HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry

Transcription

HUOLTOUPSEERI - Logistiikkaupseerit ry
HUOLTOUPSEERI
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti
1
2014
H Vuoden 2013 kirjoittaja Dr. Eric Sibul palkittiin Huoltotaktiikan seminaarissa
Lahdessa
TÄYTTÄ OLUTTA.
Logistiikkaupseerit ry
Sotilashallinnollisen
aikakauslehden
perinteiden jatkaja
Huoltoupseeriyhdistys r.y:n
JÄSENLEHTI
1/2014
Päätoimittaja
EV evp Risto Gabrielsson
Kalevi 109 B – 3
50104 Tartto, Viro
[email protected]
Toimittajat
Hans Gabrielsson
Luuvantie 6 B 4, 02620 Espoo
040 952 3062
[email protected]
Ilmoitusmarkkinointi
Juha Halminen
(09) 873 6944
[email protected]
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
Valtuuskunta
Pj Harri Juhani Koponen
Vpj Heikki Härtsiä
Hallitus
Pj EV Timo Saarinen
Vpj KAPT res Caj Lövegren
Jäsenet
EV Risto Kosonen
EVL Timo Vilkko
EVL Aarne Veijalainen
EVL evp Matti Paasivaara
MAJ Lauri Rissanen
KAPT Jere Perkiökangas
LTN res Hans Gabrielsson
LTN res Harri Koponen (Valtuuskunnan edustaja)
Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsenrekisteriä
koskevat tiedustelut ja
laskutusasiat pyydetään
lähettämään KIRJALLISESTI
Huoltoupseeriyhdistyksen nimen
vaihtamista esitetään yhdistyksen seuraavassa kevätkokouksessa. Ei nykyisessä nimessä
mitään vikaa ole, mutta uusi
nimi kuvastaa paremmin alan
kehitystä ja roolia tänä päivänä.
Puolustusvoimien huoltojärjestelmä on niin integroitu muuhun
yhteiskuntaan, että on syytä puhua samoilla nimikkeillä. Huolto
terminä on kovin toimintakeskeinen jakautuen eri huoltolajeihin.
Logistiikka edustaa enemmän
prosessien kokonaisvaltaista hallintaa alusta loppuun, “tehtaalta poteroon“. Prosessin kaikkien
osatekijöiden on tuotettava lisäarvoa asiakkaalle.
Logistiikka terminä ei ole
uusi, mutta se on ollut sotaväeltä “unohduksissa“ Jominin
ajoista lähtien aina viime vuosisadan puoleen väliin asti. Vuonna 1949 Yhdysvaltojen asevoimat lanseerasivat termin kenttäohjesäännössään Field Manual
FM 100-10 yleiseen käyttöön.
Sitä ennen sotaväki USA:ssa
oli tavallisesti puhunut hallinnosta tai hallinnollisesta tuesta.
Logistiikka-nimikettä käytettiin
lähinnä akateemisissa piireissä.
Toinen termi, “Combat Service
Support“, CSS, otettiin käyttöön
ohjesäännössä FM 54-1 vuonna
1962. Termit olivat sisällöltään
hieman erilaisia, niitä käytettiin
sekaisin toinen toistaan korvaamaan, mutta samalla ne myös
kilpailivat keskenään eri ohjesäännöissä yläkäsitteen roolista.
Termi “Sustainment“ ilmestyi
ensimmäisen kerran doktriiniin
1986 ja vuoden 2008 kenttäohjesääntö FM 3-0 vihdoin vahvisti
tämän termin yläkäsitteeksi joka
sisälsi logistiikan, henkilöstöasiat
/ -tuen ja terveydenhuollon. Alan
johtava lehti “Army Logistician“
vaihtoi nimekseen “Army Sustainment“. Näin kehityksen myötä myös alan julkaisut vaihtavat
nimensä, niin Yhdysvalloissa kuin
todennäköisesti meilläkin.
Tässä numerossa:
osoitteella
Huoltoupseeriyhdistys r.y.
/co Tarja Takala
Sepäntie 15 A
04300 TUUSULA
tai sähköpostilla
[email protected]
Pääkirjoitus........................................................................................ 3
Kokousasiat, jäsenhakemukset
ja aluetoimintaa koskevat
tukipyynnöt
VIHAA JA RAKKAUTTA – Ervin Rommelin suhde huoltoon
ja logistiikkaan................................................................................... 8–13
Sihteeri
KAPT Jere Perkiökangas
Maanpuolustuskorkeakoulu
PL 7, 00861 HELSINKI
[email protected]
Kansikuva: Vuoden 2013 kirjoittaja
Dr. Eric Sibul palkittiin Huoltotaktiikan
seminaarissa Lahdessa.
ISSN 0355-2586 (Painettu)
ISSN 2341-6122 (Verkkojulkaisu)
AO-PAINO 2014
Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli,
www.ao-paino.fi
Puheenjohtajan kynästä ................................................................... 4
Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n säännöistä.................................... 5
Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2013............. 6–7
Pirkkalan pelastushenkilöstöä perehdytettiin
SAC:n Globemasteriin....................................................................... 14–15
Huoltotaktiikan seminaari 2014......................................................... 16–18
3/1989–3/2014 – 25 vuotta kylmiä reaktioita ja kuumia tunteita....... 20–28
Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin.......................... 30–32
Arvokas kansanjuhla Virossa – JR 200:n perustamisesta
70 vuotta........................................................................................... 34–35
Tankkimiesten juhlaseminaari........................................................... 36–37
Sattumia ja ilmoitukset...................................................................... 38
3
Puheenjohtajan kynästä
Uudistusten
aallonharjalla
Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano etenee hyvin ja aikataulussaan.
Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän muutos on yksi koko uudistuksen
keskeisimmistä kulmakivistä. Muutos
on aina mahdollisuus kehittyä. Uudistuksen myötä puolustusvoimien logistiikka-ala kehittyy sekä nivoutuu yhä
kiinteämmin elinkeinoelämän ja puolustusteollisuuden kumppaneihin.
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen
suunnittelu on hyvässä vauhdissa ja valmisteluissa edetään yhä yksityiskohtaisempiin asioihin. Varmaa on, että ensi
vuonna puolustusvoimien logistiikka
toimii uudella, entistä linjakkaammalla
ja yhtenäisemmällä tavalla. Muutos on
suuri, mutta koska se rakentuu toimivalle perustalle ja nykyiset vahvuudet
hyödynnetään, tulee järjestelmästä toimiva ja nykyistä tehokkaampi.
Uudistuksen tuulia on ollut myös
Huoltoupseeriyhdistyksen piirissä. Enkä
tarkoita tällä ollenkaan sitä, että sain
kunnian tulla valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi. Edellinen puheenjohtaja
eversti Risto Kosonen käynnisti yhdistyksen “uudistuksen” joka on linjassa
logistiikan kehittämisen kanssa sekä
ajoittuu osuvasti myös puolustusvoimauudistukseen. Kyse ei ole vain perinteisen Huoltoupseeriyhdistyksen nimen
muuttamisesta, vaan enemmänkin yhdistyksen profiloitumisesta yhä laajenevan logistiikka-alan yhteiseksi yhdistykseksi ja eri tahoja verkottavaksi toimijaksi.
Logistiikka-alalla työskentelevien aktiiviupseereiden, mutta eritoten reserviupseereiden tulisi tunnistaa yhdistys
omakseen. Tässä kohtaa lainaan yhdistyksen sääntöluonnoksen kohtaa yh-
4
distyksen tarkoitus: “Yhdistyksen tarkoituksena on tukea maanpuolustusta
edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, logistiikan kehittämistä, tutkimustoimintaa ja kanssakäymistä. Yhdistys
toimii logistiikka-alalla työskentelevien
ja logistiikan tehtäviin sijoitettujen upseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä.” Toiminta kehittyy tekemisen
kautta, ja siihen tarvitaan virkeitä tekijöitä ja kirkkaita ajatuksia. Yhdistys on
jäseniään varten ja jäsenistönsä näköinen.
Huoltoupseeriyhdistyksen vuoden
2014 toimintasuunnitelmassa on tämän
vuoden teemaksi määritetty “uudistuva logistiikkajärjestelmä”. Perinteisen
toiminnan ja tapahtumien lisäksi keskeiseksi tehtäväksi on kirjattu puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän uudistuksen tukeminen jakamalla tietoa
tapahtuvista muutoksista muun muassa
lehden avulla sekä syksyllä järjestettävässä seminaarissa. Erityisesti reserviläisten ja nuorten upseerien aktivointi
nähdään myös tärkeänä tavoitteena. Jäsenistön aktiivisuutta ja tukea tarvitaan.
Huoltoupseeriyhdistyksen perinteet
alkavat vuodesta 1926, vaikka yhdistys virallisesti rekisteröitiinkin vuonna
1951. Yhdistys on pitkän historiansa aikana saavuttanut arvostetun asemansa.
Huoltoupseeriyhdistys on noin tuhannella sadalla jäsenellään merkittävä toimija. Yhtenäistyvä ja verkottuva puolustusvoimien logistiikkajärjestelmä tarjoaa
myös yhdistykselle luontevan mahdollisuuden uudistua ja kehittyä.
Syyskokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntöjen muutosta ja edellinen
puheenjohtaja on asiaa tuonut esiin
useissa yhteyksissä. Hallitus on saa-
mansa ohjauksen mukaan valmistellut
uudet säännöt, jotka ovat luonnoksena
luettavissa tässä lehdessä. Sääntömuutos käsitellään kevätkokouksessa. Hallitus esittää yhdistyksen nimen muuttamista Logistiikkaupseerit ry:ksi ja lehden nimen muuttamista Logistiikkaupseeriksi. Yhdistyksen logoksi esitetään
nykyistä tunnusta ja standaariksi myös
nykyisenkaltaista, mutta ilman yhdistyksen nimeä. Nämä seikat korostavat
Huoltoupseeriyhdistyksen toiminnan ja
perinteiden jatkumista
Hyvät yhdistyksen jäsenet ja
lehden lukijat
Logistiikka on käsitteenä huoltoa kattavampi, pitäen myös sen turvallisesti sisällään. Logistiikkaupseerit-nimi on varmasti ajan hengen mukainen ja osoittaa
uudistumishalua. Tavoitteena on uudistua osana Puolustusvoimia sekä sen
logistiikkaa yhdessä elinkeinoelämän
kanssa. Uusien sääntöjen avulla, mutta
perinteisiin vahvasti nojaten, yhdistys
kykenee käyttämään muutosten suomat mahdollisuudet hyväkseen.
Haluan tässä yhteydessä kiittää edellistä puheenjohtaja ja hyvää ystävääni
eversti Risto Kososta erinomaisesta
toiminnasta ja mallikkaasta yhdistyksen
johtamisesta. Samalla haluan uutena
puheenjohtajana kiittää edellistä hallitusta, toimihenkilöitä, toimintaan osallistuneita jäseniä sekä erityisesti kaikkia
yhdistyksemme tukijoita, valtuuskuntaa
ja logistiikkajohtoa saamastamme tuesta. Toivon yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin.
Nähdään kevätkokouksessa 12.3.2014!
Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n säännöistä
Arvoisat Huoltoupseeriyhdistyksen jäsenet!
Puolustusvoimat uudistuu ja Huoltoupseeriyhdistys sen mukana. Kuten tiedätte yhdistyksen sääntäjen tarkistaminen ja nimen
muuttaminen on ollut hallituksen valmistelussa. Asiasta käytiin
vilkas keskustelu syyskokouksessa. Kevätkokouksen 12.3.2014
esityslistalla on yhdistyksen hallituksen laatima esitys Logistiikkaupseerit ry:n säännöiksi. Ohessa on esitetty uusien sääntöjen
keskeisimmät tarkistetut kohdat. Sääntöluonnos on kokonaisuudessaan luettavissa yhdistyksen internet-sivuilta (www.huoltoupseeriyhdistys.fi). – Hallitus
1§
YHDISTYKSEN NIMI
Yhdistyksen nimi on Logistiikkaupseerit ry.
3§
TARKOITUS
Yhdistyksen tarkoituksena on tukea maanpuolustusta edistämällä vahvaa maanpuolustushenkeä, logistiikan kehittämistä, tutkimustoimintaa ja kanssakäymistä. Yhdistys toimii logistiikka-alalla työskentelevien ja logistiikan tehtäviin
sijoitettujen upseereiden yhteisenä maanpuolustusjärjestönä.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistyksellä on alansa julkaisutoimintaa.
Yhdistys jakaa apurahoja ja stipendejä sekä järjestää yhteisiä logistiikka-alan kokoontumisia, tutustumismatkoja, seminaari-, kokous- ja juhlatilaisuuksia, joiden tarkoituksena
on tarjota jäsenistölle mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja verkottumiseen logistiikan alalla.
Jäsenellä on oikeus milloin tahansa erota yhdistyksestä
ilmoittamalla asiasta kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle
tai puheenjohtajalle. Jäsen voi myös erota ilmoittamalla
asian yhdistyksen kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi.
Jäsen, joka on huomautuksen jälkeen jättänyt maksamatta
jäsenmaksun, voidaan hallituksen päätöksellä erottaa yhdistyksen jäsenyydestä. Muissa tapauksissa erottamisesta
päättää yhdistyksen kokous.
7§
HALLITUS
Hallituksen muodostavat puheenjohtaja, joka on samalla
yhdistyksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä vähintään kahdeksan (8) ja enintään kymmenen (10) muuta jäsentä. Hallituksen kokoonpanossa tulee olla kattava
edustus puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän eri organisaatioista ja edustaja yhdistyksen lehden toimituksesta.
Hallituksen jäsenistä vähintään kolmen (3) tulee olla erossa
vakinaisesta palveluksesta tai reserviupseereita. Yhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja on hallituksen jäsen.
Logistiikkaupseerit ry jatkaa Huoltoupseeriyhdistys ry:n toimintaa ja vaalii sen perinteitä.
Hallitus valitaan syyskokouksessa kalenterivuodeksi kerrallaan. Hallitus valitsee yhdistyksen sihteerin ja taloudenhoitajan, valtuuskunnan sihteerin sekä toiminnassa tarvittavat
muut toimielimet.
4§
JÄSENET
8§
VALTUUSKUNTA
Yhdistyksessä on varsinaisia jäseniä, kunniajäseniä ja kannatusjäseniä.
Valtuuskuntaan kuuluu enintään 30 jäsentä. Valtuuskunnan
jäsenen tulee olla yhdistyksen jäsen. Yhdistyksen syyskokous valitsee valtuuskunnan jäsenten keskuudesta valtuuskunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan yhdeksi (1)
vuodeksi kerrallaan.
Yhdistykseen voi kuulua varsinaisena jäsenenä tai kunniajäsenenä vain yksityinen henkilö. Yhdistyksen jäsen voi olla
logistiikka- huolto- tai materiaalialan koulutuksen saanut tai
logistiikka-alan tehtävissä palveleva tai palvellut upseeri,
erikoisupseeri tai reserviupseeri. Lisäksi hallituksen yksimielisellä päätöksellä voidaan jäseneksi hyväksyä henkilö,
joka merkittävästi edistää yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta tai tukee merkittävästi puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Hallitus hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen
jäsenet.
Kunniajäseneksi voidaan kutsua hallituksen esityksestä yhdistyksen kokouksen valitsemana yhdistyksen jäsen, joka
on ansioitunut puolustusvoimien logistiikassa tai edistänyt
ansiokkaasti yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta.
Yhdistyksen syyskokous kutsuu hallituksen esityksestä valtuuskunnan muiksi jäseniksi kolmeksi (3) vuodeksi kerrallaan maanpuolustusta, logistiikan kehittämistä tai logistiikan tutkimustoimintaa tukevia henkilöitä. Puolustusvoimien
palveluksessa olevan jäsenen on erottava valtuuskunnan
jäsenyydestä erotessaan puolustusvoimien palveluksesta.
Valtuuskunta pyritään muodostamaan siten, että siihen
kuuluu jäseniä valtakunnan ja logistiikan eri alueilta. Hallituksen jäsenet ja yhdistyksen kunniajäsenet voivat osallistua valtuuskunnan kokouksiin.
Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yhteisö tai yritys, joka
merkittävästi tukee yhdistyksen toimintaa ja tarkoitusta.
Kannatusjäsenet hyväksyy hallitus.
5
Valtioneuvoston päätös
huoltovarmuuden
tavoitteista 2013
Huoltovarmuustoimenpiteillä varmistetaan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien toimintojen jatkuvuus häiriö- ja poikkeustilanteissa. Maamme ilmasto,
riippuvuus merikuljetuksista,
energiaintensiivinen talouden
rakenne ja pitkät kuljetusetäisyydet ovat erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huoltovarmuuden
keinovalikoimaan ja tavoitteisiin.
Valtioneuvosto tekee muutaman
vuoden välein uusittavan päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista, joilla turvataan yhteiskunnan
toimivuuden kannalta välttämätön infrastruktuuri ja kriittisen
tuotannon jatkuminen kaikissa
tilanteissa. Uusin päätös annettiin viime vuoden lopulla ja tässä
artikkelissa selvitetään sen taustoja sekä vaikutuksia.
Valtioneuvosto teki 5.12.2013 päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista (VNp
857/2013). Päätöksellä uusittiin vuonna
2008 tehty vastaava päätös. Päätöksen
kohdealue on hengästyttävän laaja eikä
edes valmisteluprosessissa mukana olleelle ole helppoa kiteyttää, mitä uutta
tai mitä tärkeitä eroja uudessa päätöksessä on edelliseen verrattuna. Päätöksen loppuun hionut ja esitellyt työ- ja
elinkeinoministeriö (TEM) nosti tiedotteensa otsikoihin ”tietojärjestelmien ja
energian turvaaminen yhä tärkeämpää”
sekä ”yrityksien ja kuntien voimavarat
tehokkaampaan (huoltovarmuus) käyttöön.” Nämä ovat relevantteja korostuksia, mutta paljon muutakin päätöksestä löytyy. Tärkeää on kuitenkin todeta, että mitään vallankumouksellisen
uutta päätös ei sisällä, vaan uusi aines
on enemmänkin jo meneillään olleiden
tai käynnistymässä olevien toimien ja
prosessien nostamista valtioneuvoston
päätöksen tasolle.
Huoltovarmuustavoitteita on asetettu
vuodesta 1988 lähtien ja tämä päätös
on järjestyksessään viides. Ei ole sattumaa, että ensimmäisten uusimisten
aikaväli oli seitsemän vuotta, vuoden
2002 päätös oli voimassa kuusi vuotta
ja nyt kumottu päätös viisi vuotta. Uusimistahdin nopeutuminen heijastelee
teknologisen ja taloudellisen ympäristömme muutosvauhdin nopeutumista.
Uusi päätös yrittää vastata yhä osuvammin teknistaloudellisen kehityksen
vauhdittamaan tuotannon, palvelujen,
erikoistumisen ja verkottumisen sekä
6
keskinäisten riippuvuuksien lisääntymisen haasteeseen. Kaksi keskeistä
lähtökohtaa ovat kuitenkin pysyneet
ennallaan. Edelleen pidetään vakavimpana ulkoisena huoltovarmuusuhkana
kriisitilannetta, jossa kansakunnan kyky
tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä
tuotteita ja palveluja on väliaikaisesti vaikeutunut. Tavoitteena on pysynyt
myös se, että vakavimmat poikkeusolot
voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein.
Varastointi ja jatkuvuudenhallinta
Uudessa tavoitepäätöksessä konkretisoituu ensimmäistä kertaa painopisteen siirtymistä varastointiperusteisesta huoltovarmuudesta kohti yleisempää
jatkuvuudenhallintaa, huoltovarmuudelle
tärkeiden organisaatioiden toiminnan
turvaamista. Päätöksellä alennetaan
tuontipolttoaineiden varmuusvarastoja
siltä osin kuin niitä on pidetty maakaasun varavoimana teollisuutta varten.
Niin ikään leipäviljan varmuusvarastoja
ja niin sanotun lajikepuhtaan siemenviljan varastoja alennetaan. Silti uusienkin
tavoitteiden mukaan sekä tuontipolttoaineiden että viljan varmuusvarastot
säilyvät kansainvälisesti erittäin hyvällä
tasolla. Päätös sisältää uuden alaotsikon ”Organisaatioiden ja verkostojen
toiminnan jatkuvuuden varmistaminen”.
Tässä edellytetään huoltovarmuusorganisaation kehittävän Suomelle tärkeiden
kansallisten ja globaalien järjestelmien,
organisaatioverkostojen ja toimitusketjujen analysointia, ymmärtämistä ja niihin
liittyvien riskien hallitsemista. Aikaisemmat päätökset ovat ottaneet enemmän
itsestään selvyytenä suomalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden huoltovarmuustyössä. Nyt sen
jatkuvuudesta kannetaan huolta vaatimalla, että yhteistyön ylläpitämisen tulee ensisijaisesti perustua molempia
osapuolia hyödyntävään toimintaan ja
huoltovarmuuden turvaamiseksi tulee nimenomaan kehittää myös yrityksiä hyödyttäviä toimintamalleja. Tämän
taustalla on huoli yhteistyön rapautumisesta erityisesti globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten liiketaloudellisten
Suomi-intressien hiipuessa. Huoli on
vakava ja haaste iso.
Alueellinen ja paikallinen
varautuminen
Tämä otsikko on täysin uusi huoltovarmuuspäätöksessä. On yllättävää, että
Kirjoittaja: johtaja Hannu Pelttari, Huoltovarmuuskeskus (eläkkeelle 1/2014).
aikaisemmin alueellisen ja paikallisen
varautumisen tärkeyttä ei ole tavoitepäätöksissä noteerattu. Selitys lienee
osittain edellä todetussa varastointiperusteisessa huoltovarmuustraditiossa.
