2 - Psyk.fi

Transcription

2 - Psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2013
2
PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI
Toimitusneuvosto: Sanna
Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo
Toimituksen osoite:
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi
Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-4086375
Ilmoitukset: Eija Sonninen, Puh. 044 566 7195, fax (09) 852 1377, [email protected]
Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Vuosikerran hinta 49€.
PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain
mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja
opiskelijoille (myös valmistuneille).
Hyvä Kollega 4
Tutkimusuutisia maailmalta 7
Levätään sitten haudassa... 13
Masennuslääkkeet eivät tehoa ilman psykoterapiaa 20
Nonverbaalinen viestintä 22
Perhetyö osaksi hyvän hoidon kokonaisuutta 25
Miten kouluissa ehkäistään seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten kiusaamista? 30
Kiusaamisen ja syrjinnän fysiologiset ja psykologiset vaikutukset nuoriin, joiden
seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa valtavirrasta 31
Mistä löytyy psyykkisesti normaaleja? 34
Masennuksen kokonaiskuva 7x4- kentän avulla 42
Muistisairaat henkilöt ja heidän perheensä tarvitsevat pikaista tukea
diagnoosin jälkeen 56
Psykososiaaliset interventiot vähentävät mielenterveyshäiriöitä iäkkäillä henkilöillä,
joiden sosiaalinen vuorovaikutus on rajoittunutta 57
Kietoutuminen perheen ihmissuhteissa 63
Interpersoonallisen kompetenssin arviointi - opettajan lomake 65
Tajua mieli! - Mielitaju on linssi, jonka avulla voi nähdä kirkkaammin oman sisäisen
maailman 69
Testaa tietosi 73
Kirjoja 74
Kaikkosen kolumni 76
Kognitiivisbehavioraalinen terapia voi auttaa, jos lääkkeet eivät tehoa masennukseen 37
3
Hyvä kollega
Vuosi 2013 on hyvässä
vauhdissa. Ajattelin esitellä
Teille meidän tämän vuoden
painopistealuettamme lasten
ja nuorten psykososiaalinen
hyvinvointi ja samalla reflektoida parin viimeisen vuoden
painopistealuettamme.
4
Psykoterapiakoulutuksen
2011
Vuonna 2011 painopisteenämme
oli
psykoterapeuttikoulutuksen
kehittäminen – niin kauan kuin
se vielä oli koulutusyhteisöjen tehtävä. Vuoden 2012 alusta lähtien
säädettiin asetuksella, että psykoterapeuttikoulutukset Suomessa
järjestää yliopisto, jossa on kliinisen psykologian tai/ja psykiatrian
oppituoli. Ensimmäinen uuden
ajan vuosi on nyt takanapäin, ja
on mahdollista tehdä välitilinpäätös ja katsastaa, miten homma on
lähtenyt liikkeelle. Olemme tarkoituksellisesti jääneet seuraamaan
tilannetta ja tarkoituksenamme on
jatkossa aktivoitua hakeutumaan
yhteistyökumppaniksi,
kunhan
yhteistyökäytänteet yliopistojen
ja muiden toimijoiden välillä selkenevät ja asettuvat. Alkavien psykoterapiakoulutusryhmien määrä
näyttää vähentyneen merkittävästi, ja koulutusten hinta on noussut 30–120 %. Hinnan noususta
huolimatta Suomen yksi merkittävimmistä ja perinteikkäimmistä
psykoterapeuttikoulutusyhteisöistä, Suomen Mielenterveysseura,
joutui tuotannollisista ja taloudellisista syistä lopettamaan kokonaan
psykoterapeuttikoulutustoimintansa. Tämä oli hyvin surullinen
ja valitettava käänne, joka sai hämmästyttävän vähän julkisuutta.
Lainsäätäjien tarkoitus oli, että
koulutusyhteisöjen vuosikymmenten aikana hankkima tietotaito
valjastettaisiin yliopistojen käyttöön. Mutta toteutuuko tämä?
Nähtäväksi jää, miten vuosikymmenten aikana hankittu asiantuntemus lopulta siirtyy ja valjastuu
yliopistokuvioon.
Lainsäätäjien
tarkoitus tuskin oli vähentää koulutustarjontaa yli puolella samalla
nostaen koulutusten hintoja yli
puolella. Kumma juttu, ettei kukaan ole vielä älähtänyt tästä sen
kummemmin. Keiden etu on, että
psykoterapeutteja koulutetaan vähemmän kuin koskaan ja että sellaiseksi kouluttautuminen maksaa
enemmän kuin koskaan?
Muistisairauden hoidon
2012
Vuoden 2012 painopistealueemme
oli muistisairauden hoidon koulutuksen kehittäminen. Suomen Psykologinen Instituutti saavutti viime
vuonna selkeän aseman maamme
johtavana muistihoitajakoulutusten toteuttajana. Psykososiaalinen
ja systeeminen lähestymistapamme
muistisairauksiin ja niiden hoitamisen erityiskysymyksiin on saanut
kiitettävän laajalti mielenkiintoa
osakseen. Olemme olleet mukana
niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä kongresseissa esittelemässä
malliamme, ja tänä keväänä esittelemme koulutuksiamme Taipeissa
järjestettävässä ADI-kongressissa.
Toimimme aiheessa koulutusyhteistyössä useiden eri oppilaitosten
kanssa koko maan alueella. Suositulle muistihoitajakoulutuksellemme on kehitetty jatkokoulutus,
mykset hoitoalan esimiehille
–Tutkimus- ja arviointivälineet
muistisairaan hoitopolun eri vaiheissa
–CERAD-koulutus
–Muistisairaan omaistyö hoitotyön voimavarana
–Muistisairaus ja seksuaalisuus
–Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito
Käsillä oleva vuosi 2013 on siis
lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin teemavuosi.
Tulemme painottamaan lasten ja
nuorten kysymyksiä kehittämisja julkaisutoiminnassamme sekä
koulutuksissamme. Luvassa on
useita moniammatillisia seminaareja ja koulutuksia, joissa keskitytään lasten ja nuorten psyykkisen
terveyden edistämiseen paitsi uusimmassa näyttöön perustuvassa
teoriassa myös arjen käytännön
työn monimuotoisissa tasoissa.
Kirjani Särkyvä mieli – lasten ja
nuorten psyykkinen oireilu ilmestyi
juuri ennen vuodenvaihdetta. Kiitollisena ja ilolla olen huomannut,
että kirja on otettu hyvin vastaan.
Odotettuja koulutuksiamme ovat
mm. Lapsen/nuoren käytöspulmien kohtaaminen, Työkalupakki
lasten ja nuorten käytöshäiriöihin
sekä Internet- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito.
Mikään ei ole niin pysyvää ja
toisaalta niin tärkeää kuin kehittyminen. Tavoitteenamme on saada
kehittää ja kehittyä. Siksi on tärkeää saada olla tekemisissä eritoten niiden merkittävien muiden
kanssa, jotka haluavat kehittää ja
kehittyä. Vuorovaikutuksessa ja
suhteissa tämä on mahdollista.
Olemme kiitollisia kaikista ihmisistä, joiden kanssa saamme olla tekemisissä. Iloitsemme kaikista uusista
opiskelijoista, mutta eritoten myös
uusista asiantuntijoista, jotka antavat asiantuntemustaan ja aikaansa
yhteisiin ponnistuksiimme. Tämän
numeron kirjoittajavieraanamme
on psykologian lisensiaatti, psykoterapeutti, psykologi Juhani Heiska
Savonlinnasta. Hän esittelee meille
mielenkiintoisen ja käyttökelpoisen
sekä tutkimuksellisestikin hyväksi
havaitun välineen masennuksen ja
miksei muidenkin mielenterveyden
häiriöiden hoidon tueksi.
Mukavaa ja innostavaa vuotta 2013 kaikille lukijoille!
muistihoitajan diplomikoulutus,
jossa muistihoitajakoulutuksessa
opittuja asioita syvennetään ja jossa
oppimista myös mitataan ja arvioidaan toisaalta perinteisillä tenteillä
mutta myös nykyaikaisemmilla
osaamisen näytöillä. Diplomikoulutuksen suorittaneen osaamisen
taso arvioidaan, ja instituutti antaa
takuun diplomin suorittaneen tiedoista ja taidoista.
Teimme sopimuksen Sanna
Aavaluoman ja Tarja Tammelinin
muistisairauden alkuvaiheita sairastavalle suunnatun kirjan Jottei
minua unohdettaisi kustantamisesta. Työyhteisöiltä on edelleen
tullut runsaasti pyyntöjä järjestää muistisairauden hoitamisen
erityiskysymyksistä ammatillisia
kohdennettuja täsmäkoulutuksia.
Näihin pyyntöihin on vastattu kehittämällä työyhteisöjen tarpeisiin
uudenlaisia täsmennettyjä ja tarkkaan kohdennettuja lyhytkursseja, joita tarjoamme myös vuonna
2013:
–Muistisairaan lääkehoidon erityiskysymykset
–Muistisairauden
erityiskysy-
Raul Soisalo, vaativan erityistason psykoterapeutti, johtava kouluttaja
5
TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA
6
Uutisia
maailmalta
lyhyesti
Suisidaaliset nuoret useimmiten vailla hoitoa
Useimmat niistä teini-ikäisistä nuorista, jotka ovat
yrittäneet tai ajattelevat itsemurhaa, eivät ole saaneet
mielenterveyspalveluja, todetaan tutkimuksessa, johon osallistui yli 10 000 yhdysvaltalaista nuorta. Tutkimuksen järjesti yhdysvaltalainen National Institute
of Mental Health -järjestö, ja siitä kävi ilmi, että nuorista 3.6 prosenttia raportoi itsemurha-ajatuksista ilman toteutussuunnitelmaa tai yritystä, 0.6 prosentilla
oli suunnitelma, mutta ei yrityksiä, ja 1.9 prosenttia
oli yrittänyt itsemurhaa. Kahdella kolmasosalla nuorista, joilla oli itsemurha-ajatuksia, ja puolella niistä,
joilla oli valmis suunnitelma tai jotka olivat yrittäneet
surmata itsensä, ei ollut minkäänlaista yhteyttä mielenterveysalan asiantuntijaan tutkimusta edeltäneen
vuoden aikana. (Psychiatric Services, October).
Kiusaaminen keskeyttää opintoja
Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kiusaamisella ja koulun keskeyttämisellä on yhteyttä. Tutkimus käsitti 281 julkista
ylä-astetta ja siinä todettiin, että jos yhdeksäsluokkalaisten mielestä koulussa esiintyi kiusaamista, he
keskeyttivät opiskelun todennäköisemmin, kuin jos
kiusaaminen oli vähäisempää. Tulos oli sama senkin
jälkeen, kun huomioitiin koulun koon merkitys, oppilaiden ekonominen ja rodullinen/etninen tausta sekä
standardisoiduissa kokeissa suoriutuminen. (Journal
of Educational Psychology, online Oct. 22).
7
8
Myönteiset ihmissuhteet suojaavat
kiusattujen mielenterveyttä
Kiusaaminen on erityisen haitallista niiden tyttöjen
mielenterveydelle, joilta puuttuu sekä aikuisten että
ystävien tuki, todetaan British Columbian yliopiston
psykologien tutkimuksessa, johon osallistui yli 3000
10-vuotiasta oppilasta 72 koulussa Vancouverissa.
Tutkijat totesivat, että myönteiset suhteet aikuisiin ja
ikätovereihin liittyivät vahvasti elämäntyytyväisyyteen ja itsearvostukseen, kun taas kiusaamisella oli
vahva yhteys alhaiseen elämäntyytyväisyyteen, alhaiseen itsearvostukseen ja lisääntyneisiin masennusoireisiin niillä tytöillä, jotka saivat aikuisilta ja vertaisilta
vain vähän sosiaalista tukea. Tutkimuksessa todettiin
lisäksi, että aikuisten tai ikätoverien – tai molempien – tuki lieventää kiusaamisen kielteisiä vaikutuksia,
joita ovat esimerkiksi ahdistus ja masennus. (Journal
of Happiness Studies, online Oct. 3).
Liikunta suojaa aivoja tehokkaammin
Säännöllinen liikunta saattaa olla henkisiä tai sosiaalisia aktiviteetteja tehokkaampaa suojaamaan ikäihmisten aivoja kutistumiselta, todetaan Skotlannissa Edinburghin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Tutkijat
tarkastelivat 638 iäkkään henkilön terveysasiakirjoja
ja magneettikuvauksia. Osallistujilta kysyttiin myös,
minkä verran he harrastivat liikuntaa ja osallistuivat
sosiaalisiin ja henkisesti stimuloiviin aktiviteetteihin.
Tutkijat totesivat kolmen vuoden seurannassa, että
liikuntaa harrastavien aivot olivat surkastuneet vähemmän kuin erittäin vähän liikuntaa harrastavilla.
(Neurology, Oct. 23).
E-pilleri ehkäisee Alzheimerin tautia?
Wisconsinin yliopistossa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ehkäisypillerit voivat ehkäistä myös
Alzheimerin tautia. Tutkimus käsitti sarjan kognitiivisia testejä, ja siihen osallistui 261 tervettä naista iältään
45 – 65 vuotta. Todettiin, että pillereitä koskaan käyttämättömiin verrattuna ehkäisypillereitä käyttäneet
naiset suoriutuivat paremmin kognitiivisissa testeissä,
joissa arvioitiin visuaalis-spatiaalisia taitoja, nopeutta
ja joustavuutta. Tulokset olivat nähtävissä vielä vuosia sen jälkeen, kun lääkitys oli lopetettu. Havaittiin
myös, että mitä pitempään naiset olivat käyttäneet
pillereitä, sitä paremmin he onnistuivat testeissä. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtua siitä, että estrogeeni muokkaa ja jopa parantaa näitä toiminta-alueita.
(Journal of Women’s Health, online Sept. 20).
Katastrofiuutisointi laukaisee
posttraumaattisia häiriöitä
New Orleansin yliopiston psykologien mukaan median luonnonkatastrofeja koskeva uutisointi saattaa aiheuttaa traumanjälkeisen stressihäiriön (post-traumatic stress disorder, PTSD) ahdistuneille lapsille, jotka
ovat altistuneet katastrofille. Tutkijat seurasivat 141:tä
Varhaislapsuuden
korkea stressitaso
altistaa myöhemmälle
ahdistuneisuudelle
Perheen stressin korkea taso varhaislapsuudessa voi herkistää tyttöjen aivot ahdistumiselle myöhemmällä iällä yhdysvaltalaisen
Wisconsin-Madison
yliopiston
tiedemiesten tekemän tutkimuksen mukaan. Tutkijat käyttivät
funktionaalista MRI-kuvausta 57
nuoren aivojen kuvantamiseen ja
vertasivat tietoja vanhempien kertomuksiin perheen stressitilanteesta lasten syntymän jälkeen sekä useina muina ajankohtina heidän elämänsä aikana. He totesivat, että
vauvoista, joiden äiti oli ollut stressaantunut, kasvoi
esikoululaisia, joiden kortisolitaso oli tavallista korkeampi. Lisäksi tytöillä, joiden kortisolitaso oli korkea,
ilmeni 14 vuotta myöhemmin vähemmän viestintää
niillä aivojen alueilla, jotka liittyivät tunteiden säätelyyn. Sekä korkea kortisoli että erot aivojen toiminnoissa ennustivat nuoren suurempaa ahdistuneisuutta
18 vuoden ikäisenä. Nuorilla miehillä ei tutkimuksessa todettu mitään näistä toimintamalleista. (Nature
Neuroscience, online Nov. 11).
Alzheimerin taudin merkkejä 20 vuotta
ennen diagnoosia
Merkkejä Alzheimerin taudista voi esiintyä jopa 20
vuotta ennen diagnoosia, todetaan tutkimuksessa,
joka tehtiin Englannissa University College London
-yliopistossa. Tiedemiehet kuvasivat 44 nuoren aikui-
lasta, jotka olivat eläneet Katrinahurrikaanin tuhoalueilla, ja mittasivat heidän PTSD-oireitaan
24 – 30 kuukauden ajan myrskyn
laannuttua. Tutkijat seurasivat
lapsia kuukauden ajan myös Gustav-hurrikaanin jälkeen, joka iski
alueelle kaksi vuotta myöhemmin.
Lapsilta kysyttiin, kuinka paljon
he katselivat myrsky-uutisointia
TV:stä. Tiedemiehet totesivat,
että mitä enemmän lapset, joilla
ilmeni ahdistuneisuusoireita ennen Gustav-myrskyä, katsoivat
hurrikaaniin liittyvää uutisointia,
sitä todennäköisemmin he kokivat traumanjälkeisen stressihäiriön. (Psychological Science, online
Oct. 15).
9
10
sen (18 – 26 vuotiaan) aivoja. Kahdellakymmenellä
heistä havaittiin presiniliini 1 -geenin (PSEN1) mutaatio, joka on liitetty varhain alkavaan Alzheimeriin,
mutta näillä henkilöillä ei ollut ilmennyt minkäänlaisia taudin oireita. Todettiin myös, että verrattuna
henkilöihin, joilla mutaatiota ei ollut, osallistujilla,
joilla oli PSEN1-mutaatio, löytyi enemmän toimintaa hippokampuksen ja parahippokampuksen alueilla sekä vähemmän harmaata ainetta tietyillä aivojen
alueilla. Osallistujilta, joilla oli mutaatio, löytyi myös
enemmän beeta-amyloidi -proteiinia aivo-selkäydinnesteestä. Tämä proteiini on plakin esiaste, ja plakki on avaintekijä Alzheimerin taudissa. (The Lancet
Neurology, online Nov. 6)
Sydämen syke vaikuttaa moraaliin
British Columbian ja Toronton yliopistoissa tehdyssä
tutkimuksessa todettiin, että ihmiset saattavat tehdä
eettisempiä päätöksiä silloin, kun he uskovat sydämensä
lyövän nopeasti. Tiedemiehet yhdistivät 65 opiskelijalle
sydämen lyöntejä mittaavan valemonitorilaitteen kuulokkeisiin, joista kuului joko normaalia tai nopeaa sydämenlyöntiä. Sen jälkeen opiskelijat pelasivat rahapeliä,
jossa heidän oli päätettävä, neuvoako toisessa huoneessa
olevaa kumppaniaan valitsemaan vaihtoehto A – joka
oli tuottoisampi opiskelijalle itselleen – vai vaihtoehto
B, joka oli edullisempi kumppanille. Osallistujat, jotka kuulivat sydämensä lyövän normaalisti, valehtelivat
kaksi kertaa todennäköisemmin kuin nopeita sydämenlyöntejä kuulevat ja sanoivat kumppanilleen, että
tämän kannattaisi valita vaihtoehto A. Tutkijoiden mukaan osallistujat saattoivat tulkita kiivaat sydämenlyönnit merkkinä stressistä, mikä sai heidät noudattamaan
moraalikäsityksiä stressiä välttääkseen. (Journal of Experimental Psychology: General, online Aug. 13).
Miesten ja naisten autot katoavat eri
tavoin
Alankomaalaisen Utrechtin yliopiston psykologien tutkimuksessa todettiin, että miehet ja naiset käyttävät
erilaisia tilaan liittyviä (spatial) muistitekniikoita löytääkseen autonsa ruuhkaisilta pysäköintialueilta. Tutkijat pyysivät 115:tä ostoskeskuksen asiakasta arvioimaan
etäisyyden autoonsa keskuksen ulko-ovelta, osoittamaan pysäköintialueen kartalta, missä heidän autonsa
oli, ja kuvailemaan reittiä ja menetelmiä, joita he voisivat käyttää päästäkseen autolleen. Havaittiin, että naisilla oli tapana luottaa enemmän näkyviin maamerkkeihin ja käyttää melkoisia kiertoteitä, kun taas miehet
arvioivat paremmin etäisyyksiä ja todennäköisemmin
kävelivät suoraan ajoneuvonsa luo. (Applied Cognitive
Psychology,September/October).
Säästä rahaa – setelit sileiksi
Winnipegin ja Guelphin yliopistoissa Kanadassa tehdyn
tutkimuksen mukaan ihmiset kuluttavat enemmän sil-
loin, kun käytössä on kuluneita seteleitä verrattuna uusiin sileisiin seteleihin. Esimerkiksi testissä, jossa osallistujat saattoivat joko menettää alkuperäisen 10 dollarin
setelinsä tai voittaa 20 dollaria ja mahdollisuus voittaa
tai hävitä oli yhtä suuri, yli kaksi kolmannesta osallistujista, joilla oli ryppyinen 10 dollarin seteli ja joille tarjottiin uutta 20 dollarin seteliä, valitsi uhkapelin. Alle
kolmannes henkilöistä, joilla oli uusi 10 dollarin seteli ja
joille tarjottiin rutistunut 20 dollarin seteli, päätti ottaa
riskin. Tutkijat totesivat myös, että osallistujat todennäköisemmin vaihtoivat ryppyisen isomman setelin kuin
maksoivat täsmällisen summan sileillä seteleillä. Tämä
saattaa johtua siitä, että olemme taipuvaisia ajattelemaan, että käytetyt setelit ovat likaisia, joten niistä on
päästävä eroon, kun taas sileät setelit ovat ylpeyden aihe.
(Journal of Consumer Research, in press).
Uusi lääke uskottomuuden hoitoon?
Bonnin yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella
oksitosiini voi edistää uskollisuutta. Tutkijat annostelivat oksitosiinia tai plasebo nenäsuihkeena terveille,
heteroseksuaalisille miehille, minkä jälkeen he esittelivät miehet naistutkijalle, jota nämä kuvasivat myöhemmin viehättävänä. Naistutkijan liikkuessa vapaaehtoisia
osallistujia kohti tai heistä poispäin miehiä pyydettiin
osoittamaan, milloin etäisyys tutkijaan oli ihanteellinen sekä milloin tutkija siirtyi sellaiselle etäisyydelle,
joka tuntui miehistä jonkin verran epämukavalta. Tutkijat totesivat, että oksitosiini vaikutti vakiintuneessa
suhteessa eläviin miehiin siten, että he halusivat suuremman etäisyyden itsensä ja naisen välille. Vaikutus ei
ollut samanlainen miehiin, joilla ei ollut parisuhdetta.
Saman tutkimuksen eri testissä tutkijat havaitsivat, että
oksitosiinilla ei ollut mitään vaikutusta välimatkaan,
jonka miehet pitivät itsensä ja miestutkijan välillä. (The
Journal of Neuroscience, Nov. 14)
1. A. J. Gow, M. E. Bastin, S. Munoz Maniega, M. C. Valdes Hernandez, Z. Morris, C. Murray, N. A. Royle, J. M. Starr, I. J. Deary, J. M.
Wardlaw. Neuroprotective lifestyles and the aging brain: Activity, atrophy, and white matter integrity. Neurology, 2012; 79 (17): 1802 DOI:
10.1212/WNL.0b013e3182703fd2
2. Gu, Jun; Zhong, Chen-Bo; Page-Gould, Elizabeth. Listen to Your Heart: When False Somatic Feedback Shapes Moral Behavior. Journal
of Experimental Psychology: General, Aug 13 , 2012, No Pagination Specified. doi: 10.1037/a0029549
3. Mathilde M. Husky, Ph.D.; Mark Olfson, M.D., M.P.H.; Jian-ping He, M.Sc.; Matthew K. Nock, Ph.D.; Sonja Alsemgeest Swanson,
Sc.M.; Kathleen Ries Merikangas, Ph.D. Twelve-Month Suicidal Symptoms and Use of Services Among Adolescents: Results From the
National Comorbidity Survey, Psychiatric Services 2012; doi: 10.1176/appi.ps.201200058
4. Cornell, Dewey; Gregory, Anne; Huang, Francis; Fan, Xitao. Perceived Prevalence of Teasing and Bullying Predicts High School Dropout Rates. Journal of Educational Psychology, Oct 22 , 2012, No Pagination Specified. doi: 10.1037/a0030416
5. Martin Guhn, Kim A. Schonert-Reichl, Anne M. Gadermann, Shelley Hymel, Clyde Hertzma. A Population Study of Victimization,
Relationships, and Well-Being in Middle Childhood. Journal of Happiness Studies, October 2012, 10.1007/s10902-012-9393-8
6. Kelly R. Egan and Carey E. Gleason, Longer Duration of Hormonal Contraceptive Use Predicts Better Cognitive Outcomes Later in
Life, Journal of Women’s Health. December 2012, Vol. 21, No. 12: 1259-1266
7. Carl F. Weems, Brandon G. Scott, Donice M. Banks and Rebecca A. Graham. Is TV Traumatic for All Youths? The Role of Preexisting Posttraumatic-Stress Symptoms in the Link Between Disaster Coverage and Stress. Psychological Science October 15, 2012
0956797612446952
8. Reiman, Quiroz, Fleisher, Chen, Velez-Pardo et. al. 2012. Brain imaging and fluid biomarker analysis in young adults at genetic risk for
autosomal dominant Alzheimer’s disease in the presenilin 1 E280A kindred: a case-control study. The Lancet Neurology, Volume 11, Issue
12, Pages 1048 - 1056, December 2012, doi:10.1016/S1474-4422(12)70228-4
9. Albert Postma, Marijn van Oers, Florinda Back, Sarah Plukaard. Losing Your Car in the Parking Lot: Spatial Memory in the Real World.
Applied Cognitive Psychology,September/October. Article first published online: 14 MAY 2012. DOI: 10.1002/acp.2844
10.Fabrizio Di Muro and Theodore J. Noseworthy. Money Isn’t Everything, but It Helps If It Doesn’t Look Used: How the Physical Appearance of Money Influences Spending. Journal of Consumer Research. Vol. 39. April, 2013, DOI: 10.1086/668406. Electronically
published October 3, 2012
11. Cory A Burghy, Diane E Stodola, Paula L Ruttle, Erin K Molloy, Jeffrey M Armstrong, Jonathan A Oler, Michelle E Fox, Andrea S Hayes,
Ned H Kalin, Marilyn J Essex, Richard J Davidson & Rasmus M Birn Developmental pathways to amygdala-prefrontal function and
internalizing symptoms in adolescence. Nature Neuroscience 15, 1736–1741(2012) doi:10.1038/nn.3257
12. Dirk Scheele, Nadine Striepens, Onur Güntürkün, Sandra Deutschländer, Wolfgang Maier, Keith M. Kendrick, René Hurlemann. Oxytocin Modulates Social Distance between Males and Females The Journal of Neuroscience, 14 November 2012, 32(46):16074-16079
LÄHTEET
11
UUSIA KOULUTUKSIA (osa 1)
MUISTIHOITAJAN
DIPLOMIKOULUTUS
2013–2014
Muistihoitajan diplomikoulutus laajentaa ja syventää vuoden kestoisen muistihoitajakoulutuksen sisältöjä ja teemoja. Opitun käytännössä toteuttamisen ja siitä tehtyjen kirjallisten
näyttöjen, työnohjauksen sekä kirjatenttien ja kirjallisten tehtävien perusteella koulutus mittaa ja varmistaa opitun käytäntöön siirtymistä ja opetetun osaamista.
Koulutukseen voivat hakea sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutuksen omaavat henkilöt (geronomi, sosionomi, sairaanhoitaja, lähihoitaja), joilla on kokemusta tai lisäkoulutusta
muistisairaiden hoidosta ja jotka tekevät koulutuksen aikana työtä muistisairaiden hoidossa.
Lähihoitajilta edellytetään aiempaa muistihoitajan SPI-koulutusta tai muuta muistisairaiden
hoitoon liittyvää koulutusta.
Koulutuksen rakenne ja sisällöt:
12
1.Teoriaseminaarit ja työnohjaus 8 x 2 päivää joka 2. kuukausi.
• Oma persoona hoitotyössä
• Perhetyö muistisairaiden hoidossa
• Neurobiologia ja käytösoireet, käytösoireiden kohtaaminen
• Ryhmänohjaus sairastuneiden ja omaisten tukimuotona
• Erilaiset toimintakykymittarit ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö
• Lääketieteelliset erityiskysymykset
• Taiteen terapeuttinen käyttö muistisairaiden hoidossa
• Muistihoitajan identiteetti ja ammatillinen kasvu
2.Kirjalliset tentit ja tehtävät jokaisen seminaarin yhteydessä.
3.Kirjalliset tehtävät, jotka liittyvät seuraaviin hallittaviin teoriakokonaisuuksiin: palveluohjaus,
muistisairaan hoitoketju, moniammatillinen yhteistyö, hoitosuositukset.
Koulutukseen haetaan kirjallisella hakukaavakkeella ja kirjallisella ennakkotehtävällä. Opiskelijat valitaan
hakupapereiden ja haastattelun perusteella. Kirjallinen haku päättyy 13.5.2013, ja soveltuvuushaastattelut
järjestetään 17.–18.6.2013. Koulutus alkaa elokuussa 2013 ja päättyy marraskuussa 2014. Koulutukseen
otetaan 16 opiskelijaa.
Lisätietoja antaa Sanna Aavaluoma, puh. 041 518 1181, sähköp. [email protected].
Kouluttajina toimivat Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo ja Ari Rosenvall sekä muut asiantuntijat.
Levätään
sitten
haudassa…
PSYYKE JA SOMA
Liian vähäinen uni on tappava biopsykososiaalinen uhka ihmiskunnalle
13
PSYYKE JA SOMA
Houkutteleeko vielä yhden sähköpostin lukeminen
ennen nukkumaanmenoa? Älä tee sitä. Uusien (ja
vanhojen) tutkimusten mukaan univajeella – johtuupa se digitaalisen median houkutuksista tai perinteisistä unihäiriöistä – on kauaskantoisia ja yhä yleisesti
aliarvioituja vakavia vaikutuksia sekä fyysiseen että
psyykkiseen terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin
(Carpenter, 2013).
Ihmisten unitottumukset ovat muuttuneet viime
vuosikymmenten aikana dramaattisesti, ja hurjinta
muutos näyttää olevan lasten ja nuorten nukkumistottumuksissa viimeisen 20 vuoden aikana. Kun 20
vuotta sitten 15–16-vuotiaista nuorista 70 % meni
nukkumaan ennen klo 23:a, on tänä päivänä tilanne se, että 15–16-vuotiaista vain 10–20 % nukkuu
ennen klo 23:a. Jo 2004 ilmestyneessä lääkäri Juulia
Paavosen väitöskirjassa todettiin, että suomalaisista alakouluikäisistä koululaisista jopa 30 prosentilla
esiintyy eriasteisia nukkumisvaikeuksia ja nämä vaikeudet näyttävät olevan yhteydessä lisääntyneeseen
päiväaikaiseen psyykkiseen oireiluun kouluissa. Lapsilla, joilla on nukkumisvaikeuksia tai jotka nukkuvat
liian lyhyitä yöunia, esiintyy keskimääräistä enemmän masennusoireita, ylivilkkautta, käytöshäiriöitä
ja kouluongelmia. Kaikkein altteimpia päiväaikaisille
ongelmille olivat ne lapset (n. 5 % ikäryhmästä), jotka
nukkuivat huonosti käytännössä joka yö. 14
Valvominen houkuttelee
Teknologia tarjoaa kaiken ikäisille yhä houkuttelevampia syitä siirtää nukkumaanmenoa – oli kysymyksessä työ tai ajanviete – ja nykyisen taloudellisen
epävarmuuden vallitessa työ- ja rahahuolten aiheuttama stressi valvottaa öisin useita. Tiedot siitä, kuinka
paljon kansalaiset nukkuvat, ovat epätarkkoja, mutta
tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että unen määrä
ei ole lähellekään riittävällä tasolla. Sairauksien ehkäisyyn keskittyvän Centers for Disease Control and
Prevention -tutkimuslaitoksen (CDC) mukaan neljäsosa yhdysvaltalaisista sanoo, etteivät he saa tarpeeksi
unta puolinakaan öinä. Tutkimukset osoittavat, että
neljännes amerikkalaisista teini-ikäisistä nukkuu vain
6½ tuntia, mikä on kaukana heidän tarvitsemastaan
yhdeksästä tunnista. Lisäksi Yhdysvaltojen työterveyslaitoksen (CDC: National Institute for Occupational Safety and Health) vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että 41 miljoonaa työntekijää
nukkuu alle 6 tuntia yössä, mikä on merkittävästi
vähemmän kuin asiantuntijoiden suosittelemat 7–9
tuntia. (CDC-raportit, 2012; Carpenter, 2013.)
