doclehti 2/13 - Tulikomentoja
download 
Report Transcription
lehti 2/13 - Tulikomentoja
Kiltaväki ”korkkasi” uuden museon, s. 6 Musiikkimajuri Riku Huhtasalo Rakuunasoittokunnan päälliköksi, s. 11 Maavoimat näytti iskukykynsä EteläLapin kairassa, s. 10 Tulikomentoja 2/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI Museo Militaria avattiin Hämeenlinnassa, s. 4 - 6 Kiltaväki ”korkkasi” uuden museon, s. 6 Musiikkimajuri Riku Huhtasalo Rakuunasoittokunnan päälliköksi, s. 11 Maavoimat näytti iskukykynsä EteläLapin kairassa, s. 10 Tulikomentoja 2/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI Museo Militaria avattiin Hämeenlinnassa, s. 4-6 TULIKOMENTOJA 2/2013 www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Tykkimiehet ry Kannen kuva: Tulenjohtaja tähystää Lapin kairalla Puolustusvoimat, Miska Reuhkala 2013 Toimituskunta: SIRKKA OJALA, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] SAMUEL FABRIN, toimitussihteeri [email protected] LAURI HAAVISTO [email protected] VELI KAURANEN [email protected] AKI KINNUNEN [email protected] PETRI MAJURI, sotilasasiantuntija [email protected] TERO MÄENPÄÄ, sotilasasiantuntija [email protected] JUKKA SIPPOLA, [email protected] JUHANI SUNI Lehden kiltasivut: [email protected] KALEVI VIRTANEN [email protected] ERKKI WUOLIJOKI [email protected] HANNU VETTENRANTA Lehden postitusrekisteri: [email protected] TULIKOMENTOJA 2/2013 Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . .3 Museo Militarian avajaiset, Sirkka Ojala . . . . . .4 Kiltaväki ”korkkasi” uuden museon, Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .6 Tarkastajan tervehdys, Esko Hartikainen . . . . .7 Vapaaehtoistoimintaan on vetoa, Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .8 Tykkimiehet ry:n palsta, Kari Halonen. . . . . . . .9 Koulutustason mittaus suoritettiin 19. toukokuuta, Puolustusvoimat, Hanni Huhtamaa . . . . . . . . . . .10 Musiikkimajuri Riku Huhtasalo palasi Lappeenrantaan, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . .11 Sukellusvene Vesikon kunnostustyöt, Juha Joutsi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12 Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin, Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . . . . . . .14 Tulenjohto ja viestitoimintaa harjoiteltiin MPK:n kurssilla, Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .18 Museoesineet kertovat osa 13, Samuel Fabrin .19 Heitinpatteristo, Veli Kauranen. . . . . . . . . . . . .20 Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari . . . . .21 Kunnon tykkiupseeri Charpentier, Erkki Wuolijoki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22 Merkkipäivät, Juhani Suni. . . . . . . . . . . . . . . . .23 Upea Jääkärien kotiinpaluun 95-vuotismuistojuhla, Sirkka Ojala . . . . . . . . .24 Alikersantti Jami Perälän kotiutushaastattelu, Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24 Jääkäritykistörykmentti juhlisti 97. perinnepäiväänsä, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . .26 Riemutykkimiehet ja kronikka, Pekka Olkku ja H. Laamanen. . . . . . . . . . . . . . .27 Kirjallisuutta, Vierailijana sotamuseoissa, Olavi Waljakka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .28 Kankaanpään sotaveteraanit ”liikekannalla”, Hannu Vettenranta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .29 Tykistöprikaatin kilta kokousti Porin raatihuoneella, Hannu Vettenranta . . . . . . . . . .29 Tykistökoululla on tulevaisuudessakin vahva rooli tykistön koulutuksen sydämenä, Sirkka Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .30 ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] ILMOITUSMYYNTI: Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky [email protected] PAINO: SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa TOIMITUKSELLINEN AINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere [email protected], 050 368 8460 ILMOITUSAINEISTO: Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340 KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected], (03)6380 138, 0440 478 602 OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Hannu Vettenrannalta. 2 ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) 3DLQR 3D QRWXR QR XR X XRWH RWH H 3DLQRWXRWH Taustalla: Polkupyöräpataljoona 23.6.1941 Joensuu. Kuva: Puolustusvoimat ,”SA-kuva”. pääkirjoitus Puolustusvoimien Kuvakeskus on julkaissut 170 000 SA-valokuvaa internetissä. Etulinjasta kotirintamalle 1939–1945 -kokoelma löytyy internetistä osoitteesta SA-kuva.fi. Puolustusvoimat tarjoaa kuvamateriaalin kaikkien suomalaisten käyttöön. Kesälomaa odotellessa SA-kuva.fi -palvelu julkaistiin Kansallisen veteraanipäivän aattona tukemaan sen teemaa ”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”. Palvelulla Puolustusvoimat haluaa kunnioittaa sotiemme veteraanien perintöä ja siirtää sitä sukupolvilta toisille avoimen kuva-arkiston avulla. Arkiston kuvat ovat valtaosin Päämajan alaisten tiedotuskomppanioiden TK-kuvaajien ottamia. Suomalaisen valokuvan historian asiantuntijat pitävät digitoitujen SA-kuvien kulttuurihistoriallista arvoa ainutlaatuisena. Kokoelma sisältää kuvia maa-, meri- ja ilmavoimista sekä kotirintamalta. Kuvat kertovat myös puhdetöistä ja lottien tehtävistä. Osassa kuvista käy ilmi sodan raakuus, mikä saattaa järkyttää herkimpiä katselijoita. Puolustusvoimien Kuvakeskuksen kuvanegatiivien digitointi vei aikaa 3,5 vuotta ja siihen käytettiin kymmenen henkilötyövuotta. ILMESTYMISAIKATAULU Numero 3/2013 4/2013 Kuva: Hannu Vettenranta SA-kuvat internetissä K esä on kauneimmillaan, täynnä tuoksuja, värejä ja auringon lämpöä. Tämä lukupaketti saapuu juuri juhannukseksi postilaatikkoosi. Luet sitä sitten vilvoittavien vetten äärellä, kesämökin verannalla tai pihanurmella lekotellen toivon, että löydät tästä omasta aselajilehdestäsi kiinnostavaa luettavaa. Tähän lehteen saimme materiaalia sen verran niukasti, ettemme pystyneet tällä kertaa kasaamaan paksumpaa lukupakettia. Muistuttelenkin nyt kiltoja ja teitä kiltalaisia siitä, että kantaisitte edelleen oman kortenne kekoon materiaalin suhteen. Kovin mielellämme julkaisemme lehdessä mukavia kiltajuttuja sekä kertomuksia niin menneestä kuin tulevasta toiminnasta. Myös Maavoimien vaikuttamisharjoituksen materiaali jäi melko niukaksi – sitä tosin voitaneen vielä paikata seuraavassa lehdessä. Kiitokset kuitenkin Tykistöprikaatille siitä avusta, jota sain tuon lehdessä olevan materiaalin kasaamiseksi. Viime lehden ilmestymisen jälkeen minun olisi pitänyt vähän viisastua, sillä maaliskuun ensimmäinen viikkoni vierähti Alueellisella maanpuolustuskurssilla Pirkanmaalla. Kurssikutsua olin odotellut jo muutamana vuonna, joten viikko oli mieluisa. Nyt on ainakin turvallisempi olo, kun tietää, miten monin tavoin yhteiskuntamme ja sen toimijat varautuvat mahdollisiin kriisitilanteisiin ja uhkakuviin. SA-kuva-arkiston avautuminen huhtikuulla kaikelle kansalle oli mieluisa yllätys. Klikkauksia sivustolle tulikin aluksi niin runsaasti, että sivut kaatuivat heti alkuunsa. Nyt kuitenkin sivusto kestää jo ahkerankin katselun. Tämän lehden sisäkannen valokuva onkin tällä kertaa SA-kuva, joka on otettu juhannuksen aikaan 72 vuotta sitten, kun jatkosota oli juuri alkamassa. Kuvasta voi aistia kesäkuun tunnelman ja pölyävän maantien polkupyöräpataljoonan polkiessa Joensuun seudulla. Kuvaa katsellessani jään miettimään, millaista tehtävää polkupyöräpataljoonan sotilaat ovat lähteneet suorittamaan ja miten heille mahtoi sodassa lopulta käydä. Yksi tämän kesän elokuvista on Tykkimiesten uusin dokumenttielokuva Vaikea aika, joka kertoo sodan jälkeisistä vuosista ja siitä, miten raskaat sotakorvausvelvoitteet saatiin hoidettua. Asekätkentäosiossa vilahtaa myös muutamia tuttuja kiltalaisnäyttelijöitä. Seuraava lehti ilmestyy syyskuun loppupuolella. Lehti on myös Tykistöprikaatin Killan 50-vuotisjuhlanumero. Lisäksi lehdessä kerrotaan Riihimäen pamauksesta, jonka muistoksi Riihimäen Seudun Tykistökilta paljasti keväällä muistolaatan. Lopuksi onnittelen kaikkia niitä lehden lukijoita, kiltalaisia ja puolustusvoimissa palvelevia, joille Puolustusvoimain lippujuhlapäivä 4.6.2013 toi ylennyksen tai huomionosoituksen. Auringon lämpöä ja kiireettömiä kesähetkiä teille kaikille! Sirkka Ojala päätoimittaja Aineisto- Ilmestyy päivä viikolla 21.8. 5.11. viikko 38 viikko 50 Tulikomentoja 2/2013 3 Museo Militarian avajaiset SIRKKA OJALA Museo Militarian virallisia avajaisia vietettiin kesäisessä säässä Hämeenlinnassa 17. ja 18. toukokuuta. Museon kutsuvierastilaisuuteen saapui noin 240 vierasta ympäri Suomea ja yleisöpäivänä kävijöitä oli kaksin verroin. Nauhaa leikkaamassa olivat (vas.) museonjohtaja Jaakko Martikainen, Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko ja Museoyhdistyksen puheenjohtaja eversti Esko Hasila. Nauhaa kannattelivat (vas.) museomestari Ilkka Vahtokari ja markkinointijohtaja Kaarlo Purhonen. Komea Pääesikunnan kilpi luovutettiin museolle. YLLÄ: Ennen avajaisjuhlaa järjestettiin Museon kantolipun Lipunnaulaus- ja vihkimistilaisuus museon Tykkihallissa. Naulaustilaisuuden seremoniamestarina toimi Museoyhdistyksen sihteeri Kari Halonen. VASEMMALLA: Lipun vihki käyttöön Hämeenlinna Vanajan seurakunnan kirkkoherra Timo Kalaja. Lippua kantoi museomestari Ilkka Vahtokari. 4 Naulauksen johti museon tunnuksen ja lipun suunnitellut heraldikko Juhani Heinemaa. Ensimmäisen naulan lippuun löi vara-amiraali Juha Rannikko. Lipunnaulaustilaisuuden vieraita ja naulaajia. Juhlan tervetulosanat lausui Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen puheenjohtaja eversti Esko Hasila. Juhlapuheen avajaisjuhlassa piti Pääesikunnan päällikkö varaamiraali Juha Rannikko. YLLÄ: Juhlassa esiintyivät Panssarisoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola ja laulusolisti Erkki Liikanen, joka viihdytti yleisöä hauskoilla tarinoillaan ja mukaansatempaavalla esiintymisellään. OIKEALLA: Kutsuvierasavajaisten juontajaksi saatiin Satakuntalainen viihdyttäjä Olli Mustaniemi alias ”Vääpeli Karjula” ALLA VASEMMALLA: Avajaisissa tarjoiltiin ensimmäistä kertaa Museo Militarian nimikkoleivoksia. Leivoksilla voi jatkossa herkutella Lounasravintola Militariassa. Kutsuvieraita vastaanottamassa olivat Viestikiltojen liiton puheenjohtaja ja Museoyhdistyksen hallituksen jäsen eversti Jukka Kauppila ja Museoyhdistyksen varapuheenjohtaja Lasse Otranen puolisoineen. ALLA OIKEALLA: Tykkimiehet ry:n uusin elokuva ”Vaikea aika” sai ensiesityksensä avajaispäivänä. Elokuvan on ohjannut jo tuttuun tapaan elokuvaohjaaja Tuomo Rysti. Elokuva kertoo vuosista 1944–1948. Sotamuseo luovutti museonjohtaja Jaakko Martikaiselle standaarinsa. Sotamuseota edusti avajaisissa museon suunnittelija Lauri Haavisto. Pioneeri- ja suojelutarkastaja eversti Harri Kauppinen luovutti museonjohtaja Jaakko Martikaiselle kolmen aselajin eteen tehdystä uurastuksesta kenttälapion mallia 40. Yleisöpäivänä Etelä-Hämeen Reserviläispiirin jäsenet opastivat Eko-ammuntarastilla Tykkihallissa. Tulikomentoja 2/2013 Yleisöavajaispäivänä lapset pääsivät ratsastamaan poneilla ja me muut saimme ihailla Hämeen Ratsukillan komeita ratsureita ratsuineen. 5 Kiltaväki ”korkkasi” uuden museon KALEVI VIRTANEN Tunnelma uudenkarheassa ilmastoidussa bussissa oli varhaisena lauantaiaamuna 25.5. samalla kertaa sekä odottava että leppoisa. Edes se, että retkiporukka suli lopulta vajaaseen 15 osallistujaan, ei vaikuttanut mielialaan: nyt mentäisiin ”korkkaamaan” uusi museo, josta tähän mennessä oli saatu vain lukea lehdistä. Porin Seudun Tykistökilta olisi nimittäin ensimmäinen ”virallinen” kiltaretkiporukka, jonka kohteena oli tykistö-, viesti- ja pioneerimuseoista fuusion kautta synnytetty Museo Militaria. Museon juhlavat avajaiset oli pidetty vain viikkoa aikaisemmin. Bussimatka kesti kolmisen tuntia. Reitti kulki Porista Luvian, Rauman ja Euran kautta Hämeenlinnaan – matkan varrelta poimittiin kyytiin kiltaveljiä. Retkeläisten enemmistö toki oli tykkimiehiä, mutta kun porukkaan kuuluivat muun muassa sotilasmuusikko ja aseseppä, ja kun retkibussin kuljettajaksi osui reserviläinen sinkoryhmän johtaja, yhteiset puheenaiheet pitivät huolen siitä, ettei matka juurikaan tuntunut pitkältä. Lounaspöytään, Hämeen historialliseen linnaan päästiin pian puolenpäivän jälkeen. Ruoka maittoi – edes se yleisesti tiedossa oleva seikka, että härkä varsin useasti kokee sukupuolenvaihdoksen teurastamisen yhteydessä, ei retkiporukan ruokailua häirinnyt. Noutopöydän mureaksi kypsennetty kokolihahärkä katosi lautasilta nopeasti. Dokumenttielokuvalla aloitettiin Lounaalta ”singahdettiin särmästi” suoraan asiaan. Lin- nasta oli vain muutaman kymmenen metrin kävelymatka entisen Suomen Tykistömuseon, nykyisen Museo Militarian pääovelle. Museonjohtaja Jaakko Martikainen otti kiltaretkeläiset vastaan asiantuntijan ottein. Aluksi kuultiin lyhyt luento siitä, millainen savotta uuden museon synnyttämisen takana oli sekä katsaukset nykyhetkeen ja museon tulevaisuuden visioihin. Museon toiminnan päämääränä on tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kulttuuriperinnön säilyttäminen tuleville sukupolville ja tehtävänä kyseisten aselajien kulttuuriperintöä koskevan tiedon saatavuuden varmistaminen niiden kulttuuriperintöä tallentamalla ja säilyttämällä ja harjoittamalla tutkimusta, opetustoimintaa, näyttely- ja julkaisutoimintaa sekä järjestämällä museotapahtumia. Haastetta kerrakseen! Hieman keskustelua aiheutti Suomenkin ratifioima henkilömiinojen poistaminen vahvuudesta. Kuvan keskellä oleva keltaiseksi maalattu esine ei kuitenkaan ole miina vaan viuhkapanos. 