Varastot ovat aina valtakunnallista tarvetta varten, mutta jatkuvuudenhallinta on aina myös paikallista. Päätöksen
voi tältä osin nähdä vievän eteenpäin
Yhteiskunnan tur vallisuusstrategia
2010:ssä (YTS2010) esiin nostettua kuntien ja kolmannen sektorin organisaatioiden roolin noteeraamista varautumisessa. Huoltovarmuudesta vastaavien
viranomaisten edellytetään kehittävän
alueellista ja paikallista yhteistyötä ja
tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi viranomaisten, yritysten ja
kuntien ja järjestöjen välillä. Lausuma
vahvistaa Huoltovarmuuskeskuksen ja
Kuntaliiton välillä tiivistyneessä yhteistyössä virinneitä kehitysajatuksia. Meneillään on myös tällaista yhteistyötä
tukevia tietojärjestelmähankkeita.
Huoltovarmuusorganisaation edellytetään myös kehittävän yhteistyössä
alueellisten ja paikallisten toimijoiden
kanssa sähkö-, polttoaine-, talousvesi-
ja elintarvikejakelun sekä tieto- ja viestintäverkkojen alueellisia varmistusjärjestelyjä. Tätä tavoitetta viedään monilta osin jo eteenpäin Voimatalouspoolin
valitsemien neljän polttoaine- ja elintarvikekauppapisteen varavoiman turvaamisjärjestelyn avulla. Toteutuessaan
tuollaiset varmistetut pisteet voivat toimia laajemminkin tukikohtina myös viranomaisille vaikeissa sähkökatkostilanteissa.
Palvelut ja tuotanto, varaosat,
komponentit
Päätös tunnistaa, että teknologisen
muutokseen kytkeytyen ei riitä enää
huomio pelkästään tuotantoon, vaan
lähes aina tuotantoon nivoutuu kriittistä palvelua ja riskiä varaosien saatavuudesta. Huoltovarmuuden kannalta
ongelmallista on se, että usein tuotannolle kriittistä palvelua tarjotaan esimerkiksi etähuoltona ulkomailta. Tämä huoli
heijastuu siinäkin, että maanpuolustusta
käsittelevä osa on saanut nyt otsikokseen ”Sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut”. Aikaisemmin
puhuttiin vain tuotannosta. Päätös korostaa, että kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa yhä suurempi merkitys on eri toimintojen välisillä riippuvuuksilla ja kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle kasvaa. Päätös
edellyttää Huoltovarmuuskeskuksen
kehittävän menettelyitä kriittisten materiaalien, tuotteiden ja komponenttien
sekä kriittisten toimintojen (palveluiden)
saatavuuden varmistamiseksi.
Kansainvälisyys ja kansallinen
huoltovarmuus
Hieman paradoksaaliselta tuntuu se,
että päätös toteaa tavoitteena olevan
se, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein,
mutta toisaalta päätös kiinnittää erittäin
paljon huomiota huoltovarmuutemme
riippuvuuteen kansainvälisistä markkinoista ja verkostoista. Päätös velvoittaa
ulkoasianhallintoa ylläpitämään Suomen
huoltovarmuutta tukevaa yhteistyötä nimenomaisesti EU:n, YK:n, Naton,
OECD:n ja Pohjoismaiden kanssa. Huoltovarmuuskeskuksen on osallistuttava
kansainvälisiin yhteistyöjärjestelyihin
sekä kansallisten huoltovarmuustoimintojen koordinointiin. Myös huoltovarmuusorganisaation pooleilta edellytetään yhä kansainvälistyvää otetta ja
”kansainvälisyysdialogia”. Elintarvikehuollossa nähdään myös tuontielintarvikkeiden jakelun turvaaminen osana
huoltovarmuutta. Maanpuolustuksen
osalta kansainväliset kytkennät ovat
olleet jo pitkään mukana, mutta uusi
päätös listaa pohjoismaisen yhteistyön
ampumatarvikelogistiikassa ja –tuotannossa sekä puolustusmateriaalin kunnossapidossa ja varastoinnissa. Päätöksen mukaan Suomi myös osallistuu
edelleen yhteistyöhankkeisiin Euroopan
puolustusviraston, NORDEFCO:n ja Naton kanssa.
Päätöksen voi kokonaisuutena nähdä
myös viestinä Suomen kansainvälisyyden ja avoimuuden puolesta. Kotikutoinen Impivaara voinee turvata kansalaisten hengissä pysymisen, mutta ei
modernia kansalaisten hyvinvointia eikä
yritystoiminnan huoltovarmuutta.
Vastuiden osoittaminen
Uusi tavoitepäätös on kirjoitettu selkeämmin vastuita osoittavaan muotoon,
ainakin tähän on pyritty. Aikaisemmat
päätökset oli kirjoitettu passiiviin (tehdään, edistetään, turvataan) kertomatta,
kuka tekee.
Edellä on jo jonkin verran tullut esiin
näitä vastuutahoja, esimerkiksi ulkoasiainhallinnon osalta. Aikaisemmin TPAK
-nimellä tunnetun elimen jatkaja, Turvallisuuskomitea, edellytetään yhdessä
Huoltovarmuuskeskuksen kanssa kokoamaan ja ylläpitämään ajantasaista
ja ennakoivaa tietoa huoltovarmuudelle
kriittisestä tuotannosta, palveluista ja
infrastruktuureista. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) seuraa ja arvioi omistusrakenteiden ja niiden muutosten vaikutuksia huoltovarmuuteen. Edelleen
TEM ohjaa tarvittaessa sääntelytoimenpitein energian tuotantoa ja kulutusta.
Yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa TEM ohjaa vakavissa häiriötilanteissa myös elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa.
Valtioneuvoston kanslia, sisäasiainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö
(LVM) sekä huoltovarmuusorganisaatio
kehittävät yhteistyötä median kanssa
häiriötilanneviestinnän teknisten edellytysten varmistamiseksi. LVM ja puolustusvoimat sekä huoltovarmuusorganisaatio määrittävät huoltovarmuuden
kannalta välttämättömät kuljetustarpeet.
LVM, TEM ja huoltovarmuusorganisaatio varautuvat ohjaamaan kriittisten kuljetusten polttoainehuoltoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)
velvoitetaan kehittämään yhteistyössä huoltovarmuusorganisaation kanssa
tärkeimpien lääkkeiden ja tarvikkeiden
varmuusvarastointia. Lisäksi sosiaali- ja
terveydenhuollosta, pelastustoimesta ja
huoltovarmuudesta vastaavat viranomaiset kehittävät väestön omaehtoista toimintakykyä vakavissa häiriötilanteissa ja
poikkeusoloissa. Pelastusviranomaisten
on lisäksi laadittava aie- ja valmiussopimuksia kuljetustoiminnasta vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Edelleen pelastuslaitokset, kunnat ja
huoltovarmuusorganisaatio selvittävät
aie- ja valmiussopimusjärjestelmän kehittämistä pelastusviranomaisten tarvitseman kuljetus- ja työkonekaluston
saatavuuden varmistamiseksi vakavissa
häiriötilanteissa.
Vastuiden osoittaminen kunnille on
uutta huoltovarmuuspäätöksessä. Aiemmin todetun lisäksi kuntien edellytetään
kehittävän ja ylläpitävän yhteistyössä
muiden tahojen kanssa tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi. Vesihuollon osalta kunnat sovittavat
yhteen ja kehittävät vesihuoltoon ja
muuhun yhteiskuntatekniikkaan liittyvää
varautumista ja jatkuvuudenhallintaa.
Edelleen kuntien on turvattava vastuullaan olevien ruokapalveluiden jatkuvuus
vakavissa häiriöissä ja poikkeustilanteissa.
Vastuiden osoittamisen vaikeus näkyy
siinä, että finanssialalta on nimetty vain
viranomaiset ja huoltovarmuusorganisaatio varmistamaan huoltovarmuustoimia. Sama vaikeus näkyy tieto- ja
viestintäjärjestelmien kohdalla. Toimijavastuun laajuutta kuvaa toteamus, että
yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista
vastaavien ministeriöiden tulee tunnistaa kriittiset ICT-rakenteet ja palvelut.
Kyberasiat
Kyberturvallisuuteen liittyen kaikkein
konkreettisin kirjaus on maanpuolustuksen kohdalla. Puolustusvoimat kehittää
sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta
kriittiseen tietoturvallisuuteen ja salaukseen liittyvää osaamista ja teknologiaa
kyberturvallisuusstrategian mukaisesti.
Kyberturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia päätöksessä kyllä on useita. Ne liittyvät ennen muuta kriittisiin tietovarantoihin ja tietojärjestelmiin. Sosiaali- ja
terveydenhuollon kansallisesti tärkeät
tietovarannot tulee olla sijoitettu Suomessa oleville palvelimille. Yleisemmin
todetaan, että tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on harkittava tuleeko järjestelmät sijoittaa Suomeen vai riittääkö, että ne ovat palautettavissa Suomeen ennakkoon suunniteltujen järjestelyiden avulla. Joka tapauksessa huoltovarmuudelle kriittiset tietovarannot on kahdennettava Suomeen.
Lopuksi
Uusi päätös on aikaisempien tapaan
laaja. Sitä on onnistuttu modernisoimaan ja parantamaan kertyneen kokemuksen pohjalta. Koko yhteiskunnan
kattavana se on luonnollisesti edelleen
joltain osin melko yleinen, mutta se
tarjoaa kyllä hyvän taustan lähivuosien
huoltovarmuustoiminnan edistämiselle. Päätöksen löytää www-osoitteesta
”http://huoltovarmuus.fi/static/pdf/720.
pdf”. Lisätietoa on esillä myös HVK:n
www-sivuilla (http://www.huoltovarmuus.fi/ajankohtaista/).
7
Rommelin ensimmäinen hyökkäysoperaatio. Rannikon suunnassa kulki yksi
huoltotie, joka operaation edetessä venyi toivottoman pitkäksi. Vihollisen lentorynnäköt verottivat huoltokolonnia ja kuljetettavasta polttoaineesta tarvittiin
pisimmillään puolet pelkästään sen kuljettamiseen. (USArmy, US Government
document, en. wikipedia)
VIHAA JA RAKKAUTTA
-Erwin Rommelin suhde huoltoon ja logistiikkaan
Useimmille huoltoupseereista
Erwin Rommel on tuttu lainauksesta, jossa kuvataan hänen suhdettaan huoltoon. Sitaatti useimmiten kuuluu: ”huoltomiehet ratkaisevat taistelun, jalkaväki vain
tekee tuloksesta virallisen.” Aivan
näin yksioikoinen ei ”erämaan
ketun” suhtautuminen huoltoon
ollut, vaikka hän sen suureen arvoon asettikin.
Rommel oli pitkään Adolf Hitlerin kultapoika, nuori, energinen kenraali ja myöhemmin kenttämarsalkka, joka suoritti näyttäviä ja liikkuvia sotatoimia Afrika Korpsin
johdossa. Heti sodan alussa hän komensi yhtä Heinz Guderianin panssarikärjistä,
seitsemättä panssaridivisioonaa, joka tunkeutui Ranskan läpi ennen kokematonta
salamasodan vauhtia. Rommelin taisteluista kuuluisin lienee tappiollisesti päättynyt El Alamein, joka käytännössä päätti
Saksan koko Afrikan operaatiot. Tämänkin
jälkeen Rommel oli omalta osaltaan torjumassa Liittoutuneiden maihinnousua
Normandiaan ja ristiriitaiset näkemykset
Heintz Guderianin kanssa puolustuksen
8
järjestelyistä kärjistyivät. Surullisen loppunsa Rommelin ura sai, kun hänen nimensä
yhdistettiin salaliittoon Hitlerin surmaamiseksi. Suuren kansansuosion vuoksi Hitler
hankkiutui Rommelista eroon pakottamalla
tämän nauttimaan syanidikapselin. Hänelle
tarjottiin valtiolliset hautajaiset ja virallisen
tarinan mukaan hän kuoli autoonsa kohdistuneessa iskussa aiheutuneisiin vammoihin.
Kaikista Natsi-Saksan ylimmän sodanjohdon edustajista Rommel nauttii
ehkä suurinta arvostusta. Tähän on monta syytä, joista yhtenä on hänen kiistämätön maineensa panssaritaktikkona ja
aavikkosodankäynnin asiantuntijana. Ei
tule myöskään unohtaa, että hän oli äärimmäisen ammattimainen, kurinalainen
ja voitettua vastustajaa kohtaan humaani
komentaja. Hän käsitteli sotavankeja aikansa vallitsevaa käytäntöä paremmin ja
jätti huomiotta käskyt teloittaa juutalaisia,
siviilejä ja kiinni saatuja kommando-sotilaita. Samalla hän oli kärjistetyn ankara ja
vaativa itseään ja alaisiaan kohtaan. Mikään vaiva ei ollut liian suuri, mikään riski ei ollut ottamattomissa, jos päämäärä
sen pyhitti. Rommel ei ollut suuri strate-
gi, mutta taktikkona ja toimeenpanijana
hänen näennäisesti ehtymätön energiavarastonsa ajoi hänet kerta toisensa jälkeen
suuriin suorituksiin – ja samalla konflikteihin tunnetusti vähemmän energisten
huoltoupseerien kanssa
Rommel on meille logistiikan alan upseereina erinomainen tutustumiskohde
nykypäivänäkin, sillä hänen operaatioissaan liikkuvuus oli kaiken a ja o. Pitkiin
huoltoyhteyksiin yhdistettynä Rommelin
tapa käydä sotaa oli logistiikan kannalta
hankala tuettava ja asetti osin samanlaisia
haasteita kuin Maavoimien Taistelu 2015
tänään. Toimivalla ja suorituskykyisellä huollolla oli elintärkeä rooli Rommelin
operaatioiden onnistumisessa tai epäonnistumisessa. Suomi ei ole rinnastettavissa Pohjois-Afrikan aavikoihin ja uusi taistelutapamme toimii erilaisin periaattein
kuin Rommelin liikesodankäynti, mutta
joukkojen huollon tehokas toteuttaminen
on molemmissa yhtä elintärkeää.
Liikesodan vaatimukset huollolle
Afrikasta teki taistelualueena ainutlaatuisen se, että siellä mekanisoitu ja moto-
risoitu sodankäynti jalostui puhtaimpaan
muotoonsa. J.F.C. Fullerin ja Q.E. Martellin kaltaisten ensimmäisten tankki-teoreetikkojen ajatukset tankkisodasta ”maalla
käytävinä meritaisteluina” mahdollistui,
sillä tasainen erämaa ja aavikko vailla
pysäyttäviä maastonkohtia tarjosi taktisesti aivan uudenlaisen tilanteen. Lisäksi
Afrikka oli toisen maailmansodan ensimmäinen sotanäyttämö, jossa kaksi täysin
motorisoitua joukkoa kohtasivat toisensa
taistelussa. Rommelin Afrikan sotatoimien yksi suurista menestystekijöistä
alussa oli Brittiarmeijan kyvyttömyys hahmottaa mekanisoidun sodankäynnin vaatimuksia. Heissä Rommelin mukaan yhdistyi poikkeuksellinen rohkeus ja sitkeys
joustamattomuuteen ja kyvyttömyyteen
nopeaan liikkumiseen. Brittien orientaatiojakso mekanisoidun sodan toteutusperiaatteisiin kesti oman aikansa, eivätkä he
suinkaan olleet ainoat hitaat oppijat.
Saksalaisten aiemmat hyökkäykset
Puolaan ja Ranskaan toimivat pikemminkin kuin mekanisoidun sodankäynnin testiharjoituksina. Puolalaisen ratsuväen urhea yritys panssarivaunuja vastaan osoitti
uuden aikakauden alkaneen ja saatuja
oppeja jalostettiin Ranskaa varten. Sielläkin tankkien vastustajana oli perinteisiä
jalkaväkijoukkoja, joiden suhteellinen hiatus ei tarjonnut todellista operationaalista
vapautta. Panssarijoukot vyöryivät syvälle
selustaan ja Rommel kuvaa, kuinka tärkeimpiä teitä ja asutuskeskuksia vältellen
hyökkäys syvyyteen oli enemmän kilpajuoksua kuin taistelua. Rommelin joukot
saattoivat heiluttaa yllätetylle jalkaväelle
sekä selustajoukoille ja kaasua keventämättä jatkaa etenemistä jättäen heidät
sekasortoiseen tilaan ja perässä seuraavan oman jalkaväen vastuulle.
Libya ja Egypti näkivät kahden liikkumiskykyisen joukon taistelun jalostumisen ja motorisoidun ”mottitaktiikan”
synnyn. Liikkuvuus ja rohkeus syviin
operaatioihin johti toistuvasti tilanteisiin,
joissa vihollinen saatiin piiritettyä omilla joukoilla, mutta tämä ei käytännössä
koskaan voinut olla operaation varsinainen päämäärä, sillä jos saarrettu joukko oli motorisoitu, sen oli suhteellisen
helppoa nopeasti keskittää voimansa
yhteen kohtaan ja murtautua saartorenkaan läpi. Korostettu liikkuvuus oli
myös tapa käydä kulutussodankäyntiä
aavikolla ja ainoastaan toimiva logistiikkajärjestelmä takasi mahdollisuudet selviytyä kulutussodankäynnissä.
Rommelin mukaan sodankäynnin liikkuvuuden vähentyessä, eli ns. perinteisessä torjuntataistelussa, myös tappioiden määrä kasvaa jyrkästi ja sodan tarkoituksena on tuhota vihollisen miesvoima. Tämä erottelu on tärkeä myös nykypäivän sodankäyntiä suunnitteleville
operaatikoille. Vanhanaikainen hyökkäys
staattista puolustusta vastaan onnistuu
tai epäonnistuu miestappioiden myötä
ja siksi vaikutus pitää kohdistaa juuri
– Jan Hanska
Kirjoittaja on
huoltoupseeri,
yleisesikuntamajuri, yhteiskuntatieteiden tohtori
ja sotatieteiden
tohtoriopiskelija
sotilaisiin. Liikkuvassa, motorisoidussa
tai mekanisoidussa sodankäynnissä sen
sijaan yksittäinen sotilas tai sotilasjoukkokin on käytännössä käyttökelvoton,
mikäli logistiikkajärjestelmä ei pysty
tuottamaan tarvittavaa materiaalia, täydennyksiä ja palveluita. Siten Rommelin
ajatusten mukaan liikkuvan sodankäynnin kohteena ei tulisi olla joukkojen
vaan niitä tukevan logistiikkajärjestelmien osin. Tuhoamalla polttoainevarastot,
mekanisoitu tai motorisoitu joukko kyetään saattamaan taistelukyvyttömäksi.
Tavallaan liikkuva kulutussodankäynti
teki taistelemisesta entistä sekavampaa. Molemmat komentajat pyrkivät kokoamaan voimansa siten, että niillä pystyttiin vaikuttamaan viholliseen yhdenaikaisesti yhdessä tietyssä paikassa ja
siten rikkoa vihollisen taistelujärjestys
ja tuhota erilleen joutuneita osia yksi
kerrallaan. Vihollisen pilkkominen taisteluliikkeillä pieniin joukkoihin ja niiden
eliminoiminen on menetelmä tuottaa
tappioita taisteleville osille.
9
Tärkeimmät iskun kohteet Rommelin taktiikassa muodostivat kuitenkin
huoltoyhteydet ja huollon ryhmitykset.
Kaikki ampumatarvikkeet ja polttoaineet kulkivat huoltoyhteyksiä pitkin ja
niiden katkaiseminen tarjosi kulutussodankäynnille onnistumisen mahdollisuudet. Silloin kun kyettiin iskemään
suoraan vihollisen huollon ryhmityksiin,
yleensä vihollinen keskeytti käynnissä
olevat operaationsa ja veti joukkonsa
suojaamaan huoltoaan. Huollon toimivuus oli perusta, jolle kyky käydä liikesotaa rakentui ja siksi huolto tuli suojata perinpohjaisesti. Jos ajattelemme
omia huolto- ja logistiikkajoukkojamme,
on niillä perinteisesti käytännössä olematon kyky suojata toimintaansa. Lähipuolustusasemat eivät ole nykyäänkään riittävä menetelmä taata huollon
taistelunkestävyys. Huolto tarvitsee tukea suojatakseen oman toimintansa ja
voidakseen siten mahdollistaa iskevien
osien taistelu.
Jos huolto onkin liikkuvan sodankäynnin perusta, ovat panssarivaunut sen
selkäranka. Kulutussodankäynnin logiikkaan kuuluu, että vihollisen tankkeja ei
kannata kuluttaa omillaan. Siihen tulee
käyttää panssarintorjuntajoukkoja, jotta omat tankit säästyvät viimeisen iskun antamiseen. Liikesodankäynti on
käytännössä aina myös kulutussodankäyntiä, jossa omia resursseja tulee
suojata pyrkiä käyttämään säästeliäästi
ja kuluttamaan vihollisen resurssit loppuun. Logistisen näkökulman tulee olla
hallitseva kaikilla tasoilla komentajasta
huoltomiehiin asti. Siten huoltoupseerin keskeinen tehtävä on pystyä, paitsi
tukemaan ja mahdollistamaan komentajalle tämän taistelusuunnitelman toteuttaminen, niin myös logistiikan osaajana tuottaa komentajalle syötteitä ja
ehdotuksia logistiikan näkökulmasta,
miten taistelua voitaisiin panos-tuotossuhteessa tehokkaimmin käydä. Usein
ongelmana on nykypäivänäkin se, että
komentajat näkevät itsensä henkisesti Rommelin jälkeläisinä eivätkä halua
huollolta muuta kuin täyden tuen. Tilanne, jossa komentaja ainoastaan antaa
enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoiset vaatimuksensa logistiikalle
vastaanottamatta syötteitä logistiikkajärjestelmältä on aina rajoite tehokkaalle toiminnalle. Aivan kuten kaikilla
tasoilla tykistöpäällikkö tai -komentaja
on joukon komentajan taistelijapari, tulee huoltoupseerinkin kyetä tarjoamaan
syötteitä komentajan päätöksenteon
pohjaksi.
