PERHETEKIJÄT NUOREN AHDISTUNEISUUDEN TAUSTALLA

Transcription

PERHETEKIJÄT NUOREN AHDISTUNEISUUDEN TAUSTALLA
PERHETEKIJÄT NUOREN AHDISTUNEISUUDEN TAUSTALLA
Tampereen yliopisto
Terveystieteiden yksikkö
Hoitotiede
Kandidaatintutkielma
Marraskuu 2014
Virpi Karjalainen & Anu Väkevä
TIIVISTELMÄ
Tampereen yliopisto
Terveystieteiden yksikkö, Hoitotiede
Kandidaatintutkielma, 37 s, 2 liitettä (7 s)
Virpi Karjalainen & Anu Väkevä
Perhetekijät nuoren ahdistuneisuuden taustalla
Ohjaaja TtT Katja Joronen
Marraskuu 2014
Perheellä on merkittävä vaikutus nuoren kehitykseen ja hyvinvointiin huolimatta siitä, että
nuori pyrkii irrottautumaan perheestään aktiivisesti. Nuori elää monenlaisten muutosten ja
vaatimusten keskellä. Noin joka viides nuori kärsii mielenterveysongelmista, joista yksi
yleisimmistä on ahdistuneisuus.
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää minkälaiset perheeseen
liittyvät
tekijät
ovat
yhteydessä
nuoren
itsearvioituun
ahdistuneisuuteen.
Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli lisätä nuorten ja heidän perheidensä kanssa
työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten tietämystä perheen merkityksestä nuoren
ahdistuneisuuteen. Tiedon avulla ammattilaiset voivat tukea nuoria ja heidän perheitään
entistä paremmin sekä ennaltaehkäisevästi että ongelmien jo ilmennyttyä.
Alkuperäistutkimuksia haettiin Nelli-portaalin Cinahl-, Medline-, Psycinfo-, Eric- ja Medictietokannoista hakusanoilla perhe, ahdistus, nuori, family, anxiety, distress ja adolescent.
Tietokantojen haut rajattiin vertaisarvioituihin suomen- ja englanninkielisiin 2004–2014
julkaistuihin tutkimusartikkeleihin. Artikkeleista tuli ilmetä perheen tai nuoren näkökulma
nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen. Rajattu hakutulos tuotti 6894 tulosta, joista
kirjallisuuskatsaukseen valittiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien sekä laadunarvioinnin
perusteella 18. Kirjallisuuskatsauksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksissa korostuivat perheen sisäisten ihmissuhteiden,
vanhemmuuden olosuhteiden ja perheen sosioekonomisen aseman yhteys nuorten
ahdistuneisuuteen. Vanhemmilta ja perheeltä saatu tuki tuli esiin tärkeänä ahdistuneisuudelta
suojaavana tekijänä. Muita perheeseen liittyviä tekijöitä olivat muutto elämäntapahtumana
sekä perheen ulkopuoliset ihmissuhteet.
Perheen merkitys kehittyvän nuoren hyvinvointiin ja ahdistuneisuuteen on tunnistettu
kansainvälisesti, ja sitä oli tutkittu laajalti monesta näkökulmasta. Nuorten ahdistuneisuuden
yleisyyden vuoksi perhetekijöihin liittyviä interventioita tulisi jatkossa kehittää.
Vanhemmuuden yksilöllisen tukemisen mahdollisuuksia perheen erilaisissa muutosvaiheissa
ja nuoren tunne-elämän myrskyissä tulisi lisätä. Nuori tarvitsee henkilökohtaista tukea ja
nuoren perhe tarvitsee tukea nuoren psyykkiseen oireiluun liittyen. Perheen tunneilmaston
huomioimisen sekä voimavarojen tunnistamisen ja lisäämisen avulla on mahdollista ehkäistä
ahdistuneisuuden pitkittyminen ahdistuneisuushäiriöksi sekä altistuminen aikuisella iällä
erilaisille muille mielenterveyshäiriöille.
Avainsanat: systemaattinen kirjallisuuskatsaus, perhe, perhetekijä, nuori, ahdistuneisuus
SISÄLLYS
1 JOHDANTO .......................................................................................................................... 4
2 KESKEISET KÄSITTEET ................................................................................................. 6
2.1 Perhe............................................................................................................................................................. 6
2.2 Perhetekijä .................................................................................................................................................... 6
2.3 Nuori ............................................................................................................................................................ 6
2.4 Ahdistuneisuus ............................................................................................................................................. 7
3 TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS ........................................................................ 8
4 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN .................................................. 9
4.1 Kirjallisuushaku ........................................................................................................................................... 9
4.2 Aineiston kuvaus ........................................................................................................................................ 14
4.3 Aineiston laadunarviointi ........................................................................................................................... 15
4.4 Aineiston analyysi ...................................................................................................................................... 17
5 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TULOKSET .............................................................. 19
5.1 Perheen sisäiset ihmissuhteet ..................................................................................................................... 20
5.2 Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet ............................................................................................................. 21
5.3 Vanhemmuuden olosuhteet ........................................................................................................................ 21
5.4 Perheen tuki nuorelle .................................................................................................................................. 22
5.5 Muutto elämäntapahtumana ....................................................................................................................... 23
5.6 Perheen sosioekonominen asema ............................................................................................................... 23
6 POHDINTA ......................................................................................................................... 25
6.1 Tulosten tarkastelua .................................................................................................................................... 25
6.2 Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelu ................................................................ 27
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET ................................................... 31
7.1 Johtopäätökset ............................................................................................................................................ 31
7.2 Kehitysehdotukset ...................................................................................................................................... 31
7.3 Jatkotutkimusaiheita ................................................................................................................................... 32
KIRJALLISUUSKATSAUKSESSA KÄYTETYT LÄHTEET ........................................ 33
MUUT LÄHTEET ................................................................................................................. 35
LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset
Liite 2. Esimerkki analyysin etenemisestä
4
1 JOHDANTO
Suomalaiset nuoret voivat yleisesti ottaen hyvin, ja myös nuorten terveystottumukset ovat
muuttuneet positiiviseen suuntaan. Siitä huolimatta voidaan havaita, että nuorten pahoinvointi
on lisääntynyt, kuten on myös erilainen psyykkinen oireilu. (Luopa ym. 2008.) Noin joka
viides nuori kärsii mielenterveyshäiriöstä. Yksi yleisimmistä mielenterveysongelmista
nuorilla on ahdistuneisuus. (Aalto-Setälä 2010.) Perhetekijöillä on osoitettu olevan yhteyttä
nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten ahdistukseen, masennukseen ja somatisointiin (Feinauer
ym. 2010, Knappe 2010). Aiemmissa kotimaisissa terveys- ja hoitotieteellisissä tutkimuksissa
perhetekijöiden yhteyttä on tutkittu nuoren masennukseen (Fröjd 2010) ja hyvinvointiin
(Joronen 2005), mutta ei ahdistuneisuuteen. Knappen ym. (2010) kirjallisuuskatsauksessa
nuorten
ahdistuneisuushäiriöön
yhteydessä
olevia
perhetekijöitä
olivat
varhaisen
kiintymyssuhteen epävarmuus, tunneilmaisujen puute tai niiden liiallisuus, vanhemmuuteen
liittyvät tekijät ja toimimaton perhe-elämä.
Ajoittainen, ohimenevä ahdistuneisuus kuuluu osaksi kaikkien ihmisten elämää. On tärkeää
oppia tunnistamaan ahdistuneisuuden tunne ja opetella myös löytämään keinoja sietää ja
helpottaa sitä. Mielenterveyttä uhkaavan ahdistuneisuuden tunnistaminen on tärkeää, jotta
nuori saa tarvitsemansa tuen ja hoidon. (Väestöliitto 2010.) Ahdistuneisuushäiriöstä
puhutaan, kun se aiheuttaa nuorelle merkittävää toiminnallista haittaa tai subjektiivista
kärsimystä (Ranta ym. 2001, Fröjd ym. 2009).
Ahdistuneisuuden syntyyn liittyy useita tekijöitä, kuten perinnöllisyys, lapsen temperamentti,
traumaattiset tapahtumat, ympäristötekijät ja perheeseen liittyvät tekijät (Knappe ym. 2010).
Aalto-Setälän (2010) mukaan nuoren elämässä on useita mielenterveysongelmien
mahdollisuutta lisääviä riskitekijöitä, ja toisaalta suojaavia tekijöitä, jotka vähentävät
sairastuvuutta. Suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät lähi-ihmissuhteet. Knappen ym.
(2010) katsauksessa sekä nuorten että vanhempien niukka sosiaalinen verkosto oli yhteydessä
nuoren ahdistuneisuushäiriöön.
Åstedt-Kurjen ym. (1999) mukaan perheen sosiaalisella
verkostolla on merkittävä vaikutus koettuun terveyteen joko vahvistamalla tai heikentämällä
sitä. Sosiaalisten suhteiden ylläpitoon tuo haasteita mahdollinen perheen muuttaminen.
Åstedt-Kurki ym. (2008) ovat todenneet muuton paikkakunnalta toiselle koettelevan yksilön
ja hänen perheensä jaksamista ja vaativan sopeutumiskykyä. Lisäksi Moilanen (2000) on
5
todennut nuoruudessa tapahtuvan muuton olevan riski identiteetin rakentumisen kannalta.
Yksilöllisten riskien tunnistaminen mahdollistaa varhaisen puuttumisen nuoren henkiseen
pahoinvointiin.
Nuoren keskeinen kehitystehtävä varsinkin keski- ja myöhäisnuoruudessa ajatellaan olevan
emotionaalinen irtautuminen vanhemmista. Perheellä on kuitenkin merkittävä vaikutus
nuoren hyvinvointiin ja kehitykseen sopeutumiseen. (Fröjd 2010.) Feinauerin ym. (2010)
mukaan nuori on erityisen herkkä ja vaikutusaltis oman perheensä tavalle säädellä tunteiden
ilmaisua, osoittaa luottamusta, läheisyyttä, riippuvuutta ja itsenäisyyttä luodessaan
ymmärrystä ihmissuhteista ja pyrkiessään itsenäistymään lapsuudenperheestään.
Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa paneuduttiin niihin perhetekijöihin, jotka ovat
yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen. Tämä kirjallisuuskatsaus on osa
Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön hanketta, jolla edistetään koululaisen ja hänen
perheensä terveyttä.
6
2 KESKEISET KÄSITTEET
2.1 Perhe
Tilastokeskus (2014) on määritellyt käsitteen perhe seuraavalla tavalla: "Perheen
muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet
henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot
sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia". Tässä kirjallisuuskatsauksessa
perheen käsitettä ei rajattu, vaan hyväksyttiin alkuperäistutkimuksiin osallistuneiden
perheiden oma kokemus perheestään. Useissa tutkimuksissa ei oltu eritelty, keitä perheeseen
kuuluu. Perheen muodostivat ainakin yksi nuori ja yksi vanhempi tai huoltaja.
2.2 Perhetekijä
Fröjd (2010) on määritellyt perhetekijöiksi muun muassa perherakenteen, perheen
materiaalisen
ympäristön,
vanhempien
kasvatustavat,
vanhempien
kohtaamat
elämäntapahtumat sekä perheenjäsenten huolen nuoren mielialasta ja käyttäytymisen
muutoksesta. Myös parisuhde (Paunonen 1999), nuoren kaltoinkohtelu ja väkivalta (Taskinen
1999), perheen sosiaaliset suhteet ja vanhempien voimavarat (Pietilä 1999) arvioidaan
perhetekijöiksi, jotka vaikuttavat nuoren kasvuun ja kehitykseen ja häiriöiden esiintymiseen.
Perhetekijät ovat merkitsevästi yhteydessä nuorten mielenterveyden ongelmiin (Feinauer