6 Museonjohtaja Jaakko Martikaisen esitelmän jälkeen katsottiin Tykkimiehet ry:n kustantama ja Tuomo Rystin ohjaama dokumenttielokuva Vaikea aika. Niin sanottuja vaaran vuosia, valvontakomission, asekätkentä- ja sotasyyllisoikeudenkäyntien ja sotakorvausvuosien aikaa käsitellyt elokuva puhutteli retkiporukan melkoisen hiljaiseksi. Dokumentti on ehdottomasti katsomisen arvoinen: sen välittämään viestiin retkiporukka palasi vielä bussissa kotimatkallakin. Jotain uutta, jotain vanhaa… Museon elokuvateatterista siirryttiin vähin äänin kahville Lounasravintola Militariaan ja sieltä edelleen museon näyttelytiloihin. ”Paljon on tuttua, mutta paljon toki uuttakin”, euralainen kiltaveli Ilkka Tupala summasi näyttelyn antia. Museo oli Tupalan mielestä muuttunut edukseen vaikka viimeistely oli vielä hieman kesken. Ja toden totta, näyttelyesineistöstä nousikin väistämättä mieleen häämenoihin valmistautuvan morsiamen varustaminen: jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua ja jotakin sinistä. Vai miten se nyt menikään? Niin tai näin, retkeilijät ihastuivat näyttelyn ja suunnitelmallisuuteen ja näyttelyesineitä arvostavaan esillepanoon. Jopa raskaat, monisatakiloiset tykit oli nostettu 10–20 senttiä irti lattiatasos- Kolmisen vuotta sitten varusmiespalvelunsa suorittaneen Markus Vatkan (kuvassa keskellä) ilme sen sanoo: ”Tämä ei ole sotilaan punkka vaan pikemminkin sivarin makaus”. ta omille korokehyllyilleen. Myös esineiden selitetekstit oli laadittu siten, että niiden käyttötarkoitus kävi hyvin selville. Museonjohtaja Martikainen toimi ryhmän oppaana ja hänen omasta sotilastaustaan johtuen runsaimmin suullista informaatiota kierroksen aikana kuultiin pioneeriaselajiin liittyvistä museoesineistä. Eniten niin sanottua ”pulinaa” taisi kuitenkin aiheuttaa varusmiesten kasarmielämää esittelevä punkkakaappi -nurkkaus. Kolmisen vuotta sitten oman varusmiespalveluksensa suorittanut Markus Vatka ei oikein tahtonut saada silmiään irti ”totaalisen huonosti” pedatuista sängyistä. Museonjohtaja Martikainen lupasikin korjata asiantilan pikimmiten – ja tarvittaessa omakätisesti! Tyytyväinen retkiseurue Aikaa on aina liian vähän minkä hyvänsä museon näyttelyyn tutustumiseen. Museo Militaria ei ole poikkeus säännöstä: katseltavaa, keskusteltavaa ja kysyttävää olisi riittänyt vielä ainakin päiväksi ellei jopa pariksi. Vaikka näyttelyn rakentaminen oli vielä hieman ”vaiheessa” etenkin museon kolmannen kerroksen osalta ja vaikka valmiissa kerroksissakin joistakin näyttelyesineistä selitetekstit vielä puuttuivat, kiltaväen retkiseurue oli lauantaipäiväänsä varsin tyytyväinen. Ainoaksi miinukseksi koettiin vain se, että aikaa varsinaiseen näyttelyyn tutustumiseen oli liian vähän. Alun perin Satakuntaan, Kankaanpään Niinisaloon tykistövaruskunnan läheisyyteen, vanhaan kansakoulurakennukseen 1977 perustettu tykistöaselajin erikoismuseo, Tykistömuseo on pienestä alusta kasvanut merkittäväksi kansainväliseksi aselajimuseoksi ja samalla tutkimusja matkailukohteeksi. Tykkimies on syystä ylpeä. ”Päätöntä menoa!” Tuon luonnehdinnan kuulee usein ja yhä useammin eri työyhteisöissä. Hektinen elämäntahti ja tehokkuusvaatimukset kaikilla elämänalueilla takaavat sen, että vauhtia riittää eikä ole aikaa liiemmin ajatella. On kuitenkin tehtäviä, joissa tärkein tuotos ovat riittävän tiedon, pohdinnan ja loogisen ajattelun perusteella syntyvät johtopäätökset ja ratkaisut. Aika ajoin on siis itse kunkin pysähdyttävä hetkeksi ja tuumattava, pitäisikö olla aikaa ajatella. Esimerkiksi tarkastajan johtoryhmineen on ajoittain syytä pohtia, mihin tykistöä ylipäätään tarvitaan. Tykistöjärjestelmän ylläpito ja kehittäminen on resursseja vievää puuhaa. Nykypäivien niukkuudessa turhat investoinnit ovat jopa kohtalokkaita. Siispä kysymys kuuluukin: tarvitaanko maavoimissa nykymuotoista tykistöä? Tykkimieheltä kysyttäessä vastaus on tietysti: ”Totta ihmeessä”. Perustelujakin toki tarvitaan, koska epäilyksiä todellisesta tarpeesta kuulee aika ajoin esitettävän. Vastaargumentit kiertyvät usein toteamukseen, ettei nykymuotoisissa eikä tulevissakaan konflikteissa käytetä massiivisia tykistökeskityksiä Tali-ihantalan malliin. Tässä yhteydessä on muistettava puolustusvoimien, myös maavoimien päätehtävä: Suomen valtion sotilaallinen puolustaminen. Puolustuskyky rakennetaan ja ylläpidetään turvallisuusympäristön vaatimuksia vastaavaksi. Siis valmistaudutaan pahimmassa tapauksessa torjumaan hyökkääjä koko valtakunnan Tulikomentoja 2/2013 alueella. Tähän tehtävään tarvitaan kaikki käytössä oleva tulivoima maalta, mereltä ja ilmastakin. Suomalainen tykistöjärjestelmä on luotu ja kehitetty juuri maavoimajoukkojen tukemiseen. Tykistöjärjestelmän osilla voidaan myös täydentää tiedustelu- ja valvontaverkkoa ja johtamisjärjestelmän palvelukykyä. Tärkein vaikutus syntyy kuitenkin erityyppisten ampumatarvikkeiden tuhovoimasta. Ammuttu kranaatti tai ammus säästää ääritilanteessa suomalaisten sotilaiden henkiä. Periaate olkoon: ”Uhraa kranaatti, älä miestä.” Tykistöä siis tarvitaan nykymuotoisessa ja tulevaisuudenkin maavoimien taistelussa. Suomalainen järjestelmä perustuu vahvasti yksinkertaiseen, määrällisesti suhteellisen vahvaan vedettävään kenttätykistöön. Miksi? Järjestelmä on edullinen ylläpitää ja käyttää ja se täyttää tehtävänsä pääosassa uhkamallien vaatimuksia. Kehittämispotentiaalia on etsittävä suorituskyvyistä, joilla voidaan ratkaista taisteluja. Erikoissuorituskyvyt ovat aina kalliita hankkia ja ylläpitää, joten niitä on hankittava viisaasti ja panos-tuotossuhteita huolellisesti puntaroiden. Juuri näin on suomalaista tykistöjärjestelmää ylläpidetty ja kehitetty. Esimerkiksi voidaan ottaa kaukomiinoittamiskyky, joka on hankittu raskaiden raketinheitinyksiköiden myötä. Vuoden merkittävin tykistöjärjestelmäharjoitus, Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2013 on tätä kirjoitettaessa kohta käsillä. Harjoitussisältöjä on jälleen kehitetty edellisen harjoituksen kokemuksin. Puitteet tarjoavat erinomaisen ympäristön useiden vaikuttamiskeinojen suunnittelun ja käytön harjoittelulle. On mieluisaa päästä esittelemään harjoituskokonaisuutta pohjoismaisille kollegoille vuosittaisessa tarkastajatapaamisessa. Harjoitusjärjestelmää on edelleen kehitettävä ja muistettava pitää tässäkin jalat maan kamaralla. On ajoittain otettava aikaa ajattelulle. Puolustusvoimauudistus etenee suunnitelmallisesti kohti vuoden 2015 tavoitetilaa. Toiveissa on, että uusi järjestelmä vapauttaa aidosti resursseja päätoimintoihin. Materiaalia on kyettävä uusimaan ja joukkoja on kyettävä harjoittamaan. Kahden vuosittaisen MVH:n koulutusjärjestelmä tarvitaan tavoitteiden mukaisesti käyttöön. Toivottavaa on myös, että tykistöjärjestelmä säilyttää vetovoimansa henkilöstöresurssien – asevelvollisten ja palkatun väen – jakautumisessa. Myönteisen tykistöbrändin ylläpidossa ja kehittämisessä on jokaisella tykkimiehellä roolinsa. Koska seuraava tarkastajan tervehdys ilmestyy joulukuun numerossa, käytän tässä tilaisuuden kiittääkseni tykistöyhteisöä saamastani tuesta ja kannustuksesta tarkastajapestissäni. Kiitos kaikille! Toivon samanlaisen myönteisen tuen jatkuvan myös seuraajalleni eversti Pertti Lahtiselle, kokeneelle ballistalle, joka aloittaa tehtävässä marraskuun alussa. Menestystä sinulle, Pertti, arvostetun ja hienon asejärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen pyörteissä. Näillä ajatuksilla päättäväisesti eteenpäin! Töitä on tehtävä päivittäin päämäärä kirkkaana mielessä. Suomi tarvitsee kattavaa sotilaallista puolustuskykyä. Maavoimat tarvitsee vahvan vaikuttajan ja suorituskykyisen tulivoiman tuottajan: tykistön. Niin – ”Uhraa kranaatti, älä miestä.” Toivotan kaikille tykkimiehille – ja heitinmiehillekin – palveluksessa ja reservissä menestystä tehtävissä ja ajoittain aikaa ajatella. Käykäähän myös sankoin joukoin Museo Militariassa. Se on merkittävä osa tykistöbrändiä ja sopivasti Hämeenlinnassa hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Eversti Esko Hartikainen 7 Vapaaehtoistoimintaan on vetoa Vapaaehtoistyö on merkittävä voimavara yhteiskunnassa. Se tarjoaa kansalaisille erilaisia mahdollisuuksia tehdä mielekkäitä asioita monella eri alalla. Vapaaehtoistyöllä voidaan myös ylläpitää tai täydentää monia sellaisia toimintoja, joihin yhteiskunnan resurssit eivät yksin riitä, ja näin tuottaa yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä. Monet järjestöt tarjoavat vapaaehtoistyömahdollisuuksia myös ulkomailla. Pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyö on varsin tehokasta. Tulos perustuu rahalliseen panostukseen suhteessa tehtyihin työtunteihin. Esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalitoiminnan alan kustannukset olivat noin 23 euroa tunnilta, kun SPR:lle tehdyn vapaaeh- toistunnin kustannukset olivat alle kolme euroa. Vapaaehtoistoimijoille ei makseta palkkaa, mutta heille voidaan korvata matka- ja muita kuluja. Vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Tutkimuksessa selvitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK), Suomen 4H-liiton sekä SPR:n vapaaehtoistyön kansantaloudellisia vaikutuksia. Mainituissa järjestöissä tehdään vapaaehtoistyötä yhteensä lähes 11 miljoonaa tuntia vuodessa. Tuntimäärä vastaa noin 6700 henkilötyövuoden panosta, minkä kansantaloudellinen arvo on peräti 132 miljoonaa euroa. Ei siis mikään vähäinen summa, ja kyseessä on vain neljän järjestön jäsenten panos. Ilman vapaaehtoistyöntekijöitä tämä kaikki jäisi yhteiskunnan tehtäväksi. Todennäköisemmin näitä töitä ei tekisi kukaan tai ainakaan niitä ei tehtäisi nykyisessä laajuudessaan. Onkohan kukaan laskenut vapaaehtoisen maanpuolustuksen taloudellista arvoa? Todennäköisesti kyse on merkittävästä panoksesta. Vapaaehtoistyön tarkkaa rahallista arvoa on vaikea mi- tata, sillä kaikkea vapaaehtoistyötä ei tilastoida eikä sitä voida verrata suoraan palkkatyöhön sen erilaisen luonteen vuoksi. Lisäksi vapaaehtoistyön vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle yhteiskuntaan kuin pelkästään kansantalouteen. Näiden neljän järjestön lisäksi laajaa vapaaehtoistyötä tehdään muun muassa maanpuolustusjärjestöissä, urheiluja metsästysseuroissa, nais- ja nuorisojärjestöissä, terveysalan järjestöissä, seurakunnissa, kouluissa, vapaapalokunnissa ja monissa muissa yhteisöissä. Suomalaiset ovat ahkeria vapaaehtoistyön tekijöitä, sillä runsas kolmannes 15–74-vuotiaista harrastaa vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä on mukana vuosittain 100 000, SPR:ssä 45 000 ja yli 500 vapaapalokunnassa 15 000 kansalaista. Mikä sitten motivoi ja innostaa ihmisiä vapaaehtoistyöhön? Halu saada hyvää mieltä, tuntea itsensä tarpeelliseksi, saada jotakin konkreettista ansioluetteloonsa, saada työkokemusta tai tulla huomioiduksi ovat keskeisimmät motiivit. Esimerkiksi SPR:n toiminnassa ihmisiä kiinnostaa halu auttaa muita, palkitsevat ihmissuhteet sekä toiminta järjestön ihanteiden ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Joku on joskus saanut itse apua ja haluaa vastavuoroisesti auttaa muita. Sosiaalista vastuuta tunteva henkilö pitää velvollisuutenaan auttaa itseään huonommassa asemassa olevia ihmisiä. Vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä mukana olevat ovat keskimääräistä maanpuolustushenkisempiä miehiä ja naisia, jotka haluavat kehittää sotilaallisia tietojaan ja taitojaan muun muassa ammunnassa, kuntoilussa, aselajitaidoissa, arjen turvallisuusasioissa ja erätaidoissa. Myös veteraani- ja sotilasperinteen ylläpito sekä vaaliminen ovat tärkeitä monille kansalaisille. Reserviläisille motiivina saattavat olla ylennykset, joihin osaltaan vaikuttavat kertausharjoitusvuorokaudet. Motiivien kirjo olla mukana vapaaehtoistyössä on hyvin laaja ja perusteet ovat monenlaisia riippuen vapaaehtoistoiminnasta. Ja mikä tärkeintä: tekemistä kyllä riittää kaikille halukkaille. Harri Kainulainen Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja uutisia 8 Tykistön tarkastaja ja Tykistöprikaatin komentaja vaihtuu Suomi mukaan kyberharjoituskonseptiin Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen on määrätty tykistön tarkastajaksi Maavoimien Esikuntaan Mikkeliin 1.11.2013 lukien. Uudeksi Tykistöprikaatin komentajaksi on määrätty eversti Mikael Feldt Puolustusministeri Carl Haglund on hyväksynyt Suomen osallistumisen Euroopan puolustusviraston (EDA) kybertyötä tukevaan aiesopimukseen. Aiesopimuksen maat sitoutuvat määrittelemään yhdessä yhteiset suorituskykyvaatimukset kyberharjoitusten ja -koulutuksen alalla. Käynnistettävä yhteistyö 1.11.2013 alkaen. Eversti Feldt palvelee tällä hetkellä Porin prikaatin esikuntapäällikkönä ja hän on toiminut aiemmin muun muassa puolustusvoimain komentajan adjutanttina sekä Jääkäritykistörykmentin komentajana Panssariprikaatissa. tähtää tarvittavien suorituskykyjen harmonisointiin harjoitusten saralla. Hankkeessa tarjotaan lisäksi asiantuntija-apua harjoitusympäristöjä rakentaville maille. EDA on valmistellut kybertyötä Viron johdolla vuodesta 2012. Viron ja Suomen lisäksi hankkeeseen osallistuvat Alankomaat ja Itävalta. Toivotan aluksi koko lehden lukijakunnalle hyvää alkanutta kesää. Kirjoittelen tätä palstakirjoitusta kotini parvekkeella auringon paistaessa, lintujen visertäessä ja kasvien siitepölyjen pelmahdellessa tuulen puuskien ja pienempien henkäysten mukana. Toivottavasti kirjoitustyökaluna käyttämäni kannettava tietokone ei ole kovin siitepölyallerginen ja kestää maisemakonttorityöskentelyn rasitukset. Kevätkauden tapahtumia perinteiseen tapaan Suomen Tykistön päivän juhlallisuuksia vietettiin Helsingissä 6.3.2013. Tykistökenraali Nenosen haudalle laskettiin seppele, yhdistys piti sääntömääräisen kevätkokouksensa, iltajuhlassa kuultiin Pekka Vasaran esitelmä tykistökenraali Nenosen viestitoimintaan liittyvästä tutkimuksesta ja kehitystyöstä sekä tykistön tarkastajan, eversti Esko Hartikaisen, esitelmä tykistön kehitysnäkymistä ja tulevaisuudesta. Palkitsemiset kuuluivat ohjelmaan tykkimiesillallisen kera. ”Vaikea aika”dokumenttielokuva valmistui Dokumenttielokuvatuotanto on saanut jatkoa. Sodasta Rauhaan dokumenttifilmin II osa, nimeltään Vaikea aika, käsittelee Suomen vaiheita toisen maailman sodan päättymisen jälkeisenä aikana 1940-luvun loppupuolelta aina 1950-luvulle. Elokuva julkistettiin virallisesti Hämeenlinnassa 17.5.2013 pidetyn Museo Militarian avajaisjuhlan yhteydessä. Kuten aiemmatkin tuotetut dokumenttielokuvat, tämä filmi on myynnissä Museo Militarian museomyymälässä ja sitä esitetään museovieraille museon elokuvasalissa. Filmin esitysoikeudet on myyty Yleisradiolle, joka tulee esittämään filmin ohjelmistossaan tulevaisuudessa. Yhdistys toivoo, että jäsenistö (yhdistyksen ja jäsenyhdistysten henkilöjäsenet) sekä myös suuri sotahistoriasta kiinnostunut yleisö hankkisi filmin omiin kotiteattereihinsa. Yhdistyksen ylimääräinen kokous Yhdistyksen ylimääräinen kokous pidettiin Museo Militariassa Hämeenlinnassa 8.5.2013. Kokous päätti, että Tykkimiehet ry luovuttaa Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:lle (Museo Militaria) museokäytössä olleen omistamansa irtaimiston, kuva-, esine- ja arkistokokoelmat sekä kirjaston. Irtaimiston arvoon tehtiin ennen sen luovuttamista alaskirjaus. Irtaimisto luovutettiin tasearvoltaan 160 247,00 euron suuruisena. Kuva-, esine- ja arkistokokoelmat sekä kirjasto luovutettiin ilman tasearvoa. Vastaavalla tavalla myös Pioneeriaselajin Liitto ry ja Viestikiltojen Liitto ry ovat luovuttaneet omat museokäytössä olleet omaisuuserät Museo Militarialle. Museo Militaria Museo Militarian avajaisia viettiin Hämeenlinnassa 17.