Kulttuurien museon islamilaiset kokoelmat

Eija-Maija Kotilainen
FT, Museonjohtaja
Kulttuurien museo
Kulttuurien museon
islamilaiset kokoelmat
The Islamic collection in the Museum of
Cultures, Helsinki
Kulttuurien museo vastaa Suomen Kansallismuseon suomalais-ugrilaisen ja yleisetnografisen kokoelman kartuttamisesta,
hoitamisesta ja tutkimisesta. Museo avaa
näyttelyiden sekä yleisö- ja opetustoiminnan kautta näkökulmia sekä menneeseen
että nykymaailman tapahtumiin ja ihmisten elämäntapoihin eri puolilla maailmaa,
myös monikulttuurisessa Suomessa.
Suomi ja islamilainen maailma
Kulttuurien museon islamilaisia kokoelmia ei ole julkaistu tai tutkittu perusteellisesti. Jonkin verran islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevia kokoelmia
inventoitiin valmisteltaessa Minareetin
kutsu –näyttelyä1. Olen hyödyntänyt tässä
artikkelissa näyttelyn yhteydessä tehtyä
työtä ja tekstejä.
Aihetta voidaan lähestyä eri tavoin. Islamin uskontoon ja sen harjoittamiseen liittyviä esineitä ovat mm. moskeijat, rukous1
nauhat, rukousmatot, koraanituet, amuletit
ja koraanin lausein koristellut seinätaulut.
Islamilaiseen taiteeseen luetaan yleensä
kalligrafia, arkkitehtuuri, mosaiikki-, keramiikka-, lasi- ja metalliesineistöä (Brend
1991). Tarkastelukulma on vielä laajempi,
jos mukaan otetaan muslimien käyttämä
kulttuurihistoriallinen esineistö esimerkiksi vaatetus, puhtauteen ja ruokakulttuurin liittyvät esineet.
Suomen varhaisimmista kontakteista
islamilaiseen maailmaan kertovat Ruotsissa ja Suomessa tehdyt viikinkiaikaiset
rahalöydöt. Kauppareitit ulottuivat islamilaisesta maailmasta Pohjois-Eurooppaan
asti. Venäjän tsaarin armeijassa palveli tataareja ja muita islaminuskoisia sotilaita.
Suomessa heidän kanssaan tultiin kosketuksiin mm. 1577, kun Iivana Julma komensi tataarien joukko-osaston hyökkäämään Uudenmaan rannikolle. Eteläisellä
Välimerellä mm. Pohjois-Afrikan rannik-
Kokoelmia inventoivat ja luetteloivat VTT Susanne Dahlgren, FT Helena Hallenberg ja TeT Jukka Miettinen.
24
Mekkaa esittävä maalaus, jonka ylioppilas Nikander luovutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopistolle vuonna
1863.
kovaltioiden merirosvot ryöstelivät kauppalaivoja ja kiristivät miehistöistä lunnaita. Pelkästään Tripolissa oli vuonna 1798
usean suomalaisen ja ruotsalaisen laivan
miehistöt vankeina, yhteensä 75 henkeä.
Kun Suomi oli liitetty autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjää, suomalaisten kontaktit sekä Venäjällä että Venäjän ulkopuolella asuvien islamilaisten
kansojen kanssa lisääntyivät. Suomalaisia
sotilaita osallistui mm. sotaretkiin Krimille (1854─1856) ja Turkkiin (1877─1878).
Sotiin osallistuneet upseerit ja sotamiehet
toivat matkamuistoiksi mm. tuliaseita,
miekkoja, tikareita ja kirveitä. 1830-luvulta lähtien Suomeen muutti lukuisia
tsaarin armeijaan kuuluvia islaminuskoisia, etupäässä Kazanin tataareja ja Ufan
baškiireja. (Dahlgren, 2004.)
tulonsa jatkui 1920-luvun lopulle, jolloin
Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja
sulkeutui. Toisen maailman sodan jälkeen
Suomeen asettui asumaan vain yksittäisiä
muslimisiirtolaisia ja –opiskelijoita kunnes muslimien maahanmuutto 1990-luvulla alkoi lisääntyä ja monipuolistua.