2010, Fröjd 2010, Knappe 2010). Tässä kirjallisuuskatsauksessa perhetekijöillä tarkoitetaan
niitä perheeseen liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia, joilla todetaan olevan merkitystä nuoren
normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä ahdistuneisuuteen.
2.3 Nuori
Nuoruus käynnistyy puberteetista ja se ajoittuu yleensä ikävuosien 12–22 väliin. Nuoruusikä
jaetaan kolmeen vaiheeseen: murrosikään (12–14 vuotta), varsinaiseen nuoruuteen (15–17
vuotta) sekä myöhäisnuoruuteen (18–22 vuotta). Nuoruutta leimaa jatkuva muutos. Jokaiseen
ikävaiheeseen kuuluu oma kehitystehtävänsä. Lopulta kehityksellinen päämäärä on nuoren
7
itsensä
ratkaisema
ja
itse
hankittu
autonomia.
(Aalto-Setälä
2010.)
Tässä
kirjallisuuskatsauksessa nuorten ikäjakauma oli 10–20 vuotta.
2.4 Ahdistuneisuus
Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa,
johon liittyy osin tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai
tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Ahdistuneisuuden luonne ja
voimakkuus vaihtelevat lievästä päivittäisiin stressitilanteisiin liittyvästä
jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin. Vähänkin
voimakkaampi ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattisen hermoston.
Tämän vuoksi ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita, kuten
sydämentykytystä,
verenpaineen
kohoamista,
suun
kuivumista,
hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa,
vapinaa, huimausta, silmäterien laajenemista. (Huttunen 2013.)
Nuorten mielenterveyden ongelmat peittyvät usein somaattisen oireilun taakse (Aalto-Setälä
& Marttunen 2007). Tässä kirjallisuuskatsauksessa ahdistuneisuudella tarkoitetaan nuoren
itsensä arvioimaa mielentilaa tai mielialaa, joka haittaa arkielämää ja heikentää nuoren
toimintakykyä. Ahdistuneisuus voi aiheuttaa hankaluuksia ihmissuhteissa, kouluongelmia tai
emotionaalisia vaikeuksia, jopa itsetuhoista käyttäytymistä.
8
3 TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS
Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää nuorten ahdistuneisuuteen liittyviä
perhetekijöitä. Tavoitteena oli tutkitun tiedon avulla lisätä tietämystä siitä, mitkä esimerkiksi
perhehistoriaan, perheen vuorovaikutukseen tai perheen sosioekonomiseen tilanteeseen
liittyvät tekijät ovat yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen. Tavoitteena oli lisätä lasten ja
nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten
ymmärrystä perheen merkityksestä nuoren kehitykseen ja mielenterveyden häiriöihin, kuten
ahdistuneisuuteen. Tiedon avulla ammattilaiset voivat tukea nuoria ja heidän perheitään
entistä paremmin sekä ennaltaehkäisevästi että ongelmien jo ilmennyttyä.
Tutkimuskysymyksenä oli: Minkälaiset perhetekijät ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun
ahdistuneisuuteen?
9
4 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN
Systemaattisella
kirjallisuuskatsauksella
tarkoitetaan
teoreettisen
tutkimuksen
piiriin
kuuluvaa menetelmää, jonka avulla järjestelmällisesti ja kriittisesti kerätään ja analysoidaan
jo olemassa olevaa tietoa (Kääriäinen & Lahtinen 2006, Stolt & Routasalo 2007, Tuomi &
Sarajärvi 2009). Kirjallisuuskatsaus suunniteltiin ja toteutettiin siten, että se voidaan toistaa.
Lukija voi seurata kaikkia kirjallisuuskatsauksen vaiheita raportista. Kirjallisuuskatsauksen
tiedonhaku tehtiin systemaattisesti, ja se tuotti runsaasti viitteitä, joista suurin osa oli
epäolennaisia tälle kirjallisuuskatsaukselle. Viitteitä valittiin tarkempaan tarkasteluun ensin
otsikon
ja
sitten
tiivistelmän
(Pudas-Tähkä
&
Axelin
2007)
perusteella.
Kirjallisuuskatsauksen analyysiyksiköksi määriteltiin ajatuskokonaisuus tai lause, mikäli se
sisälsi
vastauksen
tutkimuskysymykseen.
Aineistoa
läpi
käytäessä
pysyteltiin
tutkimuskysymyksessä, jotta aineistosta löytyivät kirjallisuuskatsaukselle olennaiset tulokset.
Vain tutkimuskysymyksen kannalta kiinnostava aineisto (Stolt & Routasalo 2007, Tuomi &
Sarajärvi 2009) otettiin mukaan kirjallisuuskatsaukseen.
4.1 Kirjallisuushaku
Ennen
varsinaista
tiedonhakua
tutkimuskysymykseen
liittyviä
käsitteitä
testattiin
elektronisten koehakujen avulla Cinahl-, Medic- ja Medline-tietokannoissa. Tietokantojen
valitsemista sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittelemistä ohjasi tutkimuskysymys
(ks. Meline 2006). Tutkimuskysymystä perhetekijöiden yhteydestä nuorten itsearvioituun
ahdistuneisuuteen
voidaan
tarkastella
poikkitieteellisesti.
Aihetta
käsitellään
sekä
terveystieteiden että käyttäytymistieteiden piirissä. Tämän kirjallisuuskatsauksen hakuja
tehtiin Nelli-portaalissa seuraavissa terveystieteiden tietokannoissa: Cinahl, Medic ja
Medline. Käyttäytymistieteiden osalta käytettiin Eric- ja Psycinfo-tietokantoja.
Tiedonhaun suunnitelma sisälsi hakustrategian, eli käytettävät hakusanat, suunnitelman
käytettävistä tietokannoista sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittelyn (Meline 2006,
Stolt & Routasalo 2007). Esioletuksena oli, että nuorten ahdistus olisi paljon tutkittu aihe, ja
siitä löytyisi runsaasti viitteitä. Melinen (2006) mukaan rajaus onkin hyvä suunnitella
tutkimuskysymyksen mukaan, ja rajausta tulee peilata tutkimuskysymykseen hakuprosessin
10
jokaisessa vaiheessa. Yleisenkään aiheen kohdalta rajausta ei kannata tehdä liian
rajoittavaksi, sillä se voi jättää merkityksellisiä tutkimuksia pois kirjallisuuskatsauksesta.
Nuorten ahdistuksen suhteen sopivien rajauskriteereiden löytäminen oli tasapainoilemista
yhtäältä liian rajoittavien ja toisaalta liian löyhien kriteereiden välillä.
Ikärajaus osoittautui haasteelliseksi. Vaikka aluksi määriteltyihin poissulkukriteereihin
sisältyi nuoruuden ikärajaus 13–17/18 (tietokannasta riippuen) tutkimuksiin tarkemmin
tutustuttaessa huomattiin, että ikärajaus sulki kirjallisuuskatsauksesta useita sopivia
tutkimuksia pois. Ikärajausta oli vielä mahdollista muuttaa kokotekstien luku- ja
arviointivaiheen aikana. Ikärajausta laajennettiin 10–20-vuotiaisiin. Tuossa vaiheessa kaikki
viitteet käytiin uudestaan läpi (Meline 2006). Kirjallisuuskatsauksen sisäänotto- ja
poissulkukriteerit kuvataan taulukossa 1.
Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit
SISÄÄNOTTOKRITEERIT
POISSULKUKRITEERIT
-Vastaa tutkimuskysymykseen
-Kieli suomi tai englanti
-Tieteellinen artikkeli
-Vertaisarvioitu julkaisu
-Julkaistu 2004–2014
-Jos kyseessä on hoito tai terapia, otetaan mukaan
siinä tapauksessa, että diagnoosia ei vielä ole
-Kokoteksti saatavilla
- Ei koske 10–20 -vuotiaita
- Koskee diagnosoitua ahdistuneisuushäiriötä tai sen
hoitoa (anxiety disorder, generalized anxiety,
separation anxiety, social anxiety)
- Koskee muun sairauden aiheuttamaa ahdistusta
nuorelle itselleen
- Koskee geeni- tai lääketutkimuksia
- Kirjallisuuskatsaus
- Ei ole tieteellinen artikkeli
- Ei vastaa tutkimuskysymykseen
väkivalta, kaltoinkohtelu, itsemurha, sosiaalinen
stressi, syrjintä, uniongelmat, vuorovaikutustaidot,
raskaus, kulttuuri, päihteet, terrorismi, ylipaino,
oikomishoito, kuolemanpelko, ei perhetekijää,
rikollisuus,
koeahdistus,
internet-riippuvuus,
masennus, syömishäiriö, palovamma, adoptio,
tupakointi, keinohedelmöitys
Kirjallisuuskatsauksen hakusanat valittiin jokaisen tietokannan omista asiasanoista.
Hakusanojen valinnassa konsultoitiin kirjaston informaatikkoa. Hakusanoina käytettiin
suomen- ja englanninkielisiä sanoja perhe, ahdistus, nuori, family, anxiety, distress ja
adolescent. Näitä sanoja katkaistiin katkaisumerkillä. Cinahlissa sekä Medlinessa familysanaa käytettiin explode- toiminnolla. Kaikissa tietokannoissa käytettiin asiasanoja. Medline
ja Psycinfo eivät tunteneet distress- asiasanaa, mutta sitä käytettiin vapaasanana.
11
Cinahl-tietokannassa hakusanoina käytettiin asiasanana family explode- toiminnolla ja
otsikossa sanoja anxiet* ja distress*. Tuloksena saatiin 1238 viitettä. Tietokantarajauksilla
hakutulos supistui seuraavasti: ikärajaus 13–18-vuotiaat (n=287), englanninkieli (n=279),
vertaisarvioitu (n=274), kokoteksti saatavilla (n=103) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=76),
joista otsikon ja tiivistelmän perusteella jatkotarkasteluun valittiin 4. Kokotekstien lukemisen
ja
laadunarvioinnin
jälkeen
Cinahl-tietokannasta
valittiin
2
tutkimusta
kirjallisuuskatsaukseen.
Medic-tietokannassa hakusanoina käytettiin famil*, anxiet*, distress*, ahdistu* ja perhe*.
Näillä hakusanoilla tulokseksi saatiin 30 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui
seuraavasti: kokoteksti saatavilla (n=21) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=19). Näistä
valittiin
otsikon
ja
tiivistelmän
perusteella
jatkotarkasteluun
yksi
kotimainen
väitöskirjatutkimus, joka jäi pois lopullisesta katsauksesta.
Medline-tietokannassa hakusanoina käytettiin asiasanana family explode- toiminnolla ja
otsikossa sanoja anxiet* ja distress*. Tuloksena saatiin 2981 viitettä. Tietokantarajauksilla
hakutulos supistui seuraavasti: ikärajaus 13–18-vuotiaat (n=961), englanninkieli (n=917),
kokoteksti saatavilla (n=166), ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=72). Näistä yksi oli
päällekkäinen Cinahl-tietokannan kanssa, joten tulokseksi jäi yhteensä 71 viitettä. Lopullista
valintaa koskien tutkijoilla oli näkemysero yhden tutkimusartikkelin valinnasta. Keskustelun
myötä näkemys muuttui yhteneväiseksi. Otsikon, tiivistelmän, kokotekstien lukemisen ja
laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen valittiin 5 tutkimusta.
Psycinfo- ja Eric -tietokantahaku tehtiin tietokannat yhdistettyinä kahdella eri kerralla.
Ensimmäisellä kerralla hakusanoina käytettiin asiasanana famil* ja otsikossa sanoja anxiet*
ja distress*. Tuloksena saatiin 2090 viitettä. Tietokantarajauksilla hakutulos supistui
seuraavasti: ikärajaus 13–17-vuotiaat (n=389), suomen- tai englanninkieli (n=366),
vertaisarvioitu (n=289) ja julkaistu vuosina 2004–2014 (n=182), joista 7 oli päällekkäisiä
muiden tietokantojen kanssa. Ensimmäisestä hakukerrasta jäi (n=175) viitettä. Otsikon ja
tiivistelmän perusteella jatkotarkasteluun valittiin 18 viitettä. Kokotekstien lukemisen ja
laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen valikoitui 6 tutkimusta.
12
Toisella hakukerralla tietokantahakua laajennettiin Psycinfossa ja Ericissä siten, että
hakusanoina olivat famil*, adolescen* ja anxiet*. Näistä famil* sijoitettiin otsikkoon ja
adolescen* ja anxiet* asiasanoiksi. Tulokseksi saatiin 555 viitettä. Tietokantarajauksilla
hakutulos supistui seuraavasti: suomen- tai englannin kieli (n=522) ja julkaistu vuosina
2004–2014 (n=340). Tästä hausta poistettiin ensimmäisen hakukerran tulokset NOT-käskyllä,
jolloin hakutulokseksi jäi (n=289). Näistä hyväksyttiin otsikon ja tiivistelmän lukemisen
perusteella jatkotarkasteluun 11, joista kokotekstien ja laadunarvioinnin jälkeen katsaukseen
5. Kaikki valitut artikkelit olivat Psycinfo-tietokannasta. Kahdelta hakukerralta Psycinfotietokannasta katsaukseen valittiin yhteensä 11 tutkimusta.
Elektronisten hakujen lisäksi tehtiin käsihakuja vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin.
Tampereen yliopiston kirjastossa käytiin läpi Hoitotiede- ja Tutkiva Hoitotyö -lehtien
vuosikerrat 2003–2014. Psykologia lehden vuosikerrat 2004–2012 käytiin yksitellen läpi Arto
artikkeliviitetietokannassa.
Katsauksesta
karsiutuneiden
tutkimusartikkeleiden
ja
kirjallisuuskatsausten sisällysluetteloita käytiin läpi. Lisäksi käytiin läpi ahdistusta ilmiönä
painottavan tieteellisen julkaisun Anxiety, Stress & Coping sisällysluettelo vuosilta 2004–
2014. Manuaalihaussa ei löytynyt uusia viitteitä.
Kokotekstit luettiin ja arvioitiin yhteensä 39 tutkimusartikkelista ja väitöskirjasta, joista
katsaukseen valikoitui 18 kpl. Eniten tutkimuksia (n=9) karsiutui pois sen vuoksi, että
masennusta ja ahdistusta ei oltu mittauksissa eroteltu toisistaan. Kirjallisuushaku on esitetty
kuviossa 1.
13
Tutkimuskysymys:
Minkälaiset perhetekijät ovat yhteydessä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen?
Hakusanat:
(anxiet* or distress* or ahdistus*) AND (famil* or perhe*)
Tietokanta rajattu hakutulos (n=630):
Cinahl (n=76 ) Medic (n=19 ) Medline (n=71) Psycinfo + Eric (n=464)
Sisäänottokriteerit:

