Vuosikertomus 2013 - Espoon kuvataidekoulu

PENSSELIHIRMUT
e sp oon k u va t a i de kou lu n v uo si k e r t om us 2013 – 2014
PENSSELIHIRMUT
e s p oon k u va t a i de kou lu n v uo s i k e r t om us 2013 – 2014
Koulun henkilökunta
2013–2014:
Seisomassa: Ruusu Hulmi,
Laura Voipio, Anne Ovaska,
Hanna Timonen, Eeva-Liisa
Seinälä, Mikko Remes, Elisse
Heinimaa, Nina Ruokonen,
Minttu Hyytiäinen, Martti
Sirola, Sari Bremer, Nina
Sarkima, Irma Weckman,
Pekka Barman, Magnus
Zweygberg, Hillevi VähäläAranko, Maarit Myllynen,
Päivi Sarakorpi, Saga Heino,
Heta Boman, Elisa Rovamo,
Marjatta Kekki, Leena
Rantanen, Mari von Boehm,
Niina Ala-Fossi.
Istumassa: Salma Tähtivuo,
Sari Tenni, Maritta Poijärvi,
Marju Pohjola, Seppo Jyrkinen.
Kuva: Anu Suhonen.
Toimisto/Kansliet
WeeGee-talo, Ahertajantie 5, 02100 Espoo
Postiosoite: PL 6670, 02070 ESPOON KAUPUNKI
WeeGee-huset, Flitarvägen 5, 02100 Esbo
Postadress: PL 6670, 02070 ESBO STAD
puh./tel. 816 31822, fax 816 31827
sähköposti/e-mail: [email protected]
www.espoonkuvataidekoulu.fi
Rehtori/Rektor
Maritta Poijärvi puh./tel. 816 31819
Apulaisrehtori/Vicerektor
Hanna Koskimies (perhevapaalla syyslukukauden)
Sari Tenni (sijaisena syyslukukaudella)
puh./tel. 816 31820
Taloussihteeri/Ekonomisekreterare
Marju Pohjola puh./tel. 816 31821
Toimistosihteeri/Byrosekreterare
Salma Tähtivuo puh./tel. 816 31822
Vahtimestari/Vaktmästare
Seppo Jyrkinen puh./tel. 040 562 9889
Kurssikoordinaattori/Kurskoordinator
Katarina Mahlberg, Anne Stolt puh./tel. 816 31826
Siivoojat/Städare:
H&A Team Oy , C´stix Oy
Lukuvuosi 2013–2014
Lukuvuosi alkoi 19.8.2013 ja päättyy 24.5.2014. Oppilaita
on 1200, joista 30 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen mukaisia opetustunteja on toteutunut 10 052. Lukuvuonna
2013–2014 on ollut yhteensä 118 opintoryhmää:
7 varhaisiän kuvataidekasvatuksen ryhmää, 77 perusopetusryhmää ja 34 syventävien opintojen työpajaa.
Hallinto ja talous
Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava
kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity
kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellisen tuen
ansiosta koulu on kehittynyt osaksi kunnan kulttuuri-
toimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista valtionapua
vuodesta 2000 lähtien.
Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa kannatusyhdistyksen johtokunta, johon kaupunki nimeää kaksi jäsentä.
Johtokunta
Puheenjohtaja
Raili Hilakari
Varapuheenjohtaja
Seppo Holste
Jäsenet
Emilia Koivunen
Sinikka Mäntysalo-Lamppu
Terttu Rönkkö
Seppo-Ilmari Siitonen
Espoon kaupunginhallituksen nimeämät
edustajat
Taru Liira
Helena Haataja
Kannatusyhdistys
Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä on 40 henkilöä. Jäsenmaksu on 30 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin WeeGee-talossa 24.4.2014.
OPETTAJAT
Päätoimiset opettajat
Heta Boman, kuvataideopettaja
Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja
Saga Heino, taiteen maisteri
Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko
Leena Rantanen, taiteen maisteri
Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja
Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja
Tuntiopettajat
Niina Ala-Fossi, taiteen maisteri
Eeva Astala, taiteen kand., arkkitehtiyo
Pekka Barman, kuvataiteilija
Mari von Boehm, taiteen maisteri
Sari Bremer, taiteen maisteri
Ruusu Hulmi, valokuvaaja
Marjatta Kekki, kuvanveistäjä
Kristiina Ljokkoi, taiteen kand.
Paula Martikainen, taiteen maisteri
Maarit Myllynen, taiteen maisteri
Anne Ovaska, kuvataiteilija
Mikko Remes, elokuvaohjaaja
Elisa Rovamo, kuvataideopettaja
Nina Ruokonen, taiteen maisteri
Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri
Kuva: Anu Suhonen
–2–
–3–
Arash Sammander, taiteen maisteri
Nina Sarkima, kuvataiteilija
Martti Sirola, kuvataideopettaja
Niina Thuneberg, taiteen maisteri
Hanna Timonen, kuvataiteen maisteri
Anni Toivonen, taiteen maisteri
Aleksi Tolonen, taiteen maisteri
Laura Voipio, kasvatustieteen maisteri, taiteen kand.
Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari
Irma Weckman, taiteen maisteri
Magnus Zweygberg, taiteen maisteri
Iltapäiväkerhoissa Laajalahden koulussa toimivat opettajina kuvataideopettaja Katarina Mahlberg syyslukukaudella ja taiteen maisteri Suvi Haapala kevätlukukaudella,
Ymmerstan koulussa syyslukukaudella kasvatustieteen
maisteri Laura Voipio ja taiteen maisteri Nina Ruokonen
sekä Saunalahden koulussa taiteen kandidaatti Kristiina
Ljokkoi.
Opetuspisteet
Espoonlahden opetuspiste
Kalajärven opetuspiste
Karakallion opetuspiste
Kauklahden opetuspiste
Leppävaaran opetuspiste
Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal
Saunalahden koulu
Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal
Espoon kuvataidekoulun arvot
Kuvataidekoulun arvot ovat kasvu taiteen avulla, oppilaskeskeisyys ja tyytyväinen työyhteisö. Kuvataidekoulun
koko henkilökunta toimii näiden arvojen mukaisesti.
Toimitus
Maritta Poijärvi, Hanna Koskimies, Elisse Heinimaa
Taitto
Mika Launis
Painopaikka
Litoprint Oy
Kannen kuva Anu Suhonen
Takakannen kuva TAPiola-mobiilipeli
MITEN KUVATAIDEKASVATUS VOI KEHITTÄÄ
LAPSEN LUOVUUTTA?
LEIKKIÄ, HUUMORIA, HULLUTTELUA,
TOISIA TODELLISUUKSIA.
M
MARITTA POIJÄRVI, REHTORI
HUR KAN
BILDKONSTUPPFOSTRAN
UTVECKLA BARNETS
KREATIVITET?
LEK, HUMOR, SKOJ,
ANDRA VERKLIGHETER.
MARITTA POIJÄRVI, REKTOR
aallinen vaelluksemme ja arki on liian
synkkää, ellei meillä ole mahdollisuutta paeta mielikuvien maailmoihin,
missä kaikki on mahdollista, eikä mikään mene
koskaan rikki. Leikki on luovuuden äiti. Tapa olla
olemassa ja suhtautua maailmaan. Leikin itu on
jokaisessa lapsessa, mutta aikuisen täytyy herättää, rohkaista, hoitaa, tukea ja kastella sitä, jotta
se alkaisi kukoistaa. Leikki on sellaisten toimintojen joukko, joiden tarkoitus on auttaa lasta selviytymään maailmassa. Se on tutkimisen, sopeutumisen, sopeuttamisen, kyseenalaistamisen
ja hallitun anarkian sekoitus. Leikki heijastelee
kaikkea sitä, mitä lapsen elämässä ja kehityksessä on kulloinkin meneillään. Leikistä kumpuaa
luova asenne taiteisiin, tieteisiin ja kaikkeen
hengenelämään. Lapset käyttävät leikkiä erilaisten kehitykseen kuuluvien, heitä askarruttavien
teemojen käsittelyyn.
lumous virittävät lapsen toiminnallisuuden ja tempaavat mukaansa. Kuvataidetta tekevän ja kokevan
lapsen esteettisessä maailmassa on oppimisen iloa,
taiteellista draamaa, muotoja, ääniä, tuoksuja, tuntemuksia ja eri aistialueiden kokemusten yhdistelmiä. Kuvataiteessa lapsella on mahdollisuus kokea
mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja
leikisti totta. Kuvataiteellisen kokemisen ja tekemisen
kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä.
Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen myöhemmät taidemieltymykset ja valinnat.¹
TUTKIVA IHMETTELY
YHDESSÄ LAPSEN KANSSA
Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä asti luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää uteliaisuuttaan
ja kokee osallisuutta ympärillään olevaan maailmaan ja yhteisöön. Lapsen oma kokemusmaailma
sekä vuorovaikutus muiden lasten kanssa ja aikuisten sekä lähiympäristön kanssa toimivat eri-ikäisten
lasten oman tutkimisen innoittajana. Elämyksellisten kuvataiteellisten kokemusten intensiivisyys ja
OPPIMISEN ILO
Lapsi on synnynnäisesti utelias. Hän haluaa oppia
uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii erilaisia taitoja, ja kohdatessaan uusia
asioita lapsi käyttää oppimisessaan kaikkia aisteja
ja hän tutkii ja havainnoi ympäristöä. Turvalliset
ihmissuhteet ja lasta inspiroiva oppimisympäristö
ovat hyvän oppimisen ja myönteisen oppimisasenteen perusta. Opettajien sitoutuminen kasvatus – ja
oppimistapahtumaan näkyy herkkyytenä lapsen
tunteille ja emotionaaliselle hyvinvoinnille. Opettaja kuuntelee herkällä korvalla lasta ja antaa lapselle
mahdollisuuksia tehdä aloitteita, valita toimintojaan, tutkia, tehdä johtopäätöksiä ja ilmaista ajatuksiaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan myönteiset asenteet oppimiselle.¹
V
bildkonstnärligt upplevande och skapande utvecklas barnet
som individ och gruppmedlem. Barnets senare konstnärliga
preferenser och val bygger på de konstnärliga grunderfarenheter
som barnet har fått i den tidiga barndomen.¹
årt liv och vår vardag här på jorden är alltför dystra om vi inte har en möjlighet att fly till fantasins
värld där allt är möjligt och ingenting kan söndras.