– 18.5.2013. Perjantaina 17.5 järjestettiin museon lipunnaulaustilaisuus lipun vihkimisineen sekä vietettiin runsaslukuisen kutsuvierasyleisön läsnä ollessa Museo Militarian virallisia avajaisia. Lauantaina 18.5. avajaistilaisuus jatkui yleisölle avoimena tapahtumapäivänä. Väkeä oli paikalla myös lauantaina runsaslukuisesti. Tykkimiesten, pioneerien ja viestimiesten panostukset sekä järjestelyt museon avajaistapahtumaan saivat hyvän vastaanoton ja kiitosta monelta taholta. Museo Militaria, joka esittelee tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien historiaa ja toimintaa, on tutustumisen arvoinen kohde. Uudistetun museon sisänäyttelytilat alkavat olla tätä kirjoitettaessa viimeistelyä vaille valmiina. Ulkonäyttelyn rakentaminen jatkuu kesäkaudella 2013. Toivottavasti ennätätte käydä paikan päällä vaikkapa pienen retkiseurueen kera, tutustumassa uuteen museoon. Aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä kohtuullisten ja raikastavien sadekuurojen kera teille kaikille! Kari Halonen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja uutisia Suomeen kriisinhallintaveteraaniohjelma Tykistön päivänä 6.3.2013 laskettiin seppele Hietaniemen hautausmaalla Tykistökenraali Nenosen haudalle. Kuva: Matti Soini. Tulikomentoja 2/2013 Puolustusministeriö on päättänyt kriisinhallintaveteraaniohjelman laatimisesta. Tavoitteena on tehostaa sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä palvelevien ja palvelleiden tukitoimia. Ohjelmassa korostuu erityisesti kriisinhallintatehtävissä toimivien psykososiaalinen tuen kehittäminen. Palveluksen aikaista perheiden ja lähiomaisten vertaistukea kehitetään yhteistyössä Suomen Rauhanturvaajaliiton kanssa. Puolustusvoimiin perustetaan myös uusi henkilöstötukikoordinaattorin tehtävä, jonka toimenkuvaan kuulu kansallisesti koordinoida ja kehittää kriisihallintahenkilöstön tukea. Kriisinhallintaveteraanien tukitoimien kehittäminen tehdään muilta osin täysin erillään sotaveteraanien ja sotainvalidien tuen kehittämisestä. 9 Maavoimat näytti iskukykynsä Etelä-Lapin kairassa Maavoimien vaikuttamisharjoitus järjestettiin Rovajärven harjoitusalueella 13.–24.5.2013. MVH2013 oli puolustusvoimien suurin ampumaharjoitus vuonna 2013. Harjoitukseen osallistui joukkoja ilma- ja merivoimista sekä miltei kaikista maavoimien joukko-osastoista. Harjoitus muodostui tykistön taisteluosasto- ja järjestelmäharjoituksista, maavoimien panssarintorjunta- ja panssarivaunuharjoituksesta sekä rajajoukkojen harjoituksesta. MVH2013 oli laaja ja vaativa usean aselajin sekä järjestelmän yhteistoimintaharjoitus. Harjoitus toimi myös kesäkuussa kotiutuvien varusmiesten loppusotana. Harjoituksen johtajan Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtisen mukaan harjoitus tarjosi asevelvollisten koulutuksen ohella erinomaiset puitteet tutkia ja kehittää sotavarustusta sekä harjaannuttaa kantahenkilökuntaa niin kouluttajina kuin sodan ajan joukon johtajina. Järjestelmäharjoitusvaiheen johti Tykistökoulun johtaja everstiluutnantti Pertti Holma. Harjoitus oli jatkoa vuoden 2012 harjoitukselle, mutta nyt sen sisältöä oli laajennettu entisestään. Mukana oli merkittävä pioneeriosuus linnoittamisen ja suojan tutkimuksen muodossa, ja panssarintorjuntaharjoituksiin oli lisätty nyt myös panssarivaunujoukkoja. AMOS -kranaatinheitinjärjestelmä Patria AMV -alustalla. Kuva: Puolustusvoimat, Miska Reuhkala Koulutustason mittaus suoritettiin 19. toukokuuta Kaikki palkitut. TEKSTI: PUOLUSTUSVOIMAT, HANNI HUHTAMAA KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT, MISKA REUHKALA JA HANNI HUHTAMAA Rovajärven maastossa otettiin mittaa taisteluosastoista koulutustason mittauksessa. Taso oli korkea ja kaikki ylsivät kiitettäviin suorituksiin. Voiton vei tällä kertaa Kainuun prikaati. Koko päivän kestänyt koulutustason mittaus nosti osastojen motivaation ja taistelutahdon aivan uudelle tasolle. Mittaus oli tasainen ja erot taisteluosastojen välillä vähäisiä. Tykistön tarkastaja, eversti Esko Hartikainen oli tyytyväinen jokaisen osaston tuloksiin. Hänen mukaansa kukaan ei epäonnistunut täysin. - Tulokset olivat viime vuosiin verraten paremmat. Koulutustason mittauksella on pitkät perinteet ja se varmasti motivoi. Toivottavasti hyvä kiertää ja tulevaisuudessa on eri osastojen vuoro olla kärjessä, kommentoi Hartikainen. Taisteluosasto 31:n tulenjohtajan, kokelas Santeri Teinin 10 mukaan mittauksessa sai mennä ihan tosissaan. - Kyllä siellä hiki tuli! Kokonaisuus meni täydellisesti, parhaiten onnistuivat mittaamiset. Myös partio toimi todella hyvin, kehuu Teini. Myös harjoituksen johtajan apulaisen, majuri Pauli Pukaralammin mukaan koulutustason mittaus meni kaikin puolin loistavasti. - Kaikki joukot onnistuivat hyvin. Tavoitteena oli, että jokainen saa onnistumisen tunteita ja se tavoite saavutettiin, hän toteaa. Koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Pertti Holma oli puolestaan erityisen tyytyväinen tulen osuvuuteen. - Se oli niin hyvä, että kyllä se selkeästi pistää hymyilyttämään. Legendaarisen V.P. Nenosen tykin sai mukaansa 2. Mekanisoitu taisteluosasto. Koulutustason mittauksen tulokset MVH2013 TYKISTÖ 2. Mekanisoitu taisteluosasto, 823 pistettä Taisteluosasto 33, 798 pistettä Taisteluosasto 31, 761 pistettä Taisteluosasto 32, 595 pistettä KRANAATINHEITIN Taisteluosasto 33, 645 pistettä Taisteluosasto 31, 628 pistettä Taisteluosasto 32, 561 pistettä 2. Mekanisoitu taisteluosasto, 479 pistettä TAISTELUOSASTOT Taisteluosasto 31 (KAIPR), 1692 pistettä 2. Mekanisoitu taisteluosasto (PSPR), 1687 pistettä Taisteluosasto 33 (KARPR), 1675 pistettä Taisteluosasto 32 (TYKPR, PORPR), 1506 pistettä TAISTELUOSASTO 31:n muodostivat Kainuun prikaatin joukot ja sen pääkouluttajana toimi rykmentin komentaja everstiluutnantti Markku Puustinen. TAISTELUOSASTO 32:n muodostivat esikunta, jääkärikomppania, raskas patteristo ja kranaatinheitinkomppania ja sen pääkouluttajana oli Satakunnan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Paavo Keskiruusi. TAISTELUOSASTO 33:n selkärangan muodostivat Karjalan prikaatin ja Pohjois-Karjalan prikaatin joukot. Harjoituksen viimeisellä viikolla osastoa vahvennettiin Kainuun prikaatilla. Osaston pääkouluttajana toimi Karjalan tykistörykmentin komentaja majuri Juha Tuhkanen. MEKANISOIDUN TAISTELUOSASTO 2:n muodosti Jääkäritykistörykmentti. Taisteluosaston komentajana toimi everstiluutnantti Asko Kopra taistelijaparinaan tulenjohtokomentaja kapteeni Ville Hukkanen. Kankaanpään Seudun Tykistökilta muisti Riku Huhtasaloa. Muistamisen luovuttivat Pekka Termala ja puheenjohtaja Hannu Vettenranta. Eversti Pertti Lahtinen luovutti Suomen Kenttätykistösäätiön myöntämän vuoden tykkimiesteko -palkinnon. ”Voikohan sillä ampua?” Asiaa tutkivat eversti Pertti Lahtinen ja musmaj Riku Huhtasalo. ”Kerran rakuuna, aina rakuuna” Musiikkimajuri Riku Huhtasalo palasi Lappeenrantaan SIRKKA OJALA Ystävänpäivänä 14. helmikuuta Niinisalon Sotilaskodissa vietettiin iltaa lämpimissä tunnelmissa upean konsertin merkeissä, kun sympaattinen kapellimestari, musiikkimajuri Riku Huhtasalo jätti jäähyväisiään Satakunnan Sotilassoittokunnalle sekä runsaalle joukolle ystäviään. Itsellenikin Rikun siirtyminen pois Satakunnan Sotilassoittokunnan riveistä tuli täytenä yllätyksenä. Asia selvisi vasta, kun löysin postilaatikostani kutsun läksiäiskonserttiin. Musiikkimajuri Riku Huhtasalo ehti vaikuttaa Pohjanmaan ja Satakunnan alueella reilun kahdenkymmenenyhden vuoden ajan ja jätti pysyvän jälkensä pohjanmaalaisten, satakuntalaisten ja pirkanmaalaistenkin musiikinystävien sydämiin. Rikulle itselleen komennus uuteen tehtävään Rakuunasoittokuntaan ei tullut yllätyksenä, sillä ensimmäinen kutsu Lappeenrantaan tuli kuulemma jo vuosi sitten. Rikulle Rakuunasoittokunnan rivit ovatkin entuudestaan tuttuja. Vuonna 1986 hän astui varusmiespalvelukseen Uudenmaan Rakuunapataljoonaan ja varusmiespalveluksen suoritettuaan hän siirtyi Lappeenrannan varuskuntasoittokuntaan. Lappeenrannasta tie kulki vuonna 1991 Pohjanmaalle, jossa hän vaikutti Pohjanmaan Sotilassoittokunnassa yhdeksän vuotta suorittaen samalla Tulikomentoja 2/2013 loppuun virkauraansa kuuluvat opinnot. Satakunnan Sotilassoittokunnan päällikkyys tarjoutui Huhtasalolle vuonna 2000. Aika Niinisalossa on ollut levytysten kulta-aikaa: CD Juhlamarssi ilmestyi heti vuonna 2001, Kirje sieltä jostakin vuonna 2003 ja Maakuntalauluja tenori Jyrki Anttilan kanssa vuonna 2006. Viimeisin levytys on vuonna 2008 Jukka Kuoppamäen kanssa tehty Sininen ja valkoinen. limestari musiikkimajuri Huhtasalolle. Palkinto onkin hieno tunnustus Soittokunnan pitkästä työrupeamasta. Vuoden 2013 loppuun asti Satakunnan Sotilassoittokunta jatkaa matkaansa täyttä vauhtia apulaiskapellimestarinsa johdolla. Kuten Osmo Olkkonen leppoisassa ja viihdyttävässä konserttijuonnossaan totesi: ”kerran rakuuna, aina rakuuna”. Ympyrä on nyt siis Rikun osalta sulkeutunut. Me jääm- me mielenkiinnolla odottamaan, miltä Riku näyttää luurankotakissa ja millaisia hienoja sävellyksiä hän saa aikaan lappeenrantalaisten musiikkivirtuoosien parissa. Eihän Riku toki hylkää Satakuntaa, sillä Osmo Olkkosen sanoja lainatakseni: ”Viikot kuluvat nyt siis matkalaukkumiehenä, työtehtävissä Maasotakoulun siipien suojassa Saimaan rannalla ja viikonloput – nähtävästi Satakunnassa.” OIKEALLA: Musiikkimiehen upea läksiäiskakku oli kaunis katsella ja makea sisältä. ALLA: Satakunnan Sotilassoittokunnan ja Pohjanmaan Sotilassoittokunnan yhteistyö on hioutunut vuosien kuluessa saumattomaksi. Vuoden tykkimiesteko Satakunnan Sotilassoittokunnalle Konsertti-ilta sai arvoisensa kruunun, kun Tykistöprikaatin komentaja eversti Pertti Lahtinen yllättäen kipusi Sotilaskodin lavalle ja luovutti Suomen Kenttätykistösäätiön myöntämän Vuoden tykkimiesteko -palkinnon Satakunnan Sotilassoittokunnalle ja sen kapel- 11 Sukellusvene Vesikon kunnostustyöt Suomenlinnakeskuksessa laajempi näyttely JUHA JOUTSI Suomenlinnassa olevalle museosukellusvene Vesikolle on kahden vuoden ajan tehty remonttia, joka on nyt valmistunut. Vene avautui uudessa värityksessä yleisölle 8.5.2013. Suomen viides ja viimeinen sukellusvene Vesikko valmistui 1933 Turussa CrichtonVulcanin telakalta. Vene oli telakan oma hanke, johon valtiolla oli osto-oikeus. Veneen nimi oli vuoteen 1936 asti sama kuin telakan numero eli CV 707. Nimen Vesikko vene sai 30.4.1936. Vesikko otti osaa talvi- ja jatkosotaan. Jatkosodassa heinäkuussa 1941 se torpedoi neuvostoliittolaisen kuljetusalus Vyborgin, mikä jäi sen ainoaksi upotukseksi. Vesikko laski lippunsa viimeisen kerran 15.12.1944. Rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet, ja muut neljä venettä myytiin romuksi vuonna 1953. Vesikko pysyi vielä joitakin vuosia säilytyksessä ennen lopullista hylkäystä ja välttyi täpärästi romuttamiselta vuonna 1959. Veteraanien vaatimuksesta ja Puolustusvoimien päätöksellä se siirrettiin Suomenlinnaan vuonna 1963. Alkoi kymmenvuotinen kunnostustyö, ja yleisölle vene avattiin Merivoimien vuosipäivänä 9.7.1973. Kölin alta korroosiota Veneen ulkosäilytys ja sijainti lähellä vedenpintaa eivät 12 säilytysaikana ennen museointia. Aluksen sisäosien laitteita on nyt osittain palautettu ja entisöity. Nämä työt, kuten osan kannen metallitöistä, suoritti Besase Oy. Laitteiden kunnostukseen kuului muun muassa syvyysruorien osoittimien kytkentä, eli kävijä voi syvyysruoria kääntäessään todeta vastaavan peräsimen asennon muutoksen. Aluksen puheputket on myös kunnostettu – kävijät voivat puhua keskenään veneen keskuksen ja koneosaston välillä. Aivan kaikkea ei saatu kunnostettua, mutta kävijää odottaa silti ainutlaatuisen alkuperäinen 1930-luvun sukellusveneen interiööri. ole olleet hyväksi säilymisen kannalta. Köli on ollut niin matalalla, että korkea vesi on syksyisin saattanut täyttää sen osittain, ja veden sisältämä suola on jäänyt syövyttämään rakenteita. Säiden armoilla oleva puukansi on jouduttu uusimaan pariin kertaan jo ennen 2000-lukua. Vuonna 2010 käynnistettiin veneen suurin museoaikainen peruskorjaus. Hankkeen tekniseen johtoon saatiin insinöörikomentaja evp. Erkki Virtanen, jonka laivatekninen asiantuntemus on ollut hankkeessa korvaamaton. Keskeinen osa projektia on ollut veneen nostaminen paikoillaan siten, että korkea vesi ei enää yllä alimpiin rakenteisiin. Nosto toteutui eräiden teknisten ongelmien jälkeen marraskuussa 2011. Venettä nostettiin 80 cm ylöspäin, ja nosto-operaatio kesti noin viikon. Noston suoritti Suomenlinnassa toimiva Alfons Håkans -telakka. Nyt alkoivat varsinaiset korjaustyöt. Kölin peitelevyt jouduttiin uusimaan kokonaan. Keväällä 2012 työt keskeytettiin veneen avoinnapitokauden ajaksi ja ne jatkuivat taas syksyllä. Poikkeuksellisen sateinen syksy ja kylmä kevät vähensivät käytettävissä olleiden työpäivien määrää, mutta kaikki suunnitellut työt saatiin kuitenkin tehtyä. Töiden yhteydessä havaittiin myös vakavia korroosiovaurioita veneen peräosassa muotorungon ja painerungon välissä. Nämä saatiin korjattua, mutta jollei mitään olisi tehty, olisi perä saattanut olla korjauskelvoton muutaman vuoden sisällä. Kevään 2013 kuluessa rakennettiin myös uusi puukansi, jonka teki Oy Spinkkilä ltd. Vesikko sai uudet värit Hankkeen kuluessa tehtiin aluksen ulkoasua koskevia päätöksiä. Vesikko on koko museoaikansa ollut 1930-luvun rauhanaikaisissa väreissä, ja nyt päätettiin maalauttaa se vuoden 1943 mustavalkoiseen naamiokaavioon. Toinen merkittävä muutos on 20 mm Madsen konetykin asennus paikoilleen komentotornin eteen. Tykki ei ole Vesikon alkuperäinen mutta samaa tyyppiä. Konetykin jalka oli Vesikossa täysin omanlaisensa. Siitä rakennettiinkin kopio Merivoimien Upinniemen korjaamolla. Aluksesta otettiin tai varastettiin jonkin verran osia sen Tänä vuonna 80 vuotta täyttävää Vesikkoa esitellään myös Suomenlinnakeskuksessa 8.5. avattavassa Sukellusveneet Suomessa -näyttelyssä, jossa esitellään