lehti 4/2010 - Tulikomentoja

Transcription

lehti 4/2010 - Tulikomentoja
Asevelvollisuustyöryhmä
huolissaan puolustusmäärärahoista, s.4
Miksi upseerin uralle, s.13
Kranaatinheitinhenki
voimissaan Panssariprikaatissa, s.22
4/2010
TULIKOMENTOJA
www.tulikomentoja.fi
Julkaisija:
Päätoimittaja:
Toimituskunta:
Tykkimiehet ry
Kalevi Virtanen
Kalevi Virtanen
Toimituskunnan puheenjohtaja
[email protected]
Lauri Haavisto
[email protected]
Aki Kinnunen
[email protected]
Inttislangia
Suomessa on tutkittu sotilasslangia. Aiheesta löytyy kaksikin sanakirjaa ja joukko opinnäytteinä kerättyjä suppeampia sanastokokoelmia. Uusimmat sanat löytyvät verkosta.
Simo Hämäläisen koostama kirja (1963), keskittyy pääosin sotaajan sanastoon. Antti Penttisen sanakirja (1984) puolestaan sisältää uudempaa sanastoa. Kari Nahkola (1988) on koonnut noiden
sanakirjojen sekä Tampereen yliopistossa koottujen sanakokoelmien pohjalta yhteen havaintoja sotilasslangista. Sotilasslangin eräs
osa on varusmiesslangi.
Penttisen mukaan sotilasslangi on miesten ehdoilla syntynyttä kieltä, joka lisää ja vahvistaa sukupuolten kielieroja. Penttisen mukaan
sotilasslangi on ”käyttäjä- ja taitajakuntansa puolesta suomen kielen
laajimmin hallittu puhutun kielen erikoissanasto.
Tässä muutamia esimerkkejä:
Petri Majuri
Sotilasasiantuntija
Tero Mäenpää
Sotilasasiantuntija
Sirkka Ojala
Verkkovastaava
[email protected]
Jukka Sippola
Juhani Suni
Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri
[email protected]
[email protected]
Ulkoasu:
Maj-Lis Krouvi / Maisan paja
[email protected]
Ilmoitusmyynti:
Pertti Onniselkä / Happyback Oy
[email protected]
Paino: Kehitys Oy, Pori
TOIMITUKSELLINEN AINEISTO
Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS
[email protected]
puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948
Akvaariokala: Jäätynyt kalakeitto. Talvisin leireillä esiintyvä ruoka.
Amla: Ampuja/lataajakoulutuksen saanut tykistöpanssarivaunun
miehistön jäsen.
Arpoa: Henkilön, joka ei osaa päättää, mitä tekisi, sanotaan arpovan. Yleensä tilanteessa, jossa vaadittaisiin nopeita päätöksiä.
Bumerangi: Hylätty ja takaisinpalannut loma-anomus tms. Myös
erikoiskurssilta kesken perusyksikköön palautettu varusmies.
Hösseli: HSL, henkilökohtainen syyloma.
Jarru: Armeijan jälkiruoka. Nimitys juontaa juurensa vanhasta tornihuhusta, jonka mukaan jälkiruokaan sekoitetaan sukupuoliviettiä
jarruttavaa ainetta.
Kelaperse: Viestimies (kutsutaan myös kameliksi).
KGB: KKP, kiertokaukoputki, osa tykin suuntauslaitteistoa.
KSE: Koulutuksen Suoma Etu. Käytetään kuvaamaan hyötyjä, jota
erikoiskoulutus tai korkeampi asema tuo tullessaan.
Kölli: KL, kuntoisuusloma.
Luha: Jokaisen varusmiehen perusvarusteisiin kuuluva lusikkahaarukka.
Mateennahka: Panssarivaunumiesten vihreä vaunuhaalari.
Mullibordelli: Alokkaiden ensimmäinen varsinainen leiri.
Musti: Raskas sinko. ”Ulkoiluttaa Mustia” tarkoittaa harjoitella raskaalla singolla sen asemiin viemistä.
Nakkisuoja: Paikka, josta työvoimaa tarvitsevat henkilöt eivät
luultavasti osaa sitä etsiä.
Peliliike: Ennakointia ja hyvää tilannetajua osoittava siirto eli temppu, jolla selviää tehtävästä helpolla. Peliliike päivässä pitää nakin
loitolla.
Runkkuvelvi: Viikonloppuvapaa, joka kestää vain yhden päivän.
Sorsapoliisi: Rannikkojääkäri.
Särmä: Täsmälleen oikein tehty.
Taistelutomaatti: Tykistön koulutushaaramerkki. Ks. tuliomena.
Tuliomena: Tykistön koulutushaaramerkki, jossa on kuvattuna
liekehtivä punainen ammus.
Turska: Upseerioppilas.
Urho-Matti: Uusiksi meni. Tällä voidaan kuitata esim. alokkaiden
tuvan siisteyden tarkistaminen.
Velvi: VLV, viikonloppuvapaa.
Vemppa: VMTL, eli vapautus marssi- taistelu- ja liikuntakoulutuksesta.
Vinkkeli: Varusmiesaliupseerin arvomerkki, myös tunnetaan nimillä
heraldiikka, kulmarauta ja nakkiaura.
Lisää sanoja löytyy verkosta, mm. osoitteesta
http://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi.
ILMOITUSAINEISTO
Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI
[email protected]
puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188
KILTASIVUJEN AINEISTO
Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA
[email protected]
puh. (03)6380 138, 0440 478 602
Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille.
Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta.
2
Kansi: Uutta putkeen / Sirkka Ojala
Tausatalla: Maali tuhottu / Sirkka Ojala
TULIKOMENTOJA
4/2010
SISÄLLYSLUETTELO
pääkirjoitus
Asevelvollisuus ja
armeijakaverit pysyvät
Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen .. .. .. .. .. . 3
Asevelvollisuustyöryhmä huolissaan
puolustusmäärärahoista
Jukka Sippola .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 4
Tietotekniset hyökkäykset tulevat
lisääntymään, Kalevi Virtanen .. .. .. .. . 6
Tarkastajan tervehdys, Aki Sihvonen 7
Lauri Haavistosta Tulikomentoja-lehden
päätoimittaja, Kalevi Virtanen .. .. .. .. . 8
Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. .. . 9
Dragsvik träff, Björn Holmberg . .. .. .. 10
Päättäjän piirut, Jyri Häkämies . .. .. .. 11
Kirjoitin runsaat viisi vuotta sitten tähän lehteen jutun otsikolla ”Tiedustelu ja sotapelit ovat
siirtyneet tietokoneaikaan”(Tulikomentoja 3/2005).
Jutussa kerrottiin, miten teknologinen kehitys
on tuonut maanpuolustuksen saralle aivan uudet
uhkakuvat.
Vielä toisessa maailmansodassa kaikki tiesivät,
missä etulinja kulki. Nykyään rintamalinjoja saattaa olla vaikeampi osoittaa. Taistelua saatetaan
käydä samanaikaisesti paitsi ns. perinteisin asein
syvällä alueella myös tietoverkoissa tietokoneen
näppäimistöllä. Mutta onneksi Suomessa – ainakin toistaiseksi – on jotain pysyvääkin: yleinen
asevelvollisuus ja armeijakaverit.
Tykkimies Majuri, Jaakko Bergqvist .. 12
Miksi upseerin uralle?, Petri Majuri .. 13
Munsterin putket, Leo Johan Salo.. .. 14
Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni.. .. 16
Tykkimiehet juhlivat Niinisalossa
Kalevi Virtanen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 19
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
Mikko Kero. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 20
Kranaatinheitinhenki yhä voimissaan
Panssariprikaatissa, Juhani Suni .. .. 22
Lukijan kommentti: Armeija täysremonttiin
Seppo Rinta-Hoiska.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 23
Tykistökilta aktiivisena tykkien
kunnostuksessa, Jouni Ruohonen . .. 23
Historian tynnyristä, Jyri Paulaharju . 24
Kiltaväki retkeili maailmansodan
ratkaisupaikoilla, Sirkka Ojala .. .. .. .. 26
Rovajärvellä vuonna 1949
Jaakko Rytty . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 28
Karjalan luostarit ja linnat
Jukka Sippola .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 30
Varusmiessoittajana Satakunnan
Sotilassoittokunnassa
Sirkka Ojala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 32
Tykkejä huollettiin Hämeenlinnassa 33
Upseerikokelaana Tykistöprikaatissa
Leena Toivanen .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 35
Kuntokortti . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 39
ILMESTYMISAIKATAULU
Numero
1/11
2/11
3/11
4/11
Aineisto- Ilmestyy
päivä
viikolla
15.1.
15.4.
15.8.
15.10.
8
21
38
47
Tulikomentoja 4/2010
Joukkoja ja asejärjestelmiä voidaan nopeasti
kuljettaa kaukanakin sijaitseville kriisialueille,
mutta toisaalta vaikutukseen voidaan päästä
sillä, kun ykköset ja nollat vilistävät langoilla ja avaruudessa. ”Ruutiaseiden” rinnalle on
tullut ns. elektronisen sodankäynnin mahdollistama tiedustelu- ja asejärjestelmä.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
(MPK) puheenjohtaja Harri Kainulainen
kertoo lehdessämme Venäjän armeijan arvioista, miten tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään ja ovat suurin turvallisuusuhka tulevaisuudessa. Kainulaisen mukaan
tämä on jopa kirjattu Venäjän sotilasdoktriineihin yhdeksi taistelumuodoksi. Me kaikki muistamme Virossa Pronssisotilas-patsaan
siirron jälkeen hallintoa vastaan tehdyt tietotekniset hyökkäykset, joiden aiheuttaminen jäljitettiin itärajan taakse.
USA:n Echeloniksi kutsuttu järjestelmä
on yksi esimerkki elektronisesta tiedustelusta. Järjestelmä mahdollistaa mm. satelliittipuhelujen salakuuntelun. Määrärahojen
supistamisesta huolimatta eri elektronisen
tiedustelun toiminnalliset osat ovat EU:n
tekemän tutkimuksen mukaan saaneet huomattavaa tunnustusta Yhdysvaltain hallinnolta. ”Tämän vuoksi on uskottavaa, että
minkäänlaisesta oleellisesta toiminnan tason
heikkenemisestä ei voida puhua”, EU:n asiaa tutkineen komitean loppuraportissa todettiin jo reilut viisi vuotta sitten.
Miten pitkällä elektronisen sodankäynnin alalla mahdetaankaan olla tänään. Tavallisena kuluttajana tiedän, että eri automerkeistä tuotetaan uusi malli kerran vuodessa,
mutta tietokoneista mallit uudistuvat suunnilleen neljännesvuosittain ja ohjelmistoja
päivitetään vähintään kerran kuukaudessa.
Kehittyneestä teknologiasta ja sen osaamisesta alan sodankäynnissäkin on kyse.
Pahimpaan Internetin ruuhka-aikaan
merkittävä osa Euroopan sisäisestä tietoliikenteestä reitittyy Yhdysvaltojen kautta.
NSA:lla on luonnollisesti pääsy suurimpiin
ulkomaanliikenteen solmuihin, joten osa
tiedustelumateriaalista saadaan tavallaan
”puoli-ilmaiseksi”.
Entä sitten Suomi? Puolustusvoimat on
varmaan edelleen varsin ylpeä viime sotiemme erittäin menestyksekkäästi hoidetusta,
tuloksellisesta elektronisesta tiedustelusta.
Henkilökohtaisesti en usko, että puolustusministeri Jyri Häkämies aivan sattumalta
olisi kutsunut F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaan asettamansa
asevelvollisuustyöryhmän johtajaksi.
* * *
On tullut aika heittää hyvästit. Kun kuusi
vuotta sitten otin lehtemme päätoimittajan
tehtävän vastaan edeltäjältäni Jukka Sippolalta, lupasin hoitaa ”hommaa” pari-kolme
vuotta, mutta niinhän se on, että mikään
muu ei kulu niin nopeasti kuin aika. Saamani
erittäin rohkaiseva lukijapalaute taisi lopulta
saada minut istumaan tällä jakkaralla suunnittelemaani pitempään, ja toinen ”syyllinen”
on lehtemme muu talkooporukka; toimituskunta ja vakituiset avustajat, joista on tullut
minulle eräänlaisia ”armeijakavereita”.
Vaikka omasta varusmiesajastani on ehtinyt kulua jo yli 40 vuotta, muistan melkoisen
määrän asioita, sanoja ja sattumuksia noista
kuukausista elämässäni. Erityisesti muistan
tunnelman, tiukat fyysistä ja psyykkistäkin
kuntoa vaatineet tilanteet, slangisanat ja tietysti armeijakaverit. Paremmat ovat edelleen
harvassa.
Kiitos näistä vuosista!
Kalevi Virtanen
3
Neljän kuukauden varusmiespalvelus vain sivupolku:
Asevelvollisuustyöryhmä
huolissaan puolustusmäärärahoista
Suomalainen tykistön tulenjohtaja omaksuu varusmiesaikana tehtävänsä vaatimat
erikoistaidot, mikä muualla maailmassa
onnistuu vain ammattiarmeijalle.
TEKSTI JA KUVAT: JUKKA SIPPOLA
Risto Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä ei näe vaihtoehtoa yleiselle asevelvollisuudelle Suomen maanpuolustuksen järjestämisessä. Koska monien toivomaa
ehdotusta siirtymisestä vapaaehtoiseen tai valikoivaan asevelvollisuuteen ei tullut,
media nosti päähuomioon mietinnön vaihtoehtoisen sivupolun eli neljän kuukauden
varusmiespalveluksen.
Säätytalolla oli 28. syyskuuta
ruuhkaa. Puolustusministeri
Jyri Häkämiehen vuosi sitten
asettama ja F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtajan Risto
Siilasmaan johtama asevelvollisuustyöryhmä jätti tuolloin
mietintönsä, ja luovutustilaisuudesta muodostui puolustusministeriön ehkä kaikkien
aikojen suosituin tilaisuus. Se
osaltaan osoittaa miten tärkeänä yleistä asevelvollisuutta pidetään Suomessa.
Tiedotusvälineiden edustajat olivat selvästi metsästämässä Isoa Uutista ja odottivat kieli pitkällä radikaaleja
ehdotuksia asevelvollisuuden
korvaamisesta. Kun sellaista ei
4
tullut, vaan yleinen asevelvollisuus todettiin edelleen järkevimmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi Suomelle, media teki ison uutisensa
mietintöön sisältyvästä vaihtoehtoisesta esityksestä, siirtymisestä osin neljän kuukauden
varusmiespalvelukseen.
Toisin kuin tiedotusvälineistä sai kuvan, kyseinen ehdotus ei ollut työryhmän pääesitys vaan osoitus huonosta journalismista. Siilasmaan
työryhmä oli huolissaan puolustuksemme rahoituksesta ja
esitti useita toimenpiteitä sen
korjaamiseksi.
Yhtenä vaihtoehtona, jos
muut keinot eivät auta tai to-
teudu, työryhmä pohdiskeli
vaihtoehtoa, jossa lyhyin asevelvollisuusaika lyhennetään
kuudesta kuukaudesta neljään
– mutta sekin vain osalla miehistötehtäviin koulutettavista
varusmiehistä. Risto Siilasmaa
toivoi kuitenkin ensisijaisesti
muita keinoja rahoitusvajeen
hoitamiseksi.
Mutta tiedotusvälineitä mikään ei pidellyt ja spekulatiivisesta sivujuonteesta tehtiin väkisin pääuutinen. Seuraavaa uutista ei tarvinnut kauan odottaa eli
välittömästi perään alkoivat vaatimukset siviilipalveluksen lyhentämisestä aina puolustusvoimien ylipäällikköä, presidentti
Halosta myöten…
Vapaaehtoisuus ei toimi
puolustuksessa
Asevelvollisuustyöryhmä paneutui huolellisesti aiheeseensa.
Se kävi mm. seuraamassa viime
joulukuussa varusmiesten taisteluharjoitusta Niinisalossa.
Huolellisen aiheeseen perehtymisen vuoksi ei ollut yllätys kenellekään maanpuolustusasioista perillä olevalle, että
työryhmä vääjäämättä päätyi
siihen, että ammattiarmeijaan
tai valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei ole realistinen ratkaisu Suomelle. Nykyisen puolustusjärjestelmän kokonaiskustannukset kansantaloudelle ovat 4,8 miljardia
euroa vuodessa, mutta esimerkiksi vain 60.000 sotilaan ammattiarmeija maksaisi yhteiskunnalle 8,6 miljardia euroa.
Mahdollinen Nato-jäsenyys ei
työryhmän mielestä muuttaisi
tilannetta.
”Mailla, joiden armeijalla oman maan alueen puolustaminen on päätehtävä, on
yleensä asevelvollisuus”, Risto Siilasmaa muistutti. Tällaisia maita ovat Suomen lisäksi
mm. Sveitsi ja Itävalta.
Täysin vapaaehtoisuuteen
perustuva asevelvollisuus taas
ei toimi, koska työryhmän tekemän selvityksen mukaan vapaaehtoisia ei saataisi riittävästi. Parikymppiset nuoret löytävät mielestään parempaakin
tekemistä kuin varusmiespalvelu, sillä isänmaallisuus kasvaa yleensä vasta myöhemmällä iällä. Selvityksen mukaan
vain 16 % ikäluokan miehistä
olisi varmasti vapaaehtoisia.
Työryhmän mielestä naisille ei tule säätää pakollista
asevelvollisuutta, mutta naisten vapaaehtoista osallistumista asepalvelukseen on tuettava. Vapaaehtoisten naisten
tulisi voida osallistua samaan
kutsuntatilaisuuteen miesten
kanssa, ja ennakkoterveystarkastuksen tulee olla myös naisille maksuton.
Menot karkaavat käsistä
Vuoden 2009 turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon
linjauksen mukaan puolustusmenot kasvavat kahdella prosentilla vuosina 2011–2015,
mutta se ei riitä, sillä ase- ja
muut armeijan materiaalikulut kallistuvat vuosittain 4–8
% enemmän kuin yleinen hintakehitys. Lisäksi merkittävä
osa erityisesti maavoimiemme
materiaalista vanhenee tämän
vuosikymmenen puolivälissä.
Asevelvollisuustyöryhmä
otti voimakkaasti kantaa puolustusmenojen riittävyyteen.
Koska työryhmä ei uskonut
realistisiin mahdollisuuksiin
kasvattaa puolustusbudjettia
ja se myös epäili poliitikkojen
halua lakkauttaa lisää varuskuntia säästöjen saamiseksi, se
päätyi esittämään, että suorituskykyisten sodan ajan jouk-
kojen on vähennyttävä merkittävästi.
Työryhmä esittää nykyisen
350.000 sotilaan reservin pienentämistä sadallatuhannella.
250.000 sotilaan reservi kuulostaa tutulta, sillä juuri sitä
edellinen puolustusvoimain
komentaja, amiraali Kaskeala
ehdotti useaan otteeseen. Koska laajalla reservillä on kansan tuki takanaan, poliittisilla
päättäjillä ei ollut halua vielä pienentää reserviä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon 2009 myötä ja siksi
selonteko jätti puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden
ennalleen.
Sordiino
päällä
reservin
koosta
Uusi puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen piti kautensa aluksi sordiinon
päällä reservin koosta, mutta
20.9. avatessaan 194. maanpuolustuskurssia hän otti kantaa reservin pienentämisen ja
armeijan organisaation uudistamisen puolesta niin, että
puolustusvoimat olisi uudessa
asennossa vuoden 2016 alusta
lukien. Myös puolustusministeri Häkämies kannatti julkisesti reservin pienentämistä
250.000 sotilaaseen päivää ennen asevelvollisuustyöryhmän
mietinnön julkistamista.
Kestämätöntä nykytilannetta Risto Siilasmaa kuvasi
siten, että nykyisin maavoimat
käyttää 90 % varustelumenoistaan 10 %:iin joukoista
kun armeijan suorituskykyistä keihäänkärkeä varustetaan.
Tämä näkyy käytännössä siten, että esimerkiksi kaikille
heikommin varustetuille joukoille ei ole jakaa edes telttoja. Tällaisessa tilanteessa ei voi
kuin toivoa, että sota ei ala ainakaan kylmänä aikana…
Reservin tehtäviä
hakuun
Vaikka asevelvollisuustyöryhmässä oli Siilasmaan lisäksi
muitakin tietotekniikka-alan
asiantuntijoita, harvoja alaa
sivuavia ehdotuksia oli ajatus
uudesta Internet-pohjaisesta asevelvollisen tietojärjestelmästä. Sen avulla pyrittäisiin siihen, että asevelvollinen
tuntee tulevansa käsitellyksi yksilönä eikä osana suurta
massaa. Hän saisi järjestelmän kautta mm. vastauksia
kysymyksiinsä.
Asevelvollisen siviiliosaamista ehdotetaan hyödynnettäväksi nykyistä paremmin, ja
varusmiespalveluksen on tulevaisuudessa nivellyttävä entistä paremmin työelämään ja
opintoihin.
Myös reserviläisille saisivat
informaatiota puolustusvoimien ajankohtaisista asioista
asevelvollisen tietojärjestelmän
avulla ja päivitettäisiin reserviläisten tietoja ja heidän toiveitaan. Osa reservin tehtävistä on laitettava hakuun siten,
että reserviläiset voivat hakea
vapaita tehtäviä.
Reserviläisiä tulisi työryhmän esityksen mukaan informoida aina sodan ajan sijoituksen purkautumisesta ja
asevelvollisuuden päättymises-
tä. Aktiivisen sijoitusajan päätyttyä reserviläisiä tulisi toimikunnan ajatuksen mukaan
ohjata muiden viranomaisten,
kuten kuntien poikkeusolojen
organisaatioon, täydennyspoliisitehtäviin ja erilaiseen vapaaehtoistoimintaan.
Palvelusaikoja
lyhennettävä kahdella
viikolla
Jos neljän kuukauden varusmiespalvelus oli vain asevelvollisuustyöryhmän vaihtoehtoinen sivupolku, jota ehdotettiin selvitettäväksi, mikäli puolustuksessa ei muuten
saada säästöjä, työryhmä esitti
konkreettisenkin lyhentämisajatuksen: varusmiespalvelusta
tulisi lyhentää kahdella viikolla eli 5,5 ja 11,5 kuukauteen.
Lyhennys kahdella viikolla
merkitsisi sitä, että varusmiehet voitaisiin kotiuttaa juhannukseksi ja jouluksi. Lyhentäminen vapauttaisi asevelvollisuusmenoista noin 10
miljoonaa euroa kohdennettavaksi muihin puolustusmenoihin. Se myös helpottaisi
joukko-osastoja kun kouluttajille ja varastohenkilökunnalle jäisi miltei kolmen viikon hengähdystauko saapumiserien välille. Nyt tuo väli
on alle viikko.
Tässä ajatuksessa on järkeä
ihan eri lailla kuin neljän kuukauden pikakoulutuksessa.
Puheenjohtaja Risto Siilasmaa on juuri luovuttanut
asevelvollisuustyöryhmän raportin puolustusministeri
Jyri Häkämiehelle (oikealla).
Raportti netissä
Asevelvollisuustyöryhmä esittää raportissaan yhteensä 77 toimenpidesuositusta. Raportti on ladattavissa verkosta puolustusministeriön sivuilta www.defmin.fi ja samoilta sivuilta löytyy
linkki verkkokeskusteluun raportista.
Tulikomentoja 4/2010
5
Venäjän sotilasdoktriineihin taistelumuodoksi:
KENTTÄTYKISTÖKERHO JA
UUDENMAAN TYKISTÖKILTA
TYKISTÖSEMINAARI
5.3.2011
TYKISTÖMUSEO
Seminaarin tavoitteena on valottaa kylmän sodan aikaan ja sen
päättymiseen liittyviä tapahtumia, joilla oli vaikutusta Suomen
kenttätykistöön ja sen kehittämiseen osana puolustusvoimia.
Kirjoituksista laaditaan kirja, jonka tarkoituksena on syventää
tietämystä niistä tapahtumista ja toimenpiteistä, joiden kautta aselajien erilaisista järjestelmistä vuosien saatossa muodostui
epäsuoran tulituen kokonaisuus, tykistöjärjestelmä. Tavoitteena
on, että artikkeleissa löydetään jotain uutta jo aikaisemmin esitettyyn.
Tietotekniset hyökkäykset
tulevat lisääntymään
TEKSTI JA KUVAT: KALEVI VIRTANEN
”Suomessa seuraa tarkasti länsimaista uhkakuvamäärittelyä,
mutta meillä on lisäksi vahvasti kansallisessa turvallisuusajattelussa perinteinen Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimakäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuus.” Muun muassa näin
totesi MPK:n puheenjohtaja Harri Kainulainen luennoidessaan
Porin Seudun Tykistökillan syyskokousesitelmöitsijänä lokakuun
lopulla.
Satakuntalaiselle maanpuolustusväelle varsin tuttu vakuutusneuvos ja reservin majuri muistetaan myös ”jazzguruna”, Pori
Jazzin takavuosien toimitusjohtajana. Kainulaisen luento vetikin
Porin Suomalaisen Klubin alasalin lähes täyteen.
siirron jälkeen Viron valtionhallintoa vastaan tehdyt tietotekniset hyökkäykset, joiden
aiheuttaminen jäljitettiin itärajan taakse.
