lehti 1/2010 - Tulikomentoja

Transcription

lehti 1/2010 - Tulikomentoja
Niinisalossa filmattiin talvisotaa, s. 4
Aselaki muuttuu vaiheittain, s. 9
Rovajärvellä ”poikkitieteellinen” harjoitus, s. 22
1/2010
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija:
Päätoimittaja:
Toimituskunta:
Tykkimiehet ry
Kalevi Virtanen
Kalevi Virtanen
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
[email protected]
Lauri Haavisto
Aki Kinnunen
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
Sirkka Ojala
Verkkovastaava
Marko Palokangas
Sotilasasiantuntija
Jukka Sippola
Juhani Suni
Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri
[email protected]
[email protected]
SUOMEN TYKISTÖN PÄIVÄN TILAISUUDET
HELSINGISSÄ 6.3.2010
Klo 12.00
Seppeleenlasku tykistökenraali V.P.Nenosen haudalle
Kokoontuminen Hietaniemen kappelin portilla klo 11.50
Tilaisuudet Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2
Klo 15.30
Suomen Kenttätykistön Säätiön valtuuskunnan kokous
Klo 16.00
Tykkimiehet ry:n hallituksen kokous
Klo 16.15
Suomen Kenttätykistön Säätiön hallituksen kokous
Klo 17.30
Tykkimiehet ry:n kevätkokous
Klo 19.00
Tykkimiesilta, johon kaikki tykkimiehet ja tykistön
ystävät ovat tervetulleita
- alkumalja
- juhlapuhe
- palkitsemiset
- buffet ruokailu
Tykkimies 2010 ja Tykkimiehen opas 2009 -kirjojen
julkistaminen (kirjat ovat myynnissä tilaisuudessa)
Ilmoittautuminen tykkimiesiltaan
maanantaihin 1.3. mennessä maksamalla
illalliskortin hinta 39 € KT-kerhon tilille
Nordea 127130-83323.
Viestikenttään maininta: 6.3. Nenonen.
Tiedustelut:
Jyri Vilamo, [email protected] tai 044-5110472.
Päivän tilaisuuksissa on asuna tumma puku ja kunniamerkit
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Pertti Onniselkä / Happyback Oy
[email protected]
Paino: Kehitys Oy, Pori
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS
[email protected]
[email protected] (kuvatiedostot)
puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948
ILMOITUSAINEISTO
Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI
[email protected]
puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Seppäläntie 2 D 11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected]
puh. (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
2
Kansi: Lumitykit / Sirkka Ojala
Talven taikaa / Sirkka Ojala
pääkirjoitus
TULIKOMENTOJA
1/2010
SISÄLLYSLUETTELO
Pääkirjoitus
Kalevi Virtanen
3
Niinisalossa talvisodan tunnelmia
Sirkka Ojala
4
Eteläpohjalaisilla oma Barbara
Aki Kinnunen
6
Kenraali Puheloinen päivitti tykistötietonsa
Sirkka Ojala
8
Päättäjän piirut
Anne Holmlund
9
Vammala juhli tykistökiltansa
syntymäpäivää
Sirkka Ojala
10
Historian tynnyristä
Jyri Paulaharju
12
RT:n iso kalusto tsaarin perintöä
Jaakko Bergqvist
14
Kilta- ja kokoussivut
Juhani Suni
16
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Mikko Kero
20
Sotamuseolle uusi johtaja
Lauri Haavisto
22
Rovajärven ampuma- ja
harjoitusalue työllistää
Juha Majala
23
Kirjallisuutta
24
Pöhisuund – Perussuunta 2009
kilpailu Virossa
Jyri Vilamo
26
Kenttätykistökerho ja Uudenmaan
Tykistökilta yhdistivät toimintojaan
Jyri Vilamo
27
Tykistö kokoontui Rovajärvelle
juhlavuoden toiseen harjoitukseen
Tero Mäenpää
28
Museoesineet kertovat: Soitellen sotaan
Lauri Haavisto
30
Raumalla juhlittiin
Heikki M. Nurmi
31
Kolmen luostarin sotahistoriamatka
Jukka Sippola
32
Tykistömuseoita maailmalta:
Museu Militar De Lisboa
Jyri Vilamo
34
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
2/10
3/10
4/10
Aineistopäivä
Ilmestyy
viikolla
15.4.
15.8.
15.10.
21
38
47
Tulikomentoja 1/2010
Historia kiinnostaa – ja opettaa
Parisen viikkoa sitten ilmestyi painosta amerikkalaisen Gordon F. Sanderin lähes 600sivuinen kirja Taistelu Suomesta 1939-1940.
Sander tuli Suomeen ensi kerran 1977, ja yksi
asia häntä ihmetytti: me suomalaiset puhuimme talvisodasta kuin se olisi päättynyt eilen.
Tietokirjailija, eversti Ahti Lappi sanoo Ilmatorjunta-lehdessä (3/2009) muun muassa,
että suomalaisilla ei ollut vuonna 1939 mitään epäselvää, mistä suunnasta maata uhattiin – eikä taida olla vieläkään. Kansakunnan
historiallinen muisti on pitkä – eikä maantieteellekään voi mitään.
Maailmassa on monimiljoonaisia kansoja, joilla ei ole omaa valtiota. Noin 15-miljoonainen kurdikansa, esimerkiksi, elää suurin piirtein paimentolaisoloissa viiden valtion
alueella. On suoranainen ihme, että suomalaiset, jotka vasta äsken lukumäärässä ylittivät
viiden miljoonan rajan, ovat pian vuosisadan
kyenneet pitämään määräysvallassaan Euroopan erään alueellisesti laajimmista valtioista.
Lähihistoriamme tarkasteleminen tuo
eläinkunnasta mieleen lähinnä liukkaan ankeriaan. Suomi näyttää merkillisesti onnistuneen luovimaan kaikkein pahimpien karikkojen ohi. Suuria tosin olivat 1900-luvun
uhrauksemmekin: toistasataatuhatta parhaassa nuoruus- ja miehuusiässä ollutta miestä
pelkästään kaatuneina, mutta uhrikaan ei olisi yksin riittänyt ilman, että kaikki muu loksahti paikalleen. Onko tässä kyse sattumasta,
johdatuksesta, taitavista johtajista vai pelkästään hyvästä tuurista, riippuu pohtijasta ja
tarkastelunäkökulmasta.
Itse asiassa tuntuu merkilliseltä ajatella, että muutamasta ensimmäisen maailmansodan
jälkeen itsenäistyneestä maasta vain Suomi on
kaikki nämä vuodet säilyttänyt valtiollisen itsenäisyytensä. Neuvostoliiton romahtamisen
jälkeen toki muutama muukin on itsenäistynyt uudelleen – esimerkkinä vaikkapa Balti-
an maat – ja muut nimellisesti itsenäisyytensä kylmän sodan läpi säilyttäneet vapautuivat
niitä miehittäneistä vieraista joukoista.
Kannattaa varmaan muistaa sekin, että
toiseen maailmansotaan osallistuneista, hävinneiksi tuomistuista valtioista Suomea ei
koskaan miehitetty. Toiseen maailmansotaan
osallistuneiden tai joutuneiden Euroopan
valtioiden pääkaupungeista vain Moskova,
Lontoo ja Helsinki olivat niitä, joita ei sodan
missään vaiheessa miehitetty.
Onkohan niin, että kaikkein itsenäisin
Suomi oli joskus 1920-30 -luvuilla ja ehkä
vielä 1940-luvun alussakin. Sotien jälkeen
meidän piti viitisenkymmentä vuotta kysyä
ulkomaalaisilta, mitä meidän sopii tehdä.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomella on ollut jonkin verran enemmän liikkumavaraa, mutta voiko näin vähälukuinen
kansa, joka on asettautunut asumaan Euroopan tälle kolkalle, koskaan olla täysin itsenäinen? Talvisodan 70-vuotismuistovuonna tämänkin pohtiminen on edelleen tarpeen.
Talvisodan historia tarjoaa hyvän esimerkin suurvaltojen toimintaperiaatteista. Sekä Saksan että Neuvostoliiton 1930-luvulla
esittämät aatteelliset motiivit ja niiden keskinäiset vastakkainasettelut osoittautuivat valheeksi, jonka avulla peiteltiin suurvaltojen
todelliset valtapyrkimykset. Neuvostoliiton
tarkoituksena oli lyödä suomalaiset joukot
nopeasti ja edetä Helsinkiin kahdessa viikossa sekä katkaista Suomi Oulun tasalta. Hyökkäyksessä kaikkia teiden suuntia käytettiin
hyväksi. Suomalaisten sitkeään vastarintaan
ei uskottu.
Historia opettaa, että valtiolla on aina armeija – joko oma tai vieras sekä senkin, että
Suomella tulee aina olemaan suurvalta naapurina, ellei se ole semmoisen osa.
Kalevi Virtanen
3
Niinisalossa
talvisodan tunnelmia
TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA
Niinisalossa oli aistittavissa 25.- 26. tammikuuta aitoa talvisodan tunnelmaa kun dokumenttielokuvan Viimeiseen mieheen
kuvaukset pyörähtivät käyntiin varuskunnan alueella. Kolmekymmentä kuusi Tykistöprikaatin varusmiestä sonnustautui
lumipukuihin ja venäläisiin sotilasmantteleihin ja rymisti
metsässä edestakaisin ohjaaja Tuomo Rystin huutaessa komentojaan megafoniin. Osa varusmiehistä laittoi myös sukset
ensimmäisen kerran elämässään jalkaansa ja sauvoi pitkin
Valkiajärven jäätä.
Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta 13. maaliskuuta. Elokuva esitetään tuolloin YLE TV2-kanavalla.
Kuvauspäivän loppupuolella
näyteltiin vaikuttava kohtaus,
jossa venäläiset sotilaat kaatuvat yksi kerrallaan järven jäälle, suomalaisten tulittaessa.
Nuoret näyttelivät kohtauksen
kuin ammattilaiset.
Elokuva teemana ovat talvisodan mottitaistelut Laatokan Karjalassa, ja se keskittyy
nimenomaan Pitkärannan saariston taisteluihin huipentuen
lopuksi Petäjäsaaressa käytyihin taisteluihin. Elokuvassa kerrotaan todella ankarista
mottitaisteluista, joissa kaatui
paljon sekä suomalaisia että
venäläisiä sotilaita. Sotaa käytiin tosissaan viimeiseen mieheen.
Käsikirjoituksesta on vastannut tykkimiestyöryhmä,
johon ovat kuuluneet Ilmari Hakala, Tauno Judin sekä elokuvan ohjaaja Tuomo
Rysti.
4
Idea elokuvaan saatiin Impilahti-seura ry:ltä joka on myös
kerännyt varat sen toteuttamiseksi. Tykkimiehet ry on ollut
myös taustatukena projektissa
ja elokuva nähdään TV kakkosella maaliskuun 13. päivä jolloin talvisodan päättymisestä
tulee kuluneeksi 70 vuotta.
Oikea kuvaustalvi
Elokuvaa kuvataan Niinisalon
ja Pohjankankaan lisäksi myös
Upinniemessä ja Parolassa.
Niinisalon kahteen kuvauspäivään kuului myös yökuvauksia. Elokuvan tekoon osallistui
muun muassa Kankaanpään
Seudun Tykistökillan perinnejaos. Filmiin pääsivät tällä kertaa tykkihevoset Nysä, Ponsi ja
Nuuru.
Kuvausten kannalta onni on ollut eteläiseenkin Suomeen pitkästä aikaa saatu kunnollinen talvi. Vaikka pakkas-
lukemissa ei aivan talvisodan
aikana vallinneisiin päästykään, ainakin lumen määrä on
hyvinkin vastannut 70 vuoden takaisia oloja. Tunnelma
on elokuvassa tämän myötä
oikea.
Tuottaja-ohjaaja Tuomo
Rysti on tehnyt yhteistyötä
Tykkimiehet ry:n kanssa jo
kymmenen vuotta, ja Niinisalossa hän on ollut aiemminkin
kuvaamassa ja tulee sinne aina
mielellään uudelleen.
Elokuvan voi ostaa alkukesällä 2010 dvd-tallenteena
ja se tulee myös Tykistömuseon ohjelmistoon. Elokuvan
pituus on kaikkiaan 54 minuuttia.
Viimeiseen mieheen -elokuvan käsikirjoituksesta julkaistiin kenraali Jouko Alasjärven artikkeli Tulikomentoja-lehden edellisessä numerossa.
Elokuvasta kopiot
kouluihin
Dokumenttielokuvasta
tehdään suomen- ja ruotsinkieliset
versiot, joiden pituus on noin
53 minuuttia. Dokumenttielokuvan ensisijainen kohderyhmä ovat tämän ja tulevien sukupolvien koululaiset ja nuoret
aikuiset. Elokuvien tarkoituksena on myös antaa tunnustusta ja arvostusta sen sukupolven
miehille ja naisille, jotka omalla uhrillaan ja panoksellaan vaikuttivat Suomen itsenäisyyden
ja kansallisten elinehtojemme ja tapojemme säilymiseen.
Elokuva jaetaan veloituksetta Puolustusvoimien käyttöön
sekä Opetushallituksen kautta
kouluille historian opetuksen
tukimateriaaliksi. Elokuvaa esitetään paitsi televisiossa myös
Suomen Tykistömuseossa ja
muissa aselajimuseoissa sopimuksen mukaisesti.
Viimeiseen mieheen
Viimeiseen mieheen -dokumenttielokuvan valmistamisesta vastaavan työryhmän
kokoonpano:
• puheenjohtaja Jouko Alasjärvi
Pertti Hämäläinen
• sihteeri
Tauno Judin
• käsikirjoitus
Ilmari Hakala
• käsikirjoitus
Tuomo Rysti
• ohjaaja
Jorma Keino
• jäsen
Kari Vilamo
• jäsen
Tor Wikström
• jäsen
Impilahti - Seura ry on tuottaja.
Elokuva tekee kunniaa
Impilahti - Seura ry. ja Tykkimiehet ry päättivät valmistaa
dokumenttielokuvan Talvisodan taisteluista Laatokan saaristossa vuosina 1939 – 1940.
Elokuvassa käsitellään talvisodan ratkaisu- ja mottitaisteluja
Laatokan Karjalassa ja Pitkärannan saaristoon ryhmittyneiden suomalaisten joukkojen ja yksittäisten sotilaiden
sitkeää taistelua mottien huoltoteiden liikennettä ja läpimurtoa yrittävää puna-armeijaa vastaan ankarissa olosuhteissa. Taistelullaan he estivät
ylivoimaisen vihollisen pääsyn Kannaksen joukkojen selustaan sekä etenemisen Keski-Suomeen, mikä oli myös
hyökkääjän tavoite.
Elokuva on kunnianosoitus niille miehille ja naisille,
jotka täyttivät annetut tehtävät tinkimättä.
Tulikomentoja 1/2010
Työaikataulu:
• alustava käsikirjoitus valmistui
1.3.2009 mennessä
• maasto- ja aluekuvaukset
(paikkakuvaukset) tehtiin 3/2009
• arkistojen aineistotutkimukset
4-5/2009
• käsikirjoitus, kuvakäsikirjoitus sekä
kuvaussuunnitelma 1.9.2009 mennessä
• maasto- ja aluekuvaukset
kesäoloissa 6-7/2009
• arkistojen aineistojen jatkotutkimus
6-7/2009
• tapahtumakuvausten valmistelu
8-10/2009
• tapahtumakuvaukset 10/2009-2/2010
• editointi ja äänimaailman käsittely
11/2009-2/2010
• dokumenttielokuva valmistuu
2/2010 siten, että ensiesitys on
14.3.2010 klo 22.05
Arkistotutkimukset tehtiin Kansallisarkistossa, Kansallisessa audiovisuaalisessa
arkistossa sekä Puolustusvoimien kuvakeskuksessa.
Maasto- ja aluekuvaukset tehtiin
Laatokan saarilla. Tapahtumakuvaukset
toteutettiin Suomenlahden saaristossa,
Hätilässä ja Niinisalossa tammi- helmikuun vaihteessa.
Impilahti - Seura ry:n on Laatokan-Karjalan johtava pitäjäseura. Seura
järjestää sääntöjensä mukaan vuotuisin
monimuotoista toimintaa. Vuosien suururakkana seuralla oli Impilahden kirkkojen, kirkkomaitten ja tsasounien muistokivien pystyttäminen. Se on saatettu
onnistuneesti loppuun ja 19 kohteeseen
on asetettu massiivinen muistomerkki.
(Vrt Impilahden hautausmaat ja kirkot
Muistomerkkiprojekti.)
Kesällä 2008 paljastettiin Nietjärven
taistelujen muistomerkki.
Impilahden pitäjän alueella käytiin
koko Talvisodan ajan ankaraa puolustustaistelua.
Yhteistyökumppanina toimiva Tykkimiehet ry on valtakunnallinen yhdistys, jonka
yhteisöjäseninä on yhteensä 14 tykistökiltaa ja perinneyhdistystä sekä noin 300
henkilöjäsentä. Yhdistys on perustettu
26.5.1965 Helsingissä.
Tykkimiehet ry vaalii tykistön perinteitä sekä ylläpitää ja kehittää Suomen
Tykistömuseota Hämeenlinnassa.
Tykkimiehet ry:n merkittävimpiä saavutuksia ovat
• Tykistömuseon perustaminen Niinisaloon v. 1977
• Tykistömuseon siirto ja avaaminen
Hämeenlinnaan v.1997
• Dokumenttielokuvien tuottaminen
(Ihantalan Ihme v. 2000, Korpisodan
suurvoitto
v. 2003, Taistelu Laatokan Karjalassa
v. 2005, Talvisota – ensimmäinen
torjuntavoitto v. 2007 sekä Suomen tie
jatkosotaan v. 2009)
• Valtakunnallisen lehden, Tulikomentoja
julkaiseminen vuodesta 2001.
Ohjaaja Tuomo Rysti ja ämyri.
5
Eteläpohjalaisilla
oma Barbara
TEKSTI JA KUVAT: AKI KINNUNEN
Venäläisiltä tykkimiehiltä jäi 1918 muiden sotatarvikkeiden mukana
patsas Ilmajoen valtauksen yhteydessä. Venäläisille tykkimiehille,
jotka olivat hartaita ortodokseja, oli luonnollista ja välttämätöntä
kuljettaa mukanaan aselajin suojeluspyhimyksen kuvaa suojelemassa
suuren keisarikunnan reuna-alueilla uhkaavilta vaaroilta.
Tykistön oman suojeluspyhimyksen löytyminen antoi sysäyksen
aloittaa ”koko maailman tykkiväen” tapaan Barbara-juhla joulukuun
4. päivänä. Jo perinteiseksi muodostunut juhla pidetään luonnollisesti
Ilmajoella.
Ensimmäisen maailmansodan
aikana oli Suomen suuriruhtinaskuntaan majoitettu Saksan hyökkäyksen pelossa suuri
määrä Venäjän keisarikunnan
sotaväkeä. Länsi-Suomeen oli
sijoitettu Venäjän 42. armeijakunnan 106. divisioona, jonka
jalkaväkirykmentti 423 oli hajautettu useille eteläpohjalaisille paikkakunnille. Divisioonan
kenttätykistöprikaatin 5. patteri oli kasarmoitu Ilmajoelle
lähelle kirkkoa. Patterin tykkikalustona oli kuusi kappaletta
moderneja kolmen tuuman ns.
pikakanuunoita, jotka opittiin
itsenäisen Suomen tykistössä
tuntemaan nimellä ”nollakakkonen” eli 76 K 02. Tykkipatterin vahvuus huolto-osineen
oli yli 350 miestä.
Sotatapahtumat 1918
Vapaussodan alussa hallituksen joukkojen ylipäällikkö,
kenraali Mannerheim antoi
käskyn riisua aseista Etelä-Pohjanmaan venäläiset varuskunnat. Ilmajoen suojeluskunta
sai 27.1.1918 käskyn yhdessä muiden joukkojen kanssa
osallistua Ilmajoen venäläisen
varuskunnan valtaukseen. Valtauksen päälliköksi oli määrätty eversti K.E. Berg.
Vastarinnan odotettiin Ilmajoella olevan ankaraa venäläisen patterin muita paremman taistelukyvyn vuoksi.
Joukot ryhmittyivät asemiin
estäen venäläisten yritykset päästä Seinäjoelle. Eversti Berg viivytteli hyökkäystä
käyden neuvotteluja antautumisesta joutuen kiivaaseen
6
riitaan Seinäjoelta saapuneen
Matti Laurilan kanssa menettelytavasta. Suuttunut Laurila
palasi miehineen Seinäjoelle.
Aamulla 29.1.1918 suojeluskuntalaisten uhkaava liikehtiminen sai kuitenkin venäläiset antautumaan heille
esitetyillä ehdoilla. Sotasaaliiksi jäi koko patterin kalusto tykkeineen, joihin oli 1 400
laukausta, kivääreitä, patruunoita ja paljon muuta sodassa
hyvin tarpeellista sotilaallista ja hallinnollista kalustoa ja
tarviketta.
Kaksi Ilmajoella vallatuista tykeistä vietiin tukemaan
Oulun valtausta. Toisella näistä tykeistä ampuivat laihialaiset suojeluskuntatykkimiehet
everstiluutnantti Vilho Nenosen johdolla Suomen armeijan
ensimmäiset tykinlaukaukset
3.2.1918 klo 9.20. Tulitus,
jossa ammuttiin 21 kranaattia,
johti Oulun valtaukseen.
Barbara-patsas löytyy
Kiltaveljet Antti Vainio ja
Erkki Kiskola keskustelivat
vuonna 1992 musiikkiharjoitusten tauolla ja puhe kääntyi
Ilmajoen kirkkomuseossa oleviin pyhimyspatsaisiin, joista
joku kuului olevan venäläisiltä
peräisin. Välitön tarkempi tutkimus osoitti yhden patsaan
olevan venäläiseltä tykkiväeltä
sotasaaliiksi saatu puinen Pyhää Barbaraa esittävä noin 60
senttimetriä korkea patsas, joka oli jo hieman retkillään kolhiintunut.
Myöhemmin museaaliset
asiantuntijat vahvistivat asian
Barbara-patsas Ilmajoen kirkkomuseossa; Pyhä Barbara,
jonka vallassa oli taivaasta iskevä tuli, valittiin tykistön
pyhimykseksi. Hän oli ensimmäinen, joka jyrinällä ja salamoinnilla särki esteet tuhoten vainoojansa.
todenperäisyyden. Patsas oli
jäänyt 5. patterilta Ilmajoen
valtauksen yhteydessä muiden
sotatarvikkeiden mukana. Venäläisille tykkimiehille, jotka
olivat hartaita ortodokseja, oli
luonnollista ja välttämätöntä kuljettaa mukanaan aselajin suojeluspyhimyksen kuvaa
suojelemassa suuren keisarikunnan reuna-alueilla uhkaavilta vaaroilta.
Barbara-juhlat
Tykistön oman suojeluspyhimyksen löytyminen antoi sysäyksen Etelä-Pohjanmaan Kenttätykistökillan puheenjohtajalle
Antti Vainiolle aloittaa ”koko
maailman tykkiväen” tapaan
Barbara-juhlan joulukuun 4.
päivänä. Jo perinteiseksi muodostunut juhla pidetään luonnollisesti Ilmajoella, joka muu-
Museomestari,
kiltaveli Samuli
”Samppa” Niinistö
nojailee Ilmajoen
museomäellä isännän elkein Ilmajoelta
vallatun malliseen
nollakakkoseen.
toinkin on jo vanhastaan vankka tykkimiespitäjä.
