doclehti 2/2010 - Tulikomentoja
download 
Report Transcription
lehti 2/2010 - Tulikomentoja
Minun sotaharjoitukseni, s. 4 Me testataan ja tetsataan, s. 6 Kokelastuvan kokous, s. 38 2/2010 TULIKOMENTOJA www.tulikomentoja.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimituskunta: Kuva taustalla: ”Ryynääminen”, Sirkka Ojala/pv Tykkimiehet ry Kalevi Virtanen Kalevi Virtanen Toimituskunnan puheenjohtaja [email protected] [email protected] Lauri Haavisto Aki Kinnunen Tero Mäenpää Sotilasasiantuntija Sirkka Ojala Verkkovastaava [email protected] Jukka Sippola Juhani Suni Lehden kiltasivut ja postitusrekisteri [email protected] [email protected] Ulkoasu: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja [email protected] Ilmoitusmyynti: Pertti Onniselkä / Happyback Oy [email protected] Paino: Kehitys Oy, Pori TOIMITUKSELLINEN AINEISTO Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 PALUS [email protected] [email protected] (kuvatiedostot) puh. 044 2100 572 tai 044 5505 948 ILMOITUSAINEISTO Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 PORI [email protected] puh. 0500 590 409, faksi (02) 6356 188 KILTASIVUJEN AINEISTO Juhani Suni, Seppäläntie 2 D 11, 13500 HÄMEENLINNA [email protected] puh. (03)6380 138, 0440 478 602 Osoitteenmuutokset on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Juhani Sunilta. Kansi: Tähystäminen, Sirkka Ojala/pv 2 Virtualisoitu torikahvila Internet on tämän päivän tori, nuorisokahvila, sode eli sotku, keskaribaari ja kirkonkylän kioski. Se on siis paikka, missä tavataan tuttuja, vaihdetaan kuulumiset ynnä pidetään kiinni omista mielipiteistä. Nii-in, mielipiteitähän ei juurikaan vaihdeta, eihän. Netistä löytyvät niin kymmenesosasekunnin tarkkuudella tikittävä ”aamukampa”, inttikaverien kuvakokoelmat kuin palvelusajan koettelemuksista kertovat tarinatkin – inttivitseistä puhumattakaan. Linkkejä näihin löytyy kirjoittamalla ”Kuukkeliin” sopivia hakusanoja. Tässä muutama linkki: http://tj.ryttyla.com/ http://www.inttikaverit.com/ http://tommisaarikangas.blogspot.com/2009/08/tykkimiessaarikangas.html http://irc-galleria.net/community/1982612-tyhma-saa-ollamuttei-tykkimies Inttislangia Aamukasa, varusmies, jolla on vielä paljon palvelusta jäljellä (monta aamua) Apupässi, päivystäjän apulainen, joka päivystää varsinaisen päivystäjän poissa ollessa ja yöllä päivystäjän nukkuessa. Arpoa, henkilön, joka ei osaa päättää, mitä tekisi, sanotaan arpovan. Yleensä tilanteessa, jossa vaadittaisiin nopeita päätöksiä. Arska väijyssä, vartiomies, jota ei ole olemassakaan Bordelli, yleinen epäjärjestys, epämääräinen sotilasosasto Burana 1000, telamiina DDR, Vekaranjärven varuskunta Dimmu, valopetroli, käytetään teltassa lamppulyhdyssä Hikiristi, aliupseerikoulun kurssimerkki Hotelli Hilton, RUK:n uusin kasarmirakennus Keppi, KP, kelpaa palvelukseen. Varuskuntasairaalasta saatava merkintä jonka mukaan varusmies kelpaa terveydentilansa puolesta palvelukseen. Levyttää, levätä vaakasuorassa asennossa, olla levynä Levytysasema, lepopaikka (myös “levyasema”) Lontoonrae, Burana Nurmipora, jääkäri Näppäily, nenän, korvan ja jne. tutkiskelu muodossa Sah, sotilasammattihenkilö. Palkattu, vakituisessa työsuhteessa oleva henkilö. SA-Int, Suomen armeijan Intendentuuriosasto, tai vaihtoehtoisesti Saatanasti Aamuja Ilman Naisia Tiedossa. Salmiakki, Upseerioppilaan ja -kokelaan arvomerkki, nimensä mukaan vinoneliön muotoinen. Virallisesti “kaulusneliö”. Sanasto löytyy laajempana versiona verkko-osoitteesta http://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Armeijaslangi. pääkirjoitus TULIKOMENTOJA 2/2010 Pääkirjoitus, Kalevi Virtanen . . . . . . . . . . 3 Minun sotaharjoitukseni Susanna Takamaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Mikä varusmiesjohtajia kiinnostaa Jyri Vilamo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Yhteishenkeä ja epäsuoraa tulta Miika Santala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Tarkastajan tervehdys, Aki Sihvonen . . . 7 Kustantajan palsta, Jouko Huhtala. . . . . 9 Sotilas ammattina, Riikka Tyrkkö . . . . . 10 Päättäjän piirut, Juha Korkeaoja. . . . . . 11 Sirolaopisto, kadetit ja korppi Jyri Paulaharju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Yhteishenki ja sisäinen huumori ratkaisevat, Ville Sillanpää. . . 13 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Museoesineet kertovat, osa 2 Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Tykkimiehenä ”Down Under” Leo-Johan Salo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni . . . . 16 Aitoja tykkimiestaitoja ja kuria ei lyödä laimin, Jaakko Bergqvist . . . . . 20 Yrjö Lindström In memoriam Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Ville-Veikko Vuorio Jääkäritykistöön Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Lauri Meriluoto In memoriam Jyri Paulaharju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Matti Vanonen In memoriam Jouko Alasjärvi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Eero Lampikoski In memoriam Alasjärvi, Huhtala, Vilamo. . . . . . . . . . . . 25 Tiedustelupatteristo on hyvässä iskussa Janne Sarpoma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Sosiaalinen media yhdistää Raimo Ojala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 MPK:lla tärkeä rooli asevelvollisten ja reservin koulutuksessa Harri Kainulainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Epäsuorantulen koulutus Maasotakoululla Ilkka Ikonen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Talvisodan toiminnalliset päivät: Menestys Tykistömuseolla Lauri Haavisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 Tykkimiehen opas tuli takaisin Jukka Sippola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 Perussuunta 2010 kilpailun voitto Suomeen, Jyri Vilamo . . . . . . . . . 35 Ryhmänjohtajana Kettukallion koulutuskeskuksessa Lauri Lähteenmäki . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Tykkikurssi Vekaranjärvellä Sini Timonen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 Kaverit ja kokelastuvan kokous Tapio Väisänen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 ILMESTYMISAIKATAULU Numero 3/10 4/10 Aineistopäivä Ilmestyy viikolla 15.8. 15.10. 38 47 Tulikomentoja 2/2010 Ulkoistaminen vai malli Cajander? Kuten tiedämme, maamme puolustusjärjestelmä perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Sotilaallisen järjestelmän tukena ja lisänä on vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestelmä, jonka kautta yksityinen kansalainen voi kouluttautua poikkeusolojen tehtäviin. Tämä virallinen totuus toistetaan usein erilaisissa juhlapuheissa, kutsunta- ja kotiuttamistilaisuuksissa sekä tietenkin ”Intin” eli ”Firman” julkaisuissa ja nettisivuilla. Mutta onko korkealentoisen sanahelinän takana uskottavia resursseja – siis rahaa, päätöksiä ja sitä tarkoittavaa toimintaa? Tykistön ja kranaatinheittimistön osalta tilanne näyttää juuri nyt valitettavan huonolta. Tykistön tarkastajan, eversti Aki Sihvosen mukaan vuoden 2011 marraskuun Rovajärven harjoitus näyttää supistuvan muutaman päivän mittaisiksi alueellisiksi harjoituksiksi. Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) puolestaan sanoi huhtikuussa Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa, että kaikkia armeijan kaipaamia osa-alueita ei hoideta omin voimin, vaan joillekin osaamisen aloille vahvuuksia haetaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Kun nämä kaksi lausuntoa yhdistää, mieleen hiipii väistämättä kysymys: aiotaanko epäsuoran tulen käyttö ulkoistaa maata puolustettaessa? Muutama vuosi sitten Rovajärven harjoitusta supistettiin huonoin tuloksin. Harjoitus on tykistöaselajin tapaan erittäin kustannustehokas ja monipuolinen järjestelmäharjoitus. Se on samalla voimannäyttötilaisuus ja erittäin suosittu useiden valtioiden sotilasasiamiesten vierailukohde. Sihvonen sanoo, ettei Rovajärven harjoitus ole vain tykistön ampumaharjoitus, vaan kattaa puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä, tiedustelun ja johtamisen, eritasoisten johtoportaiden erilaiset vaikuttamiskyvyt. Näiden yhteistoiminta ja järjestelmäosaaminen on kullanarvoista, jonka merkitystä on vaikea eurolla mitata. Harjoituksen alasajaminen on pois varusmiehiltä. Varusmiehet kuitenkin ovat juuri se joukko, johon maanpuolustustahto kylvetään ja josta tuleva henkilökunta rekrytoidaan, tarkastaja summaa. Häkämiehen lausunnon taustalla on tietysti kylmä realismi, mutta moni saattaa rivien välistä nähdä senkin, että puolustustamme määrätietoisesti ajetaan Nato-kuntoon. Kuitenkin pelkkä sana ”Nato” on vuosikymmenet jakanut suomalaiset kahteen leiriin. Viimeaikaiset lausunnot Suomen poliittiselta huipulta viestivät, ettei Suomen Nato-jäsenyys ole vielä ensi vuonna nimitettävänkään hallituksen agendalla, ja kaikki tietävät, ettei jäsenyys toteudu ainakaan Tarja Halosen presidenttikaudella. Jos Rovajärven harjoituksen alasajossa kysymys on toimintojen ulkoistamisesta, lienee perusajatuksena kuitenkin se, että maatamme on tarkoitus vastakin puolustaa? Jos taas syynä on väitetty rahapula, mieleen nousee eräs Aimo Kaarlo Cajander. Cajander oli Suomen pääministeri kolmeen otteeseen, viimeksi talvisodan alla 1937–39. Kesäkuussa 1939 hän ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja oli siirretty seuraaville vuosille. Tämä osoittautui virhearvioksi. Talvisodan syttyessä malli Cajander tarkoitti jalkaväkisotilaan henkilökohtaisen varustuksen osalta sitä, että osalle sotilaista ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö, minkä vuoksi sotilaat joutuivat taistelemaan mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. On selvää, ettei tärkeää epäsuoran tulen harjoitusta ja siihen olennaisesti liittyvää järjestelmäharjoituskokonaisuutta ajeta alas suinkaan rahanpuutteen takia. Rahaa on vaikkapa sitten – väkimäärällä mitaten – itseämme suurempien valtioiden pelastamiseen konkurssilta. Miettikääpäs, ”isot pojat”, tämä asia toistamiseen! Kalevi Virtanen 3 Minun sotaharjoitukseni SUSANNA TAKAMAA Reilu vuosi on kulunut siitä kun astelin Niinisalossa Tykistöprikaatin porttien läpi reserviin. Portin toiselle puolelle jäivät tunkkainen kokelastupa, kuluneet hyppykengät, eikoskaan-sopiva taisteluvyö ja oma rakas, rynnäkkökivääri. Edessä odottivat paluu opiskelujen pariin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä, siviilivaatteet ja joustavat aamuherätykset. Kaksi viikkoa kotiutumisen jälkeen soittelin jo varuskuntiin kysellen avoimista aliupseerien toimista. Olen aina tiennyt haluavani suorittaa varusmiespalveluksen. Niinisalossa palvelleiden kavereiden kautta aloin tuntea oloni kotoisaksi Kankaanpään metsissä ennen kuin olin edes käynyt varuskunnan alueella. Niinpä, kun “kutsunnat” tulivat ajankohtaisiksi, kehitin kaikki mahdolliset verukkeet päästäkseni nimenomaan Tykistöprikaatiin. Sinänsä käytännöllinen vaihtoehto, jos koti on Seinäjoella (140 km Niinisalosta) ja opiskelupaikka Joensuussa (450 km Niinisa- 4 losta). Niinisaloon Tykistöprikaatiin käsky viimein kävikin, ja palvelukseen astuin tammikuussa 2008. ”Haltuunotto” Jälkeenpäin ajateltuna peruskoulutuskausi oli ehkä koko palvelusvuoteni parasta aikaa. Kaikki alokkaat olivat samalla linjalla, kukaan ei juurikaan tuntenut toistaan ja asiat olivat kaikille uusia. Ehkä silloin pirpanan, joka oli jo lukiossa opetellut sotilasarvot ulkoa, oli helpompi pärjätä käytän- nön tilanteissa – eikä vähiten innokkuutensa vuoksi. Partiotaustan vuoksi kamiinaan saatiin valkia jouhevasti ja telttakin oli joskus pystytetty. Aina oli ollut selvää, että korkeinta mahdollista palveluksessa tavoiteltaisiin: RUKpaikkaa. Sen vuoksi Aliupseerikoulussa kilpailu kovenikin muiden vänrikin arvoa tavoittelevien kanssa, eivätkä asiat enää olleetkaan yhtä helppoja kuin peruskoulutuskaudella. ”First we take Manhattan… Kun armeijan käytäntö oli iskostunut selkärankaan, jäljelle jäi aselajin taitaminen. Tulenjohto kuulosti helpommalta mitä se AUK:ssa osoitti olevansa. Monet kurssitoverit olivat siinä parempia kuin minä, mutta kieltämättä jotkut myös paljon huonompia. Kerroin RUK-halukkuudestani kaikille, joiden uskoin kykenevän valintoihin vaikuttamaan ja suunnilleen kaikille muillekin. Kun koepisteet ilmestyivät ilmoitustaululle ja erään leirin päätteeksi kouluttajat ilmoittivat Haminan linja-autopenkin lunastaneet, myös oppilas Takamaa SS löytyi listalta. … then we take Berlin” Hamina oli kaikkea, mitä olin osannut toivoa, ja paljon enemmän, mitä olin osannut pelätä. Aselajioppi tuli vaativammaksi, oppimistahti kiihtyi, ja käytännön harjoittelu alkoi todenteolla. Lähes koko ajan tuntui siltä, ettei menossa pysy mukana. Siinä, missä pää alkoi hajota, alkoi myös terveys pettää. Kun Haminasta lähdettiin takaisin Niinisaloon, olin tyytyväinen, et- tä olin edes selvinnyt kurssin loppuun. Mutta se, mitä Haminassa ei käytännössä sujuvasti vielä taitanut, iskostui takaraivoon johtajakaudella tulenjohtoryhmän kanssa. Silloin viimeistään oppi, että kertaus on todellakin opintojen äiti. Loistavien kouluttajien sekä muutaman hienon palvelustoverin avulla tulenjohdosta tuli viimeinkin aselaji, jota koki osaavansa ja josta edelleen osaa olla ylpeä. ”Eniten opin itsestäni” Ja siihen, että kertaus on opintojen äiti: reilun vuoden reserviläiskokemuksella kertausaamuja on tullut jo vajaa kymmenen. Moni, varsinkin nainen, on kysynyt jälkeenpäin millainen kokemus varusmiespalvelus oli. Vastaan aina, että kävisin sen uudestaan, mutta en toista kertaa. Vaikka haluamaani aliupseerin virkaa ei auennut kotiutumisen jälkeen, olen löytänyt itseni yhä useammin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssitarjontaa selaamasta, sekä maakuntajoukkojen hakukaavakkeita etsimästä. Kandidaatin tutkintooni vaadittava seminaarityö on armeija-aiheinen. Armeija vastasi odotuksiani, ja murskasi osan niistä. Se oli ennen kaikkea itsestään oppimisen paikka. Jostain syystä armeija sopi minulle, ja uskon sen sopivan kaikille, jotka haluavat edes yrittää sopia sen kanssa yhteen. Varusmiesjohtajia kiinnostaa kavereiden tapaaminen ja ampumatoiminta JYRI VILAMO Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan Tykistökilta ry suorittivat vuoden 2009 aikana kyselyn pitämiensä varusmiesinfojen yhteydessä. Kysely suoritettiin JTR: ssä saapumiserissä 1/09 ja 2/09, sekä KARTR:ssä saapumiserässä 1/09. Kysely toteutettiin varusmiesinfon (n.45 min) lopuksi, jossa ensin esiteltiin yhdistysten järjestämää ja reserviläistoimintaa yleisesti. Painopisteenä esityksessä olivat kuitenkin toiminnallisemmat aktiviteetit. Tuloksia luettaessa on syytä huomioida, että ampumatoiminta ei ole kummankaan yhdistyksen ydintoimialuetta. Kohderyhmä Kaikki kolme varusmiesinfoa suoritettiin n.1-2vko:a ennen reserviin siirtymistä varusmiesjohtajien joukossa. Vastaaminen oli vapaaehtoista. Vastaajien kokonaismäärä oli N118, josta kokelaita N32, kersantteja N18 ja alikersantteja N62. Sotilasarvo jäi tuntemattomaksi kuudessa tapauksessa. Vastaajat edustivat KT ja KRH varusmiehiä (tj, t-as, mittaus ja viesti). Kyselyn tuloksia ei tule yleistää kaikkia varuskuntia ja/tai aselajeja koskevaksi. Kysely antaa kui- Kuva 1 tenkin yleisellä tasolla suuntalinjoja eri reserviläistoimintojen kiinnostavuudesta varusmiesjohtajien keskuudessa (Kuva 1). Eri toimintamuotojen kiinnostavuus järjestys ei muuttunut olennaisesti kun vastaajista karsittiin pois ne, jotka eivät olleet yleisellä tasolla kiinnostuneita reserviläistoiminnasta. Vastaajista kersantit olivat keskimääriin kiinnostuneempia reserviläistoiminnasta kuin alikersantit tai kokelaat. Armeijakavereiden tapaamien ja erilaiset ammuntatapahtumat ovat selvästi kiinnostavimpia toimintamuotoja. Yhdistysten kannattaakin miettiä tapahtumia järjestäessään miten yhdistää nämä kaksi toisiinsa. Muita huomioita tuloksista on kertausharjoituksien huomattavasti suurempi kiinnostavuus verrattuna vapaaehtoisiin harjoituksiin tai aselaji kursseihin. Kansainväliset tapahtumat koetaan myös vastaavia kotimaisia tapahtumia kiin- nostavammaksi. Perinnetoiminta ja esitelmät eivät herätä juurikaan kiinnostusta kohderyhmässä. Kouluttajana toimimista ei yllättäen koeta kovin kiinnostavaksi vaikka tästä olisi useimmiten suurta hyötyä tulevassa siviiliammatissa. Jäsenmaksun suuruus Kaikista kyselyyn osallistuneista 64% olisi valmis maksamaan jäsenyydestä reserviläisyhdistyksessä ja mahdollisuudesta osallistua toimintaan. Vastaajista jätti kohdan tyhjäksi (21%) tai laittoi vastaukseksi 0€ (15%). Voidaan tulkita, että jäsenmaksun suuruudella ei ole heille merkitystä. Toiminta ei kiinnosta heitä vaikka se olisi ilmaista. Reserviläisyhdistyksen jäsenyydestä oltiin vuositasolla valmis maksamaan hintahaarukassa 0-150€. Kaikkien vastanneiden (N93) kesken k-arvo oli 21€/vuodessa ja vähintään 1€ vastanneiden (N76) k-arvo oli 26€/vuodessa. Toiminnasta Jatkuu sivulle 8 >> Reserviläistoiminta yleisesti Armeijakavereiden tapaaminen SRA-ammunta Erittäin kiinnostunut Melko kiinnostunut En osaa sanoa Melko vähän kiinnostunut Ei lainkaan kiinnostunut Rata-ammunta Aselaji KH Retket ulkom. Ampumakilpailut Retket kotim. Mahd. osallistua muiden aselajien koulutukseen Sotilastaitokilpailut ulkom. Nimi: Susanna Takamaa Sotilasarvo: Reservin vänrikki Sotilaskoulutus: Tulenjohtaja Nykyinen työ: Yhteiskuntatieteiden opiskelija Harrastukset: Vaellus, partio, ainejärjestötoiminta Aselaji VEH Sotilastaitokilpailut kotim. Aselajikurssi Kouluttajana toimiminen Perinnetoiminta Esitelmät ja seminaarit 0% Tulikomentoja 2/2010 20% 40% 60% 80% 100% 5 Yhteishenkeä ja epäsuoraa tulta TEKSTI: MIIKA SANTALA, KUVA: PEKKA SIMONEN Aliupseerikurssin 1. jakso on jo takana ja kurssin 1/2010 oppilaat siirtyneet askeleen lähemmäs ryhmänjohtajan tai joukkueenjohtajan tehtäviä. Kurssin sisältö oli kovin erilainen verrattuna peruskoulutuskauteen, mikä oli odotettavissakin. Aliupseerioppilaalta vaaditaan enemmän suhteessa miehistöön, mikä välillä harmittaa, mutta myös raita arvomerkkilaatassa muistuttaa, miksi asiat menevät näin. Oppilasjohtajina ja -vääpeleinä toimineet voivat todeta, ettei valta aina ole mukavaa, kun joutuu myös kantamaan vastuun. Varsinkin, kun alaisina ovat vertaiset, joihin on jo muodostunut jonkinasteisia kaverisuhteita, on johtaminen paljon vaativampaa. Johtajana on pystyttävä tekemään enemmän työtä pienemmässä ajassa. Viikon johtajapestin jälkeen onkin taas helpompaa olla joukon mukana. Kurssin ohjelmatarjonta oli kattava, kokeita ja johtamiseen liittyviä opintoja sävytettynä koulutushaaran mukaisella käytännön harjoittelulla. Suurehkot määrät teoriaa verottivat monesti vapaa-aikaa, eikä aikaa siltikään tuntunut olevan tarpeeksi tiedon sisäistämiseen. Harmistus on suuri, kun illallakin pidetään koulutusta, vaikka päivällä olisi palveluksen lomassa ollut välillä luppoaikaakin. Vastapainona tälle pakkopullalle oli yritetty järjestää mm. liikuntakoulutusta, mikä oli todellakin hyvä, sillä nimenomaan fyysinen rasitus oli minimissä, kun liikunnan harrastamiseen varattu aika hukkui iltapalveluksien alle. Tästä 6 huolimatta tylsyys saattoi iskeä pintaan kerran jos toisenkin. Kun suurelle joukolle pidetään kokeita, on sanomattakin selvää, ettei kaikki suju aina jouhevasti. Hei, me testataan… Aliupseerikurssilla on oiva mahdollisuus testata myös itseään esimerkiksi leireillä. Kun pitää pärjätä hieman lyhyemmillä unilla, oman toimintakyvyn ja motivaation ylläpito vaatii ponnisteluja. Ryhmähenki kasvaa huomattavasti kurssin aikana, kun ihmiset alkavat tulla tutuiksi, ja toisten tuki ja huumori pelastavat huonoimpina hetkinä. Johtajakoulutuksen ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin korkeintaan perusteet jatkokoulutukselle ja koko seitsemän viikkoa on käytännössä koetta, jonka perusteella osa valitaan reserviupseerikurssille ja osa erikoisaliupseerikursseille. Loput jatkavat ryhmänjohtajakoulutuksen toiseen vaiheeseen. Kokeiden ja muiden testien tulosten vertailu ja niistä keskustelu oli monesti päällimmäisenä. Oppilaiden välillä oli aistittavissa jännittyneisyyttä, kun halukkaita Reserviupseerikouluun on aina enemmän kuin sinne lähtijöitä. …ja tetsataan! Kranaatinheitinlinjalla osaaminen ja koulutus keskittyvät raskaaseen heittimeen. Heittimen miehistön tehtävien harjoittelu oli olennainen osa kurssia, heti kokeiden jälkeen. Heitin itsessään on yksinkertainen ja sillä kyetään ampumaan nopeasti, mutta sen käytön hallitsemiseen täsmällisesti ja tarkasti vaaditaan paljon suoritteita. Lisävaatimuksena johtajien on kyettävä suorittamaan tasomittauksia ja tiedettävä, miten toimia viestimiehenä. Tuliasemaan saavuttuaan, on ryhmällä monta vaihetta ennen kuin heitin on ampumakunnossa. Näiden oppiminen kurssin aikana on todellinen haaste ja vaatii paljon kiinnostusta, kun monet asiat opetetaan kerran ja oletetaan osattavan siitä lähtien. Tulenjohto on tekninen koulutushaara, johon sisältyy paljon teorian opiskelua. Oppilailta vaaditaan kärsivällisyyttä ja keskittymisky- kyä, jotta pystyy sisäistämään lyhyen opintojakson aikana paljon aselajikohtaista tietoa. Koulutushaaran haasteellisuus sai pienilukuisen kurssin puhaltamaan yhteen hiileen. Hyvä yhteishenki oli tärkeä osa oppilaiden kahlatessa läpi tiiviin opintojakson. Kolme kategoriaa? Verrattuna alokaskauteen, oli ohi rientäneen kurssin aikana huomattavasti rennompaa, kun ei tarvinnut enää ihmetellä vallitsevia toimintamalleja. Aliupseerikurssi jakaa oppilaat kolmeen leiriin: niihin, jotka haluavat oppia, niihin, joiden kohdalla puolustusvoimien etu on ajanut oman edun edelle ja sitten kolmanteen osaan, joka on siinä välimaastossa. Erityisen nautittavaa eivät pitkät ja puuduttavat päivät ole varmasti kenellekään, mutta jälkeenpäin yhdessä koetut, kurjimmatkin tilanteet nostavat päätään iloisissa merkeissä. Kirjoittaja Miika Santala on Porin Prikaatista. Tällä hetkellä hän palvelee upseerioppilaana RUK:n Tuliasemapatterissa. TARKASTAJAN TERVEHDYS Huolenaiheita ja kiitettävää palautetta Maavoimien harjoitusjärjestelmä lyötiin lukkoon viime vuonna pitkällisen ja perusteellisen harkinnan ja valmistelujen perusteella. Valitettavasti toimintamenoresurssien vähyys on luomassa uhkatekijöitä ja muutospaineita jo nyt ja varsinkin ensi vuodelle. Toisaalta tykistömme on saanut myös mukavaa palautetta. Yrityksistämme ja ehkä saavutettavista vähäisistä säästöistä huolimatta näyttää vuoden 2011 marraskuun Rovajärven harjoitus supistuvan muutaman päivän mittaisiksi alueellisiksi harjoituksiksi. Tätä kokeiltiin muutama vuosi sitten