Oulun - Julkisen alan eläkeläisten liitto KELO ry

Oulun kunnalliset eläkeläiset ry.
yhdistys
25-vuotta
HISTORIIKKI
2
Yhdistyksen historiikin julkaisemista
ovat avustaneet:
Oulun kaupunki
Oulu-opisto
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva
Oulun kaupungin viranhaltijat JHL ry.
yhd. 379
Oulun kaupungin työntekijät JHL ry. yhd. 24
OYS:n henkilökunta JHL ry. yhd. 68
Oulunsuun JHL ry. yhd. 60
Kiitos tukijoillemme!
3
SISÄLTÖ
4
Kelovalssi
5
Alkusanat
6
Johdanto
7
Yhdistyksen perustaminen
17
Toiminnan käynnistyminen
18
Toiminnan laajentuminen
20
Harrastuspiirit
25
Retket ja matkat
29
Tilaisuudet ja juhlat
31
Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen toiminta
32
Taloudellinen toiminta
33
Keskusjärjestöt ja muu järjestötoiminta
34
Jäsenistö ja hallinto
35
Muistamiset
36
Eine Taskila: Muistelua alkuvuosilta
38
Eeva Paakkola: Muistumia puheenjohtajakaudeltani
40
Puheenjohtajat, varapuheenjohtajat, sihteerit
ja rahastonhoitajat
4
KELOVALSSI
säv. Partisaanivalssi
Sanat Ari Sivonen v. 2001
Mänty kasvaa kankahalla, ylvähänä paikassan.
Koetellut on sitä halla, helteen tunsi rungossaan.
Korkealla taivas kaartaa, sinne latva kurkottaa.
Nuori metsä männyn saartaa, vuoroansa odottaa.
Siks´ sai mänty nimen uuden, keloksi nyt kutsutaan.
Olla sai myös tilaisuuden, ylvähämpi entistään.
Arvopuuna kelo seisoo, vielä kauan paikallaan.
Metsurilla lupa ei oo, kaataa sitä sahallaan
Kunnallisten eläkeläisten liitto Kelo-nimen sai,
Yhdistäjä seuralaisten, tarpeellinen on se kai.
Että täällä toisistamme, edes jotain tiedettäis.
Yhdistäisi kerhojamme, nurkistamme herättäis.
Viimein sille aika koittaa, latva hiljaa harventuu.
Iltakellot alkaa soittaa, neulasetkin kellastuu.
Runko kaiken tämän kestää, vaikka kaarna irtoaa.
”Muutostahan ei voi estää”, tyynenä sen toteaa.
Kukin täällä työtä tehnyt pitkän päivän alallaan.
Monenlaista silloin nähnyt, niin kuin mänty tavallaan.
Meilläkin on uusi vaihe, eläkkeellä eletään.
Seuratoiminnassa aihe, yhtä köyttä vedetään.
5
ALKUSANAT
Oulun kunnalliset eläkeläiset ry:n perustava kokous pidettiin
Oulussa, Keskustan nuorisotalossa 20.11.1985.
Yhdistys on vielä nuori, eikä aikaisempaa historiikkia ole kirjoitettu, joskin tapahtumia on edellisten vuosijuhlien yhteydessä
muisteltu.
Nyt yhdistyksen hallitus on halunnut varmistaa, että tähän saakka oleva tieto kirjataan talteen.
Tiedon lähteenä on käytetty hallitusten ja yleisten kokousten
pöytäkirjoja ja sitä arvokasta muistitietoa, jota on vielä paljon
tallella.
Historiikin tekstin on laatinut Terttu Knuutinen, muilta osin historiikki on syntynyt useiden henkilöiden yhteistyön tuloksena.
Kiitämme kaikkia työhön ja suunnitteluun osallistuneita.
Juhlatoimikunta
Terttu Knuutinen
Aira Lamberg
Mauri Lehtikangas
Raili Ollila
Esko Orajärvi
6
JOHDANTO
Johdannoksi riittänee n. kuukauden toimineen yhdistyksen ensimmäisen toimintakauden toimintakertomuksen alku.
” Ammattiyhdistysliikkeessä on viimeisen vuosikymmenen
aikana perustettu eri liitoille eläkeläisyhdistyksiä tai -kerhoja.
Myös KTV:n alaisuuteen on rekisteröity Kunnalliset eläkeläiset
yhteisjärjestö ry ( KEY ) jonka alaisena on 26 yhdistystä eri puolilta maata.
Oulun Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Yhteistyöjärjestö edellisen perusteella kutsui kaikki kunnallisten työnantajain piirin kuluvat eläkeläiset yhteiseen kokoukseen 26.9.1985.
Kokous valitsi asiaa kehittämään 7 henkisen työvaliokunnan,
joka piti asian johdosta 5 kokousta. Työvaliokunta kuuli asiantuntijana myös yhteisjärjestön ( KEY ) puheenjohtajaa Helvi
Heinosta.”
Työvaliokunta tuli tulokseen, että yhdistys perustetaan.
Yhdistys perustettiin ja siitä lähti vilkas toiminta pyörimään.
7
YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN
Kaikkien alkusuunnittelujen jälkeen kokoonnuttiin Keskustan
nuorisotaloon perustamaan yhdistystä.
Keskiviikkona marraskuun 20 päivänä vuonna 1985 oli tilaisuuteen saapunut 66 motivoitunutta, Kunnallisten Työntekijäin ja
Viranhaltijain Yhteistyöjärjestöön kuuluvien jäsenyhdistysten
eläkeläisjäsentä ja yhteistyöjärjestön sihteeri Seppo Kytökangas
sekä KTV:n 379 pääluottamusmies Maija-Liisa Ojuva.
Kokouksessa toimi puheenjohtajana Erkki Hurskainen ja sihteerinä Veikko Virpimäki.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pentti Ryynänen ja
hallitukseen Erkki Hurskainen, Väinö Korhonen, Veikko Virpimäki, Elsa Hemmilä, Marjatta Sainio, Kirsti Vuoti, Pauli Malmi
ja Kerttu Kuosmanen.
Kokous teki päätöksen myös jäsenyydestä Kunnallisten eläkeläisten yhteisjärjestöön KEY ry:hyn perusteella, että yhteisjärjestön tuki järjestöllisissä, taloudellisissa ja lainopillisissa kysymyksissä on tarpeellinen.
Yhdistys perustettiin suurella innolla. Sen todistaa hyvin perusteellisesti laadittu pöytäkirja.
Seuraavilla sivuilla perustavan kokouksen pöytäkirja ja kokouksen osanottajat
8
9
10
11
12
13
14
15
Kuvissa toimijoita vuosien varrelta:
Kuvassa pitkäaikaisia hallituksen jäseniä
Eero ja Kyllikki Heino sekä Eino Pääkkö.
Eino on yhdistyksen perustajajäsen ja toimi
kaksi vuotta myös varapuheenjohtajana.
Tässä kuvassa nyt jo edesmennyt Elsa
Hemmilä.
Elsa oli puuhanainen ja aktiivisesti mukana
toiminnassa. Hän oli mm. pitkäaikainen
hallituksen jäsen.
