Suonikohjut hoitoon jo varhaisessa vaiheessa Toiveuusinta

ARTIKKELIT
Suonikohjut hoitoon jo
varhaisessa vaiheessa
Toiveuusinta
Martti Janatuinen
LKT, thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri
S
uonikohjut ovat varsin yleinen vaiva.
Tavallisin syy kohjujen
synnylle on ikä. Muita
riskitekijöitä ovat ylipaino, sukurasitus ja naisilla
raskauksien määrä. Mikäli molemmilla vanhemmilla on kohjut, kasvaa
riski suonikohjutaudin
kehittymiselle edelleen.
Myös pitkiä seisomis- tai
istumisaikoja vaativa työ
lisää kohjujen vaaraa.
Synnynnäisetkin tekijät
voivat vaikuttaa taudin
syntyyn.
Suonikohjut ovat kohonneesta laskimopaineesta
johtuvia laskimoiden laajentumia. Ohutseinäiset
laskimot eivät kestä liian
korkeaa painetta, vaan
ne venyvät. Laskimopaineen nousu on seurausta
läppien vuotamisesta ja
veren virtauksesta väärään suuntaan. Paineen
noustessa alempana oleva laskimon osa venyy
aiheuttaen uusia läppien
vuotamisen (katso kaaviokuva). Näin suonikohjuja syntyy koko ajan lisää.
Ei yksin kosmeettinen
haitta
Alkuvaiheessa useimmat kiinnittävät ensimmäisenä huomiota kohjujen aiheuttamaan
kosmeettiseen haittaan, kauneusvirheeseen. Kipu ja painon tunne ovat tavallisimpia
oireita.
Pitkäaikainen
seisominen tai istuminen
pahentavat vaivoja, kuumalla ilmalla ja ennen kuukautisia oireet ovat pahimmillaan.
Suonikohjuista johtuvat oireet lievittyvät tavallisesti kävellessä tai kun jalat ovat kohollaan. Usein on kuitenkin vaikea
päätellä, johtuvatko oireet kohjuista vai jostain muusta syystä.
Asian selvittämiseksi potilaan
kannattaa kokeilla tukisukkien
käyttöä noin kuukauden ajan.
Jos oireet helpottuvat, on mahdollista, että leikkaus voi auttaa.
Joskus potilaalla voi olla
pohjekipua, vaikka kohjuja ei
ole näkyvissä. Tällöin saattaa olla kyseessä pohkeen lyhyen laskimopäärungon läppien vajaatoiminta. Kipu voi alkaa melko
nopeasti ja se voi olla äkillisen
laskimovenytyksen seurausta,
kun läppä on alkanut vuotaa.
Pohkeessa voi olla myös erillisiä, kipeitä paikkoja vuotavien
yhdyslaskimoiden kohdalla.
Krampit ja turvotus yleisiä
oireita
Yöllisiä suonenvetokohtauksia
ilmenee suonikohjupotilailla,
mutta niitä voi olla tervejalkaisillakin. Syy on epäselvä. Oire
saattaa johtua siitä, että makuulla lihaslaskimoiden paine alenee ja ärsyttää lihaksia jännittymään kouristuksenomaisesti.
Myös turvotus voi johtua
kohjuista. Turvotusta ilmenee
melko vaikeassa suonikohjutaudissa, jossa pitkän laskimorungon läpät vuotavat koko pituudelta, tai yhdyslaskimoläppien vuodon yhteydessä. Turvotuksen yhteydessä ilmenee
usein säärien pakotusta. Turvotus, joka ei aiheuta vaivoja, johtuu sen sijaan tavallisesti imunestekierron häiriöstä.
Verenvuotokin mahdollista
Pinnallisen
laskimon
tukos on suonikohjupotilaalla melko tavallinen ja useimmiten
harmiton
vaiva.
Laskimotukoksen syntyyn vaikuttaa yhtenä osatekijänä verenvirtauksen hitaus kohjussa.
Joskus pinnallinen tukos
tulehtuu voimakkaasti, ja aihe-
uttaa kipua. Tulehdus voi myös
uusiutua. Joskus harvoin tavataan siirtyvä pinnallinen tukos,
joka voi edetä reiden tyven syvään laskimoon asti.