Ainoana
aselajeistamme
kenttätykistö tuntee legendan
omasta suojeluspyhimyksestään, Pyhästä Barbarasta ja säilyttää tätä perinnettä nykyistenkin tykkimiespolvien keskuudessa.
Legenda Pyhästä
Barbarasta
Keskiajalla syntyneen katolisen suojeluspyhimyskulttuurin
mukaisesti pyhimykset – alijumaluudet - erikoistuivat kuka alueellisten, kuka ammatillisten tai muiden suojelustarpeiden mukaisesti. Sotilaiden,
jotka olivat alttiina taudeille ja
julmalle äkkikuolemalle, tarve
etsiä itselleen korkeampaa hengellistä suojaa oli varsin ilmeinen. Sen tekee hyvin ymmär-
uutisia
Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja vaihtui
t Erkki
kuva:kiltavelje
Historiallinen
tsevat
ui
m
rie
tti Vainio
Kiskola ja An
.
än
tä
ös
yd
arvokkaasta lö
rettäväksi äkkikuoleman pelko, sillä kirkon oppien mukaan
kuoleman lähestyessä oli välttämätöntä nauttia ehtoollinen.
Tykkimiesten suojeluspyhimyksen tarve oli vielä muita sotilaita suurempi, sillä tykit
sijoitettiin taistelussa etulinjaan, missä ne olivat vihollisen ensimmäisen hyökkäyksen
kohteita. Lisäksi tuon ajan tykit saattoivat räjähtää tai haljeta aiheuttaen tykin miehistölle
enemmän vahinkoa kuin viholliselle.
Tykkimiehillä hyvä maku
Muiden keskiaikaisten aselajien suojeluspyhimykset olivat miehiä, mutta tykkimiehet osoittivat jo tuolloin hyvää
makua ja ennakkoluulottomuutta valitsemalla suojelijakseen nuoren naisen, neitsyt
Barbaran.
Barbara oli kristinuskoon
kääntynyt
vähäaasialaisen
kauppiaan tytär, joka kuoli marttyyrina joulukuun 4.
päivänä vuonna 303 jKr. Vainoojiaan paetessaan hän sai
rukouksen voimalla salaman
murtamaan muureja ja halkaisemaan hirmuisella jyrinällä
kallioita.
Tämä hänen legendan mukainen kykynsä hallita salamaa
ja ukkosta vaikutti hänen valintaansa tykistön suojeluspyhimykseksi. Samalla valinnassa on nähtävissä hengen voitto raa’asta voimasta: tykkimies
järkensä avulla panee luonnonvoimat työskentelemään
vihollistaan vastaan.
Lähteet: ev Jyri Paulaharjun artikkeli Pohjalaisessa 1998 Ilmajoen
valtauksesta, Tykkimies 1972 sekä
Antti Vainion ja Samuli Niinistön
haastattelut
Tulikomentoja 1/2010
Lähes 18 vuotta Tykkimiehet
ry:n eri tehtävissä
työskennellyt eversti
evp. Eero Lampikoski
luopui yhdistyksen
toiminnanjohtajan tehtävästä
1.2.2010. Tehtävän otti samalla
päivämäärällä vastaan eversti
evp. Jouko Huhtala.
Eero Lampikoski toimi vuodesta 1992 muun muassa Tykkimiehet ry:n hallituksen sihteerinä. Tehtäviin kuuluivat
myös maksuliikenne ja päivittäisten juoksevien asioiden
järjestäminen.
Lampikoski on peruskoulutukseltaan tykistöupseeri, ja
hän palveli muun muassa Satakunnan Tykistörykmentissä.
Eversti Lampikoski kävi tykistön kapteenikurssin ja suoritti Sotakorkeakoulun yleisesikuntaupseeritutkinnon, mutta siirtyi sittemmin huollon
tehtäviin toimien muun muassa Savo-Karjalan sotilaslää-
Jouko Huhtala
Eero Lampikoski
nin huoltopäällikkönä. Hän
jäi eläkkeelle vuonna 1991
Pääesikunnan huolto-osaston
päällikön tehtävästä.
Huhtala toimi Lapin sotilasläänissä osastopäällikkönä ja
esikuntapäällikkönä 1996–
99, viimeksi mainitusta tehtävästä hän jäi reserviin vuoden 2000 alussa.
Eversti Huhtala on varsinaisen aktiivityönsä ohella
ehtinyt myös osallistua tykistön järjestötehtäviin. Vuosina 1977–81 hän oli Tykistömuseon hoitokunnan jäsen,
1988–96 Tykkimiehet ry hallituksen jäsen, 1990–96 Tykistömuseon
hoitokunnan
jäsen ja 1992–96 Suomen
Kenttätykistön Säätiö hallituksen jäsen.
Uudella
toiminnanjohtajalla
vankka tykkimiestausta
Vuonna 1945 syntynyt eversti Jouko Huhtala on toiminut tykistöupseerina muun
muassa Niinisalossa patterin
päällikkönä sekä opetusupseerina ja kurssinjohtajana Tykistökoulussa. JTR:n
komentajana Huhtala toimi 1990–92. Vuonna 1997
everstiksi ylennetty Jouko
Tykkimiehiä ylennettiin 6.12.
Majuri Harri Uusitalo ylennettiin everstiluutnantiksi.
Evl Uusitalo toimii Materiaaliosaston Tulivoima - ja räjähdesektorin johtajana. Hänen edellinen palveluspaikkansa oli Tykistöprikaati. Harri Uusitalo on tällä hetkellä
myös Suomen kenttätykistön
säätiön sihteeri.
Kapteeni Tero Mäenpää ylennettiin majuriksi
Maj Mäenpää toimii Materiaaliosaston Tulivoima- ja
räjähdesektorin osastoesiupseerina. Hänen edellinen palveluspaikkansa oli Pääesikun-
Harri Uusitalo
Tero Mäenpää
ta. Tero Mäenpää on tällä
hetkellä myös Tulikomentoja
-lehden sotilasasiantuntija
.
Lisäksi tykkimiehistä ylennettiin Olli Helanen majuriksi.
7
Kenraali Puheloinen
päivitti tykistötietonsa
TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen tarkastaa
kaikki joukko-osastot ja muutkin puolustusvoimien laitokset
ensimmäisen komentajavuotensa aikana. Kierros alkoi jo viime
kesän lopulla ja se jatkuu ensi kesään. Aikataulu on tiukka,
koska jokaiseen kohteeseen kuluu aikaa aina yksi päivä, ja
kierrettäviä kohteita on yli 40.
Tykistöprikaatin kenraali Ari
Puheloinen tarkasti 14. tammikuuta. Hän totesi, että Tykistöprikaatissa asiat ovat
hyvin ja koulutus on
monipuolista. Lisäksi
prikaati täyttää myös
laatuvaatimukset,
myönnettiinhän varuskunnalle syksyllä 2009 ISO 14 001
ympäristösertifikaatti.
Tarkastuksessa ei ole
tarkoitus antaa kohteelle
arvosanoja, vaan lähinnä
tutustua varuskuntiin, niiden
toimintoihin ja henkilöstöön
ja saada näin kuva siitä miten
asiat kentällä ovat, totesi kenraali hyväntuulisesti.
Päivän ohjelma oli tiivis
Päivän aikana kenraali Puheloinen tutustui mm. Varus-
kunnan infrastruktuuriin ja
toimipisteisiin, raketinheittimen ja tykistön järjestelmähalliin, lentotiedustelujärjestelmään, Tykistökouluun ja
Koeampumalaitokseen. Lisäksi komentaja tapasi prikaatin koko henkilöstön, median
edustajia ja prikaatissa palvelevia varusmiehiä. Viikon alussa palveluksensa aloittaneiden
alokkaiden tapaaminen oli
myös merkittävä osa päivää
ja kenraalille esiteltiin mm.
varusmiesten liikuntakerhon
toimintaa.
Tarkastuksen
isäntänä
toimi prikaatin komentaja, eversti Markku Myllykangas. Kenraali Puheloinen vieraili Tykistöprikaatissa nyt ensimmäisen kerran
Puolustusvoimain komentajan ominaisuudessa. Nii-
nisalo on Puheloiselle muuten tuttu paikka ja Pohjankankaan maastokin on tullut
tutuksi jo Panssariprikaatin
ajoilta jolloin kenraali kertoi
palelleensa siellä usein. Hän
pitääkin Pohjankangasta erittäin merkittävänä harjoitusalueena. Puolustusvoimilla
on myös kiinnostusta alueen
laajentamiseen, mikäli paikalliset maanomistajat myisivät maitaan, hän kertoi.
Puolustusvoimien
ja varuskuntien
tulevaisuus
Puolustusvoimien ja varuskuntien tulevaisuudesta esitettyyn
kysymykseen kenraali vastasi, että Puolustusvoimat kulkee valtioneuvoston vuonna
2009 antaman turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon
linjausten mukaisesti ainakin
vielä muutaman vuoden. Ensivuonna uusia linjauksia tosin
jo mietitään. Siihen millaiset
puolustusvoimat
Suomessa
on vuoden 2015 jälkeen, Puheloinen ei ottanut tarkemmin kantaa. Määrärahoihin
on kuitenkin tulossa mahdollisesti kahden prosentin lisäys vuoden 2011 alusta. Tämä
korotus käytetään lähinnä kattamaan puolustusalan kustannusten nousua.
uutisia
KT-säätiön palkitsemiset 2009
Hopeinen plaketti
Kapteeni Pertti Ristijoki
Pronssinen plaketti
Kapteeni Erkki Paalu
Yliluutnantti Hannu Kotilainen
Luutnantti Jouni Salmela
Pienoisplaketti
Tykistöprikaati:
vänr Riku Salminen
kers Mikko Seppälä
alik Tapio Pajamäki
vänr Teemu Hieta-Koivisto
alik Johanna Korkeakoski
alik Heikki Rekola
8
vänr Kaleva Piha
alik Timo Jokinen
korpr Juha Lehtonen
vänr Ville-Veikko Rantanen
alik Jarkko Hoseus
korpr Jukka Ylilammi
Jääkäritykistörykmentti:
vänr Jukka Uotila
vänr Henri Hurme
alik Tapio Penttilä
kers Mikko Laaja
Kainuun Tykistörykmentti:
vänr Jani Räihä
tkm Kalle Näykki
alik Pauli Saarikettu
tkm Veli-Matti Alatalo
tkm Jarno Korkiala
vänr Eetu Turunen
korpr Jukka Roiko-Jokela
Karjalan Tykistörykmentti:
vänr Maiju Herrala
alik Pekka Lehto
vänr Ari Hartikainen
vänr Olli Toivonen
alik Marko Manninen
korpr Ossi Nikki
vänr Erkka Salo
vänr Henri Keränen
Reserviupseerikoulu:
vänr Ahti Väätäinen
vänr Jani Jönkkäri
vänr Matti Kärki
vänr Jaakko Pihlaja
Ampuma-aselainsäädännön
uudistaminen ja reserviläiset
Julkisuudessa vilkkaana käydystä keskustelusta on ollut helppoa
havaita aselainsäädännön uudistamisen olevan vireillä. Uudistus on
herättänyt intohimoja niin puolesta kuin vastaan. Osa kansalaisista
vaatii käsiaseiden täyskieltoa, osa aseharrastajista puolestaan vastustaa kaikkia rajoituksia. Muutama fanaatikko on innostunut keksimään
jopa mitä mielikuvituksellisimpia salaliittoteorioita. Valtaosa ihmisistä
kuitenkin ymmärtää muutosten tarpeellisuuden.
Lainsäädännön uudistus on
kompromissi, jossa on huomioitu muutostarpeet mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Harrastusmahdollisuudet,
metsästys ja reserviläistoiminta turvataan myös jatkossa.
Hanke toteutetaan kahdessa
osassa. Ensimmäistä vaihetta
koskeva yksimielinen hallituksen esitys annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2009. Sen
keskeisimpiä kokonaisuuksia
ovat hallituksen linjan mukaisesti käsiaseiden luvansaantia
sekä luvanhakijan ja -haltijan
henkilökohtaisen sopivuuden
arviointia koskevat muutosehdotukset.
Ensimmäisestä luvasta
määräaikainen
Mikäli eduskunta hyväksyy
esityksen, on jatkossa käsiaseeseen lupaa hakevan oltava 20
vuotta täyttänyt ja yhdistyslain
4 §:n mukaisen luvan saaneen
yhdistyksen jäsen. Tällaisia
yhdistyksiä ovat esimerkiksi
reserviläisyhdistykset ja ampuma- ja metsästysseurat. Luvanhakijan on jatkossa myös esitettävä yhdistyksen ampumaasekouluttajan antama todistus harrastuneisuudestaan.
Muutoksia on tulossa myös
ensimmäisen käsiaseen hallussapitoluvan kestoon, joka on
tulevaisuudessa määräaikainen.
Luvanhaltijalla on mahdollisuus myös toistaiseksi voi-
Tulikomentoja 1/2010
massa olevaan hallussapitolupaan, mutta hänen on tästä
huolimatta toimitettava lupaviranomaiselle todistus aktiivisesta harrastuksestaan viiden vuoden välein. Kun lupa
myönnetään harrastuksen perusteella, sen jatkuminen on
tarkoituksenmukaista
sitoa
harrastuksen jatkumiseen.
Hakijan arviointia
tehostetaan
Lupaviranomaisen mahdollisuuksia saada luvanhakijaa ja
-haltijaa koskevia tietoja terveydenhuollosta ja puolustusvoimista lisätään. Luvanhakija
voidaan myös velvoittaa tekemään hänen sopivuutensa arviointia koskeva testi.
Yllä esitetyt muutokset vaikuttavat reserviläisyhdistysten
toimintaan ja reserviläisampujien harrastukseen käytännössä vain silloin kun SRAharrastus tapahtuu käsiaseella. Jos reserviläisyhdistyksellä
ei ole yhdistyslain 4 §:n mukaista lupaa, sen on haettava
tällainen lupa aluehallintovirastolta. Yhdistyksen on myös
hankittava yhdelle tai useammalle sen jäsenelle tai palveluksessa olevalle henkilölle
ampuma-asekouluttajahyväksyntä. Hyväksynnän saaminen edellyttää osallistumista korkeintaan yhden päivän
mittaiselle Poliisihallituksen
järjestämälle kurssille.
Ampuma-asekouluttajan ei tarvitse olla aina itse
läsnä, kun jäsenet
harjoittelevat, mutta harjoittelu on
voitava
todistaa.
Koska käsiaseluvan
saamisen edellytyksenä on kahden vuoden aktiivinen harrastus, on yhdistysten mietittävä, miten harrastaminen käsiaseella tänä aikana
järjestetään. Yksi vaihtoehto
on, että seurat hankkivat omia
aseita. Käsiaseharrastusta aloittava voisi osallistua itse hänen käyttöönsä tulevan aseen
hankkimiseen ja mahdollisesti
lunastaa sen luvan saatuaan itselleen. Samalla henkilö sitoutuisi seuran toimintaan. Harjoittelu voisi tapahtua myös
jonkun toisen henkilön aseella. Asia vaatii hieman järjestelyjä, mutta ylitsepääsemätön ongelma se ei ole. Pitkillä
aseilla tapahtuvaan SRA-harrastamiseen hallituksen esitys
ei juurikaan tuo muutoksia.
Vanhojen aselupien
kohtaloa selvitellään
Valtioneuvosto antoi kesällä
lausuman, jonka mukaan vielä on muun muassa selvitettävä mahdollisuudet kieltää
sellaisia isokaliiperisten revolverien ja itselataavien pistoolien malleja, jotka eivät sovellu ampumaurheiluun. Koska
kyse olisi vain ampumaurheiluun soveltumattomista aseista, ei tällä toteutuessaankaan
olisi vaikutusta SRA-ammuntaan.
Kaikkien vanhojen aselupien uudelleentarkastelu olisi
toteutuessaan varsin suuritöinen operaatio. Siksi sen toteutettavuutta ja hyötyjä parhaillaan selvitetään. Tärkeintä
on varmistaa, että aseita ei ole
sellaisten henkilöiden käsissä,
jotka eivät terveydentilansa
tai muun painavan syyn takia
ole soveltuvia niiden hallussapitoon.
Ensimmäistä vaihetta koskeva hallituksen esitys on
eduskunnan käsittelyssä. Toista vaihetta koskeva esitys annetaan eduskunnalle syksyllä.
Kaikkien muutosten lähtökohtana on parantaa aseturvallisuutta, mutta myös turvata vastuullisen ampumaurheilun tulevaisuus.
Anne Holmlund
Kirjoittaja on sisäasiainministeri ja
kansanedustaja (kok.) Satakunnan
vaalipiiristä.
9
Vammala
Va
mmala juhli
tykistökiltansa
ty
kistökiltansa syntymäpäivää
TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA
Vammalan Seudun Tykistökilta juhlisti 45 vuoden merkkipaaluaan 13. marraskuuta 2009. Ravintola Patruunaan
kokoontui runsas joukko killan jäseniä ja kutsuvieraita.
Juhlassa saatiin nauttia myös musiikista Satakunnan
Sotilassoittokunnan esiintyessä musiikkimajuri Riku
Huhtasalon johdolla.
Matti Niemi luovuttaa tykit, kaupungin puolesta lahjoituksen vastaanotti apulaiskaupunginjohtaja Jaakko Erjo.
Juhlapäivän ohjelma alkoi jo
aamulla seppeleen ja kukkien
laskulla sankaripatsaalle ja killan edesmenneitten puheenjohtajien haudoille. Päivän tärkeä kohokohta oli kiltalaisten
talkootyönä kunnostamien veteraanien muistomerkkitykkien luovuttaminen kaupungille.
Lahjoituksen vastaanotti Sastamalan apulaiskaupunginjohtaja
Jaakko Erjo. Tykkien mukana
kaupunki sai myös kiltalaisten
laatimat hoito-ohjeet tykeille.
Iltajuhlassa killan puheenjohtaja Matti Niemi piti aluksi
tervehdyspuheen jossa hän kertoi killan perustamisesta ja toiminnan kehittymisestä.
- Syksyllä 1965, kun sodan päättymisestä oli jo liki 20
vuotta, perustettiin Niinisalossa Satakunnan Kenttätykistökilta. Perustamiskokouksen
osanottajat olivat pääosin tykistön veteraaneja. Saattoi jo-
ku nuorempikin olla mukana,
teollisuusneuvos Matti Niemi
muisteli.
- Jo seuraavana vuonna eli
1964 perustettiin alaosastot
Turkuun, Poriin, Raumalle,
Kankaanpäähän ja Vammalaan. Vammalan kiltaa olivat
perustamassa ainakin kiltaveljet Kalervo Kari, Yrjö Lehtinen, Jukka Lehtisalo, Timo
Rosila. Rauhan ajan tykkimiespolvea edusti kiikkalainen
Kaarlo Koukku, ja Huittisista kokoukseen osallistui Alpo
Seppä, Matti Niemi sanoi.
Veteraaneille kiitos
Matti Niemen mukaan killan
toiminta rajoittui aluksi pelkästään pääkillan järjestämiin
erilaisiin tilaisuuksiin. Näistä
Niinisalossa pidetyt syyskokoukset ja kiltajuhlat olivat hyvin
suosittuja. Tuolloin ja myöhemminkin saattoi kaksikin
VASEMMALLA: Kilta sai
lahjaksi kaksi res majuri
Olavi Klemelän sitomaa
tykkiryijyä, joista toinen
kulkee killan puheenjohtajalta toiselle. Matti Niemi
esittelee ryijyä. Vierellä
puoliso Sirkka Niemi.
ALLA: Maanpuolustuskiltojen liiton kiltaristit
luovutettiin Arvo Riutalle,
Erkki Niemiselle ja Kaarlo
Koukulle.
10
bussilastillista kiltalaisia lähteä
Vammalasta Niinisaloa kohti.
Viime vuosina kilta on pyrkinyt järjestämään yhä enemmän omaehtoista toimintaa.
Killan talous on kohentunut,
mikä on myös parantanut toimintamahdollisuuksia. Killan
eri tilaisuuksissa on aina ollut
runsas osanotto niin kokouksissa, retkillä kun muissakin
tapahtumissa. Matkoilla bussi on usein täynnä. Parasta on
ollut yhdessäolo isänmaallisen
maanpuolustusharrastuksen
parissa.
Matti Niemi kiitti puheessaan erityisesti tykkimiesveteraaneja heidän teoistaan talvi ja jatkosodan taisteluissa. Patteristoilla oli ratkaiseva merkitys
puolustukselle mm. Siiranmäessä, Äyräpää-Vuosalmella, Tali-Ihantalassa, Viipurinlahdella,
Nietjärvellä ja muillakin taistelupaikoilla.
Oli myös hienoa että veteraanit sodan jälkeen perustivat
aselajikiltoja ylläpitääkseen ja
laajentaakseen maanpuolustusharrastusta kaikkiin kansalaispiireihin. Niemi myös muistutti naisten suuresta työpanoksesta sodan aikana niin rintamalla
kuin kotiaskareissakin.
Palkitut ja tervehdykset
Killalta melkoisia voimanponnistuksia on vuoden aikana
vaatinut museon päädyssä sijaitseva tykistömuistomerkin
tykkien kunnostaminen. Lopputulosta voi ihailla ja erityiskiitoksen ansaitsevat ne yksitoista kiltaveljeä, jotka ammattiaidollaan ja ahkeruudellaan
säästivät kaupungin varoja tuhansia euroja. Tykistömuistomerkin kolmesta tykistä kaksi
oli lyyhistymässä maahan pyörien lahoamisen seurauksena.
Matti Niemi olikin joskus todennut, että onpa polvi pojasta
huonontunut.
- Isämme taistelivat niillä
menestyksellisesti jatkosodassa, ja me emme pysty pitämään
heidän kolmea asettaan edes
museokunnossa.”
Juhlassa palkittiin Maanpuolustuskiltojen liiton kiltaristein kolme killan pitkäaikaista aktiivista toimijaa Arvo Riutta, Erkki Nieminen ja Kaarlo Koukku.
Tervehdyksensä juhlaan toivat
myös monet yhteistyötahot.
Tykistöprikaatin kiltaa edusti
vuoden 2009 killan puheenjohtaja Matti Soini. Juhlapuheen piti kenttärovasti Lauri
Salminen. Ilta päättyi upeaan
juhlaillalliseen ja yhdessä laulettuun Maamme -lauluun.
Tykkiryijyt
Kilta sain lahjaksi kaksi reservin majuri Olavi Klemelän sitomaa tykkiryijyä, joista toinen
kulkee killan puheenjohtajalta
aina seuraavalle. Olavi Klemelä, joka oli syntynyt 4.12.1912,
siirtyi
ajasta
ikuisuuteen
25.11.2009. Klemelä toimi jatkosodan alkaessa Tyrvään patteriston 4. patterin päällikkönä
kalustonaan 75 K 17 -tykit.
Vammalan Seudun Tykistökilta menetti Olavin poistumisen myötä joukostaan erään
merkittävistä tykkimiehistä.
Juhlavuoden
merkeissä
Vammalan Seudun Tykistökilta haluaa vielä onnitella vuoden
2010 alussa syntymäpäiviään
viettäneitä kiltaveljiä: Jukka
Lehtisalo 20.1. 85 v ja Taisto
Kuusinen 18.3. 75 v.
Liity kiltaan!
Merkkipäiviä
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri
Saat lehden.
Perinnetykkien
kunnostustalkoot
Killat joilla on nimikkotykki museolla tervetuloa
lauantaina 8.5 klo 10.00
Tykistömuseolle perinteisiin kevättalkoisiin.
Tarkemmin asiasta
puheenjohtajille lähetetyssä kutsussa.
Kevätterveisin
museomestari
Tykkimiehet ry:n
kevätkokous
Lauantaina 6.3.2010
klo 17.30
Helsingissä
Ravintola Tekniskassa,
Eerikinkatu 2.
