docSuuri verovalhe
download 
Report Transcription
Suuri verovalhe
1/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Suuri verovalhe Pauli Vahtera, KHT 3.4.2013 Suuri verovalhe ............................................................................................................................... 1 1. Miten uudistus vaikuttaa erilaisten yritysten toimintaan....................................................... 1 Miksi yritykset työllistävät?..................................................................................................... 2 Työllisyyden kannalta 17 tärkeämpää muutosta kuin yhteisöveron alentaminen ...................... 3 Tuloksen ja kassavirran ero ..................................................................................................... 4 Verot maksetaan joko kassavirrasta tai velaksi ........................................................................ 5 Maksuvalmius ja verot ............................................................................................................ 6 Tuloksen verotus, kassavirran verotus vai Viron malli............................................................. 7 Yrittäjän tulot usein pienemmät kuin palkansaajien tulot ......................................................... 9 Yrittäjät verotetaan kolmeen kertaan ....................................................................................... 9 2. Verotuksen vaikutukset yritysten maksuvalmiuteen ja työllistämiseen............................... 10 Yhteisövero 24,5 %:sta 20 %:iin............................................................................................ 10 Osinkoverotuksen kiristyminen ............................................................................................. 11 Nettovarallisuuden merkitys osingonjaolle ............................................................................ 12 Nettovarallisuuden merkitys verojen määrään........................................................................ 13 Tuetaanko menestyvää yrittäjää ja lyödään huonosti menestyvää........................................... 14 Nanoyrityksen osakkaan verotus ........................................................................................... 16 Palkkaa vai osinkoa lisätulosta pienessä yrityksessä .............................................................. 17 Menestyneen ja varakkaan osakeyhtiön osakkaiden verotus................................................... 19 Pörssiyhtiöiden osakkaiden verotus ....................................................................................... 20 Perheiden sijoitusyhtiöiden verotus ....................................................................................... 20 3. osa Yksittäiset muutosesitykset ............................................................................................. 21 Poistot ovat tukea valtiolle, ei yritystuki ................................................................................ 21 Edustuskulujen verotus.......................................................................................................... 22 Veroparatiisiyhtiöt................................................................................................................. 23 Toiminimet ja henkilöyhtiöt .................................................................................................. 23 Yle-veron korotus.................................................................................................................. 24 Kotitalousvähennyksen korotus ............................................................................................. 24 Tulolähdekohtainen yritysverotus kohtuuton ......................................................................... 25 1. Miten uudistus vaikuttaa erilaisten yritysten toimintaan Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä. Hallituksen kehysriihessä tekemillä päätöksillä etsitään uutta vauhtia kasvuun ja työllistämiseen. Esitys tukee vanhoja varakkaita yrityksiä ja niiden omistajia. Sen sijaan se kohtelee yhtä huonosti kuin nykyinenkin laki uusia, vähävaraisia ja vaatimattomasti menestyviä yrityksiä. Siis juuri niitä, joista odotetaan Suomen tulevaisuuden kasvuyrityksiä. Ovatko juhlapuheet yrittämisen merkityksestä sanahelinää? Onko Suomessa yritysvihamielinen ympäristö? Kuka käyttää todellista valtaa: lobbarit, virkamiehet vai ministerit? Työllistävätkö yritykset yhteisöveronalennuksen vastineeksi? Kuka veromuutoksista hyötyy? Milloin kannattaa maksaa palkkaa? Milloin toiminimi tai henkilöyhtiö on osakeyhtiötä edullisempi vaihtoehto? Miten nettovarallisuus vaikuttaa osinkojen verotukseen? Mitä tänä vuonna pitäisi tehdä? 2/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Yrittäjien ajatukset ovat täynnä kysymyksiä, arveluja, epäilyjä. Järjestöissä on korkattu samppanjapullot lobbauksen onnistumisen johdosta. Liian aikaisinko? Oliko aihetta? Lyötiinkö huonosti tuottaville ja pienille yrityksille luu käteen vai saivatko ne edes murusia? Nouseeko Suomi nyt lentoon? Parasta esityksessä on se mitä ei tehty, eli ettei arvonlisäverotusta tällä kertaa korotettu. No, tälläkin kertaa korotettiin sähköveroa. Miten uudistukseen voi varautua 2013? Ensin pitää odottaa lopullisia lakiesityksiä, jotka saadaan vasta syksyllä. Tulos 2013 kannattaa tehdä niin huonoksi kuin laki mahdollistaa, siis tilinpäätösteknisin menettelyin. Joidenkin yritysten kannattaa jatkaa tilikautta ensi vuoden puolelle, koska verokanta alenee. Tilikauden muutos pitää harkita tarkoin, koska se heikentää voitollisessa yrityksessä nettovarallisuuden määrää ja ensi vuonna se muutoinkin lasketaan pienempänä. Osinkoverojen lisäykset voivat viedä veronalennuksen hyödyn. Kolmiosaisessa kirjoitussarjassa käsitellään hallituksen kehysriihen esityksiä eri näkökulmista: 1. Miten uudistus vaikuttaa erilaisten yritysten toimintaan 2. Verotuksen vaikutukset yritysten maksuvalmiuteen ja työllistämiseen 3. Yksittäiset muutosesitykset. Miksi yritykset työllistävät? Yritykset työllistävät silloin kun niiden liiketoiminta sitä edellyttää. Silloin kun yritys toimiakseen tarvitsee työvoimaa. Kilpailu on kovaa. Jos yritys saa halvempaa työvoimaa ulkomailla tai jos sen markkinoiden kannalta on tehokkaampaa toimia ulkomailla, yritys työllistää ulkomailla. Suomessa on yrityksiä 322.232 (tilasto 2011). Niistä 97,3 % työllistää alle 20 henkilöä. Neljässä vuodessa 2007-11 nämä pienimmät yritykset ovat lisänneet henkilöstöä 18.000:lla ja 20-99 henkeä työllistävät 9.000:lla. Yli 100 henkeä työllistävät yritykset ovat samassa ajassa vähentäneet työntekijöidensä määrää 23.000:lla. Nämä suuryritykset työllistävät melkein puolet (44,7 %) yritysten palveluksessa olevista 1,5 miljoonasta työntekijästä. Pienimmät alle 20 hengen yritykset työllistävät 548.000 suomalaista (36,9 %). Valtion ja kuntien palveluksessa on 646.000 henkilöä. Työllisyystilastojen täsmäysero on 220.000 työntekijää. Tuossa määrässä on kirkon ja eri järjestöjen työntekijöitä ja nämä saavat palkkansa suurelta osin julkisista varoista. Yksityissektorin 1,5 miljoonaa yrittäjää ja työntekijää elättävät itsensä lisäksi 3,9 miljoonaa muuta suomalaista. Heistä kolme miljoonaa on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Suomessa asuvien lisäksi yksityissektorin on rahoitettava miljardeilla euroilla ulkomaiden kansalaisten elämää. Kamelin selkä on jo katkennut, minkä näkee julkisen sektorin velkaantumisesta. Vastuu omasta elämästä on jatkossa yhä harvemmilla Suomessa. Tällä hetkellä yli 25.000 euroa ansaitsevia yksityissektorin työntekijöitä ja yrittäjiä on 1,1 miljoonaa. Yhdellä heistä on itsensä lisäksi neljä muuta elätettävää. Huoltosuhde on edelleen heikkenemässä. 3/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Palkkakustannukset ovat monelle yritykselle suurin menoerä. Jos yritys käyttää vuokratyövoimaa tai alihankintoja, se työllistää silloinkin ja maksaa palkkoja välillisesti. Palkkakustannukset voivat olla yli puolet yrityksen menoista. Yhden pienipalkkaisen työntekijän vuotuiset kustannukset yritykselle ovat 40.000 euroa. (Kuukausipalkka 2300 euroa + sosiaalikulut 23 % ovat yhteensä 35.400 euroa, sen päälle työvälineet, työtila ja hallintokustannukset). Jos myynnin kate on 25 %, on uutta liikevaihtoa saatava 160.000 euroa palkan maksamiseksi. Tästä aiheutuu 38.400 euron arvonlisävero. Jos myynti on työvoimavaltaista ja kate muuttuville kuluille 50 %, tarvitaan 80.000 euron uusi liikevaihto. Yhteiskunnan kannalta työllistäminen on usein nollasummapeliä. Kun kaupunkiin tulee iso market, se työllistää vähemmän kuin pienet yritykset joutuvat myynnin vähentymisen takia vähentämään henkilökuntaa. Kunnat kilpailevat työpaikoista. Kun jonnekin Sastamalaan tulee uusi market, eivät sastamalalaiset enää mene 40 kilometrin päähän Nokialle ostoksille. Nokialla ostokset vähenevät. Kun kansantalous ei kasva, ei uusia työpaikkoja synny. Olemassaolevista kilpaillaan. Työn tehostaminen ja tuottavuuden lisääntyminen vähentävät työpaikkoja. Automaatiota ei oteta käyttöön, ellei se vähennä kokonaiskustannuksia. Tosin usein tietojärjestelmät tehdään niin huonosti, että ne tosiasiassa lisäävät työpaikkoja. Näin on käynyt mm. lääkäreiden työssä, jossa hallintoon menee iso osa työajasta, osin byrokratiasta osin