Viäpeli 2010 / 1 - Kuopion Reserviläiset

1/2010
Kuopion Reservin Aliupseerit –
Reserviläiset ry
Sotaveteraanien liittokokous Kuopiossa, sivu 8
24.11.2010 klo 19:00–21:30 Musiikkikeskuksella
Toivo Kärki -kiertueella Kuopiossa
Ilmavoimien Big Band solisteineen esittää Kuopion Musiikkikeskuksessa
ainutlaatuisen konserttiproduktion "On elon retki näin". Konsertissa
keskitytään Suomi-iskelmän suurmiehen, Toivo Kärjen, rintamalla säveltämään tuotantoon. Toivo Kärki taisteli tykistöupseerina sekä talvi- että
jatkosodassa, eikä taiteilijan luomistarve tukahtunut sodan vaikeissakaan
olosuhteissa. Vuosina 1940 – 44 valmiita sävellyksiä syntyi noin 120
kappaletta. Osa teoksista levytettiin jo sodan aikana, osa sodan jälkeen,
mutta suuri määrä jäi kokonaan levyttämättä ja hautautui arkistojen
kätköihin. Tämän illan aikana saamme kuulla näitä klassikoita sekä
harvinaisuuksia ja mikä mielenkiintoisinta, myös näitä ennen kuulemattomia sävelmiä. Musiikista vastaa Ilmavoimien Big Band kapellimestarina
musiikkimajuri Tomi Väisänen. Konsertin juontaa tuttu TV-kasvo Heikki
Kahila. Solisteina Saija Varjus, Mia Leivo, Kaija Pietilä, Erkki Räsänen
sekä Raimo Salo.
Liput 25 €. Kuopion Musiikkikeskuksen lipunmyynti puh. 0600 96100 (0,99 € / min +
pvm) ja Lippupiste puh. 0600 900 900 (1,75 € / min + pvm).
3
”KAVERIA EI JÄTETÄ”
Tervehdys Puolustusvoimien Pohjois-Savon Aluetoimistosta. Viime
vuodenvaihteessa Savo-Karjalan sotilaslääni siirtyi historiaan ja
Kuopiossa vanhalla kasarmialueella puolustusvoimien toimipiste
on siis nykyisin Pohjois-Savon Aluetoimisto.
Tämä nimen muutos ei ole käytännön toiminnan kannalta
merkittävä seikka, vaan niin ammattitaitoinen henkilöstö kuin
perustehtävätkin säilyivät lähes ennallaan. Sotilaallinen valmiussuunnittelu on edelleen päätehtävämme. Tätä työtä tehdään
paljolti ”suljettujen ovien” takana ja se ei juuri näy ulospäin.
Aluetoimistosta katsoen voidaan hyvin mielin todeta, että tänä
päivänä maanpuolustukseen liittyvät asiat ovat meillä PohjoisSavossa oikealla mallilla. Aluetoimiston tehtävä normaalioloissa on palvella ympäröivää yhteiskuntaa sekä kouluttaa reservin joukkoja ja pitää yhteyttä reserviin. Poikkeusoloissa tämä palvelusuhde kääntyy toisinpäin. Tällöin otamme ulos yhteiskunnasta kaiken sen, mitä sodan ajan
joukkojen toimeenpanoon tarvitaan. Palvelin Puistokadun esikunnassa 10 vuotta sitten edellisen
kerran ja ilokseni olen huomannut, että yhteistoiminta ympäröivään yhteiskuntaan toimii edelleen
mutkattomasti. Reserviläisten suuntaan merkittävin muutos on ollut se, että asevarikon lakkauttamisen jälkeen alueemme ainoa joukko-osasto, Karjalan Lennosto, on se puolustusvoimien toimipiste johon tukeutuen reserviläisten harjoitukset toteutetaan.
Kutsunnat, joita parhaillaan pidämme Pohjois-Savon kaikissa kunnissa, on ulospäin näkyvää
käytännön työtämme. Tänä syksynä Pohjois-Savosta kutsuntoihin on käsketty saapuvaksi hieman
yli 1800 vuonna 1992 syntynyttä nuorta miestä. Pääosa tästä joukosta astuu varusmiespalvelukseen vuosina 2011 ja 2012. Näille nuorille miehille käsketään palveluspaikaksi ensisijaisesti
Kainuun Prikaati Kajaanissa, Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella tai Karjalan Lennosto Siilinjärvellä. Myös naisia hakeutui Pohjois-Savosta vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen tänä
vuonna tavanomainen määrä, yhteensä 28 kappaletta.
Näin syvässä rauhantilassakin on syytä muistaa se, että maatamme on puolustettu kalliisti viime
sodissa. Keskuudessamme on kunniakansalaisia, sotiemme veteraaneja, jotka tekivät itseään
säästämättä oman osuutensa noina vaikeina aikoina. Nyt on meidän vuoromme huolehtia heistä.
Veteraanit ikääntyvät ja vuosi vuodelta on vähemmän paikalla olleita kertomassa tapahtumista
niin etulinjassa kuin kotirintamallakin. Nämä sodan ajan tarinat ovat kuitenkin todellista kansallisaarretta, joka on saatava erityisesti nuortemme tietoisuuteen. ”Kaveria ei jätetä” – veteraanien
yhteinen tunnuslause velvoittaa meitäkin. Heitänkin haasteen Viäpelin lukijoille mietittäväksi
keinoista, miten veteraanien viestiä voisimme välittää eteenpäin ja miten ikääntyviä veteraaneja
voisimme tukea jokapäiväisessä elämässä käytännön toimenpitein.
Toivotan kaikille lukijoille hyvää syksyä ja muistutan vielä, että valtakunnallinen itsenäisyyspäivän
paraati on tänä vuonna Kuopiossa. Torilla tavataan!
Asko Muhonen
Everstiluutnantti
Pohjois-Savon Aluetoimiston päällikkö
4
MPK ALOITTAA 1.1.2011 UUDELLA PIIRIORGANISAATIOLLA
STRATEGIA JA ORGANISAATIO Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kevätkokous hyväksyi 26.5.
2010 MPK 2015 -strategian, jonka mukaisesti yhdistyksen piiriorganisaatio aloittaa uudessa
muodossa 1.1.2011 lukien. MPK jakautuu seitsemään maanpuolustuspiirin sekä valtakunnallisiin
ilma- ja meripuolustuspiireihin. Jokaisessa piirissä on yksi tai useampia Koulutus- ja tukiyksiköitä
(KOTU). Koulutus toteutetaan maakunnallisissa ja puolustushaarakohtaisissa KOTU-yksiköissä.
MPK:lla tulee jatkossakin olemaan palkattua henkilökuntaa ja toimintaa jokaisessa maakunnassa.
Ensi vuoden alusta lukien aloittaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa toiminnan SavoKarjalan maanpuolustuspiiri. Piiritoimisto on jatkossa Pohjois-Karjalassa Kontiorannassa. Piiri
jakautuu Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan KOTU:ihin. Näitä yksiköitä johdetaan Kuopiosta ja
Kontiorannasta.
HENKILÖSTÖ Organisaatiomuutokseen liittyy henkilöjärjestelyjä. Piiripäällikkönä ja samalla
Pohjois-Karjalan KOTU:n päällikkönä aloittaa everstiluutnantti evp Ahti Korhonen, toimipaikkana
Kontioranta. Syntyperäisenä kuopiolaisena Ahti tuntee hyvin myös Pohjois-Savon olosuhteet. Piirin
koulutussihteerinä jatkaa Kuopiossa Helena Manner. Pohjois-Savon KOTU:n päällikön rekrytointi
on käynnissä. Päätös henkilöstä tehdään hallituksen kokouksessa syksyllä. Ilmapuolustuspiirin
päällikkönä jatkaa Heikki Lahtela. Toimipaikkanaan Heikillä on työpiste Kuopiossa Puistokadulla
Pohjois-Savon KOTU:n yhteydessä.
KOTU ja KOULUTUSTOIMINTA Pohjois-Savon KOTU:un on sijoitettu tällä hetkellä 72 sitoumuksen
tehnyttä vapaaehtoistoimijaa. Näistä on Puolustusvoimat hyväksynyt tilaamassaan koulutuksessa
toimiviksi kouluttajiksi 31. KOTU:n toimintaa on jäntevöitetty määrittämällä koulutusosastojen ja
-ryhmien vastuuhenkilöt. Samalla KOTU:lle on laadittu ryhmätasolle ulottuvat työjärjestykset.
KOTU:lle on pyritty antamaan vastuuta koulutustarjonnan suunnittelussa, laadun parantamisessa
sekä uuden henkilöstön rekrytoinnissa ja osaamisen kehittämisessä. Lähtöasemat uuden organisaation toiminnan käynnistämiseen ovat kohtuullisen hyvät.
MPK 2015-strategian mukaan valtakunnan tasolla kaksi kolmannesta yhdistyksen koulutustarjonnasta on suunnattu ensisijaisesti sijoitetulle ja sijoituskelpoiselle reserville. Kolmannes on
kaikille kansalaisille avointa varautumis- ja turvallisuuskoulutusta tukien yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen (YETT) strategian toteuttamista. Naisten osallistumista vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan edistetään.