Kokouksessa käsitellään
sääntöjen 11 §:ssä mainitut
asiat (mm. vuosikertomus
ja tilinpäätös)
Tervetuloa!
Hallitus
Tulikomentoja 1/2010
puolilta maata viettävät merkkipäiviään (tammi-maaliskuussa) huhti-kesäkuussa 2010.
20.1.
21.2.
28.2.
2.3.
2.3.
5.3.
5.3.
17.3.
18.3.
27.3.
27.3.
2.4.
4.4.
4.4.
4.4.
5.4.
6.4.
8.4.
8.4.
8.4.
8.4.
12.4.
15.4.
19.4.
23.4.
23.4.
23.4.
25.4.
26.4.
29.4.
29.4.
29.4.
29.4.
29.4.
30.4.
30.4.
30.4.
2.5.
2.5.
3.5.
3.5.
Lehtisalo Jukka
Kallio Alpo
Hakala Into
Hankonen Erkki
Lajunen Lauri
Heikkinen Raimo
Välimäki Pentti
Kiuru Yrjö
Kuusinen Taisto
Hakala Juhani
Lehto Olavi
Rajala Olavi
Honko Erkki
Lahelma Ville
Siitari Toivo
Akholm Björn
Valtonen Keijo
Kakko Heimo
Lauslahti Kalevi
Nikander Pentti
Palsi Paaso
Kärki Rauno
Poppius Timo
Siivola Eero
Aantaa Yrjö
Mäkinen Markku
Salminen Pekka
Piirainen Mauri
Lehtinen Reijo
Hopeakoski Jorma
Laaksonen Eero
Nokelainen Matti
Vehkalahti Mauno
Ylinen Kalle
Mantere Kauko
Nurminen Seppo
Salmela Veikko
Hamonen Matti
Vertanen Raimo
Lokka Heikki
Saha Onni
Sastamala
85 v
Oulu
75 v
Lapinlahti
70 v
Oulu
70 v
Oulu
60 v
Oulu
60 v
Pori
75 v
Riihimäki
60 v
Sastamala
70 v
Seinäjoki
60 v
Kauhajoki
70 v
Kankaanpää 60 v
Honkajoki
90 v
Helsinki
90 v
Mikkeli
100 v
Espoo
85 v
Anttola
50 v
Espoo
85 v
Tampere
75 v
Kankaanpää 60 v
Helsinki
75 v
Hyvinkää
80 v
Helsinki
60 v
Turenki
85 v
Helsinki
90 v
Pori
75 v
Tortinmäki
60 v
Kouvola
60 v
Valkeakoski
70 v
Helsinki
75 v
Hämeenlinna 85 v
Virenoja
50 v
Sastamala
70 v
Sastamala
60 v
Hämeenlinna 80 v
Niinisalo
60 v
Mikkeli
80 v
Mikkeli
80 v
Kuusankoski 70 v
Otava
75 v
Sastamala
88 v
8.5.
11.1.
11.5.
12.5.
14.5.
16.5.
18.5.
19.5.
19.5.
21.5.
21.5.
21.5.
23.5.
25.5.
26.5.
30.5.
30.5.
1.6.
3.6.
3.6.
4.6.
5.6.
6.6.
8.6.
9.6.
15.6.
18.6.
19.6.
19.6.
19.6.
19.6.
25.6.
26.6.
27.6.
26.6.
28.6.
28.6.
30.6.
30.6.
30.6.
Pukkila Hannu
Kukkola Markku
Simola Jukka
Jorri Heikki
Sokura Veli-Matti
Haukkapaasi Erkki
Lindberg Risto
Muinonen Juhani
Mäkelä Petteri
Erähalme Rainer
Hellman Vilho
Marttinen Heikki
Isokallio Juhani
Lehtinen Taisto
Suuronen Erkki
Kallio Erkki
Saha Onni
Heikkilä Jukka
Hedman Erkki
Veikkola Hannu
Rusama Eero
Saarainen Teemu
Jankkari Jorma
Järvi Simo
Laukkanen Kalervo
Lindström Yrjö
Kainulainen Juha
Hintikka Pekka
Järvenpää Erkki
Kujanpää Arto
Saarinen Helge
Rantala Olavi
Dufva Esa
Rämä Matti
Koivula Leo
Kuparinen Martti
Pyöriä Leo
Laurila Juha
Relander Lauri
Särkkä Paavo
Kouvola
Kortesjärvi
Lahti
Mikkeli
Niinisalo
Nummela
Lappeenranta
Mikkeli
Katinala
Vantaa
Loimaa
Lappeenranta
Riihimäki
Lappeenranta
Lappeenranta
Espoo
Vammala
Hikiä
Oulu
Lohja
Helsinki
Muhniemi
Kankaanpää
Ilmajoki
Tampere
Järvenpää
Vantaa
Helsinki
Sastamala
Nummela
Hämeenlinna
Pori
Mikkeli
Kouvola
Parola
Sastamala
Kouvola
Tampere
Helsinki
Savonlinna
70 v
60 v
90 v
85 v
60 v
85 v
60 v
50 v
50 v
80 v
95 v
70 v
50 v
70 v
60 v
85 v
88 v
50 v
85 v
60 v
90 v
60 v
60 v
70 v
60 v
75 v
70 v
90 v
80 v
50 v
60 v
75 v
50 v
70 v
50 v
60 v
60 v
60 v
85 v
80 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen
seuraavaa aineistopäivää 15.4.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että
tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Osa yllä olevista on viettänyt
merkkipäiväänsä jo ennen tämän lehden ilmestymistä. Heidän tietojansa ei valitettavasti
ollut lehden toimituksella ennen edellisen lehden koostamista.
11
Karimon tykin, 76 VK 04:n tarina
JYRI PAULAHARJU
Euroopassa kehiteltiin useissa
maissa 1900-luvun alussa lukuisia vuorikanuunamalleja.
Tavoiteltiin kevyitä ja helposti
siirrettäviä kanuunoita, jotka
rakenneratkaisultaan mahdollistaisivat tykin jaottamiseen
osiin, joita voitaisiin sälyttää
hevos-muuli- tai jopa ihmisten
kantamuksiin. Samalla tavanomaiset kenttä- tai laivalavettirakenteet olivat ohjelmassa.
Johtava vuoritykkien kehittäjä oli kiistatta Saksa, jossa vuosina 1900-1914 konstruoitiin kaikkiaan 57 vuorikanuunamallia. Ranskalaiset
yltivät 27 vuorikanuunamalliin. Itävalta-Unkari pääsi 16
malliin. Keisarillinen Venäjä
otti tietysti osaa kisaan mutta
tuotti vain kolme vuorikanuunamallia.
Tarina johdattaa lukijan aluksi kyseisen tykin syntyhistoriaan
ja sen aseteknillisiin ominaisuuksiin. Samalla sivutaan
Euroopassa 1900-luvun alussa vallinnutta vuoritykkien
muotivillitystä. Näiden jaksojen jälkeen on sitten perusteet
siirtyä vapaussotamme erääseen kiintoisaan vaiheeseen ja
käsitteen ”Karimon tykki” syntyyn.
Taiteilija Aarno Karimo nimitettiin vapaussodassa
aliupseeriksi, myöhemmin hän yleni kapteeniksi.
Obuhovin vastaus
Keisarillisen Venäjän tykistö
sai vuonna 1897 käskyn ryhtyä kehittelemään 76 mm:
n vuorikanuunaa. Obuhovin
tykkitehtaasta
valmistuikin
1904 ensimmäinen joustolavettinen eli 76 mm:n vuorikanuuna vuosimallia 1904. Putki oli vaippaputki, jonka peräkappaleessa oli nelisektorinen
kierrelukko. Rakenne mahdollisti matalan profiilin.
Joustolaitemekanismi oli
erikoinen. Putki liikkui ammuttaessa kehyksessä, joka yhdisti ylä- ja alapuolella
olevat nestehidastinsylinterit. Palautin toimi siten, että
putken peräosassa olleeseen
koukkuun oli kytketty vaijeri, joka rekyylin aikana jännitti putken ympärillä olleen
jousen. Liikkeen pysähdyttyä jännittynyt jousi palautti
putken takaisin etuasentoon.
Korotuskoneistona oli hammaskaari, ja sivusuuntauskoneisto siirsi putkea pitkin
akselia. Suuntauslaite käsitti
suuntalevyn, korotus annettiin kulmatasaimella tai suo-
12
76 VK 04. Karimon piirros.
ra-ammunnassa
käytettiin
tähtäysputkea. Vuorikanuuna voitiin asentaa myös laivastolavetille. Kanuuna voitiin purkaa viiteen hevoskantamuserään. Patruunalaukaus
oli sama kuin 76 K 02:ssa.
Ensimmäisen kerran tykkejä käytettiin Venäjän—Japanin sodassa hevosvetoisina
kenttäpattereina. Taistelukentillä osoittautui, että tykki ei
kaikin osin täyttänyt siihen
asetettuja toiveita. Joka tapauksessa sotaan toimitettiin 8tykkisiä pattereita kaikkiaan
24. Kenttämiehet eivät olleet
tykkiin lainkaan tyytyväisiä ja
tuotantomäärä jäi vähäiseksi,
erään lähteen mukaan vajaaseen kolmeen sataan.
”Karimon tykki”legenda syntyy
Vapaussodassa vallattiin venäläisiä vuorikanuunoita 78 VK
04:sia kaikkiaan 11. Osa oli
ollut Suomen venäläisen sisävesilaivaston tykkeinä, jotka
olivat laivastolavettisia.
Rohkealla
yllätysiskulla
Karjalan Vuoksenniskalla vallattiin 26.1.1918 venäläisten
asevarasto, jossa oli kuusi laivastolavettista vuorikanuunaa
(76 VK/04). Varastossa oli
myös kanuunoihin 5 000 laukausta, joista osa oli pilaantu-
neita, ja vain noin puolet sytyttimistä toimi.
Aseet pikakorjattiin Sortavalassa sekä asennettiin tukeviin rekiin, jotta niitä voitaisiin
liikutella. Ensimmäinen kunnostetuista tykeistä luutnantti
P. Inkisen johdolla ampui jo
8.2.1918 Kuopion valtauksessa. Antreaan vietiin toinen
tykki taiteilija, aliupseeri Aarno Karimolle ja kolmas tykki
siirtyi ylioppilas T. Svenssonin kanssa Joutsenoon. Neljäs
kanuunoista asennettiin pikaisesti kyhättyyn panssarijunaan
hirsikehikon päälle. Tämä
juna oli maanviljelijä K. E.
Svenssonin komennossa.
Taiteilija Aarno Karimo,
vapaussodassa
aliupseeriksi
nimitettynä ja myöhemmin
kapteeni, muisteli vuonna
1923 Kannaksen tapahtumia
Suomen Sotilaan numerossa
14/1923, kiintoisalla otsikolla
”Ensimmäinen tykinlaukaus
Karjalan rintamalla” . Karimo taitavana kynän käyttäjänä
kertoi eloisasti:
”….eräänä ankarana pakkasiltana, tarkemmin sanottuna
helmikuun 9.p:nä saapui juoksujalkaa pikkarainen boyscout
Karjalan armeijan tykkiväen
kasarmiin Antreassa. Kasarmi oli ns. Lappalaisen huvila
Vuoksen rannalla ja tykkiväkeä
oli kokonaista viisi miestä, kaksi pitkänsolakkaa veliparia, viidentänä ja samalla päällysmiehenä tämän kirjoittaja….”
Ei ollut todellakaan suuruudella pilattu Karjalan armeijan
ensimmäinen tykistöyksikkö.
Karimo oli ehtinyt tutustua
aseeseen vain pintapuolisesti ja
osasi matkakaaren avulla summittain määrittää ampumaetäisyysasetukset. Tykinjohtaja
Karimo jatkaa:
”… Tykistön muodosti Sortavalasta tuotu kolmetuumainen laivatykki. ... ja olimme
asettaneet tykin avonaiseen rautatievaunuun
lähteäksemme
katsomaan, miten punikit paikkailivat Viipuriin vievää rataa,
ja samalla odottamattomana yllätyksenä viskataksemme tähän
ahkeroivaan joukkoon muutamia pommeja. Olimme juuri
ehtineet parhaaksi majoittua,
keittää teetä ja istuimme tutkimassa tähtäyslaitteen monimutkaisia salaisuuksia, kun boyscout julisti ovelta: Tykkipäällikkö käsketään saapumaan heti
esikuntaan. Esikunta majaili
Antrean asemakonttorin takakamarissa. Siellä istui mahdottoman suuren pöydän ääressä
jääkäriluutnantti Lindström
kartta edessään ja pöydällä läjä
Papereita. Ilmoittauduin.
Puhuttelu ja käsky
-Paljonko teillä on ammuksia?200 granaattia, 250 shrapnellia, herra luutnantti. -Kuinka
pian olette valmis lähtemään?
- Heti, kun saamme veturin
eteen - Ei tarvita, lähdette
hevosilla. Pataljoonasta saatte
niin monta hevosta kuin tarvitsette. Milloinka joudutte?
- Kello kahdeksan - (Kello oli
tällöin neljännestä vailla seitsemän.) - Hyvä. Ilmoittautukaa
ennen lähtöänne!.
Arvelin jo aukaista suuni
kysyäkseni, minne matka pitää,
mutta muistin samalla, että sotamies on luotu tottelemaan eikä suutaan soittamaan.
Luutnantti puolestaan unohti kysyä, osasimmeko ylipäänsä käyttää koko rakkinetta. Vai
lienee arvellut, että kun osaavat
kääntää piipun Viipuriin päin,
avata lukon, pistää panoksen sisään, sulkea ja laukaista, niin
tottapahan se jonnekin sinne
punikkien puolelle tipahtaa,
kun kerran omat miehet ovat
selän takana. Täsmälleen klo
8 oli ”Iihamylly” — rakkailla
lapsilla on aina hyväilynimiä
— miesten, kankien ja sadatusten voimalla köryytetty alas
vaunusta, nuoritettu vankkaan
kivirekeen ja ammuskuormat
lastattuina…”
Karimo ilmoittautui sitten
komentajalle, eversti Aminofille, joka antoi keskustelun
päätteeksi tykistölleen käskyn
aloittaa tulituksen vastustajan
asemiin. Tuliasema sijoitettiin
Kuukauppiin ja kohteena oli
Tulikomentoja 1/2010
Oran kylässä oleva taloryhmä.
Vastassa oli runsaat 300 hyvin
aseistettua miestä, joista valtaosa oli venäläisiä. sotilaita.
Ampumaetäisyys arvioitiin
kartan perusteella runsaaksi
neljäksi kilometriksi. Karimo
jatkoi muisteluaan:
”…Tykki oli valmis, mutta
suunnanmäärääminen?! Käytettävänä oli taloudellinen kartta, jossa matkat olivat epävarmoja, talot asetettu yhtä mielivaltaisesta kuin kärpänen pitää
tapanaan tekaista pisteitään
paperille kuumana kesäpäivänä
ja korkeussuhteita ei ollenkaan.
Oli sitten pieni pyöreä kellonperäkompassi ja muuta ei mitään,
…Kääntelin karttaa ja tutkin
kompassipahasta. Menköön syteen tai saveen — tuohon suuntaan se on!..”Tulta!”
Karimo jatkoi: ”….Tullessamme Oralle näimme, että
granaatit olivat tippuneet suoraan kylään. Erään talon ympärillä oli pommin kuoppia
useampia — aivan rappujen
edessä yksi. Kyläläiset kertoivat
talossa majailleen punaisten esikunnan…”
Oran valtauksen jälkeen
Karimo siirrettiin tykkeineen
Rautuun, jonne saatiin yksi
tykki lisää ja ne yhdistettiin
nyt kaksitykkiseksi patteriksi
aliupseeri Karimon johtoon.
Huhtikuun alussa aliupseeri
Aarno Karimon patteri tunnettiin Karjalan 4. patterina,
jota täydennettiin kuun lopussa kahdella 76 K 10-tykillä.
Kellonperäkompassi ja
muuta ei
mitään
Talvisodan alkaessa oli varikoissa käyttökuntoisia vuorikanuunoita yhdeksän. Neljä asennettiin panssarijuniin.
Muut aseet olivat reservinä.
Suomussalmen taisteluissa vallattiin neljä kenttälavettista 76
VK 04:ä tykkiä.
Jatkosodan aikana vuoritykkejä käytettiin rannikkotykistössä. Laatokan Rannikkoprikaatilla oli kanuunoita useilla linnakkeilla. Kesällä 1944
viivytysvaiheen aikana prikaati menetti viisi asetta. Tykeillä
ammuttiin jatkosodan asemasotavaiheen aikana 258 laukausta ja kesällä 1944 2 483 laukausta.
Sodan päättyessä aselistoilla
oli vain kolme vuorikanuunaa,
jotka oli merkitty hylättäviksi.
Tänään on jäljellä kaksi asetta
museotykkeinä.
Sinne se meni, ensimmäinen
tykinlaukaus Karjalan rintamalla. Kaiku kiiriskeli pitkin
lumisia, kimaltelevia rinteitä,
painui laaksoon ja kohosi kukkuloille. …”
Karimon kertoman mukaan ammuttiin kaikkiaan
kaksitoista laukausta, kyseessä
oli todella tyylipuhdas kartta-ammunta vailla minkäänlaista tähystystä. Parin päivän
kuluttua mainittiin päämajan
tiedotteessa:
”…T.k. 13 p:n aamulla
joukkomme miehittäneet Oran
ja Noskuan kylät Antreassa. Punaiset poistuivat edellisen päivän
tykkitulemme vaikutuksesta. Punaisten rintama kulkee nyt Pullila-Kääntymä-Heinjoki.»
Vuorikanuunan
viimeiset taistelut
Karjalan 4. patterin ja
Karimon muisto elävät
Puolustusvoimain 40-vuotisjuhlaparaatissa 1958 lähes kolmekymmentä joukko-osastoa
sai oman lipun. Näiden joukossa oli myös Karjalan Tykistörykmentti, jonka silloinen
komentaja eversti Tauno Rantala otti vastaan Tasavallan Presidentiltä Lappeenrannan sotilaskodin lahjoittaman lipun.
Lipussa, jonka oli suunnitellut taiteilija Gustaf von
Numers, on keskellä vaalean-helmenharmaassa kentässä vanha tykistön vertauskuva, kaksi mustaa tykin putkea
ristikkäin ja niiden päällä molempien rykmenttien (KTR 2
ja KarTR) miehistön pääosan
kotimaakunnan,
Karjalan,
vaakuna. Tämän keskikuvion
alapuolella on Viipurin vaakunan W-kirjain himmeän
harmaana kuin historiaan häipyvänä muistona Kenttätykistörykmentti 2:sta ja sen rajan
taakse jääneestä varuskuntakaupungista.
Lippua reunustavassa, leveähkössä, sinoberinpunaisessa kaistassa lipun molempiin
päihin pystyriviin ryhmitettyinä on kuusi kentän kanssa
samanväristä kenttätykistön
tunnusta, vanhaa ammusta.
Nämä liekehtivät pallokranaatit kuvaavat niitä kuutta vuorikanuunaa, jotka vallattiin
26.1.1918 Vuoksenniskalla ja
jotka samalla loivat perustan
Karjalan tykistölle. Karimon
tykin tarina elää!
OIKEALLA: KarTR:n lippu.
ALLA: 76 VK 04 rautatievaunussa.
76 VK 04:n ominaisuudet
Kaliiperi
mm
Putkipituus
mm, kal 1014, 13,3
76,2
Lähtönopeus m/s
290
Kantama
km
5,5
T-aspaino
kg
327 ilman kilpeä
13
Pietari Suuren merilinnoitus:
Pääosa rannikkotykistömme
isosta kalustosta tsaarin perintöä
JAAKKO BERGQVIST
Suomen itsenäistyessä 1917 se peri tsaarin Venäjältä mittavan
rannikkotykistökaluston, sillä Pietarin hallitus oli 1900-luvun
alussa rakennuttanut vahvan linnoitusketjun Suomenlahden ja
Pohjanlahden rannikoille sekä linnoittanut myös Ahvenanmaan.
Tämä linnoitusjärjestelmä, Pietari Suuren merilinnoitus, oli
seurausta Japanin sodassa vuosisadan alussa kärsitystä
Tsushiman meritaistelun tappiosta, missä amiraali Togo tuhosi
käytännössä koko Venäjän Itämeren laivaston.
Itsenäisyyden alkuaikoina Suomen rannikkotykistössä olikin
ratkaistavana monia ongelmia, jotka olivat ominaisia tietään
etsivälle aselajille.
Venäjä tunsi hävityn meritaistelun jälkeen itsensä uhatuksi
Euroopassa, ja kun laivaston
rakentaminen olisi vienyt liiaksi aikaa sekä käynyt kalliiksi, hallitus päätti linnoittaa
rannikot. Ahvenanmaan demilitarisointi 20-luvun alussa
kuitenkin edellytti Suomelta
sikäläisten linnoitusten purkua ja kaluston varastointia.
Toisaalta Suomelle syntyi uusi
linnoitustarve Laatokalla, josta rauhansopimuksessa tuli rajavesi.
Linnoitustyö tehtiin suuressa kiireessä ja Venäjä hankki raskasta ja järeää kalustoa
kaikilta mahdollisilta tahoilta.
Kaluston valmistajien nimet
ovat suoraan tykkien historiasta: Bethlehem, Armstrong,
Krupp, Vickers, Schneider, Canet, Durlacher ja tietysti Venäjän omat tunnetut valmistajat
Obuhov ja Putilov. Pietari kehitti omaa tuotantoaan ostamalla lisenssejä lännestä, joten
samaa kalustoa vähän eri nimellä on tullut sekä idästä että
lännestä.
Suomen oman tykkiteollisuuden osuus tuotannosta jäi
melko vähäiseksi, mutta sillä
oli suuri merkitys sovellutusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työssä olivat mukana
Valtion Tykkitehdas, Tampella,
Lokomo ja Chrichton-Vulcan.
Innovaatioilla tykkien tehoa ja
käyttökelpoisuutta lisättiin. Se
koski itse tykkejä sekä ampumatarvikkeita.
14
Kalusto kirjavaa
Rannikkotykistö, kuten muukin Suomen tykistö, on koostunut runsaasta merkkivalikoimasta, jota suomalaiset
ovat eri vaiheissa modifioineet
käyttöönsä pienten budjettien
sallimissa rajoissa. Kaluston
kirjavuudesta saa käsityksen
tarkasteltaessa kaluston jakaumaa tärkeimpien tykkien osalta: Kevyet tykit, 37-100 mm,
28 erilaista, raskaat tykit, 102155 mm, myös 28 erilaista, järeät tykit , 203-305 mm, kuusi tyyppiä, rautatietykit, 130305 mm, kuusi tyyppiä ja sekalaisia, pääasiassa IT-tykkejä,
kahdeksaa tyyppiä.
Itsenäisyyden alkuaikoina
rannikkotykistössäkin oli ratkaistavana monia ongelmia,
jotka olivat ominaisia tietään
etsivälle aselajille. Ampumamenetelmiä kehitti erityisesti
Johan L. Rikama, Herman
Paqvalen puolestaan osallistui
tykkitornien kehittelyyn, kun
tykkien suojaamiseen kiinnitettiin yhä enemmän huomiota, ja Antero A. Jokinen
taas kehitteli tykkejä, kuten
57/55J-tykin. Heitä oli luonnollisesti monia muitakin, sillä
aselajin kehittäminen oli monen sydämellä.
Ampumamenetelmien kehittäminen oli keskeistä, sillä
venäläiset järjestelmät eivät sopineet meille. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mittausverkkoon ja menetelmiin sekä viestiyhteyksiin. Vanhasta
Rannikkotykki. Kuva: Sirkka Ojala.
