Tutustu suunnitelmaan (pdf) - Säkylän Pyhäjärven kalastusalue

Transcription

Tutustu suunnitelmaan (pdf) - Säkylän Pyhäjärven kalastusalue
Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma
vuosille 2009–2015
Pyhäjärven kalastusalue
2008
1. YLEISTÄ ....................................................................................................................................................................... 3
A. PERUSTIEDOT KALASTUSALUEESTA ............................................................................................................... 4
2. SUUNNITTELUALUE ................................................................................................................................................ 4
2.1. ALUEEN YLEISKUVAUS .......................................................................................................................................... 4-5
2.2. RAVINNETASE ........................................................................................................................................................... 6
2.3. VEDEN LAATU........................................................................................................................................................... 7
3. ALUEEN KALATALOUS ........................................................................................................................................... 8
3.1. KALAVESIEN HALLINTA JA JÄRJESTÄYTYNEISYYS .................................................................................................... 8
3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat ............................................................................................... 8
3.1.2. Kalastusalue ..................................................................................................................................................... 8
3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset ............................................................................................................................ 8
3.1.4. Kalavesien vuokraus
8
3.2. PYYDYKSET, KALASTAJAMÄÄRÄT ............................................................................................................................ 9
3.3. KALATALOUDEN KEHITTÄMINEN ............................................................................................................................ 10
3.3.1. Ammattikalastus .............................................................................................................................................. 10
3.3.2. Saaliskirjanpito ............................................................................................................................................... 11
4. KALAKANTA, KANNANTILA JA KALANSAALIS ............................................................................................ 12
4.1. YLEISTÄ.................................................................................................................................................................. 12
4.2. KALAKANTA................................................................................................................................................... 13-14
4.3. KALANSAALIIT JA KALAKANNAT ....................................................................................................................... 15-16
4.3.1. Muikku ....................................................................................................................................................... 17-21
4.3.2. Siika ........................................................................................................................................................... 21-23
4.3.3. Ahven .............................................................................................................................................................. 24
4.3.4. Kiiski ............................................................................................................................................................... 25
4.3.5. Särki ........................................................................................................................................................... 25-26
4.3.6. Hauki .............................................................................................................................................................. 27
4.3.7. Taimen ............................................................................................................................................................ 27
4.3.8. Kuha................................................................................................................................................................ 28
4.3.9. Muut lajit ........................................................................................................................................................ 28
4.4. TÄPLÄRAPU ............................................................................................................................................................ 29
4.5. KALASTUSLUVAT JA LUPA-ALUEET ........................................................................................................................ 30
4.5.1. kalastusluvat ................................................................................................................................................... 30
4.5.2. lotit .................................................................................................................................................................. 31
4.6. SUORITETUT HOITOTOIMET ..................................................................................................................................... 31
4.6.1 Istutukset .......................................................................................................................................................... 31
4.7. KALASTUSALUETOIMINNAN RAHOITUS................................................................................................................... 32
B. KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA .................................................................................................................... 33
1
1. TAVOITTEET ............................................................................................................................................................ 33
2. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN ..................................................................................................................... 34
2.1. KALASTUS ............................................................................................................................................................... 34
2.1.1. Muikku ............................................................................................................................................................ 34
2.1.2. Siika ................................................................................................................................................................ 35
2.1.3. Ahven .............................................................................................................................................................. 35
2.1.4. Hoitokalastus .................................................................................................................................................. 36
2.2. KOTITARVE- JA VIRKISTYSKALASTUS ..................................................................................................................... 36
2.2.1. Muikku, siika ja ahven ............................................................................................................................... 36-37
2.2.1. Hauki .............................................................................................................................................................. 37
2.2.2. Taimen ............................................................................................................................................................ 37
2.3. RAVUSTUS .............................................................................................................................................................. 37
2.4. OSAKASKUNTIEN JÄRJESTÄYTYMINEN ..................................................................................................... 37
2.5. RAUHOITUSALUEET JA -AJAT .................................................................................................................................. 38
2.6. VALVONTA ............................................................................................................................................................. 38
3. SEURANTA JA SELVITYKSET ............................................................................................................................. 38
KIITOKSET.................................................................................................................................................................... 38
KIRJALLISUUSLUETTELO .................................................................................................................................. 39-41
2
1. Yleistä
Kalastuslain 1 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman
suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään
hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava
kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Edellä mainitun tilanteen aikaan saamiseksi tulee
kalastusalueen laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalakantojen tilasta sekä
hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (KL 79 §).
Ensimmäinen Säkylän Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1992. Käyttö- ja
hoitosuunnitelman laati Pyhäjärven kalastusalueen hallitus. Suunnitelman selvitysosassa on hyvin
laajasti käsitelty Pyhäjärven kalastuksen historiaa ja kehitystä viime vuosisadan alusta alkaen.
Koska laajamittainen katsaus Pyhäjärven kalakantojen kehitykseen on jo olemassa, voin uudessa
käyttö- ja hoitosuunnitelmassa keskittyä järven tämän hetkiseen vedenlaadun ja kala- ja
rapukantojen tilaan. Tämänhetkisen tilan ymmärtäminen vaatii kuitenkin tietoa siitä miten tähän on
tultu ja pyrinkin esittämään käytettävissäni olevien tietojen perusteella, miten vedenlaadun ja
kalakantojen tila on muuttunut 1990-luvun alusta alkaen.
Keväällä 2007 Säkylän Pyhäjärven kalastusalueen hallitus antoi FM Perttu Louhestolle tehtäväksi
käyttö- ja hoitosuunnitelman täydennyksen ja saattamisen ajan tasalle. Säkylän Pyhäjärvi on ollut
pitkään yhtenä Turun yliopiston ekologian osaston tutkimuskohteista ja uutta tietoa Pyhäjärveltä on
saatavissa hyvinkin runsaasti. Vuonna 1995 perustettu Pyhäjärven suojelurahasto on pyrkinyt
perustamisestaan lähtien voimakkaasti vähentämään Pyhäjärven ulkoista ja sisäistä kuormitusta ja
koko rehevöitymiskehitystä. Selvitykseen pyrittiin keräämään uuteen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan
soveltuvin osin kaikki käytettävissä olevat tutkimustiedot alueelta ja esittämään mitä
hoitotoimenpiteitä järven kunnostamiseksi alueella on tehty. Pääpaino pysyy kuitenkin kalavesien
käytön suunnittelussa ja tarvittavien hoitosuositusten laatimisessa.
3
A. Perustiedot kalastusalueesta
2. Suunnittelualue
2.1. Alueen yleiskuvaus
Pyhäjärven kalastusalueeseen kuuluu ainoastaan yksi suuri vesistö, Pyhäjärvi ja osia siihen
laskevista ja poistuvista joista (Yläneenjoki, Pyhäjoki, Vähäjärvi osittain ja Lammijärvi). Säkylän
Pyhäjärvi sijaitsee länsisuomen läänissä, Euran, Säkylän ja Yläneen kuntien alueella. Järven pintaala on 155 km2 ja valuma-alueen pinta-ala on 616 km2 (taulukko 1.1). Pääosa valuma-alueesta
sijaitsee järven itä- ja kaakkoispuolella. Järveen laskevat suurimmat joet ovat eteläpäähän laskeva
Yläneenjoki ja itälaidalle virtaava Pyhäjoki, joiden valuma-alueet käsittävät 68 % koko valumaalueesta. Järven pohjoispäästä saa alkunsa Eurajoki, jota pitkin Pyhäjärven vedet laskevat kohti
Pohjanlahtea. Järvi on säännöstelty.
Pyhäjärvi on matala ja avoin järvi, jonka yhtenäisen järvenselän pituus on yli 25 km ja saaria on
noin kolmisenkymmentä. Järven pinta-alasta noin 96 % on alle 7 m syvää. Syvin kohta, 25,5 m,
löytyy järven länsiosassa sijaitsevasta ainoasta syvänteestä. Pyhäjärven kalastusalue on esitetty
kuvassa 1.1.
Taulukko 1.1. Säkylän Pyhäjärven perustiedot
Pyhäjärvi
Pinta-ala
Valuma-alueen pinta-ala
Tilavuus
Keskisyvyys
Maksimisyvyys
Veden viipymä
155 km2
616 km2
849x106 m3
5,5 m
25,5 m
3,2 a
Valuma-alue
Osuus pinta-alasta
Yläneenjoki
Lähivaluma-alue
Pyhäjoki
51 %
32 %
17 %
(Lähde: LOS)
4
Kuva 1.1. Pyhäjärven kalastusalue (nro 14).
lisätään karttaan osakaskuntien rajat.
5
2.2. Ravinnetase
Ulkoisen kuormituksen määrät vaihtelevat hyvin voimakkaasti ympäristöolosuhteiden vaihteluiden
myötä. Mitä enemmän vettä sataa, sitä enemmän ravinteita huuhtoutuu maaperästä vesistöihin.
Erityisesti lauhat talvet lisäävät ravinnehuuhtouman määrää, sillä paljaat pellot eivät kykene
sitomaan ravinteita. Vuosina 1995–1999 Pyhäjärveen on tullut keskimäärin 15,8 tonnia fosforia
vuodessa kun taas vuosina 2000–2005 vastaava luku on ollut 14,1 tonnia (taulukko 1.2).
Merkittävin vaikutus fosforikuormituksen vähenemiseen on ollut Yläneenjoen kuormituksen
vähenemisellä. Yläneenjoki on Pyhäjärven suurin ulkoisen fosforikuormituksen lähde, jonka
mukana kulkeutuu yli 50 % järveen tulevasta fosforista. Yläneenjoen valuma-alue käsittää noin
puolet koko järven valuma-alueesta, mikä selittää syyn Yläneenjoen suureen kuormitusosuuteen.
Yläneenjoen fosforikuormituksen vähenemisen syinä voidaan pitää valuma-alueella toteutettuja
lukuisia vesiensuojelutoimia (esim. kosteikkoja, laskeutusaltaita, erilaisia hiekkasuodattimia ja
kiinteistökohtaisia jätevedenpuhdistamoja) ja sadannan vähenemistä. Vaikka ilmasta tulevan
fosforin ei olekaan havaittu olevan suoraan riippuvainen sadannasta, on sen määrä vähentynyt myös
merkittävästi 2000-luvulla. Järveen tulevan fosforin vähetessä on myös sen järvessä olevaa määrää
onnistuttua poistamaan tehokkaammin. Viime vuosina Pyhäjärvellä toteutetun tehokalastusjakson
aikana saatiin kalojen mukana pois 0,5 tonnia enemmän fosforia kuin 1990-luvun lopulla ja näin
järveen tulleesta fosforista 25 % poistui kalojen mukana. Typpeä on tullut Pyhäjärveen 1990-luvulla
keskimäärin 174 tonnia ja Pyhäjoesta 41 tonnia vuodessa (Pyhäjärvi-instituutti 2007a). 2000-luvun
alkupuolella kuormitusmäärät ovat olleet molempien jokien osalta poikkeuksellisen alhaiset
vähäsateisten vuosien ansiosta. Viime vuosina typpikuormituksen määrä on sateisimpien vuosien
myötä noussut takaisin 1990-luvun keskimääräisiin arvoihin.
Taulukko 2.1. Säkylän Pyhäjärven fosforitase vuosina 1995–1999 ja 2000–2005.
Tuleva
Poistuva
Jäävä
Yläneenjoki
Pyhäjoki
Lähivalumaalue
Ilmalaskeuma
Yhteensä
Kalansaalis
Eurajoki
Yhteensä
tonnia
%
1995–1999
tonnia
%
9,0
57
1,6
10
3,0
19
2,2
15,8
3,0
2,5
5,5
10,3
65
14
19
16
2000–2005
tonnia
%
7,5
53
1,7
12
3,3
23
1,6
14,1
3,5
2,4
5,9
8,2
58
Muutos
tonnia
%
-1,5
-16,9
0,1
9,5
0,3
9,5
11
-0,6
-29,2
25
17
0,5
-0,1
14,8
-3,2
-2,1
(Lähde: Ventelä ym painossa)
Pyhäjärven kalakannan rakenteen ja vedenlaadun kannalta on tärkeää, että valuma-alueelta järveen
tulevan kuormituksen määrä saataisiin suojelutoimilla laskettua pysyvästi vuosien 2002–2003
alhaiselle tasolle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että ulkoinen kuormitus laskisi vuositasolla
fosforin osalta 8–9 tonniin, mikä on n. 60 % 2000-luvun kuormituksen vuosittaisesta keskiarvosta.
Myös kalansaaliin mukana poistuvan fosforin määrä tulisi samaan aikaan saada vuosien 2002–2003
tasolle eli noin 4 tonniin. Tällöin Pyhäjärveen jäävän fosforin määrä jäisi n. 4–5 tonniin. Viime
vuosien kokemusten perusteella voidaan selvästi osoittaa, että kun ulkoinen kuormitus laskee
6
riittävän alhaiseksi ja kalaston rakenne on kunnossa, järvi palautuu erinomaiseen tilaan erittäin
nopeasti. Ulkoisen kuormituksen lasku vähentää aikaa myöten myös sisäistä kuormitusta ja
rehevöitymisen kierteestä pystytään pääsemään irti. Sisäisen kuormituksen määrää on vaikea
arvioida, mutta sen arvellaan olevan Pyhäjärvellä merkittävän suuri. Pyhäjärven suojelurahaston
kolmannen toimintakauden 2007–2013 tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluukin juuri ulkoisen
kuormituksen vähentäminen vuosien 2000–2006 tasoa alemmaksi ja sisäisen kuormituksen
vähentäminen (Pyhäjärvi-instituutti 2007b). Lisävaikeutta tavoitteelle aiheuttavat tulevien
vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on ennustettu olevan kuormitusten kannalta
ongelmallisia.
2.3. Veden laatu
Näkösyvyys on Pyhäjärvellä vaihdellut viime vuosina 2,5–3 metrin välillä ja on lähes samaa tasoa
kuin 1990-luvun keskimääräinen arvo. Näkösyvyydellä tarkoitetaan syvyyttä, josta veteen laskettu
valkoinen levy voidaan juuri ja juuri erottaa. 1980-luvulla näkösyvyys on ollut selvästi nykytasoa
parempi ja on vaihdellut 2,5 metristä jopa neljään metriin. Pyhäjärvellä näkösyvyyteen vaikuttaa
suurimmaksi osaksi kasviplanktonin määrä. Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan
Pyhäjärven pintaveden laatu on näkösyvyyden perusteella erinomainen (SYKE 2005).
Kokonaisfosforipitoisuus ilmoittaa nimensä mukaisesti vedessä olevan fosforin kokonaismäärän.
Fosforipitoisuus on erittäin tärkeä veden rehevyyden arvioinnissa, koska se on yleensä myös
perustuotannon minimitekijä. Mittayksikkö on µg/l (mikrogrammaa per litra) 1 mg = 1000 µg.
Pyhäjärven kokonaisfosforipitoisuus on 1990-luvulla ollut keskimäärin 18,8 µg/l. Vuosien 2003–
2005 keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli 17,0 µg/l. Luonnontilaisten karujen vesien
kokonaisfosforipitoisuus on vesihallituksen yleisluokituksen mukaan alle 12 µg/l. Lievästi rehevien
vesien fosforipitoisuus on välillä 12–30 µg/l. Fosforipitoisuuden lähetessä 20 µg/l levätuotanto on
selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna. Tuotannon lisääntyminen näkyy myös alusveden
happivajeen kasvuna ja veden lievänä samentumisena. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven
vedenlaatu on kokonaisfosforipitoisuuden perusteella hyvä (SYKE 2005).
