selvitys eräiden helsingin kaupungin omistamien metsäalu

Transcription

selvitys eräiden helsingin kaupungin omistamien metsäalu
SELVITYS ERÄIDEN HELSINGIN KAUPUNGIN OMISTAMIEN METSÄALUEIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA
VUODEN 2011 INVENTOINTIEN LOPPURAPORTTI
21.6.2012
Helsingin kaupungin ympäristökeskus
1
SISÄLLYSLUETTELO
Esipuhe
3
Tiivistelmä
4
Ohjausryhmä
5
1. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma)
6
2. METSO- inventoinnin toteutus Helsingin kaupungin metsissä
8
2.1 Esivalmistelut
8
2.2 Maastotyön toteutus
11
2.3 Kohteiden muuttuneisuuden ja vieraskasvilajien inventointi
13
3. Löydetyt metsien monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet
14
3.1 Kohteiden kokonaismäärä inventointialueella
14
3.2 Löydetyt kohteet metsäsuunnittelu-aluejaon mukaisesti
16
3.3 Alueiden kytkeytyneisyys
17
3.4 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit ja metsälain
erityisen tärkeät elinympäristötyypit
3.5 Lajihavainnot
18
21
4. Yhteenveto
26
5. Jatkotoimenpiteet Helsingissä
22
Aiheeseen liittyvää sanastoa
24
LIITTEET:
Karttaliite 1: Inventoidut alueet
Karttaliite 2: Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (METSO-kohteet) kriteeriluokittain
Karttaliite 3: Löydettyjen kohteiden METSO- elinympäristötyypit
Liite 4: Löydetyt metsälain 10 §:n kohteet
Karttaliite 5: Löydettyjen METSO-kohteiden kohdenumerot (M1-M39)
Seuraavat liitteet ovat vain tiedostomuodossa ja tulevat Luontotietojärjestelmään:
Kohdekuvauslomakkeet (Kohdenumerot M1- M39)
2
Kohdekartat (Kohteet M1-M39)
Esipuhe
Metsäluonnon arvokkaiden monimuotoisuuskohteiden tiedot täydentävät aiemmin luontotietojärjestelmästä puuttuneita tietoja metsien elinympäristötyypeistä, metsiköiden rakennepiirteistä, lahopuun määrästä ja lajistosta. Näiden perusteella kaupungin omistamat metsät on luokiteltu ympäristöministeriön METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisiin
luokkiin I-III. Metsien luontaisen uudistamisen, puuston eri-ikäisyyden suosimisen ja lahopuun jättämisen ansiosta Helsingin metsissä on jo nyt runsaasti METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita.
Metso-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttävillä kohteilla ei sellaisenaan ole
luonnonsuojelustatusta. Kaupungin virastot hyödyntävät inventoinnin tuloksia suunnittelussaan. Uusia luonnonsuojelulailla rauhoitettavia metsäkohteita ei luultavimmin nouse esiin
montakaan nykyisessä Luonnonsuojeluohjelmassa jo esitettyjen kohteiden lisäksi. Haltialan
alueen kahden uuden kohteen suojeluesitysten valmistelu on jo aloitettu. Päätavoitteena on
edistää metsien yhtenäisyyttä ja sen kautta niiden elinvoimaisuutta kaavoituksen ja erityisesti
luonnonhoidon keinoin Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman
(LUMO) ja Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen mukaisesti.
Selvitykseen sisältyy osa Helsingin kaupungin alueellaan omistamista metsistä. Tavoitteena
oli inventoida kaikki kaupungin metsät mutta työ jäi keskeneräiseksi. Tärkeimmät metsäiset
alueet on kuitenkin inventoitu.
Selvityksen kappaleet 1-4 ovat inventoinnin suorittaneen Innofor Finland Oy:n asiantuntijoiden
kirjoittamia ja kappale 5 on kaupungin ympäristökeskuksen, rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston asiantuntijoiden yhdessä laatima. Tekstin on toimittanut kaupunkiekologi
Kaarina Heikkonen ympäristökeskuksesta.
3
Tiivistelmä
Ympäristöministeriö myönsi vuonna 2011 Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle rahoitusta valtiollisen METSO- ohjelman mukaiseen metsien luontoinventointiin. Inventoinnin suoritti
Innofor Finland Oy ajalla 1.6. -30.11.2011.
Metsäluonnon monimuotoisuuden kannata arvokkaimmiksi kohteiksi arvioitiin Keskuspuiston
ja Östersundomin alueet, joilta löytyneiden METSO- kriteerit täyttävien kohteiden pinta-ala on
lähes 600 hehtaaria (53 % löytyneistä kohteista). Kaikkiaan inventointiin noin 75 % Helsingin
kaupungin omistamasta metsäalasta. Tavoitteena oli inventoida koko metsäpinta-ala kesän ja
syksyn 2011 aikana, mutta tavoitteesta jäätiin jonkin verran ennakoitua suuremman työmäärän vuoksi.
METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintakriteerit täyttäviä kohteita löydettiin kaikkiaan noin
1150 hehtaaria. Löytyneistä kohteista on runsaslahopuustoisia kangasmetsiä (598 ha), kalliometsiä (354 ha) ja lehtoja (152 ha). Muiden METSO- luontotyyppien yhteenlaskettu pintaala on vain 45 hehtaaria. Inventoitu ala tarkoittaa kaupungin metsäsuunnitelma-alueita, joille
oli suoritettu ennakkotarkastelu metsäsuunnittelutietojen ja erilaisten luontotietojen pohjalta.
Ennakkotarkastelun perusteella valikoitiin maastotyönä tarkastettavat kohteet.
Arvokkaimmat löytyneet kohteet ovat yhtenäisiä kokonaisuuksia, jotka ylläpitävät monimuotoisuutta hyvin ja toimivat myös lähdealueina lajien leviämiselle pienialaisemmille kohteille
(lähde-nielu dynamiikka). Inventoidulta alueelta löytyi myös runsaasti kriteerit täyttäviä pienialaisia kohteita, joiden luonnonsuojelubiologinen arvo ei ole yhtä hyvä, kuin laajoilla kokonaisuuksilla, mutta tarpeen mukaan ne toimivat tärkeinä yhteyksinä laajempien kokonaisuuksien
välillä. Asutuksen keskellä ja runsaan virkistyskäytön alueilla olevat kohteet ovat myös arvokkaita, mutta niiden mahdollinen suojelu-, hoito- ym. toimenpiteet on mietittävä tapauskohtaisesti, varsinkin, jos esimerkiksi puuston uudistumista ei tapahdu tai käyttöpaine tulee esimerkiksi rakentamisen johdosta lisääntymään merkittävästi alueella lähitulevaisuudessa. Tällaisilla alueilla monimuotoisuusarvojen ylläpito on haasteellista, mutta onnistuu esimerkiksi kana4
voimalla alueen virkistyskäyttöä reiteille.
Inventoinnin tulos maastossa perustuu tiettyyn ajankohtaan; inventoinnissa ei ole voitu huomioida inventointihetken jälkeen tapahtuneita muutoksia. Inventoinnissa on tarkasteltu myös
kaavoitustyön alla olleita alueita, jolloin kaavapäätökset saattaa muuttaa kohteiden käyttötarkoitusta ja luonnetta. Työn tulokset siirretään Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmään,
missä kartoitustietoa ylläpidetään.