Tieteellinen artikkeli

Vastaa tutkimuskysymykseen eli sisältää tietoa perhetekijöistä, jotka ovat yhteydessä nuorten
itsearvioituun ahdistuneisuuteen

Julkaistu 1/2004 jälkeen, kokoteksti saatavilla

Kieli englanti tai suomi
Hakutulos kokonaisuudessaan ennen
tietokantarajausta N=6894
Tietokantarajaukset:

Käsittelee 13–17/18 -vuotiaita (n= 4672)

Suomen- tai englanninkielinen (n=108)

Vertaisarvioitu (n=82)

Kokoteksti saatavilla (n=931)

Julkaistu vuosina 2004–2014 (n=412)

Päällekkäiset viitteet (n=59)
Rajattu hakutulos N=630
Poissulkukriteerit:

Ei koske 10-20-vuotiaita (n=207)

Koskee diagnosoitua ahdistuneisuushäiriötä tai sen
hoitoa (anxiety disorder, generalized anxiety,
separation anxiety, social anxiety) (n=145)

Koskee muun sairauden aiheuttamaa ahdistusta
nuorelle itselleen (n=61)

Koskee geeni- tai lääketutkimuksia (n=23 )

Kirjallisuuskatsaus (n=4)

Ei ole tieteellinen artikkeli (n=31 )

