JÄMIJÄRVEN KIRKON HISTORIIKKI LYHYESTI Aili Leppihalme

JÄMIJÄRVEN KIRKON HISTORIIKKI LYHYESTI
Aili Leppihalme
26.9.2010
2
SISÄLLYS
1.JOHDANTO………………………………………………………………………………………………….4
2. JÄMIJÄRVI HÄMEENKYRÖN JA IKAALISTEN SIVUKYLÄNÄ……………………………4
2.1 Jämijärven asuttaminen………………………………………………………..4
2.2 Kyrönkankaantietä Hämeenkyrön kirkkoon…………………………..4
2.3 Ikaalinen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi…………………………….5
3. KOHTI ITSENÄISTÄ SEURAKUNTAA……………………………………………………..........5
3.1 Kappeliseurakunta 1863………………………………………………………..5
3.2 Itsenäinen kirkkoherrakunta-hyväksymispäätös v. 1899………..6
4. SEURAKUNNAN RAKENNUSTOIMINTA……………………………………………………….6
4.1 Kirkon ja pappilan tonttialueet lahjoituksena……………………….…6
4.2 Rakennuskomitea………………………………………………………………….7
5. KIRKON RAKENTAMINEN………………………………………………………………………… .7-8
5.1 Kirkon rakentaja Siikaisista…………………………………………………….8
5.2 Torpparit mukaan rakentamaan…………………………………………….8
5.3 Naiset tuovat rakennukselle sammalia…………………………………..8
5.4 Kirkon sisustus- ja viimeistelytöihin puuseppiä………………………8
5.5 Kirkko valmistuu……………………………………………………………………9
5.6 Pappilan ja kirkon vuoraus- ja maalaustyöt……………………………9
6. KIRKON KORJAUKSET JA MYÖHÄISEMPI VARUSTELU……………………………… 9-10
6.1 Kirkko kuntoon olympialaisiin………………………………………………11
6.2 Sähkölämmitys kirkkoon………………………………………………………11
6.3 Perusteellinen kirkonkorjaus ynnä muita töitä………………………11-12
7. KIRKON KORJAUKSIA 2000 LUVULLA…………………………………………………………12
3
8. KIRKON URUT…………………………………………………………………………………………….13
8.1 Urkurahaston perustaminen………………………………………………….13
9. LAHJOITUKSET KIRKKOON……………………………………………………………………….… 13-14
10. LOPUKSI…………………………………………………………………………………………………...14-15
4
1. JOHDANTO
Arvoisat Juhlavieraat. Esitän Jämijärven seurakunnan perustamisesta ja kirkon
rakentamisen erivaiheet lyhennettynä.
Lähteenä olen käyttänyt Olavi Heikkilän kirjaa Jämijärven seurakunnan historia
1855–2000 sekä Jämijärven seurakunnan pöytäkirjoja vuosilta 2000–2010.
Lyhennelmässä on käytetty joitain vanhoja sanoja joita ei enää ole käytössä.
2. JÄMIJÄRVI HÄMEENKYRÖN JA IKAALISTEN SIVUKYLÄNÄ
2.1 Jämijärven asuttaminen
Vuonna 1855 tuli ensimmäinen pitäjänapulainen Jämijärvelle asumaan ja tällöin
alettiin kirjoittaa omia kirkonkirjoja, joten tätä voidaan pitää seurakunnan
perustamisen alkuna.
Samoin kunnallisen hallinnon itsenäisyys ja toiminta lähtee käytännössä samasta
ajankohdasta, vaikka kunnallisen hallinnon eriytyminen tapahtuikin vasta vähän
myöhemmin.
Pysyvän asutuksen siirtyminen Jämijärvelle on tutkijoiden mukaan tämänhetkisen
arvelun mukaan tapahtunut 1300-luvulla.
2.2 Kyrönkankaantietä Hämeenkyrön kirkkoon
Jämijärvelle asutuksen alkuaikoina kirkkomatkat suunnattiin Hämeenkyrön kirkkoon
josta haettiin seurakunnalliset palvelut ja jonne myös velvoitteet maksettiin, milloin
kaloina, milloin turkiksina, voina tai viljoina. 1500-luvun alkupuolella, jolloin
Ikaalisista tuli kappeliseurakunta jonne myös rakennettiin kirkko, lyheni
Jämijärveläistenkin kirkkomatkat.