Sotilaallisessa koulutuksessa on Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteistoiminnalla pitkät
perinteet. Uusi piirijako mahdollistaa yhteistoiminnan kiinteyttämisen mm. kouluttajavaihdolla ja
koulutustapahtumien yhdistämisellä. Siviilikoulutuksessa painopiste on kansalaisten turvallisuutta
ja viranomaisten toimintaa tukevaan (YETT-strategia) suunnitelmalliseen koulutukseen. Siinä on
todella paljon tekemistä.
Maanpuolustuskoulutusyhdistys jatkaa toimintaansa Pohjois-Savossa tämän vuoden jälkeenkin
tuottaen keskuuteemme lisää turvallisuutta.
5
HAKEUDU KOULUTUKSEEN !
Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää Kuopiossa vielä tänä vuonna kurssit sissijohtajille, sekä
kaikille reserviläisille sopivan koulutuspäivän kenttäviestivälineiden käyttäjille. Myös kouluttajatehtäviin pyrkiville on tarjolla neljän kurssin koulutusputki: alkeista aina viralliseen kouluttajaauktorisointiin asti.
30.10.2010
Sissitaktiikka, hajautetun sissitoiminnan taktinen suunnittelu
30.10.2010
Radiokaluston käsittely, kenttäviestivälineiden käsittelytaidot
20.11.2010
21.11.2010
21.11.2010
11.12.2010
Kouluttajakurssi, 1. osa, MPK:n kouluttajana toimimisen perusteet
Kouluttajakurssi, 2. osa, MPK:n kouluttajana toimimisen perusteet
Kouluttajakurssi, 3. osa, MPK:n koulutustapahtuman suunnittelu
Kouluttajakurssi, 4. osa, Hätäensiapukoulutus, MPK:n kouluttajan loppukoe.
Ilmoittaudu netissä www.mpky.fi
Piiripäällikkö Ossi Pirhonen 0400 672 719, koulutussihteeri Helena Manner 040 508 4300.
Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati marssitaan 6.12. Kuopiossa! Mukana on MPK:n
koulutus- ja tukiyksikön paraatijoukkue sekä osasto maakuntakomppaniasta. Kts. sivu 27.
ERKKI LAMPOLA ON KUOLLUT
MPK:n Pohjois-Savon piirin päällikkönä vuoteen 2002 toiminut evl evp Erkki "Eki" Lampola
menehtyi pitkään sairastettuaan 25.5.2010
Hämeenlinnassa. MPK:n toiminnassa mukana olleet jäsenemme muistavat lämmöllä
aina hyväntuulisen ja myhäilevän piiripäällikkömme. Hän oli vahvasti mukana järjestötoiminnassa urheilun saralla ja mm. oman
Lions-klubinsa presidenttinä. Hän oli myös
pitkään JP 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Kuollessaan Eki oli 68-vuotias.
Viäpeli tekee kunniaa evl Erkki Lampolan
muistolle.
6
Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n sääntömääräinen
syyskokous pidetään torstaina
14.10.2010 klo 18
Männistön vanhan kirkon seurakuntasalissa,
seurakuntasalissa, Lönnrotinkatu 24
(käynti kirkon pääovesta)
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 §:n määräämät asiat ja käsitellään hallituksen
ehdotus yhdistyksen sääntöjen uudistamisesta.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat.
Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
Hyväksytään kokouksen työjärjestys.
Vahvistetaan vuoden 2011 toimintasuunnitelma.
Vahvistetaan vuoden 2011 jäsenmaksun suuruus.
Vahvistetaan vuoden 2011 talousarvio.
Valitaan vuodelle 2011 kaksi toiminnantarkastajaa ja näille kaksi varamiestä.
Valitaan vuodelle 2011 johtokunnan puheenjohtaja, jota nimitetään myös
yhdistyksen puheenjohtajaksi.
Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle.
Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin.
Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin.
Käsitellään johtokunnan esitys yhdistyksen uusista säännöistä.
Käsitellään muut johtokunnan esittämät asiat.
Käsitellään jäsenten vähintään seitsemän päivää ennen kokousta johtokunnalle
kirjallisesti ilmoittamat asiat.
Palkitsemiset.
Hallitus
Kokouksen yhteydessä jaetaan ampumakilpailuiden palkinnot:
- ArmoriaCup 2010
- Väinön kilpa
- Puoliautomaattikilpa
- Itä-Suomen Sotilasläänin rk-kilpailu
ECD
ECDC
7
ASUNTO-OSAKKEEN LVI-REMONTTI JA SIIHEN VARAUTUMINEN
Yhdistyksen varainhankinta
Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n varainhankinta perustuu jäseniltä kerättävään
vuosittaiseen jäsenmaksuun ja lahjoituksena yhteisomistukseen saadun asunnon vuokratuloihin.
Jäsenmaksusta leijonanosa menee keskusliitolle ja myös reserviläispiiri ottaa osansa maksusta. Jo
useita vuosia muuttumattomana pysyneestä 25 euron jäsenmaksusta vain 3,50 euroa jää yhdistyksen käyttöön.
Omistusasunnon nykytilanne
Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry ja Kuopion Reserviupseerikerho ry omistavat ja
hallitsevat yhdessä 27 m2 yksiön Kuopiossa. Taloyhtiön isännöitsijältä on saatu tieto, että 2 – 3
vuoden päästä kiinteistössä tullaan toteuttamaan LVI-peruskorjaus. Tämän hetkisen arvion
mukaan korjaus tulee maksamaan 600 – 800 euroa/asuntoneliö. Yhdistyksen toimintasuunnitelmaa ja budjettia tuleviksi vuosiksi suunniteltaessa tämä asia nousee vahvasti esille. Molempien
reserviläisyhdistysten hallitukset ovat päättäneet yksimielisesti, että lahjoituksena saatu osake
säilytetään yhdistysten omaisuutena edelleen. Olemme osallistuneet taloyhtiön vuosikokouksiin ja
olleet molempien yhdistysten taholta yhteydessä taloyhtiön hallintoon pyrkimyksenä saada tietoa
taloussuunnittelun pohjaksi.
Hieman historiatietoa
Huoneisto on saatu molemmille yhdistyksille yhteisesti suorana lahjoituksena, lahjoittajana
kuopiolainen Talo-osakeyhtiö Suoja, jolla on vahva isänmaallinen tausta. Lahjakirja on päivätty
toukokuun 3. päivänä vuonna 1988. Lahjoittajan edustajina olivat maisteri Liisa Karttunen ja
isännöitsijä Ilari Keijonen. Lahja- ja osakekirjan vastaanottajina olivat upseeriyhdistyksestä Eero
Nuutinen ja aliupseereista Erkki Keinänen. Huoneistoa on käytetty molempien reserviläispiirien
toiminnanjohtajan toimistona 1988 – 1999, sekä sen jälkeen vuokrattuna paikkakunnalla opiskelevalle nuorelle.
Huoneistoa on remontoitu
Yhdistysten hallitusten ja jäsenien toimesta on toteutettu talkootöinä mm. huoneiston pintamaalaukset sekä kylpyhuoneen ja keittiön kalusteiden sekä lattiapinnoitteen uusiminen.
Huoneiston nykykunto on hyvä.
Taloussuunnitelma
Yhdistyksellä ei ole pankkitalletuksia, joilla voisi maksaa suunnitellun peruskorjauksen. Niinpä hallitus on päättänyt ehdottaa syyskokouksessa jäsenistölle varautumissuunnitelmaa, jossa kerättäisiin
jäsenistöltä määräajaksi korotetulla jäsenmaksulla rahastoa, jolla voitaisiin maksaa ainakin osa
yhdistyksen osuudesta kalliista LVI-korjauksesta. Nykytiedon mukaan korjaus toteutunee viimeistään vuosikymmenen puolivälissä, jolloin rahastoa karttuisi useiden vuosien ajan etukäteen.
Jäsenmaksuosuutta on päätetty ehdottaa korotettavaksi kymmenellä eurolla. Yhdistyksen hallitus
toivoo, että jäsenkunta suhtautuisi hankkeeseen suopeasti, kattaisihan asunnosta saatava vuokratulo osan yhdistyksen varainhankinnasta myös tulevina toiminnan vuosina. 8
Teksti: Keijo Pitkänen, kuva Matti Värri, kannen kuva Juha Kovakoski
VETERAANIJUHLA
Kuopiossa pidettiin 8–9.6.2010 Sotaveteraaniliiton XXIV liittopäivät. Pitopaikkana oli Kuopiohalli. Tilaa tarvittiinkin paljon, koska 8.6.
tulevaisuusfoorumiin ja liittokokoukseen osallistui 1400 ja 9.6. ekumeeniseen jumalanpalvelukseen ja varsinaiseen liittojuhlaan 2000
veteraania, kannattajajäsentä ja tukijaa.