Harri Kainulaisen mukaan
Suomella ei ole tarvetta tai varaakaan muuttaa näkemyksiään. Sotilaallinen uhka on jatkossakin pidettävä uhkaskenaariossa.
Aiheet
1. Puolustusvoimien ja kenttätykistön asema kylmän sodan
Suomessa – Pekka Visuri
2. Tykistön käyttöperiaatteiden ja taktiikan kehitys tykistöjärjestelmäksi vuosina1950-1990 – Jouko Alasjärvi
3. Ammunnanhallinnan kehittyminen kylmän sodan aikana –
Jouko Alasjärvi
4. Varusmies-, reserviläis- ja ammattisotilaskoulutus kylmän sodan aikana – alokkaasta reservin majuriksi – Jukka Sippola
5. Teknisen tiedustelun kehittyminen – Pekka Majuri
6. Saksan kaupan vaikutus tykistöön – Asko Sivula ja
Leo Ukkonen
7. Kylmän sodan päättyminen ja sen vaikutus Suomen kenttätykistöön – Olavi Jäppilä
Kirja
Seminaarikirja painetaan kovakantisena ja sen koko on n.250
sivua (A5), sisältäen 50-100 valokuvaa. Kirja julkaistaan Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa.
Aika ja paikka
La 5.3.2011 klo.11-16 Tykistömuseo, Hämeenlinna
Hinta
Seminaari on maksullinen (hinta-arvio 25€), sisältäen seminaarin, seminaarikirjan, munkin ja kahvin, sekä mahdollisuuden
tutustua Tykistömuseoon.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset
Jyri Vilamo, puh. 044-5110472, e-mail: jyri.vilamo@gmail.
com
Tilaisuudesta tiedotetaan
Helsingin Reservinsanomissa ja verkossa osoitteessa:
www.tykisto.fi
Yhteydet:
Juna: Helsingistä klo. 8.06-9.09 tai 9.06-10.09.
Bussi: (Kamppi): Klo. 8.10-9.35 tai 9.10-10.25
Huom! Aikataulumuutokset mahdollisia.
Tarkista ennen lähtöä.
6
Kodinturvajoukot?
MPK:n puheenjohtaja Harri
Kainulaisen kokousesitelmä veti
Klubin alasalin lähes täyteen
kiinnostuneita kuulijoita.
Syyskokousesitelmöitsijäksi
pyydetyn Harri Kainulaisen
tunnettuutta entisellä kotiseudullaan kuvastanee sekin, että maakuntalehti Satakunnan
Kansa julkaisi näyttävän jutun
Kainulaisesta ja tämän esityksestä uutissivuillaan. Luennon
kiinnostavuudesta todisti puolestaan yleisömäärä, runsaat
kysymykset ja vilkas keskustelu
esitelmän päätyttyä sekä ”järjestävälle seuralle” heti tuoreeltaan annettu kiitettävä palaute.
Esitelmässään Kainulainen
puuttui mm. informaatiosodankäyntiin kertomalla Venäjän armeijan arvioista siitä,
miten tietotekniset hyökkäykset tulevat lisääntymään ja ovat
suurin turvallisuusuhka tulevaisuudessa.
- Tämä on jopa kirjattu Venäjän sotilasdoktriineihin yhdeksi taistelumuodoksi, Kainulainen totesi.
- Mieleen tulee väistämättä
Virossa Pronssisotilas-patsaan
Kainulaisen mielestä ns. Kodinturvan jatkokäsittely edellyttää Suomessa poliittista keskustelua.
- Tiedämme hyvin, mitä poliittisia arvolatauksia Kodinturvaan meillä historiallisesti
liittyy. Asia pitää puhua yhteiskunnallisesti avoimesti auki,
hän sanoi.
- Vapaaehtoinen maanpuolustus voi hyvin täyttää esimerkiksi varuskuntarakenteeseen
mahdollisesti syntyviä aukkoja
alueellisesti ja toiminnallisesti.
- Kaikissa pohjoismaissa ja
Virossa Kodinturva on hyväksytty poliittisesti laidasta laitaan. Naapurimaissa kodinturvajoukot ovat itsenäisiä toimijoita ja Tanskaa lukuun ottamatta osana puolustusvoimia,
Kainulainen muistutti.
- Mikäli meille tulisi Kodinturva, niin maakuntajoukoilla,
MPK:lla ja sen KOTU-yksiköillä voisi olla merkittävä rooli
ainakin alkuvaiheessa.
- Vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön eri muodoissaan
osallistuu maassamme nykyisellään vuosittain yli 100 000
suomalaista, Harri Kainulainen
summasi.
Kouluttamisen
tärkeyttä ei voi vähätellä
Tykistökoulutus astuu askeleen eteenpäin kun uudet
käsikirjat ovat valmistumassa ja vaikuttamisen konseptia
ollaan viemässä eteenpäin. Samoin kantahenkilökunnan
kunto-ottelussa oli osaaminen korkealla tasolla, mutta
koulutukselle haasteena on yhteiskoulutuksen väheneminen,
kun Rovajärven leiri järjestetään tulevaisuudessa vain kerran
vuodessa.
Syksy on ottanut vahvan otteen valmistellessaan luonnon siirtymistä talveen. Tätä
kirjoitettaessa oli kotiseudullani maassa jo luminen vaippa. Avaan seuraavaksi hieman
edellisen tervehdyksen jälkeisiä tapahtumia. Kantahenkilökunnan kunto-ottelu pidettiin syyskuun alussa Niinisalossa. Partioiden saavuttamien tuloksien valossa niin tykki- kuin heitinmiehet osaavat tehtävänsä. Tosin samaan
hengenvetoon on todettava,
että perustehtävien hallinta ei
ole itsestäänselvyys. Mieleen
palauttelua ja harjoittelua tarvitaan - positiivisessa hengessä. Kunto-otteluun valmistautuminen palvelee tätä hyvin!
Kaiken kaikkiaan tulostaso
antaa uskoa siihen, että kykenemme kouluttamaan ja ylläpitämään tykistöjärjestelmän,
joka vastaa sille asetettuihin
suorituskykyvaatimuksiin.
Tapahtumaan liittyen oli hieno nähdä reserviläispartioiden
osaamista. Tämä osallistuminen on aselajitaitojen ylläpitoa parhaimmillaan. Mukaan
mahtuu ja esitän kutsun ensi vuonna Haminan seudulla järjestettävään kilpailuun
myös muille reserviläispartioille - tervetuloa haastamaan
henkilökunta. Kevään Rovajärven harjoituksesta osoitan
kiitokset Tykistöprikaatille!
Tulikomentoja 4/2010
Vaikuttamisen konsepti
Tulevia kehittämissuunnitelmia
varten on jatkettu tutkimus- ja
kehittämistoimintaa. Vaikuttamisen konsepti ja uudet johtamisprosessit sekä tiedon hankinta erilaisista järjestelmistä ja
ampumatarvikkeista on ollut
viimeisten parin vuoden aikana keskeinen tehtävämme. Vaikuttamis-termin täydellinen
avaaminen vaatisi enemmän
palstatilaa, mutta lyhyesti selitettynä maavoimien vaikuttamisen keinoihin voidaan katsoa
kuuluvan mm. tykistön ja kranaatinheittimistön tulenkäyttö
sekä suluttaminen ja elektroninen häirintä. Toiminnan keskiössä on viimeisten kuukausien
ajan ollut mm. raskaan raketinheittimen ammunnan hallinnan päivittämisen valmistelut.
Seuraavien parin vuoden aikana on pitkän tähtäimen suunnittelun ja hankkeiden lisäksi kaksi merkittävää tehtävää.
Näistä ensimmäinen on vaikuttamisen johtamisen käytännön luominen (organisaatiot,
prosessit, työkalut, tuotteet),
johon liittyy myös ammunnan
hallinnan nostaminen uudelle,
optimoinnin mahdollistavalle tasolle. Toinen tärkeä tehtävä on epäsuoran tulenkäytön
perusteiden, eli ampumaopin
tarkistaminen Tykistökoulun
johdolla.
Uudet oppaat yhtenäistävät koulutusta
Koulutuksen saralla on
nähtävissä valoa tunnelin
päässä. Tykistön tulenjohto-, tuliasema- ja mittaustoiminnan käsikirjat
ovat valmistumassa. Voisi sanoa, että vihdoin ja
viimein, kun tähän saakka on
jouduttu toimimaan luonnoksien tai käsikirjoitusten varassa. Näiden oppaiden merkitys
on erityisen suuri koulutusta
yhtenäistävänä ja selkiyttävänä
tiedon lähteenä sekä samalla jo
päänavaajana tulevaan toimintatapamalliin. ”Ohjesääntö on
järjen korvike” sanonnassa on
totta toinen puoli, mutta kansien väliin on koottu vuosien
kokemus ja tietämys, tutkimusten ja testien tulokset sekä parhaiden asiantuntijoiden
kokoamat parhaat käytännöt.
Näitä oppeja noudattamalla
saavutetaan varmuudella hyvä osaaminen ja siten joukolta
vaadittava suorituskyky. Lisäksi ensi vuonna on tavoitteena
käynnistää TUKSI -tulenjohtosimulaattorin
uusiminen
Maavoimien Esikunnan johdolla.
Rova vain kerran
vuodessa
Edellisessä
tervehdyksessä
kerroin harjoitusjärjestelmää
uhkaavista muutospaineista
ja vuosittaisen yhden Rovajärven harjoituksen rytmistä.
Tämä uhka näyttäisi toteutuvan. Me tykkimiehet Mikkelissä tulemme tekemään
töitä
koulutusedellytysten
puolesta, koska tässäkin pätee vanha viisaus: ”Hiki säästää verta”. Mielekäs, vaativa
koulutus on ammattitaidon
edellytys. Ilman eri järjestelmien käytön, integroinnin,
johtamisen ja toimintakyvyn
ylläpidon osaamista operaatioita ei kyetä tukemaan halutuin vaikutuksin. Tämä ammattitaito saavutetaan vain
järjestelmäharjoituksissa Rovajärvellä.
Toivotan lukijoille miellyttäviä lukuhetkiä tykkimiesten
lehden parissa ja samalla raikasta syksyä ja tulevaa talvea.
Pitäkää itsestänne huolta ja
muistakaa kuntoilla!
Aki Sihvonen
Kirjoittaja on eversti ja tykistön
tarkastaja.
7
Lauri Haavistosta
Tulikomentoja-lehden päätoimittaja
TEKSTI: KALEVI VIRTANEN
KUVA: SIRKKA OJALA
Kuusi vuotta Tulikomentoja-lehdestä vastannut
päätoimittaja Kalevi Virtanen jää eläkkeelle.
Uudeksi päätoimittajaksi lehden kustantaja
Tykkimiehet ry on valinnut FM Lauri Haaviston,
joka ottaa lehden vastuulleen sen seuraavasta
numerosta 1/2011 alkaen.
Lauri aloitti Tykkimiehet ry:n palveluksessa
1.1.2009 Tykistömuseon tutkimusjohtajana,
lehden päätoimittajuuden hän aikoo hoitaa
tutkimustyönsä ohessa.
Uusi päätoimittaja Lauri Haavisto ei suinkaan ole noviisi
lehden tekemisessä. Hän on
osallistunut Tulikomentojalehden toimittamiseen toimituskunnan jäsenenä suunnilleen vuoden ajan. Laurin mielestä työ on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa puuhaa.
- Artikkelien kirjoittaminen ja työstäminen vievät aikaa, mutta lehden tullessa
painosta on ollut ilo nähdä
oma kättenjälki siinä. Yleensä
omia artikkeleita lukee varsin
kriittisessä sävyssä ja opittavaa
lehden teosta on ollut paljon,
mutta eteenpäin on menty koko ajan, Lauri sanoo.
Suomen
Tykistömuseon
tutkimusjohtajan – kuten tutkijoiden yleensäkin – toimenkuvaan kuuluu julkaisutoiminta. Tässä mielessä synergiaedut
ovat suoraan nähtävissä.
Haaste innostaa
- Otan haasteen innostuneena
vastaan. Tulikomentoja-lehti
on erittäin laadukas aselajilehti
ja aion pitää sen samalla korkealla tasolla kun se tällä hetkellä
on, Lauri Haavisto sanoo.
- Työtä on edessä paljon ja
lehden on tarjottava lukijoilleen mielenkiintoisia juttuja
sekä ajankohtaista tietoa aselajin kehityksestä. Unohtaa ei
voi myöskään lehden tärkeää
merkitystä killoille tiedonvälityksessä jäsenistölleen.
Entä riittääkö aika sekä tutkimukseen että lehdentekoon?
8
Miten työt sovitetaan yhteen?
- Lehti tulee viemään paljon
työaikaani, mutta onneksi päätoimittajuus on kirjattu työsopimukseeni, joten voin käyttää työaikaani sen tekemiseen,
Lauri pohtii.
- Avaamme Tykistömuseossa huhtikuussa uuden toiminnallisen näyttelyn, joten alkuvuosi on varsin tiukkatahtinen
minulle. Tulevaisuudessa joudun varmasti jättämään osan
mielenkiintoisista museotöistä
vähemmälle huomiolle Tulikomentoja lehden viedessä aikaani, Haavisto arvio.
Museon vastuulle
Tulikomentoja-lehti siirtyy ensi vuoden alusta Tykkimiehet
ry:n organisaatiossa Tykistömuseon vastuulle. Uusi päätoimittaja pitää muutosta varsin järkevänä.
- Lehti on myös museon
tiedotusväline lukijoille, ja on
saatavissa synenergiahyötyjä
siitä, että se on museon vastuulla ja yhteydessä. Lisäksi
museot ovat yhä laaja-alaisempia toimijoita ja lehden tekeminen sopii hyvin laajan vaikuttamisen konseptiin, jossa
museo on muutakin kuin sen
näyttelyt, hän sanoo.
- Tulikomentoja lehti ei
missään nimessä muutu pelkästään Tykistömuseota käsitteleväksi julkaisuksi vaan museon tapahtumat ja uutiset pysyvät osana sen sisältöä, Haavisto lupaa.
[FILE:] Lauri Haavisto
- Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta yleisestä historiasta 2008.
- Työskennellyt ennen Tykistömuseota Sotamuseossa
- Varusmiespalvelus Jääkäritykistörykmentissä Tulenjohto- ja
viestipatterissa.
- Reserviin kersanttina.
- Kotoisin Valkeakoskelta, nykyisin asuu Helsingin Meilahdessa avopuolisonsa kanssa.
- Harrastuksina kirjallisuus, elokuvat, savate (potkunyrkkeily)
ja matkustaminen.
- Motto: Toiminnallisuus tuo museokävijälle menneisyyden
lähelle.
Mikä muuttuu?
Kaikissa organisaatioissa ainoa varma asia on muutos.
Mikä sitten muuttuu lehdessä
– vai muuttuuko mikään?
- Lehden laatu tulee olemaan varmasti muuttumaton
asia, jos se vain päätoimittajasta on kiinni, Lauri hymyilee.
- Suunnitelmissa on julkaista ensi vuonna yksi englanninkielinen
erikoisnumero, jossa tarkasteltaisiin
nykypäivän tykistöä ja sen
historiaa Suomessa. Suomen
tykistöstä on valitettavan vä-
hän julkaistu englanniksi,
joten tällainen julkaisu olisi
hyvä päänavaus Suomen tykistön tunnettavuuden lisäämiseksi ulkomaille, Haavisto
pohtii.
- Lisäksi harkinnassa on
lehden julkaiseminen kokonaan värillisenä, joka kuitenkin riippuu myös taloudesta.
Lehden täytyy pystyä löytämään ajankohtaisia aiheita
josta keskustellaan ja keinojen miettiminen esimerkiksi kiltojen aktivoimiseksi kirjoittamaan enemmän on mietinnän alla.
- Tarkoituksena on hankkia lehteen artikkeleja myös
laajemmin tykistöstä, esimerkiksi ottamalla tarkasteluun
aina yhden valtion tykistötilanne kerrallaan. Tällaisilla
pitkäaikaisilla artikkelisarjoilla pystytään tarjoamaan lukijoille jatkumoa, uusi päätoimittaja uskoo.
Tulikomentoja 2015?
Lauri Haavisto lupaa lehtemme journalistisen linjan
pysyvän jokseenkin ennallaan. Hänen mielestään aina kannattaa muistaa, miten tähän päivään on päästy,
mutta katse pitää silti olla
tulevassa.
- Menneisyys on hyvä pitää mielessä, mutta tarkoitus
ei ole täyttää lehteä pelkällä
sotahistorialla. Tulevaisuus- ja
nykyisyys tulee säilymään lehden painopistealueena.
- Lehden asema parhaana aselajilehtenä on tietenkin päätavoite, kun katsotaan
vaikkapa vuoteen 2015.
- Formaattina uskon lehden pysyvän lähellä nykyistä
ja myös painotuksiltaan lähellä nykyistä, Lauri arvelee.
Levikki ja talous?
- Levikin lisäämiseen mahdollisuutena olisi kotiutuvien varusmiesten houkutteleminen
tilaajaksi. Esimerkiksi muutaman lehden tarjoaminen aluksi ilmaiseksi kotiin toimitettuna voisi tuoda lehdelle potentiaalisia tilaajia, Haavisto
miettii.
- Lehden kuitenkin voi tilata vain liittymällä kiltaan,
joten myös kiltojen jäsenhankinta on avainasemassa. Lehden painoksen ollessa nykyisellään n. 3 500, sen voidaan
katsoa olevan kestävällä tasolla.
- Ilmoitustulojen lisäämisessä toivon aktiivisuutta
kiltojen osalta ja lisäksi keskitytään aiempaa enemmän
Hämeenlinnan seutuun ja
Tykistömuseon
yhteistyökumppaneihin ilmoitustarjonnan lisäämiseksi, tuleva
päätoimittaja Lauri Haavisto
summaa.
Tulikomentoja 4/2010
Syksy on kovaa vauhtia kääntymässä kohti talvea ja
ensi vuotta. Tykkimiehet ry:n syyskokous pidettiin
16. lokakuuta Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa
ja kokouksessa käsiteltiin niin Tykkimiesten kuin
Tykistömuseon toimintaa.
Ilmatorjuntamuseo
esittäytyi
Syyskokouksessa oli paikalla
20 henkilöjäsentä ja yhteisöjäsenistä oli edustettuna 7 yhdistystä. Kokousta johti kevätkokouksen tapaan Jyri Vilamo.
Ennen kokousta eversti evp.
Seppo Lehto kertoi Hyrylän
varuskunnan historiasta ja Ilmatorjuntasäätiön toiminnasta. Kokouksen jälkeen saimme
vielä tutustua tarkemmin museoon, museonjohtaja VTM
Pentti Vuoren opastuksella.
Toimintasuunnitelmat
vuodelle 2011
Toimintasuunnitelmat vuodelle 2011 on esitetty tässä
lehdessä omassa taulukossaan.
Yhdistys tekee edelleen
tiivistä yhteistyötä Suomen
Kenttätykistön Säätiön kanssa
perinteiden vaalimiseksi. Yhdistys pyrkii tulevana vuonna
kehittämään yhteydenpitoa
omaan jäsenistöönsä sekä jäsenyhdistyksiin neuvottelukunnan toimintaa kehittämällä
sekä Tulikomentoja lehden välityksellä. Suurimmat haasteet
tulevat olemaan varainhankinnassa sekä museon taloudellisten resurssien turvaamisessa.
Samoin sotilasmuseokentässä
edessä olevat muutokset vaativat paljon työtä niin yhdistyksessä kuin museossakin,
jotta pystymme vastaamaan
asetettuihin haasteisiin. Vuonna 2010 käynnistetty filmiprojekti vaatii työryhmältä isoja
ponnistuksia niin rahoituksen hankkimisen osalta, kuin
myös sen valmiiksi saamiseksi
kevääseen 2012 mennessä. Jäsenyhdistysten tapaan yhdis-
tykselle haasteen muodostaa
jäsenhankinta. Tykistömuseon
ensi vuoden suunnitelmista on
kerrottu tarkemmin ”Tykistömuseossa tapahtuu” palstalla.
Tulikomentoja-lehden
hintaa korotettiin
Talouden osalta kokouksessa
päätettiin jäsenmaksuista seuraavaa. Henkilöjäsenten jäsenmaksu on ensi vuonna 20€ ja
yhteisöjäsenten 50€. Ainaisjäsenten jäsenmaksu pidetään
entisellään 240 eurossa ja yli
80-vuotiaille jäsenmaksu on
entiseen tapaan vapaaehtoinen. Tulikomentoja -lehden
tilausmaksuksi ensi vuonna
päätettiin 8€. Tavoitteena tilaushinnan korotuksella viidestä
eurosta on, että tilausmaksut
ja ilmoitustuotot kattavat jatkossa hienon lehtemme kulut.
Henkilövalintoja
Neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Jukka Härmälä
valittiin tehtävään uudelle toimintakaudelle vuosille 2011–
2012. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Matti
Vuoria ja kiltojen edustajat
tarkentuvat jäsenyhdistyksien
pidettyä omat kokouksensa
syksyn aikana. Erovuorossa ollut hallituksen varapuheenjohtaja Kari Vilamo valittiin uudelleen vuosille 2011–2012.
Hallituksen jäsenistä Jorma
Hämäläinen tuli uudelleenvalituiksi vuosille 2011–2013.
Antero Rättö ja Pasi Pasivirta eivät enää asettuneet ehdolle hallituksen jäseniksi. Heidän tilalleen hallitukseen valittiin everstiluutnantti Jyrki
Nurminen ja tavaratalojohtaja
Kaarlo Purhonen. Entisinä
jäseninä hallituksessa jatkavat
Jouko Alasjärvi pj, Lars Collin, Harri Kainulainen, Aki
Kinnunen, Pertti Kiviniemi,
Rauno Salo ja Kalevi Virtanen. Yhdistyksen tilintarkastajiksi valittiin KHT Andre Kumlandet /BDO Oy ja
HTM Rauno Meetteri /BDO
Oy. Heidän varamiehiksi valittiin dipl.ekon. Björn Holmberg ja KTM, KHT Christel
Antson.
Yhdistykselle uusi
kunniajäsen
Syyskokouksessa kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi n:o
13 toimitusjohtaja Kari Niemistö. Perusteluissa todettiin
Kari Niemistön yhdistyksen tarkoitusperien hyväksi suorittama
uuttera ja ansiokas toiminta.
Ensi vuoden
kiltamatkoista
Tähän lehteen saatiin ennakkotieto kahdesta ensi vuoden
matkasta. Tykkimiehet ry ja
Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät retken Pietarin Tykistömuseoon ja Karjalan Kannaksen taistelupaikoille
9.-12.6.2011. Etelä-Pohjanmaalta tuli tieto EPARIN ja
Seinäjoen Sotilaspiirin Killan
retkestä Vienan Karjalaan 6.10.6.2011. Molemmista retkistä on tietoa tässä ja seuraavassa numerossa.
Tykkimiehet ry:n hallitus toivottaa jäsenilleen sekä
kaikille lehden lukijoille rauhallista joulua ja hyvää uutta
vuotta 2011.
Jouko Huhtala
9
Dragsvik träff
TEXT: BJÖRN HOLMBERG
Dragsvikartilleristerna sammankom till artilleriträff lördagen
den 18 september i Dragsvik. Dagen inleddes med samling
vis Stora Porten varifrån gruppen tog sig till Traditionskullen.
Här inleddes besöket med att Risto Lindgren på gårdsplanen
berättade om Kaptensboställets historia varefter gruppen steg
in där den av Gillesartilleristerna serverade välkomstdrinken
intogs. Sedan följde rundvandringen under Ristos ledning
genom de olika rummen som var för sig berättade om olika
skeden i Finlands historia. Vandringen fortsatte till överste
Heinrichs kommandokorsu från senaste krig. Denna korsu är
en exakt kopia av den ursprungliga.
Följande punkt på programmet var visiten på pjäsparken, vilket för artilleristerna
väckte gamla minnen. Som
sista punkt vid Traditionskullen var helt naturligt vårt
eget vapenslags museum, ett
museum som flera av de närvarande besökte för första
gången. Vår utmärkta guide
Risto Lindgren, tidigare sektionskommendör och en i arbetsgruppen som skapat detta
museum, berättade med inlevelse om de utställda artiklarna och svarade på frågorna.
Sedan följde transport till
officersmässen och följande
programpunkter.
Officersmässen var även för många
av deltagarna en ny bekantskap. Även här informerade
Risto Lindgren om de olika
rummens innehåll inledande
från stora salen med sina kristallkronor till Infanteristernas
rum, matsalen med porträtt-
ten av de tidigare brigadkommendörerna och sedan rummet med officerarnas namnrulle och den finska flaggan
från Hangö. Rundvandringen
avslutades som sig bör i Artillerirummet.