Kokonaistyppi ilmoittaa veden kokonaistyppipitoisuuden. Siihen sisältyvät kaikki eri typen
esiintymismuodot, kuten orgaaninen typpi ja epäorgaaniset muodot. Nitraatin, nitriitin ja
ammoniumin pitoisuudet voidaan mitata myös erikseen. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien
kokonaistyppipitoisuus on 200–500 µg/l. Keskimääräinen typpipitoisuus on 1990-luvulla ollut
Pyhäjärvellä 475 µg/l. Vuosien 2003–2005 keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli 412 µg/l.
Klorofylli a:n määrä mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan
verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. Pyhäjärvellä klorofylli a:n määrä on
1990-luvulla ollut keskimäärin 7 µg/l ja vuosina 2003–2005 keskimäärin 6,4 µg/l. Järvet voidaan
luokitella eri rehevyysluokkiin myös klorofylli a:n perusteella. Klorofylli a:n jäädessä välille 4–10,
kuten Pyhäjärvessä, on järvi lievästi rehevä. Pintavesien luokituksen mukaan Pyhäjärven vedenlaatu
on klorofylli a:n perusteella hyvä (SYKE 2005).
Sinilevät ovat selvästi runsastuneet Pyhäjärvellä vuodesta 1990 alkaen ja niiden runsas esiintyminen
on ollut 1990-luvulla jokavuotinen ilmiö. 2000-luvulla sinilevien määrät ovat selvästi vähentyneet
pienentyneen ravinnekuormituksen ja tehostuneen hoitokalastuksen ansiosta. Piilevät ovat olleet
merkittävin ryhmä kasviplanktonin kokonaisbiomassasta.
7
Säkylän Pyhäjärven tila on vedenlaadun luokituksen mukaan hyvä ja lievästi rehevöitynyt.
Ongelmia tuottavat kuitenkin sinileväesiintymät, jotka lisääntyvät ravinnekuormituksen kasvaessa.
Pyhäjärven tilaa saattavat heikentää tulevien vuosikymmenien ilmasto-olot, sillä niiden on
ennustettu olevan juuri kuormitusten kannalta ongelmallisia.
Pyhäjärveen laskevien Yläneenjoen ja Pyhäjoen kunto on Suomen ympäristökeskuksen
vedenluokituksen mukaan välttävä.
3. Alueen kalatalous
3.1. Kalavesien hallinta ja järjestäytyneisyys
3.1.1. Osakaskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat
Osakaskunta on yhteisomistuksessa olevan ja rajoiltaan määrätyn vesialueen osakkaista
muodostuva lakisääteinen yhteisö. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen
harjoittaminen ja kalakannan hoito ottamalla huomioon mitä kalastuslaissa on säädetty.
Pyhäjärvellä kaikki osakaskunnat ovat järjestäytyneitä osakaskuntia. Merkittäviä osakaskuntiin
kuulumattomia kalaveden omistajia ovat Ahlstrom Oy, Metsähallitus, Juusela ja Vahanen.
3.1.2. Kalastusalue
Pyhäjärven kalastuskunnat ja yksityiset kalavedenomistajat ovat järjestäytyneet uuden kalastuslain
mukaisesti kalastusalueeksi vuonna 1989. Kalaveden omistajat ovat luovuttaneet kalastusta ja
kalaveden hoitoa koskevat päätökset kalastusalueelle selvittelysopimuksen mukaisesti.
3.1.3. Kalastusseurat ja yhdistykset
Pyhäjärvellä toimivia muita järjestöjä ovat Säkylän kalastusseura ry, Honkilahden kalastusseura ry,
Pyhäjärven kalamiehet ry, Lännen kalamiehet, Kauttuan tehtaiden urheilukalastajat ry, Etelä-Euran
pilkkijät ry, Alasatakunnan vetouistelijat ry sekä Pyhäjärven ammattikalastajat ry.
3.1.4 Kala-alueiden vuokraus
Säkylän Pyhäjärvellä on käytössä ns.Lotti järjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että
osakaskuntien kalastusalueet on jaettu erillisiin kalastusalueisiin. Alueet on voinut saada
hallintaansa 5-vuoden määrä-ajaksi sitä varten järjestetyssä lottihuutokaupassa.
Lotteja yhteensä on noin 100kpl.
Suunnitelmana on, että koko järven alueelle saataisiin yksi ja yhtenäinen lottijärjestelmä.
8
3.2. Pyydykset, kalastajamäärät
Pyhäjärven merkitys tärkeänä kalapaikkana on säilynyt, vaikka verkkojen ja nuottien määrät ovat
laskeneet tasaisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien (taulukko 3.1). Myös ammattikalastajien ja
luvan lunastaneiden vapaa-ajankalastajien määrät ovat viime vuosina vähentyneet (taulukko 3.2).
Riista- ja kalatalouden arvion mukaan viehekalastuksen ja onginnan sekä pilkinnän aiheuttama
kalastusrasitus on Pyhäjärvellä verrattain korkea (taulukko 3.3). Taulukon 3.3 arvot on saatu
RKTL:n valtakunnallisen kalastuskyselyn perusteella. Satunnaisesti arvottujen henkilöiden antamat
tiedot kalastuksen määrästä tietyllä kalastusalueella olivat pohjana arvioitaessa koko kalastusalueen
kalastusmäärää.
Kalastuspaine on säilynyt Pyhäjärvellä korkeana, vaikka pyyntivälineiden määrällä laskettu
kalastusteho onkin laskenut. Nuottakalastuksen laadullinen tehostuminen uusien menetelmien ja
kasvaneen nuottakoon myötä on pitänyt kalastuspaineen Pyhäjärvellä korkeana myös viime
vuosina. Pyhäjärven kalastuspaineen on 1990-luvulla laskettu olevan noin 2,3 verkkoyksikköä/ha
(Ruohonen 2000), kun se 1980-luvulla oli 3,0 verkkoyksikköä/ha (Sarvala ym 1998a).
Kalastuspaine on näin ollen edelleenkin verraten korkea, joskaan ei aivan 1980-luvun ja 1990-luvun
alun huippulukemissa.
Taulukko 3.1. Pyhäjärvellä käytössä olleet pyydykset vuosina 1990–2006.
vuosi
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
Verkot
kpl
6500
7000
7000
6400
7500
6200
5700
4800
4700
4300
4000
4400
4000
4000
3914
3757
3801
3805
3750
Nuotat
kpl
Rysät
kpl
7
7
7
8
8
7
6
5
5
4
4
4
4
4
4
4
4
4
4
Rapumerrat
kpl
149
151
84
62
73
82
76
83
1200
2400
5200
6400
7950
5370
5410
7120
8200
2009
(Lähde: Pyhäjärven kalastusalue)
9
Taulukko 3.2. Ammatti- ja vapaa-ajankalastajien määrä Pyhäjärvellä (hlö)
Vuosi
Ammattikalastajat
n.190
1993
n.180
1994
n.160
1995
n.150
1996
n.130
1997
62
1998
63
1999
63
2000
(Lähde: Pyhäjärven kalastusalue)
Vapaa-ajankalastajat
Vapaa-ajankalastajat
(luvan lunastaneet)
(arvio pilkkijöistä ja
läänikohtaisella viehekortilla
kalastavista)
3989
3513
2885
n.2800
n.2600
2562
2549
2648
2000–2500
2000–2500
2000–2500
2000–2500
2000–2500
2000–2500
2000–2500
2000–2500
Taulukko 3.3. Säkylän Pyhäjärven vapaa-ajan kalastajien kalastusmäärä ja kalastusrasitus vuonna
2005 pyyntipäivissä mitattuna.
Viehekalastus
3 000
11 000
Läänikohtainen lupa
Ikään perustuva
oikeus
Kalaveden omistajan 1 000
lupa
Jokamiehen oikeus
14 178
Kalastusrasitus
(Lähde: RKTL, Toivonen 2006)
Onginta ja pilkintä
Muu kalastus
31 000
56 000
55 577
3.3. Kalatalouden kehittäminen
3.3.1. Ammattikalastus
Säkylän Pyhäjärven kalataloutta on pyritty kehittämään viime vuosina hyvin aktiivisesti. Säkylän
Pyhäjärvellä on toteutettu vuosina 2001–2004 kannattava ja kestävä kalatalous –projekti (Havia &
Salomaa 2004), jonka pääkohtia olivat:
•
•
•
•
•
•
laadun varmistaminen koko tuotanto- ja jakeluketjussa
tuotantoketjun (kalastus, jakelu) menetelmien parantaminen
yhteistyön ja osaamisen kehittäminen yritystoiminnassa
vientitoiminnan turvaaminen ja kehittäminen
jalostusasteen nostaminen
kalan menekin edistäminen
Projektin yhteydessä kalasatamien varustetasoa on kehitetty työtä nopeuttavilla käsittelylinjoilla ja
viidellä perkauskoneella. Uudistukset ovat helpottaneet työtä ja parantaneet laatua. Muikun
perkausasteen nostamista on hidastanut siitä saatava heikko hinta verrattuna työmäärään.
Kalasatamien hygieenisyyttä on pyritty kehittämään erottamalla lajittelu-, perkaus- ja fileointitila
10
toisistaan ja lisäämällä rehukalan varastointitilaa. Tärkeimmät investointikohteet ovat olleet
hygienialainsäädännön vaatimia kuten rehukalakylmiö, viemäröinti, puhdastilat perkaukseen,
fileeraukseen ja mädinkäsittelyyn. Myös kesäkalastuksen lisäämistä on pyritty kehittämään ja
tarpeellisiin välineistöihin ja niiden käyttöön on tutustuttu. Kalojen menekkiä on pyritty edistämään
messuesittelyillä, pitämällä yhteyttä nuottakuntien tärkeimpiin ostajiin ja tekemällä selvityksiä
halutuista kalatuotteista seudun vähittäiskaupoissa ja suurtalouksissa. Hankkeen eri osien
yhteistuloksena pystyttiin varmistamaan pikku ahvenen vienti Keski-Eurooppaan. Laatua, jalostusta
ja menekkiä on pyritty myös edistämään tutustumiskäynneillä alan kauppoihin ja tuotantolaitoksiin.
Tietoa Pyhäjärven kalataloudesta on pyritty lisäämään tiedottein. Myös EU-parlamentin
kalatalousvaliokunta on tutustunut Pyhäjärven kalatalouteen vuonna 2003. Projektin päätyttyä
jatkotoimenpiteitä ja kehittämistä jäätiin kaipaamaan erityisesti kalastus–jalostus–markkinointi –
ketjun osalta.
3.3.2. Saaliskirjanpito
Edellisen Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelman tärkeimpänä lisäselvitystarpeena pidettiin
saaliskirjanpitotietoihin perustuvien saalistietojen hankkiminen. Myös eri pyyntivälineiden määrien
ja saaliiden osuutta niissä haluttiin selvittää tarkemmin. Ammattikalastuksen osalta mainitut tiedot
ovatkin nykyään melko hyvin tiedossa. Ammattikalastajien ja tutkijoiden käsitykset
arvokalasaaliista ovat yhtäpitäviä. Erityisesti talvinuottauksen saalisarviot arvokalojen osalta ovat
samanlaisia, sillä ne perustuvat todellisiin saalistilastoihin ja saalisnäytteisiin. Rysä- ja
verkkokalastuksen osalta tilastointi on kuitenkin vielä vajaampaa ja näiden pyyntimuotojen
saalisseurantaa tulisi edelleen kehittää. Kun tilastointi on epävarmalla pohjalla, ovat saalisarviot
myös epätarkkoja. Järven hoidon kannalta tarkat saalisarviot eri kalalajeittain eriteltynä ovat hyvin
tärkeitä. Niistä saatua tietoa voidaan käyttää ammattikalastuksen kehittämiseen ja järvessä
tapahtuneiden muutosten tulkitsemiseen. Ammattikalastajien tilastointipuolta hoitaa Säkyläläinen
Tilistö Tmi, jonka tietojen perusteella ainakin talvinuottauksella pyydetyistä arvokaloista saadaan
hyvin tarkat tiedot. Muiden kalalajien osalta kalastajat antavat omat arvionsa pyydettyjen kalojen
määristä. Tutkijoiden kalansaalisarviot perustuvat nuottakauden aikana nuottasaaliista noin kahden
viikon välein otettuihin näytteisiin ja ammattikalastajien muikkusaalistilastoon. Koska
muikkusaaliit tunnetaan hyvin tarkkaan, voidaan muiden lajien saalismäärät arvioida muikun ja
muiden lajien saalissuhteiden avulla.
Kalastusalueen käytössä on myös ollut jo vuodesta 1999 asti ATK-pohjainen lupa- ja saalistietojen
tilastointijärjestelmä. Saalistilasto perustuu luvan lunastuksen yhteydessä postitettavaan
vapaaehtoiseen ilmoitukseen edellisvuoden saaliista. Periaatteessa tilasto sisältää siis luvan
lunastaneiden ammatti- ja vapaa-ajankalastajien saaliin. Nuottakuntien, sekä viehekalastusluvalla ja
yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saalis ei sisälly tilastoon. Vastausprosentti
saalisilmoituksissa on vaihdellut 30 % tietämillä ja oikea kalansaalis arvioidaan kertomalla
ilmoitettu saalismäärä luvan ostaneiden ja saalismääriin vastanneiden välisellä suhteella.
Pyhäjärven kalastusalueen saaliskirjanpito on hyvin järjestetty ainoastaan talvinuottauksen osalta.
Ammattikalastuksen osalta erityisesti rysä- ja verkkokalastuksen saaliit ovat edelleenkin sangen
karkeita arvioita ja niitä olisi syytä kehittää. Toinen ongelma on myös arviot viehekalastusluvalla ja
yleiskalastusoikeuksien nojalla kalastavien saaliista. Karkeita arvioita pystytään tekemään RKTL:n
tekemien valtakunnallisten vapaa-ajankalastuskyselyjen perusteella, mutta tarkempia tietoja
kaivattaisiin. Saalistilaston kehittämiseksi tulisi kalastajia kannustaa aktiivisempaan saalismäärien
ilmoittelemiseen. Kannustimina voitaisiin käyttää esimerkiksi erilaisia palkkioita (Ruohonen 2000).
11
4. Kalakanta, kannantila ja kalansaalis
4.1. Yleistä
Pyhäjärven saalismäärien on havaittu olevan hyvin korkea verrattuna järven ravinnepitoisuuteen tai
perustuotannon määrään (Sarvala ym 1998a). Syynä tähän pidetään erittäin tehokasta
ammattikalastusta, jonka tärkeimmät kaupalliset lajit ovat pitkään olleet muikku ja siika sekä viime
vuosina ahven. Ammattikalastus on vuosittain saanut saaliiksi 70–90 % ensimmäistä vuotta
eläneistä muikuista. Koska muikun määrän rajoittavin tekijä on ravinto, juuri tämä kalastuksen
voimakas kohdistuminen nuoriin kaloihin lisää kalojen kasvua ja lisääntymiskykyä ja mahdollistaa
hyvin voimakkaan kalastuspaineen ilman että kalakanta romahtaisi.
Talvinuottauksen saalistietojen perusteella Pyhäjärven kalakannassa on kuitenkin tapahtunut
merkittäviä muutoksia 1990-luvun alussa. 1980-luvulla merkittävin kalansaalis koostui muikusta ja
sitä saatiinkin saaliiksi useimmiten 300–400 tonnia/vuosi. Seuraavaksi eniten saatiin siikaa (n. 50
tonnia/vuosi) ja loput saaliista (<50 tonnia) koostui särjestä, kiiskestä, kuoreesta ja muista
vähäarvoisista kaloista. Vuodesta 1990 alkaen muikkusaalis romahti ja vuosittainen saalis on 1990luvulla vaihdellut 50–100 tonnin välillä ja 2000-luvulla n. 200 tonnin tietämillä. Katovuonna 2004
saalis oli vain n. 25 tonnia. Vähäarvoisten kalojen määrä lisääntyi saaliissa voimakkaasti. Kiiskeä
saatiin 1990-luvulla 50–100 tonnia/vuosi ja 2000-luvulla muutamasta kymmenestä tonnista jopa
200 tonniin/vuosi. Lisääntynyt kiiskisaalis on kuitenkin seurausta hoitokalastuksen kohdistumisesta
juuri kiiskiin ja muihin vähäarvoisempiin kaloihin. Särkisaalis on vaihdellut 1990- ja 2000 luvuilla
10–60 tonnin välillä. Myös ahvensaaliit kasvoivat 1990-luvulla ja vaihtelivat 10–60 tonnin välillä.