Ei vastaa tutkimuskysymykseen (n=120)
Otsikon ja abstraktin perusteella
valitut N=39
väkivalta, kaltoinkohtelu, itsemurha, sosiaalinen stressi,
syrjintä, uniongelmat, vuorovaikutustaidot, raskaus,
kulttuuri, päihteet, terrorismi, ylipaino, oikomishoito,
kuolemanpelko, ei perhetekijää, rikollisuus, koeahdistus,
internet-riippuvuus, masennus, syömishäiriö, palovamma,
adoptio, tupakointi, keinohedelmöitys
Poissulkukriteerit
Ei vastaa tutkimuskysymykseen:
-ahdistus liittyy perheenjäsenen sairauteen (n=5)
-masennusta ja ahdistusta ei eroteltu (n=9 )
-ahdistusta ei eroteltu muista oir.tai käytöshäiriöstä (n=4 )
-kyseessä sosiaalinen ahdistus (n= 2)
-perheväkivalta (n=1 )
Valinnat tietokannoittain: Cinahl (n = 2), Medline (n = 5), PsycINFO (n = 11), Medic (n = 0)
Tietokannoista kokotekstin ja laadunarvioinnin perusteella valitut (n= 18)
YHTEENSÄ n = 18
Kuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen hakukaavio
14
4.2 Aineiston kuvaus
Kirjallisuuskatsauksen
aineisto
koostui
18
tieteellisestä
vertaisarvioidusta
tutkimusartikkelista, jotka kaikki raportoivat kvantitatiivisia tutkimuksia. Tutkimukset oli
julkaistu vuoden 2006 aikana tai sen jälkeen. Vuosien 2007–2013 aikana tutkimuksia oli
julkaistu
tasaisesti
1–3
kpl
vuosittain.
Uusin
tutkimus
oli
vuodelta
2013.
Aineisto on peräisin monitieteisistä julkaisuista. Hoitotieteellisistä julkaisuista ei löytynyt
kirjallisuuskatsaukseen soveltuvia artikkeleita. Artikkeleista neljä (1, 7, 10, 16) oli julkaistu
monitieteisissä laaja-alaisissa julkaisuissa, joiden tutkimusilmiöt painottuvat lapsuuteen,
nuoruuteen, kasvuun aikuiseksi ja sosiaalistumiseen. Kaksi artikkelia (2, 9) oli julkaistu
kulttuurin merkitystä mielenterveyteen tähdentävissä julkaisussa. Neljä artikkelia (3, 4, 13,
17) oli julkaistu psykologiaa, kehityspsykologiaa ja perhetutkimusta painottavissa
julkaisuissa. Yksi artikkeli (5) oli julkaistu sosiologisessa julkaisussa. Viisi artikkelia (6, 8,
12, 14, 15) oli julkaistu psykiatriaa ja sosiaalipsykiatriaa painottavissa julkaisuissa. Kaksi
artikkelia (11, 18) oli julkaistu ahdistuksen, masennuksen ja stressin tutkimukseen
monitieteisesti keskittyvissä julkaisuissa.
Kotimaisia tutkimuksia perhetekijöiden yhteydestä nuorten ahdistuneisuuteen ei löytynyt
tämän kirjallisuuskatsauksen systemaattisessa hakuprosessissa. Maantieteellisesti eniten
alkuperäistutkimuksia oli Yhdysvalloista (n=11). Eurooppalaisista (n=4) tutkimuksista 2 oli
hollantilaisia, 1 saksalainen ja 1 kroatialainen. Tutkimuksia oli myös Uudesta-Seelannista
(n=1), Australiasta (n=1) ja Kiinasta (n=1). Tutkimuksiin osallistujien määrä (n) vaihteli
153:sta 6935:een. Alle 500 osallistujan otoksia oli 11:ssä tutkimuksessa ja yli 500 osallistujan
otoksia oli 7:ssä. Pitkittäistutkimuksia oli 8 (3, 5, 7, 11, 13, 14, 15, 18) ja
poikittaistutkimuksia oli 10 (1, 2, 4, 6, 8, 9, 10, 12, 16, 17). Keskimääräinen vastausprosentti
oli 75,8. Alhaisin vastausprosentti oli pitkittäistutkimuksessa, jonka otoksena oli
syntymäkohortti. Nuorten aineistoissa tyttöjä ja poikia osallistui keskimäärin yhtä paljon.
Vastausprosentit vaihtelivat 45 % – 99 %. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista on esitetty
yhteenveto liitteessä 1.
15
4.3 Aineiston laadunarviointi
Aineiston laadunarviointi tehtiin käyttäen apuna soveltuvin osin Joanna Briggs Instituten
“Kriittisen arvioinnin tarkistuslistaa kuvailevalle tutkimukselle/ tapaussarjalle” (The Joanna
Briggs Institute 2011a). Laadunarviointi tehtiin pisteyttämällä tutkimukset tarkistuslistan
mukaisesti, ja sen suoritti kaksi tutkijaa erikseen. Työn edetessä laadunarvioinnin
yksityiskohdista keskusteltiin, lähinnä tilastollisten menetelmien arvioinnista ja eri ryhmien
keskinäisestä vertailusta. Lopullinen laadunarvioinnin pistemäärä on keskiarvo tutkijoiden
antamasta pisteytyksestä. Kaikki (n=18) tutkimukset osoittautuivat hyvin raportoiduiksi.
Pisteytys vaihteli välillä 6/7–7/7. Yhtään tutkimusta ei tarvinnut hylätä laadun vuoksi.
Kirjallisuuskatsaukseen
alkuperäistutkimusten
otantamenetelmiä
voisi
pääsääntöisesti
kuvailla näennäisesti satunnaistetuiksi otannoiksi (pseudo random sample) (The Joanna
Briggs Institute 2011b), joissa otoksiin oli valittu tutkimuskysymykselle sopivat, tarpeeksi
kattavat ja perustellusti valikoidut tiedonantajat (Ronkainen ym. 2011). Tutkimuksissa oli
pyritty populaation edustavuuteen siten, että asiaa oli kysytty niiltä, joita kulloinenkin
tutkimuskysymys
koski,
esimerkiksi
maahanmuuttajilta
(2)
tai
vähävaraisilta
terveyspalveluiden käyttäjiltä (18). Kolmessa tutkimuksessa (5, 11, 15) otoksena oli kohortti
tai kohortista jatkovalikoitu otos. Koululaistutkimuksissa valikointia tehtiin esimerkiksi siten,
että tutkimukseen valittiin tietyn maakunnan alueelta keskenään eritasoisiksi arvioituja
kouluja (8). Chung ym. (3) tutkimuksessa oli valittu Los Angelesin alueelta kolme keskenään
erilaista koulua, joiden oppilaiden sosioekonominen ja etninen rakenne vastasivat laajemman
alueen
sosioekonomista
ja
etnistä
rakennetta.
Edellä
mainitun
tyyppisissä
koululaistutkimuksissa kyselylomakkeet jaettiin kaikille oppilaille. Kaikissa katsauksen
tutkimuksissa oli kuvattu otannat valintakriteereineen.
Alkuperäistutkimusten yleisimmät taustatekijät olivat ikä (2, 11, 16, 18), sukupuoli (2, 5, 11,
16, 18), perheen tulotaso (5, 7, 14, 16), vanhempien koulutus (7, 8, 12, 15) ja perherakenne
(6, 8, 12). Muita taustatekijöitä olivat esimerkiksi kieli (2, 6), etnisyys (6, 18) tai sisarusten
lukumäärä (8). Kahdessa tutkimuksessa (9, 10) ei ollut mainintaa taustatekijöistä.
Alkuperäistutkimuksissa käytettiin useita mittareita. Kaikki tutkimuksissa raportoidut mittarit
oli validoitu. Perhetekijöihin liittyvillä mittareilla pyrittiin saamaan selville esimerkiksi
perhesuhteita ja konflikteja, joista esimerkkinä on FES (The family environmental scale) (9).
16
Vanhemmat vastasivat CONOR kyselyyn (Mental health index) (12) sekä BDI- (Beck
depression inventory) (13) ja AAS kyselyihin (adult attachment scale) (13). Vanhemmilta
kysyttiin myös alkoholin kulutuksesta ja sen väärinkäytöstä, sosiaalisesta verkostosta,
perherakenteesta ja parisuhteesta (12). Nuorten kohdalla perhetekijöitä mittaava mittari oli
esimerkiksi CRPBI (Children's report of parent behavior inventory) (13). Tutkimuksissa
käytetyistä erilaisista ahdistusmittareista yleisimmin käytettyjä olivat HSCL (The Hopkins
symptoms checklist) (1, 2, 9) ja YSR (Youth self report) (11, 13, 18). Mittareiden lisäksi
Schwartz
ym.
(14)
tutkimuksessa
käytettiin
videoitua
vuorovaikutustehtävää
ja
psykososiaalista arviota.
Alkuperäistutkimusten laadunarvioinnissa arvioitiin myös sitä, onko ryhmien välinen vertailu
kuvattu riittävästi (The Joanna Briggs Institute 2011b). Eniten vertailua oli tehty tyttöjen ja
poikien välillä (1, 3, 9, 10, 11, 12, 13, 17). Muita vertailtuja ryhmiä olivat esimerkiksi
ikäryhmät (10, 11, 12, 16), etnisyys (1, 2, 6), erilaiset perherakenteet (5) ja vanhemman
sukupuoli (14). Myös eri mittauskertoja oli vertailtu (7, 15). Kaikissa kirjallisuuskatsauksen
tutkimuksissa oli tehty ryhmien välistä vertailua.
Aineiston keräyksen luotettavuus vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen (The Joanna Briggs
Institute 2011b, Ronkainen ym. 2011). Tämän kirjallisuuskatsauksen alkuperäistutkimusten
aineistoista suurin osa (n=13) oli kerätty koululuokassa opettajan tai tutkijoiden valvonnassa.
Niissä tutkimuksissa, joihin myös vanhemmat osallistuivat, kyselylomakkeet lähetettiin
nuorten mukana kotiin täytettäväksi, tai vanhempia haastateltiin. Muut aineiston keräystavat
olivat henkilökohtainen tapaaminen kotona tai yliopistolla (n=3), kyselylomakkeen täyttö
itsenäisesti kotona ja sen jälkeen tehtävä lomakkeeseen perustuva haastattelu (n=1) sekä
postitettava kyselylomake (n=1). Postitettava kyselylomake on siinä mielessä voinut
heikentää alkuperäistutkimuksen luotettavuutta, että tutkija ei ole voinut todeta, että vastaaja
on itse täyttänyt kyselylomakkeen.
Kaikkien (n=18) tutkimusten analyysimenetelmät ja analyysin vaiheet oli kuvattu.
Analyysien apuna oli käytetty tilastollisia menetelmiä ja tilastollisista tietokoneohjelmista
esimerkiksi SPSS:ää. Muuttujia oli esitelty analyysitaulukoissa. Käytettyjä menetelmiä olivat
esimerkiksi korrelaatioanalyysi ja ristiintaulukointi, khin neliötesti ja yksisuuntainen
ANOVA. Tutkimusten reliabiliteettia esiteltiin mittareiden sisäistä yhteneväisyyttä mittaavan
Cronbachin alfan avulla (Ronkainen ym. 2011).
17
4.4 Aineiston analyysi
Kirjallisuuskatsauksen aineisto kuvaa tutkittavaa ilmiötä ja aineiston analyysissä on kyse
tiivistetyn ja selkeän kuvan muodostamisesta tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysillä
aineisto järjestetään kadottamatta sen sisältämää informaatiota. (Tuomi & Sarajärvi 2009.)
Jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä katsauksen tuloksista, pitää tuloksista ensin tehdä
yhteenveto (Aveyard 2010). Aineiston analyysissä tutkija on avainasemassa. Hän tulkitsee ja
käsitteellistää aineistoaan oman tietämyksensä ja ymmärryksensä avulla. Aineiston analyysi
on prosessi. (Ronkainen ym. 2011.)
Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymys ohjasivat aineiston analyysiä. Aineistosta etsittiin
tutkittavaa ilmiötä kuvaavia lauseita ja tekstin osia, joita kutsutaan myös merkitys- tai
analyysiyksiköiksi. (Kylmä & Juvakka 2007). Tämä kirjallisuuskatsaus analysoitiin
aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan tällöin
yhdistellään käsitteitä ja näin saadaan vastaus tutkimustehtävään. Sisällönanalyysissä tutkija
käyttää tulkintaa ja päättelyä edetessään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää
näkemystä tutkittavasta ilmiötä.
Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kolmivaiheinen prosessi. Ensimmäisessä vaiheessa
aineisto pelkistetään, mikä tarkoittaa informaation tiivistämistä tai jakamista osiin.
Tutkimustehtävä ohjaa pelkistämistä ja aineistosta etsitään tutkimustehtävälle olennaiset
ilmaukset. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkijat etsivät
artikkeleista alkuperäisilmaisuja, joista löytyi vastaus tutkimuskysymykseen, eli niitä
perhetekijöitä, jotka olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen.
Analyysin toisessa vaiheessa aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään käymällä läpi
alkuperäisilmaukset. Samaa asiaa tarkoittavat käsitteet ja pelkistetyt ilmaukset ryhmitellään,
ja sisällöllisesti samankaltaiset pelkistetyt ilmaukset voidaan yhdistää samaan luokkaan.
Luokka nimetään, ja sen tulee kattaa kaikki sen alle tulevat pelkistetyt ilmaukset. Ryhmittelyä
voidaan jatkaa muodostamalla alaluokista yläluokka tai -luokkia. (Kylmä & Juvakka 2007.)
18
Seuraavassa vaiheessa valikoidaan tutkimuksen kannalta olennainen tieto. Tätä kutsutaan
käsitteellistämiseksi eli abstrahoinniksi. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Abstrahointia tapahtuu
itse asiassa limittäin pelkistyksen ja ryhmittelyn aikana (Kylmä & Juvakka 2007). Siinä
alkuperäisinformaation
kielelliset
ilmaukset
yhdistetään
teoreettisiksi
käsitteiksi
ja
johtopäätöksiksi (Tuomi & Sarajärvi 2009). Näin rakennetusta yhteenvedosta, induktiivisesta
aineistonkäsittelystä, muodostuu vastaus tutkimuksen tarkoitukseen ja tutkimuskysymykseen
(Kylmä & Juvakka 2007).
Tutkijat toimivat joka vaiheessa ensin itsenäisesti ja sen jälkeen vielä yhdessä.
Samankaltaisia nuoren perheeseen liittyviä tekijöitä sisältävät alkuperäisilmaisut pelkistettiin.
Pelkistykset (n=57) tulostettiin paperille ja ne leikattiin pöydälle ryhmittelyä varten.
Alaluokat nimettiin, ja sen jälkeen tutkijat yhdessä vertasivat, olivatko yhtä mieltä
ryhmittelystä. Keskustelun perusteella päädyttiin muodostamaan 16 alaluokkaa ja edelleen
alaluokat yhdistettiin 6 yläluokaksi. Analyysivaiheessa tutkijat palasivat useita kertoja
alkuperäisilmausten pariin lukien tutkimusten tuloskappaleita pohtien ala- ja yläluokkien
käsitteistämistä ja samaa tarkoittavien ilmaisujen yhdistämistä keskustellen mielessään
aineiston kanssa ja reflektoiden tätä toisen tutkijan kanssa. Esimerkki analyysin etenemisestä
on esitetty liitteessä 2.
19
5 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TULOKSET
Nuorten itsearvioidun ahdistuneisuuden taustalla vaikuttavia perhetekijöitä olivat perheen
sisäiset ihmissuhteet, perheen ulkopuoliset ihmissuhteet, vanhemmuuden olosuhteet, perheen
tuki nuorelle, muutto elämäntapahtumana sekä perheen sosioekonominen asema. Tulokset on
esitetty kuviossa 2.
Perheen
sisäiset
ihmissuhteet
Perheen
yhtenäisyys
Riitaisuus ja
jännitteet
perheen
sisäisissä
ihmissuhteissa
Perheen
sisäinen
vuorovaikutus
Perheen
ulkopuoliset
ihmissuhteet
Vanhemmuuden
olosuhteet
Perheen
tuki
nuorelle
Nuoren
sosiaalinen
verkosto
Vanhemmuuden käytännöt
Perheeltä tai
vanhemmilta
saatu tuki
Perheen
sosiaalinen
verkosto
Vanhempien
stressi
Perheen tuen
puute
Vanhemman
henkinen
väkivalta ja
agressiivisuus
Parisuhdeongelmat
Vanhempien
päihteiden
käyttö
Kuvio 2. Nuoren ahdistuneisuuteen liittyvät perhetekijät
Muutto
elämäntapahtumana
Muutto
toiselle
paikkakunnalle
Muutto toiseen
kulttuuriin
Perheen
sosioekonominen
asema
Taloudellinen
asema
Sosiaalinen
asema
Perherakenne
20
5.1 Perheen sisäiset ihmissuhteet
Perheen sisäiset ihmissuhteet ilmenivät perheen yhtenäisyytenä, riitaisuutena ja jännitteinä
perheen sisäisissä suhteissa sekä perheen sisäisenä vuorovaikutuksena.