Jämijärveläistenkin emäkirkko oli kuitenkin Hämeenkyrössä, kun kuuluttiin edelleen
siihen kirkkoherrakuntaan ja sieltä oli vahva toivomus että suurimpina juhlapyhinä
jouluna ja pääsiäisenä käytäisiin siellä kirkossa. Oli myös tapana viedä pääsiäisenä
kirkkoherralle tuliaisia, jotka yleensä olivat karjan tuotteita.
5
2.3 Ikaalinen itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi
17.7.1641 Ikaalinen tuli erilliseksi pitäjäksi johon Jämijärvikin kuului. Abraham
Jaakonpojasta tuli Ikaalisten kirkkoherra. Tällöin Ikaalisista tuli itsenäinen
seurakunta. Seurakunnassa oli edelleen kokoa, siihen kuuluivat Jämijärvi,
Kankaanpää, Hongonjoki, Karvia, Parkano ja Kihniö. Laitakulmilta matkaa kirkkoon
oli 6-7 peninkulmaa. (vainajien kuljetukset ja varsinaiset kirkossa käynnit tuottivat
varsin suuria vaikeuksia.)
3. KOHTI ITSENÄISTÄ SEURAKUNTAA
1800-luvun puolivälissä, jolloin Jämijärven asukasluku oli n.1600, rohkaistuivat
pitäjän päättäjät lähettämään anomuksen senaattiin saarnashuoneen ja
hautausmaan perustamisesta ja pitäjänapulaisen tänne siirtymisestä. Senaatti
myöntyi anomukseen 2.7.1852. Tämä oli askel oman seurakunnan perustamiseen.
Kirkon, pappilan ja hautausmaan rakentaminen oli kuitenkin pienelle seurakunnalle
suuri ponnistus joten sitä ei voitu toteuttaa heti.
Laitettiin uusi hakemus senaattiin papin saamiseksi, jossa luvattiin ylimääräinen
vapaaehtoinen palkanlisä papille ja laittaa hänelle väliaikainen asunto ja samoin
valmistaa väliaikainen kirkko Ala-Peijarin suureen tupaan. 12.5.1854 Keisarillinen
majesteetti vastasi myöntävästi oman papin hankintaan.
Jämijärven ensimmäisenä pappina aloitti pitäjänapulainen Adolf Cedberg, joka
vappuna 1855 muutti Jämijärvelle asumaan. Tämän jälkeen alkoivat säännölliset
jumalanpalvelukset sunnuntaisin ja juhlapyhinä. Väliaikaisena kirkkona toimi AlaPeijarin tupa-kirkko. Tästä syystä Jämijärveläisiä alettiin kutsua ”pirttikirkkolaisiksi”.
3.1 Kappeliseurakunta 1863
7.10.1863 Jämijärvi sai kappeli oikeuden ja sai vapaasti valita kappalaisensa.
Ensimmäiseksi kappalaiseksi valittiin Pirkkalan apulaispastori Wilh Carlsson.
6
3.2 Itsenäinen kirkkoherrakunta-hyväksymispäätös v. 1899
Vaikka Jämijärvellä olikin jo oma pappi ja oma seurakuntaelämä kuuluttiin edelleen
Ikaalisten kirkkoherrakuntaan. Jämijärveläiset joutuivat edelleen osallistumaan
Ikaalisten kirkkoherran palkkaukseen ja samoin Ikaalisten seurakunnan rakennusten
ylläpitoon.
Keväällä 1897 viimein ”useampien seurakuntalaisten pyynnöstä kysytään olisiko nyt
jo aika ruveta puuhaamaan seurakuntaa omaksi kirkkoherrakunnaksi”. Valittiin
toimikunta selvittämään kuinka suuria lisämaksuja siitä tulisi seurakuntalaisille.