2000-luvulla tehostuneen hoitokalastuksen ja voimakkaiden ahvenvuosiluokkien johdosta oli
ahvensaalis vuosina 2003 ja 2004 jopa 100 tonnia/vuosi. Kuoreen saalismäärät vaihtelevat
Pyhäjärvessä voimakkaasti kuorekannan vahvuuden mukaan. Vuosina 1995, 1996 ja 2003 kuoretta
saatiin talvinuotalla 50–100 tonnia/vuosi, kun muina vuosina saalis on ollut muutamia kymmeniä
tonneja, tai kuoretta ei ole saatu juuri ollenkaan.
Merkittävimpänä syynä muikkukannan romahtamiseen on pidetty hyvin epäedullisia kevään
sääolosuhteita kahtena peräkkäisenä vuotena 1990 ja 1991, jotka heikensivät merkittävästi
muikunpoikasten eloonjääntiä. Samaan aikaan järvessä oli voimakas ahvenvuosiluokka, jonka
saalistuksen on todettu vaikuttavan heikentävästi muikun poikasten määriin, ja myös
taimenistutukset olivat voimakkaimmillaan. Myös voimakkaan kalastuspaineen jatkuminen esti
muikkukannan palautumisen. Tämä muutaman vuoden taantuma muikun määrissä mahdollisti
muiden kalalajien kuten ahvenen, kiisken, särjen ja kuoreen määrien nousun järvessä. Saaliiksi
saatiin yhä vähemmän muikkua ja yhä enemmän vähäarvoista kalaa. Vaikka Pyhäjärven
ravinnekuormitus oli voimakasta jo 1980-luvulla, pystyttiin suurten muikkuvuosiluokkien
pyytämisellä poistamaan ravinteita kalojen kautta. Järven sisäisen kuormituksen määrää 1980luvulla verrattuna nykyiseen on vaikea arvioida. Saalistietojen perusteella voisi otaksua, että
sisäinen kuormitus olisi kasvanut juuri pohjaeläimiä syövien kalojen määrien noustessa. Vaikka
kiiskeä ei aikaisemmin saaliiksi juuri saatukaan, oli sen kanta kuitenkin jo 1980-luvulla vahva.
Kalastajat pystyivät välttämään kiisken osuutta saaliissa virittämällä nuottansa niin, ettei sitä juuri
saaliiksi saatu. Ahvenkanta sen sijaan on saattanut kasvaa, vaikka 1980-luvullakin esiintyikin myös
vahvoja ahvenvuosiluokkia. Muikku on hyvin voimakas kilpailija ja käyttää hyväkseen koko
vesialuetta pinnasta pohjaan. Suuret muikkumäärät pitivät kuoremäärän vähäisenä ja vähensivät
myös ahventen osuutta ulapalla alkukesästä. Vähäarvoisten kalalajien määrän nousu lisäsi järven
rehevöitymistä ja heikensi muikun valta-asemaa järvessä. Myös petokalojen määrä nousi (lähinnä
iso ahven runsastui) ja lisäsi muikkuun kohdistuvaa saalistusta.
12
Viime aikaisten vähäsateisten vuosien sekä tehokkaan hoitokalastuksen ansiosta, on järven tila
kohentunut. Kuitenkin vasta vuonna 2006 syntyi todella suuri muikkuvuosiluokka ensimmäistä
kertaa sitten 1980-luvun. Tihentyneet lämpimät kesät ovat tuottaneet vahvoja ahvenvuosiluokkia
1988, 1992, 1994, 1997, 1999, 2001 ja 2002, mikä on merkinnyt ankarampaa muikkuun
kohdistuvaa saalistusta. Varmaan siksi muikkuvuosiluokat ovat 2000-luvulla pysyneet viime vuotta
lukuun ottamatta vain kohtuullisina, vaikka poikasmäärät ovat olleet suurempia kuin ennen.
Pyhäjärven pitkäaikaisen seurannan ja tutkimustiedon perusteella tärkein tavoite kalakantojen
hoidossa onkin suurten muikkuvuosiluokkien saaminen takaisin. Tähän päästään parhaiten
vähentämällä järven ravinnekuormitusta ja poistamalla vähempiarvoista kalaa tehokalastuksella.
Kun ravinnemäärät vähentyvät, pystyy muikku voimakkaana kilpailijana pitämään vähäarvoisen
kalamäärän kurissa ja vähentämään näin myös sisäistä kuormitusta. Muikku on planktonsyöjä ja
heikentää siten myös vedenlaatua. Voimakas ammattikalastus toimii kuitenkin petokalojen
tehtävässä. Vähentäessään järven kalaa pienentää se samalla planktonsyöjien määriä ja niiden
aiheuttamaa vedenlaadun heikkenemistä. Kalojen mukana poistuu myös merkittävä määrä
ravinteita.
4.2. Kalakanta
Koekalastuksia Säkylän Pyhäjärvellä on tehty yhteensä neljä kertaa. Ensimmäinen koekalastus
tehtiin vuonna 1984 ja kolme seuraavaa vuosina 2000, 2004 ja 2006. Koeverkkokalastuksen
lajisuhteet eroavat merkittävästi talvinuotalla saaduista tuloksista. Syynä tähän on se, että koeverkot
aliarvioivat (pelagisten) kalojen kuten kuoreen ja muikun osuutta kalastosta ja yliarvioivat
ahvenkalojen kuten kiisken ja ahvenen osuutta kalastosta. Talvinuotalla saadut tulokset antavat
myös vinoutuneen kuvan kalaston rakenteesta. Vaikka talvinuotta on hyvin valikoimaton pyydys,
voidaan pyyntikorkeutta säätää ja näin välttää vähemmän haluttujen kalalajien osuutta saaliista.
Paras kuva kalalajien suhteista saadaankin todennäköisesti yhdistelemällä koekalastusten ja
talvinuottasaaliiden tuloksia. Esittelen ensiksi kalakantojen suhteet koeverkkokalastuksen
perusteella 2000-luvulla ja sitten 2000-luvun hoitokalastusjakson ajalta.
Kiiski on ollut lukumäärän osalta runsain kalalaji kaikissa 2000-luvun koekalastuksissa (kuva 4.1)
(Sydänoja 2001; Louhesto & Rannikko 2004; Louhesto & Rannikko 2006). Tässä ei siis ole
tapahtunut muutosta 1980-lukuun verrattuna (Sarvala ym. 1998a). Seuraavaksi eniten on saatu
ahventa, särkikaloja, muikkua ja kuoretta. Biomassan osalta merkittävin laji oli ensin kiiski, mutta
ahven on viime vuosina noussut merkittävimmäksi kalalajiksi. Ahvenen määrien nousuun on
todennäköisimpinä syinä ahvenelle suotuisten lämpimien kesien yleistyminen (1997, 1999, 2001 ja
2002) ja hoitokalastuksen vaikutukset. Kolmanneksi runsain laji biomassan osalta on ollut särki.
Muikun ja kuoreen osuudet ovat olleet sekä kappalemääräisesti että lukumääräisesti vähäiset. Edellä
mainittujen kalalajien lisäksi koekalastuksissa on saatu siikaa, haukea, lahnaa ja madetta.
Pyhäjärvessä esiintyy myös vähemmässä määrin ruutanaa ja kivisimppua sekä istutusten myötä
harvakseen esiintyy järvitaimenta, kuhaa, harjusta ja puronieriää.
13
Osuus koekalastuksesta (%)
100
90
5
80
70
23
60
9
15
9
7
14
7
14
21
9
30
kuore
42
32
50
39
41
salakka
särki
kiiski
30
40
20
10
muut
muikku
50
40
4
35
23
ahven
32
29
04 lkm
06 lkm
21
0
00 massa
04 massa
06 massa
00 lkm
Kuva 4.1. Vuosien 2000, 2004 ja 2006 koekalastuksissa saatujen eri kalalajien biomassa- ja
lukumääräosuudet.
Kuva 4.2. Vuosien 1988-2006 talvinuottasaaliiden lajijakaumat. Kuva Turun Yliopisto, Sarvala
2006.
Viime vuosina muikun osuus talvinuottasaaliin massasta on ollut yli 50 %. Poikkeuksena tästä
erottuu vuosi 2004, jolloin pyynnissä oli vuonna 2003 syntynyt erittäin heikko muikkuvuosiluokka.
14
Seuraavaksi eniten saaliiksi on saatu kiiskeä, jonka määrät ovat vaihdelleet 2000-luvulla välillä 10–
30 % talvinuottasaaliista. Seuraavaksi eniten on saatu ahventa, siikaa ja särkeä.
4.3. Kalansaaliit ja kalakannat
Parantuneen saalikirjanpidon ansiosta Pyhäjärven kalansaaliista, erityisesti talvinuottasaaliista, on
saatavilla hyvinkin tarkkaa tietoa. Kotitarve- ja virkistyskalastajien saalimäärät joudutaan kuitenkin
vielä arvioimaan, ja sen takia niihin kannattaa suhtautua varauksella. Nuottakalastuksella
pyydettyjen muikkujen ja siikojen määrät tiedetään tarkkaan hyvin ylläpidetyn myyntikirjanpidon
perusteella. Kalastusalueen edustaja tiedustelee kalastajilta muiden kalalajien osuutta saaliista ja
tekee lajikohtaisen arvion saalismääristä. Talvinuottauksen lajisuhteita on myös tutkittu ottamalla
kahden viikon välein näytteitä eri nuottakuntien nuotanvedoista ja näin on saatu tutkimukseen
perustuva saalisarvio eri lajeille (kuva 4.2). Taulukossa 4.1 on esitetty Pyhäjärven kalastusalueen
ilmoittamat kala- ja rapusaalisarviot vuosilta 1990–2006 ja taulukossa 4.2 eri kalalajien
kokonaissaalisarviot vuosilta 1990–2000.
Taulukko 4.1. Vuosien 1990–2008 kala- ja rapusaaliit.
vuosi
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006 (tilastoinnin
muutos)
2007
2008
2009
kalansaalis
tn
850
700
830
800
850
850
800
780
830
830
800
800
990
880
654
750
Rapusaalis
1000 kpl
386
393
329
156
434
948
25
100
170
400
169
82
(Lähde: Pyhäjärven kalastusalue)
15
Taulukko 4.2. Eri kalalajien kokonaissaalisarviot vuosilta 1990–2008
Vuosi
Muikku
Siika
Ahven Hauki
389
100
1990
205
100
1991
290
100
1992
230
110
1993
210
85
1994
150
100
1995
120
100
1996
150
110
1997
190
130
1998
220
110
1999
250
100
2000
280
90
2001
320
70
2002
240
80
2003
142
60
2004
305
63
2005
150
27
2006
120
17
2007
80
18
2008
(Lähde: Pyhäjärven kalastusalue)
100
130
145
150
180
180
180
200
180
180
150
150
180
150
160
154
82
124
110
90
100
100
105
95
90
95
95
100
105
110
100
80
70
33
38
5
43
58
Särki
Kiiski
120
120
130
150
150
120
130
120
120
110
100
90
90
90
91
80
56
60
42
40
40
40
45
80
30
70
70
90
80
70
60
100
150
146
80
53
17
14
Kuore Muut Yht.x1000
2
4
7
15
35
170
70
10
3
5
6
7
135
80
9
22
10
0
2
14
16
16
15
15
13
12
17
16
16
18
28
16
17
13
8
3
12
5
855
715
828
820
850
853
777
772
829
826
804
805
991
877
654
750
386
393
329
Vuosilta 1999 ja 2008 on olemassa arviot ammattikalastajien sekä kotitarve- ja virkistyskalastajien
saaliista (Ruohonen 2000). Vapaa-ajan kalastajien (pilkkijät, viehekalastajat yms.) saaliin on
arvioitu olevan n. 25 000 kg / vuosi. Taulukossa 4.3 on esitetty vuosien 1999 ja 2000 eri kalalajien
kokonaissaalisarviot, sekä lupakalastajien (ei talvinuotta) ilmoittamien saaliiden perusteella tehdyt
arviot vuotuisesta lupakalastajien kokonaissaaliista.
Taulukko 4.3. Arviot vuosien1999 ja 2000 eri kalalajien kokonaissaaliista (kg)
1999
Kokonaissaalis
110500
Ahven
28900
Hauki
200400
Muikku
1300
Taimen
63900
Siika
62700
Särki
78400
Muut
Yht.
546100
Lähde: Ruohonen 2000.
Arvio
lupakalastajien
saaliista
49473
21558
52692
1275
22071
31893
32595
211557
2000
Kokonaissaalis
72100
22200
230700
1800
61500
98100
56300
542700
Arvio
lupakalastajien
saaliista
35260
14855
38543
1829
24362
44205
31285
190339
16
Hoitokalastuksen ansiosta ovat kiiskien osuudet viime vuosina olleet todennäköisesti vuosien 1999
ja 2000 määriä selvästi suuremmat. Pelkästään vuoden 2006 talvinuottauksen perusteella
kiiskisaaliin arvioitiin olevan n. 70 000 kg.
4.3.1. Muikku
Muikku on sekä taloudellisesti että ekologisesti Pyhäjärven tärkein kalalaji. Pyhäjärven
ammattikalastus perustuu suurelta osin muikun pyyntiin ja muikku itse toimii järvessä avainlajina
säädellen eläinplanktonin koostumusta, biomassaa ja kokoa ja näin epäsuorasti myös
kasviplanktonin ja veden laatua (Sarvala ym 1998a). Voimakkaalla muikkuun kohdistuvalla
ammattikalastuksella voidaan myös poistaa merkittäviä määriä järveä rehevöittävistä ravinteista ja
näin vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Muikkuun kohdistuva pyynti on Pyhäjärvellä hyvin
voimakasta ja kutukanta koostuu yleensä vain yhden vuosiluokan kaloista. Vaikka kutukanta jää
voimakkaasta kalastuksesta johtuen yleensä hyvin pieneksi (kuva 4.3), kompensoi kalojen nopea
kasvu ja korkea (fekunditeetti) kutevien kalojen vähäistä määrää. Pyhäjärvellä on myös runsaasti
muikulle sopivia kutualueita, sillä 40 % järven pinta-alasta voidaan luokitella happipitoisiksi
hiekkapohjiksi.
Kutualueet ovat kuitenkin vähenemässä pyhäjärven pinnansäännöstelykäytännön (järven ylitäyttö)
johdosta, joka näin vaikuttaa suoraan järven kiintoainekuormitukseen.
6
Kutukanta (kg/ha)
5
4
3
2
1
0
1979 1982
1985 1988
1991 1994
1997 2000
Vuodet
Kuva 4.3. Muikun kutukannan vahvuus Pyhäjärvessä vuosina 1979–2002.