Liian vähäinen uni on tappava ongelma
On jo löydetty huolestuttavia ja kauaskantoisia univajeen aiheuttamia terveysvaikutuksia. Jotkin niistä ovat
ilmeisiä: esimerkiksi Yhdysvaltojen liikenneturvalaitoksen (National Highway Traffic Safety Administration) mukaan kuljettajan väsymys aiheuttaa vuosittain
satatuhatta onnettomuutta, joissa kuolee 1 550 ihmistä ja yli 70 000 loukkaantuu. Vähemmän tiedossa oleva seikka on, että selkeä ja yhtäpitävä tutkimusnäyttö
osoittaa kroonisen univajeen häiritsevän fyysistä terveyttä monin eri tavoin vaikuttaen esimerkiksi hormonien säätelyyn, glukoosiaineenvaihduntaan, tulehdusprosesseihin, kivun kokemiseen ja immuunitoimintoihin.
Koska on yhä lisääntyvää näyttöä siitä, että jopa normaali unen vaihtelu voi aiheuttaa terveyshaittoja, sekä
julkinen terveydenhuolto että media näyttävät heräävän ymmärtämään nukkumisen merkityksen ihmisten
yleiselle terveydelle. Joidenkin nukkumiseen liittyvien
ongelmien korjaaminen voi olla yhtä yksinkertaista
kuin tärkeimpien unihygieniaohjeiden noudattaminen, mutta silti jossain on yhteyskatkos: voimakas ja
kavala houkutus tarkistaa vielä yksi sähköposti, lukea
vielä yksi artikkeli tai katsoa vielä yksi ohjelma TV:stä.
(Carpenter, 2013.)
Sleep Medicine Review ‑julkaisun pääkirjoituksessa
kliininen psykologi, tohtori Michael Grandner Pennsylvanian yliopiston uni- ja hengitysongelmia tutkivasta neurobiologian keskuksesta (Center for Sleep and
Respiratory Neurobiology) katsoo, että ruokavalion ja
liikunnan lisäksi ”nukkuminen pitäisi nähdä yhtenä
terveen käyttäytymisen avainalueena”. Hänen ja monien muiden mielestä samanlaisia julkisia terveyspalveluja, joita kohdistetaan aktiivisuutta ja terveellistä ruokavaliota edistävään opetukseen ja interventioihin, pitäisi
järjestää myös terveen unen edistämiseen. (Grandner,
2012; Carpenter, 2013.)
Unitutkimuksen uranuurtajat
Vuonna 1938 Chicagon yliopiston fysiologi, tohtori
Nathaniel Kleitman ja hänen kollegansa viettivät 32
päivää eristäytyneinä Kentuckyn osavaltiossa sijaitsevan Mammoth Cave ‑kansallispuiston luolastossa sopeuttaakseen kehonsa 28-tuntiseen vuorokauteen ja
jäljittääkseen sen aiheuttamat fyysiset ja psykologiset
seuraukset. Kleitmania, jonka ensimmäinen univajetta
käsittelevä artikkeli julkaistiin vuonna 1923, pidetään
Yhdysvalloissa unitutkimuksen alullepanijana. Hänen
vuorokausirytmiä koskeva tutkimuksensa ja hänen
keksimänsä REM-uni, nopeiden silmänliikkeiden (rapid eye movement) univaihe, merkitsivät 1950-luvulla
merkittävää kehitystä. (Kleitmanin halukkuus kajota
omaan uneensa ei näytä – ihme kyllä – vahingoittaneen
hänen terveyttään. Hän eli 104-vuotiaaksi.) (Kleitman,
1923; Kleitman & Aserisnky, 1953; Carpenter, 2013.)
Kleitmanin elämän ajan unitutkimus keskittyi ja
on sen jälkeenkin keskittynyt Chicagon yliopistoon.
Vuonna 1963 Kleitmanin kollega tohtori Allan Rechtschaffen kuvaili ensimmäisen unihäiriön, narkolepsian. Toisessa vaikutusvaltaisessa tutkimussarjassa, joka
tehtiin 1980-luvulla, Rechtschaffen osoitti, että unenpuutteesta kärsivät rotat kuolivat lopulta, koska niiden
lämmönsäätelyjärjestelmät romahtivat. (Rechtschaffen
et al., 1963; Rechtschaffen et al., 1983; Rechtschaffen
et al., 1989.)
Huolimatta siitä, että monet tutkimukset osoittivat,
miten tärkeää uni on fysiologian perustoiminnoille,
unitiede joutui ponnistelemaan saadakseen tunnustusta. Useimmat ihmiset tosin ymmärsivät, että huonosti
nukutun yön jälkeen ihminen ei saata olla terävimmillään. Ja unitutkijoiden mielestä oli ilmeistä, että
se, mihin käytämme kolmasosan elämästämme, on
todennäköisesti tärkeää. Mutta populaarikulttuuri ja
akateeminen maailma enimmäkseen vain haukottelivat ja julistivat: ”On kysymys vain neljäsosasta elämää,
jos olet vahva.” Eikä tutkijoilla ollut tarjottavana nasevaa vastausta. (Carpenter, 2013.)
Nukkumattomuus aikaansaa
metabolisen kaaoksen
Vuonna 1991 unitieteen asiantuntija, tohtori Eve Van
Cauter Chicagon yliopistosta raportoi Journal of Clini‑
cal Investigation ‑julkaisussa, että jos täysin terveet ihmiset eivät saaneet ollenkaan unta, se suisti raiteiltaan
sekä glukoositoleranssin että insuliiniresistenssin, ja
nämä seikat korjaantuivat unirytmin palautumisen jälkeen. Sen jälkeen lukuisissa tutkimuksissa on käsitelty
yksityiskohtaisesti tätä löydöstä. Vuosien ajan laboratorioissa tapahtuva unitutkimus keskittyi äärimmäisiin
univajeen muotoihin, muun muassa totaaliseen valvomiseen. Mutta unilaboratorioiden ulkopuolella esiintyy
huomattavasti yleisemmin ilmiö, josta tutkijat käyttävät
nimityksiä osittainen univaje, rajoittunut uni tai lyhyt
uni. Kaikki nämä viittaavat jatkuvaan yhden tai kahden
tunnin univajeeseen. Ensimmäinen tutkimus, jossa tarkasteltiin lähemmin rajoittuneen unen terveysvaikutuksia, julkaistiin Lancet-lehdessä vuonna 1999 (Spiegel et
al.). Myöhemmin Van Cauterin tiimi (2004) totesi, että
leptiinihormonin tasot alenivat 19 prosenttia ajanjaksolla, jolloin henkilö ei saanut nukuttua riittävästi. Leptiini
on hormoni, joka säätelee näläntunnetta ja ruokahalua.
(Van Cauter et al., 1991; Spiegel et al. 1999; Spiegel et
al., 2004a; Spiegel et al., 2004b; Carpenter, 2013.)
Tässäkö selitys ylipaino-ongelmien
lisääntymiseen?
Myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet osittaisen
univajeen vaikutukset hormonisäätelyyn, ja ne ovat
johtaneet yhä lisääntyvässä määrin uusiin tutkimuksiin, jotka ovat kohdistuneet unen rooliin ylipainossa,
diabeteksessa ja sydän- ja verisuonitaudeissa. Näillä sairauksilla on yhteyttä toisiinsa, ja ne ovat avaintekijöitä
kardiometabolisessa oireyhtymässä. American Journal
of Human Biology ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistussa
artikkelissa Chicagon yliopiston biolääketieteen antropologi, tohtori Kristen Knutson tarkasteli unesta ja
kardiometabolisesta terveydestä tehtyjä tutkimuksia ja
päätteli, että unen rajoittaminen johtaa melkoisiin ja
kliinisesti merkittäviin muutoksiin ruokahalun säätelyssä, näläntunteessa, ruuan kulutuksessa, glukoosiaineenvaihdunnassa ja verenpaineen säätelyssä. Knutson
löysi myös merkittävän yhteyden lyhyiden yöunien
(alle kuusi tuntia) ja joko lihavuuden tai korkeamman
painoindeksin (BMI, body mass index) väliltä. Nuorilla ja lapsilla yhteys oli vahvempi, mikä viittaa siihen,
että he saattavat olla erityisen haavoittuvia liian vähäisen unen vaikutuksille. (Knutson, 2012; Carpenter,
2013.) Löytyisikö tästä yksi tekijä, joka selittää ylipainon merkittävää lisääntymistä?
Eräs tapa, miten unen puute voi haitata kardiometabolista terveyttä, on vääristämällä ihmisten ruokavalioon liittyviä valintoja. Vuonna 2011 American Journal
of Clinical Nutrition ‑lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jonka tekijänä oli laaja moniammatillinen tiimi
(St-Onge et al., 2011), terveet miehet ja naiset, joiden
uni rajoitettiin neljään tuntiin kuutena yönä, nauttivat
merkittävästi enemmän kaloreita (erityisesti rasvasta)
kuin hyvin levänneet osallistujat – eivätkä vähän nukkuvat myöskään kuluttaneet kaloreita lisääntyneellä
liikunnalla (St-Onge et al., 2011).
Toisessa tutkimuksessa, jonka toteutti lääkäri Arlet
Nedeltchevan tiimi Chicagon yliopistossa ja joka julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition lehdessä
vuonna 2009, todettiin, että aikuiset, jotka saivat nukkua vain 5½ tuntia yössä kahden viikon ajan, söivät
useampia välipaloja kuin kontrolliryhmään kuuluvat
henkilöt, jotka nauttivat 8½ tunnin yöunista. Samoin
vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa, jota ei ole vielä
julkaistu ja jossa käytettiin tietoja CDC:n kansallisesta
terveys- ja ravintotutkimuksesta vuosilta 2007 ja 2008,
Knutson, Grandner ja kollegat yhdistivät ruokavalion
ja univaikeudet, joihin kuuluivat nukahtamisongelmat, heräily, huonolaatuinen ei-virkistävä uni ja päiväsaikaan ilmenevä uneliaisuus. Tutkijat havaitsivat,
että kaikilla näillä uniongelmilla oli merkittävä yhteys
PSYYKE JA SOMA
15
PSYYKE JA SOMA
suurempaan kalorimäärän sisäänottoon. (Nedeltcheva
et al., 2009; Carpenter, 2013.)
Voiko nukkumalla laihduttaa?
Annals of Internal Medicine ‑lehdessä vuonna 2012
julkaistussa tutkimuksessa Chicagon yliopiston tutkijatiimi löysi molekyyleihin perustuvan johtolangan
siitä, miten unen puute voi edistää diabeteksen syntyä: henkilöillä, jotka eivät saa riittävästi unta, rasvasolujen kyky reagoida insuliiniin on 30 prosenttia
normaalia heikompi. Onneksi biokemialliset prosessit, jotka univaje käynnistää, ovat korjautuvia ainakin
siinä tapauksessa, ettei liian vähäisestä nukkumisesta
tule elinikäinen tapa. (Broussard et al., 2012.) Syyskuussa 2012 psykologi, tohtori Karen Matthews Pittsburghin yliopistosta raportoi Sleep-lehdessä, että kun
teini-ikäiset nuoret, jotka tavallisesti nukkuvat kuusi
tuntia yössä, saivat yhden lisätunnin unta, heidän insuliiniresistenssinsä parani 9 prosentilla (Matthews et
al., 2012).
16
Sosiaalinen jet lag lihottaa
Münchenin yliopiston psykologian laitoksella työskentelevä tohtori Till Roenneberg on äskettäin esitellyt
uuden näkökulman unikirjallisuuteen: fysiologinen
kaaos seuraa siitä, että kehon sisäinen kello, joka toimii
auringonvalon ja pimeyden perusteella, ei ole sopusoinnussa ”sosiaalisten kellojen” kanssa. Viimeksi mainitut toimivat modernin elämän vaatimusten ja houkutusten perusteella varhaisista aamuherätyksistä illan
myöhäisnäytösten viettelyksiin. Roenneberg nimittää
tätä vuorokausirytmin häiriintymistä ”sosiaaliseksi aikaeroväsymykseksi” (social jet lag) ja huomauttaa, että
myöhään valvominen iltaisin ja pitkään nukkuminen
viikonloppuisin sekä työ- ja arkiaikatauluun mukautuminen jokaisen uuden viikon alussa vaikuttaa samoin
kuin matkustaminen New Yorkista Denveriin joka
perjantai-ilta ja palaaminen New Yorkiin joka maanantaiaamu. (Roenneberg et al., 2012.)
Current Biology ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa Roenneberg ja kollegat Saksassa ja
Alankomaissa selvittivät 65 000 aikuisen eurooppalaisen nukkumistapoja, terveyskäyttäytymistä ja fyysistä terveyttä. Tutkijat totesivat, että 69 prosenttia
vastaajista kärsi ainakin tunnin pituisesta sosiaalisesta
aikaeroväsymyksestä ja kolmanneksella aikaero oli vähintään kaksi tuntia. Liian vähäisen unen tavoin sosiaalinen aikaeroväsymys näyttää olevan merkittävä terveysriski. Vielä senkin jälkeen kun tutkijat huomioivat
unen pituuden ja muut terveyteen vaikuttavat seikat,
henkilöt, jotka kärsivät sosiaalisesta aikaeroväsymyk-
sestä, olivat ylipainoisia todennäköisemmin kuin ne
henkilöt, joiden sosiaalinen ja biologinen kello olivat
paremmin sopusoinnussa keskenään. Ylipainoisten
keskuudessa puolestaan mitä isompi oli sosiaalinen aikaeroväsymys, sitä suurempi oli lihavuusriski. (Roenneberg et al., 2012.)
Sekä unen määrän että nukkumisen ajankohdan
tärkeyttä korostaa Buxtonin ja kollegoiden ScienceT‑
ranslational Medicine ‑lehdessä vuonna 2012 julkaistu tutkimus, jossa he totesivat, että ihmisten sisäisen
kellon toiminnan häiritseminen sekä osittainen unen
rajoittaminen voivat lisätä sekä diabetes- että lihavuusriskiä. Tutkimuksen aikana 21 osallistujan nukkumista
ja ruokavaliota säädeltiin kuuden viikon ajan; unen pituutta lyhennettiin kahdella tunnilla joka yö, ja osallistujat sopeutettiin keinotekoiseen 28 tunnin vuorokausirytmiin kolmen viikon ajaksi. Osallistujien haiman
toiminta meni täysin sekaisin, mikä aiheutti hyperglykemiaa aamiaisen jälkeen, ja tämä puolestaan johtaa
ajan mittaan diabetesriskin lisääntymiseen. Vuorokausi- ja unirytmin häiriintymisestä seurasi myös aineenvaihdunnan hidastuminen, joka aiheuttaisi noin viiden
kilon painonnousun vuosittain, ellei siihen puututtaisi
millään tavoin. (Buxton, 2012.)
Univaje aiheuttaa kipua ja sekoittaa
mielialan
Liian vähäisen unen haittavaikutukset ulottuvat aineenvaihduntaa ja kardiovaskulaarista riskiä laajemmalle. Univaje nimittäin sekoittaa myös mielialaa ja
johtaa yliherkkyyteen kivun kokemisessa. Vuonna
2005 Pain-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Harvardin yliopiston neurologit tohtori Monika Haack ja
tohtori Janet Mullington toivat osallistujat laboratorioon, jossa nämä jaettiin satunnaisesti nukkumaan joko
neljä tai kahdeksan tuntia 12 peräkkäisen yön aikana.
Silloinkin kun osallistujat eivät kertoneet olevansa väsyneitä, lyhyet unet nukkuneiden optimismi ja sosiaalisuus olivat merkittävästi alhaisemmalla tasolla kuin
vertailuryhmässä, ja nämä vaikutukset vahvistuivat
tutkimuksen ja unideprivaation kestäessä. (Haack &
Mullington, 2005.)
Haack ja Mullington havaitsivat lisäksi, että unentarpeestaan tinkineet osallistujat raportoivat lisääntyvää
epämukavuuden tunnetta – kipua – kehossaan. Epämukava tunne alkoi toisen yön jälkeen ja jatkui, kunnes
univelka oli korvattu. Seurantatutkimuksessa, joka julkaistiin Sleep-lehdessä vuonna 2007, tutkijat totesivat,
että unen tarpeesta tinkiminen aiheutti interleukiini6:n (IL-6) lisääntymistä veriplasmassa. Interleukiini-6
on molekyyli, joka vaikuttaa kivun tuntemiseen. Mitä
PSYYKE JA SOMA
Uniongelmat aiheuttavat jopa syöpää
ja heikentävät immuunivastetta
Muut tutkimukset osoittavat, että uniapnealla ja
muilla unenaikaisilla hengityshäiriöillä (sleep-disordered breathing, SDB) on yhteyttä lisääntyneisiin
syöpäesiintymiin sekä syöpäkuolemiin. Wisconsinin
yliopiston tutkimuksessa, joka julkaistiin American
Journal of Respiratory and Critical Care Medicine ‑lehdessä vuonna 2012, tohtori F. Javier Nieto ja kollegat
totesivat, että vakavaa SDB-häiriötä sairastavilla potilailla syöpäkuolemia esiintyi viisi kertaa useammin
kuin henkilöillä, joilla ei ole kyseisiä häiriöitä (Nieto
et al., 2012).
Myös kehon immuunivaste rokotteille on heikompi, jos rokotettava kärsii unen puutteesta. Näin todetaan äskettäin tehdyssä, Sleep-lehdessä julkaistussa
Kalifornian yliopiston (San Francisco) tutkimuksessa.
Terveyspsykologi, tohtori Aric Prather ja tutkijakollegat antoivat 125 terveelle aikuiselle kolme hepatiittiB- rokotetta ja seurasivat osallistujien unen määrää
ja laatua viikon ajan ennen jokaista rokotuskertaa ja
niiden jälkeen. Tulosten mukaan vähemmän nukkuvien vasta-ainereaktio rokotteeseen oli heikompi, mikä
mahdollisesti lisäsi heidän herkkyyttään hepatiittitulehdukselle. (Prather et al., 2012.)
Ketkä kaikki eivät nuku riittävästi?
Aivan yhtä tärkeää kuin riittämättömän unen vaikutuksien ymmärtäminen on sen selvittäminen, kenen
riski on suurin, niin että ongelman ratkaisuyritykset
voidaan kohdentaa tehokkaasti. Viime vuosina unitutkijat ovat todenneet, että liian vähäinen uni liittyy
useihin sosiaalisiin tekijöihin, kuten sosioekonomiseen asemaan sekä työpaikan ja naapuruston/lähiympäristön olosuhteisiin (Carpenter, 2013).
Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 9 714 satunnaisesti valittua Pennsylvanian osavaltiossa asuvaa aikuista, Grandner ja kollegat löysivät
merkittäviä eroja otoksen henkilöiden nukkumisessa.
Tutkimus julkaistiin BMC Public Health ‑lehdessä.
Yleisesti ottaen vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden unen laatu oli heikompi kuin väestöllä keskimäärin. Köyhtyneiden henkilöiden ryhmässä ”valkoihoisten” tilanne oli kuitenkin huonompi verrattuna
vähemmistörotujen edustajiin. (Patel et al., 2010.)
Chicagossa Northwesternin yliopistossa tehdyssä ja
toistaiseksi kaikkein edistyneimmässä unitutkimuksessa, jossa huomioitiin myös osallistujien rotu, tohtori Mercedes Carnethon käytti rannemonitoreja selvittääkseen satunnaisesti valittujen noin 500 terveen
yhdysvaltalaisen unitottumuksia. Tulosten mukaan,
kun otettiin huomioon mahdollisesti vaikuttavat kardiovaskulaaristen sairauksien riskitekijät ja koulutuksen taso, mustat/tummaihoiset aikuiset nukkuivat
keskimäärin vain 6,8 tuntia verrattuna valkoihoisten
7,4 tuntiin. Aasialaiset ja latinalaisamerikkalaiset eivät
olleet paljonkaan parempia, sillä he nukkuivat keskimäärin 6,9 tuntia yössä. (Carnethon et al., 2012.)
Esimiesten toiminta vaikuttaa alaisten
nukkumiseen
Työpaikan olosuhteet näyttävät vaikuttavan myös
uneen – tai sen puutteeseen. Vuonna 2010 julkaistiin
Journal of Occupational Health Psychology ‑lehdessä
Buxtonin ja kollegoiden tutkimus, jossa tarkastellaan
unen määrää ja kardiovaskulaaristen sairauksien riskiä otoksessa, joka käsitti 393 terveydenhoitoalalla
työskentelevää henkilöä. Tutkijat totesivat, että työntekijät, joiden esimiehet eivät olleet kovin kannustavia – mikä määriteltiin esimiesten avoimuutena ja
luovuutena heidän käsitellessään työntekijän työhön
ja perhe-elämään liittyviä vaatimuksia – nukkuivat
29 minuuttia vähemmän ja heillä oli kaksi kertaa todennäköisemmin kaksi tai useampia kardiovaskulaarisen sairauden riskitekijöitä verrattuna alaisiin, joiden esimiehet olivat kannustavampia. Buxton toteaa,
että esimiehen vaikutus eritoten matalapalkkaluokan
työntekijöihin on hyvin merkittävä. (Berkman et al.,
2010.) Tämä seikka tulisi organisaatioissa sekä työterveyshuollossa ottaa vakavasti.
Asuinympäristö vaikuttaa unen
määrään ja laatuun
Stony Brookin yliopiston lääketieteen laitoksella työskentelevän professori Lauren Halen mukaan myös
asumisympäristö voi olla riskitekijä. Hale epäilee,
enemmän osallistujat kokivat epämukavuutta kehossaan, sitä korkeammat olivat heidän IL-6-tasonsa.
Vaikka IL-6:n lisääntyminen oli yleensä vähäistä, tutkijoiden mielestä sillä saattaa olla tärkeä rooli kivun pahenemisessa. (Haack & Mullington, 2007.)
Riittävän unen merkitys tunnustetaan nykyään entistä useammilla lääketieteen alueilla. Vuonna 2012
julkaistiin American Journal of Geriatric Psychiatry
‑lehdessä tutkimus, jossa psykologi, tohtori Kathi Heffner ja kollegat Rochesterin yliopiston lääketieteen
keskuksesta raportoivat, että kun terveille, yli 50-vuotiaille miehille ja naisille annettiin vaativia kognitiivisia
tehtäviä, niillä, jotka nukkuivat huonosti, ilmeni vahvempi IL-6-vaste – osoitus tulehduksesta – kuin hyvin
nukkuvilla (Heffner et al., 2012).
17
PSYYKE JA SOMA
18
että alhaisen tulotason asumisympäristössä ei pystytä nukkumaan kovin hyvin fyysisten ja psykologisten
haittojen takia, joita ovat mm. runsaasti liikennöidyt
kadut, riittämätön lämmitys tai ilmanvaihto sekä
mahdollinen ravinnon puute ja hankaluudet vuokraisäntien kanssa. Tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 2012 Social Science & Medicine ‑lehdessä, Hale ja
kollegat selvittivät asumisympäristön, unen laadun
ja terveyden välisiä yhteyksiä käyttäen Wisconsinin
terveyskartoituksen tietoja. Ihmisillä, joiden asumisympäristössä esiintyi fyysisiä ja sosiaalisia häiriöitä, oli
normaalia huonompi unen laatu, ja he kokivat terveytensä heikommaksi, ja heillä oli enemmän masennusoireita. (Hale et al. 2012.)
Otettuaan huomioon tilastot lukuisista demografisista ja terveyteen liittyvistä tekijöistä Halen tiimi
totesi, että ihmisten unen laadun osuus oli noin 20
prosenttia asumisympäristön laadun sekä itse arvioidun terveyden että masennuksen välisestä yhteydestä.
”Huonoon uneen ratkaisevasti vaikuttavat tekijät kuuluvat sosiaalisiin varjopuoliin”, Hale toteaa. ”Vaistoni
sanoo, että kysymyksessä ovat merkittävämmät asiat
kuin ilmastointi ja melu. Kysymys on autonomiasta.
Jos ihmisillä on valinnan mahdollisuuksia ja he voivat hallita omaa elämäänsä, he pystyvät paremmin
rauhoittumaan illalla ja nukkumaan silloin, kun se
on tarpeen, ja heräämään silloin, kun on aika herätä.”
(Hale et al. 2012; Carpenter, 2013.)
Unitutkijoiden mielestä tutkimukset, joissa havaitaan yhteys unen puutteellisuuden ja sosiaalisten tekijöiden välillä, ovat merkkinä siitä, että tarvitaan entistä
parempia julkisen terveydenhuollon lähestymistapoja
edistämään tervettä nukkumista. On ymmärrettävä
terveyskäyttäytymisen sosiaalinen ja ympäristöllinen
konteksti, ennen kuin ongelmiin voidaan riittävällä
vaikuttavuudella puuttua. (Grandner, 2012; Hale et
al., 2012; Carpenter, 2013.)
Joillakin henkilöillä yksinkertaiset muutokset nukkumishygieniassa auttavat suuresti varmistamaan hyvän unen. Mutta olisi naiivia uskoa, että pelkästään
opettamalla ihmisille terveitä nukkumiseen liittyviä
periaatteita – kofeiinin välttäminen illalla, nukkumaan meno ja herääminen aina samaan aikaan ja
kannettavan tietokoneen houkuttelevan sinivalon
karttaminen myöhään illalla – voidaan tarpeeksi hyvin korjata monimutkaisempia ongelmia, jotka aiheuttavat univajetta. (Carpenter, 2013.)
Vai lepäämmekö tosiaan vasta
haudassa?
”Nukun sitten haudassa.” Olet epäilemättä kuullut
jonkun sanovan näin, ehkä itsekin olet sanonut niin.
Laskit leikkiä ja projisoit tietynlaisen mielikuvan, että
nukkuminen on ylellisyyttä. Mutta vitsit sikseen. Jos
meinaa levätä vasta haudassa, niin luultavasti pääsee
sinne hautaansa huomattavan paljon nopeammin
kuin jos malttaisi nukkua riittävästi ollessaan vielä
elossa. Uni voi olla erittäin vahva merkki siitä, että asiat sujuvat joko hyvin tai huonosti. (Carpenter, 2013.)
Samalla kun riittämättömän unen syitä ja seurauksia aletaan tuntea entistä paremmin, unen parantamista tavoittelevien käyttäytymiseen liittyvien interventioiden kehittäminen ja toteuttaminen tulevat
todennäköisesti olemaan isoja haasteita. Psykologi,
tohtori Michael Grandner Pennsylvanian yliopiston
uni- ja hengitysongelmia tutkivasta neurobiologian
keskuksesta spekuloi, että se tulee vaatimaan yhteisöpohjaisen käyttäytymisstrategian, joka on samanlainen
kuin terveellistä ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa
edistävät kampanjat (vrt. Pohjois-Karjala-projekti).
Unitottumuksia parantamalla voimme varmuudella kohottaa kaikenikäisten unen puutteesta kärsivien
ihmisten fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa merkittävästi yhteiskunnallisella tasolla. Tämä ei ole helppo
tehtävä, mutta mahdollinen toteuttaa, kun ymmärretään useiden asioiden ja ilmiöiden monimutkainen
yhteenkietoutuminen useammilla eri tasoilla. On
edelleen tärkeää yrittää puuttua unen määrän vähentymiseen kuin myös sen laadun huononemiseen. Osasyyllisiä lienevät muiden muassa monet yhteiskunnalliset ilmiöt, poliittinen ja taloudellinen epävakaus,
liian etäiset suhteet perheenjäsenten kesken, kuilut
sukupolvien välillä, vääristyneet ihanteet ja pakkotahtisuus, läheisten ihmissuhteiden ja fyysisen kontaktin
vähyys, media, uudet pelit ja vehkeet, kännykät, taloudellinen epävarmuus, kofeiinipitoiset valmisteet,
internetriippuvuus, pornografia, sosiaalinen media,
tietokonepeliriippuvuus ja ero tahojen aikaansaamat
sosiaaliset paineet. Professori Hale näki äskettäin levottomuutta herättäneen videon, jossa puhuja motivoi
teini-ikäisiä kuulijoita: ”Jos haluatte menestyä, teidän
on oltava valmiita tinkimään unesta ehkä kaksi tai jopa
kolme tuntia koska jos menette nukkumaan, saatatte
menettää tilaisuuden menestyä.” (Grandner, 2012; Hale
et al., 2012; Carpenter, 2013.)
Professori Hale julistaa: ”Tämän tyylinen ajattelu
aikaansaa vakavia hankaluuksia. On erittäin huolestuttavaa, jos nukkumista pidetään lähinnä vain heikoille sopivana. Se on hyvin lyhytnäköistä ja aivan
väärä viesti nuorille. Pitkällä aikavälillä kaikki voivat
paremmin, jos mentäisiin nukkumaan kohtuullisen
aikaisin.” (Carpenter, 2013.)
PSYYKE JA SOMA
Berkman LF, Buxton O, Ertel K, Okechukwu C. (2010). Managers’ practices related to work–family balance predict employee cardiovascular risk and sleep duration in extended care settings. Journal of Occupational Health Psychology, Vol 15(3), Jul 2010, 316-329. doi:
10.1037/a0019721
Broussard JL, Ehrmann DA, Van Cauter E, Tasali E, Brady MJ, (2012). Impaired Insulin Signaling in Human Adipocyes. Annals of
Internal Medicine, 16 October 2012;157(8):549-557.
Buxton OM, Cain SW, O’Connor SP, Porter JH, Duffy JF, Wang W, Czeisler CA, Shea SA. (2012). Adverse metabolic consequences
in humans of prolonged sleep restriction combined with circadian disruption. Science Translational Medicine 2012; (4)129ra43. DOI:
10.1126/scitranslmed.3003200
Carnethon M, Knutson KL, Kim K, de Chavez PJ, Goldberger JJ, Ng J, Liu K, Zee P. (2012). Racial/ethnic differences in sleep duration
and quality in a population sample. Sleep, Vol 35, Abstract Suppl, Abs 1017:A342. (presented at SLEEP 2012, the 26th annual meeting of
the Associated Professional Sleep Societies (APSS) in Boston).
Carpenter, S. (2012). Awakening to sleep. Monitor on Psychology, January 2013, vol. 44(1): 40 – 45.
Centers for Disease Control and Prevention. (2012). Short Sleep Duration Among Workers — United States, 2010. MMVR. Morbidity
and Mortality Weekly Report Vol. 61 / No. 16 April 27, 2012
Centers for Disease Control and Prevention. (2012). Caruso C, Charles L, Lawson T, Nakata A, Sieber K, Pandalai S, Hitchcock T.
Research on Work Schedules and Work-related Sleep Loss. NIOSH Science blog March 2012.
Grandner MA. (2012) Sleep duration across the lifespan: Implications for health. Guest editorial. Sleep Medicine Reviews. doi:10.1016/j.
smrv.2012.02.001
Haack M, Mullington JM. (2005). Sustained sleep restriction reduces emotional and physical well-being. Pain. 2005 Dec 15;119(13):56-64. Epub 2005 Nov 16. [PMID: 16297554]
Haack M, Sanchez E, Mullington JM. (2007). Elevated inflammatory markers in response to prolonged sleep restriction are associated
with increased pain experience in healthy volunteers. Sleep. 2007 Sep;30(9):1145-52. [PMID: 17910386]
Hale L, Hill T, Friedman E, Nieto J, Galvao L, Engelman C, Malecki K, Peppard P. (2012). ”Perceived Neighborhood Quality, Sleep
Quality and Health Status: Evidence from the Survey of the Health of Wisconsin.” Social Science and Medicine. Epub August 7, 2012.
Heffner KL, Ng HM, Suhr JA, France CR, Marshall GD, Pigeon WR, Moynihan JA. (2012). Sleep Disturbance and Older Adults’
Inflammatory Responses to Acute Stress. American Journal of Geriatric Psychiatry, 2012:- Volume 20, Issue 9, p. 744–752 doi: 10.1097/
JGP.0b013e31824361de
Kleitman N. (1923). The Effects of Prolonged Sleeplessness on Man. American Journal of Physiology 66 [Sept. 1923]: 67-92.