huonoista tietojärjestelmistä johtuen. Kun yritys joutuu vaikeuksiin, ei yhteiskunta armahda sen takia, että se on aiemmin työllistänyt kansalaisia ja maksanut veroja. Miksi yritys maksaisi palkkoja silloin kun sen tuotteita ja palveluja ei enää osteta, eikä töitä enää ole. Yritykset eivät työllistä sen takia, että ne maksavat vähemmän veroja tai sen takia, että saavat yritystukia. Esimerkiksi Nokia on saanut kymmenien miljoonien yritystukia Suomessa. Silti se lopetti Salon matkapuhelintehtaan työpaikat. Verotuksella ja tuilla päätökseen ei ollut eurosentinkään verran merkitystä. Julkinen valta ei toimi näin. Esimerkiksi kuntien yhdistymisen jälkeen maksetaan henkilökunnalle palkkaa viiden vuoden ajan, vaikka liitoksen yhteydessä työt loppuisivat. Ehkä siksi poliitikot toivovat, että yhteisöveron alentamisen takia palkattaisiin lisää työntekijöitä. Käytännössä ainoa laki, jossa oleva raja vaikuttaa yritysten kasvuhalukkuuteen, on YT- eli yhteistoimintalaki. Kun henkilökunnan määrä ylittää 20, se konkreettisesti vaikeuttaa pienen yrityksen toimintaa, minkä vuoksi tätä rajaa ei aina haluta ylittää. Yhteiskunnan hankkeet kesälomatuuraajien ja keikkatyöntekijöiden laskemisesta mukaan YT-lain rajaan, vaikuttaa konkreettisesti työvoiman palkkaamiseen negatiivisesti. Työllisyyden kannalta 17 tärkeämpää muutosta kuin yhteisöveron alentaminen 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Verojen ja maksujen määräytyminen kassavirran mukaan Yritysten rahoituksen turvaaminen Verojen ja maksujen maksuaikojen pidentäminen Työsuhteiden lopettamisen ja keskeyttämisen helpottaminen Työvoimakustannusten vähentäminen Yhteistoimintalain (YT-lain) määräysten lieventäminen Yritysbyrokratian vähentäminen 4/25 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. Suuri verovalhe Pauli Vahtera Mikroyrityksille ja etenkin nanoyrityksille kevennetyt menettelyt yritysbyrokratiaan Arvonlisäverotuksen alarajan nosto vähintään 40.000 euroon Yritystukien poistaminen Lopetetaan pienten osakeyhtiöiden purkaminen verotuksessa Taannehtiva tappiontasaus eli vanhojen verojen palauttaminen myöhempien tappioiden johdosta (yritys perustetaan vuosikymmenten toimintaa varten) Konkurssin tehneiden ja epäonnistuneiden yrittäjien elämän helpottaminen ja uusi alku elämälle Verojen ja maksujen rangaistusten lieventäminen Vähäisten tulojen jättäminen verotuksen ulkopuolelle Suurten yritysten kohtuuttomat ehdot pienille toimijoille oikeudenmukaistetaan Yrittäjille reilu ja tasapuolinen kohtelu Kaikkein tärkeintä on julkisen rahan tuhlaamisen lopettaminen tai edes tuhlaamisen vähentäminen. On kohtuutonta, että yrityksiltä otetaan kovilla otteilla verot ja maksut ja kun rahat on saatu, ne jaetaan kaikkialle hyviin tarkoituksiin. Tuloksen ja kassavirran ero Yritys investoi tuotannontekijöihin, jotta se ylipäätään voi toimia. Yritys tarvitsee koneita ja laitteita, Jotkut yritykset investoivat toimitiloihin, esimerkiksi tehdasrakennukseen. Vuokratiloissa toimivat maksavat vuokratakuun (kolmelta) kuukaudelta. Myyntisaamiset on rahoitettava, jotta ylipäätään voidaan myydä tavaroita ja palveluja asiakkaille. Kun rahat ovat tiukoilla, yritykset joutuvat myymään myyntisaamiset rahoitusyhtiöille, jotka ottavat myyntikatteesta ison siivun itselleen. Vähävaraiset yritykset joutuvat maksamaan ennakkomaksuja hankinnoistaan. Pankkitilin rahat tarvitaan tulevien menojen (palkat, vuokrat, tavaraostot, eläke- ja muut sosiaalimaksut, liiketoiminnan muut kulut, verot) maksamiseen. Etenkin arvonlisäverojen maksut aiheuttavat pienille yrityksille suuria vaikeuksia. Maksettava arvonlisävero voi työllistävässä yrityksessä olla saaduista tuloista jopa viidennes tai yli kolmasosa kaikista henkilöstökuluista. Arvonlisävero ja eläkemaksut ovat yleensä moninkertaisia yhteisöveroon nähden. Myös tappiolliset yritykset maksavat arvonlisäveroa ja palkkojen sosiaalikuluja. Jokaisella yrityksellä pitäisi olla pankkitilillä kahden kuukauden menoja vastaava rahasumma siltä varalta, että myynti romahtaa ja tuloja ei enää saada. Nämä hankinnat rahoitetaan tulorahoituksella eli asiakkailta saatavilla tuloilla, ostoveloilla ja verojen maksuajoilla. Jos se ei riitä on otettava velkaa tai sijoitettava yhtiöön omaa rahaa. Useimmat yrittäjät rahoittavat yrityksensä alkuvuosien toimintaa tinkimällä omista tuloistaan. Kymmenet tuhannet yrittäjät maksavat työntekijöilleen suurempaa palkkaa kuin itse saavat yhtiöstä tuloja rahoittaakseen yrityksen toimintaa. Pankit edellyttävät lainaa vastaan vakuuksia, myös Finnvera. Kun pienillä yrityksillä harvemmin on vakuuskelpoista varallisuutta, joutuvat yrittäjät itse antamaan oman tai vanhempien asunnon vakuudeksi. Nimivakuus on tätäkin isompi asia, koska vakuutena on perheen ja yrittäjän koko tulevaisuus. Pankit ottavat yritysten riskilainoista huomattavasti korkeamman koron kuin kuluttajien asuntolainoista. 5/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Tulosta laskettaessa ei investointeja käyttö- ja vaihto-omaisuuteen eikä myyntisaamisiin saa yleensä vähentää verotuksessa. Konehankinnat vähennetään 25 % poistoin, mikä tarkoittaa, että sorvin hankinnan poistoaika on yli 10 vuotta. Tuossa ajassa kone usein joutuu romutetuksi ja inflaatio nakertaa verovähennyksen arvon. Kirjanpitomenettelyt johtavat verotettavaan tulokseen, josta on maksettava yhteisövero, ensi vuoden alussa siis 20 %. Koneet on kuitenkin maksettava heti kassasta. Vaihto-omaisuutta ei saa koskaan vähentää verotuksessa. Kasvava yritys päinvastoin joutuu maksamaan lisää veroja toiminnan laajentuessa kun se joutuu hankkimaan vaihto-omaisuutta. Kun yritys lopettaa, saa lopetusvuotena vähentää vaihto-omaisuuden arvon. Käytännössä vähennystä ei silloinkaan saa, koska loppuvarasto myydään alennuksella ja koska toiminta viimeisenä vuotena on yleensä tappiollista. Tätä todellista elämää vasten keskustelu veroprosentin alentamisesta on suurta teatteria. Valtio ottaa joka tapauksessa ennenaikaisesti rahat kaikkiin hyviin tarkoituksiinsa käytettäväksi. Verot maksetaan joko kassavirrasta tai velaksi Pienten yritysten maksuvalmiusongelmat ovat viime vuosina kärjistyneet laman takia, mutta myös viranomaistoiminnan ja sääntöjen kiristymisen takia. Kun yrityksellä on maksuvaikeuksia, sillä tulee menemään entistäkin huonommin. Perintätoimistot ovat agressiivisia ja perivät suuria kuluja. Luottotiedot heikkenevät ja myyjät vaativat tiukempia maksuehtoja. Viivästyskorot heikentävät tulosta. Ja kaiken päälle yhteiskunta ottaa moukarin ja lyö yrittäjän lyttyyn. Koska et rahoita riittävästi yhteiskunnan pohjatonta moolokin kitaa, et ole kansalainen lainkaan. Kyse ei ole pelkästään yhteisöverosta. Arvonlisävero on maksettava, vaikka asiakas ei olisi maksanut laskuaan. Jos maksu viivästyy yli tilinpäätöksen, on maksettava myös yhteisövero. Maksamattomasta laskusta voi joutua maksamaan veroja 48,5 % verottomasta hinnasta (ensi vuonna 44 %). Siinä ei paljon lohduta, että luottotappioon sisältyvät verot saa joskus vuoden kuluttua takaisin. Arvonlisäveron maksuaika on 1 kk ja 12 päivää laskutuskuukauden päättymisen jälkeen. Etenkin suuret asiakkaat vaativat 2-3 kuukauden maksuaikoja ja lipevät vielä niistäkin. Suuret yritykset pitävät pieniä korottomina pankkeinaan. Arvonlisävero onkin monin verroin suurempi ongelma yrityksille kuin yhteisövero. Se on myös suuri työllistymisen este, koska arvonlisävero maksetaan käytännössä vain palkoista, niiden sosiaalikuluista, koroista ja yrittäjätulosta. Arvonlisäveron maksuaika tulisi palauttaa alkuperäiseen 25. päivään, eikä sekään vielä riitä. Se pitäisi maksaa kassavirtaperiaatteella kuitenkin siten, että ostot saa vähentää suoriteperusteella. Näin koska ostolaskun maksussa on maksettava arvonlisävero ja ostojen maksuajat ovat lyhyet 14 – 30 päivää. Myös palkat ja niihin liittyvät työnantajavelvoitteet (ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksu, eläkemaksut jne) maksetaan ennenkuin niillä tehdyistä suoritteista on saatu rahaa kassaan. Lakisääteinen tapaturmavakuutus, ryhmähenkivakuutus ja osa työttömyysvakuutusmaksusta maksetaan etukäteen heti vuoden alussa. Loppuosa työttömyysvakuutusmaksusta maksetaan toukokuussa. Palkkoja maksetaan vielä joulukuussa. Palvelujen tuottaminen voi kestää kuukausia ja valmiiden tuotteiden myyntiaika voi olla yli vuodenkin. Vain jossain torikaupassa raha saadaan ennenkuin työntekijän palkka on maksettava. Torikauppiaskin joutuu usein maksamaan myytävät tuotteet ennenkuin saa ne myytäväksi. 