Ohje valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun

Työvoima- ja elinkeinokeskukset
Päivämäärä 19.1.2009
Dnro 1949/051/2008 TEM
Ohje valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun
lain ja valtioneuvoston asetuksen täytäntöönpanosta
Voimassa toistaiseksi 26.1.2009 lukien
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ
PL 32 (Aleksanterinkatu 4)
00023 Valtioneuvosto • Puh. 010 606 000
Faksi (09) 1606 2166 • www.tem.fi
ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET
PB 32 (Alexandersgatan 4)
00023 Statsrådet • Tfn 010 606 000
Fax (09) 1606 2166 • www.tem.fi
MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY
P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4)
FI-00023 Government • Tel + 358 10 606 000
Fax + 358 9 1606 2166 • www.tem.fi
2
TIEDOKSI
Työ- ja elinkeinoministeriö
-
kansliapäällikkö Erkki Virtanen
-
valtiosihteeri Katariina Poskiparta
-
valtiosihteeri Mikko Alkio
-
työllisyys- ja yrittäjyysosaston ryhmät
-
alueiden kehittämisyksikkö
-
innovaatio-osasto
-
konserniohjausyksikkö
-
konsernipalvelujen kehittämiskeskus/henkilöasiakkaan palvelut
-
konsernipalvelujen kehittämiskeskus/yritysasiakkaan palvelut
-
säädösvalmistelun kehittämisyksikkö
-
tarkastusyksikkö
-
työelämä- ja markkinaosasto
3
Ohjeen tarkoitus
Laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (1336/2006) ja sen nojalla annettu
valtioneuvoston asetus valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (675/2007) tulivat voimaan 18.6.2007. Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut tämän ohjeen työvoima- ja
elinkeinokeskuksille kyseisten säädösten täytäntöönpanon ohjaamiseksi. Ohjeeseen on
koottu eräitä tärkeitä säädösten täytäntöönpanoon liittyviä asioita, mutta ohje ei kuitenkaan
sisällä kaikkia niitä normeja, joita työvoima- ja elinkeinokeskusten on noudatettava avustusten myöntämisessä. Esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittamista
hankkeista on hallintoviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysyksikön toimesta annettu erilliset rakennerahastosäädöksiin pohjautuvat hallintoviranomaisen
ohjeet, jotka löytyvät osoitteesta www.rakennerahastot.fi.
4
SISÄLLYSLUETTELO
SISÄLLYSLUETTELO............................................................................................................................. 4
1 AVUSTUSHAKEMUKSEN KÄSITTELY ........................................................................................... 8
1.1 HAKEMUKSEN JÄTTÄMINEN .......................................................................................................8
1.2 ALLEKIRJOITUSMERKINNÄT JA ASIAMIEHEN KÄYTTÖ ...................................................8
1.3 MYÖHÄSTYNEENÄ JÄTETYN HAKEMUKSEN KÄSITTELY .................................................9
1.4 VIRKAMIEHEN ESTEELLISYYS JA SEN VAIKUTUS ...............................................................9
1.5 ASIAKIRJAJULKISUUS ....................................................................................................................9
1.5.1 Yleistä ........................................................................................................................................9
1.5.2 Avustushakemuksen vireilletuloa koskevat tiedot ...............................................................10
1.5.3 Avustushakemus .....................................................................................................................10
1.5.4 Hankeselvitysraportti .............................................................................................................11
1.5.5 Lausunto ..................................................................................................................................11
1.5.6 Avustuspäätös .........................................................................................................................11
1.5.7 Avustuksen maksamista koskeva hakemus ja päätös..........................................................11
1.5.8 Maksatuksen keskeyttämistä koskeva päätös ......................................................................11
1.5.9 Avustuksen maksatuksen lopettamista ja takaisinperintää koskeva päätös .....................11
1.5.10 Muutoksenhakua koskevat asiakirjat .................................................................................12
1.5.11 Hankkeen julkinen nimi ja tiivistelmä EAKR -osarahoitteisissa hankkeissa..................12
1.6 HAKEMUKSEN TÄYDENTÄMINEN ............................................................................................12
1.7 HAKIJAN KUULEMINEN ...............................................................................................................13
1.8 HAKEMUKSEN PERUUTTAMINEN ............................................................................................13
1.9 AIEMMIN MYÖNNETTYJEN AVUSTUSTEN HUOMIOON OTTAMINEN ..........................14
1.10 KILPAILUNÄKÖKOHTIEN HUOMIOON OTTAMINEN .......................................................14
1.11 TOIMIALAPÄÄLLIKÖIDEN NÄKEMYSTEN HYÖDYNTÄMINEN.....................................14
1.12 PÄÄTÖKSEN TEKEMINEN..........................................................................................................15
1.12.1 Toimivalta päätöksenteossa .................................................................................................15
1.12.2 Hankkeen toteuttamisaika ja sen pidentäminen ................................................................16
1.12.3 Maksatuspäätöksen tekeminen............................................................................................16
1.12.4 Maksatuksen keskeyttäminen..............................................................................................16
1.12.5 Päätöksen perusteleminen....................................................................................................16
1.12.6 Soveltuvuus EU-ohjelmiin....................................................................................................17
1.12.7 Päätökseen liittyvät lisäehdot ..............................................................................................18
1.12.8 EU-hankkeisiin liittyvät lisäehdot .......................................................................................18
1.12.8.1 Kirjanpitoaineiston säilyttäminen .....................................................................18
1.12.8.2 EAKR-osarahoitteisten hankkeiden tiedotusvaatimukset...............................19
1.12.9 Päätöksen tiedoksianto .........................................................................................................19
1.13 MUUTOKSENHAKU ......................................................................................................................20
1.14 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO...........................................................................................21
U
2 AVUSTUKSEN MYÖNTÄMISEN PERIAATTEITA ...................................................................... 21
2.1 YLEISTÄ.............................................................................................................................................21
2.2 KESKEISET TARKASTUSTOIMENPITEET AVUSTUKSEN
MYÖNTÄMISVAIHEESSA ............................................................................................................21
2.3 AVUSTETTAVAA TOIMINTAA JA YRITYSKOKOA KOSKEVAT MÄÄRITELMÄT........22
2.3.1 Avustettava toiminta ..............................................................................................................22
2.3.2 Avustuksen myöntäminen perustettavan yrityksen lukuun................................................23
2.3.3 Yrityskokomääritelmät ..........................................................................................................23
2.3.3.1 Yleistä.....................................................................................................................23
2.3.3.2 Yritystyypit: riippumattomat yritykset, omistusyhteysyritykset, sidosyritykset24
2.3.3.3 Julkisyhteisöjen omistamat yritykset (suosituksen 3 artiklan 4 kohta) ...........26
2.3.3.4 Yrityksen tietojen määräytyminen......................................................................26
2.3.3.5 Yrityskoon määrittelyhetki ..................................................................................27
5
2.3.3.6 Yrityskokoluokan saavuttaminen tai menettäminen / kahden tilivuoden
siirtymäsääntö .......................................................................................................27
2.3.3.7 Komission suositus ja ilmoitusmalli ....................................................................28
2.4 JATKUVAN KANNATTAVAN TOIMINNAN EDELLYTYSTEN TOTEAMINEN .................28
2.5 JULKISTEN TUKIEN ENIMMÄISMÄÄRÄ..................................................................................28
2.6 ARVONLISÄVERON HUOMIOON OTTAMINEN (VALTIONEUVOSTON ASETUS
RAKENNERAHASTOISTA OSARAHOITETTAVIEN MENOJEN
TUKIKELPOISUUDESTA 1079/2007, 12 §) .................................................................................29
2.7 PROJEKTIKIRJANPITO.................................................................................................................29
2.8 AIEMMIN MYÖNNETYN AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ JA UUDEN
AVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN.................................................................................................29
2.9 YRITYKSEN VASTUUHENKILÖIDEN JA OMISTAJIEN AIEMPIEN KONKURSSIEN
JA AIEMMASSA TOIMINNASSA ESIINTYNEIDEN EPÄSELVYYKSIEN
HUOMIOON OTTAMINEN AVUSTUSTA MYÖNNETTÄESSÄ .............................................30
3 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUS............................................................................................ 31
3.1 YLEISTÄ.............................................................................................................................................31
3.2 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN INVESTOINTEIHIN ..........31
3.2.1 Avustuksen perusteena oleviin hankintamenoihin ei hyväksytä ........................................31
3.2.2 Osamaksukaupalla hankittu omaisuus .................................................................................32
3.2.3 Leasingsopimus .......................................................................................................................32
3.2.4 Julkisen rahoituksen osuus ....................................................................................................33
3.2.5 Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinta (valtioneuvoston asetus
rakennerahastoista osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta, 11 §).......................33
3.2.6 Avustuksen myöntäminen yrityksen ostoon .........................................................................34
3.2.7 Avustuksen myöntäminen konkurssin jälkeen toimintaa jatkavalle yritykselle...............34
3.2.8 Avustuksen myöntäminen rakennusten osalta yrityksen tai sen osan siirtyessä
paikkakunnalla tai paikkakunnalta toiselle........................................................................34
3.2.9 Avustuksen myöntäminen kunnalle tai sellaiselle kiinteistöyhtiölle, jossa kunta on
omistajana..............................................................................................................................34
Myynti ................................................................................................................................35
Julkisten hankintojen kilpailuttaminen ..............................................................................35
3.3 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN MUIHIN
KEHITTÄMISTOIMENPITEISIIN ...............................................................................................36
3.3.1 Avustuksen myöntämisen lähtökohta ...................................................................................36
3.3.2 Avustuksen myöntämisen keskeisiä edellytyksiä .................................................................37
3.3.2.1 Ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvien menojen
hyväksyminen avustuksen piiriin ........................................................................37
Lähtökohta .........................................................................................................................37
Ulkopuolisia palveluja koskeva tarjous .............................................................................38
Palvelun tarjoajan riippumattomuus .................................................................................38
3.3.2.2 Palkkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin.............................................39
Uuden avainhenkilön palkkaaminen..................................................................................39
Olemassa olevan henkilön palkkojen hyväksyminen..........................................................39
3.3.2.3 Matkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin .............................................40
3.3.3 Kehittämistoimenpiteet ja niihin liittyvät hyväksyttävät menot ........................................40
3.3.3.1 Liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen kehittäminen.........................40
Lähtökohta .........................................................................................................................40
Hyväksyttävät menot ..........................................................................................................41
3.3.3.2 Tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittäminen .............................................43
Lähtökohta .........................................................................................................................43
Hyväksyttävät menot ..........................................................................................................43
3.3.3.3 Yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittäminen ...........................45
Lähtökohta .........................................................................................................................45
Hyväksyttävät menot ..........................................................................................................45
3.3.4 Avustuksen myöntäminen yritysten yhteishankkeisiin .......................................................45
3.3.5 Avustuksen myöntäminen suurelle yritykselle muihin kehittämistoimenpiteisiin............47
6
3.4 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
VALMISTELURAHOITUKSENA .................................................................................................48
3.4.1 Avustuksen myöntämisen lähtökohtia ..................................................................................48
3.4.2 Rahoituspäätöksen perusteet .................................................................................................50
3.4.3 Avustuksen myöntämisen keskeisiä edellytyksiä .................................................................50
3.4.3.1 Ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvien menojen
hyväksyminen avustuksen piiriin ........................................................................51
Lähtökohta .........................................................................................................................51
Ulkopuolisia palveluja koskeva tarjous .............................................................................51
Palvelun tarjoajan riippumattomuus .................................................................................52
3.4.3.2 Palkkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin.............................................52
Uuden avainhenkilön palkkaaminen..................................................................................52
Olemassa olevan henkilön palkkojen hyväksyminen..........................................................52
3.4.3.3 Matkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin .............................................53
3.5 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN ENSIMMÄISEN
TYÖNTEKIJÄN PALKKAMENOIHIN ........................................................................................53
3.5.1 Yksinyrittäjän määritelmä.....................................................................................................53
3.5.2 Karenssiajan pituus ................................................................................................................54
3.5.3 Hakemuksen jättäminen ........................................................................................................54
3.5.4 Metsätaloutta ja maataloutta palveleva yritystoiminta.......................................................54
3.5.5 Kilpailunäkökohtien huomioon ottaminen...........................................................................54
3.5.6 Avustuksen myöntäminen yritysjärjestelyissä .....................................................................55
3.5.7 Työsuhteen ennenaikainen päättyminen ..............................................................................55
4 YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISAVUSTUS ........................................... 55
4.1. AVUSTUKSEN MYÖNTÄMISEN LÄHTÖKOHTIA ..................................................................55
Avustuksen saaja................................................................................................................55
Avustuksen myöntämisen edellytyksiä................................................................................56
Avustuksen kohteena olevat hankkeet ................................................................................56
Avustuksen myöntäminen seudullisten yrityspalvelujen ja yrityshautomopalvelujen
kehittämishankkeisiin.........................................................................................................56
Avustuksen myöntäminen valtion virastoille ja laitoksille .................................................57
Ohjausryhmän asettaminen ...............................................................................................57
4.2 AVUSTUKSEN PIIRIIN HYVÄKSYTTÄVÄT MENOT ..............................................................57
4.2.1 Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja palvelujen käytöstä aiheutuvat menot .........................58
4.2.2 Palkkamenot............................................................................................................................58
4.2.3 Matkamenot ............................................................................................................................59
4.2.4 Käyttöomaisuuden hankinnasta tai niiden vuokraamisesta aiheutuvat menot.................59
Koneet ja laitteet................................................................................................................59
Rakennukset ja niihin liittyvät maa-alueet.........................................................................60
Koneiden ja laitteiden sekä tilojen vuokrat........................................................................60
4.2.5 Yleiskustannukset ...................................................................................................................60
4.2.6 Toimintaympäristön kehittämisavustuksella rahoitetun palvelun
markkinointimenojen hyväksyminen ..................................................................................60
4.2.7 Avustuksen piiriin ei hyväksytä muun muassa seuraavia menoja .....................................61
Ostot intressitahoilta..........................................................................................................61
Muita menoja .....................................................................................................................61
4.3 TULOJEN VÄHENTÄMINEN HYVÄKSYTTÄVISTÄ MENOISTA EUOSARAHOITTEISISSA HANKKEISSA.......................................................................................61
4.4 TUETTUUN TOIMINTAYMPÄRISTÖHANKKEESEEN LIITTYVIEN HANKINTOJEN
KILPAILUTTAMINEN ...................................................................................................................61
4.5 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN TUKITASO ..................................62
4.6 AVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN PÄÄOMASIJOITUSTOIMINTAAN...................................62
5 AVUSTUSTEN MAKSATUS............................................................................................................... 63
5.1 TOIMIVALTA MAKSATUSPÄÄTÖKSISSÄ ................................................................................63
7
5.2 MAKSATUKSEN EDELLYTYKSIEN TARKISTAMINEN.................................................63
Aiemmin myönnetyn avustuksen takaisinperintä ja avustuksen maksaminen ....................64
Kokonaisrahoitus ...............................................................................................................64
Yhtiömuodon muutoksen vaikutus......................................................................................64
Maksu perustettavan yhtiön lukuun ...................................................................................65
Maksatushakemuksen käsittelyyn liittyviä tarkistuksia ......................................................65
Konkurssiuhan, selvitystilan ja yrityssaneerauksen vaikutus.............................................66
5.3 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN TOISELLE AVUSTUKSEN
HAKIJALLE .....................................................................................................................................66
5.4 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN, KUN YRITYKSEN
SIJAINTIPAIKKAKUNTA MUUTTUU........................................................................................67
5.5 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN, KUN YRITYKSEN OMISTUS
MUUTTUU ........................................................................................................................................67
5.6 AVUSTUKSEN MAKSAMINEN......................................................................................................67
6. AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ .............................................................................................. 68
6.1 AIEMPIEN YRITYSTUKILAKIEN MUKAISET PÄÄTÖKSET ................................................68
6.2 AVUSTUSTEN TAKAISINPERINNÄN PERUSTEISTA JA TOIMIVALLASTA ....................68
6.3 VALVONTA, ASIAN SELVITTÄMINEN JA MAHDOLLISEN LAUSUNNON
ANTAMINEN....................................................................................................................................70
6.4 AVUSTUSTEN PALAUTTAMINEN ILMAN TAKAISINPERINTÄPÄÄTÖSTÄ ....................71
6.5 VELVOLLISUUS INVESTOINTIIN KOHDISTUNEEN AVUSTUKSEN
TAKAISINPERINTÄÄN .................................................................................................................72
6.5.1 Takaisinperintään johtavat muutokset avustuspäätöksessä asetettuna käyttöaikana .....72
6.5.2 Toiminnan lopettaminen tai supistaminen sekä toiminnan tai avustetun omaisuuden
omistus- tai hallintaoikeuden luovuttaminen toiselle .........................................................73
Yleistä ................................................................................................................................73
Toiminnan jatkaminen (samalla tukialueella) ...................................................................73
Toiminnan jatkaminen muulla tukialueella........................................................................74
Yritysjärjestelyt ..................................................................................................................75
Toiminnan jatkajan avustuskelpoisuutta koskevat edellytykset..........................................75
Asian ratkaiseminen päätöksellä .......................................................................................76
6.5.3 Konkurssiin asettaminen........................................................................................................76
6.5.4. Takaisinperintä vahinkotapahtuman johdosta ...................................................................77
6.6. AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ MUILLA PERUSTEILLA .............................................78
6.6.1. Velvollisuus avustuksen takaisinperintään lain 27 §:n 1 momentin 1 kohdan
perusteella ..............................................................................................................................78
6.6.2. Velvollisuus avustuksen takaisinperintään lain 27 §:n 1 momentin 2-4 kohtien
perusteella ..............................................................................................................................79
6.6.3. Avustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä lain 27 §:n 3 momentin perusteella .....80
6.7. KORON JA VIIVÄSTYSKORON PERIMINEN...........................................................................81
6.8. MAHDOLLINEN KOHTUULLISTAMINEN TAKAISINPERINTÄPÄÄTÖSTÄ
TEHTÄESSÄ.....................................................................................................................................81
8
1 AVUSTUSHAKEMUKSEN KÄSITTELY
1.1 HAKEMUKSEN JÄTTÄMINEN
Kirjallinen hakemus avustuksen saamiseksi on toimitettava ennen hankkeen aloittamista
työvoima- ja elinkeinokeskukseen (jäljempänä TE-keskus). Hakemuksen katsotaan tulleen
vireille sinä päivänä, kun se on toimitettu johonkin viidestätoista TE-keskuksesta. Mikäli
hakemusta ei ole toimitettu TE-keskukselle, jonka toimivaltaan hakemuksen ratkaiseminen
kuuluu, TE-keskuksen on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen TEkeskukselle. Siirrosta on ilmoitettava hakemuksen lähettäjälle.
Avustushakemus on jätettävä kyseessä olevaa avustusmuotoa koskevalle hakemuslomakkeelle laadittuna. TE-keskuksen on välittömästi merkittävä (leimattava) sille toimitettuun
hakemukseen ja sen liitteisiin hakemuksen saapumispäivä ja tämän jälkeen TE-keskuksen
on merkittävä hakemus asianomaiseen rekisteriin/diaariin (TUKI2000 –järjestelmään). Siinä tapauksessa, että hakemus on laadittu vapaaseen muotoon TE-keskuksen on pyydettävä
hakijaa tekemään hakemus mahdollisimman pian hakemuslomakkeelle. Sama koskee tilanteita, joissa hakija on hakenut avustusta toisen avustusmuodon hakemuslomakkeella.
Avustushakemukset, niihin liittyvät lisäselvityspyynnöt ja annetut lisäselvitykset, lausunnot
sekä tehdyt päätökset tulee kirjata/rekisteröidä ja arkistoida viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) ja arkistolain (831/1994) edellyttämällä tavalla. Arkistoinnissa ja rekisteröinnissä tulee niin ikään noudattaa TE-keskuksen arkistonmuodostussuunnitelmaa.
Avustushakemuksen liitemateriaalin, joka toimitetaan TE-keskukseen hakemuksen jättämisen jälkeen, kirjaaminen ja päivämäärämerkinnät tulee tehdä vastaavalla tavalla kuin alkuperäisen hakemuksen osalta materiaalin tosiasiallisen jättöhetken todentamista varten.
1.2 ALLEKIRJOITUSMERKINNÄT JA ASIAMIEHEN KÄYTTÖ
Hakemusten tulee olla asianmukaisesti allekirjoitettuja. Hakemuksen tekemiseen ja sen täydentämiseen ovat yrityksen puolesta oikeutettuja vain nimenkirjoitusoikeuden omaavat
henkilöt. Oikeus nimenkirjoittamiseen on tarkistettava kaupparekisteriotteesta.
Siinä tapauksessa, että yritys käyttää asiamiestä (hakemuksen jättämis- tai neuvotteluvaiheessa), TE-keskuksen on vaadittava asiamieheltä valtakirja, josta ilmenevät asiamiehen
tarpeelliset yhteystiedot. 1 Valtakirja on arkistoitava hakemusasiakirjojen yhteyteen ja siitä
on tehtävä merkintä asianomaiseen rekisteriin/diaariin. Asiamiehen tai avustajan käyttämisestä hallintomenettelyssä säädetään mm. hallintolain 12 ja 13 §:ssä.
1
Asiamies on henkilö, joka on yrityksen puolesta allekirjoittanut hakemuksen tai muuten käyttää puhevaltaa
yrityksen puolesta olematta asemansa perusteella yrityksen virallinen edustaja.
9
1.3 MYÖHÄSTYNEENÄ JÄTETYN HAKEMUKSEN KÄSITTELY
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaan kirjallinen hakemus avustuksen saamiseksi on toimitettava ennen hankkeen aloittamista työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Mikäli avustushakemus on toimitettu TE-keskukseen
vasta hankkeen aloittamisen jälkeen, hakemus on hylättävä liian myöhään jätettynä.
Hankkeen aloittamisen arviointi perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, mutta ainakin seuraavien toimien on katsottava merkitsevän hankkeen aloittamista: 1) hanketta koskevan sopimuksen tai tilauksen tekeminen, 2) hankinnan toimitus tai 3) hanketta koskevan maksun
suorittaminen.
Myönnettäessä yrityksen kehittämisavustusta investointeihin, avustuksen piiriin voidaan
kuitenkin hyväksyä ennen hakemuksen jättämistä syntyneet suunnittelukustannukset, arkkitehdin palkkio, rakennuspiirustus-, sähkösuunnittelu- ja lvi-suunnittelukustannukset.
Myönnettäessä yrityksen kehittämisavustusta ulkomailla pidettäville messuille tai näyttelyyn osallistumisen perusteella, messu- tai näyttelypaikan varaamiseksi suoritettavan ennakko- tai varausmaksun maksamista ei yleensä katsota hankkeen aloittamiseksi, vaikka se
olisi maksettu ennen avustushakemuksen jättämistä. Ennen hakemuksen jättämistä suoritettua ennakko- tai varausmaksua ei kuitenkaan voida hyväksyä avustukseen oikeuttavien menojen piiriin. Katso tältä osin tarkemmin kohtaa 3.3.3.1.
1.4 VIRKAMIEHEN ESTEELLISYYS JA SEN VAIKUTUS
Esteellisyydellä tarkoitetaan sitä, että virkamies on käsiteltävään asiaan, sen asianosaisiin
tai asiassa tehtävän ratkaisun vaikutuspiiriin muuten kuuluviin henkilöihin sellaisessa suhteessa, joka saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa. Pääsääntönä on, että esteellisenä
ei saa käsitellä asiaa eikä olla läsnä asiaa käsiteltäessä.
Asian käsittelyyn osallistuvalla on velvollisuus ottaa huomioon esteellisyytensä ja vetäytyä
asian käsittelystä. Virkamiehellä tarkoitetaan tässä yhteydessä muitakin kuin varsinaisia
virkamiehiä eli myös niitä henkilöitä, jotka muuten kuin virkamiehinä käsittelevät asioita
viranomaisessa (esim. työsopimussuhteiset). Esteellisyysperusteet ja esteellisyyden vaikutus on säännelty yksityiskohtaisesti hallintolain (434/2003) 27–30 §:ssä.
1.5 ASIAKIRJAJULKISUUS
1.5.1 Yleistä
Sen lisäksi, mitä laissa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi säädetään oikeudesta tietojen saamiseen (22 §) ja tietojen luovuttamisesta (23 §) sovelletaan julkisuuslakia
eli lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja asetusta viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintotavasta (1030/1999).
Julkisuuslaki ja asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta sääntelevät viranomaisten hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa. Oikeusministeriön
www-sivuilla
osoitteessa:
10
http://www.om.fi/Etusivu/Perussaannoksia/Julkisuuslaki kerrotaan lain sisällöstä ja valmistelusta.
Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuuslain
mukaan salassa pidettäviä ovat muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä
liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja
muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen
niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa (24 § 1 mom. 20 kohta).
Julkisuuslain 10 §:ssä säädetään tiedon antamisesta asiakirjasta, joka sisältää salassa pidettäviä tietoja. Usein salassapitovelvollisuus koskee vain osaa asiakirjasta. Tieto asiakirjan
julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että
asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. Asiakirjasta voidaan antaa kopio esimerkiksi
poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla.
Hakemusten käsittelyssä keskeisen salassa pidettävyyden perusteen muodostaa se, että jokin asia on katsottava liike- tai ammattisalaisuuden piiriin kuuluvaksi joko yksityisen henkilön tai yhteisön kannalta. Liike- ja ammattisalaisuuden osalta salassa pidettävyys on lainsäädännössä määritelty siten, että asiakirjat, jotka sisältävät viranomaisen virkatoiminnassaan hankkimia tai saamia tietoja ja selvityksiä yksityisestä liike- tai elinkeinotoiminnasta,
elinkeinon ja ammatin harjoittamisesta taikka yksityisen taloudellisesta asemasta, on pidettävä salassa.
Lainkäytössä liike- ja ammattisalaisuuskäsitettä on tulkittu laajasti ja sen osapuolen eduksi,
jonka hyväksi salassa pidettävyys on säädetty. Liike- ja ammattisalaisuuksiksi on tällöin
yleensä katsottu kaikki sellaiset liike- ja ammattitoimintaa koskevat tiedot, jotka eivät nimenomaan ole julkisia. On kuitenkin huomattava, että se, jonka suojaksi salassa pidettävyys
on säädetty, voi myös vapaasti luopua lain hänelle suomasta suojasta.
Julkisuuslain mukaan asiakirjan julkisuus määräytyy asiakirjakohtaisesti. Asiakirja on julkinen, jollei se sisällä salassa pidettäviä tietoja. Arvio yksittäisen asiakirjan julkisuudesta
tehdään konkreettisen asiakirjapyynnön perusteella.
Julkisuutta ja salassa pidettävyyttä tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Epäselvissä tapauksissa TE-keskus voi kysyä ministeriön näkemystä asiassa.
1.5.2 Avustushakemuksen vireilletuloa koskevat tiedot
Kun avustushakemus on saapunut TE-keskukseen, siitä voidaan antaa muille kuin asianosaisille seuraavat niin sanotut diaaritiedot: hakijan nimi, hakemuksen jättöpäivä sekä avustuslaji (yrityksen kehittämisavustus / yritysten toimintaympäristön kehittämisavustus).
1.5.3 Avustushakemus
Hakemus on yleensä asianosaisjulkinen eli vain asianosaisella on oikeus saada itseään koskeva asiakirja käyttöönsä, koska hakemus sisältää liikesalaisuuden piirissä olevia asioita.
Poikkeuksena voi olla yritysten toimintaympäristön kehittämisavustushakemus, jossa avus-
11
tuksen hakijana on yleensä tutkimuslaitos, oppilaitos, kunta tai muu julkinen yhteisö. Tällöin hakemusasiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, koska ne eivät välttämättä sisällä salassa pidettäviä asioita.
1.5.4 Hankeselvitysraportti
Hankeselvitysraportti on lähtökohtaisesti vain asianosaisjulkinen. Asianosaisella on oikeus
saada itseään koskeva asiakirja käyttöönsä siltä osin kuin se ei sisällä muita tahoja koskevia
salassa pidettäviä tietoja.
1.5.5 Lausunto
Lausuntoja ovat esimerkiksi ministeriön tai muiden viranomaisten toisilleen antamat lausunnot. Lausunto on julkinen asiakirja siltä osin kuin se ei sisällä salassa pidettäviä tietoja.
Annettaessa lausunnosta tietoja asianosaiselle, on huolehdittava siitä, ettei samalla anneta
tietoja esimerkiksi lausunnossa käsitellystä kilpailijasta.
1.5.6 Avustuspäätös
TE-keskuksen tai ministeriön myönteinen avustuspäätös on julkinen asiakirjakirja siltä osin
kuin se ei sisällä salassa pidettäviä tietoja.
Noudatetun käytännön mukaan avustuspäätöksistä on yleensä ilmoitettu muille kuin asianosaisille seuraavat tiedot: yrityksen nimi, avustusmuoto, avustuksen määrä ja avustuksen
prosenttiosuus. Kielteinen avustuspäätös ei ole julkinen, jos tiedon antaminen asiakirjasta
aiheuttaisi taloudellista vahinkoa päätöksensaajalle.
1.5.7 Avustuksen maksamista koskeva hakemus ja päätös
Avustuksen maksamista koskeva hakemus on yleensä vain asianosaisjulkinen ja pidettävä
salassa, koska hakemus sisältää lähes aina liike- tai ammattisalaisuuden piirissä olevia asioita. Poikkeuksena voi olla yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuksen maksamista
koskeva hakemus siltä osin kuin se ei sisällä salassa pidettäviä asioita. Maksatuspäätös on
julkinen asiakirjakirja siltä osin kuin se ei sisällä salassa pidettäviä asioita. Kielteinen maksatuspäätös ei ole julkinen asiakirja, jos tiedon antaminen aiheuttaisi taloudellista vahinkoa
päätöksensaajalle.
1.5.8 Maksatuksen keskeyttämistä koskeva päätös
Maksatuksen keskeyttämistä koskeva päätös on julkinen asiakirjakirja siltä osin kuin se ei
sisällä salassa pidettäviä tietoja. Maksatuksen keskeyttämispäätös sisältää kuitenkin usein
muun muassa liike- ja ammattisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja.
1.5.9 Avustuksen maksatuksen lopettamista ja takaisinperintää koskeva
päätös
Avustuksen maksatuksen lopettamista ja takaisinperintää koskeva päätös on julkinen asiakirjakirja siltä osin kuin se ei sisällä salassa pidettäviä asioita.
12
1.5.10 Muutoksenhakua koskevat asiakirjat
Muutoksenhakua koskevat asiakirjat, kuten oikaisuvaatimus, päätös oikaisuvaatimuksen
johdosta, valitus hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle sekä TEkeskuksen muutoksenhakuun liittyvät lausunnot saattavat sisältää salassa pidettäviä asioita.
1.5.11 Hankkeen julkinen nimi ja tiivistelmä EAKR -osarahoitteisissa
hankkeissa
Täytäntöönpanoasetuksessa (EY) N:o 1828/2006 edellytetään tuensaajien listan julkistamista. Kaikista EU-hankkeista on julkistettava vuosittain tuensaajan nimi, hankkeen nimi ja
tiivistelmä sekä tuen määrä. Edellä mainitut tiedot julkistetaan EU-ohjelmien tietojärjestelmän EURAn julkisessa tietopalveluosiossa osoitteessa www.eura2007.fi.
Tuensaajan nimi ja tuen määrä ovat olleet yritystukihankkeissa julkista tietoa jo aiemmin.
Uusina tietoina hakijoilta kysytään hakemuslomakkeessa hankkeen nimi sekä hankkeen tiivistelmä, jotka voidaan julkistaa.
Tuenhakija määrittelee itse, minkä verran ja millaista tietoa hankkeesta voidaan julkistaa.
Hakijalle on tärkeää korostaa, että hankkeen nimi ja tiivistelmä tulevat näkyville EURAn
julkiseen tietopalveluosioon, josta kuka tahansa voi katsoa tietoa internetissä.
Hankkeen julkinen nimi voi olla hyvinkin lyhyt, esimerkiksi vain yksi sana. Hankkeille ei
tarvitse keksiä lyhennelmänimiä, vaan hankkeen nimenä voi olla esimerkiksi ”Tuotantojärjestelmän kehittäminen”
Hankkeen tiivistelmän tarkoituksena on lisätä EU-tukien läpinäkyvyyttä kertomalla, mitä
hankkeissa tehdään, huomioiden kuitenkin liike- ja ammattisalaisuuden piiriin kuuluvat asiat. Sen vuoksi sekä hankkeen nimi että tiivistelmä pyydetään hakijalta, joka määrittelee itse,
minkä verran ja millaista tietoa hankkeesta voidaan julkistaa. Tiivistelmät voivat olla tarvittaessa vain yleisellä tasolla, esimerkiksi ”Hankkeessa kehitetään ympäristöystävällisempiä
tuotantomenetelmiä uusimalla laitteistoja” tai ”Yrityksen kansainvälistymisedellytyksiä parannetaan kehittämällä vientiosaamista”. Tiivistelmäksi riittää 1 - 2 lauseen lyhyt kuvaus
erityisesti yrityskohtaisissa investointi- ja kehittämishankkeissa, kun taas toimintaympäristöhankkeissa voi hakija hyvin esitellä laajemminkin esimerkiksi hankkeen tavoitteita ja
toimenpiteitä.
