2 - Psyk.fi

Transcription

2 - Psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2012
2
PSYKOSOSIAALISEN
HYVINVOINNIN
ASIANTUNTIJALEHTI
Toimitusneuvosto: Raul
Soisalo, pj., Piia Nurhonen, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen
Toimituksen osoite:
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi
Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-4086375
Ilmoitukset: Mikko Haarala [email protected] 050-4086375
Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Irtonumeron hinta on 9€, vuositilaus 29€.
PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain
mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
4
Tutkimusuutisia maailmalta 5
Uutta psykoterapiametodiikan koulutustarjonnassa 7
Monikulttuurisuus 8
PSYK.FI kongressi ja Muistihoitajapäivät 10
Psyyke ja Soma 11
Muistisairaan omaisen tukena 13
Muistihoitajan koulutusohjelma 14
Äidin hoiva varhaisvuosina edistää lapsen fyysistä terveyttä aikuisena 15
Ylidiagnosoitu ADHD ja muut tekijät lasten ja
nuorten häiriökäyttäytymisen taustalla 16
Muistihoitajan koulutusohjelma 22
Työyhteisöjä kehittämässä 23
Kaikkosen kolumni 24
Paripsykoterapian 1-vuotinen täydennyskoulutus 26
Koulutustarjontaamme 27
Hyvä kollega 3
Hyvä kollega,
kädessäsi on maailmanhistorian ensimmäinen PSYK.FI lehti, joka tarjoaa kurkistusluukun uusimpiin innovaatioihin ja näyttöön perustuvaan hoitoon psykoterapiassa,
muistisairauksien hoidossa sekä lasten ja nuorten tukemisen kysymyksissä. Myös
monet muut psykososiaalisen ohjauksen ja neuvonnan teemat ovat esillä.
Näin netin ja läppäreiden aikakautena meistä alkoi tuntua siltä, että
ihmiset saattaisivat kaivata perinteisempiä tapoja tutustua uuteen
tietoon. Muistitikkuun mahtuu
kyllä satojatuhansia, ellei miljoonia
sivuja tekstiä. Tähän lehteen vain
32 sivua. Muistitikulle saa yleensä
vuoden takuun. Uskallamme luvata, että julkaisemamme lehdet ja
kirjat säilyvät huomattavan paljon
pitempään – paitsi jos niitä sattuisi
käyttämään muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa (esim. sytykkeenä). Psyk.fi lehteä julkaisee
- lähiaikoina säätiöksi muuttuva
- Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry., joka järjestää alan
tutkimus-, kehittämis-, julkaisu-,
ja koulutustoimintaa.
4
Isäni opetti minulle, että kun tapaa ensimmäistä kertaa jonkun, on
kohteliasta esittäytyä:
”Olen Raul Soisalo, perheen
isä ja psykoterapeutti Joensuusta.
Miellän itseni yhä ensisijaisesti
kliinikoksi, vaikka ehdin enää
pitämään vastaanottoa pari päivää viikossa. Muu aika kuluukin
mielenkiintoisissa
koulutus-,
tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Omia tutkimuksellisia mielenkiinnonkohteitani ovat olleet
muun muassa asiakasväkivalta
sosiaalija terveysalalla, psyykkisen kriisin ja traumojen tematiikka sekä monenlainen pulmalliseksi koettu käytös lapsilla
ja nuorilla, muistisairailla sekä
mielenterveyspotilailla.
Tällä hetkellä olen kouluttajana eri psykoterapia- ja muistihoitajakoulutuksissa. Parhaillaan tutkin perheterapeuttien
antamaa yksilöpsykoterapiaa,
joka näyttääkin olevan yksi
Suomen yleisimmistä yksilöpsykoterapian toteutusmuodoista.
Toinen tutkimushanke liittyy
psykososiaalisen hyvinvoinnin
tukemisen ja psykoterapian sivuvaikutuksiin. Paljon puhutaan
lääkkeiden sivuvaikutuksista,
mutta näyttäisi siltä, että monella on sydämellään myös ikäviä
kokemuksia psykoterapiasta tai
muista psykososiaalisista interventioista.”
Elämme mielenkiintoisia aikoja
monella tapaa. Suomen väestö on
kaiken kaikkiaan terveempää nyt
kuin koskaan aiemmin. Meillä on
enemmän psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisia nyt kuin
koskaan aiemmin. Meillä syödään enemmän psyykelääkkeitä
nyt kuin koskaan aiemmin. Silti,
meillä tuntuu olevan koko ajan
paheneva pula psykiatrisen hoidon resursseista – pahempi tilanne
monella tapaa kuin koskaan aiemmin. Millä yhtälö selittyy?
Kuulin, että viime vuonna
psyykelääkkeitä sai reilusti yli
puoli miljoonaa suomalaista. Kela
korvasi psykoterapian vajaalle 15
tuhannelle, eli 2-3% verrattuna
porukkaan joka sai psyykelääkkeitä. Psykoterapeuttien koulutus
on siirtynyt tämän vuoden alusta
yliopistojen vastuulle. Pidämme
tätä erinomaisena asiana. Jossain
vaiheessa luultiin, että koulutus
siirtyy tämän myötä julkisen rahoituksen piiriin. Ikävä kyllä asia
ei ollutkaan näin. Koulutusten
keskihinnat päinvastoin nousevat. Psykoterapeutti lienee ainoa
terveydenhuollon ammatti, johonka kouluttautumiseen täytyy
satsata 15-30 tuhatta euroa omaa
rahaa. Paljonko meillä mahtaisi
olla ravitsemusterapeutteja, puheterapeutteja, fysioterapeutteja tai
toimintaterapeutteja, jos näihin
kouluttautuminen maksaisi saman
verran? Yliopistot ovat isoja laivoja, jotka kääntyvät hitaasti. Viime vuonna maassamme alkoi 25
psykoterapeuttikoulutusta, tänä
vuonna voi olla ettei niitä ala montaakaan.
Tässä lehdessä on monia mielenkiintoisia juttuja. Toivomme, että
lehdestä on Sinulle ja kollegoillesi,
ja lopulta myös asiakkaillesi oikein
paljon iloa ja hyötyä. Mukavaa alkavaa kesää kaikille ja antoisia lukuhetkiä PSYK.FI lehden parissa
nyt ja jatkossa toivottaen,
Raul Soisalo
Suomen Psykologisen Instituutin johtaja
sähköpostiosoite: [email protected]
Tutkimusuutisia
maailmalta
Kognitiivisesta terapiasta
apua myös vaikeaa
skitsofreniaa sairastavia
Pennsylvanian yliopiston tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa,
että kognitiivinen hoito voi merkittävästi parantaa skitsofrenian
vakavintakin muotoa sairastavien
päivittäistä toimintakykyä sekä
elämänlaatua. Tutkimustulokset
julkaistiin lokakuussa 2011 Archives of General Psychiatry -lehdessä.
Tutkimusta johtanut psykiatrian
apulaisprofessori Paul Grant raportoi: “Mielenterveysalalla toimivat
luopuvat usein toivosta skitsofrenian vaikeinta muotoa sairastavien
henkilöiden osalta. He saattavat
sanoa, että näitä potilaita ei voida
auttaa. Uudet tutkimustulokset
kuitenkin antavat viitteitä, että
kognitiivinen terapia voi parantaa
elämän laatua, lieventää oireita ja
edistää toipumista. Kyseinen interventio voi auttaa skitsofreniapotilaita paranemaan siinä määrin, että
he voivat edetä psykososiaalisessa
toiminnassaan seuraavalle tasolle:
siirtyä työttömyydestä osa-aikaiseen vapaaehtoistyöhön, opiskella
ja eristäytymisen sijaan luoda sosiaalisia kontakteja ja saada ystäviä.”
Yhdysvalloissa skitsofreniaa sairastaa 2 – 3 miljoonaa henkilöä (Suomessa n. 50 000). Vaikka antipsykoottisten lääkkeiden on todettu
vähentävän hallusinaatioita ja harhakuvitelmia, jopa puolella skitsofreniaa sairastavista on edelleen
oireita tai he eivät siedä lääkitystä.
Hoidon suorat ja epäsuorat kustannukset ovat merkittävät, vuosittain keskimäärin 26 000 – 31 000
dollaria (n. 19 700 – 23 500 euroa) potilasta kohden. Summa on
viisinkertainen verrattuna esim.
depressiota sairastavien hoitokustannuksiin.
University of Pennsylvania
School of Medicine: Severely impaired schizophrenics enter dyna-
mic cycle of recovery after cognitive therapy.
Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen todennäköisempää
miehillä, joilla on psykososiaalisia, emotionaalisia tai neurologisia
ongelmia.
Aikaisempien tutkimusten mukaan em. pulmista kärsivien naisten todennäköisyys joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on
todettu olevan suurempi kuin terveillä naisilla. Miesten vastaavaa
riskiä koskeva väestöpohjainen tutkimus julkaistiin 11/ 2011 American Journal of Preventive Medicine
-verkkolehdessä.
Terveisiin miehiin verrattuna
seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi
joutumisen riski on nelinkertainen.
Riski jatkuu koko eliniän. ”Tutkimuksen merkittävin löydös oli
se, että koko eliniän kestävä uhka
joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, raiskatuksi tai raiskauksen
yrityksen kohteeksi, oli sairaudesta
kärsivillä miehillä vähintään yhtä
suuri kuin terveillä naisilla.
”Sexual Violence Victimization
Against Men with Disabilities”
by Monika Mitra, PhD, Vera E.
Mouradian, PhD, and Marci Diamond, MPA.
Lapsena ikätovereitaan
kiusanneilla suurentunut
riski syyllistyä aikuisena
parisuhdeväkivaltaan
Miehillä, jotka oman kertomansa
mukaan kiusasivat ikätovereitaan
lapsuusvuosina, on myöhemmin
Pariterapia parantaa
puolisoiden seksuaalista
suhdetta miehen eturauhassyövästä toipumisen
jälkeen
Teksasin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan eturauhassyövästä
selviytyneiden miesten ja heidän
kumppaniensa seksuaalinen suhde
parani heidän osallistuttuaan pariterapiaan. Myös Internet-pohjainen terapia oli tehokas.
Terapian todettiin auttaneen
merkittävästi sekä miehiä että naisia. Tutkimukseen osallistuneiden
miesten seksuaalinen suoriutuminen parani useimmilla alueilla
(erektio, orgasmi ja yleinen seksuaalinen tyytyväisyys), ja seksuaalinen halu säilyi tasaisena.
Jotkut saattavat olla haluttomia
etsimään apua seksuaalisiin vaikeuksiin kasvotusten toteutetusta terapiasta. Internet-pohjainen
ohjelma, joka sisältää ongelmien
käsittelyvälineitä verkossa sekä
mahdollisuuden keskustella sähköpostin kautta terapeutin kanssa,
tarjoaa tällaisille henkilöille helposti lähestyttävän terapiamuodon,
jota he eivät koe uhkaavaksi.
University of Texas M. D. Anderson Cancer Center (2011, September 25). Couples counseling
improves sexual intimacy after
prostate treatment.
5
suurentunut riski pahoinpidellä
kumppaniaan fyysisesti tai seksuaalisesti. Tutkimusraportti julkaistiin
Archives of Pediatrics & Adolescent
Medicine -lehdessä 2011. Niillä,
jotka kiusaavat toisia koulussa, on
jopa nelinkertainen riski syyllistyä
fyysiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan parisuhteessa. Vielä ei tiedetä
tarkkaan, miksi näin on.
School Bullying Perpetration
and Other Childhood Risk Factors as Predictors of Adult Intimate Partner Violence Perpetration.
Archives of Pediatrics & Adolescent
Medicine, 2011
6
Konkreettinen ajattelu
toimii masennuksen
itsehoitona
Uuden innovatiivisen tutkimuksen mukaan depressiota voidaan
hoitaa pelkästään muokkaamalla
henkilön ajattelutapaa toistuvien
kognitiivisten harjoitusten avulla. Konkreettisen ajattelun harjoittaminen voi helpottaa masennusta jopa kahdessa kuukaudessa,
ja menetelmää voitaisiin käyttää
itsehoitoterapiana perusterveydenhuollossa. Depressiosta kärsivät
henkilöt ovat taipuvaisia ajattelemaan abstraktiivisesti ja keskittymään kielteisiin mielikuviin. Yksi
epäonnistuminen voi masentuneelle olla todisteena siitä, että