Ohjausryhmä
Inventointityön ohjausryhmään kuuluivat seuraavat jäsenet:
Päivi Kippo-Edlund
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus
Jari-Pekka Pääkkönen Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, puheenjohtaja
Kaarina Heikkonen
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus, sihteeri
Markku Heinonen
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus
Sanna Elijoki
Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus
Tiina Saukkonen
Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto
Markus Holstein
Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto
Timo Virtanen
Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto
Jukka-Pekka Flander
Ympäristöministeriö (Työn Valvoja)
Erno Lehto
Innofor Finland Oy
Matti Välimäki
Innofor Finland Oy, Maastoinventointi ja raportointi
Kaija Helle
Innofor Finland Oy, Maastoinventointi ja raportointi
Sanna Ervasti
Innofor Finland Oy
5
1. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO-ohjelma)
Valtioneuvosto teki 23.10.2002 periaatepäätöksen toimintaohjelmaksi Etelä-Suomen, Oulun
läänin länsiosan ja Lapin läänin länsiosan metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Keskeisenä tavoitteena oli turvata suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus. Tähän liittyen ympäristöministeriö asetti työryhmän kehittämään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen luonnon virkistyskäyttö, metsien monimuotoisuuden turvaamistavoitteet ja metsätalous
kuntien virkistys- ja ulkoilumetsissä ja valtion retkeilyalueilla. Työryhmän tehtävänä oli myös
selvittää miten kuntien ja valtion virkistysalueet voivat toimia tukialueina nykyisille suojelualueille ja parantaa näin suojeluverkon toimivuutta. 27.3.2008 valtioneuvosto teki päätöksen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta vuosille 2008-2016. Sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa
luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Tähän pyritään mm.
parantamalla suojelualueverkostoa, ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa
ja parantamalla tietopohjaa toimenpiteiden arviointia ja kehittämistä varten. METSO-ohjelman
toteutus perustuu vapaaehtoisiin suojelukeinoihin. (Suomen Ympäristö 26/2008). Ympäristöministeriö rahoittaa kuntien metsien kartoitusta ja METSO-kohteiden suojelua.
Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia ja
taantuvia lajeja. Erityisesti pyritään turvaamaan luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä sisältäviä metsiä. METSO-ohjelmalla edistetään samalla myös luonnon virkistyskäyttöä ja esim.
liikuntaan, luontoharrastuksiin ja luontomatkailuun liittyvää yritystoimintaa sekä huolehditaan
maisemasta ja metsän muiden hyötyjen säilyttämisestä.
Luonnontilaisuudesta kertovia rakennepiirteitä ovat esimerkiksi lahonneen ja kuolleen puuston määrä ja laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut tai palanut puusto. Myös luonnonarvoiltaan
tavanomaisempi kohde saattaa olla arvokas, jos se täydentää lähistöllä olevaa suojelualuetta.
METSO-ohjelmaan valittavilla luontokohteilla on valintaperusteet, jotka esitellään erillisessä
oppaassa: METSO- ohjelman valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöminis6
teriö. Opas löytyy Internetissä osoitteesta: http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/materiaalit/esitteet/METSO_ohjelman_luonnontieteelliset_valintaperusteet.pdf.
Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä METSO- ohjelman elinympäristöjä ovat:
-
Lehdot
-
Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
-
Pienvesien lähimetsät
-
Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat
-
Metsäluhdat ja tulvametsät
-
Harjujen paahdeympäristöt
-
Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet
-
Puustoiset perinnebiotoopit
-
Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
-
Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu tai metsäluonnonhoito. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat
verrattain nopeasti. Luonnonhoito taas on metsän luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai
metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi, esimerkiksi kuusien poistamista lehdoista tai
harjujen paahdeympäristöjen hoitoa.
Valtion METSO- ohjelman tarkoituksena on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta
Etelä-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosien sekä Lounais-Lapin alueella. Tätä
tarkoitusta varten valtio myöntää kunnille ja seurakunnille metsien inventointirahaa METSOkohteiden kartoittamiseksi. Metsiensuojelutoimenpiteinä valtio voi joko lunastaa metsiä, joita
omistajat vapaaehtoisesti tarjoavat suojeltaviksi tai maksaa suojelukorvausta, mikäli omistaja
haluaa metsän jäävän omistukseensa. Metsäkohteiden suojelu osittain tai kokonaan on harvoin ristiriidassa muiden käyttömuotojen kanssa, jos kohteen hakkuista on muutenkin pitkälti
luovuttu.
7
METSO- ohjelman inventointirahoituksen turvin on ollut mahdollista luoda kunnille ja seurakunnille kokonaisvaltaisia katsauksia heidän metsiensä luontoarvoista. Vaikka sekä metsäettä luonnonsuojelulaki automaattisesti suojelevat eräitä harvinaisia elinympäristötyyppejä,
lakien suojan ulkopuolelle jää suuri joukko luonnoltaan arvokkaita kohteita. METSO- ohjelma
huomioi lisäksi myös kohteiden ennallistamiskelpoisuuden.
Helsingin metsien luontoinventoinnissa on käytetty METSO-ohjelman luonnon monimuotoisuutta kuvaavia kriteereitä. Kohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet on esitetty ympäristöministeriön työryhmän mietinnössä "METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet"
(Suomen ympäristö 26/2008). Luonnontieteellisten valintaperusteiden soveltaminen edellyttää
aina tapauskohtaista harkintaa.
Metsänomistaja voi halutessaan tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi. Metsä arvioidaan sen
perusteella, millaista puustoista elinympäristöä se edustaa sekä millaisia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä siinä on. Arvio pohjaa luonnontieteellisiin valintaperusteisiin, ja sen tekee asiantuntija paikan päällä.
METSO- ohjelman mukaisesta vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvausta metsänomistajille. Pysyvässä suojelussa kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudellisen arvon perusteella. Yksityishenkilölle kaupasta saatu
tulo on verovapaata. Myös vaihto valtion maahan on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja
arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Lisätietoja korvauksista saa ELY- ja metsäkeskusten asiantuntijoilta. Metsänomistaja voi myös valtuuttaa viranomaisten tunnustaman asiantuntijan hoitamaan korvausneuvottelut puolestaan. Innofor Oy on valtuutettu Metso-neuvottelija.
2. METSO- inventoinnin toteutus Helsingin kaupungin metsissä
2.1 Esivalmistelut
8
Työn tavoitteena oli löytää Helsingin alueelta kaupungin omistamista metsistä kaikki METSOohjelman kriteerit täyttävät metsikkökuviot, kerätä niistä tarvittava luontotyyppi-, puusto- ja
lajitason tieto luonnonhoidon suunnittelua tai mahdollista suojeluhakemusta varten sekä rajata kohteet kartalle metsäsuunnittelukuvion muodostamina kokonaisuuksina. Potentiaaliset
METSO- kohteet pyrittiin ennakoimaan ennen maastotyötä ennakkokartoituksella, sekä tilaajan luovuttamien että muiden tietolähteiden avulla. METSO- kohteita haettiin kaupungin rakennusviraston olemassa olevien luonnonhoitosuunnitelmien metsäsuunnittelukuviorajausten
mukaisesti. Karttarajaukset noudattelevat pääsääntöisesti olemassa olevaa kuviorajaverkkoa.
