3/2013 - Tulikomentoja

Transcription

Liitteenä Tykistöprikaatin
Kilta ry:n 50-vuotisjuhlalehti
Sotahistorian
helmi Pietarissa s. 10
Lukijamatkalaiset
Äänisen takana s. 32
Tulikomentoja
3/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI
Vala- ja kiltapäivä
Niinisalossa, s. 4 - 5
Liitteenä Tykistöprikaatin
Kilta ry:n 50-vuotisjuhlalehti
Sotahistorian
helmi Pietarissa s. 10
Lukijamatkalaiset
Äänisen takana s. 32
Tulikomentoja
TULIKOMENTOJA 3/2013
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija: Tykkimiehet ry
3/2013 - TYKKIMIESTEN LEHTI
Kannen kuva:
Sotilasvala Niinisalossa
Raimo Ojala 2013
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous
pidetään lauantaina 16.11.2013 klo 10.30 alkaen.
Kokouspaikkana on Museo Militaria
Vanhankaupunginkatu 19,
13100 Hämeenlinna
Vala- ja kiltapäivä
Niinisalossa, s. 4 - 5
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat
(mm toimintasuunnitelma ja talousarvio
vuodelle 2014 sekä henkilövalinnat).
Toimituskunta:
SIRKKA OJALA, päätoimittaja,
toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
SAMUEL FABRIN, toimitussihteeri
[email protected]
LAURI HAAVISTO
[email protected]
VELI KAURANEN
[email protected]
AKI KINNUNEN
[email protected]
PETRI MAJURI, sotilasasiantuntija
[email protected]
TERO MÄENPÄÄ, sotilasasiantuntija
[email protected]
JUKKA SIPPOLA,
[email protected]
TERVETULOA
Hallitus
Kokoukseen järjestetään pääkaupunkiseudulta yhteiskuljetus
Helsingin Rautatientorin turistibussipysäkiltä (Mikonkatu, Fennian edessä). Bussikuljetus lähtee Helsingistä 16.11 klo 09.00.
Paluukuljetus Hämeenlinnasta Museo Militariasta lähtee klo 15.15
samana päivänä klo 12.00 alkaen pidettävän Tykkimiesseminaarin
jälkeen. Kutsu ja ohjelma Tykkimiesseminaariin on tämän lehden
sivulla 21.
Ilmoittautuminen syyskokoukseen sihteerille
viimeistään 06.11.2013 kuluessa
sähköpostilla [email protected] tai
puhelimella 040-5759966 (ensisijaisesti tekstiviestillä).
Museo Militarian lounasravintolassa on mahdollisuus nauttia
lounas omakustannushintaan klo 11.00 – 12.00 välillä. Lauantaipäivästä johtuen lounas on saatavissa mikäli lounaalle ilmoittautuu
vähintään 25 henkilöä.
Kun ilmoittaudut ilmoita nimesi,
osallistutko yhteiskuljetukseen Helsinki – Hämeenlinna – Helsinki
ja haluatko nauttia lounaan.
JUHANI SUNI
Lehden kiltasivut: [email protected]
KALEVI VIRTANEN
[email protected]
ERKKI WUOLIJOKI
[email protected]
HANNU VETTENRANTA
Lehden postitusrekisteri: [email protected]
ULKOASU:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
ILMOITUSMYYNTI:
Olavi Waljakka / Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky
[email protected]
PAINO:
SLY-Lehtipainot Oy Kirjapaino Uusimaa
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO:
Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere
[email protected], 050 368 8460
ILMOITUSAINEISTO:
Etelä-Suomen Lehtipalvelut Ky Olavi Waljakka
Käpytie 4 I, 13720 Parola, [email protected], 040 746 5340
KILTASIVUJEN AINEISTO:
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected], (03)6380 138, 0440 478 602
OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Hannu Vettenrannalta.
2
ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833)
3DLQRWXRWH
3DLQ
3DLQ
3DL
3D
DLQ
DL
LQRWXR
QR
RWX
RWXRW
RWXR
WXR
XR
X
RWH
Taustalla: Kenraali Armfeltin ratsuväkeä vuodelta 1713.
Kuva: Sirkka Ojala
TULIKOMENTOJA
3/2013
Pääkirjoitus, Sirkka Ojala . . . . . . . . 3
Tykistöprikaatin vala -ja kiltapäivä
Niinisalossa, Sirkka Ojala . . . . . . . . 4
Tykistöprikaatin Killan RK-ammuntatulokset 2013, Sirkka Ojala . . . . . . . . 5
pääkirjoitus
Varusmiespalvelus antaa
valmiuksia koko elämän ajaksi
Satakuntalaista tykistöperinnettä
95 vuotta, Hannu Vettenranta . . . . . . . 6
Kuva: Raimo Ojala
Päättäjän piirut, Pohjoismaista
puolustusyhteistyötä, Jussi Niinistö . 7
Talouden suhdanteet heijastuvat
toimintaamme, Harri Kainulainen . . . 8
Tykkimiehet ry:n palsta,
Kari Halonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Sotahistorian helmi Pietarissa,
Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Kirjallisuutta, suomalainen sotilas
historian vaiheissa,
Pekka Lehtonen. . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Ysimilliset patruunat Suomessa
osa 1, Tuomo Rysti . . . . . . . . . . . . . . 12
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . 14
Sosiaalineuvos Sipi Tilus 100 vuotta:
Lottiakin pitää johtaa edestäpäin,
Matti Latvala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Museoesineet kertovat osa 14,
Samuel Fabrin . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Museo Militariassa tapahtuu, Sirkka
Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Kostianvirran taistelusta 300 vuotta,
Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Tykistön Ampumakoulu Suvi-Kumsassa, Veli Kauranen . . . . . . . . . . . . 24
Riihimäen pamaus, Sirkka Ojala . . . 26
Mikkelin Pitkäjärven tapahtumia,
Seppo Pirinen ja Keijo Liukkonen . . . 28
Tykistöprikaati näyttävästi mukana
Pohjois-Satakunnan taideviikolla
Kankaanpäässä,
Hannu Vettenranta. . . . . . . . . . . . . . . 28
Merkkipäivät, Juhani Suni . . . . . . . . 29
Kotiutuvan varusmiehen ajatuksia
Tykistöprikaatin Killasta,
Touko Setälä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Lukijamatkalaiset Äänisen takana,
Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Kirjallisuutta, Silinteri ja Silkkihuivi
ja Operaatio Para Bellum . . . . . . . . 34
Museomestarin kymppi,
Ilkka Vahtokari . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
ILMESTYMISAIKATAULU 2013
Numero
4/2013
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
5.11.
viikko 50
Tulikomentoja 3/2013
E
lokuun lopulla Tykistöprikaatissa raikui jälleen komeasti meille kaikille
tuttu valalaulu lähes tuhannen juuri tykkimieheksi ylennetyn nuoren kajauttamana. Sotilasvalan tai -vakuutuksen merkitys on ennen kaikkea symbolinen – vala on
sotilaan itselleen tekemä henkilökohtainen
sitoumus. Valapäivä onkin aina mieliin painuva, niin valan antajille kuin yleisönä oleville läheisille. Nykyään isojen varuskuntien valatilaisuuksiin osallistuu tuhansia ihmisiä, ja joukko-osastot esittelevät laajasti toimintaansa ja koulutuskalustoaan. Tapahtumat ovatkin parasta puolustusvoimien PR:ää
myös suurelle yleisölle.
Parhaillaan mediassa velloo lähes jo taisteluasemiin johtanut Ohi on -kampanjan virittämä keskustelu. Kampanjan tarkoituksena on kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen, joka tähtää asevelvollisuuden lakkauttamiseen
Suomessa. Kampanjan alullepanijat ovat perustelleet aloitettaan muun muassa sillä, että asevelvollisuus on epätasa-arvoinen, ja heidän mukaansa Suomea voitaisiin puolustaa
jatkossa palkka-armeijan turvin. Itse katsoisin mieluummin, että varsinkin näinä aikoina, kun suuri joukko nuoria on vailla koulutuspaikkaa tai työtä, voitaisiin ajatella asevelvollisuuden olevan myös oikeus ja mahdollisuus. Eli nyt jokaisella Suomen kansalaisella
on mahdollisuus hyödyntää tämä puolustusvoimien tarjoama ilmainen koulutus, joka
antaa aseellisten taitojen lisäksi myös opin
moniin tärkeisiin kansalaistaitoihin. Koulutuksen aikana voi solmia elinikäisiä ystävyyssuhteita. Lisäksi varusmiesaikana on mahdollista opiskella sellaisiakin taitoja, jotka antavat pätevyyden suoraan työelämään. Puolustusvoimat on myös yksi parhaista kuntokouluista.
Reserviläisiä ei kouluteta pelkästään puolustamaan tätä isänmaata vaan esimerkiksi
maakuntakomppanioita hyödynnetään jatkossa muun muassa metsäpalojen sammutustöissä. Joitakin vuosia sitten Pirkanmaan
maakuntakomppania kunnostautui Nokian
vesikriisin aikaan vedenjakelutehtävissä. Yhteiskuntaamme on hyvin haavoittuvainen,
ja poikkeustilanteissa monet varusmiesaikana opitut taidot ovat kullan arvoisia. Jokainen voi toki sitten itse päättää, suorittaako lyhemmän vai pidemmän koulutuksen armeijan varusteissa. Siviilipalvelukseen hakeutuu
ikäluokasta yleensä vain noin kaksi prosenttia, ja osalla kutsuntatilaisuuksissa tänäkin
syksynä istuvista nuorista siintävät toiveissa
jo kansainväliset tehtävät.
Tämän lehden liitteenä on Tykistöprikaatin Killan lahjana kaikille lehden lukijoille hieno Kalevi Virtasen toimittama Killan
50-vuotisjuhlalehti. Omasta ja Tulikomentoja-lehden puolesta esitän aktiivisesti toimivalle Tykistöprikaatin Kilta ry:lle ja sen kiltalaisille parhaimmat onnittelut pitkästä rupeamasta vapaaehtoisen maanpuolustuksen
hyväksi.
Toiminnallista syksyä kaikille!
Sirkka Ojala
päätoimittaja
3
Lomille lompsis.
Perinnejaos karautti näyttävästi Lippukentälle Pekka Termalan johdolla.
Ohimarssin vastaanottivat sotaveteraani Sakari Peurala, Tykistöprikaatin komentaja,
eversti Pertti Lahtinen sekä kansanedustaja ja eduskunnan toinen varapuhemies
Anssi Joutsenlahti.
Vammalan kiltasisaret ahersivat killan räiskälepisteellä.
Tykistöprikaatin vala- ja kiltapäivä Niinisalossa
SIRKKA OJALA
Lähes tuhat heinäkuun saapumiserässä varusmiespalveluksensa aloittanutta Tykistöprikaatin alokasta ylennettiin
tykkimiehiksi Tykistöprikaatin Lippukentällä 23. elokuuta.
Koska kesävala järjestettiin tänä
vuonna Niinisalossa, siirrettiin
jo perinteeksi muodostunut
Tykistöprikaatin Omaisten- ja
kiltapäiväkin nyt ensimmäistä
kertaa valapäivän yhteyteen.
Valakaavan lukijana toimi kankaanpääläinen sotave”Sormet korville, nyt pamahtaa.”
4
teraani Sakari Peurala. Tykistöprikaatin komentajan,
eversti Pertti Lahtisen julistettua alokkaat tykkimiehiksi raikui komea valalaulu halki tienoon. Valajuhlallisuuksien jälkeen Tykistöprikaatin
perinnejaos otti lippukentän
haltuunsa ja esiintyi noin nelituhatpäiselle yleisölle eikä
esityksestä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Suomenhevoset hurmasivat yleisönsä, ja taputtelijoita riit-
ti esityksen jälkeen niin runsaasti, etteivät esiintyjä heti
päässeet takaisin Taulunkylän
tallille lepäilemään.
Tänä syksynä tasavuosia
täyttävän Tykistöprikaatin Killan jäsenkiltojen kiltalaiset järjestivät valavieraille mahdollisuuden testata ampumataitojaan ekoaserastilla. Kiltalaisten viestirastilla saattoi lähettää
viestejä SanLa sanomalaitteella
tai tutustua LV 241 -kenttäradion ihmeellisyyksiin.
Jo ohimarssin aikana ilmassa leijaili houkutteleva
muurinpohjaräiskäleiden tuoksu. Vammalan Seudun Tykistökillan kiltasisarten räiskäletaikina hupenikin
ennätysajassa, kun ohukaiset
katosivat nälkäisten juhlavieraiden suihin. Myös killan
makkaranmyyntipisteillä riitti vipinää juhlaväen odotellessa vuoroaan prikaatin tarjoamalle hernekeitolle ja pannarille.
Tuleekohan vielä öljy silmille? kyselee Heli Ketola ja Pekka Koivisto tarkastelee piippua.
Tykistöprikaatin Killan
RK-ammuntatulokset 2013
SIRKKA OJALA
Valatilaisuus oli Satakunnan Sotilassoittokunnan
viimeinen. Soittokunnan pitkä taival päättyy vuoden
2013 lopulla.
Tykistöprikaatin Kilta ry:n kiltalaisten välinen rynnäkkökiväärikilpailu järjestettiin
Niinisalossa 22. elokuuta Vala- ja kiltapäivän VEH-harjoituksen yhteydessä.
Ampujia kilpailussa oli kaikkiaan 18 ja
kilpailu suoritettiin viime vuoden tapaan
150 metrin radalla. Miesten sarjan voit-
tajaksi nousi vuoden tauon jälkeen Yrjö
Inkinen Tampereen Seudun Tykistökillasta. Yrjö päihitti toiseksi tulleen Pekka
Koiviston 5 pisteellä. Kolmanneksi sijoittui Niinisalossa työuransa palvellut Seppo
Kuortti. Naisten sarjan ainoana osallistujana oli jälleen Heli Ketola.
Kilpailun lopputuloksia lasketaan
tauluilta.
Kilpailussa kolmanneksi sijoittunut (vas.)
Seppo Kuortti neuvoo Pekka Sillanpäälle
aseen kohdistusta.
MPK:n puolelta killan VEH-harjoituksen kurssinjohtajan tehtävät hoiti mallikkaasti Kankaanpään
Seudun Tykistökillan varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa. Oikealla Vammalan Seudun Tykistökillan
puheenjohtaja Matti Niemi, joka luotsasi loistavan
lättyjoukkueen Niinisaloon.
Kilpailun voittaja Yrjö Inkinen esittelee
voitokasta tauluaan Pauli Pitkäkoskelle,
Vammalan Seudun Tykistökillasta ja Matti
Teelmäelle, Kankaanpään Seudun Tykistökillasta sekä VEH -harjoituksen valvojana
toimineelle yliluutnantti Markku Koskiselle
Tykistöprikaatista.
Nimi
Inkinen Yrjö
Koivisto Pekka
Kuortti Seppo
Mäki-Jaskari Jukka
Sillanpää Pekka
Tuovila Erkki
Ojala Raimo
Teelmäki Matti
Nieminen Juha
Karvinen Kaarlo
Ketola Heli
Hautamäki Olavi
Kuparinen Antti
Korhonen Raimo
Luoma Pertti
Pitkäkoski Pauli
Helkamäki Tapani
Sievi-Korte Tero
Tulos
92
87
84
83
83
80
80
76
75
74
72
72
70
66
66
61
58
36
5
KTR 1 aloitti, Satakunnan Tykistörykmentti jatkaa
Satakuntalaista tykistöperinnettä 95 vuotta
HANNU VETTENRANTA
Satakunnan Tykistörykmentti vietti perinnepäiväänsä 95-vuotisen
taipaleensa kunniaksi 29. heinäkuuta. Tilaisuudessa paikalla oli
Tykistöprikaatin henkilökuntaa, entisiä Satakunnan Tykistörykmentin
komentajia, Tykistökiltojen edustajia sekä varusmiehiä.
Paikalla perinnepäivää juhlistamassa olivat entisistä komentajista Evl Tapio Luukkainen,
Evl Raimo Koskela, Evl Paavo Keskiruusi, Evl Osmo Olkkonen, Evl Jari Rankila ja
Evl Heikki Roitto.
Perustamisesta
sotavuosiin
Rykmentin perinteiden katsotaan alkaneen 29.7.1918, jolloin
jääkärieverstiluutnantti
Lauri Malmbergin komentama KTR 1 aloitti toimintansa. III/KTR 1 toimi Perkjärvellä ja muu osa rykmentistä
Lappeenrannassa. Rykmentti
sai varusmiehensä pääosin Hämeestä. Myös sen hevoset sekä
muu täydennysmateriaali oli
suunniteltu otettavaksi sieltä.
Tämän vuoksi muutettiin nimi Hämeen Kenttätykistörykmentti N:o 1:ksi (H.K.T.R.
No 1).
Rykmentin varuskuntapaikaksi tuli Tuusula. I Patteristo
oli sinne jo siirtynyt ja III Patteristo seurasi perässä Perkjärveltä. Rykmentin esikunta saapui Tuusulaan 21.11.1918. II
Patteristo jäi Lappeenrantaan
ja alistettiin 3. Divisioonalle.
Rykmentin toimiaika Hämeen Kenttätykistörykment-
6
tinä jäi varsin lyhyeksi, sillä
toukokuun 7. päivänä vuonna
1919 Sotaministeriö määräsi
rykmentin nimeksi Kenttätykistörykmentti 1. Tämän nimisenä, eri sijoituspaikkakunnilla
rykmentti toimi aina vuonna
1939 alkaneeseen talvisotaan
saakka.
KTR 2:n kautta
Satakunnan
Tykistörykmentiksi
Jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944 tapahtui kokoonpanoissa ja sijaintipaikkakunnissa muutoksia, kunnes KTR
1 vuosien 1947–1949 aikana
siirrettiin Niinisaloon. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyn yhteydessä suoritettiin
vuoden 1952 lopulla toimenpiteitä, jotka koskivat myös
tykistöjoukkoja. Kenttätykistörykmentti 1 muodosti entisen Kaasusuojelukoulun kanssa yhdessä Kenttätykistörykmentti 2:n.
27.11.1956 määräsi Tasavallan presidentti puolustusvoimain joukko-osastoille uudet nimet, vuosipäivät, kunniamarssit ja perinteet. KTR 2 sai
kotimaakuntansa nimen Satakunnan Tykistörykmentti. Nimi otettiin virallisesti käyttöön
1.1.1957. Rykmentille uskottiin vaalittavaksi KTR 1:n perinteet.
Kunniamarssiksi määrättiin
Allan Palmgrenin säveltämä ja