Vuoteen 1990 saakka oli muikkukannoissa havaittavissa selvä kahden vuoden sykli. Voimakasta
vuosiluokkaa seurasi aina heikompi vuosiluokka. Tämän ilmiön syitä on viime vuosina tutkittu
paljon ja pohjimmaisena syynä tähän vaihteluun katsotaan olevan on muikun ikäryhmien välinen
ravintokilpailu
Muikkukantojen kehitys on kuitenkin ollut jossain määrin poikkeavaa
tutkimuksesta - toteutuneeseen tilanteeseen. (Helminen ym 1993; Helminen & Sarvala 1994;
Helminen ym 1997). Ensimmäistä kesää elävät muikut ovat etulyöntiasemassa toista vuotta eläviin
muikkuihin nähden pienemmän aineenvaihduntavaatimustensa ja tehokkaamman ravinnonkäyttönsä
ansiosta. Nuoret muikun kilpailevat voimakkaasti toista vuotta eläneiden muikkujen kanssa ja
heikentävät näin merkittävästi näiden lisääntymistuottoa erityisesti heikkolaatuisten mätimunien
kautta. 1990-luvun alussa tämä kahden vuoden sykli rikkoontui huonojen sääolosuhteiden,
voimakkaan petokalojen aiheuttaman saalistuksen ja ammattikalastusten yhteisvaikutusten vuoksi
(Sarvala ym 1998a). Jäidenlähdön jälkeisten sääolosuhteiden on havaittu merkittävästi vaikuttavan
17
muikkuvuosiluokan suuruuteen (Marjomäki ym 2004). Ruskuaispussivaiheen jälkeinen aika on
kalanpoikasille hyvin kriittistä aikaa ja jos kylmät säät ovat hidastaneet sopivien ravintokohteiden
ilmaantumista, voi poikaskuolleisuus olla hyvinkin suurta. Muikulla ruskuaispussivaiheen
päättymisen ei kuitenkaan ole havaittu lisänneen kuolleisuutta (Karjalainen 1991). Muikun poikaset
kestävät hyvin nälkiintymistä, eikä poikaskuolleisuus johdu suoraan ravinnon puutteesta.
Kuolevuus luonnossa on yleensä saalistuksesta johtuvaa ja siten välillistä seurausta toisaalta
ravinnon niukkuudesta johtuvasta kasvun hitaudesta ( pitkä saalistukselle altis kehitysjakso) –
mutta alhainen lämpötila hidastaa kasvua suoraan fysiologisten mekanismien kautta, mm.
ruoansulatus on tehotonta. Kuolevuus voi johtua yksinomaan siitä, että poikaset ovat pienikokoisia
ja niiden uintikyky on kehittymätön, jolloin ne ovat alttiita saalistukselle. Ahventen, erityisesti 2vuotiaiden kalojen saalistuksen, on havaittu vaikuttavan muikkuvuosiluokan kokoon (Huusko &
Sutela 1992; Helminen & Sarvala 1994; Valkeajärvi & Marjomäki 2004). Kun peräkkäin sattui
kaksi muikun poikasille sääoloiltaan epäedullista kevättä, muikun valta-asema järvessä heikentyi ja
kaupallisesti vähäarvoiset kalalajit kuten kiiski, särki, ahven ja kuore pääsivät yleistymään
Pyhäjärvessä. Muutokset kalakoostumuksessa lisäsivät järven rehevöitymistä ja näin heikensivät
myös muikkukantaa. 2000-luvulla muikkukanta on osittain toipunut ja järven tilaa parantavan
tehokalastusjakson jälkeen, Pyhäjärveen syntyi vuonna 2006 jälleen erittäin vahva
muikkuvuosiluokka. Tämän vahvan vuosiluokan syntyä edistivät ennen muuta jäidenlähdön
jälkeiset suotuisat sääolot ja osaltaan myös vähentynyt saalistuspaine 2-vuotiaiden ahventen osalta.
Kookkaita ahvenia järvessä oli kuitenkin edelleen runsaasti Talvinuottatietojen sekä koekalastusten
perusteella vuoden 2005 ahvenvuosiluokan suhteellinen koko oli merkittävästi alhaisempi kuin
vuonna 2004 ja moninkertaisesti pienempi kuin vuosina 2002 ja 2003. 2000-luvulla muikun
kannanvaihtelussa on taas selkeästi palattu vuorovuosirytmiin, joka vallitsi 1970- ja 1980-luvuilla
vuoteen 1987 saakka (kuva 4.4). Itse asiassa vuorovuosirytmi on heikkona signaalina nähtävissä
läpi 1990-luvunkin, mutta 1987 jälkeen tapahtui rytminvaihdos – ennen vahva vuosiluokka syntyi
parittomina vuosina, vuodesta 1988 alkaen parillisina vuosina.
Kuva 4.4. Muikun vuosiluokan koko Pyhäjärvessä vuosina 1970-2006. Vuoden 2006 luku on
alustava arvio ensimmäisen kesän kasvun perusteella. (Kuva TY/ LOS, Sarvala &
Helminen 2007.)
18
Muikkuvuosiluokan koko on viime vuosina pysytellyt keskimäärin n. 10 miljoonan kalan tietämillä.
Poikasmäärät ovat kuitenkin olleet 2000-luvulla jopa 1980-lukua suurempia (kuva 4.5). Huimat
poikasmäärätkään eivät takaa voimakkaan vuosiluokan syntymistä, kuten vuoden 2002 tilanne
osoittaa.
Poikasmäärät (Milj. kpl)
700
600
500
400
300
200
100
0
1985
1990
1995
2000
2005
Vuodet
Kuva 4.5. Vuosien 1985–2006 keväisten poikaspyyntien perusteella arvioidut muikunpoikasten
määrät. (Lähde: Jouko Sarvala, Turun yliopisto.)
Vuosiluokka syksylla (milj. kpl)
Ensimmäistä vuotta elävien muikkujen kokoon vaikuttaa ravintokilpailu ja tärkein kilpailun
voimakkuuteen vaikuttava tekijä on syntyneen muikkuvuosiluokan koko (kuva 4.6). Kohtalaisista
muikkuvuosiluokista johtuen ovat 1-kesäiset muikut olleet viime vuosina melko kookkaita ja niiden
kaupallinen kysyntä on ollut suurta. Kun Pyhäjärvellä on myös harjoitettu hoitokalastusta on
ammattikalastus ollut kannattavaa ja järven muikkukanta on saatu hyvin hyödynnettyä.
40
35
30
25
20
15
2
R = 0.6361
10
5
0
0
5
10
15
20
25
30
35
Nuoren (0+) mukikun keskipaino (g) talven alussa
Kuva 4.6. Nuoren muikun koon ja syksyisen vuosiluokan koon välinen riippuvuus.
Talvi 2006/2007 oli kuitenkin erityisen lämmin ja ensimmäinen jääkansi muodostui Pyhäjärvelle
vasta tammikuun lopussa. Talvikalastuskausi jäi ennätyksellisen lyhyeksi kun aikainen kevät päätti
talvinuottakauden jo maaliskuun puolivälissä. Huolenaihetta kalastajille aiheutti myös muikun
19
täysinäiset suolet, mikä johtui talviajan ravinnon runsaasta määrästä. Muikun (ja nuoren siian)
talviaikainen kasvu (ja siis aktiivinen syönti) on ollut yleistä etenkin 1990-luvulla kun vuosiluokat
olivat pieniä ja ravintokilpailu lievää – myös 1970-luvulla talvikasvua oli joinakin vuosina. Viime
vuosien heikon tai kohtalaisen muikkukannan johdosta, on talviravintoa ollut tarjolla paljon ja se on
näkynyt muikun suolen täyteisyydessä ja kasvussa. Aikaisemmin, 1980-luvulla, ei muikulla
havaittu talvisyöntiä. Tämä johtui siitä, että muikkukannat olivat vahvempia, eikä ravintoa riittänyt
talviajalle. Nykyinen tilanne on siinä mielessä uusi, että nyt syöntiä esiintyi vahvan vuosiluokan
tilanteessa. Järvi on siis nykyisin rehevämpi kuin ennen ja potentiaali eläinplanktonin määriin
talviaikaan suurempi. Sateisella ja tuulisella syksyllä saattaa myös olla osuutta asiaan. Muikun
talviajan ravinto koostuu pääosin Cyclopoida-kopepodiiteista ja -aikuisista (Sarvala ja työryhmä
1990) ja pitkä, tuulinen syksy saattaa lisätä näiden osuutta vesikerroksessa. Sateet lisäävät
ravinteiden määriä vedessä ja mahdollistavat suuremmat planktontiheydet. Kuvissa 4.7 ja 4.8 on
esitetty nuoren (0+) muikun pituuden (mm) ja painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä.
1 32
Pituus (mm)
1 30
1 28
1 26
1 24
1 22
1 20
1 18
1 4.-1 6 .2 .
2 8 .2 .-1.3 .
1 4.-1 5 .3 .
Pvm
Kuva 4.7. Nuoren (0+) muikun pituuden (mm) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät
esittävät pituuden keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa.
17
Paino (g)
16
15
14
13
12
11
10
14.-16.2.
28.2.-1.3.
14.-15.3.
Pvm
Kuva 4.8. Nuoren (0+) muikun painon (g) kehitys vuoden 2007 talvinuottanäytteissä. Pylväät
esittävät painon keskiarvoa ja virhepalkit keskihajontaa.
20
Täysinäiset suolet heikensivät kalojen säilyvyyttä ja vähensivät niiden kaupallista kysyntää. Myös
muikkujen suuresta määrästä johtuva kalojen pieni koko vähensi kysyntää ja heikensi osaltaan myös
niiden säilymistä. Yhdessä lyhyen talvikalastusjakson ja heikon kysynnän vuoksi jäi
talvikalastussaalis hyvin pieneksi. Järveen jäi kesäkaudeksi runsaasti planktonsyöjiä, mutta on
kuitenkin todettava, että Pyhäjärven tilassa ei kuitenkaan ollut havaittavissa vedenlaadun
heikkenemistä. Talvinuottakauden 2006/2007 ongelmat herättivät paljon keskustelua niin
kalastajien kuin Pyhäjärven suojelurahaston asiantuntijoiden keskuudessa. Kun selvää on, että
leudot ja sateiset talvet tulevat yleistymään ilmaston lämpenemisen johdosta, on tuleviin
kalastusolosuhteisiin pyrittävä varautumaan etukäteen, jotta laajamittainen ammattikalastus voisi
jatkua Pyhäjärvellä tulevaisuudessakin. Voimakas muikun ammattikalastus on elinehto koko järven
kalataloudelle ja hyvinvoinnille.
4.3.2. Siika
Siika on muikun ohella Pyhäjärven kaupallisesti tärkein kalalaji. Pyhäjärven siika on muikun tavoin
alunperin istukaslaji ja sen kasvu alkoi heikkenemään muikun kotiuttamisen jälkeen. Muikku on
saattanut heikentää myös siikakantaa. Päijänteessä muikun on havaittu oleva merkittävä siian
rekrytointiin, kasvuun ja kuntoon vaikuttava tekijä (Valkeajärvi ym 2006). Muikun ja siian
ravintokilpailua pidetään keskeisimpänä syynä Päijänteen siian heikentyneeseen kasvuun ja
kuntoon. Muikun vaikutusmekanismi siian rekrytointiin on kuitenkin epäselvä. Selitys voi löytyä
siian heikentyneestä kasvusta ja kunnosta ja sitä kautta heikentyneestä (fekunditeetistä).
Pyhäjärveen on alunperin istutettu monia eri siikakantoja (Hirvonen & Helminen 1992), joista
nykyisen kaltainen järvisiika syrjäytti 1940-luvulla kokonaan planktonsiian. Pyhäjärven
keskimääräinen siivilähampaiden lukumäärä oli vuonna 1983 tehdyn tutkimuksen mukaan 41,2
(vaihteluväli 33–50). Viimeaikaisten havaintojen perusteella lukumäärä on pysynyt samana.
Pyhäjärven siian kasvu on ollut järvisiiaksi viime vuosina melko nopeaa (kuva 4.9). Kasvu on
kuitenkin hidastunut jonkin verran vuoden 1997 tasosta, jolloin muikkukannan määrä oli selvästi
nykyistä alemmalla tasolla ja mahdollisti siialle paremmat ravinto-olosuhteet. Kasvu on kuitenkin
ollut parempaa kuin vuonna 1987, jolloin muikkukanta vielä oli voimissaan. Vuoden 2007
talvinuottanäytteiden perusteella vuoden 2006 voimakas muikkuvuosiluokka näyttää vähän
heikentäneen siikojen kasvua.
Pyhäjärven siika kilpailee ravinnosta muikun kanssa ja sen määrien ja kasvun on havaittu
heikkenevän suurien muikkukantojen muodostuessa. Muikku on siikaa tehokkaampi
planktoninsyöjä ja voittaa näin siian ravintokilpailussa. Tämän tilanteen kiertämiseksi Pyhäjärven
kalastusalueella on käyty keskustelua sellaisen siikamuodon saamisesta järveen, jonka
ravinnonkäyttö eroaisi voimakkaasti muikun ravinnosta ja vapauttaisi siian näin kilpailusta. Tämän
seurauksena siikakanta voimistuisi ja kasvaisi paremmin. Järveen on mietitty hankittavaksi
harvasiivilähampaista pohjasiikaa, joka käyttäisi ravintonaan kaloja. Tämä siikamuoto toimisi
samalla petokalana syömällä vähempiarvoista kalaa ja hoitaisi näin järven tilaa.
Mitkään tutkimukset eivät ole kuitenkaan pystyneet todistamaan, että mikään siikamuoto käyttäisi
kaloja
merkittävissä
määrin
ravinnokseen.
Yhdessäkään
läpikäymässäni
siian
ravinnonkäyttötutkimuksessa ei ole edes mainittu siian käyttäneen ravinnokseen kaloja.
Tutkimuksissa on seurattu eri kokoisten ja eri siikamuotojen ravinnonkäyttöä vähintään 30–40 cm:n
pituuteen asti (Palomäki 1997; Heikinheimo ym 2000; Kahilainen ym 2004). Kookkaatkaan
pohjasiiat eivät Inarinjärvellä siirtyneet kalaravinnon käyttöön vaan käyttivät ravinnokseen
pääasiassa pohjaeläimiä. Vaikkei tutkimuksissa olekaan löytynyt merkkejä kalojen käytöstä siian
ravinnossa, saattavat oikein isot siiat tilaisuuden tullen syödä myös kalaravintoa. Pyhäjärven
kohdalla tämä lienee vähäistä, sillä yli 40 cm:n pituisia siikoja ei Pyhäjärveltä juuri saada.
21
400
350
Pituus (mm)
300
250
200
150
100
50
0
0
1
2
3
4
5
6
Ikä (v)
Kuva 4.9. Siian kasvu Pyhäjärvessä vuoden 2006 talvinuottanäytteiden perusteella.
Tutkimusten perusteella pienten siikojen ravinnonkäyttö on samanlaista kaikilla siikamuodoilla
(Heikinheimo ym 2000). Kaikkien siikamuotojen tärkein ravintolähde on eläinplankton ja
vedenpinnan hyönteisravinto aina n. 20 cm:n pituuteen asti. Pyhäjärvessä siian poikaset syövät
alusta alkaen hieman suurempia ravintokohteita kuin muikut (hankajalkaisten kopepodiittitoukkia ja
vesikirppuja)(Sarvala ym 1998b). Myöhemmin ensimmäisenä kesänään siiat syövät ulapalla
jokseenkin samaa ravintoa kuin muikku, mutta loppukesällä rantojen lähellä ne pyydystävät jo
pohjan pienäyriäisiä, ja toisesta kesästä lähtien siiat ovat ainakin vahvan muikkukannan vallitessa
syöneet pääasiassa pohjaeläimiä. Merkittävin ero eri siikamuotojen ravinnonkäytössä tapahtuu
pohjasiioilla, kun niiden pituus lähenee 20 cm:ä. Tällöin pohjaeläinten (mm. hyönteisten toukat,
simpukat ja kotilot) osuus kasvaa merkittävästi pohjasiikojen ravinnossa. Kun eri siikamuotoja
esiintyy samassa järvessä, on niiden havaittu keskittyvän eri osiin järveä. Tiheäsiivilähampaiset siiat
oleilevat tällaisessa tilanteessa yleisimmin ulapalla ja harvasiivilähampaiset rantavyöhykkeessä.