Reposaaren Canet. Kuva: Kalevi Virtanen.
tykkien rypälesijoittamisesta
luovuttiin ja tykkejä ryhdyttiin hajasijoittamaan vanhan,
suoran tykkirintaman sijasta.
Keskeiseksi nousivat tykkien
suojaaminen, puhumattakaan
ampumamenetelmistä. Kauaskantaville pattereille oli rakennettava tulenjohtotorneja,
jotka pian tulivat tutuiksi rannikon asukkaille.
Tykistön tueksi rakennettiin myös säähavaintoverkko,
joka niminä on edelleen tuttu
kaikille suomalaisille.
Uudet menetelmät ja
ampumataulukot
Venäläiset ampumamenetelmät sopivat vain lyhyille etäisyyksille ja tiiviissä ryhmässä
oleville tykeille. Johan Rikama
kehitti uudet ampumamenetelmät 1927–29. Ne puoles-
taan vaativat uusia ampumataulukoita. Myös ammus- ja
ruutijärjestelyjä tehtiin, jotta
yhdellä patterilla olisi mahdollisimman vähän erilaisia ammuksia ja panoksia.
Tulenjohtoa
kehitettiin
niin, että tulta voitiin johtaa
joko tykiltä, keskitetysti yhdestä paikasta tai hajautetusti. Talvisodan aikana laskenta keskitettiin ns. keskiöön,
joka oli tavallisesti suojatussa
paikassa. Myöhemmin, kun
taktis-tekniset
vaatimukset
kasvoivat, kehitettiin tietokonepohjainen laskin, RADAL,
joka 1968 asennettiin Kuivasaareen. Sen jälkeen 80-luvulla siitä kehitettiin RAVAL, joka pian otettiin operatiiviseen
käyttöön rannikkotykistössä.
1990 tehtiin Nokian kanssa
sopimus uudesta, hajautetusta
RANTA- järjestelmästä, joka
mahdollisti nykyaikaiselle tykille tarkan tulen ampumisen,
vaikka sillä ei ollutkaan yhteyttä patterilaskimeen tai ulkopuoliseen tulenjohtoon.
Mielenkiintoiset
Canet-tykit
Erityisen mielenkiintoisia ovat
järjestelmän järeät tykit. Niitä
ovat 203C (Canet) ja 203VC
(Vickers/Canet), 234 Be (Bethlehem) ja 254D (Durlacher).
Tykit olivat tyypillisiä rannikkotykkejä, jotka oli sijoitettu avoasemaan. Korkeintaan
niillä oli pienehkö kilpi. Russarön Bethlehemissä oli myöhemmin vaatimaton panssarisuojaus. Mahtavimpia olivat
kuitenkin Obuhovin 305 mm
tykit. Aikanaan Inossa ne olivat avoasemassa, mutta mm.
Mäkiluodossa ja Kuivasaaressa
ne olivat maastoutetuissa tykkitorneissa. Nämä tykkitornit
ovatkin varsin merkittäviä kokonaisuuksia, sillä itse tykin
alla on vielä neljä kerrosta tornia.
Suomalaiset
olivat
mestareita
improvisoimaan
Mäkiluodolla on tärkeä merkitys sota-aikana, sillä virolaisen
Naissaaren patterin kanssa se
pystyi sulkeman Suomenlahden. Suunnitelma oli tietenkin
’salainen’, mutta neuvostoliittolaiset tiesivät siitä kaiken suomalaisen vakoilijan ansiosta.
Suomi olisi ennen sotaa ostanut lisää kalustoa, mutta olosuhteet eivät olleet suotuisia.
Jotakin saatiin, jotakin saksalaiset pysäyttivät omiin tarkoituksiinsa. Suomalaiset olivat
kuitenkin mestareita improvisoimaan ja eri osia yhdistelemällä mm. sotasaalistykkejä
saatiin käyttökuntoon.
Sodan jälkeen tilanne oli
uusi. Osa linnakkeista menetettiin, osa jouduttiin väliaikaisesti purkamaan. Rajoituksiakin tuli. Porkkalasta itään
Tulikomentoja 1/2010
linnakkeitten tykkien maksimikaliiberi sai olla vain 120
mm. Oli myös monenlaisia
hätäratkaisuja. Niinpä 70-luvulla Upinniemessä väylävarmistuksissa käytettiin asemiin
ajettuja Comet-taistelupanssareita.
Tykistön Loordi
Oman lukunsa muodostavat
rautatietykit, jotka ryhmitetään yhteen rannikkotykkien kanssa. Rautatietykkinä
käytettiin mm. 152 mm 45
cal Canet-laivatykkiä, mutta
”oikeita” rautatietykkejä olivat 180 mm venäläinen, alun
perin laivatykiksi suunniteltu
180/57 NRaut ja rautatietykiksi suunniteltu 305/52 ORaut.
Molempia tykkejä saatiin sotasaaliiksi Hangosta, missä niillä
oli laaja tukikohta. Tykkejä oli
pyritty tekemään käyttökelvottomiksi, mutta suomalaiset
kunnostivat niitä.
Tykkien taru Suomessa
päättyi kun ne 1.1.1945 luovutettiin Neuvostoliittoon.
Rannikkotykistöllä
oli
myös moottoroituja tykkiosastoja. Yksi vedettävistä oli 152
mm tykki, jota saatiin Englannista seitsemän kappaletta.
Tykkiä kutsuttiin Suomessa
Loordiksi. Se toimi vedettävänä, linnaketykkinä ja siitä tehtiin myös rautatiesovitus.
Sodanjälkeisellä Suomella
oli myös omia sovellutuksiaan
rannikkotykeiksi. 100 56 TK
ei sano vihkiytymättömälle
mitään, mutta kun kerrotaan,
että se oli T-55 -tankin torni tykkeineen, niin mielikuva
kirkastuu. Tornia modifioitiin,
se upotettiin kallioon ja niin
meillä oli tehokas ja halpa rannikkotykki. Toinen suomalainen konstruktio oli Tampellan
rakentama tornikanuuna 130
53 TK, joka otettiin
käyttöön 1984. Välivaiheena jo
1950-luvulla Tampella oli valmistanut 152 mm Canet-merikaanuunan putkia, jolloin
niistä syntyi sutjakasti maastoon istuva 152 50 T-tykki.
Lähde: Ove Enqvist, Itsenäisen
Suomen rannikkotykit 1918-1998,
Sotamuseo1999
uutisia
Kriisinhallintatehtävät kiinnostavat
Lähes 90 prosenttia Porin
Prikaatin
kansainvälisessä valmiusjoukkokoulutuksessa olevista varusmiehistä
on halukkaita palvelemaan
rauhanturvaajana pian varusmiespalveluksen jälkeen.
Porin Prikaati selvitti varusmiesten kiinnostusta kriisinhallintatehtäviin kyselyllä
vuodenvaihteessa.
Porin Prikaatin kansainvälisessä valmiusjoukkokoulutuksessa annetaan kotimaan
puolustukseen tarvittavien
taitojen lisäksi erikoiskoulu-
tusta vaativiin kriisinhallintatehtäviin.
Porin Prikaatin komentajan, eversti Eero Pyötsiän
mukaan on positiivista, että
nuorilta löytyy kiinnostusta palvelukseen ulkomailla,
vaikka se ei juuri vähennä tarvetta reservistä rekrytoitaville
rauhanturvaajille.
Tähän asti varusmiesaikanaan valmiusjoukkokoulutuksen saaneet nuoret ovat
osoittaneet osaamistaan jo
muun muassa Afganistanissa,
Tshadissa ja Kosovossa.
Raketinheittimet
Vedettävät tykit
Australia tilaa 35 kpl 155 mm
M777A2-haupitseja. Hankinta on
osa jo useita vuosia käynnissä
ollutta Australian tykistön modernisointiprojektia. (Military Technology 12/2009)
Ajoneuvotykit
Archer-ajoneuvotykin esisarjan
toisen aseen odotetaan valmistuvan helmikuussa 2010, ensimmäisen valmistuttua kesäkuussa 2009. Ruotsin Armeija pyrkii
saamaan ensimmäisen 4 aseen
patterin käyttöön vuoden 2012
puolivälissä, yli vuoden aiemmin
suunniteltua myöhemmin. Ruotsin
ja Norjan uskotaan kummankin
hankkivan oman ammunnanhallintajärjestelmänsä. (International
Defence Review 12/2009)
Tykkien ampumatarvikkeet
Norja ja Ruotsi pyrkivät standardoimaan 155 mm panosjärjestelmänsä. Käyttöön jää Rheinmetallin kehittämä kaksimodulaarinen
DM72/82 panosjärjestelmä. Järjestelmä on nyt käytössä Norjassa
M109-panssarihaupitseilla ja sen
käyttötestit Archer-ajoneuvotykillä
on Norjassa aloitettu. (International Defence Review 12/2009)
Raytheon on saanut Yhdysvaltain
Armeijalta 73,3 MUSD tilauksen
Excalibur 1a-2 –ammusten valmistamisesta. (Military Technology 11/2009)
Israelin tiedustelulähteiden mukaan Hamas-järjestö on menestyksellisesti testannut rakettia,
jonka kantama on 60 km. Israelilaisten tutkien mukaan 29.10.
suoritetussa
koeammunnassa
ampumaetäisyys oli yli 50 km.
Raketin paino lienee yli 500 kg,
pituus yli 5 m ja sen oletetaan olevan iranilaista alkuperää. (Jane´s
Defence Weekly 11.11.2009)
Yhdysvalloissa ammuttiin marraskuussa 2009 testiammunnassa GMLRS Unitary –raketti 92 km
etäisyydelle. (International Defence Review 1/2010)
Yhdysvaltain Asevoimat on tilannut Lockheed Martin -yhtiöltä
46 HIMARS-raketinheitintä sekä
muuta välineistöä. Kaupan arvo
on 151,2 MUSD. (http://www.
defenseindustrydaily.com/cat/
guns-arillery-mortars 29.12.2009)
Paikannusvälineet
Ensimmäinen uuden sukupolven GLONASS-K –paikannussatelliitti on tarkoitus laukaista
vuonna 2010. Samana vuonna
GLONASS-järjestelmä tulee käsittämään 24 satelliittia. (Military
Parade 7-8.2009)
Tykistötiedustelu
Singapore on toimittanut kaksi
Bv-206-telakuorma-autoon asennettua
Arthur-paikannustutkaa
Afganistaniin viime syyskuussa.
Niitä käytetään kesäkuuhun 2010
asti. Tutkia käytetään Ripley-tukikohdan suojaamiseen erityisesti
rakettitulitusta vastaan. (Jane´s
Defence Weekly 4.11.2009)
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2010 loppuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229
Numeron 2/2010 aineistopäivä on 15.4.2010 ja ilmestymisviikko 21.
Ilmoittautumislomake sivulla 21.
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Tykkimiehet ry:n kevätkokous pidetään lauantaina 6. päivänä maaliskuuta 2010 klo 17.30 Helsingissä,
Ravintola Tekniskassa, Eerikinkatu 2.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§:
ssä mainitut asiat (mm. vuosikertomus
ja tilinpäätös).
Tervetuloa. Hallitus
Suomen tykistön päivän tilaisuudet pidetään Helsingissä 6.3.2010. Katso erillinen
ilmoitus tässä lehdessä sivulla 2.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C32, 04310 Tuusula, pk
(09) 2757 161, mp 040 506 6905,
alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko
Huhtala, Humalmiehentie 18 A 8, 00840
Helsinki, pk (09) 698 3863, mp 050 564
7275, jokke.huhtala(at)kolumbus.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry ovat yhdistäneet toimintojaan. Katso erillinen artikkeli aiheesta sivulla 27.
Kerho ja kilta ilmoittavat jatkossa tapahtumistaan yhteisellä palstalla.
Tulevia tapahtumia:
20.2. Vierailu Riihimäen Viestimuseoon
Lohjan seudun patteri järjestää vierailun
Riihimäen Viestimuseoon 20.2.2010 klo
13:00. Käyntiosoite: Varuskunta, Takakasarmi. Viestimuseontie rak. 64, Riihimäki Kokoontuminen museon ulko-ovella.
Lisätietoja antaa Raine Mönkkönen puh.
0400-400 164
6.3 Suomen tykistön päivä
Ohjelma: 12.00 Seppeleen lasku Kenraali
Nenosen haudalla Hietaniemessä.
16
Iltajuhla klo.19.00 Ravintola Tekniskassa,
Eerikinkatu 2. Illan ohjelma: Alkumalja,
juhlapuhe, palkitsemiset, buffet ruokailu, Tykkimies 2010 ja Tykkimiehen opas
2009 kirjojen julkistus (kirjat myynnissä
tilaisuudessa).
Ilmoittautuminen: Maksu 40€ KT- kerhon tilille: Nordea 127130-83323. Viestikenttään: 6.3. Nenonen. Maksut ma 1.3
mennessä!
Lisätiedot: Jyri Vilamo, jyrppy(at)hotmail.
com tai 044-5110472
17.3. Esitelmätilaisuus
Majuri, VTT Juha Mälkin esitelmä ” Sotataitoa ihmisten johtajille” kaikille kiinnostuneille. Paikka: Maanpuolustusjärjestöjen auditorio, osoitteessa Döbelninkatu 2.
Lisätietoja Pekka Vasara, pekka.vasara(at)
luukku.com.
Perussuunta 2010
Aika: 19.-21.3.2010
Paikka: Tapa, Viro
Epäsuorantulen vierailu- ja kilpailumatka
Tapaan (Viro). Perussuunta 2010 tapahtuma järjestetään Tapassa kuudetta kertaa.
Ohjelma pääpiirteissään: Pe klo.17.30 lautalla siirtyminen Viroon. Lauantaina kilpailutehtävien harjoittelu. Sunnuntaina itse kilpailu (suunnistusta, ammuntaa ja epäsuorantulen tehtäviä NATO kalustolla) ja
kotiin paluu illalla (klo 23.00).
Aiempien vuosien matkakertomuksia on
luettavissa kerhon kotisivuilta. Matka toteutetaan omakustannusperiaatteella (laiva) ja kimppakyydein autoilla. Matkan
hinta tarkentuu osallistujamäärän selvitessä (ennakkoarvio 90€/hlö).
Lisätiedot ja ilmoittautumiset ma 1.3 mennessä: Jyri Vilamo, puh. 044-5110472 tai
jyrppy(at)hotmail.com
23-25.4 Hedberg-kilpailu
Tapahtuma järjestetään 23.-25.4. Niinisalossa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset 9.4.
mennessä: Riina Markkula, puh 0400 516
097, riina.markkula(at)gmail.com. Kuljetukset kimppakyydein.
Parhaiten tietoa tulevista tapahtumista
saat ilmoittamalla sihteerille sähköpostiosoitteesi!
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Markku Mantere, markku.mantere(at)iki.fi. Sihteeri Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihtee-
ri Aki Mäkirinta, aki.makirinta(at)sci.fi.
Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa, tero.merjomaa(at)nordea.fi.
Killan verkkosivut: www.tykistö.fi ja
www.tykistokilta.net.
Jääkäritykistön
Kilta ry
Tulevia tapahtumia:
13.3. pidetään Talvisodan päättymisen
muistotilaisuus Summan patsaalla Hämeenlinnassa. Killan lippu osallistuu tilaisuuteen. Tilaisuuden jälkeen tarjotaan
muistokahvit Hämeenlinnan keskusseurakuntatalossa.
KOKOUSKUTSU
Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 19.3.2010 klo 10.30 alkaen
Jääkäritykistörykmentin auditorioluokassa Parolannummella. Kokouksessa
käsitellään killan sääntöjen 8. §:n määräämät asiat Hallitus
Kokouksen jälkeen alkaa klo 11
Jääkäritykistörykmentin perinnepäivän
vietto paraateineen, ohimarsseineen ja
juhlalounaineen.
24.-26.5. järjestetään perinteinen Kiltamatka tykistön ampumaleirille Rovajärvelle. Ilmoittautumiset Antero Rätölle
mp. 040 5021 929 10.5. mennessä.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040
5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440
478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi.
Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279
8226, mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonki
lta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta
Tulevia tapahtumia:
5.3 kiltailta Kajaanissa.
Maaliskuu Vuosikokous Varuskuntakerho.
Maaliskuu Kuhmon talvisota elokuvan
esitys, varuskunta.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla museotykkien huoltoretki Hämeenlinnaan.
29.6 - 3.7 Vienan matka.
4.7. Jyrkänkosken tukikohdan avajaiset.
Heinäkuu, Rukajärven matka.
Tulevista tapahtumista lisää tietoa killan
kotisivuilta ja jäsentiedotteista.
Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan
sihteerille mahdollisimman nopeasti.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu
19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp
0505668268, seppomoller(at)gmail.com,
rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp
0400218192,
tapio.vaisanen(at)upm-kymmene.com
Karjalan
Tykistökilta ry
Tapahtunutta:
Syyskokous Vekaranjärvellä 30.10.
Karjalan tykistökillan syyskokous pidettiin KarTR:n perinnepäivänä Vekaranjärvellä 30.10. Kokousväki osallistui perinnepäivän ohjelmaan, johon tällä kerralla
kuului uuden lipun naulaus. Kokouksen
puheenjohtajaksi valittiin Seppo Nokelainen ja sihteeriksi killan sihteeri Markus Vertanen. Kokouksessa käsiteltiin
sääntömääräiset syyskokousasiat, muun
muassa vuoden 2010 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 20 euroa.
Killan hallituksen puheenjohtajana jatkaa
Jaakko Janhunen. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Olli Kröger, Hilla Loisa, Sara
Manninen ja Juha Turkki valittiin edelleen hallitukseen. Muut hallituksen jäsenet
ovat Ari Mikkola, Leo Pyöriä, Erkki Rika ja Juha Tuhkalainen. Valtuuskunnan
puheenjohtajana jatkaa Keijo Kaihoniemi ja varapuheenjohtajana Jyrki Nurminen. Tilintarkastajiksi valittiin Seppo Nokelainen ja Ensio Töttö.
Hallituksen järjestäytymiskokous pidettiin 19.1.
Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Juha Turkki ja tiedotusvastaavaksi Sara
Manninen, jäsensihteerinä jatkaa Leo Pyöriä ja yleissihteerinä Markus Vertanen.
Tulikomentoja 1/2010
Tulevia tapahtumia:
KOKOUSKUTSU
Kevätkokous pidetään Lappeenrannan
Keskussotilaskodissa 14.4. klo 18.00.
Sääntömääräiset kevätkokousasiat.
Kahvitus klo 17.30 alkaen.
Tervetuloa.
Maaliskuun aikana lähetetään jäsentiedote.
6.3. retki Ilmatorjunta- sekä Lotta-museoon.
Bussi reittiä Lappeenranta – Kouvola
– Hyrylä. Lähtö Lappeenrannasta Peltolan koulun pysäkiltä klo 8.00, Kouvolan
matkakeskukselta klo 9.15.Retken hinta
45 euroa, sisältää bussikuljetuksen, pääsyliput sekä lounaan, kerätään bussissa. Ilmoittautumiset 26.2. mennessä.
27. – 28.3. vapaaehtoinen tykistöllinen
harjoitus
Harjoitus järjestetään yhteistyössä MPK
ry:n ja Karjalan Tykistörykmentin kanssa. Harjoitus on killan jäsenille maksuton.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut MPK ry:n
kotisivuilla tai [email protected]
10.4. vietetään kiltapäivää Utissa.
14.4. pidetään kevätkokous Lappeenrannassa.
Toukokuussa pidetään museotykkien
kunnostustalkoot Tykistömuseolla, tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin.
20. – 22.5. Kannaksen retki
Aiheena Kannaksen linnoitteet ja Pietarin puolustus. Kohteina mm. Kannaksen
linnoittaminen ennen talvisotaa ja sotien
aikana (Summa, VT-asema, pääasema),
Uuras, Pietarin suojaksi rakennettu linnoitusvyöhyke, Kronstadtin linnakesaari,
Viipuri, Kuukauppi. Asiantuntijaoppaana
majuri Vesa Valtonen. Lähtö 20.5. Kouvolan matkakeskuksesta klo 6.30, Lappeenrannasta Peltolan koulun pysäkiltä klo 7.40. Retken hinta 312 euroa/hlö
(oma viisumi -40 e) sisältää kuljetuksen,
majoituksen 2hh, ruokailut ja opaspalvelut. Ilmoittautumiset 19.3. mennessä.
Maksu killan tilille 31.3. mennessä, viestimerkintä KANNAS.
7.8. Pienoisristeily Kotkan saaristossa.
Risteilemme m/s Kajava II:lla reittiä Kotka – Tammio - Ulko-Tammio – Kotka.
Lähtö Kotkasta klo 9.00 paluu klo 16.00.
Matkalla lounas ja kahvit.
Bussi: Lappeenranta Peltolan koulun pysäkki klo 7.00, Kouvola matkakeskus klo
8.10.
Retken hinta 65 euroa, sisältää bussi- ja
merikuljetuksen, opastuksen, ruokailun ja
kahvit, kerätään bussissa. Voit ottaa perheenjäsenet mukaan. Ilmoittautumiset
30.7. mennessä.
5.11. pidetään syyskokous ja KarTR:n perinnepäivä Vekaranjärvellä.
Marraskuussa vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvelle.
Retket ja tapahtumat
Ilmoittautumiset ja tiedustelut Olli Kröger puh 040 5929804 tai sähköposti olli.kroger(at)elisanet.fi Killan tili KSOP
575080-44933
Tulevista tapahtumista lisää tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja –
lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa
www.karjalantykistokilta.fi
Kilta tuotteiden myynti
Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5,
53100 Lappeenranta, puh. (05) 4516799
Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset: Muutokset ilmoitetaan killan
kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai
kirjepostia käyttäen.
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445,
pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus
Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL
5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431321,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15,
45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalanty
kistokilta.fi.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo.
koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki
Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp
0500-840550,
heikki.vuori(at)phnet.fi.
Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772,
pentti.korpimies(at)phnet.fi.
Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari
Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17
17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari.
sausta(at)pp.inet.fi.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775
6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1,
50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo.
pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti
Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100
Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400
291 342, haverinenantti(at)gmail.com.
17
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
KOKOUSKUTSU
Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry:n
VUOSIKOKOUS pidetään torstaina 25.3.2010 klo 18.00 alkaen
Ylämyllyllä, Paloaukean Ajoneuvoja asemuseon tiloissa. Laavupolku 15.
Ajo-ohje: Ylämyllyntie, viitta Jyrinkylä,
Patteristontie n. 400 m vasemmalle
viitta museo, Laavupolku.
Esillä sääntöjen määräämät asiat.
Vuosikokouksen jälkeen on mahdollisuus tutustua museoon (Talvisotanäyttely).
Kahvia ja iltapalaa on tarjolla.