1.6 HAKEMUKSEN TÄYDENTÄMINEN
Hallintolain 22 §:n mukaan, mikäli viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on
täydennettävä.
Asianosainen eli avustuksen hakija voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan
tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.
13
Jos hakemuksessa olevat tiedot eivät ole riittäviä hakemuksen käsittelyä varten, TEkeskuksen tulee pyytää hakijaa toimittamaan yritysosaston asettamassa, asian laatuun nähden riittävän pitkässä määräajassa tarvittavat lisätiedot. Samalla on hakijalle ilmoitettava,
ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä ratkaisemasta asiaa. Asetettu määräaika voi
olosuhteista riippuen vaihdella yleensä kahdesta viikosta kuukauteen. Mikäli hakija ei määräajassa toimita pyydettyjä lisätietoja, TE-keskus voi tilanteen mukaan antaa yritykselle vielä lisäaikaa tietojen toimittamista varten. Jos yritykseltä ei asetetun määräajan eikä mahdollisen lisämääräajan kuluessa ole saatu pyydettyjä selvityksiä, hakemus käsitellään käytettävissä olevien tietojen pohjalta.
Mikäli hakemus on hyvin puutteellinen, voidaan eräissä tapauksissa tehdä myös päätös asian tutkimatta jättämisestä sen jälkeen, kun hakijalle on ensin varattu tilaisuus täydentää hakemustaan ja hakija ei ole toimittanut pyydettyjä tietoja.
1.7 HAKIJAN KUULEMINEN
Asianosaiselle on hallintolain 34 §:n mukaisesti ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
Asianosaiselle on hallintolain 36 §:n mukaisesti ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Asianosaiselle on toimitettava kuulemisen
kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus
tutustua niihin.
Asianosaiselle on aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi muun muassa ennen avustuksen
takaisinperintäpäätöksen tai maksatuksen keskeyttämistä koskevan päätöksen tekemistä.
Kuuleminen on yleensä tarpeen myös tilanteissa, joissa avustus- tai maksatushakemus ollaan joko kokonaan tai osittain hylkäämässä sellaisen aineiston perusteella, jota avustuksen
hakija itse ei ole toimittanut TE-keskukselle. Tällaista aineistoa voivat olla esim. toiselta
viranomaiselta saadut selvitykset ja lausunnot sekä luottotietorekisteristä saadut tiedot hakijayrityksen tai sen vastuuhenkilöiden taloudellisesta asemasta.
1.8 HAKEMUKSEN PERUUTTAMINEN
Hakija voi peruuttaa hakemuksensa kirjallisella ilmoituksella, jolloin asiassa tehdään päätös
tutkimatta jättämisestä. Hakija voi peruuttaa hakemuksensa siihen asti, kunnes TE-keskus
on tehnyt päätöksen avustusta koskevassa asiassa. Mikäli hakija haluaa peruuttaa hakemuksensa, hänen on toimitettava asiaa koskeva vapaamuotoinen kirjallinen ilmoitus TEkeskukselle. Hakemuksen peruuttamista koskeva ilmoitus on arkistoitava asiaa koskevien
muiden asiakirjojen kanssa.
14
1.9 AIEMMIN MYÖNNETTYJEN AVUSTUSTEN HUOMIOON
OTTAMINEN
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun asetuksen 26 §:n mukaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain tai sen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten (laki ja asetus yritystoiminnan tukemisesta) nojalla myönnetyn
avustuksen vaikutukset on arvioitava kirjallisesti uutta avustushakemusta käsiteltäessä, jos
avustuksen myöntämisestä on kulunut enintään viisi vuotta. TE-keskusten tulee tämän asetuskohdan perusteella tarkastella avustusten vaikutuksia hankeselvitysraportissa.
Mikäli yritykselle on aiemmin myönnetty avustusta ja avustuksen myöntämiselle asetetut
tavoitteet ovat toteutuneet huonosti, tulee avustuksen myöntämiseen suhtautua pidättyvästi.
TE-keskusten huomiota kiinnitetään myös siihen, että avustusten myöntäminen samalle yritykselle useita kertoja edellyttää erityisen painavia perusteita ja nämä perusteet on tuotava
esille joko hankeselvitysraportissa taikka päätöksen perusteluissa.
1.10 KILPAILUNÄKÖKOHTIEN HUOMIOON OTTAMINEN
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 1 §:n 2 momentissa todetaan, että avustusten myöntämisessä tulee ottaa huomioon kilpailunäkökohdat siten kuin
valtionavustuslain 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään. Mainitussa valtionavustuslain
kohdassa todetaan, että valtionavustusta voidaan myöntää, jos valtionavustuksen myöntämisen ei arvioida aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.
Esimerkiksi avustuksen myöntäminen useita kertoja samalle yritykselle lyhyen ajan kuluessa saattaa johtaa kilpailun ja markkinoiden toiminnan vääristymiseen sekä vaikeuttaa muiden samalla toimialalla toimivien yritysten asemaa.
1.11 TOIMIALAPÄÄLLIKÖIDEN NÄKEMYSTEN HYÖDYNTÄMINEN
Investointi- ja kehittämishankkeiden käsittelyssä tulee ottaa huomioon toimialapäälliköiden
avustuksen suuntaamiseen liittyvät esitykset ja näkemykset. Toimialakohtaista tietoa saa
mm. Toimiala Online-tietopalvelusta, toimialaraporteista ja toimialapäälliköiden rahoitusnäkemyspapereista, joista ilmenee mm. alan yleinen kehitys ja suhdannenäkymät sekä investointi- ja kehittämishankkeiden tukemisen suuntaamiseen liittyviä kannanottoja. Lisäksi
on suositeltavaa neuvotella toimialapäällikön kanssa tapauskohtaisesti avustuksen suuntaamiseen liittyvistä erityiskysymyksistä, kuten alan tai alueen kapasiteetista, käyttöasteesta ja
kilpailutilanteesta sekä teknologiakysymyksistä.
TE-keskuksen täytyy lähettää toimialapäällikölle kopio hakemuksesta sekä muista tarvittavista asiakirjoista, joista selviää riittävä kuvaus hankkeesta, mikäli investointihankkeen kustannusarvio on yli 1 200 000 euroa (hakijan esittämä arvio).
15
Hakijan esittämän kustannusarvion mukaan yli 1 200 000 euron investointihankkeen osalta
toimialapäällikön täytyy TE-keskuksen pyynnöstä antaa aina erillinen lausunto, joka liitetään hakemusasiakirjoihin. Jos TE-keskuksen tarkoituksena on kuitenkin tehdä hankkeeseen
kielteinen päätös käyttäen perusteena muuta kuin toimialaperustetta, toimialapäällikön lausuntoa ei tarvitse pyytää. Mikäli käsiteltävän hankkeen toimialalla ei ole toimialapäällikköä,
on asia syytä todeta hankeselvityksessä. Yritystutkijan tulee keskustella toimialapäällikön
kanssa hyvissä ajoin TE-keskuksen kannasta hankkeeseen. Toimialapäällikön antama lausunto tulee liittää aina TE-keskuksen esitykseen ministeriölle. Yritystutkijan tulee olla myös
yhteydessä toimialapäällikköön sellaisista yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeista, jotka liittyvät tietyn toimialan pk-yrityksille tarkoitettujen palvelujen kehittämiseen.
1.12 PÄÄTÖKSEN TEKEMINEN
1.12.1 Toimivalta päätöksenteossa
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 17 §:n mukaan avustuksesta päättää se TE-keskus, jonka alueella avustettava hanke pääosin toteutetaan. Ministeriö
voi yksittäistapauksessa siirtää asian toimivaltaiselta TE-keskukselta toiselle TEkeskukselle, kun hanke toteutetaan useamman kuin yhden keskuksen alueella.
Yrityksen kehittämisavustuksesta päättää ministeriö, jos avustuksen perusteena olevien menojen määrä ylittää neljä miljoonaa euroa (tarkoittaa menoja, joista avustus myönnetään tai
voitaisiin myöntää). TE-keskuksen tulee siis lähettää työ- ja elinkeinoministeriön (jäljempänä ministeriön) päätettäväksi myös kielteinen tai hakijan esittämää hanketta suppeampi
päätösesitys sellaisesta hankkeesta, jonka avustuksen piiriin periaatteessa hyväksyttävissä
olevat menot ylittävät neljä miljoonaa euroa. Ministeriö voi pidättää päätösvallan myös tätä
pienemmissä hankkeissa, jos päätöksellä on erityistä merkitystä tämän lain soveltamisen
kannalta.
Ennen kuin ministeriö voi tehdä päätöksen hankkeeseen, johon on haettu yrityksen kehittämisavustusta yli 1,7 miljoonaa euroa, hankkeen osalta tulee saada valtioneuvoston asettaman yritystukineuvottelukunnan lausunto. Jos yritystukineuvottelukunta puoltaa myönnettäväksi hankkeeseen avustusta vähintään 5 miljoonaa euroa, ministeriö voi tehdä päätöksen
hankkeeseen vasta valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunnon jälkeen.
Kunnan ja yrityksen samaan hankekokonaisuuteen liittyvien hakemusten osalta päätösvalta
ratkaistaan yksittäisen hakemuksen perusteella. TE-keskus tekee siis kunnan ja yrityksen
sellaisista hakemuksista päätöksen, joissa yrityksen kehittämisavustuksen perusteena olevien menojen määrä hakemuksissa erikseen alittaa, mutta yhteenlaskettuna ylittää neljä miljoonaa euroa.
Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuspäätöksen tekee aina TE-keskus.
Avustusta ei voi myöntää euromääräisesti enempää kuin sitä on haettu. Jos hakemukseen
tehdään muutoksia, on se mahdollista vain yrityksen kirjallisen muutoshakemuksen perusteella.
16
1.12.2 Hankkeen toteuttamisaika ja sen pidentäminen
Hankkeen toteuttamiselle määritetään päätöksessä tapauskohtaisesti mahdollisimman realistiseksi arvioitu toteuttamisaika. EAKR -osarahoitteisten hankkeiden toteuttamisajassa on
myös huomioitava niin sanottu n+2 sääntö, mikä edellyttää, että tietyn vuoden ao. EAKRohjelman kehyksen mukaisesta valtuudesta tehdyt päätökset on pääsääntöisesti oltava maksettu ko. EAKR-kehystä seuraavien kahden vuoden aikana (eli kehysvuosi+2 vuotta).
Toteuttamisajan mahdollinen pidentäminen edellyttää, että hakija jättää perustellun kirjallisen hakemuksen TE-keskukselle ennen toteuttamisajan umpeutumista. Avustuspäätöksen
voimassaoloajan pidentämisestä päättää valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi
annetun lain 17 §:n nojalla se TE-keskus, jonka alueella avustettava hanke pääosin toteutetaan. TE-keskus tekee avustuspäätöksen voimassaoloajan jatkamista koskevan päätöksen
myös niissä tapauksissa, joissa avustuksen myöntämispäätöksen on tehnyt ministeriö. Voimassaoloajan pidentämisestä tehdään kirjallinen muutospäätös, joka lähetetään hakijalle.
1.12.3 Maksatuspäätöksen tekeminen
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 18 §:n nojalla TE-keskus
maksaa avustuksen erillisestä hakemuksesta hankkeen edistymisen mukaan, myöntämispäätöksessä asetettujen tarkempien ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella.
TE-keskus tekee maksatuspäätöksen myös kaikista työllisyysmäärärahoista myönnetyistä
investointiavustuksista.
1.12.4 Maksatuksen keskeyttäminen
Maksatuksen keskeyttämisestä säädetään valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 25 §:ssä. Pykälän mukaan työvoima- ja elinkeinokeskus voi päätöksellään
määrätä avustuksen maksamisen keskeytettäväksi siten kuin valtionavustuslain 19 §:ssä
säädetään. Maksatuksen keskeyttämispäätös on turvaamistoimi, jolla maksatus tilapäisesti
keskeytetään asian tarkemman selvittämisen ajaksi. Selvittämisen jälkeen on tehtävä joko
päätös maksatuksen jatkamisesta tai maksatuksen lopettamisesta ja takaisinperinnästä.
Maksatuksen keskeyttämispäätöstä ei saa tehdä vain tosiasiallisesti keskeyttämällä maksatus, vaan keskeyttämistilanteissa on aina tehtävä kirjallinen päätös. Keskeyttämispäätös on
tehtävä välittömästi, kun keskeyttämisperuste on tullut TE-keskuksen tietoon. Ennen keskeyttämispäätöksen tekemistä on avustuksen saajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi asian johdosta. On syytä huomioida, että keskeyttämispäätös voidaan tehdä vain valtionavustuslain 19 §:ssä mainituilla perusteilla. Maksatuksen keskeyttämistä koskevaan päätökseen
voi hakea muutosta siten kuin valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun
lain 32 §:ssä säädetään.
1.12.5 Päätöksen perusteleminen
Hallintopäätöksen perustelemisesta säädetään hallintolain 45 §:ssä. Pykälän mukaan päätös
on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet
ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Näin ollen myös valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain ja asetuksen nojalla tehdyt päätökset on perustel-
17
tava. On syytä huomata, että edellä mainittujen säädösten nojalla myönnetyt avustukset ovat
harkinnanvaraisia eli päätökset perustuvat monesti suurelta osin tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päätöksiä tulisi perustella asianmukaisesti.
Perusteluina tulisi esittää seikat ja selvitykset, jotka ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun eli
niin sanotut tosiasiaperustelut. Tämän lisäksi päätöksestä tulee käydä ilmi kaikki ne säännökset, määräykset tai muut päätökset (esim. TE-keskuksen rahoituslinjaukset), joihin nyt
tehty päätös pohjaa.
Perusteluita tarkastelemalla asianosaisen olisi kyettävä arvioimaan päätöksen oikeellisuutta
ja hänen tarvettaan hakea muutosta. Perustelemisvelvollisuuden tarkoituksena on lisäksi
auttaa viranomaista kontrolloimaan toimintaansa, kiinnittämään huomiota epäjohdonmukaisuuksiin ja arvioimaan tosiasiatietoja tarkasti.
Tosiseikat on jo perusteluvaiheessa erotettava oikeussäännöistä. Pelkkä oikeussääntöihin
perustuva perustelu on liian yleinen, koska siinä ei yksilöidy juuri käsiteltävän asian tosiasiaperusta. Päätöksestä tulisi siis käydä ilmi, kuinka oikeussääntöä on sovellettu juuri tässä
yksittäistapauksessa.
Viranomaisen harkintavalta jaetaan tavallisesti oikeusharkintaan ja tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Oikeusharkinnasta on kysymys, jos tapaukseen sovellettava säädös käytännöllisesti katsoen yksiselitteisesti määrää, miten viranomaisen on asia ratkaistava. On huomattava, että oikeusharkinta sisältää myös normaalin oikeudellisen tulkinnan mahdollisuuden.
Tarkoituksenmukaisuusharkinnassa viranomainen valitsee lain suomista ratkaisuvaihtoehdoista sen, joka parhaiten toteuttaa hallinnon tarkoitusperiä (tavoiteharkintaa). Tarkoituksenmukaisuusharkinnassakin on huomioitava hallinnon oikeusperiaatteet, jotka on lueteltu
hallintolain 6 §:ssä seuraavalla tavalla: Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia
tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja
odotuksia.
Päätöksen perusteluita laadittaessa on myös syytä huomioida, että perusteluissa on esitettävä kaikki ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Näin ollen viranomaisen mahdollisessa muutoksenhakuvaiheessa antama lausunto on tarkoitettu ainoastaan selventämään
perustelua, ei korvaamaan niitä.
On myös syytä huomata, että kielteisen päätöksen perustelujen on yleensä oltava tarkemmat
ja laajemmat kuin edun suovan, myönteisen päätöksen perustelujen. Sama koskee myös
osittain kielteistä päätöstä eli esimerkiksi myöntämispäätöstä, jossa avustus on myönnetty
alhaisemmalla avustusprosentilla kuin hakija on hakenut tai maksatuspäätöstä, jossa osa hakijan esittämistä menoista on hylätty.
1.12.6 Soveltuvuus EU-ohjelmiin
Hankeselvitysraportissa tulee perustella hankkeen soveltuvuus EU-ohjelmaan. Esitetyt perustelut siirretään hankkeen muiden tietojen mukana EURAan. Perusteluksi ei riitä pelkkä
EU-ohjelman ja toimintalinjan mainitseminen, vaan hankkeen soveltuvuutta tulee perustella
18
laajemmin. Keskeisimpinä perusteina ovat EU-ohjelman ja toimintalinjan tavoitteet, sisällölliset painotukset ja valintakriteerit, mukaan lukien kunkin ohjelman seurantakomitean
vahvistamat kriteerit. Perusteina voivat olla myös maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman linjaukset sekä maakunnan yhteistyöasiakirjassa sovitut rahoituksen suuntaamisen periaatteet. Lisäksi hankkeet voivat tukea kansallisten erityisohjelmien (esimerkiksi
osaamiskeskusohjelma ja aluekeskusohjelma) toteuttamista.
1.12.7 Päätökseen liittyvät lisäehdot
TE-keskus sekä ministeriö voivat liittää ehtoja ja rajoituksia myöntämäänsä avustukseen
(lain 19 §). Asetettavat lisäehdot tulee selkeästi ilmaista päätöksessä.
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettua 3 ja 5 vuoden käyttöaikaa voi ministeriö tai TE-keskus avustuksen myöntämispäätökseen sisällytettävällä ehdolla erityisestä syystä pidentää. Pidemmän käyttöajan asettaminen voi olla tarpeen esimerkiksi tapauksissa, joissa avustusta myönnetään matkailukäyttöön
tarkoitettujen lomamökkien rakentamiseen.
1.12.8 EU-hankkeisiin liittyvät lisäehdot
1.12.8.1 Kirjanpitoaineiston säilyttäminen
Rahoitusta myöntävän viranomaisen on muistutettava hakijalle, että kaikki asianomaisen
EU-ohjelman menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet ovat komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla kolmen vuoden ajan toimenpideohjelman sulkemisen jälkeen. Varmaa päivämäärää asiakirjojen säilyttämiselle ei tässä vaiheessa voida antaa, mutta esim.
EAKR-rahoituspäätöksen ehtoihin on käytännön syistä merkitty, että hankkeen asiakirjoja
on säilytettävä vähintään 31.12.2021 saakka. Tämä päivämäärä on riittävän kaukana myös
siinä tapauksessa, että ohjelmien sulkemisen yhteydessä ilmenisi ongelmia, joiden vuoksi
loppumaksun maksaminen viivästyisi suunnitellusta ajankohdasta.
Vastuuviranomaisella tulee olla myös hankkeen päättymisen tai yrityksen toiminnan lopettamisen jälkeen tai mahdollisessa konkurssitilanteessa tieto hankkeen asiakirjojen säilytyspaikasta ja hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot, jotta hankkeen toteutuksen kaikki vaiheet voidaan vaikeuksitta myös jälkikäteen selvittää. Jos kyseessä on luonnollinen henkilö
eli yksityisyrittäjä, säilytysvelvoite pysyy yrityksen lopettamisen jälkeenkin tällä henkilöllä.
Jos kyseessä on toimintansa lopettanut yritys, säilytysvelvoite on yrityksen viimeisimmällä
pääomistajalla tai viimeisimpänä eronneella hallituksen puheenjohtajalla. Konkurssitapauksissa vastuu voi olla esim. konkurssipesänhoitajalla.
Hankkeen asiakirjoja tulee säilyttää yhdessä paikassa paloturvallisessa arkistossa. Asiakirjat
on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä. Sähköistä tai optista säilyttämistä selventää komission asetus
2355/2002, jossa todetaan että:
”Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäiskappaleina tai ne on tallennettava yleisesti hyväksyttyjä tietojärjestelmiä käyttäen. Yleisesti hyväksyttyjä tietojärjestelmiä ovat erityisesti
seuraavat:
19
•
•
•
•
valokopiot alkuperäisistä asiakirjoista
mikrofilmit alkuperäisistä asiakirjoista
optisiin tietojärjestelmiin (kuten CD-romille, kovalevylle tai magneettilevykkeelle) tallennetut alkuperäisten asiakirjojen sähköiset versiot
ainoastaan sähköisessä muodossa olevat asiakirjat.
Kansallisten viranomaisten on vahvistettava menettely, jolla todistetaan yleisesti hyväksyttyjä tietojärjestelmiä käyttäen tallennettujen asiakirjojen yhdenmukaisuus alkuperäisen
asiakirjan kanssa, ja tällä menettelyllä on taattava, että tallennetut versiot täyttävät kansallisen lainsäädännön velvoitteet ja että niihin voidaan luottaa tarkastuksia varten. Jos asiakirjat ovat saatavilla ainoastaan sähköisessä muodossa, atk-järjestelmän, johon sähköiset
versiot on tallennettu, on täytettävä hyväksytyt turvastandardit, joilla taataan, että tallennetut versiot täyttävät kansallisen lainsäädännön velvoitteet ja että niihin voidaan luottaa tarkastuksia varten.".
Käytännössä kaikki Suomessa käytössä olevat, tilintarkastajan hyväksymät järjestelmät
täyttävät yllämainitut vaatimukset.
Säilytysvelvoite koskee hankkeen kaikkia asiakirjoja eli hankkeen asiakirja-aineistoa, kirjanpitoa ja alkuperäisiä tositteita. Säilytysvelvoite koskee myös palkkatositteita, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkansaajakohtainen seuranta hankkeen henkilöstökuluista
tulostetaan paperille ja liitetään hankkeen asiakirjoihin.
1.12.8.2 EAKR-osarahoitteisten hankkeiden tiedotusvaatimukset
EAKR-tukea saaneiden hankkeiden toteuttajille on laadittu tiedotusohje sekä sitä koskevat
internet-sivut www.tem.fi/hankeohje.
TE-keskuksissa tiedotusohje tulostuu automaattisesti TUKI2000-järjestelmästä kaikkien
myönteisten EAKR-rahoituspäätösten liitteeksi.
Mikäli kyseessä on rakentamista tai infrastruktuuri-investointeja sisältävä, yli 500 000 euroa tukea saava hanke, kuten esimerkiksi tuotantotilojen laajennus, hankkeen toteuttajaa on
hyvä erikseen muistuttaa rakennusaikaisen mainostaulun pystyttämisestä. Lisäksi yli 500
000 euroa tukea saaneille, aineellisia investointeja sisältäville hankkeille jaetaan hanketarra,
joka vastaa asetuksessa mainittua tietokylttiä.
1.12.9 Päätöksen tiedoksianto
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain nojalla tehty päätös voidaan lain 31 §:n mukaan antaa tiedoksi hallintolain 59 §:ssä säädettyä tavallista tiedoksiantoa käyttäen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätökset voidaan lähettää vastaanottajalle postitse tavallisena kirjeenä. Vastaanottajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Päätöksen katsotaan kuitenkin tulleen viranomaisen eli esimerkiksi avustusta hakeneen kunnan tietoon kirjeen saapumispäivänä.
20
Jatkossakin voidaan käyttää tiedoksiantotapana saantitodistusmenettelyä. Saantitodistuksen
käyttäminen on suositeltavaa esimerkiksi maksatuksen keskeyttämistä ja lopettamista koskevissa päätöksissä sekä takaisinperintäpäätöksissä.
Laadukas asiakaspalvelu puoltaa monesti sitä, että etenkin kielteisistä päätöksistä tiedotetaan ensin puhelimitse sen lisäksi, että niistä tiedotetaan kirjallisesti.
1.13 MUUTOKSENHAKU
Muutoksenhausta säädetään valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun
lain 32 §:ssä seuraavasti:
”Tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Päätökseen
saa siihen tyytymätön asianosainen hakea oikaisua 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimus tehdään päätöksen tehneelle viranomaiselle.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa valittamalla hakea muutosta siten kuin
hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.”
Muutoksenhaun ensivaiheena on oikaisuvaatimusmenettely. Oikaisuvaatimusmenettelyssä
päätöksen tehnyttä viranomaista eli TE-keskusta tai ministeriötä voidaan pyytää tarkastamaan päätöksensä laillisuus. Oikaisuvaatimusmenettelyn etuina ovat sen nopeus ja joustavuus, koska selvissä tapauksissa viranomainen voi muuttaa oman päätöksensä tarvittaessa
hyvinkin nopeasti ja näin voidaan välttää asian tarpeeton käsittely valitusasteissa.
Viranomaisen on liitettävä antamiinsa päätöksiin oikaisuvaatimusosoitus. Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiseen on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Jos oikaisuvaatimusajan viimeinen
päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto,
oikaisuvaatimusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä.
Oikaisuvaatimus tehdään päätöksen tehneelle viranomaiselle eli ministeriölle tai työvoimaja elinkeinokeskukselle. Oikaisuvaatimuksen voi tehdä avustusta koskevassa asiassa asianosaisena oleva taho. Asianosaisen käsite määrittyy pykälää sovellettaessa hallintolainkäyttölain 6 §:n ja sen tulkintakäytännön mukaisesti.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen tulee viranomaisen liittää valitusosoitus.
TE-keskuksen tekemästä oikaisuvaatimuspäätöksestä voi valittaa ensivaiheessa hallintooikeuteen ja hallinto-oikeuden tekemästä päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallintooikeuteen.
Ministeriön tekemästä oikaisuvaatimuspäätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallintooikeuteen ja valittaa voidaan vain sillä perusteella, että ministeriön tekemä päätös on lain
vastainen.
21
1.14 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 33 §:n mukaan lain nojalla
tehty päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Pykälän tarkoituksena on käytännössä varmistaa se, että lain nojalla tehdyt takaisinperintäpäätökset voidaan täytäntöönpanna muutoksenhausta huolimatta. Lisäksi säännöstä voidaan soveltaa esimerkiksi tehtäessä maksatuksen keskeyttämistä koskeva päätös
lain 25 §:n nojalla. Päätöksen täytäntöönpano on siis mahdollista ellei muutoksenhakuviranomaisena toimiva hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus päätä keskeyttää täytäntöönpanoa.
Lisäksi lain 33 §:ssä todetaan, että lain 26 ja 27 §:ssä tarkoitetuissa takaisinperintäasioissa
lainvoimainen päätös 2 voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
säädetyssä järjestyksessä. Katso tältä osin laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
(706/2007), joka on tullut voimaan 1.1.2008.
2 AVUSTUKSEN MYÖNTÄMISEN PERIAATTEITA
2.1 YLEISTÄ
Avustuksen myöntämisvaiheessa TE-keskus ottaa kantaa siihen, onko hakija ja hakijan esittämä hanke sellainen, että avustusta voidaan myöntää. Myönteisen päätöksen perusteena
olevien menojen tulee perustua hakijan esittämään yksilöityyn hankesuunnitelmaan, josta
tulee selvitä mitä hankintoja ja/tai palveluita hakija aikoo hankkia.
2.2 KESKEISET TARKASTUSTOIMENPITEET AVUSTUKSEN
MYÖNTÄMISVAIHEESSA
Hakijayrityksessä tulee yleensä käydä tai tavata yrittäjä erityisesti ennen myönteisen avustuspäätöksen tekemistä. TE-keskuksen tulee tarkastaa aina ennen avustuspäätöksen tekemistä luottotietoyhtiön rekisteristä hakijaa koskevat perustiedot sekä luottotiedot. Rekisteristä tulee tarkastaa, ovatko hakemuksessa esitetyt tiedot yhtäpitäviä rekisterin tietojen
kanssa sekä muut mahdolliset hakemuksen käsittelyyn vaikuttavat tiedot. Erityisesti on
huomioitava, että päätöstä tehtäessä on käytettävissä mahdollisimman uudet tiedot. Jos yrityksen vastuuhenkilöiden tai omistajien määrä on huomattavan suuri, tiedot on pääsääntöisesti tarkastettava vain tärkeimpien vastuuhenkilöiden ja omistajien osalta.
Ainakin seuraavat tiedot tulee tarkastaa ja liittää tulosteet hakemusasiakirjoihin:
yrityksen y-tunnus,
yrityksen nimi, nimen muutokset, apu- ja rinnakkaistoiminimet,
yrityksen hallitus tai henkilöyhtiön yhtiömiehet,
yrityksen toimitusjohtaja,
yrityksen omistajat,
2
Lainvoimalla tarkoitetaan sitä, että päätökseen ei voida enää hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin.
22
-
maksettu osakepääoma,
maksuhäiriöt,
yritykset, joissa hakijayrityksen omistajat tai vastuuhenkilöt ovat mukana ja
konkurssit, joissa hakijayrityksen omistajat tai vastuuhenkilöt ovat mukana.
Tarvittaessa tulee myös tarkastaa hakijayrityksen omistajien ja vastuuhenkilöiden mahdolliset maksuhäiriöt.
Mikäli yrityksen tietoja ei löydy rekisteristä, merkitsee se käytännössä sitä, ettei yritystä ole
merkitty kaupparekisteriin.
Jos yrityksen taloudellinen tilanne antaa aihetta, on edellä mainittujen tietojen lisäksi pyydettävä suoraan veroviranomaiselta hakijayritystä koskevat tiedot mahdollisista verojäämistä lain 22 §:n 2 momentin nojalla. Verojäämien vaikutus arvioidaan yrityksen toimintaedellytysten ja hankkeen toteuttamisen kannalta.
TE-keskuksen harkinnan mukaan tulee tarkastaa myös muut tiedot, joilla saattaa olla merkitystä avustuksen myöntämiselle. Tällaisia muita tietoja voivat olla esimerkiksi tiedot yrityksen vastuuhenkilöiden tai omistajien liiketoimintakielloista tai yksityishenkilön velkajärjestelyistä sekä tiedot yrityssaneerauksesta, selvitystilasta tai palkkaturvaveloista.
2.3 AVUSTETTAVAA TOIMINTAA JA YRITYSKOKOA KOSKEVAT
MÄÄRITELMÄT
2.3.1 Avustettava toiminta
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan
avustuksia suunnataan korkeatasoisiin yritystoimintaa edistäviin hankkeisiin. Yrityksen kehittämisavustuksen kohteena olevana yritystoimintana pidetään yksityisen henkilön (luonnollinen henkilö) elinkeinonharjoittajana (toiminimellä) sekä oikeushenkilöiden eli yhtiöiden (osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt) ja osuuskuntien harjoittamaa elinkeinotoimintaa. Säätiöiden ja yhdistysten toiminta voidaan katsoa laissa tarkoitetuksi yritystoiminnaksi yrityksen kehittämisavustuksen myöntämistä harkittaessa vain poikkeustapauksissa.
Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää julkisille yhteisöille,
kuten kunnalle, kuntayhtymälle, yliopistolle, ammattikorkeakoululle tai muulle niihin verrattavalle voittoa tavoittelemattomalle taholle sekä voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle, osuuskunnalle, yritykselle tai muulle yhteisölle yritysten toimintaympäristöä parantaviin
hankkeisiin.
Lain mukaista avustusta ei voi myöntää kalatalouteen, maatalouteen eikä metsätalouteen.
Avustusta ei voida myöntää myöskään maataloustuotteiden jalostukseen tai markkinointiin,
lukuun ottamatta liikennekäyttöön tarkoitetun bioetanolin tuotantoon liittyviä lain 8 §:n 1
kohdan mukaisia investointeja.
Maataloudella tarkoitetaan peltoviljelyä, karjataloutta tai muuta tuotantoeläinten pitoa, kasvihuonetuotantoa, puutarha- ja taimitarhaviljelyä, turkistarhausta, hevostaloutta, porotalout-
23
ta, mehiläistaloutta, ammattimaista metsästystä, marjastusta tai sienestystä taikka muuta
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantotoimintaa.
Metsätaloudella tarkoitetaan alkutuotantona harjoitettavaa metsän hoitoa ja puuston kasvatusta, mutta ei esimerkiksi puun tai muiden metsävarojen jalostamista erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Huom! Metsätaloutta ja maataloutta palvelevaa yritystoimintaa, kuten esimerkiksi koneurakointia, ei pidetä lain tarkoittamana metsätaloutena tai maataloutena. Yrityksen kehittämisavustuksen myöntäminen tällaiseen yritystoimintaan voi tulla kysymykseen lähinnä valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 21 §:n mukaisen ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin myönnettävän avustuksen osalta.
Kalataloudella tarkoitetaan veden elollisten luonnonvarojen hyödyntämistä ja vesiviljelyä
sekä kalastustuotteiden tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä.
Uutena poissulkevana rajauksena lain 6 §:ssä on maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi, joiden rahoitus on siirtynyt maa- ja metsätalousministeriön tukijärjestelmän piiriin.
Maataloustuotteiden jalostuksella ja markkinoinnilla tarkoitetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen maataloustuotteiden sellaista lajittelua, pakkaamista, säilyttämistä, jalostamista tai muuta käsittelyä, jonka jälkeen tuote on edelleen maataloustuote. Tästä rajoituksesta huolimatta avustusta voidaan myöntää liikennekäyttöön tarkoitetun bioetanolin tuotantoon liittyviin lain 8 §:n 1 kohdan mukaisiin investointeihin.