huonoin tuloksin. Rovajärven harjoitus on erittäin kustannustehokas ja monipuolinen järjestelmäharjoitus ja voimannäyttötilaisuus. Harjoitus ei ole vain tykistön ampumaharjoitus, vaan kattaa puolustusvoimien yhteisiä suorituskykyjä, tiedustelun ja johtamisen, eritasoisten johtoportaiden erilaiset vaikuttamiskyvyt (ei vain tykistö), logistiikka ja huolto jne. Näiden yhteistoiminta ja järjestelmäosaaminen on kullanarvoista, jonka merkitystä on vaikea eurolla mitata. Mielestäni kaikille varusmiehille on annettava tehokkain mahdollinen koulutus positiivisine elämyksineen sekä taistelutahtoa ja uskoa kohottavine tapahtumineen. Varusmiehet on se joukko, johon maanpuolustustahto kylvetään ja josta tuleva henkilökunta rekrytoidaan! Uusia välineitä testataan Talven selkä on taittunut ja pitenevä päivä muistuttaa kesän lähestymisestä. Kevään tykistöllinen huipennus lähestyy. Maavoimien Esikunnan linjausten mukaisesti Rovajärven harjoitukset johtaa Tykistöprikaatin komentaja. Tarkasta- Tulikomentoja 2/2010 jana ohjaan harjoituksen valmisteluja. Itse harjoituksessa pyrin varmistamaan omalta osaltani palvelusturvallisuuden toteutumisen, korkean koulutustason (tinkimättömyys, tarkkuus, taistelukunto) ja tulevien suorituskykyjen kehittämiseen liittyvien tutkimus- ja kehittämistehtävien tarkoituksenmukaisen toteutuksen. Tämä ei onnistu yksin ja onneksi tukenani ovatkin useiden tykkiammattilaisten silmäparit ja ”tuntosarvet”. Maavoimien Esikunta on jatkanut kehittämisohjelmatyötään pyrkien priorisoimaan rajalliset resurssit mahdollisimman hyvin, jotta maavoimille syntyisi mahdollisimman ”soiva peli”, jossa soinnut ovat tasapainossa ja samassa vireessä. Esimerkkejä priorisoinnin lähtökohdista ovat mm. operatiiviset perusteet ja oleva järjestelmämme ml. sen elinjakson pituus ylläpitokuluineen. Mitä tämä kehittäminen tuo tullessaan tykistölle sekä sen rauhan ajan joukoille, varusmiehille ja reserviläisille? Tällä hetkellä en voi mennä asiassa kovin syvälle, mutta jotakin voinen valottaa. Tulenjohdon ja valvonnan välineiden ja erilaisten sensoreiden kokeilut ovat käynnissä. Lähivuosien hankinnoissa on merkittävää se, että nämä välineet eivät jää vain ”keihään kärjelle” eli valmiuspri- kaateille, vaan niitä pyritään hankkimaan kaikille tulenjohtoon ja maalinosoitukseen osallistuville ryhmille (vast.). Johtamisjärjestelmän puolella on tarkoitus edetä maavoimien digitalisoinnin mukana eri joukkojen ja järjestelmien yhteensopivuus säilyttäen. Uutena tekijänä voidaan nähdä esim. AHJO-järjestelmän seuraava sukupolvi, joka tukee tulenkäytön ja/tai vaikuttamisen optimoitua johtamista sekä FINGOPsuunnitteluprosessin käyttöönotto. Tykistölle kiitettävää palautetta Raskas raketinheitinjärjestelmä ja sen rauhan ajan koulutuksen edellytykset lähestyvät finaalia. Tätä kirjoitettaessa toimimme vielä tilapäisellä varomääräyksellä ja tiettyjen elementtien tekniset hyväksynnät ovat työn alla, mutta asiat etenevät pääosin suunnitellusti. Järjestelmän ammunnan hallinnan päivittäminen etenee suunnitellusti ja siitä informoidaan myöhemmin. Raskaita patteristoja päivitetään tulevaisuuden haasteiden mukaisesti. Modernit erikoisampumatarvikkeet ovat selvitysten ja tutkimusten kohteena. Tavoitteena on monipuolinen yhdistelmä suorituskykyjä, josta voidaan valita tarvittavat suorituskyvyt kuhunkin tulitehtävään mahdollisen optimaalisella tavalla käyttöön. Siinä oli vain muutama esimerkki. Emme ole toki unohtaneet suojaa, liikkuvuutta tai vaikka ampumatarvikkeiden täydennyskykyä. Meillä on tietoisia TUKSItulenjohtosimulaattorin vanhenemisesta. Usko on kova, että TUKSI:n korvaaminen voidaan käynnistää määritte- lytyöllä viimeistään ensi vuonna - saa nähdä onnistummeko? Koulutuksen saralla on Tykistökoululla käynnissä perusoppaiden päivitys ja ampumaopin tarkistaminen. Päivitys- ja tarkistustyön tukena on varsin mittava tutkimus- ja kokeilutoiminta. Tykistömme on monessa mukana - kärjessä. Vaikka emme näy mediassa esim. Afganistanissa, kyseistä operaatiota olemme tukeneet kouluttamalla viiden maan liki 80 kouluttajaa kouluttamaan paikallisen tykistön henkilöstöä sekä 10 Afganistanin tykistön henkilökuntaa. Tästä Tykistöprikaatin antamasta koulutuksesta on saatu kiitettävä palaute - well done! Viime vuoden Tykkimiesteoksi on valittu Tykistöprikaatin saavuttama laatupalkinto, ympäristösertifikaatti. Toivotan lukijoillemme miellyttäviä lukuhetkiä tykkimiesten lehden parissa ja samalla virkistävää loppukevättä ja alkavaa kesää. Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa kuntoilla! Aki Sihvonen Kirjoittaja on eversti ja tykistön tarkastaja. 7 >> Jatkoa sivulta 5 kiinnostuneiden (vähintään arvosanan 3 antaneet, N68) k-arvo oli 26€/vuodessa. Vastaajilla ei ollut tiedossa, että yhdistysten nuorisojäsenmaksu on tällä hetkellä 20€/vuodessa. Tiedonsaanti toiminnasta Vastaajilta tiedustelin myös eri tiedonsaantikanavien sopivuutta toiminnasta kertomisen. Skaala 1-5, jossa 1= Ei lainkaan sopiva, 5= Erittäin sopiva (Kuva 2). Tuloksista nähdään, että yhdistysten verkkosivut ovat tärkeässä roolissa samoin kuin perinteinen kirje on pitänyt hyvin pintansa. Jäsenlehdet ja e-mail viestit puolustavat myös hyvin paikkaansa. Facebook sosiaalisena mediana ei ole ainakaan vielä sillä tasolla, että yhdistysten kannattaisi panostaa vähäisiä voimavarojaan siihen suuntaan. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua tulevaisuudessa. Johtopäätökset ja soveltaminen Kysely on kohdistettu kahden aselajiyhdistyksen tarpeita silmälläpitäen mutta antaa yleistasolla reserviläisyhdistyksille kiinnostavaa tietoa siitä minkä tyyppinen toiminta nuoria varusmiesjohtajia kiinnostaa, mitä he olisivat siitä valmiita maksamaan ja mitä kautta viestintä tavoittaa heidät parhaiten. Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan Tykistökillan osalta tulokset puhuvat selvää kieltä ja ampumatoimintaan meidän kannattaa panostaa nykyistä enemmän. Nykyinen jäsenmaksu 20€ ei suuruudellaan tiputa nuoria pois yhdistysten jäsenyydestä. Syyt löy- tyvät muualta. Mistä? Siihen tämä kysely ei anna vastausta vaan vaatisivat jatkotutkimusta. Alustavia tuloksia hyödynnettiinkin jo viime syksynä kun yhdistykset pitivät yhteisen ampumaillan Helsingissä, Töölöntorinkadun ampumaradalla. Perjantai-iltana järjestettyyn tapahtumaan kutsuttiin nuoria ja uusia jäseniä. Heitä kehotettiin pyytämään mukaan myös aiheesta kiinnostuneita ystäviään ja armei- Kuva 2 ja kavereitaan. Tapahtuma onnistui hyvin ja aktivoi jäseniä toimintaan mukaan tavoitellusti. Vaikka tavoitteena ei ollutkaan varsinaisesti jäsenhankinta, niin tälläkin saralla saatiin yksi uusi naispuolinen jäsen liittymään ja mukaan toimintaan. Onnistunut tapahtuma saa jatkoa myös tänäkin vuonna. Kirjoittaja toimii markkinatutkijana kuluttaja- ja yritystutkimuksia suorittavassa yrityksessä. Kanavat Luen itse verkkosivuilta Kirje Luen itse jäsenlehdestä Säännöllinen e-mail viesti 1 krt/kk Facebook Puhelin 1= Ei lainkaan sopiva, 5= Erittäin sopiva uutisia Varusmiesten keskeytykset vähentyneet Asevelvollisuuslain muutokset voimaan Tämän vuoden tammikuussa palvelukseen astuneet ovat kestäneet niin fyysistä kuin henkistä rasitusta hyvin. Noin 80 % varusmiehistä suorittaa varusmiespalveluksensa. Tammikuussa varusmiespalvelukseen astui 13 500 alokasta. Kahdeksan ensimmäisen viikon aikana keskeyttäneitä oli vain 12,6 prosenttia, kun keskeyttämisprosentti aikaisemmin on ollut 14. Keskeytyksissä suurimpana syynä ovat lievät mielenterveyden ja käyttäytymisen häi- Asevelvollisuuslaki ja naisten vapaaehtoista palvelusta koskeva laki ovat saaneet pieniä tarkennuksia. Tärkeimmät muutokset koskevat asevelvollisen terveydentilaa koskevien tietojen luovuttamista, vapautusperusteisiin vetoamista kahden valtion kansalaisen asevelvollisuuden suorittamisen osalta sekä ulkomailta palvelukseen tulevan matkakorvauksia. Muutokset astuivat voimaan 15.3.2010. KUVA: SIRKKA OJALA 8 riöt (39 %). Toisena suurena syynä keskeyttämiseen ovat tuki- ja liikuntaelin sairaudet ja oireet (22 %). Uusien alokkaiden parantunut motivoituneisuus on tämän kehityksen takana. Palvelukseen saapuu alokkaita, jotka ovat valmiita ja motivoituneita suorittamaan varusmiespalvelustaan. Siviilipalvelukseen siirtyneiden määrä on pysynyt samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Siviilipalvelukseen siirtyi peruskoulutuskaudella 2,3 %. Asevelvollisuuslakia on tarkistettu tietojen luovuttamista koskevien säännösten osalta niin, että lääkäri voi saada asevelvollisen terveydentilaa koskevia tietoja suoraan toiselta lääkäriltä tai esimerkiksi mielenterveystoimistolta. Edellytyksenä on, että tiedot ovat välttämättömiä asevelvollisen palveluskelpoisuuden määrittämiseksi. Tiedon saa antaa myös oma-aloitteisesti. Aikaisemmin tiedonvaihto tapahtui sotilasviranomaisen välityksellä. Kahden valtion kansalainen, joka on asunut pitkään ulkomailla, voi saada vapautuksen asevelvollisuuden suorittamisesta. Sääntelyä on täsmennetty niin, ettei vapaut- tamisperusteeseen voi vedota enää sen jälkeen, kun henkilö on aloittanut varusmiespalveluksen tietoisena vapauttamisperusteesta. Ulkomailta palvelukseen tultaessa tehtyä matkaa ei korvata ilman erityisen painavia syitä, jos matka on alkanut aikaisemmin kuin neljä viikkoa ennen palveluksen alkamista tai se tehdään yli neljä viikkoa kotiutumispäivän jälkeen. Muutoksenhakua koskevaa sääntelyä on täydennetty siten, että myös joukko-osaston päätöksestä haetaan muutosta kutsunta-asiain keskuslautakunnalta. Valitusta edeltävän oikaisuvaatimusmenettelyn käyttöala on myös laajennettu. Lehtemme tällä palstalla on jatkossa tarkoitus kertoa lyhyesti Tykkimiehet ry:n hallituksen tekemistä päätöksistä sekä suunnitelmista. Palsta pyrkii täten olemaan yhdyslinkki niin jäsenistön kuin kiltojenkin suuntaan. Yhdistyksen lippulaivalla Tykistömuseolla on lehdessä edelleen oma palstansa ja siellä kerrotaan tarkemmin museon tapahtumista. Neuvottelukunta on aloittanut toimintansa. Puheenjohtaja Matti Vuorian johdolla pidettiin ensimmäinen kokous 22.3.2010 Varman toimitiloissa. Yhteisöjäsenien edustajat osallistuivat tilaisuuteen kiitettävästi. Kokouksen tärkeimmiksi keskusteluaiheiksi muodostuivat Tykistömuseon kehittäminen, taloudellisten resurssien hankinta museotoiminnan mahdollistamiseksi sekä kiltojen toiminta. Näihin asioihin pyritään tulevissa kokouksissa löytämään lääkkeitä. Museon suuri haaste tulee olemaan Pääesikunnan suunnitteluosaston sotilasmuseotoiminnan kehittämistä koskeva suunnitelma, josta edellisen numeron museopalstalla jo kerrottiin. Se tulee teettämään niin museossa kuin yhdistyksessä paljon suunnittelutyötä ja vaatimaan myös taloudellisia panostuksia. Taloustilanne vakaa Yhdistyksen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vakaa. Meidän pitää kuitenkin koko ajan varautua talouselämässä tapahtuviin muutoksiin. Informaation lähettäminen jäsenyhdistyksien suuntaan on tähän asti muodostanut oman haasteensa. Palstalla pyritään ainakin osittain korjaamaan tätä puutetta. Itse killoilla suurin haaste on jäsenmäärän väheneminen ja varsinkin nuorten jäsenten puute. Neuvottelukunta pitää tämän vuoden aikana vielä kaksi kokousta, elo- ja marraskuussa. Yhdistyksen ja Tykistömuseon toiminnan pitkäjänteisemmäksi kehittämiseksi käynnistetään kevään ja kesän aikana työvaliokunnan johdolla toiminta- ja taloussuunnitelman (TTS) 2011-2014 laatiminen. Suunnitelma tulee sisältämään yhdistyksen sekä museon suunnitelmat. Vuosi 2011 suunnitellaan tarkkaan ja muut vuodet pääpiirteisemmin vuoden 2011 suunnitelman pohjalta. Pääpaino suunnitelmassa on luonnollisesti museon toimintojen kehittäminen, korjaustoiminta ml. sekä budjetti. Suunnitelmat laaditaan siten, että ne voidaan tuoda yhdistyksen syyskokouksen käsiteltäväksi lauantaina 23.10.2010. Toivotaan, että laitatte tämän päivämäärän jo nyt kalentereihinne, jotta voitte runsaslukuisasti osallistua kokoukseen. Historiikki pian painosta Yhdistykselle on kevätkokouksen jälkeen tullut neljä suruviestiä. Yhdistyksemme jäsenistä kutsun viimeiseen iltahuutoon ovat saaneet lääkintäneuvos Lauri Pyykönen, valtiotieteen maisteri, ekonomi Lauri Meriluoto sekä yhdistyksemme pitkäaikainen toiminnanjohtaja, eversti Eero Lampikoski. Yhdistys oli runsaslukuisesti saattamassa Eero Lampikoskea häntä viimeiselle matkalleen. Lisäksi ansioitunut tykkimies, kenraalimajuri Matti Vanonen on poistunut joukostamme. Lehden tilaajarekisterit on tarkistettu numeron 1/2010 ilmestymisen jälkeen. Mikäli postituksessa on edelleen virheitä, pyydetään siitä ilmoittamaan oman yhdistyksen sihteerille. Vain tällä tavoin pystytään takaamaan lehden tulo oikeaan osoitteeseen. Eversti Jouko Kivimäen kirjoittaman Suomen Tykistömuseon 30-vuotishistoriikin käsikirjoitus on valmis ja se on tällä hetkellä taittovaiheessa. Historiikki julkistetaan museolla leiripäivänä 18.6.2010, minkä jälkeen kirjaa on saatavissa museolta. Pietariin ja Karjalan kannakselle suunniteltu retki 13.16.5.2010 peruuntui vähäisen osanoton vuoksi. Tämän aiheutti varmasti se, ettei ilmoitusta saatu edellisen lehden sivuille. Nyt lukijakunnalta toivotaan hyviä esityksiä uuden retken kohteeksi. Kirjoittaja on Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja ja eversti evp. Häkämiehen mukaan kaikkia armeijan kaipaamia osaalueita ei hoideta omin voimin, vaan joillekin osaamisen aloille vahvuuksia haetaan kansainvälisestä yhteistyöstä. Samalla Suomi voi vastaavasti saada hoidettavakseen jotakin toisen maan tai maaryhmän puolesta. Suomi on kaikissa kriisitilanteissa riippuvainen yhteistyöstä muiden maiden kanssa, ja Lissabonin sopimus velvoittaa avunannon antamiseen ja vastaanottamiseen. Globalisaatio ja laajat riippuvuussuhteet ovat ministerin mukaan luoneet tilanteen, jossa täysin itsenäinen puolustus ei ole enää mahdollinen. Häkämies korosti, että joidenkin naapurien tapaan Suomi ei nosta kriisinhallintaa kansallisen puolustuksen sijalle. Puolustusministeri luonnosteli omia näkemyksiään seuraavalla vaalikaudella, jonka aikana on odotettavaissa runsaasti muutoksia. - Suomi tarvitsee jatkossakin asevelvollisuuteen perustuvan reservin. Koko maan puolustuksesta ei luovuta, mutta keinot muuttuvat, Häkämies summasi. Jouko Huhtala uutisia Puolustusministeri Jyri Häkämies: Itsenäinen puolustus ei enää mahdollista Itsenäinen puolustus ei ole Suomelle enää mahdollista eikä kyse ole edes valinnan mahdollisuudesta, puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) totesi Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa. Puolustusvoimien miesvahvuutta supistetaan, varuskuntia lakkautetaan ja koulutusta sopeutetaan, hän luetteli. Vaikka 2020-luvun armeija on ny- Tulikomentoja 2/2010 kyistä oleellisesti pienempi, se on voimaltaan suorituskykyisempi, Häkämies sanoi Helsingin Sanomien huhtikuussa julkaisemassa jutussa. 9 Sotilas ammattina RIIKKA TYRKKÖ Järjestyksessään toinen Kenttätykistön Sotilasammatillinen Opintojakso 1 käynnistyi Niinisalossa Tykistökoululla 20.7.2009. Opintojakson aloitti yhteensä kahdeksan sotilasammattihenkilöä tarkoituksenaan opiskella kenttätykistön perustaitoja. Näiden kahdeksan opiskelijan lisäksi joukkoon liittyi vielä tuliasemakurssin ajaksi kaksi sotilasammattihenkilöä, jotka suorittivat kurssin saadakseen oikeudet toimia varotehtävissä rauhan ajan kovapanosammunnoissa. Opintojen alussa opiskelijoilla oli edessään tiukka 21:n opintoviikon rupeama useine harjoitteluineen maastossa. Tarkoituksenahan ei ole tuottaa kirjaviisaita johtajia, vaan erityisesti käytännön taitajia. Opiskelija, mutta myös kouluttaja Opintojaksoon osallistuvilla on taustallaan varusmiespalvelus, johtajakoulutus ja virka puolustusvoimissa. Varsinaisesti työelämää on henkilöstä riippuen muutamasta päivästä useaan vuoteen. Tarkoituksena on sekä varusmiesaikana opittujen taitojen syventäminen että uusien kenttätykistön perustaitojen oppiminen ja niissä harjaantuminen. Näin ollen opintojakson aikana opiskelijat opettelevat toimimaan eri tehtävissä niin pataljoona- kuin patteristoympäristössä. Näiden opintojen aikana on tarkoituksena tuottaa opiskelijoille oikeudet toimia tykinvalvojana, tulipatterin tulijaoksen valvojana ja taisteluvälinealiupseerin valvojana. Sen lisäksi, että opiskelijat saavat oikeudet toimia useassa varomääräyksellisessä tehtävässä, saavat he myös pätevyyksiä toimia erilaisissa sodanajan tehtävissä. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi tulipatterin jaosjohtajan ja tulenjohtajan tehtävät. Erilaisten tehtävien lisäksi opiskelijoiden tulee perusvälineiden ja -laitteiden käsittely niin tuliasema-, viesti-, mittaus- kuin tulenjohtotoimintaankin liittyen. Kolmiportainen koulutus Opintojakson jälkeen opiskelijoiden tiet jatkuvat takaisin pe- rusyksiköihin. Perusyksiköissä he toimivat varusmieskouluttajina kaikissa kenttätykistön koulutushaaroissa. Vähintään seitsemän palvelusvuoden jälkeen on suurimmalle osalle sotilasammattihenkilöistä edessä sotilasammatillinen opintojakso 2, jossa aselajin toimintaa koulutetaan jälleen hieman laajemmassa kokonaisuudessa. Viimeinen osakokonaisuus sotilasammattihenkilöiden koulutuksessa on sotilasammatilliset mestariopinnot, jonka suorittavat enää vain pieni osa aikaisempien opintojaksojen suorittajista. Kenttätykistön sotilasammatillinen opintojakso päättyi 11.12.2009. Kyseiseen päivään mennessä joukosta koulutettiin ammattitaitoisia, vastuuntuntoisia ja tinkimättömästi varomääräyksiä noudattavia rauhanajan kouluttajia ja sodanajan johtajia. Opinnot jakautuvat viiteen osajaksoon, jotka ovat: 1. joukkueen tulenkäytön suunnittelu ja johtaminen, 2. tulipatterin toiminta, 3. komppanian ja tulipatterin viestitoiminta, 4. ohjattu harjaantuminen kenttätykistön kouluttajien tehtäviin ja 5. kenttätykistön johtajana harjaantuminen. uutisia Maavoimille uusia partioajoneuvoja Puolustusvoimat hankkii 16 RG 32M -partioajoneuvoa. Hankinnan arvonlisäveroton arvo on 6,2 miljoonaa euroa. Pääosa ajoneuvoista toimitetaan puolustusvoimille lokakuussa 2010. Tehtyyn hankintasopimukseen sisältyy lisähankintavaraus seitsemästä ajoneuvosta. Osa ajoneuvoista kohdistetaan suomalaiselle kriisinhallintajoukolle Afganistanissa. Suomeen jäävät ajoneuvot mahdollistavat joukkojen koulutuksen kotimaassa, muun muassa osallistuttaessa Euroopan Unionin taisteluosastoon. Ajoneuvon käyttö painottuu kansainvälisten sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden partiotehtäviin. Ajoneuvo on suojansa vuoksi tarkoituksenmukainen myös tiedustelu- ja suojaustehtävissä, joissa on varauduttava iskujen kohteeksi joutumiseen. RG-32M -partioajoneuvon tekniset ominaisuudet RG-32M -partioajoneuvo. Kuva: Puolustusvoimat. 10 Moottori: Steyr, iskuntilavuus 3,2 l, ahdettu ja välijäähdytetty, käyttövoima diesel, max. teho 135 kW Vetojärjestelmä: 4x4 Omamassa: 7 100 kg Kantavuus: 820 kg Pituus: 5,42 m Leveys: 2,14 m Korkeus: 2,43 m Istumapaikkoja kuljettajan lisäksi: - ohjaamossa 1 - kuormatilassa 3 Varustelu: vetokoukku, vinssi, suojasavunheittimet, ikkunaverkot, turvatäyterenkaat, ABS-jarrut Valmistusmaa: Etelä-Afrikka Afganistan askarruttaa Laki puolustusvoimista määrittelee Suomen puolustusvoimien ensisijaiseksi tehtäväksi Suomen puolustamisen. Muut tehtävät ovat muiden viranomaisten avustaminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Suomella on pitkät perinteet kriisinhallinnan alalla. Suezin kriisistä eli vuodesta 1956 alkaen olemme osallistuneet rauhanturvatehtäviin. Osallistumalla rauhanturvatehtäviin Suomi on halunnut kantaa kansainvälistä vastuutaan rauhan ylläpitämiseksi. Suomen panos on ollut vahva sekä laadullisesti, että määrällisesti. Väestömäärään suhteutettuna osallistumisemme on ollut maailman huipputasoa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat saavuttaneet suurta kunnioitusta korkean osaamisensa ansiosta. Monipuolinen siviiliosaaminen yhdistettynä hyvään sotilastaitoon ja rauhalliseen luonteeseen on nostanut suomalaiset rauhanturvaajat maailmanmaineeseen ohi ammattiarmeijoiden sotilaiden. Toimiessamme puolueettomina rauhantilan varmistajina konfliktin osapuolten välillä edellä mainitut vahvuudet ovat korostuneet. Kun Suomi vuoden 2002 alusta päätti osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon maan pohjoisella alueella, näytti tilanne siellä pitkälti samanlaiselta kuin aikaisemmissa rauhanturvaoperaatioissamme. Tilanne oli rauhallinen joskin jännittynyt. Tehtävänä oli varmistaa rauhantilan säilyminen alueella ja siten luoda edellytykset siviiliyhteiskunnan perusrakenteiden luomiselle. Tilanne Afganistanissa on muuttunut täysin operaation alkamisen jälkeen. Maan eteläosissa ISAF-joukot käyvät avointa sotaa. ISAF on konfliktin osapuoli, joka tukee Afganistanin hallitusta taistelussa teleban-kapinallisia vastaan. Karzain hallituksen demokraattisuus ei ole vahvalla pohjalla. Viimeksi kuluneen vuoden aikana väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet myös maan pohjoisosissa. Tulikomentoja 2/2010 Vastuu siitäminen afgaaneille? Toiminnan luonne on muuttunut myös Saksan alaisuudessa olevan ruotsalais-suomalaisen joukon alueella. Toimintaa kuvataan taisteluksi kapinallisia vastaan. ISAFin strategiaa on uusittu viime kesästä lähtien. On korostettu kokonaisvaltaista lähestymistapaa, tavoitetta suojella afgaaniasukkaita ja siten voittaa heidän luottamuksensa ja tukea Afganistanin omien turvallisuusorganisaatioiden eli armeijan ja poliisin kouluttamista sen mahdollistamiseksi, että vastuu voitaisiin siirtää näille niin pian kuin mahdollista. Saavutetaanko uudella toimintamallilla parempia tuloksia kuin tähän asti. Kyetäänkö joukkojen lisäämisellä ja Afganistanin kansallisen armeijan koulutusta tukemalla mahdollistamaan vastuun siirron aloittaminen vuoden puolentoista sisällä paikallisille viranomaisille. Saadaanko huumetalous kuriin ja korruptio aisoihin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vielä ei ole vastausta. Samalla kun Suomen eduskunta hiljattain hyväksyi joukkojemme määrän väliaikaisen lisäämisen 145:stä 195:een, eduskunta totesi, ettei kriisiä voida ratkaista sotilaallisin toimin ja samalla päätettiinkin vahvistaa myös Suomen siviili- kriisinhallintapanostusta. Tästä huolimatta tosiasiaksi jää, että toimenpiteet edelleen painottuvat selvästi sotilaalliselle puolelle niin Suomen kuin koko ISAFinkin osalta. Johtopäätöstenkin aika voi tulla Eduskunta edellytti myös, että kriisinhallinnan tavoitteiden toteutumista pitää arvioida säännöllisin välein. Loogisesti tämä tarkoittaa sitä, että ellei myönteisiä tuloksia synny, on tehtävä tarvittavat johtopäätökset. Jos tilanne Suomen toiminta-alueella muuttuisi eteläosan kaltaiseksi avoimeksi sodaksi – mikä ei kuitenkaan nyt näytä todennäköiseltä – joutuisimme harkitsemaan osallistumistamme uudessa tilanteessa. Mielestäni Suomen ei pidä olla mukana aktiivisessa sotilaallisessa rauhaan pakottamisessa. Puolustusvoimamme, joihin kriisinhallintajoukot kuuluvat, rakentuu yleisen asevelvollisuuden perustalle, joka saa oikeutuksensa perustuslain maanpuolustusvelvoitteesta. Tämä velvoite ei tietenkään voi ulottua koskemaan osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan ja siksi toiminta perustuukin kaikilta osin vapaaehtoisuuteen. Puolustusvoimiemme legitimiteetin säilymisen kannalta on tärkeää tarkkaan harkita, millaisiin kansainvälisiin tehtäviin joukkojamme lähetetään. Toivottavasti ISAFin uusi strategia johtaa konfliktin rauhoittumiseen niin, että vastuuta Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille voidaan ryhtyä siirtämään suunnitellun aikataulun puitteissa ja vastaavasti voidaan vähentää sotilaallisen kriisinhallinnan joukkoja alueella. Juha Korkeaoja Kirjoittaja on reservin majuri, kansanedustaja (kesk.)ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. 11 Kadetit ja korppi heitinpatteristossa Schönberg ja allekirjoittanut sijoituimme Rovamännikköön Heitinpatteristoon. Meidät määrättiin patteriupseereiksi ja majapaikaksi tuli teltta. Patteriston neuvostoliittolaiset 120 mm:n raskaat kranaatinheittimet vuosimallia 1938 olivat komeassa rivissä leirin heitinpihalla, lipputangon vieressä. Vetäjinä olivat White-puolitela-autot, joissa kyllä riitti tehoa, mutta joiden kumitelat katkeilivat Rovajärven louhikkoisessa maastossa turhan herkästi. TEKSTI JA KUVAT: JYRI PAULAHARJU Englannissa tapahtui sitten 1920-luvulla läpimurto. Rakenneltiin Stokes-heitin, jossa putki lepäsi haaratuen varassa. Mutta vielä olennaisempi oli kranaatin muodon muutos, siirryttiin pisaranmuotoiseen ja pyrstöohjattuun ammukseen, syntyi niin sanottu Brandt-malli. Näitä uusia aseita esiteltiin Suomessa tykistön tarkastaja kenraalimajuri Vilho Nenoselle 1920-luvun lopulla. Perkjärven onnistuneiden koeammuntojen jälkeen hankittiin Stokes-heittimiä maahamme, joka siten sai tiettävästi ensimmäisenä maailmassa jalkaväelle oman, orgaanisen kaaritulituen. Kevyet kranaatinheittimet vastasivat monessa suhteessa jalkaväen toiveita. Mutta ruokahalu kasvoi syödessä. Haluttiin raskaampaa ja kauemmaksi kantavaa heitinmallia. Sotilasjohto katsoi olevan aiheellista selvittää raskaan heittimen mahdollisuudet. Tampella aloitti jo vuonna 1935 raskaan 120 mm:n kranaatinheittimien suunnittelun. Aseen prototyyppi oli valmis ennen talvisotaa. Sarjatuotantoon päästiin kuitenkin vasta vuonna 1940 kun ensin oli saatu päätökseen kevyen heittimen suuri valmistuserä. Syntyi malli 120 krh 40. Mainittakoon, että suomalainen raskas heitin tuli niin suosituksi, että sitä jopa vietiin Ruotsiin jatkosodan aikana runsaat 200 asetta. Sotasaalisheittimet 1941 Jatkosodan aikana kesällä 1941 saatiin Kannaksen suurmoteista sotasaaliiksi suuri määrä neuvostoliittolaisia 120 mm:n raskaita heittimiä mallia 1938. Valittiin kaksitoista parasta ja niille ampumatarvikkeet, perustettiin Kranaatinheitinpat- 12 Sirola-opiston telttakyltti Kranaatinheitin kehittyi aseteknisesti suustaladattavista mörssäreistä ja I maailmansodan miinan- ja kaasunheittimistä. Erityisesti jalkaväki toivoi asetta, jolla voitaisiin tulittaa mäkien ja rakennusten taakse ja joka tehoaisi erityisesti elävään voimaan. Lisäksi aseen tulisi sopia jalkaväen välittömäksi tulitueksi. Asesuunnittelijat ryhtyivät töihin ja niin syntyivät ensimmäiset, yksinkertaiset kranaatinheittimet. Lavetti- eli jalusrakenteet noudattivat edelleen suustaladattavien mörssäreiden maatukia, ammukset olivat kenttätykistön projektiilien kaltaisia, pyrstöttömiä. teristo 1, joka toimi kenttätykistön ampumasäännöillä ja tavoilla. Patteristo lakkautettiin kevättalvella 1942. Päämajan antaman tiedon mukaan kranaattien tuotanto ei kattanut kulutusta. Myöhemmät selvitykset paljastivat taustalta aselajikateutta. Sotien aikana Niinisalossa toimi Kaasusuojelukoulu, jonka varustukseen kuuluivat muun muassa heittimet. Puolustusvoimien vuoden 1952 uudelleen järjestelyjen yhteydessä muodostettiin Kaasusuojelukoulusta Heitinpatteristo, joka liitettiin Kenttätykistörykmentti 2: een sen II Patteristona. Kalustona olivat venäläiset 120 mm:n raskaat heittimet malli 1938. Myöhemmin, vuonna 1960, heittimet vaihdettiin tykkeihin. Heitinpatteriston tuli oli tarkkaa, kerran jopa voitettiin Rovajärvellä tykistön arvokkain palkinto, Nenosen tykki, kovan kisan päätteeksi. Vuosia sitten raskas heittimistö liitet- tiin virallisesti osaksi kenttätykistöä. Kehä oli kiertynyt umpeen. Tykistökadetit Heitinpatteristoon kesällä 1954 Tykistökadettien koulutukseen kuului 1950-luvulla, kuten nykyäänkin, peruskoulutuksen jossain vaiheessa joukko-osastopalvelu. Kesän 1954 Rovajärven tykistökadettien leirikoulutuksen alkuajat Rovajärvellä alkoivat Rovamännikössä yhteisessä opetuksessa. Koska kouluttajamme oli majuri Paavo Sirola, oli hyvin luontevaa laittaa telttojemme eteen kyltti ”Sirolaopisto” ja varmemmaksi vakuudeksi kypärä sen päälle. Täytyihän jollain tavalla erottua silloisesta siitä toisesta samannimisestä opistosta, joka tähtäsi aivan muuhun kuin majuri Sirolan oppilapset. Yhteinen jakso päättyi siirtymiseen eri harjoituspatteristoihin. Muistaakseni ainakin kadetit Sakari Karhu, Veikko Aurinkomittausta ja nokosia Kerran eräässä tuliasemaharjoituksessa oli suunnan tarkistuksessa ongelmia. Silloin pälkähti päähäni suorittaa aurinkomittaus heittimen suuntaimella. Käskin miesten nostaa heittimen tuliasemasta kaltevalle pinnalle, ja sitten auringon kuva heijastettiin suuntaimen kautta patteriupseerin tasolle ja kellosta napattiin aika. Eikä muuta kuin laskemaan taulukon avulla suuntaa. Onnistuihan se ihan hyvin. Patteriston komentaja everstiluutnantti Allan Illukka kuultuaan tästä epäpyhästä tempusta kyseli myöhemmin tarkkaan menetelmää ja ihmetteli tulosta. Leiripäiviin kuului myös pioneeritöitä. Heitinpatteristolle oli määrätty sotatien pätkän rakentaminen Kuikkape- ”kivilinko” rään. Urakkaan sisältyi kivikon raivausta, osin räjäyttämällä, osin kangilla vääntäen. Hetteisen suon yli rakennettiin telatie. Puutavara kaadettiin lähistöltä ja kansilankut sahattiin kenttäsirkkelillä. Me kadetit saimme ensiarvoista sotaoppia. Kerran palattuamme takaisin tietyömaalta leirille, havaitsimme että kadetti Schönberg puuttui. Kukaan ei tiennyt mihin hän oli mennyt. Sakari Karhun kanssa lähdimme peräämään kaveriamme ja kas kummaa löysimme hänet. Hän oli päiväurakan jälkeen mennyt isoon työkalulaatikkoon varjoon lepäämään ja nukahtanut sinne. Veikko kuorsasi tyylikkäästi laatikossa kun havaitsimme hänet. Korpin ”kosto” Patteriston iltahartaus pidettiin aina heitinpihalla. Eräänä iltana kenttäpiispa seurueineen oli läsnä tilaisuudessa. Patteristo oli rivissä ja kesäillan rauha laskeutui Rovajärven rantamille. Piispan aloittaessa puheensa havaitsimme, että yhden heittimen aisalle istahti majuri Oskari Kankareen kesy korppi. Piispan korottaessa ääntään saarnansa tietyissä kohdissa korppi vastasi arvokkaasti aisaltaan kovaäänisesti ”kraak!”. Tätä vuoropuhelua jatkui koko kenttähartauden ajan. Miesten oli vaikea olla vakavina! Tilanteen seurauksena Kankare sai käskyn lopettaa korppi tai ainakin pitää sitä häkissä. Korppi livahti kuitenkin jälleen vapauteen ja teki tepposia. Sotilasasiamiesten vieraillessa Rovajärvellä heidän ohjelmaansa kuului myös suomalainen sauna. Vieraat olivat sitten tykistöntarkastajan saunassa Rovajärven rannalla, korppipeijooni lenteli lähistöllä ja näki jotain kiiltävää. Neuvostoliiton sotilasasiamiehen silmälasit olivat saunan verannan kaiteella. Korppi sieppasi lasit, kiikutti ne keskelle järveä ja pudotti kakkulat sinne. Esirippu! Hyviä muistoja Heitinpatteristossa olimme todella hyvissä muonissa. Patteriston huoltopäällikkö, kapteeni Samppa Louhi omasi taianomaisen kyvyn hankkia henkilökunnalle jotain ylimääräistä ohi armeijan kalorilistan. Koulutusjaksomme oli mielenkiintoinen. Opimme tuntemaan raskaan heittimen tehon ja mikä kiintoisinta, joskus tuliasemien ollessa vaaran rinteellä saattoi sieltä nähdä iskemät seuraavalla, kaukaisella vaaralla. Patteriupseerin tehtävät hallittiin leirikauden lopulla hyvin. Tarkkana oli oltava tuliasemissa erityisesti kiivaassa tulitoiminnassa, ettei satu kohtalokkaita kaksoislatauksia. Me kadetit katsoimme, että koska meistä tuli heitinmiehiä, niin laitetaan teltan eteen iso kivenmurikka vipusimelle ja laatta viereen ”242 krh/54”. Kyllähän se herätti huomiota. Pari vuotta myöhemmin olin jälleen hetken aikaa komennettuna Heitinpatteristoon Rovajärvellä ja silloin kadettiajan opit olivat kullanarvoisia. Heitinpatteriston kyltti Viestihiihtokilpailussa( 10 km) Ville Sillanpää hiihti AUK:n tulenjohtolinjan joukkueessa, joka tuli hopealle. Yhteishenki ja sisäinen huumori ratkaisevat TEKSTI: VILLE SILLANPÄÄ, KUVA: SIRKKA OJALA/PV Kun astuin palvelukseen tammikuun 11. päivänä, mietteet olivat vähän sekavat. Mielessä pyörivät ajatukset siitä, että täällä tulen viettämään elämästäni vähintään puoli vuotta. Tutustuttuani tupa- ja jaoskavereihin, olin iloinen siitä, että ryhmä tuli hyvin keskenään toimeen ja kaikilla oli mukavaa. Peruskoulutuskausi leireineen vierähti suunnattoman nopeasti ja kaikki pääsivät monta kokemusta rikkaampina kohti valapäivää. Saapumiserän 1/10 vala järjestettiin Kankaanpään torilla. Räntäsateesta huolimatta tilaisuus keräsi satoja silmäpareja, jotka etsivät riveistä niitä omia alokkaitaan, jotka kohta nimitettäisiin tykkimiehiksi. Alokaskausi oli ohi ja erikoistuminen saattoi alkaa. Osa alokaskauden ryhmästä pääsi aliupseerikouluun itse mukaan lukien, ja toiset jäivät erikoistumaan miehistön tehtäviin viesti- ja tulenjohtojaoksiin. Aliupseerikoulussa näki heti että meistä oltiin tekemässä esimerkillisiä ja ammattitaitoisia varusmiesjohtajia. Koulutus oli mielenkiintoista ja monipuolista. Kävimme harjoittelemassa maastossa luokkaopetuksen vastapainoksi. Harjoitukset olivat pääasiassa koulutushaarakoulutusta eli lemi, sanla, ”venttiseiska” ja käsisuuntakehä tulivat tutuiksi. Kaverit hieman liioittelivat 120 krh n38 tuliasemassa Tulikomentoja 2/2010 Johtamis- ja aselajitaitoja on aliupseerikoulun ensimmäisel- lä jaksolla testattu ja harjoitettu kolmella leirillä, joista ensimmäinen oli jalkaväkiharjoitus ja kaksi seuraavaa aselajikoulutusta. Aliupseerikurssin ensimmäinen jakso on päättymässä ja olen siirtymässä kurssikavereideni kanssa Haminaan Reserviupseerikurssille kouluttautumaan joukkueenjohtajiksi. Jotkut kaverit ilmaisivat halunsa jatkaa aliupseerikurssin toisen jakson Niinisalossa ja tätä kautta kouluttautua ryhmänjohtajiksi. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet myös aseseppä-aliupseeri, lääkintäaliupseeri ja muut huoltopalvelun tehtävät, joihin henkilöt koulutetaan Lahdessa. Näin sadan päivän palveluksen jälkeen tiedän sanoa, että puheet, joita kuulee sukulaismiehiltä ja vanhemmilta kavereilta armeijan kamaluudesta, eivät ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa. Täällä pärjää jos ryhmän yhteishenki ja sisäinen huumori toimii. 13 Suomen Tykistömuseossa tapahtuu Ajoneuvotykit BAE Systems oli aloittamassa maaliskuussa uuden MGS-ajoneuvotykin tehdastestit. Tykin alusta on Archerajoneuvotykistä, kun taas tykkinä on FH-77B05 vedettävä haupitsi. Yhdistelmää tarjotaan Intian ajoneuvotykkihankintaan. Ajoneuvon mukana kuljetetaan noin 30 laukausyhdistelmää. Suurin kantama perävirtausammuksella tullee olemaan noin 40 km. (International Defence Review, March 2010) Pakistanin vuonna 2006 USAsta tilaamien 115 modernisoidun M109A5panssarihaupitsin viimeiset 48 asetta on toimitettu Pakistanille 13.2.2010. Koko kaupan hinnaksi on arvioitu 56 MUSD. (www.defenseindustrydaily.com/cat/guns-arillery-mortars 15.2.2010) Saksalainen Krauss-Maffei Wegmann ja General Dynamics kehittivät yhdessä tela-alustaisen Donar-panssarihaupitsin. Konseptia testattiin ensin MLRS-raketinheittimen alustalla ennen siirtymistä Ascod 2 –panssarivaunun alustalle. (Armada International, 1/2010) Serbialainen Nora B-52 –ajoneuvotykki on neliakselisen Fap 2832 –ajoneuvon alustalla. Sen kantamaksi 52 kaliiperin putkella väitetään 41 km perävirtausyksiköllä varustetulla ammuksella ja 65 km rakettiavusteisella ammuksella. 30 asetta on toimitettu Myanmarille ja Serbia on vastaanottanut 12 asetta sekä tehnyt lisätilauksen 16 aseesta. Eräiden lähteiden mukaan Kenia olisi tilannut aseen uusinta versiota B-52K1, joka on asennettu Kamaz 63501 –alustalle. (Armada International, 1/2010) Ohjukset NLOS-LS -projektin PAM-ohjuksen koeammunnoissa helmikuun alkupuolella tuloksena oli kaksi osumaa ja neljä ohi-iskemää. (Jane´s Defence Weekly, 3 March 2010) Tulenjohtovälineet BAE Systems on vastaanottanut 41,9 MUSD tilauksen Yhdysvaltain Armeijalta LTLM-maalinpaikannusmoduleiden toimittamisesta. Maalin paikantaminen on mahdollista päivänvalossa ja yöllä, sumussa ja savussa. LTLM painaa alle 2,5 kg ja siinä on kiikari, lämpökamera, laser-etäisyysmittari, digitaalikompassi ja GPS-vastaanotin. (Military Technology, 2/2010) Paikannusvälineet EU:n Galileo-sateliittipaikannusjärjestelmän pitäisi aloittaa toimintansa vuonna 2014. Ensimmäiset satelliitit toimitetaan vuonna 2012, ja ensimmäinen satelliittilaukaisu on suunniteltu tapahtuvaksi vuonna 2013. (Military Technology, 2/2010) 14 Tykistöaiheisia peltileluja. Kuva: Ismo Pekkola Suomen Tykistömuseolla on kevään alla tehty työtä usean eri näyttelyn saamiseksi valmiiksi ja ne ovat nyt avautuneet sopivasti kesäkautta silmälläpitäen. Suomen Tykistömuseolla on avautunut kolme eri näyttelyä. Ensimmäisenä avautuivat maaliskuussa uusitut Tykistötiedustelu ja talvisota näyttelyt. Talvisota osiota modernisoitiin ja sen näyttelytaulujen tiedot päivitettiin Sotamuseosta saadulla materiaalilla. Kävijälle avautuu talvisodan historia nyt selkeänä kronologisena jatkumona ja lisäksi se sisältää runsaasti kuvamateriaalia talvisodan ajalta. Tekstien osalta se on käännetty suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja nykyajan vaatimusten mukaan myös venäjäksi. Samalla uuteen näyttelyyn on kerätty harvinaista sota-ajan esineistöä, mm. edellisessä Tulikomentoja lehdessä esitelty Raatteen tien taistelusta saatu venäläinen sotasaalistuuba. Toinen uusittu näyttely on Tykistötiedustelusta kertova. Tykistö ei pysty toimimaan ilman luotettavaa tiedustelutietoa ja uusi näyttely pureutuu tykistötiedustelun rooliin talvi- ja jatkosodassa. Ilmakuvista saatava tieto on ollut taisteluissa elintärkeää vastustajan suunnitelmien selvittämiseksi. Talvi- ja jatkosodassa tuhannet sotilaat osallistuivat eri vaiheisiin tiedustelutiedon hankkimisessa ja kymmeniä tuhansia kuvia otettiin osana tiedustelutoimintaa. Tämä tiedustelutoiminnan maailma avautuu näyttelyyn tutustumalla. Esiteltynä näyttelyssä on myös kesän 1944 tapahtumat, kun tiedustelutietoa jäi käyttämättä Puna-armeijan suurhyökkäyksen alla. Näyttelyä elävöittämässä on kaksi harvinaista laitetta, nimittäin sveitsiläiset stereokartoituskoneet. Näillä laitteilla pääsee kävijä itse katsomaan kolmiulotteisina karttoja jatkosodan kiivaimmista taisteluista. Museoon stereokartoituskoneet hankittiin Pro Orienteering yritykseltä ja niitä on käytetty kymmenien tuhansien karttojen tekemiseen Suomessa. Uusi erikoisnäyttely Tykkipihan erikoisnäyttelyrakennuksessa on Tykistöaiheiset peltilelut. Se on professori Markku Temmeksen vuosien aikana keräämän kokoelman esineistöstä tehty näyttely. Esillä peltileluja, joiden teemana on ollut tykistö. Pääsääntöisesti lelut ovat 1930–1950 luvuilta ja ovat olleet suuressa suosiossa lasten keskuudessa. Näyttelyssä on myös esillä lentokoneiden ja tankkien pienoismalleja. Tämä näyttely on kokoelmiensa puolesta harvinaisuus ja se tarjoaa kävijälle kurkistusmahdollisuuden mihin nuoret olivat valmiita säästämään useiden kuukausien viikkorahansa vain yhden lelun saadakseen. Tykistömuseolle aloitetaan myös uuden toiminnallisen näyttelyn tekeminen teemalla sotilas kautta aikojen. Tähän näyttelyyn on tarkoituksena kävijän päästä itse kokeilemaan erilaisia sotilaan elämään liittyviä aspekteja, kuten miten painava on täyspakkausreppu tai miten tykkiä ladattiin 1800-luvulla. Kävijä pääsee uuteen näyttelyyn tutustumisen myötä lähemmäs sotilaan elämää ja siihen liittyviä asioita. Suomen Tykistömuseon tapahtumia kesällä 2010 Tykistömuseolla järjestetään osana kansainvälistä museoiden yö tapahtumaa 22. toukokuuta luentoja ja toiminnallisia näytöksiä. Myös muut Linnanniemen alueen museot ovat auki kyseisenä iltana. Tykistömuseon leiripäivät 18.19.6.2010. Tykistömuseon leiripäivien yhteydessä esitellään Tykistöprikaatin ja Panssariprikaatin kalustoa museon ulkotiloissa. Tapahtumassa on toiminnallisia näytöksiä ja lisäksi tapahtuman yhteydessä kuullaan Toivo Kärjen musiikkia Tykkihallissa pidettävässä konsertissa. Lisätietoja Tykistömuseon tapahtumista osoitteesta www. tykistomuseo.fi. Linnanniemellä tapahtuu, kun keskiaikamarkkinat alkavat 20.-22. päivä elokuuta. Tarjolla on keskiaikaan liittyvää toimintaa myös Tykistömuseon luona. Toritullilipulla on sisäänpääsy myös Tykistömuseoon. Lisätietoja http:// www.keskiaikamarkkinat.net/ Lauri Haavisto Suomen Tykistömuseo, Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinna, Puhelin (03) 682 4600, [email protected], www.tykistomuseo.fi, Avoinna päivittäin klo 11-17 Museoesineet kertovat, osa 2 Kun Waffen-SS kellon tilasi… Museon kokoelmiin kello on tullut tykistönkenraali Nenosen kautta. Hän sai kellon itselleen 4.6.1942 Hitlerin saapuessa Mannerheimin 75-vuotis syntymäpäiville vieraaksi Suomeen. Nenonen oli kuuluisa siitä miten tarkka hän oli, että kello näytti täsmällistä aikaa yrittäessään saada aikaan täydellistä tulikeskitystä. LAURI HAAVISTO Tykistömuseon kokoelmien esineistöä esittelevän sarjan toisessa osassa keskitytään museon esinekokoelman todelliseen harvinaisuuteen: kelloon jollaista on jäljellä maailmassa enää kolme kappaletta ja joka on myös osa tykistönkenraali Nenosen Kellon tarkkuus testattiin viikoittain historiaa. Vuonna 1940 SS-Führungshauptamt (SS:n ylemmän johdon toimisto), joka vastasi SS:n upseerikouluista, lääkintähuollosta ja logistiikasta otti yhteyttä Lange & Söhn nimiseen saksalaiseen kelloja tekevään yritykseen. Führungshauptamt halusi yrityksen tekevän erityisen tykistötiedustelijoille tarkoitetun kellon, jossa olisi sekunnit kellotaulussa toiseen kertaan peilikuvina, jotta kelloa voitaisiin käyttää myös navigoinnissa. Lisäksi saattaa olla mahdollista, että numerot haluttiin peilikuvina valokuvan negatiivin kääntämisen mahdollistamiseksi. Koekappaleiden arvioinnin jälkeen kelloa oli tarkoitus tilata 10 kappaletta kuukaudessa ja sitä käytettiin SS-Artilleri-Schule-Glaussa (SS:n tykistökoulu) ja myös Peenemünden rakettikoepaikoilla. Kelloa tehtiin myös Saksan ilmavoimille Luftwaffelle, mutta Waffen-SS tunnuksilla kelloa tehtiin tiettävästi vain 25 kappaletta. Tykistömuseoita maailmalla: Tykkimiehenä ”Down Under” TEKSTI JA KUVA: LEO-JOHAN SALO Lienee niin, että maailmalla liikuttaessa aika rajoittaa, mihin ehtii tutustua ja mihin ei. Onhan Sydneyssä maailmankuulu oopperatalo, josta piti ottaa ’nähtiin tämäkin’ -kuva lautan lipuessa kohti Manly’ä ja North Head niemeä Sydneyn lahden suulla Australiassa. Japanilainen 70 mm pataljoonahaupitsi, orgaanista aseistusta? Museoyhdistyksen eläkeläiset ovat suorittaneet perusteellisen entisöinnin. Tulikomentoja 2/2010 Ilmakuvauskameraa suunnitellessaan Nenonen oli yhteydessä Saksalaiseen Zeissin yritykseen ja keskusteluissa oli tullut esiin myös kellojen epätarkkuus. Hitlerille oli ennen vierailua Suomeen kerrottu tästä Nenosen tarkan kellon etsinnästä ja vierailun yhteydessä oli Hitlerin adjutantti lahjoittanut kellon Nenoselle ja sanonut: - Nyt kenraali Nenonen, te voitte tarkistaa Nauenin radion aikamerkin ja huomaatte, että tämä kello ei jätätä edes 10 sekuntia per viikko. North Fort on entinen linnoitus ja tykistövaruskunta, josta suoritettiin ammuntoja merelle päin vielä 1980-luvulla. Lisääntynyt laivaliikenne ja siviilien vapaampi pääsy alueelle pakotti myös Tykistökoulun siirtymään Victorian osavaltioon v. 1998. Australian tykistöperinteet alkavat vuodesta 1788, jolloin laivatykkejä siirrettiin maihin paikallispuolustuksen käyttöön. Vuosina 1850–1860 asutus vakiintui eteläisissä siirtokunnissa ja Tasmaniassa. Tällöin koottiin ensimmäiset vapaaehtoiset puolustusjoukot. Siirtokuntien pysyvät ja osa-aikaiset tykistöjoukot vakiintuivat 1880-luvun aikana ja lopulta v. 1899 joukot yhdistettiin Australian Kuninkaalliseksi Tykistöksi (RAA). Toisen Maailmansodan aikana North Head oli yksi Australian vahvimmin linnoitetuista kohteista. Sen raskaat tykit, yhdessä South Head’in aseman kanssa olivat valmiina tulitta- Hitlerin kuuluisa tarkkuus yksityiskohtien suhteen tulee kellon tarinassa hyvin esille. Hän oli antanut mitä ilmeisimmin tehtäväksi adjutantilleen etsiä suomalaiselle kenraalille tarkimman mahdollisen kellon. Ylpeänä saamastaan lahjoituksesta Nenonen laitatti kellon puiselle jalustalle ja piti sitä työpöydällään kunniapaikalla. Hänen kerrottiin tarkastaneen kellon tarkkuuden Nauenin radiosignaalista viikoittain. Waffen-SS järjestön taru päättyi Saksan hävittyä sodan, mutta kaikki siihen liittyvä materiaali on hyvin haluttua keräilijöiden piirissä. Waffen-SS: n teettämä kello on tiettävästi ainoa näytteillä oleva kappale maailmassa ja kelloa voi pitää harvinaisuutensa ja historiansa puolesta yhtenä museon arvokkaimmista esineistä. Tykistömuseolle kello on tullut tykistönkenraali Nenosen jäämistöstä monien muiden esineiden tavoin ja se on nähtävillä Nenosen näyttelyhuoneessa museon aukioloaikana. maan merialueelle ilmaantuvaa vihollista. Entinen karanteenipaikka Vietnamin sodan aikana koulutustoiminta varuskunnassa oli vilkkainta. Tupiin majoitettiin kuuden sijasta kaksitoista miestä ja itsepalvelu- ruokalassa oli tilaa jopa 300:e miehelle. Upseereille tarjoiltiin pöytiin. North Head on ollut myös paikka, jonne alkuperäisasukkaat kokoontuivat. Vuosina 1828-1879 aluetta käytettiin maahanmuuttajien karanteenipaikkana. Nykyisin North Head on laaja historiallinen ja luonnonreservaatti ja Tykistömuseo yksi, ehkä kuitenkin merkittävin, kohde alueen sisällä. Manly’n lautta lähtee Sydney Cove’n Circular Quay’sta, lähes Oopperatalon kupeelta. Jos vuoro ehti juuri mennä, yhden oluen jälkeen ehtii kyllä seuraavaan. 