I Artillerirummet avtäcktes nu den av gillebroder
Börje Nikander målade och
donerade tavlan med en avfyrande 122 H/63. Denna
pjäs kom till sektionen vid
Nylands Brigad i medlet
av 1960 talet och användes
vid skjutningarna mot rörligt mål. Dessa skjutningar
skedde med fältartillerimetoder mot rörliga sjömål.
Tavlan fick en hedersvärd
plats bland porträtten i artilleristernas eget rum. Eftermiddagen förflöt snabbt
vid fältlunchen, ärtsoppan,
och utbytet av gamla minnen som sig bör när armékamrater träffas.
YLLÄ: Kiltaveli Börje Nikander maalaamansa taulun vieressä. Taulussa 122H63. Kuva: Tony Axberg.
ALLA: Oppaamme everstiluutnantti Risto Lindgren kertoo Dragsvikin tykistömuseon esineistä tykistöpäivän osallistujille. Kuva: Björn
Holmberg.
uutisia
Kuljetuskonelegenda
Hanssin Jukka kunnostetaan
Eräs Ilmavoimien tunnetuimmista lentokoneyksilöistä, Douglas DC-2 nimeltään Hanssin Jukka entisöidään Tikkakoskella. Maineikas Hanssin Jukka oli
Ilmavoimien ensimmäinen
kuljetuskone.
Talvisodan
sytyttyä kone ostettiin lahjoitusvaroin Ruotsin kautta
Suomeen ja annettiin Ilmavoimien käyttöön.
Vuosina 1940–55 ilmavoimiemme käytössä ollut
kone ehti palvelusuransa ai-
10
kana osallistua useisiin historiallisesti merkittäviin lentooperaatioihin. Myöhemmin
se tuli monille tutuksi toimiessaan Hämeenlinnassa kahvilana.
Nyt vuosikymmeniä varastoituna kone palautetaan
Ilmasotakoulun Killan entisöintiryhmän osaavissa käsissä sen aktiiviaikojen loistoon.
Valmiin koneen lopulliseksi
sijoituspaikaksi on kaavailtu
Keski-Suomen Ilmailumuseota Tikkakoskella.
Dragsvikiläisten tapaaminen
BJÖRN HOLMBERG
Ruotsinkielisten tykkimiesten syystapahtuman yhteydessä paljastettiin kiltaveli
Börje Nikanderin maalaama ja lahjoittama taulu. Taulu esittää 122H/63- haupitsin laukaisua.
Tapahtuma alkoi tutustumalla Uudenmaan Prikaatin
perinnekukkulan museoihin
ja kiertokäynti jatkui Kaptensbostället -nimiseen taloon. Talossa on eri huoneet
omistettu Ruotsin vallan,
tsaarin vallan sekä Suomen
itsenäisyyden ajalle.
Seuraava tutustumiskohde oli eversti Heinrichsin
komentokorsu viime sodan
ajalta. Tämän jälkeen vuorossa oli tykkimiehille tärkeä
paikka, eli tykkipiha ja ruotsinkielisen tykistön museo.
Aika riensi ja oli pakko siirtyä kenttälounaalle Upseerikerholle. Upseerikerhon
kiertokävely päättyi tykkimiesten omaan huoneeseen.
6 000 piirun ja
6 400 piirun uskottavuus
Ikäluokkien pieneneminen, puolustusvoimien materiaalin vanheneminen ja julkisen talouden budjettivaje aiheuttavat myös puolustusvoimissa suuria rakennemuutoksia. Vuoteen 2016 mennessä
tehdään puolustusvoimissa suuria muutoksia ja kansainvälinen yhteistyön tehostaminen sekä paremmin varustellut, mutta pienemmät
sodan ajan joukot ovat tulevaisuuden suuntana puolustusvoimille.
Suomen puolustus perustuu kuitenkin jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen.
Puolustuksemme on monenlaisen keskustelun kohteena
juuri nyt. Yleisestä asevelvollisuudesta on tehty oma selvityksensä ja puolustusvoimien rakennemuutoksen tarve
on tuotu voimakkaasti esille.
Keskustelun vilkkaus ja tunteikkaat kannanotot osoittavat miten tärkeänä sotilaallista maanpuolustusta Suomessa
pidetään. Kaikki ajatukset ja
kannanotot ovat tärkeitä keskusteltaessa Suomen puolustuksen tulevaisuudesta.
Puolustuksemme suorituskyky on juuri tällä hetkellä
sotiemme jälkeisen historian
parhaalla tasolla. On hyvin
koulutettu ja motivoitunut
henkilöstö, suhteellisen ajantasainen ja riittävä materiaali
sekä vahva maanpuolustustahto. Puolustuksemme on uskottava täysympyrän verran,
rajoittimia ei tarvita. Miten on
asian laita tulevaisuudessa?
Iso osa maavoimien materiaalista saavuttaa elinkaarensa
pään 2010-luvun puolivälissä.
Puolustusmateriaalin voimakas hinnan nousu tarkoittaa,
että vastaavaa määrää korvaavaa materiaalia ei ole mahdollista hankkia. Samanaikaisesti
miespuoliset ikäluokat pienenevät noin kolmella tuhannella vuosittain. Jo nämä kaksi
muuttujaa pakottavat pohtimaan uusia ratkaisuja. Asiaa
Tulikomentoja 4/2010
ei yhtään helpota talouskriisi seurannaisvaikutuksineen.
Suomen julkisella taloudella
on noin 12 miljardin euron
ns. kestävyysvaje. Elämme velaksi, mutta asiantila ei voi olla tietenkään pysyvä. Velkakin
on maksettava.
2016 puolustusvoimat
uudessa asennossa
Tavoitteenamme on uudistaa puolustusvoimat vuoteen
2016 mennessä. Kyse ei ole
vaihtoehdosta vaan välttämättömyydestä. Puolustuksen uskottavuus voidaan taata vain
uudistuksen kautta. Uudistus
johtaa toisaalta kooltaan pienempiin sodan ajan puolustusvoimiin, mutta toisaalta
paremmin varusteltuihin. Ei
hyödytä ylläpitää varustamattomia joukkoja, ne eivät luo
sisäistä uskottavuutta eivätkä
ulkoista uskottavuutta. Ellei
puolustuksen uskottavuus ole
täysympyrä, tarvitaan rajoittimet. Minne ne laitettaisiin
uskottavuuden sisäiselle vai ulkoiselle kehälle?
Puolustuksemme nojaa jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamiseen. Molemmat kehittyvät ja keinot muuttuvat. Liikkuvuuden ja tulivoiman kasvu
sekä ulottuvuuden lisääntyminen mahdollistavat puolustuksen nykyistä vähemmillä
joukoilla. Mies ja ase jokaisen
sillan korvassa ei välttämättä
edusta enää nykyaikaista alueellista puolustusta.
Puolustuksen kansallisen
elementin uudistuksen rinnalla on tehostettava kansainvälistä yhteistyötä. Pohjoismaiden,
Euroopan Unionin ja Naton
kanssa tehtävä yhteistyö lisää
Suomen turvallisuutta. On
pyrittävä keskinäisriippuvuuteen, jossa joku voi hoitaa jonkun osa-alueen toisen puolesta ja joku toinen taas toisen.
Menettelyllä on saavutettavissa suorituskykyä lisää ja myös
kustannussäästöjä. Kansainväliselle yhteistyölle on oltava
avoin suhtautuminen.
Vain muutaman piirun
tähden
Sisäänpäin käpertyminen ei
hyödytä Suomen puolustuksen asiaa. Esimerkkinä voin ottaa niinkin pienen asian kuin
otsikon mukaiset piirut. Perinteikäs 6 000 piirun järjestelmä
on edelleen pääosin käytössämme käytännön syistä. Siirtyminen länsimaiseen 6 400
piirun järjestelmään uskoisin
olevan ajan kysymys. Toimii-
han uusi raskas raketinheitinkin länsimaisen piiruasteikon
mukaisesti. Nato-koordinaatistoon olemme jo siirtyneet.
Hyödyt yhteensopivuudesta
ovat mitattavissa normaaliaikana kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mutta sotilaallisen
kriisin tilanteessa myös kotimaan puolustuksessa. Yhteensopivuus pienestä asiasta suurempaan tukee vahvasti kansallista puolustustamme.
Uudistuksen jälkeenkin on
Suomessa vahvat kansalliset
puolustuksen elementit sisältäen kaikki kolme puolustushaaraa ja maavoimien kaikki
aselajit. Tykistöaselajin rooli
jatkuu edelleen vahvana. Tulen ulottuvuuden ja tehon kasvu ovat keskeisessä roolissa kehitetyssä alueellisessa puolustuksessa. Pitäkäämme edelleen
huolta täysympyrän – 6 000
tai 6 400 piirun uskottavasta
puolustuksesta.
Jyri Häkämies
Kirjoittaja, reservin yliluutnantti,
valtiotieteen maisteri Jyri Häkämies on kansanedustaja (kok.) ja
puolustusministeri sekä ministeri
valtioneuvoston kansliassa
11
Isä ja poika, eversti evp Pekka
Majuri (oikealla) ja kapteeni Petri
Majuri poseeraamassa Santahaminassa tukenaan Kadettikoulun
ovitykki.
Eversti evp. Pekka Majuri on
nykyisin innokas kiltamies, jonka
energiaa riittää mm. Tykistömuseon toiminnan kehittämiseen,
Mittamieskillan Helsingin osaston
vetämiseen sekä osallistumiseen
Tiedotuskillan toimintaan.
Lehtemme sotilasasiantuntija,
kapteeni Petri Majuri jatkaa
parhaillaan opintojaan yleisesikuntaupseerikurssilla Maanpuolustuskorkeakoulussa. Sotilaan
urasta Petri totesi, että kapteeniksi asti jokainen pystyy tekemään
kaiken itse, mutta sitten on
opittava johtamaan ja jakamaan
vastuuta.
Tykkimies Majuri
TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO BERGQVIST
Ulkopuolisille armeija on
usein vain äkseerausta ja paraatimarssia. Harvemmin sen
sijaan tullaan ajatelleeksi miten monipuolisia uramahdollisuuksia puolustusvoimat
tarjoaa kyvykkäille upseereilleen. Hyvä esimerkki hienosta
urasta on monitaitoinen tykkimies, 61-vuotias eversti evp.
Pekka Majuri, joka nykyisin
eläkkeellä ollessaan keskittyy kiltatoimintaan. Tykistön
perinteitä jatkaa hänen poikansa kapteeni Petri Majuri,
36, joka parhaillaan opiskelee
yleisesikuntaupseerikurssilla
Maanpuolustuskorkeakoulussa. Petri aloitti äskettäin Tulikomentoja lehden sotilasasiantuntijana ja hänestä on juttu viereisellä sivulla.
Elektroniikkaa ja
tietokilpailuita
Palveluvuosinaan Pekka Majuri oli paljossa mukana. Asevelvollisuutensa hän suoritti
Hämeen Jääkäripataljoonassa Hämeenlinnassa. Palvelusuransa hän aloitti Mittauspatteristossa Niinisalossa, jonne
hän myöhemmin palasi komentajaksi. Sen jälkeen olikin
vuorossa komennus Helsinkiin, missä hän palveli useilla osastoilla Pääesikunnassa.
Jo Sotakorkeakoulussa Majuri
oli suorittanut teknisen linjan,
mikä johti hänet tiiviisti asetekniikan pariin, sillä puolustusvälineitten teknologia, eri-
12
Tykkimies voi päästä palvelusaikanaan mitä erilaisimpiin tehtäviin. Pekka Majuri ehti urallaan kulkea asetekniikan parista,
tietovisailujen vetäjästä, rauhanturvaoperaatioiden valmisteluun
sekä kommentoimaan 9/11 tapahtumia ja aina Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtajaksi. Kiltatoiminta on pitänyt Majurin aktiivisena myös eläkkeelle jäämisen jälkeen.
tyisesti elektroniikka, kehittyi
huimaa vauhtia. Niinpä oli
luonnollista, että hän työskenteli jakson myös Tampereella
Puolustusvoimien materiaalilaitoksella elektroniikkatoimialan vastaavana, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä oli
maavoimien elektroniikkamateriaalin hankinta ja ylläpito.
Televisiosta tuttu
Pääesikunnassa tärkeä vaihe
oli myös työ tiedotusosastolla. Majurin kasvot tulivat kansalle tutuiksi erityisesti TV 2:
n kanssa järjestetyssä, suositussa joukko-osastojen välisessä tietokilpailussa 1992–1993.
Kontaktipiiri laajeni lisää tiedotusalan kertausharjoitusten
Eversti evp Pekka Majuri
(vasemmalla) ja Ruotuväen
aiempi päätoimittaja Jussi Viljanen muistelemassa Ruotuväen
1997 kustantaman Majurin ’best
sellerin’, Suomen sotavarustus
-kirjan syntyä.
myötä. Ruotuväen päätoimittajan Jussi Viljasen pyynnöstä
Majuri kirjoitti lehteen esittelysarjan Suomen sotavarustuksesta. Myöhemmin esittelytekstit koottiin kirjaksi, josta tuli alansa bestseller, sillä
5 000 kappaleen painos loppui muutamassa kuukaudessa.
Nyt uutta vastaavaa kirjaa kaivataan taas.
Kolme vuotta Majurilta
kului samassa pihapiirissä olevassa Puolustusministeriössä.
Siellä hän vastasi rauhanturvaamistoiminnasta ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Päätyönä oli suomalaisten rauhanturvaamisoperaatioitten
valmistelu, poliittinen ohjaus
ja lainsäädännön valmistelu.
Opettavaista oli havaita työn
semanttiset rajoitukset, sillä
kansainvälisessä yhteisössä tietyt käsitteet merkitsivät yhdelle yhtä ja toiselle toista, eivätkä loppupäätelmätkään aina
olleet samansuuntaisia.
Majuri palasi myös TVruutuun, sillä 2001 New Yorkin World Trade Centerin tuhon jälkeen hän analysoi ruudussa iskun sotilaallista merkitystä ja iskua seuranneita Yhdysvaltain hyökkäyksiä Irakiin
ja Afganistaniin.
MPK:n uudistaminen
Mahdollisuus siirtyä muihin
tehtäviin tarjoutui 2003, kun
Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle etsittiin uutta toiminnanjohtajaa. Majuri valittiin tehtävään ja niin päättyi
hänen 13-vuotinen kautensa Kaartinkorttelissa. Majurin kausi MPK:ssa oli paljolti
pohjustavaa työtä, sillä laki vapaaehtoisesta maanpuolustuk-
sesta tuli voimaan vasta 2008,
jolloin järjestö muuttui rekisteröidystä yhdistyksestä julkisoikeudelliseksi yhteisöksi, joka
on verrattavissa Punaiseen Ristiin tai Liikenneturvaan.
Uusi laki vahvisti MPK:n
asemaa, sillä nyt sillä on takanaan parlamentaarinen ohjaus. Toiminnallinen ohjaus ja
huomattava osa rahoituksesta
tulevat suoraan puolustusministeriöltä. Naisten panoksen
merkittävyys on niin ikään korostunut, sillä naisten aseman
ja mahdollisuuksien kehittäminen otettiin vahvasti huomioon jo uuden lainsäädännön valmistelussa ja kirjattiin
lakiin. Nyt MPK järjestää sotilaallisen koulutuksen lisäksi kaikille kansalaisille avointa turvallisuus-, varautumis-,
johtamis- ja kouluttajakoulutusta. Pekka Majuri johti toimintaa tiiviisti kentällä vieraillen vuosittain kaikissa 21 piirissä. Jälkikäteen hän toteaa,
että vapaaehtoisten kanssa oli
mahtavaa työskennellä, sillä
innostus oli suuri ja maanpuolustus ihmisille tärkeää. Majuri toteaa myös, että kiinnostus
maanpuolustustyöhön on kasvanut, 2003–2008 koulutusmäärät kasvoivat 40 %. Kiinnostuksen määrää kuvaa myös
se, että koulutukseen osallistuvat ovat olleet halukkaita myös
henkilökohtaisesti maksamaan
kurssimaksujaan.
Kiltatoiminta tärkeää
Myös toiminta maanpuolustuskilloissa on tärkeää, uskoo
Majuri, joka on mukana mm.
Tykkimiehet ry:ssä, Mittamies- ja Tiedustelukillassa sen
Helsingin alaosaston puheenjohtajana sekä Tiedotuskillassa. Kiltatoiminnalle on tilausta, mutta on oltava realisti.
Väki vanhenee ja jäsenhankinta vaikeutuu, kun ei kouluteta
uutta reserviä, arvioi Majuri.
Kiltoja tarvitaan ja ne ovat
tärkeitä maanpuolustushengen
vahvistajana. Mutta niillä pitää
olla aktiivista toimintaa, johon
kiireisimmätkin kyllä löytävät
aikaa. Hyvä esimerkki toiminnan kohteesta on Tykistömuseo, missä monilla killoilla on
omat huoltoprojektinsa.
Tulikomentoja 4/2010
Lento lähdössä Hollantiin kesällä 2006. Kadettien joukkue osallistuu vuosittain Hollannissa järjestettävään Nijmegen-marssiin, jossa neljässä päivässä marssitaan yli 160 kilometrin matka. Suoritin marssin
kadettina vuonna 1996 ja olin joukkueen varajohtajana vuonna 2006. Etualalla on kadetti Lepistö.
Miksi upseerin uralle?
TEKSTI JA KUVAT: PETRI MAJURI
”Eihän se välttämättä tarkoita, että se on paha.” Näin kommentoi eräs
nainen kuullessaan ammattini. Hymyilin. Sotilasammattiin liittyy paljon
erilaisia ennakkokuvitelmia, joita tämänkin henkilön spontaani kommentti
kuvaa. Viime kädessä upseerin ammatti on kuitenkin yksi muiden joukossa.
Sellaiselle, joka pitää reippaasta toiminnasta, on sotilasala ehdottomasti
harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Kiinnostukseni upseerin ammattiin virisi jo varhain. Koska olen sotilaan poika, sotilasympäristö oli minulle tuttu
jo varusmiespalvelukseen astuessani. Siksi kadettikoulu
oli minulla mielessäni yhtenä vaihtoehtona jo lukiossa.
Varusmiespalveluksen aikana
ajatus voimistui ja RUK:n jälkeen päätin hakeutua Maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeisiin. Suurena syynä
päätökseen olivat myönteiset
kokemukseni varusmiespalveluksesta.
Vaikka palvelus olikin ajoittain fyysisesti ja henkisesti raskasta, oli hienoa huomata selviävänsä vaikeista tilanteista.
Lisäksi omalle kohdalleni sat-
tunut loistava kaveriporukka
antoi voimaa silloin, kun oma
takki oli jo melko tyhjä. Hyvät
kaverit, mielenkiintoinen koulutus sekä mahdollisuus testata
ja venyttää omia rajojaan saivat minut hakeutumaan upseerinuralle.
Kadettikoulu suuntana
Omalla kohdallani kadettikoulu kesti neljä vuotta. Aika
sisälsi akateemisten opintojen
lisäksi myös paljon käytännön
asioita. Ensimmäiset kaksi ja
puoli vuotta vietimme Santahaminassa. Teoriaopintoja
katkoivat muutamat taktiikan
kurssit sekä kesä- ja talvileirit. Kesäleireillä koulutuksen
painopiste oli taisteluammun-
Ihan kaikessa
Stalinkaan ei ollut
väärässä. Kuva on
otettu opintomatkalla Englannissa
vuonna 2010.
tojen suunnittelussa ja johtamisessa. Leirit olivat raskaita,
mutta samalla äärimmäisen
opettavaisia.
Talvileirien tarkoituksena
oli Suomen karuissa oloissa
tarvittavien yksilö- ja ryhmätaitojen oppiminen. Samalla
oppi paljon myös itsestään ja
muista. Kyseisillä leireillä huomasin, ettei henkistä sitkeyttä
opi mitenkään muuten kuin
joutumalla riittävän koville. Opin myös sen, että mistä tahansa selviää, kun käyttää päätään ja kieltäytyy antamasta periksi. Jälkikäteen olen
ymmärtänyt myös, että harva
hyödyllinen asia elämässä on
helppoa tai mukavaa.
Kaksivaiheinen tutkinto
Nykyisin upseerikoulutus on
kaksivaiheinen. Aiemmin ammattiin valmistuttiin neljävuotisten opintojen päätteeksi, mutta yhteiseurooppalaisen
Bolognan sopimuksen myötä
kaikkea korkea-asteen koulutusta ollaan uudistamassa.
jatkuu sivulle 34 >>
13
Museoita maailmalla:
Munsterin putket
TEKSTI: LEO JOHAN SALO, KUVAT: ARMI SALO
Matkailumainonnassa käsitteet kaupunkiloma ja
museokierros kulkevat tavallisimmin käsi kädessä.
Munsterissa, tunnetulla Lüneburgin nummialueella
sijaitseva Saksan Panssarimuseo Deutsches
Panzermuseum Munster sen sijaan on automatkailijalle
sopiva 15 km:n poikkeama moottoritie 7:ltä Soltaun
kohdalla Hampurin ja Hannoverin puolessa välissä.
Tykkimiehelle museo tarjoaa
paljon mielenkiintoista katsottavaa. Yksi näkökulma on jatkumo vedettävästä tykistä omalla konevoimalla liikkuvaan tykkiin. Tuohon haarukkaan mahtuukin jo melkoinen määrä putken ja konelavetin yhdistelmiä.
Lisäksi museossa on laajat kokoelmat muuta aseistusta, univormuja ja kunniamerkkejä 1800luvun alusta lähtien.
Tankkeja ja tykkejä
Ensimmäisen maailmansodan
aikaan tykistö möyhensi vastustajan rintamaa ja sen takamaastoa, mutta varsinaista taistelukenttää hallitsi konekivääri. Brittien Sommen rintamalla
elokuussa 1916 esittelemä taisteluajoneuvo, ”tank” eli panssarivaunu oli vastine välittömän tulituen tarpeeseen. Brittien Mark 1:n Male-versiossa
oli kaksi 57mm:n tykkiä ja neljä
konekivääriä, Female-versiossa
viisi konekivääriä. Kun saksalaiset saivat oman panssarivaununsa A7V:n rintamalle St Quentiniin 21.3.1918, sen pääaseena
oli 57mm:n tykki ja lisänä kuusi
konekivääriä.
Saksalaisten 88mm:n ilmatorjuntakanuuna osoittautui
myös erinomaiseksi panssarintorjunta-aseeksi, niinpä putki
asetettiin tavalliselle lavetille ja
syntyi pst-tykki 88mm 43/41
L/71 Pitkäputkisesta kanuunasta lähtee panssari-kranaatti 1000-1100 m/sek nopeudella maksimikantaman ollessa n. 15km. Monikäyttöinen
75mm:n putki on eri versioina
vedettävästä pst-tykistä tankintuhoojiin, rynnäkkötykkeihin
ja jopa pyörillä kulkevaan nopeaan tiedusteluvaunuun. Kehittely on sodan aikana ollut
14
1.
kiivasta, mutta monen aseen
kohdalla sarjat ovat jääneet pieniksi.
Varsova liekeissä
Esillä on myös ”kierrätettyä” kalustoa, esimerkkinä venäläinen
76mm:n divisioona-kanuuna,
joka ilmeisen käyttökelpoisena aseena tuli aikanaan myös
DDR:n kansanarmeijan käyttöön. Kierrätystuote on myös
Sturmtiger/ Sturmpanzer VI, jonka 380mm:n mörssäri, alkuaan
laivastotykki, on asennettu vaurioituneen ja korjatun Tiger I:n
alustalle. Näitä valmistui vain
18 kappaletta. Mallina lienee
ollut Sturmpanzer IV, 150mm:
n lyhyellä putkella varustettu psjalkaväen tukiase, jota valmistui sentään 300 kpl. Molempia
käytettiin myös asutuskeskustaisteluissa mm. Varsovan kansannousun nujertamisessa 1944.
Jatkoaikaa sai myös jo vuonna
1932 tuotantoon tullut 37mm:
n pst-tykki, kun sen a-tarvikkeisiin lisättiin putken suulle asetettava ontelokranaatti.
2.
3.
Kierroksen loppu
Sodissa koetellun kaluston lisäksi museossa on runsaasti
myös uudempaa ”rautatavaraa”
aina Leopard 2:een ja uusimpiin
telatykkeihin. Tuttua kalustoa
löytyy myös DDR:n osastolta.
Kahvio ja pieni myymälä on
käypä taukopaikka ja tarpeen,
sillä alle kahden tunnin kierros
on enemmänkin läpijuoksu. Sanotaan että, ase ei tapa, ihminen
tappaa. Jos matka jatkuu kohti etelää, voi valita seuraavaksi
kohteeksi ihmisen äärimmäisestä mielettömyydestä kertovan
Bergen-Belsenin keskitysleirimonumentin. – Toisin päin tällainen kierros tuskin onnistuu.
1.
Saksan keisarikunnassa epäröitiin panssarivaunun käyttöön
ottoa. Näitä A7V vaunuja valmistui vuosina 1916–1918 vain
23 kpl, joista 20 ehti käyttöön. Aseina 57mm kanuuna ja 6
kpl 7.92mm kk:ta. Nimi Wotan on pohjoisten germaanien
jumaltarustosta, tunnetaan myös nimellä Odin. Tämä A7V
on ”retrotuotantoa”.