6/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Koska yhteiskunnan velvoitteet maksetaan useimmiten ennenkuin yrityksellä on sitä vastaavaa rahaa käytössään, ja yrityksen maksettava maksut, on yrityksen velkaannuttava. Korotonta velkaa ovat ostolaskujen maksuaika ja verojen (liian lyhyt) maksuaika. Jos omaa pääomaa ei ole, on otettava pankkilainaa. Jotkut saavat velvoitteidensa maksamiseksi yritystukia, suurin osa yrityksistä ei saa. Alkavalla yrityksellä ei ole omia pääomia niin merkittävästi, että niillä pystyttäisiin rahoittamaan liiketoimintaa. Käytännössä kaikki yritykset alkavat siten, että yrittäjä tinkii omasta tulostaan. Oman pääoman kerryttäminen yhtiöön on tärkeää. Juuri siksi yritysverotuksen tulee olla kohtuullista ja sen tulisi seurata maksuvalmiuden kehittymistä. Konkurssit johtuvat siitä, että rahat loppuvat. Konkursseissa jää käyttö- ja vaihto-omaisuutta, joista ei ole saatu verovähennysoikeutta. Ne myydään pilkkahintaan, usein maksamattomien verojen takia. Vähintä, mitä pitäisi tehdä on hyvittää konkurssin verovelkoja vähentämättömien menojen vero-osuudella. Maksuvalmius ja verot Valtio on ensimmäisenä ottamassa yrityksen rahoista lakisääteisen osuutensa. Jos rahaa ei ole, ovat valtion sanktiot suuremmat kuin yksityissektorin. Myöhässä maksetusta verosta on maksettava korkoa heti ensimmäisestä päivästä alkaen, mitä yksityissektori ei tee, eikä valtio itsekään maksa omista myöhästymisistään. Yhteiskunta (valtio, eläkeyhtiöt) ottavat yrityksiltä perimistään rahoista kaksi kolmasosaa ennenkuin yrityksellä itsellään on vastaavaa tuloa käytössään. Näin koska palkkojen ennakonpidätykset ja eläkemaksut on yleensä maksettava ennenkuin myyntituloja tehdystä työstä voidaan saada. Pitkien maksuaikojen takia myynnin arvonlisävero on maksettava ennen kuin myyntilaskusta on saatu maksu. Erilaiset pakolliset vakuutusmaksut maksetaan etukäteen. Investoinnit on maksettava heti, vaikka niiden verovähennysoikeus olisi kymmeniä vuosia. Kiinteistöhankinnoista on maksettava varainsiirtovero, vaikka ne eivät tuottaisi mitään. Maksuaikoja on jatkuvasti lyhennetty, mikä on heikentänyt yritysten maksuvalmiutta..Tämä taas johtaa kannattavuuden heikentymiseen korkojen ja perintämaksujen takia. Yleinen viivästyskorko on tällä hetkellä 8 ja sen saa vähentää verotuksessa. Valtion perimiä korkoja ei saa vähentää. Siksi myöhästyneestä verosta tai maksujärjestelyn kautta perittävä korko 8 % on todellisuudessa 9,96 %. Valtio voi koron lisäksi määrätä veronkorotuksia maksuhäiriöistä. Kahden kuukauden viiveen jälkeen verohallinto laittaa verot ulosottoon, josta määrätään omat rangaistusluontoiset maksut. Vieläkin pahempaa on poistaa maksuvaikeuksissa oleva yritys ennakkoperintärekisteristä, mikä johtaa käytännössä liiketoimintakieltoon, koska asiakkaat eivät uskalla ostaa tällaiselta yritykseltä. Jos erehdyksessä maksaa tällaisen yrityksen laskun, joutuu laskun maksaja maksamaan 13 % veroja laskun verottomasta summasta toisen yrityksen puolesta. Yrittäjistä on tehty veljiensä vartijoita. Myös perintäyhtiöt veloittavat perinnän kautta maksetuista laskuista omat korkeat palkkionsa. Jotenkin hullua on, että kunnat ja monet valtion yksiköt laittavat omat laskunsa veroparatiiseissa toimivien perintäyhtiöiden perittäväksi. Sen jälkeen yrityksellä tai kansalaisella, jolla muutoinkin menee huonosti, menee entistäkin huonommin. 7/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Yhteiskunnan arvomaailma on vääristynyt. Samaan aikaan kun raiskauksista selviää ehdollisella tuomiolla, epäonninen tai epäonnistunut yrittäjä joutuu maksamaan kovat rangaistukset siitä, ettei ole pystynyt selviytymään valtion asettamista kireistä maksuajoista. Tämän vielä ymmärtäisi, jos verorahat käytettäisiin säästeliäästi omien kansalaisten parhaaksi, mutta kuten olemme nähneet rahojen tuhlaaminen ei vähene edes silloin kun valtio itse on kassakriisissä. Yrityksen maksuvalmiuden hallinta on yksi vaikeimpia asioita yritystoiminnassa. Kaikkein vaikeinta on saada riittävästi asiakkaita kannattavaan yritystoimintaan. Asiakashankintaan voidaan joutua sitomaan varoja ja henkilökuntaa useamman vuoden ajaksi, ennenkuin asiakas ostaa mitään. Useimmat tarjoukset hylätään, joten tuloksetonta, mutta kallista työtä joudutaan tekemään paljon. Jos valtiolla joku atk-hanke kestää toteuttaa vuosikymmenen, ei virkamiehillä ole siitä vastuuta. Palkka tulee joka kuukausi, vaikka hoitaisi kuinka huonosti työnsä. Jos hanke venyy, budjeteissa laitetaan lisää rahaa momentille ja toivotaan, että auttaisiko se. Pienet yritykset eivät voi koskaan toimia näin huolettomasti, koska niillä on ainainen rahapula. Hyvän maksuvalmiuden omaavia AAA- ja AA+-luokiteltuja yrityksiä Suomessa on vain joka kahdeksas. Hyvänkin maksuvalmiuden omaava yritys joutuu miettimään tarkkaan, miten se voi investoida ja palkata henkilökuntaa. Tuloksen verotus, kassavirran verotus vai Viron malli Tuloksen verotus Yrityksen taseessa esitetään varat kirjanpitoarvoon. Varoja ovat rakennukset, koneet ja kalusto, varastot, vuokratakuut, myyntisaamiset ja pankkitilillä olevat rahat. Varat eivät aina ole todellisia, esimerkiksi taseessa olevat tietokoneet ovat arvottomia, jos ne haluttaisiin myydä. Velat sen sijaan ovat todellisia: ostovelat, eläkemaksuvelat, verovelat, pankkilainat. Työnantajille lomapalkkavelka realisoituu rahana työntekijän ollessa lomalla ja työsuhteen lopettamisen yhteydessä. Loma-aikana yritys ei saa tuloja, mutta sen palkkamenot ovat korkeimmillaan, koska lomapalkan lisäksi on maksettava 50 prosentin lomaraha. Jos avainhenkilöt irtisanoutuvat lyhyen ajan sisällä lomapalkkavelan maksun lisäksi tekemättä jäävien töiden hoitamisesta on maksettava lisäkuluja. Irtisanomisaikana työmoraali on heikko, miksei käytettäisi lomaa ja lomapalkkaa irtisanomisaikaan. Varojen ja velkojen erotus on omaa pääomaa. Siltä osin kuin oma pääoma ei ole rahoitettu yrittäjien omalla rahalla (osakepääoma, rahastosijoitukset, pääomalainat), on kyse tuloksesta. Tästä tuloksesta on maksettu verot. Tuloksesta voidaan maksaa osinkoja, eli niistäkin on verot jo maksettu. Kun osingoista maksetaan verot, on kyse kahdenkertaisesta verotuksesta. Se on kohtuullista niin kauan kuin kokonaisverojen määrä on korkeintaan sama kuin vastaavasta palkkatulosta maksettava vero. Tulos on yritystoiminnan tulorahoitusta. Sillä varaudutaan myös tappioihin, jotta huonoinakin aikoina voitaisiin maksaa henkilökunnan palkat. Yhteiskunta ottaa yhteisöveron kassavirtaan ja maksukykyyn nähden useimmiten etukäteen, heikentää yrityksen maksuvalmiutta ja riskien hallintaa sekä pakottaa useimmat yritykset velkaantumaan veron takia. Kassavirran verotus 8/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Kassavirtatuloksen verottamisella tuloslaskennan aiheuttamat vääristymät korjautuvat. Investoinnit ja hankinnat varastoon saadaan vähentää tuloksesta, koska vain rahalla voi maksaa veroja. Varastossa olevat tavarat eivät kelpaa verojen maksuksi. Jotta kirjanpidosta tulisi yksinkertainen, verotus voisi perustua laajaan kassaan eli kassaksi laskettaisiin myös myyntisaamiset ja ostovelat. Jos myyntisaamiset ovat olleet yli kaksi kuukautta maksamatta, ne poistettaisiin kassavirtalaskelmasta ja palautettaisiin silloin kun on rahana maksettu. Normaalistihan tuossa ajassa laskut tulee maksetuksi. Samalla estetään se, ettei yritys joudu maksamaan veroa silloin kun kassavirta on niin tiukoilla, ettei kaikkia ostolaskuja pystytä maksamaan. http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2011/01/17/tuloksen-verottamisesta-kassavirran-verottamiseen/ Viro Viron veromalli on yksinkertainen ja kaikkien helposti ymmärrettävissä. Virossa osakeyhtiö ei maksa lainkaan veroja tuloksestaan. Kun yhtiö jakaa voittoja, maksetaan voitoista 21 % tasavero. Yrittäjälle vero on sama nostaa hän tulonsa palkkana tai osinkoina, koska Virossa ansiotulojen tasaveroprosentti on sama 21 %. Pienimmät palkkatulot ovat verovapaita. Menetelmässä on paljon hyviä puolia. Yritys voi käyttää kaiken kassavirtansa investointeihin ja työntekijöiden palkkaamiseen. Ulkomaalaiset omistajat eivät voi saada osinkoja verovapaasti. Viroparatiisissa on kuitenkin käärmeensä, jos se tuodaan Suomeen. Virossa yhtiöitä vain ”katoaa” ja voittovarat jäävät verottamatta. Ulkomaille tehdyistä investoinneista ei aina tiedä, minne rahat päätyvät. Yksityistalouden menojen kirjaaminen yhtiölle saadaan verotetuksi vain verotarkastusten avulla tai ennaltaehkäisevästi ankarien sanktioiden kautta. Tutkijat väittävät, että Viron malli johtaisi pääomien kerääntymiseen yhtiöön, mikä johtaisi tehottomampaan yhteiskuntaan, kun raha olisi passiivisesti yhtiössä. Tällaiset väitteet ovat elämälle vieraita. Voitot eivät ole pankkitileillä, vaan niillä rahoitetaan yhtiön toimintaa ja varaudutaan tappiollisiin kausiin, joita kaikissa yrityksissä on. Kun yrittäjä tarvitsee rahaa esimerkiksi asunnon hankkimiseen, maksetaan nostetuista rahoista vero. Silloinkin raha pyörittää kansantaloutta. http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/283 Jotkut tutkijat esittävät, että Viron malli voi toimia Suomessa, koska se edellyttää tasaveroa. Kritiikki perustuu ajatukseen, että maksamalla veroa vain yrityksestä nostetuista varoista, voitaisiin myös palkanluontoiset nostot saada pääomatuloverokannalla. Progressiivinen tuloverotus Suomessa johtaa kuitenkin siihen, että pääomatuloverokantaa alemmat nostot kannattaa nostaa palkkoina. Nettovarallisuuteen perustuva lievempi osinkojen verotus ja alennettava yhteisövero sisältävät Viron mallin piirteitä. Se mitä pitäisi tehdä on muuttaa kaikkien yritysmuotojen verotus Viron mallin mukaiseksi. Viron OÜ ei ole osakeyhtiö vaan rajavastuuyhtiö kuten GmbH, LLC ja Ltd. Rajavastuuyhtiö on kuten kommandiittiyhtiö, mutta ilman että kaikki omaisuus on vaarassa. Virossa osakeyhtiöitä (Aktiaseits eli AS) ovat lähinnä isommat yhtiöt. Suomen bisnesenkeleiden verohelpotuksessa on Viron mallin piirteitä, koska enkelit saavat vähentää puolet uudelleen sijoitetuista voitoista. http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2012/03/13/jutta-ja-mikael-rikkaiden-veroenkeleina/ 