Lue julkaisu pdf - EMMA - Espoon modernin taiteen museo

Espoon
modErnin
taitEEn
musEon
lEhti
syksy 2013
Kuriton
KaunosiElu /
Birger
Kaipiaisen
Keraamisia
fantasioita
toinEn tila /
Kuusi näKö–
Kulmaa nyKy–
maalauKseen
2
emma
näyttelyt + sisältö
3 näKöKulma
mikä on julkinen kokoelma?
4 uutisEt
5 suKElla äänimaisEmaan
haastattelussa ilpo tiihonen
6 Elämän tEattEria
vesiputoussateenkaari ja
muita tapahtumia luonnossa /
Kuriton kaunosielu /
Birger Kaipiaisen keraamisia
fantasioita / 19.6.2013-12.1.2014
uusia teoksia Emman kokoelmassa
8 Kuriton KaunosiElu
pari poimintaa
16 luonnon Ehdoilla
Elintilaa ja estetiikkaa
EGGErt pétursson Untitled (Nordurland Tröllaskagi), 2011. miiKa nyyssönEn Breda 49, 2012.
19 valoilmiö Emmassa
20 toinEn tila
ilman reunaehtoja
toinen tila /
Kuusi näkökulmaa
nykymaalaukseen /
25.9.2013-12.1.2014
aalto–yliopiston Cumma–ohjelma /
jaa/Ei/poissa /
Kokoelma todellisuuksia /
13.11.2013-2.3.2014
28 näyttEly, jota
Ei KosKaan ollut
30 taidEtEos
työpaiKallani
31 Gallup
32 tulEvaa ohjElmistoa
33 på svEnsKa
34 EnEmmän irti taitEEsta!
punainen / saastamoisen
säätiön kokoelmassa /
27.10.2013 saakka
saastamoisen säätiön
taidekokoelma /
pysyvästi
Julkaisija Emma – Espoon modernin taiteen museo / Päätoimittaja tatu malmström /
Toimitusneuvosto pilvi Kalhama, ari Karttunen, päivi Karttunen, nana salin,
hannele savelainen, päivi talasmaa / Kuvatoimitus ari Karttunen /
Ulkoasu ja taitto dog design / Paino lönnberg painot oy
Espoon
modErnin taitEEn
musEon lEhti
painosmäärä 25 000 Kpl / sEuraava lEhti ilmEstyy KEväällä 2014 / osoittEEn muutoKsEt,
tilauKsEt (lEhti on maKsuton) ja palautE [email protected] / musEon yhtEystiEdot
taKaKannEssa / KannEn Kuva: Kuriton KaunosiElu -näyttEly, ari KarttunEn, Emma
3
näkökulma
Mikä on julkinen
kokoelma?
V
iime maaliskuusta lähtien ryhmä Aalto-yliopiston opiskelijoita on pohtinut museoiden
taidekokoelmia keskittyen
erityisesti EMMA-kokoelman
teoksiin ja sijoituspaikkoihin
(s. 28). Tämän 2 500 teosta
sisältävän kokoelman suurin
osa on sijoitettuna ympäri Espoon kaupunkia, ja näin ollen se on ollut oiva
kohde tutkia taiteen ja julkisen (tilan) liittoa.
Kuluneina kuukausina opiskelijat ovat ottaneet
selvää siitä, miten taide ja kokoelmat näkyvät
yhteiskunnassa ja miten niitä hyödynnetään.
Entä olisiko kokoelmaa kenties mahdollista
käyttää tai tuoda esiin jotenkin toisin?
Opiskelijoille työskentely yhdessä Suomen
suurimmista taidemuseoista on arvokas kokemus. Opinnoissaan he tarkastelevat taidemaailmaa muun muassa institutionaalisen kritiikin
kautta, mutta heille on ensiarvoisen tärkeää
ymmärtää instituutio myös asiantuntijuuden
ja monien mahdollisuuksien tyyssijana – mitä
EMMA on tässä projektissa mitä suurimmassa
määrin ollut. Kun on tilaisuus katsoa museon
yhtä kokoelmaa lähietäisyydeltä, on samalla
mahdollista hyödyntää teoriaa ja käsitellä julkiseen tilaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun
liittyviä kysymyksiä sekä saattaa niitä käytännön tasolle kuratoriaalisen työskentelyn kautta.
Mitä opiskelijoilta puuttuu museotyön taidoista ja tiedoista, sen he kompensoivat ensimmäisen
opiskeluvuoden aikana kerätyllä kokemuksella ja
innostuksella – ajankohtainen teoria, kansainväliset asiantuntijaluennot, ja moninaiset ryhmän
kanssa näyttelyistä, museoista ja kokoelmista
käydyt keskustelut ovat heidän innoittajinaan.
opinnoissaan
he tarkastelevat
taidemaailmaa
muun muassa
institutionaalisen
kritiikin kautta.
CuMMA & EMMA -projekti on opiskelijoille
mahdollisuus jäsentää ajatuksiaan, toteuttaa
ideoitaan, ja työskennellä hyvässä ilmapiirissä
yhdessä museoammattilaisten kanssa.
Siellä missä teoria ja käytäntö, visiot ja pragmaattisuus, instituutiot ja kritiikki, refleksiivisyys ja kuratoriaalinen toimijuus kohtaavat,
on kokoelmasta syntymässä uusi tulkinta, joka
vastaanottaa haasteen osallistaa vastakkaisuuksien, katkoksien ja poissaolon kautta. Projektissa kokoelmaa ei esitetä kiistämättömänä,
objektiivisten arvojen ja arvokkaiden objektien
ilmentymänä; sen sijaan kokoelma itse tuodaan
keskusteluun julkisen tilan ja yleisön kanssa. •
Henna Harri ja Nora Sternfeld
Cumma (Curating, managing and mediating
art –maisteriohjelma), aalto–yliopisto
CuMMA-työryhmään kuuluu seitsemän
kuratoinnin ja näyttelypedagogiikan
opiskelijaa sekä yksi valokuvauksen opiskelija.
Heidän näyttelynsä Jaa / ei / poissa - Kokoelma
todellisuuksia on esillä EMMAssa 13.11.2013-2.3.2014.
4
emma
uutiset
Performanssitaiteen festivaali
lokakuussa
Viikonloppuna 19.–20.10. EMMA
osallistuu kansainväliseen
Dimanche rouge -performanssitaiteen festivaaliin. Ranskasta
lähtöisin oleva festivaali toteutetaan tänä vuonna lisäksi Suomessa ja Virossa. Yhteensä festivaaliin
osallistuu yli 100 taiteilijaa noin
30 maasta. EMMAssa nähdään
kahden päivän aikana 8 esitystä
sekä kaksi keskustelutilaisuutta.
Tarkemmat ohjelmatiedot
löytyvät EMMAn nettisivuilta.
Emma shopilla
muutosten vuosi
Emman museokauppa uudistuu
voimakkaasti alkuvuodesta
2014. nykyinen museokauppa
sulkee ovensa syksyllä 2013,
minkä jälkeen Emma alkaa vastata
WeeGeen aulassa sijaitsevan kaupan
toiminnasta. pian tämän jälkeen
uudistuksen kokevat niin Emma
shopin fyysiset tilat kuin verkkokauppakin. uusia tuotesarjoja
suunnitellaan ja toteutetaan
parhaillaan, jotta kaikki on
valmiina kokonaan uudistuneen
kauppakonseptin lanseeraukseen.
Lisää festivaalista:
www.dimancherouge.org
Katso lisää uutisia
emma.museum
EMMAn perusripustus uudistuu
EMMA on yhdessä Saastamoisen
säätiön kanssa käynnistänyt
kolmivuotisen projektin, jonka
aikana koko kokoelmaripustus
uudistetaan. Projekti suunnitellaan toteutettavan 3–4 osassa.
Uudistuksen ensimmäinen osa
toteutui jo keväällä, kun
maisemataiteen näyttely
Vesiputoussateenkaari ja
muita tapahtumia luonnossa
avautui yleisölle 25.4. EMMAn
kokoelmaripustuksen uudistus
on museon historian suurin
hanke. Kokoelmanäyttely kattaa
kokonaisuudessaan noin puolet
museon 5 000 neliömetrin
näyttelypinta-alasta. Toinen
puolikas on omistettu vaihtuville
(ulkoa tuotaville) näyttelyille.
seuraa suloa!
- draamakierrokset
lapsille Emmassa
16.11.2013-11.1.2014
Emmassa asustaa taiteilija sulo
sivellin, jonka tehtävänä on jakaa
lasten kanssa ajatuksia taiteesta,
miettiä mikä on taiteilija ja mistä
taide tulee. museon arjessa sulo
sivellin työskentelee yhdessä
oppaiden kanssa opastuksilla,
työpajoissa ja tapahtumissa.
Emman ja teatteri hevosenkengän
toteuttamalla draamakierrok-
sella sulo sivellin johdattaa lapset
seikkailulle taiteen pariin. sulo
siveltimen kanssa tutkitaan,
ihmetellään ja innostutaan
taiteesta. mistä taideteoksesta
kuuluu aaltojen kohinaa? miltä
maalauksessa tuoksuu? Esitys on
suunnattu 4-8–vuotiaille lapsille.
Katso tarkemmat esitystiedot:
www.emma.museum/seuraasuloa.
5
tEKsti / Emilia lainE
sukella äänimaisemaan
haastattelussa ilpo tiihonen
milloin viimeksi museokäynnillä mietit, että olisi mukava saada käynnille
kaveri, joka avaa uusia näkökulmia taiteeseen? Emmassa on tarjolla erilaisia
mahdollisuuksia omin päin tutustumiselle. yksi niistä on äänimaisema
auringon nuolaisu, jonka on Emmalle tehnyt runoilija Ilpo Tiihonen.
Mikä ohjaa ja määrittää
työskentelyäsi? Mikä on
lähtökohtasi kertomiseen?
”sitä ohjaa yhtä hyvin krooninen
ärtymys kuin tilapäiset onnen hetket. intuitio ja kieli vievät, etukäteen ei kannata kovinkaan tarkasti
päättää, mitä ja mistä kirjoittaa.
se kangistaa. aluksi on toki oltava
alkupotku, sana vain tai pelkästään
rytminen sanaton aihio. tsu bab
ba duu daa, ja muuta semmoista.”
Miten koet kuvataiteen?
”maalaustaide tulee lähelle ja
vaikuttaa. vahva ekspressiivinen
ilmaisu ja voimakkaat värit antavat eniten. olen tinkimättömän
kateellinen hyville maalareille, mutta
kompensoin tätä kipua käyttämällä
runoissa leveää sivellintä ja vahvoja
värikenttiä. mulla on paljon kuvataiteilijakavereita, jotka tuntuvat
kollegoilta. Eivät runous ja kuvataide
ole kovinkaan kaukana toisistaan.”
”auringon nuolaisu on oikeastaan
pieni draamallinen teos”, mainitsee
tiihonen. hän kuvailee äänimaiseman ideaa seuraavasti: ”siinä on
kolme henkilöä: titta på, toinen
mies ja kolmantena on merja ikkelän tekemä ja soittama musiikki.”
ydinajatus on puhua yleisesti taiteeseen suhtautumisesta. tiihonen
kuvaa äänimaiseman luonnetta
tähän tapaan: ”siinä ehdotellaan
tietynlaista, hyvin vapaata ja intuitiivista katsomisen tapaa. määrittely on minusta ahdistavaa, se voi
tappaa ilonkin. titta på kritisoikin
nimenomaan tiukkaa määrittelyä.
Koska teksti ei kulje järjestyksessä
näyttelyn teoksesta toiseen, äänidraaman voi kuunnella kuljeskellen
sinne tänne, tai vaikka kahvilassa.
niin, saattaa ollakin parempi ensin
Eivät runous
ja kuvataide
ole kovinkaan
kaukana toisistaan.
katsoa kuvat ja sitten istua kuuntelemaan auringon nuolaisu.”
Minkälainen museokävijä olet itse?
”silloin, kun itse käyn museoissa,
kuljen siellä aivot mahdollisimman
höllällä. mitään systematiikkaa en
käytä, keräilen sieltä täältä vaikutteita. tutkin aivan läheltä maalauksen pintaa, kuvittelen miltä näyttäisi
jos tuo aihe täyttäisi koko taivaan
kannen, yritän tuntea miltä kuva
tuoksuu, kuvittelen että olen itse
parasta aikaa maalaamassa tuota
teosta. jos näyttely on hyvä, sieltä
tullessa on kiire ja vimma päästä
omien töiden kimppuun. näin se
taide voi ’antaa’.” •
Kiinnostuitko? Saat Auringon
nuolaisun kierroksellesi mukaan
EMMA infosta Näyttelykeskus
WeeGeen sisääntulokerroksesta.