Tarpeen mukaan rajauksia on tarkennettu ja esimerkiksi kuvioita jaettu, jos osa kuviosta ei
täytä METSO- kriteerejä.
Käytettyjä tietolähteitä olivat:
-
METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008.
Ympäristöministeriö.
-
Metsäsuunnitelma (TForest) - kuviotiedot koko alueelta. Rakennusvirasto
-
ELY-keskuksen tietokanta Natura-alueista sekä luonnonsuojelulain mukaisesti suojelluista kohteista
-
Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmä (LTJ)
-
Luontoselvitykset inventointialueelta
o Ahonen, T. ja Markkanen, K.2000. Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Helsingissä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 7/2000.
o Helsingin luonnonsuojeluohjelma 2008-2017. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 16/2008.
-
Luontoselvitykset Östersundomin alueelta (tietoja, jotka eivät vielä olleet luontotietojärjestelmässä):
o Honkanen, J. 2006. Sipoonkorpi – luontoselvitys ja nykyinen virkistyskäyttö. Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen, Interreg 3 A-projekti.
o Lammi, E. ja Heinonen, M. Liitosalueen eteläosan kasvillisuusselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.
o Salla, A. Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet
9
o Yrjölä, R. 2010. Liitosalueen linnustoselvitys.
Inventoinnissa käytettiin seuraavia kartta-aineistoja:
-
Metsäsuunnitelmien kuvioraja-aineisto
-
Peruskartta-aineisto
-
Kiinteistökartta-aineisto, kaupungin maanomistusrajauksella
-
Kallio- ja maaperäkartat
-
Eri suojelualueiden ja -ohjelmien suojelualuerajaukset
-
Sähköiset ilmakuvat (kattavasti koko inventointialueelta)
Ennakkorajauksissa Rakennusviraston metsäsuunnitelmien kuviotiedoista rajattiin pois metsikkökuvioita seuraavilla periaatteilla:
-
Poistettiin kaikki kuviot, jotka eivät ole kaupungin mailla (vuokramaat inventoitiin)
-
Poistettiin olemassa olevilla suojelualueilla olevat kuviot
-
Ilmakuvan avulla poistettiin pellot, urheilukentät, vesistöt yms. selvät tapaukset
-
Kuviotietojen perusteella poistettiin:
o Taimikot (Ei oletettujen METSO kohteiden sisällä olevia)
o Nuoret kasvatusmetsät (lehtomaiset kasvupaikat jätettiin suurelta osin)
o alle 100-vuotiaat havupuuvaltaiset kankaat (suurimmaksi osaksi)
o alle 60- vuotiaat lehtipuuvaltaiset kankaat (suurimmaksi osaksi)
o puuttomat kalliot (osin ilmakuvalta)
o harvapuustoiset puistomaiset metsiköt
-
Soita oli niin vähän, että lähes kaikki käytiin tarkastamassa maastossa
-
Sirpaleiset, hyvin pienet erillään olevat alueet poistettiin tapauskohtaisesti
-
Jonkin verran jätettiin sellaisia kuvioita maastotarkastukseen, jotka eivät täyttäneet
METSO- kriteereitä. Tällaisia olivat mm. selkeiden METSO- kohteiden sisällä olevat
pienet kuviot ja laajempiin METSO- kokonaisuuksiin liittyvät mahdollisesti ennallistamiskelpoiset kuviot.
10
Jokainen metsäsuunnitelma käytiin erikseen läpi ennakkokartoituksessa. Ennakkokartoituksen jälkeen maastossa tarkastettiin noin 1800 hehtaarin alue. Inventoimatta jäi 2110 ha luonnonhoitosuunnitelma-alueita.
-
Perustettuja luonnonsuojelualueita ei inventoitu
-
Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2008-2017 esitetyt alueet inventoitiin, jos ne sijaitsivat tarkastelluilla metsäsuunnitelma-alueilla
2.2. Maastotyön toteutus
Maastotyöt toteutettiin ajanjaksolla 20.6. - 26.10.2011. Inventoidut metsäalueet on merkitty
liitteen 1 karttapohjalle.
Elinympäristökohtaisten valintaperusteiden perusteella löydetyt METSO- kohteet jaettiin
METSO- ohjelman mukaisesti kolmeen eri luokkaan (I-III). Kriteerit täyttävät metsikkökuviot
rajattiin maastossa suoraan paikkatietojärjestelmään. METSO- ohjelman kohteiden luonnontieteelliset valintaperusteet löytyvät julkaisusta: Metso- ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöministeriö. Internetissä raportti on osoitteessa:
http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/materiaalit/esitteet/METSO_ohjelman_luonnontieteell
iset_valintaperusteet.pdf
Muutamilla kohteilla oli päällekkäisiä METSO- luontotyyppejä: esim. pienvesien lähimetsät,
joissa oli lehtoa tai runsaslahopuustoista kangasmetsää. Tällaisilla metsikkökuvioilla METSOelinympäristötyypiksi merkittiin se, mitä alue parhaiten edusti.
Kohteilla arvioitiin kaikki METSO- kriteereihin kuuluvat oleelliset tekijät kuten luontotyyppi ja
sen edustavuus, elävän puuston ikä, rakenne ja monipuolisuus sekä lahopuuston määrä ja
sen laatu. Normaalin METSO -inventoinnin puitteissa ei yleensä tehdä lajistoinventointeja,
mutta havaitut uhanalaiset, muutoin harvalukuiset tai vaateliaat lajit kirjattiin. Lehdoissa kerättiin putkilokasvien lajitietoa kattavammin. Lisäksi METSO- kohteilta tarkastettiin vieraslajien
esiintyminen.
11
Löydettyjen kohteiden osalta arvioitiin myös nykyisen käyttömuodon vaikutusta. Tiedot ovat
omana kohtanaan kohdelomakkeissa. METSO- kohteiden luonnontieteellisen arvon säilyminen on useimmiten ratkaisevasti kiinni niitä ympäröivien talous- ja virkistysmetsien hoitovalinnoista mutta taajamissa ratkaisevaa on myös aluetta ulkoiluun, virkistykseen tai kevyen liikenteen yhteytenä käyttävien määrä.
Inventoinnin yhteydessä inventoitavalla alueella olleet luonnonsuojelulain 29§:n mukaisten
suojeltujen luontotyyppien ja metsälain 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen
tila tarkastettiin ja tiedot päivitettiin. Metsäsuunnitelmista mahdolliset puuttuvat metsälakikohteet kartoitettiin.
Kaikista löydetyistä METSO- kohteista täytettiin inventointilomake ja kohdekuvauslomake,
joka esitetään ELY- keskukselle, jos päätetään jättää tarjouspyyntö kohteen suojelusta. Kultakin kohteelta otettiin myös muutamia valokuvia. Kohteet ja niiden sisältämät kaikki metsikkökuviot on koottu kohdekohtaisille kartoille M1-M39. Myös sähköisillä inventointi- ja kohdekuvauslomakkeilla on tunnukset M1- M39.
Kohdekuvauslomakkeella (WORD- tiedosto) on yhteenveto METSO- kohteen perustiedoista,
elinympäristötyypeistä ja kriteeriluokista, metsälaki- ja luonnonsuojelulakikohteista, puustosta,
lajistosta, vieraslajien esiintymisestä, alueen edustavuudesta ja luonnontilaisuudesta, metsäluonnon monimuotoisuuden ja luonnon virkistyskäytön mahdollisista ristiriidoista sekä joistakin hoito- ja ennallistamissuosituksista.
