Voit ladata PDF-tiedoston tästä.

Lasten
neuropsykiatriset
häiriöt
© Medifamilia Oy
Yleisyys
add 1-3%
adhd 5-8 %
asperger 0,4%
autismi 0.2%
selektiivinen
mutismi
0,07%
tourette 0.1%
pakkooireinen
häiriö 2%
Adhd ja add
ADHD (attention-deficid/hyperactivity disorder) on
aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, johon vaikuttaa perimä
ja ympäristötekijät, kuten esimerkiksi raskauteen ja synnytykseen liittyvät vaikeudet. Ydinoireita ovat keskittymisvaikeudet,
yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Keskittymisvaikeuksia
eli tarkkaamattomuus oireita voivat olla esimerkiksi huolimattomuusvirheet, vaikeus kuunnella ja noudattaa ohjeita,
vaikeus suunnitella tekemisiä, psyykkisen ponnistelun välttely
(esimerkiksi läksyt), tavaroiden kadottaminen, ärsykeherkkyys ja hajamielisyys.
Ylivilkkauden oireita ovat esimerkiksi ylimääräinen liikehtiminen, paikallaan pysymisen vaikeus, juoksentelu tai kiipeily ja
äänekkyys. Impulsiivisuuden oireita voivat olla esimerkiksi
odottamisen vaikeudet (oma vuoro), toisten keskeyttäminen,
liiallinen puhuminen.
Oireita täytyy olla useammassa ympäristössä, jotta
diagnostiset kriteerit täyttyvät, esimerkiksi koulussa ja kotona.
ADD:stä (tarkkaavaisuus häiriö) puhutaan, kun lapsella ei
ole ylivilkkautta eikä impulsiivisuutta, vaan tarkkaavaisuuden
häiriöt haittaavat arkea. Sekä ADHD- , että ADD- lapsella on
usein mittavia toiminnanohjauksen eli suunnitelmallisuuden
vaikeuksia.
© Medifamilia Oy
Neuropsykiatriset häiriöt
Aspergerin
oireyhtymä
Aspergerin oireyhtymässä keskeistä on sosiaalisen
vuorovaikutuksen pulmat, voimakkaat mielenkiinnon
kohteet tai rutiiniriippuvuus. Toiminnoissa Asperger-henkilöllä
on usein joustamattomuutta ja kaavamaisuutta. Häiriö on
yleisempi pojilla. Autismista Aspergerin oireyhtymä eroaa siinä,
että kielenkehityksen eikä kognitiivisen kehityksen viivästymää
esiinny. Useimmiten Asperger-henkilöt ovat älyllisesti hyvin
kehittyneitä ja heillä voi olla jopa erityislahjakkuuksia.
Sosiaalisten tilanteiden tulkinta on näille henkilöille tavallista
vaikeampaa, kuin myös syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen
on hankalaa. Joillakin henkilöillä on “kasvosokeutta”, mikä
entisestään hankaloittaa toimintaa vuorovaikutustilanteissa.
Lapsilla on usein motorista kömpelyyttä, joka vaikuttaa
osallistumiseen liikunnallisiin leikkeihin ja peleihin. Erityisesti
joukkuepelit ovat vaikeita, koska lasten on vaikea ennakoida muiden toimintaa pelinkulussa. Aisitiyliherkkyydet (kuulo-,
haju-, maku-, tuntoaisti) ovat yleisiä. Liitännäisongelmista
tavallisimpia ovat pelot, ahdistuneisuus, pakko-oireet ja käyttäytymisen pulmat.
Autismi
Lapsuusiän autismille on ominaista ennen kolmen vuoden
ikää ilmenevä poikkeava kehitys. Lapsi ei hakeudu tavanomaisesti kontaktiin ja vuorovaikutukseen, vaan viihtyy omien
kaavamaisten tekemistensä parissa.
Usein pienillä autistisilla lapsilla on uni- ja syömishäiriöitä,
pelkoja ja aggressiivisuutta. Noin 75%:lla autistisista lapsista
on älyllinen kehitysvamma.
