docHUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
download 
Report Transcription
HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 1 2014 H Vuoden 2013 kirjoittaja Dr. Eric Sibul palkittiin Huoltotaktiikan seminaarissa Lahdessa TÄYTTÄ OLUTTA. Logistiikkaupseerit ry Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 1/2014 Päätoimittaja EV evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro [email protected] Toimittajat Hans Gabrielsson Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo 040 952 3062 [email protected] Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen (09) 873 6944 [email protected] Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Harri Juhani Koponen Vpj Heikki Härtsiä Hallitus Pj EV Timo Saarinen Vpj KAPT res Caj Lövegren Jäsenet EV Risto Kosonen EVL Timo Vilkko EVL Aarne Veijalainen EVL evp Matti Paasivaara MAJ Lauri Rissanen KAPT Jere Perkiökangas LTN res Hans Gabrielsson LTN res Harri Koponen (Valtuuskunnan edustaja) Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI Huoltoupseeriyhdistyksen nimen vaihtamista esitetään yhdistyksen seuraavassa kevätkokouksessa. Ei nykyisessä nimessä mitään vikaa ole, mutta uusi nimi kuvastaa paremmin alan kehitystä ja roolia tänä päivänä. Puolustusvoimien huoltojärjestelmä on niin integroitu muuhun yhteiskuntaan, että on syytä puhua samoilla nimikkeillä. Huolto terminä on kovin toimintakeskeinen jakautuen eri huoltolajeihin. Logistiikka edustaa enemmän prosessien kokonaisvaltaista hallintaa alusta loppuun, “tehtaalta poteroon“. Prosessin kaikkien osatekijöiden on tuotettava lisäarvoa asiakkaalle. Logistiikka terminä ei ole uusi, mutta se on ollut sotaväeltä “unohduksissa“ Jominin ajoista lähtien aina viime vuosisadan puoleen väliin asti. Vuonna 1949 Yhdysvaltojen asevoimat lanseerasivat termin kenttäohjesäännössään Field Manual FM 100-10 yleiseen käyttöön. Sitä ennen sotaväki USA:ssa oli tavallisesti puhunut hallinnosta tai hallinnollisesta tuesta. Logistiikka-nimikettä käytettiin lähinnä akateemisissa piireissä. Toinen termi, “Combat Service Support“, CSS, otettiin käyttöön ohjesäännössä FM 54-1 vuonna 1962. Termit olivat sisällöltään hieman erilaisia, niitä käytettiin sekaisin toinen toistaan korvaamaan, mutta samalla ne myös kilpailivat keskenään eri ohjesäännöissä yläkäsitteen roolista. Termi “Sustainment“ ilmestyi ensimmäisen kerran doktriiniin 1986 ja vuoden 2008 kenttäohjesääntö FM 3-0 vihdoin vahvisti tämän termin yläkäsitteeksi joka sisälsi logistiikan, henkilöstöasiat / -tuen ja terveydenhuollon. Alan johtava lehti “Army Logistician“ vaihtoi nimekseen “Army Sustainment“. Näin kehityksen myötä myös alan julkaisut vaihtavat nimensä, niin Yhdysvalloissa kuin todennäköisesti meilläkin. Tässä numerossa: osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla [email protected] Pääkirjoitus........................................................................................ 3 Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt VIHAA JA RAKKAUTTA – Ervin Rommelin suhde huoltoon ja logistiikkaan................................................................................... 8–13 Sihteeri KAPT Jere Perkiökangas Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI [email protected] Kansikuva: Vuoden 2013 kirjoittaja Dr. Eric Sibul palkittiin Huoltotaktiikan seminaarissa Lahdessa. ISSN 0355-2586 (Painettu) ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu) AO-PAINO 2014 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, www.ao-paino.fi Puheenjohtajan kynästä ................................................................... 4 Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n säännöistä.................................... 5 Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2013............. 6–7 Pirkkalan pelastushenkilöstöä perehdytettiin SAC:n Globemasteriin....................................................................... 14–15 Huoltotaktiikan seminaari 2014......................................................... 16–18 3/1989–3/2014 – 25 vuotta kylmiä reaktioita ja kuumia tunteita....... 20–28 Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin.......................... 30–32 Arvokas kansanjuhla Virossa – JR 200:n perustamisesta 70 vuotta........................................................................................... 34–35 Tankkimiesten juhlaseminaari........................................................... 36–37 Sattumia ja ilmoitukset...................................................................... 38 3 Puheenjohtajan kynästä Uudistusten aallonharjalla Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano etenee hyvin ja aikataulussaan. Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän muutos on yksi koko uudistuksen keskeisimmistä kulmakivistä. Muutos on aina mahdollisuus kehittyä. Uudistuksen myötä puolustusvoimien logistiikka-ala kehittyy sekä nivoutuu yhä kiinteämmin elinkeinoelämän ja puolustusteollisuuden kumppaneihin. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suunnittelu on hyvässä vauhdissa ja valmisteluissa edetään yhä yksityiskohtaisempiin asioihin. Varmaa on, että ensi vuonna puolustusvoimien logistiikka toimii uudella, entistä linjakkaammalla ja yhtenäisemmällä tavalla. Muutos on suuri, mutta koska se rakentuu toimivalle perustalle ja nykyiset vahvuudet hyödynnetään, tulee järjestelmästä toimiva ja nykyistä tehokkaampi. Uudistuksen tuulia on ollut myös Huoltoupseeriyhdistyksen piirissä. Enkä tarkoita tällä ollenkaan sitä, että sain kunnian tulla valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi. Edellinen puheenjohtaja eversti Risto Kosonen käynnisti yhdistyksen “uudistuksen” joka on linjassa logistiikan kehittämisen kanssa sekä ajoittuu osuvasti myös puolustusvoimauudistukseen. Kyse ei ole vain perinteisen Huoltoupseeriyhdistyksen nimen muuttamisesta, vaan enemmänkin yhdistyksen profiloitumisesta yhä laajenevan logistiikka-alan yhteiseksi yhdistykseksi ja eri tahoja verkottavaksi toimijaksi. Logistiikka-alalla työskentelevien aktiiviupseereiden, mutta eritoten reserviupseereiden tulisi tunnistaa yhdistys omakseen. Tässä kohtaa lainaan yhdistyksen sääntöluonnoksen kohtaa yh- 4 distyksen tarkoitus: “Yhdistyksen tarkoituksena on tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, logistiikan kehittämistä, tutkimustoimintaa ja kanssakäymistä. Yhdistys toimii logistiikka-alalla työskentelevien ja logistiikan tehtäviin sijoitettujen upseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä.” Toiminta kehittyy tekemisen kautta, ja siihen tarvitaan virkeitä tekijöitä ja kirkkaita ajatuksia. Yhdistys on jäseniään varten ja jäsenistönsä näköinen. Huoltoupseeriyhdistyksen vuoden 2014 toimintasuunnitelmassa on tämän vuoden teemaksi määritetty “uudistuva logistiikkajärjestelmä”. Perinteisen toiminnan ja tapahtumien lisäksi keskeiseksi tehtäväksi on kirjattu puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän uudistuksen tukeminen jakamalla tietoa tapahtuvista muutoksista muun muassa lehden avulla sekä syksyllä järjestettävässä seminaarissa. Erityisesti reserviläisten ja nuorten upseerien aktivointi nähdään myös tärkeänä tavoitteena. Jäsenistön aktiivisuutta ja tukea tarvitaan. Huoltoupseeriyhdistyksen perinteet alkavat vuodesta 1926, vaikka yhdistys virallisesti rekisteröitiinkin vuonna 1951. Yhdistys on pitkän historiansa aikana saavuttanut arvostetun asemansa. Huoltoupseeriyhdistys on noin tuhannella sadalla jäsenellään merkittävä toimija. Yhtenäistyvä ja verkottuva puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä tarjoaa myös yhdistykselle luontevan mahdollisuuden uudistua ja kehittyä. Syyskokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntöjen muutosta ja edellinen puheenjohtaja on asiaa tuonut esiin useissa yhteyksissä. Hallitus on saa- mansa ohjauksen mukaan valmistellut uudet säännöt, jotka ovat luonnoksena luettavissa tässä lehdessä. Sääntömuutos käsitellään kevätkokouksessa. Hallitus esittää yhdistyksen nimen muuttamista Logistiikkaupseerit ry:ksi ja lehden nimen muuttamista Logistiikkaupseeriksi. Yhdistyksen logoksi esitetään nykyistä tunnusta ja standaariksi myös nykyisenkaltaista, mutta ilman yhdistyksen nimeä. Nämä seikat korostavat Huoltoupseeriyhdistyksen toiminnan ja perinteiden jatkumista Hyvät yhdistyksen jäsenet ja lehden lukijat Logistiikka on käsitteenä huoltoa kattavampi, pitäen myös sen turvallisesti sisällään. Logistiikkaupseerit-nimi on varmasti ajan hengen mukainen ja osoittaa uudistumishalua. Tavoitteena on uudistua osana Puolustusvoimia sekä sen logistiikkaa yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Uusien sääntöjen avulla, mutta perinteisiin vahvasti nojaten, yhdistys kykenee käyttämään muutosten suomat mahdollisuudet hyväkseen. Haluan tässä yhteydessä kiittää edellistä puheenjohtaja ja hyvää ystävääni eversti Risto Kososta erinomaisesta toiminnasta ja mallikkaasta yhdistyksen johtamisesta. Samalla haluan uutena puheenjohtajana kiittää edellistä hallitusta, toimihenkilöitä, toimintaan osallistuneita jäseniä sekä erityisesti kaikkia yhdistyksemme tukijoita, valtuuskuntaa ja logistiikkajohtoa saamastamme tuesta. Toivon yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin. Nähdään kevätkokouksessa 12.3.2014! Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n säännöistä Arvoisat Huoltoupseeriyhdistyksen jäsenet! Puolustusvoimat uudistuu ja Huoltoupseeriyhdistys sen mukana. Kuten tiedätte yhdistyksen sääntäjen tarkistaminen ja nimen muuttaminen on ollut hallituksen valmistelussa. Asiasta käytiin vilkas keskustelu syyskokouksessa. Kevätkokouksen 12.3.2014 esityslistalla on yhdistyksen hallituksen laatima esitys Logistiikkaupseerit ry:n säännöiksi. Ohessa on esitetty uusien sääntöjen keskeisimmät tarkistetut kohdat. Sääntöluonnos on kokonaisuudessaan luettavissa yhdistyksen internet-sivuilta (www.huoltoupseeriyhdistys.fi). – Hallitus 1§ YHDISTYKSEN NIMI Yhdistyksen nimi on Logistiikkaupseerit ry. 3§ TARKOITUS Yhdistyksen tarkoituksena on tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, logistiikan kehittämistä, tutkimustoimintaa ja kanssakäymistä. Yhdistys toimii logistiikka-alalla työskentelevien ja logistiikan tehtäviin sijoitettujen upseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistyksellä on alansa julkaisutoimintaa. Yhdistys jakaa apurahoja ja stipendejä sekä järjestää yhteisiä logistiikka-alan kokoontumisia, tutustumismatkoja, seminaari-, kokous- ja juhlatilaisuuksia, joiden tarkoituksena on tarjota jäsenistölle mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja verkottumiseen logistiikan alalla. Jäsenellä on oikeus milloin tahansa erota yhdistyksestä ilmoittamalla asiasta kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle tai puheenjohtajalle. Jäsen voi myös erota ilmoittamalla asian yhdistyksen kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi. Jäsen, joka on huomautuksen jälkeen jättänyt maksamatta jäsenmaksun, voidaan hallituksen päätöksellä erottaa yhdistyksen jäsenyydestä. Muissa tapauksissa erottamisesta päättää yhdistyksen kokous. 7§ HALLITUS Hallituksen muodostavat puheenjohtaja, joka on samalla yhdistyksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä vähintään kahdeksan (8) ja enintään kymmenen (10) muuta jäsentä. Hallituksen kokoonpanossa tulee olla kattava edustus puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän eri organisaatioista ja edustaja yhdistyksen lehden toimituksesta. Hallituksen jäsenistä vähintään kolmen (3) tulee olla erossa vakinaisesta palveluksesta tai reserviupseereita. Yhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja on hallituksen jäsen. Logistiikkaupseerit ry jatkaa Huoltoupseeriyhdistys ry:n toimintaa ja vaalii sen perinteitä. Hallitus valitaan syyskokouksessa kalenterivuodeksi kerrallaan. Hallitus valitsee yhdistyksen sihteerin ja taloudenhoitajan, valtuuskunnan sihteerin sekä toiminnassa tarvittavat muut toimielimet. 4§ JÄSENET 8§ VALTUUSKUNTA Yhdistyksessä on varsinaisia jäseniä, kunniajäseniä ja kannatusjäseniä. Valtuuskuntaan kuuluu enintään 30 jäsentä. Valtuuskunnan jäsenen tulee olla yhdistyksen jäsen. Yhdistyksen syyskokous valitsee valtuuskunnan jäsenten keskuudesta valtuuskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan yhdeksi (1) vuodeksi kerrallaan. Yhdistykseen voi kuulua varsinaisena jäsenenä tai kunniajäsenenä vain yksityinen henkilö. Yhdistyksen jäsen voi olla logistiikka- huolto- tai materiaalialan koulutuksen saanut tai logistiikka-alan tehtävissä palveleva tai palvellut upseeri, erikoisupseeri tai reserviupseeri. Lisäksi hallituksen yksimielisellä päätöksellä voidaan jäseneksi hyväksyä henkilö, joka merkittävästi edistää yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta tai tukee merkittävästi puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Hallitus hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen jäsenet. Kunniajäseneksi voidaan kutsua hallituksen esityksestä yhdistyksen kokouksen valitsemana yhdistyksen jäsen, joka on ansioitunut puolustusvoimien logistiikassa tai edistänyt ansiokkaasti yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta. Yhdistyksen syyskokous kutsuu hallituksen esityksestä valtuuskunnan muiksi jäseniksi kolmeksi (3) vuodeksi kerrallaan maanpuolustusta, logistiikan kehittämistä tai logistiikan tutkimustoimintaa tukevia henkilöitä. Puolustusvoimien palveluksessa olevan jäsenen on erottava valtuuskunnan jäsenyydestä erotessaan puolustusvoimien palveluksesta. Valtuuskunta pyritään muodostamaan siten, että siihen kuuluu jäseniä valtakunnan ja logistiikan eri alueilta. Hallituksen jäsenet ja yhdistyksen kunniajäsenet voivat osallistua valtuuskunnan kokouksiin. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yhteisö tai yritys, joka merkittävästi tukee yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta. Kannatusjäsenet hyväksyy hallitus. 5 Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2013 Huoltovarmuustoimenpiteillä varmistetaan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien toimintojen jatkuvuus häiriö- ja poikkeustilanteissa. Maamme ilmasto, riippuvuus merikuljetuksista, energiaintensiivinen talouden rakenne ja pitkät kuljetusetäisyydet ovat erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huoltovarmuuden keinovalikoimaan ja tavoitteisiin. Valtioneuvosto tekee muutaman vuoden välein uusittavan päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista, joilla turvataan yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön infrastruktuuri ja kriittisen tuotannon jatkuminen kaikissa tilanteissa. Uusin päätös annettiin viime vuoden lopulla ja tässä artikkelissa selvitetään sen taustoja sekä vaikutuksia. Valtioneuvosto teki 5.12.2013 päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista (VNp 857/2013). Päätöksellä uusittiin vuonna 2008 tehty vastaava päätös. Päätöksen kohdealue on hengästyttävän laaja eikä edes valmisteluprosessissa mukana olleelle ole helppoa kiteyttää, mitä uutta tai mitä tärkeitä eroja uudessa päätöksessä on edelliseen verrattuna. Päätöksen loppuun hionut ja esitellyt työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) nosti tiedotteensa otsikoihin ”tietojärjestelmien ja energian turvaaminen yhä tärkeämpää” sekä ”yrityksien ja kuntien voimavarat tehokkaampaan (huoltovarmuus) käyttöön.” Nämä ovat relevantteja korostuksia, mutta paljon muutakin päätöksestä löytyy. Tärkeää on kuitenkin todeta, että mitään vallankumouksellisen uutta päätös ei sisällä, vaan uusi aines on enemmänkin jo meneillään olleiden tai käynnistymässä olevien toimien ja prosessien nostamista valtioneuvoston päätöksen tasolle. Huoltovarmuustavoitteita on asetettu vuodesta 1988 lähtien ja tämä päätös on järjestyksessään viides. Ei ole sattumaa, että ensimmäisten uusimisten aikaväli oli seitsemän vuotta, vuoden 2002 päätös oli voimassa kuusi vuotta ja nyt kumottu päätös viisi vuotta. Uusimistahdin nopeutuminen heijastelee teknologisen ja taloudellisen ympäristömme muutosvauhdin nopeutumista. Uusi päätös yrittää vastata yhä osuvammin teknistaloudellisen kehityksen vauhdittamaan tuotannon, palvelujen, erikoistumisen ja verkottumisen sekä 6 keskinäisten riippuvuuksien lisääntymisen haasteeseen. Kaksi keskeistä lähtökohtaa ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Edelleen pidetään vakavimpana ulkoisena huoltovarmuusuhkana kriisitilannetta, jossa kansakunnan kyky tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä tuotteita ja palveluja on väliaikaisesti vaikeutunut. Tavoitteena on pysynyt myös se, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein. Varastointi ja jatkuvuudenhallinta Uudessa tavoitepäätöksessä konkretisoituu ensimmäistä kertaa painopisteen siirtymistä varastointiperusteisesta huoltovarmuudesta kohti yleisempää jatkuvuudenhallintaa, huoltovarmuudelle tärkeiden organisaatioiden toiminnan turvaamista. Päätöksellä alennetaan tuontipolttoaineiden varmuusvarastoja siltä osin kuin niitä on pidetty maakaasun varavoimana teollisuutta varten. Niin ikään leipäviljan varmuusvarastoja ja niin sanotun lajikepuhtaan siemenviljan varastoja alennetaan. Silti uusienkin