9/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Yrittäjän tulot usein pienemmät kuin palkansaajien tulot Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa yrittäjien eläkevakuutuksen (YEL) piirissä olevista yrittäjistä ansaitsee vähemmän kuin keskimääräinen palkansaaja. YELvakuutuksen piiriin kuuluvat toiminimiyrittäjät, henkilöyhtiöiden vastuulliset yrittäjät sekä osakeyhtiössä toimivat osakkaat, jotka omistavat yhtiön osakkeista vähintään 30 %. Osakeyhtiössä voi siten olla kolmekin YEL-yrittäjää. Selvitys ei tue yleistä näkemystä, että yrittäjät muuttaisivat ansiotuloja pääomatuloiksi. Pääomatulojen merkitys on suuri silloin kun vuosiansiot ylittävät 100.000 euroa. Näin paljon ansaitsevilla myös sijoitukset yritykseen ovat huomattavat. Alle 10.000 euron vuosituloilla on vaikeaa elää, jos ei ole vanhoja säästöjä, tuloja yrityksen ulkopuolelta tai hyvätuloista aviopuolisoa. Pienimpien vuositulojen joukossa on yritystoiminnan lopettaneita. Itse tunnen monia yrittäjiä, jotka sinnittelevät pienemmillä tuloilla kuin sosiaaliturvan varassa elävät ihmiset. YEL-vakuutettujen yrittäjien vuositulot 2011 Tulot keskimäärin yrittäjät *** Pääomatulot Ansiotulot alle 5000 euroa 11 957 39,2 % 1 253 1 947 5000-9999 euroa 15 840 17,9 % 1 470 6 729 10000-14999 euroa 19 406 14,8 % 1 986 11 429 15000-19999 euroa 21 076 13,5 % 2 499 16 053 20000-24999 euroa 20 986 13,9 % 3 338 20 676 25000-34999 euroa 38 021 15,0 % 4 822 27 365 35000-54999 euroa 48 943 17,3 % 8 306 39 575 55000-74999 euroa 20 142 21,4 % 15 097 55 445 75000-99999 euroa 10 140 25,3 % 24 367 72 101 100000-149999 euroa 6 859 30,1 % 41 019 95 203 150000-299999 euroa 3 215 43,6 % 100 144 129 296 yli 300.000 euroa 1 171 81,6 % 746 031 168 285 Yhteensä 217 756 *** pääomatulojen osuus kokonaistulosta Verohallinnon taskutilaston mukaan vuonna 2010 Suomessa oli 52.861 henkilöä, joiden tulot ylittivät 100.000 euroa. Heistä joka viidennes oli yrittäjä. Vuodesta 2010 yksityissektorin palkat ovat kahdessa vuodessa nousseet 6,3 %, kunnissa 6,5 % ja valtiolla 7,5 %. Kun yhteiskunta velkaantuu, ovat virkamiehet parhaassa asemassa niin palkankorotusten kuin työpaikan säilymisen suhteen. Parhaat keskimääräiset palkat Suomessa on valtiolla. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html#keskiansioammatti Yrittäjät verotetaan kolmeen kertaan Yritykset maksavat yhteisöveron tuloksesta. Tulos verotetaan etuajassa, koska vastaavaa rahaa yrityksellä ei ole. Sen jälkeen yrittäjät maksavat veron nostamastaan palkasta tai osingosta. Osinkotulojen verotusta kiristetään hallituksen päätöksen mukaan. 10/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Kaikki loppuu aikanaan. Kun yrittäjä luopuu yrityksestä, hän maksaa verot kolmannen kerran. Suurin osa yrityksistä vain loppuu tai hiipuu. Julkisuudessa puhutaan vain suurista kauppahinnoista yritysmyyntien yhteydessä. Nämä ovat harvinaisuuksia. Jos yritykseen on lopettamisen jälkeen jäänyt varoja, siitä maksetaan myyntivoittoveroa 18/19,2% (yli 10 vuotta omistetusta) tai 24/25,6% (alle 10 vuotta). Myyntivoittovero maksetaan hankintameno-olettamaa käytettäessä myös yritykseen sijoitetusta pääomasta, joten todellinen vero on suurempi. Voitosta, joka yli 10 vuoden toiminnan jälkeen nostetaan lopetuksen yhteydessä, veron määrä voi olla 42 %. Tämä vero maksetaan pienestä 5000 euronkin lopetuksessa saatavasta rahasta. Vuosipalkan on oltava 150.000 euroa, jotta siitä joutuisi maksamaan 42 % veroja ja maksuja. 2. Verotuksen vaikutukset yritysten maksuvalmiuteen ja työllistämiseen Yhteisövero 24,5 %:sta 20 %:iin Suomessa oli vuoden 2011 lopussa 232.258 osakeyhtiötä. Näistä noin 93.000 maksoi veroja. Osa yrityksistä teki tappioita, mutta suurin osa nollaverolaisista on toimimattomia yrityksiä, joilla ei ole mitään tuloja. Vain 28.000 osakeyhtiötä maksaisi veroja yli 10.000 euroa ensi vuonna, jos yritysten tulos pysyisi samana kuin vuonna 2011. Vuonna 2011 suomalaiset yhteisöt maksoivat tuloistaan veroa 4,8 miljardia euroa (verokanta 26 %). Määrä vastaa 24,5 %:n mukaan 4,6 miljardia euroa. Kun tuo verojen määrä muutetaan 20 %:n veroiksi ja oletetaan, ettei yritysten tuloksissa tule muutoksia, olisi verojen määrä 3,7 miljardia euroa. Verot vähenevät ensi vuonna 840 miljoonaa euroa, jos yritysten tulokset pysyvät samoina. Tästä verojen alentumisesta 100 verotettavalta tuloltaan suurinta saavat 374 miljoonaa euroa ja 1000 suurinta 579 miljoonaa euroa. 10.000 suurinta säästävät 769 miljoonaa euroa. Loput veroja maksaneet 83.000 osakeyhtiötä säästävät yhteensä 117 miljoonaa euroa. Jos oletetaan, että vuonna 2014 yritysten tulokset olisivat samat kuin 2011, jolta vuodelta viimeiset tilastot on käytettävissä, olisivat suurimmat hyötyjät: Verovelvollisen nimi 1 Nordea Bank Finland Abp 2 Fortum Oyj 3 Bayer Oy 4 ABB Oy 5 UPM-Kymmene Oyj 6 Metsä Fibre Oy 7 Orion Oyj 8 Wärtsilä Oyj Abp 9 Neste Oil Oyj 10 Rolls-Royce Oy Ab 11 Sampo Pankki Oyj Säästö Milj eur 58,8 15,8 14,5 13,7 12,6 12,5 11,4 9,5 8,4 8,0 7,7 11/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera 12 Elisa Oyj 13 Sandvik Mining and Construction Oy 14 KONE Oyj 15 If Vahinkovakuutusyhtiö Oy 16 Mandatum Henkivakuutusosakeyhtiö 17 Solidium Oy 18 Kesko Oyj 19 Nordea Rahoitus Suomi Oy 20 Pohjola Pankki Oyj 21 Ruokakesko Oy 22 Metsähallitus 23 Yara Suomi Oy 24 Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 25 Gasum Oy 26 Inmet Finland Oy 27 Valio Oy 28 Bouygues Travaux Publics Finnish branch 29 Vattenfall Oy 30 DNA Oy 7,6 7,2 7,1 6,8 6,6 6,4 6,1 5,2 5,2 5,1 4,5 4,2 4,1 3,8 3,6 3,4 3,3 3,3 3,3 Jokainen voi miettiä miten nuo yritykset lisäävät työvoimaa Suomessa ja miten niiden kansainvälinen kilpailukyky paranee. Suurimpien veroetua saavien yritysten joukossa on paljon ulkomaalaisomisteisia yrityksiä. Yhden pienipalkkaisen työntekijän työllistämisen kulut vuodessa ovat 40.000 euroa. Tämän määrän verosäästöjä saa 2068 yritystä. Jos jokainen palkkaa verosäästöllä yhden työntekijän, voidaan veromuutoksella palkata 2068 uutta työntekijää. Yhtiö, jonka verosäästö on 40.000 euroa, verotettava tulo on on noin 900.000 euroa. Siihen päästäkseen yhtiön liikevaihdon tulee ylittää 10 miljoonaa euroa. Se taas edellyttää neljän miljoonan palkkakuluja. Yhden prosenttiyksikön palkkojen sekä eläke- ja muiden sosiaalimaksujen korotus vie yhteisöverosäästön. Miten selviävät ne yritykset, joiden tulos ennen veroja on alle 10.000 euroa. Tällaisia olematonta tulosta tehneitä, ei kuitenkaan tappiollisia, osakeyhtiöitä oli vuonna 2011 36.000. Entä miten palkankorotuksista selviävät tappiolliset yritykset? Henkilökuntaa lomauttamalla ja irtisanomalla. Osinkoverotuksen kiristyminen Pienissä yrityksissä yrittäjää ja yritystä tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Myös verot tulee nähdä kokonaisuutena, koska yrittäjätulo voidaan rinnastaa palkansaajan tuloon. Puhe verottomista osingoista on keskustelun hämäämistä, usein tietoista, mutta usein myös tietämättömyydestä johtuvaa. Tällä hetkellä ”verottomia” osinkoja voi nostaa 9 % yrityksen nettovarallisuudesta, mutta kuitenkin korkeintaan 60.000 euroa. Yli 60.000 euron osingot 9 %:iin asti verotetaan 70:n osuudelta 30/32 %:n mukaan. Yli 9 %:n maksettavat osingot verotetaan ansiotuloina, eli marginaaliverotettuina. Nettovarallisuus on useimmiten sama kuin taseen oma pääoma (johon ei lasketa mukaan pääomalainoja). Oma pääoma muodostuu omistajien sijoituksista yhtiöön sekä yhtiöön kertyneistä 12/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera voitoista. Voitoista on maksettu yhteisövero joka viime vuosikymmeninä on ollut 24,5-29 %. Verotettuja voittoja on maksettu osinkoina, mikä vähentää nettovarallisuutta. Kun osinkoja on jätetty osin verottamatta, on estetty yritystulon kahdenkertainen verottaminen. Ilman tätä verotonta osuutta pientenkin yritystulojen verot nousisivat yli 50 %:n, millaisia veroja ei makseta edes miljoonan euron palkkatuloista. Verouudistuksessa verotuksessa lievemmin käsitellyn nettovarallisuuden osuus alennetaan 8 %:iin. Hetemäen verotyöryhmä esitti osuuden alentamista tätä puolet alemmaksi vedoten pitkiin markkinakorkoihin. Tämä esitys ei huomioi yritystoiminnan riskejä, eikä yritysverotuksen kokonaisuutta. Nettovarallisuutta ei voida rinnastaa pankkitalletukseen eikä edes markkinaehtoiseen pitkään talletukseen. 