Tapahtuman järjestelyjä varten oli perustettu 4
MPK:n kurssia: kanttiinitoimintakurssi, liikenteenohjauskurssi, joukkomuonituskurssi ja
yleisjärjestelykurssi. Kurssien henkilöstö, joka
koostui mm. Sotilaskotisisarista, Maa- ja kotitalousnaisista sekä reserviläisistä, onnistui
tehtävissään loistavasti ja todella ison joukon
muonituskin meni moitteitta. Myös tapahtumaan pyydetyt varusmiehet tekivät arvokasta työtä
erilaisissa avustustehtävissä. Musiikista liittopäivien eri tilaisuuksissa vastasi pääasiassa Karjalan
Sotilassoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Petri Junna.
Kuvassa ylinnä kirkkoherra Risto Lyytikäinen lähettämässä seppelpartioita Talvi- ja jatkosodan
muistomerkille sekä Karjalaan jääneiden muistomerkille. Kunniatehtävässä vas. Riitta Huittinen,
Keijo Pitkänen, Markku Koivula, Markku Lappalainen, Heikki Hiltunen ja Eino Niskanen.
Seppelpartioiden lähtö Kuopiohallista Narvan marssin soidessa oli monelle mieleenpainuvan
liikuttava hetki. Lehden kansikuvassa seppelpartio on saapunut Sankaripuistoon. 9
VETERAANIEN HAASTE
Rauhanturvaajien järjestämä ulkoilutapahtuma Veteraanien haaste keräsi 21.9. Valkeisen lammen
ympärille runsaasti kaupunkilaisia kävelylenkille. Yllä vas. tapahtuman ”tukikohta” eri järjestöjen
esittelypisteineen. Mukana oli mm. MPK:n esittelypiste sekä Pelastuslaitoksen toimintanäytöksiä.
Yleisö pääsi kokeilemaan sammutuspeitteen käyttöä turvallisesti ja ohjatusti. Sotilaskoti huolehti
päiväkahveista. Yllä oik. Erkki Räsänen tutustuttaa tulevaa reserviläistä melonnan jaloon taitoon.
Jäseniämme tarvittiin vanhusten ja liikuntarajoitteisten avustajina käsipuoleen tai pyörätuolin
sarviin. Alla puheenjohtajamme Keijo Pitkänen työparinaan Heikki Hiltunen tarjoamassa virkistävän ulkoiluhetken kahdelle Valkeisen sairaalan vanhukselle. 10
IKINUORI 70-VUOTIAS
Teksti: Sotilaskotisisar Tiina
Brunell
Kuva: Heikki Hiltunen
”Talvisodan päätyttyä saapui Rissalan
lentokentälle Sortavalasta lentolaivue 16
ja toi tullessaan evakkomatkalle Sortavalan Kasinhännästä Sotilaskodin. Kodinhoitaja Anna Kapanen tuli mukanaan
kahvipannu, pari taulua, seinäkello ja
piano. Alkusykäys sotilaskotitoiminnalle
Rissalassa oli annettu ja jo 4.9.1940
pidettiin sotilaskotiyhdistyksen perustava
kokous.”
Rissalan sotilaskotiyhdistys ry juhlisti 70vuotista taivaltaan 28.8.2010. Päivän
juhlallisuudet alkoivat Vuorelan kirkossa
Jumalanpalveluksen yhteydessä lähetettiin seppelpartiot Jumalanpalveluksella Rissalan sotilaspasKuopion ja Siilinjärven sankarivainajien muistomerkeille tori Seppo Laitasen johdolla. Toisin kuin
vas. Terttu Rissanen, Martta Sinkkonen, Miia Rönkkö ja Irma kirkonmenoissa yleensä, täyttyivät etumSusineva.
maiset penkkirivit ennen takimmaisia.
Kovin paljon enempää ei kirkkoon olisi
juhlaväkeä mahtunutkaan. Isänmaallinen ja tunnelmallinen hartaushetki, hyvä avaus päivälle! Tilaisuus
päättyi sankarivainajien muistamiseen. Vuorelan kirkosta lähti seppelpartiot sekä Kuopion että
Siilinjärven sankarihaudoille. Muu kirkkokansa siirtyi Sotilaskotiin kirkkokahveille. Sotilaskoti täyttyikin
pian iloisesta puheensorinasta ja kahvikuppien kilinästä, kun sisaret eri puolilta Suomea vaihtoivat
kuulumisia.
Päivän pääjuhlan tapahtumapaikkana oli Karjalan Lennoston 4-halli. Mikäpä olisi sopinut sen paremmin,
olemmehan lennoston sisaria. Paikka oli kokenut varsinaisen muodonmuutoksen lentokonehallista
juhlatilaksi, kiitos henkilökunnan, varusmiesten ja sisarten yhteistyön ja runsaslukuisten talkootuntien.
Varsinainen pääjuhlan ohjelma alkoi täsmällisesti ohjelmaan merkityn aikataulun mukaisesti musiikkitervehdyksellä. Kainuun Sotilassoittokunta vastasi tilaisuuden musiikillisesta annista musiikkikapteeni
Ari Tammisen johdolla. Puheenjohtaja Irma Kärkkäisen tervehdyksen jälkeen kuulimme edellisen
puheenjohtajamme Irma Susinevan syväluotaavan ja ansiokkaan katsauksen Rissalan sotilaskodin
vaiheisiin Kasinhännästä tähän päivään. Pitkä matka on tultu siitä, kun Juurusveden rantakivillä Anna
Kapanen keitteli pojille kahvia (korviketta) ja myi sitä pöydältä avoimen taivaan alla. Seitsemäänkymmeneen vuoteen on mahtunut niin laihoja kuin lihaviakin aikoja, yhdistyminen Kuopion
sotilaskotiyhdistyksen kanssa ja monimuotoista toimintaa siellä, missä sisaria on kulloinkin tarvittu.
Leimaa-antavaa niin historiikissa, juhlapuheessa kuin muissakin puheenvuoroissa oli, että sotilaskotitoiminta on noussut tarpeesta, sisaret ovat suuri voimavara ja sotilaskoti on keidas keskellä arjen
harmautta, olipa kyse sitten poikkeusoloista, sotaleireistä tai varusmiespalvelusta. Työmme on
arvokasta, meitä tarvitaan! Arvostuksen osoituksena juhlassa muistettiin ansiomerkein sisaria sotilaskotiyhdistyksen ja varusmiesten hyväksi tehdystä työstä.
Vaikka sää oli syksyisen sateinen ja kolea, oli itse tapahtuma lämminhenkinen. Muisteltavaa kertyi,
joten enköhän nyt jaksa odottaa seuraavia tasakymmenjuhlia vuonna 2020. 11
LENNOSTON VALAJUHLA
Karjalan Lennoston 12.7. palvelukseen astuneiden varusmiesten valajuhlaa vietettiin 21.8. Leppävirralla. Aurinkoisen valapäivän aloitti seppeleenlasku sankarimuistomerkille. Mukana oli
lennoston lippujoukkueen lisäksi reserviläisosasto ja veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen
lippulinna. Jokaisen varusmiehen mieleen iäksi piirtyvä sotilasvala vannottiin Leppävirran suuressa
kirkossa, jonka jälkeen lennoston komentaja ev Ari Jussila nimitti alokkaat lentosotamiehiksi.
Valaa seurasi ohimarssi Hornet -ylilentoineen. Koulukeskukseen oli järjestetty juhlayleisön iloksi
kalustonäyttely sekä kenttämuonitus hernekeittotarjoiluineen. Jälkiruuaksi saattoi nauttia
Sotilaskodin munkkikahvit. Sotkun ahkerien sisarten leipomat 1500 munkkia syötiin viimeiseen
sokerimuruun asti. Varusmiehet päästettiin ansaitulle valalomalle, ja juhlayleisö kokoontui
valapäivän maanpuolustusjuhlaan, jossa kuultiin mm. taiteilijaprofessori Jorma Hynnisen takuuhienoja esityksiä. Mukana kannattaa olla – sotilasvala on myös reserviläisen juhlapäivä. … lupaan ja vakuutan kaikkitietävän Jumalan edessä, …
Alla: kapt Marko Kontkanen
viimeistelee kunniaosaston
rivistöä Leppävirran sankaripatsaan äärellä. Oma lippumme oli tietenkin mukana
juhlassa. Siitä on asiaankuuluvalla
arvokkuudella
huolehtimassa Heikki Hiltunen (lähimpänä kuvassa).
12
Kuvat: Jani Karhunen
Tiedot: Puolustusvoimat
PILATUS PC-12 NG (PI)
Pilatus PC-12 NG (Ilmavoimissa PI) on yhdellä
potkuriturbiinimoottorilla varustettu 2 + 8
paikkainen alatasoinen paineistettu lentokone.
Koneen rakenne on pääosin metallia, mutta
myös komposiittimateriaaleja on käytetty
muun muassa siivenkärjissä, moottoritilan
muotosuojissa ja muissa ei-kantavissa osissa.