Lek är skapandets moder. Den är ett sätt att finnas och
förhålla sig till världen. Leken gror i varje barn, men de
vuxna ska väcka den och uppmuntra, sköta, stöda och vattna den för att den ska kunna blomstra. I leken ingår sådana aktiviteter som ska hjälpa barnet att klara sig i världen.
Den är att observera, att anpassa sig och anpassa efter sig
själv, att ifrågasätta och att kontrollera anarki. Leken reflekterar allt som pågår i barnets liv och utveckling. Från
leken springer en skapande inställning till konst, vetenskap och allt andligt liv. Med hjälp av leken behandlar barn
de olika teman de undrar på och som hör till utvecklingen.
UNDRA OCH UNDERSÖKA
TILLSAMMANS MED BARNET
Det är naturligt för ett barn att undra och undersöka allt sedan
födseln. När barnet undersöker saker, tillfredsställer det sin
nyfikenhet och känner delaktighet i omvärlden och samhället.
Barnets egen erfarenhetsvärld och samspel med andra barn,
vuxna och omgivningen inspirerar barn av olika åldrar till sina
egna upptäckter. Bildkonst bjuder på upplevelserika erfarenheter som rycker barnet med sig med sin tjusning och intensitet
och väcker barnets lust att göra. När barnet skapar och upplever bildkonst är dess estetiska värld full av lärandets glädje,
konstnärligt drama, former, ljud, lukter, känningar och de
olika sinnenas kombinationer. I bildkonst kan barnet uppleva
en fantasivärld där allt är möjligt och sant på låtsas. Genom
–4–
LÄRANDETS GLÄDJE
Ett barn har en medfödd nyfikenhet. Det vill lära sig nytt och
upprepa saker. Lärandet är en heltäckande aktivitet för barnet.
Barnet övar och lär sig nya kunskaper. När det möter nya saker
använder det sig av alla sina sinnen när det upptäcker och observerar sin omgivning. Gott lärande och en positiv inställning
till lärandet bygger på trygga mänskliga relationer och en inspirerande omgivning för lärandet När lärarna binder sig till
uppfostran och lärandet syns det i deras känslighet för barnets
känslor och emotionella välmående. Läraren lyssnar noga på
barnet och ger det möjligheter att ta initiativ, göra sina egna
val, undersöka, ta slutsatser och uttrycka sina tankar. Den
tidiga uppfostran skapar positiva inställningar till lärandet.¹
PROCESS OCH DOKUMENTERING
I BILDKONSTUPPFOSTRAN
Att utveckla kreativiteten i bildkonstuppfostran innebär att stöda inställningar och processer, inte att endast se på resultaten.
Barnets skapande inställning får uttryck i hur barnet vågar pröva sina egna tillvägagångssätt, lösa sina problem och överskrida sina begränsningar. Barnets kreativitet främjas av att barnet
kan ta isär saker och ting och bygga igen dem på sitt eget sätt.²
När man dokumenterar barnens lärprojekt blir många sådana sak synliga som annars kanske kunde ha varit svåra att få
KUVATAIDEKASVATUKSEN
PROSESSILUONTOISUUS JA
DOKUMENTOINTI
Luovuuden kehittäminen tarkoittaa kuvataidekasvatuksessa asenteiden ja prosessien tukemista,
ei huomion kiinnittämistä vain tuloksiin. Lapsen
luova asenne näkyy, kun hän uskaltaa kokeilla
omintakeisia toimintatapoja, ratkaista ongelmia
ja ylittää omia rajojaan. Lapsen luovuutta edistää
se, että hän voi erotella asioita osiinsa ja koota niitä
omalla tavallaan.²
Lasten opetusprojektien dokumentointi tekee
näkyväksi sellaisiakin asioita, jotka ehkä muutoin
olisivat vaikeasti havaittavissa. Toiminnan dokumentointi mahdollistaa asioihin palaamisen myöhemmin. Sen tarkoitus on informoida toiminnasta
lasten vanhempia ja ympäröivää yhteiskuntaa.
Dokumentointi tekee havainnolliseksi kuvataiteen
prosessimaisuuden, työskentelyn kaikki osavaiheet
ovat yhtä tärkeitä, ei ainoastaan lopputulos.²
Vanhempien tuki kannustus ja ymmärrys on
tärkeä lapsen kuvataiteen harrastuksen tukemisessa. Kuvataidekasvatus käynnistyy kotikasvatuksessa, usein tiedostamattakin: miten kuvataiteeseen kotona suhtaudutaan? Käydäänkö
yhdessä näyttelyissä, tutkitaanko yhdessä taidekirjoja ja taidekuvia, puhutaanko taiteilijoista ja
heidän työstään? Millaisesta ja miten taiteesta/
kulttuurista kotona puhutaan? Kuinka usein ja
millaisia taide-elämyksiä lapselle tarjotaan?
Kuinka lapsen taiteellisiin tuotoksiin kotona
suhtaudutaan? Laitetaanko lasten töitä kehyksiin ja esille? Esitelläänkö niitä ylpeänä kummitädeille, sukulaisille ja ystäville?
NÄHDYKSI JA KUULLUKSI
TULEMINEN ARVOSTAVASTI
JA KIIREETTÖMÄSTI:
MILLAISIN SILMIN
KATSOT LASTA?
Lapsi tarvitsee myös harrastuksissa riittävän
hyvää vuorovaikutusta. Opettajan mukautu-
syn på. En dokumenterad handling gör det lättare att återkomma till saken senare. Avsikten är att informera föräldrarna och
samhället om handlingen. Dokumenteringen gör det synbart
hur processartad bildkonst är: alla arbetsskeden är lika viktiga, inte enbart slutresultatet.²
Stöd, uppmuntran och förståelse från föräldrarna är viktiga för barnets bildkonsthobby. Bildkonstuppfostran börjar
i hemuppfostran, ofta omedvetet: hur förhåller man sig till
bildkonsten hemma? Går man på utställningar tillsammans,
tittar man på konstböcker och konstbilder, snackar man om
konstnärer och deras arbete? Hur talar man om konst och
kultur hemma, och hurdan konst och kultur talar man om?
Hur ofta bjuder man på konstupplevelser, och hurdana är
de? Hur förhåller man sig till barnets konstprodukter hemma? Ställer man ut barnens arbeten, ramar man in dem?
Visar man stolt dem till gudmödrar, släktingar och vänner?
ATT BLI SEDD OCH HÖRD MED
UPPSKATTNING OCH UTAN BRÅTTOM:
HUR SER DU PÅ BARNET?
Barnet behöver tillräckligt gott samspel även i hobbyerna.
Läraren ska anpassa sig till barnets åldersenliga behov, det
vill säga beakta utvecklingens aktuella uppmaningar. Den
vuxna bör sträva efter att inse vilka känslor och strävanden
som ligger i grunden till barnets synliga beteende och anpassa sig till dem. Man ska sträva efter att nå samma våglängd med barnet. Samma intressen. Samspelet är till en
stor del utomspråkligt. Miner, gester och toner spelar en
viktig roll i alla barnets utvecklingsskeden.
mista lapsen ikäkaudelle ominaisiin tarpeisiin, eli ajankohtaisten kehityshaasteiden
huomioonottamista. Aikuisen tulisi pyrkiä tavoittamaan lapsen näkyvän käyttäytymisen taustalla olevat tunnetilat ja pyrkimykset ja virittäytyä niihin. Yrittää päästä lapsen kanssa samoihin
maailmoihin. Samoihin kiinnostuksen kohteisiin. Vuorovaikutus on suureksi osaksi ei kielellistä. Katseilla, eleillä ja äänenpainoilla on suuri
merkitys kaikissa lapsen kehitysvaiheissa.
SADUT TUKEVAT
LAPSEN KEHITYSTÄ
Sadut tukevat paremmin lapsen kehitystä
kuin visuaalinen viihde. Lapsi voi kuunnellessaan tai lukiessaan kuvitella henkilöt ja tapahtumat ja luoda niistä mieleensä oman maailman.
Saduissa käsitellään kateuden, raivon, pienuuden, ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita tavalla,
joka antaa uskoa niistä selviytymiseen. Hyvä ja
paha ovat selvästi erillisiä ja hyvä voittaa aina.
MITEN TUKEA
LAPSEN LUOVUUTTA?
Luovuus kumpuaa rentoudesta, turvallisuudesta ja
mukavasta yhdessäolosta. Pidä silmät auki kaikelle uudelle. Katso rauhassa, ennen kuin tuomitset.
Ihmettele maailmaa lapsen kanssa yhdessä. Keskity nykyhetkeen. Opeta lapselle Zen-asennetta.
Ajatus ei harhaile kun tehdään vain yhtä asiaa kerrallaan koko sydämellä rauhassa ja kiireettömästi. Kuuntele tarkasti mitä lapsella on sanottavaa.