Jämijärvi sai 1899 kirkkoherrakunnan oikeudet
Tämä päätös astui voimaan vasta 1908 ja ensimmäinen kirkkoherra Juho Vihtori
Leppänen tuli virkaansa 1909. kirkkoherrakunnan toteutumisen siirtyminen johtui
siitä että oli juuri valittu kappalaiseksi Viktor Järvinen, jota seurakuntalaiset eivät
halunneet kirkkoherrakseen. Vasta Järvisen haettua muualle valittiin kirkkoherraksi
Juho Leppänen.
4. SEURAKUNNAN RAKENNUSTOIMINTA
4.1 Kirkon ja pappilan tonttialueet lahjoituksena
Perimätieto kertoo, että kun kirkon ja pappilan paikkaa suunniteltiin Jämijärvelle,
lupasi seurakunnan luottamustehtävissä vahvasti mukana oleva Josef Vanhatalo
lahjoittaa tarvittavan maa-alueen kirkon tontiksi Tykkööjärven rannalta.
Pöytäkirjamerkintöjä ei asiasta ole, mutta lieneekö tästä kilpailuttamisesta ollut
lähtöisin se, että Johansson Ala-Peijari ja Elias Ylipeijari lahjoittivat seurakunnalle
Lahdenmäestä ja Kaskisaaresta tarvittavat maa-alueet kirkon tontiksi sekä pappilan
ja hautausmaan tarpeisiin 16.3.1855. Kirkkomaaksi 1.65 ha viljeltyä maata. 1.70 ha
metsämaata ja 1.18 ha joutomaata eli yhteensä 4.53 ha.
Vaikka seurakunta saikin kyseiset alueet lahjoituksina, niin Keisarillisen Majesteetin
määräyksen mukaan seurakunta velvoitettiin raivaamaan viljelyskuntoon vastaava
määrä peltoalaa jossain muualta tilojen alueella sen peltoalan korvaamiseksi, joka
jää kirkolle luovutetun alueen sisään.
Varsinaiset maanmittaustoimet ja lohkominen suoritettiin 15.10.1854 ja saivat
lainvoiman keväällä 1855.
7
4.2 Rakennuskomitea
Heinäkuussa 1856 valittiin pappilan ja kirkon rakentamista varten rakennuskomitea.
”Joittenka velvollisuus olis ei ainoastaan että tapahtuneen esityksen ja kuulutuksen
jälkeen tulla kokoon näistä rakennustöistä keskustelemaan, vaan myös valvoa sen
yli, että työt toimella tulevat tehtyä ynnä asiain haarain mukaan paremman
tarkkuuden suhteen myös itse ottaa osaa rakennustoimissa sitä vastaan, että itse
kukin jäsen palkaksensa saapi jokaiselta työpäivältä vapun päivästä alkain elokuun
loppuun asti 30 kopeekkaa hopiassa ja muulla ajalla vuodesta 25 kopeekkaa jo
mainittua rahaa omin ruokinsa. Paitsi tätä, tulee näiden ynnä alakirjoittaneen
pitäjän apulaisen kansa esitellä ja päättää kaikissa rakennus toimiin kuuluvissa
asioissa, joista yhden eli toisen poisoleminen ei taida olla esteenä asiain päätökseen
saattamisessa, jos ynnä muita seurakunnan jäseniä saatavilla on. Jäsenet olivat
Kirkkoväärti Elias Ylipeijari, taloin isännät Johan Pitkäkoski, Josef Wanhatalo, Johan
Rasi, Efraim Sipilä ja Tobias Jussila.
Lokakuun lopussa kirkonkokous pääsi tutustumaan myös väliaikaiseen kellotapuliin,
jonka olivat rakentaneet Jooseppi Vanhatalo ja nikkari Matti Alhsten. Helsingin
kaupungista C . A Osberg´ilta ostettu kirkonkello, joka painoi 30,5 leiviskää
sijoitettiin tapuliin ja sen soitosta päätettiin antaa ohjeet, joihin kuului mm. varoitus,
että joka tahallaan tai huolimattomuudesta soittaa kellon ympäri, sakotetaan 50
kopeekalla ”kirkon omituiseksi hyväksi”.