Pilatus on hyväksytty operoimaan tunnetuissa
jäätävissä olosuhteissa. Ilmavoimissa koneita
käytetään yhteyslentoihin ja kevyen rahdin
kuljetuksiin. Koneessa on sisään vedettävät
laskutelineet, yksi pääsisäänkäynti, yksi iso rahtiovi ja yksi varauloskäynti. Matkustamossa on
kahdeksan istumapaikkaa, mutta koska ilma-alusta voidaan lentää yhdellä ohjaajalla, myös perämiehen paikkaa voidaan käyttää matkustajapaikkana.
Miehistö: 1 tai 2
Matkalentonopeus: 519 km/h
Suurin lentokorkeus: 9144 m
Toiminta-aika: Enintään 8 h
Voimanlähde: potkuriturbiinimoottori Pratt & Whitney Canada PT6A-67P (suurin lentoonlähtö
1200 hv)
Hyötykuorma: 1209 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 4760 kg
Lentoonlähtömatka 15 m korkean esteen yli täydellä kuormalla 808 m
Laskumatka 15 m esteen yli reversseillä ja suurimmalla laskeutumispainolla 560 m.
13
VAPEPA-HÄLYTYS !
Saat tekstiviestinä kännykkääsi Vapepa-hälytyksen hälyttäjiltämme, miten toimit?
Aivan ensimmäiseksi on tärkeää, että luet viestin huolellisesti, ennen kuin alat siihen vastaamaan.
Hälytysviestissä pyritään kertomaan mahdollisimman tarkasti mitä ”keikalla” on luvassa, sekä
mihin ja milloin pitäisi kokoontua, mikäli sinulla on mahdollisuus osallistua keikalle. Tekstiviestin
koko toki rajoittaa tehokkaasti informaation määrää. Aina esim. kokoontumispaikka ei ole vielä
tässä vaiheessa tiedossa, mutta tieto täsmentyy sitten myöhemmillä viesteillä tai puhelinsoitoilla
keikan hyväksyneille.
Saapuneeseen hälytysviestiin vastataan yksinkertaisesti joko K (pääsen osallistumaan) tai E (en
pääse tällä kertaa osallistumaan). Sen enempää ei tarvita. Saapuneeseen hälytysviestiin vastaaminen on erittäin tärkeää, että hälyttäjä saa mahdollisimman pian tiedon, kuinka moni osastostamme pääsee osallistumaan ko. tehtävään. Tietoa tarvitaan esimerkiksi ilmoitukseen Vapepan
päähälyttäjälle sekä kimppakyytien sopimisessa.
Tehtäväkutsuun myöntävästi vastanneille annetaan tämän jälkeen mahdollisimman pian ohjeet
jatkotoimista, esim. juuri kokoontumispaikka ja -aika, sekä odotettavissa oleva toimintamaasto
varustautumista varten.
Niin, varustuksesta puheen ollen… Mukana on hyvä aina olla
olosuhteisiin ja säähän sopivat vaatteet, sekä vaihtovaatetta esim.
sateen varalle. Talvella toki on oltava sekä liikkumiseen että paikallaan
oloon sopiva vaatetus, eli reppu alkaa täyttymään. Juotavaa on hyvä
varata pariksi kolmeksi tunniksi, sen jälkeen huolto ehtii kuvaan
mukaan. Tarpeen mukaan tarjolla on myös syötävää tehtävän
pitkittyessä. Myös kesän valoisimpaan aikaan on mukana aina syytä
olla taskulamppu (tarkasta paristot!), sekä sitten iltojen ja öiden
hämärtyessä myös omaa liikkumista helpottamaan otsalamppu, jos
sellainen löytyy. Kivikossa on uskomattoman paljon helpompaa liikkua,
kun näkee mihin astuu. Kompassista ei ole koskaan haittaa, vaikkei
sille välttämättä käyttöä juuri ko. tehtävässä olisikaan.
Hyvät kengät on ainakin omasta mielestäni se tärkein henkilökohtainen varuste. Lenkkareissa kompastelu pitkin kivisiä ja
liukkaita metsiä on helpohko tapa loukata nilkkansa. Tämän
jälkeen onkin sitten useampi pelastustehtävä yhtä aikaa
käynnissä…
Vielä kun ennen lähtöä mukaan tarttuu hieno ja asianmukainen
Kuopion RES -huomioliivi, niin olet varustautunut tehtävään
asianmukaisesti! Keikoilla ja harjoituksissa nähdään!
Terveisin
Jani Karhunen
[email protected]
14
HYPPYKURSSI RISSALASSA
Teksti: Heini Keskiö
Kuva: Juha Rautiainen
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli helleasteiden verran suunnatessani heinäkuun ensimmäisenä perjantaina kohti Rissalan lentokenttää ja Kuopion laskuvarjourheilijoiden päämajaa. Samalla
tuli suunnattua katsekin jo taivahalle, näinköhän sitä uskaltaisi… Minä, aikuisiällä tietynlaisen varovaisen asenteen ottanut korkean paikan välttäjä, minä, jolle lasten keinuminenkin teki pahaa, olin
ilmoittautunut Kuopion reserviupseereiden järjestämälle laskuvarjourheilun pakkolaukaisukurssille.
Kesän kohokohtaa olin hiljaa mielessäni valmistellut ja osallistumisesta vain muutamalle kertonut.
Kurssin lähestyessä siitä taisivat sitten tietää jo useammatkin ja osa ehkä suhtautui asiaan hieman
pelonsekaisin tuntein. Laskuvarjourheilu mielletään vaaralliseksi ja erityisen korkean riskin harrastukseksi, vaikka toimintaa ohjaavatkin lait ja määräykset. Edessä olisi kolme päivää laskuvarjohyppäämisen teoriaa, käytännön harjoituksia ja ne kaksi kurssiin sisältyvää hyppyä. Osallistujia oli
hieman alle kymmenen, minä joukon ainoa naispuolinen edustaja. Sukupuolijakautuneisuus ei kuitenkaan porukkaa häirinnyt, huumori lensi ja läsnäoloni ei tuntunut keskustelua haittaavan.
Alkututustumisen jälkeen asettauduimme
laskuvarjokoulun kurssipenkille. Taustaksi
kerrottakoon, että laskuvarjohyppääjän
koulutusohjelma on osa Suomen Ilmailuliitto ry:n (SIL) valvomaa ja hyväksymää
koulutustoimintaa, joka on samanlaisena
käytössä koko maassa. Kouluttajina toimivat hyppymestarit ja kokeneet hyppääjät.
Suomessa
kaikki
laskuvarjoharrastustoiminta, myös koulutus, toteutetaan
vapaaehtoisena kerhotyönä. Näin ollen
hyppyjen hinnat pysyvät edullisina.
Koulutus oli varsin intensiivinen ja siinä
keskityttiin teorian ja käytännön harjoittelun yhdistämiseen. Kurssilla käsitellyt asiat on hallittava, jotta hyppääjällä on mahdollisimman suuri
mahdollisuus saada onnistunut hyppysuoritus. Kurssilla käytävillä asioita tähdätään ennen kaikkea
hyppääjän turvallisuuden varmistamiseen. Käsitellyt asiat eivät saaneet jäädä epäselviksi ja vastauksia
esille tuleviin kysymyksiin etsittiin yhdessä ja yksin.
Osallistujajoukollemme tunnusomaiset piirteet kyselyalttius, hauskuus ja toisten tsemppaaminen
harjoituksissa siivittivät päiviämme. Hauskuudesta mainittakoon alastulo- ja kaatumisharjoituksemme
punaisissa hyppyhaalareissa kerhon aidatulla sisäpihalla. Harjoitus toi ohikulkijoille varmasti enemmän
mieleen amerikkalaisten elokuvien vankien ulkoilutilanteen kuin hyppyharjoitukset. Näin jälkikäteen
voin todeta, että eipä tuokaan harjoitus hukkaan mennyt. Moni kurssin jälkeinen hyppy olisi varmasti
tullut rajusti maahan ilman tätä osiota. Taukojen aikana keskustelimme kurssille hakeutumisen intresseistä ja tulipa siinä montaa muutakin elämän tärkeää asiaa käsiteltyä.
Lauantai-iltapäivänä alkoi jännitys jo hieman kutkutella, jos ei vatsanpeitteitä, niin ainakin ajatuksia.
Päivän aikana olimme harjoitelleet varusteiden käsittelyä, koneesta hyppäämistä ja asennon pitämistä.