tavoitteiden mukaan sekä tuontipolttoaineiden että viljan varmuusvarastot säilyvät kansainvälisesti erittäin hyvällä tasolla. Päätös sisältää uuden alaotsikon ”Organisaatioiden ja verkostojen toiminnan jatkuvuuden varmistaminen”. Tässä edellytetään huoltovarmuusorganisaation kehittävän Suomelle tärkeiden kansallisten ja globaalien järjestelmien, organisaatioverkostojen ja toimitusketjujen analysointia, ymmärtämistä ja niihin liittyvien riskien hallitsemista. Aikaisemmat päätökset ovat ottaneet enemmän itsestään selvyytenä suomalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden huoltovarmuustyössä. Nyt sen jatkuvuudesta kannetaan huolta vaatimalla, että yhteistyön ylläpitämisen tulee ensisijaisesti perustua molempia osapuolia hyödyntävään toimintaan ja huoltovarmuuden turvaamiseksi tulee nimenomaan kehittää myös yrityksiä hyödyttäviä toimintamalleja. Tämän taustalla on huoli yhteistyön rapautumisesta erityisesti globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten liiketaloudellisten Suomi-intressien hiipuessa. Huoli on vakava ja haaste iso. Alueellinen ja paikallinen varautuminen Tämä otsikko on täysin uusi huoltovarmuuspäätöksessä. On yllättävää, että Kirjoittaja: johtaja Hannu Pelttari, Huoltovarmuuskeskus (eläkkeelle 1/2014). aikaisemmin alueellisen ja paikallisen varautumisen tärkeyttä ei ole tavoitepäätöksissä noteerattu. Selitys lienee osittain edellä todetussa varastointiperusteisessa huoltovarmuustraditiossa. Varastot ovat aina valtakunnallista tarvetta varten, mutta jatkuvuudenhallinta on aina myös paikallista. Päätöksen voi tältä osin nähdä vievän eteenpäin Yhteiskunnan tur vallisuusstrategia 2010:ssä (YTS2010) esiin nostettua kuntien ja kolmannen sektorin organisaatioiden roolin noteeraamista varautumisessa. Huoltovarmuudesta vastaavien viranomaisten edellytetään kehittävän alueellista ja paikallista yhteistyötä ja tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi viranomaisten, yritysten ja kuntien ja järjestöjen välillä. Lausuma vahvistaa Huoltovarmuuskeskuksen ja Kuntaliiton välillä tiivistyneessä yhteistyössä virinneitä kehitysajatuksia. Meneillään on myös tällaista yhteistyötä tukevia tietojärjestelmähankkeita. Huoltovarmuusorganisaation edellytetään myös kehittävän yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa sähkö-, polttoaine-, talousvesi- ja elintarvikejakelun sekä tieto- ja viestintäverkkojen alueellisia varmistusjärjestelyjä. Tätä tavoitetta viedään monilta osin jo eteenpäin Voimatalouspoolin valitsemien neljän polttoaine- ja elintarvikekauppapisteen varavoiman turvaamisjärjestelyn avulla. Toteutuessaan tuollaiset varmistetut pisteet voivat toimia laajemminkin tukikohtina myös viranomaisille vaikeissa sähkökatkostilanteissa. Palvelut ja tuotanto, varaosat, komponentit Päätös tunnistaa, että teknologisen muutokseen kytkeytyen ei riitä enää huomio pelkästään tuotantoon, vaan lähes aina tuotantoon nivoutuu kriittistä palvelua ja riskiä varaosien saatavuudesta. Huoltovarmuuden kannalta ongelmallista on se, että usein tuotannolle kriittistä palvelua tarjotaan esimerkiksi etähuoltona ulkomailta. Tämä huoli heijastuu siinäkin, että maanpuolustusta käsittelevä osa on saanut nyt otsikokseen ”Sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut”. Aikaisemmin puhuttiin vain tuotannosta. Päätös korostaa, että kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa yhä suurempi merkitys on eri toimintojen välisillä riippuvuuksilla ja kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle kasvaa. Päätös edellyttää Huoltovarmuuskeskuksen kehittävän menettelyitä kriittisten materiaalien, tuotteiden ja komponenttien sekä kriittisten toimintojen (palveluiden) saatavuuden varmistamiseksi. Kansainvälisyys ja kansallinen huoltovarmuus Hieman paradoksaaliselta tuntuu se, että päätös toteaa tavoitteena olevan se, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein, mutta toisaalta päätös kiinnittää erittäin paljon huomiota huoltovarmuutemme riippuvuuteen kansainvälisistä markkinoista ja verkostoista. Päätös velvoittaa ulkoasianhallintoa ylläpitämään Suomen huoltovarmuutta tukevaa yhteistyötä nimenomaisesti EU:n, YK:n, Naton, OECD:n ja Pohjoismaiden kanssa. Huoltovarmuuskeskuksen on osallistuttava kansainvälisiin yhteistyöjärjestelyihin sekä kansallisten huoltovarmuustoimintojen koordinointiin. Myös huoltovarmuusorganisaation pooleilta edellytetään yhä kansainvälistyvää otetta ja ”kansainvälisyysdialogia”. Elintarvikehuollossa nähdään myös tuontielintarvikkeiden jakelun turvaaminen osana huoltovarmuutta. Maanpuolustuksen osalta kansainväliset kytkennät ovat olleet jo pitkään mukana, mutta uusi päätös listaa pohjoismaisen yhteistyön ampumatarvikelogistiikassa ja –tuotannossa sekä puolustusmateriaalin kunnossapidossa ja varastoinnissa. Päätöksen mukaan Suomi myös osallistuu edelleen yhteistyöhankkeisiin Euroopan puolustusviraston, NORDEFCO:n ja Naton kanssa. Päätöksen voi kokonaisuutena nähdä myös viestinä Suomen kansainvälisyyden ja avoimuuden puolesta. Kotikutoinen Impivaara voinee turvata kansalaisten hengissä pysymisen, mutta ei modernia kansalaisten hyvinvointia eikä yritystoiminnan huoltovarmuutta. Vastuiden osoittaminen Uusi tavoitepäätös on kirjoitettu selkeämmin vastuita osoittavaan muotoon, ainakin tähän on pyritty. Aikaisemmat päätökset oli kirjoitettu passiiviin (tehdään, edistetään, turvataan) kertomatta, kuka tekee. Edellä on jo jonkin verran tullut esiin näitä vastuutahoja, esimerkiksi ulkoasiainhallinnon osalta. Aikaisemmin TPAK -nimellä tunnetun elimen jatkaja, Turvallisuuskomitea, edellytetään yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa kokoamaan ja ylläpitämään ajantasaista ja ennakoivaa tietoa huoltovarmuudelle kriittisestä tuotannosta, palveluista ja infrastruktuureista. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) seuraa ja arvioi omistusrakenteiden ja niiden muutosten vaikutuksia huoltovarmuuteen. Edelleen TEM ohjaa tarvittaessa sääntelytoimenpitein energian tuotantoa ja kulutusta. Yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa TEM ohjaa vakavissa häiriötilanteissa myös elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa. Valtioneuvoston kanslia, sisäasiainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) sekä huoltovarmuusorganisaatio kehittävät yhteistyötä median kanssa häiriötilanneviestinnän teknisten edellytysten varmistamiseksi. LVM ja puolustusvoimat sekä huoltovarmuusorganisaatio määrittävät huoltovarmuuden kannalta välttämättömät kuljetustarpeet. LVM, TEM ja huoltovarmuusorganisaatio varautuvat ohjaamaan kriittisten kuljetusten polttoainehuoltoa. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) velvoitetaan kehittämään yhteistyössä huoltovarmuusorganisaation kanssa tärkeimpien lääkkeiden ja tarvikkeiden varmuusvarastointia. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta ja huoltovarmuudesta vastaavat viranomaiset kehittävät väestön omaehtoista toimintakykyä vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Pelastusviranomaisten on lisäksi laadittava aie- ja valmiussopimuksia kuljetustoiminnasta vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Edelleen pelastuslaitokset, kunnat ja huoltovarmuusorganisaatio selvittävät aie- ja valmiussopimusjärjestelmän kehittämistä pelastusviranomaisten tarvitseman kuljetus- ja työkonekaluston saatavuuden varmistamiseksi vakavissa häiriötilanteissa. Vastuiden osoittaminen kunnille on uutta huoltovarmuuspäätöksessä. Aiemmin todetun lisäksi kuntien edellytetään kehittävän ja ylläpitävän yhteistyössä muiden tahojen kanssa tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi. Vesihuollon osalta kunnat sovittavat yhteen ja kehittävät vesihuoltoon ja muuhun yhteiskuntatekniikkaan liittyvää varautumista ja jatkuvuudenhallintaa. Edelleen kuntien on turvattava vastuullaan olevien ruokapalveluiden jatkuvuus vakavissa häiriöissä ja poikkeustilanteissa. Vastuiden osoittamisen vaikeus näkyy siinä, että finanssialalta on nimetty vain viranomaiset ja huoltovarmuusorganisaatio varmistamaan huoltovarmuustoimia. Sama vaikeus näkyy tieto- ja viestintäjärjestelmien kohdalla. Toimijavastuun laajuutta kuvaa toteamus, että yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista vastaavien ministeriöiden tulee tunnistaa kriittiset ICT-rakenteet ja palvelut. Kyberasiat Kyberturvallisuuteen liittyen kaikkein konkreettisin kirjaus on maanpuolustuksen kohdalla. Puolustusvoimat kehittää sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta kriittiseen tietoturvallisuuteen ja salaukseen liittyvää osaamista ja teknologiaa kyberturvallisuusstrategian mukaisesti. Kyberturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia päätöksessä kyllä on useita. Ne liittyvät ennen muuta kriittisiin tietovarantoihin ja tietojärjestelmiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesti tärkeät tietovarannot tulee olla sijoitettu Suomessa oleville palvelimille. Yleisemmin todetaan, että tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on harkittava tuleeko järjestelmät sijoittaa Suomeen vai riittääkö, että ne ovat palautettavissa Suomeen ennakkoon suunniteltujen järjestelyiden avulla. Joka tapauksessa huoltovarmuudelle kriittiset tietovarannot on kahdennettava Suomeen. Lopuksi Uusi päätös on aikaisempien tapaan laaja. Sitä on onnistuttu modernisoimaan ja parantamaan kertyneen kokemuksen pohjalta. Koko yhteiskunnan kattavana se on luonnollisesti edelleen joltain osin melko yleinen, mutta se tarjoaa kyllä hyvän taustan lähivuosien huoltovarmuustoiminnan edistämiselle. Päätöksen löytää www-osoitteesta ”http://huoltovarmuus.fi/static/pdf/720. pdf”. Lisätietoa on esillä myös HVK:n www-sivuilla (http://www.huoltovarmuus.fi/ajankohtaista/). 7 Rommelin ensimmäinen hyökkäysoperaatio. Rannikon suunnassa kulki yksi huoltotie, joka operaation edetessä venyi toivottoman pitkäksi. Vihollisen lentorynnäköt verottivat huoltokolonnia ja kuljetettavasta polttoaineesta tarvittiin pisimmillään puolet pelkästään sen kuljettamiseen. (USArmy, US Government document, en. wikipedia) VIHAA JA RAKKAUTTA -Erwin Rommelin suhde huoltoon ja logistiikkaan Useimmille huoltoupseereista Erwin Rommel on tuttu lainauksesta, jossa kuvataan hänen suhdettaan huoltoon. Sitaatti useimmiten kuuluu: ”huoltomiehet ratkaisevat taistelun, jalkaväki vain tekee tuloksesta virallisen.” Aivan näin yksioikoinen ei ”erämaan ketun” suhtautuminen huoltoon ollut, vaikka hän sen suureen arvoon asettikin. Rommel oli pitkään Adolf Hitlerin kultapoika, nuori, energinen kenraali ja myöhemmin kenttämarsalkka, joka suoritti näyttäviä ja liikkuvia sotatoimia Afrika Korpsin johdossa. Heti sodan alussa hän komensi yhtä Heinz Guderianin panssarikärjistä, seitsemättä panssaridivisioonaa, joka tunkeutui Ranskan läpi ennen kokematonta salamasodan vauhtia. Rommelin taisteluista kuuluisin lienee tappiollisesti päättynyt El Alamein, joka käytännössä päätti Saksan koko Afrikan operaatiot. Tämänkin jälkeen Rommel oli omalta osaltaan torjumassa Liittoutuneiden maihinnousua Normandiaan ja ristiriitaiset näkemykset Heintz Guderianin kanssa puolustuksen 8 järjestelyistä kärjistyivät. Surullisen loppunsa Rommelin ura sai, kun hänen nimensä yhdistettiin salaliittoon Hitlerin surmaamiseksi. Suuren kansansuosion vuoksi Hitler hankkiutui Rommelista eroon pakottamalla tämän nauttimaan syanidikapselin. Hänelle tarjottiin valtiolliset hautajaiset ja virallisen tarinan mukaan hän kuoli autoonsa kohdistuneessa iskussa aiheutuneisiin vammoihin. Kaikista Natsi-Saksan ylimmän sodanjohdon edustajista Rommel nauttii ehkä suurinta arvostusta. Tähän on monta syytä, joista yhtenä on hänen kiistämätön maineensa panssaritaktikkona ja aavikkosodankäynnin asiantuntijana. Ei tule myöskään unohtaa, että hän oli äärimmäisen ammattimainen, kurinalainen ja voitettua vastustajaa kohtaan humaani komentaja. Hän käsitteli sotavankeja aikansa vallitsevaa käytäntöä paremmin ja jätti huomiotta käskyt teloittaa juutalaisia, siviilejä ja kiinni saatuja kommando-sotilaita. Samalla hän oli kärjistetyn ankara ja vaativa itseään ja alaisiaan kohtaan. Mikään vaiva ei ollut liian suuri, mikään riski ei ollut ottamattomissa, jos päämäärä sen pyhitti. Rommel ei ollut suuri strate- gi, mutta taktikkona ja toimeenpanijana hänen näennäisesti ehtymätön energiavarastonsa ajoi hänet kerta toisensa jälkeen suuriin suorituksiin – ja samalla konflikteihin tunnetusti vähemmän energisten huoltoupseerien kanssa Rommel on meille logistiikan alan upseereina erinomainen tutustumiskohde nykypäivänäkin, sillä hänen operaatioissaan liikkuvuus oli kaiken a ja o. Pitkiin huoltoyhteyksiin yhdistettynä Rommelin tapa käydä sotaa oli logistiikan kannalta hankala tuettava ja asetti osin samanlaisia haasteita kuin Maavoimien Taistelu 2015 tänään. Toimivalla ja suorituskykyisellä huollolla oli elintärkeä rooli Rommelin operaatioiden onnistumisessa tai epäonnistumisessa. Suomi ei ole rinnastettavissa Pohjois-Afrikan aavikoihin ja uusi taistelutapamme toimii erilaisin periaattein kuin Rommelin liikesodankäynti, mutta joukkojen huollon tehokas toteuttaminen on molemmissa yhtä elintärkeää. Liikesodan vaatimukset huollolle Afrikasta teki taistelualueena ainutlaatuisen se, että siellä mekanisoitu ja moto- risoitu sodankäynti jalostui puhtaimpaan muotoonsa. J.F.C. Fullerin ja Q.E. Martellin kaltaisten ensimmäisten tankki-teoreetikkojen ajatukset tankkisodasta ”maalla käytävinä meritaisteluina” mahdollistui, sillä tasainen erämaa ja aavikko vailla pysäyttäviä maastonkohtia tarjosi taktisesti aivan uudenlaisen tilanteen. Lisäksi Afrikka oli toisen maailmansodan ensimmäinen sotanäyttämö, jossa kaksi täysin motorisoitua joukkoa kohtasivat toisensa taistelussa. Rommelin Afrikan sotatoimien yksi suurista menestystekijöistä alussa oli Brittiarmeijan kyvyttömyys hahmottaa mekanisoidun sodankäynnin vaatimuksia. Heissä Rommelin mukaan yhdistyi poikkeuksellinen rohkeus ja sitkeys joustamattomuuteen ja kyvyttömyyteen nopeaan liikkumiseen. Brittien orientaatiojakso mekanisoidun sodan toteutusperiaatteisiin kesti oman aikansa, eivätkä he suinkaan olleet ainoat hitaat oppijat. Saksalaisten aiemmat hyökkäykset Puolaan ja Ranskaan toimivat pikemminkin kuin mekanisoidun sodankäynnin testiharjoituksina. Puolalaisen ratsuväen urhea yritys panssarivaunuja vastaan osoitti uuden aikakauden alkaneen ja saatuja oppeja jalostettiin Ranskaa varten. Sielläkin tankkien vastustajana oli perinteisiä jalkaväkijoukkoja, joiden suhteellinen hiatus ei tarjonnut todellista operationaalista vapautta. Panssarijoukot vyöryivät syvälle selustaan ja Rommel kuvaa, kuinka tärkeimpiä teitä ja asutuskeskuksia vältellen hyökkäys syvyyteen oli enemmän kilpajuoksua kuin taistelua. Rommelin joukot saattoivat heiluttaa yllätetylle jalkaväelle sekä selustajoukoille ja kaasua keventämättä jatkaa etenemistä jättäen heidät sekasortoiseen tilaan ja perässä seuraavan oman jalkaväen vastuulle. Libya ja Egypti näkivät kahden liikkumiskykyisen joukon taistelun jalostumisen ja motorisoidun ”mottitaktiikan” synnyn. Liikkuvuus ja rohkeus syviin operaatioihin johti toistuvasti tilanteisiin, joissa vihollinen saatiin piiritettyä omilla joukoilla, mutta tämä ei käytännössä koskaan voinut olla operaation varsinainen päämäärä, sillä jos saarrettu joukko oli motorisoitu, sen oli suhteellisen helppoa nopeasti keskittää voimansa yhteen kohtaan ja murtautua saartorenkaan läpi. Korostettu liikkuvuus oli myös tapa käydä kulutussodankäyntiä aavikolla ja ainoastaan toimiva logistiikkajärjestelmä takasi mahdollisuudet selviytyä kulutussodankäynnissä. Rommelin mukaan sodankäynnin liikkuvuuden vähentyessä, eli ns. perinteisessä torjuntataistelussa, myös tappioiden määrä kasvaa jyrkästi ja sodan tarkoituksena on tuhota vihollisen miesvoima. Tämä erottelu on tärkeä myös nykypäivän sodankäyntiä suunnitteleville operaatikoille. Vanhanaikainen hyökkäys staattista puolustusta vastaan onnistuu tai epäonnistuu miestappioiden myötä ja siksi vaikutus pitää kohdistaa juuri – Jan Hanska Kirjoittaja on huoltoupseeri, yleisesikuntamajuri, yhteiskuntatieteiden tohtori ja sotatieteiden tohtoriopiskelija sotilaisiin. Liikkuvassa, motorisoidussa tai mekanisoidussa sodankäynnissä sen sijaan yksittäinen sotilas tai sotilasjoukkokin on käytännössä käyttökelvoton, mikäli logistiikkajärjestelmä ei pysty tuottamaan tarvittavaa materiaalia, täydennyksiä ja palveluita. Siten Rommelin ajatusten mukaan liikkuvan sodankäynnin kohteena ei tulisi olla joukkojen vaan niitä tukevan logistiikkajärjestelmien osin. Tuhoamalla polttoainevarastot, mekanisoitu tai motorisoitu joukko kyetään saattamaan taistelukyvyttömäksi. Tavallaan liikkuva kulutussodankäynti teki taistelemisesta entistä sekavampaa. Molemmat komentajat pyrkivät kokoamaan voimansa siten, että niillä pystyttiin vaikuttamaan viholliseen yhdenaikaisesti yhdessä tietyssä paikassa ja siten rikkoa vihollisen taistelujärjestys ja tuhota erilleen joutuneita osia yksi kerrallaan. Vihollisen pilkkominen taisteluliikkeillä pieniin joukkoihin ja niiden eliminoiminen on menetelmä tuottaa tappioita taisteleville osille. 