hän on täysin hyödytön kaikessa
muussakin. Uusi ainutlaatuinen
lähestymistapa kohdistuu suoraan
näihin haitallisiin taipumuksiin.
Harjoitusten toistuva tekeminen
voi tutkijoiden mukaan muokata
ajatusmallit myönteisemmiksi.
Tutkimus on ensimmäinen todiste siitä, että pelkästään ajattelutapaan kohdistettu menetelmä voi
olla tehokas tapa torjua depressiota. Tutkimustulokset julkaistiin
marraskuussa 2011 Psychological
Medicine – lehdessä: Guided selfhelp concreteness training as an
intervention for major depression
in primary care: a Phase II randomized controlled trial.
Liian ankara kuri edistää
epärehellisyyttä
Hoitoympäristö, jossa kuri on kova
ja rangaistukset ankaria, rohkaisee
pieniä lapsia valehtelemaan heidän
yrittäessään salata huonoa käytöstään ja rikkomuksiaan. Lapset,
joiden kokema kuri on lievempää,
valehtelevat vähemmän. Ankarassa ja rankaisevassa ympäristössä kasvavat lapset osaavat myös
valehdella muita ikätovereitaan
vakuuttavammin. Näin todetaan
uudessa kolmi- ja nelivuotiaisiin
lapsiin kohdistuneessa kanadalaistutkimuksessa. Ankarampaa kuria
kokevat lapset pystyivät paremmin
peittelemään valhettaan. Rankaiseva ympäristö ei ainoastaan ruoki
epärehellisyyttä vaan saattaa myös
parantaa lasten kykyä valehdella
rikkomustensa salaamiseksi. Kovaa
kuria kokevat kolme- ja nelivuotiaat osoittautuivat yhtä kyvykkäiksi
valehtelemaan vakuuttavasti kuin
kuusi- ja seitsemänvuotiaat, joista
löytyy aikaisempia tutkimuksia.
Tutkimus voi olla varoittava esimerkki vanhemmille, jotka joskus
haluaisivat kurittaa lastaan kovalla
kädellä, jos he huomaavat tämän
valehtelevan. On ilmeistä, että ankara rangaistus ei vähennä lapsen
taipumusta epärehellisyyteen, vaan
itse asiassa parantaa kykyä epärehellisyyteen. Tutkimus julkaistiin
Child Development –lehdessä:
A Punitive Environment Fosters
Children’s Dishonesty: A Natural
Experiment.
Uutta psykoterapiametodiikan koulutustarjonnassa:
Hengellisyys ja psykoterapia 20 op
Yksivuotinen täydennyskoulutus psykoterapeuteille
»
Viime vuosina on enenevissä määrin lisääntynyt niin sanottujen sielunhoitoterapeuttien ja
sielunhoitoterapiakoulutusten määrä. Ei tarjontaa ilman kysyntää – ”Moni uskova psykoterapiaasiakas pettyy, koska ei pysty terapeuttinsa kanssa käsittelemään hengellisen elämänsä kysymyksiä psykoterapiaprosessissa. Monelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä puuttuu taito ja rohkeus
puhua näistä asioista. Psykoterapiahistoriassa on uskonelämän asioita välillä määritelty epäkunnioittavaan tyyliin harhaisiksi puheiksi ja ajatuksiksi. Jos uskova potilas ei voi terapiassa puhua
kaikista itselleen tärkeistä asioista, hän kokee helposti, ettei tule kokonaan kohdatuksi. Tämä on
syy siihen, miksi useat uskovat ihmiset hakeutuvat mieluummin sielunhoitoterapeutin pakeille.”
kertoo Mikko Haarala, yksi uuden koulutuksen suunnittelijoista.
Hengellisyys psykoterapiassa koulutuksen lähtökohtana on tarjota virallisen ja valvotun sosiaalija terveydenhuollon psykiatrisen hoitojärjestelmän asiantuntijoille välineitä ja ideoita, miten käsitellä potilaan
uskonnollisista viitekehyksistä nousevia hengellisiä
kysymyksiä psykoterapiaprosesseissa sekä muussa
mielenterveystyössä.
Koulutuksen kohderyhmää ovat muun muassa psykoterapeutit, psykologit, psykiatrian erikoislääkärit,
psykiatrian erikoissairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät
sekä muut psykososiaalista työtä tekevät sosiaalija
terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka kohtaavat
työssään uskovia asiakkaita.
Koulutuksen laajuus on 20 op sisältäen kahdeksan
kaksipäiväistä koulutusseminaaria, yhteensä 16 koulutuspäivää. Lisäksi koulutus sisältää kirjallisuutta sekä
vapaavalintaisen opinnäytetyön, jossa opiskelija voi
perehtyä haluamaansa aiheeseen tarkemmin.
Kouluttajina ovat muiden muassa suomalaisen pastoraalipsykologian parhaimpiin asiantuntijoihin lukeutuvat professori ja teologian tohtori Paavo Kettunen
sekä dosentti, teologian tohtori, psykoterapeutti, parija perheterapeutti ja perheneuvoja Jouko Kiiski.
- terapeutin oma ihmiskäsitys - millä tavoin ottaa se
huomioon voimavarana ja mahdollisena hoidon
edistymisen hidastajana. Mikä on terapeutin oma
mukavuusalue hengellisyysasioissa ja miten se tulee huomioida hoidon suunnittelussa.
- ihmiskäsitys eri uskonnoissa - samuuksia ja eroja
- biopsykososiaalisspirituaalinen ihmiskäsitys,
- monikulttuurisuus ja eri uskonnot psykoterapiassa
ja muussa hoidossa
- erilaiset kristilliset uskot suomessa ja millä tavoin
mielenterveys niissä nähdään
- syyllisyys ja häpeä psykososiaalisspirituaalisina
kokemuksina
- pyhät kirjoitukset, rukous, sakraalitoimitukset, muut
sielunhoitomenetelmät ja niiden soveltaminen psykoterapiassa ja mielenterveystyössä,
- seksuaalisuus ja hengellisyys: homoseksuaalisuus,
transsukupuolisuus, bi- seksuaalisuus, transvestismi,
seksuaalifantasiat, perversiot
- uusperhekysymykset: parisuhde, ero ja hengellisyys, hengelliseen risitiriitaan johtavia kysymyksiä,
- vakava sairaus, onnettomuus
- elämän ja kuoleman kysymyksiä, traumat, kriisit,
suru, lohtu, toivo, rakkaus, ilo.
Koulutuksen teemoja ovat mm.
Koulutus toteutetaan Helsingissä ja se alkaa syksyllä
2012. Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi
ilmoittautua www.psyk.fi
Sielunhoitoterapiaa ja sen laatua ei valvo kukaan. Mukaan mahtuu niin vastuullisia toimijoita,
joilta saa adekvaattia palvelua, ja jotka ovat käyneet laadukkaan koulutuksen. Ikävä kyllä tarjolla on myös laadultaan kirjavampaa sielunhoitoterapiapalvelua, johon saattaa liittyä monia
ongelmia ja lieveilmiötä aina hengellistä väkivaltaa myöten.
Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: [email protected]
7
Monikulttuurisuus
8
Ristiriitoja kulttuurien
kohdatessa
Ovatko maahanmuuttajat erilaisia
mielenterveydenhuoltopalveluiden
käyttäjinä? Entäpä minkälaisia taitoja tarvitaan (jo nyt) vanhustenhuollossa, kun hoidamme kohta
myös ikäihmisiä eri kulttuureista?
Monet hoitoalan ammattilaiset
ovat huomanneet, että käytössä
olevat opit ja periaatteet eivät aina
toimi maahanmuuttajien kanssa. Monet palvelut saattavat olla
täysin vieraita ja tuntemattomia.
Jos vastaanotto löytyykin, kynnys
astua ovesta sisälle voi olla todella korkea. Eurooppalaisille tuttu
introspektiivinen ajattelu voi olla
itämaisista kulttuureista tulevalle
täysin vierasta. Länsimaisen hoitojärjestelmän
yksilökeskeisyys
saattaa hämmentää ihmisiä, jotka
ovat tottuneet ajattelemaan asioita
yhteisöllisemmin.
Akkulturaatio
Uuteen kulttuuriin sopeutuminen
ei aina suju ongelmitta. Lähtö- ja
tulomaan kulttuurit saattavat poiketa suuresti toisistaan. Valtakulttuuriin sopeutumisen aiheuttamia
ristiriitoja perhe voi joskus yrittää kiertää eristäytymällä. Uuden
kulttuurin arvoja ei omaksuta ja
pysytellään vain omien parissa. Se
saattaa kuitenkin vain pahentaa tilannetta eli lisätä ennakkoluuloja ja
syrjintää. Yleisesti ottaen siirtolaisperheiden nuoret omaksuvat hel-
posti ympäröivän valtakulttuurin
tapoja ja vaikutteita, kun taas vanhemmat haluavat usein säilyttää
entisen kulttuurinsa ja siirtää sen
lapsilleen sellaisenaan. Tämä saattaa aiheuttaa sukupolvien välille
arvoristiriitoja, jotka voivat pahimmillaan johtaa nuorten oireiluun,
jopa itsemurhaan.
Syrjintää ja rasismia
Maahanmuuttajat kokevat vieläkin
paljon ennakkoluuloja ja rasismia.
Syrjintä voi lisätä konflikteja perheessä etenkin murrosikäisten ja
heidän vanhempiensa välillä, koska
vanhemmat saattavat tulla tällaisessa tilanteessa ylisuojeleviksi lastensa
suhteen. Myös terveydenhuollossa
on tärkeää, että rasismiin liittyviin
ongelmiin suhtaudutaan vakavasti
ja että kokemuksia kuunnellaan.
Siksi rasismista onkin hyvä rutiininomaisesti kysyä suoraan, sillä se
ei välttämättä muuten tule ilmi.
Traumaattiset
kokemukset
Osalla maahanmuuttajista – erityisesti pakolaisilla - saattaa olla
traumaattisia kokemuksia julmasta kohtelusta ja kidutuksesta. Kidutusta kokeneita ja heidän
perheitään on hyödyllistä pyrkiä
auttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti heidän oman kulttuurinsa sekä sosiaalisen ja psykologisen ympäristönsä mukaisesti.
Traumaattisista kokemuksista sel-
viytymistä voi auttaa pakolaisten
omaan kulttuuriin kuuluvien yhdistävien rituaalien (esim. perinteiset vuodenaikajuhlat) tukeminen
myös uudessa ympäristössä.
Islam
Muslimikulttuureissa (esim. arabit
ja somalit) uskonto koskettaa kaikkea elämää. Hartaille uskoville islam
on enemmänkin elämäntapa. Yksilöiden suhde uskontoon kuitenkin
vaihtelee. Osa islaminuskoisista on
hyvinkin maallistuneita. Muslimien
perhejärjestelmä on patriarkaalinen
ja perustuu laajennettuun perheeseen, johon lasketaan kuuluviksi
myös isovanhemmat, vanhempien
sisarukset ja serkut. Mies ja nainen
ovat eriarvoisia sekä perheen sisällä
että yhteiskunnassa. Monia asioita, jotka ovat miehille sallittuja, ei
suvaita naisilta ollenkaan. Äärimmillään suvaitsemattomuus johtaa
naisten kunniamurhiin, vaikka ne
jyrkästi Koraanissa tuomitaankin.
Laajennettu perhe toimii apuna
mielenterveys-, perhe- ja parisuhdeongelmien käsittelyssä, mutta toisaalta se saattaa olla vaikeuksien syy
ja pahentaa niitä. Vaimoa syytetään
usein parisuhteen ongelmista, koska uskotaan, että nainen aiheuttaa
hankaluuksia ”kiivautensa vuoksi”.
Suurperhe saattaa painostaa puolisoita pysymään yhdessä sukujen
kunnian säilyttämiseksi. Lapsia
käytetään avioriidoissa yleisesti toisen puolison painostukseen, mikä
Maahanmuuttajat ja
terapia
Ongelmien käsittely terapiassa
saattaa olla maahanmuuttajien
kulttuurille vierasta, jopa häpeällistä (esim. intialaiset, japanilaiset),
ja omista asioista kertominen ulkopuoliselle henkilölle voidaan kokea hyvin vaikeaksi. Lähtömaissa
terapia saattaa olla harvinaista, eivätkä monet ole ollenkaan tietoisia
palveluista, joilla toisaalta saattaa
olla leima, että ne ovat pelkästään
”hulluille” ja psykoottisille tarkoitettuja. Toisaalta piraattikopioina
liikkuvat dvd:t erilaisista amerikkalaisista sarjoista, kuten Sopranos ja
Sinkkuelämää, ovat tehneet terapiasta tutumpaa myös kulttuureissa,
joissa palveluja on vähän saatavana.
Sama asia voidaan eri kulttuureissa käsittää eri tavoin (esim.
depressio, jolle ei löydy edes aina
kielellistä vastinetta). Usein maahanmuuttajien mielenterveysongelmien taustalla voi olla koti-ikävä,
tulomaassa kohdatut kulttuurisyhteiskunnalliset ristiriidat tai yksilön ja perheen intressien ristiriita.