sukellusvenetoimintaa Suomen lähialueilla ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle. Näyttelyssä on esillä osin ennennäkemätöntä filmi- ja kuvamateriaalia. Vesikko on Sotamuseon suosituin yksittäinen käyntikohde. Siihen on vuodesta 1973 alkaen tutustunut jo noin miljoona kävijää. Nyt suoritetut kunnostustyöt pelastavat sen vielä seuraavalle sukupolvelle. Ennemmin tai myöhemmin alus on kuitenkin saatava sisätilaan, jos sen halutaan säilyvän. VESIKKO Crichton-Vulcan 1933 Uppouma pinnalla: 248 t Sukelluksissa: 298 t Pituus: 40,9 m Leveys: 4,0 m Syväys 4,0 m Koneet: Diesel 2x350 hv, Sähkömoottorit: 2x180 hv Nopeus: pinnalla 13 s, sukelluksissa 9 s Aseistus: 3-53 cm torpedoputkea, 20 mm konetykki, 7.62 mm kk Miehistö: n. 20 henkeä Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin – Sotamuseon väliaikainen perusnäyttely avattu Liisankadulla TEKSTI: LAURI HAAVISTO, KUVAT: SIRKKA OJALA Talvisotanäyttelyn päätyttyä joulukuun lopussa 2012 aloitettiin Sotamuseossa välittömästi vanhan näyttelyn purkaminen ja uuden rakentaminen. Vajaassa kahdessa kuukaudessa mittava työ oli saatu päätökseen. Uuden väliaikaisen perusnäyttelyn Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin -näyttelyn avasi 7. maaliskuuta Pääesikunnan päällikkö vara-amiraali Juha Rannikko. Museovieraalle on tarjolla läpileikkaus Suomen sotahistoriasta hakkapeliitoista nykypäivään. Näyttely tarjoaa kuvien, tekstien, esineiden ja multimedioiden avulla läpileikkauksen Suomen sotahistoriasta ja itsenäisen Suomen Puolustusvoimien historiasta. Perusnäyttelyn luonteeseen kuuluu, että se tarjoaa lyhyen katsannon kaikkiin merkittäviin Suomen sotahistorian tapahtumiin. Tiedon syvyyttä voi laajentaa tutustumalla esimerkiksi multimedioihin tai syventäviin teemateksteihin. Tarkoituksena on saada kävijälle lyhyt yleiskäsitys Suomen menneisyydestä ja sen käymistä sodista sekä täydentää ja syventää jo aikaisemmin hankittua tietoutta. Menneisyyttä esineitten kautta Aidot esineet ovat suurelle osalle vierailijoista syy tulla museoon. Esimerkiksi British Museumissa vierailun tärkein syy voi olla nähdä Magna Carta. Teksteihin tutustuminen saattaa jäädä tuossa massiivisessa museossa vähemmälle. Sotamuseon näyttelytilat eivät luonnollisesti ole yhtä massiiviset kuin British Museumilla, mutta mielenkiintoisia esineitä on silti runsaasti esillä. Yksittäisenä nostona voidaan ottaa neuvostoliittolaisen puoluepoliitikon Sergei Kirovin pronssipatsaan pää. Patsas räjäytettiin Itä-Karjalassa 1943, kun pronssia tarvittiin suomalaisten kenraalien rintapysteihin. Räjäytys toteutettiin siten, että pää säilyi ehjänä, ja taiteilija Sakari Tohkan Tulikomentoja 2/2013 pronssisia rintapystejä on nyt museossa Kirovin pään yhteydessä näytteillä. Esineen tarina kuvaa hyvin sodan aikana tehtäviä ratkaisuja – vihollisen taiteella ei paljon arvoa annettu. Merkittävien esineiden lista on pitkä sisältäen materiaalia kaikista merkittävistä käännekohdista Suomen sotahistoriassa. Koko Maanpuolustuskorkeakoulu näyttelyä tekemässä Tämänkaltaista suurta näyttelyä tehtäessä on siihen luonnollisesti sidottu koko Sotamuseon henkilöstö useamman kuukauden ajaksi. Sotamuseon kaikki muut toiminnot elivät hiljaiseloa, kun näyttelyä tehtiin. Maaliin kuitenkin lopulta päästiin. Tärkeänä apuna ovat olleet myös MPKK:n muut yksiköt. Esimerkiksi Kuvakeskus on tehnyt todella suuren työn kuvataulujen ja Kielikeskus käännösten suhteen. Remonttia odotellessa… Näyttely on väliaikainen ja päättyy vuoden 2015 lopussa. Väliaikaisuus liittyy Liisankatu 1:n remontin tarpeeseen, mutta ainakaan tätä kirjoitettaessa ei päätöstä remontin aloittamisesta ole vielä tehty. Nyt kuitenkin kävijöille on mahdollisuus tutustua Sotamuseon kokoelmien helmiin – tilaisuus kannattaa siis käyttää hyväkseen. Erityisesti Puolustusvoimien henkilökunnan kannattaa muistaa, että henkilökortilla pääsee ilmaiseksi näyttelyyn seurueen kanssa. Myös opastukset ovat ennakkoon varattuna ilmaisia. SOTAMUSEON KOHTEET Juhlapyhien osalta tarkista aukioloajat Sotamuseon nettisivuilta: www.sotamuseo.fi VÄLIAIKAINEN PERUSNÄYTTELY Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin Avoinna ma suljettu, ti-to klo 11–17, pe-su klo 11–17 Liisankatu 1, Helsinki SUOMENLINNA Sotamuseon Maneesi Autonomiasta Atalantaa Iso-Mustasaari, Suomenlinna Avoinna joka päivä klo 11–18, 30.9.2013 asti SUKELLUSVENE VESIKKO Susisaari, Suomenlinna Avoinna joka päivä klo 11–18, 31.8.2013 asti 13 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2013 merkkipäivien mahdolliset muutokset pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 3/2013 aineistopäivä on 21.8.2013 ja ilmestymisviikko 38 Tykkimiehet ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050 62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575 9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312 0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at) nordea.com. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33500 Tampere, mp 0503688460 sirkka.ojala(at)gmail.com, jäsensihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at) jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi 14 Kainuun Tykistöja Heittimistökilta Yhteystiedot: KAINUUN TYKISTÖ- JA HEITTIMISTÖKILTA RY Viertokatu 19 A, 87150 KAJAANI kaithkilta(at)gmail.com http://www.kaithkilta.vuodatus.net Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, mp 0445646667. jrytty(at)gmail.com, sihteeri Antti Laakkonen, mp 0452097505, antti.laakkonen(at)gmail.com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, mp 050 511 9414, vtuovi(at)gmail.com. Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Kiltaretki Mikkeliin 9.2. Kilta järjesti 9.2. vuoden ensimmäisen retken Mikkeliin yhteistyössä Mikkelin seudun tykistökillan kanssa. Vierailukohteena oli jatkosodan aikainen päämajan viestikeskus Lokki, joka sijaitsee Naisvuoren luolassa. Lämpimät kiitokset Mikkelin tykkimiehille hyvästä yhteistyöstä. Kiltailta Helikopterikillan vieraana Utissa 6.3. Tutustuimme Utin helikopteritoiminnan historiaan Helikopterikillan perinnetiloissa Suomen Tykistönpäivänä, tykistökenraali Nenosen syntymäpäivänä, 6.3. klo 18.00. Historian ja toiminnan esittelijänä toimii Helikopterikillan puheenjohtaja Kari Kinnunen. Killan tiloissa oli erittäin paljon suomalaisen helikopteritoiminnan historiaan liittyvää esineistö ja kirjallista aineistoa. Karjalan tykistörykmentin komentaja vaihtui 1.4. Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Pasi Pasivirta siirtyi Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitoksen johtajaksi. Rykmentin komentajan tehtävän otti vastaan majuri Juha Tuhkalainen. Kilta onnittelee nimityksistä ja toivottaa menestystä uusissa tehtävissä. Kevätkokous Lappeenrannassa 17.4. Karjalan tykistökillan kevätkokous pidettiin perinteisesti Lappeenrannassa17.4, paikkana tällä kerralla Maasotakoulu. Kokouksen puheenjohtajana toimi Seppo Lahtela ja sihteerinä killan sihteeri Sini Timonen. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset kevätkokousasiat vuoden 2012 toimintakertomuksen hyväksyminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille. Killan taloustilanne on pysynyt edelleen vakaana. Vuoden 2012 lopussa killan jäsenmäärä oli 446. AMOS-ammuntojen seuraaminen 1.5. Vapunpäivänä 1.5. kokoonnuttiin Karjalan prikaatin sotilaskodin pysäköintipaikalle klo 9.00. Josta siirryttiin bussikuljetuksella seuraamaan AMOS-ammuntoja Pahkajärvelle. Tutustuttiin tuliasemiin ja seurattiin ammuntojen sujumista tulenjohdossa. Osumatarkkuus oli erinomaista ja toiminta oli jälleen kerran vakuuttavaa. Vierailun päätteeksi nautittiin lounas Johtolassa ja kuultiin rykmentin komentaja majuri Juha Tuhkalaisen esitys rykmentin kuulumisista. Itä-Viron retki 17. – 18.5. Aurinkoisen ja lämpimänä toukokuun viikonloppuna vierailtiin Virossa reittiä Tallinna –Narva – Valga – Tartto – Tallinna. Matkanjohtaja toimi perinteiseen tapaan Olli Kröger ja asiantuntijaoppaana evl Vesa Valtonen. Ensimmäisenä matkapäivänä suunnattiin Tallinnasta kohti Narvaa, käyntiin Kohtla-Järvellä Palavan kiven museossa. Sen jälkeen saatiin erinomainen kuvaus Sinimäen erittäin ankarista taisteluista tapahtumapaikoilla. Näillä taisteluilla oli vaikutuksensa myös Suomen historiaan. Lisäksi tutustuttiin myös Narvan valtauksen kulkuun ja paikkoihin. Valgassa perehdyimme Pajun taisteluun ja kävimme muistomerkeillä. Kiitos Ollille hyvistä matkajärjestelyistä ja Vesalle erinomaisesta tietopaketista. Tulevaa toimintaa: Kiltaretki Salpalinjalle syyskuussa Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Seuraa killan ilmoituksia sekä kotisivuja. SYYSKOKOUS JA KARTR:N PERINNEPÄIVÄ 1.11. Killan syyskokous pidetään Vekaranjärvellä perjantaina 1.11. samalla kiltalaiset voivat osallistua KarTR:n perinnepäivän viettoon. Virallinen kokouskutsu seuraavassa Tulikomentoja-lehdessä. Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen marraskuussa. Tarkempaa tietoa ohjelmasta syksyn aikana. Kilta Facebookissa Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/ KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Tietoa tulevista tapahtumista Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja – lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika. Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, sinitalvikki(at) gmail.com, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9 G, 45200 Kouvola, maija.l.leskinen(at)gmail.com. Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at)phnet.fi Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at) tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola , Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)phnet.fi Tulikomentoja 2/2013 Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422 Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at) surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342, haverinenantti(at) gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: KILLAN vuosikokouksessa valittiin killan uudeksi puheenjohtajaksi Veijo Wälkky, hallituksen jäseniksi Erkki Pesonen (uusi), Pertti Saarelainen, Jorma Volotinen, Kari Martikainen ja killan entinen ( 14 vuotta ) puheenjohtaja Pekka T. Hyttinen. Kokouksessa muistettiin killan pöytästandaarein seuraavia jäseniä: Erkki Hyttinen ja Kari Laaninen Liperi sekä Raimo Paltakari Joensuu. KILTA osallistuu ” Rajalla – maanpuolustusta Pohjois – Karjalasssa” – näyttelyyn Suomen Kivikeskuksessa Juuassa. Killan hallituksen edustajat ovat osallistuneet näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen. Killan hallussa olevaa perinnemateriaalia on luovutettu näyttelyyn, joka on osittain hajautettu näyttelyn käsikirjoituksen mukaisesti eri aikakausia kuvaaville osastoille. Osittain killan materiaali on keskitetysti entistä Paloaukean varuskuntaa ja Pohjois-Karjalan Patteristoa esittelevälle osiolle. Näyttelyssä on esillä ainutlaatuista paikallista, kiltojen, keräilijöiden ja aseharrastajien sekä museoiden, mm. sotamuseon kokoelmien materiaalia unohtamatta piha-alueella yksityisomistuksessa olevia tykkejä. Näyttelyssä valotetaan sekä sotaväen historiaa, sotahistoriaa että rajavartioinnin historiaa. Näyttelyn virallisena suojelijana toimii Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja näyttely on saa- nut maavoimien tuen mm. näytöksineen, mitä alueella toteutetaan. Kilta kutsuu omat jäsenet ja kaikki Tulikomentoja -lehden lukijat tervetulleeksi näyttelyn vieraiksi. Näyttely on avoinna 4.6. – 30.9.2013 päivittäin (viikonloppuisin 8.-9.6. ja 29.6. -11.8.) Tarkempia tietoja: www.tulikivi.fi/tulikivi/kivikyla (ajankohtaista, näyttelyt ). PALOAUKEA-PÄIVÄÄ vietetään 28.09. 2013 lauantai Ylämyllyn Jyrinkylässä. Ohjelmassa mm. Karjalan Sotilassoittokunnan (varattu) pienimuotoinen konsertti, jonne vapaa pääsy myös Jyrinkylän asukkailla sekä Killan jäsenten ja entisen Paloaukeanvaruskunnan henkilöstön tapaaminen ja yhteinen, osittain omakustanteinen ruokailu ja tapaaminen. Ohjelma suunnitteilla ja tarkentuu lähiaikoina. Kutsut tulevat killan jäsenille jäsentiedotteen mukana. VARAA aika jo nyt kalenteristasi, lisätiedot ja tiedustelut Erkki Pesonen, 0400 920240, s-posti emopesonen(at)gmail.com tai puheenjohtaja. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi 15 Titausrasti oli Museo Militarian avajaisten yleisöpäivän yksi suosituimmista. Myös Riihimäen Seudun Tykistökiltalaiset verestivät viestitystaitojaan. Kuva: Sirkka Ojala. peräntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 0092 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at) suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Löydät Tykistöprikaatin Killan myös Facebookista, käy katosmassa ja tykkäämässä https://www.facebook.com/ p a g e s / Ty k i s t % C 3 % B 6 p r i k a a t i n Kilta/125969320789285?ref=hl Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi. Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040 7048 230, reino.heininen (at)gmail.com. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku.koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24. fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi. pansio(at)suomi24.fi. Jäsenkirjuri Rauno Salo, Koukkukankareentie 44 as 1, 20320 Turku, mp 040 540 2710, rauno.salo. ra(at)gmail.com Killan verkkosivut: www.turunseudun tykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at) kopteri.net Rahastonhoitaja Rauno Heino, VaununKunniavartio Suomen Tykistön päivänä tykistökenraali Vilho Petter Nenosen haudalla Hietaniemessä. Kuva: Matti Soini. 16 Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa ,Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet. net/safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at) dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at) gmail.com Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika. aarnio(at)utu.fi Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 7558554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.fi Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.com Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija(at)satakuulo.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie 16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364, peltomak(at)netti.