Tervetuloa, myös uudet jäsenet,
HALLITUS
AJANKOHTAISTA /KUULUMISIA
Niin kuin viime vuosikokouksessa ja myöhemmin jäsentiedotteessa kerroin, perinnetilojen tulevaisuus Kontiorannassa oli
ajankohtaisin asia koko vuoden 2009. Perinnetilatoimikunta teki 3.11.2009 päätöksen, että killan tilat otetaan muuhun
”hyötykäyttöön” Pohjois-Karjalan Prikaatissa. Niinpä killan hallitus alkoi neuvotella uudesta tilaratkaisusta (16.11.2009)
ja päädyttiin ainoaan tarjolle tulleeseen,
sijoittaa ne Ylämyllylle, Paloaukean Ajoneuvo- ja asemuseon yhteyteen. Esitetään
kiitos Mika Nupposelle, tilojen omistajalle. Asiassa on edetty niin, että entiset tilat on purettu materiaalin osalta jo
27.11.2009 talkoilla niin, että kevyempi
materiaali on pakattu varastoon Kontiorantaan ja raskaampi materiaali kuljetettu 30.11.2009 Ylämyllylle. Vuoden 2010
alkupuolella suunnitellaan lopullinen tilaratkaisu ja tehdään mahdolliset muutostyöt, joita ovat taustat ja mahdolliset kohdevalot. Sen jälkeen aloitetaan esineistön
siirto niin, että se mahdollisimman yhtenäisenä ja alkuperäisenä voitaisiin sijoittaa
uusiin tiloihin. Materiaalista vain PohjoisKarjalan Patteriston ja Liperin suojeluskunnan ratsuosaston naulaamaton lippu
jäävät prikaatiin tämän hetken tietojen
mukaan, mutta nekin voidaan tarvittaessa
tuoda esille omissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Pitkällä aikavälillä ajatellen perinnetilojen muuttoa takaisin Paloaukealle ei
voi nähdä kuin positiivisesti ja uusia mahdollisuuksia mukanaan tuovana ratkaisuna. Tästä kaikesta enemmän vuosikokouksessa, Pekka T. Hyttinen / puheenjohtaja.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013)
2675 481, mp. 050 5615 681, pekka-
18
tapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.
hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes
Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.
ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
KILLAN VUOSIKOKOUS
Killan vuosikokous pidetään perjantaina 19.3.2010 klo 18.00 DNA:n tiloissa, Arkistokatu 4, Oulu (entinen
Oulun Puhelin). Käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat.
HUOM! Kokoontuminen pääovella
klo 17.55 mennessä. Kahvitarjoilu.
Tervetuloa. Ilmoittautuminen ehdottomasti ennakkoon puheenjohtajalle
puh. 0400-233 447 tai sihteerille 0447123656 12.3.2009 mennessä.
KUNTOKORTTI MYÖS SÄHKÖISENÄ
Kuntokortin vuodelle 2010 saa halutessaan sähköisessä muodossa excel-taulukkona.
Taulukko laskee pisteet yhteen automaattisesti. Pyydä omasi sihteeriltä sähköpostitse.
SÄHKÖPOSTIOSOITTEET
Muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesikin muutokset sihteerille
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko
Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja
Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230
Oulu, pk (08) 338 836.
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
KOKOUSKUTSU
Killan kevätkokous 17.2. klo 18:00
Riihimäen sotilaskodin yläsalissa jonka
jälkeen klo 19 alkaen Jari Lehtoväreen
esitelmä Riihimäen varuskunnan 100
vuotisesta historiasta.
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
KOKOUSKUTSU
Tykistöprikaatin kilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään Ravintola
Patruunassa Sastamalassa lauantaina
27.3.2010. Vammaksentie 1, Sastamala
Ohjelma:
Klo 12.00 ruokailu
Klo 13.00 -15.00 luento ja kiertokäynti Patrian Vammaksen tehtaalla
Klo 15.00 kevätkokous, kokouksessa
käsitellään sääntömääräiset asiat.
TERVETULOA!
Hallitus
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja ja taloudenhoito Jorma
Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210
Sastamala, (03) 514 1144, mp0500
308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.net.
Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori,
kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu
5, 39500 Ikaalinen, mp 040 719 1377,
sirkka.ojala(at)gmail.com. Talousasiat
Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700
Kankaanpää, puh. 044 5305943 hannu.
[email protected].
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi.
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184
1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.
vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp
050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong.
fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi
KOKOUSKUTSU
Porin Seudun Tykistökillan kevätkokous pidetään keskiviikkona
31.3.2010 klo 17.15 alkaen Ravintola
Liisanpuiston auditoriossa, Liisankatu
20, Pori. Esillä sääntömääräiset asiat.
Kokousesitelmän ajankohtaisesta aiheesta pitää poliisipäällikkö Timo
Vuola Satakunnan poliisilaitokselta.
Asiasta myös:
www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm
sekä kevään jäsenkirjeessä.
KEVÄTRETKI Sastamalaan ja tutustumiskäynti Patrian tehtaaseen Vammalassa.
Retken ohjelma: Klo 12.00 ruokailu, klo
13.00 -15.00 luento ja kiertokäynti Patrian Vammaksen tehtaalla, klo 15.00 pääkillan kevätkokous. Merkitse kevätkokous
ja -retki kalenteriisi jo nyt; lisätietoja saat
kevätkirjeestä ja em. verkkosivuiltamme.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02)
5391 720, mp 044 2100 572, kalevi.
virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax
(02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti.
onniselkä(at)happyback.fi
Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, pk (02) 822
0903, pt (02) 83787722, mp 0400-78
0696, heikki.nurmi(at)raumanyp.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02)
821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto.
tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio,
Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779
3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi.
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431,
matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46,
38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp
0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.
net
Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperä, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Tulikomentoja 1/2010
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
VUOSIKOKOUSKUTSU
Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry:
n VUOSIKOKOUS pidetään la
17.4.2010 klo 14.00 Seinäjoella ravintola Marttilan tallissa, Puskantie 38.
Kokouksessa valitaan mm. killan puheenjohtaja sekä täydennetään johtokuntaa erovuoroisten osalta sekä päätetään tulevan toiminnan suunnasta ja
käsitellään tilinpäätös. Vuoden kiltaveli-nimitys julkaistaan. Lopuksi kuullaan mielenkiintoinen tykistöaiheinen esitelmä. Kaikki killan jäsenet ovat
lämpimästi tervetulleita. Väliajalla tarjotaan kahvia ja pullaa.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021
0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.
com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa,
Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen
Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400
666343, aki.kinnunen(at)marttilankortteeri.
fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli
Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt
ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437,
samuli.niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet.
net/safar/epkilta.htm
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp
044 578 7045, mp. työ 044083 0158,
pauli.huhtamaa(at)psai.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700
Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko.
isohannu(at)kuntke.fi.
Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530
5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.
net.
Mittamies- ja
Tiedustelukilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.
fi. Sihteeri-rahastonhoitaja Mika Aarnio,
Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp
040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm
Mittamies- ja Tiedustelukillan
alaosastot:
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396
2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija
Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18
A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie
13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933,
pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku:
Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500
Piikkiö, puh. 040 757 6306
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602
(toimisto/TiedPsto)
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Tulevia tapahtumia:
Elokuvaesitys ”Suomen tie jatkosotaan”.
Tykkimiehet ry:n elokuva tuo esiin selkeästi ne faktat, miksi Suomi joutui hakemaan sotilaallista turvaa Saksalta talvisodan jälkeen hyökkääjävaltio Neuvostoliittoa vastaan, joka uhkasi miehittää Suomen lopullisesti.
30.7 - 1.8.2010 bussimatka (3 päivää)
Karjalan Kannakselle taistelupaikoille. Tykistöpainotteinen ohjelma. Matkanjohtajana everstiluutnantti (evp) Jorma Inkinen. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä (Yrjö Inkiselle tai Jukka Piirrolle).
Kevään muut tapahtumat ja mielenkiintoiset esitelmät tiedotetaan jäsenkirjeiden
ja sähköpostin lisäksi internet - sivuilla
www.tampereentykistokilta.fi.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400
211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net.
Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B
42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377,
jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240
Kämmenniemi, puh. 0400-666549.
19
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
MIKKO KERO
Tykistömuseon pitkänaikavälin suunnittelua on parin viime vuoden aikana hämmentänyt epätietoisuus tulevaisuudesta. Puolustusministeriön ja Senaattikiinteistöjen solmima vuokrasopimus
Tykistömuseon kiinteistöistä umpeutuu vuoden 2012 lopussa.
Näyttelyiden ohella museon tämän kevään ohjelmaan kuuluu
myös vakiintuneita vuotuistapahtumia. Tykistökenraali V.P.
Nenosen päivä 6.3., Lotan päivän laulajaiset 12.5. ja Leiripäivä
18.-19.6. Lisäksi museon talvisota-aiheinen luentosarja jatkuu.
Tykistömuseossa vieraili vuonna 2009 yhteensä 18550 museovierasta. Määrä on 3 500
asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna, joka oli museon
historian toiseksi paras. Viime
vuoden tappio syntyi lähinnä
alkuvuoden aikana, jolloin taloustaantuma kävi syvimmillään. Kevään mittaan taantuma
taittui varovaiseksi optimismiksi ja kesäkausi meni jopa sitten
aikaisempaa tahtiin.
Kuutena kuukautena museo
pystyi maksavien kävijöiden
osalta tekemään vertailukautta
paremman tuloksen. Pudotuksesta huolimatta vuoden 2009
tulosta on kuitenkin pidettävä
kohtuullisena. Varsinkin, kun
se tehtiin tässä taloustilanteessa, aikaisempaa puolet pienemmällä markkinointibudjetilla
ja 60 prosenttia uudistuneella
henkilökunnalla.
Viestimuseo
Tykistömuseon
yhteyteen?
Tykistömuseon pitkänaikavälin suunnittelua on parin viime vuoden aikana hämmentänyt epätietoisuus tulevaisuudesta. Puolustusministeriön ja
Senaattikiinteistöjen solmima
vuokrasopimus Tykistömuseon kiinteistöistä umpeutuu
vuoden 2012 lopussa. Samaan
aikaan Pääesikunnassa on
suunniteltu aselajimuseokentän tiivistämisestä ja museoiden yhdistymisistä. Tykistömuseon kohdalla on väläytetty mahdollisina tulijoina Linnankasarmille useampaankin
vaihtoehtoa. Vuoden 2009
päätteeksi pitkään jatkunee-
seen epätietoisuuteen saatiin
ratkaisu, kun Pääesikunnan
suunnitteluosasto esitti everstiluutnantti Jyrki Heinosen
johdolla suunnitelman sotilasmuseotoiminnan kehittämisestä. Puolustusvoimien tahtotilana on jatkossakin tukea
ja kehittää Sotamuseon ja sen
ohjauksessa olevien sotahistoriallisten erikoismuseoiden
toimintaa. Tiettyjä muutoksia
on kuitenkin tulossa.
Heinosen työryhmän esityksen mukaan museokenttää tulisi karsia museoita yhdistämällä
ja olemassa olevien näyttelyiden
kerrontaa tiivistämällä. Tavoitteena olisi kuitenkin se, että jäljelle jäävät museot olisivat vetovoimaisempia ja kehittyviä sotahistoriallisia erikoismuseoita.
Heinosen työryhmä esitti, että maavoimien museotoiminta
keskitettäisiin kahteen keskukseen Hämeenlinnan ympäristöön ja Mikkeliin. Mikkelissä
toimivan Jalkaväkimuseon yhteyteen liitettäisiin Miehikkälässä toiminut Pioneerimuseo.
Lisäksi puolustusvoimien
kansainvälisen toiminnan museohanketta esitettiin kehitettäväksi päämajakaupungissa.
Riihimäellä toimivaa Viestimuseota toimikunta esitti liitettäväksi Tykistömuseoon.
Viestimuseon
kokoelmien
voikin nähdä tukevan Tykistömuseon olemassaolevaa perusnäyttelyä. Molempien aselajien toiminnassa ja historiassa on runsaasti yhtymäkohtia,
joten liitoksella on varmasti
mahdollisuus saavuttaa toimikunnan tavoittelemaan synenergiaa.
Päivi Kannisto
Elina Antola
YLLÄ VASEMMALLA: Tykistömuseon joulujuhlaa vietettiin 17.12.2009
hoitokunnan ja henkilökunnan yhteisten joulukahvien merkeissä. Tilaisuudessa muistettiin Tykistömuseon palveluksesssa 20 vuotta työskennellyttä nykyistä asiakaspalvelusihteeri Päivi Kannistoa museon
standaarilla nro 56. Hänen ohellaan standaari luovutettiin Sotamuseon edustajana hoitokunnassa toimineelle FM Anssi Saarelle, Panssarimuseon eläkkelle jääneelle museonjohtaja majuri Maunu Uotille,
65-vuotta täyttäneelle Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja prikaatikenraali
Jouko Alasjärvelle ja reserviin vuoden vaihteessa siirtyneelle LänsiSuomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Kari Siikille.
YLLÄ OIKEALLA: Jääkäritykistönkilta ja pääkaupunkiseudun tykistökillat viettivät yhteistä Barbara -iltaa museon Tykkihallissa 4.12.
Kuvassa vuoden Barabaraksi valittu Jääkäritykistörykmentin Kranaatiheitinkomppanian alikersantti Elina Antola.
Kaikkia pelikortteja Heinosen työryhmä ei vielä jakanut.
Lahdessa toimivan Sotilaslääketieteen museon tulevaisuuden se jätti vielä avoimeksi. Sitä tosin kaavailtiin liitettäväksi
jompaankumpaan uusista museokeskittymistä. Samoin ns.
Kuivasaaren kysymys eli rannikkotykistön museohankkeen
kohtalo jätettiin avoimeksi.
Kevään 2010 ohjelmasta
Kevättalven mittaan Tykistömuseo uusii perusnäyttelyään
kahden osaston osalta. Perusnäyttelyssä avataan maaliskuun alussa uusitut Talvisota
ja Tykistötiedustelu osastot.
Myös uusi multimediaesitys
Talvisodan Laatokan saarten
taiseluista ”Viimeiseen mieheen” alkaa pyöriä maaliskuun
puolivälin jälkeen.
Keväällä Tykkipihan erikoisnäyttelyrakennukseen
avautuu tykistöaiheiset leikkikalut näyttely. Se esittelee tykistöpainotteisesti Helsingin
yliopiston valtio-opin professori Markku Temmeksen kokoelmiin kuuluvia 1920-1950
lukujen sota-aiheisia peltileluja. Temmes on jatkanut isältään perimänsä harrastusta ja
leikkikalukokoelman kartuttamista. Harvinainen harrastus
ei ole onnistunut aivan kotimaan antiikkiliikkeitä kiertelemällä, vaan hankinnat on
tehty eripuolilta Eurooppaa.
Tykistömuseon
näyttelyssä
on esillä vain osa Temmeksen
kokoelmaa, noin 300 leikkikalua. Lisäksi näyttely esittele
ajan eurooppalaista leikkikaluteollisuutta ja sen muutosta 2. maailmansodan jälkeen.
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Aukioloajat: 1.4.-23.8. klo 10-18, 24.8.-31.3. klo 11-17
20
Näyttelyssä voidaan leikitellä
ajatuksella, että näillä tykeillä
1920- ja 30 –luvuilla leikkineet lapset ja nuoret tarttuivat
1940-luvulla oikeisiin aseisiin.
Näyttelyiden ohella kevään
ohjelmaan kuuluu myös vakiintuneita vuotuistapahtumia. Tykistökenraali V.P. Nenosen päivä 6.3., Lotan päivän
laulajaiset 12.5. ja Leiripäivä
18.-19.6. Lisäksi museon talvisota-aiheinen luentosarja jatkuu: 25.2. Anssi Saari luennoi
Raatteentien ja Suomussalmen
taisteluista, 18.3. Henrik Talan esitelmä käsittelee Talvisotaa ulkovaltojen näkökulmasta ja luentosarjan päättää
allekirjoittaneen luento 22.4.
Talvisodan tapahtumista Hämeenlinnassa. Tapahtumiin ja
tilaisuuksiin on yleisöllä vapaa
pääsy. Tervetuloa!
Talvisotaluentosarja
Suomen Tykistömuseolla 2010
To 25.2.
Raatteen tien ja Suomussalmen
taistelut, FM Anssi Saari
To 18.3.
”Apua, lämmintä sympatiaa ja
kylmää politiikkaa – talvisota ulkomaailman silmin”, FM Henrik Tala
To 22.4.
Talvisota Hämeenlinnassa,
FM Mikko Kero
Pohjolasali kello 18.00
Vapaa pääsy, tervetuloa!
Kiltaveli Voitto Markkanen 75 vuotta
Kiltaveli Voitto Markkanen
täytti 28.10.2009 kunnioitettavat 75 vuotta. Hän on jäsenjoukkomme veteraaneja.
Mauno Niemisen kanssa he
ovat Niinisalossa Porin Prikaatin Patteristossa palvelleista ainoat, jotka ovat jääneet Kajaaniin ja Kainuuseen asumaan.
Voitto on syntynyt Leppävirralla. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Kenttätykistörykmentti 3 Lappeenrannassa. Toimittuaan parisen vuotta isänsä kuljetusfirmassa hän
pestautui rajavartijaksi Lapin
Rajavartiostoon.
Reilut kolme vuotta rajoja
vartioituaan hän aloitti palveluksensa kanta-aliupseerina
Karjalan Tykistörykmentissä
1.5.1960. Siellä palvellessaan
hän suoritti myös reserviupseerikurssin 115.
Voitto siirtyi perheineen
Niinisaloon kesällä 1966 ehtien juuri sopivasti Patteriston
muuttokuormien mukana Kajaaniin. Lähes välittömästi hän
aloitti työskentelyn Kainuun
Prikaatin Patteriston Esikunnassa toimistoupseerina. Näissä tehtävissä hän toimi kymmenkunta vuotta. Luutnant-
tikurssin esikuntalinjan käytyään hänet ylennettiin Kainuun Prikaatissa ensimmäisenä toimiupseerina kapteeniksi.
Ennen eläkkeelle siirtymistään
1.11.1980 hän toimi prikaatin
esikunnan komentotoimiston
päällikkönä neljä vuotta.
Voitto Markkasen ura oli
ansiokas ja nousujohtoinen.
Erityisesti muistamme hänet
taitavana ja rehtinä tykkimiehenä, toimistoupseerina ja komentotoimiston päällikkönä.
Me vanhemmat tykkimiehet
tunnemme hänet hyvin Ro-
Jäseneksi ilmoittautuminen
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
Tulikomentoja 1/2010
Jaakko Rytty
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
vajärveltä pitkäaikaisena tykistön kesäleirien leiriesikunnan
toimistoupseerina ja komendanttina.
Kiltamme onnitteli Voittoa
merkkipäivän johdosta tykistökenraali Nenosen uudella
elämänkertakirjalla. Onnittelijoina olivat Jaakko Rytty ja
Toivo Rönkkö, joka kuvassa
ojentaa onnittelulahjaa. Näihin onnitteluihin uskomme
kaikkien hänet tunteneiden
tykkimiesten yhtyvän!
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
21
Ennen uraa Sotamuseossa
Harri Huusko toimi pitkään
arkistoalalla ja siirtyi museoon
Sota-arkistosta, ja Sotamuseon
kokoelmapäälliköksi Huusko
siirtyi vuonna 2005.
Tykkimiehiä ilahduttanee
tieto, että hän on palvellut varusmiehenä Hangon Rannikkopatteristossa ja reserviläisenä Suomenlinnan Rannikkorykmentissä. Hän on nykyään
sotilasarvoltaan reservin ylivääpeli.
Suurimmaksi eroksi arkistoalan ja museoiden välillä
Huusko mainitsee arkistoalan
tiukemman sääntelyn arkistolain tarjoaman evästyksen perusteella. Arkistonmuodostussuunnitelmissa on varsin yksityiskohtaisesti määritelty mitä
dokumentteja ja miten kauan
niitä tallennetaan, kun museoiden kokoelmastrategioissa voidaan käyttää enemmän
harkintaa. Yhteistä on että sotilasalan historian tuntemus
on arkistossa ja museossa tärkeä osa työtä.
Laajan kokoelman haasteet
Kokoelmapäällikön työssään Huusko kertoo oppineensa tuntemaan hyvin Sotamuseolla olevan materiaalin jälkipolville säilyttämisen
haasteet.
- Meidän on huomioitava,
että museolla on kokoelmissaan yli 200 000 esinettä sisältäen yli 10 000 käsiasetta,
1000 tykkiä, tuhansia univormuja ja esimerkiksi kaksi sotalaivaa. Sotamuseon tärkeimpänä tehtävänä onkin tämän
pääasiallisesti Puolustusvoimien käytössä olleen materiaalin
tallentaminen tuleville sukupolville, Huusko sanoo.
- Kokoelmien osalta olemme aloittaneet niiden luettelotietojen sähköiseen järjestelmään tallentamisen, joka
tulee jatkumaan vielä useiden
vuosien ajan. On myös hyvä
huomioida, että ilman aselajimuseoita kokoelmien tuominen esiin suurelle yleisölle laajassa mittakaavassa olisi mahdotonta. Helsinkiin ei voisi
sijoittaa sitä määrää tankkeja,
tykkejä, panssarivaunuja, lentokoneita ja muuta materiaa-
22
ovat akuutin peruskorjauksen
tarpeessa. Sotamuseo tarvitsisi
rakennuksen jossa kokoelma, näyttely- ja työskentelytilat
olisivat kunnossa.
Harri Huusko ja lentopommi.
Veteraanien perintö
Sotamuseolle uusi johtaja
LAURI HAAVISTO
Sotamuseon johtaja Markku Palokangas jäi eläkkeelle
vuoden vaihteessa tehtyään pitkän uran Sotamuseossa
eri tehtävissä. Hänen seuraajanaan aloitti tämän vuoden
alusta filosofian maisteri Harri Huusko, joka on vuodesta
2005 lähtien toiminut Sotamuseon kokoelmapäällikkönä.
Tulikomentoja haastatteli Sotamuseon uutta johtajaa.
lia, joka on aselajimuseoissa
esillä.
- Aselajimuseoiden työ on
meille todella tärkeää ja niiden
hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö
ja aselajimuseoiden oman alan
asiantuntemus on todella arvokasta, Huusko kiittää.
Kokoelmatyö myös jatkuu
koko ajan. Esimerkiksi Puolustusvoimien rakennemuutoksessa lakkautettujen joukko-osastojen materiaalia on
tullut Sotamuseoon tallennettavaksi. Se voi jatkossakin tarkoittaa Sotamuseolle jopa tuhansia uusia esineitä säilytettäväksi.
Kiinteistöt pohdituttavat
Päätöksiä on tehtävä sen suhteen mikä on olennaista joukko-osaston
menneisyydestä
kertovaa esineistöä mikä tallennetaan museon kokoelmiin.
Kriteereinä ovat esimerkiksi
mitkä esineet ovat esimerkkeinä aikakauden tuotteista ja
mitkä liittyvät kiinteästi joukon historiaan. Esineistöä jota
museolla on kokoelmissa, harkitaan otetaanko enää lisää.
Huusko nostaa esiin kokoelmien ainutlaatuisuuden ottamalla esimerkiksi tykit, Tykistömuseoon on deponoitu Sotamuseon tykkejä joita ei ole
enää jäljellä missään muualla
maailmassa. Ainutlaatuisista
ja laajoista kokoelmista Huusko jakaa kiitoksia pitkän uran
myös kokoelmapäällikkönä
työnsä tehneelle juuri eläkkeelle jääneelle museonjohtaja
Markku Palokankaalle.
Kokoelmapuolen haasteiden lisäksi Huusko pitää Sotamuseon kannalta tärkeänä
toimivien kiinteistöratkaisujen saaminen. Tällä hetkellä museo sijaitsee Helsingin
Kruununhaassa tiloissa, jotka
Muita haasteita ovat aselajimuseotoiminnan tulevat muutokset, mihin liittyen Pääesikunnan laatima esitys odottaa
Puolustusministeriön vastausta. Esityksessä aselajimuseoiden rahoitusta kohdennetaan
tulevaisuudessa uudella tavalla, mikä voi johtaa joidenkin
museoiden uudelleenjärjestelyyn. Sotamuseolle Huusko
pitää tärkeänä että kaikki aselajit ovat esillä museoissa. Rahoitusmallin ehdotettu muutos tarjoaa myös mahdollisuuden kohdistaa sitä paremmin
alan kehityshankkeisiin.