9 Tärkeimmät iskun kohteet Rommelin taktiikassa muodostivat kuitenkin huoltoyhteydet ja huollon ryhmitykset. Kaikki ampumatarvikkeet ja polttoaineet kulkivat huoltoyhteyksiä pitkin ja niiden katkaiseminen tarjosi kulutussodankäynnille onnistumisen mahdollisuudet. Silloin kun kyettiin iskemään suoraan vihollisen huollon ryhmityksiin, yleensä vihollinen keskeytti käynnissä olevat operaationsa ja veti joukkonsa suojaamaan huoltoaan. Huollon toimivuus oli perusta, jolle kyky käydä liikesotaa rakentui ja siksi huolto tuli suojata perinpohjaisesti. Jos ajattelemme omia huolto- ja logistiikkajoukkojamme, on niillä perinteisesti käytännössä olematon kyky suojata toimintaansa. Lähipuolustusasemat eivät ole nykyäänkään riittävä menetelmä taata huollon taistelunkestävyys. Huolto tarvitsee tukea suojatakseen oman toimintansa ja voidakseen siten mahdollistaa iskevien osien taistelu. Jos huolto onkin liikkuvan sodankäynnin perusta, ovat panssarivaunut sen selkäranka. Kulutussodankäynnin logiikkaan kuuluu, että vihollisen tankkeja ei kannata kuluttaa omillaan. Siihen tulee käyttää panssarintorjuntajoukkoja, jotta omat tankit säästyvät viimeisen iskun antamiseen. Liikesodankäynti on käytännössä aina myös kulutussodankäyntiä, jossa omia resursseja tulee suojata pyrkiä käyttämään säästeliäästi ja kuluttamaan vihollisen resurssit loppuun. Logistisen näkökulman tulee olla hallitseva kaikilla tasoilla komentajasta huoltomiehiin asti. Siten huoltoupseerin keskeinen tehtävä on pystyä, paitsi tukemaan ja mahdollistamaan komentajalle tämän taistelusuunnitelman toteuttaminen, niin myös logistiikan osaajana tuottaa komentajalle syötteitä ja ehdotuksia logistiikan näkökulmasta, miten taistelua voitaisiin panos-tuotossuhteessa tehokkaimmin käydä. Usein ongelmana on nykypäivänäkin se, että komentajat näkevät itsensä henkisesti Rommelin jälkeläisinä eivätkä halua huollolta muuta kuin täyden tuen. Tilanne, jossa komentaja ainoastaan antaa enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoiset vaatimuksensa logistiikalle vastaanottamatta syötteitä logistiikkajärjestelmältä on aina rajoite tehokkaalle toiminnalle. Aivan kuten kaikilla tasoilla tykistöpäällikkö tai -komentaja on joukon komentajan taistelijapari, tulee huoltoupseerinkin kyetä tarjoamaan syötteitä komentajan päätöksenteon pohjaksi. Huoltoupseeri komentajan tukena vai tiellä? Rommelin koko sodankäynnin filosofia rakentui energisyyden ja päättäväisyyden varaan. Historia hänen mukaansa opetti, että kerta toisensa jälkeen älyllisesti korkeammalla tasolla oleva kenraali tuli vähemmän älykkään, mutta periksi antamattoman ja voimakastahtoisen kenraalin päihittämäksi. Tämä johti Rommelin joukoissa äärimmäisen komentajakeskeiseen johtamistapaan ja siihen, että hän 10 johti taisteluita edestä ilman että hänen esikuntansa usein edes tiesi, missä komentaja on ja miten häneen saisi yhteyden. Lisäksi jokaisen ihmisen energiataso on rajallinen ja ajaessaan joukkojaan yhä suurempiin uhrauksiin, Rommel ajoi itsensä myös terveydellisesti tilaan, jossa hänet oli lopulta vastentahtoisesti evakuoitava väliaikaisesti Afrikasta, koska hän ei suostunut jättämään joukkojaan oman onnensa nojaan. Niin paljon hänen mukaansa onnistumisesta riippui hänen tistä suuremmalla nopeudella, tuli huollonkin kyetä vastaamaan haasteeseen ja sisäisen kankeutensa myötä se ei käytännössä koskaan päässyt sille miltei ylimaalliselle tasolle, jota Rommel vaati. Siten huollon rajoitettu liikkuvuus ja hitaus asetti omia vaatimuksiaan sodankäynnille ja rajoitti myös taistelevien joukkojen nopeutta ja liikettä. Me Suomessakin haluamme nähdä huollon ”operaatioiden mahdollistajana” ja siten huoltoupseereilta vaaditaan henkistä Rommel toi taisteluajatuksensa selväksi henkilökohtaisesti paperikäskyjen asemesta. omasta roolistaan joukkojensa ajajana. Rommelin opeissa motorisoitu sodankäynti vaati nopeita operaatioita ja niiden johdolta välitöntä reaktiokykyä päätöksenteossa. Nämä vaatimukset loivat tilanteen, jossa taistelevien joukkojen tuli kyetä tehtäviensä täyttämiseen vailla viiveitä ja kaikkien tuli kasvattaa omaa toimintanopeuttaan. Ei voitu tyytyä tavanomaiseen vauhtiin vaan jatkuvasti tuli pyrkiä ja vaatia parasta mahdollista suoritusta. Se, joka teki eniten töitä, oli nopein ja Rommelin mukaan nopein voitti taistelut. Tässä pääsemmekin juuri siihen tekijään, joka aiheutti ristiriitoja logistiikkojen ja Rommelin välille. Huoltojärjestelmä on jo perinteisesti ollut kankea ja tietty saksalainen perinpohjaisuus sai aikaan suuren byrokraattisuuden toimintojen toteuttamisessa. Koska tuettavat joukot toimivat ja liikkuivat en- joustavuutta kyetä todella mahdollistamaan komentajalle hänen tahtonsa mukaisen taktiikan toteuttaminen ja välttää tilannetta, jossa huolto millään tavalla sanelisi komentajalle mitä hän pystyy tai ei pysty tekemään. Huollon ei optimitapauksessa tulisi rajoittaa operointia. Rommel itse ajautui ainakin kerran tilanteeseen, jossa hänen piti keskeyttää taistelu, koska polttoaineen vähyys loi vaaran, että hänen panssaroidut ajoneuvonsa olisivat hyytyneet. Polttoainepula liikkuvassa sodankäynnissä on katastrofi. Osittain tämä johti Rommelin näkemykseen, että ”quartermasterit” käyvät taistelut ja ratkaisevat ne ennen varsinaista taistelemista. Rohkeinkaan mies ei kykene mihinkään ilman aseita ja runsasta määrää ampumatarvikkeita ja näillä ei ole liikkuvassa sodankäynnissä mitään hyötyä ilman niitä kuljettavaa riittävää määrää ajoneuvoja ja polttoainetta täy- dennyksiin. Rommel toteaakin yleisenä vaatimuksena huollolle ja logistiikkajärjestelmälle, että täydennyskyvyn tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vihollisella niin laadullisesti kuin määrällisesti, että taistelun voidaan odottaa päättyvän suosiollisesti. Ylivoima tai vähintään tasavertaisuus huollollisesti tarjosi komentajalle mahdollisuuden menestyä taistelussaan. Rommel omien sanojensa mukaan oli hyvin kiinnostunut huoltomiesten näkemyksestä millä tavoin ja missä määrin ammattilainen, että hän pystyisi sekä sanomaan, mikä missään nimessä ei ole huoltojärjestelmälle mahdollista että keksimään, miten järjestelmästä voitaisiin puristaa kaikki suorituskyvyt esiin komentajan tahdon toteuttamiseksi. Rommel antoikin komentajille ohjeen, joka kylmää jokaisen huoltomiehen sydäntä. Komentajan itsensä tulisi olla kyllin hyvin selvillä hänen alaisensa huolto- tai logistiikkajärjestelmän potentiaalista, että hän voisi perustaa kaikki huollolliset vaatimuksensa omalle arviolleen sen suorituskyvystä. Perusteena tällä Rommel ilmoitti, että vain siten huoltomiehet joutuvat kehittämään aloitekykyään ja vaikka he valittaisivat, niin lopputuloksena he tuottaisivat moninkertaisesti sen suorituskyvyn, mihin he olisivat kyenneet, mikäli suunnittelu olisi jätetty heille. Luonnollisesti on kaikkien aselajien etu, että komentajan on hyvin perehtynyt niiden toimintaan ja ymmärtää enemmänkin kuin perusperiaatteet niiden toiminnoista. Kuitenkaan jokainen komentaja ei todellakaan ole Rommelin kaltainen taktisen tason nero, vaikka sellaisena itsensä näkisi. Komentaja, jonka henkiset kyvyt eivät riitä näkemään mikä on inhimillisesti toteutettavissa saattaa koko operaationsa vaaraan, mikäli hän perustaa huollon tuen oman visionsa varaan. Siksi tarvitaan huoltoupseereita, jotka ovat valmiita itse omasta tahdostaan puristamaan logistiikkajärjestelmän kaiken suorituskyvyn irti ja asettamaan sen kokonaisuudessaan komentajan käyttöön. Huoltoyhteyksien venymisen merkitys operaatiolle he kykenisivät tukemaan operaatioiden toteuttamista suunnitteluvaiheesta alkaen. Kuitenkaan huoltomiehen silmin Rommel ei ollut todellakaan ideaalikomentaja, sillä hän paheksui suuresti huoltomiesten tapaa valittaa jokaista kohtaamaansa vaikeutta eikä toteuttaa saamiaan tehtäviä improvisoiden - tämä kyky huoltomiehillä Rommelin mielestä oli puhdas nolla. Rommel kritisoi komentajistoa siitä, että nämä liian usein hyväksyivät huoltomiesten selitykset ja antoivat niiden vaikuttaa tehtävien toteuttamistapaan. Itse Rommel pakotti huoltonsa venymään äärimmilleen ja antoi sille jopa toteuttamiskelvottomia vaatimuksia luottaen siihen, että pakottamalla perspiraation lisäksi syntyisi inspiraatiota. Hänen kaltaisensa komentajan alaisuudessa huoltoupseerin ammattitaito punnittaisiin. Huoltoupseerin tulisi olla kyllin vahva persoona ja rautainen Tärkeää Rommelille oli myös käydä taistelu loppuun asti, kun vaakakupit alkoivat kallistua ja vihollisen tilanne heiketä. Hänen mukaansa pakeneva vihollinen, jota ei tänään tuhota, voi palata taisteluun täydessä vahvuudessaan huomenna. Kyseessä on Rommelin luottamus huollon toimivuuteen. Silloin kun vihollinen pakenee ja on sekasorrossa, tulee aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa sille, sillä muuten vihollisen huoltojärjestelmä, saatuaan toimia rauhassa ja häiriöittä kykenee palauttamaan lyötyjen vihollisen joukkojen taistelukyvyn. Näin ollen tilanne, jossa vihollisen huollon toimintavapaus on kyetty jollain tavalla kiistämään, on aika, jolloin on helpointa aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja joukon taistelukyvylle. Toisin päin käännettynä, jotta mikään joukko voisi toimia taistelusuunnitelmansa toteuttamiseksi, tulee sen huoltoyhteyksien kyetä toimimaan keskeytymättömästi. Lyödyn vihollisen takaa-ajo oli siis Rommelin mielestä kriittinen osa operaatiota, koska silloin vihollisen epäjärjestyksen vuoksi saadaan aiheutettua eniten tuhoa ja kerätään suurin osa sotasaalismateriaalista. Kuitenkin takaa-ajoa ei useinkaan toteuteta kyllin aggressiivisesti ja tehokkaasti ja silloin, kun takaa-ajo jää tyngäksi, useimmiten syy on – yllätys, yllätys – juuri huoltomiesten. Takaa-ajo on usein etäisyydellisesti pitkä prosessi ja takaa-ajon kiihtyessä huoltoyhteydet venyvät ja venyvät kunnes takaa-ajoa ei enää kyetä jossain pisteessä logistisesti tukemaan ja eteneminen tyrehtyy. Sama logiikka huollon tärkeydestä päti myös omaan vetäytymiseen. Motorisoitu sodankäynti Afrikan kaltaisissa olosuhteissa muutti myös radikaalisti käsitystä pidettävistä maastonkohdista. Rommel oli raivoissaan saatuaan Mussolinilta käskyn pitää Bueratin asemat loppuun asti. Hän omien sanojensa mukaan oli tehnyt kaikkensa saadakseen sodanjohdon ymmärtämään, että tietyistä maantieteellisistä kohdista kiinnipitäminen oli liikesodankäynnissä sivuseikka. Liikesodankäynnissä oleellista oli pysyä liikkeellä, kunnes taktisesti sopiva paikka löytyi ja puolustautua siinä. Vetäytymisestä ei aavikkosodassa ollut mitään haittaa, kunhan oma huolto oli oikein suunniteltu siten, että jokaisessa viivytysasemassa oli riittävä määrä polttoaine-, varaosa- ja ammustäydennyksiä. Näin oman joukon taistelukyky kyettiin aina palauttamaan samalla kun vihollisen kyky huoltaa joukkojaan heikkeni jokaisen kilometrin myötä. Mitä pidempään vihollinen pääsi etenemään, sitä pidemmäksi hänen huoltoreittinsä venyivät ja samalla sitä enemmän hän joutui irrottamaan voimaa taistelevista osistaan huoltokuljetusten suojaamiseksi. Jos käytössä on PohjoisAfrikan aavikoiden käytännössä rajoittamaton liikkumatila, ennemmin tai myöhemmin vähälukuisempi vetäytyvä joukko saavutti tilanteen, jossa ajallisesti ja paikallisesti se oli hyökkääjää vahvempi. Jos tuolla nimenomaisella joukolla hänellä oli käytössään riittävä määrä täydennyksiä, avautui mainio mahdollisuus lyödä heikentynyt vihollinen. Niin elintärkeäksi kuin Rommel huollon kokikin taisteluiden voittamisen kannalta, hänen arvostuksensa huoltomiehiä kohtaan oli käänteinen samassa suhteessa. Jos huoltomiehet ja siviilitoimijat saavat vapauden toteuttaa huoltoa oman aikataulunsa mukaisesti, kaikki olisi Rommelin mukaan aivan liian hidasta. Hän paheksui huoltomiesten tapaa toimia teorian pohjalta ja perustaa kaikki laskelmansa aiempiin kokemuksiin ja tuntea tyytyväisyyttä, jos heidän suorituksensa kohtaa näin asetetut standardit. Jos vihollisella on käytössään energinen henkilöstö vastaamassa logistiikasta, joka kohottaa sen huoltojärjestelmän suorituskykyä ja tehokkuutta sekä kykenee lyhentämään vasteaikaa, voi tuloksena omilla joukoilla olla todellinen katastrofi. Tahtojen taisto – Rommel ja Montgomery Rommelin uskaliaat operaatiot Afrikassa saivat lopulta päätöksensä brittiläisen Montgomeryn käsissä ja El Alameinin taistelu on jäänyt legendana elämään. Britit olivat siihen mennessä ymmärtäneet, että seuraava suuri taistelu Afrikassa tulisi ratkaisemaan sodan kulun koko kyseisellä sotatoimialueella ja strategisen tason logistiikka pumppasi joukkoja ja tarvikkeita alueelle. Myös takti- 11 Puolan Karpaatian Prikaatin joukkoja saapuu Tobrukiin. (Lähde: Adam Majewski ”Wojna, ludzie i medycyna” Ljublin 1972, Wikipedia) sella tasolla Britit ymmärsivät ratkaisun hetkien olevan käsillä ja valmistautuivat taisteluun suorastaan kuumeisesti. Jokainen kuluva hetki ennen taistelua huononsi Rommelin asemaa, sillä täydennykset muuttivat voimatasapainoa Brittejä suosivaksi ja vähensivät saksalaisten onnistumisen mahdollisuutta. Samalla he miinoittivat koko ajan perinpohjaisemmin sekä ryhmityksensä edessä että sivustoilla ja Rommel suunnitteli sotaliikettä, jossa hänen joukkonsa hyökkäisi sivustasta El Alameinin pääaseman kimppuun. Tämä olisi vaatinut miinoitetun etulinjan nopeaa läpäisyä onnistuakseen työntymisessä syvyyteen. Jokainen murron tekemiseen kulutettu lisähetki olisi vähentänyt yllätyshyökkäyksen vaikutusta. Miinoitteilla oli kyky riistää tankeilta niiden vauhdikas liike ja pakottaa ne ensimmäisen maailmansodan tapaisesti ainoastaan jalkaväen tukiaseiksi tehtäessä murtoa puolustukseen. Koska tilanne muuttui hyökkääjän kannalta koko ajan epäsuotuisammaksi, Rommel päätti temmata aloitteen ja hyökätä luottaen nopeuteen ja yllätyksellisyyteen ennen kuin Montgomery sai joukkonsa täyteen valmiuteen. Ensimmäisissä yhteenotoissaan Montogomeryn kanssa Rommel oli saavuttanut menestystä, mutta Britit alkoivat ymmärtää mekanisoitua aavikkosodan- 12 käyntiä ja heidän taktiikkansa kehittyminen sai Rommelinkin vetäytymään lyötynä taistelukentiltä. Rommel näki Montgomeryn olleen enemmän strategi kuin taktikko, mutta samalla hän tunnusti, että linnoitettua Bueratia ja Tripolia vastaan taistellessaan Montgomery hylkäsi itselleen tyypillisen varmuuden metsästyksen ja hyökkäsi energisesti ja aloitteen temmaten asettaen saksalaiset puolustajat tukalaan asemaan. Rommelin mielestä tehokas taktiikka vaatii rohkeutta, mutta suuret strategiset päätökset edellyttävät kaikkien mahdollisten seuraamusten huolellista arviointia ja ratkaisun tulee ainakin perusperiaatteen tasolla täyttää sataprosenttisesti turvallisuuden vaatimukset. Toisaalta paraskin strateginen suunnitelma oli hyödytön, mikäli sitä ei kyetty toteuttamaan taktisella tasolla. PohjoisAfrikan taisteluiden loppuvaiheessa Montgomery kykeni omassa operaatiotaidossaan yhdistämään nämä elementit tehokkaasti. Montgomery eteni rauhallisesti pitäen koko ajan pääjoukkonsa takana suuren määrän reservejä ottamatta riskejä. Vaikka hänen sivustansa olivat varsin kevyesti suojatut, Rommelin joukkojen polttoainepula ei mahdollistanut koukkaushyökkäyksiä sivustojen kimppuun. Montgomery oli vanhan liiton sotilas ja mekanisoitujen joukkojen komenta- minen taistelussa ei ollut hänen vahvuusalueensa. Kuitenkin Rommel antoi hänelle täyden tunnustuksen, että nopeasti hän kykeni hankkimaan itselleen aavikkosodankäynnin perusperiaatteista riittävän syvällisen ymmärryksen, että muokkasi taktiikkansa jo El Alameiniin niiden mukaiseksi. Montgomeryn suuria vahvuuksia Rommelin mukaan oli se, että hän ei jättänyt mitään tekijää pois laskelmistaan ja hylkäsi kaikki sodankäyntiin liittyvät akateemiset teoriat ja eteni omaan kokemukseensa ja taitoonsa perustuen. Montgomeryn periaatteena oli välttää taisteluita, ellei hän kyennyt olemaan täysin varma niiden voittamisesta. Rommel kritisoi arkkivihollistaan liiallisesta varovaisuudesta, mutta tunnusti, että olisi äärimmäisen vaikeaa syyttää häntä yhdenkään strategisen virheen tekemisestä. Afrikassa Montgomery vältti sitoutumisia turhiin taisteluihin ja eteni kohti tavoitteitaan kuin hitaasti mutta varmasti. Rommelin mukaan tämän tyyppinen sodankäynti toimii vain siinä tapauksessa, että sen toteuttajalla on kiistämätön materiaalinen ylivoima ja huoltojärjestelmä, joka takaa sen säilymisen. Montgomerylla sellainen oli ja hänellä oli varaa edetä haluamallaan tavalla kun taas täydennysten vähyys pakotti Rommelin sopeuttamaan taktiikkansa niihin. Kun vielä Montgomery pystyi Toinen maailmansota oli kuitenkin liikkuvan ja mekanisoidun sodankäynnin kulta-aikaa. Samalla se nosti huollon yhteydet ja ryhmitykset sotilaallisesti tärkeämmiksi kohteiksi kuin koskaan ennen. Kun jalkaväestä siirryttiin motorisoituun tai mekanisoituun joukkoon materiaali nousi keskeisimmäksi tuhoamisvaikutuksen kohteeksi. Vihollisen taisteluvoima piti tuhota, jotta vihollinen voitiin voittaa. Kiistämällä viholliselta täydennykset sen hyökkäykset saatiin kuristettua. Rommel ymmärsi tämän kultaisen säännön perinpohjaisesti ja siksi hän oli yhtäältä huoltomiehen paras ystävä ja pahin vihollinen. Rommel nosti huollon uuteen arvostukseensa, mutta samalla piiskasi sitä armottomasti toteuttamaan tehtävänsä. Rommelin