apua vailla - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry

Transcription

apua vailla - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry
Suosuosion selvitys kannatti s. 4
2/2014
31. VUOSIKERTA
Kuin Tysyn isosisko s. 12
2/2014
Tampereen
Luonto
Sisäinen
Hemuli
heräsi
s. 181
TAMPEREEN YMPÄRISTÖNSUOJELUYHDISTYS | TYSY
Pieni ja eksynyt
apua vailla
REPORTAASI: On mietittävä
tarkkaan, millainen apu on
kaupunkieläimelle hyväksi.
8–11
+
Kasviasiaa
Luhtaorvokki istutettiin
Tampereen maaperään.
14–16
TÖPÖTÄ TYSYN SYYSKOKOUKSEEN 20.11.
+MUITA INNOSTAVIA TAPAHTUMIA
2 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
SLL:n tervehdys vastaa suopolitiikkaan
Poimintoja Tysyn toiminnasta
5 ja 7
Kurkistus Kuninkaankadun päämajaan
6
Katse kaupunkieläinten, kuten siilin, maailmaan
8–11
Sisaryhdistys-palsta: Espyyn toiminta
kuulostaa tysyläisen korvaan tutulta
12
Herkulliset ekoreseptit kostuttavat kitalaen
13
Luhtaorvokit
­autonperässä.
Kuljetus Tampereelle voi alkaa.
(Kuva: Pertti
Ranta)
4
sivut 14–16
Metsässä alkuäänien lähteellä
17
Kirja-arviot: kasvimaailmaa läheltä ja kaukaa
18
Kolumni: Juho Kytömäki tarpoo turpeessa
19
Kutsu syyskokoukseen
20
* Lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien
omia. Ne eivät välttämättä edusta Tysyn virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2015.
Aineisto toimitetaan päätoimittajalle sähköpostitse: [email protected]
Kannen kuva:
Seppo Mäki,
Tampere
Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa
PÄÄTOIMITTAJA
Maija Saari, [email protected]
TOIMITUS
Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat
ULKOASU Maija Saari
PAINOPAIKKA Pk-paino,
Tampere
JULKAISIJA
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY
PAINOSMÄÄRÄ 1 800
YHTEYSTIEDOT
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Kuninkaankatu
39, 33200 Tampere,
p. 03-213 1317
INTERNETISSÄ
www.tysy.fi
verkkolomake www.sll.fi/
lomakkeet/liity
OSOITTEENMUUTOKSET
www.sll.fi/lomakkeet/
Irma Kaitosaari, p. 09-2280 8210
JÄSENMAKSUT
vuonna 2014
Varsinainen jäsen 35 euroa
Perheenjäsen 10 euroa
Opiskelijajäsen 28 euroa
Kannatusjäsen 50 euroa
ILMOITUSHINNAT
Takakansi 170 €
1/1 sivu 127 €
1/2 sivu 68 €
1/4 sivu 43 €
Rivi-ilmoitus 1,5 €/rivi
Irtomainos lehden väliin 85 €
* Ilmoitushinnat saattavat
muuttua seuraavaa lehteä
tehtäessä.
ISSN 2342-0936 (Painettu)
ISSN 2342-0944 (Verkkojulkaisu)
Tampereen Luonto 3
Uudistuva yhdistyksesi
T
ämän Tampereen luonto
-lehden numeron väljänä teemana ovat kaupunkieläimet.
Idea teemanumeroon heräsi keväällä kokoustaessamme Kuninkaankadun toimistolla. Kadulla toimiston
edessä oli loukkaantunut varis. Halu
auttaa oli kova, mutta emme tienneet mitä tehdä – minne varis tulisi
toimittaa?
AIKAMME SELVITELTYÄMME oikea
osoite selvisi ja muutama eläinten ystävä lähti viemään pahvilaatikkoon
peiteltyä lintua autosaatossa Nekalaan
meidän muiden jatkaessa kokousta.
Variksen matka päättyi lintujen taivaaseen, mutta mietimme että tieto
vastaavissa tilanteissa toimimiseksi voisi olla hyödyllinen Tampereen
luonnon lukijoille. Niinpä tässä lehdessä Anna Väisänen kirjoittaa viitasammakoista, Ari Nieminen kokosi
vinkkejä lintujen talviruokintaan ja
minä perehdyin monen pihan toivottuun vieraaseen siiliin.
KESÄN RETKI- JA talkookuulumisten
lisäksi lehdestä löytyy tuttuun tapaan
aluesihteeri Juho Kytömäen kolumni,
kirja-arvioita ja reseptejä. Piirisihteerin kolumni on ajankohtaisempi kuin
kirjoitushetkellä arvattiinkaan, sillä
tieto uuden ympäristöministeri Sanni
Grahn-Laasosen päätöksestä jäädyttää soidensuojeluohjelman toteuttaminen tuli myöhemmin. Toivottavasti
merkillinen poliittinen episodi saa
onnellisen lopun.
Tärkeää lehden sisältöä löytyy takakantta myöten: kutsu yhdistyksen syyskokoukseen. Kokous saattaa
sääntömääräisine asialistoineen vai-
kuttaa puisevalta mutta on yhdistyksen toiminnan kannalta olennaisen
tärkeä. Syyskokouksessa valitaan ne
ihmiset jotka toimintaa ensi vuonna
pyörittävät, ja toimintahan on tunnetusti tekijöidensä näköistä. Nyt on
oiva tilaisuus ryhtyä tekijäksi, sillä
yhdistyksen hallituksessa on vapautumassa paikkoja puheenjohtajaa myöten. Uudistuminen on hyväksi niin
yhdistyksessä kuin omassa elämässäkin, ja niinpä minäkin sanon Tysylle
toistaiseksi hyvästit.
TAMPEREEN ympäristönsuojeluyhdistyksellä on nyt rapiat 1400 jäsentä ja jäsenmäärä on viime vuodet
ollut tasaisessa kasvussa. Suomen
luonnonsuojeluliitto järjesti syksyllä
Norppahaasteen, jonka tavoitteena
oli sosiaalista mediaa hydyntämällä
saada liitolle saman verran uusia jäseniä kuin on saimaannorppia eli noin
310. Tavoite ylittyi kaksinkertaisesti.
Nämä ovat luonnon kannalta positiivisia viestejä taloudellisesti tiukkoina
aikoina ja kertovat luonnon merkityksestä suomalaisille.
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON
nettisivuilla on lomake, jonka kautta
voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi erilaisiin tehtäviin. Myös Tysylle välittyy
keskustoimistolta tätä kautta uusien
innokkaiden vapaaehtoisten yhteystietoja tasaisin väliajoin. Haasteena on
keksiä sopivaa puuhaa niin että uudet
ihmiset eivät katoa yhtä nopeasti kuin
ovat ilmaantuneetkin. Yksi uusi yhdistykselle suunniteltu toimintamuoto on työn alla oleva Aarrenäyttely,
jota työstetään uusien vapaaehtoisten
voimin ja josta löydät lisätietoa täs-
tä lehdestä. Tysyltä kysytään tasaisin
välein myös mahdollisuutta työharjoittelun suorittamiseen. Vapaaehtoistoimijoina mahdollisuutemme harjoittelijan ohjaamiseen ovat vähäiset,
sillä yhdistyksellä ei ole työntekijää
eikä varsinaisesti toimitilaakaan. Yhdistyksen viestinnässä voisi kyllä olla
omatoimiselle harjoittelijalle tehtävää.
Tästä lehdestä voit lukea Kuninkaankatu 39:n toimistosta, jossa Tysy on
kaappi- ja kokoustilavuokralaisena.
Toimistolla tehdään töitä monen hyvän asian puolesta.
Tunnelmallista kaamosaikaa, kiitos
kuluneesta,
Minna Santaoja
Tysyn varapuheenjohtaja
4 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Gallup soiden puolesta
Lepakkojen lentonäytöksessä
E
nemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista nopeuttaisi soidensuojelua, ja lähes puolet (49 %) kannattaa soidensuojeluohjelman toteuttamista viipymättä. Mielenkiintoista oli myös se, että kokoomuksen äänenkannattajat ovat keskimääräistä epätietoisempia siitä, pitäisikö soidensuojeluohjelmaa nyt toteuttaa
viipymättä vai eikö, sillä 29 prosenttia ei osaa ilmaista kantaansa.
Tämän tiedon kertoi gallup, jonka Suomen luonnonsuojeluliitto teetti lokakuussa sen jälkeen, kun ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi päätöksestään pysäyttää soidensuojelun täydennysohjelman.
JARMO MARKKANEN
Päätöstään ministeri perusteli sillä, että hän haluaa selvitettävän voisiko soita suojella vapaaehtoisvoimin. En usko,
että tässä pyritään riittävään ja kytkeytyneeseen soidensuojeluverkostoon. Kun tätä verrataan vaikkapa tierakentamiseen,
ei riitä, että saadaan maapala sieltä ja toinen täältä tiepohjaksi,
vaan maahankintojen pitää olla tarkoitukseen soveltuvia sijainniltaan ja laadultaan. Se on täysin hyväksyttävää, että verkostoa suunnitellaan asiantuntijatyönä ja myös lainsäädäntö
tukee toteutusta. Näin myös soidensuojelussa. Toisekseen
kokemukset vapaaehtoisesta METSO-ohjelmasta eivät näytä
lupaavilta. Ohjelma on 9 vuotta aikataulustaan myöhässä, ja
rahoitus hiipuu vuosi vuodelta.