2.
37mm pst-tykin kehittely alkoi jo 1918 ja se oli tuotannossa
vuosina 1934-1942. Ontelokranaatti 41 HL (180mm: 250m/
kulma 60) lienee antanut ”kierrätystavaralle” jatkoaikaa, kun
ase korvattiin 50mm tykillä vasta vuodesta 1942 alkaen.
3.
”Brummbär” tai Sturmpanzer IV oli Psv-IV:n alustalle asennettu 150mm haupitsi - psjv-yhtymien tulitukiase ja erittäin
sopiva myös asutuskeskustaisteluihin. Suunnittelu alkoi
vuonna 1942 ja ensimmäiset ehtivät jo Kurskiin ja Anzioon.
Psv-IV:n alusta ei kestänyt painavaa StuH 43 tykkiä, joten
sitä kevennettiin n. 800 kg (StuH43/I) kolmannesta tuotantosarjasta alkaen.
Merkkipäiviä
Kiltamatka
Pietarin Tykistömuseoon
ja Karjalankannakselle
9.-12.6.2011
Tykkimiehet ry ja Tampereen Seudun Tykistökilta ry järjestävät kaikille tykkimiehille ystävineen retken 9. – 12.6.2010 Pietarin Tykistömuseoon sekä eräille Karjalankannaksen taistelupaikoille.
Alustava matkaohjelma:
Torstai 9.6.2011 Ajoreitti Tampere (linja-autoasema) – Hämeenlinna – Riihimäki – Helsinki – tarpeelliset paikat ennen
rajaa (tulijoista riippuen) – raja – Viipuri – Siestarjoki. Ruokailu
ja majoittuminen hotelli Returissa.
Perjantai 10.6.2011 Aamiainen. Lähtö Pietarin Tykistömuseoon. Paluumatkalla tutustuminen Kronstadtiin (tai Sormenkärkeen). Ruokailu ja yöpyminen hotelli Returissa.
Lauantai 11.6.2011 Aamiainen. Lähtö Karjalankannakselle.
Tutustuminen Sormenkärkeen – Valkeasaareen – Siiranmäkeen – Kuolemanlaaksoon. Ruokailu ja majoittuminen hotelli
Losevskajassa.
Sunnuntaina 12.6.2011 Aamiainen. Lähtö paluumatkalle. Tutustuminen Äyräpäähän – Summaan – Portinhoikkaan – Ihantalaan. Matka jatkuu Ihantalasta rajalle ja edelleen tuloreittiä
takaisin kotiin.
Matkanjohtaja:
Matkanjohtajana toimii venäjän kieltä taitava evl evp Jorma
Inkinen. Hän tuntee Kannasta Veteraanien retkien oppaana
sekä kentälle jääneiden sankarivainajien etsintäryhmän vetäjänä.
Matkan hinta on tämän hetkisin hintatiedoin noin 450€
Hinta sisältää matkan, majoituksen, viisumin ja puolihoidon.
Hinta tarkentuu Venäjältä saatavien tarkennettujen hintojen
sekä mm. viisumin uuden hinnan perusteella.
Matkanjärjestäjänä toimii Lomalinja Oy.
Tulikomentoja -lehti 1/2011:
Lopullinen matkaohjelma, ilmoittautuminen, maksut sekä
muut matkaan liittyvät ohjeet kerrotaan tarkemmin Tulikomentoja -lehdessä 1/2011.
Alustavat tiedustelut:
Tulikomentoja -lehden 1/2011 ilmestymiseen asti tiedusteluihin vastaa Tykkimiehet ry:n sihteeri Jouko Huhtala, puh 050564 7275 tai [email protected]
Tulikomentoja 4/2010
Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet
ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään
(marras - joulukuussa 2010) tammi-maaliskuussa 2011.
14.11.
27.11.
29.11.
9.12.
15.12.
24.12.
24.12.
2.1.
4.1.
6.1.
6.1.
10.1.
12.1.
12.1.
14.1.
19.1.
20.1.
21.1.
21.1.
28.1.
30.1.
31.1.
31.1.
1.2.
4.2.
4.2.
7.2.
8.2.
8.2.
9.2.
10.2.
11.2.
11.2.
13.2.
16.2.
18.2.
20.2.
20.2.
24.2.
25.2.
27.2.
27.2.
28.2.
2.3.
2.3.
2.3.
2.3.
6.3.
7.3.
7.3.
7.3.
8.3.
12.3.
12.3.
13.3.
15.3.
18.3.
18.3.
20.3.
22.3.
24.3.
24.3.
24.3.
25.3.
25.3.
26.3.
28.3.
Backman Heikki
Laatio Pekka
Heimo Liukkonen
Lausmaa Lauri
Sotaniemi Tuure
Kiiskilä Olli
Rosma Erkki
Peltomäki Ilpo
Lainevirta Ulla
Hiillos Timo
Närhi Ilkka
Hamonen Arto
Ahonen Aarne
Tulonen Kalevi
Ukkonen Risto
Lusa Heikki
Lehtisalo Jukka
Lumiaho Ari
Uski Paavo
Erola Timo
Leppänen Juha
Aho-Mantila Heikki
Kostiainen Keijo
Hartikainen Toivo
Härkönen Timo
Lehto Anneli
Kinnari Pentti
Kumpulainen Merja
Vettenranta Jaakko
Metsojoki Matti
Mäkeläinen Petri
Saraluoto Hannu
Levonoja Kalevi
Mansikkamäki Altti
Rautonen Martti
Pajari Jarmo
Hakkarainen Ilkka
Osmala Pentti
Hämäläinen Matti
Pietarinen Kaarlo
Jokiniitty Matti
Ruokoski Torsti
Laaksonen Aarne
Jokinen Risto
Kivelä Raimo
Valtanen Jukka
Ylätupa Pertti
Haavisto Orvo
Laakso Anssi
Romo Kauko
Salonen Kalervo
Malinen Vilho
Mäkelä Tauno
Partti Eino
Vilhu Raimo
Suikkari Mauri
Kuokkanen Risto
Vuorela Ensio
Möller Reino
Raanto Heikki
Hyväri Pentti
Hämäläinen Erkki
Ojala Niilo
Saarinen Eino
Yli-Houhala Pertti
Koskelo Toivo
Kekkonen Toivo
Kenttätykistökerho
80 v
Oulu
65 v
Mäntyharju
60 v
Uudenmaan Tykistökilta 85 v
Oulu
65 v
Kuopio
85 v
Uudenmaan Tykistökilta 91 v
Halikko
60 v
Kajaani
60 v
Pori
80 v
Koria
50 v
Mikkeli
50 v
Hämeenlinna
80 v
Jyväskylä
80 v
Otava
50 v
Kankaanpää
75 v
Vammala
86 v
Tirva
50 v
Lappeenranta
70 v
Vihti
70 v
Kankaanpää
50 v
Niinisalo
70 v
Kankaanpää
50 v
Kouvola
70 v
Sotkamo
55 v
Vammala
65 v
Hausjärvi
60 v
Kajaani
50 v
Kuopio
75 v
Ristiina
70 v
Vahto
70 v
Lahti
65 v
Vammala
70 v
Parkano
80 v
Kenttätykistökerho
80 v
Kajaani
55 v
Tampere
80 v
Routio
70 v
Hattula
70 v
Sunila
85 v
Vammala
70 v
Rajamäki
70 v
Helsinki
100 v
Tampere
70 v
Jämijärvi
70 v
Lavia
80 v
Tampere
80 v (matkoilla)
Turku
70 v
Lappeenranta
70 v
Uudenmaan Tykistökilta 60 v
Pori
60 v
Lappeenranta
70 v
Vammala
70 v
Harjumaa
85 v
Hämeelinna
70 v (matkoilla)
Lappeenranta
60 v
Kouvola
70 v
Mikkeli
70 v
Kuusamo
80 v
Helsinki
50 v
Lappeenranta
70 v
Hiirola
85 v
Turku
95 v
Hämeenlinna
70 v (matkoilla)
Vammala
60 v
Kajaani
70 v
Harjumaa
90 v
Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä.
Korjataan edellisessä lehdessä (3-2010) ollut virheellinen merkkipäivätieto:
Olavi Klemelä on poistunut keskuudestamme 97 vuoden iässä 25.9.2010.
Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita
asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.1.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi
puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu
kiltasi jäsenrekisteristä tai että lehden toimitus ei ole saanut merkkipäiväluetteloa killaltasi.
15
KILTA- JA KOKOUSSIVUT
Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2011 merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna,
kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229.
Numeron 1/2011 aineistopäivä on 15.1.2011 ja ilmestymisviikko 6.
Ilmoittautumislomake sivulla 18.
Tykkimiehet ry
Tulevia tapahtumia:
HALLITUKSEN TULEVIA
KOKOUKSIA
Hallituksen kokous 9/2010 pidetään
30.11.2010 klo 14.00 Reserviläis- ja
maanpuolustusjärjestöjen toimitalossa,
Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI.
Hallituksen kokous 10/2010 pidetään 14.12.2010 klo 11.00 Suomalaisella Klubilla, Kansakoulukuja 3,
00100 HELSINKI
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA,
pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905,
alasjarvi(at)kolumbus.fi. Sihteeri Jouko
Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840
HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp 050
564 7275, jokke.huhtala(at)elisanet.fi
Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053
Kenttätykistökerho ry
Uudenmaan
tykistökilta ry
Tulevaa ohjelmaa:
Ampumatoiminta ja ratavuoro Töölöntorinkadun luolassa. Töölöntorinkadun
pistooliharjoitusvuoro parillisina keskiviikkoina klo.16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen:
jyrppy(at)hotmail.com
edellisen viikon perjantaihin mennessä.
4.12. Pyhän Barbaran ilta. Tykkimiehet
ry järjestää yhdessä Jääkäritykistön killan
kanssa Pyhän Barbaran illan Hämeenlinnan Tykistömuseolla klo.16.00 alkaen.
Helsingistä on järjestetty bussikuljetus.
Lisätiedot saat tämän lehden erillisestä ilmoituksesta s. 29.
5.2.2011 Tykkimiehen toimintapäivä. Jo perinteeksi muodostunut Tykkimiehen toimintapäivä pidetään lauantaina 5.2.2011. Ohjelmassa on tykistöllisiä
taitoja kehittävää koulutusta, pistooliammuntaa ja tietenkin saunomista. Tarjoamme purtavaa ja palan painikkeeksi juotavaa. Tilaisuus alkaa klo 10.00 ja virallinen
osuus päättyy klo 17.00 mennessä. Ta-
16
pahtuma on tarkoitettu erityisesti alle 40
-vuotiaille, mutta ikääntyneemmätkin tykistön ystävät ovat tilaisuuteen tervetulleita. Ilmoittaudu heti! Paikka: Santahamina. Ilmoittautumiset: mpky:n tietojärjestelmä kautta tai Jussi Sorsa 050-465 6920,
jussi.sorsa(at)kolumbus.fi.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Markku
Mantere,
puheenjohtaja(at)ktkerho.fi.
Varapuheenjohtaja Pekka Vasara, pekka.
vasara(at)luukku.com, Sihteeri Patrick
Hjelt, sihteeri(at)ktkerho.fi. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500
841 585 tero.merjomaa(at)nordea.com.
Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net.
KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi
Jääkäritykistön
Kilta ry
Tulevaa toimintaa:
Jääkäritykistön Kilta ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään
29.11.2010 klo 18 Suomen tykistömuseolla. Käsitellään yhdistyksen sääntöjen määräämät syykokousasiat.
Tervetuloa
4.12. Pyhän Barbaran ilta. Jääkäritykistön kilta ry järjestää yhdessä Uudenmaan tykistökilta ry:n ja Kenttätykistökerho ry:n kanssa
Pyhän Barbaran illan Hämeenlinnan Tykistömuseolla klo.16.00 alkaen. Tarkemmat tiedot löytyvät tässä lehdessä olevasta
erillisestä ilmoituksesta sivulta 29.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040
5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani
Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478
602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie
80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226,
mp 0400 480 729.
Killan kotisivut osoitteessa:
www.jaakaritykistonkilta.fi,
posti(at)jaakaritykistonkilta.fi
Kainuun Tykistö- ja
Heittimistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667.
jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865,
antti.laakkonen(at)gmail.fi,
jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie
35, 87400 Kajaani, mp 0505668268,
seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja
Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10
73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.
vaisanen(at)upm-kymmene.com
Arvoisa kiltamme jäsen:
Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti.
Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592
4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4,
45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha.
turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus
Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL
5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431303,
yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15,
45130 Kouvola,
jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi.
Lahden seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo.
koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki
Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp
0500-840550,
heikki.vuori(at)phnet.fi.
Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772,
pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos
Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp
0400-994422, ari.sausta(at)pp.inet.fi.
Mikkelin Seudun
Kenttätykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 0440
555 195, alpoe.leinonen(at)gmail.com.
Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131,
seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie
109, 50100 Mikkeli, mp 0400 291 342,
haverinenantti(at)gmail.com.
Pohjois-Karjalan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, , pt (013)
2675 481, mp. 050 5615 681,
pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi,
pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520
Jyväskylä, mp 0400 762 407,
johannes.ryymin(at)luukku.com.
Pohjois-Suomen
Tykkimieskilta ry
Tulevia tapahtumia:
6.12.2010 klo 9.00 ITSENÄISYYSPÄIVÄN KUNNIALAUKAUKSET OULUN LINNANSAARESSA.
Killan perinnetykkijaos ampuu Itsenäisyyspäivän kunnialaukaukset 6.12.2010
klo 9.00 Oulun Linnansaaressa. Kunnialaukausten jälkeen pidetään perinteinen
Itsenäisyyspäiväkahvitilaisuus Aittakahvilassa. Tervetuloa !
KUNTOKORTTI 2010
Kuntokortti palautetaan sihteerille tammikuussa.
KIESTINGIN MOTTI JA TORNIO
1944 -KIRJAT
Kirjoja saatavissa sihteeriltä, hinta kiltalaisille 16,00 euroa/kpl, muille 20,00.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566
551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko
Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja
Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230
Oulu, pk (08) 338 836.
Tulikomentoja 4/2010
Riihimäen seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184
1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.
vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp
050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong.
fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg,
Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp
(019) 734 117, mp 0505246316, lasse.
gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut
löytyvät osoitteesta: www.riihitykki.fi
Gillesartilleristerna
inom Nylands
Brigads Gille
Funktionärer:
Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637
729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto
Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322
Besök våra hemsidor:
www.gillesartilleristerna.com och
www.mulliradio.net
Tykistöprikaatin
Kilta ry
Pääkillan toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514
1144, mp 0500 308876,
jorma.ruuskanen(at)kopteri.net. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen,
Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.
salonen(at)pori.fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu
5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460,
sirkka.ojala(at)gmail.com. Taloudenhoitaja
Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700
Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu.
vettenranta(at)dnainternet.net
Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta:
www.tykistoprikaatinkilta.fi
Tykistöprikaatin Killan
paikallisosastot:
Porin Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02)
5391 720, mp 044 2100 572, kalevi.
virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax
(02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti.
onniselkä(at)happyback.fi
Killan verkkosivut:
www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm.
Rauman Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02)
821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri
Markku Koskimäki, Lotskerintie 45,
28200 Pori, mp 0400-653733, markku.
koskimaki(at)dnainternet.net.
Turun Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239
1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto.
tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio,
Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779
3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi.
Vammalan Seudun Tykistökilta
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie
65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077,
pt (03) 5124600, mp 0500-631431,
matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46,
38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp
0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri.
net. Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk
(03) 5152202
Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt
jäsenyhdistykset:
Etelä-Pohjanmaan
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja
Seppo
Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki,
mp 044 021 0549, mpt 0405244373,
sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja
Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio,
Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri
Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at)
marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06)
4246 931, mp 040 7720437, samuli.
niinisto(at)netikka.fi
Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla:
http://kotisivu.dnainternet.net/safar/
epkilta.htm
17
Kankaanpään Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044 578
7045, mp. työ 044083 0158,
pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi,
Sihteeri
Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700
Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko.
isohannu(at)kuntke.fi.
Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu
5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943,
hannu.vettenranta(at)dnainternet.net
Mittamies- ja
Tiedustelukilta ry
Tulevaa toimintaa:
Hyvät Kiltasisaret ja -veljet! Mittamiesja Tiedustelukilta ry:n 47. vuosikokous ja veljesillallinen pidetään lauantaina
29.1.2011 Turussa Meri-Karinassa (os.
Seiskarinkatu 35).
Ennen siirtymistä Meri-Karinaan vierailemme läheisessä Latokarin merivartiotukikohdassa (os. Pikisaarentie 3-5).
Mahdollisuus tutustua Pyhän Henrikin
ekumeeniseen taidekappeliin (MeriKarinan yhteydessä). Tervetuloa!
Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1,
01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero.
ylakorpi(at)hel.fi
Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510
8499, mika.aarnio(at)utu.fi.
Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: http://www.
tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm
Mittamies- ja Tiedustelukillan
alaosastot:
Tampereen Seudun
Tykistökilta ry
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400
211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net.
Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B
42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377,
jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240
Kämmenniemi, puh. 0400-666549.
Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755
8554,
pekkaolavi.majuri(at)kolumbus.
fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396
2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto
18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953,
eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet.
net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie
13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933,
pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku:
Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500
Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo
(at)turunkonekeskus.fi
Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL
5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602
(toimisto/TiedPsto)
Osallistukaa myös Tykistöprikaatin Killan
ja kiltapiirien järjestämiin tilaisuuksiin.
Toimihenkilöt:
Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp
044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi.
Liity kiltaan!
Saat lehden.
Jäseneksi ilmoittautuminen
Nimi
................................................
Syntymäaika
...............................................................................
Arvo tai ammatti
............................................................................................................................................
Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa
…………………………….....................................
Katuosoite
…………………
Postinumero
………………………………
Postitoimipaikka
……………………………………………......................….
Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)
.......................................................................
Allekirjoitus
18
Tykistöprikaatin Killan perinteisen
kiltajuhlan yhteydessä palkitut:
Kultainen plaketti:
- Matti Niemi
- Hannu Vettenranta
Hopeinen plaketti:
- Markku Myllykangas
- Heikki Aho-Mantila
Pronssinen plaketti
- Sirkka Ojala
Arvoisa lukija!
Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan)
...............................................................................
Juhla aloitettiin laskemalla havuseppele talvisodan muistomerkille.
Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä
kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan,
liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän
tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake.
Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa.
Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös
muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.
Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi
tilata erikseen.
Tykkimiehet juhlivat Niinisalossa
TEKSTI: KALEVI VIRTANEN
KUVAT: SIRKKA OJALA
Tykistön kiltaväki Länsi-Suomesta kokoontui perinteiseen kiltajuhlaansa
Niinisalon varuskuntakerholle lokakuun lopussa. Kiltajuhla ja Tykistöprikaatin
Kilta ry:n syyskokous kerää syksyisin osallistujansa Etelä-Pohjanmaalta sekä
Tampereen, Porin, Rauman, Turun ja Sastamalan seuduilta.
Takavuosina väkeä saapui juhlaan bussilasteittain, mutta veteraanien rivien
harventuessa osallistujamäärä on vähin erin pienentynyt. Se on harmi, sillä
nytkin juhlaohjelma oli samalla sekä juhlava että kevyt.
Juhlapuheen piti kansanedustaja Arto Satonen, jonka mielestä Venäjän sisäistä kehitystä on hyvin vaikea ennustaa. Poliittinen tilanne vaikuttaa juuri nyt vakaalta,
vaikka metsäpalot, korruptio ja suuret tuloerot syövätkin valtaapitävien kannatusta. Oppositio on kuitenkin heikosti järjestäytynyt, eikä kykene tarjoamaan todellista vaihtoehtoa Putinin ja Medvedevin
hallinnolle.
- Raaka-ainejättinä Venäjällä on kuitenkin olemassa valtava taloudellinen potentiaali ja sen poliittinen tavoite on palata suurvallaksi. Venäjän kansainvälisen
vaikutusvallan vahvistaminen on yksi tapa
nykyjohdolle legitimoida omaa valtaansa
Venäjän sisällä, Satonen sanoi.
- Enemmistö venäläisistä mielipidetiedustelujen mukaan uskoo, että Venäjää kunnioitetaan silloin kun sitä pelätään.
- Suomelle erityissuhde Neuvostoliittoon ja sen jatkoksi syntyneeseen Venäjään on ollut tärkeässä osassa ulkopolitiikassamme koko sodan jälkeisen historian
ajan. Tätä erityissuhdetta kannattaa edelleen vaalia, Satonen muistutti.
Kansanedustaja Arto Satosen puhe on
kokonaisuudessaan luettavissa verkko-osoitteessa http://www.tykistoprikaatinkilta.fi.
Juhlan musiikista vastasi Satakunnan
sotilassoittokunta kapellimestarinaan mu-
siikkimajuri Riku Huhtasalo ja solistina
tykkimies Vili Viitaniemi Tampereelta.
Vääpeli Urmas Wiljami Karjula eli Olli Mustaniemi hauskutti juhlaväkeä tarinoillaan.
Erik Wallin (vasemmalla) Porista ja Orvo
Haavisto Turusta ehtivät vaihtaa tärkeimmät
kuulumiset. Kuva: Kalevi Virtanen
Killan syyskokousfaktaa
Kiltajuhlan jälkeen osa väestä livahti kotimatkalle ja syyskokoukseen osallistui
viitisenkymmentä kiltalaista. Kokouksen
puheenjohtajaksi valittiin Matti Vehkalahti Sastamalasta ja sihteeriksi killan sihteeri Sirkka Ojala. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Hannu Vettenranta ja Matti Lappalainen Kankaanpään Seudun
Tykistökillasta.
Hallituksen esittämä sääntömuutosehdotus liittyen stipendien myöntämiseen ja tilintarkastajien nimikkeen
muuttamiseen toiminnan tarkastajiksi
hyväksyttiin.
Killan hallituksen jäsenmäärä päätettiin pitää ennallaan ja uudeksi jäseneksi Mittamies ja tiedustelukillasta valittiin
Heikki Aho-Mantila joka valittiin Veikko Rantaniemen tilalle. Muut hallituksen jäsenet valittiin uudelleen.
Kiltapiireihin
killan
edustajiksi valittiin Pirkanmaalta Yrjö Inkinen, Satakunnasta Kalevi Virtanen
ja Varsinais-Suomen kiltapiiriin Orvo
Haavisto ja Arto Tuominen. Heikki M
Arto Satonen ruoti juhlapuheessaan mm.
Suomen ja Venäjän suhteita sekä puolustusvoimiemme tulevaa rakennemuutosta.
Nurmea päätettiin esittää killan edustajaksi MPKL:n liittovaltuustoon.
Sirkka Ojalalle Luovutettiin Tykistöprikaatin Kilta ry:n stipendi valtakunnallisesti palkitun killan verkkosivuston
suunnittelusta, toteuttamisesta ja ylläpidosta. Ampumakilpailun sarjan Y 50 v
kiertopalkinto ojennettiin Matti Lappalaiselle.
uutisia
Puolustusvoimille uusi valvontalentokone
Puolustusministeriö on valtuuttanut Ilmavoimien materiaalilaitoksen hankkimaan uuden valvontalentokoneen. Hankinnalla korvataan nykyinen 1980-luvun
alussa hankittu Fokker F27 -valvontakonekalusto, joka poistuu käytöstä lentorungon ja järjestelmien vanhentumisen
vuoksi.
Uusi valvontakone on espanjalaisvalmisteinen Airbus Militaryn Casa C-295M
-kuljetuskone, joka toimitetaan Suomeen
vuonna 2013 ja sijoitetaan Tukilentolaivueeseen Tikkakoskelle. Hankinnan ko-
Tulikomentoja 4/2010
konaisarvo järjestelmineen on n. 112 miljoonaa euroa.
Ilmavoimilla on ollut käytössä kolme
Fokker-kuljetuskonetta, joista viimeinen
poistuu käytöstä vuoteen 2015 mennessä.
Kaksi Casa-kuljetuskonetta otettiin Ilmavoimissa käyttöön vuosina 2007–2008.
Casa C-295M on taktiseen käyttöön
suunniteltu keskiraskas kuljetuskone, joka on käytössä yli kymmenessä maassa.
Euroopassa sitä käyttävät Suomen lisäksi
Espanjan, Portugalin, Puolan ja Tshekin
ilmavoimat.
KarTR:llä perinnepäivä
Vekaranjärvellä Karjalan Prikaatissa sijaitseva Karjalan Tykistörykmentti vietti perinnepäiväänsä Kasarminmäellä
5.11.2010. Yleisöllä oli tarjolla rykmentin paraatikatselmus ja ohimarssi paraatikentällä.
Ohimarssin otti vastaan Karjalan Tykistörykmentin komentaja, everstiluutnantti Jyrki Nurminen yhdessä Karjalan
Prikaatin komentajan, prikaatikenraali
Jorma Ala-Sankilan ja Kouvolan kaupungin edustajan kanssa.