Myös pohjaeläimiä syövien eri siikamuotojen on havaittu eroavan oleskelusyvyyden perusteella.
Vaikka Pyhäjärvessä onkin järvisiikaa, turvautuu se jo hyvin nuorena, varsinkin vahvoina
muikkuvuosiluokkina pohjaeläimiin planktonravinnon niukentuessa.
Vaikka Pyhäjärveen istutettaisiin harvasiivilähampaista siikamuotoa, joka käyttäisi ravintonaan
suuremmassa määrin pohjaeläimiä, ei siian kanta eikä kasvu todennäköisesti paranisi. Se saattaisi
jopa heiketä. Pyhäjärven nykyisen siikakannan tiedetään olevan hyvin joustava ravinnonkäytössään
ja käyttävän tarpeen tullen ravintonaan myös pohjaeläimiä. Pohjaeläinravintoa pääasiallisesti
syövällä muodolla olisi vastassaan myös muita kilpailijoita, sillä pohjaeläinravintoa käyttäviä kaloja
on Pyhäjärvessä runsaasti. Näistä merkittävimpiä ovat kiiski (yleensä järven keskialueella), särki
(lähinnä rantavyöhykkeessä) ja ahven. Tutkimusten mukaan särkien määrä on muissa suomalaisissa
järvissä vaikuttanut negatiivisesti siian istutuksen onnistumiseen ja kasvuun (Raitaniemi ym 1999).
Särkien siis tiedetään ainakin kilpailevan ravinnosta siian kanssa. Myös ahventa ja kiiskeä pidetään
siian mahdollisina kilpailijoina. Uusien kiiskitutkimusten perusteella kiiskien on laskettu käyttävän
Pyhäjärvellä ravinnokseen merkittävän osan koko vuotuisesta pohjaeläintuotannosta ja tämän
perusteella kiiskikanta saattaisi vaikuttaa heikentävästi pelkästään pohjaeläimiä syövien siikojen
kasvuun (Tarvainen ym käsikirjoitus). Juuri kulloisenkin järven ravintoon, elinympäristöön ja
saalistajiin sopeutuneen siikamuodon on havaittu pärjäävän paremmin kuin kaukaa tuodun vieraan
siikamuodon (Heikinheimo ym 2000). Järveen ulkopuolelta tuotu uusi siikamuoto eroaisi
todennäköisesti myös käyttäytymisen suhteen ja saattaisi joutua näin helpommin petojen saaliiksi.
22
Myös Pyhäjärven oman siikakannan istutusten kannattavuutta on pohdittu. Kuvassa 4.10 on esitetty
kevään poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaiset siianpoikasmäärät ja istutuspoikasmäärät
vuosina 1985–2006. Kun luontainen poikasmäärä on runsas, ei istutuksilla todennäköisesti ole
minkäänlaista merkitystä tulevien vuosien saaliiseen. Istutukset heikkoina poikasvuosina saattavat
kuitenkin tasapainottaa tulevien saaliiden heilahduksia. Saksan, Sveitsin ja Itävallan välissä
sijaitsevalla Boden-järvellä ei siikaistutusten ole havaittu vaikuttavan voimakkaiden
siikavuosiluokkien syntyyn (Straile ym 2007). Istutusten vaikutuksista vuosiluokan vahvuuteen
heikkoina poikasvuosina ei tutkimuksessa saatu varmuutta. Tämän vuoksi on nyt aloitettu siian
merkitsemisprosessi joka jatkuu vuoteen 2013 asti.
Luontaiset
Istutetut
Poikasten määrä (Milj. kpl)
60
50
40
30
20
10
0
1985
1990
1995
2000
2005
Vuodet
Kuva 4.10. Pyhäjärven vuosina 1985–2006 poikaspyyntien perusteella arvioidut luontaisten
siianpoikasten määrät ja vuosina 1990–2006 istutettujen siianpoikasten määrät.
Pyhäjärven nykyisen siikakanta saattaa olla myös kärsinyt valikoivasta pyynnistä ja hitaammin
kasvavien siikojen osuudet ovat saattaneet lisääntyä kutukannassa. Näin epäillään käyneen myös
keskieurooppalaisella Boden-järvellä, jossa valikoivalla siiankalastuksella on pitkät perinteet
(Thomas & Eckmann 2007). Pyhäjärvellä pyydetään paljon valikoimattomilla pyydyksillä kuten
rysillä ja nuotilla mutta jäljelle jäävää kutukantaa verotetaan verkoilla. Valikoiva verkkokalastus on
saattanut vaikuttaa hidaskasvuisempien yksilöiden lisääntymiseen siikakannassa. Kalastusalue
pyrkii tulevaisuudessa mädinhankintavaiheessa lypsämään vain isoimpia siikoja, jotta kantaa
saataisiin jalostettua ja nopeammin kasvavia siikoja yleistymään järvessä. Ongelmana
tämänkaltaisessa jalostuksessa on kuitenkin se, ettei kooltaan isommat siiat välttämättä ole
nopeakasvuisempia vaan todennäköisesti vanhempia. Vanhemmat siiat saattavat myös olla
hidaskasvuisempia, kun ne ovat pystyneet pidempään välttämään valikoivia pyydyksiä.
Mädinjalostuksessa tulisikin selvittää eri ikäryhmien pituusjakaumat ja valita sieltä nopeimmin
kasvaneet yksilöt jalostukseen. Kasvu tulisi määrittää suomuista takautuneesti ja näin saataisiin
selville, onko vanhemmat yksilöt hidaskasvuisempia kuin nuoremmat. Näin saataisiin selville
minkä ikäryhmän kookkaimpia kaloja tulisi käyttää jalostuksessa.
23
4.3.3. Ahven
Ahven nousi 1990-luvulla taloudellisesti tärkeäksi kalalajiksi Pyhäjärvellä. Ensin kysyntää alkoi
muodostua fileoidulle isolle ahvenelle ja myöhemmin myös pienemmälle kalalle.
Koekalastusten perusteella on ahven viime vuosina ollut biomassan osalta Pyhäjärven merkittävin
kalalaji 35–40 % osuudella koko kalastosta. Koska koeverkot aliarvioivat muikun, kuoreen ja siian
osuutta kalastosta on ahvenen todellinen osuus kalastosta todennäköisesti jonkin verran alhaisempi.
Talvinuottasaaliista ahvenen osuus on parina viime vuonna ollut 10–15 %. Vuonna 2004 ahventen
osuus koko talvinuottasaaliista nousi yli 30 %:iin.
Ahven on ravinnonkäyttönsä suhteen hyvin merkittävässä asemassa Pyhäjärvellä. Pienten ahventen
tärkein ravintokohde on eläinplankton ja kalojen koon myötä pohjaeläinten osuus kasvaa
ravinnossa. Kaksivuotiaat ahvenet käyttävät ravinnokseen suuressa määrin jo kalanpoikasia, vaikka
eläinplanktonin ja pohjaeläinten osuus ravinnossa onkin vielä merkittävä (Ruohonen 2006).
Kasvaessaan ahvenet siirtyvät lähes täysin kalaravinnon käyttöön, vaikka ajankohdasta ja
pyyntialueesta riippuen kalaravinnon määrä ravinnosta saattaakin vaihdella. Täplärapujen määrä
ahvenen ravinnossa nousee merkittäväksi rantavyöhykkeellä rapujen kuorenvaihdon aikaan.
Ahven hyötyy erityisesti lämpimistä kesistä, jolloin niiden vuosiluokat ovat yleensä vahvat ja ne
kasvavat hyvin. Koekalastusten ja talvinuotta-aineistojen perusteella erityisen voimakkaat
ahvenvuosiluokat syntyivät vuonna 2002 ja 2003. Näiden vuosiluokkien osuudet ovat Pyhäjärven
ahvensaaliissa edelleen korkeat ja niiden muihin kaloihin kohdistuva saalisvaikutus merkittävä.
Näiden kalojen koko vaihtelee 20 cm molemmin puolin. Koekalastusten perusteella petokaloiksi
luokiteltavien yli 15 cm pituisten ahventen osuus koko kalastosta oli 31 %. Vaikka Pyhäjärvellä on
tehty paljon tutkimuksia, ei ahvenkannan kokoa ole vielä tieteellisesti määritetty. Jonkinlainen arvio
ahvenkannan koosta voidaan kuitenkin muiden kalojen kanta-arvioiden avulla esittää. Vuonna 2002
talvinuottaus keskittyi sekä muikkuun, että vähäarvoisempaan kalaan ja saalisjakauma vastasi
todennäköisesti Pyhäjärven kalalajien osuuksia järvessä. Muikun kanta voidaan laskea voimakkaan
pyynnin aiheuttaman saaliin vähenemisen perusteella melko tarkkaan ja tämän perusteella voidaan
tehdä muiden kalalajien kanta-arvioita. Kiiskelle on laskettu kanta-arvio vuosille 2002–2004
lähtötietoina oletus, että vuoden 2002 talvinuottaus kohdistui tasaisesti kaikkiin kalalajeihin
(Tarvainen ym käsikirjoitus). Karkea ahvenen kanta-arvio vuodelle 2004 voidaan laskea vuoden
2004 koekalastusten ja kiiskikannan perusteella, koska koeverkkojen pyytävyys on hyvin
samanlainen sekä kiisken että ahvenen suhteen. Tämän perusteella vuonna 2004 ahvenkannan
biomassa olisi Pyhäjärvessä ollut 425 000 kg ja lukumäärä 13 700 000 yksilöä. Edellä mainitut
luvut ovat karkeita arvioita, mutta antavat todennäköisesti kohtalaisen hyvän kuvan kannan koosta.
Ahventen tärkeimpiin kalaravintokohteisiin kuuluvat pienet särjet, salakat, kiisket, ahvenet, kuoreet,
ravunpoikaset ja muikku. Ahventen saalistus kohdistuukin pieniin, järven laatua voimakkaimmin
heikentäviin kalalajeihin ja suurten ahventen määrä vaikuttaa positiivisesti järven tilaan. Suurten
ahvenvuosiluokkien on kuitenkin myös epäilty heikentävän muikkukantaa. Pyhäjärvellä tehdyssä
ahvenen ravinnonkäyttötutkimuksessa on arvioitu, että vuoden 2004 ravinnonkäytön perusteella
ahvenet kuluttaisivat vuodessa 350 000 kg kalaravintoa, jos ahvenkannan koko olisi 220 000 kg.
Aikaisemmin esittämäni karkean arvion perusteella ahvenkanta olisi ollut vuonna 2004 lähes kaksi
kertaa tämän suuruinen. Vaikka ahvenkannan koosta ei olekaan kovin tieteellisesti tarkkaa arviota,
on selvää, että ahvenen aiheuttama petokalavaikutus on Pyhäjärvellä merkittävä.
Pyhäjärven ahven kasvaa kohtalaisen nopeasti, mutta ei mitenkään merkittävästi paremmin kuin
muissa vastaavan kokoisissa järvissä (kuva 4.11). Viime vuosikymmeninä tehtyjen iänmääritysten
24
perusteella ahvenen kasvussa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. 2000-luvun lämpimien kesien
on kuitenkin havaittu parantaneen ahventen kasvua. Varsinkin vuoden 2002 kasvu oli
kaikenikäisillä ahvenilla huomattavan nopeaa (Ruohonen 2006). Vuodesta 1998 alkaen ahventen
toisen vuoden kasvu näyttäisi hieman parantuneen Pyhäjärvellä ja tämän syyksi arvellaan
hoitokalastuksen aiheuttamia muutoksia kalaston rakenteessa.
300
Pituus (mm)
250
200
150
100
50
0
0
1
2
3
4
5
6
7
I kä (v)
Kuva 4.11. Ahventen kasvu vuoden 2006 talvinuotta-aineiston perusteella.
4.3.4. Kiiski
Pyhäjärven kiiskikanta on koekalastusten ja talvinuottanäytteiden perusteella hyvin vahva.
Koekalastusten perusteella kiiskien osuus koko kalaston biomassasta on n. 30 % ja lukumäärästä n.
40 %. Kiiskien osuus talvinuottasaaliista on vaihdellut viime vuosina 10–30 %:n välillä. Pyhäjärven
kiiskikannan koon on arvioitu vaihdelleen vuosina 2002–2004 260–320 tonnin ja 18-38 miljoonan
yksilön välillä (Tarvainen ym käsikirjoitus).
Kiiski on hyvin erikoistunut ravinnonkäytössään ja syö lähes ainoastaan pohjaeläimiä, erityisesti
surviaissääsken toukkia ja muita selkärangattomia. (Tarvainen ym käsikirjoitus). Kiisket
saattavatkin vaikuttaa heikentävästi veden laatuun kuljettamalla ravinteita pohjalta muihin
vesikerroksiin ja lisäämällä ravinteiden liukenemista veteen pöyhimällä järven pohjaa ravintoa
etsiessään (Tarvainen ym 2005). Koska Pyhäjärven kiiskikanta on sangen suuri, saattaa sillä olla
merkittävä osavaikutus Pyhäjärven sisäisen kuormituksen ylläpitäjänä. Pyhäjärven kiiskikannan on
arvioitu pystyvän kuluttamaan lähes koko Pyhäjärven vuotuisen pohjaeläintuotannon (Tarvainen
ym käsikirjoitus) ja saattavan näin vaikuttavaa haitallisesti muiden pohjaeläinravintoa käyttävien
kalalajien kasvuun.
4.3.5. Särki
2000-luvulla tehtyjen koekalastusten perusteella särki on Pyhäjärven kalakannan kolmanneksi
runsain kalalaji niin biomassan kuin lukumääränkin osalta. Särjen osuus talvinuottasaaliista on
jäänyt viime vuosina alle 10 %:n. Vuoden 2004 koekalastusten ja kiisken kanta-arvion perusteella
särkikannan koko olisi vuonna 2004 ollut 150 000 kg ja 3 miljoona yksilöä. Luvut ovat
todennäköisesti aliarvioita, sillä koeverkkojen pyytävyys särkien suhteen ei ole niin hyvä kuin
kiiskien kohdalla.
25
Särkikannan koolla on merkitystä järven tilan kannalta, sillä suuren särkikannan on havaittu
heikentävän veden tilaa. Tähän vaikuttaa suuresti särkien ravinnonkäyttö. Köyliönjärvellä tehdyn
särkien ravintotutkimuksen mukaan särjet syövät 9 cm:n pituisiksi asti pääosin eläinplanktonia
(Tarvainen ym 2002). Pohjaeläinten käyttö eri kokoryhmissä oli vaihteleva, mutta eniten niitä
syötiin loppukesästä. Kasvien, veden pinnalla kelluvien hyönteisten ja (detrituksen) merkitys
lisääntyi kalojen kasvaessa ja etenkin kasviravinnon osuus nousi syksyä kohti. Isotooppitutkimusten
perusteella Pyhäjärven särkien ravinnonkäyttö eroaa todennäköisesti ainakin vanhempana
Köyliönjärven särkien ravinnonkäytöstä. Pyhäjärvellä pohjaeläinten osuudet ovat todennäköisesti
kookkaimmilla kaloilla merkittävämmässä roolissa. Särjet käyttävät eläinplanktonia hyvin
tehokkaasti ravinnokseen ja pystyvät pyydystämään kaikenkokoisia planktoneläimiä.. Tehokas
eläinplanktonin käyttö lisää ravinteiden kiertonopeutta pintakerroksessa ja heikentää vedenlaatua.