Kohjun kohdalta ohentunut
iho voi rikkoutua ja aiheuttaa
verenvuotoa. Myös säärihaava voi syventyessään puhkaista
laskimon seinän ja vuotaa.
Verenvuoto voi olla pulppuavan runsasta. Vuodon pysäyttämiseksi potilaan on mentävä makuulle, jotta laskimossa
oleva paine laskisi. Tällöin vuoto loppuu heti. Vuotokohtaan
on asetettava paikallinen painoside. Vuotokohta arpeutuu
kiinni muutamassa päivässä.
Säärihaava syntyy
vaikeassa taudissa
Suonikohjuihottuma ilmenee
säärten alueella. Ennen ihottuman syntymistä säärissä voi
tuntua kutinaa, jonka syynä voi
olla tuntohermoärsytys. Ihottuman syy ei ole hyvin selvillä. Mahdollisesti raapimisesta aiheutuu iholle vauriota, joka edistää ihottuman syntyä.
Rasvakudoksen kuolioituminen tuntuu puumaisena kovettumana pigmentoituneen
ihon alla. Se johtuu paikallisesta ihonalaiskudoksen turvotuksesta ja kudosten huonosta aineenvaihdunnasta.
Laskimoperäinen säärihaava syntyy pitkälle kehittyneessä, vaikeassa suonikohjutaudissa. Sitä edeltävät pitkäaikainen
turvotus sekä rasvakudoksen
ja ihon huono ravinnon saanti.
Iho tulehtuu helposti, ja pienikin vaurio saattaa johtaa säärihaavaan. Tulehdus voi laajentaa pienen ihovaurion suureksi
>>
HIEROJA 3 • 2010
hieroja_taitto_3_2010.indd 9
9
13.9.2010 21:52:51
säärihaavaksi, joka paranee hitaasti.
Ultraäänitutkimuksella
lisätietoa syistä
Suonikohjujen syy pyritään aina selvittämään. Sukurasitus,
alaraajamurtuma kipsaushoitoineen ja syvät laskimotukokset ovat tärkeätä tietoa arvioitaessa suonikohjujen syntytapaa. Vastaanotolla tutkitaan
suonikohjujen sijainti ja vuotavien läppien ylin sijaintikohta. Lisäksi voidaan tehdä laskimoiden
toimintakokeita.
Ultraäänilaite voi antaa lisätietoa suonikohjuja tutkittaessa.
Ultraäänellä tutkitaan laskimoiden veren virtausta ja sen suuntaa. Tutkimuksessa havaitaan
veren virtaus väärään suuntaan
ja näin todetaan vuotavat läpät.
Jos reiden tyvessä ei ole vuotoa voidaan harkita ”säästävää”
suonikohjuleikkausta. Jos pitkä pinnallinen laskimo vuotaa
tyvestään, ei sitä leikkauksessa
voida säästää. Muutoin suonikohjut uusiutuvat herkästi.
Ultraäänellä saadaan tietoa
niin sanotuista sisäisistä suonikohjuista. Pohkeen alueen kohjuissa lyhyt pinnallinen laskimo näkyy harvoin päällepäin,
vaikka läpät vuotavatkin, koska laskimo sijaitsee lihasaition
sisällä.
Jos pintalaskimoiden päärunkojen läppävuodot jätetään
leikkauksessa huomioimatta,
suonikohjut voivat uusia varsin
herkästi. Vuotavat ja hoitoa kaipaavat yhdyslaskimot voidaan
ultraäänitutkimuksella paikallistaa pohkeen alueelta, ja ne
kannattaa hoitaa, koska niiden
kautta välittyy painetta pintasuoniin. Tällöin suonikohjujen
uusiutuminen on todennäköistä.
Ultraäänitutkimus auttaa
10
myös uusiutuneiden kohjujen
syyn tutkimisessa. Varsinkin
reiden alueella suonikohjujen
syntymisen syynä saattavat olla aikaisemmassa leikkauksessa
sitomatta jääneet reiden tyven
pintalaskimon sivuhaarat, joista paine leviää pintalaskimoihin aiheuttaen siten kohjujen
uusiutumisen.