Hjalmar Nortamon sanoittama Satakunnan marssi. Vuosipäiväksi tuli 26.5., joka on ensimmäisen suomalaisen tykistörykmentin, Kuninkaallisen
Suomen Tykistörykmentin perustamispäivä vuonna 1794.
Lippu on kautta aikojen ollut sotilasyhteisön arvokkain
tunnus. Se on ilmentänyt sotilaan korkeimpia hyveitä, uskollisuutta, miehuutta, kunniaa ja toveruutta. Rykmentti sai
oman lippunsa, kun se hyväksyttiin presidentin esittelyssä
20.12.1957. Lipun on suunnitellut taiteilija Gustaf von Numers.
Lippu vihittiin tarkoitukseensa Puolustusvoimain
40-vuotisparaatin yhteydessä
4.6.1958 Helsingin Senaatintorilla, jossa Tasavallan presidentti Urho Kekkonen luovutti sen rykmentin komentajalle. Näin oli rykmentti saanut
korkeimmalle arvostetun symbolin, oman lipun.
Lipun värit ovat Satakunnan värit koboltin sininen ja
kullan keltainen. Keskuskuviossa on Satakunnan karhu, joka kantaa liekehtivää pommia,
tykistön perinteistä tunnusta. Lipputangon kärjessä on
IV-luokan vapaudenristi, jonka ylipäällikkö Mannerheim
luovutti KTR 1:lle vapaussodan jälkeen. Satakunnan Tykistörykmentti on ainoa tykistöjoukko, jolla on tämä ylpeä
mutta velvoittava tunnus. Punavalkoisiin nauhoihin on kirjoitettu kahden taistelupaikan
nimet: Tampere ja Viipuri.
Näissä taisteluissa tykistö erityisesti kunnostautui.
Tykistöprikaatin
joukkoyksiköksi
Puolustusvoimien uudelleenorganisoinnin
yhteydessä
muodostettiin 1.3.1992 Tykistöprikaati. Satakunnan Tykistörykmentistä tuli sen yksi joukkoyksikkö, joka vaalii
KTR 1:n perinteitä ja viettää
perinnepäiväänsä 29.7.
Vuosikymmenien
aikana
kotimaakunta on ottanut nimikkorykmenttinsä
omakseen. Erityisen lämpimät suhteet rykmentillä on maakunnan tykkimiehiin sekä etenkin
Tykistöprikaatin Kiltaan (ent.
Satakunnan Kenttätykistökilta, perustettu 27.10.1963).
Pohjoismaista puolustusyhteistyötä
Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä puhuttiin paljon jo ennen sotia, mutta kaikki muuttui puna-armeijan hyökättyä Suomeen. Talvi- ja
jatkosota – unohtamatta pitkää kylmää sotaa – opettivat suomalaisille
realismia: toiveajattelun varaan emme maanpuolustustamme voi
rakentaa, ja oman maan etu tulee kaikilla kansakunnilla ensin.
Nyky-Suomessa pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiselle on laaja kannatus yli
puoluerajojen. Suomi toimii
parhaillaan NORDEFCO:n
(Nordic Defence Cooperation,
pohjoismainen puolustusalan
yhteistyö) puheenjohtajamaana, ja yhteistyötä tiivistetään.
Edelleen tulee kuitenkin pitää jalat maassa ja nähdä mahdollisen rajat. Nimittäin Pohjoismailla on olennaisia eroja
turvallisuusja puolustuspoliittisissa ratkaisuissaan.
Koska Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, voivat
käytännössä vain sotilaallisesti
liittoutumattomat maat Suomi ja Ruotsi tehdä syvemmälle
menevää puolustusyhteistyötä.
Maavoimansa polvilleen ajaneelle Ruotsille on toistaiseksi riittänyt sen transatlanttinen
erityisyhteys Yhdysvaltoihin ja
omintakeinen solidaarisuusjulistus – nähtäväksi jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Realisti pitää olla silloinkin,
kun puhutaan tympeillä Nato-
ja EU-muotitermeillä ”smart
defence” sekä ”pooling and sharing”. Aseiden yhteisomistus
kun ei tunnu luonnistuvan
edes Natossa. Se on kuitenkin
puolustusliitto, mutta EU:sta
on tosipaikan tullen meille tarjolla vain sympatiaa, ei kättä pidempää. – Joulukuun Eurooppa-neuvoston
kokouksesta,
jonka teemana on puolustus, ei
ole aihetta odottaa mitään erityisempää.
Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on hyötyä etenkin
yhteisten harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen saralla. Haemme kustannustehokkuutta. Yhteistyö ei kuitenkaan
ratkaise puolustusvoimiemme
vakavia rahoitusongelmia eikä
tulle tulevaisuudessakaan sisältämään turvatakuita, mutta sitä
kannattaa harjoittaa realistiselta
pohjalta siten, että kaikki osapuolet hyötyvät. Paras esimerkki tällaisesta toiminnasta on
mielestäni Suomen, Ruotsin ja
Norjan ilmavoimien säännölliset, rajat ylittävät cross border
-harjoitukset pohjoisessa.
Ensi vuonna Suomi ja Ruotsi osallistuvat Norjan johtaman
Islannin ilmavalvontaoperaation yhteydessä harjoitustoimintaan aseettomilla koneilla.
Suhtaudun kielteisesti Natomaan ilmavalvontaan osallistumiseen, mutta pelkästään tästä
ei enää ole kyse. Kansainvälistä
harjoitusta, josta ilmavoimamme hyötyvät, en vastusta.
Nyt Islannissa on kyse cross
border -tyyppisestä harjoituksesta, jossa tullaan harjoittelemaan muun muassa ilmatankkausta. Se on olennainen taito
Hornet-lentäjillemme. Tapaukseen Islanti saatiin siis realismia. Se olikin alkanut muistuttaa farssia.
Pohjoismaiden turvallisuusja puolustuspoliittisten perusratkaisujen eroista huolimatta
yhteistyön kehittämisen tavoitteena olkoon kansallisen puolustuksen vahvistaminen.
Meidän kannattaa avoimin mielin tutkia pohjoismaisen yhteistyön tarjoamia syner-
giaetuja ja mahdollistaa toimivat sekä kustannustehokkaat
ratkaisut. Kukin Pohjoismaa
päättää tapauskohtaisesti yhteistyöhankkeisiin osallistumisesta, ja pienemmässäkin ryhmässä voidaan edetä.
Lopuksi haluan esittää parhaimmat onnitteluni juhlavuottaan viettävälle Tykistöprikaatin Killalle. Vapaaehtoisessa
maanpuolustustyössä on voimaa. Kiltatoiminnalla on erityinen merkitys maanpuolustustahdolle.
Onnea ja menestystä jatkossakin!
Jussi Niinistö
Kirjoittaja on kansanedustaja (ps)
ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.
uutisia
Maanpuolustuskorkeakoululla ensimmäinen tohtoripromootio
Maanpuolustuskorkeakoulu järjesti historiansa ensimmäisen tohtoripromootion 6.
syyskuuta. Säätytalolla järjestetyssä juhlallisessa promootioaktissa vihittiin akateemiseen arvoonsa vuodesta 2003
asti valmistuneita ensimmäisiä sotatieteiden tohtoreita.
Promovoitavien tohtorei-
den joukossa oli sotilastaustaisten lisäksi ensimmäiset sotatieteiden tohtorin tutkinnon suorittaneet siviilit. Lisäksi tilaisuudessa promovoitiin ensimmäiset kunniatohtorit.
Sotatieteiden kunniatohtorit olivat lehtemme sotahistoriamatkojen oppaanakin tunnettu
eversti Sampo Ahto, kansainvä-
lisesti tunnustettu joukkotuhoaseiden asiantuntija, akateemikko Jorma K. Miettinen, Maanpuolustuskorkeakoulun neuvottelukunnan jäsen, kasvatustieteen professori Hannele Niemi, mm. Puolustustaloudellisen
suunnittelukunnan suunnittelujohtajana toiminut teollisuusneuvos Kaarle Henrik Pentti,
maailman ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä 1990–1995 toiminut Elisabeth Rehn ja Maanpuolustuskorkeakoulun neuvottelukunnan puheenjohtajana ja
Maanpuolustuksen Tuki ry:n
valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut ministeri Antti
Tanskanen.
7
Talouden suhdanteet
heijastuvat toimintaamme
Talouden suhdanteet heijastuvat kaikkialle yhteiskunnan rattaisiin – myös vapaaehtoiseen järjestötoimintaan.
Järjestölehtien mainos- ja ilmoitustulot sekä järjestöjen
tuet yrityksiltä ovat vähentyneet, mikä on luonnollisesti heikentänyt järjestöjen toimintamahdollisuuksia.
Ilmoittelun ja mainonnan vähentymisestä valittavat myös
suuret mediat joutuen tekemään isojakin leikkauksia toiminnoissaan.
Tasavallan talous natisee, työttömyys lisääntyy ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen
on koetuksella. Maan hallitus
yrittää löytää lääkkeitä lukuisiin ongelmiin, ja päättäjät istuvat erilaisissa seminaareissa esittelemässä näkemyksiään
maan pelastamiseksi enemmältä kurjuudelta. Yhteisen
sävelen löytäminen on vain yllättävän vaikeata. Tilannetta ei
paranna yhtään se, että emme
ole tässä tilanteessa yksin, vaan
ongelmia löytyy Euroopan eri
nurkista ja maailmanlaajuisesti. Kansalaiset miettivät oikein
vakavissaan, mitä tästä tulee
vai tuleeko yhtään mitään.
Tulikomentoja-lehti
Meillä Tykkimiehillä talouden
muutokset ovat näkyneet erityisesti pienentyneinä ilmoitustuloina Tulikomentoja-lehdessä sekä tukien vähentymisenä yhdistykselle. Tosin osa
aikaisemmin meille tulleista
tuista ohjautuu uudelle Museo
Militarialle, joten toivottavasti museolle suuntautuva tukitoiminta vastaavasti vähentää
meiltä tuentarvetta Militarialle. Olemmehan samassa uiskossa Militarian kanssa.
Olemme
Tykkimiesten
hallituksessa käyneet perusteellista keskustelua yhdistyk-
uutisia
8
sen ja lehden talouden varmistamisesta tulevaisuudessa.
Yhdistyksellä on toki varallisuutta, mutta ei ole mielekästä syödä pääomia, koska se tie
on muutamassa vuodessa kuljettu loppuun. Aikaisemmin
pientä tuloa tuottaneet filmiprojektit eivät enää viime
vuosina ole olleet tuottoisia –
sielläkin on nähtävissä yritysten ja yhteisöjen tuen vähentyminen. Niinpä vielä työsuunnitelmissa oleva ”Tiedustelu iskee” -filmiprojekti pitää
valmistella tarkkaan ennen
kuin painetaan starttinappia.
Voivatko kenties neuvottelukunta ja Säätiö osaltaan olla
avaamassa uusia ovia tukiprojekteissa?
Tu l i k o m e n t o j a - l e h d e n
osalta selkeä tavoite on julkaista lehti jatkossakin nelinumeroisena ja itse itsensä
kannattavana. Lehdestä suunnitellaan myös nettiversio.
Tavoitteiden toteutuminen
edellyttää onnistunutta ilmoitushankintaa. Voivatko jäsenkillat ja alayhdistykset osaltaan olla tukemassa ilmoitushankintaa? Pienistä puroista muodostuu isompi joki eli
hankkimalla pieniä paikallisia
ja alueellisia kannatusilmoituksia voidaan saada lisätuloja. Luonnollisesti valtakunnalliset isommat mainokset
ovat lehdelle tärkeitä, samoin
tilausmaksut, jotka ovat varsin maltilliset. Lehden sisällön pitää jatkossakin olla monipuolinen ja lukijoita kiinnostava – tältä osin luotamme
päätoimittajaan ja lehden toimituskuntaan.
Hyvät tykkimiehet – hyvän
taloudenpidon ohella Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenyhteisöjen toiminnassa on keskeisellä sijalla tykkimiesaatteen ylläpito ja vahvistaminen.
Yhteisistä asioista pääsemme
vaihtamaan mielipiteitä Hämeenlinnassa marraskuun 16.
päivänä, jolloin pidämme Tykkimiehet ry:n syyskokouksen
ja tammikuulta siirretyn Tykkimiesseminaarin. Tervetuloa!
Onnittelen lokakuun lopulla
50 vuotta täyttävää Tykistöprikaatin kiltaa! Toivotan kaikille
tykkimiehille hyvää syksyä.
Harri Kainulainen
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
uutisia
Ampuma- ja harjoitusalueet
laajenevat Kainuussa
Maavoimille uusia
kantolaitejärjestelmiä
Ympäristöministeriö vahvisti 18. heinäkuuta Kainuun ensimmäisen vaihemaakuntakaavan, joka täydentää vuonna 2009 vahvistettua Kainuun maakuntakaavaa puolustusvoimien
ampuma- ja harjoitusalueiden osalta.
Vaihemaakuntakaavassa
osoitettavat neljä laajennusaluetta sijaitsevat Kuhmon
kaupungin ja Ristijärven
kunnan alueilla olevan Vuo-
Puolustusministeri
Carl
Haglund valtuutti puolustusvoimat 11.7.2013 maavoimien esityksen perusteella tekemään hankintasopimuksen kantolaitejärjestelmästä M05 Finn-Savotta Oy:n kanssa. Kantolaitejärjestelmä M05 koostuu varusteliivistä taskui-
sangan ampuma- ja harjoitusalueen luoteis-, kaakkois- ja länsipuolella. Näiden myötä Vuosangan nykyinen, n. 13.000 hehtaarin
harjoitusalue laajenee 3880
hehtaarilla.
Laajennuksen tavoitteena on turvata puolustusvoimien ja Kainuun Prikaatin
toiminta- ja harjoitusmahdollisuudet taisteluammunnoissa palvelusturvallisuudesta tinkimättä.
neen sekä repuista.
Hankinnan tarkoituksena on taistelijan suorituskyvyn, taistelunkestävyyden sekä selviytymiskyvyn
kehittäminen, ja sen kokonaisarvo lisähankintavarauksineen on n. 7,96 miljoonaa. Toimitukset ajoittuvat vuosille 2013–2016.
Lehden uusi aineistoposti:
[email protected]
Rakenteellinen kestävyysvaje
Uutisvälineet ovat olleet
muutaman viimevuoden ajan
täynnä uutisia suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan rakenteellisesta
kestävyysvajeesta. Julkisen sektorin tuottavuus on heikkoa – ainakin
sen menot ovat suuremmat
kuin mihin kansakunnan veronmaksutulot yltävät. Väestö ikääntyy, työikäistä väestöä
on työttömänä ja yhteiskunnasta syrjäytyneenä tai syrjäytymässä. Maamme vientiteollisuuden yritykset ovat menettäneet globalisoituneessa
maailmassa kilpailukykynsä.
Yhteistoimintaneuvottelut sekä niiden perusteella tehtävät
irtisanomiset ja muut rationalisointitoimenpiteet ovat jokapäiväisiä. Aiheeseen liittyviä uutisvirran otsikoita voisi
jatkaa koko tämän palstakirjoituksen täyteen.
Yhdistystoiminnan
haasteita
rakenteellisessa
kestävyysvajeessa
Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenkiltojen toiminnassa samat talouselämän ja yhteiskunnan
muutosilmiöt ovat mukana
monilta osin. Väestö ikääntyy
– Tykkimiehet ry:n jäsenistö
ikääntyy. Tyypillinen Tykkimiehet ry:n jäsen on syntynyt
talvisodan aattona, aikana jolloin Neuvostoliiton suurlähetystön toinen lähetystösihteeri
Boris Jartsev kävi asioimassa
Suomen silloisten hallituksen
ministerien Rudolf Holstin,
A.K. Cajanderin ja Väinö
Tannerin kanssa. Yhdistyksen
jäsenistön nuorimmat, joita
on muutama, ovat syntyneet
aikana, jolloin viimeisen sotakorvausjunan lähdöstä oli kulunut aikaa kymmenen vuotta.
Tykkimiehet ry:n hallituksessa
nuorimmat ovat syntyneet silloin kun kirjoitettiin YYA-sopimusta. Tykkimieskilloissa ja
-kerhoissa tilanne on toisenlainen. Uusia, nuoria jäseniä on
saatu rekrytoitua jäseniksi kiltoihin. Haasteena killoilla on
järjestää toimintaa, jolla nuori
jäsenistö saadaan pidettyä toiminnassa mukana. Koulutusta, kilpailuja, retkiä ja muita
yhteisiä tapahtumia tulisi kyetä tarjoamaan jäsenlehden ja
vuosikokousten lisäksi.
Yhdistystoiminnassa jokapäiväinen asia on talous. Talous on esillä samalla tavalla
kuin muussakin yhteiskunnassa. Menopuoli on ”kunnossa”, tulopuoli vastaavasti
”epäkunnossa”. Kahden-, kolmenkymmenen euron vuotuisilla jäsenmaksuilla ei menopuolen eriin kovin tanakasti pystytä vastaamaan. Mielenkiintoista ja osallistujia
innostavaa toimintaa ei näillä rahoilla helpolla järjestetä.
Samoin museotoiminnan ylläpitäminen, nykyisin osallistuminen museotoiminnan ylläpitämiseen yhdessä Pioneeriaselajin Liitto ry:n ja Viestikiltojen Liitto ry:n kanssa, ei
ole jäsenmaksutuloilla mahdollista.
Tykkimiehet ry:n talous on
viimevuosina nojautunut dokumenttielokuvatuotantoon.
Elokuvia on tuotettu säätiöiden, rahastojen sekä talouselämän ja yksityishenkilöiden
antamien avustusten turvin.
Avustuksia on anottu ja saatu filmien tuotantokustannusten verran. Filmimyynnistä saatavat tulot, jotka eivät kuitenkaan ole menoihin
nähden merkittäviä, ovat tietysti tarpeellisia. Yhdistyksen
viimevuosien tilinpäätökset
osoittavat tappioita. Tappiota syntyy myös vuonna 2013,
mutta onneksi sen määrää
saadaan pienennettyä useilla kymmenillä prosenteilla
edellisvuosien tilinpäätöksen
keskiarvoista. Tulevina vuosina haasteena on saada tulos
voitolliseksi, jotta aikaisempina vuosina syntyneet tappiot
saadaan kuitattua.
Tulikomentoja-lehti
on
saatu talouden osalta kuntoon. Lehti on muutaman
viime vuoden ajan kustantanut itse itsensä. Toivottavasti lehti pysyy samalla uralla
myös tulevaisuudessa. Haasteena ovat ilmoitusmyyntitulot, jotka näyttävät tässä taloustilanteessa olevan koko