Perheen heikko yhtenäisyys oli yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (9).
Lisäksi perheen heikko yhtenäisyys yhdistettynä perheen voimakkaaseen keskinäiseen
riippuvuuteen oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (9). Sen sijaan perheen vahva
yhtenäisyys oli yhteydessä nuoren vähentyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin (1). Nuoret,
jotka määrittelivät itsensä itsenäisiksi ja vähemmän perheestä riippuvaisiksi, kuvasivat
perheen yhteenkuuluvuuden voimakkaammaksi ja ahdistuneisuuden vähäisemmäksi (9).
Positiiviset perhesuhteet, kuten perheeseen sitoutumisen aste ja apu olivat osittain yhteydessä
muuton
jälkeiseen
uuteen
kulttuuriin
sopeutumiseen
ja
siihen
liittyvään
nuoren
vähentyneeseen ahdistuneisuuteen sekä täysin yhteydessä alkuperäiseen kulttuuriin
sopeutumiseen ja nuoren vähentyneeseen ahdistuneisuuteen (2).
Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä suhteissa
olivat
yhteydessä nuoren
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (1, 3, 4, 16). Nuorten konfliktit varsinkin vanhempien
kanssa lisäsivät nuorten ahdistuneisuuden oireita (1, 3, 4, 16). Nuoret kuvasivat
ahdistuneisuuden oireiden lisääntyvän niinä päivinä, jolloin perheessä oli konflikti (3). Sekä
nuorten itsensä että heidän äitiensä raportoima perhekonflikti oli yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen niillä nuorilla, jotka kuvasivat olevansa vain vähän uskonnollisia (4). Sen
sijaan niillä nuorilla, jotka rukoilivat, lukivat uskonnollista kirjallisuutta ja katselivat tai
kuuntelivat uskonnollisia ohjelmia, äitien raportoima perhekonflikti ei ollut yhteydessä
ahdistuneisuuden lisääntymiseen (4). Perhesysteemin toimimattomuuden raportoitiin olevan
riski nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen esipuberteetti-iässä, mutta ei enää myöhemmässä
nuoruudessa (15). Perhesysteemin toimimattomuus ilmeni huonona tunnelmana, huolista
keskustelun välttelemisenä, luottamuksen puutteena, kyvyttömyytenä näyttää tunteitaan,
perheenjäsenten hyväksymisen vaikeutena ja perheen toiminnan suunnittelemisen vaikeutena.
Perheen
sisäinen
vuorovaikutus
todettiin
useassa
tutkimuksessa
merkittäväksi
ahdistuneisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi (2, 5, 6, 16). Vähäinen nuoren ongelmista
keskustelu ja niiden jakaminen (6), kuten myös vanhemman liiallinen läheisyys (16), olivat
yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Huonot välit isäpuolen kanssa
21
saattoivat lisätä nuoren ahdistuneisuutta (5). Sen sijaan läheiset suhteet nuoren ja toisen tai
molempien vanhempien välillä olivat yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen (5).
Positiiviset perhesuhteet ja vanhempien tyytyväisyys nuoreen olivat yhteydessä nuorten
vähentyneeseen ahdistuneisuuteen (2).
5.2 Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet
Perheen ulkopuoliset ihmissuhteet käsitti nuoren sosiaaliseen verkoston ja vanhempien
sosiaaliseen verkoston.
Nuorilla, joilla oli vähän ystäviä sekä vähäiset kontaktit sukulaisiin, raportoitiin olevan
enemmän ahdistuneisuutta kuin vertaisilla, joilla oli laajempi sosiaalinen verkosto (6).
Vanhemmat raportoivat perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden puuttumisen tai vähäisyyden
olevan yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen (12). Vanhempien sosiaalisen verkoston
niukkuus oli yhteydessä nuorten ahdistuneisuuden lisääntymiseen (12). Kyseisessä
tutkimuksessa sosiaalinen verkosto sisälsi vanhempien kokemuksia naapureiden taholta
saadusta tuesta ja vanhempien sosiaalisista suhteista.
5.3 Vanhemmuuden olosuhteet
Vanhemmuuden olosuhteet käsitti vanhemmuuden käytännöt, vanhempien stressin,
vanhemman henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen, parisuhdeongelmat sekä
päihteiden käytön.
Vanhemmuuden käytännöt sisälsi ajatuksen positiiviseksi luonnehditusta vanhemmuudesta.
Vanhemmista
välittyvän
harmonian,
turvan,
lämmön,
auktoritatiivisuuden
sekä
suvaitsevaisuuden kuvailtiin olevan yhteydessä nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen (8).
Vanhempien eri syistä johtuvalla stressillä oli yhteys nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen
(12). Vanhemmuuden raskaudesta tai vaikeudesta aiheutuvan stressin raportoitiin vaikuttavan
nuoreen nykyhetkessä sekä myös tulevaisuudessa ahdistuneisuutta lisäävästi (15). Nuoret
kuvasivat perheessä ilmenevää vanhemman henkistä väkivaltaa ja aggressiivisuutta.
22
Vanhemman aggressiivinen käytös nuorta kohtaan ja pilkalliset kommentit olivat yhteydessä
nuoren lisääntyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin (14). Nuoren kokema torjunta isän taholta
oli yhteydessä ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen, ja jo olemassa olevien oireiden
lisääntymiseen (13, 17). Myös vanhempien parisuhdeongelmien kuvailtiin heijastuvan
nuorten hyvinvointiin. Vanhempien välinen jännite ja ristiriidat olivat yhteydessä nuoren
ahdistuneisuuden lisääntymiseen (3, 13). Lisäksi nuoret raportoivat vanhempien päihteiden
käytön ja vanhempien näkemisen päihtyneenä olevan yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistukseen (12).
5.4 Perheen tuki nuorelle
Perheen tuki nuorelle sisälsi perheeltä tai vanhemmilta saadun tuen sekä perheen tuen
puuttumisen.
Perheeltä ja vanhemmilta saatu tuki todettiin useassa tutkimuksessa (2, 5, 6, 7, 8, 16)
nuorta ahdistuneisuudelta suojaavaksi tekijäksi. Vanhempien tukea kuvailtiin luottamuksena
nuoreen, rakkauden tunteena nuorta kohtaan ja keskusteluna nuoren kanssa hänen elämästään
(7). Myös perheen sisäinen hauskanpito koettiin vanhempien antamaksi tueksi (2).
Positiiviset perhesuhteet loivat edellytyksiä vanhempien antamalle tuelle (2). Vanhempien
antama taloudellinen ja emotionaalinen tuki, joka käsitti vanhempien avuliaisuuden silloin,
kun nuori tarvitsi rahaa tai hänellä oli huolia, vähensi ahdistuneisuutta (2).
Nuoret kokivat ahdistuneisuudelta suojaavaksi tekijäksi sen, että vanhempi oli nuorelle
saatavilla ja valvoi silloinkin, kun vanhempi oli paljon töissä (6). Erityisesti perheissä, jotka
kärsivät kroonisista talousvaikeuksista, vanhempien tuki vähensi nuoren ahdistuneisuutta (7).
Vanhemman tuen, joka liittyi vanhemman odotuksiin nuoren pärjäämisestä koulussa,
kuvailtiin vähentävän nuoren ahdistuneisuutta (8). Nuorten raportoima perheen taholta
saadun tuen puute oli yhteydessä nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (6).
23
5.5 Muutto elämäntapahtumana
Muutto elämäntapahtumana tarkoitti joko muuttoa toiselle paikkakunnalle tai muuttoa toiseen
kulttuuriin.
Muuttaminen perheen mukana paikkakunnalta toiselle lisäsi nuoren ahdistuneisuutta (1).
Hyvä sopeutuminen uuteen kulttuuriin muuton yhteydessä vähensi nuoren ahdistuneisuutta
ja samalla paransi perhesuhteita. Toisaalta positiiviset perhesuhteet auttoivat nuorta
sopeutumaan alkuperäiseen kulttuuriin ja samalla nuorten ahdistuneisuus lieveni (2).
5.6 Perheen sosioekonominen asema
Perheen sosioekonominen asema sisälsi perheen taloudellisen ja sosiaalisen aseman sekä
perherakenteen.
Perheen alhaisen tulotason ja vanhempien taloushuolten kuvattiin olevan yhteydessä nuoren
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen (1, 11, 12, 18). Pitkään kestäneet, kroonistuneet perheen
talousvaikeudet (7) olivat yhteydessä nuorten lisääntyneisiin ahdistuneisuuden oireisiin.
Köyhyyden kuvattiin aiheuttavan stressiä vanhemmille (18), mikä oli yhteydessä
ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen nuorilla. Heikko taloudellinen asema yleensä
vaikutti lisäävän ahdistuneisuutta, toisaalta yhdessä tutkimuksessa (1) todettiin perheen
alhaisten tulojen olevan yhteydessä vähentyneisiin ahdistuksen oireisiin. Tulosta selitettiin
sillä, että joissakin perheissä modernit arvot, kuten koulutus, ura ja raha eivät olleet
merkittävässä roolissa.
Perheen sosiaalista asemaa ilmensivät perheen pääasiallisen tulon ansaitsijan alhainen
koulutus ja huono työllisyystilanne, jotka olivat yhteydessä nuorten ahdistuneisuuden
lisääntymiseen (6). Vanhempien työttömyydellä kuvattiin olevan yhteys nuorten kasvavaan
ahdistuneisuuteen (12). Perherakenteella kuvailtiin olevan yhteys nuoren ahdistuneisuuteen.
Vanhempien erillään asuminen tai avioero sekä nuoren asuminen yksin olivat esimerkkejä
erilaisista perherakenteista (12). Nuoret, jotka elivät pelkästään äidin kanssa, raportoivat
enemmän ahdistuneisuutta kuin ne nuoret, joista huolehtivat molemmat vanhemmat tai
isovanhemmat (10). Isän poissaolo työn vuoksi perheen arjesta lisäsi nuoren ahdistuneisuutta,
24
varsinkin jos isän puuttuminen tapahtui nuoren ollessa 7–12-vuotias (10). Toisaalta, Van
Oortin (15) tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että yksinhuoltajaperheessä eläminen ei ollut
yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen.
25
6 POHDINTA
6.1 Tulosten tarkastelua
Tämän
kirjallisuuskatsauksen
tulosten
mukaan
perhetekijöillä
oli
yhteys
nuoren
ahdistuneisuuteen joko lisäämällä sitä tai suojaamalla siltä. Myös aiemman Knappen (2010)
katsauksen mukaan perhetekijät olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Tämän
kirjallisuuskatsauksen
tuloksissa
korostuivat
perheen
sisäisten
ihmissuhteiden,
vanhemmuuden olosuhteiden ja perheen sosioekonomisen aseman
yhteys nuoren
ahdistuneisuuteen. Vanhemmilta ja perheeltä saatu tuki tuli esiin tärkeänä ahdistuneisuudelta
suojaavana tekijänä.
Riitaisuus ja jännitteet perheen sisäisissä ihmissuhteissa sekä ongelmallinen perheen sisäinen
vuorovaikutus
olivat
yhteydessä
nuoren
lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Myös
aikaisemman Knappen ym. (2010) katsauksen mukaan perhesysteemin toimimattomuus,
epäsuotuisa perheen tunneilmasto, toimimaton vuorovaikutus perheessä ja perheen
emotionaalinen kylmyys olivat yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön. Aiemman Jorosen
(2005) tutkimuksen mukaan perhekonfliktit ja perheessä esiintyvä vihamielisyys heikensivät
nuoren hyvinvointia. Riitaisuuden heijastusvaikutus voi olla pitkäaikainen. Herrenkohl ym.
(2009) ovat todenneet, että perhekonfliktit aiheuttivat ahdistuneisuutta nuoruudessa, ja
herkistivät yksilöä henkiselle stressille ja niitä seuraavalle masennukselle nuoressa
aikuisuudessa.
Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan läheiset suhteet nuoren ja vanhemman välillä sekä
positiiviset
perhesuhteet
ja
vanhempien
tyytyväisyys
nuoreen
olivat
yhteydessä
vähäisempään ahdistuneisuuteen. Aiemman Lo Cascion ym. (2013) tutkimuksen mukaan
perheen hyvin toimiva sisäinen kommunikaatio suojasi nuoria päättämättömyyteen
yhteydessä olevalta ahdistuneisuudelta. Myös Feinauer ym. (2010) ovat todenneet perheen
avoimen tunneilmaisun vähentävän nuorten psyykkistä oireilua, kuten ahdistuneisuutta.
Vanhemmuuden olosuhteet kuvasivat niitä sisäisiä ja ulkoisia olosuhteita, jotka edustivat
vanhemmuuden todellisuutta. Tulosten mukaan vanhempien henkinen väkivalta ja nuoren
kokema torjunta isän taholta olivat yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
26
Aiemmassa Knappen ym. (2010) katsauksessa todetaan, että torjunta vanhemman taholta oli
yhteydessä nuoren ahdistuneisuushäiriöön.
Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan vanhempien parisuhdeongelmat ja riitaisuus olivat
yhteydessä nuoren lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Tulos on samansuuntainen aiemman
Knappen
(2010)
katsauksen
kanssa.
Lepistön
(2010)
tutkimuksessa
vanhempien
parisuhdeongelmien todettiin vähentävän nuoren hyvinvointia usealla alueella. VanderValkin
ym. (2007) tutkimuksen mukaan vanhempien parisuhteen hankaluuksilla, avioeron uhalla ja
avioerolla oli yhteys lisääntyvään nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten jännittyneisyyteen,
hermostuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Kitamuran ja Hasuin (2006) sekä Lepistön (2010)
mukaan perheväkivallan todistajaksi joutuminen oli yhteydessä nuoren ahdistuksen ja
masennuksen lisääntymiseen. Myös väkivallan kokemisen todettiin lisäävän nuoren sisäisiä
ristiriitoja.
Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan vanhemmuuden käytännöistä nuorelle rajat tarjoava
auktoritatiivinen vanhemmuus ja emotionaalisesti lämmin vanhemmuus olivat yhteydessä
nuoren vähäisempään ahdistuneisuuteen. Aiempien Feinauerin ym. (2010) ja Lepistön (2010)
tutkimusten mukaan vanhempien valvonta, kiinnostuksen osoittaminen sekä huolenkanto
olivat yhteydessä vähentyneeseen psyykkiseen oireiluun. Operarion ym. (2006) tutkimuksen
mukaan vanhempien emotionaalinen lämpimyys oli yhteydessä nuoren alhaisempaan
emotionaaliseen stressiin, joka sisälsi sekä ahdistuksen että masennuksen oireita.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan perheen sosioekonomisella asemalla on yhteys
nuoren ahdistuneisuuteen, mutta muut perhetekijät voivat toimia joko ahdistuneisuudelta
suojaavina tai sitä lisäävinä tekijöinä. Perheen heikon sosioekonomisen aseman yhteydestä
nuorten psyykkiseen oireiluun, kuten ahdistuneisuuteen ja masennukseen, lienee jo
pitkäaikainen konsensus, kuten Takeuchi ym. (1991), Milch ym. (1999), Fröjd (2006) ja
Najman ym. (2010) ovat todenneet.
Perherakennetta tarkasteltiin osana sosioekonomista asemaa. Yhtäältä erityisesti isän
poissaolo perheen arjesta tai pelkästään äidin perheessä asuminen olivat yhteydessä nuoren
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, toisaalta yksinhuoltajaperheessä elämisen ja nuoren