6
emma
uusia Teoksia /
EMMA - Espoon ModErnin tAitEEn MusEon kokoElMA
Elämän
teatteria
TeksTi / Tarja TalviTie
kuvaT / ari karTTunen, eMMa
E
lämä on mysteeri. uskon­
not yrittävät vastata
kysymyksiin ”Miksi olemme
täällä?”, ”Minne olemme
menossa?” Tanskalainen
kuvataiteilija Michael kvium
(s. 1955) lähestyy kysymystä elä­
mästä ja taiteesta aivan omin­
takeisesta näkökulmasta. Taiteilijan
tehtävänä on olla rehellinen, kertoa
kaunistelematta kokemansa ja
näkemänsä. ulkonäköä palvovana
nykyaikana, jolloin ihmisiä kauneus­
leikataan muovi­Barbien kaltai­
siksi klooneiksi, kviumin maailma
näyttäytyy korostetun inhimillisenä
kaikessa rujoudessaan. Groteskia
karnevaalia muistuttava henkilögal­
leria, puolialastomat kummajaiset
kömpelöissä asennoissaan toisaalta
inhottavat, toisaalta hymyilyttä­
vät. kuinka ollakaan, monet heistä
muistuttavat taiteilijan omakuvaa.
kansainvälisesti arvostettu
Michael kvium tunnetaan paitsi
maalarina ja kuvanveistäjänä, myös
video­ ja performanssitaiteilijana.
esiintymiset 1980­luvulla osana
vaerst­performanssiryhmää lähen­
sivät taiteilijaa teatteriin. niinpä
kviumin henkilöhahmot esittäytyvät
näyttämön kaltaisessa tilassa, jolle
luonteenomaista on keskushenkilöä
korostava valaistus ja lavasteiden
vähäeleisyys. kviumille ihmiselämä­
kin vertautuu teatteriesitykseen.
esirippu nousee ja laskee ­ siihen
väliin mahtuu koko kertomus, elä­
mä syntymän ja kuoleman välillä. •
7
Kuinka ollakaan,
monet heistä
muistuttavat
taiteilijan
omakuvaa.
Teokset sarjasta Short Story,
vesiväri paperille, 2012,
EMMA - Espoon modernin
taiteen museon kokoelma.
Teokset eivät ole tällä
hetkellä esillä.
8
emma
tEKsti / harri Kalha
Kuvat / ari KarttunEn, Emma
Kuriton
Kaunosielu
pari poimintaa
Kuriton kaunosielu –näyttelyn kuraattori,
dosentti harri Kalha valitsi lukijoidemme iloksi
lähitarkasteluun kaksi näyttelyssä olevaa
teosta. valintaperuste oli kuraattorille selvä:
näitä teoksia hän ei päässyt käsit telemään
näyttelyn yhteydessä julkaistussa kirjassaan.
nyt siihen on mahdollisuus, samalla kuraattori
pohtii, mikä tekee Kaipiaisesta ajankohtaisen
hahmon tänä päivänä.
a
i se romantikko”, ajattelevat
jotkut, kun kuulevat Birger
Kaipiaisen nimen. Jos kohta
romantiikka on yhden suussa
ylistystä, toiselle se on kirosana. Kaipiaisen kohdalla käy
joka tapauksessa selväksi, että
romantiikan ruusu kätkee sisäänsä myös ohdakkeita.
Meille nykyajan eläjille ruusuilla tanssiva salonkitaiteilija näyttäytyy radikaalina hahmona.
Kaipiainen koetteli omaperäisellä tavalla rajo-
ja keramiikka-, kuva- ja veistotaiteen välillä.
Kaipiainen kiusasi myös ”hyvän maun” rajoja:
hän vaali pinnan lumousta, aistillista fantasiaa
ja vinoa ironiaa, kun ympäröivä yhteiskunta
vannoi puhtaan muodon ja asiallisuuden nimiin.
Taiteilija liihotteli ”feminiiniseksi” mielletyn
kaunosieluisuuden sfäärissä, eikä oikeastaan
koskaan kasvanut ”kypsään miehekkyyteen”,
jota aikalaiskriitikot häneltä toivoivat.
Kuriton kaunosielu -näyttelyn perusteesinä
on, että pinnan tuntumassa viihtyvään koristeellisuuteen voi kätkeytyä henkilökohtaisia
9
Kaipiaisen kuovi-aihetta näyttelyssä.
10
emma
Harlekiinin tanssi on Kaipiaisen varhaisia seinälaattoja 1940-luvulta.
Kurittomuutta
suhteessa taidetta
karsinoiviin normeihin
ja kuritonta asennetta
muotoilun
tuottavuusoletuksiin.
11
tasoja ja kuvataiteellisia ansioita. Tätä juuri on
kaunosielun kurittomuus: yllättävää syvyyttä.
Se on kurittomuutta suhteessa taidetta karsinoiviin normeihin ja kuritonta asennetta muotoilun
tuottavuusoletuksiin. Kun Arabian tehdas antoi
Kaipiaisen nähdä uniikkeja näkyjään, se otti erikoisen mesenaattiroolin. Teollisuuslaitos astui sivuun ja tarjosi suojatilleen näyttämön, jolla tämä
sai toteuttaa elämänmittaista taideprojektiaan
– menekistä ja hävikistä välittämättä. Nykyaikana tällainen työsuhde tuntuu uskomattomalta.
lyyrisestä ironiseen
Kaipiaisen tuotannossa kuvataiteen suggestiivinen fantasia sulautui taidekäsityön aistillisuuteen. Koristelusta, joka oli nähty muodolle alisteisena tekijänä (ja siksi vähempiarvoisena), tuli
itsenäistä kuvakerrontaa. Aihemaailma tarjosi
siltaa kansainvälisen taiteen kuvastoon. Esimerkistä käy harlekiineja ja tanssijoita kuvaava seinälaatta, joka vie ajatukset sirkukseen ja näyttämötaiteeseen. Muistamme sirkuksen kuvaajista
etenkin Pablo Picasson, jonka kuvamaailmasta
löytyy muitakin yhteyksiä Kaipiaisen taiteeseen.
Harlekiinin tanssi -laatta osuu Kaipiaisen varhaiskauden loppuun, uudistumisen kynnykselle.
Toisen maailmansodan päätyttyä melankolia
antoi sijaa mondeenille ironialle. Runollisen renessanssin rinnalle tuli sirkuksen puolimaailma
sekä koketit, riemukkaasti tälläytyneet daamit.
Avainsanaksi tuli teatraalisuus – mikä ei sinänsä yllätä, Kaipiainenhan oli saanut myös lavastajan koulutuksen. Tuntuukin, että Kaipiainen
hahmotti oman taiteensa – kenties koko elämänsä – eräänlaisena teatterina.
Seinälaatan hahmot voisivat olla peräisin
Prinsessa Ruusunen -baletin juhlakohtauksesta.
Vaivihkainen henkilödraama rakentuu kahden
mieshahmon välille; heidän katseensa kohtaavat ikään kuin naistanssijan selän takana.
Kaipiainen muistetaan suurena baletin ystävänä. Ensiyhteys tuli musiikista; Kaipiainen
soitti lapsesta asti pianoa ja mielsi musiikin
kaikista taiteen lajeista itselleen läheisimmäksi.
Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että taiteilijan
äiti hankki viisilapsiselle perheelle lisäansioita
siivoamalla Bulevardilla sijainneen Oopperan
tiloja: näyttämö tuli pojalle tutuksi kyökin kautta. Suuren Tyylin salonkileijona oli teoksiinsa
nähden yllättävän arkisista oloista kotoisin. Sittemmin hänen kodikseen muodostui kulttuuripiirien crème de la crème. Ystäviin kuului oop-
Keraaminen maalaus, veistos vai reliefi? Työ 50-luvun alusta.
peran juhlittu prima ballerina, Lucia Nifontova.
(Kaipiaisesta puhuttaessa kotoista suomea höystävät lainasanat tuntuvat mitä luontevimmilta!)
nainen taideoliona
Toinen valitsemani teos esiteltiin Kaipiaisen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssä syksyllä 1952.
Vuosikymmenen vaihteessa taiteilijan näkemys
jysähti uusille urille; matka Italiaan 1949 avasi näkymiä ja antoi rohkeutta. Yksilöllisyys ja
kansainvälisyys olivat päivän sana, eikä vähiten
keramiikkataiteen saralla: Arabiassa vaikutti
koko joukko taiteen uudistajia, joista jokaisella
oli ikioma käsialansa.
Lähtökohtana on edelleen ihmishahmo, mutta sitä leimaa abstrahoiva tyylittely, ja sama
tyylittely ulottuu esinemuotoon. Teoksen kohottautuessa litteästä pinnasta kertova sisältö kaivautuu ikään kuin pinnan alle. Onko kyseessä
keraaminen maalaus, veistos vai reliefi – vaiko
sittenkin vain oudonmallinen vati? Esineen reunat kohoavat vatimaisesti, mutta teokselle on
vaikea kuvitella minkäänlaista käyttöarvoa.
Tällaisesta rajankäynnistä tuli pariksi vuosikymmeneksi Kaipiaisen ominta aluetta: keramiikkamaalarista tuli muodoilla leikittelijä,
joka viihtyi kaksi- ja kolmiulotteisuuden rajapinnalla. Seinälle tai tilaan tarkoitetut keraamiset uniikkiteokset olivat uutta, ja niissä näkyi
12
emma
EMMAn näyttelyssä on esillä teoksia kaikilta Kaipiaisen uran kuudelta vuosikymmeneltä.
Kolumni /
hannu väisänEn
on toukokuun ilta,
oikeastaan yö helsingissä anno
domini X. Kaikkeen tympäytyneenä
olen heittäytynyt pehkuihin ja yritän
nukuttaa itseäni. yhtäkkiä ikkunaan
lentää kivi. Kohta toinen, kolmas.
mitä tämä on? Kuka pyrkii kamariini? Eihän tämä ole mikään luhtiaitta? En usko itsestään lenteleviin
kiviin. mutta niitä tulee lisää. minun
on noustava ja aukaistava ikkuna.
alhaalla kadulla on sen verran valoisaa että erotan kolme hahmoa,
tai oikeammin yhden nyytin joka
koostuu kolmesta hahmosta.
yksi huutaa: ”hannu, avaa oves!
täällä olis hienoja miehiä tulossa
tupatarkastukseen. ja ’medianochelle’. onhan sulla tietysti jotain.”
tunnistan äänen joka väräjää kuin
vanhat urut. se on tähtireportteri
teukka joki. toisista olennoista näen
vain päälaet.
– Ei ole mitään juotavaa, ja siivotontakin on, minä huikkaan.
– ole huoletta, meillä on juotavaa
koko komppanialle ja siivotaankin,
jos tarvis, huutaa teukka.
Kohta kuulen miten joukko
huojuu ja kolistelee porraskäytävässä. mahtavatko päästä neljänteen
kerrokseen asti, mietin vedellessäni
jotain siivoa ylleni. tultuaan sisälle,
teukka alkaa superlatiivein esitellä
seuralaisiaan. se on tarpeetonta.
minä tunnistan molemmat. mustakeltaisen mari-paidan sisällä on
mahtava tarmo manni, sinivalkoisen
mari-paidan sisällä hieman heiveröisempi Birger Kaipiainen. Kaikki
kolme minun kynnysmatollani. historian taakka uuvuttaa minut heti
alkumetreillä. tunnen olevani pieni
karjalaismummo, jonka luo puolijumalat ovat lehahtaneet silkasta
säälistä. pyydän kuitenkin peremmälle. peremmälle he tulevatkin,
mitään pelkäämättä, ja kaivavat
taskuistaan monenvärisiä pulloja.
– onko talossa leipää, kysyy
manni, ja nuuskii kämppäni seiniä.
juoksutan heti hänen eteensä
aamulla ostamani ranskanleivän.
”Ei tämä ei ole leipää,sanoo manni
koputellen kannikkaa, tämä on
13
niin kubistisia kuin surrealistisiakin piirteitä.
Älkää missään nimessä tyytykö katsomaan
teosta edellisen aukeaman kuvasta; se on kohdattava kasvotusten! Yhtenä kappaleena poltetuksi keramiikkaesineeksi se on poikkeuksellisen suuri. Vaikutelma on häkellyttävä: se, mikä
valokuvassa näyttää ”koriste-esineeltä”, kasvaa
tilassa joksikin toiseksi. Kun kookkaan teoksen
edessä seisoo, se peilautuu vaistomaisesti katsojan fyysiseen hahmoon: teoksen materiaalinen
läsnäolo tehostuu, mutta samalla korostuu sen
tyylitelty, dramaattinen ja outo ”oliomaisuus”.
Tiimalasimainen muoto vie ajatukset ajan
kulkuun. Pysähtynyt aika, muistot – kauneuden
katkera, alati takautuva luonne – olen kirjassani
tulkinnut juuri nämä tekijät Kaipiaisen taiteen
ydinmehuksi. Tässä ultramodernistisessa naishahmossa (jonka tunnistaa ”naiseksi” lähinnä
tiimalasimuotoa mukailevan kampauksen ja
décolletén ansiosta) Kaipiainen tuntuu kurkottavan ajalliseen ulottuvuuteen, jossa eilinen ja huomispäivä sulautuvat arvoituksellisesti yhteen.