näkemys siitä, että huoltomiehet ratkaisevat taistelun osoittautui oikeaksi hänelle katkerimmalla mahdollisella tavalla: tappiolla Montgomerylle. Tämän artikkelin lähteinä on käytetty seuraavia teoksia: Montgomery erämaan ketun metsästyksessä välttämään merkityksettömät kulutustaistelut, jyräsi hän vääjäämättä saksalaisten yli. Sotahistoriassa on helppoa jälkikäteen antaa taisteluille merkityksiä ja selittää niiden kulkua haluamallaan tavalla. Muistelmissaan kumpikaan mies ei itselleen yhtään virhettä myöntänyt. Voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että materiaalinen ja huollollinen kiistämätön ylivoimaisuus oli yksi niistä tekijöistä, joka mahdollisti koko Pohjois-Afrikan sotanäyttämön voiton Montgomerylle. Nämä kaksi suurta sotilasta kohtasivat vielä toisenkin kerran Normandian maihinnousussa. Montgomery johti koko maihinnousuoperaation ja Rommel oli yksi komentajista, joiden tehtävänä oli puolustaa rannikkoa. Siinä missä Rommelin mukaan ylin saksalainen sodanjohto ei ymmärtänyt Afrikassa liikesodankäynnin perusteita, luotettiin erheellisesti Normandiassa sen toteuttamiseen puolustussodankäynnin tapana vakaumuksellisesti. Montgomeryn johdolla saatiin koottua niin suuri maihinnouseva joukko, että kun se saavutti sillanpään, kyettiin saksalaisten liikkuvat reservit sitomaan ilmavoimilla kyllin pitkäksi aikaa. Rommel suri, että sodan alkuvuosien vauhdikkaiden tankkihyökkäysten aika oli pysyvästi päättynyt Afrikan myötä ja niin itärintamalla kuin Normandiassakin se osoitettiin kivuliaasti. Rommel, Erwin: The Rommel Papers. Toim.. B.H. Liddell Hart. Collins, London, 1953. Rommel, Erwin: Rommel and his Art of War. Toim. Dr John Pimlott. Greenhill Books, London, 2003. Rommel, Er win: Infantry Attacks. Greenhill Books, London, 2006. Kuvien copyright: Kuva 1. Bundesarchiv. Bild 101I-7850286-33 Foto Otto 1942 Kuva 2. IWM E18980 http://zoom.iwm. org.uk/view/36493 Akselivaltojen operaatio 1941–1942: saksalaiset tankit etenevät erämaassa juuri ennen Sollumin taistelua. Erämaa tarjosi panssaroiduille joukoille loistavat taktikointimahdollisuudet, mutta oli kuorma-autoille kulkukelvottomuudessaan ”huoltomiehen helvetti”. (Kuva: Imperial War Museums, author Franz Selinger, Wikipedia) 13 Pirkkalan pelastushenkilöstöä perehdytettiin SAC:n Globemasteriin Teksti ja kuvat: Ville Tuokko, tiedottaja, Heavy Airlift Wing Monikansallisen raskaan lennoston Globemaster-kuljetuskoneet kykenevät kuljettamaan jopa 77 tonnin hyötykuorman, joka voi koostua monipuolisesti pallet-rahdista, matkustajista tai vaikkapa ajoneuvoista. C-17 kykenee myös materiaalipudotuksiin ja myös laskuvarjojoukot voivat käyttää sitä hyppyalustana. Suomi on ollut vuodesta 2008 lähtien mukana C-17 Globemaster -koneiden strategista ilmakuljetuskykyä tuottavassa monikansallisessa Strategic Airlift Capability -hankkeessa. Suomessa vieraillessaan SAC:n konekalusto tukeutuu pääasiassa Pirkkalan tukikohtaan. Marraskuun toisella viikolla SAC:n C-17 vieraili Pirkkalassa UNIFILoperaatioon liittyvällä kuljetuslennolla. Lennon yhteydessä tukikohdan pelastushenkilöstö sai perehdytystä C-17 -koneeseen oman erityisalansa näkökulmasta. Vuonna 2008 perustettu Strategic Airlift Capability (SAC) on kymmenen Naton jäsenmaan ja kahden rauhankumppanuusmaan yhteishanke, joka tuottaa jäsenmailleen sotilaallista strategista ilmakuljetuskykyä kriisinhallinnan ja kansallisen puolustuksen tarpeisiin. SAC-maat ovat Alankomaat, Bulgaria, Liettua, Norja, Puola, Romania, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Unkari, Viro ja Yhdysvallat. SAC:n lentokalusto muodostuu kolmesta Boeing C-17 Globemaster III -kuljetuskoneesta, joita operoi LänsiUnkariin Pápan lentotukikohtaan sijoitettu Monikansallinen raskas lennosto, Heavy Airlift Wing (HAW). Lennoston isäntämaan mukaisesti C-17 -koneet 14 kantavan Unkarin kansallisuustunnuksia, mutta ne ovat SAC:n jäsenmaiden yhteisomistuksessa ja niitä operoidaan kansainvälisin miehistöin. HAW aloitti lentotoimintansa vuoden 2009 kesällä. Sen henkilöstövahvuus on noin 135 henkilöä, joista neljä on suomalaisia. Vuosittain HAW tuottaa noin 3165 lentotuntia, joista Suomen osuus on 100. Yhteensä HAW:n C-17 -lentokalusto on lentänyt 12 000 lentotuntia suorittaen 830 lentotehtävää ja kuljettaen yli 35 300 tonnia rahtia. Suomi on käyttänyt SAC:n suorituskykyä HAW:n neljän operointivuoden aikana pääasiassa ISAF- ja UNIFIL-kriisinhallintaoperaatioiden kuljetuslentoihin. SAC:n C-17 -kalusto tukeutuu Suomessa vieraillessaan useimmiten Pirkkalan tukikohtaan, jossa sijaitseva Puolustusvoimien Kansainvälisten kuljetusten koordinointikeskus FINMCC vastaa suorituskyvyn sovittamisesta erilaisiin kuljetustarpeisiin puolustusvoimallisesti. FINMCC myös vastaa Pirkkalasta lähtevän rahdin käsittelystä. FINMCC tekee tiivistä yhteistyötä SAC-hankkeen muiden pohjoismaisten jäsenmaiden, Ruotsin ja Norjan, MCCkoordinointikeskusten kanssa. Tämän yhteistyön ansiosta Suomen, Ruotsin ja Norjan rahtia ja henkilökuljetuksia voidaan yhdistää yhteisiksi lentotehtäviksi, jolloin C-17 -koneen huomattavasta kuljetuskapasiteetista saadaan täysi hyöty irti. Pohjoismaiden yhdessä käyttämien lentotuntien täyttöaste onkin korkeimpia SAC-hankkeen maiden joukossa. FINMCC:n lisäksi SAC:n lentokalusto tukeutuu Pirkkalassa tukikohdan muihin palveluihin kuten Ilmavoimien ja lentoaseman ylläpitäjä Finavian tuottamaan pelastusvalmiuteen. SAC:n C-17 -koneen vieraillessa marraskuun 18. päivänä Pirkkalassa UNIFIL-operaation kuljetustehtävissä Monikansallinen raskas lennosto järjesti tukikohdassa toimivalle pelastustoimen henkilöstölle mahdollisuuden tutustua C-17 -koneen erityispiirteisiin mahdollisten häiriötilanteiden varalta. Pelastushenkilöstön perehdyttäjänä toimi neljättä vuotta HAW:n C-17 -koneiden kuormauksen suunnittelun ja toimeenpanon tehtävissä Unkarissa palveleva ylivääpeli Kari Naumonen. Naumonen on aikaisemmissa tehtävissään Satakunnan Lennostossa toiminut myös pelastustoimessa, joten sekä konetyyppi että pelastustoiminnan erityispiirteet ovat hänelle tuttuja. – Vaikutelmani oli, että tällainen perehdytys palveli hyvin pelastushenkilöstön tarpeita, kommentoi Naumonen tilaisuuden jälkeen. – Jokaisella lentokonetyypillä on erityispiirteensä esimerkiksi rakenteen, Monikansallisen raskaan lennoston C-17 on ollut vakiovieras Pirkkalan tukikohdassa jo vuodesta 2009. HAW:n ylivääpeli Kari Naumonen perehdyttää tukikohdan pelastustoimen henkilöstöä Globemasterin erityispiirteisiin. polttoainesäiliöiden sijainnin ja luukkujen ja ovien toiminnan suhteen. Nämä asiat on hyvä tuntea sen varalta, että koneen kanssa joutuu toimimaan häiriö- tai lento-onnettomuustilanteessa. Lisäksi on hyvä tietää siitä, minkälaista rahtia koneella voidaan kuljettaa, ja minkälainen kyky koneella on esimerkiksi matkustajankuljetukseen, jotta nämä asiat voidaan huomioida pelastustoiminnassa. Samanaikaisesti Pirkkalan perehdytystilaisuuden kanssa Suomessa kokoontuivat SAC-ohjelman jäsenmaiden muodostama Strategic Airlift Capability (SAC SB) -ohjausryhmä sekä NATO Airlift Management Programme Board (NAM PB). Kolmepäiväiseen, Helsingissä Pääesikunnan Logistiikkaosaston isännöimään kokoukseen osallistui noin 50 henkilöä ohjelman kaikista jäsenmaista. FM Ville Tuokko työskentelee tiedottajana Monikansallisessa raskaassa lennostossa Pápassa, Unkarissa vuoden 2014 lokakuun loppuun asti. Suomessa Tuokko toimii tiedottajan tehtävässä Ilmavoimien Viestintäkeskuksessa Tikkakoskella. 15 Huoltotaktiikan seminaari 2014 Huoltokoulun kymmenes ja viimeinen huoltotaktiikan seminaari järjestettiin Hämeen Rykmentin Huoltokoululla 23.-24.1.2014. Huoltotaktiikan seminaarit eivät tähän kuitenkaan lopu - vuonna 2015 seminaarin järjestää Riihimäelle perustettava Logistiikkakoulu. Tilaisuuden johti Huoltokoulun johtaja everstiluutnantti Petri Riihijärvi apunaan majuri Lauri Rissanen. Väkeä seminaari veti taas Hämeen Rykmentin auditorion täyteen. Seminaarien tarkoituksena on ollut tarkastella huoltotaktiikan ajankohtaisia asioita ja yhtenäistää näkemystä huoltotaktiikasta. Huoltoupseeriyhdistyksen Lahden alueen huoltoveljet ja -siskot järjestivät tälläkin kertaa aluetapahtuman seminaariin liittyen. Vuoden 2014 Huoltotaktiikan seminaarin teemana oli toimintaedellytysten luomisen vaihe: materiaalin käyttökuntoisuus ja materiaalitäydennykset, hajauttaminen, perustaminen ja perustamisen aikainen huolto. Aihepiiriä tarkasteltiin läpileikkauksena ylhäältä alaspäin lähestyen. Tilaisuus alkoi Pääesikunnan logistiikkaosaston esityksestä ja päätyi puolustushaaraesikunnan, logistiikkalaitoksen, logistiikkarykmentin ja perustavan joukko-osaston kautta jalkaväkiprikaatiin. Jotta makaroni avautuisi perusteellisesti, oli puheenvuoro varattu myös Sotilaslääketieteen keskukselle ja 16 Huoltokoulun johtaja evl Petri Riihijärven avauspuheenvuoro. Tapahtuma keräsi paikalle 115 osallistujaa. Heikki Härtsiä alusti aiheesta Millog:in näkökulmasta. kumppaneista Millog:lle ja Leijona Cateringille. Esimerkiksi Heikki Härtsiän esitys Millog:n osuudesta toimintaedellytysten luomisesta oli monelle erittäin avartava. Alustajat olivat onnistuneet myös erinomaisesti lähestymään aihepiiriä oman organisaationsa näkökulmasta. Tulevan Logistiikkalaitoksen rooli toimintaedellytysten luomisessa herätti vilkasta keskustelua läpi seminaarin. Siinä missä todettiin että laitokselle tulee merkittävä rooli ja vastuu kokonaisuudesta, todettiin yhtä lailla asiakkaiden - puolustushaarojen - merkitys vaatimusten asettajana ja osaavana logististen palveluiden tilaajana. Verkottuminen siviiliyhteiskunnan suorituskykyihin suoraan tai kumppanien kautta nähtiin erittäin merkittävänä tekijänä tulevaisuudessa kuten myös se, että niin puolustusvoimien kuin siviiliyhteiskunnan normaaliolojen toimintatapamallien tulee olla valmiiksi yhteneviä poikkeusolojen toiminnan kanssa. Seminaarin iltaan kuuluneelle aluetapahtumalle täytynee myös etsiä uusi pitopaikka. Perinteikkäälle Lahden Upseerikerholle suuret kiitokset tälläkin kertaa erinomaisista puitteista tapahtumalle. Aluetapahtumaan liittyen palkittiin Huoltoupseeriyhdistyksen vuoden 2013 kirjoittaja. Tunnustuksen sai tällä kertaa Dr. Eric Sibul Baltic Defence Collegesta. Yhdistyksen puheenjohtaja eversti Timo Saarinen luovutti Sibulille tunnustuksena yhdistyksen standaarin. 17 Majuri Risto Leinonen huolenaiheena käyttökuntoisuuden varmistaminen. Palkitsemisen jälkeen Dr. Sibul alusti runsaslukuista yleisöä aiheesta: ”Military Logistics - History and Theory for the Practitioner”. Esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja viritti vilkasta keskustelua. Sibul lähestyi logistiikkaa sotateoreettista näkökulmasta avaten historiallisten esimerkkien avulla sitä, miten sotilaslogistiikkaa voidaan tarkastella sotateorian käsitteillä. Tämä on aihe jota ei meidän sotilasopetuslaitoksissamme juuri opeteta. Esitys herättikin Huoltokoulun oman väen keskuudessa pohdintaa oman opetuksen kehittämisestä. Huoltotaktiikan seminaarin 2014 voidaan taas perustellusti todeta olleen järjestämisen arvoinen tapahtuma. Laadukkaat alustukset kirvoittivat vilkasta keskustelua ja monia hyviä ajatuksia jotka voidaan hyödyntää kehitettäessä puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Logistiikkakoulu toivottaa kaikki huoltotaktikot tervetulleiksi seminaariin myös vuonna 2015. Nähtäväksi jää onko kyseessä huoltotaktiikan vai logistiikkataktiikan seminaari. Dr. Sibul avartaa yleisön näkemyksiä logistiikasta Aluetapahtumassakin oli noin 70 logistikkoa 18 Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun. Edistyksellistä osaamista valmistuksesta varastointiin. Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi 3/1989–3/2014: 25 vuotta kylmiä reaktioita ja kuumia tunteita Tämä artikkeli kertoo tutkimusalasta, joka on herättänyt tiedemaailmassa suuria intohimoja. Jos eräät kokeelliset havainnot saadaan vahvistettua aukottomasti, niin sillä tulee olemaan suuria vaikutuksia logistiikalle, huoltovarmuudelle ja globaalille toimintaympäristöllemme. Tiedemaailmassa on myös odotettavissa ankaraa sisäistä jälkipyykkiä. Tätä artikkelia on valmisteltu pitkään, eräät viimeaikaiset tapahtumat johtivat siihen että ajankohta aiheen käsittelylle on nyt ajankohtainen. Kyse on kiistanalaisesta fysiikan alueesta, jossa teoria laahaa käytännön perässä. Kokeelliset menetelmät tuottavat tuloksia, jotka ovat vallalla olevien teorioiden mukaan mahdottomia. Tämä on jakanut tiedemaailman tiukkoihin leireihin; olemassa olevien teorioiden pyhyyttä vaaliviin puhdasoppisiin ja kokeelliseen kehitystyöhön uskoviin kerettiläisiin. Vertaukset Galileon ja Inkvisition kiistaan eivät ole kaukaa haettuja, niin asian kiihkeyden kuin merkityksen kannalta. Vaikka taistelu on vielä käynnissä, joudumme tuskin odottelemaan vastauksia enää kovinkaan kauan. Mustat joutsenet Villit kortit ja mustat joutsenet ovat nimityksiä yllättäville ilmiöille, jotka voivat johtaa merkittäviin paradigmamuutoksiin. Niitä on usein vaikea ennustaa, mutta niiden ennakointi voisi auttaa etulyöntiaseman saavuttamisessa. Toisaalta on hyväksyttävä myös suuri epäonnistumisen riski; tulevaisuuden ennustamiseen liittyy aina epävarmuutta. Tieteen pitäisi käsitellä asioita avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Tulosten pitäisi perustua tehtyihin havaintoihin ja niiden analysointiin. Jos vakiintunut teoria on selkeästi ristiriidassa havaintojen kanssa, pitäisi ensin varmistaa että havainnot ovat oikeita. Jos havaintoja ei pystytä kumoamaan, teoriaa pitäisi ryhtyä tarkastelemaan uudelleen. Teorialla pyritään kuvaamaan luontoa, mutta luontoa ei voi pakottaa noudattamaan teoriaa. Tämän tutkimusalueen kohdalla tieteellinen prosessi ei ole toiminut normaalisti. Useat tutkijat ovat tuominneet sen suoralta kädeltä, eivätkä halua 20 edes keskustella asiasta. Heidän mukaansa ei kannata tutkia sellaista, jonka lopputulos tiedetään etukäteen vääräksi. Osasyyllisinä sotkuun ovat olleet median julkisuushakuisuus, fyysikoiden ja kemistien väliset kahnaukset, valtapolitiikka ja tutkimusrahojen jako. Kirjoittajalle aihealue on tuttu jo vuosien takaa, mutta tapahtumat ovat lähteneet vyörymään vuoden 2010 lopulla. Kirjoittaja on seurannut tiiviisti alan kansainvälistä kirjoittelua sekä vaihtanut ajatuksia yritysmaailman edustajien, fysiikoiden ja muiden tutkijoiden kanssa. Sveitsissä syksyllä 2012 pidetty alan kokoontuminen ja parin sadan eri puolilta maailmaa saapuneen tutkijan ja yritysedustajan tapaaminen vakuutti siitä, että asiat etenevät nyt nopeasti. Tätä kirjoitusta varten on tehty kohtuullisen paljon taustatyötä eikä esitettyjä väitteitä ole heitetty aivan kevyesti. Kirjoittajan yksityishenkilönä harrastama verkostoituminen eri tahojen kautta on lisännyt uskoa asiaan, mutta tämä artikkeli pohjautuu pelkästään julkisiin lähteisiin. Monet ovat verranneet tilannetta Wrightin veljesten ensilentoon 1903. Vaikka lennosta oli valokuvia, Yhdysvaltain tiedepiirit ja lehdistö pitivät veljeksiä useiden vuosien ajan huijareina ja ilmaa painavampien koneiden olemassaoloa teoreettisesti mahdottomana. Uutiskynnys ylittyi lopullisesti vasta 1908, kun koneella oli lennetty tuhansien ihmisten edessä Ranskassa. Kirjoittaja: Mika Helsingius Matalan energian ydinreaktiot ja niiden historia Stanley Pons ja Martin Fleischmann kertoivat vuonna 1989 havainneensa selittämätöntä lämmöntuotantoa tehdessään elektrolyysikokeita palladiumilla. Utahin yliopisto kiirehti raportin julkaisua ja samalla ilmiötä alettiin nimittää kylmäfuusioksi, vaikka alun perin tutkijat eivät ottaneetkaan vahvaa kantaa siihen mikä aiheuttaa lämmön nousua. Uutinen synnytti mediakohun, mutta myös vastareaktion. Sana fuusio oli punainen vaate niille fyysikoille, jotka työskentelivät perinteisen fuusion ja ITER-reaktoreiden kanssa. Monet fyysikot eivät halunneet Ponsin ja Fleischmannin kaltaisten elektrokemistien tunkevan heidän reviirilleen. Perinteisten teorioiden mukaan kemialliset ja ydinre- E-Cat HT testipenkissä, näkyvissä lämmitysvastuksen k nen saatiin minimoitua ja testaajat pystyivät varmistam aktiot ovat kaksi täysin erillistä aluetta, joilla ei ole mitään yhteistä. Prof. John R. Huizenga ja muut tunnetut kriitikot kysyivät, miksi kokeet eivät tuota voimakasta neutronisäteilyä tai radioaktiivisia jäämiä, jos kyseessä on ydinreaktio? Ponsin ja Fleischmannin varhaisten kokeidensa ongelmana oli myös heikko toistettavuus. Monet yrittivät välittömästi toistaa kokeen. Jotkut sanoivat havainneensa lämmönnousua, mutta useimmat ilmoittivat, etteivät olleet havainneet säteilyä joten kyse ei ole fuusiosta (eli yritettiin mitata jotain sellaista jota ei alun perin edes väitetty). Monien fyysikoiden mielestä kyse oli mittausvirheistä ja huonoista koejärjestelyistä, heidän mukaansa vakuuttavia todisteita ilmiön olemassaolosta ei saatu. Nykyisin tiedetään, että jotkin riippumattomat ryhmät löysivät löytöä tukevia todisteita, mutta heidän kohtalonaan oli joutua ankaran painostuksen kohteeksi ja heidän tuloksensa jäivät kahdeksi vuosikymmeneksi arkistojen kätköön. Nämä olivat niitä perusteita, joiden vuoksi tutkimusalue tuomittiin pseudotieteeksi ja ajettiin marginaaliin 25 