Hannu Kajaus toimi yhdistyksen sihteerinä
vuosina 1986 – 1993.
Mikko Linnala oli yhdistyksen
rahastonhoitajana vuosina 1990 – 1997.
16
Kuva toimikunnan kokouksesta alkuvuosilta (ennen sääntömuutosta) kokoonnuttiin
Osuuspankin kerhohuoneistossa
Kaisat ja Kustit kuorosta Kustit esiintymässä yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa. Pitkäaikainen
kuoron säestäjä ja alkuaikoina kuoroa johtanutkin Hannes Leskinen on tässä ohjannut ja
säestää ”ukkokööriä”.
Hallituksen kokous 5.7.1993 silloisen puheenjohtajan Eine Taskilan mökillä. Kuvassa
takana va:. Ensti Ojala, Hannu Kajaus, Kalle Kovala, Bertta Kivioja, Eero Heino ja
Hannes Leskinen. Edessä: Antti Hannila, Aili Remes, Eine Taskila, Kyllikki Heino ja Eino
Pääkkö.
17
TOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN
Toiminta käynnistyi vireästi. Joulukuussa toimikunta ehti kokoontua kaksi kertaa. Ja Oulun
kaupungille lähetettiin anomus, että se järjestäisi yhdistykselle pikkujoulun perusteella, että
yhdistys koostuu kaupungin entisistä työntekijöistä. Kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle,
vaan lähetti hylkypäätöksen.
Retki Haaparantaan kuitenkin saatiin tehdyksi 21.12.1985.
Ensimmäinen kokonainen toimintavuosi 1986 oli varsinkin kevätkauden osalta toiminnan
harjoittelua. Kokoontumistilat olivat hakusessa. Kokouksia pidettiin KTV:n yhteisjärjestön tiloissa,
kaupungintalon valtuustosalissa ja SAK:n kerhohuoneistossa.
Syyskuun alussa saatiin pysyvät tilat käyttöön ns. Santaholman talosta, silloisesta Nuorisotalosta.
Tilat olivat yhdistyksen käytössä tiistaisin klo 12 - 15. Tilat olivat aivan liian pienet, mutta niistäkin
oltiin kiitollisia.
Alkuunsa järjestön tehtävät kasaantuivat yksille jäsenille, mutta kesän jälkeen aktiivisuus lisääntyi
ja saatiin mukaan uusia toimijoita.
Kerhotoimintaa aloiteltiin ja lauluharjoitusten käynnistämistä suunniteltiin.
Oulun kaupunki ei antanut toiminta-avustusta, mutta järjesti tarjoilun Santaholman talossa
vietettyyn onnistuneeseen pikkujouluun.
Yhdistyksellä oli vuoden lopussa 176 jäsentä.
Kuva alkuaikojen kokoustiloista Santaholman talossa.
18
TOIMINNAN LAAJENTUMINEN
Toiminnan aloittamisesta lähtien ajatus erilaisista harrastuspiireistä näkyi kirkkaana.
Syksyllä vuonna 1986, kun käytössä oli tilat Santaholman talosta, käynnistettiin
käsityökerhotoiminta ja puhuttiin lauluharjoitusten aloittamisesta.
Ensimmäiset myyjäiset pidettiinkin jo maaliskuussa vuonna 1987.
Seuraavana vuonna toimivat jo seuraavat jaostot: keittiö-, matkailu-, käsityö-, näytelmä, ja
ohjelmajaostot.
Jäsenmäärä lisääntyi ollen esim. vuoden 1988 alussa 200 ja vuoden lopussa 270.
Santaholman tilat olivat todella pienet ja rajoittivat paljon toiminnan lisäämistä. Uusia toimitiloja
aneltiin ahkerasti kaupungilta. Niinpä vuonna 1988 saatiin ensimmäiset lupaukset ns. Oulun
Kauppaklubin tiloista, joita Oulun kaupunki oli lunastamassa itselleen. Seuraavana vuonna sitten
kaupunki luovutti tilat ko. kiinteistöstä järjestöjen käyttöön ja nimi muuttui Aleksinkulmaksi.
Niinpä seuraavassa toimintakertomuksessa tilat todetaan erinomaisiksi.
Samat tilat ovat edelleen käytössämme, siitä suuri kiitos Oulun kaupungille. On voitu laajentaa
toimintaa ja saatu harrastustilaa lisää.
Vuonna 1997 jouduimme kuitenkin evakkoon Aleksinkulman remontin ajaksi. Tilat saatiin silloin
ns. Kirkkotorin päiväkeskusta. Aleksinkulmaan, entistäkin ehompiin tiloihin palattiin sitten vuoden
kuluttua.
Kerran viikossa kokoontuva kerho on ollut koko toiminnan ydin. Se lähti liikkeelle jo
Santaholman talosta. Silloin kerhopäivä oli tiistai.
Pääsy Aleksinkulmaan helpotti ja kerhopäiväksi on vakiintunut keskiviikko. Jäsenistö on
osallistunut toimintaan ahkerasti. Jäsenemme ovat olleet aina kiinnostuneita yhteiskunnallisista
asioista. Jo ensimmäisinä vuosina on pyydetty esim. kaupunginjohtajia kertomaan eläkeläisille
tärkeistä asioista. Pöytäkirjojen mukaan vierailijoina ovat käyneet sosiaalipuolen kaupunginjohtajat
Elias Mikkonen ja myöhemmin Pekka Moilanen. Samaa suuntausta on jatkettu myös myöhemmin.
Uudet kaupunginjohtajat on tehty tunnetuksi kutsumalla heidät kerhoon vierailemaan. Myös muita
vastuuhenkilöitä on kutsuttu, niin viranhaltijoita kuin luottamusjohtoakin. Oulun kaupungin
liikuntavirasto on käynyt myös kertomassa eläkeläisille suunnatuista palveluista.
Pankkilakimiehet ja -virkailijat ovat pitäneet huolen siitä, että tietoisuus omaisuus- ja
perintöasioissa on pysynyt ajan tasalla.
Poliisilaitokselta ja Liikenneturvasta on saatu myös asiantuntevaa neuvontaa siitä, miten
ikäihmisten tulisi menetellä oman turvallisuutensa vuoksi.
Kesäisin ei Aleksinkulmassa ole toimintaa. Olemme pyrkineet etsimään jäsenistölle
keskiviikkoisen tapaamispaikan sopivista tarjolla olleista kohteista. Ensimmäinen kesäkohteemme
oli Munuaisyhdistyksen maja Pulmunen Hietasaaressa, siellä vietimme mukavia kesäisiä
keskiviikkoja useana kesänä.
19
Sitten yhdistyksemme vuokrasi kesäkäyttöön JHL:n yhdistysten omistamaa Sorsasaaren majaa.
Sorsasaaressa vietimme pari kesää.
Tänään kahtena viimeisenä kesänä jäsenistö on kokoontunut keskiviikkoisin Oulun seudun
hengitysyhdistyksen omistamassa Johteenhovin toimintakeskuksessa Hietasaaressa.