Näissä tapauksissa terapeutin apu
saatetaan hyväksyä, jos perheen
yhtenäisyys säilyy ja koko perheen
päämäärät ja pyrkimykset ovat etusijalla yksittäisen perheenjäsenen
etuihin nähden. Perheenjäsenen
yksilöterapia hyväksytään myös,
jos se ei johda ristiriitaan ydin- tai
laajennetun perheen pyrkimysten ja
tarpeiden kanssa.
Suositeltavia
terapeuttisia
lähestymistapoja
Länsimaiset terapiamallit eivät aina
sovellu, vaan niitä joudutaan muokkaamaan tarpeen mukaan. Auttajatahojen ei luonnollisesti tarvitse
hyväksyä asiakkaidensa uskomusjärjestelmää tai tapoja, mutta ne
tulee ottaa huomioon. Kognitiivisbehavioraalinen terapia on joustava
terapiamuoto, joka sallii terapiamallien muokkaamisen siten, että
ne kunnioittavat asiakasperheen
kulttuurisia peruskäsityksiä. Se sallii myös perheelle vapauden tehdä
muutoksia siten, ettei omista arvoista tarvitse tinkiä. Islamilaiseen
kulttuuriin soveltuvat holistiset ja
ekologiset sekä systeemiset (esim.
perheterapia) lähestymistavat. Mus-
limien perheterapiassa laajennetun
perheen mukaan ottaminen saattaa
olla hyödyllistä. Moni hyötyy omien uskonnollisten rituaalien harjoittamisesta hoitoprosessin yhteydessä.
Kulttuurien tuntemus ja tietoisuus niiden monimuotoisuudesta on avuksi, mutta kysyäkin
kannattaa. Stereotypistä ajattelua
kannattaa välttää. Aito ja rehellinen kiinnostus potilaan kulttuurista on avuksi. Potilalle voi sanoa
suoraan, ettei tiedä miten heidän
kulttuurissa ajatellaan tästä asiasta,
ja pyytää potilasta kertomaan. Emmehän me voi täysin ”tietää”, mitä
suomalainenkaan aina ajattelee ja
tarkoittaa. Yksi tapa lähestyä monikulttuurisuutta mielenterveystyössä on ”transkulttuurinen” lähestymistapa: hoitotyössä pitää pyrkiä
selvittämään yksilöiden, perheiden
ja ryhmien kulttuurisiin elämäntapoihin perustuvaa hoitamiskäyttäytymistä, arvoja ja uskomuksia,
jotta voitaisiin toteuttaa hyvää, tehokasta ja tyydyttävää hoitoa. On
syytä ottaa huomioon mahdollisesti erilaiset odotukset terapeuttisen
työskentelyn suhteen. Joillekin
dialoginen ja reflektiivinen työskentely on vierasta. He odottavat
terapeutin olevan auktoriteetti,
joka antaa heille konkreettisia neuvoja ja ohjeita. Heistä voi tuntua
erikoiselta, jos terapeutti tai lääkäri
kysyy heidän mielipidettään miten
ongelman käsittelyssä kannattaisi
edetä.
saattaa aiheuttaa heille mielenterveysongelmia. Terapiaan hakeudutaan
usein vasta sitten, jos sittenkään,
kun perhe on menettänyt luottamuksensa oman perheen kykyyn
auttaa ongelmissa.
Arabikulttuureissa on totuttu
hakemaan apua mielenterveysongelmiin myös sheikeiltä, imaameilta
tai ennustajilta. Avun hakemiseen
vaikuttaa myös usko kohtaloon. Ei
kiinnosta lähteä hakemaan apua terapiasta, jos uskotaan, että elämän
kulkuun ei voi juuri vaikuttaa ja
kaikki, mitä tapahtuu, on vain hyväksyttävä ja kestettävä.
9
PSYK.FI kongressi
Helsingissä
7.- 8.9.2012
Uusin tieto tarjolla mm. seuraavista aiheista:
* nuorten käytöspulmat koulussa ja sijaishuollossa * suisidaalisuus *
asiakkaan kriisin arviointi * mindfullness-menetelmiä arkeen *
myötätuntouupumus * omaiset ja muistisairaus * muistisairaan
käytöshäiriöiden hoito * asiakassuhteen hoito ja yhteistyö potilaan kanssa *
hoitoprosessipulmat * internetin ongelmat ohjauksen ja psykososiaalisen
hoidon näkökulmasta * monikulttuurisuus, ohjaus,
neuvonta ja psykoterapia *
Muistihoitajapäivät
16–17.11.2012,
Helsinki
Suomen Psykologisen Instituutin vuosittainen kaksipäiväinen Muistihoitajapäivät -
tapahtuma kokoaa yhteen Muistihoitajina, Muistineuvojina ja Muistikoordinaattoreina
toimivia ammattihenkilöitä sekä muita muistisairaiden hoidosta kiinnostuneita sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisia. Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen
Instituuttiyhdistyksen kouluttajien, Muistihoitajakoulutuksesta valmistuneiden sekä
muiden asiantuntijoiden luentoja, työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista.
Lisätietoa tapahtumista osoitteesta www.psyk.fi
10
PSYYKE JA SOMA
Elämän aikana koetut psykologiset
ja emotionaaliset traumat – läheisen kuolema, avioero, luonnonkatastrofi, tulipalo tai liikenneonnettomuus – saattavat myötävaikuttaa
ärtyvän suolen oireyhtymän (Irritable Bowel Syndrome, IBS) kehittymiseen aikuisiällä.
Ärtyvän suolen oireyhtymä on
krooninen toiminnallinen ruuansulatusjärjestelmän häiriö, joka
aiheuttaa vatsakipuja, turvotusta,
ummetusta ja/tai ripulia. IBS luokitellaan esiintymistavan mukaan
ummetus- tai ripulityyppiseksi tai
sekamuotoiseksi. Hankalista oireistaan huolimatta itse häiriö ei ole
vaarallinen.
Yhdysvalloissa tutkijat totesivat, että lapsuudessa ja aikuisiällä
koetut traumat ovat yleisempiä
ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla kuin heidän terveillä sukulaisillaan.
Gastroenterologien vuosikokouksessa Washingtonissa tutkimustuloksia esitellyt Yuri Saito-Loftus
raportoi:
”Stressillä on katsottu olevan yhteys ärtyvän suolen oireyhtymän kehittymiseen, ja
lapsuusajan hyväksikäyttöä on
todettu jopa puolella oireyhtymää sairastavilla. Useimmat
aikaisemmat tutkimukset ovat
keskittyneet seksuaaliseen hyväksikäyttöön, eivätkä ne ole
olleet kovin yksityiskohtaisia.
Niissä ei myöskään ole kiinnitetty huomiota muunlaisiin psykologisiin traumoihin.
Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa tarkastellaan monenlaisia traumoja, niiden
ajankohtaa ja yhteyttä perheeseen.”
Toistuvat traumakokemukset
voivat herkistää sekä aivoja että
sisäelimiä. Tutkimukset viittaavat siihen, että ärtyvän suolen oireyhtymän aiheuttavat muutokset
niissä hermoissa ja lihaksissa, jotka
säätelevät suoliston tuntemuksia
ja liikkeitä. Naisilla IBS-häiriötä
esiintyy puolitoista kertaa useammin kuin miehillä. Useimmiten
oireyhtymä diagnosoidaan alle
50-vuotiailla henkilöillä. Yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan 10
– 15 % maan aikuisväestöstä kärsii
IBS-oireista (Suomessa 5 – 16 %),
Traumakokemusten ja aikuisiän ärtyvän suolen oireyhtymän välillä on yhteys
11
12
kuitenkin vain 5 – 7 % aikuisista
on saanut kyseisen diagnoosin. IBS
on yleisimmin diagnosoitu vatsasairaus ja yksi tavallisimmista perusterveydenhuollossa tavattavista
häiriöistä.
Oireyhtymä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja ongelmia
sekä terveydenhuollossa että siitä
kärsivälle henkilölle ja hänen lähipiirilleen. IBS-potilaat käyttävät
jatkuvasti lääkäripalveluja, käyvät
useissa diagnostisissa testeissä, ja
heille määrätään monia lääkkeitä.
He ovat usein sairaslomalla, mistä
seuraa työn tuottavuuden alentuminen. He joutuvat myös turvautumaan toistuvasti sairaalahoitoon.
Oireyhtymää sairastavan elämänlaatu voi heikentyä siinä määrin, että
itsetuhoisuuden vaara lisääntyy.
On tärkeää, että potilaat ja heitä
hoitava henkilökunta on tietoinen
IBS:n ja aikaisempien traumakokemusten mahdollisesta yhteydestä. Siitä saattaa löytyä selitys,
miksi henkilö sairastui juuri tähän
oireyhtymään ja miksi stressin taso
vaikuttaa jatkuvasti oireiden voimakkuuteen.
American College of Gastroenterology (2011): Psychological
traumas experienced over lifetime linked to adult irritable bowel
syndrome.
Psykologinen interventio
parantaa fibromyalgiaa
sairastavien
toimintakykyä
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan psykologisin menetelmin voidaan vähentää fibromyalgiaa sairastavien nuorten masennusoireita
ja parantaa heidän toimintakyky-
ään. Tutkimustulokset ovat luettavissa Arthritis & Rheumatism
-lehden marraskuun 2011 onlinenumerossa.
Lääkärien raporttien perusteella
kouluikäisistä nuorista jopa 2 – 7
% saattaa sairastaa fibromyalgiaa.
Tytöt sairastuvat poikia useammin.
Oireet ovat samanlaisia kuin aikuisilla: laaja-alainen kipu tuki- ja
liikuntaelimissä, väsymys sekä unija mielialahäiriöt. Aikaisemmissa
tutkimuksissa on todettu, että sairaus haittaa merkittävästi nuorten
fyysistä, sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia sekä häiritsee koulunkäyntiä. Nuorille suunnattuja
fibromyalgian hoitomenetelmiä on
kuitenkin tutkittu vain rajoitetusti.
Tutkimuksen mukaan psykologisia interventioita saaneiden kipu
ja masennusoireet olivat vähentyneet ja toimintakyky lisääntynyt
huomattavasti tutkimuksen loppuun mennessä.
Perheväkivalta muuttaa
lasten aivojen toimintaa
Uuden britannialaisen tutkimuksen mukaan fyysiselle pahoinpitelylle ja perheväkivallalle altistuneiden lasten aivoista löytyy
samanlaisia muutoksia kuin taisteluihin osallistuneilla sotilailla.
Aivojen toiminnallisessa magneettikuvantamisessa lontoolaisen yliopiston UCL:n (University College of London) ja Anna Freud
-keskuksen tutkijat totesivat, että
perheväkivallalle altistuminen näkyi lasten aivoissa kahdella alueella.
Lapset katselivat kuvantamisen
aikana kuvia surullisista, tyynistä
tai vihaisista kasvoista. Heidän piti
ainoastaan päättää, oliko kuvassa
mies vai nainen, tunteen tunnistaminen oli sivuseikka. Vihaisten
kasvojen näkeminen aiheutti perheväkivallalle altistuneiden lasten
aivoissa lisääntynyttä toimintaa
etummaisessa aivosaaressa (anterior insula) sekä mantelitumakkeessa
(amygdala).
Kyseiset aivojen alueet liittyvät
uhkatilanteiden havaitsemiseen ja
kivun ennakointiin. Tutkijoiden
mukaan sekä väkivallalle altistuneet lapset että sotilaat ovat tottuneet olemaan erittäin tietoisia ympäristön vaaroista.
Etummainen aivosaari ja mantelitumake liittyvät myös ahdistuneisuushäiriöihin. Hermostollinen sopeutuminen näillä alueilla saattaa
selittää, miksi perheväkivaltaa kokeneiden lasten riski saada ahdistuneisuusongelmia myöhemmin
elämässä on suurentunut.
Tohtori Eamon McCrory UCLyliopistosta sanoo: ”Alamme vasta
nyt ymmärtää, miten kaltoinkohtelu vaikuttaa emotionaalisia toimintoja hallitseviin järjestelmiin
lasten aivoissa. Tähän kohdistuva
tutkimus on tärkeää ja antaa ensimmäisiä viitteitä siitä, miten
lapsen aivot sopeutuvat varhaisiin
perheväkivaltakokemuksiin.”
Altistuminen perheväkivallalle
muuttaa aivojen toimintaa, vaikka
psykiatrisia oireita ei esiintyisikään.
Muutokset saattavat olla piilevä
riskitekijä. Lapsi voi hetkellisesti
sopeutua tilanteeseen niiden avulla, mutta pitemmällä aikavälillä ne
voivat lisätä terveysriskejä.
Tutkimus julkaistiin Current
Biology –lehdessä: Heightened
neural reactivity to threat in child
victims of family violence.
MUISTISAIRAAN
OMAISEN TUKENA
Muistirairaan omaishoitajat kokevat hoitotaakan suuremmaksi
ja heillä on isompi riski sairastua
masennukseen verrattuna muulla