vuodeksi. Ankara vastustus vaikutti voimakkaasti siihen, etteivät useimmat tieteelliset lehdet tai konferenssit ole julkaisseet alan tutkimuksia. Tällä on ollut vaikutuksia myös rahoitukseen sekä patenttien myöntämiseen. Tutkimus ei kuitenkaan kuollut kokonaan, vaikka monet yrittivät kyllä saada viimeisenkin vastarinnan murskattua. Ilmiön tutkimusta jatkettiin pienillä resursseilla ja kaapelit.Testipenkkiä käytettiin, jotta lämmön johtumimaan, ettei laitteeseen syötetty ylimääräistä energiaa. erilaisista näkökulmista käsin. Internetin yleistymisen myötä tiedonvälitys on siirtynyt pitkälti verkkoon, asiallisia sivustoja ovat mm. [11] [19][20]. Useimmat tutkimusryhmät käyttävät siitä nimeä LENR-ilmiö (Low Energy Nuclear Reaction) eli matalan energian ydinreaktio. Muita yleisesti käytettyjä nimityksiä ovat CANR (Chemically Assisted Nuclear Reaction) kemiallisesti avustettu ydinreaktio, LANR (Lattice Assisted Nuclear Reaction) hila-avusteinen ydinreaktio sekä CMNS (Condensed Matter Nuclear Science) kiinteän aineen ydinteknologia. Nimitykset vaihtelevat eri maissa ja mantereilla. Japanissa puhutaan usein vetyenergiasta, Venäjällä ja muualla on omat terminsä. Eräs syy nimitysten kirjavuuteen on se, ettei ilmiön fysikaalinen perusta ole selvillä. Teorioita on olemassa, mutta mikään niistä ei ole vielä noussut voittajaksi. Toinen syy erilaisiin nimityksiin on ollut sanaan kylmäfuusio liittyvä stigma. Mitä LENR tutkijat väittävät, ja miksi se synnyttää niin voimakkaita vastareaktioita? Ainakin yliopiston fysiikan ja kemian kursseja käyneet tietävät, että kohtuullisen suuria määriä vetyä tai sen isotooppeja voi varastoitua joidenkin metallien hilaan. Ilmiö on voimakas mm. nikkelissä ja palladiumissa, mutta ilmenee myös muissa metalleissa. LENR-tutkijat väittävät, että tietyissä olosuhteissa vetyatomit reagoivat metallihilan kanssa, tuottaen enemmän energiaa kuin mitä voidaan selittää kemiallisilla reaktioilla. Jotkut ovat myös havainneet heikkoa gammasäteilyä ja alkuainemuutoksia lähtöaineissa. Tämä viittaisi jonkinlaisiin ydinreaktioihin, mutta perinteisen fysiikan mukaan tämä vaatisi suunnattomia paineita ja miljoonien asteiden lämpötiloja. Nousujohteista edistymistä Viimeisen 25 vuoden aikana sadat tutkijat ja kymmenet tutkimuslaitokset ovat jatkaneet ilmiön tutkimista. Mukana on arvostettuja yliopistoja, valtioiden ja asevoimien tutkimuslaitoksia, eri yritysten laboratorioita sekä yksittäisiä tutkijoita ympäri maailmaa. Pääosin tutkimusta on tehty Italiassa ja Japanissa, jonkin verran Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja Intiassa. Joukkoon kuuluu NASA, USA:n asevoimien yksiköitä, Toyota Group, Mitsubishi Heavy Industries ja lukuisia muita organisaatioita. Suurin osa työryhmistä on ollut melko pieniä ja toiminut pienellä rahoituksella. Kyse on ollut riskitutkimuksesta, johon liittyy suuria epävarmuuksia ja PR-ongelmia mutta myös suurta potentiaalia. Vuosien varrella on tehty ilmeisesti kymmeniä tuhansia kokeita, sekä esitelty erilaisia teorioita joilla saatuja havaintoja voitaisiin selittää. Varhaisemmat kokeet muistuttivat vuoden 1989 testejä, niissä reaktioita yritettiin käynnistää raskaassa vedessä tapahtuvat elektrolyysin avulla käyttämällä mm. palladiumia. Vuosikausia niiden toistettavuus oli hyvin huono, ylimääräinen lämmöntuotto oli niin pientä, ettei käytetty kalorimet- ria pystynyt vahvistamaan mittauksia sitä riittävän aukottomasti. Joitain vuosia sitten siirryttiin käyttämään nikkeliä ja paineistetulla vedyllä täytettyjä koekammioita. Niissä testimateriaali kuumennettiin muutamiin satoihin asteisiin, joissain kokeissa sitä stimuloitiin ultraäänellä, sähköpurkauksilla tai sähkökentillä. Uusissa kokeissa tulokset alkoivat olla selkeämpiä ja toistettavampia, laitteiden tuottama lämpöenergia oli selkeästi suurempi kuin reaktion käynnistämiseen käytetty energia. Tulokset paranivat entisestään sen jälkeen, kun materiaalin pintaa käsiteltiin reaktiivisen pinta-alan kasvattamiseksi. Suurin läpimurto saavutettiin, kun jotkut siirtyivät käyttämään hyvin hienojakoisia metallijauheita. Energiantuotanto vaikuttaa olevan sidoksissa materiaalin pintaalaan ja geometriaan, nanorakenteet käyttäytyvät eri lailla kuin suuremmat kappaleet. Monissa viimeisten vuosien aikana suoritetuissa kokeissa poikkeuksellinen lämmöntuotanto on ollut niin merkittävää, että mittausvirhe ja kemiallinen reaktio on viimein voitu sulkea pois laskuista. Useimmat tutkijat puhuvat muutamista wateista, mutta ainakin 6 ryhmää on puhunut satojen tai jopa tuhansien wattien energiantuotosta. Joillain ryhmillä kokeiden toistettavuus on lähellä 100 prosenttia, reaktiot ovat jatkuneet jopa kuukausia. Eräs MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) tammikuussa 2012 luentosarjan aikana käynnistetty koe (MANOR) tuotti ylijäämäenergiaa vielä kesäkuussa 2012. Kyseinen koe oli pienimuotoinen, mutta se tuotti 7-10 kertaa enemmän energiaa kuin mitä reaktion ylläpito vaatii, uusimmalla versiolla hyötysuhde on jo 1:80. Tällä hetkellä useat arvostetut tutkimuslaitokset ovat jo todenneet, ettei itse ilmiön olemassaolosta voi enää kiistellä. Eräänä osoituksena oli mm. MIT:n tutkimuksen uudelleenkäynnistyminen, sitä ei enää pidetä pseudotieteenä ja alan peruskurssi toistettiin myös tammikuussa 2014 [29]. Monet LENR-ilmiön tutkijat sanovat nykyisin, että valtavirran fyysikot saattoivat olla vuonna 1989 tietyssä mielessä oikeassa. Kyseessä ei ehkä ole fuusio ainakaan perinteisesti ymmärretyssä mielessä, vaan jotain muuta. Taustalla saattaa olla jokin, ennestään tuntematon nanometriluokan mittakaavassa tapahtuva kvanttimekaaninen ilmiö. Teoreettisissa selityksissä puhutaan pintaplasmoneista, Rydbergin atomeista, hydrinoista sekä suurissa hiukkasjoukoissa tapahtuvista värähtelyistä. Lopullista selitystä joudutaan vielä odottelemaan, mutta näyttää siltä että teoreettiset selitykset avaavat reittejä moniin uusiin ennestään tuntemattomiin ilmiöihin ja käytännön sovellutuksiin. NASA:n näkökantoja NASA:n Langleyn tutkimuslaitoksen johtava tutkija Dennis Bushnell on kertonut kirjoituksissaan omia näkökulmi- 21 aan LENR-tutkimuksen historiasta [7]. Hänen mukaansa NASA uskoo Allan Widomin ja Lewis Larsenin kehittämän Widom-Larsen teorian selittävän ainakin osan ilmiöstä. WL-teorian mukaan kyseessä olisi heikkoihin vuorovaikutuksiin liittyvät ilmiöt, mahdollisesti neutronin muodostuminen elektroneista ja protoneista, jonka jälkeen tapahtuisi paikallinen neutronin absorbointi ja beta-hajoaminen. Kaikki tutkijat eivät usko WL-teoriaan, mutta se on ainakin yksi näkökulma. Bushnell on todennut, että mielenkiinto pitkään väheksyttyä heikkoa ydinvoimaa kohtaan on kasvanut pitkän tauon jälkeen. Heikon ydinvoiman tutkimus on ollut useita vuosikymmeniä takaalalla, pääosa tutkimuksesta suunnattiin vahvaan ydinvoimaan. Vahvan voiman tutkimus auttoi kehittämään fissioreaktion, plutoniumin ja ydinaseen, mutta voi olla että samalla ummistettiin silmät heikkoon ydinvoimaan liittyviltä ilmiöiltä. Jos taustalla on heikko ydinvoima, se auttaisi ehkä myös LENR-ilmiön hyväksymisessä. On hyvinkin mahdollista, että LENR ei riko yleisesti hyväksyttyjä fysiikan lakeja, näkyviin on vain tullut uusia ennestään tuntemattomia ilmiöitä. LENR-ilmiöistä on saatu merkkejä myös erilaisten mineraalien murtumisessa paineen alla, biologisissa prosesseissa, auringon koronassa sekä voimakkaissa ukkosmyrskyissä, avautumassa saattaa olla aivan uusia näkökulmia moniin luonnonilmiöihin. NASA:n esittämien arvioiden mukaan LENR-reaktio voisi olla painoonsa nähden joitain miljoonia kertoja tehokkaampi kuin tyypilliset kemialliset reaktiot, ideaalitapauksessa se saattaa olla samaa luokkaa perinteisen fuusion kanssa. Langleyn tutkimuskeskuksen mukaan 1% maailman vuotuisesta nikkelintuotannosta voisi riittää täyttämään nykyisen energiankulutuksen. Pitkällä aikavälillä he uskovat teknologian skaalautuvan miniatyyrikoosta suuriin voimalaitoksiin, itse he kaavailevat sen käyttöä avaruusluotaimiin ja kantoraketteihin. Tämän teknologian kauneus on siinä, että se on äärimmäisen yksinkertaista. Tuotanto ei vaadi varsinaista huipputeknologiaa, kompleksisuus on lähempänä sähköhellaa kuin matkapuhelinta. Alussa merenkulku olisi sopiva käyttökohde, myöhemmin maa-ajoneuvot sekä ilmailu. Toimiessaan LENR tarjoaisi mahdollisuuden korvata nykyinen öljyyn ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva infrastruktuuri, NASA uskoo sen auttavan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Energiantuotannon hajauttaminen lähelle kulutusta poistaisi siirtoverkkojen aiheuttamat hävikit ja kustannukset, tällöin myös siirtoverkkojen haavoittuvuuksien aiheuttamat ongelmat katoavat. Asevoimien logistiikalle muutokset voisivat olla suuria ja nopeita. Andrea Rossi ja E-Cat Viime vuosien kehityksestä ei voida puhua mainitsematta Italialaista Andrea Rossia. Hän ja professori Sergio 22 Focardi Bolognan yliopistosta käynnistivät nykyisen kilpajuoksun 14.1.2011 kutsuessaan median edustajia seuraamaan energiakatalysaattoriksi (E-Cat) nimeämänsä laitteen testausta Bolognan yliopistoon [12]. He olivat tehneet kokeita jo useiden vuosien ajan, sen jälkeen kun Rossi oli törmännyt kiintoisiin ilmiöihin työskennellessään materiaaliteknologian parissa Yhdysvalloissa. Heidän ansiostaan kokeissa siirryttiin muutamien wattien energiantuotannosta kilowatteihin, tuotettu energia ei enää hukkunut mittausepätarkkuuksiin. Selkeyden vuoksi ensin käsitellään eri laiteversioiden teknisiä ominaisuuksia, Rossin väitteiden todenperäisyyteen ja eri kumppaneihin palataan myöhemmin. Ensimmäiset prototyypit olivat yksinkertaisia, nikkelijauhoa, tuntematonta katalyyttiä ja paineistettua vetyä sisältäviä metalliputkia. Reaktori tarvitsee sähköä reaktion käynnistämiseen ja säätöön. Varsinaisen E-Cat:in eli ensimmäisen sukupolven laitteen hyötysuhde (COP) on 1:6. Laitteet eivät tuota radioaktiivisia jätteitä eikä niistä pääse ulos vaarallista säteilyä. Prosessi on periaatteessa turvallinen, koska sisällä tapahtuva reaktio on riippuvainen materiaalin rakenteesta. Jos reaktorin ydin kuumenee liikaa, siinä oleva sinkkijauhe sulaa ja reaktio pysähtyy. Laitteessa on n. 1,5 g vetyä ja joitain grammoja jauhemaisessa muodossa olevaa nikkeliä, se riittää noin 6kk jatkuvaan käyttöön. Tämän jälkeen jauhe on vaihdettava, tarkkaa syytä tähän ei ole kerrottu. Itse reaktioon osallistuvat ainemäärät ovat gramman murto-osia. Alun perin Rossi kehitti veden lämmittämiseen soveltuvia laitteita, saavutettu lämpötila (n. 140 C) riitti kiinteistöjen lämmitykseen tai joihinkin teollisiin prosesseihin. Tavoitteena oli myöhemmin nostaa lämpötilaa, suuri höyrynpaine ja korkea lämpötila mahdollistaisi sähköenergian tuotannon höyryturbiinien avulla riittävällä hyötysuhteella. Syksyllä 2012 Rossi kumppaneineen ilmoitti uusista ratkaisuista, joiden avulla he pystyivät ylläpitämään stabiilia reaktiota 600 asteessa kymmenien päivien ajan, myöhemmin lämpötila saatiin nostettua aina 1200 asteeseen. Tämä ns. Hotcat on nyt korvaamassa aikaisemmat mallit, se on n. 30 cm pitkä ja 9 cm leveä teräslieriö joka sisältää sinkkijauheen, katalyytin ja hydraattimuodossa olevan vedyn sekä lämmitykseen tarvittavan vastuksen. Hotcat:in stabiloinnin kanssa on ollut jonkin verran haasteita. Hyötysuhde on jollain lailla sidoksissa reaktion stabiilisuuteen. Joissain kokeissa on puhuttu jopa hyötysuhteesta 1:200, mutta silloin reaktio ei enää ole turvallinen. Suurempi hyötysuhde väärin toteutettuna voi johtaa neutroneihin tai laitteen tuhoavaan lämpöpurkaukseen. Vuoden 2013 lopulla Rossi paljasti, että he tekevät Hotcat:eille rasitustestejä, joissa laite ajetaan vaurioitumispisteeseen. Joissain rasitustesteissä aluksi punertavana hehkuneen lieriön ulkolämpötila nousi 10 sekunnissa 1000:sta asteesta 2000:een asteeseen ja muuttui valkohehkuiseksi, sen jälkeen tapahtui räjähdys jossa sisempi teräslieriö höyrystyi osittain ja keraaminen runko pirstoutui kuumuuden vaikutuksesta [27]. Testejä tehdään, jotta reaktiota opitaan hallitsemaan ja kaupallisia tuotteita varten pystytään valitsemaan turvalliset toimintarajat. Alun perin Rossin visioissa oli kotitalouksia varten tarkoitettu ensimmäisen sukupolven E-Cat:iin pohjautuva 10 kW:n ja 500€:n vedenlämmitin (COP 1:6), jossa olisi käyttäjän vaihdettavissa oleva polttoainekasetti. Ennakkotilauksia oli kertynyt jo 600000 ja laitteelle haettiin kuluttajalaitteiden UL sertifiointia Yhdysvaltojen markkinoille. Luvan saaminen näin eksoottiselle teknologialle on kuitenkin hankalaa. Uuden kumppaninsa kanssa Rossi on päättänyt keskittyä Hotcat:iin ja teollisiin sovellutuksiin, kuluttajamarkkinoille palataan sitten kun teknologia saadaan idioottivarmaksi. 10kW malli oli periaatteessa turvallinen, mutta laitteen tahallinen purkaminen ja modifiointi saattaisi luoda riskejä. Infrapunakuva E-Cat HT2:sta. Rossi on markkinoinut 1MW konttiin sijoitettua laitosta jo useita vuosia 1,5 M€ hintaan. Laite on kuitenkin jatkuvan tuotekehityksen alla. Uuden kumppanin vaatimuksesta halukkaiden asiakkaiden taustoihin on kiinnitetty tarkempaa huomiota, tämän vuoksi mm. Rossin Sveitsiläiset ja Saksalaiset lisensoijat Transaltec ja E-Cat Deutschland luopuivat lisensseistään ja Rossin kumppani osti heidät ulos. Nyt laitetta myydään vain teollisuusasiakkaille, joilla on pitkä historia prosessiturvallisuuden ylläpidossa. Laite pitää olla sijoitettuna suljetulle alueelle, laitoksella pitää olla 24/7 henkilöstöä joka pystyy valvomaan toimintaa. Niille jotka tuntevat perinteisten höyryvoimalaitosten turvallisuuskäytännöt tämä ei ehkä ole niin yllättävää. Myöhemmin tilanne tulee muuttumaan, mutta nykyinen kumppani haluaa minimoida riskitekijät. Kumppani pyrkii markkinoimaan teknologiaa ensin teollisen lämpöenergian tuottamiseen, myöhemmin sähkön tuottoon turbiinien avulla ja visioissa on myös suora sähköenergian tuotanto ilman mekaanisia välivaiheita. Rossi, demonstraatiot ja Ruotsi Rossi järjesti useita demonstraatioita vuonna 2011. Kyse oli nimenomaan demoista joissa laitetta käytettiin veden kuumentamiseen ja höyryn tuottamiseen, niissä ei tehty tarkkoja kalorimetrisiä mittauksia. Uppsalan yliopiston professori Sven Kullander ja Tukholman yliopiston teoreettisen fysiikan apulaisprofessori Hanno Essén olivat ensimmäisiä tunnettuja tutkijoita, jotka tutustuivat niihin ja vakuuttuivat hänen väitteistään [22]. Niiden merkittävyyttä lisäsi se, että Sven Kullander oli Ruotsin tiedeakatemian ja sen energiakomitean jäsen, Hanno Essén taas Ruotsin Skeptikkoyhdistyksen puheenjohtaja. Jotkut kriitikot epäilivät huijausta, he pohtivat erilaisia piilotettuja akkuja ja sähkökaapeleita sekä spekuloivat höyryn lämpötilan, vesipitoisuuden ja paineen vaikutuksia. Lopulta Rossi lopetti julkiset demonstraatiot ja sanoi keskittyvänsä toimivan tuotteen valmistamiseen. Kiinnostus Ruotsissa oli kuitenkin syntynyt. 1MW:n laitoksen testaus oli viimeinen laajemmalle joukolle vuonna 2011 järjestetty demonstraatio. Rossi kertoi, että joku tuntematon asiakas oli tilannut häneltä konttiin sijoitetun 1MW:n laitoksen jota käytettiin veden lämmittämiseen. Kokonaisuus koostui useista kymmenistä pienemmistä yksiköistä ja niiden kontrollielektroniikasta. Arvostelijat kysyivät, miksi kukaan haluaisi tilata 1MW laitoksen? Yksittäisten 10kW modulien demonstraation olisi luullut riittävän. Demonstraatio onnistui, vaikka teho jäikin hieman alhaisemmaksi [2]. Ilmeisesti höyryvuotojen kanssa oli hieman ongelmia ja Rossi paljasti myöhemmin, että muutama moduli vaurioitui ylikuumenemisen vuoksi. Tuntematon tilaaja kuitenkin hyväksyi laitoksen ja Rossi sai tarvitsemaansa lisärahoitusta. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen proof-of-concept, jolla vain todistettiin että tällainen laitos voitiin ylipäätään rakentaa liikuteltavan kontin sisään. Loppujen lopuksi he suunnittelivat laitteen uudelleen yhteistyössä, uusi versio päätyi jollekin sotilasorganisaatiolle ja sille on tehty sen jälkeen tuhansien tuntien mittaisia testejä. Alkuperäinen kontti jäi pitkäksi aikaa Rossin laboratorioon Italian Ferreraan modifioitavaksi, se lähetettiin lopulta Yhdysvaltoihin [3]. Vuonna 2012 Rossi lupaili kansainvälisen tutkijaryhmän tekevän uuden sukupolven Hotcat:ille riippumattoman testin, tutkimustulokset tultaisiin julkaisemaan. Kuukausien kuluessa monet skeptikot pitivät väitteitä ajan pelaamisena, heidän mukaansa mitään tutkijaryhmää ei ollut olemassakaan ja Rossi vain pelasi aikaa. 