Musiikki ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat myös kerhon tärkeää antia. Yhteislaulut ovat
raikuneet alusta alkaen ja porinat ovat olleet ajoittain mitä melkoiset.
Omien harrastuspiirien, kuoron, runopiirin, tanhujen ja kantrin tuottamaa ohjelmaa on ollut lähes
jokaisessa kerhossa. Jossakin määrin myös toisten eläkeläisjärjestöjen ohjelmatuotannosta olemme
saaneet nauttia sekä joidenkin muiden ulkopuolisten, kuten Tahkokankaan ohjelmaryhmän
tuotannosta.
Jaostot ja niiden toiminta ei ole paljon muuttunut. Ne ovat toimineet samansuuntaisina jo 25 vuotta
ja miksi muuttaa hyväksi havaittua toimintaa.
Myyjäiset ovat vakiintuneet kevät- ja syysmyyjäisiin.
Pari kuvaa alkuaikojen myyjäisistä.....
..... ja keittiöltä
20
HARRASTUSPIIRIT JA LIIKUNTA
Harrastuspiirit alkoivat muotoutua heti ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Ensimmäisin lienee perinteinen käsityökerho, jossa naiset alkoivat työstää sukkia ja lapasia sekä
jokaisen kerholaisen taitojen mukaisesti kaikkea muutakin. Ajatuksissa oli tietenkin myyjäisten
järjestäminen.
Perinteinen käsityökerho on pitänyt asemansa kädentaitoisten naisten ja miesten harrastuspiirinä.
Kerho tuottaa edelleen myyjäisiin ja arpajaisiin tuotteita. Tilat on valitettavasti ollut vuokrattava
Tuiran nuorisotalosta, Aleksinkulmaan ei voida sijoittua varastotilojen puuttuessa.
Puutöistä kiinnostuneet miehet ja naiset esittivät puutyökerhon aloittamista. Syksyllä 2008 toiminta
alkoi Merikosken koulun teknisessä luokassa. Niissä tiloissa toimittiin vuoden 2009 syksyyn,
jolloin toiminta siirtyi Teuvo Pakkalan koulun vastaaviin tiloihin. Nykyisin on myyjäisissä ja
arpajaisissa myös puutyökerhon tuotteita.
Vuoden 1986 syksyllä ovat ensimmäiset maininnat pöytäkirjassa lauluharrastuksen aloittamisesta.
Halu laulaa ja harrastaa laulamista oli niin voimakas, että kuoro sai alkunsa. Kuoron toiminta on
kehittynyt pikkuhiljaa. Vetäjiäkin lienee ollut useampia. Vuonna -95 pyydettiin Inkeri Loukkolaa,
pitkän linjan kuoroharrastajaa johtajaksi. Inkeri olikin tehtävässä kaksitoista vuotta. Hänen
jälkeensä saatiin johtajaksi todellinen musiikin ammattilainen Mauri Kinnunen. Kuoromme on
nimeltään Sekakuoro KAISAT JA KUSTIT. Se harjoittelee joka viikko ja esiintyy hyvin
monenlaisissa tilaisuuksissa.
Kaisat ja Kustit kuoro, edessä pitkäaikainen kuoronjohtaja Inkeri Loukkola ja säestäjä-hanuristi
Hannes Leskinen.
21
Kuorolaiset laululeirillä Piehingissä 1996.
Tanhuja on harrastettu myös ”kautta aikojen”. Ensimmäiset tanhuryhmät ovat olleet yksittäisten
jäsenten ohjaamia ja ilmeisesti myös ns. itse ohjautuvia. Ryhmässä on ollut välivuosia, johtuen
ilmeisesti sekä osanottajapulasta että vetäjän puuttumisesta. 2000-luvulla toiminta on vakiintunut ja
nyt vetäjät on saatu jo useita vuosia Oulun ammattikorkeakoulun tanssiopettajaopiskelijoista.
Kulloinenkin ohjaaja suunnittelee koreografiat ja musiikit ryhmämme tarpeisiin. Tanhuryhmä
harjoittelee joka viikko ja esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa.
Tanhupiirin ohella toimi useita vuosia myös ”Kantri-ryhmä”. Sen toiminta hiipui pikkuhiljaa
vetäjän puuttumiseen.
22
Tanhuryhmä esiintyy meriaiheisessa illanvietossa Eedenissä 2001.
Kantriryhmä esiintyy Aleksinkulmassa.
Eläkeläisjärjestöissä on aina harrastettu lausuntaa. Meidän runopiirimme on muodostunut
vähitellen innokkaista lausujista. Yhdeksänkymmentä luvun puolessa välissä lienee, muistitietoihin
perustuen, runopiirin toiminta saatu pysyväisesti alkuun. Se on toiminut itsenäisesti. Ryhmä on
saanut kuitenkin ohjausta suunnitelmiin ja loppusilauksin. Lausuntataiteilija Rauni Palamo ohjasi
toiminnan alkuvaiheessa ja myöhemmin eläkkeellä oleva opettaja Aili Heikkinen. Runopiiri on
esiintynyt todella paljon monenlaisissa tilaisuuksissa.
23
Kuvassa runopiiri esiintymässä 5.12.2007 Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlassa.
Runopiiri on ilahduttanut vuosien saatossa monipuolisella ohjelmallaan laitoksissa olevia sairaita
ja vanhuksia.
Kuvassa vasemmalla runopiiriä ohjannut Aili Heikkinen.
Yhdistyksemme liikuntaharrastus on omaehtoista ja itseohjautuvaa. Oulun kaupungin
liikuntaviraston edustajat ovat käyneet kertomassa ja motivoimassa jäsenistöämme ikäihmisille
suunnatuista palveluista. Niinpä joukossamme on lukuisa määrä vesiliikunnan harrastajia,
kuntosaleilla kävijöitä ja jumppaajia. 70-vuotta täyttäneet saavat ostaa käyttöönsä ns. + 70-kortin,
joka maksaa 20 euroa ja on voimassa vuoden. Sen käyttö kaupungin liikuntapisteissä on lähes
rajaton arkipäivisin kello 16 saakka.
Boccia-ryhmämme harjoittelee Urheilutalolla ja osallistuu jopa kilpailuihin.
Oulussa toimiva, 65-vuotiaille suunnattu Kunnon Lähde-toiminta on saanut joukkoonsa myös
meiltä harrastajia. Edellä mainittujen palvelujen lisäksi siellä toimii mm. senioritanssiryhmiä,
näytelmä-, ja keskustelukerhotoimintaa.
Juhlat vapun merkeissä 29.4.1992.
Ruutuhameessa ansioitunut
kuorolainen ja pitkäaikainen
hallituksen jäsen
Bertta Kivioja
24
Ohjelmaryhmämme Aikamatkalla Oulun 400-vuotisjuhlissa Ouluhallissa
Retkeilypäivät Joensuussa 2007 – Iltajuhlassa
Pojat pääsivät lavalle Tallinnan Pirita Top Spassa 2005
25
RETKET JA MATKAT
Retkeily on kuulut yhdistyksemme toimintaan alusta lähtien. Ensimmäinen retki Haaparantaan jo
kuukausi perustamisen jälkeen antanee vinkkiä tulevaisuudesta. Silloin Haaparannan retket olivat
ns. ostosmatkoja, saatiinhan sieltä joitakin hyödykkeitä halvemmalla kuin Suomesta.