19
Suomen Tykistömuseossa tapahtuu
TEKSTI JA KUVAT: MIKKO KERO
”Puolustusvoima
uudistus” ja museot
Tykistömuseon tulevaisuuden suhteen edettiin jälleen
askel eteenpäin, kun Maanpuolustuskorkeakoulu ja Sotamuseo järjestivät 24. syyskuuta Pääesikunnassa sotahistoriallisten erikoismuseoiden
edustajille tiedotustilaisuuden sotilasmuseotoiminnan
kehittämisestä. Tilaisuudessa
tuotiin esiin Puolustusvoimien 2010-luvun strategia ns.
”puolustusvoima uudistus”,
jonka mukaan puolustusvoimat ei tingi ydintoiminnoistaan, varusmiesten kouluttamisesta ja suorituskyvystään.
Ne halutaan turvata, mutta ydintoimintojen kannalta välttämättömien kuluja,
kuten kiinteistö- ja puolustusvoimien siviilihenkilöstön kuluja halutaan karsia.
Tämä strategialinjaus koskettaa myös museokenttää,
sillä puolustusvoimat on tukenut museoita kiinteistötuella. Museoiden kiinteistöihin suunnattava rahoitus ei
tulevaisuudessa tule ainakaan
kasvamaan, vaikka samaan
aikaan museoitavan materiaalin määrä kasvaa. Tämän
yhtälön edessä sotahistorialliset museot ovat valintojen edessä. Museoiden on
muututtava, koska rakenteet
niin määräävät. On mietittävä entistä tarkemmin, mitä
on mahdollista museoida ja
mitä museoidaan ainoastaan
piirroksin, kuvin ja 3D–mallinnuksin.
tu, että Puolustusvoimat tarvitsee jatkossa vain keskeiset
aselajit kattavan museokentän.
Se merkitsisi museoiden yhdistämisiä ja kentän tiivistämistä. Museoita on vaikuttavuuden perusteella jaettu kehitettäviin, ylläpidettäviin ja
yhdistettäviin museoihin. Tässä jaossa Tykistömuseo luokiteltiin parhaaseen kehitettävien ryhmään.
Kenraali Nenosen
huoneen näyttelyä uusittiin
museolla syksyn aikana. Takaa
valaistut ja lasille tulostetut näyttelytaulut luovat huoneeseen tunnelmaa.
Viimeistelty huone vihitään virallisesti
käyttöön 5.3.2011 järjestettävän Kylmän
sodan tykistö seminaarin yhteydessä.
Aselajimuseokenttä on muutoksen kourissa, kun
Puolustusvoimat toteuttaa kyseisiä museoita koskevan
rakenneuudistuksen. Myös Tykistömuseolla on tapahtumassa
uudistuksen myötä suuria muutoksia ja mahdollisesti nykyisiä
aselajimuseoita on siirtymässä Hämeenlinnaan Tykistömuseon
yhteyteen.
Vaikuttavuus kriteerinä
Tiedotustilaisuudessa Pääesikunnan Logistiikkaosastolta
majuri Kauko Niemelä kertoi,
että museotoiminnan osalta
joudutaan puolustusvoimien
taholta tekemään merkittäviä
muutoksia kommentoimalla,
että ”nykyjärjestelmä ei jatku”
ja ”juustohöylän aika on ohi”.
Niemelän mukaan leikkausten
sijaan olisi panostettava sinne,
missä vaikuttavuus on suurinta. Hän siteerasi Pääesikunnan
päällikön ajatuksia toteamalla,
että ”sotilasmuseotoiminnan
arvioinnissa ’musta tuntuu’ asteikon sijaan on siirryttävä as-
teikkoon, jossa vaikuttavuutta on pystyttävä mittamaan”.
Totta onkin, että sotilasmuseokentällä on erilaisia toimijoita, joiden vaikuttavuus on
eritasoista. Osa aselajimuseoista on valtionosuuden ulkopuolella ja niiden kävijämäärät
ovat jäänet pieniksi. Vaikuttavuutta pohdittaessa on todet-
Tykistömuseon
mahdollisuudet
Sotamuseo esitti Pääesikunnan
tiedotustilaisuudessa Tykistömuseon yhteyteen liitettäväksi Viestimuseon Riihimäeltä ja
Pioneerimuseon Miehikkälästä. Samalla se esitti, että puolustusvoimat ei osta palveluita
Viesti- tai Pioneerimuseoilta,
mikäli ne jatkavat toimintaansa Riihimäellä tai Miehikkälässä. Viestimuseon osalta siirtoesitys oli odotettu, sillä asia
oli ollut esillä jo vuonna 2009
Pääesikunnan suunnitteluosaston kehittämisesityksessä. Tältä pohjalta museoiden taustayhteisöt olivat jo valmistelleet
asiaa yhteistyöhengessä. Sen
sijaan Pioneerimuseon osalta
Hämeenlinnan vaihtoehto tuli yllätyksenä. Vielä edellisellä
neuvottelukierroksella sitä oli
ALLA: Syksyn odotetuin
luento oli euroedustaja
Sirpa Pietikäisen ”Miten
tulevat sodat soditaan?”.
OIKEALLA: MEP Sirpa
Pietikäinen ja FM Lauri
Haavisto.
Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600,
[email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17
20
kaavailtu liitettäväksi Jalkaväkimuseon yhteyteen Mikkeliin.
Pioneerien muuttovalmiutta
testattiin Mikkelin vaihtoehdolla, joten aivan salaman iskuna siirtoesitys ei heillekään
tullut. Lisäksi Pioneerimuseon
taustayhdistys Pioneeriaselajin
Liitto ry oli oma-aloitteisesti tutkinut uutta sijoituspaikkaa. Motivaatiota pioneereilta
siis löytyy ja tämä kävi selville
jo museoiden ja niiden taustaorganisaatioiden edustajien
tapaamisissa.
Tykistömuseon osalta yhdistymiseen liittyy mahdollisuuksia. Viestija Pioneerimuseoiden kautta
Tykistömuseosta voidaan kehittää entistä vetovoimaisempi vierailukohde. Laskemalla yhteen Tykistö-, Viesti- ja
Pioneerimuseoiden vuotuisia
kävijämääriä, voidaan ajatella, että Tykistömuseossa voisi
nykyisen 20 000 kävijän sijaan vierailla yli 25 000 kävijää vuosittain. Lisäksi porkkanana on Puolustusvoimien
muuttovaiheen kustannuksiin
antama tuki. Sotamuseon johtajan Harri Huuskon mukaan
se pitäisi sisällään muuttokulujen lisäksi myös näyttelyrakentamiseen liittyvät kulut.
Mikäli suunnitelmat Sotamuseon esittämässä laajuudessa
konkretisoituisivat, uudistunut Suomen Tykistömuseo,
jonka sateenkaaren alla Viestija Pioneerimuseo toimisivat,
avaisi ovensa vajaan kolmen
vuoden kuluttua.
Kuka? Missä? Milloin?
Tulenjohtovälineet
Useat varusmiesikäluokat muistanevat kuvan
nuoren luutnantin, mutta muistuuko mieleen hänen
nimensä? Vihjeeksi kerrottakoon, että kyseisen
henkilön kuva löytyy myös toisaalta tästä lehdestä.
Jos muistat tai uskot muistavasi kuka kuvassa on,
lähetä vastauksesi 15.1.2011 mennessä sähköpostitse osoitteeseen [email protected].
Paras kuvaan liittyvä tarina julkaistaan.
Tykkimiehen kuvamuisto
Luentosarja
Museon luentosarja pyörähti
käyntiin syksyn myötä. Sarjan
aloitti 22.9. Aliupseeriliiton
puheenjohtaja Petteri Leino
luennoimalla aiheesta ”Mannerheim -risti Suomen merkittävin kunniamerkki”. Seuraavaksi oli 13.10. kapteeni Janne Pekkalan luento ”Tykistömenttorina Afganistanissa”.
Syksyn odotetuin luento oli
3.11. euroedustaja Sirpa Pietikäisen ”Miten tulevat sodat soditaan?”. Tämän vuoden osalta luentosarjan päättää 15.12.
projektipäällikkö Kimmo Antila ”Miten sisällissota museoidaan? Esimerkkinä Tampere
1918 Vapriikissa.
Tulikomentoja 4/2010
Tuleva reservin vänrikki Karjalan Tykistörykmentistä , 22-vuotias Ilkka Tapio
Seppinen toimi lukkomiehenä Rovajärven leirillä vuonna 1966. Myöhemmin ura vei valtiotieteen tohtoriksi ja
poliittisen historian dosentiksi Helsingin yliopistossa. Seppinen on kirjoittanut useita tilaushistorioita, mm. Ilmatieteen laitoksen, Liikenneministeriön,
Suomi-Seuran, Suomen avaruustutkimuksen ja Oikeuskanslerin historiat. Lisäksi hän on toiminut Suomen Sotahistorian Komission varapuheenjohtajana vuodesta 2006 ja
ollut komissiossa mukana vuodesta 1984. Seppinen on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä.
Jos olet tykkimies ja haluat kuvasi julkaistavaksi Tulikomentoja
lehdessä, lähetä vanha ja uusi kuvasi ja lyhyt kertomus itsestäsi
osoitteeseen [email protected] Toimitus pidättää oikeuden – palstatilan puitteissa – olla julkaisematta kuvia.
Saksan Thales on esitellyt uuden
kompaktin, kevyen Ku-kaistalla toimivan pulssi-doppler –maastovalvontatutkan. Tutkajärjestelmän nimi
on Lynx, ja se voidaan kuljettaa yhden henkilön kuormana. Se painaa
noin 25 kg sisältäen sensoripään,
kolmijalan, kaapelit, akut 6 tunnin
toimintaa varten sekä kannettavan
tietokonenäytön. Sillä kyetään sekä
etsimään maaleja, mutta myös
seuraamaan liikkuvaa kohdetta, lisäksi sitä voidaan käyttää tulenjohtoon. Se voi seurata 40 kohdetta ja
samalla etsiä uusia maaleja. Lisäksi se kykenee kohteiden luokitteluun. 90 % todennäköisyydellä se
havaitsee liikkuvan henkilön yli 6
km etäisyydeltä, kevyen ajoneuvon
yli 8 km, helikopterin 11 km. Maalin
nopeus saa vaihdella 1,5 ja 400
km/h välillä. (International Defence
Review September 2010)
Israelilainen Elbit esitteli kaksi
uutta kevyttä tähystysjärjestelmää.
vuoden 2010 Eurosatory –messuilla. Toinen oli kevennetty versio
Coral CR lämpötähystimestä,
nimeltään Micro Coral. Sen paino
on 1,5 kg virtalähteineen. Se toimii
3-5 mikrometrin alueella, ja sillä on
mahdollista havaita kohteet 8 km
etäisyydeltä öisin. Siinä on 7-kertainen jatkuva zoomi ja CCIR-videoulostulo. Siinä ei ole laser-osoitinta.
Toinen järjestelmä on kevyt pistoolimainen Rattler-lasermaalinosoitin.
Se on tarkoitettu maalien osoittamiseksi muille asejärjestelmille,
esimerkiksi taisteluhelikoptereille,
jopa yli 3 km etäisyydeltä. Osoitin
painaa hieman yli 400 g virtalähteineen, mitkä mahdollistavat 30 min
jatkuvan valaisun. (International
Defence Review August 2010)
Tykistötiedustelu ja sensorit
Kanadan hallitus on halukas ostamaan 10 kpl AN/TPQ-36 (EQ-36)
Firefinder -tykistötutkia tai niiden
sijasta yhtä monta AN/MPQ-64F1
Sentinel –tutkaa hankinnan arvioitu
kokonaiskustannus on 377 MUSD.
(Military Technology 9/2010)
Pienoislennokit
Espanjalainen Indra on esitellyt
Mantis-pienoislennokin. Se on
sähkömoottorilla varustettu, 5,2 kg
painava lennokki, jolla on 60-75
min lentoaika ja 10 km kantama.
Se lähetetään heittämällä ja se
laskeutuu sakkaamalla paikalleen.
Espanjan merijalkaväki testaa lennokkia. (Armada International
4/2010)
21
Ainoastaan yksi haastateltu tiesi tullessaan, että tulisi palvelemaan kranaatinheitinkomppaniaan, muille lopullinen sijoitus tuli niin sanotusti puun
takaa. Neljästä kolme oli hakenut sotilaspoliisikoulutukseen ja pettymys oli suuri kun
sinne ei päästy. Kranaatinheitinkomppania on kuitenkin
osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi, varsinkin kun lomat
pyörivät paremmin viikonloppuisin kuin sotilaspoliiseilla.
Kranaatinheitinhenki yhä
voimissaan Panssariprikaatissa
TEKSTI JA KUVA: JUHANI SUNI
Tulikomentoja-lehti vieraili Panssariprikaatissa ja tapasi
Jääkäritykistörykmentin Kranaatinheitinkomppanian
aliupseerilinjan oppilaita, jotka astuivat palvelukseen
Panssariprikaatiin 12.7.2010. Paikkana oli
aliupseerilinjan tupa, rykmentin kasarmin
toisessa kerroksessa. Keskusteluun
osallistuivat oppilaat Eero Vesterberg
Riihimäeltä, Maria Jokinen Lahdesta,
Teemu Seppänen Hämeenlinnasta ja
Sampsa Uimonen Kellokoskelta juuri
alkaneelta aliupseerikurssilta.
Palvelusaika sopiva
Oppilaat totesivat, että yleisesti ei heidän joukossaan ole
keskusteltu palvelusajan pituudesta, vaikka julkisuudessa aihe on ollut esillä. Yleisten
tiedotusvälineiden seuranta
jää pakostakin vähäiseksi palvelusaikana. Kannattaja lyhyemmälle palvelusajalle kuitenkin löytyi, sillä yhdeksän kuukauden palvelusajalla ja kotiutumalla keväällä olisi saanut
lukuaikaa yliopiston pääsykokeisiin. Kaikki ovat kuitenkin
hyväksyneet vuoden palvelusajan, eikä sitä koeta kohtuuttomaksi.
Alokasaika tiukkaa
Kranaatinheitinkomppaniaan
astui palvelukseen 95, joista palveluksensa keskeytti eri
syistä kymmenkunta alokasta, pääosin fyysisten syiden ja
vammojen vuoksi. Alokasaika koettiin tiukaksi ja ohjesääntöjä noudatettiin tarkasti.
Koulutus oli kuitenkin kaikkien mielestä asiallista, eikä
mitään ylilyöntejä esiintynyt.
Alokasaikana ei käsitelty joukon raskaita aseita, vaan keskityttiin
yleissotilaalliseen
koulutukseen. Kranaatinheitinkomppanian alokkaat oli
Jääkäritykistörykmentin kranaatinheitinkomppanian aliupseerikurssin oppilaista Eero Vesterberg, Maria Jokinen, Sampsa Uimonen ja
Teemu Seppänen aseaulassa. Taustalla heidän raskaat aseensa
huoltoasennossa.
jaettu kolmeen joukkueeseen
ottaen huomioon lähtökunnon. Ykkösjoukkueessa olivat keskikuntoiset, kakkosessa hyväkuntoiset ja kolmosessa kunnoltaan heikoimmat.
Tämä järjestely toimi hyvin,
kun koulutus voitiin mitoittaa
kunnon mukaan.
Kevyillä heittimillä
mennään
Nykyisessä koulutusvaiheessa oppilaat pitävät toisilleen
sulkeisia ja erilaisia käytännön harjoituksia. Käytössä on
jokaisella henkilökohtainen
työ- ja seurantavihkonen, jota
täytetään tosin harvakseltaan.
Oppituntien pitoa harjoitel-
Oman yksikön väki
tuttua
Kanssakäyminen
rykmentin muiden yksiköiden varusmiesten ja -naisten kanssa on
vähäistä, sillä heitä näkee vain
satunnaisesti esimerkiksi sotilaskodissa. Pääsääntöisesti siis
ollaan oman yksikön väen kesken. Aamuisin tosin ikkunasta
näkee, kun panssarihallin ovia
auotaan ja panssarihaupitsimiehet lähtevät ajoharjoitteluun, mutta sen suurempaa
kontaktia heihin ei ole. Palveluksen ulkopuolella ovat matkapuhelimet ja kannettavat
tietokoneet nettiyhteyksineen
sallittuja ja sotilaskodissa on
käytössä monien muiden palvelujen ohessa ilmainen langaton Internet-yhteys, joten
yhteydenpito kavereihin ja kotiin on vaivatonta. Pohdittaessa mahdollisia parannuksia
oloihin jäi ainoaksi toiveeksi
hiukan myöhäisempi herätys,
mutta tämäkin kuitattiin hersyvällä naurulla.
Heitinhenki korkealla
laan joulukuussa vähän ennen
kurssin loppua. Oppilailla on
selvä kuva jatkosta läpivientisuunnitelman ansiosta. Kalustona heillä ovat kevyet - ja
raskaat
kranaatinheittimet,
joista kevyet heittimet kulkevat kuljetuspanssarivaunujen
sisällä tai vaihtoehtoisesti katolla. Tältä kurssilta valmistuvien ryhmänjohtajien koulutettavana ovat tammikuussa
palvelukseen astuvat alokkaat.
Heistä koulutetaan miehistöjä
raskaille kranaatinheittimille.
Nykyiset heitinmiehet saavat
pääkoulutuksen kevyille heittimille, joten pääkoulutuskalusto vuorottelee saapumiserittäin.
Yksikössä on muodostunut hyvä kranaatinheitinhenki ja palveluspaikka koetaan hyväksi,
muutenkin kuin vain sijainnin
ja hyvien yhteyksien ansiosta.
Henkilökunta koetaan hyvin
kannustavaksi ja sopivan rennoksi. He antavat auliisti hyviä ja asiallisia neuvoja ja ovat
tukena jos tulee tunne, että on
hukassa. Tosin löytyy joukosta joku tiukempikin kouluttaja. Jääkäritykistörykmentti on
kaikkien haastateltujen mielestä ihan kelpo palveluspaikka,
johon kannattaa tulevienkin
alokkaiden hakeutua. Edelleen
kaikuu Nummella tuttu huuto
”Kkkrrrhhh” ja henki on voimissaan.
janmaa-lehden
sotahistoriallinen matka vie kiinnostuneita Vienan-karjalaan 6. 10.6.2011. Matkalla nähdään
Kis-kis-kukkulat, Uhtua, Vienan Kemi, Solovetskin luostari- ja vankileirisaaret, Rukajärvi teineen, Kuhmo sekä
monta muuta mielenkiintoista kohdetta.
Aallon Patteristo tekee Suomenlahden kierroksen ja tutustuu vanhaan Venäjään 29.9. 3.10.2011. Reitti kulkee Kannaksen, Novgorodin, Pihkovan
ja Narvan kautta Tallinnaan,
josta laivalla Suomeen.
Tarkemmat tiedot matkoista kerrotaan seuraavassa
numerossa.
uutisia
Etelä-Pohjanmaalla vilkasta toimintaa
Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta viettää perinteistä Barbara-juhlaa lauantaina 4. joulukuuta 2010 klo 18.30 alkaen
perinteisin menoin Ilmajoen
krouvissa.
Kaikki tykistön jäsenet ja
oikeanlaisella tykkimieshen-
22
gellä siunatut kutsutaan mukaan.
Etelä-Pohjanmaalta tehdään ainakin kaksi sotahistorianmatkaa itärajan taakse kesäkelin aikaan vuonna 2011.
Perinteinen Seinäjoen Sotilaspiirin killan ja Etelä-Poh-
Armeija täysremonttiin –
opiksi otettavaa myös
reserviläisjärjestöille?
Risto Siilasmaan työryhmän
ehdotus neljän kuukauden
varusmiespalvelusta vaikuttaa
äkkiseltään heppoiselta. PV:
n komentaja Ari Puheloinen
lupasi selvittää ehdotuksen
tarkemmin, mutta kysyy, mitä tehdään tositilanteessa, kun
upseerit ovat johtamistehtävissä eikä ole kouluttajia puolivalmiille joukoille.
Tykistön alokkaat koulutetaan tykkimiehiksi kuuden
kuukauden peruskoulutusjaksolla. Mahtaako tuokaan aika
riittää näin teknisessä ja joukon saumatonta yhteistoimintaa vaativassa aselajissa?
Voihan peruskoulutuksesta puristaa löysät pois ja sitä
edeltävänä toimenpiteenä tiu-
kentaa tulevien tykkimiesten
kelpoisuusvaatimuksia jo kutsuntavaiheessa. Neljän kuukauden peruskoulutusjaksoon
lisätään myöhemmin pitkiä
miehistön kertausharjoituksia,
joissa harjoitellaan toimintaa
joukkona. Osa ennalta valikoiduista varuskunnista muutetaan kertausharjoituskeskuksiksi, joilla on kyky hallita eri
ikävaiheessa olevien reserviläisten suunnitelmallista jatkokoulutusta. Asiansa osaavia
kouluttajia kantaväestä kyllä
löytyy niin rauhan aikana kuin
kriisitilanteissakin.
Kenttätykistön SA -kokoonpanojen ylläpito ilman,
että säännöllisin välein harjoitellaan saatuja oppeja, ei välttämättä ylläpidä riittävää toimintavalmiutta, vaikka pohjalla olisi kuuden kuukauden
tai pidempikin varusmiespalvelu. Kannatan siis sitä, että
neljän kuukauden vaihtoehto tutkitaan pohjia myöten,
ei pelkästään euron kuvat ja
säästöt silmien edessä. Jos kertausharjoituksia ei viimeisten
vuosien kuluessa ole järjestetty riittävästi, on nykytilannetta syytä analysoida erityisellä
huolella tältäkin osin.
Etelä-Pohjanmaan tykistökilta on jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien järjestänyt
jäsenilleen vapaaehtoista koulutusta. Killan koulutustilaisuuksiin on vuosien varrella
osallistunut satamäärin tykkimiehiä. Tämä ei olisi onnistunut ilman Puolustusvoimien
tukea. Yhtä tärkeätä on ollut
kiltalaisten panos eri koulutus- ja tukitehtävissä.
Teimme muutama vuosi
sitten omasta toiminnastamme arvion, modernisti nk.
SWOT -analyysin. Yksi vahvuus ja mahdollisuus toiminnassamme myös jatkossa voi
olla omaehtoisten aselajikurssien järjestäminen. Lisämahdollisuutena on se, että hakeudumme tiiviiseen yhteistyöhön muiden aselajikiltojen
kanssa. Kenttätykistö on tukiaselaji, jonka toimintakyky
on vahvasti sidoksissa jalkaväkeen, pioneereihin, ilmavoi-
miin ja ilmatorjuntaan, viestiaselajiin jne. Siksi kannatan
mallia, jossa eri aselajikiltojen
voimat joiltakin osin yhdistetään ja mietitään, mihin asioihin yhdessä panostamme.
Länsisuomalaisten tykistökiltojen yhdyslenkkinä toimii
Tykistöprikaatin Kilta ry. Killan jäsenmäärä on yhteensä
850 miestä ja naista koostuen eri alaosastoista ja itsenäisistä yhdistyksistä VarsinaisSuomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan
alueella. Käykääpä katsomassa netistä www.tykistoprikaatinkilta.fi. Tulette hämmästymään Suomen tämän vuoden
parhaiksi valituista kiltasivuista. Tykistöprikaatin killan kiltajuhla ja syyskokous pidettiin
Niinisalon varuskuntakerholla lauantaina 30.10.2010 klo
11.30 alkaen. Veteraanit lähtivät menneinä vuosina suurella joukolla yhteisiin kiltatilaisuuksiin, toimikaamme me
samalla tavoin.
Seppo Rinta-Hoiska
Kirjoittaja on reservin majuri ja
Etelä-Pohjanmaan tykistökilta ry:n
puheenjohtaja
Talkooväkeä vasemmalta: Reijo
Lindberg, Esa Tiitinen, Heikki
Niemi, Pentti Kekäläinen, Kari
Jyrkinen, Ilkka Vatsia ja Roope
Sutinen
Tykistökilta aktiivisena tykkien
kunnostuksessa
TEKSTI JA KUVA: SAMI SAARINEN
Riihimäen seudun Tykistökilta on tänä kesänä kunnostanut talkoovoimin paikalli-
Tulikomentoja 4/2010
sen kirjaston eteen pystytettyä
muistomerkkitykkiä 120K78.
Muistomerkki oli aikoinaan
killan ensimmäinen iso projekti. Se pystytettiin 4.6.1968
Riihimäen kenttätykistöperinteiden 1914-1959 muistoksi ja
sitä on kunnostettu pariin otteeseen. Tällä erää tykin pyörät
kaipasivat huolenpitoa, koska
ne olivat viimekertaisen maa-
lauksen yhteydessä hiekkapuhallettu ja jääneet siten turhan
huokoisiksi. Pyörät eivät olisi ehkä kantaneet enää kovin
kauaa, mutta tämän projektin
aiemmassa vaiheessa tykki sai
pukit alleen.
Kuvassa näkyy kunnostetut
pyörät perjantaina 3.9.2010.
Kiltaveli Kari Jyrkinen on ollut hankkeen vetäjänä ja eräänlaisena tykkimestarina. Pyöriä
kunnostettaessa toisesta niistä
löytyi kranaatin sirpale.