Moni kertoo nyt kannattavansa soidensuojelua sinänsä,
mutta oleellista on, ymmärretäänkö luonnonsuojeluohjelman valmistumiseen liittyvä aikataulu. Maanomistajien
kuulemisien tulisi käynnistyä viimeistään marraskuun
puolivälissä, jotta lakisääteiset kuulemiset ja muut toimet saataisiin valmiiksi tällä hallituskaudella. EdusVirpi Sahi
kuntavaalit huhtikuussa 2014 ovat deadline.
suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto
Toivoisin, että valmistellut aineistot saatettaisiin [email protected]
maanomistajien kuultavaksi, kuten ennen
Grahn-Laasosen väliintuloa suunniteltiin. Ei ole mitään estettä sille,
että kuulemisien aikana myös selvitetään vapaaehtoisia toimia.
Löydä Tysy somesta
aTampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteesta: www.tysy.
fi. Sivuilla olevan lomakkeen kautta voit ottaa
yhteyttä yhdistykseen.
aFacebookista löydät meidät hakusanalla
”Tysy”.
aYhdistyksellä on kaikille jäsenille tarkoitettu sähköpostilista ”tysy-tiedotus”. Siirsimme
listan äskettäin yahoogroups-palvelusta help-
pokäyttöisemmäksi googlegroups-ryhmäksi.
Kaikki vanhalla tiedostuslistalla olleet siirrettiin
uudelle listalle. Liittyäksesi tiedotuslistalle
lähetä tyhjä sähköpostiviesti osoitteeseen:
[email protected]
aVoit myös lähettää postia suoraan Tysyn
tiedostuslistalle: [email protected]
com
aVälitämme listalle tietoa erilaisista
Tampereen Luonto 5
[tysy.fi]
Tampereella vireillä olevista, ympäristönäkökulmasta merkittävistä hankkeista. Pyrimme
kehittämään viestintää listalla sellaiseksi, että
se antaisi nykyistä paremman kuvan yhdistyksen toiminnasta.
aOta rohkeasti yhteyttä ja kerro minkälaista yhdistystoimintaa kaipaat. Lista
on tarkoitettu myös keskusteluun, ei vain
yksisuuntaiseen tiedotukseen.
TORSTAINEN ILTA hämärtyi Aleksanterin kirkkopuistossa 7. elokuuta.
Tysyn jo perinteeksi muodostunut
Tapahtumien yön lepakkobongaus oli
alkamassa, ja olin jälleen innolla mukana. Lepakot herättävät kiinnostusta
erikoisen ulkonäkönsä ja elämäntapojensa sekä salaperäisyytensä vuoksi, ja
puistoon olikin minun lisäkseni saapunut kuutisenkymmentä muutakin toiveikasta bongaria. Päivän sateinen sää
oli onneksi poutaantunut illaksi. Tysyn
puolesta käytössä oli kaksi lepakkodetektoria, jotka muuntavat lepakoiden
kaikuluotausäänet ihmisten kuultavaksi naksutukseksi. Uusien esitteiden
jaon ja lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme porukalla kiertelemään puistoa detektoreja kantavien tysyläisten
johdolla.
Aluksi puistossa vaikutti hiljaiselta,
mutta sitten lepakkodetektorista alkoi
kuulua pohjanlepakon, Suomen yleisimmän lepakkolajin, läsnäolosta kertova
ääni. Kaikkien katseet suuntautuivat yläviistoon ja pian bongarijoukosta kuului
innostuneita huudahduksia, kun ensimmäinen nahkasiipi näkyi räpyttelemässä
siluettina hämärää iltataivasta vasten.
Lepakoiden lento on erilaista kuin lintujen, joten lepakon tunnistaa aika helposti lepakoksi kunhan vain onnistuu
saamaan ensimmäisen havainnon. Pian
lepakkoja huomattiin toinenkin, minkä
jälkeen detektorit naputtivatkin melkein
jatkuvasti. Saimme ihailla samalla paikalla seisten ainakin kahta päidemme
yllä sujahtelevaa siivekästä pitkän aikaa.
Ilmeisesti paikalla oli niille tarjolla hyvä
hyönteissaalis.
KOSKA LUONTOKAPPALEITA ei voi
käskyttää, aina lepakkoretkillä ei nähdä illan päätähtiä lainkaan. Tällä kertaa paikalle tulleet lepakkobongarit
saivat kuitenkin poistua yöhön tyytyväisinä. Lepakot olivat varmasti vain
tavanomaisella
ruokailulennollaan,
mutta meistä katsojista tuntui kuin ne
olisivat järjestäneet iloksemme lentonäytöksen.
Eija Isoviita
Suomen luonnon­päivän retki 30.8.
TEEMAPÄIVÄÄ juhlistettiin metsäretkellä 14 osallistujan voimin. Puolipilvinen viileä sää tarjosi suosiolliset
olosuhteet luonnossa liikkumiseen.
Hervantajärven uimarannan parkkipaikalta kuljimme Viitastenperän ruhjekallioiden kautta Houkkavuorelle,
jossa muutamat taisivat saada ensikosketuksensa hirvikärpäsiin.
Rauhallisella vauhdilla, sieniäkin
keräillen, jatkoimme kohti Makkarajärveä. Viikon sademäärään nähden
reitti oli yllättävän kuiva. Vaikka päivälle kertyikin mittaa ihan mukavasti, niin eväät, pikkutauot ja leppoisa
vauhti mahdollistavat tällaiset retket
lähes jokaiselle.
Antti Putaja
Sieniretki
SYYSKUUSSA sieniretkeiltiin Teiskossa
Vattulan luonnonsuojelualueellaTampereen kaupungin ympäristösuunnittelijan
Lasse Kososen opastamana. Retkiläisiä
oli useampi autollinen ja jokainen sai
saalista sienikoriinsa, sillä kuluva vuosi
on ollut erinomainen sienivuosi. Las-
sen asiantuntemus sai osallistujat kokeilemaan uusia, syötäviä lajeja ja myös
värjäämiseen sopivia lajeja löydettiin.
Retkellä nähtiin mm. herkullinen sikurirousku sekä ei-syötävistä sienistä monenmoisia seitikkejä.
Anna Väisänen
Vieraslajitalkoot
TYSY TALKOILI jo toista kertaa vieraslajien torjunnan merkeissä Pyynikin
kesäteatterin takana Joselininniemessä
kesäkuun alussa. Paikalle tuli kymmenisen asiasta kiinnostunutta jäsentä.
Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeen
koordinaattorin Ritva Pietarisen johdolla torjuttiin jättiputken taimia, sekä
muutama isompi yksilö. Myös jättipalsamia kerättiin useampi säkillinen. Ahlman-instituutin, Ely-keskuksen ja 4H:n
yhteinen Puutarhakarkulaiset kuriinhanke päättyi kuluvana kesänä, mutta
työ jatkuu. Tysy on luvannut jatkaa vieraslajien torjuntaa Pyynikillä. Tulokset
kahden kesän talkoista ovat nähtävissä
jo nyt. Jättiputken esiintymä alueella on
pienentynyt. Anna Väisänen
Onko
sinulla aarteita?
Jotka olet löytänyt retkilläsi Suomen
luontoon? Lainaa kalleutesi meille Aarrenäyttelyyn! Näyttely pidetään helmikuussa
2015 järjestettävällä ympäristöviikolla. Etsimme esillepantavaksi luonnosta peräisin
olevia (ei ihmisen tekemiä tai muokkaamia)
asioita, joilla on löytäjälleen merkitystä.
Lähetä sähköpostilla valokuva aarteestasi sekä sen mitat, tunnistamista varten
lyhyt kuvaus siitä mikä aarre on ja yhteystietosi osoitteeseen [email protected] Toimi 15.12. mennessä,
otamme sen jälkeen tarkemmin yhteyttä
aarrekuvia lähettäneisiin.
6 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Lisätietoa
Kuninkaankatu
39:n väestä:
www.sll.fi/pirkanmaa
www.tysy.fi
www.luontokoulut.fi
vegaaniliittotampere.blogspot.fi
www.luontoliitto.fi/hlp
www.oikeuttaelaimille.net
www.animalia.fi/tampere
Kuninkaan­katu 39:stä,
päivää
Teksti ja kuvat Minna Santaoja
T
ampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen
kuukausikokoukset pidetään Kuninkaankatu 39:n
toimistolla, jossa Tysy on
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin alivuokralaisena.
Koska Tysyllä ei ole työntekijää, käytämme tilaa lähinnä arkistojemme säilyttämiseen ja kokouksiin.