ahdistuneisuuden väliltä ei löytynyt yhteyttä. Aiemmissa tutkimuksissa Jablonska ja Lindberg
(2007) ovat todenneet, että vaikka yhden vanhemman perheet eivät ole homogeenisia, äidin
27
perheessä nuorella oli suurempi riski tuntea ahdistusta tai depressiota. Toisaalta Feinauerin
ym. (2010) tutkimuksen mukaan perherakenne ei ollut yhteydessä nuorten ahdistuneisuuteen.
Vaikuttaa siltä, että perherakenne on yksi monista ahdistuneisuuden tekijöistä, mutta sen
vaikutusta pelkästään on vaikea osoittaa. Yhden huoltajan perheisiin voi liittyä muita
tekijöitä, kuten talousvaikeuksia. Pienituloisuus puolestaan oli yhteydessä nuorten
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Vanhemmilta
saatu
tuki
oli
tulosten
mukaan
yhteydessä
nuoren
vähäisempään
ahdistuneisuuteen. Samansuuntaisia tuloksia raportoi myös Margolin (2006), joka tutki
masennuksen, ahdistuneisuuden, yksinäisyyden ja heikon itsetunnon yhteyttä vanhemmilta,
koulusta ja yhteisöltä saatuun tukeen. Nuoret, joilta puuttui vanhempien tuki, kärsivät
useammin ahdistuneisuudesta kuin nuoret, jotka saivat tukea vanhemmiltaan. Riitti, että
nuorella oli edes yksi välittävä ja tukeva perheenjäsen. Myös Feinauer ym. (2010) ovat
todenneet perheen keskinäisen tuen olevan yhteydessä nuorten vähäisempään psyykkiseen
oireiluun.
Perhetekijöiden emotionaalinen merkitys nuorelle voi vaihdella. Nuoren ahdistuneisuuteen
nivoutuvia, muita kuin perheeseen liittyviä tekijöitä, voidaan nimetä useita. Nuoren
henkilökohtaiseen
elämään
ja
kouluun
liittyvät
ongelmat,
kuten
yksinäisyys,
oppimisvaikeudet tai kiusaamisen kokemukset joko opettajan tai koulukavereiden taholta,
ovat valitettavan tavallisia. Myös nuoren somaattinen tai psyykkinen sairaus voi liittyä
ahdistuneisuuteen. Perhetekijöiden ja ulkoisten tekijöiden vaikutusten välinen rajanveto on
haasteellista ja ne näyttävätkin kietoutuvan usein toisiinsa. Perhe voi parhaassa tapauksessa
sekä toiminnallaan että välittämiensä arvojen ja asenteiden avulla auttaa nuorta selviytymään
kohtaamistaan vaikeuksista ja kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi kaikesta huolimatta.
6.2 Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelu
Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden arvioinnissa pohdittiin valikoitumis- ja
kieliharhan mahdollisuutta (Pudas-Tähkä & Axelin 2007, Pölkki ym. 2013), sekä
alkuperäistutkimusten tutkimusmenetelmiä ja -asetelmia (The Joanna Briggs Institute 2011b),
kuten myös läpinäkyvyyttä ja toistettavuutta (Pölkki ym. 2013). Luotettavuutta pohdittiin
myös uskottavuuden ja refleksiivisyyden näkökulmasta (Kylmä & Juvakka 2007).
28
Kirjallisuuskatsauksen eettisyyttä ja tutkijoiden eettistä toimintatapaa arvioitiin prosessin
kaikissa vaiheissa (Ronkainen 2011).
Valikoitumisharhaa on saattanut syntyä sisäänottokriteerien (The Joanna Briggs Institute
2011c, Pölkki ym. 2013) vuoksi. Sisäänottokriteerit olivat yksiselitteiset, ja ne oli määritelty
tutkimuskysymyksen perusteella. On mahdollista, että jokin tutkimuskysymykselle
merkityksellinen tutkimus on jäänyt saavuttamatta siksi, että siitä ei ollut kokotekstiä
saatavilla Tampereen yliopistolla, tai sitä ei ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä.
Harmaata, julkaisematonta ja arvioimatonta, kirjallisuutta (Pölkki ym. 2013) ei haettu
mukaan lainkaan. Manuaalisella tiedonhaulla ei onnistuttu täydentämään tietokantahakuja,
mikä voi osaltaan lisätä valikoitumisharhaa (Kääriäinen & Lahtinen 2006).
Tämän kirjallisuuskatsauksen valikoitumisharhaa vähensi se, että käytettiin monipuolisia
aineistonhakumenetelmiä, jotta löydettäisiin mahdollisimman kattava aineisto (Pudas-Tähkä
& Axelin 2007, Pölkki ym. 2013). Kirjaston informaatikon konsultointi hakusanojen
valinnoissa
ja
hakustrategian
suunnittelussa
vahvisti
tämän
kirjallisuuskatsauksen
luotettavuutta (Pölkki ym. 2013). Elektronisia tietokantoja käytettiin poikkitieteellisesti. Eri
tietokantahakujen tuloksissa toistuivat osin samat artikkelit (n=59), joten pääteltiin, että
tutkimuskysymystä koskevat artikkelit tavoitettiin.
Alkuperäistutkimusten valinta tehtiin
kahden arvioijan voimin itsenäisesti, mikä myös vähensi valikoitumisharhaa. Lisäksi
valittujen artikkelien laatuun kiinnitettiin erityistä huomiota (Kääriäinen & Lahtinen 2006).
Kaikki tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet tutkimukset olivat englanninkielisiä. Tämä
saattoi aiheuttaa kieliharhaa (Kääriäinen & Lahtinen 2006, Pudas-Tähkä & Axelin 2007,
Pölkki ym. 2013) karsimalla pois analyysista muita kuin englannin- ja suomenkielisiä
tutkimuksia. Luotettavuutta pyrittiin lisäämään siten, että tutkijoille vieraskielisten
tutkimusten käännöksiä pohdittiin yhdessä ja pyrittiin varmistamaan, että niistä saatiin
oikeanlainen ymmärrys.
Tämän
kirjallisuuskatsauksen
tutkimusmenetelmät
ja
tuloksiin
-asetelmat
(The
on
vaikuttanut
Joanna
Briggs
alkuperäistutkimusten
Institute
2011b).
Kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta uhkaavana seikkana voidaan pitää sitä, että kaikki
tutkimukset olivat menetelmältään määrällisiä. Laadullisia tutkimuksia karsiutui pois
sisäänottokriteereiden vuoksi. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan vain nuorten
29
itsearvioitu ahdistuneisuus. Kirjallisuuskatsauksen aineiston tutkimusasetelmina oli sekä
pitkittäis- että poikittaistutkimuksia, joka puolestaan lisäsi kirjallisuuskatsauksen kattavuutta.
Tämän
kirjallisuuskatsauksen
luotettavuutta
lisäsi
läpinäkyvyys,
joka
mahdollistaa
toistettavuuden (Pölkki ym. 2013). Tiedonhaun prosessi ja analyysin tekeminen on kirjoitettu
auki tavalla, jota lukija voi seurata. Tekovaiheessa havaintoja ja ratkaisuja kirjattiin ylös,
esimerkiksi syy, miksi joku tutkimus piti jättää analyysistä pois.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten uskottavuuteen (Kylmä & Juvakka 2007) kiinnitettiin
erityistä huomiota koko prosessin ajan. Kirjallisuuskatsauksen tekoprosessin alussa
kirjallisuudesta etsittiin ja luettiin tietoa nuoren ahdistuneisuudesta ja perhetekijöistä. Näistä
myös keskusteltiin ja muodostettiin yhteistä käsitystä aihepiiristä. Uskottavuutta lisäsi myös
se, että molemmilla tutkijoilla oli kokemusta perheiden kanssa työskentelystä varsinaisen
asiakkaan tai potilaan ollessa nuori. Perheen moninaisesta merkityksestä nuoren hyvin- tai
pahoinvointiin tutkijat olivat elämänkokemukseensakin pohjautuen yhtä mieltä. Nuoren
ahdistuneisuus oli tuttu aihe myös julkisesta keskustelusta. Kirjallisuuskatsauksen tekoon
suhtauduttiin innokkaasti uutta tietoa hakien, omat lähtökohdat tunnistaen, ei niinkään omia
käsityksiä vahvistaen.
Kahden tutkijan yhteistyö vahvisti tutkimuksen luotettavuutta refleksiivisyyden (Kylmä &
Juvakka 2007) näkökulmasta, sillä läpi koko tutkimusprosessin tutkijat kävivät kriittistä
keskustelua keskenään kaikista tutkimuksen valinnoista. Tutkijat myös tiedostivat omat
lähtökohtansa. Prosessin edetessä seuraavasta vaiheesta sovittiin yhdessä. Analyysissa
pyrittiin vilpittömästi objektiivisuuteen. Analyysin luotettavuutta lisäsi se, että aineiston
kanssa käytiin jatkuvaa kriittistä vuoropuhelua.
Kirjallisuuskatsauksen teossa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä tiedeyhteisön sovitut
toimintatavat huomioiden. Kirjallisuuskatsauksen teossa, tutkimustulosten tallentamisessa,
niiden esittämisessä sekä arvioinnissa korostettiin rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta.
Tiedonhankinnassa noudatettiin eettisesti kestäviä menetelmiä. Tarkkojen lähdemerkintöjen
avulla kunnioitettiin alkuperäisten tutkimusten tekijöitä ja heidän tuottamiaan tuloksia.
(Ronkainen ym. 2011, HTK-ohje 2012.) Pyrkimys oli löytää monipuolisesti tietoa
tutkimuskysymyksestä. Kirjallisuuskatsauksen prosessin vaiheita käytiin läpi seminaareissa
30
kokeneen ohjaajan johdolla. Ryhmältä ja ohjaajalta saatua palautetta hyödynnettiin prosessin
kaikissa vaiheissa.
31
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET
7.1 Johtopäätökset
Tässä kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan voidaan esittää seuraavat johtopäätökset
perhetekijöiden yhteydestä nuoren itsearvioituun ahdistuneisuuteen:
1. Vuorovaikutuksen laatu perheessä on merkityksellinen nuoren ahdistuneisuuteen
liittyvä tekijä.
2. Vanhemmuuden olosuhteisiin liittyvät tekijät kytkeytyvät olennaisesti nuoren
ahdistuneisuuteen.
3. Perheen sosioekonomisella asemalla on yhteys nuoren ahdistuneisuuteen, mutta muut
perhetekijät voivat toimia joko ahdistuneisuudelta suojaavina tai sitä lisäävinä
tekijöinä.
4. Perheen tuki nuorelle on tärkeä ahdistuneisuudelta suojaava tekijä.
7.2 Kehitysehdotukset
Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voi hyödyntää sellaisissa hoito- ja toimintaympäristöissä,
joissa työskennellään nuorten kanssa, kuten esimerkiksi kouluissa, perheneuvoloissa tai
sairaanhoidon yksiköissä. Parhaan mahdollisen avun saamiseksi ennaltaehkäisy ja varhainen
puuttuminen nuoren ahdistuneisuuteen on tärkeää. Ammattihenkilön kyky tunnistaa ja ottaa
puheeksi nuoren ahdistuneisuus ja tietämys perhetekijöiden yhteydestä siihen, on
merkityksellistä nuoren ja perheen avun saamisen kannalta.
Tämä kirjallisuuskatsaus rohkaisee kehittämään perhetekijöihin liittyviä interventioita.
Vanhemmuuden tukemista perheen erilaisissa muutosvaiheissa ja nuoren tunne-elämän
myrskyissä pitäisi lisätä. Perhetekijöiden merkityksen selventäminen vanhemmille ja nuorelle
itselleen edesauttaa perhettä osallistumaan yhteistyöhön nuoren auttamiseksi. Lisäksi
hoitotyön perus- ja jatkokoulutuksessa pitäisi tuoda esiin tietämystä perhetekijöiden
vaikutuksesta nuoren elämään.
32
7.3 Jatkotutkimusaiheita
Suomalaisen,
hoitotieteellisen
ja
laadullisen
tutkimuksen
puute
kävi
ilmi
kirjallisuuskatsauksessa. Tämä kirjallisuuskatsaus kannustaa lisäämään hoitotieteellistä
tutkimusta perhetekijöiden yhteydestä nuorten ahdistuneisuuteen. Hoitotyön kehittämisen
kannalta olisi hyödyllistä tutkia miten ahdistuneet nuoret ja heidän perheensä ovat kokeneet
terveydenhuollon ammattilaisilta saadun tuen.
Miksi saman perheen nuorista toinen on ahdistunut ja toinen ei? Millainen yhteys on nuoren
temperamentin ja perhetekijöiden välillä?
Tämä kirjallisuuskatsaus puoltaa myös
perhetekijöiden monimutkaisiin syy-seuraus-suhteisiin paneutumista jatkossa.
33
KIRJALLISUUSKATSAUKSESSA KÄYTETYT LÄHTEET
1. Bals M, Turi A, Vittersø J, Skre I & Kvernmo S. 2011. Self-reported internalization
symptoms and family factors in indigenous Sami and non-Sami adolescents in North
Norway. Journal of Adolescence 34 (4), 759–766.
2. Birman D & Taylor-Ritzler T. 2007. Acculturation and psychological distress among
adolescent immigrants from the former Soviet Union: Exploring the mediating effect of
family relationships. Cultural Diversity and Ethnic Minority Psychology 13 (4), 337–346.
3. Chung G, Flook L & Fuligni A. 2009. Daily family conflict and emotional distress among
adolescents from Latin American, Asian, and European backgrounds. Developmental
Psychology 45 (5), 1406–1415.
4. Davis K & Epkins C. 2009. Do private religious practices moderate the relation between
family conflict and preadolescents’ depression and anxiety symptoms? The Journal of Early
Adolescence 29 (5), 693–717.
5. Falci C. 2006. Family structure, closeness to residential and nonresidential parents, and
psychological distress in early and middle adolescence. The Sociological Quarterly 47 (1),
123–146.
6. Guerrero A, Hishinuma E, Andrade N, Nishimura S & Cunanan V. 2006. Correlations
among socioeconomic and family factors and academic, behavioral, and emotional
difficulties in Filipino adolescents in Hawai'i. International Journal of Social Psychiatry 52
(4), 343–359.
7. Lee T, Wickrama K & Simons L. 2013. Chronic family economic hardship, family
processes and progression of mental and physical health symptoms in adolescence. Journal of
Youth and Adolescence 42 (6), 821–836.
8. Li H & Prevatt F. 2008. Fears and related anxieties in Chinese high school students. School
Psychology International 29 (1), 89–104.
9. Liu F & Goto S. 2007. Self-construal, mental distress, and family relations: A mediated
moderation analysis with Asian American adolescents. Cultural Diversity and Ethnic
Minority Psychology 13 (2), 134–142.
10. Luo J, Wang L & Gao W. 2012. The influence of the absence of fathers and the timing of
separation on anxiety and self-esteem of adolescents: a cross-sectional survey. Child: Care,
Health & Development 38 (5), 723–731.
11. Melchior M, Chastang J, Walburg V, Arseneault L, Galéra C & Fombonne E. 2010.
Family income and youths' symptoms of depression and anxiety: A longitudinal study of the
French Gazel Youth Cohort. Depression and Anxiety 27 (12), 1095–1103.
12. Myklestad I, Røysamb E & Tambs K. 2012. Risk and protective factors for psychological
distress among adolescents: A family study in the Nord-Trøndelag Health Study. Social
Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 47 (5), 771–782.
34
13. Shelton K & Harold G. 2008. Interparental conflict, negative parenting, and children's
adjustment: Bridging links between parents' depression and children's psychological distress.
Journal of Family Psychology 22 (5), 712–724.
14. Schwartz O, Dudgeon P, Sheeber L, Yap M, Simmons J & Allen N. 2012. Parental
behaviors during family interactions predict changes in depression and anxiety symptoms
during adolescence. Journal of Abnormal Child Psychology 40 (1), 59–71.