Inventointilomakkeelle (Excel- tiedosto) on koottu kaikki metsikkökuviot jaettuna sarakkeittain
elinympäristötyyppeihin. Sarakkeista löytyvät myös täyttyvät kriteerit: jos kriteerejä on mainittu
yksi, koskee se kaikkia ko. elinympäristötyypin kuvioita; jos kriteereitä on useita, ne eivät koske välttämättä kaikkia kuvioita. Yksittäisellä metsikkökuviolla saattaa olla useitakin täyttyviä
kriteerejä. Sarakkeittain löytyvät myös tiedot vieraslajien esiintymisestä. Jos esiintymä ei koske kaikkia sarakkeessa olevia kuvioita, niin esiintymäkuvioiden kuvionumerot on merkitty sulkeisiin vieraslajin nimen jälkeen. Lajihavainnot koskevat pääsääntöisesti kaikkia sarakkeen
12
metsikkökuvioita. Merkittävien lajihavaintojen jälkeen on merkitty sulkeisiin lajinimen jälkeen
sen kuvion numero, jolla esiintymä sijaitsee.
Kohteiden rajaaminen tehtiin pääsääntöisesti metsäsuunnitelmien kuviorajoja noudattaen.
Tarpeen mukaan kuviorajoihin tehtiin muutoksia, jos esimerkiksi osa kuviosta ei täyttänyt
METSO- kriteereitä tai rajat eivät täsmänneet maastossa.
Tavoitteena oli, että inventoinnissa etsitään kaikki Metso-kriteerit täyttävät metsäsuunnitelmakuviot Helsingin alueelta kaupungin omistamista metsistä. Yhtenäisten Metso-kohteiden rajaaminen oli melko haasteellista kriteerit täyttävien kuvioiden hajanaisen sijainnin vuoksi.
Karttarajauksiin on kuitenkin jätetty lähes kaikki kriteerit täyttävät kuviot. Kohdekuvauslomakkeilla on tarkasteltu kohteiden kytkeytyneisyyttä toisiinsa ja jo olemassa oleviin suojelualueisiin.
2.3 Kohteiden muuttuneisuuden ja vieraskasvilajien inventointi
Löytyneiltä METSO- kohteilta arvioitiin silmämääräisesti myös maaston kuluneisuutta, rehevöitymistä ja muuttuneisuutta sekä kartoitettiin vieraslajeja. Selkeimmin kuluneisuus ja muuttuneisuus näkyivät asutusta ja reittejä lähellä olevilla kohteilla. Inventointialueelta löytyi myös
runsaasti kohteita, jotka olivat säilyneet hyvin luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina.
Tiedot muuttuneisuudesta ja kuluneisuudesta on esitetty kohdekohtaisesti kohdekuvauslomakkeilla.
Löytyneiltä METSO- kohteilta kartoitettiin vieraskasvislajit ja arvioitiin niiden runsaus. Vieraslajihavaintoja kerättiin seuraavista kasvilajeista:
jättipalsami
jättiputket
kurtturuusu
lupiini
rohtoraunioyrtti
13
japanintatar
jättitatar
pajuasteri
etelänruttojuuri
keltamajavankaali
Vieraskasvilajeista yleisin oli jättipalsami, jota tavattiin useilla, erityisesti asutuksen ja teiden
varsilla olevilla kohteilla. Muista lajeista havaittiin jättiputkia ja kurtturuusuja. Vieraslajien esiintyminen ja kasvupaikkojen sijainti metsikkökuvioiden tarkkuudella on esitetty tarkemmin kohdekuvauslomakkeilla ja inventointitaulukoissa.
3. Löydetyt metsien monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet
3.1 Kohteiden kokonaismäärä inventointialueella
Kesän ja syksyn 2011 METSO- inventoinneissa tarkastettiin maastossa noin 1800 hehtaaria
ennakkokartoituksen avulla löytyneitä alueita, joilta löydettiin yhteensä noin 1148 hehtaaria
METSO- kriteerit täyttäviä kohteita. Tämän lisäksi kohteisiin liittyviä mahdollisia lisäalueita,
jotka eivät täytä METSO- kriteerejä löytyi noin 88 hehtaaria. Lisäalueita ovat mm. Kriteerit
täyttävien kohteiden sisällä tai reunoilla olevat pienet alueet, jotka kannattaa ottaa rajaukseen
mukaan, jotta alueesta tulisi yhtenäinen.
Löytyneistä kohteista on runsaslahopuustoisia kangasmetsiä 598 ha, kalliometsiä 354 ha ja
lehtoja 152 ha. Muiden kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on vain 45 hehtaaria. METSO- kriteeriluokista I-luokan kohteita on 531 hehtaaria, II-luokan kohteita 408 hehtaaria ja III-luokan
kohteita 210 hehtaaria (taulukko 1, liitekartat 2 ja 3). Inventoimatta jäi 2110 ha (taulukko 3).
14
Taulukko 1. Inventointialueelta löydettyjen elinympäristötyyppien pinta-alat hehtaareina (hehtaarin tarkkuudella) METSO- ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden kriteeriluokkiin
I-III ryhmiteltynä.
I (ha)
II (ha)
III (ha)
YHTEENSÄ
Lehto
56
64
32
152
Runsaslahopuustoinen kangasmetsä
195
274
128
598
Pienveden lähimetsä
2
1
2
4
Korpi/ räme/ suon reunametsä
22
8
7
37
Metsäluhta tai tulvametsä
4
4
Maankohoamisrannikon kohde
Harjun paahdeympäristö
Puustoinen perinneympäristö
Kalkkikallion tai ultraemäksisen maan
metsä
Muu kallio-, jyrkänne- tai louhikko-
251
61
41
354
531
408
210
1148
metsä
YHTEENSÄ
Lisäalueet
88
KAIKKI YHTEENSÄ
1237
3.2 Löydetyt kohteet metsäsuunnittelu-aluejaon mukaisesti
Metsäluonnon arvokkaat monimuotoisuus -kohteet inventoitiin rakennusviraston luonnonhoidon suunnittelun metsäsuunnitelmajaon mukaisesti. Kohteet nimettiin eri kohdetunnuksilla,
jos alueet olivat selkeästi erillään toisistaan suunnitelma- alueella. Kaikilta metsäsuunnitelmaalueilta ei löytynyt METSO- kriteerit täyttäviä metsikkökuvioita. (Taulukko 2, liitekartta 2)
15
Taulukko 2. Inventoidut suunnitelma- alueet ja niiltä löytyneiden METSO- kohteiden tunnukset jaoteltuna metsäsuunnitelmajaon mukaisesti.
