Hoito-ohje - Leopardigekko

Hoito-ohje
Leopardigekko
Leopardigekko on helppohoitoinen, helposti kesyyntyvä lemmikki, ja se sopiikin erinomaisesti
vaikka ensimmäiseksi liskoksi. Hoidossa on kuitenkin muutama seikka, jotka kannattaa huomioida
hyvinvoivan liskon vuoksi.
1. Ennen ostamista
Terraario
Pienelle poikaselle riittää ensiasunnoksi vaikkapa 15 litran smartstore-laatikko. Aikuiselle
leopardigekolle liian isoa terraariota ei voi hankkia, mutta vähimmäiskooksi voisi suositella esim.
60 * 40 cm2 pohjaa. Korkeutta ei tarvitse esim. 40 cm enempää.
Terraarioon tulee sijoittaa riittävästi piilopaikkoja sekä wetboksi. Wetboksiksi käy hyvin
esimerkiksi pieni muovirasia, jonka kanteen on leikattu pieni reikä (Kuva 1). Turve sopii wetboksin
kostukkeeksi. Wetboksin kosteudesta tulee huolehtia, erityisesti, kun huomaa, että nahanluonti on
Kuva 1. Mack snow RAPTOR Lucia wetboksissa. Liimapaperilla (jota myy esim. K-Rauta)
päällystetty jäätelörasia toimii wetboksina, ja tekokasvit kiipeilypaikkana. Kuvassa näkyvä hiekka
on hienojakoista ja mustaa. Valkoinen hiekka saattaa houkutella syömään hiekkaa kalkin toivossa.
© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com
lähestymässä. Nahanluontia (Kuva 4) helpottamaan voi laittaa vaikka karken kiven wetboksin
sisälle. Wetboksin ulkopuolella terraarion tulee olla kuiva.
Monet liskot arvostavat terraariossa myös kiipeilymahdollisuuksia. Näitä voi luoda esimerkiksi
tekokasveilla ja styroksisella kalliotaustalla. Jos terraariona toimii kanneton akvaario, reunalla
olevat kiipeilypaikat eivät saisi nousta ainakaan 20 cm lähemmäs yläreunaa.
Pohjamateriaali
Poikasten kanssa erityisesti huomioitavaa on, että pohjamateriaalina käytetään paperia, esim. talouspaperia, eikä hiekkaa. Myös kauniisti kuvioituja muovimattoja tai kivilaattoja voi käyttää, ja niitä
saa rakennusliikkeistä. Liskot saattavat syödä hiekkaa, mikä voi johtaa suolistotukokseen. Myös
wetboksiin kannattaa poikasille laittaa talouspaperia. Kun poikanen kasvaa, voi halutessaan vaihtaa
pohjamateriaaliksi hiekan, kunhan se on riittävän hienojakoista. Noin 35 g painoiselle tai isommalle
liskolle satunnaisesti syödyt pienet määrät hienoa hiekkaa (esim. ruoan mukana) eivät ole enään
vaarallisia. Jos lisko syö hiekkaa erityisen paljon (huomaa ulosteesta), hiekka kannattaa vaihtaa
pois. Myös vaihto mustaan hiekkaan saattaa auttaa, koska se muistuttaa vähemmän kalkkia kuin
valkoinen. Jotkut liskot pitävät hiekan kaivelusta ja se on siten mukava virike. Hiekan luoma
kaivelumahdollisuus ei kuitenkaan ole välttämätön, ja monet käyttävätkin mattoa tai laattoja koko
liskon eliniän ajan.
Valo ja lämpö
Vaikka normaali huonevalokin voi riittää luomaan terraarioon vuorokausirytmin, valaistus saa
terraarion näyttämään mukavammalta. Valoksi riittää esim. tavallinen loisteputki tai led-valot.