Tavoitteekseen Sotamuseon johtajana Huusko linjaa
kokoelmien sähköisen tallentamisen ja kattavien kokoelmasuunnitelmien laatimisen
ohella Sotamuseon tunnettavuuden ja kävijämäärän lisäämisen.
- Panostamme tulevaisuudessa museon saavutettavuuteen verkon kautta, laadukkaiden näyttelyiden tekemiseen ja
luentosarjojen laajentamiseen
myös näyttelyiden teemojen
ulkopuolelle, Huusko lupaa.
Esimerkiksi Suomenlinnassa käy vuosittain 700 000 vierasta, Sotamuseo ja aselajimuseot houkuttelevat yhteensä
noin 250 000 kävijää vuodessa. Tämä luku on hyvä verrattuna kustannuksiin.
Sotamuseon tulevaisuuden
suhteen Huusko on luottavainen ja on iloinen, että museon esimiestahot ylintä johtoa
myöten ovat suhtautuneet
myönteisesti museoon ja sen
toimintaan.
- Me teemme työtä osana
Puolustusvoimia ja sen hyväksi. Sotamuseon sekä aselajimuseoiden näkyvyydellä on suuri
merkitys maanpuolustustahdolle ja tallentamalla esineistöä teemme myös oman osamme veteraanien perinnön välittämiseksi tuleville sukupolville, Huusko summaa.
Rovajärven ampuma- ja
harjoitusalue työllistää
Sotamuseo
JUHA MAJALA
• Perustettu 25.11.1929
• Kuuluu puolustusvoimissa Maanpuolustuskorkeakouluun
• 18 vakinaista työntekijää, joista
2 työskentelee varikoilla Helsingin ulkopuolella
• Budjetti n. 2 000 000 euroa, josta aselajimuseoiden
osuus n. 800 000 euroa
• Kruunuhaassa toimisto ja ympäri vuoden auki olevat
näyttelytilat. Tällä hetkellä erikoisnäyttelynä Talvisota
– 70 vuotta kunniamme päivistä.
• Suomenlinnassa kesäisin avoinna Maneesi ja sukellusvene Vesikko
• Isoja varastoja Helsingin ulkopuolella
Sotaväki ei enää harjoituksissaan tee kaikkea alusta
alkaen itse, vaan työllistää siviiliorganisaatioita
erilaisia palveluja ja tuotteita hankkimalla. Rovajärvellä
kiinteistöhuolto ja tiestön ylläpito työllistää kymmeniä
ihmisiä paikallisesti.
Rovajärven kiinteistöjen ylläpitoa
varten on Puolustushallinnon Rakennuslaitoksella palkattu kaksi
henkilöä. Tämän lisäksi käytetään
yli kymmentä paikallista urakoitsijaa mm. tietöihin, lumitöihin, jätehuoltoon ja katto- ja lukkohuoltoihin yms. Rovajärven ampumaja harjoitusalueella on noin 130
rakennusta, eivätkä laajan alueen
kiinteistöt ja tiestö pysy itsestään
kunnossa. Puolustusvoimien suurimpana ampuma- ja harjoitusalueena Rovajärvi onkin monen vakituinen työnantaja.
Tehtäviin kuuluu:
• Tallentaa, tutkia ja hoitaa Suomen puolustusvoimiin
sekä sota- ja asehistoriaan liittyvää esineistöä ja muuta
perinnettä
• Tuottaa näyttelyitä ja harjoittaa opetustoimintaa
• Tuottaa sotahistoriaa esitteleviä julkaisuja
• Toimia asiantuntijana ja lausunnonantajana puolustusvoimien perinneasioissa, heraldiikassa ja museoesineiden maastavientilupa-asioissa sekä muissa alan
viranomaistehtävissä
• Ohjata ja valvoa aselajimuseoiden ja joukko-osastojen
perinnehuoneiden toimintaa
2000-luvulla aluetta on
kehitetty
Lähde: http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/tehtavat/
Risteilyt
Volga-Don 16.-23.9.
Pietari –Nizhny NovgorodKazan- Samara-SaratonVolgograd- Donin Rostov.
Asiantuntijoina evl Ilmari
Hakala, Leena Hakala, Jyrki
Härkönen... Mahdollisuus
lisäviikkoon Mustallamerellä!
Yrjö Jylhä, talvisodan
runoilija:
Mitä Taipaleessa
tapahtui? 22.-25.4.
Asiantuntijaoppaat FT, kirjailija Panu Rajala, elv Ilmari
Hakala ja Leena Hakala.
525 E
Raatteentie
–
alk. 998 E
Rukajärventie 5.-9.7.
Suomussalmi, Vienan KarjaLaatokan ja Äänisen
la, Rukajärvi ja Raatteentie
risteily 18. -23.7.
-matka talvisodan ja jatko-
Valamo, Syväri, Kizhi,
sodan tapahtumapaikoille.
Petroskoi. Asiantuntijoina
evl Ilmari Hakala, Leena Ha- Asiantuntijaopas evl Teuvo
558
kala. Kirkkokonsertti Petros- Saharinen.
koin kirkossa PASI KAUNISTO
ja VESA TUOMI. alk. 598 E Sotahistoriaa ja
kulttuuria Karjalan
kannaksella 4.-6.6.
Tsaarien vesitie
12.–19.7.
Jokiristeily Moskovasta
Pietariin.
Asiantuntijoina arkkipiispa
Leo, evl Ilmari Hakala ja
Leena Hakala
alk. 898
Antrea, Ihantala, Muolaa,
Äyräpää, Siiranmäki, Kuuterselkä, Raivola, Terijoki, Perkjärvi, Summa, Viipuri. Asiantuntijaopas evl Arto Kotro.
Kirjoittaja, majuri Juha Majala
Tykistöprikaatista toimi TAH109harjoituksen huoltopäällikkönä.
E 319 E
Sotahistoriaa
Normandia maihinnousu 11.-15.10.
E
2000-luvulla on Rovajärvelle tehty investointeja noin kolmellatoista miljoonalla eurolla.
Yksistään kuluvana vuotena on
rakennusten omistajana toimiva Senaattikiinteistöt panostanut alueelle noin 830 000 euroa
erilaisiin peruskorjauksiin, kunnossapitoon ja investointeihin.
Rahoituksella on mm. korjattu
tulipalossa osin vahingoittunut
Sarriojärven ruokala ja parannettu kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti rakennusten lämpötehokkuutta sekä tehty Heinuvaaraan uusi saunarakennus. Sauna hankittiin Kuusamosta ja urakoitsijana toimi
rakennuslaitoksen henkilöstön
lisäksi Posiolainen yritys. Uusi
sauna sai nimekseen Osuma ja
otettiin käyttöön harjoituksen
ensimmäisenä päivänä.
Hankinnat polttopuista
kopiokonepalveluihin
Harjoitusjoukot käyttävät ja
tarvitsevat paikallisia yrittäjiä ja
kauppoja moneen asiaan aina
auton vararenkaista kopiokoneja majoituspalveluihin. Pelkästään valtakunnallisella ampuma- ja harjoitusalueella kuluu
vuodessa polttopuita noin 4 000
kuutiota. Nämä hankkii Rovajärven
ampuma-aluetoimisto
paikallisesti.
Kahdesti vuodessa pidettävän Tykistön ampumaharjoitusjoukon vahvuus ylittää suurimmillaan kerralla 3 000 henkilöä.
Kaikkiaan alueella harjoitellaan
vuodessa 200 päivää.
Kiinteistönhoitoon, siivoukseen ja kunnossapitoon tarvitaan vuodessa merkittävä summa. Yksistään energiapalveluihin (lämpö, sähkö ja vesi) Rovajärvellä kuluu tänä vuonna
noin 320 000 euroa ja kunnossapitoon yli 90 000 euroa. Siivouksiakaan ei ole jätetty yksistään varusmiesten tehtäväksi siivouspalveluihin on resursoitu
noin 0,3 henkilötyövuotta per
vuosi.
Paikallisen poroelinkeinon
tarpeet on huomioitu ja mm. kesällä ja syksyllä pidetään ampumatoiminnassa tauot poroerotuksen ja rykimän aikaan.
e!
jan esit
omalin aa ja lähes
L
a
a
il
k
T
eri mat
aa!
Yli 100 ri asiantuntij
e
50
Pariisi, Calais, Caen, SaintLö. Matkanjohtajat ja asiantuntijaoppaat evl Ilmari Hakala ja Leena Hakala.
1278 E Puh. 010 289 8100
www.lomalinja.fi
Tulikomentoja 1/2010
Tähystäjä. Kuva: Puolustusvoimat.
23
KIRJALLISUUTTA
Kirjoja Tykistömuseolta
Esko Saraluoto – Hannu Saraluoto:
Tykki ravissa
200 sivua, 25 euroa
Kanta-Hämeen jääkärit
107 sivua, ovh 25 euroa
Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa ilmestyi jo toissa vuonna kaksi kirjaa, joita ei
ole arvioitu Tulikomennoissa.
Joten nyt lienee korkea aika.
Toinen kirjoista (julkaisusarjan numero 5) on matrikkeli
Kanta-Hämeen jääkäreistä ja
julkaisu nro 6 on tykistöveteraanin muistelma jatkosodan
ajalta Rukajärven suunnan
korpitaisteluista.
Molemmat kirjat ovat ulkoisilta mitoiltaan varsin kookkaita
– samaa kokoa kuin Tykistömuseon vuonna 2005 julkaisema
Veli Kaurasen kirja maamme
linnoista ja linnoituksista. Myös
paperi on samaa paksua laatua,
mikä tekee kirjoista turhankin
jämäkkiä. Mutta toisaalta paperi
on saatu ainakin jääkärikirjaan
lahjoituksena Tervakoski Oy:
ltä, mikä tuo tietysti hintaetua
kirjan ostavalle.
Rukajärven tien
tulenjohtaja
Tykki ravissa on Esko ja Hannu Saraluodon – isän ja pojan
– kirja, isä-Eskon sotakokemuksista tulenjohtajana Raskas Patteristo 29:n 3. Patterissa. Vuonna 1992 kuollut Esko
Saraluoto (kevääseen 1944 Salin) saneli 80-luvin lopulla äänitenauhoille kokemuksiaan
rintamalta. Poika Hannu toimitti ne kirjaksi Tykistömuseon julkaisusarjaan.
Raskas Patteristo 29 kuului jatkosodan 14. Divisioonaan, joka kävi erämaasotaa
Rukajärven suunnalla eversti, sittemmin kenraalimajuri E.J. Raappanan johdolla.
Tykki ravissa -kirjassa liikutaan siis samalla suunnalla,
jonne
Tulikomentoja-lehden kesän 2008 lukijamatka
suuntautui.
Esko Saraluodon tykistöura
alkoi jo koulupoikana Helsingin Tykistösuojeluskunnan
poikaosastossa 1930-luvun lopussa. Ehtipä hän kesällä -39
linnoitustöihinkin Karjalan
kannakselle. Talvisodan aikana Saraluoto oli ensin vartiopalvelussa Pasilan Konepajalla,
kunnes 18 vuotta täytettyään
lähti vapaaehtoisena asevelvollisuutta suorittamaan.
Jatkosodan alkaessa Saraluoto oli Niinisalossa Reserviupseerikoulussa opettelemassa hevosvetoisen tykistön
saloja. Sieltä parikymppinen
helsinkiläinen upseerikokelas
komennettiin Raskas Patteristo 29:n 3. Patteriin, jonka
muu henkilöstö oli pohjoissavolaisia. Seurauksena oli jopa
kieliongelmia: Esimerkiksi sana ”ravi” tarkoittaa yleiskielessä hevosen nopeaa käyntilajia,
mutta savonmurteella myös
ojaa. Kirjan nimi tarkoittaa
monimerkityksellisesti myös
tykin joutumista ojaan.
Esko Saraluoto toimi liikkuvassa tulenjohdossa jatkosodan hyökkäysvaiheessa ja
peräydyttäessä 1944, asemasotavaiheessa hän oli kaukotähystyksessä leikkaamassa vihollisen tuliasemia. Taisteluja
ei ole kirjassa erityisemmin
korostettu, ja ne kuvataan ilman suurta dramatiikkaa.
Tykki ravissa kuvaa paljon
rintamaelämää taistelujen ulkopuolella, myös käyntejä kotirintamalla. Kirjassa on kiitettävän runsas valokuvakuvitus
ja henkilöhakemisto. Selkeämpiä karttoja sotatoimialueista olisin kuitenkin kaivannut
kuin kirjan lopussa olevat, sillä
harvalle lukijalle Vienan Karjala on tuttu.
Teos on koottu melko sellaisenaan ääninauhoilta. Kirjaa lukiessa kuulee suorastaan
sotaveteraanin äänen, mutta
silti olisin hieman enemmän
editoinut kertomusta. Ja korjattakoon sivun 83 väite, että
Marskin maja sijaitsee Uudellamaalla, se on Lopella EteläHämeessä. Jonkin verran kirjaan on jäänyt myös kirjoitusja kielioppivirheitä.
Kiltamatka Karjalan Kannakselle
30.7.-1.8.2010
Lähtö pe 30.7 klo 06 Tampereen linja-autoasema
Kyytiin pääsee myös matkan varrelta (esim. Lahdesta ja Kouvolasta). Salpalinja, Tienhaara, Äyräpää, Vuosalmi, Kelja, Taipale,
Siiranmäki, Terijoki, Viipuri, Tali-Ihantala ja kohteita alueella.
kistökilta ry:n tilille 800023-5802067. Merkitse nimesi tiedoksi.
Loppumaksu 195 euroa on suoritettava killan tilille 31.5 mennessä. Ilmoittautuneille postitetaan viisumihakemus, joka on palautettava matkatoimistolle viimeistään 23.6.
Tykistöpainotteinen ohjelma. Joihinkin kohteisiin tutustutaan hieman patikoiden. Mukaan kannattaa varata kesäkelin mukaiset varusteet. Yöpymiset Sakkolan Kiviniemessä paikallisessa hotellissa.
Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautumisesi
on voimassa, kun ennakkomaksu on killan tilillä ja olet ilmoittanut nimesi ja yhteystietosi Tampereen killan yhteyshenkilölle.
Paluu Tampereelle susunnuntai-iltana 1.8.
Matkan hinta on 295 euroa, johon sisältyy: bussimatkat, majoitukset, aamiaiset, ryhmäviisumi, pakollinen matkustajavakuutus (vain
hoitokulut) ja matkanjohtajan palvelut.
Yhteyshenkilöt:
Yrjö Inkinen 0400-211997 [email protected]
Jukka Piirto 040-719 1377 [email protected]
Matkanjohtajana toimii Venäjän kieltä ja kulttuuria hyvin tunteva evl evp Jorma Inkinen, jonka laaja sotahistoriatuntemus yhdistettynä elävään kielenkäyttöön takaa viihtyisän matkan.
Ennakkomaksu 100 euroa 30.4 mennessä Tampereen Seudun Ty-
24
Järjestäjät:
Tampereen Seudun Tykistökilta ry,
www.tampereentykistokilta.fi
Lomalinja Oy , Aleksanterinkatu 32, 33100 Tampere,
puh 010 289 8118, www.lomalinja.com
KIRJALLISUUTTA
Kirjan yksipalstainen, harvarivinen taitto tuo ikävästi mieleen monisteen, vaikka veteraanilukija saattaakin arvostaa
harvaa tekstiä. Tykki ravissa on
suorasukainen yhden tulenjohtajaveteraanin muistelma kokemuksista erämaasodassa.
Jääkärimatrikkeli KantaHämeestä
Suomen Tykistömuseon julkaisusarja ei rajoitu vain kenttätykistöstä kertovaan kirjallisuuteen, mistä kertoo aiemmin mainittu Veli Kaurasen
linnoista ja linnoituksista kertova teos tai nyt esiteltävä Kanta-Hämeen jääkärit -teos. Toki
osa esiteltävistä jääkäreistä oli
tykkimiehiä, mutta pääosa ei.
Kanta-Hämeen jääkärit on
nimensä mukaisesti elämänkertamatrikkeli kaikista niistä jääkäreistä, joilla oli yhteys
Kanta-Hämeeseen. Teos on
tehty Tykistömuseon ja Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen Kanta-Hämeen
osaston yhteistyönä.
Teoksen toimituskunnan
ovat muodostaneet Pekka
Kantakoski, Teuvo Mahrberg, Ari Parkkola ja Jyri
Paulaharju. Tarkempi työnjako jää hieman epäselväksi,
mutta ilmeisesti merkittävin
rooli kirjoitustyössä on ollut
kokeneella tykistöhistorioitsijalla, eversti Paulaharjulla.
Everstiluutnantti Kantakoski on teosta varten kartoittanut jääkärien hautapaikkoja,
everstiluutnantti Parkkola on
Perinneyhdistyksen
KantaHämeen osaston puheenjohtaja ja Mahrberg toimi Tykistömuseon johtajana.
Jääkärit on jaoteltu kirjaan
hautapaikkakuntiensa
mukaan. Teoksessa on myös tiivis
jääkäriliikkeen historia sekä
välipaloina oletettavasti Paulaharjun kirjoittamia pieniä
katsauksia erilaisiin jääkäreihin liittyviin aiheisiin, esim.
”Aunuksen retken tiimoilta”
tai ”Tykistö Tampereen valtauksessa 1918”.
Teos sopii kaikille jääkäreistä kiinnostuneille, erityisesti
etelähämäläisistä jääkäreistä.
Jotta kirja palvelisi jääkärien
sukulaisia, sen loppuun on jätetty tyhjiä sivuja omia muistiinpanoja tai kuvia varten.
Yksi huomautus kuitenkin:
vaikka kuinka kunnioittaisi
jääkäreitä, on äidinkielemme
vastaista kirjoittaa sana jääkäri isolla, kuten puheenjohtaja
Parkkola tekee esipuheessa.
Jukka Sippola
Tykkimiehen opas 2009 painosta
Tykkimiehen opas 2009 on
julkaistu.
Taskukokoiseen,
232 sivuiseen oppaaseen on
koottu selkeässä, tiivistetyssä
muodossa olennainen ja ajantasainen tieto tykistön käyttöperiaatteista ja tykistöllisestä
tulenjohto-, tuliasema-, viesti-, mittaus- ja huoltotoiminnasta kranaatinheittimistöä
unohtamatta. Oppaaseen on
pyritty kokoamaan se tieto,
minkä tykkimies tarvitsee toimiessaan kursseilla ja harjoituksissa tai muutoin itseopis-
kelussa oman osaamisensa ylläpitämiseksi.
Opas sisältää myös keskeisimmät käskyrungot, määritelmät ja uudistetut taktiset
merkit. Uuden oppaan laadinnassa on pyritty noudattamaan
käytännönläheistä esitystapaa,
ilman turhaa kapulakieltä ja
siinä on runsaasti selventävää
kuvitusta. Tykkimiehen opas
2009 on laadittu Tykkimiehet
ry:n, Uudenmaan Tykistökilta
ry:n ja Kenttätykistökerho ry:
n jäsenten yhteistyönä. Tykistökoulu ja RUK:n patterit ovat
antaneet arvokasta asiantuntija-apua oppaan laatimisessa.
Opas on myynnissä Tykistömuseossa Hämeenlinnassa
edulliseen 10 euron kappalehintaan, varusmiehille oppaan
hinta on 5 euroa. Isompien
erien toimitusta voi tiedustella
Tykistömuseolta.
Talvisodan ihme ja suomalaiset
Gordon F. Sander
Taistelu Suomesta 1939-1940,
WSOY 2010
suom. Arto Häilä
598 s., kuvaliite, ovh 38 euroa
Tykkimies 2010 ilmestyy 6.3.
Tykkimies 2010 -kirja julkaistaan 6.3.2010. Kirjan päätoimittajana on eversti evp. Jouko
Huhtala ja toimitussihteerinä
everstiluutnantti Mika Tauru.
Kirjan teemana on tykistön kehittäminen. Kirja sisältää mm. katsauksia aselajin
ajankohtaisiin asioihin kuten
tykistön kehittämisen suuntaviivoihin niin Suomessa kuin
maailmalla, artikkeleita tykistöön liittyvistä tutkimuksista
ja meihin kaikkiin vaikuttavaan henkilöstö- ja koulutusjärjestelmän muutokseen.
Historiallisessa tarkastelussa syvennytään Rovajärven 60-
Tulikomentoja 1/2010
vuotiseen historiaan. Mukana
ovat myös perinteiset tykistöjoukkojen ja kiltojen kuulumiset kuluneelta kahdelta
vuodelta.
Jokaisen tykkimiehen kirjastoon kuuluvaa teosta myydään hintaan 12 euroa (+ postikulut). Kirjoja on saatavissa
Suomen Tykistömuseosta, killoista ja Maavoimien Esikunnasta. Tilaukset Maavoimien
Esikuntaan voi osoittaa everstiluutnantti Harri Uusitalolle
mieluiten sähköpostilla harri.
[email protected] tai puhelimitse 0299 410 470.
Päivitä tietosi, tilaa omasi!
Gordon F. Sander on amerikkalainen journalisti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut
Suomesta ja suomalaisista yli
30 vuoden ajan yhdysvaltalaisiin ja brittiläisiin laatulehtiin.
Hän tuli Suomeen ensi kerran
1977 - ja yksi asia häntä ihmetytti, me suomalaiset puhuimme talvisodasta kuin se olisi
päättynyt eilen.
Stalin oli asettanut marraskuun lopussa 1939 alkaneelle talvisodalle päämäärän, johon uskoi myös länsimainen
lehdistö. Neuvostoliitto aikoi
valloittaa Suomen muutamassa päivässä. Pienet ja heikos-
ti varustetut suomalaisjoukot
aloittivat puolustustaistelun
monin verroin vahvempaa puna-armeijaa vastaan.
Kun Suomesta taisteltiin vielä
Stalinin 60-vuotispäivänä joulukuussa, maailmalla herännyt
myötätunto ja ihailu pohjoisen kansan saavutuksia kohtaan kasvoi entisestään. Mikä
oli menestyksekkään puolustustaistelun salaisuus - ja keitä olivat peräänantamattomat
suomalaiset? Kuinka syntyi
talvisodan ihme?
Kirjailija on käynyt kaikissa
niissä paikoissa, joita kirjassa
käsitellään, ja kirjaa varten on
haastateltu 30 ihmistä. Kirja tuo
esille myös venäläisten näkökulman, tekijä haluaa tehdä oikeutta myös venäläsille sotilaille.
25
Pöhisuund –
Perussuunta 2009 kilpailu Virossa
122H63 lukko pura ja kokoa. Kristian Hacklin näyttää mallia.
TEKSTI JA KUVAT: JYRI VILAMO
Viron Tapassa käytiin jo viidettä kertaa epäsuorantulen reserviläisten välinen sotilastaitokilpailu
18.-20.9.2009. Tällä kertaa lajivalikoima painottui
vahvasti tuliasemapuolen taitoihin.
Isäntämme olivat taas miettineet uusia tehtäviä kilpailuun.
Kotoisen 122H63 tykin lukon
purku ja kasaus, etäisyyden
mittaus suuntakehällä, sekä
tasotyö olivat uutuuksina. Pistooliammunnassa suoritukset
tehtiin pystystä ja polvelta. Lisäksi suunnistus oli viety uuteen maastoon. Toki osa uusista lajeista oli meille suomalaisille tuttuja kotoisista kilpailuistamme.
Viikonvaihteen ohjelma oli
aiemmilta vuosilta tuttu. Perjantai-iltana oli saapuminen
ja majoittuminen Tapan varuskuntaan. Lauantain aikana harjoiteltiin kilpailulajit ja
suoritettiin pistooliammunta.