TOIMISTOLLA ON monen
tamperelaisen
luonto-,
ympäristö- ja eläinsuojelujärjestön pesä. Todennäköisimmin toimistolla
vieraileva tapaa Luonto- ja
ympäristökoulujen liiton
toiminnanjohtaja
Niina
Mykrän, jonka työhuone
sijaitsee ulko-ovesta oikealla. Vastapäisessä huoneessa
vasemmalla istuu SLL:n
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin
osa-aikainen
aluesihteeri Juho Kytömäki.
Toimistolla törmää usein
myös Vegaaniliiton tehopakkaukseen Sari Komulaiseen.
KUNINKAANKADUN toimisto on myös Luonto-Liiton
Hämeen piirin toiminnan
sydän. HLP:llä on toisinaan
useitakin projektityöntekijöitä jotka voi tavata toimistolla, monesti nelijalkaisten
ystävien kera. Mainittujen
lisäksi tiloja käyttävät kokoontumisiinsa Tysyn lailla
Oikeutta eläimille ja Animalia. Kesällä toimistolla
käydessään voi kuvitella olleensa melkein sukua julkkikselle, sillä toimistolla paluutaan keskustorille odotti
paljon julkisuutta saanut
delfiinitaideteos.
TOIMISTON VÄEN kesken
järjestetään yhteisiä palavereja, joissa sovitaan toimiston käytöstä ja muista
yhteisistä asioista. Keväällä
ravintolapäivänä toimiston väki yhdisti voimansa
ja Kuninkaankatu 39:ssä
avasi ovensa päivän ajaksi
vegaaninen ravintola Voikukka, jossa tarjoilimme
villivihanneksista tehtyjä
herkkuja.Voikukassa vie-
raili noin 70 henkeä ja päivän tuotoilla toimistolle
hankittiin dataprojektori
kokouskäyttöön. Yhdistysten kirjoista ollaan laatimassa luetteloa ja muukin
lainattava omaisuus on
tarkoitus saada pian listatuksi. Toimistolta löytyy
muun muassa rintamerkkikone yhteiseen käyttöön.
PARHAILLAAN toimistolle
etsitään nimeä, joka kuvaisi eri yhdistysten toimintaa. Leikkimielisiä ehdotuksia ovat olleet pesä,
luola, vallankumouskeskus
ja luonnonsuojelukeskus.
Kevään lehdestä voimme
lukea nimikilpailun tuloksista.
Tampereen Luonto 7
Ketotalkoot Teiskossa
LAUANTAIAAMU 2.8. näytti mukavalta.
Olin vaimoni kanssa tehnyt talkoita varten eväät edellisenä iltana. Pakkasin auton ja ajelin Keskustorin Vanhan kirkon
luokse ottamaan vastaan ketotalkoolaisia
aamuyhdeksäksi. Hyväntuulisia ihmisiä
saapui paikalle. Esittäydyimme toisillemme sekä muodostimme kimppakyydit.
Lähdimme ajamaan kohti kauimmaista
talkoopaikkaa Teiskon Kaanaassa. Loput
talkoolaisista tapasimme paikan päällä.
Ensin tutustuimme talkoopaikkaan ja
sen uhanalaisiin kasveihin. Ketokatkero,
keto- ja ahonoidanlukko sekä muut ketoja niittykasvit pysyvät elinvoimaisina vuosittaisen talkootyön ansiosta. Osa nyhti
käsin pois korkeaa kasvillisuutta, samalla
etsien säästettäväksi tarkoitettuja kasveja.
Toinen osa niitti viikatteella alueen ulkoreunoja sekä kuljetti niittojätettä kasalle
alueen ulkopuolelle. Pidimme juomataukoja sekä kunnon evästauon. Katselimme muutakin niityn elämää, riukuaidalla
viihtyivät sisiliskot. Koitimme myös tunnistaa erilaisia perhosia ja seurasimme
rupikonnan menoa.
Ennen lähtöä seuraavalle talkoopaikalle tapasimme ja keskustelimme lyhyesti
maanomistajan kanssa. Kiitos hänelle pihapiirin ja kulku-uran niittämisestä. Kiva,
että saimme tänäkin vuonna tulla talkoilemaan sekä nauttimaan niittyluonnosta.
Puolet talkooväestä lähti ensimmäiseltä kohteelta kotimatkalle. Me loput
ajelimme vielä muutamaksi tunniksi
Viitapohjaan toiselle kohteelle. Myös
siellä etsimme säästettäviä kasveja sekä
nyhdimme ja niitimme isompaa kasvillisuutta pois. Söimme eväitä ja juttelimme. Lopuksi pulahdimme vielä uimassa
ennen kotimatkaa.
Kiitos kaikille mukana olleille.
Tavataan jälleen ensi vuoden talkoissa!
Ari Nieminen
Tiesitkö?
Niittyjen ja ketojen katoamisesta ovat
kärsineet erityisesti kukkakasvit, perhoset,
mesipistiäiset ja kovakuoriaiset. Moni kasvilaji on ketojen käytyä vähiin harvinaistunut
tai hävinnyt kokonaan, sillä peräti 400–500
kasvilajia hyötyy laiduntamisesta ja niitosta.
Niityllä on jopa 30 kasvilajia neliömetrillä.
Lintujen talviruokinta
Kevään
lähiretket
LINTUJEN TALVIRUOKINNAN
voi
aloittaa maan jäätyessä tai peittyessä
lumeen. Ruokintaa tulisi jatkaa katkeamattomasti siihen asti, kunnes keväällä
maa on paljas ja sula. Harvaanasutulla
alueella yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ruoan loppuessa ehkä
löydä tarpeeksi nopeasti uutta paikkaa.
Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei
ole tarpeen. Linnut löytävät luonnosta
ravintonsa. Luonnossa poikaset saavat
myös hyönteisravintoa, ja sen osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi. Vesilintujen poikasten leipäruokintaa on siksi hyvä välttää.
Selvitä ennen ruokinnan aloittamista
taloyhtiön sekä kunnan tai kaupungin
ohjeet lintujen ruokinnasta. Myös maanomistajan suostumus on hyvä kysyä.
Käytä ruokinta-automaattia. Ruoka valuu kouruihin ruoan kulutuksen mukaan.
Kourun päällä oleva lippa estää ruokaa
jäätymästä. Automaatilla linnut eivät
pääse seisomaan ruoan päällä, eivätkä
ulostamaan ruoan joukkoon. Metallista
ja muovista tehdyn ruokinta-automaatin
puhdistaminen on helppoa. ”Kuokkavieraat”, kuten oravat, harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla.
KEVÄÄLLÄ OLI pyrkimyksenä toteuttaa luontoliikuntaa
minimaalisilla ennakkojärjestelyillä, eli retket järjestettiin
suhteellisen lyhyellä varoitusajalla ja niistä tiedotettiin
Tysyn sähköpostilistalla ja
nettisivuilla.
Ensimmäisellä kerralla 10.5.
kiersimme
Hervantajärven
luontopolun mukaillen. Reitin aikana tutkailtiin luonnon
lisäksi myös tulevien asuin- ja
luonnonsuojelualueen rajoja.
Toisella kerralla 24.5. kierrettiin melko mutkitteleva reitti Ruskonperän kalliovuorten
seudulla. Kun ensimmäisellä
kerralla oli pienoinen sateen­
uhka, niin nyt mittari oli jo
lähtöaikaan aamukymmeneltä
hellelukemissa, joten ohjelmassa oli varsin leppoisaa kuljeskelua.
Osallistujat olivat tyytyväisiä retkiin, joiden kestokin
pysyi toivotuissa aikarajoissa.
Mukaan olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. Antti Putaja
Älä käytä kyllästettyä puuta lintulaudan
tai ruokinta-automaatin tekemiseen.
Ruokintapaikan on hyvä sijaita vähintään kymmenen metrin päässä rakennuksista. Silloin linnut eivät säikähtäessään lennä ikkunoita päin. Myös seinät ja
ikkunalaudat pysyvät puhtaina. Ruokintapaikan lähistöllä on hyvä olla tuuheita
havupuita, pensaita tai pensasaitaa. Ne
antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta.
Linnuille kelpaa monenlainen ruoka.
Suosituimpia ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä,
hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla. Kuorettomat auringonkukan siemenet ovat
kalliimpia, mutta linnut voivat syödä kaiken, eikä roskaa synny. Maapähkinät tulisi
murskata ensin esimerkiksi perunanuijalla. Talipallot ja rasvasiemenseostangot
myydään usein muoviverkossa. Verkot pitää poistaa ennen tarjolle asettamista, sillä
linnut voivat takertua niihin kiinni. Pallot
ja tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin
metalliverkkohäkkeihin. Ruokinpaikalla
tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla
myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen
edistämiseksi.
Ari Nieminen
8 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Tampereen Luonto 9
KAUPUNGIN
ARMOILLA
Mitä tehdä, kun kaupunkiin muuttaneet kani tai
huuhkaja ovat pulassa? Voiko auttamisella saada
enemmän vahinkoa aikaan?
Eksynyt emosta. Tämä Tampereen Hallituskadulla kyyhöttänyt kaninpoika ei selvinnyt
eksyttyään­ poikueesta.