Kleitman N, Aserisnky E. (1953). Regularly Occurring Periods of Eye Motility, and Concomitant Phenomena, During Sleep. Science
118 [1953]: 273-274.
Knutson KL. (2012). Does inadequate sleep play a role in vulnerability to obesity? American Journal of Human Biology, Special Issue: Global Obesity. Volume 24, Issue 3, pages 361–371, May/June 2012. Article first published online: 24 JAN 2012. DOI: 10.1002/ajhb.22219
Matthews K. Dahl RE, Owens JF, Lee L, Hall M. (2012). Sleep Duration and Insulin Resistance in Healthy Black and White Adolescents. Sleep, 2012;35(10):1353-1358.
Nedeltcheva AV, Kilkus JM, Imperial J, Kasza K, Schoeller DA, Penev PD. (2009). Sleep curtailment is accompanied by increased intake
of calories from snacks. The American Journal of Clinical Nutrition, January 2009 vol. 89 no. 1: 126-133.
Nieto F. J, Peppard PE, Young T, Finn L, Mae Hla K, Farré R. (2012). Sleep disordered breathing and cancer mortality: results from
the Wisconsin Sleep Cohort Study. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine. May 20, 2012. rccm.201201-0130OC
Patel NP, Grandner MA, Xie D, Branas, CC, Gooneratne N. (2010). “Sleep disparity” in the population: poor sleep quality is strongly
associated with poverty and ethnicity. BMC Public Health 2010, 10: 475. doi:10.1186/1471-2458-10-475
Prather AA, Hall M, Fury JM, Ross DC, Muldoon MF, Cohen S, Marsland AL. (2012). Sleep and antibody response to hepatitis B
vaccination. Sleep. 2012; 35(8):1063-9.
Rechtschaffen, A., Wolpert, E.A., Dement, W.C., Mitchel, S.A., Fisher, C., 1963. Nocturnal sleep of narcoleptics. Electroencephalogr.
Clinical Neurophysiology 15, 599-609.
Rechtschaffen A, Gilliland MA, Bergmann BM, Winter JB. (1983). Physiological Correlates of Prolonged Sleep Deprivation in Rats.
Science, New Series, Vol. 221, No 4606 (Jul. 8. 1983), pp. 182-184.
Rechtschaffen A, Bergmann BM, Everson CA, et al. (1989). Sleep deprivation in the rat: X. Integration and discussion of the findings.
Sleep. 1989; 12:68–87.
Roenneberg T, Allebrandt KV., Merrow M, Vetter C. (2012). Social Jetlag and Obesity. Current Biology, 2012; DOI: 10.1016/j.
cub.2012.03.038
Spiegel K, Leproult R, Van Cauter E. (1999). Impact of sleep debt on metabolic and endocrine function. Lancet. 1999 Oct 23;
354(9188):1435-9.
Spiegel K, Leproult R, L’Hermite-Balériaux M, Copinschi G , Penev PD, Van Cauter E. (2004a) Leptin Levels Are Dependent on Sleep
Duration: Relationships with Sympathovagal Balance, Carbohydrate Regulation, Cortisol, and Thyrotropin. The Journal of Clinical Endo‑
crinology & Metabolism. 89 (11): 5762-5771.
Spiegel K, Tasali E, Penev P, Van Cauter E. (2004b). Brief communication: Sleep curtailment in healthy young men is associated with
decreased leptin levels, elevated ghrelin levels, and increased hunger and appetite. Annals of Internal Medicine. 2004 Dec 7;141(11):846-50.
St-Onge M-P, Roberts AL, Chen J, Kelleman M, O’Keeffe M, RoyChoudhury A, Jones PJH. (2011). Short sleep duration increases
energy intakes but does not change energy expenditure in normal-weight individuals. The American Journal of Clinical Nutrition, August
2011 94: 410-416; First published online June 29, 2011. doi:10.3945/ajcn.111.013904
Van Cauter E, Sturis J, Blackman JD, Polonsky KS. (1991). Entrainment of Pulsatile Insulin Secretion by Oscillatory Glucose Infusion,
The Journal of Clinical Investigation 87: 439-445.
Lähteet:
19
PSYKOTERAPIAA
Masennuslääkkeet
eivät tehoa ilman
psykoterapiaa
Helsingin yliopiston neurotieteen professori Eero Castrén toteaa, että masennuslääkkeiden käyttötapoja tulisi korjata. Viimeisimpien tutkimusten mukaan masennuslääkkeet eivät itsessään paranna. Ne pelkästään palauttavat tietyille aivoalueille
mahdollisuuden korjata virheellisiksi muodostuneita hermosoluyhteyksiä. Paraneminen edellyttää, että kytkennät ohjataan oikeanlaisiksi harjoittelun, kuntoutuksen
tai terapian avulla.
20
Eero Castrén esittää jopa asemaansa nähden, kansainvälisesti arvotettu neurobiologi, rohkean väittämän
Masennuslääkkeitä käytetään väärin. Väite on rankka, koska onhan maailmassa jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat saaneet mielialalääkereseptin, ja lääketeollisuudessa pyörii miljardibisnes.
Eläinmalleilla tehdyt tuoreet tutkimukset osoittavat, etteivät masennuslääkkeet itsessään paranna. Ne
palauttavat ainoastaan aikuisten aivojen muovautuvuutta. Masennuslääkkeet avaavat aivoissa väylän kehitysvaiheeseen, jossa uusien aivokytkentöjen luominen
ja muokkaus vielä onnistuu oman toiminnan ja havaintojen avulla. Tällainen tilanne on edellisen kerran
pikkulapsella, kun hänen aivonsa ja käsityksensä maailmasta kehittyvät ympäristön virikkeiden mukaan.
Kun aivojen muovautuvuus avataan uudelleen, voidaan päästä käsiksi tilanteisiin, joissa aivoissa syntyneet väärät kytkennät aiheuttavat ongelmia. Tällaisia
voisivat olla esimerkiksi erilaiset fobiat. Professori Eero
Castrénin tutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa
eläinmalleilla tehdyt tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että terapia auttaa pelkotiloihin jonkin aikaa,
mutta pelkkä masennuslääke ei lainkaan. Molempia
yhdistelemällä päästään sen sijaan pitkäaikaiseen vaikutukseen. Tuloksia ei siis synny pelkällä lääkkeiden
ottamisella, vaan aivoille tulee lisäksi näyttää, millaisia
toivottujen yhteyksien pitäisi olla.
Terapian ja lääkityksen yhteistarve voisi selittää
myös sitä, miksi masennuslääkkeet joskus eivät tunnu
lainkaan vaikuttavan masennukseen. Jos esimerkiksi
ympäristö ja elämäntilanne pysyvät samoina, pelkkä
lääkkeellä aikaansaatu aivojen valmius muutokseen ei
vielä paranna oloa.
Edellä olevat havainnot viittaavat siihen, että masennuslääkehoito on tehokas vain yhdessä kuntoutuksen, kuten esimerkiksi psykoterapian kanssa, jota usein
suositellaan hoitosuosituksissa, mutta joka usein jää
käytännön tasolla toteuttamatta.
LÄHTEET
Eero Castrén ; Rene Hen: Neuronal plasticity and antidepressant actions; Trends in Neurosciences 1 (2013) 1–9
Helsingin yliopiston tiedote : Pelkkä masennuslääke ei paranna
UUSIA KOULUTUKSIA
Psykoa vai somaa?
Ajankohta ja paikka
Maanantai 29.04.2013 klo 12-16, Helsinki
Kenelle
Koulutusiltapäivä lääkäreille, sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille.
Sisältö
Psyykkiset häiriöt: solutason ongelmien vai ikävien olosuhteiden seurausta?
Kohdistuuko hoitointerventio solutasoon, varsinaisiin oireisiin, niiden
aiheuttajiin, ylläpitäjiin vai mihin?
Psykiatristen sairauksien preventio: temppu ja miten se tehdään.
Parhaat psykoterapeuttiset interventiot: uutta tutkimustietoa vaikuttavuudesta.
Hinta
120€ (ALV 0%)
Ilmoittautumiset ja lisätiedot
Mikko Haarala, [email protected], 050-408 6375
Psykosomaattiset oireet ja sairaudet: mitä ne ovat ja miten niitä kannattaa
hoitaa?
21
22
Nonverbaalinen
viestintä
Vuorovaikutustyötä tekevän on tärkeää saada välitöntä palautetta asiakkailta, jotta tietää, miten hän reagoi session aikana. Suurin osa vuorovaikutuksesta – jopa yli
80 % – on nonverbaalista.
Miten voin lisätä herkkyyttäni tässä
asiassa?
Asiakkaan sanattomien viestien – asennon muutokset,
ilmeiden ja äänensävyn vaihtelut ym. – herkkä huomioiminen on tärkeää suhteen luomisessa ja ylläpitämi-
sessä. Sanattomien viestien muutosten havaitseminen
ei kuitenkaan riitä; on tärkeää tietää, mihin kyseiset
muutokset liittyvät ja mitä ne merkitsevät. On aktiivisesti houkuteltava esiin reaktioita sekä sanattomasti
että sanallisesti.
Normeeraus on tärkeää, koska ihmiset
ovat yksilöllisiä
Vaikka hämmästyttävän suuri osa tiedostamattomista
ilmeistä ja eleistä ovat jossain määrin refleksinomaisia
ja universaaleja, on ihmisillä myös yksilöllisiä eroja eikielellisen viestinnän painotuksissa. Tarkkaile ihmistä,
miten hän puhuu ollessaan rentoutunut tai neutraali.
Tarkkaile ihmistä, kun hän puhuu asiasta, josta tiedät
hänen olevan samaa mieltä kanssasi. Millä tavoin hänen nonverbaliikkansa muuttuu, kun hän joutuu käsittelemään asioita, joista hän on kanssasi eri mieltä?
Entä millä tavoin nonverbaliikka muuttuu käsiteltäessä asioita, joista asiakas on epävarma? Myös alkavat
eleet ovat hyvää informaatiota, samoin kuin ne eleet,
joita ihminen pyrkii kontrolloimaan.
Myös reagoinnin nopeus tarjoaa hyödyllistä tietoa.
Jos yllättäen sanot: ”Niin, isäsi oli Urho Kekkosen kavereita?”, kiinnitä huomiota reaktioon. Spontaani ja
rehellinen reaktio on aika nopea. Voit huomata kulmakarvojen kohoamista, suun aukeamista (leuka loksahtaa) tms., mikä kuvastaa asiakkaan hämmennystä
tai yllättyneisyyttä.
Asiakkaat ovat luultavasti tietoisia hymyistä, nyökkäyksistä, kulmien kurtistamisesta ja muista ilmeistä,
joiden merkitys tunnetaan ja hyväksytään yleisesti.
Koska näitä voidaan harjoittelemalla teeskennellä, ne
eivät ole yhtä luotettavia merkkejä tiedostamattomasta
viestinnästä. Huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä asiakkaat ovat tietoisia pienistä muutoksista
ilmeissä, hengityksessä, kehon tai pään asennossa jne.,
joten nämä merkit ovat paljon luotettavampia. Monet
reaktiot myönteisiin seikkoihin/tilanteisiin voidaan
luokitella parasympaattisiksi. Näitä ovat rentoutuminen, liikehdintä, eteenpäin nojautuminen, ihonvärin
punakkuus, hidas hengitys ja sydämen syke sekä pupillien laajentuminen. Muut reaktiot ovat asiakkaille
yksilöllisiä ja voivat käsittää pienet pään kallistukset tai
muut liikkeet, katseen suunnan muuttumisen sekä sormien tai käsien pienet liikahdukset.
Monet reaktiot kielteisiin seikkoihin/tilanteisiin
voidaan luokitella sympaattisen hermoston alaisiksi.
Näitä ovat jännittyminen, liikkumattomuus, taaksepäin vetäytyminen, ihon vaaleampi väri, nopeampi
hengitys ja sydämen syke sekä pupillien supistuminen.
Monet muut muutokset ovat asiakkaalle yksilöllisiä.
Erään asiakkaan suu oli hiukan auki, kun hän oli samaa mieltä, ja kiinni, kun hän oli eri mieltä; toinen
asiakas katsoi ylös ollessaan samaa mieltä ja alas, kun
hän oli eri mieltä.
Harjoittelemalla kehittyy
Voit tehdä havaintokykysi parantamiseksi monia muitakin asioita, joihin kaikkiin liittyy huomion kohteen
vaihtaminen. Monien ammattilaisten olisi hyödyllistä
kiinnittää enemmän huomiota asiakkaan äänensävyn
vaihteluihin kuin sanojen sisältöön.
Jo lyhytkin perehtyminen nonverbaalisen viestinnän, kuten mikroilmeiden ja mikroeleiden, maailmaan
parantaa merkittävästi kykyä havainnoida näitä muutoksia. Siitä on vielä pitkä matka tulkintaan, mutta hypoteeseihin päästään kyllä.
TYÖNOHJAUS
23
UUSIA KOULUTUKSIA
Mikroilmeet
ja -eleet –
Nonverbaalinen
yhteys toiseen
24
Koulutuksen tavoite
Kenelle
Mikroilmeet ja mikroeleet ovat tahdosta riippumattomia
refleksejä, jotka paljastavat ihmisen todelliset tunteet
ja ajatukset. Mikroilmeet ja –eleet ovat universaaleja,
niitä on erittäin vaikea muuntaa ja koska ne ovat
melko huomaamattomia, niihin ei normaalisti tule
vuorovaikutuksessa kiinnitettyä paljonkaan huomiota. Ilman
asiaan perehtymistä, ihminen tunnistaakin niistä yleensä
vain murto-osan. Koulutuksessa opiskellaan mikroilmeiden
ja eleiden perusperiaatteita sekä menetelmiä niiden
tunnistamiseksi ja tulkitsemiseksi.
Esimerkiksi sosiaalija terveydenhuollon, asianajajien,
tuomioistuinten sekä virkavallan eri ammattihenkilöille,
jotka hyötyvät mikroilmeiden ja -eleiden
tunnistamistaidoista.
Paikka ja aika
6 tunnin mittainen koulutus
Torstai 2.5.2013 klo 10-16, Rauhankatu 15 B 10,
00170 Helsinki
Ilmoittautuminen
Mikko Haarala p. 050 4086375
email: [email protected]
Osallistumismaksu
Sisältäen runsaat lisämateriaalit, lounaan ja muut tarjoilut
(sis. luentomateriaalin, mutta ei tarjoiluja)
Ohjelma:
4 tunnin mittainen lyhyempi koulutus
Tiistai 26.3.2013 klo 12-16, Helsinki
Tiistai 28.5.2013 klo 12-16, Hämeenlinna
Torstai 13.6.2013 klo 8-12, Helsinki
•
Kouluttaja
•
Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja
perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –tutkija Raul
Soisalo Hän on kliinikko, joka kouluttaa mm. psykologeja,
psykiatreja psykoterapeutteja ja muita alan asiantuntijoita.
•
•
•
Ihmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja tunneäly
limbinen järjestelmä – asiakkaan lukeminen perusteet.
Eleet ja kehon kieli
Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön
hyödyntäminen informaation lähteenä
Miten tunnistaa, mitä ihminen todellisuudessa haluaa,
kenestä ja mistä hän pitää, kenestä ja mistä ei pidä
Mikroilmeet ja mikroeleet – mistä tunnistaa puhuuko
toinen totta?
PERHETYÖ OSAKSI
HYVÄN HOIDON
KOKONAISUUTTA /SA
Perheen kehityskaaren ja kehitysvaiheiden tuottamat haasteet ja kriisit koskettavat kaikkia ihmistyötä tekeviä ammattilaisia. Elämänkaaren eri vaiheiden kehitykselliset ja traumaattiset kriisit näyttäytyvät omalla tavallansa perheen eri-ikäisten
kanssa työtä tekevien ammattilaisten työssä. Lapset ovat usein perheessä herkimpiä reagoimaan vaikeisiin ja vaiettuihin asioihin. Elämän haasteellisissa tilanteissa
aikuisten voimavarat kiinnittyvät usein omaan pärjäämiseen, ja silloin lapsen näkökulma unohtuu. Lapsi alkaa oireilla saadakseen oman elämänsä aikuiset reagoimaan ja pysähtymään tilanteeseen. Jos tilanne nähdään vain lapsen oireena,
saatetaan menettää arvokas mahdollisuus auttaa koko perhettä eteenpäin tilanteessa, jossa sen voimavarat ovat jähmettyneet. Työskentely koko perheen kanssa
voi auttaa kaikkia osapuolia löytämään uudenlaisen yhteyden itseensä ja toisiinsa.
PERHEET
25
PERHEET
26
Vakavat sairaudet vaikuttavat sairastuneen lisäksi
hänen läheisiinsä. Monia eteneviä sairauksia, kuten
muistisairauksia, kutsutaankin koko perheen sairauksiksi. Sairaus vaikuttaa koko perheeseen riippumatta
siitä, kuka sairastuu. Vakava sairaus käynnistää perheessä jokaisen yksilöllisen mutta myös ylisukupolvisen yhteisen prosessin, jossa erilaiset kokemukset
avun saamisesta ja vastaanottamisesta aktivoituvat.
Perheen huomioiminen ja mukaan hoitoon kutsuminen on juurtunut mielenterveystyön alueella osaksi jokapäiväisiä hoitokäytäntöjä. Vaikka psykososiaalisen
tuen tiedetään vaikuttavan suotuisasti sairastuneeseen, hänen läheisiinsä ja hoidon vaikuttavuuteen, ei
perhettä osata kohdata somaattisen hoidon kentässä.
Perinteisiä koulutuksia perhetyöhön Suomessa ovat
olleet perhelääkärikoulutus ja perheterapiakoulutus.
Perheterapiakoulutuksista valmistuneista vain osa hakee psykoterapianimikkeen käyttöoikeuden ja siirtyy
psykoterapeutiksi. Moni jatkaa omassa työssään sosiaalija terveydenhuollon eri toimipisteissä.
Kaikki sosiaalija terveydenhuollon työntekijät
hyötyisivät perhetyön peruskoulutuksista, vaikka ne
eivät tähtäisikään psykoterapiapätevyyteen. Kaikki sairastuneet eivät suinkaan tarvitse pitkäkestoista
psykoterapiaa, mutta hoitohenkilökunnan psykoterapeuttinen asenne ja valmiudet kohdata koko perhe sairauden tuomassa haastavassa elämäntilanteessa
parantaisivat hoidon laatua ja antaisivat perheelle kokemuksen yhdessä sairauden kohtaamisesta ja siihen
avun saamisesta.
Etenevissä sairauksissa, esim. Alzheimerin taudissa,
aivomuutokset saattavat alkaa kehittyä 20–30 vuotta
ennen ensimmäisten huomattavien oireiden ilmaantumista. Nämä hienovaraiset muutokset vaikuttavat
sairastuvaan itseensä, hänen parisuhteeseensa, hänen
kykyynsä vanhemmuuteen, ystävyyssuhteisiin ja työ-
hön. Parantumattomissa sairauksissa perhe joutuu
menetysten ja luopumisten käsittelyn prosessiin, jonka
päätepisteenä on kuolema ja uudelleen elämään kiinnittyminen ilman kuollutta perheenjäsentä.
Vakavan sairauden kohtaamien perheiden tukeminen edellyttää hoitajalta kykyä olla läsnä luopumiselle,
menetyksille ja kuolemalle ahdistumatta. Tämä on
mahdollista, kun hoitaja on selvillä oman elämänsä
luopumisten ja menetysten herättämien tunteiden ja
elämän rajallisuuden kanssa. Hoitajan avoimuus vastaanottaa perheen tunteet, kysymykset ja kokemukset
mahdollistaa perheen tukena olemisen niin, että perhe kokee tulevansa kuulluksi ja kannatelluksi. Siksi
perhetyön koulutukset sisältävät myös hoitajan oman
elämänhistorian tutkimista ja havahtumista omiin reaktiotapoihin haastavissa tilanteissa.
Suomen Psykologinen Instituutti järjestää erimittaisia koulutuksia perhetyöstä kiinnostuneille. Erityistason perheterapiakoulutuksissa ja erityistason
integratiivisissa yksilöterapiakoulutuksissa opiskelijat
valmistuvat psykoterapeuteiksi.
Perhetyön koulutus (20 op) lisää opiskelijoiden
valmiuksia ymmärtää ja soveltaa systeemisen ja perheterapeuttisen hoidon näkökulmia omaan työhönsä
terveydenhuollossa, sosiaalialalla, lastensuojelussa,
päihdehuollossa, opetusalalla, seurakunnissa tai järjestöissä.
Perhetyön koulutus muistisairaiden hoidossa (20
op) antaa välineitä nähdä etenevän sairauden vaikutukset koko perheeseen. Koulutuksessa erilaiset innovatiiviset perhetyön muodot siirtyvät osaksi opiskelijoiden hoitotyötä.
Erityisseminaari Perhe ja vakava sairaus toimii johdantokoulutuksena vuoden kestoisiin perhetyön koulutuksiin antaen tiiviin teoriapaketin sairauden vaikutuksista koko perheeseen.
UUSIA KOULUTUKSIA
PERHETYÖN
KOULUTUSOHJELMA 20 op,
HÄMEENLINNA 2013–2014
Koulutus toteutetaan yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa
Kohderyhmä
Terveydenhuollossa, sosiaalialalla, lastensuojelussa, päihdehuollossa, opetusalalla, seurakunnissa,
järjestöissä tai muualla perheiden tai asiakkaiden omaisten kanssa työskentelevät, perhetyötä tekevät tai
ne, jotka ovat kiinnostuneita yksittäistenkin asiakkaiden kanssa soveltamaan perhenäkökulmaa työssään.
Tavoitteet
Lisätä valmiuksia soveltaa systeemisen hoidon näkökulmia perhetyöhön, avata sellaisia perheterapeuttisia
näkökulmia ja toimintatapoja, joita voi soveltaa moniammatillisesti erilaisissa viitekehyksissä, joissa
perhetyötä tehdään.
Koulutuksen sisältö ja toteutus
Koulutus toteutetaan kuutena kaksipäiväisenä seminaarina, jotka sisältävät teoriaopetusta, pienryhmätöitä
ja työnohjausta. Seminaarien välillä opiskelijat lukevat ja reflektoivat kirjallisuutta ja kokoontuvat
kirjallisuusryhmissä. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen aikana kirjallisen kehittämistehtävän, joka liittyy
perhetyön kehittämiseen omassa työssä.
Perhetyön määritelmät ja menetelmät
Elämänkaarinäkökulma – eri-ikäiset perheessä
Kotiin tehtävä perhetyö
Perhemuotojen moninaisuus
Perheen kehitysvaiheet ja haasteet
Perheen kehitykselliset ja traumaattiset kriisit
Sisarussuhteiden merkitys perheessä
Sukupuu ja ylisukupolvisuus
Uusperheiden erityiskysymykset
Perhetyö lastensuojelussa
Perheen mielenterveys ja sen ongelmat
Kouluttaja
Psykoterapiakouluttaja, vaativan erityistason psykoterapeutti, työnohjaaja, psykodraamaohjaaja
Sanna Aavaluoma
Seminaarit
8.–9.8.2013, 23.–24.10.2013, 20.–21.11.2013,
29.–30.1.2014, helmikuu 2014, maaliskuu 2014 ja toukokuu 2014
Lisätietoja:
Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013. Koulutuksen hinta on 1750 € (alv 0%),
johon sisältyy koulutus ja luentomateriaali.
Hakeminen
Koulutukset teemat
27
UUSIA KOULUTUKSIA
ERITYISSEMINAARI PERHE
JA VAKAVA SAIRAUS
Kohderyhmä:
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset
Perheenjäsenen vakava somaattinen sairaus koskettaa koko perhettä.
Terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin yksilökeskeinen, ja hätääntyneiden omaisten kohtaaminen voi olla haasteellista. Sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon henkilökunta tarvitsee tietoa ja taitoa auttaakseen perheenjäseniä selviytymään vaikeuksistaan sairauden muuttamassa elämäntilanteessa. Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia kohdata
vakava sairaus perheessä ja rohkaista osallistujia koko perheen huomioivaan hoitoon.
Seminaarin ohjelma 6.–7.11.2013
9.00–10.00
Esittäytyminen, ryhmän kysymysten kartoittaminen
10.00–12.00
Sairaus ja perheen kehityskaari, sairastumisen kriisi
12.00–13.00Lounas
13.00–14.15
Vakavan sairauden vaikutus perheeseen
14.15–14.45Kahvi
14.45–16.30
Vakava sairaus ja vanhemmuus
9.00–11.00
Vakava sairaus ja parisuhde
12.00–13.00Lounas
13.00–15.00
Kuoleman kohtaaminen
15.00–15.30Kahvi
15.30–16.30
Yhteenvetoa, koulutuksen päätös
28
Kouluttajat
Sanna Aavaluoma: erikoissairaanhoitaja, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET),
psykodraamaohjaaja, muistiasiantuntija
Florence Schmitt: filosofian tohtori, perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET),
varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti
Sanna on kehittänyt ryhmä-, pari- ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta
2000. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjat ”Tornadon kohtaaminen”, ”Muistisairaan Läheisen kirja”,
”Tähdenlentoja – perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin” ja ”Rakkaan kanssa
KUUTAMOLLA, parisuhde muistisairauden kajossa”.
Florence on tehnyt vuodesta 2002 työtä syöpää sairastavien vanhempien ja heidän lastensa kanssa
ja väitellyt Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Lapsiperhe syövän varjossa”.
Kouluttajat ovat luennoineet aiheesta kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa.
HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN
Koulutuksen hinta on 400 € + alv.
Ilmoittautumiset viimeistään 30.9.2013.
Ryhmään otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä enintään 20 opiskelijaa.
UUSIA KOULUTUKSIA
PARIPSYKOTERAPIAN
TÄYDENNYSKOULUTUSKOKONAISUUS
Seuraava koulutus alkaa syksyllä 2013
Helsinki syksy 2013 - kesä 2014
Koulutuksen laajuus: 30 op tai osa koulutuksesta opiskelijan tarpeen mukaan
Kohderyhmä: Koulutetut perheterapeutit, yksilöpsykoterapeutit, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat ja perheneuvojat.
Taustaa: Paripsykoterapia on osoittautunut lukuisissa meta-analyyseissä vaikuttavaksi psykoterapiamuodoksi erityisesti tilanteissa, jossa psyykkisen problematiikan yhteydessä esiintyy vuorovaikutusongelmia. Perheterapeutit, mutta myös monet yksilöpsykoterapeutit tapaavat säännöllisesti pariskuntia. Paripsykoterapiaan liittyen on viime vuosina julkaistu runsaasti korkeatasoista tutkimukseen
perustuvaa tietoa.
Sisältö:
1. Aloitusseminaari, Parisuhteen ja
paripsykoterapian määrittelyä
Kiintymyssuhdeteoria aikuissuhteissa 2 päivää
2 Psykoanalyyttinen paripsykoterapia 2 päivää
3. Tunnekeskeinen pariterapia
2 päivää
4 Väkivalta ja pariterapia 1 päivä
5 Uusperhekysymykset pariterapiassa 1 päivä
6 Paripsykoterapiaprosessin arviointijakso
(Gottman) 1 päivä
7. Vakava sairaus ja paripsykoterapiassa 1 päivä
8. Uskottomuus paripsykoterapiassa 1 päivä
9. Uutta tutkimustietoa pariterapiasta ja
tutkimukseen perustuva pariterapia 1 päivä
10.Homo- ja lesbosuhteet pariterapiassa 1 päivä
11. Monikulttuurisuus pariterapiassa 1 päivä
12.Päätösseminaari 2 päivää
Toteutus: Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena. Kontaktipäiviä on 16, minkä lisäksi pienryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua, yksilöllisiä tehtäviä sekä pienimuotoinen lopputyö. Kirjallisuus suoritetaan joko
kirjallisuuspiirityöskentelynä tai vaihtoehtoisesti kirjallisuustentteinä. Koulutukseen otetaan 18 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Koulutukseen on mahdollista osallistua myös moduuleittain.
Kustannukset: Koulutuksen hinta on 1800€ (+ ALV 24%)
tai 2-päiväinen seminaari 350€, 1-päiväinen 200€.
Lisätietoa koulutuksen rahoitukseen liittyvissä asioissa voi kysyä Mikko Haaralalta [email protected]
050-4086375.
Hakeminen: Mikäli opiskelija haluaa hakea Kelalta kelpoisuutta pariterapian antamiseen tämän koulutuksen
perusteella, opiskelijalla tulee olla suoritettuna Kelan vaatimusten mukainen pohjakoulutus. Koulutukseen valitaan opiskelijat ilmoittautumisjärjestyksessä. Hakeminen tapahtuu täyttämällä sähköinen hakemus. Huomaa,
että hakemus on sitova. Mikäli ei muusta kuin sairaudesta johtuen ota opiskelupaikkaa vastaan, on hakija
velvollinen maksamaan ensimmäisen lukukauden opintomaksun.
Tiedustelut: Sanna Aavaluoma 041-5181181 email: [email protected]
Kela korvaa 1.1.2011 alkaen kuntoutuspsykoterapiana myös parispsykoterapiaa sekä aikuisten perheterapiaa.
Kelan rahoittamaa paripsykoterapiaa voi Kelan ohjeen mukaan antaa psykoterapeutti, jolla on Valviran hyväksymä vähintään erityistason (ET) paripsykoterapiakoulutus tai vähintään
erityistason (ET) perheterapiakoulutus ja sen lisäksi täydennys-/lisäkoulutuksena erillinen 1-2
vuoden pariterapiakoulutus.
Koulutuksen tavoite: Lisätä koulutetun ammattilaisen valmiuksia toimia terapeuttina pareille
osana oman viitekehyksen terapeuttista työskentelyä. Tutustua uusiin tutkimukseen perustuviin interventioihin ja työtapoihin paripsykoterapian kysymyksissä.
29
Monimuotoisuus
Miten kouluissa ehkäistään
seksuaalivähemmistöön
kuuluvien nuorten
kiusaamista?
Miten seksuaali-identiteetiltään valtavirrasta poikkeaviin nuoriin vaikuttaa kouluympäristössä koettu syrjintä, joka johtuu heidän affektiivis-seksuaalisesta suuntautumisestaan? Tämä kysymys oli lähtökohtana espanjalaisen tutkijan Aitor Martxuetan
tohtorinväitöskirjassa, joka julkaistiin tammikuun lopulla ja jonka alkuperäinen otsikko on ”Claves para atender a la diversidad afectivo-sexual en el contexto educativo” (avaimia affektiivis-seksuaalisen erilaisuuden käsittelyyn kouluympäristössä).
30
Martxueta lähestyi asiaa tekemällä empiirisen tutkimuksen. Lisäksi hän analysoi väitöskirjaansa varten
tutkimuksia, joiden kohteena olivat nuorten asenteet
affektiivis-seksuaalista erilaisuutta, homofobiaa ja
näistä johtuvaa kiusaamista ja syrjintää kohtaan Baskimaassa, Espanjassa, Britanniassa ja muissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa. Britanniassa ja Yhdysvalloissa on tehty tästä aiheesta lukumääräisesti eniten
tutkimuksia. Los Angelesissa LGTB-järjestö (LGTB:
lesbian, homosexual, transsexual, bisexual) toimii erityisen aktiivisesti ja on perustanut koulutusyhteisöjä,
joissa kaikki osallistuvat toimintaan.
Ensimmäiseksi Martxueta selvitti, onko seksuaalisen poikkeavuuden vuoksi kouluympäristössä koetulla
kiusaamisella ja syrjinnällä ollut kielteisiä vaikutuksia
nyt jo aikuisten henkilöiden mielenterveyteen. Tutkimuksen otos käsitti 119 henkilöä, joiden sukupuoliseksuaali-identiteetti poikkeaa valtavirrasta ja jotka
kuuluvat seksuaalisten vähemmistöjen yhdistyksiin.