Huoltoupseeri komentajan tukena
vai tiellä?
Rommelin koko sodankäynnin filosofia
rakentui energisyyden ja päättäväisyyden
varaan. Historia hänen mukaansa opetti, että kerta toisensa jälkeen älyllisesti
korkeammalla tasolla oleva kenraali tuli
vähemmän älykkään, mutta periksi antamattoman ja voimakastahtoisen kenraalin päihittämäksi. Tämä johti Rommelin
joukoissa äärimmäisen komentajakeskeiseen johtamistapaan ja siihen, että hän
10
johti taisteluita edestä ilman että hänen
esikuntansa usein edes tiesi, missä komentaja on ja miten häneen saisi yhteyden. Lisäksi jokaisen ihmisen energiataso on rajallinen ja ajaessaan joukkojaan
yhä suurempiin uhrauksiin, Rommel ajoi
itsensä myös terveydellisesti tilaan, jossa hänet oli lopulta vastentahtoisesti
evakuoitava väliaikaisesti Afrikasta, koska hän ei suostunut jättämään joukkojaan
oman onnensa nojaan. Niin paljon hänen
mukaansa onnistumisesta riippui hänen
tistä suuremmalla nopeudella, tuli huollonkin kyetä vastaamaan haasteeseen
ja sisäisen kankeutensa myötä se ei
käytännössä koskaan päässyt sille miltei ylimaalliselle tasolle, jota Rommel
vaati. Siten huollon rajoitettu liikkuvuus
ja hitaus asetti omia vaatimuksiaan sodankäynnille ja rajoitti myös taistelevien joukkojen nopeutta ja liikettä. Me
Suomessakin haluamme nähdä huollon
”operaatioiden mahdollistajana” ja siten
huoltoupseereilta vaaditaan henkistä
Rommel toi taisteluajatuksensa selväksi henkilökohtaisesti paperikäskyjen asemesta.
omasta roolistaan joukkojensa ajajana.
Rommelin opeissa motorisoitu sodankäynti vaati nopeita operaatioita ja niiden johdolta välitöntä reaktiokykyä päätöksenteossa. Nämä vaatimukset loivat
tilanteen, jossa taistelevien joukkojen
tuli kyetä tehtäviensä täyttämiseen
vailla viiveitä ja kaikkien tuli kasvattaa
omaa toimintanopeuttaan. Ei voitu tyytyä tavanomaiseen vauhtiin vaan jatkuvasti tuli pyrkiä ja vaatia parasta mahdollista suoritusta. Se, joka teki eniten
töitä, oli nopein ja Rommelin mukaan
nopein voitti taistelut.
Tässä pääsemmekin juuri siihen tekijään, joka aiheutti ristiriitoja logistiikkojen ja Rommelin välille. Huoltojärjestelmä on jo perinteisesti ollut kankea
ja tietty saksalainen perinpohjaisuus
sai aikaan suuren byrokraattisuuden
toimintojen toteuttamisessa. Koska tuettavat joukot toimivat ja liikkuivat en-
joustavuutta kyetä todella mahdollistamaan komentajalle hänen tahtonsa mukaisen taktiikan toteuttaminen ja välttää
tilannetta, jossa huolto millään tavalla
sanelisi komentajalle mitä hän pystyy
tai ei pysty tekemään. Huollon ei optimitapauksessa tulisi rajoittaa operointia.
Rommel itse ajautui ainakin kerran tilanteeseen, jossa hänen piti keskeyttää
taistelu, koska polttoaineen vähyys loi
vaaran, että hänen panssaroidut ajoneuvonsa olisivat hyytyneet. Polttoainepula
liikkuvassa sodankäynnissä on katastrofi.
Osittain tämä johti Rommelin näkemykseen, että ”quartermasterit” käyvät taistelut ja ratkaisevat ne ennen varsinaista
taistelemista. Rohkeinkaan mies ei kykene mihinkään ilman aseita ja runsasta määrää ampumatarvikkeita ja näillä ei
ole liikkuvassa sodankäynnissä mitään
hyötyä ilman niitä kuljettavaa riittävää
määrää ajoneuvoja ja polttoainetta täy-
dennyksiin. Rommel toteaakin yleisenä
vaatimuksena huollolle ja logistiikkajärjestelmälle, että täydennyskyvyn tulee
olla vähintään yhtä suuri kuin vihollisella
niin laadullisesti kuin määrällisesti, että
taistelun voidaan odottaa päättyvän suosiollisesti. Ylivoima tai vähintään tasavertaisuus huollollisesti tarjosi komentajalle
mahdollisuuden menestyä taistelussaan.
Rommel omien sanojensa mukaan oli
hyvin kiinnostunut huoltomiesten näkemyksestä millä tavoin ja missä määrin
ammattilainen, että hän pystyisi sekä sanomaan, mikä missään nimessä ei ole
huoltojärjestelmälle mahdollista että keksimään, miten järjestelmästä voitaisiin
puristaa kaikki suorituskyvyt esiin komentajan tahdon toteuttamiseksi.
Rommel antoikin komentajille ohjeen, joka kylmää jokaisen huoltomiehen sydäntä. Komentajan itsensä tulisi
olla kyllin hyvin selvillä hänen alaisensa
huolto- tai logistiikkajärjestelmän potentiaalista, että hän voisi perustaa kaikki
huollolliset vaatimuksensa omalle arviolleen sen suorituskyvystä. Perusteena tällä Rommel ilmoitti, että vain siten huoltomiehet joutuvat kehittämään
aloitekykyään ja vaikka he valittaisivat,
niin lopputuloksena he tuottaisivat moninkertaisesti sen suorituskyvyn, mihin
he olisivat kyenneet, mikäli suunnittelu olisi jätetty heille. Luonnollisesti on
kaikkien aselajien etu, että komentajan
on hyvin perehtynyt niiden toimintaan
ja ymmärtää enemmänkin kuin perusperiaatteet niiden toiminnoista. Kuitenkaan jokainen komentaja ei todellakaan
ole Rommelin kaltainen taktisen tason
nero, vaikka sellaisena itsensä näkisi.
Komentaja, jonka henkiset kyvyt eivät
riitä näkemään mikä on inhimillisesti toteutettavissa saattaa koko operaationsa vaaraan, mikäli hän perustaa huollon
tuen oman visionsa varaan. Siksi tarvitaan huoltoupseereita, jotka ovat valmiita itse omasta tahdostaan puristamaan
logistiikkajärjestelmän kaiken suorituskyvyn irti ja asettamaan sen kokonaisuudessaan komentajan käyttöön.
Huoltoyhteyksien venymisen
merkitys operaatiolle
he kykenisivät tukemaan operaatioiden
toteuttamista suunnitteluvaiheesta alkaen. Kuitenkaan huoltomiehen silmin
Rommel ei ollut todellakaan ideaalikomentaja, sillä hän paheksui suuresti huoltomiesten tapaa valittaa jokaista
kohtaamaansa vaikeutta eikä toteuttaa
saamiaan tehtäviä improvisoiden - tämä
kyky huoltomiehillä Rommelin mielestä oli puhdas nolla. Rommel kritisoi komentajistoa siitä, että nämä liian usein
hyväksyivät huoltomiesten selitykset ja
antoivat niiden vaikuttaa tehtävien toteuttamistapaan. Itse Rommel pakotti huoltonsa venymään äärimmilleen ja
antoi sille jopa toteuttamiskelvottomia
vaatimuksia luottaen siihen, että pakottamalla perspiraation lisäksi syntyisi inspiraatiota. Hänen kaltaisensa komentajan
alaisuudessa huoltoupseerin ammattitaito punnittaisiin. Huoltoupseerin tulisi
olla kyllin vahva persoona ja rautainen
Tärkeää Rommelille oli myös käydä taistelu loppuun asti, kun vaakakupit alkoivat kallistua ja vihollisen tilanne heiketä.
Hänen mukaansa pakeneva vihollinen,
jota ei tänään tuhota, voi palata taisteluun täydessä vahvuudessaan huomenna. Kyseessä on Rommelin luottamus
huollon toimivuuteen. Silloin kun vihollinen pakenee ja on sekasorrossa, tulee
aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa sille, sillä muuten vihollisen huoltojärjestelmä, saatuaan toimia rauhassa ja
häiriöittä kykenee palauttamaan lyötyjen
vihollisen joukkojen taistelukyvyn. Näin
ollen tilanne, jossa vihollisen huollon
toimintavapaus on kyetty jollain tavalla
kiistämään, on aika, jolloin on helpointa aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja
joukon taistelukyvylle. Toisin päin käännettynä, jotta mikään joukko voisi toimia
taistelusuunnitelmansa toteuttamiseksi,
tulee sen huoltoyhteyksien kyetä toimimaan keskeytymättömästi.
Lyödyn vihollisen takaa-ajo oli siis
Rommelin mielestä kriittinen osa operaatiota, koska silloin vihollisen epäjärjestyksen vuoksi saadaan aiheutettua eniten
tuhoa ja kerätään suurin osa sotasaalismateriaalista. Kuitenkin takaa-ajoa ei
useinkaan toteuteta kyllin aggressiivisesti
ja tehokkaasti ja silloin, kun takaa-ajo jää
tyngäksi, useimmiten syy on – yllätys,
yllätys – juuri huoltomiesten. Takaa-ajo
on usein etäisyydellisesti pitkä prosessi
ja takaa-ajon kiihtyessä huoltoyhteydet
venyvät ja venyvät kunnes takaa-ajoa ei
enää kyetä jossain pisteessä logistisesti
tukemaan ja eteneminen tyrehtyy.
Sama logiikka huollon tärkeydestä
päti myös omaan vetäytymiseen. Motorisoitu sodankäynti Afrikan kaltaisissa
olosuhteissa muutti myös radikaalisti
käsitystä pidettävistä maastonkohdista.
Rommel oli raivoissaan saatuaan Mussolinilta käskyn pitää Bueratin asemat
loppuun asti. Hän omien sanojensa mukaan oli tehnyt kaikkensa saadakseen
sodanjohdon ymmärtämään, että tietyistä maantieteellisistä kohdista kiinnipitäminen oli liikesodankäynnissä sivuseikka. Liikesodankäynnissä oleellista
oli pysyä liikkeellä, kunnes taktisesti sopiva paikka löytyi ja puolustautua siinä.
Vetäytymisestä ei aavikkosodassa ollut mitään haittaa, kunhan oma huolto
oli oikein suunniteltu siten, että jokaisessa viivytysasemassa oli riittävä määrä polttoaine-, varaosa- ja ammustäydennyksiä. Näin oman joukon taistelukyky kyettiin aina palauttamaan samalla
kun vihollisen kyky huoltaa joukkojaan
heikkeni jokaisen kilometrin myötä.
Mitä pidempään vihollinen pääsi etenemään, sitä pidemmäksi hänen huoltoreittinsä venyivät ja samalla sitä enemmän hän joutui irrottamaan voimaa
taistelevista osistaan huoltokuljetusten
suojaamiseksi. Jos käytössä on PohjoisAfrikan aavikoiden käytännössä rajoittamaton liikkumatila, ennemmin tai myöhemmin vähälukuisempi vetäytyvä joukko saavutti tilanteen, jossa ajallisesti ja
paikallisesti se oli hyökkääjää vahvempi.
Jos tuolla nimenomaisella joukolla hänellä oli käytössään riittävä määrä täydennyksiä, avautui mainio mahdollisuus
lyödä heikentynyt vihollinen.
Niin elintärkeäksi kuin Rommel huollon
kokikin taisteluiden voittamisen kannalta,
hänen arvostuksensa huoltomiehiä kohtaan oli käänteinen samassa suhteessa.
Jos huoltomiehet ja siviilitoimijat saavat
vapauden toteuttaa huoltoa oman aikataulunsa mukaisesti, kaikki olisi Rommelin mukaan aivan liian hidasta. Hän paheksui huoltomiesten tapaa toimia teorian pohjalta ja perustaa kaikki laskelmansa aiempiin kokemuksiin ja tuntea tyytyväisyyttä, jos heidän suorituksensa kohtaa näin asetetut standardit. Jos vihollisella on käytössään energinen henkilöstö
vastaamassa logistiikasta, joka kohottaa
sen huoltojärjestelmän suorituskykyä ja
tehokkuutta sekä kykenee lyhentämään
vasteaikaa, voi tuloksena omilla joukoilla
olla todellinen katastrofi.
Tahtojen taisto – Rommel ja
Montgomery
Rommelin uskaliaat operaatiot Afrikassa
saivat lopulta päätöksensä brittiläisen
Montgomeryn käsissä ja El Alameinin
taistelu on jäänyt legendana elämään.
Britit olivat siihen mennessä ymmärtäneet, että seuraava suuri taistelu Afrikassa tulisi ratkaisemaan sodan kulun
koko kyseisellä sotatoimialueella ja strategisen tason logistiikka pumppasi joukkoja ja tarvikkeita alueelle. Myös takti-
11
Puolan Karpaatian Prikaatin joukkoja saapuu Tobrukiin. (Lähde: Adam Majewski ”Wojna, ludzie i medycyna” Ljublin 1972, Wikipedia)
sella tasolla Britit ymmärsivät ratkaisun
hetkien olevan käsillä ja valmistautuivat
taisteluun suorastaan kuumeisesti.
Jokainen kuluva hetki ennen taistelua
huononsi Rommelin asemaa, sillä täydennykset muuttivat voimatasapainoa
Brittejä suosivaksi ja vähensivät saksalaisten onnistumisen mahdollisuutta.
Samalla he miinoittivat koko ajan perinpohjaisemmin sekä ryhmityksensä
edessä että sivustoilla ja Rommel suunnitteli sotaliikettä, jossa hänen joukkonsa hyökkäisi sivustasta El Alameinin
pääaseman kimppuun. Tämä olisi vaatinut miinoitetun etulinjan nopeaa läpäisyä onnistuakseen työntymisessä syvyyteen. Jokainen murron tekemiseen
kulutettu lisähetki olisi vähentänyt yllätyshyökkäyksen vaikutusta. Miinoitteilla
oli kyky riistää tankeilta niiden vauhdikas liike ja pakottaa ne ensimmäisen
maailmansodan tapaisesti ainoastaan
jalkaväen tukiaseiksi tehtäessä murtoa
puolustukseen. Koska tilanne muuttui
hyökkääjän kannalta koko ajan epäsuotuisammaksi, Rommel päätti temmata
aloitteen ja hyökätä luottaen nopeuteen
ja yllätyksellisyyteen ennen kuin Montgomery sai joukkonsa täyteen valmiuteen.
Ensimmäisissä yhteenotoissaan Montogomeryn kanssa Rommel oli saavuttanut menestystä, mutta Britit alkoivat
ymmärtää mekanisoitua aavikkosodan-
12
käyntiä ja heidän taktiikkansa kehittyminen sai Rommelinkin vetäytymään
lyötynä taistelukentiltä. Rommel näki
Montgomeryn olleen enemmän strategi
kuin taktikko, mutta samalla hän tunnusti, että linnoitettua Bueratia ja Tripolia vastaan taistellessaan Montgomery
hylkäsi itselleen tyypillisen varmuuden
metsästyksen ja hyökkäsi energisesti ja
aloitteen temmaten asettaen saksalaiset puolustajat tukalaan asemaan.
Rommelin mielestä tehokas taktiikka vaatii rohkeutta, mutta suuret strategiset päätökset edellyttävät kaikkien
mahdollisten seuraamusten huolellista
arviointia ja ratkaisun tulee ainakin perusperiaatteen tasolla täyttää sataprosenttisesti turvallisuuden vaatimukset.
Toisaalta paraskin strateginen suunnitelma oli hyödytön, mikäli sitä ei kyetty
toteuttamaan taktisella tasolla. PohjoisAfrikan taisteluiden loppuvaiheessa
Montgomery kykeni omassa operaatiotaidossaan yhdistämään nämä elementit tehokkaasti. Montgomery eteni rauhallisesti pitäen koko ajan pääjoukkonsa
takana suuren määrän reservejä ottamatta riskejä. Vaikka hänen sivustansa
olivat varsin kevyesti suojatut, Rommelin joukkojen polttoainepula ei mahdollistanut koukkaushyökkäyksiä sivustojen
kimppuun.
Montgomery oli vanhan liiton sotilas
ja mekanisoitujen joukkojen komenta-
minen taistelussa ei ollut hänen vahvuusalueensa. Kuitenkin Rommel antoi
hänelle täyden tunnustuksen, että nopeasti hän kykeni hankkimaan itselleen
aavikkosodankäynnin perusperiaatteista
riittävän syvällisen ymmärryksen, että
muokkasi taktiikkansa jo El Alameiniin
niiden mukaiseksi. Montgomeryn suuria vahvuuksia Rommelin mukaan oli
se, että hän ei jättänyt mitään tekijää
pois laskelmistaan ja hylkäsi kaikki sodankäyntiin liittyvät akateemiset teoriat
ja eteni omaan kokemukseensa ja taitoonsa perustuen.
Montgomeryn periaatteena oli välttää
taisteluita, ellei hän kyennyt olemaan
täysin varma niiden voittamisesta. Rommel kritisoi arkkivihollistaan liiallisesta
varovaisuudesta, mutta tunnusti, että
olisi äärimmäisen vaikeaa syyttää häntä yhdenkään strategisen virheen tekemisestä. Afrikassa Montgomery vältti
sitoutumisia turhiin taisteluihin ja eteni
kohti tavoitteitaan kuin hitaasti mutta varmasti. Rommelin mukaan tämän
tyyppinen sodankäynti toimii vain siinä
tapauksessa, että sen toteuttajalla on
kiistämätön materiaalinen ylivoima ja
huoltojärjestelmä, joka takaa sen säilymisen. Montgomerylla sellainen oli ja
hänellä oli varaa edetä haluamallaan tavalla kun taas täydennysten vähyys pakotti Rommelin sopeuttamaan taktiikkansa niihin. Kun vielä Montgomery pystyi
Toinen maailmansota oli kuitenkin liikkuvan ja mekanisoidun sodankäynnin
kulta-aikaa. Samalla se nosti huollon
yhteydet ja ryhmitykset sotilaallisesti tärkeämmiksi kohteiksi kuin koskaan
ennen. Kun jalkaväestä siirryttiin motorisoituun tai mekanisoituun joukkoon
materiaali nousi keskeisimmäksi tuhoamisvaikutuksen kohteeksi. Vihollisen
taisteluvoima piti tuhota, jotta vihollinen
voitiin voittaa. Kiistämällä viholliselta
täydennykset sen hyökkäykset saatiin
kuristettua. Rommel ymmärsi tämän
kultaisen säännön perinpohjaisesti ja
siksi hän oli yhtäältä huoltomiehen paras ystävä ja pahin vihollinen. Rommel
nosti huollon uuteen arvostukseensa,
mutta samalla piiskasi sitä armottomasti toteuttamaan tehtävänsä.
Rommelin näkemys siitä, että huoltomiehet ratkaisevat taistelun osoittautui
oikeaksi hänelle katkerimmalla mahdollisella tavalla: tappiolla Montgomerylle.
Tämän artikkelin lähteinä on käytetty
seuraavia teoksia:
Montgomery erämaan ketun metsästyksessä
välttämään merkityksettömät kulutustaistelut, jyräsi hän vääjäämättä saksalaisten yli.
Sotahistoriassa on helppoa jälkikäteen antaa taisteluille merkityksiä ja selittää niiden kulkua haluamallaan tavalla.
Muistelmissaan kumpikaan mies ei itselleen yhtään virhettä myöntänyt. Voidaan kuitenkin perustellusti sanoa, että
materiaalinen ja huollollinen kiistämätön
ylivoimaisuus oli yksi niistä tekijöistä,
joka mahdollisti koko Pohjois-Afrikan
sotanäyttämön voiton Montgomerylle.
Nämä kaksi suurta sotilasta kohtasivat vielä toisenkin kerran Normandian maihinnousussa. Montgomery johti
koko maihinnousuoperaation ja Rommel
oli yksi komentajista, joiden tehtävänä oli puolustaa rannikkoa. Siinä missä Rommelin mukaan ylin saksalainen
sodanjohto ei ymmärtänyt Afrikassa
liikesodankäynnin perusteita, luotettiin
erheellisesti Normandiassa sen toteuttamiseen puolustussodankäynnin tapana vakaumuksellisesti. Montgomeryn
johdolla saatiin koottua niin suuri maihinnouseva joukko, että kun se saavutti
sillanpään, kyettiin saksalaisten liikkuvat
reservit sitomaan ilmavoimilla kyllin pitkäksi aikaa. Rommel suri, että sodan
alkuvuosien vauhdikkaiden tankkihyökkäysten aika oli pysyvästi päättynyt Afrikan myötä ja niin itärintamalla kuin Normandiassakin se osoitettiin kivuliaasti.
Rommel, Erwin: The Rommel Papers.
Toim.. B.H. Liddell Hart. Collins, London, 1953.