tavoin kroonisesti sairasta hoitaviin
perheenjäseniin.
Uuden alankomaalaisen katsauksen mukaan psykoterapiatekniikka, joka tunnetaan kokemuksen tai tilanteen kognitiivisena
uudelleenmuotoiluna (cognitive
reframing), voi lievittää muistisairaan omaishoitajien stressiä.
Kyseisen tekniikan avulla opetellaan suhtautumaan tilanteeseen eri tavalla kuin aikaisemmin.
Kielteisiä tai vääriä uskomuksia ja
ajatuksia pyritään muuttamaan
sellaisiksi, että ne edistävät sopeutuvaa käyttäytymistä ja vähentävät
ahdistuneisuutta ja masennusta.
Menetelmän voi opettaa sen hallitseva sosiaalija terveydenhuollon
ammattilainen muutaman tapaamisen aikana. Uudelleenmuotoilun voi aloittaa rakentamalla yksinkertainen piirroskuva ajattelun,
tunteen ja toimintojen välisistä
yhteyksistä. Erityisen hyödyllistä
on kuvata omaishoitajalle, miten
erilaiset ajattelumallit ja kognitiiviset sisällöt (eli kaiken aikaa jatkuva
sisäinen keskustelu tai monologi) vaikuttaa suoraan tunteisiin ja
toimintayllykkeisiin ja sitä kautta
toimintaan. Oma toiminta puolestaan alkaa ylläpitää ongelmallisia
ajattelumalleja, ja itseään ruokkiva
kielteinen kehä toistaa itseään.
Omaishoitajat hyötyvät erilaisista tietoa jakavista interventioista.
Uudelleen muotoilun avulla on
mahdollista muuttaa heidän uskomuksiaan, jotka liittyvät heidän
omiin tarpeisiinsa ja hoitovelvollisuuksiin. Omaishoitajien ajattelun
muokkaaminen ja ymmärtämyksen
lisääminen edistää suuresti myönteisempien tunteiden kehittymistä
ja vähentää stressiä. Kun omaishoitaja pystyy muuttamaan haitalliset
uskomuksensa rakentavammiksi,
muutos on merkittävä. Niillä, jotka
osallistuivat uudenlaista tulkintaa ja
suhtautumista edistävään interventioon, esiintyi vähemmän ahdistusja masennusoireita, ja he kokivat
vähemmän hoitovelvollisuuksiinsa
liittyvää stressiä, vaikka itse hoitotaakka ja omat selviytymistaidot pysyivät ennallaan. Myönteinen suhtautuminen tilanteeseen voi johtaa
myös entistä parempaan suhteeseen
hoidettavan kanssa.
Katsaus julkaistiin The Cochrane Library –tietokannassa 2011:
Cognitive reframing for carers of
people with dementia.
Kognitiivinen uudelleentulkinta voi auttaa vähentämään
dementiapotilasta hoitavan omaisen masennusta ja stressiä
13
Työnohjaaja/ mentorkoulutus 2012-2014
(UUDENLAINEN INTEGRATIIVINEN OHJAUSTEORIA)
Tavoitteena on
•antaa osallistujille perustiedot
ja taidot työnohjauksesta ja
työnohjaustyöskentelystä sekä
auttaa soveltamaan tätä tietoa
ja osaamista omassa työssä ja
työorganisaatiossa
•antaa valmiudet
työnohjaajana toimimiseen
yksilöiden, yhteisöjen sekä
organisaatioiden parissa
•luoda edellytyksiä oman
persoonallisuuden jatkuvalle
kehittymiselle ja uudistumiselle
Koulutuksen hyväksytysti
suorittamisen jälkeen
asianomaisella on työnohjaajan
kelpoisuus.
Kohderyhmä
14
Koulutus on tarkoitettu moniammatilliseksi: sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstölle, teologeille,
yritysten henkilöstölle ja kouluttajille. Työnohjaajakoulutus soveltuu
henkilöille, joilla on jo oman alansa työkokemusta ja jotka haluavat
edelleen kehittää itseään, työnsä
laatua ja ammatillista osaamistaan. Osallistujilta edellytetään
vähintään keskiasteen ammatillista perustutkintoa, henkilökohtaista
aitoa osallistumismotivaatiota sekä
mahdollisuutta koulutuksen aikaiseen
työnohjaustyöskentelyyn.
Osallistujat valitaan hakulomakkeen haastattelun perusteella.
Työskentelyn luonne
Koulutusprosessi kestää n. 2 vuotta, alkaen SYKSYLLÄ 2012. Koulutuksessa pyritään erilaisten työnohjauksellisten työtapojen luovaan
yhdistelyyn. Koulutukseen sisältyy
sekä kokemusperäisiä ja toiminnallisia, että teoreettisia oppimistapahtumia. Työskentelyssä yhdistellään erilaisia oppimisprosesseja
ja sovelletaan luovasti teoreettista
tietoa.
Koulutus on prosessi, jonka kuluessa pyritään kehittämään omaa
ammatillisuutta työnohjaajana, tutkimaan erilaisia työtapoja sekä käsitteellistämään asioita ja ilmiöitä
eri teorioiden avulla. Tavoitteena
on rakentaa identiteettiä työnohjaajana, kehittää työnohjauksellisia taitoja ja syventää yhteisöllisten ilmiöiden ymmärrystä.
Työtapojen taustalla on teoreettinen viitekehys, jonka avulla
pyritään yhdistämään psykodynaamista ajattelua, systeemistä, sosiokognitiivista ja ratkaisukeskeistä
hahmottamistapaa sekä kokemuksellisen oppimisen näkökulmia.
Koulutusohjelma
täyttää Suomen
Työnohjaajat ry:n
suositukset ja
koostuu seuraavista
osioista:
1. Seminaarit (30 op)
Kaksipäiväiset n. kerran kuukaudessa järjestettävät koulutusseminaarit koostuvat teoriaopetuksesta, reflektiivisestä työskentelystä,
erilaisista
työnohjaustilanteista,
ryhmäharjoituksista ja yhteiskeskusteluista. Koulutukseen sisältyy
yhteensä 18 kaksipäiväistä seminaaria.
Seminaarien pääteemoja
ovat mm.
• työnohjauksen kehityssuuntia ja
lähtökohtia
• työnohjaus työn muiden
tukimuotojen joukossa
• työnohjauksen aloittamisen
kysymykset
• työnohjaussuhde ja
työnohjausprosessi
• työnohjaajan roolit
• ohjauksen eri taustateoriat ja
työnohjauksen menetelmät
• työn, sen organisoinnin ja
johtamisen muuttuminen
• ryhmä- ja yhteisödynamiikka
• uudistuminen ja muutoksen
dynamiikka
• työnohjauksen eettiset haasteet
• työnohjaajana jaksaminen ja
kehittyminen sekä
• työnohjauksen päättämisen
kysymykset
2. Seminaarityö (12 op)
3. Omakohtainen saatu
työnohjaus
(3 op)
4.Työnohjaajana
toimiminen (3 op)
5.Työnohjauksen
työnohjaus (1,5 op)
6. Kirjallisuus (3 op)
7.Prosessikirjoittaminen,
raportointi ja
itsearviointi (7,5 op)
Kouluttajat
Koulutuksen johtajana ja pääkouluttajana toimii johtava kouluttaja,
KM, OPO, VET- psykoterapeutti,
perheterapeutti, työnohjaaja Raul
Soisalo. Muita kouluttajia ovat
mm. VET Perheterapeutti, Psykologian tohtori, Eija-Liisa Rautiainen
ja VET-psykoterapeutti, työnohjaaja Sanna Aavaluoma.
Koulutus toteutetaan Helsingissä
ja ryhmä aloittaa syksyllä 2012.
Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua www.psyk.fi
Lisätietoja antaa myös Mikko
Haarala p. 050-408 6375,
email: [email protected]
PERHEET
Yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset tutkijat toteavat äskettäin julkaistussa tutkimuksessa, että vaikka epäsuotuisissa oloissa kasvaneilla lapsilla usein on kroonisia sairauksia aikuisena, melko monet heistä kuitenkin pysyvät
terveinä läpi koko elämän. He ovat sekä fyysisesti että
henkisesti aktiivisia, saavat riittävästi sosiaalista tukea
ja heillä on voimavaroja, jotka näyttävät vähentävän
riskejä. Tutkijat pyrkivät selvittämään, lieventääkö vanhempien hoiva huonoissa oloissa vietetyn lapsuusajan
negatiivista vaikutusta myöhempään elämään.
”Tutkimusraporttien mukaan on täysin selvää, että
ihmiset, joiden sosioekonominen asema on alhainen,
sairastavat enemmän kuin heidän paremmissa oloissa
elävät ikätoverinsa”, psykologian professori Margie Lachman yhdysvaltalaisesta Brandeisin yliopistosta sanoo.
”Seikoilla, joihin voidaan vaikuttaa, on tässä tärkeä rooli, ja alamme nähdä sellaisia tekijöitä, joiden avulla on
mahdollista pyrkiä minimoimaan terveyseroja.”
Lachmanin mukaan rahalla ja terveyspalvelujen saatavuudella on merkitystä, mutta lukuisat tutkimukset
ovat osoittaneet, että niiden rooli on vähäinen, koska
terveyseroja on myös niissä maissa, joissa on järjestetty
julkinen terveydenhuolto.
Tutkijatiimi on aikaisemmin tarkastellut ihmisten
tuloeroja, mutta todennut, että opiskelusaavutukset
muodostavat luotettavamman sosioekonomista asemaa arvioivan mittarin. Pitkälle opiskelleet menestyvät
useilla elämänalueilla, ja heidän fyysinen terveytensä,
psykologinen hyvinvointinsa ja kognitiivinen toimintansa ovat paremmat kuin huonommin koulutetuilla.
Lachmanin tiimi etsii keinoja eriarvoisuuden vähentämiseen. Uusi tutkimus oli monin tavoin innovatiivinen. Aikaisemmin on kiinnitetty huomiota aikuisiän
sosioekonomiseen asemaan ja osallistujien omiin raportteihin terveydentilasta. Tällä kertaa tarkasteltiin
lapsuusajan sosioekonomista asemaa ja miten se vaikuttaa myöhempään terveyteen. Toisen laajan tutkimuksen yhteydessä kartoitettiin myös sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen riskiä.
Tutkimuksen kansallisesti edustava otos käsitti 1205
henkilöä, joita seurattiin yli kymmenen vuoden ajan.
Hoivaa arvioitiin osallistujien tietojen ja kyselyiden perusteella. Heiltä kysyttiin esimerkiksi, ymmärsikö äiti
heidän ongelmiaan ja huoliaan ja miten paljon aikaa ja
huomiota hän antoi heille lapsena.
Useihin keski-iän terveysongelmiin, esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään vaikuttavat tekijät voidaan jäljittää varhaisvuosiin. Lachman selittää, että lapsuusajan
stressitekijät voivat jättää biologisen jäljen, jonka vaikutus ilmenee keski-iällä. Kuitenkin sellaiset henkilöt,
joilla on ollut hoivaava äiti, ovat terveempiä keski-ikäisinä siitä huolimatta, että heillä on joitakin terveysriskejä.
Lachmanin mukaan suojaavia tekijöitä saattavat olla
empatia, selviytymiskeinojen opettaminen tai elämää
rikastuttava tuki.
Tutkijat toivovat, että saatuja tietoja voitaisiin käyttää tuettaessa haavoittuvia ja riskialttiita perheitä. Vanhemmille opetetaan erilaisia taitoja, esimerkiksi miten
lapselle osoitetaan, että hänen hyvinvointinsa on tärkeä,
ja miten stressistä selviydytään. Heitä voidaan opastaa
myös, miten ehkäistään metabolista oireyhtymää oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla, ja heitä autetaan
ymmärtämään, että he voivat ainakin jossain määrin
vaikuttaa tulevaisuuteensa ja edistää omaa ja lastensa
hyvinvointia.
Tutkimustulosten mukaan isän hoivalla ei näyttänyt
olevan vastaavaa vaikutusta. Lachmanin mukaan tämä
saattaa johtua osallistujajoukon rakenteesta. Tällä hetkellä keski-ikäisten henkilöiden isät eivät tavallisesti ole
olleet mukana perheen elämässä samoin kuin nykyään.
Heidän lastensa tilanne saattaa olla toisenlainen, kun
isät toimivat nyt vanhempina eri tavoin kuin aikaisempien sukupolvien miehet ja osallistuvat enemmän lasten
elämään ja ehkä hoivaavat heitä enemmän. Tutkimustyön jatkuessa eri sukupolvien näkökulma otetaan huomioon.
Lachman toteaa, että havaittu äidin hoivan pitkäaikaisvaikutus on dramaattinen löydös. Mitä useampia
vastaavia tekijöitä löydetään, sitä paremmin pystytään
vaikuttamaan myönteisesti ihmisten terveyteen.
Lachmanin tutkimustiimi jatkaa työskentelyä sosiaalisen eriarvoisuuden terveysvaikutusten selvittämiseksi ja haittavaikutusten vähentämiseksi. Tutkimustulosten avulla pyritään voimaannuttamaan perheitä
koulutuksen kautta.