Vaikka otos ei tutkijan mukaan ollut riittävän laaja, niin että tulokset olisivat tilastollisesti merkittäviä, esille tulleet seikat viittaavat siihen, että koulussa
koetulla syrjinnällä, kiusaamisella ja herjauksilla on
yhteyttä masennukseen ja ahdistuneisuuteen sekä alhaiseen itsetuntoon ja epätasapainoisiin kiintymyssuhteisiin myöhemmällä iällä. Perheen ja vertaisten tuella
ja hyväksymisellä sen sijaan on myönteinen vaikutus.
Ehkäiseviä toimenpiteitä
Empiirinen näyttö vahvistaa sen, että niissä kouluissa,
joissa on selvät säännöt homoseksuaalisuuteen kohdistuvan vihakäyttäytymisen ja kiusaamisen varalle,
ilmapiiri on turvallisempi ja kiusaamista esiintyy vähemmän. Kyseisissä kouluissa myös oppilaat kokevat
kertomansa mukaan olonsa turvallisemmaksi ja voivat
paremmin.
Martxueta esittelee väitöskirjassa avainperiaatteita,
joiden tavoitteena on estää kiusaamista sekä varmistaa, että asiaan kiinnitetään huomiota ja valtavirrasta
poikkeavaan seksuaalisuuteen suhtautumista ja asennoitumista käsitellään kouluissa.
Tutkija korostaa sellaisen kattavan opetussuunnitelman tärkeyttä, joka takaa turvallisen kouluympäristön ja joka perustuu kaikkien yksilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Samalla hän ehdottaa,
että sekä opettajia että vanhempia koulutettaisiin
näihin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Hän suosittelee toimenpiteitä, jotka koulutusjärjestelmän eri osapuolien on tarpeellista ottaa huomioon ehkäistäkseen
oppilaiden seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa fobiaa ja vihakäyttäytymistä. Hän ehdottaa myös
tukitoimenpiteitä niille oppilaille, jotka ovat vaarassa
joutua syrjinnän kohteeksi seksuaalisuutensa takia.
Martxueta suunnittelee jatkotutkimuksia, jotka
liittyvät väitöskirjan aiheisiin. Hän haluaa selvittää
tarkemmin, mitä luokkahuoneissa todella tapahtuu,
ja edistää tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä, niin
että varmistetaan oppimisympäristö, joka perustuu
keskinäiselle kunnioitukselle.
Basque Research (2013, January 23). Key elements
in preventing homophobic bullying in schools. Scien‑
ceDaily. Retrieved January 29, 2013, from http://www.
sciencedaily.com/releases/2013/01/130123094136.
htm
Monimuotoisuus
Kiusaamisen ja syrjinnän
fysiologiset ja psykologiset
vaikutukset nuoriin,
joiden seksuaalinen
suuntautuminen poikkeaa
valtavirrasta
Benibguin tarkastelee tutkimuksessa sosiaalisen ympäristön vihamielisyyden vaikutusta terveisiin, seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeaviin nuoriin.
Yhteiskunnan ja yhteisöjen homofobisten asenteiden
ja syrjinnän, marginalisaation, häpeän ja uhriutumisen
uskotaan myötävaikuttavan sisäistetyn homofobian (internalized homophobia) ja psykologisen ahdistuksen
kehittymiseen yksilössä. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että sosiaaliset stressitekijät, torjunta ja kiusaaminen
voivat sekoittaa stressihormoni kortisolin normaalia eritystä ja että hormonitasapainon häiriytyminen voi johtaa
mielialahäiriöiden riskin lisääntymiseen.
Tutkimuksen päätavoitteena oli tarkastella, miten
bio- ja psykososiaaliset sekä sosiaaliset tekijät vaikuttavat joko myönteisesti tai kielteisesti LGB-nuorten
ja nuorten aikuisten mielenterveyteen. Tutkimuksen
otos oli 63 Montrealissa asuvaa nuorta tai nuorta aikuista. Häiriintyneen päivittäisen kortisolitoiminnan
sekä sisäistetyn homofobian oletettiin liittyvän toisaalta yhteyksiin vanhempien ja sosiaalisen tuen sekä
poikkeavan seksuaali-identiteetin aiheuttaman stressin ja toisaalta masennuksen, itsemurhahakuisuuden
ja itsearvostuksen välillä.
Nuorilla, jotka kokivat tavallista enemmän seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvää stressiä, esiintyi useammin masennusta ja heidän itsetuntonsa oli
alhaisempi verrattuna vähemmän stressaantuneisiin
nuoriin. Tulokset osoittivat myös, että sosiaalisella ja
vanhempien tuella oli keskinäistä vuorovaikutusta.
Sekä sisäistetty homofobia että epänormaali kortisolitoiminta korreloivat positiivisesti poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän stressin kanssa.
Itseinhon, kiusaamisen ja
stressihormonin välinen yhteys
Tutkimuksessa tarkastellaan myös yhteyttä vihamielisesti suhtautuvassa ympäristössä elämisen ja ”sisäistetyn homofobian” välillä. Sisäistetty homofobia tarkoittaa kielteistä suhtautumista itseen oman seksuaalisen
identiteetin vuoksi. Nuorilla, jotka kokivat useammin
stressiä seksuaalisen suuntautumisensa takia – kuten
identiteettiään koskevia väittelyjä, kiusaamista tai syrjintää – ilmeni enemmän sisäistettyä homofobiaa ja
heidän kortisolituotannossaan oli häiriöitä. Stressihormonin taso oli korkeampi verrattuna nuoriin, joiden
ympäristö suhtautui heihin myönteisemmin.
Kliinisen psykologian alalla tehdyssä kanadalaistutkimuksessa psykologian tohtori Michael Benibgui selvittää psykososiaalisia ja neuroendokriinisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa seksuaaliselta suuntautumiseltaan poikkeavien nuorten (LGB:
lesbo, homo- tai biseksuaali) ja nuorten aikuisten mielenterveyteen. Aikaisempien
tutkimusten mukaan näillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla esiintyy hälyttävän paljon
masennusta, ahdistusta, itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä. Esimerkiksi yläasteella
ja lukiossa opiskelevat LGB-nuoret tekevät itsemurhia 14 kertaa useammin kuin
heidän heteroseksuaaliset ikätoverinsa. Heillä on alhaisempi itsetunto, ja he kokevat myös uhriutumista tavallista suuremmassa määrin perheensä ja vertaisryhmien
suhtautumisen takia.
31
Monimuotoisuus
Epänormaalin kortisolitoiminnan sekä homofobiaan liittyvien, ympäristön aiheuttamien stressitekijöiden välillä löytyi selkeä yhteys. Normaalisti kortisolitaso on korkeimmillaan aamulla ja alhaisimmillaan
iltaisin, mutta vihamielisyyttä ja kiusaamista kokeneilla LGB-nuorilla kortisolin määrä oli korkea läpi
vuorokauden.
Sosiaalisten verkostojen tarjoamat
suojatekijät
Jos LGB-nuoret tukea etsiessään joutuvat verbaalisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi, heistä tulee
yhä haavoittuvampia. Tutkimuksessa löytyi kuitenkin myös nuorten mielenterveyttä suojaavia tekijöitä.
Perheen ja vertaisten tuki todettiin kaikkein suurimmaksi vastalääkkeeksi kortisolitason häiriintymiselle.
Läheisten tuki edisti myös nuorten toipumiskykyä.
Benibguin mukaan vain vähän masennusoireita esiintyi niillä nuorilla, jotka kokivat syrjintää joidenkin
henkilöiden taholta, mutta samalla tunsivat, että muut
ihmiset hyväksyivät heidät ja tukivat heitä.
Tutkimus korostaa sitä, miten suuresti vihamielisyys seksuaalisen suuntautumisen takia vaikuttaa
LGB-nuoriin. Vaikutukset ovat sekä fyysisiä että henkisiä. Interventioita tarvitaan suojaamaan haavoittuvia nuoria ja ehkäisemään syrjintää ja kiusaamista.
Myös psykologian professori Paul Hastings (Concordian yliopisto), joka ohjasi Benibguian väitöskirjatutkimusta, on sitä mieltä, että on syytä kiinnittää
32
huomiota tavallisesta poikkeavan seksuaalisuuden herättämän vihamielisyyden ja homofobian seurauksiin.
Tutkimus on omalta osaltaan kannanotto paljon
laajempaan ja hyvin tarpeelliseen keskusteluun, joka
käsittelee ennakkoluulojen ja -asenteiden, syrjinnän ja
uhriutumisen vaikutuksia nuorten ja nuorten aikuisten terveeseen kehittymiseen ja hyvinvointiin. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla, valtionjohdossa, yhteisöissä,
kouluissa ja kodeissa on edistettävä erilaisuuden hyväksymistä, suvaitsevaisuutta ja toisten ihmisten kunnioittamista.
Benibguin mukaan tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa biologinen linkki seksuaalisesta
suuntautumisesta johtuvan kiusaamisen ja pitkäkestoisten fyysisten ja psykologisten tilojen välillä. Vaikka
lisätutkimukset asiasta ovat tarpeen, Benibgui toivoo,
että saadut tulokset otettaisiin huomioon terveydenhuoltojärjestelmissä riippumatta LGB-väestöön liittyvistä moraalisista ja eettisistä mielipiteistä ja asenteista.
Michael Benibgui. Mental Health Challenges
and Resilience in Lesbian, Gay, and Bisexual Young
Adults: Biological and Psychological Internalization of
Minority Stress and Victimization. Dissertation. Concordia University, 2010
Concordia University (2011, February 2). Physiological impacts of homophobia. ScienceDaily. Retrieved
January 30, 2013, from http://www.sciencedaily.com/
releases/2011/02/110202114957.htm
UUSIA KOULUTUKSIA
Seksuaaliterapeuttikoulutus - Kliinisen seksologin koulutus
HELSINKI
Laajuus ja pätevyys:
1. vaihe: 45 opintopistettä (30 ov) Erityistason
seksuaaliterapeutti, 1 ½ vuotta
2. vaihe: 45 opintopistettä (30 ov) Kliinisen seksologin
jatkokoulutus, 1 ½ vuotta
5. Seksuaalilääketiede 2 op
6. Kriminalisoitu seksuaalisuus 1 op
7. Tutkimustyö 8 op
8. Työnohjaus 4 op
9. Oma terapia 2 op
Koulutuksen 1. vaiheen hyväksytty suorittaminen mahdollistaa
nimikkeen erityistason seksuaaliterapeutti käytön ja 2. vaiheen
suorittaminen mahdollistaa nimikkeen kliininen seksologi tai
vaativan erityistason seksuaaliterapeutti käytön. Kumpikin koulutusvaihe mahdollistaa pohjoismaisen auktorisoinnin hakemisen nimikkeelle, mikäli hakijan muut Nordic Association for
Clinical Sexology:n asettamat ehdot täyttyvät.
Kliinisen seksologin koulutuksen 45 op struktuuri on samansuuntainen kuin seksuaaliterapeutin koulutuk-sessa, mutta siinä
painottuvat haastavammat teemat, kuten
1. Opiskeluun orientoituminen 1 op
2.Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 20 op
3. Projektityö, yrittäjyys ja kouluttajana sekä työnohjaajana
toimiminen 5 op
4. Seksuaalilääketiede 2 op
5. Kriminalisoitu seksuaalisuus 2 op
6. Työnohjaus 5 op
7. Tutkimustyö 10 op
Kohderyhmä:
Sosiaali- ja terveysalan sekä nuorisotyön ja opetusalantyöntekijät, jotka ovat suorittaneet seksuaalineuvontakoulutuksen
tai seksologian perusopinnot tai vastaavat. Koulutus soveltuu
myös psykoterapeuteille, joilla on Valviran myöntämä psykoterapeutti nimike (pariterapeutit, perheterapeutit, yksilöterapeutit)
Toteutus:
Seksuaaliterapeuttikoulutus sisältää 15 kahden päivän lähiopetusjaksoa, verkko-opiskelua, kirjallisuustyöskentelyä ja
muita tehtäviä sekä päättötyön. Lähiopetusjaksot sisältävät
luentoja, ryhmä-töitä, harjoituksia sekä asiakastyön ja oman
prosessin ohjausta ja kliinisen työn työnohjausta. Koulutuksen
aikana opiskelijan on suoritettava NACS auktorisoinnin vaatimusten mukaan 200 t (100t) kliinistä työtä, johon liittyy lähiopetusjaksojen aikana toteutuva kliinisen työn työnohjausta
(75 t) 120t.
Kliinisen seksologin 1 ½ vuotta kestävä jatkokoulutus on rakenteellisesti samanlainen kuin seksuaalitera-peuttikoulutus. Kliinisen työn osuus on 200 t ja työnohjauksen 120 t. Koulutukseen
osallistuminen edellyt-tää mahdollisuutta käyttää nettiä sekä tehdä yksilö- ja/tai pariseksuaaliterapiaa. Opiskelijan tulee osallistua omakohtaiseen yksilö- tai pariseksuaaliterapiaan 30t/
vaihe. Omakohtainen terapia ei sisälly koulutuksen hintaan.
Seksuaaliterapeutin koulutuksen sisältö 45 op:
1. Opiskeluun orientoituminen 1 op
2. Ammattietiikka 1 op
3. Kehityspsykologinen viitekehys 2 op
4. Terapeuttinen työskentely, seksuaaliterapia, terapeuttiset lähestymistavat ja kliininen työ 24 op
Hinta:
Erityistason seksuaaliterapeuttikoulutuksen hinta on 4800€
(1600€/ lukukausi) 2. vaiheen hinta on samaa suuruusluokkaa, mutta täsmentyy v.2014. Lukukausimaksut voi maksaa
myös pienemmissä osissa. Koulutus on mahdollista toteuttaa
oppisopimuksena, jolloin maksettavaksi jää pienempi summa,
tätä mahdollisuutta tulee tiedustella joko oman asuinkunnan
tai työpaikan sijaintikunnan oppisopimustoimistosta. Hinta ei
sisällä asumis- ja ruokailukuluja.
Lisätiedot:
Hakemiseen ja rahoitukseen liittyen: talous- ja hallintojohtaja
YTM Mikko Haarala email: [email protected]
Koulutuksen sisällöstä ja toteutuksesta: Vastuukouluttaja Irma
Tuisku (KM, sairaanhoidon opettaja, psykoterapeutti, kliininen seksologi (NACS), seksuaalipedagogi (NACS) seksologian ylempi koulutajapätevyys) email: [email protected]
p. 0405475015
TAI johtava kouluttaja Raul Soisalo (VET psykoterapeutti,
psykoterapiakouluttaja ja –tutkija) email: [email protected]
Hakeminen:
Koulutukseen hakeminen tapahtuu täyttämällä sivuillamme
www.psyk.fi oleva hakulomake
Suomen Psykologinen Instituutti järjestää erityistason seksuaaliterapiakoulutuksen sekä jatkoksi kliinisen seksologin koulutuksen.
Seksuaaliterapeuttikoulutus antaa valmiuksia käsitellä terapeuttisesti seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä yksilö-, pari- ja ryhmäterapiassa. Koulutus antaa tietoa psykoterapiatyön perusteista, parisuhteista, seksuaalisuudesta sen eri ilmenemismuodoissaan
sekä parisuhde- ja seksuaaliongelmien hoidosta. Kliinisen seksologin koulutus syventää terapeuttikoulutuksessa opittua valmentaen kaikkein haastavimpien asiakastapausten hoitamiseen sekä alan työnohjaajana ja kouluttajana toimimiseen.
Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013
33
PSYKOTERAPIAA
34
MISTÄ LÖYTYY
PSYYKKISESTI
NORMAALEJA?
Kun diagnostisten kriteerien kynnystä jatkuvasti madalletaan, psyykkinen normaalius on kohta todella poikkeavaa
Norjassa American Psychiatric
Associationin (APA, yhdysvaltalaisten psykiatrien yhdistys) kehittämä mielenterveyshäiriöiden
DSM-luokittelujärjestelmä vaikuttaa vahvasti ICD-10 -käsikirjaan.
DSM-käsikirjoja arvostellaan siitä,
että niissä alennetaan jatkuvasti
rajoja, joiden mukaan psykiatriset
diagnoosit määritellään.
Bergenin yliopistossa työskentelevä filosofian professori Lars Fredrik Svendsen on sitä mieltä, että
kun diagnostisten kriteerien rajaa
aina vain alennetaan, normaalius
karkaa pian tavalliselta ihmiseltä
saavuttamattomiin. Normaalin ja
epänormaalin yhä uudelleen määrittelyllä on laajoja kulttuurisia vaikutuksia. Diagnostisten kriteerien
kynnysten säännöllinen madaltaminen vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat itseään.
Professori Svendsen ilmaisee asian näin: ”Olemme keskellä prosessia, jossa sairaudesta tehdään normaalia ja jossa normaaliudesta tulee
poikkeustapaus. Jos tämä kehitys
jatkuu, lopulta se, mitä pidämme
normaalina, asetetaan ikään kuin
tasapainoilemaan pitkin kapeaa
henkistä esiintymislavaa.”
Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa normaaliutta ei enää
ole inhimillisesti mahdollista saavuttaa. Käytännössä tämä saattaa
johtaa siihen, että yhä useammat
ihmiset poikkeavat normeista ja
yhä useammat haluavat saada
lääketieteellistä hoitoa pelkästään
siksi, että he voisivat jollain tavalla
lähentyä normaaliuden mieliku-
vaa. Tämä on verrattavissa kuvankäsittelyohjelmilla täydellisiksi
muokattuihin kehonkuviin aikakauslehdissä.
Svendsen uskoo, että diagnostisilla käsikirjoilla on suuri vaikutusvalta; ne luovat biologisesti
määriteltyjä diagnooseja. Käsikirjat
muokkaavat elämää ennennäkemättömillä tavoilla. On paradoksaalista, että samanaikaisesti kun
yhä useammat yksilöt luokitellaan
poikkeaviksi, ihmisistä on tulossa
yhä suvaitsemattomampia poikkeavuuden suhteen. Svendsenin
mielestä on aiheellista keskustella
siitä, ovatko normaaliuden ja epänormaaliuden määrittelyyn käytetyt kriteerit kohtuullisia ja järkeviä
kaikissa tilanteissa.
Vain hiukan vähemmän
epänormaali
Vuonna 2013 julkaistava DSMV-käsikirja ei vain tarjoa uusia
diagnooseja, vaan myös mielenterveyshäiriöiden kynnyskriteerien
alapuolelle jääviä häiriötiloja. Jos
asiakas ei täytä varsinaisen diagnoosin edellyttämiä kriteereitä,
hän ei välttämättä putoa patologisen sairauskynnyksen alapuolelle.
Häntä pidetään vain hiukan vähemmän epänormaalina.
Esimerkiksi diagnoosista ”psykoosiriskin oireyhtymä” (psycho-
sis risk syndrome) on väitelty kiivaasti. Diagnoosin taustalla on
pyrkimys tunnistaa ne henkilöt,
jotka saattaisivat sairastua varhain
skitsofreniaan, niin että heille voitaisiin tarjota hoitoa jo nuorella
iällä.
Julkinen väittely diagnostisista
käsikirjoista on käynyt niin kiihkeäksi, että jopa edellisen DSM-IVkäsikirjan koonneen työryhmän
puhemies professori Allen Fances
Duken yliopistosta totesi vuonna
2009: ”Tuleva käsikirja voi helposti osoittautua kultakaivokseksi
lääketeollisuudelle, mutta aiheuttaa valtavia kustannuksia uusille
aiheettoman tai väärän diagnoosin
saaneille asiakkaille, jotka juuttuisivat DSM-V-käsikirjan suunnattoman laajaan haaviin.”
Normaalielämään
soveltumattomat
Monet diagnostisten käsikirjojen
kritisoijat uskovat, että viime vuosien aikana on patologisoitu lukuisia normaaleja ihmiselämään kuuluvia seikkoja. Esimerkiksi eräässä
DSM-V-käsikirjaa varten jätetyssä
ehdotuksessa väitetään, että läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama
suru voidaan diagnosoida ehdottomaksi masennusoireeksi.
Svendsenin mielestä masennusdiagnoosin saamisesta on tullut
aivan liian helppoa. On muistettava, että Maailman terveysjärjestö World Health Organization
(WHO) luokittelee masennuksen
yhdeksi kaikkein vaikeimmista sairauksista, ja sitä pidetään yhtä haitallisena kuin sokeutta tai Downin
syndroomaa. On vähitellen luovuttu näkemyksestä, jonka mukaan
ihmiset ovat suhteellisen kykeneviä
ja neuvokkaita ja pystyvät käsittelemään elämään kuuluvaa jatkuvaa
haavoittumisalttiutta. Tässä prosessissa luodaan ihmisiä, jotka eivät
lopulta enää kykene normaalielämään.
Svendsen uskoo, että diagnoosien jakamisen suhteen pitäisi yleensäkin olla varovainen. Diagnoosi
leimaa ja luo kuvan siitä, kuka ja
millainen kyseinen ihminen on.
Vaarana on, että diagnoosista tulee
ihmisen identiteetti. Mutta olisi
muistettava, että diagnoosi ei kerro mitään niistä myönteisistä uskomuksista ja voimavaroista, joita
ihmisessä luonnostaan on.
University of Bergen (2013, January 11). On the mental catwalk:
As diagnostic thresholds are lowered, being normal ends up being
as difficult as being a Supermodel,
philosopher contends. ScienceDaily.
Retrieved January 21, 2013, from
http://www.sciencedaily.com/releases/2013/01/130111092455.htm
PSYKOTERAPIAA
35
36
PSYKOTERAPIAA
Kognitiivisbehavioraalinen
terapia voi auttaa,
jos lääkkeet eivät
tehoa masennukseen
Laaja-alainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toteutettiin Bristolin, Exeterin ja Glasgow’n yliopistojen
yhteistyönä. Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää, miten auttaa ihmisiä, jotka eivät saa apua masennuslääkkeistä. Otos käsitti 469 henkilöä, jotka olivat iältään
18–75 vuotta. Heidät jaettiin kahteen ryhmään: 235
asiakasta jatkoi tavallista lääkehoitoa yleislääkärin valvonnassa, ja 234 sai lisäksi CBT-terapiaa. Seurantaan
osallistui 422 henkilöä (90 %) kuuden kuukauden kuluttua ja 396 henkilöä (84 %) vuoden kuluttua.
Kuuden kuukauden seurannassa todettiin, että yhdistelmähoitoa saaneista 46 prosentilla masennusoireet
olivat vähentyneet ainakin puoleen entisestä, kun pelkästään lääkkeillä hoidetuilla prosenttiluku oli 22. Vaikutus säilyi yli vuoden.
Tutkimusta johtanut tohtori Nicola Wiles Bristolin yliopistosta raportoi: ”Maailman terveysjärjestö
WHO:n (World Health Organization) arvioiden mukaan masennus koskettaa noin 300 miljoonaa henkilöä maailmanlaajuisesti. Hoidossa lääkkeet ovat usein
ensilinjan vaihtoehto. Monissa maissa terapiaan pääsy
on vaikeaa niillekin henkilöille, jotka pystyvät maksa-
maan tai joiden vakuutus korvaa hoidon. Tutkimuksen tulokset korostavat sitä, miten tärkeää on helpottaa
terapiaan pääsyä. Vaikka hoidon saatavuutta on alettu
parantaa esimerkiksi Britanniassa ja Australiassa, maailmanlaajuisesti ongelma on vaikea. Myös Britanniassa monet, jotka eivät saa apua lääkkeistä, jäävät ilman
tarvitsemaansa psykologista hoitoa. Investoimalla psykologisiin palveluihin on mahdollista alentaa merkittävästi masentuneiden ihmisten ja terveydenhoitojärjestelmien taakkaa.”
Wilesin mukaan on lisäksi tärkeää myöntää se tosiasia, että vaikka CBT-terapia oli tehokas hoitomuoto
monille tutkimukseen osallistujille, se ei auttanut kaikkia. Sen vuoksi on panostettava lisätutkimuksiin tällä
alueella vaihtoehtoisten – sekä farmakologisten että eifarmakologisten – hoitomuotojen löytämiseksi.
Kliinisen psykologian professori Willem Kuyken
Exeterin yliopistosta sanoo: “Tutkimuksesta saatiin
lisänäyttöä siitä, että kognitiivisen terapian kaltaiset
psykologiset hoitomuodot voivat tarjota merkittävää
ja pitkäaikaista apua masentuneille asiakkaille. Mielialahäiriöiden hoitoon erikoistunut Mood Disorders
Lääkkeet ovat yleisin hoito keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen. Jopa kahdessa kolmasosassa tapauksista lääkehoito ei kuitenkaan tehoa. The Lancet -lehdessä julkaistun uuden brittiläistutkimuksen mukaan kognitiivis-behavioraalinen terapia (cognitive behavioral therapy, CBT) voi normaalihoidon täydennyksenä vähentää
tai lieventää oireita ja siten parantaa masentuneiden henkilöiden elämänlaatua.
37
PSYKOTERAPIAA
38
Centre, joka osallistui myös tutkimukseen, pyrkii
mahdollisimman tehokkaasti edistämään näyttöön perustuvien psykologisten lähestymistapojen saatavuutta. Kyseinen tutkimus osoittaa, että henkilöt, joilla
on pitkäkestoisia ja monitahoisia tarpeita ja jotka eivät ole reagoineet masennuslääkitykseen, voivat saada
merkittävää ja pysyvää apua koulutettujen terapeuttien
tarjoamasta CBT-terapiasta. Koska yli 40 prosenttia
terapiaan osallistuneista oli oireettomia vielä vuotta
myöhemmin, heidän toipumisennusteensa on hyvä. ”
Yleislääketieteen professori John Campbell Exeterin yliopistosta kommentoi tutkimusta: “Masennus
on hyvin yleinen sairaus, ja kaikki eivät reagoi hyvin
lääkkeisiin. Joillekin henkilöille masennus on erittäin
vaikea kokemus. Saadut tulokset osoittavat, miten
puheterapian lisääminen hoitoon voi olla tehokasta
ja auttaa monia vapautumaan elämää hankaloittavista
oireista. Ne rohkaisevat sekä lääkäreitä että heidän asiakkaitaan hyödyntämään tätä vaihtoehtoa.”
Psykososiaalisen psykiatrian professori Chris Williams Glasgow’n yliopistosta lisää: ”Tutkimus vahvistaa, että psykologiset ja fyysiset hoidot voivat täydentää
toisiaan. Lisäksi oli rohkaisevaa havaita, että tämä lähestymistapa toimii hyvin erilaisilla ja eri-ikäisillä asiakkailla, joiden elinolosuhteet eroavat toisistaan.”
Masentuneita henkilöitä avustavan järjestön Depression Alliancen toimitusjohtaja Emer O’Neill toteaa:
”Viime vuosien aikana masennukseen liittyvän häpeän
vähentämisessä on edistytty ja myös hoitomuodoissa
on tapahtunut merkittävää kehitystä. Vuosien ajan
monet jäsenemme ovat toivoneet pääsyä erilaisiin vertaistukipalveluihin. Meitä ilahduttaa tutkimuksen tarjoama näyttö siitä, miten erilaiset hoitomuodot – kuten CBT-terapia ja lääkkeet – edistävät tätä kehitystä.”
Nicola Wiles, Laura Thomas, Anna Abel, Nicola
Ridgway, Nicholas Turner, John Campbell, Anne Garland, Sandra Hollinghurst, Bill Jerrom, David Kessler,
Willem Kuyken, Jill Morrison, Katrina Turner, Chris
Williams, Tim Peters, Glyn Lewis. Cognitive behavioural therapy as an adjunct to pharmacotherapy
for primary care based patients with treatment resistant depression: results of the CoBalT randomised controlled trial. The Lancet, 2012; DOI: 10.1016/
S0140-6736(12)61552-9
UUSIA KOULUTUKSIA
Mielenterveyshäiriöt ja niiden
hoito 30 op
Koulutus toteutetaan Hämeenlinnassa yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa
Koulutus koostuu kolmesta osasta, jotka yhdessä suoritettuna täyttävät psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien
valmiusopintojen kriteerit yliopistojen psykoterapiakoulutuskonsortion vaatimusten mukaan.
1. Kliinisten häiriöiden
psykodynaaminen ja integratiivinen
arviointi ja hoito
8
op
Sisällöstä
Kliinisen psykologian ja diagnostiikan
sekä käypähoitosuositusten perusteet
1
Koulutuksessa tutustutaan yleisellä tasolla psykiatrisen diagnostiikan, käypä hoitojen sekä kliinisen psykologian peruskäsitteisiin.
Psykodynaaminen hoitosuhde
1
Laadukkaan hoitosuhteen perusedellytykset. Kyllin lähellä ja riittävän
kaukana.
Lasten ja nuorten psyykkiset häiriöt
1
Keskeisimmät lapsilla ja nuorilla esiintyvät kliiniset häiriöt. Tapausesimerkkinä Keskivaikea ja vakava masennus nuorella ja sen hoito
Skitsofrenia ja psykoosit
1
Diagnostiikka ja hoito. Tapausesimerkkinä nuoren aikuisen skitsofrenia
ja psykoosi.
Persoonallisuus- ja syömishäiriöt
1
Persoonallisuuden tutkiminen ja merkitys, syömishäiriön diagnosointi ja
hoito. Kliinisiä tapausesimerkkejä.
Ahdistuneisuushäiriöt ja traumaperäiset
häiriöt
1
Häiriöiden arviointi- ja hoitomenetelmiä.
Kirjallinen työ
2
Kirjallinen työ kliinisten häiriöiden psykodynaamisesta ja integratiivisesta
arvioinnista ja hoidosta.
2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon
erityiskysymyksiä
10
op
Sisällöstä
Seksuaalivähemmistöt mielenterveystyössä
1
Homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, bi- seksuaalisuus, transvestismi,
seksuaalifantasiat, parafiliat ja muut ilmiöt mielenterveystyön näkökulmasta.
Lasten ja nuorten käytöshäiriöiden
kohtaaminen
1
Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää
tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.
Työkalupakki lasten ja nuorten
käytöspulmiin
0,5
Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä lasten ja
nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän
lapsen/nuoren psykoedukaatioon.
Psykologiset interventiot aggressiivisuuteen
0,5
Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aikuisen
aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön
psykoedukaatioon.
Netti- ja peliriippuvuuden arviointi ja hoito
0,5
Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, miten nettija tietokoneriippuvuutta voi arvioida ja hoitaa.
Psyykkinen etäännyttäminen
0,5
Kuinka tunteet tarttuvat?,Irti toisen tunteista, Mitä kehossa ja aivoissa
tapahtuu asiakastyön paineessa?
Vireystila ja kehotietoisuus, Henkilökohtaisten rajojen ylläpito asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella, Itsetuntemus ja selkeä ajattelu, Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit
Myötätuntouupumus
0,5
Koulutus antaa tietoa myötätuntostressistä ja myötätuntouupumuksesta,
myötätunto-uupumuksen tunnistamisesta, ehkäisystä ja jälkihoidosta sekä
reflektiopintaa ammatilliseen kasvuun.
1. Kliinisten häiriöiden psykodynaaminen ja integratiivinen arviointi ja hoito 8 op
2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon erityiskysymyksiä 10 op
3. Näyttöön perustuva psykoterapia 12 op
39
UUSIA KOULUTUKSIA
Psyykkisen kriisin kohtaaminen
0,5
Koulutuksen aikana osallistujat opastetaan kriisissä olevan ihmisen
kohtaamisen vuorovaikutustaitoihin
sekä käyttämään strukturoituja arviointimenetelmiä ja –lomakkeita.
Osallistuja saa käyttöönsä työkalut
mm. akuutin itsemurhariskin, väkivaltaisuuden riskin, masennuksen,
maanisuuden, psykoottisuuden,
paniikkioireiden, päihteidenkäytön ongelmien sekä ahdistuneisuuden
arviointiin. Lisäksi osallistujat
perehdytetään interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta
ihmistä
Väkivallan preventio sosiaalija
terveysalalla
0,5
Koulutus sisältää konkreettisia ja käytännöllisiä ohjeita siitä, miten sosiaalija terveysalan ammattilaiset ja työyhteisöt voivat menetellä, jotta
väkivaltatapauksia työpaikoilla voisi ehkäistä ennalta
Monikulttuurisuus ohjaus- ja terapiatyössä
Psykoa vai somaa
Koulutuksen tavoitteena on lisätä osallistujien monikulttuurista ohjauskompetenssia ja sitä kautta valmiuksia työskennellä tuloksellisesti maahanmuuttajien parissa.