Teksti Minna Santaoja | Kuva Seppo Mäki
I
hminen ei ole ainoa kaupungeissa
viihtyvä eläinlaji.
Olemme tuoneet
kaupunkeihin kissoja, koiria, gerbiileitä ja
monenmoisia muita seuralaisia. Eläinten pidosta
kaupungissa ohjeistetaan
järjestyslaissa. Koirat on
pidettävä kytkettynä tai
välittömästi kytkettävissä, ja koiran omistajan
on huolehdittava, etteivät
koiran jätökset jää hoidetuille alueille kaupungissa.
Niin kissan kuin koiran
omistajan on huolehdittava, ettei eläin pääse yleiselle uimarannalle, lasten
leikkipaikalle tai esimerkiksi kuntopolulle kytkemättömänä.
varikset, harakat, varpuset,
talitiaiset, lokit ja pulut, tai
nisäkkäistä orava. Harvinaisempaa herkkua on tavata kaupungissa jänis, kettu, liito-orava tai lepakko.
SEURALAISELÄINTEMME
lisäksi kaupungeissa viihtyvät luonnonvaraiset eläimet. Kaupunkeihin eläimiä
vetävät samat asiat kuin ihmisiäkin: lämmin asuinsija
ja ruokaa helposti saatavilla.
Tuttuja kaupunkieläimiä
ovat monet linnut, kuten
TAMPEREELLA ON viime
aikoina puhuttanut eläinlaji, jota ei ensimmäisenä
kaupunkieläimeksi mielletä – delfiini. Särkänniemen
huvipuistossa on Suomen
ainoa delfinaario.
Älykkäiden
eläinten
pitäminen vangittuna betonialtaissa sirkustarkoi-
tuksiin on varsin kyseenalaista. Maailmalla tämän
kaltaisia laitoksia on suljettu – olemme viisastuneet ja
aika on ajanut delfinaarioiden ohi.
Viimeksi
lokakuussa
saimme kuulla suru-uutisen Tampereen delfinaariossa syntyneen poikasen
menehtymisestä. Kuntalaisaloite.fi-palvelussa voi
allekirjoittaa aloitteen, jolla pyydetään selvittämään
mahdollisuudet delfinaariotoiminnan lopettamiseen Tampereella. Alle-
kirjoituksia on yli 2200 ja
niitä tarvitaan yli 3500, jotta aloite pääsee valtuuston
käsittelyyn.
KAUPUNKIELÄIMET nousevat otsikoihin, kun koemme niiden käyttäytyvän
epätavallisesti tai sopimattomasti. Roskiskarhut herättävät pelkoa tullessaan
kaupunkeihin.
Lokakuussa Ilta-Sanomat kirjoitti Ruotsissa humalapäissään
riehuvista
hirvistä. Hirvien arveltiin
humaltuneen
syötyään
käyneitä maahan pudonneita hedelmiä.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN
citykanit saivat paljon mediahuomiota 2000-luvun
alussa. Villikanit ovat karanneita lemmikkikaneja
ja niiden jälkeläisiä. Metsästyksen ja ankarampien
talvien vuoksi citykanien
määrä on 2010-luvulla vähentynyt.
Kaneja on pidetty ongelmana, koska ne syövät puistojen kasveja ja kaivavat
käytäviä. Toisaalta kaneja
pidetään jo vakiintuneena
osana kaupunkiluontoa ja
Helsingin eläinsuojeluyhdistys on vaatinut kanien
metsästyksen lopettamista.
CITYKANIEN PERÄSSÄ tulivat cityhuuhkajat. Tunnetuin niistä on Bubiksi
nimetty huuhkaja, joka ilmestyi Olympiastadionille
kesäkuussa 2007 kesken
Suomi-Belgia -jalkapallomaaottelun. Toinen julkkishuuhkaja pääsi Ylen
aamu-tv:hen maaliskuussa
2009 pörhisteltyään Hel-
singin Postitalon räystäällä surraavalle kameralle.
Tuolloin Helsingissä arveltiin asustavan kymmenkunta cityhuuhkajaa.
Keväällä 2011 nähtiin
huuhkajien julkkispesintä kauppakeskus Forumin
katolla Helsingin keskustassa. Kanikannan vähennyttyä cityhuuhkajat
näyttävän vetäytyneen pesimään Helsingin saarille,
missä pesinnän onnistumisen edellytykset ovat paremmat.
10 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
PÄ Ä KAU P U N K I SE U D U L L A
paljon keskustelua herättänyt
laji on myös valkoposkihanhi.
2010-luvulle tultaessa Suomen
kanta oli kasvanut arviolta 3 800
pariin. Laji on levinnyt koko
rannikolle ja levittäytymässä
Sisä-Suomen järville. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä, joka laiduntaa puistoissa ja nurmikoilla
ja ulostaa runsaasti.
Tämän vuoksi hanhien runsastuminen ihmisten käyttämillä nurmialueilla ja uimarannoilla on koettu ongelmaksi.
Hanhi on muiden lintulajien
tapaan kuitenkin suojeltu ja arvokas lisä luontoomme.
LUONNONVARAINEN ELÄIN
tuntuu olevan kaupungissa
usein väärässä paikassa, mikä
herättää auttamisen halun.
Hoitaako luonto omansa – milloin eläin on avun tarpeessa ja
miten on toimittava? Luonnonvaraisten eläinten poikaset eivät yleensä ole avun tarpeessa.
Emot saattavat jättää poikasen
pitkäksikin aikaa yksin ravintoa hankkiessaan.
Tilannetta on syytä tarkkailla pidemmän aikaa ja ryhtyä
toimiin vasta, jos on varma,
että poikasen emo on esimerkiksi menehtynyt. Jos poikanen
on akuutissa vaarassa vaikkapa
toikkaroidessaan tiellä, voi sen
siirtää turvallisempaan paikkaan. Tällöin on muistettava
hanskat.
LOUKKAANTUNUT APUA tarvitseva eläin on toimitettava
mahdollisimman pian asiantuntevaan hoitoon. Viranomaisten apuna toimii Suomen
eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia.
Ennen kuin eläintä lähtee
kuljettamaan, kannattaa neuvoa kysyä luonnonsuojeluvalvojalta tai -neuvojalta. Loukkaantuneen luonnonvaraisen
pieneläimen voi myös toimittaa
kaupungin päivystävälle eläinlääkärille.
KYSYMYS ELÄIMISTÄ kaupungissa on monitahoinen ja siihen
liittyy paitsi eläinoikeuskysymyksiä myös ruoantuotannon
kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. Mistä liha lautasellasi – tai
kissasi ruokakupissa – on peräisin? Oikeutta eläimille -järjestö on viime vuosina ansiokkaasti nostanut niin sanotun
tavanomaisen eläintuotannon
ongelmia julkisuuteen.
Tuotantoeläimet eivät elä
kaupungeissa, mutta kaupunkilaiset tekevät merkittäviä
niiden hyvinvointiin vaikuttavia valintoja. Luomua suosimalla voi vaikuttaa eläinten
elinolosuhteisiin ja lihansyöntiä vähentämällä voi pienentää
kuluttamansa ravinnon ekologista jalanjälkeä. Eläintuotannosta on viime vuosina ilmestynyt valaisevia tietokirjoja,
kuten Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut ja Eveliina
Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Arkisilla valinnoilla on eläinten hyvinvoinnin
kannalta suuri merkitys. n
Auttajien
yhteystietoja
Loukkaantuneita ja orvoksi
jääneitä luonnonvaraisia eläimiä
hoitaa Tampereella
Eläinsuojeluvalvoja Tiia Karvanen,
p. 040 866 8663,
[email protected]­ ja
eläinsuojeluneuvoja Sini Kielo, p.
040 740 7390, ­
[email protected]
Valvontaeläinlääkäri
(arkisin virka-aikaan)
p. 050 557 5515,
[email protected]
Eläinlääkäripäivystys
Tampereella (arkisin klo 15 – 22)
Univet Tampere, Kuokkamaantie
4, 33800 Tampere
Pirkanmaan
eläinsuojeluyhdistys Pesu ry
www.pesu.org
Tampereen Luonto 11
Tunnetko
viitasammakon?
Viitasammakko (Rana arvalis)
ei juuri eroa tavallisesta
sammakosta, joten moni
luonnossakulkija on sen
tietämättään nähnyt.
Teksti Anna Väisänen |Kuvitus Maija Saari
M
onelle uutena asiana tulee myös
se, että viitasammakkoa tavataan
lähes koko maassa. Pohjois-Suomessa laji on kuitenkin harvinaisempi, mutta
esimerkiksi Keski-Suomessa viitasammakko
saattaa olla jopa tavallista sammakkoa yleisempi.
Parhaiten viitasammakon erottaa kutuaikaisesta soidinääntelystä, jota kuvaillaan
pulputtavaksi tai koiran teräväksi haukuksi.
Viitasammakon pulputusta on mahdollista
kuunnella sivustola www. sammakkolampi.
fi sekä myös Youtubesta! Muita tuntomerkkejä ovat viitasammakon terävämpi kuono,
hieman pienempi koko ja tasaisen vaalea
vatsa sekä takajalan metatarsaalikyhmy.