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL5, 38841 Niinisalo, p. 0299 800 (vaihde) Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.html Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050 3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi uutisia Harri Kainulaiselle SPR:n kultainen ansiomitali ja paloristi Ministeri Päivi Räsänen sekä pelastusylijohtaja Pentti Partanen toivottivat ristin saajat tervetulleiksi valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan. Harri Kainulaisen takana Porin apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus ja pelastusopiston entinen rehtori Reijo Tolppi. Kuvat: Perttu Vepsäläinen. Tasavallan Presidentin myöntämä SPR:n kultainen ansiomitali luovutettiin 14.4. SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja Harri Kainulaiselle piirin vuosikokouksessa Helsingissä. Kainulainen on toiminut aktiivisesti yli 50 vuoden ajan eri puolilla Suomea SPR:n luottamustehtävissä osasto-, piiri ja järjestötasoilla. Kultainen ansiomitali on uusi huomionosoitus, joka myönnettiin tänä vuonna 67 ansioituneelle ”ristiläiselle”. Sisäministeri Päivi Räsänen myönsi 26.4. vakuutusneuvos Harri Kainulaiselle paloristin ansioista palo- ja pe- Jäseneksi ilmoittautuminen Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 2/2013 lastusalan hyväksi tehdystä työstä. Kainulainen toimi 2000–2005 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) puheenjohtajana. Toimiessaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) puheenjohtajana hän oli kehittämässä SPR:n, SPEK:n ja MPK:n keskinäistä yhteistoimintaa varautumisen koulutuksessa sekä vapaaehtoisjärjestöjen roolia viranomaisten tukena sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Paloristi on varsin harvinainen huomionosoitus, joka on perustettu 1942 ja jaettu kaikkiaan 212 henkilölle. Tällä kertaa ristin sai 16 henkilöä. Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 17 Tulenjohto- ja viestitoimintaa harjoiteltiin MPK:n kurssilla RAIMO OJALA Tulenjohto- ja viestikurssi järjestettiin maaliskuussa Niinisalossa. Kurssi oli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Satakunnan KOTUyksikön järjestämä ja toteutettiin Tykistöprikaatiin tukeutuen. Keskeisenä tavoitteena oli harjoitella toimimista tulenjohtoryhmän eri rooleissa. Kurssin aluksi kapteeni Marko Laine piti havainnollisen esitelmän maavoimien uudistetun taistelutavan käyttöönoton vaikutuksista erityisesti tykistölle. Maavoimien taistelutapaa ja joukkoja uudistetaan niin, että puolustus voidaan toteuttaa pienemmällä joukkomäärällä. Alueellisen puolustuksen perusperiaatteet säilyvät, ja yleinen asevelvollisuus tarvitaan myös tulevaisuudessa. Uudistukset on jo otettu koulutuskäyttöön varusmiehille. Uudistetussa taistelutavassa korostuvat aktiivisuus, aloitteellisuus, liike ja joustavuus. Joukot voivat käyttää samanaikaisesti eri taistelulajeja. Taistelutilan valmisteluun kuuluvat keskeisesti suluttaminen, linnoittaminen ja oman toiminnan suojaaminen. Tulenkäytöllä ja yllättävillä iskuilla tuotetaan vastustajalle tappioita. Toiminta tapahtuu samanaikaisesti koko vastuualueen syvyydessä. Hyökkääjän sitoutuessa taisteluun syvällä alueella sen voima ehtyy ja sitoutuu oman toiminnan ja yhteyksien suojaamiseen. Lopulta hyökkääjän liike pysähtyy. Uusi tapa taistella nojaa vahvasti tekniikkaan, jolloin laitteisto tulee muuttumaan ja johtamisesta tulee teknisempää. Johtajat voivat nähdä näytöltä omien ja vihollisjoukkojen toiminnan. Johtamisjärjestelmä mahdollistaa tilannekuvan ja käskytyksen ryhmätasolle asti. Tykistön tehtävät siirtyvät enemmän operatiivinen tulenkäytön alueelle. Uuden tais- 18 telutavan myötä ryhmitysalueet tulevat olemaan laajempia kuin aikaisemmin. Käyttöönotto merkitsee tietysti myös kalusto- ja ohjelmistohankintoja. Uudistus etenee vaiheittain ja hallitusti, koska kyse on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti varsin mittavasta hankkeesta. Taisteluosaston käytössä olevat epäsuoran tulen yksiköt varustetaan 122 H 63 -tykeillä ja 120KRH sekä 81KRH -kranaatinheittimillä. Viikonlopun mittaisen kurssin pääpaino oli tulenjohtoryhmän ja -partion tehtävien opiskelussa ja harjoittamisessa. Lauantaina harjoitukset toteutettiin simulaattorilla. Sunnuntaipäivä käytettiin lähes kokonaan tulenjohtotoiminnan käytännön harjoitteluun maastossa. Aurinkoinen kevätpäivä pienestä pakkasesta huolimatta mahdollisti hyvät olosuhteet toimintaan. Erityisesti harjoiteltiin maalin paikannusta, tulenjohtoryhmän toimintaa sekä erilaisia tulikomentoja. Maalin määrittelyä harjoiteltiin perinteisellä tulenjohtotasolla, SANLAlla sekä tietokoneella ohjelmallisesti. Viestivälineistä käsiteltiin SANLAn lisäksi uudempia digitaalisia LV 241 ja LV 141 -kenttäradioita. Viikonlopun opetuspaketti oli tiivis ja ajankäyttö hyvin optimoitu. Yliluutnantti Sami Järvinen vastasi Tykis- Kurssilaiset harjoittelevat tulikomentojen antamista maastossa. Maali on tuossa suunnassa. töprikaatin osalta käytännön järjestelyistä sekä opetuksesta kokonaisuutena. Tavoite oli antaa kurssista paras mahdollinen hyöty kaikille osallistujille riippumatta kunkin aiemmasta osaamistasosta. Kurssin päättyessä osallistujilta saatiin koulutuksen annista tyytyväisiä kommentteja sekä toiveita jatkosta ja mahdollisista aihealueista. Kurssin johtajana toiminut Ari Knuutila kertoi loppupuheenvuorossaan että seuraava mahdollisuus tulenjohtotaitojen harjoitteluun maastoharjoituksessa on Niinisalossa Satakunnan KOTU-yksikön lokakuussa 2013 järjestämällä kurssilla. Etäisyyden mittaus. Museoesineet kertovat, osa 13 75 K 11 – Italian lahja Suomen tykistölle TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVA: SIRKKA OJALA Museo Militarian tykkihallissa on esillä varsin omalaatuisen näköinen tykki – ainoa Suomessa oleva kyseisen tykkimallin edustaja. Kyseessä on italialainen 75 mm:n kanuuna vuodelta 1911 eli 75 K 11. 75 mm:n kanuuna vuodelta 1911 on ranskalaisen eversti Albert Deportin (1846–1926) suunnittelema tykki. Deport tunnetaan myös ensimmäisen hyvin toimivan modernin joustolavettisen tykin, 75 mm kanuunan vuodelta 1897 (75 K 97) suunnittelijana. Myös tämä tykki on nähtävillä museon tykkihallissa. 75 K 11 suunniteltiin ratsastavan tykistön käyttöön, joten sen tuliasema- ja marssipaino oli melko kevyt, 1076 kg. Tykin rakenne oli omalaatuinen. Sen kannuslevyillä varustettu haaralavetti oli ensimmäisiä käyttöön otettuja moderneja haaralavetteja. Suurin erikoisuus oli kuitenkin joustolaite, joka pysyi putkea suunnattaessa paikallaan. Tämä mahdollisti kenttäkanuunalle erittäin suuren, 65 asteen korotuksen. Italialaiset käyttivätkin tykkiä myös ilmatorjunnassa. 75 K 11 oli Italiassa käytössä vielä toisen maailmansodan aikana. 75 K 11:n kantama oli enimmillään noin 10 kilometriä. Tykissä on teräsvanteiset puupyörät ja mekaaninen pyöräjarru. Suuren korotuskulman mahdollistamiseksi kilpi on jaettu kahteen osaan. Kilven keskellä oleva putkeen kiinnitetty levyrakenne, joka suojasi myös suurilla korotuksilla ammuttaessa, teki kanuunasta ulkonäöltään helposti muista tykeistä erottuvan. Suomessa vain koeammunnoissa Italialaisen kanuuna Suomeen päätymisen taustalla oli kenraali V. P. Nenonen, joka halusi kenttätykistön käyttöön uu- Tulikomentoja 2/2013 Koeammuntojen perusteella kenraali Nenonen esitti vuonna 1929 tykkimallin hankkimista Suomen kenttätykistön käyttöön. Hankintojen puolesta puhuivat tykin ampumaominaisuudet, edullinen hinta sekä keveys. Hallitus kuitenkin hylkäsi esityksen. Lahjoitustykki den kevyen kanuunakaluston. Ulkomailla tapahtuvaa tykkien kehitystyötä seurattiin Suomessa tarkasti. Erityisesti kiinnitettiin huomiota 105 mm:n haupitseihin sekä 75 ja 76 mm:n kanuunoihin. Kaliiperikysymyksestä todettakoon, että venäläisen Suomeen jääneen tykkikaluston peruna suurin osa Suomen kevyistä kenttäkanuunoista oli kaliiperiltaan 76 millimetrisiä. Myöhemmin 1930-luvulla suunniteltiin suurimman osan Suomessa jo olevien venäläisten 76 mm:n tykkien putkittamista 75 mm:iin. Yleiseurooppalaiseen kaliiperijärjestelmään siirtymisen taustalla oli ajatus ampumatarvikehuollon varmistamisesta mahdollisena kriisiaikana. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Uusia tykkihankintoja suunniteltaessa Italiassa käytössä olevaa 75 mm:n kanuunaa pidettiin tutustumisen arvoisena. Vuonna 1925 yksi 75 K 11 -tykki tilattiin Suomeen koeammuntoja varten. Kokonaisuutena tykki arvioitiin varsin kelvolliseksi. Hakkapeliittalehdessä tykistä jopa todettiin: ”Rakenteellisesti tykki on täydellisimpiä, mitä yleensä voi vaatia ja eräissä suhteissa edeltäjä alallaan.” Suomen tekemän hylkäyspäätöksen seurauksena Italian hallitus päätti lahjoittaa koeammunnoissa olleen 75 K 11 -tykin jäljellä olleine ammuksineen Suomelle. Helsingin Katajanokallla 12.4.1929 pidetty luovutustilaisuus oli lahjoituksen kokoon nähden varsin mahtipontinen – liekö tarkoituksena ollut hieman piikitellä Suomen hallituksen tekemää ratkaisua. Tykkiin kiinnitettiin tilaisuudessa myös laatta, jossa lukee: ”Tämän tykin on lahjoittanut Italian hallitus pvm 12.4.29 Suomen puolustuslaitokselle.” Kevyt kenttäkanuuna 75 K 11 jäi siis todelliseksi harvinaisuudeksi Suomessa. Ainoa Suomeen saatu tykki pidettiin poikkeuksellisesti tykistön tarkastajan listoilla. Muu tykkikalusto oli puolustusministeriön taisteluvälineosaston kirjanpidossa. Nykyisin tähän Italian lahjoituksen Suomen kenttätykistölle pääsee siis tutustumaan Museo Militariassa. Lähteitä: Partanen, Unto: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988. Paulaharju, Jyri: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuseo 1996. Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia. I osa. Suomen Kenttätykistön Säätiö 1989. Vedettävät tykit Ranskalainen Nexter on vahvistanut, että se on saanut valmiiksi kaksi 155 mm 52-kaliiperista Trajan-tykkiä. Tykki on kehitetty erityisesti vientimarkkinoita varten, ja ensimmäinen tavoiteltu asiakas on Intia. Tykeissä on diesel-polttoaineella toimiva apumoottori. Toinen tykeistä lähetetään Intiaan testattavaksi. Suuntauskoneisto ja latausjärjestelmä on otettu CAESAR-ajoneuvotykistä. (Jane´s Defence Weekly 27 February 2013) Tykkien ampumatarvikkeet Yhdysvaltain armeija odottaa ATKyhtiön tykistökranaateille suunnitellun XM1156-täsmäohjauspaketin tulevan kenttäkäyttöön joukoille vuoden 2013 puolivälistä alkaen. Paketti on sytytin, jossa on GPS-vastaanotin ja ohjausjärjestelmä, jolla kranaatti saadaan osumaan tarkemmin maalipisteen läheisyyteen. Vähintään puolet laukauksista tulee osumaan alle 50 m etäisyydelle maalipisteestä. Yhden XM1156:n hinta tulee olemaan noin 13 500 USD. Sytytin sopii ainakin 155 mm M549A1 ja M795ammuksiin. Näitä ammuksia voidaan ampua mm. M109A6-panssarihaupitsilla ja M777-haupitsilla. (International Defence Review February 2013) Sudanilainen MIC-yhtiö valmistaa ampumatarvikkeita mm. 122 mm D-30-tykille sekä 130 mm M-46-kanuunalle. (IDR April 2013) Samoin se valmistaa 107 mm ja 122 mm raketteja sekä yksittäisen 122 mm raketin laukaisuun tarkoitettuja Taka3-laukaisualustoja. (Jane´s Defence Weekly 27 February 2013) MCL-raketinheitin Qatar valmistelee HIMARS-raketinheittimien hankintaa. Kauppa sisältäisi 7 HIMARS-heitintä ammunnanhallintajärjestelmineen, 60 kpl M57 ATACMS-ohjuksia ja niitä varten 6 laukaisukasettia sekä 360 kpl M31A1 GMLRS-raketteja ja niihin 60 laukaisukasettia. Kaupan arvioitu kokonaishinta olisi 406 MUSD. (Jane´s Defence Weekly 9 January 2013) Ensimmäinen patteri 300 mm Smerch-raketinheittimiä on otettu käyttöön Venezuelan Asevoimissa. Yhteensä Venezuelaan on tilattu 12 Smerch- heitintä, 24 122 mm Gradheitintä, 48 kpl 152 mm MSTA-S – panssarihaupitseja sekä 13 kpl 120 mm BTR-80 –alustaisia 2S9 NonaSVK -heitinhaupitseja. (Jane´s Defence Weekly 10 April 2013) 19 Heitinpatteristo VELI KAURANEN Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 Kannaksen suurmotista vallattiin suuri määrä neuvostoliittolaisia 120 mm:n raskaita heittimiä mallia 1939. Myös ampumatarvikkeita heittimeen saatiin runsaasti. Elokuun 20. päivänä 1941 Simpeleen Änkilässä perustettiin sotasaaliskalustosta Kranaatinheitinpatteristo 1, joka oli aluksi 6-putkinen mutta täydennettiin pian 12-putkiseksi. Joukko organisoitiin kenttätykistön tavoin kolmipatteriseksi, ja komentajaksi määrättiin kapteeni Aarne Pönkänen. Perustaminen tapahtui tykistön tarkastajan luvalla. Uusi patteristo alistettiin II Armeijakunnalle, jonka lohkolle Maaselän kannakselle yksikkö siirtyi. Patteristo alistettiin edelleen Tykistöryhmä Hilkemaalle (III/KTR 15). Lokakuussa KrhPsto 1 siirrettiin Maaselän suuntaan, jossa se 4. Divisioonan joukkona ampui tehokkaasti Karhumäen valtausoperaatiossa. Asemasodan alkuvaiheessa patteristo oli Vansjärvellä komentajana kapteeni Erkki Sävy. Maaselän kannaksella tehtiin esitys päämajalle, että heitinpatteristo virallistettaisiin ja sille laadittaisiin määrävahvuus. Maaselän rintamakomentajat puolsivat voimakkaasti Patteriston olemassaoloa ja katsoivat vastaavien uusien yksiköiden perustamisen olevan suotavaa. Päämaja ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä perustellen ratkaisuaan sillä, ettei 120 mm:n kranaatPuolitelavetäjä White. 20 teja ollut tarpeeksi. Jälkeenpäin on selvinnyt, että peruste ei täysin pitänyt paikkaansa. Tosiasiassa taustalla oli aselajiristiriita. Patteristo lakkautettiin 29.4.1942. Viimeinen sotapäiväkirjamerkintä tehtiin 29.4.1942 Lumbusissa. Henkilöstö siirtyi kenttätykistöjoukkoihin sekä Maaselän linnoitustykistöön. Sodan jälkeen Jatkosodan päättyessä vuonna 1945 siirryttiin vähitellen rauhanaikaiseen kokoonpanoon ja joukko-osastot muodostuivat. Eräänä kantajoukkona oli sodan aikainen Kaasusuojelukoulutuskeskus, joka muutettiin 4.12.1944 Kaasusuojelukouluksi ja alistettiin Puolustusvoimain Pääesikunnan kaasusuojeluosaston päällikölle. Tämä ala oli ollut päämajan kaasusuojelukomentajan, eversti Uolevi Poppiuksen johdossa. Varsinaisten alan erikoiskurssien toteuttaminen edellytti heittimien käyttöä savuammuntoihin. Koulutuskokoonpanoon siirtyneessä Kaasusuojelukoulussa oli erityinen koulutuspatteri, johon kuului savuammuntoja varten myös heitinpatteri. Koulun aseistukseen kuuluivat kevyet kranaatinheitti- Heitinpatteriston portti kesällä 1955. met, saksalaiset raketinheittimet (Nebelwerfer eli sumunheitin) sekä kotimaisen raketinheittimen kaksi mallikappaletta (yksi- ja neliputkinen). Toiminta oli organisoitu kenttätykistön tavoin pattereihin. Niinisaloon sijoitettu Kaasusuojelukoulu oli perustettu jo vuonna 1934. Kaasusuojelukoulun vastaista kohtaloa pohdittiin pääesikunnassa, ja huhtikuussa 1949 tykistön johto esitti painokkaasti Kaasusuojelukoulun muodostamista tykistön periaatteiden mukaan organisoiduksi heitinpatteristoksi. Pääosa kantahenkilökunnasta oli jo tällöin kenttätykistön koulutuksen saaneita. Koulun kokoonpano käsitti johtajan ja esikunnan ohella kurssit, kaksi koulutuspatteria ja kaasusuojelukoeaseman. 