun ja Turun yliopiston kanssa. Yhdistys on kerännyt kasvinäytteitä ja toimittanut tietoja Helsingin yliopiston Kasvimuseon ylläpitämään tietokantaan. Lajistotietoja on kerätty myös ympäristöhallinnon tietokantoihin uhanalaisten eliölajien osalta. Kasvitieteellinen perustutkimus nojautuu vankasti julkisten kokoelmien näytteisiin ja kokoelmien ja tutkijoiden välillä tapahtuukin hyvin paljon lainausta. Kasviharrastuksen tulevaisuus Kääntönen aikoo jatkossakin ”rasittaa” itseään yhdistyksen toiminnan järjestämisellä – yhdistystoiminnalla on samalla kuntoa ylläpitävä vaikutus. Yleisestä kasviharrastuksen tulevaisuudesta Kääntönen on aika ajoin keskustellut myös muiden alan ihmisten kanssa. Välillä kasviharrastuksen tulevaisuus näytti jo kirkkaammalta, sillä 1980-luvulla Retkeilykasvion ilmestyminen toi uusia kasviharrastajia. Vaikka yhdistyksistä löytyykin henkilöitä, joilla on hyvä yleislajintunte- 1/2012 TAMPEREEN Luonto 13 mus, vaativamman kasviharrastuksen ja tarkkojen selvitysten tekemiseen ei löydy kovin montaa kiinnostunutta. Syvällisempi lajintuntemus on Kääntösen mietteiden mukaan luultavasti perua kasvien keräämisestä. Suomalaiset voisivatkin katsoa mallia naapurimaansa kasvi-innostuneisuudesta. Ruotsissa kasvitieteellisiä yhdistyksiä on yli 20. Heillä perinne ja käytäntö ovat aivan eri tasolla ja Ruotsissa on julkaistu paljon myös maakuntakohtaisia kasvioita. Suomessa on käytännössä ilmestynyt maakuntakohtainen kasvio vain Ahvenanmaan kasveista ja toinen on tulossa Satakunnan kasveista. Leijonankesytystä ja unikoita Työkseen Kääntönen toimi historian ja yhteiskuntaopin opettajana Tampereen klassillisessa koulussa. Hän ei ollut alunperin ajatellut ryhtyvänsä opettajaksi, vaan sanoo sen olleen ”työtapaturma” – Kääntönen tuli huomanneeksi, että opettajan pätevyys kannattaa hankkia. Vuonna 1974 puhelin soi; soittaja oli klassillisen lyseon rehtori, joka kysyi Kääntöstä opettajaksi. ”Kai sitä sitten, mikäs siinä”, Kääntönen oli vastannut. Alkuun murrosikäisten opettaminen oli haasteellista; ryhmäkoot olivat suuria ja luokassa vain poikia. Kääntönen kuvaa työskentelyn alkuaikoja leijonankesyttämiseksi: kuvaannollisesti tuoli toisessa ja ruoska toisessa kädessä. Myöhemmin myös tytöt tulivat luokkiin ja ryhmäkoot pienenivät. Historian tunneilla Kääntönen sai välillä hyödyntää hieman kasvitietoakin – esimerkiksi Kiinan oopiumisodista puhuttaessa hän esitteli Papaver somniferum -kasvin eli oopiumiunikon ja piirsi taululle kuvan kasvista. Samalla Kääntönen kertoi myös lajin tieteellisen nimen tarkoituksen: somniferum tarkoittaa unta tekevää. 30-vuotisen opettajan uran jälkeen eläkkeellä ollessaankin Kääntönen on käynyt pitämässä kouluilla joitakin esitelmiä esimerkiksi ympäristöpäivänä. Kertoessaan esimerkiksi Tampereen luontokohteista Kääntönen käyttää hyödykseen diakuvia. Tietokoneisiin tottuneet nykyajan lapset ihmettelevät silmät pyöreinä diaprojektoria ja diakuvien esittämistä. Ajan hengen haittavaikutukset Nykyistä suuruuden palvontaa Kääntönen ei arvosta, ja harmittelee muun muassa koulujen yhdistämistä, niin että pienemmät koulut häviävät ja muodostetaan liian suuria komplekseja. Säästämisen nimessä tehdään päätöksiä, joilla ei usein säästetä lainkaan kokonaiskustannuksia katsottaessa. Yhteiskunnan kriittinen tila ja sosiaalinen epävarmuus lisääntyvät. Vanhempien tilanne heijastuu myös lapsiin. Mitä suuremmissa yksiköissä toimitaan, sitä vaikeampaa on tukea yksilöitä. Ihmisillä on aina ollut ongelmana, että asioita tarkastellaan yksi asia kerrallaan, tajuamatta kuinka eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Nykyään ihmisiltä puuttuu myös pitkäjänteisyyttä ajan hengestä johtuen. Monimuotoinen voikukka Kääntösellä ei ole varsinaisesti mitään lempikasvia, mutta hän tunnustaa ”häpeäkseen” kiinnostuksensa voikukkiin. Vuodesta 1967 lähtien Kääntönen on tutkinut voikukkia, joita on Suomessa ainakin 500 lajia ja jatkuvasti löytyy tieteelle uusia voikukkalajeja. Lajeja on niin monta, että niiden tarkastelua pitäisi harrastaa Mustikkameri Helmikuussa vietettiin jälleen Luonnonsuojeluliiton ja Kirjastoyhdistyksen yhteistä kirjastojen luonto- ja ympäristöviikkoa. Tysy pystytti edellisvuosien tapaan infopisteen viikon ajaksi Tampereen pääkirjasto Metson aulaan, ja muihinkin kirjastoihin toimitettiin esitemateriaalia. Tysyllä ei aivan viime vuosina ole ollut erityisesti lapsille suunnattua ohjelmaa, joten tartuimme hanakasti tilaisuuteen saadessamme yhteydenoton Teatteri Mooriasta. He tarjosivat esitettäväksi Mustikkameri-esitystä, jonka tuottamista Suomen luonnonsuojeluliitto on tukenut. Vesiensuojeluaiheinen teatteriesitys sopi kuin nakutettu SLL:n vesivuoden teemaan, joten löimme lukkoon esityksen kirjastoviikon lauantaille. Tampereen kaupunginkirjasto osallistui tarjoamalla tilan esitykselle. Teatteri Moorian Mustikkameressä yhdisteltiin nukke- ja varjoteatteria. Yksityiskohtaisessa lavastuksessa riitti ihmeteltävää ja yleisö yllätettiin esityksen ”kolmiulotteisuudella” kun merenneito Aava ruiskautti vesisuihkun yleisön suuntaan meressä polskiessaan. viikoittain, jotta niiden ominaispiirteet pysyisivät mielessä ja niitä pystyisi määrittämään. Viime aikoina harrastus onkin hieman jäänyt hankaluuden takia. Voikukka on mielenkiintoinen kasvi myös hyötykäyttönsä vuoksi. Voikukan lehtiä voi käyttää vaikkapa salaatissa ja mykeröistä tehdään viiniäkin. Voikukan lehtien karvasaineiden hyödyntämistä virvoitusjuomateollisuudessakin on tutkittu. Neuvostoliitossa eräästä voikukkalajista – ”kumivoikukasta” – valmistettiin kautsua. Voikukan juurakkoa käytettiin pula-aikana kahvinkorvikkeena paahtamalla sitä sikurin tai juolavehnän kanssa. Voikukkaviiniä Kääntönen ei ole tullut maistaneeksi, sen sijaan korvikekahvia hän on juonut aikoinaan. Hänellä on mielikuva, että se oli aikalailla kahvinkaltaista, värikin samanlainen. Juomassa ei tosin ollut kofeiinia, joten piristävä vaikutus oli uskon varassa. lainehti Metsossa Esityksen jälkeen lapset pääsivät tutustumaan lähemmin näytelmän lavasteisiin. TAMPEREEN Luonto 1/2012 14 TAMPEREEN Esitys kertoi vesiensuojelun tärkeydestä, ystävyydestä ja siitä, kuinka yhdessä toimimalla pulmiin keksitään ratkaisu. Esitys oli suunattu yli 3-vuotiaille ja perheen pienimmätkin jaksoivat hyvin seurata reilu puolituntisen näytelmän keskittyneesti. Yleisössä oli nelisenkymmentä isoa ja pientä teatterin ystävää. Näytelmän päätteeksi lapset pääsivät mielikuvitussukellukselle merenneito Aavan ja muiden hahmojen vedenalaiseen maailmaan. Paljastetaan