2.3.2 Avustuksen myöntäminen perustettavan yrityksen lukuun
Avustuksen myöntäminen perustettavan yrityksen lukuun on mahdollista vain erityisen painavasta syystä. Tällaiseksi syyksi ei näin ollen sovellu pelkästään keskeneräiset yrityksen
perustamistoimet. Myönnettäessä avustusta perustettavan yrityksen lukuun hakijan on hakemuksessa yksilöitävä ainakin yhtiömuoto, perustajat sekä omistusosuudet. Tämä yksilöinti on toistettava avustuspäätöksessä. Avustuksen myöntäminen edellyttää sitä, että perustettavan yrityksen perustamiskokous on pidetty ja että kaupparekisteri-ilmoitus on tehty.
Avustuksen maksatuksen edellytyksenä on, että yritys on perustettu. Poiketen tässä mainitusta yleissäännöstä, voidaan yrityksen kehittämisavustusta myöntää ja maksaa yrityksen
perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämiseen myös yksityiselle henkilölle perustettavan yrityksen lukuun.
2.3.3 Yrityskokomääritelmät
2.3.3.1 Yleistä
Pienen ja keskisuuren yrityksen sekä suuren yrityksen määritelmät ovat valtionavustuksesta
yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 4 §:ssä. Lain mukaan pienellä ja keskisuurella
yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka täyttää kulloinkin voimassa olevan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun Euroopan yhteisöjen komission
suosituksen pienen tai keskisuuren yrityksen ehdot. Tällä hetkellä voimassa olevan komission suosituksen 2003/361/EY (jäljempänä suositus) mukaan pk-yrityksellä tarkoitetaan
24
pientä ja keskisuurta yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää, jonka vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen
sisältyvät pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.
Edellä mainitun suosituksen mukaan pienellä yrityksellä tarkoitetaan pk-yritysten luokassa
yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää, jonka vuosiliikevaihto tai
taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät tunnusmerkit.
Suurella yrityksellä tarkoitetaan lain 4 §:n mukaan muuta yritystä kuin edellä mainittuja
pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Poissulkevan määritelmän mukaisesti sellaiset yritykset, jotka eivät täytä edellä mainitun komission suosituksen pk-yrityksen määritelmää, ovat suuria
yrityksiä.
Valtioneuvoston asetuksessa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi on 2 §:ssä
määritelty mikroyritys, viittaamalla edellä mainittuun komission suositukseen
2003/361/EY. Mikroyrityksellä tarkoitetaan asetuksen mukaan yritystä, joka täyttää kulloinkin voimassa olevan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetun Euroopan yhteisöjen komission suosituksen mikroyrityksen ehdot. Suosituksen
mukaan mikroyrityksellä tarkoitetaan pk-yritysten luokassa yritystä, jonka palveluksessa on
vähemmän kuin 10 työntekijää, jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2
miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät tunnusmerkit.
On syytä huomioida, että myönnettäessä yrityksen kehittämisavustusta investointeihin mikroyritykselle, joka toimii harvaan asutulla maaseudulla, käytetään asetuksen 8 §:n 1 momentin mukaisesti osin poikkeavia avustuksen enimmäisprosenttiosuuksia, verrattuna muilla alueilla toimiviin mikroyrityksiin. Asetuksen 8 §:n 4 momentissa on määritelty harvaan
asuttu maaseutu, viittaamalla maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007) 29 §:ssä määriteltyihin alueisiin.
Seuraavassa on käsitelty komission suosituksen 2003/361/EY keskeisiä kohtia. Yrityskokotulkintaa ei pidä tehdä ainoastaan tämän ohjeen perusteella, vaan yrityskokotulkinnan ensisijainen pohja on komission ao. suositus 2003/361/EY.
2.3.3.2 Yritystyypit: riippumattomat yritykset, omistusyhteysyritykset, sidosyritykset
Yritystyypit on käsitelty suosituksen 3 artiklassa.
Yrityksen työntekijämäärän ja vuosiliikevaihdon sekä taseen tarkastamisen lisäksi tulee
kiinnittää huomiota yrityksen riippumattomuuteen. Riippumattomuutta arvioidaan sen mukaan, millainen suhde yrityksellä on toisiin yrityksiin pääoman omistuksen, äänimäärän tai
määräysvallan käytön osalta. Yritysten välisestä suhteesta siis riippuu se, otetaanko toisen
yrityksen tiedot kokonaisuudessaan (sidosyritys) tai suhteutettuna (omistusyhteysyritys)
huomioon tarkasteltavan yrityksen kokoluokitusta määriteltäessä. Jos tarkasteltava yritys on
komission suosituksen mukaisesti määriteltynä riippumaton, huomioidaan vain kyseisen
yrityksen tiedot, eikä muita yrityksiä.
25
Riippumattomia yrityksiä ovat kaikki yritykset, jotka eivät ole joko (suosituksen 3 artiklan 2
kohdan mukaisia) omistusyhteysyrityksiä tai (suosituksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisia)
sidosyrityksiä.
Omistusyhteysyrityksiä ovat kaikki yritykset, joita ei pidetä (suosituksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina) sidosyrityksinä ja joiden välillä vallitsee seuraava suhde: yritys omistaa yksin tai yhdessä yhden tai useamman sidosyrityksen kanssa vähintään 25 % toisen yrityksen pääomasta tai äänimäärästä.
Vaikka edellä mainittu 25 prosentin raja-arvo saavutettaisiin tai ylitettäisiin, voidaan yritystä pitää riippumattomana, jos kyse on seuraavista suosituksen 3 artiklan 2 kohdan kohtien a
– d mukaisista sijoittajaluokista, edellyttäen, että nämä sijoittajat eivät yksin tai yhdessä ole
suosituksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa sidossuhteessa kyseiseen yritykseen:
-
-
julkiset sijoitusyhtiöt,
riskipääomayhtiöt,
riskipääomasijoituksia säännöllisesti tekevät henkilöt tai henkilöiden ryhmät, jotka
sijoittavat omia varojaan muihin kuin pörssissä noteerattuihin yrityksiin, kuitenkin siten, että näiden samaan yritykseen tehtyjen sijoitusten määrä saa olla enintään 1 250
000 euroa,
korkeakoulut tai voittoa tavoittelemattomat tutkimuslaitokset,
institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien aluekehitysrahastot,
pienet itsehallintoelimet/kunnat, joiden vuosibudjetti on alle 10 miljoonaa euroa ja
joissa on alle 5000 asukasta.
Edellä mainittuihin suosituksen 3 artiklan 2 kohdan a kohdan mukaisiin riskipääomayhtiöihin ja pääomasijoittajiin voi katsoa pääsääntöisesti liittyvän seuraavantyyppisiä tunnusmerkkejä:
-
yhtiö on perustettu harjoittamaan ainoastaan pääomasijoitustoimintaa
sijoitukset tehdään oman pääoman ehtoisina tai välirahoituksena, ja sijoitukset ovat
määräaikaisia
sijoitukset tehdään välillisesti pääomarahaston kautta tai suoraan kohdeyhtiöihin
sijoittaja toimii kohdeyrityksessä rahoittajana ja liiketoiminnan asiantuntijana
sijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pyrkii irtautumaan yrityksestä sovitun suunnitelman mukaisesti
Saman hallinnointiyhtiön alaisuuteen kuuluvia pääomasijoitusrahastoja tarkastellaan yhtenä
kokonaisuutena.
Sidosyrityksiä ovat yritykset, joiden välillä vallitsee jokin seuraavista sidossuhteista:
-
-
yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä (sama koskee tilanteita, joissa yrityksellä on yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä enemmistö toisesta yrityksestä);
yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai
valvontaelimen jäsenten enemmistön;
26
-
-
yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn
sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;
toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.
Yritykset, joilla on jokin näistä edellä mainituista sidossuhteista luonnollisen henkilön tai
yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, katsotaan myös sidosyrityksiksi, jos ne harjoittavat toimintaansa tai osaa toiminnoistaan samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai lähimarkkinoilla (lähimarkkinoina pidetään tuotteen tai palvelun markkinoita,
jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa merkityksellisiä markkinoita).
Esimerkiksi samojen henkilöjen omistamat kaksi yritystä, jotka toimivat kokonaan tai osittain samoilla markkinoilla esimerkiksi siten, että niillä on keskinäistä alihankintayhteistyötä
tai niiden tuotteet tai palvelut ovat keskenään kokonaan tai osittain korvattavissa tai vaihdettavissa, katsotaan toistensa sidosyrityksiksi.
Yritykset, joilla on jokin sidossuhteista yhden tai useamman muun yrityksen välityksellä tai
(3 artiklan 2 kohdan a – d alakohdan mukaisen) riskipääomayhtiön, riskipääomasijoittajana
olevan luonnollisen henkilön tai korkeakoulun ym. kanssa, katsotaan myös sidosyrityksiksi.
Tästä poiketen määräävää vaikutusta asianomaiseen yritykseen ei kuitenkaan ole, jos yllämainitut riskipääomayhtiöt, luonnolliset henkilöt riskipääomasijoittajina, korkeakoulut, ym.
eivät osallistu välittömästi tai välillisesti asianomaisen yrityksen johtamiseen. Tämä ei kuitenkaan rajoita kyseisten sijoittajien oikeuksia osakkeenomistajina tai jäseninä.
2.3.3.3 Julkisyhteisöjen omistamat yritykset (suosituksen 3 artiklan 4 kohta)
Yritystä, jonka pääomasta tai äänimäärästä vähintään 25 prosenttia on yhden tai useamman
yksin tai yhdessä toimivan julkisyhteisön tai –laitoksen hallinnassa, ei voida pitää pkyrityksenä, lukuun ottamatta (3 artiklan 2 kohdan a – d alakohdan mukaisten) korkeakoulujen, voittoa tavoittelemattomien tutkimuslaitosten ja pienten kuntien omistamia yrityksiä.
2.3.3.4 Yrityksen tietojen määräytyminen
Yrityksen tietojen määräytyminen on käsitelty suosituksen 6 artiklassa. Yleissääntönä voi
esittää seuraavan:
Riippumattoman yrityksen tiedot määräytyvät tämän yhden yrityksen tilinpäätöksen perusteella.
Omistusyhteysyritysten tiedot lisätään suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen (suurempi
näistä prosenttiosuuksista).
Sidosyritysten tiedot näkyvät yleensä jo konsernitilinpäätöksestä. Näihin tietoihin lisätään
niiden mahdolliset omistusyhteysyritysten tiedot.
Tarkemmat laskennan periaatteet on esitetty 6 artiklassa. On tärkeää huolella tarkastella,
miltä osin sidos- ja omistusyhteysyritykset tulee ottaa laskelmaan mukaan.
27
2.3.3.5 Yrityskoon määrittelyhetki
Yrityskoko määritellään avustuspäätöstä tehtäessä. Suosituksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan
henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa käytettävät tiedot koskevat viimeistä päättynyttä tilikautta, ja ne lasketaan vuosittain. Laskennassa käytetään tilinpäätöshetken tietoja. Suosituksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan kun kyseessä on sellainen vastikään perustettu yritys, jonka tilejä ei ole vielä päätetty, tarkasteltavat tiedot vahvistetaan
tilikauden kuluessa tehdyn luotettavan arvion perusteella.
Henkilöstömäärän määrittelyn periaatteet ovat suosituksen 5 artiklassa.
Kun avustuksen kohteena olevan yrityksen yrityskoko on avustuspäätöstä tehtäessä määritelty, avustus voidaan maksaa yritykselle, jolle avustuspäätös on tehty, myöntöpäätöksessä
määritellyn yrityskoon ja sen mukaisen myöntöpäätöksessä todetun avustuksen prosenttiosuuden mukaisena sellaisessakin tapauksessa, että avustuksen saajan yrityskoko olisi
muuttunut liiketoiminnan kasvun tai omistusjärjestelyn kautta ennen avustuksen maksamista. Tätä linjausta sovelletaan sekä voimassa olevan lain että edellisen lain (laki yritystoiminnan tukemisesta) nojalla tehtyihin päätöksiin.
2.3.3.6 Yrityskokoluokan saavuttaminen tai menettäminen / kahden tilivuoden siirtymäsääntö
Tätä kohtaa ja tässä kohdassa käsiteltävää kahden tilivuoden siirtymäsääntöä sovelletaan
kohdan 2.3.3.5 mukaisesti määritettäessä avustusta hakeneen yrityksen yrityskokoa avustuspäätöstä (avustuksen myöntöpäätöstä) tehtäessä.
Komission suosituksen 4 artiklan 2 kohdassa todetaan yrityskoon saavuttamisesta tai menettämisestä seuraavaa: Kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 2 artiklassa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset kynnysarvot, yritys
saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman
ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena.
Kyseistä kahden tilivuoden siirtymäsääntöä voidaan soveltaa silloin, kun yrityksen toiminta
kasvaa tai supistuu orgaanisesti, sen oman liiketoiminnan kasvun tai supistumisen myötä.
Kokoluokitus muuttuu siis vasta muutoksen toistuttua kahdessa peräkkäisessä tilinpäätöksessä.
Edellisen lisäksi kahden tilivuoden siirtymäsääntöä on mahdollista soveltaa myös yrityskauppojen ja omistusjärjestelyjen kohdalla esimerkiksi siten, että yrityskauppa, jossa pieni
yritys ostaa toisen pienen yrityksen osakekannan, ei muuta näiden yritysten yrityskokoa
keskisuureksi yritykseksi heti kaupantekohetkellä, vaikka yritysten yhteenlasketut arvot
ylittäisivätkin keskisuuren yrityksen rajan. Kokoluokan muutos tapahtuu vasta siirtymäjakson jälkeen.
Kahden tilivuoden siirtymäsääntöä ei ole kuitenkaan perusteltua soveltaa esimerkiksi tilanteessa, jossa jo ennen omistusjärjestelyn tapahtumista suureksi / keskisuureksi yritykseksi
luokiteltava yritys ostaa pienen yrityksen osakekannan. Tällöin ostetun pienen yrityksen
28
yrityskoon on katsottava muuttuneen suureksi / keskisuureksi yritykseksi omistusjärjestelyn
myötä ilman siirtymää.
2.3.3.7 Komission suositus ja ilmoitusmalli
Komission suositus mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä
(2003/361/EY; julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 124 20.5.2003) on osoitteessa:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2003:118:0005:0015:FI:PDF
Niissä tapauksissa, joissa joudutaan arvioimaan yrityksen kokoluokitusta, voidaan apuna
käyttää komission laatimaa ilmoitusmallia, jonka yritys itse täyttää. Ilmoitusmalli on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 118 20.5.2003. Se löytyy myös internetistä
osoitteessa:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2003:124:0036:0041:FI:PDF
2.4 JATKUVAN KANNATTAVAN TOIMINNAN EDELLYTYSTEN
TOTEAMINEN
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 7 §:n 2 momentin mukaan
yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että yrityksellä arvioidaan
olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Yrityksen toimintaa voidaan pitää
kannattavan toiminnan osalta lain edellytykset täyttävänä, kun yrityksen arvioidaan selviytyvän velvoitteistaan ja sen toiminta näyttää muodostuvan kannattavaksi. Toiminnan tulee
arvion mukaan olla kannattavaa viimeistään silloin, kun yritys toimii suunnitellussa laajuudessa hankkeen toteuttamisen jälkeen.
2.5 JULKISTEN TUKIEN ENIMMÄISMÄÄRÄ
EY:n valtiontukien valvontaa koskevat säännökset edellyttävät, että julkisten tukien kasautumista hanke- ja yrityskohtaisesti (kumulaatiota) valvotaan. Säännösten mukaan valtiontukea myöntävän viranomaisen tai yhteisön on ennen tuen myöntämistä koskevan päätöksen
tekemistä edellytettävä, että tukea saava yritys ilmoittaa kaiken kyseessä olevaan hankkeeseen saamansa ja hakemansa valtion tuen. Vuoden 2007 alussa on tullut voimaan uusi de
minimis –tukea koskeva komission asetus (EY) N:o 1998/2006, jonka mukaan de minimis
–tukea voi myöntää kuluvan verovuoden ja kahden edellisen verovuoden muodostaman
ajanjakson aikana enintään 200 000 euroa. Tältä osin on syytä huomata, että kuljetusalalla
enimmäismäärä on 100 000 euroa.
EY:n valtiontukisääntelyä koskevia lisätietoja ja linkkejä valtiontukisäännöksiin on työ- ja
elinkeinoministeriön kotisivuilla kohdassa http://www.tem.fi/index.phtml?s=86
Kumulaatioseurantaa tehdään muun muassa siten, että hakijalta kysytään avustushakemuksessa, mitä muuta julkista tukea tai rahoitusta hankkeeseen on haettu tai saatu.
29
Vuoden 2007 alussa voimaan tullut komission de minimis –tukea koskeva asetus ei enää
mahdollista tukien enimmäismäärien ylittämistä de minimis –tukea käyttäen. Avustushakemuksissa pyydetään ilmoittamaan hakijalle viimeisten kolmen vuoden aikana myönnetystä tai maksetusta de minimis –tuesta. Tämän vuoksi TE-keskuksen tulee ennen de minimis
–tuen myöntämistä selvittää hakijan ilmoituksen perusteella, mikä on yrityksen saaman de
minimis –tuen kokonaismäärä kuluvana verovuonna sekä kahtena edellisenä verovuonna.
Viimeistään avustuksen maksatusvaiheessa tulee yhteen sovittaa samaan hankkeeseen
myönnetyt julkiset tuet siten, ettei säädettyjä tukikattoja ylitetä. Lähtökohtana on, että eri
tahoilta tulevan tuen yhteensovittamisesta päättää tuen saaja.
2.6 ARVONLISÄVERON HUOMIOON OTTAMINEN
(VALTIONEUVOSTON ASETUS RAKENNERAHASTOISTA
OSARAHOITETTAVIEN MENOJEN TUKIKELPOISUUDESTA
1079/2007, 12 §)
Arvonlisävero ei ole tukikelpoinen kustannus, ellei tuensaaja esitä veroviranomaiselta saatua tai muuta riittävää selvitystä siitä, ettei kyseiseen toimintaan liittyvistä kustannuksista
ole mahdollisuutta saada arvonlisäveron palautusta. Riittävää ei yksin ole se, että palautusta
ei ole käytännössä saatu. Tätä linjausta sovelletaan sekä voimassa olevan lain että edellisen
lain (laki yritystoiminnan tukemisesta) nojalla tehtyihin päätöksiin.
2.7 PROJEKTIKIRJANPITO
Avustuksen saajan on pidettävä avustuksen piiriin kuuluvista menoista erillistä projektikirjanpitoa, joka tulee toteuttaa osana avustuksen saajan kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa,
ellei TE-keskuksen kanssa ole toisin sovittu. Avustuksen saajan on toimitettava projektikohtainen kirjanpitotuloste avustuksen piiriin kuuluvista menoista avustuksen maksatusta
varten.
2.8 AIEMMIN MYÖNNETYN AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ JA
UUDEN AVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
Avustusta ei voida myöntää eikä maksaa, jos avustuksen hakijalta on päätetty periä takaisin
lain (1336/2006) tai sen voimaantullessa voimassa olleen lain (1068/2000) nojalla myönnettyä avustusta, eikä avustusta ole maksettu korkoineen takaisin.
Mikäli aiemmin myönnetyn avustuksen takaisinperintää koskeva harkinta on kesken, uuden
avustuksen myöntämiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Myönteinen avustuspäätös tulisi
tehdä vasta sen jälkeen, kun aiempaa avustusta koskeva takaisinperintäharkinta on tehty ja
on päädytty siihen, että takaisinperintään ei ole aihetta.
Avustusta ei voida maksaa myöskään silloin, jos avustuksen hakijaan kohdistuu komission
asetuksen (EY) N:o 800/2008 1 artiklan 6. kohdassa tarkoitettu EY –komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa avustus on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.
30
2.9 YRITYKSEN VASTUUHENKILÖIDEN JA OMISTAJIEN AIEMPIEN KONKURSSIEN JA AIEMMASSA TOIMINNASSA
ESIINTYNEIDEN EPÄSELVYYKSIEN HUOMIOON
OTTAMINEN AVUSTUSTA MYÖNNETTÄESSÄ
Mikäli hakijayrityksen vastuuhenkilö (osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen
taikka muun yrityksen taikka yhteisön vastaavassa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi
henkilöyhtiön vastuunalainen yhtiömies) tai merkittävän osuuden omistava henkilö (jäljempänä vastuuhenkilö) on henkilökohtaisessa konkurssissa tai liiketoimintakiellossa tai oikeuskäsittely näiden osalta on kesken, tulee hakemus lähtökohtaisesti hylätä. Samoin on meneteltävä, jos hakijayrityksen vastuuhenkilö on vastuuasemassa toisessa yrityksessä, josta
on pantu vireille konkurssihakemus, konkurssimenettely on kesken tai vastuuhenkilöä vastaan on vireillä takaisinsaantikanne konkurssipesään.
Siinä tapauksessa, että hakijayrityksen vastuuhenkilö on aiemmin toiminut vastuuasemassa
yrityksessä, jonka konkurssituomion antamisesta tai konkurssin raukeamisesta on vähemmän kuin kolme vuotta tulee hakemukseen suhtautua kriittisesti. Avustuksen myöntäminen
on TE-keskuksen harkinnan mukaan mahdollista tapauksissa, joissa hakijayrityksen toiminnassa tapahtuu sellaisia muutoksia, joilla toimintaedellytysten voidaan katsoa olennaisesti
parantuneen (omistuspohja laajenee, oma pääoma muodostuu merkittävän suureksi, yrittäjä
sitoutuu hankkeeseen merkittävällä omalla rahoituksella, yritykseen tulee uutta osaamista
jne.).
Avustushakemukseen tulee suhtautua kriittisesti myös tapauksissa, joissa vastuuhenkilölle
on jäänyt konkurssin, takauksen tai maksuhäiriöiden seurauksena huomattavia henkilökohtaisia velvoitteita, jotka saattavat rasittaa uuden yrityksen toimintaedellytyksiä. Sama koskee myös tilanteita, joissa yrityksen vastuuhenkilö on yksityishenkilön velkajärjestelystä
annetun lain (57/1993) mukaisessa velkajärjestelyssä tai velkajärjestelyä koskeva hakemus
on vireillä.
Mikäli vastuuhenkilön epäillään syyllistyneen avustusrikokseen tai velallisen rikokseen, on
hakemukseen suhtauduttava kielteisesti, kunnes asia on selvitetty. Sama koskee myös tapauksia, joissa vastuuhenkilön epäillään syyllistyneen muuhun rikokseen, jonka johdosta luottamus vastuuhenkilön kykyyn toimia luotettavasti avustuksen saajayrityksen vastuuhenkilönä on vaarantunut.
Harkittaessa, minkä ajan jälkeen rikokseen syyllistyneen hakemukseen voidaan ottaa myönteinen kanta, on huomioitava kunkin tapauksen ominaispiirteet ja ympäristölleen ja yrittäjän
maineelle aiheuttamat vaikutukset. Teon vakavuusaste luonnollisesti vaikuttaa asiaan.
Avustuksen väärinkäytön ollessa takaisinperinnän perusteena noudatetaan samoja, edellä
lueteltuja periaatteita.
Mikäli avustuksen hakijalla on erääntyneitä verovelkoja, avustusta ei pääsääntöisesti tule
myöntää. Avustusta voidaan kuitenkin TE-keskuksen harkinnan mukaan poikkeuksellisesti
myöntää, jos verovelkojen määrä on vähäinen ja veroveloista on tehty maksusuunnitelma,
jota on noudatettu jonkin aikaa. Mikäli verovelat kuitenkin perustuvat rikolliseen menettelyyn, avustusta ei voi myöntää.
31
Mikäli avustusta hakevalla yrityksellä on palkkaturvavelkoja tai muita julkisia maksuja suorittamatta, avustusta ei tule pääsääntöisesti myöntää. Avusta voidaan kuitenkin TEkeskuksen harkinnan mukaan myöntää vastaavilla periaatteilla kuin edellä verovelkojen
osalta on todettu.
3 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUS
3.1 YLEISTÄ
Yrityksen kehittämisavustusta voidaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi
annetun lain (1336/2006) 8 §:n mukaisesti myöntää aineellisiin ja aineettomiin investointeihin sekä muihin kehittämistoimenpiteisiin. Näiden lisäksi avustusta voidaan 8 §:n mukaisesti myöntää pienelle yritykselle uusien työpaikkojen aiheuttamien palkkamenojen ja muiden toiminnan aloittamiseen tai laajentamiseen liittyvien menojen perusteella.
Aineellisten ja aineettomien investointien sekä muiden kehittämistoimenpiteiden määritelmät ovat lain 4 §:ssä. Investoinnit käsittävät 4 §:n mukaisesti sekä aineelliset että aineettomat investoinnit.
Yksittäisellä päätöksellä on mahdollista myöntää avustusta samanaikaisesti sekä investointeihin että muihin kehittämistoimenpiteisiin. Tällä pyritään avustusjärjestelmän osalta mahdollistamaan se, että investointeja ja muita kehittämistoimenpiteitä pystytään kytkemään
toisiinsa ja saamaan aikaan yritysten toimintaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti kehittäviä hankekokonaisuuksia.
Vastaavasti yksittäisellä päätöksellä voidaan myöntää avustusta myös pelkästään joko investointeihin tai muihin kehittämistoimenpiteisiin. Yrityksen tavanomaiseen, juoksevaan
toimintaan tai vähäiseksi katsottavaan kehittämiseen ei avustusta voi myöntää. Hankkeelta
edellytettävästä merkittävyydestä on säädetty lain (1336/2006) 7 §:ssä ja valtioneuvoston
asetuksen (675/2007) 6 §:ssä.
3.2 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
INVESTOINTEIHIN
3.2.1 Avustuksen perusteena oleviin hankintamenoihin ei hyväksytä
-
Ostoja avustuksen hakijalta itseltään tai osakkailta taikka saman yritysryhmän muilta
yrityksiltä tai toimivalta johdolta taikka yrityksiltä, joissa avustuksen hakijalla tai
osakkailla on yli 10 %:n omistusosuus osakepääomasta tai äänivaltaisista osakkeista.
TE-keskuksen tulee kiinnittää tähän erityistä huomiota jo avustuksen myöntämisvaiheessa.
TE-keskus voi poikkeuksellisesti hyväksyä ostoja edellä mainituilta tahoilta, mikäli se
TE-keskuksen mielestä muuten on avustukselle asetettujen tavoitteiden mukaista.
Avustuksen piiriin voidaan tällöin hyväksyä vain välittömät hankintamenot, joihin ei
saa sisältyä myyjäyrityksen katetta tai yleiskustannuksia.
-
Liikenteen toimialalla avustusta ei voi myöntää kuljetuskaluston hankintaan (komission alueellista investointitukea koskeva ryhmäpoikkeus (EY) n:o 1628/2006, artikla
32
4 kohta 7). Päätösehtojen mukaisesti muilla toimialoilla avustuksen perusteena ei voi
olla tieliikennekäyttöön rekisteröidyt ajoneuvot, kuten henkilö-, paketti-, linja- ja
kuorma-auto tai niihin hankittava kalusto. Huom. kyläkauppatukea voidaan myöntää
myymäläauton hankintaan.
-
Maa-alue siltä osin, kuin se ylittää hankkeen edellyttämän tarpeellisen koon. Maan
hankintamenojen osuus avustuskelpoisista kokonaismenoista ei saa olla enempää kuin
10 % (aluekehitysrahastoasetus (EY) n:o 1080/2006, artikla 7).
-
Sakot, rangaistusmaksut ja oikeudenkäyntikulut
-
Kunnallistekniikka ja tietyöt pääsääntöisesti kiinteistön ulkopuolelle jäävältä osalta.
-
Osakkeet ja osuudet [kuitenkin voidaan hyväksyä tele-, sähkö-, vesi-, ja lämpöliittymien hankinta (myös ns. kuntahallihankkeissa) sekä kiinteistöosakkeet, ellei kiinteistöyhtiö ole saanut julkista tukea].
-
Rakennusaikaiset korot ja muut rahoituskulut kuten esim. varainsiirtovero ja provisio.
-
Hankinnan yhteydessä ostajan myyjälle vaihdossa antaman omaisuuden osuus (esim.
vaihtokone) ja muu tavaran tai palvelun sisältävä vaihtokaupan osuus. Avustuksen
piiriin voidaan hyväksyä vain rahasuorituksena maksettu osa hankinnoista. Samaa periaatetta noudatetaan myös osamaksukaupan ehdoin tehdyssä hankinnassa.
3.2.2 Osamaksukaupalla hankittu omaisuus
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä vain sellainen osamaksukaupalla hankittu omaisuus,
joka on rahoitettu rahoitusyhtiön kautta. Osamaksurahoitus voidaan tällöin rinnastaa normaaliin luottolaitoksen lainarahoitukseen. Avustus voidaan maksaa siltä osin, kuin rahoitusyhtiö tai avustuksen saaja ovat maksaneet hankitun omaisuuden ja se on toimitettu avustuksen saajan käyttöön.
TE-keskuksen tulee avustuksen maksatusvaiheessa pyytää avustuksen saajalta rahoitusyhtiön kirjallinen ilmoitus osamaksusopimuksen kohteena olevaa omaisuutta koskevista maksuista laitetoimittajalle. Ilmoituksessa tulee mainita jokaisen maksuerän päivämäärä ja euromäärä.
Osamaksukaupan ehdoin hankitun omaisuuden rahoituskuluja ei voi hyväksyä avustuksen
piiriin. Myöskään osamaksusopimukseen mahdollisesti sisältyviä hallinto-, vakuutus-, korjaus-, huolto- tai muita vastaavia menoja ei voi hyväksyä avustuksen piiriin.
3.2.3 Leasingsopimus
Avustusta voidaan myöntää rahoitusyhtiön kanssa tehdyllä leasing- tai vastaavalla vuokrasopimuksella hankittujen koneiden ja laitteiden enintään hankinnan ostohintaa vastaavat
vuokramenot enintään kolmelta vuodelta. Menoihin ei voida sisällyttää hallinto-, rahoitus-,
vakuutus-, korjaus-, huolto- tai muita vastaavia menoja. Mikäli näitä menoja ei ilmene leasingsopimuksesta, tulee avustuksen saajan selvittää ne erikseen. Laskentaperusteena tulee
33
käyttää sopimuksen koko vuokrakaudelle laskettua keskimääräistä kuukausivuokraa. Yrityksen maksama käsiraha hyväksytään edellä mainitulla tavalla lasketun vuokran lisäksi.
Avustus vuokramenoihin myönnetään I ja II tukialueilla de minimis -tukena. Tämä johtuu
siitä, että komission tiedonanto alueellisia valtiontukia koskeviksi suuntaviivoiksi vuosille
2007—2013 (2006/C 54/08) edellyttää, että vuokrasopimukseen tulee sisältyä velvoite kyseisen omaisuuserän ostamisesta vuokrasopimuksen päätyttyä. Tämän velvoitteen ei voida
katsoa soveltuvan Suomessa nykyisin noudatettavaan käytäntöön, jonka mukaan vuokrattu
omaisuuserä palautuu yleensä vuokrasopimuksen jälkeen takaisin vuokranantajalle. Koska
valtiontukisääntö ei sovellu Suomessa noudatettavaan käytäntöön, avustus vuokramenoihin
myönnetään de minimis -tukena.
3.2.4 Julkisen rahoituksen osuus
Investointiin myönnettävän avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että avustuksen saaja rahoittaa investoinnin hankintamenosta vähintään 25 % sellaisella rahoituksella, johon ei
liity julkista tukea (asetuksen 10 §). Päätösehdon toteutumista tulee arvioida aina hankeselvitysraportissa ja päätösehdon toteutuminen tulee tarkistaa avustuksen maksatusvaiheessa.
Avustuksen ohella julkista tukea voi sisältyä julkisten tai julkisomisteisten (esim. Finnvera
Oyj ja Kuntarahoitus Oyj) rahoittajien myöntämään rahoitukseen. Julkiseksi tai julkisomisteiseksi rahoittajaksi katsotaan sellainen rahoittaja, josta yli puolet omistaa julkinen tai julkisomisteinen taho.
Edellä todettua päätösehtoa ei sovelleta kunnan tai sen pääosin omistaman yhteisön investointihankkeeseen siltä osin kuin kyse on kunnan myöntämästä rahoituksesta.
Finnvera Oyj:n myöntämän investointilainan ja sen muiden luottolaitosten myöntämiin investointilainoihin antaman lainatakauksen on katsottava kokonaisuudessaan lukeutuvan julkisen rahoituksen osuuteen mikäli niihin liittyy julkista tukea. Käyttöpääomalainaa ei sen
sijaan tule investointiin kohdistumattomana lainana ottaa huomioon julkisen rahoituksen
osuudessa. Jos Finnvera Oyj ei ole lainapäätöksessään eritellyt investointi- ja käyttöpääomalainan osuutta, niin tällöin TE-keskus voi käyttää hakijan ilmoittamien tietojen tai muuten käytettävissä olevien tietojen perusteella hyväksyttäviksi katsottavia osuuksia.
Mikäli julkisen rahoituksen osuuden todetaan maksatusvaiheessa ylittävän päätösehdon
mukaisen rajan, maksatuksen käsittelijän tulee kirjallisesti perustella maksatuksen hyväksyminen tai hylkääminen. Hyväksyminen voi ylitystapauksissa lähtökohtaisesti perustua
vain siihen, että muun kuin julkisen rahoituksen osuus hankkeessa on supistunut koko hankekokonaisuuden supistumisen johdosta. Siltä osin kuin julkisen rahoituksen osuuden ylittyminen investointihankkeessa perustuu päätöstä tehtäessä yrityksen salaamaan muuhun
julkiseen rahoitukseen tai rahoitukseen, joka on saatu päätöksen jälkeen, niin seurauksena
on lähtökohtaisesti avustuksen maksamatta jättäminen (osittain tai kokonaan).