Teoksessa on yhtä aikaa muinaisen kulttiesineen
mystiikkaa ja modernia päivänpolttavuutta.
Erikoinen krakelyyri syventää oivasti temporaalisuuden tematiikkaa. Säröily viittaa iäkkyyteen ja arvokkuuteen (vanhaan posliiniin), mutta
myös ikiaikaisiin kauneusarvoihin – ja epätäy-
selluloosaa. mutta hetkinen, jos
surkean kuoren repii irti! annas
kuitenkin tänne.”
mahtava manni repii leivästä
kuoren irti, antaa siitä palasia
seuralaisilleen jotka alkavat heti
tottelevaisesti pyöritellä leivänsisuksesta pieniä palleroita. ja
samalla manni komentelee kaikkia.
– sipulia heti, pieneksi hakkeeksi, kupillinen suolavettä ja voita,
ja pannu kuumaksi, kuin olis jo! ja
samalla päästää ilmoille koko kansan
tunteman virtahevon naurunsa.
Kohta Kaipiainen ja joki tönivät
toisiaan pienessä keittokomerossani yrittäessaan kokata mannin
ohjeiden mukaan. siinä valmistuvaa
herkkua kutsutaan ’pulun muniksi’.
minua pelottaa katsella miten
dellisyyteen kauneuden osatekijänä. Lasitteen
säröytyminenhän on oikeastaan virhe, mutta
taidekeramiikassa sitä käytetään tehostamaan
materiaalin ilmaisuvoimaa. Säröverkosto perustuu lasitteen ja massan supistumiseroon: lasite
kutistuu poltossa, jolloin siitä muodostuu orgaanisen kaunis, epäsäännöllinen kuviointi.
Kaipiaisen käsissä keramiikan orgaanisuus
kasvaa esteettiseksi ironiaksi. Taiteilija tekee pesäeroa luonnon ja luonnollisuuden käsitteisiin:
Luonnosta tulee Kulttuuria. Samalla klassinen
keraaminen keino taipuu pikantiksi, moderniksi
aksentiksi – Kaipiaisen daamilla on arvonsa tuntevat rypyt. Tätä korostaa erikoinen tapa maalata
krakelyyrin päälle, nenänpieliin ja silmäkulmiin,
epäsäännöllisiä fasetteja, kuin viitteenä kubismin ilmaisukeinoihin. Riitasointuinen detalji
on outoudessaan perin kaipiaismainen. Uutta
on myös reunojen pointillistinen värinkäsittely,
joka on korvannut 40-luvun raaputustekniikan.
Kaipiaisen teokset kutsuvat lähelle, mutta
samalla ne sinkoavat ajatukset tajunnan laitamille. Ne yllyttävät tarinoimaan. Jokaiseen
EMMAan valittuun teokseen liittyy omat tarinansa – kertojan rooli jääköön katsojalle. •
Lue lisää Harri Kalhan teoksesta
Birger Kaipiainen (SKS ja EMMA, 2013).
vauhdikkaasti nuo puolijumalat ovat
asettuneet majaani ja puuhailevat,
aivan kuin minua ei olisi.
Kohta pulun munat ovat pöydässä. ne ovatkin yllättävän maukkaita
sipulihakkeen kanssa. Koska minulla
on vain kolme tuolia, syön seisaaltani. ja juon, sillä jos ape on kohtuuttoman köyhä, juomapuoli on
tavattoman rikas. jokaisen herran
taskusta putkahtaa joku pullo.
ruokapuheet ovat sen verran siivottomia ettei niitä viitsi tässä kerrata. jossain vaiheessa tähtireportteri teukka joki katsoo kuitenkin
asiakseen kertoa jumalystävilleen,
kenen katon alla tässä oikein ährätään. teukka tuntee minut erityisen hyvin. onhan hän kirjoittanut
minusta varsin värikkään kuvauksen
vastailmestyneeseen anna-lehteen.
juttu on tietysti häpeällisen yliampuva ja studiossa vauhdikkaasti
kammattu tukkani suorastaan
kammottava. mutta se on avaukseni seurapiirilehdistössä, ja saan
olla kiitollinen että persoonani on
ylipäätään saanut palstatilaa.
jossain vaiheessa teukka esittää
Kaipiaiselle kiusallisen kysymyksen:
”mitä tuumit, Birger näistä taiteilijanalun hankkeista?” häpeissäni
minä haluan vain syöksyä hautaani.
mutta minua ei päästetä. Koko
trio silmäilee huoneessani olevaa
irtaimistoa ja sinne tänne unohtuneita taulunalkuja.
Katsomatta taulujani, pidellen
pulun munaa haarukassaan,
maestro Kaipiainen lausuu: »
14
emma
Seinälautanen, 1970-luku, Saastamoisen säätiön taidekokoelma.
– sangen viehättävää. mutta ei
minulla ole oikeutta lausua ei-eitä
eikä joo-joota. jos sanon ’koristeellinen’, se käsitetään väärin. En siis
sano mitään. tai sanon vain tämän:
Koristeellisuus on ihmisen vanhin
pakkomielle. jos se kuohitaan pois,
ihmisestä tulee rääpäle. pankaa,
perkele, kaiken päälle tämän yksinkertaistavan ajan suitset, ja muka
demokraattisia kuppeja ja olette
näkevä miten ihmiskunta näivettyy.
ja sitten kuitenkin kyllästytään.
joku tulee ja pyytää - ja tästä
minä olen aivan varma - pyytää
että paratiisi tatuoidaan uudelleen
takapuolen nahkaan! näille toivotan
- tarkoittaen kaiketi tuotantoani hyvää matkaa, sanoo Kaipiainen
vatvoen ilmassa haarukkaansa.
– ”mitään alamaisuuden osoituksia ei tarvita”! mielipuolen
päiväkirja; maalislokuun 86, resitoi
suureen ääneen asiasta innostunut
suuri manni, viitaten nähtävästi
Kansallisteatterissa suuren suosion
saaneeseen Gogolin monologiin.
– tässä tämä visiitti sitten olikin.
nyt meidän on mentävä muuanne
harjoinemme, luutinemme, sanoo
tähtireportteri. lupasin että siivottaisiin, mutta olethan sinä sentään
kuullut profeettojen puhuvan. siivoatko itse? jätämme sinulle tämän
pullon vana tallinnaa siivousseuraksi.
ja sitten he katosivat.
minä en tietenkään siivonnut moneen viikkoon. monta päivää istuin
vuoron perään jokaisella kolmella
tuolillani ja yritin tavoittaa noiden
kolmen puolijumalan lämmön.
muistelin ovidiuksen ”muodonmuutoksia”, erityisesti ”filemon ja
Baukis”-legendaa. siinä tarinassa
jumalat koettelevat kansaa käymällä kulkijoiksi pukeutuneina anomassa
muonaa ihmisten ovilla. mutta ovet
eivät aukene. ainoastaan köyhä pariskunta, filemon ja Baukis, savikupeistaan ohuen puuronsa ryystävät
savimajan asukit, ottavat vastaan,
jakavat vaatimattoman appeensa.
ja iloitsevat, niin kuin vieraista iloitaan. ja tietysti saavat myöhemmin
taivaalta runsaan palkkionsa.
monta kertaa olen tuonkin
toukokuisen illan jälkeen heittänyt
avaimeni alas kadulle jonkun huudellessa. harvoin sieltä on noussut
Birger Kaipiaisen tapaista näkijää. •
15
Paratiisin porteilla
Paratiisi-sarjan tenho
on kestänyt jo lähes
45 vuotta. Melkoinen
saavutus astiastolle, joka
kirjaimellisesti ei sovi muotteihin. Kävimme tehtaalla
Helsingin Arabianrannassa
tutustumassa, kuinka
klassikko syntyy edelleen
suurelta osin käsityönä.
teKsti / tAtu MAlMströM
T
Ari KArttunen, eMMA
uotekehityksessä ja mallien
parissa Arabialla 30 vuotta
työskennellyt Matti Sorsa
muistaa, kuinka Birger
Kaipiainen saapui töihin päivittäin
aivan loppuunsa saakka. Ainoana
myönnytyksenä korkealle iälle
oli kuulemma taiteilijan kulkuneuvona ollut taksi. Keskustellessamme sorsan kanssa vieressämme valmistuu Paratiisi–liemimalja
- käsin, kuten vuonna 1970.
Paratiisin vaaliminen onkin suurelta osin artesaanityötä: liemimaljat, kaatimet ja suuret ovaalit
tarjoilulautaset tehdään kaikki
käsin alusta loppuun. siirtokuvia
painetaan tehtaan yhteydessä
olevassa omassa seripainossa.
Aikojen muutos on kuitenkin
tosiasia. ”tarvittava osaaminen
on kovaa vauhtia katoamassa
koko euroopasta,” toteaa Fiskars
Groupin Kristiina Kobayashi.
Ammattityötä tehtaalla ihastellessa
tuntee arvostusta, mutta väistämätön on myös kaipuu ”entisaikojen” tarunhohtoiseen hitauteen.
Kaipiaisen vuonna 1969 suunnittelema Paratiisi-sarja on klassikon
tittelinsä ansainnut, mutta se
myös uudistuu edelleen, 44 vuotta
myöhemmin. 1988 lanseerattiin
Kaipiaisen mittapuulla hillitty
mustavalkoinen versio ja vuosien
mittaan useat taiteilijat ovat
tarttuneet Paratiisin muotoon
ja suunnitelleet siihen kuoseja.
Arabian taideosastoyhdistyksen,
jonka suojissa Kaipiainenkin työskenteli, edellinen puheenjohtaja
Heini Riitahuhta on suunnitellut
viime vuosina kolmekin uutta
koristetta. ”Poikkeuksellisinta lienee
kuitenkin alkuperäisen koristeen
pysyvä suosio. esimerkiksi toinen
rakastettu klassikkomme Kiltahan
(sittemmin teema) on harmonisen
yksivärinen,” toteaa Kobayashi.
Paratiisi on myös kansainvälisesti suosittu sarja. ei siis kansallisromanttinen muisto, vaan muodon
puhtauden ja koristeen yltäkylläi-
syyden kestävä liitto. salaperäinen,
monimerkityksinenkin koriste
herättää tunteita ja tulkintoja.
Kaipiaisen ainoa varsinaisesti
teolliseen tuotantoon päätynyt
keramiikkatuote kertoo suunnittelijansa ilmaisuvoimasta taiteilijana.
Paratiisi valloittaa aina vain.
Yhdessä hyvä tulee
Arabia on ollut innolla mukana
eMMAn Kuriton kaunosielu
-näyttelyssä muun muassa
lahjoittamalla hylkytavaraa
näyttelytilan sekä ilme-pajan
mosaiikkeja varten. lisäksi WeeGeen
sis. Deli+Café on saanut Paratiisisarjan astioita, joilta tarjoillaan
kahvilaketjun oman kondiittorin
näyttelyä varten luoma leivos.
tapettitehdas Pihlgren & ritola on
ottanut vuosikymmenten jälkeen
tuotantoon Kaipiaisen Kiurujen
yö -tapetin alkuperäisen vihreän
sävyn, jota on myös käytetty näyttelyn arkkitehtuurissa. Woodnotes
tuki oleilua ja taide-elämystä
kannustavaa tilaratkaisua istuimilla.
Avotakka kutsui lukijansa mukaan.
sisällöistä kumpuava yritysyhteistyö onkin alusta pitäen ollut
mielekäs osa näyttelyn syntyä.
Kumppaniemme into osaltaan todistaa Kaipiaisen taiteen olevan sekä
kestävän ajankohtaista että monialaisuudessaan poikkeuksellista. •
Paratiisin siirtokuvia asetellaan
koristepolttoa varten
Helsingin-tehtaalla.
16
emma
tEKsti / tarja talvitiE
Kuvat / ari KarttunEn, Emma
luonnon
ehdoilla
Elintilaa ja estetiikkaa
e
nsimmäinen työpäivä EMMAssa:
kettu astelee kaikessa rauhassa
ikkunan takana haistellen jäniksen jälkiä. Sittemmin Tapiolan
jäniksetkin ovat käyneet tutuiksi
– katse lepää puutarhakaupungin
rehevissä puistikoissa heti kun
silmänsä nostaa näytöltä. Sama
vehreys avautuu EMMAn näyttelykerroksen ikkunaseinän takaa ja liittyy elimellisesti uuteen kokoelmanäyttelyyn, joka tiivistää
sanottavansa luonnon ja maailmankaikkeuden
havainnointiin, tilaan ja muutokseen, ihmisen
kädenjälkeen ympäristössä.