X-asento ja laskeminen 101, 102…105 koneesta irrottautumisen jälkeen oli varmasti jo tullutkin monen
uniin ja ajatuksiin. Varavarjotoimenpiteiden harjoitteleminen hioi porukkaamme enemmän yhteen,
roikuimmehan kukin vuorollamme harjoitusvaljaissa ja katselimme kouluttajan esittelemiä kuvia
valjaista käsin. Siinä sitten kerroimme ja toimimme saadun opin mukaan. Sääliviäkin katseita tuli
15
varmasti vaihdettua, homma oli nimittäin varsin puuduttavaa, ulkona lämmintä yli kolmekymmentä,
kerhotiloissa vähintään saman verran. Tässä vaiheessa vielä hykertelimme ajatukselle huomisesta
hyppäämisestä. Meillä keltanokkaoppilailla kun hyppyvarustukseen kuului, punaisen haalarin, radiolla
varustetun kypärän, lasien ja korkeusmittarin lisäksi myös pelastusliivit. Tuon kyseisen turvavarusteen
käyttö kuitenkin oli varsin perustelua, miettikääpä luonnonkauniin Rissalan lentokentän sijaintia…
H-hetki tuli entistä lähemmäksi suunnistaessani sunnuntaina kerholle. Sää oli mitä mainioin, pilvetön
taivas ja lämpöä ja melkein hellelukemien verran. Edessä olisi vielä käytännönharjoittelua ja odottamista. Laskuvarjourheiluun kuuluu odottaminen, sään ja etenkin tuulten tarkkailu. Hyppysuoritus
itsessään ei vie kauan, mutta aikaa kuluu oman vuoron odotteluun, valmisteluihin, varusteiden
pakkaamiseen yms. Viikonloppuisin hyppäämässä on monenlaista porukkaa, kokeneita konkareita
3500 – 4000 metrin korkeudesta, tandemhyppääjiä ja mm. meitä oppilaita, joiden aloitushyppykorkeus
on 1000 metriä.
Ennen kuin lupa astua koneeseen heltisi, tuli jokaisen suorittaa hyväksytysti koulutuksen kirjallinen
osa. Edessä oli siis koe. Huonosti nukutun yön jälkeen sain kuitenkin kohtuullisesti vastauksia paperille
ja muiden kurssilaisten mielestä taisin ehkä innostua kirjoittamisessa liikaakin. Mutta kun se kirjoittamisen polte oli niin valtava….
Hyväksytty suoritus johti lähemmin kohti loppuhuipennusta. Kouluttajamme kokosi porukastamme
sopivat kokoonpanot. Pääsin ensimmäiseen pokaan eli koneelliseen kahden muun kurssilaisen kanssa.
Varusteiden tarkastamisen jälkeen kävimme läpi laskeutumiskuviot ja suuntasimme koneelle. Edessä
oli vielä yksi kuivaharjoitus koneesta poistumisesta. Siinä sitten istuin ”poikien” kanssa sylikkäin
koneen lattialla ja valmistauduin nousuun. Lähtöluvan tullessa CESSNA kiisi varsin nopeasti ylöspäin
taivaalle ja saavutimme halutun hyppykorkeuden muutaman minuutin sisällä. Myös vasemman käden
korkeusmittari muistutti hetken olevan pian. Hyppyvuoroni oli viimeisenä ja pääsin katsomaan
”poikien” onnistuneet irrottautumiset koneesta aitiopaikalta. Oma vuoroni tuli. Käskyt ”ovelle” ja
”mene” ja siinä sitten pidin koneesta kiinni ja kokosin itseni hyppyyn. Katse koneeseen, asennon
varmistaminen ja irrotus. Lasku 101…103, kevyt nykäisy ja punainen varjo aukesi yläpuolellani. Tässä
vaiheessa pystyin unohtamaan toimenpiteet, jotka olisivat olleet edessä, mikäli varjo ei olisi auennut.
Muutaman suoritetun toimenpiteen jälkeen nautiskelin, korkeutta oli vielä riittävästi ja kokeilin varjon
toimintaa taivaalla. Laskeutumisen lähestyessä sain selkeät ohjeet radiosta varjon käsittelyyn
loppukuvioita varten ja loppujen lopuksi laskeuduin turvallisesti nurmialueelle. Allekirjoitan täysin sen
mitä ensimmäisestä hypystä sanotaan: Se on kokemus, joka ei unohdu koskaan. Olo oli tämän jälkeen
mahtava ja voittajamainen. Itse en uskonut koskaan perääntyväni loppumetreillä mutta yllätin ehkä
muutaman epäilijän suorituksellani. Pääsin tekemään toisenkin hypyn tuon päivän aikana ja harjoittelemaan ensimmäisessä hypyssä hampaankoloon jääneitä asioita. Toinen hyppy jännitti muuten
enemmän kuin se ensimmäinen… Kukin hyppy videoitiin ja käytiin läpi kouluttajan kanssa. Osallistumisemme kurssille ja suoritetut hypyt kirjattiin hyppypäiväkirjaan. Hyppypäiväkirja on oltava oppilaalla
mukana hänen tullessaan hyppypaikalle ja kirjasta hyppymestari tarkastaa oppilaan etenemisen ja
valmistaa tämän hyppytapahtumaan.
Osallistuminen kurssille oli ehdottomasti kesäni huippukohta. Hyppääminen on hauskaa ja monipuolista toimintaa, missä hyppääjä etenee jatkuvasti kohti uusia haasteita, pakkolaukaisusta itseaukaisuun jne.. Itse jäin kiinni tuohon harrastukseen. Vielä tähän päivään mennessä en ole löytänyt muuta
vastaavaa toimintaa, mikä antaa mahdollisuuden ”pään täydelliseen nollaukseen”. Taivaalla en mieti
mitään, keskityn vain suoritukseen ja nautin maisemista. Pieni poikanikin sanoi, äiti on taas paljon
paremmalla tuulella, kun se käy hyppäämästä koneesta. Tyttäreni 3v. kysyy hypyn jälkeen: ”Äiti,
hyppäsitkö sinä taas sillä punaisella laskuvarjolla? Pääsenkö minäkin joskus hyppäämään?” Ja minä
vastaan: ”Kyllä vain kultaseni, sitten kun olet 15-vuotias.” Suosittelen, lämpimästi… 16
Teksti: Teppo Rinne
XXIII SANDELS -SYYSJOTOS
Sandels -jotos on Iisalmen reserviupseerikerhon ja Iisalmen reserviläisten järjestämä vuosittainen
jotos. Tänä vuonna vuorossa oli 23. kerta joka sai myös kunnian toimia Reserviläisurheiluliiton
valtakunnallisena syysjotoksena. Tästä johtuen tapahtuma oli siirretty keväästä syksyyn.
Jotoksessa oli kaksi sarjaa. Perinteinen Sandels -sarja on kevyempi sarja niille, jotka haluavat
kilpailla enemmän itsensä kanssa ja harjoittaa samalla tärkeitä reserviläistaitoja. Tänä vuonna
mukana oli myös raskaampi Döbeln -sarja, jossa kilpailijat kantavat mukana majoitusvälineensä ja
kaiken ruuan. Yhteensä mukana oli noin 260 kilpailijaa ja 64 joukkuetta.
Partiomme kokoonpano muodostui enemmän sattuman kuin sovittelun kautta. Varmoja
ilmoittautujia jäi lopulta kuopiolaisten aliupseerien puolelta kaksi ja upseerien joukoista toiset
kaksi. Joukko oli toisilleen tuttu jo entuudestaan ja lyhyen neuvottelun jälkeen partiolle annettiin
nimeksi Team Kalakukko.
Jotokset ovat perinteisesti sotilastaitokilpailuita, mutta partiomme lähti mukaan enemmän maanpuolustushengessä kuin verisen kisaamisen vuoksi. Sandels -sarja sopi tähän ja lisäksi siihen sisältyi
majoitus puolijoukkueteltoissa sekä yksi lämmin ateria päivässä.
kers
pion
ltn
vänr
Rinne Teppo
Halttunen Ossi
Tervonen Jussi (KRU)
Huuskonen Pasi (KRU)
”...nyt kun on vielä hauskaa”.
Joukkuekuva päätettiin ottaa jo
lähdössä, jos vaikka koko viikonlopuksi luvattu sade ja kantamukset saavat hymyn hyytymään.
Pelko osoittautui turhaksi, sillä sää
oli lähes täydellinen koko jotoksen
ajan.
Lauantai 18.9. alkoi Rissalan ampumaradalla hieman kalakukon kiekumisen jälkeen. Lajina oli
tavallinen kasa-ammunta ilman aikarajaa. Karjalan Lennoston organisointi vei tämän suuren
joukon läpi hämmästyttävän nopeasti. Täyden radallisen suoritukseen meni aikaa noin
pullakahvien verran, liekö edes 15 minuuttia.
Tuloksista tietämättömänä jatkoimme matkaa pohjoiseen 120 kilometrin päähän Sonkajärvellä
sijaitsevaan Jyrkän kylään. Kilpailun huolto- ja johtopaikka sijaitsi vanhalla Jyrkänkosken ruukin
alueella.
17
Ensimmäisenä kilpailupäivänä edessä oli pisin matkaosuus ja suurin osa rasteista. Rasteina oli sekä
tietokilpailutyyppisiä tehtäviä että toiminnallisia rasteja.
Matkamme meinasi päättyä heti alussa sirotemiinoitettuun maastoon. Tällä kertaa kohtalo
kolkutti vain pistemenetyksellä. Sotahistorian rasteilla onnistuimme tunnistamaan lentäjä-ässä
Ilmari Juutilaisen, mutta korkkareiden lukemisesta huolimatta muonatorpedon tunnistaminen ei
onnistunut.