Liikunta ja tukisukat
hyödyllisiä
Osa potilaista on huolissaan
vain suonikohjutautinsa ennusteesta, koska he pelkäävät saavansa säärihaavoja, joita he tietävät vanhemmilla sukulaisillaan olleen taudin seurauksena.
Suonikohjutaudin pahenemista ehkäisee monipuolinen
liikunta. Etenkin kävely on terveellistä, koska pohjelihaksen
pumppaus edistää laskimokiertoa. Lisäksi pitkäaikaista paikallaan seisomista tai istumista
pitäisi välttää.
Suonikohjujen tukeminen
tukisukilla on suositeltavaa, jos
jalat väsyvät ja turpoavat. Tukisukkia on saatavilla eri puristusvoimakkuuksia, joita kuvataan puristusluokalla. Puristusluokka yksi sopii väsyneille jaloille ja luokka kaksi vaikeammille suonikohjuille.
Leikkauksessa poistetaan
ongelmasuonet
Monilla on kohtuuttomia odotuksia kirurgisen hoidon kosmeettisesta tuloksesta. Oletetaan, että kohju voidaan
poistaa kokonaan jälkiä jättämättä. Pikkuviiltotekniikalla
leikattaessa arvet ovat pienet,
ja ne katoavat aikanaan hyvin.
Ennen toimenpidettä suonikohjut ja kivuliaat kohdat
merkitään. Leikkauksessa poistetaan suonikohjut ja korjataan
ne kohdat, joista epänormaali
virtaus pääsee kohjuihin. Tällaisia suonia voivat olla pitkä
pintalaskimo ja lyhyt pintalaskimo sekä syviä ja pinnallisia
laskimoita yhdistävät yhdyslaskimot.
Tavallisesti suonikohjut leikataan päiväkirurgisesti, jolloin
potilas pääsee kotiin samana
päivänä. Kivunpoistomenetelmänä käytetään selkäydinpuudutusta tai nukutusta potilaan
toiveiden mukaisesti. Ompeleet
poistetaan noin 12 vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Tukisukkia on pidettävä noin kolmen viikon ajan. Sairasloma-aika on 4 viikkoa.
Tähystysleikkauksen
monet edut
Tähystysleikkauksella voidaan
sulkea pohkeen yhdyslaskimoita ilman suuria ihohaavoja. Perinteisellä tekniikalla leikattuna juuri pitkät ihohaavat
ovat vaikeuttaneet paranemista. Tähystysleikkauksessa pohkeeseen tehdään vain yksi noin
2,5-3 cm:n mittainen ihohaava,
jota kautta yhdyslaskimot suljetaan. Pieni haava paranee ongelmitta. Aikaisemmin samaan
toimenpiteeseen tarvittiin n.
20-30 cm:n mittainen haava.
Nykyisin päädytään useimmiten
tähystysleikkaukseen,
koska siitä toipuminen on helpompaa. Ennen katsottiin yhdyslaskimoiden sulku aiheelliseksi vasta silloin, kun potilaalla oli jo ollut säärihaava, joka oli
ensin saatu suurella työllä hitaasti paranemaan. Nyt leikkauksen perusteeksi riittää epäily
vuotavista yhdyslaskimoista.
Tähystysleikkaus
soveltuu potilaalle, vaikka säärihaava olisi avoin tai iho huonossa
kunnossa, koska toimenpidettä
varten tehdään leikkaushaava
terveeseen ihoon kauas säärihaavasta. Tähystysputken kautta yhdyslaskimo suljetaan säärihaavakohdan alta.
Tähystysleikkaus kytketään
usein tavalliseen suonikohjuleikkaukseen. Siitä voi olla hyötyä myös uusiutuneiden suonikohjujen leikkauksessa, koska
edellisessä toimenpiteessä on
saattanut jäädä huomaamatta
vuotava yhdyslaskimo. Tähystysleikkauksella voidaankin todennäköisesti vähentää suonikohjujen uusiutumista.
Leikkaus myös paikallispuudutuksessa
Jos suonikohjuja on vain pienellä alueella, ne voidaan leikata
paikallispuudutuksessa. Leikkauksen jälkeen pääsee heti kotiin.