15. van Oort F, Verhulst F, Ormel J & Huizink A. 2010. Prospective community study of
family stress and anxiety in (pre)adolescents: The TRAILS study. European Child &
Adolescent Psychiatry 19 (6), 483–491.
16. Vazsonyi A & Belliston L. 2006. The cultural and developmental significance of
parenting processes in adolescent anxiety and depression symptoms. Journal of Youth and
Adolescence 35 (4), 491–505.
17. Vulic-Prtorić A & Macuka I. 2006. Family and coping factors in the differentiation of
childhood anxiety and depression. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and
Practice 79 (2), 199–214.
18. Wolff B, Santiago C & Wadsworth M. 2009. Poverty and involuntary engagement stress
responses: Examining the link to anxiety and aggression within low-income families. Anxiety,
Stress & Coping: An International Journal 22 (3), 309–325.
35
MUUT LÄHTEET
Aalto-Setälä T. 2010. Nuorten mielenterveyden häiriöt. Teoksessa Nuorten hyvin- ja
pahoinvointi. Konsensuskokous 2010. Suomalainen lääkäriseura Duodecim.
http://www.duodecim.fi/kotisivut/docs/f1595320904/konsensus2010artikkelikirja.pdf. /
26.3.2014.
Aalto-Setälä T. & Marttunen M. 2007. Nuoren psyykkinen oireilu- häiriö vai normaalia
kehitystä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 123 (2), 207–213.
Aveyard H. 2010. Doing a literature review in health and social care. A practical guide. (2nd
edition). McGraw-Hill Education, Berkshire.
Feinauer ID, Larson JH & Harper JM. 2010. Implicit family process rules and adolescent
psychological symptoms. American Journal of Family Therapy 38, 63–72.
Fröjd S. 2010. Mental Health in Middle Adolescence. Association of Family Factors with
Diverse Maladjustment Outcomes. Tampereen yliopisto. Terveystieteen laitos. Acta
Electronica Universitatis Tamperensis : 675.
Fröjd S, Marttunen M, Pelkonen M, von der Pahlen B, Kaltiala-Heino R-K. 2006. Perceived
financial difficulties and maladjustment outcomes in adolescence. The European journal of
public health 16 (5). 542–548.
Fröjd S, Kaltiala-Heino R-K, Ranta K, von der Pahlen B, Marttunen M. 2009. Nuorten
ahdistuneisuus ja päihteiden käyttö. Tietoa vanhemmille ja nuorten kanssa työskenteleville
aikuisille. Thl. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/4f346481-ad88-43d7-8320-c5ddbfc057c1. /
28.3.2014.
Herrenkohl T, Kosterman R, Hawkins J & Mason W. 2009. Effects of growth in family
conflict in adolescence on adult depressive symptoms: mediating and moderating effects of
stress and school bonding. Journal of Adolescent Health 44 (2), 146–152.
HTK 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen
loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.
http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. / 26.8.2014.
Huttunen M. 2013. Ahdistuneisuus. Lääkärikirja Duodecim.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00188&p_haku=ahdistun
eisuus / 26.3.2014
Joronen K. 2005. Adolescents' subjective well-being in their social contexts. Tampereen
yliopisto. Hoitotieteen laitos. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 413.
Kaltiala-Heino R-K. 2010. Haasteena mielenterveys – lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden
häiriöt? Teoksessa Ståhl T & Rimpelä A (toim.) Terveyden edistäminen tutkimuksen ja
päätöksenteon haasteena. THL, Helsinki, 107–116.
36
Kitamura T & Hasui C. 2006. Anger Feelings and Anger Expression as a Mediator of the
Effects of Witnessing Family Violence on Anxiety and Depression in Japanese Adolescents.
Journal of Interpersonal Violence 21, 843–855.
Knappe S, Beesdo-Baum K, Wittchen H-U. 2010. Familial risk factors in social anxiety
disorder: Calling for a family-oriented approach for targeted prevention and early
intervention. European Child & Adolescent Psychiatry 19 (12), 857–871.
Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. 1.-2. Painos. Edita Publishing Oy,
Helsinki.
Kääriäinen M & Lahtinen M. 2006. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon
jäsentäjänä. Hoitotiede 18(1) 37–45.
Lepistö S. 2010. Nuorten kokema perheväkivalta. Malli hyvinvoinnista ja selviytymisestä.
Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 999.
Lo Cascio V, Guzzo G, Pace F, Pace U. 2013. Anxiety and self-esteem as mediators of the
relation between family communication and indecisiveness in adolescence. International
Journal for Educational and Vocational Guidance 13 (2), 135–149.
Luopa P, Pietikäinen M & Jokela J. 2008. Kouluterveyskysely 1998-2007. Nuorten
hyvinvoinnin kehitys ja alueelliset erot. THL.
http://www.thl.fi/attachments/kouluterveyskysely/Julkaisuja/R23-2008-VERKKO.pdf. /
30.9.2014
Margolin S. 2006. African American youths with internalizing difficulties: relation to social
support and activity involvement. Children & Schools 28 (3), 135–144.
Meline T. 2006. Selecting studies for systematic review: inclusion and exclusion criteria.
Contemporary issues in communication science and disorders 33, 21–27.
Miech R, Caspi A, Moffitt T, Wright B & Silva P. 1999. Low socioeconomic status and
mental disorders: A longitudinal study of selection and causation during young adulthood.
The American Journal of Sociology 104(4) 1096–1131.
Moilanen I. 2000. Muuttoliike ja pakolaisuus. Teoksessa Räsänen E, Moilanen I, Tamminen
T & Almqvist F (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. Duodecim, Helsinki, 87–91.
Najman J, Hayatbakhsh M, Clavarino A, Bor W, O'Callaghan M & Williams G. 2010.
Family poverty over the early life course and recurrent adolescent and young adult anxiety
and depression: A longitudinal study. American Journal of Public Health 100, 1719–1723.
Operario D, Tschann J, Flores E & Bridges M. 2006. Brief report: Associations of parental
warmth, peer support, and gender with adolescent emotional distress. Journal of Adolescence
29 (2), 299–305.
Pudas-Tähkä S-M. & Axelin A. 2007. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aiheen rajaus,
hakutermit ja abstraktien arviointi. Teoksessa Johansson K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L
37
(toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja,
tutkimuksia ja raportteja, Sarja A51, Turun yliopisto, Turku, 46–57.
Pölkki T, Kanste O, Elo S, Kääriäinen M & Kyngäs H. 2013. Järjestelmällisten
kirjallisuuskatsausten metodologinen laatu: katsaus kansainvälisiin ja kansallisiin hoitotieteen
julkaisuihin vuodelta 2009–2010. Hoitotiede 24 (4), 335–348.
Ranta K, Kaltiala-Heino R, Rantanen P, Pelkonen M & Marttunen M. 2001. Nuorten
ahdistuneisuushäiriöt. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 117 (12), 1225–1232.
Ronkainen S, Pehkonen L, Lindblom-Ylänne S & Paavilainen E. 2011. Tutkimuksen
voimasanat. WSOYpro, Helsinki.
Stolt M & Routasalo P. 2007. Tutkimusartikkelien valinta ja käsittely. Teoksessa Johansson
K, Axelin A, Stolt M & Ääri R-L (toim.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen.
Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja, Sarja A51, Turun yliopisto,
Turku, 58–70.
Takeuchi D, Williams D & Adair R. 1991. Economic Stress in the Family and Children's
Emotional and Behavioral Problems. Journal of Marriage and Family 53 (4), 1031–1041.
The Joanna Briggs Institute. 2011a. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista kuvailevalle
tutkimukselle/ tapaussarjalle. http://www.hotus.fi/system/files/JBI_Desc_appraisal.pdf. /
26.8.2014.
The Joanna Briggs Institute. 2011b. Reviewers’ Manual: 2011 edition. The Joanna Briggs
Institute, The University of Adelaide, Adelaide.
The Joanna Briggs Institute. 2011c. JBI Kriittisen arvioinnin tarkistuslista järjestelmälliselle
katsaukselle. http://www.hotus.fi/system/files/JBI_SR_appraisal.pdf / 21.10.2014.
Tilastokeskus 2014. Perhe. http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html. / 17.9.2014.
Tuomi J & Sarajärvi A. 2009. 5. uudistettu painos. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Tammi, Helsinki.
VanderValk I, De Goede M, Spruijt E & Meeus W. 2007. A Longitudinal Study on
Transactional Relations between Parental Marital Distress and Adolescent Emotional
Adjustment. Adolescence 42 (165), 115–136.
Väestöliitto 2010. Psykiatriset sairaudet ja seksuaalisuus.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/tietoaseksuaalisuudesta/aikuiset/ongelmia_haasteita_sairauksia/seksuaalisuus_seksi_ja_sairaudet/p
sykiatriset-sairaudet-ja-seksua/ / 26.3.2014.
Åstedt-Kurki P, Jussila A-L, Koponen L, Lehto P, Maijala H, Paavilainen R & Potinkari H.
2008. 1. painos. Kohti perheen hyvää hoitamista. WSOY, Helsinki.
Åstedt-Kurki P, Hopia H & Vuori A. 1999. Family health in everyday life: A qualitative
study on wellbeing families with children. Journal of Advanced Nursing 29 (3), 704–711.
LIITE 1
Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset
Tekijät,
vuosi,
maa
Bals M, Turi
A, Vitterso
J, Skre I &
Kvernmo S.
2011,
Alankomaat
(1)
Tutkimuksen
tarkoitus
Tutkia perhetekijöiden ja
sisäisten oireiden
(ahdistuneisuuden tai
masennuksen) välillä olevaa
yhteyttä saamelaisten
tyttöjen ja poikien
keskuudessa.
Tutkimuksen perhetekijät:
tulotaso, perherakenne,
muuttofrekvenssi, uskonto,
perheen yhteenkuuluvuus,
perhekonfliktit, kaverien
hyväksyntä.
Aineisto ja
tutkimusmenetel
mät
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa
Mittari HSCL
4880 nuorta,
joista 450 alkup.
saamelaista ja
3999 ei saamelaista
Keskeiset
tutkimustulokset
Laadun
arviointi
Konfliktit vanhempien kanssa lisäsivät
nuoren ahdistuneisuuden oireita
saamelaisilla pojilla ja ei-saamelaisilla
tytöillä ja pojilla
7/7
Perheen muuttaminen toiselle
paikkakunnalle lisäsi nuoren
ahdistuneisuuden oireita saamelaisilla
pojilla ja ei-saamelaisilla tytöillä ja pojilla
Se, että vanhemmat hyväksyivät nuoren
kaverit vähensi merkittävästi
ahdistuneisuutta ja masennusta
saamelaisilla pojilla ja ei-saamelaisilla
tytöillä.
Perheen alhaiset tulot olivat yhteydessä
ei-saamelaisten nuorten lisääntyneisiin
ahdistuksen oireisiin.
Perheen alhaiset tulot olivat yhteydessä
saamelaisten poikien vähentyneisiin
ahdistuneisuuden oireisiin
Birman D &
TaylorRitzler T.
2007, USA
(2)
Selvittää tekijöitä, jotka ovat
yhteydessä kulttuuriin
sopeutumiseen ja onko
perhesuhteilla vaikutusta
psykologiseen
sopeutumiseen.
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa
Mittarit LIB, FES,
UCLA, HCSL
226 entisestä
Neuvostoliitosta
perheen mukana
muuttanutta
nuorta
Perheen yhteenkuuluvuus oli yhteydessä
nuoren vähentyneisiin ahdistuksen
oireisiin saamelaisilla tytöillä ja eisaamelaisilla tytöillä ja pojilla.
Positiiviset perhesuhteet, kuten
sitoutumisen aste, apu ja keskinäinen tuki
olivat osittain yhteydessä amerikkalaiseen
kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin
yhteydessä venäläiseen kulttuuriin
sopeutumiseen ja
nuorten vähentyneeseen
ahdistuneisuuteen.
7/7
Vanhempien tyytyväisyys nuoreen oli
osittain yhteydessä amerikkalaiseen
kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin
yhteydessä venäläiseen kulttuuriin
sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Vanhempien antama taloudellinen ja
emotionaalinen tuki (vanhempien
avuliaisuus, kun nuori tarvitsee rahaa tai
hänellä on henkilökohtaisia ongelmia tai
miten hauskaa perheellä on yhdessä) oli
osittain yhteydessä amerikkalaiseen
kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin
yhteydessä venäläiseen kulttuuriin
sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Chung G,
Tutkimuksessa selvitettiin
Kvantitatiivinen
Venäläisten (entisestä Neuvostoliitosta)
maahanmuuttajien hyvä sopeutuvuus
amerikkalaiseen kulttuuriin vähensi
nuoren ahdistuneisuutta ja paransi
perhesuhteita.
Perhekonflikteilla oli yhteys nuorten
7/7
Flook L &
Fuligni A.
2009, USA
(3)
onko perhekonflikteilla,
vanhempien välisillä ja
vanhempi-lapsi konflikteilla
yhteyttä nuoren
ahdistukseen ja onko etnisiä
eroavaisuuksia
pitkittäistutkimus,
3 vuotta.
Kyselylomake
koululuokassa ja
päiväkirja
415 nuorta
Davis K &
Epkins C.
2009, USA
(4)
Falci C.
2006, USA
(5)
Tutkia, ovatko
henkilökohtaiset
uskonnonharjoitustavat
yhteydessä vanhemman ja
nuoren välisen konfliktin ja
nuoren ahdistuksen välillä.
Tavat= rukous, kirjoitusten
lukeminen, uskonnollisen
ohjelman kuuntelu tai
katselu
Tarkoituksena oli tutkia
erityyppisiä vanhempinuori-suhteita ja suhteen
vaikutusta nuoren
ahdistuneisuuteen eri
perherakenteissa
Kvantitatiivinen
Lomakehaastattel
u yliopistolla tai
kotona
Mittarit: RCMAS,
CDI
75 poikaa ja 85
tyttöä sekä heidän
äitinsä
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus
1979,
haastattelu1986
kysely ed. otoksen
naisten
jälkeläisille,
1992 kysely
Lomakehaastattel
u kotona
Guerrero A,
Hishinuma
E, Andrade
N,
Nishimura S
& Cunanan
V. 2006,
USA (6)
Tutkia, onko matala
sosioekonominen status ja
taloudellinen vaikeus
yhteydessä nuoren huonoon
koulumenestykseen,
aggressiiviseen
käyttäytymiseen, päihteiden
käyttöön, ahdistukseen ja
masennukseen
1443 nuorta, 2
ikäryhmää: 10-13ja 14-18-vuotiaat
Kvantitatiivinen
Kyselylomake
koululuokassa
Mittari S5A1
216 filippiiniläistä
nuorta Havaijilla
ja vertailuryhmä
2706 eifilippiiniläistä
nuorta
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen. Tytöt
kuvasivat ahdistuneisuuden lisääntyvän
niinä päivinä kun perheessä oli konflikti.
Aasia-taustaisilla enemmän
ahdistuneisuutta konflikteista.
Vanhempien välinen jännite oli
yhteydessä nuoren lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen ja depressioon. Nuori
