Vain harva eläin, varsinkaan nisäkäs, on yksiavioinen. Jotkut lajit
Transcription
Vain harva eläin, varsinkaan nisäkäs, on yksiavioinen. Jotkut lajit
Gibbonien rakkauslaulut periytyvät sukupolvelta toiselle. Kunnes kuolema heidät erottaa Vain harva eläin, varsinkaan nisäkäs, on yksiavioinen. Jotkut lajit kuitenkin valitsevat kestävän liiton. Lemmikki esittelee kolme pariskuntaeläintä. Teksti Minna Huuhka Kuvat istockphoto.com Gibboni: Lauluja rakkaudesta Kaakkois-Aasian viidakoissa kaikuu upea konsertti. Asialla on gibboniperhe, joka kommunikoi laulaen. Päivä alkaa pienellä äänenavauksella, kunnes on aamulaulun aika. Eri gibbonilajeilla on omanlaisensa laulut. Ne periytyvät sukupolvelta toiselle, gibbonilapset oppivat ne vanhemmiltaan ja opettavat ne tuleville lapsilleen. Gibbonit ovat kehittyneet samasta sukuhaarasta kuin ihminen ja ihmisapinat. Niiden rakenne sopii täydellisesti puussa asumiseen. Viidakossa gibbonit viuhuvat puusta toiseen sykähdyttävällä vauhdilla. Ne käyvät maankamaralla vain pakon edessä. Gibbonit elävät ydinperheenä, jonka muodostavat äiti, isä ja lapset. Pienokaisia hoidetaan yhdessä tuumin. Gibbonit ovat perhe- ja reviirikeskeisiä apinoita. Uroksen soololaulu on tarkoitettu pitämään tunkeilijat poissa perhekunnan 14 reviiriltä. Useimmiten laulua kummempaa karkotetta ei tarvita. Kun gibboniteinit tulevat sukukypsiksi, ne lähtevät etsimään omaa puolisoaan. Nuori uros viestittää laulamalla, että täällä olisi vapaa sinkkumies tarjolla halukkaalle naaraalle. Kun sopiva tyttö on löytynyt, muodostuu pysyvä liitto, jota pari vahvistaa säännöllisesti laulamalla duettoja. Pariskuntagibbonien laulu on kuulijoiden mukaan unohtumaton kokemus. Joillakin gibbonilajeilla uroksilla ja naarailla on eriväriset turkit. Esimerkiksi hoolock-gibboniuroksella on musta turkki ja naaras on harmahtavan vaaleanruskea. Toisilla gibbonilajeilla saman perheryhmän apinoilla on sama väritys. Siamanki-gibbonien leuan alla on nahkainen pussukka, joka voimistaa lauluääntä. Yksikään nisäkäs ei kykene tuottamaan yhtä monialaista laulua kuin siamanki-gibboni. 15 Joutsenten parisuhde on elinikäinen. Puolison kuoltua leskeksi jäänyt joutsen saattaa palata yksin vanhalle, yhteiselle kotiseudulle. Laulujoutsen: pitkät kihlat Parivuotiailla joutsenilla on kumppaninhaku käynnissä. Kun se oikea osuu kohdalle, pari kihlautuu. Ensimmäisen kesän tai kaksi ne viettävät huoletonta nuorenparin elämää. Joutsenet kiertelevät yhdessä ja suunnittelevat tulevaa asuinpaikkaansa. Kihlausajoista alkaen niiden parisuhde on elinikäinen. Ensimmäisen pesimisen jälkeen joutsenpari pysyy yhdessä myös talvisilla muuttoalueilla. Vaikka lämpötila olisi keväällä hyytävä, joutsenet palaavat pohjoiseen hallinnoimaan reviiriään ennen kuin muut lajit ehtivät paikalle. Säiden lämmetessä alkaa joutsenparilla hormonit hyrrätä. Mitä vakiintuneempi pari sitä nopeammin soidinpuuhiin päästään. Pari ui toisiaan vastaan niskahöyhenet pörrössä ja kastaa nokkiaan vuorotelleen veteen, yhä syvemmälle, yhä kiihtyvään tahtiin. Linnut nousevat vettä polkien seisomaan vastakkain, levittelevät siipiään ja pumppaavat päätään ylös alas. Kumpikin toitottaa suureen ääreen. Parittelun jälkeen joutsenet uivat yhdessä ja rauhoittuvat. Kotipesällä joutsenet kaulailevat toisiaan rakastuneen oloisina. Ne juttelevat keskenään hiljaisin korisevin äänin. Pesäänsä joutsenet rakentavat ja huoltavat yhdessä. Ne myös syövät ja nukkuvat vierekkäin. 