0,5
Psykosomaattiset oireet ja sairaudet: mitä ne ovat ja miten niitä kannattaa hoitaa? Psyykkiset häiriöt: solutason ongelmien vai ikävien olosuhteiden seurausta? Kohdistuuko hoitointerventio solutasoon, varsinaisiin
oireisiin, niiden aiheuttajiin, ylläpitäjiin vai mihin? Psykiatristen sairauksien preventio: temppu ja miten se tehdään.Parhaat psykoterapeuttiset
interventiot: uutta tutkimustietoa vaikuttavuudesta
Perheterapeuttinen yksilöterapia
1
Systeemisyys yksilöpsykoterapiassa ja yksilö systeemisyydessä
Sukupuu ja sosiaalinen atomi
metodikoulutus
2
Seminaarissa tutkitaan rinnakkain perheterapian ja psykodraaman
menetelminä tunnettuja kahta työskentelytapaa: sukupuuta ja sosiaalista
atomia. Yhdessä ne kuvaavat omasta historiasta syntyviä suhteessa olon
tapoja sekä itselle mahdollistuneita uusia ratkaisutapoja löytää elämää
rakentavia suhteita ja yhteisöjä.
3. Näyttöön perustuva psykoterapia
12
op
Sisällöstä
Psykoterapian indikaatiot ja
kontraindikaatiot PS21
40
1
1 op Mihin psykoterapia eri muodoissaan sopii ja mihin ei.
Psykoterapian ja työnohjauksen määrittelyä
Psykoterapeuttinen sanasto
Miten psykoterapeuttista hoitoasennetta voi soveltaa ryhtymättä kuitenkaan ”terapoimaan”
Opiskelijat, jotka suorittavat koko opintojakson 1-3 30op aloittavat tällä
seminaarilla.
Psykoterapian vaikuttavuustekijät
2
Yleiset ja erityiset vaikuttavuustekijät
Oma persoona työvälineenä
Psykoterapeuttinen vuorovaikutussuhde
Psykoterapeuttiset menetelmät
Psykoterapiatutkimus ja common factors
Särkyvän mielen rakentuminen
2
Ihmisen elämänkaari, Mielen rakentuminen, Mielenterveys ja sen järkkyminen,Lapset ja nuoret, kehitys ja hoidon
erityispiirteet,Ikääntymisen erityiskysymykset
Mielenterveystyön laki ja etiikka
2
Mielenterveystyötä koskeva lainsäädäntö sekä mielenterveystyön ja
psykiatrisen hoidon
palvelujärjestelmä; Psykoterapeuttisen työn eettiset ja moraaliset kysymykset
Kirjallinen työ ja kirjallisuuspaketti
4
Opiskelija laatii kirjallisen työn näyttöön perustavasta psykoterapiasta
sekä suorittaa kouluttajan kanssa sovitulla tavalla kirjallisuuspaketin.
PSYKOTERAPIAA
41
PSYKOTERAPIAA
Psykologi, psykoterapeutti, psykologian lisensiaatti, Juhani Heiska
42
MASENNUKSEN
KOKONAISKUVA 7x4KENTÄN AVULLA
Johdanto
Depressionkäsittelyn lähtökohdaksi tulee tieteellisten
tutkimusten tarkastelun ja käytännön terapiatyöskentelyn kautta vaikka otsikko ”Rooleissa ja sen kaltaisissa alasysteemeissä ilmenevä tasapainottomuus”. Tämä
viittaa potilaana ja hoitajana olemiseen tai vaikka yhteiskuntaluokkiin. Ihmisten suhteisiin keskittyvä lähtökohta on myös ”Minäkuvan ja saadun minäihanteen
välinen kuilu”, joka ilmenee esimerkiksi tutkittaessa
kateuden yhteyksiä masennukseen.
”Biologisten säätelyjärjestelmien häiriö” on sitten
sopiva otsikko lähtökohdille, joissa pääasiana on vaikkapa lääkehoito. ”Tyydyttämättä jääneiden elämisen
tarpeiden ilmentymä”, joka kohdataan esimerkiksi
synnytykseen ja imetykseen liittyvässä masennuksessa, on myös biologiaan viittaava lähtökohta.
Kasvatustieteeseen viittaa sitten ”opittu avuttomuus”, joka on lähtökohtana monissa masennustutkimuksissa.
”Epäsuotuisa
merkityssuhteiden
jäsentyminen/organi
soitu
minen” tai ”tiettyjen ma-
sennuskaavioiden ja niiden yhteenliittymien ilmeneminen” on monien psykoterapiatutkimusten ja
vastaanottotyöskentelyjen lähtökohta. ”Masennus
taloustieteeseen ja sosiologiaan liittyvänä yhteiskunnallisena ilmiönä” on laaja tutkimusalue, jossa masennusta pidetään vaikkapa väistämättömänä reaktiona
huonoihin olosuhteisiin.
”Elämänhalun ja/tai elämänuskon hiipuminen” on
vanha perusta masennuksen käsittelyssä. ”Tahdosta
riippumaton alavireisyyden ja riittämättömyyden kokemus” on uudempi tarkastelutapa. ”Vihan kohdistuminen sisäänpäin/itseen” on merkittävä lähtökohta
masennuksen ja aggression tarkastelussa. ”Jokaisessa
minässä olevan Vanhemman ankaruus jokaisessa minässä olevan Lapsen heikkoutta kohtaan” on merkittävä masennuksen tarkastelutapa elämänkatsomus- ja
persoonallisuusproblematiikassa. Elämänkatsomuksellisella puolella masennuksesta tulee myös ”negatiivinen olotila elämän veloissa, osumattomuuksissa,
kompastumisissa, väärin toimimisissa, sääntöjen rik-
Metodi
Kyseinen kenttä on tässä esityksessä menetelmä, jolla
jäsennetään ja kuvataan psyykkisten häiriöiden, sairauksien, poikkeavuuksien ja pahoinvointien syitä sekä
ihmisen tuskaa muutenkin. Sillä voi käsitellä myös
laajemmin kuin tietynlaisilla pysähdyskuvilla erilaisia
tuskaprosesseja.
Kentän seitsemän vai
kuttavaa syyryh
mää (VAI
KUTTAJAT) eli yksinäisyydet, mallit, stressit, rangaistuselämykset, menetykset, välttelymahdollisuudet ja muutokset lisäävät tai vähentävät siis myös
masen
nusta, joka ilmenee neljällä alueella (MIE
LENTERVEY DEN KULMAK IVET): ihmissuhteet, liikunta, rationaalinen toiminta ja irrationaalinen toiminta. Kyseiseen metodiin kuuluvat ruudut
ovat loogisia, faktorianalyysilläkin todennettavia
kokonaisuuksia, joiden luokittelijareliabiliteetillekin
on erilaisissa käytännön tilanteissa saatu korkeita lukemia (Heiska 1990). Sen teoreettiset lähtökohdat
ja kehittely ovat oma kokonaisuutensa. Sitä on käsitelty kognitiivisen psykoterapian konferensseissa
Corfussa (Heiska 1994) ja Prahassa (Heiska 2003),
Mielenterveyden-kulmakivet-kongresissa
Lahdessa
(Heiska 1997), psykologiakongressissa Turussa (Heis-
A
IHMISSUHTEET
I
U
T
T
A
J
A
T
Tulokset
Masennuksen olemuksen, masennukseen liittyvän
hoitoonmenokynnyksen ja hoidossa pysymisen, masennusterapian sisältöjen sekä masennuksen yksilöllisen seurannan käsittelyssä on keskeistä, että muodostuu erilaisia otsikkoluetteloita. Niiden jäsennyksestä
7x4-kentän avulla on oheisissa luvuissa esimerkkejä.
Myös kuvataan tällaisen jäsentämisen avulla saatavia
muita tuloksia. Aina tähdellä (*) merkityt kohdat viittaavat 7x4-kentän osiin.
MASENNUKSEN OLEMUKSEN KÄSITTELY
Tärkeätä teesiä, depressioprosessi voi alkaa jo lap
suuden koke
muksista, tarkensi Aaron Beck seuraa
viin pääkohtiin (Beck 1971): Yksinäisyys esimerkiksi
vanhempien poissaolon muodossa varmasti vaikuttaa.
Ihmissuhdepettymykset ynnä muut ihmissuhteiden
rangaistuselämykset ovat masennusprosessissa mukana. Syyllisyyskokemustenkin masennusvaikutuksista
on paljon empiirisiä todisteita. Ihmissuhdemenetykset ovat miltei itsestään selviä masentavia tapahtumia.
Nämä sisältyvät oheisen 7x4-kentän tähdellä merkittyihin ruutuihin seuraavasti (kuvio 1):
MIELENTERVEYDEN KULMAKIVET
V
K
ka 2004), kolmilla Terveydenhoitajapäivillä, viimeksi
Tampereella v. 2011 (Suomen Terveydenhoitajaliitto
2011) sekä kestävän kehityksen, kulttuurin ja kasvatuksen kongressissa Savonlinnassa v. 2012 (Gröhn &
Härkönen 2012). Myös käytäntöihin sovelluksista on
paljon esimerkkejä (Heiska 1998, 2002, 2010, 2012).
Laaja 7x4-tutkimustiedosto siitä on muun muassa
nettiosoitteessa www.esavo.psyli.fi/sisällys.html. Lisäksi englanninkielinen laaja selvitys on osoitteessa
www.juhaniheiska.com. Kyseisissä tiedostoissa on satoja psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja
poikkeavan käyttäytymisen syistä kertovia tutkimustuloksia sijoitettu 7x4-kentän mukaisiin ryhmiin.
YKSINÄISYYDET
KEHON
TOIMINNOT/
LIIKUNTA
RATIONAALINEN TOIMINTA
ELÄMÄNKATSOMUKSELLINEN
TOIMINTA
*
MALLIT
STRESSIT
PETTYMYKSET/RANGAISTUKSET
*
MENETYKSET
*
VÄLTTELYMAHDOLLISUUDET
*
komisissa ja kunnioittamisissa”.
Mitä ovat sitten elämänhalu ja elämänusko tai vaikka epäsuotuisat merkityssuhteiden organisoitumiset?
Mitä masennuskoulukuntaa kannattaa tukea? Mikä
liikuttaa aamuisin kättä, jos vain käsittämättömästi
vetää peittoa korviin, sairaus, masennus, aivoprosessit
vai persoona? Milloin masennus onkaan sairautta? Siinä on esimerkkejä vaikeista kysymyksistä etsittäessä eri
lähtökohtaisille käsittelijöille yksimielisyyttä ja koko
masennuksen kokonaiskuvaa. Tätä toimintaa helpottaa 7x4-kenttä. Ensimmäisen kerran se on esitelty Psykologia-lehdessä 1980-luvulla (Heiska 1984).
MUUTOKSET
43
Beckin jäsennystä voi 7x4-kentällä sitten työstää laajemminkin. Beck itsekin laajensi depression lähtökohtia stressien suuntaan (Beck 1982). Myös esimerkiksi
depression valohoito liittyy kehontoimintojen stresseihin ja –muutoksiin (*), tai masennuksesta kärsivän
talouden kohentaminen liittyy rationaaliseen stressiin
(*). Lisäksi monet taiteilijat kuvaavat ja ovat kuvanneet
7x4-ruutuihin sopivia elämyksellisiä kokonaisuuksia.
Vaikkapa masentuneen nuorukaisen huokaus ”juokse
sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma”, kuvaa
tunnetussa laulussa liik
kumi
seen sisälty
vää yksinäisyyttä (*) tai tunnetussa musikaalissa esitetty vakavan
tunneristiriidan kuvaus ”on lainaa ilon sekunnitkin”
kertoo irrationaalisesta stressistä (*). Runoilijoista vaikka Kahil Gibran runossaan ”Seitsemän kertaa olen halveksinut sieluain” kertoo omalla tavallaan 7x4-kentän
vaikuttajista. Lisäksi monien kuvataiteilijoiden teokset
ovat oikeastaan 7x4-kentän ruutujen kuvausta (Heiska
1998). Esimerkiksi Albert Edelfeltiltä ja Carl Larssonilta löytyy joka ruutuun osuva kuva. Masennuksen
taideterapioihinkin saadaan siis näin linkki.
Masennusprosessin vaiheet liittyvät mallioppimisen (*) tai muun toimintamallin (*) ja stressitilanteiden
(*) kautta 7x4-kenttään seuraavasti (kuvio 2):
I Varhaiset negatiiviset kokemukset
▼
II Synkkien perususkomusten muodostuminen
▼
III Stressitilanne elimellisenä tai henkisenä
▼
IV Aikaisempien synkkien perususkomusten uusi esille tuleminen
▼
V Tappiomielialaa lisäävien automaattisten ajatusten toistuva ilmeneminen
▼
VI Mielenterveyden kulmakivien alueille kasaantuvien oireiden muodostuminen seuraavasti:
44
A) Ihmissuhteissa ilmenevät:
Estyneisyys
Outo kiihtyneisyys
Surullinen ilmiasu
B) Kehon toiminnoissa ilmenevät:
Unihäiriöt
Solujen välittäjäaineiden häiriöt
Veren koostumuksen häiriöt
Laihtuminen tai lihominen
Monenlaiset säryt
D) Elämänkatsomuksessa ja tunne-
elämässä ilmenevät:
Kelvottomuuden tunne
Korostunut syyllisyyden tunne
Korostunut häpeän tunne
”Ei tunnu mikään miltään”
C) Osaamisessa, muistamisessa, keskittymi-
sessä, tavoitteellisuudessa yms. ilmenevät:
Ajatustyön kangertelu
Yleinen kiinnostuksen puute
Itsemurha tavoitteena
Esimerkiksi varhaiset negatiiviset kokemukset koulussa tuottavat negatiivisen mallin (*) ”minusta ei ole
mihinkään”. Tämä synkkä perususkomus tulee esille ja
vahvistuu sitten työn etsimisen vaikeuksissa. Näin työelämän stressitilanteissa muodostuu automaattisia ajatuksia, ja ennen pitkää ollaan oireiden ilmestymisessä
kulmakivialueille (*). Kuvassa esitetty oireluettelo on
kooste monista oiretutkimuksista.
Vaiheista kertoo myös Virginian osavaltiossa tuotettu naiskaksosten seurantatutkimus. Siinä masennusprosesseista muodostettiin korrelaatiokertoimista
tehtyjen päätelmien avulla vuokaavioita (Kendler et al.
2002) ja käytettiin 18- ruutuista kenttää. Sen 13 ruutua sisältyvät 7 x 4 -kentän seuraaviin ruutuihin verrattain hyvin (kuvio 3):
V
A
IHMISSUHTEET
I
U
T
T
A
J
A
T
TOIMINTA
YKSINÄISYYDET
*
*
MALLIT
*
*
*
STRESSIT
*
*
*
*
MENETYKSET
*
*
MUUTOKSET
*
Loput viisi ovat neuroottisuus, matala itsetunto, ahdistusalttius, käytöshäiriö ja nautintoaineiden ongelmakäyttö.
Tässä ilmenee sitten masentumisen syytekijöiden tarkastelualue, muut häiriöt tai sairaudet, joilla on tietysti
omat syykenttänsä. Esimerkiksi matalan itsetunnon syntymiselle voi osoittaa 7x4-kentästä olennaisia kohtia. Tai
sitten: Välttelymahdollisuuksien kohdalla ei oheisessa
ruudukossa ole yhtään tähteä, mutta viihdeaineiden ongelmakäyttö on tunnetusti sairaus ja/tai välttelyreaktio
(*). Samaan viittaa suomalainen tutkijaryhmä (Torikka
et al. 2001), joka sai 14 -16-vuotiaiden aineistolla vahvistusta väitteelle, että alkoholin käyttö lisää depressiota
mutta depressio ei lisää alkoholin käyttöä. Myös esimerkiksi diabetessairaus eli menetys kehon toiminnoissa (*)
on kiinteässä yhteydessä depressioon (Erikson 2001).
Kun sitten tutkitaan, onko depressio sairautta
yleensä, kaksisuuntaisen mielialasairauden osa-alue,
välttämätön vaihe psykoosista selviytymisessä, syvää
uupumusta, laiskuutta, osa onnellisuuden vastakohtaa, osa ahdistuneisuus-masentuneisuus-noidankehää
tai vaikka yksi merkittävä synnytyksen jälkeinen tila,
saadaan 7x4-kentän avulla depression olemuksen käsittelyyn seuraava jäsennys: A) Sosiaalisesti (*) ja myös
sosiologisesti on merkittävää esimerkiksi K. Fulfordin
näkökulma: Mil
loin rakkaan menettämisen (*) jälkeinen suru määrittyy sairaudeksi (Fulford 1989). B)
Somaattinen (*) näkökulma on tärkeä masennuksen
sairausmäärittelyissä ja vaikka tupakoinnin ja masen-
*
nuksen vuorovaikutusta tarkasteltaessa. C) Terveydenhuollon rahoituksessa (*) ja käyntikertalaskutuksissa
tärkeä osa on depression sairausmäärittely. D) Depressioon liittyvissä eettisissä päättelyissä (*) kohdataan
esimerkiksi seuraava tutkimustulos: Depressiivikkojen
itsearvioinnit ovat keskimäärin realistisempia ja tar
kempia kuin ei-depressiivisillä, kun koehenkilöt itse
ja ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat sosiaalista pätevyyttä (Lewinsohn et al.1980). Näin tulee käsittelyyn
elämänkatsomuksellinen / irrationaalinen stressi (*).
Onhan vaikeaa työstämistä siinä, että eettisesti hyvä
realiteettitaju voi olla pahaa tai huonoa.
Oma alueensa on myös masennus ja itsetuho. Itsetuhoisista eri arvioiden mukaan 30-40% ei ole masentuneita, ja hoitokäytännöissä todetaan usein itsemurha
masennuksen helpottumisvaiheessa. Itsemurha-ajatuksia herää myös hoidon aikana, ja jo itsemurhan määrittelyssä on vaikeata, kun ihminen voi tappaa itsensä
pelastaakseen toisen tai joutua onnettomuuteen, joka
viittaa itsemurhaan. Myös määrittelyväite, että eutanasia ei ole itsemurha, on monen mielestä väärä. Tällöin määrittelyssä ovat tärkeitä seuraavat ajatusrakennelmat (Litman 1961): 1) Haluan sovittaa tai uhrautua
tietyissä elämänkatsomukseen liittyvissä asioissa. 2)
Haluan kostaa tai rankaista vielä haudan takaakin. 3)
Haluan liittyä/yhtyä menetettyyn rakastettuuni. 4)
Haluan paeta/nukkua, koska en jaksa enää. 5) Haluan
syntyä uudesti, aloittaa uuden elämän tai muun sellaisen. Nämä sijoittuvat seuraaviin ruutuihin (kuvio 4):
K
KEHON
TOIMINNOT/
LIIKUNTA
45
V
A
KEHON
TOIMINNOT/
LIIKUNTA
IHMISSUHTEET
I
K
U
T
T
A
J
A
T
46
TOIMINTA
YKSINÄISYYDET
MALLIT
1*
STRESSIT
2*
MENETYKSET
3*
4*
MUUTOKSET
Vastineet 7x4-kentän tarkennusluettelossa ovat silloin
1) Syyllisyydentuntojen käsittelymallit, 2) Anteeksiantamattomuustilanteet, 3) Identiteetin menetykset,
4) Mahdollisuudet vältellä niin sanottujen elämän
suurten kysymysten ajattelemista ja 5) Uusien aatteiden ilmestyminen elämänkenttään. Näihin ajatusrakennelmiin on tietysti vielä yksilöllisiä tarkennuksia.
Esimerkiksi elämänkatsomuksellisista välttelyistä (*)
on merkittävä seuraava tarkennus: Kärsivä korostaa läheisilleen elämänmyönteistä jumalauskoaan ja kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee seuraavasti: ”Olen karmea
taakka, joka minun pitäisi poistaa tappamalla itseni,
Jumalan lupaama armo tulee kyllä näinkin osakseni”.
Itsemurhan toteuttaneiden merkittävissä tilanteissa käyttämät lausahdukset, joita on kerätty läheisten
muisteloista (Mikkelin läänin työryhmä 1988), antavat vielä tarkemman kuvan itsetuhoisten ajatusrakennelmien jäsentymisestä seuraavasti:
1) Yksinäisyyteen (*) liittyy seuraavia: ”Isä, hae minut
pois”. ”Minä olen kallio tai kivi aavalla merellä”.
”Ei ole olijaksi liikemaailmaan eikä kaupungillakaan”. ”No kun tuntuu, et Jumalakkaa ei auta”.
2) Vääristyneitä ajatusmalleja (*) ovat seuraavat: ”Jos
sauna, viina ja naiset ei auta, niin tauti on kuolemaks”. ”Minulla on omat ratkaisuni” (hoitoon menemisissä). ”Näkymättömiin” (kuntoutusvastaan-
5*
3)
4)
5)
6)
7)
otolta lähtiessä toisteltu lausahdus). ”Jospa mulle
tapahtuu” (saatuaan reseptit ja vakuuttelut, että mitään pahaa ei kehossa ole tapahtumassa). ”Minua ei
enää revitä leikkauksissa, haluan kuolla kokonaise
na”. Hän käytti vaikeasti ymmärrettäviä vertauksia,
joihin selityksiä tai tarkennuksia ei saatu.
Liialliseen stressaantuneisuuteen (*) kuuluvia huudahduksia ovat ”en jaksa enää!” ja ”en jaksa enää
elää, sillä on niin monia vikoja!”.
Rangaistus/pettymyselämyksiin (*) liittyy seuraavanlainen: ”Kyllä olen ruma ja laiha” (peilin edessä
itseään katsellen). ”Pidä turpa kiinni, minä ammun”.
Menetyksiin (*) liittyviä ovat seuraavat: ”Nyt on
kodista harjaors murtunut”. ”Äidin takia jaksoin
elää”. ”Isä miksi minut jätit!”
Defensiivisyys (*) heijastelee seuraavissa: ”Tämän
mailman työt on tehty”. ”En tule niille käräjille”.
”Tuosta voi sitten ottaa” (pankkikirjasta). ”Enhän
minä ennää pitkään tarvii” (ostamaansa virsikirjaa).
Muuttumiseen (*) liittyvät ”haluan isän luo” ja
”pidä hyvä huoli S:stä”.
Myös oheinen itsetuhon noidankehien kaavio (Meretoja & Laakso 2002) sisältää 7x4-kentän osasia. Ne on
osoitettu isoin kirjaimin seuraavassa kuviossa (kuvio 5):
HOITOONMENOKYNNYS JA
HOIDOSSAPYSYMINEN DEPRESSION
HOIDOSSA
Ainakin B. Brenner on kuvannut masennusprosessien
seuraavaa lainalaisuutta: Masentuneista selvä vähemmistö
hakee ammattiapua masennukseen, muihin ongelmiinsa
kuitenkin hakevat (Brenner 1985). Tästä välttelytoimin
nosta (*) tarken
tuu itsemurhatapauksista saatuja seu-
raavia esimerkkejä (Mikkelin läänin työryhmä 1988):
Ihmissuhteisiin (*) liittyviä:
‑ Viimeisenä elinvuotenaan hän kävi ter
veys
kes
kuksessa vain kerran -- ja silloinkin sunnuntain
päivystys
ai
kana avo
vaimon kanssa. Julki tuotiin
vain unettomuus‑väsyneisyysongelma. Vaikea seksiongelmakin heillä kuitenkin oli.
‑ Vain ystäväpiirissä hän esitti avunpyyntöjä -- ja
kätkettyinä. Terveyskeskuslääkärille hän kertoi
vain virtsaamis
vaivois
ta ja niska‑hartiaseudun li
hasoireista. Kou
lu/opiskelija terveydenhoitajan
luona käyn
tejä oli kaksi, ja ilman mitään ma
sennusproblematiikkaa.
Kehon toimintoihin /liikuntaan ja liikkumiseen (*)
liittyviä:
‑ Eturauhasvaivojen takia hän kävi vuosittain hoi
doissa, joista hän ei vaimolleenkaan kertoillut mitään.
Rationaaliseen toimintaan (*) liittyviä:
‑ Kymmeneen vuoteen hän ei käynyt terveyden/sairauden hoitopaikoissa. Humalaisena hän kuitenkin
usein pyrki sisarustensa perheisiin apua pyytämään
räyhäten, jolloin hänet tietysti ajettiin kesken pois.
‑ Sosiaalitoimistokäyntejä oli viimeisen elinvuoden
aikana 14 ja vain raha‑asioiden vuoksi.
‑ Äidilleen hän kävi valittelemassa migreenivaivoja
mutta hoitopaikkojen asiakirjoihin ei tullut päänsärystä merkintää.
Tämä noidankehäprosessi alkaa siis kohdasta vaikea
tilanne (*), jatkuu kohtaan ”Epätoivo katoaa hetkeksi”
ja jatkuu sitten kolmea erilaista polkua pitkin.
Itsestään paranemiset (*), lumehoidot (*) ja hoitojen sivuvaikutukset (*) kuuluvat myös masennuksen
olemuksen käsittelyyn. Esimerkiksi jo 1980-luvulla masennustutkimus on tuottanut seuraavia tuloksia: Masennuslääkkeellä on aina joitain stressaavia sivuvaikutuksia
(*), ja tutkimuksissa saatiin yhtä hyviä hoitotuloksia
tiettyjä sivuvaikutuksia tuottavilla lumelääkkeillä kuin
varsinaisilla masennuslääkkeillä (Thomson 1982).
Masennuksen olemukseen liittyy kaiken edellisen
lisäksi myös evoluutionäkökulma (muutokset) (*):
masennus ilmiönä, jonka avulla seuloutuu kehityskelvoton. Eläintarhoista saatu seuraava havainto on tässä
jotenkin merkittävä: Susilauman mallien (*) mukaan
erilaiset jalkapuolet tuhotaan nopeasti. Kun sitten
eläintenhoitajat eristävät tietyn jalkavammaisen omaan
häkkiinsä paranemaan, niin hyvin usein tällainen yksilö jotenkin livahtaa entiseen laumaan. Siis se sahaa
oksaa, jolla istuu -- kuten masentunut yleensäkin.
47
Elämänkatsomukselliseen toimintaan (*) liittyviä:
‑ Hän kävi henkiparantajan luona hakemassa turhaan apua päänsärkyyn, jota kaksi kuukautta aikaisemmin oli hoidettu neurologian klinikalla.
‑ Hän otti yhteyttä entiseen koulukaveriinsa, erääseen pappiin, joka kuitenkin liian myöhään tajusi
yhteydenottojen olleen hätähuutoja.
Kun suunnitellaan masentuneiden hoitoihin liittymisistä ja hoidoissa pysymisistä toimenpiteitä, edellä
kuvatut esimerkit ja niiden jäsennys ovat siis keskeisessä asemassa. Lisänä on tietysti jäsennys mielenterveyden kulmakiviin. Esimerkiksi kehon toimintoihin
(*) liittyvästä lääkehoidon seurannasta tiedetään, että
lääkitsemättömien masentuneiden (N= 484) ja keskisyvästä masennuksesta kärsivien lääkittyjen (N=3671)
terveydentilat olivat tutkittaessa sellaisia, että päädyttiin seuraavaan päätelmään: Masennuksen jääminen
tunnistamatta perusterveydenhuollossa ei johda vakaviin kielteisiin seurauksiin (Goldberg 1998 ja Pigott et
al. 2010).
Hoitoonmenojen organisoinneissa on lisäksi otettava huomioon varsinkin psykoanalyyttisten tutkimusten kautta saadut transferenssiin liittyvät tulokset
(Enckell 2012), joissa ilmenee seuraava irrationaalisuus
(*): Hoitosuhde alkaa kehittyä jo ennen masennuksen
hoitajankin tapaamista.
48
DEPRESSIOTERAPIAN SISÄLLÖT
Jo Vanhassa testamentissa (Job 16: 2-5) kerrotaan
masentuneen Jobin huudahduksista, joista kuvastuu
masennusterapian seitsemään jäsentyvä tärkeä alkutilanne seuraavasti:
1) Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! (yksin-seurassa-ilmiö)(*)
2) Parhaatkin lohduttajat! Tehän vain lisäätte tuskaa!
(väärä malli lähestymisissä)(*)
3) Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta! (aloittamisen
stressi)(*)
4) Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan! (pettymyselämys hoidossa tai hoidoissa)(*)
5) Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin! (huono
menetysten tarkastelu)(*)
6) Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti
puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. (huono defenssien tarkastelu)(*)
7) Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla!
(tulevaisuuden toivo vähäinen)(*)
Tässä kuvauksessa siis jäsentyy merkittävällä tavalla jo
muinoin tärkeäksi oivallettu masentuneen sisäisen pu-
heen käsittely. Merkittävää lienee, että nykyaikoina tuo
sisäinen puhe on liitetty myös neuropsykologiaan.
Nykyisissä masennushoidoissa on tietysti monia
nimikkeitä. Rationaalis-emotiivinen oppimisterapia,
hahmoterapia, realiteettiterapia, logoterapia, lääkehoito tai vaikka psykoanalyysi ja sielunhoito kertovat
kuitenkin yllättävän vähän hoitajan ”virallisesta” koulukunnasta. Videoitujen terapiaistuntojen analyysit nimittäin viittaavat vahvasti siihen (Ablon et al. 2006).
Kuitenkin masennusterapian neljä osa-aluetta ja psykoterapeutin toiminnan seitsemän vaikuttavaa osasta
eli elementtiä tarkentuvat käytännöllisesti seuraavasti
7x4-muotoon:
A)Käytettävä kieli:
* Yhteinen käsitteistö tai ilmaisutapa, jolla kärsivä
ja terapeutti ymmärtävät toisiaan.
* Yhteinen käsitteistö tai ilmaisutapa, jolla terapeutti voi kertoa muille asiantuntijoille terapian
kulusta ja tuloksista.
B)Löytäminen:
* Uudet oivallukset, uudelleenhahmotukset ja toimintatavat.
* Psyykkinen toiminta, josta oivallukset, uudelleenhahmotukset tai muut sellaiset löytämiset ovat
seurauksia.
C)Rakenne:
* Terapeutin ja potilaan tapaamispaikat, tapaamistilanteet ja tapaamisajat.
* Terapeutin toiminnan teoreettinen perusta, jäsennystapa tai muu sellainen.
D)Ilmapiiri:
* Terapeutin ja asiakkaan sisäisen toiminnan etenemismahdollisuudet.
* Käytössä olevat ja kohdattavat arvot, toiminnan
rajat ynnä muut sellaiset.
1)Ehdoitta tapahtuva ja kunnioittava suhtautuminen: Esimerkiksi alkuhaastattelun toteutuksissa
kunnioituksen huomioiminen.
2) Toisen osaan eläytyminen: Esimerkiksi transferenssin eli ihmistä kohtaan tunnettavan tunnesiirron
käsittely.
3)Realiteettien ja rajojen huomiointi: Esimerkiksi
ongelmien niinsanottu dynaaminen ja kognitiivinen käsittely sekä niiden rajaukset.
4)Aitouteen pyrkiminen: Esimerkiksi minän eri tasoilta puhumisen hyödyntäminen.
5)Kohtaamaan asettaminen: Esimerkiksi niin sanotun desensitisaation eli asteittaisen totuttamisen tai
niin sanotun ajatus-seis-harjoittelun käyttö.
6)Pelien välttäminen: Esimerkiksi niin sanottujen
Bernen pelien huomioonottaminen ja käsittely.
Lisäksi masennusterapian yleisperiaatteissa jälleen ilmenee toimiva seitsemään jäsennys eli seuraava:
1)Yksilöllisten uskomusten (*) käsittelyissä pyritään
saamaan vallitsevaksi tunnelmaksi ymmärrettynä
olemisen tunnelma.