Rommel, Erwin: Rommel and his Art
of War. Toim. Dr John Pimlott. Greenhill
Books, London, 2003.
Rommel, Er win: Infantry Attacks.
Greenhill Books, London, 2006.
Kuvien copyright:
Kuva 1. Bundesarchiv. Bild 101I-7850286-33 Foto Otto 1942
Kuva 2. IWM E18980 http://zoom.iwm.
org.uk/view/36493
Akselivaltojen operaatio 1941–1942: saksalaiset tankit etenevät erämaassa juuri ennen Sollumin taistelua. Erämaa tarjosi panssaroiduille
joukoille loistavat taktikointimahdollisuudet, mutta oli kuorma-autoille kulkukelvottomuudessaan ”huoltomiehen helvetti”.
(Kuva: Imperial War Museums, author Franz Selinger, Wikipedia)
13
Pirkkalan pelastushenkilöstöä perehdytettiin
SAC:n Globemasteriin
Teksti ja kuvat:
Ville Tuokko, tiedottaja, Heavy Airlift Wing
Monikansallisen raskaan lennoston Globemaster-kuljetuskoneet kykenevät kuljettamaan jopa 77 tonnin hyötykuorman, joka voi koostua
monipuolisesti pallet-rahdista, matkustajista tai vaikkapa ajoneuvoista. C-17 kykenee myös materiaalipudotuksiin ja myös laskuvarjojoukot
voivat käyttää sitä hyppyalustana.
Suomi on ollut vuodesta 2008
lähtien mukana C-17 Globemaster
-koneiden strategista ilmakuljetuskykyä tuottavassa monikansallisessa Strategic Airlift Capability
-hankkeessa. Suomessa vieraillessaan SAC:n konekalusto tukeutuu
pääasiassa Pirkkalan tukikohtaan.
Marraskuun toisella viikolla SAC:n
C-17 vieraili Pirkkalassa UNIFILoperaatioon liittyvällä kuljetuslennolla. Lennon yhteydessä tukikohdan pelastushenkilöstö sai perehdytystä C-17 -koneeseen oman
erityisalansa näkökulmasta.
Vuonna 2008 perustettu Strategic Airlift
Capability (SAC) on kymmenen Naton jäsenmaan ja kahden rauhankumppanuusmaan yhteishanke, joka tuottaa jäsenmailleen sotilaallista strategista ilmakuljetuskykyä kriisinhallinnan ja kansallisen
puolustuksen tarpeisiin. SAC-maat ovat
Alankomaat, Bulgaria, Liettua, Norja,
Puola, Romania, Ruotsi, Slovenia, Suomi, Unkari, Viro ja Yhdysvallat.
SAC:n lentokalusto muodostuu kolmesta Boeing C-17 Globemaster III
-kuljetuskoneesta, joita operoi LänsiUnkariin Pápan lentotukikohtaan sijoitettu Monikansallinen raskas lennosto,
Heavy Airlift Wing (HAW). Lennoston
isäntämaan mukaisesti C-17 -koneet
14
kantavan Unkarin kansallisuustunnuksia, mutta ne ovat SAC:n jäsenmaiden
yhteisomistuksessa ja niitä operoidaan
kansainvälisin miehistöin.
HAW aloitti lentotoimintansa vuoden 2009 kesällä. Sen henkilöstövahvuus on noin 135 henkilöä, joista neljä
on suomalaisia. Vuosittain HAW tuottaa
noin 3165 lentotuntia, joista Suomen
osuus on 100. Yhteensä HAW:n C-17
-lentokalusto on lentänyt 12 000 lentotuntia suorittaen 830 lentotehtävää ja
kuljettaen yli 35 300 tonnia rahtia.
Suomi on käyttänyt SAC:n suorituskykyä HAW:n neljän operointivuoden aikana pääasiassa ISAF- ja UNIFIL-kriisinhallintaoperaatioiden kuljetuslentoihin.
SAC:n C-17 -kalusto tukeutuu Suomessa vieraillessaan useimmiten Pirkkalan tukikohtaan, jossa sijaitseva Puolustusvoimien Kansainvälisten kuljetusten koordinointikeskus FINMCC vastaa
suorituskyvyn sovittamisesta erilaisiin
kuljetustarpeisiin puolustusvoimallisesti.
FINMCC myös vastaa Pirkkalasta lähtevän rahdin käsittelystä.
FINMCC tekee tiivistä yhteistyötä
SAC-hankkeen muiden pohjoismaisten
jäsenmaiden, Ruotsin ja Norjan, MCCkoordinointikeskusten kanssa. Tämän
yhteistyön ansiosta Suomen, Ruotsin ja
Norjan rahtia ja henkilökuljetuksia voidaan yhdistää yhteisiksi lentotehtäviksi,
jolloin C-17 -koneen huomattavasta kuljetuskapasiteetista saadaan täysi hyöty
irti. Pohjoismaiden yhdessä käyttämien
lentotuntien täyttöaste onkin korkeimpia SAC-hankkeen maiden joukossa.
FINMCC:n lisäksi SAC:n lentokalusto
tukeutuu Pirkkalassa tukikohdan muihin
palveluihin kuten Ilmavoimien ja lentoaseman ylläpitäjä Finavian tuottamaan
pelastusvalmiuteen. SAC:n C-17 -koneen
vieraillessa marraskuun 18. päivänä Pirkkalassa UNIFIL-operaation kuljetustehtävissä Monikansallinen raskas lennosto
järjesti tukikohdassa toimivalle pelastustoimen henkilöstölle mahdollisuuden
tutustua C-17 -koneen erityispiirteisiin
mahdollisten häiriötilanteiden varalta.
Pelastushenkilöstön perehdyttäjänä
toimi neljättä vuotta HAW:n C-17 -koneiden kuormauksen suunnittelun ja
toimeenpanon tehtävissä Unkarissa
palveleva ylivääpeli Kari Naumonen.
Naumonen on aikaisemmissa tehtävissään Satakunnan Lennostossa toiminut
myös pelastustoimessa, joten sekä konetyyppi että pelastustoiminnan erityispiirteet ovat hänelle tuttuja.
– Vaikutelmani oli, että tällainen perehdytys palveli hyvin pelastushenkilöstön tarpeita, kommentoi Naumonen
tilaisuuden jälkeen.
– Jokaisella lentokonetyypillä on erityispiirteensä esimerkiksi rakenteen,
Monikansallisen raskaan lennoston C-17 on ollut vakiovieras Pirkkalan tukikohdassa jo vuodesta 2009. HAW:n ylivääpeli Kari Naumonen
perehdyttää tukikohdan pelastustoimen henkilöstöä Globemasterin erityispiirteisiin.
polttoainesäiliöiden sijainnin ja luukkujen
ja ovien toiminnan suhteen. Nämä asiat on hyvä tuntea sen varalta, että koneen kanssa joutuu toimimaan häiriö- tai
lento-onnettomuustilanteessa. Lisäksi
on hyvä tietää siitä, minkälaista rahtia
koneella voidaan kuljettaa, ja minkälainen kyky koneella on esimerkiksi matkustajankuljetukseen, jotta nämä asiat
voidaan huomioida pelastustoiminnassa.
Samanaikaisesti Pirkkalan perehdytystilaisuuden kanssa Suomessa kokoontuivat SAC-ohjelman jäsenmaiden muodostama Strategic Airlift Capability (SAC SB)
-ohjausryhmä sekä NATO Airlift Management Programme Board (NAM PB).
Kolmepäiväiseen, Helsingissä Pääesikunnan Logistiikkaosaston isännöimään
kokoukseen osallistui noin 50 henkilöä
ohjelman kaikista jäsenmaista.
FM Ville Tuokko työskentelee tiedottajana Monikansallisessa raskaassa
lennostossa Pápassa,
Unkarissa vuoden 2014
lokakuun loppuun asti.
Suomessa Tuokko toimii
tiedottajan tehtävässä Ilmavoimien Viestintäkeskuksessa Tikkakoskella.
15
Huoltotaktiikan seminaari 2014
Huoltokoulun kymmenes ja viimeinen huoltotaktiikan seminaari järjestettiin Hämeen Rykmentin Huoltokoululla 23.-24.1.2014.
Huoltotaktiikan seminaarit eivät
tähän kuitenkaan lopu - vuonna
2015 seminaarin järjestää Riihimäelle perustettava Logistiikkakoulu. Tilaisuuden johti Huoltokoulun johtaja everstiluutnantti
Petri Riihijärvi apunaan majuri
Lauri Rissanen. Väkeä seminaari veti taas Hämeen Rykmentin
auditorion täyteen. Seminaarien
tarkoituksena on ollut tarkastella huoltotaktiikan ajankohtaisia
asioita ja yhtenäistää näkemystä huoltotaktiikasta. Huoltoupseeriyhdistyksen Lahden alueen
huoltoveljet ja -siskot järjestivät
tälläkin kertaa aluetapahtuman
seminaariin liittyen.
Vuoden 2014 Huoltotaktiikan seminaarin teemana oli toimintaedellytysten
luomisen vaihe: materiaalin käyttökuntoisuus ja materiaalitäydennykset, hajauttaminen, perustaminen ja perustamisen aikainen huolto. Aihepiiriä tarkasteltiin läpileikkauksena ylhäältä alaspäin
lähestyen. Tilaisuus alkoi Pääesikunnan
logistiikkaosaston esityksestä ja päätyi
puolustushaaraesikunnan, logistiikkalaitoksen, logistiikkarykmentin ja perustavan joukko-osaston kautta jalkaväkiprikaatiin. Jotta makaroni avautuisi
perusteellisesti, oli puheenvuoro varattu
myös Sotilaslääketieteen keskukselle ja
16
Huoltokoulun johtaja evl Petri Riihijärven avauspuheenvuoro.
Tapahtuma keräsi paikalle 115 osallistujaa.
Heikki Härtsiä alusti aiheesta Millog:in näkökulmasta.
kumppaneista Millog:lle ja Leijona Cateringille. Esimerkiksi Heikki Härtsiän
esitys Millog:n osuudesta toimintaedellytysten luomisesta oli monelle erittäin
avartava. Alustajat olivat onnistuneet
myös erinomaisesti lähestymään aihepiiriä oman organisaationsa näkökulmasta.
Tulevan Logistiikkalaitoksen rooli toimintaedellytysten luomisessa herätti
vilkasta keskustelua läpi seminaarin.
Siinä missä todettiin että laitokselle tulee merkittävä rooli ja vastuu kokonaisuudesta, todettiin yhtä lailla asiakkaiden - puolustushaarojen - merkitys vaatimusten asettajana ja osaavana logististen palveluiden tilaajana. Verkottuminen siviiliyhteiskunnan suorituskykyihin
suoraan tai kumppanien kautta nähtiin
erittäin merkittävänä tekijänä tulevaisuudessa kuten myös se, että niin puolustusvoimien kuin siviiliyhteiskunnan normaaliolojen toimintatapamallien tulee
olla valmiiksi yhteneviä poikkeusolojen
toiminnan kanssa.
Seminaarin iltaan kuuluneelle aluetapahtumalle täytynee myös etsiä
uusi pitopaikka. Perinteikkäälle Lahden Upseerikerholle suuret kiitokset
tälläkin kertaa erinomaisista puitteista
tapahtumalle. Aluetapahtumaan liittyen palkittiin Huoltoupseeriyhdistyksen
vuoden 2013 kirjoittaja. Tunnustuksen
sai tällä kertaa Dr. Eric Sibul Baltic
Defence Collegesta. Yhdistyksen puheenjohtaja eversti Timo Saarinen luovutti Sibulille tunnustuksena yhdistyksen standaarin.
17
Majuri Risto Leinonen huolenaiheena käyttökuntoisuuden varmistaminen.
Palkitsemisen jälkeen Dr. Sibul alusti
runsaslukuista yleisöä aiheesta: ”Military Logistics - History and Theory
for the Practitioner”. Esitys oli erittäin
mielenkiintoinen ja viritti vilkasta keskustelua. Sibul lähestyi logistiikkaa sotateoreettista näkökulmasta avaten historiallisten esimerkkien avulla sitä, miten sotilaslogistiikkaa voidaan tarkastella sotateorian käsitteillä. Tämä on aihe
jota ei meidän sotilasopetuslaitoksissamme juuri opeteta. Esitys herättikin
Huoltokoulun oman väen keskuudessa
pohdintaa oman opetuksen kehittämisestä.
Huoltotaktiikan seminaarin 2014 voidaan taas perustellusti todeta olleen
järjestämisen arvoinen tapahtuma. Laadukkaat alustukset kirvoittivat vilkasta
keskustelua ja monia hyviä ajatuksia
jotka voidaan hyödyntää kehitettäessä
puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Logistiikkakoulu toivottaa kaikki
huoltotaktikot tervetulleiksi seminaariin myös vuonna 2015. Nähtäväksi jää
onko kyseessä huoltotaktiikan vai logistiikkataktiikan seminaari.
Dr. Sibul avartaa yleisön näkemyksiä logistiikasta
Aluetapahtumassakin oli noin
70 logistikkoa
18
Kestävää kehitystä
elinjakson alusta
loppuun.
Edistyksellistä osaamista valmistuksesta varastointiin.
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa maavoimien
ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja
elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden
asennuksista, modifikaatioista ja
kunnossapidosta sekä osallistuu
maavoimien materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
3/1989–3/2014:
25 vuotta kylmiä reaktioita
ja kuumia tunteita
Tämä artikkeli kertoo tutkimusalasta, joka on herättänyt tiedemaailmassa suuria intohimoja.
Jos eräät kokeelliset havainnot
saadaan vahvistettua aukottomasti, niin sillä tulee olemaan
suuria vaikutuksia logistiikalle,
huoltovarmuudelle ja globaalille
toimintaympäristöllemme. Tiedemaailmassa on myös odotettavissa ankaraa sisäistä jälkipyykkiä. Tätä artikkelia on valmisteltu pitkään, eräät viimeaikaiset
tapahtumat johtivat siihen että
ajankohta aiheen käsittelylle on
nyt ajankohtainen.
Kyse on kiistanalaisesta fysiikan alueesta, jossa teoria laahaa käytännön
perässä. Kokeelliset menetelmät tuottavat tuloksia, jotka ovat vallalla olevien
teorioiden mukaan mahdottomia. Tämä
on jakanut tiedemaailman tiukkoihin
leireihin; olemassa olevien teorioiden
pyhyyttä vaaliviin puhdasoppisiin ja kokeelliseen kehitystyöhön uskoviin kerettiläisiin. Vertaukset Galileon ja Inkvisition kiistaan eivät ole kaukaa haettuja,
niin asian kiihkeyden kuin merkityksen
kannalta. Vaikka taistelu on vielä käynnissä, joudumme tuskin odottelemaan
vastauksia enää kovinkaan kauan.
Mustat joutsenet
Villit kortit ja mustat joutsenet ovat nimityksiä yllättäville ilmiöille, jotka voivat johtaa merkittäviin paradigmamuutoksiin. Niitä on usein vaikea ennustaa,
mutta niiden ennakointi voisi auttaa
etulyöntiaseman saavuttamisessa. Toisaalta on hyväksyttävä myös suuri epäonnistumisen riski; tulevaisuuden ennustamiseen liittyy aina epävarmuutta.
Tieteen pitäisi käsitellä asioita avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Tulosten
pitäisi perustua tehtyihin havaintoihin
ja niiden analysointiin. Jos vakiintunut
teoria on selkeästi ristiriidassa havaintojen kanssa, pitäisi ensin varmistaa että
havainnot ovat oikeita. Jos havaintoja
ei pystytä kumoamaan, teoriaa pitäisi
ryhtyä tarkastelemaan uudelleen. Teorialla pyritään kuvaamaan luontoa, mutta
luontoa ei voi pakottaa noudattamaan
teoriaa.
Tämän tutkimusalueen kohdalla tieteellinen prosessi ei ole toiminut normaalisti. Useat tutkijat ovat tuominneet
sen suoralta kädeltä, eivätkä halua
20
edes keskustella asiasta. Heidän mukaansa ei kannata tutkia sellaista, jonka lopputulos tiedetään etukäteen vääräksi. Osasyyllisinä sotkuun ovat olleet
median julkisuushakuisuus, fyysikoiden
ja kemistien väliset kahnaukset, valtapolitiikka ja tutkimusrahojen jako.
Kirjoittajalle aihealue on tuttu jo vuosien takaa, mutta tapahtumat ovat lähteneet vyörymään vuoden 2010 lopulla. Kirjoittaja on seurannut tiiviisti alan
kansainvälistä kirjoittelua sekä vaihtanut
ajatuksia yritysmaailman edustajien, fysiikoiden ja muiden tutkijoiden kanssa.
Sveitsissä syksyllä 2012 pidetty alan
kokoontuminen ja parin sadan eri puolilta maailmaa saapuneen tutkijan ja yritysedustajan tapaaminen vakuutti siitä,
että asiat etenevät nyt nopeasti.
Tätä kirjoitusta varten on tehty kohtuullisen paljon taustatyötä eikä esitettyjä väitteitä ole heitetty aivan kevyesti.
Kirjoittajan yksityishenkilönä harrastama
verkostoituminen eri tahojen kautta on
lisännyt uskoa asiaan, mutta tämä artikkeli pohjautuu pelkästään julkisiin lähteisiin.
Monet ovat verranneet tilannetta
Wrightin veljesten ensilentoon 1903.
Vaikka lennosta oli valokuvia, Yhdysvaltain tiedepiirit ja lehdistö pitivät veljeksiä useiden vuosien ajan huijareina ja
ilmaa painavampien koneiden olemassaoloa teoreettisesti mahdottomana.
Uutiskynnys ylittyi lopullisesti vasta
1908, kun koneella oli lennetty tuhansien ihmisten edessä Ranskassa.
Kirjoittaja: Mika Helsingius
Matalan energian ydinreaktiot ja
niiden historia
Stanley Pons ja Martin Fleischmann
kertoivat vuonna 1989 havainneensa
selittämätöntä lämmöntuotantoa tehdessään elektrolyysikokeita palladiumilla. Utahin yliopisto kiirehti raportin
julkaisua ja samalla ilmiötä alettiin nimittää kylmäfuusioksi, vaikka alun perin tutkijat eivät ottaneetkaan vahvaa
kantaa siihen mikä aiheuttaa lämmön
nousua.
Uutinen synnytti mediakohun, mutta myös vastareaktion. Sana fuusio oli
punainen vaate niille fyysikoille, jotka
työskentelivät perinteisen fuusion ja
ITER-reaktoreiden kanssa. Monet fyysikot eivät halunneet Ponsin ja Fleischmannin kaltaisten elektrokemistien tunkevan heidän reviirilleen. Perinteisten
teorioiden mukaan kemialliset ja ydinre-
E-Cat HT testipenkissä, näkyvissä lämmitysvastuksen k
nen saatiin minimoitua ja testaajat pystyivät varmistam
aktiot ovat kaksi täysin erillistä aluetta,
joilla ei ole mitään yhteistä.
Prof. John R. Huizenga ja muut tunnetut kriitikot kysyivät, miksi kokeet eivät tuota voimakasta neutronisäteilyä
tai radioaktiivisia jäämiä, jos kyseessä
on ydinreaktio? Ponsin ja Fleischmannin
varhaisten kokeidensa ongelmana oli
myös heikko toistettavuus. Monet yrittivät välittömästi toistaa kokeen. Jotkut
sanoivat havainneensa lämmönnousua,
mutta useimmat ilmoittivat, etteivät olleet havainneet säteilyä joten kyse ei
ole fuusiosta (eli yritettiin mitata jotain
sellaista jota ei alun perin edes väitetty).
Monien fyysikoiden mielestä kyse
oli mittausvirheistä ja huonoista koejärjestelyistä, heidän mukaansa vakuuttavia todisteita ilmiön olemassaolosta
ei saatu. Nykyisin tiedetään, että jotkin
riippumattomat ryhmät löysivät löytöä
tukevia todisteita, mutta heidän kohtalonaan oli joutua ankaran painostuksen
kohteeksi ja heidän tuloksensa jäivät
kahdeksi vuosikymmeneksi arkistojen
kätköön.
Nämä olivat niitä perusteita, joiden
vuoksi tutkimusalue tuomittiin pseudotieteeksi ja ajettiin marginaaliin 25
vuodeksi. Ankara vastustus vaikutti voimakkaasti siihen, etteivät useimmat
tieteelliset lehdet tai konferenssit ole
julkaisseet alan tutkimuksia. Tällä on ollut vaikutuksia myös rahoitukseen sekä
patenttien myöntämiseen. Tutkimus ei
kuitenkaan kuollut kokonaan, vaikka
monet yrittivät kyllä saada viimeisenkin
vastarinnan murskattua. Ilmiön tutkimusta jatkettiin pienillä resursseilla ja
kaapelit.Testipenkkiä käytettiin, jotta lämmön johtumimaan, ettei laitteeseen syötetty ylimääräistä energiaa.
erilaisista näkökulmista käsin. Internetin yleistymisen myötä tiedonvälitys on
siirtynyt pitkälti verkkoon, asiallisia sivustoja ovat mm. [11] [19][20].
Useimmat tutkimusryhmät käyttävät
siitä nimeä LENR-ilmiö (Low Energy
Nuclear Reaction) eli matalan energian
ydinreaktio. Muita yleisesti käytettyjä
nimityksiä ovat CANR (Chemically Assisted Nuclear Reaction) kemiallisesti
avustettu ydinreaktio, LANR (Lattice Assisted Nuclear Reaction) hila-avusteinen
ydinreaktio sekä CMNS (Condensed
Matter Nuclear Science) kiinteän aineen ydinteknologia. Nimitykset vaihtelevat eri maissa ja mantereilla. Japanissa puhutaan usein vetyenergiasta,
Venäjällä ja muualla on omat terminsä.