3.2.5 Käytettyjen koneiden ja laitteiden hankinta (valtioneuvoston asetus
rakennerahastoista osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta, 11 §)
Käytetyn koneen tai laitteen hankintameno ei ole avustuskelpoinen, jos sen hankintaan on
viiden edellisen vuoden aikana saatu julkista tukea. Viiden vuoden ajanjakso lasketaan siitä,
kun avustuksen hakija on hankkinut koneen tai laitteen käyttöönsä. TE-keskuksen tulee
34
edellyttää, että hakija selvittää viiden edellisen vuoden ajalta käytettyjen koneiden tai laitteiden aikaisemmat omistajat ja niille myönnetyt tuet.
Huom. edellä todettua päätösehtoa ei sovelleta myönnettäessä avustusta kyläkaupan investointiin.
3.2.6 Avustuksen myöntäminen yrityksen ostoon
Avustusta ei ole mahdollista myöntää yrityksen ostoon tai omistuspohjan muutoksen perusteella.
3.2.7 Avustuksen myöntäminen konkurssin jälkeen toimintaa jatkavalle
yritykselle
Tapauksissa, joissa konkurssin jälkeen toimintaa jatkaa toinen yritys, ei avustusta tule
myöntää niiden koneiden ja laitteiden osalta, jotka ostetaan konkurssipesältä. Avustusta
voidaan samaa toimintaa jatkavalle yritykselle myöntää uushankintoihin.
3.2.8 Avustuksen myöntäminen rakennusten osalta yrityksen tai sen osan
siirtyessä paikkakunnalla tai paikkakunnalta toiselle
Rakennusten osalta hyväksyttäviksi menoiksi lasketaan vain pinta-alan lisäystä vastaava
osuus tiloista. Jos aiemmat tilat ovat huonokuntoiset tai muista olosuhteista johtuen vertailukelvottomat uusiin tiloihin nähden ja tilat on alun perin suunniteltu ja rakennettu muuta
kuin yritystoimintaa varten, voidaan tilojen vähentämisen tarpeellisuus punnita tapauskohtaisesti. Tällöin vanha tila voidaan olla ottamatta huomioon vähentävänä tekijänä kokonaan
tai osittain.
Jos siirtyminen tapahtuu tiloista, joita yritys on hallinnut vuokrasopimuksen nojalla, voidaan avustus myöntää uusiin tiloihin kokonaisuudessaan.
3.2.9 Avustuksen myöntäminen kunnalle tai sellaiselle kiinteistöyhtiölle,
jossa kunta on omistajana
Yleistä
Tuki2000:ssa on kunnan tai sellaisen kiinteistöyhtiön, jossa kunta on omistajana, avustushakemuksen toimialaksi kirjattava hakijana olevan kunnan tai kiinteistöyhtiön toimiala.
Hankeselvityksessä on kunnan tai kiinteistöyhtiön investointihankkeen säännöstarkastelu
tehtävä sekä hakijan että tiloihin sijoittuvan yrityksen osalta. Huom. toimitilahankkeen käsittelyyn asetuksen 11 §:n mukaisesti riittää esimerkiksi kunnan vain yhden prosentin omistusosuus kiinteistöyhtiöstä.
Avustusta voidaan myöntää I ja II tukialueella toimitilojen rakentamiseen, jotka vuokrataan
pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. Avustuksen kohteena olevien tilojen osalta ei
siis voi tehdä lunastussopimusta.
Toimitiloihin vuokralaisiksi tulevien tulee avustusta myönnettäessä olla tiedossa siten, että
rakennettavasta pinta-alasta siihen yhteispalvelujen vaatimia tiloja mukaan lukematta voi
35
olla tässä vaiheessa yritysten käyttöön varaamatta enintään 25 %. Tästä voidaan poiketa
vain TE-keskuksen katsomasta erityisen painavasta syystä.
Jos jokin päätöksessä luetelluista yrityksistä ennen maksatuspäätöstä vaihtuu toiseksi ja tilalle tuleva yritys täyttää avustuksen myöntämisedellytykset, voi TE-keskus hyväksyä uuden yrityksen käyttöön tulevan rakennuksen osan avustuksen piiriin. Tästä tehdään asianmukainen maininta maksatuspäätökseen.
Kunnalle tai kiinteistöyhteisölle, jossa kunta on omistajana, avustusta ei voi myöntää irtaimen omaisuuden hankintaan. Poikkeuksen muodostaa rakennuksen käyttöön oleellisesti
kuuluvat koneet tai laitteet, kuten esimerkiksi pakastuslaitteet tai siltanosturi. Rakennuksen
ilmastointi-, jäähdytys- ja lämmityslaitteistot kuuluvat rakennukseen. Vastaavasti avustuksen piiriin voidaan hyväksyä hotellikiinteistöyrityksen kiinteät kalusteet. Kiinteiksi kalusteiksi hyväksytään tällöin ne, jotka elinkeinoverolain mukaan voidaan jaksottaa rakennuksen ainesosien mukaisesti.
Vuokraus
Toimitiloista perittävän vuokran tulee määräytyä rakentamisesta aiheutuneiden verottomien
kokonaismenojen perusteella siten, että vuokran määrittelyssä ei oteta huomioon myönnettyä avustusta. TE-keskuksen tulee hyväksyä perittävän vuokran vähimmäistaso. Alhaisimman hyväksyttävän vuokran laskemisessa tulee laskentakorkokantana käyttää pääsääntöisesti 12 kk euribor + 2 % -yksikköä. Hyväksyttävä alin vuokra on laskentakorkokannan
mukainen osuus hankkeen verottomista kokonaismenoista. TE-keskuksen hyväksymistä
koskeva kirjallinen dokumentti tulee arkistoida ja rekisteröidä kohdassa 1.1 Hakemuksen
jättäminen tarkoitetulla tavalla.
TE-keskus voi hyväksyä perittävän vuokran vähimmäistasoksi myös edellä mainitulla laskentakorkokannalla laskettua vuokraa alhaisemman vuokran, mikäli TE-keskuksen arvion
mukaan vuokran määrittelyssä ei ole otettu huomioon myönnettyä avustusta.
Myynti
Jos yritys ostaa toimitilat ennen kuin kolme vuotta on kulunut avustuksen maksamisesta,
kauppahinnan tulee perustua TE-keskuksen hyväksymään paikallisen markkinahintatason
mukaiseen hintaan. Avustus on tällöin siirrettävä yritykselle kauppahinnan vähennyksenä
avustusprosentin mukaisesti, kuitenkin enintään myönnetyn avustuksen verran. Avustuksen
siirrosta on mainittava kauppakirjassa. TE-keskus voi tarvittaessa vaatia myyjältä ulkopuolisen asiantuntijan arvion toimitilojen kauppahinnasta. TE-keskuksen hyväksymistä koskeva kirjallinen dokumentti tulee arkistoida ja rekisteröidä kohdassa 1.1 Hakemuksen jättäminen tarkoitetulla tavalla. Ostaminen on aina toteutettava ns. kertakauppana. Kauppahintaa ei
saa antaa velaksi, vaan hinta on maksettava kokonaisuudessaan kaupantekohetkellä.
Julkisten hankintojen kilpailuttaminen
Hankintojen kilpailuttamista säätelee julkisista hankinnoista annettu laki (348/2007). Lakiin
perustuva kilpailuttamisvelvollisuus koskee yrityksen kehittämisavustuksen piiriin hyväk-
36
syttyjen hankintojen osalta aina julkisia toimijoita (valtio, kunnat, kuntainliittojen viranomaiset yms. ja muut oikeushenkilöt, joiden katsotaan kuuluvan julkishallintoon).
Lakia ei sovelleta rakennusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa
on vähemmän kuin 100 000 euroa.
Lain keskeinen periaate on hankintojen kilpailuttaminen sekä tarjoajien ja tarjousten tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. Hankintalaki sisältää yleisiä periaatteita hankinnoissa noudatettavasta tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimuksesta, kilpailuttamisesta, tarjousten valinnasta sekä julkisiin hankintoihin sovellettavista oikeusturvakeinoista.
Kehittämisavustuksen saajana voi yritysten käyttöön rakennettavissa toimitilahankkeissa
olla siis julkinen toimija, jota koskee lakiin perustuva kilpailuttamisvelvollisuus.
Vastuu lain noudattamisesta on aina avustuksen hakijana olevalla julkisella toimijalla. TEkeskus voi tulkintatapauksissa neuvoa hakijaa ottamaan yhteyttä kuntaliiton yhteydessä
toimivaan julkisten hankintojen neuvontayksikköön (www.hankinnat.fi). Yksikkö antaa
neuvontaa lain sisällöstä sekä hyvistä käytännöistä julkisissa hankinnoissa. Neuvonta on
maksutonta.
3.3 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
MUIHIN KEHITTÄMISTOIMENPITEISIIN
3.3.1 Avustuksen myöntämisen lähtökohta
Yrityksen kehittämisavustusta voidaan lain (1336/2006) 8 §:n 2 kohdan mukaisesti myöntää
muihin kehittämistoimenpiteisiin. Muilla kehittämistoimenpiteillä tarkoitetaan lain 4 §:n 6
kohdan mukaisesti yrityksen liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen sekä tuotteiden ja
tuotantomenetelmien kehittämistä, yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämistä sekä muuta niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä.
Avustuksen myöntämisestä muihin kehittämistoimenpiteisiin säädetään valtionavustuksesta
yritystoiminnan kehittämiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 16 – 19
§:ssä. Myös muissa valtioneuvoston asetuksen pykälissä kuin mainituissa 16 – 19 §:ssä on
säädöksiä, jotka koskevat muihin kehittämistoimenpiteisiin myönnettävää yrityksen kehittämisavustusta.
Eräissä valtioneuvoston asetuksessa (675/2007) määritellyissä tapauksissa avustus myönnetään de minimis – tukena, eli EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta
vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 mukaisena
vähämerkityksisenä tukena. Siitä, milloin avustus tai osa siitä on myönnettävä de minimis –
tukena, on säännöksiä valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 16, 17, 18 ja 19 §:ssä. Avustusta myönnettäessä on tärkeää noteerata kaikki valtioneuvoston asetuksen 16 – 19 §:n säädökset siitä, milloin avustus on myönnettävä de minimis –tukena.
On huomattava, että yksittäinen avustuspäätös voi valtioneuvoston asetuksen (675/2007)
mukaisesti sisältää sekä sellaisia menoja, joihin kohdentuva avustus myönnetään de mini-
37
mis-tukena, että sellaisia menoja, joiden osalta avustus ei ole de minimis –tukea. Avustuspäätöksestä on ilmettävä, miltä osin myönnetty avustus on de minimis –tukea.
Valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 18 §:ssä säädetään yrityksen kehittämisavustuksen ja
muiden valtion tukien yhteenlasketusta enimmäismäärästä. Sen varmistamiseksi, että avustusten säädettyjä kumulatiivisia enimmäismääriä ei ylitetä, tulee tiedonkulkuun ja tietojen
saamiseen hankkeeseen mahdollisesti haetuista tai myönnetyistä muista valtion tuista kiinnittää erityistä huomiota.
3.3.2 Avustuksen myöntämisen keskeisiä edellytyksiä
Sen lisäksi, mitä laissa (1336/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa (675/2007) on säädetty,
käsitellään seuraavassa tarkemmin eräitä keskeisiä avustuksen myöntämisen edellytyksiä ja
lähtökohtia myönnettäessä yrityksen kehittämisavustusta muihin kehittämistoimenpiteisiin.
Avustuksen myöntämisen edellytyksiä ja lähtökohtia on käsitelty myös kohdassa 3.3.3 erikseen yrityksen liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen kehittämisen osalta, tuotteiden ja
tuotantomenetelmien kehittämisen osalta sekä yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten
selvittämisen osalta.
3.3.2.1 Ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvien menojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Lähtökohta
Kehittämistoimenpiteisiin liittyviä ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja voidaan valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 16 §:n 1 kohdan perusteella
hyväksyä avustuksen piiriin. Yleisimmin kyseessä on erityyppisten konsultointi-, asiantuntija-, kehittämis- ja testauspalvelujen hankinta, joka liittyy mm. yrityksen liiketoimintaosaamisen ja –mahdollisuuksien kehittämiseen, kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen, uusien potentiaalisten markkinoiden kartoittamiseen, yrityksen markkinoille tulon tai
markkina-aseman vahvistamisen edellytysten selvittämiseen tai vahvistamiseen, tuotteiden
ja tuotantomenetelmien kehittämiseen tai muuhun näihin rinnastettavaan yrityksen tai yritysten liiketoiminnan merkittävään kehittämiseen.
Avustusta ei voi myöntää yrityksen tavanomaiseen juoksevan toiminnan menoihin ja niihin
liittyviin hankintoihin. Avustusta ei myöskään voi myöntää esim. mainontaan, markkinointiin, myyntiin eikä muuhun vastaavaan suoranaiseen myynnin edistämiseen. Avustettavissa
toimenpiteissä tulee olla kyse tavanomaisesta toiminnasta poikkeavasta yrityksen liiketoiminnan tai sen jonkin osa-alueen merkittävästä hankkeenomaisesta kehittämisestä.
Lain (1336/2006) mukaista yrityksen kehittämisavustusta ei voi myöntää koulutustukena
erilaisten itsenäisten koulutuskokonaisuuksien ja kurssien hankintaan. Erityyppisiä henkilöstön osaamistason kohottamiseen liittyviä ulkopuolisia asiantuntijapalveluhankintoja voidaan rahoittaa silloin, kun ne ovat kiinteä osa toteutettavaa hanketta ja niillä on tärkeä merkitys hankkeen tavoitteiden saavuttamiselle.
Avustusta ei tule myöntää sellaisten palvelujen hankintaan, joiden hintaa on alennettu palvelun tuottamiseen kohdentuvalla muulla julkisella tuella.
38
Ulkopuolisia palveluja koskeva tarjous
Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja muiden ulkopuolisten palvelujen käytöstä aiheutuvien
menojen hyväksyminen avustuksen piiriin edellyttää, että niistä on avustuksen myöntämispäätöstä tehtäessä käytettävissä palvelun tarjoajan antamat tarjoukset, joista käy ilmi palvelun sisältö, tavoitteet, hinta ja muut oleelliset seikat. Kopiot tarjouksista on liitettävä käsittelyasiakirjoihin.
Poikkeuksena edellä mainittuun pääsääntöön voidaan esimerkiksi laajempien ja pidempikestoisten hankkeiden kohdalla, jolloin tarvittavien ulkopuolisten palvelujen tarkka sisältö
ei välttämättä vielä kaikilta osin ole myöntövaiheessa selvillä, avustuksen piiriin hyväksyä
harkinnan mukaan ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja
hakijan esittämän suunnitelman perustella ilman, että niistä on vielä avustuspäätöksen tekohetkellä käytettävissä tarjouksia. Tällöinkin hakijan esittämässä hankesuunnitelmassa on
riittävästi yksilöitävä, miltä aihealueilta ja minkä tyyppisiä palveluja esitetään hankittaviksi
ja mitkä ovat palvelun arvioidut kustannukset. Oleellista on, että avustuksen myöntäjällä on
hankittavista palveluista ja niiden kustannuksista riittävät ja relevantit tiedot hankkeen arviointia ja päätöksen tekemistä varten.
Myös kustannuksiltaan vähäiset ulkopuoliset palvelut voidaan harkinnan mukaan hyväksyä
ilman kirjallista tarjousta, mikäli tarjouspyyntömenettely esim. palvelun suppeuden tai
standardihintaisuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukainen.
Ulkopuolisten palvelujen hintatasoon on aina kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi, että hintataso on oikea ja käypä ja että avustuksen hakeminen tai myöntäminen ei
aiheuta palvelun hintatason nousua. Tarpeen mukaan on syytä edellyttää avustuksen hakijan
pyytämään tarjouksia useammilta vaihtoehtoisilta palvelun tuottajilta, joiden perusteella
voidaan arvioida palvelun sisältöä ja hintatasoa.
Palvelun tarjoajan riippumattomuus
Avustuksen piiriin ei lähtökohtaisesti hyväksytä asiantuntijapalveluja tai muita hankintoja,
joita avustusta hakevan yrityksen osakas tai yritys, jossa avustuksen hakijalla tai sen osakkailla on yli 10 %:n omistusosuus osakepääomasta tai äänivaltaisista osakkeista, myy avustusta hakevalle yritykselle. (Edellä mainittuun rinnastetaan tapaukset, joissa palveluja myy
ulkopuolinen yritys, mutta käytännössä palvelun tuottaminen tapahtuu avustusta hakevan
yrityksen osakkaan asiantuntemusta hyödyntäen). Samoin edellä mainittuun on rinnastettava tapaukset, joissa palvelun myyjänä on avustusta hakevan yrityksen hallituksen tai toimivan johdon jäsen tai tämän omistama yritys. Lähtökohtana tulee aina olla, että asiantuntijapalveluja myyvä taho on selkeästi ja aidosti erillinen ja riippumaton avustuksen hakijasta.
Mikäli avustuksen piiriin poikkeuksellisesti ja erityisen painavasta syystä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi hyväksyä edellisessä kappaleessa tarkoitetussa suhteessa avustuksen saajaan olevan tahon tuottama palvelu, avustuksen piiriin voidaan tällöin hyväksyä vain palvelun tuottamisesta aiheutuvat välittömät hankintamenot, joihin ei saa sisältyä myyjäyrityksen
katetta tai yleiskustannuksia. Tämän varmistamiseksi on palvelun tuottamisen kustannuksista ja siihen kohdistuvista välittömistä hankintamenoista myös edellytettävä avustuksen hakijalta asianmukainen dokumentaatio, ennen kuin avustus voidaan maksaa.
39
3.3.2.2 Palkkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Uuden avainhenkilön palkkaaminen
Hankkeesta yritykselle aiheutuvia avustuksen piiriin hyväksyttäviä palkkamenoja voivat
pääsääntöisesti olla vain palkkamenot, jotka aiheutuvat avustettavan hankkeen toteuttamisen kannalta keskeisen uuden toimihenkilön (avainhenkilö) palkkaamisesta yritykseen. Lähtökohta on tällöin se, että henkilö käyttää avustuksen piiriin hyväksytyltä ajalta koko työpanoksensa avustuspäätöksen mukaisten kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen – tämä
vaatimus on huomioitava siinä, että aika, jolta palkkamenot hyväksytään, on mitoitettava
riittävän tiiviiksi ja lyhyeksi.
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä avainhenkilön ennakonpidätyksen alainen palkka (sisältäen hankeaikaan kohdistuvan ja työntekijälle maksetun lomapalkan ja lomarahan) ilman
työnantajamaksuja.
Myönnettäessä avustusta uuden avainhenkilön palkkaukseen on lähtökohtaisena tavoitteena
pidettävä kyseisen henkilön pysyvää tai pitkäaikaista työllistymistä yritykseen myös kyseessä olevan hankkeen toteuttamisen jälkeen. Kuitenkin harkinnan mukaan voidaan avustaa kehittämistoimenpiteiden toteuttamisen kannalta keskeisen uuden avainhenkilön palkkaamista myös sellaisessa tapauksessa, joissa henkilö palkataan määräajaksi toteuttamaan
hanketta eikä henkilö jää välttämättä pysyvämmin yrityksen palvelukseen.
Yritykseen palkattavan uuden avainhenkilön omistusosuus yrityksestä voi olla enintään 10
% sinä aikana, jona kyseiselle henkilölle maksetut palkat ovat avustuksen piirissä.
Avustuksen myöntäminen uuden avainhenkilön palkkaamiseen on mahdollista kaikissa lain
(1336/2006) 4 §:n 6 kohdan mukaisissa muissa kehittämistoimenpiteissä.
Olemassa olevan henkilön palkkojen hyväksyminen
Avustuksen piiriin voidaan erityisestä syystä hyväksyä myös yrityksen olemassa olevan
henkilöstön käyttämisestä kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen aiheutuvia palkkamenoja. Yrityksen olemassa olevan henkilöstön palkkamenojen hyväksyminen edellyttää,
että henkilön työpanos ja tehtävän merkitys on oleellinen kehittämistoimenpiteiden toteuttamisessa ja että asianomaisen työntekijän ajankäyttöä hankkeen piirissä seurataan erillisellä tunti- tai päiväkohtaisella kirjallisella työajanseurannalla, joka tarkistetaan maksatushakemuksen käsittelyn yhteydessä. Kirjallisesta työajan seurannasta on ilmettävä avustuksen
piiriin hyväksytyssä hankkeessa tehty työ, ja tämän lisäksi myös henkilön hankkeen toteuttamisaikana tekemän muun työn kokonaismäärä (valtioneuvoston asetus rakennerahastoista
osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta (1079/2007), 4 §).
Avustuksen piiriin hyväksytään vain välittömästi hankkeeseen käytetyn tunti- tai päiväkohtaisen työajanseurannan mukaisen työajan palkkamenot; ei siis välillisiä palkkoja, kuten
esimerkiksi lomapalkkoja tai lomarahaa. Avustuksen piiriin ei hyväksytä myöskään työnantajamaksuja.
40
Edellä todettujen edellytysten täyttyessä on olemassa olevan henkilön palkkojen hyväksyminen mahdollista kehittämistoimenpiteiden tyypistä riippumatta, eli niitä voidaan hyväksyä yrityksen liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen ja tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistä, yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämistä tai muuta
niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä koskevissa lain (1336/2006)
4 §:n 6 kohdan mukaisissa muissa kehittämistoimenpiteissä.
3.3.2.3 Matkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Matkojen tulee kiinteästi liittyä avustuksen piiriin hyväksyttyyn hankkeeseen. Matkojen
tulee olla avustettavien kehittämistoimenpiteiden toteuttamisen kannalta tarpeellisia ja perusteltuja. Avustusta ei voida myöntää esimerkiksi myyntimatkoihin tai muihin operatiivisiin myyntiin, vientiin tai jakeluverkon perustamiseen tai sen toimintaan liittyviin matkoihin, eikä muihin yrityksen juokseviin tai tavanomaisiin toimintoihin liittyviin matkoihin.
Ulkomaisiin messuosallistumisiin liittyviin matkoihin avustusta voi kuitenkin myöntää
kohdan 3.3.3.1 mukaisesti.
Avustuksen piiriin esitettävistä matkoista tulee olla riittäväksi katsottava selvitys avustusta
myönnettäessä.
Matkoista aiheutuvia menoja voidaan hyväksyä enimmillään verohallituksen päätöksen
mukaisina.
3.3.3 Kehittämistoimenpiteet ja niihin liittyvät hyväksyttävät menot
Muilla kehittämistoimenpiteillä tarkoitetaan lain (1336/2006) 4 §:n 6 kohdan mukaisesti
yrityksen liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen sekä tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistä, yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämistä sekä muuta
niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä.
Seuraavassa käsitellään erikseen lain 4 §:n 6 kohdan mukaisten eri toimenpiteiden osalta
avustuksen myöntämisen lähtökohtia, avustuksen myöntämiselle asetettavia vaatimuksia ja
rajoituksia sekä avustuksen piiriin hyväksyttäviä menoja. On huomattava, että yksittäinen
avustuspäätös voi koskea useita seuraavassa esitettävien kohtien 3.3.3.1 – 3.3.3.3 mukaisia
toimenpiteitä ja menoja.
Hyväksyttävien menojen osalta on otettava huomioon myös se, mitä on todettu edellä kohdassa 3.3.2 koskien ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvien menojen, palkkamenojen ja matkamenojen hyväksymistä avustuksen piiriin.
3.3.3.1 Liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen kehittäminen
Lähtökohta
Avustusta voidaan myöntää yrityksen liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen kehittämiseen. Hankkeet voivat koskea yrityksen erilaisia liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisvalmiuksien kehittämistoimenpiteitä, kuten esimerkiksi liikkeenjohtomenetelmien
tai johtamisjärjestelmien kehittämistä, talouden suunnittelun ja seurannan kehittämistä tai
muuta yrityssuunnittelun kehittämistä, markkinointi- ja tuotteistamisvalmiuksien kehittä-
41
mistä ja markkinatiedon lisäämistä, kansainvälisen liiketoiminnan valmiuksien kehittämistä,
yrityksen strategian kehittämistä ja vahvistamista, tai muuta niihin rinnastettavaa merkittävää kehittämistä.
Avustusta ei kuitenkaan voida myöntää varsinaiseen mainontaan, markkinointiin, myyntiin
eikä muuhun vastaavaan suoranaiseen myynnin edistämiseen.
Kansainvälistymisen kehittämisen osalta on huomattava, että avustus on tarkoitettu nimenomaan yritysten kansainvälistymisedellytysten kehittämiseen sekä markkinoiden ja yrityksen
markkinoille tulon edellytysten kartoittamiseen ja kehittämiseen. Varsinaiseen vientitoimintaan ja vientimarkkinointiin ja niihin välittömästi liittyviin kustannuksiin ei avustusta miltään
osin voi myöntää.
Ulkomaisiin messuosallistumisiin avustusta on kuitenkin mahdollista myöntää siten kuin jäljempänä on esitetty.
Avustusta ei myönnetä sellaiseen vientiin liittyvään toimintaan, joka välittömästi on sidoksissa
vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen tai sen toimintaan taikka muihin vientitoimintaan
liittyviin juokseviin kustannuksiin.
Hyväksyttävät menot
Silloin kun kehittämistoimenpiteet koskevat liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen
kehittämistä, avustuksen piiriin voidaan hyväksyä seuraavia menoja:
1) ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käyttö
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä ulkopuolisten asiantuntijapalvelujen ja vastaavien
palvelujen käytöstä aiheutuvia menoja, jotka liittyvät edellä esitettyihin kohdan 3.3.3.1 mukaisiin kehittämistoimenpiteisiin.
2) palkkamenot
Palkkamenojen tulee liittyä kohdan 3.3.3.1 mukaisiin liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen kehittämistoimenpiteisiin. Näin ollen kustannusten hyväksyminen on rajoitettu
siten, että kyseinen henkilö ei voi olla varsinaista (kotimaahan tai muihin maihin suuntautuvaa) myyntiä tai muuta operatiivista myynti- tai vientitoimintaa toteuttava henkilö, vaan
kansainvälistymisen alkuun tai tuotteen tuomiseen uusille markkinoille tarvittavia kansainvälistymisvalmiuksia kehittävä ja markkinakartoitusta ja siihen liittyvää yrityksen suunnittelu- ja kehittämistyötä tekevä henkilö. Kustannusten hyväksyminen tuen piiriin on näin
ollen verrattain rajoitettua ja liittyy tältä osin nimenmaan markkinoiden kartoittamiseen ja
siihen liittyvään liiketoiminta- tai kansainvälistymisvalmiuksien kehittämiseen.
Avustus palkkamenoihin myönnetään de minimis –tukena.
3) matkamenot
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä matkamenoja, jotka liittyvät edellä esitettyihin kohdan
3.3.3.1 mukaisiin kehittämistoimenpiteisiin.
42
Matkamenojen osalta on huomattava, että myyntimatkat tai mitkään muut suoraan vientiin,
myyntiin, vientimarkkinointiin tai myynti- tai jakeluverkon perustamiseen tai toimintaan
liittyvät matkat eivät ole hyväksyttäviä.
Avustus matkamenoihin myönnetään de minimis -tukena. Poikkeuksena tähän, silloin kun
yritys osallistuu näytteilleasettajana ensimmäistä kertaa tiettyyn toistuvaan messutapahtumaan, messuosallistumiseen liittyviä matkoja ei tällaisessa tapauksessa tarvitse myöntää de
minimis –tukena. Asia on selostettu tarkemmin seuraavassa, messuosallistumista koskevassa kohdassa 4.
4) osallistuminen ulkomailla pidettäville messuille tai näyttelyyn
Ulkomailla pidettäviin messuosallistumisiin liittyen voidaan avustuksen piiriin hyväksyä
seuraavia menoja:
-
messu- tai näyttelyosaston vuokraamisesta, pystyttämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat menot
esittelijöiden matkamenot
näyttelyesineiden meno-paluurahti
markkinointiaineiston (esittelyaineisto yms.) tuottaminen; aineiston on kiinteästi liityttävä kyseiseen tapahtumaan
Paikanvuokra, pystytys- ja somistusmenot, ulkopuolisen tulkin käytöstä aiheutuvat menot ja
enintään kahden esittelijän matkamenot sekä näyttelytavaroiden meno-paluu rahti ovat hyväksyttäviä. Näyttelytavarat tulee tuoda takaisin, jotta rahtimenot olisivat hyväksyttäviä,
koska muuten tuki kohdistuisi tavaran hintaan.
Paikanvuokran ennakkomaksua, joka on maksettu ennen avustushakemuksen jättämistä, ei
ole mahdollista hyväksyä avustuksen piiriin, kuten ei muitakaan ennen hakemuksen jättämistä syntyneitä menoja. Koska messuihin liittyvien käytäntöjen mukaisesti näyttelypaikan
ennakko- tai varausmaksu saatetaan joutua maksamaan paljonkin ennen itse messutapahtumaa, ei messu- tai näyttelypaikan varaamiseksi tai saamiseksi suoritettavan ennakko- tai
varausmaksun maksamista yleensä katsota hankkeen aloittamiseksi, jolloin ennakkomaksua
lukuun ottamatta muut messuihin liittyvät avustuskelpoiset menot on mahdollista hyväksyä
avustuksen piiriin, vaikka ennakkomaksu olisi poikkeuksellisesti maksettu jo ennen avustushakemuksen jättämistä.
Avustus näyttelyosallistumisiin liittyviin menoihin myönnetään de minimis –tukena, lukuun
ottamatta yrityksen ensimmäistä osallistumiskertaa kyseiseen, toistuvasti järjestettävään
näyttelyyn.
Kuitenkin, jos yritys osallistuu uudelleen samaan tapahtumaan aikaisempaan osallistumiseen verrattuna kokonaan uusilla tuotteilla (ei tarkoita samojen tuotteiden uusia malleja tai
vastaavia perustaltaan samoja tuotteita, vaan kokonaan uutta tuotantoa edustavia tuotteita),
voidaan tämä katsoa ensimmäiseksi osallistumiskerraksi, eikä tukea tällöin tarvitse myöntää
de minimis –tukena. Jos kyse ei ole selkeästi uusista tuotteista, on tuki ensimmäisen osallistumiskerran jälkeisille osallistumiskerroille samaan tapahtumaan myönnettävä de minimis –
tukena.
43
3.3.3.2 Tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittäminen
Lähtökohta
Avustusta voidaan myöntää toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on yrityksen uusien tuotteiden ja/tai tuotantomenetelmien kehittäminen. Myös jo olemassa olevan tuotteen tai tuotantomenetelmän kehittäminen voi tulla avustuksen piiriin, mikäli sitä voidaan kehitystyöllä
oleellisesti parantaa; tällöin on kuitenkin syytä huomata, että hankkeen tulee olla merkittävä
suhteessa yrityksen nykyisen toiminnan laatuun ja laajuuteen.
Vientituotteen osalta avustusta voidaan myöntää myös maakohtaisten merkittävien erityisvaatimusten edellyttämään tuotesopeutukseen.
Avustusta ei tule myöntää esimerkiksi:
-
Keksintötoiminnan rahoittamiseen. Keksintötoiminnan rahoittamisen ja keksintöjen
arviointiin on erikoistunut Keksintösäätiö. Keksintöhankkeisiin liittyvää rahoitus- ja
muuta neuvontaa antavat esimerkiksi TE-keskusten keksintöasiamiehet.
-
Uusien mallistojen (esim. vaatetusteollisuus) suunnitteluun, joka kuuluu yrityksen
normaaliin toimintaan. Kuitenkin yrityksen ensimmäisen malliston suunnitteluun tai
muihin sellaisiin kehittämistoimenpiteisiin, jotka merkitsevät yrityksen toiminnan
huomattavaa muutosta ja uudelleen suuntaamista nykyiseen toimintaan verrattuna,
avustusta voidaan myöntää.
-
Sellaisten erikoistuotteiden kehittämiseen, joiden suunnittelu tapahtuu tarjous- tai tilauskohtaisesti.
Valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 16 §:n mukaan avustusta ei voida myöntää myytäväksi tarkoitetun prototyypin kehittämisestä aiheutuviin menoihin. Tämä tulee huomioida
esimerkiksi siten, että myytäväksi tarkoitetun prototyypin myyntihinta tai arvioitu myyntihinta vähennetään avustuksen piiriin otettavista kustannuksista. Jos avustuksen myöntövaiheessa vähennetään arvioitu myyntihinta, on maksatuksessa vielä erikseen selvitettävä, että
todellinen myyntihinta ei ole suurempi kuin myöntöhetkellä arvioitu ja tarvittaessa vähennettävä todellinen myyntihinta avustuksen piirissä olevista kustannuksista.