Kerro miten jokaisella on oikeus tehdä virheitä
ja mokata. Opeta nauramaan omille virheille. Tue
lapsen omaa sisäistä motivaatiota. Tekemisen
hingun on lähdettävä lapsesta itsestä. Kannusta
lasta sinnikkyyteen, älä anna lapsen luovuttaa tekosyihin vedoten. Ja opeta miten rohkea ihminen
on oma itsensä eikä halpa kopio jostain toisesta.
Kerro, että jokaisella on oikeus olla erimieltä ja
tehdä asioita omalla tavallaan. Kun arvostat eri-
BARNETS UTVECKLING
FÅR STÖD AV SAGOR
Barnets utveckling får mer stöd av sagor än av visuell underhållning. När barnet lyssnar eller läser kan det föreställa sig figurerna och handlingen och skapa en egen värld
för dem i sitt eget sinne. Sagorna handlar om känslor av
avundsjuka, vredesmod, litenhet, utanförskap och skam
på ett sätt som ger en tro på att man kan klara sig av dem.
Gott och ont är klart skilda åt och gott vinner varje gång.
HUR SKA MAN UTVECKLA
BARNETS KREATIVITET?
Kreativiteten bygger på en avslappnad, trygg och hygglig
samvaro. Håll ögonen öppna för allt nytt. Ta din tid att titta
på innan du bedömer. Undra på världen tillsammans med
barnet. Koncentrera dig på nuet. Lär barnet lite zeninställning. Det är lättare att koncentrera sig när man bara gör en
sak åt gången med hela sitt hjärta i lugn och ro. Lyssna noga
på vad barnet har att säga. Berätta att alla har en rätt att göra
misstag och göra bort sig. Lär barnet att skratta åt dess egna
misstag. Ge stöd åt barnets egen inre motivation. Lusten
att göra ska komma från barnet självt. Uppmuntra barnet
att orka försöka, låt inte det ge upp på grund av svepskäl.
Lär barnet att en modig människa är sig själv, inte en billig
kopia av någon annan. Berätta att alla har en rätt att ha sin
egen åsikt och göra saker på sitt eget sätt. När du uppskattar det annorlunda ger du det en möjlighet. Gör din bäst att
främja gott och stöda dem som är svagare. Var alltid glad
över barnets lyckanden. Det är viktigt att hylla barn. Inte
–5–
laista, annat sille mahdollisuuden. Toimi hyvän
edistämiseksi ja heikomman tukemiseksi. Iloitse aina lapsen onnistumisesta. Lapsia on tärkeä
kehua. Ei vain siksi että kehuminen ja kannustaminen vahvistavat heidän uskoaan itseensä, vaan
myös siksi, että positiivinen palaute on tehokkain aikuisten käytössä oleva tapa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Me osaamme kaikki sanoa
vaikkapa näin: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava!
Onpa Hieno! Kun lapsi kokee itsensä arvokkaaksi,
se vapauttaa ja ilahduttaa.
Kiitän lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulaa
antoisasta yhteistyöstä ja koulumme kuviskummiudesta vuosina 2012–2014.
Kiitän koko työyhteisöä hienosta lukuvuodesta.
Kiitän kaikkia koulun sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä. Yhdessä
olemme enemmän.
Onnellista ja kaunista kesää!
Lähdeviitteet:
¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman
perusteet. Stakes 2007.
² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – iloa, ihmettelyä ja tekemistä, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos 2009.
Muut lähteet:
Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun, WSOY 2012
Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY
2013.
bara för att hyllningar och uppmuntringar stärker deras tro
på sig själv utan också för att positiv respons är det mest
effektiva sättet de vuxna kan påverka barnens beteende. Vi
kan alla säga till exempel så här: Jag är stolt över dig! Du är
så duktig! Den är så fin! När barnet upplever sig själv som
värdefull, blir det fritt och glatt.
Jag tackar barnombudsmannen Maria Kaisa Aula för
vårt givande samarbete och bildkonstfadderskapet för vår
skola under år 2012–2014.
Jag tackar hela arbetsgemenskapen för ett fint läsår.
Jag tackar alla skolans intressentgrupper och samarbetspartners för vårt bra samarbete.
Tillsammans är vi alltid mer.
Ha en lycklig och skön sommar!
Källor:
¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes 2007.
² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – iloa, ihmettelyä
ja tekemistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.
Litteratur:
Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun,
WSOY 2012
Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY 2013.
HOW THE VISUAL
ART EDUCATION
CAN DEVELOP
A CHILD’S CREATIVITY?
PLAY, HUMOUR,
DOING FUNNY THINGS,
OTHER REALITIES
MARITTA POIJÄRVI, PRINCIPAL
O
Documenting teaching projects of children makes such things
visible that otherwise may be difficult to discern. Documentation enables us to the return to those things later. Its purpose
is to inform the children’s parents and the surrounding society
of the activities. Documentation illustrates the process-like nature of visual arts: all the sub-parts of the process are important, not only the result.²
Parental support, encouragement, and understanding
are important in supporting children in their hobby of
visual arts. Visual art education begins with upbringing at
home, often even unconsciously – what is the attitude towards visual arts at home? Do you visit art exhibitions together, do you study art books and artistic images together,
and do you discuss the artists and their work? How and
what kind of art and culture do you discuss at home? What
kind of artistic experiences do you offer to a child and how
often? How do you respond to child’s artistic pieces of
work at home? Do you frame children’s art work and put
them on display? Are you proud to show them to godmothers, relatives, and friends?
time to observe before judging. Gaze the world together with a child. Focus on the present moment. Teach the
child a Zen attitude. Thoughts do not wonder when you focus doing one thing at a time with all your heart, without
rush. Listen closely to what the child wants to share. Tell
that every person has the right to make mistakes and fail.
Teach a child to laugh at his own mistakes. Support the inner motivation of a child. The passion to do things has to
originate from the child. Spur his persistence, not letting
him to give in with excuses. Teach how a courageous person is unique and not a cheap copy of someone else. Tell
that each person has a right to disagree and to do things
in his own way. When you value things that are different,
you give them a chance. Promote good things and support
the weaker ones. Rejoice always at child’s success. It is
important to praise the child. Praise and encouragement
not only strengthen children’s believe in themselves, but a
positive feedback also is the most effective way of impacting in a child’s behaviour. We are all able to say, for example: “I am so proud of you! You are so skilful! That is beautiful!” When a child feels himself valuable, it frees him and
brings him joy.
I thank Maria Kaisa Aula, Ombudsman for Children,
for fruitful cooperation and acting as the godmother for
visual arts in the years 2012–2014.
I thank the whole working community for a wonderful
year.
I thank all the stakeholders and partners of Espoo
School of Art for good collaboration. Together we are always more.
ur earthly walk and everyday life are too gloomy
unless we have a chance to escape to the world of
images, where everything is possible and nothing
ever breaks. Play is the mother of creativity. It is a way
of existing and relating to the world. The bud of play lies
within every child, but an adult has to awaken, encourage,
nurture, support, and water it so that it will start to blossom. Play is a cluster of activities that are meant to help the
child to survive in the world. It is a combination of inquiry,
adaptation, adjustment, challenging, and a controlled anarchy. Play reflects all that is currently taking place in a
child’s life and development. Play triggers a creative attitude towards arts, sciences and all spiritual life. Children
use play to address the issues that occupy their minds in
different developmental stages.
TO BE SEEN AND HEARD IN
AN APPRECIATIVE WAY
WITHOUTHURRY THROUGH:
WHAT KIND OF EYES DO YOU
LOOK AT A CHILD?
A child needs good interpersonal communication also in
hobbies. A teacher needs to adapt to the child’s age-related
needs: in other words, he needs to take the child’s current
developmental challenges into consideration. The adult
should try to identify the emotions and goals behind the
child’s visible behaviour and tune in with them. He should
try to enter into the same worlds and the same interests with
the child. Interpersonal communication is largely non-verbal. Eye contact, gestures, and the stress of voice have a great
significance in all developmental stages of a child.
INQUIRY-BASED MARVEL
TOGETHER WITH A CHILD
Inquiry-based marvel is innate to a child since birth. While
studying things, the child satisfies his curiosity and feels that
he belongs to the surrounding world and the community. Child’s
own scope of experiences and also the communication between
other children and the adults and the immediate surroundings
inspire children of different ages to explore on their own. The
intensity and fascination of the encounters with experimental visual arts activate the child and capture his attention. A
child who practices and experiences visual arts, discovers the
joy of learning, artistic drama, forms, sounds, scents, feelings,
and combinations of experiences in different sensory areas in a
child’s aesthetic world. Visual arts offer the child opportunities
to experience an imaginary world where everything is possible,
as if it was true. Through experimenting and practicing visual
arts a child develops as an individual and a member of a group.
Basic artistic experiences in early childhood form a base upon
which later artistic preferences and choices a built.¹
FAIRY TALES SUPPORT
CHILD’S DEVELOPMENT
Fairy tales support child’s development better than visual
entertainment. While listening or reading, children can
visualize the characters and events, and create their own
world in their minds. Fairy tales address the feelings of
jealousy, rage, smallness, shame, and being an outsider in
a way that gives him faith to overcome them. Good and evil
are clearly separate, and good always wins.
Notes:
¹ Matti Heikkilä, Anna-Leena Välimäki, Sirkka-Liisa Ihalainen: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Stakes 2007.
² Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen, Anna-Leena Välimäki: Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – iloa, ihmettelyä
ja tekemistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2009.
HOW TO SUPPORT
CREATIVITY OF A CHILD?
Creativity springs from relaxation, safety, and cosy time
together. Keep your eyes open to all that is new. Take your
Literature:
Jari Sinkkonen: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun,
WSOY 2012
Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta, WSOY 2013.