Eläinplanktonin käyttö ainoastaan kierrättää ravinteita pintakerroksessa, muttei lisää ravinteiden
kokonaismäärää järvessä. Rantavyöhykkeestä ja pohjasta hankittu ravinto (kasvit, pohjaeläimet tai –
sedimentti) taas lisää veteen vapautuvan fosforin määrää. Vanhempien särkien ravinnonkäyttö
todennäköisesti lisää ravinteiden määrää järvessä erityisesti pohjasta ja rantavyöhykkeestä
tapahtuvalla ravinteiden kuljettamisella ja heikentää näin vedenlaatua. Ravinteiden etsinnän
aiheuttamalla pohjan pöllyttämisellä ei kuitenkaan särjen kohdalla liene mainittavaa merkitystä
(Horppila 1994).
Särkien on havaittu lisääntyvän järven rehevyystason noustessa. Särjet ovat tehokkaita
eläinplanktonin käyttäjiä ja pakottavat ahvenet siirtymään aikaisemmin pohjaravinnon käyttöön ja
heikentävät näin ahventen kasvua. Särjet ovat myös muihin kalalajeihin nähden ylivoimaisia
kasviravinnon hyväksikäytössä, mikä on yksi syy niiden menestymiseen rehevöityneissä järvissä.
Särjet pystyvät myös tehokkaasti käyttämään sinileviä ravinnokseen ja säilyttämään kohtalaisen
kasvun suurissakin tiheyksissä (Horppila 1994). Juuri sinilevien määrän väheneminen saattaa
heikentää merkittävästi särkien määrää (Persson & Greenberg 1990). Runsaan särkikannan
tiedetään olevan myös haitallinen siialle, sillä särkien on osoitettu useissa tutkimuksissa kilpailevan
ravinnosta siian kanssa. Iänmääritysten perusteella (kuva 4.12) särki kasvaa pyhäjärvellä
kohtalaisen nopeasti.
300
Pituus (mm)
250
200
150
100
50
0
0
1
2
3
4
5
6
7
8
Ikä (v)
Kuva 4.12. Särjen kasvu Pyhäjärvessä vuoden 2006 talvinuotta-aineiston perusteella.
26
4.3.6. Hauki
Hauki on ahvenen ohella Pyhäjärven merkittävin petokala ja tärkeä saaliskala. Haukea saadaan
talvinuottauksen ja rysäpyynnin sivusaaliina sekä kotitarve- ja virkistyskalastuksen saaliina.
Hauella on Pyhäjärvellä merkittävä rooli järven vähäarvoisten kalalajien poistossa. On laskettu, että
57 000–64 000 kg haukibiomassa kuluttaisi vuodessa 350 000 kg kalaravintoa (Ruohonen 2006).
Pyhäjärven vuotuisen
haukisaalisarvion
perusteella haukibiomassa lienee kaikella
todennäköisyydellä jonkin verran edellä esitettyä pienempi ja kulutus jäänee laskettua
pienemmäksi. Silti sen vaikutus jää huomattavaksi.
Hauen kasvu on Pyhäjärvessä nopeaa ja säilyy lähes lineaarisena ainakin seitsemänteen ikävuoteen
asti. Pyhäjärven hauen nopea kasvu perustunee järven runsaaseen ja melko suurikokoiseen
kiiskikantaan, jota hauki tehokkaasti hyödyntää (Ruohonen 2006). Pyhäjärvellä tehdyn hauen
ravintotutkimuksen perusteella ahventen ja kiiskien osuus vuoden 2002 ravinnosta oli selvästi yli
puolet ja vuoden 2004 ravinnosta n. 35 %. Pyhäjärven haukien on havaittu käyttävän särkikaloja
ravinnokseen jonkin verran vähemmän kuin muissa Suomessa tehdyissä ravintotutkimuksissa on
havaittu. Koska hauet syövät tavallisesti melko valitsemattomasti sitä ravintoa mitä on kulloinkin
eniten tarjolla, saattaa särkikalojen vähäisempi osuus ravinnosta selittyä juuri runsaalla kiiski- ja
ahvenkannalla. Muikun osuus haukien kesäaikaisessa ravinnossa jäi ennakko-odotusten mukaisesti
myös vähäiseksi, sillä ulappa-alueellakin saalistavat hauet näyttävät saalistavan pohjalla tai pohjan
läheisyydessä ja nimenomaan melko syvällä, jossa kuoretta ja kiiskeä näyttäisi olevan tarjolla
muikkua enemmän. Pyhäjärven haukien ravinnoksi käyttämät kalat olivat lähes pelkästään yli 1vuotiaita.
Pyhäjärven merkittävimpien petokalojen, ahvenen ja hauen, yhteenlaskettu vuotuinen
kalaravinnonkulutus saattaa olla parhaimmillaan (vuoden 2002 tilanne) jopa lähes kaksinkertainen
ihmisen toteuttamaan hoitokalastukseen nähden (Ruohonen 2006). Pääosa ahvenen saalistuksesta
kohdistuu huomattavasti pienempiin yksilöihin (alle 80 mm ahven ja kuore) kuin nuotalla
toteutettava hoitokalastus. Merkittävä osa hauen saalistuksesta kohdistuu taas varsin kookkaisiin
kiiskiin. Petokalojen kyky kontrolloida Pyhäjärven melko suurikokoista särkikantaa saattaa jäädä
toisaalta vähäiseksi.
4.3.7. Taimen
Taimen ei tiettävästi lisäänny luontaisesti Pyhäjärveen laskevissa joissa ja on tällä hetkellä täysin
istutusten varassa. Taimen on hyvin tärkeä virkistyskalastuksen kohde ja sen vuoksi sen istutusten
tarpeellisuutta tulisi arvioida. Taimen käyttää kuitenkin ravinnokseen esiintymistiheydestä riippuen
lähes yksinomaan muikkua ja kuoretta (Hyvärinen & Huusko 2006) ja suuret taimentiheydet
saattaisivatkin vaikuttaa muikun määriin heikentävästi. Käyttäessään ravinnokseen pääasiassa
muikkua ei taimenella olisi järveä hoitavaa merkitystä. Pyhäjärveen laskevien jokien huono
vedenlaatu ja pohjan maaperäkoostumus ei suosi taimenen kutua, joten luontaisen taimenkannan
saaminen Pyhäjärveen on istutuksien avulla epätodennäköistä. Taimenistutusten onnistumiseen on
havaittu vaikuttavan voimakkaasti istutusajankohdasta riippuva saatavilla olevan saalisravinnon
koko, istutuskalan koko ja istutuskalaa ravinnoksi käyttävien kalojen määrä (Hyvärinen & Huusko
2005). Pyhäjärvellä luulisi olevan runsaasti taimenelle sopivaa kalaravintoa, mutta taimenen
suosikkilaji muikku kasvaa nopeasti liian suureksi kelvatakseen istutustaimenten ruuaksi. Niinpä
näiden istutuskalojen on havaittu syövän keskikesällä pääasiassa hyönteisruokaa, kuten parveilevia
muurahaisia ja näin kasvu on jäänyt sangen heikoksi (Koivurinta ym 2000). Tutkimusvuonna 1995
27
muikun käyttö oli huipussaan heinäkuussa ja laski jyrkästi elokuuhun saavuttaessa. Tällöin
kuoreiden osuudet nousivat saaliista merkittävimmäksi. Myös taimenenpoikasia uhkaavien
petokalojen kuten haukien ja isojen ahventen määrät ovat olleet viime aikoina huomattavat ja
saattavat heikentää istutustuottoa. Jos taimenistutuksia halutaan jatkaa, tulisi niitä tehdessä
huomioida käyttö- ja hoitosuunnitelmaosiossa esitettyjä vinkkejä istutusten onnistumisen
maksimoimiseksi.
4.3.8. Kuha
Pyhäjärvessä on kokeiltu kuhakannan istuttamista järveen, mutta todettiin epäonnistuneeksi
kokeiluksi.
4.3.9. Muut lajit
Kuorekannalle ovat tyypillisiä voimakkaat kannanheilahtelut usean vuoden välein. 1990-luvun
puolivälissä ja 2000-luvun alussa esiintyi vahvat kuorevuosiluokat, mutta ne pystyttiin kalastamaan
kahdessa talvessa pois järvestä. Vuoden 2007 talvinuottasaaliissa havaittiin silmämääräisesti hyvin
harvakseltaan vain muutamia isoja kuoreita. Kuorekannan tila on tällä hetkellä heikko ja sen kehitys
riippuu osaltaan muikkukannan kehityksestä ja omasta kannanvaihtelusyklistään. Kuoreella ei ole
tällä hetkellä taloudellista merkitystä, mutta jos markkinat avautuisivat ulkomaille, voisi sen pyynti
olla taloudellisesti kannattavaa. Ongelmana ovat kuitenkin Pyhäjärven kuoreen liian suuri koko,
vaihteleva saatavuus ja kalliisiin irtopakastuslaitteisiin vaadittavat investoinnit.
Lahnakanta on Pyhäjärvellä heikko. Pyhäjärvestä saadaan satunnaisesti isoja, jopa viiden kilon
painoisia lahnoja, mutta niiden määrät ovat vähäiset. Vaikka lahna on kookkaana oiva ruokakala, on
vähäinen lahnakanta järven etu. Lahnojen on havaittu ravintoa etsiessään möyhentävän järven
pohjaa niin, että sinne varastoituneet ravinteet pääsevät takaisin levien käyttöön. Suuri lahnakanta
todennäköisesti lisäisi järven sisäistä kuormitusta.
Made on herkullinen ruokakala ja se onkin tärkeä saaliskala niin kotitarve- ja virkistyskalastajille
kuin osalle ammattikalastajia. Nuoret kalat syövät päivänkorennon toukkia, katkoja sekä simpukoita
ja kotiloita (Muus & Dahlstrom 2005). Vanhemmat ovat ahneita petokaloja ja täydentävät
ruokavaliotaan ahvenilla, särjillä, kiiskillä ja kuoreilla. Aikuisten mateiden ravinnonkäyttö vaihtelee
myös vuodenajoittain. Keski-Suomessa mateiden ravinto koostuu talvella pääasiassa kaloista
(kuore, muikku ja kiiski) ja kesäaikaan selkärangattomista (jäännehalkoisjalkainen ja okakatka)
(Pääkkönen & Marjomäki 2000). Pyhäjärven kesäaikaisesta ravinnonkäytöstä ei ole tietoa, mutta se
eroaa varmasti Keski-Suomen mateen ravinnon käytöstä (Pyhäjärvellä ei esiinny
jäännöshalkoisjalkaista eikä okakatkaa). Mateiden muihin kaloihin kohdistuvan saalistuksen
merkityksestä ei Pyhäjärvellä ole tutkittua tietoa. Madekannan kannasta ei myöskään ole selkeää
kuvaa, mutta todennäköisesti se on kohtalaisen pieni.
28
4.4. Täplärapu
Rapuistutukset aloitettiin Pyhäjärvessä jo vuosina 1988–1989, jolloin järveen istutettiin
täplärapuemoja ja niiden kesänvanhoja poikasia. Rapuistutukset pysyivät vähäisinä ja
epäsäännöllisinä aina 1990-luvun loppuun asti, jolloin rapuistutuksia tehtiin joka vuosi. 2000luvulla rapuistutukset nousivat huippuunsa ja vuosina 2002 ja 2003 niitä istutettiin 60–70 tuhatta
kappaletta (kuva 4.13). Kanta olikin voimissaan 2003, jolloin saaliiksi saatiin n. 400 tuhatta yksilöä.
Epäonnistunut poikastuotto ja rapujen pyynti ennen niiden lisääntymistä romahdutti kannan ja
rapusaalis on viime vuosina ollut 80–170 tuhannen yksilön välissä. Kalastusalue onkin asettanut
ravun alamitaksi 10 cm, jotta ravut pyydettäisiin vasta lisääntymisen jälkeen.
Pitää kuitenkin varoa ettei kanta pääse kasvamaan niin suureksi, että se kääpiöityy (Ruotsin järviet).
Raputautien ehkäisemiseksi kalastusalue suosittaa rapujen sumputtamista muualla kuin vesistössä ja
alamittaisten rapujen jättämistä jo pyyntipaikoille.
Kuva 4.13. Rapukannan kehitys Pyhäjärvellä vuosina 1998–2008 (Lähde: Pyhäjärven kalastusalue).
1000000
900000
800000
700000
600000
istutus
500000
saalis
400000
300000
200000
100000
0
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
Rapujen pyynti sallittiin vasta n.5v istutusten päättymisen jälkeen.
29
4.5. Kalastusluvat ja lupa-alueet
4.5.1. Kalastusluvat
KALASTUSLUPAMAKSUT v. 2009
Kalastusalue perii kaikilta 7 tai 14 euron hoitomaksun. Paikkakuntalaiset Eura, Säkylä,
Yläne (Pöytyä), kalaveden osakkaat ja loma-asunnon omistajat asuinpaikkakunnasta
riippumatta maksavat 7 euron hoitomaksun, ulkopaikkakuntalaisille maksu on 14 € ja tämä
oikeuttaa ilman eri maksua kalastamaan yhdellä virvelillä tai vetouistimella.
Viikkolupa 6 € oikeuttaa kalastamaan yhdellä virvelillä tai vetouistimella.
Mikäli olet paikkakuntalainen tai kuulut jäsenenä Eurassa, Säkylässä tai Yläneellä
kotipaikan omaavaan vapaa-ajan kalastusjärjestöön ja harjoitat vetouistelua
moottoriveneellä useammalla vieheellä maksat 14 euron lupamaksun.
Ulkopaikkakuntalainen voi harjoittaa moottoriveneellä vetouistelua useammalla vieheellä,
mutta
silloin lupamaksu on 70 euroa/vuosi/venekunta tai 11 euroa/vuorokausi/venekunta.
Läänikohtaisella viehekalastusluvalla kalastavilta ei peritä virvelöinnistä ja yhdellä
vieheellä
tapahtuvasta vetouistelusta maksua kalastusalueelle. Alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat
eivät virvelöintiin ja yhdellä vieheellä tapahtuvaan vetouisteluun tarvitse läänikohtaista
viehelupaa, eikä kalastusalueen lupaa.
Vetouistelun kilpailulupa on 4 euroa/venekunta/vuorokausi. Pilkkikilpailulupa on 40 senttiä/
kilpailija. Pienin kilpailumaksu on 10 euroa/kilpailu. Kilpailun järjestäjän ja kaikkien
kalastajien on huolehdittava siitä, että kaikki kalat tuodaan pois jäältä.
VERKKO-/KATISKAMAKSU VERKKO-/KATISKAKALASTUSOIKEUS
Verkko-/katiskamaksu on 2 euroa/verkko/katiska/vuosi. Hoitomaksu 7 tai 14 € mikäli ei ole
ennen maksettu. Verkko-/katiskakalastusoikeus myönnetään kaikille luvan lunastaneille.
Ulkopaikkakuntalaisille maksimissaan 15 verkkoa.
MUUT PYYDYS- JA PYYNTIRAJOITUKSET
Verkkojen korkeus on vapaa ja muikkuverkon suurin sallittu solmuväli on 25 mm.
Nuottakalastus on kielletty alueella, jonka raja alkaa Säkylän – Yläneen rajasta
Nummiojalta ja jatkuu sektorilla Emänkari – Iissalo – Käkiniemen nokka.
Nuottakalastuskielto koskee sektorin itäpuolista aluetta ja tämä alue on tarkoitettu
verkkokalastusalueeksi talvella.
Verkkokalastajia kehotetaan ottamaan yhteyttä nuottakuntiin sellaisten
verkkokalastusalueiden löytämiseksi järven selältä, joissa verkkokalastus voisi tapahtua
nuottakalastusta häiritsemättä. Samalla on huomioitava, että Säkylän kalastuskunnat ovat
30
vuokranneet rantavetensä (700 m rannasta) ammattikalastajille ja Mannilan kalastuskunta
on vuokrannut kalastusoikeuden Honkilahden Kalastus-seura ry:lle. Kiinteiden pyydyksien
(esim. verkko) käyttäminen näissä vesissä on mahdollista vain vuokraajan
suostumuksella.