5. KIRKON RAKENTAMINEN
Kirkon rakentamista oli suunniteltu jo muiden rakennustöiden ohella ja piirustukset
oli tilattu läänin piirustusten tekijältä arkkitehti G.Th Chievitziltä. Tyylillisesti se on
lähinnä uusrenessanssia. Kirkko on puukirkko, tornillinen, tasavartinen ristikirkko,
jonka sakarat ovat hyvin lyhyet.
Tällä hetkellä istumapaikkoja kirkossa on noin 400. Kirkon pinta-ala on 360 m².
Päätettiin tarjota kirkkoa urakalla rakennettavaksi halukkaille teettäjille ja ilmoittaa
siitä sanomalehdissä. Kirkkoväärti Elias Ylipeijari valittiin pitämään kirjanpitoa kirkon
rakennuksen päivätöistä ja tuoduista rakennusaineista.
8
Kirkon rakentamisessa tarvittavan pajan rakentamisen sopivalle paikalle
Lahdenmäkeen, annettiin Elias Ylipeijarin huoleksi. Kellotapulin rakennuksen parrun
toimituksen otti tehtäväkseen Josef Vanhatalo.
5.1 Kirkon rakentaja Siikaisista
Kirkon Rakentamiseen valittiin erityisellä tiedustelemisella talon isäntä Matss
Österlund eli Lettolammi Petkeleen kylästä Siikaisista. Kirkko on rakennettu vuosina
1859 -1860.
5.2 Torpparit mukaan rakentamaan
Myös torpparit ottivat osaa kirkon rakennuskustannuksiin kukin torpanluokkansa
mukaan sekä työskentelemällä rakennustyömaalla. Talolliset toimittivat
rakennustyössä harjaantuneita työmiehiään rakennukselle. Myös muut erityiset
perhekunnat, ittelliset, ammattimoonamiehet, trengit ja piiat seurakunta velvoitti
heitä tekemään ruoka- tahi perhekunnittain yhdenpäivän viikossa rakennusaikana
kuluvana vuonna.
5.3 Naiset tuovat rakennukselle sammalia
Rakennusaikaiseksi sepäksi valittiin pitäjänseppä David Stenfors Kilvakkalan kylästä.
Seurakunnassa oli useita perheitä ja ruokakuntia joissa oli ainoastaan naisia ja näin
rakennustyöhön kykenemättömiä, joten kokous päätti että, nämä perhekunnat
jokaiselta rakennuspäivältänsä toisivat kirkonmäelle kaksi tavallista rouhekopallista
sammalia.
5.4 Kirkon sisustus- ja viimeistelytöihin puuseppiä
Kun kirkon viimeistelytyöt olivat vuorossa, päätettiin siihen palkata kolme
puuseppää: Matti Asell, Matti Ahlsten ja Kristian Redcin. Rakennus myös
vakuutettiin.
9
5.5 Kirkko valmistuu
Kaksi pitkää suviaikaa seurakuntalaiset ahersivat yhteistuumin oman kirkkonsa
hyväksi. Viimein 22.9.1860 voitiin pitää ”rakennussyyni”, jossa olivat mukana
rakennuskomitean jäsenten lisäksi seurakuntalaisia ja kirkonteettäjän
emäseurakunnan (Siikaisten) puolesta Juho Stenman. Osoittautui, että
Jämijärveläiset olivat antaneet kirkkonsa teettämisen luotettaviin käsiin.
5.6 Pappilan ja kirkon vuoraus- ja maalaustyöt
Keväällä vuonna 1863 annettiin kirkon ja pappilan vuoraustyöt Joosef Vanhatalon
tehtäväksi. Seurakunnan talolliset ja torpparit antoivat tarvittavan työvoiman.
Saman vuoden kesällä päätettiin tehdä myös rakennusten maalaustyöt. Kirkon
seinien väri määrättiin keltaiseksi ja nurkat tummemmiksi. Ennenkin maalatut ulkoovet sekä lasit päätettiin maalata uudestaan sekä kaikki kruuslistat katon ja lasien
alapuolella valkoisiksi, mutta vesipenkit mustaksi.
Huutokaupassa maalaustyöt huusivat tehdäkseen maalarimestarit Karl Frang ja
Roselund.
6. KIRKON KORJAUKSET JA MYÖHÄISEMPI VARUSTELU
Vuonna 1864 päätettiin hankkia uusi messukasukka jo seuraavaksi jouluksi.