ajan pienenemään päin, vaikka ilmoitushankintaan käytettävää työmäärää ja kontaktipintoja ilmoittajiin on koko
ajan lisätty.
Tykkimiesyhteisöjen
oma ”Korpilampi –
Heureka” -seminaari
Tykkimiehet ry kutsuu koolle tykkimiesyhteisöjen yhteisen seminaarin. Seminaaria
yritettiin järjestää alkuvuodesta, mutta se jouduttiin valitettavasti perumaan erittäin
vähäisen mielenkiinnon takia. Toivottavasti nyt onnistutaan paremmin. Seminaarin tarkoituksena on käydä
yhdessä keskustelua alustusten pohjalta kaikkia aselajin
parissa toimivia kiinnostavista ja askarruttavista asioista ja
toivottavasti myös laittaa asioita eteenpäin vietäväksi eri
tahoilla. Seminaari järjestetään 16.11.2013 Hämeenlinnassa Museo Militarian tiloissa klo 12.00 alkaen. Samana päivänä klo 10.30 alkaen pidetään Tykkimiehet ry:n
syyskokous samassa paikassa.
Näistä tapahtumista on omat
erilliset ilmoitukset toisaalla
tässä lehdessä. Merkitkääpä
ajankohdat jo nyt kalentereihinne.
Tykkimiesterveisin
Kari Halonen
Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja
uutisia
Kainuun Tykistörykmentin komentaja vaihtui
1.7. everstiluutnantti Markku
Puustinen luovutti Kainuun Tykistörykmentin komentajan tehtävät
majuri Pauli Pukaralammille, joka siirtyi Kajaaniin Tykistöprikaatista Niinisalosta. Puustinen siirtyi
Kajaanista Maavoimien esikuntaan
Mikkeliin.
9
Sotahistorian helmi Pietarissa
TEKSTI: HARRI KAINULAINEN
KUVAT: HARRI KAINULAINEN JA WIKIPEDIA
Venäjän kansallinen ylpeys, Pietarin Tykistö-, pioneerija viestijoukkojen museo on
eittämättä yksi sotahistorian parhainta nähtävää ja koettavaa. Museo tunnetaan
maailmanlaajuisesti ja se onkin yksi maailman suurimmista sotamuseoista. Niinpä
en elokuussa muutaman tunnin mittaisella tutustumiskäynnillä päässyt pintaa
syvemmälle – tarvitaan vähintään päivä, mieluimmin kaksi museon laajaan esineistöön tutustumiseen. Tosin jotakin oli jäänyt mieleen edelliseltä museokäynniltäni,
joka tapahtui tasan 40 vuotta sitten.
Museon pääsisäänkäynnissä on sosialistista realismia edustava taulu,
jossa kuvataan II maailmansodan jälkeen suurta voitonparaatia seuraavia ihmisiä Kremlin aukiolla Moskovassa. Taustalla puna-armeijan
tankkeja ja maassa pääasiassa saksalaisilta sotasaaliina saatuja
sotalippuja.
Museon historia juontaa juurensa vuoteen 1703, jolloin
Pietari Suuri aloitti PietariPaavalin linnoituksen rakentamisen ja alueelle valmistui
pieni puinen varastorakennus
aseille, uniformuille ja muille sotavarusteille. Varsinaisen
museon mainitaan saaneen alkunsa vuonna 1756 rakenne-
10
tusta kivisestä nähtävyyksien
säilytyspaikasta. Kokoelmien
varsinaiseen hoitoon ei tuolloin kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota, joten arvokasta
esineistöä oli myyty, hävitetty
tai sitä oli muuten tuhoutunut. Niinpä keisari Aleksanteri II päätti, että jäljellä olevat kokoelmat pitää museoi-
da asianmukaisesti. Esineistö
sijoitettiin vuonna 1868 uudelleen rakennettuun Kronwerkin asevarastoon, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksen ulkovarustuksessa.
Arkkitehti Pjotr Tamanskijn
suunnittelema museorakennus on rakennustaiteellinen
muistomerkki, joka edustaa
sisustukseltaan pseudogoottilaista rakennustyyliä. Kolmikerroksisen, hevosenkengän
muotoisen punatiilisen museorakennuksen 15 600 m2:n
pinta-ala jakaantuu 13 saliin.
Rakennuksessa on muun muassa ampuma-aukkoja tykkejä
ja kiväärejä varten.
Museon nykyinen nimi
muotoutui, kun Tykistömuseoon liitettiin vuonna 1963
Pioneerijoukkojen historiallinen keskusmuseo ja viestijoukkojen osasto muodostettiin vuonna 1965.
Hakapyssyistä ohjuksiin
Museossa säilytetään lukuisia
taistelureliikkejä, venäläisten
aseiden ainutlaatuisia näyttei-
tä 1400-luvun hakapyssyistä
aina nykyaikaisiin ohjuksiin,
sotasaalisaseita, pioneerija
viestivälineitä, tauluja, sotilaslippuja, kunniamerkkejä, sotaväen uniformuja sekä sotahistoriallista dokumenttiaineistoa. Järeät tykit ja ohjukset
sekä suurikokoinen pioneerija viestikalusto ovat nähtävillä kronologisessa järjestyksessä
museon pihalla. Ulkoalueella
kalustoa on yli 250 kappaletta. Muutamia tykkejä on sijoitettu aidatun pihan ulkopuolelle pääsisäänkäynnin välittömään läheisyyteen. Ihmeekseni huomasin, ettei näitä tykkejä ollut spreijattu eikä rikottu,
kuten meillä todennäköisesti
olisi tehty.
Museossa on kaikkiaan
noin 850 000 esinettä, joista
tykistöllisiä aseita noin 1 200.
Näistä vain pieni osa on kerrallaan esillä. On helppo huomata, että toinen maailmansota, isänmaallinen sota, on
korostetusti esillä – se on saanut käyttöönsä useita näyttelysaleja. Hyvän paikan on saa-
KIRJALLISUUTTA
Suomalainen sotilas
historian vaiheissa
PEKKA LEHTONEN
Suomalaisen sotilaan historia –
ristiretkistä rauhanturvaamiseen
288 sivua
Kovakantinen, sidottu, koko 235 × 290 mm
ISBN 978-952-266-006-0
Suositushinta 48,00 €
Saatavuus: Kirjakaupat ja www.karttakauppa.fi
Näyttävä infotaulu museon portilla. Vastaava taulu on venäjäksi
portin toisella sivulla.
nut myös panssariauto, jonka
katolta Lenin piti kuuluisan
puheensa Suomen asemalla
ja ajoi Ksenskojen talolle palattuaan maanpaosta Suomen
kautta. Oma erikoisuutensa
on vuonna 2004 avattu, kuuluisasta AK-47:n suunnittelijasta, sittemmin puna-armeijan kenraaliluutnantiksi kohonneesta Mikhail Kalashnikovista kertova näyttely ”Kalashnikov – A Man, a Weapon, a Legend”.
Suosittelen museota kaikille Pietarin matkalaisille!
Museossa on tarjolla useita
erilaisia kiertomahdollisuuksia – yleiskierroksia ja erikoiskierroksia.
Yleiskierrosten vaihtoehtoina on Venäjän tykistö, pienaseet sekä viesti- ja pioneeriaselajit. Erikoiskierroksia
on tarjolla muun muassa
Venäjän eri aikakausien
asekehitykseen.
Museo on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin
klo 11–18. Viikoittaisen
maanantain ja tiistain lisäksi
museo on suljettu kuukauden viimeisenä torstaina.
Sähköisissä osoitteissa
[email protected] ja http:/
www.artillery-museum.spb.
ru on tarjolla lisätietoja.
Karttakeskus on julkaissut
kirjan Suomalaisen sotilaan
historia. Se ei ole laajuudeltaan lukijalle ylittämätön,
noin 300 sivua – useisiin
sotahistorian tietokirjoihin
verrattuna siis varsin hallittava. Teoksessa käydään läpi
suomalaisen sotilaan ja ihmisen vaiheita ristiretkistä
rauhanturvaustyöhön. Kirja perustuu Weilin + Göösin
vuosina 2009–2010 julkaisemaan kolmiosaiseen teokseen Suomalainen sotilas.
Idean isä, tuolloin Karttakeskuksen johtaja Sakari
Viertiö, kertoo idean syntymisestä: ”Historian kulussa tapahtuu paljon erilaisia
asioita ennen kuin miehet
on laitettu taistelutilanteisiin. Sotilaana oleminen sekä sodan että rauhan aikana on ollut paljon muutakin
kuin taistelutilanteita. Toisaalta myös rintaman takana tapahtuu paljon. On hyvin organisoitu armeija, jos
kolmannes miesvahvuudesta on kosketuksissa vastustajaan.”
Talonpojista
rauhanturvaajiin
Suomalaiset sotilaat ovat satojen vuosien aikana palvelleet monien valtioiden ja
hallitsijoiden alaisina. Ensimmäiset
järjestäytyneet
suomalaiset sotajoukot olivat ristiretkeläisiä vastaan
puolustautuneita talonpoikia. Maan siirryttyä vähitellen Ruotsin yhteyteen alettiin suomalaisia ottaa sotilaiksi kuninkaiden ja ylimys-
ten sotajoukkoihin. Vakinaisia
suomalaisia joukkoja muodostettiin 1600-luvulta alkaen, ja
ne taistelivat usein kaukana
vierailla mailla. Ensimmäisen
oman kansallisen sotaväkensä
Suomi sai autonomian aikana, jolloin suomalaisia palveli
paljon myös Venäjän armeijassa. Itsenäistymisen jälkeen alkaneessa sisällissodassa suomalaiset sotilaat jakautuivat rintaman eri puolille. Jakautuneesta kansasta onnistuttiin muodostamaan nuoren valtion
oma asevelvollisarmeija, joka
taisteli kunniakkaasti talvi- ja
jatkosodassa. Sotien jälkeisenä aikana varusmiespalvelus
kehittyi monien muutosten
kautta nykymuotoonsa.
Kirjassa on painotettu erityisesti tavallisen sotilaan näkökulmaa usein esiin nostettujen suurten sotapäälliköiden ja
strategioiden ohella. Kunkin
ajanjakson sodat käydään läpi yleisellä tasolla, ja erityisesti
tuodaan esiin suomalaisten sotilaiden osuus sotatapahtumissa. Samalla kuvataan sotajoukkojen muodostamista, organisaatiota ja taistelutaktiikkaa eri
aikoina. Itsenäisyyden ajan sotien osalta pääpaino on tavallisten rintamasotilaiden kokemuksissa.
Vaikka historiaa kuvataan
usein sotien kautta, niiden
välissä ja aikana oli pitkiäkin
rauhan aikoja. Sotien lisäksi
teoksessa kuvataankin laajalti sotilaiden elämää rauhan aikana. Mielenkiintoista tietoa
rauhan ajan sotilaselämästä sisältävät muun muassa Suomen
autonomian ajan sotaväkeä ja
suomalaisia Venäjän armeijassa sekä Suomen asevelvollisarmeijan rakentumista
1920- ja 1930-luvuilla käsittelevät luvut. Kirjan lopussa
on myös katsaus varusmiespalveluksen sotien jälkeiseen
kehitykseen sekä rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan.
Tavallisen sotilaan elämään liittyviä, kirjassa esiin
nostettuja aihepiirejä ovat
esimerkiksi: miten sotilaaksi
tultiin tai jouduttiin, koulutus, palveluksen pituus, lääkintä- ja muu huolto, muonitus, aseistuksen ja varustuksen kehitys, uralla eteneminen, palkkaus ja edut sekä
sotilasuran jälkeinen elämä.
Kirjassa on runsas ja monipuolinen kuvitus, joka
koostuu aikalaispiirroksista
ja -maalauksista, valokuvista,
kartoista sekä kirjaa varten
tehdystä sarjasta piirroksia
eri aikojen suomalaisista sotilaista varusteineen. Mukana on sekä harvoin nähtyjä
arkistojen aarteita että kirjaa
varten kuvattuja uusia kuvia.
Kun kirjan kustantajana on
karttatalo, ovat kirjan kartat
havainnollisia ja tekstiä täydentäviä. Niistä saa helposti täydennystä oman mielen
historialliseen harmaikkoon.
Kolmesataa sivua – se on
joutuisa matka historiaan,
jonka päätteenä on 2000-luvun Suomi. Historiasta kiinnostuneellekin on hämmentävää se sotien määrä, joiden syövereihin ihmiset ovat
vuosisatojen kuluessa joutuneet.
11
Ysimilliset patruunat Suomessa
TUOMO RYSTI
OSA 1
Kansan suussa ”ysimillisillä”
käsiaseilla tarkoitetaan yleensä joko tuttua Suomi-konepistoolia tai Lahti- tai Parabellum-pistoolia. Tosiasiassa
erilaisia 9 mm patruunoita on
olemassa puolensataa erilaista.
Lisäksi on olemassa vielä käytännössä samanlaisella luodilla varustetut amerikkalaisiin
tuuman osiin perustuvat ”kolmekasit”, eli .38 kaliiberiset
patruunat. Näitäkin patruunoita on valmistettu ja valmistetaan yli 30 erilaista. Tässä
artikkelissa keskitytään meille
tutuimpaan eli 9,00 mm Parabellum (9x19) -patruunaan.
Yhdysvalloissa patruuna tunnetaan myös nimellä 9 mm
Luger.
Historiaa
Saksalainen Georg Luger
(1849-1923) kehitti vuonna
1902 hylsytyypin, joka oli 19,1
mm pituinen ja kannan mitoitukseltaan samanlainen kuin
muutamia vuosia aikaisemmin
kehitetty 7,65 mm Parabellum-patruuna. Näin jo kehitettyihin pistooleihin ei tarvinnut tehdä kovin suuria muutoksia, kun niitä muutettiin
ampumaan patruunoita, joissa
oli 9 mm luoti. Tämä patruunatyyppi kelpasi myös Saksan
asevoimien kiväärikomissiolle, joka piti 7,65
mm luotia pysäytysteholtaan
riittämättömänä. Vuodesta
1904 alkaen
ruvettiin patruunaa johdonmukaisesti kut-
Nykyään viranomaiset käyttävät kovemmin ladattuja reikäpäisiä 9 mm patruunoita.
Luodit leviävät osuessaan maaliin ja antavat näin paremman pysäytystehon.
sumaan 9,00 mm Parabellumpatruunaksi. Para bellum – varaudu sotaan. Luodin paino on
ollut yleensä noin 8 grammaa,
oli luotityyppi sitten ollut katkokärkinen tai pyöreä.
Kun Saksan laivasto 1904
tilasi ensimmäisenä merkittävänä asiakkaana Parabellumpistooleita ja Saksan armeija
1908 otti virallisesti käyttöönsä tätä patruunaa ampuvan
Parabellum 9,00 -pistoolin
m/08, alkoi tämän patruunan
menestystarina, jolle ei vieläkään näy loppua. Tämä patruunatyyppi on ylivoimaisesti
eniten käytetty viranomais- ja
sotilaspatruuna tänäkin päivänä kaikissa maailman valtioissa. Myös urheilu- ja harrastepatruunana se on yhä varsin
suosittu.
Valmistus Suomessa
ennen talvisotaa ja sen
aikana
SAKO:ssa, eli Suojeluskuntain
Ase- ja Konepaja Osakeyhtiössä aloitettiin kotimainen pistoolinpatruunoiden tuotanto
vuonna 1929. Vuonna 1932
ryhtyi Sako valmistamaan
kaupallisesti kotimaista 9 mm
patruunaa. Näissä patruunoissa käytettiin kuitenkin saksalaisia hylsyjä, jotka olivat liian
kovaa messinkiä. Tästä syystä
ensimmäiset hyväksytyt patruunat toimitettiin puolustusministeriölle vasta alkuvuonna
1938. Patruunoissa oli Sakon
omat hylsyt.
Tuona vuonna valmistuikin
sitten 5 miljoonaa konepistoolin patruunaa. Luotina niissä
käytettiin parannettua kuparinikkelisilattua teräsvaippaluotia ja ruutia niissä oli 0,37
grammaa. Luodin sydän valmistettiin joko pehmeästä tai
kovetetusta lyijystä. Vuonna
1939 alkoi Valtion Ruutitehdas valmistaa kotimaisia pistoolinalleja ja näin olivat ennen talvisotaa kaikki patruunan komponentit kotimaista
valmistetta. Myöhemmin luodit olivat myös tompakki- eli
messinkivaipalla varustettuja. Raaka-aineiden saatavuus
niin hylsyihin kun luoteihin-
Muutamia sotilaspatruunoita kokovertailussa. Alhaalta:
Kiväärin patruuna 7,62 x 53 R, rynnäkkökiväärin patruuna 7,62 x 39, Venäjän armeijan nykyinen rynnäkkökiväärin patruuna 5,45 x 39, 5,56 x 45 NATO, kaksi
9 mm Parabellum-patruunaa, 7,62 x 25 Tokarev, 7,65
Parabellum, .45 ACP ja .40 S&W.
12
kin oli sotien aikana huonoa,
joten Sakolla oli valmius aloittaa myös 9 mm teräshylsyjen
valmistus.
Valtion Ruutitehdas (VRT)
aloitti pistooliruudin valmistuksen vuonna 1932. Aluksi käsiaseruudin valmistus
oli pienimuotoista, mutta jo
vuonna 1936 tuotanto oli yli
110 tonnia ja 1938 jo yli 220
tonnia. Myös laatu oli korkea
ja vientiä saatiin aikaiseksi vaativimpiinkin patruunatehtaisiin. Vuonna 1932 alkoi VRT
norjalaisella menetelmällä valmistaa myös tykistön ja kranaatinheittimistön käyttämää
nitroglyseriini- eli ballistiittiruutia. Näitä ruuteja ei kuitenkaan käytetty käsiasepatruunoissa.
Kun tilanne kiristyi ja sodan merkit lisääntyivät, tilasi puolustusministeriö Sakolta
helmikuussa 1939 10 miljoonaa 9,00 mm patruunaa. Ne
valmistuivatkin samana vuonna, mutta tilaukselle annettiin
ehto. Sakon tuli louhia Riihimäen tehtaan tontille kallioon pomminkestävä, lähes 500
kuutiometrin luolasto. Lisäksi
Sakon tuli kouluttaa lisää ammattimiehiä 9 mm patruunoiden valmistukseen. YH:n aikana syksyllä 1939 alettiin tehdä
Opetustaulu sodan jälkeiseltä ajalta.
suunnitelmia koko tehtaan hajasijoittamiseen Riihimäelle ja
sen ympäristöön. Kun vihollinen aloitti joulukuussa Riihimäen pommitukset, siirrettiin
patruunakoneet ennalta tiedusteltuihin, uusiin tuotantotiloihin 10 kilometrin päähän
Ryttylään. Patruunatuotanto
jatkui keskeytyksettä Riihimäellä koko talvisodan ajan kovista pommituksista huolimatta.
Riihimäkeä pommitettiin talvisodan aikana 53 kertaa, mutta itse Sakon tehtaat saivat vain
pieniä vaurioita. Jatkosodan aikana ei Riihimäkeä pommitettu kertaakaan. Tammikuussa vuonna 1940 kärsi Ryttylän
Lasitehtaan kiinteistö mittavia