Espoossa Tapiolan kaupunginosa on parhaillaan voimakkaan muokkauksen kohteena. Maata
nakerretaan julkisen liikenteen kohentamiseksi,
asuntotuotannon nimissä ja liike-elämän tarpeisiin. Millaisen puutarhakaupungin saamme, kun
pöly laskeutuu työmaiden hiljennyttyä ja elämä
palautuu jokapäiväisiin uomiinsa? Luonnon ja
ihmisen elintilan kompleksinen vuorovaikutus on
menneinä aikoina nähty yksipuolisesti ihmisen
kannalta, ihminen valtaa tarvitsemansa alueen,
muokkaa ympäristönsä ja rakentaa omien tarpeidensa mukaisesti. Luonto on vieras elementti, jota vastaan pitää puolustautua. Vasta viime
aikoina on herätty pitämään myös luonnon puolia. Samalla on ymmärretty, etteivät ihmisen ja
ympäristön edut ole ristiriidassa keskenään: ihminenkin on osa luontoa. Taiteilijat ovat myös
ympäristökysymyksissä kulkeneet edistyksen
eturintamassa. Meidän aikamme kuvataiteessa
suuriin linjauksiin kuuluvat kiistatta ekologinen
ja yhteiskunnallinen kannanotto.
nykytaiteen nousuvesi
Länsimaisen taiteen historiassa jo renessanssimaalarit taustoittivat mytologisia ja uskonnollisia aiheita maisemalla, jota esitettiin perspektiiviopin näkökulmasta. Barokin kaudella
maiseman tehtävänä oli omalta osaltaan avata
tapahtumien tulkintaa ja vahvistaa tunnelmaa,
Alankomaissa syntyi jopa merimaalaukseen keskittynyt koulukunta. Vasta romantiikan kausi
1800-luvulla nosti maisemamaalauksen itsenäisenä taiteen lajina keskeisen kiinnostuksen kohteeksi. Maisemataiteen motiivit olivat monasti
kansallisia tai luonnontieteellisiä, mutta myös
puhdas maisematunnelmointi saavutti suosiota.
Nykytaide lähestyy luontoa ja ympäristöä
monikerroksisemmin. Pelkkä esteettinen maisemakokemus ei enää ole itsestäänselvyys, vaikka
usein muodostaakin teoksen ensivaikutelman.
17
horisontti pakenee
etäisyyteen kun
sitä lähestyy.
Lähempi tarkastelu avaa uusia ulottuvuuksia
ja antaa tilaa myös omille tulkinnoille. Eggert
Péturssonin hienoviritteinen mikromaisema
Untitled (Nordurland Tröllaskagi) tarjoilee kukkakedon kauneutta, ja siinä sivussa avaa näkymän
luonnon monimuotoisuuteen. Aivan toisenlaisin
ottein puutarhan loistoa lähestyy Leena Luostarinen, jonka inspiroitunut mielenmaisema Luostarin puutarhassa II imaisee katsojan mukaansa
ihmettelemään itämaisen mystiikan syvyyksiä.
Vähäeleisesti, mutta osuvasti, harmaavoittoisin sävyin Reino Hietasen Tapahtumia luonnossa maalaa kaamospäivän tunnelman, joka
Risto Suomi, High Tide, 2007-2008.
on meille pohjoisen asukkaille niin tuttu. Risto
Suomen High tide -teoksessa syvältä riipaisevan hetkellisen harmonian kokee eläin, mutta
sen tilalla voisi olla ihminen, kuka vain meistä. Jussi Heikkilän Merimaisemassa maapallon
pintaa myötäävä horisontti kätkee ajatuksen
kaukokaipuusta ja toiveiden haaksirikosta.
Horisontti pakenee etäisyyteen kun sitä lähestyy. Ihminen ei tyydy saavuttamaansa, vaan
haikailee aina jotakin enemmän.
mopo karkaa ihmiskunnan käsistä
Kaikkialla maapallolla ihmisiä puhuttavat elintila ja sen muutokset, maaseudun tyhjentyminen, väestön pakkautuminen ahtaisiin lähiöihin
ja siitä johtuvat sosiaaliset ongelmat. On koettu
kouriintuntuvia näyttöjä ilmastonmuutoksesta,
tulvia, myrskyjä, kuivuutta. Vesi, meille kaikille välttämätön elementti, näyttäytyy maisemaaiheissa tavan takaa, esteettisenä mutta myös
poleemisena aineksena. Espanjalainen Daniel
Canogar virittää Single flow -installaationsa
18
emma
Kimmo Kaivanto, Ikaros, 1972.
olemme
menettäneet pelin,
jos taiteen maisemat
ovat ainoa jäljelle
jäänyt visualisointi
maailman rikkaasta
monimuotoisuudesta.
maista maisemaa!
tEKsti / maria vähäsarja
m
iltä taide maistuu?
minkälaisia makuja
tulee mieleesi
katsoessasi kesäistä
maisemaa? taidekokemusta voi
syventää monin tavoin. yksi niistä on omin käsin tekeminen. juuri nähdystä ja koetusta voi
itse kokeilemalla saada aivan uuden
elämyksen. yllätyksellinen ja hauska
veden kiertokulun varaan. Vesi virtaa verkkaisena turkulaisen taiteilijakaksikon IC-98:n animaatiossa Näkymä vastarannalta, joka peilaa ajan
vääjäämätöntä kulumista, muutosta ja rappiota, ihmisen ponnisteluita ja turhia pyrkimyksiä.
Tiina Itkosen Icescape II muistuttaa ekokatastrofista, joka seuraa napajäätiköiden sulamisesta.
Kimmo Kaivanto otti 1970-luvulla teoksillaan
kantaa ympäristön ja yhteiskunnan tilaan. Näyttelyn vanhin teos Ikaros symboloi ihmiskunnan
itsekkyyden tuhoisia seurauksia. Antiikin mytologian Ikaros hurmioitui lentämisestä, kohosi liian lähelle aurinkoa ja tuhoutui. Taiteilijaa
tuntuu huolestuttavan onko myös ihmiskunnalta kehitysoptimismissaan mopo karannut käsistä. Teknologiaa varauksetta ihannoiva maailma,
jota piiskaa eteenpäin kilpailuvietti ja omanvoitonpyynti, on viemässä tuhoon koko sivilisaatiota. Kilpajuoksu siirtyy yhä kattavammin kaikille
aloille, avaruuden valloitus on aloitettu.
Tapiolan kukoistavien puutarhojen katveesta katsottuna ympäristötuhoilla synkistely voi
tuntua kaukaa haetulta. Luonto oirehtii, mutta
pitää vielä puoliaan, toivon mukaan kunnes ihmiskunta on valmis ottamaan ympäristön hyvinvoinnin tosissaan. Olemme menettäneet pelin,
jos taiteen maisemat ovat ainoa jäljelle jäänyt
visualisointi maailman rikkaasta monimuotoisuudesta, elämän pienistä ja suurista ihmeistä. •
Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia
luonnossa esillä EMMAssa.
ruoka avaa uuden aistin taiteen äärellä. ruoka materiaalina voi tuoda
helpotusta paineeseen, että osaako
tehdä oikein. oma teos on sitä paitsi
heti nautittavaksi tarkoitettu.
on mukava tehdä annoksesta
kaunis, erityinen. Entäpä jos se
samalla esittäisi jotain, toisi mieleen
muiston matkoilta, mummolasta
tai toimisi konkreettisen maiseman
kuvana. Ehkä tulet kokeilleeksi uutta
makuyhdistelmää josta tulee uusi
suosikkisi? ainakin opit lähestymään
tuttua uusin silmin. mistä aineksista
rakentuisi muistojen auringonlasku
lautaselle, tai kuinka toteuttaisit
teoksessa kuvatun luonnon
runsauden ja moninaisuuden?
voit yhdistää luovuuden, yhdessä
viihtymisen ja seurustelun samalla
taiteesta oppien. Emman taidepajoissa ruoka rakentuu makumaisemiksi. Kutsu ystäväsi tai työtoverisi
mukaan heittäytymään ja kokeilemaan. tai tule viettämään syntymäpäiviä hiukan totutusta poiketen!
m a k u maista, aisti, koe, uskalla.
tervetuloa nauttimaan! •
Yhteistyökumppaneina Makumaisemissa ovat Marimekko ja
Sis.Deli+Café. Makumaisemia
rakennetaan osana EMMAn
Taidekuohuja talvikauden ajan.
Lisätietoa: www.emma.museum
sekä (09) 8163 0493 (ark. 9-12).
19
Valoilmiö EMMAssa
TEKSTI / EEvA ILvESKoSKI
KuvAT / ARI KARTTuNEN, EMMA
O
nko se valonsäde?
Mistä se tulee?”,
ihmettelivät avajais­
vieraat näyttelyn
avajaisissa. Ei, se
on siimaa. Kolme
taiteilijaa Leena Nio
(s. 1982), Taneli Rautiainen (s. 1983)
ja Jenni Toikka (s. 1983) tekivät
Säe­installaatiota EMMAssa neljä
päivää. Yhteensä 360 siimaa kiinni­
tettiin yksitellen paikoilleen. Siimois­
ta koottu kehä on kuin auringon­
säteiden muodostama valoilmiö.
Yksitellen, säie säikeeltä, taiteilijat
virittelivät siimoja lattiasta kattoon.
Leena Nio istui lattialla kiinnittäen
siimoja nauloihin, jotka oli naulattu
kiinni jalustaan ovaaliin muotoon.
Jenni Toikan tehtävänä oli kiristää
siimat korkealle kattoon, ja Taneli
Rautiainen toimi siimankuljettajana
näiden välillä. Prosessi näytti
monotoniselta, mutta samalla
meditatiiviselta.
Säe tehtiin alun perin Fiskarsin
Tilallisia paikkoja: paikan runoutta
­näyttelyyn vuonna 2011. Taiteilija­
kolmikolta pyydettiin kyseiseen
näyttelyyn tilallinen teos. He
kertoivat, että Fiskarsin tilan
poikkeuksellisella valolla oli vaiku­
tuksensa teoksen syntyyn. Idean
siiman käytöstä materiaalina he
olivat saaneet aikaisemmasta
yhteisteoksestaan. Säe­teoksen
siimat ovat erivärisiä. Kaukaa
katsottuna näyttää, kuin ne olisivat
kaikki valkoisia, mutta heijastus te­
kee silmälle kepposen. Näin on myös
oikeassa valkoisessa valonsäteessä;
se sisältää kaikki spektrin värit.
Kuvataideakatemiassa opiskellut
kolmikko on tehnyt neljä yhteis­
Teoksillaan taiteilijat
ovat koettaneet tehdä
näkymätöntä näkyväksi.
Kuten tässä, valonsäde,
joka todellisuudessa ei
sisällä materiaa, on luotu
materiaalisesti esiin.
teosta. Kaikkiin on liittynyt im­
materiaalisuus, valo ja tilallisuus.
Ideat liittyvät usein asioihin,
joita ei voida tavoittaa. Teoksillaan
taiteilijat ovat koettaneet tehdä
näkymätöntä näkyväksi. Kuten
tässä, valonsäde, joka todelli­
suudessa ei sisällä materiaa, on
luotu materiaalisesti esiin. Tilallisiin
teoksiin liittyy myös se, että teos
on muuttuva. Katsojan liikkuminen
tilassa ja hänen omat mielikuvansa
muokkaavat lopullisen kokemuk­
sen. Näin ollen Säe­teoksen idea
ei muuttunut, vaikka teos tuotiin
erilaiseen tilaan, EMMAan. Taiteilijat
olivat tyytyväisiä työnsä tulokseen
myös uudessa paikassa: ”Aina, kun
tekee uudestaan samoja teoksia,
niin kyllä ne vähän kehittyvät.
Ensimmäisen kerran ne ovat
vasta sellaisia prototyyppejä.” •
20
emma
tEKstit / tiina pEnttilä (tp), päivi talasmaa (pt),
suvi sivulainEn (ss), hannElE savElainEn (hs)
Kuvat / ari KarttunEn, Emma
toinen tila
ilman reunaehtoja
taidemaalariliiton 85–vuotisjuhlanäyttely toinen
tila on esillä Emmassa 25.9.2013-12.1.2014. liiton
puheenjohtaja, taidemaalari Maaria Märkälä
kirjoittaa näyttelyn lähtökohdista. seuraaville
sivuille on haastateltu näyttelyn kuutta taiteilijaa.
a
ikaamme sävyttää ajatus taiteen kaikkivoipaisuudesta.
Taiteelta vaaditaan asioita,
jotka eivät siihen kuulu. Ennalta sovitaan millaisia tuloksia taiteelta halutaan – vaikkapa tulosvastuuta, terveyttä
tai hyvinvointia. Tämän perusteella julkinen keskustelu
määrittää, mikä on taidetta. Samaan aikaan yksittäinen taiteilija joutuu pohtimaan kuinka samaistua näihin ajatuksiin. Tekeekö taiteilija taidetta, jos ei halua tehdä jotakin tiettyä tuotetta?
Toinen tila on 85 vuotta täyttävän Taidemaalariliiton juhlanäyttely. Liitto haluaa näyttelyllään
tuoda esille taiteen sellaisena kuin näyttelyn taiteilijat sen näkevät – ilman ajallemme tyypillisiä ennalta sovittuja reunaehtoja tai tavoitteita.