15 toukokuuta 2013 tuo pitkään lupailtu ja odoteltu kolmannen osapuolen testiraportti kuitenkin viimein julkaistiin [13][21]. Sen tekijöinä oli 7 professoria Bolognan ja Uppsalan yliopistoista sekä Tukholman Teknillisestä Korkeakoulusta (KTH), mm. professorit Giuseppe Levi ja Hanno Essén. Tutkimuksen rahoittajina olivat ruotsalainen Alba Langenskiöldin säätiö sekä Ruotsin energiateollisuuden järjestö Elforsk AB (pääosakas Vattenfall). Tutkijat olivat tehneet Ferrarassa kaksi koesarjaa, 96-tuntia kestäneen kokeen joulukuussa 2012 sekä 116-tuntisen kokeen maaliskuussa 2013. Hotcat oli kiinnitetty kevyeen telineeseen, tällöin oli helpompi varmistaa, ettei laitteeseen syötetty salaa sähköenergiaa tai kemiallisia polttoaineita. Lämmöntuotanto mitattiin suoraan infrapunakameroiden avulla, vesijäähdytystä ei käytetty. Ennen mittauksia tilat ja koejärjestelyt tarkistettiin huolella, lisäksi läsnä oli jatkuvasti testaajien edustajia. Koejärjestely kuvattiin kokonaisuudessaan videokameroilla, kukaan ei päässyt koskemaan niihin testin aikana. Lieriöt punnittiin ennen ja jälkeen testin, lisäksi ne sahattiin lopuksi auki ja niiden sisältö tarkastettiin. Tarkemmat yksityiskohdat löytyvät testiraportista, joitain raportin kuvista on käytetty tämän artikkelin kuvituksena prof. Hanno Essénin luvalla. Testaajat määrittivät tuotetun energiamäärän erittäin konservatiivisesti, eri mittaukset ja laskelmat arvioitiin alakanttiin. Testaajien arvioinnin mukaan lieriö tuotti 10 kertaa enemmän energiaa kuin mikään tunnettu kemiallinen reaktio, vaikka koko lieriön tilavuus olisi täytetty kemikaaleilla. Testaajat eivät ottaneet kantaa siihen mikä aiheutti energiantuoton, mutta tehokkuuden perusteella ilmiölle ei ole tavanomaista selitystä. On hyvä huomata, että lieriössä olevat muutamat nikkeligrammat ja 1,5g vetyä riittäisivät 6 kuukauden toimintaan, nyt testit kestivät vain nelisen päivää. Laitteen pitkän aikavälin energiantuoton selvittämiseksi suunniteltiin kesällä 2013 alkavaa 6kk mittaista jatkuvaa testiä. Nämä testit ovat ilmeisesti meneillään, datan keruu päättynee maa- liskuussa 2014 ja raportti uusista testeistä on luvattu julkistaa vuoden 2014 aikana. Seuraava aihetta sivuava uutinen saapui lokakuussa 2013. Elforsk julkaisi asiakaslehdessään Elforsk Perspektiv parin sivun jutun LENR-tutkimuksesta ja Rossista [24]. Elforsk oli varovaisen myönteinen Rossin ja LENR:in suhteen, heidän mukaansa itse ilmiön olemassaolo vaikutti melko selvältä ja kyse on lähinnä sen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksista. He myös paljastivat, että he olivat tekemässä laajempaa analyysiä LENR-teknologiasta ja sitä varten he olivat käymässä läpi 20 alan merkittävintä yritystä sekä erilaisia teorioita ja tutkimuksia viime vuosien varrelta. He lupasivat toimittaa tämän informaation suuren yleisön saataville www-sivujensa kautta Elfroskin virallisena tutkimusraporttina. Luvattu 59-sivuinen raportti “Low Energy Nuclear Reactions Informationssammanställning beträffande ett omdiskuterat fenomen” ilmestyi 15 Marraskuuta 2013 [10]. Se käy läpi erilaisia teorioita ja yrityksiä sekä eri puolilla maailmaa tehtyjä tutkimuksia viimeisten vuosien ajalta. Linkki raportin englanninkieliseen käännökseen löytyy viitteestä [23]. Raportin mukaan enää ei tarvitse miettiä, onko LENR-ilmiö olemassa vai ei, on kiistatonta että LENR-laitteet tuottavat enemmän energiaa kuin niihin syötetään sisään. Tutkimustyötä tehdään paljon eri yrityksissä sekä avaruus- ja puolustusteollisuudessa. Kestää pitkään ennen kuin kaikki tämän tutkimusalueen salat on saatu selvitettyä ja on vielä vaikea sanoa, mikä yrityksistä pystyy kaupallistamaan teknologian ensimmäisenä. Eri teoreettisten selitysmallien tieteellisyyttä ei pystytä arvioimaan tässä vaiheessa, mutta voidaan sanoa että ”tulokset ovat tuloksia” ja teorioita ehditään kehittämään myöhemminkin. Ilmeisesti prosessi on erittäin epälineaarinen, siinä esiintyy voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, erilaiset plasman tai kiinteän materiaalin resonanssit ovat oleellinen osa ilmiötä, samoin kun osittain ionisoitunut plasma tai plasmapilvet (eng. dusty plasma). Ilmiön aikana tapahtunee useita erilaisia ydinreaktioita, alkuaineiden transmutaatioita jne. Kvanttimekaaniset ilmiöt saattavat olla osa LENR-ilmiötä, kyseessä saattaa olla jokin epälineaarinen elektro-dynaaminen ilmiö resonansseineen. Ilmiön skaalaaminen ja kontrollointi vaikuttaa vaikealta, samoin oikeiden parametrien löytäminen. Lämpötilan ja sähköisten ilmiöiden väliset riippuvuudet ovat epäselviä, varsinkin kun eri yritykset eivät kerro menetelmiensä yksityiskohtia. Ilmiön hallitseminen ja hyödyntäminen vaatinee paljon kokeellista työtä, mutta ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Turvallisuusnäkökohdat kuten mahdollinen säteily ja suurenergiset hiukkaset sekä voimakkaat magneettikentät täytyy huomioida. Elforskin mu- 23 kaan LENR-teknologialla on todellista potentiaalia aiheuttaa paradigmamuutos energiateknologiaan sekä monille muille elämänalueille. Rossin kumppanit Rossin perustama Leonardo Corporation vastasi alun perin E-Catin kehittämisestä. Onnistuneiden prototyyppien jälkeen hän halusi tuotteistaa keksintönsä mahdollisimman pian. Yhdessä entisen Kreikan Italian suurlähettilään ja fyysikon Christos Stremmenoksen avulla hän onnistui herättämään Kreikan pääministerin George Papandreoun huomion [8]. Tämän tuloksena syntyi Kreikkalainen Defkalion Green Technologies niminen yritys, joka aloitti yhteistyön Leonardo Corporationin kanssa vuonna 2010. Kreikkalaiset olivat kiinnostuneita asiasta mm. suurten nikkelivarojensa vuoksi, heillä ei ole öljyä mutta heillä olisi vahva ote tähän tulevaisuuden strategiseen luonnonvaraan. Yhteistyö kuitenkin kariutui elokuussa 2011, ongelmia oli ilmeisesti ainakin PohjoisAmerikan lisenssien kanssa. Prof. Stremmenos asettui Rossin puolelle ja hänen välinsä Defkalioniin katkesivat, vaikka hän oli ollut yhtiön hallituksessa. Tämän jälkeen Rossi pyrki löytämään uuden kumppanin, joka jakaisi hänen kanssaan saman arvopohjan ja takaisi teknologian levittämisen laajalti. Tilanne oli epäselvä parin vuoden ajan eikä ole tiedossa kävikö hän neuvotteluja useiden eri tahojen kanssa. Viimein vuonna 2013 Rossi ilmoitti tehneensä lopullisen sopimuksen uuden merkittävän partnerin kanssa. Partneri otti vastuulleen valmistuksen ja markkinoinnin, sillä oli riittävästi resursseja teknologian kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Rossi sanoi itse jääneensä uuden perustetun yhtiön päätutkijaksi, hänen käyttöönsä annettiin laaja ja hyvin varustettu tutkimusryhmä. Rossin partnereita on yritetty arvailla useita kertoja viimeisten kahden vuoden aikana. Erilaisia ehdokkaita on ollut paljon, mutta konkreettisia todisteita kenenkään osallisuudesta ei löydetty. Huhumylly käynnistyi taas vuoden 2013 lopussa, kun eräs Rossin insinööri mainitsi Linkedin-sivullaan toimivansa Industrial Heat LLC nimisen yrityksen teknisenä asiantuntijana [17]. Nettiyhteisö alkoi etsiä johtolankoja hakukoneiden ja yritysrekistereiden avulla. Havaittiin, että Industrial Heat oli perustettu vasta hiljattain, se sijaitsee nimellä Research Triangle tunnetussa huipputeknologiayritysten ja tutkimuslaitosten keskittymässä Pohjois-Carolinassa. Perustajiin kuului ainakin Cherokee investment nimisen ympäristöteknologian konsulttiyrityksen taustahenkilöitä. Cherokee on n. 2 miljardin dollarin yritys, jolla on runsaat 500 ympäristöja energiateknologiaan liittyvää projektia mm. Yhdysvalloissa sekä Kiinan suunnalla. Cherokeen edustama arvopohja osui yhteen sen kanssa, mitä Rossi oli aikoinaan kertonut salaisesta partneris- 24 taan. Yrityksen rekisteröintiin liittyvät päivämäärät ja jotkin muut yhteensattumat Rossin viime vuoden kommenttien kanssa synnyttivät spekulaatiot siitä, oliko tämä ns. salainen partneri? Verkkohakujen tuloksena kiinankielisistä verkkolehdistä löytyi useita artikkeleita, joiden mukaan Cherokee Investment Partners:in CEO Thomas Darden oli käynyt lokakuussa 2013 Kiinassa keskustelemassa yhteistyöstä Baodingin teknologiapuiston ja Icebank nimisen yrityksen kanssa [14][28]. Tapaamisen yhteydessä oli kirjoitettu sopimuksia yhdysvaltalais-kiinalaisesta yhteistyöstä CODA-sähköautoa, vety-nikkeli energiantuotantoa ja tulenkestäviä materiaaleja koskevissa projekteissa; niiden sanottiin edistävät merkittävästi paikallista teknologista ja taloudellista kehitystä [6][26]. Baodingin teknologiapuistoon on keskitetty Kiinan kansantasavallan uuden energiateknologian kehitystyö. Energiaalan yrityksiä on alueella n. 200 kappaletta, niiden liikevaihto on n. 100 miljardin yuania. Baoding on kooltaan 12 neliökilometriä, se sijaitsee Hebein provinssissa noin 100 mailin päässä Pekingistä [5][30]. Sopimuksen allekirjoitusseremoniaan osallistui Tom Darden, Hebein varakuvernööri Xu Ning, provinssin tiede- ja teknologiajohtaja Jia Hongxing, Baodinging alueen pormestari Ma Yufeng sekä muita tiede- ja teknologiaministeriön sekä provinssin edustajia. Icebank.cn:n tiedotteessa mainittu SASAC (Stateowned Assets Supervision and Assets Commission) on Kiinan kansantasavallan valtioneuvoston alainen erityiskomissio, joka on vastuussa Kiinan valtionyhtiöiden hallinnoinnista ja sen puheenjohtajana toimii pääministeri Li Keqiang. Ilmeisesti paikalla oli myös NDRC:n (National Development and Reform Commission) edustajia, kyseinen organisaatio vastaa Kiinan kansantasavallan makroekonomisesta suunnittelusta [9]. Cherokee ei kommentoinut asiaa kolmeen viikkoon. 24.1.2013 Industrial Heat julkaisi kuitenkin lehdistötiedotteen [16][25]. Tom Darden, toinen Cherokeen perustajista ja Industial Heat:in johtaja JT Vaughn tulivat julkisuuteen. Industrial Heat ilmoitti hankkineensa oikeudet Rossin keksintöön ja sen valmistukseen. Eri tahojen tekemien selvitysten perusteella he olivat vakuuttuneet Rossin keksinnön toimivuudesta ja päättivät ryhtyä valmistelemaan sen laajaa kaupallistamista ja uusien sovelluskohteiden löytämistä. He toimivat yhdessä muiden yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. He mainitsivat laatineensa suuren määrän patenttihakemuksia turvaamaan keksintöön liittyvät teknologiset innovaatiot. Cherokeella on runsaasti taloudellisia resursseja, kontakteja ja asiantuntijoita talouden ja lakiasioiden puolelta sekä kokemusta suurista ympäristöteknologian hankkeista. Kiina nähdään tärkeäksi kohdealueeksi, Cherokeella on jo ennestään sinne vahvat siteet. Kuva E-Cat HT2:n koejärjestelyistä. Käytössä on kaksi suunnattu sylinterin päähän ja sivulle. Videokamera k Infrapunakuva testistä 20.11.2012, lämpötila 814 C. Infrapunakuva marraskuun 2012 testistä, lämpötila 859,1 C. i tietokonetta infrapunakameroita varten, kamerat on kuvaa PCE-830 tehoanalysaattoria. Uutinen on levinnyt toistaiseksi lähinnä talousalan nettisivuilla. Rossin partneristaan aiemmin kertomat väitteet ja tiedonmurut ovat osoittautuneet todenmukaisiksi. Voidaan olettaa, että monet muutkin Rossin esittämistä väitteistä pitävät paikkansa. Cherokeen kaltainen yhtiö puuttuisi virheellisen tiedon levittämiseen, koska sillä olisi vaikutuksia emoyhtiön toimintaan. Tästäkin huolimatta monet skeptikot ovat vielä epäilevällä kannalla ja pitävät asiaa huijauksena. Jokainen voi kuitenkin kysyä itseltään, haluaisiko 2 miljardin dollarin yhtiö tuhota ehdoin tahdoin maineensa ja pystyisikö yksittäinen keksijä huijaamaan loputtomasti tämän kokoluokan energia- ja ympäristöalan yrityksen asiantuntijoita? Lisää tietoa on tulossa lähikuukausina. Rossi lupaili jo ennen partnerin identiteetin paljastumista, että sen oma tekninen raportti on tulossa julkisuuteen lähiaikoina. Kansainvälisen riippumattoman tutkijaryhmän viime vuonna käynnistämä 6 kuukauden testi on päättymässä maaliskuussa ja sen tulokset tullaan julkaisemaan. Rossi on lupaillut heidän esittävän oman teoreettisen mallinsa siitä, mihin ilmiö perustuu. Osa tuloksista saattaa ilmestyä virallisissa tiedelehdissä, mutta jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuu. Loppusanat Tämä artikkeli saattaa vaikuttaa hieman kaukaiselta tämän lehden sivuilla, varsinkin kun se käsittelee hyvin kiistanalaista asiaa. Ennakointi on kuitenkin parempaa kuin reagointi, vaikka siihen sisältyisi epävarmuustekijöitä. Mitä jos väitteet pitävätkin paikkansa loppuun asti? Paikallinen energiantuotanto tarkoittaisi sitä, ettei polttoaineiden kuljettaminen olisi enää niin oleellista. Energiantuotanto voitaisiin hajauttaa, ei olisi enää muutamia haavoittuvia tuotantolaitoksia ja suuria sähkönsiirtoverkkoja. Energian hinnan putoaminen muuttaisi talouden rakenteita, mitä kaasun ja öljyntuottajat tekisivät jatkossa? Kuljetuksissa vaikutus näkyisi ensin merillä, laiva olisi helppo alusta tämän kaltaiselle teknologialle. Aseteknologian puolella vaikutus näkyisi niissä sovellutuksissa joissa tarvitaan paljon energiaa, varmasti tämän vuoksi laivastot ovat aina olleet kiinnostuneet tästä tutkimusalueesta. Kannattaa ainakin ajatella sitä mahdollisuutta, että öljyn vuosisadan jälkeen alkaa LENR-teknologian vuosituhat. Näkökulma: Mitä muualla tapahtuu? US Department of Energy on aktivoitunut vuoden 2014 alussa. Advanced Research Projects Agency for Energy (ARPA-E) käynnisti rahoitushaun projekteille, joissa kehitetään uusia innovatiivisia energiantuotantomenetelmiä [2][32]. Nyt LENR on mainittu esimerkkinä tutkimusrahoitukseen oikeutetuista teknologioista, aikaisemmin viralliset tahot ovat tuominneet tämän pseudotieteeksi. Rossin tärkein kilpailija lienee hänen entinen kumppaninsa Defkalion Green Technologies. Se rakensi alun perin tuotantolaitosta Kreikan Xanthiin, mutta Kreikan yleisen talousilmapiirin aiheuttamien ongelmien vuoksi he siirtyivät Vancouveriin. Defkalionin hallituksessa on pankkiireja, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja liike-elämän vaikuttajia Euroopasta sekä Kanadasta. Vuonna 2012 tiettävästi seitsemän yrityksistä, akateemisista instituutioista ja valtion viranomaisista koostunutta ryhmää testasi heidän prototyyppejään, mutta ainoastaan osa yhdestä raportista julkistettiin. He väittävät tekevänsä yhteistyötä useiden yritysten kanssa, mutta riippumatonta tietoa on vähän. Hekin ovat luvanneet tiedottavansa toiminnastaan lisää vuoden 2014 aikana. Myös muut ovat aktivoituneet viime aikoina. Brilloun on solminut sopimuksen koelaitoksen rakentamisesta EteläKoreaan paikallisen yhtiön kanssa ja Blacklight power on esitellyt omia demojaan suljetulle kutsuvierasjoukolle. Monet ovat hieman skeptisiä näiden yritysten mahdollisuuksiin, ilmeisesti heillä on jotain mutta tie laboratoriosta tuotteeksi saattaa olla vielä pitkä. Mahdollisesti Rossin ja Cherokeen etenemisellä on ollut vaikutuksia eri toimijoiden aktivoitumiseen, kilpailu investoinneista, patenteista ja markkinaosuuksista on lähdössä käyntiin. Myös monet pienemmät yritykset ovat mukana kisassa. Suomessa Etiam Oy on tehnyt yksityiskohtaisen patenttihakemuksen [31]. Yhtiö ei ole halunnut julkisuutta, se tiedetään että yrityksen taustahenkilöstöön kuuluu päteviä ammattilaisia. Venäjällä eräät tahot ovat heränneet mahdollisen paradigmamuutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin Venäjän energiateollisuudelle, sillä olisi vaikutuksia valtiontalouteen ja Venäjän asemaan suhteessa sen energiavaroista nykyisin riippuviin valtioihin. He ovat kirjoittaneet avoimen kirjeen Venäjän johdolle ja varoittavat mahdollisista muutoksista [1]. Venäjällä on ollut edistynyttä LENR-tutkimusta, mutta se on kärsinyt samanlaisista reviirikiistoista kuin länsimainenkin tutkimus. Näkökulma: Julkisuus ja kiistelyt Median ja tiedejulkaisujen suhtautuminen LENR:iin on ollut ongelmallista vuodesta 1989 lähtien. Silloin intouduttiin liikaa, sen jälkeen on oltu yltiövarovaisia ja merkittävätkin tapahtumat on sivuutettu. Viime aikoina ankarin vastustus on kuitenkin alkanut murentua. Uutisointi on vielä ollut verkkaista, television puolella italialaisten, kreikkalaisten ja ruotsalaisten tv-kanavien lisäksi satunnaisia uutisia on tullut Fox:ilta ja MSNBC:ltä. Lehdistä mm. WiredUK ja Forbes ovat olleet aktiivisia. Kotimaassa Teknikka&Talous on julkaissut muutamia lyhyitä juttuja, mutta ne ovat sisällöltään melko kevyellä tasolla. Ruotsalainen NyTeknik on ollut omaa luokkaansa. Sen toimittaja Mats Lewan kiinnitti aikoinaan lehden huomion 25 Rossin työhön ja siitä lähtien lehti on seurannut aktiivisesti alan kehitystä. NyTeknik:in ansiosta Ruotsalaiset tutkijat kuulivat Rossin työstä, se johti siihen että Vattenfall ja Elforsk ovat olleet avoimia LENR-tutkimusta kohtaan ja tohtori Magnus Holm taustaryhmineen päätyi perustamaan Hydrofusionin, joka on kohonnut maailmanlaajuisesti merkittävään asemaan Rossin yhteistyötahojen joukossa. Ruotsi on kieltämättä Euroopan ykkönen tällä alueella. Joissain osissa tiedeyhteisöä suhtautuminen on alkanut parantua. Kevään 2012 aikana eräät ydin- ja hiukkasfyysikot alkoivat osallistua yhteisiin seminaareihin LENR-tutkijoiden kanssa. Erilaisia seminaareja ja symposiumeja järjestettiin ainakin Genevessä, Torinossa ja Pisassa, kesän jälkeen tilaisuudet jatkuivat mm. Etelä-Koreassa ja Yhdysvalloissa. Maaliskuussa professorit Celani ja Srivastava pääsivät puhumaan CERN:iin. Elokuussa 2012 Texasissa järjestetyssä National Instruments:in NIWeek2012-tapahtumassa monet tutkimusryhmät esittelivät tuloksiaan yhdessä NI:n kanssa. National Instruments ilmoitti tekevänsä heidän kanssaan aktiivista yhteistyötä ilmiön selvittämiseksi ja hallitsemiseksi, heidän mukaansa mahdollisuus uusiin energiainnovaatioihin on todellinen ja yhtiön johtaja James Truchard on avoimesti puhunut alan tutkimuksen puolesta. Myös vuonna 2013 järjestettiin lukuisia konferensseja, niitä sen enempää luettelematta. Positiivinen kehitys jatkunee myös vuonna 2014. Myös vastustajat