8 %:iin asti osingoista maksettaisiin veroja 25 %.n osalta pääomatulojen mukaan. Todellisuudessa siis edelleen olisi ”verottomia osinkoja”, nyt 6 prosenttia nettovarallisuuden määrästä entisen 9 prosentin sijaan. Poliittisista syistä puhutaan ”ettei tässä maassa makseta enää verottomia osinkoja” (valtiovarainministeri Urpilainen). Se kuulostaa paremmalta kuin 7,5 %:n verot osingoista. Yli 8 prosentin maksettavien osinkojen määrä verotettaisiin pääomatuloina kokonaan 30/32 prosentin mukaan. Verokeskustelussa on huomiotta jäänyt kokonaan suuri veronkorotus niille yrittäjille, jotka joutuvat nostamaan osinkoja yli tuon 8 %:n rajan. Aiempi kaksinkertaisen verotuksen estävä 30 %:n vähennys on kokonaan poistettu. Verot nousevat kahta kautta. Pääomatuloksi katsotaan koko osinko ja samalla pääomatulon progressiorajaa alennetaan 40.000 euroon. Vähävaraisen yrityksen omistajan pientenkin osinkojen marginaalivero ylittää 50 %. Yli 8 %:n rajan maksettavat osingot ovat täysimääräisesti kahdenkertaisen verotuksen piirissä, myös aivan pienissä yhtiöissä. Ensi vuonna tällaisen osingon veroprosentti on 47,1-51,0 %. Vuonna 2015 kokonaisvero alenee ensi vuoden voitoista 45,6 %:iin. Verotuskeskustelussa on kokonaan jätetty huomiotta yritykseen jäävien voittojen verokäsittely. Näillä voitoilla rahoitetaan yrityksen toimintaa. Suuri osa näistä voitoista ei ole likvidiä, eli niitä ei edes voitaisi nostaa osinkoina. Jos näiden voittojen verotus huomioidaan osaksi yrittäjän nostamien osinkojen veroa, nousee useimpien yrittäjien kokonaisvero yli 50 %:n, jopa sataan prosenttiin. Ihminen on kuitenkin kekseliäs. Jos yrittäjäperheellä on ylimääräistä rahaa, sen voi sijoittaa yhtiöön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Näin nostetaan lievemmin verotettujen osinkojen määrää. Samalla helpotetaan yrityksen maksuvalmiutta ja saadaan parempia tuottoja kuin markkinoilta. Esimerkiksi maksamalla työeläkemaksut kertasuorituksena tammikuussa saadaan 4 %:n tuotto liian aikaisin maksetuille eläkemaksuille. Jos yrittäjäperhe tarvitsee rahaa, voidaan tästä SVOP-rahastosta ottaa sijoitus takaisin (ilman korkoja ja veroja). Jos yritystoiminta on lopetettu, voidaan sinne jääneet rahat nostaa vuosien kuluessa lievemmin verotettuina osinkoina 8 %:n nettovarallisuuden rajoissa. Nettovarallisuuden merkitys osingonjaolle Nettovarallisuus on käytännössä sama kuin oma pääoma. Varallisuus voi olla korkeampi, jos yritys omistaa kiinteistöjä tai käyttöomaisuusosakkeita, joiden verotusarvo ylittää tasearvon. Nettovarallisuus lasketaan edellisen vuoden tilinpäätöksen perusteella, mikäli tilikausi ei ole 13/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera kalenterivuosi. Voittoa tuottavassa yrityksessä omistajat maksavat tämän takia korkeampia veroja osingoista. Nettovarallisuudesta saa 9 % vuosittain verovapaata osinkoa. Ensi vuonna nettovarallisuudesta saa 8 % lievemmin verotettua osinkoa. Koska yhteisöverokanta alenee, nettovarallisuus on verojen alentumisen määrän suurempi. Tämä lieventää %-osuuden alentumisen vaikutusta. Yrityksen nettovarallisuutta voi kasvattaa oman pääoman sijoituksella tai jakamalla osinkoja vähemmän kuin vuosittainen voitto verojen jälkeen on. Jos yrittäjän toimeentulo on turvattu, voidaan nettovarallisuutta kasvattaa maksamalla pienempää palkkaa. Toisaalta elämän tarkoitus ei voi olla elää niukasti sen takia, että yritykseen kertyisi omaa pääomaa. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Jos yrityksen tulos tulee yrittäjän ja työntekijöiden työn myynnistä asiakkaille, on pienen yrityksen erittäin vaikeaa tuottaa suuria voittoja nettovarallisuuden kasvattamiseksi. Teollisessa tuotannossa ja esimerkiksi tietokoneella tehtyjä palveluja monistamalla voidaan voittoja saada enemmän. Työllistämällä palveluissa ihmisiä on vaikeaa saada veroetuja pääomatuloista. Suurimmat omat pääomat ovat vuosikymmeniä toimineilla sukuyhtiöillä. Siksi niiden osakkaat hyötyvät verouudistuksesta eniten. Jos yrittäjä nostaa palkkaa ja osinkoja vuosittain saman määrän kuin yrityksen voitto ilman yrittäjätuloa on, ei nettovarallisuutta kerry. Tämä on kymmenien tuhansien pienten yritysten kohtalo. Nettovarallisuuden merkitys verojen määrään Esimerkissä yrityksen tulos ennen veroja on 10 vuoden ajan 10.000 euroa. Yritys jakaa osinkoina vain lievästi verotetu 8 % osuuden omasta pääomasta. Vuotena 11 liiketoiminta lopetetaan ja yhtiöön kertyneet varat jaetaan osakkaalle. Lisäoletuksena on, että yhtiön taseessa olevat varat voidaan muuttaa rahaksi 1:1. Uusi laki, uusi yritys Osakepääoma Tulos Verot Osingonjako Yhtiön oma pääoma Yhtiön lopetus Myyntivoittovero Osakkaan osinkoverot Verot yhteensä 2014 2 500 10 000 -2 000 2015 2016 -- --2022 10 500 10 000 -2 000 -840 17 660 10 000 -2 000 -1 413 24 247 10 000 -2 000 -4 006 54 067 -2 000 -63 -2 063 -106 -2 106 -300 -2 300 Yhtiön verot Osinkojen verot Myyntivoittovero Verot yht % tuloksesta ennen veroja 20 000 2 203 10 199 32 403 32,4 % 2023 2024 10 000 Lopetus -2 000 -4 325 -4 619 57 742 0 -53 122 -10 199 -324 -346 -2 324 -10 546 Yht 2 500 100 000 -20 000 -29 378 0 -53 122 -10 199 -2 203 -32 403 14/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Kokonaisveroprosentiksi tulee 32,4 %. Jos nykyinen laki olisi voimassa vuosina 2014-2024 ja yritys jakaisi osinkoina ns. ”verottomat” osingot, olisi kokonaisverojen määrä 33,6 % 10 vuoden tuloksista. Laskelmaa voidaan käyttää eri suuruisten tulosten kanssa ja suhteet säilyvät. Verojen määrä on korkeampi silloin kuin osingonjako ylittää 60.000 euroa (per osakas, nykyinen laki) tai verotettava osinko 40.000 euroa (uusi laki, jossa progressio 32 %:iin). Oman pääoman merkitys veroihin muuttuu olennaisesti, jos yrittäjällä on mahdollisuus sijoittaa yhtiöön omaa pääomaa. Jos oman pääoman sijoitus perustettaessa on 100.000 euroa, voidaan jakaa enemmän lievästi verotettuja osinkoja. Näillä luvuilla voidaan jakaa koko voitto verottomina osinkoina (nykyinen laki) tai 7,5 % osinkoina (uusi laki). Kokonaisveroiksi jää 20 % uuden lain mukaan ja 24,5 % nykyisen lain mukaan. Yhtiötä lopetettaessa 100.000 euron sijoituksen saa verovapaasti, tosin sen arvosta inflaation takia tulisi 10 vuodessa menemään ainakin kolmannes. Verouudistus suosii vanhoja sukuyhtiöitä, joihin omaa pääomaa on kertynyt. Paljon puhuttu sukupolven vaihdosvero ei todellisuudessa ole este perityn yhtiön kasvulle. Yrityksen myynti 100.000 eurolla aiheuttaa myyjälle 19.600 euron veron. Jos yritys luovutetaan lapselle on veron määrä 6400 euroa, vaikka alle 200.000 euron marginaaliverotettavaa aluetta ei vertailussa huomioida. 100.000 euron osuus omasta pääomasta mahdollistaa ensi vuonna 8000 euron osingon 600 euron verolla. Sukupolven vaihdosvero voidaan maksaa alle vuoden osingoilla. Jos 100.000 euron sijoittaa 10 vuodeksi 1,5 %:n korolla pankkitalletukseen, sen tuotto ei riittäisi inflaation katteeksi. Korkotulot olisivat 16.054 euroa ja pääomatulovero siitä 4.816 euroa. Kokonaisveroprosentti 32,4 % maksetaan 70.000 euron palkkatuloista. Tuetaanko menestyvää yrittäjää ja lyödään huonosti menestyvää Yhteiskunnassa tasataan sosiaalisia eroja verottamalla hyvätuloisia enemmän ja tukemalla sosiaaliturvalla vähäosaisia kansalaisia. Yrittämisessä on toisin. Yhteiskunta tukee hyvin menestyviä yrittäjiä ja lyö (usein jopa moukarilla) huonommin menestyviä. Tämän saman voi sanoa toisin: yrittäjiä kannustetaan menestymään ja jättämään yritykseen varoja kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Yhteiskunnalla on hätä yksityissektorin työpaikoista, koska uusilla työpaikoilla lisättäisiin verokertymää ja vähennettäisiin sosiaalitukia. Siksi yrityksiä halutaan kannustaa kasvuun yritystuilla. Yritystuet vääristävät lisää yrittäjien eriarvoisuutta, koska kaikki eivät tukia saa ja koska suurimmat tuet saavat suuryritykset, jotka pärjäisivät omillaankin. Verouudistus tukee hyvin pärjääviä entisestään. Yhteiskunnallisesti merkittävä keskustelun avaus olisi, pitääkö tukea vanhoja jykeviä tammia, jotka ovat kestäneet vuosikymmenien myllerrykset vai hauraita oraita, jotka yrittävät sinnitellä tuulissa ja tuiskuissa. Kaikkein suurin kysymys kuitenkin on: miksi palkansaajia suositaan pienyrittäjien kustannuksella. Miksi palkansaajien kokonaisverotus on pienyrittäjiä lievempi ja miksi palkansaajien turvaverkot ovat tiheämmät kuin riskin ottavien ja työpaikkoja luovien yrittäjien. Hyvää tulosta tekevä mikrokokoinen yritys 15/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Esimerkkiyritys työllistää neljä henkilöä. Tällaisia yrityksiä ei Suomessa juurikaan ole. Yrityksen/yrittäjän kokonaisverot alenevat uudistuksessa. Yrityksen voitto ennen veroja Verot Oma pääoma (nettovarallisuus) Lievemmän osinkoveron raja Jaettava osinko (vertailua varten) Veroton osinko Pääomatulona verotettava osinko Verovapaa osuus pääomatulosta 30 % verolla verotettava osuus 32 % verolla verotettava osuus, 25 % 32 % verolla verotettava osuus, 100 % Pääomatulo-osingon vero Yrityksen ja yrittäjän verot yhteensä 2014 2013 208 026 -50 966 751 284 9% 67 616 67 616 60 000 7 616 2 285 5 331 208 026 -41 605 751 284 8% 60 103 67 616 60 103 1 599 40 000 20 103 7 513 7 012 52 566 48 617 2015 verojen väheneminen Lisääntyneen nettovarallisuuden johdosta Yrityksen verojen väheneminen 24,5%->20% Tästä osinkoverojen säästö 9 361 2 247 Tarkkaan ottaen esimerkeissä verrataan vuosia 2013 ja 2015 toisiinsa, koska tämän vuoden 24,5 %:n mukaan verotetusta tuloksesta maksetaan 2014 enemmän kokonaisveroja kuin vuonna 2015 ensi vuoden tuloksesta. Vuoden 2012 yhteisö- ja 2013 osinkoverot ovat yhteensä Vuoden 2014 yhteisö- ja 2015 osinkoverot olisivat yhteensä Vuoden 2013 yhteisö- ja 2014 osinkoverot olisivat yhteensä 52 566 eur 48 617 eur 57 979 eur Hyvin menestyvä pieni yritys Myös tällaisen yrityksen/yrittäjän kokonaisverot näyttävät alenevan uudistuksessa: Yrityksen voitto ennen veroja Verot Oma pääoma (nettovarallisuus) Lievemmän osinkoveron raja Jaettava osinko (vertailua varten) Pääomatulona verotettava osinko Verovapaa osuus pääomatulosta 30 % verolla verotettava osuus 32 % verolla verotettava osuus, 100 % Pääomatulo-osingon vero Yrityksen ja yrittäjän verot yhteensä 2015 verojen väheneminen Lisääntyneen nettovarallisuuden johdosta Yrityksen verojen väheneminen 24,5%->20% Tästä osinkoverojen säästö 