Avustuksen enimmäismäärä on valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 17 §:n 1 momentin
mukaisesti 50 % avustuksen perusteena olevista hyväksyttävistä menoista. Tuotteiden ja
tuotantomenetelmien kehittämistä koskevien toimenpiteiden osalta on asetuksen 17 §:n 2
momentin mukaisesti huomattava, että jos tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistoimenpiteisiin myönnettävä avustus ylittää 2 momentin mukaiset prosenttiosuudet, on tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistoimenpiteisiin kohdistuva avustus myönnettävä
tällöin kokonaisuudessaan (kokonaisuudessaan, ei ainoastaan 2 momentin mukaiset prosenttiosuudet ylittävältä osin) de minimis –tukena.
Hyväksyttävät menot
Silloin kun kehittämistoimenpiteet koskevat tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistä,
avustuksen piiriin voidaan hyväksyä seuraavia menoja:
44
1) ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käyttö
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä kohdan 3.3.3.2 mukaisiin kehittämistoimenpiteisiin
liittyviä ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja. Tällaisia
menoja voivat olla mm. suunnittelu- ja muotoilupalkkiot sekä kohtuullisiksi katsottavat
maksut, jotka ovat selvästi kohdistettavissa tuotteen tai tuotantomenetelmän kehittämiseen,
kuten tuotteen testaamisesta, suojaamisesta ja patentoinnista aiheutuvat menot.
On huomattava, että menot voivat olla muihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvän yrityksen
kehittämisavustuksen kohteena silloin, kun toimenpiteissä on kysymys nimenomaan yrityksen omasta, omana toimintana harjoitettavasta yrityksen tuotteiden tai tuotantomenetelmien
kehittämisestä. Silloin, kun kyse ei ole yrityksen omasta kehittämistoiminnasta, vaan lain
(1336/2006) 4 §:n 4 kohdan mukaisista aineettomista investoinneista tekniikan siirtoon liittyvien patenttioikeuksien, käyttölupien, tietotaidon ja patentoimattoman teknisen tietämyksen hankinnan muodossa, mahdollinen avustus myönnetään investointeja koskevien sääntöjen ja tukitasojen mukaisena valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 8 – 13 §:n mukaisesti.
Avustuksen piiriin on mahdollista hyväksyä myös hankkeeseen liittyvien teknistyyppisten
esitteiden, teknisten erittelyjen, käyttöohjekirjojen ja huoltokirjojen valmistuskustannukset.
2) palkkamenot
Palkkamenot on mahdollista hyväksyä siltä osin kuin ne selkeästi liittyvät tuotteiden ja/tai
tuotantomenetelmien kehittämistoimenpiteisiin.
3) matkamenot
Matkamenoja on mahdollista hyväksyä siltä osin kuin ne aiheutuvat kehittämistoimenpiteiden kannalta tarpeellisista matkoista. Matkoista tulee olla riittäväksi katsottava selvitys
avustusta myönnettäessä.
4) kone- ja laitehankinnoista tai vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvat menot siltä osin
kuin ne kohdistuvat tuotteiden tai tuotantomenetelmien kehittämiseen
Kone- ja laitehankintojen kustannuksia voidaan hyväksyä vain siinä määrin ja siltä ajalta,
kuin niitä nimenomaisesti käytetään avustettavien kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen.
Silloin kun laitteita ei käytetä avustettavassa hankkeessa koko niiden käyttöikää, avustuskelpoisia ovat ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat avustettavan hankkeen kestoa
kirjanpitosäädösten ja hyvän kirjanpitotavan mukaan.
5) raaka-aine- ja puolivalmistehankinnoista aiheutuvat menot
Näitä menoja voidaan hyväksyä siltä osin kuin ne suoraan liittyvät avustettavaan hankkeeseen ja niillä on tärkeä merkitys hankkeen toteuttamisen kannalta.
45
3.3.3.3 Yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittäminen
Lähtökohta
Yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää myös yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämiseen. Lähinnä tulevat kyseeseen tilanteet, joissa on perusteltua tehdä
selvitys joko aloitettavaksi suunnitellun yritystoiminnan tai yritystoiminnan merkittävän
muutoksen edellytyksistä, kannattavuudesta ja esimerkiksi eri toteuttamis- ja strategiavaihtoehdoista ennen varsinaista toiminnan aloittamista, tuotantosuunnan tai toimintamallin
muuttamista taikka muuta oleellista muutosta yrityksen toiminnassa.
Hyväksyttävät menot
Silloin kun kehittämistoimenpiteet koskevat yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämistä, avustuksen piiriin voidaan hyväksyä seuraavia menoja:
1) ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käyttö
Ulkopuolisten palvelujen tulee kiinteästi liittyä yrityksen perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen. Tyypillinen avustettava palvelu voi olla ulkopuolisen asiantuntijan tekemä yrityksen toimintaedellytyksiin ja toiminnan eri toteuttamisvaihtoehtoihin liittyvä selvitys.
2) palkkamenot
Palkkamenojen tulee kiinteästi liittyä yrityksen perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen.
Avustus palkkamenoihin myönnetään de minimis –tukena.
3) matkamenot
Matkamenoja on mahdollista hyväksyä, kun ne kiinteästi ovat sidoksissa yrityksen perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen.
Avustus matkamenoihin myönnetään de minimis -tukena.
3.3.4 Avustuksen myöntäminen yritysten yhteishankkeisiin
Yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää lain (1336/2006) 7 §:n 3 momentin mukaisesti myös kahden tai useamman yrityksen yhteisesti toteuttamaan hankkeeseen.
Lain 7 §:n 3 momentin mukaisesti yhteishankkeen merkittävyyttä voidaan tarkastella sen
kokonaismerkityksen kannalta. Tämä mahdollistaa kokonaisuutena merkittävien hankkeiden rahoittamisen silloinkin, kun hanke on joidenkin yksittäisten hankkeeseen osallistuvien
ja toimenpiteiden kohteena olevien yritysten kannalta merkitykseltään vähäisempi.
46
Lain 17 §:n 3 momentin ja 18 §:n 2 momentin perusteella avustus voidaan yhteishankkeissa
myöntää ja maksaa yritykselle tai yhteisölle, joka on sitoutunut vastaamaan avustuksen käytöstä koko hankkeeseen. Tämä on varmistettava hankkeen osapuolten välisellä sopimuksella tai vastaavalla järjestelyllä, joka todentaa, että yritys tai yhteisö, jolle avustus lain 17 ja
18 §:n mukaisesti myönnetään ja maksetaan, on laissa säädetyllä tavalla sitoutunut vastaamaan avustuksen käytöstä koko hankkeeseen, ja että hankkeeseen osallistuvat yritykset ovat
antaneet sille valtuutuksen hakea avustusta ja avustuksen maksatusta hankkeeseen osallistuvien yritysten puolesta. Kyseinen sopimus on liitettävä hakemusasiakirjoihin.
Avustuksen hakijana ja hakemuksen allekirjoittajana lain 17 §:n 3 momentin mukaisessa
hankkeessa on yritys tai yhteisö, joka on sitoutunut vastaamaan avustuksen käytöstä koko
hankkeeseen. Hakemuksessa (hakemuksen liitteenä) tulee yksilöidysti esittää hakemuksen
sisältämät tiedot myös jokaisen muun hankkeeseen osallistuvan yrityksen osalta.
Yrityksen kehittämisavustuksena annettava tuki myönnetään lain 17 §:n 3 momentin nojalla
aina yhdelle yritykselle tai yhteisölle, joka vastaa koko avustuksen käytöstä myös muiden
osallistuvien ja hanketta toteuttavien yritysten osalta. Tätä hallituksen esityksessä ”välittäväksi yhteisöksi” nimitettyä avustuksen saajaa koskevat EU-osarahoitteisissa hankkeissa
rakennerahastolain (1401/2006) 2 §:ssä tarkoitettua ”tuensaajaa” koskevat velvoitteet.
Tyypillinen tässä yhteydessä tarkoitettava lain 17 §:n 3 momentin mukainen yhteishanke
voi olla esimerkiksi hanke, jossa julkisomisteinen kehittämisorganisaatio tai yhteisö, jonka
toiminta on voittoa tavoittelematonta ja jonka toiminnan tarkoitus on pk-yritystoiminnan
edistäminen, toteuttaa nimettyjen pk-yritysten liiketoimintaosaamista, kansainvälistymisvalmiuksia tai muita vastaavia kilpailutekijöitä kehittävän hankkeen. Kyseinen yhteisö toimii yritysten puolesta avustuksen hakijana ja vastaa avustuksen käytöstä koko hankkeeseen.
Avustus myönnetään hankkeen sisältämien palvelujen ja toimenpiteiden (esim. ulkopuolinen konsultointi ja muut asiantuntijapalvelut) tuottamiseen hankkeen kohdejoukon muodostaville nimetyille yrityksille, jotka ovat hankkeen todelliset hyödynsaajat. Hankkeen avustuskelpoisuus ja avustuksen ehdot määräytyvät tällöin toimenpiteiden kohteina olevien yritysten mukaan.
Edellisessä kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa avustuspäätöksen saajana olevalle julkisomisteiselle tai vastaavalle toteuttajayhteisölle aiheutuvat sisäiset kustannukset, kuten
esimerkiksi hankkeen hallinnoinnista aiheutuvat palkka- tai matkakustannukset, eivät voi
olla avustuksen piirissä.
Yritys tai yhteisö, joka on sitoutunut vastaamaan avustuksen käytöstä koko hankkeeseen ja
jolle avustus voidaan lain 17 §:n 3 momentin mukaisesti myöntää, ei voi olla hankkeeseen
avustuksen piiriin hyväksyttäviä asiantuntijapalveluja, muita palveluja tai suoritteita myyvä
taho. Siten esimerkiksi yksityinen konsulttiyritys, joka myy hankkeessa palvelujaan kohdeyrityksille, ei voi toimia lain 17 §:n 3 momentin mukaisena avustuksen hakijana ja avustuspäätöksen saajana. Tällaisessa tapauksessa mahdollinen avustus myönnetään joko suoraan erikseen kullekin toimenpiteiden kohteena olevalle yritykselle, tai lain 17 §:n 3 momentin mukaisesti siten, että yksi toimenpiteiden kohteena olevista yrityksistä hakee avustuksen koko hankkeen lukuun ja vastaa avustuksen käytöstä koko hankkeeseen.
Lain 17 §:n 3 momentin mukaisesta avustuspäätöksestä on käytävä ilmi, että avustus on
myönnetty yritysten yhteishankkeeseen. Avustuksen piirissä olevat yritykset on yksilöitävä
47
nimeltä mainiten avustuspäätöksessä ja päätöksestä on käytävä ilmi kunkin yrityksen avustusosuus ja muut yrityskohtaiset ehdot. Avustus tulee siis avustuspäätöksessä (laskennallisesti) jyvittää kunkin yhteishanketta toteuttavan yrityksen avustusosuudeksi, vaikka tuki
myönnetään ja maksetaan sille yritykselle tai yhteisölle, joka on yhteishankesopimuksessa
sitoutunut vastaamaan avustuksen käytöstä koko hankkeeseen. Koska yhteishanketta hallinnoivalle tuensaajalle myönnetty avustus ohjautuu tosiasiallisesti yhteishankkeeseen osallistuville yrityksille, tulee rahoittavan viranomaisen jyvittää ja kirjata avustuspäätökseen kullekin yritykselle vähämerkityksisenä valtiontukena (de minimis –tukena) myönnetty osuus,
mikäli päätökseen sisältyy de minimis -tukea.
Mikäli yhteishankkeeseen osallistuu suuri yritys, on sille kohdentuva avustus aina kokonaan
de minimis –tukea valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 19 §:n mukaisesti.
Jokaisen avustuksen kohteena olevan yhteishankkeeseen osallistuvan yrityksen tulee täyttää
säädösten mukaiset avustuskelpoisuusedellytykset. Avustuspäätös on annettava tiedoksi
jokaiselle yhteishankkeeseen osallistuvalle yritykselle.
Yrityksen tai yhteisön, joka vastaa avustuksen käytöstä koko hankkeeseen, on pidettävä
hankkeesta asianmukainen projektikirjanpito, josta ilmenee hankkeen koko rahaliikenne.
TE-keskuksen on tarkastettava projektikirjanpito jokaisen maksatushakemuksen käsittelyn
yhteydessä. Silloin, kun yhteishankkeessa avustuksen hakijana ja saajana edellä selostetulla
tavalla on julkisomisteinen kehittämisorganisaatio tai yhteisö, jonka toiminta on voittoa tavoittelematonta ja jonka toiminnan tarkoitus on pk-yritystoiminnan edistäminen, voidaan
TE-keskuksen harkinnan mukaan hankkeen rahaliikenne järjestää siten, että hanketta toteuttavat yritykset maksavat hankkeen kustannuksista vain avustuksen määrällä vähennetyn lopullisen maksuosuutensa, jolloin hakijana toimivan yrityksen tai yhteisön ei enää tarvitse
välittää saatua avustusta yrityksille erillisinä maksutapahtumina, koska avustus kohdentuu
ja realisoituu yrityksille siinä, että ne maksavat hankkeesta vain avustuksen määrällä vähennetyn lopullisen maksuosuutensa. Ennen kuin avustusta voidaan maksaa, on varmistettava, että yritykset ovat maksaneet hankkeesta oman rahoitussuunnitelman mukaisen maksuosuutensa. Avustusta voidaan maksaa vain siltä osin kuin yritykset ovat vastaavasti maksaneet oman rahoitusosuutensa, koska muussa tapauksessa hankkeeseen voisi kohdentua
julkista tukea sallittua enimmäismäärää suurempi osuus.
EU-osarahoitteisen hankkeen kustannusten tulee olla aina tosiasiallisesti maksettuja ja maksukuitein todennettavissa olevia sekä hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisia ja määrältään
kohtuullisia siten kuin tukikelpoisuusasetuksessa (1079/2007) on tarkemmin määrätty. Sama lähtökohta pätee myös puhtaasti kansallisesti rahoitetuissa hankkeissa.
3.3.5 Avustuksen myöntäminen suurelle yritykselle muihin kehittämistoimenpiteisiin
Lain (1336/2006) 10 §:n 2 kohdan mukaisesti yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää suurelle yritykselle vain sellaisissa muissa kehittämistoimenpiteissä, joiden toteuttamiseen osallistuu suuren yrityksen ohella pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Suuri yritys voi olla muihin kehittämistoimenpiteisiin kohdistuvan yrityksen kehittämisavustuksen kohteena lähinnä liiketoimintaosaamista, kansainvälistymisen kehittämistä,
48
tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämistä ja niihin liittyvää yritysten yhteistoimintaa,
verkoston rakentamista tai verkoston toimintaedellytysten selvittämistä koskevissa yritysten
yhteishankkeissa, joihin pk-yritysten ohella osallistuu myös suuri yritys (tai suuria yrityksiä) esimerkiksi yritysten verkoston tai yhteishankkeen ns. veturiyrityksenä tai muulla tavoin yhtenä hankkeen osapuolena pk-yritysten ohella. Tällaisissa tapauksissa voi olla perusteltua kohdentaa avustusta suurelle yritykselle yritysten välisen yhteistyön ja verkottumisen
lisäämiseksi sekä merkittävien kehittämishankkeiden aikaansaamiseksi.
Avustuksen myöntäminen suurelle yritykselle ei välttämättä aina edellytä sitä, että myös
toimenpiteiden toteuttamiseen osallistuvien pk-yritysten tulee olla avustuksen kohteina.
Vaikka toimenpiteiden toteuttamiseen osallistuville pk-yrityksille ei kohdennettaisikaan
avustusta, tulee niiden kuitenkin normaalisti olla yksilöidysti tiedossa sen selvittämiseksi,
että toimenpiteiden toteuttamiseen lain vaatimuksen mukaisesti osallistuu myös pkyrityksiä suuren yrityksen ohella.
Poikkeuksellisesti, esimerkiksi myönnettäessä avustusta suurelle yritykselle sen ja pkyritysten välisen verkoston rakentamiseen tai rakentamisedellytysten selvittämiseen, ei toimenpiteiden toteuttamiseen osallistuvien pk-yritysten välttämättä tarvitse olla avustuspäätöstä suurelle yritykselle tehtäessä vielä kattavasti yksilöityinä tiedossa; tällöin on kuitenkin
uskottavasti ja perustellusti voitava osoittaa, että toimenpiteiden toteuttamiseen tulee osallistumaan avustuksen saajana olevan suuren yrityksen ohella myös pk-yrityksiä, joiden liiketoimintaa toteutettavilla toimenpiteillä voidaan kehittää.
Siltä osin kuin avustusta myönnetään suurelle yritykselle, se on valtioneuvoston asetuksen
(675/2007) 19 §:n mukaisesti myönnettävä aina de minimis –tukena.
3.4 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
VALMISTELURAHOITUKSENA
3.4.1 Avustuksen myöntämisen lähtökohtia
Yrityksen kehittämisavustusta voidaan lain (1336/2006) 8 §:n 2 kohdan mukaisesti myöntää
muihin kehittämistoimenpiteisiin. Muilla kehittämistoimenpiteillä tarkoitetaan lain 4 §:n 6
kohdan mukaisesti yrityksen liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen sekä tuotteiden ja
tuotantomenetelmien kehittämistä, yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämistä sekä muuta niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä. Myös
valmistelurahoitus katsotaan kehittämisavustukseksi, jota voidaan myöntää laissa tarkoitettuihin muihin kehittämistoimenpiteisiin.
Avustuksen myöntämisestä valmistelurahoituksena säädetään valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen 19 a §:ssä (589/2008). Lisäksi
avustukseen sovelletaan, mitä laissa (1336/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa (675/2007)
on säädetty.
Valmistelurahoitusta voidaan myöntää hankkeisiin, joiden tarkoituksena on pk-yrityksien tutkimus- ja kehittämistoimenpiteiden valmistelu. Valmistelurahoituksen piiriin lukeutuu myös
alkuvaiheen kehittämistoimenpiteet, joiden tarkoituksena on liiketoimintojen käynnisty-
49
misedellytyksiä, kilpailukykyä tai kansainvälistymistä koskeva tai muu näihin rinnastettava
yritystoiminnan kehittäminen. Valmistelurahoituksen tavoitteena voi olla esimerkiksi:
•
tuotekehityssuunnitelma;
•
tuotantomenetelmien kehittämistä koskeva suunnitelma;
•
muotoilua koskeva selvitys (varhaiset selvitykset, käyttäjätutkimukset); suojaustapojen kartoitusta, suojausstrategiaa tai suojausmenetelmiä koskeva selvitys;
•
teknologiastrategia tai sitä koskeva selvitys;
•
tietotekniikan mahdollisuuksia koskeva selvitys tai hyödyntämis- tai projektisuunnitelma;
•
innovaation kaupallistaminen (standardeihin, testaus- ja sertifiointipalveluihin sekä
käytettävyyteen ja viimeistelyyn liittyvät palvelut);
•
liiketoimintasuunnitelma;
•
johtamista, organisaatiota tai toiminnan suunnittelua koskeva selvitys;
•
viestintää tai markkinointia koskeva selvitys;
•
juridiikkaa tai rahoitusta koskeva selvitys (mm. riskikartoitus, yrityksen arvonmääritys, resurssiselvitys);
•
kansainvälistymiseen tähtäävä selvitys tai kansainvälistymissuunnitelma (mm.
markkina-analyysi, kilpailijaselvitys, kansainvälistymiseen liittyvä juridiikkaselvitys);
•
kansainvälisten tutkimusohjelmien piiriin tähtäävää hanketta koskeva selvitys;
•
tutkimuspalvelujen ja –tulosten hyödyntäminen;
•
yritykselle räätälöity edellisiin liittyvä valmennus (strategian muutoksen valmennus,
innovaatiotoimintaa tukeva valmennus) tai
•
muu edellisiin rinnastettava yritystoiminnan tai työyhteisön toiminnan kehittämistä
merkittävästi edistävä selvitys.
Valmistelurahoitus myönnetään aina de minimis –tukena, eli EY:n perustamissopimuksen
87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen
(EY) N:o 1998/2006 mukaisena vähämerkityksisenä tukena.
Valtioneuvoston asetuksen (589/2008) 19 a §:ssa säädetään valmistelurahoituksen enimmäismäärästä. Valmistelurahoituksen korkean tukiprosentin huomioon ottaen avustusta ei
tule myöntää, mikäli hankkeen menoihin kohdistuu muuta julkista rahoitusta. Tämän var-
50
mistamiseksi tulee tiedonkulkuun ja tietojen saamiseen hankkeeseen mahdollisesti haetusta
tai myönnetystä julkisesta rahoituksesta kiinnittää erityistä huomiota.
Tämän ohjeen noudattaminen valmistelurahoituksessa
Valmistelurahoituksessa noudatetaan tämän luvun 3.4 lisäksi tätä ohjetta seuraavilta osin:
•
1 luku (avustushakemuksen käsittely) lukuun ottamatta EU-ohjelmiin soveltuvuudesta annettuja ohjeita ja luvussa 1.11 esitettyä toimialapäälliköiden näkemyksien
hyödyntämistä. Toimialapäälliköiltä ja Tekesin eri erityisalojen asiantuntijoilta saatavat näkemykset toiminnan suuntaamiseksi otetaan kuitenkin tarvittavalla tavalla
huomioon avustuksia myönnettäessä;
•
2 luku (avustuksen myöntämisen periaatteita);
•
3.3.4 luku (avustusten myöntäminen yritysten yhteishankkeisiin);
•
4.4 luku (tuettuun toimintaympäristöhankkeeseen liittyvien hankintojen kilpailuttaminen) sovellettuna valmistelurahoituksena rahoitettavaan hankkeeseen;
•
5 luku (avustusten maksatus) lukuun ottamatta projektikirjanpidon pitämistä koskevaa vaatimusta ja
•
6 luku (avustuksen takaisinperintä) lukuun ottamatta 6.5 lukua (velvollisuus investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperintään).
3.4.2 Rahoituspäätöksen perusteet
Rahoituspäätöksiä tehtäessä mm. arvioidaan, miten keskenään toistensa kanssa kilpailevat
hankkeet täyttävät rahoitukselle asetetut tavoitteet. Sen lisäksi mitä säädöksissä ja ohjeissa
muutoin todetaan rahoituspäätöksen perusteista, päätöstä tehtäessä ensisijaisia arviointikriteereitä ovat mm.
•
•
•
•
•
•
•
hakijan sitoutuminen tavoiteltavaan liiketoimintaan
resurssit ja osaaminen
taloudelliset voimavarat ja kunnossa oleva yritystalous
liikeidean kilpailuetu ja kohdemarkkinat
valmisteluhankkeen jälkeen toteutettava haastava tutkimus- ja kehittämishanke ja
riittävät edellytykset Tekes -asiakkuuteen
aikaisempi asiakkuus (Tekes ja TE -keskukset) ja muut toteutuneet tai käynnissä
olevat hankkeet ja
hankkeen soveltuvuus TE-keskuksen toimialueella sovittuihin aluepainotuksiin.
3.4.3 Avustuksen myöntämisen keskeisiä edellytyksiä
Avustusta ei voi myöntää yrityksen tavanomaisiin juoksevan toiminnan menoihin ja niihin liittyviin hankintoihin. Avustusta ei myöskään voi myöntää esim. mainontaan, markkinointiin,
myyntiin eikä muuhun vastaavaan suoranaiseen myynnin edistämiseen, varsinaiseen vienti-
51
toimintaan ja vientimarkkinointiin. Avustusta ei myönnetä myöskään sellaiseen vientiin liittyvään toimintaan, joka välittömästi on sidoksissa vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen tai
sen toimintaan taikka muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin. Avustettavissa toimenpiteissä tulee olla kyse tavanomaisesta toiminnasta poikkeavasta yrityksen liiketoiminnan tai sen jonkin osa-alueen merkittävästä hankkeenomaisesta kehittämisestä.
Sen lisäksi, mitä laissa (1336/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa (675/2007, muut.
589/2008)) on säädetty, käsitellään seuraavassa tarkemmin eräitä keskeisiä avustuksen
myöntämisen edellytyksiä ja lähtökohtia myönnettäessä yrityksen kehittämisavustusta valmistelurahoituksena.
3.4.3.1 Ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvien menojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Lähtökohta
Kehittämistoimenpiteisiin liittyviä ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja voidaan valtioneuvoston asetuksen (589/2008) 19 a §:n perusteella hyväksyä avustuksen piiriin. Yleisimmin kyse on erityyppisten konsultointi-, asiantuntija-, kehittämis- ja testauspalvelujen sekä tutkimuspalvelujen ja –tulosten hankinnasta.
Lain (1336/2006) mukaista yrityksen kehittämisavustusta ei voi myöntää koulutustukena
itsenäisten koulutuskokonaisuuksien ja kurssien hankintaan. Erityyppisiin henkilöstön valmennuksiin liittyviä ulkopuolisia asiantuntijapalveluhankintoja (mm. strategian muutoksen
valmennus, innovaatiotoimintaa tukeva valmennus) voidaan rahoittaa silloin, kun ne ovat
kiinteä osa toteutettavaa hanketta ja niillä on tärkeä merkitys hankkeen tavoitteiden saavuttamiselle.
Avustusta ei tule myöntää sellaisten palvelujen hankintaan, joiden hintaa on alennettu palvelun tuottamiseen kohdentuvalla muulla julkisella tuella.
Ulkopuolisia palveluja koskeva tarjous
Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja muiden ulkopuolisten palvelujen käytöstä aiheutuvien
menojen hyväksyminen avustuksen piiriin edellyttää yleensä, että niistä on avustuksen
myöntämispäätöstä tehtäessä käytettävissä palvelun tarjoajan antama tarjous tai tarjoukset,
joista käy ilmi palvelun sisältö, tavoitteet, hinta ja muut oleelliset seikat. Kopio tarjouksesta
on liitettävä käsittelyasiakirjoihin.
Avustuksen piiriin voidaan harkinnan mukaan hyväksyä ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja hakijan esittämän suunnitelman perusteella, vaikka
niistä ei ole vielä avustuspäätöksen tekohetkellä käytettävissä tarjouksia. Tällöinkin hakijan
esittämässä hankesuunnitelmassa on riittävästi yksilöitävä, miltä aihealueilta ja minkä tyyppisiä palveluja esitetään hankittaviksi ja mitkä ovat palvelun arvioidut kustannukset. Oleellista on, että avustuksen myöntäjällä on hankittavista palveluista ja niiden kustannuksista
riittävät ja relevantit tiedot hankkeen arviointia ja päätöksen tekemistä varten.
52
Ulkopuolisten palvelujen hintatasoon on aina kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi, että hintataso on oikea ja käypä ja että avustuksen hakeminen tai myöntäminen ei
aiheuta palvelun hintatason nousua.
Palvelun tarjoajan riippumattomuus
Avustuksen piiriin ei lähtökohtaisesti hyväksytä asiantuntijapalveluja tai muita hankintoja,
joita avustusta hakevan yrityksen osakas tai yritys, jossa avustuksen hakijalla tai sen osakkailla on yli 10 %:n omistusosuus osakepääomasta tai äänivaltaisista osakkeista, myy avustusta hakevalle yritykselle. Edellä mainittuun rinnastetaan tapaukset, joissa palveluja myy
ulkopuolinen yritys, mutta käytännössä palvelun tuottaminen tapahtuu avustusta hakevan
yrityksen osakkaan asiantuntemusta hyödyntäen. Samoin edellä mainittuun on rinnastettava
tapaukset, joissa palvelun myyjänä on avustusta hakevan yrityksen hallituksen tai toimivan
johdon jäsen tai tämän omistama yritys. Lähtökohtana tulee aina olla, että asiantuntijapalveluja myyvä taho on selkeästi ja aidosti erillinen ja riippumaton avustuksen hakijasta.
Mikäli avustuksen piiriin poikkeuksellisesti ja erityisen painavasta syystä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi hyväksyä edellisessä kappaleessa tarkoitetussa suhteessa avustuksen saajaan olevan tahon tuottama palvelu, avustuksen piiriin voidaan tällöin hyväksyä vain palvelun tuottamisesta aiheutuvat välittömät hankintamenot, joihin ei saa sisältyä myyjäyrityksen
katetta tai yleiskustannuksia. Tämän varmistamiseksi on palvelun tuottamisen kustannuksista ja siihen kohdistuvista välittömistä hankintamenoista myös edellytettävä avustuksen hakijalta asianmukainen dokumentaatio, ennen kuin avustus voidaan maksaa.
3.4.3.2 Palkkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Uuden avainhenkilön palkkaaminen
Hankkeesta yritykselle aiheutuvia avustuksen piiriin hyväksyttäviä palkkamenoja voivat
olla palkkamenot, jotka aiheutuvat avustettavan hankkeen toteuttamisen kannalta keskeisen
uuden toimihenkilön (avainhenkilö) palkkaamisesta yritykseen. Lähtökohta on tällöin se,
että henkilö käyttää avustuksen piiriin hyväksytyltä ajalta koko työpanoksensa avustuspäätöksen mukaisten kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen. Tämä vaatimus on huomioitava
siinä, että aika, jolta palkkamenot hyväksytään, on mitoitettava riittävän tiiviiksi ja lyhyeksi. Avainhenkilö voidaan palkata määräaikaiseen tai pysyvään työsuhteeseen.
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä avainhenkilön ennakonpidätyksen alainen palkka (sisältäen hankeaikaan kohdistuvan ja työntekijälle maksetun lomapalkan tai lomarahan) ilman työnantajamaksuja.
Yritykseen palkattavan uuden avainhenkilön omistusosuus yrityksestä voi olla enintään 10
% sinä aikana, jona kyseiselle henkilölle maksetut palkat ovat avustuksen piirissä.
Olemassa olevan henkilön palkkojen hyväksyminen
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä myös yrityksen olemassa olevan henkilöstön käyttämisestä kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen aiheutuvia palkkamenoja. Yrityksen ole-
53
massa olevan henkilöstön palkkamenojen hyväksyminen edellyttää, että henkilön työpanos
ja tehtävän merkitys on oleellinen kehittämistoimenpiteiden toteuttamisessa ja että asianomaisen työntekijän ajankäyttöä hankkeen piirissä seurataan erillisellä tunti- tai päiväkohtaisella kirjallisella työajan seurannalla, joka tarkistetaan maksatushakemuksen käsittelyn
yhteydessä. Kirjallisesta työajan seurannasta on ilmettävä avustuksen piiriin hyväksytyssä
hankkeessa tehty työ.
Avustuksen piiriin hyväksytään vain välittömästi hankkeeseen käytetyn tunti- tai päivätasoisen työajanseurannan mukaisen työajan palkkamenot; ei siis välillisiä palkkoja, kuten
esimerkiksi lomapalkkoja tai lomarahaa. Avustuksen piiriin ei hyväksytä myöskään työnantajamaksuja.
3.4.3.3 Matkamenojen hyväksyminen avustuksen piiriin
Matkojen tulee kiinteästi liittyä avustuksen piiriin hyväksyttyyn hankkeeseen. Matkojen
tulee olla avustettavien kehittämistoimenpiteiden toteuttamisen kannalta tarpeellisia ja perusteltuja. Avustusta ei voida myöntää esimerkiksi myyntimatkoihin tai muihin operatiivisiin myyntiin, vientiin tai jakeluverkon perustamiseen tai sen toimintaan liittyviin matkoihin, eikä muihin yrityksen juokseviin tai tavanomaisiin toimintoihin liittyviin matkoihin.
Avustuksen piiriin esitettävistä matkoista tulee olla riittäväksi katsottava selvitys avustusta
myönnettäessä.
Matkoista aiheutuvia menoja voidaan hyväksyä enimmillään verohallituksen päätöksen
mukaisina.
3.5 YRITYKSEN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
ENSIMMÄISEN TYÖNTEKIJÄN PALKKAMENOIHIN
3.5.1 Yksinyrittäjän määritelmä
Yksinyrittäjänä pidetään yrittäjää, joka harjoittaa yrityksen toimintaa yksin ilman ulkopuolisia työntekijöitä ja ilman, että kukaan yrittäjän perheenjäsenistäkään on yrityksessä työssä.
Huom. esimerkiksi yrityksen pelkkä omistus tai hallituksen jäsenyys ei tässä yhteydessä tee
henkilöstä yrityksen työntekijää.
Arvioitaessa, onko hakijayrityksen yksin toimintaa harjoittava henkilö yrittäjä, voidaan soveltaa seuraavia työttömyysturvalain (1290/2002) säännöksiä. Lain 1 luvun 6 §:n mukaan
yrittäjänä pidetään sellaista henkilöä,
1) joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä
kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
2) joka työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai
hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai
osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
54
3) joka edellä 1 tai 2 kohdassa säädetyllä tavalla työskentelee muussa yrityksessä tai yhteisössä (esimerkiksi kommandiittiyhtiö, avoin yhtiö tai toiminimi), jossa hänellä tai hänen
perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta.
Henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa. Muuna vastaavana asemana pidetään esimerkiksi hallinto- tai
toimialajohtajaa, henkilöä, joka on omistaja ja jolla on asemansa perusteella nimenkirjoitusoikeus ja henkilöä, joka omistaa kaikki yhtiön osakkeet. Pienissä perheyrityksissä työskentelevien omistajaperheenjäsenten on vakiintuneesti katsottu olevan johtavassa asemassa
muodollisesta asemastaan riippumatta.
Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso ja henkilö, joka on
yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja
asuu henkilön kanssa samassa taloudessa.