Suomi rupesi ottamaan vastaan pakolaisia,
turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia muslimivaltaisista maista kuten Somaliasta,
Iranista, Irakista, Turkista, Afganistanista
ja Pohjois-Afrikasta. Tarkkaa tietoa Suomessa asuvista islamin uskoa harjoittavista ei ole. 1990-luvun alussa Suomessa
asui pari tuhatta muslimia, mutta nyt heitä
arvioidaan olevan noin 40 000. (Juntunen
et al. 2008.)
Kulttuurien museon kokoelmien historiasta
Kulttuurien museon vanhimmat kokoelmat ovat aikaisemmin kuuluneet Keisarilliselle Aleksanterin-Yliopistolle2 (nyk.
Muslimeja on asunut Suomessa pysyvästi yli 150 vuotta. Tataarikauppiaita alkoi
muuttaa Suomeen 1860-luvulla ja heidän
2
Kulttuurien museon kokoelmien historiasta lisää esimerkiksi Kaukaa haettua. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu 2, 2006.
25
Kauhtana, Egypti. Theodor Schvindt 1908. Kuva Markku Haverinen 2005.
Merikapteeni Gustaf Mattsonille myönnetty kulkulupa. Merenkulkijat joutuivat hankkimaan Turkin sulttaanilta kulkuluvan voidakseen liikkua osmanivaltakunnan alueella ja
saadakseen suojelua Pohjois-Afrikan rannikon merirosvoja vastaan. Suomessa kulkulupia välitti Suomen kenraalikuvernöörin toimisto. Kuva Markku Haverinen 2005.
Helsingin yliopisto). 1800-luvulla yliopiston kokoelmiin liitettiin joitakin islamiin
liittyviä esineitä. Ensimmäinen näistä oli
Mekkaa esittävä maalaus. Laajin varhaisista islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevista kokoelmista on Pariisin maailmannäyttelyssä1867 esillä ollut 50 esineen
Egypti-kokoelma. Egyptin varakuninkaan
edustajat antoivat esineet Suomen asi26
ainhoitajalle O. Alfthanille etnografista
museota varten (Aleksanterin-Yliopiston
museo). Alkuvaiheessa museokokoelmia
kartuttivat yksittäisillä esineillä merenkulkijat, kauppiaat, Krimin ja Turkin sotiin
osallistuneet upseerit ja tutkijat mm. kielitieteilijä, professori Georg August Wallin (1811─1852) matkallaan Lähi-itään ja
Arabian niemimaalle.
1900-luvun alussa Valtion historiallisen
museon3 esineistö karttui useilla laajoilla
kokoelmilla, joihin sisältyi myös islamilaisilta kansoilta peräisin olevia esineitä. Marsalkka Carl Gustav Mannerheim
teki kuuluisan Keski-Aasian matkansa
1906─08. Tämän matkan aikana kerätyistä esineistä noin 12004 on päätynyt
Kulttuurien museon kokoelmiin. Ne ovat
peräisin Venäjän ja Kiinan Turkestaniasta,
ts. enimmäkseen Kirgisiasta, Xinjiangista
ja Gansun maakunnasta5.
Museon Egypti-kokoelmat karttuivat
vuonna 1908 Valtion historiallisen museon intendentti Theodor Schvindtin
(1851─1917) Egyptin matkaltaan hankkimalla 638 esineen kokoelmalla käsittäen
mm. vaatekappaleita, koruja, astioita, koreja, työvälineitä, aseita, uskonnollisia esineitä sekä soittimia. Kansainvälisestikin
erittäin tunnettu suomalainen antropologi
Edward Westermarck (1862─1939) teki
21 matkaa Marokkoon vuosina ja vietti
maassa yhteensä 7 vuotta. Kulttuurien museon n. 150 esineen kokoelma on hankittu
hänen kahdelta ensimmäiseltä matkaltaan
1898─1902. Kokoelma on nähtävillä sivustolla http://suomenmuseotonline.fi/fi.