Siksi kuraattoreiksi valittiin taiteilijapari Aarne
ja Arja Jämsä, jotka näkevät kuratoinnin laajemmin kuin vain teosten tai taiteilijoiden valitsemisena näyttelyyn. He painottavat intuition merkitystä taiteen tekemisessä ja kokemisessa. Heidän
mukaansa epävarmuus ja riskinotto ovat asioita,
joita taiteilija tai taiteen kokija eivät voi välttää.
Näyttelyn teokset luotiin kuraattoreiden ja taiteilijoiden välisessä kommunikaatiossa. Prosessi ei kuitenkaan perustunut ohjaamiseen vaan
taiteilijan oman luovuuden tukemiseen. Näin
taiteilijat ottavat riskin asettaessaan teoksensa
koettaviksi ja kokija altistaa itsensä taiteen vaikutuksille. Tämä on Toinen tila.
Lämpimät kiitokset museon henkilökunnalle,
erityisesti näyttelysopimuksen allekirjoittamisen aikaiselle johtajalle Markku Valkoselle sekä
nykyiselle johtajalle Pilvi Kalhamalle, jotka
hyväksyivät ajatuksemme riskinotosta ja mahdollistivat näyttelyn toteutumisen. •
21
anssi törrönen /
Kaaoksen ja järjestyksen tiloja
m
aalausprosessi itsessään
on jo toisenlainen tila,
voimakkaan keskittymisen tila. Katsojalle
maalaus on parhaimmillaan vastavuoroisuuden tila.
Anssi Törrönen on ollut läpi
uransa kiinnostunut muodosta,
pinnasta, erilaisista tiloista, liikkeestä
ja mittakaavoilla leikittelystä, jotka
ovat hänen maalauksissaan saaneet
esittävän ja ei-esittävän välitilassa
olevan ulkomuodon. illusorisuudessaan hämäävät teokset virittävät
katsojan paitsi näkemään ja katsomaan myös kokemaan maalaukset
kaikki aistit avoinna. tärkeintä
teoksissa on kokonaisvaikutelma
ja sen luoma tunnetila.
Emman näyttelytilan panoraamamaisuus ja matalahko kattokorkeus
inspiroivat törröstä maalaamaan
pituudeltaan liki kymmenmetrisen,
viisiosaisen panoraaman kirjahyllystä. teos tuo katsojalle esiin näkymän kirjahyllystä, josta avautuu
kaoottisia ja maisemallisia repeämiä
johonkin toiseen todellisuuteen.
”aukot” kirjahyllyssä kertovat
myös universaalista todellisuudesta,
jossa on aineksia niin katastrofiin
kuin järjestykseen. yhtä totta on
myös maalauksen pinta ja rakenne:
värejä, muotoja ja niiden rytmitystä
tilassa. törröselle kirjat hyllyssä ovat
muodoltaan kuin modernistinen
ruudukko- tai palkkimaalaus.
taiteilija ei kuitenkaan järjestä kirjahyllyään säntillisesti aakkostaen tai
sävyjen mukaan, vaan kirjat saavat
elää surrealistisesti omaa elämäänsä
hyllyssä. modernia järjestystä kommentoivat myös itsessään törrösen
ekspressiivinen maalausprosessi ja
rosoinen jälki teoksissa. sisällöltään
kirjat hyllyssä edustavat ihmisen,
toisen puhetta, avauksia toisiin
paikkoihin, maailmoihin ja aikoihin.
Kirja symboloi myös älyä, tietoa ja
asioiden hallitsemista vastavoimana
maalauksen repeämistä välittyvälle
katastrofikuvastolle.
muidenkin näyttelyn maalausten
eri osa-alueet avautuvat eri tavoin
eri katsomisetäisyyksiltä. taiteilijan
työhuonetilan koolla on oma vaiku-
toinEn til a / anssi tö
tuksensa teosten syntyyn. aiemmassa tuotannossaan taiteilijan
usein käsittelemät ihmishahmot
ovat nyt jääneet. öljyvärin käyttö
on mahdollistanut ohuilla ja paksuilla
maalauskerroksilla luodun suuremman pinnanvaihtelun kuin akryyleillä
tai alkydiväreillä. vaikka ”rappaaminen” ei törrösen sanoin ”ehkä
kuitenkaan ole se omin juttu”.
viileästä ja pelkistetystä väriasteikosta tunnetun taiteilijan maalauksiin ”jostain syystä tuli nyt aika
lämpimiä värisävyjä - osittain.” • TP
Anssi Törrönen (s. 1970 Joensuussa) asuu ja työskentelee
Helsingissä. Hän on valmistunut
Kuvataideakatemiasta 1996 ja
Vapaasta Taidekoulusta 1992.
Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut
yhteisnäyttelyihin Suomessa
ja ulkomailla. Törrönen on ollut
ehdokkaana Carnegie Art Award
–palkinnonsaajaksi (1999) ja saanut
William Thuring –palkinnon 2009
sekä Suomen Taideyhdistyksen
dukaattipalkinnon 1994.
rrönEn
22
KEijo sundvall
emma
toinEn til a / pi
rKKo rantator
Pirkko Rantatorikka (s. 1956)
on Ylitorniosta kotoisin oleva
kuvataiteilija, joka työskentelee
Helsingissä. Hän on valmistunut
Suomen taideakatemian koulusta
1982. Rantatorikalla on ollut
useita yksityisnäyttelyitä kotimaisissa ja ulkomaisissa gallerioissa ja museoissa, ja hän on
osallistunut 1980-luvun alusta
lähtien yhteisnäyttelyihin ympäri
Suomea ja kansainvälisiin näyttelyihin Tanskassa, Ranskassa ja
Saksassa. Hänen teoksiaan on
useiden museoiden kokoelmissa.
iKKa
pirkko rantatorikka /
puuta pintaan
- eräänlaisia
talopiirustuksia
t
alojen syntymisen kaikki
vaiheet ja näihin tuleviin
koteihin liittyvät vahvat
tunnelataukset, odotukset
ja haaveet – näitä aiheitani
koetan seurata ja punoa niitä
kuvallisesti yhteen.
Pirkko Rantatorikka on tullut
tunnetuksi taiteilijana, joka pohtii,
tarkastelee, tutkii ympäristöään ja
sen ilmiöitä tarkasti, analyyttisesti
ja kriittisestikin. rantatorikkaa inspiroivat kuvataiteilijana sosiaalisen elämisemme rakenteet, joista hän on
usein löytänyt ammennettavaa teemallisiin lähestymisiin. Emmaan esille
tulevassa uudessa teossarjassaan
mistä kodit tulevat hän kommentoi
kaupunkisuunnittelua yhdistelemällä
ja rinnastamalla rakentumassa
olevaan uuteen kaupunginosaan
tätä prosessia ryydittäviä ja kommentoivia kuvaelementtejä.
teosten vähitellen kasvava kerroksellisuus toistuu myös taiteilijan
maalaustekniikassa. hän käyttää
pigmenttimusteita aloittaen ensin
lattiatasolla kostutetulle kankaalle
laveeraten, sitten kerros kerrokselta siirtyen kohti yksityiskohtia
pigmenttivärin määrää ja sävyjä
lisäten. väripinnat kasvavat vähitellen kuin piirtäen siveltimellä. syntyy
toisiinsa lomittuvia, väreileviä
pintoja. tekniikka saa aikaan munatemperankaltaisen himmeän värien
kokonaisvaikutelman, joka läheltä
katsoen paikoitellen tuo mieleen
puuvärikynien viivojen kudoksen.
teossarjan konkreettisena lähtökohtana oli myllypuroon rakentuva
uusi suomalaista puukaupunkiperinnettä jatkava noin 1500
asukkaan pientalojen asuinalue.
Ensimmäisen tätä tulevaa rakennusprosessia kommentoivan valo-
kuvien sarjansa taiteilija toteutti
jo 2003–2004, jolloin hän rakensi
oman tikkukylänsä tulevalle tonttimaalle metsään ja dokumentoi
tätä pystyttämäänsä kylää valokuvaamalla sitä eri vuorokauden ja
vuodenaikoina. hän päätti palata
”kohteeseen” uuden kaupunginosan
rakentamisen alettua 2010.
teemasta syntyi monikerroksisuudessaan rikkaita maalauksia, joissa
luonnon, taiteen ja rakennetun ympäristön elementit - historiallisten
kaupunkien asemakaavat, vanhat
kartat, kasvitieteelliset kuvitukset ja
eri aikakausien taiteelliset tulkinnat
on yhdistetty taiteilijan havaintoihin
omassa ajassamme.
tekijän käsiala yhdistää maalausten
monet elementit yhteiseksi, jaettavissa olevaksi kokemukseksi. Katsoja voi
pohtia miten asunnosta, talosta syntyy koti - ehkä se paras paikka? • TP
23
satu rautiainen /
tutkimusmatkoja
t
oinen tila merkitsee minulle yllätyksellisyyttä, uutta
ulottuvuutta. minua on
aina kiehtonut ajatus, että
avaisi laatikon, josta löytyisikin jotain täysin odottamatonta.
Kuvataiteilija Satu Rautiainen (s.
1982) edustaa toinen tila -näyttelyn
nuorta polvea. taidemaalauksen
parissa työskentelevä rautiainen
käyttää näyttelyyn tulevissa teoksissaan akryyli- ja öljyvärejä sekä
musteita. Esille tulee viitisentoista
erikokoista maalausta: teoskokonaisuus ”tutkimusmatkoja”.
rautiainen kertoo teostensa käsittelevän mm. suljettua tilaa, mikro- ja makromaailmoja sekä tilaa
maalauksen tilassa. näyttelyn teema
”toinen tila” näyttäytyy taiteilijalle
moninaisena ja esiintyy sekä maalauksen muodossa että sisällössä.
”aiemmin on ollut aika paljon puissa
olevia taloja - nyt haluan tutkia vielä
enemmän talojen sisämaailmoja.
teoksissa saatetaan esimerkiksi
skannautua huoneen sisään”, kertoo
rautiainen uusimmista töistään.
hänen käyttämänsä välineet ovat
viime aikoina liikkuneet öljyväreistä
kohti musteita. musteiden käyttö
on tuonut työskentelyyn mukaan
veden ja teoksiin läpikuultavuutta.
satu rautiainen kertoo, ettei hän
suunnittele väriteemoja etukäteen,
mutta erottaa kyllä jälkeenpäin jonkun tietyn värin hallinneen yksittäistä kautta. nyt noin vuoden vallalla
on ollut vihreä väri.
taiteilija kertoo ajatuksen yllätyksellisestä ja odottamattomasta
toisesta tilasta syntyneen hänelle
ehkä jo lapsena. perhe kiersi paljon
taidenäyttelyissä ja ranskan Centre
pompidoussa esillä ollut Vautierin
teos le magasin de Ben on jäänyt
rautiaisen mieleen. noin kymmenvuotias satu haltioitui monikerroksisesta työstä. ”myös tuosta teoksesta
aukesi semmoinen tila. tästä aivan
haltioiduin, siis seisoin varmaan tunnin sen teoksen edessä. se kokemus
oli ikään kuin sysäys, jonka jälkeen
aloin kuvitella tiloja: ikään kuin tuon
toinEn tila / satu rautiainEn
ympärillä olisi kokonaisia kaupunkeja,
ja mä asuisin siellä.”
satu rautiainen korostaa vielä,
että hänen teoksensa ovat myös
vertauskuvallisia ja sisältävät viitteitä ihmismieleen, jonka voi vallata
luonto tai jokin muu sen kaltainen.
”Kaikkea ei voi selittää. ihmismielikin on tila. Kun yhden oven avaa,
sieltä voikin tulla jotain yllättävää.”,
rautiainen toteaa. • SS
Satu Rautiainen on valmistunut
Kuvataideakatemiasta vuonna
2008. Hänen yksityisnäyttelyitään
on nähty gallerioissa vuodesta
2001 alkaen ja hän on osallistunut
näyttelyihin Saksassa, Tanskassa,
Ruotsissa ja Suomessa. Rautiaisen
teoksia kuuluu sekä julkisiin
että yksityisiin kokoelmiin.
oman taiteellisen työskentelynsä
lisäksi hän on mukana mm.
taiteilijoiden ylläpitämän Galleria
Huudon toiminnassa ja viiden
suomalaisen taiteilijan performanssi- ja installaatioryhmässä
”Unikuvia-projekti”.