Tutkimusraportti julkaistiin Psychological Science
-lehdessä joulukuussa 2011.
Äidin hoiva varhaisvuosina
edistää lapsen fyysistä
terveyttä aikuisena
15
LAPSET JA NUORET
16
Ylidiagnosoitu ADHD ja muut
tekijät lasten ja nuorten
häiriökäyttäytymisen taustalla
Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit ovat viime vuosina lisääntyneet räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa.
Monet asiantuntijat samoin kuin suuri yleisökin ovat
alkaneet epäillä, että diagnooseja jaetaan liikaa ja osittain kyseenalaisin perustein. (Bruchmüller et al., 2012;
Ham, 2003). Esimerkiksi Saksassa diagnoosien määrän
kasvu oli 381 % vuosina 1989–2001 (Bruchmüller et
al., 2012). Samansuuntainen kehitys on havaittu myös
Kanadassa ja Yhdysvalloissa (Morrow, 2012). Yhdysvalloissa diagnoosien määrän lisäys vuosina 2000 –
2010 oli 66 % (Garfield et al., 2012).
ADHD-häiriön taustaa
Termejä ADHD (Attention Deficit Hyperactivity
Disorder) eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja
ADD (Attention Decificit Disorder) eli tarkkaavaisuushäiriö on käytetty rinnakkain Suomessa ja muualla Euroopassa käytetylle termille MBD (Minimal
Brain Dysfunction), joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä. ADHD-nimitys on alun perin lähtöisin
Yhdysvalloista, ja se on 1990- ja 2000-luvulla vähitellen korvannut MBD-termin myös Suomessa. MBD
määritellään neurologiseksi oireyhtymäksi, joka johtaa
tarkkaavaisuudenhäiriöön sekä motoriikan, hahmottamisen ja/tai oppimisen häiriöön. Oireyhtymän aiheuttamat vaikeudet säilyvät läpi elämän, vaikka iän myötä
piirteet usein hieman lievenevät. (Lehtokoski 2004,
11–12; Saukkola, 2005, 7-8; Michelsson, Saresma,
Valkama & Virtanen, 2004; Huoviala, 2007).
ADHD on jokapäiväistä toimintakykyä heikentävä
kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Häiriö alkaa
lapsuudessa, yleensä jo ennen seitsemän vuoden ikää,
ja oireet – kehitystasoon sopimaton jatkuva tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus (hyperaktiivisuus) ja impulsiivinen käytös – voivat jatkua vielä aikuisiällä. Häiriö
aiheuttaa ahdistusta, heikentää opintomenestystä ja
Miten ADHD ilmenee
ADHD-henkilöillä aivojen aktivaatiotaso on matala
niillä aivoalueilla, jotka säätelevät tarkkaavaisuutta,
motivaatiota ja tunteita. Tästä johtuu, että heillä on
vaikeuksia asioiden ennakoimisessa, muistamisessa
ja keskittymisessä. ADHD-henkilön tarve nostaa aivojen aktivaatiotasoa ilmenee ulkoisessa käyttäytymisessä ylienergisyytenä, jatkuvana liikehtimisenä,
puheliaisuutena, vaikeutena odottaa omaa vuoroa ja
impulsiivisena toimintana tai päätöksentekona. Joillakin henkilöillä häiriö voi näyttäytyä voimakkaana taipumuksena vaipua omiin ajatuksiin ja unelmiin. (Lehtokoski 2004, 11–12; Saukkola 2005, 7-8;
Michelsson, Saresma, Valkama & Virtanen 2004, 11.)
Pääasiallisesti tarkkaamattomuutena esiintyvää ADHD-häiriötä on erityisesti tytöillä (Goodman et al,
2011; Soreff, 2012). ADHD:n kanssa todetaan usein
samanaikaisesti ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta, oppimishäiriöitä ja päihderiippuvaisuutta (Peters,
2009). ADHD-lasten tai -aikuisten itsetunto kärsii
oireiden seurauksena, he kokevat itsensä huonoksi ja
heidän on vaikea luoda kestäviä toveri- ja ystävyyssuhteita (Huttunen, 2011).
Perinnölliset tekijät selittävät 60–90 prosenttia alttiudesta sairastua ADHD-häiriöön. ADHD-diagnoosin
saaneiden lasten vanhemmilla ja sisaruksilla häiriötä
esiintyy 2–8 kertaa useammin kuin muulla väestöllä
keskimäärin. Myös ympäristötekijöillä on merkitystä,
esimerkiksi äidin tupakointi tai alkoholin tai huumeiden käyttö raskausaikana lisää ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, joilla on siihen geneettinen alttius.
Psykososiaaliset riskitekijät, kuten vakavat puutteet
perushoidossa ja -turvassa, voivat lisätä yliaktiivisuutta ja monihäiriöisyyttä (esimerkiksi käytöshäiriöitä) ja
heikentää toimintakykyä. ADHD-häiriössä on todettu
poikkeavuuksia keskushermoston rakenteissa ja toiminnoissa. (www.kaypahoito.fi).
Sekä lasten että aikuisten ADHD-häiriön diagnosointi edellyttää, että ainakin jotkin oireet ovat esiintyneet ja aiheuttaneet haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selkeästi haittaa kahdella
tai useammalla elämän alueella, esimerkiksi kotona ja
koulussa (Huttunen, 2011).
ADHD-oireet lapsilla
Tarkkaavuuden puute: Lapsella on jatkuvasti vaikeuksia keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, hänen on vaikea kuunnella toisen puhetta, hän ei kykene riittävän
hyvin seuraamaan ohjeita eikä saa koulu- tai työtehtäviä tehdyksi loppuun, hänellä on toistuvia vaikeuksia tehtävien ja toimien järjestämisessä, hän välttelee
pitkäkestoista keskittymistä vaativia tehtäviä, unohtelee jatkuvasti päivittäisiä asioita, jättää yksityiskohdat
huomiotta ja häiriintyy pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä. (Huttunen, 2011).
Yliaktiivisuus: Lapsi on jatkuvasti hyperaktiivinen
tai impulsiivinen, liikuttelee hermostuneesti käsiä ja
jalkoja, istuessaan kiemurtelee tuolilla, poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan oloa,
juoksentelee tai kiipeilee ylettömästi, on jatkuvasti
levoton, hänellä on usein toistuvia vaikeuksia leikkiä
tai harrastaa rauhallisesti, hän puhuu koko ajan ja on
”menossa jatkuvasti». (Huttunen, 2011).
Impulsiivisuus: Lapsi ei pysty odottamaan vuoroaan, keskeyttää toiset, tuppautuu toistuvasti muiden
seuraan ja vastaa kysymyksiin, ennen kuin ne on kokonaan esitetty. (Huttunen, 2011).
Lapsilla ADHD-häiriöön liittyy usein sen ydinpiirteiden lisäksi esim. raivonpuuskia, heikkoa pettymysten kestämistä ja uhmakkuutta. Näiden käyttäytymismuotojen uskotaan johtuvan lapsen biologisesta
haavoittuvuudesta, ja niitä voivat pahentaa perheen tai
vanhempien reaktiot. (APA, 2000; Peters, 2009).
Oireet korostuvat eri tavoin eri yksilöillä. Toisilla
ilmenee kaikkia käytösoireita, toisilla enimmäkseen
vain tarkkaamattomuutta ja toisilla useimmiten vain
yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta (Huttunen, 2011).
Hoitamattomana häiriö voi pahimmillaan johtaa nuorisorikollisuuteen, huumeiden käyttöön, heikkoon
koulumenestykseen ja vammautumisen lisääntymiseen
(Peters, 2009).
ADHD aikuisilla
Aikuisten ADHD ilmenee usein opiskeluun liittyvinä
ongelmina, hankaluuksina keskittyä tarkkaavaisuutta
vaativiin tai yksitoikkoisiin tehtäviin, unohteluna, motorisena levottomuutena ja vaikeutena saada tehtävät
suoritetuksi loppuun. Häiriöön liittyy usein muita ongelmia, kuten masennustiloja ja ahdistuneisuushäiriöitä, impulsiivisuutta, alkoholin ja muiden päihteiden
käyttöä, persoonallisuushäiriöitä ja asosiaalista käytöstä. (Huttunen, 2011).
Monet, ehkä jopa useimmat, ADHD-häiriöstä aikuisiällä kärsivät eivät ole saaneet diagnoosia lapsuusvuosina. Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD saattaa olla aikuisen jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien,
päihteiden ongelmakäytön tai monien muiden psykiatristen häiriöiden tai käytösongelmien taustalla. Jos
ADHD:lle ominaisia oireita ei ole ilmennyt jo lapsena
ammatissa suoriutumista ja voi hankaloittaa ihmissuhteita. (Huttunen, 2011; www.kaypahoito.fi).
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä pidetään jokseenkin yleisenä ongelmana. Vaikea-asteisista
oireista kärsii noin 1–2 % lapsista, lievistä jopa noin
10 %. Selvästi haitallisista oireista kärsii ehkä noin 5 %
lapsista. (Huttunen, 2011; www.kaypahoito.fi). Soreffin mukaan häiriötä diagnosoidaan pojilla 3 – 5 kertaa
useammin kuin tytöillä. Joidenkin raporttien mukaan
suhde on jopa 5:1. Aikuisilla ADHD jakaantuu tasaisemmin eri sukupuolten välillä. (Soreff, 2012).
17
ja koulussa, aikuisen käytös- ja muut ongelmat eivät
johdu ADHD-häiriöstä. (Huttunen, 2011).
18
ADHD-häiriö, temperamenttien
yhteentörmäys vai ongelmia
perheessä?
Kaikki asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä ADHD-häiriön olemassolosta. Joidenkin psykologien ja psykiatrien
mukaan ADHD on todellinen kehityksellinen häiriö,
toisten mielestä kysymyksessä on normaalin rajoissa
oleva lapsen käyttäytymismalli. Psykologian tohtori
Paternon mielestä ADHD on sosiaalinen konstruktio,
ei sairaus kuten esim. diabetes: ”ADHD on yksinkertaisesti joukko käyttäytymismalleja, jotka ärsyttävät ja
turhauttavat aikuisia ja joiden vuoksi lapsi ja hänen
vanhempansa ja opettajansa päätyvät usein ristiriitoihin. Joskus tällainen käyttäytyminen on normaalia
temperamenttien erilaisuutta ja vaihtelua, joskus lapsen käyttäytymistaidot eivät ole kehittyneet riittävästi,
ja joskus taustalla on piileviä oppimisvaikeuksia, emotionaalisia, lääketieteellisiä tai ihmissuhteisiin liittyviä
ongelmia, jotka ilmenevät ADHD:n kaltaisina oireina.” (Paterno, 2010)
Perheeseen liittyvät riskitekijät voivat vaikuttaa
lapsen käyttäytymiseen siten, että ne muokkaavat kehittyvää keskushermostoa (esimerkiksi väkivaltakokemukset ylläpitävät ylivalppautta) tai estävät turvallisen
kiintymyssuhteen syntymistä sekä motoriikan ja vireyden säätelytaitojen kehittymistä etenkin varhaislapsuudessa. (Johnston & Mash, 2001; Olson, 2002; Sandberg, 2002; Laucht et al., 2007; Stevens, 2008).
Lapsen uhmakkuus- ja käytösongelmia lisäävät perheen riitaisa ja kielteinen ilmapiiri, vähäinen myönteisten tunteiden osoittaminen, epäjohdonmukainen
kasvatus, vanhemman psyykkinen sairaus (esim. äidin
masennus tai vanhemman ADHD) sekä väkivalta. Lisäksi lapsen keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus voivat
lisätä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen
kielteisyyttä ja vanhempien uupumusta. Lapsen ja
vanhempien väliset ristiriidat lisäävät parisuhdeongelmia ja perheenjäsenten henkistä etäisyyttä, ja parija
perhesuhdeongelmat puolestaan lisäävät lapsen ja
vanhempien välisen suhteen ongelmia. (Taylor, 1999;
Johnston & Mash, 2001; Sandberg, 2002; Barkley,
2006; Ostrander & Herman, 2006; Chronis et al,
2007; Deault, 2010).
ADHD-diagnooseja jaetaan liikaa ja
hatarin perustein – etenkin pojille
Saksalais-sveitsiläisessä tutkimuksessa (Ruhr-Universität Bochrum ja University of Basel) tuhannelle saksalaiselle lasten ja nuorten psykiatrille lähetettiin yksi
kaikkiaan neljästä tapauskuvauksesta. Vain yksi tapaus
vastasi voimassa olevia ja hyväksyttyjä diagnoosikriteereitä, kolmessa muussa kerrotut oireet ja olosuhteet
eivät täyttäneet ADHD-diagnoosin tunnusmerkkejä.