Ivar Lassy (1889─1938) orientalisti, poliitikko ja toimittaja toi mukanaan Suomeen
vuonna 1916 noin 60 esineen kokoelman
(VK4950) Azerbaidžanista mm. amuletteja, päähineitä, jalkineita, rahoja, soittimia ja piippuja (Kantokorpi 1984; Lassy
1917).
Vuodesta 1916 Suomen kansallismuseo.
3
4
Kokoelmat VK4803 1907, VK4833 1909, VK4871 1911 ja VK5037 1924.
Lisätietoja C.G. Mannerheimin Keski-Aasiasta tuomasta kokoelmasta ks. C.G. Mannerheimin Keski-Aasian matka 1906─1908. Museovirasto 1999.
5
27
Muistokivi turkkilaisesta hautamonumentista vuodelta 1750, kirjoitus persiaa ja arabiaa, katkennut kahteen osaan. Teksti kertoo haudan itselleen rakennuttaneen Shah-Quli Qagarin toivovan, että haudalla kävijä muistaa häntä lausumalla Koraanin avaussuuran (fatiha) ja rukouksen. Hankittu museokokoelmiin
1880-luvulla. Ashgabat, Turkmenistan.
Öljyvärimaalaus Aswanista Ylä-Egyptistä, maalannut saksalainen taiteilija Gustav Rockholtz 1909. Aiheena on hautausmaanäkymiä. Islamin perinteen mukaan vainaja haudataan käärinliinoissaan oikealle kyljelle
asetettuna kasvot kohti Mekkaa.
Seinäfajanssi. 1600- tai 1700-luku, Damaskos, Syyria. Kuva Markku Haverinen 2003.
Suomen itsenäistymisen ja toisen maailman sodan välisenä aikana museokokoelmien karttuminen luonnollisesti väheni.
Tältä ajalta on kuitenkin peräisin kaksi
laajaa kokoelmaa Balkanilta. Kansallismuseon tutkijat Sakari Pälsi (1882─1965)
matkusti Jugoslaviaan ja palasi mukanaan 234 esineen kokoelma vuonna 1931.
Museon toinen tutkija Ilmari Manninen
(1894─1935) vieraili Balkanilla tuoden
mukanaan 414 esinettä vuon­na 1935.
1950- ja 60-luvuilla islamilaiselta kulttuurialueelta ei saatu yhtään suurta kokoelmaa. Hammaslääkäri Saima TirkkonenHirvonen kartutti kokoelmia joillakin
Algeriasta ja Tunisiasta hankkimillaan koruilla6 ja varatuomari, aasialaisen taiteen
keräilijä Eric Idestam testamenttasi laajan
aasialaisen taiteen kokoelmansa, johon
sisältyy myös islamilaisia taide-esineitä.
1970-luvulta lähtien museon kokoelmien
kartuttajiin on kuulunut kehitysyhteistyön- ja lähetystyöntekijöitä, taiteilijoita sekä tutkijoita. Ulkoasiainministeriön
palveluksessa pitkään työskennellyt Rau-
Rukouskivi, polttamaton savi. Kumartuessaan maahan osana rukousliikkeitä shiialaiset painavat
päänsä pientä rukouskiveä vasten. Kaukasia. Tohtori Ivar Lassy 1916. Kuva Markku Haverinen 2005.
ni Turkia hankki laajan esinekokoelman
Pohjois-Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta.
Lähetystyöntekijät Chrisse ja Jouko Marttinen kartuttivat kokoelmia pakistanilaisilla esineillä ja Kansallismuseon tutkija
Marjatta Parpola hankki useita kokoelmia
Intiasta, Pakistanista ja Afganistanista.
Tekstiilitaiteilijat Ulla Perho-Nummikoski
ja Helena Perheentupa kokosivat tekstiilejä Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa
1970-luvulta lähtien.