Suunnitelma-alue
MS-numero
Östersundom itäosa
Östersundom Salmenkallio
Eteläiset kaupunginosat
Töölö
Sörnäinen-Kallio-Alppila
Pasila
Tammisalo
Keskivuosaari ja Rastila
Keskivuosaari ja Rastila
Keskivuosaari ja Rastila
Keskivuosaari ja Rastila
Kallvik
Konala
Lauttasaari
Metsokohteiden tunnukset
1
2
1
2
3
5
32
33
34
35
36
52
101
110
M1, M2, M3, M4, M5
M6
Ei kohteita
Ei kohteita
Ei kohteita
Ei kohteita
Ei kohteita
M8
M9
M10
M11
M12
M13, M14
M15, M16, M17, M18,
M19, M20, M21
M22
M23, M24, M25
M26
M27, M28
M29
M30
M31
M32, M33, M34, M35
M36
M37
M38
Ei kohteita
Ei kohteita
M39
M7
Vartiosaari
149
Keskuspuisto
201
Jakomäki
208
Maunula- Metsälä
209
Käpylä
210
Ruskeasuo, Keskuspuisto
221
Kulosaari- Mustikkamaa
301
Herttoniemi- Kivinokka
302
Roihuvuori- Herttoniemenranta
303
Myllypuro-Roihupelto-Puotinharju 304
Kontula-Mellunmäki-Vartioharju 306
Itäkeskus- Marjaniemi
307
Puotila-Vartioharju-Fallbacka
308
Laajasalo W-osa
309
Etelä-Vuosaari
314
16
Taulukko 3. Inventoimatta jääneet suunnitelma-alueet
Suunnitelma-alue
MS-numero
Kumpula-Toukola
6
Jollas
46
Kaarela
102
Pitäjänmäki
103
Haaga
104
Munkkiniemi
105
Reijola
106
Meilahti
108
Seurasaari
109
Pakila- Tuomarinkylä
202
Pukinmäki-Tapanila
203
Suutarila
204
Puistola- Heikinlaakso
205
Ala-Malmi
206
Tattarisuo
207
Oulunkylä- Koskela
211
Pihlajamäki
212
Latokartano-Viikki
213
Vesala-Kontula-Kurkimäki-Kivikko 305
Laajasalon länsiosa
310
Yliskylä
312
3.3 Alueiden kytkeytyneisyys
Löydetyt METSO-kriteerit täyttävät aluekokonaisuudet sijoittuvat hajanaisesti Helsingin kaupungin alueelle ja niiden koko vaihtelee muutamista hehtaareista kymmeniin hehtaareihin.
Selkeimmät laajimmat yhtenäiset kohteet ovat Keskuspuiston ja Östersundomin alueella sekä
Laajasalon, Mustavuoren ja Uutelan alueilla. Näiden kohteiden välillä on pienempialaisia kokonaisuuksia, jotka parantavat kohteiden kytkeytyneisyyttä ja helpottavat lajien levittäytymistä
alueelta toisille. (Liitekartat 2 ja 3)
Sipoonkorven kansallispuiston eteläpuolella olevat METSO- kelpoiset alueet jatkuvat ja linkittyvät olemassa oleviin suojelualueisiin aina Laajasaloon asti ilman, että niiden etäisyys toisistaan olisi yli kilometriä.
17
Kytkeytyneisyyden kannalta erityisen merkittäviä alueita ovat myös Viikki- Vanhankaupunginlahden suojelualue ympäristöineen, Mustavuori- Porvarinlahden, Vikkulla- Kasabergetin, Kasabergetin ja Uutelan Särkkäniemen suojelualueet.
Alueiden linkittyminen toisiinsa on hyvin tärkeää lajien levittäytymisen kannalta. Pienialaisetkin kohteet ovat tärkeitä, sillä ne toimivat ns. askelkivinä lajien geneettisen elinvoimaisuuden
ja leviämisen kannalta. Esimerkiksi nisäkkäiden leviämiselle tällä on ratkaiseva merkitys. Osa
lajeista, kuten esim. kääväkkäät leviävät itiöiden avulla ja niille alueiden kytkeytyneisyydellä ei
ole niin ratkaiseva merkitystä. Niille on tärkeämpää, että tarjolla on riittävästi erilajista, kooltaan ja lahoasteeltaan vaihtelevaa lahopuuta sopivissa olosuhteissa. Tässä inventoinnissa
tuotettuja kohderajauskarttoja tulee kuitenkin tarkentaa mahdollisia suojelualueita perustettaessa. Osa hajanaisista kuvioista on järkevää jättää pois rajauksista ja tarpeen mukaan ottaa
lisäalueita mukaan rajauksiin, jotta aluerajauksista saadaan järkeviä. Tämän inventointiraportin METSO- rajaukset ovat siis materiaalina Helsingin kaupungin jatkotoimenpiteille METSOohjelman toteutusta suunniteltaessa.
3.4 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit ja metsälain erityisen tärkeät elinympäristötyypit
METSO- inventoinnin yhteydessä selvitettiin inventointialueilla tiedossa olevien luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisten suojeltujen luontotyyppikohteiden ja metsälain 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristökohteiden tila ja lisäksi kirjattiin inventoinnin yhteydessä vastaan
tulleet uudet lakien määritelmän täyttävät kohteet.
Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit
Löydetyiltä METSO- kohteilta tarkastettiin seuraavat Helsingin kaupungin omistamalla alueella sijaitsevat luonnonsuojelulain 29 §:n mukaiset suojellut luontotyypit, jotka sijaitsivat inventoidulla alueella. Mahdollisia uusia kohteita löytyi yksi: tervaleppäkorpi Uutelasta.
18
Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisten suojeltujen luototyyppien tiedot kohteittain:
Jakomäen pähkinäpensaslehto
Alue on osin luonnontilaisen kaltainen. Alue on hyvin lähellä asutusta ja siellä on
havaittavissa jonkin verran kuluneisuutta ja rehevöitymistä polkujen varsilla ja välittömässä lähiympäristössä. Alueen tilaa on syytä tarkkailla ja tarpeen mukaan
ohjata liikkumista pähkinäpensaslehdon ohitse.
Hältingbergetin jalopuumetsikkö
Kohde on luonnonsuojelulain tarkoittama luontaisesti syntynyt jalopuumetsä. Pieni kohde (0,1 ha), joka sijaitsee kalliojyrkänteen alla. Pääpuuna kohteella on metsälehmus. Kohde on kalliorinteessä ja säilyttänyt luonnontilaisuutensa hyvin.
Maunulan pähkinäpensaslehto
Pähkinäpensaslehto on rajattu kahdeksi lähekkäiseksi erilliseksi alueeksi (kuviot
146 ja 176). Lisäksi kuvio 171 joka ei sisälly rajaukseen on tulkittavissa mahdolliseksi luonnonsuojelulain luontotyyppikohteeksi. Kohteet ovat luonnontilaiseen
verrattavia ja niiden tila on tällä hetkellä vakaa.
Vartiosaaren rantaruttojuuren kasvupaikka
Rantaruttojuuren esiintymä on umpeutumassa sekä vedestä järviruo’on (Phragmites australis) että maalta mm. koiranheinän (Dactylis glomerata) ja peltorikkojen vallatessa tilaa. Esiintymää on tarpeen aika ajoin avata poistamalla juurineen
heinää ja muuta rantaruttojuuren kanssa kilpailevaa kasvillisuutta.
Herttoniemen jalopuumetsät (kohdetta ei ole rajattu luontotietojärjestelmään)
Kaksi kohdetta Herttoniemen suunnitelma-alueen (suunnitelma 154/302) eteläosassa.
Kuvio 318 (0,4 ha) täyttänee luonnonsuojelulain jalopuumetsikön kriteerit. Kuvio
on säilyttänyt luonnontilaisuutensa hyvin. Lehtoa, jossa jalona lehtipuun kasvaa
vaahteraa.