THE JOY OF LEARNING
A child has an innately curious nature. He wants to learn new
things, review and repeat things. Learning is a holistic process
to a child. He practices and learns different skills, and when he
encounters new things, he uses all the senses while studying and
observing the environment. Safe relationships and an inspiring
learning environment are the basis for learning things well and
a positive attitude towards that for a child. Teachers’ commitment to educational and learning situations is manifested
by his sensitivity to child’s feelings and emotional well-being.
Teacher listens to a child with sensitive ears and gives him opportunities to initiate things, choose his actions, inquire, draw
conclusions, and express his thoughts. Early childhood education prepares a positive attitude towards learning.¹
PROCESS NATURE AND
DOCUMENTATION OF
VISUAL ART EDUCATION
When talking about visual art education, developing creativity
means supporting the attitudes and processes, not only paying
attention to results. Creative attitude of a child is manifested
when he dares to try original methods, solve problems, and
cross one’s boundaries. Child’s creativity develops when he can
separate things into parts and assemble them in his own way.²
Valotapahtuma Olarissa, kuva: Saga Heino
–6–
Julia Varis, kuva: Hanna Timonen
LUOVUUDEN POLUILLA
ILOITEN JA IHMETELLEN
LUMIMARJA TERTTU RÖNKKÖ
”Katso, tämä on MINUN
MAALAUKSENI. Tuon minä
muovailin viime syksynä. Tämä
maalaus ripustetaan kevätnäyttelyyn
kaverini Tiinan työn rinnalle. Tätä
tehdessä meillä oli niin hauskaa.”
E
spoossa kynnys itsensä ilmaisuun ja taiteen pariin on matala. Espoon kuvataidekoululla on vuosien ajan ollut otolliset
taloudelliset puitteet tuoda opetustoiminta lähelle oppilasta. Suomen suurimmalla kuvataidekoululla on seitsemän toimipistettä ympäri
kaupunkia ja ansaitsemansa puitteet päätoimipaikassaan WeeGeen kulttuurikeskittymässä.
Kuvataidekoulu, johon lapsen on viikoittain
helppo itse turvallisesti tulla, edesauttaa osaltaan harrastuksen pitkäjänteisyyttä. Helppo
saavutettavuus omin jaloin vaikuttaa edullisesti
siihen, että harrastuksesta muodostuu kiinteä
osa lapsen arkea. Espoossa kuvataidekoulun läheisyys arvioitiinkin erittäin merkitykselliseksi
tänä keväänä koulumme oppilaiden vanhemmille suunnatussa kyselyssä.
Koen, että lapselle on tärkeää, että hän pääsee
tekemään ja kokemaan asioita omassa, turvallisessa lähiympäristössään ja samalla laajentamaan elinpiiriään vaiheittain. Lähiympäristöä ei
oteta haltuun auton takapenkiltä. Itseäni syvästi
puhuttelivat yhdysvaltalaisen tutkija Bruce S.
Appleyardin vuonna 2005 tekemän tutkimuksen tulokset 9–10-vuotiaiden lasten matkakokemuksista. Tutkimuksessa ne lapset, jotka tekivät
arkisin koulumatkansa kävellen tai pyöräillen,
piirsivät pyydettäessä reitin kouluun täyteen tapahtumia kuten mutkaisia teitä, tuttuja taloja ja
paikkoja, puita ja pensaita. Niiden lasten, joiden
matka taittui autossa, koulureitti oli enemmän-
kin jana koulun ja kodin välillä vailla mieleen
jääneitä tapahtumia. Elämyksellisyys ja lähipiirin positiivisuus välittyi itse kulkevien lasten
piirroksissa kokonaisvaltaisena, tapahtumarikkaana ja myönteisenä, kun taas takapenkiltä ympäristöä ja matkan vaiheita havainnoivien lasten
työt olivat paljon yksinkertaisempia ja jopa negatiivisia. Elinympäristöjä suunniteltaessa, kaavoitettaessa ja taloudellisia päätöksiä tehtäessä
myös näiden, lapsen kokoisten ympäristöjen
soisi nousevan päättäjien mieleen.
Meillä Espoossa on asiat hyvin. Lapsemme
ohjataan lähikouluihin ja harrastemahdollisuuksia löytyy lähipiiristä. Reitit ovat pääosin
turvallisia ja vapaa-ajan kenttä on laaja. Itseään
voi toteuttaa mitä moninaisimmin - liikkuen,
musisoiden, sosiaalisten tilanteiden kautta, taiteen parissa. Vapaus toteuttaa itseään turvallisessa lähiympäristössä kantaa pitkälle.
Vuosi 2014 Espoon kuvataidekoulussa on monen muun vuotta eteenpäin kuljettavan oppisisällön ohella kunnianosoitus taiteilija, kirjailija,
filosofian tohtori Tove Janssonille, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.
Toven kuvin ja sanoin taidokkaasti kuvittamat
matkat ovat värikylläisiä ja tapahtumarikkaita.
Tarinat rakentuvat turvalliseen ja lapsenkokoiseen lähiympäristöön Muumilaaksossa ja sen
reunamilla. Seikkailut kuuluvat asiaan värittäen
idyllistä tarinankerrontaa.
Muumitarinoissa ukkonen jylisee ja sataa
kovemmin kuin koskaan, vesi nousee ja luonnonvoimia vastaan päästään seikkailemaan kertomus toisensa jälkeen. Ilmastokin saattaa yllättäen lämmetä, mikä ei tuota kirjan sivuilla sen
kummempaa harmia, sillä sen ansiosta päästään
etelän hedelmien makuun omalla takapihalla.
Herkullisten hedelmäpuiden lakastuessa uuteen
tilanteeseen sopeudutaan ja elämä solahtaa normaaliin arkeen suhteellisen vaivatta.
Meri ja muuttuvat luonnonolot olivat Tove
Janssonille tuttuja lapsuudesta saakka. Erään
–7–
kuuman ja kuivan kesän lopulla tuli myrsky.
Yleensähän myrskyämistä pelätään, mutta Janssonin perhe oli riemuissaan. Tove kuvaa lapsena
kokemaansa myrskyä näin:
”Mutta sitten, ihan yhtäkkiä, vesi nousi. Me
huomasimme sen vasta kun yöllä alkoi tuulla.
Se tapahtui puolessa tunnissa. Kuivat oksat ja
kaikenlaiset pihan roskat iskivät ruutuihin ja
metsä alkoi kohista, se yö oli kuuma, ettei saanut pidetyksi päällään edes lakanaa. Ovi lensi
auki ja alkoi paukkua ja me juoksimme portaille ja näimme kun Karikiven takana löi valkeata,
ja sitten näkyi veden välkettä kaivolla asti, ja isä
riemastui ja huusi että piruvie mikä ilma ja veti
housut jalkaansa ja oli ulkona yks kaks. Kalle-vaarin vieraat olivat tupsahtaneet pihalle yöpaitasillaan ja seisoivat siinä lymyssä, kellään ei
ollut aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Mutta isä
ja äiti painuivat rantaan, ja siellä laituri jo purjehti Rödholmille päin, se oli puolimatkassa asti,
kaikki veneetkin olivat mukana ja tönivät toisiaan tungoksessa kuin elävät oliot ja sumppu oli
lähtenyt irti ja kaikki propsit olivat menossa salmesta ulos. Se oli ihanaa!” Kun kaikki pelastettavissa oleva oli saatu kiinni ja päästy muutoinkin tilanteen päälle, Tove sai huovan hartioilleen
ja muisteli, että ”Se myrsky oli paras, mitä meillä
on koskaan ollut”.
Muuttuvassa maailmassa uusiin tilanteisiin
sopeutuminen on tärkeää. Lapsuuden kokemusten soisi olevan laadultaan sellaisia, jotka aikuisenakin ylläpitävät varmuutta ja uskoa omaan
tekemiseen. Kuvataidekoulussa itse tekeminen,
kokeminen ja osallistuminen nousevat esiin
konkreettisesti taiteellisen työn kautta ja onnistuessaan tukevat ilmaisun ohella myös lapsen
itsetuntoa.
Taidekasvatus on minulle sydämen asia, jota
erityisen mielelläni omalla panoksellani kuvataidekoulun johtokunnan jäsenenä tuen. Olen
ollut lapsuudessani lämminhenkisen ja oppilaitaan innostavan ja tukevan kuvataidekoulun oppilas itsekin. Kun on itse saanut paljon, on mistä
jakaa.
Kirjoittaja on Espoon kuvataidekoulun
johtokunnan jäsen.
VALOTAPAHTUMA
M
Olarin opetuspiste 2:n ikkuna, kuva: Saga Heino
arraskuun
pimeimpään
aikaan
14.11.2013 järjestettiin kuvataidekoulun opetuspisteissä valotapahtuma,
Valo voittaa pimeyden. Tapahtuma liittyi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton
koordinoimaan Taidenavigaattori2-hankkeeseen, jonka tavoitteena oli soveltaa kaupunkitaiteessa käytettyjä ilmaisukeinoja ja metodeja
kuvataiteen perusopetukseen sekä kehittää oppilaslähtöistä pedagogiikkaa. Hankkeessa oli
mukana yksitoista kuvataidekoulua, jotka järjestivät valotapahtuman samanaikaisesti.
Espoon kuvataidekoulun valotapahtuman
päätilaisuus järjestettiin WeeGee-talossa. Sen
inspiroijana ja ohjaajana toimi kuvataideopettaja, kuvataiteilija Annikki Luukela, joka oli myös
kouluttajana opettajien suunnittelupäivillä syyslukukauden alussa.