Kauniissa syysillassa vietimme
veljesjuhlaa uunituoreen sotilaskodin pihalla grilliherkuista
nauttien. Illan viiletessä siirryimme sotilaskodin sisätiloihin seurustelemaan. Illan aikana käytiin biljardipöydällä
epävirallinen maaottelu, jossa ”voitto” tuli kotosuomeen.
Sunnuntai-aamuna oli sitten
26
siirtyminen kilpailukeskukseen ajoneuvoilla.
Isännät tylyinä
Rata oli rakennettu Läsnan
kylän lähettyville, virolaisten
ampumakenttäalueen koilliskulmaan. Vasta kolme vuotta
sitten valmistunut leirialueen
keskus hohti vielä uutuuttaan
ja virolaisilla oli sangen toimivat puitteet paikanpäällä.
Maasto poikkesi tyystin aiempina vuosina kokemistamme.
Virolaista metsästä puhuttaessa olimme tottuneet liki
läpipääsemättömään ryteikköön. Kilpailualue olikin kaunista kangasmetsää, jossa polveili pieniä harjuja. Suotakin
olisi löytynyt mutta tällä kertaa kilpailureitti oli rakennettu
helpohkoksi ja metsäpolkujen,
sekä tiestön käyttö mahdollisti
ripeän etenemisen.
Kilpailussa mukana oli kaikkiaan 15 henkeä, joista 9 Suomesta. Määrällisestä ylivoimasta huolimatta edellisvuoden
kärkikaksikko Virosta piti pin-
tansa ja voitto meni isännille.
Suomalaisista parhaiten menestyi Riina Markkula, ylil res. sijoittuen kolmanneksi. Taistelu
kolmannesta sijasta oli tiukkaa
suomalaisten kesken, sillä neljänneksi sijoittunut Kristian
Hacklin, vänr res hävisi vaivaisella pisteellä Markkulalle ja
viidenneksi tullut Janne Hänninen, ltn res kaksi.
Palkintojen jaon jälkeen
pieni joukko suomalaisia käytti mahdollisuutta ajaa itse motorisoidulla 155FH70 tykillä ja
vetoautona toimineella MAN
kuorma-autolla. Kotimaisiin
varomääräyksiin ja ohjeisiin
tottuneille virolaisten joustavuus oli positiivista ihmetystä
herättävää. Muutaman minuutin pikakoulutuksella tykin ja
auton rattiin päästiin suoraan.
Tosin, näinhän se menisi sotatilanteessakin tarvittaessa.
Tämän vuoden
”maaottelu”
Tämän vuoden kilpailu tullaan käymään poikkeuksellisen
aikaisin maaliskuun lopussa,
sillä virolaiset aikovat hyödyntää kotoisen Hedberg-tapahtuman mallin mukaisesti kadetteja kilpailun järjestämisessä. ”Maaottelun ” toinen osa
käydäänkin sitten heti perään
Suomessa, sillä Hedberg-kilpailu on toukokuun tienoilla.
Kyseiset tapahtumat ovat oiva
tapa ylläpitää ja harjoituttaa
epäsuorantulen taitoja.
Ensikertalaisille - joita aina
mahtuu mukaan - lisättäneen,
että kilpailulajit läpikäydään
ja koulutetaan aina edellisenä päivänä. Näin ollen omien
taitojen riittävyyttä ei kannata
pelätä. Viikonvaihde Virossa
tarjoaa taatusti elämyksiä, joita ei kotisuomessa pääse kokemaan. Kommentit tämän
vuoden ensikertalaisilta olivat:
”Tosi hyvä reissu, harmi kun
en ole ennen päässyt/ymmärtänyt tulla mukaan”.
Kilpailulajit: Pistooliammunta (9mm USP, pysty ja
polvi 2x15 laukausta), suunnistus, FH70 tykin suuntaus,
etäisyyden mittaus suuntakehällä, haupitsin lukon purku
ja kasaus, oman paikan määritys, käsisuuntakehämittaus tasotyötyönä, ampuma-arvojen
määritys tasolla ja oikean tykistöammuksen valmistelu.
Tulokset
1. Hannes Möllits 34,
2. Egon Leemets 37 ja
Riina Markkula 42 pistettä.
Kenttätykistökerho ja
Uudenmaan Tykistökilta
yhdistivät toimintojaan
JYRI VILAMO
Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan Tykistökilta ry
ovat tehneet tiivistä yhteistyötä usean vuoden ajan.
Muutama vuosi takaperin herättiin siihen, että kahden
Jyri Vilamo
Pekka Vasara
erillisen hallinnon pyörittäminen syö turhaan voimavaroja
varsinaisen toiminnan järjestämiseltä, joka oli kuitenkin
pääosin yhteistä. Yhdistysten hallitukset päättivät ryhtyä
toteuttamaan projektia yhden yhteisen hallituksen
aikaansaamiseksi. Nyt se on totta.
Pääasiallisena tavoitteena oli
tarjota sotilasarvosta riippumatonta, yhteistä toimintaa
kaikille jäsenille. Tästä innoittavana esimerkkinä mainittakoon Sissit. Samalla haluttiin
myös yhtenäistää jäsenistölle
tarjottavat etuudet mahdollisimman lähelle toisiaan. Tähän prosessiin kuului mm.
sääntömuutoksia ja merkittävimpänä toimenpiteenä Uudenmaan Tykistökillan liittyminen Reserviläisliittoon.
Yhtenä tärkeänä osatekijänä
oli molempien yhdistysten jäsenistölle annettava informaatio hankkeen erivaiheissa. Järjestimme useita infotilaisuuksia, sekä lähetimme kirjeitä ja
sähköpostia asian tiimoilta.
Saadun palautteen perusteella teimme valintoja. Ajatuksia
ja mielipiteitä oli monenlaisia, kuten suurissa muutoksissa yleensä on. Suuri enemmistö jäsenkunnista oli kuitenkin
hallitusten yhteisen esityksen
takana.
myös puheenjohtaja on molemmissa sama henkilö.
Nyt rakennetulla toimintamallilla tiedonkulku on aukotonta ja kaksinkertainen kokousten pito jää pois. Toiminnan
suunnittelu ja yhdistysten talouden ylläpitäminen tapahtuvat aidosti yhtenäisesti. Samalla hallitus pystyy ottamaan
huomioon entistä paremmin
esimerkiksi eri sotilasarvoista
johtuvat koulutustarpeet huomioon. KT-kerhohan on reserviupseereista koostuva yhdistys
ja Uudenmaan Tykistökillassa jäsenyys ei ole sotilasarvosta
riippuvainen. Näin on jatkossakin mutta sotilasarvo ei rajoita toimintaan osallistumista tai
kuulumista hallitukseen.
Molemmat yhdistykset ovat
vuosien ajan tehneet aktiivista
jäsenhankintaa pitämällä varusmiesinfoja KARTR:ssä ja JTR:
ssä. Nyt ”kilpailusta” uusista jäsenistä päästään eroon ja kaikki
toimivat saman katon alla.
Erilaiset mutta
samanlaiset
Hallinnon yhdistämisen yhteydessä tehtiin myös henkilömuutoksia. KT-kerhon puheenjohtajana toiminut Jyri
Vilamo ja Uudenmaan Tykistökillan puheenjohtaja Pekka
Vasara saivat uuden seuraajan.
KT-kerhon varapuheenjohtajana toiminut Markku Mantere
valittiin vuosikokouksissa esityksen mukaisesti molempien
yhdistysten uudeksi puheenjohtajaksi 2010 alkaen. Pekka
Vasara toimii varapuheenjohtajana ja Jyri Vilamo yhtenä
Yhdistykset järjestivät vuosikokoukset 18.11.2009, jossa valittiin toimintavuodelle
2010 yksi yhteinen hallitus.
Juridisesti molemmat yhdistykset ovat edelleen erillisiä ja
toimivat itsenäisesti. KT-kerho on Hrup:n/RUL:n jäsenyhdistys ja Uudenmaan Tykistökilta Helresp/RES-liiton.
Molempien yhdistysten hallitukset kuitenkin koostuvat yksi yhteen samoista henkilöistä,
Tulikomentoja 1/2010
Johtopaikat uusjakoon
hallituksen jäsenenä. Hallituksessa on kaikkiaan 11 jäsentä.
Tätä kirjoitettaessa hallitus
on kokoontunut ensimmäisen
kerran ja useita eri tapahtumia
on suunnitteilla. Tavoitteenamme on tarjota vajaalle 500
jäsenellemme yhä parempia ja
monipuolisempia toimintamahdollisuuksia iästä riippumatta. Ensimmäinen yhteinen
toimintavuosi asettaa hallinnolle omat haasteensa mutta
tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Tavoitteena on aktiivisesti toimia HRUP:n ja Helresp
toimielimissä
reserviläistoi-
Markku Mantere
minnan hyväksi. Tahtotilana
on olla yhdessä johtavina reserviläisyhdistyksinä kaikille
epäsuorantulen reserviläisille
sotilasarvosta riippumatta.
Talvisodan uutuuksia
ja muita matkoja runsaasta valikoimastamme
Anssi Vuorenmaa: Talvisodan Raatteentie 21.-23.5. 272 €
Eeva Tammi:
Talvisodan kohtalon paikkoja
- Laatokan Karjalassa 21.-23.5. 410 €
- Karjalan Kannaksella 24.-26.7. 320 €
Göran Lindgren: Mannerheim-linja talvisodassa
29.-31.5. 325 €
Ässä-rykmentin sotatie 12.-13.6. 230 €
Juhani Vakkuri: Itä-Karjala
Vienan Karjala
12.-16.8. 475 €
20.-23.8. 396 €
Paavo Friman:
Mannerheimin Pietari
25.-27.5. 350 €
Sampo Ahto:
Jääkäreiden jäljillä
Normandia
Muurmansk-Petsamo
8.-11.4.
356 €
17.-22.4. 1295 €
17.-20.6. 420 €
Pentti Lehtimäki Vanhan Venäjän kierros 28.7.-1.8. 465 €
Itä-Viro
13.-15.7. 269 €
Laivaristeily Volgalla:
Kazan Volgograd-Kazan
2.-12.9.
alk. 1795 €
Junamatkat m/p Helsinki-Moskova ja
Moskova-Kazan I lk:n yöhytit. 2 päivää Moskovassa.
Risteily jokilaivalla Fjodor Panfjorov. Täysihoito.
Katso lisää www.vihdinliikenne.fi tai pyydä esite
puh.09-444774, e-mail [email protected]
27
Tykistö kokoontui Rovajärvelle
juhlavuoden toiseen harjoitukseen
TEKSTI: TERO MÄENPÄÄ, KUVA: PUOLUSTUSVOIMAT
Tykistö- ja kranaatinheitinjoukot kokoontuivat
perinteisesti Lappiin Rovajärven harjoitusalueelle valtakunnalliseen tykistön ampumaharjoitukseen 17.-27.11.2009. Viime vuosihan
oli Rovajärven juhlavuosi, 60 vuotta tykistön
ampumaharjoituksia vuodesta 1949 lähtien.
Harjoitukseen osallistui yhteensä noin 3000
varusmiestä, reserviläistä ja palkattuun henkilökuntaan kuuluvaa sekä 550 ajoneuvoa ja noin
50 raskasta asetta.
Harjoitukseen osallistui joukkoja sekä henkilöstöä Tykistöprikaatista, Panssariprikaatista, Karjalan Prikaatista,
Kainuun Prikaatista, PohjoisKarjalan Prikaatista, Jääkäriprikaatista, Maasotakoulusta,
Porin Prikaatista, Viestirykmentistä, Maavoimien Esikunnasta, Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikunnasta
sekä Lapin ja Pohjois-Karjalan rajavartiostoista.
Valtakunnallisen harjoituksen johti Tykistöprikaatin
komentaja eversti Markku
Myllykangas. Harjoitukseen
liittyvän järjestelmäharjoituksen johti Satakunnan Tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Heikki Roitto.
Myllykankaan
mukaan
harjoitus on erinomainen
osoitus
puolustusjärjestelmämme toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta. Ampumaharjoituksessa ammutaan
pääosin sodan ajan joukoilta
poistetulla kalustolla. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että
kalusto olisi epäkuranttia tai
vaarallista käytettäväksi.
28
- Asevelvollisuutemme hienous esittäytyy Rovajärvellä
jälleen kerran myös siinä, että harjoituksessa on mukana
runsaasti myös reserviläisiä
monissa vastuullisissa tehtävissä, eversti Myllykangas
summasi.
”Poikkitieteellinen”
harjoitus
Harjoituksen nimestä - tykistön ampumaharjoitus - huolimatta Rovajärvellä on runsaasti myös muiden aselajien
ja puolustushaarojen henkilökuntaa sekä varusmiehiä.
Tykistöjärjestelmän
toimintaa ei kokonaan kyetä simuloimaan, eikä sitä voi pelkästään luokkaolosuhteissa
harjoitella. Kokonaisuuden
harjoittelu vaatii riittävän laajan ampumakenttäalueen ja
sellainen on Suomessa vain
Rovajärvellä.
- Vastaamme myös ympäristön säilymisestä tuleville sukupolville. Harjoitusjoukoille
on laadittu selkeät ohjeet jätehuollosta, olemme hankkineet parempia keräysastioi-
ta, muokanneet ohjeita sekä
vakioineet harjoitusalueita.
Näiden kaikkien toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää toimintamme vaikutuksia
ympäristöön, Myllykangas sanoi.
- Korostan kaikessa toiminnassa palvelusturvallisuuden kohottamista tilanteenmukaisuuden edelle.
Koulutustason
mittaus kärsi vaikeista
sääoloista
Tykistökoulun
johtamana
mitattiin harjoituksissa toimivien taisteluosastojen koulutustaso (entinen Nenosen
tulenavauskilpailu)
varsin
vaihtelevissa sääoloissa. Mittauksessa joukot ryhmittyvät
mahdollisimman nopeasti ja
toteuttavat ammunnat patteristolla sekä kranaatinheitinkomppanialla. Lapin sää ei
kuitenkaan tällä kertaa suosinut mittauksen toteutusta.
Lumisateen takia mm. tähystäminen tulenjohtopaikalla vaikeutui, ja toisella kerralla
tehtävien toteuttamista hait-
tasi sankka sumu, joka esti
lähes täysin tähystyksen maalialueella. Ensimmäisen taisteluosaston osalta ammunta
jäi toteuttamatta kokonaan ja
toisenkin osalta vain kranaatinheitinkomppania pystyi
ampumaan.
Koska olosuhteet olivat
joukoille erilaiset, eivätkä
kaikki tuliyksiköt pystyneet
ampumaan tähystetysti, päätettiin normaalisti jaettavat
kiertopalkinnot jättää jakamatta. Nenosen tykki, kranaatinheitinkomppanian
kiertopalkinto sekä taisteluosastojen kiertopalkinto jäivät edelleen ne keväällä haltuunsa saaneiden joukkojen
haltuun.
Koulutustarkastusammunta päätti
perinteisesti
ampumaharjoituksen
Tykistön harjoitus päättyi
ammuntojen osalta torstaina
26.11. puolilta päivin koulutustarkastusammuntoihin
Joortiloselässä. Koulutustarkastusammunnassa todettiin
Varotoiminta ampuma-alueella
varoupseerin johdolla
Rovajärven
ampuma- ja
harjoitusalue
työllistää.
s. 23
122 RAKH
tykistöjärjestelmän suorituskyky tukea jalkaväen hyökkäystä. Jalkaväen johtaja antoi
tykistölle vaatimuksen vihollisen lamauttamiseksi, jonka
jälkeen tulenjohtaja paikansi
maalit ja käski tuliyksiköille
niiden ampumajärjestyksen.
Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja Kenraalimajuri Kari Siiki osoitti tulenjohtopartiolle tulivalmistelun
päätyttyä harjoituksen viimeisen maalin ja ajan milloin
tulen pitää vaikuttaa maalissa.
Ammunta toteutui kenraalimajuri Siikin antamien perusteiden mukaisesti ja näin
voitiin todeta jälleen kerran
tykistöjärjestelmän toimineen
sille asetettujen vaatimusten
mukaisesti.
Harjoituksessa pidettiin
jälleen netissä sivustoa, joka
on edelleen luettavissa puolustusvoimien verkkosivuilla
osoitteessa: http://www.mil.
fi/ajankohtaista/erikoissivustot/sotaharjoitukset.dsp.
Tykistö kokoontuu jälleen
Rovajärvelle
toukokuussa
TAH110 -harjoitukseen.
Tulikomentoja 1/2010
Ampumaharjoituksen varoupseerilla on langat käsissä harjoitusalueen ammuntojen ja liikkumisen suhteen. Hän tietää
milloin on turvallista mennä
haluttuun osoitteeseen ja vain
hänen luvallaan sinne pääsee.
Varoupseerin on oltava niin lähellä reaaliaikaista tilannekuvaa
kuin mahdollista ja siinä häntä auttavat yhteydenpidollaan
ammuntojen johtajat, ambulanssihenkilöstö ja vartiopaikkojen vartiomiehet. Oleelliset
tiedot kirjataan alueen kartalle
Normaalivuorokauden aikana
ampumaharjoituksen
varoupseerina toiminut majuri Jouni Huhtinen sai keskimäärin 250–300 yhteydenottoa eri viestivälineillä.
Liikennettä kontrolloidaan
miehitetyillä puomeilla, joilla
tulijalta kysytään mihin hän
on menossa ja varmistetaan
kyseisen alueen turvallisuus
ennen lupaa jatkaa matkaa.
Harjoituksista tiedotetaan
väestöä median ja Internetsivujen kautta sekä lähistöllä
jaettavilla paperitiedotteilla.
Lentotoiminta puolestaan estetään harjoitusalueella tiedottamalla lennonjohtoa ennen
harjoituksen alkua.
Maavoimien komentaja
tarkasti harjoituksen
Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Ilkka Aspara
tarkasti tykistön ampumaharjoituksen 25. - 26.11.2009
Rovajärvellä.
Aspara tutustui vierailullaan sotilasalueen esikunnan
toimintaan ja vieraili ampuma-alueella Karjalan Prikaatin
ja Kainuun Prikaatin tykistöryhmän komentopaikalla ja
patteristossa, Panssariprikaatin
mekanisoidun taisteluosaston
tulenjohtopaikalla sekä Porin
Jääkäriprikaatin esikunnassa.
Päätöspäivänä hän seurasi reserviläisistä muodostetun raketinheitinpatterin ammuntaa
tuliasemista sekä koulutarkas-
tusammuntaa tulenjohtopaikalta.
Kenraaliluutnantti Aspara
keskusteli aina tilaisuuden tullen myös varusmiesten kanssa,
joita hän muistutti mm. tulenjohtopaikalla Hautavaarassa,
että vaikka mediassa viime aikoina on nostettu esille palvelusten keskeyttämiset, suurin
osa, noin 80 prosenttia suomalaisista asevelvollisista suorittaa
palveluksensa hyvin.
Kirkollista työtä myös
ampumaharjoituksessa
Rovajärvellä kirkolliset tilaisuudet tarjoavat harjoitusjoukoille mahdollisuuden hiljentymiseen ja hengellisen elämän
hoitamiseen. TAH209 -harjoituksessa harjoituksen pappina toimi sotilaspastori Juhana
Saari Tykistöprikaatista. Harjoituksen pappi on tavoitettavissa puhelimitse ympäri vuorokauden. Harjoitukseen osallistuvat henkilöt voivat ottaa
pappiin yhteyttä ja pyytää keskusteluapua elämän vaikeissa
ja kipeissä asioissa.
Hyvissä ajoin ennen harjoituksen alkua harjoituksen
pappi lähestyy harjoitukseen
osallistuvia joukkoja ja pyytää
joukkojen johtajia ottamaan
päiväohjelmien suunnittelussa
huomioon kenttähartauden tai
kenttäehtoollisen järjestämisen. Ehtoollisella kävi tämän
talviampumaharjoituksen aikana noin 1 000 sotilasta.
Puolustusvoimien kirkollisen
työn tehtävä on tukea hengellisesti ja henkisesti kaikkia palveluksessa olevia. Tämän vuoden
kirkollisen työn teema on Hengellisen elämän hoitaminen.
Harjoituksessa
varauduttiin
sikainfluenssaan
Harjoitusalueella oli täysi terveydenhuollon valmius, jossa
jokainen potilas tutkittiin yksilöllisesti samoin periaattein
kuin
kotivaruskunnissakin.
Harjoitusalueella on noin 40
potilaspaikkaa. Määrä kyetään
laajentamaan nopeasti noin
seitsemäänkymmeneen.
Lisäksi oli etukäteen sovittu lähialueella olevan Lapin Ilmatorjuntarykmentin kanssa,
että sen tiloihin voidaan tarvittaessa perustaa varasairaala.
Tarvittaessa erikoissairaanhoidon palveluissa harjoitusten
aikana tukeudutaan lähialueen siviilisairaaloihin.
Harjoituksen päällikkölääkärinä toimi lääkintäkapteeni
Tuomo Myllymäki Niinisalon varuskunnasta.
Liikkuvat
sairaanhoitoyksiköt
reaaliseurannassa
Ensimmäistä kertaa tykistöharjoituksessa
Rovajärvellä
koekäytettiin siviilipuolelta
tuttua lääkinnällisen pelastustoiminnan järjestelmää. Se on
eräänlainen paikantamissovellus, jossa harjoituksen sairaanhoitoyksiköitä seurataan
reaaliaikaisesti päätteeltä. Järjestelmää testattiin Rovajärven
olosuhteissa lääkinnällisessä
ja mahdollisesti pelastustoimen johtamisessa. Järjestelmä
ei ole konesidonnainen, vaan
esimerkiksi
lääkintäjohtaja
voi olla koko ajan johtamisvalmiudessa jopa liikkuessaan
ajoneuvolla.
Näyttöpäätteeltä pystytään
seuraamaan muun muassa yksiköiden liikkumista harjoitusalueella. Tietoa välitetään
molempiin suuntiin yksiköissä
olevien viranomaispuhelimien (VIRVE) avulla. Päätteellä voidaan seurata tilannetta
harjoitusalueella ja tarvittaessa tukea varoupseerin käskystä muilla yksiköillä onnettomuus- tai sairastilanteessa, oli
kyseessä sitten harjoitusjoukossa tapahtunut tapaturma
tai esimerkiksi Rovaniemen ja
Kemijärven välisellä kantatiellä sattunut siviilien auto-onnettomuus.
29
Museoesineet kertovat, osa 1
Soitellen sotaan
LAURI HAAVISTO
Nyt alkavassa sarjassa esitellään Tykistömuseon kokoelmien
mielenkiintoisimpia esineitä.
Esine voi kertoa paljon menneisyydestä ja Tykistömuseolla kokoelmissa oleva Zimmermanntuuba, ei ole pelkästään soitin,
vaan esine jolla on pitkä historia
takanaan. Se kertoo siitä miten
suurvallan armeijan tavoitteet
ja todellisuus eivät kohdanneet
70 vuotta sitten kapealla tiellä
Pohjois-Suomen metsissä.
Neuvostoliiton suunnitelmana
oli talvisodan syttyessä marssia
kahdessa viikossa Helsinkiin.
Tätä tavoitetta silmälläpitäen
oli joukoilla mukana soittokunnat ja tarvittavat soittimet
paraatimarssien järjestämiseen
Helsingissä ja muualla Suomessa.
Yksi näistä Puna-armeijan käyttämistä soittimista
oli Zimmermann merkkinen
tuuba, joka oli 44. divisioonan mukana Raatteen tien
taisteluissa. Kyseisessä taistelussa 1.-7. tammikuuta 1940
tuhottiin tämä Neuvostodivisioona kokonaan. Suomalaiset sotilaat ottivat taistelun
jälkeen sotamuistoiksi erilaisia esineitä taistelukentältä ja
ylikersantti Lauri Sundelinin
palatessa sodasta oli hänelle
muistona venäläisten tuuba
taistelusta.