24
emma
olli–pekka merimaa /
Kirpputorikankaiden
toinen tila ja uusi elämä
e
n mä osaa oikeastaan
ommella ollenkaan. Kuvataiteessa voi tehdä erilailla.
taustaltaan ennen muuta
piirtäjänä ja maalarina
tunnettu olli-Pekka Merimaa valitsi
Emman näyttelyyn itselleen uuden
ja kokeellisen välineen ja tekniikan:
kankaan ja ompelun. naapureilta,
sukulaisilta ja kirpputoreilta hankitut
käytetyt kankaat ja vaatteet vanhoista lakanoista sadetakkeihin saavat uuden elämän taiteilijan Emmaan
toteuttamassa teoskokonaisuudessa.
merimaa jatkaa toinen tila –näyttelyn teoksissaan itselleen tärkeän
tutkimuskohteen, ihmishahmon,
käsittelyä. uutena teemana hän on
tutkinut muodoltaan mielenkiintoista ja sisällöltään monimerkityksistä
pisaraa. Emman tilan innostamana
merimaa ryhtyi luonnostelemaan
pisara-aihetta ensin pahville,
myöhemmin kankaalle. aluksi hän
työsti kangasta liimaamalla som-
mittelemiaan paloja pohjakankaalle.
myöhemmin ”kun ompelutaito
kehittyi” hän kokosi kangaspaloista
tekemiään pisaroita ja ihmishahmoja ompelukoneella ommellen.
uuden ja kokeellisen tekniikan löytämisestä tuli vapauttava kokemus.
taiteilijan sanoin tekoprosessi eteni
luontevasti ”kun eriväriset, -kuosiset
ja -tuntuiset kankaat vain etsiytyivät
toistensa seuraan.” ommellut hahmot jäivät tietoisesti kaksiulotteiseen
muotoon, vaikka kankaat antaisivatkin mahdollisuuden kolmiulotteisten
muotojen luomiseen. tilallisuus
syntyy teosten ja näyttelytilan
välisestä vuoropuhelusta.
merimaa on taiteilijan ammattinsa ohella tehnyt hoitoalan
töitä ja kohdannut ihmisiä, joilla
on kommunikaatiovaikeuksia.
näyttelyn kankaiset kasvottomat
figuurit viittaavat vanhoihin tivolija sirkusperinteisiin, joissa viihdykkeenä käytettiin tinttamareskeja.
niissä hahmojen kasvojen kohdalla
oli aukko, johon vierailija saattoi
asettaa omat kasvonsa. nykyihmiselle oman identiteetin
selvittäminen on tullut aiempaa
tärkeämmäksi, kun ympäristön
ja kulttuurin jatkuva muutos ja
mahdollisuuksien runsaus on haurastuttanut ihmisen käsitystä omasta olemassaolostaan ja itsestään.
olli-pekka merimaalle taiteilijan
työn merkitys saattaa löytyä yhtä
hyvin vaikkapa hoitotyöstä, jonka
parissa voi jakaa osaamistaan ihmisten kanssa toisella tavalla kuin
yksin työhuoneessaan tai gallerioihin saapuvan taideorientoituneen
yleisön kesken. • TP
olli-Pekka Merimaa (s. 1967)
on Porista kotoisin oleva kuvataiteilija, joka työskentelee
nykyisin Hyvinkäällä. Hän on
valmistunut Imatran taideoppilaitoksesta 1993. Maastrichtin,
Akureyryn, oaxacan ja Berliinin
residensseissa 1990-luvulla ja
2000–luvun alussa työskennellyt
Merimaa on tehnyt taiteilijan
uransa aikana myös hoitoalan
töitä. Hän opiskelee parhaillaan
lähihoitajaksi. Taiteilijan teoksia
on suomalaisten museoiden
ja julkisten sekä yksityisten
säätiöiden kokoelmissa.
Pöytälaatikkokynäilijä
kyyneleistä
Aurinko laskee
matalaan lätäkköön
kiroilupaikan taakse.
Purnukoista ja putkista
maahan valuneet kemikaalit
hurmaavat auringon
viime lämmössä.
Epänormaalin kauniit kasvit,
kuten uneni,
hohtavat pimeässä.
Ei ole muuta paikkaa
kuin todellisuuden joutomaa.
Vaikka happo löyhkää luistamme
ja olemme hienostuneita rottia,
kuulumme yhteen.
Hyvää yötä.
toinEn til a / olli–pE
KK a mErimaa
oLLI-PEKKA MERIMAA
25
toinEn tila / pEtra innanEn
petra innanen /
ilon lähettiläs
s
uurin osa ideoista lähtee
siitä, että on yksinkertaisesti asioita joita haluan
visualisoida, taltioida tai
välittää.
muutos, muuntautuminen joksikin
toiseksi, on aina kiinnostanut Petra
Innasta. Emman näyttelyyn taiteilija
on tehnyt kaksi eri tilassa olevaa
teoskokonaisuutta, joihin kumpaankin kuuluu suuri maalaus ja animaatiosta ja esineistä koostuva installaatio.
teosten teemana on Beast within:
eläin, peto – toisessa tilassa tiikeri,
toisessa ampiainen – sisällämme.
mitä tapahtuu, kun jotain yllättä-
vää ja outoa muuttuu itsessämme?
mitä tapahtuu, kun selkään tatuoitu
tiikeri tiger-animaatiossa muuttuu
kasvaessaan, tai kun Bzz-ampiainen, innanen itse burleskiesitysanimaatiossaan, ilakoi ja elämöi?
tatuointia taiteilija on harjoitellut
hiljaisuudessa jo vuosia juuri tätä
näyttelyä varten. suuret ja loisteliaat ”perinteiset” öljyvärimaalaukset toimivat installaatioiden vastaparina, vuoropuhelun synnyttäjinä
ja jatkumon antajina. rajat taiteen
eri välineiden välillä rikkoutuvat.
taiteessaan innanen havahduttaa, katsoo asioita ja elämää toisin,
tavanomaisesta poiketen. taiteilija
on aina ollut kiinnostunut oudoista
saduista ja tarinoista, b-elokuvista,
sirkuksesta ja kabareesta, arjen
surrealismista – ”kaikesta huikaisevan kauniista ja tolkuttoman
rujosta” tässä maailmassa. innanen
toi burleskin suomeen viime vuosikymmenellä ja on yhä useammin
liittänyt esiintymistaiteen maalaustensa teemoihin kuten nyt Emmankin näyttelyssä. innasen mukaan
juuri ”burleskissa yhdistyy kaikki
mitä olen tehnyt, ja sen kautta
pystyn jakamaan iloa kansalle…
vastustan lokerointia… Burleski
poisti lohkot, alueet, mitä muut
asettavat taiteen tekemiseen.”
”ilon jakaminen kansalle” ei ole
innaselle mikään tyhjä fraasi. ihminen on kautta historian tarvinnut
irtiottoa arjesta, vapauttavaa
naurua, parodiaa, karnevaaleja
– groteskia unohtamatta. juuri
tätä innanen meille antaa. hänen
taiteensa on samalla kertaa outoa
ja tuttua, hätkähdyttävää ja pelottavaakin. jotakin mikä avaa meissä
suljettuja portteja, vapauttaa
tuntemaan ja näkemään toisin. • HS
Lappeenrannassa 1970 syntynyt
Petra Innanen valmistui Kuvataideakatemiasta Helsingistä
1992. Innasen taiteessa yhdistyvät
maalaus, animaatio, esittävä
taide, tanssi. Hän on pitänyt
yksityisnäyttelyitä ja elokuvafestivaalinäytöksiä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa
ja ulkomailla. Taiteilija asuu ja
työskentelee Helsingissä.
26
emma
miika nyyssönen /
Kun pinta muuttuu tilaksi
o
n monenlaisia ruskeita
ja sinisen sävyjä.
Miika Nyyssösen
taidetta on usein
inspiroinut vanhempi
taide. Emman näyttelyyn hän on
toteuttanut teossarjan Breda 1-100,
joka pohjautuu madridissa pradon
taidemuseon kokoelmissa olevaan
Diego Velázquezin öljyvärimaalaukseen Bredan antautuminen
(1634-35). teos tunnetaan myös
nimellä Keihäät, las lanzas.
miika nyyssösen taide on luonteeltaan suuren mittakaavan taidetta ja teoksissa on usein vahva arkkitehtoninen ote. näyttelyn teema
toinen tila on nyyssöselle keskustelua
kuvataiteen keinoin kauan sitten eläneen taiteilijan kanssa. Breda 1-100
-teossarjassa on itsessään valmiina
tilan käsite, siinä on etuala, keskiala ja tausta. samalla kyseessä on
historiallinen tapahtuma, joka sekin
kuvaa näyttelyn teemaa. ja kun
teos ripustetaan näyttelysaliin, sen
maalaukselliset ominaisuudet ja sen
sisäinen tila tulee osaksi toista tilaa
ja samanaikaisesti se alkaa käydä
toinEn til a / miiKa ny
yssönEn
vuoropuhelua muiden ympärillä
olevien teosten kanssa.
”miksi kiinnostuit juuri velázquezin
teoksesta?”
”se oli monien sattumien summa. Etsiskelin aihetta vuonna 2005
tekemäni teoksen jatkoteokseksi.
siinä teoksessa käytin kirkkaita
värejä ja tietokoneohjelmointia.
nyt …halusin kokeilla rajoitetumpaa
väriskaalaa luodakseni atmosfäärin,
joka mulla oli mielessä. sattumalta
sen vuoden aikana luin teosta barokista ja siinä oli kuva velázquezin
teoksesta …”. teoksessa häntä
kiinnosti erityisesti piirustuksen
jäntevyys ja teoksen tilanjako.
nyyssönen oli pitkään maalannut
akryylilla, joten samalla kun hän
perehtyi itse aiheeseen, hän alkoi
uudelleen opetella öljyvärimaalauksen tekniikkaa. sitä mukaa kun
tiedot 1600-luvun maalaustekniikasta kasvoivat, syvenivät myös tiedot
velázquezin maalaustavasta. alkuperäisessä teoksessa on käytetty
ruskeaan ja siniseen painottuvaa väripalettia ja siinä on vähän kerroksellista maalausta. vaikka nyyssösen
maalausversiot eivät seuraakaan
velázquezin teosta, hän on kuitenkin
pyrkinyt lähelle alkuperäistä teosta.
väriä on käytetty vähän, mikä synnyttää mielikuvan siitä miltä oikea
historiallinen maalaus näyttää.
miika nyyssösen teos muodostuu
sadasta samankokoisesta osasta,
joita hän on kehitellyt luonnoksin
ja tutkielmin. näiden pohjalta syntyneiden sommitelmien väriskaalaa ja
esitystapaa muuttaen on syntynyt
suurikokoinen öljyvärimaalaus
Breda 100 (310 x 370 cm). • PT
Miika Nyyssönen (s. 1965 Mikkeli)
työskentelee Helsingissä. Hän
on valmistunut Kuvataideakatemiasta 1993. Hän on osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin
Suomessa ja ulkomailla ja hänellä
on ollut useita yksityisnäyttelyitä. Maalausten ohella Miika
Nyyssönen on tehnyt installaatioita, video- ja ääniteoksia sekä
veistoksia. Miika Nyyssönen on
toteuttanut pääkaupunkiseudulle
useita julkisia teoksia ja hän on
yksi Länsimetron taidehankkeeseen kuuluvista taiteilijoista.
IRTIOTTOJA
ARJESTA
Espoon kulttuurikeskuksessa
musiikkia
teatteria
elokuvia
tanssia
näyttelyitä
Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Tapiola, Espoo | www.espoo.fi/kulttuurikeskus
Viulukonserttoja
Vokaalimusiikkia
Uudet
erikoissarjat
myynnissä
nyt!
Puhallinkonserttoja
Iltapäiväkonsertteja
Sinfonioita
Kamarimusiikkia
Erikoissarjojen liput Lippupisteestä 27.
7 8.–31.10.
7.
T
Tutus
tu sarjoihin ja tarkempiin myyntiaikoihin
osoitteessa: www.tapiolasinfonietta.fi/s
fi/ arjaliput
fi/s
28
emma
tEKsti / mariannE niEmElä
Kuva
va / salv
v
lva
lv
vat
atorE ElEfantE
näyttely,
y
y jota
y,
ei koskaan ollut
aalto–yliopiston Curating, managing
and mediating art (Cumma)
maisteriohj
h elman opiskelija
hj
i t
ija
valtaavat Emman uuden näyttelytilan.
e
MMAssa avautuu pian uusi kokeellinen tila, jonka on tarkoitus
olla avoin ulkopuolisille näkökulmille sisällön suhteen. Me näyttelykuratoinnin maisteriopiskelijat
olemme saaneet mahdollisuuden
ottaa tila ensimmäisenä haltuun
ja rakentaa EMMAn kokoelmista
näköisemme näyttely. Projektin
tavoitteena on teosten uudenlainen avaaminen
yleisölle sekä kansainvälisten mallien tutkiminen. Päämääränä on siis nykyaikainen ja tiedostava näyttelykokonaisuus.
päämääränä on
nykyaikainen
ja tiedostava
näyttely–
kokonaisuus.
Miten sitten lähestyä tätä rooliamme ulkopuolisena, kokoelmaa vain pintapuolisesti tuntevana
tarkastelijajoukkona – vieläpä aikataulussa, joka
mahdollistaa vain nopean vilkaisun pinnan alle?