3.5.2 Karenssiajan pituus
Yksinyrittäjätuki voidaan myöntää, mikäli työsuhteen alkamista edeltävän 12 kuukauden
aikana hakijayrityksessä tai yrittäjän muussa yrityksessä ei ole ollut työntekijää toistaiseksi
voimassa olevassa työsuhteessa. Karenssiajan määrittämisessä ei siis oteta huomioon yrityksen määräaikaisia työsuhteita. Yksinyrittäjätukea voidaan myöntää samalle yrittäjälle
vain kerran tukikokeilun aikana.
3.5.3 Hakemuksen jättäminen
Yksinyrittäjätukea koskeva hakemus on jätettävä ennen kuin työntekijä on aloittanut työskentelyn yrityksessä.
3.5.4 Metsätaloutta ja maataloutta palveleva yritystoiminta
Metsätaloutta ja maataloutta palvelevaa yritystoimintaa, kuten esimerkiksi koneurakointia,
ei pidetä lain tarkoittamana metsätaloutena tai maataloutena. Yrityksen kehittämisavustuksen myöntäminen tällaiseen yritystoimintaan on siis mahdollista ensimmäisen työntekijän
palkkamenoihin myönnettävän avustuksen osalta.
3.5.5 Kilpailunäkökohtien huomioon ottaminen
Avustuksen myöntämisessä tulee ottaa huomioon kilpailunäkökohdat, siten kuin valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään. Kyseisen kohdan mukaan
avustuksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on, että avustuksen ei arvioida aiheuttavan
muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia.
Kilpailunäkökohtien huomioon ottamisessa tulisi TE-keskuksissa noudattaa mahdollisimman yhtenäistä linjaa.
55
3.5.6 Avustuksen myöntäminen yritysjärjestelyissä
Yksinyrittäjätukea ei ole mahdollista myöntää yritysjärjestelyissä (esim. osakemyynnit, liiketoimintakaupat), mikäli myyjäyrityksessä on ollut työntekijä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.
3.5.7 Työsuhteen ennenaikainen päättyminen
Jos työntekijän työsuhde päättyy ennen 24 kuukauden avustusjakson päättymistä, niin avustus voidaan kuitenkin maksaa toteutuneiden palkkamenojen osalta. Mikäli yrittäjä palkkaa
uuden työntekijän, niin avustus voidaan maksaa uuden työntekijän palkkamenojen osalta,
kunnes 24 kuukauden avustusjakso täyttyy. Huom. 24 kuukauden avustusjakson ei tarvitse
olla ajallisesti yhtäjaksoinen, vaan se voi toteutua 24 kuukautta pidemmän ajan kuluessa.
4 YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN
KEHITTÄMISAVUSTUS
4.1. AVUSTUKSEN MYÖNTÄMISEN LÄHTÖKOHTIA
Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuksesta säädetään valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain (1336/2006) 12-15 §:ssä sekä valtioneuvoston asetuksen (675/2007) 22 – 25 §:ssä. Myös muissa edellä todetun lain ja valtioneuvoston asetuksen pykälissä on säännöksiä, jotka koskevat yritysten toimintaympäristön kehittämisavustusta (jäljempänä toimintaympäristön kehittämisavustus).
Avustuksen saaja
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 2 §:n nojalla myöntää voittoa tavoittelemattomille julkisille ja yksityisille yhteisöille sekä säätiöille hankkeisiin, joiden tarkoituksena on yritysten toimintaympäristön tai yritysten kehittymisedellytysten parantaminen. Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä on määritelty mitä
julkisella ja yksityisellä yhteisöllä tarkoitetaan.
Laissa todettua yhteisön voittoa tavoittelemattomuutta voidaan tarkastella mm. avustuksen
saajayhteisön toiminnan ensisijaisen tarkoituksen perusteella sekä sen perusteella onko
avustuksen saajayhteisöllä ns. julkisen palvelun toteuttamistehtäviä. Jos yhteisön toiminnan
ensisijaisena tarkoituksena on esimerkiksi elinkeinotoiminnan, koulutuksen tai tutkimustoiminnan edistäminen, voidaan tätä pitää yhtenä kriteerinä sille, että kyse on lain 12 §:n
mukaisesta voittoa tavoittelemattomasta yhteisöstä. Esimerkkinä tällaisesta yhteisöstä voidaan mainita osakeyhtiömuodossa toimiva ammattikorkeakoulu, jonka toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on koulutuksen tarjoaminen.
56
Avustuksen myöntämisen edellytyksiä
Lain 13 §:n mukaan toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntämisen edellytyksenä
on, että hankkeen arvioidaan edistävän merkittävästi alueen pienten ja keskisuurten yritysten perustamista, laajentamista tai kehittämistä.
Myönnettäessä avustusta pk-yrityksille tarpeellisiin palveluihin, avustus tulee suunnata sellaisiin palveluihin, joita kyseiseltä alueelta puuttuu, jotta hankkeessa kehitetyt palvelut eivät
aiheuttaisi markkinahäiriöitä kilpailemalla tavallisten voittoa tavoittelevien yritysten kanssa.
Toimintaympäristön kehittämisavustusta ei tule myöntää sellaisen palvelun, yhteistyöverkon yms. kehittämiseen, joka on rajattu vain tiettyyn nimettyyn yritysjoukkoon, vaan avustuksen kohteena oleva, luotava tai kehitettävä palvelu, yhteistyöverkko tms. tulee olla avoin
kaikille kyseistä palvelua alueella tarvitseville pk-yrityksille. On kuitenkin huomattava, että
esim. hankkeessa luotavan palvelun kehittämis-/ pilotointivaiheessa hanke voi kohdistua
tiettyyn, nimettyyn yritysjoukkoon, kunhan hankkeen lopputuloksena syntyvä palvelu on
avoin kaikille kyseistä palvelua alueella tarvitseville pk-yrityksille.
Myönnettäessä avustusta pk- yrityksille tarkoitetun palvelun kehittämiseen, tulee erityistä
huomiota kiinnittää siihen, että avustuksella ei alenneta hankkeessa kehitetyn ja tuotetun
palvelun hintaa. Palvelusta tulee avustuksen saajan periä palvelua käyttäviltä yrityksiltä
käypä, yhtenäisiin hinnoitteluperusteisiin perustuva hinta. Edellä todettu ei kuitenkaan koske sellaisen pk-yrityksille tarpeellisen palvelun kehittämistä, jonka ei voida katsoa kilpailevan tavallisten voittoa tavoittelevien yritysten kanssa. (esim. seudulliset neuvontapalvelut,
hautomopalvelut ym.).
Kustannusten päällekkäisen tukemisen välttämiseksi toimintaympäristön kehittämisavustusta ei pääsääntöisesti tule myöntää hankkeen sellaisiin kustannuksiin, joita rahoitetaan myös
maakunnan kehittämisrahalla, opetusministeriön rahoituksella tai muulla julkisella rahoituksella.
Avustuksen kohteena olevat hankkeet
Lain (1336/2006) 14 §:ssä on säädetty toimintaympäristön kehittämisavustuksen kohteena
olevista toimenpiteistä. Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää yritystoiminnan kannalta tarpeellisiin esi- ja muihin selvityksiin, yritysten tarvitsemien palvelujen
kehittämiseen, yritysten verkostoitumista edistäviin hankkeisiin sekä muihin yritysten toimintaympäristöä ja kehittymisedellytyksiä parantaviin hankkeisiin.
Avustuksen myöntäminen seudullisten yrityspalvelujen ja yrityshautomopalvelujen kehittämishankkeisiin
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää myös seudullisten
yrityspalvelupisteiden käynnistämis- tai kehittämishankkeisiin. Avustusta suunnataan sellaisiin
seudullisten yrityspalvelupisteiden käynnistämis- tai kehittämishankkeisiin, jotka täyttävät
seuraavat seudulliselle yrityspalvelupisteelle asetetut kriteerit:
1. Seutupalvelupisteen keskeisten ydintoimijoiden kesken on laadittu kirjallinen sopimus.
2. Seutupalvelupiste tuottaa erityisesti alkaville ja pienille yrityksille yritysneuvonta- ja
kehittämispalveluja seudullisesti.
57
3. Seutupalvelupiste tarjoaa kuntien ja TE-keskuspalvelujen lisäksi vähintään yhden muun
yhteistyötahon palveluja (esim. maaseutukeskus ja uusyrityskeskus).
4. Seutupalvelupiste sitoutuu seudullisen yrityspalvelun laatuseurantaan, joka tapahtuu
systemaattisilla ja säännöllisin väliajoin tehtävillä laatututkimuksilla.
Lähtökohta on, että toimintaympäristön kehittämisavustusta myönnetään seutukohtaisesti
vain yhteen seudun kannalta keskeisen yrityspalvelupisteen käynnistämiseen tai kehittämiseen. Toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntäminen seudullisten yrityspalvelupisteiden kehittämishankkeisiin edellyttää, että hankkeessa luodaan tai kehitetään nykyisiä
kuntakohtaisesti tuotettuja palveluja laajempia ja monipuolisempia seudullisia neuvonta- ja
kehittämispalveluja.
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan TE-keskusten
tarkoituksenmukaisuusharkinnan pohjalta myöntää toistaiseksi lähinnä ns. alueellisista
lähtökohdista toimivien ns. alueellisten yrityshautomoiden käynnistämiseen tai kehittämiseen
liittyviin hankkeisiin.
Avustuksen myöntäminen valtion virastoille ja laitoksille
Valtiovarainministeriön 8.3.2001 antaman lausunnon (VM 1/071/2001) mukaan valtion talousarvion toimintamenomomenttien mukaista rahoitusta ei voi käyttää EUrakennerahastohankkeiden osarahoituksena. EU-rakennerahastohankkeissa voi valtion talousarvion momenteista käyttää ainoastaan kyseiseen tarkoitukseen osoitettuja momentteja.
EU-osarahoitteista toimintaympäristön kehittämisavustusta ei siten voi myöntää valtion virastoille ja laitoksille kuten yliopistoille, Valtion teknilliselle tutkimuslaitokselle (VTT),
Geologian tutkimuskeskukselle (GTK) yms. sellaisiin hankkeisiin, joissa käytetään valtion
talousarvion toimintamenomomenttien mukaista rahoitusta hankkeiden omarahoitusosuutena. Sen sijaan puhtaasti kansallisista varoista voidaan myöntää avustusta tällaisiin hankkeisiin, mikäli muut avustuksen myöntämiskriteerit täyttyvät.
Ohjausryhmän asettaminen
Hankkeiden ohjauksen, seurannan ja valvonnan tehostamiseksi TE-keskus voi harkintansa
mukaan asettaa avustuspäätökseen ehdon siitä, että avustuksen saajan tulee asettaa ohjausryhmä. Ohjausryhmän asettaminen voi olla tarpeellista esimerkiksi laajoissa ja pitkäkestoisissa hankkeissa. On huomattava, että vastuu hankkeen toteuttamisesta ja avustuksen käytöstä on ohjausryhmän perustamisesta huolimatta aina avustuksen saajalla.
4.2 AVUSTUKSEN PIIRIIN HYVÄKSYTTÄVÄT MENOT
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan asetuksen (675/2007) 23 §:n mukaisesti
myöntää hankkeen kannalta keskeisiin ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä
aiheutuviin menoihin, palkka- ja matkamenoihin, lain 4 §:ssä määriteltyihin aineellisiin ja
aineettomiin investointimenoihin, tilojen sekä koneiden ja laitteiden vuokrista ja raaka-aine- ja
puolivalmistehankinnoista aiheutuviin menoihin, sekä yleiskustannuksista aiheutuviin
menoihin.
58
Rakennerahastoista osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta annetun valtioneuvoston
asetuksen (1079/2007) 3 §:n mukaisesti hakijaorganisaation tavanomaisesta toiminnasta
aiheutuneita menoja ei voida hyväksyä toimintaympäristön kehittämisavustuksen piiriin.
Rahoitettavassa hankkeessa tulee siten aina olla kyse toiminnan kehittämisestä, joka eroaa
muusta vakiintuneesta, juoksevasta toiminnasta.
4.2.1 Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja palvelujen käytöstä aiheutuvat
menot
Ulkopuolisten asiantuntijoiden (konsultit yms.) ja muiden ulkopuolisten palvelujen käytöstä
aiheutuvien menojen hyväksyminen avustuksen piiriin edellyttää, että palveluista on käytettävissä kirjalliset tarjoukset, joista käy ilmi palvelun sisältö, tavoitteet, hinta ja muut oleelliset seikat. Kopiot tarjouksista on liitettävä käsittelyasiakirjoihin.
Poikkeuksena edellä mainittuun pääsääntöön, voidaan esimerkiksi laajempien ja pidempikestoisten hankkeiden kohdalla, jolloin tarvittavien ulkopuolisten palvelujen tarkka sisältö
ei välttämättä vielä kaikilta osin ole myöntövaiheessa selvillä, avustuksen piiriin hyväksyä
harkinnan mukaan ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia menoja
hakijan esittämän suunnitelman perusteella ilman, että näistä on vielä avustuspäätöksen tekohetkellä käytettävissä tarjouksia. Tällöinkin hankesuunnitelmassa on riittävästi yksilöitävä, miltä aihealueilta ja minkä tyyppisiä asiantuntijapalveluja suunnitellaan hankittavaksi ja
mitkä ovat asiantuntijapalvelun arvioidut menot (ts. tavoite ja sisältö, mutta ei välttämättä
sitä, keneltä hankitaan). Oleellista on, että avustuksen myöntäjällä on hankittavista palveluista ja niiden kustannuksista riittävät ja relevantit tiedot hankkeen arviointia ja päätöksen
tekemistä varten.
Myös kustannuksiltaan vähäiset ulkopuoliset palvelut voidaan harkinnan mukaan hyväksyä
ilman kirjallista tarjousta, mikäli tarjouspyyntömenettely esim. palvelun suppeuden tai
standardihintaisuuden vuoksi ei ole tarkoituksenmukainen.
Ulkopuolisten palvelujen hintatasoon on aina kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi, että hintataso on oikea ja käypä ja ettei avustuksen myöntäminen aiheuta palvelun
hintatason nousua. Tarpeen mukaan on syytä edellyttää avustuksen hakijaa pyytämään tarjouksia useammilta vaihtoehtoisilta palvelun tuottajilta, jolloin tarjousten perusteella voidaan arvioida palvelun sisältöä ja hintatasoa. Ulkopuolisten palvelujen hyväksymisessä
avustuksen piiriin on otettava huomioon mitä kohdassa 4.4. on todettu tuettuun hankkeeseen liittyvien hankintojen kilpailuttamisesta.
4.2.2 Palkkamenot
Hankkeesta avustuksen saajalle aiheutuvia avustuksen piiriin hyväksyttäviä palkkamenoja
voivat pääsääntöisesti olla palkkamenot, jotka aiheutuvat avustettavan hankkeen toteuttamisen kannalta keskeisen uuden henkilön/henkilöiden palkkaamisesta avustuksen saajaorganisaatioon. Lähtökohtana on tällöin se, että henkilö/henkilöt käyttävät avustuksen piiriin hyväksytyltä ajalta koko työpanoksensa avustuspäätöksen mukaisen hankkeen toteuttamiseen.
Avustuksen piiriin voidaan erityisestä syystä hyväksyä myös avustuksen saajan olemassa
olevan henkilöstön käyttämisestä hankkeen toteuttamiseen aiheutuvia palkkamenoja. Avus-
59
tuksen saajan olemassa olevan henkilöstön palkkamenojen hyväksyminen edellyttää, että
henkilön työpanoksella ja tehtävällä on merkitystä hankkeen toteuttamisessa ja että asianomaisen työntekijän ajankäyttöä hankkeen piirissä seurataan tunti- tai päiväkohtaisella kirjallisella seurannalla, joka tarkistetaan maksatuksen yhteydessä. Kirjallisesta työajan seurannasta on ilmettävä avustuksen piiriin hyväksytyssä hankkeessa tehty työ, ja tämän lisäksi
myös henkilön hankkeen toteuttamisaikana tekemän muun työn kokonaismäärä (valtioneuvoston asetus rakennerahastoista osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta
(1079/2007), 4 §).
Palkkamenoina voidaan hyväksyä joko avustuksen saajaorganisaation ulkopuolelta hankkeeseen palkattavan henkilön/henkilöiden palkkamenoja tai avustuksen saajaorganisaation
olemassa olevan henkilöstön työajanseurannan mukaisia palkkamenoja. Kummassakin tapauksessa avustuksen piiriin voidaan hyväksyä palkka (sisältäen hankkeeseen kohdistuvan
maksetun lomapalkan ja lomarahan tai lomapalkka- ja lomarahavarauksen) sekä palkkaan
kohdistuvat työnantajamaksut (HUOM! yrityksen kehittämisavustuksen palkkojen osalta
erilainen menettely!).
4.2.3 Matkamenot
Avustuksen piiriin hyväksyttävien matkojen tulee kiinteästi liittyä avustuksen piiriin hyväksyttyyn hankkeeseen. Matkojen tulee olla hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeellisia ja
perusteltuja.
Jos avustuksen piiriin on hyväksytty matkoista aiheutuvia menoja, nämä menot hyväksytään enimmillään verohallituksen päätöksen mukaisina.
Toimintaympäristöhankkeeseen liittyvistä matkoista tulee olla riittäväksi katsottava kirjallinen selvitys avustusta myönnettäessä.
4.2.4 Käyttöomaisuuden hankinnasta tai niiden vuokraamisesta aiheutuvat menot
Koneet ja laitteet
Mikäli toimintaympäristön kehittämisavustusta on myönnetty koneiden ja laitteiden hankintaan tulee huomioida se, että avustusta ei voida myöntää koneiden ja laitteiden hankintaan,
jollei käytettävissä olevien tietojen ja tapauskohtaisen harkinnan perusteella ole edellytyksiä
sille, että pk-yrityskäyttö koneen/laitteen osalta yltää 50 %:iin koneen tai laitteen kokonaiskäyttöajasta ja että yksittäisen yrityksen osuus koneen/laitteen laskutuksesta on vähemmän
kuin 25 %. Koneiden ja laitteiden pk-yrityskäyttöä koskevien arvioiden tulee perustua sovittuun koneen käyttöaikaan.
Rakennerahastojen tukikelpoisista menoista annetun valtioneuvoston asetuksen
(1079/2007) 11 §:ssä on säädetty käytettyinä hankituista koneista ja laitteista. Asetuksen
mukaan käytetyn koneen tai laitteen hankintameno ei ole avustuskelpoinen, jos sen hankintaan on viiden edellisen vuoden aikana saatu julkista tukea. Viiden vuoden ajanjakso lasketaan siitä, kun avustuksen hakija on hankkinut koneen tai laitteen käyttöönsä. TE-keskuksen
60
tulee edellyttää, että hakija selvittää viiden edellisen vuoden ajalta käytettyjen koneiden tai
laitteiden aikaisemmat omistajat ja niille myönnetyt tuet.
Rakennukset ja niihin liittyvät maa-alueet
Ottaen huomioon toimintaympäristön kehittämisavustuksen yrityskohtaisia avustuksia
huomattavasti korkeamman tukitason, voidaan toimintaympäristön kehittämisavustuksen
piiriin hyväksyä rakennuksia ja niihin liittyviä maa-alueita vain erityisestä syystä, joka tulee
kirjata hankeselvitysraporttiin.
Koneiden ja laitteiden sekä tilojen vuokrat
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää myös koneiden ja laitteiden
vuokriin, jotka sisältävät myös leasing-sopimuksella hankittujen koneiden ja laitteiden
vuokraamisesta aiheutuvia menoja. Leasing-vuokria voidaan hyväksyä vain toimintaympäristötuella rahoitetun projektin ajalta. Toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntämisessä leasing-sopimuksella hankitun käyttöomaisuuden vuokraamisesta aiheutuviin menoihin noudatetaan muilta osin vastaavia yrityksen kehittämisavustuksen ohjeita koskien investointeja kohdassa 3.2.3.
Avustuksen piiriin voidaan hyväksyä myös tilojen vuokrat. Tilojen vuokramenoja voidaan
hyväksyä vain toimintaympäristön kehittämisavustuksella rahoitetun projektin ajalta. Hakijaorganisaation omistajatahon tai tahon, jota hakijaorganisaatio omistaa, tilojen vuokria
voidaan hyväksyä avustuksen piiriin vain hankkeen toteuttamisen edellyttämän tilan osalta.
Tällöin tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, että tilojen vuokrat ovat markkinahintatasoa vastaavat.
4.2.5 Yleiskustannukset
Yleiskustannuksina voidaan hyväksyä hankkeen toteuttamisesta aiheutuvia hallintomenoja
(esim. puhelin-, posti-, sihteeri- yms. toimisto- ja tekniset kulut). Yleiskustannuksia voidaan kuitenkin hyväksyä enintään 10 % toimintaympäristön kehittämisavustuksen piiriin
hyväksyttävistä menoista. Yleiskustannusten tulee perustua hankkeen tosiasiallisiin menoihin ja ne kohdennetaan hankkeeseen (projektikirjanpidossa) siinä suhteessa kuin ne ovat
aiheutuneet hankkeesta.
Myös avustusta maksettaessa voidaan yleiskustannuksia hyväksyä enintään 10 % toteutuneista hyväksyttävistä menoista. Maksatusvaiheessa tulee tarkistaa, että avustuksen kohteena olevat yleiskustannukset ovat tosiasiallisesti maksettuja.
4.2.6 Toimintaympäristön kehittämisavustuksella rahoitetun palvelun
markkinointimenojen hyväksyminen
Toimintaympäristön kehittämisavustuksella rahoitettavan palvelun markkinointimenoja
voidaan hyväksyä avustuksen piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi esitteiden ja internetsivujen
tekemiseen liittyvät ulkopuoliset asiantuntijamenot sekä painatusmenot.
61
4.2.7 Avustuksen piiriin ei hyväksytä muun muassa seuraavia menoja
Ostot intressitahoilta
Mikäli toimintaympäristön kehittämisavustuksen piiriin hyväksytään ostoja (investoinnit,
palvelut) avustuksen hakijaorganisaation omistajatahoilta tai toimivalta johdolta tai ostoja
sellaiselta taholta, jota hakijaorganisaatio omistaa, voidaan avustuksen piiriin tällöin hyväksyä vain välittömät hankintamenot, joihin ei saa sisältyä myyjän katetta tai yleiskustannuksia. Tämän varmistamiseksi on avustuksen hakijalta edellytettävä asianmukainen dokumentaatio ennen kuin avustus voidaan maksaa.
Muita menoja
Toimintaympäristön kehittämisavustuksen perusteena oleviksi menoiksi ei hyväksytä
esimerkiksi sakkoja, rangaistusmaksuja ja oikeudenkäyntikuluja.
4.3 TULOJEN VÄHENTÄMINEN HYVÄKSYTTÄVISTÄ MENOISTA
EU-OSARAHOITTEISISSA HANKKEISSA
Jos toimintaympäristön kehittämisavustusta myönnetään maksulliseen palvelutoimintaan
liittyvään hankkeeseen, jossa hankkeessa voidaan arvioida syntyvän tuloja, tulee avustus
asetuksen (675/2007) 24 §:n mukaan myöntää de minimis- tukena. De minimis- tukea koskeva komission asetus (EY) N:o 1998/2006 katsotaan valtiontukisäännöksi, jolloin tulojen
vähentämisvelvoitetta EU-osarahoitteisissa hankkeissa ei kuitenkaan tarvitse soveltaa (Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 55 §).
4.4 TUETTUUN TOIMINTAYMPÄRISTÖHANKKEESEEN
LIITTYVIEN HANKINTOJEN KILPAILUTTAMINEN
Hankintojen kilpailuttamista säätelee laki julkisista hankinnoista (348/2007). Lain 6 §:n
mukaan kyseistä lakia sovelletaan aina julkisiin toimijoihin (valtio, kunnat, kuntainliittojen
viranomaiset yms. ja muut oikeushenkilöt, joiden katsotaan kuuluvan julkishallintoon). Yrityksiin ja muihin yksityisoikeudellisiin yhteisöihin lakia sovelletaan vain mikäli taho on
saanut avustusta yli 50 % hankinnan kokonaisarvosta.
Lakia ei sovelleta:
1) tavara- tai palveluhankintoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on
vähemmän kuin 15 000 euroa;
2) rakennusurakoihin ja käyttöoikeusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 100 000 euroa.
Mikäli toimintaympäristön kehittämisavustus myönnetään edellä mainitulle julkiselle toimijalle, koskee sitä avustuksen kohteena olevaan hankkeeseen liittyvien hankintojen osalta
em. lakiin ja asetukseen perustuva kilpailuttamisvelvollisuus. Kilpailuttamisvelvollisuus
koskee myös yksityisiä yhteisöjä ja yrityksiä, mikäli myönnettävä toimintaympäristön kehittämisavustus on yli 50 %.
62
Rakennerahastojen tukikelpoisuusasetuksen (1079/2007) 5 §:n mukaan julkisista hankinnoista annetussa laissa säädettyjen ja edellä todettujen ns. kansallisten kynnysarvojen (tavara- ja palveluhankinnat 15 000 euroa, rakennus- ja käyttöomaisuusurakat 100 000 euroa)
alittavissa hankinnoissa on hankintojen kustannusten tukikelpoisuuden edellytyksenä, että
ne ovat kohtuullisia ja että tämän arvioimiseksi on pyydetty riittävä määrä tarjouksia. Tämä
tulee noudatettavaksi vain mikäli em. julkisista hankinnoista annetun lain mukaiset kilpailuttamisedellytykset täyttyvät eli jos kyseessä on edellä todetun mukainen julkinen toimija
tai jos kyse on muusta toimijasta jolle myönnettävä avustus on yli 50 %.
Kansallisten kynnysarvojen alittavissa hankinnoissa on hankintojen kustannusten tukikelpoisuuden edellytyksenä, että ne ovat kohtuullisia ja että tämän arvioimiseksi on pyydetty
riittävä määrä tarjouksia (valtioneuvoston asetus rakennerahastoista osarahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta 1079/2007).
Toimintaympäristön kehittämisavustuslomakkeissa on tarkempia tietoja avustuksen hakijalle avustuksen kohteena olevien hankintojen kilpailuttamisvelvollisuudesta. Maksatusvaiheessa hakijan tulee ilmoittaa, onko avustuksen kohteena olevat hankinnat kilpailutettu julkisista hankinnoista annettu lain mukaisesti. Mikäli hankintoja ei ole kilpailutettu, voidaan
avustus jättää maksamatta tältä osin. Vastuu lain noudattamisesta on aina avustuksen hakijana olevalla toimijalla.
4.5 TOIMINTAYMPÄRISTÖN KEHITTÄMISAVUSTUKSEN
TUKITASO
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää asetuksen 24 §:n mukaan enintään
80 prosenttia avustuksen perusteena olevista hyväksyttävistä menoista.
Toimintaympäristön kehittämisavustus myönnetään komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006
mukaisena de minimis-tukena, kun kyse on hankkeesta, jossa hankkeen välittömänä
lopputuloksena luodaan tai kehitetään yrityksille tarjottava palvelu, josta peritään yrityksiltä
maksu eli kyse on t&k sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien
yhteisön puitteiden (2006/C 323/01) mukaisesta ns. taloudellisen toiminnan harjoittamisesta.
Mikäli kyse on esim. selvityshankkeesta, toimintakonseptin luomiseen liittyvästä hankkeesta
tai yritysverkoston kokoonjuoksuhankkeesta, jossa hankkeen välittömänä lopputuloksena ei
ole yrityksille tarjottava maksullinen palvelu, avustusta ei myönnetä de minimis-tukena.
De minimis-tukea voidaan myöntää kuluvan verovuoden ja kahden edellisen verovuoden
muodostaman ajanjakson aikana enintään 200 000 euroa. De minimis-tukia tarkastellaan
saajakohtaisesti (eli y-tunnustasolla). De minimis-tukien yhteismäärä lasketaan myönnettyjen
de minimis-tukien perusteella.
4.6 AVUSTUKSEN MYÖNTÄMINEN
PÄÄOMASIJOITUSTOIMINTAAN
Toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan asetuksen 24 §:n mukaan myöntää myös
julkisille tai yksityisille yhteisöille käytettäväksi pääoman merkintään pääomasijoitusrahastoon. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että pääomasijoitusrahasto tekee sijoituksia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Lisäksi edellytetään, että vähintään 50 prosenttia pää-
63
omasijoitusrahaston pääomasta tulee olla yksityisten sijoittajien rahoitusta. Mikäli yksityisten sijoittajien rahoitusosuutta koskeva edellytys ei täyty, voidaan avustusta kohdentaa pääomasijoitusrahastoon, edellyttäen, että rahaston sijoitukset yrityksiin tehdään de minimisehtoisesti.
Pääomasijoitusrahastohankkeissa avustusta voidaan myöntää käytettäväksi rahaston rahasto-osuuksien merkintään, rahaston pääoman korottamiseen sekä rahaston hallinnointimenoihin. Kohdennettaessa avustusta pääomasijoitustoimintaan noudatetaan yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien pääomasijoitusten edistämiseksi (2006/C 194/02).
TE-keskus tekee päätöksen avustuksen myöntämisestä pääomasijoitustoimintaan. Pääomasijoitushankkeista tulee kuitenkin neuvotella erikseen työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosaston kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen päätöksentekoa.
5 AVUSTUSTEN MAKSATUS
5.1 TOIMIVALTA MAKSATUSPÄÄTÖKSISSÄ
TE-keskus tekee maksatuspäätöksen kaikista valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain nojalla myönnetyistä avustuksista. TE-keskus maksaa avustuksen erillisestä hakemuksesta hankkeen edistymisen mukaan maksettujen menojen osalta jälkikäteen
myöntämispäätöksessä asetettujen tarkempien ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella.
5.2 MAKSATUKSEN EDELLYTYKSIEN TARKISTAMINEN
Avustuksen maksatusvaiheessa TE-keskuksen tulee tarkistaa, että avustuksen maksamisen
edellytykset ovat olemassa ja että avustuksen saajan maksatushakemus sisältää asian käsittelyä varten tarpeelliset tiedot.
Tuki2000 -järjestelmässä on maksatushakemuksen tarkistuslista, joka on käytössä sekä
EAKR – hankkeiden että puhtaasti kansallisten hankkeiden maksatushakemusten käsittelyssä. Tarkistuslista sisältää maksatushakemuksen käsittelyn kannalta keskeisiä asioita, jotka
TE-keskuksen tulee tarkistaa maksatusvaiheessa. Yhteisen tarkistuslistan lisäksi TEkeskuksilla voi olla käytössä myös omia maksatushakemuksen käsittelyyn liittyviä tarkistuslistoja.
Väärinkäytösten estämiseksi on erityisen tärkeää, että TE-keskus käsittelee maksatushakemukset huolellisesti ja vaatii kaikkien selvitysten esittämistä ennen lopullista maksatusta.
Maksatushakemusten seurannan tehostamiseksi ja väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseksi
TE-keskusten tulisi harkintansa mukaan maksatushakemuksen käsittelyn yhteydessä tehdä
yrityskäyntejä, jos siihen on erityistä syytä. Näiden käyntien yhteydessä tarkastetaan hankkeen toteutuminen ja käydään läpi hakemuksessa esitettyjä hankintoja koskevia kirjanpitotositteita. Vastaavan tyyppistä maksatushakemusten käsittelymenettelyä tulisi soveltaa
myös satunnaisesti ilman erityistä näkyvää syytä.
64
Mikäli avustuksen saaja on lopettanut avustuksen kohteena olevan yritystoiminnan, avustusta ei makseta. Jos avustuspäätöksen pohjana olleet perusteet ovat olennaisesti muuttuneet, on selvitettävä, mistä syystä ne ovat muuttuneet. Mikäli päätöksen perusteet ovat
muuttuneet avustuksen saajasta johtuvista syistä eli avustuksen saaja on tietoisesti supistanut hanketta, on harkittava kielteisen tai osittain kielteisen maksatuspäätöksen tekemistä.
Tällaisessa tilanteessa tulee harkita sitä, olisiko avustusta myönnetty ollenkaan, jos avustuksen saaja olisi jo avustusta hakiessaan esittänyt suppeamman hankkeen.
Mikäli valtioneuvoston asetuksen 19 a §:n mukaiseen valmistelurahoitukseen kohdistuvaa
maksatusta haettaessa ilmenee, että avustuksen saaja ei ole kilpailuttanut avustuksen kohteena mahdollisesti olevaa vähintään 15 000 euron suuruista hankintaa julkisista hankinnoista annetun lain mukaan, avustus voidaan maksaa kokonaisuudessaan enintään 50 %:n
suuruisena kaikista hankkeen hyväksyttäviksi katsottavista menoeristä.
Aiemmin myönnetyn avustuksen takaisinperintä ja avustuksen maksaminen
Avustusta ei voida myöntää eikä maksaa, jos avustuksen hakijalta on päätetty periä takaisin
lain (1336/2006) tai sen voimaantullessa voimassa olleen lain (1068/2000) nojalla myönnettyä avustusta, eikä avustusta ole maksettu korkoineen takaisin.
Mikäli aiemmin myönnetyn avustuksen takaisinperintää koskeva harkinta on kesken, niin
avustuksen maksamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Myönteinen maksatuspäätös tulisi
tehdä vasta sen jälkeen, kun aiempaa avustusta koskeva takaisinperintäharkinta on tehty ja
on päädytty siihen, että takaisinperintään ei ole aihetta.