Tanssimatkat Haaparannan Suomi-seuran järjestämiin tansseihin tulivat tutuiksi jo
yhdeksänkymmentä- luvulla. Niilläkin matkoilla oli aikaa ostoksin. Tanssi- ja ostosmatkoja tehdään
edelleen.
Hyvin pian vakiintuivat tutustumis- ja vierailukäynnit toisiin yhdistyksiin. Haluttiin tutustua myös
lähikaupunkien kulttuuritarjontaan teatteriretkien muodossa. Näitä vierailuja ja retkiä tehtiin pari
kertaa vuodessa. Kiinnostavaksi havaittua toimintaa jatketaan edelleen.
Laivaristeilyjä, kevät-, ruska-, ja hiihtoretkiä sekä pikkujoulumatkoja on tehty aina hyvällä
menestyksellä. Yksi linja-auto ei ole aina tahtonut riittää, matkalle halukaita on ollut niin runsaasti.
Ruskaretket ovat muodostuneet erittäin liikunnallisiksi. Retkillä patikoidaan varaamalla
kokonainen päivä liikkumista varten. Kohteita on vaihdeltu, hyvin harvoin matka suuntautuu
samaan paikkaa.
Yhdeksänkymmentäluvulla alettiin käydä Kuusamossa talvipäivillä. Nämä ”Kaamoksen
kaatajaiset” oli suunnattu eläkeläisjärjestöille ja niistä muodostui todelliset kulttuuripäivät
ohjelmineen. Nykyisin talvipäivät ovat menettäneet merkityksensä ja niihin osallistutaan
harvemmin.
Retket ovat olleet erittäin antoisia, olemme saaneet nähdä kotimaatamme eri puolilta. Kahden tai
kolmen päivän retket ovat antaneet aikaa retkikohteen laajempaankin tutustumiseen.
Päivän retkiä on järjestetty sekä kesällä että talvella.
Ulkomaan matkaa oli suunniteltu jo toiminnan alkuvuosina, toteutuiko se, ei ole tietoa.
Myöhemmin on käyty aurinkorannoilla, Venäjällä useita kertoja, unohtamatta länsinaapureitamme
Ruotsia ja Norjaa.
Kylpylämatkat Viroon vakinaistuivat vuosituhannen vaihteessa melkein joka vuosi tehtäviksi.
Jäsenistön kiinnostus Viron kylpylöitä kohtaan näyttää jatkuvan edelleen. Viimeisinä vuosina linjaauto on ollut mukana koko matkan ajan, joten matkustaminen on helpottunut, eikä matkatavaroita
ole tarvinnut kuljetella käsissä.
Viimeisin kylpylämatka 2009 suuntautui kuitenkin kokeiluluonteisesti Latvian Jurmalaan.
Maassamme toimivat lomajärjestöt järjestävät lomatoimintaa, joka saa tukea Rahaautomaattiyhdistyksen varoista. Näitä tuettuja lomia yhdistyksemme on anonut lomajärjes
töiltä ryhmälomina. Silloin olemme voineet järjestää lomille yhteiskuljetuksen ja se on
mahdollistanut vaikeamminkin liikkuvan jäsenen matkustamisen lomakohteeseen. Lomakohteita on
pyritty vaihtelemaan jäsenistön toiveidenperusteella. Tuettuja lomia on haettu ja niillä on käyty
yhdistyksen ensimmäisistä vuosista lähtien.
Yhdistys maksaa tuetun loman matkakustannukset.
26
Seuraavassa kuvakavalkadi metkoilta ja retkiltä:
Yllä kuntolomalla Kivitipussa kesällä 2002.
Alla vasemmalla veneretkellä Pyhäselällä Joensuun retkeilypäivillä 2007 ja oikealla Päätalon
maisemissa ruskaretkellä Hossaan 2008.
27
Yllä retkeläiset Peera-tunturilla vasemmalla pitkäaikainen matkanjohtaja Ensti Ojala.
Alla näkymä Valomosta Laatokalla.
28
Yllä pari kuvaa matkasta Pietariin kesällä 2008.
Tässä pari kuvaa vuodelta 1990. Reissattiin silloinkin. Kuvista on vielä tunnistettavissa monta
toimijaa ja kerholaista tänäkin päivänä
29
TILAISUUDET JA JUHLAT
Oulussa on vietetty yhdistyksemme järjestäminä ja isännöiminä valtakunnallisia
eläkeläistapahtumia.
Vuonna 1996 elokuun 22 - 23 päivä vietettiin tapahtumaa ”Toveruutta läpi elämän”. Tilaisuuden
onnistumisen kuvastaa maininta pöytäkirjassa ”Olemme saaneet palautetta eri yhdistyksiltä ja
kiitosta ohjelman monipuolisuudesta”.
Kunnallisten eläkeläisten liiton historian ensimmäiset valtakunnalliset retkeilypäivät järjestettiin
Oulussa vuonna 2003.
Hyvin onnistunut tapahtuma on saanut kiitosta liitolta ja yhdistyksiltä. Oulun kaupunki tuki
retkeilypäiviä järjestämällä vastaanoton kaupungintalolla. Tilaisuudessa oli erinomainen tarjoilu ja
vastaanotto. Se antoi hyvän kuvan järjestömyönteisestä kaupungistamme.
Omia vuosijuhlia on vietetty viiden vuoden välein.
5-vuotisjuhlaa vietettiin Ravintola Merikoskessa marraskuussa 1990.
10-vuotisjuhlaa Kaupungintalon juhlasalissa 9.11.1995
15-vuotisjuhlaa Aleksinkulmassa 8.11.2000, siellä jaettiin viirejä perustajajäsenille.
20-vuotisjuhlaa Ravintola Lasaretissa 23.11.2005.
Kerhotoiminnan kevätkauden päättäjäisiä on vietetty juhlavammissa merkeissä, samoin syyskausi
on päättynyt joulujuhlaan. Juhlapaikat ovat vaihtuneet tarjoilusta riippuen.
Kerhotoiminnan yhteydessä on vietetty äitienpäiviä jakamalla ruusuja hyvän ohjelman ja
täytekakkukahvien kera. Isänpäivät ovat saaneet myös huomionsa puheiden ja täytekakkujen
kanssa.
Mainitsemisen arvoinen on keväällä 2001 järjestetyt Meriaiheiset iltamat Ravintola Edenissä. Sinne
oli jäsenistömme harjoitellut suurisuuntaisen meriaiheisen ja musiikkipitoisen ohjelman.
Se esitettiin vielä toisenkin kerran kutsunäytöksenä.
30
Sosiaalijohtaja Jori R. Rissanen oli mieluinen ja usein nähty vieras yhdistyksen tilaisuuksissa.
Tässä ollaan pikkujoulu merkeissä ja mukana on talouspäällikkö Jarmo Kettumäki ja emäntänä
Eine Taskila.
Alla kuva ravintola Merikoskessa vietetystä 5-vuotisjuhlasta.