Valona voi käyttää myös UV-valoa, mikä saattaa vaikuttaa liskon aktiivisuuteen. Albinoilla liskoilla
UV-valo voi kuitenkin olla jopa haitallinen, joten albinoilla UV-valoa ei tule käyttää. Jos harkitset
UV-valon käyttämistä, tarkistathan leopardigekkosi värimuodon. Joissakin yhdistelmävärimuodoissa on värimuodon osana albino, vaikka värimuodon nimessä albinoa ei mainitakaan
(esim. RAPTOR ja sunglow). Jos värimuoto ei ole tiedossa, albinon tunnistaa helposti silmistä,
joissa mustan tilalla on punaista (Kuva 2). Leopardigekko ei hämäräaktiivisena eläimenä tarvitse
välttämättä lainkaan UV-valoa, kunhan huolehtii liskon (D-)vitamiinin saannista ruoan kanssa.
Kuva 2. Albinon (oikealla) tunnistaa silmistä, joissa on punaista niillä
kohdissa, missä normaalisti on mustaa (vasemmalla).
Valoksi voi laittaa myös
tavallisen
spottilampun
(esim. 40 W), jolloin se
hoitaa samalla terraarion
lämmitystä. Lämpöä saisi
olla terran viileässä päässä
noin 20°C, ja lämmittelypaikalla noin 35°C. Eri
kokoisia lämpömattoja on
saatavilla terraarion alle
sijoitettavaksi, ne olen itse
kokenut parhaaksi vaihto© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com
ehdoksi. Lämpömaton sopiva koko on noin kolmannes terraarion pohjapinta-alasta. Lämmitysteho
matoilla on suhteutettu pinta-alaan, joten yleensä matolla saadaan helposti aikaan oikea lämpötila.
Lasiterraariossa matto asetetaan pohjalasin alle. Vaneriterraarioissa maton päälle voi asettaa
kivilaattoja, jottei lisko pääse mattoon käsiksi. Terraariotarvikkeita myyvissä liikkeissä on tarjolla
myös lämpökiviä. Niitä voi käyttää, joskaan kaikki liskot eivät niistä pidä, elleivät ne ole piilossa
ohikulkijoiden katseilta. Ethän kuitenkaan laita liian montaa eri lämmönlähdettä, ettei terraarion
lämpötila nouse liikaa.
2. Ostaminen
Liskon valitseminen
Leopardigekkoa valitessa voi terveyden lisäksi miettiä, haluaako poikasen vai aikuisen, uroksen vai
naaraan, ja minkä värimuodon. Moni miettii myös, haluaako yhden vai useamman leopardigekon.
Naaraat tulevat useinmiten toimeen keskenään. Jos sinulla on uros ja naaras, niitä kannattaa pitää
erillään, tai naaraita tulee olla kaksi. Muuten uros lähentelee jatkuvasti yhtä naarasta ja se voi
stressaantua. Kahta urosta ei samaan terraarioon saa laittaa, sillä ne tappelevat keskenään, ja toinen
saattaa jopa tappaa toisen. Myös pienet poikaset ja suuret aikuiset on pidettävä toisistaan erillään,
eikä urosta saa laittaa kasvuikäisen naaraan kanssa, sillä naaras alkaa todennäköisesti munia, ja sen
kasvu voi häiriintyä. Aluksi saattaa olla hyvä ratkaisu ostaa naaras, sillä jos haluaa myöhemmin
toisen liskon ”kaveriksi” (näin usein tuppaa käymään, vaikka leopardigekot pärjäävät mainiosti
yksinkin), naaraalle on useinmiten helppo ostaa toinen naaras kaveriksi, ja tappeluja syntyy melko
harvoin.
Värimuodot ovat makuasia, joten niissä ei voi neuvoa. Sivuillamme on esitelty erilaisia
värimuotoja, sekä niiden vaikutusta hintaan.
Kuljettaminen
Kesällä liskon kuljettaminen onnistuu helposti esim. muovisessa karkki- tai jäätelörasiassa, johon
on pistetty ilmareikiä. Viileämmällä ilmalla täytyy huolehtia lämmöneristyksestä esim.
kylmälaukulla. Tällöin kannattaa huolehtia, että auto on valmiiksi lämmin, tai laittaa vaikka
lämminvesipullon kuljetusboksiin, kunhan se ei pääse vierimään liskon päälle.
© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com
Kuva 3. Uroksella näkyy V-mallinen rauhasrivistö sekä kaksi isohkoa ”palluraa” eli hemipenis. Lisäksi hännäntyvi
voi olla paksumpi kuin naaraalla.
Sukupuoli
Poikasten sukupuoli määräytyy haudontalämpötilan mukaan, joskaan menetelmä ei ole 100%
varma. Sukupuolen voi erottaa vasta poikasen ollessa 3-6 kk ikäinen. Urokselle kehittyy V-mallinen
rauhasrivistö sekä hemipenis (kaksi pientä palluraa), naaraalla pallurat puuttuvat ja rauhasrivistö
näkyy erittäin heikosti (Kuva 3).
3.Hoitaminen
Käsittely
Heti kotiutumisen jälkeen liskon kannattaa antaa hetken aikaa tottua uuteen paikkaan, jotta se alkaa
syödä hyvin – kodinvaihdon yhteydessä liskot saattavat paastota vähän aikaa. Liian pitkää aikaa ei
kannata pitää liskoa käsittelemättä, jottei se totu pois kädeltä. Leopardigekko tottuu käsittelyyn
nopeahkosti, joskin jokainen gekko on oma yksilönsä. Toiset kiipeävät itse kädelle, toiset taas eivät
koskaan tule oma-aloitteisesti hoitajan kädelle, mutta viihtyvät silti ihmisen kanssa, kun ne kädelle
otetaan.
Nahanluonnin (Kuva 4) jälkeen on hyvä tarkistaa, ettei vanhaa nahkaa ole jäänyt kiinni, sillä se
voisi pahimmassa tapauksessa kiristää, estää verenkierron ja aiheuttaa kuolion. Erityisesti
tarkistetaan varpaat. Jos luomatta jäänyttä nahkaa löytyy, sitä voi yrittää poistaa sormin tai varovasti
pinseteillä. Tämä on helpointa, jos liskoa pidetään kosteassa wetboksissa ennen toimenpidettä.
© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com
Kuva 4. Ennen nahanluontia lisko muuttuu harmahtavaksi ja näyttää olevan lähes irti ihosta. Kuvan liskolla enään
nenänpään nahka on kunnolla kiinni.
On pieni mahdollisuus (tosin en ole yhdestäkään tapauksesta kuullut), että lisko kantaa salmonellabakteeria. Tämän vuoksi on hyvä puhdistaa kädet liskon käsittelyn jälkeen. Esimerkiksi käsidesi
terraarion vieressä on helppo ratkaisu.
Ruokinta
Ruoan voi tarjota kiposta, pinseteistä, sormin tai pudottamalla suoraan liskon eteen (mielellään ei
hiekalle), kuinka vaan itse tykkää. Ruokana käyvät esimerkiksi buffalomadot, jauhomadot,
jättijauhomadot, sirkat, torakat ja vahakoin toukat. Aikuiset liskot pystyvät syömään myös pieniä
hiirenpoikasia. Monipuolisempi on aina parempi.
Ruoan mukana on tärkeää antaa vitamiinia ja kalkkia, suunnilleen suhteessa 1:2 (kalkkia siis
enemmän). Tämä suhde riippuu vitamiinista, joten tarkistathan valmistajan ohjeet. Ruokaeläimet
voi pöllyttää vitamiinissa tai kalkissa ennen tarjoamista liskolle, vaihtoehtoisesti vitamiinin voi
syöttää ruokaeläimelle juuri ennen ruokintaa. Vitamiinia saa lemmikkieläinliikkeistä, esim.
Nutrobal käy liskoille. Saatavilla on myös erityisesti leopardigekoille suunniteltuja vitamiineja,
kuten T-Rexin valmiste, jolloin kalkkia on vitamiinissa riittävä määrä, ja vitamiinia annetaan joka
kerta ruoan mukana. Tällöin ei tarvitse muistaa, onko antanut jompaa kumpaa jauhetta liikaa tai
liian vähän. Käytti sitten mitä vitamiinijauhetta tahansa, kalkkijauhetta on hyvä pitää jatkuvasti
tarjolla pienessä kipossa, josta lisko käy sitä itse nuolemassa.