16 Joutsenlaulu Vanhan uskomuksen mukaan kuoleva joutsen laulaa viimeisen kerran hyvästiksi kumppanilleen. Laululle on myös vähemmän romanttinen selitys. Kun ilma purkautuu kuolevan joutsenen pitkästä, mutkikkaasta henkitorvesta, se saattaa hyvinkin kuulostaa kauniilta laululta. Lähde: Matti Leinonen: Laulujoutsen, Suomen Kansallislintu, WSOY 2000 Kevään reviiritaisteluiden ja soidinleikkien jälkeen joutsenten elämässä koittaa arki. Pesänrakennus ja munien haudonta ovat naaraan puuhaa. Koiras pitää naaraalle seuraa ja vartioi pesää herkeämättä. Poikasten kuoriuduttua vanhemmat eivät laske niitä silmistään hetkeksikään. Koiras hoitaa ensimmäisenä kuoriutuneita poikasia naaraan vielä hautoessa viimeisiä munia. Koiras ottaa poikasten paimentamisen jopa niin vakavasti, ettei ehdi itse juurikaan syödä. Poikaset hoidetaan yhteistuumin vuodesta toiseen. Joskus naaras voi talven muuttoreissullaan valita uuden siipan, mutta useimmiten vain kuolema erottaa parin. Toisen menehdyttyä jäljelle jäänyt joutsenleski saattaa palata keväisin yksin kotiseudulleen. Pariskuntaeläimet pettävät toisiaan Eläintieteilijät ja biologit ovat löytäneet pitäviä todisteita siitä, että pari skuntana elävät eläimet eivät olekaan aivan yhtä uskollisia toisilleen kuin on luultu. Monet yhdessä elävät ja jälkikasvunsa yhdessä kasvattavat eläimet parittelevat muidenkin yksilöide n kanssa. Toisinaan näiden syrjähyppyjen tuloksena syntyy poikasia. Esimerkiksi joutsenten pesillä tehdyt dna-kokeet osoittavat, että joutsenisällä on aihetta mustasukkaisuuteen. Biologit käyttävät eläinten yksiavioisuudesta puhuttaessa käsitettä sosiaalinen yksiavioisuus. Vaikka yksilöt lisääntyvät myös muiden kanssa, ne elävät ja kasvattavat jälkeläisensä yhdessä – usein vuodesta toiseen. Mon et lintulajit ovat sosiaalisesti yksiavioisia, mutta niistä vain pieni osa on myös seksuaalisesti yksiavioisia. Merihevonen: sankari-isä synnyttää Trooppisissa vesissä uiva erikoisuus, merihevonen, on pariuskollinen kala. Merihevoslajit ovat ulkomuodoltaan ja monilta ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia muihin kaloihin verrattuna. Merihevosten pää on suorassa kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Se ui värisyttelemällä itseään ylös ja alas ja sen pitää syödä koko ajan, tai se kuolee. Kaikkein erikoisinta on sen lisääntyminen. Kun merihevoskoiras ja -naaras kohtaavat lisääntymiskauden alussa, ne aloittavat useita päiviä kestävän kiihkeän seurustelun. Ne eivät välitä häiriköistä, vaan uivat vieretysten, vaihtavat toisinaan väriä, pitelevät pyrstöissään yhteistä meriheinätukkoa ja tanssivat kosiotanssia. Lopulta pari siirtyy varsinaiseen soidintanssiin. Koiras esittelee vatsassaan olevaa hautomispussia ja pumppailee ilmaa sen läpi. Kun naaraan munat ovat valmiita irtoamaan, pariskunta kietoutuu yhteen ja pyörii toistensa ympäri kohti veden pintaa. Lopulta naaras työntää munat koiraan haudontapussiin. Koiraan haudontapussissa kudun on turvallista kypsyä, toisin kuin useiden muiden kalalajien kutemistyylillä, missä kutu jää oman onnensa nojaan. Koiraan raskausaikana naaras käy tervehtimässä sitä säännöllisesti. Pari lujittaa sidettään uimalla yhdessä ja pitämällä toisiaan pyrstöistä kiinni. Muutaman viikon päästä koiras synnyttää lajista riippuen 100–200, joskus tuhatkin, pienen pientä merihevosta. Kun koiras on synnyttänyt, se voi jo seuraavana aamuna tulla uudelleen raskaaksi. Tähän loppuu merihevosvanhempien huolenpito. Heti synnyttyään poikaset ovat omillaan, merivirtojen ja petokalojen armoilla. Vähemmän kuin viisi tuhannesta merihevospoikasesta selviää aikuiseksi saakka, mikä on kuitenkin kalojen keskuudessa hyvä tulos. L Merihevospari pitää toisiaan pyrstöstä kiinni, eräänlainen hellyydenosoitus tämäkin. Muita pariskuntaeläimiä: lehtikala, majava, saukko, chinchilla, kääpiömangusti, tamariini, preeriamyyrä ja monet suuret linnut, kuten merikotka. 17