Ohjelmaryhmän iltamariemua 20.04.1991. Keskellä Ensti Ojala.
31
SOSIAALINEN JA YHTEISKUNNALLINEN TOIMINTA
Yhdistyksemme toiminta-ajatus on järjestää eläkeläisten fyysisen ja psyykkisen kunnon
ylläpitämiseksi virikkeellistä ja terveyttä edistävää, sosiaalisia kontakteja lisäävää sekä
yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa.
Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Oulun kunnalliset eläkeläiset eivät kerää rahaa tileille eikä
muutakaan omaisuutta. Kaikki tuleva on käytetty ja käytetään edelleen tavalla tai toisella jäsenistön
hyväksi.
Retkiä on tuettu koko toimintakauden ajan. Viimeisinä vuosina niiden retkien osalta, jotka
suuntautuva kotimaahan ja katsotaan olevan koko jäsenistön ulottuvilla, maksetaan
matkakustannukset pääsääntöisesti yhdistyksen varoista.
Matkat tuetuille lomille ovat jäsenille ilmaisia, olivatpa ne kuinka kaukana tahansa.
Teatterilippuihin on viime vuosina myönnetty tukea hallituksen kulloisenkin päätöksen mukaan.
Isompien juhlien ruokailukustannuksia tuetaan tai ei peritä maksua ollenkaan.
Yhteiskunnallista ystäväpalvelu- ja tukihenkilötoimintaa ei yhdistys harjoita järjestäytyneesti.
Toiminta lähtee vapaaehtoisuuden pohjalta. Eläkeikäisillä ihmisillä on, lähes jokaisella lähipiirissä
omainen, ystävä tai entinen työtoveri tai useampikin, joiden luona on jo vuosia tottunut käymään.
Tämä on katsottu riittävän ja sitä tähdennetään vuosittain ja kirjataan toimintasuunnitelmaan.
Tätäkin toimintaa on jäsenistö harrastanut yhdistyksen koko toimikauden ajan.
Hyvin suureen merkitykseen nousee yhdistyksemme harrastuspiirien tuottaman ohjelmat.
Sekakuoro ”Kaisat ja Kustit”, tanhuryhmä, runopiiri ja yhdistyksen yksittäiset lausujat ovat käyneet
esiintymässä koko toimintakautensa ajan. Kohteena ovat olleet lähinnä kaupungin omistamat
laitokset, vanhainkodit, palvelu- ja hoivalaitokset ja sairaalat.
Suurin yksittäinen tapahtuma, jossa yhdistyksemme sai olla mukana, oli vuonna 2005 Oulun
kaupungin 400-vuotisjuhlan yhteydessä Ouluhallissa vietetty ”Aikamatka”-viikko.
Tanhuryhmämme sai esiintyä siellä koko viikon ajan. Myös erillinen ohjelmaryhmämme esitti
iloittelun ”Cabaree”.
Saatujen kutsujen mukaan on esiinnytty myös muissa yhteisöissä sekä yksityistilaisuuksissa.
Kuvassa käsityökerho luovuttamassa
OYS:n vauvaosastolle valmistamiaan
pienen pieniä kypärämyssyjä ja tossuja.
32
TALOUDELLINEN TOIMINTA
Järjestö ei voi toimia ilman rahaa. Toimintansa tukemiseksi yhdistyksen ensimmäisiä tulon
hankintamuotoja ovat olleet arpajaiset. Niin kerhoissa kuin matkoillakin niitä on myyty ja näin
saatu roposia kassaan. Arpavoittoja on vähin osteltu ja jäsenistö on runsaastikin lahjoittanut, myös
käsityökerho on antanut tuotteitaan voitoiksi. Toiminta on hyväksi havaittu ja sitä jatketaan
edelleen.
Tuloa tuottavia tansseja on myös järjestetty. Ainakin vuodesta 1994 lähtien. Sen vuoden
toimintakalenterissa on maininta järjestettävistä iltamista. Tansseja on saatu pitää Rokuan
kuntokeskuksessa, päivätansseja Ravintola Foksiassa ja Ravintola Arinassa. Tanssit vakinaistuivat
vuosituhannen vaihteessa Koskelankylän Walolle. Ne ovat kerran kuukaudessa ja niillä on iso
merkitys yhdistyksemme taloudessa.
Oulun kaupungin myöntämä järjestöavustus näyttelee tärkeää osaa taloudessamme. Ensimmäiseen
avustusanomukseen vuonna 1987 kaupunki suhtautui nihkeästi, myönsi kuitenkin matka-avustusta
1000 markkaa. Seuraavana vuonna saatiinkin jo toiminta-avustusta 3000 markkaa ja matkaavustusta 1000 markkaa. Siitä avustuksen määrä on lähtenyt kehittymään, vakiintuen noudattamaan
linjaa toimintojen ja jäsenmäärän suhteessa.
Tanssit Koskelankylän Walolla. Walon tansseilla on iso merkitys yhdistyksen taloudessa.
33
KESKUSJÄRJESTÖT JA MUU JÄRJESTÖTOIMINTA
Perustavassa kokouksessa liityttiin Kunnallisten eläkeläisten yhteisjärjestö KEY ry:n
jäsenjärjestöksi.
Se kuitenkin lakkautettiin jo 1988, ja valtakunnallinen kunnallisten eläkeläisten toiminta siirrettiin
Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain liiton, KTV:n alaisuuteen. Sinne perustettiin
valtakunnallinen eläkeläisten neuvottelukunta.
KTV:n alaisuudessa oltiin vuoteen 1998 saakka, jolloin perustettiin nykyinen keskusjärjestömme
Kunnallisten eläkeläisten liitto KELO ry. Liittomme tunnuslause ” Hyvinvointia läpi elämän”
kuvannee hyvin tehtäväkenttää, jossa toimimme.
Yhdistyksemme oli vahvasti mukana perustamassa uutta liittoa. Perustavan pöytäkirja
allekirjoittaneissa ovat mukana oululaiset Eeva Paakkola ja Aino Ruuska.
Julkisen alan ammattijärjestöjen yhdentyminen Julkisten ja Hyvinvointialojen Liitoksi (JHL),
On myös oman liittomme nimi muutettu Julkisen alan eläkeläisten liitto KELO ry:ksi.
Liiton hallinnossa on alusta alkaen ollut Oulun kunnallisten eläkeläisten edustus. Hallituksen
jäseninä ovat toimineet Aira Lamberg vuosina1998-2007 ja Terttu Knuutinen vuodesta 2008 alkaen
ja edelleen.
KELO ry on mukana myös Valtakunnalliset eläkeläiset VENK ry:ssä. Siihen kuului vuoden 2009
alussa seitsemän valtakunnallista eläkeläisjärjestöä. VENK rekisteröitiin ja näin saatiin lisää
vauhtia toimintaan. Vanhustenhuoltolain aikaansaaminen on hyvin ajankohtainen kysymys jota
kaikki maamme eläkeläisjärjestöt ajavat voimakkaasti.
Paikallinen järjestötoiminta koostuu yhteistyöstä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa.