Vuonna 2003 Sundelinin
poika Ismo lahjoitti kyseisen
tuuban Tykistömuseolle. Ilmeisesti itse Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth oli tätä
suositellut ja tuuba otettiin
kiitollisuudella osaksi museon
kokoelmia. Esineenä se kertoo siitä miten suuret suunnitelmat Neuvostoliitolla sodassa oli ja mikä vastaavasti
oli Raatteen tien todellisuus.
Huonosti sotaan varuste-
tut neuvostosotilaat olisivat
tarvinneet varmasti jotakin
muuta kuin orkesterin välineistöä taistelussa.
Palkittu soitinmalli
Tuuban tarina selvitettiin
ja saatiin seuraavaa selville.
Tuuba on Helikon-tyyppinen
ess-tuuba, jonka valmistaja
on saksalaisen Julius Heinrich Zimmermannin tehdas.
Zimmermannilla
(1851–
1922) oli kaksi soitintehdasta; vuonna 1875 Pietariin
perustettu ja 1886 Leipzigiin valmistunut tehdas. Tä-
mä helikon on valmistenumeronsa (6860) perusteella
valmistettu Pietarissa, todennäköisesti vuonna 1900. Vallankumouksen tohinassa tehtaan arkistot tuhottiin, joten
jäljitys perustuu Lepzigista
saatuhin tietoihin ja oletuksiin.
1880-luvulla kehitetty soitinmalli palkittiin kunniamaininnalla tai kultamitalilla
eri puolilla maailmaa olleissa
näyttelyissä: Chicago 1893,
Antwerpen 1894, Novgorod
1896, St. Petersburg (Pietari)
1898.
Esineen päätyminen museon kokoelmiin kuvastaa hyvin museoiden tehtävää esineellisen historian säilyttäjänä. Lahjoittaja ei halua myydä esinettä eteenpäin ja museossa hän varmistaa esineen
säilyvyyden ja sen pysymisen suuren yleisön ulottuville. Osana museon kokoelmia
tuuba pääsee esille näyttelyissä ja se tulee pysymään Suomessa osana maamme menneisyyden tallentamista.
Museolle paljon vapaaehtoistyötä tehnyt edesmennyt
Kalevi Sarjanto selvitti tuuban tarinan museolle viisi
vuotta sitten.
uutisia
Passi puoleen hintaan sotaveteraaneille
Sotilaana tai Lotta Svärd -järjestön jäsenenä Suomen armeijan
palveluksessa talvi-, jatko- tai
Lapin sotaan osallistuneet saavat passinsa vuoden 2010 alusta
lähtien 24 eurolla. Veteraanialennus koskee myös hengenvaarallisiin miinanraivaustehtäviin
sotien jälkeen osallistuneita.
Sisäasiainministeri
Anne
Holmlund allekirjoitti 16.12.
sisäasiainministeriön asetuksen
poliisin suoritteiden maksullisuudesta vuosina 2010 ja 2011.
Sotaveteraanien passin hinta on
puolet halvempi kuin normaalisti viideksi vuodeksi myönnetyn
30
passin hinta. Pika- ja expresspassien hinnat ovat sotaveteraaneille samat kuin muillekin.
Sotaveteraaneja, jotka ovat
oikeutettuja saamaan passinsa puoleen hintaan, on arviolta
elossa noin 66.000. Valitettavan
harva heistä enää kykenee matkustamaan ulkomaille.
- On arvioitu, että korkeintaan 20 % veteraaneista käyttää
alennusta hyväkseen. Kyseessä
onkin ennen kaikkea tärkeä ele
Suomea sodissa puolustaneita
kohtaan. Suomen passi on Suomen itsenäisyyden tunnusmerkki, ministeri Holmlund toteaa.
Korotus sotainvalidien puolisoiden
ja leskien kuntoutuksen hintaan
Sotainvalidien puolisoiden,
leskien ja sotaleskien avokuntoutuksen enimmäishintaa
korotetaan yleisen kustannustason nousun takia 14 eurolla aiemmasta 652 eurosta 666
euroon kuntoutettavaa kohti.
Kotikuntoutuksena annettavan avokuntoutuksen enimmäishintaa esitetään korotettavaksi 21 eurolla 978 eurosta 999 euroon kuntoutettavaa
kohti.
Kuntoutettavien määräksi on arvioitu vuonna 2010
noin 1600 henkilöä, joista sotaleskien osuus on noin 100
henkilöä. Laitoskuntoutuksen pituus on enintään kaksi
viikkoa ja päiväkuntoutusjakson pituus enintään 15 päivää. Valtiokonttori valitsee
kuntoutettavat hakemusten
perusteella.
Valtioneuvosto
antoi
22.12.2009 uuden asetuksen
kuntoutustoiminnasta, ja se
on voimassa 1.1.-31.12.2010.
Raumalla 45 vuotta aktiivista kiltatoimintaa
TEKSTI: HEIKKI M. NURMI, KUVAT: ILKKA TUPALA
Nuotio, Markku Vainio, Kalervo Piira sekä Heikki M.
Nurmi.
19. lokakuuta 1964 kokoontui Raumanlinnaan 18 tykkimiestä. He päättivät
yksimielisesti perustaa silloisen Satakunnan Kenttätykistökillan (nykyisin
Tykistöprikaatin Kilta) paikallisosaston Raumalle. Näin sai alkunsa nykyinen Rauman Seudun Tykistökilta, joka siis alun perin oli Satakunnan
Kenttätykistökillan Rauman paikallisosasto.
45-vuotisjuhlan kunniaksi kilta järjesti yhteistyössä Satakunnan sotilassoittokunnan kanssa kaikille avoimen Kahvikonsertin Kulttuuritalo Posellissa
Raumalla 6. marraskuuta 2009. Konsertin solistina oli Jori Lilja ja soittokuntaa
johti musiikkimajuri Riku Huhtasalo.
Rauman Seudun Tykistökilta
on toiminut 45 vuoden ajan
yhdyssiteenä Tykistöprikaatin
ja reserviin siirtyneiden välillä
vaalien tykkimieshenkeä erityisesti Rauman seudulla. Paikallisosasto sai ”perusmiehitystä” jatkosodan aikaisen Rauman patteriston eli II/KTR 5:
n miehistä, joiden toiminnalla
oli erityistä merkitystä varsinkin paikallisosaston alkutaipaleella. Henkilöjäsenten määrä
vuoden 2008 lopussa oli 43.
Toiminta Rauman Seudun Tykistökillassa on ollut tyypillistä kiltatoimintaa ja vuosittain
on pidetty ainakin kaksi omaa
kokousta. Lisäksi tutustumiskäynnit, esitelmätilaisuudet, keskustelupiiri, yhteiset
matkat ja retket ovat tuoneet
oman lisänsä toimintaan.
Aktiivista kiltatoimintaa
Pääkillan eli Tykistöprikaatin
Killan vetovastuu oli Raumalla
viimeksi vuosina 2000-2001.
Raumalaisten vetovastuun aikana ja Heikki M. Nurmen
toimiessa pääkillan puheenjohtajana
Tykistöprikaatin
Killasta muodostui kaikkia
Tykistöprikaatia lähellä olevia
kiltoja ja kiltojen paikallisosastoja yhdistävä sateenvarjokilta,
jonka jäsenmäärä oli tuolloin
lähes 1300. Raumalaiset ovat
muutenkin osallistuneet pääkillan toimintaan aktiivisesti
sekä hallitustyöskentelyn että
eri toimikuntien myötä.
Osaston
puheenjohtaja
Heikki M. Nurmi on toiminut
vuodesta 2001 MPKL:n liittohallituksen jäsenenä ja vuodesta 2005 liiton 2. varapuheenjohtajana. Viime vuosina
osasto on edustanut pääkiltaa
Satakunnan Kiltapiirissä.
Rauman Seudun Tykistökillan puheenjohtajina ovat
toimineet Uuno Nurmi, Juhani Honkavaara, Tauno
YLHÄÄLLÄ: Kiltatoiminnassa ansioituneita huomioitiin. Palkitut vasemmalta
Kalervo Piira, Jukka Kolsio, Teijo Jalonen, Markku
Koskimäki, Ravo Sarmet ja
Veikko Ranne. Oikealla pj
Heikki M. Nurmi.
VASEMMALLA: Konsertti
veti Kultturitalo Posellin
lähes viimeistä paikkaa
myöden täyteen.
Tulikomentoja 1/2010
Kilta huolehtii myös
perinnetykeistä
Paikallisosasto on huolehtinut
vanhan merikoulun, nykyisen Merimuseon, pihalle sijoitetusta Rauman patteriston
muistotykistä, joka paljastettiin elokuussa 1988. Tämän
lisäksi osasto on kunnostanut
Tykistömuseolla Hämeenlinnassa olevaa kummitykkiä yhteistyössä turkulaisten kiltaveljien kanssa.
Tykkimieshengessä
kohti tulevaisuutta
Perinteinen kiltatoiminta jatkuu myös tulevaisuudessa.
Toiminnan yleinen tavoite
on edelleen tykistöllisten perinteiden ja tykkimieshengen
vaaliminen Rauman seudulla.
Monet paikallisosaston jäsenet
ovat vuosien varrella osallistuneet vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, kuten
kiltapatteritoimintaan. Perinnetyön rinnalla on voitu tarjota mahdollisuutta osallistua
maanpuolustustietoja ja -taitoja kehittävään toimintaan.
Aktiviteetit tuovat kiltaan uusia jäseniä. Vuosien varrella on
tehty yhteistyötä muiden paikallisosastojen sekä raumalaisten maanpuolustusjärjestöjen
kanssa. Viime aikoina on yhteistyötä pyritty kehittämään
erityisesti Rauman patteriston
eli II/KTR 5:n aseveljien kanssa. Rauman Seudun Tykistökillan perinnepäivää on vietetty vuodesta 2003 alkaen.
31
Kolmen luostarin sotahistoriamatka
29.7.-1.8.2010
TEKSTI JA KUVA: JUKKA SIPPOLA
Taatusti mielenkiintoisen sotahistoriallisen lukijamatkan
asiantuntijaoppaana
toimii
jälleen tuusulalainen sotahistorioitsija, FM Juhani Vakkuri. Vastuullisena järjestäjänä
on Vihdin Liikenne Oy VLMatkat. Matka toteutetaan vakiintuneen käytännön mukaisesti yhteistyössä Uudenmaan
reserviläispiirien Oltermannilehden kanssa.
29.7.2010 torstai
Lähtö bussilla Helsingistä ja
ajo Kouvolan, Lappeenrannan
ja Kiteen kautta Värtsilään,
jossa rajanylitys. Ajo marmorilouhoksistaan kuulun Ruskealan ja Pälkjärven kautta Sortavalaan, jossa kiertoajelu ja tutustuminen kaupunkiin. Majoittuminen ja illallinen hotelli
Sortavalassa.
30.7.2010 perjantai
Sortavalan satamasta lähdemme kantosiipialuksella Laatokalle Valamoon, jossa tutustumme paikallisen oppaan
johdolla luostariin. Paluu Sortavalaan, jossa eväslounas.
Bussilla
Lahdenpohjan,
Kurkijoen ja Hiitolan kautta Käkisalmeen. Tutustumis-
Tulikomentojen perinteinen lukijamatka suuntautuu ensi
kesänä Laatokalle ja Karjalan kannakselle. Käymme
kaikissa kolmessa vanhan Suomen luostarissa (Valamo,
Konevitsa ja Lintula), talvisodan taistelupaikoilla Taipaleessa ja Summassa sekä jatkosodan Siiranmäessä,
VT-asemassa ja Kuuterselässä. Lisäksi vierailemme mm.
Viipurin linnassa.
ta kaupunkiin ja Käkisalmen
linnaan. Majoittuminen Vuohensalossa (Motornoje) Kapteeni Morgan -hotelliin (2 km
Käkisalmesta Laatokan rannalla) ja illallinen hotellin ravintolassa.
31.7.2010 lauantai
Aamiaisen jälkeen ajo Sortanlahteen, josta lähtö laivalla Konevitsan luostariin ja tutustuminen siihen paikallisoppaan
johdolla. Paluu Sortanlahteen,
jossa eväslounas. Tutustumme Taipaleenjoella talvisodan
1939–1940 kuuluisiin taistelupaikkoihin Terenttilässä.
Taipaleella syntyi myös Yrjö
Jylhän talvisotaa kuvaava legendaarinen runoteos Kiirastuli.
Vuoksen ylitys Kiviniemessä ja ajo Siiranmäen vuoden
1944 taistelupaikalle, jossa
puolustuksesta vastasi everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin
johtama JR 7.
Kivennavalla tutustumme
Lintulan naisluostarin raunioihin sekä Joutselän vuoden
1555 taisteluun. Taistelussa
500 suomalaista suksimiesten
avulla löi Juho Maununpojan johdolla noin kymmenen
kertaa suuremman venäläisjoukon. Joutselän taistelun alkuperäinen kivimuistomerkki vuodelta 1931 on hävitetty, mutta sen kopiot löytyvät
Santahaminasta ja Sodankylän
varuskunnasta.
Majoittuminen on Suomenlahden rannalla Kuokkalassa hotelli Repinskajassa.
tä käymään myös Inon linnakkeella.
Ajo Kuuterselkään, missä
tutustutaan kesän 1944 taistelumaastoon. Kuuterselkää
puolustivat
kenraalimajuri
Aaro Pajarin 3.Divisioonan
joukot sekä Taisteluosasto Puroma eversti Albert Puroman
johdolla. Siirtyminen Kanneljärven ja Uudenkirkon kautta
ohi legendaarisen Kaukjärven
(Perkjärven) tykistöleirialueen
Summaan, missä tutustutaan
talvisodan taistelumaastoon,
bunkkereihin ja Mannerheimlinjaan.
Ajo Viipuriin, jossa käynti Viipurin linnassa, tutustumista kaupunkiin sekä Viipurin takaisinvaltaukseen 1941
ja katkeraan menetykseen v.
1944. Lisäksi mahdollisuus
omiin ostoksiin Viipurissa.
Rajan ylitys Vaalimaalla ja saapuminen Helsinkiin myöhään
illalla.
1.8.2010 sunnuntai
Ajo Terijoen kautta Vammelsuuhun, missä tutustumme
VT-asemaan. Koetamme pääs-
Matkan hinta on 495 euroa/hlö 2-hengen huoneessa edellyttäen, että osallistujia on vähintään
35. 1-hengen huoneen lisämaksu on 70 euroa
Hintaan sisältyvät puolihoito (aamiainen ja
illallinen), mainitut eväslounaat ja viisumi hankintakuluineen.
Matkan hinta on laskettu v. 2009 hinnastojen ja
valuuttakurssien mukaan. Mikäli niissä tapahtuu
muutoksia, matkatoimisto pidättää oikeuden vastaaviin muutoksiin.
Ilmoittautuminen lukijamatkalle osoitteella
Vihdin Liikenne Oy, Albertinkatu 22-24 A 2,
00120 Helsinki,
puhelimella (09) 444 774 tai
sähköpostilla: [email protected].
Valamon luostari
32
uutisia
Timo Hesso tykkien parista Pirkanmaan aluetoimistoon
TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA
Syyskuun alussa Länsi-Suomen
Sotilasläänin Pirkanmaan
aluetoimisto sai uuden vahvistuksen joukkoonsa kun kapteeni
Timo Hesso siirtyi Niinisalosta
Tykistökoululta aluetoimiston palvelukseen. Timo toimii toimistolla
koulutusupseerina. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. reserviläisasioiden käsittely ja yhteyshenkilönä
toimiminen vapaaehtoisen maanpuolustussektorilla.
Timo Hesso on syntynyt
vuonna 1972, hän on kotoisin
Laviasta. Timolle oli itsestään
selvää että hän suoritti aikanaan varusmiespalveluksensa
Tykistöprikaatissa. Timo aloitti kadettikoulun 1993 ja valmistui sieltä kenttätykistölinjalta1997. Esiupseerikurssin
n:o 60 hän suoritti noin puolitoista vuotta ennen aluetoi-
mistolle siirtymistään. Timo
Hesso onkin palvellut suurimman osan sotilasurastaan Niinisalossa Tykistöprikaatissa lukuun ottamatta Bosnian rauhanturvatehtäviä 2002 - 2003.
Tehtävänä Bosniassa oli cimic
eli sotilas ja siviiliyhteistyö.
Niinisalossa kapteeni Timo Hesso toimi mm. kolme
vuotta linjanjohtajana aliup-
LAATUA
AMMATTILAISILLE
seerikoulussa sekä saman ajan
yksikön päällikön tehtävissä.
Aluetoimistolle kapteeni Hesso siirtyi Tykistökoulun toimistopäällikön ja apulaisjohtajan tehtävästä, jota hän hoiti
kahdeksan kuukautta. Tykistökoulussakin riitti kansainvälisiä tehtäviä, joihin Timo pääsi osallistumaan, tästä esimerkkinä Afganistanin OMLT-toimintaan kuuluva brittitykkimiesten koulutus.
Uusi koti rakenteilla
Timo kokee uuden tehtävänsä aluetoimistolla haastavaksi
mutta antoisaksi. Joka päivä
oppii uusia asioita ja pääsee
tutustumaan uusiin ihmisiin.
Työtehtävä
aluetoimistolla
poikkeaakin paljon edellisistä
tehtävistä. Myös Pirkanmaan
alueen todella aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yllättänyt Timon
positiivisesti.
Syksy aluetoimistolla on
kulunut kutsuntojen parissa.
Timo osallistui myös Pirkanmaan maakuntakomppanian
harjoitukseen Niinisalossa lokakuulla ja komppanian Säkylän maaliskuun harjoituksen
valmistelu on jo käynnissä. Aika on kulunut myös asevelvollisten saapumiserämuutoshakemusten käsittelyssä, ja joulukuussa Timo kävi lyömässä
oman naulansa Ikaalisten Reserviläiset ry:n uudistettuun
yhdistyslippuun.
Timo Hesso asuu perheineen Tampereella. Perheeseen
kuuluu avovaimo Tiinan lisäksi kolme ja puolivuotias tytär
Anni-Maija. Tällä hetkellä Timon lähes kaikki vapaa-aika
menee uuden kodin rakentamiseen Tampereen Hyhkyyn,
mutta mikäli rakennushommilta jää aikaa, se kuluu lentopallon, metsästyksen ja penkkiurheilun parissa.
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Tulikomentoja 1/2010
33
Tykistömuseoita maailmalta:
Museu Militar De Lisboa
TEKSTI JA KUVAT: JYRI VILAMO
Maailmalla matkustellessa on aina silloin tällöin
mahdollista tutustua myös meitä tykkimiehiä
kiinnostaviin museoihin. Yksi tällainen löytyy
Lissabonista. Paikallinen sotamuseo on itse
asiassa kaupungin vanhin museo.
Alkunsa se on saanut jo vuonna 1842, jolloin Paroni Monte Pedral alkoi organisoida hanketta, tarkoituksena
säilyttää ja ylläpitää malleja
erilaisista harvinaisista sekä
”merkillisistä” laitteista. Valmista tuli sitten 10.12.1851,
jolloin museo avattiin Tykistömuseo -nimellä. Tämän nimen se säilytti aina vuoteen
1926, jolloin nimi vaihtui nykyiseen.
Rakennus on alun perin
rakennettu sotamateriaalin
ja ruudin varastoimiseen, sekä tykkien kunnostamiseen.
Museoon tehtiin mittavia sota-aiheisia maalauksia 1800ja 1900-luvun vaihteessa tukemaan museon näyttelyä.
Tänä päivänä nämä portugalilaisten mestarimaalareiden
teokset edustavat yhtä museon hienointa ja arvokkainta
osaa.
Miekkoja ja
pronssikanuunoita
Tykistöllisesti museon merkittävin anti on 1400–1800 luvuilta olevien pronssikanuunojen kokoelma, jonka kehutaan olevan niin laadullisesti
kuin määrällisesti maailman
mittavin. Laiva- ja maakäyt-
34
töön tarkoitettuja kanuunoja
on kieltämättä vaikuttava lukumäärä esillä sekä ulko- että
sisätiloissa.
Tykkien lisäksi museossa
on toki muutakin nähtävää.
Portugalilaista sotahistoriaa
esitellään pääasiassa 1500- luvulta alkaen, aina ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Miekkoja, käsiaseita, univormuja ja haarniskoja on esillä
lukuisia. Löytöretkeilijä Vasco da Gaman käyttämä miekka on yksi näyttelyn helmistä.
Lisäksi sota-aiheiset maalaukset ja itse rakennus ovat varsin
näyttäviä.
Moitteita allekirjoittaneen
täytyy antaa kahdesta seikasta. Valtaosassa näyttelyesineitä
esittelytekstit ovat vain portugaliksi. Onneksi juuri tykkien
osalta löytyy myös englantia.
Toinen asia mikä jäi itseäni
harmittamaan, oli valokuvauskielto.
Kohtuullinen
sisäänpääsymaksu
Museo sijaitsee Lissabonin
vanhakaupungin eteläreunassa, merenrannan vieressä (katuosoite: Largo do Museu da
Artilharia 1100-366 Lisboa).
Paikalle pääsee niin bussilla
kuin metrollakin, joten erityistä vaivaa ei tarvitse nähdä
paikkaa löytääkseen. Sisäänpääsymaksu oli erittäin kohtuullinen 2,50 euroa/hlö (Lokakuu 2009). Internetistä löytyy lisätietoa englanniksi osoitteesta www.exercito.pt
Jos matkasi suuntautuu
Lissabonin tulevaisuudessa,
kannatta paikanpäällä poiketa.
Aikaa vierailuun kuluu minimissään tunti, mutta toisenkin tunnin aihepiiristä kiinnostuneet saavat helposti vierähtämään.
uutisia
Talvisota-näyttely Sotamuseossa
Helsingissä Liisankatu 1:ssä
sijaitseva Sotamuseo täytti
viime vuonna 80 vuotta, ja
sen kunniaksi museossa avautui juhlanäyttely Talvisota
– 70 vuotta kunniamme päivistä. Se kertoo 30.11.1939
syttyneen talvisodan tapahtumista ja taustoista seurauksiin. Näyttely on avoinna
syyskuun loppuun.
Juhlanäyttely perustuu
sodanaikaiseen
esineistöön, jonka antamaa tietoa
on täydennetty valokuva-,
kartta-, piirustus- ja arkistomateriaalin avulla. Laaja
näyttely sisältää materiaalia, jota ei aikaisemmin ole
ollut esillä. Aineistoa on
lainattu myös yksityisiltä
keräilijöiltä ja muilta museoilta.
Nähtävillä on sodan
osapuolten käytössä ol-
lutta perusaseistusta, sekä
mieskohtaisia aseita että raskaampaa kalustoa.
Esillä on myös suomalaisten ja neuvostosotilaiden
käyttämiä univormuja sekä muuta varustusta. Talvisodan merkittävimpiin
taisteluihin voi tutustua
kuvien ja karttapiirrosten
avulla.
Lisäksi näyttelyssä on
mottipienoismalli ja Raatteen tietä esittävä huoneen
kokoinen dioraama. Rintamatapahtumien ohella
huomiota on kiinnitetty
myös kotirintaman tilanteeseen. Talvisodan kuvaa
täydentää multimediaesitys, jota voi katsella useammasta eri puolille näyttelyä
sijoitetusta katselupisteestä. Ajankuvaa luovat talvisodan uutiskatsaukset.
Tulikomentoja 1/2010
35
Sitä tarvitaan myös
tulevaisuudessa.
w w w. v a r m a . f i
Hyvää
työtä.