Mukaan on otettava tukisukat, jotka laitetaan jalkaan poliklinikalla leikkauksen jälkeen.
Koska leikkaus tehdään
vain pienehkölle alueelle, joka on puudutettu paikallisesti,
voi heti toimenpiteen jälkeen
kävellä. Sairaslomaa tarvitaan
vain yhdestä päivästä viikkoon.
Leikkauksen jälkeisiä kipuja on
vähän, tuskin lainkaan.
Ruiskutus-, laser- ja radioablaatiohoito usein hyvä
vaihtoehto
Uudenlaiset hoitomenetelmät
tuovat helpotusta suonikohjuista kärsiville. Nykytekniikan toimenpiteet eivät enää vaadi leikkaushoitoa vaan ikävät suonikohjut hoituvat usein jo yhdellä
hoitokerralla vastaanottohuoneessa tehtävässä toimenpiteessä. Toimenpiteet eivät aiheuta haavoja vaan jalat kaunistuvat ilman arpia ja potilas toipuu
toimenpiteestä jopa ilman sairaslomaa ja kipulääkitystä.
Pieniä laskimolaajentumia
HIEROJA 3 • 2010
hieroja_taitto_3_2010.indd 10
13.9.2010 21:52:51
voidaan hoitaa myös ruiskuttamalla. Suonikohjujen vaahtoruiskutushoidossa ruiskutettavalla aineella ärsytetään suonikohjun sisäkalvoa siten, että
se vaurioituu ja arpeutuu tukkoon.
Kun ruiskutettavan aineen
väkevyys on sopiva ja tekniikka
oikea, hoito aiheuttaa toivotun
vaikutuksen laskimossa suonikohjun alueella, eikä suonensisäistä hyytymää tule. Suonikohjualueelta muihin laskimoihin
mennessään ruiskutettava aine
laimenee heti, eikä ehdi aiheuttaa muualle haittavaikutuksia.
Laser- ja radioablatiohoitoja
käytetään vaahtohoidon rinnalla lähinnä isojen suonirunkojen
hoidossa. Niissä periaate on samankaltainen, jolloin laser- tai
radioablaatiokärjen lämpövaikutuksella saadaan aikaan laskimon sisäkautta tapahtuva tuhoutuminen ja tukkiutuminen,
minkä jälkeen suoni kutistuu ja
lopulta häviää.
Uudenlaiset hoitomenetelmät,
erityisesti vaahtoruiskutus, sopivat miltei kaikille. Ainoat rajoitteet niissä voivat olla esimerkiksi vaikea perinnöllinen tukostaipumus ja lisäksi
on muita harvinaisempia syitä.
Pieniin ihonalaisiin laskimolaajentumiin ja pieniin uusiutuneisiin suonikohjuihin ruiskutus sopii hyvin. Ruiskutuskohta tuetaan erikseen paikallisella
painositeellä. Jälkihoitona elastinen side tai tukisukka on hoitoalueella välttämätön noin 3-4
viikon ajan, jotta suonten seinämät ovat yhteydessä toisiinsa ja liimautuvat yhteen. Ruiskutushoito voidaan hyvin tehdä polikliinisesti, sillä heti
toimenpiteen jälkeen voi kävellä.
Ruiskutus sopii myös laajentuneiden hiussuonien hoitoon
Joillakin naisilla on taipumusta saada hiussuonilaajentumia alaraajoihin. Laajentumat
ovat varpumaisia punaisia tai
sinertäviä, kosmeettisesti häiritseviä ihonsisäisiä suonia.
Ruiskutushoidossa laajentuneeseen hiussuoneen viedään
ainetta erittäin ohuen neulan
kautta. Esikäsittelynä voidaan
iho tarvittaessa puuduttaa,
noin tunti ennen toimenpidettä. Ruiskutushoito voidaan tehdä myös puuduttamatta.
Heti ruiskutuksen jälkeen
iho alkaa punoittaa ja muutaman minuutin kuluttua alueel-
le ilmaantuu nokkosrokon kaltainen turvotus. Pistokohtiin
voi tulla myös mustelmia, jotka
paranevat tavallisesti 2-3 viikon
kuluessa.