vielä lopuksi arvoitus näytelmän nimen takana. Mustikkameri vie helposti ajatukset syksyiseen metsään – miten tämä liittyy vesiensuojeluun? Näytelmässä merenneito Aavan kotisaaren lähellä iso ”rautavalas” ajaa karille ja alkaa valuttaa veteen mustaa mönjää. Veden asukkaat kutsuvat ympäristöä pilaavaa ainetta mustikkakeitoksi – siitä kaunis ja samalla surumielinen nimi mustikkameri. Teksti: Minna Santaoja Kuvat: Johanna Vehkanen Ympäristökettinkiä Werstaalla Teksti: Minna Santaoja Kuva: Johanna Vehkanen Tampereen työväenmuseo Werstaalla on elokuun lopulle asti esillä näyttely Koijärvi, Kessi ja Kuusamon kosket. Näyttely kertoo luonnonsuojelun ja ympäristöliikkeen historiasta 1800-luvun lopulta tähän päivään. Näyttelyssä ovat saaneet tilaa erityisesti nimessä mainitut kolme tapausta: 1950luvulle sijoittuva Kuusamon koskisota, vihreän liikkeen syntyyn johtanut Koijärven suojelukamppailu vuodelta 1979 ja Kessin metsähakkuiden vastustaminen Inarissa 1980-luvulla. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Suomen Metsämuseo Luston kanssa. Museot jatkavat edelleen ympäristöliikkeen historian tallentamista ja ottavat mieluusti vastaan ympäristöliikkeen historiaan liittyvää esineistöä. Werstaan näyttelyssä on esillä muun muassa pirkanmaalaisen Koijärven kävijän ja luonnonsuojelun kantaäidin Terttu Laurilan villapaita, Koijärven laskuojan tukkimisessa käytetyt lapiot ja presidenttiehdokas Pekka Haaviston hankkimat ”Koijärvi-käädyt” eli kettingit, joilla aktivistit kiinnittivät itsensä kaivinkoneeseen kaivuun pysäyttääkseen. Tamperelaisia kiinnostanevat erityisesti näyttelystä löytyvät Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen Teiskon metsien kartoituksissa käyttämät maastokartat, joiden reunoihin raapustetut merkinnät vaikuttavat tulevaisuudessa toivottavasti Teiskon kansallispuiston perustamiseen. Karttojen yhteydessä on esillä autenttinen metsäaktivistin varustus. Keskiviikkona 7. maaliskuuta työväenmuseo Werstas järjesti yhdessä Kuva yllä: Ympäristökettinkiä-paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi filosofi Ville Lähde. Tysystä keskustelemassa olivat Minna Santaoja ja Jere Nieminen. Tampereen vihreiden kanssa Ympäristökettinkiä-illan. Ohjelmassa oli opastettu kierros näyttelyyn, Ympäristökettinkiädokumenttielokuvan esitys ja paneelikeskustelu ympäristöliikkeen menneestä ja tulevasta. Tilaisuuteen osallistui yli 40 henkeä. Näyttelykierroksella korvaan särähti oppaan maininta linnunpönttöjen kiinnittämisestä tekohengityksenä. Tämä on tärkeän luonnonsuojeluteon väheksymistä: pöntötys on monille kolopesijöille välttämätöntä kunnes luonnonmukaisemmat metsänhoitomenetelmät yleistyvät. Ympäristökettinkiä-dokumentissa Koijärvi-aktiivi ja ensimmäinen vihreä kansanedustaja Ville Komsi muistelee Koijärven tapahtumia. Toinen päähenkilö dokumentissa on Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen, jonka metsäaktivistin ura käynnistyi Kessin metsäkiistassa hänen ollessaan vain 15-vuotias. Liimatainen kertoo dokumentissa kuinka oli kiivennyt puuhun sen kaadon estämiseksi ja kuinka oli pelästyen joutunut tulemaan alas poliisin huidottua häntä suksisauvalla. Vasta päälle kolmikymppinen Liimatainen on ehtinyt olla mukana monessa metsäkiistassa. Ympäristöjärjestöjen uudempia vaikutuskeinoja ovat muun muassa metsäyhtiöiden osakkeiden ostaminen ja tätä kautta puheoikeuden hankkiminen yhtiökokouksessa. Dokumentti 1/2012 TAMPEREEN Luonto 15 näyttää Liimataisen puku päällä yhtiökokouksessa: ”Näille kun puhuu tuntuu kuin puhuisi seinälle. Kaikella kunnioituksella.” Herkistyin miltei liikutuksen kyyneliin luonnonsuojelijoiden sankariteoista. On upeaa kuulua omalla pienellä panoksellaan porukkaan; innostava näyttely ja tilaisuus. Dokumentin jälkeen paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi filosofi Ville Lähde. Ympäristöliikkeen historiasta ja nykyisyydestä olivat keskustelemassa Koijärvi-veteraani ja pitkäaikainen luonnonsuojeluvaikuttaja Harri Helin, luontoliittolainen vihreä vaikuttaja Eveliina Asikainen Sastamalasta sekä tutkijat ja Tysy-aktiivit Jere Nieminen ja Minna Santaoja. Harri Helin koetti haastaa nuorempia toimijoita ”eihän teistä ole mihinkään” ja yleisöstä kysyttiin onko ympäristöliike laimentunut. Ympäristötoiminta on joltain osin ehkä pinnallistunut, toisaalta saanut vakavan asiantuntijatyön piirteitä. Ei ole kuitenkaan monta vuotta siitä kun esimerkiksi Virroilla pysäytettiin kuukkelimetsien hakkuita, joten unohduksiin eivät suoremmatkaan toimintakeinot ole jääneet. Keskustelussa pohdittiin mikä nykyisen luonnon tuhoamisen voisi pysäyttää. Keskustelijat olivat melko yksimielisiä siitä, että kun alkaa olla riittävästi näyttöä ympäristötuhojen vaikutuksista ihmisten terveyteen toimintatavat alkavat muuttua. Ympäristöpsykologisissa tutkimuksissa on osoitettu jo varsin vakuuttavasti, kuinka yksinkertaisesti tarvitsemme luontoa voidaksemme hyvin. Minna Santaoja Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa Vapaaehtoistoiminnan resurssit ovat kestopuheenaihe järjestötoimijoiden keskuudessa, ja teemaa pohdittiin myös Suomen luonnonsuojeluliiton syyspäivillä viime syksynä. Liitossa on käynnissä organisaatiomuutoksia ja nyt onkin sopiva aika pohtia toimintatapoja myös paikallisyhdistyksissä. Arkisen tohinan keskellä on toisinaan paikallaan pysähtyä kysymään: keitä olemme ja mitä olemme tekemässä? Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestö, jolla on puolivirallinen asema neuvottelukumppanina hallinnossa ja erilaisissa työryhmissä. Liitolla on valtakunnallisesti yli 30 000 jäsentä. Luonnonsuojeluliiton organisaatio on kolmiportainen: valtakunnallisen liiton suojissa toimii 15 luonnonsuojelupiiriä ja noin 180 paikallisyhdistystä. Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolla Helsingissä työskentelee kolmisenkymmentä työntekijää. Keskustoimistolla tehdään valtakunnan ja kansainvälisen tason vaikuttamistyötä ja osallistutaan mm. lainsäädännön valmisteluun. Syksyllä 2011 Luonnonsuojeluliitossa käytiin yt-neuvotteluja, joiden tuloksena keskustoimiston henkilökuntaan kohdistui leikkauksia. Luonnonsuojelupiireillä on kullakin palkattu kokoaikainen tai osa-aikainen aluetyöntekijä. Luonnonsuojelupiireissä seurataan maakunnallisia hankkeita ja lisäksi keskustoimiston työntekijät ja aluetyöntekijät toimivat resurssina ja asian- tuntija-apuna paikallisyhdistysten vapaaehtoisille. Paikallisyhdistykset toimivat vapaaehtoispohjalta ja osin tämän vuoksi toimivien paikallisyhdistysten tarkkaa määrää on vaikea ilmoittaa, sillä osa yhdistyksistä on ns. nukkuvia aktiivisten vapaaehtoistoimijoiden puuttuessa. Rahasta vai rakkaudesta? Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä on jäseniä noin 1400. Tästä huolimatta on joka vuosi työn takana saada yhdistyksen 8-jäseninen hallitus kasaan syyskokouksessa. Pienemmissä yhdistyksissä tämä saattaa olla vielä hankalampaa. Suurin osa luonnonsuojeluliiton jäsenistä maksaa jäsenmaksua kannatusmielessä, ilman aikomusta osallistua muulla tavoin liiton toimintaan. Luonnonsuojeluliiton kolmiportainen rakenne on monille tuntematon ja niinpä tulee yllätyksenä se, että liittyessään Suomen luonnonsuojeluliittoon tulee samalla liittyneeksi asuinpaikkansa paikallisyhdistykseen. Suomen luonnonsuojeluliiton syyspäivät ja paikallisyhdistystapaaminen järjestettiin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2011. Työryhmissä pohdittiin muun muassa vapaaehtoistoimintaa liitossa ajatuksena tuoda esiin kaikkea sitä vapaaehtoistyötä jota jo tehdään ja pohtia, miten vapaaehtoistoiminnan organisointia voitaisiin parantaa. Työryhmässä kuultiin muutamia purkauksia henkilöiltä, jotka ovat olleet pitkään vapaaehtoisina liiton 16 TAMPEREEN Luonto 1/2012 toiminnassa ja ovat kokeneet, että heidän panostaan ei ole arvostettu riittävästi. Vapaaehtoisina asiantuntijoina puurtaneet haastoivat liiton palkallisia työntekijöitä: ”Kumpi meistä on tehnyt enemmän duunia Luonnonsuojeluliitolle, sinä vai minä?” Työryhmän yhteenvedossa todettiin, että vapaaehtoisuudesta ja sen merkityksistä on selvästi tarvetta puhua ja vapaaehtoiset tarvitsevat palautetta panoksestaan. Tilanne jossa toiset tekevät palkalla ja toiset vapaaehtoisina periaatteessa samoja asioita saattaa herättää eriarvoisuuden kokemuksia. Rinnan vapaaehtoistyön pohdinnan kanssa Suomen luonnonsuojeluliitossa on käynnissä organisaatiomallin pohdinta. Laajaa ja aktiivista jäsenkuntaa pidetään kansalaisjärjestötoiminnan kulmakivenä. Liitossa pohditaan miten vastata näkyvissä oleviin muutoshaasteisiin ja saada mukaan uusia jäseniä ja toimijoita. Muutossuuntia, jotka liiton tulevaisuuden pohdinnoissa on otettava huomioon, ovat muun muassa kuntien määrän väheneminen sekä aluehallinnon jatkuvat muutospaineet. Myös kansalaistoiminta on murroksessa. Toiminta ei enää kanavoidu pelkästään perinteisten yhdistysten tai puolueiden kautta, vaan uudenlaiset spontaanimmat ja tilannekohtaiset osallistumismuodot lisääntyvät. Verkostomuotoinen ja projektimainen organisoituminen haastaa perinteisiin yhdistysmuotoihin perustuvan toiminnan, ja myös luonnonsuojeluliitossa pohditaan, minkälainen organisaatio mahdollistaisi parhaiten joustavan kansalaistoiminnan. Uusien jäsenten saaminen on lausuttu luonnonsuojeluliiton tavoitteeksi, mutta jäsenten ja jäsenhankinnan rooli on koettu yhdistyksissä kahtalaiseksi. Jäsenmaksutulot mahdollistavat osaltaan, valtion kansalaisjärjestötuen ja esimerkiksi kuntien myöntämien avustusten lisäksi, luonnonsuojeluliiton asiantuntija- ja vaikuttamistoiminnan. Erityisesti tämä pitää paikkansa keskustoimiston palkatun henkilökunnan osalta. Varsinaisen jäsenen 32 euron jäsenmaksusta liiton osuus on 16,96 euroa, luonnonsuojelupiirin osuus 8,64 euroa ja paikallisyhdistyksen osuus 6,40 euroa eli viidennes. Vapaaehtoistoimintaan perustuvien paikallisyhdistysten aktiivisuus ei kuitenkaan ole kiinni rahasta. Raha ei sinänsä suojele luontoa, vaan tarvitaan vapaaehtoistoimijoita, jotka laittavat rahan käyttöön luonnonsuojelutyössä. Yhdistyksen tilillä maatessaan raha ei luontoa suojele. Jäsenet – asiakkaita vai aktiivisia toimijoita? Jäsenmäärän koetaan olevan myös valtaa: mitä enemmän jäseniä luonnonsuojeluliitolla on, sitä enemmän vaikutusvaltaa järjestön mielipiteillä toivotaan olevan. Jäsenmäärän kasvattaminen vaatisi aktiivista jäsenhankintaa, ja se koetaan usein ylimääräisenä ponnistuksena, vaikka keskustoimistolta muistutetaankin että jäsenhankinnan pitäisi olla sisäänrakennettuna yhdistysten perustoimintaan. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen, kuten luonnonsuojeluliiton muidenkin yhdistysten, toiminta on karkeasti jaettuna kahdenlaista. Yhdistys järjestää jäsenistölle ja suurelle yleisölle tarkoitettuja retkiä lähiluontoon ja muihin kiinnostaviin kohteisiin. Perinteeksi on muodostunut esimerkiksi Luonnonkukkien päivän retki kesäkuussa. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen toiminnassa uusi hitti ovat lepakkoretket: kesällä 2011 järjestetyt kolme lepakkoaiheista tapahtumaa saivat liikkeelle satoja ihmisiä. Harva retkillä kävijöistä kuitenkaan jää haaviin niin että innostuisi lähtemään mukaan yhdistystoimintaan. Retkillä kävijät ovat pikemminkin yhdistystoiminnan asiakkaita kuin itse aktiivisia toimijoita. Yhdistysten markkinointi- ja rekrytointimenetelmissä olisi tietysti parantamisen varaa, mutta kärjistäen voidaan kysyä: missä määrin yhdistyksen tehtävä on tuottaa vapaaehtoisvoimin virkistyspalveluita jäsenilleen? Tämä on tietysti kärjistys, sillä retket ja esimerkiksi lehden julkaisemi- nen ovat myös tärkeää ympäristökasvatustyötä. Tysyn ydintoimintaa on luonnonsuojelun vahtikoirana toimiminen. Yhdistys seuraa kaupungin metsäpolitiikkaa, maankäytön suunnittelua ja suurhankkeiden ympäristövaikutusten arviointia ja antaa tarvittaessa mielipiteitä, muistutuksia ja valituksia asioista. Luonnonsuojelujärjestöt joutuvat paikkaamaan viranomaisten toimintaa näiden resurssien vähäisyyden vuoksi. Tämä osa ympäristöpoliittista vaikuttamistoimintaa on reaktiivista ja tapahtuu hallinnon ehdoilla. Yhdistyksessä tehdään myös omaehtoista vaikuttamistyötä: kartoitetaan metsien suojeluarvoja ja ehdotetaan suojelualueita kaupungille. Vahtikoiratoiminta on varsin asiantuntijapainotteista ja paperinmakuista, eikä kovin tehokkaaksi uusien toimijoiden houkuttelukeinoksi ole osoittautunut ”tule kirjoittamaan lausuntoja kaupungin kaavoituksesta! Käytännössä kourallinen vapaaehtoisia tekee suurimman osan vaikuttamistyöstä 1400 jäsenen nimissä, käyttää siihen paljon aikaa ja uupuu usein. Vaihtuvuus yhdistystoimijoiden keskuudessa on melko suurta; ne jotka eivät heittäydy lausuntojen kirjoittajiksi jättäytyvät pois toiminnasta vuoden-kahden kuluessa. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä on ajoittain keskusteltu mahdollisuudesta palkata henkilö tekemään ikävimmät paperityöt. Erilaisin palkkatukijärjestelyin se olisi mahdollista. Merkittävämpi kysymys on kuitenkin se, onko kansalaisjärjestötoiminnan ammatillistumisessa paikallistasolla mieltä. Paradoksaalisesti työntekijän palkkaaminen ei toisi paikallisyhdistykselle välttämättä juurikaan lisää resursseja, ellei työntekijä löytyisi nykyisten toimijoiden joukosta, sillä yhdistyksen toiminnan tuntevat vapaaehtoiset joutuisivat kuitenkin perehdyttämään ja ohjaamaan työntekijää. Tilanne jossa järjestö on organisoitu kolmiportaisesti hallinnon tasoja mukaillen, keskusjärjestö pyörii palkallisten voimin ja paikallistoiminta vapaaehtoisvoimin ei tietenkään ole luonteenomainen vain Suomen luonnonsuojeluliitolle. Liiton organisaatio vertautuu monella tavoin esimerkiksi Marttojen organisaatioon. Marttajärjestöllä on noin 43 000 jäsentä. Marttojen keskusorganisaatiossa toimii noin 30 palkallista asiantuntijaa ja kussakin 16 piirijärjestössä on vähintään kolme kotitalous-, puutarha- tai ympäristöneuvojaa. Suurin ero on paikallistoiminnan laajuudessa: Martoilla on peräti noin 1800 paikallisyhdistystä. Toiminta on perinteisesti organisoitunut kylä- ja kaupunginosatasolla. 1/2012 TAMPEREEN TAMPEREEN Luonto Luonto 17 17 1/2012 Luonnonsuojeluliiton ja Marttojen toiminnan luonteessa on kuitenkin merkittävä ero, joka saattaa selittää eroa paikallistason aktiivisuudessa. Marttojen toiminnassa painottuu mukava tekeminen, eikä toiminta ole voimakkaasti politisoitunut. Ympäristöjärjestötoiminnan kulmakivenä on kritiikki, eikä vastarannan kiisken rooli ole haluttu, vaikka sen takana olisi tutkimustieto ja kansainväliset sopimukset. Seuraavan kerran kun joku huutelee ”missä nyt ovat luonnonsuojelijat”, ehdottaisin hetken pohdintaa mitä kyselijä itse voisi tehdä. Oman toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen on raskasta, jos ideologia ja omat valinnat ovat jatkuvalla törmäyskurssilla tavanomaisten toimintatapojen kanssa. Ympäristötoimijoiden liikuttavana voimana on pikemmin rakkaus kuin raha. Tosin toiminnan kilpistyessä pienen ryhmän vapaaehtoiseksi asiantuntijatyöksi on toiminnan moottorina pikemminkin velvollisuudentunne. Jos en minä, kuka sitten? Toiminnasta tulee osa identiteettiä ja toiminnassa syntyneistä ihmissuhteista kiinteä osa sosiaalista verkostoa. Sitoutumista, ei klikkailua Suomen luonnonsuojeluliiton organisaatiouudistusten ajatuksena on mahdollistaa kaupunginosayhdistysten ja vapaamuotoisten toimintaryhmien syntyminen. Keskustelua käydään siitä, tarvitaanko tähän organisaatiomuutos, sillä liiton nykyinenkin rakenne ja toimintapolitiikka ovat joustavia erilaisten toimintatapojen suuntaan. Toinen seikka jonka nostimme esiin Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen mielipiteessä liiton organisaatiorakenteesta on se, onko Luonnonsuojeluliiton ylipäätään syytä lähteä mukaan trendiin, jossa kansalaistoiminta tapahtuu yhä enemmän ad hoc –tyyppisesti erilaisissa hetkellisissä kampanjoissa ja ryhmissä. Eri yhdistyksillä ja organisaatioilla on omat toimintatapansa ja kirjo on hyväksi. Kansalaistoiminnan pinnallistuminen, jetset- tai reppuaktivismi ja ”kliktivismi” eivät ole toivottavia kehityssuuntia, vaan niitä on pyrittävä hillitsemään. Luonto ei tule suojelluksi Facebookin tykkää-nappia painamalla. Tarvitaan pitkäjänteiseen toimintaan sitoutuneita vapaaehtoisia, silläkin uhalla että itsensä tuntee jämähtäneeksi ja uusiutumaan kykenemättömäksi dinosaurukseksi toimittuaan kymmenen vuotta samassa paikallisyhdistyksessä. Kansalaistoiminnan pinnallistumista ei ole syytä hyväksyä faktana, koska siitä tulee tällöin entistä hyväksytympää. UUTISPALOJA Ympäristöliikkeessä vaikuttaa samanaikaisesti ristiriitaisia kehityssuuntia: toisaalta toiminta on yhä ammattimaisempaa asiantuntijatyötä, toisaalta kansalaistoimintaa leimaa kampanjaluonteisuus ja internet-pohjaiset vaikuttamiskeinot. Millä tavoin tilanteessa saadaan värvätyksi uusia aktiivisia työmyyriä? Missä määrin luonnonsuojelutoiminnan on muistutettava marttatoimintaa ja tarjottava mukavaa tekemistä kaikille jäsenille? Mitä jäsenet luonnonsuojeluliitolta ja Tysyltä odottavat? Ota kantaa! Otamme mieluusti vastaan kannanottoja näihin kysymyksiin joko lehden sisäkannesta löytyvään postiosoitteeseen tai sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Kirjoittajan luvalla mielipiteitä voidaan julkaista seuraavassa Tampereen luonto –lehdessä. Toiminnasta voidaan käydä keskustelua myös kevätkokouksessa 25. huhtikuuta. ELY palkitsi Matti Kääntösen Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) myönsi vuoden 2011 Pirkanmaan ympäristöpalkinnon Matti Kääntöselle Pirkanmaan kasvilajiston pitkäaikaisesta kartoittamisesta ja seurannasta. Kääntönen on merkittävä pirkanmaalaisen kasvilajiston asiantuntija, joka on aktiivisesti kartoittanut Pirkanmaan alueen kasvilajistoa ja koonnut lajitietoja useiden vuosien ajan. Hänen panoksensa Pirkanmaan uhanalaisen kasvilajiston seurantatiedon tuottamisessa on ollut merkittävä. Näitä tietoja on hyödynnetty mm. vuonna 2010 valmistuneen Suomen eliölajiston uhanalaisuusarvioinnin taustatietona Pirkanmaan osalta. Taloja Iidesjärven rantaan – kansalaismielipiteestä viis? Iidesjärven osayleiskaavasta valmisteltiin vuoden 2011 aikana kolme luonnosvaihtoehtoa, jotka olivat nähtävillä muun valmisteluaineiston kanssa 8.9.–10.10.2011 välisen ajan. Valmisteluaineistosta pyydettyihin lausuntoihin saatiin 6 vastausta ja siitä jätettiin 36 yksityisten kirjallista mielipidettä ja 4 yhdistysten mielipidettä. Luonnosvaihtoehdoista saatu palaute oli kauttaaltaan hyvin yksimielistä. Sekä yksityiset osalliset, kaupungin eri toimialat että viranomaiset ehdottivat pääosin perhepuistovaihtoehtoa jatkosuunnittelun pohjaksi. Palautteesta huolimatta kaavaa valmistellut kaupunkiympäristön kehittämisen johtoryhmä päätti ehdottaa yhdyskuntalautakunnalle asuinrakentamista Iidesjärven rantaan. Yhdyskuntalautakunta jätti helmikuun kokouksessaan Iidesjärven yleiskaavan käsittelemättä. Esittelijä veti pois ehdotuksen, jonka mukaan Iidesjärven kaavoitus jatkuisi asuinrakentamisen pohjalta. Kaava tullee piakkoin uudelleen lautakunnan käsittelyyn. Tampereen seutu sai uuden luontokoulun Luontokoulu Tikankontti on Orivedellä ja ympäristökunnissa toimiva luontokoulu. Luontokoulun opettaja kiertää koululaisten ja päiväkotilasten parissa opettamassa luonnon ihmeitä. Tikankontti vastaa kysyntään, joka Tampereen seudulla on luontokoulutoiminnalle. Tampereen Luontokoulu Korento pystyy opettamaan vain noin 80% tamperelaisista koululaisista. Tikankontti toimii yhteistyössä suositun matkailumaatilan, Einon Pirtin kanssa. Luontokoulut toimivat päivähoidon ja perusopetuksen tukena. Ne tarjoavat erilaisia