2)Psykoterapeutin pääasialliset näkyvät toimintamuodot (*) ovat kysely, nyökkäily ja selostaminen.
3) Mitä vaikeamman tuntuinen (*) masennus tai itsetuhopyrkimys on, sitä aktiivisemmin hoitajat toimivat.
4) Arvostelevat/ leimaavat (*) lausahdukset minimoidaan.
5)Tulkitsevat lausahdukset minimoidaan, ettei heti
alussa menetetä luottamusta (*).
6)Sopeutumiskeinoksi (*) tarkoitetut lausahdukset
kuten ”yritäpä nyt piristy
ä”, ovat masentuneelle
kauheita ehdotuksia. Tällaisia ei esitetä.
7) Kehonhoidon ja psykoterapian yhteensovittamisessa selostetaan ymmärrettävästi, että masennuksessa
on olennaista synkät ajatusrakennelmat ja masentuneet kehon toiminnot (Scott 1993). Ne muodostavat tun
teiden ja kehontuntemusten kautta
stressitilanteen (*), jossa synkät ajatusrakennelmat
vaikuttavat masentuneisiin kehon
toimintoihin ja
masentuneet kehontoiminnat vaikuttavat synkkiin
ajatusrakennelmiin. Kyseinen noidankehä on seuraava (kuvio 6):
Masennusta hoidettaessa sitten jarrutetaan noidankehän pyörimistä kehon toiminnoista vaikka lääkkeillä ja masentuneista ajatusrakennelmista psykologisin
keinoin. Merkittävää lisäksi on, että kyseinen noidankehä pyörii rationaalisen stressin (*) kohdalla myös
seuraavasti:
auttamistapahtumaàtaloussuunnitelmaàrahavaratàkäytetyt rahatàauttamistapahtuma.
Synkkä auttamistapahtuma siis voi viedä rahavarat uudelta auttamisyritykseltä, jota kuitenkin kovasti
tarvitaan.
Masennuksen psykoterapiassakin ilmenee paljon 7
x 4–kentän sisältöä. Oheinen kärsivän kanssa yhteistyössä (*) tehty ongelmalista oireista, elämäntilanteista, ajatuksista ja toivottomuuksista on ensimmäisenä
jäsennysesimerkkinä.
Ihmissuhteet (*): Vaikeus hyväksyä parisuhteen
rikkoutuminen, vaikeus selviytyä yksin (*) erosta ja
tyydyttävän ihmissuhteen löytämisvaikeus.
Liikunta/liikkuminen & kehon toiminnot (*):
Päivittäisten liikkumisvaatimusten stressikkyys (*),
kyvyttömyys tehdä melkein mitä tahansa ja mieli
hyvän tuntemukset kehossa vähäisiä.
Ajattelu ja välitön toimeentuleminen (*): ”Kyvyttömyys ilmaista itseäni karmeata”, vaikeus ilmaista
oma toiveensa ja samojen ajatusten jatkuva märehtiminen.
Arvot ja elämänkatsomukset (*): Alemmuuden ja
arvottomuuden tunteita ihmisenä, ”olen huono äiti”
sekä ”kukaan ei tykkää minusta”.
Masennusterapiassa myös tietynlaisin kysymyksin
kannustetaan arvioimaan esitettävää terapiamallia (*)
ja esitetään synkkyydelle vaihtoehtoisia toimintamalleja (*). Varsinkin hahmoterapeutit selostavat tällöin
paljon hahmottamisilmiötä. Myös ajatusten suuntaaminen toiveikkaaseen tulevaisuuteen (*) on keskeistä,
jolloin äärimmäistä toivottomuutta eli menetyksiä
(*) käsitellään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa
auktoritatiivisuutta kohottaen.
Terapeutin direktiivisyyden aste, viikoittaiset asiat, kotitehtävät ja palautekysely ovat suunnitelman
osia, joissa vaikkapa kognitiivinen terapeutti käsittelee
asiakkaansa kielellä objektimoodia ynnä metakognitiivista moodia ja transaktioanalyytikko puolestaan
vanhempi-aikuinen-lapsi-systeemiä. Kuitenkin kär-
7)Konkreettisuuteen pyrkiminen: Esimerkiksi oirehallintaohjelmien hyödyntäminen.
49
50
sivän itsenäisyys (*), yksiselitteinen rationaalisuus
(*) ja onnistumiselämykset (*) ovat niissä olennaisia
huomioon otettavia seikkoja.
Ajatusvääris
t ymien sekä synkkien ajatusten joh
donmukaiseen tarkkailuun ja tiedostamiseen liittyy
masentuneella paljon välttelymahdollisuuksia (*), jolloin etsitään vain syitä masennukselle eikä välittömästi masennukseen liittyviä ajatuksia. Näin kohdataan
seuraavankaltainen vertauskuva: ”Kun palokunta saapuu palopaikalle, kumpi on silloin tärkeämpää, pienentää liekkejä vai etsiä jotain tulipalon sytyttäjää?”
Lisäksi moniakin terapiatunteja kuluu sen opettamisessa, että on mahdollista ajatella ajattelemista.
Merkittävää lienee, että tämä on myös NLP-terapian
erikoisalue. Merkittävimmät automaattiset mutta
korjailtavat ajatusvää
ris
t ymät ovat rationaalisen ja
elämänkatsomuksellisen toiminnan malleja (*), joita
terapiatutkijat käsittelevät. Esimerkiksi Beck on löytänyt mallin Kaikki tai ei mitään (Beck et al. 1979), joka
ilmenee vaikka huudahduksessa ”Koska en onnis
tunut täydellisesti, ei kannata enää yrittää.” Muita hänen löydöksiään ovat seuraavat: Yliyleistäminen (Beck
1976): ”Koska tuli vastoinkäyminen, olen kokonaan
epäonnistunut ihminen mutta en missään tapauksessa
pelkän yhden virheen tehnyt ihminen.” Itsensä syyllis‑
täminen (Beck et al. 1979): ”Kaikki mikä onnistuu
täällä huonosti, taitaa olla minun syytäni.” Hätäiset
lamauttavat päätelmät (Beck et al.1979) ovat seuraavanlaisia: ”He ovat hylkäämässä minut, koska puheiden äänenpainot olivat sellaisia.” ja Katastrofiajattelua
(Beck et al. 1979) on ”Ei kannata enää yrittää, koska
vielä kauheampaa on joka tapauksessa tulossa.”
Muilta tutkijoilta löytyy seuraavaa: Minun‑pitäi‑
si‑ajattelu (Ellis & Grieger 1972): ”Minun on pakko tehdä näin, jotta edes joku voisi minua rakastaa.”
Suurentelu ja minimointi (Burns 1980): ”Minun oma
epäonnistumiseni on suurempi kuin muiden ja minun
onnistumiseni on pienempi kuin muiden.” Myönteis‑
ten asioiden mitätöinti (Meichenbaum 1977): ”Koko
naisuutena onnistuneesta kokemuksesta tarkastellaan
yhtä kielteistä kohtaa ja jotenkin tuijotetaan sitä.” Au‑
tomaattinen arvonvähennys (Katajainen et al. 2003):
”Hän vain yrittää olla kohtelias, hänen ammattiinsa
kuuluu sanoa noin.” Tunnevoittoinen järkeily (Goldman & Greenberg 1997): ”Tunnen syyllisyyttä ‑ olen
siis tehnyt jotain väärää.”
Näistä eri tutkijoiden löytämistä haitallisista malleista (*) siis terapiassa etsitään aina kärsivän omia esimerkkejä.
Myös toimintamalli (*), asioiden yhdistely, on jokaisessa terapiassa tärkeä. Esimerkiksi kärsivää pyydetään
kuvaamaan epämiellyttäviä tunteitaan ja niihin liittyviä tilanteita, jotka kirjataan isolle paperille. Sitten ha-
vainnoidaan synkkiä ajatuksia ja kirjataan niiden ynnä
tunteiden yhteyksiä vetelemällä nuolia lauseiden välille.
Kun kärsivä osaa tunnistaa ja korjata välittömästi
masennustilanteisiin liittyviä kielteisiä automaattisia
ajatuksiansa, voidaan siirtyä dysfunktionaalisiin perus
oletuksiin (Beck et al. 1979). Niille on ominaista esteiden muodostaminen, turhan ahdistuneisuuden kehittäminen ja todellisuuden puutteelliset tarkastelut,
jotka monissa eri lähtökohtaisissa terapiakäsittelyissä
ovat jotenkin samanlaisia haasteita. Esimerkiksi uskomus, ”on oltava vahva ja pystyvä”, syrjäyttää ihmiseen
olennaisesti kuuluvan haa
voittu
vuuden. Myös jätetään huomiotta olosuhteiden muutokset (*) ja turhat
äärimmäistunteet. Masennus ja epätoivo syntyvät siis
todennäköisemmin kuin suru ja murhe. Lisäksi dysfunktionaalisuus ilmenee usein nonverbaalisesti eikä
se yksinäisyydessä (*) tai omin voimin vähene. Seuraavassa on dysfunktionaalisuuden tarkennuksia:
1) Toivotaan ihmisiltä hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ynnä muuta sellaista mutta tuntuu, ettei
turvallisuuden tai hoivan tarpeita yksinäisyydessä
(*) saa käsittelyyn eikä edes julki.
2) Ylikorkeiden saavutusnormien ajatusmalli (*) sekoittaa omia päämääriä. Esimerkiksi ajatusrakennel
ma, ”minun tulee aina tehdä työt niin hyvin, että
kaikki minua arvostavat tai muuten olen täysin
mitätön ja arvoton”, olisi ei-dysfunktionaalisena
seuraavan kaltainen: ”Vaikka tekisin työt kuinka
hyvin, niin se ei takaa sitä, että kaikk i arvostavat
minua. Voin hyväksyä, että ihminen voi vain vähän vaikuttaa muiden arvostuksiin”.
3) Yritettäessä huomioida muiden tarpeita pyritäänkin
vain yksin kestämään (*) loputtomiin. Esimerkiksi
muistettaessa lapsuudesta, että ”piti aina miellyttää
vanhempia”, niin kyseinen miellyttämisen transferenssitilanne onkin stressi (*), jossa kyseinen tunteiden siirto rasittaa toistuvasti.
4) Kokonaisvaltaiset itsearvioinnit kuten tyhmä, lapsellinen tai vaikka jokin kuultu diagnoosinimike
heijastelevat irrationaalisia rankaisuajatuksia (*),
joista on seuraavia esimerkkejä: ”Kun minulla on
paha olla, saan lisäoikeuksia tai rankaisuvaltaa (*)”,
”kaikki, jotka yrittävät minua tyhmää rakastaa,
saakoot selkäänsä” tai ”kyllä tuttu helvetti aina
tuntemattoman taivaan voittaa”.
5) Ilmenee noidankehämäisiä ihmissuhdepelejä (Berne 1967). Esimerkiksi yksinäisenä (*) oleminen
liittyykin ruutuun välttelyt/ihmissuhteet (*) eli
tiettyyn ihmissuhdepeliin, jossa masentuneen
osakseen saama huomio, myötätunto yms. vah
vis
taa depressiota. Tässä ilmenee samalla masennushoidon erityisnäkökohta. Pidetäänhän
myötätunnon antamisia usein hoitoon kuuluvana
itsestäänselvyytenä, mutta yhteisöllisyys on tässä
kohdassa oletettua mutkallisempi asia.
V
A
IHMISSUHTEET
I
U
T
T
A
J
A
T
KEHON
TOIMINNOT/
LIIKUNTA
TOIMINTA
YKSINÄISYYDET
1*
MALLIT
2*
STRESSIT
3*
4*
MENETYKSET
5*
MUUTOKSET
Tässä, samoin kuin edellisissäkin sijoitteluissa, ilmenee ongelma, jota voi kuvata vaikka kommentilla ykköskohdasta: ”Kun ihminen kokee, ettei hänen turvan- tai hoivantarpeitaan kohdata oikein, eihän se ole
mitään elämänkatsomuksellista yksinäisyyttä vaan
sitä tai sitä”. Tilanne on samanlainen kuin projektiivisten testivastausten merkittämisissä. Niissähän luokittelijareliabiliteetti paranee sitä kautta, että opiskellaan merkittämisen käsikirjaa. Samoin 7x4-kenttään
on olemassa tarkennusohjeisto, jossa on otettu huomioon filosofiasta tunnettu Carnapin prinsiippi, ”kukin
voi tehdä kielestään omanlaisensa” ja se, että erilaisilla
mielenterveystyöntekijöillä on myös paljon samalla
tavalla ymmärrettäviä käsitteitä. Siis depressionkäsittelijöilläkin on omat lähtökohtansa ja toimintakriteerinsä, joista he haluavat pitää kiinni. Tieteen historiassahan on usein käynyt niin, että ”vain sisäpiiriin
päässeet saavat puheenvuoron”. Tällöin on esillä ruutu
välttelyt/irrationaalinen toiminta (*).
Kehämäisten mallien (*) tarkennuksista on käytössä erilaisia nimikkeitä mutta keskeinen alku on
läheis
ten tukitoiminta (*) (Mc Daniel & Cambell
1990). Tämän noidankehän pyöriminen sisältää sitten elementtejä, joissa on seuraavanlaista yhtenevyyttä
7x4-kenttään (kuvio 8):
K
Kyseiset kohdat sijoittuvat seuraaville numeroiduilla
tähdillä merkityille alueille (kuvio 7):
51
52
Merkittävä on myös mielen sisäinen kehämäinen malli
(*) (Greenberg & Paivio 1997), joka sisältää alitajuisen
päänoidankehän ja tietoisen käsitteellistämisyrityksen
(Mikä minä nyt oikein olen?) tai sopeutumiskeinon
(*). Lisäksi siihen liittyy pakottamiskierroksen sivujuonne (Pitäisi pitäisi!) seuraavasti (kuvio 9):
Noidankehien dysfunktionaalisuuden tiedostaminen
siten, että edellä kuvattujen mallien (*) kohtiin saa
omakohtaisia esimerkkejä, on useimmiten välttämä
tön edellytys muidenkin noidankehien hidastumiselle. Nimittäin usein masentunut käsittelee kerralla isoa
palaa, joka jäsentymättömänä pahentaa masennusta.
Kyseisissä noidankehiä kuvaavissa kaavioissa on
merkittävää se, että vaikka ne ovat hoidon kannalta
välttämättömiä, niin masentuneelle esitettynä ne ovat
monimutkaisuuksia eli uusia stressitilanteita (*), jotka
herättävät herkästi seuraavankaltaisen automaattisen
synkän ajatuksen: ”Olen tässäkin huono ja kelvoton,
kun en ymmärrä moisista kuvista mitään”. Näin ollen
masennuksen olemuksen tarkastelussa ja masentuneen
lähellä olevissa yhteisöissä tämä noidankehämäisyys
tuo esille seuraavan teesin: Masentuneen ongelmakentän ydintä ei kukaan lähellä oleva voi ymmärtää,
lähelle kyllä pääsee mutta ytimeen ei. Silti auttamistyö on mahdollista. Jotenkin vain pitäisi hidastaa noi-
dankehää nimeltä yleinen – tarkka – yksinkertainen
– yleinen (Thorngate 1976): Henkilö A esittää yleisperiaatteen hoidon toteuttamisesta. Sitten henkilö B
torjuu kyseisen periaatteen vaatien tarkennuksia. Kun
A sitten esittää tarkennuksia, esityksestä tulee liian monimutkainen ja joudutaan palaamaan yleiselle tasolle.
MASENNUKSEN SEURANTA
Masennuksen mittaamisen testeissä ja haastatteluissa
kysymysten sisällöt heijastelevat usein seitsemää vai
kuttajien luokkaa. Esimerkiksi Suomessa käytettäväs
sä lyhyessä kartoittavassa depressioasteikossa (LKDA)
on seitsemän kysymystä ja samalla 7x4-jäsennyksen
osia. Myös uudemman CES-D skaalan (Radlof 1977)
20 osiota jäsent yvät helposti samoin. Tärkeä esimerkki tulee myös tutkimuksesta (Williams et al. 2002),
jossa merivoimien alokkaiden masennusta seurattiin
testeillä, jotka mittasivat yksinäisyyttä (*) (Loneliness Scale, RULS), malleja (*) (Sense of Belonging
Päätelmät
Masennuksen käsittelyssä, siis myös kokonaiskuvan
muodostamisessa, kohdataan 7x4-kentän osia ainakin
niin paljon kuin edellä on kuvattu. Se sopii seuraavaan: Masennustutkimuksen uuden tiedon sovittamisessa vanhaan käytetään lokeroita seuraavaan tapaan:
Kognitiivisen psykoterapian kehittelyissä J.Young on
julkaissut ”maladaptiivisista skeemoista” 18-lokeroisen jäsennyksen (Young et al. 2003), jossa vaikuttajista kerrotaan samantapaisia asioita kuin Bernen transaktioanalyyttisissä yhdeksänlokeroisissa tuotoksissa
(Vanhempi-Aikuinen-Lapsi ja niiden tarkennukset) jo
1960-luvulla. Tällaisissa vertailuissa on hyödyllistä samantapainen menettely kuin alkuaineiden etsinnässä
on käytetty. Siinähän on sovittu teoreettinen kehikko,
alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, joka ohjaa tutkimusta. Masennusterapian kehikoksi sopii 7x4-kenttä.
Merkittävää tässä on myös se, että 7x4-jäsennyksen
kaltaista jäsentelyä on nykytutkimuksessa jo käytössä. Ainakin Suomessa Jarmo Kontunen on kehitellyt
niin sanottua IPT-terapiaa (Kontunen 2010). Siinä
keskitytään aina johonkin neljästä ongelma-alueesta:
Ihmissuhteiden puute (ihmissuhdeyksinäisyys), rooliristiriita (ihmissuhdestressi), kesken jäänyt surutyö
(menetykset) ja roolin muutos (ihmissuhteiden muutokset). Kun sitten pohdiskellaan vaikka kysymystä
siitä, että parantaako liikunta masennusta vai tuottaako se vain lihaksikkaita masentuneita, niin tärkeätä on silloin liikunnan määrittäminen tietynlaiseksi
kulmakiveksi eikä vaikuttajaksi. Merkittävää yhtäläisyyttä 7x4-kentän kanssa on myös mielen ja aivojen
vuoropuhelua käsittelevässä tutkimuksessa. Esimer-
kiksi psykoanalyytikko J. Lehtonen on kuvannut niin
sanottua mielen matriisia (Lehtonen 2011), jossa luokittuu seuraavat toimintakokonaisuudet:
A Vastaanottava aistimuksellinen osa. (Ihmissuhteet)
B Toimeenpaneva motorinen osa. (Liikunta ja liikkuminen)
C Aivojen ja mielen eri osien ja toimintojen yhteenkytkeytymisestä muodostuva laaja-alainen hermoverkko, joka kannattelee aivotoimintojen integroitumista kokonaisuudeksi ja ylläpitää mielen
kokemista yhtenäisenä. (Rationaalinen toiminta)
D Alkeellisista tyydytyksen tunteista muodostuva
kokeva osa. (Irrationaalinen toiminta)
Näihin pääkohtiin sisältyy sitten vuorovaikutusten ja
ruumiin tilojen vaihtelua.
Lisäksi merkittävä asia on seuraava: Masennuksen
käsittelyn koulukunnat muistuttavat poliittisia puolueita tai kirkkokuntia, joilla on yhteisen hyvän tavoite mutta ”vain meidän jäsennyksemme ovat oikeita”
ja kaiken lisäksi masennusta käsittelevät monet päätösvaltaiset, joilla on asiasta vähäinen asiantuntemus.
Silloinkin on mahdollista, että 7x4-kentällä on käyttökelpoisia sovellusalueita koottaessa monia teorioita ja
ajatusrakennelmia kokonaiskuvaan. Kun vielä otetaan
huomioon George Millerin jo 1950-luvulla löytämä
lainalaisuus (Miller 1956), että ihmisen työmuistin
raja on suunnilleen seitsemässä tietueessa ja jo muinaiskreikkalaisen hyvinvointikulttuurin jäsentyminen
A) teatterin, B) stadionin, C) gymnaasin ja D) temppelin avulla (Amandry 1984), niin kyseinen luokittelu voi saada yleispätevääkin asemaa. Siis 7x4-kenttää
voi myös käyttää tarkasteltaessa masennuksen lisäksi
vaikka pelkojen hoitoa (Heiska 2004).
Hyödyntämällä 7x4-kentän ruutuja myös ennakoivalle mielenterveystyölle tulisi vahvempaa tieteellistä
perustaa ja käytännön työskentelylle määritellyksi toimivia painopistealueita. Nykyisin nimittäin ennakoiva mielenterveystyö on masennuksen osalta käytännössä yllättävän usein vain sitä, että jotenkin yritetään
saada kansalaisia enemmän hoidettaviksi (varhainen
puuttuminen) mutta organisoitu syihin vaikuttaminen miltei kokonaan puuttuu. Samaan viittaavat myös
Cambridgen yliopistossa työskentelevän Felicia Huppertin ehdotukset, joista Jussi Valtonen kertoo Psykologia-lehden artikkelissaan ”Miten tehdä parempaa
psykologiaa?” (Valtonen 2009).
Inventory, SOB), stressejä (*) (Perceived Stress Scale,
PSS), menetyksiä (*) (List of Threatening Experiences, LTE), sopeutumiskeinoja (*) (Coping Inventory,
CISS) ja muutoksia (*) (Global Assesment of Functioning, GAF). Hyvävaliditeettisia tuloksia saatiin juuri
näillä testeillä.
Masennuksen mittauksen jäsentäminen 7x4-pohjaisesti selventää myös seuraavaa hämärää kohtaa:
Masennuspotilaan tyytyväisyys saamaansa hoitoon
korreloi hyvin alhaisesti hoidon tuloksellisuuteen
(Viinamäki et al. 2002). Voihan nimittäin olla niin,
että pelkkä yksinäisyyden tunne (*), ”ei kukaan kuitenkaan ymmärrä kokemaani”, on keskeisin kohta potilaan arvioidessa hoitotyytyväisyyttään ja kysyttyjen
masennusoireiden lievittymisasia jää hoitotyytyväisyyden kyselyissä näin piiloon.
53
LÄHTEET:
54
Ablon, J.,Levy,R., Katzenstein, T. (2006) Beyond brand names of psychotherapy: Identifying empirically supported change processes.
Psychotherapy: Theory, Research, Practice, Training 43(2), 216-231.
Amandry, P.(1984) Delphi and its history. Ateena: Praxiteleous st.
Beck, A. (1971) Cognition, affect and psychopathology. Archives of General Psychiatry 24, 495-500.
Beck, A. (1976) Cognitive therapy and emotional disorders. New York:International Universities Press.
Beck, A., Rush, A., Shaw, B. & Emery, G. (1979) Cognitive therapy of depression. New York:Guilford.
Beck, A. (1982) cognitive therapy of depression, new perspectives. Teoksessa Clayton, P. & Barret, J. (toim.) Treatment of depression: Old
controversies and new approaches. S. 265-290. New York: Raven.
Berne, E.(1967) Kanssakäymisen kuviot. Jyväskylä:Gummerus.
Burns, D. (1980) Feeling good. New York:Morrow.
Brenner, B. (1985) Continuity between the presence and absence of the depressive syndrome. Esitelmä APHA:n vuosikongressissa (113)
Washingtonissa, marraskuussa.
Ellis, A. & Grieger, R. (1972) Handbook of rational emotive therapy. New York:Springer.
Enckell, H. (2012) Terapiaprosessin teoriaa. Luku artikkelissa Psykoanalyysi ja psykoanalyyttiset terapiat (29-32) teoksessa Huttunen, M.
& Kalska, H. (toim.) Psykoterapiat. Porvoo: Bookwell oy.
Eriksson, J. (2001) Altistaako masennus tyypin 2 diabetekselle. Diabetes ja lääkäri, syyskuu.
Fulford, K. (1989) Moral Theory and Medical Practice. Cambridge University Press. Cambridge.
Goldberg, D. (1998) The effect of detection and treatment on the outcome of major depression in primary care. British Journal of General
Practice 48.
Goldman, R. & Greenberg, L. (1997) Caseformulation in process-experiental therapy. Kirjassa Eels, T. toim. Handbook of psychotherapy
case formulation. New York:Guilford Press, 403.
Greenberg, L. & Paivio, S. (1997) Working with emotions in Psychotherapy. New York:Guilford Press.
Gröhn, J. & Härkönen U. (toim.) (2012) 10th international JTEFS/BBCC conference Sustainable development. Culture. Education.
Abstract Book. University of eastern Finland.
Heiska, J. (1984) Ehkäisevän mielenterveystyön 7 x 4-kenttä. Psykologia 4, 254-258.
Heiska, J. (1990) Mielenterveyttä edistävän työskentelyn teo
reetti
sen perustan ja käytän
nön toteutuksen ke
hittämi
nen: Kunnan
mielenterveysilmapiiriä ja häiriöitä estävän työskentelyn tuloksia mittaavan menetelmän kehittäminen 7 x 4 - kentän avulla. Lisensiaatintyö, Tampereen yliopisto.
Heiska, J. (1994) A practical disposition for many purposes in mental health work, 7x4-field. 24th congress of the European association
for behavioural and cognitive therapies September 6-10, Corfu – Greece.
Heiska, J. (1977) Four cornerstones and seven effectors for many purposes in mental health work. Cornerstones for mental health. World
congress of the World federation for mental health 6-11 july, Lahti, Finland.
Heiska, J. (1998) Ennakoiva mielenterveystyö. Helsinki:Yliopistopaino.
Heiska, J. (2002) Usko tiede ja tuska. Helsinki:Yliopistopaino.
Heiska, J. (2003) Overview of management of depression with the helps of the 7x4-field. Annual Congress of the EABCT Prague 10-13
september, Prague.
Heiska, J. (2004) Pelkojen jäsennys 7x4-kentän avulla. Onk tuntei? Psykologia 2004 –kongressi Turussa 25. – 27.8.
Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö, käsikirja meille kaikille. Toinen ja täydennetty painos kirjasta Ennakoiva mielenterveystyö.
Tampere:Mediapinta.
Heiska, J. (2012) Usko, tiede ja tuska. Uskon ja tieteen välinen sillanrakennus lähinnä psykologian näkökulmasta. Tampere: Mediapinta.
Katajainen, A., Lipponen, K., & Litovaara, A. (2003) Voimavarat käyttöön. Helsinki:Duodecim.
Kendler, K., Gardner, C. & Prescott, C. (2002) Toward a Comprehensive Developmental Model for Major Depression in Women. American Journal of Psychiatry 159(7), 1133-1145.
Kontunen, J. (2010) Interpersoonallinen ohjaus ja neuvonta masennuksen hoitoon perusterveydenhuollossa. Terveydenhoitaja 3.
Lehtonen, J. (2011) Tietoisuuden ruumiillisuus. Porvoo:Duodecim.
Lewinsohn, P., Mischel, W., Chaplin, W. & Barton, R. (1980). Social competence and depression: The role of illusory selfperceptions.
Journal of Abnormal Psychology 89, 2103-2112.
Litman, R. (1961) When Patients Commit Suicide. Psychotherapy of America 19, 570-576.
McDaniel, S. & Campbell, T. (1990) Family-oriented primary care. Springer, New York, 265. Meichenbaum, D. (1977) Cognitive behavior modification. New York:Plenum.
Meretoja, P. & Laakso, J. (2002) Itsemurhaan altistavat kognitiiviset mallit. Suomen Lääkärilehti 49-50, 5045-5048.
Mikkelin läänin työryhmä (1988) Toteutuneiden itsemurhien tapausselostuksia vuosilta 1987 - 1988. Julkaisematon raporttikokoelma
Suomen itsemurhaprojektista.
Miller, G. (1956) The Magical Number Seven, Plus or Minus Two: Some Limits on Our Capacity for Processing information. The Psychological Rewiew 63, 81-97.
Pigott, A., Leventhal, G., Alter, J. & Boren, J. (2010) Efficacy and Effectivenes of Antidepressants: Current Status of Research. Psychotherapy and Psychosomatics 79.
Radloff, L. (1977) The CES-D Scale: a self-report depression scale for research in the general population. Applied Psychological Measurement 1, 385-401.
Scott, J. (1993) Who does well with cognitive therapy? A four year outcome of chronic major depressives treated with cognitive therapy
and pharmacotherapy. Esitelmä Euroopan oppi- misterapiakonferenssissa Lontoossa syyskuussa.
Suomen terveydenhoitajaliitto (2011) 2011 terveydenhoitajapäivät. Helsinki: Artprint.
Thomson, R. (1982) Side effects and placebo amplification. British journal of psychiatry 140.
Thorngate, W. (1976) Possible limits on a science of social behavior. Kirjassa Strickland, I., Aboud, F. & Gerzen, K. (toim.) Social psychology in transition. New York:Plenum Press.
Torikka, A., Kaltiala-Heino, R-K., Rimpelä, A., Rimpelä, M. & Rantanen, P. (2001) Depression, drinking, and substance use among 14- to
16 year-old Finnish adolescents. Nordic Journal of Psychiatry 55(5), 351-357.
Valtonen, J. (2009) Miten tehdä parempaa psykologiaa? Psykologia 4.
Viinamäki, H., Antikainen, R., Koivumaa-Honkanen, H., Honkalampi, K., Tanskanen, A., Kontkanen, J. & Hintikka, J. (2002) Masennuspotilaiden hoitotyytyväisyyskyselyt. Suomen Lääkärilehti 46(57) 4687-4691.
Williams, A., Hagerty, B. & Yousha, S. (2002) Factors Associated with Depression in Navy Recruits. Journal of Clinical Psychology 58(4),
323-337.
Young, J., Klosko, J. & Weishaar, M. (2003) Schema therapy: a practitioner’s guide. New York:Guilford Press.
UUSIA KOULUTUKSIA
Psykoanalytica - seminaari
12.-13.9.2013 HELSINKI
Psykoanalyyttisen psykoterapian sovelluksia tämän päivän mielenterveyden hoitoon
Torstai 12.9. klo 10-17
Psykoanalyysin ihmiskäsityksestä
Parisuhdekäsityksestä: ”couple state of mind”
Sisäistetystä parista: mies - nainen - äidillisyys - isällisyys
Vietit ja objektisuhteet parisuhteen/paripsykoterapian näyttämöllä
Kantanäky, oidipaalisuus ja madonnakonstellaatio
Parisuhteen dynamiikasta: olemisen ja kokemisen tiloista
Perjantai 13.9. klo 9-16
Projektiivisesta identifikaatiosta
Seksuaalisuudesta, rakkaus - viha, Eros ja Thanatos
Paripsykoterapian menetelmästä: aloittaminen, prosessi, lopettaminen
Transferenssi - vastatransferenssi - holding - container - contained
Paripsykoterapeutti psykoterapian prosessissa
Kouluttaja:
VET Psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari
Seminaarin hinta:
350€ + alv 24%
Ilmoittautuminen:
Mikko Haarala p. 050 4086375 email: [email protected]
Psykoanalyyttisen psykoterapian käsitteistä
55
MUISTISAIRAUDET
Muistisairaat henkilöt
ja heidän perheensä
tarvitsevat pikaista
tukea diagnoosin jälkeen
Muistisairaudet lisääntyvät maailmanlaajuisesti väestön ikääntymisen myötä, joten
varhainen diagnosointi ja nopeasti saatavilla olevat interventiot tulevat yhä tärkeämmiksi. Jotta asiakkaan tilan arviointi ja oikeanlainen tuki ja hoito voidaan järjestää parhaalla mahdollisella tavalla, on tiedettävä myös, mitä esteitä sairauden
tunnistamisen tiellä on ja miten kyseiset henkilöt itse kokevat asian.
56
Englannissa – Lontoon, Hertfordshiren, Yorkin, Newcastlen ja Cambridgen yliopistoissa – tehty tutkimus
vahvistaa, että perhe tarvitsee muistisairausdiagnoosin
jälkeen nopeasti ulkopuolista tukea. Tulokset julkaistiin PLoS Medicine -lehdessä.
Tutkijat kävivät läpi yli sata tutkimusta, joihin oli
osallistunut yli 3000 henkilöä. Analyysissä selvitettiin
asiakkaiden ja heidän omaistensa muistisairausdiagnoosiin liittyviä kokemuksia, uskomuksia, tunteita ja
asenteita sekä sitä, miten terveydenhuollossa toimivat
ammattilaiset voivat paremmin ymmärtää niitä tarpeita ja haasteita, joita muistisairailla ja heidän läheisillään
on diagnoosin saamisen aikaan. Huomiota kiinnitettiin myös perheiden välittömiin ja jatkuviin tukitarpeisiin. Keskittymällä niihin potilaisiin, jotka asuivat ja
jotka hoidettiin yhteisön sisällä, tutkijat pyrkivät myös
ymmärtämään, mikä mahdollisesti esti varhaisen diagnoosin saamista ja millaisesta tuesta äskettäin diagnoosin saaneille oli eniten hyötyä.
Vanhempi tutkija, tohtori Frances Bunn, joka keskittyy näyttöön perustuvan ammatinharjoittamisen
tutkimukseen Hertfordshiren yliopistossa, toteaa, että
muistisairaiden ja heitä hoitavien tarpeet ovat moninaisia ja vaihtelevia. Tästä johtuu, että sekä sairauden
diagnosointi että kyseisten henkilöiden tukeminen
voi olla tavallista haastavampaa. Tutkimus osoitti, että
tuen pitää olla jatkuvaa ja joustavaa ja sen pitää ottaa
huomioon kunkin perheen erityistarpeet.
Vaikka diagnoosin saatavuutta parannettaisiinkin,
sairastuneen henkilön itsensä tai hänen läheistensä tietämättömyys muistisairauden oireista ja merkeistä tai
niiden kieltäminen viivyttää oikean diagnoosin saamista. Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa menetyksen,
vihan, epävarmuuden ja turhautumisen tunteita, ja se
vaikuttaa erittäin voimakkaasti potilaan identiteettiin.
Myös perheenjäsenten roolit ja heidän välisensä suhteet perheen sisällä ja laajemmissa sosiaalisissa verkostoissa muuttuvat.
Bunn toteaa lisäksi, että palvelujen suunnittelusta ja
tarjoamisesta päättävät toimijat tarvitsevat sopivaa asiantuntemusta ja koulutusta. Siksi tulevissa tutkimuksissa on keskityttävä siihen, miten palveluja kehitetään
ja arvioidaan, niin että muistisairaiden ja heidän perheidensä tarpeisiin voitaisiin vastata asianmukaisesti.
LÄHTEET:
Frances Bunn, Claire Goodman, Katie Sworn, Greta Rait, Carol Brayne, Louise Robinson, Elaine McNeilly, Steve Iliffe. Psychosocial
Factors That Shape Patient and Carer Experiences of Dementia Diagnosis and Treatment: A Systematic Review of Qualitative Studies.
PLoS Medicine, 2012; 9 (10): e1001331 DOI: 10.1371/journal.pmed.1001331
University of Hertfordshire (2012, October 30). Dementia patients need urgent support after diagnosis. ScienceDaily. Retrieved November
2, 2012, from http://www.sciencedaily.com¬ /releases/2012/10/121030210051.htm
MUISTISAIRAUDET
Psykososiaaliset
interventiot vähentävät
mielenterveyshäiriöitä iäkkäillä
henkilöillä, joiden sosiaalinen
vuorovaikutus on rajoittunutta
Masennus on eräs yleisimmistä ikäihmisten mielenterveyshäiriöistä sekä Pohjoismaissa että maailmanlaajuisesti. Iäkkäiden henkilöiden lukumäärän jatkuvasti
kasvaessa on tärkeää kiinnittää huomiota mielenterveyttä edistäviin sekä masennusta ehkäiseviin toimenpiteisiin kyseisissä ikäryhmissä. Forsmanin mukaan
riskiryhmään kuuluville henkilöille pitäisi järjestää
palveluja, jotka mahdollistavat ja edistävät sosiaalista
verkostoitumista ja auttavat ylläpitämään mielekästä
sosiaalista elämää.
Forsmanin ja kollegoiden tutkimuksissa ilmenee
merkittävä yhteys iäkkäiden henkilöiden vähentyneen
ja rajoittuneen sosiaalisen vuorovaikutuksen, masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä. Sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten tutkimusten tulokset korostavat
sitä, miten tehokkaita sosiaaliset aktiviteetit ovat ikäihmisten mielenterveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet ovat tärkeitä mielenterveydelle, koska ne luovat yhteenkuuluvuuden ja
ryhmään kuulumisen tunnetta ja tuovat sisältöä jokapäiväiseen elämään uusien sosiaalisten roolien kautta.
Forsmanin väitöskirjan sisältämissä systemaattisissa
katsauksissa ja meta-analyysissä arvioidut sosiaaliset
aktiviteetit alensivat merkittävästi kohderyhmän masennusoireita verrattuna kontrolliryhmiin, jotka eivät
osallistuneet minkäänlaiseen interventioon.
Forsmanin mukaan iäkkäiden henkilöiden on tärkeää kiinnittää huomiota sosiaalisten verkostojen ja
ihmissuhteiden ylläpitämiseen aktiivisen ja terveen
ikääntymisen tukemiseksi.
Väitöskirjatyön ohessa kävi myös ilmi, että psykososiaalisia interventioita on tutkittu vain vähän, koska
arviointiin voitiin sisällyttää vain muutamia suhteellisen pieniä tutkimuksia.
LÄHTEET:
Forsman, A.K., (2012) The Importance of Social Capital in Later Life. Mental Health Promotion and Mental Disorder Prevention among
Older Adults. Thesis. Nordic School of Public Health NHV. Göteborg, 2012.
Forsman, A.K., Nyqvist, F., Schierenbeck, I., Gustafson, Y. & Wahlbeck, K. (2012). Structural and cognitive social capital and depression
among older adults in two Nordic regions. Aging & Mental Health, doi:10.1080/13607863.2012.667784 (published online ahead of
print).
Forsman, A.K., Nyqvist, F. & Wahlbeck, K. (2011). Cognitive components of social capital and mental health status among older adults:
A population-based cross-sectional study. Scandinavian Journal of Public Health, 39, 757-65.
Forsman, A.K., Schierenbeck, I. & Wahlbeck, K. (2011). Psychosocial interventions for the prevention of depression in older adults: Systematic review and meta-analysis. Journal of Aging and Health, 23, 387-416.
Forsman, A.K., Herberts, C., Nyqvist, F., Wahlbeck, K. & Schierenbeck, I. (2012). Understanding the role of social capital for mental
wellbeing among older adults. Ageing & Society, doi:10.1017/S0144686X12000256 (published online ahead of print).
Läkkäät ihmiset, joiden sosiaaliset yhteydet ovat rajoittuneet, sairastuvat helposti
mielenterveyshäiriöihin. Göteborgissa sijaitsevan Pohjoismaisen kansanterveystieteen korkeakoulun (Nordic School of Public Health, NHV) projektitutkija Anna Forsman on tehnyt väitöskirjan sekä useita tutkimuksia siitä, miten ikäihmisten mielenterveyttä voidaan edistää ja mielenterveysongelmia ehkäistä psykososiaalisten
interventioiden avulla.
57
UUSIA KOULUTUKSIA
MUISTISAIRAAN HOIDON
AMMATTILAISTEN
KOULUTUSKOKONAISUUS
Suomen Psykologisen Instituutin järjestämä muistisairaiden hoidon
koulutuskokonaisuus laajenee ja monipuolistuu. Koulutustarjonnastamme
on mahdollista valita oman mielenkiinnon mukaan eripituisia koulutuksia.
Vuoden kestoisia prosessikoulutuksia on tarjolla kolme. Jo 13
koulutusryhmässä kehittynyt 30 op:n Muistihoitajakoulutus syvenee vuoden
kestoisilla 20 op:n laajuisilla Muistihoitajan diplomikoulutuksella sekä
Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa -koulutuksella vuonna 2014.
58
Muistihoitajakoulutus toteutetaan ensimmäisen kerran nyt myös
moduulikoulutuksena, jolloin opiskelija voi suorittaa koulutuksen
kokonaisuudessaan tai valitsemansa osiot siitä.
Muistihoitajakoulutus moduuliopintoina
Hämeenlinnassa alkaa 14. - 15.8.2013
Muistihoitajan Diplomikoulutus
Vantaalla alkaa 28. - 29.8.2013
Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa
Pääkaupunkiseutu alkaa 8. - 9.1.2014
Parisuhde, muistisairaus, seksuaalisuus koulutuspäivä
1.11.2013Hämeenlinna
13.11.2013Tampere
26.11.2013Rovaniemi
29.11.2013Oulu
UUSIA KOULUTUKSIA
59
UUSIA KOULUTUKSIA
Muistihoitajan / Muistineuvojan
koulutusohjelma, 1 vuosi 30 op
Syksyllä 2013 aloitamme koulutuksen Hämeenlinnassa, joka toteutetaan
yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa.
Suomen Psykologinen Instituutti on maamme johtava muistihoitajakoulutusten järjestäjä. Suosittu yhden vuoden kestävä muistihoitajan / muistineuvojan koulutus on monipuolisin ja vaativin Suomessa tarjolla oleva muistihoitajakoulutus. Koulutus on
suunnattu sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille, jotka päivittäisessä työssään kohtaavat muistisairaita ja heidän läheisiään. Koulutus antaa valmiudet toimia muistipoliklinikan lääkärin työparina, vaativissa muistihoitajan/ -neuvojan/ -koordinaattorin tehtävissä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluksessa.
Koulutuksen yleiskuvaus
Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna, ja se suoritetaan yleensä työn ohella. Kontaktiopetusta järjestetään noin kerran
kuussa 1-2 päivää (yhteensä 16 lähipäivää). Koulutuksen keskeisenä arvona on potilaan ja hänen perheensä kunnioittaminen
ja arvostaminen sekä muistisairaan oikeuksien kunnioittaminen ja psykososiaalisten hoitomenetelmien sekä psykoterapeuttisen asenteen suosiminen. Taustaviitekehyksiä ovat gerontologia, psykologia, psykoterapia, neurologia ja yleislääketiede.
Muistihoitajalla on valmistuttuaan laajat tiedot eri muistisairauksista, niiden vaikutusmekanismeista ja hoitomuodoista sekä
diagnostisista arviointityökaluista ja -menetelmistä. Muistihoitaja osaa toimia muistisairaiden ja heidän omaistensa/läheistensä ammatillisena tukena kaikissa sairauden vaiheissa. Opetussuunnitelmassa on otettu huomioon Muistiliiton suositukset sekä
Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet dementiahoidon erikoistumiskoulutukselle.
Koulutuksen keskeiset sisällöt
60
• Vanhustyön etiikka
• Muistisairaan hyvän hoidon kriteerit
eri vaiheissa
• Eri muistisairaudet ja niiden
erityiskysymykset
• Aivoterveys
• Muistisairaan ja hänen omaistensa
palveluohjaus ja -neuvonta
• Läheiset osana hyvää hoitoa
• Cerad-kognitiivinen tehtäväsarja
(opiskelija saa oman testisarjan
käyttöönsä) ja muut toimintakykytestit
pääpiirteittäin
• Diagnostinen prosessi ja hoitoketju
• Arviointivälineiden tulosten tulkinta
ja neuropsykologian uusimmat
tutkimustulokset
• Muistisairauksien lääkehoidon
ja lääkkeettömän hoidon
erityiskysymykset
• Kuntoutumista edistävä
toimintaympäristö ja kuntouttava
työote kaikissa hoidon vaiheissa
• Keinoja parantaa muistisairaan ja
hänen läheistensä elämänlaatua
kaikissa eri vaiheissa
Kouluttajat
Sanna Aavaluoma psyk.esh., vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja
Kirjoittanut lukuisia kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita muistisairaan hoitamisen sekä heidän läheistensä tukemiseen liittyvistä erityiskysymyksistä.
Raul Soisalo vaativan erityistason psykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -tutkija
Kirjoittanut useita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita muun muassa haastavan käytöksen kohtaamisesta sekä psyykkisen
oireilun lääkkeettömistä hoitomenetelmistä. Vankka kliininen
työkokemus taustalla.
Ari Rosenvall yleislääketieteen erikoislääkäri, muistisairauksien käypähoitotyöryhmän jäsen
Ollut etulinjassa kehittämässä laadukasta näyttöön perustuvaa muistisairaiden hoitoa vuodesta 1985 ja on mukana laatimassa valtakunnallisia aiheeseen liittyviä hoitosuosituksia.
• Käytösoireiden strukturoitu arviointi
ja hoito, oireiden ymmärtämiseen
pyrkivä kunnioittava kohtaaminen
ja muut ihmistä arvostavat
hoitomenetelmät
• Haastavien tilanteiden
ennaltaehkäisy
• Työyhteisön vuorovaikutus- ja
viestintä sekä työssäjaksaminen
• Saattohoito, kuolema ja
iankaikkisuus, suru- ja kriisiprosessi
Koulutuksen kustannukset
Mikäli suorittaa koulutuksen oppisopimuksena, on koulutus
osallistujalle ja työnantajalle maksuton. Useat oppisopimustoimistot solmivat oppisopimuksen muistihoitajakoulutuksen
suorittamista varten. Mikäli on tästä vaihtoehdosta kiinnostunut, tulee olla ensin yhteydessä omaan oppisopimustoimistoon: joko oman asuinkunnan tai sen kunnan, jossa
työpaikka sijaitsee. Koulutuksen voi suorittaa myös ilman
oppisopimusta, jolloin sen hinta on 925€ / lukukausi. Koulutus kestää kaksi lukukautta (1 vuosi), jolloin koulutuksen
kokonaishinta on 1850€ (alv 0%).
Koulutuksen aloitus
Koulutus aloitetaan Hämeenlinnassa kaksipäiväisellä seminaarilla 14.-15.8. 2013
Hakeminen
Hakuaika koulutukseen päättyy 14.6.2013 ja koulutukseen
haetaan täyttämällä Instituutin sivuilla oleva hakulomake
Lisätietoja koulutuksesta voi tiedustella sähköpostitse tai puhelimitse:
Mikko Haarala, [email protected], 050-4086375
UUSIA KOULUTUKSIA
Psykologiset
interventiot
aggressiivisuuteen
Koulutuksen tavoite
Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aggressiivisuuden
hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon.
Paikka ja aika
Keskiviikko 3.4.2013 klo 12-16, Helsinki
Kenelle
Haitalliseen aggressiivisuuteen taipuvaisten aikuisten parissa työskentelevät ohjauksen
ja neuvonnan sekä sosiaalija terveysalan ammattihenkilöt.
Ohjelma
Strukturoitu aggressiivisuuden arviointi
Väkivaltariskin arviointitieto psykoedukaation perustana
Tunnetaidot coping-menetelmänä
Mindfullnesspohjainen ohjaus aggressiivisuuden preventio- ja
hallintamenetelmänä
Erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatio
Tunteiden defenssien tunnistamisen psykoedukaatio
Osallistumismaksu
4 tunnin mittainen koulutus 125€ (+alv 24%) (sis. luentomateriaalin ja kahvin/teen)
Ilmoittautuminen
Mikko Haarala p. 050 4086375 email: [email protected]
Kouluttaja
Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja
ja –tutkija Raul Soisalo
61
LAPSET JA NUORET
62
LAPSET JA NUORET
Kietoutuminen
perheen
ihmissuhteissa
Kietoutuneessa suhteessa oleva henkilö kokee, ettei
hän voi hyvin, ellei hän täytä kumppanin tarpeita koko
ajan. Suhde ei tunnu läheiseltä, jos emotionaalinen yhteen sulautuminen puuttuu. Kumpikin osapuoli voi
kokea, että hänen pitää osallistua kaikkeen toisen elämässä. Tilanne voi alkaa ahdistaa siinä vaiheessa, kun
jompikumpi haluaa omaa tilaa.
Terveessä suhteessa molemmat puolisot voivat ottaa
toisensa huomioon menettämättä tai vaarantamatta yksilöllisyyttään. Kummankaan ei tarvitse yrittää muuttaa persoonallisuuttaan, ajatuksiaan tai tunteitaan toista miellyttääkseen. He voivat olla erillään eroamatta ja
olla yhdessä menettämättä yksilöllisyyttään. Rakkaus
merkitsee lupaa olla erilainen kuin puoliso, olla oma
itsensä ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.
Kietoumisen tunnusmerkkejä:
• Perheenjäsenet kokevat toistensa kasvun ja itsenäiset valinnat uhkana.
• Puoliso tai perheenjäsen voi käyttää pelkoa, velvollisuudentuntoa ja syyllistämistä (emotionaalista kiristystä) toisen/toisten käytöksen hallintaan.
• Joku voi tuntea, että hän tarvitsee kaikkeen ”luvan”
•
•
•
•
•
toiselta, samanaikaisesti vähätellyn kumppanin tarpeet jäävät ilmaisematta ja täyttämättä.
Puolisot odottavat kumppanin täyttävän kaikki tarpeensa, joten kaikki aika vietetään yhdessä ja kummallakin on vain harvoja omia ystäviä.
Puolisot eivät pysty tekemään päätöksiä yksin arkipäiväisistä asioista.
Kaikenlainen yksityisyys nähdään salamyhkäisyytenä, joten perheenjäsenillä katsotaan olevan oikeus
tutkia toistensa henkilökohtaisia papereita, sähköposteja, kirjeenvaihtoa jne. Jotkut vaativat jopa
saada tietää toisten ajatukset ja heidän käymiensä
keskustelujen sisällön.
Toisten kontrollointia ja kietoutumista pidetään
normaalina, jopa osoituksena rakkaudesta.
Vaikeus erottaa omat tunteet toisten perheenjäsenten tunteista.
Yhdysvaltalainen pari- ja perheterapeutti Andrew
Holzman Family Tree Counseling Associates -yhdistyksestä (Indianapolis)kuvaa kietoutumista: Jos joku
uskoo, että puoliso on avain omaan onnellisuuteen,
siitä seuraa vapauden, oman äänen ja oman arvon
Parisuhteen alussa kietoutuminen kumppaniin tuntuu ihastuttavalta, jopa huumaavalta. Ongelmia ilmenee, jos ajan mittaan suhteen toinen osapuoli ei enää voi olla
yksilö, jolla on omat ajatukset, tunteet, uskomukset, mielipiteet, harrastukset jne.
Kietoutuminen on hyvin yleistä toimimattomissa suhteissa, joissa toinen tai molemmat voivat olla kietoutuneita. Myös kokonaiset perheet voivat olla toisiinsa kietoutuneita.
63
LAPSET JA NUORET
menetys. Kietoutuminen naamioituu välittämiseksi,
rakastavaksi huolenpidoksi ja tarvitsevuudeksi, mutta aiheuttaa kumppanille häpeää, koska tämä ei pysty
vastaamaan tarpeisiin, tekemään toista onnelliseksi tai
pelastamaan häntä kivulta.
64
Miksi kietoutuminen ei ole tervettä
Kietoutuminen on vahingollista suhteen osapuolille
sekä itse suhteelle, tähän on useita syitä:
• Puolisolle/perheenjäsenelle sälytetään raskas taakka: hänen pitäisi täyttää kaikki toisen tarpeet (ilmaistut tai ilmaisematta jätetyt), mikä ei ole hänelle
mahdollista. Seurauksena on väistämättä pettymys.
• Jos kumppani on hyvin ristiriitainen ihminen, hänen tunteensa voivat vaihdella vuoristoradan tavoin. Oman tunne-elämän mukauttaminen häneen
tietää ongelmia, etenkin jos perheessä on lapsia. Ainakin toisen puolison täytyy pysytellä rauhallisena
ja säilyttää tasapaino.
• Kietoutuneissa suhteissa kumppania ei nähdä sellaisena kuin hän on, vaan sellaisena kuin hänen toivotaan olevan. Todellinen yhteys ja rakkaus kasvavat
kahden aidon ihmisen välisessä kanssakäymisessä,
jossa ei vaadita toista olemaan identtinen kaksonen
tai oman itsen jatke.
• Jos yksilöllisyys nähdään epälojaalina tai uhkana,
se estää sekä yksilöiden että suhteen kasvua ja vahvuutta. Puolisoista tulee onnettomia ja takertuvia,
mikä on riski suhteelle. Kietoutuminen voi ruokkia
kaunaa ja tunnetta, että toinen henkilö on saanut
sinut ansaan.
• Sulautuminen johtaa läheisriippuvuuteen ja läheisriippuvuus sulautumiseen.
• Kun puolisoilla on oma elämä ja omat harrastukset, se tekee heistä mielenkiintoisia ihmisiä ja antaa heille uusia puheenaiheita. Toisen kasvu voi
kannustaa myös toista kasvamaan ja kehittymään.
Erilaiset ajatukset, mielipiteet ja näkökannat rikastuttavat suhdetta. Niitä ei kannata automaattisesti
hylätä.
Miten kietoutumisesta vapaudutaan
Kietoutuminen on monimutkainen asia. Kultainen
sääntö on puhua siitä asiantuntijalle, joka voi auttaa
henkilöä ymmärtämään itseään, kehittämään omaa
identiteettiään ja tunnistamaan, milloin tulee toimia,
milloin antaa asian olla.
Seuraavat neuvot koskevat lähes kaikkia epävakaita
ja ristiriitaisia persoonallisuuksia: Henkilön on otettava vastuu omista ajatuksistaan ja käyttäytymisestään ja
annettava kumppanin ottaa vastuu omasta käyttäyty-
misestään ja mielipiteistään. On tunnistettava liiallinen puuttuminen kumppanin elämään. Ulkopuoliset
henkilöt voivat auttaa tässä, joten on hyvä olla avoin
palautteelle. Kun asia tiedostetaan, on oltava halua
muuttua.
Seuraava askel on ratkaiseva: henkilön on opittava,
että hän ei tarvitse kenenkään lupaa omiin ajatuksiinsa
ja tunteisiinsa. Jokainen tarvitsee yksityisyyttä, omat
henkilökohtaiset ajatuksensa, mielipiteensä, tilansa
ja sähköpostiosoitteensa. Aikuiset eivät tarvitse lupaa
omaan erilliseen elämäänsä, joka käsittää myös harmittomat kontaktit toiseen sukupuoleen sekä työtovereina
että ystävinä. Parhaat ihmissuhteet kehittyvät silloin,
kun henkilöllä on terve ja tyydyttävä oma elämä ja hän
jakaa sen kumppaninsa kanssa, joka puolestaan arvostaa häntä sellaisena kuin hän on.
Suhteessa eläminen vaatii arvostelukykyä ja tasapainoa. Omien keskustelujen sisältöä ei tarvitse ilmaista
kenellekään toiselle. Jos kumppani haluaa puolison
salaavan asioita, on kysyttävä, onko tavoitteena eristää puoliso ja estää häntä saamasta selville tosiasioita.
Ristiriitaisessa suhteessa elävä tarvitsee ystäviä ja perheenjäseniä, joille voi rehellisesti kertoa omasta toimimattomasta suhteestaan. Näin säilyy kosketus todellisuuteen ja normaaliin elämään.
Sunrise -terapiakeskuksen johtaja David Prior lisää
seuraavat ohjeet:
• Jos kumppanisi antaa sinulle kielteistä palautetta,
älä ajattele, että olet epäonnistunut.
• Tunnista omat tunteesi, äläkä syytä kumppaniasi.
Kumppanin käytös voi johtua hänen henkilökohtaisista ongelmistaan tai sairaudestaan.
• Erota omat tunteesi kumppanin tunteista, vältä
projisoimasta niitä häneen.
• Salli sekä itsesi että kumppanisi kokea omat henkilökohtaiset menestyksenne ja epäonnistumisenne.
Jos kumppanisi epäonnistuu jossakin, tue häntä,
mutta älä ota vastuuta asian korjaamisesta. Älä
anna kumppanisi hämmentää sinua äläkä pyydä
anteeksi, jos et ole tehnyt mitään väärää. Anteeksipyytäminen vain toisen rauhoittamiseksi on lyhytaikainen apu, joka pahentaa asioita pitemmän ajan
kuluessa.
Kun välillänne on entistä enemmän tilaa, yhdessä olokin on paljon hauskempaa.
http://www.psychologytoday.com/blog/stop-walkingeggshells/201301/enmeshment-in-family-relationships-111
LAPSET JA NUORET
Interpersoonallisen kompetenssin
arviointi - opettajan lomake
Ohjeet:
Merkitse sopiva arvio oppilaasta
jokaiseen kysymykseen. Työskentele nopeasti (vastaa mieluiten vaistolla kuin järjellä) äläkä jätä mitään
kohdetta vastaamatta, käyttäen
omaa tietoasi lapsesta oppaanasi.
Käytä mieluusti skaalan kaikkia arvoja arvioissasi. Kaavake on tarkoitettu lähinnä yksittäisen oppilaan
tilanteen kehittymisen seurantaan.
Summamuuttuja - arvo on lähinnä
apuväline, jolla voi nopeasti nähdä tilanteen kehittymisen yksittäisen oppilaan kohdalla. Kaavake
ei sovellu oppilaiden keskinäiseen
vertailuun. Mikäli havaitaan, että
oppilaalla on kehittämisen tarvetta
useammassa kohdassa, tulee oppilashuollossa pohtia sopivia tuki-
toimia, jotta oppilaalle turvataan
mahdollisuus kehittyä toivottuun
suuntaan.
Mikäli halutaan kerätä eri lähteistä tietoa, on mahdollisuus
pyytää eri opettajia, mahdollisia
harrastusten ohjaajia sekä myös
vanhempia täyttämään lomake.
Lähde:
Cairns, Robert B., Leung, Man-Chi, Gest, Scott D., & Cairns, Beverley D. (1995). A brief method for assessing social development:
Structure, reliability, stability, and developmental validity of the Interpersonal Competence Scale. Behaviour Research and Therapy, Vol
33(6), 725-736.
OPPILAAN NIMI:_____________________________________________
à + kehitys
-3
-2
-1
0
1
2
3
LK:_________
ß – kehitys
Riitelee usein turhista
Joskus
Ei koskaan riitele turhaan
Joutuu usein ongelmiin koulussa
Joskus
Ei koskaan ongelmia
Ei koskaan hymyile
Joskus
Hymyilee aina
Ei suosittu poikien keskuudessa
Keskiverto
Suosittu poikien keskuudessa
Erittäin ujo
Keskiverto
Ulospäinsuunt.
Ei taitavan maineessa urheilussa
Keskiverto
Taitavan urheilijan maineessa
Ulkonäköä ei kehuta
Keskiverto
Ulkonäköä kehutaan
Huono kirjoittamaan
Keskiverto
Hyvä kirjoittamaan
Aina joutuu tappeluihin
Joskus
Ei koskaan joudu tappeluihin
Aina surullinen
Joskus
Aina iloinen
Huono matematiikassa
Keskiverto
Hyvä matematiikassa
Ei suosittu tyttöjen keskuudessa
Keskiverto
Suosittu tyttöjen keskuudessa
Ei ystäviä
Saadakseen läpi tahtonsa,
tappelee
Joitakin
Keskiverto
Paljon ystäviä
Saa tahtonsa läpi ilman tappelua
Ei osaa sanoa mitä haluaa ja
tahtoo
Joskus
Osaa sanoa mitä haluaa ja
tahtoo
Muut eivät pidä hänestä
Joskus
Muut pitävät hänestä
Voittaakseen turvautuu
epäreiluihin keinoihin
Joskus
Jos voittaa, niin voittaa reilulla
pelillä
Huono häviäjä, suuttuu tms.
Keskiverto
Kestää häviöt hyvin
Epäystävällinen
Joskus
Aina ystävällinen
Itkee paljon
Joskus
Ei itke koskaan
YHTEENSÄ
YHTEENSÄ
PVM: _________
Arvioitsijan tiedot:
65
UUSIA KOULUTUKSIA
Työkalupakki lasten ja
nuorten käytöspulmiin
Kohtaatko työssäsi lapsia / nuoria, joilla
on käytöshäiriöitä?
Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi
löydy riittävästi keinoja auttaa?
Miten turvata lapsille ja nuorille
riittävä turvallisuus ja työrauha?
Kiinnostaisiko oppia toimiviksi
todettuja keinoja?
Koulutuksen tavoite
66
Tässä koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä erilaisten lasten ja nuorten
käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti
käyttäytyvän lapsen/nuoren ohjaukseen. Koulutukseen osallistunut omaksuu erilaisia hyväksi
havaittuja työkaluja ja interventioita, joiden
avulla on mahdollista vähentää useimpien lasten
ja nuorten pulmallista käyttäytymistä.
Sisältö
Paikka ja aika
Lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjauksen ja
neuvonnan sekä opetus-, sosiaalija terveysalan ammattihenkilöille.
Koulutuksessa esitellään eräs mindfullnesspohjainen
ohjausmetodi aggressiivisuuden preventioon ja hallintaan sekä esitellään, millä tavoin tehdä erilaisten
tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatiota ja ylipäänsä käyttää kognitiivisia ja sosiokognitiivisia sekä voimavarakeskeisiä menetelmiä
aggressiivisuuden hallintaan.
Ohjelma
Osallistumismaksu
Maanantai 20.5.2013 klo 12-16, Helsinki
Kenelle
• Lomakkeita ja menetelmiä käytöshäiriön ja aggressiivisen käyttäytymisen arviointiin
• Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen
• Työrauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen luokka- ja ryhmätilanteissa
• Yksilö- ja ryhmäohjausmenetelmä käytöshäiriöiden hallintaan
• Perheohjaus ja -neuvontamenetelmät
•
Koulutuksessa käsitellään myös, miten soveltaa
strukturoitua arviointitietoa, kuten väkivaltariskin arviointitietoa lapsen/nuoren sekä hänen vanhempien
psykoedukaation ja opettajien sekä muiden merkittävien aikuisten neuvonnan perustana. Miten opettaa
lapsille ja nuorille tunnetaitoja coping-menetelmänä
ja miten niitä voi myös aikuinen hyödyntää.
4 tunnin mittainen koulutus 145€ (+alv 24%)
(sis. luentomateriaalin ja kahvin/teen)
Ilmoittautuminen
UUSIA KOULUTUKSIA
Lapsen/nuoren
käytöspulmien
kohtaaminen
Koko päivän kestoinen laajempi
koulutus
Keskiviikko 27.03.2013, klo 9-16, Helsinki
Torstai 30.05.2013, klo 9-16, Helsinki
Kohderyhmä
Eri alojen ammattihenkilöt, jotka kohtaavat
työssään lapsia ja nuoria eri elämänvaiheen
kriiseissä ja muissa haastavissa tilanteissa:
mm. opetusalan, oppilashuollon, lastensuojelun,
sosiaalija terveysalan, nuorisotoimen,
vanhempainyhdistysten, seurakuntien ja poliisin
työntekijät.
Koulutuksen tavoite
Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja
helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren
käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.
Koulutuksen sisältö (4 tuntia):
• Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja
pahoinvointi
• ”Normaali oireilu” vs. ”Huolestuttava oireilu”
• Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja
nuorten mielenterveysongelmat?
• Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen
ja työrauhan ylläpitoon
• Interventioita ”ns. normaalin” käytöksen
kohtaamiseen, esimerkkinä akuutti psyykkinen
kriisi.
• Mitä on koulunkäyntihaluttomuus?
• Lapsen/ nuoren psykososiaalinen tukeminen
koulussa - mitkä ovat koulun keinot?
• Milloin tarvitaan muita ammattilaisia mukaan
nuoren tueksi?
• Miten tehdä heidän kanssa moniammatillista
yhteistyötä?
• Välittävä yhteistyö nuoren merkittävien muiden
(erityisesti vanhempien) kanssa
• Keissianalyyseja, esimerkkejä, kysymyksiä, ym.
Kouluttaja:
Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja
perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja –
tutkija Raul Soisalo
Lisätietoa ja ilmoittautuminen:
Koulutukseen voi ilmoittautua joko sähköpostitse
[email protected] tai 050-4086375
Hinta:
Neljän tunnin koulutuksen hinta on
120€ (+ alv 24%)
Koko päivän koulutuksen hinta on 300€
(+alv 24%). Hinta sisältää kahvitarjoilut,
lounaan, luennon, runsaan luentomateriaalin,
verkko-opetusosion ja konsultaation.