Valotapahtumaan liittyviä, yleisölle avoimia
työpajoja järjestettiin Kalajärven, Leppävaaran ja Olarin opetuspisteissä. Valotapahtumaan
osallistui yhteensä n.1300 henkilöä.
MOBIILIPELI TAPiola
– VUODEN 2013
TAIDEKASVATUSTEKO
Digitaalisen taiteen työpaja osallistui
projektiin, jonka tavoitteena oli toteuttaa
tietokonepeli Tapiolan kaupunginosan
syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneen Heikki von Hertzenin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Projektissa olivat mukana myös
Etelä-Tapiolan lukio ja Espoon musiikkiopisto sekä asiantuntijoita Aalto-yliopistosta.
Mobiilipeli TAPiola julkistettiin valotapahtuman yhteydessä. Suomen lasten
ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry.
myönsi Vuoden 2013 taidekasvatusteko
-kunniamaininnan Espoon kuvataidekoululle peliprojektin koordinoimisesta. Palkinnon perusteluissa mainitaan,
että peliprojekti on uudistanut lasten ja
nuorten kuvataidekoulujen opetusta ja
lisännyt yhteistyötä eri kouluasteiden ja
oppilaitosten välillä.
Pelin voi ladata osoitteesta:
http://www.espoonkuvataidekoulu.fi/
ajankohtaista/oppilastiedotteet/
271-tapiola-peli-ladattavissa-taalta
tai
www.dropbox.com/s/el7jto6uzmrqlmn/
TAPiolaBetav1.0.2.exe
Leppävaaran opetuspiste, kuva: Minttu Hyytiäinen
–8–
WeeGee-talon opetuspiste, kuvat: Niina Ala-Fossi
–9–
Eliisa Loukola
KEVÄTNÄYTTELYSSÄ
Kuvat: Anu Suhonen
Kuvataidekoulun oppilastöiden
näyttelyiden avajaisia vietettiin
7.4.2014 Tapiolassa, WeeGee-talon
kolmannen kerroksen uudessa
näyttelytilassa. Näyttelyt olivat
avoinna 8.–27.4.2014. Avajaisten
musiikkitervehdyksen esitti
nuorisokuoro Afrikan Tähdet Espoon
musiikkiopiston pop/jazzlinja
Ebelistä. Oppilaan puheenvuoron
piti Eliisa Loukola. Näyttelyn
avasi kuvataidekoulun kummi,
lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula.
N
äyttelytilaan oli rakennettu kaksi kokonaisuutta: kuvataiteen perusopetusta
(5–11-vuotiaat oppilaat) esittelevä osa
LENTOHARJOITUKSIA ja syventävien opintojen
päättötöitä (16–20-vuotiaat oppilaat) esittelevä
osa KUVIEN METSÄSTÄJÄT. Näyttelyjen nimet
kuvastavat opiskelua; on kysymys harjoituksesta
oman ilmaisun löytämiseksi eli lentoon lähte-
miseksi. Nuoremmat oppilaat vasta kokeilevat
siipiään kun vanhemmat tekevät jo huimia kaarroksia metsästämällä omia kuviaan.
Perusopetuksen opintovuoteen sisältyi useita teemoja, joista näyttelyssä nähtiin muutamia
esimerkkejä. Valon ja värin suhdetta oli tarkasteltu erilaisten kokeilujen ja havaintoharjoitusten avulla: Mm. talvisen kaupungin valoja oli
kuvattu kirkkaiden ja tummien värien rinnastuksin, ja maisemien värejä tutkittu eri vuodenaikoina. Suuurikokoinen ryhmätyö koostui
sadoista pienistä pointillistisista, eläinaiheisista
värimaalauksista.
Ihmisen kuvaaminen kuuluu opetukseen
kaikissa ikäryhmissä. Näyttelyssä nähtiin elävänmallin piirroksia, muotokuvamaalauksia,
kohopainografiikkaa, kolmiulotteisia akrobaatteja, voimistelijoita ja urheilijoita sekä runsaasti
kärsivällisyyttä ja työtunteja vaatineita keraamisia muotokuvia. Ihmisen kuvaamisen avulla
harjoitetaan käden ja silmän yhteistyötä, opitaan
tietoisesti havainnoimaan ja käyttämään havaintoja kuvan rakentamisessa.
Näyttelyn suurin kokonaisuus koostui lentä-
– 10 –
vien esineiden, eläinten ja satuhahmojen ryhmistä, joiden rakentamisessa oppilaiden mielikuvitus oli todellakin lähtenyt lentoon. Teokset
oli rakennettu monenlaisista materiaaleista;
rautalangasta, paperimassasta, kierrätysmateriaaleista, luonnonmateriaaleista, ja näin ne
edustivat tärkeää avaruudellisen hahmottamisen
sekä rakenteiden ja materiaalien tajun kehittämistä.
Näyttelyssä oli esillä myös opettajien laatimia
kuvaesityksiä, jotka kertoivat oppimisprosesseista ja opetuksen metodeista. Havainnolliset
kuvaesitykset valottivat myös opetuksen tavoitteita ja oppilaiden ajatuksia kuvataideharrastuksestaan.
Mirja Mäkela
Maria Kaisa Aula
KUVIEN METSÄSTÄJISTÄ kerrotaan Pensselihirmujen sivuilla 16–17.
– 11 –
Lastentarhanopettaja Minna Laitinen, kuvat: Elisse Heinimaa
K
uvataidekoulu on mukana Espoon kaupungin opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan hyväksymässä toiminnassa,
jonka tarkoituksena on taiteen perusopetuksen
järjestäminen yhteistyössä päiväkotien kanssa. Musiikkileikkikoulutoiminta on saavuttanut
suurimman suosion, mutta myös kuvataiteen,
tanssin, teatterin ja sirkustaiteen opetusta on
käynnistetty. Toiminta alkoi syksyllä 2013 ja sitä
jatketaan myös tulevana opintovuotena perustamalla uusia eskariryhmiä kuvataidekoulun opetuspisteisiin eri puolille kaupunkia.
KUVATAIDETTA
ESKARIPÄIVÄSSÄ
Olarissa sijaitsevan Kuutamon päiväkodin ja
kuvataidekoulun yhteistyö käynnistyi syyslukukaudella kun päiväkodin esikouluryhmästä ilmoittautui kahdeksan lasta kuvataidekouluun.
Montessorileikkikoulu Auringonsäteestä saapui
vielä kolme innokasta lasta mukaan ja niin oli
opintoryhmä koossa. Kuvataidekouluun on toki
aina kuulunut alle kouluikäisten opintoryhmiä,
mutta nyt opetus sijoitettiin keskelle päivää lasten esikoulupäivän lomaan. Ryhmä kokoontui
kerran viikossa kahden oppitunnin ajan kuvataidekoulun opetuspisteessä. Mukana oli aina päiväkodin lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja.
Lasten vanhemmille järjestettiin syyslukukauden lopulla oma tilaisuus ryhmän työskentelyyn
tutustumiseen.
TAVOITTEITA, SISÄLTÖJÄ
JA TYÖTAPOJA
Espoon kuvataidekoulun varhaisiän kuvataidekasvatuksen opetussuunnitelma on yhteneväinen kaupungin esiopetussuunnitelman kanssa.
Opetuksen tavoitteet, sisällöt ja työtavat kumpuavat samanhenkisestä kasvatusajattelusta,
jossa lasten omaa ajattelua, luovuutta, rohkeutta, vuorovaikutustaitoja ja ryhmätyötaitoja kehitetään ja tuetaan.
Kuvataideopetuksen keskeistä sisältöä ovat
kuvallisen ilmaisukielen käsitteet ja ilmiöt kuten väri, valo, muoto, tila, liike, rakenne jne.
Niihin tutustutaan leikkien, tarinoiden, havaintoharjoitusten ja materiaalikokeilujen avulla.
Kuvia on kaikkialla ja siksi kuvataidetunneilla
harjoitellaan kuvien tarkastelua ja opitaan kuvanlukutaitoa, mutta aivan yhtä tärkeää on oppia
tekemään tietoisia havaintoja elävistä malleista,
luonnosta ja rakennetusta ympäristöstä.
Eskariryhmässä toimitaan leikinomaisesti.
Pedagogisen leikin tavoitteena on tukea lasten
luontaista uteliaisuutta ja intoa uusien asioiden
oppimiseen eli edistää oppimisen iloa. Toisinaan ilon saavuttaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Joskus oppimisprosessin tulos ei ole näkyvä kuva tai esine, vaan se
voi olla kokemus, oivallus, uuden asian ymmärtäminen.
KÄYTÄNNÖN PEDAGOGIIKKAA
Värien ihmeelliseen maailmaan eskarit tutustuivat leikkimällä värilaboratoriota ja kokeilemalla
värien sekoituksia. Väri on loputtoman mielenkiintoinen ilmiö: sama värisävy näyttää erilaiselta valossa ja varjossa ja rinnastettuna muihin
väreihin. Tietyistä väreistä voi sekoittaa uusia
värejä, joitakin värejä ei voi tuottaa sekoittamalla. Väriaineita voi valuttaa ja saada aikaan merkillisiä muotoja ja uusia väriyhdistelmiä. Värillisten kalvojen läpi voi tarkastella maailmaa ja
ihmetellä ympäristön värien muuttumista. Maalaamalla ja värittämällä voi kokeilla, miten värit
käyttäytyvät paperilla. Oppiminen tietoisen kokeilemisen avulla on tehokasta, mieleenpainuvaa ja hauskaa. Käsitteellisellä tasolla tapahtuu
– 12 –
syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämistä, omien
ennakko-oletusten testaamista käytännössä
sekä toisten lasten ajatusten arviointia ja vertaamista omiin käsityksiin.