1. Patterissa annettiin tulenjohto-, mittaus- ja viestikoulutus. Varsinainen heitinkoulutus tapahtui 2. Patterissa. Patteristoa ei koulusta kuitenkaan vielä tehty. Koulun johtajaksi siirtyi kokenut ja taitava tykistöup- seeri, everstiluutnantti Erkki Hallakorpi. Koulun tehtäväksi määrättiin kaasusuojelukoulutuksen ohella tykistöllisen koulutuksen antaminen sekä heitinpatteriston muodostaminen tykistöjoukko-osastojen rinnalle. Kenttätykistörykmentin heitinpatteristona Uusi Kenttätykistörykmentti muodostettiin siirtämällä Oulusta Niinisaloon Kenttätykistörykmentti 1:n esikunta, joka muuttui KTR 2:n esikunnaksi. KTR 1:n I Patteristo kuljetettiin Niinisaloon KTR 2:n I Patteristoksi. Ajatus raskaan kranaatinheittimistön yleisestä kytkemisestä tykistöön ei toteutunut sellaisenaan. Kaikesta huolimatta tuumaa ei kokonaan haudattu, sillä Kenttätykistörykmentin II Patteristo kehitettiin raskaaksi heitinpatteristoksi lakkauttamalla Kaasusuojelukoulu ja täydentämällä sen patterit tykistöllisiksi yksiköiksi. Tälläkin toteutuksella oli omat vastustajansa, jotka pi- Tulikomentoja 2/2013 kenttätykistön perusopetusta. Vain eräissä ampumateknillisissä seikoissa oli eroavuuksia, mutta ne olivat nopeasti omaksuttavissa. Heitinpatteriston heittimien vetäjinä olivat White-puolitela-autot. Voimaa niissä riitti, mutta kumitelat pyrkivät katkeilemaan Rovajärven louhikkoisessa maastossa. Heitinpatteriston tuli oli tarkkaa: kerran patteristo voitti Rovajärvellä tykistön arvokkaimman palkinnon, Nenosen tykin. Heittimet vaihtuivat tykkeihin Heitinpatteristo eli II/ KTR 2 tuli tiensä päähän vuonna 1960, jolloin heittimet lähetettiin varikolle ja tilalle tulivat kenttätykit. Näytti siltä, että raskaan heittimen tykistöllinen tarina oli päättynyt. Satakunnan Tykistörykmentin heitinpatteristo eli II Patteristo muutettiin tavalliseksi moottoroiduksi kenttätykistöpatteristoksi. Muutoksen yhteydessä jaettiin heitinpatteriston yhdistetty tiedusteluja viestipatteri kahtia. Näin tykistörykmentin perusyksiköiden määrä kasvoi kuudesta seitsemään. Syynä heitinpatteriston kalustotarkistukseen oli raskaan heittimen lyhyt kantama, joka aiheutti tiettyjä hankaluuksia tykistön käytön suunnittelussa. Samalla katsottiin raskaan heittimen olevan jalkaväen oma, välitön tulitukiase. Jatkosodan aikainen Kranaatinheitinpatteristo 1 ja myöhempi Heitinpatteristo ampuivat tykistöllisin menetelmin. Erona oli se, että aseet eivät olleet tykkejä vaan raskaita kranaatinheittimiä. Lähteet: Jyri Paulaharju: Suomen kenttätykistön historia, III osa Jyri Paulaharju: Kranaatinheittimen tarina katapultista AMOKseen Jyri Paulaharju: Kadetista heitinpatteristoon, Tulikomentoja 3/2010 Kalle Kuosa: Satakunnan Tykistörykmentti uutisia Maavoimat osallistuu yhteisharjoitukseen Liettuassa Kansainvälinen Saber Strike 2013 -harjoitus järjestetään Virossa, Latviassa ja Liettuassa 3.-14.6. Harjoitus on Liettuan isännöimä ja se toteutetaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Saber Strike (sapelin isku) 2013 -harjoituksen tavoitteena on kehittää monikansallisten joukkojen yhteistoimintaja suorituskykyä sekä harjoittaa suunnittelu-, valmistelu- ja johtamisprosesseja monikansallisessa ja usean puolustus- haaran toimintaa sisältävässä operaatiossa. Harjoitukseen osallistuu yhteensä n. 2000 sotilasta 14 eri maasta. Suomesta harjoitukseen osallistuu 50 esikuntaupseeria. Suomalaisten tavoite harjoituksessa on saada kokemusta kriisinhallintaan liittyvästä esikuntatyöskentelystä sekä johtamisesta kansainvälisessä yhteisoperaatiossa. Harjoitus on Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa tapahtuvaa toimintaa. MUSEOMESTARIN KYMPPI Kysymykset on laatinut Ilkka Vahtokari, joka toimii museomestarina Museo Militariassa. ? 1. Missä kaupungissa solmittiin Suomen sodan (1808–1809) rauha 17.9.1809? a) Porvoossa b) Pietarsaaressa c) Haminassa 2. 17.3.1916 perustettiin Saksassa Jääkäripataljoona 27:n tykkijaos. Mitä kaliiperia jaoksen tykit olivat? a) 76 mm b) 87 mm c) 105 mm 3. Kuinka monta tykkiä oli suojeluskuntajoukoilla sisällissodan alkaessa? a) n. 20 b) n.50 c) ei lainkaan 4. Montako tuliyksikköä (patteria) koulutettiin Pietarsaaren Tykistökoulussa 8.2–7.4 1918? a) 11 b) 19 c) 24 5. Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen syntyi 6.3.1883 Kuopiossa. Minä vuonna hän aloitti tykistöopinnot Mihailovin tykistökoulussa Pietarissa? a) 1901 b) 1903 c) 1905 6. Kuka keksi jatkosodassa käyttöönotetun korjausmuuntimen? a) tykistönkenraali Nenonen b) kapteeni Petäjä c) majuri Honko 7. 7I/KTR 5 sai tykkitäydennystä talvisodassa helmikuussa 1940. Mitä tykkejä yksikkö sai muodostaen niistä toimivan patterin? a) 76 K 02 b) 122 H 10–30 c) 90 K 77 8. Millä tykkimallilla jatkosodassa ammuskulutus oli suurin? a) 122 H (eri mallit) b) 76 K 02 c) 150 H 40 9. Minne tykkimiehet rakensivat tykistökenraali Nenoselle 60-vuotislahjaksi talon, jossa hän vietti eläkepäiviään? a) Helsingin Kulosaareen b) Helsingin Lauttasaareen c) Kuopion Vasaniemeen 10. Kenttätykistö tarkastaja vaihtuu syksyllä 2013. Kuka seuraa eversti Esko Hartikaista tykistön tarkastajana? a) EV Markku Myllykangas b) EVL Pertti Holma c) EV Pertti Lahtinen Vastaukset: 1c, 2c 3c, 4b, 5a, 6b, 7c, 8b, 9a, 10c tivät tuolloisen raskaan heittimen kantamaa aivan liian lyhyenä kenttätykistön tarkoituksiin. Vuosien kuluessa osoittautui, että epäilijät olivat tietyllä tavalla aivan oikeassa. Tehtyyn ratkaisuun vaikutti eniten silloisen tykistön tarkastajan Uolevi Poppiuksen kiinnostus heittimistöön. Toisaalta koko raskaan tulen koulutuksellinen ja taktillinen kytkentä keskitetympään malliin olisi ollut lopulta paljon mittavamman selvityksen arvoinen kuin mitä todella tapahtui. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että aselajikohtaiset, osin tunnepohjaiset näkemykset tykistön ja jalkaväen taholta saivat tuolloin vallan taistelussa raskaan tulen kokonaisarvoa punnitessa. Helmikuussa 1948 Kaasusuojelukoulun palvelukseen astuneet alokkaat nimitettiin alokaskauden päätteeksi tykkimiehiksi. Koulussa oli kaksi koulutuspatteria. Tästä oli vain askel uuteen tykistölliseen patteristokokoonpanoon. Vuonna 1949 raskailla, neuvostovalmisteisilla 120 mm:n heittimillä vuosimallia 1938 varustettu Heitinpatteristo esiintyi ensimmäisen kerran Niinisalon varuskunnan sotaharjoituksessa yhtenä tykistöryhmän osana ja saman vuoden kesällä Rovajärven tykistöleirillä tykistön tuliyksikkönä – tosin nyt vain kaksi tulipatteria käsittävänä. Kaasusuojelukoulu lakkautettiin Puolustusvoimain uudelleen järjestelyjen yhteydessä. Koulun viimeisessä päiväkäskyssä todetaan: ”Kaasusuojelukoulu muodostaa 1.12.1952 alkaen heitinpatteriston, joka tästä päivämäärästä alkaen siirtyy KTR2:n alaiseksi II/KTR2:n nimellä.” Kokemusten mukaan raskas heitin on todellinen tykistöllinen ase, hyvin tarkka ja suomalaiseen maastoon sopiva. 120 Krh 38:n kantama on vain kovin lyhyt, 5-6 kilometriä, mikä rajoittaa jossain määrin tulitehtäviä. Patteriston miehet olivat nimikkeiltään tykkimiehiä, ja koulutus oli 21 Kunnon tykkiupseeri Charpentier ERKKI WUOLIJOKI Suomen sota vuosina 1808–1809 ratkaisi monella tavalla Suomen kohtalon pitkäksi ajaksi eteenpäin. Sodan lopputuloksena oli, että Ruotsin aika Suomessa päättyi ja suuriruhtinaskunta- aika Venäjän yhteydessä alkoi. Monet ovat muodostaneet käsityksensä Suomen sodasta Vänrikki Stoolin tarinoiden perusteella, mutta tämä Johan Ludvig Runebergin kertomus on reilusti romantisoitu. Todellinen sota oli kaukana romantiikasta. Yksi sodan todellisista vaikuttajista, joita Runeberg ei lainkaan mainitse, oli hauholainen tykistöluutnantti Robert Charpentier. Charpentier-suvun kantaisä Suomessa oli Ranskasta hugenottina 30-vuotisen sodan (1618–1648) aikana Ruotsiin paennut Toussaint Charpentier (1611– 1683). Hän ryhtyi sotilaaksi, yleni everstiluutnantiksi ja sai läänitykseksi nykyisessä Hämeenlinnassa sijaitsevan Hauhon Hahkialan kartanon. Charpentier oli tyypillinen sotilassuku. 1800-luvulle asti Hahkialan isännät palvelivat upseereina ja sen jälkeen valtion korkeina virkamiehinä. Robert Charpentier (1662– 1710) ei ollut poikkeus. Kun venäläiset tulivat Suomen sodassa Pohjanmaalla ruotsalaisten joukkojen perässä pohjoiseen kohti Oulua ja Torniota, erottuivat sotilaidenkin joukossa jyvät akanoista. Ruotsin kenraalit välttelivät taistelua Ruotsin armeijan suomalaiset sotilaat olivat menestyksekkäästi torjuneet venäläisten etenemistä tammikuusta 1808 koko kevään ajan samalla, kun ruotsalainen johto, ennen kaikkea kenraali Wilhelm Mauritz Klingspor (1744– 1814), oli vaatinut armeijaa perääntymään huolimatta hyvästä materiaalitilanteesta ja erinomaisesta puolustushengestä sekä osoitetusta tuloksellisuudesta. Hyvin varustetut ja vahvat Suomenlinna ja Hämeen linna luovutettiin laivoineen ja tykkeineen lähes ilman taisteluja, ja perääntyminen jatkui Klingsporin määräyksestä Pohjanmaata kohti niin ripeästi, että venäläisetkin ajoittain yllättyivät. 22 Kohtalonkynnyksenä Ruonan kylä Ruotsalais-suomalaiset joukot olivat elokuun lopussa 1808 perääntymässä pohjoista kohti Alavudelta Kuortaneelle, kun venäläiset joukot saapuivat heidän majoitusalueelleen. Tämä aiheutti perääntymisen edelleen Ruonan kylään. Matkalla poltettiin Ruonan Nisosjoen ylityssilta. Venäläiset etenivät kenraali Kamenskin (1776–1811) johdolla edelleen noin 8000 miehen vahvuudella kohti Ruonan kylää ja pyrkivät Ruonan joen yli ja Nisosjärven ympäri. Suomalaiset olivat ehtineet varustaa puolustusasemansa useita viikkoja etukäteen varsin hyvin. Asialla oli ollut kenraalimajuri Hans Henrik Gripenberg (1754–1813). Suomalaisia johti everstiluutnantti Otto Fredrik Wetterhoff (1755–1808). Puolustusjoukkojen vahvuus alkutilanteessa oli kaikkiaan noin 5000 miestä. Tykistöä oli suomalaisilla kapteeni Kurténin haupitsit, majuri Sunnin raskaat kuuden naulan Helvig-kanuunat sekä luutnantti Charpentierin kevyemmät kolmenaulaiset kenttäkanuunat. Taistelualueena oli noin 300 metrin levyinen aukea, jonka keskellä virtasi kymmenen metriä leveä Ruonan joki. Aukean keskellä oli kaadetuista puista tehty murros. Tykkejä oli yhteensä noin 22 kappaletta. Ruonan poltetun sillan etumaastoon oli sijoitettuna kuusi raskasta helvigiä ja etelämmäksi neljä kolmenaulaista. Robert Charpentier Jakov Kulnev Venäläiset olivat syyskuun 1. päivän vastaisena yönä ajaneet kaksi raskasta 12 naulan tykkiään asemiin viistosti sillan ja ylityspaikan toiselle puolelle, joten syyskuun ensimmäisenä alkoi raivokas tykistötaistelu. Se ei kuitenkaan johtanut läpimurtoon, jolloin venäläiset keksivät ryhtyä kiertämään paikkaa Nisosjärven pohjoispuolitse Herojan kylän kautta sekä sillan eteläpuolelta luutnantti Charpentierin vastuualueen kautta. Herojassa kapteeni Aminoffin savolaiset karkottivat vihollisen käymällä herhiläisten tavoin heidän kimppuunsa ensin laukauksin ja sitten pistimin. Kahden päivän tulituksen jälkeen venäläiset olivat niin väsyneitä, että koko hyökkäys jäi silleen. Kenraali Kamenski komensi joukkonsa perääntymään. Myös suomalaisten puolella oli ollut takaiskuja ja suruja. Kunnon eversti Wetterhoff oli haavoittunut 2.9. ja kuoli myöhemmin lavantautiin. Charpentierin sulkutuli – loistavaa tykkitaitoa Myös poltetun sillan eteläpuolelta, luutnantti Charpentierin vastuualueelta, yritettiin ylitystä. Tällöin yhdestä venäläisten viistosta laukauksesta vallitusten ohi kaatui 22 Hämeenlinnan rykmentin miestä, jotka olivat Charperntierin kolmen naulan kanuunoiden suojajoukkona. Nyt Charpentierin tykkimiehet käynnistivät neljällä kenttäkanuunalla niin nopeatahtisen sulkutulen raehauleilla, että venäläisten ylitysyritys kilpistyi. Charpentierin taktiikkana lienee ollut päästää hyökkääjät ensin etenemään aukealla olevaan murrokseen ja sitten aloittaa katkeamaton sulkutuli. Kun ajatellaan, että mustaruutitykin lataamiseen ja laukaisuun tarvitaan koko joukko erillisiä osatehtäviä, on ammunnan täytynyt sujua kuin nykypäivän renkaanvaihto. Omaa peräytymistä torjuntavoiton jälkeen Kun Klingspor oli samaan aikaan ryhtynyt ajattelemaan, että venäläiset pyrkivät kiertämään Ruonan kylän ja saartamaan suomalaiset, antoi hän käskyn irtautua asemasta huolimatta menestyksekkäästä torjunnasta. Joukot vetäytyivät yöllä 2.9. kaikessa hiljaisuudessa Ruonasta Lapuan suunnalle. Eversti Jakov Kulnev (1764–1812) oli kuitenkin vielä hiljaisuuden jälkeen lähtenyt ratsain kiertämään rintamalinjaa ja hämmästyi, kun suomalaisten puolelta ei kuulut mitään ääniä. Lähempi tarkastelu paljasti, että suomalaisten asemat olivat tyhjillään. Pian hän tiedotti asiasta kenraali Kamenskille. Venäläiset peruuttivat peräytymiskäskynsä ja jäivät viikoksi asemiin Ruonaan nuolemaan haavojaan. Ruonan kylän tappioiksi arvioitiin suomalaisten puolella 170 kaatunutta, 400 haavoittunutta ja 110 kadonnutta, yhteensä 680 miestä. Venäläisiä kaatui 128 ja haavoittui 648. Myöhemmin Kulnev tunnusti kenraali Magnus Björnstjernalle (1779–1847), ettei hän koskaan elämässään ollut niin tulisessa taistelussa kuin Ruonassa. Alkutuloksena katkera pala, lopputuloksena oma valtio Ruotsin armeijan vetäytyminen kohti Torniota ja siirtyminen Ruotsin puolelle oli suomalaisille pettymys. Koko kevään 1808 olivat miesten mieliala, yhteishenki ja taistelutahto olleet hyvällä mallilla, eikä periksi ollut annettu. Nyt täytyi maa jättää vanhan vihollisen hallittavaksi, vaikka puolustusvoimaa olisi riittänyt. Charpentierien, Wetterhoffien, Aminoffien ja tuhansien muiden suomalaisten sotilaiden ponnistelut olivat valuneet ainakin näennäisesti hukkaan. Mutta mikä oli pitkän aikavälin seuraus? - Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf (1778–1837) syöstiin vallasta, tilalle tuli marsalkka Bernadotte eli Kaarle XIV Juhana (1763– 1844). - Suomi sai autonomisena suuriruhtinaskuntana säilyttää kielensä, rahansa ja lakinsa. - Pian keisari myönsi Suomen kielelle tasavertaisen aseman Venäjän ja Ruotsin kielten rinnalla. - Myöhemmin Venäjän väliaikainen hallitus myönsi Suomelle itsenäisyyden. Lähdeteokset: Björlin, G.: Finska kriget 1808 och 1809. Nordstedts, Stockholm 1883. Blomstedt, K. (et al, toim.): Kansallinen elämäkerrasto. WSOY Porvoo 1927. Carpelan, T. (toim.): Finlands ridderskaps och adels kalender. Frenckell, Helsinki 1944. Danielson, J.R.: Suomen sota ja Suomen sotilaat. WSOY Helsinki 1896. Mäkelä-Alitalo, A. (toim.): Hauhon historia II. Hauho-Seura, Bookwell, Porvoo 2009. Schulman, H.: Striden om Finland 1808 1809. WSOY Porvoo 1909. RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Tulikomentoja 2/2013 Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään heinäsyyskuussa 2013. 