15 KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös v 2010 loppuvuoden merkkipäivät pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut(at)tulikomentoja.fi, pk (03) 638 0138, mpk 0440 478 602 tai mpt 040 451 5229 Numeron 3/2010 aineistopäivä on 15.8.2010 ja ilmestymisviikko 38. Tykkimiehet ry kistön päivänä 6.3.2010. Kerhon ja killan jäsenet voivat tilata kirjaa ”asevelihintaan” osoitteesta: puheenjohtaja(at)ktkerho.fi Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Kokous 6/2010 pidetään torstaina 17.6.2010 klo 14.00. Paikka Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki Kokous 7/2010 pidetään keskiviikkona 1.9.2010 klo 14.00. Paikka Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n neuvottelukunnan kokous 2/2010 pidetään maanantaina 23.8.2010 klo 16.00 Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitiloissa. Osoite Salmisaarenranta 11, 00180 Helsinki. Kokouskutsu ja työjärjestysesitys lähetetään myös henkilökohtaisella kutsulla neuvottelukunnan jäsenille. TYKKIMIEHET RY:N SYYSKOKOUS 2010 Syyskokous pidetään lauantaina 23.10.2010. Kokouksen paikka ja tarkka aika ilmoitetaan Tulikomentoja -lehdessä 3/2010 Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jouko Alasjärvi, Sampolankuja 9 C 32, 04310 TUUSULA, pk (09) 2757 161, mp 040 506 6905, alasjarvi(at)kolumbus.fi Sihteeri Jouko Huhtala, Humalniementie 18 A 8, 00840 HELSINKI, pk (09) 698 3863, mp 050 564 7275, jokke. huhtala(at)elisanet.fi Pankkiyhteys: Nordea 212418-11053 Kenttätykistökerho ry Uudenmaan tykistökilta ry Tapahtunutta: Tykkimiehen opas – kirja julkaistu Jokaisen reserviläisen perusopas epäsuoran tulen käyttöön julkaistiin Suomen ty- 16 Perussuunta 2010 – kisan voitto Suomeen. Vänrikki Kristian Hacklin voitti tämän vuoden kisan Virossa. ks. artikkeli sivulla 35. Esitelmiä Perinteinen Suomen tykistön päivä juhlaillallisineen keräsi nuoremmat ja varttuneemmat tykistön ystävät ravintola Tekniskaan. Juhlassa kapteeni Juha Pekkala kertoi Suomen puolustusvoimien avusta Afganistanin uuden armeijan koulutuksessa: Pekkala toimi viime vuonna paikallisen tykistökomentajan mentorina. Erinomaisen havainnollisen esityksen aikana kävi selväksi, että Afganistanin operaatiossa on vielä pitkä tie kuljettavana. YE – majuri Juha Mälkki piti 17.3.2010 esitelmän sotilasjohtamisesta. Mälkin teemana oli, kuinka ihmisen toimintaan taistelutilanteessa vaikuttavat paljon muut asiat, kuin perinteisesti tärkeänä pidetyt sotatekniikka ja –taktiikka. Esimerkkinä Mälkki käsitteli Munakukkulan hyökkäystä 1944, josta puolustusvoimat on tekemässä multimediaesitystä. Mälkiltä on tulossa samaan aiheeseen liittyvä kirja. Tulevia tapahtumia: 22.-23.5.2010 Kapteeni Järvi -kilpailu 2010 Paikka: Santahamina MPK ry Nro: ilmoitetaan myöhemmin Kapteeni Järvi- kilpailu on epäsuoran tulen koulutustapahtuma, joka sisältää partiokilpailun. Kilpailussa taistelijaparit kulkevat pitkin suunnistusrataa, jonka varrella on tehtävärasteja. Kilpailupartiot muodostetaan paikan päällä, mutta myös valmiit partiot voivat osallistua. Valmiit partiot on ilmoitettava kurssin johtajalle viimeistään 8.5.2010. Kohderyhmänä krh-, kenttätykistö- ja tulenjohtokoulutettu päällystö, toissijaisesti muun koulutuksen saaneet ja miehistöön kuuluvat. Jussi Pennanen 040-705 6762, jussi. pennanen(at)gmail.com Ampumatoiminta Töölöntorinkadun pistooliharjoitusvuoro parillisina keskiviikkoina klo 16-19. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen: jyrppy@ hotmail.com edellisen viikon perjantaihin mennessä. Kevään viimeinen vuoro on 19.5 Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Markku Mantere, markku. mantere(at)iki.fi. Sihteeri Pekka Vasara, pekka.vasara(at)luukku.com, Sihteeri Aki Mäkirinta, [email protected]. Lohjan patterin päällikkö Tero Merjomaa,mp 0500 841 585 tero.merjomaa(at)nordea.fi. Killan verkkosivut: www.tykistokilta.net. KT-kerhon verkkosivut: www.tykistö.fi Jääkäritykistön Kilta ry Tulevia tapahtumia: 25. - 27.5.2010 järjestetään perinteinen kiltamatka ampumaleirille Rovajärvelle. Ilmoittautumiset ja tiedustelut puheenjohtaja Antero Rätölle. Yhteystiedot alla. Ajankohtaista: Etsitään kotisivujen suunnittelusta/ylläpidosta kiinnostunutta kiltalaista Jääkäritykistön killan kotisivujen suunnittelijaksi/ ylläpitäjäksi. Lähempiä tietoja antaa killan sihteeri Juhani Suni. Yhteystiedot alla. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Antero Rättö, Karhunlukontie 23 A, 13100 Hämeenlinna, mp 040 5021 929, anra(at)armas.fi. Sihteeri Juhani Suni, Käpypolku 1 D11 13500 Hämeenlinna, pk (03) 638 0138, mp 0440 478 602, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi. Taloudenhoitaja Timo Kauppila, Hellämäentie 80, 05800 Hyvinkää, tp (09) 279 8226, mp 0400 480 729. Killan kotisivut osoitteessa: www.jaakaritykistonkilta.fi, posti(at)jaakaritykistonkilta.fi Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Tulevia tapahtumia: 3.6. Hallituksen kokous. Varuskunta 4.7. Jyrkänkosken tukikohdan avajaiset. Kuhmo 13.- 15.8. Rukajärven / Ontajärven matka Ammunnan harjoittelu ja laserase nonstop ampumakilpailu 1.5.-31.12.2010 Ammunnan harjoittelu ja kilpailu suoritetaan kullekin ryhmälle sopivaan aikaan omatoimisesti Kainuun Prikaatin Heikin- hallilla. Kilpailu perustuu luottamukseen tulosten oikeellisuudesta. Tulokset ilmoitetaan automaattiseen nettiarkistossa olevaan tulostaulukkoon. Ohjeet löydät Killan verkkosivuilta, joilla voi myös ilmoittaa tuloksista ja seurata kilpailun kehittymistä. Tulevista tapahtumista lisää tietoa killan kotisivuilta ja jäsentiedotteista Arvoisa kiltamme jäsen: Mikäli yhteystietosi muuttuvat, niin ilmoita asiasta killan jäsensihteerille mahdollisimman nopeasti. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Rytty, Viertokatu 19 A 87150 Kajaani, mp 0445646667. jjr(at)nic.fi, sihteeri Antti Laakkonen, Tervastie 9, 87700 Kajaani, mp 0400753865, antti.laakkonen(at)gmail.fi, jäsensihteeri Seppo Möller, Honkirämeentie 35, 87400 Kajaani, mp 0505668268, seppomoller(at)gmail.com, rahastonhoitaja Tapio Väisänen, Rommeikonmäentie 10 73100 Lapinlahti, mp 0400218192, tapio.vaisanen(at)upm-kymmene.com Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Kevätkokous Karjalan Tykistökillan kevätkokous pidettiin 14.4.2010 Lappeenrannan keskussotilaskodissa. Kokoukseen oli saapunut 23 jäsentä. Ennen kokousta kapteeni Ilkka Ikonen piti esitelmän henkilökunnan koulutuksesta Maasotakoulussa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kiltaveli Urpo Piispa, joka veti kokouksen jämäkästi läpi. Kokouksessa käsiteltiin kevätkokouksessa killan sääntöjen mukaiset asiat mm. toimintakertomus, tilinpäätös sekä myönnettiin tili- vastuuvapaus tilivelvollisille. Lisäksi kokouksen muissa asioissa keskusteltiin killan nettisivuista sekä tulevista tämän vuoden retkistä. Juha Turkki Karjalan tykistökillan kevätretki 6.3.2010 Karjalan tykistökilta järjesti jäsenilleen perinteisen kevätretken Tykistön päivänä 6.3.2010. Tällä kertaa retki suuntautui Syvärannan Lottamuseoon ja Tuusulassa sijaitsevaan Ilmatorjuntamuseoon. Retkelle osallistui yhteensä 20 reipasta retkeläistä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueelta. Järjestelyvastuussa retkestä olivat Killan hallituksen jäsenet Sara Manninen ja Hilla Loisa. Lottamuseossa retkeläiset pääsivät hyppäämään ajassa taaksepäin ja osallistumaan ”Lotta” Lempi Hoppanian draaman keinoin pitämälle oppitunnille. Oppitunnilla käsiteltiin lottapuvun ja -merkin his- Tulikomentoja 2/2010 toriaa sekä perehdyttiin ilmavalvontaan, yhteen lottien vaativista sodan ajan tehtävistä. Kotiin vietäväksi opettajatar kirjoitti osallistuneille todistuksen lottakurssin suorittamisesta. Oppitunnin jälkeen oli aikaa tutustua itsenäisesti museon antiin. Maittavan ruokailun kautta retkeläiset siirtyivät tutustumaan Ilmatorjuntamuseoon, jossa opastuksesta vastasi museon johtaja Pentti Vuori. Tutustuminen museoon aloitettiin sotienhallista, jossa erikoisteemana oli talvisota ilmatorjunnan näkökulmasta. Asiantunteva opastuksen johdolla saimme tutustua Suomen ilmatorjunnan kehityskaareen vuodesta 1925 aina nykypäivään saakka. Ilmatorjuntamuseon alueella sijaitseva 1700-luvulta peräisin oleva ”Kapteenin puustelli” eli sotilasvirkatalo oli myös mielenkiintoista nähtävää. Kierroksen lopuksi museo tarjosi kahvit aktiivisille kuuntelijoille. Retkelle osallistuneet olivat palautteen perusteella tyytyväisiä päivän sisältöön ja retken käytännön järjestelyihin. Maija Leskinen Vertanen, Karjalan Tykistörykmentti, PL 5, 46141 Vekaranjärvi, pt 0299 431321, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Leo Pyöriä, Kallantie 1 B 15, 45130 Kouvola, jasensihteeri(at)karjalant ykistokilta.fi. Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Aimo Koskentola, Keskuskatu 3 C 23, 15870 Hollola, aimo. koskentola(at)phnet.fi. Sihteeri: Heikki Vuori, Hyttisentie 10, 15110 Lahti, mp 0500-840550, heikki.vuori(at)phnet.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750772, pentti.korpimies(at)phnet.fi. Koulutusjaos Rihla, puheenjohtaja Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17 17900 Loviisa, mp 0400-994422, ari. sausta(at)pp.inet.fi. Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 020 775 6110, alpoe.leinonen(at)netti.fi. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444131, seppo. pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Antti Haverinen, Vehmaskyläntie 109, 50100 Mikkeli, pk (015) 174 45 06, mp 0400 291 342, haverinenantti(at)gmail.com. Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Sääopin opetusta Tykkikurssi Vekaranjärvellä 27.-28.3.2010 Kurssi alkoi lauantaiaamuna normirutiineilla. Tulopuhuttelun ja lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan ITKK:n kokoamiseen ja purkamiseen. Osalle kurssilaisista se oli täysin uutta ja osalle vanhan kertausta. Kiitos erinomaisen selkeästä ja johdonmukaisesta koulutuksesta kuuluu TykAukin alikersantti Pöyhöselle. Lue juttu sivulla 37. Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Juha Turkki, Tukkijoentie 4, 45360 Valkeala, mp 050 389 4496, juha. turkki(at)pp.inet.fi, Yleissihteeri Markus Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu, pt (013) 2675 481, mp. 050 5615 681, pekkatapani.hyttinen(at)kolumbus.fi, pekka.hyttinen(at)jns.fi. Jäsenasiat: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes. ryymin(at)luukku.com. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551, mp 0400 233 447 Sihteeri Veikko Mattila, Suvituulentie 1, 90460 Oulunsalo, vm(at)mail.suomi.net. Taloudenhoitaja Jorma Autio Hiihtomajantie 13, 93230 Oulu, pk (08) 338 836. 17 Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha. vatsia(at)pricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 050 994 3383, sami.saarinen(at)tdcsong. fi. Rahastonhoitaja Lauri Gisselberg, Karakatu 12 B 10 11120 Riihimäki, kp (019) 734 117, mp 0505246316, lasse. gisselberg(at)elisanet.fi. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Gruvstavägen 6 B 31, 01610 Vanda, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net Tykistöprikaatin Kilta ry Tulevaa toimintaa: Omaisten- ja kiltapäivä Tykistöprikaatissa 24.7.2010 Päivän järjestelyt toteutetaan MPK:n Ilmapuolustuspiirin Läntisen Koulutusalueen kurssin puitteissa. Kurssi järjestetään 23.-24.7. Kurssin numero: 2120 10 14007. Ilmoittaudu kurssille MPK:n järjestelmän kautta tai ottamalla yhteyttä Aluepäällikkö Matti Soiniin matti.soini(at)mpky.fi tai puh 0299 290 902. Lisätietoa Omaisten- ja kiltapäivän ohjelmasta löydät Tykistöprikaatin Killan verkkosivustolta www.tykistoprikaatinkilta.fi. Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, (03) 514 1144, mp 0500 308876, jorma. ruuskanen(at)kopteri.net.. Varapuheenjohtaja Kalervo (Kalle) Salonen, Kiertokatu 10 as. 13, 28130 Pori, kalle.salonen(at)pori. fi. Sihteeri ja verkkovastaava Sirkka Ojala, Kallinlahdenkatu 5, 39500 Ikaalinen, mp 050 3688 460, sirkka.ojala(at)gmail. com. Taloudenhoitaja Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp 044 5305943, hannu.vettenranta(at)dnain ternet.net Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tykistoprikaatinkilta.fi Tykistöprikaatin Killan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Tykkimiehen opas – kirja julkaistu Jokaisen reserviläisen perusopas epäsuoran tulen käyttöön julkaistiin Suomen tykistön päivänä 6.3.2010. Teoksesta on julkaistu Jukka Sippolan kirjoittama arvostelu sivulla 34. Kiltaväki voi tilata kirjan puheenjohtajan tai sihteerin kautta. Yhteystiedot ovat alla. Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, pk (02) 5391 720, pt (02) 6412 230, mp 044 5505 948, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, fax (02) 6356 188, mp 0500 590 409, pertti.onniselkä(at)happyback.fi Killan verkkosivut www.tykistoprikaatinkilta.fi/pori.htm. Rauman Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Heikki M. Nurmi, Kerttulantie 13 L, 26660 Rauma, mp 040078 0696, heikki.nurmi(at)rsk.fi. Varapuheenjohtaja Reino Heininen, Nestvedinkatu 7 D, 26100 Rauma, pk (02) 821 1453, mp 040 7048 230. Sihteeri Markku Koskimäki, Lotskerintie 45, 28200 Pori, mp 0400-653733, markku. koskimaki(at)dnainternet.net. Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, pk (02) 239 1687, mp 050 3760371, orvo.haavisto. tk(at)kolumbus.fi. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 E, 24260 Salo, mp 040779 3059, paivi.pansio(at)suomi24.fi. Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500-631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi. Sihteeri Jorma Ruuskanen, Koisportaantie 46, 38210 Sastamala, pk (03) 5141144, mp 0500 308876, jorma.ruuskanen(at)kopteri. net. Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 VASEMMALLA YLLÄ: Aseiden hallussapitoon on tulossa tiukennuksia etenkin käsiaseiden osalta. Tulevat lakimuutokset kiinnostavat, ja tietoa on ollut tarjolla mm. kiltojen kokoontumisten yhteydessä. Poliisipäällikkö Timo Vuola Satakunnan poliisilaitokselta kertoi porilaisille tykkimiehille lain tiukennuksista ja niiden merkityksestä ampumaharrastukselle Porin Seudun Tykistökillan kevätkokouksen kutsuttuna esitelmöitsijänä. Luento kiinnosti päätelleen runsaasta määrästä yleisökysymyksiä esitelmän päätteeksi. Kuva: Kalevi Virtanen VASEMMALLA ALLA: Kiltapäivän ampumarasti on aina kiinnostanut yleisöä, myös äitejä ja morsiamia. Rastin junailusta vastasi 2007 killan ampumaupseeri Matti Lappalainen. Kuva: Kalevi Virtanen 18 Tykistöprikaatin Killan rekisteröidyt jäsenyhdistykset: Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail. com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Ilkantie 16, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli. niinisto(at)netikka.fi Killan kotisivu on Aatos Kankaan ylläpitämillä sivuilla: http://kotisivu.dnainternet. net/safar/epkilta.htm Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mp 044 578 7045, mp. työ 044083 0158, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Sevionranta 9, 38700 Kankaanpää, mp. 050-550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi. Jäsenasiat: Hannu Vettenranta, Jäkäläkatu 5, 38700 Kankaanpää, mp. 044 530 5943, hannu.vettenranta(at)dnainternet.net Mittamies- ja Tiedustelukilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan. fi. Sihteeri Antero Yläkorpi, Aamutie 3 B 1, 01670 Vantaa, mp 0500 415 308, antero.ylakorpi(at)hel.fi Varainhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 510 8499, mika.aarnio(at)utu.fi. Killan toiminnasta tiedotetaan Tykistöprikaatin Killan sivuilla: www.tykistoprikaatinkilta.fi/mittaus-.htm Risto Koristo, Rauhamaantie 7, 21500 Piikkiö, puh. 040 757 6306, risto.koristo (at)turunkonekeskus.fi Joukkoyksikkö: Tiedustelupatteristo, PL 5, 38841 Niinisalo, p. (02) 181 62602 (toimisto/TiedPsto) Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)dnainternet.net. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi. Rahastonhoitaja Urpo Ahlgren, Paavolantie 126, 34240 Kämmenniemi, puh. 0400-666549. Mittamies- ja Tiedustelukillan alaosastot: Helsinki: Pekka Majuri, Suomenniemenkuja 4 C, 00950 Helsinki, mp 040 755 8554, pekkaolavi.majuri(at)kolumbus. fi. Kankaanpää: Juha Jokinen, Vanhatie 12, 38700 Kankaanpää, mp 050 396 2859, juha.jokinen(at)mol.fi. Pori: Eija Koskenniemi-Saarivirta, Länsipuisto 18 A 1, 28100 Pori, mp.050 525 6953, eija.koskenniemi-saarivirta(at)dnainternet. net. Tampere: Pertti Heikkilä, Rinnetie 13, 33610 Tampere, mp 040 702 3933, pertti.heikkila(at)dnainternet.net. Turku: Jäseneksi ilmoittautuminen Nimi ................................................ Syntymäaika ............................................................................... Arvo tai ammatti ............................................................................................................................................ Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa ……………………………..................................... Katuosoite ………………… Postinumero ……………………………… Postitoimipaikka ……………………………………………......................…. Maa (jos on jokin muu kuin Suomi) ....................................................................... Allekirjoitus Tulikomentoja 2/2010 Saat lehden. Arvoisa lukija! Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… (kiltaan) ............................................................................... Liity kiltaan! Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista. Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen. 19 Patteri/RUK! Nyt! Aitoja tykkimiestaitoja ja kuria ei lyödä laimin TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO BERGQVIST Tykistökoulutus RUK:ssa alkoi melko pian koulun käynnistämisen jälkeen 1920. Aluksi koulutus oli keskitetty koulutuskomppanian neljänteen joukkueeseen, mistä aikaa myöten kehkeytyi PatteriRUK, jossa koulittiin sekä tuliasemamiehet että tulenjohtajat. 1994 patteri jakautui tuliasemapatteriin ja tulenjohtopatteriin. Tänään tykistö käsittää perinteisen tykistön lisäksi kranaatinheittimet ja raketit. Haminan tuliasemapatterissa koulutetaan nyt tykki- ja krhmiehet. Myös rakettimiehet saavat RUK:ssa reserviupseerin peruskoulutuksen ja erikoiskoulutus annetaan heille heidän omissa perusyksiköissään. Tuliasemapatterissa on nimensä mukaisesti tykistön raskas rauta eli koulutuskalustona venäläinen 122H63 ja 81- ja 120-milliset heittimet. Tulenjohtopatterissa puolestaan saavat koulutuksensa tulenjohtajat, joita tulee muistakin kuin tykistöyksiköistä, sillä nykyopin mukaan kaikkien etulinjassa olevien joukkojen on osattava käyttää tulta. Vuosikymmenet koulutuksessa käytettiin vanhaa perinteistä kaavaa, missä käskyt ja ohjesääntö olivat ainoat ohjenuorat. Varusmiesjohtajan tärkeimpiä työvälineitä oli kova ja kuuluva ääni, jota käytettiin äksiisin läpiajossa. Sisäistetty syväjohtaminen koulutuksen ytimenä Vuosikymmeniä PatteriRUK: n tuote oli ’verikurkku raamikorppi kiiltävine saappaineen ja kannuksineen’. Hän, jota on verrattu Raamatun Josefiin, koska ’hän pukeutui koreasti ja luuli olevansa veljiään parempi’. Ulkoisesti muutos tuli, kun asepuvusta malli 36 siirryttiin yhtenäiseen maastopukuun. Henkisesti muutos alkoi, kun puolustusvoimissa ryhdyttiin toteuttamaan uutta johtamisoppia, syväjohtamista, 1990luvulla. Aluksi se näytti ulkopuolisesta tarkkailijasta jollakin lailla päälle liimatulta, syväjohtamista käskettynä. 