vaurioita, mutta käsiasepatruunoiden tuotanto oli keskeytyksissä ainoastaan 8 tuntia. Patruunoiden tuotantoa vaikeutti paljon enemmän luotien
vaippa-aineen puute. Kupari
ja sinkki olivat loppumassa koko maassa. Talvisodan sotakuukausien aikana 1940 ja välirauhan kuukausina valmisti Sako
kuitenkin 9 mm konepistoolin
patruunoita yli 22 miljoonaa.
Kun lähes kaikesta muusta oli talvisodan aikana pulaa,
käsiaseiden patruunoita oli varastoituna yllin kyllin. Välirauhan kesäkuussa 1940 oli
Sodan aikaisia 9 millimetrin
patruunoita.
konepistoolin patruunoita varastossa jo lähes 28 miljoonaa.
Talvisodan aikana valmistettiin ”ysimillisiä” noin 11 miljoonaa patruunaa kulutuksen
ollessa 11,9 miljoonaa. Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 oli konepistoolin patruunoita varastossa
21,9 miljoonaa ja rauhan tultua 13.3.1940 20,8 miljoonaa
kappaletta.
Jatkosota
Jatkosodan vuosina 1941–44
hankki puolustusvoimat kaikkiaan yli 322 miljoonaa pistoolin patruunaa. Suurimmillaan
oli konepistoolin patruunoiden
kulutus kesällä 1944, jolloin
kuukauden ”ysimillisten” kulutus oli yli 10 miljoonaa kappaletta. Kun maavoimien patruunatilanne jatkosodan alussa oli
noin 28 miljoonaa kappaletta, oli se vuoden 1944 lopussa
noussut lähes 130 miljoonaan
patruunaan.
Jatkosodan aikana Sakon lisäksi 9,00 mm Parabellum- patruunaa valmistivat
myös Valtion Patruunatehdas
(VPT) Lapualla sekä Vaajakosken Kanavuoressa. Valtion
Patruunatehtaan tuotanto saatiin nopeasti vauhtiin, ja vuoden 1941 loppuun mennes-
Erilaisia 9 mm Parabellum-patruunoita.
sä oli VPT valmistanut jo yli
6 miljoonaa ysimillistä. Jatkosodan aikana oman tuotannon
lisäksi Saksasta ostettiin kaikkiaan hieman yli 18 miljoonaa
9 mm m/08 -patruunaa variaatioineen.
Suomessa 9 mm Parabellum-patruuna on virallisesti
nimeltään ”9,00 mm pistoolin patruuna”. Sana ”pistoolin” tarkoittaa sitä, että patruuna soveltuu sekä pistoolilla
että konepistoolilla ammuttavaksi. Patruunat oli valmistettu kuitenkin ensisijaisesti konepistooleja varten ja näin ollen ne oli ladattu suhteellisen
koviksi. Luodin lähtönopeus
konepistoolilla ammuttaessa
oli vajaa 400 m/s, kun pistooleille olisi riittänyt hyvin 320330 m/s. Näitä kovaksi ladattuja patruunoita eivät monet
Parabellum- ja Lahti-pistoolien luistit kestäneet, vaan murtuivat käytössä. Suomessa oli
käytössä jonkin verran saksalaisia, italialaisia, belgialaisia ja
ranskalaisia ”ysimillisiä”, jotka
pääsääntöisesti olivat juuri pistooleita varten miedommin ladattuja.
Artikkelin toinen osa julkaistaan Tulikomentoja 4/2013
-lehdessä.
Lähteet:
Brandt, Handbuch der Pistolenund Revolverpatronen.
Barnes, Cartridges of the World.
Palokangas, Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988.
Hyytinen, Arma Fennica 2,
Sotilasaseet.
Pitkänen-Simpanen, Suomalaiset
käsiasepatruunat 1918-1945.
13
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös loppuvuoden 2013 merkkipäivien mahdolliset
muutokset pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite
Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602
tai mpt 040 451 5229
Numeron 4/2013 aineistopäivä on 5.11.2013 ja ilmestymisviikko 50
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 17.9.2013 klo
13.00 alkaen Helsinki, Döbelninkatu 2
13.00 alkaen Helsinki, Döbelninkatu 2
13.00 alkaen Hämeenlinna, Museo
Militaria
10.00 alkaen Hämeenlinna, Museo
Militaria. Kokouksen jälkeen nautitaan
hallituksen joululounas.
TYKKIMIEHET RY:N
SYYSKOKOUS
Tykkimiehet ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina
16.11.2013 klo 10.30 alkaen. Kokouspaikkana on Museo Militaria, Vanhankaupunginkatu 19,13100 Hämeenlinna.
Kokouksessa käsitellään yhdistyksen
sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm.
toimintasuunnitelma ja talousarvio
vuodelle 2014 sekä henkilövalinnat).
Syyskokouksesta on oma erillinen kutsu sivulla 2 tässä lehdessä.
NEUVOTTELUKUNNAN
KOKOUSKUTSU
Neuvottelukunnan kokous pidetään
tiistaina 8.10.2013 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa, Salmisaarenranta 11, 00180 HELSINKI.
Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään neuvottelukunnan jäsenille
myös henkilökohtaisella kutsulla.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Harri Kainulainen, Kuukiventie 3 G, 00840 HELSINKI, mp 050
62411, harri.kainulainen(at)kartanogolf.fi
Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16
A 3, 02700 KAUNIAINEN, mp 040 575
9966, kari.halonen(at)kolumbus.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
14
Kenttätykistökerho ry ja
Uudenmaan
tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Janne Hänninen, Hopeatie 20 B 43, 00440 Helsinki, mp 050 312
0934, puheenjohtaja(at)ktkerho.fi. Varapuheenjohtaja Oskari Matilainen, Sihteeri Patrick Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi.
Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)
nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Tulevaa toimintaa:
1.11. syyskokous ja KARTR:n perinnepäivä
KOKOUSKUTSU
Syyskokous Vekaranjärvellä Wiipuri - salissa perjantaina 1.11.2013 klo
10.00. Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kokouksen
jälkeen on perinnepäivän ohjelma.
Ilmoittautumiset 25.10.2013 mennessä
puh.0299 431309.
Tummapuku ja kunniamerkit
Tervetuloa
Hallitus
Tulevaa toimintaa:
KOKOUSKUTSU
Jääkäritykistön Kilta ry.
Killan sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 28.11.2013 klo 18
Kerhoravintola Seiskassa Suomenkasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna. Käsitellään sääntöjen 7§:n määräämät asiat. Hallitus.
27.11. Vierailu tykistön ja heittimistön
ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen
Kiltalaisilla on mahdollisuus tutustua ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvellä keskiviikkona 27.11. Kokoontuminen pääportin pysäköintialueella klo
10.00, josta on bussikuljetus Pahkajärvelle.
Ilmoittautumiset 18.11. mennessä sähköpostitse pj(at)karjalantykistökilta.fi tai puhelimitse varapj. 040 5478 442.
4.12.2013 Barbara -juhla
Perinteinen Barbara -juhla järjestetään
keskiviikkona 4.12.2012. Yksityiskohdat
mm. pitopaikka tarkentuu lähempänä ja
niistä tiedotetaan erikseen. Tarkempia tietoja antaa pj Antero Rättö p. 040 5021
929.
Kilta Facebookissa
Karjalan Tykistökilta löytyy nyt myös Facebookista.
Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.
facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp
040 5021 929, anra(at)armas.fi. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu
12, 33500 Tampere, mp 0503688460
sirkka.ojala(at)gmail.com, jäsensihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, mp 0440 478 602, posti(at)
jaakaritykistonkilta.fi.
Taloudenhoitaja
Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800
Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400
480 729.
Tietoa tulevista tapahtumista
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi- ja Tulikomentoja-lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.
Kiltatuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi
tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja
killan tilaisuuksista.
Yhteystiedot:
KAINUUN TYKISTÖ- JA HEITTIMISTÖKILTA RY
Pirttikuja 6, 88600 KAJAANI
kilta(at)kaithkilta.fi
http://www.kaithkilta.fi
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp
0445572457.
timo.j.harkonen@gmail.
com, sihteeri Antti Laakkonen, mp
0452097505, antti.laakkonen(at)gmail.
com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, mp
050 511 9413, vtuovi(at)gmail.com.
Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika. Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, sinitalvikki(at)
gmail.com, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Naavatie 9 G, 45200 Kouvola,
maija.l.leskinen(at)gmail.com.
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset
Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp
040 5577 269, jorma.sovinen(at)phnet.fi. Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510
Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at)
meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti,
mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)
phnet.fi
Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa,
ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177
617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195,
alpoe.leinonen(at)gmail.com.
Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1,
50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi.
Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie
109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342,
haverinenantti(at)gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297,
veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17,
40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
men ilmailumuseoon. Kyseessä on päiväretki ja kuljetuksen saamme Viestirykmentiltä. Lähtö on klo 8:00 Muistomerkkitykiltä ja paluu noin klo 19 aikaan. Sihteeri ottaa sitovat ilmoittautumiset vastaan (040 552 2710 tai sokki74(at)gmail.
com) ma 16.9. mennessä. Aikataulu on sikäli tiukka, että pyrimme markkinoimaan
tilaisuutta vielä muille reserviläisyhdistyksille, kun tiedämme kuinka paljon paikkoja linja-autoon jää.
KOKOUSKUTSU
Riihimäen seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous ke 27.11. klo
18 alkaen Reserviläisten kerholla Lopentie 3-7.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie
184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990,
juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami
Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail.
com. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel
050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf
Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600
Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net
Tulevaa toimintaa:
Lauantaina 19.10. Riihimäen seudun
Tykistökilta järjestää retken Keski-Suo-
Ryhmä Riihimäen Seudun Tykistökillan kiltalaisia oli talkoilemassa
Museo Militariassa museomestari Ilkka Vahtokarin apuna 17.elokuuta.
Kuva: Sirkka Ojala.
15
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687,
mp 050 376 0371, haaviorv(at)suomi24.
fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E,
24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.
pansio(at)suomi24.fi. Jäsenkirjuri Rauno Salo, Koukkukankareentie 44 as 1,
20320 Turku, mp 040 540 2710, rauno.
salo.ra(at)gmail.com
Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com
Vammalan Seudun Tykistökilta
Tykistöprikaatista kotiutuivat 20. kesäkuuta 347 vrk ja 165 vrk palvelleet varusmiehet.
TykPr kilta palkitsi stipendillään tkm Joni Salovaaran ja (oik.) alik Joonas Tammelan,
keskellä killan puheenjohtaja Kalle Salonen. Kuva: Hannu Vettenranta.
Tykistöprikaatin
Kilta ry
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
KOKOUSKUTSU
Tykistöprikaatin Kilta ry:n syyskokous
pidetään la 26.10.2013 Niinisalon varuskuntakerholla Killan 50-vuotisjuhlan jälkeen noin klo 15.00 alkaen.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syykokousasiat. Tervetuloa!
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori,
mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi.
Varapuheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 376 0371, haaviorv(at)
suomi24,fi. Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.fi. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Löydät Tykistöprikaatin Killan myös Facebookista, käy katosmassa ja tykkäämässä
https://www.facebook.com/pages/Tykist%C3%B6prikaatin-Kilta
/125969320789285?ref=hl
16
KOKOUSKUTSU
Porin Seudun Tykistökillan syyskokous
pidetään ke 30.10.2013 Länsi-Suomen
Osuuspankin pääkonttorin (BePOP)
kokoustiloissa (3. krs.) klo 17.30. Esillä
sääntöjen määräämät syyskousasiat.
Killan hallitus kokoontuu puoli tuntia
aikaisemmin eli klo 17.00.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, puh. 044 2100
572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.
Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk
(02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi. Jäsensihteeri
Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43
B, 28130 Pori, puh. 040 5823 026, vesa.
niemenmaa(at)fudoshin.fi.
Killan verkkosivut: www.tykistoprikaatinkilta.fi /pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rauma.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, mp 040
7048 230, reino.heininen (at)gmail.com.
Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733,
markku.koskimaki(at)dnainternet.net.
KOKOUSKUTSU
Vammalan Seudun Tykistökillan sääntömääräinen syyskokous pidetään
4.10.2013 klo 19.00 Matti Niemellä,
Rautajoentie 65, SASTAMALA
Killan hallitus kokoontuu klo 18.30 samassa paikassa.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431,
matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie
46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144,
mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)
kopteri.net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03)
5152202
rekisteröidyt jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044
021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)
gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki,
Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki
Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)
marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie
16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246
931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)
netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.net/safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
SYYSKOKOUS
pidetään tiistaina, marraskuun 12. pnä
2013 klo 18.00 Vatajankosken Sähkö
Oy: n toimitiloissa Vuohiniityntie 2,
Kankaanpää.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat.
Ennen kokousta Vatajankosken Sähkö Oy:n edustaja kertoo sähköyhtiön
ajankohtaisista asioista. Kahvitarjoilu.
HALLITUS
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja jäsenasiat Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää,
mp 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)
dnainternet.net, Varapuheenjohtaja Pauli
Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578
7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakiskonkatu 29
A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420,
esko.isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)
gmail.com
Mittamies- ja
Topografikilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi
Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044
701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18
A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400,
veikko_r(at)hotmail.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1,
21100 Naantali, mp 040 5108499, mika.
aarnio(at)utu.fi
Mittamies- ja Topografikillan
alaosastot:
Helsinki: Toivo Vanhanen, Niittykulmantie 5 as 12, 00440 Helsinki, mp 040
5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com
Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu
6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282,
pertti.poso(at)luukku.com
Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525
6953, eija(at)satakuulo.fi
Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580
2400, veikko_r(at)hotmail.com
Turku: Ilpo Peltomäki, Savikankaantie
16, 24800 Halikko, mp 040 528 6364,
peltomak(at)netti.fi
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL5,
38841 Niinisalo, p. 0299 800 (vaihde)
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittamies_ja_topografikilta.html
Muista ilmoittaa voimassaoleva sähköpostiosoitteesi alaosastollekin.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouni Vuorio, Jaakonmäenkatu 14, 33560 Tampere, mp 050
3009 731, jouni.vuorio(at)elisanet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko
Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at)
horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040
7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi
Pienoislennokit
Novosibirskissa Venäjällä on valmistunut
ensimmäinen koulutettu erä Grusha-pienoislennokin käyttäjiä. Grusha on eniten
ostettu ja toimitettu lennokki Venäjällä.
Niitä on mm. moottoroitujen jalkaväkiprikaatien tiedustelupataljoonilla.
(www.defencetalk.com, forums/rmysecurity-forces/russianland-forcesthred-11742-13),
Yleistä tykistöstä
Azerbaidzanille on toimitettu Venäjältä
runsaasti asemateriaalia sisältäen seuraavat tykistöjärjestelmät: 18 kpl 2S19panssarihaupitseja, 18 kpl 9A52 Smerch
-raketinheittimiä, 18 kpl 120 mm 2S31
Vena -panssariheitinhaupitseja ja 6 kpl
TOS-1A Soltsepek -termobaarisia raketinheittimiä. (Jane´s Defence Weekly.
26 June 2013)
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
17
Sosiaalineuvos Sipi Tilus 100 vuotta:
Lottiakin pitää johtaa edestäpäin
Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere ylisti Sipi Tiluksen
auktoriteettia lottien tilaisuuksien järjestelyissä. ”Kenraalit ja
piispatkin häntä tottelivat”,
Mantere totesi pilke silmäkulmassaan. Rintamalotta Sipi oli
vain soittanut ja komentanut
topakasti, milloin kenraalin ja
piispan pitää tulla puhumaan.
Heidän muita suunnitelmiaan
hän ei enemmin ollut kysellyt.
Opetusneuvos Eeva Kemppainen toi tilaisuuteen Lottaperinneliiton ja -yhdistysten
tervehdyksen. ”Olet huolehtinut urhoollisesti lottasisartesi
asioista ja hyvinvoinnista. Sinä
olet meille lottien lotta”, lottasisar kiitteli.
Usko johdatukseen ja
tulevaisuuteen
Ikilotta Sipi Tilus 100-vuotisjuhlassaan opetusneuvos Eeva Kemppaisen ja ministeri Paula Risikon turvallisessa kyynärtuntumassa.
MATTI LATVALA
Ilmajokelaisen rintamalotan Sipi Tiluksen
100-vuotissyntymäpäivää vietettiin kesällä isänmaallisen kansalaisjuhlan muodossa. Tilaisuutta
juhlisti arvovaltainen vierasjoukko, Kauhavan
Lentosotakoulun suorittama ylilento ja Pohjanmaan
Sotilassoittokunta.
Päivänsankari Sipi Tilus sai
lukuisissa tervehdyksissä, puheissa ja muisteloissa ansioistaan runsaasti kiitosta. Sotien
jälkeisessä toiminnassaan Sipi Tilus on ponnistellut erityisesti lottajärjestön kunnian palauttajana, etujen ajajana ja johtajana. Yhteiskunnalliset asiat ovat vieneet menevää
ja sosiaalista naista eri puolille maata aivan viime vuosiin
saakka.
Nykymenoa Sipi Tilus seurailee edelleen valppaasti etupäässä rollaattoristaan käsin.
Rintamalottana Aallon Patteristossa toimineen tarmonpesän ääni oli edelleen kantava ja
kantaaottava. ”Älkää unohta-
18
Sodan karut todellisuudet kokeneella lottaveteraanilla on
vankka luottamus isänmaan
tulevaisuuteen ja Korkeimman johdatukseen niin kansan vaiheissa kuin omalla kohdallaankin. Ennen 100-vuotisjuhlaa kirkkoherra Mantere oli
keskustellut Sipin kanssa myös
iäisyysasioista. ”En pelkää mitään, en kuolemaakaan, koska parempaan paikkaan ollaan
silloin menossa”, Sipi oli papille sanonut.
Sipi Tiluksen vankkumaton usko tulevaisuuteen tuli
esiin myös eversti evp Antero
Maunulan onnittelusanoissa.
”Kiitoksia kutsustasi 100-vuotisjuhliisi! Tulin, koska esitit kutsun jo 10 vuotta sitten
90-vuotissynttäreilläsi”, eversti
totesi. Maunulalla ja Tiluksella
on takanaan kymmenien vuosien yhteistyö maanpuolustusasioissa.
Aallon patteriston perinnetoimikunnan kunniapuheenjohtaja, sotaveteraani Arvo
Ala-Lahti, arvosti erityisesti
Sipi Tiluksen aktiivisuutta perinneyhdistyksessä. ”Olet aina
hyväksynyt meidät taistelijat
aseveljiksesi”, Ala-Lahti sanoi.
Yhdessä oli koettu Tali-Ihantalan ja Kannaksen tulimyrskyt.
Rauhana aikana on yhdessä pidetty yllä kunniakkaita perinteitä.
ko nuoriamme”, ikilotaksikin
kutsuttu päivänsankari julisti
omassa juhlassaan.
Missä Sipi, siellä
vauhtia, tulosta ja
huumoria
Sosiaali- ja terveysministeri
Paula Risikko nosti onnittelupuheessaan esille erityisesti
Sipi Tiluksen aikaansaannoksia yhteiskunnallisena vaikuttajana. ”Sinulla on aina ollut toimissasi selvät tavoitteet,
johtamistaitoa esimerkilläsi,
energiaa, ahkeruutta, rohkeutta ja halua saadaan jotakin
suurta aikaan”, ministeri summasi. Meillä on sinulta paljon
opittavaa.
Seurakuntatalon pihassa seurattiin Kauhavan
Lentosotakoulun suorittamaa ylilentoa yhdessä
juhlaväen kanssa. Rollaattorin ohjaksissa on
Sipi Tiluksen veljenpoika Jukka Siltaloppi.
Museoesineet kertovat, osa 14
Havainnollisia dokumentteja sodasta
SAMUEL FABRIN
Museo Militarian kokoelmiin
kuuluu useita viime sotien aikaisia tulenjohtotasoja. Kaksi
tulenjohtotasoa museon arkiston kätköistä on tällä hetkellä
näyttelyssä kertomassa kesän
1944 taisteluista Karjalan kannaksella.
Tulenjohtotaso
Ihantalasta
Tykistötoiminnasta kesän 1944
torjuntataisteluissa kertovassa
näyttelyosuudessa on iso vitriini, jossa näkyvät tykistötoiminnan eri puolet tulenjohdosta
etulinjassa tulitoimintaan tulipatterissa. Ensimmäisenä vitriinissä kiinnittää huomion RaskPsto 14:n 1. Patterin patteritaso Talin ja Ihantalan taistelualueelta 27.–30.6.1944. Patteritasolla näkyvät muiden muassa Portinhoikan tienristeys ja
Leitimojärvi. Tuliasematoimintaan liittyvän materiaalin rinnalla on kuitenkin myös hieman vaatimattomamman näköinen millimetripahville tehty
kulunut piirros – etulinjassa tulenjohtajan käyttämä tulenjohtotaso.
Kyseessä on evl evp Olavi
Laaksosen (1918–1992) Tykistömuseolle 22.8.1978 lahjoittama tulenjohtotaso. Silloinen luutnantti Laaksonen
oli käyttänyt tasoa Ihantalan torjuntataisteluissa 30.6.–
7.7.1944 toimiessaan 9./KTR
14:n tulenjohtajana. Laaksonen haavoittui taisteluissa lievästi. Jatkosodassa Laaksonen
oli aluksi toiminut panssarintorjunnassa Hangon rintamalla ja tykistön tulenjohtajana Itä-Karjalassa ennen siirtoa
Kannaksen taisteluihin.
Laaksosen tulenjohtotaso
on tehty Ihantalan Vakkilan
kylästä, joka sijaitsee Ihantalanjärvestä pari kilometriä länteen, patteritasolla näkyvästä Portinhoikasta nelisen kilometriä pohjoiseen. Yhtenä
kokonaisuutena tasot kertovat
kesän 1944 torjuntataisteluiden tykistötoiminnasta.
”Arkistokappale
sotakirstun pohjalta”
Erilaisia tulenjohtovälineitä
esittelevässä vitriinissä on esillä yksi kapteeni Osmo Hassin Suomen Tykistömuseolle vuonna 2006 lahjoittamasta kolmesta tulenjohtotasosta.
Kaikki Hassin lahjoittamat tasot ovat Karjalan kannakselta:
Aleksandrovkasta, VT-linjalta
Kuuterselästä ja Antrean Kuparsaaresta.
Hassi palveli upseerikoulusta päästyään joulukuusta
1942 lähtien III/KTR 19:n
8. Patterissa. Kesän 1944 torjuntataisteluihin hän osallistui
sekä jaosupseerina tulipatterissa että tulenjohtajana myös
muun muassa Siiranmäessä,
Talissa ja Ihantalassa.
Lahjoitustensa
liitteeksi
Hassi on kirjoittanut muistojansa kyseisistä tulenjohtotasoista. Näin hän kirjoitti Antrean Kuparsaaresta tehdystä
tulenjohtotasosta:
”Patteriston mittausupseeri
Antti Aaltonen sairastui punatautiin ja minut komennettiin hänen tilalleen. Patteriston mittausryhmä sai 21.7.44
tehtäväkseen mitata kaikkien
tasolla näkyvien tähystyspaikkojen: Pöllö, Naakka, Lokki,
Kuikka, Topi, Pääsky ja Haukka, koordinaatit. Lisäksi piti
määrittää aurinkomittauksella
jokaiselle tähystyspaikalle kahden kiinteän pisteen välinen
tarkka suunta, jotta pohjoisneulapoikkeamat voitiin tarkistaa kyseisillä paikoilla. Tämä sen takia, että magneettiset
häiriöt olivat tällä alueella hyvin suuria. Pelkkään kompassineulaan ei voinut luottaa.
Mittaustulosten perusteella
patterimme radisti alikersantti Ahvenainen piirsi tämän tason puhtaaksi. Tulos oli niin
hieno, että en raaskinut koskaan käyttää tätä tasoa taistelutehtävissä. Se jäi arkistokappaleeksi sotakirstun pohjalle.”
Sain ylennyksen
luutnantiksi 27.7.1944.
”Olin tulenjohtajana Lokissa, kun 4.9.44 aamuyöllä kello 04.05 patteriston komentaja ilmoitti, että välirauha on
solmittu. Sen oli määrä alkaa
aamulla kello 07.00. Mutta vihollinen lopetti sotatoimet vasta seuraavana aamuna
5. syyskuuta kello 07.00. Sota
Karjalan Kannaksella oli päättynyt.”
Hassin ja Laaksosen sotatiet ristesivät, sillä ennen Kuparsaarta myös Hassi toimi tulenjohtajana Vakkilassa: ”Talin
jälkeen tulin 26.6.44 jälleen
jaosupseeriksi omaan patteriin mutta 8.7.44 sain määräyksen siirtyä tulenjohtajaksi.
Tällä kertaa Ihantalan Vakkilaan.” Laaksonenhan oli toiminut Vakkilassa 7.7. asti. Näistä
taisteluista Hassilla ei tulenjohtotasoja kuitenkaan ollut: ”Tulenjohtotasot Talissa ja Ihantalassa jäivät tekemättä. Ei niitä silloin pystynyt tekemään.
Hommat hoidettiin karttaan ja
kompassiin turvautuen.”
Havainnollisia
dokumentteja sodasta
Hassi toivoi saatekirjeessään,
että ”ehkäpä nämä tasot tuovat pienen lisän museonne kokoelmiin.” Näin on sekä Hassin että Laaksosen tulenjohtotasojen kanssa. Vaikka Suomen Tykistömuseo on muuttunut Museo Militariaksi, tulenjohtotasot kertovat omalla
havainnollisella tavallaan jatkosodan taisteluista ja tuovat
kooltaan pienen mutta sitäkin
arvokkaamman lisän museon
kokoelmiin.
Lähteet:
Museo Militarian arkisto.
Kadettiupseerit 1920–2000.
Kadettikunta r.y.
19
Rakennustyöt Museo Militariassa jatkuvat
SIRKKA OJALA
Kevään ja kesän aikana museoon on ehtinyt käydä tutustumassa jo noin 13 000 museovierasta. Museo tarjoaa elämyksiä myös syksyyn, sillä ohjelmassa on muun muassa toimintapäivä ja syyskauden luentosarjakin alkaa syyskuun
puolivälissä.
Museon kaksi ensimmäistä
näyttelykerrosta ovat nyt täysin
valmiina, mutta kolmannen
kerroksen rakentaminen jatkuu
vielä. Kesän aikana museon ulkonäyttelyalue on täydentynyt
Miehikkälästä tuodulla raskaalla pioneerikalustolla ja lisää
ajoneuvoja saapuu Hämeenlinnaan syksyn kuluessa.
Museon Leiripäivä
on nyt koko perheen
toimintapäivä
Perinteisesti kesäkuulla järjestetty museon Leiripäivä on
nyt muuttanut nimeään Museo Militarian toimintapäiväksi ja päivän ajankohta on
siirtynyt syksyyn. Museo Militarian koko perheen toimintapäivää vietetään nyt ensimmäisen kerran lauantaina 21.
syyskuuta. Museon ovet avataan tuolloin klo 11.00 ja ohjelmaa riittää aina klo 16.00
asti. Toimintapäivänä museon perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan puolella hinnalla ja
ulkoalueelle on vapaa pääsy.
Toimintapäivänä ohjelmassa on muun muassa rastirata,
jossa on kuusi erilaista toimintapistettä, Panssariprikaatin
vartioston sotakoiranäytöksiä,
Pioneerirykmentin räjähteiden raivaamisnäytös, museosuunnistusta museon perusnäyttelyssä sekä tasatunnein
klo 12.00 alkaen opastettuja
kierroksia Sotilaan tie -näyttelyyn. Lisäksi kentällä esitellään Puolustusvoimien kalustoa klo 15.30 asti. Toimintapäivänä on mahdollisuus tutustua myös viestiasemaan, ja
20
perheen pienimmille on tarjolla myös tivolihuveja!
Keskiaikaiset tykit
paukkuivat ja ruuti
tuoksui
Hämeen Keskiaikamarkkinaviikonlopulla 17.–18. elokuuta
Paksun Katariinan Tykkisisarkunta vieraili jälleen museolla. Nyt saatiin tutustua kahteen
keskiaikaiseen mustaruutitykkiin. Näytteen voimastaan antoivat pieni keskiaikainen bombardi Paksu Katariina, jonka
kaliiperi on 2,65 tuumaa ja tänä kesänä Puolan ”taistelukentillä” ensikasteensa saanut Pitkä Barbara, joka on tyypiltään
kulevriini, hakapyssyä muistuttava, mutta sitä raskaampi suustaladattava mustaruutiase. Barbaran kaliiperi on suunnilleen
golfpallon kokoinen.
Verkkosivustolta www.museomilitaria.fi löydät ajankohtaista
tietoa museon tapahtumista sekä Militaria Shopin tuotteista ja
samalla voit liittyä museon uutiskirjeen jakelulistalle.
Kuvassa Pitkän Barbaran kanssa Emilia, Cecilie ja Eeva. Tykkisisarkunnan lippu valmistui juuri ennen Keskiaikatapahtumaa.
Paksu Katariina, pieni keskiaikainen bombardi näytti voimansa kuten
ennenkin sateesta huolimatta.
ALLA: Ulkonäyttelyalueelle on Miehikkälästä tuotu muun muassa
ponttoniajoneuvo Kratz 255.
TYKKIMIESSEMINAARI 16.11.2013
Tykkimiehet ry järjestää Tykkimiesseminaarin 16.11.2013 klo 12.00 alkaen
Museo Militariassa Hämeenlinnassa. Tykkimiesseminaarin tarkoituksena on käydä keskustelua alustusten pohjalta kaikkia aselajin parissa toimivia kiinnostavista
ja askarruttavista asioista. Keskeisenä teemana seminaarissa on aselajikoulutus.
Tämän teeman kautta seminaarissa pohditaan myös yhdistysten toiminnan kehittämistä ja monipuolistamista, yhdistysten jäsenkunnan rekrytointiasioita sekä
rekrytoitujen jäsenten aktivointia mukaan toimintaan.
Seminaarin ohjelma:
KLO
12.00
AIHE
Seminaarin avaus
12.15
ASELAJIKOULUTUS
Aselajikoulutus puolustusvoimissa
Maanpuolustuskoulutus (MPK)
ALUSTAJA
Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja
Harri Kainulainen
14.00
Eversti Pertti Lahtinen
Toiminnanjohtaja,
prikaatikenraali Pekka Tuunanen
Aselajikoulutus vapaaehtoiskentässä Vääpeli res Juhani Hakala
Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry
Keskustelu koulutusasioista
Puheenjohtaja Harri Kainulainen
Kahvitauko (Tykkimiehet ry tarjoaa)
14.20
TYKKIMIESYHTEISÖJEN VIESTINTÄ
Tulikomentoja-lehti, internet-sivut
14.40
15.00
MUSEO MILITARIA
Ajankohtaista Museo Militariasta
Mahdollisuus tutustua museon
näyttelyihin
Tulikomentoja-lehden päätoimittaja
Sirkka Ojala
Museonjohtaja Jaakko Martikainen
Museonjohtaja Jaakko Martikainen
Ennen seminaarin alkua on MAHDOLLISUUS NAUTTIA LOUNAS omakustannushintaan Museo Militarian lounas-kahvilaravintolassa klo 11.00 alkaen.
Lounastarjoilun järjestäminen edellyttää lauantaipäivästä johtuen, että lounaalle
ilmoittautuu vähintään 25 ruokailijaa.
HELSINGIN SUUNNASTA SEMINAARIIN JA samana päivänä klo 10.30 alkavaan
TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUKSEEN (syyskokouksesta oma ilmoitus tässä lehdessä toisaalla) järjestetään bussikuljetus. Bussi lähtee Helsingistä Rautatientorin turistibussipysäkiltä Mikonkadulta (Fennian edestä) klo 09.00 ja Hämeenlinnasta Museo
Militarialta takaisin klo 15.15.
ILMOITTAUTUMISET SEMINAARIIN toiminnanjohtaja Kari Haloselle 6.11.2013
MENNESSÄ mielellään sähköpostilla tai tekstiviestillä. Ilmoittautumisen yhteydessä