2013 54 173 -13 272 74 329 9% 6 690 6 690 2014 54 173 -10 835 74 329 8% 5 946 6 690 5 946 6 690 0 5 946 743 684 13 272 11 518 2 438 585 Tilanne kuitenkin muuttuu kun arvioidaan kokonaisuus loppuun asti. 16/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Vaihtoehto 1 Yrittäjä nostaa koko voiton (esim. elantomenoja varten) Lisäosingot Verotetaan Pääomatulovero 32 % Ansiotulovero, marginaalivero 38 % (palkkatulot 2000 euroa/kk) Lisäosinkojen verot yrityksen tuloksesta ennen veroja Kokonaisverot Yrityksen tuloksesta ennen veroja, % Vastaavasta tulosta palkansaajan vero 2013 2014 34 211 23 948 34 211 34 211 10 948 9 100 16,8 % 22 373 41,3 % 15 600 20,2 % 22 466 41,5 % 28,8 % Jos yrittäjä nostaa osinkoina koko tuloksen elantomenojaan varten, joutuu tällaisesta bruttotuloksesta (54.173) euroa maksamaan veroja merkittävästi enemmän kuin samansuuruisesta palkkatulosta. Kun palkansaajan veroihin lisätään työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu, on kokonaisverojen ja maksujen määrä 18.715 euroa (34,5 % bruttopalkasta). Vaihtoehto 2 Yrittäjä lopettaa yrityksen ja nostaa kaikki nettovarat Vuoden voitosta saatava osuus Verotetaan hankintameno-olettaman jälkeen Pääomatulovero 30%/32 % 2013 2014 34 211 20 527 6 158 34 211 20 527 6 569 Lisäosinkoja pienemmillä veroilla pääsee, jos nostaa ensin lievemmin verotetut osingot ja sen jälkeen lopettaa yhtiön. Tämä lisää yrityksen tuloksesta maksettuja veroja 12,1 %. Nanoyrityksen osakkaan verotus Nanoyritykset ovat yhden henkilön tai aviopuolisoiden pyörittämiä yrityksiä. Ne toimivat joko toiminimenä, avoimena tai kommandiittiyhtiöinä tai osakeyhtiöinä. Oletetaan, että yrittäjän tulos ennen veroja on 40.000 euroa eli suomalaisen palkansaajan keskipalkka. Palkansaaja maksaisi tästä vuosipalkasta veroja ja maksuja 9624 euroa, sekä työeläkeja työttömyysvakuutusmaksua 2.300 euroa. Veroprosentti eläkemakst mukaanlukien on 29,8 %. Nettona käteen jäisi 28.076 euroa. Yrittäjä maksaa yrittäjäeläkemaksua palkansaajan kanssa samaan eläketurvaan päästäkseen 9000 euroa eli 22,5 %. Hänen on myös maksettava yrittäjän tapaturmavakuutusmaksua noin prosentin. Nämä maksut saa vähentää verotettavasta tulosta. Tuloksi jää 30.600 euroa. Yrittäjän sosiaali- ja työttömyysturva ovat palkansaajaa huonommat. Tulo toiminimi- ja henkilöyhtiön osakasyrittäjänä Toiminimellä toimiva yrittäjä maksaa yrityksen tuloksesta veroa progressiivisesti kuten palkansaaja ansiotuloistaan. Yrittäjä saa samat työ- ja ansiotulovähennykset. Erona on se, että työnantaja maksaa palkansaajan eläkemaksusta kolme neljäsosaa ja yrittäjä maksaa sen itse kokonaan. Palkansaaja maksaa työntekijän osuuden eläkemaksusta ja hän sekä yrittäjä saavat vähentää koko 17/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera maksamansa eläkemaksun tuloistaan. Yrittäjän tulo jää pienemmäksi suuremman eläkemaksun takia, vaikka verojen määrä eläkemaksun takia on palkansaajaa pienempi. Koko tulo osakeyhtiö osinkona Jos yrittäjä nostaa koko tulon osinkona, on yhtiön ensin maksettava yhteisöveroa 7.497 euroa. Osinkoa jää jaettavaksi 23.103 euroa. Tästä vuonna 2013 verotonta osinkoa on 9 % tuloksesta + osakepääomasta 2500 euroa eli 2304 euroa. Ansiotuloveroa maksetaan 70 % osuudelta 20.798 eurosta eli 1314 euroa, jos muita tuloja ei ole. Yhtiön ja yrittäjän verot ja maksut ovat yhteensä 18.211 euroa eli 45.5 % yrityksen tuloksesta 40.000 euroa. Vuonna 2014 yritys maksaa tuloksesta veroa 6.120 euroa. Pääomatuloveroa maksetaan 7,5 %:n vero 8 %:n osuudelta nettovarallisuudesta eli 162 euroa. Tämän yli maksettavan osingon vero on 6.696 euroa. Yhdessä yrityksen maksaman veron kanssa kokonaisverojen määrä on 12.978 euroa. Verot, eläke- ja yrittäjän tapaturmavakuutusmaksut ovat yhteensä 22.378 euroa eli 55,9 % yrityksen tuloksesta. Koko tulo palkkana Jos yrittäjä nostaa koko tulon palkkana, on palkasta maksettava sosiaaliturvamaksu 2,04 %. Yrittäjän kannattaa jakaa osakepääoman osuudelta verotonta osinkoa eli 225 euroa. Maksettavaksi palkaksi jää 29.727 euroa. Yhtiön maksettavaksi tulee veroa 55 euroa osingonmaksua varten. Yhtiön ja yrittäjän verot ja maksut ovat yhteensä 15.786 euroa eli 39,5 % yrityksen tuloksesta 40.000 euroa. Yrityksen pienet tulot kannattaa nostaa palkkana osinkojen sijasta. Jos eläketurvan ja sairauspäivärahan määrä on kaikissa vaihtoehdoissa sama, maksaa palkansaaja selvästi vähemmän veroa kuin yrittäjä samoista tuloista. Palkansaajalla on riski työttömyydestä, mutta sitä varten on turvana työttömyyspäiväraha. Yrittäjällä on riski menettää kaikki yrityksen konkurssissa, myös perheensä tulevaisuuden. Nanoyrityksen verotuksen muita kohtuuttomuuksia Verottaja on purkanut yksinyrittäjien yrityksiä. Toiminimistä on tehty palkansaajia, jos asiakkaita on vain yksi tai kaksi. Osakeyhtiöitä on purettu ja osakkaita on verotettu ansiotuloista. Myös osakeyhtiöiden tulot on muutettu palkaksi. Tällainen puuhastelu on vihoviimeistä touhua, jolla yrittämistä vaikeutetaan tosielämässä. Käytännössä kaikissa yrityksissä on aluksi ollut vain yksi toimija ja jokaisella on ollut ensimmäinen asiakas. Verotuksessa pitäisi toimia aivan päinvastoin, helpottaa nanoyritysten toimintaa. Arvonlisäverovelvollisuus alkaa kun yhtiön myynti kuukaudessa ylittää 700 euroa. Monet kansalaiset saavat sosiaaliturvana enemmän vastikkeetonta rahaa. Tuosta 700 eurosta on maksettava arvonlisävero, yrityksen kirjanpito ja ilmoitukset, tilinpäätös, toiminnan kulut, hankinnat. Pakollisen arvonlisäverovelvollisuuden rajan tulisi vastata keskipalkkaisen suomalaisen vuosipalkkaa, eli noin 40.000 euroa. Näin yrittäjä pääsisi aloittamaan ilman liiallista byrokratiaa. Palkkaa vai osinkoa lisätulosta pienessä yrityksessä Uudessa järjestelmässä huonosti tai tyydyttävästi kannattavien yritysten tulee lisätulot maksaa palkkana, ei osinkoina, koska siten lisätulon verotus on lievempi. Hyvin kannattavassa yhtiössä ero 18/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera on vähäisempi palkkatulon eduksi. Vertailussa on lähdetty siitä, että lisätulo ei vaikuta yrittäjäeläkemaksun suuruuteen, koska se perustuu etukäteen tehtyyn arvioon yrittäjätuloksesta. Esimerkissä on arviotu 10.000 euron lisätuloa, jonka yhtiö saa. Tuloa yhtiö ei tarvitse toimintaansa, vaan se voi maksaa sen palkkana tai osinkona yrittäjäeläkelain piirissä olevalle yrittäjälle. Lisäksi on oletettu, että yhtiö maksaa palkkaa yrittäjälle. Palkka voi olla luontoisetua (autoetu, puhelinetu, asuntoetu) ja rahapalkkaa. Palkan määrää on suhteutettu yrityksen tulokseen. Hyvin kannattava pieni yritys Tällaisen yrityksen kannalta ei ole suurtakaan eroa sillä, maksetaanko lisätulo palkkana vai osinkona: Hyvin kannattava yhtiö Palkka (YEL) Sosiaaliturvamaksu 2,04 % Yhtiön tulos Yhtiön vero Nettovarallisuuden lisäys Verot osingosta, 32 % Yrittäjän palkka 3000 eur/kk Marginaalivero 42 % Verot ja maksut yhteensä Palkka 9 800 200 0 0 0 4 116 4 316 Osinko 10 000 2 000 8 000 2 406 4 406 Tyydyttävästi kannattava pieni yritys Jos yritys kannattaa tyydyttävästi, se voi maksaa yrittäjälle pientä palkkaa ja jakaa osan tuloksesta osinkona. Lisätulosta maksettavasta osingosta aiheutuu enemmän veroja kuin palkan maksusta: Tyydyttävästi kannattava yhtiö Palkka (YEL) Sosiaaliturvamaksu 2,04 % Yhtiön tulos Yhtiön vero Nettovarallisuuden lisäys Verot osingosta, 30 % Yrittäjän palkka 2000 eur/kk Marginaalivero 38 % Verot ja maksut yhteensä Palkka 9 800 200 0 0 0 3 724 3 924 Osinko 10 000 2 000 8 000 2 256 4 256 Huonosti kannattava yritys Aloittavan yhtiön ei kannata jakaa osinkoa, jos sen kannattavuus on huono. Käytännössä tällainen yhtiö ei voi maksaa kumpaakaan, koska sen rahat ovat kaikki kiinni yhtiön toiminnassa ja yhtiöllä on jatkuva maksuvalmiuskriisi. Huonosti kannattava yhtiö Yhtiön tulos ennen yrittäjätuloa Palkka (YEL) Sosiaaliturvamaksu 2,04 % Yhtiön tulos Yhtiön vero 2014 Nettovarallisuuden lisäys Verot osingosta, 30 %, 2014 Palkkaa 30 000 29 400 600 0 0 0 Osinkoa 30 000 30 000 6 000 24 000 6 723 19/25 Yrittäjän palkkaa koko tulos Palkasta maksettava vero Verot ja maksut yhteensä Suuri verovalhe Pauli Vahtera 6 170 6 770 12 723 Menestyneen ja varakkaan osakeyhtiön osakkaiden verotus Esimerkki vanha, hyvää tulosta tekevä vakavarainen sukuyhtiö (Paulig Oy) Yrityksen voitto ennen veroja Verot Oma pääoma (nettovarallisuus) Lievemmän osinkoveron raja Jaettava osinko, voitto verojen jälkeen Veroton osinko, per osakas Pääomatulona verotettava osinko Verovapaa osuus pääomatulosta 30 % verolla verotettava osuus, per osakas 32 % verolla verotettava osuus, 25 % 32 % verolla verotettava osuus, 100 % Pääomatulo-osingon vero Yrityksen ja yrittäjän verot yhteensä 2013 12 958 922 -3 877 244 120 659 865 9% 10 859 388 9 081 678 60 000 9 021 678 2 706 503 50 000 2014 12 958 922 -2 591 784 120 659 865 8% 9 652 789 10 367 138 9 081 678 40 000 9 041 678 6 265 175 2 019 856 726 334 5 897 100 3 318 119 2015 verojen väheneminen Lisääntyneen nettovarallisuuden johdosta Yrityksen verojen väheneminen 24,5%->20% Tästä osinkoverojen säästö 1 285 460 308 510 Paulig on iso konserni, jonka liikevaihto vuonna 2011 oli 870 M euroa. Konsernin oma pääoma oli 388 M euroa. Konsernissa emoyhtiön ja tytäryhtiöiden keskinäiset osto ja myynnit sekä varat ja velat eliminoidaan. Tytäryhtiöt maksavat verot ja emoyhtiö saa osingot verovapaasti moninkertaisen verotuksen estämiseksi. Konsernin voitto ennen veroja oli 45 M euroa. Konsernin maksamat verot olivat 16 M euroa (36,6 % voitosta). Emoyhtiön osakkaina ovat suvun jäsenet. Emoyhtiö jakaa osinkoja. Emoyhtiön tulos ja tase on osin keinotekoinen, mutta se on kuitenkin verotuksen perustana. Emoyhtiön tulos enen veroja oli 13 Me. Tuloslaskelman mukaan emoyhtiö oli maksanut veroja (2010 ). Verouudistuksen vaikutuksen selvittämiseksi on esimerkissä verojen määrä laskettu yhteisöveroprosentin mukaan. Vuonna 2014 verojen määrä alenisi 1,3 miljoona euroa. Yhtiö on jakanut vuonna 2012 osinkoja 5,9 M euroa. Esimerkissä on oletettu, että emoyhtiö jakaa osinkoina koko tilivuoden voittonsa verojen jälkeen. Miten yhtiö muuttaa osinkopolitiikkaa uudistuksen takia, sitä ei ulkopuolinen tarkkailija voi mitenkään arvuutella. Esimerkki on laskettu siten, että osakkaita olisi vain yksi. Osakkaiden määrä on sukuyhtiön useamman sukupolven vaihdoksen jälkeen suuri. Paulig on perustettu vuonna 1876. Tämä yksinkertaistus ei olennaisesti vaikuta verolaskelman verojen määrään. Yrityksen ja sen osakkaiden kokonaisverotus alenee uudistuksen myötä 5,9 miljoonasta eurosta (45,5 % tuloksesta) 3,3 miljoonaan euroon (25,6 %). Verosäästö on prosentuaalisesti suurempi kuin Koneen omistajien Holding Manutas Oy:n kautta saama hyöty (35,1 % -> 29,6 %). 