Tämän lisäksi tutkijat merkitsivät lapsen sukupuolen
muuttujaksi, minkä seurauksena erilaisten tapausten
määrä nousi kahdeksaan. Osallistujilta pyydettiin
diagnoosia ja hoitosuositusta esitettyjen tietojen perusteella. Kyselyyn vastasi 473 psykoterapeuttia ja psykiatria. Kun nämä vertailivat kahta täysin samanlaista
tapauskuvausta, joissa vain lapsen sukupuoli vaihtui,
erot tulivat selkeästi esille: pojalla todettiin ADHD,
tytöllä ei. Monet lasten ja nuorten terapeuteista ja
psykiatreista näyttivät tekevän päätöksen heuristisin
perustein ja häiriön prototyypin pohjalta. ADHD:n
tyypillisenä edustajana pidetään miespuolista henkilöä, jolla esiintyy motorista levottomuutta, keskittymiskyvyn puutetta ja impulsiivisuutta. (Bruchmüller
et al., 2012)
Tutkimus vahvisti epäilyksen, että eri sukupuolilla samat oireet johtavat erilaiseen diagnoosiin. Poika
määritellään ADHD-lapseksi, jos hänellä on häiriön
oireita, vaikka muut edellytykset eivät täyttyisikään.
Tyttöjen kohdalla tilanne on toinen. Myös terapeutin
sukupuoli näytti vaikuttavan asiaan: miesterapeutit
antoivat ADHD-diagnoosin huomattavasti useammin kuin naispuoliset kollegat. (Bruchmüller et al.,
2012)
Kanadalaiset tutkijat Morrow et al. (2012) havaitsivat, että ADHD-diagnoosin saamiseen vaikuttaa se,
onko lapsi syntynyt alku- vai loppuvuodesta. Brittiläisen Kolumbian kouluissa (samoin kuin Suomessa)
samassa luokassa on sekä tammi- että joulukuussa
syntyneitä lapsia, joten oppilailla voi olla lähes vuoden
ikäero. Morrow ym. totesivat, että joulukuussa syntyneet saivat ADHD-diagnoosin 39 % todennäköisemmin kuin saman vuoden tammikuussa syntyneet, ja
heille määrättiin lääkitys 48 % todennäköisemmin.
Tutkimukseen osallistui vuosina 1997 – 2008 lähes
miljoona kanadalaislasta, joiden ikä vaihteli 6 vuodesta 12 vuoteen. (Morrow et al., 2012).
Myös kanadalaistutkimuksessa todettiin, että pojat
saivat ADHD-diagnoosin tyttöjä useammin. Noin
39 000 joulukuussa syntyneestä pojasta 7,4 % sai
ADHD-diagnoosin, kun suunnilleen yhtä monesta
tammikuussa syntyneestä pojasta 5,7 % sai saman
diagnoosin. Joulukuussa syntyneitä tyttöjä oli tutkimuksessa noin 37 000, ja heistä 2,7 prosentilla diagnosoitiin ADHD, kun tammikuussa syntyneistä diagnoosin sai 1,6 prosenttia.
Tulosten perusteella Morrow ja kollegat päättelivät,
että lasten kypsyysaste saattaa vaikuttaa ADHD-diagnoosiin. Ikäryhmän nuorimmat lapset voidaan diagnosoida väärin perustein, kun he itse asiassa ovat vain
ikätovereistaan jäljessä kehityksessään. Nuorempia ja
hitaammin kehittyviä lapsia leimataan ja hoidetaan
turhaan. ADHD-diagnoosi perustuu lasten käyttäytymiseen, objektiivista testiä ei ole. Kanadalaistutkijoi-
ADHD:n hoito
ADHD:n keskeisten oireiden hoito:
• Alle kouluikäisten hoitomenetelminä ovat Suomessa
ensisijaisesti erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot.
• 6-vuotiailla ja sitä vanhemmilla voidaan käyttää lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja.
• Lääkehoito on mahdollista aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai jos psykososiaalisista
hoidoista ei ole ollut riittävästi apua. (www.kaypahoito.fi)
Lääkehoito
ADHD:n lääkehoito aloitetaan yleensä keskipitkä- tai
pitkävaikutteisella psykostimulantilla (amfetamiini),
jota käytetään joko jatkuvasti tai välillä taukoja pitäen. Lääkehoito vähentää ADHD:n keskeisiä oireita
ja parantaa lapsen tai nuoren toimintakykyä. Se on
tutkimustiedon perusteella tehokkain hoitomuoto
ADHD:n keskeisiin oireisiin silloin, kun kysymyksessä
on varsinainen ADHD-häiriö. Lääkitykseen suositellaan taukoja, jos haittavaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, ilmenee. (www.kaypahoito.fi)
Osa ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista tarvitsee lääkehoitoa aikuisiässäkin, osalla lääkehoito voidaan lopettaa oireiden lievittymisen ja uusien
taitojen oppimisen myötä. Lääkityksen yhdistäminen
psykososiaalisiin hoitoihin tehoaa ADHD:n keskeisiin
oireisiin paremmin kuin pelkkä psykososiaalinen hoito. (www.kaypahoito.fi)
Psykososiaaliset hoitomuodot
Psykososiaalisilla hoidoilla tarkoitetaan erilaisia lapselle ja hänen perheelleen tarjottavia lääkkeettömiä hoito-
ja. Niistä yleisimmin käytettyjä ovat:
• vanhempainohjaus
• tukitoimet päiväkodissa ja koulussa
• käyttäytymiskoulutus (behavioral treatment) kotona, päiväkodissa ja koulussa
• psykoterapia (perheterapia)
• toimintaterapia
• neuropsykologinen kuntoutus
• ADHD-valmennus, coaching
• sopeutumisvalmennuskurssit ja vertaistuki
Vanhempainohjauksen avulla pyritään parantamaan
vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä.
Käyttäytymiskoulutuksella tarkoitetaan kotona ja päivähoidossa tai koulussa toteutettavaa käyttäytymisen
ohjausta toivottuun suuntaan. Jos ADHD:n lisäksi
esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä,
psykoterapia voi auttaa. Toimintaterapian vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei ole riittävästi tietoa tehon
arvioimiseksi, mutta jos lapsella esiintyy motoriikan
ja aistitoiminnan häiriöitä, siitä voi olla hyötyä. Jos
ADHD:hen liittyy merkittäviä toiminnanohjauksen ja
oppimisen ongelmia, joihin koulun tukitoimista ei ole
ollut riittävästi apua, neuropsykologinen kuntoutus
saattaa olla tarpeen. (www.kaypahoito.fi).
ADHD-valmennus (coaching) on tukimuoto, jolla pyritään vahvistamaan ADHD-oireisten lasten ja
nuorten arjen hallintaa. Sen tehosta oireiden hoidossa
on vielä niukasti tietoa. (www.kaypahoito.fi).
Väärän diagnoosinja turhan
lääkityksen mahdollisia seurauksia
ADHD-lääkkeillä voi olla haitallisia terveysvaikutuksia, kuten unen häiriintyminen, sydämen ja verenkiertojärjestelmän ongelmat sekä kasvun hidastuminen.
ADHD-diagnoosi voi vaikuttaa lapsen ihmissuhteisiin
ja sosiaaliseen elämään, koska opettajat ja vanhemmat
voivat alkaa suhtautua näihin lapsiin eri tavalla kuin
muihin ja lapselle saattaa tällöin syntyä negatiivinen
kuva itsestä. Morrown ja kollegoiden mukaan väärän
diagnoosin riskiä saattaisi alentaa se, että lapsen käyttäytymiseen koulun ulkopuolella kiinnitetään enemmän huomiota. (Morrow, 2012)
Lopuksi
Silloin kun epäillään, että lapsella (tai aikuisella) saattaa
olla ADHD-häiriö, on aina ensin syytä pohtia, mitkä
muut tekijät saattaisivat olla oireiden taustalla. Jos häiriö todetaan, sekä vanhempien että häiriöstä kärsivän
on tärkeää ymmärtää, että lapsen oireilu on tahdosta
riippumatonta ja heijastaa hermoston normaalista poikkeavaa toimintatapaa. Ongelmat eivät johdu lapsen tai
nuoren laiskuudesta tai ilkeydestä eivätkä myöskään
ole vanhempien syytä. Vaikka oireet ovat luonteeltaan
pitkäkestoisia, niitä voi vähitellen oppia ainakin jossain
den mielestä on tärkeää, ettei lapsia altistettaisi väärien
diagnoosien ja turhien lääkkeiden aiheuttamille mahdollisille haittavaikutuksille. (Morrow et al., 2012).
Tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että tutkimuksen aikana ADHD-diagnoosin saaneiden ja hoidettujen lasten lukumäärä lisääntyi koko ajan ja saavutti huippunsa viimeisinä vuosina. (Morrow, 2012).
Hamin mukaan vääriä ADHD-diagnooseja ja
tarpeetonta lääkitystä voidaan antaa erityisesti yhteisöissä, joissa ei ole riittävästi lapsipsykiatreja ja muita
lasten mielenterveysongelmiin perehtyneitä ammattilaisia, joilla on aikaa huolellisen diagnostisen arvioinnin tekemiseen. ADHD:n kaltaiset oireet voivat
johtua monesta muustakin syystä, esim. stressistä ja
traumasta, ahdistuneisuudesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jopa lievästä autismista. Ellei oireilun
varsinainen syy ole tiedossa, umpimähkäinen lääkitseminen merkitsee karhunpalvelusta lapselle. Lisäksi
jotkin lääkkeet, erityisesti stimulantit voivat aiheuttaa
lisää ongelmia, jos käyttäytymisen takana onkin mielialahäiriö tai traumaattinen stressi. (Ham, 2003).
19
20
määrin hallitsemaan. Myös tieto, että ongelmat todennäköisesti lievenevät ajan mittaan vaikka eivät kokonaan katoaisikaan, on tärkeä sekä lapselle että vanhemmille. (Huttunen, 2011).
Oikean hoidon takaamiseksi on kaikissa tapauksissa
pyrittävä selvittämään tarkkaamattomuutta ja levottomuutta aiheuttavat mahdolliset muut tekijät. Oireilu
ei läheskään aina johdu varsinaisesta aktiivisuuden ja
tarkkaavaisuuden häiriöstä. Käyttäytymisen taustalta
voi löytyä erilaisia oppimishäiriöitä, sairauksia, masennusta, luokan ilmapiiri voi olla huono, lasta kiusataan
koulussa tai perheen sisäiset ongelmat ja kriisit vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen. (Huttunen, 2011).
On tärkeää, että ADHD -lapsi tai nuori saa kokonaisvaltaista kuntoutusta, jonka avulla hän oppii
hyväksymään itsensä kaikkine ominaisuuksineen ja
kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi. ADHD-häiriö
ei ole pelkästään negatiivinen piirre. Parhaimmillaan
ADHD-henkilö on luova, energinen, innokas ja motivoiva. Työssä hänen parhaita puoliaan ovat innovatiivisuus ja riskienottokyky, josta on hyötyä monessa
ammatissa. (Saukkola 2005, 10–11.)
Saksalais-sveitsiläisen tutkimuksen tekijät korostavat,
että ehkäistäkseen virheellisiä ADHD-diagnooseja ja
ennenaikaisen tai tarpeettoman hoidon aloittamista terapeuttien ei pidä luottaa intuitioon, vaan on pysyttäydyttävä tiukasti määritellyissä ja vakiintuneissa diagnoosikriteereissä. Tämä on mahdollista standardisoitujen
välineiden avulla. Sellaisia ovat esimerkiksi diagnostiset
haastattelut. Välineiden käyttöön ohjaa perusteellinen
diagnostiikkakoulutus. (Bruchmüller et al., 2012)
Paterno (2010) on sitä mieltä, että lapsessa on tuskin koskaan mitään perustavanlaatuista vikaa. Hyvä
uutinen on, että mikä tahansa on piilevä syy lapsen
Lähteet:
American Psychiatric Association. Diagnostic
and Statistical Manual of Mental Disorders,
Fourth Edition. Arlington, VA: American
Psychiatric Publishing, Inc; 2000:83-103.
Barkley RA. Attention-Deficit Hyperactivity
Disorder: A Handbook for Diagnosis and
Treatment.3. painos. New York: The Guilford
Press 2006.
Bruchmüller, Katrin; Margraf, Jürgen;
Schneider, Silvia. Is ADHD diagnosed in
accord with diagnostic criteria? Overdiagnosis
and influence of client gender on diagnosis.
Journal of Consulting and Clinical
Psychology, Vol 80(1), Feb 2012, 128-138.
doi: 10.1037/a0026582
Chronis AM, Lahey BB, Pelham WE
Jr ym. Maternal depression and early
positive parenting predict future conduct
problems in young children with attentiondeficit/hyperactivity disorder. Dev Psychol
2007;43:70-82
Deault LC. A systematic review of