Eräs syy nimitysten kirjavuuteen on se,
ettei ilmiön fysikaalinen perusta ole selvillä. Teorioita on olemassa, mutta mikään niistä ei ole vielä noussut voittajaksi. Toinen syy erilaisiin nimityksiin on
ollut sanaan kylmäfuusio liittyvä stigma.
Mitä LENR tutkijat väittävät, ja miksi
se synnyttää niin voimakkaita vastareaktioita? Ainakin yliopiston fysiikan ja
kemian kursseja käyneet tietävät, että
kohtuullisen suuria määriä vetyä tai
sen isotooppeja voi varastoitua joidenkin metallien hilaan. Ilmiö on voimakas
mm. nikkelissä ja palladiumissa, mutta
ilmenee myös muissa metalleissa.
LENR-tutkijat väittävät, että tietyissä
olosuhteissa vetyatomit reagoivat metallihilan kanssa, tuottaen enemmän
energiaa kuin mitä voidaan selittää kemiallisilla reaktioilla. Jotkut ovat myös
havainneet heikkoa gammasäteilyä ja
alkuainemuutoksia lähtöaineissa. Tämä
viittaisi jonkinlaisiin ydinreaktioihin, mutta perinteisen fysiikan mukaan tämä
vaatisi suunnattomia paineita ja miljoonien asteiden lämpötiloja.
Nousujohteista edistymistä
Viimeisen 25 vuoden aikana sadat tutkijat ja kymmenet tutkimuslaitokset ovat
jatkaneet ilmiön tutkimista. Mukana on
arvostettuja yliopistoja, valtioiden ja asevoimien tutkimuslaitoksia, eri yritysten
laboratorioita sekä yksittäisiä tutkijoita
ympäri maailmaa. Pääosin tutkimusta on
tehty Italiassa ja Japanissa, jonkin verran Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja
Intiassa. Joukkoon kuuluu NASA, USA:n
asevoimien yksiköitä, Toyota Group,
Mitsubishi Heavy Industries ja lukuisia
muita organisaatioita. Suurin osa työryhmistä on ollut melko pieniä ja toiminut
pienellä rahoituksella. Kyse on ollut riskitutkimuksesta, johon liittyy suuria epävarmuuksia ja PR-ongelmia mutta myös
suurta potentiaalia.
Vuosien varrella on tehty ilmeisesti
kymmeniä tuhansia kokeita, sekä esitelty erilaisia teorioita joilla saatuja havaintoja voitaisiin selittää. Varhaisemmat kokeet muistuttivat vuoden 1989 testejä,
niissä reaktioita yritettiin käynnistää raskaassa vedessä tapahtuvat elektrolyysin avulla käyttämällä mm. palladiumia.
Vuosikausia niiden toistettavuus oli hyvin huono, ylimääräinen lämmöntuotto
oli niin pientä, ettei käytetty kalorimet-
ria pystynyt vahvistamaan mittauksia
sitä riittävän aukottomasti.
Joitain vuosia sitten siirryttiin käyttämään nikkeliä ja paineistetulla vedyllä
täytettyjä koekammioita. Niissä testimateriaali kuumennettiin muutamiin satoihin asteisiin, joissain kokeissa sitä stimuloitiin ultraäänellä, sähköpurkauksilla
tai sähkökentillä. Uusissa kokeissa tulokset alkoivat olla selkeämpiä ja toistettavampia, laitteiden tuottama lämpöenergia oli selkeästi suurempi kuin reaktion
käynnistämiseen käytetty energia.
Tulokset paranivat entisestään sen jälkeen, kun materiaalin pintaa käsiteltiin
reaktiivisen pinta-alan kasvattamiseksi.
Suurin läpimurto saavutettiin, kun jotkut
siirtyivät käyttämään hyvin hienojakoisia
metallijauheita. Energiantuotanto vaikuttaa olevan sidoksissa materiaalin pintaalaan ja geometriaan, nanorakenteet
käyttäytyvät eri lailla kuin suuremmat
kappaleet.
Monissa viimeisten vuosien aikana
suoritetuissa kokeissa poikkeuksellinen
lämmöntuotanto on ollut niin merkittävää, että mittausvirhe ja kemiallinen
reaktio on viimein voitu sulkea pois
laskuista. Useimmat tutkijat puhuvat
muutamista wateista, mutta ainakin 6
ryhmää on puhunut satojen tai jopa tuhansien wattien energiantuotosta. Joillain ryhmillä kokeiden toistettavuus on
lähellä 100 prosenttia, reaktiot ovat jatkuneet jopa kuukausia.
Eräs MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) tammikuussa 2012
luentosarjan aikana käynnistetty koe
(MANOR) tuotti ylijäämäenergiaa vielä kesäkuussa 2012. Kyseinen koe oli
pienimuotoinen, mutta se tuotti 7-10
kertaa enemmän energiaa kuin mitä
reaktion ylläpito vaatii, uusimmalla versiolla hyötysuhde on jo 1:80. Tällä hetkellä useat arvostetut tutkimuslaitokset
ovat jo todenneet, ettei itse ilmiön olemassaolosta voi enää kiistellä. Eräänä
osoituksena oli mm. MIT:n tutkimuksen
uudelleenkäynnistyminen, sitä ei enää
pidetä pseudotieteenä ja alan peruskurssi toistettiin myös tammikuussa
2014 [29].
Monet LENR-ilmiön tutkijat sanovat
nykyisin, että valtavirran fyysikot saattoivat olla vuonna 1989 tietyssä mielessä
oikeassa. Kyseessä ei ehkä ole fuusio
ainakaan perinteisesti ymmärretyssä
mielessä, vaan jotain muuta. Taustalla
saattaa olla jokin, ennestään tuntematon
nanometriluokan mittakaavassa tapahtuva kvanttimekaaninen ilmiö.
Teoreettisissa selityksissä puhutaan
pintaplasmoneista, Rydbergin atomeista, hydrinoista sekä suurissa hiukkasjoukoissa tapahtuvista värähtelyistä. Lopullista selitystä joudutaan vielä odottelemaan, mutta näyttää siltä että teoreettiset selitykset avaavat reittejä moniin uusiin ennestään tuntemattomiin
ilmiöihin ja käytännön sovellutuksiin.
NASA:n näkökantoja
NASA:n Langleyn tutkimuslaitoksen
johtava tutkija Dennis Bushnell on kertonut kirjoituksissaan omia näkökulmi-
21
aan LENR-tutkimuksen historiasta [7].
Hänen mukaansa NASA uskoo Allan
Widomin ja Lewis Larsenin kehittämän
Widom-Larsen teorian selittävän ainakin osan ilmiöstä. WL-teorian mukaan
kyseessä olisi heikkoihin vuorovaikutuksiin liittyvät ilmiöt, mahdollisesti neutronin muodostuminen elektroneista ja
protoneista, jonka jälkeen tapahtuisi
paikallinen neutronin absorbointi ja beta-hajoaminen. Kaikki tutkijat eivät usko
WL-teoriaan, mutta se on ainakin yksi
näkökulma.
Bushnell on todennut, että mielenkiinto pitkään väheksyttyä heikkoa ydinvoimaa kohtaan on kasvanut pitkän tauon jälkeen. Heikon ydinvoiman tutkimus
on ollut useita vuosikymmeniä takaalalla, pääosa tutkimuksesta suunnattiin
vahvaan ydinvoimaan. Vahvan voiman
tutkimus auttoi kehittämään fissioreaktion, plutoniumin ja ydinaseen, mutta
voi olla että samalla ummistettiin silmät
heikkoon ydinvoimaan liittyviltä ilmiöiltä.
Jos taustalla on heikko ydinvoima,
se auttaisi ehkä myös LENR-ilmiön hyväksymisessä. On hyvinkin mahdollista, että LENR ei riko yleisesti hyväksyttyjä fysiikan lakeja, näkyviin on vain
tullut uusia ennestään tuntemattomia
ilmiöitä. LENR-ilmiöistä on saatu merkkejä myös erilaisten mineraalien murtumisessa paineen alla, biologisissa
prosesseissa, auringon koronassa sekä
voimakkaissa ukkosmyrskyissä, avautumassa saattaa olla aivan uusia näkökulmia moniin luonnonilmiöihin.
NASA:n esittämien arvioiden mukaan
LENR-reaktio voisi olla painoonsa nähden joitain miljoonia kertoja tehokkaampi kuin tyypilliset kemialliset reaktiot,
ideaalitapauksessa se saattaa olla samaa luokkaa perinteisen fuusion kanssa.
Langleyn tutkimuskeskuksen mukaan
1% maailman vuotuisesta nikkelintuotannosta voisi riittää täyttämään nykyisen energiankulutuksen. Pitkällä aikavälillä he uskovat teknologian skaalautuvan
miniatyyrikoosta suuriin voimalaitoksiin,
itse he kaavailevat sen käyttöä avaruusluotaimiin ja kantoraketteihin.
Tämän teknologian kauneus on siinä,
että se on äärimmäisen yksinkertaista.
Tuotanto ei vaadi varsinaista huipputeknologiaa, kompleksisuus on lähempänä
sähköhellaa kuin matkapuhelinta. Alussa merenkulku olisi sopiva käyttökohde,
myöhemmin maa-ajoneuvot sekä ilmailu. Toimiessaan LENR tarjoaisi mahdollisuuden korvata nykyinen öljyyn ja
fossiilisiin polttoaineisiin perustuva infrastruktuuri, NASA uskoo sen auttavan
ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.
Energiantuotannon hajauttaminen lähelle kulutusta poistaisi siirtoverkkojen
aiheuttamat hävikit ja kustannukset,
tällöin myös siirtoverkkojen haavoittuvuuksien aiheuttamat ongelmat katoavat. Asevoimien logistiikalle muutokset
voisivat olla suuria ja nopeita.
Andrea Rossi ja E-Cat
Viime vuosien kehityksestä ei voida
puhua mainitsematta Italialaista Andrea Rossia. Hän ja professori Sergio
22
Focardi Bolognan yliopistosta käynnistivät nykyisen kilpajuoksun 14.1.2011
kutsuessaan median edustajia seuraamaan energiakatalysaattoriksi (E-Cat)
nimeämänsä laitteen testausta Bolognan yliopistoon [12]. He olivat tehneet
kokeita jo useiden vuosien ajan, sen
jälkeen kun Rossi oli törmännyt kiintoisiin ilmiöihin työskennellessään materiaaliteknologian parissa Yhdysvalloissa.
Heidän ansiostaan kokeissa siirryttiin
muutamien wattien energiantuotannosta kilowatteihin, tuotettu energia ei
enää hukkunut mittausepätarkkuuksiin.
Selkeyden vuoksi ensin käsitellään eri
laiteversioiden teknisiä ominaisuuksia,
Rossin väitteiden todenperäisyyteen ja
eri kumppaneihin palataan myöhemmin.
Ensimmäiset prototyypit olivat yksinkertaisia, nikkelijauhoa, tuntematonta katalyyttiä ja paineistettua vetyä sisältäviä
metalliputkia. Reaktori tarvitsee sähköä
reaktion käynnistämiseen ja säätöön.
Varsinaisen E-Cat:in eli ensimmäisen sukupolven laitteen hyötysuhde (COP) on
1:6. Laitteet eivät tuota radioaktiivisia
jätteitä eikä niistä pääse ulos vaarallista
säteilyä. Prosessi on periaatteessa turvallinen, koska sisällä tapahtuva reaktio
on riippuvainen materiaalin rakenteesta.
Jos reaktorin ydin kuumenee liikaa,
siinä oleva sinkkijauhe sulaa ja reaktio
pysähtyy. Laitteessa on n. 1,5 g vetyä ja joitain grammoja jauhemaisessa muodossa olevaa nikkeliä, se riittää
noin 6kk jatkuvaan käyttöön. Tämän jälkeen jauhe on vaihdettava, tarkkaa syytä tähän ei ole kerrottu. Itse reaktioon
osallistuvat ainemäärät ovat gramman
murto-osia.
Alun perin Rossi kehitti veden lämmittämiseen soveltuvia laitteita, saavutettu lämpötila (n. 140 C) riitti kiinteistöjen lämmitykseen tai joihinkin teollisiin
prosesseihin. Tavoitteena oli myöhemmin nostaa lämpötilaa, suuri höyrynpaine ja korkea lämpötila mahdollistaisi
sähköenergian tuotannon höyryturbiinien avulla riittävällä hyötysuhteella.
Syksyllä 2012 Rossi kumppaneineen
ilmoitti uusista ratkaisuista, joiden avulla he pystyivät ylläpitämään stabiilia reaktiota 600 asteessa kymmenien päivien ajan, myöhemmin lämpötila saatiin
nostettua aina 1200 asteeseen. Tämä
ns. Hotcat on nyt korvaamassa aikaisemmat mallit, se on n. 30 cm pitkä ja
9 cm leveä teräslieriö joka sisältää sinkkijauheen, katalyytin ja hydraattimuodossa olevan vedyn sekä lämmitykseen
tarvittavan vastuksen.
Hotcat:in stabiloinnin kanssa on ollut
jonkin verran haasteita. Hyötysuhde on
jollain lailla sidoksissa reaktion stabiilisuuteen. Joissain kokeissa on puhuttu
jopa hyötysuhteesta 1:200, mutta silloin reaktio ei enää ole turvallinen. Suurempi hyötysuhde väärin toteutettuna
voi johtaa neutroneihin tai laitteen tuhoavaan lämpöpurkaukseen.
Vuoden 2013 lopulla Rossi paljasti,
että he tekevät Hotcat:eille rasitustestejä, joissa laite ajetaan vaurioitumispisteeseen. Joissain rasitustesteissä aluksi punertavana hehkuneen lieriön ulkolämpötila nousi 10 sekunnissa 1000:sta
asteesta 2000:een asteeseen ja muuttui valkohehkuiseksi, sen jälkeen tapahtui räjähdys jossa sisempi teräslieriö
höyrystyi osittain ja keraaminen runko
pirstoutui kuumuuden vaikutuksesta
[27]. Testejä tehdään, jotta reaktiota
opitaan hallitsemaan ja kaupallisia tuotteita varten pystytään valitsemaan turvalliset toimintarajat.
Alun perin Rossin visioissa oli kotitalouksia varten tarkoitettu ensimmäisen sukupolven E-Cat:iin pohjautuva 10
kW:n ja 500€:n vedenlämmitin (COP
1:6), jossa olisi käyttäjän vaihdettavissa
oleva polttoainekasetti. Ennakkotilauksia
oli kertynyt jo 600000 ja laitteelle haettiin kuluttajalaitteiden UL sertifiointia
Yhdysvaltojen markkinoille. Luvan saaminen näin eksoottiselle teknologialle
on kuitenkin hankalaa. Uuden kumppaninsa kanssa Rossi on päättänyt keskittyä Hotcat:iin ja teollisiin sovellutuksiin,
kuluttajamarkkinoille palataan sitten kun
teknologia saadaan idioottivarmaksi.
10kW malli oli periaatteessa turvallinen,
mutta laitteen tahallinen purkaminen ja
modifiointi saattaisi luoda riskejä.
Infrapunakuva E-Cat HT2:sta.
Rossi on markkinoinut 1MW konttiin
sijoitettua laitosta jo useita vuosia 1,5
M€ hintaan. Laite on kuitenkin jatkuvan
tuotekehityksen alla. Uuden kumppanin
vaatimuksesta halukkaiden asiakkaiden
taustoihin on kiinnitetty tarkempaa huomiota, tämän vuoksi mm. Rossin Sveitsiläiset ja Saksalaiset lisensoijat Transaltec ja E-Cat Deutschland luopuivat
lisensseistään ja Rossin kumppani osti
heidät ulos. Nyt laitetta myydään vain
teollisuusasiakkaille, joilla on pitkä historia prosessiturvallisuuden ylläpidossa.
Laite pitää olla sijoitettuna suljetulle
alueelle, laitoksella pitää olla 24/7 henkilöstöä joka pystyy valvomaan toimintaa. Niille jotka tuntevat perinteisten
höyryvoimalaitosten turvallisuuskäytännöt tämä ei ehkä ole niin yllättävää.
Myöhemmin tilanne tulee muuttumaan,
mutta nykyinen kumppani haluaa minimoida riskitekijät. Kumppani pyrkii markkinoimaan teknologiaa ensin
teollisen lämpöenergian tuottamiseen,
myöhemmin sähkön tuottoon turbiinien
avulla ja visioissa on myös suora sähköenergian tuotanto ilman mekaanisia
välivaiheita.
Rossi, demonstraatiot ja Ruotsi
Rossi järjesti useita demonstraatioita
vuonna 2011. Kyse oli nimenomaan demoista joissa laitetta käytettiin veden
kuumentamiseen ja höyryn tuottamiseen, niissä ei tehty tarkkoja kalorimetrisiä mittauksia. Uppsalan yliopiston
professori Sven Kullander ja Tukholman
yliopiston teoreettisen fysiikan apulaisprofessori Hanno Essén olivat ensimmäisiä tunnettuja tutkijoita, jotka tutustuivat niihin ja vakuuttuivat hänen väitteistään [22].
Niiden merkittävyyttä lisäsi se, että
Sven Kullander oli Ruotsin tiedeakatemian ja sen energiakomitean jäsen,
Hanno Essén taas Ruotsin Skeptikkoyhdistyksen puheenjohtaja. Jotkut kriitikot
epäilivät huijausta, he pohtivat erilaisia
piilotettuja akkuja ja sähkökaapeleita
sekä spekuloivat höyryn lämpötilan,
vesipitoisuuden ja paineen vaikutuksia.
Lopulta Rossi lopetti julkiset demonstraatiot ja sanoi keskittyvänsä toimivan
tuotteen valmistamiseen. Kiinnostus
Ruotsissa oli kuitenkin syntynyt.
1MW:n laitoksen testaus oli viimeinen laajemmalle joukolle vuonna 2011
järjestetty demonstraatio. Rossi kertoi,
että joku tuntematon asiakas oli tilannut häneltä konttiin sijoitetun 1MW:n
laitoksen jota käytettiin veden lämmittämiseen. Kokonaisuus koostui useista
kymmenistä pienemmistä yksiköistä ja
niiden kontrollielektroniikasta. Arvostelijat kysyivät, miksi kukaan haluaisi tilata 1MW laitoksen? Yksittäisten 10kW
modulien demonstraation olisi luullut
riittävän. Demonstraatio onnistui, vaikka teho jäikin hieman alhaisemmaksi
[2]. Ilmeisesti höyryvuotojen kanssa oli
hieman ongelmia ja Rossi paljasti myöhemmin, että muutama moduli vaurioitui ylikuumenemisen vuoksi.
Tuntematon tilaaja kuitenkin hyväksyi
laitoksen ja Rossi sai tarvitsemaansa
lisärahoitusta. Kyseessä oli ilmeisesti
jonkinlainen proof-of-concept, jolla vain
todistettiin että tällainen laitos voitiin
ylipäätään rakentaa liikuteltavan kontin
sisään. Loppujen lopuksi he suunnittelivat laitteen uudelleen yhteistyössä,
uusi versio päätyi jollekin sotilasorganisaatiolle ja sille on tehty sen jälkeen tuhansien tuntien mittaisia testejä. Alkuperäinen kontti jäi pitkäksi aikaa Rossin
laboratorioon Italian Ferreraan modifioitavaksi, se lähetettiin lopulta Yhdysvaltoihin [3].
Vuonna 2012 Rossi lupaili kansainvälisen tutkijaryhmän tekevän uuden
sukupolven Hotcat:ille riippumattoman
testin, tutkimustulokset tultaisiin julkaisemaan. Kuukausien kuluessa monet
skeptikot pitivät väitteitä ajan pelaamisena, heidän mukaansa mitään tutkijaryhmää ei ollut olemassakaan ja Rossi
vain pelasi aikaa.
15 toukokuuta 2013 tuo pitkään lupailtu ja odoteltu kolmannen osapuolen
testiraportti kuitenkin viimein julkaistiin
[13][21]. Sen tekijöinä oli 7 professoria
Bolognan ja Uppsalan yliopistoista sekä
Tukholman Teknillisestä Korkeakoulusta
(KTH), mm. professorit Giuseppe Levi
ja Hanno Essén. Tutkimuksen rahoittajina olivat ruotsalainen Alba Langenskiöldin säätiö sekä Ruotsin energiateollisuuden järjestö Elforsk AB (pääosakas
Vattenfall).
Tutkijat olivat tehneet Ferrarassa kaksi koesarjaa, 96-tuntia kestäneen kokeen joulukuussa 2012 sekä 116-tuntisen kokeen maaliskuussa 2013. Hotcat
oli kiinnitetty kevyeen telineeseen, tällöin oli helpompi varmistaa, ettei laitteeseen syötetty salaa sähköenergiaa
tai kemiallisia polttoaineita. Lämmöntuotanto mitattiin suoraan infrapunakameroiden avulla, vesijäähdytystä ei käytetty. Ennen mittauksia tilat ja koejärjestelyt tarkistettiin huolella, lisäksi läsnä oli jatkuvasti testaajien edustajia.
Koejärjestely kuvattiin kokonaisuudessaan videokameroilla, kukaan ei päässyt
koskemaan niihin testin aikana. Lieriöt
punnittiin ennen ja jälkeen testin, lisäksi
ne sahattiin lopuksi auki ja niiden sisältö
tarkastettiin. Tarkemmat yksityiskohdat
löytyvät testiraportista, joitain raportin
kuvista on käytetty tämän artikkelin kuvituksena prof. Hanno Essénin luvalla.