Työskentely kolmiulotteisilla materiaaleilla
kehittää avaruudellista hahmottamista ja matemaattisia valmiuksia. Erilaiset paperi- ja kartonkimateriaalit ja puutikut ovat kelpo rakentelutarvikkeita, mutta kaikkein suosituinta lasten
mielestä on ikiaikainen savi. Kun kaksiulotteinen kuva muunnetaan kolmiulotteiseksi, täytyy käyttää mielikuvitustaan, jotta hahmosta saa
kokonaisen. Torneja ja taloja rakennettaessa on
mietittävä rakenteiden kantavuutta. Ja mikä on
mittakaava, jos asukas on peukalonmittainen?
Oikeastaan kuvallinen työskentely on myös ankaraa aivotyötä; kysymys on vertaamisesta, mittaamisesta, havainnoimisesta, päätelmien tekemisestä ja valinnoista. Kun aivotyö yhdistyy
käytännön ongelmanratkaisuun ja materiaalien
kokeilemiseen, työskentely tuntuu mielekkäältä.
TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ
Eskarilaiset ovat ensi syksynä ekaluokkalaisia,
ja osa heistä jatkaa opintoja kuvataidekoulussa. Kaikilla on halutessaan jatkomahdollisuus
oppilaspaikan kerran saatuaan. Aiommeko siis
kouluttaa koko joukosta taiteilijoita? Se ei ole
kuvataidekoulun opetuksen ensisijainen tavoite;
toivomme vain, että kaikki saavat osansa kuvallisesta sivistyksestä, taitoja ja tietoja kuvallisen
kulttuurin ymmärtämiseen ja siitä nauttimiseen.
Mutta toivomme myös, että opinnot kuvataidekoulussa antavat valmiuksia jatko-opintoihin
niille oppilaille, jotka suunnittelevat elämänuraa kuvallisen kulttuurin alueelta.
Kirjoittaja on kuvataideopettaja eskariryhmässä.
”Kaikki kuviksessa on kivaa.” (Hilla)
ELISSE HEINIMAA
Emmi Kaarni: Oma kuva talvivaatteissa
”Musta on ollut kivaa tehdä savihommia.” (Ella)
ESKARIT KUVATAIDEKOULUSSA
”Piirustukset ja värimuunnokset ja erikoiset mekanismit on kivoja.” (Paulus)
– 13 –
Ella Ranta: Juhlan jälkeen, kuva: Julia Weckman
SAVI TUNTUU HYVÄLTÄ KÄSISSÄ,
SE TOTTELEE JA TAIPUU
Veronika Sikow: Sunmoon 2, kuva: Julia Weckman
Telma Peura: Uno momento, kuva: Julia Weckman
Maria Hjelt: Kauneus, kuva: Julia Weckman
Veronika Sikow: Sunmoon1, kuva: Julia Weckman
IRMA WECKMAN
E
sineiden valmistamisella savesta ja polttamisella käyttöä kestäväksi on ollut ihmiskunnan kehitykselle suuri merkitys.
On myös kiehtovaa ajatella, että keramiikka
saattaa olla naisten innovaatio. Alkukantaisessa
yhteisössä miesten tehtävä oli hankkia ruokaa
ja metsästää. Naiset huolehtivat lapsista, ruuan valmistamisesta, tulen ylläpitämisestä ja veden noutamisesta. Vedenhakumatkallaan joku
ehkä kaapaisi mukaan pohjasta löytyvää savea ja
huomasi, että sitä voi puristella ja muotoilla eri
tavoin kädessään. Ehkä lapsetkin leikkivät pehmeällä, muovautuvalla massalla. Syntyneet esineet unohtuivat nuotiokiville, jossa ne kuivuivat
ja kovettuivat. Nuotiotulen kuumuudessa savesta
tuli kovaa ja kestävää, uudenlaista materiaalia,
keramiikkaa, poltettua maata, joka piti vettä.
Suuri osa savityöskentelyn viehätystä on sen
helppoudessa. Savi tuntuu hyvältä käsissä, se
tottelee ja taipuu. Saven leipominen onnistuu
kaikilta eikä alkuun pääsemiseksi välttämättä
tarvita edes työvälineitä. Meillä jokaisella on käsissämme kymmenen ”tikkua” eli sormet, joilla
puristeleminen, pyöritteleminen ja paineleminen onnistuu.
Kuvataidekoulussa savityöt ovat perusopetksen suosituin teema. Eräs koulumme opettaja
kertoi joka syksy kysyvänsä oppilailta, mitä he
mieluiten toivovat tulevalta opintovuodelta. Vastaus on aina sama: enemmän savitöitä! Myös keramiikan syventävät opinnot ovat kautta vuosien
yhtä suosittuja oppilaiden keskuudessa.
SYVENTÄVIÄ OPINTOJA
KÄSILLÄ TEKEMÄLLÄ
eramiikan työpajaopetuksessa lähdetään
liikkeelle materiaalin tuntemisesta, sen
mahdollisuuksista ja rajoituksista. Työskentely on hyvin konkreettista käsillä tekemistä.
Syntyy eräänlainen kosketusmuisti. Tietotaito
omaksutaan paljolti yrittämisen ja erehtymisen
kautta, jolloin oppiminen menee erittäin hyvin
perille ja myös säilyy muistissa.
Lähtökohtana tekemiselle on keramiikan työmenetelmien opiskeleminen, jossa käydään läpi
erilaiset muodonantotekniikat. Käsityömäisiä
muodonantotekniikoita ovat peukalotekniikka, vapaa muovailu, makkara- eli nauhatekniikka, levytekniikka ja dreijaaminen. Lisäksi on mahdollista
yhdistää ja käyttää näitä eri menetelmiä ristiin.
Teollisista menetelmistä opiskellaan kipsi-
K
– 14 –
muottiin valamista, jolloin savimallineen avulla
valmistetaan oma kipsimuotti, sekoitetaan valusavi sekä opitaan valamisessa huomioitavat työvaiheet.
S
avi antaa rajattomat mahdollisuudet keksiä
ja kokeilla, mutta on hallittava työvaiheiden oikea ajoittaminen. Iso ruukku ei pysy
muodossaan, jos rakennettaessa käytetään liian
paljon vettä tai muoto laajenee liian nopeasti.
Levytekniikan liitokset irvistelevät, ellei niitä
osata vahvistaa sisäpuolelta. Veistoksen seinämäpaksuuden vaihtelu saattaa aiheuttaa esineen
vääntymisen tai halkeilemisen. On tiedettävä,
miten iso työ säilytetään sopivan kosteana seuraavaan työskentelykertaan, jos sitä halutaan
vielä jatkaa.
Töiden kuivattamisella on omat lainalaisuutensa. On osattava tunnistaa märkä ja kuiva työ,
jotta tiedetään, milloin on oikea hetki latoa työt
raakapolttoon.
Oma osa-alueensa on koristeleminen. On
ratkaistava, tehdäänkö koristeleminen märälle tai nahkakuivalle pinnalle, koristellaanko työ
painelemalla siihen kuvioita, rakennetaanko
kuviointi reliefipintana, maalataanko saviväreillä ja raaputetaanko graffitokoristelu?
Tehdäänkö kuviointi vasta raakapolton jäl-
keen alilasiteväreillä vai olisiko patinointi sittenkin paras vaihtoehto?
Viimeisin työvaihe on lasittaminen. Lasittaminen on haastavaa. Pitää osata ennakoida ja
suunnitella, keskittyä ja työskennellä pitkäjänteisesti. Pitää päättää , mitä lasittamisen tekniikkaa käyttää; kastaako, valeleeko, siveleekö pensselillä, tuputtaako sienellä vai ruiskuttaako. Voi
myös käyttää useampaa tekniikkaa päällekkäin
hyvän ja mehevän lopputuloksen aikaansaamiseksi. On pelottavaa ottaa riski. Lasittaminen
ja sen jälkeinen polttaminen on niin lopullista.
Lasituspoltossa lasite sitten pahimmassa tapauksessa valuu uunilevyyn kiinni. Koko esine
on pilalla! Niin monen työvaiheen jälkeen menetetty! Voi itku ja hammasten kiristys!
KERAMIIKKATYÖ
AJATTELUVALMIUKSIEN
JA LUONTEEN
KEHITTÄJÄNÄ
nko jo olemassa teos ”Zen ja savityöskentelyn taito”? Jos ei ole, se pitäisi kirjoittaa, sillä keramiikkatyö kasvattaa
henkistä kanttia. Se kehittää loogista ajattelua,
koettelee kärsivällisyyttä, lisää ongelmanratkaisutaitoja, vahvistaa kestämään pettymyksiä ja
opettaa luopumista.
Keramiikkatyöskentelyn kaari on pitkä ja sisältää monta erilaista työvaihetta. Esineen työs-
O
tämisestä sen valmistumiseen kuivumisineen ja
polttoineen kuluu aikaa useita viikkoja.
Ja aina on olemassa se mahdollisuus, että vihoviimeisessä poltossa esine menee rikki.
On ihailtavaa, että nuorilla tekijöillä on sisua
jatkaa, halua ja uskallusta tehdä uudestaan. Seuraavalla kerralla ei ehkä tehdä samoja virheitä.
Elämänkin kaari on pitkä ja sisältää monta eri
vaihetta. Tässä on yhdenlainen kasvun paikka,
joka tekee vahvemmaksi. Tällaiselle jaksamiselle
on syytä nostaa hattua ja hurrata.
O
nneksi on myös onnistumisia. Valusavimukit muodostuvat sarjaksi, veistos
kiinnittyy ehjänä jalustalle, savi kauliutuu levyksi, reliefilaataksi tai muotoutuu isoksi
perhoseksi, prässäytyy muottiin vadiksi ja kulhoksi. Esine saa halutun kuvioinnin, värityksen
ja lasitteen. Työmenetelmiä käytetään hallitusti
ja koetaan onnistumisen iloa ja ylpeyttä omasta
osaamisesta.