20 2000-luvun puolella on kuitenkin tapahtunut muutos. Syväjohtamisen ajatus on sisäistetty ja sitä toteutetaan hyvällä menestyksellä mm. RUK: n tuliasemapatterissa. Syväjohtamisen toteuttaminen ei suinkaan tarkoita, että RUK:n koulutuksesta olisi tullut pelkkää johtamisen teoriaa. Tuliasemapatterissa käydään läpi kaikki perinteisen tykistökoulutuksen asiat, mutta koulutusfilosofia on muuttunut. Koulutuksessa edelleen monet asiat käydään läpi perinteisesti manuaalisesti, sillä tiukassakaan tilanteessa sormi ei saa mennä suuhun. Hengen voitto materiasta Keskustelussa RUK:n johtaja, eversti Heikki Bergqvist perusteli asiaa näin: - Suomen taloudellinen tilanne ei salli meidän hankkia asevoimillemme kaikkia mahdollisia uudenaikaisimpia aseita. Niinpä koulutuksessa opetetaan järjestelmien perushallinta, mikä mahdollistaa uusien välineitten käyttöönoton nopeasti, kun tilanne sitä edellyttää. Sen sijaan keskitymme johtamiseen ja sen mahdollisimman hyvään opettamiseen, sillä olipa tilanne mikä hyvänsä, ihmisvoiman oikea johtaminen on meille tärkeintä. Näin eversti Bergqvist palaa meillä tuttuun ajatukseen ’hengen voitto materiasta’ – nyt vain varusmiesjohtajien osalta uudelleen arvioituina. Syväjohtamisen neljä kulmakiveä RUK:n 14 viikkoa kestävän koulutuksen aikana halutaankin nyt keskittyä johtaja- ja kouluttaja-koulutukseen niin, että upseerioppilaille annetaan tiedolliset ja taidolliset perusteet sodan ajan johtajatehtäviin. Yhtenä syynä on myös se, että nykyisissä teknisesti vaativissa yksiköissä on enemmän sotilasjohtajia kuin perinteisissä komppanioissa ja pattereissa. Johtajakoulutuksen vaatimukset ovat myös kasvaneet, sillä koulutettava aineskin on muuttunut. Nykynuoret ovat avoimen yhteiskunnaan kasvatteja, jotka on opetettu kyseenalaistamaan asioita ja saamaan vastakaikua ajatuksilleen. Tämän ns. iPod-sukupolven kohtaamiseen puolustusvoimat on saanut uuden välineen syväjohtamisesta. Sen soveltaminen ei ole poistanut sotilaskuria, vaan se on muokannut johtamisen arvopohjaa ja keinoja. Syväjohtaminen korostaakin enemmän lopputulosta kuin tiettyjä toimintatapoja. - Syväjohtamisen kulmakivinä ovat luottamus, innostus, oppiminen ja arvostus. Sanat sinänsä voisivat jäädä pelkäksi helinäksi, ellei niitä selitetä kunnolla ja nivelletä oikein johtamisen kokonaiskuvaan, sanoo tuliasemapatterin päällikkö majuri Jukka-Pekka Pöllänen. Hän on kehitellyt syväjohtamisen opetusmetodia koulunjohtaja Bergqvistin kanssa jo tämän ollessa edellisessä tehtävässään Pääesikunnan koulutuspäällikkönä. Ensimmäisiä lähtökohtia opetuksen onnistumiselle on kouluttajan oma panos. Hänen on uskallettava panna itsensä alttiiksi usealla eri tasolla. Kouluttajan on kyettävä ottamaan vastaan myös kritiikkiä, mikä ei konservatiivisessa armeijahierarkiassa aiemmin tullut kuuloonkaan. Osaami- Tuliasemapatterin päällikkö, majuri Jukka-Pekka Pöllänen, joka yhdessä RUK:n johtajan, eversti Heikki Bergqvistin kanssa kehitteli syväjohtamisen opetusmetodia Bergqvistin aiemmin ollessa Pääesikunnan koulutuspäällikkönä. Johtamisopin uusi koulutusohjelma RUK:ssa alkoi 2009. sen hankkimisessa Pöllänen näkee kolme osa-aluetta: - Muodollisen koulutuksen osuus on 20, kansakäyminen muitten osaajien kanssa 30 ja loput 50 prosenttia koostuu yksinkertaisesti tekemisestä. Kouluttajan kannalta RUK on ihanteellinen paikka, sillä sinne tulee kahdeksan prosenttia maan nuorison parhaimmistosta. Tulevien upseerioppilaitten valmennus alkaa jo alokasaikana, jolloin ohjelmassa on vuorovaikutustaitojen opetusta, missä uudet tulokkaat saavat kuvaa puolustusvoimien toiminnasta ja palveluajan kulusta. Heille selvitetään mm. palautejärjestelmän toimintaa. Järjestelmään tutustutaan lisää aliupseerikoulussa. Matkan varressa painotetaan upseerikoulutuksen merkitystä ja samalla kerrotaan porkkanoista eli reserviupseerikoulutuksen antamasta 30 opintopisteestä, joita voidaan hyödyntää asevelvollisuuden jälkeisissä opinnoissa. Johtamisopin uusi ohjelma alkoi RUK:ssa 2009. Siihen kuuluu 40 tuntia teoriaa ja 56 tuntia käytännön harjoittelua. Arvioinnin oltava läpinäkyvää Johtajakoulutuksessa puolustusvoimat korostaa idearikkautta, vastuuta omasta op- pimisesta ja hyvien käytäntöjen levittämistä. Pöllänen korostaa, että maanpuolustus ei ole mikään muusta yhteiskunnasta erillään oleva ilmiö. Upseerioppilaan saama koulutus seuraa häntä koko elämän ajan. Niinpä syväjohtamiskoulutuksella pyritään antamaan oppilaille kaikkialla tarvittavaa esiintymiskokemusta ja vahvistamaan itsetuntoa. Opiskelu on tiimityötä, siksi kunkin yksilön kannattaa panostaa oman ihmissuhdeverkostonsa luomiseen, mihin myös varusmiespalveluksessa on hyvät mahdollisuudet. Yksilön sosiaalista verkkoa ei myöskään saa unohtaa, sillä oma perhe, koti ja tyttö- tai poikaystävä ovat tärkeitä ihmisen eheyttäjiä, sillä vasta tasapainoinen yksilö pystyy keskittämään tarmonsa opiskeluun ja saamaan siitä irti parhaan mahdollisen. Kaikkinainen kehitys vuorovaikutustaidoissa on tärkeää myös kansalaisena kasvamiselle. Niin ikään Pöllänen näkee omaistenpäivät tärkeänä yhdyssiteenä puolustusvoimien ja kansalaisten suhteissa. Johtaminen on vaikuttamista ja siinä paras työkalu on johtajan oma esimerkki. Myös johtajan on kasvettava niin, että hän hallitsee ammattiosaamisen, vuorovaikutusosaamisen ja oppimisen osaamisen. Syväjohtamista voi verrata työkalupakkiin, mistä kaivetaan esiin kuhunkin tilanteeseen sopiva työkalu. Mutta aina on muistettava, että johtamisen kohteena on yksilö, jonka ihmisarvoa on kunnioitettava. Nuorelle johtajalla on suotava myös mahdollisuus tehdä virheitä ja ottaa oppia niistä. Myös kouluttajan on sisäistettävä syväjohtamisen ajatus, että samaan päämäärään päästään usein eri teitä. Pöllänen muistuttaa myös, että ihmiset, asiat ja organisaatio ovat jatkuvassa käymistilassa, joten joustavuutta tarvitaan kaikilla tasoilla. Kirkkaana tulee kuitenkin säilyttää päämäärä: RUK kouluttaa ensi sijassa kurinalaisia sota-ajan johtajia. Tulikomentoja 2/2010 Syväjohtaminen ei ole ylhäältä annettu loukkaamaton kokonaisuus, johon tulee uskoa kuin pukki suuriin sarviinsa. Ei, vaan sitä testataan RUK:ssakin koko ajan. Oppilailla on mahdollisuus antaa palautetta kahdesti kurssin aikana eli ns. vapaa sana. Kurssin päättyessä pidetään iso palautetilaisuus ja sen lisäksi oppilaat saavat antaa yleisarvionsa kurssista. Kunkin kurs- RUK:ssa oppimisen vapautta Keskusteluun koulutuksesta tuliasemapatterissa osallistuivat myös kokelas Sami Rusthollkarhu ja upseerioppilas Miikka Hänninen. Aiemmin, kun RUK:ssa oli kursseja tiuhempaan, santsarikokelaat jäivät oman kurssinsa päätyttyä lähes suoraan Haminaan. Nyt kahdesti vuodessa toteutettavien kurssien aikana kokelaat käyvät Kurssin 235 santsari, upseerikokelas Sami Rusthollkarhu (vas) ja upseerioppilas Miikka Hänninen ja tuliasemapatterin päällikkö, majuri Jukka-Pekka Pöllänen patterin tykkihallissa tarkastelemassa koulutustykki 122H63:n suujarrua ja vetolenkkiä. Santsarikokelas Sami Rusthollkarhu (oik) ja upseerioppilas Miikka Hänninen tykistön perinnekaluston äärellä. Heille oli hiukan vaikeaa kuvitella, että tuhannet tykistön reserviupseerit ovat saaneet ampumakoulutuksensa moisen maastolaatikon ääressä. Myös tykistön ’salainen ase’, korjausmuunnin, oli heille tuntematon. sin noin 700 oppilaan antama palaute tarjoaa kurssin johdolle oivia suuntaviivoja miten kursseja voidaan tehostaa tavoitteista tinkimättä. Oppilaat puolestaan saavat oman opintokirjansa, joka kertoo varsin yksityiskohtaisesti oppilaan edistymisestä. Se on hyvä suositus mm. tulevilla työnantajille, sillä mikään haastattelu ei vastaa asepalvelusaikana kirjattuja oppimiskokemuksia. Opintokirja seuraa kantajaansa myös kertausharjoituksiin, joten syväjohtaminen on elinikäistä oppimista. ennen seuraavan kurssin alkua omassa perusyksikössään saamassa tuntumaa koulutukseen. Näin myös Rusthollkarhu oli parisen kuukautta saamassa kouluttajakokemusta ennen 235. kurssin alkua. Hän koki pikavierailun hyödyllisenä. Se antoi esiintymisvarmuutta ja hyvän tilaisuuden kokeilla käytännössä RUK:n oppeja. Hän piti arvokkaana sitä, että sai koulutuksen toteuttamisessa oppia vapaasti omista erehdyksistään. Vertaisjohtaminen oli hyvä kokemus. Upseerioppilas Hänninen puolestaan katsoi, että oppimisilmapiiri RUK:ssa oli merkittävästi parempi kuin perusyksikössä, sillä RUK:n palautejärjestelmä on hyvä ja kouluttajia on helppo lähestyä. RUK: ssa kouluttajien puoleen voi kääntyä asioissa, joista esimerkiksi AUK:ssa ei olisi uskaltanut edes puhua. Hän arvioi, että palautemahdollisuudet perusyksikössä eivät olleet samalla tasolla kuin esimerkiksi tuliasemapatterissa. Tämän voisi katsoa merkitsevän, että syväjohtamisen sisäistäminen ei vielä ole tavoittanut riittävän intensiivisesti puolustusvoimien kaikkia yksiköitä. RUK:ssa kuitenkin näytetään hyvää esimerkkiä ja Pöllänen uskoo lujasti, että upseerikokelailla on mahdollisuus vaikuttaa omien yksikköjensä rutiinien uudistumiseen. Uudistunut ajattelu näyttäisi takaavan, että tulevatkin tykistön reserviupseerit ovat oikeita tykistönjäseniä, kuten legendaarinen patterin vääpeli Sulo Karonen aikoinaan tapasi meitä nimittää. Syväjohtaminen sovellutuksineen lienee suomalainen oivallus, mutta sillä on mielenkiintoisia yhtymäkohtia esimerkiksi Israelin armeijan koulutuksessa. Maan puolustusvoimat, IDF, painottaa koulutuksessaan innovaatioita, jopa improvisointia. Kuria unohtamatta se pyrkii toimimaan vapaamuotoisesti ja hierarkiaa välttäen niin, että se on aina valmis vastaamaan lähiympäristöstä uhkaavaan aggressioon. Tyypillistä toiminnalle on avoimuus ja keskustelu. Koulutuksessa pyritään vastuuta jakamaan ja siirtämään sitä alemmas. Sotilaan kykyä ei mitata arvomerkein, vaan sen mukaan miten he pystyvät hoitamaan tehtävänsä. Seuranta jatkuu myös kertausharjoituksissa. Maan talouselämän sanotaan myös arvostavan armeijassa opittuja taitoja. Tuntuuko tutulta? Ja mehän tiedämme kaikki, että tykistön reserviupseeri pystyy mihin vain. Paras esimerkki siitä on muuan Dmitri Medvedev, josta taannoin tuli maansa presidentti. 21 uutisia Yrjö Lindström in memoriam Tulikomentoja-lehden vuosien 2001-2002 päätoimittaja Yrjö Lindström kuoli vaikeaan sairauteen 74 vuoden iässä 24.4.2010 Järvenpäässä. Hän oli syntynyt Helsingissä 15.6.1935. V uonna 2000 Tulikomentoja 12 vuoden ajan tehnyt Pekka Lenkkeri ilmoitti halunsa luopua tehtävästä. Toimin tuolloin Uudenmaan tykistökillan puheenjohtajana sekä Tykkimiehet ry:n hallituksen jäsenenä, ja otin tehtäväkseni siirtää Tulikomentoja-lehden julkaisuoikeudet killalta valtakunnalliselle Tykkimiehet ry: lle. Laitoimme päätoimittajan paikan hakuun, ja ilahduin kun Yrjö Lindström ilmoitti kiinnostuksensa tehtävään. Tiesin hänellä olevan toimittajakokemusta ennestään. Näin Yrjöstä tuli Tulikomentojen ensimmäinen päätoimittaja Tykkimiehet ry: n tultua lehden julkaisijaksi vuonna 2001. Yhdessä taittaja Tuomo Valveen kanssa uudistimme lehden ulkoasun, ja Yrjö kirjoitti kaksivuotisella päätoimittajakaudellaan useita ansiokkaita artikkeleita etenkin sotahistoriasta, joka oli hänen erityisharrastuksensa. Yrjön päätoimittajakaudelta monet muistavat myös hänen laatimansa tykkimiesvisat ja joukkoyksikkövierailut. Yrjö Lindström oli maanpuolustuksen ja kenttätykistön ystävä henkeen ja vereen. Varusmiespalvelun suoritettuaan hän aloitti insinööriopinnot Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa, mutta hakeutui silti kesävänrikiksi Niinisaloon. Hän lähti myös mukaan reserviupseeritoimintaan, ja kun nykyisen Maapuolustuskoulutusyhdistyksen edeltäjä Maanpuolustuskoulutus ry perustettiin, Yrjö valittiin syksyllä 22 1991 Uudenmaan maanpuolustuspiirin ensimmäiseksi koulutuspäälliköksi. Tätä luottamustehtävää hän hoiti kolme vuotta ja oli mukana vaikuttamassa siihen, että marraskuussa 1994 toteutettiin ensimmäinen uusmaalaisten vapaaehtoisten tykkimiesten kovapanosammunta Pohjankankaalla. Vuosina 1999-2000 Lindström toimi Uudenmaan reserviläispiirien lehden Oltermannin päätoimittajana. Selkeäsanaisena ja taitavana sanankäyttäjänä Lindström oli myös suosittu esitelmöitsijä niin sotahistorian kuin insinööritieteiden aiheissa. Yrjö Lindström oli kylmätekniikan parhaita asiantuntijoita maassamme, mistä kertovat monet patentit alalta, toimiminen kylmäkonsulttina YK:n järjestöille sekä se, että insinööri Lindström opetti aihetta teknillisissä korkeakouluissa myös tuleville diplomiinsinööreille. Päätyönään hän toimi yrittäjänä omassa insinööritoimistossaan Järvenpäässä. Yrjö Lindström palkittiin useilla huomionosoituksilla, kuten RUL:n kultaisella ansiomitalilla sekä tykkimiesmitalilla soljen kera. Tykkimiesmitalia ei myönnetty hänelle vapaaehtoisen maanpuolustuksen ansioista kuten yleensä, vaan Lindström sai mitalin 1995 kehitettyään mittausupseerina tulenjohdon paikantamismenetelmiä. Sotilasarvoltaan Yrjö Lindström oli kapteeni reservissä. Jukka Sippola Tykkimiesviestintä kunnostautui Aktiivinen, informatiivinen ja moderni tiedonvälitys toi tykkimiesyhteisölle mainetta ja kunniaa Maanpuolustuskiltojen liiton järjestämässä ”Vuoden kiltalehti 2009” ja ”Vuoden nettisivut” -kilpailuissa. Tulikomentoja noteerattiin kisassa kunniamaininnalla ja Tykistöprikaatin Kilta ry:n verkkosivusto voitti ”Vuoden nettisivut” -palkinnon. Killan verkkosivuston on luonut ja sitä ylläpitää Tykistöprikaatin Kilta ry:n sihteeri Sirkka Ojala, joka on myös lehtemme toimituskunnan jäsen. Tulikomentoja-lehti osallistui kilpailuun numerolla 4/2009 eli talvisotaa käsitelleellä teemalehdellä. Lehden päätoimittaja on Kalevi Virtanen, sen kiitetystä taittamisesta vastaa Maj-Lis Krouvi, tärkeät kil- tasivut toimittaa Juhani Suni, ja lehden ilmoitushankinnan hoitaa Pertti Onniselkä. Kunniakirjat ansioista ojennettiin palkituille MPKL:n liittokokouksessa Tampereella huhtikuussa. Palkittuun kiltasivustoon voi käydä tutustumassa www.tykistoprikaatinkilta.fi -osoitteessa. Lehden nettisivusto löytyy verkko-osoitteesta www.tulikomentoja.fi. MPKL:n perustelut palkinnoille: Vuoden kiltalehti, kunniamaininta: Tulikomentoja Vuoden nettisivut: Tykistöprikaatin Kilta • selkeä kohderyhmä tykistökillat • lehdet teemoitettu • ajankohtaisuus • jakelu myös varusmiehet (jäsenhankinta) • palvelee kiltojen tiedotuskanavana • hienoja talvisota-artikkeleita (teema) • monipuolisia artikkeleita lukijaläheisesti • kivasti siellä täällä tulevia tapahtumia • hyödynnetty mv-kuvia ja ne sopivat lehden tyyliin • viestittää aktiivisesta killasta • näyttävät sivut tykistön väreissä • perinteet vahvasti mukana • tuoreet sivut, päivitetään koko ajan • selkeät linkit keskeisiin osioihin ja tapahtumiin • hyvä kontakti jäseniin • jäsenhakemussivulla kerrotaan myös jäsenedut ja liiton palvelut • killan lehteä pystyy lukemaan sivuilta • nuorekas sivusto • kaikki olennainen löytyy, paljon sisältöä • laajat ja hieman rönsyilevätkin sivut Ville -Veikko Vuorio Jääkäritykistörykmentin komentajaksi LAURI HAAVISTO Panssariprikaatin Jääkäritykistörykmentti saa uuden komentajan, kun nykyinen komentaja everstiluutnantti Mikael Feldt siirtyy vaativiin tehtäviin Afganistaniin. Hänen seuraajakseen on määrätty everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio Pääesikunnasta 1.6.2010 alkaen. Tulikomentoja haastatteli tulevaa komentajaa, ja aluksi kysyimme, millaisia tuntoja uusi tehtävä Jääkäritykistörykmentin komentajana herättää? Tehtävä on mieluinen muun muassa sen takia, että 25 vuotta sitten aloitin varusmiespalvelukseni Panssariprikaatin Jääkäripatteristossa, joka nykyään kantaa maineikkaan Jääkäritykistörykmentin nimeä. Tuntuu hyvältä palata joukkoyksikön komentajana ”koti” joukko-osastoon ja on kunniaasia palvella puolustusvoimien tulivoimaisimmassa yhtymässä. Panssariprikaatissa asiat on hoidettu hyvin niin koulutuksen, osaamisen kuin palvelusturvallisuudenkin osalta. Otan tehtävän kunnioittaen vastaan ja tulen tekemään parhaani sen hoitamisessa. Millaisia haasteita on komentajan tehtävässä? Komentajan tehtävä jo sinänsä on haaste. Vastuu on suuri, koska komentaja vastaa aina joukostaan ja sen toiminnasta. Jääkäritykistörykmentin komentajalla on paljon alaisia, niin henkilökuntaa kuin varusmiehiäkin. Heidän palvelusturvallisuutensa on komentajalle kaikkein tärkein asia. Jääkäritykistörykmentti Tulikomentoja 2/2010 on myös hyvin tekninen joukkoyksikkö, joka vaatii paljon työtä myös komentajaltaan ja jonka toimintaan aion tutustua perinpohjaisesti. Perehtyminen uuteen tehtävään alkaa nykyisen komentajan kanssa jo ennen siirtoani. Muina komentajalle tärkeinä asioina pidän erityisesti ihmisten kanssa toimeen tulemista, eli kykyä johtaa erilaisia ihmisiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Myös molemminpuolinen luottamus esimiehen ja alaisten välillä on merkittävä asia, jonka varaan voi rakentaa hyvää tulosta. Millainen on ollut palvelusuranne? Valmistuin luutnantiksi kadettikoulusta vuonna 1989 ja ensimmäiset kahdeksan vuotta urastani palvelin Tykistöprikaatissa. Tosin palvelukseeni mennessä Tykistöprikaati kantoi silloin vielä joukko-osastona nimeä Satakunnan Tykistörykmentti. Pääosan tuosta ajasta toimin yksikön päällikkönä niin tuliasema- kuin tulenjohtopattereissakin. Tuosta ajasta on jäänyt parhaiten mieleen aselajin tinkimätön koulutus ja runsaat ampumaja taisteluharjoitukset Pohjankankaalla ja Rovajärvellä. Maastovuorokausia saattoi olla jopa satakunta vuodessa, ei- vätkä ole tykistön opit päässeet unohtumaan. Esiupseerikurssin jälkeen vuonna 1998 siirryin Uudenmaan Sotilasläänin Esikuntaan, jossa toimin mm. operatiivisen osaston päällikkönä. Sotilasläänipalvelukseni aikana kävin myös yleisesikuntaupseerikurssin, jolta valmistuin vuonna 2000. Sotilasläänistä tie vei vuonna 2003 Pääesikunnan koulutusosastolle, jossa vastuullani oli varusmieskoulutusjärjestelmän kehittäminen sekä puolustusvoimien johtaja- ja kouluttajakoulutus. Tällä hetkellä palvelen Pääesikunnan kanslian valmiussektorin johtajana ja sektorini vastuulla on mm. Pääesikunnan valmiussuunnittelu, tietohallintopalvelut sekä turvallisuus. Mitä perinteet merkitsevät teille? Perinteiden kunnioittaminen on minulle upseerina erittäin tärkeä asia. Olen huomannut, että Jääkäritykistörykmentin perinneasiat ovat todella hyvin hoidettu. Perinteet antavat joukolle juuret ja lujittaa sen yhteenkuuluvuutta. Sellainen joukko pärjää myös kovemmissa oloissa. Perinteisiin liittyen myös Tykistömuseo on minulle tuttu paikka. Tykistöprikaatissa palvellessani yksikköni lastasi nyky- ään Vanajan rannassa olevat museon tykit junaan, museon muuttaessa Niinisalosta Hämeenlinnaan. Omien poikieni kanssa olen myös useasti käynyt Tykistömuseossa Hämeenlinnassa. Lasten mieleen museosta jäi erityisesti Väinö Myllyrinteen jättimäinen univormu ja itseäni on museossa aina kiehtonut tykistönkenraali Nenosen huoneen vaikuttavuus. Millainen palveluspaikka on teistä Hämeenlinnan seutu ja Panssariprikaati? Hämeenlinnan seutu on kaunista aluetta ja Panssariprikaati hyvä paikka palvella. Olen nyt tosin hiukan puolueellinen, koska olen käynyt kouluni ja elänyt nuoruuteni Hämeenlinnassa. Myös vanhempani asuvat Hämeenlinnassa edelleen. Millainen perhe teillä on? Minulla on vaimo sekä kolme poikaa, aina murrosikäisestä lukiolaiseen. Perhe on tuki, johon on hyvä tukeutua silloinkin kun asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Poikien kanssa on kiva harrastaa erilaisia asioita ja viimeaikoina erityisesti nuorimman pojan koripalloharrastus on vienyt melkoisesti aikaa. 23 In Memoriam Yliluutnantti Lauri Meriluoto on poissa Jatkosodan aikaisen Maaselän Ryhmän esikunnan viimeinen upseeri sai kutsun iltahuutoon huhtikuun 9. päivänä 2010. Surusanoma herätti monia muistoja tästä rehdistä ja monipuolisesta upseerista. Sodan ajan esikunnan upseeristo oli nyt siirtynyt kokonaisuudessaan historian lehdille. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4 miekkojen kera 1942 Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Suomen Leijonan 1 lk:n ritarimerkki 1975 Y liluutnantti, valtiotieteen maisteri Lauri Meriluoto syntyi Tampereella 10.8.1917. Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1945, suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin Yliopistossa 1967, sai valtiotieteen maisterin arvon 1968. Valantehneen kielenkääntäjän tutkinnon Meriluoto suoritti 1972. Valmistuttuaan ekonomiksi Lauri Meriluoto toimi monissa vaativissa liike-elämän tehtävissä sekä myös valtiolla kuten Rautatiehallituksessa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1980. Tampereen Klassillisen Lyseon oppilaana Meriluoto kiinnostui erikoisesti koulun pääaineesta latinan kielestä. Tästä oli hänelle paljon hyötyä opiskellessaan ennen sotia Helsingin Yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Talvisota keskeytti nämä opinnot, mutta latinan kielestä oli Meriluodolle iloa vielä eläkepäivillä asuessaan monet talvikaudet Espanjassa ja opiskellessaan siellä espanjan kieltä. Jokaisella sotaveteraanilla on tarinansa, toisilla monipolvinen, joillakin suoraviivaisempi, jokainen on kuitenkin kokenut sotiemme ajan ankarana koettelemuksena. Sotaveteraani, tykistön yliluutnantti, valtiotieteen maisteri ja eko- 24 nomi Lauri Meriluoto, näki ja koki eräät kenttätykistömme keskeiset vaiheet aitiopaikalta. Lauri Meriluoto astui varusmiespalvelukseen niin sanotun välirauhan aikana 1940 Erillispatteristo 4:ään. Palvelus jatkui Reserviupseerikoulun kurssilla 48 Niinisalossa, jonka jälkeen nuori vänrikki Meriluoto komennettiin 6. Prikaatin I Patteristoon Sulkavalle. Välirauhan kuukaudet olivat levottomat, muualla Euroopassa riehui sota ja maamme puolustusvalmiutta kohennettiin. Tykistö tarvitsi moniin tehtäviin päteviä upseereita ja niin Meriluoto komennettiin Hämeenlinnaan säähavaintoupseerikurssille, hänestä leivottiin nyt tykistön meteorologi. Kurssin päätyttyä erinomaisin arvosanoin valmistunut tykistömeteorologi komennettiin III Armeijakuntaan eversti William Häklin esikuntaan. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Meriluoto siirrettiin II Armeijakuntaan eversti Kaarlo Juleniuksen tykistöosastoon. Yhtymä eteni Vuoksen - Suvannon suuntaan. Kolmen viikon taistelujen jälkeen armeijakunta oli saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Vänrikki Meriluoto seurasi yhtymäänsä. Lokakuun puolivälissä 1941 II Armeijakunta otti rintamavastuun Karjalan Ar- meijan pohjoisella osalla tavoitteenaan Maaselän kannas. Tykistökomentajaksi oli vaihtunut eversti Eino Honko. Hyökkäysvaiheen muututtua asemasodaksi armeijakunnasta muodostettiin Maaselän Ryhmä. Lauri Meriluoto määrättiin tällöin tykistön säätoimiston eli Tykistö 4:n päälliköksi. Hänen johtoonsa tulivat yhtymän kaikki sääasemat. Mainittakoon, että eräänä vaativana tehtävänä oli kouluttaa alan henkilöstö aivan uuteen mittaustekniikkaan, radioluotaimeen. Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Honko määräsi maaliskuussa 1943 luutnantiksi ylennetyn Lauri Meriluodon päätehtävänsä ohella Maaselän selustassa toimintansa aloittaneen SuviKumsan Tykistön Ampumakoulun ampumaopin, erityisesti sääopin ja siihen liittyvän aiheiston opettajaksi. Suvi-Kumsassa keksittiin korjausmuunnin, joka mullisti tykistön ampumatekniikan. Tykistön tarkastajan kenraali Nenosen käskyllä korjausmuunnin määrättiin otettavaksi käytäntöön. Laite julistettiin huippusalaiseksi ja niin jäi keksijäkin tuntemattomaksi. Kuka oli keksijä, siitä kiistettiin tykistöpiireissä kauan, jopa vuosikymmeniä, kunnes yliluutnantti Lauri Meriluoto kertoi muuntimen syntyhis- torian. Kävi niin, että Tykistökoulun 75-vuotisjuhlaan 6.2.1993 kutsuttu yliluutnantti Lauri Meriluoto kertoi tuolloin eversti Matti Koskimaalle, että laitteen keksijä oli hänen Suvi-Kumsan Tykistön Ampumakoulun opettajakollegansa majuri, sittemmin yleisesikuntaeverstiluutnantti, diplomiinsinööri Unto Petäjä. Meriluodon kertoman perusteella Matti Koskimaa kiiruhti haastattelemaan silloin jo kuolinvuoteellaan ollutta Unto Petäjää, joka vahvisti tapahtuneen. Näin nämä tärkeät tiedot kirjattiin Suomen Kenttätykistön Historian 2.osaan, joka ilmestyi samana vuonna. Yliluutnantti Lauri Meriluoto osallistui itsekin aktiivisesti edellä mainitun Suomen Kenttätykistön historian 2.osan laadintaan. Hänet palkittiin tästä Kenttätykistön Säätiön plaketilla. Lukuisissa tapaamisissamme Lauri Meriluoto kertoi eloisasti vaiheistaan jatkosodan pyörteissä ja myös moniin ajankohtaisiin sotilaallisiin ja sotahistoriallisiin aiheisiin luotiin keskusteluissamme syvyyttä. Hänen laaja yleistietoutensa ja kiinnostuksensa ajankohtaisiin ilmiöihin oli aktiivista, terävät ja asiantuntevat havainnot tapahtumista olivat hänelle luonteenomaisia. Sotaveteraani, rehti Isänmaan puolustaja on siirtynyt viimeiseen iltahuutoon, tykistön yliluutnantti Lauri Meriluoto on poissa. Laurin muistolle kunniaa tehden. Jyri Paulaharju Laurin ystävä Vanha sotilas ei kuole milloinkaan, hän hiljaa häipyy vaan... In Memoriam Kenraalimajuri Matti Vanonen 1928 - 2010 Kenraalimajuri Matti Vanonen kuoli pitkälliseen sairauteen tammikuun 19.päivänä Helsingissä 81vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 15.kesäkuuta 1928 Mikkelissä, jossa hän vietti lapsuutensa ja pääsi ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulusta 1948. M atti Vanonen valmistui kenttätykistöupseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1950 aloittaen uransa Kenttätykistörykmentti 4:ssä. Nuorena upseerina hän palveli muun muassa Jääkäripatteristossa ja Pääesikunnassa. Sotakorkeakoulun Maasotalinjan käytyään hän sai yleisesikuntaupseerin arvon vuonna 1962. Yleisesikun- taupseerina hänen tehtäviinsä kuului muun muassa kenttätykistön kehittäminen Pääesikunnan kenttätykistötoimistossa, kenttätykistökoulutus Jääkäripatteriston patteristoupseerina sekä Tykistökoulun kurssien johtajana. Monipuolinen ura jatkui vuonna 1975 Satakunnan Tykistörykmentin komentajana, josta tehtävästä hän siirtyi Ka- Eversti Eero Lampikoski 1931 - 2010 Tykkimiehet ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja yleisesikuntaeversti Eero Lampikoski menehtyi vaikeaan sairauteen 13. päivänä helmikuuta. Hän oli syntynyt maanviljelijäperheessä Siikaisissa 1. elokuuta 1931 ja oli kuollessaan 78-vuotias. E ero Lampikoskelle isänmaan palveleminen oli tärkeää jo nuoruusvuosista alkaen. Hän kuului muun muassa vuosina 1942–44 Siikaisten suojeluskunnan poikaosastoon. Eero Lampikoski kirjoitti ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta vuonna 1951. Upseerin virkatutkinnon hän suoritti Kadettikoulussa vuosina 1952 – 54, jonka jälkeen hän palveli kenttätykistöupseerina Niinisalon varuskunnassa. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti sotakorkeakoulun maasotalinjalla vuosina 1961 - 63. Sotakorkeakoulun jälkeen Lampikoski palveli lähes 20 vuoden ajan Tulikomentoja 2/2010 huollon eri tehtävissä Pääesikunnassa, Huoltokoulutuskeskuksessa Lahdessa ja sotilasläänin esikunnassa Kuopiossa. Viimeinen palvelustehtävä puolustusvoimissa oli pääesikunnan huolto-osaston päällikkyys, missä tehtävässä hän palveli runsaat kymmenen vuotta. Tästä tehtävästä Lampikoski siirtyi reserviin vuonna 1991. Eero Lampikoski kävi valtakunnallisen maanpuolustuskurssin vuonna 1970 ja puolustusvoimien ylimmän johdon kurssin vuonna 1981. Lampikoski tunnettiin jo nuorena upseerina erittäin tarkkana ja tehtäviin perusteellisesti paneutuvana. Hänelle oli ominaista myös oikeudenmukaisuus ja avuliaisuus, hä- dettikoulun johtajaksi ja edelleen kenraalimajuriksi ylennettynä päämajamestariksi Pääesikunnassa. Hänen sotilasuransa huipentui Sotakorkeakoulun johtajana, josta tehtävästä hän jäi reserviin vuonna 1988. Matti Vanonen oli tykkimies, joka oikealla tavalla korosti tykkimiesten yhteenkuuluvuutta ja tykkimieshenkeä. Hän oli erinomainen yhteishengen luoja ja pidetty ystävä. Liikunta ja urheilu kuuluivat hänen harrastuspiiriinsä. Suunnistus, uinti ja viisiottelu sekä pistooliammunta olivat hänen lajejaan. Kuntourheilu säilyi harrastuksena loppuun saakka. Mieliharrastuksiin kuului myös mieskuorolaulu. Hän lauloi muun muassa Viipurin Lauluveikoissa, Kaaderilaulajissa sekä Kankaanpään mieskuorossa. Matti Vanonen osallistui aktiivisesti upseerien aatteelliseen toimintaan. Hän toimi Kadettikunnan puheenjohtajana vuosina 1981-1984 ja Kadettikunnan valtuuskunnan puheenjohtajana vuodet 1986-1992. Matti Vanonen osallistui myös tykkimieskiltojen toimintaan. Hän oli Porin Seudun Tykistökillan ja Jääkäritykistökillan jäsen ja kiltatoiminnan kehittäjä, joka aktiivisesti osallistui killan ja myös Suomen Tykistömuseon toimintaan. Matti Vanoselle myönnettiin ansioistaan lukuisia kunniaja ansiomerkkejä, korkeimpina Suomen Leijonan ensimmäisen luokan komentajamerkki ja ensimmäisen luokan Vapauden risti miekkojen kera. neltä sai oppia ja avustusta aina tarvittaessa. Hän oli vaativa niin palvelustovereitaan kuin alaisiaan kohtaan, mutta kaikkein vaativin hän oli itselleen. Tekevälle ja aikaansaavalle Eero Lampikoskelle siunaantui myös paljon erilaisia luottamustehtäviä. Hän toimi mm. Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan eri asiantuntijatehtävissä vuosina 1965 – 1991. Näihin tehtäviin liittyen Lampikoski suoritti USA: n armeijan stipendimatkan Yhdysvaltoihin vuonna 1983. Lampikoski ehti toimia myös Lahden ja Kuopion kadettipiirien puheenjohtajana usean vuoden ajan. Jäätyään puolustusvoimista reserviin, Eero Lampikoski ei suinkaan jäänyt eläkeläiseksi. Hän otti hoitaakseen Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtajan tehtävät. Tässä tehtävässä hän ehti tehdä vielä toisen päivätyön, kokonaista 18 vuotta. Hän ehti palvella yhdistyksessä viiden eri puheenjohtajan kaudella. Eero Lampikoski ryhtyi tähänkin tehtävään samalla tarmolla kuin puolustusvoimissa. Hän noudatti aina periaatetta, että kun tehtävään on ryhty- nyt, niin se tulee hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä hän vaati myös kaikilta muilta yhdistyksen toimihenkilöiltä. Yhdistyksellä oli Lampikosken aikana edessään isoja haasteita, joista vaativin oli varmasti Tykistömuseon siirto Niinisalosta Hämeenlinnaan. Lampikoski osallistui aktiivisesti myös kirjallisiin tehtäviin. Hän kirjoitti mm. Jatkosodan historian huolto-osan sekä osallistui Pääesikunnan historian kirjoittamiseen. Tykkimiehet ry:ssä hän oli mukana historiikkitoimikunnassa sekä Tykistömuseon julkaisusarjan kirjojen valmistelussa. Lampikoski ehti osallistua myös aktiivisesti Lionstoimintaan, mm. Lions Club Helsinki/Kontulan eri tehtävissä noin 30 vuoden ajan. Eero Lampikoski on palkittu ansioistaan useilla kunniamerkeillä. Eero Lampikoskea jäivät kaipaamaan vaimo, kaksi tytärtä perheineen, äiti sekä lukuisa joukko sukulaisia ja ystäviä. Jouko Alasjärvi Jouko Alasjärvi Jouko Huhtala Kari Vilamo 25 Tiedustelupatteristo on hyvässä iskussa TEKSTI: JANNE SARPOMA, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT Tiedustelupatteristo on omilla erityisaloillaan varuskunnallinen ja osin valtakunnallinenkin kärkiosaaja. Patteristo näkyy ja kuuluu ympäri valtakuntaa erilaisissa harjoituksissa, koulutustapahtumissa, messuilla ja näyttelyissä sekä virkaaputehtävissä. Tiedustelupatteriston vahvuuksina hyvän työilmapiirin ja yhteishengen lisäksi voidaan pitää patteriston erityistehtävien edellyttämää korkeaa ammattitaitoa ja sen mukanaan tuomaa ammattiylpeyttä. Evl Janne Sarpoma otti Tiedustelupatteriston komentajan tehtävät vastaan evl Tapio Palmuselta 1.1.2009 hänen siirtyessään pitkän komentajakautensa jälkeen kansainvälisiin tehtäviin. Tiedustelupatteriston perinnepäivää vietetään 11.6. muistuttamaan tapahtumasta Perkjärven leirillä vuonna 1924, jolloin silloinen tykistön tarkastaja kenraalimajuri V.P. Nenonen päätti perustaa JTR:n yhteyteen Mittauspatterin. Toiminta alkoi varsin pienimuotoisena, josta osoituksena ote perustamiskäskystä. ”JTR:n yhteyteen perustetaan pvm:lla 11.6.1924 mittauspat- 26 teri, jonka v.a. päälliköksi määrään luutnantti Tuukkasen KTR 2:sta. Patteriin komennetaan luutnantti Henriksen KTR 3: sta, yksi kapit.kersantti KTR 1: sta ja yksi KTR 2:sta sekä aliupseeri ja 25 miestä JTR:sta. (…) Komennetut upseerit ja aliupseerit ottavat mukaansa ratsuhevosensa. JTR asettaa patterin käytettäväksi vakituisesti kahdet kaksipyöräiset kuormakärryt he- vosineen sekä tarvittavan puhelinkaluston”. 11.6.2009 tuli siis kuluneeksi 85 vuotta Mittauspatterin perustamisesta. Tehtävät ja organisaatio Patteriston komentajalla on tukenaan patteristoupseerin johtama toimisto sekä erillinen TVM-osasto (Tiedustelu- Valvonta ja Maalittamisen tuki). TVM-osaston roolina on muun muassa vastata lentotiedustelujärjestelmän viranomaisen sille asettamien vaatimusten ”omavalvonnasta”, osallistua raketinheitinjärjestelmähankkeisiin sekä koordinoida patteristolle käskettyjä, alaan liittyviä tutkimusja kehittämistehtäviä. Pääosin palkatusta henkilökunnasta koostuva Lentotiedustelupatteri ylläpitää Ranger-len- totiedustelujärjestelmän. Patteri toteuttaa käsketyn lentotoiminnan sekä ylläpitää kaluston ja henkilöstön lentokelpoisuuden sekä toteuttaa henkilöstön koulutuksen. Raskas Raketinheitinpatteri kouluttaa Tykistöprikaatin joukkotuotantotehtävien mukaisesti asevelvollisia raskaaseen raketinheitinpatteriin. Kuljetuspatteri kouluttaa Tykistöprikaatin tuotantotehtävien mukaiset ajoneuvonkuljettajat antaen heille lisäksi vuoden 2009 alusta voimaan astuneen EU:n direktiivin mukaisen ammattipätevyyskoulutuksen. Kuljetuspatteri antaa myös ajokorttikoulutuksen Porin Prikaatin sotilaskuljettajille. Yhteensä ajokortteja ajatetaan vuosittain noin 800. Esikuntapatteri on patteriston monimuotoisin perusyksikkö, jonka kaikkien varusmiesten palvelusaika on vähintään 270 vrk. Sotilaspoliisijaos kouluttaa sotilaspoliiseja joukkotuotannon mukaisesti. Säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle Sotilaspoliiseja käytetään myös varuskunnallisiin vartiotehtäviin. Sotakoirajaos vastaa valtakunnallisesta sotakoiratoiminnasta hankkimalla kaikki sotakoiraksi koulutettavat pennut ja ylläpitämällä koirakortistoa. Sotakoirajaoksessa koulutetaan varusmiehiä sotilaspoliisikoiranohjaajiksi eli ohjaajat saavat koiranohjaamisen lisäksi sotilaspoliisimiehen peruskoulutuksen. Koulutuksen saatuaan ohjaajat voidaan sijoittaa sotilaspoliisiryhmään tukemaan ryhmän toimintaa tehokkaalla voimankäyttövälineellä - koulutetulla koiralla. Jaos vastaa myös henkilökunnan perus- jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä koirien ja ohjaajien määräaikaisista koulutustarkastuksista. Sääjaos kouluttaa varusmiehiä sekä maa- että merivoimien ballistisen sääpalvelun tarpeisiin. Koulutuksen saatuaan säämiehet vastaavat Niinisalon sääaseman toiminnasta lähettäen muun muassa säännönmukaisesti havaintotiedot Ilmatieteen laitokselle. Sääryhmiä kouluttajineen lähetetään vuosittain 25-35 kertaa tukemaan muiden joukko-osastojen harjoituksia. Esikuntapatterissa annetaan myös aliupseerikoulutus kurssimuotoisesti kaikilla koulutusaloilla. Sotilaspoliisilinjalla koulutetaan oppilaita myös muista LSSL:n joukko-osastoista ja säälinjalla merivoimien oppilaita. Mukavaa palautetta Tiedustelupatteristo on kyennyt täyttämään sille käsketyt erilaiset, niin joukkotuotanto, henkilökunnan koulutus- kuin tutkimus- ja kehittämistehtävätkin. Varusmieskoulutuksen osalta tärkein yhteistyökumppani on ollut naapurijoukkoyksikkö Satakunnan Tykistörykmentti, jonka kanssa on yhdessä muodostettu taisteluosasto niin omiin kuin valtakunnallisiinkin harjoituksiin. Yhteistoiminta on sujunut kitkattomasti, mistä osoituksena ovat olleet kautta linjan saavutetut hyvät koulutustulokset. Tulikomentoja 2/2010 Lentotiedustelupatterissa henkilökunnan kursseja ja opetustilaisuuksia on järjestetty sisäisesti jatkokouluttamalla henkilöstölle Ranger-järjestelmässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Valtakunnallista koulutusta on toteutettu Esikuntapatterissa sekä sääjaoksen opetustilaisuuksissa että sotakoiraosaston koulutuskalenterin mukaisissa henkilökunnan perus- jatko- ja täydennyskoulutustilaisuuksissa. Palautteet koulutustilaisuuksista ovat olleet hyviä. Lentotoimintaa Lentotiedustelupatterin toimintaedellytykset kohenivat merkittävästi Niinisalon lentopaikan valmistumisen myötä. Rangerjärjestelmähallin välittömään läheisyyteen rakennettu vaatimukset täyttävä päällystetty kiitotie sekä kiinteä kaapelointi järjestelmän osakomponenteille mahdollistaa tarvittaessa päivittäisen lentotoiminnan suoraan varuskunnasta. Samalla Jämin valvomattoman lentopaikan käyttöä kyetään vähentämään ja näin helpottamaan yleisilmailun toimintaa alueella. Lentopaikan rakentamiseen liittyen Ilmailuhallinto on hyväksynyt Pohjankankaan alueella jo olleen lentorajoitusalueen laajentamisen siten, että päivittäiseen lentotoimintaan vaadittava toiminta-alue on joustavasti käyttöön saatavissa. Toki nyt kuten ennenkin tämä rajoitusalueen aktivointi pitää tiedottaa muille ilmailijoille hyvissä ajoin. Vuoden 2009 kuluessa myös ulkolennättäjien koulutus on pääosin toteutunut. Ulkolennättäjät ovat oleellinen osa lentoturvallisuutta. Mikäli sää yllättävästi heikkenee tehtävän aikana ja automaattinen laskeutumisjärjestelmä ei enää olisi käytettävissä tai mikäli laskeutumisjärjestelmä vikaantuisi, voi ulkolennättäjä ohjata koneen maahan RC-lennokin tavoin. Patterissa ja TVM-osastossa on myös jatkettu tiedustelukuvan analysointikyvyn kehittämistä ja kuvansiirtoa tarvittaville komento- ja johtamispaikoille. Yhteistoimintaa viranomaisten kanssa Raskaassa raketinheitinpatterissa on parhaillaan loppusuoralla ensimmäisen vaiheen koulutus- ja käyttöönottoprojektin viimeistely. Joukkotuotannon mukainen koulutus on käynnistynyt hyvin ja henkilöstö itsekin oppii koko ajan ja syventää tämän uuden järjestelmän käyttöön liittyviä taitoja. 122 mm: n harjoitusjärjestelmä mahdollistaa täysipainoisen harjoittelun kovapanosammuntoineen varuskunnan omilla harjoitusalueilla. Henkilökuntaa koulutetaan edelleen tulevan syksyn kursseilla. Ballistisen sääpalvelun osalta patteristo on osallistunut Maavoimien esikunnan johtamaan alueellisen sääpalvelun kehittämistyöhön sekä uuden Natoyhteensopivan METCM-sääsanoman tuottavan sondin ja säälaskinjärjestelmän kehittämiseen. Tykistöprikaati ja Tiedustelupatteristo on myös tulevaisuudessa keskeinen koulutus- paikka alueellisen sääpalvelujärjestelmän kehittämisessä maavoimissa. Sotakoira- ja sotilaspoliisitoiminnan osalta normaalin koulutustoiminnan lisäksi yhteistoiminta eri viranomaisten kanssa on ollut merkittävää. Etenkin Sotakoiraosasto on antanut virka-apua erikoiskoulutetuilla koirilla ja ohjaajilla. Katsausjakson aikana on saatu myös päätökseen koiratarhojen peruskorjaukseen liittyvä hankesuunnittelu. Tavoitteena on, että varuskuntaan peruskorjataan ja rakennetaan vuonna 2011 ajanmukaiset tilat nelijalkaisille ystävillemme. Rakentamisen yhteydessä myös koulutusedellytykset paranevat parempien koirien huoltotilojen muodossa. Päteviä kuljetusammattilaisia Toiminnallisesti ehkä suurimmat muutokset on kokenut Kuljetuspatteri ja koko kuljettajakoulutus. 109-saapumiserästä saakka Kuljetuspatteri on perinteisen ajokorttikoulutuksen lisäksi antanut Tykistöprikaatin varusmiehille EU:n direktiivin mukaista ammattipätevyyskoulutusta, korttiluokasta riippuen joko 140 tai 280 tunnin laajuisen opetuspaketin mukaisesti. Omat kouluttajamme ovat olleet mukana valtakunnallisissa työryhmissä koulutuksen suunnitteluun liittyen. Yksin tällaiseen koulutussuoritukseen ei Tykistöprikaatikaan kykene vaan se on tehnyt kumppanuussopimuksen koulutuksesta Huittisten Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen kanssa. Jatkuu sivulle 28 >> 27 >> Jatkoa sivulta 27 Tähän saakka kokemukset sekä koulutusuudistuksesta että yhteistoiminnasta HAKK: n kanssa ovat olleet pelkästään myönteisiä. Tykistöprikaati on toteuttanut ammattipätevyyskoulutusta myös tykistön ampumaharjoitusten 109 ja 209 aikana normaaliin harjoitustoimintaan ja etenkin moottorimarsseihin liittyen. TAH 209 - harjoituksessa kokeiltiin myös pienimuotoisesti direktiivin määrittämän täydennyskoulutuksen antamista reserviläiskuljettajille. Koulutusuudistuksen myötä puolustusvoimat palvelee merkittävällä tavalla koko yhteiskunnan tarpeita antamalla koulutetuille sotilaskuljettajille pätevyyden toimia kuljetusalan tehtävissä. Jatkossa, kun reserviläiskuljettajien täydennyskoulutus kertausharjoituksissa saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä, parantanee se edelleen kuljettajakoulutuksen houkuttelevuutta. Kuljettajakoulutuksen edellytykset paranivat huomattavasti kun Tykistöprikaati sai 2009 alkupuolella käyttöönsä vanhan tielaitoksen tukikohtana tunnetun Kettukallion alueen lähellä Kankaanpäätä. Tässä yhteydessä Satakunnan Lennoston aikaisista Porin koulutus- ja ammattioppilaitoksen majoitustiloista voitiin luopua ja siirtää toiminnat nykyaikaiseen oppimisympäristöön. Sosiaalinen media yhdistää RAIMO OJALA Verkostoitumalla eri tavoin ihmiset hakevat keskinäistä vuorovaikutusta ja keskustelua, joka tuottaa heille lisäarvoa, ja joka tapahtuu omasta tahdosta. Tavoitteena voi olla kaupallisia, sosiaalisia tai poliittisia pyrkimyksinä vaikutusvaltaan tai vaikuttamiseen. Myös ajanviete tai omien kokemuksien jakaminen voi olla yksilölle hyödyllistä. Verkostoitumisen uutena muotona ovat kehittyneiden verkkoteknologioiden tarjoamat mahdollisuudet ajasta ja paikasta riippumattomaan kanssakäymiseen. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä. Sisältöjen tuottaminen ja jakelu on yhteisöllistä, vapaata ja hajautettua. Tietoa tuottavat pääosin käyttäjät vertaistuotantona, mikä häivyttää tuottamisen ja kuluttamisen rajaa. Tarkasteltaessa sosiaalisen median mahdollisuuksia organisaation toiminnan kehittämisessä voidaan asia jakaa kolmeen osaan. Ensiksi pitää tiedostaa ja tunnistaa ne median mahdollisuudet, jotka tukevat organisaation asettamia tavoitteita ja päämääriä. Toiseksi pitää valita käytettävät sovellukset ja määritellä niiden käyttötavat. Kolmanneksi tarvitaan valmiutta jatkuvaan aktiiviseen läsnäoloon verkossa. Onko verkossa todellista sosiaalisuutta? Verkkososiaa- 28 lisuus on sekä yhteistä sisältöjen tuottamista että ongelmien ratkaisemista. Avuliaisuus ja ystävällisyys kuuluvat verkon toimintakulttuuriin. Vinkkejä jaetaan kollektiivisesti, sillä jaettua tietoa voivat kaikki hyödyntää ja jalostaa. Verkkokulttuuriin kuuluu myös uteliaisuus ja avoimesti nähtävillä olevien tuotosten, kuten verkkokeskusteluiden, tutkiminen ilman omaa osallistumista. Peilaamalla omia ajatuksiaan toisten ajatuksiin löytää aina jotain uutta. Kettukallion kuljettajakoulutuskeskuksessa on todelliset mahdollisuudet sekä oppituntien että käytännön rakenneharjoitusten pitämiseen, lisättynä sosiaalitiloilla sekä asianmukaisilla toimistoilla kouluttajille. Tulevaisuuden näkymät Edellä kuvatusta voisi päätellä, että Tiedustelupatteristo on ”iskussa”. Niin se onkin, mutta toiminnan edelleen kehittäminen on jatkuvana tavoitteena. Maavoimien esikunnan hyväksymänä Tykistöprikaatin organisaatio muuttui vuoden 2010 alussa. Tulenjohto- ja Tiedustelupatteri nimenä lakkautetaan toistaiseksi ja sen toiminnot – tiedustelu-, tulenjohto- ja viestikoulutus – Valmis jakamaan? Toimivia suhteita ei kuitenkaan synny, jos ihmiset ajattelevat vain omaa hyötyään. Verkostoituminen on aina vaihdantaa, omastaan on oltava valmis jakamaan. Tuntematon koetaan helposti uhkaksi tai vaikeasti haltuunotettavaksi. Usein esitetään kysymyksiä kuten, minä en halua siirtää elämääni Internetiin, vaan haluan tavata ihmisiä ihan oikeasti tai menetän minuuteni verkkoon, kun kaikki tietävät minusta kaiken. Yksityisyyden säätelymahdollisuus sekä turvallisuuden takaaminen ovat verkostoissa toimimisen perusvaatimuksia. Esimerkiksi Yhdysvaltain armeija sallii jatkossa kaikille sotilailleen ja henkilökunnalleen sosiaalisen median käytön. Yhdysvaltain puolustusministeriön linjauksen mukaan sosiaalisen median hyödyt ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat mahdolliset turvallisuusriskit. Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa henkilötietojen, valokuvien ja videoiden julkaisemisessa. Henkilöiden todellisesta identiteetistä varmistuminen voi verkossa olla vaikeaa. Valinnan runsaus Millaiseen verkkoyhteisöön kannattaa liittyä? Yhteisön arviointia varten voi ottaa selville mitä siellä voi tehdä, millaisilla välineillä ja keitä muita siellä siirrettiin Satakunnan Tykistörykmenttiin. SATTR:ssa tähän saakka annettu raskaan raketinheitinjärjestelmän koulutus siirrettiin Tiedustelupatteristoon perustettuun Raskaaseen Raketinheitinpatteriin. Näin Tiedustelupatteristo ankkuroituu entistä voimakkaammin Puolustusvoimien yhteisen tulenkäytön konseptiin, jossa sillä on Ranger-järjestelmä tulenjohtokykyisenä ”silmänä” ja raskas raketinheitin kauaksi yltävänä ”ruoskana”. Synergiaetuja saavutetaan lisää myös järjestelmien pääosin samanlaisten viesti- ja johtamisjärjestelmien kautta. Tiedustelupatteristo on valmis uusiin haasteisiin! jo on. Media on viestintää, joka tapahtuu erilaisten välineiden avulla. Median muodostaa välineen sisältö, joka voi olla kuva, ääni, video tai teksti riippuen mediasta. Suorien viestien lisäksi median kielenä on esimerkiksi symboleja, viittauksia, tyylejä ja värejä. Miten hyvin järjestelmä antaa mahdollisuuksia vaikuttaa käyttäjien näkyvyyteen verkossa. Käyttöehdoissa on määritelty oikeuksia ja velvollisuuksia jotka vaikuttavat myös osallistujien turvallisuuteen. Verkkopalvelun pitäisi myös olla käytettävissä kannettavilla päätelaitteilla. Tilastokeskuksen suorittaman tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tavoittaa 66 prosenttia Internetin käyttäjistä (2009). Kaikista kävijöistä 33 prosenttia keskustelee verkossa, 16 opiskelee, 37 käyttää pikaviestimiä, 41 lukee blogeja, 68 etsii terveyteen liittyvää tietoa ja 14 prosenttia pelaa pelejä. Sosiaalisen median hyödyntäminen vaatii läsnäoloa ja aktiivisuutta verkossa. Yhteisöllisyyden tunteen syntyminen edellyttää, että verkossa välittyy läsnäolon viestejä. Viestien määrä sinänsä ei kerro läsnäolosta, vaan se välittyy sisällöistä. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa sekä oman että muiden etäisyyden tai läsnäolon tuntemuksiin. MPK:lla tärkeä rooli asevelvollisten ja reservin koulutuksessa MPK:n valtakunnallisesti vakioituja kursseja TEKSTI: HARRI KAINULAINEN, KUVA: MPK:N ARKISTO Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) tuotti viime vuonna lähes 6 2000 koulutusvuorokautta, josta 19 000 puolustusvoimille. Kasvua edellisestä vuodesta oli 14 prosenttia, mikä johtui pääasiassa puolustusvoimien tilaaman koulutuksen lisääntymisestä ja suuresta osallistujamäärästä. Toiminnasta sotilaallisen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen osuus oli kaksi kolmasosaa. Loppu kolmasosa on kaikille avointa siviilikoulutusta, pääasiassa varautumis- ja turvallisuuskoulutusta. Koulutustapahtumia oli kaikkiaan 1 600 ja osallistujista 70 prosenttia reserviläisiä. MPK tarjoaa myös asepalveluksen suorittamattomille sekä naisille mahdollisuuden osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan muun muassa kaikissa maanpuolustuspiireissä olevissa Koulutus- ja tukiyksiköissä (KOTU). Puolustusvoimien ja MPK: n välinen kumppanuussopimus uudistettiin joulukuussa. Sopimuksessa määritellään muun muassa osapuolten välinen koulutusyhteistyö, siihen liittyvät toimintatavat ja koulutustuki sekä työnjako. Sopimuksen mukaan MPK tuottaa tänä vuonna puolustusvoimille 21 000 koulutusvuorokautta. Tavoite edustaa noin kolmannesta MPK:n koko koulutuksen määrästä. Merija ilmapuolustuspiirit tuottavat yhteensä 5 000 ja maanpuolustuspiirit 16 000 vuorokautta. MPK yhtenäistää koulutustarjontaansa MPK:n koulutusta on toteuttamassa 2 000 vapaaehtoista Tulenjohto. Tulikomentoja 2/2010 kouluttajaa, joista pääosa, noin 70 prosenttia kuuluu MPK:n suurimpiin jäsenjärjestöihin, Reserviupseeriliittoon ja Reserviläisliittoon. Kouluttajista puolustusvoimat on auditoinut 100 kouluttajaa johtamaan puolustusvoimien aseilla tapahtuvia ammuntoja. MPK tuo tämän vuoden aikana valikoimaansa 30 uutta kurssia. Uudet kouluttamisen ja johtamisen koulutusohjelmat valmistuvat vuoden loppuun mennessä. Tavoitteena valtakunnallisesti vakioiduilla kursseilla on yhtenäistää koulutustarjontaa ja parantaa koulutuksen laatua. Sotilaallisen koulutuksen lisäksi tänä vuonna valmistuu uusia varautumiseen ja arjen turvallisuuteen liittyviä kursseja. Aselajikoulutusta kehitetään Tykistön aselajitaitoja koulutetaan kahdella uudella kurssilla. Aselajien perustaidot -kurssilla jokaisella reserviläisellä on mahdollisuus kerrata yksittäisen taistelijan aselajitaito- Harri Kainulainen Kuva: Nina Kaverinen ja. Päivän mittainen kurssi sisältää kuusi tunnin mittaista koulutusrastia. Koulutus on suunniteltu erityisesti miehistökoulutuksen saaneille, mutta se sopii hyvin kertaukseksi myös johtamiskoulutuksen saaneille reserviläisille. Kurssin jalkaväkiosioon sisältyy rynnäkkökiväärin purkaminen ja kokoaminen sekä simulaattoriammunta. Tykistö- ja heittimistöosuuden teemoina ovat tulen johtaminen tilapäismenetelmin sekä tulenjohtoharjoitus. Viestiosiossa kerrataan kenttäradio LV 217: n, kenttäpuhelin P 78:n ja sanomalaitteen käyttöä. Kurssiin sisältyy myös ilmatorjuntakonekiväärin käsittelyharjoitus sekä telamiinan ja tähysmiinan asentamisharjoitus. Huollon osiossa perehdytään kenttälääkintään ja harjoitellaan sidontaa ja elvytystä. Tykistön taidot 1 -kurssilla tykistökoulutuksen saaneet reserviläiset voivat kerrata tärkeimpiä aselajitaitoja. Kurssin jälkeen reserviläinen osaa tärkeimmät tykistön perustaidot. Kahden päivän kurssi sisältää tykistötoiminnan perusteiden lisäksi, tulenjohto-, tuliasema- ja mittaustoimintaa sekä viestivälineiden käsittelyharjoituksia. Lisäksi kurssilla kerrataan huollon perusteita ja harjoitellaan kenttälääkintää. Kurssi päättyy teoriakokeeseen. Kirjoittaja on tykkimies, reservin majuri ja MPK:n puheenjohtaja. Reserviläiskoulutus Aselajien perustaidot Huollon taidot 1 Ilmapuolustus tutuksi Ilmatorjunnan taidot 1 Ilmauhka Kenttälääkintä 1 Kenttälääkintä 2 Kenttälääkintä 3 Kohteensuojaus 1 Kohteensuojaus 2 Kohteensuojaus 3 Maavoimat tutuksi Meripuolustuksen peruskurssi Meripuolustuksen jatkokurssi Meripuolustus tutuksi Pioneeritaidot 1 Taistelijan taidot Tykistön taidot 1 Viestitaidot 1 Vääpelikurssi Varautumisen ja turvallisuuden koulutus Humanitaarisen oikeuden jatkokurssi Maatilan turvallisuus Maatilan varautuminen Sotilaskotitoiminnan jatkokurssi Sotilaskotitoiminnan peruskurssi Sotilaskotitoiminta tutuksi Turvallisesti aseiden kanssa Turvallisesti maastossa Varautumisen ja väestönsuojelun peruskurssi Varautumisen ja väestönsuojelun jatkokurssi Koulutusohjelmiin kuuluvat kurssit Perustason kursseille: voivat osallistua kaikki, ellei niitä ole erikseen kohdennettu Jatkotason kurssit (J): edellyttävät perustason suoritusta Erikoistason kurssit (E): edellyttävät jatkotason suoritusta Johtamisen koulutusohjelma Johtamisen peruskurssi Reserviläisjohtaja 1 Esikuntatyöskentely 1 Johtamisen jatkokurssi (J) Reserviläisjohtaja 2 (J) Esikuntatyöskentely 2 (J) Varautumisjohtaminen (J) Johtamisen teemaseminaari (E) Kouluttamisen koulutusohjelma Kouluttajana MPK:ssa Koulutuksen suunnittelu Viestintä- ja vuorovaikutustaidot Kurssinjohtajana MPK:ssa (J) Kurssin suunnittelu (J) Johtamisen peruskurssi Harjoituksenjohtajana MPK: ssa (E) Harjoituksen suunnittelu (E) Johtamisen jatkokurssi (J) Asiantuntijaseminaari (E) 29 Epäsuorantulen koulutus Maasotakoululla misen meininkiin eli opetetun asian oppimiseen tekemällä ja näin ollen teorian syventämiseen omakohtaisella tekemisellä. Voidaan jopa sanoa, että kadetin ensimmäisen vuoden Maasotakoulu jaksolla kadetit eivät pääse pölyttymään teoreettisilla oppitunneilla, vaan he pääsevät toimimaan sotilaan oikeassa ympäristössä ja jopa likaamaan omat kätensä. Huhti-elokuussa annettava epäsuorantulen koulutus painottuu tulenjohtajan ja tulenjohtoryhmän tai -partion toimintaan joukkueen osana. Koulutus alkaa perusteoppitunneista, joissa käsitellään tulenjohtamisen perusteita, tulenjohtosääntöjä ja tulenjohtotoimintaa, niin puolustuksessa kun hyökkäyksessä. Perusteoppitunteihin liittyy kiinteästi oppimistehtävät, joilla kadetit pääsevät syventämään oppimistaan sekä saavat palautteen osaamisensa tasosta. Oppimistehtävinä tehdään mm. tulisuunnitelmia ja tulivalmisteluja. Tulenjohtoryhmän kalustoa ja sen käyttöä opetetaan kadettiharjoituksina ja henkilökunnan pitäminä harjoituksina. Harjoitusten kautta tulee tutuksi mm. käsisuuntakehän käyttö, käsisuuntakehän ominaiskorjauksen määrittäminen, TJ-tason käyttö ja viestivälineiden käyttö. Perusteiden jälkeen kadeteille opetetaan lähialueella TEKSTI: ILKKA IKONEN, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT Maasotakoulu Lappeenrannassa on maavoimien puolustushaarakoulu ja jalkaväen aselajikoulu. Maasotakoulu perustettiin 1.8.2001, entisen Maanpuolustusopiston tiloihin. Ennen Maanpuolustusopistoa Lappeenrannan alueella ovat toimineet toimiupseereita kouluttanut Päällystöopisto, Aliupseerikoulu, Kanta-aliupseerikoulu ja Jalkaväen Aliupseerikoulu. Maasotakoulun nimeä on suomalaisen upseerikoulutuksen historiassa käytetty aikaisemminkin. 1941–1952 Santahaminassa sijaitsevan kadettikoulun nimenä käytettiin Maasotakoulua. Maasotakoulu on maavoimien komentajan alaisuudessa oleva joukko-osasto, kuten sotilasläänit, Utin Jääkärirykmentti ja Maavoimien materiaalilaitos. Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori ohjaa lisäksi palkatun henkilöstön peruskoulutusta ja Itä-Suomen sotilasläänin komentaja toimii esimiehenä operatiivisissa asioissa. Maasotakoulun tehtävä on maavoimakoulutus, joka pitää sisällään palkatun henkilöstön ja asevelvollisten koulutuksen, maavoimien tutkimus sekä valmiustehtävät. Maasotakoulu antaa kaikille maavoiminen palkatulle henkilöstölle koulutusta jossakin sotilaan uran vaiheessa. Maavoimien kaikki kadetit ovat Maasotakoululla ensimmäisen kadettivuotensa huh- ti-elokuun. Tässä neljän kuukauden kokonaisuudessa (yksi kuukausi vietetään kesäloman merkeissä) kadeteille opetetaan mm. joukkueen taistelutekniikkaa, johtamista, kouluttamista, ammuntojen suunnittelua ja johtamista, sotatekniikkaa ja englantia. Tulenjohtokoulutu Selkeä painopiste on joukkueen taistelutekniikassa ja johtamisessa. Kadeteilla on neljän kuukauden aikana neljä taisteluharjoitusta joihin kadeteista muodostetaan jääkärijoukkue, sille kuuluvalla SA-kalustolla. Näissä harjoituksissa kadetit pääsevät harjaantumaan joukkueen johtamiseen, joukkueelle kuuluvan kaluston käsittelyyn ja joukkueen toimintaan eri taistelulajeissa. Kaikessa toiminnassa pyritään ns. tekeKadettien koulutusjärjestelmä 3 vuotta 4 vuotta Yleiset opinnot 6 op Kieli- ja viestintäopinnot 14 op Kandidaattiopinnot Pääaineopinnot 60 op (sis. tutkielma): Perus- ja aineopinnot Sivuaineopinnot -> 60 op: Perus- ja aineopinnot Maisteriopinnot Työelämä Pääaineen syventävät opinnot 80 op (sisältäen Pro Gradun) Joukkoyksikön taistelu 20 op Perusopinnot 25 op Muut opinnot Perusopinnot 25 op Yleiset opinnot Asiantuntijuutta kehittävä harjoittelu MPKK MAASK MPKK MAASK Aselajikoulut Sotatieteiden kandidaatin tutkinto väh. 180 opintopistettä Lähde: PV:n esittelymateriaali 30 2 vuotta Sotatieteiden maisterin tutkinto väh. 120 op tulenjohtoryhmän toiminta puolustuksessa ja hyökkäyksessä. Kadetit pääsevät myös harjoittelemaan tulenjohtosimulaattorilla tulenjohtamista. Kadettien taisteluharjoituksiin muodostetaan TJ-ryhmät kadeteista, jotka tukevat joukkueiden taistelua eri taistelulajeista. Maastopäiviä, joissa joukkuetta tukee tulenjohtoryhmä tai -partio on yhteensä 11. Käytännössä neljän kuukauden aikana jokainen kadetti pääsee toimimaan useaan otteeseen tulenjohtoryhmässä tai - partiossa. Noin kolme neljäsosaa kadeteista pääsee toimimaan tulenjohtajina. Voidaan sanoa, että nykyisen koulutussysteemin läpikäyneellä maavoimien peruskoulutetulla on näkemys tulenjohtoryhmän tai - partion toiminnasta ja epäsuorantulen merkityksestä osana taistelukentän kokonaistulenkäyttöä. Jos koulutusjärjestelmää vertaa nelivuotisen kadettikoulutuksen aikaan, niin epäsuorantulen koulutuksen taso ja määrä on noussut merkittävästi. Teoriaa, suunnittelua, harjoitteita Nelivuotisen järjestelmän aikana ei kaikille kadeteille koulutettu tulenjohdon perusteita tai tulenjohtoryhmän toimintaa. Nämä asiat koulutettiin aselajien tarpeiden mukaan aselajikoulussa, joka tarkoitti sitä, että kaikille maavoimien kadeteille ei opetusta pystytty järjestämään. Seuraavan kerran kadetti palaa Maasotakoululle kandinaattivaiheessa kolmannen lukuvuoden alussa. Tätä ennen kadetti oli ollut vuoden ns. akateemisissa opinnoissa Maanpuolustuskorkeakoulussa. Maasotakoululle palaavat aselajivuoden alkaessa jääkäri- ja krh-opintosuunnan kadetit. Kadeteille järjestetään tulenjohtokurssi, jossa koulutettavia asioita ovat mm. KSmittaus, tulenjohtovälineiden käyttö, tulenjohtoryhmän ja -partion viestivälineiden käyttö, toiminta puolustuksessa, lyhytkanta- ammunta ja tulenjohto-oppi. Kurssi kestää neljä päivää. Lisäksi järjestetään tulenjohtopäällikkökurssi, jossa syvennetään epäsuorantulen järjestelmää osana komppanian kokonaistulenkäyttöä. Painopiste kolmannen vuosikurssin kadeteille on komppania ja tulenjohtopäällikön rooli kokonaistulenkäytön suunnittelussa ja johtamisessa. Kadetit pääsevät useissa maastoharjoituksissa soveltamaan teoriaopetusta tulenjohtopäällikön ja komppanian päällikön näkökulmista. Kadetit laativat ja toteuttavat komppanian tulenjohtopäällikön suunnitelmiaan eri taistelulajeissa. Myös jatko- ja täydennyskoulutusta Maasotakoululla järjestetään myös muuta palkatun henkilökunnan koulutusta. Merkittävimmät kokonaisuudet ovat opistoupseerien jatkokurssi ja maavoimien aliupseerikoulutus. Opistoupseerien jatkokurssilla epäsuorantulen painopiste on pataljoonan kokonaistulenkäytön ymmärtäminen. Oppilaille kerrataan epäsuorantulen järjestelmä ja opetetaan tulenjohtokomentajan sekä tykistön tiedustelu-upseerin suunnitteluprosessi hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Oppilaat pääsevät harjoituksissa toimimaan tulenjohto- komentajina ja tiedustelu-upseereina eri taistelulajeissa ja harjaantumaan pataljoonan kokonaistulenkäytön suunnittelussa ja johtamisessa. Aliupseerikoulutuksessa epäsuorantulen koulutus painottuu maavoimien sotilasammatilliseen opintojaksoon 1. Jääkäri-, krh- ja tiedusteluopintosuunnalle järjestetään viiden päivän tulenjohtokurssi, jossa opetetaan tulenjohtoryhmän ja -partion toiminta puolustuksessa ja hyökkäyksessä sekä annetaan tulenjohdon perusteet. Krh:n aliupseerit syventävät tulenjohtoryhmän taistelutekniikkaa vielä toisella, viikon koulutuspaketilla. Aliupseerien koulutuksessa aliupseerit muodostavat itse tulenjohtoryhmät ja -partiot ja harjaantuvat harjoituksissa ryhmän kaikissa tehtävissä. Painopiste koulutuksessa on ”tekemällä oppiminen maastossa”. Kranaatinheitinkoulutus Maasotakoululla järjestetään kranaatinheitinkoulutuksen perus- ja jatko-opetusta sekä kranaatinheitinkouluttajien opetustilaisuuksia. Opetuksen järjestää Koulutuskeskuksen korkeakouluosaston kranaatinheitinsektori upseereiden osalta ja täydennyskoulutusosaston jalkaväkisektori aliupseereiden osalta. Perusopetusta annetaan kolmannen vuosikurssin jalkaväkilinjan kranaatinheitinopintosuunnan kadeteille sekä kranaatinheitinaliupseereille sotilasammatilliselle Joukkueenjohtaja ja tulenjohtaja harjaantuvat käytännön yhteistoiminnassa. 95.Kadettikurssi hyökkäysharjoituksessa Taipalsaarella. Tulikomentoja 2/2010 opintojakso 1:llä. Syksyn aikana sekä kadetit, että aliupseerit saavat koulutusta heitinryhmän, tulitukiryhmän (81 KRH) ja tulijoukkueen (120 KRH) ampumatoimintaan ja tuliasematoimintaan. Kadeteista ja aliupseereista muodostetaan yhteinen koulutusryhmä keskeisiin harjoituksiin ja ammuntoihin. Koulutus on käytännönläheistä tekemällä oppimista. Koulutus tähtää riittävien kouluttajavalmiuksien luomiseen joukkueen tasalla sekä aseen ja tulijoukkueen valvojan oikeuksien saavuttamiseen syksyn lopuksi. Koulutukseen sisältyvät perusteet kranaatinheitinkomppanian taktiikasta. KRHK:n ja tulijoukkueen tulitoiminnan johtamista opetetaan myös AHJO- ammunnanhallintaja johtamisjärjestelmällä. Syksyyn sisältyy molemmilla koulutusryhmillä KRHK:n tuliasemamittauksiin liittyvä mittauskurssi. Myös erotuomarikoulutus sisältyy Kranaatinheitinkoulutus jatkuu vielä keväällä kolmannen vuosikurssin kadettien osalta. Tällöin keskeisin opetuskohde on kranaatinheitinjoukkueen ammunnan johtaminen. Ammuntojen johtamiskoulutukseen sisältyy olennaisesti myös krh:n tulenjohtoerotuomarikoulutus sekä harjaantuminen joukkueen tuliasemaerotuomarina. Perusopetuksen jälkeen kadetit antavat näyttönsä osaamisestaan kevään ja kesän ampumaharjoituksissa. Näiden näyttöjen perusteella heille voidaan myöntää ammunnan johtajan, tulenjohtoerotuomarin ja joukkueen tuliasemaerotuomarin oikeudet. Kranaatinheitinkoulutuksen saaneille sotatieteiden maistereille ja sotilasammatillisen opintojakso 2:n krh-aliupseereille annettaan heittimistön jatko-opetusta. Maistereiden osalta koulutus sisältää kranaatinheitinupseerikurssin, jossa painopisteenä on KRHK: n taktiikka ja KRHK:n tuliase- maerotuomarioikeuksien saavuttaminen. Aliupseerien jatko-opetukseen sisältyy joukkueen ammunnanjohtamiskoulutus. Maasotakoululla järjestetään vuosittain kranaatinheitinkouluttajille opetustilaisuus, jonka sisältö vaihtelee koulutustarpeen mukaisesti. Opetustilaisuuden kautta on hyvä jalkauttaa heittimistön uudet asiat kentälle. Yhteenveto Maasotakoulun epäsuorantulen opetuksella on merkittävä vaikutus koko maavoimien henkilöstön koulutuksessa. Nykyisessä koulutusjärjestelmässä jokainen maavoimien koulutusputkesta tuleva henkilökuntaan kuuluva on saanut epäsuorantulen koulutusta Maasotakoululla. Tässä mielessä kouluttavalla henkilökunnalla on suuri mahdollisuus ja samalla myös vastuu uusien kouluttajasukupolvien kouluttamisessa. Mikäli haasteessa onnistutaan niin, jokainen maavoimien henkilökuntaa kuuluva ymmärtää epäsuoran tulen merkityksen nykyaikaisella taistelukentällä ja lisäksi henkilökunta osaa käyttää ja myös kouluttaa ko. elementin käyttöä. Maasotakoululla epäsuorantulen opetus koostuu kahdesta kivijalasta, jotka ovat vahva teoria ja teorian soveltaminen käytännössä. Ehdoton painopiste on tekemällä oppimisella ja siinä, että oppiminen tapahtuu mahdollisimman realistisessa ympäristössä, oikealla välineistöllä. Tärkeä osa oppimista on palaute, jota pystytään hyödyntämään seuraavalla harjoitus kerralla. Näin taataan nousujohteinen oppiminen. Huolimatta opetusmenetelmien ja tekniikan kehittymisestä on Maasotakoulun epäsuorantulen opetuksessa edelleen arvossa hyveet PIIRU, METRI ja SEKUNTI. Voidaankin todeta, että epäsuorantulen tulevaisuus Maasotakoululla näyttää valoisalta myös tulevaisuudessa. 31 Talvisodan toiminnalliset päivät: Menestys Tykistömuseolla TEKSTI: LAURI HAAVISTO KUVAT: ISMO PEKKOLA Museokäynti koululaisryhmälle koostuu usein pelkästään kävelystä museon näyttelyiden lävitse ilman, että koululainen pääsee itse kokeilemaan mitään. Tykistömuseo päätti viime vuonna testata miten toiminnallisuuden voisi saada osaksi museovierailua ja Hämeenlinna Yhteiskoulun kanssa järjestettiin talvisotaan liittyvät toiminnalliset päivät koulun yläluokkien oppilaille. Hämeenlinnan Yhteiskoulun opettajat lähestyivät historianopettaja Reijo Iso-Sipilän johdolla alkukeväästä 2009 Tykistömuseota tarkoituksena tutkia uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön näiden kahden instanssin välillä. Ensimmäisten suunnittelupalaverien jälkeen päätettiin testata toiminnallisuutta museokäynnin osana ja järjestää koeryhmä koululaisia, jotka tulisivat Tykistömuseoon erilaiselle museovierailulle. Kohderyhmäksi valittiin 8. B-luokan oppilaat, joille pidettiin tunnin pituinen opastus. Oppilaat ikään kuin heitettiin talvisodan viimeisiin päiviin ja käynti sisälsi sotilaiden varusteisiin tutustumista, sodan ajan propagandafilmejä, äkseeräystä ja tutustumista tulenjohtopaikkaan. Tarinaa vietiin eteenpäin myös yksilön tasolla lukemalla esimerkiksi aitoja kirjeitä sodasta. Tarkoituksena oli pelkän tiedon lisäksi saada oppilaille myös tunnetta siitä millaista sodassa ja armeijassa on ollut. Monipuolinen toimintapäivä Testiryhmä antoi runsaasti positiivista palautetta käynnistä. Tämän pohjalta päätettiin talvisodan 70-vuotispäivien muistoksi ottaa aihe teemaksi. Tavoitteeksi asetettiin HYK:n kaikkien yläluokkien oppilaiden tutustuminen talvisotaan Tykistömuseolla järjestettävillä rasteilla, jotka suunniteltiin yhteistyössä Tykistömuseon henkilökunnan ja HYK:n opettajien kanssa. Tapahtuma järjestettiin 1.-3. joulukuuta 2009 ja yk- 32 si luokka-aste kävi aina yhtenä päivänä. Luokat kiersivät tapahtumaa järjestämään valittujen 9. B-luokkalaisten kanssa museossa rastilta toiselle. Erilaisiksi rastien aiheiksi valittiin koulutus talvisotaan, joukkosidontapaikka, kirjeen kirjoittaminen rintamalle/rintamalta, veteraanin tai lottien kanssa keskustelu sodasta, piirtäminen sodasta ja tietovisa kysymyksiin vastaaminen näyttelyä kiertämällä. Jokainen rasti kesti 25 minuuttia ja ryhmälle jätettiin 5 minuuttia aikaa siirtyä seuraavalle rastille. Päivän keskellä oli hernekeittoruokailu pakeista ja talvisotadokumentin katselu elokuvasalissa. Malli Cajander esillä Rastit oli valikoitu siten, että oppilaat saisivat talvisotaan liittyen uutta tietoa, he oppisivat miten julmaa sota on ja kuulisivat siellä myös oikeasti olleen tarinan. Jotkin rastit olivat luonteeltaan sellaisia, että oppilaat pääsivät hetkeksi levähtämään esimerkiksi piirtämisen parissa intensiivisen päivän vastapainoksi. Teemaan liittyen museohenkilökuntaa ja opettajia oli pukeutunut ja univormuihin ja rekvisiittaa oli hankittu eri rasteilla. Esimerkiksi joukkosidontapaikka toimi Panssariprikaatin toimintaan antamassa teltassa ja prikaatista oli saatu myös varusmiehiä museolle päivien ajaksi. Talvisodan koulutusosiossa oli tietenkin ”malli Cajander” ja muuta autenttista materiaalia esillä. Päivien käytännön toteutus onnistui hyvin ja tapahtuma sai paljon kiitosta kaikilta osallistujilta Koululaisten mielipidettä kysyttiin tapahtumasta ja palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Suosituimmiksi nousivat toiminnalliset rastit ja veteraanien kanssa keskustelu. Realistinen kuva välittyi Monet koululaiset kertoivat olleensa valmiita kuuntelemaan paljon pidempään veteraanien tarinoita. Monelle tämä oli ensimmäinen kerta kun he pääsivät itse esittämään kysymyksiä aiheesta. Toiminnallisuus oli odotetusti suosittua ja erityisesti sotilasvarusteiden kokeilu nousi esiin. Kiväärin painoa tai pakista syömistä ei pelkkää kirjaa lukemalla pysty helposti sisäistämään. Negatiivista palautetta sai eritoten hernekeitto ruokana, joka ei ollut kovinkaan monen koululaisen suosikkiruokaa. Toiminnallisuudessa oppilaat kokivat ongelmaksi esimerkiksi jos pitkään jouduttiin olemaan paikoillaan, kaikille kun ei aivan jatkuvasti voitu tarjota jotain tekemistä. Samoin joidenkin rastien varsin realistinen ote sotaan ei saanut kaikilta kiitosta. Esimerkiksi joukkosidontapaikalla sodan todellisuus amputaatioineen tuli yllätyksenä monelle koululaiselle. Rauhanjärjestöt edelleen 1970-luvulla? Median mielenkiinto poiki artikkelin tapahtumasta moneen eri lehteen. Helsingin Sanomien artikkelilla tapahtuneesta oli mielenkiintoinen seuraamus: keskustelu jatkui lehden mielipidepalstalla. Rauhanjärjestöt ottivat kantaa artikkeliin ja heidän mielestään tapahtumassa kasvatettiin koululaisia sotaan. Tähän kirjoitti Reijo Iso-Sipilä vastineen, jossa käsiteltiin sodan realismin opetusta, joka pakostakin käsittelee sodan teemoja ja syitä miksi soditaan. Valtaenemmistö suoma- YLLÄ: HYK:n oppilaita nauttimassa hernekeittoa pakeista museon tykkihallissa. ALLA: Piirtämistä päivän aikana opituista asioista. laisista kuitenkin pitää oman maan puolustamista sellaisena asiana, että he ovat myös asein valmiita tähän toimeen ryhtymään, jos vieras valtio Suomeen hyökkää. Todettakoon tähän, että Tykistömuseo ei kasvata ketään museokävijää sotaan vaan välittää tietoa Suomen käymistä sodista ja Puolustusvoimista. Ennen kaikkea museo vastustaa sotaa ja muistutti myös koululaisille, että sodassa ei ole muita kuin häviäjiä. Toiminnallisuus osaksi muitakin vierailuja Päivien saldoksi jäi yli 450 koululaisen vierailusta paljon positiivista. Aikataulutus oli tiukka, mutta toimiva ja kaikki rastit saatiin pidettyä menestyksekkäästi. Koululaisten innostuneisuus oli paras palkkio päivien järjestämises- RAVINTOLA SEISKA Avoinna ark. 8-15, muulloin tilauksesta Lounas noutopöydästä arkisin klo 10.30-13.30 Kokoukset ja koulutuspäivät sujuvasti: Joukkosidontapaikalla kannetaan haavoittunutta. tä ja tulevaisuudessa pyritään myös vastaavien tapahtumien toteuttamiseen museolla. Toiminnallisuus aiotaan ottaa osaksi muitakin museovierailuja, ja mahdollista toiminnallista näyttelyä suunnitellaan. Talvisodan toiminnalliset päivät käyvät myös hyvänä esimerkkinä siitä, millaisia tapahtumia voi museoissa järjestää yhteistyössä koulujen kanssa. Erityisesti Hämeenlinnan Yhteiskoulun opettajien innostus mahdollisti toteutuksen. Pelkille Tykistömuseon henkilöstöresursseilla se olisi ollut mahdotonta. Tykistömuseo pitää yllä veteraanien perintöä kertomalla koululaisille ja muille museokävijöille menneisyydestä esimerkiksi tällaisten toiminnallisten päivien kautta. Veteraanien perintö välittyy myös tuleville sukupolville heidän pysähtyessään hetkeksi ajattelemaan sotaa, jota he itse eivät ole joutuneet kokemaan ja toivottavasti eivät ikinä joudukaan. - useita kokouskabinetteja - peruskokoustekniikka - tilava saunaosasto ja ruokailutila soveltuu myös kokouskäyttöön Perhejuhlat helposti, kysy tarjous. Teemme yhteistyötä Suomen Tykistömuseon kanssa ja tarjoamme kaikille aselajikilloille mahdollisuuden retkiensä yhteydessä edulliseen ruokailuun. A-oikeudet. Ota yhteyttä. RAVINTOLA SEISKA Suomen kasarmi rak 7 13130 Hämeenlinna Puh: (03) 67 43 433 tai 040 451 5229 www.kerhoravintolaseiska.fi S-posti: [email protected] Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30, FIN-33100 TAMPERE Vaihde: 020 469 7000, fax: 020 469 7001 [email protected] w w w . m i l l o g . f i Tulikomentoja 2/2010 33 KIRJALLISUUTTA Tykkimiehen opas tuli takaisin Tykkimiesten taskukokoinen kenttäopas on jälleen saatavissa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tykkimiehen