1.7. 3.7. 4.7. 4.7. 9.7. 9.7. 13.7. 14.7. 14.7. 16.7. 18.7. 19.7. 26.7. 27.7. 27.7. 29.7. 31.7. 3.8. 4.8. 5.8. 5.8. 9.8. 10.8. 11.8. 12.8. 13.8. 15.8. 15.8. 16.8. 20.8. 23.8. 26.8. 26.8. 27.8. 29.8. 30.8. 30.8. 31.8. 3.9. 4.9. 4.9. 6.9. 12.9. 13.9. 14.9. 14.9. 15.9. 17.9. 17.9. 19.9. 20.9. 21.9. 21.9. 23.9. 23.9. 24.9. 25.9. 26.9. 26.9. 29.9. Oikarinen Reijo KAITHK Oja Arto Mäntsälä Kyröläinen Mauri Otava Liuksiala Pertti Hämeenlinna Husari Esa Ikaalinen Korpi Kimmo Tampere Naumanen-Haataja Katriina KAITHK Eskelinen Eelis Lappeenranta Salo Rauno Turku Uotinen Reino Korpikoski Inkinen Jorma Tampere Lappalainen Matti Poitsila Väisänen Tapio KAITHK Knuuttila Seppo Puumala Purhonen Hannu Kouvola Vainikka Pertti Vainikkala Palosaari Jouko Hämeenlinna Toivola Tarja KAITHK Kestilä Pekka Helsinki Ala-Nikkola Jussi Hämeenlinna Rantanen Timo Vammala Ketola Aarne Kauhajoki Liskola Juha Kuusankoski Erkki Virpi Mynämäki Savolainen Erkki KAITHK Riikonen Raimo Lappeenranta Ojala Tapani Ilmajoki Venäläinen Jarmo Virrat Härmä Risto Kuopio Kontinen Kaarlo Hurissalo Rajala Seppo KAITHK Koukku Merja Vammala Väisänen Reino Hämeenlinna Ouramo Matti Raahe Leppänen Eero Forssa Lyytikäinen Markku Rantasalmi Rummukainen Juha Lassila Aaltonen Osmo Lieto Hänninen Esko Mikkeli Sippola Erkki Hämeenlinna Välitalo Antero Rovaniemi Haaksiala Jukka Oulu Hämäläinen Jyrki Lappeenranta Rytty Jaakko KAITHK Mäkipää Esa Vammala Mölsä Eero Tampere Salo Reino Littoinen Joutsenlahti Anssi Kankaanpää Törnblom Nils-Erik Helsinki Mertjärvi Matti Helsinki Mäki Erkki Kankaanpää Lahtela Matti Raisio Pietilä Harri Parola Kalliokoski Ahti Kankaanpää Olander Henry Helsinki Mäkinen Kalevi Kankaanpää Jokiranta Veijo Lohja Rankila Pasi Parola Suomalainen Seppo Lappeenranta Virtanen Raimo Otava 60 v 60 70 v 60 v 60 v 60 v 50 v 60 v 75 v 75 v 75 v 80 v 60 v 70 v 70 v 80 v 70 v 50 v 90 v 80 v 85 v 70 v 50 v 70 v 60 v 70 v 70 v 50 v 90 v 80 v 60 v 65 v 70 v 70 v 85 v 50 v 50 v 80 v 85 v 85 v 70 v 60 v 50 v 70 v 60 v 75 v 70 v 70 v 85 v 65 70 v 75 v 60 v 70 v 75 85 v 50 v 50 v 60 v 70 v ei vastaanottoa ei vastaanottoa ei vastaanottoa Liedon Korsutupa ei vastaanottoa perhepiirissä Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäneitä ja viettäviä. Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 21.8.2013 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. 23 Uusi Jääkärilippu odottaa naulaajiaan. Lippu siunataan ensi kesäkuussa nykyisen Latvian Kuurinmaalla, Liepajan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, jossa on aikoinaan siunattu myös alkuperäinen jääkärilippu. Puolustusministeri Carl Haglund toi puheessaan esiin jääkärien merkittävän roolin Suomen itsenäisyydelle. Upea jääkärien kotiinpaluun 95-vuotismuistojuhla järjestettiin Hämeenlinnassa SIRKKA OJALA Lippu luovutettiin säilytykseen perinnejoukolle Hämeen Panssaripataljoonalle. Lipun luovutti komentaja everstiluutnantti Riku Suikkaselle Jääkärisäätiön puheenjohtaja prikaatikenraali Asko Kilpinen. Jääkärien kotiinpaluun 95-vuotismuistojuhlaa vietettiin Hämeenlinnassa 26. helmikuuta. Paikalle päivää todistamaan saapui runsas joukko jääkäriperinteen vaalijoita, maanpuolustusväkeä sekä puolustusvoimien, valtiovallan ja kaupungin edustajia. Päivä alkoi Hämeenlinnan Verkatehtaalla uuden jääkärilipun juhlallisella naulaamisella. Lippuun naulattiin kaikkiaan 27 naulaa ja naulattu lippu luovutettiin säilytettäväksi perinnejoukolle, Hämeen Panssaripataljoonalle. Jääkärilippuun ensimmäisen naulan lyöneen puolustusvoimien komentaja kenraali Ari Puheloisen mukaan lippu symboloi ennen muuta jatkuvuutta ja se kytkee nykypäivän puolustusvoimat juuriinsa. Alikersantti Jami Perälän kotiutushaastattelu Asuinpaikka: Pori Palvelusaika : 347 Palveluspaikka: AUK Porin Prikaatissa, mutta P-, E- ja J-kausi Tykistöprikaatissa Linja: Viestilinja, viestimestari Yksikkö: 3 Patteri Haastattelija: alikersantti Kiho Mitkä ovat fiilikset palveluksen loppuvaiheessa? Ihan kiva päästä reserviin ja tekemään töitä, mutta kyllä se vuosi täälläkin on ollut hieno kokemus. Kotiutuminen on niin vaikea käsittää, koska tuntuu siltä, että on vasta astunut palvelukseen Mitä aiot varusmiespalveluksen jälkeen? Opiskelemaan. Jos en saa 24 koulupaikkaa niin menen töihin ja haen uudestaan. Mikä on hienointa kotiutumisessa? Ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, on se, että pääsee juhlimaan. Hienoa on myös että pääsee takaisin arkielämään tekemään ”normaalien” ihmisten juttuja. Miltä reservi tällä hetkellä tuntuu? Kyllä se varmasti vaatii totuttelemista. Ensimmäiset viikot saattavat olla vaikeita, koska ei ole rutiinia, mutta uskon, että rytmiin pääsee nopeasti mukaan Oletko saanut armeijasta elinikäisiä ystäviä? Kyllä olen! Miltä vuoden varusmiespalvelus tuntuu? Hyvältä, vaikka moni vieroksuukin vuoden palvelusta. Kun oikein miettii niin on se ollut pitkä aika, mutta aika on mennyt tosi nopeasti. On vastannut odotuksia, joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän. Varusmiespalveluksen paras asia/hetki? Varmaan se, että on päässyt näkemään kaksi eri varuskun- taa, koska näki erilaisia toimintatapoja ja erilaisia koulutushaaroja. Mikä oli varusmiespalveluksen ikävin hetki? Ehkä se, kun sain ylimääräistä palvelusta myöhästymisen takia. Miksi valitsit vuoden palveluksen? En tiedä. Ennen varusmiespalvelusta olin päättänyt olevani vuoden. Myös se vaikutti, että minulla ei ollut koulupaikkaa vielä palvelukseen astuessani. Miksi kannattaa valita vuoden palvelus? Kun ei esimerkiksi ole opiskelupaikkaa, vuoden palvelus on hyvä ratkaisu. Se myös tarjoaa enemmän kokemuksia kuin puolenvuoden palvelus. Kenraali Puheloisen mukaan puolustusvoimat ei monista uudistuksistaan huolimatta luovu perinteiden ylläpitämisestä ja puolustusvoimat toteuttaa jääkärien perinteitä ja arvoja sekä pitää huolta jääkärilipusta, lupasi kenraali Puheloinen. Jääkärien sotilaskoulutus alkoi Saksassa Lockstedtin leirillä syksyllä 1915 ja jatkui aina helmikuulle 1918. Koulutusaikanaan jääkärit osallistuivat myös keisarillisen Saksan sotatoimiin. Jääkärit loivat puolustusvoimiemme selkärangan ja heitä palveli sotiemme aikana keskeisissä sotilastehtävissä. Jääkärit toivat myös mukanaan Saksasta Suomeen Sotilaskotiaatteen. Jo vuonna 1918 Suomessa toimi 16 samantyyppistä sotilaskotia kuin Lockstedtin leirillä jääkäreitä palvellut sotilaskoti. Uusi jääkärilippu tulee liehumaan seuraavat noin 40 vuotta puolustusvoimien valtakunnallisissa lippujuhlapäivien ja itsenäisyyspäivien paraateissa heti valtiollisen kielekelipun jäljessä. Uuteen lippuun ei valittu materiaaliksi silkkikangasta kuten alkuperäisessä lipussa, vaan kestävyyden vuoksi uusi lippu tehtiin nykyaikaisesta lippukankaasta. Ajoneuvotykit Qatar on tilannut 24 kpl saksalaisia 155 mm PzH 2000 -panssarihaupitseja. KMW-yhtiöltä. Toimitusten odotetaan alkavan vuoden 2014 lopussa tai vuoden 2015 alussa. Hankittavalla kalustolla korvataan vanhat ranskalaiset 155 mm F3-panssarihaupitsit. Uudet PzH 2000 -panssarihaupitsit rakennetaan toimimaan korkeissa lämpötiloissa ja niihin sisällytetään kyky ampua merimaaleja. (Jane´s Defence Weekly 24 April 2013) MCL-raketinheitin Ensimmäinen patteri 300 mm Smerch-raketinheittimiä on otettu käyttöön Venezuelan Asevoimissa. Yhteensä Venezuelaan on tilattu 12 Smerch- heitintä, 24 122 mm Grad- heitintä, 48 kpl 152 mm MSTA-S –panssarihaupitseja sekä 13 kpl 120 mm BTR-80 –alustaisia 2S9 Nona-SVK -heitinhaupitseja. (Jane´s Defence Weekly 10 April 2013) Kamputsea on ilmoittanut merkittävästä ampumaharjoituksesta, johon osallistuvat myös 122 mm BM-21 Grad –raketinheittimet. Edellisen kerran heittimillä ammuttiin vuonna 2010. (Jane´s Defence Weekly 3 April 2013) Tulenjohtovälineet Saksalainen Jenoptik AG on saanut Yhdysvaltain Merijalkaväeltä tuotekehitystilauksen tähystys- ja maalinpaikannuslaitteiston kehittämisestä. Sopimuksen arvo on 1,3 MUSD. Tuotekehityksen aika on 19 kuukautta. Tuotteella on voitava tähystää valoisalla ja pimeällä ja sillä on kyettävä paikantamaan maali. (Military Technology 2/2013) uutisia Hornetit harjoittelivat ilmatankkausta Ilmavoimat järjesti 13.–17.5. ilmatankkausharjoituksen, jonka päätukikohtana toimi Satakunnan lennosto Pirkkalassa. Harjoitukseen osallistui USAFE 100th AAR WING:in tukikohdasta Britanniasta saapunut KC135 -ilmatankkauskone. Suomesta harjoitukseen osallistuivat Hornet-hävittäjät operoivat kotitukikohdistaan Pirkkalasta, Rissalasta, Rovaniemeltä ja Hallista käsin. Ilmavoimat on toteuttanut 2000-luvulla Suomessa useita vastaavia harjoituksia. Ilmatankkausta on harjoiteltu myös kansainvälisten harjoitusten yhteydessä ulkomailla. Vuodesta 2009 alkaen ilmatankkauspalvelut on ostettu Yhdysvaltain Euroopan ilmavoimilta. Tulikomentoja 2/2013 Paikallisesti palvelee: Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna 25 Jääkäritykistörykmentti juhlisti 97. perinnepäiväänsä Perinnepäivänä (oik.) evl Mika Holman vieraiksi saapui peräti kahdeksan Jääkäritykistörykmentin entistä komentajaa. (Vas.) Evl Ville-Veikko Vuorio, Ev Pertti Lahtinen, Kenr.maj. Jarmo Peltola, Evl evp Tauno Aaltonen, Kenrl Ilkka Ranta, Ev evp Jouko Huhtala, Evl evp Raimo Koskela ja Ev Mikael Feldt. SIRKKA OJALA Jääkäritykistörykmentin historia alkoi, kun Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n yhteyteen perustettiin haupitsijaos 97 vuotta sitten. Haupitsijaokseen kuului kaksi 105 mm:n tykkiä. Vuonna 1916 tämä joukko sai tulikasteensa Saksan itärintamalla. Jääkärit palasivat Suomeen helmikuussa 1918. Jääkäritykkimiehet ilmoittautuivat palvelukseen Pietarsaaren tykistökouluun, jossa ryhdyttiin perustamaan Suomen ensimmäisiä jääkäritykistöpattereita. Tykkikaluston saavuttua Saksasta Jääkäritykistöpatteristo vannoi sotilasvalan Pietarsaaren torilla 12. maaliskuuta 1918, jonka jälkeen jääkäritykkimiehet lähtivät vapaussodan taisteluihin. Jääkäritykistörykmentti vaalii jääkäriperinteiden lisäksi sodissamme taistelleiden Kevyt Patteristo 11:n ja Raskas Patteristo 14:n, Jääkäripataljoona 4:n taistelua tukeneen kranaatinheitinkomppanian sekä Panssaridivisioonan viestijoukoista muodostetun 4. Erillisen Viestikomppanian perinteitä. 15. maaliskuuta perinnepäivää juhlistettiin Panssariprikaatissa juhlallisesti paraatikatselmuksen, ohimarssin ja päiväjuhlan merkeissä. Ennen päiväjuhlaa paljastettiin myös 26 rykmentin edellisen komentajan evl Ville-Veikko Vuorion reliefi rykmentin perinnehuoneessa. Rykmentti on maavoimien iskukykyisimmän joukon olennainen osa Varuskuntaravintola Rubenissa järjestetyssä päiväjuhlassa rykmentin komentaja evl Mika Holma kertoi puheessaan, miten Jääkäritykistörykmentti on ollut voimakkaan kehityksen kohteena jo useamman vuoden ajan. Monipuolisten joukkotuotantotehtävien lisäksi rykmentti osallistuu myös mekanisoitujen taisteluosastojen johtamis- ja tulenkäyttöjärjestelmän kehittämiseen. Jääkäritykistörykmentissä saatiin muun muassa tänä talvena kirjoitettua mekanisoidun taisteluosaston tulenkäytön käsikirja, joka päivittää panssaritykistön tuliasema- ja panssaritulenjohtotoiminnan oppaat. Oppaan luonnos on otettu koulutuskäyttöön rykmentissä Evl Ville-Veikko Vuorion reliefin on toteuttanut sotilasmestari res. Pertti Mäkinen. Kuvassa vas. Jääkäritykistörykmentin komentaja evl Mika Holma, evl Ville-Veikko Vuorio ja Pertti Mäkinen. tämän vuoden saapumiserästä alkaen. Evl Holma kertoi, että puolustusvoimauudistukseen liittyen Jääkäritykistörykmentti saa jatkaa nykyisellä rauhan ajan kokoonpanolla, mutta joukkotuotantotehtäviä lisätään kuitenkin esikunta ja viestikomppanian osalta. Rykmentti valmistautuu muun muassa tulevaisuudessa kouluttamaan mini UAV -lentotiedustelujärjestelmän ryhmiä sodan ajan taisteluosastoihin. Puheessaan evl Holma sanoi Rykmentin vahvuuksina olevan ammattitaitoinen henkilökunta, sotakelpoinen kalusto ja selkeät joukkotuotantotehtävät. Komentaja uskookin, että vaikka kalusto ja järjestelmien huima teknistyminen vaatii resursseja tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä henkilöstön ammattitaidon ylläpitämiseen, on Jääkäritykistörykmentti henkilöstöineen myös jatkossa valmis ottamaan haasteet vastaan. Päiväjuhlassa rykmentin vuoden kouluttajana palkittiin ylikersantti Ville-Veikko Falin panssariviestikomppaniasta. Lisää kuvia perinnepäivästä löydät osoitteesta: http://sikkura.kuvat.fi/ Riemutykkimiehet PEKKA OLKKU, YLILUUTNATTI (RES) 1962 RIEMUTYKKIMIEHIÄ Yliopistojen maisteripromootioissa esiintyy aina riemumaisteri, joka on 50 vuotta aiemmin maisteriksi vihitty ja ansioitunut kansalainen. Kun yli- oppilasluokkamme Kouvolan Lyseosta valmisteli 50-vuotisluokkakokoustaan, päättelimme, että kaikki olemme ansioituneita ja kuulutimme kokoon riemuylioppilaita. Ei siis liene ihan väärin, jos viisikymmentä vuotta sitten eli 15.10.1962 Karjalan Tykistörykmenttiin Lappeenrannassa alokkaiksi il- moittautuneita tänä syksynä riemutykkimiehiksi kutsuttaisiin. Tällaista joukkoa KarTr:n 5. patterin tuvassa 3 tuolloin asusti: KarTR, 5. patteri, tupa 3. KRONIKKA 1962 KIRJOITTANUT H. LAAMANEN On kolmostupa patterin tuvista parhain. On siellä miehet hereillä joka aamu varhain. Ei puutu huumori sieltä koskaan, vaik’ punkat on sekaisin ja lattialla roskaa. On suurin miehistä Luukkosen Heikki, jos hän suuttuu, niin tulee siitä varmaan ankara leikki. On eräille tullut kohta kämpän muutto ja varusteiksi tulee kenttäpuku ja masimiehen puukko. Näin alkaa se ihana opiskelun hetki, on edessä päin vielä moni jotos ja retki. Kun he joskus taas koulusta patteriin palaa, on ruokana kastia, perunoita ja myöskin kalaa. On hauska kaveri myös Merikosken Mikko, vaik’ vähän väliä armeijan lakia rikko. Aina hän tekee omapäistä työtä, jos ei muuta niin munkkeja syöpi keskellä yötä. On Laamasten punkissa aina