koki vähemmän ahdistuneisuutta äidin
kanssa riitelyn jälkeen, kun konflikti oli
ratkaistu rauhallisella tavalla, kun taas
isän kanssa riitely aiheutti enemmän
ahdistuneisuutta hyökkäävien konfliktin
ratkaisukeinojen vuoksi.
Nuorten raportoima perhekonflikti oli
yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen nuorilla, joilla vähäiset
henkilökohtaiset uskonnonharjoitustavat.
7/7
Äidin raportoima perhekonflikti
yhteydessä nuoren ahdistuksen oireisiin
silloin kun vähäiset usk.harj.tavat mutta ei
niillä, joilla runsaat usk.harj tavat
Läheiset suhteet vanhempiin oli
yhteydessä nuoren ahdistuneisuuteen.
6/7
Kahden vanhemman perheissä läheiset
suhteet nuorten ja vanhempien välillä
olivat yhteydessä vähäisempään nuoren
ahdistuneisuuteen.
Yhden vanhemman perheissä läheinen
suhde äitiin vähensi ahdistuneisuutta.
Isäpuoli voi olla tuen lähde tai huonot
välit isäpuoleen voi olla yhteydessä
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Nuorten lisääntynyt ahdistuneisuus oli
yhteydessä perheen pääasiallisen tulon
ansaitsijan alhaiseen koulutukseen.
7/7
Nuorten lisääntynyt ahdistuneisuus oli
yhteydessä perheen pääasiallisen tulon
ansaitsijan alhaiseen työllisyyteen.
Nuoren vähäiset ystävyys- tai
sukulaisuussuhteet olivat yhteydessä
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Vähäinen nuoren ongelmista keskustelu
oli yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Perheeltä saadun tuen puute oli
yhteydessä nuoren lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Lee T,
Wickrama
K & Simons
Tutkia kroonisten
taloudellisten vaikeuksien,
parisuhdeongelmien ja
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
5 mittausta
Vanhemman saatavilla olo ja valvonta,
silloin kun se liittyi vanhemman
runsaaseen työntekemiseen, oli nuorta
ahdistuneisuudelta suojaava tekijä.
Perheen krooniset talousvaikeudet olivat
yhteydessä nuoren lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen.
7/7
L. 2013,
USA (7)
Li H &
Prevatt F.
2008, USA
(8)
vanhempien antaman tuen
vaikutusta nuoren fyysisiin
ja psyykkisiin
terveysoireisiin, sekä nuoren
psyykkisten ja fyysisten
terveysoireiden keskinäistä
vaikutusta
Tavoitteena selvittää onko
merkittävää eroa pelkojen ja
niihin liittyvän ahdistuksen
määrässä ja laadussa eri
koulujen luokka-asteilla,
sukupuolella, perheen
ilmapiiri huomioon ottaen.
Lomakehaastattel
u kotona
Mittari SCL90-R
451 nuorta Iowa
youth and families
project-tutkimuksesta
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
sekä avoimia
kysymyksiä
peloista,
koululuokassa
Mittarit FSSC-R,
RCMAS
Liu F &
Goto S.
2007, USA
(9)
Luo J, Wang
L & Gao W.
2012, Kiina
(10)
Tavoitteena tutkia suhdetta
itsenäisen ja toisista
riippuvaisen itsensä
määrittelyn ja
ahdistuneisuuden välillä.
Testata perhesuhteita nuoren
itsensä määrittelyn ja
ahdistuneisuuden välillä
amerikanaasialaisten
ensimmäisen polven
siirtolaisnuorten
populaatiossa
Tutkia isän poissaolon
vaikutusta lasten ja nuorten
ahdistukseen eron ajoitus
lapsen ikään nähden
huomioon ottaen
450 nuorta Kiinan
maakunnan
tavallisesta, avainsekä yksityisestä
lukiosta 150
kustakin
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa
Mittarit SCS,
FES, HSCS
153
amerikanaasialaist
a nuorta yhden
koulun oppilasta
Los Angelesin
alueelta
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa
Mittarit Statetrait-anxiety
inventory, The
Rosenberg selfesteem scale
Melchior M,
Chastang J,
Walburg V,
Arsenault L,
Galera C &
Tutkia pitkän aikavälin
sosioekonomisen aseman ja
nuoren masennuksen ja
ahdistuksen välistä yhteyttä.
2233 nuorta, joista
1024 olivat
kokeneet isän
poissaolon
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
jossa nuorten
vanhemmat olivat
mukana vuodesta
Vanhempien luottamus nuoreen,
rakkauden tunne nuorta kohtaan ja
keskustelu nuoren kanssa hänen
elämästään oli yhteydessä nuoren
vähäisempään ahdistuneisuuteen
perheissä, jotka kärsivät kroonisista
talousvaikeuksista.
Positiivinen vanhemmuus (=harmonia,
turva, lämpö, tuki, auktoritatiivisuus ja
suvaitsevaisuus) oli yhteydessä nuoren
vähäisempään ahdistuneisuuteen, tulos
merkitsevä.
7/7
Positiivinen vanhemmuus, kuten tuki,
joka liittyy vanhempien odotuksiin
nuoren pärjäämisestä koulussa on
yhteydessä nuoren vähäisempään
ahdistuneisuuteen.
Perheen heikko yhtenäisyys oli
merkitsevästi yhteydessä nuoren
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
6/7
Itsenäisyys näyttää suojaavan nuoria
perheen keskinäisen riippuvuuden
negatiiviselta vaikutukselta
ahdistuneisuuteen.
Perheen heikko yhtenäisyys oli
yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen, jos perheessä on
vahva keskinäinen riippuvuus.
Itsenäisyys ja toisista riippuva itsensä
määrittely on yhteydessä perheen
yhtenäisyyteen ja ahdistuneisuuteen.
Nuoret, jotka elivät vain äidin kanssa
olivat ahdistuneempia kuin ne nuoret,
joista huolehtivat joko molemmat
vanhemmat tai isovanhemmat.
6/7
Isän poissaolo työn vuoksi aiheutti nuoren
lisääntynyttä ahdistuneisuutta.
Isän poissaolo työn vuoksi silloin kun
lapsi on 7-12-vuotias oli yhteydessä
kohonneeseen ahdistuneisuuden tasoon.
Matalan tulotason perheessä nuoren
ahdistuneisuuden oireet olivat
korkeampia kuin korkean tai
keskitasoisen tulotason perheessä.
6/7
1989 lähtien
Fombonne
F. 2010,
USA (11)
Kyselylomake
postitse
Mittarit ASEBA,
YSR, lisäksi
kysytty tärkeitä
elämäntapahtumia
Myklestad I,
Roysamb E
& Tambs K.
2012, Saksa
(12)
Tutkia nuorten
ahdistuneisuuteen liittyviä
riskitekijöitä sekä suojaavia
tekijöitä.
941 perhettä
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa,
vanhemmat
kutsuttiin
Mittarit CSL,
CONOR
8984 norjalaista
nuorta sekä heidän
vanhempansa, osa
suurta norjalaista
HUNTterveystutkimusta
Vanhempien niukalla sosiaalisella
verkostolla oli yhteys nuoren
lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
7/7
Vanhempien raportoimalla psyykkisellä
stressillä oli yhteys nuoren kasvavaan
ahdistuneisuuteen.
Vanhempien raportoimalla vanhempien
päihteiden käytöllä oli yhteys nuoren
kasvavaan ahdistuneisuuteen.
Isän alkoholin käyttö ja vanhempien
näkeminen humaltuneena olivat
yhteydessä lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen.
Vanhempien raportoimilla vanhempien
taloushuolilla oli yhteys nuoren
kasvavaan ahdistuneisuuteen.
Vanhempien raportoimalla vanhempien
työttömyydellä oli yhteys nuoren
kasvavaan ahdistuneisuuteen
Vanhempien raportoimalla
perherakenteella, kuten vanhempien
erillään asumisella tai avioerolla ja
nuoren yksin asumisella oli yhteys nuoren
kasvavaan ahdistuneisuuteen
Shelton K &
Harold G.
2008, Uusi
Seelanti (13)
Selvittää lasten psyykkistä
mukautumista ja oireilua
(psyykkiset oireet
=internalizing symptoms ja
käytöshäiriöt=externalizing
problems) suhteessa
vanhemman depressioon,
vanhempien
parisuhdeongelmiin,
vanhempien välisiin
ristiriitoihin ja negatiiviseen
vanhemmuuteen
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
3 mittausta
vuoden välein
Kyselylomake
nuoret
koululuokassa,
vanhemmat
postitse
Mittarit BDI,
AAS, O'LearyPorter Scale, Iowa
Youth and
Families Project
Rating Scales,
Marital
Adjustment Test,
CRPBI, YSR,
CDI
Vanhemmuuden tekijöillä oli epäsuora
vaikutus nuoren ahdistuneisuuteen nuoren
psykososiaalisten tekijöiden kautta.
Isän torjuva käytös oli yhteydessä nuoren
lisääntyvään ahdistuneisuuteen.
Vanhempien väliset ristiriidat ja
parisuhdeongelmat olivat yhteydessä
lisääntyvään ahdistuneisuuteen nuorella.
6/7
Schwartz O,
Dudgeon P,
Sheeper L,
Yap M,
Simmons J
& Allen N.
2012,
Australia
(14)
Tutkia pitkän aikavälin
seurauksia vanhempien
käyttäytymisen ja nuoren
depression ja ahdistuksen
kehittymisen välillä.
352 kahden
vanhemman
perhettä
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
3 mittausta
Kyselylomake
nuoret
koululuokassa,
vanhemmat
haastateltu kotona
Videoitu
vuorovaikutusteht
ävä
Psykososiaalinen
arvio vanhemman
käytöksestä
Vanhemman aggressiivinen käytös
ennusti lisääntyviä ahdistuneisuuden
oireita nuorella.
7/7
Ahdistuneiden nuorten vanhemmat
kriittisiä.
Vanhemman pilkalliset kommentit olivat
yhteydessä nuoren lisääntyviin
ahdistuneisuuden oireisiin.
Mittarit:
EATQ-R, SES,
CES, BAI, LIFE
Van Oort F,
Verhulst F,
Ormel J &
Huizink A.
2010,
Alankomaat
(15)
Tutkittiin perheen
toiminnan, perhestressin ja
vanhemmuuden stressin
yhteyttä nuorten
ahdistuneisuuteen.
194 perhettä
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
2 mittauspistettä
vuoden välein
Kyselylomake
Mittari RCADS
1875 nuorta ja
heidän
vanhempansa
Vazsonyi A
& Belliston
L. 2006,
USA (16)
VulicPrtoric A &
Macuka I.
2006,
Kroatia (17)
Tutkia äidin ja isän
kasvatuskäytäntöjä
(läheisyys, tuki, valvonta,
kommunikaatio, ristiriidat ja
kavereiden hyväksyntä)
yhteyttä ahdistuksen ja
masennuksen oireisiin ja
nuoren kehitysvaiheeseen
(17-19-vuotiaat vs 15-16vuotiaat) eri kulttuureissa.
Vertailla perhetekijöiden ja
nuorten selviytymiskeinojen
yhteyttä nuorten
ahdistukseen ja
masennukseen.
Perheen huono tunnelma, huolista
keskustelun välttely, luottamuksen puute,
kyvyttömyys puhua surullisuudestaan tai
näyttää tunteitaan toiselle, päätöksenteon
vaikeus, perheenjäsenten hyväksymisen
vaikeus ja perheen toiminnan
suunnittelemisen vaikeus on riski nuoren
kasvavaan ahdistuneisuuteen varhaisessa
nuoruudessa.
Yksinhuoltajaperheessä perheen stressi
oli suurempi kuin kahden vanhemman
perheessä mutta nuoren ahdistuneisuus ei
silti ollut suurempi.
Kvantitatiivinen
tutkimus
Vanhemmuuden stressi on yhteydessä
nuoren lisääntyvään ahdistuneisuuteen
nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
Kumman tahansa vanhemman liiallinen
läheisyys lisäsi nuoren ahdistuneisuutta.
Kyselylomake
koululuokassa
Kumman tahansa vanhemman antama
tuki vähensi nuoren ahdistuneisuutta.
Mittari AFP
Ristiriidat nuoren ja kumman tahansa
vanhemman välillä lisäsivät nuoren
ahdistuneisuutta.
6935 nuorta
Unkarista,
Alankomaista,
Sveitsistä ja
USAsta
Kvantitatiivinen
tutkimus
Kyselylomake
koululuokassa
Mittarit SKAD,
SDD, KOBI, SUO
331 nuorta
6/7
Isän taholta koettu torjunta oli
merkitsevästi yhteydessä nuoren
ahdistuneisuuden oireiden kehittymiseen.
6/7
6/7
Wolff B,
DeCarlo
Santiago C
&
Wadsworth
M. 2009,
USA (18)
Tutkittiin onko köyhyyden
aiheuttamalla stressillä
yhteyttä ahdistuneisuuteen
ja aggressioon
köyhyysrajan alapuolella
elävissä
kaupunkilaisperheissä.
Kvantitatiivinen
pitkittäistutkimus,
mittauspisteet
vuoden välein
Kyselylomake
kotona ja
haastattelu
terveysasemalla
Mittarit MESA,
EHQ, IESR,
CBCL, YSR, ASR
98 perhettä, joissa
300
perheenjäsentä
Köyhyyden aiheuttamalla stressillä ja
ahdistuneisuuden oireiden kehittymisellä
oli selkeä yhteys kaikissa ikäryhmissä,
iän noustessa yhteys voimistui.
7/7
LIITE 2
Esimerkki analyysin etenemisestä
ALKUPERÄISILMAISUT
PELKISTYKSET
ALALUOKKA
YLÄLUOKKA
Perheen yhteenkuuluvuus oli yhteydessä nuoren vähentyneisiin ahdistuksen oireisiin.
Perheen yhteenkuuluvuus
Perheen
yhtenäisyys
PERHEEN SISÄISET
IHMISSUHTEET
Positiiviset perhesuhteet, kuten sitoutumisen aste, apu ja keskinäinen tuki, olivat osittain
yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen
kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten vähentyneeseen ahdistuneisuuteen.
Positiiviset perhesuhteet
Perheen heikko yhtenäisyys oli merkitsevästi yhteydessä nuoren lisääntyneeseen
ahdistuneisuuteen
Perheen heikko yhtenäisyys
Perheen heikko yhtenäisyys oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen, jos perheessä
on vahva keskinäinen riippuvuus.
Perheen vahva keskinäinen riippuvuus yhdistettynä
perheen heikkoon yhtenäisyyteen
Konfliktit vanhempien kanssa lisäsivät ahdistuneisuuden oireita.
Konfliktit vanhempien kanssa
Perhekonflikteilla oli yhteys nuorten lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Perhekonfliktit
Tytöt kuvasivat ahdistuneisuuden lisääntyvän niinä päivinä, kun perheessä oli konflikti.
Perheessä konflikti
Nuorten raportoima perhekonflikti oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen
nuorilla, joilla vähäiset henkilökohtaiset uskonnonharjoitustavat.
Perhekonflikti
Perheen huono tunnelma, huolista keskustelun välttely, luottamuksen puute, kyvyttömyys
puhua surullisuudestaan tai näyttää tunteitaan toiselle, päätöksenteon vaikeus,
perheenjäsenten hyväksymisen vaikeus ja perheen toiminnan suunnittelemisen vaikeus on
riski nuoren kasvavaan ahdistuneisuuteen varhaisessa nuoruudessa.
Perhesysteemin toimimattomuus
Ristiriidat nuoren ja kumman tahansa vanhemman välillä lisäsivät nuoren ahdistuneisuutta.
Ristiriidat nuoren ja vanhemman välillä
Vanhempien tyytyväisyys nuoreen oli osittain yhteydessä amerikkalaiseen kulttuuriin
sopeutumiseen ja täysin yhteydessä venäläiseen kulttuuriin sopeutumiseen ja nuorten
vähentyneeseen ahdistuneisuuteen.
Vanhempien tyytyväisyys nuoreen
Kahden vanhemman perheissä läheiset suhteet nuorten ja vanhempien välillä olivat
yhteydessä vähäisempään nuoren ahdistuneisuuteen.
Läheiset suhteet nuorten ja vanhempien välillä
Yhden vanhemman perheissä läheinen suhde äitiin vähensi ahdistuneisuutta.
Läheinen suhde äitiin
Huonot välit isäpuoleen voi olla yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Huonot välit isäpuoleen
Vähäinen nuoren ongelmista keskustelu oli yhteydessä lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen.
Vähäinen ongelmista keskustelu
Kumman tahansa vanhemman liiallinen läheisyys lisäsi nuoren ahdistuneisuutta.
Vanhemman liiallinen läheisyys
Riitaisuus ja
jännitteet perheen
sisäisissä suhteissa
Perheen sisäinen
vuorovaikutus