ovat olleet liikkeellä. Vuodesta 1989 lähtien on tapahtunut tutkimustulosten vääristelyä, raporttien peittelyä, kiristystä ja muita hämäriä tapahtumia. Osa tapahtumista on paljastunut vasta nyt, kun monia vanhoja tutkimusraportteja on saatu julkisuuteen Yhdysvaltain tiedonvapauslakien perusteella. Tietyt tapaukset ovat tällä hetkellä oikeuskäsittelyssä [18]. On myös tapauksia, joissa yritykset ovat tarjonneet miljoonien projektirahoitusta yliopistoryhmille, mutta ulkopuolisen tahon painostamana yliopiston hallinto on estänyt yhteistyön. Jos joku lukee LENR:iä koskevia nettiartikkeleita, törmää varmasti mm. nimimerkki Mary Yugo:n kriittisiin hyökkäyksin Rossia vastaan. On mielenkiintoista, että muutamilla henkilöillä on aikaa lukea eri puolilla maailmaa ilmestyviä kirjoituksia ja vastata niihin saman tien. Wikipedian kanssa on esiintynyt ongelmia jo pari vuotta, monet LENR:iä tai Rossin työtä koskevat asialliset korjaukset katoavat muutamassa minuutissa. Usein Rossia syytetään Italiassa ympäristörikoksista tuomituksi huijariksi, vaikka hän aikoinaan lopulta vapautui syytteistä. Käytännössä hänen jäteöljyn uusikäyttöön keskittynyt yhtiönsä ajettiin alas, mahdollisesti siksi että hän joutui törmäyskurssille Camorran liiketoimintamallien kanssa. Hän sai kuitenkin myytyä tuolloin kehittämänsä prosessin oikeudet muualle, 26 prosessi toimii ja on nykyisin laajamittaisessa käytössä. Myös väitteet USA:n DoD:n huijaamisesta lämpösähköisillä elementeillä nousevat esiin, vaikka DoD on itse ilmaissut olleensa tyytyväinen saamiinsa prototyyppeihin ja yhteistyö on jatkunut sen jälkeenkin. Myös muita hyökkäyksiä Rossia vastaan on ollut, viimeisin palvelunestohyökkäys hänen blogiaan kohtaan alkoi heti Industrial Heat:in lehdistötiedotteen jälkeen. Jo aiemmin Rossi on maininnut, että hänen partnerinsa seuraa kokonaistilannetta tarkkaan ja valmistautuu tarvittaessa oikeustoimiin. Jotkin virheellisen tiedon esittäjät katosivatkin kartalta 2013, ilmeisesti heihin otettiin yhteyttä. Hyvinkin mahdollista, ottaen huomioon Cherokeen asiantuntiverkostoon kuuluvan lakimiesarmeijan. Keskustelu Rossin puolesta ja vastaan on joskus ollut värikästä. On hyvä huomata, että hän on nimenomaan keksijä; usein häntä on verrattu Edisoniin joka oli myös melko särmikäs persoona. Hän on lahjakas ja omaa paljon Paljaan reaktorisydämen testi 20.11.2012. Korkea lämpötila vaurioitti reaktorin sisäistä terässylinteriä ja keraamista suojakuorta. pohjatietoja, mutta hän kehittää menetelmäänsä pitkälti intuition ja kokeilujen perusteella. Hän on itse sanonut, ettei ole teoreettisesti suuntautunut tiedemies ja hänen mielestään tärkeintä ovat toimivat tuotteet. Toisaalta joskus hänen lausuntonsa osoittavat asioiden syvällistä ymmärrystä, hänen taannoista selitystään Higgsin hiukkasesta pidettiin suorastaan nerokkaana. Monet ovat todenneet, että Rossi puhuu asioista kierrellen ja usein hänen väitteisiinsä jää tiettyjä takaportteja, on sanottu että hän voi olla todella hankala neuvottelukumppani. Osa tästä saattaa olla tietoista hämäystä kilpailijoiden ja liikesalaisuuksien suojaamiseksi. Hänen englanninkieliset lausuntonsa ovat myös joskus vaikeasti tulkittavia, varsinkin ns. native-speakers:it analysoivat niitä liiankin tarkkaan. Zurichissä 2012 Rossi sanoi itse, että puhuessaan italiaa hän puhuu värikkäästi (multicolor) ja kertoo runsaasti yksityiskohtia, mutta englanniksi puhe jää väkisinkin mustavalkoiseksi (monocrome). On merkillepantavaa, että kukaan ei ole näiden puolentoista vuoden aikana pystynyt kumoamaan hänen väitteitään ja mm. NASA uskoo hänen saavutuksiinsa, vaikka pitääkin häntä hankalana henkilönä. Keskustelupalstoilla monet ovat todenneet, että Rossin väitteistä ei löydy varsinaisia ristiriitaisuuksia. Olisi erittäin vaikeaa muodostaa näin pitkään jatkunut rakennelma ja pitää sitä kasassa, ellei se perustuisi totuuteen. Useiden fyysikoiden mukaan Rossin itse reaktiota koskevat lausunnot muodostivat selkeän kokonaisuuden, eri ihmisten tekemien laskelmien ja mallinnuksien perusteella taustalla vaikuttaa olleet aitoja fysikaalisia koejärjestelyitä ja olisi todella vaikeaa sepittää kaikki parametrit tyhjästä. Kertoessaan teknillisiä yksityiskohtia hän on aina ollut tarkka, luvatessaan jostain asiasta aikanaan lisätietoja hän on aina lopulta pitänyt lupauksensa. Kiitokset Kirjoittaja haluaa kiittää teoreettisen fysiikan apulaisprofessori Hanno Esséniä Tukholman Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta luvasta käyttää raportissa “Indication of anomalous heat energy production in a reactor device containing hydrogen loaded nickel powder“ julkaistuja kuvia tässä artikkelissa. Suomenkieliset tekstit sovittanut TkT Mika Helsingius. Kirjoittaja palvelee Huoltokoulun tutkimus- ja kehittämisosastolla tutkimusjohtajana. Kuvien lähde: “Indication of anomalous heat energy production in a reactor device containing hydrogen loaded nickel powder.” Lupa kuvien lainaamiseen saatu apulaisprofessori Hanno Esséniltä (Royal Institute of Technology, Stockholm, Sweden). Viiteluettelo [1]. ”A Warning to Russia About LENR”, http://www.e-catworld.com/2014/01/awarning-to-russia-about-lenr/ . [2]. Allan, S. D., ” 1 MW E-Cat Cold Fusion Device Test Successful”, http://pesn. com/2011/10/28/9501940_1_MW_E-Cat_ Test_Successful/. [3].Allan, S. D., ” Interview with Andrea Rossi About 1 MW ECat Plant Deliver y”, http://pesn. com/2013/05/07/9602310_Inter view_ with_Andrea_Rossi_About_1-MW-E-CatPlant_Delivery/. [4].ARPA-E “call for innovative energy project, https://arpa-e-foa.energy.gov/ FileContent.aspx?FileID=1c56ac4a-0acd43ee-a2ec-ab80b33f4146#page=11. [5]. ”Baoding High-tech Industrial Development Zone”, http://www.chinaknowledge.com/Manufacturing/IndustrialPark. aspx?province=11&content=199. [6]. ”Baoding Sino-US Science and Technology Innovation Park project held a signing ceremony” (kiinaa), http://hebei.sina. com.cn/bd/focus/2013-09-27/08011242. html. [7].Bushnell, D., ”Low Energy Nuclear Reactions, the Realism and the Outlook”, http://archive.is/0CaQ#selecti on-151.0-151.57. [8].”Defkalion issues Press Release on Tests, Stremmenos speaks Out”, http:// energycatalyzer3.com/news/defkalionissues-press-release-on-tests-stremmenos-speaks-out. [9].”E-Cat Knowledge at Highest Levels in China?”, http://www.e-catworld. com/2014/01/e-cat-knowledge-at-highest-levels-in-china. Ragone-kuvaaja kemikaalien energiasisällöistä. E-Cat HT2 menee kuvaajan ulkopuolella. 27 [10].Engström, M. and Bergman, S., “Low Energy Nuclear Reactions. Informationssammanställning beträffande ett omdiskuterat fenomen“, Elforsk AB, Raportti, 59 s., http://elforsk.se/ Rapporter/?rid=13_90_. [11].Eurooppalainen LENR-uutissivusto, [11]. http://www.lenrnews.eu. [12]. Focardi and Rossi LENR (Cold Fusion) Demo today, http://nextbigfuture. com/2011/01/focardi-and-rossi-lenr-coldfusion-demo.html. [13].Gibbs, M., ”Finally! Independent Testing Of Rossi’s E-Cat Cold Fusion Device: Maybe The World Will Change After All“, Forbes 20.5.2013, http://www. forbes.com/sites/markgibbs/2013/05/20/ finally-independent-testing-of-rossis-ecat-cold-fusion-device-maybe-the-worldwill-change-after-all/. [14].”High spirits layout Nickel Energy Energy Fund to join the United States Cherokee platform to build new clean energy” (kiinaa), http://www.icebank.cn/ news/detail_2.php?id=113. [15]. ”How tricolor race wakes new energy revolution – LENR” (venäjää) http://forum-msk.org/material/economic/10194806.html. [16].”Industrial Heat Has Acquired Andrea Rossi’s E-Cat Technology”, http://www. prnewswire.com/news-releases/industrial-heat-has-acquired-andrea-rossis-e-cattechnology-241853361.html. [17].”Is Cherokee Rossis partner?”, http:// www.e-catworld.com/2013/12/is-cherokee-rossis-partner/. [18].Krivit, S. B., ”Federal Investigations Reveal Academic Backstabbing at Purdue University (Part 1)”, https://news.newenergytimes.net/2014/01/20/federal-investigations-reveal-academic-backstabbing-atpurdue-university-part-1/. [19].LENR-artikkeliarkisto, http://lenr-canr. org/. [20].LENR-uutissivusto http://www.ecatnews.net/. [21].Levi, G., Foschi, E., Hartman, T., Höistad, B., Pettersson, R., Tegnér L., Essén, H., “Indication of anomalous heat energy production in a reactor device containing hydrogen loaded nickel powder“, arXiv.org, http://arxiv.org/ abs/1305.3913. [22].Lewan, M. ,”Swedish physicists on the E-cat: It’s a nuclear reaction”, NyTeknik, 6.4.2011, http://www.nyteknik.se/nyheter/energi_miljo/energi/article3144827. ece. [23]. ”New Human Translation of Elforsk LENR Report”, http://www.e-catworld. com/2013/11/new-human-translation-ofelforsk-lenr-report/. [24].”Okänd nukleär process“, Elforsk Perspektiv, Ett nyhetsmagasin från Elforsk, s. 4-5, No. 2, 2013, http://www.elforsk. se/Trycksaker/. [25]. ”PRESS RELEASE: Industrial Heat Has Acquired Andrea Rossi’s E-Cat Technology”,. http://www.e-catworld. com/2014/01/press-release-industrialheat-has-acquired-andrea-rossis-e-cattechnology/. [26]. ”Report: Darden & Chinese Officials Held ‘Signing Ceremony’ for Technology Park With ‘Nickel Reactor New Energy Project”, http://www.e-catworld. com/2014/01/darden-china-meeting-signing-ceremony-for-technology-park-withnickel-reactor-new-energy-project/. [27].”Rossi Provides More Explosive E-Cat Information”, E-Cat World 29.12.2013, http://www.e-catworld.com/2013/12/ rossi-provides-more-explosive-e-cat-information/. [28]. ”Strong Confirmation of Cherokees backing of the e-cat from China” http:// www.e-catworld.com/2014/01/strongconfirmation-of-cherokees-backing-ofthe-e-cat-from-china/. [29]. ”Swartz-Hagelstein MIT Cold Fusion Videos Posted”, http://www.e-catworld. com/2014/02/swartz-hagelstein-mit-coldfusion-videos-posted/. [30].The Baoding high tech industrial development zone, http://www.e-catworld. com/2014/01/the-baoding-high-tech-industrial-development-zone/. [31].”Thermal-energy producing system and method”, http://worldwide.espacenet. com/publicationDetails/originalDocumen t?CC=WO&NR=2013076378A2&KC=A2 &FT=D&ND=3&date=20130530&DB=EP ODOC&locale=en_EP. [32]. US Department of energy calls for LENR proposals among others, http:// www.e-catworld.com/2014/01/us-department-of-energy-calls-for-lenr-proposalsamong-others/. Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön, täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan. Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 10.4.2014 mennessä osoitteella: Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitus Asiamies evl Mauri Etelämäki Pääesikunta Logistiikkaosasto PL 919 00131 Helsinki Lisätietoja: [email protected] MUISTATHAN kevätkokouksen 12.3.2014 klo 17.30 alkaen Helsingissä SOK:n toimitiloissa Ässäkeskuksessa Fleminginkatu 34! Ilmoittautuminen: [email protected], puh. 0299 530 548 Hallitus 28 Sinivalkoinen Scania – suomalaisempi kuin uskotaan! Scanian tehtaiden vuotuisten komponenttiostojen Scanialla on maailmanlaajuinen huoltoverkosto, mikä arvo Suomesta on noin 100 miljoonaa euroa. Scanian ja Suomen välinen kauppa on Suomelle ylijäämäinen. varmistaa kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä käytettävän kaluston kustannustehokkaat huolto- ja korjaustoiminnot eri puolilla maailmaa. Scania Suomi oy on suomalainen yhtiö, joka maksaa veronsa Suomeen. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana yhtiö on maksanut veroja Suomen valtiolle yhteensä lähes 137 miljoonaa euroa. Scania pystyy toimittamaan kuorma-autoja myös pans- Scania Suomi oy työllistää Suomessa noin 540 Scania toimittaa moottoreita esimerkiksi Patrialle, joka henkilöä 19 omassa palvelukeskuksessa. Kaikki Scaniatoimipisteet on määritelty Puolustusvoimien huoltovarmuuden kannalta merkittäviksi. Scania Suomella on sopimus Huoltovarmuuskeskuksen kanssa varaosien turvavarastoinnista. Scanian modulaarisen tuotantojärjestelmän ansiosta huolto-, korjaus- ja varaosatoiminnot ovat kustannustehokkaita. käyttää niitä AMV-vaunuissaan. saroituna ja miinasuojattuna muun muassa rauhanturvajoukkojen käyttöön. SuomeSSa päällirakennettavien Scania-kuorma-autojen kotimaisuusaste ylittää useimmiten 50 prosenttia. Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin Huoltovarmuuskeskuksen Huoviportaali tarjoaa yrityksille ilmaisen työkalun arvioida ja kehittää omaa toimintavarmuuttaan. Artikkelin on aikaisemmin jo julkaistu-KEHITTYVÄ ELINTARVIKE LEHDESSÄ NRO 6/2013. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi julkaisemme sen myös Huoltoupseerissa. Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen Elintarviketeollisuuspoolista kertoo, että tavoitteena on tuottaa portaaliin välineitä ja menetelmiä, joilla yritykset voivat kehittää kykyään toimia häiriötilanteissa. Kypsyysanalyysin avulla yritykset voivat arvioida omaa jatkuvuudenhallinnan tasoaan, tunnistaa kehittämisalueita ja vertailla omaa tasoa alan toimijoiden yleiseen tasoon. − Ennen arviointia kussakin yrityksessä pitää miettiä kysymysten avulla, mikä on oleellista juuri heidän yrityksessään ja vasta sitten ryhtyä hyödyntämään työkalua, Holopainen täsmentää. Huovi-portaalin kypsyysanalyysissa on kuusi kysymysosa-aluetta: jatkuvuudenhallinnan johtaminen, suunnittelu ja strategiat, henkilöstön tehtävät jatkuvuudenhallinnan kehittämisessä, kumppanuuksien ja resurssien jatkuvuudenhallinta, toimintojen jatkuvuudenhallinta sekä jatkuvuudenhallinnan kehittämisen mittarit. Viisi tasoa kuvaa nykytilannetta Analyysi voidaan tehdä vaiheittain. Analyysissa on satakunta arvioitavaa asiaa, joista kukin yritys vastaa niihin, jotka ovat sille oleellisimpia. Analyysin kussakin kohdassa yritys vastaa, millä tasolla se on nyt ja mille tasolle se kehittää toimintaansa. Arviointitulosten avulla yritys näkee nykytilansa ja sen, mitä pitää tehdä tavoitetilan saavuttamiseksi. Tasoja on viisi. Esimerkiksi kriisiviestinnän ensimmäisellä tasolla kriisitilanteen aikaista viestintää ja viestinnän vastuita ei ole suunniteltu ja täsmennetty, mutta ylin johto saattaa tiedostaa tarpeen laatia kriisiviestinnän ohjeen. Toisella tasolla ylin johto on käynnistänyt ohjeistamisen, ja kriisiviestinnästä päätetään tapauskohtaisesti. Kolmannella tasolla kriisiviestinnästä on ylimmän johdon hyväksymä ohje, joka sisältää kriisitilanteen aikaiset sisäisen ja ulkoisen viestinnän vastuut ja eri kohderyhmien yhteystiedot. Ulkoista ja sisäistä tiedottamista varten on tehty tiedotemalleja eri häiriötilanteita varten, ja kriisiviestinnästä vastaavat 30 harjoittelevat kriisiviestintää säännöllisesti. Kriisiviestintäohje, tiedotemallit ja kohderyhmien yhteystietojen ylläpito on vastuutettu, ja kriisiviestinnän keinojen toteutuksessa on huomioitu sähkökatko ja tietoverkon toimimattomuus. Neljännellä tasolla kriisiviestinnästä vastaavat harjoittelevat kriisiviestintää säännöllisesti, ja harjoituksiin osallistuu kriittisten toimintayksiköiden liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä. Harjoitusten tulosten perusteella kehitetään kriisiviestinnän menettelyjä. Viidennellä tasolla kriisiviestintä on jatkuvan parantamisen kohde. Kriisiviestintämenettelyjä ja -ohjeita arvioidaan vuosittain, ja menettelyjä kehitetään tulosten perusteella. Analyysi tuo kehittämistarpeet esiin Johtaja Tuija Kyrölä Huoltovarmuuskeskuksesta kertoo, että Huovi-portaalissa on mukana 24 poolia, joista 19:llä on jo nyt koko alaa kattava tilannekuva käytettävänään. − Valveutuneet, järkevät ja vastuulliset esimiehet huolehtivat, että toiminnot sujuvat yllättävissäkin tilanteissa. Jatkuvuuden hallinta on häiriötilanteiden minimointia. Häiriötilanteet aiheuttavat tappioita ja kaaosta työntekoon, Kyrölä kiteyttää. Elintarvikeketjussa on tehty kypsyysanalyyseja vaihtelevasti: Alkutuotantopoolissa osuus on nyt noin 80 prosenttia, Elintarviketeollisuuspoolissa sekä kauppa- ja jakelupoolissa vajaa 50 prosenttia. Analyysien perusteella tärkeimmät kehityskohteet ovat johtaminen, toimintojen kriisiluokittelu ja riippuvuuksien tunnistaminen, jatkuvuuden hallinnan koulutus sekä suositusten soveltaminen toimintaverkoissa. − Kypsyysanalyysi tuo esiin häiriötilanteiden ja kriisinhallinnan menettelyjen heikkouksia, vahvuuksia ja kehitystarpeita ja luo jatkuvuudenhallinnan arviointiin ja kehittämiseen järjestelmällisyyttä, Tuija Kyrölä vakuuttaa. Hän suosittelee, että kypsyysanalyysi käydään läpi sellaisella porukalla, joka osaa aidosti vastata kysymyksiin. Yksin tehty arviointi ei useinkaan johda tarvittaviin kehittämistoimiin. Portaalissa myös työpajoja Portaali tuottaa valtakunnallisesti huoltovarmuuden tilannekuvaa, ja yritykset saavat poolikohtaiset raportit. Yritysten edustajat rekisteröityvät portaaliin käyt- Pirjo Huhtakangas täjiksi verkkopankkitunnuksilla ja luovat käyttöönsä käyttäjätunnuksen ja salasanan. Rekisteröitymisen jälkeen kirjautumiset tapahtuvat käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Kypsyysanalyysin lisäksi sieltä löytyvät muun muassa alan uutiset, uusimmat dokumentit, poolien ohjeistuksia, oppaita, hankkeita ja häiriötietopankki. Portaalissa toimii myös teollisuusautomaation tietoturvan työpajoja. − Työpaja on luottamuksellinen ryhmä, johon kutsutaan jäseneksi. Siellä voidaan esimerkiksi ideoida