Messukasukan hankkii seurakunnan pappi Turun kaupungista.
Vuonna 1870 päätettiin ostaa uusi kirkon kalkki ja pateeni viinikassan säästöillä.
Päätettiin myös ruveta kokoamaan toista kirkonkelloa varten vapaaehtoisia lahjoja.
Vuonna 1870 istutettiin kirkonmäelle kuusia kirkonvartijoiksi, ne ovat Matteus,
Markus, Luukas ja Johannes.
Pari vuotta myöhemmin suunniteltiin kirkko maalattavaksi sisäpuolelta seinät
vesimaalilla, pilarit valkoisiksi, penkit tammenvärisiksi. Saarnatuoli ja alttari
maalattiin valkoisiksi pronssinvärisillä reunustuksilla ja ovet sisältä kellertäviksi.
Maalarin työ annettiin Karl Frangille Ikaalisista. ’
10
1875 päätettiin, että ”uusi toinen kello toimitetaan kirkkoomme ja kirjeellä kysytään
sen hinta herra Osbergilta Helsingistä”.
Helmikuussa 1890 keskusteltiin kirkon katon uusimisesta, koska vanha katto oli jo
korjauskelvoton. Kun peltiset vaihtoehdot olivat liian kalliita, päätettiin kirkko kattaa
edelleen päreillä.
Pari vuotta myöhemmin esitettiin kirkonkokoukselle Turun Arkkihiippakunnan
Tuomiokapitulin kiertokirjeen johdosta lämmityslaitteiden varustamisesta kirkkoon.
Ne myönnettiin tarpeellisiksi, mutta varoja ei tähän voitu vielä alkaa keräämään.
Kesällä 1900 päätettiin kirkon tornin huippu sekä ylin katos päällystää
”kalvaniseeratulla” pellillä.
12.12.1909 Puheenjohtaja esitti lämmityslaitosten hankkimista kirkkoon
tarpeelliseksi ja ajan vaatimaksi sekä kehoitti seurakuntalaisia ryhtymään ainakin
alustaviin toimenpiteisiin tätä varten, edes vapaaehtoisten lahjain taikka kolehtien
keräämiseen, mutta ei yksikään seurakunnan jäsenistä asiata kannattanut, joten asia
raukesi tällä kertaa sikseen.
Vuonna 1910 päätettiin kellotapulin katto kattaa ensi tilassa ”kalvaniseeratulla”
pellillä ja kymmenen vuotta myöhemmin päätettiin kirkko kattaa päreillä. 1923
palattiin taas Kirkon lämmitys kysymykseen, mutta kysymys päätettiin jälleen jättää
pois.
1924 maaliskuun lopussa kirkkovaltuusto päätti viimein hankkia kirkkoon kaksi
isokokoista kaminaa ja sakaristoon yksi pieni kamina. Kirkon välikatto päätettiin
myös tehdä lämpimänpitäväksi täytteen avulla. Kirkon lämmittäjäksi kirkkoneuvosto
valitsi Antti Lammisen.
Jouluaattona v. 1924 vedettiin myös kirkkoon sähkövalot, joten jouluaamun
jumalanpalveluksessa kirkko oli ensi kerran valaistu sähköllä.
Heinäkuulla vuonna 1935 annettiin kirkon maalausurakka Eino Haapasalolle ja
kirkon kattaminen sementtikattotiileillä Vammalan sementtivalimo Kulmala &
kumpp:lle.
11
6.1 Kirkko kuntoon olympialaisiin
Keväällä vuonna 1939 päätti kirkkoneuvosto, että kirkonkorjaus tehdään arkkitehti
Kauno S. Kallion piirustusten mukaan, kuitenkin seuraavin muutoksin: Kirkon
ulkomaalaus tehdään vain uusituilla seinäosilla, koska kirkko on kolme vuotta sitten
maalattu ulkopuolelta. Kallioisen maaperän takia sähköjohto on tuotava
ilmajohtona.
Kirkonkorjaus on suoritettava 1940 täällä pidettävien purjelentäjien
olympialaiskilpailujen takia kesällä 1939. Hyväksyttiin liikemies Kosti Holmenin
urakkatarjous kirkonkorjauksesta.