Testaajat määrittivät tuotetun energiamäärän erittäin konservatiivisesti,
eri mittaukset ja laskelmat arvioitiin
alakanttiin. Testaajien arvioinnin mukaan lieriö tuotti 10 kertaa enemmän
energiaa kuin mikään tunnettu kemiallinen reaktio, vaikka koko lieriön tilavuus
olisi täytetty kemikaaleilla. Testaajat eivät ottaneet kantaa siihen mikä aiheutti energiantuoton, mutta tehokkuuden
perusteella ilmiölle ei ole tavanomaista
selitystä.
On hyvä huomata, että lieriössä olevat muutamat nikkeligrammat ja 1,5g
vetyä riittäisivät 6 kuukauden toimintaan, nyt testit kestivät vain nelisen
päivää. Laitteen pitkän aikavälin energiantuoton selvittämiseksi suunniteltiin
kesällä 2013 alkavaa 6kk mittaista jatkuvaa testiä. Nämä testit ovat ilmeisesti
meneillään, datan keruu päättynee maa-
liskuussa 2014 ja raportti uusista testeistä on luvattu julkistaa vuoden 2014
aikana.
Seuraava aihetta sivuava uutinen saapui lokakuussa 2013. Elforsk julkaisi
asiakaslehdessään Elforsk Perspektiv
parin sivun jutun LENR-tutkimuksesta
ja Rossista [24]. Elforsk oli varovaisen
myönteinen Rossin ja LENR:in suhteen,
heidän mukaansa itse ilmiön olemassaolo vaikutti melko selvältä ja kyse on
lähinnä sen kaupallisen hyödyntämisen
mahdollisuuksista. He myös paljastivat, että he olivat tekemässä laajempaa analyysiä LENR-teknologiasta ja
sitä varten he olivat käymässä läpi 20
alan merkittävintä yritystä sekä erilaisia
teorioita ja tutkimuksia viime vuosien
varrelta. He lupasivat toimittaa tämän
informaation suuren yleisön saataville
www-sivujensa kautta Elfroskin virallisena tutkimusraporttina.
Luvattu 59-sivuinen raportti “Low
Energy Nuclear Reactions Informationssammanställning beträffande ett omdiskuterat fenomen” ilmestyi 15 Marraskuuta 2013 [10]. Se käy läpi erilaisia
teorioita ja yrityksiä sekä eri puolilla
maailmaa tehtyjä tutkimuksia viimeisten vuosien ajalta. Linkki raportin englanninkieliseen käännökseen löytyy viitteestä [23].
Raportin mukaan enää ei tarvitse
miettiä, onko LENR-ilmiö olemassa vai
ei, on kiistatonta että LENR-laitteet
tuottavat enemmän energiaa kuin niihin syötetään sisään. Tutkimustyötä
tehdään paljon eri yrityksissä sekä avaruus- ja puolustusteollisuudessa. Kestää
pitkään ennen kuin kaikki tämän tutkimusalueen salat on saatu selvitettyä ja
on vielä vaikea sanoa, mikä yrityksistä
pystyy kaupallistamaan teknologian ensimmäisenä. Eri teoreettisten selitysmallien tieteellisyyttä ei pystytä arvioimaan tässä vaiheessa, mutta voidaan
sanoa että ”tulokset ovat tuloksia” ja
teorioita ehditään kehittämään myöhemminkin.
Ilmeisesti prosessi on erittäin epälineaarinen, siinä esiintyy voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, erilaiset
plasman tai kiinteän materiaalin resonanssit ovat oleellinen osa ilmiötä, samoin kun osittain ionisoitunut plasma
tai plasmapilvet (eng. dusty plasma).
Ilmiön aikana tapahtunee useita erilaisia
ydinreaktioita, alkuaineiden transmutaatioita jne.
Kvanttimekaaniset ilmiöt saattavat
olla osa LENR-ilmiötä, kyseessä saattaa
olla jokin epälineaarinen elektro-dynaaminen ilmiö resonansseineen. Ilmiön
skaalaaminen ja kontrollointi vaikuttaa
vaikealta, samoin oikeiden parametrien
löytäminen. Lämpötilan ja sähköisten
ilmiöiden väliset riippuvuudet ovat epäselviä, varsinkin kun eri yritykset eivät
kerro menetelmiensä yksityiskohtia.
Ilmiön hallitseminen ja hyödyntäminen vaatinee paljon kokeellista työtä,
mutta ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Turvallisuusnäkökohdat kuten
mahdollinen säteily ja suurenergiset
hiukkaset sekä voimakkaat magneettikentät täytyy huomioida. Elforskin mu-
23
kaan LENR-teknologialla on todellista
potentiaalia aiheuttaa paradigmamuutos
energiateknologiaan sekä monille muille
elämänalueille.
Rossin kumppanit
Rossin perustama Leonardo Corporation vastasi alun perin E-Catin kehittämisestä. Onnistuneiden prototyyppien jälkeen hän halusi tuotteistaa keksintönsä
mahdollisimman pian. Yhdessä entisen
Kreikan Italian suurlähettilään ja fyysikon Christos Stremmenoksen avulla
hän onnistui herättämään Kreikan pääministerin George Papandreoun huomion [8]. Tämän tuloksena syntyi Kreikkalainen Defkalion Green Technologies
niminen yritys, joka aloitti yhteistyön
Leonardo Corporationin kanssa vuonna
2010.
Kreikkalaiset olivat kiinnostuneita
asiasta mm. suurten nikkelivarojensa
vuoksi, heillä ei ole öljyä mutta heillä olisi vahva ote tähän tulevaisuuden
strategiseen luonnonvaraan. Yhteistyö
kuitenkin kariutui elokuussa 2011, ongelmia oli ilmeisesti ainakin PohjoisAmerikan lisenssien kanssa. Prof. Stremmenos asettui Rossin puolelle ja
hänen välinsä Defkalioniin katkesivat,
vaikka hän oli ollut yhtiön hallituksessa.
Tämän jälkeen Rossi pyrki löytämään
uuden kumppanin, joka jakaisi hänen
kanssaan saman arvopohjan ja takaisi
teknologian levittämisen laajalti. Tilanne
oli epäselvä parin vuoden ajan eikä ole
tiedossa kävikö hän neuvotteluja useiden eri tahojen kanssa. Viimein vuonna
2013 Rossi ilmoitti tehneensä lopullisen
sopimuksen uuden merkittävän partnerin kanssa. Partneri otti vastuulleen
valmistuksen ja markkinoinnin, sillä oli
riittävästi resursseja teknologian kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Rossi
sanoi itse jääneensä uuden perustetun
yhtiön päätutkijaksi, hänen käyttöönsä
annettiin laaja ja hyvin varustettu tutkimusryhmä.
Rossin partnereita on yritetty arvailla
useita kertoja viimeisten kahden vuoden aikana. Erilaisia ehdokkaita on ollut paljon, mutta konkreettisia todisteita kenenkään osallisuudesta ei löydetty. Huhumylly käynnistyi taas vuoden
2013 lopussa, kun eräs Rossin insinööri
mainitsi Linkedin-sivullaan toimivansa
Industrial Heat LLC nimisen yrityksen
teknisenä asiantuntijana [17].
Nettiyhteisö alkoi etsiä johtolankoja hakukoneiden ja yritysrekistereiden
avulla. Havaittiin, että Industrial Heat oli
perustettu vasta hiljattain, se sijaitsee
nimellä Research Triangle tunnetussa
huipputeknologiayritysten ja tutkimuslaitosten keskittymässä Pohjois-Carolinassa. Perustajiin kuului ainakin Cherokee
investment nimisen ympäristöteknologian konsulttiyrityksen taustahenkilöitä.
Cherokee on n. 2 miljardin dollarin
yritys, jolla on runsaat 500 ympäristöja energiateknologiaan liittyvää projektia
mm. Yhdysvalloissa sekä Kiinan suunnalla. Cherokeen edustama arvopohja
osui yhteen sen kanssa, mitä Rossi oli
aikoinaan kertonut salaisesta partneris-
24
taan. Yrityksen rekisteröintiin liittyvät
päivämäärät ja jotkin muut yhteensattumat Rossin viime vuoden kommenttien kanssa synnyttivät spekulaatiot siitä,
oliko tämä ns. salainen partneri?
Verkkohakujen tuloksena kiinankielisistä verkkolehdistä löytyi useita artikkeleita, joiden mukaan Cherokee
Investment Partners:in CEO Thomas
Darden oli käynyt lokakuussa 2013 Kiinassa keskustelemassa yhteistyöstä
Baodingin teknologiapuiston ja Icebank
nimisen yrityksen kanssa [14][28]. Tapaamisen yhteydessä oli kirjoitettu sopimuksia yhdysvaltalais-kiinalaisesta yhteistyöstä CODA-sähköautoa, vety-nikkeli energiantuotantoa ja tulenkestäviä
materiaaleja koskevissa projekteissa;
niiden sanottiin edistävät merkittävästi
paikallista teknologista ja taloudellista
kehitystä [6][26].
Baodingin teknologiapuistoon on keskitetty Kiinan kansantasavallan uuden
energiateknologian kehitystyö. Energiaalan yrityksiä on alueella n. 200 kappaletta, niiden liikevaihto on n. 100
miljardin yuania. Baoding on kooltaan
12 neliökilometriä, se sijaitsee Hebein
provinssissa noin 100 mailin päässä Pekingistä [5][30].
Sopimuksen allekirjoitusseremoniaan
osallistui Tom Darden, Hebein varakuvernööri Xu Ning, provinssin tiede- ja
teknologiajohtaja Jia Hongxing, Baodinging alueen pormestari Ma Yufeng sekä
muita tiede- ja teknologiaministeriön
sekä provinssin edustajia. Icebank.cn:n
tiedotteessa mainittu SASAC (Stateowned Assets Supervision and Assets
Commission) on Kiinan kansantasavallan
valtioneuvoston alainen erityiskomissio,
joka on vastuussa Kiinan valtionyhtiöiden
hallinnoinnista ja sen puheenjohtajana
toimii pääministeri Li Keqiang. Ilmeisesti paikalla oli myös NDRC:n (National
Development and Reform Commission)
edustajia, kyseinen organisaatio vastaa
Kiinan kansantasavallan makroekonomisesta suunnittelusta [9].
Cherokee ei kommentoinut asiaa
kolmeen viikkoon. 24.1.2013 Industrial
Heat julkaisi kuitenkin lehdistötiedotteen [16][25]. Tom Darden, toinen Cherokeen perustajista ja Industial Heat:in
johtaja JT Vaughn tulivat julkisuuteen.
Industrial Heat ilmoitti hankkineensa
oikeudet Rossin keksintöön ja sen valmistukseen. Eri tahojen tekemien selvitysten perusteella he olivat vakuuttuneet Rossin keksinnön toimivuudesta
ja päättivät ryhtyä valmistelemaan sen
laajaa kaupallistamista ja uusien sovelluskohteiden löytämistä.
He toimivat yhdessä muiden yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten
kanssa. He mainitsivat laatineensa suuren määrän patenttihakemuksia turvaamaan keksintöön liittyvät teknologiset
innovaatiot. Cherokeella on runsaasti
taloudellisia resursseja, kontakteja ja
asiantuntijoita talouden ja lakiasioiden
puolelta sekä kokemusta suurista ympäristöteknologian hankkeista. Kiina
nähdään tärkeäksi kohdealueeksi, Cherokeella on jo ennestään sinne vahvat
siteet.
Kuva E-Cat HT2:n koejärjestelyistä. Käytössä on kaksi
suunnattu sylinterin päähän ja sivulle. Videokamera k
Infrapunakuva testistä 20.11.2012, lämpötila 814 C.
Infrapunakuva marraskuun 2012 testistä,
lämpötila 859,1 C.
i tietokonetta infrapunakameroita varten, kamerat on
kuvaa PCE-830 tehoanalysaattoria.
Uutinen on levinnyt toistaiseksi lähinnä talousalan nettisivuilla. Rossin partneristaan aiemmin kertomat väitteet ja
tiedonmurut ovat osoittautuneet todenmukaisiksi. Voidaan olettaa, että monet
muutkin Rossin esittämistä väitteistä
pitävät paikkansa. Cherokeen kaltainen
yhtiö puuttuisi virheellisen tiedon levittämiseen, koska sillä olisi vaikutuksia
emoyhtiön toimintaan. Tästäkin huolimatta monet skeptikot ovat vielä epäilevällä
kannalla ja pitävät asiaa huijauksena. Jokainen voi kuitenkin kysyä itseltään, haluaisiko 2 miljardin dollarin yhtiö tuhota
ehdoin tahdoin maineensa ja pystyisikö
yksittäinen keksijä huijaamaan loputtomasti tämän kokoluokan energia- ja ympäristöalan yrityksen asiantuntijoita?
Lisää tietoa on tulossa lähikuukausina. Rossi lupaili jo ennen partnerin identiteetin paljastumista, että sen
oma tekninen raportti on tulossa julkisuuteen lähiaikoina. Kansainvälisen
riippumattoman tutkijaryhmän viime
vuonna käynnistämä 6 kuukauden testi on päättymässä maaliskuussa ja sen
tulokset tullaan julkaisemaan. Rossi on
lupaillut heidän esittävän oman teoreettisen mallinsa siitä, mihin ilmiö perustuu. Osa tuloksista saattaa ilmestyä virallisissa tiedelehdissä, mutta jäämme
odottamaan suurella mielenkiinnolla
mitä seuraavaksi tapahtuu.
Loppusanat
Tämä artikkeli saattaa vaikuttaa hieman
kaukaiselta tämän lehden sivuilla, varsinkin kun se käsittelee hyvin kiistanalaista asiaa. Ennakointi on kuitenkin
parempaa kuin reagointi, vaikka siihen
sisältyisi epävarmuustekijöitä. Mitä jos
väitteet pitävätkin paikkansa loppuun
asti? Paikallinen energiantuotanto tarkoittaisi sitä, ettei polttoaineiden kuljettaminen olisi enää niin oleellista. Energiantuotanto voitaisiin hajauttaa, ei olisi
enää muutamia haavoittuvia tuotantolaitoksia ja suuria sähkönsiirtoverkkoja.
Energian hinnan putoaminen muuttaisi talouden rakenteita, mitä kaasun ja
öljyntuottajat tekisivät jatkossa? Kuljetuksissa vaikutus näkyisi ensin merillä,
laiva olisi helppo alusta tämän kaltaiselle teknologialle. Aseteknologian puolella
vaikutus näkyisi niissä sovellutuksissa
joissa tarvitaan paljon energiaa, varmasti
tämän vuoksi laivastot ovat aina olleet
kiinnostuneet tästä tutkimusalueesta.
Kannattaa ainakin ajatella sitä mahdollisuutta, että öljyn vuosisadan jälkeen alkaa LENR-teknologian vuosituhat.
Näkökulma: Mitä muualla
tapahtuu?
US Department of Energy on aktivoitunut vuoden 2014 alussa. Advanced
Research Projects Agency for Energy
(ARPA-E) käynnisti rahoitushaun projekteille, joissa kehitetään uusia innovatiivisia energiantuotantomenetelmiä [2][32].
Nyt LENR on mainittu esimerkkinä tutkimusrahoitukseen oikeutetuista teknologioista, aikaisemmin viralliset tahot ovat
tuominneet tämän pseudotieteeksi.
Rossin tärkein kilpailija lienee hänen
entinen kumppaninsa Defkalion Green
Technologies. Se rakensi alun perin tuotantolaitosta Kreikan Xanthiin, mutta
Kreikan yleisen talousilmapiirin aiheuttamien ongelmien vuoksi he siirtyivät
Vancouveriin. Defkalionin hallituksessa
on pankkiireja, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja liike-elämän vaikuttajia Euroopasta sekä Kanadasta.
Vuonna 2012 tiettävästi seitsemän
yrityksistä, akateemisista instituutioista ja valtion viranomaisista koostunutta
ryhmää testasi heidän prototyyppejään,
mutta ainoastaan osa yhdestä raportista julkistettiin. He väittävät tekevänsä
yhteistyötä useiden yritysten kanssa,
mutta riippumatonta tietoa on vähän.
Hekin ovat luvanneet tiedottavansa toiminnastaan lisää vuoden 2014 aikana.
Myös muut ovat aktivoituneet viime
aikoina. Brilloun on solminut sopimuksen koelaitoksen rakentamisesta EteläKoreaan paikallisen yhtiön kanssa ja
Blacklight power on esitellyt omia demojaan suljetulle kutsuvierasjoukolle.
Monet ovat hieman skeptisiä näiden
yritysten mahdollisuuksiin, ilmeisesti
heillä on jotain mutta tie laboratoriosta
tuotteeksi saattaa olla vielä pitkä.
Mahdollisesti Rossin ja Cherokeen
etenemisellä on ollut vaikutuksia eri toimijoiden aktivoitumiseen, kilpailu investoinneista, patenteista ja markkinaosuuksista on lähdössä käyntiin. Myös monet
pienemmät yritykset ovat mukana kisassa. Suomessa Etiam Oy on tehnyt yksityiskohtaisen patenttihakemuksen [31].
Yhtiö ei ole halunnut julkisuutta, se tiedetään että yrityksen taustahenkilöstöön
kuuluu päteviä ammattilaisia.
Venäjällä eräät tahot ovat heränneet
mahdollisen paradigmamuutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin Venäjän energiateollisuudelle, sillä olisi vaikutuksia
valtiontalouteen ja Venäjän asemaan
suhteessa sen energiavaroista nykyisin
riippuviin valtioihin. He ovat kirjoittaneet
avoimen kirjeen Venäjän johdolle ja varoittavat mahdollisista muutoksista [1].
Venäjällä on ollut edistynyttä LENR-tutkimusta, mutta se on kärsinyt samanlaisista reviirikiistoista kuin länsimainenkin
tutkimus.
Näkökulma: Julkisuus ja kiistelyt
Median ja tiedejulkaisujen suhtautuminen LENR:iin on ollut ongelmallista
vuodesta 1989 lähtien. Silloin intouduttiin liikaa, sen jälkeen on oltu yltiövarovaisia ja merkittävätkin tapahtumat on
sivuutettu. Viime aikoina ankarin vastustus on kuitenkin alkanut murentua.
Uutisointi on vielä ollut verkkaista, television puolella italialaisten, kreikkalaisten ja ruotsalaisten tv-kanavien lisäksi
satunnaisia uutisia on tullut Fox:ilta ja
MSNBC:ltä. Lehdistä mm. WiredUK ja
Forbes ovat olleet aktiivisia. Kotimaassa
Teknikka&Talous on julkaissut muutamia lyhyitä juttuja, mutta ne ovat sisällöltään melko kevyellä tasolla.
Ruotsalainen NyTeknik on ollut omaa
luokkaansa. Sen toimittaja Mats Lewan kiinnitti aikoinaan lehden huomion
25
Rossin työhön ja siitä lähtien lehti on
seurannut aktiivisesti alan kehitystä.
NyTeknik:in ansiosta Ruotsalaiset tutkijat kuulivat Rossin työstä, se johti siihen että Vattenfall ja Elforsk ovat olleet
avoimia LENR-tutkimusta kohtaan ja
tohtori Magnus Holm taustaryhmineen
päätyi perustamaan Hydrofusionin, joka
on kohonnut maailmanlaajuisesti merkittävään asemaan Rossin yhteistyötahojen joukossa. Ruotsi on kieltämättä
Euroopan ykkönen tällä alueella.
Joissain osissa tiedeyhteisöä suhtautuminen on alkanut parantua. Kevään
2012 aikana eräät ydin- ja hiukkasfyysikot alkoivat osallistua yhteisiin seminaareihin LENR-tutkijoiden kanssa.
Erilaisia seminaareja ja symposiumeja
järjestettiin ainakin Genevessä, Torinossa ja Pisassa, kesän jälkeen tilaisuudet
jatkuivat mm. Etelä-Koreassa ja Yhdysvalloissa.
Maaliskuussa professorit Celani ja Srivastava pääsivät puhumaan
CERN:iin. Elokuussa 2012 Texasissa
järjestetyssä National Instruments:in
NIWeek2012-tapahtumassa monet tutkimusryhmät esittelivät tuloksiaan yhdessä NI:n kanssa. National Instruments
ilmoitti tekevänsä heidän kanssaan aktiivista yhteistyötä ilmiön selvittämiseksi ja hallitsemiseksi, heidän mukaansa
mahdollisuus uusiin energiainnovaatioihin on todellinen ja yhtiön johtaja
James Truchard on avoimesti puhunut
alan tutkimuksen puolesta. Myös vuonna 2013 järjestettiin lukuisia konferensseja, niitä sen enempää luettelematta. Positiivinen kehitys jatkunee myös
vuonna 2014.
Myös vastustajat ovat olleet liikkeellä. Vuodesta 1989 lähtien on tapahtunut
tutkimustulosten vääristelyä, raporttien
peittelyä, kiristystä ja muita hämäriä
tapahtumia. Osa tapahtumista on paljastunut vasta nyt, kun monia vanhoja
tutkimusraportteja on saatu julkisuuteen
Yhdysvaltain tiedonvapauslakien perusteella. Tietyt tapaukset ovat tällä hetkellä oikeuskäsittelyssä [18]. On myös
tapauksia, joissa yritykset ovat tarjonneet miljoonien projektirahoitusta yliopistoryhmille, mutta ulkopuolisen tahon painostamana yliopiston hallinto on
estänyt yhteistyön.