Tärkeimpänä on toimiminen Oulun eläkeläistyön neuvottelukunnassa. Neuvottelukuntaa ei ole
rekisteröity. Se koostuu yhdestätoista eläkeläisjärjestöstä, jotka maksavat toiminnan ylläpitämiseksi
jäsenmaksua. Oulun kaupungilla on neuvottelukunnassa myös edustus.
Neuvottelukunnan tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä aloitteita ja pitää yhteyttä päättäjiin
eläkeläisten elinolojen parantamiseksi.
Yhdistyksemme on vuorollaan hoitanut neuvottelukunnan puheenjohtajuutta ja rahastonhoitajasihteerin tehtäviä.
Oulun kaupunki on tehnyt vuoden 2010 talousarvion yhteydessä päätöksen vanhusneuvoston
perustamisesta kaupunkiin. Sosiaali- ja terveystoimi on nimennyt vanhusneuvoston toimintasääntöä
ja –mallia valmistelevan työryhmän, jossa on myös yhdistyksemme edustus.
34
JÄSENISTÖ JA HALLINTO
Yhdistys perustettiin eläkkeellä olevien kunnallisten työntekijäin järjestöksi.
Alkuvuosina varsinaisiksi jäseniksi hyväksyttiin vain eläkkeellä olevat, entiset kunnalliset
työntekijät. Perheenjäsenet ja muut jäsenyyttä hakeneet hyväksyttiin kannatusjäseniksi.
Toimintatapa muuttui pikkuhiljaa ja uusien liittomuutoksien myötä rajoitukset poistuivat.
Säännöissämme määritellään jäsenyys seuraavasti:
Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kaikki Oulun ja lähiympäristön eläkeläiset puolisoineen, jotka
sitoutuvat noudattamaan näitä sääntöjä ja suorittamaan jäsenmaksun.
Hallintoa alussa johti toimikunta. 6.11.1991 pidettiin ylimääräinen yleinen kokous, joka muutti
toimikunnan hallitukseksi.
Toimikunnan, myöhemmin hallituksen jäsenmäärä on vaihdellut alkuajan kuudesta varsinaisesta
jäsenestä ja kahdesta varajäsenestä nykyiseen kymmeneen varsinaiseen jäseneen ja neljään
varajäseneen.
Hallinnon kokouksia on koko ajan pidetty 10-12 kertaa vuodessa.
Kuva liiton hallituksen kokouksesta kesällä 2009 Kemissä Retkeilypäivien yhteydessä.
35
MUISTAMISET
Kunnalliset eläkeläiset ry suunnitteli perustamisensa jälkeen viirin muistamisia varten. Sitä
yhdistykset ovat käyttäneen omissa muistamisissaan.
Järjestömme muisti perustajajäseniään yhdistyksen 15-vuotisjulan yhteydessä.
Viirin saivat:
Hemmilä Elsa
Sainio Marjatta
Hartikka Reino
Mikkonen Elvi
Vuoti Kirsti
Särkimäki Alma
Lahtinen Vihtori
Lattunen Aino
Tallqvist Olavi
Kuosmanen Kerttu
Heikkinen Anna-Liisa
Moilanen Aimo
Keränen Saimi
Possakka Pentti
Hietanen Annikki
Lämsä Ahti
Pääkkö Eino
Hiltula Martti
Taskila Eine
Saarela Sulo
Mustonen Ahti
Heino Eero
Muissa yhteyksissä on muistettu seuraavia:
Katri Mäyrä
Bertta Kivioja
Kyllikki Heino
Aira Lamberg
Raili Ollila
Eeva Paakkola
Inkeri Loukkola
Elsa Piippo
Oulun eläkeläiset ry:lle on viety viiri 2009, heidän 50-vuotisjuhlaan.
15-vuotisjuhlan yhteydessä muistettiin yhdistyksen viirillä perustajajäseniään.
Kuvassa vasemmalla silloinen puheenjohtaja Eeva Paakkola ja oikealla viirin saajat.
36
Eine Taskila
MUISTELUA ALKUVUOSILTA….
Oli muutamia oikein periaatteen KTV:läisiä jäseniä, jotka olivat päättäneet perustaa kunnalliselta
alalta eläkkeelle jääneille oman yhdistyksen.
Heistä mainittakoon Erkki Hurskainen, Pauli Malmi, Väinö Korhonen, Elsa Hemmilä sekä useita
muitakin innokkaita. He ovat jo valitettavasti poistuneet joukostamme.
Suomessa oli jo silloin 25 kyseessä olevaa yhdistystä.
Niinpä 26.9.1985 Seppo Kytökangas kutsui kaikkia Oulun KTV::n eläkkeellä olevia jäseniä
kokoukseen Oulun Vanhalle paloasemalle keskustelemaan olisiko tarvetta yhdistyksen
perustamiseen. Oulussa oli jo silloin useita eläkeläisyhdistyksiä.
Kokous totesi yksimielisellä päätöksellä, että vielä ei olla kypsiä perustamaan yhdistystä.
Perustettiin kuitenkin työryhmä selvittämään ja tunnustelemaan ilmapiiriä asian eteenpäin
viemiseksi. KTV myönsi 2000 mk:n alkupääoman. Työryhmään muistaakseni kuuluivat Seppo
Kytökankaan lisäksi Väinö Korhonen, Pauli Malmi, Erkki Hurskainen, Elsa Hemmilä, Kirsti Vuoti,
Kerttu Kuosmanen ja Marjatta Sainio.
Työryhmän vetäjä – puheenjohtaja oli Erkki Hurskainen.
Työryhmä piti useita kokouksia ja kutsui sitten 24.11.1985 perustavan kokouksen jälleen Vanhalle
paloasemalle. Erkki Hurskainen toimi edelleen puheenjohtajana ja kopautti pöytään päätöksen, jolla
Oulun kunnalliset eläkeläiset perustettiin.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, Erkki Hurskaisen esityksestä, valittiin Pentti Ryynänen.
Sitten alkoi kova kokoontumispaikan etsintä. Se saatiin viimein Santaholman nuorisotalosta. Aikaa
kokoontumiselle annettiin kaksi tuntia viikossa. Paikka osoittautui lähes heti riittämättömäksi, mutta
muutakaan ei ollut tarjolla. Siinä sitten yritettiin, innokkaita kun oltiin, ”tuhertaa”, miten parhaaksi
katsottiin.
Parin vuoden kuluttua pääsimme sitten Aleksinkulmaan ja siitähän se riemu ratkesi.
Kerhopäiväksi saatiin keskiviikko ja kesto kolme tuntia. Lisäksi saatiin käsityökerhotilat.
Kesätoimintaa pyöritettiin Sorsasaaressa ja Seelarissa.
Varojen hankinta piti jollain lailla saada käyntiin. Kaupungin avustusta emme saaneet moneen
vuoteen, joten meidän oli oltava täysin omatoimisia.
Arpajaisilla aloitettiin. Ensimmäiset voitot kaksi pakettia kahvia, jotka Hemmilän Elsa ja Vuotin
Kirsi kävivät kerjäämässä Arinan myymälästä. Elsa olikin sitten pitkäaikainen ja tehokas
”arpamamma” ja Elsan jälkeen tuli yhtä tehokas ”arpa-Kalle”.