Avustusta ei voida maksaa myöskään silloin, jos avustuksen hakijaan kohdistuu komission
asetuksen (EY) N:o 800/2008 1 artiklan 6. kohdassa tarkoitettu EY –komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa avustus on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.
Kokonaisrahoitus
Viimeistään avustuksen maksatusvaiheessa tulee hankkeen kokonaisrahoituksen olla kunnossa. Avustuksen saajan on maksatushakemuksensa yhteydessä annettava tarvittaessa hyväksyttävä lisäselvitys (esim. kopiot luottopäätöksistä) hankkeen kokonaisrahoituksesta.
Myös hankkeen kokonaisrahoitukseen sisältyvän osakepääoman maksamisesta on aina esitettävä kaupparekisterimerkintä maksatushakemuksen yhteydessä.
Valtioneuvoston asetuksen 19 a §:n mukaiseen valmistelurahoitukseen kohdistuvaa avustusta ei voida tukiehtojen mukaisesti lainkaan maksaa, mikäli hankkeen menoihin kohdistuu
muuta julkista rahoitusta.
Yhtiömuodon muutoksen vaikutus
Kun yrityksen yhtiömuoto muuttuu, esim. avoimesta yhtiöstä tulee kommandiittiyhtiö tai
kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiö, on maksatuksen edellytysten toteamiseksi hankittava selvitys yhtiön omistuspohjan mahdollisten muutosten toteamiseksi. Jos uusi yhtiö vastaa
omistukseltaan sitä yhtiötä, jolle avustus on myönnetty, avustuksen maksaminen uudelle
65
yhtiölle ei edellytä enempiä selvityksiä. Jos taas omistuspohjassa on tapahtunut oleellisempia muutoksia, tulee asiasta tehdä uusi myöntämispäätös.
Maksu perustettavan yhtiön lukuun
Perustettavan yhtiön lukuun myönnetty avustus voidaan maksaa vasta sitten, kun yhtiön
perustamistoimet on saatettu loppuun ja yhtiö on merkitty kaupparekisteriin ja osakepääoma on kokonaan maksettu. Maksatusvaiheessa tulee tarkistaa, että perustettavaa yritystä
koskevat tiedot vastaavat myöntövaiheessa annettuja tietoja. Mikäli tiedot eivät riittävästi
vastaa toisiaan, tulee hakijan antaa selvitys poikkeamista ennen maksatusta.
Maksatushakemuksen käsittelyyn liittyviä tarkistuksia
Maksatushakemuksen käsittelyssä on käytävä läpi mm. seuraavat asiat: Onko maksatushakemus ja sen liitteet täytetty ja ovatko ne kaikki allekirjoittaneet toiminimen kirjoittamiseen oikeutettu tai oikeutetut henkilöt. Lisäksi tulee tarkistaa onko avustuksen saajan hanke
toteutunut ja toiminta käynnistynyt suunnitelmien mukaisesti.
Siinä tapauksessa, että avustuksen saaja ilmoittaa menot erillisellä liitteellä, tulee menoerittelylomake olla päivätty ja allekirjoitettu ja siinä tulee viitata erilliseen liitteeseen. Liitteessä
tulee olla kaikki menoerittelylomakkeen mukaiset tiedot tehdyistä hankinnoista.
Ennen maksatuspäätöksen tekemistä tulee myös aina tarkistaa luottotietoyhtiön rekisteristä
hakijaa koskevat perustiedot. Rekisteristä tulee tarkastaa, ovatko hakemuksessa esitetyt tiedot yhtäpitäviä rekisterin tietojen kanssa sekä muut mahdolliset hakemuksen käsittelyyn
vaikuttavat tiedot. Ainakin seuraavat tiedot tulee tarkistaa ja liittää tulosteet hankkeen asiakirjoihin
-
yrityksen y-tunnus,
yrityksen nimi, yrityksen nimen muutokset, apu- ja rinnakkaistoiminimet,
yrityksen hallitus tai henkilöyhtiön yhtiömiehet,
yrityksen toimitusjohtaja,
yrityksen omistajat,
maksettu osakepääoma; tarkistettava erityisesti silloin, kun se on ollut osa
hankkeen rahoitussuunnitelmaa,
maksuhäiriöt,
yritykset, joissa hakijayrityksen omistajat tai vastuuhenkilöt ovat mukana ja
yritykset ja konkurssit, joissa hakijayrityksen omistajat tai vastuuhenkilöt ovat
mukana.
Maksatuspäätöksen tekemistä varten tarvittavat lisätiedot on pyydettävä yritykseltä mahdollisimman pian maksatushakemuksen jättämisen jälkeen. TE-keskus voi tarpeen mukaan
pyytää, että avustuksen saaja esittää alkuperäiset tositteet tai tositejäljennökset maksetuista
menoista.
Avustuksen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että tehty hankinta tai toimenpide on
toimitettu avustuksen saajalle, ellei erityisen painavista syistä muuta johdu. Avustuksen
saajan tulee ennen maksatusta antaa TE-keskukselle kirjallinen selvitys erityisistä syistä.
TE-keskus voi näissä poikkeustapauksissa maksaa avustuksen vain saatuaan puoltavan lau-
66
sunnon ministeriöltä. Maininta siitä, että hankinta tai toimenpide tulee olla avustuksen saajalle toimitettu, on päätösehdoissa ja maksatushakemusten liitteenä olevassa menoerittelylomakkeessa.
Aina, kun yrityksen taloudellinen tilanne antaa aihetta on edellä mainittujen tietojen lisäksi
pyydettävä suoraan veroviranomaiselta hakijayritystä koskevat tiedot mahdollisista verojäämistä lain 22 §:n 2 momentin nojalla. Verojäämien vaikutus arvioidaan yrityksen toimintaedellytysten ja hankkeen toteuttamisen kannalta.
TE-keskuksen tulee myös tarvittaessa tarkistaa, ettei avustuksen saajalla ole merkittävissä
määrin muita julkisia maksuja hoitamatta, joista ei ole tehty maksusuunnitelmaa.
Tarvittaessa tulee myös tarkistaa yrittäjien mahdolliset luottohäiriöt.
Ennen maksatuspäätöksen tekemistä tulee yritykseltä pyytää viimeisimmät käytettävissä
olevat tilinpäätösasiakirjat (tuloslaskelma ja tase liitetietoineen sekä tilintarkastus- ja toimintakertomus), mikäli yritys ei ole niitä maksatushakemuksen liitteenä toimittanut.
Konkurssiuhan, selvitystilan ja yrityssaneerauksen vaikutus
Avustusta ei tule maksaa, mikäli yritys näyttää väistämättä lähiaikoina ajautuvan konkurssiin, on asetettu selvitystilaan tai yritys on hakenut saneerausmenettelyn aloittamista, mutta
käräjäoikeus ei ole vielä päättänyt menettelyn aloittamisesta. Tarkastelujakson pituus riippuu kulloinkin vallitsevista olosuhteista ja se voi olla useita kuukausia.
5.3 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN TOISELLE
AVUSTUKSEN HAKIJALLE
Jo myönnetyn, mutta osittain tai kokonaan maksamatta olevan avustuksen maksaminen toiselle avustuksen hakijalle saattaa tulla kysymykseen lähinnä silloin, kun
-
avustuksen kohteena oleva omaisuus myydään ja ostaja jatkaa hankkeen mukaista
toimintaa tai
yrityksen yhtiömuoto muuttuu.
Ennen avustuksen mahdollista maksamista ostajalle tulee selvittää ne perusteet, joiden nojalla maksatus voi tapahtua. Maksaminen edellyttää myös aina alkuperäiselle avustuksen
hakijalle tehdyn myöntämispäätöksen siirtämistä muutospäätöksellä uuden avustuksen hakijan nimiin.
Tätä varten hakijan, jolle avustus on tarkoitus maksaa, on toimitettava avustuksen siirtoa
koskeva hakemus sekä selvitys toiminnan jatkamisesta. Avustuksen hakijalla tulee voida
arvioida olevan myös edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Päätöksen muut ehdot jäävät yleensä ennalleen. Maksatuspäätöksen tekeminen edellyttää, että avustuksen alkuperäinen saaja antaa kirjallisen suostumuksen päätöksen muuttamiseen.
Mikäli maksamatta olevaa avustusta ei voida maksaa ostajalle, on siitä johtuen harkittava,
onko myyjätaholle jo mahdollisesti maksettu avustuksen osa perittävä takaisin.
67
5.4 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN, KUN YRITYKSEN
SIJAINTIPAIKKAKUNTA MUUTTUU
Kun yritys muuttaa saman TE-keskuksen alueella eri paikkakunnalle kuin avustuksen
myöntämispäätöksessä on määritelty, niin kuluvana vuonna tehty päätös harkitaan TEkeskuksessa uuden sijaintipaikkakunnan tukialueen mukaisesti. Jos päätös on tehty jo aiemmin, niin avustuksen maksaminen harkitaan uuden sijaintipaikkakunnan tukialueen mukaisesti. Avustusta voidaan maksaa kuitenkin enintään myönnetyn avustuksen verran.
Mikäli hanke toteutetaan eri EU-ohjelma-alueella kuin avustuspäätöksessä todetulla EUohjelma-alueella, avustusta ei voida maksaa.
5.5 MYÖNNETYN AVUSTUKSEN MAKSAMINEN, KUN YRITYKSEN
OMISTUS MUUTTUU
Mikäli yrityksen omistuksessa tapahtuneet muutokset vaikuttavat oleellisesti sen edellytyksiin toimia kannattavasti ja toteuttaa suunniteltua, avustuksen kohteena olevaa hanketta, tulee jo myönnetyn avustuksen perusteet ennen maksatusta tutkia uudelleen ja ryhtyä tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin.
5.6 AVUSTUKSEN MAKSAMINEN
Maksatushakemus liitteineen on oltava asianmukaisesti täytetty. TE-keskuksen tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että maksatushakemuksessa ja kaikissa sen liitteissä on yrityksen virallinen allekirjoitus.
Avustuksen maksatusehtona on, että TE-keskus maksaa avustuksen erillisestä hakemuksesta hankkeen edistymisen mukaan myöntämispäätöksessä asetettujen ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella. TE-keskus voi harkintansa mukaan maksaa avustuksen siis useammassa erässä.
Avustuksen saajan on pidettävä avustuksen piiriin kuuluvista menoista erillistä projektikirjanpitoa, joka tulee toteuttaa osana avustuksen saajan kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa,
ellei TE-keskuksen kanssa ole toisin sovittu. Avustuksen saajan on toimitettava projektikohtainen kirjanpitotuloste avustuksen piiriin kuuluvista menoista avustuksen maksatusta
varten.
Hankkeen kokonaisrahoitus tulee olla hyväksyttävällä tavalla kunnossa ja myös muut avustuksen myöntämiselle päätöksessä esitetyt ehdot tulee täyttyä (esim. osakepääoman maksaminen).
TE-keskuksen on hankkeen kestäessä seurattava hankkeen toteutusta. Ennen avustuksen
maksamista, tai jos avustus maksetaan useammassa kuin yhdessä erässä, ennen viimeisen
erän maksamista on avustuksen saajalta edellytettävä kirjallinen määrämuotoinen loppuraportti. Jos avustus on sovittu maksettavaksi useammassa kuin yhdessä erässä, on avustuksen
saajan muidenkin maksuerien kohdalla annettava tarvittaessa TE-keskuksen pyynnöstä vastaava selvitys.
68
Kehittämishankkeen tuloksena syntyneiden prototyyppien tai 0-sarjojen valmistamisesta tai
muutostöistä aiheutuneista kustannuksista vähennetään avustusta maksettaessa niiden
myynnistä saatu hinta tai arvioitu myyntihinta.
6. AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ
6.1 AIEMPIEN YRITYSTUKILAKIEN MUKAISET PÄÄTÖKSET
Takaisinperinnässä sovelletaan avustuspäätöksen tekohetkellä voimassa olleita säännöksiä
mukaan lukien toimivaltasäännökset. Aiempien lakien eli yritystuesta annetun lain
(1136/1993) ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain (1068/2000) nojalla tehtyihin päätöksiin sovelletaan kyseisiä lakeja ja niiden takaisinperintäsäännöksiä. Myös vanhojen käsikirjojen ohjeet ovat näiltä osin voimassa. Tämä koskee myös vanhojen käsikirjojen ohjeita
konkurssiin ajautuneista tuensaajista.
Ennen yritystoiminnan tukemisesta annetun lain voimaantuloa tehtyjen kansainvälistymistukipäätösten osalta takaisinperinnässä noudatetaan asianomaisen tukipäätöksen ehtoja,
kansainvälistymistuesta annettuja ministeriön päätöksiä ja valtionavustuksia koskevia
yleismääräyksiä (VNp 490/1965).
Haja-asutusalueiden kyläkauppojen tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen
(1062/2003) mukaisten tukien osalta noudatetaan valtionavustuslakia (688/2001) ja sen takaisinperintäsäännöksiä sekä asianomaisen tukipäätöksen ehtoja. Valtionavustuslain mukaista tulkintaa haettaessa on syytä selvittää lakia koskevasta hallituksen esityksestä
63/2001 ilmenevät perustelut.
6.2 AVUSTUSTEN TAKAISINPERINNÄN PERUSTEISTA JA
TOIMIVALLASTA
Avustusten käytön valvonta on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun
lain (1336/2006) 20 §:n mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön (1.1.2008 lukien työ- ja
elinkeinoministeriö) sekä TE-keskusten tehtävänä. Takaisinperintää koskevat perusteet ovat
valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 5 luvun 26 - 30 §:ssä. Lisäksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 2 §:n 2 momentin
mukaisesti maksatuksen keskeyttämiseen, avustuksen palauttamiseen, takaisinperintään,
korkoon, viivästyskorkoon, yhteisvastuullisuuteen, vanhenemiseen ja kuittaukseen sovelletaan, mitä niistä valtionavustuslain 19, 20, 24, 25, 27, 29 ja 30 §:ssä säädetään. Takaisinperintä voi perustua myös avustuspäätöksessä annettuihin ehtoihin tai Euroopan yhteisön lainsäädäntöön taikka Euroopan yhteisön lainsäädännön nojalla annettaviin Euroopan komission tai EY-tuomioistuinten päätöksiin, jotka edellyttävät kansallista täytäntöönpanoa.
TE-keskus voi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 25 §:n mukaan päätöksellään määrätä avustuksen maksamisen keskeytettäväksi siten kuin valtionavustuslain 19 §:ssä säädetään.
69
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun asetuksen 28 §:n mukaan
avustuksen maksamisen lopettamista ja takaisinperintää koskevan päätöksen tekee
avustuksen myöntänyt viranomainen. Pykälän tarkoittamia takaisinperinnästä päättäviä
viranomaisia ovat työ- ja elinkeinoministeriö ja TE-keskukset. Konkurssiin asetettua
avustuksen saajaa koskevan päätöksen tekee kuitenkin se TE-keskus, jonka alueella
avustettava hanke on pääosin toteutettu. Näin ollen investointiin kohdistunutta avustusta
saaneiden ja sittemmin avustuksen maksamisen jälkeen konkurssiin asetettujen yrityksien
osalta avustuksien takaisinperinnän toimivalta on myös kauppa- ja teollisuusministeriön
(1.1.2008 lukien työ- ja elinkeinoministeriö) myöntämien avustuksien osalta annettu TEkeskuksille. Siltä osin kuin takaisinperintäpäätöksen tekeminen kuuluu työ- ja
elinkeinoministeriön toimivaltaan, TE-keskuksen tulee valmistella takaisinperintää koskeva
lausunto työ- ja elinkeinoministeriön käytettäväksi.
Takaisinperinnän mahdollisuus toiminnan lopettamisen, supistamisen, konkurssin,
toiminnan tai omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttamisen tai
vahinkotapahtuman johdosta koskee pääsääntöisesti vain investointiin kohdistunutta
yrityksen kehittämisavustusta ja investointiin kohdistunutta yritysten toimintaympäristön
kehittämisavustusta sekä mainittujen avustuspäätöksien kohteena ollutta yhteisöä. Muut
takaisinperimisen perusteet tulevat lähtökohtaisesti kysymykseen kaikkien avustuslajien
osalta.
Viranomaisen on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 29 §:n 1
momentin mukaan tehtävä lain 25–27 §:ssä tarkoitettu päätös viipymättä ja erityisestä syystä kahden kalenterivuoden kuluessa sen jälkeen, kun viranomaisen tietoon on tullut sellainen seikka, jonka nojalla avustuksen maksamisen keskeyttämiseen tai lopettamiseen taikka
avustuksen takaisinperintään voidaan ryhtyä. Selvissä tapauksissa ja julkisen edun turvaamisen sitä vaatiessa, on päätös (esimerkiksi maksatuksen keskeyttämisestä) voitava tehdä
jokseenkin välittömästi. Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 29
§:n 2 momentin mukaan avustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut avustuksen viimeisen erän
maksamisesta. Jos takaisinperittävää avustusta koskee lain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu
käyttöaika, kymmenen vuoden määräaika lasketaan tämän ajan päättymisestä.
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain nojalla tehtyihin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla. Päätökseen saa siihen tyytymätön asianosainen hakea oikaisua lain 32 §:ssä säädetyllä tavalla. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen
saa valittamalla hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Viranomaisen päätös, kuten nopeasti täytäntöönpantava maksatuksen keskeyttäminen, voidaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 33 §:n nojalla panna
täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Lain 26 ja 27
§:ssä tarkoitetussa asiassa lainvoimainen päätös ja oikaisuvaatimuksesta annettu päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta säädetyssä järjestyksessä.
Pykälän nojalla työ- ja elinkeinoministeriön tai TE-keskuksen takaisinperintäpäätös, johon
ei ole haettu oikaisua määräajassa tai oikaisuvaatimuksesta annettu päätös riittävät jo sellaisenaan ulosottoperusteeksi. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano voidaan siten tarpeen
vaatiessa siirtää ulosottoviranomaisille. Hyvä perintätapa edellyttää kuitenkin ensivaiheessa
maksuhuomautuksen tekemistä avustuksen saajalle.
70
TE-keskusten tulee aina, mikäli takaisinperintäasioita käsiteltäessä esiin tulleiden tietojen
johdosta on perusteltua aihetta epäillä avustuksen saajan syyllistyneen avustuspetokseen,
ilmoittaa tästä työ- ja elinkeinoministeriölle mahdollisia rikosoikeudellisia seuraamuksia
silmällä pitäen.
6.3 VALVONTA, ASIAN SELVITTÄMINEN JA MAHDOLLISEN
LAUSUNNON ANTAMINEN
Avustusten käytön valvontaa hoidetaan hankkeen toteutusaikana ja sen jälkeen käytännössä
TE-keskuksissa. Valvontatarve liittyy mm. väärinkäytöksiin, virheellisesti annettuihin tietoihin, konkursseihin ja muihin avustukselle asetetun käyttöajan kuluessa avustuksen saajan
toiminnassa tapahtuviin muutoksiin. TE-keskuksen tulee tarkoin huolehtia uskottavasta ja
oikea-aikaisesta valvonnan toimeenpanosta ja määrätä siihen osallistuvat henkilöt. Lähtökohtaisesti valvontaan osallistuu kuitenkin omalla panoksellaan jokainen virkamies. Esimerkiksi tiedotusvälineistä tai yrityskontaktien kautta saatavat tiedot tulee mahdollisimman
pian toimittaa jatkotoimenpiteistä vastaavalle virkamiehelle ja ryhtyä asian tarkempaan selvittämiseen.
Siltä osin kuin avustus tai osa siitä on epäselvyyden ilmetessä edelleen maksamatta, TEkeskus voi keskeyttää avustuksen maksatuksen lain 25 §:ssä ja valtionavustuslain 19 §:ssä
säädetyin perustein.
Takaisinperintäasian selvittäminen kuuluu aina TE-keskukselle. Kun TE-keskuksen tietoon
tulee seikka tai muutos, joka saattaa johtaa takaisinperintään, sen on hankittava asiaa koskevat tarkemmat tiedot avustuksen saajalta ja muilta käytettävissä olevilta tahoilta. Avustuksen saajaa on tällöin kuultava kirjallisesti. Asiaa koskevassa selvityspyynnössä avustuksen saajalle on ilmoitettava mahdollisen takaisinperinnän oikeusperusteet. Selvityspyyntöön
vastaamatta jättäminen ei estä asian ratkaisemista. Kuuleminen voidaan sivuuttaa vain, mikäli käsiteltävässä tapauksessa takaisinperintä ei selvästikään tulisi kysymykseen.
Tapauksesta riippuen TE-keskuksen tulee selvittää ja hankkia tiedot ja perusteet esimerkiksi
toiminnan lopettamiseen, supistamiseen tai omaisuuden luovuttamiseen liittyvistä seikoista
sekä toimintaa mahdollisesti jatkavasta toimijasta ja toiminnan laajuudesta. Vastaavasti
esimerkiksi annettujen virheellisten tietojen osalta TE-keskuksen tulee hankkia riittävä selvyys asiaan liittyvistä tosiseikoista.
TE-keskuksen tulee toimittaa takaisinperintäasiaa koskeva päätöksensä tiedoksi työ- ja
elinkeinoministeriölle.
Niissä tapauksissa, joissa takaisinperintäasian päätösvalta kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle, TE-keskuksen tulee laatia ministeriön käytettäväksi perusteltu lausunto. Lausunnosta
tulee käydä ilmi asiaan liittyvät tosiseikat ja niistä tehtävät johtopäätökset. Muu päätösharkintaa selvittävä ja helpottava aineisto asiaan vaikuttavine laskelmineen tulee olla lausunnon liitteenä. Tarvittavista tiedoista ja liitteistä on annettu ohjeita myös takaisinperinnän
lausuntolomakkeella (ohjeen liite).
71
6.4 AVUSTUSTEN PALAUTTAMINEN ILMAN
TAKAISINPERINTÄPÄÄTÖSTÄ
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 2 §:n 2 momentissa säädetään, että avustuksen palauttamiseen sovelletaan valtionavustuslain 20 §:ää. Avustuksen
saajan tulee näin ollen viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa avustus tai sen osa (valtionavustuslaki 20 §). Avustuksen saajan tulee palauttaa
avustus tai sen osa myös, kun sitä ei voida käyttää avustuspäätöksessä edellytetyllä tavalla.
Kun palautettava määrä on enintään 10 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.
Virheellisesti tai liikaa saatua avustusta on suoritus, joka teknisen virheen vuoksi maksetaan
perusteetta tai liian suurena. Ilmeisen perusteetta saatuna avustuksena pidetään avustusta,
joka on saatu, vaikkei avustuksen saaja täytä valtionavustuksen myöntämisen yleisiä tai
lailla taikka asetuksella säädettyjä avustuksen myöntämisen edellytyksiä. Perusteettomuuden ilmeisyyden vaatimus täyttyy aina silloin, kun avustusta ei olisi voitu myöntää lain tai
sen nojalla annetun asetuksen säännöksen mukaan.
Valtionavustuslain 20 § sisältää yleisen perusteettoman edun palauttamista koskevan velvoitteen, jonka mukaisesti avustuksen saajan on oma-aloitteisesti ja viipymättä ryhdyttävä
toimenpiteisiin virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saadun etuuden palauttamiseksi. Valtionavustuslaissa asetetulla palauttamisvelvollisuudella on merkitystä mm. siltä
kannalta, että avustuksen saajalla on nyt perusteetta saadun avustuksen osalta määritelty
tietyin edellytyksin velvoite avustuksen palauttamiseen, mitä vastaavaa säännöstä aiemmissa yritystukilaeissa ei ollut. Palautettavan määrän alarajan asettamisella on puolestaan merkitystä mm. siltä osin, että avustuksen saajalla ei ole velvollisuutta avustuksen palauttamiseen (eikä viranomaisella takaisinperintään), mikäli palautettava määrä on enintään 10 euroa. Kun aiheetta saadun avustuksen määrä kuitenkin ylittää 10 euroa, avustuksen saajan on
palautettava se kokonaisuudessaan.
Valvonnan, paikan päällä tapahtuvan varmentamisen, tarkastuksen, ilmiantojen tai mm.
avustuksen saajan omien ilmoituksien johdosta voi tulla esiin tilanteita, joissa avustuksen
saajan on katsottava valtionavustuslain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla saaneen avustusta virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti. Avustuksen saajalle tarvittaessa toimitettavassa selvityspyynnössä on tällöin annettava tiedoksi perusteet, joiden mukaan avustus on
osin tai kokonaan katsottava saadun aiheettomasti, kuten valvonnassa tai tarkastuksessa
esille tulleet seikat, avustuksen saajan hakemuksista ilmenevät seikat, aiheettomuuden aiheuttavat säännökset, asiaan liittyvät avustusehdot ja aiheettomasti saadusta määrästä tehty
laskelma. Asiaan sovellettavia ja avustuksen saajalle tiedoksi annettavia säännöksiä ovat
lähtökohtaisesti ainakin valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 2
§:n 2 momentti, valtionavustuslain 20-21 §:t ja valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 1 ja 3 momentit. Lisäksi avustuksen saajalle on selvitettävä
myös avustuksen palauttamiseen sovellettava korkoa koskevan valtionavustuslain 24 §:n
sisältö (jota valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan sovelletaan avustuksen palauttamiseen ja takaisinperintään), koska siltä
osin kuin avustuksen saajalla on velvollisuus palauttaa aiheetta saamaansa avustusta takaisin, avustuksen saajalle syntyy velvollisuus myös maksaa siitä korkoa. Tämän johdosta viranomaisen on mahdollista avustuksen palauttamisen mahdollisuudesta tiedon saatuaan heti
laskea ja ilmoittaa avustuksen saajalle maksettavaksi tuleva korko (arvioituun tulevaan
72
maksupäivään tai jo toteutuneeseen maksupäivään laskettuna), jolloin erillistä takaisinperintäpäätöstä ei ole välttämättä tarpeen laatia. Asia voi kuitenkin edellyttää palautettavan avustuksen perusteista ja määrästä laadittavaa muistiota.
Mikäli avustusta tai siihen liittyvää täysimääräistä korkoa ei ilman takaisinperintäpäätöstä
palauteta, vaikka palauttamiseen on katsottava olevan laissa tarkoitettu velvollisuus, viranomaisen on perittävä avustus takaisin siten kuin valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään (ks. ohjeen kohta 6.6.1.).
6.5 VELVOLLISUUS INVESTOINTIIN KOHDISTUNEEN
AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄÄN
6.5.1 Takaisinperintään johtavat muutokset avustuspäätöksessä asetettuna käyttöaikana
Viranomaiselle on asetettu valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain
26 §:ssä velvollisuus määrätä investointiin kohdistunut avustus tai sen osa takaisinperittäväksi, kun avustuksen saaja on määrätyn käyttöajan kuluessa lopettanut avustuksen kohteena olevan toimintansa tai supistanut sitä olennaisesti taikka avustuksen saaja on asetettu
konkurssiin. Avustuksen kohteena olevan toiminnan tai omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttaminen toiselle katsotaan lain mukaan myös toiminnan lopettamiseksi, jos
toimintaa ei jatketa tai sitä ei jatketa kyseiselle avustukselle säädetyn tukitason piiriin kuuluvalla alueella. Lisäksi investointiin kohdistuneen vahinkotapahtuman johdosta viranomaiselle on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 § 2 momentissa
asetettu velvollisuus tietyin edellytyksin periä avustus takaisin. Mainitut takaisinperintäperusteet koskevat yhtä lailla yrityksen kehittämisavustuksena ja yritysten toimintaympäristön
kehittämisavustuksena myönnettyä investointiin kohdistunutta avustusta.
Viranomaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä TE-keskusta, ellei avustuspäätöstä ole tehty
kauppa- ja teollisuusministeriössä (1.1.2008 lukien työ- ja elinkeinoministeriö). Konkurssiin ajautuneiden yritysten osalta velvollisuus takaisinperimiseen on kuitenkin asetettu
myös ministeriön myöntämien avustusten osalta TE-keskukselle.
Pienten ja keskisuurten yritysten osalta avustuksen kohteena olevan omaisuuden käyttöaika
on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 19 §:n 2 momentin mukaan kolme vuotta ja muiden avustuksen saajien osalta viisi vuotta avustuksen viimeisen
erän maksamisesta. Erityisestä syystä käyttöajaksi on avustuspäätöksessä voitu asettaa enintään kymmenen vuotta.
Käyttöajan kuluminen lasketaan tuen viimeisen erän tosiasiallisesta maksamisesta, ei siis
maksatuspäätöksen päiväyksestä. Maksatuspäivä varmistetaan tilivirastosta.
73
6.5.2 Toiminnan lopettaminen tai supistaminen sekä toiminnan tai avustetun omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttaminen toiselle
Yleistä
Aineelliseen tai aineettomaan investointiin myönnetyn avustuksen myöntäneelle TEkeskukselle on asetettu valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain
26 §:ssä velvollisuus määrätä avustus tai sen osa takaisin perittäväksi, jos avustuksen saaja
on lopettanut avustuksen kohteena olevan toimintansa tai supistanut sitä olennaisesti lain 19
§:n 2 momentissa asetetun käyttöajan kuluessa. Avustuksen kohteena olevan toiminnan tai
omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttaminen toiselle katsotaan toiminnan lopettamiseksi, jos toimintaa ei jatketa tai sitä ei jatketa kyseiselle avustukselle säädetyn tukitason piiriin kuuluvalla alueella. Vastaava velvollisuus määrätä avustus takaisinperittäväksi
on asetettu kauppa- ja teollisuusministeriölle (1.1.2008 lukien työ- ja elinkeinoministeriö)
myöntämiensä avustuksien osalta. Ministeriö ryhtyy takaisinperintätoimiin saatuaan avustuksen käytön valvonnasta vastaavalta TE-keskukselta asiaa koskevan lausunnon.
Avustuksen kohteena olevan toiminnan lopettaminen ja sen myötä avustuksella tavoiteltujen myönteisten vaikutusten kuten työllisyyden lakkaaminen käyttöajan kuluessa tulee johtaa avustuksen takaisinperintään. Avustuksen takaisinperintä tulee tällöin kohdistaa koko
investointiin kohdistuneeseen avustukseen. Siltä osin kuin toimintaa on lopettamisen sijasta
katsottava supistetun olennaisesti, takaisinperintä kohdistetaan supistumista vastaavan suuruisen investointiin kohdistuneen avustuksen osan takaisinperintään. Olennaisella toiminnan supistamisella tarkoitetaan esimerkiksi tuetun toiminnan tuotannon tai sen työllistävyyden taikka avustuksen kohteena olevan omaisuuden olennaista vähenemistä. Avustuksen
saajan myydessä esimerkiksi osan avustuksen kohteena olevista koneista ja laitteista siten,
että toiminnan on katsottava olennaisesti supistuneen tai käytännössä loppuneen, on viranomaisen perittävä avustus joko osittain tai kokonaan takaisin.
Toiminnan jatkaminen (samalla tukialueella)
Investointiin myönnetyn avustuksen saaminen velvoittaa ylläpitämään toimintaa tietyn ajan,
joka lähtökohtaisesti määräytyy avustuksen myöntämishetkellä määritellyn avustuksen kohteena olevan yrityksen koon mukaan, ellei aikaa ole tullut erityisestä syystä asettaa avustuspäätöksessä tätä pitemmäksi. Toimintaa voidaan kuitenkin jatkaa myös avustuskelpoisuuden täyttävän toisen toimesta silloin, kun toiminta tai avustettu omaisuus on luovutettu toisen omistukseen, vuokralle tai hallintaan taikka vastaavalla tavalla hyödynnettäväksi. Avustuksen kohteena oleva toiminta voi tällöin myös eriytyä esimerkiksi kiinteistöliiketoimintaan ja muuhun liiketoimintaan. Avustuksen saaja on voinut myös hyväksyttävällä tavalla
hankkia luovutetun omaisuuden tilalle uutta vastaavaa omaisuutta.
Toiminnan jatkamiseksi toisen toimesta ei voida hyväksyä toimenpidettä, minkä tosiasiallisena tarkoituksena on esimerkiksi aiemman kilpailijan toiminnan yhdistäminen toisen toimintaan siten, että avustettua omaisuutta ei hyödynnetä täysipainoisesti tai toiminta ei työllistä aiempaa vastaavasti. Muiltakin osin avustuksen saaja voi esittää toiminnan jatkumiseen
liittyviä väitteitä, joiden paikkansapitävyys on syytä varmistaa. Tarvittaessa seurauksena
tulee olla avustuksen takaisinperiminen kokonaan (lopettaminen) tai osaksi (supistaminen).
74
Samalla tukialueella toisen omistukseen, vuokralle tai hallintaan siirtynyt toiminta tai avustettu omaisuus ei johda avustuksen takaisinperintään yrityksen koon perusteella, ellei toiminnan jatkaja ole avustuskelpoisuutta vailla olevaksi katsottava suuri yritys IIItukialueella, Ylä-Pirkanmaan seutukunnan alueella tai Kuusankosken kaupungissa. Tällöin
seurauksena on koko investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperintä. Jatkajan yrityskoko toiminnan siirtymishetkellä määritellään lähtökohtaisesti vastaavalla tavalla kuin
avustuksia myönnettäessä mm. kahden vuoden siirtymäsäännöstä annettuja tulkintoja soveltaen, ellei erityisestä syystä muuta johdu. Tukialueella I tai II edelleen toimivan jatkajan
yrityskoko ei anna aihetta avustuksen takaisinperintään. Muita avustuskelpoisuuden edellytyksiä on selvitetty tarkemmin tämän kappaleen luvussa ”toiminnan jatkajalta vaadittavat
avustuskelpoisuutta koskevat edellytykset”.