ohjelmia, joista kasvattajat ja opettajat voivat valita 18 TAMPEREEN Luonto 1/2012 opetusohjelmaansa sopivan. Opetusmenetelmät ovat elämyksellisiä, ja mukana ovat kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ne toteuttavat opetussuunnitelmiin perustuvaa päivitettyä ja tieteellisen tiedon mukaista luonto- ja ympäristöaiheista opetusta. Lisätiedot: www.tikankontti.fi. Metsiensuojelunäyttely Metsossa Koonnut Minna Santaoja Kuvat Sanna Junttanen Keskuspuhdistamon YVA riittämätön Pirkanmaan ELY-keskus totesi viime marraskuussa antamassaan lausunnossa Pirkanmaan keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arvioinnin monelta osin riittämättömäksi. Lausunnossa mainittiin muun muassa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin, Tysyn ja muiden yhdistysten lausunnossa esitetty lietteiden käsittelyn kokonaistarkastelu. ELY-keskuksen hylkäävä päätös on ainakin Pirkanmaalla lajissaan ainoalaatuinen. Sulkavuoren alueen asukkaat ovat vastustaneet keskuspuhdistamoa sinnikkäästi ELY-keskuksen päätöksen jälkeenkin. Keskuspuhdistamon rakentamista Sulkavuorelle vastustava adressi luovutettiin Tampereen kaupunginvaltuustolle 12.3. Allekirjoittaneita oli liki 1800. Luovutustilaisuudessa mukana oli mm. kiekkolegenda Raimo Helminen. Nyt on jo aika haudata sutena syntynyt hanke, joka eri vaiheissaan on kohdannut pelkkää vastustusta. Keskuspuhdistamohankkeen taustalla on muun muassa halu saada Viinikanlahden alue puhdistamon poistuttua arvokkaampaan käyttöön asuin- ja toimistorakentamiselle. Tästä ei ympäristövaikutusten arvioinnissa ole mainittu sanaakaan. Asioista on syytä puhua niiden oikeilla nimillä. Nykyisten puhdistamoiden saneerauksen ympäristövaikutukset ovat kaikilta osin vähäisemmät kuin keskuspuhdistamon rakentamisen. Pyynikin hoito- ja käyttösuunnitelmaa uudistetaan Pyynikille ollaan laatimassa uutta hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Luonnokset tulevat nähtäville syksyllä 2012. Suunnitelman uudistamista varten selvitettiin alkuvuonna eri käyttäjäryhmien mielipiteitä ja toiveita karttapohjaisella internet-sovelluksella. Suunnitel- METSO suojelee metsäsi -valokuvanäyttely saapuu Tampereen Metso -pääkirjastoon 10.4.2011–23.4.2011 väliselle ajalle. Luontovalokuvaajat Hannu Siitonen, Benjam Pöntinen ja Bo-Göran Lillandt ovat tehneet näyttelyn, jonka tarkoituksena on edistää metsien vapaaehtoista suojelua. Näyttelyn kuvissa tutustutaan metsän harvinaisiin lajeihin, kuten kuukkeliin ja liito-oravaan ja sukelletaan metsän tunnelmiin ja yksityiskohtiin. Näyttelyn taustalla on METSO-ohjelma eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, jonka tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja taantuneet eliölajit voivat elää. Yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta valtion myöntämällä taloudellisella tuella. Luontokuvaajien kärkijoukkoon kuuluvat BoGöran Lillandt, Hannu Siitonen ja Benjam Pöntinen ovat huolissaan seuranneet metsien muutosta viime vuosina. Monimuotoiset metsät ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Valokuvanäyttelyllään he haluavat muistuttaa suomalaisia metsäluonnon varjelemisesta. Näyttelyyn on vapaa pääsy Tampereen pääkirjasto Metson aukioloaikoina ma–pe 10–20 ja la 10–16, Pirkankatu 2. Lisätietoa aiheesta: Metsonpolku, metsien vapaaehtoinen suojelu http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/ METSO/index.php Luontokuvaaja Hannu Siitonen http://web. mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/ Hannu_Siitonen.html Luontokuvaaja Benjam Pöntinen http://www. pontinen.fi/ Turpeenoton vesistövaikutukset Jyväskylässä järjestettiin maaliskuun puolivälissä seminaari ja kansalaisliikkeiden tapaaminen liittyen turpeenoton vesistövaikutuksiin. Seminaarin aiheena olivat erityisesti turpeenoton oikeudelliset kysymykset ja niihin vaikuttaminen. Tapahtumassa haettiin myös 1/2012 TAMPEREEN Luonto 19 välineitä suo- ja vesistöaktiivien verkoston tukemiseksi. Seminaari oli osa Suomen luonnonsuojeluliiton vesiensuojelun teemavuotta 2012. Tapahtuma oli kohdennettu erityisesti turpeen vesistövaikutuksista huolestuneille kansalaisille, suo- ja vesistöaktiiveille, kansalaisjärjestöille sekä muille turvekysymyksistä kiinnostuneille. Seminaarin esitykset ovat luettavissa Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivuilla: www. sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/turpeenotonvesistoevaikutukset-seminaari-ja-kansalaisliikkeiden-tapaaminen Pispalan kaavoitus etenee Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan asemakaavoja uudistetaan. Asemakaavojen uudistamisen tavoitteena on Pispalan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön säilyttäminen ja kehittäminen. Kaavoitus etenee vaiheittain, maalis-huhtikuun vaihteessa olivat nähtävissä Ylä-Pispalan I-vaiheen kaavat. Ala-Pispalan ja Tahmelan kaavat tulevat nähtäville myöhemmin. Ympäristöpalkinto Lokkisaari ry:lle Tampereen seudun luonto -lehdessä 2/2009 kirjoitimme lintuharrastajien Lempää-län Ahtialanjärvellä tekemästä pitkäjänteisestä lintujärven kunnostus- ja hoitotyöstä. Lempäälän kunnan kestävän kehityksen työsyhmä myönsi vuoden 2011 Ekotekopalkinnon hoitotöistä vastaavalle Lokkisaariyhdistykselle. Palkinto oli tunnustus työstä Lempäälän lintuvesien ja –kosteikkojen hyväksi. Ks. www.lokkisaari.fi. Ei valaistua rantapyörätietä KauppiNiihamaan Huolestuneet tamperelaiset nostivat viime syksynä keskusteluun Kauppi-Niihaman Näsijärven rannan pyörätiehankkeen. Toteutuessaan leveä, valaistu pyörätie veisi mennessään ranta-alueiden luonnonrauhan ja turmelisi luontoarvoja. Keskustelussa niin Aamulehdessä kuin internetissäkin hanke lähes yksinomaan tyrmättiin. Tamperelaiset haluavat säilyttää Kauppi-Niihaman rantaalueet nykyisellään. Kaupunki ei kuitenkaan vastannut kritiikkiin, vaan suunnittelua on jatkettu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rannan tuntumaan rakennettava pyörätie olisi vastoin Kauppi-Niihaman osayleiskaavaa. KauppiNiihaman rauhalliset ranta-alueet ovat nykyisellään korvaamaton aarre Tampereelle ja henkireikä luonnonrauhasta nauttiville tamperelaisille. Pyörätieasia lienee pian yhdyskuntalautakunnan käsittelyssä. UUTISPALOJA maa varten kerätään tietoa puuston ja kasvillisuuden nykytilasta, tutkitaan maanpinnan kuluneisuutta sekä opasteiden ja rakenteiden kuntoa ja alueen kehittämistarpeita. Suojelun ja virkistyksen tarpeet ovat Pyynikilla paikoin ristiriidassa. Jotta “pusikoiden perkaamista” vaativat äänenpainot eivät pääsisi suunnitelman laadinnassa liiallisesti