VIITASAMMAKON TAPAA varmimmin merenlahtien ja järvien rantamilta, räme-ja aapasoilta sekä soistuneilta metsämailta. Se kutee monesti
samoissa vesissä kuin tavallinen sammakkokin. Viitasammakko on varsin
paikkauskollinen eikä lähde kauaksi
kutuvesistään.
Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin
eli ns. tiukasti suojeltaviin lajeihin ts.
niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritsemi-
Siili, tuo
takapihojen
tuhiseva vieras
nen erityisesti pesinnän aikana sekä
kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi
eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Viitasammakon
kannan tila on arvioitu Suomessa tällä
hetkellä elinvoimaiseksi.
UHKATEKIJÖINÄ OVAT sopivien elinympäristöjen häviäminen, joita voi
aiheuttaa esimerkiksi maa- ja vesirakentaminen viitasammakon esiintymisalueella, soiden ja lammikoiden ojitus,
maaperän ja vesien happamoituminen
sekä ympäristöjen kemikalisoituminen.
Tuh tuh. Siili
temeltää öisin
ja lepää päivisin.
Teksti Minna Santaoja
S
iili on kaikkiruokainen yöeläjä. Siilit
ovat rauhoitettuja eli niiden kaikenlainen häiritseminen on kiellettyä. Pihasiiliä ei saa ottaa lemmikiksi, tätä varten
jalostetut afrikkalaiset kääpiösiilit ovat eri
asia.
Siilihavainnot ovat harrastajien mukaan
vähentyneet ja siiliä voikin auttaa ruokinnalla ja tarjoamalla siilille talvipesän. Siilit
viettävät talven talvihorroksessa ja syksyllä
niiden on kerättävä selviytyäkseen rasvavarastoa.
SIILIEN LUONTAISTA ravintoa ovat
muun muas­sa etanat, madot ja hyönteiset. Siilit ovat laktoosi-intolerantikkoja, joten maidon tarjoaminen ei ole
niille hyväksi. Kalareissun saaliin voi
tarjota siilille kiehautettuna, jotta loiset eivät leviä raa’asta kalasta siiliin.
Siilille maistuu kissanruoka. Kuivaruoka tulee ennen tarjoilua liottaa.
Muista huolehtia ruokinta-astioiden-
VIITASAMMAKKO ON varsin tavallinen
asukas myös Pirkanmaalla. Tampereen
kantakaupungin alueelta on tehty viitasammakkoselvitys vuonna 2011 (Rintamäki 2011). Selvityksessä viitasammakkoa havaittiin mm. Iidesjärveltä.
Viitasammakon kutu alkaa yleensä
noin pari viikkoa myöhemmin kuin
tavallisella sammakolla. Viitasammakko kurnuttaa lisääntymisaikaan
aktiivisimmillaan öisin, mutta voi
olla kuultavissa myös päivisin. Jos
suuntaat tarkkailemaan kutupuuhia,
ole varovainen, ettet häiritse niiden
soidinta!
puhtaudesta. Siilit tarvitsevat myös
raikasta vettä.
KYLMÄT JA vähälumiset talvet saattavat koitua siilin kohtaloksi. Siilin talvehtimista voi helpottaa tarjoamalla
siilille sopivan talvipesän. Pesän rakentamiseen on monenlaisia ohjeita ja ellei
nikkarointi onnistu, voi siilikiikarissa.
fi-sivuilta tilata valmiin talvipesän. Pesän rakentamisessa on tärkeää huolehtia, että pesä pysyy kuivana eikä ole liian
lämmin, jotta siilin ruumiinlämpö laskee horroksessa riittävästi. Lämpötilan
pesässä tulisi säilyä pari astetta plussalla.
Monenlaista siilitietoa löytyy osoitteella
www.siilikiikarissa.fi
Siilihavainnot kannattaa ilmoittaa
tutkimusta varten Luonnontieteellisen
keskusmuseon hatikka-tietokantaan.
Lemmikkisiilien harrastajilla on oma
yhdistyksensä: www.suomensiiliyhdistys.fi
12 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
HELPPO JA MAUKAS SIENIPAISTOS
Stephen Vennin katse viipyy taivaalla, jota
kuvanottohetkellä viistää lentokone. Lehtomainen alue löytyy yhdistyksen toimitilan
takapihalta aivan Espoon keskustasta.
E
spoon ympäristöyhdistys Espyy on kuin
Tysyn isosisko. Se on
40-vuotias ja Tysy taas 33
vuotta. Jäsenmäärältään yhdistykset ovat miltei samankokoisia, molemmilla on
noin 1 500 –1 600 jäsentä.
Kun Espyyn puheenjohtajalta Stephen Venniltä kysyy
yhdistyksen
toiminnasta,
kuulostaa sekin tutulta. Yhteistyötä tehdään talkoissa
eri luonto- ja liikuntatoimijoiden kanssa, osallistutaan
luonnonkukkien päivään,
selvitetään ekologisten väylien ja vihervyöhykkeiden
toimivuutta, annetaan lausuntoja ja tehdään valituksia arveluttavista kaavoitussuunnitelmista.
Myös lepokoita bongaillaan Espyyn riveissä Tysyn
tapaan ahkerasti.
”Yksi jäsenemme on ke-
rännyt
lepakkohavaintoja
aktiivisesti viime kuukaudet
eräältä kaavalueelta. Olemme myös järjestänneet lepakkokurssin, johon kuului
kenttätyöjakso”, kertoo Venn.
eläinlajien­
suojelu kuuluu Espyyn ydintoimintaan. Lokakuun lopussa Espyy järjesti kaavoittajille,
poliitikoille ja luonnonsuojeluaktiiveille liito-oravan elinolojen vaalimista käsitelleen
kutsutilaisuuden.
”Tilaisuudessa esiteltiin
Espoon-mallia, jonka mukaan pyritään kaavoittamaan
siten, että liito-oravapopulaatio säilyy ja mahdollisuuksien­
mukaan jopa elpyy”, Venn kiteyttää.
Espyyn ansioksi voi muun
muassa lukea puolustusvoiton Etelä-Espoon yleiskaavoituksessa. Siinä saatiin
HARVINAISTEN
Espoon ympäristöyhdistys
muistuttaa monin tavoin
Tysyä. Toiminnassa on
yhtäläisyyksiä, kuten
lepakko­­bongausta.
Teksti ja kuva Maija Saari
viheryhteys Nuuksiosta Keskuspuiston kautta merelle.
Helsingin yliopistolla biologina ja tutkijana toimiva
Venn nousi vuoden 2013
kesällä otsikoihin väitöskirjallaan. Se suosittaa, että kaupungissa sijaitsevia niittyjä ja
metsiä hoidetaan biodiversiteettiä varjellen, eli esimerkiksi kaikkia virkistysmetsiä
ei tarvitsisi harventaa.
VÄITÖSAIHEESEENSA nähden
Venn on sijoittunut osuvasti
Espooseen, uniikkiin luonnon ja kaupunkikeskuksien
kudelmaan.
”Espoo on rantakaupunki
ja se on onnistunut pitämään
rannat rakentamattomina ja
kaikkien käytössä. Suuri osa
Nuuksion kansallispuistosta sijaitsee myös Espoossa.
Muutoinkin Espoossa on
hyvin rikasta ja monipuolista
luontoa”, hehkuttaa Venn.
Mutta ruusuista päästään
nopeasti risuihin. Espyyn
puheenjohtaja painottaa, että
esimerkiksi länsimetroa tukeva kaavoituspaine on kaupungissa nyt erittäin kova.
”Se työllistää yhdistyksen
hallitusta paljon ja vie voimaa muiden toimintojen kehittämisestä.”
TIEDON KULKU aiheuttaa
haasteita myös yhdistyksen
sisällä. Espyyn suurin haaste on yhteydenpito laajalle
levinneeseen jäsenkuntaan.
Myös jäsenten houkutteleminen toimintaan on haastavaa.
”Facebook-sivuston perustamisen ja verkkosivuston päivittämisen tarkoitus
on parantaa viestintäämme.”
www.facebook.com/
espoonymparistoyhdistys
www.sll.fi/uusimaa/espoo
MAIJA SAARI
Liito-­
oravien
jäljillä
Pari kourallista suppilovahveroita
tai muita metsäsieniä
1 rkl öljyä
400 g raejuustoa
2 munaa
1-2 valkosipulin kynttä
mustapippuria, suolaa, timjamia
Kolme tomaattia
Puolikas purjoa tai yhdestä kahteen keltasipulia
Tee näin:
Paista sieniä kevyesti. Laita ne
uunivuokaan. Lisää niiden päälle
raejuustoa, kananmunaa ja
mausteita.
Lisää päälle tomaattiviipaleita,
purjoa/keltasipulia ja sitten
vielä toinen kerros raejuustoa ja
kananmunaa. Ripottele pinnalle
juustoraaste.
Paista 200-asteisessa uunissa
puolisen tuntia.
Tee näin:
Tee taikinasta melko tukevaa.