Kuvio 239( 0,2 ha) täyttänee luonnonsuojelulain jalopuumetsikön kriteerit. Kuvio
on säilyttänyt luonnontilaisuutensa melko hyvin. Lehtoa, jossa jalona lehtipuun
kasvaa vaahteraa.
19
Uutelan tervaleppäkorpi (uusi kohde)
Kuvion 8029 etelä- ja lounaisosassa on tervaleppäkorpea, jonka länsireuna ulottuu kuvion 8021 lehtoon. Kohteen pohjakerros koostuu korpi- ja okarahkasammalesta (Sphagnum girkensohnii ja S. squarrosum). Vetisessä kenttäkerroksessa
kasvaa muun muassa terttualpia (Lysimachia thyrsiflora), rantayrttiä (Lycopus europaeus), kurjenjalkaa (Potentilla palustris) ja hiirenporrasta (Athyrium filixfemina) sekä luhtarölliä (Agrostis stolonifera) ja korpikastikkaa (Calamagrostis
purpurea).
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristötyypit
Löydetyiltä METSO- kohteilta tarkastettiin olemassa olevien metsälain 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristökohteiden tila ja mahdolliset uudet kohteet. Helsingin kaupunki
on pyrkinyt luonnonhoidon yhteydessä säästämän ne, vaikka metsälaki ei edellytä niiden
huomioimista asemakaavoitetuilla alueilla.
Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:
1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä
pienten lampien välittömät lähiympäristöt;
2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot;
3) rehevät lehtolaikut;
4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla;
5) rotkot ja kurut;
6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä
7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat.
Tiedot on koostettu liitetaulukkoon, jossa on lueteltuna Metsälain 10 §:n tarkoittamat tiedossa
olevat kohteet ja niiden tila sekä löytyneet uudet mahdolliset metsälakikohteet. (Liite 4)
20
3.5 Lajihavainnot
METSO- ohjelman kohdeinventointien ajankäytön rajoissa tarkasteltiin myös kohteiden lajistoa. Inventointilomakkeelle kerättiin tietoa eri elinympäristötyyppien vaateliaammasta lajistosta ja jonkin verran myös peruslajistosta, etenkin lehdoissa. Lajistohavaintoja ei kerätty systemaattisella otannalla metsikkökuvioilla, vaan siltä reitiltä, jolla metsikkökuvion läpi kuljettiin.
Muuttavan linnuston osalta ja osin myös muun lajiston osalta loppukesään ja syksyyn painottunut inventointien ajankohta oli myöhäinen. Toisaalta keskikesän aikana erityisesti yksivuotisia kääväkkäitä ei voinut havaita.
Tiedot uhanalaisista lajeista perustuvat satunnaisiin havaintoihin. Uhanalaisten lajien esiintymät ovat kohdekohtaisissa taulukoissa ja raporteissa merkittynä kuviokohtaisesti.
Kääväkkäistä havaittiin valtakunnallisesti vaarantunutta (VU) kastanjakääpää (Polyporus badius) Uutelasta Särkän tilan kaakkoispuolelta. Lajin toinen esiintymä on Myllypuron eteläosassa. Kastanjakääpä on pitkälle lahonneen lehtipuun lahottaja.
Alueellisesti uhanalaista (RT) istukkakääpää (Rhodonia placenta) havaittiin Mustavuoressa,
Meri-Rastilassa ja Niinisaaressa. Pitkälle lahonnut järeä kuusimaapuu on istukkakäävän isäntäpuu.
Linnuista havaittiin silmälläpidettävän (NT) pohjantikan (Picoides tridactylus) syömäjälkiä
Mustavuoressa ja Östersundomin Salmenkallion metsissä. Östersundomissa Porvoon väylän
ja Sipoonkorven välisellä kallioalueella havaittiin syksyllä yksinäinen metso (Tetrao urogallus)
(NT).
4. Yhteenveto
Metsien luontaisella uudistamisella, puuston eri-ikäisyyden suosimisella ja lahopuun jättämi21
sellä on Helsingin metsiin kehittynyt runsaasti METSO-kriteerit täyttäviä kohteita. Niitä löytyi
Helsingin kaupungin inventoiduilta metsämailta yhteensä 1150 hehtaaria. Inventointi kattoi
noin 75% kaupungin metsäalasta. Inventointi jäi keskeneräiseksi, koska inventoitavia alueita
osoittautui olevan enemmän kuin alun perin oli arvioitu (Liitekartta 1). Inventoimatta jääneiltä
alueilta löytyy hyvin todennäköisesti vielä lisää METSO- kriteerit täyttäviä kohteita.
Tavoitteena oli inventoida kaupungin omistama metsäpinta-ala kokonaisuudessaan, mutta
tavoitteesta jäätiin jonkin verran. Hidastavia tekijöitä inventoinnissa olivat tavanomaista pienempi keskimääräinen metsikkökuviokoko, liikkumisen hitaus kaupunkialueella ja jonkin verran ennakoitua suurempi maastossa tarkistettavien potentiaalisten metsikkökuvioiden pintaala. Kattavan ja yhtenäisen tiedon saamiseksi koko kaupungin alueelta, inventoimatta jääneiden alueiden kartoitus pitäisi toteuttaa mahdollisimman pian.
Sellaisilla kohteilla, joilta ei ole olemassa tarkkaa lajistokartoitusta, kannattaa arvioida sen
tarve. METSO- kartoituksen yhteydessä tehdyt lajihavainnot kertovat jonkin verran kohteen
peruslajistosta, mutta sitä ei voida missään nimessä pitää kattavana. Tämä johtuu inventoinnin ajankohdasta (esimerkiksi 1-vuotiset kääväkkäät eivät ole alkukesällä löydettävissä ja lintujen pesimävarmuutta ei voi arvioida syksyllä) ja kohteiden nopeasta läpikäymisestä.
Tässä raportissa on annettu joillekin alueille ennallistamisehdotuksia ja ennallistamisen toteuttamistapoja. Tarkempi ennallistamistoimenpiteiden suunnittelu tulee tehdä kaupungin rakennusviraston luonnonhoidon suunnittelun yhteydessä tai tarvittaessa erillisissä ennallistamissuunnitelmissa aluekohtaisesti.
5. Jatkotoimenpiteet Helsingissä
METSO-inventoinnin tuloksia hyödynnetään maankäytön suunnittelussa ja kaupunkimetsien
elinvoimaisuuden, kestävyyden, luonnon monimuotoisuuden hoidon ja luonnonsuojelun
suunnittelussa ja toteutuksessa.
22
Kaupunkisuunnitteluvirasto vastaa maankäytön suunnittelusta ja maankäytölliset ratkaisut
tehdään yleis- ja asemakaavoituksen yhteydessä. Selvityksen tiedot luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista metsäkohteista otetaan maankäytön suunnittelun lähtötiedoiksi.
METSO-kriteerit täyttävillä kohteilla ei ole luonnonsuojelulailla rauhoitetun kohteen statusta
eikä niitä voida aina jättää rakentamisen ulkopuolelle viheralueiksi, vaan suunnitteluratkaisut
tehdään tapauskohtaisesti osana muuta maankäytön suunnittelua.