esiin, on samanaikaisesti hyvä muistuttaa muun muassa lahopuun merkityksestä eliöstölle. Tysyn toimintaa 2011 Viime vuosi oli yhdistyksen 30-vuotisjuhlavuosi. Sen johdosta järjestettiin avoin juhlaseminaari marraskuussa. Vuoden 2011 lopussa yhdistyksellä oli 1393 jäsentä. Vuonna 2011 hallituksen puheenjohtajana toimi Jere Nieminen ja varapuheenjohtajana Aarto uurasjärvi. Sihteerinä toimi Sanna Roine ja hallituksen ulkopuolisena taloudenhoitajana Kirsti Raulo. Tilintarkastajina olivat edelleen Marja-Liisa Alanen ja Mikko Jokinen. Varatilintarkastajia olivat Marja Pärri ja Sari Poutiainen. Hallitukseen kuuluivat varsinaisina jäseninä Minna Santaoja, Ari Nieminen ja Sanna Junttanen sekä varajäseninä Mervi Myyrä ja Matti Pollari. Tysyn edustajina Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä olivat Jere Nieminen ja Minna Santaoja sekä Ekokumppanit Klubin hallituksessa Matti Pollari. Hallitus kokoontui toimintavuoden aikana 9 kertaa. Kevätkokousta lukuun ottamatta kokoukset pidettiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin Varastokadun toimistolla. Hallituksen kokouksiin olivat edelleenkin tervetulleita kaikki, myös yhdistyksen ulkopuoliset henkilöt. Kiireellisistä asioista, mm. mielipidettä, muistutusta tai lehtikirjoitusta jätettäessä, päätettiin sähköpostitse. Lehtikirjoitukset Aamulehti 31.1.2011: Luonto unohtui Tampereen seudun visioista (ottaa kantaa mm. Teiskon metsien suojeluun). Aamulehti 11.2.2011: Arvokas lehto tuhoutuu Vuoreksessa (Koukkujärven asemakaava-alue). Tiedote (jätetty 28.4.2011): Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ehdottaa kaupungille laajaa suojelua Teiskon metsiin. Aamulehti 1.7.2011: Poltto pitää yllä kestämätöntä kulutusta (mielipide Tammervoiman jätteenpolttolaitoksesta). Aamulehti 12.9.2011: Jättipalsami jatkaa leviämistään. Aamulehti (jätetty 13.9.2011)Teiskon metsien suojelu on osa kaupunkiseudun kehitystä. Aamulehti (jätetty 26.10.2011) Palautetaan Tammerkosken kuohut. Tiedote (jätetty 23.11.2011): Teiskon metsäsuunnitelmaluonnos on kestämätön. Tiedote (jätetty 23.11.2011): Yli puolet Hervannan ja Vuoreksen metsien luontoarvoista jäi löytämättä kiinteistötoimen kartoituksessa. Aamulehti 13.12.2011: Ulkoilumetsiin liikaa hakkuita (ehdotus metsäsuunnittelun sijoittamisesta ympäristöpalveluihin). Retket ja tapahtumat Maailman ympäristöpäivänä su 5.6 klo 13 reipas luontoretki Soukonvuoren luonnonsuojelualueelle. Oppaana toimi eräopas Harri Viitanen. Luonnonkukkien päivän retki su 19.6 klo 13 Haiharan kartanon alueelle. Oppaana toimi kasvitieteellisestä yhdistyksestä Matti Kääntönen Osallistujia oli nelisenkymmentä. Tiistaina 12.7 klo 18 retki Pyynikin monimuotoiseen luontoon. Oppaana toimi Jere Nieminen. Osallistujia ilmaantui paikalle sateesta huolimatta kymmenen. Torstaina 4.8 klo 21-24 lepakkopäivystys Tapahtumien yössä. Oppaina olivat Jere Nieminen ja Matti Pollari. Osallistujia oli illan aikana reilut sata. Myös MTV3 kävi tekemässä uutisiinsa loppukevennyksen. Talkoot Teiskon Jylhänperässä Koivulan niityllä ja Viitapohjan Iso-Murron haassa pidettiin elokuun 6. päivänä 2011. Yhdistys maksoi matkakustannukset ja talkooeväät. Osallistujia oli 7. Perjantaina 26.8 klo 20 lepakkoretki Hatanpään arboretumilla. Oppaina toimivat Jere Nieminen ja Mervi Myyrä. Osallistujia ilmaantui paikalle reilusti toista sataa. Keskiviikkona 31.8.Tampereen luonnontieteellinen museo järjesti luennon lepakoista Vapriikissa klo 18, jonka jälkeen lähdettiin lepakkoretkelle Tallipihan ympäristöön. Yhtenä yhteistyökumppanina retkellä toimi Tysy. Teiskon metsät Juho Kytömäki, Jere Nieminen ja Sanna Junttanen tekivät kesällä metsäkartoituksia Tampereen kaupungin mailla koskien mm. yhdistyksen ehdottaman kansallispuiston perustamista Teiskoon sekä kaupungin valmistelemaa metsäsuunnitelmaa. Kartoitusaineiston pohjalta syntynyt raportti valmistui keväällä 2011. Tysy teki kaupungin päättäjille avoimen ehdotuksen Teiskon metsien suojelemiseksi. Tampereen Vihreiden ja Vasemmiston valtuustoedustajat tekivät Tysyn ehdotuksen pohjalta kesäkuussa 2011 valtuustoaloitteen kaupungin omistamien 1500 metsähehtaarin suojelemiseksi Teiskossa. Suomen Luonnonsuojeluliitto julkaisi 28.11.2011 tiedotteen: Nyt ehdottaa Suomen Luonnonsuojeluliitto: Teiskoon saatava kansallispuisto. Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi julkilausuman 27.11.2011: Kansallispuisto Tampereen kärkihankkeeksi. Tysy kirjoitti aiheesta useamman mielipiteen Aamulehteen, antoi lausuntoja kaupungille metsäsuunnitelmista sekä teki tiedotteen. Myös Aamulehti sekä Teisko-Aitolahti -lehti uutisoivat suojeluehdotuksesta. Tysy teki kyselyn yksityiselle metsänomistajalle suojella metsäpalstansa. Kysely ei johtanut toivottuun tulokseen. Järjestöyhteistyö Tysy antoi toimintavuonna lausuntoja yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n järjestämään yhdistystapaamiseen 15.10. Ylöjärven Koivupuistossa osallistuivat Jere Nieminen, Sanna Junttanen ja Minna Santaoja. Suomen luonnonsuojeluliiton syysvaltuustokokous pidettiin Varalan urheiluopistolla 26. - 27.11.2011. Tysystä osallistujina Jere Nieminen ja Sanna Junttanen. Yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa pidetään tärkeänä ja mielekkäänä. Kuluneena vuonna yhteistyötä tehtiin monien lausuntojen laatimisessa sekä erilaisten retkien ja muiden tapahtumien järjestämisessä. Yhteistyötä tehdään muun muassa Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen, Tampereen hyönteistutkijain seuran, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa. Edustus osallis- ja työryhmissä Kari Laamanen jatkoi edustustaan Pispalan kaavoitusosallisryhmässä. Kuluneena vuonna aiheeseen liittyviä kokouksia ei pidetty. Aarto Uurasjärvi edusti Tysyä Pirkanmaan ympäristöohjelman 2011-2016 työryhmässä, jonka painopistealue oli keskittyminen ja kaupungistuminen. Liito-oravatyöpajan loppuhaastattelu Tampereen yliopistolla 3.11 klo 14-16.00. Paikalla tutkija ja haastattelija Nina Nygrenin lisäksi Sanna Junttanen (Tysy), Katri Laihosalo (kaupungin ympäristövalvonta) ja Kaj Koivisto (ELY). Liito-oravatapaaminen Frenckellissä tiistaina 20.12.2011. Tysyn edustajana toimi Jere Nieminen. Paikalla oli mm. kaavoittajia Tampereen kaupungilta sekä Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkija Nina Nygren. 20 TAMPEREEN Luonto 1/2012 Jätetyt lausunnot, mielipiteet, muistutukset Perinteiseen tapaan yhdistys jätti lausuntoja ja mielipiteitä pääasiassa kaavoituksen eri tasoilla, järjesti retkiä ja talkoita sekä osallistui erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. 