harjoituksia. Portaalissa voi olla myös yrityksen omia ryhmiä, joihin muut eivät pääse. Esimerkiksi Tampereen seudulla toimii Pirkanmaan turvallisuusklusteri, jonka jäsenet tiedottavat toisilleen tärkeistä asioista, Kyrölä kertoo. Valio kehittää valmiuksiaan Suurista elintarvikeyrityksistä muun muassa Valio Oy hyödyntää Huovi-portaalia. − Valio on Suomen elintarvikehuollon kannalta tunnistettu kriittiseksi yritykseksi. Haluamme kehittää valmiuksiamme merkittävistä häiriöistä toipumiseksi, Valion turvallisuuspäällikkö Seppo Morander kertoo. Hänen mukaan Huovi on yksityiskohtainen työkalu toimintojen tarkastelemiseksi. − Siinä on kysymyksiä hyvin laajasti kaikilta osa-alueilta. Huovi on antanut yhden menettelyn säännölliseen asioiden tarkasteluun ja samalla ulkopuolisen näkemyksen, Morander tarkentaa. Huovin kypsyysanalyysi on auttanut tunnistamaan Valion toiminnassa asioita monelta eri suunnalta ja eri näkökannoista. å Parempaa laatua ammattikäyttöön Würth Oy Würthintie 1 • 11710 Riihimäki Puh 010 3080 •e-mail: [email protected] www.wurth.fi − Omalla riskinarviointimenettelyllä tarkastelumme on ollut konkreettista ja kohdistunut usein meille tutumpiin asioihin, Morander toteaa. Tavoitteena on nyt tarkastella Valion toimipaikkojen tuloksia kokonaisuutena ja miettiä seuraavan vuoden painopistealueita suunnitellessa, mitä aihealueita tulisi kehittää. − Meillä on kehitettävien aihealueiden tunnistuksessa käytössä myös riskianalyysimenettely, jonka perusteella kohdennamme tarkasteltavia asioita toimipaikkatasolla, Morander täsmentää. Valiolaiset saavat Huovi-portaalin uutisista ajankohtaista tietoa ja taustamateriaalia toipumissuunnittelun kehittämisen tueksi. − Tilannekuva-osio on erinomainen tietolähde ajantasaisiin aiheisiin, mutta muiden ominaisuuksien käyttö on vielä vähäistä. Portaali on koettu hieman vaikeaksi käyttää. Erityisesti kypsyysanalyysin kuvaukset tuottavat harmaita hiuksia siinä, miten asioita sovelletaan ja istutetaan omaan toimintaamme. Jonkinlainen tietopankki hyvistä käytännöistä voisi helpottaa omien toimenpiteiden kehittämistä, Morander ehdottaa. Poolin keskiarvo Tavoitetaso Kypsyystaso Vakavan häiriötilanteen hallinta toimintayksikössä Asiakaspalvelu vakavan häiriötilanteen aikana Toimintayksiköiden välinen yhteistyö häiriötilanteessa Kriisiviestintä Yksityiskohtaisemmat harjoituskuvaukset toiveena Kriisitilanteen hallintaohje Palvelupäällikkö Satu Virtanen Tuko Logistics Osuuskunnasta kertoo, että Toimintayksiköiden ja tietohallinnon välinen yhteistyö häiriötilanteessa Vakavan häiriötilanteen hallintamenettelyt Yritys kesken Tavoitetaso Kypsyystaso Vakavan häiriötilanteen hallinta toimintayksikössä 5 Asiakaspalvelu vakavan häiriötilanteen aikana 4 3 2 Toimintayksiköiden välinen yhteistyö häiriötilanteessa 1 0 Kriisiviestintä Kriisitilanteen hallintaohje Toimintayksiköiden ja tietohallinnon välinen yhteistyö häiriötilanteessa yritys on luokiteltu huoltovarmuuskriittiseksi yhtiöksi. − Toimimme aktiivisesti kauppa- ja jakelupoolissa, joten on luontevaa hyödyntää Huovi-portaalin tarjoamia mahdollisuuksia. Se on toimiva tiedonvälityskanava, joka kokoaa kattavasti jatkuvuuden hallintaa koskevan tiedon yhteen välineeseen, Virtanen sanoo. Hänen mukaansa kypsyysanalyysin läpikäynnin avulla yhtiön johtoryhmälle ja muille vastuuhenkilöille on muodostunut selkeä, yhteinen näkemys jatkuvuuden hallinnan kentästä kokonaisuudessaan ja yhtiön nykyvalmiuksista sekä tavoiteasetannasta. − Kypsyysanalyysin avulla on helppo valita jäsennellysti seuraavan kauden kehityskohteet jatkuvuuden hallinnan osalta, Virtanen täsmentää. Portaalin avulla Tuko ylläpitää yhteystietojaan huoltovarmuusorganisaatiolle ja saa jatkuvuuden hallintaan liittyvää ajankohtaistietoa ja tukimateriaalia esimerkiksi jatkuvuusharjoittelua varten. − Olisi hienoa, jos käytössä olisi vielä yksityiskohtaisempia harjoituskuvauksia. Niiden avulla olisi helpompaa lähteä toteuttamaan käytännössä harjoitusta omassa yhtiössä, Satu Virtanen toivoo. Pirjo Huhtakangas 32 Juhlapäivä alkoi kunniakäynnillä Metsakalmistun haudoilla. Kunniavartiossa Töölön Reserviupseerien Sampo Martiskainen ja huoltoveli Antero Jauhiainen. Seppelettä laskee Villem Ahas Risto Rantakarin kanssa. Kuvat ja teksti: Hans Gabrielsson Arvokas kansalaisjuhla Virossa – JR 200:n perustamisesta 70 vuotta Jatkosodassa puolustusvoimissamme vapaaehtoisina palvelleiden virolaisten oman rykmentin, JR 200:n perustamisesta tuli 8.2. kuluneeksi tasan 70 vuotta. Merkkipäivää kokoontui juhlistamaan suuri joukko veteraaneja, heidän omaisiaan sekä maanpuolustusväkeä Suomesta ja Virosta. Seremonia alkoi kunniakäynnillä ja seppeleiden laskulla Tallinnan Metsakalmistussa. Suomen-poikien oma pappi Vello Salo muisti puheessaan viimeiseen iltahuutoon kutsuttuja aseveljiä. Useat yhteistyötahot laskivat seppeleet sankaripaadelle, johon suomalaiset reserviupseerit olivat asettaneet kunniavartion. Varsinainen pääjuhla järjestettiin Murasteen entisen Rajavartiokoulun tiloissa. Paikalle saapuneet noin sata kutsuvierasta seurasi silmätarkkana, kun kunniatehtävän saanut everstiluutnantti Risto Rantakari kantoi rykmentin lipun juhlasaliin. 34 Pian ilmoille kajahti juhlasalissa veteraanijoukon vetämänä yhdessä laulettu Viron kansallislaulu. Sotilaspastori, majuri Gustav Kutsar piti sotilaallisen ytimekkään hartaustilaisuuden. Suomen-poikien osoittama erimerkki ja uhrivalmius on viitoittanut myös monen nuoremman virolaissotilaan tien. Vieraalla maalla, vieraan maan vapautta ja vakautta puolustettaessa on maksettu kova hinta. Raskaat suruviestit Irakista ja Afganistanista eivät ole horjuttaneet virolaisnuorukaisten velvollisuuden tuntoa. Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja, vänrikki Villem Ahas valotti juhlapuheessaan rykmentin syntyhistoriaa ja taistelujen tietä. Kaikkiaan noin 3400 virolaisnuorukaista hakeutui vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Heistä valtaosa sijoitettiin oman rykmentin vahvuuteen. Vaikka motiivit Suomeen lähdölle olivat hyvin vaihte- levia, niin yhteisenä päämääränä pidettiin Suomen vapauden ja Viron kunnian puolustamista. Suojeluskunnan päällikkö, prikaatinkenraali Meelis Kiili korosti myös omassa puheessaan veteraanien antaman esimerkin tärkeyttä nuoremmalle polvelle ja koko uudelleen vapautuneelle Virolle. Puheensa päätteeksi hän luovutti Suomen Sotaveteraanien Viron Yhdistykselle vapauden puolustamista symboloivan miekan, jonka oli lahjoittanut Saarenmaan Vapaustaistelijoiden yhdistys yhdessä Saarenmaan Suojeluskunnan osaston kanssa. Juhlapäivä päätettiin maanpuolustusnaisten loihtimaan maukkaaseen iltapalaan iloisen musiikin ja lämpimän yhdessäolon merkeissä. “Kun nyt Eestin urhoolliset vapaaehtoiset jättävät Suomen armeijan rivit miehuullisen taistelun jälkeen, seuraavat heitä Ylipäällikön ja heidän suomalaisten aseveljiensä parhaat toivotukset- rakkaudella ja kiintymyksellä heidän ja heidän Isänmaansa kohtaloon. Mannerheim” Everstiluutnantti Rantakari sai toisena kunniatehtävänään lukea Marskin tervehdyksen kotimaan taisteluihin lähteville virolaisille. Kenraali Kiili luovuttaa Villem Ahakselle Suomen Sotaveteraanien Viron Yhdistykselle lahjoitetun miekan. 35 Tankkimiesten juhlaseminaari BLG-60M2 oikaisee siltansa. Kuva: Esa Muikku Kymmenen vuotta sitten startannut panssariseminaari on vakiintunut jokatalviseksi panssariharrastajien kohtauspaikaksi. Helmikuun ensimmäisenä lauantaina täysi sali sai jälleen tietoa panssariaseen nykypäivästä ja historiasta. Juhlaseminaarin aluksi Panssarikilta palkitsi useita seminaarin puuhamiehiä kymmenen vuoden ajalta. Alullepanijoina olivat ye-everstiluutnantti (evp) Pauli Thomenius ja insinöörimajuri (evp), diplomi-insinööri Esa Muikku. Viimeksi mainittu on esiintynyt kahdeksassa seminaarissa kymmenestä. Yhdennentoista seminaarin järjestelyt ovat Muikulla jo työn alla. Päivä on vakio. Se on helmikuun ensimmäinen lauantai. Panssariprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Vuorela kertoi joukko-osaston tulevaisuudesta. Prikaati saa vuoden 2015 alussa organisaatioonsa Elektronisen sodankäynnin keskuksen, jonka toiminta kuitenkin jatkuu Riihimäellä. Lakkautetun Panssarisoittokunnan tilalle Parolaan siirtyy varusmiessoittokunta Lahdesta. Panssarikoulu puolestaan siirtyy 1.1.2015 Maasotakoulun johtoon, mutta pysyy Parolassa. Panssariprikaatin johtoon perustetaan 1.1.2015 aluetoimistot Lahteen, Tampe- 36 reelle ja Jyväskylään, jolloin Hämeenlinnan varuskunta ulottuu Pirkanmaalle, Päijät-Hämeeseen ja pitkälle Keski-Suomeen. Siltavaunujen historia ja käyttö Panssaripioneereilla oli näkyvä rooli tämänkertaisessa seminaariohjelmassa. Kalustonäyttelyssä olivat siltavaunut MTU-20 ja BLG-60M2 sekä miinajyrällä varustettu T-55. Lounaan jälkeisessä toimintanäytöksessä BLG-60M2 laski ja nosti siltansa varusmiesmiehistönsä käyttämänä. Esa Muikku kertoi siltapanssarivaunujen MTU-20 ja BLG-60M2 kehityksestä ja valmistuksesta alkuperämaissaan, hankinnasta Suomeen sekä käytöstä ja kehityksestä täällä. Seminaarissa esiteltyjä siltavaunuja on valmistettu varsin suuria määriä. Ensin mainittua on valmistettu eri versioina yli 1.200 ja jälkimmäistä yli 1.700 kappaletta. Toisessa maailmansodassa ei Neuvostoliitolla vielä ollut siltapanssarivaunuja. T-54 -taistelupanssarivaunun alustalle perustuva siltavaunu MTU-12 sai itänaapurissa sotavarustehyväksynnän vuonna 1955. Näitä ei hankittu Suomeen mutta sen seuraaja, taistelupanssarivaunu T-55:n rungolle perustuva MTU-20, oli maassamme käytössä vuodesta 1972 vuoteen 2006. Suomeen piti hankkia MTU-72 -kalustoa Neuvostoliitosta vuosina 1992–95, mutta myyjävaltio romahti ennen kuin kaupat ehdittiin toteuttaa. Apu saatiin kuitenkin DDR:n konkurssipesästä, josta hankittiin 16 kappaletta BLG-60M2 -vaunua. Edelleen käytössä oleva kalusto otettiin asteittain käyttöön vuosina 1992–2000. Hankintoja Saksasta ja koulutusta Suomessa Kun kaluston kehityshistoria oli käyty läpi, oli BLG-60M2 -kaluston Suomeen hakeneiden ja sitä täällä käyttäneiden vuoro kertoa kokemuksistaan. Yhteisluennon pitivät majuri Simo Punkari, kapteeni (evp) Kauko Nieminen ja luutnantti (evp) Jukka Niemi. Saksankielentaitoinen Jukka Niemi oli Saksaan perustetun NVA-kuljetustyöryhmän yhteysupseerina vuosina 1993–1994, jolloin DDR:n konkurssipesän kalustoa rahdattiin Suomeen. Hän tiivisti kokemuksensa lausahdukseen: ”Mikään ei ollut selvää”. Kuljetustyöryhmä perustettiin vuonna 1991 ja se lakkautettiin projektin tultua hoidetuksi tammikuussa 1995. Ryhmän päätehtävänä oli Suomeen ostetun kaluston kuljetuksen organisointi ja toteutus. Kauko Nieminen toimi BLG-siltakaluston kouluttajana Suomessa. Aluksi on- linnoitettiin 1990-luvun puolella. Pääosa pattereista ajettiin alas vuosina 2006– 2008 ja viimeiset vuonna 2012. Torneja ei suinkaan saatu panssarivaunuja purkamalla, vaan niitä ostettiin Neuvostoliitosta. Myyjä olisi myynyt väkisin vakaimet ja muut tornivarusteet mukaan ja oli kovasti ihmeissään, mihin pelkkiä torneja tarvittiin. Tykkipattereille tehtiin perusteellinen modernisointi perushuollon peitenimellä 1980–90 -lukujen taitteessa. Yhdenmukaistamishuolto tehtiin vuosina 1996–97. Modernisoinnin ohella rakennettiin runsas määrä valepattereita, joihin tehtiin jopa lämmönlähteet ja paukkulaukausmahdollisuus harhautuksen täydellistämiseksi. AMV+NEMO. Kuva: Esa Muikku gelmana oli, kuka kouluttaisi hänet. Saksasta ei oikein tahtonut löytyä kouluttajaa, kun itäkaluston osaaminen oli ajettu nopeasti alas. Lopulta löydettiin teknillisenä upseerina panssarijoukoissa palvellut Peter Seidel, joka kutsuttiin Suomeen kantahenkilökuntaa kouluttamaan. Henkilökunnan kurssille vuoden 1992 lopulla osallistui 19 henkilöä, ja varusmieskoulutus alkoi saapumiserästä I/94. Panssaripioneeritoiminnan parissa pitkän uran tehnyt Simo Punkari kertoi Saksan kauppojen vaikutuksesta panssarijoukkojen pioneeritaktiikkaan. Lisääntynyt kalustomäärä mahdollisti pioneeritoiminnan kokonaisuuden muodostamisen sodan ajan panssariprikaateille ja edistyksellisen pioneeritaktiikan soveltamisen. Toinen näkökulma oli panssaripioneerien joukkotuotanto, josta Punkari teki esiupseerikurssin opinnäytetyön. Punkarin mukaan pelkkä kaluston käyttötaito ei riitä, vaan on omaksuttava kokonainen toimintakulttuuri. Panssaripioneerien varusmieskoulutuksessa päästiin saapumiserästä II/95 alkaen valmiiden panssaripioneerijoukkueiden tuotantoon pelkkien sotilaspiirien käyttöön koulutettujen yleispioneerien sijasta. Saksalainen rynnäkkötykkiprikaati Suomessa 1944 Kapteeni (res), toimittaja Kari Kuusela on vuosikymmenien ajan tutkinut sotahistoriaa pitkälti saksalaisten näkökulmasta ja julkaissut useita kirjoja aiheesta. Hänen seminaariaiheenaan oli SturmgeschützBrigade 303:n toiminta Suomessa vuonna 1944. Saksalaisjoukkojen vaiheiden tutkimista haittaa oleellisesti se, että kirjallisia alkuperäislähteitä ei juuri ole. Puheena olevan joukon vaiheita Kuusela selvitti lähinnä suomalaisjoukkojen sotapäiväkirjoista sekä olemalla ennakkoluulottomasti yhteydessä saksalaisveteraaneihin, jopa kolmeen prikaatin entiseen komentajaan, jo kauan ennen internetin mahdollisuuksia 1980-luvulla. Mahdollisimman oikea kokonaisuus on pitänyt koota vajavaisista ja ristiriitaisista tiedoista. Saksalainen Sturm varustettuna 105 mm haupitsilla normaalin 75-millisen kanuunan sijaan. (SA-kuva) Kuusela esitti viisi kysymystä saksalaisprikaatin vaiheista ja niihin vastaamalla hän kävi läpi joukon toiminnan Suomessa. Joukko tuli pikahälytyksellä Baltiasta juhannuksen tienoilla 1944 ja oli taistelussa Kannaksella neljänä kesäkuun lopun päivänä. Suurta menestystä joukko ei saavuttanut kokeneesta henkilöstöstä huolimatta. Syynä saattoi olla suomalaiseen maastoon huonosti sopinut taktiikka, huono maaston tuntemus tai jopa kielivaikeudet. Prikaati lähti täältä takaisin Baltiaan ja käytännössä kokonaan uudelleen perustettuna se tuhoutui Unkarissa tammikuussa 1945. Rannikkotykkejä ja sotavarusteprojekteja Rannikkotykistöstä paljon kirjoittanut ye-komentaja (evp), sotatieteiden tohtori Ove Enqvist tunnetaan aselajinsa syväosaajana. Hänen aiheenaan oli T-55 panssarivaunujen tornien muuntaminen 100 56 TK -tornikanuunoiksi. Kyseiseen ratkaisuun päädyttiin 1960-luvulla, kun rannikoiden loppuun ammutut kevyet tykit oli korvattava. Tarkoitus oli tehdä 10–18 patteria. Pattereiden rakentaminen alkoi vuonna 1971 ja viimeisiä sijoituspaikkoja kanta- Patria Land Systems Oy:ssä uustuotekehitysosastoa johtavan insinööri Jari Lemmetyisen aiheena olivat panssariajoneuvojen tulivoiman kehitysprojektit. Hän käytti havaintoesimerkkeinä Pasi- ja AMV-kalustoa. Asejärjestelmäprojektien vaiheet ja haasteet tulivat yleisölle perusteellisesti valotetuiksi. Kehitysprojekti vie vuosia ja on aivan eri asia tuottaa demoversio messuille kuin täydellinen asiakasvalmis mallikappale, tuotantoversiosta puhumattakaan. Monisyisten teknisten haasteiden ohella asejärjestelmäkehitys on myös kauppapolitiikkaa. Ennen loppukeskustelua ye-eversti (evp), valtiotieteen tohtori Pekka Visuri valotti lyhyesti Saksan asetoimituksia Suomeen kesällä 1944, koska niistä on ollut julkisuudessa sinnikkäästi vääriä tietoja. Ensinnäkään Hitler ei ollut määrännyt Suomeen erityistä asevientikieltoa. Yhdessä vaiheessa aseiden saanti oli kylläkin hankalaa, koska Saksa perusti uusia joukkoja ja organisoi vanhoja uudelleen. Visuri kävi kesän 1944 mittavat asetoimitukset seikkaperäisesti läpi. Toimitettu kalusto oli modernia ja tehokasta. Seppo Simola 37 RUK 243-kurssin päättäjäisissä 23.1. EV Timo Saarinen palkitsi valtuuskunnan puheenjohtajan puolesta huoltolinjan priimuksen, upseerioppilas Juho Kiiskin Hämeen Rykmentistä. Huollon tarkastajan kiikarilla palkittiin upseerioppilas Ville Mononen Karjalan Prikaatista. Toisen kerran järjestetyn kurssin palaute ja opintomenestys oli hyvä. Uusimuotoinen huollon reserviupseerikoulutus toimii hyvin ja sen kehittämisellä on selkeä suunta saatujen kokemusten pohjalta. Kiitokset kuuluvat RUK:lle ja kurssinjohtaja LTN Janne Postille. Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön, täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan. Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 10.4.2014 mennessä osoitteella: Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitus Asiamies evl Mauri Etelämäki Pääesikunta Logistiikkaosasto PL 919 00131 Helsinki Lisätietoja: [email protected] MUISTATHAN kevätkokouksen 12.3.2014 klo 17.30 alkaen Helsingissä SOK:n toimitiloissa Ässäkeskuksessa Fleminginkatu 34! Ilmoittautuminen: [email protected], puh. 0299 530 548 Hallitus 38 monipuolisesti ravitsevaa pirkka-tuotteilla Hyvä olo Pirkka-sarjasta: Uusien Pirkka-tuotteiden kehityksessä suolan, sokerin ja rasvan määrä pidetään mahdollisimman alhaisena. Ravintoarvot on merkitty kaikkiin pakkauksiin ja Pirkka.fi:n resepteihin. Mikäli kaipaat lisätietoja niin Ruokakeskon kuluttajapalvelu auttaa myös ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä. NÄMÄ JA YLI 2 000 MUUTA PIRKKA-TUOTETTA SAAT VAIN K-RUOKAKAUPOISTA. Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Asento! Lepo! Nauti! OIKEA OSA ATERIAA www.meiranova.fi • nettitilaus.meiranova.fi