Myyjäisiä ruvettiin järjestämään kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi pidettiin 1-2 kertaa vuodessa ns.
”Perinneruokapäiviä”. Iltamia Rokuan kuntokeskuksessa ja Aleksinkulmassa, Toritapahtumakirpputori Rotuaarilla.
Käsityökerho on ollut kaiken aikaa hyvin merkittävä tulon lähde. Sieltä tuli pääasiassa
arpajaisvoitot sekä myyjäisiin kudonnaiset ym. Suurempiin tapahtumiin, esim. Rokuan
kuntokeskuksen iltamiin saatiin arpajaisiin liikelahjoituksia.
Lauluryhmä aloitti 1990-luvun alussa. Se aloitti kuorona Inkeri Loukkolan johdolla ehkä 1994.
Kuoron nimeksi tuli Oulun kunnallisten eläkeläisten kuoro ”Kaisat ja Kustit”.
Kantavina voimina kuorolla ovat olleet Bertta Kivioja ja Hannes Leskinen hanureineen.
Tanhuhalukkaat kokoontuivat 1993 ja varsinainen tanhuharrastus alkoi syksyllä 1994 Nukussa,
37
ohjaajana Saara Kiljunen. Myöhemmin ohjaajana on toiminut Helvi Tenhula.
Näytelmäpiiri aloitti 1990 luvun alkupuolella. Kalle Kovala teki käsikirjoituksen mm. Tukkijoella
näytelmään, josta tulikin melkeinpä ”hitti”.
Kerhossa oli monenlaisia vierailijoita. Poliisilaulajat esiintyivät Matti Pajalan johdolla ja
Tahkokankaan orkesteri joka vuosi. Heille kerättiin aina kolehti.
Sosiaalineuvos Jori R. Rissanen oli mukana joulujuhlissa pitäen puuropuheen. Hän vieraili usein
myös kevätjuhlassa ja myyjäisissä. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijaluentoja oli myös usein. Eri
pankkien edustajat kävivät esittelemässä pankkejaan. Useiden päiväkotien lapsiryhmät vierailivat
kevät- ja joulujuhlissa ja Kalevi Ilkka kitaroineen muutaman vuoden välein.
Joka vuosi kutsuttiin joku kunnallisten yhdistysten osasto vierailulle, ja vastavuoroisesti myös me
vierailimme useimmissa osastoissa. Näihin vierailuihin yhdistettiin myös teatterikäynti
Kuusamon kaamoksen kaatajaisiin osallistuttiin v:sta 1992 lähtien joka vuosi.
Puolukkaretki tehtiin myös joka vuosi esim. Livohkaan, Sarjaan, Pudasjärvelle, Haisuvaaraan ja
Hailuotoon.
Seurakunnan leirikeskuksessa Rokualla oli vähintään kerran vuodessa 3 – 4 vrk:n leiri. Siellä oli
mukanamme hieroja tai jalkahoitaja.
Jouluretki tehtiin myös vuosittain. Syötiin joulupäivällinen, suoritettiin jouluista ohjelmaa ja
saunottiin. Oli myös 2 kertaa viikon lomaleiri lomakoti Onnelassa ja retkipäivä, jolloin saunottiin,
syötiin ja kahviteltiin.
Vuoden ensimmäisessä kerhossa muisteltiin edellisenä vuonna pois nukkuneita muutamalla sanalla
jokaista erikseen ja vietettiin yhteinen hiljainen hetki ja kuoro lauloi ”Kristallivirran”.
Tässä on muisteluksiani siltä ajalta, kun olin toiminnassa mukana. Kovasti yritettiin ja into oli
suuri.
Toivotan yhdistykselle menestystä ja hyvää toiminnallista jatkoa.
Kuva on todennäköisesti toiminnan aivan alkuvuosilta. Kuvassa keskellä on yhdistyksen
ensimmäinen puheenjohtaja Pentti Ryynänen. Eine Taskila kuvassa oikealla seurasi
puheenjohtajana Pentti Ryynästä. Eine toimi puheenjohtajana vuosina
38
Eeva Paakkola
MUISTUMIA PUHEENJOHTAJAKAUDELTANI
Marraskuun 1997, yhdistyksemme sääntömääräisen syyskokouksen jälkeinen viikko tuntuu
vieläkin painajaismaiselta, vaikka siitä on kulunut jo 12 vuotta. Kokouksessa Toivo Lempinen
valittiin uudelleen puheenjohtajaksi. Sihteeri Anneli Toppinen oli lopettanut edellisenä vuonna ja
minut valittiin silloin sihteeriksi ja nyt jatkoon. Sitten tuli surullinen uutinen, Toivo Lempinen
ja hänen vaimonsa Aili olivat saaneet surmansa väkivallan uhreina.
Koko yhdistys oli järkyttynyt. Valittu varapuheenjohtaja ei suostunut ottamaan
puheenjohtajan tehtävää. Täytyi kutsua koolle ylimääräinen kokous. Rahastohoitaja Mikko Linnala
oli jo edellisenä vuonna ilmoittanut lopettavansa, mutta "Topi" oli saanut houkuteltua hänet
jatkamaan vielä vuoden. Ja nyt se siis oli loppu.
Tiesin että Aira Lamberg pääsee eläkkeelle OYS:ta, rupesin kiusaamaan häntä: "Tule meille
puheenjohtajaksi?"
Ei hän lupautunut, ei sitten millään.
Kolmannen puhelun lopuksi hän sanoi: "Ei millään puheenjohtajaksi, ehkä sihteeriksi ". Mikä
helpotus, nyt sitten rahastonhoitaja. Siihenkin apu löytyi OYS:ta, Pirjo Määttä suostui ottamaan
pestin.
Minut valittiin sitten puheenjohtajaksi, sitä kesti sitten yksitoista vuotta. Pirjo sai tarpeekseen kun
eurot tulivat, onneksi Ollilan Raili pääsi eläkkeelle kaupungin puutarhalta ja hän suostui
rahastonhoitajaksi. Olin kierrellyt tilitoimistotkin kun kukaan kerhosta ei suostunut tehtävään.
Nämä valinnat olivat tosi onnistuneita, kaikki on sujunut kuin rasvatttuna. Aira ja Raili toimivat
vieläkin, toivottavasti pitkään.
Hallituksen jäsenistä aina joku väsyy ja uusia valitaan tilalle. Minäkin väsyin ja Terttu Knuutinen
valittiin tilalle, kaikki on hyvin.
Valituista jaostoista käsityö-, tanhu-, cantri-, runopiiri ja myöhemmin perustettu puutyökerho
muutettiin opintokerhoiksi, niin kuin laulukuoro oli toiminut jo pitkään. Keittiöjaos, ohjelmajaos ja
matkajaos toimivat entiseen malliin. Järjestysmiesjaos muuttui Walon tanssijaokseksi, tämän hetken
tarpeeseen.