RAVUSTUS
Ravustusta koskevista määräyksistä ja lupaehdoista ilmoitetaan tarkemmin
paikallislehdissä ennen ravustuksen alkua.
4.6. Suoritetut hoitotoimet
4.6.1 Istutukset
Pyhäjärvellä on istutettu vuosina 1990–2006 taulukon 4.3 mukaiset määrät kalaa ja rapuja.
Taulukko 4.3. Pyhäjärveen vuosina 1990–2006 istutetut kala- ja rapumäärät.
vuosi
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
Siika
1000 kpl
10
40
300
700
1650
Muu kala
1000 kpl
35
30
50
50
380
2650
1100
1600
3300
3030
3300
540
2050
1640
3650
4840
2100
1560
2272
270
120
2030
220
350
40
320
290
20
13
3
122
4
16
Rapu
1000 kpl
3
2
10
14
60
70
31
4.7. Kalastusaluetoiminnan rahoitus
Kalastuslaissa on kalastusalueiden toimintaan varattu rahaa valtion budjetissa. Näitä
kalastuksenhoitomaksuista kertyneitä varoja on tarkoitettu käytettäväksi kalastusalueiden
hallintomenoihin ja kalatalouden edistämiseen. TE-keskus jakaa korvaukset ja avustukset
alueellaan.
Vesialueiden käytöstä ei erikseen makseta vesialueiden omistajille korvausta vaan ne ohjataan koko
kalastusalueelle, joka hallinnoin pyhäjärven kalastusta sekä toimintaa selvittelysopimuksiin
nojautuen. Kalastuksenhoitomaksuista jaetaan kalastusalueille toiminta-avustusta perusosa sekä
RKTL:n määrittämään kalastusrasitukseen perustuva osuus. Kalastusalueella on myös mahdollisuus
hakea TE -keskukselta avustusta kalatalouden edistämistä varten. Taulukossa 4.4 on Pyhäjärveltä
vuosina 1990–2006 suoritettujen hoitomaksujen määrä.
Taulukko 4.4. Pyhäjärvellä vuosina 1990–2006 suoritettujen hoitomaksujen määrä.
vuosi
Hoitomaksut kpl
Hoitomaksut 100mk
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1400
1350
1400
1400
1200
470
150
220
203
360
1040
900
700
630
600
650
600
700
700
739
645
593
678
652
350
330
200
350
340
200
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
Hoitomaksut 100 €
45
55
78
48
52
41
59
70
32
B. Käyttö- ja hoitosuunnitelma
1. Tavoitteet
Kalastuslain ensimmäisen pykälän mukaan kalavesien hoidossa tulee pyrkiä vesien
mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen sekä järkiperäisesti hoitamaan ja lisäämään
kalakantojen tilaa. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteena on pyrkiä esittämään
konkreettisia keinoja, joilla edellä mainitut vaatimukset saavutettaisiin.
Pyhäjärven käyttö- ja hoitosuunnitelman keskeisimmät tavoitteet:
1. Ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vähentäminen.
2. Ammattikalastuksen kannattavuuden turvaaminen.
3. Virkistyskalastusmahdollisuuden lisääminen.
4. Rapukannan turvaaminen ja kannattavuuden lisääminen.
5. Kalavedenvuokrausjärjestelmän yhdenmukaistamien koko järvellä.
6. Saaliskirjanpidon kehittäminen.
Pyhäjärven tilan ja kalatalouden ylläpitämisen tärkeimpänä tavoitteena voidaan pitää järven
ulkoisen ja sisäisen ravinnekuormituksen vähentämistä. Rehevöityminen lisää järven
vähempiarvoisten kalojen määrää kalastossa ja heikentää taloudellisesti tärkeiden kalojen kuten
muikun ja siian määriä. Rehevöityminen myös lisää muikun ja siian mahdollisuuksia talvisyöntiin
ja heikentää näin näiden säilymistä. Kalastusalueen tärkein vaikutuskeino järven tilan
kohentamiseksi olisi juuri sisäisen kuormituksen vähentäminen tukemalla hoitokalastusta ja
ammattikalastuksen elinvoimaisuutta. Ammattikalastuksen jatkuminen onkin elinehto Pyhäjärven
tilan kannalta. Kalastusalueen tulisi aktiivisesti pyrkiä ratkaisemaan ammattikalastukselle viime
vuosina esiin tulleita esteitä. Näitä ovat vähentynyt muikun kysyntä, pienten muikkujen heikko
säilyvyys, sääolojen aiheuttama pyyntikauden lyhentyminen ja hoitokalastuksen tuen poistuminen.
Taloudellisesti tärkeiden ja vähempiarvoisten kalojen pyynnillä saadaan järvestä vuosittain
poistettua runsaasti vesistöissä minimiravinteena olevaa fosforia ja näin pystytään vähentämään
järven rehevöitymistä. Tehokkaalla muikunpyynnillä on myös tärkeä järveä hoitava vaikutus.
Muikun on todettu toimivan Pyhäjärvessä avainlajina, joka säätelee eläinplanktonin koostumusta,
biomassaa ja kokoa ja näin epäsuorasti myös kasviplanktonin ja veden laatua. Voimakkaalla
muikkuun kohdistuvalla ammattikalastuksella voidaan vähentää eläinplanktoniin kohdistuvaa
saalistusta ja näin vaikuttaa positiivisesti järven tilaan.
Ulkoisen kuormituksen vähentämisellä on myös hyvin tärkeä rooli järven kalaston
muotoutumisessa. Ulkoisella kuormituksen vähentämisellä järven tila paranee, muikkukanta
voimistuu, vähäarvoisten kalalajien määrät heikkenevät ja sisäisen kuormituksen määrä vähenee.
33
Planktonsyöjänä muikku ei itse lisää järven ravinnemääriä vaan vain kierrättää pintakerroksessa
olevia ravinteita. Kun merkittävin osa järven ravinteiden kierrosta saadaan muikusta riippuvaiseksi,
voidaan sitä kontrolloida taloudellisesti kannattavasti tehokkaalla ammattikalastuksella. Koska
ammattikalastuksella on keskeisin rooli järven tilan parantajana, tulisi sen kehittämistä ja
turvaamista pitää ensisijaisena tavoitteena kalavesien hoidossa. Kotitarve- ja virkistyskalastajia ei
tulisi järveä hoidettaessa kuitenkaan unohtaa, sillä järven tilan parantamista edesauttaa ihmisten
kiinnostus järven tilasta ja mahdollisuudesta nauttia puhtaan sekä elinvoimaisen järven annista.
Järven virkistyskäytöllä on keskeisin merkitys kiinnostuksen lisäämisessä järven tilaa kohtaan. Mitä
suurempi on järven tilasta kiinnostuneiden ihmisten määrä, sitä paremmin saadaan rahoitusta järven
hoitotoimia varten. Järven virkistyskäyttö lisää myös matkailua ja työllisyyttä.
2. Kalastuksen järjestäminen
2.1. Kalastus
Suosituksia: Muikun kysynnän ja säilyvyyden tehostaminen.
Valmistautuminen ilmastonlämpenemisen tuomiin sääolojen muutoksiin.
Varojen hankinta hoitokalastuksen jatkamiseksi.
Kalavedenvuokrausjärjestelmän yhdenmukaistaminen koko järven alueella.
2.1.1. Muikku
Pyhäjärvellä toimivien neljän nuottakunnan muikun hyödyntämisaste on ollut viime vuosina hyvä,
eikä tarvetta kalastuspaineen lisäämiseksi ole nähtävissä. Ongelmaksi nousi kuitenkin viime talvena
muikkujen heikko kysyntä, joka heikensi tehokkaan ammattikalastuksen toimintaa. Heikon
kysynnän aiheuttivat kuluvana vuonna pikkumuikkujen pienentynyt koko muikkukannan elvyttyä ja
täysinäisten suolien aiheuttama pienten muikkujen heikko säilyvyys. Suurten muikkukantojen
elpyminen on järven tilan kannalta elintärkeä asia, joten muikun koon kasvattaminen heikentämällä
vahvojen muikkuvuosiluokkien syntymistä ei ole suositeltavaa. Kysynnän parantamisessa tulisi
keskittyä tuotteen laadun ja maineen parantamiseen ja laajojen jakelukanavien varmistamiseen.
Ongelmana tuotteen laadun parantamisessa on sen hintavuus. Pienten muikkujen perkaaminen ei ole
tällä hetkellä taloudellisesti kannattavaa, mutta pitkällä tähtäimellä se on ainoa tapa tehokkaasti
lisätä kalojen säilyvyysaikaa. Kalojen sumputtaminen suolien tyhjentämiseksi lisää myös työn
määrää ja heikentää tehokasta kalastusta. Kalojen tainnuttamisella on pystytty lisäämään kalojen
säilymistä, mutta parempia keinoja säilymiselle kaivattaisiin. Vaikka peratusta muikusta saataisiin
riittävä hinta, ei sillä ole havaittu vielä olevan suurta menekkiä siihen liittyvien ennakkokäsitysten
vuoksi. Peratun muikun hyvien puolien esiintuomisella ja tuotteistamisella voitaisiin kysyntää
kasvattaa ja päästä näin eroon säilyvyysongelmasta. Perattu muikku säilyy hyvinkin viikon
jäitettynä. Jos hintatehokasta keinoa kalojen säilyvyyden parantamiseen ei keksitä, tulisi
kalastusalueen pohtia mahdollisten tukien etsimistä laadun parantamisen takaamiseksi.
Ilmastonmuutoksen myötä leutojen ja sateisten talvien on ennustettu yleistyvän ja sen vuoksi talven
2007 esiin tuomiin ongelmiin tulisi pyrkiä löytämään ratkaisut mahdollisimman nopeasti.
Lyhentynyttä talvinuottausaikaa voidaan korvata avovesiajankalastuksella, mutta ongelmaksi jää
edelleen kalojen säilyvyys ja kysyntä. Jos kysyntää ei ole, ei kalastajilla ole mahdollisuutta
34
investoida avovesiajan kalastusvälineisiin. Avovesiajannuottausta on Pyhäjärvellä jo kokeiltu, mutta
sen on havaittu olevan hyvin hankalaa laajan järvenselän ja virtausten vuoksi.
Ulappa-alueiden rysäkalastusta on esitetty yhdeksi vaihtoehdoksi ja sen käytännöllisyyttä tulisi
selvittää. Lyhyellä aikavälillä on muikun kysynnän ja säilyvyyden parantaminen kuitenkin
Pyhäjärven kalastusalueen keskeisin tavoite, jotta ammattikalastus säilyisi elinvoimaisena
Pyhäjärvellä vielä tulevaisuudessakin.
Sellaisina vuosina, jolloin muikkuvuosiluokka on heikko ja muikun koko suuri, on vaarana, että
voimakkaalla ammattikalastuksella saatetaan vaarantaa muikkukannan uusiutuvuus. Tällaisesta
tapahtumakulusta on esimerkkejä Pyhäjärveltä 1990-luvun alkupuolelta. Muikun kalastuksen
suunnittelussa olisikin mielekästä selvittää kalastuksen piiriin astuvien muikkujen koko syksyn
rysäkalastuksen yhteydessä ja näin saataisiin selville arvio muikkuvuosiluokan koosta. Jos muikut
ovat pieniä, tiedetään kaloja olevan kappalemääräisesti runsaasti, mutta voidaan varautua siihen,
että kysynnän kanssa saattaa olla ongelmia. Jos muikut ovat kookkaita, tiedetään muikkuja oleva
kappalemääräisesti vähemmän, mutta kysyntä ja säilyvyys ovat todennäköisesti hyviä.
Nykytietämyksen mukaan voidaan muikun vuosiluokan koko laskea riittävän tarkasti muikun
syksyn koon perusteella ja tätä tietoa tulisi ehdottomasti käyttää ammattikalastuksen parhaaksi.
2.1.2. Siika
Pyhäjärvellä suuret muikkuvuosiluokat heikentävät siikakannan kokoa ja kasvua. Myös muut
Pyhäjärven kalalajit (särki, kiiski ja ahven) saattavat heikentää siian kasvua. Kalastuksen
ohjauksella ja hoidolla voidaan siian kohdalla vaikuttaa ainoastaan siian pyyntikokoon. Suurin osa
siioista pyydetään ennen neljättä ikävuottaan ja kalojen yksilöpaino jää näin 100–200 gramman
välille. Jos siiat pyydettäisiin 4–5-vuotiaina nousisi pyyntipaino 300–400 grammaan.
Ammattikalastuksen perustuessa voimakkaasti valikoimattomiin pyyntivälineisiin kuten
talvinuottaan ja rysiin, on siian pyyntikokoa vaikea muuttaa.
Järven omaa siikakannan istuttamista jatketaan ja pyritään jalostamaan siitä nopeakasvuisempaa.
Istutusten tuloksellisuutta seurataan merkintätutkimuksilla.
2.1.3. Ahven
Pyhäjärvessä on tällä hetkellä voimakas ahvenkanta, eikä sen pyyntiä tulisi rajoittaa. Vaikka suuret
ahvenet syövätkin kalaravintoa ja toimivat kalaveden hoidossa poistaen pientä vähempiarvoista
kalaa, on ahvenkannan uusiutuminen Pyhäjärvessä niin voimakasta, ettei voimakkaaseen pyyntiin
ole esteitä. Koska ahven on Pyhäjärvessä ammattikalastuksellisesti tärkeä kalalaji, voidaan sen
pyyntiä jopa lisätä. Pienet ahvenet harventavat muikkukantaa niiden kriittisessä poikasvaiheessa.
35
2.1.4. Hoitokalastus
Hoitokalastuksen jatkuminen on Pyhäjärven tilan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kiisken, särjen,
kuoreen ja pikkuahventen poistaminen parantaa järven tilaa ja vahvistaa taloudellisesti
arvokkaimpien kalalajien kantoja. Hoitokalastuksiin kohdistuneiden EU-tukien loppuminen
vaikeuttaa tämän tärkeän järveä parantavan toimenpiteen jatkumista. Rahoitus on ollut tärkeä tuki
kalastajien tuloille, sillä vuosina 1995–2006 pelkästään kalastajille kohdistunut
hoitokalastusrahoitus oli 1 300 000 euroa. Pyhäjärven eri toimijoiden tulisi aktiivisesti etsiä
mahdollisia hoitokalastuksen rahoittajia. Hoitokalastuksen jatkuminen takaa myös ammattimaisen
kalastuksen pysymisen elinvoimaisena Pyhäjärvellä.
2.2. Kotitarve- ja virkistyskalastus
Suosituksia: Virkistyskalastusmahdollisuuden lisääminen.
Tiedustelut virkistyskalastajien toiveista.
Vaikka Pyhäjärvellä on runsaasti houkuttelevia kalalajeja, puuttuu sieltä kuitenkin vahva
vetouistelijoita houkutteleva, isokokoinen kalakanta. Tämä on selvä seuraus ankarasta
kalastuspaineesta. Virkistyskalastuksen houkuttelevuuden lisäämisellä onkin haittapuolensa – jos
sitä kyetään lisäämään, se merkitsee lisää kalastajia ja lisää kalastuspainetta – ja entistä pienempiä
kaloja. Tämän estämiseksi tulisikin pyydettäville kaloille säätää riittävän suuret alamitat.
Haukikanta on Pyhäjärvessä vahva, ja suurten haukien osuus on Merkittävä. Pyhäjärvi on erittäin
houkutteleva talvivirkistyskalastuskohde ahventen, siikojen ja mateen pilkkijöille. Parempi
kesäaikainen houkuttelevuus lisäisi varmasti kalastajien määriä sekä matkailua.