Rakennusvirasto vastaa metsien hoidosta ja noudattaa toimissaan Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjausta. Linjaus ohjaa aluesuunnittelua, luonnonhoidon suunnittelua, luonnonmukaisille viheralueille tehtävää rakentamista ja alueiden ylläpitoa. Luonnonhoidon linjauksen
keskeisinä tavoitteina on turvata viheralueiden elinvoimaisuus ja kestävyys sekä luonnon monimuotoisuus. METSO -inventoinnin tulokset ovat yksi suunnittelun lähtötieto muiden ympäristökeskuksen
ylläpitämän
luontotietojärjestelmän
(LTJ)
tietojen
ohella.
METSO
-
inventointitietoja tullaan tarkistamaan aluesuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Arvokkaimpia
metsäluonnon monimuotoisuuskohteita voidaan huomioida metsien hoitoluokituksessa, kuten
on jo tehtykin parhaillaan laadittavissa aluesuunnitelmissa.
Ympäristökeskus vie tiedot METSO-kriteerit täyttävistä kohteista kaupungin luontotietojärjestelmään (LTJ) kohteittain (liitekartta 5). LTJ:ssä on tietoa myös mm. luonnonsuojelualueista ja
arvokkaista kasvi- ja lintukohteista. Järjestelmän Internet-soite on www.hel.fi/luontotieto. Sen
yleisöversio on kaikille avoin.
Ympäristökeskuksen valmistelemassa Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen
toimintaohjelmassa (LUMO) on esitetty useita metsäluonnon monimuotoisuuden ylläpitoon
liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden toteutuksesta vastaavat kaupungin virastot. METSOinventoinnista saadaan lisätietoa LUMO-ohjelman toimenpiteiden ja seuranta-indikaattoreiden
tarkempaan suunnitteluun ja toteutukseen. Ympäristökeskus vastaa myös luonnonsuojeluesitysten valmistelusta. Seuraava luonnonsuojeluohjelma on tarkoitus laatia vuosiksi 2017 –
2026. Tällöin osa arvokkaimmista METSO -inventoinnin kohteista on mahdollista esittää suojeltavaksi.
23
METSO-inventoinnin yhteydessä tilattiin konsultilta myös tarkastelu metsien kytkeytyneisyyden kehittämiseksi ja arvio monimuotoisuuden suojelun ja luonnon virkistyskäytön välisistä
mahdollisista ristiriidoista, esimerkiksi METSO-kohteiden kuluneisuudesta. Aluekohtaiset kehittämisratkaisut tehdään kaupungin virastojen kesken konsultilta saadun aineiston pohjalta
eri suunnitteluhankkeiden yhteydessä kaupungin tavoitelinjausten mukaisesti.
24
Aiheeseen liittyvää sanastoa
Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille (esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä. Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissa luetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemät
muut arvokkaat elinympäristöt.
Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki luontainen
vaihtelu yksilöiden geeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein luonnon
monimuotoisuuteen katsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvä vaihtelu.
Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaa
käytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekä
paloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myös ennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisen kaltaisten
metsien välillä on vaikea tehdä.
Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun
suon, palauttaminen eri toimenpitein tilaan, jossa luonnon omat mekanismit kykenevät ylläpitämään kyseisen luontotyypin ominaispiirteitä, ja ohjaamaan niiden luontaista kehittymistä.
Esimerkiksi ojien tukkiminen luontaisen vesitalouden palauttamiseksi.
Jatkuva kasvatus eli metsän eri-ikäiskasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä,
joiden tilalle uudistuu uusia puita. Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisia häiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus
takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi
metsäisyyden ja maisema-arvojen säilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien me25
nestymistä ilman tietoista jättöpuiden jättämistä.
Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi
sanalle säästöpuu.
Kangasmetsä Suomen tavallisin metsätyyppi, jonka maaperä on yleensä moreenia, soraa tai
hiekkaa. Kuivempia kangasmetsiä luonnehtivat mänty sekä jäkälät, kanerva, variksenmarja ja
puolukka, rehevämpiä kuusi ja mustikka. Kangasmaiden lisäksi metsissämme esiintyy lehtoja,
kallio- ja turvemaita, jotka kaikki jakautuvat useisiin alatyyppeihin. Lehdot ovat yleensä (muttei
aina) rehevämpiä kuin kangasmaat.
Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut lahopuu on elinehto arvioiden mukaan jopa 5 000
metsälajille Suomessa. Lahopuuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esimerkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita.
Luonnon monimuotoisuus ks. Biodiversiteetti.
Luonnontilainen tai Luonnontilaisen kaltainen metsä Luonnontilaisella metsällä tarkoitetaan metsää, johon ihmistoiminta ei ole merkittävästi vaikuttanut. Tällaisia metsiä on lähinnä
vain Pohjois-Suomessa. Luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on useita luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä, mutta ihmistoiminnan vaikutus on joko suoraan tai välillisesti näkyvissä; esimerkiksi lahopuumäärä saattaa olla vähäisempi kuin lähes koskemattomilla alueilla.
Täysin luonnontilainen ja luonnontilaisen kaltainen metsä voivat olla luonnonsuojelullisesti
yhtä arvokkaita.
Luonnontilaistuva hoitometsä Syystä tai toisesta metsätalouden ulkopuolelle jäänyt talousmetsä, johon on alkanut muodostua lahopuuta. Järeitä tai pitkään lahonneita puita ei yleensä ole läheskään yhtä runsaasti kuin luonnonmetsissä. Luonnontilaistuva metsä voi olla merkittävä monille vanhojen metsien lajeille, joskaan kaikkein vaativimmat ja uhanalaisimmat lajit
eivät niissä yleensä selviydykään.
26
Lähde-nielu dynamiikka Tilanne, jossa suuri tai elinympäristönä erityisen hyvä alue (lähde)
ylläpitää jonkin lajin vakaata kantaa. Lähdealue tuottaa enemmän yksilöitä kuin sillä pystyy
elämään. Osa yksilöistä joutuu siirtymään toisaalle, jolloin ne voivat kulkeutua pienemmille tai
huonommille elinympäristölaikuille (nielut), jotka eivät yksinään pystyisi elättämään lajia kuin
lyhytaikaisesti. Tyypillinen esimerkki on lähteenä toimiva suuri luonnontilainen metsäalue, jota
ympäröivät nieluina toimivat avainbiotooppilaikut. Pelkästään avainbiotooppien lajistoa seuraamalla syntyy virheellinen vaikutelma lajin menestymisen edellytyksistä.
Metso-arvoluokka Kukin METSO- ohjelmaan sisältyvistä metsäluontotyypeistä jaetaan luontotyypin sisällä arvoluokkiin I-III kohteen ominaislaadun eli edustavuuden mukaan. Arvoluokat
I ja II edustavat jo nykyisin suojelunarvoisia kohteita; arvoluokkaan III kelpuutetaan luonnonarvoltaan edellisiä vaatimattomampia kohteita, jotka kuitenkin sijaintinsa vuoksi merkittävästi täydentävät luontoarvojensa ajan myötä kehittyessä suojelualueita tai METSO-I ja -II
arvoluokkien kohteita, tai lisäävät näiden välistä kytkeytyneisyyttä
Metsämanner Mahdollisimman yhtenäinen, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuinen metsävaltainen alue- Metsämantereet tarjoavat elinmahdollisuuksia mm. suurpedoille ja kanalinnuille. Kaavoituksen keinoin tapahtuvan metsämantereiden turvaamisen lisäksi niihin on usein
perusteltua keskittää myös varsinaisia metsiensuojelutoimia.