Jos joku lukee LENR:iä koskevia nettiartikkeleita, törmää varmasti mm. nimimerkki Mary Yugo:n kriittisiin hyökkäyksin Rossia vastaan. On mielenkiintoista, että muutamilla henkilöillä on
aikaa lukea eri puolilla maailmaa ilmestyviä kirjoituksia ja vastata niihin saman
tien. Wikipedian kanssa on esiintynyt
ongelmia jo pari vuotta, monet LENR:iä
tai Rossin työtä koskevat asialliset korjaukset katoavat muutamassa minuutissa. Usein Rossia syytetään Italiassa
ympäristörikoksista tuomituksi huijariksi, vaikka hän aikoinaan lopulta vapautui
syytteistä. Käytännössä hänen jäteöljyn
uusikäyttöön keskittynyt yhtiönsä ajettiin alas, mahdollisesti siksi että hän
joutui törmäyskurssille Camorran liiketoimintamallien kanssa.
Hän sai kuitenkin myytyä tuolloin kehittämänsä prosessin oikeudet muualle,
26
prosessi toimii ja on nykyisin laajamittaisessa käytössä. Myös väitteet USA:n
DoD:n huijaamisesta lämpösähköisillä
elementeillä nousevat esiin, vaikka DoD
on itse ilmaissut olleensa tyytyväinen
saamiinsa prototyyppeihin ja yhteistyö
on jatkunut sen jälkeenkin.
Myös muita hyökkäyksiä Rossia vastaan on ollut, viimeisin palvelunestohyökkäys hänen blogiaan kohtaan alkoi
heti Industrial Heat:in lehdistötiedotteen jälkeen. Jo aiemmin Rossi on maininnut, että hänen partnerinsa seuraa
kokonaistilannetta tarkkaan ja valmistautuu tarvittaessa oikeustoimiin. Jotkin
virheellisen tiedon esittäjät katosivatkin
kartalta 2013, ilmeisesti heihin otettiin
yhteyttä. Hyvinkin mahdollista, ottaen
huomioon Cherokeen asiantuntiverkostoon kuuluvan lakimiesarmeijan.
Keskustelu Rossin puolesta ja vastaan on joskus ollut värikästä. On hyvä
huomata, että hän on nimenomaan
keksijä; usein häntä on verrattu Edisoniin joka oli myös melko särmikäs persoona. Hän on lahjakas ja omaa paljon
Paljaan reaktorisydämen testi 20.11.2012. Korkea lämpötila vaurioitti reaktorin sisäistä terässylinteriä ja keraamista suojakuorta.
pohjatietoja, mutta hän kehittää menetelmäänsä pitkälti intuition ja kokeilujen
perusteella. Hän on itse sanonut, ettei
ole teoreettisesti suuntautunut tiedemies ja hänen mielestään tärkeintä ovat
toimivat tuotteet. Toisaalta joskus hänen lausuntonsa osoittavat asioiden syvällistä ymmärrystä, hänen taannoista
selitystään Higgsin hiukkasesta pidettiin
suorastaan nerokkaana.
Monet ovat todenneet, että Rossi puhuu asioista kierrellen ja usein hänen
väitteisiinsä jää tiettyjä takaportteja, on
sanottu että hän voi olla todella hankala
neuvottelukumppani. Osa tästä saattaa
olla tietoista hämäystä kilpailijoiden ja
liikesalaisuuksien suojaamiseksi. Hänen englanninkieliset lausuntonsa ovat
myös joskus vaikeasti tulkittavia, varsinkin ns. native-speakers:it analysoivat
niitä liiankin tarkkaan. Zurichissä 2012
Rossi sanoi itse, että puhuessaan italiaa hän puhuu värikkäästi (multicolor)
ja kertoo runsaasti yksityiskohtia, mutta
englanniksi puhe jää väkisinkin mustavalkoiseksi (monocrome).
On merkillepantavaa, että kukaan ei
ole näiden puolentoista vuoden aikana
pystynyt kumoamaan hänen väitteitään
ja mm. NASA uskoo hänen saavutuksiinsa, vaikka pitääkin häntä hankalana
henkilönä. Keskustelupalstoilla monet
ovat todenneet, että Rossin väitteistä ei
löydy varsinaisia ristiriitaisuuksia. Olisi
erittäin vaikeaa muodostaa näin pitkään
jatkunut rakennelma ja pitää sitä kasassa, ellei se perustuisi totuuteen.
Useiden fyysikoiden mukaan Rossin
itse reaktiota koskevat lausunnot muodostivat selkeän kokonaisuuden, eri ihmisten tekemien laskelmien ja mallinnuksien perusteella taustalla vaikuttaa
olleet aitoja fysikaalisia koejärjestelyitä
ja olisi todella vaikeaa sepittää kaikki
parametrit tyhjästä. Kertoessaan teknillisiä yksityiskohtia hän on aina ollut
tarkka, luvatessaan jostain asiasta aikanaan lisätietoja hän on aina lopulta pitänyt lupauksensa.
Kiitokset
Kirjoittaja haluaa kiittää teoreettisen fysiikan apulaisprofessori Hanno Esséniä
Tukholman Kuninkaallisesta teknillisestä
korkeakoulusta luvasta käyttää raportissa “Indication of anomalous heat energy production in a reactor device containing hydrogen loaded nickel powder“
julkaistuja kuvia tässä artikkelissa.
Suomenkieliset tekstit sovittanut TkT
Mika Helsingius. Kirjoittaja palvelee
Huoltokoulun tutkimus- ja kehittämisosastolla tutkimusjohtajana.
Kuvien lähde: “Indication of anomalous
heat energy production in a reactor device containing hydrogen loaded nickel powder.” Lupa kuvien lainaamiseen
saatu apulaisprofessori Hanno Esséniltä
(Royal Institute of Technology, Stockholm, Sweden).
Viiteluettelo
[1]. ”A Warning to Russia About LENR”,
http://www.e-catworld.com/2014/01/awarning-to-russia-about-lenr/ .
[2]. Allan, S. D., ” 1 MW E-Cat Cold Fusion
Device Test Successful”, http://pesn.
com/2011/10/28/9501940_1_MW_E-Cat_
Test_Successful/.
[3].Allan, S. D., ” Interview with Andrea Rossi About 1 MW ECat Plant Deliver y”, http://pesn.
com/2013/05/07/9602310_Inter view_
with_Andrea_Rossi_About_1-MW-E-CatPlant_Delivery/.
[4].ARPA-E “call for innovative energy
project, https://arpa-e-foa.energy.gov/
FileContent.aspx?FileID=1c56ac4a-0acd43ee-a2ec-ab80b33f4146#page=11.
[5]. ”Baoding High-tech Industrial Development Zone”, http://www.chinaknowledge.com/Manufacturing/IndustrialPark.
aspx?province=11&content=199.
[6]. ”Baoding Sino-US Science and Technology Innovation Park project held a signing ceremony” (kiinaa), http://hebei.sina.
com.cn/bd/focus/2013-09-27/08011242.
html.
[7].Bushnell, D., ”Low Energy Nuclear
Reactions, the Realism and the Outlook”, http://archive.is/0CaQ#selecti
on-151.0-151.57.
[8].”Defkalion issues Press Release on
Tests, Stremmenos speaks Out”, http://
energycatalyzer3.com/news/defkalionissues-press-release-on-tests-stremmenos-speaks-out.
[9].”E-Cat Knowledge at Highest Levels in China?”, http://www.e-catworld.
com/2014/01/e-cat-knowledge-at-highest-levels-in-china.
Ragone-kuvaaja kemikaalien energiasisällöistä. E-Cat HT2 menee kuvaajan ulkopuolella.
27
[10].Engström, M. and Bergman, S., “Low
Energy Nuclear Reactions. Informationssammanställning
beträffande
ett omdiskuterat fenomen“, Elforsk
AB, Raportti, 59 s., http://elforsk.se/
Rapporter/?rid=13_90_.
[11].Eurooppalainen LENR-uutissivusto, [11].
http://www.lenrnews.eu.
[12].
Focardi and Rossi LENR (Cold Fusion) Demo today, http://nextbigfuture.
com/2011/01/focardi-and-rossi-lenr-coldfusion-demo.html.
[13].Gibbs, M., ”Finally! Independent Testing Of Rossi’s E-Cat Cold Fusion Device: Maybe The World Will Change After All“, Forbes 20.5.2013, http://www.
forbes.com/sites/markgibbs/2013/05/20/
finally-independent-testing-of-rossis-ecat-cold-fusion-device-maybe-the-worldwill-change-after-all/.
[14].”High spirits layout Nickel Energy Energy Fund to join the United States
Cherokee platform to build new clean
energy” (kiinaa), http://www.icebank.cn/
news/detail_2.php?id=113.
[15].
”How tricolor race wakes new energy revolution – LENR” (venäjää)
http://forum-msk.org/material/economic/10194806.html.
[16].”Industrial Heat Has Acquired Andrea
Rossi’s E-Cat Technology”, http://www.
prnewswire.com/news-releases/industrial-heat-has-acquired-andrea-rossis-e-cattechnology-241853361.html.
[17].”Is Cherokee Rossis partner?”, http://
www.e-catworld.com/2013/12/is-cherokee-rossis-partner/.
[18].Krivit, S. B., ”Federal Investigations Reveal Academic Backstabbing at Purdue
University (Part 1)”, https://news.newenergytimes.net/2014/01/20/federal-investigations-reveal-academic-backstabbing-atpurdue-university-part-1/.
[19].LENR-artikkeliarkisto, http://lenr-canr.
org/.
[20].LENR-uutissivusto http://www.ecatnews.net/.
[21].Levi, G., Foschi, E., Hartman, T., Höistad, B., Pettersson, R., Tegnér L., Essén, H., “Indication of anomalous heat
energy production in a reactor device
containing hydrogen loaded nickel
powder“, arXiv.org, http://arxiv.org/
abs/1305.3913.
[22].Lewan, M. ,”Swedish physicists on the
E-cat: It’s a nuclear reaction”, NyTeknik,
6.4.2011, http://www.nyteknik.se/nyheter/energi_miljo/energi/article3144827.
ece.
[23].
”New Human Translation of Elforsk
LENR Report”, http://www.e-catworld.
com/2013/11/new-human-translation-ofelforsk-lenr-report/.
[24].”Okänd nukleär process“, Elforsk Perspektiv, Ett nyhetsmagasin från Elforsk,
s. 4-5, No. 2, 2013, http://www.elforsk.
se/Trycksaker/.
[25].
”PRESS RELEASE: Industrial Heat
Has Acquired Andrea Rossi’s E-Cat
Technology”,. http://www.e-catworld.
com/2014/01/press-release-industrialheat-has-acquired-andrea-rossis-e-cattechnology/.
[26].
”Report: Darden & Chinese Officials
Held ‘Signing Ceremony’ for Technology Park With ‘Nickel Reactor New Energy Project”, http://www.e-catworld.
com/2014/01/darden-china-meeting-signing-ceremony-for-technology-park-withnickel-reactor-new-energy-project/.
[27].”Rossi Provides More Explosive E-Cat
Information”, E-Cat World 29.12.2013,
http://www.e-catworld.com/2013/12/
rossi-provides-more-explosive-e-cat-information/.
[28].
”Strong Confirmation of Cherokees
backing of the e-cat from China” http://
www.e-catworld.com/2014/01/strongconfirmation-of-cherokees-backing-ofthe-e-cat-from-china/.
[29].
”Swartz-Hagelstein MIT Cold Fusion
Videos Posted”, http://www.e-catworld.
com/2014/02/swartz-hagelstein-mit-coldfusion-videos-posted/.
[30].The Baoding high tech industrial development zone, http://www.e-catworld.
com/2014/01/the-baoding-high-tech-industrial-development-zone/.
[31].”Thermal-energy producing system and
method”, http://worldwide.espacenet.
com/publicationDetails/originalDocumen
t?CC=WO&NR=2013076378A2&KC=A2
&FT=D&ND=3&date=20130530&DB=EP
ODOC&locale=en_EP.
[32].
US Department of energy calls for
LENR proposals among others, http://
www.e-catworld.com/2014/01/us-department-of-energy-calls-for-lenr-proposalsamong-others/.
Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö
myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka
liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön,
täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan.
Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 10.4.2014 mennessä osoitteella:
Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitus
Asiamies evl Mauri Etelämäki
Pääesikunta
Logistiikkaosasto
PL 919
00131 Helsinki
Lisätietoja: [email protected]
MUISTATHAN
kevätkokouksen 12.3.2014 klo 17.30 alkaen
Helsingissä SOK:n toimitiloissa Ässäkeskuksessa Fleminginkatu 34!
Ilmoittautuminen: [email protected], puh. 0299 530 548
Hallitus
28
Sinivalkoinen Scania
– suomalaisempi kuin uskotaan!
Scanian tehtaiden vuotuisten komponenttiostojen
Scanialla on maailmanlaajuinen huoltoverkosto, mikä
arvo Suomesta on noin 100 miljoonaa euroa. Scanian ja
Suomen välinen kauppa on Suomelle ylijäämäinen.
varmistaa kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä käytettävän kaluston kustannustehokkaat huolto- ja korjaustoiminnot eri puolilla maailmaa.
Scania Suomi oy on suomalainen yhtiö, joka maksaa
veronsa Suomeen. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden
aikana yhtiö on maksanut veroja Suomen valtiolle yhteensä lähes 137 miljoonaa euroa.
Scania pystyy toimittamaan kuorma-autoja myös pans-
Scania Suomi oy työllistää Suomessa noin 540
Scania toimittaa moottoreita esimerkiksi Patrialle, joka
henkilöä 19 omassa palvelukeskuksessa. Kaikki Scaniatoimipisteet on määritelty Puolustusvoimien huoltovarmuuden kannalta merkittäviksi. Scania Suomella on
sopimus Huoltovarmuuskeskuksen kanssa varaosien turvavarastoinnista. Scanian modulaarisen tuotantojärjestelmän
ansiosta huolto-, korjaus- ja varaosatoiminnot ovat kustannustehokkaita.
käyttää niitä AMV-vaunuissaan.
saroituna ja miinasuojattuna muun muassa rauhanturvajoukkojen käyttöön.
SuomeSSa päällirakennettavien Scania-kuorma-autojen
kotimaisuusaste ylittää useimmiten 50 prosenttia.
Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin
Huoltovarmuuskeskuksen Huoviportaali tarjoaa yrityksille ilmaisen työkalun arvioida ja kehittää
omaa toimintavarmuuttaan.
Artikkelin on aikaisemmin jo
julkaistu-KEHITTYVÄ ELINTARVIKE LEHDESSÄ NRO 6/2013.
Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi
julkaisemme sen myös Huoltoupseerissa.
Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen Elintarviketeollisuuspoolista kertoo, että tavoitteena on tuottaa portaaliin välineitä
ja menetelmiä, joilla yritykset voivat kehittää kykyään toimia häiriötilanteissa.
Kypsyysanalyysin avulla yritykset voivat arvioida omaa jatkuvuudenhallinnan
tasoaan, tunnistaa kehittämisalueita ja
vertailla omaa tasoa alan toimijoiden
yleiseen tasoon.
− Ennen arviointia kussakin yrityksessä pitää miettiä kysymysten avulla, mikä
on oleellista juuri heidän yrityksessään
ja vasta sitten ryhtyä hyödyntämään työkalua, Holopainen täsmentää.
Huovi-portaalin kypsyysanalyysissa
on kuusi kysymysosa-aluetta: jatkuvuudenhallinnan johtaminen, suunnittelu ja
strategiat, henkilöstön tehtävät jatkuvuudenhallinnan kehittämisessä, kumppanuuksien ja resurssien jatkuvuudenhallinta, toimintojen jatkuvuudenhallinta
sekä jatkuvuudenhallinnan kehittämisen
mittarit.
Viisi tasoa kuvaa nykytilannetta
Analyysi voidaan tehdä vaiheittain. Analyysissa on satakunta arvioitavaa asiaa,
joista kukin yritys vastaa niihin, jotka
ovat sille oleellisimpia. Analyysin kussakin kohdassa yritys vastaa, millä tasolla
se on nyt ja mille tasolle se kehittää
toimintaansa. Arviointitulosten avulla
yritys näkee nykytilansa ja sen, mitä pitää tehdä tavoitetilan saavuttamiseksi.
Tasoja on viisi. Esimerkiksi kriisiviestinnän ensimmäisellä tasolla kriisitilanteen aikaista viestintää ja viestinnän
vastuita ei ole suunniteltu ja täsmennetty, mutta ylin johto saattaa tiedostaa
tarpeen laatia kriisiviestinnän ohjeen.
Toisella tasolla ylin johto on käynnistänyt ohjeistamisen, ja kriisiviestinnästä
päätetään tapauskohtaisesti.
Kolmannella tasolla kriisiviestinnästä
on ylimmän johdon hyväksymä ohje,
joka sisältää kriisitilanteen aikaiset sisäisen ja ulkoisen viestinnän vastuut ja
eri kohderyhmien yhteystiedot. Ulkoista ja sisäistä tiedottamista varten on
tehty tiedotemalleja eri häiriötilanteita
varten, ja kriisiviestinnästä vastaavat
30
harjoittelevat kriisiviestintää säännöllisesti. Kriisiviestintäohje, tiedotemallit ja
kohderyhmien yhteystietojen ylläpito on
vastuutettu, ja kriisiviestinnän keinojen
toteutuksessa on huomioitu sähkökatko
ja tietoverkon toimimattomuus.
Neljännellä tasolla kriisiviestinnästä
vastaavat harjoittelevat kriisiviestintää
säännöllisesti, ja harjoituksiin osallistuu
kriittisten toimintayksiköiden liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä. Harjoitusten
tulosten perusteella kehitetään kriisiviestinnän menettelyjä.
Viidennellä tasolla kriisiviestintä on
jatkuvan parantamisen kohde. Kriisiviestintämenettelyjä ja -ohjeita arvioidaan
vuosittain, ja menettelyjä kehitetään tulosten perusteella.
Analyysi tuo kehittämistarpeet
esiin
Johtaja Tuija Kyrölä Huoltovarmuuskeskuksesta kertoo, että Huovi-portaalissa on mukana 24 poolia, joista 19:llä
on jo nyt koko alaa kattava tilannekuva
käytettävänään.
− Valveutuneet, järkevät ja vastuulliset esimiehet huolehtivat, että toiminnot sujuvat yllättävissäkin tilanteissa. Jatkuvuuden hallinta on häiriötilanteiden minimointia. Häiriötilanteet
aiheuttavat tappioita ja kaaosta työntekoon, Kyrölä kiteyttää.
Elintarvikeketjussa on tehty kypsyysanalyyseja vaihtelevasti: Alkutuotantopoolissa osuus on nyt noin 80 prosenttia, Elintarviketeollisuuspoolissa sekä
kauppa- ja jakelupoolissa vajaa 50 prosenttia.
Analyysien perusteella tärkeimmät
kehityskohteet ovat johtaminen, toimintojen kriisiluokittelu ja riippuvuuksien
tunnistaminen, jatkuvuuden hallinnan
koulutus sekä suositusten soveltaminen
toimintaverkoissa.
− Kypsyysanalyysi tuo esiin häiriötilanteiden ja kriisinhallinnan menettelyjen heikkouksia, vahvuuksia ja kehitystarpeita ja luo jatkuvuudenhallinnan
arviointiin ja kehittämiseen järjestelmällisyyttä, Tuija Kyrölä vakuuttaa.
Hän suosittelee, että kypsyysanalyysi
käydään läpi sellaisella porukalla, joka
osaa aidosti vastata kysymyksiin. Yksin
tehty arviointi ei useinkaan johda tarvittaviin kehittämistoimiin.
Portaalissa myös työpajoja
Portaali tuottaa valtakunnallisesti huoltovarmuuden tilannekuvaa, ja yritykset
saavat poolikohtaiset raportit. Yritysten
edustajat rekisteröityvät portaaliin käyt-
Pirjo Huhtakangas
täjiksi verkkopankkitunnuksilla ja luovat
käyttöönsä käyttäjätunnuksen ja salasanan. Rekisteröitymisen jälkeen kirjautumiset tapahtuvat käyttäjätunnuksella ja
salasanalla.
Kypsyysanalyysin lisäksi sieltä löytyvät muun muassa alan uutiset, uusimmat dokumentit, poolien ohjeistuksia,
oppaita, hankkeita ja häiriötietopankki.
Portaalissa toimii myös teollisuusautomaation tietoturvan työpajoja.
− Työpaja on luottamuksellinen ryhmä, johon kutsutaan jäseneksi. Siellä
voidaan esimerkiksi ideoida harjoituksia. Portaalissa voi olla myös yrityksen
omia ryhmiä, joihin muut eivät pääse.
Esimerkiksi Tampereen seudulla toimii
Pirkanmaan turvallisuusklusteri, jonka
jäsenet tiedottavat toisilleen tärkeistä
asioista, Kyrölä kertoo.
Valio kehittää valmiuksiaan
Suurista elintarvikeyrityksistä muun
muassa Valio Oy hyödyntää Huovi-portaalia.
− Valio on Suomen elintarvikehuollon
kannalta tunnistettu kriittiseksi yritykseksi. Haluamme kehittää valmiuksiamme merkittävistä häiriöistä toipumiseksi, Valion turvallisuuspäällikkö Seppo
Morander kertoo.
Hänen mukaan Huovi on yksityiskohtainen työkalu toimintojen tarkastelemiseksi.
− Siinä on kysymyksiä hyvin laajasti
kaikilta osa-alueilta. Huovi on antanut
yhden menettelyn säännölliseen asioiden tarkasteluun ja samalla ulkopuolisen näkemyksen, Morander tarkentaa.