opas sisältää tarpeelliset perustiedot tykistön toiminnasta ja sopii jokaisen reserviläisen maastopuvun taskuun tai karttalaukkuun. Varttuneemmat tykkimiehet muistavat hyvin Suomen Kenttätykistön Säätiön julkaisemat Tykkimiehen oppaat, joita aikoinaan myytiin varusmiehille ja jotka kulkivat muistinvirkistäjinä mukana myös kertausharjoituksissa. Oppaat olivat eräänlaisia helppolukuisia tiivistelmiä kenttätykistön ohjesäännöistä (KTO), ja niitä päivitettiin säännöllisesti kunnes oppaiden tekeminen loppui 1980-luvulla. Tammikuussa Tykkimiehen opas tuli takaisin! Nyt oppaan kustantaja on Suomen Sotilas lehteä julkaiseva Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, ja opas ilmestyi Suomen Tykistömuseon julkaisusarjassa. Reserviläisten panos Tykkimiehen oppaasta oli ehditty kenttätykistön aktiivireservin piirissä haaveilla jo pitkään, mutta puolustusvoimien puolelta asiaa aiemmin jarruteltiin, koska KT-ohjesääntöjä kirjoitettiin uusiksi. Mutta ohjesääntöjä uusitaan koko ajan, eikä se ole siksi perusteltu syy olla tekemättä kenttäopasta. Siksi on arvostettavaa, että kaivattu opas on saatu nyt valmiiksi. Oppaan uuden tulemisen taustalla ovat Kenttätykistökerho ja Uudenmaan tykistökilta 34 (toisin kuin oppaassa, tykistökilta-sana kirjoitetaan pienellä niin kieliopin kuin killan sääntöjenkin mukaan). Yhdistykset saivat Tykkimiehet ry:n mukaan opasprojektiinsa. Kun vielä tykistön tarkastajalta saatiin vihreää valoa syksyllä 2007, opasprojekti pyörähti käyntiin. Tärkeänä pohjana uudelle oppaalle oli ylil res Jarkko Tikan aikoinaan MPK:n kursseja varten laatima vihkonen kenttätykistön tuliasema-asioista sekä muut reserviläisten vastaavat omatoimioppaat. Uuden Tykkimiehen oppaan kirjoitustyö aloitettiin virkatyönä RUK:n Tuliasema- ja Tulenjohtopattereissa, mutta lopulta reserviläiset ottivat aloitteen käsiinsä ja saattoivat oppaan julkaisukuntoon. Keskittyy oleelliseen Vertaillessa vanhan ja uuden Tykkimiehen oppaan sisältöjä, huomaa että uudessa on keskitytty oleelliseen. Uudessa oppaassa on jätetty pois yleinen turvallisuuspolitiikka, käsiaseoppi ja mm. ilmatorjunta-, suojelu- ja huolto-osiot sekä tykistön historiaosuus – ja mainokset. Tämä on järkevää, koska näin uusi Tykkimiehen opas pysyy järkevän paksuisena kenttäoppaana ja em. aiheista löytyy muitakin julkaisuja. Uusi Tykkimiehen opas sisältää perustiedot tykistön ja kranaatinheittimistön käyttöperiaatteista, tykistön tuliasematoiminnasta, tulenjohtotoiminnasta ja mittausten perusteista. Viestitoiminta kalustoineen ja jopa tuliasemalaskin on jätetty oppaasta pois. Viestiliikenteelle löytyy kyllä runkoja ja esimerkkejä oppaan lopussa olevista käskyrungoista. Tulenkäytön periaatteita asutuskeskuksissa ei oppaassa käsitellä, vaikka aihe on kasvavan ajankohtainen. Luvassa on kuitenkin, että aihe otetaan oppaan seuraavaan painokseen, kunhan nykyinen 1500 kappaleen painos on loppuunmyyty. Olisin kaivannut oppaaseen selkeät kaaviot tykistöjoukkojen kokoonpanosta. Ja lopussa olevat tykistökiltojen tiedot olisi pitänyt toimittaa samantasoisiksi tiedoiltaan ja pituuksiltaan. Uusikin opas päättyy Tykkipojan lauluun. Myös pyhä Barbara esitellään, ja teksti on suoraan vanhasta Tykkimiehen oppaasta. Sitä olisi kannattanut hieman päivittää, sillä tekstistä puuttuu Barbara-kultin syntypaikka ja Barbaran marttyyrikuoleman vuosilukukaan ei ole yksiselitteisesti mainittu 303 jKr. Tarinan mukaan Barbaran mestannut oma isä kuoli välittömästi salamaniskuun, mitä ei tekstissä mainita, vaikka se oli tärkeä syy siihen, että salaman lailla iskevä tykistö otti Barbaran omaksi suojeluspyhimyksekseen. Jälleen kerran on ikäväkseni todettava, että julkaisun teksti olisi vaatinut vielä kieliopillisen editoinnin. Nyt oppaaseen on jäänyt turhan paljon virheitä erityisesti yhdyssanoissa ja väli- viivan käytön unohtamisessa. Ja 6.3. (ei siis 6.3 ilman pistettä, koska myös kuukausi on järjestysluku) on viralliselta nimeltään Suomen tykistön päivä, ei Tykistönpäivä tai Tykistökenraali V.P. Nenosen päivä, joita myös oppaassa tarjotaan. Oppaan kannessa lukee Tykkimiehen opas 2009, vaikka se valmistui vasta vuoden 2010 puolella. Olisikin jo pelkästään markkinointisyistä ollut järkevää vaihtaa vuosiluku 2010:ksi. Myyntiin killoille Uusi Tykkimiehen opas 2009 on vanhaa opasta ulkomitoiltaan hitusen suurempi, mutta myös ohuempi. Siksi se mahtuu aiempaa paremmin tykkimiehen maastopuvun taskuun. Se, mikä oli paremmin vanhassa oppaassa, oli muovitettu kansi. Uuden oppaan kartonkikansi nuhjaantuu nopeasti maastokäytössä jos käyttäjä ei itse päällystä sitä kontaktimuovilla. Tykkimiehen opas on järkevä hankinta kaikille kenttätykistöjoukkoihin sijoitetuille, jotka haluavat pitää sotilasammattitaitoansa yllä. Ja harjoituksiin opas kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Toivottavasti myös tykistöjoukkomme ottavat oppaan omakseen ja markkinoivat sitä varusmiehille ja kertausharjoituksissa oleville reserviläisille. Tykkimiehen opasta on saatavilla Tykistömuseolta, Tykkimiehet ry:ltä ja killoilta sekä Maanpuolustusyhtiö MPY:n myymälästä tai verkkokaupasta. Oppaan hinta pyritään pitämään ostajaystävällisenä, se asettunee 10–15 euron luokkaan. Jukka Sippola Perussuunta 2010 kilpailun voitto Suomeen TEKSTI JA KUVA: JYRI VILAMO Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan Tykistökillan jäsenten osallistuminen Viron tykistökoulun järjestämään Perussuunta-kilpailuun tapahtui jo kuudetta kertaa. Vuoden 2005 ensimmäisen kilpailun jälkeen oli voitto mennyt joka kerta virolaiselle tykkimiehelle. Tämä putki saatiin nyt katkaistua kun Kristian Hacklin (vänr. res) vei ensimmäisen sijan kaikkien aikojen tasaväkisimmässä kilpailussa. Toiseksi tullut isäntämaan edustaja sai saman määrän virhepisteitä mutta Hacklinilla oli yksi ykkössija kilpakumppania enemmän ja näin voitto kisa ratkesi hänen edukseen. Edellisvuoden nelossija kirkastui näin kerralla ja taakse jäi mm. kolmen edellisen kilpailun voittanut Viron H. Möllits, joka epäonnistui tällä kertaa ammunnassa. Voiton salaisuutena oli tehtävärastien suorittaminen tarkasti ja nopeasti ilman suurempia virheitä. Kilpailun ajankohta sattui nyt ensimmäistä kertaa talveen (19-21.3.), mutta kilpailun kulkuun tällä ei ollut sanottavaa vaikutusta. Suunnistustaitojen mittaaminen jäi kevyeksi, koska lähes kaikki osallistujat käyttivät teitä etenemiseen. Metsässä puoleen reiteen ja paikoin syvempikin lumi sai muutamaa yritteliästä lukuun ottamatta osallistujat kiertämään rastit maastoteitä pitkin. Matkaa kertyi näin noin10 km. Erot suunnistusajassa jäivätkin vähäisiksi ja nopeimmat suorittivat kahdeksan kilpailurastia ja suunnistuksen reilussa puolessatoista tunnissa. Pääosalla ei mennyt tästä kuin 15minuuttia kauemmin. Muutaman minuutin ero merkitsikin tavallista enemmän sijoituksessa. Tykistötaidollista osaamista mitattiin 8 lajissa (tasotyö, suunnananto suuntakehällä, ammunta, viestitehtävä, tykin suuntaus, rynnäkkökiväärin kasaaminen, kaluston tunnistus ja etäisyyden arviointi). Tulikomentoja 2/2010 Kouluttajina kadetit ja kokelaat Kilpailun järjestelyt sujuivat järjestäjien kokemuksen tuoman rutiinin mukaisesti sujuvasti ja jopa aikataulua edellä. Uutta oli se, että lauantaina annetusta koulutuksesta vastasivat tykistökadetit ja kokelaat. Aiemmin kantahenkilökunta oli vastannut tästä mutta nyt kotimaisen Hedberg-kilpailumme tapaan virolaiset pääsivät hyödyntämään kilpailun koulutustapahtumana tuleville tykistöupseereilleen. Saamamme koulutus oli erittäin laadukasta. Yhteishenkeä nostatettiin lauantai-iltana järjestetyllä leikkimielisellä joukkuekilpailulla, jossa mukana oli kaksi suomalaisia ja kaksi virolaista reserviläisjoukkuetta, sekä kadettien ja kokelaiden joukkueet. Lajit olivat pilke silmäkulmassa valittuja (jeepin työntö miinaradalla, kuskin ollessa sokkona, salibandypallojen heitto sokkona laatikkoon, tykistöaiheisten palapelien kasaaminen, sekä pakastetun t-paidan päälle pukeminen). Tässä kohtaa isännät veivät vieraita mutta pääasia olikin yhteinen illanvietto ja hauskanpito. Yhteistoiminnassa tärkeää onkin henkilökohtaisten suhteiden luominen ihmisten välille. Virossakin oli Tykistökoulun johtajaksi vaihtunut uusi mies - Luutnantti Roodvee. Toimivat suhteet tekijöiden välillä on ainoa keino turvata olemassa olevien yhteistoimin- tamuotojen jatkuvuus. KTkerhon aloittama yhteistoiminta virolaisten tykkimiesten kanssa on jatkunut aktiivisena jo vuodesta 2002 alkaen. Tänä päivänä sitä kehitetään yhdessä Uudenmaan Tykistökillan kanssa. Viron tykistö kehittyy Kilpailumatkallamme kävimme myös keskusteluja siitä, mihin suuntaan tykistö asela- jina on kehittymässä. Saimme kuulla, että virolaisilla on tällä hetkellä kolme patteristoa, joista kahden kalusto muodostuu D-30 (122H63) haupitseista ja yksi patteristo on omalla moottorillaan varustettuja FH-70 (155mm) haupitseja. Koulutuksessa oli nyt seitsemän vuoden tauon jälkeen tykistön reserviupseereita (16) ja lähiaikoina on tarvetta kouluttaa heitä lisää. Kolmea patteristoa harjoitetaan vuorovuosittain, joten se luo todelliset edellytykset osaamistason kehittämiselle. Näimme myös filminpätkiä virolaisten kovapanosammunnoista ja esitetyn perusteella voidaan todeta osaamisen olevan hyvällä tasolla. Kahden maan tykkimiehet mittelevät osaamisestaan hyvinkin pian. Sillä Hedbergkilpailu järjestetään 23-25.4. Niinisalossa. Menneen ja tulevien kilpailujen tarkemmat tulokset ovat nähtävillä osoitteessa: www.tykistö.fi. 35 Tykistöprikaatin Kuljettajakoulutuskeskus, jota Kettukallioksi kutsutaan, kouluttaa sekä Tykistöprikaatin, että Porin Prikaatin tarvitsemat sotilaskuljettajat. Varusmiesten lisäksi kuljettajakoulutusta annetaan myös ajokorttia suorittaville puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluville. Eri ajokorttiluokkien kuljettajatutkintoja suoritetaan vuosittain noin 850. Tutkintojen määrä tekee koulutuskeskuksesta Suomen suurimman raskaankaluston autokoulun. Entinen Tielaitoksen tukikohta Kuljettajakoulutuskeskus sijaitsee Kettukallio-nimisellä paikalla, noin viiden kilometrin päässä Niinisalon varuskunnasta, lähellä Kankaanpään keskustaa. Keskuksen tilat ovat aikaisemmin toimineet Tielaitoksen tukikohtana ja soveltuvat alueensa ja sijaintinsa puolesta erinomaisesti kuljettajakoulutukseen. Tykistöprikaatin Kuljettajakoulutus siirtyi Kankaanpäähän Kettukalliolle noin vuosi sitten Satakunnan Lennoston entisistä tiloista Porista. Itse kuljettajakoulutus, pois lukien puolustusvoimien omat erikoisaiheet, on teoria- ja ajoopetuksen osalta ulkoistettu ostopalveluna yksityiselle opetuspalvelun tarjoajalle. Palveluntarjoajana toimii tällä hetkellä SATAEDU Satakunnan aikuiskoulutuskeskus Huittisista, joka on asettanut hieman meneillään olevasta kurssista ja opetustilanteesta riippuen viidestä kymmeneen liikenneopettajaa päivittäin puolustusvoimien käyttöön. Haasteita ja vastuuta Kettukalliolla palvelee jatkuvasti yhdeksän ryhmänjohtajaa, joista kolme on lähtöisin Porin Prikaatin Esikunta- ja Huoltokomppaniasta ja kuusi Tykistöprikaatin Kuljetuspatterista. Me ryhmänjohtajat toimimme eri tehtävissä; valvojana, ajojärjestelijänä ja moottorialiupseerina sekä am- 36 Pysyvää pääomaa Ryhmänjohtajana Kettukallion koulutuskeskuksessa TEKSTI: LAURI LÄHTEENMÄKI, KUVAT: PUOLUSTUSVOIMAT Puolustusvoimat kouluttaa suurimman osan ammattiliikenteen CE-luokan eli täysperävaunuyhdistelmän kuljettajista. Puolustusvoimien kuljettajakoulutuksen perustana on Suomen puolustaminen ja sodanajan joukkojen tarvitsemat C- ja CE-kuljettajat. Myös pienemmät ajokorttiluokat; B, C1 ja C1E kuuluvat puolustusvoimien kuljettajakoulutukseen. Varusmiehelle puolustusvoimien antama kuljettajakoulutus on ehkä yksi konkreettisimmista asioista, joista on todellista hyötyä varusmiespalveluksen päätyttyä. mattipätevyys- ja rakennekoulutuksen apukouluttajina. Meille on annettu omaa vastuuta melko runsaasti esimerkiksi ajo-opetustuntien ja niihin liittyvän ajoneuvojen päivittäisen käytön sekä kuljettajakurssien läpiviennin järjestelyissä. Myös kouluttaminen, esim. puolustusvoimien ajoneuvojen tyyppikoulutus ja kuljettajien ammattipätevyyskoulutus tuovat sisältöä päiviimme. Palveluspaikkana Kettukallio on haastava, mutta toisaalta taas miellyttävä. Olemme päivittäin töissä varuskunnan ulkopuolella ja tekemisissä paljon enemmän siviililiikenneopettajien, kuin sotilashenkilökunnan kanssa. Tämä tuo runsaasti väriä ja vaihtelua varuskunnan normaaliin arkeen. Vastuu ja omatoimisuus tuovat myös omal- ta osaltaan vapautta toimintaamme. Meillä ei ole kouluttaja jatkuvasti hengittämässä selän takana ja vahtimassa miten ja milloin työtämme hoidamme. Vastaavanlaista työtä tekisimme todennäköisesti siviiliautokoulussa, autojen väri vaan olisi joku muu, kuin vihreä. Ehkä näistä syistä olin halukas lähtemään ryhmänjohtajaksi Kettukalliolle ennemmin, kuin vetämään sulkeisia patterissa. Toisaalta päivittäisten töiden määrä Kettukalliolla tuntui ainakin J-kauden alussa lähes sietämättömän suurelta, kun oma kuljettajakoulutus, niin ammattipätevyyden, kuin CEajokortin osalta oli vielä kesken. Ryhmänjohtajien päivät Kettukalliolla tahtovat silti edelleen venyä ympäripyöreiksi ja joskus jopa yli. Kettukallion yhdeksästä ryhmänjohtajasta kuudella on suoritettuna puolustusvoimien CE-ajokortti sekä täysi perustason ammattipätevyys. Tämä jo osaltaan kertoo, että mielenkiintoa kuljetusalaa kohtaan löytyy. Muutamalla on suunnitelmissa lähteä alan töihin, kunhan reservin aurinko löytää keskipäivän korkeimman kohtansa. Itse olen ainakin saanut nyt jo suuren määrän kokemusta raskaasta kalustosta CE-kortin lisäksi. Varsinkin viime talvi antoi siihen oman värinsä, esimerkkinä vaikka joka-aamuiset lähes kahdenkymmenen auton kylmäkäynnistysoperaatiot. Mielestäni ajasta armeijassa kannattaa ottaa mahdollisimman paljon irti. Kuljettajakoulutuksen ja ryhmänjohtajatehtävien parissa on ollut tosi paljon tarjolla. Oppi ja kokemukset ovat pääomaa, jota ei enää oteta pois. Kirjoittaja on moottorialiupseerina palvellut alikersantti. Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään heinä-syyskuussa 2010. ITKK:ta ihmettelemässä. Tykkikurssi Vekaranjärvellä TEKSTI JA KUVA: SINI TIMONEN Kurssi alkoi lauantaiaamuna 27.3. normirutiineilla. Tulopuhuttelun ja lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan ITKK:n kokoamiseen ja purkamiseen. Osalle kurssilaisista se oli täysin uutta ja osalle vanhan kertausta. Kiitos erinomaisen selkeästä ja johdonmukaisesta koulutuksesta kuuluu TykAukin alikersantti Pöyhöselle. Varsinaisen tykkikoulutuksen piti luutnantti Salo. Kertasimme, ja opimme uutena kuinka laittaa 122 H 63 ampumakuntoon ja takaisin kuljetuskuntoon. Tykkien kanssa touhutessa perinteisesti tarvitaan sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa, jota meiltä kaikilta löytyi. Illalla purimme ja kokosimme tykin lukkoa. TykAukin kokelas Joronen vastasi tästä opetuksesta. Lukko on iso ”möhkäle” ja sen osat pieniä, joten sorminäppäryys oli valttia. Lukon osaset saivat meiltä reserviläisiltä uusia nimiä. Milloin oli ankkaa ja milloin häkkyrää ja härdelliä. Mahtoi olla kokemus kokelaalle ja alikersantillekin kouluttaa meitä reipashenkisiä reserviläisiä. Meitä oli kuitenkin eri sotilasarvon omaavia alikersantista kapteeniin asti. Sunnuntaina viuhkasimme tykin kanssa sadesäässä, tai siis yritimme viuhkata, osa ensikertalaisina. Kurjasta kelistä huolimatta jokainen jaksoi innostua aiheesta. Se meille kurssilaisille onkin ominaista; halua oppia uutta ja kerrata vanhaa. Luutnantti Salon selkeä opetustapa oli omiaan tällaiseen monimutkaiseen ja monivaiheiseen aiheeseen, kiitos siis mitä parhaimmasta kurssista. Kiitokset myös apukouluttajille ja jaksamista viimeisille aamuille ennen kuin reservin aurinko alkaa paistaa. Tervetuloa reserviläisten joukkoon tällaisille ja muillekin kursseille! Liity Kiltaan! Saat lehden. Ilmoittautumislomake sivulla 19. Tulikomentoja 2/2010 7.7. 11.7. 12.7. 22.7. 23.7. 25.7. 29.7. 30.7. 31.7. 2.8. 2.8. 8.8. 10.8. 11.8. 13.8. 13.8. 14.8. 16.8. 19.8. 25.8. 25.8. 26.8. 28.8. 29.8. 29.8. 2.9. 3.9. 4.9. 5.9. 7.9. 7.9. 9.9. 14.9. 14.9. 15.9. 16.9. 18.9. 19.9. 24.9. 24.9. 25.9. 28.9. 29.9. 29.9. Sajaniemi Ari-Matti Suhonen Pekka Hulkkonen Hannu Mustaoja Pertti Seppälä Heikki Yläkorpi Antero Pajari Seppo Sorvali Pentti Nurmi Ari Karsi Kari Sirviö Juha Vuorilehto Simo Vainio Antti Vertanen Seppo Saarinen Uljas Vilkko Lauri Hirvonen Timo Lahti Aulis Purhonen Kaarlo Mikkola Antti Orpana Rainer Saranpää Aatto Romo Simo Ollikainen Pekka Viskari Markku Takala Kai Naapuri Marko Kaski Hannu Lundell Per-Alf Heinonen Juhani Hänninen Eino Löfman Markku Pohjola Pentti Viitasalo Hannu Kivelä Wäinö Niemi Heikki Lönnqvist Jouko Palo Tauno Pöysä Ilpo Sarajärvi Jari Määttä Pentti Lehtonen Raine Niemi Risto Sainio Pentti Mikkeli Riihimäki Lappeenranta Sastamala Selänpää Vantaa Lappeenranta Hämeenlinna Valkeala Oulu Sodankylä Helsinki Seinäjoki Jokela Helsinki Tuusula Mikkeli Kaarina Hämeenlinna Hämeenlinna Espoo Ilmajoki Anttola Lohja Imatra Helsinki Helsinki Helsinki Helsinki Helsinki Mikkeli Poitsila Kirkkonummi Ala-Honkajoki Niinisalo Riihimäki Somero Hämeenlinna Kuusankoski Rovaniemi Savukoski Kankaanpää Lappajärvi Paltamo 50 v 50 v 60 v 60 v 50 v 60 v 60 v 80 v 60 v 75 v 50 v 80 v 75 v 65 v 90 v 85 v 60 v 80 v 60 v 85 v 60 v 85 v 50 v 50 v 60 v 50 v 50 v 60 v 90 v 85 v 80 v 50 v 60 v 50 v 95 v 75 v 60 v 85 v 50 v 50 v 50 v 50 v 60 v 60 v Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä! Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.8.2010 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä. Oikaisut lehdessä 1/2010 olleisiin merkkipäiviin: Juhani Hakala Seinäjoelta täytti 27.3. 50 vuotta, eikä 60, kuten merkkipäiväluettelossa virheellisesti mainittiin. Myös Keski-Lahden Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajan Jukka Simolan merkkipäiväilmoitus oli ”hieman” aikainen; Simola täytti 11.5. vasta 84 vuotta eikä 90, kuten lehdessä mainittiin. Toimitus huomauttaa, että lehdessä julkaistavat tiedot perustuvat kiltojen omiin ilmoituksiin. Pahoittelemme virheitä. 37 Kaverit ja kokelastuvan kokous TAPIO VÄISÄNEN Helmikuun 16. päivänä vuonna 1970 saapui Kainuun Prikaatin kranaatinheitinkomppaniaan noin sadankolmenkymmenen alokkaan joukko. Sitä mukaa, kun miehiä saapui, alikersantit opastivat varusteissa, käyttivät saunassa, neuvoivat talon tapoja ja sanoivat: ”Tästä se armeija alkaa!” Saapuneiden joukossa oli myös kaksitoista ennestään toisilleen tuntematonta kaveria eri puolilta Suomea. Kiltajoukon mukana tulenjohtopaikalla. Pikkuhiljaa tutustuttiin oman tuvan, joukkueen ja koko komppaniankin palvelustovereihin. Koulutuksen edetessä sotilaan taidot karttuivat, ja ennen Reservialiupseerikoulua alkoi jo hahmottua käsitys siitä, miten ne heittimen kranaatit saadaan osumaan maaliin kilometrien päähän. Lieneekö sitten ollut oppien hyvää omaksumista vai mitä, mutta jostakin syystä ”Raukin herrat” tulivat siihen tulokseen, että juuri nuo mainitut kaksitoista miestä kannattaa lähettää Haminaan opiskelemaan heitinupseereiksi. Kesän viimeisistä helteistä marraskuun lumiin ja pakkasiin kesti RUK:n kurssi 134. Sen jälkeen palattiin kokelaina omaan kranaatinheitinkomppaniaan. Porukka oli ensi kertaa yhtenä koossa, saman tuvan asukkaina. Yhteys ei katkennutkaan Tuon ajan kokelaskausi oli varsin lyhyt, puolentoista kuukautta. Sellaisena ajanjaksona ei joukko juuri ehdi tulla kiinteäksi ja yhtenäiseksi. Oli lyhyt Rovajärven keikka, komppanian päivittäistä palvelusta ja tienattujen lomien pitämistä. Kunnes sitten tammikuun 11. päivänä saatiin passit käteen, toivoteltiin kavereille pärjäilemistä ja lähdettiin kotiin. Yleensä sitten käy niin, että kun vuosien jälkeen jonkun näistä kavereista näkee, joutuu ensin miettimään että 38 mistäs se tuo onkaan niin tutun näköinen? Ettei vaan oltu armeijassa yhtä aikaa? Tämä porukka päätti kuitenkin toisin. Kajaanissa sovittiin, että seuraava tapaaminen on sitten jo tulevassa heinäkuussa Jyväskylässä. Kokoukseen saapuikin peräti kymmenen reservin vänrikkiä, joilta eivät varusmiesajan muistot olleet vielä päässeet unohtumaan. Tapaamisia joka vuosi Hyvän alun jälkeen päätettiin tapaamisesta tehdä jokavuotinen tapahtuma. Paikka on vaihdellut vuosittain, erikoisimpia lienevät Pellikan erätuvat Kortesjärvellä ja Marskin maja Lopella. Kokoontumisesta käytetään nimeä ”Kokelastuvan kokous”, vaikkei pöytäkirjaa pidetä eikä sääntöjä ole laadittu. Kokelaatkin ovat nyt arvoltaan vänrikistä majuriin, käytyjen kertausharjoitusten mukaan. Alkuaikana riitti ohjelmaksi kokoontuminen yhteen ja illanvietto ravintolassa hyvän ruoan ja juomien höystämänä. Myöhemmin mukaan on tullut erilaisia tapahtumia, kuten tutustumiset museoihin ja käynnit varuskunnissa. Kajaanin heitinkomppaniassa on toki käyty useaankin kertaan, ensimmäisen kerran vuonna 1980. Silloin oli vielä omia kouluttajiamme palveluksessa, kuten Tervosen Lauri, Kuikan Martti ja Luttisen Teuvo. Ilmavoimiinkin on tutustuttu Rissalassa Heikki Lahtelan johdolla ja Pirkka- lassa ”ilmavoimien tykkimiehen” Matti Soinin vieraina. Rovajärvellä 2009 Viime kevään kokousjärjestelyjä ohjasi pari sattumaa. Oli Rovajärven ampumakentän juhlavuosi ja maalikuun kuudentena perustettiin Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta. ”Vanhat kokelaat” liittyivät kiltaan ja pääsivät mukaan monipuoliseen ohjelmaan. Varsinkin sellaisille, jotka eivät ammattinsa takia ole käyneet ollenkaan kertausharjoituksissa, oli kovapanosammunnan seuraaminen lähes huikea kokemus. Pääjuhla illalla Heinuvaarassa puheenvuoroineen valaisi ampuma- kentän kehitystä mielenkiintoisella tavalla. Entiset kokelastupalaiset ovat nyt veteraani-iässä, lähes puolet on jo eläkkeellä tai eläköitymässä. Palvelukseen astumisestakin tuli jo kuluneeksi neljäkymmentä vuotta. Kokoontumisissa on yleensä mukana 7 – 10 kaveria, ja jokainen on ollut mukana vähintään pari kertaa. Perinnettä jatketaan niin kauan kuin voimia ja elonpäiviä riittää. Kerran alkanut kaveruus on vuosien mittaan vahvistunut ja muodostunut eri puolilla maata asuvien, erilaisissa ammateissa toimivien ihmisten elämää rikastuttavaksi asiaksi. Mainion majapaikan Misin kaupan kuistilla 2010 Pertti Mustonen, Ari Kapiainen, Heikki Laitinen, Pertti Moilanen, Tapio Väisänen, Mauno Könönen ja Timo Kaasinen. Osa joukosta oli jo lähtenyt kotimatkalle. Tulikomentoja 2/2010 39 Sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. w w w. v a r m a . f i Hyvää työtä.