jotain vikaa, kun niitä katselee, niin tulee mieleen kaksi possusikaa. Ehkä heillekin koittaa kerran vapauden kesä, vaikka punkat ovatkin kuin muurahaispesä. On Leväsestä hauskinta siivoustyö, ja käy joskus pitkäksi armeejan yö, kun yöstä nyt puutuu se ruokatunti, näin ajattelee joskus Joroisten kundi. Ain Olkun Pekka tekee tunnollista työtä, nukkuu rauhassa kaiken yötä. Esimiesten käskyt hän reipppaasti täyttää ja toisille hyvän esimerkin näyttää. Kronikan on laatinut runoilijan lahjoja omannut tykkimiesveljemme Hannu Laamanen pian sotilasvalan jälkeen, kun alkuperäinen joukko oli hajaantumassa. Osa komennettiin aliupseerikouluun ja osa jatkoi sieltä vielä RUK:n kurssille 112. Todisteena ansiokkaasta varusmiespalvelusta ja siis oikeutuksesta riemutykkimies- Tulikomentoja 2/2013 On Niemisen Eero yks aika pelle, kepposia tekee vaikka kelle. Ain punkan hän parhaaksi tuvassa laittaa ja huovat ja peitteet niin siististi taittaa ja jos tupaan tulet sa aamuin tai illoin, on piilossa Eero punkan takana silloin. Närhen Raimo aina marsseilla näyttää, kuka kovinta vauhtia lenkillä käyttää. Viime marssillakin hän toiseksi tuli, mut ei ihme että hikipisarat Raimollekin esiin suli. Ei Kyöstiäkään huvita enää armeejan karja, on jäänyt jo syrjään suka ja harja. Saavat armeejan konit nyt rauhassa olla, koska Kyöstikin marssii koulun permannolla. Ei Lakion Hannulle kamppeet satu, alkaa jo tympäistä Lappeen katu. Pitkä ja likainen on päällystakki, housut on rikki ja huono on lakki. On punkan teossakin ollut työtä, on tuonut mieleen se monta siviiliyötä. Oli vartiossa viimeiksi Laitisen Ahti hyvin hän armeijan omaisuutta vahti. On hänelläkin koittamassa kohta jo joulu, kaukana on siviili mut lähellä on koulu. On oppilaaksi muuttunut varkaitten vahti, näin reilu kaveri on myös Laitisen Ahti. On Natusella mielessä ain koiruus ja pila, vaikea on tutkia hänen mielensä tila. On hänelläkin mielessä varmaan jokainen lenkki ja haaveena rantapuiston penkki. Siellä hän Lappeen tyttöjä innolla halaa ja aamuyöstä joskus patteriin takaisin palaa. nimitykseen olkoon vielä ote kirjeestä, joka on lähetetty Rovajärven ampumaleiriltä 14.8.1963. Taisi mennä alikersantti Jouko Nousiaiselle, joka silloin oli Lappeenrannassa uusia alokkaita talon tavoille opettamassa. Siis: ”Muuten ystävämme Kosti Nurro sai kunnian ampua aivan ekana koko Harj.Psto 3:sta, eikä huonosti ampunutkaan”. Mattilan Seppo suurimman kiusan täällä vain näkee, on vamman saanut hänen vasempaan käteen. Kaikki kaveritkun hänelle suutaan soittaa, sehän se Seppo pojan hermoja koittaa. Mutta eiköhän se Mattilan mielikin muutu, hyvä kaveri kun ymmärtää leikin, ei suutu. Ei syrjään voi jäädä Mökkösen Unto, sillä onhan hänelläkin tallella omatunto. Joskus häntäkin pattiin ottaa, oikein vihloo aivokoppaa. Nyt on jo vuorossa Nikusen Martti, on hänellä aina kunnossa startti. Hän valppaana komentoja kuuntelee aina, vaik olisi saunassa perjantaina, olipa komento asento taikka lepo, on rehellisyydessäänkin hän myös yliveto. On viimeisin siellä Montosen Pekka ja Nurron Kosti on heille tulossa taas siviiliposti. Huvittaa poikia joskus armeijan touhut, kun on yölläkin sarkahousut. Näin on ohitse alokaspäivät ja suharit patteriin jäljelle jäivät. Menee parhaat miehet rukkiin saakka, on heillä harteilla kova taakka. On monilla varmaan yöllä rumat unet, ovat mieleensä saaneet jo siviililumet. Näin loppuu kronikka kun sanat loppu ja runoilijan päässä palo roppu. Ampui siis patteristolla, ei millään käsitussarilla. Tuon todistuksen mukaan ampui myös hyvin, kunnon tulenjohtajan arvolle sopivasti. Suomi on säästynyt sodilta jo 67 vuotta. Uskaltaisin väittää, että meillä riemutykkimiehilläkin on siinä ainakin pienen pieni ansio. Kun maalla on suhteellisen suuri, hyvin koulutettu ja varustettu reservi ja vielä selkänojana talvi- ja jatkosodan veteraanien mahtava maine taistelijoina, harkitsee vahvempikin valtio ennen kuin tosissaan keljuilemaan ryhtyy. Maanpuolustuskyvystä ja -tahdosta huolehtiminen on vakuutusmaksu, joka kannattaa maksaa. 27 KIRJALLISUUTTA Vierailijana sotamuseoissa Kariston Kirjapaino Oy Eversti Jyri Paulaharjun ja sotakamreeri Teuvo Mahrbergin yhteistyön tuloksena syntynyt kirja Vierailijana sotamuseoissa on mielenkiintoinen ja aiheeseensa paneutuva teos. Kirjassa vieraillaan eräissä keskeisissä sotamuseoissa. Eurooppalaisten ja kotimaisten sotamuseoiden lisäksi lukija pääsee tutustumaan myös valtamerien takaisiin kohteisiin USA:ssa ja Australiassa. Kirja on 230-sivuinen ja runsaasti kuvitettu. Teos onkin melkoinen hakuteos ja hyvä matkaopas eri maiden sotamuseoihin. Mutta kuten Paulaharju itse toteaa, ”kyseessä on vain pintaraapaisu, sillä esimerkiksi pelkästään Englannissa on 351 erilaista asemuseota tai vastaavaa perinnetilaa”. Kirjassa ei kerrota pelkästään museon tai museopaikkakunnan historiasta ja kokoelmista, vaan tekstiin sisältyy myös teräviä huomioita ja kutkuttavia havaintoja kyseisen museon arjesta ja ihmisistä. Esimerkkinä tästä voisi mainita australialaisen, Melbournessa sijaitsevan suuren sotamuseon, josta kirjoittaja toteaa: ”Pinnalta katsoen vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi pikemminkin romuttamo kuin virallinen sotamuseo.” Todellisuus TI–PE 10-17, LA 10–14 Vaihtuva valikoima mm. vaatteita, nahkasaappaita, varsikenkiä, työkaluja, hylsyjä, asealan materiaalia, polkupyöriä, suksia ja paljon muuta! 28 oli kuitenkin toinen. Tukholman Armemuseumin yhteydessä toimivasta kahvilasta Paulaharju kertoo, ettei ravintola Druvaan ole satunnaisella kävijällä asiaa lounastunnin aikana, koska paikat on täytetty museokorttelin henkilöstöllä. Kirjassa ei ole vierailtu pelkästään ulkomaisissa asemuseoissa, sillä kirjassa esitellään myös kuusi Suomen suurinta ”sotamuseota”. Näiden lisäksi Suomessa on paljon pieniä ja merkittäviä museoita, jotka eivät ole mahtuneet tähän teokseen. Jospa Jyri Paulaharju ja Teuvo Mahrberg ehtivät vielä joskus tämän puutteen korjata… Mielenkiintoinen luku on Suomen Tykistömuseon perustaminen ja siihen liittyvät vaiheet. Museon perustamista suunniteltiin pitkään ja paikaksi valittiin lopulta Niinisalo. Avajaiset pidettiin 2.7.1977. Niinisalosta museo siirtyi Hämeenlinnaan, ja uusitun Tykistömuseon avajaisia juhlittiin Linnan kasarmilla 12.5.1997. Uusien järjestelyjen takia Suomen Tykistömuseon päättäjäi- siä vietettiin 4.12.2012. Nykyään Tykistömuseo on yksi niistä kolmesta aselajimuseoista, jotka muodostavat Museo Militarian. Uusi museo aloitti toimintansa tämän vuoden alussa, ja sen avajaisia vietettiin Linnan kasarmilla 17.5.2013 Kuten alussa totesin, kirjassa on paljon aiheeseen liittyviä valokuvia. Liian moni kuva on jäänyt – ikävä kyllä – ilman kuvatekstiä. Itse jäin tekstejä kaipaamaan muistaen vanhan opetuksen: hyvä kuva ja kuvateksti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Teoksen tekijät ovat monille tuttuja henkilöitä ja kirjoittajia. Yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju on koulutukseltaan kenttätykistöupseeri ja sotahistorioitsija. Hän oli Suomen Tykistömuseon tutkimusjohtajana vuosina 2003–2008. Sotakamreeri Teuvo Mahrbergillä on vankka kokemus museoalalta. Hän on toiminut muun muassa Suomen Tykistömuseon johtajana vuosina 2003–2008. Olavi Waljakka Kankaanpään sotaveteraanit ”liikekannalla” talvisodan päättymispäivänä Tykistöprikaatin Kilta kokousti Porin Raatihuoneella HANNU VETTENRANTA HANNU VETTENRANTA 100-vuotias kankaanpääläinen Vihtori Siivo muisteli omia sotakokemuksiaan, joita varsinkin varusmiehet tarkkana kuuntelivat. Maaliskuun 13. päivänä tuli kuluneeksi 73 vuotta siitä, kun talvisota päättyi. Kankaanpään sotaveteraanit ovat perinteisesti käyneet laskemassa seppeleen talvisotaan lähteneiden muistomerkille Niinisalossa – niin tänäkin vuonna. Seppeleenlaskutilaisuuden jälkeen kokoonnuttiin sotilaskotiin munkkikahville tapaamaan tuttuja, muistelemaan menneitä ja viettämään mukavaa talvipäivää. Tykistöprikaatin Kilta kokoontui tänä keväänä varsin erikoiseen paikkaan kevätkokoukseensa. Saimme nähdä C. L. Engelin piirtämän Porin Raatihuoneen, jota useat meistä olivat aiemmin vain ulkoapäin ihailleet. Koko kiltaväki saapui tykistön täsmällisyydellä Raatihuoneen kellariin lounastamaan ja ihastelemaan “kellaritunnelmaa”. Porin kaupungin opas Ritva Lehtonen kierrätti meitä ja asiantuntemuksella kertoi talon historiasta, toiminnasta ja hienosta taiteesta. Silmät ymmyrkäisinä ja korvat höröllä kuuntelimme, miksi raatihuone rakennettiin juuri tälle paikalle ja kuinka kuulu könniläinen tornikello pysähtyi, kun kellon punttien kuiluun oli kasattu roskia! Ennen kokousta kokoonnuttiin pienimuotoiseen juhlatilaisuuteen yläkerran juhlahuoneistoon, jonne killan puheenjohtaja Kalervo Salonen toivotti osanottajat tervetulleiksi. Tykkimiehistä koottu varusmiesbändi viihdytti, kuultiin ajankohtaista asiaa ja lopuksi kajautimme yhteisesti Satakunnan laulun. Ennen kevätkokousta lounastettiin Raatihuoneen tunnelmallisessa kellarissa. Killan puheenjohtaja Kalervo Salonen toivotti kiltalaiset tervetulleiksi pienimuotoiseen juhlatilaisuuteen. Varsinainen kokous sujui rutiinilla Orvo Haaviston johtaessa puhetta ja Hannu Vettenrannan toimiessa sihteerinä. Kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös edelliseltä kalenterivuodelta. Myös tuleva killan 50-vuotisjuhla puhutti kokousväkeä kuten ensi elokuussa järjestettävä omaistenja kiltapäiväkin. Hyvän Työn Puu Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet. Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä hyvään tarkoitukseen. K\YDDW\RWDÀ. Hyvää työtä. Tulikomentoja 2/2013 29 Tykistökoululla on tulevaisuudessakin vahva rooli tykistöaselajin koulutuksen sydämenä SIRKKA OJALA Itsenäisen Suomen Tykistökoulu sai alkunsa, kun evl Vilho Petter Nenonen sai 5.2.1918 ylipäälliköltä käskyn perustaa Tykistökoulu Pietarsaareen. 7.2.1918 julkaistiin yleinen kehotus ylioppilaille ja teknisen sivistyksen saaneille henkilöille ilmoittautua tykistöön. Tästä sai alkunsa Tykistökoulun perinnepäivä. Vapaussodan aikana Tykistökoulu siirtyi nopeasti paikasta toiseen. Ennen Niinisaloon sijoittumistaan koulu on toiminut Tampereella, Lappeenrannassa, Tuusulassa, Katajanokalla, Hyrylässä ja Santahaminassa sekä jatkosodan aikana myös Suomen rajojen ulkopuolella, Suvi-Kumsan alueella. 15.9.1969 koulu siirrettiin Niinisaloon, jossa sen toiminta jatkuu tulevaisuudessakin. 95-vuotispäiväänsä Tykistökoulu vietti iloisissa tunnelmissa. Koulutus ei jäänyt väliin juhlapäivänäkään, sillä kadetit kävivät kalustoammunnoissa ampumassa 155 K 98 -tykillä. Koulun vt. johtaja maj Pauli Pukaralammi esitteli kutsuvieraille varsin kattavasti Tykistökoulun toimintaa ja kertoi tulevaisuuden visioista. Juhlassa kuultiin myös Tutkimus- ja kehittämisosaston johtajan maj Petri Majurin esitelmä Maavoimien uudistetusta taistelutavasta, mikä onkin tykistöaselajille isoin muutos sen tähänastisessa historiassa. Vuoden 2015 alusta Tykistökoulu toimii Porin prikaatin alaisuudessa, mutta siirtyy hallinnollisesti Maasotakoulun johtoon. Muutoksessa pääosa Tykistökoulun tehtävistä säilyy kuitenkin Niinisalossa. Vain muutaman palvelevan upseerin tehtävä siirretään Haminaan. Maj Pauli Pukaralammi toi esiin puheessaan, että on hienoa olla tekemässä uutta Maasotakoulua. Hän näkeekin tulevan organisaatiouudistuksen positiivisena muutoksena täynnä mahdollisuuksia. Pukaralammin mukaan aselajien yhteistoiminta tulee tiivistymään merkittävästi, kun ollaan saman johdon alaisuudessa. Samalla päällekkäinen työ katoaa ja opitaan entistä enemmän yhdessä. Yhdeksi Tykistökoulun vahvuudeksi maj Pukaralammi mainitsi kustannustehokkaan toimintatavan, jossa pienellä henkilöstöllä viedään läpi isojakin valtakunnallisia hankkeita. Henkilöstöllä on- 30 kin meneillään varsin tiivistahtinen vaihe. Tykistökoulu on monessa mukana. Vuoden alussa on toteutettu OMLT-koulutus britannialaisille ja yhdysvaltalaisille. Koulun henkilöstö suunnittelee ja johtaa muun muassa seuraavat harjoitukset: MVH 2013, TAH 2013 Länsi, Tykistökoulun ampumaharjoitukset 1/13 ja 2/13, MAT (Military Advisor Training) 1 ja 2 sekä NAX 2013. Tämän lisäksi opetus sekä kehittämis- ja tutkimustoiminta on tiivistä. Työntekijöitä on mukana samanaikaisesti 22 eri kehittämishankkeessa, ja kolmesta viiteen päivää kestäviä kenttäkokeita tehdään vuodessa kymmenkunta. Tekeillä on myös tuliasema- ja tulenjohtokäsikirja, niin sanottu tykkimiesten ”raamattu” eli ampumaoppi sekä tykistön erotuomariohje. Reserviläisten koulutus on tiivistä, sillä Tykistökoululla järjestetään lähes joka viikonloppu MPK:n Satakunnan ja Pirkanmaan kursseja, joiden tukitoimista vastaa koulun henkilöstö. Tykistökoululla on tulevan uuden Maasotakoulun hienoimmat ja toimivimmat koulutus- ja majoitustilat. Kurssilaisilta saatu palaute on positiivista. Palautteiden keskiarvo asteikolla 1-5 on keskimäärin 4,5, ulkomaalaisilta sotilailta saatu palaute jopa 4,8. Maj Pukaralammi totesi koulun henkilöstön selvinneen vaativista haasteista erinomaisesti. Henkilöstön jaksamista edesauttaa myös uusi hieno kuntosali, joka on aktiivisessa käytössä. Henkilö- Majuri Pauli Pukaralammi Tykistökoululle lahjoitetun uuden museoesineen vierellä. Koulussa piirtäjänä toiminut Anne Kortetmäki lahjoitti talteen ottamansa Jupiter 2 -merkkisen kynänteroittimen koulun kokoelmiin. Teroitin on lähes yhtä vanha kuin Tykistökoulukin. Etelä-Pohjanmaan killan muistolautanen luovutettiin vuoden 2012 kouluttajaksi valitulle kapteeni Riikka Tyrkölle. kunnassa onkin erittäin kilpailuhenkisiä työntekijöitä, sillä vuoden aikana on ollut käynnissä penkkipunnerruskisa, leuanvetokisa ja suurin pudottaja -kilpailu. Koulun työilmapiiri on hyvä ja innostava. Tykistöaselajia kehitetään tiiviisti jopa kahvipöytäkeskusteluissa. Yksi merkittävistä hankkeista onkin alueellisen tykistön kehittäminen. Jatkossa myös ilmatulenjohtajien koulutus tulee tykistökoulun vastuulle, ja minilennokkeja nähdään Niinisalon taivaalla jo ensi vuoden alussa. Tällä hetkellä koulun johtajana toimii evl Pertti Holma, joka palasi maaliskuussa kansainvälisistä tehtävistä takaisin Tykistökoululle. t a l h u j e h Pe r ja s u t u l u o k , t e s k u il la n v ie t o t , k o k o h la t ju s y it r y , t a a n u o et, l c o c k t a i l t il a is u u d Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816 www.marttilankortteeri.fi/talli Tulikomentoja 2/2013 31