23
Salaperäinen Joseph Veltjens –
asekauppias ja Suomen ystävä
JYRI PAULAHARJU
Viime sotien historiankirjoissa mainitaan tuon tuostakin käsite Veltjensin sopimus.
Harva aikamme lukija tietää mistä on kyse, vielä harvempi mainittujen sopimusten taustaa ja sisältöä. On paikallaan raottaa historian esirippua.
Saksalainen Joseph Veltjens syntyi 2.6. 1894 ja kuoli II maailmansodan aikana lentoturmassa 6.10.1943. Hän osallistui I maailmansotaan taistelulentäjänä ollen todellinen
hävittäjä-ässä 35 pudotuksellaan. Sodan päätyttyä kapteeniksi ylennyt Veltjens säilytti
tietynlaisen tuntuman asevoimiin ryhtyen samalla asealan liikemieheksi.
Saksa oli I maailmansodan
jälkeen sekasortoisessa tilassa.
Veltjens liittyi nyt radikaaliin
Freikorps Gerstenbergiin, jonka tavoitteena oli saattaa maahan järjestys ja kommunismin
tukahduttaminen. Hän haavoittui kolmasti tammikuussa
1919 kommunististen spartakistien kanssa käydyissä kahinoissa.
Veltjens omisti kookkaan
purjelaivan, jolla hän alkoi salakuljettaa Saksan laivastolle
eräitä Versailles’n rauhansopimuksen kieltämiä tarvikkeita.
Tämä johti hänet laajaan kansainväliseen asekauppaan aina
Turkkia ja Kiinaa myöten.
Joseph Veltjens –
sotilas ja liikemies
Veltjens liittyi monien muiden
tavoin kansallissosialistiseen
puolueeseen vuonna 1929,
mutta jouduttuaan henkilökohtaiseen yhteenottoon Hitlerin kanssa vuonna 1931,
hän erosi puolueesta. Hänet
pidätettiin nyt useaan kertaan,
mutta maailmansodan lentäjätoveri Hermann Göring ryhtyi suojelemaan häntä. Veltjensin luomat asekauppayhteydet
olivat lopulta Hitlerille siksi
tärkeät, että Veltjens kykeni
Göringin suojeluksessa vaikuttamaan asealan toimintaan.
Suomen kanssa Joseph
Veltjens oli tekemisissä jo varhain. Maamme kenttätykistön
kalusto oli lähes kokonaisuudessaan vapaussodan perintöä.
Joitakin kymmeniä tykkejä oli
ostettu vuosina 1919–1924,
24
eniten vuonna 1919, jolloin
saksalaisten valtaamaa venäläiskalustoa oli ollut kaupan.
Yhden raskaan haupitsipatteriston aseet hankittiin 1920luvun lopulla ja kolmetoista
käytettyä kevyttä kenttäkanuunaa saatiin 1930-luvulla kansainvälisen aseliikkeen
Transbaltic Oy:n kanssa tehdyssä kaupassa.
Mainitun
liikeyrityksen
emoyhtiö oli berliiniläinen
Daugs & Cie und J.Veltjens.
Erään lähteen mukaan Veltjens
olisi käynyt maassamme 1920luvun alussa.
”Epävirallista aseapua”
Myöhään syksyllä 1939 kun
sodan uhka maamme rajoilla
idästä oli tosiasia, Veltjensin
puoleen käännyttiin toiveella,
että hän voisi auttaa asehankinnoissa. Se ei kuitenkaan
onnistunut Hitlerin vastustuksen vuoksi. Tässä tilanteessa, kesällä 1939, Veltjens yritti
oma-aloitteisesti saada luvan
sotatarvikkeiden toimitukselle Suomeen. Hän onnistuikin
yrityksissään.
Suomella olisi ollut elo-lokakuussa 1939 vielä viimeinen
tilaisuus saada Saksasta todella
ratkaisevasti merkitseviä sotatarvikkeiden hankintoja järjestetyksi. Asian hoitamiseksi oli
meillä vallalla niin paljon virastokankeutta ja ”reviisorien
pelkoa”, että vasta marraskuussa saatiin lopullisesti päätetyksi
vain Gustlow-tehtaiden kanssa
20 mm ilmatorjuntatykkien
ja ampumatarvikkeiden han-
kinta.
Veltjensin toimesta lähetettiin
nyt ensimmäinen
erä 30 tykkiä ja
100 000 patruunaa Ruotsin kautta,
koska Saksa halusi
toimituksen pidettäväksi salassa. Samoin Veltjens onnistui
hankkimaan Saksan hallituksen suostumuksin ”epävirallisesti” sotatarvikkeiden kauttakuljetuksiin Unkarista ja Italiasta.
Ruotsin sanomalehdistö sai
kuitenkin tietoonsa kuljetukset heidän maansa kautta ja
julkaisi artikkeleita, joissa ihmeteltiin Neuvostoliiton liittolaisen, Saksan, varustavan
Suomea sotatarvikkeilla. Tämä
julkitulo oli kohtalokas. Saksan hallitus katsoi nyt olevansa pakotettu kieltämään kaikki
toimitukset ja myös kauttakuljetukset Saksan läpi Suomeen.
Kiellosta huolimatta Veltjens
yritti saada kuljetuksia käyntiin, tuloksetta.
Kauppasuhteita
välirauhan aikana
Talvisodan päätyttyä Moskovan rauhaan 13.3.1940, kokonaistilanne Euroopassa oli
muuttunut ja pohjoismaiden
merkitys korostunut. Tämä
johti Saksan toteuttamaan
Tanskan ja Norjan miehityksen huhtikuussa 1940. Samalla Saksan Suomeen kohdistuvassa politiikassa kesällä 1940
tapahtui käänne, sillä Saksan
kannalta tuli tarve etsiä keino-
Veltjens I maailmansodan
luutnanttina.
ja, joiden avulla onnistuttaisiin
ehkäisemään avoimen kriisin
puhkeaminen Moskovan ja
Suomen välillä ja sitä seuraava
Suomen alueen menettäminen
Neuvostoliitolle. Tämän haennan tuli tapahtua niin taitavasti, että Berliinin ja Moskovan
välinen rinnakkaiselo jatkuisi
ainakin muodollisesti ja näennäisesti järkkymättömänä,
”syvään molemminpuoliseen
vilpittömyyteen perustuvana”.
Saksan suhtautumisen muutos konkretisoitui Suomen asehankinnoissa. Nyt esiin astui
everstiluutnantiksi kohonnut
Joseph Veltjens, vanha Suomen ystävä. Ja hänen taustatekijäkseen tuli majuri Martti
Terä, joka oli palvellut talvisodan aikana puolustusministeriön taisteluvälineosastolla.
Häneen otettiin nyt yhteyttä
Oy Dahlberg & Hilbert Ab -yhtiöstä ja pyydettiin siirtymään
sen palvelukseen tehtävänään
kauppasuhteiden luominen
valtiollisten laitosten, ennen
kaikkea armeijan kanssa. Terä
tiesi Hilbertin olevan kiinteässä yhteistoiminnassa everstiluutnantti Veltjensin kanssa.
Terä ilmoitti vastauksenaan
Hilbertille olevansa tähän valmis edellyttäen, että saksalaiset
kauppasuhteet saadaan todella
käyntiin ja että ne varsinkin
sotatarvikkeiden alalla voivat
johtaa positiiviseen tulokseen.
Eräiden vaiheiden jälkeen Terä siirtyi Hilbertin palvelukseen ja samalla alkoi Veltjensin
kanssa tietynlainen yhteistyön
seuranta.
Suullisia ja kirjallisia
sopimuksia
Silloinen sotatalouspäällikkö
kenraaliluutnantti Leonard
Grandell oli aikaisempia suhteitaan hyväksikäyttäen käynyt
esittämässä sotatarvikkeiden
ostoa koskevan toivomuslistan
Berliinissä kenraali Thomasille jo vuoden 1940 toukokuun
jälkipuoliskolla saamatta kuitenkaan minkäänlaisia lupauksia.
Saksalaisten
esityksestä
Saksan ja Suomen välillä solmittiin syyskuussa 1940 sotilassopimus ja sen vahvistanut
diplomaattinen kirjeenvaihto, joiden mukaan saksalaisia
joukkoja kulki Suomen läpi
Pohjois-Norjaan ja takaisin
syyskuusta 1940 alkaen. Sen
varjolla saksalaiset rakensivat
Suomen alueelle huoltotukikohtia ja sen avulla he jatkosodan edellä siirsivät Suomeen
kokonaisia divisioonia hyökätäkseen Neuvostoliittoon.
Kauttakulkua esitti marsalkka Mannerheimille 18.8.
1940 saksalainen liikemies,
everstiluutnantti Joseph Veltjens. Samalla tämä ilmoitti,
että Suomi voisi ostaa Saksalta
tykistöä ja muita aseita, joista
Suomella oli kova puute. Ehdotusta käsiteltiin pienessä
sisäpiirissä salaisena, ja myöhemmin on kiistelty, oliko
Mannerheimilla ensimmäisen,
suullisen myöntymyksen antaessaan poliittisen johdon lupa.
Monet seikat todistavat,
että ainakin pääministeri Ryti siunasi jo illalla 18.8.1940
saksalaisten kauttakuljetukset
ja osallistui lähipäivinä käytyihin neuvotteluihin. Sen sijaan ei ole täyttä varmuutta
siitä, missä vaiheessa jo noihin aikoihin sairastellut presidentti Kallio antoi suostumuksensa.
Veltjensin sopimukset
Saksan lupaamien sotatarvikkeiden hankintojen käytännön valmistelujen ylin johto
ja valvonta kuuluivat sotatalouspäällikölle, kenraaliluutnantti Grandellille. Teknillisenä asiantuntijana taisteluvälineosaston päällikkö, eversti T.
Raatikainen sai tehtäväkseen
ostettavan kaluston valinnan.
Hankinnan kaupallinen puoli
ja tarvikkeiden kuljetus Saksasta Suomeen tuli Oy Dahlberg & Hilbert Ab:n (Terä)
vastattavaksi tietenkin yhteistoiminnassa puolustusvoimien
kanssa.
Hankintasopimukset laadittiin hyvin monimutkaiseen
muotoon. Pääasiana oli se, ettei Suomi sen mukaan ostaisi
näitä tarvikkeita Saksan valtiolta, vaan suomalaiselta toiminimeltä, Oy Dahlberg &
Hilbert Ab:ltä, joka puolestaan allekirjoitti hankintaso-
Saksasta ostetuista olivat tärkeimmät:
1940 (sopimus 1187)
76 K 02 kanuunoita. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 54 kpl
105 K 29 kanuunoita. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 54 kpl
120 K 78-31 kanuunoita . .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 24 kpl
105 H 15 haupitseja.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 20 kpl
150 H 40 haupitseja.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 48 kpl
155 H 17n haupitseja .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . 20 kpl
pimuksen. Ensimmäisen sopimuksen, Vertrag Nr 1187:n,
myyjänä oli Hilbertin yhtymä
ostajana puolustusministeriö.
Sopimus sisälsi vain puhtaasti
kaupalliset ehdot.
Sopimuksia tehtiin kaikkiaan kolme, 1187, 1188 ja
1189. On paikallaan todeta, että sopimusten mukainen
materiaali maksettiin tunnollisesti kauppasopimusten mukaisesti. Mitään ei annettu eikä pyydetty lahjana.
Kaiken kaikkiaan Saksasta
ostettiin vuosina 1940-1944
noin 119 500 tonnia erilaisia
sotatarvikkeita, minkä lisäksi
tulevat vielä nestemäiset poltto- ja voiteluaineet. Näiden
lisäksi ostettiin huomattavia
määriä erilaista kalustoa ja tarvikkeita ilma- ja merivoimillemme.
Todettakoon, että vielä
24.8.1944 ja sen jälkeen syyskuussa saapui satamiimme yhdeksällä eri laivalla yli 6000
tonnia sotatarvikkeita, niiden
joukossa panssarivaunuja, rynnäkkötykkipanssarivaunuja,
tykkejä sekä lähes 4 000 tonnia ampumatarvikkeita.
Veltjensin merkitys
Yleisesikuntaeverstiluutnantti
Martti Terä mainitsi kirjassaan
Tienhaarassa muun muassa
seuraavaa:
- Todettakoon edelleen varauksetta, että ilman näitä
Saksasta saatuja sotatarvikkeita armeijamme mahdollisuudet tehtävänsä suoritukseen –
– sen jälkeen kun se oli sotaan
joutunut – olisivat olleet ehkä
hyvinkin kyseenalaiset. Erikoi-
sesti voitaneen pitää varmana,
että kesäkuussa 1944 tapahtuneen Kannaksen rintaman romahduksen jälkeen sotilaallisen tasapainon palauttaminen
ilman Saksasta saatuja sotatarviketoimituksia, joihin kuului
muuten esim. aivan uusia aseita, kuten rynnäkkötykkipanssarivaunut ja pst-erikoisaseet,
ei todennäköisesti olisi ollut
mahdollista.
- Siitä, että presidentti Ryti
tässä katastrofitilanteessa (kesä 1944) katsoi velvollisuudekseen allekirjoittaa Ribbentrop-sopimuksen yksityisesti, ainoana näkemänään keinona
maansa pelastamiseksi, tuomitkoon hänet jokainen, joka
voi varmuudella osoittaa jonkin muun pelastuskeinon, jolla tuolloin vallinnut kriisi olisi
voitu selvittää…”
Eversti Joseph Veltjens,
Pour le Mérite -kunniamerkillä palkittu hävittäjälentäjä ensimmäisestä maailmansodasta
sai lentäjän kuoleman. Lentokone, jossa hän oli mukana,
törmäsi vuoreen Italiassa syksyllä 1943. Veltjens haudattiin
ensin Italiaan, mutta hänen
ruumiinsa siirrettiin myöhemmin kotiin Lyypekkiin Saksaan.
On perusteltuja olettaa, että ilman Veltjensin oma-aloitteista ja tarmokasta toimintaa
emme olisi saaneet avatuksi Suomelle elintärkeitä hankintakanavia Saksasta 1940–
1941. On paikallaan mainita,
että jo syyskesällä 1940 kenttätykistömme sai ensimmäisen
erän kipeästi kaipaamia uusia
tykkejä.
150 H 40 suora-ammuntaasemassa siellä jossain
1941. Tykkejä tuli syyskesällä 48 Suomeen,
I sopimuksen mukaan.
1941-1944 (sopimukset 1188-1189)
50 ja 75 mm:n pst.kanuunat . .. .. .. .. .. .. .. 283 kpl
75 mm:n rynnäkkötykki-panssarivaunut . .. . 59 kpl
105 ja 122 mm:n kenttähaupitsit .. .. .. .. .. 133 kpl
152 ja 155 mm:n raskaat kenttähaupitsit .. 227 kpl
20 ja 37 mm:n ilmatorjuntakanuunat .. .. .. . 60 kpl
76 ja 88 mm:n ilmatorjuntakanuunat .. .. .. 162 kpl
105 mm:n ilmatorjuntakanuunat . .. .. .. .. .. .. 6 kpl
Tulikomentoja 4/2010
25
”Normandian maihinnousu”:
Kiltaväki retkeili maailmansodan ratkaisupaikoilla
Arromanchesin kaupunki meren rannalla. Meressä on nähtävissä
vielä osia liittoutuneiden rakentamasta ”sotasatamasta”.
TEKSTI JA KUVAT: SIRKKA OJALA
Tykistöprikaatin Kilta teki sotahistoriallisen matkan Normandiaan 30.8. – 4.9.2010.
Matkan pääpaikkana toimi Caenin kaupunki, josta 45 retkeläistä suunnisti päivittäin eri
puolille maihinnousurannikkoa eversti Sampo Ahton asiantuntevalla opastuksella ja
matkanjohtajana toimineen Matti Soinin ohjauksessa.
Toisen maailmansodan loppupuolella Normandian maakunnasta tuli tärkeä piste
liittoutuneiden käynnistämälle Euroopan manneralueen takaisinvaltaukselle ja natsien
hallinnon lopettamiselle. Normandian maihinnousu, josta käytettiin myös koodinimeä
Operaatio Overlord, alkoi 6. kesäkuuta 1944. Kyse on sotahistorian suurimmasta
maihinnousuoperaatiosta.
St. Laurentin Amerikkalaisten sankarihautausmaan (YLLÄ) noin 9500 marmoriristiä ja
saksalaisten hautausmaa La Cambessa ja
sinne haudatut yli 21 000 kaatunutta, saivat
raavaatkin miehet hiljentymään.
26
Matkalle osallistuivat myös sotaveteraanit kenraaliluutnantti, entinen Mikkelin tykistösuojeluskunnan jäsen ja myöhempi
Rajavartiolaitoksen
komentaja Yrjö Kärkkäinen,
majuri Matti Niemi Helsingistä sekä yliluutnantti Heikki
Laaksonen Tampereelta.
Matkan aikana Sampo
Ahto kertoili tuttuun ja mielenkiintoiseen tapaansa tarinaa ja faktaa alueen historiasta johdatellen matkalaiset
huomaamatta syvälle Normandian historiaan. Pegasus-sillalla ihmeteltiin sen
juurelle liitokoneilla tehtyä
maahanlaskua, minkä jälkeen juotiin kahvit kauniis-
sa kesäsäässä ensimmäisessä
vapautetun Ranskan talossa
sillan kupeessa. Collevillesur-Merissä tutustuttiin Widerstadnest 62:een ja sen ihmeelliseen taisteluun, missä
350 saksalaista pidätteli pitkään hyökkäävää jenkkien 1.
divisioonaa. Arromanchesin
360 asteen teatterissa nähty
maihinnoususta kertova dokumenttiesitys ei myöskään
heti unohdu mielestä.
Matkalaisten kunto testattiin retken puolivälissä kun
joukko kapusi kalliosaarella
sijaitsevan Mont-St-Michelin
benediktiiniluostarin jyrkkiä portaita. Retkeen kuuluivat myös vaikuttavat käynnit
amerikkalaisten hautausmaalle St. Laurentissa, saksalaisten
hautausmaalle La Cambessa
sekä Kanadalaisten sankarivainajien hautausmaalla Falaisessa.
Normandian alue sijaitsee
Englannin kanaalin (ransk.
La Manche) rannalla ja on saanut nimensä viikingeistä (normanneista), jotka asettuivat
alueelle 900-luvulla. Nykyisin
lukuisat museot ja sotilashautausmaat muistuttavat Normandian maihinnoususta ja
valloituksesta. Rannikolla on
tuhansien valkoisten ristien lisäksi muistomerkkeinä myös
lukuisia saksalaisten rakentamia betonisia bunkkereita.
RAVINTOLA SEISKA
Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta
Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30
Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti:
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Normandian historiallinen
pääkaupunki Rouen missä komean goottilaisen Notre-Damen
katedraalin kauneus mykisti katsojat.
- useita kokouskabinetteja
- peruskokoustekniikka
- tilava saunaosasto ja ruokailutila
soveltuu myös kokouskäyttöön
Perhejuhlat helposti, kysy tarjous.
Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille
aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä
yhteydessä edulliseen ruokailuun.
A-oikeudet. Ota yhteyttä.
Tykkipatteri Pointe du Hocin pommitetulla niemellä.
RAVINTOLA SEISKA
Suomen kasarmi rak 7
13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
Kiltalaiset tutkimassa DC 3:sta, vanhinta ja varminta kuljetuskonetta.
Matkanjohtaja Matti Soini ja Tykistöprikaatin Killan puheenjohtaja
Jorma Ruuskanen Pegasus-sillalla, taustalla liittoutuneiden ensimmäisenä vapauttama talo, joka toimii nykyisin kahvilana.
Tulikomentoja 4/2010
Puh: 02 5789310 tai 040 5423789
[email protected] - www.pettueerikki.com
Venestie 470, 38760 Venesjärvi
27
Rovajärvellä vuonna 1949
TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO RYTTY
Viime vuonna tuli kuluneeksi 60 vuotta Rovajärven leirialueen
perustamisesta. Siellä on kenttätykistömme ja kranaatinheittimistömme voinut sotien jälkeen harjoitella tarkkaa, nopeaa
ja keskitettyä tulenkäyttöä. Mauno Nieminen oli vuonna 1949
ensimmäisellä leirillä mukana.
Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta ry teki retken vuoden 2009 toukokuussa ”Rovajärvi 60 vuotta” juhlaleirille
noin kahdenkymmenen jäsenen voimin. Vähintään saman
verran oli jäseniämme harjoittelemassa leirijoukoissa. Myös
muiden kiltojen jäseniä oli
runsaasti juhlimassa leirialuetta.
Juhlaleirin innoittamana
halusimme haastatella jo ensimmäisellä Rovajärven leirillä
mukana ollutta kiltaveteraaniamme Mauno Niemistä.
Ensimmäisellä leirillä
Mauno Nieminen palveli vuonna 1949 kersanttina
Hyrylässä II/KTR 2:ssa eli
Kenttätykistörykmentti 2:n
II Patteristossa. Rovajärven
leirillä Leiripatteristossa Harjoituspatteristo 2:ssa Mauno
Niemisen tehtävänä oli toimia esikuntapatterin mittausryhmän mittausaliupseerina.
Mittausupseerina toimi kapteeni Asumus ja komentajana eversti Paavo Palletvuori.
Koko leirin johtajana toimi tykistön tarkastaja kenraalimajuri Uolevi Poppius. Tykkikalustona Hyrylän pattereilla
oli hevosvetoinen 105 H 37.
Drasgvikin patterilla oli amerikkalaisilla White-merkkisillä
puolitela-autoilla vedetyt raskaat 152 H tykit.
Leiri pidettiin elokuussa ja
sinne mentiin junalla härkävaunuissa kolme vuorokautta.
Junaan oli lastattu tykit, hevoset, ajoneuvot ja muu kalusto.
Suuren osan lastista muodosti
hevosten leiriajan heinät. Leirijunat purettiin Viassa tai Misissä ja asemalta ajettiin suoraan tuliasemaryhmitykseen
Taka-Lautavaaraan, joka sijaitsee kolme kilometriä Vikajärvestä itään. Myöhemmin kävi
ilmi, että harjoituspatteristo
28
oli ollut rauhoitetulla yksityisellä maalla ja alueen käyttö
kiellettiin seuraavilla leireillä.
Sodan läheisyys näkyi vielä,
sillä Rovaniemi-Kemijärvi tien
eteläpuolelle meno oli ehdottomasti kielletty. Porot ja hirvet räjähtivät siellä saksalaisten miinoihin ja aikaisemmin
oli tapahtunut myös siviilivahinkoja. Ryhmitysalueilla linnoitettiin ja teltat sekä tykit
kaivettiin maahan taisteluasemiin. Parakkeja ei silloin vielä
ollut, sillä niitä alkoi tulla henkilökunnan majoituksiin vasta vuonna 1955. Tulenjohtue
ryhmittyi Taka-Lautavaaran
tuliasemista noin neljä kilometriä pohjoiseen Hietavaaraan. Ryhmittymisissä, valmisteluissa ja harjoittelussa meni
muutama päivä. Ehkä jo kolmantena päivänä ammuttiin.
Tuliasemia vaihdettiin harvoin
eli paljon ammuttiin samoista
asemista.
Kartat ja mittaukset
Epäsuorat ammunnat vaativat
tietoa aseen ja maalin sijainnista samassa samansuuntaisessa koordinaatistossa ja siis
tarkkoja mittauksia. Menetelmät ja välineet olivat nykyäänkin käytettäviä: suuntakehät,
mittavaijerit, millimetritasot ja
yleistasomittarit. Karttatilanne
oli silloin heikko, sillä käytössä oli vain mustavalkoisia taloudellisia 1:100 000 karttoja,
joista ei koordinaatteja voinut
lukea. Se tiesi mittausryhmille
töitä ja koordinaatit mitattiin
tilapäiskoordinaatistoon tuliasemissa olevalta patteriston
peruspaalulta.
Suunta saatiin taivaankappaleesta mittaamalla tai pohjoisneulalla korjauksineen. Ensin mitattiin tulipatterit ja sitten runko tulenjohtopaikoille
sekä eri tulenjohtopaikat. Tulenjohtajien mittausvälineisiin
Haastateltavamme Mauno Nieminen 80-vuotiaana
27.3.2007 kotonaan Kajaanissa
annettiin myös suunta. Viestiyhteydet rakennettiin kaapeleilla ja VRKGB-radioilla. Silloin tulikomennotkin voitiin
viestittää sähkötyksellä, mutta
heti toteutettavat tulikomennot sai viestittää puheella.
Ammunnoista
Ensimmäisellä leirillä ammuttiin aluksi patteristoittain
omilla alueilla ja omalla kalustolla. Vasta vuosien kuluttua leireillä vaihdettiin niin
sanottuihin leiritykkeihin. Eli
ammuttiin
monenkirjavalla tykkikalustolla vanhenevia
ampumatarvikkeita.
Koska
näitä laukauksia ei tarvinnut
säästellä, harjoittelusta saatiin
tehokasta ja suhteellisen halpaakin.