Taikinaan voidaan lisätä hieman
öljyä. Käsissä pyöritellyt taikinapötköt kiedotaan kuoritun kepin
(lehtipuuta) ympärille spiraaliksi.
Paistetaan nuotiolla ja syödään
suoraan tikusta.
KALTIAISET
3 dl ruisjauhoja
0.5 tl suolaa
(0.5 tl leivinjauhetta)
(1 tl sokeria)
vettä
Valmista näin:
Osa ruisjauhoista voidaan korvata
ohra- tai vehnäjauholla. Tukevasta
taikinasta taputeltuja ohuita leipäsiä paistetaan öljyllä voidellulla
paistinpannulla tai perinteisesti
nuotiokiven päällä. Pistele puutikulla tai haarukalla reikiä pintaan.
Paista aluksi suoraan hiillustan
päällä, välillä käännellen. Kun lei-
Toisaalla
sanottua
”Talvivaaran johdon saamat kovat
syytteet ja Lokapoikien törkeyksistä
yhtiön nokkamiehille pari vuotta sitten
annetut rangaistukset ovat tienviitta
uudenlaiseen yhteiskuntaan, jossa
ei enää voi ajatella, että kyllä tuolla
rämettä riittää, sen kuin painetaan
törky sinne.”
vapaa toimittaja Juha Kauppinen kolumnissa
Puhtaiden vesien erävoitto Talvivaarasta, joka
julkaistiin Suomen Luonnon verkkosivuilla
21.10.2014
”Turve vedetään pyytämättä ja yllättäen
jälleen keskelle suojelukeskustelua.
Todelliset syyt suojeluohjelman
jarruttamiseen ja mahdolliseen
kaatamiseen ovat kaikkien nähtävillä.
Kokoomuksen gallup-kannatus sukeltaa
ja puolue uhkaa jäädä keskustan
jalkoihin.
Läpinäkyvä yritys kalastella
suojelukielteisten maanomistajien ääniä
tuskin puree.”
valtion omistajaohjauksesta vastaava ministerin
erityisavustaja Paavali Kukkonen kirjoitti 28.10.
2014 Savon Sanomien mielipide-osiossa.
NUOTIOLEIPÄOHJEITA
TIKKULEIPÄ
4 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
2.5 dl vettä
(2 rkl sokeria, jos haluat tikkupullaa)
(2 tl leivinjauhetta)
”
Tampereen Luonto 13
pä on kiinteytynyt, loimuta leipää
kylkiloisteella.
Vaihtoehtoinen tapa nuotioleipien tekemiseen on kuoria
ja pyöristää n. 10 cm paksun
puupötkön pää, jonka ympärille
taikina muotoillaan. Paistettaessa
syntynyt kuppi voidaan täyttää
lisukkeilla.
Perinteisesti nuotioleivissä ei ole
käytetty leivinjauhetta, mutta
sulkuihin on lisätty valinnaiset
aineet. Retkellä taikina on kätevä
sekoittaa muovipussissa.
Lähde: Aulio, Olli:
Suuri Retkeilykirja
”Siistauslaitoksen vesi tuli ihan
raakana tuonne Nokian virtaan ja kyllä
se vaikutti tänne alavirtaan pitkälle.
Kaikkein pahinta oli paperin muste.”
sastamalainen Kalevi Veko muisteli Ylen
uutisille, kun sai Kalatalouden keskusliiton
kultaisen ansiomerkin. Juttu julkaistiin Ylen
verkkosivuilla 3.11.2014
”Ydinvoima on taloudellinen ja tehokas
tapa tuottaa sähköä. Ydinsähkön
tuotanto ei tuota ilmastoa lämmittäviä
päästöjä.”
Energiayhtiö Fennovoima verkkosivuillaan,
luettu 30.10.2014.
”Suomeen ollaan rakentamassa
nykyisten neljän ydinreaktorin
lisäksi yhtä ja suunnitellaan kahta.
Näiden suunnitelmien toteutuminen
moninkertaistaisi ydinvoiman
riskit, mutta ei juuri auttaisi
ilmastopäästöjen vähentämisessä:
Suomen ilmastopäästöistä 90 %
syntyy liikenteessä, lämmityksessä ja
muilla sektoreilla, joiden päästöihin
ydinvoimahankkeet eivät vaikuttaisi.”
Ympäristöjärjestö Greenpeace verkkosivuillaan,
luettu 30.10.2014.
”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo
ryhtyä aluehallinnon toiminnan
kehittämisessä, jotta ympäristölupien
ja maankäyttö- ja rakennuslain
mukaisten poikkeamispäätösten
käsittelyä voidaan nopeuttaa ja
joustavoittaa ympäristönsuojelun tasoa
heikentämättä?”
Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen
kirjallinen kysymys, esitetty Helsingissä
3.10.2014. Ensimmäinen allekirjoittaja
Pirkanmaan kansanedustajien
neuvottelukunnan pj. Kimmo Sasi
14 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Tampereen Luonto 15
Luhtaorvokki
palautettiin
kotimaastoon
Monet epäonnen käänteet estivät pitkään tätä
orvokkikasvia juurtumasta Tampereelle. Nyt kasvi
saa uuden mahdollisuuden Iidesjärven kupeessa.
Teksti Pertti Ranta
Kuvat Kari Jussila
L
uhtaor vokilla
(Viola uliginosa­)
ei mene hyvin
Suomessa.
Se
löydettiin Suomesta jo vuonna 1851. Tunnettujen kasvupaikkojen
lukumäärä saavutti huippunsa 1940-luvulla, mutta siitä alkoi alamäki, niin
että nyt tunnetaan yhteensä
kuusi kasvupaikkaa. Siinä
ei ole auttanut rauhoitus,
erityisesti suojeltavan tai
erittäin uhanalaisen lajin
asema. Luhtaorvokista ei
tullut direktiivilajia. Se olisi auttanut, sillä Suomessa
on opittu uusi viisaus ”EUherran pelko on viisauden
alku”. Direktiivilajien suotuisasta suojelun tasosta
pitää raportoida joka kuudes vuosi. Direktiivilaji hajuheinään on suhtauduttu
ihan toisenlaisella vakavuudella, etenkin kun hajuheinän suojelutaso ei pysynyt
suotuisana. Pirkanmaalla
oli monia kasvupaikkoja
tuhoutunut, ja siinä oli komissiolle selittämistä.
KUN EU:N lajistodirektiivi
säädettiin vuonna 1992, sil-
loisessa EY:ssä luhtaorvokkia kasvoi vain Tanskassa,
Bornholmin saarella. Kun
EU sitten laajeni kohti itää,
uudet jäsenmaat ehdottivat
lisäyksiä lajistodirektiiviin.
Suomi ehdotti liito-oravaa,
läpi meni – Puola ehdotti
luhtaorvokkia, ei mennyt
läpi.
TAMPERE ON
kappale
luhtaorvokin alamäkeä.
Leinolan kasvupaikka oli
tunnettu jo 1930-luvulla.
1970-luvulle tultaessa kaupunki myönsi rakennusluvan rivitalolle suoraan
kasvupaikan päälle. Näin
Yläkuva: Istutusrymä vauhdissa, vasemmalta Lasse Kosonen, Matti Kääntönen, Petri Jokinen ja Panu Piirtola.
Kaikille riitti istutettavaa.
Alakuvassa Tysyn edustaja Ari Nieminen.
oli taas yksi luhtaorvokin
kasvupaikka vähemmän.
Peli ei ollut kuitenkaan
kokonaan menetetty, sillä erinäisten vaiheiden
kautta Tampereen luhtaorvokkeja päätyi Oulun
yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä
niitä kasvaa edelleen. Sillä
pitkään oli jo ennätetty
elätellä
mahdollisuutta
palauttaa
luhtaorvokki
Tampereelle.
NÄMÄ AJATUKSET saivat
uutta kantavuutta, kun
EU:n rahoittama ESCAPE-hanke alkoi. ESCAPE-
hankkeen
(2012–2017)
tavoitteena on tuoda ex
situ -suojelu lajistonsuojelun keinovalikoimaan.
Se tarkoittaa menetelmiä
suojella uhanalaisia kasveja niiden luontaisten kasvupaikkojen ulkopuolella.
Se onkin tarpeen, sillä
kansainvälisen kasvistonsuojelustrategian tavoitteen mukaan vuonna 2020
pitäisi 75 prosenttia uhanalaisista kasveista olla ex
situ –suojelussa. Tavoite
kertoo jo, miten kurjaan
kuntoon lajien luonnonvaraiset habitaatit ovat
päätyneet.
VUONNA 2013 päätettiin
ryhtyä toimeen. Kävin
Oulun puutarhassa, missä
Tampereen luhtaorvokit
kasvoivat rehevästi, mutta
eivät kukkineet hiukan liian varjoisan kasvupaikan
takia. Mutta Esteri Ohenojan
kotipuutarhassa
Kiimingissä kukkivat hyvin, ja sieltä saatiin muutama siemenkodallinen
siemeniä. Idätys ja kasvatus päätettiin antaa Kumpulan
kasvitieteellisen
puutarhan tehtäväksi. Tulokset ylittivät odotukset.