Entä mikä on lähtökohtamme tähän projektiin
opiskelijoina, joiden opinnoissa tavoitteena on
osaltaan kehittää omaa kriittistä näkökulmaa?
Mahdollisuuden antaminen uusille näkökulmille ja menetelmille saattaa tuntua museoista
arveluttavalta, sillä kritiikki voi olla ilkikurista,
jopa aggressiivista.
Instituutiokritiikki taiteen muotona on ollut
voimissaan jo vuosikymmeniä. Andrea Fraser
teki fiktiivisiä museokierroksia Philadelphian
taidemuseoon vuonna 1989. Banksy ripusti vuonna 2005 töitään luvatta eri museoiden
seinille. Taidekollektiivi Labofii joutui vuonna
2009 konfliktiin Lontoon Tate Modernin kanssa,
kun se kritisoi teoksessaan yhtä museon isoista sponsoreista,
eista, öl
öljyteollisuusjätti BP:tä. Itse
asiassa tämä kaikkihan alkoi jo vuonna 1917,
kun Marcel Duchampin pisuaari tuomittiin taidenäyttelyyn sopimattomaksi.
Kritiikki ei kuitenkaan ollut meille itseisarvoinen lähtökohta. Aloitimme miettimällä niitä
29
opiskelijoita teosvalintoj
o en
oj
kimpussa keväällä 2013.
Cumm
mma
a
•Sanoista Curating, managing
and mediating art
•Aalto-yliopiston 2-vuotinen
kansainvälinen maisteriohjelma
•Ta
T voitteena edistää monimuotoista
Ta
ja innovatiivista ammattiosaamista
kuratoinnissa ja näyttelyopetuksessa
kysymyksiä, joihin museot nykypäivänä törmäävät, sekä tarkastelemalla kokoelmien pitämisen
nykytodellisuutta.
Ensikontaktimme itse teoksiin oli vierailu museon säilytystiloissa. EMMAn omaa kokoelmaa
on nähty harvoin esillä näyttelytilassa. Sen sijaan
se vaikuttaa olevan erilaisten ovien takana: varastossa, virastoissa, sairaaloissa, työhuoneissa.
Piilossa olevista teoksista olemme lukeneet
EMMA-lehden T
Taideteos työpaikallani -artikkeleista. Kokoelmat elävät kuin kahta todellisuutta: varastossa ja esillä oloa. Esilläolo on jakautunut edelleen kaikille avoimiin tiloihin sekä
puolijulkisiin tiloihin, kuten toimistoihin.
Halusimme näyttelyssä tuoda esiin tätä
tätä nänäkyvillä ja näkymättömänä olemisen monimuotoista tilaa. Kertoen teoksista, jotka odottavat
esille pääsyä – ovat unohdettuj
tu a, jopa kadotuj
tettuja. Tavoitteeksi nousikin lopulta näyttää
kokoelman todellisuutta koskevat kysymykset
visuaalisessa muodossa tutkimuksen ja dokumentoinnin keinoin.
EMMAn kokoelman tutkimisen ohella meitä
kiinnosti myös sen kartuttaminen. Yksi kokoelmaa uhkaavista ongelmista on nopeasti vastaan tuleva varastoinnin haaste. Halusimme
kehittää siihen osaltamme ratkaisua antamalla
sijaa aineettomalle taiteelle, joka ei ainakaan
kuormita varastotiloja. Näin voimme muuttaa
puutteet mahdollisuudeksi uuden tekemiseen.
Ratkaisu toimii myös itsessään kritiikin
muotona, kun käännymme pois traditionaalisen, keräiltävän, fyysisen taiteen parista. Tällä tavoin voimme ehkä luoda jotain sellaista,
mitä koimme EMMAn tarvitsevan. Tyhjää
T
tilaa, mihin rakentaa. •
Näyttely Jaa / ei / poissa - kokoelma
todellisuuksia
a avautuu 13.11.2013.
30
emma
taideteos työpaikallani
tEKsti / liisa smEds
Kuvat / ari KarttunEn, ilpo vainionpää
perhonen tammien
siimeksessä
Emman kokoelmateosten
elämää sijoituspaikoissa
Kuljen Espoon Iivisniemessä pienen Tammipuistikon poikki, koululaisten oikopolkua pitkin
kohti Kaitaan koulua ja lukiota. Puistikon keskellä pysähdyn ihailemaan viiden metrin korkeuteen kohoavaa, neulan lävistämää perhosta,
kuvanveistäjä Pekka Jylhän veistosta Siipirikko
(2010). Perhosen kiiltävään, teräksiseen pintaan
heijastuu auringonvalo, nurmi, tammenoksat,
koko ympäröivä luonto. Reikäkuvioidut siivet
korostavat vaikutelmaa niin, että perhonen tuntuu sulautuvan kokonaan ympäristöönsä.
Olen matkalla haastattelemaan Kaitaan lukion pitkäaikaista kuvataiteen opettajaa, Heljä
Kuvataiteen opettaja Heljä Renfors oppilaidensa kanssa.
Pekka Jylhän veistos
Siipirikko
Iivisniemessä
Renforsia. Hän osallistui Kaitaan koulun ja lukion veistoshankkeeseen, joka liittyi koulurakennuksen perusparannus- ja laajennusprojektiin 2007–2010. Hiljaisessa luokkahuoneessa
Renfors muistelee, että Jylhällä oli viisi veistosehdotusta, ja koulun raati, oppilaat ja henkilökunta, sai osallistua valintaan.
Renforsista oli mielenkiintoista seurata monivaiheista valmistusprosessia pienoismallista veistokseksi. Lujuuslaskentavaiheessa teokseen piti
tehdä muutoksia turvallisuuden vuoksi, vaikka
ne poikkesivat taiteilijan näkemyksistä. Esimerkiksi siivistä oli vedettävä tukivaijerit maahan.
Veistoksen sijaintipaikaksi valittiin koulurakennuksen sisäänkäynnin edessä sijaitseva Tammipuistikko. Valinta vahvistaa yhteyttä paikan
historiaan, sillä osa puistikon tammista on ollut
koulun tontilla aikanaan sijainneen Iivisniemen
kartanon pihapuita. Koulun pihapiirin ulkopuolella sijaitsevasta veistoksesta haluttiin myös
kaikkien iivisniemeläisten yhteinen taideteos.
Veistoshankkeessa mukanaoloaan Renfors
aikoo hyödyntää opetuksessa. Hän on ajatellut
pitää kurssin, jonka aikana oppilaat suunnittelisivat julkisen taideteoksen Iivisniemeen mahdollisesti jonakin päivänä tulevalle metroasemalle.
Pekka Jylhä on kertonut, että hän on halunnut
kuvata neulan lävistämällä perhosella luonnon
haavoittuvuutta – ja on Renforsin mielestä onnistunut siinä hyvin. Hänestä veistos on erityisen
vaikuttava lumisessa asussaan: ”Varsinkin aurinkoisena talvipäivänä veistos on kaunis ja näkyy
hienosti hankea vasten, kun valo heijastuu sen siivistä. Se heijastaa kaiken valon, muuttuu alati valon mukaan ja luo myös itse kuvioita hankeen”. •
31
Gallup
tEKsti / rEEtta Kalajo
Kuva / ari KarttunEn, Emma
1. mistä siipirikko kertoo?
2. minkälainen taide sopii koulun pihalle?
3. tarvitaanko kouluympäristössä taidetta?
Samuli Kerminen, 17
1. mä katson, että siipirikko kertoo
vapaudesta. jos osaa lentää, se
tarkoittaa, että on vapaa.
2. nykytaide sopii mun mielestä
koulun ympäristöön. joku, mikä
ei ole tylsää, ehkä vähän abstraktimpaa, kuten kollaasit esimerkiksi,
graffitia tai liikkuvaa.
3. Kyllä taidetta tarvitaan, koska
me ollaan kuvislukiossa. Ei tarvitse
katsoa pelkästään harmaata
arkea, vaan on jotain mistä saa
inspiraatiota. taide piristää.
Juuli Rönkä, 17
1. se kertoo mun mielestä
läheisyydestä luontoon. ja niin
kuin samulikin sanoi, niin vapaudesta, mutta vapaudesta ilmaista
itseään. se luo kuvaa siitä, että
me ollaan kuvispainotteinen lukio.
2. Koulun pihalla pitäisi olla jotain
sellaista taidetta, mitä ei voi
sabotoida esimerkiksi töhrimällä.
ja sellaista, että kun sitä katsoo,
niin tulee hyvä mieli.
3. En mä tiedä onko se nyt erityisen
tarpeellista, mutta taide tekee ympäristön eloisammaksi. Kun koulun
pihalle valittiin teosta, mä pidin pekka jylhän ilmapalloa muistuttavasta
veistoksesta, mutta se ei sopinut,
kun sen olisi voinut rikkoa tai töhriä.
Lia Wolke, 18
1. mä en tiedä yhtään.
2. just sellainen taide, kun siipirikko
on. se ei ole levoton. se on puiden
keskellä ja sopii ympäristöön.
3. Kyllä taide on tarpeellista, koska
se tekee koulun viihtyisämmäksi
ja koska Kaitaan lukio on taidepainotteinen, niin on hyvä, että
se erottuu taiteen avulla.
Lasse Alho, 18
1. siipirikossa näkyy aika vahvakin
symboliikka: perhonen ja neula.
perhonen on kahlittu maahan.
se on jollain tavalla ahdistavaakin.
mulle tulee mieleen mun isovanhempien ystävän, perhoskeräilijän,
pitkät perhosrivit kiinni alustassaan.
2. mun mielestä koulun ympäristö
vaatii tietynlaista edustuskelpoisuutta taiteelta. taiteilijan pitää näyttää,
että se osaa myös arvostaa sitä
ympäristöä, mihin taideteos tulee.
3. Ei välttämättä tarvita, mutta
kyllä se tuo elämää ja elävöittää
koulun harmaata rakennusta. mä
olin yläasteella, kun siipirikko tuli ja
mun mielestä se oli hieno. se luo
kuvaa, että me ollaan parempien
lukioiden joukossa.
Aleksi Aromaa, 17
1. siipirikko-veistos mielestäni
kertoo perhosten keräilemisestä
ja sen vaikutuksesta ihmiseen ja
luonnon väliseen suhteeseen.
2. Kouluun tai koulun pihalle sopii
melkein kaikenlainen taide. Kaikista
taiteen muodoista pihalle sopii
kumminkin parhaiten veistokset
tai patsaat näyttävyyden ja kestävyyden takia. veistosten ja patsaiden aiheet voivat vaihdella laidasta
laitaan, kunhan aiheet pysyvät
asiallisina. Koulun sisällä taas voidaan
sijoittaa muitakin taiteen muotoja,
koska taiteen säilyvyys tai kestävyys
ei ole este. Kunhan aiheet pysyvät
kouluun sopivina.
3. taide ei ole pakollista koululle
tai sen pihalle, mutta koulun ilme
paranee taiteen myötä ja sitä
kautta myös ilmapiiri ja henki. •
emma
tulevaa ohjelmistoa
Keväällä 2014
syksyllä 2014
rudolf steiner /
arjen alkemiaa
tuomas
a. laitinen
näyttely nostaa esiin kysymyksen, mitä on sosiaalinen
design ja mikä on designin merkitys ihmiselle ja hänen
hyvinvoinnilleen. vitra design museon kokoama näyttely
pohtii designin suhdetta arkkitehtuuriin, taiteeseen
ja ympäristöön filosofi rudolf steinerin jalanjäljillä.
näyttely koostuu steinerin ajattelusta, siitä vaikutteita saaneesta muotoilusta ja taiteesta sekä steinerin
omasta tuotannosta.
Kansainvälisten videoprojektien parissa työskentelevälle Tuomas A. Laitiselle (s. 1976) myönnettiin
keväällä ensimmäinen suomen taideakatemian
säätiön palkinto. osana sitä hänen ajankohtaisiin
sosiaalisiin kysymyksiin pureutuva, videoinstallaatioista
koostuva näyttelynsä nähdään Emmassa syksyllä 2014.
tuomas a. laitinen on valmistunut suomen
taideakatemian koulusta tila-aikataiteen laitokselta
v. 2008. hän asuu ja työskentelee yhdysvalloissa.
Eniten projekteja hän on toteuttanut Kiinassa, jossa
globaalin maailman muutokset ovat selkeimmin
nähtävissä. laitisen töitä on ollut esillä myös mm.
australiassa, japanissa ja turkissa.
Keväällä 2014
feel the spirit!
arjen alkemiaa -näyttelyn yhteydessä tullaan näkemään
laaja kokoelma abstraktin taiteen pioneereihin kuuluvan
ruotsalaisen Hilma af Klintin (1862-1944) teoksia ja lisäksi
muita modernin ja nykytaiteen edustajia.
roGEr Gustafsson
32
Palkittu kuvataiteilija
Tuomas A. Laitinen.
syksyllä 2014
victor vasarely - tribuutti
Hilma af Klint, Kyyhkynen, nro 11, 1915. Sarja UW, Ryhmä 9.