kerro nimesi ja muista ilmoittaa myös osallistutko lounaalle ja yhteiskuljetukseen
(meno- ja paluukuljetus erikseen).
Kari Halonen
[email protected]
040 575 9966
21
Kostianvirran
taistelusta 300 vuotta
TEKSTI: RAIMO OJALA, KUVAT: SIRKKA JA RAIMO OJALA
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Pälkäneellä
käydystä Kostianvirran taistelusta. Suuren Pohjan
sodan merkittävässä ratkaisutaistelussa maatamme
puolustavan Ruotsin 3400 miehen vahvuisen armeijan
johdossa oli kenraali Carl Gustaf Armfelt. Hyökkäävää
15000–17000 miehen vahvuista Venäjän armeijaa
johti yliamiraali Fjodor Apraksin.
Taistelun alkutilanteessa ruotsalaiset olivat hyvissä puolustusasemissa. Ylivoimaiset venäläisjoukot yrittivät ensin
tykkitulella ja rynnäköimällä
Kostianvirran yli, mutta puolustus kesti. Lopulta joukot
purkivat virran eteläpuolelta
kaikki saatavissa olevat rakennukset ja hämmästyttävän lyhyessä ajassa rakensivat 500
hirsilauttaa, joilla 6000 miestä 6. lokakuuta vastaisena yönä vuonna 1713 ylitti sankan
sumun turvaamana Mallasveden ja pääsi näin ruotsalaisten
selustaan. Hyvin onnistunut
hyökkäys Kostiavirran yli ja
samaan aikaan tehty hyökkäys
selustaan ratkaisivat taistelun.
Ruotsin armeijan varustus ja
taidot olivat heikot verrattuna venäläisiin ja lisäksi vihollisella oli suuri ylivoima. Taistelu oli jo ennakolta tuomit-
22
tu häviöön, vaikka sitkeästi ja
kunniakkaasti maata puolustettiinkin. Taistelussa Ruotsin
armeija menetti yli 800 miestä ja kaikki yhdeksän tykkiään.
Taistelu oli sikäli merkittävä,
että se johti Ruotsin häviöön
sodassa sekä maan suurvaltaaseman menettämiseen. Venäläiset miehittivät Suomen – alkoi raskas isonvihan aika.
Vaikka taistelu oli ruotsalaisille suuri tappio ja aiheutti
raskaat kärsimykset myös siviiliväestölle, se oli kuitenkin ensimmäinen, vaikka kaukainen
askel kohti Suomen itsenäisyyttä. Kun Suomen alueelle
astui vähäksi aikaa uusi isäntä,
alkoi hidas herääminen siihen,
että eläminen Ruotsin maakuntana ei ollut suomalaisten ainoa mahdollisuus. Kun
Suomen sota lähes sata vuotta Kostian jälkeen johti vallan
vaihtumiseen, Suomi sai jo autonomian. Kansallisen heräämisen kausi alkoi.
Historian elävöittämistä
Pälkäneellä
Pälkäneen kunta on kuluvana vuonna keskeisesti organisoinut tilaisuuksia joista muodostuu tapahtumien sarja. Tapahtumissa avataan näkökulmia 1700-luvulle sekä erityisesti tapahtumiin, jotka merkittävästi vaikuttivat suomalaisten elämään. Tarkoituksena on havainnollistaa ja tehdä
Äkseerausta.
eläväksi historiaa nykypäivän
ihmiselle. Kysyä voi esimerkiksi, millaisia mahtoivat olla ihmisten tuntemukset kotimaastaan, elämästään ja tulevaisuudestaan. Tapahtumakokonaisuus oli koottu siten, että se puhutteli monipuolisesti
nykyajan ihmisiä. Keskiaikaan
ja taisteluun liittyvät luentotyyppiset seminaarit, toiminnalliset kuvaelmat, konsertit,
markkinat ja jopa geokätköily
muodostivat mielenkiintoisen
kokonaisuuden. Panssariprikaatin Hämeen panssaripatal-
joonan valatilaisuus elokuussa
Pälkäneen urheilukentällä toi
tapahtumien ketjuun mukaan
armeijan nykypäivän.
Suuri Pohjan sota -aiheisessa sotahistoriallisessa seminaarissa historiantutkijat toivat esiin eri näkökulmia tuohon aikaan. Luennon aiheena
oli myös venäläisestä näkökulmasta tehty tutkimus Kostianvirran taistelusta, joka osaltaan
pohjautui hiljattain esiin tulleisiin alkuperäisaineistoihin.
Musketin lataaminen.
Pälkäneen
urheilukenttä muuttui esityksessä karoliiniarmeijan taistelutantereeksi.
Runsaslukuiselle yleisölle esiteltiin 1700-luvun armeijan harjoituksia ja käytännön toimintaa. Aselajeista esillä olivat jalkaväki, ratsuväki sekä tykistö.
Ruotsinkielisten komentosanojen tai signaalitorven törähdysten tahdittamina suoritettiin sotatoimia. Ruudin savua
ja hajua oli ilmassa 1700-luvun
mallin mukaisesti rakennetun
Pistimen kiinnitys.
mustaruutitykin sekä muskettien laukauksien jälkeen.
Historiallinen
musiikkikuvaelma toi esiin tuokiokuvia isonvihan aikaisista tapahtumista. Miehitysaikaan liittyi pakolaisuutta ja kodittomuutta. Epävarmuutta tulevaisuudesta aiheuttivat myös
kasakat, jotka ottivat ruokansa vallattua maata ryöstämällä, jolloin paikalliset asukkaat
joutuivat turvautumaan korvikeruokaan. Monin paikoin
väkeä nääntyi nälkään. Omat
virkamiehetkään eivät voineet
auttaa, sillä jos miehittäjän
vaatimuksia ei saatu perittyä
kansalta, he joutuivat korvaamaan ne omalla omaisuudellaan. Kirkkoherrat joutuivat
tiukkoihin tilanteisiin, kun
kirkonkirjoista vaadittiin tietoja miehien armeijaan pakkoottamista varten.
Tapahtumat huipentuvat
lokakuun alussa, jolloin on
muiden muassa Kostia 300
-pääjuhla.
Uusiin tehtäviin
Puolustusvoimain komentaja
on määrännyt seuraavia upseereita uusiin tehtäviin 1.9.2013
lukien:
Everstiluutnantti
Pertti Kuokkanen on määrätty
Pääesikunnan kanslian päälliköksi. Hän on tällä hetkellä Räjähdekeskuksen johtaja.
Uudeksi Räjähdekeskuksen
johtajaksi on määrätty everstiluutnantti Teemu Ruuskanen. Hän on tällä hetkellä Sotilaslääketieteen keskuksen esikuntapäällikkö.
Everstiluutnantti Jarmo Keskinen on määrätty Hämeen
panssaripataljoonan komentajaksi Panssariprikaatiin. Hän
on aikaisemmin toiminut
muun muassa osastoesiupseerina Pääesikunnan suunnitteluosastolla.
Everstiluutnantti Tero Ylitalo
on määrätty Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston komentajaksi Lapin ilmatorjuntarykmenttiin. Hän on aikaisemmin toiminut muun muassa
vanhempana osastoesiupseerina Pääesikunnan suunnitteluosastolla.
Everstiluutnantti Pasi Saarikoski on määrätty tiedustelupatteriston komentajaksi Tykistöprikaatiin 15.9.2013 lukien. Hän on tällä hetkellä
sektorijohtaja operatiivisella
osastolla Maavoimien esikunnassa.
Yhteislaukaus. ALLA: Tykkiä siirretään.
Lisäksi puolustusvoimain komentaja on määrännyt eversti
Markku Myllykankaan valmiuspäälliköksi Pääesikuntaan
1. lokakuuta 2013 lukien.
Eversti Myllykangas on marraskuusta 2012 toiminut maavoimien suunnittelupäällikkönä Maavoimien esikunnassa.
Hän on ollut muun muassa
Tykistöprikaatin komentaja.
Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1995
ja hänet ylennettiin everstiksi
vuonna 2008.
23
Tykistön Ampumakoulu
Suvi-Kumsassa
VELI KAURANEN
Kun II AK:n alistus Karjalan Armeijalle loppui 1.3.1942, muuttui II AK:n
nimi Maaselän Ryhmäksi komentajana kenraaliluutnantti Taavetti
Laatikainen ja tykistökomentajana eversti Eino Honko. Muutos oli tärkeä
II AK:n johdolle, sillä nyt aukesivat suorat yhteydet Päämajaan. Eversti
Honko teki Päämajalle ehdotuksen Ampumakoulun perustamisesta
Maaselän Ryhmän alueelle. Päämaja hyväksyi Hongon ehdotuksen pienin
muutoksin.
Kenraali Nenonen
Koulun aloitus tapahtui Päämajan kirjelmällä n:o 324/
Koul.1.11. sal/2.2.1943, jossa käskettiin perustaa Tykistön Ampumakoulu. Samalla
käskettiin ensimmäinen kurssi
aloitettavaksi 2.3.1943 Maaselän Ryhmän selustassa Kumsajärven Suvi-Kumsan kylässä
sijaitsevassa huoltokeskuksessa, noin 40 km länteen Karhumäestä. Koulun tehtäväksi tuli
patteristoupseereina ja patterin
päällikköinä toimivien upseerien ampumateknillisen ja taktillisen taidon kohottaminen.
Koulu reservi- ja
aktiiviupseereille
Laadittujen
suunnitelmien mukaan kolmella ensimmäisellä kurssilla oli tarkoitus
kouluttaa patteristoupseereina
toimivat reserviupseerit sekä
yksi patterinpäällikkönä oleva
reserviupseeri patteristoa kohden. Ensimmäiselle kurssille
valittiin oppilaat siten, että ne
pystyisivät toimimaan myöhemmin sijaisina aktiiviupsee-
24
Suvi-Kumsassa.
rien ollessa vuorostaan SuviKumsassa.
Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Honko
määrättiin oman päätehtävänsä ohella hoitamaan Ampumakoulun johtajan tehtäviä.
Hän joutui ensimmäiseksi laatimaan nopeasti yksityiskohtaiset kurssiohjelmat. Lopullinen, Päämajan vahvistama ohjelma reserviupseereille käsitti
seitsemän viikon koulutusjakson. Päämajan tykistöosasto ja
tykistön tarkastaja olivat hyvin
kiinnostuneita Ampumakoulusta.
Reserviupseereille suunniteltu kurssi oli ohjelmaltaan
hyvin tiivis ja suuressa määrin käytännön harjoituksien
varaan rakentuva. Kouluttajakoulutus katsottiin välttämättömäksi, koska joukoissa
tapahtui laajamittaista koulutusta. Alustusten tarkoituksena oli valottaa eri rintamasuunnilta saatuja kokemuksia
ja siten hyödyntää ne kaikkien
käyttöön.
Kevyt Patteristo 16
Tykistön ampumakoulun toiminta edellytti myös harjoitusosastoa. Koulun perustamiskäskyssä se oli määrätty muodostettavaksi Tykistökoulutuskeskus 3:ssa, joka oli
siirtynyt Vaasasta Riihimäelle. Suvi-Kumsaan lähetettävä
joukko-yksikkö sai nimekseen
Kevyt Patteristo 16. Miehistö oli lähes kokonaan vuoden
1924 ikäluokan alokkaita, jotka olivat samalla erikoiskoulutusjaksolla toimiessaan Ampumakoulun harjoitusosastossa. Saavuttuaan Suvi-Kumsaan
KvPsto 16 majoittui Ampumakoulun alueelle sisämajoitukseen, joka käsitti kaikkiaan
29 taloa. Tuliyksikölle kuuluvien tehtävien ohella patteristo täydensi henkilökunnallaan Tykistön Ampumakoulun opettajatarvetta. Joukkoyksikkö olikin alistettu suoraan Ampumakoulun johtajalle, joten sen vahvuus laskettiin mukaan koulun lukuihin.
Esimerkiksi 31.7.1943 Tykis-
KOULUN JOHTAJAT:
ev E. Honko
ev J. Edgren
evl H. von Konow
Kurssin johtajat:
evl O. Huhtala
evl H. von Konow
(myös koulun johtaja)
OPETTAJAT:
evl H. von Konow
maj A. Setälä
maj Y. Punnonen
kapt A. Lehtinen
ltn L. Meriluoto
ltn E. Reinikainen
ltn J. Virtanen
vänr K. Häggblom
tön Ampumakoulun henkilövahvuus oli seuraava: upseereita 66, joista oppilasupseereita
35, aliupseereita 78, miehistöä
362 sekä lottia 6.
Ampumakoulun
ohjelmaan oli sisällytetty runsaasti ammuntoja. Ensimmäisen
kurssin koulutukseen kuului
muun muassa hakuammuntoja (16 kpl), tarkistusammuntoja (4), aika-ammuntoja
(2) ja korkean räjähdyspisteen
ammuntoja (111), lähtönopeusammuntoja (111), kannan
ammuntoja (111), tikkausammuntoja (3) sekä taisteluammuntoja patteri hyökkäyksessä (2 jaksoa), patteri puolustuksessa (2 jaksoa) ja suoraammuntoja (5).
Harjoituspatteriston pääkalustona oli 75 K 17 hevosvetoisena, mutta ammunnoissa käytettiin muitakin tykkimalleja. Koulun ampuma-alueet oli
määritetty aivan majoituspaikan tuntumaan Kumsajärven
ympärille. Ampumakenttä oli
jaettu kolmeen ala-alueeseen ja
myös tuliasema-alueita oli kolme. Asemasotavaiheen suositut
tikkaus- ja suora-ammunnat
voitiin toteuttaa lähes ihanteellisissa maastotyypeissä.
Opetustilaisuudet antoivat
sekä oppilaille että opettajille
kosolti kokemuksia sodanajan
sotilasopetuslaitoksesta. Kurssilaiset olivat yleensä tyytyväi-
siä saamaansa oppiin, mutta oli
poikkeuksiakin. Eräs keskeisen
aineen opettaja ei vaivautunut
edes laatimaan itselleen asianmukaista luentorunkoa vaan
piti antinsa 1930-luvun muistiinpanoihin tukeutuen.
Kurssi 4 oli tarkoitettu aktiiviupseereille. Ohjelma oli
laadittu tämän lähtökohdan
mukaisesti. Kouluttajakoulutus oli jätetty pois ja vastaavasti oli saatu tilaa käytännön
harjoituksille. Kurssin pituus
oli 10 viikkoa. Ensimmäisen
aktiiviupseerikurssin tarkoituksena oli korvata rauhanajan ampumakoulun kurssi
antaen siten oppilasupseereille muodollisen perustan joskus myöhemmin tapahtuvaan
ylempään aselajikoulutukseen.
Tykistön ampumakoulun ohjelma käsitti vuoden 1943 lopussa seuraavat aineet: taktiikka 70 h, ampumaoppi 28
h, ammunnan suoritus 100 h,
aseoppi 33 h, mittaustoiminta
56 h, kenttävarustelutyöt 16
h, viestipalvelu 4 h, alustukset
15 h ja varalle 4 h.
Tykistön Ampumakoulussa annettiin myös tykistöme-
teorologian koulutusta, johon
kuuluivat muun muassa tykistömeteorologian perustiedot,
tykistön sääaseman toiminta,
radioluotaimen toimintaperiaate ja mittaustulosten muuntaminen ballistisiksi arvoiksi
sekä sääsanoman muoto ja taajuus. Professori Väisälän keksimä radioluotain oli saatu tykistön käyttöön vuoden 1942
alussa.
Korjausmuunnin
Tykistön Ampumakoulussa
tehtiin mullistava keksintö.
Majuri Unto Petäjä oli keksinyt korjausmuuntimen, josta nykyisin käytetään nimitystä korjausympyrä. Hän oli
teettänyt Ampumakoulun asekorjaamolla korjausmuuntimesta vanerisen mallikappaleen. Eversti Honko oli käynyt
Päämajassa ja kertonut kenraali Nenoselle keksinnöstä.
Kenraali kutsui majuri Petäjän
luokseen Päämajaan, jossa hän
sai esitellä keksintöään. Kenraali Nenonen oli erittäin tyytyväinen saamiinsa tietoihin
ja myönsi korjausmuuntimen
ampumateknilliset edut aikaiTykistön ampumakoulun tuliasemat
ja maalialueet.
Karttakuva Kumsa-Karhumäki alueesta
sempiin menetelmiin verrattuna. Nenonen määräsi päiväkäskyllään n:o 11, 12.7.1943
korjausmuuntimen käyttöön
otettavaksi. Samalla hän määräsi korjausmuuntimen salaiseksi sodan loppuun saakka.
On paljon spekuloitu sillä,
kuka korjausmuuntimen keksi.
Väitetään, että eversti Honko
tai kenraali Nenonen olisi ottanut kunnian itselleen. Väitteet väärien henkilöiden kähminnästä ovat turhia. Asia oli
niin monen henkilön tiedossa, että keksijästä ei ole epäselvyyttä. Keksintö oli salainen
vuoteen 1945 saakka – siksi
siitä ei pitänyt puhua. Oli annettava rauha salaisen keksinnön tekijälle, vaikka tuntukin
siltä, että majuri, myöhemmin
ye-everstiluutnantti ja diplomiinsinööri Petäjä ei olisi saanut
kunniaa, joka hänelle kuuluu.
Vedettävät tykit
Intia käynnisti viidennet kenttätestit 155 mm raskaalle vedettävälle kenttätykille. Testeihin
osallistuvat ranskalaisen Nexter-yhtiön Trajan ja israelilaisen
Soltam-yhtiön ATHOS 2052. Molempien putken pituus on 52 kaliiperia. Hankinnan tavoitteena on
ostaa suoraan 400 tykkiä ja valmistaa lisenssillä Intiassa loput
1180 asetta. Ensin järjestettävien
aavikkotestien jälkeen seuraavat
talvitestit vuoristoisella alueella.
Niiden jälkeen Intian Armeijan
Tykistödirektoraatti aloittaa avoimet hintaneuvottelut paremman
tarjouksen jättäneen yrityksen
kanssa. (Jane´s Defence Weekly,
29 May 2013)
Koulun toiminta
keskeytetään
Neuvostojoukkojen kesäkuussa 1944 aloittaman suurhyökkäyksen vuoksi keskeytettiin
11.6.1944 Ampumakoulun
30.5.1944 alkanut 7. kurssi,
ja oppilaat komennettiin välittömästi takaisin joukko-osastoihinsa. Harjoituspatteristona toiminut Kevyt Patteristo
16 sai samana päivänä käskyn
siirtyä nopeasti Karjalan kannakselle.
Tykistön
Ampumakoulu ei kuitenkaan täysin lakannut vaikka sen toiminta keskeytettiinkin. Koulun henkilöstö sijoitettiin joukkoihin ja
sodan päättyessä kotiutettiin
osa henkilökuntaa eri vaiheiden jälkeen Riihimäen varuskuntaan. Koulun adjutantin
tehtäviä hoitanut luutnantti H. Winqvist allekirjoitti
vielä 15.10.1944 Ampumakoulun vahvuusilmoituksen,
joka oli todella vaatimaton
2+2+2+2=6.
Lähteet:
Jyri Paulaharju: Suomen kenttätykistön historia, 2. osa
Jyri Paulaharju: Tykistökoulu
1918–1983
Matti Koskimaa: Karhumäestä
Ilomantsiin
Trajan
Kuvalähde: http://rpdefense.overblog.com/article-french-industrynexter-systems-equipment-andknow-how-in-advanced-combatsystems-at-defexpo-102489536.
html
ATHOS 2052
Kuvalähde: http://www.defence.