26.1.2011: Muistutus Vuoreksen Koukkujärven asuntoalueesta. 4.2.2011: Mielipide Keskusareenan, liike- ja toimistorakennusten sekä asuinrakennusten rakentamisesta liityntäjärjestelyineen, rata-alueen kattaminen. 2.4.2011: Mielipide ELY-keskukselle Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Osallisina Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 15.7.2011: Valitus Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen Tampereen kaupunginvaltuuston 13.6.2011 tekemästä päätöksestä hyväksyä Hervantajärven osayleiskaavaehdotus. Osallisina Tysy, PiLy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 31.8.2011: Mielipide Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehtoihin. 21.9.2011: Mielipide ELY- keskukselle Pirkanmaan keskuspuhdistamo- Tampereen luonto etsii vastaavaa toimittajaa Oletko kiinnostunut toimitustyöstä? Voisiko lehden toimittaminen olla sinun tapasi osallistua tärkeään luonnonsuojeluun? Tartu rohkeasti haasteeseen. Tarjolla arvokasta toimituskokemusta ja mahdollisuus ideoida ja kehittää lehteä yhdessä yhdistyksen hallituksen kanssa. Edellinen toimittaja opastaa alkuun. Toimenkuva on yhdistelmä päätoimittajan ja toimitussihteerin tehtäviä; vastaava toimittaja vastaa siis lehden aineiston kokoamisesta ja mm. yhteydenpidosta taittajaan ja painoon. Toimittajan hommaa, kirjoittamista ja kuvaamista, saa tehdä omien kiinnostusten ja mahdollisuuksien mukaan. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sen ympärille on rakentunut toimiva yhteistyöverkosto, mikä helpottaa toimitustyötä. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä ja kysele lisää: [email protected] / 040 531 9342. hankkeen Sulkavuori-vaihtoehdon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (YVA-selostus). Osallisina Tysy, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Nokian luonto ry, Kangasalan luonto ry, Ylöjärven luonto ry, Pirkkalan ympäristöyhdistys ry ja Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistys. 29.9.2011: Mielipide Iidesjärven osayleiskaavan luonnosvaihtoehdoista. Osallisina Tysy, PiLy, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Tampereen hyönteistutkijain seura ja Tampereen kasvitieteellinen yhdistys. 15.11.2011: Mielipide ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, joka koskee Toivonen yhtiöt oy:n jätteenkäsittelylaitoksen laajennusta Tampereella, Ruskon teollisuusalueella. 20.11.2011: Selitys Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle Tampereen kaupunginhallituksen lausunnon johdosta koskien Hervantajärven osayleiskaavaehdotuksesta jätettyjä valituksia. Osallisina Tysy, PiLy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 20.11.2011: Lausunto Tampereen kaupungin kiinteistötoimelle TeiskoAitolahden metsäsuunnitelmaluonnokseen. Osallisina Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 23.11.2011: Lausunto Tampereen kaupungin kiinteistötoimelle Hervanta-Vuores metsäsuunnitelmaluonnokseen.Osallisina Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kutsu kevätkokoukseen Kutsu Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen kevätkokous pidetään keskiviikkona 25. huhtikuuta klo 18:00 ympäristötietokeskus Moreeniassa (Patosilta, Satakunnankatu). Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: 1) Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa. 2) Hyväksytään edellisen vuoden toimintakertomus. 3) Käsitellään edellisen vuoden tilinpäätös ja toiminnantarkastajien siitä antama lausunto sekä päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille. 4) Valitaan piirikokousedustajat sekä muiden tarpeelliseksi katsottujen järjestöjen kokousten edustajat. 5) Muutos yhdistyksen sääntöihin: keskustellaan hallituksen varajäsenten määrän kasvattamisesta. Kokousvieraille kahvitarjoilu. Tervetuloa päättämään yhdistyksesi asioista, tutustumaan, juttelemaan mukavia, suunnittelemaan toimintaa! Kevätkokouksen jälkeen toinen Suomalainen aarniometsä -kirjan tekijöistä, Petri Keto-Tokoi, kertoo sanoin ja kuvin kirjan teemoista. Suomalainen aarniometsä -teos sai Vuoden luontokirja 2011 -palkinnon, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2011 ja Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan 2011. Kirja kertoo mm. metsien merkityksistä suomalaisille ja suojelun historiasta. Petri Keto-Tokoi on metsänhoitaja ja metsäekologian lehtori Tampereen ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelmassa. 1/2012 TAMPEREEN Luonto 21 KIRJAPALSTA Ajatusten väleissä on rakoja Tero Tähtinen: Katmandun unet, Savukeidas kustannus 2011. Pispalalaisen kirjailijan Tero Tähtisen toisesta esseekokoelmasta Katmandun unet tekisi mieli sanoa paljon eikä sittenkään mitään. Olen juuri lukenut Tähtisen ajatuksia hiljaisuudesta, siitä kuinka olemme kadottaneet taidon olla hiljaa, kuunnella hiljaisuutta. Kaikki mitä voin kirjasta sanoa on vain turhaa meteliä. Käännyn neuvottomana kirjan takakansitekstin puoleen. ”Tero Tähtinen jatkaa toisella kirjallaan siitä, mihin poikkeuksellise kehuvat kritiikit saaneessa esikoiskirjassaan jäi. Vaikka tiede väittää selvittäneensä maailmankaikkeuden salat, miksi elämä tuntuu muuttuneen yhä vaikeammaksi ja merkityksettömämmäksi? Voisivatko itä ja länsi sittenkin kohdata? Mitä on pyhä ja miksi hiljaisuus on niin tärkeää? Muun muassa näihin kysymyksiin Tähtinen etsii uudessa kirjassaan vastauksia. Samalla hän samoilee niin Himalajan satumaisessa autuudessa kuin suomalaisen mäntymetsän siimeksessä. Tämä on erilainen matkakirja. Tämä on matkakirja uniin.” Takakansi sanoo kirjasta ehkä jotain keskeistä, mutta matkakirja Katmandun unet ei ole. Jos kirjaan tarttuu matkakirjan toivossa joutuu pettymään. En ollut lukenut Tähtisen esikoista enkä tiennyt mitä odottaa. Kirja alkaa matkakirjana ja Tähtinen kirjoittaa elävästi vieden lukijan mukanaan Katmanduun. Kirjan alku ei silti imaissut minua mukaansa, ajattelin että onhan tässä muutkin matkustelleet ja tässä on vähän itsekorostuksen makua – katsokaa kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä joita olen tavannut. Taisin olla vain kateellinen. Kirja palkitsee sinnikkään lukijan ja sen sivuilta ajautuu rikas maailma. Kirja ei ole myöskään kirja uniin. Tähtinen kertoo Katmandussa näkemistään unista, mutta ne jäivät minulle irrallisiksi. Tie on kirja ajatuksiin. Ja niistä pois. Tähtinen mainitsee esikuvakseen amerikkalaisen luontokirjailija Gary Snyderin, jolta Tähtinen on suomentanut teoksen Erämaan opetus. Esikuvansa lailla Tähtisen