Kirkonkorjauksen aikataulu ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Talvisota tuli väliin ja
sodan tähden peruuntuivat myös suunnitellut olympialaiset. Marraskuussa vuonna
1940 voitiin kuitenkin kirkko vastaanottaa korjattuna ja hyväksyä tehty urakkatyö
pienten lisäkorjausten jälkeen. Korjaustöiden aikana pidettiin jumalanpalvelukset
kirkonkylän kansakoululla.
6.2 Sähkölämmitys kirkkoon
Toukokuussa 1951 päätti kirkkovaltuusto pitkien ja perusteellisten valmistelujen
jälkeen, että kirkkoon laitetaan sähkölämmitys. Hyväksyttiin insinööri Toivo J.
Kortesojan laatima suunnitelma ja urakkatarjous. Vuonna 1957 suoritettiin kirkon
ulkomaalaus ja 1970 kirkkoa maalattiin sekä sisältä ja ulkoa.
6.3 Perusteellinen kirkonkorjaus ynnä muita töitä
Huhtikuussa vuonna 1984 päätti kirkkovaltuusto, kirkkoneuvoston ehdotuksen
mukaisesti peruskorjata kirkon. Rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi
rakennusmestari Juhani Viilo ja toimikunnan muina jäseninä Iikka Silvola, Unto
Taitto, Veikko Jokela, Toivo Kujansuu ja Mauno Ojakoski sekä sihteereinä toimivat
Hilkka Tommila ja Margit Mylly.
Kirkon korjauspiirustukset teki Arkkitehtitoimisto Lehtonen-Luoto-Rihlama Oy.
Kirkonremontin yhteydessä suoritettiin myös paikoitusalueen päällystäminen
asfalttibetonilla sekä tehtiin huomattava hautausmaan laajennus. Samoihin aikoihin
12
toteutettiin myös kirkon ulkovalaistus sekä parkkialueen valaistus. Kirkon
peruskorjaus oli mittava, tällöin kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa. Sisäväriksi tuli
sininen. Sinisen maalin päälle on virvottu koivuvispilällä valkoista , vaaleanpunaista
ja punaista maalia. Sisällä ristikeskuksen laakeassa kupolikatossa on Urho Lehtisen
maalaamia kuvia Raamatun tapahtumista. Myös saarnastuolissa ja urkuparven
kaiteessa oli aiemmin saman taiteilijan töitä.
Ulkokatto tehtiin myös uudelleen kuparipaanuista.
Kirkonremontin yhteydessä esiin tulleet lahovauriot nostivat kustannuksia.
Pääurakka annettiin työnjohtourakkana Erkki Huhdanpää Ky:lle. Maalaustyöt ja
vesikatetyöt kuparipaanuista urakoi Kattomestarit Oy. Sähkötyöt teki Sähköhakala ja
LVI-työt Antilan Vesi ja Lämpö.
Töiden valmistuttua pidettiin kirkkomme 125-vuotis juhla, jonka yhteydessä
16.6.1985 hautausmaan laajennusosa vihittiin käyttöön.
7. KIRKON KORJAUKSIA 2000 LUVULLA
Vuonna 2000 tammikuun 21–23 päivinä pidetyssä piispantarkastuksessa piispa Juha
Pihkala mainitsi, että urut täytyy kunnostaa.
2001 Suoritettiin kirkon ulkomaalaus.
2002 tehtiin urkujen peruskorjaus sekä urkuparven lattiamateriaalin vaihto.
19.4.2005 Uudet äänentoistolaitteet asennettiin kirkkoon
2008 Tehtiin kirkon ulkomaalauksen korjausmaalaus.
13
8. KIRKON URUT
8.1 Urkurahaston perustaminen
Urkumusiikki on kuulunut evankelisluterilaisissa kirkoissa jumalanpalvelukseen
oleellisena osana pitkään. 1891 perustettiin urkurahasto. Vuoden 1894 pöytäkirjassa
on kuitenkin maininta: ”Kysymys urkurahojen hankkimisesta seurakuntaan raukesi
sikseen, koska arveltiin siitä tulevan liiallisia rasituksia seurakuntalaisille.”