Rynnäkkökiväärin purku ja kasaus silmät sidottuna meni
hyvin, mutta epäilykset heräsivät ensiapurastilla odottavaan
pesäpallomailaan – ei kai tässä
jouduta elvyttämään murtunein
rantein? Onneksi ei, sillä nämä
esineet kysyttiin viimeisellä
”tarkkaavaisuus” -rastilla. Partiomme huomasi myös laskettelusukset ja jääkairan, mutta ei
kyennyt muistamaan niitä enää
päivän lopussa.
Kilpailupäivä päättyi iltahartauteen ja pienen kanttiinin antimiin. Moni osallistuja myös
kompensoi ruualta puuttunutta
salaattia grillaamalla ”vihanneksia” hiljaisuuteen asti.
Toinen kilpailupäivä alkoi jo
aamuyöllä kohtalaisessa vesisateessa. Taistelijoidemme mielissä pyöri uhkakuva kastumisesta, joka on varma motivaation
kadottaja. Ihmeen kaupalla sade kuitenkin väistyi juuri ennen lähtöämme ja teki tarpeettomaksi
koko matkan mukana olleet sadevarusteet.
1. päivän puolivälissä maasto-osuudella.
Toisen kilpailupäivän rastit olivat enemmän älyllistä pohdintaa kuin aiemmin. Jostain ihmeen
syystä saimme kuitenkin huonompia pisteitä kuin ensimmäiseltä päivältä. Ainoa fyysinen suorite,
käsikranaatin heitto, meni sekin kirjaimellisesti metsään.
Suojelurastilla esiteltiin muun muassa puolustusvoimien uusia kaasuilmaisimia, joilla ei ollut kuin
muutamia käyttötunteja. Partiolaisten tulentekorastilla piti saada syttymään kaksi puukappaletta
ilman tulentekoon tarkoitettuja välineitä. Kyseessä oli varmaankin psykologinen rasti, sillä eihän
puuta voi saada syttymään ilman valopetroolia.
Team Kalakukko sijoittui lopulta sijalle 13, kun koko Sandels-sarjassa oli 30 partiota. Tulos oli
odotettu, ja erityisesti ammunnoissa jokainen partion jäsen menestyi vähintään hyvin. Rastit
vahvistivat kuitenkin sen, etteivät sotilastaidot pysy mielessä ilman aktiivista kertaamista.
Jotoksen järjestäjät tekivät mahtavan työn järjestämällä saumattomasti toimineen kokonaisuuden
kahdelle erilliselle jotossarjalle. Sydämelliset kiitokset tälle noin sadan hengen joukolle! 18
SARJAKILPAILUTULOKSIA
PUOLIAUTOMAATTIKILPA (19 kilpailijaa)
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Meurasalo Antti
Hirvonen Pentti
Rinne Teppo
Voutilainen Petri
Räsänen Ari
Hytönen Toivo
Immonen Matti
Immonen Jarmo
Roponen Tapio
Pentikäinen Henry
osakilpailut
yhteensä
100 + 100 + 100
99 + 98 + 96
97 + 96 + 96
97 + 96 + 96
97 + 95 + 95
97 + 95 + 95
96 + 95 + 95
97 + 96 + 93
95 + 95 + 95
96 + 95 + 93
300
293
289
289
287
287
286
286
285
284
kympit/napakympit
20/8
19/6
19/7
17/8
18/6
17/3
KERTA-AUTOMAATIT 300 m (17 ampujaa)
yhteensä
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Meurasalo Antti
Voutilainen Petri
Rinne Teppo
Pentikäinen Henry
Karhunen Rauno
Korhonen Jari
Toivanen Tero
Kammonen Matti I
Tolppanen Markku
Bruun Marjo
92
89
86
85
83
79
79
75
70
63
VÄINÖN KILPA (12 kilpailijaa)
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Keskiö Jussi
Kääriäinen Juha
Hiltunen Heikki
Meurasalo Antti
Toivanen Tero
Räsänen Erkki
Immonen Jarmo
Karhunen Rauno
Kammonen Matti I
osakilpailut
yhteensä
98 + 97 + 91
99 + 97 + 88
96 + 95 + 88
94 + 93 + 88
99 + 95 + 80
92 + 92 + 88
95 + 94 + 77
94 + 93 + 76
90 + 89 + 68
286
284
279
275
274
272
266
263
247
kympit/napakympit
2/1
0/0
19
ECD
ECDC
CUP-TULOKSET
pist. + RA7 + sovell. + 4 = cup-tulos
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
Meurasalo Antti
Hyvärinen Janne
Martikainen Matti
Rinne Teppo
Roponen Tapio
Huuskonen Pasi
Rantonen Timo
Gröhn Oskari
Pentikäinen Henry
Karhunen Rauno
Isoniemelä Juhani
Siimekselä Tomi
Toivanen Tero
Leinonen Lassi
Voutilainen Petri
Kammonen Matti Ilmari
Helve Heikki
Kuopion RES, P-SRT
KRU
Kuopion RES
Kuopion RES
Kuopion RES
KRU
Nilsiän RES
KRU
Kuopion RES
Kuopion RES, P-SRT
KRU
KRU
Kuopion RES
KRU
Kuopion RES
Kuopion RES
Kuopion RES
Cup-tuloksen ampuneiden lisäksi kilpailuun osallistui 14
kaikkiin lajeihin.
50 + 33 + 52 + 4 = 139
48 + 32 + 48 + 4 = 132
46 + 30 + 44 + 4 = 124
47 + 29 + 42 + 4 = 122
50 + 27 + 38 + 4 = 119
47 + 29 + 38 + 4 = 118
48 + 26 + 40 + 4 = 118
48 + 26 + 34 + 4 = 112
45 + 23 + 36 + 4 = 108
39 + 27 + 36 + 4 = 106
42 + 26 + 32 + 4 = 104
43 + 27 + 26 + 4 = 100
41 + 23 + 32 + 4 = 100
46 + 22 + 22 + 4 = 94
38 + 26 + 20 + 4 = 88
35 + 22 + 22 + 4 = 83
36 + 16 + 26 + 4 = 82
ampujaa, jotka eivät ottaneet osaa
20
Kuva: Heikki Hiltunen
VOITTO KOTIIN !
Itä-Suomen Sotilaslääni järjesti 4.9. rkkilpailun alueensa reserviläisjärjestöille.
Pohjois-Savossa tämän toimeenpani aluetoimistomme Rissalan kivääriradalla. Kisa
ammuttiin nyt kolmannen kerran. Vuosina
2008 ja 2009 joukkueemme sijoittui
hopealle, mutta nyt kolmas kerta toden
sanoi, ja mitaleiden väri kirkastui kultaisiksi.
Hyvä me!
Joukkueessamme tarkkaa työtä tekivät
(kuvassa seisomassa vas.) Rauno Karhunen,
Matti Martikainen, Antti Meurasalo,
(polvella) Teppo Rinne ja Matti Immonen.
Kilvan henkilökohtaisessa sarjassa Matti
Immonen sijoittui hopealle.
Henkilökohtaisten mitaleiden ja kunniakirjojen lisäksi Sotilaslääni palkitsee
voittajajoukkueen kiertopalkinnolla, joka on
komea Suojeluskuntakivääri M28-30. Katsotaanpa, että saamme pitää sen ”toistaiseksi”, eikä vain ensi vuoteen!
1.
2.
Tästä kamppailtiin:
Puolustusvoimien kultainen
plaketti
3.
4.
5.
6.
7.
8.
Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry
• Immonen Matti
• Martikainen Matti
• Karhunen Rauno
• Rinne Teppo
• Meurasalo Antti
179
178
160
151
148
Kuopion Reserviupseerikerho ry
• Seppänen Antti
• Hyvärinen Janne
• Huttunen Pasi
• Siimekselä Tomi
• Rissanen Jorma
174
174
174
155
137
Leppävirran Reserviläiset ry
• Turkia Esa
• Vepsäläinen Kari
• Koponen Seppo
• Koskinen Teuvo
• Pulliainen Ossi
186
159
155
148
116
Karttulan Reserviläiset ry (1. joukkue)
Vesannon Reserviläiset ry
Karttulan Reserviläiset ry (2. joukkue)
Maaningan Reserviläiset ry
Vesannon Reserviupseerikerho ry
816
814
764
762
713
673
626
618
21
MUISTOMERKIN
MUUTTOMATKA
Vuorelassa sijaitseva Toivalan taistelun
muistomerkki eli Sandelsin patsas on
vaihtanut paikkaa. Se siirrettiin viitostien
työmaan alta parempiin asemiin tien toiselle puolelle Kunnonpaikan kohdalle.
Tämä Väinämö Killisen suunnittelema jykevä muistomerkki on nyt kolmannessa
sijoituspaikassaan. Alun perin se paljastettiin tien länsipuolella vuonna 1933, mutta
siirrettiin 1960-luvulla silloinkin tienrakennuksen takia.
Vuonna 1808 eversti Sandelsin joukot
pitivät kolmen kuukauden ajan puoliaan
Toivalassa venäläisiä sotajoukkoja vastaan.