Talvehtiminen ja itäminen
onnistuivat erinomaisesti
ja kesällä 2014 puutarhan
kasvihuoneessa
kasvoi
40 rotevaa luhtaorvokkia odottamassa pääsyä
uudelle kasvupaikalleen
Tampereelle.
SUURI PÄIVÄ koitti sitten
lopulta torstai 24. syyskuuta 2014. Orvokit lastattiin
auton perään ja kuljetettiin
Tampereelle istutettaviksi
Iidesjärven tulevalle luonnonsuojelualueelle. Iidesjärven kosteissa rantalehdoissa on vielä
jäljellä
hiukan
kevättulvaa, vaikka itäpään taan-
16 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Tampereen Luonto 17
PERTTI RANTA
”
Ensi kevät
näyttää sitten,
miten siirtoistutus lähti
alkuun.
noiset tulvaniityt ovatkin
muisto vain.
Istutustalkoisiin kokoontui edustajia Tampereen
kaupungilta, kasvitieteellisestä yhdistyksestä, Tysystä
ja kuvaajana Kari Jussila. Is-
Luhtaorvokeita kasvatettiin muiden uhanalaisten lajien seurassa.
Vas. Mari Miranto ja Sanna LaakaLindberg ESCAPE-hankkeesta.
tutuksessa oli havaittavissa
aitoa ex situ –henkeä. Alle
tunnissa 40 luhtaorvokkia
oli istutettu harmaaleppälehtoon vieressään numerolaput.
Ensi kevät näyttää sitten,
miten siirtoistutus lähti alkuun. Kävin Tampere-päivänä valtuustosalissa katsomassa Birger Kaipiaisen
suurteosta ”Orvokkimeri”.
Sillä on osuutensa siihen,
että Tampereen kaupungin
nimikkolajiksi valittiin ”orvokki”. Mutta se onkin oma
tarinansa.
Tysy on tukenut luhtaorvokin
palauttamista Tampereelle, mistä
kiitokset. n
Tervehdys uudet ja
vanhat tysyläiset!
ke 19.11.
18.-20.11.
Jos olet liittynyt äskettäin Suomen luonnonsuojeluliittoon, saatat
­hämmästyä tämän lehden kolahdettua ­postissa. SLL:n jäsenenä olet liittynyt myös asuinpaikkasi Tampereen paikallisyhdistykseen, siis Tampereen y­ mpäristönsuojeluyhdistykseen, Tysyyn. Liiton ja Tysyn välissä toimii
vielä Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri.
Jäsenmaksun maksaminen on arvokas suojeluteko. Tuet sillä vapaaehtoista luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä. Tysyn jäsenenä
saat seuraavat jäsenedut:
Tampereen luonto -lehti tulee sinulle kaksi kertaa vuodessa, uudistunut
Luonnonsuojelija-lehti neljä kertaa
vuodessa ja opiskelijajäsenet saavat
myös Nuorten luonto -lehden.
Suomen luonto -lehti jäsenhintaan.
10 prosentin alennus Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupan ­
(www.sll.fi/luontokauppa) ja
Tampereen luontokaupan (www.
tampereenluontokauppa.fi) tuotteista.
Voit osallistua SLL:n retkille
jäsenhintaan, yöpyä Suomen retkeilymajajärjestön kotimaan hostelleissa
10 prosenttia edullisemmin.
Viiden prosentin alennus
­Runsaudensarven tuotteista
Viiden prosentin alennus
Ruohonjuuren tuotteista
Viiden prosentin alennus
­Ekokampaamo Oranssissa.
Jäsenmaksun lisäksi voit antaa
aikaasi.
Lähde mukaan p
­ aikallisyhdistyksesi toimintaan!
Vanamoiden kanssa
Teksti ja kuvat
Maijaliisa Mattila
O
len keskellä.
Olen olemiseni keskipiste. Olen
kaiken olemisen keskipiste. Harmaat
rungot seisovat ympärillä.
Oksat nuokkuvat. Näkevät unia. Alkaa hämärtää.
Sammal menettää hehkuaan. Taivas on hailakka.
Se kuuntelee. Se kuuntelee
sillä tavoin kuin äänetön
kuuntelee äänettömyyttä.
Hämärä kätkee suppilovahverot jalkojeni juureen.
Unohdan ahneuteni. Käsiä
paleltaa. Lapsuudenaikainen pikkumänty on iso. Vähän vinoon kasvanut niin
kuin minäkin. Käsivarteni
eivät ole aikoihin ylettyneet
kuusivanhuksen ympärille.
Olen kuiskinut sille, että
pakene ennen kuin pahat
päivät tulevat…
Karhutkin. Sudet. Ilvekset. Minne menivät kaikki?
Kaatuneet rungot kirjoittavat historiaa.­
KUUSET OVAT kasvattaneet ilmajuuria, joiden alle
peikot mahtuvat. Se on
maannousemaa. Kyllä tiedän, mitä siitä sanotaan.
Minä en sano. En kuule
sanomisia, setelien muotoisia, tässä hiljaisuudessa.
Kuulen vereni kohinan. Se
ei ole kosken kohinaa, vaan
alkuääntä, hyvin pientä ja
tulee hyvin kaukaa. Sen
kuulee vain täällä. Se on
elämän ääntä sukupolvien
takaa. Minulla ei ole sen
kanssa paljonkaan tekemistä. Siinä on kevyt rytmi, en
saa sekoittaa sitä. Se kertoo, että tällä polulla äiti. Ja
isä. Ja isoisä. Ja isoisänisä.
JA ENNEN kaikkia muita oli
paksu, muinainen jää, joka
pudotteli ilokseni siirtolohkareita, lapsuuden kiipeämishaasteita. Yhden pudotti kotileikkiä varten, toisen
päällä oli navetta ja käpylehmät, kolmannella prinsessan valtaistuin. Yksi jäi
valloittamatta. En vieläkään
tiedä, onko sillä lakea lainkaan. Sen päällä voi kasvaa
vaikka maailman harvinaisin kukka… Tai onko
siellä peikon rahakirstu?
Minut sirotellaan aikanani
sen juureen. Vietän kotiinpaluun juhlaa vanamoiden
kanssa täältä ikuisuuteen.
Lähellä on kiukaisten
kulttuurin aikainen hauta.
Sen ikilepo on hyvä ja syvä,
ääretön. Siellä ovat unelmat
yhtyneet suureen kiertoon,
murheet myös, molekyylit lähteneet Kassiopeian
kyytiin tai Otavan rattaille.
Graniittimurikat eivät kerro. Lepäävät, lepäävät.
Mutta mihin täältä menevät kesien hehkut, syksyjen tuulet, talven viimat,
kevään hullu huuma? Mikä
jää? Äänettömyys. Rauha.
Se on iso sana. Sen kohtaa
harvoin, kohtaa silti. Sen
kohtaa syksyn taitekohdassa, kun maa kuiskaa olevansa valmis lepoon. Kun
korppi menee kamariinsa
ja vetää ovensa kiinni.
Kirjoitus liittyy pieneen,
vastaperustettuun suojelualueeseen
Ulvilan Harjunpäässä (Mäkilän
luonnonsuojelualue).
18 Tampereen Luonto
2/2014
2/2014
Kaiken maailman kasveista valloittavasti – tamperelaisbiologin kartoitus
Pertti Ranta, Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio
Vastapaino, Tampere 2014. 432 s.
”Kun Muumipeikko ja Niiskuneiti palasivat kotiin päivälliselle, oli Hemuli heitä vastassa portailla. Hän säteili ilosta.
– Noo? kysyi Muumipeikko.
Joko keksit?
– Kasveja! huusi Hemuli.
Minä kerään kasveja! Niisku
keksi sen. Minä kerään maailman hienoimman kasviston!
Ja Hemuli levitti hameensa
näyttääkseen heille ensimmäisen löytönsä. Mullan ja
lehtien joukossa siinä oli
pieni, kalpea kevätsipuli.
– Gagea lutea, Hemuli sanoi
ylpeänä. Kokoelman numero
yksi. Virheetön kappale.
Ja hän meni sisään ja tyhjensi kaiken ruokapöydälle.”
(ote Tove Janssonin kirjasta
Taikurin hattu, suom. Laila
Järvinen)
Oletko koskaan ihaillut
sitä itsepäistä sinnikkyyttä,
jolla voikukka puskee tiensä
läpi asfaltin? Entä oletko joskus ihmetellyt kadunvieren
joutilaan maakasan liepeille
ilmestynyttä vieraan näköistä kasvia?
Klassinen mielikuva kasvitieteestä ja kasvitieteilijöistä
muistuttaa kuitenkin Tove
Janssonin kirjan Hemulia, ja
kasvitieteellisessä mielessä
kaupungit on pitkään koettu luonnon vastakohdaksi,
jopa epäluonnoksi, kivierämaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että vuonna
1973 julkaistussa Reino Kalliolan kirjassa Suomen kasvi-
maantiede ei kaupungeista
sanota oikeastaan mitään.
Uusi tieteenhaara, ”kaupunkiekologia”, on syntynyt
täyttämään tätä tyhjiötä.