parenting in relation to the development of
comorbidities and functional impairments in
children with attention-deficit/hyperactivity
disorder (ADHD). Child Psychiatry Hum Dev
2010;41:168-92
Garfield C. F., Dorsey E. R., Zhu Shu,
Huskamp H. A., Conti R., Dusetzina, S.
B., Higashi A., Perrin J. M., Kornfield R.,
Alexander C. Trends in Attention Deficit
Hyperactivity Disorder Ambulatory Diagnosis
and Medical Treatment in the United States,
2000–2010 Academic Pediatrics Volume 12,
Issue 2 , Pages 110-116, March 2012.
Goodman, David W. MD1, Lasser, Robert
A. MD2, Babcock, Thomas DO2, Pucci,
Michael L. PhD3, Solanto, Mary V. PhD4.
Managing ADHD Across the Lifespan in
the Primary Care Setting. © Postgraduate
Medicine, Volume 123, Issue 5, September
2011, ISSN – 0032-5481, e-ISSN – 19419260
Ham, Jacob J. (2003) The Association
Between Child Behavior Problems,
Parenting Practices, and Sensory Integration
Dysfunction. A Dissertation Presented for the
Degree of Doctor of Philosophy, December
2003. Clinical Psychology Program.
Huoviala, Anni-Kaisa Eveliina,
Neuropsykiatrinen valmennus
— Ohjaustyöhön perustuvan
kuntoutusmenetelmän jäsennys Pro gradu –
tutkielma Sosiaalipsykologia Kuopion yliopisto
Sosiaalipolitiikan ja sosiaalipsykologian laitos,
Joulukuu 2007
Huttunen, M. (2011) ADHD
(Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Lääkärikirja Duodecim 10.11.2011,
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/
tk.koti?p_artikkeli=dlk00353
Johnston C, Mash EJ. Families of children
with attention-deficit/hyperactivity disorder:
review and recommendations for future
research. Clin Child Fam Psychol Rev
2001;4:183-207
Laucht M, Skowronek MH, Becker K ym.
• Joskus lapset syövät sellaisia ruokia (esim. elintarvikkeiden väriaineet), jotka laukaisevat hyperaktiivisuutta tai edistävät huonoa itsehallintaa. Lapsen
ruokavalion tarkistaminen ja muuttaminen tarvittaessa voi auttaa.
• Lääketieteelliset ongelmat, kuten korvatulehdukset
ja aistiherkkyys, on suljettava pois. Lapset, jotka
reagoivat erittäin herkästi tiettyihin ärsykkeisiin,
Interacting effects of the dopamine transporter
gene and psychosocial adversity on attentiondeficit/hyperactivity disorder symptoms among
15-year-olds from a high-risk community
sample. Arch Gen Psychiatry 2007;64:585-90
Lehtokoski Anne 2004. Aikuisen ADHD ja
aivojen arvoitus. Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Jyväskylä.
Michelsson Katarina, Saresma Ulla,
Valkama Kristiina & Virtanen Pirkko 2001.
MBD ja ADHD diagnosointi, kuntoutus ja
sopeutuminen. PS-Kustannus, Jyväskylä.
Morrow Richard L., Garland Jane, Wright
James M., Maclure Malcolm, Taylor Suzanne,
Dormuth Colin R. (2012) Influence of relative
age on diagnosis and treatment of attentiondeficit/hyperactivity disorder in children,
CMAJ March 5, 2012 First published March 5,
2012, doi: 10.1503/cmaj.111619
Olson S. Developmental perspectives.
Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders
of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos.
United Kingdom: Cambridge. University Press
2002.
Ostrander R, Herman KC. Potential
cognitive, parenting, and developmental
mediators of the relationship between ADHD
and depression. J Consult Clin Psychol
2006;74:89-98
Paterno, Dathan A. Desperately Seeking
Parents: Why Your Child Needs a Parent
in Charge and How to Become One.
WestBowPress (January 20, 2010), ISBN-10:
1449700179, ISBN-13: 978-1449700171
joko sulkeutuvat tai tulevat levottomiksi, mikä voi
näyttää hyperaktiivisuudelta.
• Kaikkein merkittävin tekijä on entistä parempi ja
johdonmukaisempi vanhemmuus ja sopivat rajat.
Vanhemman huomio on tärkein palkinto lapselle.
Huonosti käyttäytyvä lapsi saa vanhemman huomion osakseen, ja tällöin vanhempi voi tahtomattaan
vahvistaa lapsen käytöstä. ”Aikalisän” oikea käyttö
auttaa minimoimaan lapselle annettua huomiota
silloin, kun tämä ei käyttäydy niin kuin pitäisi.
• On tärkeää varmistaa, että lapsi saa riittävästi unta.
Väsyneen lapsen on heräteltävä keskushermostoaan
välttääkseen epämukavan uneliaisuuden tunteen.
Yliväsymys ilmenee usein emotionaalisena vuoristoratana, tyhminä temppuina ja hyperaktiivisuutena.
Vanhemman pitää kiinnittää huomiota siihen, että
lapsella on oikeanlainen ja sopiva unirytmi.
Peters, C. K. MD. (2009). ADHD &
ODD: Confronting the Challenges of
Disruptive Behavior. University of Louisville,
9. December 2009, Psychiatric Times. http://
www.psychiatrictimes.com/adhd/content/articl
e/10162/1452117?pageNumber=1
Sandberg S. Pychosocial contributions.
Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders
of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos.
United Kingdom: Cambridge. University Press
2002.
Saukkola Kirsi 2005. AD/HD-valmennus.
Teoksessa: Saukkola Kirsi (toim.) AD/
HDaikuisen kuntoutusopas. ADHD-liitto,
Helsinki
Soreff, Stephen MD; Psychiatric
Manifestations of Attention Deficit
Hyperactivity Disorder Mesdcape January
5th, 2012, http://emedicine.medscape.com/
article/289350-overview
Stevens SE, Sonuga-Barke EJ, Kreppner JM
ym. Inattention/overactivity following early
severe institutional deprivation: presentation
and associations in early adolescence. J
Abnorm Child Psychol 2008;36:385-98
Taylor E. Developmental
neuropsychopathology of attention deficit and
impulsiveness. Dev Psychopathol 1999;11:60728
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/
suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00071
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/
suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061
käyttäytymisen taustalla, nimenomaan vanhemmat
voivat saada aikaan muutosta lapsen elämässä. Lapsen
häiriökäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa ilman lääkkeitä silloin, kun varsinaisesta ADHD-häiriöstä ei ole
kysymys. Vanhempi voi valinnoillaan merkittävästi
muuttaa lapsen käyttäytymistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä esimerkiksi kiinnittämällä huomiota
seuraaviin seikkoihin:
21
Muistihoitajan koulutusohjelma,
1 vuosi
Helsinki, Hämeenlinna ja Jyväskylä
Suomen psykologinen instituutti järjestää vuoden kestoisen muistihoitajan
koulutusohjelma. Koulutus on suunnattu sosiaalija terveydenhuollon
henkilökunnalle, jotka päivittäisessä työssään kohtaavat muistihäiriöisiä
ja heidän läheisiään. Koulutus antaa valmiudet toimia vaativissa
muistihoitajan/ -neuvojan tehtävissä perusterveydenhuollon,
erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin palveluksessa.
Koulutuksen yleiskuvaus
Koulutus toteutetaan monimuoto-opiskeluna ja se on mahdollista
suorittaa työn ohella. Kontaktiopetusta järjestetään noin kerran kuussa
1-2 päivää (yhteensä 12 lähipäivää). Koulutuksen tavoitteena on antaa
uusia valmiuksia vanhustyöhön ja lisätä dementia-alan osaamista
Muistihoitajalla on valmistuttuaan laajat tiedot eri muistisairauksista,
niiden vaikutusmekanismeista ja hoitomuodoista sekä diagnostisista
arviointityökaluista ja -menetelmistä. Muistihoitaja osaa toimia
dementoituvien ja heidän omaistensa/läheistensä ammatillisena tukena.
Koulutuksen perusteissa on otettu huomioon muistiliiton suositukset
sekä opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet
dementiahoidon erikoistumiskoulutukselle.
Koulutuksen keskeiset sisällöt
• Vanhustyön etiikka
• Muistioireisen hyvän hoidon kriteerit
• Muistisairaudet ja niiden erityiskysymykset
• Aivoterveys
• Muistisairaan palveluohjaus
• Läheiset osana hyvää hoitoa
• Cerad-testi (opiskelija saa oman testisarjan käyttöönsä)
ja muut toimintakykytestit pääpiirteittäin
• Muistitestien tulkinta
• Muistisairauksien lääkehoidon erityiskysymykset
• Kuntoutumista edistävä toimintaympäristö
• Työyhteisön vuorovaikutus- ja viestintä
• Palveluohjaus
Lisätietoja ja hakeminen
Lisätietoja koulutuksesta antaa Mikko Haarala [email protected]
tai 050-4086375. Koulutukseen haetaan täyttämällä sähköisesti
kotisivuillamme www.psyk.fi oleva hakulomake.
Koulutuksen hakuaika päättyy 01.06.2012.
22
TYÖYHTEISÖJÄ
KEHITTÄMÄSSÄ TÄSMÄKOULUTUKSIA
Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen 4h
Psyykkisen kriisin kohtaaminen – akuutin kriisin arviointi ja hoito 4h
Muistisairaan käytösoireiden hoito 4h
Mikroilmeiden ja –eleiden tulkinta 4h
Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus – väkivallan preventio 4h
Akuutin psyykkisen kriisin arviointi ja hoito 4h
Myötätuntouupumuksen ehkäisy ja hoito – auttajan sudenkuoppa 4h
Koulutuksia voi myös tilata työyhteisöihin ja teemoja
voidaan räätälöidä kunkin tarpeen mukaisesti.
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys
järjestää hyödyllisiä ja käytännönläheisiä
lyhyempiä ammatillisia asiantuntijakoulutuksia.
Alla on lueteltuna koulutukset, joiden tarkempia tietoja,
kuten sisältö, kouluttaja, paikka ja ajankohta löytyvät
kotisivuiltamme www.psyk.fi kohdasta lyhytkursit:
23
KAIKKOSEN
KOLUMNI
by IRWIN H. KAIKKONEN, med.lic.
Kaulimella kirvestä
vastaan?
Ei oikea ratkaisu sekään
24
Kotiväkivalta ei ole perheen sisäinen yksityisasia. Se on usein myös
poliisiasia, ja sitä mukaa se onkin
sitten jo tiedostettu ja laajanpuoleinen yhteiskunnallinen ongelma.
Suorastaan kansallisperinnettähän on ainakin Suomessa se, että
känninen mies panee ranttaliksi
ja perhe saa tuta nahoissaan. Lähes kansallislaulun asemaan nousi
aikoinaan Eppu Normaalin hitti
Murheellisten laulujen maa, jossa kiteytetään mm. seuraavasti:
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
/ lumihanki, poliisi – ja viimeinen
erhe... – Miehenpuolien syntitaakkaa voidaan kuitenkin (suhteellisesti) hiukan keventää, sillä uusissa
tutkimuksissa muistutetaan, että
kyllä naisetkin osaavat.
Mutta osaako auttaja? Nimittäin käsitellä väkivaltaisuuteen
taipuvaisia naisia. Poliisihan kyllä
yleensä hoitaa rutiinillaan (nykyisin sosiaalipäivystyksen tukemana)
sen ikävimmän kriisivaiheen, jolloin päreensä polttanut ihminen
vihapäissään menee protestimielessä siitä mistä aita on överin, mutta
tällaisten tilanteiden jatkokäsittely
ja toivottavasti ennaltaehkäisy ovat
sosiaalija terveysalan väen työsarkaa. Niin naiset kuin miehetkin
hairahtuvat käyttämään väkivaltaa
ihmissuhteissaan, mutta naisten
tukemisen osalta tutkimuskirjallisuutta ja ohjeistusta on vähänlaisesti.
Toinen puoli naisista on ajautunut riehumaan vastauksena itse kokemaansa väkivaltaan, ikään kuin
itsepuolustuksena. Toinen puoli ei