Huovin kypsyysanalyysi on auttanut
tunnistamaan Valion toiminnassa asioita
monelta eri suunnalta ja eri näkökannoista.
å
Parempaa laatua ammattikäyttöön
Würth Oy
Würthintie 1 • 11710 Riihimäki
Puh 010 3080 •e-mail: [email protected]
www.wurth.fi
− Omalla riskinarviointimenettelyllä
tarkastelumme on ollut konkreettista ja
kohdistunut usein meille tutumpiin asioihin, Morander toteaa.
Tavoitteena on nyt tarkastella Valion
toimipaikkojen tuloksia kokonaisuutena
ja miettiä seuraavan vuoden painopistealueita suunnitellessa, mitä aihealueita
tulisi kehittää.
− Meillä on kehitettävien aihealueiden tunnistuksessa käytössä myös riskianalyysimenettely, jonka perusteella
kohdennamme tarkasteltavia asioita toimipaikkatasolla, Morander täsmentää.
Valiolaiset saavat Huovi-portaalin uutisista ajankohtaista tietoa ja taustamateriaalia toipumissuunnittelun kehittämisen tueksi.
− Tilannekuva-osio on erinomainen
tietolähde ajantasaisiin aiheisiin, mutta
muiden ominaisuuksien käyttö on vielä vähäistä. Portaali on koettu hieman
vaikeaksi käyttää. Erityisesti kypsyysanalyysin kuvaukset tuottavat harmaita
hiuksia siinä, miten asioita sovelletaan
ja istutetaan omaan toimintaamme.
Jonkinlainen tietopankki hyvistä käytännöistä voisi helpottaa omien toimenpiteiden kehittämistä, Morander ehdottaa.
Poolin keskiarvo
Tavoitetaso
Kypsyystaso
Vakavan
häiriötilanteen hallinta toimintayksikössä
Asiakaspalvelu
vakavan
häiriötilanteen aikana
Toimintayksiköiden
välinen
yhteistyö
häiriötilanteessa
Kriisiviestintä
Yksityiskohtaisemmat
harjoituskuvaukset toiveena
Kriisitilanteen
hallintaohje
Palvelupäällikkö Satu Virtanen Tuko
Logistics Osuuskunnasta kertoo, että
Toimintayksiköiden
ja
tietohallinnon
välinen
yhteistyö
häiriötilanteessa
Vakavan häiriötilanteen hallintamenettelyt
Yritys
kesken
Tavoitetaso
Kypsyystaso
Vakavan
häiriötilanteen hallinta toimintayksikössä
5
Asiakaspalvelu
vakavan
häiriötilanteen aikana
4
3
2
Toimintayksiköiden
välinen
yhteistyö
häiriötilanteessa
1
0
Kriisiviestintä
Kriisitilanteen
hallintaohje
Toimintayksiköiden
ja
tietohallinnon
välinen
yhteistyö
häiriötilanteessa
yritys on luokiteltu huoltovarmuuskriittiseksi yhtiöksi.
− Toimimme aktiivisesti kauppa- ja
jakelupoolissa, joten on luontevaa hyödyntää Huovi-portaalin tarjoamia mahdollisuuksia. Se on toimiva tiedonvälityskanava, joka kokoaa kattavasti jatkuvuuden hallintaa koskevan tiedon yhteen välineeseen, Virtanen sanoo.
Hänen mukaansa kypsyysanalyysin
läpikäynnin avulla yhtiön johtoryhmälle
ja muille vastuuhenkilöille on muodostunut selkeä, yhteinen näkemys jatkuvuuden hallinnan kentästä kokonaisuudessaan ja yhtiön nykyvalmiuksista
sekä tavoiteasetannasta.
− Kypsyysanalyysin avulla on helppo
valita jäsennellysti seuraavan kauden
kehityskohteet jatkuvuuden hallinnan
osalta, Virtanen täsmentää.
Portaalin avulla Tuko ylläpitää yhteystietojaan huoltovarmuusorganisaatiolle
ja saa jatkuvuuden hallintaan liittyvää
ajankohtaistietoa ja tukimateriaalia esimerkiksi jatkuvuusharjoittelua varten.
− Olisi hienoa, jos käytössä olisi vielä
yksityiskohtaisempia harjoituskuvauksia.
Niiden avulla olisi helpompaa lähteä toteuttamaan käytännössä harjoitusta omassa yhtiössä, Satu Virtanen toivoo.
Pirjo Huhtakangas
32
Juhlapäivä alkoi kunniakäynnillä Metsakalmistun haudoilla. Kunniavartiossa Töölön Reserviupseerien Sampo Martiskainen ja huoltoveli Antero
Jauhiainen. Seppelettä laskee Villem Ahas Risto Rantakarin kanssa.
Kuvat ja teksti: Hans Gabrielsson
Arvokas kansalaisjuhla Virossa –
JR 200:n perustamisesta 70 vuotta
Jatkosodassa puolustusvoimissamme
vapaaehtoisina palvelleiden virolaisten
oman rykmentin, JR 200:n perustamisesta tuli 8.2. kuluneeksi tasan 70 vuotta.
Merkkipäivää kokoontui juhlistamaan
suuri joukko veteraaneja, heidän omaisiaan sekä maanpuolustusväkeä Suomesta ja Virosta.
Seremonia alkoi kunniakäynnillä ja
seppeleiden laskulla Tallinnan Metsakalmistussa. Suomen-poikien oma pappi
Vello Salo muisti puheessaan viimeiseen iltahuutoon kutsuttuja aseveljiä.
Useat yhteistyötahot laskivat seppeleet sankaripaadelle, johon suomalaiset
reserviupseerit olivat asettaneet kunniavartion.
Varsinainen pääjuhla järjestettiin Murasteen entisen Rajavartiokoulun tiloissa. Paikalle saapuneet noin sata kutsuvierasta seurasi silmätarkkana, kun
kunniatehtävän saanut everstiluutnantti
Risto Rantakari kantoi rykmentin lipun
juhlasaliin.
34
Pian ilmoille kajahti juhlasalissa veteraanijoukon vetämänä yhdessä laulettu
Viron kansallislaulu.
Sotilaspastori, majuri Gustav Kutsar
piti sotilaallisen ytimekkään hartaustilaisuuden. Suomen-poikien osoittama
erimerkki ja uhrivalmius on viitoittanut
myös monen nuoremman virolaissotilaan tien.
Vieraalla maalla, vieraan maan vapautta ja vakautta puolustettaessa on
maksettu kova hinta. Raskaat suruviestit Irakista ja Afganistanista eivät ole
horjuttaneet virolaisnuorukaisten velvollisuuden tuntoa.
Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja, vänrikki Villem
Ahas valotti juhlapuheessaan rykmentin
syntyhistoriaa ja taistelujen tietä. Kaikkiaan noin 3400 virolaisnuorukaista hakeutui vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Heistä valtaosa sijoitettiin oman
rykmentin vahvuuteen. Vaikka motiivit
Suomeen lähdölle olivat hyvin vaihte-
levia, niin yhteisenä päämääränä pidettiin Suomen vapauden ja Viron kunnian
puolustamista.
Suojeluskunnan päällikkö, prikaatinkenraali Meelis Kiili korosti myös omassa puheessaan veteraanien antaman
esimerkin tärkeyttä nuoremmalle polvelle ja koko uudelleen vapautuneelle
Virolle.
Puheensa päätteeksi hän luovutti
Suomen Sotaveteraanien Viron Yhdistykselle vapauden puolustamista symboloivan miekan, jonka oli lahjoittanut
Saarenmaan Vapaustaistelijoiden yhdistys yhdessä Saarenmaan Suojeluskunnan osaston kanssa.
Juhlapäivä päätettiin maanpuolustusnaisten loihtimaan maukkaaseen iltapalaan iloisen musiikin ja lämpimän yhdessäolon merkeissä.
“Kun nyt Eestin urhoolliset vapaaehtoiset
jättävät Suomen armeijan rivit miehuullisen taistelun jälkeen, seuraavat heitä
Ylipäällikön ja heidän suomalaisten aseveljiensä parhaat toivotukset- rakkaudella ja kiintymyksellä heidän ja heidän
Isänmaansa kohtaloon. Mannerheim”
Everstiluutnantti Rantakari sai toisena
kunniatehtävänään lukea Marskin tervehdyksen kotimaan taisteluihin lähteville
virolaisille.
Kenraali Kiili luovuttaa
Villem Ahakselle Suomen
Sotaveteraanien Viron
Yhdistykselle lahjoitetun
miekan.
35
Tankkimiesten juhlaseminaari
BLG-60M2 oikaisee siltansa. Kuva: Esa Muikku
Kymmenen vuotta sitten startannut panssariseminaari on vakiintunut jokatalviseksi panssariharrastajien kohtauspaikaksi. Helmikuun ensimmäisenä lauantaina
täysi sali sai jälleen tietoa panssariaseen nykypäivästä ja historiasta.
Juhlaseminaarin aluksi Panssarikilta
palkitsi useita seminaarin puuhamiehiä
kymmenen vuoden ajalta. Alullepanijoina olivat ye-everstiluutnantti (evp) Pauli Thomenius ja insinöörimajuri (evp),
diplomi-insinööri Esa Muikku. Viimeksi
mainittu on esiintynyt kahdeksassa seminaarissa kymmenestä. Yhdennentoista seminaarin järjestelyt ovat Muikulla
jo työn alla. Päivä on vakio. Se on helmikuun ensimmäinen lauantai.
Panssariprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Vuorela kertoi
joukko-osaston tulevaisuudesta. Prikaati saa vuoden 2015 alussa organisaatioonsa Elektronisen sodankäynnin keskuksen, jonka toiminta kuitenkin jatkuu
Riihimäellä.
Lakkautetun Panssarisoittokunnan
tilalle Parolaan siirtyy varusmiessoittokunta Lahdesta. Panssarikoulu puolestaan siirtyy 1.1.2015 Maasotakoulun johtoon, mutta pysyy Parolassa.
Panssariprikaatin johtoon perustetaan
1.1.2015 aluetoimistot Lahteen, Tampe-
36
reelle ja Jyväskylään, jolloin Hämeenlinnan varuskunta ulottuu Pirkanmaalle,
Päijät-Hämeeseen ja pitkälle Keski-Suomeen.
Siltavaunujen historia ja käyttö
Panssaripioneereilla oli näkyvä rooli tämänkertaisessa seminaariohjelmassa.
Kalustonäyttelyssä olivat siltavaunut
MTU-20 ja BLG-60M2 sekä miinajyrällä varustettu T-55. Lounaan jälkeisessä
toimintanäytöksessä BLG-60M2 laski
ja nosti siltansa varusmiesmiehistönsä
käyttämänä.
Esa Muikku kertoi siltapanssarivaunujen MTU-20 ja BLG-60M2 kehityksestä ja valmistuksesta alkuperämaissaan,
hankinnasta Suomeen sekä käytöstä ja
kehityksestä täällä. Seminaarissa esiteltyjä siltavaunuja on valmistettu varsin
suuria määriä. Ensin mainittua on valmistettu eri versioina yli 1.200 ja jälkimmäistä yli 1.700 kappaletta.
Toisessa maailmansodassa ei Neuvostoliitolla vielä ollut siltapanssarivaunuja. T-54 -taistelupanssarivaunun
alustalle perustuva siltavaunu MTU-12
sai itänaapurissa sotavarustehyväksynnän vuonna 1955. Näitä ei hankittu
Suomeen mutta sen seuraaja, taistelupanssarivaunu T-55:n rungolle perustuva
MTU-20, oli maassamme käytössä vuodesta 1972 vuoteen 2006.
Suomeen piti hankkia MTU-72 -kalustoa Neuvostoliitosta vuosina 1992–95,
mutta myyjävaltio romahti ennen kuin
kaupat ehdittiin toteuttaa. Apu saatiin
kuitenkin DDR:n konkurssipesästä, josta hankittiin 16 kappaletta BLG-60M2
-vaunua. Edelleen käytössä oleva kalusto otettiin asteittain käyttöön vuosina
1992–2000.
Hankintoja Saksasta ja koulutusta
Suomessa
Kun kaluston kehityshistoria oli käyty
läpi, oli BLG-60M2 -kaluston Suomeen
hakeneiden ja sitä täällä käyttäneiden
vuoro kertoa kokemuksistaan. Yhteisluennon pitivät majuri Simo Punkari, kapteeni (evp) Kauko Nieminen ja luutnantti (evp) Jukka Niemi.
Saksankielentaitoinen Jukka Niemi
oli Saksaan perustetun NVA-kuljetustyöryhmän yhteysupseerina vuosina
1993–1994, jolloin DDR:n konkurssipesän kalustoa rahdattiin Suomeen. Hän
tiivisti kokemuksensa lausahdukseen:
”Mikään ei ollut selvää”. Kuljetustyöryhmä perustettiin vuonna 1991 ja se
lakkautettiin projektin tultua hoidetuksi
tammikuussa 1995. Ryhmän päätehtävänä oli Suomeen ostetun kaluston kuljetuksen organisointi ja toteutus.
Kauko Nieminen toimi BLG-siltakaluston kouluttajana Suomessa. Aluksi on-
linnoitettiin 1990-luvun puolella. Pääosa
pattereista ajettiin alas vuosina 2006–
2008 ja viimeiset vuonna 2012.
Torneja ei suinkaan saatu panssarivaunuja purkamalla, vaan niitä ostettiin
Neuvostoliitosta. Myyjä olisi myynyt
väkisin vakaimet ja muut tornivarusteet
mukaan ja oli kovasti ihmeissään, mihin
pelkkiä torneja tarvittiin.
Tykkipattereille tehtiin perusteellinen
modernisointi perushuollon peitenimellä
1980–90 -lukujen taitteessa. Yhdenmukaistamishuolto tehtiin vuosina 1996–97.
Modernisoinnin ohella rakennettiin runsas
määrä valepattereita, joihin tehtiin jopa
lämmönlähteet ja paukkulaukausmahdollisuus harhautuksen täydellistämiseksi.
AMV+NEMO. Kuva: Esa Muikku
gelmana oli, kuka kouluttaisi hänet. Saksasta ei oikein tahtonut löytyä kouluttajaa, kun itäkaluston osaaminen oli ajettu
nopeasti alas. Lopulta löydettiin teknillisenä upseerina panssarijoukoissa palvellut Peter Seidel, joka kutsuttiin Suomeen kantahenkilökuntaa kouluttamaan.
Henkilökunnan kurssille vuoden 1992 lopulla osallistui 19 henkilöä, ja varusmieskoulutus alkoi saapumiserästä I/94.
Panssaripioneeritoiminnan parissa pitkän uran tehnyt Simo Punkari kertoi Saksan kauppojen vaikutuksesta panssarijoukkojen pioneeritaktiikkaan. Lisääntynyt
kalustomäärä mahdollisti pioneeritoiminnan kokonaisuuden muodostamisen sodan ajan panssariprikaateille ja edistyksellisen pioneeritaktiikan soveltamisen.
Toinen näkökulma oli panssaripioneerien joukkotuotanto, josta Punkari teki
esiupseerikurssin opinnäytetyön. Punkarin mukaan pelkkä kaluston käyttötaito
ei riitä, vaan on omaksuttava kokonainen
toimintakulttuuri. Panssaripioneerien varusmieskoulutuksessa päästiin saapumiserästä II/95 alkaen valmiiden panssaripioneerijoukkueiden tuotantoon pelkkien sotilaspiirien käyttöön koulutettujen
yleispioneerien sijasta.
Saksalainen rynnäkkötykkiprikaati
Suomessa 1944
Kapteeni (res), toimittaja Kari Kuusela on
vuosikymmenien ajan tutkinut sotahistoriaa pitkälti saksalaisten näkökulmasta ja
julkaissut useita kirjoja aiheesta. Hänen
seminaariaiheenaan oli SturmgeschützBrigade 303:n toiminta Suomessa vuonna 1944. Saksalaisjoukkojen vaiheiden
tutkimista haittaa oleellisesti se, että kirjallisia alkuperäislähteitä ei juuri ole.
Puheena olevan joukon vaiheita Kuusela selvitti lähinnä suomalaisjoukkojen
sotapäiväkirjoista sekä olemalla ennakkoluulottomasti yhteydessä saksalaisveteraaneihin, jopa kolmeen prikaatin
entiseen komentajaan, jo kauan ennen
internetin mahdollisuuksia 1980-luvulla.
Mahdollisimman oikea kokonaisuus on
pitänyt koota vajavaisista ja ristiriitaisista tiedoista.
Saksalainen Sturm varustettuna 105 mm haupitsilla normaalin 75-millisen kanuunan sijaan.
(SA-kuva)
Kuusela esitti viisi kysymystä saksalaisprikaatin vaiheista ja niihin vastaamalla hän kävi läpi joukon toiminnan
Suomessa. Joukko tuli pikahälytyksellä
Baltiasta juhannuksen tienoilla 1944 ja
oli taistelussa Kannaksella neljänä kesäkuun lopun päivänä.
Suurta menestystä joukko ei saavuttanut kokeneesta henkilöstöstä huolimatta. Syynä saattoi olla suomalaiseen
maastoon huonosti sopinut taktiikka,
huono maaston tuntemus tai jopa kielivaikeudet. Prikaati lähti täältä takaisin
Baltiaan ja käytännössä kokonaan uudelleen perustettuna se tuhoutui Unkarissa tammikuussa 1945.
Rannikkotykkejä ja
sotavarusteprojekteja
Rannikkotykistöstä paljon kirjoittanut
ye-komentaja (evp), sotatieteiden tohtori Ove Enqvist tunnetaan aselajinsa syväosaajana. Hänen aiheenaan oli T-55
panssarivaunujen tornien muuntaminen
100 56 TK -tornikanuunoiksi. Kyseiseen
ratkaisuun päädyttiin 1960-luvulla, kun
rannikoiden loppuun ammutut kevyet
tykit oli korvattava.
Tarkoitus oli tehdä 10–18 patteria.
Pattereiden rakentaminen alkoi vuonna
1971 ja viimeisiä sijoituspaikkoja kanta-
Patria Land Systems Oy:ssä uustuotekehitysosastoa johtavan insinööri Jari
Lemmetyisen aiheena olivat panssariajoneuvojen tulivoiman kehitysprojektit.
Hän käytti havaintoesimerkkeinä Pasi- ja
AMV-kalustoa.
Asejärjestelmäprojektien vaiheet ja
haasteet tulivat yleisölle perusteellisesti
valotetuiksi. Kehitysprojekti vie vuosia
ja on aivan eri asia tuottaa demoversio messuille kuin täydellinen asiakasvalmis mallikappale, tuotantoversiosta
puhumattakaan. Monisyisten teknisten
haasteiden ohella asejärjestelmäkehitys
on myös kauppapolitiikkaa.
Ennen loppukeskustelua ye-eversti
(evp), valtiotieteen tohtori Pekka Visuri valotti lyhyesti Saksan asetoimituksia
Suomeen kesällä 1944, koska niistä on
ollut julkisuudessa sinnikkäästi vääriä tietoja. Ensinnäkään Hitler ei ollut määrännyt Suomeen erityistä asevientikieltoa.
Yhdessä vaiheessa aseiden saanti oli kylläkin hankalaa, koska Saksa perusti uusia
joukkoja ja organisoi vanhoja uudelleen.
Visuri kävi kesän 1944 mittavat asetoimitukset seikkaperäisesti läpi. Toimitettu kalusto oli modernia ja tehokasta.
Seppo Simola
37
RUK 243-kurssin päättäjäisissä 23.1. EV Timo Saarinen palkitsi valtuuskunnan puheenjohtajan puolesta huoltolinjan priimuksen, upseerioppilas
Juho Kiiskin Hämeen Rykmentistä. Huollon tarkastajan kiikarilla palkittiin upseerioppilas Ville Mononen Karjalan Prikaatista. Toisen kerran
järjestetyn kurssin palaute ja opintomenestys oli hyvä. Uusimuotoinen huollon reserviupseerikoulutus toimii hyvin ja sen kehittämisellä on
selkeä suunta saatujen kokemusten pohjalta. Kiitokset kuuluvat RUK:lle ja kurssinjohtaja LTN Janne Postille.
Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö
myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka
liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön,
täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan.
Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 10.4.2014 mennessä osoitteella:
Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitus
Asiamies evl Mauri Etelämäki
Pääesikunta
Logistiikkaosasto
PL 919
00131 Helsinki
Lisätietoja: [email protected]
MUISTATHAN
kevätkokouksen 12.3.2014
klo 17.30 alkaen
Helsingissä SOK:n toimitiloissa Ässäkeskuksessa Fleminginkatu 34!
Ilmoittautuminen: [email protected], puh. 0299 530 548
Hallitus
38
monipuolisesti ravitsevaa
pirkka-tuotteilla
Hyvä olo Pirkka-sarjasta: Uusien Pirkka-tuotteiden kehityksessä suolan, sokerin ja rasvan määrä pidetään
mahdollisimman alhaisena. Ravintoarvot on merkitty kaikkiin pakkauksiin ja Pirkka.fi:n resepteihin. Mikäli kaipaat
lisätietoja niin Ruokakeskon kuluttajapalvelu auttaa myös ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä.
NÄMÄ JA YLI 2 000 MUUTA PIRKKA-TUOTETTA SAAT VAIN K-RUOKAKAUPOISTA.
Huoltoupseeri
PL 5
15701 Lahti
Asento!
Lepo!
Nauti!
OIKEA OSA ATERIAA
www.meiranova.fi • nettitilaus.meiranova.fi