Suomessa ensi askeleita on
otettu 1990-luvulla ja muutamia
kaupunkikohtaisia
kasvien kartoituksia on julkaistu. Nyt Pertti Ranta johdattaa lukijan suomalaisen
kaupunkiekologian ytimeen
uutuuskirjallaan Villit vihreät
kaupungit. Yleistävä alaotsikko ”Suomen kaupunkikasvio” on oikeutettu, vaikka
kasvio perustuu neljän niin
sanotun runkokaupungin
– Helsingin, Vantaan, Tampereen ja Oulun kasvikartoituksiin.
Pertti Ranta kirjoittaa valloittavan
persoonallisesti
ja ujuttaa kasvitieteellisten
faktojen sekaan loputonta
tietouttaan maapallon ekologiasta, kasvimaantieteestä, lähihistoriasta ja myös
kauempaa, oikeastaan ihan
mistä vain mikä palvelee lu-
kijan koukuttamista. Kirjaa
tuskin malttaa laskea kädestään kun siihen kerran on
tarttunut.
Rakenteeltaan kirja on
kaksitasoinen: Ytimekkäät
luvut kirjan alkupuolella
johdattavat kaupunkiekologisen tutkimuksen menetelmiin ja suomalaisen
kaupunkiluonnon erityispiirteisiin. Sitten seuraavat
kasvilajien esittelyt jaoteltuna biotoopeittain. Kirjan
loppupuolella
esitellään
kasvistollisesti kiinnostavia
kaupunkikasveja, kansallisia kaupunkipuistoja, kaupunkien
nimikkokasveja
sekä esitellään kasvireittejä,
muun muassa Tampereen
kasvireitti Kalevankankaan
hautausmaan ja Iidesjärven
ympäristössä. Sanastot, luettelot ja hakemistot täydentävät huolellisesti toimitetun ja kauniisti kuvitetun
kirjan.
Suosittelen lämpimästi!
Helena Forss
Tampereen Luonto 19
Turpeessa, turpeesta, turpeeseen
P
irkanmaan ilmasto- ja energiastrategia valmistui viime keväänä. Istuin strategian ohjausryhmässä, ja
luonnonsuojelupiirillä oli edustaja useassa teemaryhmässä. Piiri korosti, että turpeen energiakäyttöä, siis polttamista, pitää vähentää voimakkaasti ja lopettaa se kokonaan
vuoteen 2040 mennessä – mieluiten paljon nopeammin.
Kuten tavallista, toisilla tahoilla oli hieman toisenlaisia tavoitteita. Maakuntaliiton valmiiseen strategiaan päätyi lopulta
visio, jonka mukaan Pirkanmaalla turpeen käyttöä vähennetään yli 40 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Vähennys oli likimain sama kuin Jyrki Kataisen hallituksen viime
vuonna esittelemissä valtakunnallisissa linjauksissa. Keväällä
tämä tuntui vielä ankealta kompromissilta, joskin samalla
tiedostettiin myös se, että kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, jolloin sentään päätettiin alkaa vähentää turveenergiaa. Esimerkiksi vuonna 2007 Pirkanmaan energiaohjelmassa suunniteltiin vielä selvää lisäystä turpeen käytölle.
Orastavat hyvät uutiset eivät kuitenkaan kantaneet pitkälle. Juuri nyt näyttää siltä, että turpeen laskusuhdanne päättyi saman tien: Alexander Stubbin hallitus päätti lokakuun alussa, että turpeen verotusta kevennetään,
jotta sen käyttö lisääntyisi. Varsin poukkoilevaa politiikkaa
ja politikointia, jos minulta kysytään. No, ei toki kysytä.
muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi saada loppumaan, mutta korvaava polttoaine ei saa olla niitä haitallisempi turve, vaan jokin aidosti uusiutuva vaihtoehto.
Suomessa hämärretään turvekeskustelua monella tavalla. Johtava turpeenkaivaja Vapo ja monet muut energiayhtiöt ja -toimijat muodostavat nykyisin Bioenergia ry:n. Bio-etuliitteellä
luodaan mielikuva puhtaasti uusiutuviin energiamuotoihin
keskittyvästä yhdistyksestä, vaikka sen virallinen tavoite onkin ”synnyttää uusia työpaikkoja ja torjua ilmastonmuutosta
viisaasti edistämällä kotimaisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa”. Ilman kiertoilmaisuja sanottuna yhdistys
haluaa edistää turpeen käyttöä. Toki se on myös puun ja muiden uusiutuvien energialähteiden asialla, mutta turve näyttää
olevan yhdistyksen toiminnan johtotähti. Kuinka viisasta sitten on sitoa itsensä auringonlaskun alaan ja upottautua turpeeseen, aika näyttää.
Juho Kytömäki
Aluesihteeri (vs.) Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri
EU:ssa käytössä oleva päästökauppajärjestelmä on herättänyt olemassaolonsa aikana paljon keskustelua. Järjestelmässä on takuuvarmasti vikansa, mutta eri polttoaineita
tarkastellaan siinä hiilidioksidipäästöjen määrän perusteella, ei hatusta vedetyillä argumenteilla. Päästökaupassa turpeen niin sanottu päästökerroin on jopa suurempi
kuin kivihiilellä, öljyllä, saati maakaasulla. Kivihiilen ja
Kasvimaailman graalinmaljan jäljillä
Elina Grundström,
Musta orkidea
Nemo Kustannus, 2013. 224 s.
Elina Grundströmin teos hahmottaa
eteemme erilaisia globalisaation ulottuvuuksia aina siirtomaa-ajalta asti.
Ennen ainoastaan rikkaat saattoivat
omistaa orkideoita, sillä niiden hintaa
nostivat matkakulut, kun seikkailukeräilijät etsivät orkidealajeja Borneon ja Sumatran sademetsistä.
Tampereen
yliopiston
vierailija­
professorinakin toimineen
Grund­strömin
niteessä
orkideat
osoittautuvat kulutustavaraksi. Nyt orkidean
voi hankkia mistä vain.
Niiden elin­
ikäkin jää
useissa kodeissa lyhyeksi, sillä harvat perehtyvät niiden hoitoon.
Musta orkidea on alan harrastajien
graalinmalja. Elina Grundström on­nis­tuu
tarkalla ja selkeällä teks­tillään kuljettamaan lukijan aarre­jahtiin, joka saa Bor-
neon Kalimantanissa dystopisia piirteitä. Orkideaperheen
kruununjalokivestä sukeutuu
symboli ympäristökatastrofien
avustuskorruptiolle.
Kirja osoittaa, että siirtomaaaika jatkuu osittain yhä tieteen
saralla. Yksi Grundströmin kalimantanilainen päähenkilö kritisoi sitä, että
ympäristö­tuhoja korjaavat tekijät tulevat
ulko­
mailta, vaikka sademetsää ja orki­
deoita voisivat suojella myös paikalliset.
Maija Saari
Tavaranvaihtotori Moreeniassa
23.11. klo 12 – 18
Tuo tarpeetonta - ota mitä tarvitset!
Tavaran pitää olla ehjää ja puhdasta.
Huonekaluja ja isompaa voi kierrättää
mm. Pirkanmaan Jätehuollon
Kiertorin kautta.
Käynti: 2. kerroksen tavaranvaihtotilaan
on patosillan kautta, Valssipadonraitti 3.
Ammattijärjestäjä antaa vinkkejä
tavarapaljouteen!
Linkola, Apunen ja Tavarataivas 28.11. klo 18
Pentti Linkola ja Matti Apunen keskustelevat ympäristöasioista
Sampolan (Sammonkatu 2) juhlasalissa. Kolmanneksi saapuu
Petri Luukkainen, jonka elokuvan Tavarataivas katsomme lopuksi.
Keskustelun juontaa Pirkanmaan Jätehuollon tj Harri Kallio.
www.tavarataivaselokuva.fi
Tapahtumat ovat osa Euroopan jätteen vähentämisen viikkoa
20 Tampereen Luonto
2/2014
Syyskokous
Moreeniassa
20.11. 2014
Tampereen ympäristön­
suojeluyhdistyksen syyskokous
pidetään torstaina 20. marras­
kuuta kello 17.30 ympäristö­
tietokeskus Moreeniassa
(Patosilta, Satakunnankatu).
Sääntömääräisen kokouksen asialistalla on muun muassa
toimintasuunnitelman ja talous­
arvion vahvistaminen sekä yhdistyksen puheenjohtajan ja
hallituksen jäsenten valitseminen
vuodelle 2015. Tervetuloa kaikki jäsenet! Kokouksessa kahvi­
tarjoilu.
Kokouksen jälkeen FT Pertti Ranta
pitää yleisöesitelmän kahdesta
aiheesta. Kuulemme kuvien kera
luhtaorvokin palautuksesta Tampereelle (ks. juttu tässä lehdessä)
sekä Virossa sijaitsevan Matsalun
kansallispuiston rikkaasta luonnosta. Jälkimmäinen esitelmä
pohjustaa mukavasti ensi keväälle
suunniteltua retkeä Matsaluun.
Tilaisuus päättyy kello 19.30.
Kuva Maija Saari