Tavallisesti hiussuonilaajentumat vähenevät selvästi tai
häipyvät kokonaan ruiskutetulta alueelta. Koska taipumus
ihomuutoksiin on olemassa,
voi vaiva palata ja tarvitaan uusintaruiskutus. Joillekin saattaa jäädä iholle ruskeata pigmentaatiota, joka yleensä katoaa vuosien mittaan. Tukisukkia
suositellaan pidettäväksi viikon
ajan ruiskutuksen jälkeen.
Suonikohjut voivat uusia
Suonikohjujen uusiutumisen
syitä on monia. Tavallinen syy
ovat synnynnäisesti hennot laskimoläpät, jotka johtavat läppien
vuotoon ja laskimopaineen kohoamiseen. Potilaalle on myös
voinut aiemmassa leikkauksessa jäädä vuotava laskimoyhteys, joka on jäänyt huomiotta.
Ylipainoisilla kaikki kohjut
eivät näy, sillä painetta aiheuttava laskimo jää helposti rasvan
sisään piiloon. Reiden tyven
laskimon sivuhaaroja on voinut jäädä aikaisemmasta leikkauksesta jäljelle. Myös pohkeiden vuotavia yhdyslaskimoita
on saattanut jäädä huomaamatta. Pintalaskimot saavat näistä
suonista painetta ja venyvät.
Polvitaipeeseen pohkeen
takaa laskeva pinnallinen laskimo kulkee lihasaition sisällä. Sitä on vaikea nähdä, koska se ei
pullota, vaikka sen läpät vuotaisivatkin. Jos tämä jää huomaamatta, pohkeeseen tulee kohjuja uudelleen. Ultraäänitutkimus auttaa tämänkin väärään
suuntaan tapahtuvan laskimovirtauksen toteamisessa. Myös
laskimoiden varjoainetutkimus
selvittää tilannetta leikkausta
suunniteltaessa. Pienempiä sivuhaaroja voidaan toki hoitaa
ruiskutusmenetelmällä, mutta yleensä suonikohjuleikkaus on tarpeen. Tällöin etsitään
ja suljetaan sellaisten laskimoiden kohdat, jotka aiheuttavat
kohjujen uusiutumisen. Lisäksi
poistetaan uusiutuneet kohjut
pienien ihoviiltojen kautta.
SUONOKOHJUT JA
HIERONTA
Hierontatyössä joudumme aika
ajoin tilanteeseen, jolloin asiakkaallemme joudumme perustelemaan, miksi hänen alaraajojaan ei voi hieroa, vaikka niihin hän on tullut apua saamaan.
Asiakkaalla on ollut mahdollisesti turvotuksia erityisesti nilkoissa ja säärissä. Turvotus on
lisääntynyt iltaa kohden. Alaraajat väsyvät helposti ja niissä
saattaa olla ajoittaista, kovaakin
särkyä. Krampit (suonenvedot)
haittaavat yöunta. Säärissä, erityisesti sisäpinnoilla tai pohkeissa näkyy pinnallisten laskimoiden laajentumia, sinertäviä suonikierukoita. Lisäksi ihon väri
voi muuttua ruskehtavaksi, kirjavaksi, iho voi tuntua ohuelta,
mutta kovalta ja kosketusaralta.
MITÄ YMMÄRRÄMME
SUONIKOHJUILLA?
Suonikohjutautia sairastaa Suomessa noin 400 tuhatta 35 –
64-vuotiasta (1992). Yleisin
alaraajojen laskimotaudeista on
niiden läppien vajaatoiminnasta
johtuva krooninen takaisinvirtaus. Pintalaskimoiden vajaatoiminnan aiheuttamista säärihaavoista kärsii 1000 – 3000
ihmistä ja syvien tai yhdyslaskimoiden ja pintalaskimoiden
vajaatoiminnan aiheuttamista
säärihaavoista 3600 – 8000 ihmistä. Suonikohjut ovat huomattavasti yleisempiä naisilla.