Kulttuurien museo avautuu Tennispalatsissa
Kulttuurien museo avattiin yleisölle
Tennispalatsissa vuonna 1999. Sen jälkeen museo on järjestänyt useita näyttelyjä, joiden yhteydessä on esitelty islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevaa
esineistöä. Ensimmäinen oli Mannerheim
Keski-Aasiassa 1906–1908. Sitä seurasivat Kalpourkan. Tuhansia vuosia naisten
keramiikkaa7, Iranin matot, 5 Afrikkaa,
Taiteilijan Aasia. Tero Kiiskisen kokoel-
Kokoelmat VK5351, VK5474 ja VK5481.
6
7
Näyttely perustui TaT Elina Soraisen kokoamaan aineistoon ja tutkimuksiin Iranissa.
28
29
Vasemmalla, ylempi: Adhan- eli rukouskutsukello, muovi. Kello kuuluttaa ihmisäänisellä nauhoitteella rukouskutsun säädettyyn aikaan. Samalla syttyvät kellon lamput. Katkaisijana toimii oikeanpuoleinen kupoli.
Kuva Markku Haverinen 2003.
Vasemmalla, alempi: Miesten päähineitä eri puolilta islamilaista maailmaa. Minareetin kutsu –näyttely.
Kuva Markku Haverinen 2004.
Oikealla: Seinävaate, jossa ”Jumalan 99 kauneinta nimeä”, tekokuitu. 2000-luku, Syyria.
Kuva Markku Haverinen 2004.
ma ja Minareetin kutsu. Yksi 5 Afrikkaa
–näyttelyn osioista käsitteli somalialaista
kulttuuria. Esineet näyttelyyn saatiin Suomi-Somalia Seuralta ja Suomessa asuvilta
yksityishenkilöiltä. Osa näyttelyn esineistä lunastettiin näyttelyn jälkeen museon
omiin kokoelmiin.
Minareetin kutsu -näyttely tarjosi tietoa
islamin perusteista ja islamilaisen kulttuurin monipuolisuudesta meillä ja muualla.
Näyttely toi laajasti esiin kaikkien muslimien jakamia asioita, uskonnon periaatteita sekä tavallisten muslimien elämää eri
puolilla maailmaa. Näyttelyn valmistelun
yhteydessä hankittiin uutta esineistöä kertomaan 2000-luvun globaalista islamista.
Ostimme esineitä Helsingistä, Kazanista,
Venäjältä, Syyriasta sekä verkkokaupois30
Vasemmalla: Matkarukousmatto, akryyli. Varustettu kompassilla ja vihkosella, jossa annetaan koordinaatit eri
puolilla maailmaa sijaitsevista suurista kaupungeista kohti Mekkaa. Mattoon on kuvattu Kaaban kivi Mekan
suuressa moskeijassa. Ostettu 1995 Saudi-Arabiasta. Kuva Ritva Bäckman 1998.
Oikealla: Amuletti. Säilytyspussi ja paperinpala, johon on kirjoitettu shiialainen rukous. Tohtori Ivar Lassy
1916. Kuva Markku Haverinen 2005.
Alla: Amuletti, lasi, muovi, metalli. Silmäaihe suojelee pahalta silmältä. 2000-luku, Syyria. Amuletteja valmistetaan eri tarkoituksiin: suojelemaan pahoilta voimilta, sairauksilta ja onnettomuuksilta, tai lumoamaan
toinen henkilö. Kuva Markku Haverinen 2004.
ta. Nämä esineet ovat hyvin samankaltaisia teollisia tuotteita riippumatta ostopaikasta.
sekä pyhiinvaellusmatkoilta Mekasta tuodut muistoesineet.