Stiftelsen Hilma af Klints Verk.
näyttely on laaja katsaus op-taiteen pioneereihin
lukeutuvan Victor Vasarelyn (1906–1997) maalaustaiteeseen. abstraktin sommittelun mestari rakensi
maalauksensa geometrisista kuvioista, kirkkaiden
värien rinnastuksista, kineettisista verkoista ja
viivastoista luoden vaikuttavia optisia kohokuvioita
ja liikkeen tuntua. vasarelyn kinetismin perintöä
suomessa jatkavan Matti Kujasalon tuotantoa
tuodaan myös esille näyttelyn yhteydessä.
Kiertonäyttely tehdään yhteistyössä musée
d’ixellesin (Bryssel) ja museum haus Konstruktiven
(Zürich) kanssa. Kuraattorina on Serge Lemoine.
33
program hösten 2013
nyhet från och med oktober: smaKliGa landsKap
(makumaisemia)! måla
med smaker
er och ffärger.
Guidningar och
förfrågningar må-fr
kl. 9-12, tfn (09) 8163 049
eller på nätet
www.emma.museum/sv/
bokaguidning
på EGEn hand
Bland annat detta
förgyller upplevelsen
på konstmuseet:
EvEnEmanG
närmare
e inf
information:
www.emma.museum/
tapahtumat
E enemangen och
Ev
föreställningarna ingår
i inträdesbiljettens pris.
14.9 samlarnas
EftErmiddaG (Keräilyn
iltapäivä)
ä) > E
Evenemang
under helsinki design
esign W
Week
Kl. 13–15.30 samlare
berättar: v
vad ligger
bakom deras samlingsiver? v
vad gör ett föremål
f
fasciner
ande?
12.10 violfaBriKEn
i araBiahimlEn (orvokkitehdas arabian taiv
t aassa)
utställningsrunda på
Emma och busstransport
till arabia, där konstnärerna berättar om sin
arbetsmiljö. heljä liukkosundström presenterar
Birger Kaipiainens gamla
ateljé. av
a giftsbelagd (inkl.
inträde
äde till W
WeeGee-huset
och busstransporten till
arabias
as ffabrik). tidtabellen
preciseras senare.
26.10 musiK på Emma
Kom och koppla av i
konstens värld, smaka på
landskap och upplev hur
man kan måla med ljud.
följ med på en upptäcktsfärd!
tsf
tsfärd!
mer detaljerat
program: www.emma.
museum/emmasoi
få ut
mer av
konsten!
11.12. kl 18.30 Kaipiainen
8.1. kl 18.30 Kaipiainen
5.2. kl 18.30 Cumma /
samlingen
vErKstä
t dEr
tä
verkstäder med
f handsbokning
för
E enemanget ingår i inEv
trädesbiljetten till museet.
24.11 lärKsamlarEn
(Kiurujen keräilijä)
värdering av Kaipiainens
v
konstverk, en del av
WeeGees julevenemang.
W
Kl. 13-16 konsthistoriker
t a peltomaa från auktuij
tionshuset hagelstam.
för sin eget keramikverk
med för värdesattningen.
4.1.2014 dEn mystisKa
världEn (mystinen
maailma) Konstnären
laura pehkonens verkstad
musik i bysantinsk anda,
i utställningslokalen.
pytsloppis. tidtabellen
preciseras senare.
KonstKvart på svenska:
9.10. kl 18.30 samlingen: rött
6.11. kl 18.30 Kaipiainen
www.emma.museum/
sv/tyopajat
Bekanta dig med
utställningen genom
att göra själv!
i lärKornas natt
- aktivitetsrum på
utställningsvåningen på
Emma
mma 19.6.2013-12.1.2014
GEnväGarBrosChyrErna
leder besökaren genom
konstsamlingen
En audioGuidE skapar
stämning på samlingsutställningar
WEEGEEs ryGGsäCKsrEsor för barn,
ffås i biljettkassan
utan extra avgift
KonstvErK som man
får röra sagoberättarstolen
tolen och Konsthanden
hittas vid Emma-shopen
34
emma
Enemmän irti taiteesta!
la-su 19.-20.10.
dimanche
rouge
–fe
f stivaali
fe
omin pä
p in
monenlaista virikettä taidemuseokokemuksen rikastamiseksi
KiurujEn yössä
toiminnallinen ilmE-tila näyttelytilassa 12.1. saakka. tilassa on
myös aalto-yliopistolaisten
tekemä kosketeltava seinäreliefi.
Kansainvälisiä, kokeellisia
a perf
performansse a EMMAn tiloissa (katso myös s. 4).
sej
oiKotiE-EsittEEt
avaavat reittejä
te
tejä
kokoelmaripustukseen.
ääniopas
ilpo tiihosen äänimaisema luo
tunnelmia näyttelykäynnille.
WEEGEEn rEppurEissut
lapsille voi pyytää veloituksetta
lipunmyynnistä.
KosKEtEltavat taidEtEoKsEt
sadutustuoli
tuoli ja taidek
t
äsi löytyvät
Emma-shopin luota.
la 26.10.
emma soi
t
tapahtumapäiv
änä voit rentoutua
taiteen parissa, maistaa maisemaa
ja seurata äänillä maalaamista.
lähde löytöretkelle!
t empi ohjelma:
tark
www.emma.museum/emmasoi.
.emma.museum/
.emma.museum/emmasoi.
tapahtuma sisältyy museolipun
t
hintaan. hoK-asiakasomistajapäivä:
s-etukortilla 10 € (norm. 12 €)
TAPAHTUMAT
Lisää tietoa:
www.emma.museum/
tapahtumat
Tapahtumat ja esitykset
sisältyvät pääsylipun hintaan.
syksy 2013
la 14.9.
Keräilyn iltapäivä
Helsinki Design Week -tapahtuma /
Klo 13-15.30 Keräilijät kertovat:
Mikä saa heidät keräämään?
Miksi esine lumoaa?
la 12.10.
orvokkitehdas
arabian taivaassa
Arabian taideyhdistys ry /
Näyttelykierros EMMAssa ja
bussikuljetus Arabiaan, jossa taiteilijat
kertovat työskentely-ympäristöstään.
Heljä Liukko-Sundström esittelee
Birger Kaipiaisen entistä ateljeeta.
Maksullinen (sis. sisäänpääsyn WeeGeetaloon sekä bussikuljetuksen Arabian
tehtaalle). Aikataulu ja ilmoittautuminen EMMAn verkkosivuilla.
su 24.11. Kaipiaisen
keramiikan
arviointitilaisuus
osana WeeGeen joulutapahtumaa /
klo 13-16 Hagelstamin huutokauppakamarin intendentti, taidehistorioitsija
Tuija Peltomaa arvioi Birger Kaipiaisen
keramiikkaa. Tuo omasi arvioitavaksi.
klo 12-16 Yölliset kiurut saavat siivet,
avoin paja
la 4.1.2014
mystinen
maailma
Aiheena Bysantti /
T
Taiteilij
a Laura Pehkosen avoin työpaja
Musiikkia Bysantin hengessä,
näyttelytilassa
Kippokirppis
Aikataulu tarkentuu myöhemmin.
lokakuusta
lähtien ryhmille
makumaisemia!
UUTUUS ryhmille! Maista maisemaa!
sulo sivEltimEn
draamaKiErroKsEt
lapsillE
HYPPää TAITEILIJA SULo SIVELTIMEN
MATKAAN IHMETTELEMääN JA
TUTKIMAAN TAIDETTA. MISTä TAIDETEoKSESTA KUULUU AALToJEN KoHINAA? MILTä MAALAUKSESSA TUoKSUU?
EMMAN JA TEATTERI HEVoSENKENGäN
ToTEUTTAMA DRAAMAKIERRoS oN
SUUNNATTU 4-8-VUoTIAILLE LAPSILLE.
ESITYKSET: 16.11.2013–11.1.2014
KATSo TARKEMMAT TIEDoT:
WWW.EMMA.MUSEUM/SEURAASULoA
35
puhEEnvuorot
v ratta
va
tav
ta
avat
vat pajat
ylEisöopastuKsEt
Ke 2.10. klo 18 t
toinen tila
-näyttelyn kuraattorikierros kahdella kierteellä
- Aarne ja Arj
Ar a Jämsä
Ke 6.11. vesiputouss
v
ateenkaari-näyttelyn taiteilijat
Grönlund & Nisunen
t
tutus
tu näyttelyyn
tekemällä itse!
sis. pääsylipun hintaan.
taidEsilta lauantaisin
klo 14. Kesto 45 min.
taidEvartti
sunnuntaisin klo 13 ja 16.
lastEn vartti
sunnuntaisin klo 14.
Kesto 15 min.
t
toinen
tila -näyttelyn
yhteydessä monitaiteellinen Leila Halkeama pitää
opastettuja kierroksia
6.10. klo 14, 9.11. klo 12
ja 15.12. klo 14.
Kurkistuksia
aK
Kyllä/
yllä/ei/poissa
yllä/ei
- kokoelma todellisuuksia
–näyttelyyn sekä Emman
taidekokoelmaan taiteilija
Frej
re a Bäckmanin johdolla.
rej
seuraa nettisivuiltamme
päivittyviä tietoja puheenvuoroista: www.emma.
museum/puheenvuorot
aiKuis- ja yritysryhmillE
lokakuusta lähtien uutuutena maKumaisEmia!
maista maisemaa!
taidEKuohut
pirskahtelevan hauskaa
yhdessä tekemistä,
kuohuvaa juomaa ja
herkkupaloja sis.delin
keittiöstä. Kesto 1,5 h
www.emma.museum/
taidekuohut
lapsillE alK. 4 v
lastEn pajaKutsut
seikkaillaan näyttelyssä
ja tehdään omin käsin
pajassa. lopuksi juhlaateria sis.delissä. Kesto:
Emmassa 1,5 h + ruokailu
www.emma.museum/
pajakutsut
varat
a tava
at
tavat
avat
opastuKsEt
taidEvartti,
WirKKala–taidEvartti,
taidEtunti,
taidEsilta,
lastEn tunti ja
lastEn vartti
v rauKsEt ja
va
ilmoitta
t utumisEt
ta
ma-pe klo 9-12,
p. (09) 8163 0493
v aukset myös netissä:
var
www.emma.museum/
opastusvaraus
saav
a utEtta
av
tav
ta
avuus
Emma on liikkumisesteetön. opastukselle
on mahdollisuus varata
käyttöön oppaan ääntä
vahvistava laite. lisätietoa:
www.emma.museum/
info/saavutettavuus
KouluillE
t
tarkis
ta tar
tarjonta
netistä:
www.emma.museum/
kouluille
sy
yksy
yllä emmassa
musiikkia,
keramiikkaa sekä
perfo
f rmanssitaidetta.
fo
muutokset mahdollisia.
Espoo
musEum of
modErn
art
veranta
video
Galleria
portaat
vEsiputoussatEEnKaari ja
muita tapahtumia
luonnossa
saastamoisen
säätiön kokoelmat
agora
BirGEr KaipiainEn
19.6.2013-12.1.2014
toinEn tila
25.9.2013-12.1.2014
raitti
punainEn
27.10. asti
salonki
hissi
ilme-paja
Emma
liput / BiljEttEr
pl 6661, 02070 Espoon KaupunKi
WEEGEE, ahErtajantiE 5, tapiola
(09) 8165 7512
WWW.Emma.musEum
WEEGEE-lippu 12/10 € (KoKo talo = 5 musEota) /
WEEGEE-BiljEtt 12/10 € (hEla husEt = 5 musEEr)
s-EtuKortilla 11 € /
mEd s-förmånsKort 11 €
allE 18 v. ja yli 70 v. maKsutta /
undEr 18 år oCh övEr 70 år Gratis
avoinna / öppEt
ti, to, pE 11–18 / ti, to, frE 11–18
KE 11–20, ilmaisilta 18–20 / on 11–20, fritt 18–20
la, su 11–17 / lö, sö 11–17
opastusvarauKsEt /
GuidEBoKninGar
ma-pE Klo 9-12 / må-frE Kl. 9-12
(09) 8163 0493
WWW.Emma.musEum/
opastusvaraus
WWW.Emma.musEum/sv/
BoKaGuidninG
Bussit / Bussar
hElsinGin Kampista /
från KampEn i hElsinGfors: 106, 110
Espoon sisäisEt Bussit /
Bussar inom EsBo 15, 18, 18Z
WWW.hsl.fi
thE musEum’s
maGaZinE Emma is also
puBlishEd in EnGlish /
ordEr your
frEE Copy /
[email protected]
or rEad
thE maGaZinE
onlinE /
WWW.Emma.musEum/En
näyttElyKEsKus WEEGEE /
utställninGsCEntrEt WEEGEE
viisi musEota, GallEria,
musEoKauppoja, sis.dEli + Café,
KoKoustiloja /
fEm musEEr, GallEri,
musEiButiKEr, sis.dEli + Café /
(09) 8163 1818
mitä Emmassa tapahtuu?