Neljän vuoden opiskelun jälkeen on mahdollisuus päättötyössä haastaa itsensä ja näyttää
mitä on oppinut. Ja muutamassa intensiivisessä
kuukaudessa tapahtuu jotain taianomaista. Paperinohuesta savesta rakennetut kukkamykiöt
pysyvät ehjinä, ison ruukun pinnassa hehkuvat
valkoiset orkideat, koiranpentujen pentukarva
saa oikean värin ja laatat oikeanlaisen tekstipinnan, niveljalkaisten kiniinikuoren väri ei voisi
– 15 –
olla onnistuneempi eikä tuntosarven kaari hienostuneempi, aurinko- ja kuuvati ylistävät taivaan lakea ja maailman kaunein temppeli tulee
ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran ehjänä uunista ulos.
Takana ovat työvaiheisiin liittyvät ongelmat,
rikkoutumisista johtuvat toivottomuuden tunteet ja pelko ajan loppumisesta kesken.
Vanhemmat, teillä on syytä kehua ja kiittää
nuorianne onnistuneesta suorituksesta.
Keramiikan työpajaopettajana minä ainakin
olen heistä hyvin, hyvin ylpeä.
Kirjoittaja on keramiikan työpajan opettaja ja
Keramiikan päättötöiden ohjaaja.
Ella Ranta: Juhlan jälkeen, kuva: Julia Weckman
Iina Jokinen: Indian beauty, kuva: Anu Suhonen
KUVIEN METSÄSTÄJÄT 2014
SARI TENNI
Ella Eskola, Forces of Nature. Kuvaus ihmisen
voimattomuudesta luonnonvoimien keskellä.
Lyijykynätyö paperille.
Näyttelykeskus Weegee, Uusi näyttelytila
3.krs. Näyttely oli avoinna 8.- 27.4.2014.
Maria Hjelt, Kauneus. Orkidea-aiheilla koristellut ruukut. Kivitavara, käsinrakennustekniikka.
P
äättötyö on lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen ja toteutustavan
oppilas valitsee itse. Päättötyöntekijät ovat
16–20-vuotiaita, työpajoissa opiskelevia pitkän
linjan ’kuvislaisia’. Päättötyöntekijöiden teokset
saattavat olla taiteellisesti erittäin korkeatasoisia;
jotkut tekijöistä hakevat opiskelupaikkaa taidekouluista ja ovat tulevia taiteen ammattilaisia.
Espoon kuvataidekoulun päättötöiden esittelytilaisuudessa oppilas esittelee päättötyönsä ja
kaksi kuvataiteen asiantuntijaa arvioi päättötyön
sekä suullisesti, kirjallisesti että numeerisesti.
Tänä vuonna päättötöitä olivat arvioimassa mm.
valokuvaaja Ari Talusén sekä taidemaalarit Kimi
Pakarinen ja Joonas Kota. Espoon kuvataidekoulun opettajista päättötöitä arvioivat Pekka
Barman, Leena Rantanen ja Anne Ovaska. Keramiikan päättötyöt arvioi Minttu Hyytiäinen ja
valokuvauksen ja digitaalisen taiteen päättötyöt
arvioi Magnus Zweygberg.
Päättötyöhön kuuluvat taiteellisen työn lisäksi työprosessia kuvaavan työkirjan laatiminen ja osallistuminen päättötyönäyttelyyn sekä
taiteentuntemuksen luennoille. Taiteentuntemuksen luennoitsijoiksi kutsutaan ajankohtaisia ja erilaisia näkökulmia taiteeseen avaavia
taiteilijoita. Vuoden 2014 päättötyöntekijöiden
luennoitsijoita olivat taiteilija Kim Simonsson,
valokuvaajat Susanna Majuri ja Jari Silomäki,
taidemaalari Nanna Susi sekä taiteilija Anssi
Kasitonni.
Vuoden 2014 päättötyöntekijöiden ohjaavina
opettajina työpajoissa toimivat Aleksi Tolonen
(piirustus ja tänään tässä ja nyt), Hanna Timonen (valokuvaus), Leena Rantanen (pima),
Irma Weckman (keramiikka), Elisa Rovamo
(pima&grafiikka), Magnus Zweygberg (pima),
Hillevi Vähälä Aranko (pima ja kuvataide), Heta
Boman (kuvataide), Martti Sirola (kuvitus),
Nina Sarkima (digitaalinen taide) sekä Maiju Salmenkivi (pima). Päättötyön suorittaneet
saavat kuvataiteen laajan oppimäärän päättötodistuksen.
E
spoon kuvataidekoulussa valmistui tänä
keväänä 24 laajan oppimäärän päättötyötä: Kuvien metsästäjät -näyttelyn tekijät ja
teokset:
Suvi Hämäläinen, Syyllinen on itse maailmankaikkeus. Triptyykki mustemaalaus, joka käsittelee ihmistä, aikaa ja avaruutta. Muste paperille.
Helmi Härkönen, Jäljillä. Koiran elämää seuraamalla syntynyt valokuvakokoelma.
Nina Jokiaho, The way I tend to see. Kolme tapaa
nähdä maailma. Kolme totuutta Pariisista. Akvarelli, akryyli, öljy ja muste paperille.
Iina Jokinen, Indian beauty. Pienoisveistos Taj
Mahal monumentista. Teknisesti haastava työ on
toteutettu käyttäen levytekniikkaa, dreijaamista
ja käsin muovaamista. Kivitavara, craclé-lasite,
käsinrakennustekniikka.
Eliisa Loukola, ROAR. Lähikuva karjuvasta tiikeristä. Öljy kankaalle.
Wilma Munter, Kuoriaisen viemää. Keraamisia
kuoriaisveistoksia. Kivitavara, alilasiteväri, vastuslanka, iiris-lysteri, käsinrakennustekniikka.
Sara Nieminen, Ikuistetut hetket. Valokuvia tekijälle tärkeistä paikoista yhdistettynä suureksi
kokonaisuudeksi. Valokuvat ja akryyli mainospahville.
Katriina Ojanen, Näkymiä sielunmaisemaani.
Kolme maalausta tekijälle tärkeistä maisemista.
Öljy kankaalle.
Yu Qiao, Todellisuuden turmelema. Kuvaus realistisesta maailmasta ja heijastus ihmisen unelmamaailmasta. Lyijykynä, muste ja vesiväri paperille.
Ella Ranta, Juhlan jälkeen. Värikkäitä keraamisia kukkaveistoksia. Orgaanisia muotoja terälehdistä ja nupuista. Kivitavara, alilasitevärit,
vastuslanka ja käsinrakennustekniikka.
Siiri Kaipoinen, New Yorkin ylpeys. Suurikokoinen maalaus Vapaudenpatsaasta. Akryyli kankaalle.
Veronika Sikow, Sunmoon. Kaksi värikästä keraamista ruukkua taivaan vaiheista. Kivitavara,
alilasitevärit ja käsinrakennustekniikka.
Helmi Kapanen, Le Paris Café. Installaatio pariisilaisesta kahvilasta, jonka maalaukset kuvaavat ihmisen perustunteita: iloa, vihaa, surua
ja seksuaalisuutta. Puiset tuolit ja pöytä sekä akryyli kankaalle.
Henri Syrjö, Post-apokalyptinen Helsinki.
Kaoottinen tulevaisuuden uhkakuva. Raunioitunut näkymä Helsingistä. A2-tuloste, digitaalinen valokuva ja kuvamanipulaatio Adobe Photoshopilla.
Outi Kiikkilä, Merten neidot Naishahmoja merenelävien piirteillä. Lyijykynä paperille.
Inka Talus, My place on stage. Viisi tuttua elokuvajulistetta, joissa sankarina on tekijä itse. Neljä A2 -tulostetta, valokuvaus ja kuvanmuokkaus
sekä yksi A2 akvarellityö paperille.
Ninni Laaksonen, Peuratyttö. Maalaus mielikuvitusolennosta. Vesiväri paperille.
Ronja Lauton, Moi. Surrealistinen maalaus
UV-hohtavilla akryylimaaleilla. UV-maalit hohtavat voimakkaasti mustavalon loisteessa luoden
kuvapinnalle kolmiulotteisuuden vaikutelman.
UV-hohtavat akryylimaalit puuvillakankaalle,
mustavalolamppu ja teltta.
– 16 –
Sanna Vakkilainen: Flow, kuva: Anu Suhonen.
Telma Peura, Uno momento. Viisi keraamista
koirapatsasta. Pentujen ensiaskeleita ruokakupilla. Kivitavara, encobe ja alilasitevärit, käsinrakentaminen.
Elisa Juvonen, Suomen elementtejä. Teokset
avaavat näkökulmia maan monimuotoisuuteen.
Maalausten ympäristöt sijoittuvat eri puolille
Suomea ja ne kuvaavat tunnelmia Suomesta neljänä vuodenaikana. Akryyli ja öljy kankaalle.
Veronica Koskinen, Purkauksia x 3. Yhdeksän
kuvausta ihmisen fyysisistä tunteenpurkauksista. Akryyli kovalevylle.
Takana: Ella Eskola, Ella Ranta,Veronika Sikow, Maria Hjelt, Eliisa Loukola, Katriina Ojanen, Outi Kiikkilä, Helmi Kapanen, Sanna Vakkilainen, Sara
Nieminen, Siiri Kaiponen, Elisa Juvonen, Nina Jokiaho,Yu Qiao. Edessä:Veronica Koskinen, Suvi Hämäläinen,Telma Peura, Iina Jokinen, Ronja Lauton.