Minareetin kutsu –näyttely alkoi esittelemällä islamin ”Viisi pilaria”: uskontunnustus (shahada), rukous (salat), rituaalinen puhtaus (ihram), paasto (saum)
ja pyhiinvaellus (hajj) ja niihin liittyvää
esineistöä. Näyttelyssä oli esillä mm. päähineitä, joilla naiset peittävät rukoillessaan
hiuksensa ja miehet päälakensa. Päivittäiset rukoukset voi suorittaa missä tahansa
puhtaassa paikassa siistillä alustalla. Alustana käytetään mieluiten mattoa, mutta sen
puuttuessa voidaan käyttää esim. pahvinpalaa. Muita näyttelyssä esillä olleita islamin uskoon liittyviä esineitä olivat: amuletit, rukousnauhat, rukousmatot, koraanit
ja muut pyhät käsikirjoitukset, koraanituet
Viime aikoina on julkisuudessakin käyty
keskustelua Kulttuurien museon tulevaisuudesta ja mahdollisesta uudesta sijoituspaikasta. Museovirasto esitti 28.2.2011
laatimassaan vastauksessaan opetus- ja
kulttuuriministeriölle, että Kulttuurien
museon toiminta lopetetaan Tennispalatsissa vuoden 2013 lopussa ja uudet näyttelytilat sijoitettaisiin Suomen kansallismuseon kanssa samassa pihapiirissä olevaan
nykyisin konservointilaitoksen käytössä
olevaan rakennukseen. Tämän suunnitelman toteutumisen edellyttää, että Suomen
kansallismuseon konservoinnille voidaan
osoittaa uudet tilat ja rakennuksen muuttamiseen näyttelytilaksi löytyy rahoitus.
31
Lähteet
Brend, Barbara 1991. Islamic Art. British Museum Press, London.
Dahlgren, Susanne 2004. Minareetin kutsu –näyttelyn käsikirjoitus. Kulttuurien museo,
Helsinki.
Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomo & Sakaranaho, Tuula (toim.) 2008. Islam
Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Suomalaisen kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Kantokorpi, Otso 1984. Ivar Lassy and his Adventures in the Land of Eternal Fires.
Studia Orientalia 55:25.
Kaukaa haettua. Kulttuurien museon kokoelmia. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu 2,
2006.
Koskikallio, Petteri & Lehmuskallio, Asko (toim.) 1999. C.G. Mannerheimin KeskiAasian matka 1906─1908. Museovirasto 1999.
Lassy, Ivar 1917. Persiska mysterier, legend, dikt, drama och ceremoni. Holger Schildts
Förlag, Helsingfors.
The Islamic collection in the Museum of Cultures,
Helsinki (Summary)
The earliest collections of the Museum belonged to the Imperial Alexander University
(University of Helsinki). Some Islamic objects were added to the University collection
in 19th century. The very first of these (1863) is the painting representing Mecca. The
largest early Islamic collection of 50 Egyptian objects was on show in Paris World Exhibition 1867. In the early stage museum collection grew by the donations of seafarers,
officers in the Crimean and Turkish wars and researchers, also even by professor Georg
August Wallin on his voyage to the Arabian peninsula.
In the beginning of the 20th century the collections of the State Historical Museum
(former University Museum ) grew with objects even from Islamic areas. Part of these
are collected by marshal Carl Gustav Mannerheim during his famous travelling through
Central Asia 1906-08.
Collections from Egypt got an addition of 638 objects when donated by Theodor
Schvindt, the chief curator of the museum, during his expedition in Egypt – garments,
jewellery, kitchen ware, tools, weapons, religious objects and musical instruments. Finnish, internationally known antropolog Edward Westermarck made 21 expeditions to
Morocco from 1898 onwards, and spent there over 7 years. The collection of 150 objects
now in the museum has been obtained during his two first visits.
In 1950ies and 60ies some jewellry from Tunis and Algeria was added, and also the
Eric Idestam donation which contains art works from Islamic areas. From 1970 onwards
the donators for collections are mostly those working in development projects, as missionaries or they are artists and researchers or some private persons.
The Museum of Cultures (Kulttuurien museo) is a department within the National
Museum of Finland. The Museum was established and opened in The Tennis Palace
1999. Since then the Museum has arranged several special exhibitions even with objects
representing Islamic areas. The successful exhibition “The Call from the Minaret” told
about Islamic values and doctrines – and about the ordinary Muslim way of life in Finland and globally. Contemporary objects were obtained to enrich the collections. In the
near future the Museum will be moved to the National Museum building complex as a
separate department in the premises of its own.
www.nba.fi
Miehen villainen viitta, Korkea-Atlas, Marokko. Edward Westermarck.
32
33