Suonikohjut syntyvät, kun
laskimoiden seinämät veltostuvat, eivätkä ne pysty palauttamaan verta takaisin kohti sydäntä. Laskimoiden läppien
tehtävänä on estää verta palaamasta periferiaan päin. Normaalista veripaluusta jopa 90
% kulkee syvien laskimoiden
kautta. Läppäsysteemi pinnallisten ja syvien laskimoiden välillä suuntaa veren virtauksen
syviin laskimoihin päin.
Aluksi veren virtaus hidastuu. Lisääntynyt verimäärä
painaa suonten seinämiä yhä
enemmän. Lisäksi pystyasennossa veri joutuu kulkemaan
suoraan painovoimaa vastaan.
Se edellyttää laskimoilta, niiden
läpiltä ja ympäröiviltä lihaksilta
hyvää kuntoa. Lihasten rytmikäs supistuminen, dynaaminen
lihastyö, auttaa veren virtausta
eteenpäin. Staattinen lihastyö,
hidastaa verenkiertoa. Noin 15
minuutin seisominen vähentää
kiertävää verimäärää 15 – 20 %.
Sen tuntee alaraajojen väsymisenä. Se saa aikaan turvotusta
ja siten altistaa suonikohjujen
kehittymiselle. Istumatyö tai
muuten pitkään istuminen voi
heikentää veren takaisin virtausta, varsinkin, jos tuolin reuna
painaa reisien takapintaa läheltä polvitaivetta. Veren virtausta
haittaavat myös kireät vaatteet.
Suonikohjusairauden yhteydessä turvotus vähenee öisin,
kun taas sydänperäisissä sairauksissa turvotusta on levon
ja alaraajojen kohoasennonkin
jälkeen.
Muita suonikohjuille altistavia tekijöitä ovat esim. ikä,
sukupuoli, raskaus (hormonaaliset tekijät), ylipaino, vähäinen
liikunta, verisuonisairaudet (sekundaarisena esim. syvän laskimotukoksen jälkeen läppäsysteemin vaurioiduttua), joskus
lantion alueen ja lonkkanivelen
leikkaukset sekä perinnöllisyys.
Suonikohjuja hoidetaan sekä konservatiivisesti että leikkauksilla. Täsmäkirurgian avulla
säästetään terveet suonet. Leikkausten jälkeen hoitoon kuuluvat sidokset tai tukisukat (puristussukat) ja yksilöllisesti annetut ohjeet liikkumisen lisäämisestä päivittäisten toimintojen yhteyteen. Suonikohjujen
paras hoito on kuitenkin ennaltaehkäisy. Kroonisen laskimosairauden eri vaiheissakin asiakas voi tehdä itse paljon oireiden helpottamiseksi tai hidastaa sairauden etenemistä, estää
säärihaavojen muodostumista.
Siksi hierontatyöhön kuuluva
ohjaus ja neuvonta painottuvat,
kun asiakkaana on suonikohjuista kärsivä ihminen.
HIERONTA (KLASSINEN
HIERONTA)
Mitä tapahtuu, kun hierontaote kohdistuu sairaaseen laskimoon? Hierontaotteen paine lisää painetta jo laajentuneeseen
laskimon seinämään ja siten venyttää lisää laskimon seinämää
ja pahentaa sairautta. Tämän
vuoksi hieronnan vasta-aiheena ovat vaikea-asteiset suonikohjut. Laskimoiden suhteen
alaraajojen terveitä osia voi kä-
>>
HIEROJA 3 • 2010
hieroja_taitto_3_2010.indd 11
11
13.9.2010 21:52:51
RISTIKKO 2/2010 RATKAISU
>>
sitellä hieronnalla ottaen huomioon asiakkaan muut oireet,
kuten kivun, turvotuksen, lihaskireydet ja ihon kunnon,
mahdolliset tulehdukset. Esim.
kun alaraajat ovat pienessä kohoasennossa hieronnan aikana,
painovoima edesauttaa laskimoveren virtausta. Hieronta on
hyvä aloittaa alaraajojen ääriosista, ja tärkeää on harkita huolellisesti eri otteiden käytössä
voiman määrää. Hyvä, pumppaava rytmi ja paineen kohdistuminen ylöspäin tukevat laskimokiertoa. On hyvä muistaa,
että suuri osa suonikohjuista on
syvissä laskimoissa näkymättömissä tai sairaus on yhdyslaskimoissa. Ihon värimuutokset
kertovat jo sairauden vaikeasta asteesta. Vaikeissa, ongelmallisissa tapauksissa kannattaa tehdä yhteistyötä hoitavan
asiantuntijalääkärin
kanssa.