Taka-Lautavaaran ammunnoissa tarkastettiin aluksi tulen koossa oloa vuoroilla, harjoiteltiin
patterikerroittain
ampumista, suoritettiin tarkistusammuntoja ja ammuttiin
patteristolla vaikutusta. Riittä-
vän tarkkojen karttojen ja mittausten aluksi puuttuessa harjoiteltiin myös tulenjohtopaikan määrittämistä ampumalla. Eli ammuttiin turvallisen
etäisyyden päähän patteriston
iskemäpiste ja siitä määritettiin tulenjohtopaikka. Tulta
siirrettiin iskemistä sen lähialueille. Erityistä oli tuolloin,
että ammuttiin paljon pistemaaleja.
Loppuleiristä
harjoiteltiin tykistöryhmän ammuntoja Enijärventien varressa.
Silloin kaikki patteristot ampuivat samalle alueelle ja samaan maaliinkin. Näitä niin
sanottuja loppuammuntoja
olivat sotilasasiamiehet jo ensimmäisilläkin leireillä seuraamassa. Varomääräykset eivät tuolloin olleet yhtä tiukat
kuin nykyään. Koska sivuteitä oli vähän, keskittyivät ryhmäammunnoissa patteristot
lähelle Enijärventietä. Välillä
jouduttiin ampumaan omien
joukkojen ylikin.
Kiltalaisia Rovajärvi 60 vuotta juhlaleirin tulenjohtopaikalla.
Pian ryhdyttiin rakentamaan harjoitusalueen sisään
teitä, jolloin joukot saatiin hajautettua paremmin.
Hevosista traktoreihin
Alkuaikojen leireillä, kun parakkeja alettiin rakentaa, puolustusvoimat osti metsähallitukselta pöllitavaraa. Koska
harjoitusalueella oli teitä vähän ja vaikeat maastot, ei metsähallitus ollut saanut ajettua
suurta kuitupuuerää vaaranrinteestä pois. Maksuksi ostamistaan puista piti leirijoukkojen kantaa olalla 2,5 kilometrin matka melkoiset pinot puuta. Mauno itse oli tätä
urakkaa johtamassa.
Henkilökunnalle maksetut
leirirahat leiriolosuhteissa tehdyistä pitkistä päivistä eivät olleet kehuttavia. Poikamiehen
leiriraha ei riittänyt puolustusvoimien tarjoaman leiriruoan maksuun. Tuli tappiota siinä määrin, että oli maksettava
5 silloista markkaa joka päivä
valtiolle päin. Kalastus oli varsinkin alkuaikojen leireillä suosittua ja sitä ei ollut juurikaan
rajoitettu. Myöhemmin se kiellettiin joistakin vesistä ja ainakin isoimmilla pyydyksillä.
Hevoset kuuluivat leirijoukoille aina vuoteen 1966
saakka. Silloin Porin Prikaatin
Patteriston nimisenä Niinisalossa toiminut patteristomme
muutti jälleen, nyt Kajaaniin
Kainuun Prikaatin Patteristoksi. Täällä saatiin tykin vetäjiksi
maataloustraktorit ja myöhemmin niin sanotut proto-Sisut.
Mauno Nieminen toimi lähes koko palvelusaikansa kenttäkouluttajana myös ampumaleireillä. Hänestä kehittyi hyvin ammattitaitoinen ja kunnioitettu tulenjohto- ja mittauskouluttaja. Huumorimiehenä hän Rovajärven leireillä
usein otti maata kouraansa ja
hetken hypisteltyään luki siitä paikan tarkat koordinaatit.
Palvelustoverit epäilivät koordinaattien oikeellisuutta, koska teiden rakentamisen vuoksi
maa saattoi olla muualta tuotua. Koordinaattien tarkkuus
perustui pitkään kokemukseen
ja salaa sinikantisesta vihkosta
katsottuun tietoon.
Tulikomentoja 4/2010
uutisia
Aselain muutokset voimaan
Eduskunta hyväksyi aselain muutoksen lopullisesti
27.10.2010. Äänestystulos
oli selkeä 158 puolesta ja 17
vastaan. Voimassa olevat aseluvat säilyvät eikä niiden haltijoilta vaadita käsiaseidenkaan osalta todistusta aktiivisesta ampumaharrastuksesta.
Lain hyväksymisen jälkeen eduskunta äänesti vielä
lausumasta, jolla olisi haluttu varmistaa, ettei rinnakkaisluvan turvin metsästystä
harrastaneelta nuorelta peritä kaksikertaisia lupamaksuja, kun hän täysi-ikäiseksi tultuaan hankkii saman
aseen omakseen. Tämä lausumaehdotus kaatui äänin
110–65.
Aselain muutoksen jälkeen käsiaseen hankkimisen
ikäraja nousee 20 vuoteen.
Hakijalta vaaditaan soveltuvuustesti ja ampumaseuran
asekouluttajan antama todistus harrastuneisuudesta. Lisäksi poliisi voi hakijan osalta pyytää tarvittaessa suoraan
lääkäriltä hänen terveystietojaan.
Käsiaselupa myönnetään
aluksi viideksi vuodeksi,
mutta tämän jälkeen hakija
voi saada toistaiseksi voimassa olevan luvan. Käsiaseilla
tarkoitetaan pistoolia, pienoispistoolia, revolveria ja
pienoisrevolveria.
20 vuoden ikärajasta voidaan myöntää poikkeus esimerkiksi kilpa-ammunnan
maajoukkue- ja valmennusryhmiin kuuluvien osalta,
jotka voivat saada käsiaseeseen rinnakkaisluvan jo 18vuotiaina.
Uusimaalaisten, hämäläisten ja pirkanmaalaisten yhteinen
PYHÄN BARBARAN ILTA
TYKISTÖMUSEOLLA
lauantaina 4.12.2010 klo 16-21.30
Ohjelmassa mm:
Alkumalja, tervetuloa, puhe/esitelmä,
vuoden ”Leidi Barbaran” nimitys ja
esittely, muistelua, seurustelua, Barbaraillallinen (buffet+viini), tykkimies-boolia
ja maljojen kohottelua hyville
syille ehdotusten mukaan, kafe normal,
musiikkia, yhteislaulua ym.
Ilmoittautuminen maanantaina 29.11.2010 mennessä maksamalla illalliskortin hinta á 35€ Jääkäritykistön kilta ry:n tilille NORDEA 103230-511405 (niille jotka eivät osallistu yhteiskuljetuksiin).
Lisätietoja killan puheenjohtajalta Antero Rätöltä, p. 040-502
1929 tai [email protected]
Asu: Tumma puku tai paraatipuku, kunniamerkit.
Pääkaupunkiseudun Tykkimiehet, Ilmoittautuminen:
Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla 45€ Tykkimiehet ry:n tilille NORDEA 212418-11053 maanantaina
29.11.2010 mennessä.
Bussikuljetus Helsingistä, Mikonkadun turistibussilaiturista
(Fennian edestä) lähtee klo 14.30 ja paluu Hämeenlinnasta
lähtee klo 22.00 mennessä.
Hinta sisältää buffet ruokailun ja juomatarjoilun lisäksi yhteiskuljetusmaksun.
Lisätietoja: Jouko Huhtala 050-564 7275 tai [email protected]
TERVETULOA!
Vedettävät tykit
BAE Systems on saanut
tilauksen 93 vedettävästä 155
mm kevyestä M777-haupitsista.
Näistä 58 asetta menee USAn
armeijalle ja merijalkaväelle
sekä 35 kpl Australialle. Australiasta tulee näiden tykkien kolmas
käyttäjä USAn ja Kanadan
jälkeen. Yhteensä M777-tykkejä on tilattu 955 kpl. (Military
Technology 9/2010)
BAE Systems ja Singapore
Technologies Engineering
ovat tarkentaneet tarjouksiaan
vastaamaan Intian armeijan
vaatimuksia 155 mm 52-kaliiperisen vedettävän tykin
osalta. Intia lähetti tarkennetut
tietopyynnöt heinäkuussa 2010.
Jälleen viivästyneen hankinnan
tavoitteena on ostaa yli 1000
tykkiä, joista pääosa valmistettaisiin Intiassa. (Jane´s Defence
Weekly 8 September 2010)
Kiinalainen Norinco on esitellyt
uuden kevyen 155 mm AH4tykin. Tykissä on huomattavia
samankaltaisuuksia BAE
Systemsin M777-tykin kanssa.
AH4 tykin putken pituus on 39
kaliiperia ja aseen kokonaispaino alle 4 tonnia. Käyttäjänä on
normaalisti 7 hengen miehistö ja
sen käyttökuntoon laitto kestää
3 min ja ajokuntoon laitto 2 min.
Sivusuuntaussektori on 22,5
astetta kumpaankin suuntaan
ja korotus -3 - +72 astetta.
Molemmat arvot ovat samat kuin
M777:lla. Onteloperäisellä pitkän
kantaman ammuksella suurin
ampumaetäisyys on 25 km ja
perävirtausyksiköllä varustettuna
30 km. Tulinopeuden väitetään
olevan 4-5 ls/min. (International
Defence Review October 2010)
Ajoneuvotykit
Ranskalainen Nexter tarjoaa
155 mm 52 kaliiperista Caesarajoneuvotykkiä Puolan Armeijalle. Puola on käynnistämässä
Kryl-ajoneuvotykkihanketta,
joka on yksi 14:sta avainhankkeesta vuosien 2010-2018
modernisointiohjelmassa. Nexter
ja sen puolalaiset kumppanit
(aseyhtiö HSW ja ajoneuvovalmistaja Jelcz) ehdottavat aseen
sijoittamista Jelczin valmistaman
kuorma-auton alustalle. samalla
esitetään aseen integroimista
Puolan kansalliseen ammunnanhallintajärjestelmään. (International Defence Review October
2010)
29
Lukijamatkan aiheena
Karjalan luostarit ja linnat
JUKKA SIPPOLA
Tulikomentoja-lehden tämänvuotiselle sotahistorialliselle lukijamatkalle
osallistuneet reilut neljäkymmentä osallistujaa pääsivät tutustumaan
talvi- ja jatkosodan taistelupaikkojen lisäksi Laatokan luostareihin ja
Kannaksen linnoihin. Matka toteutettiin 29.7.-1.8.
Lehtemme lukijamatkalla sotahistorian oppaana toimi FM
Juhani Vakkuri. Hän on ollut
aiemminkin lukijamatkamme oppaana, edellisen kerran
kesällä 2008 Vienan Karjalan
reissulla. Vakkuri tunnetaan
myös Pietarsaaren tykistökoulun historian kirjoittajana (kts.
Tulikomentoja 2/2008).
Tällä kertaa mukana oli
myös muutamia yllätyksiä
matkalaisille, osa tarkoituksella ja osa yllätyksenä kaikille. Ensimmäinen etukäteisohjelmaan kirjoittamaton yllätys
oli vierailu Ruskealan marmorilouhoksilla, josta on kehittynyt melkoinen virkistyskeidas
venäläisille. Kun matkan ensimmäisenä päivänä oli parhaimmillaan 36 asteen helle, olisi moni matkalainenkin
mielellään pulahtanut louhos-
30
ten viileään veteen jos aikataulu sen olisi sallinut.
Asta-myrsky koetteli
Kannasta
Seuraavan yllätyksen järjestikin luonto. Ollessamme yötä Sortavalassa, yli kulki Asta-myrsky, jonka aiheuttamat
vahingot Karjalassa, erityisesti Käkisalmen seudulla, olivat
todennäköisesti Suomea hurjemmat. Bussimme sai jatkuvasti väistellä tielle kaatuneita
puita tai sähköpylväitä, ja Laatokalla myrsky oli tuonut kuolonuhrejakin.
Meidän matkamme kantosiipialuksella Sortavalasta Euroopan suurinta järveä Laatokkaa pitkin Valamon luostariin
sujui kuitenkin vauhdikkaasti
ja melko vähäisin aalloin. Valamo on laaja ja todella nä-
kemisen arvoinen paikka. Jos
haluaisi kiertää pääluostarin
ohella kaikki saaret ja niiden
skiitat eli sivuluostarit, pitäisi
Valamolle varata aikaa vähintään viikko.
Kauniisti neuvostoajan rappiosta kunnostetun pääluostarin ehti kuitenkin nähdä lyhyemmälläkin pistäytymisellä.
Matkalaisten mieleen jäi myös
munkkikuoron esitys, josta erityisesti vaikutuksen teki
Valamossa yhtä aikaa meidän
kanssamme vieraillut mahtava
bassolaulaja, munkki Vladimir Miller.
Matkaa bussilla jatkettuamme totesimme, että Kannaksen metsät olivat paikoitellen
kuin tykistökeskityksen jäljiltä, mutta syyllinen oli ukkosen
aiheuttama syöksyvirtaus. Lukijamatkalaiset saivat paikan
päällä asiantuntevan selostuksen ukkosmyrskyn mekaniikasta, sillä mukana matkalla
oli professori emeritus Jorma
Riissanen, joka ilmatieteilijänä osasi tuoreeltaan avata
meille sittemmin lehdistä tutuksi tulleen syöksyvirtauskäsitteen.
Myrskyn kaatamia puita oli
runsaasti myös Käkisalmen linnan puistikossa. Alun perin karjalaisten 1200-luvulla perustama Käkisalmen linna oli ensimmäinen Karjalan kahdesta linnasta, jossa vierailimme. Linna
on vuosisatojen kuluessa vaihtanut isäntää monta kertaa.
Vaikka sähköt olivat Kannaksella monin paikoin poikki,
toisessa yöpymispaikassamme
Kapteeni Morganissa Käkisalmen lähellä se ei haitannut hotellin oman aggregaatin ansiosta. Muutenkin hotelli oli erinomainen, ja mahdollisuutta uida Laatokan lempeissä laineissa
käytti moni hyväkseen.
Kuuterselästä Summaan
Seuraava yllätys tuli kun
kamme Taipaleenjoelle
renttilään pysähtyi tien
nokuntoisuuden takia.
matTehuoJou-
duimme kääntymään takaisin
ja tyytymään Juhani Vakkurin
asiantuntevaan selostukseen
talvisodan taisteluista Taipaleenjoella.
Myös Lintulan naisluostarin
alkuperäinen paikka jouduttiin aikataulusyistä jättämään
väliin, mutta vahinko ei ollut
suuri, sillä luostarista ei ole jäljellä kuin vähän raunioita.
Konevitsan luostarissa kuitenkin käytiin. Konevitsan
kunnostus ei ole vielä yhtä
pitkällä kuin Valamon, mutta rakennusten korjaaminen
neuvostoajan tuhojen jäljiltä
on sielläkin aloitettu. Laiva vei
meidät tutustumaan luostarisaareen, jossa teimme myös
kävelykierroksen metsässä.
Kuuterselässä tutustuimme kesän 1944 taistelumaastoon. Kuuterselkää puolustivat kenraalimajuri Aaro Pajarin 3.Divisioonan joukot sekä
Taisteluosasto Puroma eversti
Albert Puroman johdolla.
Elämys oli käynti Summan
kenttähautausmaalla ja talvisodan taistelumaastossa Summankylän lohkolla. Venäläiset
tekivät vuosina 2008 ja 2009
alueella avohakkuita laajan
metsäpalon jälkeen, mikä paljasti taistelumaaston hienosti.
Maasto oli samalla lailla avoin
venäläisten tykistökeskitysten
jälkeen talvella 1940. Muistan
isoisäni kertoneen, että venäläisten suurhyökkäyksen aikaan lähimaastossa oli pystyssä enää yksi silpoutunut puu,
jossa oli jäljellä yksi ainoa oksa. Oksa osoitti suoraan Viipuriin päin.
Venäläisten suurhyökkäys
panssarivaunuin ja jalkaväellä Summassa alkoi 1.2.1940.
Summan puolustajat olivat
kestäneet jo yli kaksi kuukautta äärimmäisiä olosuhteita, ja
vielä kymmenen päivän ajan
suomalaisten onnistui torjua
suurhyökkäys. Lopulta puolustajien voimat ehtyivät, ja
Mannerheim-linja murtui ylivoimaisen vihollisen edessä
11.2.1940. 50.000 venäläissotilasta oli liikaa, vaikka ase- ja
ammuspulasta kärsineet suomalaiset tuhosivat 72 vihollisen hyökkäysvaunua. Kunnia Summan sankareille, josta kaikkia kaatuneita ei saatu
korjattua kotimaan multiin!
Sellanen ol’ Viipuri…
Historialliseen Viipurin linnaan tutustuminen kuului myös ohjelmaan, ja moni
käytti tilaisuutta kiivetäkseen
linnan torniin. Viipurin linnan rakentaminen aloitettiin
perimätiedon mukaan vuonna
1293 marski Tyrgils (Torkkeli) Knuutinpojan johtamana
ruotsalaisten kolmannen, Kar-
jalaan suuntautuneen ristiretken aikana. Linnaa on uudistettu ja täydennetty perinpohjaisesti vuosisatojen aikana.
Nyt tuntui, että tornitila on
venäläisillä vajaakäytössä, sillä
siitä saisi oivan näyttelytilan.
Näimme myös kaupungin
kauniita jugend-tyylin suomalaisarkkitehtuuria, ja monia
rakennuksia on ilahduttavasti
alettu kunnostamaan. Juhani
Vakkuri selosti Viipurin dramaattisia sotatapahtumia talvisodan jälkeisestä luovutuksesta – rauhanehtojen mukaan
suomalaiset joutuivat luovuttamaan Viipurin neuvostojoukoille 1940 vaikka nämä eivät
talvisodassa kyenneet valtaamaan kaupunkia – kaupungin
takaisinvaltauksesta jatkosodassa 1941 ja päättyen Viipurin katkeraan menetykseen kesällä 1944.
Tulikomentojen lukijamatka järjestettiin jälleen yhteistyössä Uudenmaan reservipiirien Oltermanni-lehden kanssa, kuten on tehty vuodesta
1993 lähtien. Pekka Lenkkerin aikoinaan kehittämällä
yhteistyömallilla on varmistettu se, että lukijamatkalle ilmoittautuu tarpeeksi lähtijöitä, jotta se voidaan toteuttaa.
Kertaakaan matkaa ei ole tarvinnut peruuttaa osallistujien
puutteessa, sen sijaan aina eivät kaikki halukkaat ole mahtuneet mukaan.
Ja mikäs on matkaillessa
hyvän matkaseuran kanssa,
jossa useimmat osallistujat eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa mukana, vaan moni
nimenomaan haluaa mukaan
juuri tähän porukkaan.
PÄÄKUVASSA: Käkisalmen linnanpihaa.
ALLA: Kaunista Viipuria linnan tornista kuvattuna. Kaupungin komeita
jugend-taloja laitetaan nykyisin kuntoon muutenkin kuin suomalaisella
rahalla.
OIKEALLA YLLÄ: Konevitsan luostarissa riittää vielä runsaasti restauroimista neuvostoajan alennustilan jälkeen. Työt on kuitenkin aloitettu
ja paljon on jo saatu aikaankin.
OIKEALLA ALLA: Valamon luostarin kunnostustyöt ovat edenneet hyvin ja mm. Putin on ”henkilökohtaisilla varoillaan” tukenut kunnostustöitä. Luostarialue on jälleen komeaa katsottavaa, sillä monin paikoin
rakennuksiin on palautettu Suomen ajan loisto.
Tulikomentoja 4/2010
31
Nuorten miesten aika soittokunnan mukana oli heille ikimuistoinen. Mahdollisuus työskennellä musiikin parissa kaiken aikaa ja harjoittaa taitojaan
kapellimestari, musiikkimajuri
Riku Huhtasalon ohjauksessa olivat parasta palveluksessa.
Soittokunnan ammattisoittajilta
sai myös arvokasta tukea aloitteleville muusikoille.
Paavo Rinkkala, Markus
Snellman ja Santeri Hautanen osallistuivat täysipainoisesti soittokunnan toimintaan.
He olivat mukana esiintymismatkoilla ja esiintyivät myös
rumpuryhmänä kolmistaan
joissakin tilaisuuksissa.
Varusmiessoittajilla
tärkeä rooli
soittokunnassa
Soittokunnan toiminnassa on
paljon sellaista mitä ei tavallisesti tule ajatelleeksi. Ennen
keikkaa nuottitelineet on pystytettävä ja painavat soittimet
rahdattava linja-autosta esiintymispaikalle ja purettava taas
keikan jälkeen. Pojat osallistuvat myös lippujen ja äänitteiden myyntiin ja ohjelmalehtisten jakamiseen yleisölle.
Varuskunnasta sai keikkamatkoille aina ruskean eväspussin mukaan, joten nälkä ei
päässyt yllättämään. Myös Esikuntapatteristossa poikkeuksellisiin esiintymisistä johtuviin ”kotiintuloaikoihin” suhtauduttiin myönteisesti, tosin
punkkaa haparoitiin usein yön
pimeydessä, jotta muut tuvassa
nukkuvat eivät olisi heränneet.
Tulevaisuudensuunnitelmat selvillä
Paavolle, Markukselle ja Santerille musiikki on ollut aina tär-
Varusmiessoittajana
Satakunnan Sotilassoittokunnassa
TEKSTI JA KUVA: SIRKKA OJALA
Santeri Hautanen, Markus Snellman ja Paavo Rinkkala
Varusmiespalveluksen voi suorittaa myös Sotilassoittokunnan riveissä. Palvelusaika on
tuolloin 270 vuorokautta, mutta Paavo Rinkkalalta, Santeri Hautaselta ja Markus Snellmanilta
aika sotilassoittokunnassa kului nopeasti. Heidän päätymisensä suorittamaan palvelustaan
sotilassoittokuntaan oli myös hieman erilainen kuin yleensä, sillä peruskoulutuskauden
lopulla patteristossa ilmoitettiin, että soittokuntaan on mahdollisuus mennä suorittamaan
soittokoe. Yleensä soittokuntiin pyritään jo ennen palvelukseen astumista ja pääsykokeissa
käydään Sotilasmusiikkikoulussa Lahdessa.
keä juttu. Pirkkalassa asuvan
20-vuotiaan Santeri Hautasen
musiikkiharrastus on alkanut
jo kuusivuotiaana, pääaineena
hänellä on ollut pianonsoitto ja laulu. Santeri tähtää ammattimuusikon uralle ja musiikkiopintoihin Helsingissä.
Soittokunnan esiintyessä Santeri pääsi välillä myös hurmaamaan yleisön laulullaan. Peruskoulutuskautensa Santeri
suoritti SATTR:n 1.patterissa.
Raumalta kotoisin olevan
Markus Snellman on soittanut
rumpuja 14-vuotiaasta lähtien ja soittokunnan esiintyessä
Markus nähtiinkin yleensä patarumpujen takana. Markuksen musiikkiopinnot jatkuvat
Eurajoen kristillisessä opistos-
uutisia
RU-kurssi 237 alkoi Haminassa
22.10.2010 alkoi maavoimien reserviupseerikurssi 237
Haminassa. Kurssin aloittaa
noin 750 upseerioppilasta.
Samalla alkoi aliupseerista
upseeriksi täydennyskurssi,
TK 7/238. Täydennyskurssi
päättyy seuraavan RU-kurssin 238 kanssa heinäkuussa
2011. Täydennyskurssille on
32
hyväksytty 30 opiskelijaa.
Kurssijuhlia juhlitaan vielä kerran, varsinaisen juhlatilan eli Maneesin ollessa
remontissa, suuressa 1 500
hengen lämmitettävässä teltassa 18.–19.12.2010. Kurssin päätöstilaisuus pidetään
uusitussa Maneesissa torstaina 27.1.2011.
sa musiikin peruskurssilla ja
keväällä on tarkoitus hakeutua
musiikin
jatko-opintoihin.
Markus suoritti peruskoulutusjaksonsa sääjaoksessa.
19-vuotias Paavo Rinkkala on kotoisin Tampereelta ja
on soittanut pianoa ja ottanut
laulutunteja. Paavo jatkaa varusmiespalvelukseen jälkeen
opintojaan Tampereen Teknillisessä Yliopistossa ja valmistuu aikanaan insinööriksi,
mutta musiikki pysyy ainakin
rakkaana harrastuksena.
Reserviin mars!
Paavo, Markus ja Santeri pitivät hienoimpina soittokuntakokemuksinaan Satakunnan ja
Pohjanmaan Sotilassoittokun-
tien yhteisiä viihdekonsertteja sekä Haminan Tattooseen
osallistumista. Keväällä soittokunnan tekemä päiväkotivierailu Kankaanpäähän jäi myös
mukavimpien muistojen joukkoon. Pojat kotiutuivat reserviin iloisissa tunnelmissa 7. lokakuuta yhdessä 75 muun erikoiskoulutetun kanssa ja jäivät
odottelemaan kertausharjoituskutsua soittokuntaan.
Nyt soittokunnassa palvelevat jo uudet varusmiehet ja
ensi vuonna heitä saadaan soittokunnan riveihin lisää Lahden
kautta. Näin ollen nyt palveluksessa olevien nuorten soittajien
haave oman bändin perustamisesta soittokuntaan saattaakin
toteutua ensi vuonna.