Hyvän kuvan tuolloisista tapahtumista saa
Ranta-Toivalassa Pökösenmäen Patteripolulla, jossa muutaman kilometrin jalkapatikkataipaleella opastauluin kerrotaan
sotatapahtumista aidoilla tapahtumapaikoilla. Tämä on myös luontopolku,
johon kannattaa käydä tutustumassa koko
perheen voimin. ”Vuoden 1808 Toivalan sankarien muistolle”, lukee
kultakirjaimin tässä Kuopion Isänmaallisen seuran
pystyttämässä muistomerkissä.
SADAN PISTEEN KERHO
Nimitys Sadan Pisteen Kerhon jäseneksi on ansaittava rautaisella tuloksella. Mukaan tähän kovaan
seuraan pääsee ampumalla täydet sata pistettä tai sitä vastaava tulos lajista riippuen. Tänä vuonna
Antti Meurasalo ei jättänyt mitään epäselväksi, vaan ampui kerta-automaatilla maksimituloksen
peräti neljä kertaa 150 metrin matkalta. Hänelle luovutetaan syyskokouksessa Sadan Pisteen
Kerhon komea jäsenkirja.
Aiempina vuosina tähän suoritukseen ovat pystyneet:
•
•
•
Toivo Hytönen
Olli Isoniemelä
Matti Immonen
2000 kerta-automaatti 150 m
2004 kerta-automaatti 150 m
2005 kerta-automaatti 150 m
Onnittelut Antille hienosta suorituksesta!
2x100 p.
100 p.
100 p.
22
Ukko-Pekat puhuvat. Parhaan pysty/polvi
-kasan teki kiväärillä Rauno Karhunen ja
sakolaisella Oskari Gröhn. Kilvassa ammuttiin kasat molemmilla aseilla polvi
100 m ja pysty 50 m.
MATTI I KAMMOSESTA LEIVOTTIIN SUPERKESSU
Tänä vuonna Superkessukisan lajit olivat monipuolisia: 1) ammunta, 2) ammunta, 3) ammunta, 4)
ammunta ja 5) ammunta. Näissä kovissa lajeissa kilvoittelemaan uskaltautui ilmaisilla patruunoilla
vain kourallinen reserviläisiä. Kivääriradalla ammuttiin polvi + pysty kasa-ammunta sekä Sako
M92:lla että sotilaskiväärillä. Pistoolilajeja olivat kahden kaliperin kisat ilmapalloilla terästettyihin
SRA-pahveihin ja kasa-ammunnat. Valittavana oli paljon erilaisia käsiaseita 9 mm ja .45 paukuilla,
joista molempia piti käyttää. Repäisevä päätöslaji oli Pikku-Pietari -tyyppinen ritsa-ammunta. Siinä
palauteltiin mieliin pikkupoika-aikojen taitoja. Tämä taisi olla päivän vaikein laji! Vuoden 2010
Superkessun tittelin sai Matti I Kammonen, joka poseeraa pokaaleineen seuraavalla sivulla.
Parhaat kiitokset mukavasta kilvasta KRU:n toimijoille järjestelyistä sekä Karjalan Lennostolle
puitteiden tarjoamisesta, kuin myös P-S:n Rauhanturvaajien Markku Linnulle kumppaneineen
mainion buffet -pöydän kattamisesta.
Oikealla: Näin syntyy ritsalajin paras tulos
Toni Ruotsalaisen vakuuttavalla tyylillä.
Vas: kisatuomari Oskari Gröhn tuomitsee
pistooliammunnan tuloksia – ilmapallopelin
paras oli Markku Lappalainen ja 9mm kasaammunnan tuomari Gröhn, joka diskasi
itsensä koko kisasta parhaalla kokonaistuloksella, mutta kaikin puolin jäävinä.
Parhaan .45 kasan ampui Toni Ruotsalainen.
23
Superkessu-kilpa juontuu Pohjois-Savon Sinibaretit ry:n (nyt P-SRT) ja oman yhdistyksemme
välisistä 5-otteluista 1990-luvulta. Kilpailulajit olivat normaalit yleisurheilun 100 m:n juoksu,
kuulantyöntö, pituushyppy, kiekon- ja keihäänheitto. Ensimmäisen kerran kisattiin Superkessun
nimellä vuonna 1998 Rissalassa. Lajit oli uusittu kokonaan niin, että jyvät oikeasti karsittiin
akanoista. Kahdeksan telamiinan kanto yhdellä kertaa panee polvet notkumaan pioneeriltakin,
saati Pasin renkaan pyöritys lappeellaan. Eikä kisa tästä kevene: kuuden 25-kiloisen jerrykannun
siirto 15 m kaksi kerrallaan ja krusifiksi kotimaisin rynkyin. Sen päälle vielä käsikranaatin
tarkkuusheitto sekä pituusheitto. Ei ollut ihme, että seuraavana vuonna kisaa päätettiin keventää.
Osallistujat kun eivät seuraavana maanantaina oikein olleet työkuntoisia.
Vuoden 1999 kilpaan oli otettu rk-ammunta, krusifiksi, kasapanoksen tarkkuusheitto, kuulantyöntö sekä tietopuolinen tehtävä. Haastetta oli tässäkin ilman veren makua suussa. Superkessu
alkoikin muotoutua mukavaksi yhdessäoloksi hauskan kisailun ympärille. Harjoittelu kilpaa varten
on tehty jokseenkin vaikeaksi, järjestäjä kun ilmoittaa lajit vasta tapahtuman alkaessa. Tällä on
pyritty saamaan kaikille kilpailijoille hyvät mahdollisuudet menestyä, ja on siinä onnistuttukin.
Tuplasuperkessuja on, mutta kolmea kertaa ei kisaa ole vielä kukaan onnistunut voittamaan.
Rehkimisen jälkeen on huuhdeltu hiet lennoston edustussaunassa, naposteltu välipalaa ja jaettu
palkinnot. Superkessu saa komean kiertopalkinnon vuodeksi kaappinsa päälle.
Vuosien varrella on nähty monenmoista lajia. Ammunta on ollut 1999 alkaen aina mukana, ja usein
on kilvoiteltu tikanheitossakin – tosin ei ihan tavanomaisella tavalla: milloin rukkanen kädessä,
milloin polkupyörällä ajaen. Lajeina on ollut mm. golfia, tarkkuusaikakävelyä, kranaatinheittoa
(raskaan krh:n kranaatilla jos käsikranaatillakin), etunojapunnerrusta ja ammuntaa painava rinkka
selässä, puujalka- ja kaljakorikävelyä, alasimen heittoa, poteron kaivua, erilaisten aseiden käsittelyä – unohtamatta tietopuolisia tehtäviä, jotka usein ovat olleet kovia pähkinöitä ratkottaviksi.
Superkessut kautta aikojen:
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
Tuomas Oinonen, RT
Juha Luukkonen, RES, RT
Erkki Räsänen, RES, RT
Kari Puoma-Korvela, RES, RT
Janne Hyvärinen, KORES
Janne Hyvärinen, KORES
Markku Lappalainen, RES
Eino Niskanen, RES
Juha Luukkonen, RES, RT
Markku Lappalainen, RES
Harri Nylund, KRU
Oskari Gröhn, KRU
Matti I Kammonen, RES
Matti I Kammonen, Superkessu 2010
Osallistujien lukumäärä on hiipunut pikkuhiljaa, eikä tähän ole pätevää syytä keksitty. Parhaina
aikoina oli mukana päälle 20 osallistujaa, mutta viime vuosina vain muutamia. Olisiko ajankohta
elokuisena lauantaina huono? Jäsenistön vinkit
Superkessun kehittämiseksi ovatkin kovasti tervetulleita. 24
RESERVILÄISEN SOTILASPUKU
Puolustusvoimat on julkaissut normin sotilaspuvun
käytöstä, joka määrittelee yksityiskohtaisesti myös
reserviläisen oikeudet ja velvollisuudet pukeutumisasioissa. Säännöstön mukaan reserviläisellä on lähtökohtaisesti oikeus käyttää samoja sotilaspukuja kuin
ammattisotilaat käyttävät. Yleisenä periaatteena on,
että reserviläiset käyttävät peruskoulutuksensa
mukaista sotilaspukua. Mikäli reserviläisen puolustushaara, sotilasarvo ja tehtävä muuttuvat SA -sijoituksen
johdosta pysyvästi, muuttuu myös sotilaspuku.
Lisäksi reserviläisellä on normin mukaan oikeus käyttää
sotilaspukua:
Vasemmalla miehistön ja varusmiesten sinivalkoinen kokardi ja oikealla upseereiden ja
aliupseereiden leijonakokardi. Kadetit käyttävät molempia yhtä aikaa!
1)
2)
3)
4)
kunniakäynneillä ja kunniavartiossa sankarihaudoilla
puolustusvoimien ja maanpuolustusyhdistysten juhla-, edustus- ja kilpailutilaisuuksissa
kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvissä juhla-, edustus- ja kilpailutapahtumissa
osallistuessaan vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen liittyvään puolustusvoimien
johtamaan harjoitukseen tai muuhun tilaisuuteen, siten kuin harjoituksen tai tilaisuuden
toimivaltainen johtaja määrää sekä
5) ammattisotilaan häissä ja hautajaisissa.
Reserviläisten sotilaspuvun käyttö ulkomailla on aina luvanvaraista.