20/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Yhteisöveron alennus nostaa vuonna 2015 nettovarallisuuden määrää 1,3 miljoonalla eurolla. Tästä aiheutuva osinkoverojen säästö on 0,3 miljoonaa euroa. Pörssiyhtiöiden osakkaiden verotus Pörssiyhtiöiden osakkaat maksavat 70 %:sta osinkotuloistaan pääomatuloveroa. Veroprosentti on siten 21/22 % osinkojen määrästä. Uudistuksen jälkeen koko osinkomäärä on veronalaista. Veroprosentiksi tulee 30/32 %. Näin osingot ovat kaksinkertaisen verotuksen piirissä. Kahdenkertainen verotus on perusteltua, koska pörssiyhtiössä osakas yleensä ostaa osakkeet markkinoilta, eikä siis työllistä ketään, ei edes itseään. Osakesäästäjät sijoittavat ylimääräisiä varojaan. Jos osakesäästämisen sijasta säästettäisiin eläkevakuutukseen, olisivat eläkkeet koko määrältään veronalaisia. Pörssiyhtiöt tulevat osinkojen sijasta käyttämään enemmän pääoman palautusta, koska sen verotus osakkaille on osinkoja lievempää. Palautuksesta saa vähentää hankintamenon joko maksun mukaan tai hankintameno-olettamana. Jos yksityinen osakeyhtiö käyttäisi pääomanpalautusta, se olisi veronkiertoa ja verotettaisiin peiteltynä osingonjakona. Sijoitusrahastot tulevat veronkorotuksen myötä verotuksellisesti tasa-arvoiseen asemaan. Rahastot eivät maksa veroa. Näin ne saavat osingot verottomasti. Kun rahasto-osuus myydään, tulee siinä yhteydessä maksetuksi mahdollisesta arvonnoususta (myös osingoista) 30/32 prosentin vero. Jos sijoitus on tappiollinen, osingoilla netotetaan osingot ja tappio. Osakesäästäjä ei saa vähentää osinkotuloistaan sijoituksen tappiota. Sen sijaan hän voi vähentää tappion tulevien viiden vuoden osakkeiden myyntivoitoista. Taloudellisesti epävarmoina aikoina vähennysoikeus jää usein kuolleeksi kirjaimeksi. Osinkoverokeskustelussa on jäänyt huomioitta ulkomaisten omistajien verotus. Ulkomaalaisomistajalta peritään lähdevero, joka vastaa suomalaisen osingonsaajan maksamaa veroa. Maitten välillä tehtyjen verosopimusten mukaan vero voi olla pienempi. EU- ja ETA-maassa osingot ovat sijoitusrahastolle verovapaat. Tällainen rahasto voi toimia myös veroparatiisi Liechesteinissa tai maassa, jossa osinkojen verotus on Suomea lievempää. Kun hallintarekistereiden kautta toimivista sijoittajista ei mitään tiedetä, on mahdollista, että siellä on myös Suomessa asuvia kansalaisia. http://www.vero.fi/fiFI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Kansainvalinen_toiminta/Rajoitetusti_verovelvollisen_osingot_kor% 2814425%29 Perheiden sijoitusyhtiöiden verotus Jos perheen sijoitusyhtiö (holdingyhtiö) omistaa yhtiöstä yli 10 %, ovat osingot sijoitusyhtiölle verovapaat. Kun sijoitusyhtiöstä nostetaan osinkoja, verotetaan osingot kuten muidenkin yhteisöjen. Näin estetään verojen moninkertaisuus samasta tulosta. Sijoitusyhtiön kautta pörssiyhtiön maksamat osingot verotetaan lievemmin. Veronalaista on 75 % pörssiyhtiön maksamista osingoista, jos yhtiön omistusosuus on alle 10 %. 21/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Tällainen muutos ei ole vahinko. On selvää, että ainakin osa ministereistä on tiennyt, mitä ollaan tekemässä. Neuvotteluissa mukana olleet virkamiehet ovat tämän joka tapauksessa tienneet, koska kyse on verotuksen perusperiaatteista. Kone Oyj:n pääomistaja on Suomen rikkain. Hänen omaisuutensa määrä (Forbesin mukaan) on yli kaksi miljardia euroa. Siksi on mielenkiintoista arvioida Koneen pääomistajien veromuutoksia ensi vuonna. Verot Koneen osingoista Luvut miljoonaa euroa Herlin Antti Holding Manutas Oy Security Trading Oy D-Sijoitus Oy Wipunen varainhallinta oy Mariatorp Oy Koneen Säätiö Kone Oyj Osingot 2013 97,7 72,7 22,1 15,3 14,5 14,0 13,6 ei makseta 2013 21,9 0,0 4,1 2,8 2,7 2,6 0,0 0,0 Verot sijoitusyhtiön osingoista jos kaikki Koneen osingot jaetaan 2014 2013 2014 Kokonais-muutos 31,3 9,4 0,0 25,5 21,5 -4,0 3,3 7,8 6,6 -1,9 2,3 -0,5 2,2 -0,5 2,1 -0,5 0,0 0,0 0,0 0,0 Antti Herlinin omistuksessa on 1,1 % Holding Manutas Oy:n osakkeista ja yhdessä hänen määräysvaltayhtiönsä Security Trading Oy:n kanssa omistavat 51,0 % osakkeista. Antti Herlinin omistuksessa on 99,9 % Security Trading Oy:n osakkeista. Holding yhtiö Holding Manutas Oy ei työllistä ketään ja tuskin työllistää ketään verouudistuksen jälkeenkään. Se voisi jakaa kaiken voiton osinkoina ensi vuonna yhtiön toiminnan siitä muuttumatta. Holding Manutas Oy:n osakkaat maksaisivat nykyisen lain mukaan osingoista veroja 25,5 milljoonaa euroa, uudistuksen jälkeen 21,5 miljoonaa euroa. Tavallinen kansalainen maksaisi yhtä suuresta Koneen osingosta veroa uudistuksen jälkeen 23,5 miljoonaa euroa. Kone Oyj-konserni maksoi vuonna 2012 yhteisöveroja 193,3 miljoonaa euroa. Tilinpäätöksestä ei ilmene, kuinka suuri osa veroista on maksettu Suomeen. 3. osa Yksittäiset muutosesitykset Poistot ovat tukea valtiolle, ei yritystuki Teollisuuden tuotannollisten investointien poisto-oikeus kaksinkertaistettiin vuosina 2013 – 2015 investointien lisäämiseksi. Yritys saa tehdä enintään kahtena verovuotena kaksinkertaiset poistot säännönmukaisiin poistoihin verrattuna. Rakennusinvestoinneista saa tehdä 7 prosentin sijasta enintään 14 prosentin poiston ja koneiden ja laitteiden hankintamenoista 25 prosentin sijasta 50 prosentin poiston. Hallitus on poistamassa tämän oikeuden ennenaikaisesti vuoden 2015 alussa. Esitys osoittaa kuinka vähän politiikot ymmärtävät poistoista. Monet varmaan kuvittelevat edelleen, että se on ylimääräinen verovähennys. Jos yritys rakentaa teollisuushallin, jonka rakentaminen maksaa 200.000 euroa, se saa poikkeuslain mukaan vähentää vuosina 2013 ja 2014 yhteensä 32.000 euroa investoinnista. Jos se pystyy 22/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera maksamaan rakennuksen kahden vuoden tulorahoituksella, yritys maksaa investoinnin rahoituksen takia veroja näinä vuosina Yritys joutuu huomioimaan maksettavat verot investoinnin rahoituksen suunnittelussa. Poistojärjestelmässä valtio saa ennenaikaisesti verotuloja, joten nämä lisäpoistot eiävt ole verotukea, vaan tukea valtiolle. Siksi ne olisi pitänyt kaksinkertaistaa 100 prosenttiin, eikä alentaa 25 prosenttiin. Oletetaan, että yritys pystyisi rahoittamaan kahden vuoden tulorahoituksella 200.000 euron investoinnin. Yritys ottaa velkaa 100.000 euroa, jonka se pystyy maksamaan vuotena 2 takaisin. Näin nopea tulorahoitus ei ole mahdollista pienelle työllistävälle yritykselle. Jos yritys on ostanut tehtaalle sorvin, se maksaa sen hankintahintana 200.000 euroa. Tuplapoiston avulla yritys maksaa vuonna 2013 tulorahoituksesta tuloveroa (50.000 eurosta) 12.250 euroa. Vuonna 2014 yritys maksaa velan ja tarvitsee sitä varten 100.000 tulorahoitusta. Ensi vuonna veroa on maksettava 15.000 euroa. Yhteisöveron alennuksen vaikutus tähän veroon on ensi vuonna 3.375 euroa. Sen jälkeen yritys saa vähentää poistoina loput koneesta ja vuonna 2023 on vielä verojen palautusta maksamatta 1900 euron poistamattomasta menosta. Jos yritys hankkii tänä vuonna varastokalusteita 200.000 eurolla (trukkeja, nostimia jne), se ei saa tehdä lisäpoistoa. Tänä vuonna yritys maksaa investoinnin rahoituksen takia veroja 18.400 euroa ja ensi vuonna lainan lyhennyksen takia 16.250 euroa. Vuonna 2023 investoinnista on vielä poistamatta 4.200 euroa. Jos yritys tekee pelejä ja investointi pelisuunnittelijoiden tietokoneisiin 200.000 euroa, se saa vähentää hankinnan heti verotuksessa, koska tietokoneet katsotaan nopeasti kuluviksi. Verotettavaa tuloa ei hankinnasta aiheudu. 