Vierähti 30 vuotta ilman virallista urkukeskustelua. Elokuun lopussa 1928
urkukomitea esitti kokoukselle insinööri A. Tulenheimon laatiman ehdotelman 12äänikertaisista uruista Jämijärven kirkkoa varten, sekä ehdotuksen urkulehterin
korjauksista ynnä tutkimuksen tämän uudistustyön rahoittamisesta.
Urut päätettiin ostaa v. 1929 Kangasalan urkutehtaalta (Thule). Urut ovat
romanttistyyliset. Niissä on 12 itsenäistä äänikertaa ja muutama siirtoäänikerta.
Sormioita on kaksi. Soittokoneisto ja hallinta ovat pneumaattiset.
Viimein 26.5.1929 voitiin pitää kirkossa uusien urkujen vihkiäiset. Kyseiseltä päivältä
on Toivo Peijarin kalenterissa merkintä: ”Urkujen vihkiäiset-kirkko täpösen täynnä
kansaa-kuuma päivä.”
9. LAHJOITUKSET KIRKKOON
Alttaritaulun on maalannut Felix Frang, taulu on lahjoitettu vuonna 1897. Taulussa
on kuvattuna Kristus kirkastusvuorella.
Alttarin kirjaliina on saatu lahjoituksena vuonna 1931. Tämä kirjaliina on mustaa
samettia. Siinä on teksti Pyhitä heidät totuudessa. Hopeinen kyyhky on sulatettu
kolehtihaaviin pudotetuista hopearuplista.
Saarnastuolin kirjaliina.
1950-luvun lopulla antependium valkoisine pitseineen.
5.6.1956 vihkiryijy Rakkaus, sen malli saatiin Kansallismuseosta, aihe on peräisin
Pohjois-Satakunnasta ja kuvana siinä on sydämiä pareittain.
14
Silkkisamettinen katafalki peitteineen jonka reunassa on pitsi, tämä otettiin
käyttöön 15.6.1975.
Kuultokudos Sinapinsiemen sekä raanu. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat
nykyään seurakuntakodin seinällä.
Useita kristallikruunuja on myös lahjoitettu.
Ehtoollispikarit hankittiin myös keräyksen varoin. 7.7.1963 Jämijärven
kirkkoneuvosto keskusteli kokouksessaan ehtoollisvälineitten hankkimisesta ja
kunnostamisesta ja päätti seuraavaa. (Nykyiseen maljaan teetetään kaatonokka.
vanha malja ja pateeni kunnostetaan. Pikari tarve on 100 kpl. Pikarien hankkimiseksi
järjestettiin listakeräys).
1985 lahjoitettiin kastemalja ja kasteliina
1986 lahjoitettiin Jämijärven kirkkoon hiekkalaatikko ja hiekkalapio käytettäväksi
siunaustilaisuuksissa.
1992 lahjoitettiin 1930-luvulta peräisin oleva takorautainen seitsemänhaarainen
kynttilänjalka.
1992 Rukouskynttelikkö / lähetyskynttelikkö on lahjoitettu seurakuntakotiin, josta se
on myöhemmin siirretty kirkkoon.
25.5.2003 Paljastettiin lahjoitusrahoilla hankittu Krusifiksi.
8.6.2003 Lahjoituksena saatiin ehtoollismalja ja leipälautanen.
2008 Saatiin lahjoitus virsikirjojen hankintaan.
10. LOPUKSI
Jämijärven kirkko on seisonut 150 vuotta kauniin Lahdenmäen korkeimmalla
kalliolla. Lienevätkö silloiset kirkon suunnittelijat ja rakentajat sekä paikan
lahjoittajat ajatelleet Raamatun vertausta kalliolle rakentamisesta.
Perinteet eivät pelasta, mutta ne auttavat ja rohkaisevat meitä tämänkin päivän
ihmisiä turvaamaan samaan Jumalaan, jonka kunniaksi esi-isämme ovat kauniin
15
temppelimme rakentaneet ja johon saamme kokoontua luonteemme ja kulloisenkin
tilanteemme mukaisesti Häntä kiittämään ja ylistämään.