Metsäsertifiointi Vapaaehtoinen järjestelmä, jossa omistaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä
ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia harjoittaessaan metsätaloutta. Vastineeksi hän saa sertifikaatin eli todistuksen metsänhoidon tasosta. Sertifiointijärjestelmiä on useita.
Reunavaikutus Ympäröivän alueen ympäristötekijöiden ja eliöstön vaikutus metsäluontoon
metsän reuna-alueella.. Reunavaikutus on lisääntynyt voimakkaasti metsäalueiden pirstoutuessa hakkuiden, metsäteiden, voimajohtojen ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Reunavaikutus on haitallinen osalle metsälajeista. Reunavyöhyke sallii esimerkiksi eräiden petoeläinten tunkeutua alueille, joista ne muuten puuttuisivat. Reunavaikutus muuttaa myös
metsän pienilmastoa jopa 100 metrin säteellä metsän ulkoreunasta metsän sisään.
27
Talousmetsä Metsämaata, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen eikä suojeluun tai
virkistyskäyttöön. Yli 95 prosenttia Lapin etelänpuoleisista metsistä on talousmetsiä.
Valtakunnallisesti uhanalainen laji Eliölaji, joka lyhyellä tai pidemmällä ajanjaksolla on vaarassa hävitä Suomesta. Uhanalaiset lajit jaetaan uhanalaisuusluokkiin sen perusteella, miten
nopeasti niiden arvioidaan häviävän, jos niiden elinolosuhteita korjaavia toimenpiteitä ei tehdä.
Vanha metsä Metsä, jonka keski-ikä on selvästi yli normaalin talousmetsän uudistushakkuuiän. Kuusella ja männyllä uudistushakkuuikä on Etelä-Suomessa noin 80 vuotta, koivulla 60 –
70v. Myös kutsumanimi luonnontilaiselle tai sen kaltaiselle metsälle, mutta vanha metsä voi
olla mitä tahansa täysin luonnontilaisen ja tavanomaisen talousmetsän väliltä.
Virkistysmetsä Maakunta-, yleis- ja asemaakaavoissa virkistys- ja retkeilykäyttöön kaavamerkinnöillä VR, VL tai V varattu metsä. Alueiden maankäyttöä ohjataan kaavamääräyksien
avulla. Useimmilla alueilla harjoitetaan eriasteista metsänkäsittelyä
28
LIITTEET:
Karttaliite 1: Inventoidut alueet
Karttaliite 2: Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet
(METSO-kohteet) kriteeriluokittain
Karttaliite 3: Löydettyjen kohteiden METSO- elinympäristötyypit
Liite 4: Löydetyt metsälain 10 §:n kohteet
Karttaliite 5: Löydettyjen METSO-kohteiden kohdenumerot (kohteet M1-M39)
Seuraavat liitteet ovat vain tiedostomuodossa ja tulevat Luontotietojärjestelmään:
Kohdekuvauslomakkeet (kohdenumerot M1- M39)
Kohdekartat (kohteet M1-M39)
29
Helsingin kaupunki
Ympäristökeskus
Karttaliite 1
Karttaliite 1. Vuonna 2011 inventoidut alueet.
Inventoidut alueet
Pohjakartta © Kaupunkimittausosasto, Helsinki
2 km
21.6.2012 / Aineisto v. 2011
Helsingin kaupunki
Ympäristökeskus
Karttaliite 2
Karttaliite 2. Löytyneet metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet (METSO-kohteet) kriteeriluokittain.
Metso-luokka (suluissa kuvioiden lukumäärä)
0 (lisäalue) (188)
I
(634)
II
(458)
III
(317)
Inventoidut alueet
Pohjakartta © Kaupunkimittausosasto, Helsinki
2 km
21.6.2012 / Aineisto v. 2011
Helsingin kaupunki
Ympäristökeskus
Karttaliite 3
Karttaliite 3. Löydettyjen kohteiden METSO-elinympäristötyypit.
METSO - elinympäristötyypit (suluissa kuvioiden lukumäärä)
Lehdot
Tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
Kuivahkot ja kuivat kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
Karukkokankaat kangasmetsät: Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
Pienvesien lähimetsät
Korvet
Rämeet
Metsäluhdat ja tulvametsät
Muut monimuot. merkittävät metsäiset kalliot. Jyrkänteet ja louhikot
Kohteen laajennusosat, jotka eivät täytä Metso-kriteerejä
(229)
(463)
(130)
(6)
(7)
(30)
(36)
(5)
(503)
(188)
Inventoidut alueet
Pohjakartta © Kaupunkimittausosasto, Helsinki
2 km
21.6.2012 / Aineisto v. 2011
Liite 4
Metsälain (10 §) mukaiset erityisen tärkeät elinympäristötyypit
MS-alue
MS
50
50
50
50
50
50
50
50
50
50
1
1
1
1
1
1
1
2
2
2
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
154
1
2
3
5
32
33
34
34
35
36
52
52
101
110
110
110
110
110
110
149
201
208
209
210
221
301
302
302
302
302
302
302
303
304
ei
kohteita
x
METSO
kohdenumero
M1
M3
M4
M4
M4
M4
M4
M6
M6
M6
kuvionumero
metsälakikohdetyyppi
kohteen
tila
261
133
172
188
148
164
116
117
219
kallio
räme
räme
räme
pienveden lähimetsä
rehevä lehto
räme
räme
rehevä lehto/korpi
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
M9
M9
M10
M11
M12
M12
8
15
7549
8060
9519
9523
M18
M18
M18
M18
M18
M18
205
231
263
282
296
301
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
melko hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
melko hyvä
hyvä
M33
M33
M33
M35
M34
M34
313
315
348
116
155
219
rehevä lehto+ noro
rehevä lehto+ noro
vähäpuustoinen räme
rehevä lehto
rehevä lehto
rehevä lehto
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
Liite 4
154
154
154
154
154
154
154
154
306
307
308
309
309
314
314
314
x
x
x
M39
M39
M40
M40
M40
53
516
88.1
121
162
metsäluhta
metsäluhta
lehtokorpi
vähäpuustoinen räme
rehevä lehtolaikku
melko hyvä
melko hyvä
hyvä
hyvä
hyvä
Keskuspuiston alueella (MS 201) lakikohteiden päivitys METSO-inventoinnin yhteydessä hankalaa laajojen
kuvioiden takia, koska varsinaista kuviorajaverkon tarkistusta ei tehty METSOn yhteydessä. Kohteiden
Helsingin kaupunki
Ympäristökeskus
M1
Karttaliite 5. Löydettyjen Metso-kohteiden kohdenumerot.
Karttaliite 5
M5
M4
M2
M26
M24
METSO- kohteet
M3
M14
M6
M13
M25
M8
M28
M38
M27
M37
M23
M10
M32
M29
M35
M9
M34
M30
M7
M33
M36
M11
M12
M22
M31
M39
M15
M19
M17
M16
M21
M20
M18
M1
M2
M3
M4
M5
M6
M7
M8
M9
M10
M11
M12
M13
M14
M15
M16
M17
M18
M19
M20
M21
M22
M23
M24
M25
M26
M27
M28
M29
M30
M31
M32
M33
M34
M35
M36
M37
M38
M39