200.000 rakennusinvestoinnin takia on vielä vuonna 2040 rakennuksesta verotuksessa vähentämättä 11.200 euroa ja tuplapoiston poistamisen jälkeen 13.100 euroa. Hallitus on niin innoissaan pelialan kasvuyrityksistä, että se ei ole kiinnostunut lainkaan teollisista investoinneista, jotka kuitenkin ovat Suomen hyvinvoinnin ja viennin perusta ollut tähän asti. Poistoihin liittyvää vääryyttä ei ole kassavirtaverotuksessa eikä Viron mallissa. Suomalaisten yritysten on rohkeasti kirjattava vuosikuluksi mahdollisimman suuri osa investoinneistaan. Rakennusten suuretkin korjausmenot saa kirjata kuluksi, jos rakennuksen laatu ei samalla parane. Yhä useammat laitteet sisältävät tietotekniikkaa, mikä mahdollistaa heti kuluksi kirjaamisen mm. hitsauslaitteet ja kamerat. Käytettyinä ostetut koneet voidaan kirjata kuluksi. Toimistojen pöydät, hyllyt ja tuolit ovat heti oston jälkeen arvottomia, ja nekin voidaan kirjata kuluksi. Asiakkaani ovat näin menetelleet vuosikymmeniä, eikä verotarkastuksissa kulukirjauksiin ole puututtu. Sen sijaan tuotekehitys- ja tutkimusmenojen ylimääräisen verovähennyksen poisto osoittaa tervettä järkeä. Enemmänkin ihmettelee, miksi tällaiseen alunperin piti mennä. Lobbaus on joskus liian tehokasta. Edustuskulujen verotus Elinkeinoverolain voisi kiteyttää yhteen lauseeseen: ”2 LUKU Menon ja menetyksen vähennyskelpoisuus 23/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera 7 § Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.” Edustuskulujen arvonlisäveroja ei saa vähentää lainkaan tällä hetkellä. Verollisesta menosta saa vähentää 50 %. Jatkossa vähentää ei saa mitään. Hallitus viestittää, että yrityksen edustaminen on moitittavaa toimintaa. Ehkä ministerit ovat saaneet niin paljon kestitystä, että ovat moisen ajatuksen saaneet päähänsä. Kaikki tiedämme, että suomalaisten yritysten vienti takkuaa. Onko viesti siis, että kun maahamme tulee ulkomaisia vieraita, jotka ovat potentiaalisia yritysten asiakkaita, ei heitä saa kestitä mitenkään. Tiedämme kuinka avokätistä ulkomailla kilpailijoidemme antama kestitseminen on, ei riitä illallinen, vaan pitää maksaa korruptiotakin eri muodoissa. Edustuskulujen vähennyskielto johtaa säännösten kiertämiseen. Asiakastilaisuudet muuttuvat koulutustilaisuuksiksi ja neuvotteluiksi. Näin hallitus edistää harmaata taloutta. Toivottavasti jatkossa poliitikkoja ei enää kutsuta Savonlinnan oopperajuhlille, jääkiekon SM-liigan pudotuspeleihin, eikä minnekään muuallekaan, koska kyseessä on hallituksen omasta mielestä moitittava toiminta. Politiikot eivät jää kestinnästä paitsi. Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus, kuntien sähkölaitokset jne pitävät huolta siitä, ettei kansanedustajan tarvitse käyttää verottomia kulukorvauksia Savonlinnan oopperajuhlamatkaan. Edustuskulut voitaisiin käsitellä kuten kaikki muutkin yritystoiminnan menot. Ne olisivat vähennyskelpoisia ja yritystoimintaan kuulumattomat edustuskulut, kuten ylenmääräinen alkoholin käyttö, olisivat vähennyskelvottomia. Yksityistalouden menojen merkitseminen edustuskuluiksi voitaisiin verottaa kuten nytkin veronkiertona. Koska rajanveto on vaikeaa, ei nykyinen kompromissi puolikkaan vähennyskelpoisuudesta ole huono, jos se kattaisi myös arvonlisäveron. Se hillitsee myös turhien veneiden ja moottoripyörien hankkimista yrityksen nimiin. Veroparatiisiyhtiöt Veroparatiisiyhtiöt eivät halua maksaa mihinkään veroja, joten ne tulisivat edelleen tulouttamaan kaikki voittonsa ilman veroja paratiiseihin. Ne käyttävät veronkierrossa ylikorkeita siirtohintoja, korkokeinottelua, erilaisia royaltimaksuja ja hallintopalkkioita. Tavallinen pankkitallettaja joutuu maksamaan saamistaan koroista 30 prosentin lähdeveron. Ulkomaalaiset veroparatiiseissa toimivat yhteisöt saavat koron ilman mitään veroa. Korkokeinottelua suitsitaan vuosien puheiden jälkeen vähentämällä konsernin sisäisten korkojen vähennysoikeutta. Paljon tehokkaampaa olisi ollut luoda EU.n kattava järjestelmä, jossa veroparatiiseihin maksettavista koroista aina perittäisiin lähdevero. Vantaalla virkamiesjohto väittää valtuustolle kirkkain silmin, että kilpailutuksessa veroparatiisiyhtiöt ovat samalla viivalla kuin veronsa Suomeen maksavat. Tämä ei pidä paikkaansa, koska veroparatiisin kautta toimivalla yhtiöllä on kilpailuetu veronsa maksaviin verrattuna. Näin kaupunki suosii paratiisiyhtiöitä. Toiminimet ja henkilöyhtiöt 24/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Pääomatulojen verouudistus kohdistuu vain osakeyhtiöihin ja osuuskuntiin. Yli puolet Suomen yrityksistä ovat toiminimiä tai henkilöyhtiöitä (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö). Tällaiset yritykset toimivat kokonaan yrittäjän ja yrittäjäperheen henkilökohtaisella vastuulla. Yritysten lukumäärät kaupparekisterissä . Yritysmuoto 31.12.2012 Osakeyhtiö 232 258 Yksityinen elinkeinonharjoittaja 195 416 Asunto-osakeyhtiö 84 121 Kommandiittiyhtiö 35 099 Avoin yhtiö 12 625 Osuuskunta 4 379 Puolet yrittäjistä toimivat toiminimen tai henkilöyhtiön (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö) kautta. Niiden verotusta ei hallitus ole käsitellyt lainkaan. Suomen Yrittäjät linjaa hallituksen tiedotteessa 26.3.2013 ”Henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien verotus on kuitenkin muodostunut selvästi osakeyhtiöiden verotusta ankarammaksi. Seuraava tavoite on saattaa henkilöyhtiöiden ja toiminimien verotus samalle tasolle osakeyhtiöiden verotuksen kanssa.” http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/a/tiedotteet/sy-n-hallitus-yritysveroremontti-kannustaakasvuun-seuraavaksi-keskitytaan-henkiloyhtioiden-ja-toiminimien-verotuksen-korjaamiseen Toiminimen, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön nettovarallisuus on tulolähteen varojen ja velkojen erotus. Lisäksi nettovarallisuuteen lasketaan mukaan 30 % maksetuista palkoista. Nettovarallisuuden avulla tulo jaetaan yhtiömiehille ja toiminimiyrittäjälle verotettavaksi ansio- ja pääomatuloksi. Osakkaan osuus yhtiön tuloksesta luetaan pääomatuloksi siihen saakka, joka vastaa 20 % osakkaan osuudesta yhtiön nettovarallisuuteen. Pääomatulo verotetaan 30 %:n verokannalla. Yli 50 000 euron pääomatuloissa vero on 32. Jäljelle jäävä osakkaan osuus on ansiotuloa ja se verotetaan progressiivisella verokannalla. Koska pienistä tuloista pääomatulovero on korkeampi kuin progressiivisesti verotettu ansiotulo, voi toiminimiyrittäjä vaatia että pääomatuloksi lasketaan vain puolet lasketusta pääomatulon määrästä, tai tulo voidaan verottaa kokonaan ansiotulona. Yle-veron korotus Yleisradion saamien tv-maksujen määrä vuonna 2011 oli 415 miljoonaa euroa. Tänä vuonna verokertymäksi on arvioitu 500 miljoonaa euroa. Valtiontalouden kehykset-asiakirjan mukaan Yleveroa kerätään ensi vuonna 512 miljoonaa euroa. Mikä muu yhteisö Suomessa on saanut näin valtavan lisäyksen käytössään oleviin rahoihin. Eipä ihme, että Yleisradio maksoi viime vuoden toiminnastaan bonuksia johtajilleen. Varmaan osoitti taitoa neuvotella näin hulppea rahakehys. Kotitalousvähennyksen korotus Hallitus päätti kehysriihessään korottaa kotitalousvähennyksen 2 400 euroon, aviopuolisoiden osalta yhteensä 4800 euroon. Tänä vuonna kotitalousvähennys on 2 000 euroa. Korotuksen tavoitteena on lisätä työpaikkoja ja siirtävän pimeää työtä veronmaksun piiriin. 25/25 Suuri verovalhe Pauli Vahtera Kotitalousvähennys tehdään verosta, ei verotettavasta tulosta. Siksi kotitalousvähennyksen saatava rahallinen hyöty on suurituloiselle sama kuin pienituloiselle. Kotitalousvähennystä ei saa tarvikkeista tai materiaaleista. Vähennys on 15 % maksetusta palkasta ja työnantajan sivukuluista tai 45 % arvonlisäverollisesta työkorvauksesta. Omavastuu on 100 euroa. Säännös suosii palvelujen ostamista ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä. Eläkeläinen, jonka eläke kuukaudessa on 1000 euroa, maksaa vuodessa veroa 585 euroa. Kotitalousvähennyksellä ei laillista siivous-, lumenluonti- eikä polttopuiden hakkuuapua hankita. Kyse on hyvätuloisten tuesta ja epäilystä, että hyvätuloiset käyttäisivät ilman verotukea pimeää työvoimaa. Pienten palkkojen byrokratiaa eivät hallitse ministeritkään. Paljon suurempi vaikutus työllisyyteen olisi verotuksesta vapaalla puhdeyrittäjyydellä ja arvonlisäveron rajan korottamisella 8500 eurosta 40.000 euroon. Tai tekemällä nanoyrittäjyyttä varten yksinkertaiset menettelyt salliva lainsäädäntö. Puhdeyrittäjyydestä http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2011/11/24/puhdeyrittajyys-ei-olisi-pakkoyrittajyytta/ Nanoyrityksistä http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/04/21/nanoyrittaminen-luo-uutta-tyota-ja-joustavuutta/ Tulolähdekohtainen yritysverotus kohtuuton Verotuksessa verotuskäytännöllä yritysten verotusta kiristetään ilman että lainsäädäntöä muutetaan. Tämä verotuksen kiristyminen ei koskaan ylitä uutiskynnystä, vaikka yksittäisissä yrityksissä tilanne voi johtaa kohtuuttomuuksiin. Yritysten tulo jaetaan yhä useammin eri tulolähteisiin, jotka verotetaan erikseen. Viimeisin uudistus on se, että jos yritys ei tee jakoa oma-aloitteisesti, määrätään veronkorotus vilpillisestä veroilmoituksesta. Varsinaisen yritystoiminnan ohella yritys voi omistaa rakennuksia tai huoneistoja. Monilla on arvopaperisijoituksia, joista saadaan osinkotuloja. Osakkeiden myynneistä aiheutuu voittoja tai tappioita. Sijoituksiin voi olla monia syitä: likvidien varojen sijoittamista tilapäisesti arvopapereihin. Toiminnan siirtäminen vuokratiloihin ja vanhojen tilojen vuokraaminen. Tulolähdejaolla aiheutetaan se, että verojen määrää nousee siltä osin kun joku tulolähteistä tuottaa tappiota. Koko tulolähdejako joutaisi romukoppaan epäoikeudenmukaisena ja kohtuuttomana. Yrityksen rahoilla ei ole korvamerkkiä muualla kuin verottajan papereissa.