Pyhäjärvellä on hyvin hoidetulla kalavesien hoidolla annettu mahdollisuus tarjota ison kalan
metsästäjille unohtumattomia kalastuskokemuksia. Tietoa virkistyskalastuksen kehittämiseksi
saataisiin kuitenkin parhaiten virkistyskalastajille tehdyillä kyselyillä. Selvitys voitaisiin parhaiten
tehdä liittämällä kyselykaavake luvanoston yhteyteen.
2.2.1. Muikku, siika ja ahven
Koska kotitarve- ja virkistyskalastuksen osuus muikun, siian ja ahvenen pyynnissä on niiden
kantoihin nähden melko vähäinen, ei näiden kalojen pyyntiä ole tarvetta rajoittaa pyyntivälineen
solmuväli- tai määrärajoituksin.
36
2.2.1. Hauki
Pyhäjärven haukikanta vaikuttaa viimeaikaisten saaliiden perusteella vahvalta, eikä istutuksiin näin
ollen ole tarvetta. Haukikannan kokoa tulisi kuitenkin seurata ja vahvistaa tarvittaessa istutuksilla.
Hauen osuus vähäarvoisten kalalajien kuten kiisken, pikkuahvenen ja särjen poistossa on
merkittävä. Suurten haukien määrä lisää myös virkistyskalastuksen houkuttavuutta. Muikun osuus
hauen ravinnonkäytössä on Pyhäjärvellä havaittu myös ennakoitua alhaisemmaksi. Edellä
esitettyjen seikkojen vuoksi runsaan haukikannan säilyttäminen on kaikkien järveä käyttäjäryhmien
yhteinen etu.
2.2.2. Taimen
Jos Pyhäjärven virkistyskalastuksellista vetovoimaa halutaan lisätä taimenistutuksilla, tulisi
taimenistutuksien tuloksellisuutta selvittäneiden tutkimusten tuloksia käyttää lähtökohtana
istutuksille. Erityisen tärkeänä istutusten onnistumiseksi on havaittu oikean kokoisen ravinnon
saatavuus istutusjärvessä. Oikeankokoinen ravinto on suuresti riippuvainen istutuskalan koosta, sillä
suuremmilla kaloilla on enemmän ravinnonkäyttömahdollisuuksia. Taimenia suositellaankin
istutettavaksi yli 200 g painoisina (Hyvärinen & Huusko 2005). Pyhäjärvessä ongelmana on
kuitenkin muikun nopea kasvu ja 200 grammaisten taimenistukkaiden kasvu saattaa kärsiä
sopivankokoisen saalisravinnon puuttumisesta. Pyhäjärven taimenistutuksissa olisikin toivottavaa
istuttaa kalat mahdollisimman suurina. Taimenen tärkein ravintokohde Pyhäjärvessä on muikku ja
muikun kasvunopeudesta riippuen taimenten sopiva istutusajankohta olisi kesäkuun puolen välin ja
heinäkuun alun välissä. Taimenistutusten onnistumista silmällä pitäen on myös huomioitavaa, että
petokalojen (esim. hauki) suuri määrä saattaa heikentää istutustuloksia. Myös taimenen
vapapyynnille tulisi määrätä riittävän korkea alamitta. Sopivaa istutustiheyttä mietittäessä tulisi
pohtia taimenen mahdollisia muikkukantaa heikentäviä vaikutuksia.
2.3. Ravustus
Suositus:
Alamitan pitäminen vähintään 10 cm:ssä
Sumputtamista ei suositella tehtäväksi järvessä
Rapujen alamitta on10 cm, jotta rapujen lisääntyminen voitaisiin turvata ja estää rapukannan
romahtaminen. Sumputtamista ei suositella tehtäväksi järvessä tautivaaran ehkäisemiseksi.
2.4. Osakaskuntien järjestäytyminen
Pyhäjärven kalastusalueella ovat kaikki osakaskunnat järjestäytyneet selvittelysopimuksen
mukaisesti.
37
2.5. Rauhoitusalueet ja -ajat
Pyhäjärvellä on yksi kalastukselta rauhoitettu alue ja se on pyhäjoen suualue. Ainoa rauhoitusaika
on syksyllä 15.10.–10.11, jolloin siian verkkokalastus on kielletty.
2.6. Valvonta
Pyhäjärven kalastuksenvalvontaa tehdään satunnaisesti, sekä sovittuina valvontapäivinä jolloin
ollaan useampina venekuntina liikkeellä.
3. Seuranta ja selvitykset
Suosituksia: Ammattikalastuksen rysä- ja verkkokalastussaalisseurannan kehittäminen.
Kotitarve- ja virkistyskalastuksen saalisseurannan kehittäminen.
Lypsettävien siikojen kasvunopeuden selvittäminen.
Vaikka ammattikalastuksen pyytämä kalansaalis on talvinuottauksen osalta melko hyvin tiedossa,
ovat tiedot varsinkin rysä- ja verkkokalastussaaliista melko epävarmalla pohjalla. Myös arviot
kotitarve- ja virkistyskalastajien saaliista ovat hyvin karkeita. Tarkat saalistiedot varsinkin
ammattikalastajien osalta auttaisivat vesialueen päättäjiä seuraamaan kalakantojen ja järven tilaa.
Tarkempien saalistietojen saaminen auttaisi Pyhäjärven hoitoa ja tähän kalastusalueen tulisi
lähivuosina panostaa.
Pyhäjärveen on istutettu viime vuosina miljoonia siianpoikasia, joihin käytetty rahasumma on ollut
vuosittain kymmeniä tuhansia euroja. Siika lisääntyy kuitenkin luontaisesti Pyhäjärvessä eikä
istutuksien onnistumisia ole selvitetty. Hyvinä poikasvuosina luontaisten siianpoikasten määrät ovat
monikymmenkertaiset
istutuspoikasmääriin
verrattuna.
Heikkoina
poikasvuosina
istutuspoikastenmäärät lähenevät luontaisten poikasten määriä. Merkintätutkimuksella selvitetään
onko siikaistutuksista hyötyä saaliin lisäyksessä erityisesti huonoina poikasvuosina.
Pyhäjärven kalastusalue pyrkii jatkossa jalostamaan istutettavien siikojen kokoa lypsämällä vain
isojen siikojen mätiä. Jotta jalostuksesta saataisiin vastaavaa hyötyä, tulisi siikojen kasvunopeuksia
selvittää takautuvasti. Isot siiat saattavat olla vanhoja ja hidaskasvuisia ja näin hidaskasvuisempaa
kantaa vain lisättäisiin järvessä.
Kiitokset
Kiitän erityisesti Jouko Sarvalaa asiatiedon ja sisällön tarkastamisesta sekä rakentavista
kommenteista. Kiitän myös seuraavia suunnitelman tekemisessä avustaneita: Leena Rannikko, Esa
Eela, Marjo Tarvainen, Harri Helminen, Matti Jaakkola, Seppo Luoto ja Anne-Mari Ventelä.
38
Kirjallisuusluettelo
Havia P & Salomaa E (2004) Kannattava ja kestävä kalatalous Pyhäjärvellä. Pyhäjärvi-instituutti, 8
s.
Hirvonen A & Helminen H (1992) Pyhäjärven kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. 41 s.
Helminen H & Marjomäki T (1995) Onnistuisiko kuhan kotiuttaminen hoitokalaksi Säkylän
Pyhäjärveen. -Suomen Kalastuslehti 102, 24-26.
Helminen H & Sarvala J (1994) Population regulation of vendace (Coregonus albula) in Lake
Pyhäjärvi, southwest Finland. Journal of Fish Biology 45, 384–400.
Helminen ., Sarvala J & Karjalainen J (1997) Patterns in vendace recruitment in Lake Pyhäjärvi
south-west Finland. Journal of Fish Biology 51, 303-316.
Helminen H, Auvinen H, Hirvonen A, Sarvala J & Toivonen J (1993) Year-class fluctuations of
vendace (Coregonus albula) in Lake Pyhäjärvi, SW Finland, in 1971–1990. Canadian
Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 50, 925–931.
Heikinheimo O, Miinalainen M & Peltonen H (2000) Diet, growth and competitive abilities of
sympatric whitefish forms in a dense introduced population: results of a stocking
experiment. Journal of Fish Biology 57, 808–827.
Huusko A & Sutela T (1992) Fish predation on vendace (Coregonus albula L.) larvae in Lake
Lentua, Northern Finland. Polskie Archiwum Hydrobiology 39, 381–391.
Horppila J (1994) Interactions between roach (Rutilus rutilus (L.)) stock and water quality in Lake
Vesijärvi (southern Finland). Väitöskirja. Yliopistopaino, Helsinki.
Hyvärinen P & Huusko A (2005) Long-term variation in brown trout, Salmo trutta L., stocking
success in a large lake: interplay between availability of suitable prey and size at
release. Ecology of Freshwater Fish 14, 303–310.
Hyvärinen P & Huusko A (2006) Diet of brown trout in relation to variation in abundance and size
of pelagic fish prey. Journal of Fish Biology 68, 87–98.
Kahilainen K, Malinen T, Tuomaala A & Lehtonen H (2004) Diel and seasonal habitat and food
segregation of three sympatric Coregonus lavaretus forms in a subarctic lake, Journal
of Fish Biology 64, 418–434.
Karjalainen J (1991) Survival, growth and feeding of vendace (Coregonus albula L.) larvae in net
enclosures. Journal of Fish Biology 38, 905-919.
Keskinen T & Marjomäki T J (2003) Growth of pikeperch in relation to lake characteristics: total
phosphorus, water colour, lake area and depth. Journal of Fish Biology 63, 1274-1282.
Keskinen T & Marjomäki T J (2004) Diet and prey size spectrum of pikeperch in lakes in central
Finland. Journal of Fish Biology 65, 1147–1153.
39
Koivurinta M, Sydänoja A, Marjomäki T, Helminen H & Valkeajärvi P. (2000) Taimenen ja
järvilohen ravinto ja kasvu Puulassa, Päijänteessä, Konnevedessä ja Säkylän
Pyhäjärvessä vuosina 1995–1996. Kalatutkimuksia – Fiskundersökningar nro 164, 32
s.
Lappalainen J (2001) Effects of environmental factors, especially temperature, on the population
dynamics of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)). Väitöskirja. Yliopistopaino,
Helsinki.
Louhesto P & Rannikko P (2004) Säkylän Pyhäjärven vuoden 2004 koekalastus. Varsinais-Suomen
Kalavesien hoito Oy.
Louhesto P & Rannikko P (2006) Säkylän Pyhäjärven vuoden 2006 koekalastus. Varsinais-Suomen
Kalavesien hoito Oy.
Marjomäki T J, Auvinen H, Helminen H, Huusko A, Sarvala J, Valkeajärvi P, Viljanen M &
Karjalainen J (2004) Spatial synchrony in the inter-annual population variation of
vendace (Coregonus albula (L.)) in Finnish lakes. Annales Zoologici Fennici 41, 225–
240.
Muus B J & Dahlstrom P (2005) Suomen ja Euroopan sisävesikalat. 224 s. Gummerus.
Palomäki R (1997) Inarijärven kalakantojen ravintoekologia, vuorovaikutussuhteet ja hoito. Lapin
ympäristökeskuksen moniste 3. 29 s.
Persson, L & L A Greenberg (1990) Juvenile competitive bottlenecks: the perch (Perca fluviatilis)roach (Rutilus rutilus) interaction. Ecology 71, 44-56.
Pyhäjärvi-instituutti (2007a) Hoitokalastus kestävän kalatalouden turvaajana. Loppuraportti, 100 s.
Pyhäjärvi-instituutti (2007b) Pyhäjärven suojeluohjelma 2007–2013. Pyhäjärven suojelurahasto III
toimikausi. 20 s.
Pääkkönen J-P & Marjomäki T J (2000) Feeding of burbot, Lota lota, at different temperatures.
Environmental Biology of Fishes 58, 109–112.
Raitaniemi J, Malinen T, Nyberg K & Rask M (1999) The growth of whitefish in relation to water
quality and fish species composition. Journal of Fish Biology 54, 741–756.
Ruohonen T (2000) Säkylän Pyhäjärven saalisraportti. Pyhäjärvi-instituutti, 15 s.
Ruohonen T (2006) Ahvenen ja hauen kasvu, ravinto ja ravinnonkulutuksen arviointi Säkylän
Pyhäjärvessä vuosina 2002 ja 2004. Loppuraportti. Pyhäjärvi-instituutti, 38 s.
Ruuhijärvi J, Salminen M & Nurmio T (1996) Releases of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.))
fingerlings on a lake with no established pikeperch stock. Annales Zoologici Fennici
33, 553–567.
Ruuhijärvi J, Salminen M & Nurmio T (2003) Kuhakannat tuottaviksi. Teoksessa: Leskelä A
(toim.): Kalavesien hoidon uudet tuulet, kalantutkimuspäivät 2003. Kala- ja
riistaraportteja nro 291. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
40
Sarvala ja työryhmä (1990) Kalojen ja eläinplanktonin vuorovaikutussuhteet. Loppuraportti, 40 s.
Sarvala J, Helminen H & Auvinen H (1998a) Portrait of a flourishing freshwater fishery: Pyhäjärvi,
a lake in SW-Finland. Boreal Environmental Research 3: 329–345.
Sarvala J, Hirvonen A, Helminen H & Sydänoja A (1998b) Pyhäjärven talvinuottasaalis ja muikun
kannan tila vuosina 1996–1997. Turun yliopiston Biologian laitoksen Julkaisuja n:o
19, 30s.
Straile D, Eckmann R, Jüngling T, Thomas G & Löffler H (2006) Influence of climate variability
on whitefish (Coregonus lavaretus) year-class strength in a deep, warm monomictic
lake. Oecologia 151, 521–529.
Sydänoja, A (2001) Säkylän Pyhäjärven koekalastus vuonna 2000. Ekologian osasto, Biologian
laitos, 20014 Turun yliopisto.
SYKE (2005) Pintavesienlaatu 2000–2003 -esite. Yleinen käyttökelpoisuus luokitus. Helsinki.
Tarvainen M, Sarvala J & Helminen H (2002) The role of phosphorus release by roach [Rutilus
rutilus (L.)] in the water quality changes of a biomanipulated lake. Freshwater Biology
47, 2325–2336.
Tarvainen M, Ventelä A-M, Helminen H & Sarvala J (2005) Nutrient release and resuspension
generated by ruffe (Gymnocephalus cernuus) and chironomids. Freshwater Biology
50, 447–458.
Tarvainen M, Anttalainen A, Helminen H, Keskinen T, Sarvala J, Vaahto I & Karjalainen J
(Käsikirjoitus) A validated bioenergetics model for ruffe (Gymnocephalus cernuus)
and an application to a northern lake.
Thomas G & Eckmann R (2007) The influence of eutrophication and population biomass on
common whitefish (Coregonus lavaretus) growth – the Lake Constance example
revisited. Can J Fish Aquat Sci 64, 402-410.
Toivonen A-L (2006) Suomi kalastaa 2005 – Kalastusrasitus kalastusalueilla. Kala- ja
riistaraportteja 390. 51 s. + 4 liitettä. Helsinki.
Valkeajärvi P & Marjomäki T (2004) Perch (Perca fluviatilis) as a factor in recruitment variations
of vendace (Coregonus albula) in lake Konnevesi, Finland. Annales Zoologici Fennici
41, 329–338.
Valkeajärvi P, Marjomäki T & Heikinheimo O (2006). Muikku siikakannan säätelijänä Päijänteessä
/ Vendace (Coregonus albula) regulates population dynamics of European whitefish
(Coregonus lavaretus wartmanni) in Lake Päijänne. In Simola, H. toim.
Suurjärviseminaari 2006, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja /
University of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 145, 216-217.
Ventelä A-M, Tarvainen M, Helminen H & Sarvala J (painossa) Long-term management of
Pyhäjärvi (SW Finland): eutrophication, restoration – recovery? Lake and Reservoir
Management. –
41