esseet ammentavat itämaisesta elämänviisaudesta ja metsästä. Esseet kritisoivat tieteellisen ja kristillisen maailmankuvan rajoittuneisuutta ja esittävät kuinka niiden johdosta olemme jääneet vangiksi itseemme. Tähtinen etsii tietä ulos itseen käpertyneestä minästä. Lääkkeeksi hän tarjoaa ruumiillista työtä, kurinalaista elämää ja mielen harjoittamista hiljaisuuteen ja ykseyden kokemiseen meditaation avulla. En ole koskaan tuntenut suurta vetoa itämaiseen henkisyyteen mutta Tähtinen tarjoilee kokemuksensa vakuuttavassa ja maanläheisessä paketissa. Tähtinen ei ole yksin huomattuaan fyysisen työn hyvää tekevyyden. Samaa sanomaa julistaa Matthew B. Crawfordin menestyskirja Elämän korjaajat, joka ilmestyy suomennettuna keväällä niin et näin kustannukselta. Kotipuutarhurina allekirjoitan käsillä tekemisen terapeuttisuuden, ja pienen lapsen äitinä olen nauttinut ennen kaikkea säännönmukaisuudesta jota lapsi tuo elämään. Siihen nähden millä raivolla Tähtinen piiskaa Facebookin pinnallista minä-esittämistä hän kertoo Katmandun unissa yllättävän paljon itsestään. Nautin hänen käännöstyön kuvauksestaan mökille vetäytyneenä ja nauroin Panokone-yhtyeen varhaisille seikkailuille. Katmandun unet on syvämietteinen ja samalla kepeä, hyväntuulinen. Imin kirjaa itseeni työmatkoilla bussissa, malttamattomana laskemaan sitä käsistäni, sydän keventyneenä. Taisin nauraa ääneen Tähtisen kuvatessa, miten luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaksunut saattaisi ilmaista rakkauttaan tieteen kielellä. Kyselevä mieli ei vaikene. Tarvitsemmeko katmandua, onko mentävä Katmanduun asti jotta näemme väärän ja pyhän? Ehkä todella on katsottava kauas jotta näkee lähelle. Miten elää hiljaa tässä mölyisessä maailmassa, miten hiljaisuuden löytänyt on toisten ihmisten kanssa? Eikö hiljaisuuteen vetäytyminen ole aikamoista omaan napaan tuijottelua maailmassa joka kipeästi kaipaa opettajaa, tien näyttäjää, suuntaviittaa takaisin pyhyyteen? Ja kuka ihme on Jiddu Krishnamurti, jota Tähtinen väittää 1900-luvun tärkeimmäksi ihmiseksi? Katmandun unet on syntynyt kadehdittavan lukeneisuuden tuloksena. Minun tekisi mieli kutsua Tähtisen kirjaa viisaaksi, mutta se tuntuu ennenaikaiselta. Säästän sen maininnan hänen seuraavaa kirjaansa varten. Seuraavaksi hankin käsiini hänen esikoisteoksensa Aurinko laskee Aleksandriassa ja Snyderin Erämaan opetuksen. Minna Santaoja Gary Lawless: LOITSU GRYNDEREITÄ VASTAAN Kartalla on aivan liikaa viivoja. Kiroamme suoran viivan. Kiroamme suoran kulman. Kiroamme tien ja hakkuuraivion. Kiroamme aidan ja portin. Kiroamme omaisuuden idean. Kiroamme rahan. Kiroamme kehityksen. Kiroamme toisen kodin, niin kauan kuin on heitä, joilla ei ole ensimmäistäkään. Kiroamme tyhjät aukiot, joissa aiemmin oli metsää, kasveja ja eläimiä. Kiroamme kaikki heidät, jotka elävät toisten elämien kustannuksella. Kiroamme satamat. Kiroamme kauniit maisemat, jos niitä on näkemässä vain ihmiset. Kiroamme kaikki heidät, jotka vetävät viivoja kartalle. Kiroamme kaikki heidät, jotka vetävät viivoja kartalle. (Kokoelmasta First Sight of Land. Suomentanut Tero Tähtinen.) Julkaistu kirjoittajan luvalla. 22 TAMPEREEN Luonto 1/2012 1/2012 TAMPEREEN Luonto 23 retket ja muut tapahtumat Alla alustavat tiedot, tarkista paikat ja ajat nettisivuilta: www.tysy.fi. To 17.5. Mahdollisuuksien tori Su 17.6. Luonnonkukkien päivän retki Kaupissa Tampereen Mahdollisuuksien tori järjestetään jälleen 2012 Tampereen Sosiaalifoorumin yhteydessä. Tapahtuma tarjoaa monipuolista nähtävää ja koettavaa koko perheelle: elämyksiä, musiikkia ja monenmoista puuhaa. Tysy hengaa mukana! Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen johdattaa retkeläiset Kaupin urheilupuiston monipuoliseen kasvillisuuteen. Tapaaminen keilahallin edessä klo 13. Ma 4.6. Ympäristötori Tammelantorilla Tapaaminen Kurpitsatalolla klo 13. Tahmelan ryytimaat ovat arvokasta kulttuuriperintöä ja henkireikä monille kaupunkilaisille. Ryytimaihin on kohdistunut pitkään maankäyttöpaineita. Retkellä tutustumme palstaviljelyyn sekä Tahmelan monimuotoiseen lajistoon. Viime vuonna suuren suosion saanut ympäristötori järjestetään Vihreällä Viikolla ja Tysy on mukana. Tysy järjestää Vihreällä viikolla myös retken ja metsäaiheisen tilaisuuden. La 9.6. Teiskon metsät - hakkuita vai kansallispuisto? Retkellä pohditaan kaupungin metsien erilaisia mahdollisuuksia. Retkeilemme erilaisissa metsissä ja tarkastelemme niiden käyttötarkoituksia. Lauantaina 9.6.2012 lähtö 12.00 Keskustorilta vanhan kirkon edestä. Paikalle voi tulla myös omalla autolla. Retki alkaa noin 12.30 Kintulammen retkeilymetsän Vattulan suojelualueen viereiseltä pysäköintipaikalta. Paluu keskustaan n. klo 16.00. Lisätietoja ja ilmoittautumiset bussikuljetukseen Jere Nieminen 040522 4476 tai [email protected]. Ota eväät mukaan! La 30.6. Ryytimaaretki Tahmelassa La 4.8. Ketotalkoot Tervetuloa talkoisiin Teiskon Koivulan niitylle ja Jylhänperän IsoMurron hakaan lauantaina 4.8. Hoidamme perinteiseen tapaan niittotalkoilla kohteiden uhanalaisia niittylajeja. Lähtö Keskustorin Vanhan kirkon pysäkiltä klo 9. Mukaan ovat tervetulleita niin ensikertalaiset kuin konkaritkin. Tysy tarjoaa talkooeväät. Ilmoittautumiset 1.8. mennessä: jere. [email protected] / p. 040-522 4476. Ilmoittautuessasi kerro mahdolliset ruoka-aineallergiat sekä kyydin tarve tai kyyditsemismahdollisuus. Kuljemme kimppakyydeillä mahdollisuuksien mukaan. 24 TAMPEREEN Luonto 1/2012 To 9.8. Lepakkopäivystys Tapahtumien yössä Suuren suosion saanut ja viime vuonna MTV3:n kymmenen uutisten loppukevennykseen päässyt lepakkopäivystys on täällä taas. Tule havainnoimaan yön siivekkäitä Aleksanterin kirkkopuistoon klo 23 alkaen. La 11.8. Kaupunkiluontoretki Biologi Pertti Rannan opastamana tarkastellaan kaupungin ja luonnon historiallisia kerrostumia Kalevankankaalta Iidesjärvelle. Tapaaminen Kalevankankaan hautausmaan pääportilla klo 10. Retkeen on hyvä varata useampi tunti. Varustaudu siis maittavin eväin ja vedä hyvät kävelykengät jalkaan! La 18.8. Lepakkoretki Tysyn ja museokeskus Vapriikin yhteinen lepakkoretki Tallipihan ja Näsilinnankallion alueella. Tapaaminen Vapriikin kelloportin edustalla klo 21.30. La 25.8. Lepakkoretki Hatanpään Arboretumilla Tapaamme Hatanpään kartanon edustalla klo 21.30. Lepakoita näkee ja kuulee vasta pimeän tultua. Järjestämme jälleen viime vuonna suuren suosion saavuttaneen lepakkoretken Hatanpään Arboretumilla. Tysyllä on käytössä lepakkodetektoreita, joiden avulla siivekkäiden havaitseminen helpottuu