Tykkejä huollettiin Hämeenlinnassa
Tykistömuseolla järjestettiin
tykkien huoltopäivä kiltalaisille 8. toukokuuta. Huoltopäivään osallistui 22 kiltalaista viidestä eri killasta. Edustettuina olivat: Kankaanpään
Seudun Tykistökilta, Vammalan Seudun Tykistökilta,
Tampereen Seudun Tykistökilta, Riihimäen Seudun Tykistökilta sekä Karjalan Tykistökilta.
Museomestari Ilkka Vahtokari kertoi päivän aikana
museon tulevista tapahtumista. Kiltalaiset saivat katsoa
uuden multimediaesityksen
”Viimeiseen mieheen” sekä tutustua uudistettuihin näyttelyihin tykistötiedustelu ja talvisota sekä Erikoisnäyttelyrakennuksessa avattuun laajaan
peltilelunäyttelyyn.
Museomestari oli luvannut
palkinnon killalle joka osallistuu päivään suurimmalla talkooporukalla. Talvisota dvd
levyt päätettiin jakaa Vammalan Seudun Tykistökiltalaisille, jonka tulivat talkoopäivään
ensimmäistä kertaa isommalla
joukolla.
PROTECT YOUR CAPABILITIES
SAAB DEVELOPS AND PRODUCES
ARTHUR Weapon Locating System. The
combat proven radar is designed for Force
Protection and Counter Battery Operations in full scale as well as in asymmetric
scenarios.
Force Protection in current operations
is heavily dependent on sophisticated
sensors. ARTHUR is The state-of-the-art
Weapon Locating System that makes a
difference.
www.saabgroup.com
Tulikomentoja 4/2010
33
>> jatkoa sivulta 13
Suomessa muutos tehtiin ensimmäisenä juuri upseerin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa. Ensimmäisessä vaiheessa
kadetit suorittavat sotatieteiden kandidaatin tutkinnon.
Opinnot sisältävät muun muassa taktiikkaa, strategiaa, sotahistoriaa, sotilaspedagogiikkaa
ja johtamista. Valmistuessaan
kadetit ylennetään luutnantin
sotilasarvoon ja heidät nimitetään upseerin virkaan.
Noin 2-3 vuoden työskentelyn jälkeen alkaa opintojen toinen jakso, jonka aikana kahdessa vuodessa nuorista
upseereista koulutetaan sotatieteiden maistereita. Valmistumista seuraa jälleen ylennys
ja tuoreet maisterit palaavat
joukko-osastoihinsa yliluutnantteina. Sanomattakin on
selvää, että maisterivaiheessa,
kuten muissa myöhemmissä
opinnoissa, opiskellaan normaalilla palkalla.
12 vuotta, kolme
palveluspaikkaa
Kadettikoulun jälkeen olen
työskennellyt 12 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut kolme palveluspaikkaa, joihin
kaikkiin olen siirtynyt omasta
halustani. Ensimmäinen vuosi valmistumisen jälkeen kului Panssariprikaatissa. Pian
olin kuitenkin vaikean valinnan edessä, sillä sain mahdollisuuden siirtyä Reserviupseerikouluun Haminaan. Päätin
lähteä ja vaihdoin vauhdikkaan panssarijoukkojen toiminnan erilaiseen mutta vähintään yhtä mielenkiintoi-
seen ympäristöön. Viiden Haminan vuoden jälkeen siirryin
kadettien taktiikan opettajaksi Maanpuolustuskorkeakouluun. Tämäkin palvelusurani
vaihe erosi suuresti aiemmista, mutta oli silti erittäin antoisa.
Viimeiset kaksi vuotta olen
opiskellut ja tällä erää viimeinen opiskeluvuosi on meneillään. Vuoden päästä on edessä
siirto uuteen tehtävään ja uuden vuoden jälkeen saamme
tiedon seuraavista palveluspaikoista. Odotan uteliaana, mitä tulevaisuudella on tarjottavanaan.
Kolikossa kaksi puolta
Sotilaan ammatti on ainakin
omalla kohdallani ollut hyvin antoisaa. Toki ammatissa
on omat varjopuolensa, mutta
toisaalta maailmassa harva asia
on täydellistä. Muutamia sotilasammatteihin liittyviä stereotypioita lienee kuitenkin syytä
oikaista. Ensimmäinen varsin
yleinen käsitys liittyy pakkosiirtoihin.
On totta, että upseerin on
tarvittaessa siirryttävä työnantajan niin velvoittaessa, mutta
käytännössä näin tapahtuu kuitenkin melko harvoin. Omalla
kohdallani halu pyrkiä urallani
mahdollisimman pitkälle tarkoitti samalla sitä, että palveluspaikat kohdallani vaihtuvat
melko tiheään. Olisin voinut
valita myös uralleni puolustusvoimissa reitin, joka ei johda
yhtä korkealle ja olisin pystynyt suunnittelemaan elämääni
paremmin.
Kolikolla on aina kaksi puolta ja jokaisen on itse päätettävä
tavoitteensa. Siviilielämässä tilanne on usein sama, ja varsinkin suurissa yrityksissä työntekijöillä on velvoite siirtyä aivan
samalla tavalla kuten puolustusvoimissa. Eli tässä suhteessa
ero sotilas- ja siviilielämän välillä on vain hiuksenhieno.
On hienoa nähdä patteriston tulen osuvan suoraan maaliin. Vielä kun ymmärtää, miten moni ihminen on tehnyt
tarkkaa työtä päämäärän saavuttamiseksi, on pakko kunnioittaa kaikkien ammattitaitoa
ja vastuuntuntoa.
Varmat tulot sotilaan
ammatissa
Toinen varsin yleinen harhaluulo liittyy palkkaan. Vanha sanonta valtion pitkästä ja
kapeasta leivästä ei enää pidä
paikkaansa. Summista on tässä
yhteydessä turha puhua, mutta
pienipalkkaisena en itseäni osaa
pitää. Valtion palkassa on tosin
yksi erinomainen puoli: se tulee aina.
Viime vuosien talousmyllerrystä on voinut katsella tietäen, että asuntolainansa pystyy
maksamaan. Samaa ilmiötä sivuaa myös erään kadetin kertomus hänen omasta asuntolainaneuvottelustaan pankissa.
Hän kertoi, miten mukava oli
pankissa sanoa valmistuvansa valtion vakinaiseen virkaan.
Tieto oli helpottanut 24-vuotiaan kadetin lainapäätöksen saamista melkoisesti.
Ammatissani on paljon hyviä puolia: Saa olla tekemisissä
ihmisten kanssa, työ on vaihtelevaa, ura kehittyy nousujohteisesti, työnantaja uhraa
paljon resursseja henkilöstön
koulutukseen, on mahdollisuus
vaikuttaa omaan työhönsä sekä
mahdollisuus nähdä työnsä tulokset.
Jos joku lukija pohtii sotilasuralle lähtemistä, kannattaa olla
rehellinen itselleen. Jos elämä
armeijan harmaissa ei tunnu
mielekkäältä, on ainoa oikea
vaihtoehto hakeutua johonkin muuhun itseä kiinnostavaan ammattiin. Viime kädessä yhteiskunta toimii parhaiten, kun jokaiselle löytyy omia
kykyjä ja taipumuksia vastaava
tehtävä.
Jos taas sotilaselämä tuntuu oikealta ja itselle sopivalta,
kannattaa hakeutua alalle. Sinänsä en nosta omaa ammattiani muiden yläpuolelle; se on
tärkeä siinä missä mikä tahansa muukin.
Olen kerran katunut ammatinvalintaani – kymmenen
sekunnin ajan. Tuon hetken
koin kadettina eräässä hyökkäysharjoituksessa. Väsyneenä,
nälissäni ja läpimärkänä mietin, olisiko elämä yliopistolla
ollut tällaista. Ajatus kuitenkin
kuoli, kun vilkaisin taistelijapariani. Katsoimme hiljaa toisiamme silmiin ja virnistimme.
Molemmat muistivat samaan
aikaan vanhan sanonnan: ”Ainoa asia, joka voittaa reippaan
sotilaselämän, on vieläkin reippaampi sotilaselämä.”
palvelus, varoitus, kurinpitosakko ja aresti).
Sotilaskurinpitolakiin ehdotetaan lisättäväksi muutoksenhakuoikeus kaikkiin kurinpitorangaistuksiin. Joukkoosaston komentajaa alempien
kurinpitoesimiesten tekemistä
päätöksistä tehtäisiin ensin ratkaisupyyntö joukko-osaston
komentajalle. Joukko-osaston
komentajan ratkaisupyynnön
perusteella tekemään päätökseen voisi hakea muutosta tuo-
mioistuimelta. Joukko-osaston
komentajan ja häntä ylempien
esimiesten päätöksistä voisi
valittaa suoraan tuomioistuimeen.
Varusmiespalveluksen kannalta merkityksellistä on, ettei
enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoa saisi täytäntöönpanna poistumiskieltoon määrätyn viikko-ohjelman mukaisen viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan
vapaan aikana.
Sotilaselämä on
valintakysymys
uutisia
Sotilasoikeudenhoitoa uudistetaan
Hallitus esittää sotilasoikeudenhoitoon kuuluvia sääntelyjä ajanmukaistettavaksi. Tarkoituksena on säätää uusi sotilaskurinpitolaki ja laki rikostorjunnasta puolustusvoimissa
vielä tämän hallituskauden aikana.
Sotilaskurinpitolakiesitys
on laadittu voimassa olevan
sotilaskurinpitolain pohjalle.
34
Uudistuksessa luovuttaisiin
erottelusta kurinpito-ojennuksiin ja kurinpitorangaistuksiin siten, että kaikkia seuraamuksia kutsuttaisiin kurinpitorangaistuksiksi. Poistumiskielto ja poistumisrangaistus yhdistettäisiin poistumiskielloksi. Muut seuraamuslajit säilyisivät entisenlaisina (muistutus, ylimääräinen
Tykkimiesmitalit 2010
Vuonna 2010 on myönnetty
seuraavat 51 tykkimiesmitalia:
Tykkimiesmitali kultaisen soljen kera (TMksk)
Ei myönnetty
Tykkimiesmitali hopeisen soljen kera (TMhsk)
Rehtori
Evl
Evl
Toimitusjohtaja
Lajunen Lauri Heikki Juhani
Oksanen Janne
Sarpoma Janne
Vuoria Matti
Tykkimiesmitali soljen kera (TMsk)
Kapt
Ylil
Ylil
Ylil res.
Toimistosihteeri
Toimiups evp.
Ylil res.
Insmaj
Ylil
Ylil
Ylil
Ylil
Ylik res.
Ylil
Evl evp.
Maj
Evl
Kapt
Insevl
Aseseppä
Kapt res.
Kapt
Ylil
Ylil
Professori
Maj evp
Kapt
Haapala Ville
Jäntti Jorma
Järvinen Sami
Kainulainen Jorma
Kannisto Päivi
Korpela Eero
Korpimies Pentti
Kurikka Pertti
Kellander Juha
Laine Marko
Marjamäki Kari
Pehkonen Marko
Peltonen Jorma Emil
Perna Urpo
Pussinen Seppo Väinö Kullervo
Pääsinniemi Jari
Raittila Tapio
Rautiainen Riku
Renko Kari
Räätäri Timo
Saarinen Paavo
Sandberg Petri
Soranko Juhani
Sorsa Janne
Sucksdorff Christian
Uoti Maunu
Vähätalo Janne
Tykkimiesmitali (TM)
Kapt res.
Ylil res.
Ltn evp.
Paikallispäällikkö
Varastonhoitaja
Tkm res.
Ylil res.
Ylik res.
Kapt res.
Varastomestari
Toimitusjohtaja
Toimittaja
Tkm res.
Valokuvaaja
Alik res.
Alik res.
Rakennuttajapäällikkö
Ltn evp.
Kapt res.
Ahtela Anssi Markku Juhani
Haverinen Antti Olavi
Honkala Hilkka Kaarina
Häkämies Ari
Jokisalo Kari
Jämiäluoma Pirkko
Kuusinen Taisto Mikael
Latvala Matti
Lindqvist Jorma
Merjomaa Tero Veijo
Mäki Markku
Mäkynen Heikki
Nenonen Säde
Pajunoja Anssi
Pekkola Ismo
Rantala Mika Tapani
Rinta-Rahko Jaakko
Sabel Erkki
Uosukainen Markku
Väisänen Kalle Tauno Tapio
Tykistön ja kranaatinheittimistön
kunto-ottelun 2010 tulokset
TERO MÄENPÄÄ
Tämänvuotinen tykistön ja kranaatinheittimistön kunto-ottelu oli Tykistökoulun järjestämä ja se kilpailtiin 17.9.2010
Niinisalossa Pohjankankaalla.
Kilpailun tulostaso vastasi kokonaispisteiden valossa aikaisempien vuosien tasoa. Suunnistus osoittautui tämän
vuoden kilpailussa poikkeuksellisen haasteelliseksi hankalan
maaston ja suunnistusreitin pituuden johdosta.
Kilpailussa käytettiin ensimmäistä kertaa partiokohtaista GPS -seurantaa samalla periaatteella kuin esimerkiksi Jukolan viestissä. Seuraajat pystyivät katsomaan kilpailun etenemistä reaaliajassa ja partiot voivat analysoida jälkikäteen
omaa suunnistustaan. Kilpailun suunnistusreitti ja partioiden eteneminen on Internetissä katsottavissa osoitteessa
www.gpsseuranta.net.
Tulokset:
Kenttätykistö:
SATTR2
753 pist
(ylil T Mäkinen, ylil J Narmio, ylil J-P Pirhonen)
KARTR2
653 pist
(maj T Martikainen, ylil J Immonen, ylil T Zerni)
SATTR1
604 pist
(kapt R Alatörmä, ltn L Hämeen-Anttila, ltn M Kuismin)
Kenttätykistön joukkuekilpailu:
SATTR
637
KARTR
590
KAITR
483
Kranaatinheittimistö:
KARTR2
640 pist
(ylil M Kostiainen, ltn T Löppönen, ltn L Mattila)
KARTR1 619 pist
(ylil J Koskinen, ylil P Hirvonen, ylil H Hyttinen)
KAITR
570 pist
(kapt T Juopperi, ylil I Kasila, ltn M Paatsola)
Reserviläiset:
KT-kerho1
530 pist
(ylil A Mäkirinta, kapt J Korhonen, ylil J Tikka)
Pirkanmaa1
466 pist
(ltn O Lammi, ltn M Helin, ylil J Uusitalo)
KT-kerho2
455 pist
(kapt J Vilamo, ylil O Matilainen, ltn J Hänninen)
KT-kerho 3
Pirkanmaa 2
Kuva: Sirkka Ojala
Tulikomentoja 4/2010
35
uutisia
maisen itsenäisesti ohjatuvan
ohjuksen. (International Defence
Review 2010)
Ohjukset
Raketinheittimet
Lockheed Martin on saanut
469 MUSD arvoisen sopimuksen räjähdysvaikutteisten
GMLRS Unitary-rakettien tuotannosta. Sopimus sisältää 4770
Unitary-rakettia ja 530 lyhennetyn kantaman rakettikasettia.
Unitary-kasetit jakaantuvat
USArmylle (535 kpl), Merijalkaväelle (98), Saksalle (20), IsoBritannialle (72), Ranskalle (43)
sekä Jordanialle (24). Lyhennetyn kantaman kasetit jakautuvat
USArmylle (344), USAn merijalkaväelle (120), Yhdistyneille
Arabiemiraateille (30) sekä Jordanialle (36). (Military Technology 9/2010) (On mahdollista, että
lyhennetyn kantaman podeilla
tarkoitetaan raketteja, ei podeja,
käänt. huom)
Brasilialainen Avibras ryhtyy
kehittämään parannettua versiota
ASTROS II – raketinheitinjärjestelmästään. Uusi ASTROS 2020
– konfiguraatio sisältää digitalisoidun johtamisjärjestelmän, uudet
paikannus- ja viestijärjestelmät ja
kyvyn ampua 300 km kanta-
Intialais-venäläisessä BrahMos-ohjuksessa on käytetty
menestyksellisesti GLONASSsatelliittipaikannusjärjestelmää
meritorjuntaristeilyohjuksen
suuntaamisen ja maalin paikannuksen tarkkuuden parantamiseksi. Aiemmin BrahMos tukeutui
vain GPS-järjestelmään, mutta
nyttemmin se käyttää molempia
järjestelmiä. (Jane´s Defence
Weekly 8 September 2010)
Iso-Britannian Armeijan edustajien mukaan Fire Shadow –ohjusjärjestelmän alustava operatiivinen käyttöönotto on alkamassa ja
ohjus on tulossa tuotantovaiheeseen. Fire Shadow on yksittäin
omalta alustaltaan ammuttava
maasta-maahan räjähdelentolaite.
Sen kantama on 100 km, ja sillä
on 3 tunnin lentoaika. Sitä on tarkoitus käyttää erityisesti liikkuvia
kohteita vastaan. Se on varustettu
sekä päivä- että yötähystyslaitteilla ja sillä on jatkuva datasiirtoyhteys maa-asemalle. Yhden ”ohjuksen” hinnaksi arvioidaan tulevan
noin 100 000 USD. (International
Defence Review October 2010)
Arto Räty puolustusministeriön
kansliapäälliköksi
Valtioneuvosto päätti 9.9.2010
esittää tasavallan presidentille,
että kenraaliluutnantti Arto
Räty nimitetään puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan määräajaksi 1.1.201131.12.2015. Viran nykyinen
haltija, kenraaliluutnantti Kari
Rimpi on jäämässä eläkkeelle.
Kenraaliluutnantti
Arto
Räty (s. 1955) on palvellut
elokuusta 2009 puolustusvoimien
operaatiopäällikkönä
Pääesikunnassa. Ennen hänen hakemistaan siviilivirkaan
kansliapäälliköksi Rätyä pidettiin vahvana ehdokkaana seuraavaksi puolustusvoimain komentajaksi kenraali Ari Puheloisen jälkeen. Arto Räty ylennettiin kenraaliluutnantiksi
4.6.2010.
Puolustusvoimien vaatetushuoltoa
kehitetään
Puolustusvoimien vaatetushuollon toimintaa kehitetään
yhdistämällä Säkylän ja Mikkelin vaatetuskorjaamot Puolustusvoimien Vaatetuskorjaamoksi. Uusi organisaatio aloittaa toimintansa vuoden 2011
alussa.
Vaatetuskorjaamon johto
sijoitetaan Säkylään, jossa pesutoiminnan lisäksi kehitetään
vaativaa sotavarusteiden huol-
to- ja korjaustoimintaa. Mikkelissä toimintaa jatkaa Puolustusvoimien Vaatetuskorjaamon toimipiste.
Vaatetuskorjaamon huoltoon ja valmistukseen liittyvistä tehtävistä osa siirretään
paikallisille ja alueellisille palveluntuottajille. Järjestelyillä
pyritään henkilöstön eläköitymisen kautta vähentämään
n. 30 tehtävää.
Hanki nyt vuosimaksuton kansainvälinen TUOHI MasterCard
Yksi kortti, monta mahdollisuutta
TUOHI MasterCard on kansainvälinen maksuaika- ja
luottokortti. TUOHELLA voit maksaa ostoksesi ja nostaa käteistä automaateista niin koti- kuin ulkomailla
sekä siirtää rahaa pankkitilillesi ja maksaa laskuja.
TUOHESTA vetoa, että hinta on paras!
TUOHI MasterCard -korttiin liittyvä Hintaturvavakuutus varmistaa, että ostat tuotteen markkinoiden
edullisimpaan hintaan.
Tutustu vakuutusehtoihin www.tuohi.fi. Vakuutuksen
myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A. (sivuliike),
Kasarmikatu 44, 00130 Helsinki, puh. 020 366 900.
Aina jotain ekstraa - TUOHI palkitsee käyttäjänsä!
Unohda pisteiden ja seteleiden kerääminen. TUOHI
MasterCard tarjoaa käyttäjilleen kuukausittain vaihtuvia tarjouksia ja etuja.
Hae TUOHTA netistä pankkitunnuksilla
Saat tiedon luottopäätöksestä jopa muutamassa minutissa. Kun hakemuksesi on hyväksytty, saat TUOHI
MasterCard -kortin suoraan kotiisi noin kahden viikon
kuluttua.
www.tuohi.fi
kaikki tieto TUOHESTA
TUOHI MasterCard -tililuoton korko on 3 kuukauden euriborkorko +
marginaali 12%. Todellinen vuosikorko on 14,81 % (09/2010). Se on
laskettu 2 000 euron käytössä olevalle luotolle ja laskelmassa on
huomioitu 4 euron kuukausittainen tilinhoitomaksu. TUOHI MasterCard -tililuoton myöntää Nordea Rahoitus Suomi Oy normaalein
luotonsaantiehdoin.
36
Upseerikokelaana
Tykistöprikaatissa
LEENA TOIVANEN
Olin juuri tekemässä arviota vihollisen toiminnasta
Tykistökoulun ampumaharjoituksessa, kun minua pyydettiin
kirjoittamaan palvelusajastani juttu Tulikomentoja-lehteen.
Otin tietysti tehtävän innokkaasti vastaan kuten jokaisen
haasteen, jonka puolustusvoimat on minulle tarjonnut.
Aloitin palvelukseni tammikuussa 2010 Tykistöprikaatissa Satakunnassa yhdessä noin
800 muun alokkaan kanssa,
joista parisenkymmentä oli
naisia. Peruskoulutuskauteni
vietin 3. patterissa, jossa opin
kaikki sotilaan tarvitsemat perustaistelutaidot. Sotilasvalani
annoin lumisena helmikuun
päivänä Kankaanpäässä.
aselajistamme kuin johtamisestakin.
Välillä viikko meni luokassa istuen ja välillä saatoimme
viettää viikon maastossa tulenjohtomontussa tekemässä äksiisiämme. Seitsemän intensiivisen viikon jälkeen osa meistä aliupseerioppilaista, minut
mukaan lukien, jatkoi vielä reserviupseerikouluun.
Tulenjohtomontusta
koulutus alkaa…
…ja luokkahuoneessa
se jatkuu
En ehtinyt nauttia pitkään tykkimiehen nimityksestä, kun jo
jatkoin aliupseerikoulun tulenjohtolinjalle. Aliupseerikoulun 1. kaudella opimme
kaikki perusasiat niin omasta
Hamina ja RUK tarjosivat
”kerran elämässä” -tilaisuuden
ja otin siitä kaiken irti. Teorian
määrä, joka meidän piti sisäistää, oli valtava. Tuolloin luokkahuone Vimpeli tuli liiankin
tutuksi päntätessämme tulenjohto-oppia, taktiikkaa sekä
johtamista. Vaihtelua onneksi
tarjosivat tulenjohtopatterin
omat maastoharjoitukset sekä
yhteistoimintaharjoitukset jääkärien ja pioneerien kanssa.
Elokuun saapuessa oli meidän kuitenkin heitettävä hyvästit Haminalle ja palattava
Niinisaloon. Tykistöprikaatissa meitä odottivat omat
alokkaamme, jotka elokuun
lopussa nimitettiin tykkimiehiksi. Näistä osa jatkoi toisiin
aselajeihin ja osa jäi 3. patterin tulenjohtojaokseen. Heistä
muodostimme tulenjohtoryhmät, joiden kanssa toimisimme jos sota syttyisi.
Myöhemmin minulle tarjoutui vielä tilaisuus muutaman muun
kanssa kouluttautua tiedustelu-upseeriksi ja saada siten lisää
uusia ja
haastavia tehtäviä. Tulenjohtotaso vaihtui karttaan ja kalvoihin, mutta se ei vauhtia hidastanut.
Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy
vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston,
ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden
asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä
osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30, FIN-33100 TAMPERE
Vaihde: 020 469 7000, fax: 020 469 7001
[email protected]
w w w . m i l l o g . f i
Tulikomentoja 4/2010
37
38
Tulikomentoja 4/2010
39
Lajit
Joulu
Marras
Loka
Syys
Elo
Heinä
Kesä
Touko
Huhti
Maalis
Helmi
Tammi
Vuosi:
Kilta:
Nimi:
Osoite:
Ikä:
5
6
7
8
150 pistettä vuodessa (väh 100 suoritusta)
5 vuotena I lk:n vaatimus
15 vuotena I lk:n vaatimus
M lk
SM lk
Pisteytys
Merkintä esim:
1 piste
2 pistettä
3 pistettä (max / pvä)
K10 = 10 km kävely
U1/2 = 1/2 tunnin uinti
1/2 tunnin suoritus
1 1/2 tunnin suoritus
Yli 3 tunnin suoritus
Yht
100 pistettä vuodessa
I lk
50 pistettä vuodessa
II lk
III lk
LUOKKAVAATIMUKSET
9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
R = polku- tai laturetki Y = yleisurheilu
4
P = pyöräily
A = ammunta
S = suunnistus
M = jokin muu
SM = soutu ja melonta
V = voimistelu
U = uinti
3
J = juoksu
K = kävely
L = luistelu
LE = lentopallo
PP = muut pallopelit
2
H = hiihto
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
Pist
Laji
1
Maanpuolustuskiltojen liitto ry
KUNTOKORTTI
Sitä tarvitaan myös
tulevaisuudessa.
w w w. v a r m a . f i
Hyvää
työtä.