Ammattitaidolla toteutettu
hierontatyö sisältää tänä päivänä myös asiakkaan ohjauksen ja
neuvonnan omatoimiseen terveytensä huoltamiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen.
OHJAUS JA NEUVONTA
On hyvä ohjata asiakasta käyttämään tukisukkia (puristussukkia). Ne tehostavat tai korvaavat ihon antamaa tukea
laskimoille ja kuuluvat osana turvotusten hoitoon. Jos
turvotus on voimakasta, silloin standardimallit eivät riitä,
vaan tukisukat on valmistettava mittojen mukaan. Lisäksi on
neuvottava asiakkaalle pumppaavat verenkiertoa parantavat
nilkan liikkeet ja muu liikunta. Hyvä yleiskunto ja erityisesti alaraajojen lihaskunto korostuvat. Sopivia liikuntamuotoja
ovat esim. reipas kävely, vaellus,
pyöräily, uinti, hiihto ja tanssi.
Alaraajojen lihasvoiman lisääminen on tärkeää. On kuitenkin vältettävä esim. askelkyykyissä syviä kyykkyjä ja suuria
painoja, koska alaraajojen laskimoihin kohdistuva paine voi
nousta silloin yli niiden sietorajan. Mieluimmin kevyet painot
ja paljon toistoja, rytmikkäästi.
Kengät ja sukat eivät saa painaa
tai puristaa. Arkoja alueita ovat
nilkat, polvitaipeet ja nivustai-
12
peet. Muutenkin kireät vaatteet haittaavat verenkiertoa.
Jos joutuu istumaan tai seisomaan pitkiä rupeamia kerrallaan (työ, matkustaminen, erityisesti lentomatkat), on käytettävä tukisukkia. Työn tauotus ja elpymisliikunta vähentävät yksipuolista alaraajojen
kuormitusta. Alaraajojen nosto
vaakatasoon tai koholle seinää
vasten mahdollisimman usein
päivän mittaan on hyödyllistä.
Istumasta seisomaan nousu ja
varpaille nousu sekä nilkkojen
pumppaavat liikkeet tukevat
verivirtausta sydämeen päin.
Kuumalla säällä on syytä
suihkuttaa alaraajoja viileällä
vedellä, jopa useita kertoja päivässä. Samoin saunominen on
hyvä päättää viileisiin suihkuihin. Pitkään kuumassa saunassa
olemista on syytä välttää, koska
kuuma veltostuttaa jo muutenkin venyttyneitä laskimoita.
Ihon hoito erityisesti sairauden vaikeimmissa vaiheissa
(II ja III vaihe) on tärkeää: puhtaus, rasvaus, liikunta. Kimmoisa iho antaa hyvän tuen laskimoille ja siten tehostaa laskimoverenkiertoa. Jos iho menee
rikki, sen paraneminen kestää,
koska verenkierto- ja aineenvaihdunta ovat sairauden vuoksi heikentyneet.
Lisäksi on käytettävissä hieronnan eri vaihtoehdot. Tapauskohtaisesti esim. lymfahoidon kokonaisuus voi vähentää
turvotusta, parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa ja siten
vähentää painetta laajentuneisiin laskimoihin. Aromaterapian öljyt voivat vaikuttaa viilentävästi tai verenkiertoa ja aineenvaihduntaa lisäävästi.
Tavoitteinen, huolella yhdessä asiakkaan kanssa suunniteltu hieronta ohjauksineen
ja neuvontoineen ja seurantoineen suorastaan ajaa haasteelliseen hierontatyöhön, sen tuloksista nauttimiseen ja hierontatyön kehittämiseen!
HIERONTA JA
KOLME EETÄ:
EXERCISE
ELEVATE = KOHOLLE,
LIIKU, VOIMISTELE
ELASTIC STOCKINGS =
TUKISUKAT
HIEROJA 3 • 2010
hieroja_taitto_3_2010.indd 12
13.9.2010 21:52:52