Mikäli avustus on myönnetty valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun
valtioneuvoston asetuksen 8 §:ssä säädetyllä tavalla vain mikroyritykselle harvaan asutulla
maaseudulla myönnettävien tukiprosenttien mukaisesti ja toiminta siirretään tukialueen II
tai III sisällä pois ns. harvaan asutulta maaseudulta, avustukseen on kuitenkin kohdistettava
osittainen takaisinperintä. Tämä on yhdensuuntaista sen kanssa, mitä luvussa ”toiminnan
jatkaminen muulla tukialueella” todetaan toiminnan lopettamiseen rinnastamisesta ja siirtymisestä alempaa tukitasoa edustavalle tukialueelle. Siltä osin kuin avustuspäätöksen
osoittama tukitaso ylittää siirtohetkellä uudella paikkakunnalla mikroyritykselle myönnettävissä olevan tukitason, avustuksen saajaan kohdistuva takaisinperintä tulee kohdistaa mainittujen tukitasojen väliseen erotukseen. Tämä koskee yhtä lailla sekä alkuperäisen avustuksen saajan tai toimintaa jatkavan siirtymistä ns. harvaan asutun maaseudun ulkopuolelle.
Mikäli avustuksen kohteena olevan toiminnan tai omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden
toiselle luovuttamisen yhteydessä avustuksen kohteena ollut kiinteistö jää alkuperäisen
avustuksen saajan omistukseen siten, että avustuksen perusteena olevaa liiketoimintaa edelleen harjoitetaan kiinteistössä vuokrasuhteessa, avustuksen saajan voidaan kiinteistön kohdistuneen avustuksen osalta katsoa jatkavan toimintaansa.
Toiminnan jatkaminen muulla tukialueella
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain mukaisissa tapauksissa
toiminnan lopettamiseen rinnastetaan toiminnan siirtyminen ulkomaille tai paikkakunnalle,
jossa edelleen jatkavalle avustuksen saajalle tai muulle toiminnan jatkajalle ei voida säädösten mukaan myöntää investointiin kohdistuvaa avustusta. Siltä osin kuin toimintaa siirretään
tukialueelta muulle tukialueelle (esim. I tukialueelta siirtyminen II tukialueelle), jossa avustusta voitaisiin myöntää vähemmän kuin avustuspäätöksessä, investointiin kohdistuvan
avustuksen takaisinperintä tulee kohdistaa myönnetyn avustuksen ja siirron kohteena olevalla alueella myönnettävissä olevan avustuksen erotukseen. Toiminnan siirtäminen ulkomaille johtaa aina avustuksen takaisinperintään.
Valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain mukaisissa toiminnan
muulla tukialueella toisen toimesta tapahtuvissa jatkamistapauksissa on edellä todetulla tavalla suoritettava tukitasoihin liittyvä vertailu. Lähtökohtana tarkastelussa on avustuspäätöksen osoittama tukitaso, jota verrataan toimintaa jatkavalle uudella paikkakunnalla säädösten mukaan siirtohetkellä myönnettävissä olevaan avustuksen enimmäistasoon. Takaisinperintä kohdistetaan mainittujen tukitasojen mahdolliseen erotukseen. Jatkajan yritys-
75
koko toiminnan siirtymishetkellä määritellään lähtökohtaisesti vastaavalla tavalla kuin
avustuksia myönnettäessä mm. kahden vuoden siirtymäsäännöstä annettuja tulkintoja soveltaen, ellei erityisestä syystä muuta johdu.
Myös avustuksen saajan siirtyminen muulle tukialueelle edellyttää tukitasoihin liittyvää
vertailua. Ottaen huomioon sen, että avustuksen myöntämisen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu jo lähtökohtaisesti kasvun edellytysten parantaminen, avustuksen saajan itsensä toimesta muulla tukialueella tapahtuvassa jatkamisessa avustuksen saajan koon mahdollista kasvamista ei tule ottaa huomioon avustuksen saajan vahingoksi. Tämä on myös yhdenmukaista sen periaatteen kanssa, että avustuksen saajan yrityskoko määritellään avustuspäätöstä
tehtäessä. Näin ollen avustuspäätöksen osoittamaa tukitasoa voidaan verrata avustuksen
saajalle (avustuksen saajan yrityskoko avustusta aiemmin myönnettäessä) uudella paikkakunnalla säädösten mukaan siirtohetkellä myönnettävissä olevaan avustuksen enimmäistasoon. Takaisinperintä kohdistetaan mainittujen tukitasojen mahdolliseen erotukseen.
Yritysjärjestelyt
Avustuksen saajana olevan yhteisön yhtiömuodon muutosta, osakkeiden tai osuuksien
myyntiä, elinkeinoverolain mukaista osakevaihtoa (osakkeita vastaan tapahtuva osakeenemmistön hankkiminen), jakautumista, sulautumista tai elinkeinoverolain liiketoimintasiirtoa (osakkeita vastaan tapahtuva tietyn liiketoiminnan luovuttaminen) ei katsota laissa
tarkoitetuksi toiminnan lopettamiseksi. Mainitut yritysjärjestelyt eivät anna yrityskoosta
riippumatta aihetta takaisinperintään, jollei niiden yhteydessä tosiasiallisesti lopeteta tai
olennaisesti supisteta avustuksen kohteena olevaa toimintaa. Jakautumisen ja liiketoimintasiirron osalta avustettu toiminta voi entisessä laajuudessa jatkuessaan eriytyä myös eri yhtiöiden harjoittamiin liiketoimintoihin.
Toiminnan jatkajan avustuskelpoisuutta koskevat edellytykset
Myynnin tai luovuttamisen myötä toimintaa jatkavan tulee täyttää lain avustuskelpoisuutta
koskevat edellytykset mm. yrityskoon osalta siten kuin aiemmin kappaleessa ”toiminnan
jatkaminen (samalla tukialueella)” on selvitetty (poikkeuksena edellä todetut yritysjärjestelyt). Lisäksi silloin, kun kiinteistöliiketoimintaan liittyvää toimintaa tai omaisuutta luovutetaan avustuksen saajalta toiselle siten, että toimintaa mahdollisesti jatkavan kunnan tai kunnan osittain omistaman kiinteistöyhtiön ei voida katsoa siirtohetkellä täyttävän valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 9 §:ssä asetettuja edellytyksiä (mm.
edellytys pk-yritykselle tarkoitetusta toimitilasta), avustus on perittävä kokonaisuudessaan
takaisin. Kyläkaupan investointiin liittyvän toiminnan tai omaisuuden toiselle luovuttamisen hyväksymisen edellytyksenä katsotaan myös olevan toimintaa jatkavan yrityksen avustuskelpoisuuden edellytysten täyttäminen toimintaa luovutettaessa.
Yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuksen osalta myös esim. osakkeiden myyminen voi edellä kohdasta ”yritysjärjestelyt” poiketen antaa aihetta takaisinperintään, koska
lain 12 §:n mukaan toimintaympäristön kehittämisavustusta voidaan myöntää vain valtioneuvoston asetuksella (22 §) tarkemmin määritellyille, voittoa tavoittelemattomille julkisille
ja yksityisille yhteisöille sekä säätiöille hankkeisiin, joiden tarkoituksena on yritysten toimintaympäristön tai yritystoiminnan kehittymisedellytysten parantaminen. Luovuttaessaan
avustuksen kohteena olleen toiminnan tai omaisuuden muulle kuin lain 12 §:ssä tarkoitetulle taholle esim. osake-enemmistön kaupalla tai käyttöomaisuuden kaupalla avustuksen saa-
76
jan on katsottava lopettaneen avustuksen kohteena olleen laissa tarkoitetun toimintansa.
Toimintaympäristön kehittämisavustuksena myönnettyä investointiin kohdistunutta avustusta ei voida myöskään katsoa mahdolliseksi jatkaa yrityksen kehittämisavustuksen luonteisena toimintana, vaan alkuperäisen avustuspäätöksen mukaisen toiminnan lopettamisen
johdosta toimintaympäristön kehittämisavustus on tällöin perittävä kokonaan takaisin
Asian ratkaiseminen päätöksellä
Arvioitaessa mm. avustuksen kohteena olleen toiminnan mahdollista lopettamista, supistamista, jatkamista toisen toimesta/ siirtymistä toiselle, siirtymistä toiselle alueelle, jakautumista tai liiketoimintasiirtoa avustuspäätöksen tehneelle viranomaiselle syntyy lähtökohtaisesti tarve ratkaista asia päätöksellä. Valtiolle ei synny suhteessa avustuksen saajan toiminnan jatkajaan automaattista takaisinperintäoikeutta.
6.5.3 Konkurssiin asettaminen
Investointiin kohdistunut maksettu avustus on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 26 §:n mukaan määrättävä viivytyksettä takaisin perittäväksi sen jälkeen, kun avustuksen saaja on avustuspäätöksessä asetetun käyttöajan kuluessa asetettu
konkurssiin. TE-keskuksilla on tämän johdosta velvollisuus seurata konkurssiin asettamista
koskevia ilmoituksia ja ryhtyä niiden johdosta avustuksien takaisinperintään ja saatavien
valvontaan konkurssipesissä (asetus 28 §) myös siltä osin, kuin avustuspäätökset on tehty
ministeriössä. TE-keskusten tulee näiltä osin myös muutoin vastata valtion edusta konkurssilaissa (120/2004) säädetyssä konkurssimenettelyssä.
TE-keskuksen tulee nimetä virkamies, jonka tehtävänä on säännöllisesti ja jatkuvasti seurata mm. Virallisesta lehdestä investointiin kohdistuneiden avustuksien saajien toimintaan
liittyviä muutoksia ja sitä, onko näitä yrityksiä asetettu konkurssiin. TE-keskuksen tulee
myös muutoin organisoida konkurssiin asetettuun yritykseen kohdistuvan takaisinperinnän
valmistelu, konkurssivalvonta ja muut takaisinperittävän saatavan kannalta tarpeelliset konkurssilain mukaiset tehtävät työjärjestyksessään.
TE-keskuksen tulee välittömästi konkurssiin asettamista koskevan tiedon saatuaan käynnistää konkurssiin asetetun yrityksen konkurssipesän hoitajalle toimitettavan selvityspyynnön
laatiminen ja takaisinperintäpäätöksen valmistelu. TE-keskuksen on lisäksi jako-osuuden
saamiseksi valvottava saatavansa korkoineen pesänhoitajalle toimitettavalla valvontakirjelmällä viimeistään valvontapäivänä. Saatavan valvonnasta on huolehdittava siitä riippumatta, onko asiaa koskeva takaisinperintäpäätös tehty valvontapäivään mennessä. Takaisinperinnän ja koron määrät on tällöin tarvittaessa arvioitava. Saatavan valvonnasta säädetään
konkurssilain 12 luvussa.
Konkurssipesän hoitajalle toimitettavasta selvityspyynnöstä tulee käydä ilmi takaisinperinnän perusteena olevat säännökset (valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 26 §), avustuspäätökseen mahdollisesti liitetyt konkurssia koskevat ehdot ja selvityksen antamiselle annettava määräaika. Selvityspyynnössä voidaan pyytää selvitystä myös
erikseen määritellyistä seikoista. Siltä osin kuin konkurssiin on ajautunut osakeyhtiön sijaan
elinkeinonharjoittaja, kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö, selvityspyyntö tulee osoittaa ja
toimittaa pesänhoitajan lisäksi myös elinkeinonharjoittajalle tai vastuunalaisille yhtiömiehille.
77
Käytännössä konkurssipesään kohdistettu takaisinperintä kattaa lähes aina koko investointiin kohdistuneen avustuksen. Selvityspyynnön myötä on kuitenkin mahdollista saada tietoja siitä, onko avustuksen kohteena oleva toiminta tai käyttöomaisuus mahdollisesti siirtynyt
ennen konkurssiin asettamista lain 26 §:ssä tarkoitetulla tavalla avustettua toimintaa jatkavalle toiselle avustuskelpoiselle yritykselle. Tällä tiedolla on merkitystä sen johdosta, että
tällöin saattaisi tulla poikkeuksellisesti harkittavaksi avustuksen takaisinperimättä jättäminen osittain tai kokonaan. Tässä tapauksessa TE-keskuksen on syytä muutoinkin tarkoin
selvittää toiminnan mahdollista jatkumista toisen yrityksen toimesta ja pyrkiä myös selvittämään, tuleeko omaisuuden siirtymiseen mahdollisesti kohdistumaan jälkikäteen ns. takaisinsaantikannetta, jolloin omaisuus mahdollisesti palautuisi konkurssipesän haltuun. Tällöin investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperintä tulisi lähtökohtaisesti kohdistaa
koko avustukseen.
Takaisinperintäpäätöksestä tulee aina käydä ilmi takaisinperinnän perusteena olevat säännökset (valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 26 §), avustuspäätökseen mahdollisesti liitetyt konkurssia koskevat ehdot, tiedot yrityksen konkurssiin asettamisesta, selvityspyyntöihin saaduista selvityksistä ilmi käyvät seikat, varsinainen ratkaisu
avustuksen takaisinperinnästä, korkolaskelma avustuksen maksupäivästä takaisinperintäpäätöksessä määrättävään eräpäivään (valtionavustuslaki 24 §) ja selvitys viivästyskoron
perusteesta (valtionavustuslaki 25 §). Takaisinperintäpäätös osoitetaan avustuksen saajalle
ja toimitetaan konkurssipesän hoitajalle. Siltä osin kuin konkurssiin on ajautunut osakeyhtiön sijaan elinkeinonharjoittaja, kommandiittiyhtiö tai avoin yhtiö, takaisinperintäpäätös oikaisuvaatimusohjeineen tulee osoittaa ja toimittaa myös elinkeinonharjoittajalle tai vastuunalaisille yhtiömiehille. Päätökseen liitetään lain 32 §:n edellyttämällä tavalla oikaisuvaatimusta koskevat ohjeet.
Lain mukaan jo konkurssiin asettaminen johtaa investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperintään. Takaisinperintäsaatavaa on tällöin valvottava konkurssimenettelyssä. Mahdollinen konkurssin raukeaminen varojen puutteen johdosta ei lähtökohtaisesti estä konkurssiin asettamiseen perustuvan takaisinperintäpäätöksen tekemistä ja raukeamistilanteisiin aina liitettävää ulosottoon perittäväksi siirtämistä. Siltä osin kuin takaisinperintäpäätös
on konkurssin raukeamishetkellä mahdollisesti edelleen tekemättä, takaisinperintäpäätökseen antaa kuitenkin usein aihetta konkurssiin asettamisen lisäksi mm. toiminnan muutoinkin tapahtunut lopettaminen.
Siinä erityistapauksessa, että konkurssiin asettaminen määrätään poikkeuksellisesti peruuntumaan tai se kumotaan valituksen johdosta, konkurssiin asettamisesta johtuva takaisinperintäpäätös on myös lähtökohtaisesti peruutettava.
Konkurssimenettelyyn liittyviä tietoja voi hakea myös mm. internet-sivuilta
www.konkurssiasiamies.fi.
6.5.4. Takaisinperintä vahinkotapahtuman johdosta
Jos avustuksen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut tai vahingoittunut avustuspäätöksessä asetettuna käyttöaikana, avustuspäätöksen tehneen viranomaisen on valtionavustuksesta
yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 2 momentin mukaan päätöksellään määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi ja määrättävä mahdollisesta vakuutuskorva-
78
uksesta tai muusta korvauksesta takaisin perittäväksi määrä, joka vastaa avustuksen osuutta
omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta.
Laissa avustuksen osuudella tarkoitetaan investointiin kohdistuneen avustuksen prosenttiosuutta avustuspäätöksen mukaisista hankinnoista. Takaisinperittävää määrää määrättäessä otetaan lisäksi huomioon sen vakuutuskorvauksen tai vahingonkorvauksen määrä, joka
on kohdistunut tuhoutuneeseen avustettuun omaisuuteen. Mikäli vakuutuskorvaus korvaa
vain osan (tai ei lainkaan) tuhoutuneen omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta, takaisinperintä voidaan kohdistaa vain vastaavaan osaan vakuutuskorvauksesta. Maksuvelvollisuus voi olla enintään avustuksen suuruinen. Takaisinperinnän on katsottava olevan
mahdollista siinä tapauksessa, että vakuutuskorvausta tai laissa tarkoitetuksi muuksi korvaukseksi luettavaa tuhoutuneeseen avustettuun omaisuuteen kohdistuvaa vahingonkorvausta
maksetaan nimenomaan avustuksen saajalle.
Maksuvelvollisuudesta voidaan vapauttaa, jos tuhoutuneen tai vahingoittuneen käyttöomaisuuden tilalle hankitaan uutta vastaavaa omaisuutta. Avustukselle asetut ehdot koskevat tällöin tilalle hankittua omaisuutta.
6.6. AVUSTUKSEN TAKAISINPERINTÄ MUILLA PERUSTEILLA
6.6.1. Velvollisuus avustuksen takaisinperintään lain 27 §:n 1 momentin 1
kohdan perusteella
Viranomaisen on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n
mukaisesti päätöksellään määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu avustus tai sen osa takaisin perittäväksi, jos avustus on perittävä valtionavustuslain 21
§:ssä säädetyillä perusteilla takaisin. Valtionavustuslain 21 §:n mukaan takaisinperintä on
tehtävä, jos avustuksen saaja on:
1) jättänyt palauttamatta sellaisen valtionavustuksen tai sen osan, joka (valtionavustuslain)
20 §:n mukaan on palautettava;
2) käyttänyt valtionavustuksen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty;
3) antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan; taikka
4) muutoin 1-3 kohtaan verrattavalla tavalla olennaisesti rikkonut valtionavustuksen käyttämistä koskevia säännöksiä tai valtionavustuspäätökseen otettuja ehtoja.
Valtionavustuslain 21 §:n mukaisina avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän perusteina ovat avustuksen saajan olennaisesti virheellinen tai vilpillinen menettely.
Olennaisiksi virheiksi on luettava virheet, joiden johdosta avustusta ei olisi myönnetty
avustuspäätöksen suuruisena. Vastaavasti avustuksen käyttäminen tarkoitukseen, johon sitä
ei olisi lainkaan myönnetty tai johon sitä olisi myönnetty merkittävästi vähemmän, on pykälän tarkoittama olennainen virhe. Pykälää sovellettaessa maksamisen määrääminen lopetet-
79
tavaksi ja takaisinperintä on rajoitettava virhettä tai väärinkäytöstä vastaavaan määrään.
Toimenpide voi kohdistua koko myönnettyyn avustukseen, jos avustusta ei olisi ilmenneen
tilanteen mukaisissa olosuhteissa lainkaan myönnetty tai jos virheen seurauksena avustusta
ei voitaisi oleellisilta osin käyttää avustuspäätöksen mukaisella tavalla.
Valtionavustuslain 21 §:n 1 kohdassa viitataan tilanteeseen, jossa avustuksen saajalla on
ollut velvollisuus palauttaa valtionavustus siten kuin tämän ohjeen luvussa 6.4. ”avustusten
palauttaminen ilman takaisinperintäpäätöstä” tarkemmin selvitetään. Laissa säädetyn nimenomaisen velvoitteen vastainen menettely on aina olennainen virhe, minkä vuoksi kohdassa ei ole erikseen säädetty olennaisuusvaatimusta. Mikäli avustusta tai siihen laskettavaa
korkoa ei ole kuitenkaan palautettu vapaaehtoisesti, viranomaisen on vahvistettava takaisinperintäpäätöksellään palautusvelvollisuuden olemassaolo ja määrä korkoineen.
Valtionavustuslain 21 §:n 2 kohdassa mainitut maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä
ovat seuraamuksia avustuksen saajan menettelystä, jolla rikotaan avustuspäätöksessä ja
avustusta koskevassa laissa tai asetuksessa asetettuja ehtoja avustuksen käyttötarkoituksesta. Avustuspäätöksen mukainen käyttötarkoitus ei tällöin toteudu joko lainkaan tai merkittäviltä osin.
Valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa viranomaisen toimien perusteena on väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Seikalla, ”joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan” ei varsinaisesti tarkoiteta, että mahdollisen takaisinperittävän määrän tulisi olla tietyn suuruinen tai ”olennainen”. Virheellisen tiedon antamisen ohella olennaisen tiedon salaaminen on avustuksen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän peruste. Väärällä tiedolla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä. Harhaanjohtavalla tiedolla tarkoitetaan tietoja ja esittämistapaa, jonka johdosta viranomainen ei saa
olennaisilta osin oikeaa ja riittävää kuvaa avustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja avustuksen käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi taloudellisessa raportoinnissa olennaisesti virheellisinä on pykälän mukaan lähtökohtaisesti pidettävä kaikkia sellaisia tietoja, joiden
esittämisen johdosta tilintarkastaja ei voisi tilintarkastuslain mukaisessa tarkastuksessa varauksetta puoltaa tilinpäätöksen vahvistamista.
Valtionavustuslain 21 §:n 4 kohdassa viranomaisen toimien perusteena on se, että valtionavustuksen saaja pykälän 1-3 kohtaan verrattavalla tavalla olennaisesti rikkoo avustuksen
käyttämistä koskevia säännöksiä tai avustuspäätökseen otettuja ehtoja.
6.6.2. Velvollisuus avustuksen takaisinperintään lain 27 §:n 1 momentin
2-4 kohtien perusteella
Viranomaisen on päätöksellään määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo
maksettu avustus tai sen osa takaisin perittäväksi silloin kun avustuksen saaja on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti jättänyt ilmoittamatta avustuksen maksamiseksi oikeat ja riittävät tiedot. Kohdan
soveltamisalaksi katsotaan erityisesti maksatushakemuksessa ja muuten maksatuksen yhteydessä annetut tiedot, joiden sisältöä ei voida asiaa tarkasteltaessa pitää oikeina tai riittävinä. Kohtaa tulee soveltaa myös siinä tapauksessa, että virheellisten tai puutteellisten tietojen antaminen on johtunut hakijan huolimattomuudesta. Takaisinperintää ei ole tarvetta
kohdistaa yhteismäärältään kymmenen euron suuruiseen tai sen alittavaan määrään.
80
Viranomaisen on päätöksellään määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo
maksettu avustus tai sen osa takaisin perittäväksi silloin kun avustuksen saaja on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti kieltäytynyt lain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittämästä tarkastuksessa tarvittavaa
aineistoa tai muuten avustamasta tarkastuksessa. Viranomaisen toimien perusteena on lain
27 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisissa tapauksissa avustuksen käyttöä koskevan tarkastuksen vaikeuttaminen. Käytännössä kyseessä voi olla aineiston salaaminen tarkastuksessa
tai tarkastuksesta kieltäytyminen tai tarkastuksen tarkoituksen saavuttamisen estäminen tai
vaikeuttaminen kieltäytymällä antamasta tarvittavia tietoja tai muulla yhteistyöhaluttomalla
menettelyllä. Kieltäytyminen sallimasta lainkaan lain 21 §:n mukaista tarkastusta tai tarkastuksen yhteydessä annetut virheelliset asiakirjat tai tiedot ovat peruste periä avustus kokonaisuudessaan takaisin.
Viranomaisen on valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 1
momentin 4 kohdan mukaan päätöksellään määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu avustus tai sen osa takaisin perittäväksi silloin kun Euroopan yhteisön lainsäädännössä sitä edellytetään. Peruste ja velvollisuus viranomaisten toimenpiteille
on 27 § 1 momentin 4 kohtaa sovellettaessa määritelty Euroopan yhteisön lainsäädännössä.
Kyseinen yhteisön lainsäädäntö voi käytännössä koskea joko jäsenvaltion varoista myönnettävien valtiontukien ehtoja ja sääntöjä tai yhteisön talousarviosta rahoitettavia yhteisön
tukia sekä niiden toimeenpanoa. Kohdan soveltaminen ei siten edellytä, että Euroopan
unionin toimielin olisi tehnyt päätöksen, joka edellyttää kyseisen avustuksen maksamisen
lopettamista tai takaisinperintää.
Lain 27 §:n 1 momentin 2-4 sovellettaessa takaisinperintä on lähtökohtaisesti rajoitettava
virhettä tai väärinkäytöstä vastaavaan määrään
6.6.3. Avustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä lain 27 §:n 3 momentin perusteella
Viranomainen voi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 27 §:n 3
momentin mukaan päätöksellään määrätä avustuksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo
maksetun avustuksen tai sen osan takaisin perittäväksi, jos avustuksen saaja on jättänyt ilmoittamatta toiminnan lopettamisesta tai muista avustuspäätöksen ehtojen noudattamisen
valvomiseksi tarvittavista seikoista, avustuksen käyttötarkoituksen muutoksesta tai muusta
avustuksen käyttöön vaikuttavasta muutoksesta taikka menetellyt tosiasiallisesti lain 26 tai
27 §:ssä säädettyyn rinnastettavalla tavalla antamalla avustuksen myöntämiseen, maksamiseen tai käyttämiseen liittyvälle seikalle muun kuin asian todellista luonnetta tai tarkoitusta
vastaavan oikeudellisen muodon.
Momentissa ovat kyseessä avustuksen saajan menettelyt, jotka eivät välttämättä ole sillä
tavalla olennaisia, että niiden seurauksena pitäisi järjestelmällisesti olla avustuksen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä. Momentin perusteella viranomainen voi harkita, johtaako avustuksen saajan menettely takaisinperintään tai maksamisen lopettamiseen niissä
tilanteissa, joissa ei ole selkeästi kysymys edellä lain 26 ja 27 §:ssä tarkoitetuista takaisinperintäperusteista. Momentin 1 ja 2 kohdassa pyritään tehostamaan avustuksen saajalle asetettua velvollisuutta tuoda viranomaisille tiedoksi niitä avustuksen saajan toimintaan ja
avustuksella hankittuun omaisuuteen kohdistuvia muutoksia, joita omaisuudelle asetettuna
käyttöaikana tapahtuu. Momentin 3 kohdassa tarkoitettu tilanne on kysymyksessä avustuk-
81
sen saajan ryhtyessä toimiin tai järjestelyihin, jotka asiallisesti vastaavat 26 ja 27 §:ssä mainittuja takaisinperintäperusteita, mutta joille on annettu asian todellisesta luonteesta tai tarkoituksesta poikkeava muoto.
Viranomainen valvoo avustukseen liittyen julkista etua. Valvonnan helpottamiseksi avustuksen saajalle asetetaan avustuspäätöksessä velvollisuus ilmoittaa toimintaansa kohdistuneista erilaisista muutoksista, joilla voi olla merkitystä avustuksen käyttöön sille asetettuna
käyttöaikana. Siltä osin kuin mm. ilmoituksien laiminlyöntiä tapahtuu, viranomainen voi
määrätä avustuksen maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun avustuksen tai sen osan
takaisin perittäväksi. Mahdollinen takaisinperintä kohdistetaan siihen osaan avustusta, johon muutoksenkin on katsottava kohdistuvan. Ratkaisua harkittaessa esiin saattaa tulla
myös jo lain 26 ja 27 §:ssä säänneltyjä muita takaisinperintäperusteita.
6.7. KORON JA VIIVÄSTYSKORON PERIMINEN
Valtionavustuslain 24 §:n mukaan valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle
tai takaisinperittävälle määrälle valtionavustuksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3
§:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Valtionavustuslain säätämisen jälkeen korkolakia on muutettu. Korkolain muutosta (340/2002)
koskevan voimaantulosäännöksen mukaan korko, joka muun lainsäädännön mukaan määräytyy korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun ministeriön vahvistaman viitekoron tai
Suomen Pankin vahvistaman viitekoron perusteella, määräytyy 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron perusteella. Korkolain 12 a §:n mukaan Suomen Pankki ilmoittaa viipymättä säädöskokoelmassa 12 §:ssä tarkoitetusta viitekorosta ja sen voimassaoloajasta. Palautettavalle tai
takaisinperittävälle määrälle tulee vaatia maksettavaksi kultakin puolivuotiskaudelta erikseen edellä mainitulla tavalla määräytyvä korko (viitekorko + 3 % -yksikköä).
Valtionavustuslain 25 §:n mukaan silloin, jos takaisinperittävää määrää ei makseta viimeistään valtionapuviranomaisen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Korkolain muutosta (340/2002) koskevan voimaantulosäännöksen mukaan silloin, jos muualla lainsäädännössä viitataan korkolain 4 §:n 3 momenttiin, on kyseisen säännöksen asemesta noudatettava korkolain 4 §:n 1 momenttia. Korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaan velan
maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12
§:ssä tarkoitettu viitekorko. Edellä mainitusta johtuen takaisinperintäsaatavan maksun viivästyessä sille on perittävä kultakin puolivuotiskaudelta määräytyvää viivästyskorkoa (viitekorko + 7 % -yksikköä).
Mainittuihin korkoihin liittyviä tiedotteita julkaistaan Suomen pankin internet-sivuilla.
6.8. MAHDOLLINEN KOHTUULLISTAMINEN
TAKAISINPERINTÄPÄÄTÖSTÄ TEHTÄESSÄ
Viranomainen voi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 28 §:n
mukaan 26 tai 27 §:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä päättää, että avustus, sille laskettava
korko tai viivästyskorko osittain tai kokonaan jätetään takaisin perimättä, jos takaisinperintä
on avustuksen saajan olosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin tai takaisinperinnän perusteena
82
olevaan menettelyyn nähden kohtuutonta. Ottaen huomioon sen, että lain mukaiset avustukset myönnetään elinkeinotoimintaan, kohtuullistamisen perusteita ei ole haluttu laajentaa
kovin laajalle.
Pykälässä säädetään hallinto-oikeudellisen kohtuusperiaatteen soveltamisesta siten, että
avustus voidaan tietyin perustein jättää perimättä. Noudatettavaan kohtuusperiaatteeseen
kuuluu, että suoritusvelvollisuutta helpotetaan vain siltä osin, kuin takaisinperintä on kohtuutonta. Koko avustuksen perimättä jättäminen edellyttäisi näin ollen erityisen painavia
syitä. Koska kohtuullistaminen asiallisesti merkitsee viranomaisen harkintavallan nojalla
tekemää poikkeusta laissa asetuista velvoitteista, tulee kynnyksen kohtuullistamiseen olla
korkea. Kohtuullistamista koskevan päätöksen perusteluihin tulee aina kiinnittää erityistä
huomiota.
Avustuksen saajan olosuhteissa tapahtuneiden muutoksien johdosta tapahtuva takaisinperinnän kohtuullistaminen liittyy lähinnä investointiin kohdistuneelle avustukselle asetetun
käyttöajan kulumisen aikana tapahtuviin muutoksiin. Tällöin yrityksen koolla on katsottava
olevan olennainen merkitys mahdollisuuteen kohtuullistaa takaisinperintää. Avustuksen takaisinperintää voitaisiin pitää investointiin kohdistuneen avustuksen osalta kohtuuttomana
esimerkiksi silloin, kun omistajayrittäjän tai vastaavan avainhenkilön työkyvyn menetyksestä aiheutuisi lähinnä alle kymmenen henkilöä työllistävän yrityksen (mikroyritys) tai sitä
kooltaan jossain määrin suuremman pienen yrityksen toiminnan lopettaminen. Tällöin
omaisuuteen kohdistuneen käyttöajan osittaista kulumista voitaisiin pitää takaisinperinnän
kohtuullistamisen määrään vaikuttavana seikkana. Kohtuullistamisessa ei tällöin voitaisi
lähtökohtaisesti ylittää käyttöaikaan suhteutettua määrää. Keskisuuren tai suuren yrityksen
osalta edellä mainitut perusteet eivät käytännössä tulisi kysymykseen. Liiketoiminnan epäonnistumisesta aiheutuvaa toiminnan lopettamista ei voitaisi myöskään katsoa perusteeksi
takaisinperinnän kohtuullistamiseen.
Takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn nähden kohtuuttomana voitaisiin pitää
takaisinperintää, joka kohdistettaisiin sinänsä oikeita tietoja antaneeseen avustuksen saajaan
tai jos takaisinperinnän perusteena olevassa menettelyssä olisi vain vähäiseksi tai epäolennaiseksi katsottava virhe tai poikkeama. Kohtuullistamista puoltaisi myös se, että menettelyyn olisi osaltaan vaikuttanut viranomaisen virheellinen menettely tai virheellisten neuvojen antaminen. Jos takaisinperintätilanteen syntyyn on vaikuttanut viranomaisen virhe, on
kohtuullista jättää ainakin korko perimättä. Kohtuullistaminen ei tule kysymykseen, jos takaisinperintä johtuu avustuksen saajan tahallisesta väärinkäytöksestä.
Pykälässä on säädetty, että viranomainen voi harkita kohtuullistamista vain lain 26 ja 27
§:ssä tarkoitettua päätöstä tehtäessä. Näin ollen kohtuullistamisen harkintaa ei lähtökohtaisesti edes voida tehdä jälkikäteen. Tästä poikkeuksen voisi mahdollisesti muodostaa viivästyskoron kohtuullistaminen, mikäli siihen on katsottava olevan erityisiä perusteita.
Ylijohtaja, osastopäällikkö
Tuija Oivo
Teollisuusneuvos
Heikki Vesa