Puolustusvoimat jakaa kertausharjoituksiin käsketyille reserviläisille harjoituksessa tarvittavat
sotilaspuvut. Lisäksi puolustusvoimien maakuntajoukkoihin sijoitetulle henkilöstölle jaetaan
erillisen ohjeistuksen mukaisesti kotona säilytettäväksi maastosuojavaatetukseen kuuluvia
varusteita. Reserviläisten sotilasvaatetuksena useimmiten käytettävä maastosuojavaatetus on
m/91 ja m/05.
Sotilaspukujen ostamisesta tai muusta hankkimisesta henkilökohtaiseen omistukseensa vastaavat
reserviläiset omatoimisesti. Sotilaspukujen tilapäisissä lainauksissa ja vuokrauksissa reserviläiset
tukeutuvat ensisijaisesti aluetoimistoihin, joista annetaan normeihin perustuvat toimintaohjeet.
Yllä oleva on pääpiirteissään ollut käytäntö aiemminkin. Lähes 240-sivuinen normi sisältää paljon
uuttakin asiaa – kokardin käyttö on yksi sellainen. Aiemmin sinivalkoista kokardia ovat käyttäneet
miehistön lisäksi alikersantit. Nyt normi säätää sinivalkoisen kokardin varusmiehille ja miehistölle
reservissä, ja leijonakokardin reservin upseereille ja aliupseereille – siis myös alikersantille.
Baretissahan kokardin sijasta käytetään metallista lakkimerkkiä. Vaikka reserviläisen yleisin sotilaspukine onkin suoja-asuksi kutsuttu maastopuku, on varsinaisen ”univormun” kauluslaattauudistus
silti mielenkiintoinen: reservin aliupseerit alikersantista sotilasmestariin käyttävät nyt samoja
kuusenhavukoristeisia kauluslaattoja kuin upseerit vänrikistä kapteeniin. Laatat ilman noita koristeita jäävät varusmiesten ja erikoisupseereiden käyttöön.
Oleellista on muistaa sotilaspukuun sonnustautuessaan, että reserviläisen oikeudet eivät tästä
lisäänny yhtään, mutta velvollisuudet hyvinkin paljon. Sotilasasun oikean käytön lisäksi on
esiinnyttävä ja käyttäydyttävä sotilaan tavoin. Periaatteena voisi pitää sitä, että sotilasasun
25
Vasemmalla reservin alikersantin, oikealla
varusmiesalikersantin kauluslaatta.
käytöstä aina käsketään. Vaikka reserviläisen oikeus pukeutua sotilaskamppeisiin normin mukaan
täyttyisikin, on tarpeen kuunnella herkällä korvalla sen tilaisuuden järjestäjän kanta asiaan, johon
kulloinkin ollaan matkalla.
Sotilas- ja virkapukunormin voit pyytää nähtäväksi Viäpeliltä (julman iso, ei kulje sähköpostissa).
Aluetoimisto on oikea osoite sotilasvaatetusta koskeville kyselyille.
YLENTÄMINEN RESERVISSÄ
Reserviläisen ylentämisen perusteet ovat pääpiirteissään aina olleet tiedossa, mutta silti huhua on
liikkunut jos minkälaista. Tämä on varmaankin johtunut siitä, etteivät asiaan vaikuttavat seikat ole
olleet mistään tarkoin todennettavissa. Nyt on Pääesikunta julkaissut asiasta semmoisen rätingin,
ettei arvailtavaa enää jää.
Dokumentti sisältää ylentämisen perusteet koulutus- ja osaamisvaatimuksineen, kuinka erityyppiset koulutusmuodot rinnastetaan kertausharjoituksiin, huomioon otettavat lisäansiot, kuin myös
rangaistusten vaikutukset ylennyskelpoisuuteen. Ylennys voi olla hyvinkin monipolvinen asia
riippuen asevelvollisen asemasta organisaatiossa – nämä on kaikki asiakirjassa selvitetty ylennysesityksestä alkaen.
Reserviläisjärjestöllä on mahdollisuus esittää ylennettäväksi henkilöä perusteena pitkäaikainen,
huomattavan aktiivinen ja tuloksellinen toiminta maanpuolustusjärjestöissä. Tällaisessa
tapauksessa ylennysesityksen teko yhdistyksestä käsin ei yleensä ole tarpeen – Puolustusvoimat
huomaa kyllä tällaisen henkilön muutenkin. Kaikki ylennykseen vaikuttavat seikat huomioiden ei
yleensä ole mahdollista, että yhdistys lähtisi ajamaan jäsenensä ylennysasiaa. Kovin monet asiaan
liittyvät seikat ovat sellaisia, joita yhdistys ei voi mitenkään ottaa käsiteltäväkseen, osa on jopa
salaisia. Sen sijaan jäsenen aktiivinen toiminta yhdistyksessä auttaa häntä pysymään ajan tasalla
reserviläisasioissa ja hakeutumaan omaan poikkeusolojen ”ammattiaan” kehittävään
koulutukseen. Tätä kautta on jäsentemme nimiä jatkuvasti 4.6. ja 6.12. ylennyslistoilla.
PE:n dokumentin jäsenet voivat pyytää nähtäväkseen Viäpeliltä.
26
Itä-Suomen Sotilasläänin Kuopion varuskunnan joukkue vahvennettuna kolmella yhdistyksemme
reserviläisjäsenellä osallistui valtakunnalliseen pyöräilytapahtumaan. Sää oli pyöräilyyn mitä sopivin,
kymmenkunta lämpöastetta ja pilvinen taivas. Välillä taivas mustui uhkaavista pilvistä, mutta sinä päivänä
säiden haltija oli suosiollinen, paita kastui vain sisältä päin. Pyöräilyreitti kulki Kiuruvedeltä Vaaraslahteen,
sieltä Pielavedelle, Tervon Lohimaahan ja lopulta Syvänniemen Eevantalolle, jossa pyöräilyhiet pestiin pois
savusaunassa ja nautittiin illan päätteeksi mainio päivällinen. Polkupyörämarssi sujui koko joukkueelta
hienosti ja matkanteko sujui hyvässä seurassa rattoisasti! Kuvanottohetkellä taivalta oli takana 110 km ja
edessä vielä parisen kymmentä kilometriä. Kuvassa vasemmalta Jari Styrman, Jarmo Immonen, Asko
Muhonen, Irja Pitkänen, Anne Kurki, Ilpo Partanen ja Keijo Pitkänen.
Viäpeli on
Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n
jäsen- ja tiedotuslehti.
Yhdistyksen osoite:
Kuopion Reserviläiset
PL 371
70101 KUOPIO
Viäpeli netissä:
www.kuopionreservilaiset.fi
[email protected]
LAHJOITTAJILLE
Sinulle joka haluat tehdä lahjoituksen toimintamme tukemiseksi:
Käytä pankkitiliä 478750-28934. Jäsenmaksun yhteydessä tehty
lahjoitus ei tule yhdistykselle. Kiitokset tuestasi!
OHJELMA
08.30
10.00
10.00 – 15.00
12.00
13.15
14.00
16.00
Seppeleenlasku Sankarimuistomerkeille, Sankaripuisto ja Iso hautausmaa
Jumalanpalvelus, Tuomiokirkko
Kalustonäyttely, Kauppatori (mukana Sotilaskodin myyntipiste 10-15)
Paraatikatselmus, Keskuskenttä (mukana Sotilaskodin myyntipiste 10-13)
Ohimarssi, Tulliportinkatu kaupungintalon edustalla
Itsenäisyyspäivän juhlalounas veteraaneille
Itsenäisyyspäivän juhla Musiikkikeskuksella
Kuopiossa järjestettävään valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin osallistuu joukkoja kaikista
puolustushaaroista, Rajavartiolaitoksesta sekä veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöistä. Paraatissa marssii noin 1000 henkilöä ja yli 70 ajoneuvoa sekä ylilentoon osallistuvat
ilma-alukset. Paraatin ottaa vastaan Ilmavoimien komentaja kenrm Jarmo Lindberg ja paraatijoukkoja komentaa prikaatikenraali Lauri Puranen. Torilla järjestettävä kalustonäyttely painottuu
ilmapuolustuskaluston esittelyyn.
Reserviläisiä on mukana lippulinnassa, maakuntakomppaniassa, MPK:n paraatiosastossa sekä
rauhanturvaajien osastossa lähes 200 henkilöä.
JOULUAATON KUNNIAVARTIOT
Jouluaattona järjestetään kunniavartiot Talvi- ja
jatkosodan muistomerkille Sankaripuistossa sekä
Vapaussodan muistomerkille Isolla hautausmaalla.
Nelivartiot varustetaan varuskuntakäskyn mukaisesti. Vartiovuorot ovat puolen tunnin mittaisia.
Ilmoittautumiset 040 843 9915
[email protected]
ARMORIA
Kuopio
Tulliportinkatu 27
0207 299 852
ARMORIA
Jyväskylä
Tapionkatu 20
0207 299 850
ARMORIA
Tampere
Kuninkaankatu 10
0207 299 857