pk/forums/world-affairs/114391here-comes-athos-2052-a.html
Ajoneuvotykit
Venäjällä uutta Coalition-SV-tykkiä suunnitellaan asennettavaksi
kuorma-autoalustalle. Alustaksi
on kaavailtu neliakselista Kamaz-6560-maastokuorma-autoa.
Aseen tyyppimerkintä saattaa
olla Coalition-SV-KSh. Pyöräalustaisessa aseessa on vain
yksi putki. (DT, forums/army-security-forces/russianland-forcesthred-11742-13), (http://twower.
livejournal.com/1019895.html)
Tykkien ampumatarvikkeet
Israel poistaa aktiivikäytöstä fosforiin perustuvat tykistön savukranaatit arviolta seuraavan vuoden
aikana. (Jane´s Defence Weekly
8 May 2013)
25
vät paikkakunnalla aina vuoden 1918 huhtikuuhun asti,
ja heillä oli tykistöä vuodesta
1914 alkaen.
Saksalaisten hyökkäys
Riihimäelle
Valkoisten apuun pyytämät
saksalaiset joukot nousivat
maihin Hangossa, valtasivat
Helsingin 13.4.1918 ja suuntasivat kohti pohjoista. Saksalaisten tiedusteluosasto saavutti iltamyöhällä 21.4.1918 Herajoen kylän ja totesi punaisten
vahvat taisteluasemat Vasikkahaassa ja Hirsimäessä. Aamulla
22.4. saksalaiset päättivät hyökätä kohti Riihimäkeä.
”Riihimäen pamaus” –
räjähdys, joka kuului peninkulmien päähän
SIRKKA OJALA
Huhtikuun 22. päivä tuli kuluneeksi 95 vuotta ”Riihimäen pamauksena” tunnetusta Riihimäen valtauksen ratkaisseesta tykistötaistelusta. Pamauksen
vuosipäivänä Riihimäen Seudun Tykistökilta järjesti Riihimäen Varuskunnan
Sotilaskodissa tilaisuuden, jossa kilta paljasti hankkimansa Herajoen muistolaatan. Muistolaatta on tarkoitus vielä jonakin päivänä saada oikealle
paikalleen muistuttamaan kaupunkilaisia, vierailijoita ja tulevia sukupolvia
historiallisesta ja nähtävästi kaupungin enemmiltä sisällissodan uhreilta
pelastaneesta pamauksesta.
Killan kunniapuheenjohtaja
Ilmo Luhtinen kertoi mielenkiintoisessa esityksessään
muun muassa syitä siihen,
miksi Riihimäestä tuli vahva tykistövaruskunta. Yhtenä tärkeänä syynä oli Pietarin
radan valmistuminen vuonna
1870. Rata vaikutti merkitsevästi siihen, että Riihimäestä
kehkeytyi strategisesti tärkeä
risteysasema ja rata oli avainasemassa myös sotilaallisesti joukkojen siirtymisen kannalta. Kaupunki havaittiinkin pian niin tärkeäksi, että
sinne alettiin rakentaa varuskuntaa vuonna 1910. Jo vuotta aiemmin paikkakunnalle
oli alkanut asettua venäläistä
Killan järjestämässä Herajoen laatan paljastustilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti tykistön merkityksestä Riihimäelle sekä kerrottiin kuvakoosteen muodossa myös Riihimäen muistomerkkitykeistä. Kuvassa
(vasemmalta): Kauko Ahonen, Kari Jyrkinen (killan tykkimestari ja
valtuuskunnan jäsen), Reijo Lindberg (hallituksen jäsen) Heikki HaapaAho, Markku Tarkkonen (hallituksen jäsen) Esa ja Antti Tiitinen.
26
sotaväkeä. Riihimäellä toimi
yksi Tarkk`ampujaprikaatin
rykmentti sekä tykistöpatteri, joka pääsi muuttamaan varuskunnan juuri valmistuneisiin majoitustiloihin vuonna
1914. Venäläisten joukkojen
kokonaisvahvuus paikkakunnalla oli 4000 miestä vuonna 1917. Venäläiset viipyi-
Korvia huumaava
räjähdys aamulla kello
07.20
Saksalaiset huomasivat vilkasta liikettä Riihimäen ratapihalla. Punaiset aikoivat viedä
aseilla ja räjähdysaineilla lastatun junan itään päin ja siinä tarkoituksessa he suorittivat vaihtotöitä ratapihan eteläpäässä. Luutnantti Kachlerin tykki asettui asemaan Herajoen lastenkodin viereiselle
harjulle ja ryhtyi ampumaan
suoralla suuntauksella. Seuraukset olivat arvaamattomat.
Neljäs ammus osui pyroksyliinivaunuun, joka oli Vantaan tien ylikäytävän kohdalla. Seurasi korvia huumaava
räjähdys, tulenlieskat löivät
aina 100 metrin korkeuteen
ja ratapenger hävisi tältä kohden olemattomiin. Rikottuja
rautatievaunun osia ja aseita
oli kaikkialla ja ikkunat hajosivat eri puolilla kauppalaa. Räjähdyksen ääni oli niin
Kuvassa oikealla killan puheenjohtaja Juha Vatsia, Kalevi Heimo,
killan valtuuskunnan jäsen, Ilmo Luhtinen, kunniapuheenjohtaja,
Erkki Ojanen killan jäsen sekä Viestirykmentin esikuntapäällikkö evl
Jukka Saario.
suuri, että se kuultiin useamman peninkulman päähän ja
näin se vei hetkeksi kaikilta lähitienoolla olleilta kuulon. Pamauksen seurauksena punaisten vastarinta laantui melkein kokonaan paikkakunnalla. Saksalaiset yllättivät laukauksillaan punaiset
nukkumasta, tästä syystä vastahyökkäystä ei tapahtunut.
Harvinainen
vuorikanuuna
Pamauksen ampunut Herajoen vuorikanuuna oli Saksan armeijassakin harvinainen
malli ”75 VK L 14 M 1913”.
Tykistöhistorioitsija Jyri Paulaharjun mukaan 1900-luvun alussa vuoritykkien suunnittelu oli huipussaan. Ne olivat lyhytkantoisia, kolmentuumaisia ja osiin hajotettavia kanuunoita soveltuen siten liikkuvaan taistelutoimintaan. Yksi tällainen kanuuna
on sijoitettu muistomerkiksi
Riihimäen etukasarmille.
Tykistöllä on ollut Riihimäelle vahva merkitys ja vahva varuskunta on myötävaikuttanut kaupungin kehittymiseen. Myös monet kaupungissa olevat muistomerkkitykit kertovat vahvasta tykistöhistoriasta.
Toivotaan siis, että paikkakunnan ilmapiiri muuttuu seuraavien vuosien aikana suotuisampaan suuntaan Herajoen
muistomerkin suhteen. Näin
Riihimäen
tykistöperinteitä vaaliva kilta voisi aikanaan
isännöidä ”Riihimäen pamauksen” 100-vuotistilaisuutta sillä
paikalla, minne muistolaattakin oikeasti kuuluu.
Muistolaatassa on kuva ”Riihimäen pamauksen” ampuneesta
vuorikanuunasta ”75 VK L 14 M 1913”.
Riihimäen vahva
tykistöhistoria
Kenttätykistörykmentti 3:n
etukomennuskunta KTR 3
siirtyi Riihimäelle vuoden
1921 alussa. Rykmentti siirrettiin vuoden 1939 lokakuussa Karjalan kannakselle.
KTR 3 onkin tunnetuin Riihimäellä toimineista kenttätykistöjoukoista. Myös toisen
maailmansodan aika oli Riihimäellä vilkasta sotilaskoulutusaikaa, kun paikkakunnalla
toimi kolme vuotta Tykistön
Koulutuskeskus 3 kuuluisine Korpraalikouluineen. Riihimäen varuskunnassa muodostettiin sotaa varten useita
patteristoja kuten RaskPsto
14, RaskPsto 18, KevPsto 16
ja Täydennyspatteristo.
KTR 4 vaikutti Riihimäellä vuosina 1944–1952. Tämän jälkeen paikkakunnalla toimi Psto/5. Prik 1952–
1957. Viimeinen kaupungissa toiminut patteristo oli
KarPrPsto vuosina 1957–
1959. Tykistöjoukkojen toiminta päättyi Riihimäellä
19.9.1959 koska Pohjanmaan
Tykistörykmentti
koottiin
Ouluun.
Paikallisesti palvelee: Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna
27
Mikkelin Pitkäjärven
tapahtumia
TEKSTI: SEPPO PIRINEN/KEIJO LIUKKONEN
KUVAT: SEPPO PIRINEN
Mikkelin Pitkäjärven rannalla on rakennusten perustusten
jäänteitä. Siellä oli sota-aikaan
saksalaisen kenraali Waldemar
Erfurthin (1879–1971) tukikohta. Erfurth oli määrätty yhdysupseeriksi Suomen armeijan esikuntaan. Tätä tehtävää
kesti 13.9.1944 asti.
Venäläiset sotavangit rakensivat kevättalvella 1944 viisi asuntoparakkia ja autotallin
kenraali Erfurthin esikunnalle.
Parakkien vihkiäiset pidettiin
17.5.1944.
Esikunnan saksalaiset sotilaat tutustuivat paikallisiin
asukkaisiin. Jürgen Zwarz oli
opetellut kohtuullisen suomenkielen taidon. Hän huomasi,
että 16-vuotiaalla Keijo Liukkosella oli suomalaisia postimerkkejä. Jürgen vaihtoi postimerkkejä Juno-tupakkaan. Se
oli Keijolle hyvä vaihtopalkkio.
Keijo höyrysti kirjekuorista lisää postimerkkejä ja laittoi niitä
Raamatun väliin kuivumaan ja
suoristumaan. Kotona vaadittiin Keijolta selitystä Raamatun
käytöstä.
Tupakkaa tuli myös veneen
vuokrasta, kun Jürgen halusi soutelemaan suomalaisen
Hetan kanssa. Soutaminen oli
aluksi läpyttelyä, kunnes Keijo tupakkaa vastaan piti soudun oppitunteja. Paikalliset
asukkaat pitivät Erfurthin esikunnan miehiä mukavina, eikä heistä ollut mitään haittaa.
Suomen johtoa kävi tapaamassa kenraalia hänen parakissaan.
Sodan jälkeen parakeissa
asui suomalaisia upseereja ja
aliupseereja perheineen. Eräs
vääpeli totesi, ettei hänen kannata asua parakissa, koska talvella kuluu niin hirmuisesti
puita. Vesi pyrki jäätymään sisällä talvella.
Noin vuonna 1980 Pitkäjärven kaupunginosassa Keijon
kohdalle pysähtyi polkupyörällä tullut kaljupäinen mies.
Hän sanoi: ”Sinä pakkakunnan
YLLÄ: Erfurthin parakin perustuksilta etelään. Tykkimies
seisoo kuistin nurkan kohdalla.
Koivu on kasvanut perustusten
sisään parakin purkamisen
jälkeen.
VASEMMALLA: Parakilta pohjoiseen. Nykyinen omakotiasutus
on niillä kohdin, josta miehistöparakit alkoivat.
mies? Minä täällä sota-aikaan.”
Siihen Keijo: ”Annoit minulle
silloin tupakkaa ja kävit meillä. Tuossa nuoret miehet työnsi
kuulaa.” Jürgen: ”Soutulait…
mikä?” Keijo: ”Se on vene. Kävit tyttöjen kanssa soutelemassa.” Jürgen: ”Oliko nimi Heta?”
Jürgen oli tullut laivalla Turkuun, Sieltä hän pyöräili ma-
talapainerenkaisella pyörällä
Mikkeliin. Tarkoituksena oli
jatkaa matkaa Lappiin, sieltä Norjaan ja laivalla Saksaan.
Lähtiessään hän sanoi: ”Kyllä
minä täällä vielä joskus pyöräilen.”
Keijo asuu edelleen Pitkäjärven kaupunginosassa. Jürgeniä ei ole edellisen käynnin jälkeen näkynyt.
Tykistöprikaati näyttävästi mukana PohjoisSatakunnan taideviikolla Kankaanpäässä
HANNU VETTENRANTA
Kankaanpäässä järjestetyn Taideviikon jo perinteiseksi ohjelmanumeroksi on vuosien mittaan tullut Tykistöprikaatin
esittäytyminen kaupunkilaisille. Satakunnan Sotilassoittokunta on tästä kantanut päävastuun konsertoimalla mm
”lyseon montulla” usein nimekkäidenkin huippusolistien
kera. Tänä vuonna yökonsertti toteutettiin musiikkiopiston
pihalla varusmiesbändin ollessa lauteilla yliluutnantti Tuomas Kankaanpään johdolla
solistinaan Heidi Kyrö.
Näyttävin ja vaikuttavin on
kuitenkin vuodesta toiseen jatkunut ”montulla” järjestetty
varuskunnan iltahartaus. Sotilaat marssivat pesäpallokentältä
28
kaupungin halki soittokunnan
lyödessä edellä tahtia. Ihmismassat katujen varsilla osoittavat kiinnostusta ja varsinkin
veteraani-ikäpolvi seuraa tapahtumaa usein liikuttuneena.
Samalla kun nuoret alokkaat ryhmittyivät hartauteen,
antoivat Kankaanpään Naisvoimistelijat piristävän näytöksen yleisölle.
Itse iltahartaustapahtuma
oli vaikuttava. Tilaisuuden
avasi eversti Pertti Lahtisen
alkutervehdys joukoille ja yleisölle ja tummenevassa loppukesän illassa tuikut sekä niistä
muodostuneet kristityn symbolit paloivat kauniisti sotilaspastori Juhana Saaren puhuessa.
Mukavan bonuksen taideviikko antoi varuskunnalle, kun
vuoden hörhiäiseksi valittiin
vasta prikaatista reserviin siir-
tynyt kapteeni Olli Mustaniemi, joka tunnetaan myös roolihahmostaan ”vääpeli Karjulana”.
Kiitos
Kiitän Kainuun ja Riihimäen tykistökiltoja, Riihimaäen viestimiehiä sekä Panssariprikaatin varusmiehiä suuresta avusta keväällä 2013 kun rakensimme Museo Militarian perusnäyttelyä. Ilman teidän auttavia käsiänne ei näyttely olisi valmistunut
toukokuun avajaisiin.
Museomestari Ilkka Vahtokari
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Tarjoamme kaikille aselajikilloille
mahdollisuuden retkiensä yhteydessä
edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet
ja kiltasisaret eri puolilta maata (viettivät ja) viettävät merkkipäiviään (heinä-syys-) loka-joulukuussa 2013.
2.7.
10.7.
11.7.
20.7.
21.7.
29.7.
31.8.
4.9.
30.9.
1.10.
3.10.
3.10.
8.10.
8.10.
8.10.
10.10.
15.10.
20.10.
21.10.
29.10.
30.10.
30.10.
31.10.
7.11.
8.11.
10.11.
13.11.
14.11.
15.11.
19.11.
19.11.
22.11.
28.11.
4.12.
5.12.
5.12.
5.12.
6.12.
6.12.
7.12.
7.12.
9.12.
15.12.
16.12.
17.12.
18.12.
19.12.
20.12.
22.12.
24.12.
26.12.
28.12.
29.12.
30.12.
Leinonen Jyri
Kovalainen Seppo
Mäkinen Petri
Klemetti Mikko
Salo Raimo
Öhman Risto
Aaltonen Osmo
Sippola Erkki
Lumiaho Aulis
Nurminen Jyrki
Helkala Raimo
Piispa Urpo
Kylänpää Kalevi
Portaankorva Yrjö
Vesterinen Jorma
Kujansuu Olli
Suur-Konka Jouni
Mönkkönen Raine
Kilkki Henry
Boström Jukka-Pekka
Kuurne Matti
Pankka Kari
Kokkonen
Viljakainen Markku
Meriö Matti
Värtö Teuvo
Yli-Rämi Marja-Leena
Ekonen Heikki
Rötkö Antti
Keiramo Tauno
Peltoniemi Tauno
Hakala Ilmari
Vettenranta Hannu
Vapamaa Janne
Korpelainen Timo
Sytelä Heikki
Uotila Pentti
Aro Erkki
Paajanen Antti
Schevelew Stig-Erik
Valtonen Viljo
Terho Hannu
Sopanen Hannu
Lamberg Jaakko
Suomalainen Veijo
Bastman Hannu
Riepponen Tauno
Holma Kalevi
Vilamo Kari
Hotokka Pekka
Koskelo Mailis
Koli Markku
Saukkonen Pauli
Pajunen Heikki
Paltamo
Helsinki
Kajaani
Turenki
Kyyjärvi
Rovaniemi
Lieto
Hämeenlinna
Kajaani
Katinala
Lappeenranta
Lappeenranta
Hämeenlinna
Kaipola
Vantaa
Kankaapää
Aro
Lohja
Ristiina
Loimaa
Helsinki
Tuusula
Kangasala
Lahti
Espoo
Kuukanniemi
Vammala
Noormarkku
Lappeenranta
Turku
Kankaanpää
Sipoo
Kankaanpää
Turku
Ristiina
Nivala
Toijala
Mikkeli
Turku
Helsinki
Helsinki
Mikkeli
Imatra
Mikkeli
Rauma
Naantali
Mikkeli
Kankaanpää
Helsinki
Hiirola
Kajaani
Kirkkonummi
Lappeenranta
Tampere
60 v
60 v
50 v
60 v
60 v
65 v
80 v
85 v
50 v
50 v
70 v
70 v
80 v
80 v
70 v
50 v
70 v
70 v
50 v
50 v
70 v
70 v
65 v
60 v
60 v
70 v
60 v
90 v
60 v
85 v
80 v
70 v
70 v
50 v
70 v
80 v
85 v
70 v
70 v
90 v
80 v
80 v
70 v
70 v
60 v
60 v
100 v
85 v
70 v
60 v
75 v
60 v
80 v
70 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään
viettäneitä ja viettäviä.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa,
ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 5.11.2013 oman
kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli
taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto
tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä.
29
”Taisteluharjoituksia Hämeenkankaalla,
syöksymistä hiki hatussa märkään
kanervikkoon ja yön viestipäivystykseen
hajoilua.” Monet meistä kokoontuvat
armeijan jälkeen vielä yhteen
muistelemaan juuri tällaisia tapahtumia
varusmiespalveluksen ajalta.
Sotaveteraanien henki pysyy:
Uusi hiihtoalue Niinisalon varuskunnassa
toimii kesäisin mainiona lenkkeilymaastona.
Kotiutuvan varusmiehen ajatuksia
Tykistöprikaatin killasta
TEKSTI: TOUKO SETÄLÄ, KUVAT: ESA PAAVOLA
Monet löytävät palvelusajaltaan paljon mukavia muistoja, mutta mahtuu mukaan
aina niitä huonojakin päiviä.
Armeija viimeistään on suurimmalle osalle meistä tehnyt
selvääkin selvemmäksi talvisodan hengessä muodostuneen sanonnan: kaveria ei jätetä. Olemme ymmärtäneet,
kuinka tärkeää on pitää yhtä
ja auttaa muita palveluksen
heikkoina hetkinä. Tämän
suomalaisen perinteen vaaliminen onkin tärkeää tulevaisuudessa ja toivottavasti tulevatkin saapumiserät sen oppi-
vat. On tärkeää, että sotaveteraanien henki säilyy meissä varusmiehissä ja osaamme
kunnioittaa heidän tekojaan
jatkossakin.
En ollut ennen varusmiespalvelustani kuullut Tykistöprikaatin killasta. Heidän
ensimmäiseen kokoukseensa mennessänikin yhdistys ja
sen toiminta oli minulle täysin
vierasta. Ensimmäisen Noormarkun klubilla järjestetyn
kokouksen jälkeen olin ilokseni huomannut, että järjestö tekee erittäin tärkeää työtä vaaliakseen juuri tuota talvisodan
henkeä. Kaveria ei jätetä -ajatus näkyy muun muassa killan varusmiehelle järjestämässä omaisten- ja kiltapäivässä.
Monikaan meistä ei ole huomannut, kuka tämän päivän
on järjestänyt.
Kilta- ja omaistenpäivä
on tärkeä
Emme ole osanneet jakaa kiitostamme mihinkään suoraan