Ronja Lauton: Moi, kuva: Anu Suhonen
– ESPOON KUVATAIDEKOULUN PÄÄTTÖTYÖNÄYTTELY
Wilma Munter: Kuoriaisen viemää, kuva: Julia Weckman
Ninni Laaksonen: Peuratyttö, kuva: Anu Suhonen
Sanna Vakkilainen, Flow Kaksi suurikokoista
abstraktia maalausta, joita tehdessä on nautittu
maalaamisen vapaudesta ja värien käytöstä. Akryyli ja öljy kankaalle.
Inka Talus: My place on stage, kuva: Anu Suhonen
Suvi Hämäläinen: Syyllinen on itse maailmankaikkeus, kuva: Anu Suhonen
Kirjoittaja on päättötyökoordinaattori.
– 17 –
MYÖS MUOTI ON ITSEILMAISUA
JA VIESTINTÄÄ
STIPENDIT
RYHMÄSTIPENDI
TAPiola-peliprojektissa mukana olleille:
Niklas Berglund
Aino Ikäheimo
Judit Lindstedt
Ida Pitkänen
Robert Saroniemi
Henri Syrjö
Eero Urala
Pyry Urala
PÄÄTTÖTYÖSTIPENDI
Iina Jokinen
Ella Ranta
Wilma Munter
Telma Peura
Suvi Hämäläinen
Sanna Vakkilainen
Qiao Yu
Nina Jokiaho
Inka Talus
kinmaalaukseen ja huovutukseen, minkä lisäksi opettelimme valokuvauksen perusteita sekä
Photoshop -kuvankäsittelyohjelman käyttöä
tietokoneavusteisessa suunnittelussa. Kevätlukukaudella oppilaat halusivat lähteä suunnittelemaan ja valmistamaan yläosan vaatetta: mekkoa, paitaa tai hupparia. Toteutimme kevään
aikana myös kaksi tilaustyötä: kuvataidekoulun
työpajaoppaan kuvituksen oman työpajamme
osalta sekä koulun kevätnäyttelyn julisteen ja
kutsukortin suunnittelun ja taiton. Näissä tilaustöissä oppilaat pääsivät käyttämään hyödyksi
jo aiemmin opittuja valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitojaan.
Laura Voipio ohjaa oppilaita. Kuvat: Anne Stolt
LAURA VOIPIO
Kuvataidekoulussa käynnistettiin
lukuvuonna 2013–2014 uusi työpaja:
Fashion Shop. Nimensä mukaisesti
työpajassa liikutaan muodin
maailmassa. Työpajan ideana on
tutustua muotiin ja siihen liittyviin
ilmiöihin mahdollisimman
monipuolisesti. Muodin tutkimisen ja
tekemisen kautta työpajassa etsitään
samalla vastausta siihen, mitä muoti
oikeastaan on. Onko se taidetta vai
käsityötä? Vai onko muoti muotoilua?
Entä miten muodin parissa työskentely
sopii kuvataidekoulun ydintoimintaan
ja tavoitteisiin?
UNTUVIKKO-OPETTAJA
OPPII ITSEKIN
loitin vastavalmistuneena opettajana kuvataidekoulussa viime syksynä, minkä
vuoksi monet kysymykset askarruttavat
mieltäni. Tekstiilitaiteilijana, vaatturina ja käsityönopettajana hallitsen muodin luomiseen
A
vaadittavat tekniikat hyvin, mutta olen lukuvuoden mittaan pohtinut, miten opetukseen saisi
integroitua enemmän luovaa tekemistä ja taidetta. Muodin luomiseen liittyy väistämättä paljon
teknisiä asioita: vaatteen tai asusteen kaavoitusta, kaavan kuosittelua, vaatteen sovitusta ja ompelutekniikoita. Teknisten asioiden opetteluun
menee paljon aikaa, joka on poissa luovalta ja
taiteelliselta tekemiseltä. Fashion Shop -työpajan suhteen ydinkysymys kuuluu: miten teknisen taidon ja luovan taiteen saisi tasapainotettua
sopivaan suhteeseen?
Lukuvuoden aikana tämä untuvikko-opettaja on joutunut monesti muistuttamaan itselleen, että nyt toimitaan kuvataidekoulussa ja
nimenomaan taiteen kontekstissa. Verrattuna
esimerkiksi peruskoulun käsityönopetukseen
kuvataidekoulun tavoitteet ja toiminta ovat aivan
erilaiset. Sen vuoksi tavoitteenani on kehittää
Fashion Shop -työpajan toimintaa yhä ilmaisullisempaan suuntaan. Ja sitähän muoti parhaimmillaan on: itseilmaisua ja viestintää – aivan
kuin mikä tahansa muukin taiteen muoto.
Ilokseni sain tietää, että nyt kokeiluna järjestetty Fashion Shop -työpaja jatkuu myös tulevaisuudessa. Nyt minulla on siis mahdollisuus terävöittää työpajan sisältöä edelleen. Ensi vuonna
tulemme keskittymään yhä enemmän sellaisiin
– 18 –
muotiin liittyviin taiteellisiin toimintoihin kuten muotipiirustusten tekoon, kankaan ja materiaalin kuviointiin (kankaanpaino- ja kankaanmaalausmenetelmiin), kankaan värjäämiseen,
stailaukseen ja valmiin tuotteen valokuvaamiseen ja esittelyyn.
KIIREETÖNTÄ JA
OMAEHTOISTA OPPIMISTA
Mielestäni hienointa Fashion Shop -työpajan
työskentelyssä, ja yleensä kuvataidekoulun toiminnassa, on kiireettömyyden tunne. Opeteltaviin asioihin on mahdollista tutustua omassa
tahdissa ja pitkäjänteisesti, mikä lisää oppimisen ja työskentelyn mielekkyyttä. Etenkin muodin parissa työskenneltäessä teoksia ja tuotteita
ei synny hetkessä, sillä vaatteen valmistuksen
monet osavaiheet ovat työläitä ja tarkkaa suunnittelua vaativia. Sen vuoksi onkin upeaa, että
työpajassa on mahdollista keskittyä jokaiseen
työvaiheeseen rauhassa ja perinpohjaisesti.
Työpajoissa oppilaat voivat itse suunnata tekemistään oman mielenkiintonsa mukaisesti. Fashion Shopissa onkin syntynyt tämän
lukuvuoden aikana jos jonkinlaista kokeilua,
valmista tuotetta ja yhdessä tehtyä ryhmätyötä.
Syyslukukauden aikana tutustuimme tekstiilitekniikoiden osalta kankaanpainantaan, sil-
AMMATTITASOISET TILAT
JA VÄLINEET
Uusi työpaja hakee hetken paikkaansa ennen
kuin toimintatavat vakiintuvat – ja toimintatapojen löytymisessä oppilailla on suuri rooli.
Fashion Shop -työpajan alkuperäisenä ideana
oli keskittyä myös muotibloggaamiseen. Heti
ensimmäisillä työpajakerroilla kävi kuitenkin
selväksi, että bloggaamisesta kiinnostuneet
oppilaat olivat siinä jo hyvinkin taitavia ja
aktiivisia. He kertoivat joko bloggaavansa tai
seuraavansa blogimaailmaa kotona lähes päivittäin, minkä lisäksi monilla oli jo oma blogi.
Sen vuoksi päädyimmekin yhteistuumin siihen,
ettei meidän ehkä kannata käyttää työpajassa
aikaa sellaiseen, minkä oppilaat jo osaavat erinomaisesti. Eräs oppilas kiteytti hienosti: ”Miksi
tehdä kuviksessa jotakin sellaista, mitä voi ja
osaa tehdä yhtä hyvin myös kotona?”
Olen painanut tuon lausahduksen ohjenuoraksi mieleeni. Se on minusta erittäin hyvä
lähtökohta ja toimintaohje uudelle työpajalle.
Kuvataidekoulussa käytössämme ovat hienot tilat ja ammattitasoiset välineet, joita kannattaa
hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. On
aivan totta, että kuvataidekoulun eräs viehätys
piilee juuri siinä, että täällä pääsee kokeilemaan
sellaisia työtapoja ja tekniikoita, joita harvalla
on mahdollisuus kotonaan käyttää. Niinpä keskitymme Fashion Shop -työpajassa jatkossakin
tähän ainutlaatuiseen mahdollisuuteen: teemme
sellaisia asioita, joita muualla ei pääse tekemään!
Kirjoittaja on Fashion Shop -työpajan opettaja.
PITKÄN LINJAN KANNUSTUSSTIPENDI
Ronja Lauton
Nelli Malmström
Sara Nieminen
Oona Sellmann
Henri Syrjö
TYÖNILOA-STIPENDI, WICKWICK
Merimaija Kasanen
Minna Kavilo
Veronika Sikow
Henriikka Toivanen
Anna Vuorenmaa
KANNUSTUSSTIPENDI
Ronja Järvelä
Eliisa Loukola
Juuli Rönkä
Saara Sihvo
Eero Urala
KANNUSTUSSTIPENDI
Niklas Berglund
Aino Ikäheimo
Judit Lindstedt
Iris Nieminen
Ida Pitkänen
Robert Saroniemi
Pyry Urala
6
Kesäkurssit 2014
värikylvyt, perhekurssit, kuvissynttärit
sekä muut lyhyt- ja tilauskurssit:
www.espoonkuvataidekoulu.fi/lyhytkurssit
– 19 –
TAPiola-peli
pl 6670, 02070 espoon kaupunki
puh/tel 816 31822, fax 816 31827
[email protected]
www.espoonkuvataidekoulu.fi