Kun meille tarjoutui mahdollisuus mahdollisuus ruveta järjestämään tansseja Walolla , minä vähän
epäröin, pelkäsin työn paljoutta ja tappioita. Aira sai minut uskomaan että se kannattaa ja niin kävi.
Se on lisätulon hankkimista kevyellä iloisella tavalla, Aira siinä suurimman työn on tehnyt, me
muut vähän sivusta auttelemme. Sinne on saatu järjestysmiehiä, lipunmyyjiä, keittiöporukkaa ja
soittamaan "Kolmoset", he soittavat niin jalan alle menevää musiikkia että se vetää väkeä kuin
hunaja mehiläisiä.
Vuosien varrella meillä on ollut monenlaisia virityksiä, varmaan vaativin oli Kelon ensimmäisten
retkeilypäivien järjestely, iso homma, mutta hyvin meni. Toinen yhtä uusi ja erilainen oli, kun
järjestettiin meri-iltamat Eedeniin yhtenä keväänä. Melkoinen kavalkaadi laulun, tanhun ja sketsien
avulla. Melkein koko kerho oli esiintymässä, se oli tosi laaja homma. Taloudellisesti se ei ollut
kovin tuottoisa, mutta antoi paljon taiteellisesti. Voi, näkisipä sellaisen vielä joskus!
39
Raskain vuosi oli varmaan silloin kun palkattiin työllistämistuella yhdistykselle hieroja. Sen
vuoden aikana jouduin käymään keskustassa pari kertaa viikossa, työvoimatoimisto-verotoimistokela ja työntekijä sai palkkansa, onneksi bensa oli silloin vähän halvempaa kuin nyt.
Toimintakaudellani kävi kerhossa luennoitsijoita melkein kaikilta elämän alueilta mm. kaikki
kaupungin korkeimpiin virkoihin valitut henkilöt kävivät esittäytymässä kertomassa
tavoitteitaan. Uusi puheenjohtaja on luvannut jatkaa perinnettä. Hallitukseen ja jaostoihin on saatu
innostuneita tekijöitä, keittiöjaostoon on saatu myös miehiä, ennen naiset joutuivat tekemään
kaiken.
Muutama vuosi sitten oli tullut toivomuksia kesä toiminnasta, kysyin Munuaisyhdistyksen
kesäkoti Pulmusta keskiviikko päiviksi. Päätettiin kokeilla ja se otti tulta. Syynä saattoi olla tyttöjen
paistamat muurinpohjalätyt ja Hanskin haitarin säestämät yhteislaulut tai ihanan kauniit vapaat
kesäpäivät mutta perinne on jatkunut. Pulmusen jälkeen Sorsasaaressa, sinne vaikean kulun jälkeen
siirryttiin Johteenhoviin, siellä jatketaan. Väkimäärä lisääntyy koko ajan, työntekijöitä pitäisi kyllä
löytyä, eivät yhdet samat jaksa aina vain palvella kun toiset vain odottavat valmista. Jos
halutaan jotain hauskaa, täytyy tehdä sen eteen jotakin yhdessä, eikö niin?
Kaikki retket, kokoukset, ideariihet ym. ovat olleet mieleenpainuvia ja virkistäviä. Kerho,
myyjäiset ja yhdistyksen juhlat ovat vuosi vuodelta parantuneet. Ne ovat elämän väripilkkuja
pitkinä viikkoina. Ja sitten kun ei jaksa enää mennä mukaan, niitä on mukava muistella.
Yhdistys täyttää tänä vuonna 25 vuotta, sehän on perustettu jo ennen Kelo-liiton perustamista.
Syksyllä juhlitaan! Jos alku oli surullinen, on toiminta ollut iloista. Kun homma saatiin pyörimään
ja touhuttiin niin monenlaista, että en ala niitä kertomaan, ne näkyvät varsinaisessa historiikissa.
Kerroin vain muutamia muistoja, jotka ovat erikoisesti jääneet mieleen.
On ollut mukava toimia teidän kanssanne. Kerholaisia on paljon koolla joka viikko, hymyt jo
eteisessä antavat hyvän mielen koko päiväksi. Kiitos teille näistä antoisista vuosista ystävät, ja
anteeksi jos olen tehnyt virheitä.
Kaikkea hyvää jatkossa yhdistykselle ja sen kaikille jäsenille.
Kuvassa Esko Orajärvi ojentaa Eeva Paakkolalle yhdistyksen viiriä Eevan luopuessa
puheenjohtajuudesta
40
PUHEENJOHTAJAT
1985 – 1987
Pentti Ryynänen
1988 – 1996
Eine Taskila
1997
Toivo Lempinen
1998 – 2008
Eeva Paakkola
2009 -
Terttu Knuutinen
41
VARAPUHEENJOHTAJAT, SIHTEERIT
JA RAHASTONHOITAJAT
Varapuheenjohtajat
1985
1986
1987
1988 – 1990
1991 - 1992
1993 – 1994
1995 – 1996
1997 – 1999
2000
2001
2002 – 2008
2009
2010 -
Elsa Hemmilä
Erkki Hurskainen
Eine Taskila
Pauli Malmi
Eino Pääkkö
Antti Hannila
Aino Ruuska
Arvo Mattila
Jorma Latola
Liisa Parkkinen
Esko Orajärvi
Toivo Järvinen
Kosti Tolsa
Sihteerit
1985
1986 – 1993
1994
1995 – 1996
1997
1998 -
Veikko Virpimäki
Hannu Kajaus
Aino Ruuska
Anneli Toppi
Eeva Paakkola
Aira Lamberg
Rahastonhoitajat
1985 – 1987
1988 – 1989
1990 – 1997
1998 – 2001
2002 -
Kerttu Kuosmanen
Toini Torvinen
Mikko Linnala
Pirjo Määttä
Raili Ollila
Kolme puheenjohtajaa yhteiskuvassa. Vasemmalla nykyinen puheenjohtaja Terttu Knuutinen,
keskellä vuosien 1988 – 1996 puheenjohtaja Eine Taskila ja oikealla Eeva Paakkola, joka toimi
puheenjohtajana vuosina 1998 – 2008.
42
HALLITUS VUODELLE 2010
Puheenjohtaja: Terttu Knuutinen
Varapuheenjohtaja: Kosti Tolsa
Sihteeri / matkavastaava: Aira Lamberg
Taloudenhoitaja: Raili Ollila
Varsinaiset jäsenet:
Jukka Mäkelä
Irma Kytökangas
Irma Autio
Tuula Lumijärvi
Viljami Kulju
Reino Väliaho
Elsa Piippo
Varajäsenet:
Toivo Järvinen
Vappu Kilpelänaho
Hannes Leskinen
Raimo Kemppainen
Kuva juhlavuoden hallituksen kokouksesta
43
Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Terttu Knuutinen hallituksen kokouksessa
Tässä ovat pöydän päässä puheenjohtaja ja sihteeri Aira Lamberg kirjaamassa kokouksen kulkua.
44
Oulun Kunnalliset Eläkeläiset ry.
25-vuotishistoriikki 2010
Painotyö:
Painoykkönen Ky, Oulainen
Ulkoasu, kuvankäsittely ja taitto:
Esko Orajärvi