suuntaan. Tästä syystä killan olisi tärkeää tuoda itseään
paljon enemmän esille, koska
omaisten- ja kiltapäivä on todella tärkeä varusmiehille. Silloin he pääsevät tapaamaan
omaisiaan ja näyttämään heille oman tupansa, kasarmin ja
kaikki palveluksen aikana tutuksi tulevat alueet. Näin myös
omaiset saavat kuvan siitä, millaista oman pojan tai tytön elämä on Tykistöprikaatissa.
130 K 54 -tykin leppoisaa latailua Tykistökoulun ampumaharjoituksessa.
30
Tykistöprikaatin kilta tekee
pyyteetöntä työtä varusmiesten puolesta ja vaaliakseen tykistön perinteitä ja tykkimieshenkeä. Kilta jakaa stipendejä kotiutuville varusmiehille,
järjestää tykistöaiheisia koulutuksia, matkoja sotahistoriallisiin kohteisiin ja osallistuu Museo Militarian kaluston kunnostukseen ja museon
toimintaan. Pienestä killasta
on aikojen saatossa kasvanut
satojen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön osallistuvien
jäsenien yhteisö. Tärkeää on,
että myös meitä varusmiehiä
saataisiin innostettua osallistumaan heidän toimintaansa.
Lähtökohtana tähän on tehdä killasta tutumpi varusmiehille. Tykistöprikaatin Killan tulisi tuoda itseään paljon enemmän esille, jotta varusmiehet ymmärtävät heidän
työnsä tärkeyden. Facebooksivut ovat hyvä alku, koska Facebook on nykyään käytetyimpiä yleisiä tiedotuskanavia, varsinkin nuorten keskuudessa.
Sivuille olisi hyvä laittaa paljon
kuvia ja tekstejä Killan toimin-
nasta, joista kävisi ilmi, miksi
kannattaa osallistua jatkossakin killan toimintaan. Sivuston kautta voitaisiin saada helpommin esille myös nuorten
ajatuksia killan toiminnasta sekä ehdotuksia tuleviin tapahtumiin. On tärkeää, että kertomukset killan toiminnasta tulevat myös meidän nuorten keskuuteen, jotta tiedämme kenelle se suuri kiitos kuuluu. Nähdessään, mitä Tykistöprikaatin
killan toiminta on, varusmiehet saattaisivat myös haluta
mukaan järjestöön.
Kiltatoiminta ja
talvisodan henki
Killan olisi myös tärkeää tarjota omaistenpäivän lisäksi vielä jotain muuta. Olisi esimerkiksi hienoa, jos kilta pystyisi
järjestämään jonkinlaista viihdykettä viikonloppuna kiinni olevalle ryhmälle. Ampumakilpailut ja vanhojen tykkien huolto voisivat olla hienoja hetkiä varusmiehelle ja
varmasti muistuttaisivat killan
toiminnan tärkeydestä. Kilta
voisi myös joskus pitää kokouksensa varuskunnassa, jolloin
esimerkiksi virka-apuun kuuluvat varusmiehet pääsisivät
osallistumaan kokoukseen ja
näkemään, mitä killan toiminta sisältää. Näin varusmiehet
pääsisivät suoraan jakamaan
ajatuksiaan Tykistöprikaatin
killan jäsenille ja pääsisivät
vaikuttamaan suunnitelmiin
ja näkemään, kuinka tärkeää
työtä kilta tekee.
Tällä artikkelilla suuntaan
suuren kiitoksen omaisten- ja
kiltapäivän järjestelystä Tykistöprikaatin killalle. Nämä
miehet ja naiset tekevät todella tärkeää työtä, ja meidän on
syytä kiittää heitä tästä työstä. Nykyään kaveria ei jätetä
-henki on monelta vähän hukassa, mutta varusmiespalvelus ja Tykistöprikaatin killan
toiminta muistuttavat, että sotaveteraanien henki elää edelleen jokaisessa meistä.
Kirjoittaja on alikersantti,
tykkimiestoimikunnan varapuheenjohtaja
uutisia
MarsMars.fi – inttikuntoon
kolmessa kuukaudessa
Puolustusvoimat tarjoaa varusmiespalveluksen
aloittaville ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen
hakeutuville naisille uuden MarsMars.fi sosiaalisen
median liikuntapalvelun. Palvelu otetaan valtakunnalliseen käyttöön käynnissä olevien syksyn kutsunnoista alkaen.
Palvelun tavoitteena on motivoida nuoria lisäämään
liikunta-aktiivisuuttaan sekä ylläpitämään ja kehittämään fyysistä kuntoaan ennen varusmiespalveluksen alkamista.
MarsMars.fi -palvelu on tarkoitettu kaikenkuntoisille ja
-tasoisille nuorille ja sitä tarjotaan tasapuolisesti kaikille
kutsuntoihin saapuville. Liikuntapalvelusta hyötyvät erityisesti vähän liikuntaa harrastavat nuoret.
Hyvä fyysinen kunto
edesauttaa varusmiespalveluksen aloittamista sekä ennaltaehkäisee tuki- ja liikuntaelinvammojen sekä palveluksen keskeyttämisen riskiä.
MarsMars.fi -palvelun liikuntakäyttäytymiskyselyn
voi tehdä rekisteröitymättä palveluun. Kyselyn perusteella palvelu antaa automaattisesti vastaajalle kuntoarvion. Kutsuntoihin osallistuvat saavat käyttöönsä
salasanan, jolla voivat rekisteröityä liikuntapalveluun
ja ottaa käyttöön tulostettavan henkilökohtaisen kunto-
ohjelman. Rekisteröityneet
palvelun käyttäjät voivat tallentaa omia liikuntasuorituksiaan ja muokata kuntoohjelmaansa sekä jakaa tietojaan, virtuaalisia kannusteita
ja kommentteja muille palveluun rekisteröityneille.
Sosiaalisen median liikuntapalvelun avulla halutaan madaltaa nuorten liikunnan harrastamisen kynnystä. Suoritusten kirjaaminen ja omien tavoitteiden
asettaminen sekä vertaisten
kannustus innostavat säännölliseen liikkumiseen. Liikuntapalvelun käyttöä voi
jatkaa myös varusmiespalveluksen jälkeen.
Asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat järjestetään
vuosittain 15.8.–15.12. välisenä aikana. Tänä vuonna
aloituspäivä osui torstaille
15.8.2013.
31
Hiljaista kylänraittia Rimskojen
karjalaiskylässä.
Lukijamatkalaiset
Äänisen takana
JUKKA SIPPOLA
Tulikomentojen tämän kesäinen lukijamatka suuntautui Venäjän
Karjalaan Äänisen taakse. Seutu on aitoa syrjäseutua, jonne matkailijat harvemmin eksyvät. Vaikka viisipäiväisen reissun ajomatka
muodostui pitkäksi, nähtävää riitti myös Äänisen takana, ja pääosin tiet olivat yllättävänkin hyväkuntoisia.
Tämän kesän lukijamatkalle
bussi starttasi Vihdistä 30.7.
mukanaan jo muutama matkalainen. Pääjoukko nousi autoon Helsingistä, ja matkan
varrelta poimittiin lisää kyytiin tulijoita.
Reissumme oppaana toimi
sotahistorioitsija Juhani Vakkuri, jonka huumori on tuttua useilta aiemmiltakin lukijamatkoilta.
Ensimmäinen yö vietettiin
Sortavalan vanhassa suomalaiskaupungissa, joka on yllättävän vähän muuttunut sitten suomalaisten lähdön. Vain
sodassa tuhoutuneet korttelit
on rakennettu uudelleen neuvostotyyliin. Ei voinut väistää
ajatusta, että mikäli kaupunki olisi säilynyt suomalaisilla,
grynderimme olisivat varmasti pitäneet huolen siitä, että
tuskin voisimme enää puhua
”vanhan suomalaisen kaupunki- ja puurakentamisen ulkomuseosta”, kuten nyt voimme.
Marskinniemi on aidattu
Sotahistoriakohteilla pysähdellen ajoimme Petroskoihin
eli sodan aikaiseen Äänislinnaan, missä tutustumme kiertoajelulla kaupunkiin. Mieleen tuli, että Petroskoi olisi
32
joskus perusteellisemmankin
tutustumisen arvoinen. Toisen
yömme vietimme pohjoisempana Äänisen rannalla Karhumäessä, joka oli jatkosodassa
tärkeä suomalaistukikohta.
Karhumäestä matka jatkui Äänisen itäpuolelle. Ikävä yllätys oli se, että Marskinniemi oli suljettu aidalla
eikä sinne enää päässyt. Niemi sai nimensä kun marsalkka Mannerheim seurasi sieltä
hyökkäystaisteluja jatkosodassa. Kesän 2007 lukijamatkalla
kävimme Marskinniemessä uimassakin.
Sen sijaan Sandarmohin teloituspaikka oli yhtä järkyttävä
kuin ennenkin. Sandarmohiin
haudattujen tuhansien Stalinin vainojen uhrien joukossa
on myös satoja suomalaisia,
muiden muassa amerikansuomalaisia, jotka
houkuteltiin NeuvostoVenäjälle ”sosialismia rakentamaan”.
Melko pian Poventsassa sijaitsevan Stalinin
kanavan jälkeen tuli vastaan Haapaselän kylä,
Malja matkalle ja matkaseuralle Syvärillä.
jossa venäläinen sotamuistomerkki ylpeästi ilmoitti Punaarmeijan pysäyttäneen fasistiset hyökkääjät. Tosiasiassahan
suomalaiset joukot itse pysäyttivät etenemisensä Päämajan
käskystä.
Sen jälkeen alkoi Äänisen
takaisten karjalaisten kylien
paraati, joista monet vaikuttivat uneliailta ja autioituvilta.
Ihmettelimme, miten ihmiset
täällä elävät talven yli kun pellotkin olivat monesti kesannolla.
Liettuaan ensi kesänä
Kolmannen yöpymispaikkamme Vytegran kaupungin erikoisin tutustumiskohde oli
varmasti kookas B-440 -sukellusvene, joka näytti Äänisen
rannalle eksyneeltä valaalta.
Vytegrasta lähdettäessä ylitimme vuonna 1810 avatun Marian kanavan, joka kiinnosti sota-aikana kovasti suomalaisia
kaukopartioita, olihan se tärkeä kulkuväylä myös sotamateriaalille.
Syväriä ja Laatokan rantaa
seuraten teimme pitkän ajon
Pietarin ohi aina Kuokkalaan
asti, jossa majoituimme viimeisen yön. Suomenlahden rantahietikolla vietetyn hauskan illan jälkeen ajoimme seuraavana päivänä 3.8. Suomeen Viipurissa ostoksilla pysähtyen.
Mielenkiintoinen matka
oli ohi, mutta ensi vuoden lukijamatkan kohde on jo tiedossa. Menemme Liettuaan
heinä-elokuun vaihteessa viikolla 31. Laita ajankohta jo
kalenteriisi.
Kari Vahala löysi hylätyn yleisöpuhelimen Saminon karjalaiskylästä, mutta kukaan ei vastannut.
Talvisodan sotaromua Lemetissä venäläisten sotilasmuistomerkillä.
Saminon vanha kirkko vierellään toinen, jo romahtanut kirkko.
Poventsassa Stalinin kanavan lähellä oleva suomalaisten muistomerkki heijastaa matkalaisten hahmoja. Nyt muistomerkki oli
kunnossa, mutta edellisen kerran lukijamatkalla paikalla käytäessä
kesällä 2007 muistomerkki oli häpäisty.
Viipurissa on vielä runsaasti
jäljellä vanhoja suomalaisia
rakennuksia, vaikka äskettäiset
huolestuttavat tiedot kertovat
kokonaisen korttelin purkamisesta uudisrakentamisen tieltä.
Kuvassa vanha Suomen Pankin
talo Torkkelinkadulla.
Kookas sukellusvene B-440 Äänisen
rannalla oli hämmentävä näky Vytegrassa.
VASEMMALLA: Jarmo Pakarinen laski kukat matkalaisten
puolesta Kuuterselän taistelun
muistomerkille.
OIKEALLA: Stalinin vainojen
suomalaisuhreja Sandarmohin
teloituspaikassa Karhumäessä.
33
KIRJALLISUUTTA
SILINTERI JA SILKKIHUIVI
Sylvi ja Wäinö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa
Hauhon Wuolijoki on
epäilemättä Suomen tunnetuimpia kartanoita – ja
sen nykyinen isäntä Erkki
Wuolijoki on perehtynyt tilalta löytyneeseen ainutlaatuiseen jäämistöön. Hänen
isovanhempiensa Wäinö ja
KIRJALLISUUTTA
Ville Kaarnakari
OPERAATIO PARA
BELLUM
Kesän 1944 suurhyökkäyksen hiipuessa armeijan operatiivinen johto alkaa valmistautua mahdolliseen miehitysuhkaan edessä olevan
aselevon jälkeen. Sitä varten
suoritetaan muun muassa
laaja aseiden hajasijoitus ja
valmistaudutaan siirtymään
tarvittaessa Ruotsiin.
Maan miehityksestä ovat
huolissaan myös saksalaiset, joille Suomen joutuminen venäläisten käsiin kasvattaisi rintamaa ja Saksa menettäisi samalla tehokkaan kanssataistelijan.
Kaikkien yhteinen etu on
siis, ettei Suomea miehitetä.
Toisistaan tietämättä alkavat eri ryhmät valmistautua. Suomeen on saksalaisen vakoilujohdon toimesta
34
pystytetty Sonderkommando
Nord -niminen erikoisyksikkö, jonka tarkoituksena on
käynnistää Suomessa saksalaisten tukema sissisota. Organisaatioon liittyvät mm.
monet entiset suomalaiset
SS-miehet. Se toimii kuitenkin täysin erillisenä Päämajan operatiivisen johdon toimenpiteistä.
Saksa tekee kaikkensa, ettei Suomi kotiuttaisi joukkojaan aselevon jälkeen ja tarjoaisi venäläisille tilaisuutta
marssia aseettomaan maahan.
Tapahtumat saavat eri
ryhmien toimiessa vaikuttavat mittasuhteet. Maan tulevaisuus on hetken vaakalaudalla. Näistä yllättävistä
käänteistä ei ole valvontakomission julistaman täydellisen salaamisen takia koskaan
puhuttu.
Todellisuudessa
Suomessa käytiin lokakuussa 1944 salaista sotaa, jonka
lopputuloksesta ei kenelläkään ollut selvyyttä.
ISBN: 978-951-31-7430-9
Sivuja: 380
Kustantaja: Tammi
Sylvi Wuolijoen kirjallinen
perintö on ollut tilalla koskemattomana heidän kuolemastaan saakka.
Aineisto piirtää ennennäkemättömän kuvan Suomen
poliittisista syntyvaiheista,
autonomian ajan myrskyisistä loppuvuosista ja itsenäisyyden traagisesta alusta – sekä hämmästyttävästä
toipumisesta ja demokratian peruskivien valamisesta.
Wäinön osuus tässä työssä
huipentui eduskunnan puhemiehen tehtäviin ja ministerikauteen. Kotimaan uran
jälkeen Wäinö ja Sylvi edustivat nuorta tasavaltaa suurlähettiläsparina Weimarin Saksassa Hitlerin valtaannousuun ja Oslossa saksalaismiehitykseen saakka. Vakaumuksellinen rauhan ja kansanvallan mies joutui todistamaan,
kuinka demokratia jäi talouskriisin ruokkimien ääriliikkeiden jalkoihin.
ISBN: 978-951-23-5674-4
Sivuja: noin 320
Ilmestyy: syyskuun lopulla
Kustantaja: Karisto
MUSEOMESTARIN
KYMPPI
Kysymykset on laatinut
Ilkka Vahtokari, joka toimii
museomestarina Museo
Militariassa.
?
1. Suomalaisen miehen keskipituus 1800-luvun alussa oli
165,3 cm. Ruotsi vallan ajan armeijan tykistöön kelpasi mies,
joka oli vähintään 11 korttelia ja 3 tuumaa pitkä. Paljonko se
on nykymitoissa?
a) 168,8 cm b) 165,3 cm c) 170,5 cm
2. Kuninkaallinen Suomen tykistörykmentti perustettiin vuonna
1794. Milloin se lopetti toimintansa?
a) 1808 b) 1810 c) 1914
3. Mikä seuraavista ei kuulunut mustaruutitykin varusteisiin?
a) siirtokanki b) lunttutanko c) ruutilapio
4. Milloin Tykistökoulussa oli ensimmäinen ns. kapteenikurssi?
a) 7.1.1945–15.12.1945 b) 4.9.1951–21.12.1951
c) 2.9.1955–21.1.1956
5. Minä vuonna tykkimiehet kävivät viimeisen kerran leirillä
Perkjärvellä?
a) 1939 b) 1938 c) 1946
6. Jatkosodan tykkikalusto oli hyvin kirjavaa. Suomi oli ostanut
tai muuten saanut käyttöönsä tykkejä joiden alkuperämaa oli
hyvin ”eksoottinen.” Mistä oli kotoisin tykki 120 K 78- 31?
a) Puolasta b) Ranskasta c) Belgiasta
7. Kuka seuraavista Mannerheim-ristin ritareista ei ole tykistön
ritari?
a) Osmo Laakso b) Leevi Moisander c) Johannes Hartikainen
8. Minä vuonna Mittauspatteristo liitettiin osaksi Tykistökoulua?
a) 1975 b) 1982 c) 1979
9. Mistä vuodesta lähtien Rovajärvellä on ollut mukana panssaritykistö?
a) 1989 b) 1994 c) 1996
10. Kuka tykkimies on Museo Militarian hallituksen puheenjohtaja?
a) EV Jouko Huhtala b) EV Esko Hasila c) EVL Timo Lairio
Vastaukset 1c, 2b, 3c, 4a, 5a, 6a, 7c, 8c, 9b, 10b
Erkki Wuolijoki
(toim. Pekka Tuomisto)
Hyvän Työn Puu
Mikä on hyvää työtä? Kirjoita ajatuksesi Hyvän
työn puuhun. Lue mitä muut ovat kirjoittaneet.
Lahjoitamme 5 000 eurolla suomalaista työtä
hyvään tarkoitukseen.
K\YDDW\RWDÀ.
Hyvää työtä.
t
a
l
h
u
j
e
h
r
e
P
s - ja
k s e t, k o u l u tu
u
o
k
o
k
t,
to
ie
v
n
il la
y ri ty s ju h la t
t,
a
a
n
u
o
l
t,
e
d
u
u
c o c k ta i l ti l a is
Puskantie 38, Seinäjoki, puh. (06) 420 4816
www.marttilankortteeri.fi/talli
35
Luotettava kumppani.
www.patria.fi
[email protected]

3/2013 - Tulikomentoja

Transcription

Similar documents

tukom 3/2011 - Tulikomentoja

Varusmiehen arkea, s. 4-6

Tulikomentoja - Tykkimiehet ry

lehti 2/13 - Tulikomentoja

Toiminnallinen näyttely Tykistömuseoon, s. 4

Sodasta rauhaan -elokuva valmistui, s.4 Sodasta rauhaan

3/2012 - Tulikomentoja

Karjalan tykistökilta kävi Kannaksella, s. 4

TULIKOMENTOJA! - Tykkimiehet ry

lehti 1/2010 - Tulikomentoja

Tykistö näytti iskukykynsä Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa, s

täällä.

täältä

lehti 2/2010 - Tulikomentoja

lehti 4/2010 - Tulikomentoja

KILTAVIESTI 2 / 2014

Toimintakertomus 2009 - Automaatiotekniikan kilta

Vetoakseli 2/2012 - Autojoukkojen Turun kilta ry

POLY-NORM® REVOLEX® KX POLY