Vaikka leopardigekko ei välttämättä kovin paljon vettä juo, raikasta vettä on silti oltava jatkuvasti
tarjolla, ja vesikippo täytyy muistaa puhdistaa, jottei siinä ala elää liikaa bakteereja.
Monesta eläinkaupasta löytyy ruokaeläimiä, mutta jos löydät suoraan kotikasvattajalta, ne saattavat
olla paremmin ruokittuja ja siis parempaa ravintoa. Usein kotona kasvatetut ötökät ovat lisäksi
edullisempia. Liskoharrastajat myvät usein ylijääneitä ruokaeläimiä esim. netin keskustelupalstoilla.
© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com
Jauhomatoja on helppo kasvattaa itsekin, mutta sirkkoja ei välttämättä kannata itse kasvattaa ellei
liskoja ole kovin montaa. Jauhomadot selviävät ilman ruokaa jääkaapissa, huoneenlämmössä niitä
täytyy ruokkia esim. jauhoseoksella, kaurahiutaleilta ja vehnäleseillä, ja mitä nyt kaapissa sattuu
olemaan. Tuoretta ruokaa (perunaa, porkkanaa tms.) annetaan pari kertaa viikossa. Sirkat syövät
myös kaurahiutaleita yms., ja niillä tuoretta ruokaa on oltava saataavilla (lähes) päivittäin. Salaatti
ja kesällä vaikka voikukanlehdet ovat herkkua, toisaalta esim. porkkana kestää syömäkelpoisena
pari päivää. Sirkoille on hyvä tarjota myös jotakin proteiinipitoista, kuten pieni pala maksaa,
jauhelihaa tai kissanruokaa. Proteiinin saaminen vähentää sirkkojen kannibalismia, mikä voi
muuten olla syynä sirkkojen selittämättömään häviämiseen. Muista, että hyvin ruokittu ruokaeläin
on aina parempaa ravintoa liskolle!
Pientä poikasta on hyvä ruokkia päivittäin, aikuinen ei tarvitse ruokaa kuin pari-kolme kertaa
viikossa. Esim. viikonloppumatkalle ei siis aikuiselle liskolle hoitajaa tarvitse hommata, kunhan
tarkistaa, että vettä on tarjolla riittävästi.
Talvilepo
Talvilepo ei ole liskolle välttämätön, mutta suotava, sillä se kuuluu liskon luontaiseen vuosirytmiin.
Talvilevolle lisko laitetaan vähentämällä pikkuhiljaa valaistusta ja lämmitystä sekä vähentämällä
ruokintaa. Lisko muuttuu unisemmaksi, eikä ruoka maistu, koska ruoansulatus ei toimi ilman
lämpöä. Ruokinnan yhteydessä lämmitys täytyykin laittaa päälle, jotta ruoka sulaa. Lämmöt ja valot
voivat olla kokonaan pois esimerkiksi kuukauden, kuitenkaan tämä ei ole välttämätöntä. Keväällä
palataan taas pikkuhiljaa normaalirytmiin. Alle vuoden ikäiselle liskolle, sairaalle tai muuten
laihalle liskolle ei kannata pitää talvilepoa.
Muninta
Naaraslisko saattaa keväällä munia. Lähestyvän muninnan voi ennustaa pyöristyneen vatsan lisäksi
lisääntyneestä kaivamisesta. Jos lisko on ollut uroksen kanssa, munat voivat olla hedelmöittyneitä.
Ei ole kuitenkaan tavatonta, että parittelematonkin naaras munat pyöräyttäisi, silloin ne ovat tietysti
hedelmöittymättömiä ja ne voi hävittää. Mikäli lisko munii, sen ruokinnasta ja kalkinsaannista
täytyy pitää erityisen tarkkaa huolta.
Kysyttävää?
Maija & Jussi Rossi
Kangasala
http://www.leopardigekko.com
E-mail: [email protected]
© Maija & Jussi Rossi
http://www.leopardigekko.com