© Medifamilia Oy
Neuropsykiatriset häiriöt
Touretten
syndrooma
Touretten syndrooma on neurobiologinen oireyhtymä,
jossa oireina ovat pitkäaikaiset tic-oireet, motoriset
nopeat nykäykset tai liikkeet ja ääntelyt. Tavallisia
motorisia nykimisoireita ovat esimerkiksi silmien räpyttely ja kasvojen alueen nykäykset, äänellisiä tic-oitreita
ovat esimerkiksi kurkun karauttelu, niiskutus ja sanan
toisto. Jos lapsella on vain ainoastaan pitkäaikaisia
motorisia tai äänellisiä tic-oireita, puhutaan pitkäaikaisesta motorisesta tai äänellisestä nykimishäiriöstä.
Tyypillisesti oireet lisääntyvät stressaantuessa ja
vähenevät rentoutuessa tai tiettyyn tehtävään keskittyessä. Yksittäiset tic-oireet ovat yleisiä ja Touretten
syndroomankin oireet vaihtelevat hyvin lievistä vaikeisiin
oireisiin.
Touretten syndroomassa yleisiä liitännäisongelmia ovat
pakko-oireet, ylivilkkaus, impulsiivisuus ja keskittymisen
vaikeudet.
Pakkooireinen
häiriö
Pakko-oireiseen häiriöön kuuluvat toistuvat pakkoajatukset
tai pakkotoiminnot. Usein nämä esiintyvät yhdessä. Pakkoajatukset ovat yleensä ahdistavia mielikuvia, jotka tulevat toistuvasti mieleen. Henkilö usein pyrkii vastustamaan
niitä, mutta sitä enemmän ajatukset puolestaan tunkeutuvat mieleen. Lapsilla usein ahdistavat pakko-ajatukset
esiintyvät iltaisin vireystilan laskiessa ennen nukkumaan
menoa. Pakkotoiminnot puolestaan ovat toimintatapoja
joita toistetaan liiallisesti. Pakkotoimintojen avulla henkilö
pyrkii “tekemään tyhjäksi” omassa mielessään vahingollisen ajatuksensa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat esimerkiksi
tarkistelu ja varmistelu ja hygieniaan liittyvät toiminnot,
kuten käsien pesu. Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein
masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Häiriö on yhtä tavallinen kummallakin sukupuolella.
© Medifamilia Oy
Selektiivinen
mutismi
Valikoiva puhumattomuus (selektiivinen mutismi) on poikkeava
käyttäytymisen muoto, jossa lapsi ei suostu puhumaan vaikka on
jo oppinut puhumaan ja kiellisissä taidoissa tai oppimisessa ei ole
havaittavissa muuten häiriötä. Lapsi puhuu usein perhepiirissä,
mutta vaikenee esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai aikuisten
seurassa. Puhumattomuuteen liittyy usein sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä, uhmakkuutta ja omaehtoisuutta.
Puhumattomuus voi kestää useita vuosia. Mutismiin voi liittyä
muita neuropsykiatrisia oireita kuten Aspergerin oireyhtymään liittyvää rutiiniriippuvuutta tai aistiyliherkkyyksiä. Mutismi voi joskus
aiheutua myös lähinnä vain psyykkisistä syistä esimerkiksi, jos lapsi muuttaa vieraskieliseen kulttuuriin tai hän kokee hyvin pelottavia
asioita. Puhumattomuus kapeuttaa lapsen sosiaalisia suhteita ja
estää häntä näyttämästä kykyjään ja taitojaan.
Lapsi hyötyy hoidossa toiminnallisuudesta ja luovista
ilmaisukeinoista.
Neuropsykiatriset häiriöt
Monissa neuropsykiatrisissa häiriöissä on piirteitä toisistaan
ja diagnoosi annetaan usein vahvimpana ilmenevän häiriön
mukaisesti. Kuntoutuksessa tämä päällekkäisyys on hyvä
huomioida. Neuropsykiatrisille häiriöille yhteisiä liitännäispulmia ovat ahdistuneisuus, mielialaongelmat, itsetuntopulmat ja
käytösongelmat, joiden hoito on myös tärkeää.
Tässä vihkosessa kerrotaan perustietoja
lasten neuropsykiatrisista häiriöistä.
© Medifamilia Oy