Paikka ja aika:
4 tunnin koulutukset
Tiistai 14.05.2013, klo 12-16, Tampere
67
UUSIA KOULUTUKSIA
Netti- ja
tietokonepeliriippuvuuden
arviointi ja hoito
Koulutuksen tavoite
Ohjelma
Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, miten nettija tietokoneriippuvuutta voi arvioida ja hoitaa
• Nettiriippuvuuden alalajit: nettiseksi- ja pornoriippuvuus,
nettisuhderiippuvuus, nettipeliriippuvuus,
informaatioriippuvuus sekä yleinen tietokoneriippuvuus
• Netti- ja tietokoneriippuvuuden neurobiologinen perusta
• Strukturoidut arviointi- ja itsearviointimenetelmät
• Mindfullnesspohjainen ohjaus internet- ja
tietokonepeliriippuvuuden hallintamenetelmänä
• Netinkäyttöpäiväkirja ja netinkäyttösopimus
• Kaksoisdiagnoosin tärkeys: sekä netti- että
tietokoneriippuvuus esiintyvät usein samanaikaisesti
muun mielenterveyden häiriön kanssa, jolloin tarvitaan
kokonaisvaltaista psykososiaalista hoitoa
• Rinnakkaisongelma nettiriippuvuuden syynä ja
seurauksena
• Erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien
psykoedukaatio: tavoitteenasettelu- ja
itserajoittamismenetelmät, vieroitusoireiden
hallintamentelmät
• Toiminnalliset ja luovat menetelmät
• Kognitiiviset menetelmät
• Defenssien tunnistamisen psykoedukaatio
Paikka ja aika
Keskiviikko 28.8.2013 klo 8-12, Helsinki
Kenelle
68
Internetriippuvuuteen tai
tietokonepeliriippuvuuteen taipuvaisten
lasten, nuorten ja aikuisten parissa
työskentelevät ohjauksen ja neuvonnan
sekä sosiaalija terveysalan
ammattihenkilöt.
Osallistumismaksu
4 tunnin mittainen koulutus 145€ (+alv 24%) (sis.
luentomateriaalin ja kahvin/teen)
Ilmoittautuminen
Mikko Haarala p. 050 4086375 [email protected]
TYÖNOHJAUS
Kuinka tietoinen olet oman mielesi tiloista? Onko sinulla aikaa ja kiinnostusta pysähtyä sen äärelle, mitä työ sinussa herättää? Onko sinulla lupa olla myös työelämässä kokeva ja tunteva ihminen vai porskutatko mieluummin eteenpäin sen
enempiä miettimättä sitä, millaisia henkisiä prosesseja työ sinussa saa aikaan?
Kyky nähdä oma mieli ja punnita sitä on ihmissuhdetyöntekijälle tärkeä taito. Olemme eniten alttiita
uupumiselle silloin, kun emme ole tietoisia itsestämme – paitsi omasta kehostamme myös mielestämme.
Daniel J. Siegel pitää tätä mielitajuksi kutsumaansa
taitoa hyvinvoinnin kulmakivenä. Kun työntekijä pystyy havainnoimaan omia ajatuksiaan, tunteitaan, aistimuksiaan, muistojaan, uskomuksiaan, asenteitaan ja
toiveitaan, hän pystyy pitämään itsestään paremmin
huolta. Hän huomaa emotionaalisen stressin, ymmärtää käyttää itsesäätelykeinoja stressin purkamiseen sekä
tarvittaessa etsiä myös työyhteisön tukea tilanteen tasapainottamiseen.
Mielitajun harjoittaminen auttaa työntekijää tiedostamaan henkiset prosessinsa ilman, että ne tempaisevat
häntä mukaansa. Hän pystyy erottamaan omat reaktiot
tapahtumista, jotka herättivät ne. Herännyt tunne saa
nimen ja kesyyntyy. Näin reaktiivisuus vähentyy. Samalla tarjoutuu tilaisuus pohtia heränneiden psykoemootioiden alkuperää. Kenen tunne tämä on? Onko
sen alkuperä tässä hetkessä vai menneessä? Mitä sillä
teen? Otanko sen mukaani, laskenko siitä irti, otanko
ehkä osan siitä mukaani? Oman mielen punnitseminen antaa ymmärrystä siitä, miten elämässä tapahtuvat
asiat meihin vaikuttavat.
Mielitajun voi ymmärtää myös erityislaatuiseksi
linssiksi, joka mahdollistaa oman mielen toiminnan
havainnoimisen kirkkaammin kuin ennen. Kykyä
oman sisäisen maailman havainnoimiseen kannattaa
kehittää, olivatpa lähtökohdat minkälaiset tahansa.
Tajua mieli! Mielitaju on linssi,
jonka avulla voi
nähdä kirkkaammin
oman sisäisen
maailman./PN
69
Neurotieteellinen tutkimus kertoo, että mielitajun
säännöllinen harjoittaminen aktivoi aivojen osia, jotka
luovat joustavuutta ja hyvinvointia.
Mielitajun perusta rakentuu lapsuuden vuorovaikutussuhteissa. Kun aikuinen on lapsen kanssa samalla
taajuudella, hän pystyy heijastamaan lapselle täsmällisen kuvan tämän sisäisestä maailmasta ja lapsi oppii
aistimaan oman mielensä selkeästi. Jos aikuinen reagoi välinpitämättömästi, etäisesti tai hämmentävästi,
lapsen mielitajulinssi voi samentua tai vääristyä. Lapsi
oppii näkemään ehkä vain osan sisäisestä maailmastaan
tai, näkymä on samea. Lapselle voi myös kehittyä linssi, jolla näkee mutta jonka stressi tai voimakkaat tunteet saavat samenemaan.
Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kehittää
kykyä oman mielen tarkkailuun. Se vaatii vain aikaa,
harjoittelua ja keskittymistä.
70
Kokeile tätä harjoitusta: tietoinen
keskittyminen
Asetu paikalleen. Istu selkä suorana ja jalkapohjat kiinni lattiassa. Pidä aluksi silmät auki ja suuntaa huomiosi huoneen keskelle. Huomaa huomiosi, kun annat
sen kiinnittyä takaseinään. Seuraa huomiotasi, kun se
palaa huoneen keskelle, ja tuo se lähellesi, kuin pitelisit lukuetäisyydellä kirjaa kädessäsi. Huomaa, kuinka
huomiosi voi mennä hyvin erilaisiin paikkoihin.
Anna nyt huomiosi mennä sisäänpäin. Sulje silmäsi.
Aisti keho sisälläsi siinä tilassa, missä istut. Anna itsesi
tulla tietoiseksi äänistä ympärilläsi. Tämä tietoisuus äänistä voi täyttää huomiosi.
Anna nyt tietoisuutesi löytää hengitys sieltä, mistä
tunnet sen parhaiten. Olipa se sieraintesi tasalla, kun
ilma virtaa sisään ja ulos tai rintakehässäsi, kun se liikkuu ylös ja alas tai vatsassasi, joka liikkuu sisään ja ulos.
Ehkä huomaat hengityksesi koko kehossasi. Anna tietoisuutesi vain ratsastaa sisään- ja uloshengityksen aalloilla.
Lähteet
Anna Kåver: Elämää, ei taistelua. Hyväksyminen elämänasenteena. 2008
Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi? Tietoisuustaidot arjen apuna. 2009
Daniel J. Siegel: Mielitaju. Muutoksen tiede. 2012
Mieli on kuin meri. Syvällä pinnan alla
on tyyntä ja kirkasta. Olivatpa pinnan
olosuhteet mitkä tahansa, olipa ylhäällä
tyyntä, myrskyistä tai täysi myrsky, syvällä
valtameren pinnan alla on rauhallista ja
seesteistä. Valtameren syvyyksistä voit
katsoa ylös pintaan ja panna sen liikkeet
merkille aivan samoin kuin voit katsoa
mielen syvyyksistä ylös aaltoihin ja nähdä
aivojen värähtelyt mielesi pinnalla, mielen
toiminnan – ajatukset, tunteet, tuntemukset
ja muistot. Nauti tilaisuudesta vain
tarkkailla tätä mielesi pinnan toimintaa.
Toisinaan saattaa olla hyödyllistä
antaa huomion palata hengitykseen ja
seurata hengitystä, jotta voit laskeutua taas
rauhalliseen paikkaan mielen syvempiin
sopukoihin. Tästä paikasta sinun on
mahdollista tarkastella mielesi toimintaa
ilman, että tempaudut siihen mukaan.
Voit huomata, että se ei ole koko totuus
minuudestasi: olet enemmän kuin pelkät
ajatuksesi ja tunteesi. Ne ovat vain yksi
mielesi kokemuksen osa. Joitakin auttaa
mielen toiminnon nimeäminen: tuntemisen,
ajattelun, muistamisen tai murehtimisen.
Näin mielen toiminnot voidaan luokitella
tapahtumiksi, jotka tulevat ja menevät.
Anna niiden leijua kevyesti tiehensä, pois
tietoisuudestasi.
Keskity vielä hetkeksi hengitykseen ja
avaa sitten silmäsi.
Harjoitus löytyy kirjasta Mielitaju.
Muutoksen tiede
UUSIA KOULUTUKSIA
asiakastyössä 4t
Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla?
Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? – Tuttu ilmiö monelle.
Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttama psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi?
Koulutusajakohdat ja
paikkakunnat:
13.03 Keskiviikko, klo 12-16, Savonlinna
22.03 Perjantai, klo 12-16, Kotka
25.03 Maanantai, klo 12-16, Kuopio
04.04 Torstai, klo 12-16, Imatra
16.04 Tiistai, klo 12-16, Jyväskylä
23.04 Tiistai, klo 12-16, Lahti
14.05 Tiistai, klo 12-16, Kitee
17.05 Perjantai, klo 12-16, Tampere
24.05 Perjantai, klo 12-16, Helsinki
10.06 Maanantai, klo 8-12, Kuusamo
11.06 Tiistai, klo 8-12, Ivalo
14.06 Perjantai, klo 12-16, Rovaniemi
Koulutuksen keskeisiä
sisältöjä ovat:
• Kuinka tunteet tarttuvat?
• Irti toisen tunteista
• Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu
asiakastyön paineessa?
• Vireystila ja kehotietoisuus
• Henkilökohtaisten rajojen ylläpito
asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella
• Itsetuntemus ja selkeä ajattelu
• Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit
Kouluttajana:
FM Piia Nurhonen, email: [email protected]
Hinta:
Koulutuksen hinta on 130€ (ALV 0%) sisältäen oppimateriaalin ja tarjoilun.
Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
Mikko Haarala p. 050 408 6375 email: [email protected]
(Saatavana myös tilauskoulutuksena)
71
UUSIA KOULUTUKSIA
Emotionaalinen stressi
kuriin – välineitä
työyhteisöille
Koulutus antaa eväitä sekä yksittäiselle työntekijälle että koko työyhteisölle ihmissuhdetyössä syntyvän emotionaalisen stressin hallintaan.
Koulutuksen tavoitteena on ennaltaehkäistä myötätuntouupumista ja
sijaistraumatisoitumista. Lisäksi tavoiteena on tukea työntekijöiden
työkykyä sekä koko työyhteisön toimivuutta. Koulutuksen kesto on 5t.
Koulutuksen sisältö
Empatia, emotionaalinen stressi ja myötätuntouupuminen
Psyykkinen etäännyttäminen – itsehoivan ytimessä
Tarttuvat tunteet – empaattisen omistautumisen regulaation abc
Kehomme paljon kantajana
Psykoemootioiden regulaatio – välineitä työn arkeen
Rajat ne olla pitää!
72
Myötätuntostressin ja uupumisen itsearviointi, kokemusten vaihto
Koulutuksen kestoa ja sisältöä on mahdollista rajata
työyhteisön toivomusten mukaan.
Kouluttajana toimii työyhteisökouluttaja, FM, Piia Nurhonen.
Lisätietoja:
Mikko Haarala, [email protected] , 050-408 6375 tai
Piia Nurhonen, [email protected]
A. Liian vähäinen uni
B. Non verbaalinen viestintä
C. Kietoutuminen perheen
ihmissuhteissa
1. Kuinka monta prosenttia 1516 vuotiaista menee nukkumaan
ennen kello 23.00
1. Kuinka suuri osuus kaikesta
viestinnästä on non-verbaalista
a) Noin 20%
a) 10-20%
b) Noin 33%
1. Kietoutuneessa suhteessa
oleva henkilö kokee, ettei hän voi
hyvin, ellei hän täytä kumppanin
tarpeita koko ajan.
b) 21-30%
c) Noin 50%
a) Oikein
b) Väärin
2. Kietoutuneessa suhteessa
ihmiset pystyvät kuitenkin
tekemään päätöksiä
arkipäiväisissä asioissa
itsenäisesti
a) Oikein
b) Väärin
c) 31-40%
d) Noin 66%
d) 41-50%
e) Noin 80%
e) 51-60%
2. Kun puhutaan univajeesta,
rajoittuneesta unesta tai lyhyestä
unesta, niin kuinka paljon
vähemmän normaaliin yöuneen
verrattuna henkilö nukkuu
jatkuvasti
2. Suurin osa tiedostamattomista
ilmeistä ja eleistä ovat jossain
määrin refleksinomaisia ja
universaaleja
a) Kyllä
b) Ei
a) 1/2h-1 h
b) 1h-2h
c) 2h-3h
d) 3h-4h
3. Onko vähäisellä unella
ja riskillä sairastua syöpään
yhteyttä?
a) Kyllä
b) Ei
Oikea rivi 1a, 2b, 3a
3. Monet reaktiot myönteisiin
seikkoihin/tilanteisiin voidaan
luokitella sympaattisen hermoston
alaisiksi:
3. Kietoutuneissa suhteissa
kumppania ei nähdä sellaisena
kuin hän on, vaan sellaisena kuin
hänen toivotaan olevan
a) Kyllä
a) Oikein
b) Ei
b) Väärin
4. Kumpaan kannattaa kuitenkin
enemmän kiinnittää huomiota
a) Äänensävyn
b) Itse sanoihin
Oikea rivi 1a, 2 a, 3b, 4a
Oikea rivi 1 a, 2b, 3a
TESTAA TIETOSI
73
KIRJOJA
UUTUUSKIRJA
Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten
psyykkinen oireilu
Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä
tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista,
että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat
sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen
ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala
varjella.
74
Hinta
66€
(sis. toimituskulut)
Lisätietoa ja tilaukset [email protected]
tai 050-408 6375
Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta.
Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta
sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin
psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön
toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta
voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata
sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita
voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä,
terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä.
Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa.
Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen
hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija.
Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten
sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna
on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla.
KIRJOJA
UUTUUSKIRJA
Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin:
JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI – tarinoita elämästäni
niille, jotka minua tulevat hoitamaan
Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden heissä herättämistä ajatuksista ja tunteista,
suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä
pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen
sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle
oman arvomaailmansa ja elämänvalintansa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona
ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös
hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan.
Tilaukset ja lisätietoa
Mikko Haarala, [email protected]
tai 050-408 6375
Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon
laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata.
75
KAIKKOSEN
KOLUMNI
by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed.
Haluatko olla vierelläkulkija vai vastapäätä kulkija?
Kliinisiä sovelluksia itämaisista taistelulajeista
76
Olen nuoruudessani harrastanut vähäsen judoa ja karatea. Muistan, miten siellä opetettiin katseen kohdistamista. Luultavasti useimmissa aasialaisissa taistelulajeissa opetetaan siirtämään katse/huomio hiukan
keskipisteen ulkopuolelle ja olemaan enemmän tietoinen omasta ääreisnäöstä. On helpompaa havaita ihmisen asennon ja liikehdinnän hienovaraisia muutoksia
ääreisnäön kuin keskinäön avulla.
Opetin viime viikolla yhdelle potilaalle toista aasialaisissa taistelulajeissa oppimaani: erästä syvähengitystekniikkaa, joka on muuten ihan samanlainen kuin
mitä eräänä mindfullness harjoituksena nykyään tarjoillaan. Potilaani istui ”omalla tuolillaan” minua vastapäätä. Huomasin, että minun oli siitä käsin hankala
katsoa, rentoutuiko hänen palleansa sisään hengityksessä vai ei. Niinpä menin hänen viereensä. Siitä käsin
oli helpompi seurata. En tiedä miksi, mutta jäinkin
sitten istumaan loppuajaksi toiseen tuoliin asiakkaan
viereen siten, että olimme noin 45 asteen kulmassa
katsellen yhteiseen keskipisteeseen. Huomasin, että
nyt oli paljon helpompi potilaan puhuessa huomata
äänensävyn ja puheen rytmin/tempon hienovaraiset
muutokset kuitenkin samalla huomaten hänen kehossa tapahtuvia muutoksia.
On helpompaa havaita potilaiden asennon ja liikehdinnän hienovaraiset muutokset ääreisnäön kuin
keskinäön avulla. Kun istun vastapäätä potilasta, kuten useimmat meistä ja vissiin teistäkin pruukaavat
tehdä, niin suurin osa potilaan kehosta jää ääreisnä-
kökentän ulkopuolelle. Sen sijaan, jos istut asiakkaan
vieressä häneen nähden 45 asteen kulmassa, niin että
molemmat teistä katsovat suunnilleen samaan suuntaan – kuten Fritz Perls ja Virginia Satir muistaakseni
myös tekivät – suurin osa asiakkaan kehosta on ääreisnäkökentän sisäpuolella, mikä lisää automaattisesti
mahdollisuutta tehdä havaintoja.
Potilaiden vieressä istumiseen liittyy monia muita
etuja, jotka käsittävät myös omat sanattomat viestisi
ja niiden vaikutuksen asiakkaaseen. Enemmän tai vähemmän samaan suuntaan katsominen viittaa sanattomaan yhteyteen ja tukeen sekä työskentelyyn yhteistä päämäärää kohti, kun taas vastapäätä istuminen voi
tuoda mieleen yhteenotot tai vastarinnan.
Kun asiakkaat muistelevat menneisyyttään tai ajattelevat tulevaisuuttaan, he katselevat usein mielikuviaan suoraan edessään. Jos työntekijä istuu suoraan asiakkaan edessä, työntekijä on tilassa, jossa asiakas näkee
omat mielikuvansa, mikä voi olla hämmentävää. Asiakas voi pohtia, kuuluuko tämä tyyppi vääjäämättä elämääni, niin menneisyyteeni kuin tulevaisuuteenikin?
Potilaan vieressä istuminen mahdollistaa myös
luonnollisen ja spontaanin koskettamisen ilman, että
joudut nojautumaan epämukavasti eteenpäin tai lähtemään tuolistasi. Vaikka monille meistä yhä edelleen
opetetaan, että kaikenlainen koskettaminen on sopimatonta tai vähintäänkin kyseenalaista, se on monille ammattiauttajille tehokas sanaton tapa houkutella
esiin reaktioita. Virginia Satir, eräs parhaista koskaan
eläneistä terapeuteista, on sanonut: ” Jos en voisi hyöherkkänä sen suhteen ja mahdollisesti jopa treenata
dyntää kosketuksesta välittyvää energiaa, olen varma,
omaa kosketustapaa, ettei se ole kömpelö tai muutoin
että en olisi päässyt sellaisiin todella hyviin tuloksiin,
omituinen.
joita olen saavuttanut.” Jos istut vastapäätä asiakasta
Asiakkaiden vieressä istuminen tarjoaa työntekijältai pöydän takana, on paljon vaikeampaa ilmaista tälle mahdollisuuksia muokata heidän eleitään tukeaklaista yksinkertaista inhimillistä yhteyttä.
seen muutoksia heidän kokemuksissaan. Työntekijä
Kokeita tekemällä on todettu, että kun myyjä tai
voi peilisolujen avulla omaa nonverbaalista toiminpalveluammatissa toimiva henkilö koskettaa asiaktaansa säätämällä jonkun verran vaikuttaa asiakkaikaita kevyesti käsivarresta (sekunnin tai lyhyemmän
den nonverbaaliseen käyttäytymiseen ja siten myös
ajan), nämä tekevät huomattavasti enemtätäkin kautta hänen ajatteluun ja tunteimän ostoksia myymälässä, antavat
siin. Mikroilmekoulutuksessa opin
suurempia juomarahoja tarjoimiten työntekijä voi omaa
Ir win
lijoille, arvioivat ostos- tai
nonverbaalista toimintaa
,
n
H. Kaik kone
o,
hm
ha
ruokailukokemuksensa
säätämällä auttaa lukossa
en
iivin
.lic. on 100% fi kt än tosielämän
ed
m
myönteisemmäksi
ja
olevaa asiakasta vähiu kehenkä
eikä hän perust
uurisesta
tt
ul
ik
ks
ka
toden nä köi sem m i n
tellen rentoutumaan
on
henkilöön. Ir win mmenissä oleva omaleiky
palaavat
kyseiseen
sä
ja avautumaan.
viisis
hän on yleislääperheestä, noin
an
ta
el
ks
tu
lu
myymälään tai ravinMoni meistä keries. Kou
seuraa aimainen poikam
kä psykiatri. Hän
se
ri
kä
ää
llä
sl
tolaan. Pelkkä kostoo
olevansa mielelää
oi
kk
ik
väri
ketieteen er
tamaan kantaa
ot
ut
un
n
st
se
no
in
in
ketus voi siis tehdä
lään asiakkaidensa/
kaansa ja on ki
in niin alalla ku
an ja ajan ilmiöih rkoitettu viihteelilm
aa
m
ihmeitä asiakassuhpotilaidensa vierellä
an
lla
ta
tava
osen kolumni on
kk
pe
ai
n
K
ki
n.
en
ki
se
tä
teellesi. Jos asiakas
kulkija.
Silti yllättäuk
es
vier
tkim
inä asiapitoisia tu
isi
to
ka
us
ik
it
va
m
,
oi
si
T
ek
lis
kumminkin suhtauvän moni meistä iskin.
usein käsitellään
aikkosen
K
nu
rustuvia aiheita
an
ka
tuu kosketukseen vastuu
mieluummin vasuk
lo
suotta
n pilke
ki
voo, ettei kukaan
en
it
ku
at
ov
tahakoisesti, kannattaa
tapäätä.
On eri asia olla
sillä ne
okk
kommenteista,
ai
K
a.
uj
tt
te
oi
rj
pyytää anteeksi ja muisvastapäätä kulkija kuin
silmäkulmassa ki
imies.
taa, että kaikkia reaktioita
vierellä kulkija.
nen on huumor
voidaan kumminkin yleensä
hyödyntää terapiassa. Pitää olla
77
80
UUSIA KOULUTUKSIA
Myötätuntouupumus- auttajan
sudenkuoppa?
asiakastyössä
Oletko myötätuntoinen ammattilainen?
Ajatteletko asiakasasioita myös vapaaajalla?
Tiesitkö, että myötätunto voi uuvuttaa?
Seurauksena välinpitämättömyyttä ja
väsymystä.
Opi kääntämään myötuntostressi
voimavaraksi.
Opi myötätuntouupumuksen
ennaltaehkäisy ja hoito.
Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? Tuttu ilmiö monelle.
Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden
avulla voit vähentää asiakastyön
aiheuttama psykoemotionaalista
kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta
työskentelyysi?
Perjantai, 12.4.2013, klo 8-12, Helsinki
Perjantai, 26.4.2013, klo 12-16, Tampere
Keskiviikko, 13.03, klo 12-16, Savonlinna
Perjantai, 22.03, klo 12-16, Kotka
Maanantai, 25.03, klo 12-16, Kuopio
Torstai, 04.04, klo 12-16, Imatra
Tiistai, 23.04, klo 12-16, Lahti
Tiistai, 14.05, klo 12-16, Kitee
Perjantai, 17.05, klo 12-16, Tampere
Perjantai, 24.05, klo 12-16, Helsinki
Perjantai, 31.05, klo 12-16, Jyväskylä
Psyykkisen kriisin
kohtaaminen - akuutin kriisin
arviointi ja hoito
Muistisairaan haitallisten
käytösoireiden hoito
Seuraavat koulutukset:
Koulutuksen aikana opiskellaan mm: normaali kriisiprosessi vs. jumiutunut kriisi, kriisissä olevan ihmisen tarpeet ja tehtävät kriisiprosessin eri vaiheissa,
kriisiasiakkaan kohtaamisessa tarvittavat vuorovaikutustaidot, strukturoitujen arviointimenetelmien ja
-lomakkeiden hyödyt ja rajoitteet.
Osallistuja saa työkaluja mm. akuutin itsemurhariskin ja lievemmän itsetuhoisuuden, väkivaltaisuuden
riskin, masennuksen, maanisuuden, psykoottisuuden, paniikkioireiden, päihteiden ongelmakäytön
sekä ahdistuneisuuden arviointiin. Lisäksi osallistujat
perehdytetään erilaisiin interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä.
Perjantai 3.5.2013, klo 8-12, Helsinki
Koulutuksessa opiskellaan psykologisia menetelmiä,
joita voi soveltaa monenlaisissa haastavissa
muistisairaan käyttäytymispulmien kohtaamisessa ja
lääkkeettömässä hoitamisessa.
Koulutuksessa esitellään myös uusimmat lääkehoidon
käypähoitosuositukset käytöshäiriöiden hoitamiseksi
osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Koulutus on
tarkoitettu muistisairaiden parissa työskenteleville sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille.
Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai [email protected] 050-408 6375
Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille
81
UUSIA KOULUTUKSIA
Työkalupakki nuorten ja lasten
käytöspulmiin
Lasten ja nuorten
käytöspulmien kohtaaminen
Kohtaatko työssäsi lapsia/ nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? Koetko käytöshäiriöiden lisääntyneen?
Lapsen/ nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi
Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy
riittävästi keinoja auttaa? Miten turvata lapsille ja
nuorille riittävä turvallisuus ja työrauha?
Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja?
82
”Normaali oireilu” vs. ”Huolestuttava oireilu”
Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat?
Tässä koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä erilaisten lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen/nuoren ohjaukseen. Koulutukseen
osallistunut omaksuu erilaisia hyväksi havaittuja
työkaluja ja interventioita, joiden avulla on mahdollista vähentää useimpien lasten ja nuorten pulmallista käyttäytymistä.
Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja
työrauhan ylläpitoon
Maanantai 20.5.2013, klo 12-16, Helsinki
Lisätietoa lehden sivuilta
Lääkehoito muistisairaan
hoidossa
Mikroilmeet ja –eleet
nonverbaalinen yhteys toiseen
Koulutuksessa annetaan ajankohtaista tietoa muistisairauksien lääkehoidosta
Eleet ja kehon kieli
Yleisimmät muistisairaudet ja niiden lääkkeet ja
vaikutukset
Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti
hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.
Transferenssi – vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen informaation lähteenä
Käytöshäiriöt ja niiden lääkitys ja vaikutukset.
Miten tunnistaa, mitä ihminen todellisuudessa haluaa, kenestä ja mistä hän pitää, kenestä ja mistä ei
pidä
Kouluttaja
Ari Rosenvall,
yleislääketieteen erikoislääkäri
Mikroilmeet ja mikroeleet – mistä tunnistaa puhuuko
toinen totta?
Hämeenlinna Tulossa Syksyllä 2013
Tiistai 26.3.2013, klo 12-16, Helsinki
Tiistai 28.5.2013, klo 12-16, Hämeenlinna
Lisätietoa sivuiltamme www.psyk.fi
Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai [email protected] 050-408 6375
Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille
PSYK.FI
Suomen Psykologinen
Instituutti verkossa
www.psyk.fi
Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät
tarkemmin tietoa toiminnastamme. Sivuilta löydät lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sivulle päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen ohjauksen
maailmasta.
PSYK.FI- lehti verkossa
Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen
voi tutustua pdf-muodossa. Samoilla sivuilla on palsta
johon päivitämme viikoittain uutisia psy-kososiaalisen
ohjauksen maailmasta. Lehden sivuilla voit esim. tilata
lehden itsellesi tai ystävällesi, esittää juttutoiveita tai jopa
lähettää omia psykososiaaliseen ohjaukseen liittyviä artikkeleita julkaistavaksi PSYK.FI lehdessä.
AVOIN
ASIANTUNTIJAHAKU
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry. järjestää psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisille koulutuspalveluja.
Meillä on vankkaa ja monipuolista osaamista terapeuttisen
vuorovaikutukseen liittyvissä kysymyksissä. Järjestämme koulutusta koko maan alueella ja yhdistyksen tarkoituksena on
muuttua lähitulevaisuudessa säätiöksi. Haluamme laajentaa
asiantuntijaverkostoamme laajemmin eri psykologian alan
asiantuntijoilla. Etsimme nyt erityisesti kliinisen psykologian
ja psykiatrian alalta, jotka haluaisivat tarjota koulutuspalveluja kauttamme eri kohderyhmille omaan substanssiosaamisalueeseen liittyen. Kyseeseen tulevat monenlaiset kokonaisuudet aina yksittäisistä luennoista ja koulutuspäivistä,
laajempiin koulutuskokonaisuuksiin.
Vapaamuotoiset yhteistyötarjoukset voi lähetää
Mikko Haarala
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry.
[email protected]
050-4086375
TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI -LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN
PSYK.FI LEHDEN TILAUSLOMAKE
Tilaan itselleni tai työpaikalleni
Nimi: Katuosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: Maksaja (jos muu kuin tilaaja): Maksajan postiosoite: Tilaan lahjaksi
Lahjan saajan nimi: Lahjan saajan katuosoite: Lahjan saajan postiosoite: Lahjan maksaja: Lahjan maksajan postiosoite: VOIT MYÖS TILATA LEHDEN TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEN SIVUILLAMME
WWW.PSYK.FI
Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin
asiantuntijalehti tästä nyt - ja pysyt kärryillä.
83
TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME:
Syksyllä 2013 alkavat prosessikoulutuksemme
• Muistihoitajan koulutusohjelma 30 op (Hämeenlinna)
• Muistihoitajan diplomikoulutus 30 op (Vantaa)
• Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito 30 op (Hämeenlinna)
• Paripsykoterapian 1-vuotinen täydennyskoulutus (Helsinki)
• Perhetyön koulutusohjelma 20 op (Hämeenlinna)
• Seksuaaliterapeuttikoulutus – Kliinisen seksologian koulutus 45 op (Helsinki)
Muita koulutuksiamme:
• Kliinisen seksologian perusteet 2 pv
• Perhe ja vakava sairaus – Erityisseminaari 2 pv
• Perheterapeuttinen yksilöhoito - Perhenäkökulmaa
yksilöhoitoihin 2 pv
• Psykoanalytica – seminaari 2 pv
• Lapsen/ nuoren käytöspulmien kohtaaminen 4 t
• Lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaaminen –
Miten auttaa? 4 t
• Mikroilmeet ja eleet – Nonverbaalinen yhteys
toiseen 4 t
• Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito 4 t
• Myötätuntouupumus - auttajan sudenkuoppa? 4 t
• Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja
hoito 4 t
• Psykoa vai somaa? 4 t
• Psykologiset interventiot aikuisen
aggressiivisuuteen 4 t
• Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä 4 t
• Psyykkisen kriisin kohtaaminen - akuutin kriisin
arviointi ja hoito 4 t
• Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus väkivallan preventio SOTE-alalla 4 t
• Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin 4 t
Kaikkia lyhytkurssejamme on myös saatavilla tilauskoulutuksina.
Lisätietoa koulutuksista www.psyk.fi tai [email protected] tai 050-408 6375
Postimaksu maksettu
Sop nro 761872
SUOMEN
PSYKOLOGINEN
INSTITUUTTI
Siltakatu 20 A 31
80100 Joensuu

2 - Psyk.fi

Transcription

Similar documents

2 - Psyk.fi

Lataa tästä

TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ

tiimi: Kriisiavusta ja avunsaantimahdollisuuksista Tampereella

Lopen Kauppila kuukausikirje 1/2011

Vanhusten uniapnea

Aivojenhuoltovinkkejä

Erotusdiagnostiikkataulukko (ADHD, masennus, kaksisuuntainen