ole: eli ei se mies aina automaattisesti ole syntipukki, tai pukki
muutenkaan. – Ammattiauttajien
olisi osattava olla sekä hienovarainen että raadollisia tosiasioita kaihtamaton. Helppo tehtävähän se ei
ole, mutta se on joka tapauksessa
haaste, johon ammattikunnan on
vain rohkeasti vastattava parhaan
kykynsä mukaan.
Henkilöhistoria
työskentelyn pohjaksi
Silloin kun naisen hillumisen taustalta tosiaankin löytyy se rökälemäisesti käyttäytynyt mieskunnan
edustaja, on se taustatilanne nostettava tapetille ja työskentelyn yhdeksi kulmakiveksi. Nämä naiset
ovat usein olleet kaltoin kohdeltuja
ja uhreja ikänsä, ja alituinen rääkki
on heidän nykyisen kotiväkivaltaisuutensa ydin. Heidän tekojensa
ymmärtämiseksi tulisi tutkia koko
parisuhdetta eikä vain tuijotella sitä
nimenomaista tekoa, joka on vienyt lakitupaan. Useinkaan he eivät
ole nähneet teolleen vaihtoehtoa, ja
itsepuolustuksen, muiden perheenjäsenten suojelun tai turhautumisen nimissä sitten käy niin kuin käy.
Auttajien tehtävä on olla sopivasti
ymmärtävä ja tukeva, mutta samalla myös vastuusta muistuttava.
Väkivaltaa on saatettu kokea
jo lapsuus- tai teinivuosista lähtien. Aina on tullut turpiin juuri
niiltä, joiden pitäisi olla hoivaajia
(vanhemmilta, isovanhemmilta,
huoltajilta, puolisoilta, muilta läheisiltä). Jo varhain on syntynyt
luottamuspula kaikkea ja kaikkia
kohtaan, ja lopulta sitten annetaan
samalla mitalla mitalla takaisin.
Monilla naisilla on elämän ongelmien varalle arveluttavia, itseäänkin vahingoittavia selviytymiskeinoja: ihmisten kohtaamisia
vältellään tai sitten riitaisalla käyttäytymisellä ajetaan nämä tiehensä,
teeskennellään tai kätketään tunteita, rakennetaan kuhunkin tilanteeseen käypä persoonallisuus. Ne
kaikki ovat kieltämättä selviytymiskeinoja, mutta ne eivät ole pidemmän päälle terveitä.
Näissä oloissa ihminen helposti
esim. ratkeaa ryyppäämään tai sitten hurahtaa uskoon. Viinan kirot
tunnetaan, eikä kirkon kirouskaan
uutta ole: kirkko (uskonnot, lahkot) tekee paljon hyvää ja saattaa
äkkipäätään näyttää varteenotettavalta tukimahdollisuudelta, mutta
sen ongelma on, että opit ja papit
saattavat esim. painostaa pitäytymään avioliitossa uskonnollisista
syistä, vaikka turvallisuuden näkökohdista katsoen liitosta pitäisi
suoriutua eroon.
Mömmöliiga
Jonkinmoiseen hoitoon (sairaalaan
tai linnaan) on useinkin päädytty
jo varhain. Takana voi olla vaikkapa lapsuudessa koettua seksuaalista hyväksikäyttöä ja siitä seuraavaa
ikiaikaista häpeää ja pelontunnetta. Retuperälläkin sijaitsevista
lähtökohdista edetään väistämättä
mutta toisaalta ei saisi tuijotella yksittäistapauksia,
vaan pitäisi nähdä laajempi kokonaisuus – sortumatta
silti löysiin yleistyksiin. Siis toisaalta ja toisaalta vielä
monta kertaa toisaalta. – Räyhääminenhän on vanhastaan ollut jotenkin miehiseksi profiloitunutta toimintaa, mutta modernissa maailmassa asiat muuttuu.
Ja kun avun piiriin tulee nainen, joka ei olekaan
perinteisesti väkivallan uhri vaan muodikkaasti sen
harjoittaja (joka kuitenkin haluaa päästä taipumuksestaan eroon), on terapetin pidettävä pää kylmänä,
niin omansa kuin asiakkaankin. Ongelmiin ja stressitilanteisiin opetellaan suhtautumaan enemmän järjellä
kuin tunteella. Asiakkaita myös opastetaan hakemaan
oikeista paikoista kulloiseenkin ongelmatilanteeseen
sopivaa apua: turvakotia, asuntopalveluja, työllisyyskoulutusta tai jotain; onhan niitä vaihtoehtoja, ja auttajien soisi olevan niistä perillä.
Rajankäyntiä ja
tasapainoilua vaikeilla
Ir win H.
asioilla
Kaik konen,
Kun ammattiauttaja on vä% fiktiivinen
med.lic. on 100
kivaltaiseksi todetun naiään toperustu kehenk
än
h
ä
k
ei
,
o
m
sen edessä, hymy voi
hah
on kaksikulttuu
in
w
Ir
.
n
ö
ö
il
k
hyytyä ja pala nousta
sä oleva
sielämän hen
isissäkymmenis
vi
in
o
n
ä,
st
ee
on
kurkkuun. Syyttäjän ja
h
risesta per
lutukseltaan hän
u
o
K
s.
ie
am
ik
o
puolustajan tehtävät
i. Hän
omaleimainen p
äri sekä psykiatr
äk
lä
is
o
ik
er
tulee hoitaa samassa
en
taa
te
yleislääketie
t ottamaan kan
u
n
u
st
o
n
n
ii
k
n
paketissa. Menneija o
in niin
seuraa aikaansa
an ja ajan ilmiöih
m
il
aa
syyden nimissä pitää
m
n
aa
rll
n kolumni on ta
värik käällä tava
se
ko
k
ai
K
.
paljon armahtaa ja
in
k
ierestä
alalla kuin sen vi ksi, vaik ka siinä asiapitoisia tutk
nykyisyyden nimissä
se
li
elläänkoitettu viihteel
heita usein käsit
paljosta tuomita. Eikä
ai
a
vi
u
st
u
er
p
in
mukseenk
aan suotta loukk
u
siinä vielä kaikki, vaan
k
i
te
et
,
o
o
iv
kin. Toimitus to n kommenteista, sillä ne
myös oman mielenrause
sa
kaannu Kaik ko
hansa perään työntekijän
ilke silmäkulmas
p
in
k
en
it
u
k
t
va
o
on
on hyvä katsoa, olipa hän itse
tuja. Kaik konen
et
it
jo
ir
k
sitten mies tai nainen.
huumorimies.
Koko aihe, väkivaltaiset naiset,
voi äkkisestään olla hiukan hämmentävä. Pitää toisaalta huomata tapauskohtaisuus,
yhteiskunnan myllyyn. Ellei ihminen saa apua, hän
saattaa alkaa hoitaa itse itseään. Tämän seurauksena
viinakset – tai jotkin muodikkaammat ja laittomat
huumausaineet – ovat maistuneet turhankin hyvin. Ja
sitten jos lääkäriin sattuu pääsemään, on ehkäpä määrätty lääkkeitä. Lääkkeiden väärinkäyttö jää juuri siltä
lääkettä määränneeltä lääkäriltä helposti huomiotta.
Eihän lääkäri tietenkään voi 24/7 olla vahtimassa
lääkkeen käyttöä tai sen tepsimistä.
Sosiaali- ja terveysalan auttajatahojen on siis syytä
vähän pohtia asiakkaansa pilleripurkkeja, noin maalaisjärjellä ja omien valtuuksiensa rajoissa. Sieltä kun
niin usein löytyy syyt joko menneisiin, nykyisiin tai
tuleviin ongelmiin, tai sekä ja että. Roima enemmistö
(3/4) naisista kertoo, että aina kun pariskunnassa on
ratkottu asioita paiskomalla esineitä ja ihmisiä, niin
jompikumpi tai kumpikin on ollut kännissä tai kekkulissa.
25
Paripsykoterapian
1-vuotinen
täydennyskoulutus
Paripsykoterapian 1-vuotisen täydennyskoulutuksen tavoitteena on lisätä koulutetun perheterapeutin ja yksilöpsykoterapeutin valmiuksia toimia psykoterapeuttina
pareille. Lisäksi koulutuksessa tutustutaan uusiin tutkimukseen perustuviin interventioihin ja työtapoihin paripsykoterapian kysymyksissä.
Koulutuksen kohderyhmänä ovat koulutetut perheterapeutit, yksilöpsykoterapeutit, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat ja perheneuvojat.
Koulutuksen laajuus on 30 op. sisältäen sisältäen
kahdeksan kaksipäiväistä koulutusseminaaria, yhteensä 16 koulutuspäivää, minkä lisäksi pienryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua, yksilöllisiä tehtäviä sekä
pienimuotoinen lopputyö. Kirjallisuus suoritetaan
joko kirjallisuuspiirityöskentelynä tai vaihtoehtoisesti
kirjallisuustentteinä.
Kouluttajina ovat muiden muassa paripsykoterapeutti, psykologi Hanna Pinomaa, VET psykoterapeutti perhe- ja yksilöpsykoterapiassa Pirjo Tuhkasaari
ja Lehtori, psykologian tohtori, VET perheterapeutti
Juha Holma.
Koulutuksen teemoja ovat mm.
• Kiintymyssuhdeteoria aikuissuhteissa
• Psykoanalyyttinen paripsykoterapia
• Tunnekeskeinen pariterapia
• Väkivalta ja pariterapia
• Masennuksen hoito pariterapiassa
• Paripsykoterapiaprosessin arviointijakso
• Vakava sairaus ja paripsykoterapia
• Uskottomuus paripsykoterapiassa
• Uutta tutkimustietoa paripsykoterapiasta ja
tutkimukseen perustuva pariterapia
• Homo- ja lesbosuhteet paripsykoterapiassa
• Monikulttuurisuus paripsykoterapiassa
Koulutus toteutetaan Helsingissä ja Jyväskylässä ja ryhmät aloittavat syksyllä 2012.
Koulutuksesta saa lisätietoja ja siihen voi ilmoittautua www.psyk.fi
Lisätietoja antaa myös Mikko Haarala p. 050-408 6375, email: [email protected]
26
Muistihoitajan koulutusohjelma
1v 30 op
Vantaa ja Hämeenlinna
Helsinki, Hämeenlinna ja Jyväskylä
Kohderyhmä: Psykoterapeuttisista ja
ohjauksellisista työskentelymenetelmistä
kiinnostuneet esim. sosiaalija terveysalan,
koulutoimen, nuorisotyön ja seurakuntien
työntekijät.
Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilökunta, jotka päivittäisessä työssään
kohtaavat muistihäiriöisiä ja heidän
läheisiään.
Tavoitteet:
• antaa yleisnäkemys psykoterapiaan
• lisätä psykoterapeuttisia valmiuksia
• antaa perustaa psykoterapeuttiselle
työtavalle sosiaalija terveysalan
potilastyössä sekä muissa palvelualan
työtehtävissä.
• Koulutus ei anna psykoterapeutin
pätevyyttä. Koulutus on laajuudeltaan
Valviran psykoterapeuttisten valmiuksien
erikoisopinnoilta edellyttämä 30 op
(800tuntia).
Tavoitteet:
• antaa valmiudet toimia vaativissa
muistihoitajan/ -neuvojan
tehtävissä perusterveydenhuollon,
erikoissairaanhoidon ja yksityisen sektorin
palveluksessa.
• antaa uusia valmiuksia vanhustyöhön ja
lisää dementiaalan osaamista.
Työ –ja yksilövalmentajan
koulutus 1v 30 op
Työnohjaaja/ mentorkoulutus
2 v 60 op
Seinäjoki
Helsinki
Kohderyhmä: Työ- ja yksilövalmentajan
koulutus on suunnattu vaikeasti työllistyvien
henkilöiden kanssa työskenteleville
työntekijöille ja työpaikalla toimiville
perehdyttäjille, työnopastajille.
Kohderyhmä: Koulutus on tarkoitettu
moniammatilliseksi: sosiaali-, terveys- ja
kasvatusalan henkilöstölle, teologeille,
yritysten henkilöstölle ja kouluttajille.
Tavoitteet:
• perehdyttää opiskelijat yksilöllisen ja
ryhmämuotoisen ohjauksen, valmentamisen
ja neuvonnan perustoimintaperiaatteisiin ja
käytänteisiin.
• sisäistää elämänhallinnan ja
empowermentin eli voimaantumisen
merkityksen työssä.
• hallita valmennuksen prosessin ja
sen eri vaiheet sekä siihen liittyvän
verkostoyhteistyön.
Tavoitteet:
• antaa osallistujille perustiedot ja taidot
työnohjauksesta ja työnohjaustyöskentelystä
sekä auttaa soveltamaan tätä tietoa
ja osaamista omassa työssä ja
työorganisaatiossa
• antaa valmiudet työnohjaajana toimimiseen
yksilöiden, yhteisöjen sekä organisaatioiden
parissa
• luoda edellytyksiä oman persoonallisuuden
jatkuvalle kehittymiselle ja uudistumiselle.
Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai [email protected] 050-408 6375
Hakuaika syksyn 2012 koulutuksiin päättyy 1.6.2012
Psykoterapia- ja ohjaustaitojen
perusvalmiudet 1v 30 op
27

2 - Psyk.fi

Transcription

Similar documents

ASPERGER, ADHD, TARKKAAVAISUUSHÄIRIÖT

Lataa tästä

TIETOA ADHD:STÄ JA CONCERTASTA - Janssen

TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ

2 - Psyk.fi

tiimi: Kriisiavusta ja avunsaantimahdollisuuksista Tampereella

Lopen Kauppila kuukausikirje 1/2011

Voit ladata PDF-tiedoston tästä.

PSYKOSOSIAALINEN TUKI JA PALVELUT

1 - Terveyskirjasto

file - Helda

Tunnista murehtija: yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa