docNURMISEN SUKU - Seppotamminen.net
download 
Report Transcription
NURMISEN SUKU - Seppotamminen.net
Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa NURMISEN SUKU KUNINGASKUNTA HARTOLASTA Seppo Tamminen 1 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lukijalle Tämä Nurmisen sukua kuvaava sukukirja on omistettu kirjoittajan tyttären pojalle Oulalle, joka kirjaa julkaistaessa v. 2012 keväällä oli n. 1 ½ v. ikäinen. Tässä sukukirjassa esitetään kirjoittajan äidin vanhempien, Hartolan Pohjolan kylän Niittylän tilaa viljelleiden Anna ja Vilho Nurmisen tunnetut sukujuuret. Kirja kuvaa siis pienen Oula pojan äidin isän äidin vanhempien, eli Oulan isoisän isovanhempien sukujuuria. Tämä kirja on samalla kunnianosoitus Anna ja Vilho Nurmiselle, jotka kasvattivat vaikeissa oloissa, 1930-luvun laman ja sota-ajan läpi 10-henkisen lapsikatraan maailmalle. Sukukirjalla halutaan osoittaa kiitollisuutta myös kaikille muille aiemmin eläneille esivanhemmille, heidän tekemästään työstä. Tähän sukukirjaan ei kerätty suvun vanhempien jäsenten muisteloita omista vanhemmistaan eikä omasta elämästään. Allekirjoittanut on tutkinut ja selvitellyt tätä äitinsä Nurmisen sukua n. v. 2000 alkaen, siis n. 12 v. ajan vaihtelevalla menestyksellä, sillä esim. kirjoittajan äidin äidin äiti-sukulinja ja sen esipolvet Hartolan Vastamäessä olivat pitkään vajavaisesti selvitettynä, mikä ”umpisolmu” aukeni ikään kuin vahingossa, kun kirjoittaja selvitti toista sukujuurihaaraa, joka liittyi kirjoittajan äidin isän äidin sukulinjan samassa Vastamäen kylässä vaikuttaneeseen sukuhaaraan. Tämä sukututkimus paljasti sen, että Vilho ja Anna tulevat keskenään kaukaisiksi sukulaisiksi Hartolan Sauvuorelta ja sen Vastamäen sukuhaarassa. Vilhon äiti Freedrika (tai Eerika) ja ilmeinen isä Aukusti tulevat myös keskenään sukulaisiksi Pertunmaan Vedenpään sekä Joutsan Pärnämäen Ruhasen tiloilta. Samoin tämä sukututkimus paljasti myös sen, että kirjoittajan vanhemmat näyttäisivät olevan keskenään kaukaisia sukulaisia. Ensiksikin Joutsan Mieskonmäestä, jossa yhteinen esi-isä löytyy 1600-luvulta ja toisaalta Joutsan Pärnämäestä, jossa yhteinen esi-isä löytyy 1500-luvulta. Näin siis kirjoittajan isä Pauli tulee kaukaiseksi sukulaiseksi niin Vilholle kuin myös Annalle. Suvun kaukaisimpia sukujuuria löytyy 1500-luvulta, useitakin sukuhaaroja. Kaikkein kaukaisimmat tunnetut esi-isät ovat syntyneet 1400/1500-lukujen vaihteen tienoilla. Enimmillään sukujuuripolku ulottuu 15 sukupolven päähän. Tosin kaikkein vanhimpiin tietoihin täytyy suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti, sillä monet sukujuurihaarat on päätelty varsin vajavaisten tietojen pohjalta. Ylipäätään, mitä kaukaisempia tietoja ja esivanhempia etsitään, niin sitä epävarmemmalla pohjalla ollaan. Sukututkimuksessa voi paljastua suvun historiasta sellaisiakin asioita, jotka eivät ole välttämättä kaikki niin mukavia asioita, mutta nämä kannattaa ehdottomasti ottaa huumorilla, sillä emmehän me ole vastuussa niistä asioista, mitä esivanhempamme ovat tehneet ja kokeneet vaikkapa 150200 v sitten. Hämeenlinna 17.5.2012, eli äitini isän äidin isän Pekka Pekanpojan syntymän 198 v. päivänä, mikä on myös tyttäreni Jaanan 36 v. syntymäpäivä. Seppo Tamminen Tämä kirjan e-versio on ”riisuttu” versio painetusta kirjasta, josta on poistettu kaikki kaaviot, valokuvat ja jälkipolvitaulut sekä liitteet. Vilho Nurmisen puolison Anna Vesasen esipolvet on esitetty kirjan II osassa VESANEN-POHJOLA sukuhaara. Näihin kahteen versioon on tehty täydennyksiä ja korjauksia lähinnä sukututkija Petri Kallion kommenttien pohjalta. 2 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa SISÄLLYSLUETTELO I I.1 I.2 I.3 II II.1 II.2 Johdanto Sukututkimuksen lähteet Yleistä, käsitteitä ja terminologiaa Paikallishistoriaa Esipolvitaulut Vilho Nurmisen äidin esipolvet Taulu 1 Pertunmaan Joutsjärven Puhari-Lemetti sukuhaara Taulu 2 Pertunmaan Joutsjärven Koljosen sukuhaara Taulu 2A Lasse Lassenpoika Koljosen sukuhaara Taulu 2B Inkeri Laurintyttären sukuhaara Taulu 3 Pertunmaan Ruorasmäen sukuhaara Taulu 4 Pertunmaan Hintikkalan sukuhaara Taulu 5 Pertunmaan Vedenpään sukuhaara Taulu 6 Hartolan Sauvuori sukuhaara Taulu 6A Sauvuori A-sukuhaara Taulu 6B Vastamäen Niilo Niilonpojan sukuhaara Taulu 6C Sauvuoren Hietajärven Hollo sukuhaara Taulu 6D Riihiniemen Salomon Olavinpojan sukuhaara Taulu 6E Riihiniemen Markus Juhonpojan sukuhaara Taulu 7 Ulmalan Tahvo Tahvonpojan sukuhaara Taulu 8 Koskipään Willman sukuhaara Taulu 9 Kalhon Laattala-Junkkari sukuhaara Taulu 10 Sysmän Nuoramoisten Hirvikumun sukuhaara Vilho Nurmisen ilmeisen isän esipolvitaulut Taulu 11 Kalhon Hirvi & Peltola sukuhaara Taulu 12 Pohjolan Pörilän sukuhaara Taulu 13 Joutsan Hankaan Tunberg sukuhaara Taulu 14 Pertunmaan Fuurtin & Knaappilan sukuhaara Taulu 15 A Pertunmaan Kuortin Vähäkuortin sukuhaara Taulu 15 B Mäntyharjun Kärpälän sukuhaara Taulu 15 C Pertunmaan Tapiola/Översti sukuhaara Taulu 16 Pertunmaan Vedenpään B sukuhaara Taulu 17 Hartolan Kuivajärven Multamäen sukuhaara Taulu 18 Hartolan Koskipään käsityöläis sukuhaarat Taulu 18.A Hartolan kylän säämiskäntekijän sukuhaara Taulu 18.B Hartolan kylän satulasepän sukuhaara Taulu 19 Joutsan Ruhasen sukuhaara Taulu 20 Ruokojärven Kustaa Samuelinpojan sukuhaara Taulu 21 Hartolan Vehkasalon torpparisukuhaara 3 4 4 6 10 17 17 17 29 29 32 33 35 40 46 47 52 56 56 60 60 61 63 67 68 68 73 78 80 85 90 92 94 96 97 97 99 99 107 108 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa NURMISEN SUKU HARTOLASTA I JOHDANTO Tässä suppeassa sukuselvityksessä esitetään hartolalaisen Nurmisen suvun kantavanhempien Vilho Nurmisen (s. 2.7.1893, k. 10.7.1981) ja vaimonsa Annan, os. Vesanen (s. 15.11.1897, k. 14.3.1965) tunnetut sukujuuret. Suvun sukujuuret ovat varsin syvällä Hartolan pitäjässä ja varhaisimmat tunnetut juuret (1500luvun alusta alkaen) löytyvät ennen kaikkea Hartolan itäosista sekä nykyisen Pertunmaan alueelta, kuin myös Sysmästä, Joutsasta ja Mäntyharjulta. Tiettävästi myös Heinolasta ja Laukaalta. Suvun kantakylinä ja taloina voitaneen perustellusti pitää ensiksikin Hartolan Sauvuorea (Nokan ja Riihiniemi/ Koitti kylien välissä) ja Vastamäki/ Riihiniemi kylien seutua sekä nykyisen Pertunmaan Joutsjärveä/Kolilaa ja sen taloja Puhari ja Koljonen, kuin myös Vedenpään kylää ja sen samannimistä kantatilaa. I.1 SUKUTUTKIMUKSEN LÄHTEET Tärkeimmät lähteet Nurmisen suvun sukujuurien selvityksessä olivat kirkonkirjat, joita tässä selvityksessä tutkittiin Helsingin Kansallisarkistossa, Hämeenlinnan ja Mikkelin maakuntaarkistoissa, Lahden maakuntakirjastossa sekä Hartolan seurakunnassa, samoin myös Internetin kautta. Netin kautta Suomen Sukututkimusseuran (SSS:n) HISKI tietokannasta (www.genealogia.fi) löytyy Hartolan seurakuntaa koskevia tietoja (tilanne v. 2012 keväällä): - Syntyneet ja kastetut v. 1730 -1850 ja 1902-1904 - Kuulutetut ja vihityt v. 1730 -1850 - Kuolleet ja haudatut v. 1731 -1850 Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen, eli SSHY:n sivuilta (www.sukuhistoria.fi/sshy) löytyy digitoituna seuraavat Hartolan srk:n kirkonkirjat (tilanne v. 2012 keväällä): - Rippikirjat v. 1727 -1773 ja 1780-1880 (osin vajavaisina) - Lastenkirjat v. 1808 -1879 - Kuulutetut ja vihityt v. 1849 -1865 - Muuttaneet v. 1851 -1883 - Syntyneet ja kastetut v. 1849 -1883 - Kuolleet ja haudatut v. 1849 -1884 E.m. tuoreempia v. 1880 -1899 Hartolaa koskevia rippikirjoja tutkittiin Hämeenlinnan maakuntaarkistossa sekä Lahden maakuntakirjastossa. Vuoden 1900 jälkeen laadittuja kirkonkirjoja tutkittiin Hartolan srk:n mikrofilmeiltä Hartolassa. Ajalta ennen rippikirjoja, siis aikaa ennen v. 1727, tutkittiin maa-, henki- ja verokirjoista, joista maakirjoja on käytettävissä Hämeessä v. 1539 alkaen sekä henkikirjoja v. 1634 alkaen, lähinnä SAY:a, eli Suomen Asutuksen Yleisluetteloa hyödyntäen (www.narc.fi/Arkistolaitos/SAY). Hartolaa koskevat maakirjat (jordebok) ja henkikirjat löytyvät Uudenmaan ja Hämeen läänin Ylisen Hollolan kihlakunnan Sysmän voudin- ja läänintileistä, joista SAY:ssa löytyy yhteenveto, Hartolan (ja Pertunmaan) osalta Sysmän (Suur-Sysmän) luettelosta. Osa näistä voudin- ja läänintileistä (maa- ja henkikirjoista) sekä sotilasasiakirjoja löytyy digitoituna/ skannattuna SSHY:n jäsentietokannasta. Näissä vanhemmissa asiakirjoissa henkilöiltä ei löydy syntymä- ja kuolinaikatietoja, vaan esim. maakirjoissa on luetteloitu vain ne henkilöt jotka tilalta maksoivat verot, eli tilan omistajat, ei muuta. Henkikirjoissa mainittiin yleisesti vain henkirahaa maksaneet, eli n. 16 v. iästä n. 60 v. ikään asti (tai n. 15 -63 v.) olevat henkilöt maatiloittain. Talon väkeen kuuluvat mainittiin miespuolisten osalta yleisesti etunimi + patronyyminimi, vaimot ilmoitettiin varhaisemmin vain pelkkä hu, eli vaimo, ilman nimeä, sitten myöhemmin lähinnä vain etunimellään, kuten myös lapset n. 16 v. ikäisestä alkaen. Siten esim. tilojen palkollisista löytyy hyvin vähän tietoja ennen Pohjan sodan & Isonvihan aikaa v. 1700 -1721. Tilalla saatettiin mainita joku renki (drg) ja piika (p tai pig) etunimeltä, mutta ei muuta. 4 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Sukututkimuksellisesti on haastavinta selvittää 1690-luvun loppupuolen tietoja suurten kato-nälkäja kulkutautivuosien 1695 -1697 ajalta, sekä 1700-luvun alkupuolen jaksoa, etenkin Isonvihan aikaa, josta v. 1714 -1722 henkikirjat puuttuvat kokonaan. Vuosien 1695 -1722 jaksolla henkikirjoja laadittiin Sysmässä vain v. 1707 -1708 ja v. 1710 -1713. Samoin kirkonkirjat puuttuvat täysin k.o. jaksolta, koska valtaosa kirjanpitäjistä, virkamiehet ja papisto poistuivat pitäjistä evakkoon lähinnä Ruotsiin. Toisaalta kirkonkirjoja tuhoutui runsaasti Isonvihan aikaan (v. 1710 -1721), näin myös Hartolassa, jossa kaikkein vanhimmat Hartolan kirkonkirjat tuhoutuivat tulipalossa. Henkilöiden nimet olivat vielä 1880-luvulle asti ruotsinkieliset, mutta tässä sukuselvityksessä nimet on suomennettu, eli on käytetty suomenkielistä vastinetta, päättelyn tai arvauksen avulla. Suluissa on esitetty alkuperäinen, asiakirjoissa yleisimmin esiintynyt ruotsinkielinen nimi. Nimissä saattoi monesti olla hyvinkin kirjavaa käytäntöä; kukin kirjaaja kirjoitti nimet kirkonkirjoissa ja muissa asiakirjoissa (mm. vero- ja henkikirjoissa) oman mieltymyksensä mukaan. Toisaalta eri aikakausina oli hyvinkin suuria eroja nimissä ja niiden kirjoitusmuodoissa. Sukunimien käyttö Suomessa vakiintui vasta v. 1920 kun sukunimilaki astui voimaan. Toki jo keskiajalla mm. aatelisilla esiintyi sukunimet. Myös käsityöläisillä sekä sotilailla oli lisänimet ja sotilasnimet sukunimien tapaisesti. Karjalassa sekä myös Savossa sukunimet esiintyivät talollisväestöllä jo varhain, mikä eroaa käytännöstä mikä vallitsi mm. Hämeessä, jossa noudatettiin yleistä ruotsinvallan ajan menettelyä; eli käytettiin lähinnä matro- ja patronyyminimiä, esim. Johan Mattsson, eli Juho Matinpoika. Huomioitava on myös seikka, että Savossa naisella avioiduttuaan yleisesti ottaen säilyi oma sukunimensä, jopa 1800-luvun loppupuolella asti. Hartola ja Pertunmaa olivat pitkään Hämeen ja Savon raja-aluetta ja siten Hartolan kirkonkirjoissa nimien kirjoitus oli osin varsin ”villiä”, osin esiintyi korkonimet/ sukunimet ja osin vain patronyyminimet. Sukuselvityksessä on viitattu joihinkin lähteinä käytettyihin, lähinnä paikallishistoria -kirjoihin: - AH = Asikkalan historia (Yrjö Blomstedt) - HK = Hartolan kirja (Erkki Markkanen) - HePH-I = Heinolan pitäjän historia I-osa - HoPH I-II = Hollolan pitäjän historia (Sakari Kuusi) - JK = Joutsan kirja (Matti Musikka) - KaoTse = Kartanoarkkitehtuuri osana Tandefelt suvun elämäntapaa (Birgitta StjernvallJärvi) - KeI-H = Kartanoelämää Itä-Hämeessä (Birgitta Stjernvall-Järvi) - MH-I = Mäntyharjun historia I-osa (Martti Favorin) - NN = Nuijamiehestä Nuijasotaan (Toivo Jalli) - SPH I-II = Sysmän pitäjän historia I-II osa (Einar W. Juvelius) - SV = Sauvuori (Tauno Lehtonen) - U-L-V = Uimaniemi-Laitjärvi-Vehmaa, joutsalaista kylähistoriaa (Mervi Ruokola-Parkkonen) Lähteinä käytettiin myös muiden sukututkijoiden sukututkimustuloksia, joista jäljempänä löytyy viittaukset k.o. kohdissa. Muita asiakirjoja sekä lähteitä: Sukututkimuksellisesti perunkirjat ovat hyvin tärkeitä lähteitä nimenomaan ajalta, jolloin kirkonkirjoja ei vielä laadittu. Valitettavasti Talvisodan aikana Heinolan pommituksissa tuhoutui Hartolaa ja laajemminkin Itä-Hämettä koskevia asiakirjoja, mm. käräjäoikeuksien pöytäkirjoja sekä perunkirjoja. Perunkirjat ovat kirkonkirjoihin verrattavissa olevia asiakirjoja, selvitettäessä perhe- ja sukulaisuussuhteita. Tässä mielessä mm. henkikirjat eivät ole niin luotettavia lähteitä. Toki on ymmärrettävä myös se, että kirkonkirjoistakaan ei täysin luotettavasti löydy sukuketjuja, koska vain dna tutkimuksella voidaan varmuudella määrittää kuka oli lapsen isä. On esitetty arvioita, että kirkonkirjoissa saattaa olla valtakunnallisesti katsoen lähes 10 % verran väärää tietoa, eli kirkonkirjat eivät siten aina paljasta lapsen todellista isää ! Tuskin näin v. 2012 on mahdollista enää tutkia jonkun 1700-luvulla eläneen esivanhemman dna-ketjua, ellei löydy varhain eläneen esivanhemman hattua, t.m.s. josta esim. hiusnäytteen avulla tutkittaisiin dna. Sinänsä dna/geenitutkimuksen avulla on mahdollista selvittää kunkin taustoja ja dna ketju saattaa paljastaa yllättäviäkin asioita henkilöiden sukujuurista. Tulevaisuudessa dna tutkimuksen hinnan pudotessa siitä tullaan saamaan oiva apuväline sukututkimukseen. 5 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Tätä sukututkimusta Nurmisen suvusta tehtäessä on lähtökohtana ollut se, että pyritään löytämään parhaan mahdollisen tiedon pohjalta sukujuuripolut. Mitä kauemmas menneisyyteen mennään, niin sitä suppeamman tiedon pohjalta joudutaan tekemään päätelmiä. Jos löydetään varmempaa ja validimpaa tietoa, niin sitten korjataan ja toimitettaan uusi versio. Kovin yksityiskohtaisia tietoja esi-isistämme ja -äideistämme ei löydy, siis henkilöiden luonteista ja tekemisistä, sillä ”rahvaasta”, maaseudun väestöstä; maanviljelijöistä ja torppareista sekä palvelusväestä dokumentoitua tietoa on harvoin löydettävissä. Mahdollisesti käräjäoikeuspöytäkirjoista voi maariita-asioiden, väkivaltatapausten tai noituusasioiden kautta joitain ”tiedonmurusia” löytyä. Sen sijaan säätyläisistä ja aatelisista tietoja on helpoimmin löydettävissä, mutta näitä ei tämän sukuselvityksen perusteella Nurmisen suvun sukujuurista ja esipolvista löydy. Esipolvitaulujen (kohta II) merkinnät: Esipolvitauluissa (kohdassa II) henkilöiden nimien edessä oleva roomalainen numero sulkeissa, esim.: (VIII) tarkoittaa kahdeksatta sukupolvea Nurmisen suvun sukujuurissa, jossa suvun kantavanhemmat Anna ja Vilho Nurminen edustavat ensimmäistä sukupolvea (I). I.2 YLEISTÄ, KÄSITTEITÄ & TERMINOLOGIAA I.2.1 Suomen asutus & keskiaika ja uusi aika Uudemman historiatutkimuksen pohjalta on Suomessa päädytty käsitykseen että suomalaiset, tai suomalaisheimon esivanhemmat ovat asuttaneet Suomea jo viimeisestä jääkaudesta lähtien, eli n. 10 000 v. ajan, eli ”suomalaiset ovat Suomesta!” !. Tämä esihistoriallinen aika jääkaudesta alkaen on jaettu karkeasti kolmeen osaan; kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Suomessa kivikausi käsittää ajanjakson n. v. 1500 eKr asti, pronssikausi n. 1500 -500 eKr, sekä rautakausi n. 500 eKr -1150 jKr. Tästä eteenpäin puhutaan keskiajasta, jolla Suomessa ymmärretään aikaa n. v. 1150 -1523, joka jaetaan karkeasti kolmeen jaksoon: varhaisempi keskiaika v. 1150 -1323, keskiaika v. 1323 -1397, sekä myöhäisempi keskiaika v. 1397 -1523. Tämän jälkeistä aikaa kutsutaan sitten uudeksi ajaksi. Noin v. 1200 vaiheilla Suomen koko väestön määräksi oli arvioitu n. 200 000 asukasta, mikä määrä nousi 1500-luvun alkuun mennessä n. 300 000 asukkaaseen. Sitten 1500/ 1600-vaihteen tienoilla asukasmäärä nousi lähelle ½ miljoonaa, mutta väestömäärä romahti 1600-luvulla monien sotien ja nälkäkatastrofi- ja kuolonvuosien myötä 1500 -luvun tasolle. Vasta Pohjan sodan ja Isonvihan (v. 1700 -1721) jälkeen väestömäärässä tapahtui voimakasta kasvua, etenkin 1750luvusta lähtien. Kirjallista tietoa keskiajalta on varsin vähän käytettävissä. Jonkun verran on säilynyt tuomiokirjoja, mm. käräjäoikeuksien pöytäkirjoja sekä yksittäisiä, lähinnä kirkollisia dokumentteja 1200 -1400 luvuilta. Eli varhaisempia tietoja ihmisistä löytyy lähinnä vanhoista e.m. tuomiokirjoista. Tätä edeltävää aikaa keskiajalta, siis ajalta, jolta on säilynyt hyvin vähän dokumentoitua tietoa, sanotaan joskus myös pimeäksi keskiajaksi, vaikkakin pimeällä keskiajalla tarkoitetaan lähinnä tiettyä kulttuurista rappeutumista ja yhteiskunnallista hiipumista, sekä mm. noitavainojen aikaa, jolla ymmärretään Euroopassa aikaa n. 500 -800 jKr. I.2.2 Väestökirjanpito & verotus Varhaisimmat tiedot esivanhemmistamme löytyvät ensimmäisistä verokirjoista; koukku- ja manttaaliluetteloista/maakirjoista, joita on ylläpidetty Hämeessä v. 1539 alkaen ja muualla muutama vuosi myöhemmin. Mahdollisesti ensimmäiset maakirjat laadittiin n. v. 1520 -1530 mutta näitä ei ole säilynyt. Maakirjoissa esiintyy muutama käsite ja termi, joista oheisena yksinkertaistettu selitys. Maakirjoihin merkittiin kultakin kylältä ja tilalta lähinnä vain tilan omistajan nimi, siis tilasta kruunulle veron maksavan talollisen ja isännän nimi. Tämä talollisen nimi saattoi esiintyä senkin jälkeen kun tilan pito oli jo siirtynyt perillisille, mm. v. 1624 merkitty isännän nimi oli tilan nimenä pitkälle 1700-luvulle asti. Asiakirjoissa ilmenevä savu, rök, tarkoitti yksittäistä taloa ja savuluku kylässä olevien talojen määrää. 6 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Maakirjoihin merkittiin talon veroluku, joka Hämeessä alkuaikoina ilmeni muodossa koukku ja jousi. Vanha maanomistusyksikkö koukku tarkoitti alun perin alkeellista kaskivainion muokkauksen työvälinettä, ”koukkumaista kyntöauraa” ja antoi siten nimen muokatulle maalle, jota alettiin pitämään maayksikkönä. Koukku vastasi siten ilmeisesti alun perin täyttä maatilaa, eli kukin asuttu tila, siis alkutila oli 1 koukun suuruinen. Kunkin tilan verotusperusteeksi tuli siis koukkuluku, joka kantatilalla oli 1. Kun tilaa jaettiin, niin koukkuluku oli sitten murtolukuina ½, 1/3, ¼, 1/6 osa, j.n.e. Tosin koukun merkitys ajan mittaan muuttui ja kylvömäärien vertailu koukkulukujen perusteella eri kylien välillä ei antanut oikeata kuvaa viljelysaloista. Jossain lähteissä on arvioitu että Hämeessä 1 koukku tarkoitti karkeasti 12 tynnyrinalaa (viljaa), eli karkeasti 6 ha viljelysalaa. Toinen maakirjoista ilmenevä asia ja verotusperuste 1500-luvulla oli jousiluku, joka taas merkitsi lähinnä tilalla olevien aseikäisten miesten määrää, siis miehiä, jotka kykenivät kantamaan ja käyttämään jousta, ja tarkoitettiin yleisimmin n. 15 -60 v. ikäistä miestä. Näiden koukku- ja jousilukujen perusteella tiloja sitten verotettiin. Hankala koukkuluku korvattiin 1500/ 1600-vaihteen tienoilla uudella verotusyksiköllä; manttaalilla. Kun kaikki talot eivät olleet samansuuruisia, niin yhdistettiin useampia taloja kokonaiseksi manttaaliksi, jolloin kukin talo sai suuruutensa ja veronmaksukykynsä perusteella määrätyn manttaaliosan. Manttaaliluku oli koukkuluvun tavoin murtoluku, kuten esim. ½, 1/3, 1/4, 1/8 ja 1/12, j.n.e. Varhaisemmassa vaiheessa kaikkia tiloja ei suinkaan kirjattu maakirjoihin, nimittäin ne tilat, jotka eivät maksaneet kruunulle veroa, kuten aatelisten verotuksesta vapautetut tilat, puuttuivat kokonaan veroluetteloista. Veroja oli sitten aikojen saatossa hyvinkin moninaisia ja talonpoikia ylipäätään verotettiin todella raskaasti. Yhtenä merkittävänä verona oli kirkon perimät kymmenykset, sillä kirkko vaati niitä Jumalalle kuuluvana uhrina. Vero kannettiin aluksi turkiksina, myöhemmin rahana. Kymmenysverosta piispa sai 1/3 ja pitäjän kirkkoherra 1/3 sekä pitäjän kirkko viimeisen 1/3. Aikojen kuluessa oli käytössä erilaisia rahayksikköjä; verokirjoissa ilmeni alkuaikoina (v. 1590 1776) rahayksikköinä taalari, joka oli 4 hopeamarkkaa, ja 1 hopeamarkka 8 äyriä sekä 1 äyri 24 penninkiä. Käytössä oli hopea- ja kuparitaalarit, joiden suhde hieman vaihteli, v. 1664 -1777 hopeataalari vastasi 3 kuparitaalaria. Vuodesta 1777 oli käytössä riikintaalari, joka oli 48 killinkiä, ja 1 killinki taas 12 rynstykkiä (käytännössä rynstykin asemasta puhuttiin ½ tai ¼ killingistä). Venäjän vallan aikana v. 1809 jälkeen oli taas käytössä rupla, joka oli 100 kopeekkaa ja 1 rupla oli 4 markkaa, sekä 1 markka 100 penniä (v. 1860). Vuonna 1571 kannettiin erityistä hopeaveroa, jolla verolla lunastettiin, siis Ruotsi lunasti takaisin Tanskalta tämän valtaaman, Ruotsille hyvin tärkeän Älvsborgin linnan (nyk. Göteborg). Tämä hopeavero kannettiin toistamiseen v. 1613 ja vieläpä saman syyn vuoksi. Tämä kahteen kertaan kerätty hopeavero oli historiamme kaikkein raskaimpia veroja. Verokirjoissa ilmenee hyvin kirjavasti eri aikakausina erilaisia pinta-ala-, pituus- ja painomittoja, ennen v. 1887, jolloin Suomessa otettiin käyttöön metrijärjestelmä ja nykyinen kymmenjärjestelmä. Näiden selvitys vaatisi aivan oman lukunsa, mutta jokunen asia voitaneen tässä suppeasti esittää. Keskiajalta alkaen pituusmittoina tunnettiin ihmisen kehosta määritellyt mitat; jalka (1 jalka 29,7 cm), kyynärä (vanha kyynärä 55,26 cm), vaaksa ja tuuma. Samoin peninkulma (vanha suomalainen peninkulma n. 5 km, ruotsalainen 10,689 km), virsta (1066,8 m), tanko (n. 3,3 m) ja syli (1 syli = 3 kyynärää = 1,7814 m). Painomittoina oli mm. naula (n. 425 g), kippunta (n. 170 g), leiviskä (8,5 kg), luoti (13,28 g) ja tynnyri. Tilavuusmitoissa ja pinta-alan määrityksessä oli suurta kirjavuutta. Mm. yksi tynnyri viljaa oli n. 20 l suurempi kuin 1 tynnyri tervaa. Tilavuusmitat karkeasti: punta (1 punta = 8 pannia), panni (1 panni n. 80 litraa), kappa (1 kappa = 4,58 litraa) ja tynnyri (1 tynnyri = 32 kappaa = 146,5 litraa). Verotuksessa 1 tynnyrin kylvö vastasi varhaisimpina aikoina ehkä n. 0,5 hehtaarin viljelyalaa. Henkikirjojen laatiminen alkoi v. 1634. Henkikirjat pohjautuivat v. 1625 säädettyyn myllytulliin, veroon, jota piti kantaa myllyissä jauhetusta viljasta. Kun moni talollinen alkoi veron välttääkseen jauhaa viljansa käsikivillä kotona, myllytulli muutettiin henkilöveroksi, jota kutsuttiin myöhemmin henkirahaksi. Vuonna 1652 päätettiin, että henkirahaa maksavat 15 -63 v. ikäiset henkilöt. Henkirahaa eivät maksaneet suinkaan kaikki, jopa ½ työikäisestä väestöstä oli vapautettu tästä, mm. aateliset palvelijoineen, sotilaat, sairaat ja vaivaiset. Vuonna 1693 määrättiin että myös verosta vapautetut piti merkitä henkikirjoihin, mutta tämä ei kuitenkaan aina toteutunut ja siten 7 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa henkikirjoissakin oli puutteita. Henkiraha piti aluksi olla tilapäinen vero, mutta sitä kannettiin v. 1924 asti. Vuonna 1925 -1989 henkikirjoja pidettiin väestökirjanpitoa varten. Maakirjoista ja henkikirjoista sekä muistakin verokirjoista kerätyt tiedot olivat pohjana kun, kirjailija Jalmari Finnen (s. 1874, k. 1938) aloittamana käynnistettiin 1900-luvun alussa Suomen asutuksen yleisluettelon (SAY) laatiminen, ensin Hämeessä, mutta tämä työ jäi sitten kesken. SAY luettelo on joka tapauksessa kaikkine virheineenkin varsin käyttökelpoinen apuväline vanhempien tietojen, siis kirkonkirjoja edeltäneen ajan sukujuuria selvitettäessä, nimenomaan Hämeessä. SAY:n käytön yhteydessä joudutaan toki tarkistamaan tiedot alkuperäisistä lähteistä. Kirkonkirjojen laatiminen lähti alun perin myös verotussyistä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi että papin piti ylläpitää syntyneiden ja kastettujen, kuulutettujen ja vihittyjen, sekä kuolleitten ja haudattujen luetteloita, eli historiakirjoja. Tämän lisäksi papin oli luetteloitava seurakunnasta ulos- ja sisään muuttaneet; muuttaneiden luetteloon. Muuttavan henkilön piti hakea papilta lupa, ns. muuttokirja, johon pappi kirjasi vaihtelevasti tietoja; henkilötietojen lisäksi kirjattiin mm. siveellisyys- ja esteettömyystiedot. Vuoden 1686 kirkkolaissa säädettiin mm. syntyneiden ja kastettujen kirjan ylläpitämisestä: ”Caickein nijn Awio- cuin Åpärä Lasten/ ynnä heidän Wanhimmittens ja Cummain Nimet/ Syndymä ja Casten Päiwä/ nijn myös paicka/ josa he syndynet owat”. Tämän lisäksi papin piti ylläpitää rippikirjaa, johon merkittiin yleisimmin n. 10 v. jaksoittain kylittäin ja taloittain kussakin talossa asuvien henkilöiden nimet, ”arvokkain henkilö”, isäntä ylinnä. Rippikirjaan pappi merkitsi kinkereillä suoritetun kuulustelun perusteella kunkin henkilön lukutaidon sekä kristinopin tuntemuksen ja ymmärryksen. Samoin rippikirjoihin merkittiin Herran Pyhällä ehtoollisella käynnit, niiden osalta, joilla rippikoulu oli käyty, vaihtelevasti merkittiin myös muuttotiedot. Myöhemmin, kun rokotukset alkoivat 1800-luvun loppupuolella, merkittiin myös rokotustiedot. Verotukseen liittyvänä asiana oli myös ns. maanluonto. Jokaisella talolla oli tietynlainen maanluonto, jonka käyttö vakiintui 1500-luvulla. Valtaosa taloista oli verotaloja, skatte, eli perintötaloja, skattehemman, eli taloja, joiden talonpoika omisti talonsa aivan vakituisesti. Hänellä oli siihen sukuoikeus, bördsrätt. Aatelilla ja kirkolla oli jo keskiajalta lähtien eri talo- ja tilatyyppejä omistuksessaan. Se kartano, jossa aatelismies itse asui, oli säteri, asuinkartano, joka oli kokonaan verovapaa. Aatelismiehellä saattoi olla lukuisia erillistiloja tai kartanoita siellä täällä, ns. rälssejä, frälsehemman. Rälssitiloista piti (lyhyttä jaksoa 1500-luvulla lukuun ottamatta) maksaa veroa, joskin vähemmän mitä perintötilalliset maksoivat. Aatelismies asetti rälssitilalleen lampuodin, landbonde, eli vuokraviljelijän viljelemään puolestaan tilaa. Itse asiassa valtaosa rälssitilaa viljelleistä talonpojista olivat alkujaan tilan omistajia, talonpoikia, jotka maksoivat veronsa kruunun sijasta säteritilan aatelisille. Mutta 1600-luvun loppupuolella nämä kaikki rälssitilat siirtyivät pikkuhiljaa aatelisten omistukseen ja näin kaikista rälssitilan talonpojista tuli lampuoteja. Jos talonpoika, bonde, joutui taloudelliseen ahdinkoon, eikä pystynyt maksamaan verojaan, niin tilaa kutsuttiin autioksi, autiotilaksi, öde. Jos verot jäivät 3 peräkkäisenä vuonna maksamatta, niin tila joutui kruunulle, tilasta tuli kruununtila, kronohemman. Kruununtila oli sen jälkeen ikään kuin maaherran armoilla. Lähinnä maaherra ratkaisi sen, saiko poika jatkaa isänsä jälkeen viljelyä, vai annettiinko tila kokonaan toiselle henkilölle. Monesti kävi niin, että autiotiloja annettiin sotilaille palkkioksi sota-ansioistaan, varsinkin 1600-luvulla. Tällaisia kruunulle joutuneita tiloja oli tosin myöhemmin mahdollisuus ostaa perinnöksi, köpa till skatte, siis perintötilaksi. Kun asukasmäärä kylissä ja taloissa kasvoi, niin syntyi sitten oma torppariyhteisö, koska jokaiselle talon lapselle ei ollut mahdollisuutta lohkoa päätilasta omaa tilaa, niin annettiin takamailta alue viljellä pienimuotoisesti torpparina. Ylimääräinen ”liikaväki” muodosti sitten palvelusväen, eli taloihin alkoi varsinkin 1700-luvun puolella ilmaantua renkejä ja piikoja, joita esiintyi monesti torppareillakin. Eräs ihmisryhmä oli itselliset, omillaan toimeentulevat henkilöt, jotka asuivat omissa mökeissään, tekivät mahdollisesti eri taloissa maatöitä ja samalla tekivät jotakin muuta, toimivat käsityöläisinä, j.n.e. Monet talojen nuorimmista pojista alkoivat päätoimisina käsityöläisinä elättää itseään, suutarina, räätälinä tai seppänä, osa ryhtyi sotilaaksi, ruotusotamieheksi jalkaväkeen tai ratsumieheksi, sillä näille maksettiin yleisesti varsin hyvää palkkaa ja saivat torpankin viljeltäväksi. 8 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Maatiloilla esiintyi myös loiseksi ja kestiksi kutsuttuja maata omistamattomia ihmisiä, joilla ei ollut vakituista asuntoa, vaan asustelivat yleensä toisten nurkissa. Tiloilla esiintyi myös syytinkiläisiä, jotka olivat tilalla talon pihapiirissä omassa torpassaan asuvia vanhuksia. Näille taattiin perustoimeentulo talon puolesta, eli tämä oli sen ajan eräänlainen ”vanhustenhoito -eläkejärjestelmä”. Asiakirjoissa vanhuksia kutsuttiin aiemmin yleisesti termeillä kirkonvaivainen ja ruotuvaivainen, joista kirkonvaivainen tarkoitti lähinnä seurakunnan toimesta järjestettyä alkeellista apua ja huolenpitoa. Ruotuvaivainen oli vastaavasti ruotujärjestelmän aikana 2 -3 talon muodostaman sotilasruodun ylläpitämä yksinkertainen avustusjärjestelmä, jolla pyrittiin vanhuksille turvaamaan ja kustantamaan aivan välttämättömin perustoimeentulo. I.2.3 Hallinto, virkamiehet ja luottamustehtävissä toimivat henkilöt Suomen tunnetun historian aikana hallinto, valta ja sen käyttö on ollut hyvinkin monitahoista ja aikojen kuluessa hallinto- ja valtarakenteet sekä virkanimitykset ovat muuttuneet ja eläneet. Vallan käytössä voidaan karkeasti tehdä jako kahteen; maalliseen valtaan ja kirkolliseen valtaan, jolla viimeksi mainitulla oli historiamme aikana erittäin suuri merkitys ihmisten jokapäiväiseen elämään. Ruotsin vallan aikana maallisista ylintä valtaa piti kruunu, eli Ruotsin kuningas. Suomessa valtaa piti käskynhaltija, joka oli hallitsijan ylin virkamies. Venäjän vallan aikana Suomen käskynhaltijana toimi keisarin asettama kenraalikuvernööri. Keskiajalla Suomeen perustettiin linnaläänejä (voutikuntia), joista käsin hallittiin kuninkaan uskottujen miesten; linnanpäällikön, laamannin ja voudin toimesta varsin laajoja alueita. Suomen keskiaikaiset linnat rakennettiin alun perin kruunun hallinto- ja puolustustukikohdiksi. Maakuntiin rakennettiin myös kuninkaankartanoita kruunun hallinto- ja talouskeskuksiksi sekä sotilaallisiksi huoltokeskuksiksi. Linnaläänit jaettiin useampaan kihlakuntaan, jotka olivat hallinnollisia, oikeudellisia sekä veropiirejä. Kihlakunnat puolestaan jakautuivat hallinnollisessa suhteessa nimismiesten johtamiin hallintopitäjiin. Nimismiesten tehtävänä oli ylläpitää järjestystä ja hallitusvaltaa pitäjässään sekä kestitä voutia, tuomaria ja laamannia sekä muita kruunun virkamiehiä näiden virkamatkoilla. Nimismiehet valittiin maakunnissa useasti paikallisten talonpoikien keskuudesta. Hämeessä pitäjät oli jaettu neljänneskuntiin, joita oli kussakin pitäjässä yleensä 4. Ne olivat ennen kaikkea veronkantopiirejä. Kunkin neljänneskunnan esimiehenä oli neljännesmies, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli voudin avustaminen veronkannossa. Suur-Sysmän historian aikana eräs tunnettu vouti oli Pietari Sigfridinpoika Rapala (s. n. 1523 Sysmä, Rapala, k. 1583 Sysmä, Rapala), joka oli Sysmän Rapalan ratsutilallinen sekä Hauhon ja Ylisen Hollolan kihlakunnan kirjuri ja vouti. Samoin Pietari toimi Sysmän tuomarina ja vaikutti vahvasti myös Hartolan asioissa. Toisaalta Pietari joutui itsekin käräjille useasti monien kolttosten vuoksi, häntä pidetään aikansa todellisena ”rötösherrana”, häikäilemättömänä oman etunsa ajajana, viite; s. 181 SPH I-II sekä s. 24 Virmailan suku I-osa. Pietari oli aviossa Kaarin Severintytär Juusteen’n kanssa. Pietarista periytyy Sysmässä ja Hartolassa vahvasti vaikuttanut Tandefelt aatelissuku. Vuoden 1634 hallinnon uudistuksessa linnaläänit lakkautettiin ja maa jaettiin lääneihin ja kruunun hallinto keskitettiin läänin hallituksiin. Vielä ennen 1860-luvulla toteutettua kunnallishallinnon uudistusta suurin osa maaseutupitäjien toimihenkilöistä kuului kirkon piiriin. Talonpojat valitsivat keskuudestaan joukon henkilöitä, jotka huolehtivat paitsi kirkon toiminnoista, myös yhteisistä asioista. Kirkkoväärti, kuudennusmies, unilukkari, kirkonvartija, kellonsoittaja, urkujenpolkija, haudankaivaja ja kirkkotekstiilien pesijätär huolehtivat kukin omista tärkeistä tehtävistään. Arvokkain talonpoikien suorittamista kirkon tehtävistä oli kirkonisännän eli kirkkoväärtin toimi. Siihen valittiin vakavarainen ja kunniallinen isäntä, joka kykeni hoitamaan kirkon tilejä ja keräämään maksut ja tulot. Ongelmana oli monesti se, että talonpojat harvoin olivat edes kirjoitustaitoisia ja kykeneviä laatimaan ruotsinkielisiä tilikirjoja. Näin tilikirjan pito jäi monesti papiston vastuulle tai valittiin säätyläinen hoitamaan kirkon tilejä. Yhtenä kirkkoväärtin tehtävänä oli seurakunnan rakennusten rakennuttamistehtävät ja -vastuu, sekä kunnostustöiden organisointi ja valvonta. Pitäjänkokouksessa, joita pidettiin yleensä kirkkohuoneessa jumalanpalveluksen jälkeen, kirkkoherra ja pitäjäläiset valitsivat yhdessä kuudennusmiehet (sexman), jotka valittiin alueittain 9 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa tasaisesti pitäjän eri kulmilta. Heidän ensisijaisena tehtävänään oli valvoa, että kylissä noudatettiin kristillistä elämäntapaa ja siveellistä käyttäytymistä. He toimivat siten kylänvanhimpina, joiden johdolla järjestettiin esim. hartaustilaisuuksia. Vaikka kuudennusmiehet oli valittu kirkolliseen luottamustoimeen, kuului heidän olla myös maallisissa asioissa esimerkkinä yhteisölleen ja oman kylän väelle. Heidän tuli huolehtia siitä, että heidän oman alueensa asukkaat suorittivat yhteiset velvollisuutensa, elivät herran nuhteessa ja tottelivat annettuja käskyjä. Kuudennusmies oli yleinen hyvien tapojen ja moraalin vartija; hän siis valvoi yleisesti kyläläisten elämää. Kuudennusmiehen tehtävänä oli myös valvoa kyläläisten kirkossakäyntiä, varsinkin suurina juhlapyhinä. He myös järjestivät kyläläisten kellonsoittovuorot ja valvoivat tehtävän suorittamista. Kuudennusmiehet suorittivat myös erilaisten maksujen kantoja pitäjällä, mm. huolehtivat papiston kymmenysten ja verojen keräämisestä. Kuudennusmiesten tehtävät muuttuivat kuitenkin ajan myötä enemmän maallista hallintoa, lähinnä kunnanhallintoa vastaavaksi. Yhdessä kirkkoväärtin kanssa kuudennusmiehet muodostivat eräänlaisen kunnanvaltuuston ennen 1860-lukua. Lähteet: Esko Aaltonen; Paikallinen itsehallinto ennen kunnallislaitoksen syntyä ja Veli Pekka Toropainen; Kirkkoväärti ja kuudennusmies, talonpojat kirkon toiminnassa. I.3 PAIKALLISHISTORIAA Suvun pääsukuhaarojen asuinpaikkojen varhaishistoriaa tiivistetysti: I.3.1 Suur-Sysmän (Hartola-Pertunmaan) historiaa Nykyisen Sysmän alue kuului jo varhain keskiajalla todella laajaan muinaishistorialliseen Hämeeseen, jonka linnaläänin keskuspaikkana oli 1200-luvulla, siis Ruotsin vallan saatua otetta Suomesta, Janakkalassa sijainnut Hakoisten linna, sittemmin Vanajaveden rantaan rakennettu Hämeenlinna. Sysmä oli sitten todennäköisesti aluksi osana Suur-Hollolan pitäjää, josta Sysmä ilmeisimmin irtaantui omaksi ”pitäjäkseen” ehkä 1300-luvun alkupuolella. Sysmän seutu mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1398 kun silloinen paavi Bonifacius IX antoi annekirjeen Hartolan kirkossa käyviä varten. Tuossa annekirjeessä paavi toivoi, että ahkerammin ruvettaisiin käymään tässä uskottomien venäläisten alueitten rajalla sijaitsevassa, Pyhälle ristille ja Pyhälle Annalle omistetussa kirkossa, viite: s. 52 SPH I-II. Eli silloisen Suur-Sysmän ensimmäinen kirkko sijaitsi siis Hartolassa, ollen tiettävästi nykyisen kk:n pohjoispuolella olevassa Kirkkolan kylässä Jääsjärven ja Rautaveden välisellä kannaksella. Hartolan Kirkkolan kylä taas mainittiin ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1443 kun Sysmän käräjillä istui lautamies Hintzika Kirkola, Hartolan Kirkkolan kylästä, viite: s. 65 ja 129 SPH I-II. Hartolassa sijainnut Kirkkolan kylä oli siis keskiajalla koko Suur-Sysmän keskuspaikkana. Sysmän nykyisessä kk:ssä ensimmäinen kirkko (Sysmes kyrkio) mainittiin v. 1442, jolloin keskuspaikka mitä ilmeisimmin siirtyi nykyiselle Sysmän kirkolle Majutveden rannalle, jossa asutusta tiettävästi oli ollut jo satoja vuosia, viite: s. 130 -132 SPH I-II. Hartolaan muodostui sitten Koskipään kappeliseurakunta, jossa kappelikirkko mainittiin ensimmäisen kerran v. 1541, eli Hartola oli siten Sysmän alaisena kappeliseurakuntana, tai oikeammin oli tuolloin Koskipään kappeliseurakuntana osana Sysmää, mutta v. 1729 alkaen sitä kutsuttiin Hartolaksi, viite: s. 323 SPH I-II ja s. 403 HK. Sysmän nykyinen kirkko, Pyhän Olavin kirkko lienee rakennettu 1600-luvun alkupuolella nykyiselle paikalleen, viite: s. 320 -323 SPH I-II. Koskipään kappelikirkko rakennettiin uudestaan (tulipalon jälkeen) Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan toimesta 1590-luvulla. Seuraavan kerran samalle paikalle rakennettiin tai korjattiin vanha kappelikirkko v. 1684 -1693, viite: s. 404 HK. Tämä kirkko peruskorjattiin v. 1847 -1848 ja purettiin v. 1926 -1927 sekä kuljetettiin talvella 1927 -1928 Pertunmaalle 2. erässä; 300 + 200 hevosen vetämässä kuormastossa. Pertunmaalaisia nimitetään Hartolassa joskus kirkonvarkaiksi, koska kirkon siirrosta tuli hieman kädenvääntöä lähinnä Koskipään kartanon kirjailija Maila Talvion kanssa, toisaalta pertunmaalaiset veivät innostuksissaan kirkon porraskivetkin. Nimi Sysmä juontuu tiettävästi Sysmäki (Sysimäki) -nimestä ja on tarkoittanut alun perin synkeää metsä- ja korpiseutua. Nimellä oli aikoinaan monta muotoa; ensimmäinen maininta v. 1442 10 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Syssme, ja mm. v. 1465 alkaen Syssmäki, viite: s. 6 SPH I-II. Kylän nimi Hartola juontuu mahdollisesti henkilönimestä Hartonen, joka ilmeisesti on muotoutunut keskiaikaisesta varsin yleisestä vierasperäisestä Hart-johdannaisesta henkilönimestä, viite; s. 32 -33 HK. Pertunmaa nimi taas juontuu Pertunmaalla yleisesti kerrotun tarinan mukaan Perttu nimisestä miehestä, joka aikoinaan olisi yksin hallinnut koko Pertunmaata. Uusimpien historian tutkimusten ja tulkintojen mukaan suomalaisten esi-isät ovat liikkuneet ja asuneet Suomen maaperällä ilmeisesti jo viimeisen jääkauden jälkeen, siis jo n. 10 000 v. ajan !. Suur-Sysmässäkin tiedetään muinaislöytöjen perusteella olleen jonkinmoista asutusta jo kivikauden ajoista n. v. 3000 -1600 e.Kr. alkaen. Eli alueella liikkui ainakin metsästäjiä jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Kiinteää suomalaisasutusta lienee syntynyt enemmin rautakaudella v. 500 -800 jKr. Keskiajalla Suur-Sysmän seutua asutettiin pysyvämmin lännestä käsin Kanta-Hämeen alueelta ja HollolaAsikkala seudulta sekä osin myös idästä Suur-Savon puolelta, ilmeisesti 1200 -1300-luvuilta alkaen. Sysmässä oli siten mitä ilmeisimmin jonkin verran pysyvää asutusta jo Ruotsinvallan saatua otetta Suomesta 1250-luvulla. Toisaalta Sysmän seutu oli samalla vielä pitkään eräaluetta aina 1200 -1500-luvun eräkaudelle asti. Eräkaudella tiedetään etenkin Sääksmäen kylien omistaneen eräsijoja laajalti Suur-Sysmässä, mm. nykyisessä Rapalan niemessä, Voipalan ja Huittulan (Otamon) sekä Saaren kylissä, samoin mm. Rutajärvellä ja Havumäessä Leivonmäen pitäjän alueella. Samoin Pälkäneen, Hattulan ja Vanajan sekä Hauhon ja Tuuloksen pitäjien kylillä ja taloilla oli laajat eräomistukset Suur-Sysmän alueella, myös Hartolassa. Esim. tiedetään että Hattulan Nihattulan kylällä oli hallussaan Ruorasmäki Joutsasta (kuuluu nykyisin Pertunmaahan), jonka hattulalaiset sitten myivät savolaisille, mutta joka lunastettiin takaisin Sysmään, viite: s. 56 HK. Näitä eräsijoja mitä ilmeisimmin alun perin asutettiin e.m. eräsijoja omistaneista pitäjistä ja kylistä käsin. Sysmän varhaisimmin asuttuja alueita lienee Rapalan kylä (Rapalanniemi), Soiniemi, kirkonkylä (Suurkylä/ Veijolan mäki), Karilanmaa sekä Joutsjärvi, viite: s. 33 SPH I-II. Kiinteä asutus levisi aluksi nykyisen kirkonkylän seudulta Tainionvirtaa ylös Nuoramoisiin ja Koskipäähän/ Hartolaan ja sitten edelleen vähitellen laajentuen Jääsjärven ja Suonteen seudulle. Hartolan vanhimpina asuttuina seutuina pidetään Hartolan kylää (kirkonkylää), Kirkkolaa, Ruskealaa ja Putkijärveä. Hartolan nykyisen pitäjän alueella on päätelty olleen keskiajalla (1400-luvulla) 10 alkutilaa, jotka sijaitsivat; 4 Hartola-Ruskeala alueella, 2 Kirkkolassa, 3 Kalho-Pohjola alueella ja 1 Putkijärvellä. Uuden ajan alkupuolella v. 1539 maakirjan mukaan Hartolassa oli 59 taloa ja tilaa (viite; s. 61 HK): - Hartolan kylässä 14 taloa - Kalholla 11 taloa - Putkijärvellä 10 taloa - Kirkkolassa 8 taloa - Pohjolassa 7 taloa - Ruskealassa 6 taloa - Ylemmäisessä 3 taloa Pertunmaalla (Hämeen puoleisessa osassa) oli vastaavasti v. 1539 yhteensä 7 taloa ja tilaa (viite; s. 71 SPH I-II): - Sysmän Suurenkylän neljänneskunnassa 2 taloa - Sysmän Nuoramoisten neljänneskunnassa 4 taloa - Sysmän Koskipään neljänneskunnassa 1 talo Suur-Sysmä käsitti keskiajalla nykyisen Sysmän lisäksi Hartolan, Joutsan, Luhangan, Leivonmäen ja länsiosan Pertunmaata sekä osia myös nykyisestä Mäntyharjusta ja Hirvensalmesta. Suur-Sysmän hajoaminen alkoi kun Hartola erosi 31.8.1784 omaksi kirkkoherrakunnaksi ja pitäjäksi. Pitäjän nimeksi tuli tuolloin pitäjän perustaneen kuningas Kustaa III:n pojan nimen mukaan nimetty Gustav Adolf (kansankielellä Kustawus), jolla nimellä kuningaskunta Hartola oli pitkään kaikissa ruotsinkielisissä asiakirjoissa. Hartolan mukana Sysmästä lähti v. 1784 myös Joutsa ja Leivonmäki sekä osa nykyistä Pertunmaata. Luhanka oli muodostanut oman kappeliseurakunnan v. 1767 ja irtautui Sysmästä itsenäiseksi v. 1864. Kun Hartola irtaantui Sysmästä v. 1784, niin Joutsasta ja Leivonmäestä tuli Hartolan kappeliseurakuntia. Joutsa irtaantui vuorostaan Hartolasta v. 1860. Leivonmäki oli sitten Joutsan kappeliseurakuntana, kunnes irtaantui v. 1878 Joutsasta ja itsenäistyi. Pertunmaan kunta perustettiin v. 1926 ja siihen liitettiin osia Hartolasta, Joutsasta (mm. 11 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Ruorasmäen kylä) sekä osia myös Mäntyharjusta. Leivonmäki liittyi uudestaan Joutsaan kuntaliitoksessa 1.1.2008. Luhangan seurakunta liitettiin jo v. 2006 alusta Joutsan seurakuntaan, vaikka Luhanka on edelleen (v. 2012) itsenäinen runsaan 800 asukkaan minikunta. Suur-Sysmälläkin oli keskiajalla eräkauden aikana eräomistuksia; jopa Keski-Suomessa asti, mm. Korpilahdella ja Jämsän tienoilla sekä ennen kaikkea Rautalammilla sysmäläisillä oli laajat erämaa-alueet. Vielä niinkin myöhään kuin v. 1628 sysmäläiset valittivat kuninkaalle siitä, että he joutuivat maksamaan erikoista kalaveroa niistä takamaista ja kalavesistä, mitä heillä ennen oli ollut niillä seuduilla, mihin sitten syntyi Rautalammin pitäjä, viite: s. 50 ja 88 SPH I-II. Sysmäläiset myös asuttivat osin näitä erämaitaan Rautalammilla. Tämä näkyi mm. 1500-luvun loppupuolella, kun talonpojat nousivat kapinaan kohtuuttomia veroja sekä aatelisherrojen mielivaltaa ja sotajoukkojen väkivaltaa vastaan, joka johti Nuijasotaan. Rautalampilaiset kapinoivat ensimmäisen kerran jo v. 1593 kun joukko ruotsalaisia sotilaita piti linnaleiriään Rautalammilla ja ryöstelivät taloista ruokaa. Kapinoivat sysmäläiset (myös hartolalaiset) ja rautalampilaiset talonpojat muodostivat sen runsaan 400 henkisen miesjoukon, joka v. 1596 lopulla poltti Suur-Sysmän Sipi Henrikinpojan Koskipään kartanon Hartolassa, kuin myös Rapalan kartanon Sysmässä. Sysmässäkin oli aluksi ilmeinen taistelu Linnan ratsutilan läheisyydessä mäellä, joka sitten kantoi nimeä Nuijamäki. Tämä rautalampilaisten ja sysmäläisten talonpoikien joukko eteni sitten v. 1596 lopulla Pulkkilanharjun kautta Asikkalan kirkolle ja edelleen Kurhila-Vähimaalle, jossa myös käytiin kahakka nuijamiesten ja aatelisten ratsumiesten kesken 10.1.1597, tässäkin tapauksessa mäki kantaa edelleen nimeä Nuijamäki, viite: s. 274 NN. Täältä kapinalliset talonpojat etenivät Padasjoen Nyystölään, jossa he linnoittautuivat Verhon kartanoon ja sen maille. Näitä kapinallisia talonpoikia vastaan hyökkäsi sitten Verhon kartanon herran Maunu Särkilahden sekä Iivari Arvidinpoika Tavastin ja Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan johtamat huovijoukot. On arveltu että Iivarin isä Arvid Henrikinpoika Tavast ja Sipi Henrikinpoika voisivat olla velipuolia ?, viite: s. 219 NN. Taistelut olivat kiivaat ja näissä sai surmansa kaksi Sipi Henrikinpojan poikaa, jotka joukkojen etunenässä ratsastivat nuijamiesten asettamaan ansaan, ns. murrokseen. Tämä taltutti vähäksi aikaa aatelisten ratsujoukkojen hyökkäykset. Jatkossa sotilaiden ylivoima toi sitten kapinallisille tappioita ja kun Sipi Henrikinpoika sai alkeellisen pikku tykin ja jysäytteli sillä, niin tämä johti lopulta Iivari Tavastin vetämien neuvotteluiden jälkeen kapinallisten antautumiseen. Mutta tämä oli Iivarin ja Sipin juoni. Kun kapinalliset saatiin aseettomiksi, niin Iivari ja Sipi huovijoukkoineen kylmäverisesti teurasti lähes koko 400 henkisen kapinallisjoukon 14.1.1597 Nyystölän pellolla, jolla paikalla on nykyään Nuijasodan muistomerkki. Tämä teurastus oli Sipiltä varmaan kostoa kartanonsa polttamisesta sekä poikiensa kuolemasta, viite: s. 269 -288 NN. Suomessa paikallista valtaa pitävä marski Klaus Fleming määräsi vielä Nuijasodan jälkeen ”koko Sysmän hävitettäväksi” kostoksi talonpoikaiskapinalle, mikä johti todella kapinaan osallistuneiden talonpoikien tilojen polttamiseen ja tilojen konkreettiseen autioitumiseen. Sysmän ja Hartolan tilojen hävittämisen johdossa oli Iivari Arvidinpoika Tavast, viite, s. 309 SPH I-II. Nuijasodan jälkinäytös koettiin v. 1599 kun Puolassa asuneen Ruotsin kuninkaan Sigismundin ja Ruotsissa paikallista valtaa pitävän Kaarle Herttuan välisessä valtataistelussa Kaarle Herttua hyökkäsi Suomeen kukistaakseen suomalaiset aateliset, jotka olivat Sigismundin puolella ja Kaarle Herttua joukkoineen pääsikin voitolle ja julistautui sitten uudeksi kuninkaaksi Kaarle IX:ksi. Kun Kaarle Herttua (Kaarle IX) oli vallannut ensin Turun ja sitten Viipurin, niin hän vangitsi Nuijasodan aateliset johtomiehet sekä varoitukseksi muille teloitti mm. Arvid Henrikinpoika Tavastin ja tämän pojan Iivarin, jotka menettivät päänsä ja heidän päänsä roikkui jonkun aikaa Viipurin linnan tornissa näkyvillä, viite: Hyvien miesten valtakunta, Arvid Henrikinpoika Tawast ja aatelin toimintakulttuuri 1500-luvun lopun Suomessa (Ulla Koskinen, 2011) sekä s. 48 -49 Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet (Henrik Impola, 2011). Sen sijaan Koskipään herra ratsumestari Sipi Henrikinpoika selvisi vankeustuomiolla ja kuningas Kaarle IX armahti hänet, kun tarvitsi kokeneita ja kyvykkäitä upseereita armeijaansa. Koskipään kartanon herra Sipi Henrikinpoika (s. n. 1553, k. 1628) omisti aikoinaan Koskipään kartanon ohella myös Kalhon ja Pohjolan kartanot Hartolassa sekä Sysmän Nuoramoisten Nordenlundin kartanon, sekä muutenkin valtavat maaomaisuudet Suur-Sysmässä. Samoin Sipi omisti Asikkalan Hillilässä 3 tilaa, mm. Tommolan ratsutilan, samoin Vähä-Äiniöllä mm. Mattilan, eli 12 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa nykyisen Vanhakartanon, jotka tilat ja kartanot Asikkalassa siirtyivät sitten Sipin vävyille; Hjortfeltja Korpenfelt -aatelissukujen haltuun, viite mm.: s. 475 -479 AH. Sipi omisti myös vaimonsa Kaarina Grabbe’n kautta Kirkkonummen Kosken (Navala/ Ericsgårdin) kartanon ja maat. Sipi Henrikinpoika omisti myös tilan Tennilän Nyby’ssä, joka aiemmin kuului Arvid Henrikinpoika Tavastin läänityksiin. Tennilä oli vanha hallintopitäjä, joka käsitti suunnilleen nykyiset Kärkölän ja Hämeenkosken pitäjät. Tennilän pieni kylä kuuluu nykyään Hollolaan. Kuninkaan kartaston (v. 1790) mukaan Tennilän Nyby (Uusikylä) sijaitsi nykyisen Kärkölän keskuspaikan Järvelän kylän kaakkoispuolella, teiden 295 ja 13833 risteyksen tienoilla. Tennilän Nyby’n talot sijaitsivat k.o. risteyksen pohj.puolella Äväntjoen varrella, joen länsipuolella. Sipin poika v. 1639 aateloitu Henrik Sipinpoika Silfverbögel sai sitten suurimman osan isänsä omaisuudesta ja läänityksistä, viite myös; s. 348 Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500talet (Henrik Impola, 2011). Koskipään kartanon herra ratsumestari Sipi Henrikinpoika on kirjoittajan lähisukupiiriin kuuluneen Martta Tammisen, os. Eronen (s. 1908, k. 1986) esi-isiä. Sipin yksi vävyistä oli Henrik Henrikinpoika Tandefelt, ent. Rapala, jonka veli Arvid Henrikinpoika Rapala aateloitiin v. 1650 Tandefelt -nimiseksi. Nämä veljekset olivat Rapalan kartanon Henrik Pietarinpoika Rapalan (s. 1555, k. 1612) poikia ja siis aateloitumisen jälkeen kaikki veljekset ja jälkipolvet esiintyivät nimellä Tandefelt ja tämä Tandefelt-suku oli sitten aina 1800-luvun lopulle asti Sysmän ja Hartolan varmaan merkittävin aatelissuku. Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n ja vaimonsa Ingeborg Grönfeldt’n tytär Margaretha Silfverbögel avioitui Juhana Arvidinpoika Tandefeltin (s. 1640, k. 1712) kanssa. Silfverbögel-suku, kts. mm. s. 372 -373 SPH I-II sekä s. 263 -265 HK. Tandefelt sukuhaaran henkilöt hallitsivat sitten lähes kaikkia Sysmän ja Hartolan kartanoita ja muutenkin vaikuttivat vahvasti Sysmän ja Hartolan asioissa, viite: s. 367 -372 ja s. 644 -653 SPH III, sekä s. 265 -267 HK. Hartolassa asui muitakin merkittäviä aatelissukuja, mm. Koskipään kartanosta erotettu Eekun kartano siirtyi Tandefelt-suvulta von Gerdten-suvulle v. 1827 kun majuri Georg Gustaf von Gerdten (s. 1775, k. 1856) ja puolisonsa Wendla Fredrika Tandefelt ostivat kartanon. Koskipää siirtyi v. 1872 myös von Gerdten-suvun haltuun. Tämä von Gerdten suku vaikutti monin tavoin Hartolan kehitykseen ja asioihin. Koskipään kartanon viimeinen aatelinen kartanon omistaja oli Carl von Gerdten, joka avioitui v. 1880 Hartolan kirkkoherran Adolf Magnus Winterin tyttären Anni Helenan kanssa. Tämän nuorempi sisar Maila Winter, myöhemmin Mikkola ja paremminkin Maila Talviona tunnettu kirjailija (s. 17.10.1871, k. 6.1.1951) kohosi erääksi merkittävimmistä hartolalaisista ja oli vahvasti vaikuttamassa Itä-Hämeen museon sijoittamiseen Koskipään kartanoon. Maila Talvio oli merkittävällä panoksella edesauttamassa myös Itä-Hämeen opiston sijoittamista Eekun kartanoon, viite; s. 339 -347 ja 379 -395 HK. Koettelemusten aika: Esi-isillämme ja äideillämme oli ns. uudella ajalla, eli 1500-luvun puolivälin jälkeen käytyjen Pitkän vihan nimellä kulkevan sodan (1570 -1595) ja Nuijasodan (1596 -1597) jälkeen edelleen suuria koettelemuksia edessä, kun ensin v. 1601 koettiin todella kylmä kesä, halla tuhosi viljasadon ja tätä seurasi vielä useita katovuosia, jolloin todella nähtiin nälkää ja esivanhempiemme perheissä kuoli nälkään lukuisia perheen jäseniä. Sama toistui 1630-luvulla ja tämän ohella 1600-luvulla Ruotsin kuninkaiden uskonsodat & valloitussodat Balttiassa ja Liivinmaalla sekä Puolassa ja Saksassa rasittivat tiloja sotaväkiottojen ja raskaiden verorasitusten myötä, etenkin 30-vuotinen sota, joka päättyi 24.10.1648 Westfalenin rauhaan, oli äärimmäisen koetteleva monellakin tavalla. Ilmaston 1300-luvulta alkanut hidas jäähtyminen toi sitten 1690-luvulla ”pienen jääkauden” Suomeen, jolloin jo 1690-luvun alussa koettiin pahoja hallakesiä, mikä sitten huipentui v. 1695 1697 tunnetun historiamme pahimpaan nälänhätään, suuriin kuolonvuosiin, jolloin halla tuhosi peräkkäisinä kesinä lähes kaiken viljan, mm. v. 1697 kesällä keskellä heinäkuuta Sysmässäkin satoi lunta ja maa oli jäässä. Näinä suurina kuolonvuosina kuoli Sysmässä n. 1/3 osa väestöstä nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin ja väkeä kuljeksi kerjäläisinä kylistä toiseen etsien ravintoa. Vain vahvimmat selvisivät ja ehkä näissä koettelemuksissa on perusta suomalaisten sisukkuuteen. Osin selviämisessä auttoi, jos asui vesistön lähellä ja onnistui samaan kalaa. Näin siis kalastuksen avulla selvittiin jotenkin hengissä. 13 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Läänityskaudella 1600-luvulla talonpoikien asema oli heikko ja tuota aikaa kuvataan monesti maaorjuuden ajaksi, koska läänitettyjen tilojen viljelijät elivät alistetussa asemassa ja joutuivat monesti aatelisten ja säätyläisten pahan mielivallan uhreiksi. Suurten kuolonvuosien jälkeen ilmastokin alkoi tasaisesti lämmetä. Suurista kuolonvuosista selvinneillä oli edessään uudet koettelemukset kun alkoi Pohjan sota ja Isonvihan aika (v. 1700 -1721), jolloin venäläiset joukot hyökkäsivät ja ryöstelivät Suomessa vallaten koko maan. Suur-Sysmässä tämä hyökkäys tuli v. 1713 ja seuraavina muutamina vuosina koettiin raskaita aikoja venäläisten mellastaessa pitäjän alueella ja vieden väkeä myös Venäjälle. Tuota jaksoa 1500-luvun loppupuolelta Isonvihan aikaan asti voisi luonnehtia ”kurjuuden 150 vuodeksi” ja hirvittäviä nälkävuosia 1695 -1697 sen huipentumaksi. Pikkuvihan aikana v. 1742 -1743 selvittiin jo helpommalla. Väestön määrä lähti sitten Sysmässä ja Hartolassa voimakkaaseen ja tasaiseen kasvuun 1750-luvusta lähtien, eikä Kustaa III:n sota Venäjää vastaan v. 1788 -1790 tuonut isoa ”takapakkia” väestön kasvussa, kuten ei myöskään Suomen sota v. 1808 -1809, jolloin siirryimme Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle. Vaikkakin koettiin raskaita menetyksiä, toi kuitenkin v. 1809 saatu autonomia monia hyviäkin asioita ja edisti kehitystä 1800-luvulla. Raskaita kato-, nälkä- ja kulkutautivuosia koettiin uudelleen vielä 1800-luvulla. Vuosi 1816 oli paha katovuosi, jota seurasi v. 1834 -1836 nälänhätä ja ruttoepidemiat, erityisesti Hartolassa. Tilanne huipentui v. 1865 -1868 ja erityisesti v. 1868, jolloin nälänhätä oli suurimmillaan ja ihmisiä kuoli joukoittain nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin. Tiedetään että mm. lavantauti tappoi v. 1868 Sysmässä 456 ihmistä, viite: s. 34 SPH III. Kuolleisuus tuolloin v. 1865 -1868 jäi n. 11 % tasolle Sysmässä, kun se edellisessä suuressa katastrofissa v. 1695 -1697 oli lähes 35 %. Hartolan osalta tiedetään että v. 1867 -1868 kato- ja nälkävuosina menehtyi 850 henkilöä, mikä oli tuolloin n. 7200 asukkaan pitäjässä paha katastrofi, viite; s. 78 -79 HK. Aikalaiskuvauksia Hartolasta ja sen ympäristöstä: Suometar ja Uusi Suometar lehdistä löytyy joitain kuvauksia elämästä Hartolassa ja Joutsassa 1800-luvulla; Suometar n:o 54 kertoi (kirjoitusvirheineen) 2.6.1854 ilmestyneessä lehdessä kuulumisia Joutsasta ja Hartolasta: Joutsan kappelista 10 p. toukok. ”Luoja sulatti lumen, ett’ei walkoista enää paljon missään näy, mutta jäät owat wielä paikoillansa. – Köyhyys on täällä ollut eläwän ruuwasta kowa; samate taitaa tulla köyhälle kansalle. Rukiit maksawat jo 6 r. ja kohta ei taida silläkään saada; jo ennenkuin olisi elon puutos tullut, mutta wiinan polton kielto syksyllä säästi jywähinkaloita. Kewät wiinan keiton lupa muutti kohdastansa, sillä täälläkin löytyy wiinan orjia jokseenkin; parhaimmat talonisännätkin antawat renkilöille tätä simaa ja sillä tawalla pannaan wuosipalkka kuitatuksi. Wiinan kauppioita on löytynyt melkein joka talossa. Ei tätä juomaa kuitenkaan omassa kappelissamme niin paljon piisaisi; sitä wedetään tänne muualta, erinomaittainkin Hartolasta, jossa niitä oikeita wiinan keittäjöitä ja myöjiä löytyykin. Raittiuden rakastajoita tiettävästi täälläkin wihataan, mutta elköön kukaan tämmöisestä wihasta huoliko: totuus maan perii ! I-s. P.n. p-a. Torppareiden asema oli 1700 -1800-luvuilla yleisesti hyvin kehno ja torpparit joutuivat tekemään raskaat päivätyöt isäntätilalleen ja monen torpparin asema oli verrattavissa läänityskaudella talonpoikien kokemaan maaorjuuteen, josta osoituksena seuraava lehtikirjoitus: Suometar n:o 46 kirjoitti 20.11.1857 hartolalaisten torppareiden asemasta seuraavasti: Hartolan eli Kustaawuksen pitäjästä on meille lähetetty surkea kuwaus torpparien tilasta siellä. ”Useimmilla torppareilla”, sanoo lähettäjä, ”ei ole kontrahteja isäntiensä eli, oikeammin sanoen, emäntiensä kanssa; sillä isäntiä harwassa ”hovissa” on jälellä. Ei katsota, jos torppari jääpi rästiin: wuosien kuluttua saapi se sen korola maksaa, kuin emäntä uhkaa ajaa hänet pois, jos ei maksa 4, milloin on 2 maksettawaa. Muuta semmoista kurjuutta saapi kartanoin aluskunta kärsiä. Jos esim. torpan lapset aikowat naimisiin, on emännän lupa pyydettäwä; mutta sitä ei kukaan saa, jos ei tuo ”tuomisia”, lupaa pyytämään tullessa. Ei ollenkaan huolita lasten opettamisesta, eikä kirkkoherran parhaatkaan harrastukset sensuhteen waikuta mitään näiden ”pajaarien” wastapontta pitäessä. On toki siinä edistytty, ett’ei enää pidetä, miten 10:kunta wuotta sitten, puolisia parilla kymmenillä eri ruokalajilla (!).” – S-tar, itse nainen ja paljon räiwätty, ei tahtoisi mielellään uskoa sisaristaan, Hartolan rouwasemännistä edellistä kuwausta, ja ainaki kummastelee Hartolan torpparien tolwanuutta, kuin eiwät waadi laillisia kontrahtia waan antawat itsensä niin rääkätä. Ei isäntäväen kowuus ole heille kunniaksi; mutta se todistaa toiselta puolelta aluskunnan raakuutta ja iljettäwää kelwottomuutta, kuin 14 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa antawat itsiänsä kohdella pahemmasti kuin orjia, eiwätkä woi jättää semmosta isäntäwäkeänsä, waikka owat wapaita ihmisiä ! – Lähettäjä luulee parannusta lähtewän, jos S:ttaressa mainitaan wirkamiestenki käytöksestä. – Lähettäjän luulo olkoon arwossaan; waan parhaan waikutuksen S:tar uskoo saatawan, jos asianomaiset walittawat yliwirkakuntiin, jos wirkamiehet laittomuutta harjoittawat ! Uusi Suometar n:o 89 kirjoitti 31.7.1871 ilmestyneessä lehdessä Hartolan ensimmäisen kansakoulun käynnistymisestä ja muistakin ajankohtaisista asioista: Hartolasta heinäk: 22 p:nä. Menneellä wuodella pitäjämme joutui ehkä pahaan huutoon siwistyksemme edistymisen suhteen, jota sanomalehdet, etenkin Kansanlehti lewitteli. Mutta nyt ollaankin jo edistymässä nykyajan riennoissa eteenpäin. Kunnassamme alkaa tulewan syyskuun alussa kansakoulu, hyyrihuoneistossa Fredrikort’in* kartanossa, poika ja tyttöosastoilla. Opettaja ja opettajatar tulewat Jywäskylän seminaarista. Kouluun tulee ensimmäiseksi pitäjämme köyhempiä orpolapsia, parin asiata harrastawan kunniallisen herrasmiehen lahjoittamilla ja wiime kewäällä ajasaika takaperin pitäjämme nuorten herrain toimittamaan näyttelyn kautta tulleilla waroilla; joista pitäjämme tulee olemaan mitä suurimmassa kiitollisuuden welassa näille arwollisille herroille, että nämäkin orwot näin tällä tawalla tulewat waiwaisholhouksen alta pois korjattawaksi sekä alhainen kansamme näin siwistytetyksi. – Olenpa wielä yksityisen puheen kautta kuullut, että tulewana syksynä tulee kirkkomme saamaan jumalanpalweluksessa juhlallisuutta ja tunnettu korottawan kalliin lahjoituksen, jota kumminkaan vielä en saata mainita mikä se on. – Pitäjämme nuoret opistolaiset ovat tänä kesänä pitäneet luentoja sunnuntai iltoina Koskipään suuressa salissa, johon aina kirkkotieltä wäkeä on jäänyt kosolta kuulemaan. – Tämän kuun 1 p:nä aamulla ennen ylös nousua tapahtui täällä surkea onnettomuus: Ukkonen löi Kalhon kestikiewarin pojan ja sen waimon kuoliaaksi. Waimo oli warmaankin tulta wirittelemässä uuniin, koska se oli lattialla ja wielä wähän puhui: waan sen mies tawattiin sängyssä makuusijallaan aiwan hengetönnä. Näin tämä nuori parikunta meni yhtaikaa manalaan. *) Fredrikort = Kirkkolan kylän Fredricsgård’n kartano eli Tollinmäki. Ryssäntappu Hartolan kevätkäräjillä 1873 käsitelty murhatapaus: Hartolan ja Pertunmaan rajalla olevan Kelkyttee järven lounaispuolella on iso kivi ”Ryssäntappu”, jossa on hakattuna vuosiluku 1873, joka kertoo kauheaa tarinaa siitä, mitä tapahtui kiven luona 6.3.1873. Tuo kivi sijaitsee n. 200 -300 m Hartolan rajasta Pertunmaan puolella. Laukkuryssät eli konttiryssät kuten heitä joskus myös kutsuttiin, kiertelivät 1800-luvulla maaseudulla kaupitellen pieniä tavaroita mitä pystyivät mukanaan kuljettamaan. He olivat yleensä vienankarjalaisia ja puhuivat kohtalaisen hyvin suomea. Käräjäpöytäkirjojen mukaan tällainen laukkuryssä oli saapunut Kuivajärven Laattalaan 5.3.1873 ja pyytänyt yösijaa, minkä saikin. Seuraavana aamuna hän kysyi tietä Rajamäelle ja Liitekankaalle, kertoi vaimo Maria Kristerintytär. Vuokralainen Maria Adamintytär puolestaan kertoi, että konttiryssä tuli heille Rajamäelle 6.3 aamulla n. klo 8 ja kaupitteli tavaroitaan sekä kysyi tietä Kilkkiin. Noin 10 min hänen lähtönsä jälkeen heille tuli mäkitupalainen Anders Johansson Lindgren ja kysyi konttiryssää. Henrika Henrikintytär kertoi Kilkissä konttiryssän käyneen heillä ja hänen jälkeensä tullut Lindgren oli täälläkin kysellyt konttiryssää. Näin Lindgren seurasi kaupustelijaa Junkkariin, Rantalaan ja Porvariin, missä hän vihdoin saavutti tämän. Porvarissa kysyttiin mihin miehet olivat menossa. Konttiryssä sanoi menevänsä Haapaniemeen ja Lindgren kertoi olevansa menossa Anders Knaappilan torpalle Petäjäniemeen. Miesten lähtiessä Porvarista todettiin, että hehän voivat kulkea aluksi yhtä matkaa. Niin he olivatkin poikenneet yhdessä Hössölässä, Lähteellä ja Pöllinmäellä. Liitekankaalle konttiryssä ei koskaan saapunut. Lindgren sen sijaan jatkoi matkaansa Petäjäniemeen, josta hän tuli Liitekankaalle kertoen olevansa rukin rullia ostamassa. Sitten hän oikaisi suoraan metsän poikki kotiinsa Hujalaan. Konttiryssä löydettiin n. 1 vko:n kuluttua Pirttijärvestä Harjumäen talon vesiavannosta. Löytäjät kertoivat että ruumiissa näkyi veitsen iskun jälkiä. Tapahtumaa tutkittiin sitten murhana. Ensin selvitettiin että kuka tämä konttiryssä oikeastaan oli. Paljastui että hänen nimensä oli Karp Dieff Wolkoff ollen kotoisin Vienan Kemistä. Kuulusteluissa epäily kohdistui heti alkuunsa muonamies Anders Lindgren’iin, joka aluksi jyrkästi kielsi asian ja osallisuutensa. Kotietsinnässä häneltä löytyi tavaroita, joiden perusteella epäilyt vahvistuivat ja kun Lindgrenin vaimo toisessa kuulustelussa murtui ja kertoi Lindgrenin saavuttua kotiinsa 6.3 illalla tappaneensa konttiryssän ja ryöstäneen tältä kukkaron sekä laukun. Lopulta Lindgren tunnusti tekonsa ja kertoi surman tapahtuneen suuren kiven luona n. 500 m ennen Liitekankaan torppaa. Surman jälkeen Lindgren oli peitellyt 15 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa uhrin sekä verijäljet lumella kiven juurelle, jotta uhria ei havaittaisi. Kaksi päivää myöhemmin Lindgren oli lainannut naapuriltaan hevosen ja reen sekä kuljettanut ruumiin Rekijärven ohi Pirttijärvelle upottaen ruumiin löytämäänsä avantoon. Murhaa käsiteltiin Hartolassa huhtikuun välikäräjillä useana päivänä. Tuomio julistettiin 30.4.1873. Muonamies Anders Lindgren (synt. v. 1848) tuomittiin maksamaan ryöstetty omaisuus, yhteensä 180 mk ja 5 penniä murhatun oikeuden omistajille sekä mestattavaksi ja teilattavaksi (halshuggas och steglas). Tuomio oli kovin mahdollinen. Mestauksen lisänä käytetty sana teilata tarkoitti sitä, että ruumis tulee vielä ruhjoa. Nämä olivat vanhaan lakiin sisältyviä sanontoja. Vanki määrättiin säilytettäväksi Mikkelin läänin vankilassa. Hovioikeuden päätös annettiin 15.7.1873. Se on 10 sivua pitkä ja käsittelee murhatapahtumaa hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti sekä kuvaa teon julmaa toteutustapaa. Hovioikeus katsoi, että ryöstö ja murha olivat suunniteltuja tekoja ja piti käräjäoikeuden tuomion voimassa. Lisäksi määrättiin, että uhrin, eli Wolkoffin ruumis tulee haudata ortodoksisen kirkon tapaan. Lopuksi hovioikeus alisti päätöksen Keisarillisen Majesteetin tarkastettavaksi. Murhaa käsitteli Senaatin Oikeusosasto, jonka pöytäkirja päivättiin 9.10.1873 ja päätöksessä Lindgren todettiin syylliseksi ja mainittiin vielä että Keisarilla ei ole aihetta käyttää armahdusoikeuttaan. Lopuksi mainittiin, että päätös lähetetään Keisari Aleksanteri II:lle tiedoksi. Asian käsittely päättyi tähän. Venäjällä oli tuolloin voimassa laki, jonka mukaan kuolemantuomiota ei panna täytäntöön, vaan vanki siirretään Siperiaan pakkotyöleirille. Tapahtuman jälkeen paikan nimistöön tulivat ryssäntapunaho, ryssäntapunniittu ja ryssäntapunkivi. Nykyisissä kartoissa paikka ja kivi on yksinkertaisesti ryssäntappu. Tämä teksti on lyhennelmä Jorma Syvälahden kirjasta; Heijastuksia, jossa hän sivuilla 151 -156 kuvaa tarkasti tapahtumien kulun. Koska tämä tapahtuma liittyy vahvasti sukumme usean haaran asuinpaikkoihin ja niiden historiaan, niin tämä tarina sisällytettiin tähän kirjaan. Hartolan murre: Hartolassa puhutussa murteessa on omaperäistä sekoitusta sekä hämäläisistä että savolaisista murteista. Hartolalaiseen murteeseen on tullut vaikutteita myös ruotsinkielisiltä kartanon omistajilta sekä myöhemmin myös karjalaisevakoilta. Oheisena muutama sananparsi jotka ilmentävät ”aitoa” hartolalaista puhuttua murretta 1900-luvun alusta ja jota murretta kuuli yleisesti vielä viime sotien jälkeenkin: Tarinoeta Hartolam murteesta: No, yks sellane Hartolan sanonta on, ku viiko alusta sanotaa että: ”Muanantakuamuna muantietä myöte, suappaat jalassa, vuatteet peällä”. Se on kai sellasta tyypillistä Hartolam murretta. Ja Hartolj ja Joutsan kohalla, murre on kaekkein eniten samantyyppistä, sysmäläeset jo sanoo erilaella. Kun hartolalaeset sanoo, että: ”mänkiä, olkua hyvät ja ottakua”, niin sysmäläeset sanoo, että: mänkeä, olkaa hyvät ja ottakoa, viite; s. 14 Kustavus tienhuarassa, hartolalaene murrekirja (Leena Keinänen) ja viite; s. 229 -244 HK (Anneli Peura). 16 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa II ESIPOLVITAULUT II.1 VILHO NURMISEN ÄIDIN ESIPOLVET Taulu 1 Pertunmaan Joutsjärven Puhari-Lemetti sukuhaara Yleistä: Sysmän maakirjoissa mainittiin v. 1539 alkaen 3 Joutsjärven kylää: Suurenkylän neljänneskunnan Joutsjärvi (Sysmässä, lähellä Hartolan rajaa), jossa oli maakirjan alussa v. 1539 kaikkiaan 10 taloa. Nuoramoisten neljänneskunnassa mainittiin v. 1575 alkaen Hartolan Joutsjärvellä 1/8 koukun Joutsjärven yksittäistila. Vuoden 1597 Sysmän taloluettelon mukaan Nuoramoisten neljänneskunnan Hartolan Joutsjärvellä (Pertunmaalla) oli 1 tila, veroltaan 1/6 koukkua ja 1 manttaalia, viite; s. 97 SPH I-II. Koskipään neljänneskunnassa mainittiin v. 1603 alkaen Joutsjärvellä 1/12 koukun Joutsjärven yksittäistila, viite: s. 76 -77 ja 96 -98 SPH I-II. Sysmän 1600-luvun talotilaston mukaan v. 1620 Koskipään neljänneskunnassa, kuin myös Nuoramoisten neljänneskunnassa mainittiin molemmissa Joutsjärvellä (Pertunmaalla) 1 tila, veroltaan 1/3 manttaalia. Jatkossa Nuoramoisten neljänneskunnan tila hävisi ja Koskipään neljänneskunnassa mainittiin 2 tilaa. Vuoden 1625 jälkeen Nuoramoisten neljänneskuntaan ei sisältynyt ainuttakaan tilaa Joutsjärveltä, eli aiemmin Nuoramoisten neljänneskuntaan laskettu Joutsjärven kantatila oli ilmeisesti siirretty kuuluvaksi Koskipään neljänneskuntaan. Mainittakoon että Hartolasta löytyy myös pieni Joutjärvi, aivan pitäjän eteläosassa Lepsalan kylän eteläpuolella, kolmen kunnan (Sysmä, Hartola, Heinola) risteyskohdassa. Pertunmaan puolelta löytyy myös pieni Joutjärvi Nipulin kylän lounaispuolella ja samalla Aitjärven itäpuolella. Pertunmaan Joutsjärven 2 kantatilaa olivat; n:o 1 Puhari ja n:o 2 Koljonen, joiden päärakennukset rakennettiin aikoinaan vieri viereen, nykyään ne sijaitsevat n. 100 m päässä toisistaan. Joutsjärven ja Ruorasmäen alueella on oma kyläyhdistyksensä; Joutsjärvi-Ruorasmäki kyläyhdistys ry, viite; www.jasky.net/ruorasmäki Tämän sukuhaaran tiedot perustuvat osin myös muiden sukututkijoiden sukututkimustuloksiin. Puharin tilaa pitää nykyään Kangasniemeltä tullut Suurosen suku, joka on kirjoittajalle kaukaista sukua kirjoittajan isän äidin kautta. Taulu 1.1 (XI) Lauri Laurinpoika Joutsjärvi (Lars Larsson) Syntyi n. v. 1540 Suur-Sysmän Hartolassa (?). Lauri tai Lasse Laurinpoika mainittiin talollisena ja isäntänä Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärvellä v. 1568 -1591. Laurin tila mainittiin tuolloin kuuluvan Sysmän Nuoramoisten neljänneskuntaan. Tilaa verotettiin v. 1568 1/8 koukun ja 2 jousen mukaan, kuten myös v. 1579, vrt. s. 77 SPH I-II. Vuosien 1585 -1587 maakirjassa Laurin tila mainittiin kestikievariksi. Laurin tilaa verotettiin v. 1585 edelleen 1/8 koukun ja 2 jousen tilana, mutta v. 1586 -1587 tilalla oli 3 jousta (eli 3 aseikäistä miestä; 15 -60 v), v. 1589 tilan verotusperusteet olivat 1/8 koukkua ja 1 manttaali sekä 2 jousta. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Nuoramoisten neljänneskunnan Joutsjärven Lauri Laurinpojan yksittäistilan karjavarallisuus oli 4 lehmää, 4 hiehoa, 9 lammasta, 4 vuohta (tai pukkia), 4 sikaa ja 2 hevosta, viite; s. 700 SPH I-II. Lauri tai Lasse Laurinpoika hoiti kestikievarissaan Hämeen ja Savon välisellä tieosuudella matkustajien kyyditykset ja toimi samalla myös nimismiehenä. Koska Lauri (tai Lasse) hoiti kestikievaria, niin hän oli vapautettu veroista kokonaan. Suur-Sysmässä oli 1500-luvulla vain 3 kestikievaria, viite; s. 301 -302 SPH I-II. Laurin isä voisi olla Pertunmaalla v. 1539 -1548 sekä vielä v. 1557 kymmenysluettelossa mainittu Lauri Laurinpoika, joka isännöi tuolloin koukutonta 1 jousen taloa, eli sai elantonsa ilmeisesti lähinnä metsästyksestä. Toisaalta Hartolan kylässä mainittiin v. 1539 -1565 Lasse Laurinpoika niminen 1 koukun ja 3 jousen (v. 1539) tilalla oleva talollinen, kuin myös Hartolan Kirkkolassa Lasse Laurinpoika isännöimässä v. 1560 -1575 ja 1578 -1579 veroltaan 1/4 koukun ja 1 jousen (v. 1579) tilaa. Samoin Sysmän Joutsjärvellä mainittiin Olavi Laurinpojan isännyyden (v. 1539 1543) jälkeen isäntänä Lasse Olavinpoika, joka myös sopisi Pertunmaan Joutsjärven Lasse Laurinpojan isäksi ! On myös mahdollista että Sauvuoren Niilo Laurinpoika olisi Lauri Laurinpojan sukulaisia, ehkä jopa veli ?. Myös Kälkytässä mainittiin Lauri Laurinpoika niminen maanomistaja 17 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa v. 1571 -1577, tiettävästi Knaappilan nimellä tunnetulla tilalla, jossa isäntänä jatkoi Matti Antinpoika v. 1578 alkaen. Laurin isännyyden aikana koettiin ”Rappasota”, eli Ruotsin ja Moskovan välinen sota v. 1570-1595, eli 25-vuotinen sota, tunnettiin myös nimellä viisikolmattavuotinen sota sekä myös nimellä Juhana III:n Venäjän sota, joka päättyi Täyssinän rauhaan 18.5.1595. Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välille Täyssinän kylässä Inkerinmaalla 18. toukokuuta 1595. Se päätti 25 vuotta kestäneen myös Pitkän vihan nimellä tunnetun raskaan sodan. Täyssinän rauhassa Ruotsi sai Narvan ja Itä-Viron, jolloin sen hallussa oli koko Viro. Venäjä sai suurimman osan Inkerinmaasta ja Käkisalmen läänin. Rauhansopimuksella vahvistettiin myös Suomen itäraja, joka päättyi pohjoisessa Jäämeren rannalle Varanginvuonoon. Tuo Pitkän vihan aika ja sitä edeltävä ajanjakso oli Suomessa erittäin raskasta aikaa, sillä sotaväenotot ja sotarasitukset monin tavoin, raskaine verotuksineen ja linnaleireineen rasittivat tiloja suunnattomasti. Kun linnaleiriään pitävät ratsujoukot yöpyivät jossain kylässä, niin sotajoukkojen leiriytymisestä koitui tiloille raskaat rasitukset muonituksineen ja väkivaltaiset sotilaat vielä ryöstelivät taloja, viite; s. 305 SPH I-II. Lauri (tai Lasse) Laurinpoika kuoli v. 1591 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 1.2 (XI) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Lasse Lassenpoika, s. n. 1564 Joutsjärvi. Tauluun 2.A.1. - Sipi Lassenpoika, s. n. 1570 Joutsjärvi. Tauluun 1.3. Taulu 1.3 (X) Sipi Lassenpoika Puhari (Sigfrid Larsson) Syntyi n. v. 1570 Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärvellä. Sipi Lassenpoika mainittiin koukkuluettelossa (maakirjassa) talollisena ja isäntänä Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärvellä v. 1614 -1612 sekä kymmenysveroluettelossa v. 1611 -1616 ja 1623 kymmenysverot maksavana talollisena ja isäntänä kantatilan jaossa syntyneellä Joutsjärven/ Koljolan (Kolilan) Puharin uudistilalla. Sipin elinaikana koettiin ensin raskas sisällissota, Nuijasota v. 1596 -1597, jolloin talonpojat nousivat kapinaan aatelisten mielivaltaa vastaan, jota seurasi monet katovuodet, erityisesti v. 1601 paha hallakesä tuhosi lähes kaiken viljan ja näin Sipi oli suurissa vaikeuksissa erityisesti v. 1601 -1604 aikana. Sipi Lassenpoika kuoli v. 1623 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 1.4 (X) N.N. Sipin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Yrjö Sipinpoika, s. n. v. 1595 Joutsjärvi. Tauluun 1.5. Taulu 1.5 (IX) Yrjö Sipinpoika Puhari (Jören Sigfredsson) Syntyi n. v. 1595 talollisen poikana Hartolan Joutsjärvellä. Yrjö Sipinpoika oli talollisena ja isäntänä Hartolan Joutsjärvellä (nykyisin Pertunmaan puolella) Koljolan/ Kolilan Puharin tilalla, jossa hänet mainittiin ensimmäisen kerran v. 1624 kymmenysveroluettelossa tilan kymmenysverot, eli papinverot maksavana asukkaana. Yrjö viljeli Puharin tilaa maakirjan mukaan v. 1624 alkaen sekä henkikirjojen laatimisen alkuajoista alkaen, eli v. 1634 lähtien v. 1654 asti. Puharin tila oli v. 1630 veroltaan samansuuruinen kuin naapurinsa Koljonen, eli 1 äyrin ja 1/3 manttaalin tila. Karja- ja kylvöluettelon mukaan Koskipään neljänneskunnan Joutsjärven 2 tilalla oli v. 1632 yhteensä 2 tammaa, 2 lehmää, 2 vasikkaa, 2 vuohta (tai pukkia) ja 2 lammasta sekä kylvö 4 tynnyriä, tilojen ollessa tiettävästi yhteisviljelyksessä, viite; s. 706 SPH I-II. Yrjö piti tilallaan myös kestikievaria, jossa hän majoitti ja ruokki matkustajia sekä hoiti TurkuSavonlinna välisellä tieosuudella matkustajien kyydityksiä, jota varten hän joutui pitämään tilallaan useita hevosia. Kyydityksistä Yrjö sai muutaman äyrin korvauksen kultakin penikulmalta. Kestikievarin pidon vuoksi Yrjö oli vapautettu kruunun veroista ja sotaväenotosta, viite; s. 302 SPH 18 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa I-II. Yrjö joutui suuriin vaikeuksiin v. 1634 pahan hallakesän ja sadon menetyksen myötä, joka aiheutti laajalti nälkäkuolemia, mutta Yrjö ja hänen perheensä selvisivät ilmeisen vähällä. Toki Yrjön lapsia varmaan kuoli k.o. aikana, mikä asia ei näy henkikirjoissa. Yrjö mainittiin vielä v. 1656 Sysmän henkikirjassa ilman vaimoa Puharin tilalla, ollen poikansa Tuomaksen isännöimässä talossa vanhana isäntänä, henkikirjassa mainittiin Tuomaksen isäksi. Puharin tila (kuten myös naapuri Koljosen) tila läänitettiin 14.9.1649 Narvan linnan päällikön Johan Månsson Ållongren'in rälssitilaksi, viite; s. 189 SPH I-II. Ållongren-suvun tärkeimpänä asuinpaikkana oli Heinolan Tuusjärven ratsutila/ Paason kartano. Yrjö Sipinpoika kuoli v. 1656 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 1.6 (IX) Kaarina, tai Kaisa Eerikintytär (Karin, el. Caisa Ericsdotter) Syntyi n. v. 1596 mahdollisesti Hartolan Joutsan Ruorasmäessä. Ilmeinen isä taulussa 3.5. Kaarina oli ilmeisesti Ruorasmäen Eerik Olavinpojan (Erich Olsson) tytär, joka oli isäntänä Ruorasmäessä v. 1584 -1612. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. 19 v. ikäisenä n. v. 1614 naapurikylään Joutsjärven Koljola/Kolilaan, jossa hän oli ensin miniänä ja myöhemmin emäntänä Puharin tilalla, jossa hänet mainittiin Sysmän v. 1634 -1650 henkikirjoissa. Toki Kaarinan isää etsittiin laajemminkin lähikylistä ja taloista, mutta todennäköisemmin hän oli juuri Ruorasmäestä, josta tiedetään Joutsjärven ja Ruorasmäen nuorten avioituneen keskenään ja ristiin vuosikymmenien ja satojen vuosien ajan, eli kylien väki sukulaistui vahvasti aikojen saatossa. Henkikirjoissa v. 1636 oli poikkeuksellinen, eli myös talollisten vaimon nimi kerrottiin kokonaisuudessaan, kun yleensä ilmoitettiin isännällä vain vaimo (hustru) tai toisinaan pelkkä etunimi, kuten Kaarinankin osalta löytyy etunimi (Kaisa) v. 1650 henkikirjassa, muuten vain vmo (hu). Kaarinan nimeä ei mainittu henkikirjoissa enää v. 1650 jälkeen, sillä v. 1654 ja 1656 henkikirjoissa Yrjö oli merkitty yksin Puhariin ilman puolisoa. Toisaalta henkikirjoihin ei merkitty useinkaan sairaana olevia, eli ei tarvinnut maksaa henkirahaa, jos oli riittävän sairas. Joka tapauksessa Kaarina kuoli v. 1650 jälkeen Joutsjärvellä. Lapset: - Sipi Yrjönpoika Puhari, s. n. v. 1615 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1634 -1636 henkikirjoissa Puharissa vaimonaan Valpuri Paavalintytär. - Helka Yrjöntytär, s. n. v. 1616 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Puharissa. - Valpuri Yrjöntytär, s. n. v. 1617 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Puharissa. - Markareetta Yrjöntytär, s. n. v. 1619 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Puharissa. - Tuomas Yrjönpoika Puhari, s. n. v. 1628 Joutsjärvi. Tauluun 1.7. Taulu 1.7 (VIII) Tuomas Yrjönpoika Puhari (Thomas Jöransson) Syntyi n. v. 1628 talollisen poikana Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärven/ Koljolassa (Kolilassa). Tuomas Yrjönpoika mainittiin Puharin tilalla Yrjö Sipinpojan poikana ensimmäisen kerran v. 1650 henkikirjassa. Tuomas viljeli Joutsjärven Puharin tilaa, ollen talollisena ja isäntä v. 1655 -1689. Tuomaksen syntymän aikaan 1630-luvulla elettiin 30-vuotisen (1618 -1648) sodan aikaa, joka sota koetteli maatiloja erittäin raskaasti, mm. sotaväenottojen ja sotaväkirasitusten, sotaväen ylläpidon, sekä todella raskaan verotuksen vuoksi. Samoin Venäjän sota v. 1656 -1658 rasitti tiloja raskaasti. Puharin tila (kuten myös naapuri Koljonen) määrättiin 12.5.1685 Kustaa Ållongren'in rälssiksi, mutta läänitys peruttiin v. 1691. Kustaan isä Juhana Ållongren oli saanut tilan läänityksenä jo v. 1649. Joutsjärven Puharin ja Koljosen tilat mainittiin Sysmän taloluettelossa yhdessä Sysmän Joutsjärven kylän talojen yhteydessä ja kerrottiin (Pertunmaan) Joutsjärven talojen Puharin ja Koljosen (molemmat 1/3 manttaalin tiloja) kuuluneen Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 92 (Heinolan Tuusjärven/ Asikkalan) augmentiksi, eli aputiloiksi ja ruodun n:o 93 osakkaiksi, eli tilat ylläpitivät k.o. ratsutilan ratsumiestä kuin myös e.m. ruodun sotamiestä, viite; s. 708 SPH I-II. Asikkalan hallintopitäjään tuolloin kuuluneen Heinolan Tuusjärven ratsutilalla n:o 92 (Ållongren'in suvun kartano) olivat augmenttina eli aputaloina Koljosen ja Puharin tilojen ohella myös 3 tilaa Sysmästä sekä Heinolan Hirvisalon Alastalo ja Korpela (viite; s. 367 HePH-I), joissa kahdessa viimeksi mainituissa löytyy kirjoittajan sukujuuret isänsä kautta. Tuomas Yrjönpoika kuoli v. 1689 jälkeen Joutsjärvellä. 19 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 1.8 (VIII) Valpuri Hintikainen (Walborg Hindikain) Syntyi n. v. 1633 todennäköisesti Mäntyharjun Hintikkalassa. Ilmeinen isä taulussa 4.11. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1653 miniäksi Joutsjärven Puhariin, jossa hänet mainittiin ensimmäisen kerran v. 1653 henkikirjassa Tuomaan puolisona ja miniänä. Poikkeuksellisesti Valpurilla esiintyi sukunimi Handikainen tai Hindikain, eli hän oli lähtöisin tiettävästi Pertunmaa n:o 3 Hintikkalasta. Hintikkala sijaitsee Peruveden pohjoisosassa Hintikkalanniemessä lähellä Pertunmaan nykyistä kirkonkylää ja kuului aiemmin Mäntyharjuun. Valpurin isä voisi olla Hintikkalan isäntä Risto Klemetinpoika Hintikainen, päättelyä vaikeuttaa se että Valpurilla ei esiintynyt ollenkaan patronyymiä. Valpuri oli sitten emäntänä Puharissa v. 1663 alkaen, mainittiin viimeisen kerran v. 1687 henkikirjassa Puharin emäntänä, eli Valpuri kuoli v. 1687 jälkeen Joutsjärvellä. Lapset: - Yrjö Tuomaanpoika Puhari, s. n. v. 1650 Joutsjärvi, k. 1727 Joutsjärvi, Puhari. Mainittiin Puharissa Tuomas Yrjönpojan poikana v. 1671 -1687 henkikirjoissa. Talollisena ja isäntänä Puharissa v. -1691 -1694-, mainittiin maakirjassa vielä v. 1695 -1696 tilan verot maksavana isäntänä. Puoliso; Riitta, mainittiin Yrjön vaimona v. 1676 -1694 henkikirjoissa. Vuoden 1719 kylvö- ja karajaluettelon mukaan Yrjö Puhari kylvi 16 kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 4 lehmää, 3 vasikkaa, 5 lammasta, 1 vuohi ja 2 sikaa. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 160 RK 1729 -1730) Yrjö Tuomaanpojan kerrottiin kuolleen v. 1727 joulukuussa ja vaimona hänellä mainittiin Valpuri Yrjöntytär (II vaimo ?). Yrjön ja Riitan ilmeinen poika Reko Yrjönpoika mainittiin maakirjoissa v. 1698 -1699 sekä v. 1704 -1705 tilan verot maksavana isäntänä kuin myös v. 1703 kymmenysluettelossa. Yrjön ja Riitan ilmeisesti toiseksi vanhin poika Yrjö Yrjönpoika (s. 1671, k. 8.5.1738) ja tämän puoliso Maria Yrjöntytär (s. 1675, k. 11.7.1758) mainittiin v. 1707 -1712- henkikirjoissa Puharin tilan isäntänä, rippikirjan mukaan oli isäntänä vielä v. 1727 -1733. Yrjön poika Mikko Yrjönpoika toimi ilmeisesti jaetun tilan isäntänä (+ puoliso Maria Yrjöntytär) henkikirjan mukaan v. -1725 -1736. Tila oli tiettävästi jaettuna e.m. veljesten kesken. Seuraavassa sukupolvessa Yrjö Yrjönpojan poika Tuomas Yrjönpoika (s. 1713, k. 14.11.1760) puolisonsa Kristiina Antintytär (s. 1709, k. 22.3.1788) isännöivät Puharin päätilaa v. 1737 -1760. Tuomaan ja Kristiinan 4 poikaa; Heikki, Markus, Eerik ja Juho mainittiin kukin talollisina ja isäntinä Puharissa. Eerik Tuomaanpoika Puharilla, s. 11.5.1755 Puhari, k.1809 Puhari ja puolisollaan Valpuri Juhontyttärellä, s. 1761, k. 18.5.1829 Puhari oli 2 poikaa; Pekka Eerikinpoika, s. 5.1.1796, k. 5.9.1853 ja vaimonsa Maria Matintytär, s. 1795 Vedenpää, k. 16.9.1874 viljelivät Puharia ja Puharista erotettua Merenselkää, toinen pojista Antti Eerikinpoika, s. 17.8.1797, k. 29.9.1843 ja vaimonsa Anna Matintytär, s. 1799 Vedenpää, k. 12.10.1838 Puhari, viljelivät Puharin puoliskoa. Veljekset Pekka ja Antti Eerikinpoika naivat Vedenpäästä sisarukset Maria ja Anna Matintyttäret, joiden vanhemmat olivat talolliset Vedenpäästä Matti Matinpoika, s. 1759 ja Maria Eerikintytär, s. 1769. Nämä olivat taas muuttaneet Vähä-Kuortin Tuokkolasta Vedenpään Mattilaan. Pekka Eerikinpojan ja Maria Matintyttären jälkeläisiä on mm. Helsingissä asuva sukututkija Petri Kallio. Eerik Tuomaanpoika Puharin (s. 11.5.1755) jälkeläisistä löytyy mm. Jouko Toivonen (s. 1949), joka pitää Toivosen lihansavustamoa ja RuokaRenki myymälää Pertunmaan Kuortissa. Tämän sukuhaaran tiedot pohjautuvat Petri Kallion ohella osin myös Aino Heikkilän Puhari-Merenselkä sukututkimustuloksiin. - Markus Tuomaanpoika Puhari, mainittiin v. 1687 henkikirjassa Tuomas Yrjönpojan poikana Puharissa sekä v. 1691 tilan isännän Yrjö Tuomaanpojan veljenä. Puoliso; Liisa, mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa. - Eerik Tuomaanpoika Puhari, mainittiin v. 1687 henkikirjassa Tuomas Yrjönpojan poikana Puharissa sekä v. 1691 -1695 Yrjö Tuomaanpojan veljenä. - Klemetti Tuomaanpoika Lemetti, s. n. v. 1665 Joutsjärvi. Tauluun 1.9. 20 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Tuomas Tuomaanpoika, mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa Yrjö Tuomaanpojan veljenä Puharissa. Taulu 1.9 (VII) Klemetti Tuomaanpoika Lemetti (Clemet Thomasson) Syntyi n. v. 1665 talollisen poikana Hartolan Joutsjärven (nykyisin Pertunmaan puolella) Puharissa. Klemetti mainittiin Puharin tilan isännän Yrjö Tuomaanpojan veljenä v. 1691 -1694 henkikirjoissa. Klemetin vaiheita v. 1695 -1709 aikana ei tiedetä, sillä häntä ei löydy Sysmän henkikirjoista, joita oli laadittu k.o. jaksolta vain v. 1707 -1708. Klemetti mainittiin v. 1710 -1712 henkikirjoissa Koljola/ Kolilan Puharissa vaimonsa Kaarinan kanssa. Todennäköisesti Klemetti oli avioitunut jo v. 1695 1709 aikana ja oletettavasti hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut. Tämä päättely perustuu tietoon Klemetin ilmeisen toisen vaimon henkilötiedoista, eli Klemetin vaimo Kaarina Juhontytär kuoli 54 v. ikäisenä v. 1757, eli hän oli syntynyt v. 1688 ja kun tiedetään että Klemetin 5 lasta oli syntynyt v. 1698 -1705 välillä, niin Kaarina ei voinut olla näiden lasten äiti. Hartolan rippikirjoissa, niiden laatimisen alusta, v. 1727 alkaen, Klemetti mainittiin Puharin tilan Lemettilän (Clemettilän) torpan isäntä Joutsjärvellä/Koljola-Kolilassa. Klemetin elinaikana koettiin uuden ajan historiamme mustimmat jaksot; ensin tulivat pahat halla ja kato- ja nälkävuodet 1695 -1697, "pikku jääkausi", jonka seurauksena erityisesti v. 1697 kuoli n. 1/3 väestöstä nälkään ja kylissä e.m. syiden vuoksi riehuneisiin kulkutauteihin, mutta Klemetti selvisi. Tämän jälkeen alkoi v. 1700 Pohjan sota, jota seurasi Isonvihan aika aina v. 1721 asti, jolloin venäläiset vyöryivät v. 1713 Sysmään ja Hartolaan sekä miehittivät maamme. Tätä seurasi vielä sitten Pikkuvihan aika v. 1741 -1742. Voitaneen sanoa että Klemetin elinaika oli todella kurjuuden "pohjanoteeraus" Suomessa. Klemetin serkku Risto Puhari menehtyi Isonvihan aikaan kenraali Kaarle Armfeltin onnettomalla sotaretkellä Norjan tuntureilla 16.1.1719 ankaran pakkasen ja lumimyrskyn seurauksena. Riston mukana hävisi hänen kiväärinsä ja muut varusteet lukuun ottamatta takkia ja röijyä, jotka löydettiin ja annettiin muille, viite; s. 386 SPH I-II. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan torppari Klemetti Tuomaanpoika kuoli 97 v. ikäisenä 8.6.1746 Joutsjärvellä/ Koljolassa (Calliola) ja haudattiin 15.6.1746 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, eli Klemetti oli kaikista raskaista koettelemuksista huolimatta ilmeisen arvostettu ja varakas verotorppari. Kuoliniästä laskien Klemetti olisi siten synt. jo v. 1649, mutta ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla jopa 10 -15 v. liioittelua, kuten niin monesti k.o. aikaan. Taulu 1.10 (VII) N.N. Tuomaksen ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä. Avioitui v. 1694 jälkeen, ehkä suurten nälkävuosien aikana v. 1697 tienoilla ja kuoli ennen v. 1709. Lapset: - Kristiina Klemetintytär, s. 1698 Joutsjärvi, k. 14.2.1763 Koljola, Lemettilä - Maria Klemetintytär, s. 1699 Joutsjärvi, k. 2.3.1781 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Puoliso 30.11.1735 Matti Sipinpoika Pärnämäestä. - Yrjö Klemetinpoika Lemetti, s. 1700 Joutsjärvi, k. 2.3.1767 Koljola, Lemettilä - Kaarina Klemetintytär, s. 1702 Joutsjärvi. Tauluun 6.D.2.B. - Sofia Klemetintytär, s. 1703 Joutsjärvi, k. 22.2.1757 Koljola, Lemettilä - Eerik Klemetinpoika Lemetti, s. 1705 Joutsjärvi. Tauluun 1.11. Kaarina Juhontytär (Carin Johansdotter) Syntyi v. 1688 mahdollisesti Hartolan Joutsan Uimaniemellä, ehkä Juho Heikinpojan tytär (?), asiaan ei löydetty varmistusta. Klemetti Tuomaanpojan ilmeinen toinen puoliso, avioitui tai naitettiin n. v. 1709 Koljola/ Kolilan Puhariin Klemetti Tuomaanpojan puolisoksi, mainittiin v. 1710 -1712 henkikirjoissa etunimellään Koljola/ Kolilan Puharissa sekä rippikirjoissa koko nimellään v. 1727 lähtien, emäntänä Lemetin torpassa, Puharin tilan naapurissa. Lapset: - Valpuri Klemetintytär, s. 1710 Joutsjärvi, k. 29.2.1747 Hartola, Joutsa, Pärnämäki. Puoliso 22.12.1745 Juho Yrjönpoika Pärnämäestä. 21 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Anna Klemetintytär, s. 1713 Joutsjärvi, k. 23.5.1756 Koljola, Lemettilä. Puoliso 3.9.1738 Lauri Heikinpoika, torpparina Lemetissä. Taulu 1.11 (VI) Eerik Klemetinpoika Lemetti (Eric Clemetsson) Syntyi v. 1705 torpparin poikana Joutsjärven/ Koljolan (Kolilan) Lemetissä. Eerik työskenteli vartuttuaan torpparina kotitorpassaan Joutsjärvellä (Koljolan/ Kolilan) Lemettilässä, joka sijaitsee nykyisin Pertunmaan puolella, ollen torpparina vanhemman veljensä Yrjön jälkeen v. 1728 -1752. Eerikin kuolintietoa ei löydy Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta. Eerik mainittiin vielä v. 1748 -1754 sekä v. 1754 -1758 rippikirjoissa Lemetissä. Eerik kuoli joka tapauksessa v. 1752 jälkeen, mahdollisesti jo v. 1753, sillä ehtoollismerkintöjä ei löydy v. 1754 -1758 rippikirjasta. Joka tapauksessa Eerik kuoli ennen v. 1764, koska Eerikin vaimo Marketta kuoli leskenä v. 1764. Taulu 1.12 (VI) Marketta Sipintytär (Margeta Sigfridsdotter) Syntyi v. 1711 tiettävästi Joutsjärven Koljolassa (Kolilassa). Ilmeinen isä taulussa 2.A.9. Marketta oli todennäköisesti Koljosen Sipi Laurinpojan tytär ja Marketta jäi varhain orvoksi vanhempiensa kuoltua. Avioituessaan 28.12.1738 miniäksi Koljolan Lemettilään, vihkitiedoissa ei kerrottu mistä kylästä ja talosta Marketta oli lähtöisin. Rippikirjassa (s. 175 RK 1736 -1746) Marketta oli merkitty ennen avioitumistaan piiaksi ja itselliseksi Koljolassa. Vaikka tiedot Marketan vanhemmista on päättelyjen varassa, niin vihkitiedoissa puuttuva merkintä voisi viitata samaan kylään mistä sulhanenkin, toisaalta teoriaa tukee myös se että ennen vihkimistä Marketan tiedetään asuneen Koljolan (Joutsjärven) kylässä. Koljolan Lemettilän torpan emäntä. Marketta kuoli 53 v. ikäisenä torpparin leskenä 17.3.1764 Koljolassa. Lapset: - Anna Eerikintytär, s. 30.7.1740 Koljola - Valpuri Eerikintytär, s. 22.5.1742 Koljola, k. 3.7.1742 Koljola - Henrik Eerikinpoika Lemetti, s. 18.6.1743 Koljola - Matti Eerikinpoika Lemetti, s. 27.12.1744 Koljola. Tauluun 1.13. - Helka Eerikintytär, s. 9.5.1746 Koljola, k. 19.6.1748 Koljola - Sofia Eerikintytär, s. 1747 Koljola - Riitta Eerikintytär, s. 22.9.1749 Koljola - Valpuri Eerikintytär, s. 5.4.1752 Koljola Taulu 1.13 (V) Matti Eerikinpoika Lemetti (Matts Ericsson) Syntyi 27.12.1744 torpparin poikana Hartolan Joutsjärven Koljolan (Kolilan) Lemettilässä (nykyisin Pertunmaan puolella). Matin isä Eerik kuoli Matin ollessa n. 10 v. ikäinen ja äiti kuoli Matin ollessa n. 20 v. ikäinen. Matti työskenteli sitten torpparina kotitorpassaan Lemetissä. Matti avioitui ensimmäisen kerran v. 1770 Riitta Heikintyttären kanssa ja sai tämän kanssa pojan Heikin v. 1771. Riitta kuoli v. 1774 lapsivuoteeseen, joten Matti avioitui uudestaan v. 1775 Eeva Ristontyttären kanssa ja heille syntyi ensin tytär Marketta v. 1777 ja sitten poika Pekka 20.3.1779, mutta kävi niin että Matti kuoli jo 2 kk päästä poikansa syntymästä 34 v. ikäisenä 23.5.1779 Koljolassa. Riitta Heikintytär (Brita Henricsdotter) Syntyi v. 1747 tiettävästi torpparin tyttärenä Hartolan Kurikkamäessä. Riitta avioitui tai hänet naitettiin 23 v. ikäisenä 16.12.1770 Matti Eerikinpojan puolisoksi ja emännäksi Koljolan Lemettilän torppaan. Riitta kuoli jo 27 v. ikäisenä lapsivuoteeseen 9.8.1774 Koljolassa. Lapset: - Henrik Matinpoika Lemetti, s. 16.11.1771 Koljola. Puoliso 16.12.1797 Susanna Heikintytär, s. 7.6.1775 Hartola, Joutsa, Ruorasmäki, Kukko. 22 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 1.14 (V) Eeva Ristontytär (Eva Christersdotter) Syntyi 9.1.1752 torpparin tyttärenä Koljolassa. Isä taulussa 2.B.3. Eeva jäi jo varhain täysorvoksi, sillä hänen isänsä kuoli jo 7 kk Eevan syntymän jälkeen ja äitikin kuoli Eevan ollessa 3 v. ikäinen. Näin Eeva eli lapsuuttaan sukulaistensa hoivissa. Avioituessaan v. 1775 Koljolan torppaan leskimies Matti Eerikinpojan kanssa, niin vihkitiedoissa Eeva mainittiin piiaksi Koljolasta. Rippikirjoissa Eevan synt.vuodeksi mainittiin v. 1753. Koljolan Lemetin torpan emäntä. Eeva kuoli tiettävästi 56 v. ikäisenä 1.7.1808 punakuumeeseen Koljolassa (toisen tiedon mukaan 21.7.1808 lavantautiin), rippikirjassa Eevan kuolinajaksi oli merkitty v. 1809. Lapset: - Marketta Matintytär, s. v. 1777 Koljola - Pekka Matinpoika, s. 20.3.1779 Koljola. Tauluun 1.15. Taulu 1.15 (IV) Pekka Matinpoika Seppälä (Petter Mattssn) Syntyi 20.3.1779 torpparin poikana Joutsjärven Koljolan (Kolilan) Lemetin torpassa. Pekka oli vain 2 kk ikäinen kun hänen isänsä kuoli. Vartuttuaan Pekka työskenteli torpparina kotitorpassaan Lemetissä. Pekka avioitui v. 1800 ja muutti perheineen v. 1809 torppariksi Hartolan Yölinnun Seppälään, eli Suomen sodan v. 1808 -1809 lopulla. Pekan elinaikana koettiin sotia ja nälänhätää, sotia olivat Kustaa III:n sota v. 1788 -1790 Venäjää vastaan ja sitten vielä Suomen sota v. 1808 1809, jolloin Suomi liitettiin Venäjään, sen Suurruhtinaskunnaksi (Suomen suurruhtinaanmaa). Pahimmat kato- ja nälkävuodet johtuivat maailmalla tapahtuneista tulivuoren purkauksista; v. 1783 -1784 tapahtui Islannnissa Grimsvötnin tulivuorella raju purkaus, joka repi maahan parikymmentä kilometriä pitkän railon, josta purkautui valtava määrä laavaa. Se aiheutti koko pohjoisen pallonpuoliskon ilmaston huononemisen ja surkeita satoja (vrt. saman tulivuoren purkautuminen 22.5.2011). Sitten tuli v. 1816 paha nälkävuosi, koska kesä v. 1816 oli ”kesä, jota ei tullut koskaan”. Syynä tähän oli 5 -15.4.1815 Indonesian Sumbawalan saarella purkautunut Tambora (Mount Tambora) tulivuori, joka syöksi taivaalle niin paljon tuhkaa että se kiertyi ympäri maapallon ja aiheutti sen että aurinkoa ei nähty pitkään aikaan, joten seuraava kesä v. 1816 oli tavattoman kylmä ja keskellä kesää satoi lunta jopa Italiassa asti. Tätä seurasi v. 1834 -1836 katovuodet ja nälänhätä sekä erityisesti Hartolassa pahana riehunut ruttoepidemia, joka alkoi v. 1835 joulukuussa ja elokuun 1836 loppuun mennessä Hartolassa haudattiin 589 nälänhädän uuvuttamaa ruttoon tai muihin kulkutauteihin menehtynyttä henkilöä. Ruttoa esiintyi lievemmässä muodossa vielä v. 1837 kesään asti, viite; s. 75 -81 KERTOMUKSIA Hartolan entisyydestä, Pitäjänkokousten pöytäkirjatietoja, Otto Kolehmainen 1917. Pekan osalta löytyi muuttomerkintä v. 1837 lampuodiksi Kalhon kartanon Hoskolan tilalle, vaikka Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yölinnussa kuoli torppari Pekka Matinpoika Seppälä (Pett. Mattss. Seppälä) 61 v. ikäisenä korkeaan kuumeeseen 6.3.1837 ja haudattiin 19.3.1837. Ehkä Pekan kuolemassa oli osasyynä juuri kato- ja nälkävuosien 1834 -1836 heikentämä kunto ja tätä myöden kulkutauti ja korkea kuume koituivat kohtaloksi, koska lääkitystä oli hyvin huono saada tuohon aikaan. Taulu 1.16 (IV) Maria Yrjöntytär (Maria Georgsdotter) Syntyi 20.9.1779 torpparin tyttärenä Vedenpään Yrjölässä. Isä taulussa 5.11. Maria avioitui tai hänet naitettiin 21 v. ikäisenä 19.12.1800 emännäksi Koljolan Lemettilän torppaan (Pienveden pohjoispuolella). Maria oli v. 1809 -1837 emäntänä Yölinnun Seppälän torpassa. Maria muutti miehensä Pekan kuoleman jälkeen v. 1837 Kalhon kartanon Hoskolan tilalle, josta sitten Kalhon Tyrynmäen torppaan, jossa hänen poikansa Aatami toimi torpparina. Maria kuoli 73 v. ikäisenä 21.2.1853 Kalholla. Lapset: - Yrjö Pekanpoika, s. 18.9.1803 Koljola 23 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Aatami Pekanpoika, s. 14.12.1807 Koljola, k. 22.4.1864 Hartola kk. Puoliso 13.12.1854 Maria Arvintytär Knapp, s. 20.6.1821 Hartola, Kalho, k. 27.2.1894 Hartola, Pohjola. Aatamin ja Marian tyttären pojan poika oli Torsti Heinonen, s. 1926, k. 2004 Sysmä, joka avioitui v. 1948 kirjoittajan isän puolen sukuun kuuluvan Elma Tammisen (s. 1926, k. 2001) kanssa ja he pitivät Lehtimäen tilaa Sysmän Karilanmaan Haukkasuolla, lähellä Nikkaroista. Torstin ja Elman poika Pauli Heinonen asuu Hartolan Vastamäessä Anttilan naapurissa. Elman veli Vilho Tamminen (s. 1924, k. 2002) avioitui v. 1948 Toini Laineen kanssa. Toini Tammisen, os. Laine veljen tytär Eeva avioitui Jyrki Nurmisen kanssa, kts. jälkipolvitaulu 2.1.1.1. Anna Pekantytär, s. v. 1812 Hartola, Yölintu Pekka Pekanpoika, s. 17.5.1814 Hartola, Yölintu. Tauluun 1.17. Antti Pekanpoika, s. 30.10.1817 Hartola, Yölintu Maria Pekantytär, s. 19.6.1823 Hartola, Yölintu, k. v. 1836 Hartola, Yölintu Taulu 1.17 (III) Pekka Pekanpoika (Petter Pettersson) Syntyi 17.5.1814 torpparin poikana Hartolan Yölinnun Seppälässä, jossa hän myös vietti elämänsä varhaisimmat vaiheensa. Hartolan rippikirjoissa Pekan synt.aikana oli aluksi v. 1813 ja n. v. 1846 jälkeen rippikirjoihin Pekan synt.vuodeksi ilmaantui v. 1816. Hartolan syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Pekan oikea synt.aika on 17.5.1814. Lastenkirjassa v. 1819 -1833 Pekan mainittiin muuttaneen Kalholle, jonne Pekan vanhemmat (ainakin äiti) muuttivat v. 1837. Seuraavaksi Pekka mainittiin renkinä Vastamäen Iso-Niilon Horppilassa, josta Pekka siirtyi rengiksi Vähä-Sauvuoren Väärän tilalle, josta v. 1845 Sauvuoren luutnantin puustelliin, josta edelleen v. 1846 Vastamäen Vähä-Niilon Anttilaan. Avioituessaan v. 1847 hänet oli merkitty rengiksi Hartolan Vastamäestä, jossa myös Pekan tuleva puoliso Maria työskenteli tuolloin piikana. Vastamäen Anttilassa asui v. 1847 Eeva Antintytär (taulu 22.12), joka oli tuolloin 14 v. ikäinen, ja jonka sukujuuret ovat nimenomaan Vastamäen Anttilasta. Eeva Antintyttären tyttären tytär Anna Vesanen avioitui v. 1920 Pekka Pekanpojan tyttären pojan Vilho Nurmisen kanssa. Näin nämä kirjoittajan isovanhempien isovanhemmat asuivat yhtä aikaa v. 1846 -1848 samalla tilalla Vastamäen Anttilassa. Seuraavaksi Pekka Pekanpoika mainittiin v. 1849 -1850 torpparin yhtiömiehenä Vehkalahden Rammossa (Rambo), sitten itselliseksi v. 1850 -1852 Ruokojärven kaupunginpalvelijan tilalla (Statstienare = Honkapää), joka kuului Kalhon kylälle, vaikka sijaitsi Kumun kylän alueella. Tämän jälkeen Pekka mainittiin uudelleen v. 1852 -1854 itselliseksi Vehkalahden Rammossa. Kierros jatkui, kun Pekka palasi takaisin Ruokojärvelle, sen Junkkarin tilalle muonarengiksi v. 1854 -1857 ajaksi (Kalho n:o 2, Kumu läslag, Ruokojärvi Junkkari hemman). Pekka työskenteli sitten v. 1857 1862 muonarenkinä Riihiniemen Klemetin torpassa ja v. 1862-1865 hän oli muonarenkinä Riihiniemen Rippolan torpassa, kunnes taas v. 1865 hän palasi muonarengiksi Klemetin torppaan. Sitten v. 1868 Pekka siirtyi muonarengiksi Vastamäkeen Koskipään Lautsillan torppaan, jossa hänet mainittiin myös itselliseksi. Lautsilta sijaitsee Riihiniemen ja Yölinnun välissä. Pekan ja hänen perheensä joutuivat kokemaan köyhyyttä ja kurjuutta. Erityisesti v. 1868 oli Pekan elämässä varmaan kaikkein kauhein vuosi, sillä tuolloin oli paha katovuosi ja koettiin todellista nälänhätää, jouduttiin turvautumaan mm. pettuleipään, mutta Pekan perheen pelastuksena oli varmaan Jääsjärvestä pyydystetty kala, jonka avulla selviydyttiin kaikkein vaikeimpien vaiheiden läpi. Vaimonsa kuoltua v. 1876 Pekka muutti Lautsillasta leskenä (yhdessä tyttäriensä Freedrikan ja Annan kanssa) v. 1878 muonarengiksi ja itselliseksi Niinimäen Vähä-Niinimäen torppaan. Niinimäki sijaitsee Lautsillan naapurissa, sen länsipuolella Yölinnun suuntaan. Pekka muutti v. 1880 Niinimäestä Riihiniemen Lahdentaustaan, jota isännöi seppä Kustaa Juhonpoika Grönfelt. Lahdentaustasta Pekka palasi v. 1883 takaisin Niinimäkeen, josta hän muutti v. 1886 alussa Vehkalahden Pietilän torppaan, jossa Pekka sitten pian kuolikin vajaan 72 v. ikäisenä 31.3.1886. Taulu 1.18 (III) Anna Maria Yrjöntytär (Anna Maja Jöransdotter) Syntyi 9.3.1823 Vehkalahden Ruokojärven Junkkarissa. Ilmeinen isä taulussa 6.D.9. Maria syntyi itse asiassa äitinsä talollisen tytär Maria Mikontyttären au-lapsena Ruokojärvellä, joka sijaitsee Selänkylän ja Koitin (Vehkalahden) välimaastossa. Hartolan syntyneitten ja kastettujen kirjassa Marian etunimi oli ruotsinnettuna muodossa Anna Maja, kun taas lastenkirjassa hänen 24 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa etunimenään oli Maria. Marian isä oli tiettävästi Yrjö Simonpoika, jonka kanssa Maria Mikontytär avioitui v. 1825 ja näin Marian patronyyminä oli siis Yrjöntytär, eikä matronyymi Mariantytär. Toki tiettyä epävarmuutta on siitä, oliko Yrjö Simonpoika todella Marian isä, mutta äiti oli ainakin Maria Mikontytär !. Maria Yrjöntytär vietti suurimman osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Selänkylän Heistulassa, josta hän siirtyi v. 1840 tienoilla Vehkalahden Mannilan torppaan, jossa hänet mainittiin piiaksi (s. 617 RK1830-1842 k. 186), ja jossa Marian kerrottiin päässeen ripille v. 1842. Kyseisessä rippikirjassa Marian synt.ajaksi mainittiin 9.3.1823. Seuraavaksi Maria mainittiin piikana Lautniemen Tuomalan torpassa v. 1845-1846. Lautniemi sijaitsee nykyisin Pertunmaan puolella, Lautjärven pohjoispuolella. Nykyään Lautniemi tunnetaan Laukkalan kylänä, jossa Tuomaalan tila sijaitsee Lautjärven pohjoisrannalla olevassa niemessä. Maria siirtyi Lautniemestä v. 1846 piiaksi Vastamäen Vähä-Niilon Anttilaan. Avioituessaan 6.11.1847 Pekka Pekanpojan puolisoksi Maria oli merkitty piiaksi Hartolan Vastamäestä ja vihkitiedoissa hänen nimensä oli muodossa Maria Yrjöntytär (Maria Jörensdotter). Marian nimi esiintyi Hartolan kirkonkirjoissa monessa muodossa; Anna Maja ja Anna Maria Jörensdotter, Anna Jöransdotter, Maria Jöransdotter sekä viimeisenä muotona Maria Georgsdotter. Maria Yrjöntytär kuoli 53 v. ikäisenä 3.4.1876 Vastamäessä, Koskipään Lautsillan torpassa. Lapset: - Saara Pekantytär, s. 7.4.1850 Hartola, Ruokojärvi, Honkapää, k. 19.2.1855 Hartola, Kalho, Ruokojärvi, syy: pistos (stygn) - Riikka Pekantytär, s. 26.9.1853 Hartola, Vehkalahti. Tauluun 1.20. - Anna Pekantytär, s. 10.9.1863 Hartola, Riihiniemi. Anna mainittiin isänsä Pekan kanssa v. 1878 -1879 Hartolan Niinimäen Vähä-Niinimäen torpassa, josta Anna muutti v. 1879 piiaksi Ulmalan Hovin torppaan (Pertunmaan puolelle), josta edelleen v. 1880 piiaksi Pohjolan kylän Blommilan tilalle. Anna oli sitten piikana Lautniemessä, Pohjolan Seppälässä, Ruskealassa sekä Lepsalassa, jossa hän avioitui rengin Juho Juhonpoika Tillasen (s. 1864) kanssa 2.11.1884 ja muuttivat Kalhon Ruokojärvelle. Anna synnytti Ruokojärvellä asuessaan 3 lasta; Miina Lyydia (s. 12.12.1885), Johan Fabian (s. 13.5.1888) ja Sulo (s. 26.9.1891, kuoli 5.11.1891). Ruokojärveltä Anna ja Juho muuttivat 7.11.1891 (mtk:lla 80) Sysmään, jossa Juho oli merkitty mäkitupalaiseksi Onkiniemen Ranta nimisessä torpassa. Täältä he muuttivat 21.5.1898 Heinolan maaseurakuntaan, jossa Juho oli merkitty torppariksi Paason Nikkarinmäessä, puolisonsa Annan ja e.m. lasten Miina Lyydian, Johan Fabian sekä Nestorin (s. 1.1.1894 Sysmä) kanssa. Taulu 1.19 N.N. Riikan (Freedrikan) kumppania, tai kumppaneita ei varmuudella tiedetä, sillä näitä ei ole löydetty mistään asiakirjoista. Mahdollisesti Freedrikan lapsilla oli eri isät, jotka päättelyjen ja arvausten sekä osin perimätietojen perusteella voisivat olla: Taulu 1.19.A Otto Vilhelm Mikonpoika Merinen, s. 14.10.1855 Sysmä, Hirvikumu, Niemelä. Josefiina Merisen mahdollinen isä. Taulu 1.19.B Anton Heikinpoika, s. 10.2.1857 Hartola, Koskipää, Niinimäki, torpparina Niinimäessä, Anton Nurmisen mahdollinen isä (?). Taulu 1.19.C Aukusti Heikinpoika Jokinen, s. 22.8.1842 Hartola, Vilho Nurmisen ilmeinen isä. Taulu 11.11. Taulu 1.20 (II) Riikka tai Freedrika Pekantytär (Fredrika Pettersdotter) Syntyi 26.9.1853 itsellisen tyttärenä Hartolan Vehkalahden Rammossa (Rambo). Kastetilaisuudessa 2.10.1853 kummeina olivat torppari Taneli Aataminpoika (Daniel Adamsson) ja tämän vaimo Leena Matintytär (Lena Mattsdotter) Vehkalahdelta. Kastoi: pastori Lagerstam. Riikan patronyyminä esiintyi kirkonkirjoissa myös Pietarintytär. Riikan syntymävuoden 1853 kesällä/ syksyllä Hartolassa riehui pahoja kulkutauteja, erityisesti punatautia, jolta Riikka ilmeisesti välttyi. 25 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Riikan syntymäajankohdan vaiheilta löytyy pari lehtikirjoitusta, joissa kuvataan kulkutautitilannetta Hartolassa; Suometar lehdessä n:o 36 oli 9.9.1853 seuraavanlainen ilmoitus (lyhennettynä): Kotimaalta. Kulkutauteja. Mikkelin läänissä on punatauti Joutsan kappelissa ja Hartolan pitäjässä kulkemassa, jossa yhteensä oli elokuun keskipaikoille saakka kuollut 84 henkeä, enin lapsia. Suometar lehdessä n:o 40 oli 7.10.1853 vastaavanlainen ilmoitus: Kulkutauteja. S. Y. S:mat kertowat wiime syyskuun loppupuoleen saakka Hartolan pitäjässä kuolleen 217 henkeä punatautiin. suuremmaksi osaksi lapsia, samoin Joutsan kappelissa 52 ja Sysmässä 38. Riikka vietti lapsuuttaan ja nuoruuttaan Vehkalahden, Ruokojärven ja ja Riihiniemen kylässä. Riikka oli n. 6 v ikäinen, kun auringossa sattui 28.8.1859 vuosituhannen suurin koronan massapurkaus, joka aiheutti valtaisat revontulet taivaalle ja ihmiset uskoivat kaupunkien olevan tulessa. Jopa Italiassa asti näkyi valtaisat revontulimyrskyt. Jos vastaavanlainen auringon purkaus tapahtuisi tänään, niin matkapuhelimet mykistyisivät verkon kaaduttua, samoin koko Euroopassa sähkönjakelu katkeaisi ja syntyisi kaaos. Riikka muutti perheensä mukana Riihiniemen Klemetistä v. 1868 Vastamäkeen Koskipään Lautsillan torppaan, jolloin hän oli 15 v. ikäinen. Tuolloin v. 1868 Riikka joutui kokemaan pahan kato-, nälkä ja kulkutautivuoden 1868, jolloin Hartolassakin kuoli sadoittain ihmisiä nälkään. Itse asiassa kato- ja nälkävuosia oli useampia, samoin kuin n. 170 v. aiemmin ja vielä hirveämmän nälkäkatastrofijakson v. 1695 -1697 aikana. Jo talvi 1866 -1867 oli poikkeuksellisen ankara. Vielä toukokuun puolivälin jälkeenkin ajeltiin järvien jäällä hevosella. Elukoilta rupesi ruoka loppumaan ja niitä oli pakko teurastamalla vähentää. Keväällä 1867 kylvöt päästiin tekemään vasta hyvin paljon myöhästyneinä. Sitten jo syyskuun 3. päivän vastaisena yönä tuli ankara halla ja hallaöitä oli useampia peräkkäin. Kovin lyhyeksi jääneen kesän aikana eivät viljat ennättäneet ollenkaan tuleentua ja sato tuhoutui kutakuinkin täydellisesti. Seuraava talvi oli hirveä. Pettuleipään ja monenlaiseen hätäravintoon oli yritettävä turvautua. Nälän kintereillä tulivat kulkutaudit. Kerjäläisiä kulki laumoittain talosta taloon. Tuhansittain ihmisiä kuoli nälkään ja erilaisiin kulkutauteihin. Hallitus teki parhaansa hätää lievittääkseen. Venäjältä tuotiin viljaa, mutta silloisten kulkuneuvojen aikana kesti kauan, ennen kuin se oli perillä siellä, missä sitä kipeimmin tarvittiin. Vuoden 1868 kevät oli erittäin kylmä ja myöhäinen. Juhannuksen aikaan kylvettiin ohraa räntäsateessa, karvahattu korvilla. Syyskesäkin oli kylmä; ohra ei kerinnyt valmistua, joten edessä oli nälkätalvi. Tuolloin puhuttiin jalanpäällystaudista, jollaiseksi kansa sanoi nälkäkuolemaa siksi, että nälkään kuoleva jaksoi yleensä olla jalkojensa päällä ja kävellä viimeiseen asti. Seuraava kevät oli erittäin aikainen ja lämmin. Helmikuun lopulla koivuun alkoi tulla lehdet. Näytti siltä, että oli tulossa erinomainen kesä. Mutta kesästä tuli kylmä. Elokuussa satoi lunta ja pakasti. Tätä seurasi uusi nälkätalvi. Lehmät laskettiin peltoon syömään puolivalmista ohraa, mitä nyt lumen alta vähän saivat. Lehmät sairastuivat, niille tuli vettä nahan alle ja suuri määrä lehmiä kuoli. Tätä tautia sanottiin kohoksi, kun nahka siinä kohoili. Asiaa pahensi se, että metsän riistakin oli harvinaisen vähissä, johtuen huonoista ilmoista. Hätää pahensi vielä se, että hyvien vuosien viljat oli ehditty keittää viinaksi. Suomen rannikolla oli kyllä viljalaivoja varttumassa, mutta kun ihmisillä ei ollut rahaa ostaa, niin viljalaivat lähtivät pois. Riikka kuitenkin selvisi noista hirvittävistä katovuosista. Hän pääsi ripille heti katovuosien jälkeen v. 1870 asuessaan Vastamäen Lautsillassa. Katovuosien ajoista (1867 -1868) on säilynyt joitain Riikan aikalaisten muisteloita, mm. Sauvuoren Hollon torpasta lähtöisin oleva vanha Ville oli kuvannut 1900-luvun alussa nälkävuosien oloja ja elämää kertoen kuinka kansaa kuoli riittämättömän ravinnon ja kulkutautien vuoksi ja kuinka jonain sunnuntaina oli kymmenittäin vainajia haudattu Hartolan hautausmaahan. Puutetta oli nälkävuosienkin jälkeen pitkään, mm. vanha Hollon Ville oli huvittanut lapsia kertomalla miten vanhat ihmiset alkoivat ”pilaantumaan” suolan puutteesta, kun suolasta oli ollut pitkän aikaa puutetta ja kun suola oli tuolloin lähes ainoa tapa säilöä elintarvikkeita. Samoin Ville oli kertonut eräästä ihmeestä; ”ompeloimakoneesta”, jollainen oli ostettu kartanon rouvalle ja alustalaiset kävivät sitä ihmettä katsomassa, kun moista vehjettä ei kellään muulla ollut. Työväen ja torppareiden oloista kartanossa (Koskipää) Ville kertoi miten kartanon karjapiiat olivat keittäneet lehmille turnipseja, ja kun työmiehet kulkivat siitä ohi, niin joku miehistä ei voinut vastustaa kiusausta, vaan sieppasi 26 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa padasta kuuman turnipsin aikoen tilaisuuden tullen syödä sen. Pahaksi onneksi sattui kartanon pehtoori tulemaan paikalle. Hädissään mies pisti kuuman turnipsin poveensa, mutta pehtoori oli jo huomannut asian ja vaati antamaan turnipsin pois. Sellaista se oli siihen aikaan, että lehmille syötettävä turnipsikin olisi ollut herkkua, jos vain sitä olisi saanut, viite; kirja s. 96 -99 Mennyt aika, Elina Markkulan runoja ja tarinoita. Riikka muutti pois kotoaan Vastamäen Lautsillasta 18 v. ikäisenä saadessaan töitä v. 1871 ensin Kalholta, jossa hänet mainittiin piiaksi Kalho n:o 3 Vierun torpassa. Täältä hän muutti vielä saman v. 1871 aikana Pohjolan kylään, jossa hän työskenteli piikana Pohjola n:o 1 Elomäen lampuotitilalla v. 1873 asti. Seuraavaksi Riikka työskenteli piikana Pohjola n:o 1 Koiravuoren lampuotitilalla v. 1873 -1875. Tämän jälkeen Riikka palasi v. 1875 takaisin Vastamäkeen Koskipään Lautsillan torppaan, jossa hänen vanhempansa edelleen asuivat. Kun Riikan äiti Maria kuoli v. 1876, niin Riikka muutti v. 1876 piiaksi Koskipään Niinimäen torppaan, jossa hän asui 2 vuoden ajan v. 1878 asti. Seuraavaksi Riikka työskenteli piikana Yölinnun Peltolan torpassa v. 1878 -1879 ja muutti v. 1879 Yölinnun naapuriin Niinimäkeen, Vähä-Niinimäen torppaan, jossa isänsä leskimies Pekka Pekanpoika työskenteli muonarenkinä, asuen yhdessä nuorimman tyttärensä Anna Pekantyttären kanssa, siis Riikan nuoremman siskon kanssa. Tuolloin v. 1879 Riikka synnytti Niinimäessä ensimmäisen au-lapsensa Josefiinan, jonka vuoksi häntä ripitettiin salavuoteudesta. Pienen vauvan hoidon ohella Riikka hoiti myös iäkästä isäänsä Pekkaa. Riikka synnytti toisen au-lapsensa Antonin v. 1883 myös Niinimäessä asuessaan. Vuodet 1886 1887 Riikka Pekantytär työskenteli piikana Vehkalahden Pietilässä, hoitaen samalla jo heikossa kunnossa olevaa isäänsä, joka kuoli 13.3.1886 Pietilässä. Seuraavaksi Riikka asui kestinä Vehkalahden myllyllä (qvarn) v. 1887 -1888. Vuonna 1888 Riikka muutti uudestaan Kalholle, jossa hän asui kestinä v. 1888 -1891 Anttilassa ja v. 1891 -1892 Peltolan torpassa, jossa oli isäntänä Aukusti Heikinpoika, jonka vaimo Eeva Maria oli kuollut v. 1889. Seuraavaksi Riikka muutti v. 1892 lopulla Kalhon (Kalho n:o 6) Kolun torppaan, jossa hänet mainittiin v. 1893 -1897 edelleen kestiksi. Kolun torpassa tai sen yhteydessä asuessaan Riikka synnytti v. 1893 pojan, joka sai sitten nimen Vilho. Freedrika muutti v. 1897 Kalhon (Kalho n:o 6) Pinteälään, jossa hänet mainittiin loiseksi. Riikka työskenteli sitten myös Kalhon kartanon palveluksessa. Riikka mainittiin edelleen loiseksi Kalhon Pinteälässä v. 1900 -1911. Riikka muutti v. 1911 tyttärensä Josefiinan perheen talouteen Pohjolan kartanon Aholan torppaan, josta hän siirtyi v. 1914 Pohjolan Lepistöön, jota hänen tyttärensä Josefiinan perhe viljeli. Vuonna 1916 Riikka muutti tyttärensä perheen mukana takaisin Kalholle, kartanon muonamiesten torppaan. Riikka synnytti kaikkiaan 5 avioliiton ulkopuolista au-lasta, jonka vuoksi häntä myös ripitettiin viidesti salavuoteudesta. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan muonamiehen anoppi, naimaton Fredrika (Riikka) Pekantytär kuoli 62 v. ikäisenä munuaistautiin 17.3.1916 Kalhon kartanolla ja haudattiin 26.3.1916 Hartolassa. Lapset: - Josefiina Riikantytär Merinen, s. 20.1.1879 Hartola, Koskipää, Niinimäki. Kts. jälkipolvitaulu 1. - Anton Riikanpoika Nurminen, s. 2.7.1883 Hartola, Koskipää, Niinimäki. Kts. jälkipolvitaulu 2. - Johannes Fabian Riikanpoika, s. 5.10.1886 Hartola, Vehkalahti, k. 3.3.1887 Vehkalahti - Juho Kustaa Riikanpoika, s. 21.10.1888 Hartola, Kalho, k. 2.2.1898 Kalho - Vilho Riikanpoika Nurminen, s. 2.7.1893 Hartola, Kalho, Kolu. Tauluun 1.21. Taulu 1.21 (I)Vilho Riikanpoika Nurminen Syntyi 2.7.1893 äitinsä Riikan (tai Freedrika) Pekantyttären äpärälapsena eli au-lapsena Hartolan Kalholla Kolun torpassa, jossa Vilhon äiti mainittiin tuolloin loiseksi. Kastetilaisuus oli 9.7.1893 Kalholla ja kummeina olivat torppari Mikko Aataminpoika ja rengin vaimo Kaisa Aatamintytär, kastoi; kappalainen Maximiliam Kristian Tavast. Villen isän nimeä ei löydy mistään asiakirjoista, mutta voitaneen päätellä että hänen isänsä löytyisi Kalholta. Suvun piirissä periytyneenä tietona on kerrottu että Vilho ja Murakan Peltolan talon isännän Reino Peltolan isä (Vihtori tai Viktor Peltola, s. 6.11.1876 Hartola, k. 31.1.1961 Hartola) 27 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa olisivat olleet velipuolia, eli Vilhon isä olisi siten Aukusti Heikinpoika Jokinen, s. 22.8.1842 Hartola, Kalho, Urajärvi. On myös kerrottu että hän olisi ollut ”tumma komea mies”. Hartolan rippikirjojen mukaan Kalhon Peltolan torpassa oli isäntänä Aukusti Heikinpoika yhdessä vaimonsa Eeva Maria Nummelin’in (s. 1840, k. 1889) kanssa ja kun tiedetään että Villen äiti Freedrika (tai Erika) työskenteli v. 1891 -1892 Peltolan torpassa piikana, niin mitä ilmeisimmin tämä perimätieto pitääkin paikkansa, eli torpan isännällä Augusti Heikinpojalla oli ollut suhde torpan piikaan ja tämän suhteen seurauksena syntyi Freedrikalle poika Vilho (Ville). Vilho vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kalholla. Aikuistuttuaan Vilho työskenteli Pohjolan kartanon palveluksessa. Vilho avioitui Anna Vesasen kanssa 3.5.1920 Hartolassa ja he muuttivat aluksi lyhyeksi aikaa Sysmään (?), josta sitten Heinolaan, josta Vilhon ja Annan perhe palasi takaisin Hartolaan 14.12.1920 (Heinolan pitäjästä, jossa lähtömerkintä pvm. 11.10.1920). Vilho työskenteli sitten Kalhon kartanon palveluksessa. Vuonna 1923 Vilhon ja Annan perhe muutti Pohjolan kylään, jossa Vilho oli aluksi Pohjolan kartanon palveluksessa, asuen perheineen kartanon muonamiesten torpassa Harjulassa. Vilho teki paljon hevosen kanssa töitä Pohjolan kartanossa, tiedetään hänen mm. kyydinneen kartanon vieraita Lahden ja Hartolan välillä. Vilho osti Pohjolan kartanolta maapaikan ja rakensi perheelleen talon, joka sai nimen Niittylä, Pohjolan kartanon itäpuolella, jonne Vilho ja Anna muuttivat tiettävästi v. 1929, jota tilaa he sittemmin viljelivät. Vilhon ja Annan avioeron v. 1946 jälkeen Vilho toimi palstatilallisena Kiven pientilalla, Pohjolan kylässä n. 0,5 km Niittylästä Aaltosen kaupalle päin, nykyisen Likosuontien varrella. Vilho solmi uuden avioliiton 21.11.1948 Anna Sofia Kallentytär Hokan kanssa, os. Kovalainen, s. 21.3.1899 Oulu. Vilho työskenteli myös metsurina. Vilho (Ville) Nurminen kuoli 88 v. ikäisenä v. 1981 Hartolassa ja haudattiin v. 1981 Hartolassa. Taulu 1.22 (I) Anna Vesanen, ent. Nurminen, os. Vesanen Syntyi 13.11.1897 Hartolan Riihiniemen Klemetissä. Äiti taulussa 22.14. Anna syntyi äitinsä Eeva-Marian äpäränä eli au-lapsena ja Annan kastetilaisuus oli 16.11.1897 Riihiniemessä, jossa kummeina toimivat torppari Kalle Aukustinpoika ja rengin vaimo Eeva Markuntytär, kastoi kappalainen Maximiliam Kristian Tavast. Hartolan rippikirjoissa Annan syntymäajaksi oli merkitty pvm. 15.11.1897. Annan isän nimeä ei pystytty ”täydellä varmuudella” selvittämään. Annan äiti Eeva Maria työskenteli ennen Annan syntymää v. 1897 alkupuolelta alkaen Riihiniemen Klemetissä, jossa työskenteli renkinä Adolf Pohjola (taulu 22.13.C), joka sittemmin paljastui Annan todennäköiseksi isäksi (tätä tukee perimätieto Oksasen suvussa). Anna asui 2 ensimmäistä ikävuottaan Riihiniemen Klemetissä, josta hän siirtyi v. 1899 äitinsä ja sisarustensa kanssa Vastamäen Mikkolaan. Vastamäen Mikkolasta tuli muutto v. 1906 Sauvuoren Väärän (Ala-Väärän) rälssitilalle, josta v. 1907 takaisin Vastamäen Mikkolaan. Anna synnytti 18 v. ikäisenä au-lapsen; Vilho pojan v. 1916 asuessaan ja työskennellessään piikana Vastamäen Mikkolassa. Ennen avioitumistaan v. 1920 Anna työskenteli Hartolan henkikirjojen mukaan piikana Pohjola n:o 4 Ruusulassa ja Kalhon Nääsissä, eli Anna ja Vilho ilmeisesti tutustuivat Pohjolassa. Anna avioitui 3.5.1920 Vilho Nurmisen kanssa ja heidän yhteiset alkutaipaleensa selviävät Vilhon taulusta. Anna hoiti v. 1929 alkaen Hartolan Pohjolan kylässä Niittylän tilan emännyyttä, karjan ja taloudenpidon. Niittylässä oli muistitiedon mukaan 4 lehmää, 1 hevonen, 2 -3 lammasta, sekä 1 porsas tai sika ja kanoja. Anna hoiti Pohjolan kylässä asuessaan myös iäkästä äitiään Eeva-Maria tämän kuolemaan v. 1926 asti. Annan ja Villen (Vilhon) avioliitto purkautui 29.5.1946. Sittemmin Anna asui Niittylän tilaa vastapäätä poikansa Onnin rakentamassa Viertolan omakotitalossa. Viimeiset elinvuotensa Anna asui Asikkalan kirkolla tyttärensä Toinin ja tämän miehen Pauli Tammisen perheessä Kauniston yläkerrassa. Anna kuoli 67 v. ikäisenä v. 1965 Kaunistossa (Vääksyn sairaalassa) ja haudattiin v. 1965 Hartolaan. Annan au-lapsi: Vilho Vesanen. Vilhon ja Annan yhteiset lapset: - Edit Nurminen - Väinö Olavi Nurminen - Lauri Nurminen - Toini Esteri Nurminen - Onni Kalervo Nurminen 28 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Maija Sinikka Nurminen Esko Antero Nurminen Saimi Annikki Nurminen Eine Inkeri Nurminen Taulu 2 Pertunmaan Joutsjärven Koljosen sukuhaara Koljosen tila entisen Suur-Sysmän alueella ja sitten v. 1784 alkaen Hartolan sekä v. 1926 lähtien Pertunmaan Joutsjärvellä oli maakirjan mukaan Joutsjärvi (Koljola/ Kolila) tila n:o 2. Taulu 2.A Lasse Lassenpoika Koljosen sukuhaara Taulu 2.A.1 (XI) Lasse Lassenpoika Koljonen (Lasse Larsson) Syntyi n. v. 1564 talollisen poikana Suur-Sysmän Hartolan Joutsjärvellä. Isä taulussa 1.1. Lasse mainittiin talollisena ja isäntänä Sysmän maakirjan mukaan v. 1585 -1612, 1615, 1618 1622 Hartolan (nykyisen Pertunmaan) Joutsjärvellä. Lasse sai ilmeisesti v. 1585 haltuunsa autiona ja viljelemättömänä olleen 1/24 koukun "kylmän" tilan (kold jord), joka mainittiin vielä v. 1592 -1594 "kylmäksi" tilaksi ollen Lasse Laurinpojan hallussa. Lasse peri v. 1593 isältään Lauri Laurinpojalta 1/8 koukun ja 1 manttaalin sekä 2 jousen tilan, siis Sysmän Nuoramoisten neljänneskuntaan kuuluvan Joutsjärven kantatilan, joka mainittiin v. 1596 -1599 kestikievariksi, mitä se oli ollut jo Lassen isänkin aikana. Lasse isännöi v. 1601 alkaen Joutsjärvellä 2 tilaa, joista toinen oli mahdollisesti se tila, joka vielä v. 1594 mainittiin kylmäksi tilaksi ja jonka Lasse sai jaloilleen, eli ilmeisesti kunnosti talon ja saattoi sen viljelykuntoon. Nämä 2 tilaa mainittiin v. 1603 (viite; s. 77 SPH I-II); kantatila Nuoramoisten neljänneskunnassa oli edelleen 1/8 koukun tila sekä Koskipään neljänneskuntaan laskettu (entinen kylmä tila =asumaton) määriteltiin veroltaan 1/12 koukun tilaksi. Ilmeisesti toinen näistä sijaitsi nykyisessä Joutsjärven kylässä ja toinen Koljolassa (Kolilassa). Lasse Lassenpojalla oli hallussaan myös Pertunmaan kylässä eräs aiemmin autiona ja viljelemättömänä ollut 1/24 manttaalin tila (kold jord), jonka isännäksi Lasse mainittiin v. 1594 -1610. Vuonna 1610 tämä tila oli veroltaan 1 äyrin ja ¼ manttaalin tila. Lassen Nuoramoisten neljänneskuntaan määritelty Joutsjärven kantatila mainittiin v. 1603 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi ja seuraavana v. 1604 mainittiin että Lasse oli varaton ja siis kykenemätön (oförm) maksamaan verojaan tästä 1/8 koukun 1 manttaalin ja 1 jousen tilasta, eli tila oli pahasti köyhtynyt Nuijasodan (1596 -1597) sekä 1600-luvun alun katovuosien, erityisesti v. 1601 myötä. Sama oli tilanne 1/12 koukun tilalla, joka mainittiin myös v. 1603 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi. Samoin v. 1604 tämä nyt 1/24 koukun ja 1 manttaalin sekä 1 jousen tila mainittiin varattomaksi ja siis kykenemättömäksi (oförm) maksamaan verojaan. Lassen Joutsjärven kantatila mainittiin v. 1610 veroltaan 1½ äyrin ja 1/4 manttaalin tilaksi, kun taas entinen kylmä tila oli pienempi 1/4 äyrin ja 1/4 manttaalin tila. Joutsjärven 1½ äyrin ja 1/4 manttaalin kantatilalla (Koljonen) jatkoi Lassen jälkeen isännyyttä ilmeinen vävy Lasse Eerikinpoika ja toista pienempää ½ äyrin ja 1/4 manttaalin (Puharin) tilaa isännöi Lassen ilmeinen poika Sipi Lassenpoika. Lasse mainittiin vielä v. 1626 kymmenysveroluettelossa Joutsjärven kantatilalla kymmenysveron maksajana. Vuoden 1624 karja- ja kylvöluetteloiden mukaan Nuoramoisten neljänneskunnan Joutsjärven 2 talolla oli yhteensä 3 tammaa, 1 härkä, 5 lehmää, 3 vasikkaa, 1 vuohi (tai pukki), 8 lammasta, 2 sikaa ja kylvö 4 tynnyriä, viite; s. 699 ja 704 SPH I-II. Lasse kuoli v. 1626 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 2.A.2 (XI) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Sipi Lassenpoika Koljonen, s. n. v. 1588 Joutsjärvi. Talollinen Joutsjärven Koljosessa. Sipi sai haltuunsa perintönään isältään Pertunmaan kylästä veroltaan ½ ör ja ¼ m tilan, jonka 29 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa isännäksi hänet mainittiin maakirjoissa v. 1612. Sipi kuoli tiettävästi v. 1612 jälkeen Koljosessa. Valpuri Lassentytär, s. n. v. 1590 Joutsjärvi. Tauluun 5.2. Marketta Lassentytär, s. n. v. 1593 Joutsjärvi. Tauluun 2.A.4. Taulu 2.A.3 (X) Lauri Eerikinpoika Koljonen (Lars Ericsson) Syntyi n. v. 1590 todennäköisesti Ruorasmäessä. Ilmeinen isä taulussa 3.5. Tiettävästi talollisen poika Ruorasmäestä. Lauri tuli nähtävästi vävyksi Lasse Lassenpojan tilalle Joutsjärven Koljoseen, jossa hän maksoi vuorotellen tilan verot Lasse Lassenpojan sekä tämän pojan Sipi Lassenpojan kanssa. Lauri mainittiin Sysmän maakirjoissa v. 1614 ja 1617 sekä v. 1624 alkaen Joutsjärven Koljosen tilan maaverot maksavana isäntänä. Vuosien 1612 ja 1615 -1616 kymmenysluetteloissa Lauri mainittiin tilan kymmenysverot maksavana talollisena. Sysmän henkikirjoissa v. 1634 -1649 Lauri mainittiin Koljosen tilan isäntänä. Koljosen tila mainittiin v. 1624 veroltaan 1½ äyrin ja 1/3 manttaalin tilaksi. Koljosen tila oli v. 1630 veroltaan samansuuruinen kuin naapurinsa Puhari, eli 1 äyrin ja 1/3 manttaalin tila. Koljosen tilalla mainittiin v. 1634 henkikirjassa itsellisenä (husman) Eerik Eerikinpoika, ehkä Laurin veli. Karja- ja kylvöluettelon mukaan Koskipään neljänneskunnan Joutsjärven kahdella tilalla oli v. 1632 yhteensä 2 tammaa, 2 lehmää, 2 vasikkaa, 2 vuohta (tai pukkia) ja 2 lammasta sekä kylvö 4 tynnyriä, viite; s. 706 SPH I-II. Laurin taloutta koetteli äärimmilleen ensiksikin v. 1634 paha hallakesä ja sen aiheuttama kato, kuin myös 30-vuotinen sota, jota käytiin lähinnä v. 1618 -1648 Ruotsin toimesta Liivinmaalla, Puolassa sekä Saksassa ja tämä sodan seurauksena tiloja koetteli todella raskas verotus ja sotaväenotot. Tuo sota päättyi Westfalenin rauhaan, joka solmittiin Saksan Münsterissä 24.10.1648. Lauri Eerikinpoika kuoli v. 1649 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 2.A.4 (X) Marketta Lassentytär (Margeta Larsdotter) Syntyi n. v. 1593 tiettävästi talollisen tyttärenä Hartolan Joutsjärven Koljosessa. Marketta mainittiin Sysmän v. 1636 henkikirjassa etunimellä Lauri Eerikinpojan puolisona ja emäntänä Joutsjärven Koljosessa, muuten vain puolisona ilman nimeä (m.s.h) v. 1634 -1646, eli Marketta kuoli v. 1646 jälkeen Joutsjärvellä. Lapset: - Heikki Laurinpoika Koljonen, s. n. v. 1615 Joutsjärvi, mainittiin v. 1631 veroluettelossa Lauri Eerikinpojan poikana Joutsjärven Koljosessa. - Marketta Laurintytär, s. n. v. 1618 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Joutsjärvellä. - Kaarina Laurintytär, s. n. v. 1621 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1638 henkikirjassa Joutsjärvellä. - Simo Laurinpoika Koljonen, s. n. v. 1623 Joutsjärvi. Tauluun 2.A.5. Taulu 2.A.5 (IX) Simo Laurinpoika Koljonen (Simon Larsson) Syntyi n. v. 1623 talollisen poikana Joutsjärven Koljosessa. Lauri Eerikinpojalla mainittiin v. 1644 henkikirjassa poika ja tämän vaimo (ilman nimeä) Joutsjärven Koljosessa. Vuoden 1650 henkikirjassa Simo ja tämän vaimo Valpuri mainittiin jo nimellä. Joutsjärven Koljosen tilan isäntä v. 1650 -1682. Maakirjan (manttaalikirjan) mukaan Simo maksoi tilan verot jo v. 1645 alkaen, eli todennäköisesti hän toimi käytännössä tilan isäntänä jo v. 1645 alkaen. Koljosen tilalla mainittiin henkikirjoissa itsellisenä (husman) Nuutti Matinpoika vaimonsa Valpurin kanssa v. 1654 -1656 sekä Matti Hollo (Matz Hållå) v. 1653 -1663 ja tällä vaimo Maalin v. 1656 -1663. Koljosen tila, kuten myös naapuri Puhari, läänitettiin 14.9.1649 Narvan linnan päällikön Johan Månsson Ållongren'in rälssitilaksi, viite; s. 189 SPH I-II. Simo Laurinpoika kuoli v. 1682 jälkeen Joutsjärvellä. Taulu 2.A.6 (IX) Valpuri N.N. (Walborg N.N-dotter) Syntyi n. v. 1626 Hartolassa tai Joutsassa, ehkä Joutsjärven naapurikylässä Laitjärvellä (?). 30 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1644 miniäksi ja emännäksi Joutsjärven Koljosen tilalle. Valpuri mainittiin vielä v. 1676 henkikirjassa emäntänä Koljosessa, eli hän kuoli v. 1676 jälkeen. Lapset: - Eerik Simonpoika Koljonen, s. n. v. 1648 Joutsjärvi. Mainittiin Simo Laurinpojan pojaksi v. 1668 -1671 henkikirjoissa Joutsjärvellä. Eerikillä mainittiin v. 1671 henkikirjassa vaimo. - Lauri Simonpoika Koljonen, s. n. v. 1650 Joutsjärvi. Tauluun 2.A.7. - Jaakoppi Simonpoika Koljonen, s. n. v. 1653 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1678 henkikirjassa Simo Laurinpojan poikana Koljosessa. - Tuomas Simonpoika Koljonen, s. n. v. 1660 Joutsjärvi. Mainittiin v. 1687 -1694 henkikirjoissa Koljosessa. Tuomaksella mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa vaimo Maria. Taulu 2.A.7 (VIII) Lauri Simonpoika Koljonen (Lars Simonsson) Syntyi n. v. 1650 talollisen poikana Joutsjärven Koljosessa. Lauri mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1675 Joutsjärven Koljosen tilan isännän Simo Laurinpojan poikana, jolloin v. 1675 Laurilla oli jo vaimo. Lauri toimi sittemmin itsekin Koljosen tilan isäntä, henkikirjojen mukaan v. 1682 -1691-. Maakirjassa Lauri mainittiin vielä v. 1696 Koljosessa. Koljosen tila (kuten myös naapuri Puhari) määrättiin 12.5.1685 Kustaa Ållongren'in rälssiksi, mutta läänitys peruttiin v. 1691. Kustaan isä Juhana Ållongren oli saanut tilan läänityksenä jo v. 1649. Lauri kuoli v. 1691 jälkeen, ilmeisesti suurten nälkävuosien 1696 -1697 aikana Joutsjärvellä. Taulu 2.A.8 (VIII) Helka N.N. (Helga N.N-dotter) Syntyi n. v. 1651 Hartolassa. Helka avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1672 miniäksi ja emännäksi Joutsjärven Koljolaan. Helka mainittiin nimellä v. 1678 -1687 henkikirjoissa Koljosessa. Helka kuoli v. 1687 jälkeen, viimeistään v. 1689 -1690 Joutsjärvellä. Lapset: - Sipi Laurinpoika Koljonen, s. n. v. 1673 Joutsjärvi. Tauluun 2.A.9. - Inkeri Laurintytär, s. n. v. 1681 Joutsjärvi. Tauluun 2.B.2. Maria N.N. (Maria N.N-dotter) Lauri Simonpojan 2. puoliso. Maria mainittiin v. 1691 henkikirjassa Lauri Simonpojan vaimona ja emäntänä Koljosessa, sekä äitinä (äitipuolena) v. 1693 -1694 henkikirjoissa. Taulu 2.A.9 (VII) Sipi Laurinpoika Koljonen (Sigfrid Larsson) Syntyi n. v. 1673 talollisen poikana Joutsjärven Koljosessa. Sipi joutui jo varsin nuorena ottamaan vastuun Koljosen tilan isännyydestä, koska hänet mainittiin jo v. 1693 -1694 henkikirjoissa ylinnä, eli isäntänä Koljosessa äitinsä (äitipuolensa) Marian toimiessa tuolloin tilan emäntänä. Manttaaliluettelossa (maakirjassa) Sipi mainittiin v. 1698 alkaen Koljosen isäntänä, mikä on tulkittavissa siten että Sipin isä Lauri oli sairas v. 1693 alkaen ja kuoli ilmeisesti suurten nälkävuosien aikana v. 1695 -1697. Sipi toimi Koljosen tilan isäntänä v. 1693 -1712-. Sipin poika Antti jatkoi sitten isäntänä Isonvihan jälkeen v. 1725 alkaen. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Sipi Koljosen kylvö oli 7½ kappaa ruista, 10 kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 3 lehmää, 1 vasikka, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika. Joutsjärven Koljosen ja Puharin tilat mainittiin Sysmän taloluettelossa (1720-luvulla) yhdessä Sysmän Joutsjärven kylän talojen mukana ja kerrottiin (Pertunmaan) Joutsjärven talojen Koljosen ja Puharin (molemmat 1/3 manttaalin tiloja) kuuluneen Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 92 (Heinolan Tuusjärven/ Asikkalan) augmentiksi, eli aputiloiksi ja ruodun n:o 93 osakkaiksi, eli tilat ylläpitivät k.o. ratsutilan ratsumiestä kuin myös e.m. ruodun sotamiestä, viite; s. 708 SPH I-II. Asikkalan hallintopitäjään tuolloin kuuluneen Heinolan Tuusjärven ratsutilalla n:o 92 (Ållongren'in suvun kartano) olivat augmenttina eli aputaloina Koljosen ja Puharin tilojen ohella myös 3 tilaa Sysmästä sekä Heinolan Hirvisalon Alastalo ja Korpela (viite; s. 367 HePH-I), joissa kahdessa 31 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa viimeksi mainituissa löytyy kirjoittajan sukujuuret isänsä kautta. Sipi Laurinpoika kuoli v. 1719 jälkeen, ehkä n. v. 1725, joka tapauksessa ennen v. 1727 Joutsjärvellä. Taulu 2.A.10 (VII) Maria N.N. (Maria N.N-dotter) Syntyi n. v. 1675 Hartolassa. Maria avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1695 miniäksi Joutsjärven Koljolaan. Koljosen tilan emäntä, mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. -1707 -1712- Sipi Laurinpojan puolisona, sekä Koljosen tilan emäntänä. Isonvihan jälkeen v. 1725 henkikirjassa Maria oli edelleen vanhana emäntänä poikansa Antin isännöimässä talossa, joka oli tuolloin vielä ilman nuorta emäntää. Vuonna 1727 Antilla oli jo vaimo ja Maria oli merkitty henkikirjassa tilalla äitinä. Maria kuoli v. 1727 jälkeen (ennen v. 1729) Koljolassa. Lapset: - Antti Sipinpoika Koljonen, s. 1696 Joutsjärvi. Koljosen tilan isäntä Isonvihan jälkeen v. -1723 -1749. Antti kuoli 23.7.1756 Joutsjärvellä. Puoliso v. 1726 Marketta Ristontytär, s. 1698 Hartolassa, k. 4.12.1758 Joutsjärvellä. Seuraava isäntä Koljosessa oli v. -1751 -1764 aikana Antin ja Marketan poika Yrjö Antinpoika Koljonen, s. 1720, k. 21.10.1768 ja tämän vaimo vih. 9.12.1750 Liisa Matintytär Lähteen torpasta, s. 1729, k. 11.4.1791. Yrjön kuolintiedoissa mainittiin kartanon, siis talon isäntä (Gårds wärd). Tämän jälkeen Koljosen tilan pitoa jatkoi Yrjön jälkeläiset. - Sipi Sipinpoika, s. 1704 Joutsjärvi. Asui itsellisenä ja naimattomana Koljolassa. Sipi kuoli 8.5.1786 Koljolassa. - Marketta Sipintytär, s. 1711 Joutsjärvi. Tauluun 1.12. Taulu 2.B. Inkeri Laurintyttären sukuhaara Taulu 2.B.1 (VII) Heikki Martinpoika (Hendrich Mårtensson) Syntyi n. v. 1678 mahdollisesti Pertunmaan Ahvenniemessä (?). Heikki mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1707 -1708 renkinä Joutsjärven Koljolassa Sipi Laurinpojan tilalla vaimonaan Inkeri Laurintytär, joka oli todennäköisesti tilan isännän sisar. Heikki toimi sitten torpparina Koljolan Knitas torpassa. Heikkiä ei onnistuttu löytämään Sysmän henkikirjoista ennen k.o. v. 1707 puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Heikki voisi olla Ruorasmäen Martti Yrjönpojan nuorin poika (?). Martti Yrjönpoika oli isäntänä Ruorasmäen Kukon tilalla v. 1656 -1682, mainittiin vielä v. 1687. Toisaalta Heikin isäksi sopisi ehkä vielä paremminkin Pertunmaan Ahvenniemestä Martti Simonpoika (Mårten Simonsson) ja vaimonsa Helka (Helga), jotka olivat isäntinä Ahvenniemellä v. 1678 -1687. Myös Hartolan puolelta Vastamäestä löytyy Martti niminen henkilö, mutta Heikkiä ei löydy minkään kylän henkikirjoista ennen v. 1707. Rajoituksena ovat puuttuvat asiakirjat v. 1695 1706 ja 1713 -1725. Heikin ilmeinen sisar Kaarina oli emäntänä Joutsjärven/Koljolan Lemettilässä. Heikki kuoli v. 1729 Joutsjärvellä ja haudattiin tiettävästi Hartolan kirkkoon. Taulu 2.B.2 (VII) Inkeri Laurintytär (Ingeborg Larsdotter) Syntyi n. v. 1681 mahdollisesti Joutsjärven Koljolassa. Ilmeinen isä taulussa 2.A.7. Inkeri avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä n. v. 1699 emännäksi kotitilansa Koljolan torppaan. Inkeri kuoli n. 71 v. ikäisenä 30.1.1753 Joutsjärven Koljolassa ja haudattiin 7.2.1753 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Simo Heikinpoika, s. n. v. 1700 Joutsjärvi. Torppari. Puoliso; Markareetta. Simo kuoli v. 1741 maaliskuun alkupäivinä ja haudattiin 8.3.1741 Hartolan kirkkoon. - Eerik Heikinpoika, s. n. v. 1705 Joutsjärvi. Torppari. Puoliso; Kristiina Rekontytär. Eerik kuoli 1.2.1767 Joutsjärvellä ja haudattiin 8.2.1767 Hartolan kirkkoon. - Risto Heikinpoika, s. v. 1715 Joutsjärvi. Tauluun 2.B.3. - Aatami Heikinpoika, s. v. 1724 Joutsjärvi, k. 26.1.1797 Joutsjärvi. 32 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 2.B.3 (VI) Risto Heikinpoika (Christer Henricsson) Syntyi v. 1715 torpparin poikana Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärvellä (Koljolassa). Risto mainittiin avioituessaan v. 1747 itselliseksi Hartolan (Pertunmaan) Koljolasta. Risto työskenteli sittemmin torpparina Koljolan Knitas torpassa. Risto kuoli jo 37 v. ikäisenä 8.8.1752 Joutsjärvellä (Koljolassa) ja haudattiin 9.8.1752 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 2.B.4 (VI) Anna Salomonintytär (Anna Salomonsdotter) Syntyi v. 1726 torpparin tyttärenä Hartolan Riihiniemessä. Isä taulussa 6.D.1. Anna mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 173 RK 1727 -1733) Salomon Olavinpojan tyttäreksi Riihiniemessä. Seuraavassa rippikirjassa (s. 188 RK 1737 -1747) kerrottiin Annan avioituneen Joutsjärvelle v. 1747. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Anna avioitui tai hänet naitettiin 21 v. ikäisenä 27.12.1747 Risto Heikinpojan puolisoksi, jolloin vihkitiedoissa Anna mainittiin piiaksi Hartolan Riihiniemestä. Koljolan torpan emäntä. Miehensä kuoleman (v. 1752) jälkeen Anna palasi Riihiniemeen, jossa hän kuoli 29 v. ikäisenä 17.12.1755 aviottoman lapsen synnytykseen. Lapset: - Antti Ristonpoika, s. 8.12.1748 Hartola (Joutsjärvi), Koljola - Risto Ristonpoika, s. 26.4.1750 Hartola (Joutsjärvi), Koljola - Eeva Ristontytär, s. 9.1.1752 Hartola (Joutsjärvi), Koljola. Tauluun 1.14. Taulu 3 Pertunmaan Ruorasmäen sukuhaara Yleistä: Ruorasmäki sijaitsee Pertunmaa –Joutsa tien n:o 428 varrella Pertunmaan kunnassa. Ennen Pertunmaan pitäjän perustamista v. 1926 Ruorasmäki kuului Joutsaan. Ruorasmäen alueen ja kylän tunnettu historia alkanee jo 1300-luvun loppupuolelta, jolloin KantaHämeen Hattulan Nihattulan kylä omisti eräalueen nykyisen Ruorasmäen alueella. Nihattulan kylä sijaitsee Hämeenlinnan kaupungin kupeessa, kaupungin länsi-luoteispuolella. Ruorasmäen varhaiseen historiaan liittyy olennaisena osana Ruorasmäen itä-koillispuolella oleva Vahvajärven & Vahvaselän alue, joka aikoinaan kuului Suur-Sysmään ja nykyisin Hirvensalmen pitäjään. Vahvajärven eräalue kuului 1300-luvun lopulla Tavast-suvun kantaisälle Olavi Jönsinpoika Tavast’lle sekä tämän vaimolle Kristina Rötkerintytär Jägerhorn af Spurila’lle. Olavi Tavast tunnetaan rälssimiehenä Hämeestä, s. n. v. 1333 Kylmäkosken Mellolassa, jossa hänellä oli suurtila. Olavi osti v. 1373 Pyhärannasta Kumiruonan tilan Bengt Galnelta (sukulaiseltaan ?) 100 mk kauppahinnasta jonka myi takaisin 2 v. myöhemmin Bengt Galnelle ja sai vaihdossa Mynämäeltä Alasjoen tilan, josta tuli sitten Tavastila. Olavi maksoi välirahaa 150 mk. Mynämäellä Olavi Tavast omisti maata myös Haloisten, Hirmuisten, Kaarleisten ja Leinikkalan kylissä. Lisäksi hänellä oli maanomistuksia Sipoon Borgbyssä ja ilmeisesti myös Piikkiössä Sauvalan kylässä. Hämeessä Olavi omisti ainakin Hattulan Mierolan tilan, eli oli aikoinaan todella varakas ja vaikutusvaltainen mies. Olavi mainittiin piispa Hemmingin voudiksi v. 1357 Kuusiston linnassa. Olavi kuoli v. 1402 Mynämäellä. Olavin poika, sittemmin Turun ja koko Suomen piispaksi edennyt (Suomen merkittävin katolinen piispa) Maunu II Tavast (s. 14.10.1357 Kylmäkoski, k. 9.3.1452 Raisio) peri vanhemmiltaan Vahvajärven eräalueen Itä-Hämeen/ Savon rajoilta, jonka lisäksi Maunu II Tavast osti v. 1442 lisämaita k.o. alueelta sekä savolaisilta että hämäläisiltä, mahdollisesti juuri Hattulan isänniltä. Hattulan pitäjän eräomistuksiin Ruorasmäen alueella liittyen, tiedetään että Eerikki Svenske myi Ruorasmäen eräalueen savolaisille 30 mk hintaan, mutta joka eräalue sitten lunastettiin takaisin savolaisilta. Vahvaselän eräalueeseen liittyy myös Suojärven Vehmaan eräalue (nykyinen Vehmaan kylä, joka aiemmin kuului Hartolaan ja nykyisin Joutsaan, ollen Ruorasmäen naapurissa, sen luoteispuolella), joka Sysmän erämaaluettelon v. 1552 mukaan, siis Suojärven Vehmaan eräalue, kuului aiemmin Pietari Vahvaselälle ja v. 1552 sen omistajana ja uudisasukkaana oli tämän poika Martti Pietarinpoika. Voitaneen ajatella ja päätellä että Pietari 33 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Vahvaselkä, tai paremminkin hänen esi-isänsä, olisivat mahdollisesti lähtöisin Hattulan Nihattulan kylästä, ollen ehkä jopa piispa Maunu II Tavast’n asettamia uudisasukkaita. Vahvaselästä irtaantui 1540-luvun alussa sekä Suojärven Vehmas että Ruorasmäki, vrt. edellä mitä on mainittu k.o. eräalueista, viite; s. 51, 57 ja 64, sekä s. 85 -88, sekä s. 101 -102 SPH I-II, samoin s. 56 HK. Ruorasmäen kantatalo toimi jonkin aikaa rusthollina, eli tilan tiedetään varustaneen ratsumiehen 30-vuotisen sodan aikana v. 1634 Koskipään kartanon herran majuri Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n lipulliseen, eversti Torsten Stålhansken kuuluisaan hakkapeliittajoukkoon, viite; s. 313 SPH I-II. Ruorasmäen 2 taloa läänitettiin Narvan linnan päällikön 14.9.1649 Johan Månsson Ållongren’in rälssimaaksi, peruutus v. 1683, kuten myös Joutsjärven 2 taloa, viite; s. 190 ja 197 SPH I-II. Ruorasmäkeä kutsuttiin myös Kukon (Kukko) kyläksi sen kantatilan Kukon talon mukaan. Vuoden 1790 Kuninkaan kartastossa kylä mainittiin Kukon kylänä ja talot muodostivat tiiviin ryhmäkylän Kassinmäen rinteessä. Taulu 3.1 (XII) Eerik Laurinpoika (Erich Larsson) Syntyi n. v. 1505 ehkä Suur-Sysmän Hartolassa. Mahdollisesti Eerikin esi-isät ja sukujuuret voisivat löytyä Hattulan Nihattulan kylästä (?). Eerik Laurinpoika oli Sysmän maakirjan mukaan ensimmäinen talollinen ja isäntä Ruorasmäessä, maakirjojen laatimisen alkuvuonna 1539. Eerikin talo mainittiin v. 1539 veroltaan 1 jousen tilaksi, ilman koukkulukua, eli tilalla oli vain 1 aseikäinen mies (n. 15 -60 v joka kykeni kantamaan asetta, siis jousta) ja todennäköisesti Eerik eli aluksi metsästyksellä, koska koukkulukua ei kerrottu. Toisaalta koukkuluettelossa (maakirjassa) v. 1539 Eerikin 1 jousen tila sekä Vahvaselän Martti Pietarinpojan (Morten Peerson) 2 jousen tila Suojärven Vehmaalla (nykyisin Joutsassa, Ruorasmäen naapurissa, sen luoteispuolella, sekä Antti Pietarinpojan (Anders Peerson) 1 jousen tilat muodostivat yhden koukun maatilan, eli Eerik Laurinpojan tila oli mitä ilmeisimmin erotettu Vahvaselän kantatilasta, kuten myös Suojärven Vehmaa. Vahvaselän Martti Pietarinpoika (Suojärven Vehmaalla) ja Antti Pietarinpoika olivat ilmeisesti veljeksiä ja ehkä Eerik Laurinpoika oli näiden lankomies, eli Eerikin vaimo voisi olla e.m. veljesten sisar (?). Vuonna 1543 Eerik Laurinpojan tilan verotusarvo oli 1 koukku ja 2 jousta, eli tila oli täyden koukun suuruinen ja tilalla asui 2 aseikäistä miestä. Todennäköisesti tilalla oli myös kaskiviljelyä. Eerik oli tilan isäntänä v. 1539 -1555. Tila jaettiin ensimmäisen kerran v. 1546 jolloin uudistilaa alkoi viljelemään Eerikin vanhin saman niminen poika Eerik. Tilan toinen jako suoritettiin v. 1553 jolloin Eerik Laurinpojan ilmeinen vävy Paavali Martinpoika jatkoi kantatilalla ja uudistilan jaossa Eerik Laurinpojan 2 nuorempaa poikaa Olavi ja Antti saivat kukin oman tilansa. Eerik Laurinpoika kuoli v. 1555 jälkeen Ruorasmäessä. Taulu 3.2 (XII) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä, mahdollisesti N.N. Pietarintytär Vahvaselästä (?). Lapset: - Eerik Eerikinpoika, s. n. v. 1527 Hartola, Joutsa (?), talollisena Ruorasmäen kantatilan jaossa syntyneellä uudistilalla v. 1546 -1555, k. v. 1555 jälkeen Ruorasmäessä - N.N. Eerikintytär, s. n. v. 1530. Puoliso; Paavali Martinpoika (Påll Mårtensson), ehkä Vahvaselästä (?), ilmeinen vävy Ruorasmäessä, Paavalin isä oli todennäköisesti Vahvaselän Martti Pietarinpoika, joka oli talollisena maakirjan alussa v. 1539 Vahvaselästä (nykyisin Hirvensalmella) irtaantuneella Suojärven Vehmaalla. Paavali oli Ruorasmäen kantatalon isäntänä v. 1554 -1599. - Olavi Eerikinpoika, s. n. v. 1532 Hartola, Joutsa. Tauluun 3.3. - Antti Eerikinpoika, s. n. v. 1533 Hartola, Joutsa, isäntänä v. 1553 -1554 Ruorasmäen uudistilalla, k. v. 1554 jälkeen Ruorasmäessä (?). Taulu 3.3 (XI) Olavi Eerikinpoika (Oluff Erichsson) Syntyi n. v. 1532 Suur-Sysmän (Hartolan Joutsan) Ruorasmäessä. Talollinen ja isäntänä jaetulla 34 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Ruorasmäen kantatilalla. Olavi jatkoi isännyyttä vanhemman veljensä Eerikin jälkeen v. 1553-1593 tilan jaossa syntyneellä uudistilalla. Vuoden 1560 maakirjassa Ruorasmäessä oli merkitty 2 taloa, joista kantatilaa viljeli Olavin ilmeinen lankomies Paavali Martinpoika ja Olavi Eerikinpoika viljeli uudistilaa, vaikkakin molemmat tilat oli merkitty yhteen k.o. v. 1560 ja yhdessä ne olivat 1/8 koukun tila ja molemmissa jousiluku oli 1, mikä merkitsi sitä että joko Olavin 2 veljeä olivat kuolleet tai muuttaneet muualle (?). Seuraavana v. 1561 tilat olivat jälleen erillään ja molemmat oli merkitty 1/12 koukun ja 1 jousen tiloiksi. Ruorasmäessä tiedetään olleen v. 1586 mylly, jossa jauhettiin viljaa sekä keväisin että syksyisin ja myllyä verotettiin 1 taalarin verran. Sitä ei tiedetä oliko mylly Olavi Eerikinpojan hallussa tai Paavali Martinpojan hallussa, todennäköisemmin mylly oli molempien isäntien hallussa ja yhteiskäytössä, viite; s. 235 SPH I-II. Olavi Eerikinpoika kuoli v. 1593 jälkeen Ruorasmäessä. Taulu 3.4 (XI) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Eerik Olavinpoika, s. n. v. 1567 Ruorasmäki. Tauluun 3.5. Taulu 3.5 (X) Eerik Olavinpoika (Erich Olsson) Syntyi n. v. 1567 talollisen poikana Ruorasmäessä. Talollinen ja isäntänä kotitilallaan Ruorasmäessä v. 1594 -1612. Eerik joutui taloudellisiin vaikeuksiin 1500-luvun lopun sotarasitusten ja 1600-luvun alun katovuosien (erityisesti v. 1601 pahan hallakesän) myötä ja niin Eerik mainittiin v. 1603 varattomaksi ja siis kykenemättömäksi (oförm) maksamaan verojaan, viite; s. 265 SPH I-II. Eerikin jälkeen tilan pitoa jatkoi hänen ilmeinen vanhin poikansa Esko (Eskill) v. 1613 alkaen. Eerik Olavinpoika kuoli v. 1612 jälkeen Ruorasmäessä. Taulu 3.6 (X) N.N. Eerikin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Esko Eerikinpoika, s. n. v. 1588 Ruorasmäki, talollinen ja isäntänä Ruorasmäessä v. 1613 1635, k. v. 1644 tai sen jälkeen Ruorasmäessä. Eskon jälkeen tilan pitoa jatkoi hänen ilmeinen vanhin poikansa Matti Eskonpoika yhdessä vaimonsa Eelin Olavintyttären kanssa v. 1636 alkaen. - Lauri Eerikinpoika Koljonen, s. n. v. 1590 Ruorasmäki. Tauluun 2.A.3. - Kaarina Eerikintytär, s. n. v. 1596 Ruorasmäki. Tauluun 1.6. - Eerik Eerikinpoika Taulu 4 Pertunmaan Hintikkalan sukuhaara Yleistä: Hintikkala sijaitsee Peruvesi järven pohjoisosassa pitkälle Peruveteen ulottuvan Ahvenniemen jatkeena olevassa Hintikkalanniemessä Pertunmaan kirkonkylän tuntumassa, sen itäpuolella. Hintikkala oli Pertunmaan kylän kantatalo n:o 3 ja kuului maakirjan alussa v. 1539 Suur-Sysmän Nuoramoisten neljänneskuntaan. Seurakunnallisesti Hintikkala kuului Mäntyharjuun ja Mäntyharjun perustamisen (v. 1595) jälkeen Hintikkala oli Mäntyharjun puolella, kunnes v. 1926 Pertunmaan perustamisen jälkeen se on kuulunut Pertunmaahan. Vaikka Hintikkala oli Mäntyharjun/ Pertunmaan hämäläiskyliä, niin Hintikkalalla on vastineita myös Savossa 1500-luvulla, viite; s. 31 MH-I. Hämeen läänin jalkaväkirykmentin Sysmän komppanian sotilasruotu n:o 110 käsitti v. 1735 Pertunmaan Hintikkalan ja Kärpälän talot, viite; s. 174 MH-I. Sysmän taloluettelo 1720-luvulta mainitsee että Pertunmaan Hintikkala oli 1/3 manttaalin tila, joka oli Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 114 (Sysmän) Voipalan augmentti, eli aputila, joka ylläpiti ratsutilan hevosia, eli tilan verot, tai ainakin osa niistä meni Voipalaan, viite; s. 714 SPH I-II. 35 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Hintikkalanniemeä ympäröivää vesialuetta kutsuttiin aikoinaan Pertunvedeksi (nykyään käytössä lyhennys Peruvesi), joka nimi Pertunvesi esiintyy yhä vanhoissa kartoissa, asutustarinoiden mukaisesti ensimmäisen asukkaan Pertun mukaan. Pertun asuinpaikaksi kansantarina on määritellyt lähellä Pertunmaan kirkonkylää sijaitsevan Peruveden Ahvenlahden pohjukan, jossa on vanhoja asutuksen jälkiä ja paikka on nimeltään Pertunautio, viite; www.pertunmaa.fi. Ahvenlahden pohjukassa, Ahvenniemen puolella, sen itärannalla Hintikkalaan vievän tien (Lahtelantien) varrella sijaitsee yhä Perttulan talo. Edla Ahvenainen on v. 1938 kirjoittanut muistiin kansantarinan tekstin: Tarun mukaan tuli Peruveden Ahvenlahti nimisen lahden pohjukkaan Perttu niminen mies onkimaan ahvenia. Hän rakensi majansa kauniille etelään viettävälle kunnaalle ja kehitteli asuntonsa isommaksi. Paikassa on myöhemmin nähty torpan rauniot ja kaivo. Nimet Perttulan niittu, Perttulanpelto, Perttulankuja, Perttulan kallio puhuvat Pertun näillä main olemisesta. Peruvesi, n. penikulman pituinen järvi olisi kertomuksen mukaan saanut nimensä Pertusta ollen alkuaan Pertunvesi. Tämän järven ympärille on muodostunut iso kyläkunta, joka kantoi Pertunmaa nimeä. Siinä on 15 numeroa eikä ne talot siihen aikaan olleet maistaan niin pieniä kuin nykyään (Edla Ahvenainen, s. 52 -53 Pertunmaa. KT 69). Hintikka, Hintikkala, Hintikainen nimestä: Hintikka-nimi on tulkittu olevan germaanista alkuperää muistona varhaiskeskiajalla alkaneista kauppayhteyksistä ja nimi on muotoutunut saksalaisesta nimestä Heindrich, josta muunnokset Hintza, Hintsikka ja Hintikka. Sukunimi Hintikka ja Hintikainen on myös viipurilainen ja muolaalainen; Karjalassa johdos Hintikka on voinut syntyä muotojen Hinde ja Hinti pohjalta, esim. Viipurin linnassa v. 1550 Thomas hindth = 1560 sokea Thomas hinde (Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet, s. 120 -121). Länsi-Suomessa ja Hämeessä tavataan Hintza, Hintikka nimeä jo 1300 -1400-luvuilla. Sääksmäen kirkkoherrana toimi v. 1340 tienoilla rovasti Henricus, joka käytti myös nimeä Hintikka. Hän oli sama mies, joka sittemmin toimi piispa Hemmingin aikana Turun tuomiorovastina nimellä Henricus Hartmaninpoika ja valittiin Turun piispaksi ottaen nimekseen Henricus II Hartmanni (1366 -1367). Varsin näkyvä poliittinenkin hahmo sydänkeskiajalla oli asemies Johannes Hintsikanpoika (Jöns Hinzecason), joka osallistui v. 1386 laamanninvaaliin Turun maakäräjillä. Hän oli kuninkaantuomioon valtuutettu, toimi Bo Joninpoika Gripin palveluksessa ja eli vielä v. 1398. Hän oli Turun maakäräjillä yhdessä rälssimiesten Hartikka Fleghin, Jöns Antinpoika Garpin, Olavi Tavastin ja Arvid Ragvaldinpojan kanssa allekirjoittamassa kirjelmää kuninkaalle, joten hän ilmeisesti kuului Suomessa silloin orastavaan korkeimpaan aateliin, joka esiintyi ase- ja rälssimiesnimisenä (viite; Kalevi Oksasen artikkeli ”Hintikat Konneveden historiassa” Sukuviesti-lehdessä 6/2005). Satakunnassa mainittiin v. 1392 Hintza Antinpoika koko maakunnan tuomarina ja on päätelty että hän asui Kokemäen Hintikkalassa. Hämeessä Pälkäneellä tunnetaan 1400-luvulla Hintzikka eli Hintikka Engelikanpoika, joka asui Pälkäneen Mälkilän kylässä ja Hintikka sekä hänen veljensä Matti Engelikanpoika omistivat maita muuallakin kotipitäjänsä ulkopuolella, ainakin Luopioisissa. Heikki omisti myös Rautalammin Siikakosken Sydänmaahintikan maat, jonne hänen jälkeläisensä Matti Hintikka noin sata vuotta myöhemmin muutti asumaan. Mälkilän Hintsa eli Hintsikka mainittiin lautamiehenä tai muissa vastaavissa luottamustehtävissä useita kertoja v. 1427- 1458 aikana. Sääksmäen kihlakunnan käräjillä Pälkäneellä 17.7.1448 ratkaistiin padasjokelaisen Urkolan Paavon ja hänen veljenpoikansa Olavin rajariita edellä mainitun Hintikka Engelikanpojan kanssa siten, että heidän maidensa raja vedettiin keskeltä Saittajärveä Haapavuoren laelle ja sieltä viivasuoraan Vetovuoren laelle. Tuomioon on myöhemmin kirjoitettu huomautus, että se koskee Siikakosken erämaata, jota Matti Hänninen asuu. Matti Hänninen asui v. 1548 lähtien myöhemmän Sydänmaahintikan lähistöllä. Tuomari Jaakko Henrikinpoika Hästesko osti v. 1562 Hännisen omistaman eräsijan, josta siten tuli aateliston omistamaa rälssimaata. (viite; s. 15 -16 SuurRautalammin Hintikat). Hinzike i Mälkile eli Hintsikka Engelikanpoika mainittiin 24.8.1427 sen sovittelulautakunnan jäsenenä, joka ratkoi tuomari Pentti Lydekenpojan ja Kangasalan Jokioisten riitaa Tyrvännönmaasta Sarsankosken tienoille. Hinza Mellila määrättiin 9.1.1439 Lempäälän Kuokkalassa yhdeksi Kangasalan puolesta vastaamaan siitä, että yhteiskuntarauha ei enää häiriinny kuten ns. Davidin kapinassa, eli talonpoikaiskapinassa Ylä-Satakunnassa (Pirkanmaalla) v. 1438 -1439. Lempäälän Kuokkalankoskella tutkittiin 20.8.1455 niitä haittoja, joita Vanajaveden reitin varrella asuvat hämäläiset väittivät tulevan tuomari Pentti Lydekenpojan koskeen rakennuttamasta myllypadosta. 36 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Katselmuslautakunnassa oli kahdeksan rälssimiestä ja neljä talonpoikaa, näistä yhtenä Hinzae i Mölkilä. Kangasalan v. 1556 maakirjaan Pälkäneen Mälkilän kylään oli merkitty allekkain isännät Morthen Hindzickalan (Martti Hintikkala, Laurilan isäntä) ja Peder Ingilen (Pekka Inkilä, Inkilän isäntä). Hintsikoiden talo on sijainnut kylän yläpäässä kauimpana Mallasveden rannasta. Mahdollisesti Inkilä on ollut osa heidän kantatilaansa, sillä nimestä Englika on voinut muodostua Ingilä (viite; s. 300 -301Seppo Suvanto, Knaapista populiin). Alla on esitetty Pertunmaan Hintikkalassa asunut sukumme sukuketju, josta vasta 1600-luvulta löytyy merkintä asuinpaikasta Hintikkalassa, eli varhaisemmat asuinpaikat eivät selviä verokirjoista. Taulu 4.1 (XIV) Lauri Olavinpoika (Lars Olsson) Syntyi n. v. 1490 mahdollisesti Suur-Sysmän Pertunmaalla. On mahdollista että Laurin isä tai hänen esi-isänsä olisivat lähtöisin Pälkäneen Mälkilän Hintikkalasta tai Laurin esi-isä Hintikka ehkä todennäkölisemmin Karjalan kannakselta, Muolaalta (?). Lauri Olavinpoika mainittiin Hämeen ensimmäisessä maakirjassa (koukkuluettelossa) v. 1539 talolliseksi Suur-Sysmän Pertunmaalla. Laurin tila lienee sijainnut nykyisen Pertunmaan kirkonkylän alueella, mahdollisesti silloin jo Hintikkalan niemessä ?. Maakirjan alussa v. 1539 Pertunmaalla mainittiin talollisina ja isäntinä useampiakin Olavinpoikia; mm. Olavi Olavinpoika, Pietari Olavinpoika sekä Lauri Olavinpoika, jotka olivat mahdollisesti veljeksiä (?). Lauri Olavinpoika kuoli v. 1539 jälkeen Pertunmaalla. Taulu 4.2 (XIV) N.N. Laurin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Olavi Laurinpoika, s. n. v. 1515 Mäntyharjun Pertunmaalla. Tauluun 4.3. Taulu 4.3 (XIII) Olavi Laurinpoika (Oluff Larsson) Syntyi n. v. 1515 tiettävästi Suur-Sysmän Pertunmaalla. Olavi toimi talollisena ja isäntänä isänsä Laurin jälkeen v. -1543 -1559 Pertunmaalla (Hintikkalassa ?). Olavi Laurinpoika kuoli v. 1559 jälkeen Pertunmaalla. Taulu 4.4 (XIII) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Eerik Olavinpoika, s. n. v. 1537 Suur-Sysmän Pertunmaalla. Talollisena ja isäntänä Pertunmaalla isänsä Olavin jälkeen v. 1560 -1609. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Eerik Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 13 markkaa, 2 hevosta joiden arvo 15 mk, 3 lehmää, 4 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, joista hän maksoi hopeaveroa 5 mk, 5 äyriä ja 21 3/5 deninkiä. - Pietari Olavinpoika, s. n. v. 1545 Suur-Sysmän Pertunmaalla. Tauluun 4.5. Taulu 4.5 (XII) Pietari Olavinpoika (Per Ollsson) Syntyi n. v. 1545 tiettävästi Suur-Sysmän Pertunmaalla. Pietari mainittiin talolliseksi ja isännäksi Pertunmaalla v. 1585 -1588 koukkuluettelossa (maakirjassa) 1/12 koukun ja 1 jousen tilalla. Pietarin tila oli yhdistetty v. 1585 -1586 Eerik Olavinpojan tilan kanssa, joka lienee Pietarin vanhempi veli. Pietari Olavinpoika kuoli v. 1588 jälkeen Pertunmaalla. Taulu 4.6 (XII) N.N. Pietarin puolison nimeä ei tiedetä. 37 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lapset: - Klemetti Pietarinpoika, s. n. v. 1570 Suur-Sysmän Pertunmaalla. Tauluun 4.7. - Eerik Pietarinpoika, s. n. v. 1580 Suur-Sysmän Pertunmaalla. Mainittiin talollisena ja isäntänä Mäntyharjun Pertunmaalla v. 1600 -1622. - Pietari Pietarinpoika. Mainittiin v. 1634 -1635 henkikirjoissa Pertunmaan Hintikkalassa. Taulu 4.7 (XI) Klemetti Pietarinpoika (Clemet Persson) Syntyi n. v. 1568 talollisen poikana Suur-Sysmän Pertunmaalla. Mainittiin talollisena ja isäntänä Mäntyharjun Pertunmaalla v. 1589 -1599 koukku/manttaaliluettelossa (maakirjassa). Klemetin tila mainittiin v. 1592 veroltaan 1/12 koukun ja 1/8 manttaalin sekä 1 jousen tilaksi, kun taas v. 1599 tila mainittiin 1/12 koukun ja ¼ manttaalin sekä 1 jousen tilaksi. Klemetin tila oli läänitetty Nuijasodan (1596 -1597) jälkeen Hartolan Koskipään kartanon herralle Sipi Henrikinpojalle, eli tila maksoi veronsa Koskipään kartanolle. Klemetti Pietarinpoika mainittiin vielä v. 1624 kymmenysluettelossa Pertunmaan Hintikkalassa, eli Klemetti kuoli v. 1624 jälkeen Pertunmaalla. Taulu 4.8 (XI) N.N. Klemetin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Klemetti Klemetinpoika Hintikainen, s. n. v. 1592. Tauluun 4.9. - Niilo Klemetinpoika. Talollinen ja isäntänä Pertunmaalla v. 1624 -1646 Klemetin tilan naapurissa Ahvenniemellä. Puoliso; Markareetta Heikintytär. Niilo meni ilmeisesti vävyksi Ahvenniemen tilalle. Niilon jälkeläisillä esiintyi myöhemmin sukunimenä Ahvenainen. - Esko Klemetinpoika. Asui aluksi Niilon tilalla ja mainittiin Niilon veljeksi, sittemmin oli talollisena ja isäntänä Pertunmaalla v. 1644 -1653 Niilon ja Klemetin naapurissa. Puoliso; Riitta. Taulu 4.9 (X) Klemetti Klemetinpoika Hintikainen (Clemet Clemetsson Hindikain) Syntyi n. v. 1592 talollisen poikana Mäntyharjun Pertunmaalla. Klemetti oli talollisena ja isäntänä Mäntyharjun (Pertunmaan) Hintikkalassa v. 1624 -1646- sekä vielä v. 1653. Mainittiin v. 1654-1655 itselliseksi (husman) Hintikkalassa. Pertunmaan ja Mäntyharjun tiloja läänitettiin 12.8.1648 Klaes Boije’lle, mukana myös Hintikkalan tila, mutta tämä läänitys peruttiin v. 1674, viite; s. 165 MH-I. Klemetti Klemetinpoika kuoli v. 1655 tai sen jälkeen Hintikkalassa. Taulu 4.10 (X) Maalin Matintytär (Malin el. Magdalena Matzdotter) Syntyi n. v. 1594 mahdollisesti Mäntyharjulla, asiaa ei tiedetä tarkemmin. Maalinin isä voisi olla Mäntyharjun Pertunmaalla v. 1592 -1619 talolliseksi mainittu Matti Olavinpoika (?). Maalin avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1612 emännäksi Pertunmaan Hintikkalaan. Hintikkalassa mainittiin renkinä Nuutti Matinpoika, joka oli mahdollisesti Maalinin veli (?). Maalin kuoli v. 1654 jälkeen Pertunmaalla. Lapset: - Risto Klemetinpoika Hintikainen, s. n. v. 1613 Mäntyharju. Tauluun 4.11. - Eelin Klemetintytär, s. n. v. 1615 Mäntyharju. Mainittiin v. 1634 -1635 henkikirjoissa Hintikkalassa. - Henrik Klemetinpoika Hintikainen, s. n. v. 1625 Mäntyharju. Mainittiin v. 1653 henkikirjassa Klemetin poikana Hintikkalassa, jolloin v. 1653 Henrikillä mainittiin vaimo Marketta Laurintytär. Henrikin toinen vaimo, v. 1664 alkaen oli Kaarina. Henrik toimi Hintikkalassa isäntänä ainakin v. 1656. Henrik mainittiin tilan isännän Riston veljenä v. 1662 -1668. Henrik kuoli v. 1668 jälkeen Pertunmaalla. 38 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 4.11 (IX) Risto Klemetinpoika Hintikainen (Christer Clemetsson Hindikain) Syntyi n. v. 1613 talollisen poikana Mäntyharjun Pertunmaalla. Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Klemetti Klemetinpojan poikana Pertunmaan Hintikkalassa, jolloin v. 1634 Ristolla oli jo vaimo. Risto mainittiin tilan poikana v. 1646 asti, jonka jälkeen hänet mainittiin tilan isännäksi v. -1649 1653 henkikirjoissa ja uudelleen pojaksi v. 1654 -1655 henkikirjoissa. Vuosien -1662 -1678 henkikirjoissa Risto mainittiin uudelleen isännäksi Hintikkalan tilalla. Risto Klemetinpoika kuoli n. 66 v. ikäisenä tiettävästi v. 1679, koska hänen 2. vaimonsa Eelin mainittiin seuraavana v. 1680 leskeksi. Taulu 4.12 (IX) Liisa N.N. (Lisa el. Lisbetta N.N-dotter) Syntyi n. v. 1614 Mäntyharjulla. Liisa oli ilmeisesti Risto Klemetinpojan vaimona jo v. 1634 Pertunmaan Hintikkalassa. Mainittiin nimellä v. 1650 -1653 henkikirjoissa. Liisa kuoli ilmeisesti v. 1653 lopulla, koska Risto mainittiin yksin v. 1654 henkikirjoissa ja seuraavana v. 1655 Ristolla oli jo vaimo Eelin. Lapset: - Valpuri Hintikainen, s. n. v. 1633 Mäntyharju, Pertunmaa. Tauluun 1.8. - Jaakoppi Ristonpoika Hintikainen, s. n. v. 1638 Mäntyharju, Pertunmaa, mainittiin v. 1666 1671 henkikirjoissa Hintikkalassa. Puoliso; Aune, mainittiin v. 1666 -1671 henkikirjoissa. - Lauri Ristonpoika Hintikainen, s. n. v. 1640 Mäntyharju, Pertunmaa, mainittiin v. 1668 -1671 henkikirjoissa Hintikkalassa. Puoliso; Marketta, mainittiin v. 1668 -1671 henkikirjoissa. - Heikki Ristonpoika Hintikainen, s. n. v. 1645 Mäntyharju, Pertunmaa, mainittiin v. 1671 1680 henkikirjassa Risto Klemetinpojan pojaksi Hintikkalassa, sekä tilan isännäksi v. -1684 -1694 henkikirjoissa. Maakirjan mukaan Heikki Ristonpoika maksoi tilan verot vielä v. 1695 -1696, joten ilmeisesti Heikki kuoli historiaamme pahimman kato- ja nälkävuoden 1697 aikana Hintikkalassa. Puoliso; Liisa, mainittiin v. 1676 -1694 henkikirjoissa. Heikin jälkeen seuraava isäntä oli tiettävästi Heikin nuorin veli, tai velipuoli Yrjö Ristonpoika ja tämän jälkeen Yrjön ilmeinen poika Matti Yrjönpoika, mainittiin v. 1705 maakirjassa. Seuraava isäntä oli Heikin ilmeinen poika Urban Heikinpoika Hintikainen v. 1703 ja 1707 -1712 ajan, Urban mainittiin vielä Isonvihan jälkeen v. 1723 verokirjassa tilan verot maksavana henkilönä. Seuraava isäntä oli Heikki Ristonpoika Hintikaisen ilmeinen nuorin poika Matti Heikinpoika Hintikainen, s. n. 1694, joka mainittiin v. 1725 -1746 Hintikkalan tilan isäntänä. Matin vaimon nimi oli Maria Ahvenainen, s. 1699, k. 1771. Matti Heikinpoika kuoli v. 1761 Hintikkalassa ja hänen jälkeensä tilan isäntänä toimi Matin ja Marian vanhin poika Matti Matinpoika Hintikainen vaimonsa Anna Tuomaantytär Väisäsen, s. 1720, kanssa, jotka isännöivät Hintikkalaa v. 1747 -1764. Seuraava isäntä oli Matti Matinpojan nuorempi veli Tuomas Matinpoika Hintikainen, s. 1720, k. 1774 (hukkui) vaimonsa Helka Ruutin, s. 1736 Pertunmaa Ruuttila, kanssa v. 1765 -1774. - Niilo Ristonpoika Hintikainen, s. n. v. 1650 Mäntyharju, Pertunmaa, mainittiin v. 1675 -1694 henkikirjoissa Hintikkalassa. Puoliso; Riitta, mainittiin v. 1680 -1682 henkikirjoissa Niilon puolisoksi. Eelin N.N. (Elin N.N-dotter) Syntyi n. v. 1633 mahdollisesti Mäntyharjulla. Avioitui tai naitettiin v. 1655 emännäksi Pertunmaan Hintikkalaan, jossa Eelin mainittiin emännäksi vielä v. 1679 ja leskeksi v. 1680 henkikirjassa. Lapsi: - Yrjö Ristonpoika Hintikainen, s. n. 1656 Mäntyharju, mainittiin v. 1702 ja 1704 verokirjoissa tilan verot maksavana talonpoikana. 39 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 5 Pertunmaan Vedenpään sukuhaara Yleistä: Vedenpään pieni kylä ja sen samanniminen kantatila sijaitsee Pertunmaan kirkonkylän ja Pienveden länsipuolella. Manttaaliluetteloissa (maakirjoissa) Vedenpää nimi esiintyi ensi kerran 1620-luvun maakirjoissa ja Vedenpään kantatila oli kirjattu Pertunmaan kylään kuuluvaksi. Vedenpään kantatila kuului Isonjaon jälkeen Hartolaan, ollen Kälkytän kylän tila n:o 3. Vedenpään ilmeinen kantatila esiintyi myöhemmin Vanhatalo nimellä ja oli 1800-luvun loppupuolella Hartola Vedenpää n:o 4 tilana. Vuoden 1926 jälkeen Vedenpään kylä on kuulunut Pertunmaahan. Vanhatalo myytiin v. 1888 Joutsasta muuttaneelle Josef Ristonpojalle, jonka suku on jatkanut tilan pitoa Vanhatalossa. Vanhatalon nykyiset asukkaat tulevat sukulaisiksi Nurmisen sukuhaaralle Joutsan Pärnämäestä, viite; sukututkija Matti Vanhatalon kirja: Niittypellon pientareilta (2008). Tilan isännät maakirjan alusta v. 1539 alkaen: Johannes Johanneksenpoika (Jöns Jönsson), isäntä v. 1539 -1564 ja 1569 -1570. Johanneksen tilan jousiluku v. 1539 oli 2, eli tilalla oli 2 aseikäistä miestä. Johanneksen tilalla mainittiin v. 1543 myös Eerik Johanneksenpoika, mahdollinen veli (?). Kantatila oli ilmeisesti jaettu, koska v. 1539 Johanneksen ilmeinen veli oli Heikki Johanneksenpoika hallitsi toista 1 jousen tilaa v. 1539 -1543. Tilat olivat yhdistetyt aina v. 1554 asti, jonka jälkeen niitä verotettiin erillisinä tiloina. Kolmantena tilana tässä ”tilaryppäässä” oli Eerik Johanneksenpojan tila, jota hän hallitsi v. 1544 alkaen. Heikin tilalla jatkoi isännyyttä v. 1544 alkaen Lauri Heikinpoika. Mikko Johanneksenpoika (Michel Jönsson), ilmeisesti edellisen isännän poika, isäntänä v. 1565 -1568 ja 1571 -1575. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Mikko Johanneksenpojan varallisuus oli; kuparia 7 markkaa, 3 hevosta joiden arvo 25 mk, 1 lehmä, 3 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, joista hän maksoi hopeaveroa 4 mk, 3 äyriä ja 2 3/5 deninkiä. Mikko Mikonpoika (Michel Michelsson), ilmeisesti edellisen isännän poika, isäntänä v. 1576 -1622-. Mikon veli saattoi olla Pertunmaalla v. 1589 -1593 mainittu Tuomas Mikonpoika. Mikko Mikonpojan tila todettiin v. 1603 autioksi (öde), eli kykenemättömäksi maksamaan verojaan, samoin seuraavana v. 1604 tila todettiin varattomaksi (oförm) eikä Mikko pystynyt maksamaan verojaan. Sitten v. 1610 -1617 tila mainittiin uudelleen autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi ja tila joutui näin ollen kruunun haltuun. Taulu 5.1 (X) Heikki Tuomaanpoika Vedenpää (Henric Thomasson) Syntyi n. v. 1589 ilmeisesti Hartolan Pertunmaalla (?). Tiettävästi sama Heikki Tuomaanpoika, joka mainittiin v. 1617 talollisena Pertunmaalla Heikki Johanneksenpojan tilalla. Heikki Tuomaanpojan isä voisi olla Pertunmaalla v. 1589 -1593 isännäksi mainittu Tuomas Mikonpoika ja siten Heikki Tuomaanpoika olisi ehkä edellisen isännän Mikko Mikonpojan veljen poika (?). Näin Heikki voisi kuulua samaan sukuun kuin edellisetkin isännät (?). Täten siis kruunun haltuun joutunut Vedenpään kantatila olisi ehkä annettu viljeltäväksi samaan sukuun kuuluneelle Heikki Tuomaanpojalle (?). Heikki Tuomaanpoika oli sitten talollisena ja isäntänä Vedenpään kantatilalla v. 1624 -1646. Vedenpäässä mainittiin v. 1634 henkikirjoissa 2 isäntää; Mikko Jaakopinpoika (Michel Jacobsson) joka vaimonsa Marketta Jaakopintyttären (Margeta Jacobsdotter) kanssa viljeli Vedenpään toista puoliskoa ainakin v. 1646 asti. Toista tilan puoliskoa viljeli Heikki Tuomaanpoika, eikä tiedetä olivatko nämä isännät sukua keskenään. Heikin tila mainittiin v. 1624 veroltaan ½ äyrin ja ¼ manttaalin tilaksi, joka todettiin v. 1635 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi, eli paha halla- ja katovuosi 1634 rasitti Heikin taloutta raskaasti. Vuoden 1646 henkikirjassa Heikin tila mainittiin 1/6 manttaalin tilaksi, kuten myös tilan toinen puolisko Mikko Jaakopinpojan tila. Heikki kuoli v. 1646 jälkeen Pertunmaan Vedenpäässä. Taulu 5.2 (X) Valpuri Lassentytär (Walborg Larsdotter) Syntyi n. v. 1590 mahdollisesti Hartolan Pertunmaan Joutsjärvellä. Ilmeinen isä taulussa 2.A.1. Valpurin isän etsinnässä päädyttiin siihen, että hänen isänsä voisi olla Joutsjärven Koljosen Lasse Lessenpoika, jolla oli hallussaan entinen autiotila Pertunmaan kylässä, ilmeisesti lähellä Veden40 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa pään kylää. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1608 -1609 emännäksi Vedenpään tilalle. Valpuri mainittiin v. 1638 sokeaksi (blind). Valpuri kuoli v. 1646 jälkeen Pertunmaan Vedenpäässä. Lapset: - Simo Heikinpoika Vedenpää, s. n. v. 1610 Vedenpäässä. Tauluun 5.3. - Marketta Heikintytär, mainittiin v. 1634 -1636 henkikirjoissa Vedenpäässä. - Tuomas Heikinpoika Vedenpää, mainittiin v. 1657 manttaaliluettelossa Vedenpäässä. - Helka Heikintytär, mainittiin v. 1634 -1636 ja 1653 -1654 henkikirjoissa Vedenpäässä, puoliso; Matti Eerikinpoika, talollinen Vedenpäässä. - Maalin Heikintytär, mainittiin v. 1653 -1663 emäntänä Vedenpäässä, puoliso; Yrjö Martinpoika, talollinen Vedenpäässä v. 1653 -1680. Yrjön 2. puoliso; Helka. - Pietari Heikinpoika Vedenpää, mainittiin v. 1653 -1656 henkikirjoissa Vedenpäässä, puoliso; Helka. Taulu 5.3 (IX) Simo Heikinpoika Vedenpää (Simon Hindersson) Syntyi n. v. 1610 talollisen poikana Hartolan Pertunmaan Vedenpäässä. Simo mainittiin Hartolan Vedenpään (nykyisin Pertunmaan puolella) tilan poikana v. 1634 -1638 sekä talollisena ja isäntänä Vedenpään tilalla v. 1645 -1652. Vedenpään tila oli läänitettynä 1650 -1670 luvulla kapteeni Claes Boijen rälssitilaksi. Simo Heikinpoika mainittiin v. 1662 -1666 itselliseksi Vedenpään tilalla. Simon vaimolla oli sama nimi kuin Simon äidillä. Maakirjoissa tila oli nimetty Simo Heikinpojan tilaksi v. 1735 asti. Simo Heikinpoika kuoli v. 1666 jälkeen Vedenpäässä. Taulu 5.4 (IX) Valpuri Lassentytär (Walborg Larsdotter) Mainittiin v. 1634 henkikirjassa Simon morsiameksi sekä vaimoksi v. 1635 -1636 henkikirjoissa. Valpurin osalta ei pystytty päättelemään mistä hän tuli miniäksi ja emännäksi Vedenpään tilalle. Mahdollisesti sama kuin v. 1649 -1652 ja 1662 -1666 henkikirjoissa mainittu Simon vaimo (m.s.h). Lapset: - Antti Simonpoika Vedenpää, s. n. v. 1645 Vedenpäässä. Tauluun 5.5. - Juho Simonpoika Vedenpää, s. n. v. 1655 Vedenpäässä. Mainittiin v. 1682 henkikirjassa Vedenpään tilan isännän Antti Simonpojan veljeksi, kuin myös v. 1694 henkikirjassa. Puoliso; I Anna mainittiin v. 1682 henkikirjassa ja puoliso II Maria mainittiin v. 1687 -1694 henkikirjoissa. Juho kuoli v. 1699 jälkeen Vedenpäässä. Taulu 5.5 (VIII) Antti Simonpoika Vedenpää (Anders Simonsson) Syntyi n. v. 1645 tiettävästi talollisen poikana Pertunmaan Vedenpäässä. Antti oli vartuttuaan talollisena ja isäntänä ilmeisellä kotitilallaan Vedenpäässä v. 1682 -1696. Antti omisti tuolloin Vedenpään tilan molemmat puoliskot. Vedenpään 2 tilaa oli läänitettynä v. 1675 alkaen kapteeni Thomas Twilling’lle, sitten tilat mainittiin v. 1695 Toivolan ratsutilan augmentiksi, eli aputilaksi. Vuonna 1699 Antin tila mainittiin autioksi, eli suuret kato-, nälkä- ja kulkutautivuodet 1695 -1697 olivat köyhdyttäneet tilan pahasti. Antti Simonpoika kuoli historiamme varmaan pahimman kato- ja nälkävuoden 1697 aikana Vedenpäässä. Taulu 5.6 (VIII) Riitta N.N. (Brita N.N-dotter) Syntyi n. v. 1650 ilmeisesti Pertunmaalla. Riitta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1670 miniäksi ja emännäksi Vedenpään tilalle, jossa Riitta mainittiin v. 1682 henkikirjassa. Riitta kuoli ilmeisesti v. 1683 -1686 välisenä aikana Vedenpäässä. Lapset: - Perttu Antinpoika Vedenpää, s. 1671 Pertunmaa, Vedenpää. Tauluun 16.1. 41 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Riitta Antintytär, s. 1673 Pertunmaa, Vedenpää, k. 8.3.1758 Pertunmaa, Vedenpää, 85 v. ikäisenä. Tuomas Antinpoika Vedenpää, s. n. v. 1680 Pertunmaa, Vedenpää. Tauluun 5.7. Kaarina Jaakopintytär (Karin Jacobsdotter) Syntyi mahdollisesti n. v. 1651 Pertunmaalla. Kaarina vihittiin viimeistään v. 1687 Antti Simonpojan kanssa ja emännäksi Vedenpäähän, jossa Kaarina mainittiin etunimellään v. 1687 -1693 henkikirjoissa, sekä koko nimellään v. 1727 -1736 kirkonkirjassa ja kerrottiin Kaarinan kuolleen. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Vedenpään tilan vanha emäntä (Gl. Wärd.na H.) Kaarina Jaakopintytär kuoli 100 v. ikäisenä v. 1731 vedenpäässä ja haudattiin 6.6.1731 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattia alle. Kaarinan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla paljonkin liioittelua. Antin ja Kaarinan poika Juho syntyi v. 1688, jolloin Kaarina olisi siis ollut synnyttäessään 57 v. ikäinen, mikä ei varmaan ole mahdollista. Lapsi: - Juho Antinpoika Vedenpää, s. 1688 Pertunmaa, Vedenpää. Itsellinen Juho Antinpoika kuoli 73 v. ikäisenä 23.1.1761 Vedenpäässä. Puoliso: Maria Heikintytär, s. 1693 Hartola, k. 18.1.1773 Pertunmaa, Vedenpää. Taulu 5.7 (VII) Tuomas Antinpoika Vedenpää (Thomas Andersson) Syntyi n. v. 1680 tiettävästi talollisen poikana Pertunmaan Vedenpäässä. Talollinen ja isäntä kotitilallaan Vedenpäässä, kutsuttiin myös Pienivedenpään tilaksi, jossa Tuomas oli isäntänä Pohjan sodan & Isonvihan aikaan v. 1707 -1712-, sekä v. 1723 -1732. Kymmenysveroluettelossa v. 1712 Tuomaksen nimi oli Thomas Pieniwedenpä, sekä maakirjassa v. 1723 Thomas Pieni Wedenpä. Pienivedenpää nimi lienee juontunut järven (Pienivesi) nimestä. Kirkonkirjoissa Tuomaksen tilaa nimitettiin kartanoksi (gård), eli tilan päärakennus oli todennäköisesti hyväkuntoinen ikkunoilla ja savupiipuilla varustettu, k.o. aikaan ”herraskainen” talo, eli ei mikään perinteinen savutupa. Maakirjassa v. 1723 Tuomaksen tila mainittiin 1/6 manttaalin tilaksi. Tuomaksen hallussa oli myös tilan toinen puolisko, sekin 1/6 manttaalin tila. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Tuomas Vedenpään kylvö oli 15 kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 2 hevosta, 3 lehmää, 2 vasikkaa, 5 lammasta ja 1 sika. Pieni Vedenpään tila mainittiin Sysmän taloluettelossa (1720-luvulla) 1/3 manttaalin 1 talouden tilaksi ja tila oli Ylisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 111 (Toivola) augmentti, eli aputila ja tila osallistui täten Toivola rusthollin ratsumiehen ylläpitoon. Tila oli samalla ruodun n:o 108 osakas, eli tila osallistui ruotusotamiehen ylläpitoon, viite; s. 713 SPH I-II. Tuomaksen kuoleman ajankohtaa ei löydy Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta, mutta Hartolan rippikirjassa (s. 229 RK 1767 -1773 k. 152) mainittiin että Tuomas Antinpoika kuoli v. 1768 Vedenpäässä ja vaimonsa Eelin Matintytär v. 1769. Näin ollen Tuomas Antinpoika kuoli n. 88 v. ikäisenä. Taulu 5.8 (VII) Maisa N.N. (Maisa N.N-dotter) Syntyi n. v. 1685 mahdollisesti Hartolan Pertunmaalla. Maisa avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1707 emännäksi Pertunmaan Vedenpään tilalle, jossa Maisa mainittiin v. 1708 -1712 henkikirjoissa. Maisa kuoli mahdollisesti Isonvihan aikaan n. v. 1720 Vedenpäässä. Lapset: - Yrjö Tuomaanpoika, s. v. 1714 Pertunmaa, Vedenpää. Tauluun 5.9. - Risto Tuomaanpoika, s. 1715 Pertunmaa, Vedenpää. Risto kuoli 28 v. ikäisenä 22.5.1743 Vedenpäässä. Eelin Matintytär (Elin Mattsdotter) Syntyi v. 1704 mahdollisesti Hartolan Pertunmaalla. Eelin avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäise- 42 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa nä n. v. 1722 Tuomas Antinpojan 2. puolisoksi ja emännäksi Vedenpään tilalle. Eelin kuoli 65 v. ikäisenä 6.8.1769 Vedenpäässä. Lapset: - Tuomas Tuomaanpoika, s. 1723 Pertunmaa, Vedenpää. Mainittiin Yrjö Tuomaanpojan veljenä v. 1745 -1752 Vedenpäässä, siirtyi sitten torppariksi Lautniemeen. Puoliso 23.12.1753 Valpuri Yrjöntytär (s. 1729 Laitjärvi, Kuha, k. 1782 Lautniemi). Tuomas kuoli 22.7.1795 torpparina Hartolan Lautniemessä. Tuomaksen puoliso Valpuri kuuluu kirjoittajan isän äidin Laitjärven Kuhasta tulevaan sukuhaaraan ja sukuun. Tuomas ja Valpuri ovat myös Pertunmaan Mansikkamäessä asuvan sukututkijan Aino Heikkilän esivanhempia. - Antti Tuomaanpoika, s. 1727 Pertunmaa, Vedenpää, k. 3.6.1788 Pertunmaa Vedenpää. Torpparina Vedenpäässä, puoliso; Anna Andersdotter. - Anna Tuomaantytär, s. 1728 Pertunmaa, Vedenpää. Puoliso 14.12.1746 Matti Matinpoika Hintikainen Pertunmaan Hintikkalasta. Talollisena Hintikkalassa v. 1747 alkaen, viite; tauluissa 4.11/4.12 oleva lapsiluettelo. - Valpuri Tuomaantytär, s. 1730 Pertunmaa, Vedenpää, kast. 5.6.1730 Hartola. Puoliso; 28.12.1749 torppari Yrjö Mikonpoika. Torpparina Ny gård’ssa ja talollisena Vastamäen IsoNiilossa. - Heikki Tuomaanpoika, s. 1736 Pertunmaa, Vedenpää, puoliso 10.10.1761; Kristiina Antintytär Koljolan (Joutsjärven) Puharista. Heikki mainittiin itsellisenä Puharissa. - Heta (Hebla) Tuomaantytär, s. 2.3.1738, k. 1740 Pertunmaa, Vedenpää. - Marja Tuomaantytär, s. 2.3.1738 Pertunmaa, Vedenpää. - Helka Tuomaantytär, s. 12.5.1740 Pertunmaa, Vedenpää. Puoliso; 26.12.1757 Mikko Tuomaanpoika, torppari Nipulissa. - Elias Tuomaanpoika, s. 12.5.1740 Pertunmaa, Vedenpää, k. 26.10.1795 Vedenpää. Talollisena ja myöhemmin torpparina Vedenpäässä. Puoliso; Kaisa Martintytär, s. 1748, k. 1799 Vedenpää. Eliaksen ja Kaisan poika Petteri Eliaanpoika toimi torpparina Vedenpään Jokelan torpassa. - Aatami Tuomaanpoika, s. 1744 Pertunmaa, Vedenpää. Muutti Hankaaseen. Taulu 5.9 (VI) Yrjö Tuomaanpoika Vedenpää (Jöran Thomasson) Syntyi v. 1714 (eli Isonvihan aikaan) talollisen poikana Pertunmaan. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 166 RK 1727 -1736 k. 143) mainittiin että Yrjö osaa lukea (L:n: = lit.nov. = osaa lukea). Yrjö toimi Vedenpään kylän kantatilan (Vanhatalon) isäntä ja maanviljelijänä henkikirjojen mukaan v. 1733 -1765. Kirkonkirjoissa Yrjön isä Tuomas Antinpoika oli merkitty isännäksi, mutta käytännössä tilan pito siirtyi Yrjölle v. 1733, jolloin Yrjön isä Tuomas oli n. 53 v ikäinen. Yrjö kuoli 51 v. ikäisenä 7.2.1765 tapaturmaisesti kauppamatkallaan kaupungissa, "epäonnekkaasti liikenneonnettomuudessa", ollessaan hevosensa kanssa liikkeellä, kun toinen hevonen kuormineen törmäsi häneen ja Yrjö putosi rattailta ja toinen hevonen kuormineen ajoi hänen ylitseen. Yrjö ruhjoutui hevosen alle niin pahasti että hän kuoli (dödt under Stads resan genom en olycklig händelse, i det han fallitmed ifrån lasset och en annan häst med lass komitpå honom hvarigenom han råkat under lasset, och blifvit kråsat till döds). Taulu 5.10 (VI) Anna Tuomaantytär (Anna Thomasdotter) Syntyi v. 1721 tiettävästi Hartolan (Joutsan) Hankaan Ruhassa. Isä taulussa 19.17. Anna avioitui tai hänet naitettiin 16 v. ikäisenä 18.12.1737 Yrjö Tuomaanpojan puolisoksi Pertunmaan Vedenpäähän. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjassa ei kerrottu mistä Anna oli lähtöisin, ainoastaan Yrjön osalta mainittiin hänen olevan Vedenpäästä (ifr Wedenpä). Mutta Uimaniemen (Hankaan) Ruhasta löytyi talollisen tytär Anna Tuomaantytär, jonka kerrottiin avioituneen Vedenpään kylään. Vedenpään kantatilan emäntä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan leskiemäntä Anna Tuomaantytär Vedenpään kylästä kuoli n. 68 v. ikäisenä vesipöhöön (vatsot) 16.8.1789 ja haudattiin 23.8.1789 Hartolassa. 43 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lapset: - Kaarina Yrjöntytär, s. 1740 Pertunmaa, Vedenpää. Puoliso 11.4.1756 torppari Heikki Ristonpoika Leppäkankaalta, II-puoliso 3.1.1773 leskimies Tuomas Tanelinpoika Ollila Mäntyharjun Anetusta. Kaarina asui sitten toisen miehensä kanssa Mäntyharjun Anetun Ollilassa, jossa hänen sukunimenään oli Vedenpää (Cahrin Wedenpä). - Maria Yrjöntytär, s. 13.1.1749 Pertunmaa, Vedenpää. Puoliso; 14.12.1766 talollinen Matti Sipinpoika Ulmalasta. - Petteri Yrjönpoika, s. 29.6.1751 Pertunmaa, Vedenpää, talollinen Vedenpäässä, Vanhatalon tilalla, k. 18.10.1797 Vedenpää. Puoliso; 26.12.1772 Eeva Ristontytär Kuhanen Mäntyharjun Kuhajärven Korpelasta, s. 1752. Petterin naapuriin, tilan jaossa syntyneelle tilalle tuli uudet isännät v. 1798 Kuortista, Matti Matinpoika Tuokkola (Vähä-Kuortti), joka viljeli sitten Vanhatalon naapuria, sen pohjoispuolella sijaitsevaa Mattilaa. Petteri Yrjönpojan ja Eevan poika Yrjö Petterinpoika, s. 1778 Vedenpää, k. 1819 Vedenpää, ja vaimonsa Maria Mikontytär, s. 1779, jatkoivat sitten Vedenpään Vanhatalon isäntinä. Vanhatalon isäntänä toimi lyhyen aikaa Yrjö Petterinpojan ja Marian poika Aatami Yrjönpoika, s. 1805 Vedenpää, kuolemaansa v. 1836 asti. Aatami Yrjönpojan ja vaimonsa Eeva Juhontyttären tytär Eeva Stiina Aatamintytär, s. 23.11.1829 avioitui 26.1.1846 Juho Sipinpojan kanssa, Juho oli s. v. 1820 torpparin poikana Lautniemen Sipilässä ja Juho Sipinpojasta tuli sitten isäntä Vedenpään Vanhataloon. Tämän jälkeen Vanhatalon isännyys siirtyi Joutsan kk:n Simukkalasta tulleelle suvulle. Petteri Yrjönpojan ja Eevan poika Heikki Petterinpoika, s. 26.2.1781 toimi myös talollisena ja isäntänä Vedenpään tilalla. Heikki Petterinpoika murhattiin v. 1820 lopulla ja haudattiin 1.1.1821 Hartolassa. Heikin I puoliso; 14.12.1805 Kaisa Yrjöntytär Kulkemaharjulta, s. 1780, k. 16.3.1819 Vedenpää. Heikin ja Kaisan ainoa eloon jäänyt lapsi, tytär Valpuri Heikintytär, s. 1810 avioitui 22.10.1825 Juho Simonpojan kanssa, joka tuli Selänkylän Valkjärveltä isännäksi ja talolliseksi Vedenpäähän v. 1825 ja sen Uusitalon tilalle. Juho Simonpojan ja Valpurin poika oli Markus Juhonpoika Pulier, s. 13.5.1837 Pertunmaa, Vedenpää, k. 30.5.1915 Pertunmaa, Pulieri. Pertunmaan suuri mies Markus tai Markku Pulier rakensi Pertunmaalle rukoushuoneen, joka valmistui v. 1907. Tämä rukoushuone toimi sitten Hartolasta tuodun ja kootun kirkon ”poikkilaivana”. Markku Pulierin kotipaikka, Vedenpään tilasta aikoinaan lohkottu Pulieri sijaitsee Ahvenjärven itärannalla Pertunmaa -Joutsa tien varrella. Pertunmaalainen kirjailija Aku Rautala (alun perin Aukusti Ripatti) kirjoitti v. 1929 Markus Pulier’sta kirjan; Markku Pulier eli kanonisoimaton pyhimys. Tämä kirja julkaistiin vasta v. 1975 E.J.Ellilän toimesta ja Pertunmaan kunnan & seurakunnan kustantamana. Tässä sukuhaarassa Valpurin ja Juho Simonpojan jälkeläisiä asuu edelleen Vedenpään nykyisessä Rantalassa. Tämän sukuhaaran tiedot on saatu pertunmaalaisen Aino Heikkilän tekemästä sukututkimuksesta. Aino Heikkilän, os. Riipilä äiti Ester Riipilä, os. Nihtilä oli synt. v. 1911 Asikkalan kk:n Vedentakana Nihtilän tilalla. Aino Heikkilä ja miehensä Tauno asuvat Pertunmaan Mansikkamäessä. Aino ja Tauno Heikkilän poika Taito Heikkilä toimii yrittäjänä Pertunmaalla pitäen Taiton pajaa (www.taitonpaja.com); autokorjaamoa Mansikkamäessä sekä myymälää Kuortissa. - Yrjö Yrjönpoika Yrjölä, s. 24.5.1755 Pertunmaa, Vedenpää. Tauluun 5.11. Taulu 5.11 (V) Yrjö Yrjönpoika Yrjölä (Georg Georgisson) Syntyi 24.5.1755 talollisen poikana Pertunmaan Vedenpäässä. Rippikirjoissa Yrjön syntymäaikana oli mainittu v. 1758. Koska Yrjö oli perheen nuorin poika, hän joutui tyytymään torpparin asemaan, työskennellen torpparina Vedenpään Yrjölässä, joka sai nimensä Yrjön etunimen mukaan. Tiettävästi Yrjö itse rakensi k.o uudistorpan, joka tontti lohkottiin hänelle Vedenpään tilasta. Yrjölä sijaitsee Vedenpään kantatilan (nyk. Vanhatalo) kaakkoispuolella. Yrjö kuoli hieman vajaan 60 v. ikäisenä pistokseen/sydänkohtaukseen (styng) 25.4.1815 Vedenpäässä ja haudattiin 30.4.1815 Hartolassa. Yrjölän torppa sijaitsi ja sijaitsee yhä Pienveden rannalla, vastapäätä Hietaniemessä sijaitsevaa kirjoittajan Tammisen suvun kesämökkiä !. Yrjön jälkeläisiä asuu edelleen Yrjölän torpassa Kive- 44 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa läisen nimellä. Yrjölässä asuva Jari Kiveläinen on töissä Taiton pajan autokorjaamolla Mansikkamäessä (Aino Heikkilä). Taulu 5.12 (V) Anna Yrjöntytär (Anna Jöransdotter) Syntyi 5.6.1757 Hartolan (Pertunmaan) Ulmalan Niemelässä. Isä taulussa 6.B.11. Torpparin tytär Ulmalan Niemelästä, mainittiin rippikirjassa (s. 221 RK 1754 -1766 k. 179) Yrjö Olavinpojan tyttärenä Ulmalan Niemelässä. Rippikirjassa Annan synt.vuotena mainittiin v. 1758. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan talollisen poika Yrjö Yrjönpoika Vedenpäästä ja piika Anna Yrjöntytär Ulmalan Niemelästä avioituivat tai heidät naitettiin Hartolassa 15.12.1776, jolloin Anna oli 19 v. ikäinen. Vedenpään Yrjölän torpan emäntä. Anna kuoli 75 v. ikäisenä 20.6.1832 Vedenpäässä. Lapset: - Maria Yrjöntytär, s. 20.9.1779 Pertunmaa, Vedenpää. Tauluun 1.16. - Risto Yrjönpoika Yrjölä, s. 6.1.1783 Pertunmaa, Vedenpää. Torpparina Vedenpään Yrjölässä, kuoli keuhkotautiin 18.9.1851 Vedenpään Yrjölässä. Puoliso14.12.1805 Valpuri Antintytär, s. 27.3.1784, torpparin tytär Kuivajärven Lähteen torpasta, k. 24.1.1839 Vedenpää. Yrjölän torppa mainittiin perintötorppana (börde torp). Riston ja Valpurin poika Matti Ristonpoika Yrjölä, s. 23.2.1809 Vedenpää, k. 2.2.1880 Vedenpää ja puolisonsa 27.1.1835 (Sysmässä) torpparin tytär Anna Maria Taavetintytär, s. 31.8.1812 Sysmän Nuoramoisten Kortenlammella, k. 16.1.1873 Vedenpäässä, toimivat sitten torppareina Vedenpään Yrjölässä. Matin ja Anna poika Juho Wilhelmi Matinpoika Yrjölä, s. 29.3.1839 Vedenpää, k. 25.7.1893 Vedenpää, ja puolisonsa Eeva Sofia Eliaantytär, s. 10.5.1841 Hartolan Ruokojärvellä, toimivat seuraavina torppareina Vedenpään Yrjölässä. Heillä oli lapset: Eeva Loviisa s. 28.1.1863 Kalle Aukusti s. 1865 Manu (Emanuel) s. 5.8.1870 Sandra (Aleksandra) Maria s. 4.4.1873 Aliina s. 6.9.1878 Klaara s. 7.3.1881 Eeva Loviisa Juhontytär Yrjölä (1863) avioitui v. 1888 Antti Antinpoika Kiveläisen, s. 15.12.1861 kanssa, jotka jatkoivat torppareina Yrjölässä. Antti Antinpoika Kiveläinen kuoli 25.11.1899. Antti Antinpoika Kiveläisen ja Eeva Loviisan poika Antti Kustaa Kiveläinen, s. 16.5.1893, k.16.4.1978 ja vaimonsa Olga, os. Nurmela olivat seuraavina isäntinä Yrjölässä. Heidän jälkeensä Yrjölän isäntäväkenä toimi Yrjö Kiveläinen vaimonsa Annen kanssa. Tämän sukuhaaran jälkeläiset asuttavat edelleen Yrjölän perintötorppaa, viimeisimpänä e.m. poika Jari Kiveläinen. Tästä sisarusparvesta Klaara Yrjölä (s. 1881) kunnostautui tarinan kertojana, joita tämän sisaren Aliinan (s. 1878) tyttären tytär Ida Søgaard-Pedersen on julkaissut v. 1961. Ida Søgaard-Pedersen on julkaissut v. 2001 kirjan; Muistikuvia menneiltä vuosilta. Kirjassa kerrotaan mm. ”Yrjölän poikien” Kalle Yrjölän (s. 1865) ja Manu Yrjölän (s. 1870), Pienveden kalastajien edesottamuksista. Kalle oli opinhaluinen, osasi lukea tyydyttävästi jo ensi kinkereillä, mutta Manu ei käskyistä huolimatta mennyt edes Jonikkakouluun, vaikka oli kovasti kehotettu. Toiset kiusasivat ja sanoivat: ”Ethän sinä poikaparka saa muijaakaan ottaa, kun et ole edes käynyt rippikoulua”. Vaan mitäs Manu!. Sanoi vain: ”Mitäs minä muijalla. En voi sakkia elättää, kihloista ja silkeistä puhumattakaan”. Vaikka Manu ei osanut lukea, niin Katekismus oli hänellä tyynyn alla eikä sitä saanut ottaa. Sahan omistaja tuli kerran Yrjölään ja kyseli metsäkaupoista. Paikalla olleet Yrjölän tyttäret vastasivat: ”Ei me niihin asioihin puututa. Pojat ovat tuolla rannalla verkkojaan kokemassa”. Ostaja lähti rantatielle. Siellä tuli vastaan kaksi isoa, parrakasta miestä. Puun ostaja kysyi: ”Näittekö te siellä rannalla Yrjölän poikia?” Hetken toisiaan katseltuaan vieras kysyi 45 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa uudelleen: ”Näittekö te siellä rannalla niitä Yrjölän poikia?” Isot miehet seisoivat suorina kuin kelohongat ja sanoivat: ”No, tässä sitä ollaan. Jos on asiaa”. Ja olihan sitä ja kerrottiin mistä oli kysymys. Puukauppoja syntyi vielä myöhemminkin, viite; s. 48 -51 Muistikuvia menneiltä vuosilta. Yrjö Yrjönpoika Yrjölä, s. 7.7.1794 Pertunmaa, Vedenpää. Muutti v. 1814 Yölintuun, jossa työskenteli torpparina. Puoliso; 19.11.1815 Eeva Aatamintytär, piika Ruskealasta. Anna Yrjöntytär, s. 1798 Pertunmaa, Vedenpää, muutti v. 1817 Kumun kylään. Puoliso; 21.12.1817 Sipi Sipinpoika, torpparin poika Kumusta. Taulu 6 Hartolan Sauvuori -sukuhaara Yleistä: Sauvuori ja Sauvuoren kylä sijaitsee Jääsjärven itäpuolella Hartolan kirkonkylää vastapäätä. Sauvuori kuului satoja vuosia Suur-Sysmään, kunnes Suur-Sysmän hajoamisen seurauksena Sauvuori kuului v. 1784 alkaen Hartolaan. Kun Pertunmaa perustettiin v. 1926 niin Sauvuori liitettiin Pertunmaahan, josta asiasta riideltiin ja näin Sauvuori palautettiin v. 1934 Hartolaan. Sauvuori on korkea mäki nykyisen Koitin (Vehkalahden) ja Nokan kylän välisen tien n:o 4251 itäpuolella ja Sauvuoren kantatila sijaitsee tämän mäen pohjoispuolella e.m. tien länsipuolella. Sauvuori tunnetaan eräalueena v. 1552 lähtien. Hartolan Ruskealassa talollisena maakirjan alussa, v. 1539 -1579 mainittiin Vilppu Ollinpoika (Philipus Ollsson), joka omisti Sysmän erämaaluettelon v. 1552 mukaisesti "miehen erämaan", jonka erämaakappaleen nimi oli Sauvuori (Sauvavuori) Hartolan itäosissa. Tämän erämaakappaleen uudisasukkaaksi merkittiin entinen omistaja, eli Vilppu Ollinpoika itse, viite; s. 62 HK ja s. 85 -87 SPH I-II. Tosin koukkuluettelossa/ maakirjassa Sauvuorella ei mainittu Vilppu Ollinpoikaa. Mutta Hartolan Kirjalan kylässä v. 1560 (maakirjan mukaan) asui v. 1560 Esko Pietarinpoika, joka sitten v. 1561 mainittiin Sauvuorella. Tämä Esko Pietarinpoika kuului todennäköisesti Vilpun sukuun (ehkä vävy ?), sillä hänet mainittiin Kirjalassa, jossa Vilppu Ollinpojalla oli myös tila. Hartolan kylässä mainittiin myös Lauri Ollinpoika (Lars Ollsson), ehkä Vilpun veli (?). Vilppu Ollinpoika omisti erämaakappaleen myös Joutsan puolelta, Mustataival-nimisen "miehen kalaveden ja oravametsän", jonne hän asetti uudisasukkaaksi erään Paavali Savolaisen, viite; s. 85 SPH I-II. Paitsi e.m. Hartolan Ruskealan & Kirjalan kylän erämaa Sauvuorella, niin tiedetään että Hartolan kylällä ja sen taloilla oli muutenkin taka-maita nykyisen Vastamäen alueella, viite; s. 57 HK. Tauno Lehtonen on kirjassaan Sauvuori arvellut että Sauvuori ja sen kylä olisi saanut ensimmäiset asukkaansa Savosta käsin, eli ”rostoekansa” olisi asuttanut Sauvuoren seutua, viite; s. 17 -20 SV. Sauvuorella mainittiin v. 1565 vain 1 tila, veroltaan 1/12 koukkua, mikä osoittaa mm. sen että ilmeinen kantatila Hartolan kylässä (talot Ruskealassa + Kirjalassa) olivat jakaantuneet useaan otteeseen. Sauvuori kuului Sysmän Nuoramoisten neljänneskuntaan, eli veropiiriin, viite: s. 77 SPH I-II. Sauvuori mainittiin jo 1500-luvulla ratsutilaksi. Lähinnä vain varakkaimmat talonpojat pystyivät varustamaan tilaltaan ratsumiehen kruunun palvelukseen. Joko tilan isäntä itse ratsasti tilansa puolesta tai asetti nuoremman veljensä tai poikansa ratsumieheksi sekä kustansi tämän varustukset ja tämä tapahtui nimenomaan tilan veromäärää vastaan, eli talonpoika ei joutunut siten maksamaan veroa kruunulle, viite; s. 183 SPH I-II. Sauvuoren tilan ratsumies kuului Koskipään kartanon herran ratsumestari Sipi Henrikinpojan ratsujoukkoihin. Sauvuoren tila oli historiansa aikana läänitettynä, tai paremminkin tila siirtyi oston myötä Koskipään majuri Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n haltuun 1600-luvulla. Sauvuori oli varsin merkittävä rälssitila Hartolassa, viite; s. 67 HK. Samoin 3 Vastamäen torppaa tai taloa joutui Silfverbögel’lle. Sauvuoren kantatilalla oli takamaita nykyisen Pertunmaan puolella Väärälammen sekä Hietajärven alueilla, jonne muodostui Sauvuoren Väärän (Vastamäen itäpuolella) ja Hollon (Joutsjärven länsipuolella) rälssitilat. Asiakirjoissa Sauvuori nimi esiintyi monessakin muodossa; Sauvavuori, Saunavuori ja Savonvuori sekä Savuvuori. Vuoden 1790 Kuninkaan kartastossa Sauvuori oli merkitty tiiviinä ryhmäkylänä nimellä Savori by. Hartolassa ilmaistiin puhekielessä 1950-luvulla Sauvuori muodossa Sauv’vuoren mäk, viite; s. 18 SV. Sauvuoren laella lienee sijainnut aikoinaan asutus ja mäen sekä kylän nimi olisi juontunut usvasta tai savusta ja saanut sitten muodon Sauvuori. Vainolaiset lienee polttaneet mäen päällä olleen asumuksen, viite; s. 17 -18 SV. Sauvuoren kylä oli aikoinaan tiivis ryhmäkylä, jossa talot 46 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa sijaitsivat vieri vieressä ”kaupunkimaiseen” tapaan ja kylä kulki myös nimellä ”Rämsän kaupunki”, jonka elämää ja ihmisiä Tauno Lehtonen kuvaa kirjassaan Sauvuori. ”Rämsän tai Rämpsän kaupungin” keskustan kaakkoispuolella sijaitsee Römpsinsuo, ilmeisesti muistona tuosta ”kaupungista”. Sauvuori oli pitkään varsin syrjäinen paikka vailla omaa tietä aina 1800-luvun lopulle asti, edes kärrytietä ei ollut, vaan jalan tai ratsain piti kulkea Riihiniemeen, jossa säilytettiin kärrejä pidempää matkaa varten. Sauvuorelta oli polku Yölintuun Jääsjärven rantaan ja täältä pääsi sitten veneellä soutaen Hartolan kirkolle asioimaan tai kirkkoveneellä sunnuntaiaamuisin kirkkoon. Talvella kuljettiin tietenkin rekikyydillä Yölinnun rannasta jäitä pitkin kirkolle asioimaan ja kirkkoon. Sauvuoren isännät tunnetaan Sysmän koukkuluettelon (maakirjan) perusteella v. 1561 alkaen: Esko Pietarinpoika (Eskil Persson), mahdollisesti Vilppu Ollinpojan vävy (?), isäntänä v. 1561 Olli Ollinpoika (Oluf Olsson), mahdollisesti Vilppu Ollinpojan nuorempi veli (?), isäntänä v. 1562 -1566 Taulu 6.A. Sauvuori A-sukuhaara Taulu 6.A.1 (XIII) Niilo Laurinpoika Sauvuori (Nils Larsson) Syntyi n. v. 1545 mahdollisesti Hartolassa. Niilo mainittiin maakirjassa talollisena ja isäntänä Hartolan Sauvuoren tilalla v. 1567, 1571 -1588, sekä v. 1597 ja 1599. Sitä ei tiedetä ”varmuudella” oliko Niilo sukua e.m. Sauvuoren aiemmille isännille. Toki voidaan esittää joitain päätelmiä; mm. voidaan ajatella että Niilo Laurinpojan isä voisi olla Hartolan kylän Lauri Ollinpoika ja siten Niilo olisi mahdollisesti Vilppu Ollinpojan veljen poika, mutta tämä on lähinnä hypoteesi. Sauvuoren tila todettiin Niilon isännyyden aikana v. 1585 autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi ja tila joutui vaikeuksiensa vuoksi kruunun haltuun, joten tila mainittiin Sysmän maakirjoissa kruununtilaksi v. 1587 -1589. Samoin Niilo mainittiin v. 1593 kruununtilan isännäksi. Niilon ilmeinen veli Maunu Laurinpoika (Magnus Larsson) toimi Sauvuoren isäntänä v. 1568 -1570. Tilalla mainittiin v. 1575 myös Antti Laurinpoika (Anders Larsson), edellisten ilmeinen veli. Sitä ei tiedetä "varmuudella" mistä nämä 3 ilmeistä veljestä tulivat Sauvuoren tilalle, joka tunnettiin maatilana viimeistään v. 1561 alkaen, ehkä jo v. 1554, vrt. e.m. hypoteesi. Niilon Sauvuoren tila oli rusthollina eli ratsutalona, varustaen ratsumiehen Koskipään ratsumestari Sipi Henrikinpojan joukkoihin. Sauvavuoren Niilo Laurinpojan karjavarallisuus oli v. 1571 hopeaveroluettelon mukaan 1 lehmä, 1 hieho, 2 lammasta, 1 sika ja 1 hevonen, siis nykymittapuun mukaan varsin vähäinen, viite; s. 700 SPH I-II. Vuonna 1597 Sauvuori mainittiin 1/12 koukun ja 1 manttaalin tilaksi, viite; s. 97 SPH I-II. Niilo Laurinpoika kuoli v. 1600, tai sen jälkeen Sauvuorella. Taulu 6.A.2 (XIII) N.N. Niilon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Simo Niilonpoika Sauvuori, s. n. v. 1568 Hartola. Tauluun 6.A.3. - Niilo Niilonpoika Vastamäki, s. n. v. 1570 Hartola. Tauluun 6.B.1. - Lauri Niilonpoika Vastamäki, s. n. v. 1580 Hartola. Tauluun 24.A.1. Laurin jälkeläisistä löytyy mm. Anna Vesanen, ent. Nurminen, os. Vesanen, s. 1897 Hartola, k. 1965 Asikkala, eli Vilho (Ville) Nurmisen puoliso, joten kirjoittajan isovanhemmat olivat keskenään kaukaisia sukulaisia Sauvuoren tilalta. Taulu 6.A.3 (XII) Simo Niilonpoika Sauvuori (Simon Nilsson) Syntyi n. v. 1568 talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Simo mainittiin ratsumieheksi Nuijasodan aikaan v. 1596 -1597, sekä vielä sodan jälkeen v. 1599. Simo mainittiin maakirjoissa Sauvuoren ratsutilan rusthollariksi ja isännäksi v. 1598 ja 1600 -1620. Simo mainittiin vielä v. 1624 kymmenysluettelossa Sauvuorella. Ilmeisesti Simo oli Nuijasodan aikaan v. 1596 -1597 Koskipään kartanon herran ratsumestari Sipi Henrikinpojan joukoissa taistelemassa kapinallistalonpoikia vastaan, ollen mahdollisesti ratsumiehenä mukana Padasjoen Nyystölässä tapahtuneessa hirvittävässä talon47 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa poikien teurastuksessa 14.1.1597. Sauvavuori mainittiin v. 1620 veroltaan 1/3 manttaalin tilaksi, viite; s. 177 SPH I-II. Vuoden 1624 karja- ja kylvöluettelon mukaan Sauvuoren 2 tilalla oli 3 lehmää, 1 vasikka, 2 tammaa, 1 vuohi (tai pukki), 4 lammasta, 3 sikaa ja kylvö 2½ tynnyriä, viite; s. 704 SPH I-II. Simo kuoli v. 1624 jälkeen Sauvuorella. Taulu 6.A.4 (XII) N.N. Simon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Simo Simonpoika Sauvuori, s. n. v. 1590 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.5. Taulu 6.A.5 (XI) Simo Simonpoika Sauvuori (Simon Simonsson) Syntyi n. v. 1590 tiettävästi rusthollarin poikana Hartolan Sauvuorella. Talollinen ja rusthollari sekä isäntänä Hartolan Sauvuoren ratsutilalla v. -1622 -1646-. Vuoden 1634 paha hallakesä aiheutti tuhoa myös Sauvuorella, siten että kevätvilja tuhoutui kokonaan, mutta syysviljasta oli sen verran säilynyt että pystyttiin jonkun verran kylvämään, viite; s. 270 SPH I-II. Suur-Sysmän v. 1632 karja- ja kylvöluettelon mukaan Simo Simonpojan Sauvuoren tilalla oli 1 lehmä, 1 tamma ja 1 lammas sekä kylvö 3½ tynnyriä, viite; s. 706 SPH I-II. Sauvuoren 7/12 manttaalin tila ostettiin rälssimaaksi 6.12.1642, jolloin Koskipään kartanon herra majuri Henrik Sipinpoika Silfverbögel sai Sauvuoren tilan haltuunsa ja rälssitilakseen, viite; s. 190 SPH I-II, ja tilalla asuva talonpoika jatkoi asumista ja tilanpitoa lampuotina. Simo Simonpoika kuoli v. 1646 jälkeen Sauvuorella. Taulu 6.A.6 (XI) Barbro Paavalintytär (Barbro Påhlsdotter) Syntyi n. v. 1593 mahdollisesti Joutsan Ruorasmäessä (?). Mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1634 -1646 Simo Simonpojan puolisona ja emäntänä Sauvuorella, Barbron koko nimi mainittiin v. 1636 henkikirjassa. Barbron vanhempia ei löydetty asiakirjoista eikä pystytty päättelemään riittävällä ”varmuudella” mistä hän tuli Sauvuorelle. On toki mahdollista että hän olisi Ruorasmäen Paavali Martinpojan tytär, mutta tämä on lähinnä hypoteesi. Barbro kuoli v. 1646 jälkeen Sauvuorella. Lapset: - Niilo Simonpoika Sauvuori, s. n. v. 1612 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.7. - Esko Simonpoika Sauvuori, mainittiin Sauvuoren tilalla isännän (Niilon) veljenä Sysmän henkikirjoissa v. 1653 -1655, sekä itsellisenä v. 1662 -1665. Puoliso; Helka, mainittiin v. 1653 -1656, 2. puoliso; Markareetta, mainittiin henkikirjoissa v. 1662 -1671. Taulu 6.A.7 (X) Niilo Simonpoika Sauvuori (Nils Simonsson) Syntyi n. v. 1612 talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Niilo mainittiin v. 1631 maakirjassa Simo Simonpojan poikana Sauvuoren tilalla. Vuoden 1634 -1639 henkikirjoissa Niilo mainittiin tilalla poikana sekä v. -1649 -1656- tilan isäntänä. Niilo mainittiin vielä v. 1663 kymmenysluettelossa Sauvuoren rälssitilalla. Niilon tila mainittiin henkikirjoissa Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan pojan majuri Henrik Sipinpoika Silfverbögelin rälssiksi, eli tila oli läänitettynä (ostettuna rälssinä) tälle aatelissuvulle, kuten niin monet muutkin lukuisat Hartolan kylät ja niiden maatilat. Vuoden 1640 käräjillä määrättiin 6 luottamusmiestä jakamaan Niilo Simonpoika Sauvavuoren ja Vastamäen kylän talojen kesken vanhaa aiemmin yhteisomistuksessa ollutta, näiden kylien rajapaikkojen välistä maa-aluetta. Jako tehtiin siten että Niilo Simonpoika sai 3 tangon kaistaleen ja Vastamäen kylä 2 tangon maakaistaleen, viite; s. 170 SPH I-II. Niilo Simonpoika kuoli v. 1663 jälkeen Sauvuorella. 48 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 6.A.8 (X) Barbro N.N. (Barbro N.N-dotter) Ilmeisesti sama Niilo Simonpojan vaimo, joka mainittiin jo v. 1634 henkikirjoista alkaen Sauvuorella Niilon vaimona ja nuorena emäntänä. Barbro mainittiin nimellä v. 1650 -1656 henkikirjoissa Niilon puolisona ja tilan emäntänä. Lapset: - Matti Niilonpoika Sauvuori, s. n. v. 1634 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.9. - Yrjö Niilonpoika Sauvuori, mainittiin Sysmän henkikirjoissa Sauvuoren tilalla v. 1655 -1656 isännän Niilo Simonpojan pojaksi, sittemmin itselliseksi ja isännän Matti Niilonpojan veljeksi v. 1662. Puoliso; Marketta, mainittiin v. 1662 -1663 henkikirjoissa Sauvuorella. Yrjö koki väkivaltaisen kuoleman naapurinsa toimesta erään noituustapauksen seurauksena. Sysmän käräjillä oli käsitelty noituustapausta, jossa Vastamäen Matti Sipinpoikaa syytettiin siitä, että hän oli noitunut naapurinsa Yrjö Niilonpojan sammalkieleksi, niin ettei tämä voinut sammaltamatta mitään puhua. Matti Sipinpoika pakeni tämän seurauksena Savon puolelle, josta palattuaan, syytti Yrjö Niilonpoika häntä ja juovuspäissään ollen yritti lyödä olutkannulla Matti Sipinpoikaa päähän, jolloin Matti vetikin puukkonsa esiin ja iski sillä naapuriaan sydämeen, niin että Yrjö Niilonpoika kuoli. Käräjillä Matti Sipinpoika kielsi milloinkaan noituutta harjoittaneensa – eikä käräjärahvaskaan voinut häntä sellaisesta syyttää – murhan hän kyllä tunnusti tehneensä, mutta puolustuksekseen hän esitti, ettei hänen tarkoituksensa ollut työntää puukkoaan Yrjön sydämeen, vaan vain vähän pistää häntä käsivarteen. Oikeus katsoi kuitenkin, että Matti oli murhan tehnyt, ilman että siinä oli hätävarjelu kysymyksessä ja tuomitsi Matin kuolemaan, viite s. 359 -360 SPH I-II. - Simo Niilonpoika Sauvuori, mainittiin Sauvuorella v. 1662 -1682 isännän Matti Niilonpojan veljeksi, sitten talolliseksi ja isännäksi v. -1687 -1691-. Puoliso; Helka, mainittiin v. 1662 1680, 2. puoliso; Markareetta, mainittiin v. 1682 -1691. Simon ja Helkan poika Matti Simonpoika toimi Sauvuoren tilan isäntänä v. -1693 - 1712-. - Reko Niilonpoika Sauvuori, mainittiin Sauvuorella tilan isännän Matti Niilonpojan veljeksi v. 1675 -1682 sekä itselliseksi v. 1687 henkikirjassa. Puoliso; Helka, mainittiin v. 1675 1687 henkikirjassa Sauvuorella. Taulu 6.A.9 (IX) Matti Niilonpoika Sauvuori (Matts Nilsson) Syntyi n. v. 1634 talollisen poikana Hartolan Sauvuoren rälssitilalla. Matti mainittiin henkikirjoissa v. 1653 alkaen Sauvuoren tilalla Niilo Simonpojan poikana. Matilla mainittiin vaimo Marketta jo v. 1654 henkikirjassa. Matti Niilonpoika oli talollisena Sauvuoressa ja tilan isäntänä v. -1662 -1682-. Henkikirjojen mukaan tilan isännyyttä jatkoi v. -1687 alkaen Matin veli Simo Niilonpoika. Sauvuori mainittiin v. 1695 (7/12 manttaalin) kruununtilaksi, eli tila oli köyhtynyt ja joutunut kruunun haltuun, viite; s. 168 SPH I-II. Matti Niilonpoika kuoli v. 1682 jälkeen Sauvuorella, viimeistään suurena nälkävuonna 1697. Taulu 6.A.10 (IX) Marketta N.N. (Margeta N.N-dotter) Mainittiin v. 1654 -1682 henkikirjoissa Matti Niilonpojan puolisona ja emäntänä Hartolan Sauvuorella. Lapset: - Kaapo Matinpoika Sauvuori, s. v. 1673 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.11. Taulu 6.A.11 (VIII) Kaapo Matinpoika Sauvuori (Gabriel Mattsson) Syntyi v. 1673 talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Kaapo mainittiin Sauvuoren tilan isännän Matti Simonpojan isän veljen pojaksi, eli Matti Simonpojan serkuksi v. 1707 -1712. Tiettävästi Kaapo oli Isonvihan aikaan ja sen jälkeenkin isäntänä Sauvuoren rälssitilalla, koska kuollessaan 63 v. ikäisenä v. 1736 Kaapo mainittiin isännäksi (wärd). Kaapo oli ilmeisen arvostettu henkilö, koska 49 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa hänet haudattiin v. 1736 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Tarkempia kuolin-ja hautausajankohtia Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjassa ei kerrottu. Kaapo mainittiin myös Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 182 RK 1727 -1736 k. 159) tilan isäntänä ja kerrottiin Kaapon kuolleen. Rippikirjassa mainittiin tilalla itsellisinä Kaapon serkut Aatami Rekonpoika ja Paavali Rekonpoika vaimoineen. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Sauvuoren Kaapo Matinpojan kylvö oli 21 kappaa ruista, 15 kappaa ohraa ja 7½ kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 3 lehmää, 2 vasikkaa, 5 lammasta, 1 vuohi ja 4 sikaa. Isonvihan jälkeen 1720-luvulla Sauvavuori mainittiin 7/12 manttaalin 2 talouden tilaksi ja ruodun 74 osakkaaksi, eli tila ylläpiti ruotusotamiestä. Tila kuului samalla Koskipään kartanon Silfverbögel’ien ja näiden jälkeläisten tiluksiin, viite; s. 713 SPH I-II. Taulu 6.A.12 (VIII) Maria Rekontytär (Maria Grelsdotter) Syntyi n. v. 1678 mahdollisesti Hartolassa. Marian vanhempia ei saatu ”riittävällä varmuudella” selville, hän voisi olla mm. Ruorasmäestä Reko Eskonpojan tai Reko Vilpunpojan tytär, tai Vehmaskylän Reko Vilpunpojan tytär, tai esim. Hartolan kylän Reko Jaakopinpojan tytär, joten Marian vanhempien päättely on lähinnä arvailua, koska häntä ei löydy henkikirjoista. Ongelmana on etenkin puuttuvat asiakirjat (henkikirjat) v. 1695 -1706. On myös mahdollista että Kaarina olisi Koskipään säterin Reko Matinpojan ja tämän puolison Kaarinan tytär, viite; taulu 8.2. Toisaalta ei olisi aivan mahdotonta että Maria olisi Sauvuoren Reko Niilonpojan tytär, mutta tällöin he olisivat miehensä Kaapon kanssa serkuksia ! ?. Joka tapauksessa Maria avioitui tai hänet naitettiin tiettävästi Suurten nälkävuosien aikana, mahdollisesti n. v. 1697 emännäksi Sauvuoren rälssitilalle Kaapo Matinpojan puolisoksi. Sysmän henkikirjoissa Maria mainittiin v. 1707 -1712 emäntänä Sauvuorella. Maria mainittiin vielä Hartolan v. 1736 -1747 rippikirjassa ja kerrottiin Marian kuolleen, mutta kuolinaikaa ei löydy Hartolan rippikirjasta eikä kuolleitten ja haudattujen luettelosta, rippikirjassa viimeinen ehtoollismerkintä löytyy 6.2.1737, eli Maria kuoli sen jälkeen Sauvuorella. Lapset: - Tahvo Kaaponpoika Sauvuori, s. 1698 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.13. - Juho Kaaponpoika Sauvuori, s. 1706 Hartola, Sauvuori. Työskenteli lampuotina VähäSauvuoren rälssitilalla, k. 28.12.1769 Vähä-Sauvuori ja haudattiin 31.12.1769 Hartolan kirkkoon. Puoliso n. v. 1726 Inkeri Eerikintytär, s. 1705 Hartola, k. 20.6.1747 Vähä-Sauvuori ja haudattiin 24.6.1747 Hartolan kirkkoon, 2. puoliso 8.11.1747 Lastikka Pertuntytär (Scholastica Bertilsdotter), s. 1724 Hartola, k. 6.11.1791 Vähä-Sauvuori. - Inkeri Kaapontytär, s. 1709 Hartola, Sauvuori. Puoliso; Sipi Ristonpoika, torpparina Sauvuorella. - Antti Kaaponpoika Hollo, s. 1712 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.C.1. - Marketta Kaapontytär, s. 1718 Hartola, Sauvuori. Puoliso 18.1.1738 Simo Heikinpoika Joutsjärven Koljosesta, torpparina Koljosessa sekä itsellisenä Sauvuorella, k. v. 1741 ja haud. 8.3.1741 Hartolan kirkkoon. Taulu 6.A.13 (VII) Tahvo Kaaponpoika Sauvuori (Staffan Gabrielsson) Syntyi v. 1698 talollisen poikana Hartolan Sauvuoren rälssitilalla. Talollinen ja Sauvuoren rälssitilan isäntä (Gårds värd) v. -1725 -1747. Tahvon tilan päärakennus oli ilmeisesti perinteisestä savutuvasta kehittyneempi versio, eli savupiipulla ja mahdollisesti ikkunoillakin varustettu rakennus, koska tilaa kutsuttiin ruotsiksi ”kartanoksi” (gård). Tahvo Kaaponpoika kuoli 50 v ja 6 kk ikäisenä 7.4.1749 Sauvuorella ja haudattiin 16.4.1749 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 6.A.14 (VII) Inkeri Jaakopintytär (Ingeborg Jacobsdotter) Syntyi n. v. 1700 tiettävästi Hartolassa, ehkä Kalholla (?). Inkerin vanhempia ei saatu selvitettyä ”riittävällä varmuudella”, koska Inkeriä ei löydy henkikirjoista. Isäehdokkaita löytyy useita; mm. Mariankankaalta, Niinimäestä ja Ruorasmäestä, sekä myös Sauvuorella (s. 183 RK 1727 -1733) v. 1733 mainittu (v. 1733 Kalholta muuttaneet ?) Jaakoppi Heikinpoika vaimonsa Kerttu Yrjöntytär 50 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa sopisivat Inkerin vanhemmiksi, samoin Nokan (Isoselän) Jaakoppi Eerikinpoika vaimonsa Annan kanssa, mutta millekkään vaihtoehdolle ei löydetty varmennusta. Inkeri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1720 miniäksi ja emännäksi Sauvuoren rälssitilalle. Inkeri Jaakopintytär kuoli n. 87 v. ikäisenä 8.7.1787 Sauvuorella. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Inkeri kuoli 97 v. ikäisenä, jossa voi olla liioittelua ainakin 10 v. verran. Lapset: - Riitta Tahvontytär, s. 1721 Hartola, Sauvuori, k. 7.6.1804 Hartola, Sauvuori, puoliso 12.12.1742 itsellinen Antti Pietarinpoika Vastamäen Iso-Niilosta, s. 1713 Hartola, rakuuna eli ratsumies, torpparina Sauvuorella, k. 12.1.1797 Hartola, Sauvuori. Antti Pietarinpojan isän Pietari Tuomaanpojan 2. puoliso Marja Simontytär löytyy taulusta 24.B.6. - Eerik Tahvonpoika Sauvuori, s. 1729 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.A.15. - Aatami Tahvonpoika Sauvuori, s. 1731, kast. 6.3.1731 Hartola, Sauvuori, torpparina Sauvuorella. Puoliso 26.12.1757 Riitta Yrjöntytär Hartolan Kumusta. - Heikki Tahvonpoika, s. 20.1.1734 Hartola, Sauvuori, torpparina Sauvuorella, k. 20.6.1782 Hartola, Sauvuori. - Inkeri Tahvontytär, s. 16.2.1736 Hartola, Sauvuori, k. 9.7.1757 Hartola, kuolinsyy; hukkui. Puoliso 27.12.1756 Heikki Kustaanpoika Willman, s. 16.1.1733 Hartola, k. 30.3.1793 Hartola, Selänkylä. Heikin isä taulussa 8.3. - Jaakoppi Tahvonpoika, s. 22.3.1738 Hartola, Sauvuori, torpparina Sauvuorella, kuoli 19.5.1795 Hartola, kuolinsyy; hukkui. Puoliso 26.12.1762 Kaarina Antintytär Sauvuorelta. - Valpuri Tahvontytär, s. 11.1.1741 Hartola, Sauvuori, k. 29.4.1748 Hartola, Sauvuori. - Liisa Tahvontytär, s. 1.5.1744 Hartola, Sauvuori. Puoliso 29.11.1761 Olavi Heikinpoika Hartolan Pohjolan kylän Purhalasta. Taulu 6.A.15 (VI) Eerik Tahvonpoika Sauvuori (Eric Staffansson) Syntyi v. 1729 talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Eerik työskenteli kotitilallaan lampuotina, eli vuokraviljelijänä, mutta mainittiin myös talolliseksi ja isännäksi Sauvuoren rälssitilalla v. 1749 1772. Rippikirjan (s. 152 RK 1780 -1790 k. 157) mukaan Eerik kävi viimeisen kerran ehtoollisella kirkossa 25.6.1782, jonka jälkeen Eerik oli ilmeisesti niin sairas ettei pystynyt lähtemään kirkkoon. Eerik Tahvonpoika kuoli 55 v. ikäisenä vesipöhöön 8.9.1784 Hartolan Sauvuorella. Taulu 6.A.16 (VI) Marketta Kustaantytär (Margeta Gustafsdotter) Syntyi v. 1731 ja kastettiin 1.11.1731 Hartolassa. Isä taulussa 8.3. Krouvarin eli kapakoitsijan tytär Hartolan kylästä, Koskipään kartanosta. Hartolan rippikirjassa (s. 237 RK 1748 -1754 k. 238) kerrottiin Marketan avioituneen Sauvuoreen. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Marketta Kustaantytär Hartolan kylästä avioitui tai hänet naitettiin 27.12.1749 Sauvuoren Eerik Tahvonpojan kanssa. Marketan veli Heikki Kustaanpoika taas avioitui Eerikin sisaren Inkerin kanssa. Sauvuoren rälssitilan emäntä. Marketta kuoli 45 v. ikäisenä 9.1.1777 Hartolan Sauvuorella. Lapset: - Heikki Eerikinpoika Sauvuori, s. 11.5.1751 Hartola, Sauvuori, työskenteli lampuotina Sauvuorella, k. 6.2.1800 Hartola, Sauvuori, puoliso 8.12.1771 Valpuri Tuomaantytär. - Kaarina Eerikintytär, s. 7.10.1752 Hartola, Sauvuori, k. 2.3.1785 lapsivuoteeseen Hartolan Kumussa, puoliso 12.12.1773 Simo Yrjönpoika, talollinen Hartolan Kumusta. - Risto Eerikinpoika, s. 1.4.1754 Hartola, Sauvuori, k. 2.7.1755 Hartola, Sauvuori - Juho Eerikinpoika, s. 11.4.1756 Hartola, Sauvuori, k. 29.6.1756 Hartola, Sauvuori - Valpuri Eerikintytär, s. 23.4.1757 Hartola, Sauvuori, k. 30.12.1824 Sauvuori, puoliso 26.12.1785 Juho Salomoninpoika, itsellinen Sauvuorelta. - Markus Eerikinpoika, s. 20.4.1759 Hartola, Sauvuori, lampuotina Sauvuorella, k. 25.6.1800 keuhkotautiin Sauvuorella. Puoliso 15.12.1782 Eeva Yrjöntytär, s. 13.2.1760 Joutsjärvi, 51 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Koljola. Eevan isän Yrjö Antinpoika Koljosen isän Antti Sipinpoika Koljosen isä Sipi Laurinpoika Koljonen löytyy taulusta 2.A.9. Petteri Eerikinpoika, s. 18.6.1761 Hartola, Sauvuori, lampuotina Sauvuorella, k. 17.4.1807 köhätautiin Sauvuorella. Puoliso 10.12.1786 Liisa Tuomaantytär, s. 4.11.1764 Hartola, Vastamäki. Liisan isä Tuomas Aataminpoika Vähä-Niilo taulussa 24.A.11. Marja Eerikintytär, s. 7.3.1764 Hartola, Sauvuori, k. 28.10.1826 Joutsjärvi, Koljola. Puoliso 17.12.1786 Yrjö Laurinpoika, torpparina Koljolassa. Anna Eerikintytär, s. 24.7.1766 Hartola, Sauvuori, k. 6.8.1767 Hartola, Sauvuori Kristiina Eerikintytär, s. 22.7.1768 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.D.8. Simo Eerikinpoika, s. 25.8.1770 Hartola, Sauvuori Taulu 6.B. Vastamäen Niilo Niilonpojan sukuhaara Taulu 6.B.1 (XII) Niilo Niilonpoika Vastamäki (Lars Nilsson) Syntyi n. v. 1570 tiettävästi talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Isä taulussa 6.A.1. Niilon isä lienee Sauvuoren Niilo Laurinpoika, koska Vastamäkeä ei mainittu vielä 1600 -1620 jakson maakirjoissa, vasta v. 1620 jälkeen ja mm. Niilon ilmeinen veli Lauri Niilonpoika mainittiin tuolloin Sauvuoren yhteydessä ja myöhemmin Vastamäessä. Niilo oli ilmeisesti sotilaana, ratsumiehenä Nuijasodan aikaan ja sen jälkeenkin 1600-luvun alussa. Niilo mainittiin kymmenysveroluetteloissa Vastamäessä v. 1624 sekä v. 1633 -1636. Vuoden 1631 verokirjassa Niilo mainittiin talolliseksi (bonde) Vastamäen rälssitilalla ja toisena talollisena mainittiin Lasse Sikstuksenpoika (Lasse Sixtusson). Samoin manttaaliluetteloissa v. 1630 -1638, ollen ilmeisesti Vastamäen IsoNiilon tilan tai torpan ensimmäinen isäntä. Niilo mainittiin Koskipään kartanon Henrik Sipinpoika Silfverbögelin torppariksi (verotorppariksi) v. 1633 -1636 kymmenysluetteloissa, kuin myös Lasse Sikstuksenpoika, myös viite; s. 205 SPH I-II. Vuoden 1636 henkikirjassa Niilon tila mainittiin säterin (Koskipään) torpaksi, kun taas v. 1639 henkikirjassa Niilon tila mainittiin Koskipään rälssiksi (frälse), jolloin isäntänä oli jo Niilon poika Henrik Niilonpoika. Henkikirjoissa Lasse Sixtusson mainittiin Vastamäen naapurissa Hyytissä (Hyytti) v. 1634 -1639 kuin myös tämän veli Olof Sixtusson v. 1634 -1646. Kts. myös s. 275 HK. On mahdollista että Niilo Niilonpoika olisi ollut 2 kertaa aviossa. Niilo Niilonpoika kuoli v. 1638 jälkeen Vastamäessä. Taulu 6.B.2 (XII) Inkeri Nuutintytär (Ingeborg Knutzdotter) Syntyi n. v. 1573 ilmeisesti Hartolassa, asiaa ei tunneta tarkemmin. Inkerin vanhempia ei saatu selville, eikä sitä mistä hän tuli miniäksi Vastamäkeen. Niilo Niilonpojan puoliso (mahdoll. IIpuolisona) ja emäntänä Vastamäen Iso-Niilon tilalla, jossa Inkeri mainittiin v. 1634 -1638 henkikirjoissa, koko nimellään v. 1636 henkikirjassa. Inkeri kuoli v. 1638 jälkeen Vastamäessä. Lapset: - Olavi Niilonpoika Riihiniemi, s. n. v. 1591 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.B.3. - Heikki Niilonpoika Vastamäki, s. n. v. 1600 Hartola, Sauvuori, mainittiin Niilo Niilonpojan pojaksi v. 1631 verokirjassa Vastamäessä, jossa Heikki oli isäntänä v. 1639 -1662 henkikirjojen mukaan. Puoliso; Inkeri. Heikin ja Inkerin poika Antti Heikinpoika jatkoi isänsä Heikin jälkeen tilan isäntänä. - Eerik Niilonpoika Iso-Niilo, s. n. v. 1613 Hartola, Sauvuori. Tauluun 24.B.1. Taulu 6.B.3 (XI) Olavi Niilonpoika Riihiniemi (Olof Nilsson) Syntyi n. v. 1591 tiettävästi Hartolan Sauvuorella. Asui sitten Vastamäessä Niilo Niilonpojan poikana. Olavi työskenteli lampuotina ja torpparina Riihiniemessä, ainakin v. 1624 -1634, viite; s. 205 SPH I-II sekä s. 275 HK. Vastamäen (& Riihiniemen) kaikki tilat ja torpat olivat läänitettynä ja alistettu Koskipään kartanon herran Sipi Henrikinpojan sekä tämän pojan Henrik Sipinpoika Silfver- 52 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa bögel'n haltuun ja maksoivat veronsa Koskipään kartanolle. Olavi Niilonpoika kuoli v. 1634 jälkeen Vastamäessä. Taulu 6.B.4 (XI) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pietari Olavinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1612 Hartola, Vastamäki. Tauluun 6.B.5. - Kerttu Olavintytär, mainittiin v. 1634 henkikirjassa Olavi Niilonpojan tyttäreksi sekä v. 1635 henkikirjassa Pietari Olavinpojan sisareksi. Taulu 6.B.5 (X) Pietari Olavinpoika Riihiniemi (Per Ollsson) Syntyi n. v. 1612 Hartolan Vastamäessä. Mainittiin Sysmän ensimmäisessä henkikirjassa v. 1634 Olavi Niilonpojan pojaksi Hartolan Riihiniemessä, yhdessä vaimonsa kanssa. Lampuotina ja/tai torpparina Riihiniemessä v. 1635 -1662. Pietarin tila mainittiin Koskipään kartanon Henrik Sipinpoika Silfverbögel’n rälssiksi. Pietari Olavinpoika kuoli v. 1662 jälkeen Riihiniemessä. Riitta Laurintytär (Brita Larsdotter) Syntyi n. v. 1615 ilmeisesti Hartolassa (Joutsassa). Mahdollisesti Laitjärven Lauri Tuomaanpojan tytär (?). Pietari Olavinpojan ensimmäinen puoliso, vihittiin n. v. 1633 miniäksi ja emännäksi Hartolan Riihiniemeen. Riitta kuoli n. v. 1647 Riihiniemessä. Lapset: - Markus Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1634 Hartola, Riihiniemi, isäntänä Riihiniemessä v. 1663, sittemmin itsellisenä, k. v. 1680 jälkeen Riihiniemessä. Puoliso; Maalin v. 1653 1680. - Esko Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1635 Hartola, Riihiniemi, asui Nuutti Nuutinpojan tilalla v. 1652 -1653 Ruorasmäessä (hos Cnut i Ruorasmäki), k. v. 1676 Riihiniemessä, puoliso; Anna, ilmeisesti Ruorasmäestä, mainittiin nimellä v. 1655 henkikirjoissa, toinen puoliso; Kirsti v. 1662 -1675, leski v. 1676, mainittiin tilalla äitinä v. 1677 -1680. - Pietari Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1636 Hartola, Riihiniemi, mainittiin Riihiniemessä v. 1653 -1664, sittemmin ilmeisesti sotilaana (?), k. v. 1673 jälkeen. Puoliso; Kaisa, mainittiin v. 1662 -1671. Heillä poika; Matti Pietarinpoika Riihiniemi, s. 1672, k. 18.5.1737 Hartola, Riihiniemi. - Perttu Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. 1637 Hartola, Vastamäki, k. v. 1671 jälkeen Riihiniemessä, puoliso: Marina, mainittiin v. 1663 -1671 Riihiniemessä. - Heikki Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1645 Hartola, Riihiniemi, isäntänä Riihiniemessä v. 1677 -1686, k. v. 1687 tai sen jälkeen Riihiniemessä, puoliso; Kaarina v. 1655 -1660, toinen puoliso; Kerttu, mainittiin Heikin puolisona v. 1662 -1686. Taulu 6.B.6 (X) Markareetta (tai Reetta) N.N. (Margaretha N.N-dotter) Syntyi n. v. 1630 ilmeisesti Hartolassa. Markareetta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1650 leskimies Pietari Olavinpojan toiseksi puolisoksi ja emännäksi Riihiniemeen. Mainittiin v. 1653 -1656 henkikirjoissa Riihiniemessä (v. 1657 -1661 henkikirjat puuttuvat, tai niitä ei ole laadittu). Lapset: - Olavi Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1657 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.B.7. - Matti Pietarinpoika Riihiniemi, s. n. v. 1660 Hartola, Riihiniemi, mainittiin Riihiniemessä v. 1676 -1694 Heikki Pietarinpojan sekä Olavi Pietarinpojan veljeksi. Matti kuoli ilmeisesti suurten nälkävuosien 1696 -1697 aikana, puoliso; Valpuri, mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa Riihiniemessä. 53 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 6.B.7 (IX) Olavi Pietarinpoika Riihiniemi (Olof Persson) Syntyi n. v. 1657 Hartolan Riihiniemessä. Mainittiin henkikirjoissa v. 1676 -1687 Heikki Pietarinpojan veljeksi Hartolan Riihiniemessä. Olavi oli sitten isäntänä; talollisena ja verotorpparina Riihiniemessä v. 1691 -1694. Olavin kylvö v. 1694 oli 2 tynnyriä, viite; s. 207 SPH I-II. Olavi Pietarinpoika kuoli tiettävästi nälkäkatastrofivuoden 1697 aikana Riihiniemessä. Taulu 6.B.8 (IX) Kaarina Laurintytär (Carin Larsdotter) Syntyi n. v. 1658 tiettävästi Hartolassa, mahdollisesti Vastamäessä. Kaarinan vanhempia ei saatu ”riittävällä varmuudella” selville; hän voisi olla Vastamäessä mainitun Lauri Eerikinpojan ja tämän vaimon Riitan tytär, tai myös Vastamäessä asuneen Lauri Sikstuksenpojan tytär, tai esim. Hartolan kylän Lauri Matinpojan tytär. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin ehkä n. v. 1677 emännäksi Hartolan Riihiniemeen. Kaarina mainittiin v. 1680 -1694 henkikirjoissa Riihiniemessä Olavi Pietarinpojan puolisona ja emäntänä. Kaarina avioitui ilmeisesti uudestaan miehensä Olavin kuoleman jälkeen, koska Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 173 RK 1727 -1733 k. 150) Kaarinan miehenä mainittiin Esko Yrjönpoika, joka kuoli rippikirjan mukaan tammikuussa 1730, kun Kaarina oli kuollut jo kolme vuotta aiemmin n. 69 v. ikäisenä v. 1727 Riihiniemessä. Lapset: - Salomon Olavinpoika Riihiniemi, s. v. 1678 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.D.1. - Riitta Olavintytär, s. n. v. 1680 Hartola, Riihiniemi, k. 2.4.1737 Hartola, Riihiniemi. - Olavi Olavinpoika Riihiniemi, s. v. 1684 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.B.9. Taulu 6.B.9 (VIII) Olavi Olavinpoika Riihiniemi (Olof Olofsson) Syntyi v. 1684 Hartolan Riihiniemessä. Olavi mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1708 Riihiniemen torpassa, jossa hän oli isäntänä ainakin v. 1710 -1712, mainittiin myöhemmin Isonvihan jälkeen itselliseksi Riihiniemessä. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 173 RK 1727 -1736 k. 150) Olavi mainittiin perheineen Riihiniemessä ja kerrottiin Olavi Olavinpojan kuolleen. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan itsellinen Olavi Olavinpoika kuoli v. 1734 Riihiniemessä ja haudattiin v. 1734 ilman tarkempaa ajan määritystä. Taulu 6.B.10 (VIII) Marketta Simontytär (Margeta Simonsdotter) Syntyi n. v. 1689 mahdollisesti Hartolan Vastamäessä (?). Marketta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1710 Olavi Olavinpojan puolisoksi ja torpan emännäksi Hartolan Riihiniemeen. Marketan vanhempia ei saatu selvitettyä, eli häntä ei löydetty henkikirjoista ennen v. 1711. Henkikirjoissa Marketta esiintyi v. 1711 -1712 emäntänä Riihiniemen torpassa. Marketta voisi olla Sauvuoren Simo Niilonpojan ja tämän puolison Markareetan tytär, tai Vastamäen torpparin Simo Kyyhkysen ja tämän vaimon Marketan tytär, tai Vastamäen torpparin ja Nokan kylässä kalastajana toimineen Simo Simonpojan tytär (?), vaihtoehtoja on siis useita, eikä millekkään vaihtoehdolle löydetty ”riittävää varmuutta”. Sauvuori vaihtoehtoa tukee lähinnä asia että Marketan pari lasta toimivat torppareina Sauvuorella. Sauvuoren Simo Niilonpojan isä Niilo Simonpoika löytyy taulusta 6.A.7. Marketta Simontytär toimi Riihiniemen torpan emäntä, mainittiin rippikirjoissa (s. 212 RK 1754 1760 k. 170) vielä v. 1756 Riihiniemessä, ollut ehtoollisella 26.6.1756. Marketta Simontyttären kuolintietoa ei löydy Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta, joten on mahdollista että hän kuoli v. 1756 lopulla Riihiniemessä (tai Lautniemessä ?). Lapset: - Aatami Olavinpoika, s. 1711 Hartola, Riihiniemi, torpparina Riihiniemessä, k. 1.4.1777 Hartola, Riihiniemi, I-puoliso 28.12.1738 Lastikka Tuomaantytär, k. 16.3.1741 Hartola, Riihiniemi, II puoliso 27.6.1742 leskivaimo Riitta Ristontytär. - Taavetti (David) Olavinpoika Hotila, s. 1715 Hartola, Riihiniemi, torpparina Hartolan Hotilassa, k. 19.11.1766 Hartola, Koskipää, Hotila, puoliso 25.11.1739 Marja Matintytär 54 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Yrjö Olavinpoika Niemelä, s. 1718 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.B.11. Juho Olavinpoika, s. 1720 Hartola, Riihiniemi, torpparina Sauvuorella, k. 24.1.1767 Hartola, Sauvuori. Puoliso 26.12.1753 Maria Laurintytär, Pertunmaan Mansikkamäestä. Elias Olavinpoika, s. 1722 Hartola, Riihiniemi, torpparina Sauvuorella, k. 24.11.1776 Hartola, Sauvuori. Sipi Olavinpoika, s. 1.6.1732 Hartola, Riihiniemi, renkinä Koskipään kartanossa, itsellisenä sekä torpparina Riihiniemessä, k. 20.4.1793 Hartola, Riihiniemi. Puoliso 8.5.1757 Valpuri Juhontytär, piika Koskipään kartanosta, k. 19.6.1796 Hartola, Riihiniemi. Taulu 6.B.11 (VII) Yrjö Olavinpoika Niemelä (Jöran Olofsson) Syntyi v. 1718 torpparin poikana Hartolan Riihiniemessä. Yrjö työskenteli ennen avioitumistaan (v. 1745) renkinä Hartolan Koskipään kartanossa ja Hartolan rippikirjassa (s. 189 RK 1737 -1747) Yrjön kerrottiin avioituneen ja muuttaneen Ulmalaan. Yrjö työskenteli v. 1746 alkaen torpparina Ulmalan Niemelässä, joka sijaitsee nykyisin Pertunmaan pitäjän puolella, lähellä Hartolan rajaa. Yrjö Olavinpoika uoli 64 v. ikäisenä 28.12.1782 Pertunmaan Ulmalassa. Taulu 6.B.12 (VII) Maria Tahvontytär (Maria Staffansdotter) Syntyi n. v. 1726 tiettävästi Hartolan Pohjolan kylässä. Isä taulussa 7.1. Avioituessaan 8.4.1745 Yrjö Olavinpojan kanssa, niin vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan piika Hartolan Pohjolan kylästä. Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa (RK 1727-1733 ja RK 1736-1747) Maria mainittiin Pohjolan kylässä itsellisen Tahvo Tahvonpojan tyttärenä. Hartolan myöhemmässä rippikirjassa (s. 188 RK 1748 -1754 Ulmala by) Ulmalan Niemelässä asui Yrjö Olavinpojan ja puolisonsa Maria Tahvontyttären ohella myös Marian vanhemmat; Tahvo Tahvonpoika ja Anna Jaakopintytär. Hartolan rippikirjoissa (mm. RK 1803 -1811 k. 236) Marian syntymävuodeksi ilmoitettiin v. 1732 joka tuntuu aika uskomattomalta, koska hänet vihittiin v. 1745, eli Maria olisi ollut tuolloin vasta 13 v. ikäinen. Vanhimman pojan Risto Yrjönpojan syntymän aikaan Maria olisi ollut siis 14 v. ikäinen !. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan torpparin leski Maria Tahvontytär kuoli 74 v. ikäisenä 28.5.1806 Ulmalassa, eli hän olisi siten syntynyt todellakin v. 1732 ! ?. Koska Maria mainittiin jo Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa, niin voitaneen olettaa että Maria syntyi n. v. 1726 -1727, joten hän olisi siten ollut avioituessaan n. 18 -19 v. ikäinen. Mikä merkitsee myös sitä että kuollessaan v. 1806 Maria oli n. 80 v. ikäinen. Hartolan syntyneiden ja kastettujen kirja alkaa vuodesta 1730 ja ajalla v. 1730 -1735 syntyi vain 1 Maria Tahvontytär Hartolan Ylimmäisissä v. 1732 (kastettiin 14.2.1732) Tahvo Mikonpojalle ja Maria Kallentyttärelle, eli tämä Maria ei voi tulla kysymykseen. Lapset: - Risto Yrjönpoika, s. 3.2.1746 Pertunmaa, Ulmala, torpparina Ulmalassa, k. 5.4.1819 Ulmala, puoliso 18.12.1768 Maria Juhontytär (s. 1747) Ulmalasta, k. 4.4.1826 Ulmala - Yrjö Yrjönpoika, s. 7.1.1749 Pertunmaa, Ulmala, k. 28.12.1749 Ulmala - Heikki Yrjönpoika, s. 9.12.1750 Pertunmaa, Ulmala - Maria Yrjöntytär, s. 29.6.1753 Pertunmaa, Ulmala, puoliso 15.12.1771 torppari Simo Juhonpoika Koskipään Tennistä. - Anna Yrjöntytär, s. 5.6.1757 Pertunmaa, Ulmala. Tauluun 5.12. - Juho Yrjönpoika, s. 9.5.1760 Pertunmaa, Ulmala, torpparina Kälkytän Ruuhilammella, puoliso; Maria Heikintytär (s. 1761), k. 30.6.1802 Ruuhilampi. - Matti Yrjönpoika, s. 2.9.1763 Pertunmaa, Ulmala, k. 22.2.1831 Ulmala, puoliso; Maria Ristontytär (s. 1775), k. 23.5.1816 Ulmala. 55 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 6.C. Sauvuoren Hietajärven Hollo sukuhaara Hartolan Sauvuoren rälssitilasta lohkottu Hollon tila (nykyisin Ala-Hollo ja Ylä-Hollo) sijaitsee Sauvuoren takamailla Hietajärven itärannalla Joutsjärven kylän länsipuolella nykyisen Pertunmaan pitäjän puolella. Taulu 6.C.1 (VII) Antti Kaaponpoika Hollo (Anders Gabrielsson) Syntyi v. 1712 talollisen poikana Hartolan Sauvuorella. Isä taulussa 6.A.11. Talollisen poika Sauvuoren rälssitilalta, työskenteli torpparina Sauvuoren kantatilasta lohkaistulla Hollon (tai Hollan) torpassa, eli Antti joutui perheen nuorimpana poikana tyytymään torpparin asemaan ja hänelle annettiin takamailta torppa viljeltäväksi. Antti mainittiin v. 1745 myös itselliseksi Sauvuorella. Antti kuoli jo 42 v. ikäisenä 7.5.1754 Sauvuorella ja haudattiin 12.5.1754 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 6.C.2 (VII) Maria Markuksentytär (Maria Marcusdotter) Syntyi v. 1716 torpparin tyttärenä Hartolan Riihiniemessä. Isä taulussa 6.E.1. Maria avioitui tai hänet naitettiin v. 1735 Antti Kaaponpojan puolisoksi ja miniäksi Sauvuorelle. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Maria Markuksentytär oli piika Riihiniemestä. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 174 RK 1727 -1736 k. 151) mainittiin että Riihiniemen Markus Juhonpojan tytär Maria Markuksentytär avioitui Sauvuorelle. Maria oli sitten torpan emäntänä Sauvuoren Hollon torpassa. Miehensä Antin kuoleman jälkeen Maria avioitui toisen kerran 27.4.1755 Sauvuoren Hietajärven Hollon Yrjö Heikinpojan (jonka isä taulussa 6.D.3) kanssa, eli naapuritilan pojan kanssa. Maria kuoli 63 v. ikäisenä 15.12.1769 Sauvuorella ja haudattiin 30.12.1769 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Eeva Antintytär, s. 23.1.1738 Hartola, Sauvuori, k. 30.12.1797 Joutsjärvi, Koljola, puoliso 2.2.1755 Lauri Simonpoika Joutsjärven Koljolasta, itsellisenä Koljolassa. - Kaarina Antintytär, s. 1.11.1742 Hartola, Sauvuori. Tauluun 6.D.6. - Matti Antinpoika, s. 24.9.1745 Hartola, Sauvuori, k. 17.12.1759 Hartola, Sauvuori, Hollo Taulu 6.D. Riihiniemen Salomon Olavinpojan sukuhaara Taulu 6.D.1 (VIII) Salomon Olavinpoika Riihiniemi (Salomon Olofsson) Syntyi v. 1678 Hartolan Riihiniemessä. Isä taulussa 6.B.7. Salomon mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 173 RK 1727 -1736 k. 150) Esko Yrjönpojan poikapuolena Riihiniemessä, äitinä Kaarina Laurintytär. Salomon työskenteli verotorpparina Riihiniemessä Pohjan sodan & Isonvihan aikaan ja näiden jälkeenkin v. -1707 -1732. Salomon kuoli 67 v. ikäisenä 23.7.1745 Riihiniemessä ja haudattiin 28.7.1745 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 6.D.2.A (VIII) Maria N.N. (Maria N.N-dotter) Syntyi n. v. 1685 ilmeisesti Hartolassa. Maria avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1704 miniäksi ja emännäksi Riihiniemen torppaan. Maria mainittiin v. 1707 -1710 henkikirjoissa Salomon Olavinpojan puolisona ja emäntänä Riihiniemessä. Maria kuoli tiettävästi v. 1712 jälkeen, viimeistään n. v. 1717 -1719 Riihiniemessä. Lapset: - Riitta Salomonintytär, s. v. 1705 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.D.4. - Sofia Salomonintytär, s. n. v. 1706 Hartola, Riihiniemi 56 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Matti Salomoninpoika Riihiniemi, s. 1708 Hartola, Riihiniemi, torpparina Riihiniemessä, k. 16.12.1788 Hartola, Riihiniemi, puoliso 29.11.1752 Maria Pertuntytär, s. 1727 Hartola, k. 18.3.1772 Hartola, Riihiniemi. Matin 2. puoliso 19.12.1773 Heta Aatamintytär Fuurtista, Matin 3. puoliso 20.6.1776 Anna Heikintytär Kurikanmäestä. Kirsti Salomonintytär, s. 1708 Hartola, Riihiniemi, k. 25.5.1781 Hartola, Riihiniemi Tahvo Salomoninpoika Riihiniemi, s. n. v. 1709 Hartola, Riihiniemi, mainittiin v. 1729 -1733 ja 1737 -1747 sekä 1748 -1754 rippikirjoissa Riihiniemessä. Puoliso; Maria Simontytär. Juho Salomoninpoika Riihiniemi, s. n. 1710 Hartola, Riihiniemi Taulu 6.D.2.B (VIII) Kaarina Klemetintytär (Carin Clemetsdotter) Syntyi v. 1702 tiettävästi torpparin tyttärenä Joutsjärven Lemetissä. Isä taulussa 1.9. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1721 Salomon Olavinpojan toiseksi puolisoksi ja emännäksi Riihiniemen torppaan. Miehensä Salomonin kuoleman jälkeen Maria asui poikapuolensa Matti Salomoninpojan isännöimässä Riihiniemen torpassa leskenä. Kaarina kuoli 75 v. ikäisenä 20.6.1777 Riihiniemessä. Lapset: - Anna Salomonintytär, s. 1726 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 2.B.4. - Eeva Salomonintytär, s. 1731 Hartola, Riihiniemi, k. 17.4.1803 Hartola. Puoliso 26.12.1759 Mikko Kåskman, rakuuna, eli ratsumies Koskipään kartanosta. - Aatami Salomoninpoika, s. 19.8.1733 Hartola, Riihiniemi, ryhtyi sotilaaksi - Mikko Salomoninpoika, s. 25.9.1735 Hartola, Riihiniemi, k. 5.5.1737 Hartola, Riihiniemi - Heikki Salomoninpoika, s. 7.3.1738 Hartola, Riihiniemi, k. 2.11.1738 Hartola, Riihiniemi - Maria Salomonintytär, s. 9.4.1740 Hartola, Riihiniemi, k. 21.6.1771 Hartola, Riihiniemi, puoliso 22.1.1764 Simo Simonpoika, torpparina Riihiniemessä. - Pietari Salomoninpoika, s. 23.6.1743 Hartola, Riihiniemi, torpparina ja itsellisenä Riihiniemessä, puoliso 19.12.1762 Marja Jaakopintytär Riihiniemestä. Taulu 6.D.3 (VII) Heikki Mikonpoika Hollo (Henric Michelsson) Syntyi v. 1699 mahdollisesti Joutsjärven Koljolassa (?). Heikki mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 162 RK 1727 -1735 k. 139) ja samoin vielä seuraavassakin (s. 174 RK 1736 -1747) asuneen itsellisenä Joutsjärven Koljolassa. Sysmän henkikirjoissa v. 1728 -1740 Joutsjärven Koljolan Puharissa tilan isännän Mikko Yrjönpojan (Michel Jöransson) ja tämän puolison Marian & perheen ohella mainittiin renki Heikki (Henrik) ja tällä vaimo Riitta (Brita) v. 1728 -1732. Heikin sukujuuria ei saatu selville, mutta on mahdollista että, hän olisi Koljolan Puharin Mikko Yrjönpojan (jonka isä taulussa 1.7) ja tämän puolison Maria Yrjöntyttären poika, mutta asiaan ei saatu ”riittävää varmistusta”. Myös Riihiniemessä torpparina ollut Mikko Juhonpoika (k. 1728 Riihiniemessä) sopisi Heikin isäksi. Vuoden 1754 -1760 Hartolan rippikirjassa Heikki Mikonpoika mainittiin Hartolan Sauvuoren Hollon (Hollan) tilan isäntänä. Tilalla asui myös Heikin veli Antti Mikonpoika ja vaimonsa Kaarina Antintytär. Talollinen ja Hietajärven Hollon tilan isäntä Heikki Mikonpoika kuoli 64 v. ikäisenä 14.4.1763 Sauvuoren Hietajärven Hollossa ja haudattiin 17.4.1763 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 6.D.4 (VII) Riitta Salomonintytär (Brita Salomonsdotter) Syntyi v. 1705 torpparin tyttärenä Hartolan Riihiniemessä. Isä taulussa 6.D.1. Riitta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1728 emännäksi Sauvuoren Hollon tilalle. Riitta kuoli 63 v. ikäisenä 1.1.1769 hyvin traagisesti Sauvuoren Hollossa, kuolinsyy; lyöty kirveellä kuoliaaksi (som med en yxa blifvit i hiel slagen). Riitta haudattiin 8.1.1769 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle, miehensä viereen. 57 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lapset: - Eerik Heikinpoika Iso-Niilo, ent. Hollo, s. v. 1731 ja kast. 18.6.1731 Hartola (Pertunmaa), Joutsjärvi, Koljola, lampuotina Sauvuoren Hietajärven Hollossa, sekä v. 1763 alkaen Vastamäen Iso-Niilossa, k. 27.4.1794 Hartola, Vastamäki. Puoliso I; 26.12.1756 Maria Juhontytär Riihiniemestä, s. 1730 k. 28.3.1763 Hietajärvi, Hollo. Puoliso II; 7.10.1763 Marja Tuomaantytär, s. 1723, taulu 24.B.10. - Yrjö Heikinpoika Hollo, s. v. 1733 Hartola (Pertunmaa), Joutsjärvi, Koljola, lampuotina Sauvuoren Hietajärven Hollossa, k. 3.4.1791 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo. Puoliso 27.4.1755 Maria Markuksentytär, s. 1716 Hartola, k. 15.12.1769 (taulussa 6.C.2), 2. puoliso 16.12.1770 Maria Tuomaantytär Vastamäestä. - Petteri (tai Pietari) Heikinpoika Hollo, s. 4.6.1736 Hartola (Pertunmaa), Joutsjärvi, Koljola, k. 30.4.1737 Joutsjärvi, Koljola. - Antti Heikinpoika Hollo, s. 3.12.1738 Hartola (Pertunmaa), Joutsjärvi. Tauluun 6.D.5. Taulu 6.D.5 (VI) Antti Heikinpoika Hollo (Anders Henricsson) Syntyi 3.12.1738 rengin poikana Hartolan (Pertunmaan) Joutsjärven Koljolassa. Asui sittemmin talollisen poikana sekä lampuodin veljenä Sauvuoren Hietajärven Hollossa. Antti työskenteli vartuttuaan lampuotina eli vuokraviljelijänä Hietajärven Hollossa, vanhempien veljiensä Eerik Heikinpojan ja Yrjö Heikinpojan ohella. Antti kuoli hieman vajaan 45 v. ikäisenä 20.11.1783 pistokseen (sydänkohtaukseen) Hietajärven Hollon rälssitilalla. Taulu 6.D.6 (VI) Kaarina Antintytär (Carin Andersdotter) Syntyi 1.11.1742 torpparin tyttärenä Sauvuoren Hietajärven Hollossa. Isä taulussa 6.C.1. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin 28.7.1765 naapuritilan Antti Heikinpojan kanssa. Hollon lampuotitilan emäntä. Kaarina kuoli jo 27 v. ikäisenä tyttärensä Liisan synnytykseen, siis lapsivuoteeseen 7.6.1770 Hietajärven Hollossa. Lapset: - Valpuri Antintytär, s. 19.4.1765 Hartola, Sauvuori, Hollo. Valpuri syntyi siis ennen vihkimistä ja hän kuoli 3 v. ikäisenä 9.6.1768 Hietajärven Hollossa. - Simo Antinpoika Hollo, s. 24.10.1766 Hietajärvi, Hollo. Tauluun 6.D.7. - Maria Antintytär, s. 8.1.1768 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 16.1.1768 Hietajärvi, Hollo - Anna Antintytär, s. 19.2.1769 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 2.4.1777 Hietajärvi, Hollo - Liisa Antintytär, s. 7.6.1770 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 22.6.1770 Hietajärvi, Hollo Helka Antintytär (Helga Andersdotter) Syntyi rippikirjan mukaan v. 1755 Hartolassa, mutta tarkempia tietoja Helkan taustasta ei saatu selville. Helka avioitui tai hänet naitettiin 16.5.1773 leskimies Antti Heikinpojan 2. puolisoksi ja emännäksi Hietajärven Holloon. Vihkitiedoissa ei kerrottu, mistä Helka tuli Hietajärvelle. Lapset: - Kristiina Antintytär, s. 2.7.1773 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 28.10.1773 Hietajärvi, Hollo - Sipi Antinpoika, s. 13.1.1775 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 13.11.1775 Hietajärvi, Hollo - Eeva Antintytär, s. 7.10.1776 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, puoliso 19.12.1801 Aatami Eerikinpoika, s. 12.12.1775 Hartola, Koitti, torpparina Hartolan Koitissa. Aatamin isän Eerik Matinpojan isä Matti Rekonpoika löytyy taulusta 29.3. Taulu 6.D.7 (V) Simo Antinpoika Hollo (Simon Andersson) Syntyi 24.10.1766 lampuodin poikana Sauvuoren Hietajärven Hollossa. Vartuttuaan Simo työskenteli isänsä tavoin kotitalossaan Hollon rälssitilalla lampuotina. Mainittiin myöhemmin myös itselliseksi Hollossa. Simo Antinpoika kuoli jo 42 v. ikäisenä korkeaan kuumeeseen 29.5.1809 Hietajärven Hollossa. 58 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 6.D.8 (V) Kristiina Eerikintytär (Christina Ersdotter) Syntyi 22.7.1768 lampuodin tyttärenä Hartolan Sauvuoren rälssitilalla. Isä taulussa 6.A.15. Hartolan rippikirjoissa Kristiinan etunimenä oli yleisimmin kirjoitusmuoto Xstin (Christina). Kristiina avioitui tai hänet naitettiin 13.12.1789 Simo Antinpojan puolisoksi ja emännäksi Hietajärven Hollon rälssi- ja lampuotitilalle. Kristiina kuoli jo 32 v. ikäisenä keuhkotautiin 4.5.1801 Hietajärven Hollossa. Lapset: - Antti Simonpoika, s. 3.5.1791 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, k. 3.6.1809 Hietajärvi, Hollo - Eeva Simontytär, s. 13.12.1793 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo, puoliso 21.12.1817 Adam Svala, jääkäri Joutsjärven Koljolassa. - Maria Simontytär, s. 13.3.1796 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo - Yrjö Simonpoika, s. 9.4.1800 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo. Tauluun 6.D.9. Eeva Tahvontytär (Eva Staffansdotter) Syntyi 4.6.1769 torpparin tyttärenä Hartolan Riihiniemessä, vanhemmat: Tahvo Salomoninpoika ja Maria Simontytär. Tahvon isä taulussa 6.D.1. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 21.3.1802 sukulaisensa leskimies Simo Antinpojan 2. puolisoksi ja emännäksi Hietajärven Holloon. Itsellisen leski ja kirkonvaivainen Eeva Tahvontytär kuoli 75 v. ikäisenä 10.12.1844 Hietajärven Hollossa. Lapset: - Sipi Simonpoika, s. 14.3.1804 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo - Eerik Simonpoika, s. 23.5.1805 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo - Anna Simontytär, s. 1807, k. 9 viikon ikäisenä 12.8.1807 Sauvuori, Hietajärvi, Hollo Taulu 6.D.9 (IV) Yrjö Simonpoika (Georg Simonsson) Syntyi 9.4.1800 lampuodin poikana Hartolan (Pertunmaan) Hietajärven Hollossa. Yrjö oli vasta 1 v. ikäinen kun hänen äitinsä kuoli ja isäkin kuoli Yrjön ollessa 9 v. ikäinen, eli Yrjö jäi täysorvoksi varhain ja asui sitten äitipuolensa kanssa Hollossa, josta vartuttuaan siirtyi v. 1819 rengiksi Riihiniemen Uotilan torppaan, josta v. 1824 edelleen rengiksi Vehkalahden Tennin torppaan (sijaitsee Selänkylän ja Vehkalahden välissä). Yrjö avioitui v. 1825 Maria Mikontyttären kanssa ja muutti samaisena v. 1825 rengiksi Vehkalahden Mannilan torppaan. Seuraavaksi Yrjö muutti perheineen v. 1827 Selänkylän Heistulaan, jossa Yrjö oli merkitty mäkitupalaiseksi. Vuonna 1838 syntyneiden ja kastettujen kirjassa Yrjö mainittiin itselliseksi ja sukunimenä esiintyi Hyystinmäki (Jören Hystinmäki), koska Koskipään kartanolle tuolloin kuulunut Heistulan torppa sijaitsi Hyystinmäellä. Kun Yrjön vaimo Maria Mikontytär kuoli v. 1844, niin Yrjö avioitui uudestaan v. 1845 Kalholta olevan Eeva Sofia Juhontyttären kanssa ja he asuivat Heistulassa ainakin vielä v. 1854, jolloin Yrjö oli merkitty itselliseksi. Tämän jälkeen Yrjö ja vaimonsa Eeva Sofia "katosivat" rippikirjoista, eikä heidän myöhempiä vaiheitaan tiedetä, eikä myöskään kuolintietoja ole löydetty. Taulu 6.D.10 (IV) Maria Mikontytär (Maria Michelsdotter) Syntyi 16.5.1798 talollisen tyttärenä Vehkalahden Ruokojärven Junkkarissa. Isä taulussa 9.7. Maria vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Ruokojärven Junkkarissa, jossa hän synnytti v. 1823 aulapsensa Marian (Anna Maijan), jonka isä oli ilmeisesti Yrjö Simonpoika, jonka kanssa Maria avioitui 6.11.1825. Marian tyttärellä Marialla (Anna Maijalla) oli patronyyminä Yrjöntytär, jonka perusteella on päätelty, että isä oli mitä ilmeisimmin juuri Yrjö Simonpoika. Maria asui sitten v. 1827 alkaen perheensä kanssa Selänkylän Heistulassa, jossa hän oli mäkituvan emäntänä. Maria kuoli 46 v. ikäisenä vesipöhöön 30.11.1844 Selänkylän Heistulassa. Lapset: - Anna Maria Yrjöntytär, s. 9.3.1823 Hartola, Vehkalahti, Ruokojärvi. Tauluun 1.18. 59 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Nikodeemus Yrjönpoika, s. 26.7.1827 Hartola, Selänkylä, Heistula Rebekka Yrjöntytär, s. 9.4.1831 Hartola, Selänkylä, Heistula, s. 24.6.1835 Hartola, Vaimovuori Vilhelmiina Yrjöntytär, s. 25.7.1834 Hartola, Selänkylä, Heistula, k. 25.7.1834 Selänkylä Eeva Freedrika Yrjöntytär, s. 24.12.1838 Hartola, Selänkylä Eeva Sofia Juhontytär (Eva Sofia Johansdotter) Syntyi 24.10.1818 Hartolan Ylemmäisessä. Piika Kalholta. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 3.11.1845 mäkitupalaisen ja leskimiehen Yrjö Simonpojan puolisoksi Heistulaan. Elossa vielä v. 1854 Heistulassa. Lapset: - Kristian Yrjönpoika, s. 13.11.1845 Hartola, Selänkylä, Heistula - Johannes Yrjönpoika, s. 21.4.1848 Hartola, Selänkylä, Heistula Taulu 6.E Riihiniemen Markus Juhonpojan sukuhaara Taulu 6.E.1 (VIII) Markus Juhonpoika (Marcus Johansson) Syntyi n. v. 1675 Hartolassa, mahdollisesti Riihiniemessä (?), josta kuitenkaan Markusta ja hänen vanhempiaan ei ole onnistuttu henkikirjoista löytämään. Markus voisi olla Kälkytän Juho Yrjönpojan poika tai mahdollisesti Markuksen isä saattaisi olla Vedenpään Juho Simonpoika, jonka isä löytyy taulusta 5.3. Hartolan ensimmäisen rippikirjan (s. 174 RK 1727 -1736 k. 151) mukaan Markus toimi torpparina Riihiniemessä ja mainittiin Markuksen kuolleen v. 1728 Riihiniemessä. Taulu 6.E.2 (VIII) Liisa Heikintytär (Lisa Hendrichsdotter) Syntyi n. v. 1675 mahdollisesti Hartolan Vastamäessä. Liisaa ja Liisan vanhempia ei löydetty, eikä ”riittävän luotettavasti” pystytty päättelemään henkikirjoista, mutta hän voisi olla VastamäkiRiihiniemi kylästä Heikki Eskonpojan tai Heikki Pietarinpojan tytär (?). On mahdollista että Liisan isä olisi Heikki Heikinpoika, jonka isä Heikki Laurinpoika löytyy taulusta 23.A.3. Liisa avioitui tai hänet naitettiin ehkä n. v. 1700 tienoilla Markus Juhonpojan puolisoksi ja emännäksi Riihiniemen torppaan. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Riihiniemessä kuoli 13.12.1750 torppari Simo Markuksenpojan äiti Liisa Heikintytär 75 v. ikäisenä ja haudattiin 16.12.1750 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Simo Markuksenpoika, s. v. 1708 Hartola, Riihiniemi, torpparina Riihiniemessä, k. 9.9.1778 Hartola, Riihiniemi. Puoliso 24.12.1738 Kristiina Matintytär, s. 1714 Hartola, k. 6.5.1784 Hartola, Riihiniemi. - Maria Markuksentytär, s. v. 1716 Hartola, Riihiniemi. Tauluun 6.C.2. - Riitta Markuksentytär, mainittiin v. 1727 -1735 rippikirjassa Riihiniemessä. Taulu 7 Ulmalan Tahvo Tahvonpojan sukuhaara Taulu 7.1 (VIII) Tahvo Tahvonpoika (Staffan Staffansson) Syntyi v. 1678 ilmeisesti Hartolassa, ehkä Pohjolan kylässä (?). Tahvon sukujuuria ei tunneta, sillä henkikirjoista ei löydetty Tahvoa, eikä hänen vanhempiaan Pohjolasta, eikä lähikylistäkään. Joka tapauksessa Tahvo asui Hartolan ensimmäisten rippikirjojen (s. 204 RK 1727 -1735 k. 181 ja s. 224 RK 1737 -1747 k. 231) mukaan itsellisenä Pohjolan kylässä yhdessä vaimonsa Annan sekä lastensa kanssa, ilman tarkempaa paikan määritystä. Tahvo muutti sitten tiettävästi v. 1747 60 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa (Pertunmaan) Ulmalaan, jonne hänen tyttärensä Maria oli avioitunut v. 1745. Tahvo mainittiin myös Ulmalassa itselliseksi, ollen ikäihmisenä tyttärensä perheen hoivassa ja hoidossa. Tahvo kuoli 76 v. ikäisenä 21.3.1754 Ulmalassa. Taulu 7.2 (VIII) Anna Jaakopintytär (Anna Jacobsdotter) Syntyi v. 1687 Hartolassa, mahdollisesti Pohjolassa. Annan vanhemmat voisivat olla Pohjolan Pörilässä (Björnilässä) isännäksikin v. 1687 -1694 mainittu Jaakoppi Tuomaanpoika ja tämän vaimo Valpuri, mutta Pohjolasta löytyy myös toinen isäehdokas; Jaakoppi Rekonpoika (v. 16751687) ja tämän vaimo Valpuri, mutta kumpaakaan vaihtoehtoon ei löydy vahvistusta, eli Isonvihan aikaisista vajavaisista henkikirjoista Annaa ei löydetty. Anna oli avioitumisensa jälkeen itsellisen puolisona Pohjolan kylässä sekä Pertunmaan Ulmalassa. Anna kuoli 67 v. ikäisenä 3.5.1754 Ulmalassa. Lapset: - Riitta Tahvontytär, kuoli v. 1735 Hartolan Pohjolassa ja haudattiin 9.2.1735 Hartolassa. - Susanna Tahvontytär, muutti rippikirjan mukaan Heinolaan - Aune Tahvontytär, mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjassa. Avioitui tiettävästi v. 1736 seppä Yrjö Yrjönpojan (Jören Jörensson) puolisoksi ja emännäksi Pohjolan Pörilän (Björnilän) sepän torppaan. Seppä ja torppari Yrjö Yrjönpoika kuoli 51 v. ikäisenä 2.8.1762 Pohjolassa ja haudattiin 8.8.1762 Hartolan kirkkoon. Aune Tahvontytär (Agneta Staphansdotter) kuoli 13.12.1793 ja kuolintiedoissa mainittiin kuoliniäksi 90 vuotta, missä lienee n. 10 v liioittelua. Yrjön ja Aunen jälkeläisiä on mm. sukututkija Aino Heikkilä Pertunmaan Mansikkamäen Markkulasta. - Maria Tahvontytär, s. n. v. 1726 Hartola, Pohjola. Tauluun 6.B.12. - Martti Tahvonpoika, s. 1727 Hartola, Pohjola, k. 1735 ja haud. 16.3.1735 Hartola, Pohjola Taulu 8 Koskipään Willman sukuhaara Yleistä: Willman sukuhaaran tunnettu ”alkukoti” oli Hartolan Koskipään Utulan (tai Utuisen, tai Utusen) torppa, tiettävästi Hartolan nykyisellä kirkolla (Hardola by, Koskipä torparen, Utuinen), tarkemmin torpan sijaintia ei ole saatu selville, kuten ei myöskään Willmannin torpan sijaintia. Kustaa Willman toimi Koskipään kartanon krouvarina eli kapakoitsijana. Koskipään kartanon krouvina toimi 1800-luvulla Iso Hietalan torppa, myöhemmin majatalo, jossa myytiin kartanossa poltettua viinaa. Sahtia myytiin Rouvi nimisessä torpassa Hartolan kirkolla, viite; s. 42 ja 287 HK. Taulu 8.1 (VIII) Heikki Antinpoika Utula (Henric Andersson) Syntyi n. v. 1660 Hartolassa. Heikki voisi olla Hartolan Koskipään säterin lampuodin Antti Ristonpojan (Anders Christersson) ja tämän puolison Annan (Anna N.N-dotter) poika, mutta puutteellisten lähteiden vuoksi tämä on lähinnä arvailua. Heikki työskenteli torpparina Hartolan Koskipään kartanon Utulan, tai Utuisen torpassa. Heikki Antinpoika mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1729 -1735) Utuisen torpassa ja kerrottiin että Heikki kuoli v. 1729, ollen kuollessaan ilmeisesti n. 69 v. ikäinen. Taulu 8.2 (VIII) Kaarina Rekontytär (Carin Grelsdotter) Syntyi n. v. 1659 Hartolassa. Kaarinan etunimenä kirkonkirjoissa oli muodot Carin ja Caisa. Koskipään kartanon Utulan torpan emäntä. Kaarinan vanhemmat voisivat olla Hartolan kylässä Koskipään säterissä v. 1675 -1680 henkikirjoissa mainitut Reko Matinpoika (Grels Mattsson) ja tämän vaimo Kaarina (Carin), mutta ”riittävää varmuutta” asiaan ei löydetty. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kaarina kuoli 83 v. ikäisenä 24.8.1742 Hartolan kylässä ja haudattiin 29.8.1742 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Kaarinan ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla hieman liioittelua. 61 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lapset: - Maria Heikintytär, s. 1686 Hartola, k. 15.6.1743 Hartola, puoliso Koskipään kartanon puuseppä (snickar) Elias Hintriikinpoika Ekström, s. 1668 Hartola, k. 24.5.1764 Hartola. - Kustaa Heikinpoika, s. v. 1694 Hartola. Tauluun 8.3. Taulu 8.3 (VII) Kustaa Heikinpoika Willman (Gustaf Henricsson Willman) Syntyi v. 1694 torpparin poikana Hartolan Koskipään kartanon Utulan (Utuisen) torpassa. Vartuttuaan Kustaa työskenteli kotitorpassaan Koskipään Utulan torpassa torpparina nimellä Kustaa Heikinpoika, mutta ryhtyessään kartanon krouvinpitäjäksi eli krouvariksi, hän sai lisänimen, siis sukunimen Willman. Kustaa Willman toimi Hartolan Koskipään kartanon kapakoitsijana, eli rouvarina. Kustaan asuintaloa Hartolan kylässä kutsuttiin Willmannin taloksi. Kustaan toimiessa kapakoitsijana, niin Koskipään kartanon isäntäväkenä oli suurten ruumiinvoimiensa vuoksi ”väkeväksi Otoksi” nimetty ja myös ”Ruotsin armeijan vahvimmaksi mieheksi” mainittu kornetti Otto Tandefelt (s. 1695, k. 16.10.1757) ja tämän puoliso Ottiliana Lovisa Gyllenecker. ”Väkevän Oton” isä oli Koskipään edellinen omistaja majuri Juhana Tandefelt ja äiti Margaretha Silfverbögel. Otto Tandefeltin hallussa oli myös Kirjalan ja Pohjolan kartanot, viite: s. 264 -265 HK. Kustaa Willman’lla oli ainakin 11 lasta, joista 9 kuoli alle 10 v. ikäisenä. Kustaan vaimo Riitta sekä heidän 2 tytärtä sekä pojan vaimo Inkeri hukkuivat 9.7.1757 Hartolassa, olisikohan vene kaatunut (?). Krouvinpitäjä Kustaa Willman (krögare under Koskipä Gustav Willman) koki itse jonkinmoisen äkkikuoleman yöllä 28.2.1768 ja oli kaiketi löydetty jonkun riihen luota (blifvit död hastigtom natten å marcken vid en Rijga), ellei tarkoitettu nykyisen Latvian pääkaupunkia Riikaa (?) ja haudattiin 6.3.1768 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 8.4 (VII) Riitta Yrjöntytär (Brita Jörensdotter) Syntyi v. 1710 ilmeisesti Hartolan kylässä. Riitta voisi olla Hartolan Koskipäässä torppareina ja myös Ruskealassa lampuotina mainitun Yrjö Matinpojan ja puolisonsa Marian tytär, tai toisenkin samannimisen Koskipään torpparin Yrjö Matinpojan ja puolisonsa Marketta Yrjöntyttären tytär, mutta myös Utulan (Utuisen) naapurissa asui Yrjö Tahvonpoika, joka myös sopisi Riitan isäksi. Tämä kaikki on lähinnä arvailua, koska Riittaa ei löydy Hartolan ensimmäisestä rippikirjasta (RK 1727 -1733), eikä henkikirjoista. Riitta avioitui tai hänet naitettiin 6.1.1731 Kustaa Heikinpojan puolisoksi ja miniäksi sekä emännäksi Utulan torppaan. Koskipään kartanon Willmannin torpan emäntä, työskenteli ilmeisesti myös kartanon krouvissa. Riitta kuoli tapaturmaisesti 47 v. ikäisenä kun hän hukkui 9.7.1757 Hartolassa. Samalla hukkui myös Riitan 2 tytärtä sekä miniä, mahdollisesti veneen kaaduttua (?). Lapset: - Marketta Kustaantytär, s. 1731 ja kast. 1.11.1731 Hartola. Tauluun 6.A.16. - Heikki Kustaanpoika Willman, s. 16.1.1733 Hartola, k. 30.3.1793 Hartola, puoliso 27.12.1756 Inkeri Tahvontytär, s. 16.2.1736 Hartola, Sauvuori, k. 9.7.1757 Hartola (hukkui), Inkerin isä taulussa 6.A.13, Heikin 2. puoliso 30.12.1759 Valpuri Eliaantytär. - Riitta Kustaantytär, s. 27.1.1735 Hartola, k. 7.11.1739 Hartola - Yrjö Kustaanpoika, s. 27.3.1736 Hartola, k. 11.8.1742 Hartola - Petteri Kustaanpoika, s. 29.5.1737 Hartola, k. 14.7.1737 Hartola - Juho Kustaanpoika, s. 29.5.1737 Hartola, k. 14.7.1737 Hartola - Valpuri Kustaantytär, s. 26.3.1743 Hartola, k. 9.7.1757 Hartola (hukkui) - Maria Kustaantytär, s. 12.4.1745 Hartola, k. 9.7.1757 Hartola (hukkui) - Juho Kustaanpoika, s. 11.6.1750 Hartola, k. 11.6.1751 Hartola - Anna Kustaantytär, s. 16.2.1752 Hartola, k. 16.2.1752 Hartola - Anna Kustaantytär, s. 20.4.1756 Hartola, k. 22.10.1759 Hartola 62 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Riitta Yrjöntytär (Brita Jörensdotter) Leskivaimo Riitta Yrjöntytär Hartolan Joutsan Pekkasesta avioitui leskimies Kustaa Willmanin toiseksi puolisoksi 30.10.1757 Hartolassa. Kustaa Willmanilla oli siis toinen vaimo samanniminen kuin ensimmäinen vaimokin !. Ei tiedossa lapsia. Taulu 9 Kalhon Laattala -Junkkari sukuhaara Yleistä: Sukuhaaran kantatalot Kuivajärven Laattala ja Ruokojärven Junkkari kuuluivat 1600 -1700 luvuilla Kalhon kylälle ja olivat Kalhon kartanon augmentteja, eli aputaloja, eli osallistuivat kartanon ratsuväen ylläpitoon. Kuivajärven Laattala sekä Ruokojärven Junkkari sijaitsevat Kalhon kylän takamailla Kalhon sekä Selänkylän itäpuolella Murakka-Koitti (Vehkalahti) tien 423 eteläpuolella Honkapää-Lepsala kylätien tuntumassa. Vanha-Laattala sijaisee Kuivajärven pienen kylän lounaisosassa Salajärven koillispuolella. Ruokojärven Junkkari sijaitsi tiettävästi aikoinaan Ruokojärven itäpuolella, mutta nykyään Junkkarin talo löytyy Ruokojärven itä-kaakkoispuolelta, lähellä IsoKuivajärven etelärantaa. Junkkarissa toimi kylän postitoimisto viime sotien jälkeen. Junkkarin talossa järjestettiin myös hartaushetkiä ja ompeluseuroja, viite; s. 41 Tyytykää oloonne, Lepsala – Kumu –Kuivajärvi kyläjuttuja (Marja Poukama), Lepsala –Kumu –Kuivajärvi kylätoimikunta. Junkkari kuuluu nykyään Kuivajärven kylään. Kalho mainittiin historiallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa v. 1405, jolloin Pietari (Per) Kalho oli toimitusmiehenä rajantarkastuksessa. Kalhon kylän nimi on tiettävästi peräisin Sääksmäeltä, eli Kalhon kylän seutu olisi siten ollut sääksmäkeläisten eräalueena ja mahdollisesti alun perin ehkä asutettu Sääksmäeltä käsin (?), viite, s. 42 ja 48 SPH I-II ja s. 56 ja 58 HK. Laattalan tilan varhaisimmat tunnetut isännät: Yrjö Yrjönpoika (Jöran Jöransson, el. Jönsson) Syntyi n. v. 1592 Hartolassa, ehkä Kalholla. Mainittiin maakirjan mukaan suvun kantatilalla (ilmeisesti Laattalassa) isäntänä ensimmäisen kerran v. 1614. Tila oli mahdollisesti lohkottu Martti Olavinpojan tilasta, ehkä Yrjö oli tullut vävyksi (?), tai sitten tila oli uudistila. Yrjön isä saattaisi olla Kalhossa eräällä toisella (3 äyrin ja 1/3 manttaalin) tilalla (Pajala) v. 1581 1622 isäntänä mainittu Yrjö Jaakopinpoika. Kymmenysluetteloissa Yrjö Yrjönpoika mainittiin v. 1614 -1616 tilan kymmenysverojen maksajana. Maakirjan sekä henkikirjojen mukaan Yrjö oli tilan isäntänä v. 1614 ohella v. 1622 -1639. Puoliso; Riitta Eerikintytär (Brita Erichsdotter), mainittiin v. 1634 -1639 henkikirjoissa. Yrjö kuoli v. 1639 jälkeen Laattalassa. Martti Nuutinpoika (Morthen Cnutsson), ehkä ed. isännän veljen poika (?), mainittiin tilan isäntänä (tilan maaveron maksajana) v. 1615 -1616 ja 1618 -1620 Markus Nuutinpoika (Marcus Cnutsson), ed. ilmeinen veli, mainittiin tilan isäntänä (veron maksajana) v. 1617 Eerik Yrjönpoika (Erich Jörensson), mainittiin Yrjö Yrjönpojan poikana v. 1634 -1636 henkikirjoissa. Tilan isäntänä v. 1644 -1653. Puoliso; Marketta (Margetha), mainittiin v. 1644 -1653 henkikirjoissa. Eerik Klemetinpoika (Erich Clemetsson), mainittiin v. 1653 henkikirjassa, tilan isäntänä v. 1654 -1671-. Mahdollisesti Yrjö Yrjönpojan veljen poika (?). Eerikin puoliso; Valpuri (Walborg), mainittiin v. 1653 -1654 henkikirjoissa. Toinen puoliso; Aune (Agneta), mainittiin v. 1655 henkikirjassa, kolmas puoliso; Kaarina (Carin), mainittiin v. 1656 -1671- henkikirjoissa, mainittiin v. 1675 henkikirjassa tilan isännän veljen vaimona. Eerik kuoli v. 1675 jälkeen Laattalassa. Tilalla mainittiin Eerik Klemetinpojan yhtiömiehenä samanniminen Eerik (ilman patronyymiä), vaimonsa Markareetan kanssa v. 1664 -1671-. Tämä yhtiömies Eerik mainittiin tilalla jo v. 1662 sotilaaksi ja v. 1671 ratsumestariksi sekä sairaaksi mieheksi. Tilalla mainittiin seuraavat lapset: - Risto (Christer), mainittiin v. 1654 -1656 henkikirjoissa pojaksi, sotilaana v. 1656 - Anna (Anna), mainittiin v. 1656 henkikirjassa - Eerik (Erich), mainittiin v. 1666 -1671 henkikirjoissa pojaksi ja sotilaaksi, puoliso; Kaisa (Caisa), mainittiin v. 1668 -1671 henkikirjoissa. 63 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Perttu Klemetinpoika (Bertill Clemetsson), mainittiin Eerikin veljenä v. 1653 -1671henkikirjoissa. Henkikirjojen mukaan Perttu oli tilan isäntänä v. -1675 -1682-. Puoliso; Aune (Agnis), mainittiin v. 1653 -1680 henkikirjoissa. Perttu kuoli v. 1682 jälkeen Laattalassa. Pertun ja Aunen lapset: - Esko (Eskel), mainittiin poikana v. 1678 -1682- henkikirjoissa, sekä tilalla yhtiömiehenä v. -1687 -1694- henkikirjoissa, puoliso; Kaarina (Carin), mainittiin v. 1680 -1694 henkikirjoissa - Mikko (Michel), mainittiin v. 1676 henkikirjassa renkinä ja v. 1678 henkikirjassa poikana ja sotilaana Taulu 9.1 (VIII) Antti Eerikinpoika Laattala (Anders Ersson) Syntyi n. v. 1663 Hartolassa, mahdollisesti Kalhon Laattalan tilalla. Antin sukulaisuutta tilan aiempiin isäntiin tai tilalla asuvien kanssa ei henkikirjojen perusteella voi päätellä luotettavasti. Antti voisi olla mahdollisesti Eerik Klemetinpojan poika, mutta tätä ei saatu varmistettua, koska henkikirjoista asia ei selviä, eikä perunkirjoja ole löydetty. Huom. tilalla asui useampia Eerik nimisiä, joka seikka tuo epävarmuutta Antin isää pääteltäessä. On myös mahdollista että Antti olisi tullut tilalle vävyksi, sillä hänen vaimonsa Kaarinan patronyymi oli Eerikintytär ! ?. Toisaalta tilalla mainittiin myös 2 Antin veljeä, joka tuskin olisi mahdollista, jos Antti olisi tullut vävyksi. Antti mainittiin v. 1682 henkikirjoissa tilalla renkinä, sekä talollisena ja tilan isäntänä v. -1687 -1694-. Antin apuna tilalla viljelijänä ja yhtiömiehenä mainittiin Esko v. -1687 -1694- vaimonsa Kaarinan kanssa. Tilalla asui myös Antin veli Heikki (Henrich) ja tämän vaimo Marketta (Margeta) v. -1687-1693, Marketta vielä v. 1694 sekä myös toinen veli Eerik (Erich) v. 1691 -1694 ja tämän vaimo Maria (Maria) v. 1693 1694. Antti köyhtyi pahasti Isonvihan aikaan ja hänelle kertyi verorästejä. Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaan Kalhon Laattalan Antti Eerikinpoika oli menettänyt karjansa metsän petojen vuoksi. Lisäksi häntä oli kohdannut muitakin onnettomuuksia. Omistaa vain yhden hevosen ja lehmän. Jaksaa vain osan (veroveloistaan) maksaa, viite; s. 726 SPH I-II. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Antti Laattala kylvi 15 kappaa ruista ja 6 kappaa ohraa, hänellä oli 1 hevonen, 2 lehmää, 1 vasikka, 1 lammas ja 1 sika. Antti Eerikinpoika mainittiin vaimonsa Kaarinan kanssa Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 199 RK 1727 -1733 k. 176) Laattalan tilalla. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Antti Eerikinpoika kuoli 70 v. ikäisenä v. 1733 Kalholla. Taulu 9.2 (VIII) Kaarina Eerikintytär (Carin Ersdotter) Syntyi n. v. 1660 Hartolassa, mahdollisesti Kalholla. Kaarina voisi olla patronyyminsä puolesta vaikka Kalhon Laattalan tilalta, tai mm. Pajalan tilan Eerik Matinpojan tytär, tai mahdollisesti Pohjolan kylästä, mutta Kaarinaa ei löydy henkikirjoista ennen avioitumistaan. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1682 Antti Eerikinpojan puolisoksi Laattalan tilalle, jossa Kaarina mainittiin emäntänä v. -1687 -1694 henkikirjoissa. Kaarina mainittiin vielä v. 1707 -1708 henkikirjoissa tilalla tuolloin isäntänä olleen Antti Antinpojan äitinä. Kaarina mainittiin myös Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1733) ja kerrottiin hänen kuolleen, eli Kaarina kuoli n. v. 1727, ainakin ennen v. 1731 Laattalassa. Lapset: - Antti Antinpoika Laattala, s. n. v. 1683 Hartola, Kalho, Laattala. Tauluun 9.3. - Nuutti Antinpoika, s. n. v. 1694 Hartola, Kalho, Laattala, mainittiin v. 1711 henkikirjassa Laattalan tilan poikana. - Sipi Antinpoika Laattala, s. v. 1697 Hartola, Kalho, Laattala, mainittiin Laattalan tilan isäntänä henkikirjojen mukaan v. 1727 -1736, rippikirjassa (s. 216 RK 1748 -1754) Sipi mainittiin Laattalan jaetun tilan isäntänä, Laattalan tila mainittiin rippikirjoissa kartanoksi (Latala gård). Puoliso; Kaarina Yrjöntytär. Sipi Antinpoika kuoli 73 v. ikäisenä 19.3.1770 Hartolassa. Hänet oli löydetty kuolleena Hujalan ja Kumun väliseltä tieltä (bilfvit död under vägen emellan Hujala och Cumu uti). 64 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 9.3 (VII) Antti Antinpoika Laattala (Anders Andersson) Syntyi n. v. 1683 talollisen poikana Hartolan Kalhon takamailla Laattalassa. Antti mainittiin kymmenysveroluettelon ja henkikirjojen mukaan talolliseksi ja isännäksi Kalhon Laattalassa v. 1703 -1725. Antti mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 199 RK 1727 -1733 k. 176), jossa kerrottiin Antin kuolleen, ilmeisesti v. 1733 Kalholla, eli samoihin aikoihin kuin isänsä Antti Eerikinpoika. Hartolan v. 1737 -1747 rippikirjan mukaan Laattalan tila oli siirtynyt majoittaja Lauri Sipinpoika Hoffman’n haltuun, henkikirjan mukaan v. 1737 ja näin Antin suku menetti sukuoikeutensa Laattalan tilaan. Taulu 9.4 (VII) Riitta Yrjöntytär (Brita Jörensdotter) Syntyi n. v. 1681 Hartolassa, mahdollisesti Kalholla. Riitan vanhempia ei saatu selville, mutta hän voisi ehkä olla Kalhon Multamäen vävyn Yrjö Ristonpojan tytär, tai mm. Tauralan lampuodin Yrjö Simonpojan tytär, tai Pajalan tilalla mainitun Yrjö Eerikinpojan ja tämän puolison Aunen tytär (?). Henkikirjoissa Pajalan tilalla mainittiin v. 1707 -1708 Riitta niminen myllärin vaimo, mutta ei myllärin nimeä !. Riitta Yrjöntytär avioitui tai hänet naitettiin viimeistään n. v. 1709 -1710 Antti Antinpojan puolisoksi ja emännäksi Kalhon Laattalan tilalle. Riitta mainittiin rippikirjassa (s. 215 RK 1748-1754 k. 219) Ruoskalassa Tuomas Antinpojan äidiksi. Riitta kuoli 26.9.1751 Kalholla. Lapset: - Maria Antintytär, s. n. v. 1715 Hartola, Kalho, Laattala, mainittiin v. 1727 -1733 rippikirjassa Antin ja Riitan tyttäreksi Laattalan tilalla - Tuomas Antinpoika, s. n. v. 1727 Hartola, Kalho, Laattala. Tauluun 9.5. Taulu 9.5 (VI) Tuomas Antinpoika (Thomas Andersson) Syntyi v. 1727 talollisen poikana Hartolan Kalhon Laattalan tilalla. Tuomas mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 199 RK 1727 -1733 k. 176) Antti Antinpojan ja Riitta Yrjöntyttären poikana Laattalassa. Tuomas oli mahdollisesti Pikkuvihan jälkeen 1740-luvulla sotilaana Kalholla. Avioiduttuaan v. 1749 Tuomas mainittiin reserviläiseksi Kalhon Ruoskalassa ja Nokkalan tilalla. Vuonna 1763 hänet mainittiin palveluksesta eronneeksi entiseksi sotilaaksi. Sitten Tuomas mainittiin torppariksi Kalholla ja myöhemmin myös itselliseksi. Itsellinen Tuomas Antinpoika kuoli 50 v. ikäisenä 17.3.1777 Kalholla. Taulu 9.6 (VI) Kaarina Laurintytär (Carin Larsdotter) Syntyi n. v. 1729 mahdollisesti Sysmässä (tai Hartolassa ?). Kaarinan vanhempia ei saatu selvitettyä vajavaisten asiakirjojen vuoksi. Kaarinan ja Tuomas Antinpojan vihkitietoja ei löydy Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjasta ja sen vuoksi on mahdollista että hän olisi lähtöisin Sysmän puolelta, josta syntyneiden ja kastettujen, eikä vihittyjen kirjoja ole säilynyt k.o. ajalta. Toisaalta on mahdollista että Kaarina olisi kuitenkin lähtöisin Hartolan puolelta Kalholta, hän voisi olla mm. majoittajana mainitun Lauri Sipinpoika Håffman’n tytär, tai entisen sotilaan ja lampuodin Lauri Yrjönpoika Dopsko’n tytär, tai talollisen Lauri Tuomaanpoika Nokkalan tytär, mutta heiltä ei löydy Kaarina nimistä tytärtä. Sysmän puolelta Nuoramoisista löytyy myös monta isäehdokasta Kaarinalle, mutta henkikirjoista heiltä ei löydy Kaarina nimistä tytärtä. Eräs Kaarina Laurintytär Pohjolan kylästä avioitui v. 1745 Sysmän Joutsjärvelle. Kaarina Laurintytär avioitui n. v. 1746 -1747 sotilaan Tuomas Antinpojan puolisoksi Kalholle. Torpan emäntänä Kalholla. Miehensä Tuomaksen kuoleman v. 1777 jälkeen Kaarina mainittiin rippikirjassa (s. 62 RK 1780 -1790 k. 64) Kalhon Taurala (Joachimsberg) rusthollin sotilastorpassa leskenä, yhdessä lastensa kanssa, asuen poikansa jääkäri Salomon Tuomaanpoika Malm’n taloudessa. Rippikirjamerkinnän mukaan Kaarina muutti sitten Lepsalaan, josta häntä ei kuitenkaan löydetty. Kaarinan kuolintietoa ei löydy Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta, eikä rippikirjoista. Joka tapauksessa Kaarina oli elossa vielä v. 1782 Kalholla. 65 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Lapset: - Sofia Tuomaantytär, s. n. 1747 Hartola, Kalho, mainittiin v. 1748 -1754 rippikirjassa Tuomaan ja Kaarinan tyttäreksi - Salomon Tuomaanpoika Malm, s. 23.9.1749 Hartola, Kalho. Jääkäri ja torpparina Kalhon kartanossa. Puoliso 9.2.1772 Anna Heikintytär. - Antti Tuomaanpoika, s. 12.10.1751 Hartola, Kalho. Puoliso 28.11.1779 Valpuri Heikintytär Selänkylästä. - Eerik Tuomaanpoika, s. 20.4.1754 Hartola, Kalho, muutti v. 1781 Koskipäähän - Juho Tuomaanpoika, s. 1.6.1756 Hartola, Kalho - Marja Tuomaantytär, s. 24.3.1763 Hartola, Kalho - Kaisa Tuomaantytär, s. 13.8.1765 Hartola, Kalho. Tauluun 9.8. - Eeva Tuomaantytär, s. 1.6.1769 Hartola, Kalho Taulu 9.7 (V) Mikko Heikinpoika Junkkari (Michel Henricsson) Syntyi 1.9.1758 talollisen poikana Sysmän Nuoramoisten Hirvikumussa. Isä taulussa 10.1. Mikko asui lapsuuttaan Sysmän Nuoramoiseen kuuluvassa Hirvikumussa (Hirvi-Kumu) lähellä Hartolan rajaa ja lähellä Hartolan Kalhon sekä Kumun kyliä. Mikko muutti v. 1772 perheensä mukana Hartolan puolelle Kalholle ja sieltä Ruokojärvelle. Sysmän rippikirjoissa Mikon synt. vuotena mainittiin virheellisesti v. 1762 ja Hartolan rippikirjoissa v. 1761. Hartolan rippikirjassa (s. 34 ja 72 RK 1780 -1786 k. 36 ja 74) Kalhon Mölölässä isännöi Mikko Heikinpojan vanhin veli (velipuoli) Yrjö Heikinpoika, joka sittemmin mainittiin Ruokojärvellä itsellisenä. Ruokojärvellä mainittiin talollisena Mikko Heikinpojan vanhempi veli Pietari Heikinpoika ja myös toinen veli Heikki Heikinpoika sekä vielä kolmas veli Antti Heikinpoika. Samoin myös näiden äiti (äitipuoli) Eeva Olavintytär nuorimman pojan Juho Heikinpojan kanssa. Seuraavassa rippikirjassa (RK 1791 -1796 k. 89) Mikko Heikinpoika mainittiin Ruokojärven Mölölässä talollisen Tuomas Heikinpojan veljenä. Tilalla asui myös Mikon toinen veli Heikki Heikinpoika. Seuraavan rippikirjan (RK 1797 -1802 k. 164) mukaan Ruokojärven Mölölän talollisena ja isäntänä toimi Mikko Heikinpoika yhdessä vaimonsa Kaisa Tuomaantyttären kanssa. Tilalla asui myös Mikon veli Heikki Heikinpoika, joka kuoli v. 1797. Seuraavassa rippikirjassa (RK 1803 -1811) Mikko Heikinpoika oli merkitty talolliseksi ja isännäksi Ruokojärven Junkkarissa (Mölölän nimi oli ylipyyhittynä). Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan talollinen Mikko Heikinpoika kuoli 65 v. ikäisenä 5.2.1826 lavantautiin Ruokojärven Junkkarissa. Taulu 9.8 (V) Kaisa Tuomaantytär (Caisa Thomasdotter) Syntyi 13.8.1765 sotilaan ja torpparin tyttärenä Hartolan Kalholla. Isänsä kuoleman v. 1777 jälkeen Kaisa mainittiin äitinsä kanssa Kalhon Tauralassa, kartanon Lerkkalan torpassa. Kaisa avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 21.12.1783 Mikko Heikinpojan puolisoksi Kalhon takamaille Ruokojärvelle. Ruokojärven Mölölän/ Junkkarin tilan emäntä. Kaisa kuoli jo 43 v. ikäisenä 4.5.1809 korkeaan kuumeeseen Ruokojärven Junkkarissa. Lapset: - Juho Mikonpoika Junkkari, s. 5.6.1784 Hartola, Ruokojärvi, talollinen Ruokojärven Junkkarissa, k. 20.2.1833 keuhkotautiin Ruokojärven Junkkarissa, puoliso 7.9.1806 talollisen tytär Maria Sipintytär, s. 15.12.1782 Ruokojärvellä. - Tuomas Mikonpoika Junkkari, s. 13.9.1786 Hartola, Ruokojärvi, k. 14.5.1809 naimattomana korkeaan kuumeeseen Ruokojärven Junkkarissa - Maria Mikontytär, s. 8.6.1789 Hartola, Ruokojärvi, k. 27.6.1791 Ruokojärvi, Junkkari - Eeva Mikontytär, s. 20.12.1792 Hartola, Ruokojärvi, puoliso 30.10.1817 talollisen poika ja leskimies Juho Eerikinpoika Kuivajärveltä - Maria Mikontytär, s. 16.5.1798 Hartola, Ruokojärvi. Tauluun 6.D.10. - Helena (tai Leena) Mikontytär, s. 23.9.1800 Hartola, Ruokojärvi, puoliso 18.12.1824 renki Kalle Ristonpoika Pistol Lautniemestä - Ulla Mikontytär, s. 27.10.1803 Hartola, Ruokojärvi 66 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 10 Sysmän Nuoramoisten Hirvikumun sukuhaara Yleistä: Hirvikumun tai Hirvi-Kumun pieni kylä sijaitsee Sysmän itäosassa Nuoramoisten kylän itäpuolella ja samalla nykyisen 4-tien itäpuolella Onkiniemen kylän pohjoispuolella Sääksjärven koillispuolella, Hartolan Kumun kylän länsi-lounaispuolella. Taulu 10.1 (VI) Heikki Yrjönpoika (Henric Jöransson) Syntyi v. 1718 mahdollisesti Hartolan Kalholla, tai Kumun kylässä, tai Sysmän Nuoramoisissa (?). Heikki Yrjönpoikaa ja hänen vanhempiaan ei löydetty Sysmän henkikirjoista eikä Hartolan puolelta Kumun, Kalhon ja Pohjolan kylän rippikirjoista, joista tiedetään avioitumisia tapahtuneen Sysmän puolelle Nuoramoisiin ja päinvastoin. Heikki Yrjönpoika mainittiin Sysmän ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa (RK 1769 -1781 k. 374) talollisena (tai torpparina ?) Nuoramoisten Hirvikumussa (Hirvi-Kumu) puolisonaan Eeva Olavintytär. Sysmän syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Heikki oli ollut tätä ennen jo kahdesti aviossa. Heikin vanhimman pojan Yrjön äidiksi oli merkitty Kaisa Matintytär. Heikki Yrjönpoika tuli tiettävästi v. 1748 puuskaisännäksi Hirvi-Kumuun, kun hän nai tilalla ilmeisesti v. 1747 kuolleen isännän Eerik Eerikinpojan lesken Kaisa Matintyttären. Kaisa kuoli tiettävästi v. 1751 Hirvikumussa. Heikki avioitui toisen kerran tiettävästi v. 1752 Kristiina Yrjöntyttären kanssa, joka kuoli v. 1768 Hirvikumussa. Heikki Yrjönpoika avioitui kolmannen kerran Eeva Olavintyttären kanssa v. 1769. Sysmän rippikirjassa mainittiin tuolloin Heikin ja Eevan perheessä pojat Yrjö, Pietari, Mikko ja Heikki sekä 2 poikapuolta Eerik ja Matti Eerikinpoika vaimojensa kanssa. Eerik Eerikinpojasta tuli v. 1772 Hirvikumun (Rapalan kylälle kuuluvan Hirvikumun) tilan isäntä ja Heikki Yrjönpoika muutti perheensä kanssa v. 1772 Hartolan Kalholle, Mölölän tilalle, jossa Heikki heti pian kuoli 54 v. ikäisenä 22.10.1772. Myös Sysmän rippikirjassa Nuoramoisten Hirvikumussa oli merkintä Heikki Yrjönpojan kuolemasta v. 1772. Heikki Yrjönpojan ja perheensä muuton Kalholle johdosta on epäilty Heikin sukujuurien löytyvän Kalholta ja mm. v. 1742 Kalhon Mölölässä 45 v. ikäisenä kuollut Matti Yrjönpoika sopisi hyvin Heikin vanhemmaksi veljeksi. Toisaalta Kalhon Joutsalassa tiedetään olleen lampuotina Yrjö Heikinpoika, jolla oli poika Heikki Yrjönpoika, joka kuitenkin kirkonkirjojen mukaan kuoli Kalholla v. 1741, ja joka oli tiettävästi suunnilleen saman ikäinen. Kaisa Matintytär (Caisa Mattsdotter) Syntyi mahdollisesti n. v. 1715 Sysmän Nuoramoisissa. Kaisa avioitui tiettävästi v. 1733 -1734 tienoilla Eerik Eerikinpojan kanssa ja tuli näin nuoreksi emännäksi Nuoramoisten Hirvikumun tilalle. Sysmän henkikirjoissa Kaisa mainittiin v. 1734 -1739 Hirvikumun tilan isännän Eerik Eerikinpojan puolisoksi ja tilan emännäksi. Tilan edellinen isäntä oli v. 1725 -1731 Sipi Eerikinpoika ja tämän veli Eerik Eerikinpoika isännöi tilaa v. 1732 -1739 ja senkin jälkeen ilmeisesti v. 1747 asti. Eerikillä ja Kaisalla tiedetään olleen ainakin 2 poikaa; v. 1736 syntynyt Eerik Eerikinpoika ja v. 1738 synt. Matti Eerikinpoika, jotka mainittiin Heikki Yrjönpojan poikapuolina rippikirjassa (RK 1769 -1781 k. 374) Hirvikumussa. Miehensä Eerikin kuoleman jälkeen Kaisa Matintytär avioitui toisen kerran tiettävästi v. 1748 Heikki Yrjönpojan kanssa, josta tuli puuskaisäntä Hirvikumuun. Kaisa kuoli tiettävästi v. 1751 Hirvikumussa. Lapset: - Yrjö Heikinpoika, s. 14.6.1749 Sysmä, Nuoramoinen. Talollisena Hartolan Ruokojärven Mölölässä, k. 25.2.1805 Ruokojärvellä. Puoliso 2.2.1772 Hartolassa Kaarina Matintytär, s. 1753 Hartola, k. 16.3.1794 Hartola, Ruokojärvi. Vihkitiedoissa kerrottiin Yrjön olevan talollinen Hirvikumusta ja Kaarinan piika Tennistä. Taulu 10.2 (VI) Kristiina Yrjöntytär (Christina Jöransdotter) Syntyi v. 1727 mahdollisesti Sysmän Nuoramoisissa (?), asiasta ei ole parempaa tietoa. Tutkittiin Hartolan rippikirjoja Kalholta ja lähikylistä sekä Sysmän puolelta lähinnä Nuoramoisten ja Onkinie67 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa men henkikirjoja, mutta Kristiinaa ja hänen vanhempiaan ei onnistuttu löytämään. Kristiina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1752 leskimies Heikki Yrjönpojan puolisoksi ja emännäksi Nuoramoisten Hirvikumuun. Kristiina kuoli 41 v. ikäisenä 25.9.1768 Hirvi-Kumussa. Lapset: - Pietari Heikinpoika, s. 13.5.1753 Sysmä, Nuoramoinen. Talollinen Hartolan Ruokojärvellä, k. 6.4.1790 Ruokojärvellä. Puoliso 12.12.1779 Hartolassa Marja Heikintytär. Vihkitiedoissa kerrottiin Pietarin olevan talollisen poika Kalholta ja Marjan piika Pohjolan kylästä. - Jaakoppi Heikinpoika, s. 20.3.1755 Sysmä, Nuoramoinen, k. 1.4.1755 Nuoramoinen - Heikki Heikinpoika, s. 1.3.1757 Sysmä, Nuoramoinen, k. 1757 Nuoramoinen, Hirvikumu - Mikko Heikinpoika, s. 1.9.1758 Sysmä, Nuoramoinen. Tauluun 9.7. - Eerik Heikinpoika, s. 30.1.1761 Sysmä, Nuoramoinen, k. 2.2.1762 Nuoramoinen, Hirvikumu - Kalle Heikinpoika, s. 9.3.1763 Sysmä, Nuoramoinen, k. 17.3.1768 Nuoramoinen, Hirvikumu - Heikki Heikinpoika, s. 15.2.1766 Sysmä, Nuoramoinen, naimaton, itsellinen Ruokojärvellä, k. 1.12.1797 Ruokojärvellä - Antti Heikinpoika, s. 1768 Sysmä, Nuoramoinen, k. 17.2.1769 Nuoramoinen, Hirvikumu Eeva Olavintytär (Eva Olofsdotter) Syntyi n. v. 1736 tiettävästi Sysmässä, mahdollisesti Nuoramoisissa. Eeva avioitui tai hänet naitettiin Sysmässä 15.5.1769 leskimies Heikki Yrjönpojan puolisoksi ja emännäksi Hirvikumun tilalle. Eeva muutti v. 1772 perheensä kanssa Hartolan puolelle Kalholle, jossa hänen poikansa Juho syntyi kesäkuussa 1772 n. 4 kk ennen kuin Juhon isä Heikki kuoli. Eeva asui sitten v. 1777 asti poikansa Juhon kanssa Kalhon Ruokojärvellä poikapuolensa Yrjö Heikinpojan taloudessa Kalhon Mölölässä. Kun Eevan poika Juho kuoli Juhannuksena 1777, niin Eeva muutti Hartolan rippikirjan mukaan Sysmään. Eevan vaiheita Sysmässä ja kuoleman ajankohtaa ei saatu selville. Lapset: - Juho Heikinpoika, s. 17.6.1772 Hartola, Kalho, k. 24.6.1777 Hartola, Kalho, Mölölä II.2 VILHO NURMISEN ILMEISEN ISÄN ESIPOLVITAULUT Augusti Heikinpoika Jokisen sukujuuret Taulu 11 Kalhon Hirvi & Peltola sukuhaara Taulu 11.1 (VII) Heikki Hannunpoika Hirvi (Hindrich Hansson Hirfwi el. Härwi) Syntyi n. v. 1680 mahdollisesti Sysmän Hirvi-Kumussa, tai Hartolan puolella Kalholla (?). Heikin isä voisi olla se Hannu (Hans) joka mainittiin v. 1693 -1694 henkikirjoissa Hartolan puolella Kalhon Honkapäässä (Knuuttilassa = Stadstienare’n eli kaupunginpalvelijan tilalla) vävynä ilman patronyymiä, vaimona mainittiin Anna. Annan vanhemmat voisivat olla Honkapään tilalla v. 1675 -1703 mainitut Tuomas Simonpoika (Thomas Simonsson) vaimonsa Kertun (Gertrud) kanssa. Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaan Kalhon Stadstjenare’n Tuomas Simonpoika oli kuollut köyhyyteen. Ei toivoa maksusta (=verorästeistä), viite; s. 725 SPH I-II. Heikin ja hänen vanhempiensa sukua ei saatu tämän pidemmälle selvitettyä, sillä henkikirjoista Heikin nimeä ei löydy. Syynä tässäkin tapauksessa on 1690-luvun lopun ja Isonvihan aikaan vajavaisesti laaditut asiakirjat. Heikin sotilasnimen; Hirvi nimen perusteella voisi ajatella että Heikki saattaisi olla lähtöisin Sysmän puolelta Hirvikumun Hirvelästä, joka sijaitsee Hartolan Kumun kylän länsipuolella. Tälle päättelylle ei löydetty varmistusta, koska Sysmän henkikirjoissa Hirvikumuun ei ole merkitty ketään asukkaiksi, johtuen siitä että Hirvikumu oli alistettu Rapalan kartanolle, joten asukkaat maksoivat veronsa Rapalalle, eikä kruunulle ja näin ollen heitä ei kirjattu henkikirjoihin. Tuolloin 1600-luvun lopulla kirjauskäytäntö oli varsin kirjavaa ja puutteellista. On myös mahdollista että Heikki ja hänen 68 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa vanhempansa (Hannu & Anna ?) olisivat siirtyneet Sysmän Hirvikumusta 1690-luvun alussa naapuriin Hartolan Kalholle, Honkapäähän, joka oli ehkä Annan kotitila, mahdollisen paremman toimeentulon toivossa, mutta tämä on lähinnä hypoteesi. Heikki Hirvi oli Isonvihan aikaan sotilaana Kalhon sotilasruodussa n:o 79, jonka muodostivat Kalhon talot Ketola ja Honkapää. Honkapää, eli Stadstjänare, oli Alisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 1 eli Asikkalan Vähä-Äiniön kartanon augmentti, eli aputila, joka osallistui VähäÄiniön kartanon (Korpenfelt’n) ratsumiehen ylläpitoon. Kullakin sotilasruodulla oli velvollisuus värvätä ruotusotamies ja useimmiten ruotu värväsi sotilaan ruodun muodostaneista taloista tai ainakin omalta alueeltaan ja kylältä. Hirvi sotilasnimi voisi juontua vaihtoehtoisesti esim. siitä, josko Heikki oli nopea juoksemaan, ”juoksi kuin hirvi” ?. Isonvihan aikaan Heikki oli mukana kenraali Kaarle Armfeldt’in onnettomalla sotaretkellä v. 17181719 Norjan tuntureilla, kun Uudenvuoden päivänä 1719 puhkesi ankara lumimyrsky Trondheimin lähellä Armfeldtin 5000 sotilaan karoliiniarmeijan ylittäessä Norjan ja Ruotsin välistä rajaa. Puolet tästä osastosta, eli n. 2500 suomalaista sotilasta menehtyi ankaraan pakkaseen ja lumimyrskyyn Jämtlannin tuntureilla, mutta Heikki Hirvi selvisi. Heikki menetti tuntureilla kiväärinsä ja muita varusteita. Koettelemusten seurauksena Heikki oli ilmeisesti sairaana ja sai eron palveluksesta 4.9.1719, lähde: Hämeen läänin jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelo, sotilasrulla ES2268 HJR412 kuva 218 SSHY, sekä s. 386 SPH I-II. Heikin poika oli mahdollisesti se Lauri Heikinpoika, joka Kalholta vietiin väkisin Venäjälle Isonvihan aikaan, viite: s. 385 SPH I-II. Hartolan kirkonkirjoissa Heikki Hannunpoika mainittiin Kalholla eron saaneeksi sotilaaksi (förafskedad soldat) sekä vanhaksi sotilaaksi (gl. sold) ja myös itselliseksi (inh.). Viite; Hartolan ensimmäiset rippikirjat (s. 197 RK 1727 -1736 k. 174 Kalho, Nokkala ja s. 218 RK 1736 -1747 k. 225 sekä s. 215 RK 1748 -1754 k. 219 Kalho, Laattala). Viimeksi mainitussa rippikirjassa Heikki Hannunpoika mainittiin Kalhon Laattalassa majoittaja Lars Hoffmanin tilan sotilastorpassa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Heikki Hirvi kuoli 81 v. ikäisenä 18.6.1751 Kalholla, jossa ilmoitetussa kuoliniässä voi olla ehkä jopa yli 10 v. verran liioittelua. Taulu 11.2 (VII) Heta Heikintytär (Hebla Henricsdotter) Syntyi v. 1685 ehkä Hartolassa (Kalholla ?). Hetaa ja Hetan vanhempia ei löydetty Suur-Sysmän henkikirjoista. Hartolan kirkonkirjoissa Heta oli merkitty Heikki Hannunpoika Hirven puolisoksi Kalhon Laattalan sotilastorpassa. Miehensä kuoleman jälkeen Heta mainittiin kirkonvaivaiseksi (kyrkofattig) Kalholla, eli seurakunnan elätiksi. Yleensä ruotusotamies sai ruodulta pienen eläkkeen, joka myös auttoi leskeä, joten Heta olisi voinut olla ruotuvaivainen, mutta tässä tapauksessa hänet mainittiin jostain syystä kirkonvaivaiseksi. Heikki Hannunpojalla ja Heta Heikintyttärellä mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 197 RK 1727 -1736 k. 174) vain yksi lapsi, ilmeinen perheen nuorin elossa oleva poika Tuomas. Todennäköisesti Heikillä ja Hetalla oli muitakin aiemmin syntyneitä lapsia, mutta asiaa ei saatu varmistettua. Kalholla asui lukuisia Heikinpoikia ja Heikintyttäriä, joista ei pystytty määrittelemään ketkä näistä olivat Heikin ja Hetan lapsia. Heta kuoli 80 v. ikäisenä 5.11.1765 Kalholla. Lapset: - Tuomas Heikinpoika, s. v. 1725 Hartola, Kalho. Tauluun 11.3. - taulussa 23.2 mainittu Marketta Heikintytär voisi olla Heikki Hirven tytär (?) Taulu 11.3 (VI) Tuomas Heikinpoika Hirvi (Thomas Hindersson Hirfvi) Syntyi v. 1725 mahdollisesti Hartolan Kalholla. Mainittiin rippikirjoissa Heikki Hannunpoika Hirven pojaksi Kalholla. Tuomas oli ilmeisesti isänsä tavoin sotilaana, mahdollisesti Pikkuvihan aikaan. Avioiduttuaan v. 1750 Tuomas mainittiin reserviläiseksi (sotilaaksi) Kalholla ja v. 1758 Tuomas mainittiin torppariksi Kalholla. Tuomas kuoli jo 37 v. ikäisenä 26.8.1762 Kalholla ja hänet mainittiin tuolloin kuormastorengiksi (tråss drg) Kalholla ja kuolintiedossa mainittiin myös sotilasnimi (sukunimi) Hirvi. 69 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 11.4 (VI) Marja Eerikintytär (Maria Erichsdotter) Syntyi v. 1731 ja kastettiin 10.1.1731 Hartolan Pohjolassa. Isä taulussa 12.9. Marja mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1735) Eerik Tuomaanpojan tyttäreksi Pohjolan Pörilässä (Björnilässä). Samoin Marja mainittiin seuraavassa rippikirjassa (RK 1736 -1747) asuvan isovanhempiensa hoidossa Pohjolan Pörilässä. Marja avioitui tai hänet naitettiin 9.12.1750 Kalholle Tuomas Heikinpojan puolisoksi ja vihkitiedoissa kerrottiin Marjan olleen piika Pohjolasta. Kalhon sotilastorpan emäntä. Maria kuoli 64 v. ikäisenä torpparin leskenä 16.4.1795 Kalholla. Lapset: - Kaarina Tuomaksentytär, s. 9.11.1751 Hartola, Kalho - Tuomas Tuomaksenpoika, s. 8.12.1752 Hartola, Kalho. Tauluun 11.5. - Antti Tuomaksenpoika, s. 19.11.1754 Hartola, Kalho - Simo Tuomaksenpoika, s. 15.10.1756 Hartola, Kalho. Puoliso: Eeva Simontytär. - Aatami Tuomaksenpoika, s. 3.12.1759 Hartola, Kalho - Heikki Tuomaksenpoika, s. 3.12.1759 Hartola, Kalho (kaksosena) Taulu 11.5 (V) Tuomas Tuomaksenpoika Multamäki (Thomas Thomasson) Syntyi 8.12.1752 torpparin poikana Hartolan Kalholla. Vartuttuaan Tuomas toimi itsekin torpparina Kalholla sekä v. 1790 alkaen talollisena ja isäntänä Kalhon Multamäessä. Multamäki oli Kalhon kartanon ja kylän takamaita ja sijaitsee Kalhosta itään pienen Kumun kylän eteläpuolella, siis nykyisen Hartolan kunnan eteläosassa, pienen Pirttijärven länsirannalla. Sysmän puolella HirviKumun kylä sijaitsee Multamäen naapurissa muutaman kilometrin päässä Multamäestä. Hartolassa oli ja on yhä muitakin Multamäen tiloja, vrt. taulu 17. Tuomas kuoli 79 v. ikäisenä 10.4.1832 Kalholla. Taulu 11.6 (V) Eeva Ristontytär (Eva Christersdotter) Syntyi 19.9.1765 torpparin tyttärenä Hartolan Kalholla. Isä taulussa 17.3. Eeva Ristontytär vietti lapsuuttaan Kalhon kartanon Joutsalan torpassa, jossa hänen isänsä Risto työskenteli torpparina. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 21.12.1783 Tuomas Tuomaanpojan puolisoksi Kalhon torppaan. Eeva toimi v. 1790 alkaen Multamäen tilan emäntänä. Eeva kuoli 57 v. ikäisenä vesipöhöön 5.1.1823 Kalholla. Lapset: - Eeva Tuomaksentytär, s. 16.11.1784 Hartola, Kalho. Puoliso: Matti Matinpoika, s. 1774. - Aatami Tuomaksenpoika, s. 11.8.1787 Hartola, Kalho. Tauluun 11.7. - Heikki Tuomaksenpoika, s. 13.11.1791 Hartola, Kalho - Valpuri Tuomaksentytär, s. 17.4.1796 Hartola, Kalho, avioitui Sysmään v. 1815. - Helena Tuomaksentytär, s. 17.4.1796 Hartola, Kalho (kaksosena) Taulu 11.7 (IV) Aatami Tuomaksenpoika (Adam Thomasson) Syntyi 11.8.1787 torpparin poikana Hartolan Kalholla, asui sittemmin talollisen poikana (mainittiin myös lampuodin pojaksi) Kalhon Multamäessä, jossa Aatami toimi isänsä jälkeen lampuotina, eli vuokraviljelijänä. Aatami muutti vielä vanhoilla päivillään v. 1841 lampuodiksi Kalhon Uurajärvelle (Kalho Frigårds Urajärvi hemman), vaikkakin käytännössä hänen poikansa Heikki hoiti tilan pidon. Uurajärvi sijaitsee Kalhon kylän eteläpuolella lähellä Sysmän rajaa nykyisen valtatie n:o 4 ja Sysmään johtavan tien 410 vanhan risteyksen tuntumassa. Lampuoti Aatami Tuomaksenpoika kuoli 54 v. ikäisenä sydänkohtaukseen (slag) 14.2.1842 Kalhon Uurajärvellä. 70 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 11.8 (IV) Maria Tuomaksentytär Thunberg (Maria Thomasdotter) Syntyi 27.6.1793 torpparin tyttärenä Hartolan Hankaan kylässä. Isä taulussa 13.3. Hankaan kylä kuuluu nykyään Joutsaan. Maria muutti v. 1800 vanhempiensa mukana Hartolan Kalholle, jossa hän avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 22.12.1811 Aatami Tuomaanpojan puolisoksi ja emännäksi Multamäen lampuotitilalle. Vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan torpparin tytär Kalholta. Maria kuoli jo 31 v. ikäisenä kihtiin 8.1.1825 Kalholla. Lapset: - Heikki Aataminpoika, s. 12.5.1815 Hartola, Kalho. Tauluun 11.9. - Juho tai Johannes Aataminpoika, s. 15.6.1818 Hartola, Kalho - Anna Sofia Aatamintytär, s. 20.7.1821 Hartola, Kalho - Liisa Aatamintytär, s. 21.5.1823 Hartola, Kalho Maria Reetuntytär (Maria Fredricsdotter) Syntyi 1794 tiettävästi Sysmässä. Maria avioitui tai hänet naitettiin 29 v. ikäisenä 26.12.1825 leskeksi jääneen Aatami Tuomaanpojan puolisoksi Kalhon Multamäkeen. Vihkitiedoissa kerrottiin Marian olevan piika Kalholta. Hartolan rippikirjassa (s. 274 RK 1818 -1829 k. 374) mainittiin Marian muuttaneen 17.7.1825 Sysmästä Kalhon Multamäkeen. Hartolan rippikirjoissa Marian synt.vuotena mainittiin v. 1794. Sysmän muuttaneitten kirjojen mukaan Sysmästä muutti Hartolaan 12.7.1825 piika Maria Reetuntytär Koiviston Kokkolasta. Multamäen ja Uurajärven lampuotitilan emäntä. Miehensä Aatamin kuoleman jälkeen Maria muutti pois Uurajärveltä v. 1848 ja mainittiin itselliseksi ja leskeksi Kalholla ilman tarkempaa paikan määritystä. Rippikirjan mukaan Maria kuoli 28.9.1856 Kalholla. Lapset: - Helena Aatamintytär, s. 22.9.1830 Hartola, Kalho Taulu 11.9 (III) Heikki Aataminpoika (Henric Adamsson) Syntyi 12.5.1815 lampuodin poikana Hartolan Kalhon kartanon takamailla Multamäessä (Kalho Frigård Muldamäki), jossa Heikki vartuttuaan toimi isänsä jälkeen lampuotina. Vuodesta 1841 alkaen Heikki toimi lampuotina Kalhon Uurajärvellä, jolloin Heikin ”sukunimeksi” ilmaantui Hartolan synt. ja kastettujen kirjassa Uurajärvi (L.b. Henrik Urajärvi). Sitten Heikki toimi torpparina v. 1848 alkaen Kalhon Vanhakartanon Peltolassa (Kalho Gammelgård Rusthålls torpare, i Peldola torp n:o 4). Vaimonsa kuoleman jälkeen Heikki asui viimeiset elinvuotensa poikansa Aatamin perheen taloudessa Vehkalahden Pamppulassa (Pamppula eller Mäkelä). Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Heikki Aataminpoika kuoli historiamme viimeisen pahan kato-, nälkä- ja kulkutautivuoden 1868 aikana 53 v. ikäisenä lavantautiin 21.5.1868 Vehkalahdella ja haudattiin 24.5.1868 Hartolassa. Taulu 11.10 (III) Helena tai Leena Jaakopintytär (Helena el. Lena Jacobsdotter) Syntyi 27.5.1810 torpparin tyttärenä Hartolan Lepsalan Rekijärvellä. Isä taulussa 14.7. Helena avioitui tai hänet naitettiin 24 v. ikäisenä 21.12.1834 miniäksi Kalhon Multamäen lampuotitilalle. Sittemmin Helena oli emäntänä Kalhon Uurajärven lampuotitilalla sekä torpan emäntänä Kalhon Peltolassa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Helena kuoli 53 v. ikäisenä vesipöhöön 15.11.1863 Kalhon Peltolassa ja haudattiin 22.11.1863 Hartolassa. Lapset: - Aatami Heikinpoika, s. 19.10.1835 Hartola, Kalho, Multamäki, torpparina Vehkalahdella. Puoliso: Serafia Otontytär Stenström, s. 14.6.1837 Kalhon kartanon sepän tyttärenä. - Maria Loviisa Heikintytär, s. 2.8.1839 Hartola, Kalho, Multamäki, k. 10.12.1865 Hartola, Kalho, Peltola. - Aukusti Heikinpoika, s. 22.8.1842 Hartola, Kalho, Uurajärvi. Tauluun 11.11. 71 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Eeva Stiina Heikintytär, s. 4.7.1845 Hartola, Kalho, Uurajärvi Olavi Heikinpoika, s. 29.7.1848 Hartola, Kalho, Peltola, k. 15.12.1850 Kalho, Peltola Amanda Karoliina Heikintytär, s. 13.3.1851 Hartola, Kalho, Peltola Heikki Heikinpoika, s. 2.12.1853 Hartola, Kalho, Peltola Taulu 11.11 (II) Aukusti Heikinpoika Jokinen (August Henriksson) Syntyi 22.8.1842 lampuodin, eli vuokraviljelijän poikana Hartolan Kalhon kartanon Uurajärvellä (Urajärvellä). Aukusti muutti 6 v. ikäisenä vanhempiensa mukana Kalhon Peltolan torppaan, jossa isänsä Heikki Aataminpoika toimi torpparina ja jossa Aukusti itsekin työskenteli torpparina isänsä jälkeen v. 1863 alkaen. Aukustin perhettä koetteli suunnattomasti paha nälkä- ja kulkutautivuosi 1868, jolloin Aukustin isä Heikki ja 2 Aukustin lasta kuolivat. Aukustin vaimo Eeva Maria kuoli v. 1889 joulukuussa. Vaimonsa kuoleman jälkeen Aukustilla oli tiettävästi suhde Peltolan torpassa piikana ja kestiksi mainitun Freedrika Pekantyttären kanssa. Aukusti asui v. 1895 asti leskimiehenä Peltolan torpassa, josta hän muutti v. 1895 Uurajärvelle, jossa hänen poikansa Aukusti Jokinen toimi torpparina. Aukusti Heikinpoika avioitui uudemman kerran v. 1898 Eeva Kaisa Matintytär Masasen kanssa, joka kuoli v. 1913 Uurajärvellä. Aukustille ilmestyi sukunimi Jokinen v. 1920 kun sukunimilaki tuli voimaan. K.o. nimen Jokinen oli Aukustin poika Aukusti ottanut käyttöön jo aiemmin. Aukusti kuoli 84 v. ikäisenä 8.1.1927 Kalhon Uurajärvellä. Kts. myös taulu 1.19.C. Taulu 11.12 (II) Eeva Maria Nummelin (Eva Maria Nummelin) Syntyi 10.12.1840 sepän tyttärenä Hartolan Ylimmäisessä. Eeva Marian vanhemmat: pitäjän seppä Juho Nummelin (s. 1809 Hartola, kuoli pudotessaan kaupunkimatkallaan 4.4.1845 Heinolassa) ja Kaisa Dammert (s. 4.1.1807 Hartola, Leppäkoski). Eeva Maria asui isänsä kuoleman v. 1845 jälkeen äitinsä kanssa Leppäkoskella sekä v. 1849 alkaen Kirkkolassa. Vartuttuaan Eeva Maria työskenteli aluksi piikana Ylimmäisessä, sitten Hartolan kirkolla ja Kirkkolan kylässä, sekä sittemmin Kalholla, jossa hän avioitui 24 v. ikäisenä 10.12.1864 Aukusti Heikinpojan puolisoksi ja emännäksi Kalhon Peltolan torppaan. Eeva Maria kuoli 49 v. ikäisenä 20.12.1889 Kalholla. Eeva Marian äidin Kaisa Dammertin suvusta löytyy säätyläissukuja, joista Dammert suku on lähtöisin Tanskasta. Suvun Suomessa vaikuttaneen sukuhaaran kantaisä oli Hans Dammert, joka oli torvensoittajana eversti Torsten Stålhansken ratsuväkirykmentissä, hakkapeliittajoukoissa 30 vuotisessa sodassa 1600-luvun alkupuolella, siten majuri Klaus Ugglan joukoissa. Hans Dammert nai Sysmän Linnan kartanon Niilo Simonpojan tyttären Kertun ja sai haltuunsa vaimonsa kotitalon, siis Linnan ratsutilan (myöhemmin kartano). Heidän poikansa rykmentin kirjuri Henrik Hansson Dammert (s. n. 1645 Sysmä, k. 1708 Sysmä) nai puolestaan Koskipään kappalaisen (myöhemmin Sysmän kirkkoherran) Jakob Bernhardinpoika Gååsman’in (k. 2.1.1699 Sysmässä) ja tämän puolison Elisabeth Saehls’n tyttären Elisabeth (Lisken) Gååsman’in (s. n. 1650 Sysmä, k. n. 1725 Sysmä). Näiden poika Johan Dammert (s. 1670 Sysmä) toimi rykmentin kirjurina sekä Sysmän Linnan kartanon rusthollarina ja isäntänä. Näiden poika Henrik Dammert (s. 1696 Sysmä, k. 18.5.1792 Hartola, Leppäkoski) toimi myllärinä Hartolan Leppäkoskella ja tämän pojan poika oli Leppäkoskella torpparina toiminut Johan Dammert (s. 1761 Hartola, k. 3.10.1819 Hartola, Leppäkoski), joka oli Kaisa Dammert’n isä. Kts. myös s.375 -376 SPH I-II. Hartolan Koskipään kappalaisen ja Sysmän kirkkoherran Jakob Gååsman’n isä oli Bernhardus Thomae, Padasjoen kirkkoherra ja sittemmin Sysmän kirkkoherra (k. ennen v. 1634 Sysmässä) ja tämän isä oli Thomas Andrea, joka mainittiin Tuuloksen kappalaiseksi 1500-luvun loppupuolella. Kts. myös s. 339 ja 672 SPH I-II. Lapset: - Karoliina Aukustintytär, s. 5.6.1865, Hartola, Kalho, k. 13.3.1868 Hartola, Kalho, Peltola. - Iida Maria Aukustintytär, s. 24.1.1867 Hartola, Kalho, k. 14.9.1868 Hartola, Kalho, Peltola - Serafia Aukustintytär, s. 29.7.1869 Hartola, Kalho - Aukusti Wilhelm Aukustinpoika Jokinen, s. 26.12.1871 Hartola, Kalho. Työskenteli torpparina ja talollisena Kalho n:o 3 Ruoskalan Uurajärvellä. Puoliso 1.7.1893 Maria 72 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Aukustintytär Heinonen, s. 17.7.1869 Hartola. Aukusti kuoli ennen isäänsä 16.1.1926 Kalhon Uurajärvellä. Wendla Aukustintytär, s. 16.3.1874 Hartola, Kalho. Muutti Helsinkiin. Viktor Aukustinpoika Peltola, s. 6.11.1876 Hartola, Kalho. Jälkipolvitaulu 4. Albert Aukustinpoika, s. 2.3.1879 Hartola, Kalho, k. 8.4.1880 Hartola, Kalho Anton Aukustinpoika, s. 29.9.1881 Hartola, Kalho (II) Freedrika Pekantytär (Fredrika Pettersdotter) Syntyi 26.9.1853 Hartola, Vehkalahti, Rampo. Siirto tauluun 1.20. Aukusti Heikinpojan puolison Eeva Marian kuoltua v. 1889, niin Aukustilla sekä Peltolan torpassa v. 1891 -1892 piikana työskennelleen Freedrika Pekantyttären kesken oli tiettävästi avioliiton ulkopuolinen suhde, jonka seurauksena syntyi poika Vilho Nurminen 2.7.1893 Hartolan Kalhon Kolussa. Eeva Kaisa Matintytär Masanen (Ewa Catharina Mattsdotter) Syntyi 31.12.1843 tiettävästi Sysmässä. Eeva Kaisa muutti v. 1897 leskenä Sysmästä Hartolan Kalhon Uurajärvelle mukanaan tyttärensä Selma Katariina Aukustintytär Masalin. Eeva Kaisa avioitui v. 1898 Aukusti Heikinpojan kanssa ja he asuivat sitten yhdessä Uurajärvellä, jossa Eeva Kaisa kuoli 69 v. ikäisenä 18.4.1913. Taulu 12 Pohjolan Pörilän sukuhaara Yleistä: Pohjolan kylän Pörilän (Björnilän) tilan nimi juontuu maakirjoissa v. 1624 -1639 tilan isännäksi mainitun Björn Jonssonin etunimestä (mahdollisesti Ruotsista lähtöisin etunimensä perusteella ?). Kuninkaan kartaston v. 1790 mukaisesti Pohjolan kylän talot muodostivat ryhmäkylän ilmeisesti nykyisen Pohjolan kartanon ja koulun tienoilla. Tiettävästi myös Pörilän tila sijaitsi tässä tilaryppäässä. Isojaon jälkeen kun tiloja hajautettiin, niin tiettävästi Pörilä (Björnilä) siirrettiin hieman kauemmaksi Valasjärven länsipuolelle ja Pohjolan kartanon luoteispuolelle, jossa sijaitsee nykyään Karhulan tila. Pohjolan kylän nimi mainittiin historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran v. 1430 kun sen raja määriteltiin Kalhon kylän rajankäynnin yhteydessä, viite; s. 63 SPH I-II. Keskiajalla 1400-luvulla Pohjola -Kalho kylien alueella tiedetään olleen 3 alkutilaa, viite; s. 61 HK. Maakirjan alussa v. 1539 Pohjolan kylässä mainittiin 7 tilaa. Pohjolan kylä joutui läänitetyksi v. 1605 Koskipään kartanon herralle Sipi Henrikinpojalle kun kuningas Kaarle IX läänitti Sipille koko Nuoramoisten neljänneskunnan. Tämä läänitys kuitenkin peruutettiin v. 1609, viite; s. 183 SPH I-II. Koskipään Sipi Henrikinpoika sai uudelleen haltuun tiloja Pohjolan kylästä 1620-luvulla tilojen autioitumisten myötä. Nämä läänitykset siirtyivät v. 1628 Sipin pojalle majuri Henrik Sipinpoika Silfverbögelille. Pohjolan kartanon historia voidaan laskea alkaneeksi k.o. v. 1628, jolloin 2 autiotilaa läänitettiin yhdessä Selän tilan kanssa majuri Henrik Silfverbögelille ja tämä sai v. 1630 lahjoituksen yhteydessä vielä pari tilaa lisää. Henkikirjoja tarkastellen niin Markukselan ja Purhalan tilat olivat ilmeisesti ne 2 tilaa, joista Pohjolan kartano alun perin muodostui. Henrik Sipinpoika Silfverbögelin kuoltua v. 1654 niin Pohjola siirtyi hänen jälkeläistensä omistukseen. Vuonna 1684 Pohjola mainittiin Koskipään ratsumestari Juhana Arvidinpoika Tandefeltin (ja tämän vaimon Margaretha Henrikintytär Silfverbögelin) rälssiksi. Tämän yhteydessä muodostettiin Malmgård’in eli Pohjolan ratsutila Markukselan, Puharin ja Purhalan tiloista. Malmgårdin augmenteiksi määrättiin Heikkilän ja Selän tilat, viite; s. 713 SPH I-II sekä s. 224 KaoTse. Juhana Tandefeltin kuoleman (1712) jälkeen Malmgård’n (Pohjolan kartanon) omistajaksi tuli Juhana Tandefeltin ja Margaretha Silfverbögelin poika Koskipään kartanon herra (”Väkevä Otto”) Otto Tandefelt ja puolisonsa Ottiliana Lovisa Gyllenecker, joilla oli hallussaan myös Kirjalan kartano. Sysmän taloluettelon (1720-luvulla) mukaan Pohjolan kartano oli Ylisen Hollolan komppanian ratsutila n:o 97. Seuraava kartanon omistaja oli ”Väkevän Oton” poika kapteeni Fredrik Tandefelt (s. 1756, k. 1828), joka rakennutti Pohjolan kartanon rakennukset ja tämän muistona kartanon portinpylväissä sekä peltojen keskellä olevassa kivessä on yhä Fredrikin nimi ja vuosiluku 1779. Seuraava isäntä 73 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa oli Fredrikin poika vänrikki Arvid Tandefelt v. 1840 asti. Arvid oli lapseton ja hän myi kartanonsa serkulleen varatuomari Otto Tandefeltille (s. 1794, k. 1853 ”Väkevän Oton” pojanpoika), joka omisti myös Sysmän Rapalan ja Karilanmaan kartanot. Tämän jälkeen kartanoa isännöi Oton poika Albert Emil Tandefelt, joka rakennutti nykyisen Pohjolan kartanon päärakennuksen v. 1866. Kartanon omistama metsä oli tuhoutunut Pohjolan kylässä aiemmin, joten kartanon rakentamiseen käytetty puutavara tuotiin kartanon ulkopalstalta nykyisen Pertunmaan puolelta. Emil Tandefelt muutti Helsinkiin ja myi Pohjolan kartanon v. 1872 Heinolan maalaiskunnasta muuttaneelle Juho Antinpoika Pessalalle (s. 1834), joka sittemmin käytti sukunimeä Pohjola. Näin Pohjolan kartano (Pohjola n:o 4 Malmgård rusthåll) päätyi talonpoikaisomistukseen v. 1872. Juho Pohjola (ent. Pessala) on kaukainen sukulainen kirjoittajan isän Pauli Tammisen kanssa tämän isän isän äidin suvun Heinolan Lusin Pessalasta lähtevän sukuhaaran kanssa. Pohjolan kartano jakaantui sittemmin kahtia; päätila Pohjola oli Juho Pohjolan pojan Oskarin hallussa ja toinen puolisko Karhula nuoremman pojan Vilho Pohjolan hallussa. Kartanon jako astui voimaan v. 1912, jolloin Pohjolan kartanoon kirjattiin Myllysaarikko niminen osa Selän augmenttia ja Likosuo niminen osa Heikkilän augmenttia, jotka olivat aiemmin olleet kartanon lampuotitiloina. Akseli Tervala Kuhmoisista ja vaimonsa Edla Teresia os. Brander muuttivat v. 1905 Hartolaan ja vuokrasivat Pohjolan kartanon Oskari Pohjolalta ostaen tilan tältä v. 1906 ja Karhula jäi edelleen Vilho Pohjolalle. Akseli Tervala kunnosti ja saneerasi kartanon v. 1926. Vuonna 1943 Pohjolan omistajiksi tulivat Heikki Tervala ja Siiri, os. Oksanen. Vuodesta 1986 alkaen Pohjola on ollut Juho Tervalan ja Kaija os. Olkkosen hallussa, viite; s. 270 -271 HK ja s. 644 -653 SPH I-II ja s. 224 KaoTse sekä s. 85 -86 ja 122 -125 KeI-H. Pohjola -Kalho kylillä on yhteinen kylätoimikunta, kts.: http://www.hartola.fi/pohjolakalho/index.htm Maakirjan alussa v. 1539 Pohjolan kylässä mainittiin 7 tilaa, joiden isännät olivat: Heikki Olavinpoika (Henrik Olsson) v. 1539 -1568 Olavi Olavinpoika (Oluff Olsson) v. 1539 -1569 Pietari Johanneksenpoika (Peer Jönsson) v. 1539 -1543 ja Heikki Johanneksenpoika (Henrik Jönsson), v. 1544 -1575 Heikki Johanneksenpoika (Henrik Jonsson) v. 1539 -1543 ja Lauri Heikinpoika (Lars Hindersson) v. 1544 -1555 Johannes Pietarinpoika (Jöns Peersson) v. 1539 -1552 ja Martti Johanneksenpoika (Morthen Jonsson) v. 1553 -1559 Pietari Pentinpoika (Peer Bengtsson) v. 1539 -1551 ja Olavi Pietarinpoika (Oleff Persson) v. 1552 -1559 Jaakoppi Johanneksenpoika (Jacob Jönsson) v. 1539 -1559 Pörilän (Björnilän) tilan isännät maakirjan alusta Isoon vihaan asti: Johannes Johanneksenpoika (Jöns Jönsson) v. 1559 -1591, tila lohkottu v. 1559 Pietari Johanneksenpojan tilasta. Johanneksen omistukseen oli merkitty v. 1581 myös Niilo Jaakopinpojan ja Maunu Olavinpojan tilat. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Johannes Johanneksenpojan varallisuus oli; kuparia 5 markkaa, 2 hevosta joiden arvo 20 mk, 2 lehmää, 5 lammasta ja 1 hieho/vasikka, joista hän maksoi hopeaveroa 4 mk ja 7½ äyriä. Urho Johanneksenpoika (Urbanus Jonsson) v. 1592 -1593 ja 1595 -1599 Johannes Maununpoika (Jöns Magnusson) v. 1594 ja 1600 -1609. Tila mainittiin autioksi eli veronmaksukyvyttömäksi ja v. 1608 kerrottiin että tila oli ollut autiona 11 v. ajan ja tila joutui näin kruunun haltuun kruununtilaksi (**. Johannes Matinpoika (Jöns Madzson) v. 1614 -1615 Jaakoppi Matinpoika (Jacob Mattsson) v. 1617 -1622, tila mainittiin v. 1620 uudelleen autioksi. Koskipään kartanon herra Sipi Henrikinpoika sai tilan omistukseensa v. 1622 kun hänelle läänitettiin lukuisia autiotiloja. Björn Johanneksenpoika (Björn Jonsson) v. 1624 -1639, ehkä Ruotsista tullut entinen sotilas (Sipi Henrikinpojan joukoista) ?, joille yleisesti annettiin sota-ansioistaan autiotiloja viljeltäväksi. Björnin etunimen mukaan tilaa alettiin kutsumaan Pöriläksi (Björnilä). Lasse Björninpoika (Lasse Björnisson) v. 1634 -1666, vaimonaan Anna Tahvontytär (Anna Staffansdotter). Tila mainittiin tuolloin Koskipään kartanon Henrik Sipinpoika 74 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Silfverbögelin rälssitilaksi. Lassella ja Annalla mainittiin pojat Tuomas, Björn ja Matti Lassenpoika, joka viimeksi mainittu asui vaimonsa Kaarinan kanssa henkikirjan mukaan v. 1653 -1663 Pörilässä. Tuomas Lassenpoika (Thomas Larsson) v. 1664 -1678 vaimonsa Marketan kanssa Eerik Matinpoika (Erich Mattsson) v. 1680 -1687 vaimonsa Riitan kanssa, yhtiömiehenä Sipi (Sigfrid) vaimonsa Valpurin (Walborg) kanssa. Eerik Matinpoika mainittiin v. 1691-1694 henkikirjoissa Lauri Laurinpojan yhtiömiehenä Pörilässä. Lauri Laurinpoika (Lars Larsson) v. 1691 -1694 yhdessä vaimonsa Markareetan kanssa, yhtiömiehenä Jaakoppi Tuomaanpoika (Jacob Thomasson) ja Eerik Matinpoika (Erich Mattsson). Lauri Laurinpoika köyhtyi pahasti ja kuoli perheineen suurten nälkävuosien (1695 -1697) aikana jättämättä jälkeensä mitään omaisuutta, viite; s. 726 SPH I-II. **) Vuonna 1603 Pohjolan kylässä oli kaikkiaan 9 tilaa, jotka kaikki olivat autioituneet, olivat siis veronmaksukyvyttömiä lähinnä Nuijasodan (1596 -1597) ja 1600-luvun ensimmäisten vuosien pahojen halla-, kato- ja nälkävuosien myötä. Mahdollisesti Pörilän tilaltakin oli osallistuttu Nuijakapinaan, jonka seurauksena kapinaan osallistuneita tiloja hävitettiin aatelisten toimesta ja tilojen asukkaita surmattiin silmittömästi, viite; s. 64 -65 HK. Ehkä juuri tämän vuoksi tilalle ilmestyi v. 1614 uusi omistaja ja voitaneen olettaa tilan todella konkreettisesti autioituneen, koska tilan omistajaluetteloon oli tullut monien vuosien katkos. Taulu 12.1 (XI) Matti Martinpoika (Madz Mårtensson) Syntyi n. v. 1613 ilmeisesti Hartolassa. Matin vanhempia ei saatu selvitetyksi. On mahdollista että Matti olisi lähtöisin Hollolasta, joka vaihtoehto perustuu lähinnä siihen että Matin pojan poika Lauri Matinpoika avioitui Hollolan Sairakkalaan. Mahdollisesti sama Matti Martinpoika, joka mainittiin talollisena (lampuotina ?) Sysmän v. 1644 -1656 henkikirjoissa Hartolan kylässä, vaimonaan Kirsti. Matti Martinpoika mainittiin v. 1662 -1663 henkikirjoissa ilman vaimoa Pohjolan kylän Markukselan/ Purhalan kantatilalla. Seuraavaksi Matti mainittiin v. 1664 -1671 henkikirjoissa (virheellisesti ?) ilman vaimoa Pohjolan kylälle kuuluvalla Selän tilalla, eli Pohjolan kylän takamailla Selänkylässä, todennäköisesti asuivat kuitenkin yhä Markuksela/Purhalassa !. Matti mainittiin vielä v. 1676 ja 1682 kymmenysveroluetteloissa, joten Matti kuoli v. 1682 jälkeen Pohjolan kylässä. Taulu 12.2 (XI) Kirsti N.N. (Chirstin N.N-dotter) Mainittiin Matti Martinpojan puolisona v. 1644 -1656 henkikirjoissa Hartolan kylässä. Lapset: - Matti Matinpoika, s. n. v. 1642 Hartola. Tauluun 12.3. - Yrjö Matinpoika, mainittiin v. 1666 -1678 ja v. 1682 henkikirjoissa Matti Martinpojan poikana vaimonaan Aune v. 1675 -1678 sekä Helka v. 1682. - Simo Matinpoika, mainittiin v. 1668 -1671 henkikirjoissa Matti Martinpojan poikana vaimonaan Aune, joka mainittiin vielä v. 1675 -1676 henkikirjoissa. - Markus Matinpoika, mainittiin v. 1670 henkikirjoissa Matti Martinpojan poikana. - Lauri Matinpoika, s. n. v. 1651 Hartola, Pohjola. Tauluun 50.1. - Eerik Matinpoika, mainittiin v. 1675 -1678 henkikirjoissa Pohjolan kylässä, mahdollisesti sama Eerik Matinpoika, joka vaimonsa Riitan kanssa oli merkitty Pohjolan Pörilään v. 1680 -1694 henkikirjoissa. Eerik Matinpoika toimi Pörilän tilan isännän Lauri Laurinpojan yhtiömiehenä. Taulu 12.3 (X) Matti Matinpoika (Matts Mattsson) Syntyi n. v. 1635 Hartolassa. Mainittiin v. 1662 -1663 henkikirjoissa Matti Martinpojan poikana Pohjolan kylän Markuksela/Purhalassa, sekä v. 1664 -1671 henkikirjoissa e.m. poikana (virheellisesti ?) Selänkylässä. Matti Matinpoika toimi sitten v. 1675 -1691 henkikirjojen mukaan talollisena 75 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa ja isäntänä Pohjolan kylän Markuksela/Purhalan kantatilalla. Matti mainittiin v. 1682 nihdiksi, eli sotilaaksi. Matti mainittiin vielä v. 1693 kymmenysveroluettelossa, joten Matti kuoli v. 1693 jälkeen Pohjolan kylässä, viimeistään v. 1695 -1697 Suurten nälkävuosien aikana. Taulu 12.4 (X) Kaarina N.N. (Carin el. Caisa N.N-dotter) Mainittiin v. 1662 -1680 henkikirjoissa Matti Matinpojan puolisona Pohjolan kylän Markuksela/ Purhalassa, ollen tilan emäntänä ainakin v. 1675 -1680. Kaarina kuoli v. 1680 jälkeen Pohjolan kylässä. Lapset: - Yrjö Matinpoika, mainittiin v. 1687 -1693 henkikirjoissa Matti Matinpojan poikana Pohjolan kylässä, sekä v. 1694 henkikirjassa Pohjolan Purhalassa Lauri Matinpojan veljenä. Yrjö toimi sitten v. 1707 -1708 henkikirjojen mukaan Purhalan tilan isäntänä. Yrjön puoliso: Markareetta, mainittiin v. 1687 -1708 henkikirjoissa. - Lauri Matinpoika, mainittiin v. 1687 henkikirjassa Matti Matinpojan poikana Pohjolan kylässä. Mahdollisesti sama Lauri Matinpoika, jonka kerrottiin v. 1711 henkikirjan mukaan asuneen Pohjolan Pörilässä. Seuraavan vuoden 1712 henkikirjassa Lauri oli merkitty poissaolevaksi Hollolan pitäjän Sairakkalan kylässä. Hollolan pitäjän henkikirjojen mukaan Lauri Matinpoika oli tullut v. 1712 puuskaisännäksi Sairakkalan Mäkilän tilalle naituaan leskeksi jääneen Maria emännän. - Perttu Matinpoika Pörilä, s. n. v. 1661 Hartola, Pohjola. Tauluun 38.1. - Joonas Matinpoika Pörilä, s. n. v. 1664 Hartola, Pohjola, Selänkylä. Tauluun 12.5. Taulu 12.5 (IX) Joonas Matinpoika Pörilä (Jonas Mattsson Björnilä) Syntyi n. v. 1664 tiettävästi talollisen poikana Hartolan Pohjolan kylän Selän tilalla (Selänkylässä). Joonaksen varhaisimpia vaiheita ei löydetty Sysmän henkikirjoista, joten on oletettavaa että hän oli mahdollisesti nuorena miehenä sotilaana. Joka tapauksessa Joonas mainittiin v. -1707 -1708 henkikirjoissa Hartolan Pohjolan kylän Pörilän (Björnilän) tilalla yhtiömiehenä ja tilan isännän (lampuodin) Perttu Matinpojan veljeksi. Maakirjoissa Pörilän tila mainittiin jo v. 1684 alkaen Koskipään Juhana Tandefeltin rälssitilaksi. Perttu Matinpoika mainittiin maakirjoissa v. 1698 -1712- tilan isännäksi (lampuodiksi). Pörilän päätilan isäntänä jatkoi Isonvihan jälkeen Pertun poika Markus Pertunpoika v. -1725 -1734 sekä sitten tämän poika Olavi Markuksenpoika v. 1735 lähtien. Tilalla mainittiin vielä v. 1711 ilmeinen kolmas veli Lauri Matinpoika, jonka kerrottiin v. 1712 olleen poissaolevana Hollolan pitäjän Sairakkalan kylässä. Ilmeisesti Perttu Matinpoika ja veljensä Joonas Matinpoika eivät olleet sukua tilan edelliselle isännälle Lauri Laurinpojalle, joka mainittiin isännäksi v. 1691 -1694. Lauri Laurinpojan kerrottiin kuolleen perheineen nälkään Pörilässä suurina nälkävuosina 1695 -1697 jättämättä jälkeensä mitään omaisuutta, viite; s. 726 SPH I-II. Pörilän tila rapistui tämän seurauksena. Erään tiedon mukaan Pörilän peltoja saatiin sitten paremmin viljelyskuntoon v. 1699 kesällä kun Juhana Tandefelt palkkasi Joonas Matinpojan viljelemään tilaa lampuotina syksyllä 1698. Maakirjojen mukaan isäntänä (lampuotina) olisi kuitenkin ollut Joonaksen veli Perttu Matinpoika. Sysmän taloluettelon (1720-luvulta) mukaan Pohjolan Pörilän (Björnilän) tila oli 2/3 manttaalin ja 2 talouden tila ja Alisen Hollolan komppanian ratsutilan n:o 14, eli Padasjoen Kellosalmen augmentti, eli aputila, sekä samalla sotilasruodun n:o 81 osakas, eli tila osallistui ensiksikin Padasjoen Kellosalmen ratsumiehen ylläpitoon kuin myös ruotusotilaan ylläpitoon Hämeen jalkaväkirykmentin Sysmän/Hartolan sotilasruodussa n:o 81, viite: s. 713 SPH I-II. Padasjoen Kellosalmen ratsutila oli joutunut Koskipään Juhana Arvidinpoika Tandefeltin ja tämän puolison Margaretha Henrikintytär Silfverbögelin haltuun. Joonas Matinpojan kuolintietoa ei ole löydetty, hän kuoli ilmeisesti v. 1712 jälkeen, eli Isonvihan aikaan, todennäköisesti v. 1712 -1718 välisenä aikana Pohjolassa. 76 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 12.6 (IX) Maria N.N. (Maria N.N-dotter) Maria mainittiin v. 1707 -1708 henkikirjoissa Joonas Matinpojan puolisoksi Pörilässä sekä tilan isännän veljen vaimoksi v. 1710 -1712 henkikirjoissa. Lapset: - Tuomas Joonaksenpoika, s. n. v. 1686 Hartola, Pohjola. Tauluun 12.7. Taulu 12.7 (VIII) Tuomas Joonaksenpoika Pörilä (Thomas Jonasson Biörnilä) Syntyi n. v. 1686 mahdollisesti Hartolan Pohjolassa. Tuomas mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1710 -1712 Joonas Matinpojan pojaksi Pohjolan Pörilässä. Vuosien -1725 -1732 henkikirjoissa Tuomas Joonaksenpoika oli merkitty isännäksi jaetulla Pörilän tilalla, kun samaan aikaan päätilan isännäksi oli merkitty Tuomaksen serkku Markus Pertunpoika. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Tuomas Pörilän kylvö oli 15 kappaa ruista, 7½ kappaa ohraa ja 6 kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 2 lehmää, 2 vasikkaa, 3 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika. Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa (s. 202 RK 1727 -1735 k. 179 sekä s. 223 RK 1736 -1747 k. 230) Tuomas mainittiin Pörilässä, ollen isäntänä Isonvihan aikaan ja sen jälkeen v. 1732 asti, sekä tämän jälkeen mahdollisesti torpparina ja/tai syytinkimiehenä. Rippikirjassa kerrottiin että Tuomas osaa lukea (lit.nov.). Tuomas Joonaksenpojan kuolintietoa ei ole löydetty Hartolan kirkonkirjoista. Joka tapauksessa ehtoollismerkintöjen mukaan Tuomas asui vielä v. 1745 Pohjolan Pörilässä, eli Tuomas kuoli v. 1745 jälkeen Pohjolassa. Taulu 12.8 (VIII) Maria Martintytär (Maria Mårtensdotter) Syntyi n. v. 1687 mahdollisesti Hartolassa. Maria ja hänen vanhempiaan ei löydetty Pohjola -Kalho kylien eikä lähikylien henkikirjoista. Maria mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. 1710 -1712 ja 1725 1732 sekä Hartolan rippikirjoissa (RK 1727 -1735 ja RK 1736 -1747) Tuomas Joonaksenpojan puolisoksi Pohjolan Pörilässä. Marian kuolintietoa ei löydetty kirkonkirjoista, eikä muistakaan lähteistä. Maria mainittiin vielä v. 1745 Pohjolan Pörilässä, eli Maria kuoli v. 1745 jälkeen. Lapset: - Eerik Tuomaanpoika, s. n. v. 1707 Hartola, Pohjola. Tauluun 12.9. - Matti Tuomaanpoika, mainittiin v. 1727 -1734 rippikirjassa, jossa kerrottiin Matin ryhtyneen sotilaaksi. - Kaarina Tuomaantytär, mainittiin v. 1727 -1734 rippikirjassa, muutti sitten Sauvuorelle - Riitta Tuomaantytär, mainittiin v. 1727 -1734 rippikirjassa, muutti sitten Lepsalaan Taulu 12.9 (VII) Eerik Tuomaanpoika (Erich Thomasson) Syntyi n. v. 1707 Hartolan Pohjolassa. Eerik mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1734) Pohjolan kylän Pörilän tilalla Tuomas Joonaksenpojan poikana. Eerik oli ilmeisesti 3 kertaa aviossa, rippikirjan mukaan hänen ensimmäinen vaimonsa (jonka nimestä ei saa selvää) kuoli v. 1729 huhtikuussa ja siten Eerik avioitui uudestaan v. 1729 -1730 tienoilla Valpuri Laurintyttären kanssa, jonka kuoleman v. 1734 jälkeen Eerik avioitui tiettävästi 3. kerran Kaarina Pietarintyttären kanssa. Rippikirjassa kerrottiin että Eerik osaa lukea (lit.nov.). Rippikirjan (RK 1727 1735) mukaan Eerik olisi muuttanut Joutsjärvelle, vaikkakin Hartolan syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Eerik Tuomaanpoika asui vaimonsa Kaarina Pietarintyttären kanssa vielä v. 1740 Pohjolassa. Rippikirjan (s. 224 RK 1736 -1747 k. 231) mukaan Eerik Tuomaanpoika asui vaimonsa Kaarina Pietarintyttären kanssa v. 1739 -1742 itsellisinä Pohjolan kylässä, ilman lapsia. Eerikin lapset asuivat rippikirjan mukaan samanaikaisesti edelleen Pörilässä isovanhempiensa hoidossa. Eerik Tuomaanpoika ja ilmeinen 3. vaimonsa Kaarina Pietarintytär ”hävisivät” Hartolan kirkonkirjoista v. 1742 jälkeen, eikä Eerikin kuoleman ajankohtaa ole löydetty Hartolan kirkonkirjoista. Eerik Tuomaanpoika niminen mies kuoli Sysmän Joutsjärvellä 53 v. ikäisenä 18.2.1760, ollen mahdollisesti sama henkilö (?). 77 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa N.N. Eerikin ilmeinen ensimmäinen vaimo kuoli v. 1729 huhtikuussa Pohjolassa, ehkä esikoislapsen synnytykseen (?). Taulu 12.10 (VII) Valpuri Laurintytär (Walborg Larsdotter) Syntyi v. 1704 ilmeisesti Hartolassa, vaikkakaan Valpuria ja hänen vanhempiaan ei löydetty henkikirjoista eikä rippikirjoista Pohjolan kylästä, eikä lähikylistäkään. Pörilän naapurissa Markukselassa (joka on yksi Pohjolan kartanon alkutiloista) oli Lauri Pertunpojalla ja vaimollaan Kaarina Matintyttärellä tytär Valpuri Laurintytär, joka avioitui v. 1739 Hirvikumuun, joten tämä Valpuri ei voinut tulla kysymykseen. Valpuri Laurintytär avioitui tai hänet naitettiin v. 1729 -1730 tienoilla Eerik Tuomaanpojan puolisoksi Pohjolan Pörilään. Valpuri kuoli jo 30 v. ikäisenä (ehkä lapsivuoteeseen, siis lapsen synnytykseen) v. 1734 Pohjolassa ja haudattiin 16.7.1734 Hartolassa. Lapset: - Marja Eerikintytär, s. 1731 ja kastettiin 10.1.1731 Hartola, Pohjola. Tauluun 11.4. - Tuomas Eerikinpoika, s. 17.12.1732 Hartola, Pohjola - Anna Eerikintytär, mainittiin v. 1727 -1734 rippikirjassa Kaarina Pietarintytär (Carin Persdotter) Syntyi n. v. 1715 mahdollisesti Hartolassa. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin 27.5.1739 leskeksi jääneen Eerik Tuomaanpojan puolisoksi Pohjolan kylään, jossa Kaarina mainittiin v. 1739 -1742 rippikirjoissa itsellismiehen Eerik Tuomaanpojan puolisona. Lapset: - Valpuri Eerikintytär, s. 18.1.1740 Hartola, Pohjola Taulu 13 Joutsan Hankaan Tunberg sotilassukuhaara Yleistä: Hankaan kylä, tai toisinaan Uimaniemen kylään kuuluvaksi laskettu pieni Hankaan kylä kuului aikoinaan Suur-Sysmään (sen Hartolaan) ja nykyään Joutsaan. Hankaan kylä sijaitsee Joutsa -Pertunmaa tien n:o 428 varrella Joutsan puolella lähellä Pertunmaan rajaa. Sukuhaaran sukunimenä ollut sotilasnimi Tunberg esiintyi asiakirjoissa monessa muodossa; Tumberg, Tunberg, Tunborg ja Thunberg sekä Thumberg. Kirjoittajan isän äidin sukujuuret löytyvät Hankaan Hollan tilalta. Taulu 13.1 (VI) Risto Tunberg (Christer Tunberg) Syntyi tiettävästi v. 1723 Hartolassa, mahdollisesti Joutsan Uimaniemellä (?). Riston patronyymiä ei mainittu asiakirjoissa, joten hänen vanhempiaan ei onnistuttu varmuudella löytämään. Joutsan Pekkasessa mainittiin korpraali Joonas (Jonas) Tunberg ja Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 41 RK 1727 -1735 k. 31) Pekkasessa mainittiin sotilas Lauri (Lars) Tunberg vaimonsa Maria Yrjöntyttären (Maria Jöransdotter) kanssa, mutta heillä mainittiin vain poika Juho (Johan). On mahdollista että Risto olisi tämän Lauri Tunbergin poika, mutta tälle päättelylle ei löydetty mitään vahvistusta. Se tiedetään että avioituessaan v. 1748 Risto mainittiin olevan Uimaniemen Hankaalta ja on mahdollista että hän oli myös Hankaalta kotoisin, mutta Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa Hankaalla mainittiin vain Hollan Martti Matinpojan poika Risto, s. 1725 joka kuoli v. 1739. Sen sijaan Risto voisi olla Uimaniemen Pastilassa torpparina mainitun Elias Matinpojan (kuoli 73 v. ikäisenä 25.10.1748 Pastilassa) ja Marketta Juhontyttären (kuoli 67 v. ikäisenä 12.9.1752 Pastilassa) poika Risto, joka mainittiin muuttaneen jonnekin, mikä ei selvinnyt tuhruisesta rippikirjasta. Toisaalta Pastilassa mainittiin myös Tuomas Eskonpojan ja Anna Juhontyttären poika Risto, jonka osalta ei myöskään pystytty pidemmälle päättelemään tämän vaiheita, joten Risto Tunberg’n sukujuuret jäänevät selvittämättä (?). 78 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Joka tapauksessa Risto Tunberg mainittiin Hartolan kirkonkirjoissa sotilaaksi Uimaniemen Hankaalla, ollen sotilaana Pikkuvihan päättymisestä 7.3.1743 lähtien. Uimaniemellä Hankaan Hollan ja Ruhan tilat muodostivat sotilasruodun n:o 96. Hollan (Hollon) ja Ruhan tilat olivat Hämeen ratsuväkirykmentin majoitusmestarin verotaloja, eli tilat kustansivat majoitusmestarin kuluja sekä osallistuivat ruotusotamiehen ylläpitoon. Risto Tunberg asui tiettävästi Ruhan tilan yhteydessä olevassa sotilastorpassa (rippikirjat; s. 150 RK 1736 -1747 k. 152 ja s. 141 RK 1748 -1754 k. 145). Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin kapteeni Hannu Boijen Sysmän komppanian Uimaniemen ruotu n:o 96 sotamiehenä Isonvihan aikaan oli Juho Wimpa (Johan Wimba), joka oli Kaarle Armfelt’n onnettomalla sotaretkellä Norjan ja Ruotsin välisellä tunturialueella hävinnyt kaikkine varusteineen, asia todettiin rykmentin yleistarkastuksessa v. 1719, viite; s. 386 SPH I-II. Vuosien 1727, 1728 ja 1734 rykmentin katselmuksissa Uimaniemen ruotu n:o 96 sotilaana mainittiin Esko Wijman (Eskel Wijman). Rykmentin v. 1750 katselmuksessa (rulla 55007 HJR416 k. 1068) Uimaniemen ruotu n:o 96 osalta todettiin että sotilaana ollut Eskil Wijman oli kuollut 11.1.1742 ja tämän jälkeen värvätty sotilas Anders Simmare oli myös kuollut ja tilalle värvättiin 17.9.1743 Christer Tunberg, joka v. 1750 todettiin 26½ v. ikäiseksi ja palvellut jo 6½ v. ajan ruodun 96 sotilaana. Vuodelta 1743 ei ole käytettävissä värväys- ja katselmusluetteloita, mutta se tiedetään että ruotu 96 värväsi Riston ja yleensä värvätty sotamies oli k.o. ruodun alueelta. Hämeen jalkaväkirykmentin pääkatselmusluettelossa (sotilasrullassa 54959HJR413 v. 1747 -1790 kuva 275 SSHY) kerrotaan v. 1767 katselmuksessa Risto Tunbergin olleen Uimaniemen ruodun n:o 96 sotilaana, iältään 44 v. ikäinen, naimisissa ja palvellut 24 vuotta ruotusotamiehenä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Risto Thunberg kuoli 78 v. ikäisenä 6.6.1792 sydänkohtaukseen Hankaalla (Uimaniemellä) ja kerrottiin Riston olleen leskimies ja palveluksesta vapautettu entinen sotilas (Enkl. Afsk. sold.). Kuoliniästä laskien Risto olisi siten syntynyt jo v. 1714, eli ilmoitetussa kuoliniässä oli tässäkin tapauksessa 9 v. virhe !. Taulu 13.2 (VI) Sofia Matintytär (Sophia Mattsdotter) Syntyi ilmeisesti v. 1722 Hartolassa Vehmaan kylässä (?), joka kuuluu nykyään Joutsaan, Hankaan kylän naapurina. Sofian vanhempia ei saatu luotettavasti selvitettyä, sillä Hartolan rippikirjoissa (s. 156 RK 1727 -1736 k. 133 ja s. 162 RK 1736 -1747 k. 165) Sofia Matintytär mainittiin Vehmaan kylän itsellisten joukossa Mikko Eskelinpojan (k. v. 1733 Vehmaalla 60-vuoden ikäisenä) ja tämän vaimon Maria Eerikintyttären (kuoli tiettävästi v. 1740 Wehmaalla 40 v. ikäisenä) ilmeisenä tytärpuolena. Perheessä mainittiin myös Maria Matintytär, sekä vanha äiti Marketta Martintytär, joka Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan kuoli 98 v. ikäisenä v. 1737 Vehmaan Mönsässä itsellisen leskenä. Tämän enempää ei Hartolan rippikirjoista eikä Sysmän henkikirjoista pystytty Marian isää Mattia ja tämän sukujuuria selvittämään. Rippikirjan mukaan Sofia Matintytär muutti v. 1738 Vehmaalta naapurikylään Hankaalle, jossa sotilastorpassa mainittiin piikana Sofia Matintytär v. 1738 -1744 Eskel Wijman’n torpassa. Hankaalla asui toinenkin Sofia Matintytär, lähtöisin Hirvensalmelta ja tämä Sofia avioitui leskenä v. 1746 leskimies Reko Eskelinpojan kanssa Hankaalle. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Sofia Matintytär avioitui tai hänet naitettiin 23.3.1748 sotilaan Risto Tunbergin puolisoksi ja vihkitiedoissa mainittiin molempien olevan Hankaalta, Sofia mainittiin piiaksi Hankaalta. Sofia ja Risto asuivat ilmeisesti ”susiparina” jo v. 1745 alkaen Hankaalla, koska heidän ensimmäinen poikansa syntyi v. 1745 joulukuussa. Sofia oli avioitumisensa jälkeen Hankaan (Uimaniemen) Ruhan sotilastorpan emäntänä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Sofia Matintytär kuoli 76 v. ikäisenä 14.8.1788 Hankaassa, eli olisi siten syntynyt jo v. 1712, missä ilmoitetussa kuoliniässä voi olla n. 10 v. virhe !. Lapset: - Tuomas Ristonpoika Tunberg, s. 15.12.1745 Hartola, Hankaa. Tauluun 13.3. - Heikki Ristonpoika, s. 8.6.1747 Hartola, Hankaa. Heikin isäksi oli merkitty Risto Tunberg ja äidiksi Sofia Eskontytär (Sophia Eskilsdotter), mahdollisesti tarkoitettiin kuitenkin Sofia Matintytärtä ! (?). Heikki oli merkitty Riston ja Sofian äpäräksi, eli au-lapseksi. - Marja Ristontytär, s. 15.12.1749 Hartola, Hankaa - Risto Ristonpoika Thumberg, s. 29.8.1752 Hartola, Hankaa (kaksosena). Puoliso 12.12.1784 Leena Juhontytär, piika Kukosta (Ruorasmäestä), joka kuoli 32 v. ikäisenä 79 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa 25.6.1794 Hankaalla, toinen puoliso 7.3.1795 Helka Ristontytär, torpparin tytär Vahvaselästä. Mikko Ristonpoika, s. 29.8.1752 Hartola, Hankaa, k. 3.11.1759 Hartola, Hankaa Liisa Ristontytär, s. 5.5.1755 Hartola, Hankaa Anna Ristontytär, s. 15.4.1759 Hartola, Hankaa Taulu 13.3 (V) Tuomas Ristonpoika Tunberg (Thomas Christersson Tunberg) Syntyi 15.12.1745 sotilaan poikana Hartolan Hankaalla (Uimaniemellä) ja kastettiin 9.2.1746 Hankaalla. Tuomaksen isäksi oli merkitty sotilas Risto Tunberg ja äidiksi Sofia Matintytär, eli Tuomas oli syntynyt lähes 3 v. ennen vanhempiensa avioitumista. Tuomas mainittiin Hankaalla itselliseksi sekä torppariksi ainakin v. 1768 -1793, kunnes hän v. 1800 tienoilla muutti Kalholle, jossa Tuomas toimi torpparina Keihäsniemen torpassa. Tuomas kuoli 69 v. ikäisenä 4.3.1815 Kalholla. Valpuri Tuomaantytär (Walborg Tomasdotter) Valpuri avioitui tai hänet naitettiin 6.7.1769 Tuomas Ristonpoika Tunbergin puolisoksi Hartolan Hankaalla ja vihkitiedoissa kerrottiin Valpurin olevan Väisälästä (Mariantaipaleen/ Haapaniemen Väisälästä). Valpurin kuoleman ajankohtaa ei ole saatu selville, mutta ilmeisimmin hän kuoli viimeistään v. 1784 Hankaalla. Lapset: - Anna Tuomaantytär, s. 11.6.1768 Hartola, Hankaa - Maria Tuomaantytär, s. 3.8.1771 Hartola, Hankaa, k. 1772 Hankaa, Ruha - Heikki Tuomaanpoika, s. 8.8.1772 Hartola, Hankaa - Paavali Tuomaanpoika Tunberg, s. 5.1.1775 Hartola, Hankaa. Torpparina Kalhon Keihäsniemessä. Puoliso 15.12.1804 Maria Mikontytär Orre, torpparin tytär Kalholta. Taulu 13.4 (V) Anna Heikintytär (Anna Henricsdotter) Syntyi 21.7.1749 talollisen tyttärenä Hartolan (Joutsan) Hankaan Ruhassa. Isä taulussa 19.19. Hartolan rippikirjoissa Annan synt.vuotena mainittiin v. 1746. Anna avioitui ensimmäisen kerran 18.12.1768 Hankaalla torppari Heikki Juhonpojan (s. 1731 Hartola) kanssa, ja vihkitiedoissa kerrottiin Annan olevan piika Hankaalta. Heikki Juhonpoika kuoli 16.6.1783 Hankaalla ja Anna Heikintytär avioitui leskenä leskimies Tuomas Ristonpojan (Tunberg) kanssa 19.6.1785 Hankaalla. Keihäsniemen torpan emäntänä Kalholla. Anna kuoli 70 v. ikäisenä 17.4.1820 Kalhon Keihäsniemen torpassa. Anna Heikintyttären ja Heikki Juhonpojan lapset: - Heikki Heikinpoika, s. 21.10.1769 Hartola, Hankaa, k. 11.5.1772 Hartola, Hankaa - Liisa Heikintytär, s. 6.8.1773 Hartola, Hankaa, k. 11.10.1778 Hartola, Hankaa - Eerik Heikinpoika, s. 27.4.1776 Hartola, Hankaa, k. 11.10.1778 Hartola, Hankaa, samana päivänä kuin sisarensa Liisa. - Samuel Heikinpoika, s. 6.8.1782 Hartola, Hankaa Tuomaan ja Annan lapset: - Liisa Tuomaantytär Thunberg, s. 22.9.1787 Hartola, Hankaa - Maria Tuomaantytär Thunberg, s. 27.6.1793 Hartola, Hankaa. Tauluun 11.8. Taulu 14 Pertunmaan Fuurtin & Knaappilan sukuhaara Yleistä: Pertunmaanhan kuuluva pieni Fuurtin kylä sijaitsee Hartola –Pertunmaan tien varrella, Koitista hieman Pertunmaan suuntaan Hartola -Pertunmaan rajan tuntumassa, Koitin ja Mansikkamäen välissä. Knaappila sijaitsee Fuurtin eteläpuolella Saarijärven kaakkoispuolella, kuuluen 80 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Kälkytän kylään. Fuurtti (Forti, Fuorti, Fortila) ja sen torpat olivat Koskipään kartanon torppia ja asukkaat Koskipään torppareita. Läänityskaudella myös Knaappila maksoi veronsa Koskipään kartanolle. Fuurtin nimi tullee Yrjölän paikalla aikoinaan asuneen Fordt (tai Furt) nimisen miehen mukaan (mahdollisesti Saksasta lähtöisin ?). Tarkasteltaessa Sysmän henkikirjoja, niin Fuurtista löytyy v. 1649 -1656 Henrik Furt (tai Fordt) niminen isäntä ja tällä vaimo Aune (Agneta el. Agnis). Henkikirjoissa Henrikin nimi mainittiin monessa muodossa; Hendrik Fordt, Henrich Fort, tai Fordh ja Phordt. Fuurtti laskettiin tuolloin kuuluneeksi Vastamäen kylään, ollen Koskipään kartanon rälssitilana ja torppana. Fuurtti mainittiin ensimmäisen kerran kylänä v. 1707 henkikirjoista alkaen. Sysmän henkikirjoissa Knaappila mainittiin kuuluvan Hartolan Kälkytän kylään. Nykyään Kälkyttä (Kelkytte) ja Knaappila sijaitsevat Pertunmaan puolella lähellä Hartolan rajaa. Itse asiassa Saarijärven ja Kelkyttee järven poikki kulkee Hartolan ja Pertunmaan välinen pitäjänraja. Kälkytän kylän ensimmäiset asukkaat olivat Pietari ja Lauri Laurinpoika, joista Pietari Laurinpoika rakensi viimeistään v. 1561 Parantalan talon Kelkyttee järven itärannalle ja tämän ilmeinen nuorempi veli Lauri Laurinpoika rakensi viimeistään v. 1571 Knaappilan talon, Parantalan tilan pohjoispuolelle, Saarijärven tuntumaan. Näin siis Kälkytän kylän talo n:o 1 oli Parantala ja talo n:o 2 Knaappila. Vedenpään kantatila mainittiin 1800-luvulla Kälkytän kylän taloksi n:o 3. Kälkyttä nimi on lähtöisin Sääksmäeltä, josta käsin tehtiin eräkaudella eräretkiä tälle asumattomalle alueelle, viite; SPH I-II. Parantala nimi juontunee ammattinimikkeestä parantaja, kun taas Knaappila nimi juontuu vanhasta saksalaisesta sotilasnimestä, tai paremminkin knaapilla tarkoitettiin sotilaspalveluksessa olevaa asemiestä ja alempaan aateliin kuuluvaa henkilöä tai rälssimiestä, jolta puuttui aateliskirja. Knaappila toimi Isonvihan aikaan Hämeen Rakuunarykmentin majoitusmestarin hevostalona (Regem. qvarterm. hästhem av cavall), tuottaen hevosia e.m. upseerille, eli suoritti näin veronsa tai osan siitä. Knaappila ja Parantala muodostivat ruotukaudella sotilasruodun n:o 92, eli ylläpitivät sotamiestä. Kaappilassa mainittiin 1700-luvun loppupuolella sotilaana Yrjö Tumberg (Jöran Tumberg, tai Thunberg), s. 1753, joka avioituessaan v. 1778 Anna Aadamintyttären kanssa (s. 1754) oli merkitty sotilaaksi Knaappilasta. K.o. sotilastorppa sijaitsi Knaapilan tilan tuntumassa, sen pohjoispuolella. Sitä ei ole saatu selville kuuluiko tämä Yrjö Tumberg (tai Thunberg) sukuumme liittyvään, taulussa 13 mainittuun Thunberg sukuhaaraan. Tarkemmin tietoja Kälkytän kylän ja sen talojen historiasta löytyy Knaappilasta lähtöisin olevan Jorma Syvälahden laatimasta kirjasta: KÄLKYTÄN KYLÄ, elämää 450 vuotta. Tähän taulu 14 on tehty korjauksia Petri Kallion kommenttien pohjalta. Fuurtin isännät v. 1649 alkaen: Henrik Furt tai Fordt (Hendrik Fordt el. Furt), puoliso; Aune (Agneta, el. Agnis), isäntänä v. 1649-1656-. Henrik Furt (furt = kahlaamo ?) tai Fort, voisi olla saksalainen, Koskipään kartanon Henrik Sipinpoika Silfverbögelin 30-vuotisesta sodasta (Westfalenin rauhansopimuksen v. 1648 jälkeen) mukanaan tuoma entinen sotilas ? (Petri Kallio). Henrikin ja Aunen lapset; - Sipi Henrikinpoika, puoliso; Barbro v. 1653-1666 ja Maisa v. 1668-1671 - Klemettti Henrikinpoika, puoliso; Johanna v. 1654-1682, heillä pojat; Martti, Heikki ja - Markareetta Henrikintytär, mainittiin v. 1653 avioituneen Hollolaan - Martti Henrikinpoika, puoliso; Valpuri v. 1655-1656. Martti oli merkitty v. 1653 sotilaaksi. - Jaakoppi Henrikinpoika, mainittiin v. 1666-1682, puoliso; Kaisa (Caisa) v. 1668-1682. - Eskeli Henrikinpoika, mainittiin v. 1675-1693 henkikirjoissa Fuurtissa, puoliso; Anna, mainittiin v. 1675-1687 henkikirjoissa. Eskeli ja Anna mainittiin sitten v. 1693 -1694 torppareina Sysmän Käenmäessä !. Eskelin ja Annan ilmeinen poika Eskeli Eskelinpoika mainittiin vaimonsa Eelinin kanssa v. 1707 -1712 henkikirjoissa torppareina Sysmän Käenmäessä, Lähtilän (Lächtilä) torpassa, joka oli merkitty Fortilaan (upföres i Fortila torp), kuin myös Eskelin veli Eerik Eskelinpoika vaimonsa Sofian kanssa. Tämä Lähtilä lienee sama kuin Hartolan Kuivajärvellä mainittu Lähde (Lächtis) niminen torppa (oli kaiketi jonkun aikaa Käenmäen ratsutilan torppana) ?. Eskeli Eskelinpoika oli merkitty v. 1712 henkikirjoissa vaimonsa Eelinin kanssa myös Fuurttiin (Fortila) !. Sipi Henrikinpoika (Sigfred Hindersson), isäntänä v. -1662 -1671-, puoliso; Barbro v. 1653 -1666 ja Maria v. 1668 -1671 Klemetti Henrikinpoika (Clemet Hindersson), isäntänä v. -1675 -1682- puoliso; Johanna 81 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa v. 1654 -1682. Tilalla mainittiin myös Klemetin veli Jaakoppi ja tämän vaimo Kaarina (Carin) sekä veli Eskeli ja tämän vaimo Anna. Klemetillä ja Johannalla mainittiin pojat Martti v. 1680 sekä Heikki vaimonsa Annan kanssa v. 1682. Heikki Klemetinpoika (Hendrich Clemetsson), isäntänä v. 1687 -1693, I-puoliso, Anna v. 1682- ja II-puoliso; Valpuri v. 1691 -1693. Tilalla mainittiin myös Heikin veli Eskeli v. 1687 -1691. Samoin mainittiin Heikin isän veli Eskeli Henrikinpoika vaimonsa Annan kanssa. Tilalla v. 1691 -1693 mainittu Jaakoppi oli merkitty Heikin isän veljen pojaksi. Tämän jälkeen isäntäluettelo on vajaa ja toisaalta torppia ilmaantui useita. Matti Klemetinpoika (Matz Clemetsson), mainittiin isäntänä v. 1703 kymmenysluettelossa. Heikki Rekonpoika (Henrich Grelsson), isäntä v. 1707 -1708, puoliso: Kaarina (Karin), tilalla mainittiin myös veli Eskeli Rekonpoika (ilman vaimoa) v. 1707 -1708 ja v. 1710 sekä leski Maria. Risto Rekonpoika (Christer Grelsson), isäntä v. 1710, puoliso; Sofia. Tilalla mainittiin tuolloin myös veli Eskeli Rekonpoika (ilman vaimoa) ja veljen vaimo Kaarina. Eerik Rekonpoika (Erich Grelsson), isäntä v. 1711 -1712, puoliso; Markareetta. Tilalla mainittiin tuolloin myös veljen vaimot Sofia ja Kaarina. Ilmeisesti Heikki Rekonpoika ja Risto Rekonpoika joutuivat sotilaiksi Isonvihan aikaan ?. Eskeli Eskelinpoika (Eskil Eskilsson), mainittiiin tilalla v. 1712, puoliso; Eelin. Matti Yrjönpoika (Matts Jöransson), mainittiin v. 1725 henkikirjassa lampuotina Fuurtin rusthollissa (Forti rusthåll), vaimonaan Riitta (Brita) Taulu 14.1 (VII) Antti Martinpoika (Anders Mårtensson) Syntyi n. v. 1662 ilmeisesti Hartolassa, tai nykyisen Pertunmaan puolella, jossa hän voisi olla Ulmalan Martti Antinpojan tai Nipulin Martti Eerikinpojan poika. On mahdollista että Antti olisi Fuurtin Martti Henrikinpojan (Mårten Henricsson) ja tämän vaimon Valpurin (Walborg) poika (?). Martti Henrikinpoika mainittiin sotilaana v. 1653 henkikirjassa sekä v. 1655 -1656 henkikirjoissa Henrik Fort’n ja tämän vaimon Aunen poikana. Antti Martinpojan mahdollisesta polveutumisesta Fuurtista ei löydetty mitään varmistusta. Voitaneen myös päätellä, että Antti olisi ehkä tullut vävyksi Fuurtin torppaan ?. Antti Martinpoika saattoi olla kaksikin kertaa aviossa. Antin elinaikana koettiin ensin Suuret nälkävuodet (1695 -1697) sekä vielä perään Pohjan sota ja Isonvihan aika v. 17001721. Antti selvisi kuitenkin näistä kauheuksista jollain lailla. Liekö näistä ajoista peräisin lausahdus; ”Mitä huono huokaelee kun on tie eessä, keppi käessä ja turva takana, sano kerjäläisukko eukollee, kun tämä häntä kelekassa veti”. Tämä sananparsi ja monet muut vanhat pertunmaalaiset tarinat löytyvät Mansikkamäen Markkulan tilan emännän Elina Markkulan (s. 1901, k. 1982) muistiinpanoista laaditusta kirjasesta; Mennyt aika, Elina Markkulan runoja ja tarinoita. Antti Martinpoika mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 177 RK 1727 -1736 k. 154) torpparina Fuurtin torpassa. Samaisen rippikirjan mukaan Fuurtissa oli torpparina Antin ilmeinen poika Yrjö Antinpoika, sekä torpparit Reko Matinpoika, Sipi Eskelinpoika ja Yrjö Klemetinpoika, puolisonaan Johanna Eskelintytär. Antti Martinpoika kuoli k.o. rippikirjan mukaan v. 1729 Fuurtissa. Taulu 14.2 (VII) Kaarina Jaakopintytär (Carin Jacobsdotter) Syntyi v. 1667 mahdollisesti Hartolassa, tai nykyisen Pertunmaan puolella, ehkä Fuurtissa (?). Kaarinan isä voisi olla Pertunmaan Hintikkalassa v. 1666 -1671 henkikirjoissa mainittu Jaakoppi Ristonpoika, jonka isä Risto Klemetinpoika löytyy taulusta 4.11. Todennäköisempi vaihtoehto on se, että Kaarinan isä olisi Fuurtissa isäntänä mainitun Klemetti Henrikinpojan nuorempi veli Jaakoppi Henrikinpoika (Jacob Henricsson), joka mainittiin v. 1666 -1682 henkikirjoissa itselliseksi Fuurtissa vaimonsa Kaarinan (tai Kaisa) kanssa. Tämän teorian mukaan Kaarina olisi siten Henrik Furt’n pojan tytär. Asiaa ei kuitenkaan saatu varmistettua, sillä vajavaisiin henkikirjoihin ei useinkaan merkitty talon tyttäriä lainkaan. Voitaneen kuitenkin päätellä että todennäköisemmin Kaarina oli lähtöisin Fuurtista, kuin hänen miehensä Antti Martinpoika. Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1682 -1683 Antti Martinpojan puolisoksi, jolloin hänestä tuli emäntä Fuurtin torppaan. Miehensä kuoleman jälkeen Kaarina asui aluksi vanhimman poikansa Yrjö Antinpojan taloudessa 82 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Fuurtissa sekä viimeiset elinvuotensa Knaappilassa, jossa hän kuoli 80 v. ikäisenä 7.2.1747 ja mainittiin Elias Antinpojan äidiksi. Lapset: - Yrjö Antipoika, s. v. 1683 Hartola, Fuurtti. Tauluun 14.3. - Simo Antinpoika, s. n. v. 1688 Hartola, Fuurtti, torpparina Fuurtissa, k. 30.9.1740 Hartola, Fuurtti, puoliso; Riitta Eerikintytär. - Sofia Antintytär, s. 1693 Hartola, Fuurtti - Elias Antinpoika, s. 1707 Hartola, Fuurtti, k. 27.5.1777 Hartola, Knaappila. Torpparina Knaappilan Kaialan torpassa. Puoliso 5.4.1741 Marja Jaakopintytär. - Marketta Antintytär, s. 1713 Hartola, Fuurtti. Rippikirjan mukaan Fuurtin Simo Antinpojan sisko Marketta avioitui Koittiin (gift till Coitti). Taulu 14.3 (VI) Yrjö Antinpoika Fuurtti (Jören Andersson Fuortti) Syntyi v. 1683 tiettävästi torpparin poikana Hartolan Fuurtissa. Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 176 RK 1727 -1736 k. 153) Fuurtin torppaan oli merkitty Yrjö Antinpoika vaimonsa Eelin Laurintyttären kanssa sekä lapset; poikapuoli Aadam Eskelinpoika, pojat Heikki Yrjönpoika, Matti Yrjönpoika ja Yrjö Yrjönpoika. Samassa taloudessa asui ilmeinen veli Simo Antinpoika vaimonsa Riitan kanssa sekä ilmeinen sisar Sofia Antintytär sekä äiti Kaarina Jaakopintytär. Yrjö Antinpoika saattoi olla kaksi kertaa aviossa (?). Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan torppari Juho Fuurtin (= Yrjö Fuurtin ?) kylvö oli 6 kappaa ruista ja 6 kappaa ohraa, hänellä oli 1 hevonen ja 1 lehmä sekä 1 lammas. Fuurtin toisessa torpassa Sipi Fuurtin kylvö oli samaa luokkaa, mutta hänellä oli karjavarallisuus hieman suurempi; 1 hevonen, 2 lehmää, 1 vasikka, 3 lammasta, 1 vuohi ja 2 sikaa. Torppari Yrjö Antinpoika kuoli 72 v. ikäisenä 13.2.1759 Hartolan Fuurtissa ja haudattiin 18.2.1759 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 14.4 (VI) Eelin Laurintytär (Elin Larsdotter) Syntyi v. 1688/ 1689 vaihteen tienoilla tiettävästi Hartolassa. Eeliniä ja Eelinin vanhempia ei pystytty jäljittämään Sysmän (Hartolan) henkikirjoista. Henkikirjojen mukaan Eelinin ensimmäinen puoliso oli Fuurtissa Eskeli Eskelinpoika, joka mainittiin v. 1712 henkikirjassa vaimonsa Eelinin kanssa Fuurtissa. Todennäköisesti Eelin oli kotoisin läheltä Fuurtin kylää, joko Hartolan puolelta tai nykyisen Pertunmaan puolelta, vaikkakaan sopivaa Lauri isäehdokasta ei kovin läheltä löydetty. Eelinin ensimmäinen mies Eskeli kuoli ilmeisesti varsin pian ja Eelin avioitui leskenä Isonvihan aikaan n. v. 1718 tienoilla toiseen avioonsa Yrjö Antinpojan puolisoksi. Fuurtissa mainittiin torpparina myös Sipi Eskonpoika, jolla oli vaimonaan Inkeri Laurintytär, joka lienee ollut Eelin Laurintyttären sisar. Eelin kuoli 70 v. ja 4 kk:n ikäisenä 16.4.1759 Fuurtissa ja haudattiin 22.4.1759 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattian alle. Eelinin ensimmäinen puoliso Eskeli Eskelinpoika saattaisi olla Henrik Ford’n pojan Eskeli Henrikinpojan (mainittiin v. 1675 -1693) ja tämän vaimon Annan poika (?). Eskelin ja Eelinin lapset: - Aatami Eskelinpoika, s. 1717 Fuurtti, torpparina Fuurtissa, k. 20.12.1781 Fuurtti, puoliso 22.12.1745 Anna Heikintytär Mansikkamäestä, s. 1723, k. 12.3.1791 Fuurtti. Aatamin ja Annan poika Antti Aataminpoika, s. 17.3.1756 Fuurtti ja vaimonsa Valpuri Mikontytär (Lautniemestä) toimivat sitten torppareina Fuurtissa. Antin jälkeen torpparina toimi Antin ja Valpurin poika Jaakko Antinpoika, s. 8.7.1795 Fuurtti, yhdessä vaimonsa Vappu Samulintyttären (s. 4.3.1800 Fuurtti) kanssa. Jaakon ja Vapun jälkeläisiä on Helsingissä asuva sukututkija Petri Kallio. - Matti Eskelinpoika, s. 1717 Fuurtti, torpparina Fuurtissa, k. 10.6.1759 Fuurtti, puoliso 18.12.1747 Anna Yrjöntytär Ulmalasta. Yrjön ja Eelinin lapset: - Heikki Yrjönpoika, s. v. 1719 Hartola, Fuurtti, työskenteli torpparina Fuurtissa, k. 27.4.1791 Fuurtti. Puoliso 17.12.1758 Liisa Olavintytär Selänkylästä, s. 1737, k. 7.4.1791 Fuurtti. 83 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Heikin jälkeen torpparina Fuurtissa jatkoi Heikin ja Liisan vanhin poika Elias Heikinpoika, s. 19.4.1761 puolisonsa (vih. 13.12.1789) Anna Aatamintyttären (talollisen tytär Parantalasta) kanssa. Fuurtissa toimi torpparina myös Heikki Yrjönpojan velipuoli Aatami Eskelinpoika ja hänen jälkeläisensä. Tuomas Yrjönpoika, s. v. 1721 Hartola, Fuurtti, k. 4.7.1740 Hartola, Fuurtti Maria Yrjöntytär, s. n. 1723 Hartola, Fuurtti Yrjö Yrjönpoika, s. v. 1725 Hartola, Fuurtti. Tauluun 14.5. Antti Yrjönpoika, s. v. 1731 Hartola, Fuurtti, kast. 5.9.1731 Hartola Elias Yrjönpoika, s. 7.7.1734 Hartola, Fuurtti, k. 27.12.1776 Hartola, Fuurtti. Puoliso 12.12.1756 Riitta Juhontytär Kalholta. Taulu 14.5 (V) Yrjö Yrjönpoika Knaappila (Jöran Jöransson) Syntyi tiettävästi v. 1725 torpparin poikana Hartolan Fuurtissa. Yrjö mainittiin Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa (v. 1727 -1736, 1736 -1747 ja 1748 -1754) Yrjö Antinpojan pojaksi Hartolan Fuurtissa. Seuraavassa rippikirjassa (s. 216 RK 1754 -1766 k. 174) mainittiin Yrjön avioituneen v. 1759 Knaappilaan. Fuurtissa asui itsellisenä toinenkin Yrjö Yrjönpoika vaimonsa Marketan kanssa. Yrjö Yrjönpoika Fuurtista tuli v. 1759 puuskaisännäksi Knaappilan tilalle, kun hän nai tuolloin tilan leskiemännän Kaarina Paavalintyttären. Yrjö oli sitten puuskaisäntänä ja Tuomas Heikinpojan yhtiömiehenä sekä myöhemmin talollisena ja isäntänä Knaappilan tilan jaossa syntyneessä Alatalossa, Tuomas Heikinpoika Ylätalossa. Rippikirjoissa Yrjön synt.vuotena mainittiin v. 1719. Knaappilassa asui myös toinenkin Yrjö Yrjönpoika vaimonsa Helka Juhontyttären kanssa, tämä Yrjö Yrjönpoika oli Knaappilan vanhan isännän Heikki Yrjönpojan nuorempi veli, joka viljeli Knaappilan Saarijärven torppaa. Yrjön jälkeen Knaappilan Alatalon isäntänä mainittiin Yrjön vaimon Kaarina Paavalintyttären poika (ensimmäisestä avioliitosta) Paavali Antinpoika (Påhl Andersson), kts. myös s. 61 Kälkytän kylä -kirja. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Yrjö kuoli 74 v. ikäisenä leskimiehenä 6.1.1800 Knaappilassa. Taulu 14.6 (V) Kaarina Paavalintytär (Carin Påhlsdotter) Syntyi ilmeisesti n. v. 1727 torpparin tyttärenä Hartolan Vehkasalossa. Isä taulussa 21.1. Kaarina mainittiin Hartolan rippikirjassa (s. 237 RK 1736 -1747 k. 250) Paavali Sipinpojan tyttäreksi Hartolan Hotilan Vehkasalossa (Jääsjärven Vehkasalon saaressa) ja kerrottiin Kaarinan avioituneen. Kaarina avioitui ensimmäisen kerran 25.1.1747 Knaappilan tilan pojan Antti Heikinpojan (s. 1718 Hartola) kanssa ja vihkitiedoissa kerrottiin Kaarinan olevan piika Vehkasalosta. Kaarinan sisko Riitta oli avioitunut jo 4 v. aiemmin Antin veljen Tuomas Heikinpojan kanssa ja he asuivat myös Knaappilassa. Kaarinan ensimmäinen mies Antti Heikinpoika hukkui 40 v. ikäisenä 9.11.1758 heikkoihin syysjäihin. Kaarina ja Antti saivat kaikkiaan 4 lasta. Veljeksistä Antti ja Tuomas Heikinpojista mainitaan myös Kälkytän kylä kirjassa (s. 54) ja kerrotaan Antti Heikinpojan rakentaneen Knaappilan Alatalon v. 1755 ja viljelleen Saarijärven puoleisia peltoja, Tuomas Heikinpojan pitäessä kantatilaa, eli Ylätaloa. Antin kuoleman jälkeen Kaarina avioitui leskenä uudemman kerran 12.8.1759 Yrjö Yrjönpojan kanssa, josta tuli puuskaisäntä Knaappilaan. Kaarina kuoli n. 64 v. ikäisenä 2.5.1791 Knaappilassa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Kaarina olisi ollut kuollessaan 72 v. ikäinen, jossa saattoi olla hieman liioittelua, eli mahdollisesti Kaarina syntyi myöhemmin kuin laskennallisena syntymävuotena 1719, ehkä vasta n. v. 1727 (?). Antin ja Kaarinan lapset: - Heta Antintytär, s. 6.1.1748 Hartola, Knaappila - Heikki Antinpoika, s. 11.6.1751 Hartola, Knaappila - Marja Antintytär, s. 14.3.1754 Hartola, Knaappila - Paavali Antinpoika, s. 8.1.1757 Hartola, Knaappila 84 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Yrjön ja Kaarinan lapset: - Aatami Yrjönpoika, s. 22.12.1760 Hartola, Knaappila. Puoliso; Maija Pertuntytär, s. 1764 - Jaakoppi Yrjönpoika, s. 20.7.1764 Hartola, Knaappila. Tauluun 14.7. - Liisa Yrjöntytär, s. 4.2.1768 Hartola, Knaappila. Puoliso; Juho Tuomaanpoika Parantalasta (Parandala) Taulu 14.7 (IV) Jaakoppi Yrjönpoika Rekijärvi (Jacob Jöransson el. Georgisson) Syntyi 20.7.1764 talollisen poikana Hartolan Knaappilassa. Vartuttuaan Jaakoppi toimi aluksi talollisena ja isäntänä kotitilallaan Knaappilassa, jossa hänet mainittiin myös itselliseksi v. 1792 -1793. Jaakoppi muutti sitten v. 1794 Kuivajärvelle, jossa hän työskenteli lampuotina Rantalan tilalla, josta Jaakoppi muutti v. 1806 torppariksi Lepsalan Rekijärven torppaan. Rekijärvi sijaitsee Hartolan ja Pertunmaan rajalla Lepsalan kylän itä-koillispuolella, Pertunmaan Kälkytän Knaappilan lounaispuolella. Jaakoppi Yrjönpoika kuoli 66 v. ikäisenä 5.2.1831 vanhana torpparina Rekijärvellä. Taulu 14.8 (IV) Anna Tuomaantytär (Anna Thomasdotter) Syntyi 27.12.1767 talollisen tyttärenä Mäntyharjun Kuortin Tuokkolassa. Isä taulussa 15.A.3. Anna avioitui tai hänet naitettiin 21 v. ikäisenä 21.12.1788 Mäntyharjulla, miniäksi Hartolan puolelle Knaappilaan. Vihkitiedoissa Anna mainittiin nimellä; Anna Wähäkorti. Knaappilan tilan emäntä, sitten lampuotitilan emäntänä Kuivajärvellä sekä Lepsalan Rekijärven torpan emäntä. Hartolan rippikirjoissa Anna mainittiin patronyymillä Tuomaantytär (Thomasdotter) ilman sukunimeä. Anna kuoli 75 v. ikäisenä torpparin leskenä 8.3.1843 Rekijärvellä. Lapset: - Eeva Jaakopintytär, s. 12.12.1789 Hartola, Knaappila, k. ripuliin 2.1.1792 Hartola, Knaappila - Juho Jaakopinpoika, s. 10.3.1792 Hartola, Knaappila, k. 12.5.1792 Hartola, Knaappila - Maria Jaakopintytär, s. 11.3.1793 Hartola, Knaappila, k. 9.8.1793 Hartola, Knaappila - Anna Jaakopintytär, s. 19.10.1794 Hartola, Kuivajärvi, k. 6.7.1795 Hartola, Kuivajärvi - Kaisa Jaakopintytär, s. 14.8.1796 Hartola, Kuivajärvi, muutti v. 1819 Heinolaan - Valpuri Jaakopintytär, s. 15.6.1799 Hartola, Kuivajärvi. Puoliso 22.12.1821 Joakim Antinpoika, talollisen poika Lepsalan Laattalasta - Tuomas Jaakopinpoika, s. 29.10.1802 Hartola, Kuivajärvi, k. 3.1.1803 Hartola, Kuivajärvi - Aatami Jaakopinpoika, s. 29.10.1802 Hartola, Kuivajärvi (kaksosena). Puoliso 30.12.1827 Eeva Antintytär, torpparin tytär Hartolan Kumusta - Antti Jaakopinpoika, s. 20.3.1805 Hartola, Kuivajärvi, k. 19.12.1820 Hartola, Lepsala - Anna Jaakopintytär, s. 9.11.1807 Hartola, Lepsala. Puoliso 21.12.1834 Aatami Tuomaanpoika, itsellinen Mansikkamäestä - Helena Jaakopintytär, s. 27.5.1810 Hartola, Lepsala. Tauluun 11.10. Taulu 15 A Pertunmaan Kuortin Vähäkuortin sukuhaara Yleistä: Kuortin kylä Pertunmaalla kuului ennen Pertunmaan perustamista Mäntyharjuun, ollen sen n.s. hämäläiskyliä. Kuortin kylä lienee syntynyt 1500-luvun alkupuolella. Kuortin nykyisen kylän alue oli eräkaudella lähinnä asikkalalaisten kylien ja talojen eränautinta-aluetta ja Asikkalasta käsin tiedetään monia eräsijoja myös asutetun, viite; s. 20 -24 ja 30 -31 MH-I sekä s. 14 ja 16 AH. Seurakunnallisesti Kuortti kuului historiansa aikana myös Iitin kirkkoherrakuntaan, viite; s. 75 MH-I sekä hallinnollisesti Asikkalan hallintopitäjään, Viitailan neljänneskuntaan. Viitailan neljänneskunta kattoi Mäntyharjun/Pertunmaan alueelta Rievelin (myöhemmin Hölttä ja Kuortti), sekä Pärnämäen ja osan Kukonkorpea. Asikkalan hallintopitäjän Asikkalan neljänneskuntaan laskettiin mm. Anettu ja osa Kukonkorvesta, viite; s. 27 MH-I ja s. 50 AH. Asikkalan kirkonkylän Piekkolan talolla tiedetään olleen aikoinaan eräsijoja (Kaituenmaa, eli Kaidanmaa) nykyisen Kuortin kylän etelä-kaak85 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa koispuolella, nykyisen pienen Ahveniston kylän mailla, viite; s. 51 AH ja s. 353 MH-I. Samoin myös Hollolan pitäjän kylillä oli eräsijoja Kuortin etelä-kaakkoispuolella, mm. Höltän kylän tienoilla. Kuortissa toimi kestikievari ainakin 1650-luvulla, viite; s. 126 MH-I. Muistona eräkaudesta Kuortin itä-kaakkoispuolella olevan Höltän (Höltänniemen) vieressä sen itäpuolella sijaitsee Asikkalanniemi ja Asikkalanluoto Ylä-Räävelinjärven pohjukassa Höltänlahdella. Läänityskaudella tiedetään Kuortin olleen läänitettynä aatelisille; maakirjojen mukaan 1600-luvun alussa Framhold Patkull’lle sekä 1640-luvulla Adam Schrapfer’lle, jolta Kuortti siirtyi 12.8.1648 Klaes Boije’lle, viite; s. 165 MH-I. Huom.: balttilaisella aatelisherra Adam Schrapfer’lla oli laajat läänitykset myös Asikkalassa. Ruodutusjärjestelmän aikana Kuortin tila ja Kuortin Tuokkola sekä Enolahti muodostivat Hämeen läänin jalkaväkirykmentin Sysmän komppanian sotilasruodun n:o 125, viite; s. 174 MH-I. Isonjaon yhteydessä Kuortissa kirjattiin kolme taloa: n:o 1 Vähä-Kuortti eli Tuokkola, n:o 2 Kuortti sekä n:o 3 Kyyhkylä, joka oli vanhoja Hartolan Koskipään eräalueita ja kuului aikoinaan Sysmän Koskipään Neljänneskuntaan, kun 2 muuta Kuortin taloa kuului Asikkalan hallintopitäjään. Kuortti 1 eli Vähä-Kuortti ja sen Tuokkola sijaitsi ja sijaitsee yhä Kuortin kylän keskustasta hieman itään nykyisen Kuortinkartanon suuntaan, kun taas Kuortti (tila n:o 2) sijaitsi ja sijaitsee yhä Kuortinkartanon naapurissa, sen eteläpuolella. Kyyhkylä sijaitsee puolestaan muutaman kilometrin Kuortista Pertunmaan kirkonkylän suuntaan. Sysmän henkikirjoissa Kyyhkylä esiintyi torppana Hartolan Vastamäessä, vaikka sijaitsikin siitä maantieteellisesti varsin kaukana, viite; s. 182 ja 347 MH-I. Kuortin kylä lienee saanut nimensä kylän ensimmäisen asukkaan, maakirjan alussa v. 1539 mainitun Kort’n tai alun perin Konrad Maununpojan (Kortt el. Conrad Monsson) mukaan. Kort (Kortt, Kurt, Conrad) saattoi olla nimestä päätellen lähtöisin joko Ruotsista tai Saksasta (?). Eräät tutkijat ovat esittäneet että Kuortin kylän nimi juontuisi lappalaisesta sanasta ’guortte’, joka merkitsee äkillistä tautikohtausta, mutta vallitseva käsitys on kuitenkin se, että kylän nimi juontuisi kylän ensimmäisen asukkaan Kort’in (Konradin) mukaan, viite; s. 18 MH-I. Maakirjoissa Kuortin kylän tienoo tunnettiin Räävelijärven mukaan Reverin, eli Rievelin tai Räävelin kylänä (asiakirjoissa muodot; Reffueri, Reueri, Räuäli, Reueli, Reuerij ja Reffuela), josta sitten muodostui Höltän ja Kuortin kylät, joka esiintyi asiakirjoissa aluksi muodoissa; Korti, Kortis tai Korttila, joka nimi myöhemmin muotoutui nykyiseen muotoonsa; Kuortti. Kuortin/ Vähäkuortin isännät maakirjan alusta: Kort Maununpoika (Kortt el. Conrad Monsson), mainittiin v. 1539 ja 1544 Kuortin kantatilan isännäksi, tilalla joka mainittiin v. 1539 koukkuluettelossa (maakirjassa) 1/6 koukun ja 2 jousen tilaksi, eli tilalla asui 2 aseikäistä miestä. Maunu Kortinpoika tai Kuortinpoika (Mons Kortsson), mainittiin maakirjassa (koukkuluettelossa) Kuortin kantatilan omistajana ja isäntänä v. 1543 ja 1545 -1551 sekä sitten jaetun Kuortin tilan isännäksi v. 1552 -1580. Maunun patronyymi esiintyi verokirjoissa monessakin muodossa, mm.; Kortsson, Kortilsson, Koresonn, Gratusson ? ja Conradzson. Maunun Kuortin tilan puolisko oli merkitty v. 1560 veroltaan 1/12 koukun ja 3 jousen tilaksi, mutta v. 1562 tila oli yhdistettynä tilan toisen puoliskon kanssa ja yhteisen tilan koukkuluku oli 1/6. Vuonna 1564 tiloja taas verotettiin erikseen, jolloin molemmat olivat 1/12 koukun ja 2 jousen tiloja. Maunun tilalla mainittiin v. 1578 kymmenysveroluettelossa Niilo Kortin- tai Kuortinpoika (Nils Kortzson), joka ilmeisesti oli Maunun nuorempi veli. Tilan toisen puoliskon isäntänä oli v. 1552 -1564 Maunun veli Olli Kortinpoika (Oluf Korttsson), jonka tila oli v. 1560 veroltaan 1/12 koukun ja 3 jousen tila. Ollin patronyyminä mainittiin verokirjoissa muodot; Kortsson, Korttsson, Conratusson, Conradzson. Olli Kuortinpojan jälkeen verokirjoissa mainittiin Isokuortin tilalla Lasse Olavinpoika v. 1565 -1568 ja Tuomas Olavinpoika v. 1572 -1578. Vuonna 1580 Kuortissa verotettiin vain Maunu Kuortinpojan tilaa. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Mauno Kortinpojan varallisuus oli; kuparia 8 markkaa, 1 tamma, 3 lehmää, 2 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, joista Maunu maksoi hopeaveroa 5 mk, kun taas Tuomas Olavinpojan varallisuudeksi; kuparia 8 mk, 1 tamma, 1 lehmä ja 1 lammas, joista Tuomas maksoi hopeaveroa 2½ mk. Johannes Maununpoika (Jöns Månsson), ilmeisesti edellisen poika, isäntänä Kuortissa v. 1581 -1584. Tila mainittiin v. 1583 autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi. 86 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Tuomas Ollinpoika (Tomas Olsson), isäntänä Kuortissa v. 1585, ilmeisesti sama Tuomas Ollinpoika, joka mainittiin v. 1572, 1576 ja 1578 kymmenysveroluetteloissa Kuortin toisella tilalla (myöh. Tuokkola) sekä v. 1589 -1594 Höltässä. Heikki Matinpoika (Henrik Mattsson), isäntänä v. 1587 -1589 sekä v. 1608 -1609. Heikki Maununpoika (Henrik Månsson), ilmeisesti Maunu Kuortinpojan poika, isäntänä Kuortissa v. 1586 ja 1591 -1607, sekä v. 1610 -1615. Heikki mainittiin v. 1601 varattomaksi (oförmög) sekä v. 1603 ja 1607 -1608 maakirjoissa Heikin tila mainittiin autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi ja tila joutui v. 1609 kruunun haltuun. Tila todettiin v. 1614 -1617 uudelleen autioksi, mutta todettiin että tila otettiin uudelleen verolle v. 1617 aikana. Kuortin jaetulla kantatilalla Heikki Maununpojan sekä Martti Olavinpojan tilat oli v. 1601 -1602 yhdistetty yhdeksi 1/12 koukun tilaksi, mutta v. 1603 tilat olivat erillään, molemmat puoliskot mainittiin 1/24 koukun tiloiksi. Näihin oli liitetty v. 1603 -1609 eräs 1/12 koukun autiotila, jonka kerrottiin kuuluvan Iitin hallintopitäjään. Kuortin molempien tilojen omistajaksi oli v. 1614 -1617 merkitty liivinmaalainen aatelisherra Framhold Patkull. Tuomas Heikinpoika (Tomas Henriksson), isäntänä v. 1616 -1617. Martti Matinpoika (Mårthen Mattsson), syntyi n. v. 1580 mahdollisesti Kuortissa. Martin sukulaisuus tilan edellisiin omistajiin ei selvinnyt asiakirjoista, mutta voitaneen päätellä että hän voisi olla Heikki Matinpojan nuorempi veli ja näiden isä voisi olla ”Matti Maununpoika”, joka olisi siten Johannes ja Heikki Maununpojan nuorempi veli, mutta jota ei asiakirjoista löydy. Toisaalta Martti Matinpoika voisi yhtä hyvin olla tilalle vävyksi tullut uusi isäntä (?). Verokirjoissa tilalla mainittiin v. 1621 ja 1625 Yrjö Matinpoika, eli ilmeisimmin Martin nuorempi veli, eli tämä seikka puoltaa teoriaa että Martti olisi ollut Johannes ja Heikki Maununpo-jan veljen poika. Martti Matinpoika mainittiin verokirjoissa Kuortin kantatilan isännäksi v. 1617 -1620. Vuonna 1617 tila mainittiin vielä autiotilaksi, kuten myös v. 1620. Mahdollisesti sama Martti Matinpoika, joka mainittiin vielä v. 1638 Kuortin Vähä-Kuortin tilalla. Martti Matinpoika Kuortista tuomittiin 40 markan sakkoon yhdessä Pärnämäen Simo Matinpojan kanssa sotilaskarkureiden suojelemisesta, viite; s. 141 MH-I. Martti Matinpoika kuoli v. 1638 jälkeen Kuortissa. Puoliso: Riitta Laurintytär (Brita Larsdotter), syntyi n. v. 1584 mahdollisesti Pertunmaalla. Riitta mainittiin v. 1637 henkikirjassa Kuortin tilalla Lasse Martinpojan äidiksi. Riitan osalta ei pystytty päättelemään mistä hän tuli emännäksi Kuortin Vähä-Kuorttiin. Lapset: - Yrjö Martinpoika, s. n. v. 1603 Mäntyharju, Kuortti. Mainittiin verokirjoissa Kuortin VähäKuortin tilan isännäksi v. 1624 -1629. - Lasse Martinpoika, s. n. v. 1607 Mäntyharju, Kuortti. Lasse Martinpoika Vähäkuortti (Lasse Mårtensson), syntyi n. v. 1607 tiettävästi talollisen poikana Mäntyharjun Kuortissa. Lasse mainittiin v. 1630 -1646- verokirjoissa (maakirjassa ja kymmenysluettelossa v. 1630 -1639 sekä henkikirjoissa v. 1634 -1646-) talolliseksi ja Vähäkuortin tilan isännäksi. Vuoden 1634 henkikirjassa tilalla mainittiin vanha Martti Laurinpoika vaimonsa kanssa, joka sopisi myös Lassen isäksi (?), mutta toisaalta tilalla mainittiin v. 1637 henkikirjassa Lassen äiti Riitta Laurintytär. Vuonna 1638 tilalla mainittiin Martti Matinpoika (oletettu Lassen isä, vaikka isyys asiaa ei mainittu henkikirjoissa). Tila mainittiin maakirjoissa Lasse Martinpojan tilaksi 1720-luvulle asti. Lasse kuoli v. 1646 jälkeen Kuortissa. Puoliso: Marketta Laurintytär (Margeta Larsdotter), syntyi n. v. 1610 mahdollisesti Pertunmaalla, ehkä Höltässä (?), mutta asiaa ei pystytty varmistamaan. Kuortissa mainittiin v. 1636 -1638 useita Marketta Laurintyttäriä, mm. emäntänä naapuritilalla Iso-Kuortissa, josta löytyy myös toinenkin Marketta Laurintytär v. 1638. Marketta mainittiin v. 1634 -1646 henkikirjoissa Lasse Martinpojan puolisoksi ja emännäksi Vähäkuortin tilalla. Lapset: - Jaakoppi Laurinpoika, s. n. v. 1629 Mäntyharju, Kuortti. Mainittiin v. -1649 -1652 verokirjoissa talolliseksi ja isännäksi Vähäkuortissa. Puoliso: Maisa. Jaakopin isännyyden 87 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa aikana Kuortin tilat oli läänitettynä ainakin v. 1649 -1653 ja mainittiin Adam Schrapfer’n rälssiksi. - Reko Laurinpoika, s. n. v. 1632 Mäntyharju, Kuortti. - Matti Laurinpoika, s. n. v. 1634 Mäntyharju, Kuortti. Mainittiin v. 1653 -1663 henkikirjoissa Reko Laurinpojan veljeksi Vähäkuortissa. Puoliso: Magdaleena. Reko Laurinpoika Vähäkuortti (Grels Larsson), syntyi n. v. 1632 tiettävästi talollisen poikana Mäntyharjun Vähäkuortissa. Reko oli talollisena ja isäntänä kotitilallaan Vähäkuortissa vanhemman veljensä Jaakopin jälkeen v. 1653 -1694. Rekon tila mainittiin v. 1664 -1665 henkikirjoissa kestikievariksi. Tila oli läänitettynä Adam Schrapferille ja tämän pojalle v. 1649 -1680 aikana, joille oli läänitettynä suuret maa-alueet mm. Asikkalasta, eli tilojen verot menivät balttilaiselle aatelismiehelle Adam Schrapferille ja tämän jälkeläisille. Rekon sukulaismies Ison Kuortin isäntä Risto Laurinpoika valitti Asikkalan käräjillä v. 1664 että hän oli tulipalossa menettänyt kaikki rakennuksensa. Hänelle tuomittiin avustuksena 1 hopeaäyri jokaisesta Asikkalan hallintopitäjän talosta, viite; s. 153 MH-I. Reko kuoli historiamme varmaankin pahimpana kato-, nälkä- ja kulkutautivuotena 1697 Kuortissa. Puoliso: Johanna N.N. (Johanna N.N-dotter), mainittiin v. 1653 -1693 henkikirjoissa Reko Laurinpojan puolisoksi ja emännäksi Vähäkuortin (Tuokkolan) tilalla. Lapset: - Matti Rekonpoika, s. n. v. 1658 Mäntyharju, Kuortti. - Tuomas Rekonpoika, s. n. v. 1664 Mäntyharju, Kuortti. Mainittiin v. 1682 -1687 henkikirjoissa Reko Laurinpojan pojaksi Vähäkuortissa. Puoliso: Maria, mainittiin v. 1693 leskeksi. - Sipi Rekonpoika, s. n. v. 1668 Mäntyharju, Kuortti. Mainittiin v. 1687 -1693 henkikirjoissa Reko Laurinpojan pojaksi Vähäkuortissa. Sipi oli sotilaana ja kuoli tiettävästi v. 1697. - Helka Rekontytär. Puoliso: Heikki Heikinpoika, kestikievarin pitäjä, talollinen ja isäntänä Vähäkuortissa v. 1698 -1712-. Matti Rekonpoika Vähäkuortti (Matts Grelsson), syntyi n. v. 1658 talollisen poikana Mäntyharjun Kuortissa. Matti mainittiin v. 1675 -1694- henkikirjoissa Reko Laurinpojan pojaksi Vähäkuortin tilalla. Puoliso 1: Beata N.N. (Beata N.N-dotter), mainittiin Matti Rekonpojan puolisoksi Vähäkuortissa v. 1687 -1691 henkikirjoissa, kuoli ilmeisesti v. 1692 Kuortissa, mahdollisesti lapsen synnytykseen. Ei tiedossa lapsia. Puoliso 2: Riitta N.N. (Brita N.N-dotter), mainittiin v. 1693 -1694- henkikirjoissa Matti Rekonpojan puolisoksi Vähäkuortin tilalla. Taulu 15.A.1 (VI) Matti Matinpoika Vähäkuortti (Matts Wähäkuorti) Syntyi v. 1693 mahdollisesti talollisen poikana Mäntyharjun Kuortissa. Matti oli talollisena ja isäntänä ilmeisellä kotitilallaan Kuortti n:o 1 Vähäkuortin (tai Vähä-Kuortin), eli Tuokkolan tilalla. Matin ”sukunimenä” mainittiin Mäntyharjun kirkonkirjoissa Wähäkuortti ja hänen nimensä mainittiin kirkonkirjoissa ilman patronyymiä, mutta Asikkalan henkikirjoissa hänen nimensä oli Matti Matinpoika. Matti voisi olla Vähä-Kuortissa mainitun Matti Rekonpojan poika, vaikkakaan hänestä ei merkintöjä löydy vajavaisista henkikirjoista v. 1694 jälkeen (v. 1695 -1706 aikana henkikirjoja ei laadittu). Matilla mainittiin henkikirjoisssa veljet: Antti, Sipi ja Eerik sekä sisko Anna. Matin veljien myöhäiset syntymäajat puoltavat näkemystä että Matti Rekonpoika ei olisi kuitenkaan Matin isä (?). Matin isäksi sopisi paremmin Kuortin jaetulla tilalla Tuokkolassa mainittu Matti Simonpoika, joka maakirjan mukaan omisti Tuokkolaa v. 1697 alkaen ja henkikirjoissa mainittiin siellä v. 1707 -1712 vaimonsa Liisan kanssa. Matti Simonpoika voisi olla Vedenpään Simo Heikinpojan poika, taulussa 5.3, koska tiedetään Vedenpään ja Kuortin talojen nuorten avioituneen keskenään ristiin vuosikymmenien ja satojen vuosien aikana. Tämän päättelyn mukaisesti e.m. Liisa voisi olla VähäKuortin tilan tyttäriä (?). Matti Simonpojan veli voisi olla v. 1704 verokirjoissa Vähä-Kuortissa mainittu Heikki Simonpoika (?). Tuokkolassa mainittiin jo v. 1669 henkikirjassa Matti Simonpoika vaimonsa Maisan kanssa ja kerrottiin heidän tulleen Sysmästä (Vedenpäästä?) Kuorttiin. 88 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Mäntyharjun hämäläiskylien kylvö- ja karjaluettelon mukaan v. 1719 Kuortissa oli vain 1 talo (!?), jossa oli 1 hevonen, 2 lehmää, 1 vasikka, 2 lammasta, 1 vuohi ja 1 sika, viite; s. 224 MH-I. Matti Matinpojan kylvö v. 1719 oli 14 kappaa ruista, 4 kappaa ohraa ja 2 kappaa kauraa. Maakirjojen ja henkikirjojen mukaan Kuortissa oli 2 taloa jo v. 1560 !. Vuonna 1750 Kuortissa mainittiin 3 taloa, viite; s. 293 MH-I. Mäntyharjun ensimmäisestä säilyneestä rippikirjasta (s. 87 RK 1733 -1738, k. 108, TK1062) alkaen Matti Vähäkuortti mainittiin talollisena Kuortti n:o 1 (Vähä-Kuortin) Tuokkolan tilalla. Kuortissa mainittiin Mäntyharjun ensimmäisen rippikirjan mukaan 3 taloa; Kuortti, torpparina Risto Sarkain, ilmeisesti tämä torppa mainittiin seuraavassa rippikirjassa Tuokkolan toiseksi osaksi ja haltijana oli Heikki Hölttä. Kuortti, talollinen Markus Kuortti, joka mainittiin seuraavassa rippikirjassa Markus Isokuortti nimellä Kuortti Tuokkola, talollinen Matti Vähäkuortti vaimonsa Liisa Kärpäsen kanssa. Vastaavasti henkikirjoissa Markus Laurinpojan tila kerrottiin olevan Iso-Kuortti, joka mainittiin myös kestikievariksi. Tuokkolan tilan omistajaksi oli maakirjoissa v. 1735 mainittu Matti Tuokkola (ilm. Matti Simonpoika) ja kerrottiin tilan olevan öde, eli autiona (v. 1747 asti). Vähä-Kuortissa isännäksi mainittiin Matti Matinpoika vaimonsa Liisan kanssa. Matti Matinpoika Vähäkuortti kuoli 79 v. ikäisenä v. 1772 Kuortissa. Taulu 15.A.2 (VI) Liisa Kärpänen (Lisa Kärpäin) Syntyi v. 1695 tai sen jälkeen Mäntyharjun Kärpälässä. Ilmeinen isä taulussa 15.B.3. Liisan vanhempia ei saatu selvitettyä ”varmasti”, koska hänen nimeään ei löydy henkikirjoista, eikä Liisan patronyymiä mainittu kirkonkirjoissa. Liisan sukunimi Kärpänen viittaa vahvasti siihen että hän oli lähtöisin Mäntyharjun Kärpälästä. Kärpälässä tilan isäntänä 1700-luvun alussa mainittu Tuomas Tuomaanpoika Kärpänen (Thomas Kärpäin, k. v. 1750 Kärpälässä) ja vaimonsa Marketta Tapio (Margeta Tapio, Pertunmaan Tapiolasta, eli Överstistä, k. 1739) pääteltiin Liisan vanhemmiksi. Perusteena mm. se että talollisen tytär yleisesti naitettiin talollisen pojan kanssa. Rippikirjoissa Liisa Kärpäsen syntymävuodeksi mainittiin v. 1695. Liisa Kärpänen avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1718 tienoilla miniäksi ja sitten emännäksi Kuortin Vähäkuortin tilalle, eli Tuokkolaan. Liisa kuoli 86 v. ikäisenä v. 1781 Kuortissa, missä kuoliniässä saattoi olla hieman liioittelua. Lapset: - Matti Matinpoika Vähäkuortti, s. v. 1720 Mäntyharju, Kuortti, k. v. 1772 Mäntyharju, Kuortti. Puoliso: 19.5.1745 Maria Tillonen, s. 1720 Pertunmaa, Tillola. Marian vanhemmat; Antti Tillonen ja Maria Ahvenainen. Matti Vähäkuortin ja Maria Tillosen poika Antti Vähäkuortti (s. 6.1.1747) ja tämän vaimo Eeva Isokuortti (s. 1756) isännöivät Tuokkolan tilaa 1700luvun lopulle asti. Antti Vähäkuortti mainittiin myös kirkon kuudennusmieheksi. Matin ja Marian poika Matti Matinpoika Vähäkuortti, s. 1759 Kuortti ja vaimonsa (vih.10.8.1785) Maria Eerikintytär Marttila, s. 1763 Mäntyharjun Anetussa, muuttivat v. 1798 Pertunmaan Vedenpäähän, jossa he toimivat talollisina Mattilan (Vähä-Kuortin) tilalla. Näiden 2 tytärtä naitiin taas Joutsjärven Puhariin. Matti Matinpoika Vähäkuortin ja Maria Eerikintytär Marttilan jälkeläisiä on mm. Helsingissä asuva sukututkija Petri Kallio. - Heikki Matinpoika Vähäkuortti - Markareetta Matintytär Vähäkuortti, s. 1730 Mäntyharju, Kuortti, k. v. 1780 Mäntyharju, Kuortti. Markareetta esiintyi kirkonkirjoissa myös sukunimellä Tuokkola. Puoliso 22.12.1751 Antti Kongari (Anders Gångare), s. 1711, sotilaana Kukonkorvessa ja torpparina Kuortin Tuokkolassa. - Tuomas Matinpoika Vähäkuortti, s. v. 1732 Mäntyharju, Kuortti. Tauluun 15.A.3. - Valpuri Matintytär, mainittiin v. 1739 -1748 rippikirjassa Matti Vähäkuortin tyttäreksi. - Maria Matintytär, mainittiin v. 1739 -1748 rippikirjassa Matti Vähäkuortin tyttäreksi. Taulu 15.A.3 (V) Tuomas Matinpoika Vähäkuortti (Thomas Mattsson Wähäkuorti) Syntyi v. 1732 talollisen poikana Mäntyharjun Kuortissa, Vähäkuortin tilalla (Tuokkolassa). Mäntyharjun rippikirjassa (s. 31 RK 1749 -1764) Tuomas mainittiin Matti Vähäkuortin ja Liisa 89 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Kärpäsen pojaksi Vähä-Kuortin tilalla. Vartuttuaan Tuomas oli aluksi itsekin talollisena ja isäntänä jaetulla kotitilallaan. Sitten Tuomas pestautui sotilaaksi ja hänet mainittiin 1770-luvun alkupuolella jääkäriksi. Mäntyharjun rippikirjoissa Tuomas mainittiin v. 1775 alkaen torppariksi Pertunmaan Vähäkuortissa (Tuokkolassa), vanhemman veljensä Matin pojan Antti Vähäkuortin toimiessa talollisena päätilalla Tuokkolassa sekä tilan isäntänä. Rippikirjassa v. 1776 -1792 mainittiin VähäKuortin Tuokkolassa torppari Tuomas Vähäkuortti ja vaimonsa Maria Arvintytär sekä tytär Anna ja anoppi Maria Väisänen (Petri Kallio). Tuomas kuoli 67 v. ikäisenä vanhana torpparina v. 1799 Kuortissa. Taulu 15.A.4 (V) Maria Arvintytär Vedenpää (Maria Arvidsdotter Wedenpä) Syntyi 13.5.1748 torpparin tyttärenä Hartolan (Pertunmaan) Vedenpäässä. Isä taulussa 16.3. Maria avioitui tai hänet naitettiin 18 v. ikäisenä 14.12.1766 miniäksi Mäntyharjun Kuorttiin, Vähäkuortin tilalle (Tuokkolaan). Marian nimenä oli Mäntyharjun rippikirjoissa muodot; Maria Arvintytär (Maria Arvidsdotter) ja Maria Vedenpää (Maria Wedenpä). Vähäkuortin (Tuokkolan) torpan emäntä. Maria kuoli 72 v. ikäisenä v. 1820 Kuortissa. Lapset: - Anna Tuomaantytär, s. 27.12.1767 Mäntyharju, Kuortti. Tauluun 14.8. - Maria Tuomaantytär, s. 10.2.1769 Mäntyharju, Kuortti, k. v. 1771 Kuortti - Eeva Tuomaantytär, s. 4.10.1770 Mäntyharju, Kuortti - Maria Tuomaantytär, s. 2.12.1772 Mäntyharju, Kuortti, k. v. 1775 Kuortti - Petteri Tuomaanpoika Vähäkuortti, s. 1.2.1775 Mäntyharju, Kuortti. Puoliso 25.5.1809 Eeva Eerikintytär Mattila, s. 1778 Mäntyharju, k. 1829 Mäntyharju (Pertunmaa) Kuortti - Aatami Tuomaanpoika, s. 4.4.1777 Mäntyharju, Kuortti - Helka Tuomaantytär Vähäkuortti, s. 13.3.1779 Mäntyharju, Kuortti, k. v. 1825 Mäntyharju, Paistjärvi, Erola. Puoliso; 26.12.1796 Simo Antinpoika Eskola. Helkan ja Simon jälkeläisiä on mm. Kouvolassa asuva sukututkija Tuulia Toivanen. - Tuomas Tuomaanpoika Vähäkuortti, s. 24.5.1786 Mäntyharju, Kuortti. Puoliso: Eeva Antintytär Paljakka, s. 1796 Mäntyharju - Maria Tuomaantytär, s. 16.9.1790 Mäntyharju, Kuortti Taulu 15 B Mäntyharjun Kärpälän sukuhaara Yleistä: Kärpälä sijaitsee Mäntyharjulla Peruveden itärannalla, järven eteläosassa sijaitsevassa niemessä lähellä Pertunmaan rajaa. Mäntyharjun rippikirjoissa Kärpälä oli Pertunmaa n:o 12 tila. Sysmän taloluettelon (1720-luvulla) mukaan Pertunmaan Kärpälä (Kärpänen) oli Ylisen Hollolan komppanian 2. korpraalin etuisuustalo sekä ruodun n:o 110 osakas yhdessä Hintikkalan kanssa, viite; s. 714 SPH I-II. Kärpälä mainittiin historiallisissa asiakirjoissa ensimmäistä kertaa v. 1465 jolloin Sysmän käräjillä tavattiin lautamiehenä Pietari Kärpinen (Kärpin), mahdollisesti Mäntyharjun (Pertunmaan) Kärpälästä. Mutta koska v. 1467 käräjillä tiedetään olleen lautamiehenä Olli Kärpinen Nuoramoisista, niin on arveltu että Kärpälä olisi asutettu Sysmän Nuoramoisista käsin, viite; s. 68 SPH I-II. Kärpälän tunnetut isännät: Vilppu Olavinpoika (Philipus Ollsson), isäntänä 1571 -1639 Sysmän maakirjojen mukaan. Vilpun isä voisi olla Olavi Vilpunpoika, joka mainittiin v. 1543 -1546 talollisena Pertunmaalla. Toisaalta Vilpun tila voisi olla sama tila, jossa maakirjan alussa v. 1539 oli isäntänä Lauri Olavinpoika ja tämän jälkeen Olavi Laurinpoika v. -1543 -1561-. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Vilppu Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 5 markkaa, 1 hevonen jonka arvo 10 mk, 1 lehmä ja 3 lammasta, joista Vilppu maksoi hopeaveroa 2 mk ja 4½ äyriä. Vilpun tilaan oli yhdistetty v. 1585 -1589 Olavi Olavinpojan tila sekä v. 1592 -1599 Matti Olavinpojan tila. Tila joutui suuriin vaikeuksiin Nuijasodan/ v. 1600 jälkeen, koska Vilppu mainittiin v. 1603 kykenemättömäksi (oförmögen) maksamaan verojaan ja ainakin v. 1607 tila mainittiin autioksi (öde) ja kerrottiin muutaman vapaavuoden jälkeen otetuksi verolle 90 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa v. 1609. Sitten v. 1617 -1621 tila todettiin uudelleen autioksi ja kerrottiin tilan otetun 6 autioitumisvuoden jälkeen uudelleen verolle v. 1623. Sitten taas v. 1630 -1635 tila oli maakirjan mukaan uudelleen autiona. Yrjö Mikonpoika (Jöran Michelsson), is. -1645-1666- Sysmän henkikirjojen mukaan, maakirjoissa Yrjö oli merkitty jo v. 1641 tilan veron maksajaksi. Tila oli 1630-luvun autioitumisen jälkeen ollut konkreettisesti autiona v. 1634 -1644, koska henkikirjoissa tilalla ei mainittu ketään. Yrjön mahdollista sukulaisuutta tilan edelliseen omistajaan ei tiedetä. Yrjö mainittiin ratsumieheksi v. 1656 ja 1662 majuri Ugglan lipullisessa. Yrjön tila mainittiin v. 1658 ja 1661 autioksi sekä kruununtilaksi, eli tila oli taas köyhtynyt pahasti. Puoliso; Kirsti (Kirstin), mainittiin v. 1645 -1656 ja II-puoliso; Helka, mainittiin v. 1662 -1665 henkikirjoissa. Tilalla asui myös Yrjön veli Markus ja tämän vaimo Kerttu v. 1662 -1666 henkikirjojen mukaan. Markus mainittiin nihdiksi eli sotilaaksi v. 1663. Tilalla mainittiin myös Yrjön ja Kirstin lapset (ilman nimeä); poika v. 1664 -1665 ja tytär v. 1666. Taulu 15.B.1 (VIII) Tuomas Ristonpoika Kärpänen (Thomas Christersson Kärpäin) Syntyi n. v. 1645 ilmeisesti Mäntyharjulla (tai Pertunmaalla ?). Tuomaksen sukulaisuutta tilan edellisiin omistajiin ei tiedetä, kuten ei myöskään Tuomaksen vanhempia. Hypoteesina voitaneen ajatella että Tuomaksen isä voisi olla Kärpälän isännän Yrjö Mikonpojan veli Risto Mikonpoika, jota ei asiakirjoista löydy. Sysmän henkikirjojen mukaan Tuomas Ristonpoika oli v. 1675-1694 Kärpälän tilan isäntänä, maakirjojen mukaan vielä v. 1694 -1696 sekä kirkon kymmenysverojen maksajana vielä v. 1703 (?). Henkikirjojen mukaan tila oli v. 1667 -1674 ilman isäntää, ja voi olla että Tuomas sai autiotilan (tyhjänä ja autiona olleen tilan) viljeltäväkseen. Tuomas mainittiin v. 1682 nihdiksi, eli sotilaaksi, eversti Hornin komppaniassa. Kärpälän tilalla asui myös Tuomaksen veli Mikko (Michel) ja vaimonsa Maria v. 1675 -1691, Maria mainittiin vielä v. 1693 henkikirjassa veljen vaimona. Samoin toinen veli Heikki ja tämän vaimo Maria v. 1687 -1694, henkikirjoissa Heikki mainittiin sotilaaksi. Tilalla mainittiin rengit Pertti (Bertil) ja Martti (Mårten) sekä piika Anna. Tuomas Ristonpoika kuoli v. 1703 jälkeen Kärpälässä. Taulu 15.B.2 (VIII) Kaarina N.N (Carin N.N-dotter) Syntyi n. v. 1650 mahdollisesti Mäntyharjulla. Sekin voisi olla mahdollista että Kaarina olisi Kärpälän tilan edellisen omistajan tytär ja miehensä Tuomas olisi tullut vävyksi (?). Kaarina mainittiin v. 1675 -1691 henkikirjoissa Tuomaksen puolisona ja Kärpälän tilan emäntänä. Lapset: - Tuomas Tuomaksenpoika, s. n. v. 1670 Mäntyharju. Tauluun 15.B.3. - Mikko Tuomaksenpoika, s. n. v. 1680 Mäntyharju. Ilmeisesti sama kuin Mäntyharjun ensimmäisissä rippikirjoissa mainittu Mikko Kärpänen (Michel Kärpäin), joka vaimonsa Marian kanssa toimivat torppareina Kärpälässä. Mikko kuoli v. 1744 Kärpälän torpassa. Taulu 15.B.3 (VII) Tuomas Tuomaksenpoika Kärpänen (Thomas Thomasson Kärpäin) Syntyi n. v. 1670 talollisen poikana ilmeisesti Mäntyharjun Kärpälässä. Maakirjojen mukaan Tuomas Tuomaksenpoika Kärpänen toimi Kärpälän tilalla verot maksavana isäntänä ainakin v. 1698 -1709-. Henkikirjoissa Tuomas Tuomaksenpoika mainittiin v. -1707 -1712- tilan isäntänä vaimonaan Marketta. Kirkon kymmenysverojen maksajana mainittiin Tuomas Kärpänen v. 1712. Mäntyharjun ensimmäisissä rippikirjoissa (mm. s. 99 RK 1733 -1738 k. 121) Tuomaksen nimi mainittiin ylinnä vaimonsa Marketta Tapion kanssa. Tuomas kuoli v. 1750 Kärpälässä. Espoossa asuva sukututkija Esko Ruhanen on selvitellyt laajemmin Tuomas Kärpäsen ja vaimonsa Marketta Tapion jälkipolvia, koska hänen vaimonsa periytyy Kärpälän tilalta. 91 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 15.B.4 (VII) Marketta Tapio (Margeta Tapio) Syntyi n. v. 1675 tiettävästi Pertunmaan Tapiolassa. Ilmeinen isä taulussa 15.C.1. Marketan vanhempia ei varmuudella tiedetä, koska hänellä ei mainittu patronyymiä, mutta on päätelty sukunimen Tapio perusteella että hän olisi Tapio-Tapiola/Översti tilan tytär, ja tämän perusteella on päädytty siihen että ”kaikkein todennäköisin” isä hänelle olisi Yrjö Matinpoika Tapiola. Huom. tilan tyttäriä merkittiin hyvin harvoin henkikirjoihin erityisesti 1600-luvun loppupuolella !. Marketta avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1693 miniäksi ja emännäksi Peruveden toiselle puolelle Mäntyharjun Kärpälään. Tiettävästi sama Marketta, joka mainittiin pelkällä etunimellä Tuomas Tuomaksenpojan puolisona v. -1707 -1712- henkikirjoissa Kärpälässä, sekä koko nimellään Mäntyharjun rippikirjoissa. Mäntyharjun rippikirjan mukaan Marketta kuoli v. 1739 Kärpälässä. Lapset: - Liisa Kärpänen, s. n. v. 1695 Mäntyharju, Kärpälä. Tauluun 15.A.2. - Tuomas Tuomaksenpoika Kärpänen, s. 1698, kast. 6.1.1698 Mäntyharju, Kärpälä. Talollinen ja isäntänä Kärpälässä v. -1725 -1747-, kirkon kuudennusmies, k. 24.5.1768 Kärpälä. Puoliso: Anna Lepsanen (Lepsain), s. 1693, k. 1777 Kärpälä. - Maria Tuomaksentytär Kärpänen, puoliso 21.10.1738 Petteri Antinpoika Ahvenainen (Petter Andersson Ahvenain) s. 1710, talollinen Pertunmaan Ahvenniemessä, k. 14.5.1783 Ahvenniemi. - Risto Tuomaksenpoika Kärpänen, s. n. v. 1700 Mäntyharju, Kärpälä, k. 1749 Kärpälä, puoliso; Valpuri Puumalainen, s. 1705 - Kirsti Tuomaksentytär Kärpänen, puoliso 28.5.1738; Sipi Vitikainen (Sigfred Witikain), s. 1710 - Jaakoppi Tuomaksenpoika Kärpänen, puoliso; Maria N.N. - Valpuri Tuomaksentytär Kärpänen, puoliso; Yrjö Hietanen - Samuel Tuomaksenpoika Kärpänen, s. 1710 Mäntyharju, Kärpälä, asui Pertunmaan Lepistössä, puoliso 14.12.1740 Marketta Ulmanen (Margeta Ulmain), s. 1716 - Petteri Tuomaksenpoika Kärpänen, s. 1719 Mäntyharju, Kärpälä, puoliso 19.12.1742 Kaarina Tuomaantytär Vesalainen (Cahrin Thomasdotter Wesalain) Taulu 15 C Pertunmaan Tapiola/ Översti sukuhaara Yleistä: Tapiola sijaitsee Pertunmaan kirkonkylän tuntumassa, sen itäpuolella Peruveden länsirannalla. Tapiala/Tapiola mainittiin Pertunmaa n:o 11 tilana. Tila on esiintynyt vaihtelevasti Tapiola sekä Översti nimisenä. Sysmän 1720-luvun taloluettelon mukaan Pertunmaan Översti oli Sysmän komppanian luutnantin vapaatalo, viite; s. 714 SPH I-II. Tätä aiemmin 1600-luvulla se tunnettiin mm. eversti Arvid Hornin vapaatilana ja oletetaan että tilan nimi Översti (Öfversti) juontuisi ruotsinkielisestä eversti sanasta (översti). Tilan asukkailla oli aluksi sukunimenä tilan mukaisesti Tapio tai Tapiola, mutta myöhemmin tilan asukkailla oli yleisimmin sukunimenä Översti, vaikka tilan nimenä säilyi Tapiola. Tilan varhaisimmat tunnetut isännät: Lauri Arvinpoika (Lars Arfwedsson), isäntänä v. 1600 -1608 ja 1610 Johannes Paavalinpoika (Jöns Påålsson), is. v. 1609 ja 1611 ja 1613 -1629, tämän ohella tilalla mainittiin isäntänä Jaakoppi Rekonpoika v. 1612 Nuutti Heikinpoika (Cnut Hindersson), is. 1630 ja 1633, tila oli autona v. 1633 Paavali Heikinpoika (Påfel Hindersson), is. 1631 ja 1634 -1639-, tila mainittiin autioksi v. 1631, ilmeisesti Nuutti Heikinpojan veli. Maakirjoissa Paavali Heikinpoika oli merkitty v. 1644 asti tilan verot maksavana talonpoikana. Puoliso: Riitta Olavintytär (Brita Olofsdotter), mainittiin v. 1636 Tilalla mainittiin v. 1634 -1636 yhtiömiehenä Simo Tuomaanpoika vaimonsa Dorde Simontyttären kanssa, jotka siirtyivät v. 1637 isännöimään toiselle tilalle. Samoin tilalla mainittiin v. 1637 -1639 henkikirjoissa Mikko Paavalinpoika vaimonsa kanssa, ilmeisesti 92 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Paavali Heikinpojan poika. Tila mainittiin jatkossa Mikko Paavalinpojan tilana 1700-luvulle asti. Jesperi Paavalinpoika (Jesper Påhlsson), is. 1644 -1652- henkikirjojen mukaan, maakirjoissa tila mainittiin Mikko Paavalinpojan tilaksi, eli Jesperin ilmeisen veljen tilaksi. Puoliso: Helka Laurintytär (Helga Larsdotter), mainittiin vaimona v. 1644 -1652 ja tilan emäntänä v. 1653 -1654 sekä leskeksi v. 1655. Tila mainittiin everstiluutnantti Claes Uggla’n vapaatilaksi v. 1655 alkaen. Simo Matinpoika (Simon Mattsson), is. -1662-1670, mainittiin sotilaaksi v. 1662 ja 1665. Simon tila mainittiin Gallen rykmentin everstiluutnantti Ugglan vapaatilaksi. Vuonna 1670 Simon tila mainittiin eversti Arfwed Hornin komppanian tilaksi. Simon ohella tilalla mainittiin yhtiömiehenä Pertti (Bertil) vaimonsa Maisan kanssa v. 1662 -1665 sekä isänä Lauri, ehkä Pertin isä (?). Vuonna 1666 yhtiömiehenä mainittiin Yrjö Matinpoika (Jören Mattsson) vaimonsa Kaisan kanssa. Yrjö voisi olla Simo Matinpojan veli. Puoliso: Maalin (Malin el. Magdalena), mainittiin v. 1662 -1670, sitten v. 1671 Niilo Simonpojan äidiksi. Lapset: -Niilo Simonpoika, mainittiin poikana v. 1664-1670 ja isännäksi v. 1671. Puoliso; Maisa, mainittiin v. 1664 -1671 henkikirjoissa. -Juho Simonpoika Översti, mainittiin v. 1725-1731 henkikirjoissa isäntänä Tapiolassa. Puoliso; Kaisa, mainittiin v. 1725 -1731 ja tilan emännäksi v. 1732 Niilo Simonpoika (Nils Simonsson), is. v. 1671, puoliso: Maisa (Margaretha), mainittiin v. 1664 -1671 Niilon puolisona ja v. 1675-1676 Niilo Simonpojan leskeksi. Taulu 15.C.1 (VIII) Yrjö Matinpoika Tapiola (Jören Mattsson Tapio) Syntyi n. v. 1640 ilmeisesti Pertunmaalla. Yrjön vanhempia ei tiedetä, eikä sitä mistä hän tuli Tapiolan tilalle. Yrjö oli mahdollisesti Simo Matinpojan veli ja Yrjö mainittiin Simon yhtiömiehenä viljelemässä Tapiolan tilaa v. 1666. Simon ja Yrjön mahdollista sukulaisuutta edellisiin tilan omistajiin ja isäntiin ei tiedetä, henkikirjoissakin oli 5 v. katkos v. 1656 -1661. On mahdollista että tilalla olisi ollut Matti Paavalinpoika (eli Jesperi ja Mikko Paavalinpojan veli ?), mutta tästä ei löydy mitään merkintöjä ja tämä on vain arvailua. Ilmeisempää on se, että Simo ja Yrjö Matinpoika tulivat muualta Tapiolaan (?). Yrjö Matinpoika mainittiin v. 1666 itselliseksi Tapiolassa. Sitten v. 1671 Yrjö Matinpoika mainittiin viljelemässä Tapiolan toista puoliskoa Niilo Simonpojan kumppanina. Vuodesta 1675 alkaen Yrjö Matinpoika toimi talollisena ja isäntänä Tapiolan tilalla, henkikirjojen mukaan v. 1687 asti, maakirjojen mukaan v. 1689 asti. Yrjö Matinpoika kuoli v. 1689 jälkeen Tapiolassa. Taulu 15.C.2 (VIII) Kaarina N.N (Carin N.N-dotter) Syntyi n. v. 1645 ilmeisesti Pertunmaalla (?). Kaarina mainittiin Yrjö Matinpojan puolisoksi v. 1666 alkaen Tapiolan tilalla ja tilan emännäksi v. 1671 -1687 sekä Tuomas Yrjönpojan äidiksi v. 16911694 henkikirjoissa. Kaarina kuoli v. 1694 jälkeen, mahdollisesti Suurten nälkävuosien aikana v. 1695 -1697 Tapiolassa. Lapset: - Tuomas Yrjönpoika Tapiola (Thomas Jörensson Tapio), s. n. v. 1666 Pertunmaa. Tuomas mainittiin Yrjö Matinpojan pojaksi v. 1682 henkikirjassa sekä Tapiola/Översti tilan isännäksi v. 1691 -1694 henkikirjojen mukaan, maakirjojen mukaan vielä v. 1695 -1696 ja kirkon kymmenysluettelossa v. 1703 Tuomas oli merkitty papinverojen maksajaksi. Puoliso: Marketta, mainittiin v. 1691 -1694 henkikirjoissa Tuomaksen puolisoksi. Tuomaksen ja Marketan tytär Maria syntyi v. 1692. - Arvi Simonpoika Tapiola, s. n. v. 1668 Pertunmaa. Mainittiin v. 1687 henkikirjassa Yrjö Matinpojan pojaksi, sekä Tuomas Yrjönpojan veljeksi v. 1691 henkikirjassa. - Simo Yrjönpoika Översti (Simon Jörensson Öfwersti), s. n. v. 1670 Pertunmaa. Mainittiin 93 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa v. 1687 henkikirjassa Yrjö Matinpojan pojaksi, sekä Tuomaksen veljeksi v. 1691 -1694 henkikirjoissa. Simo Yrjönpoika toimi tilan isäntänä v. 1705 -1719-. Puoliso: Maria, mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Simon puolisoksi ja Tapiola/Översti tilan emännäksi. Vuoden 1719 kylvö- ja karjaluettelon mukaan Simo Överstin kylvö oli 11 kappaa ruista, 6 kappaa ohraa ja 4 kappaa kauraa, hänellä oli 1 hevonen, 3 lehmää, 3 vasikkaa, 5 lammasta ja 3 sikaa. Martti Yrjönpoika Tapiola, s. n. v. 1672 Pertunmaa. Martti mainittiin ilman patronyymiä ja sukunimeä nihdiksi, eli sotilaaksi Tapiolan tilalla v. 1687 -1694 henkikirjoissa. Martin osalta ei löydetty ”varmaa” tietoa siitä että hän olisi Yrjö Matinpojan poika, asia on lähinnä päätelty. Edelleen on päätelty isä Yrjön laittaneen nuorimman poikansa Martin sotilaaksi, mikä menettely oli yleistä ruodutusjärjestelmän perustamisen jälkeen. Martti mainittiin sitten v. 1707 -1712 henkikirjoissa renkinä Tapiolan tilalla. Puoliso: Hebla Kauppi, mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Martin vaimoksi, sekä Mäntyharjun rippikirjassa Tapiolan isännän Yrjö Tapion äidiksi. Hebla kuoli v. 1756 Tapiolassa. Martin ja Heblan poika Yrjö Martinpoika Tapio, s. 1700, k. 1766, toimi Tapiolan tilan isäntänä v. 1732 -1749-. Puoliso: Anna Ahvenainen, s. 1709, k. 1790. Martin ja Heblan toinen poika Matti Martinpoika Tapio, s. 1705, k. 19.6.1774 ja puolisonsa Maria Juhontytär Kähärä, s. 1720, k. 1796, viljelivät Tapiolan tilan toista puoliskoa. Matti Martinpoika Tapion ja Maria Juhontytär Kähärän pojan Matti Matinpoika Överstin jälkeläisiä on mm. Manne Salomaa (s. 1882, k. 1969), joka kotitilaltaan Hartolan Nokan kylän Pellonpäästä löysi 1960-luvulla kivikautisen asuinpaikan, viite; valokuva Hartola kirjan sivulla 18. Mannen pojan tytär Lea Ahonen, os. Salomaa, s. 1946, avioitui kirjoittajan isän sukuun kuuluvan Jouko Ahosen, s. 1947, k. 2005 kanssa. Jouko ja Lea viljelivät Nokan Pellonpään tilaa. Matti Martinpoika Tapion ja Maria Juhontytär Kähärän pojan Risto Matinpoika Överstin jälkeläisiä on Asikkalan Kalkkisissa asunut kunnallispoliitikko Roope Lehtinen (s. 1908, k. 1983), joka äitinsä kautta polveutuu Pertunmaan Ahvenniemestä ja Överstistä, sekä isänsä kautta Kalkkisten Häkkälän tilalta, josta myös kirjoittaja polveutuu isänsä kautta. Roope Lehtisen tyttären tyttären poika on formulakuski Kimi Räikkönen (s. 1977), eli Kimi Räikkönen tulee kaukaiseksi sukulaiseksi Tammisen sukuhaaran ohella myös Nurmisen ja Peltolan suvuille. Martin ja Heblan kolmas poika Risto Martinpoika Översti, s. 1720, k. 1794 ja puolisonsa Marketta Tillonen, s. 1738 toimivat talollisina Tapiolan tilan kolmannella osalla. Marketta Tapio, s. n. v. 1675 Pertunmaa. Tauluun 15.B.4. Heikki Yrjönpoika Tapiola, s. n. v. 1680 Pertunmaa, mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Tapiolassa vaimonaan Marketta. Taulu 16 Pertunmaan Vedenpään B-sukuhaara Vilho Nurmisen äiti Freedrika Pekantytär ja Vilhon ilmeinen isä Aukusti Heikinpoika Peltola omaavat yhteiset sukujuuret Pertunmaan Vedenpään tilalta, eli olivat siten kaukaisia sukulaisia keskenään. Taulu 16.1 (VII) Perttu Antinpoika Vedenpää (Bertill Andersson) Syntyi v. 1671 talollisen poikana Hartolan (Pertunmaan) Vedenpäässä. Isä taulussa 5.5. Perttu mainittiin v. 1694 henkikirjassa Antti Simonpojan pojaksi Vedenpäässä. Perttu oli talollisena ja isäntänä kotitilallaan Vedenpäässä ainakin v. 1702 -1709, oli sitten sotilaana Isonvihan aikaan, kuten niin monet muut talolliset ja torpparit (määrättiin sotilaaksi). Perttu mainittiin myöhemmin torppariksi Vedenpäässä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Perttu Antinpoika kuoli 80 v. ikäisenä 10.2.1751 Vedenpäässä. 94 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 16.2 (VII) Kristiina Jaakopintytär (Christina Jacobsdotter) Syntyi v. 1684 ilmeisesti Hartolassa. Kristiinan vanhempia ei löydetty, eikä pystytty päättelemään sitä, mistä hän tuli miniäksi ja emännäksi Vedenpään tilalle, jossa Kristiina oli sittemmin torpan emäntänä. On mahdollista että Kristiina olisi lähtöisin Hartolan puolelta Vastamäestä, mutta myös Pertunmaan puolelta löytyy varsin sopivia isäehdokkaita, mutta henkikirjojen perusteella asia ei ratkennut. On mahdollista että Fuurtissa mainittu (taulu 14.2) Kaarina Jaakopintytär olisi Kristiinan vanhempi sisko, joten Kristiina Jaakopintytär voisi siten olla Fuurtin Henrik Fordt’in pojan Jaakoppi Henrikinpojan tytär (?). Kristiina kuoli 70 v. ikäisenä 21.2.1754 Vedenpäässä. Lapset: - Perttu Pertunpoika Vedenpää. Puoliso 2.11.1733 Maria Mikontytär. - Arvi Pertunpoika Vedenpää, s. n. v. 1712 Hartola, Vedenpää. Tauluun 16.3. - Matti Pertunpoika, puoliso Marketta Jaakopintytär Hollolasta. - Maria Pertuntytär, s. n. v. 1717 Hartola, Vedenpää. Puoliso v. 1739 Reko Juhonpoika Vedenpäästä. - Antti Pertunpoika, s. 1719 Hartola, Vedenpää, k. 18.6.1743 Hartola, Vedenpää. - Juho Pertunpoika, s. 1725 Hartola, vedenpää, k. 1737 Hartola, Vedenpää - Eerik Pertunpoika, s. 1727 Hartola, Vedenpää Taulu 16.3 (VI) Arvi Pertunpoika Vedenpää (Arfwed Bertillsson) Syntyi n. v. 1712 Hartolan (Pertunmaan) Vedenpäässä, jossa asui torpparin poikana. Vartuttuaan Arvi pestautui sotilaaksi, ollen rakuuna, eli ratsumies, oli sitä vielä Pikkuvihan aikaan v. 1741-1742. Sotilaille maksettiin k.o. ajan mittapuun mukaan varsin hyvää palkkaa ja sotilaille annettiin myös pieni torppa viljeltäväksi. Erottuaan ratsumiespalveluksesta Arvi Pertunpoika mainittiin torppariksi Vedenpäässä. Arvin kuoleman ajankohtaa ei ole löydetty Hartolan kirkonkirjoista. Joka tapauksessa Arvi mainittiin vielä v. 1757 rippikirjassa Hartolan (Pertunmaan) Vedenpäässä (s. 208 RK 1754 -1766 k. 166) ja kerrottiin Arvin kuolleen. Arvi Pertunpoika kuoli tiettävästi v. 1758 Vedenpäässä (Aino Heikkilä/ Petri Kallio). Taulu 16.4 (VI) Marja Matintytär Väisänen (Marja Mattsdotter Wäisäin) Syntyi n. v. 1711 ilmeisesti Hartolan Pertunmaalla, tai Mäntyharjulla (?). Marjan ilmeinen äiti Kristiina Eskelintytär mainittiin Hartolan rippikirjassa (s. 191 RK 1735 -1747 k. 136) itsellisenä Fuurtissa tyttärensä Marjan kanssa ja samaisessa rippikirjassa kerrottiin Marjan avioituneen Vedenpäähän rakuuna Arvi Pertunpojan kanssa. Marja mainittiin äitinsä Kristiinan kanssa myös Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 177 RK 1727 -1736 k. 154) Fuurtissa ilman isää. Rippimerkintöjen mukaan he ilmaantuivat Fuurttiin v. 1732 tienoilla. Sitä tietoa ei löydetty mistä Marja ja hänen äitinsä muuttivat Fuurttiin, eikä muutenkaan tiedetä enempää Marjan sukujuurista. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Marjan äiti, vanha leskinainen Kristiina Eskelintytär kuoli 77 v. ikäisenä 20.2.1747 Fuurtissa (kuoliniässä voi olla jonkin verran liioittelua). Marja Matintytär avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1736 rakuuna Arvi Pertunpojan kanssa miniäksi ja emännäksi Vedenpään torppaan. Marjan ja Arvin vihkitietoja ei löydy Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjoista. Maria Matintytär mainittiin rippikirjassa (s. 230 RK 1767 -1773 k. 154) itsellisenä Vedenpäässä yhdessä tyttärensä Eevan ja Kaarinan kanssa, joka jälkimmäinen oli merkitty Koskipäähän. Leski Maria Matintytär mainittiin vielä seuraavassakin rippikirjassa (s. 177 RK 1781 -1791 k. 185) Vedenpäässä ja kerrottiin Marian muuttaneen Mäntyharjulle. Samalla mainittiin tytär Eeva, joka mainittiin avioituneen Ulmalaan. Myös tytär Kaarina mainittiin muuttaneen Mäntyharjulle. Hartolasta Mäntyharjulle toimitetun muuttokirjan mukaan sotilaan leski 56 v. ikäinen Maria Matintytär muutti 23 v. ikäisen tyttärensä piika Kaarina Arvintyttären kanssa Hartolan kappelista 24.8.1777 Mäntyharjulle. Allekirjoittajana Hartolan kirkkoherra Samuel Heintzius. Maria Matintytär mainittiin nimellä Maria Väisänen (Maria Wäisäin) Mäntyharjun rippikirjassa Kuortin Vähäkuortin Tuokkolassa tyttärensä Maria Arvintyttären ja vävynsä torppari Tuomas Vähäkuortin perheessä. Mäntyharjun rippikirjassa Maria Väisäsen syntymäajaksi oli merkitty v. 1700. Marian isä on ilmei95 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa sesti ollut Matti Väisänen, jota sukunimeä tavataan sekä nykyisen Pertunmaan että Mäntyharjun puolella. Mäntyharjun kuolleitten ja haudattujen kirjan (1762 -1790 k. 331 narc) mukaan leski Maria Väisänen Kuortin Tukkolasta kuoli 80 v. ikäisenä 18.2.1781, jossa ilmoitetussa kuoliniässä oli varmaan n. 10 v. verran liioittelua ? (korjaukset ja täydennykset: Petri Kallio). Lapset: - Aatami Arvinpoika, s. 1739 Hartola, Vedenpää (?), rakuuna eli ratsumies, k. 16.3.1809 Hartola, Knaappila, puoliso 11.12.1766 Valpuri Eliaantytär, s. 12.4.1746 Hartola, Fuurtti. Valpurin isän Elias Antinpojan isä Antti Martinpoika löytyy taulusta 14.1. - Heikki Arvinpoika, s. 3.2.1740 Hartola, Vedenpää, muutti Mansikkamäkeen. - Antti Arvinpoika, s. n. v. 1742 Hartola, Vedenpää, mainittiin sotilaaksi. - Anna Arvintytär, s. 17.11.1744 Hartola, Vedenpää. Puoliso; 23.2.1766 torppari Sipi Pietarinpoika (s. 1725 Laitjärvi) Erämiehestä. Torpparina Laitjärvellä. Anna Arvintyttären ja Sipi Pietarinpojan jälkeläisiä on mm. Helsingissä asuva sukututkija Petri Kallio. - Eeva Arvintytär, s. 5.4.1746 Hartola, Vedenpää. Puoliso 11.12.1775 itsellinen leskimies Elias Ristonpoika Ulmalasta. - Maria Arvintytär, s. 13.5.1748 Hartola, Vedenpää. Tauluun 15.A.4. - Liisa Arvintytär, s. 9.8.1750 Hartola, Vedenpää, k. 30.7.1751 Hartola, Vedenpää - Kaarina Arvintytär, s. 1755 Hartola, Vedenpää. Puoliso; 21.12.1777 Mäntyharjun (Pertunmaan) Anetun Ollilan Aatami Matinpoika Ruutti (Petri Kallio). Taulu 17 Hartolan Kuivajärven Multamäen torpparisukuhaara Yleistä: Hartolan Kuivajärven Multamäki sijaitsee pitäjän eteläosassa Vehkalahden ja Koitin kylien eteläpuolella Ison Kuivajärven ja Salajärven välissä. Multamäen naapureina ovat Junkkarin, Lähteen ja Laattalan tilat. Hartolassa tiedetään olleen 5 eri Multamäen tilaa, vrt. taulu 11.5. Taulu 17.1 (VII) Matti Nuutinpoika (Matts Cnutsson) Syntyi v. 1705 ilmeisesti Hartolassa, tarkemmin asiaa ei tiedetä. Joka tapauksessa Matin isä oli Nuutti ja äiti Maria Matintytär, joka mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 189 RK 1727 -1736 k. 166) Matin äitinä Hartolan Kuivajärven Multamäessä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Matin äiti Maria kuoli 80 v. ikäisenä 16.8.1739 Multamäessä. Hartolan syntyneiden ja kastettujen kirjan mukaan Matti ja vaimonsa Anna asuivat v. 1731 Koskipään kartanon Skytän (Skyttälän) torpassa, joka on sijainnut tiettävästi Kuivajärvellä, jossa Matti Nuutinpoika toimi sitten torpparina Multamäen Lintukankaan torpassa. Matti kuoli 46 v. ikäisenä 16.12.1751 Multamäessä ja haudattiin 21.12.1751 Hartolan kirkkoon, sen lattian alle. Taulu 17.2 (VII) Kaarina Martintytär (Carin Mårtensdotter) Syntyi v. 1706 mahdollisesti Hartolan Onkiniemellä, jossa Kaarinan isä voisi olla Martti Pertunpoika (Mårten Berendtsson), mutta asiaa ei saatu varmistettua. Hujalassa emäntänä ollut Kaisa Martintytär voisi olla Kaarinan sisar (?). Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1727 Matti Nuutinpojan puolisoksi ja emännäksi Multamäen torppaan. Kaarina kuoli 73 v. ikäisenä torpparin leskenä 23.9.1779 Multamäessä. Lapset: - Sipi Matinpoika, s. v. 1729 Hartola. Torpparina Kuivajärven Kilkissä ja Onkiniemellä. Puoliso 15.4.1750 leskivaimo Valpuri Eliaantytär. - Risto Matinpoika, s. v. 1731 Hartola, Koskipää, Skyttälä. Tauluun 17.3. - Matti Matinpoika, s. 18.2.1734 Hartola, Kuivajärvi, Multamäki - Anna Matintytär, s. 15.2.1736 Hartola, Kuivajärvi, Multamäki - Yrjö Matinpoika, s. 11.4.1738 Hartola, Kuivajärvi, Multamäki, k. 31.5.1748 Multamäki - Marja Matintytär, s. 15.6.1740 Hartola, Kuivajärvi, Multamäki 96 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Paavali Matinpoika, s. 15.1.1745 Hartola, Kuivajärvi, Multamäki Taulu 17.3 (VI) Risto Matinpoika (Christer Mattsson) Syntyi tiettävästi v. 1731 Hartolan Koskipään Skyttälässä (Kuivajärvellä ?) ja kastettiin 6.6.1731 Hartolassa. Risto mainittiin torpparin poikana Kuivajärven Multamäessä, Lintukankaan torpassa. Hartolan rippikirjoissa Riston synt.vuotena mainittiin v. 1735. Risto asui v. 1757 asti Lintukankaan torpassa, josta hän siirtyi tiettävästi Kalholle, koska avioituessaan v. 1758 lopulla Eeva Yrjöntyttären kanssa, niin vihkitiedoissa Risto Matinpoika mainittiin torppariksi Kalholta. Kalhoa koskevat rippikirjat puuttuvat vuosilta 1755 -1779 minkä vuoksi Riston kaikkia vaiheita ei tunneta. Joka tapauksessa Risto Matinpoika toimi torpparina Kalhon kartanon (Joachimsberg’in) Joutsalan torpassa (s. 59 RK 1780 -1790 k. 61). Risto kuoli 60 v. ikäisenä torpparina vesipöhöön (vattsot) 25.3.1792 Kalholla. Taulu 17.4 (VI) Eeva Yrjöntytär (Eva Jörensdotter el. Georgsdotter) Syntyi v. 1738 Hartolan kylässä, jossa hänet kastettiin 27.8.1738. Isä taulussa 18.A.3. Eeva asui säämiskäntekijän tyttärenä Hartolan kylässä, Koskipään kartanon Säämiskän torpassa. Eeva oli vasta 4 v. ikäinen kun hänen isänsä Yrjö kuoli ja Eeva asui sitten äitinsä kanssa velipuolensa Pietari Pietarinpojan isännöimässä säämiskäntekijän torpassa (s. 231 RK 1748 -1754 k. 232). Eeva avioitui tai hänet naitettiin 20 v. ikäisenä 17.12.1758 Kalholle Risto Matinpojan puolisoksi ja Joutsalan torpan emännäksi. Vihkitiedoissa Eeva mainittiin piiaksi Hartolan kylästä. Eeva kuoli 74 v. ikäisenä 15.10.1812 Kalholla vesipöhöön (vattsot). Lapset: - Simo Ristonpoika, s. 13.10.1759 Hartola, Kalho. Puoliso 19.12.1784 Maria Yrjöntytär Pohjolan kylästä. - Eeva Ristontytär, s. 19.9.1765 Hartola, Kalho. Tauluun 11.6. - Maria Ristontytär, s. 27.12.1766 Hartola, Kalho. Puoliso 26.12.1794 trumpetinsoittaja Yrjö Björman (Georg Björman) Kalholta. Taulu 18 Hartolan Koskipään käsityöläis sukuhaarat Yleistä kartanoiden käsityöläisistä: Hartolan Koskipään kartanossa kuten myös muissakin kartanoissa tarvittiin erilaisia käsityöläisiä. Heille annettiin tavallisesti pieni torppa asuttavaksi, ja heitä esiintyikin useasti torppariluetteloissa. Koskipään naapurissa, siitä erotetussa Eekun kartanossa tiedetään olleen 3 -4 suutaria, joilla oli torpat etäällä takamailla, ja jotka kaikki yhtä aikaa käskettäessä tulivat kartanon verstashuoneeseen tekemään kenkiä. Samoin oli torpat räätäleillä, jotka neuloivat renkien vaatteet. Veroa heidän ei tarvinnut maksaa torpastaan. Seppiä oli vain yksi ja hän sai rahapalkkaakin. Samanlaiset suutarin, räätälin ja sepän torpat olivat myös Pohjolassa. Näille annettiin yleensä nimi asukkaansa mukaan. Koskipäässä oli Raatari, Seppä, Säämiskä ja Satula -nimiset torpat, viite; s. 287 HK. Taulu 18.A Hartolan kylän säämiskäntekijän sukuhaara Säämiskäntekijä oli kartanon arvostettu käsityöläinen, joka parkitsi vuohen tai lampaan nahasta arvokasta säämiskä kangasta kartanon väen vaatetusta varten. Säämiskä on eräs mokan laji ja se valmistetaan rasvaparkituksella ja käsittelyssä siitä poistetaan nappapuoli. 97 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 18.A.1 (VIII) Matti Yrjönpoika (Matts Jöransson) Syntyi n. v. 1660 Hartolassa. Tarkemmin asiaa ei tunneta, sillä henkikirjoista ei selvinnyt kenen Yrjön poika Matti oli. Matti saattoi olla vartuttuaan sotilaana, ehkä sama Matti joka mainittiin Kirkkolassa v. 1676 -1680 sotilaana. Joka tapauksessa Sysmän henkikirjojen mukaan Matti oli merkitty v. 1687 -1694 henkikirjoissa Koskipään kartanon säämiskäntekijäksi. Matti mainittiin myös Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1736 k. 200) säämiskäntekijä Yrjö Matinpojan vanhana isänä Hartolan Koskipään Alakylän Säämiskän (Saamyskä) torpassa. Matti kuoli rippikirjan mukaan v. 1731 maaliskuussa Hartolan kylässä. Taulu 18.A.2 (VIII) Eelin Eerikintytär (Elin Ersdotter) Syntyi v. 1661 Hartolassa, tarkemmin asiaa ei tunneta. Eelin mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa Matti Yrjönpojan puolisoksi ja kerrottiin Eelinin olevan sokea. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Eelin Eerikintytär kuoli 85 v. ikäisenä 2.11.1746 Hartolassa. Eelinin ilmoitetussa kuoliniässä saattoi olla n. 10 v. virhe (?). Lapset: - Yrjö Matinpoika, s. 1692 Hartola. Tauluun 18.A.3. Taulu 18.A.3 (VII) Yrjö Matinpoika (Jören Mattsson) Syntyi v. 1692 säämiskäntekijän poikana Hartolan kylässä. Vartuttuaan Yrjö työskenteli isänsä tavoin säämiskäntekijänä (sämiskmakare) rippikirjan mukaan Hartolan kylän Alapään, eli Koskipään kartanon Alapään kylän Säämiskän tai Saamyskän (Semisk) torpassa. Yrjö Matinpoika kuoli 50 v. ikäisenä 23.9.1742 Hartolassa. Maria Matintytär (Maria Mattsdotter) Maria mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1736) säämiskäntekijän Yrjö Matinpojan puolisoksi ja Säämiskä -torpan emännäksi. Maria kuoli tiettävästi v. 1735 Hartolassa. Lapset: - Risto Yrjönpoika - Eeva Yrjöntytär, s. 1716 Hartola, k. 1736 Hartola ja haud. 13.7.1736 Hartola - Mikko Yrjönpoika - Olavi Yrjönpoika - Perttu Yrjönpoika Taulu 18.A.4 (VII) Anna Juhontytär (Anna Johansdotter) Syntyi v. 1695 tiettävästi satulasepän tyttärenä Hartolassa. Ilmeinen isä taulussa 18.B.1. Hartolan ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa (RK 1727-1736 k. 201) Anna mainittiin Hartolan kylän Koskipään kartanon Alakylän satulasepän torpassa yhdessä poikansa (au-lapsen) Pietari Pietarinpojan kanssa. Ylinnä Annan ilmeiset vanhemmat satulaseppä Juho Taavetinpoika ja Maria Antintytär. Annalla oli suhteesta rakuuna (ratsumies) Pietari Binkke’n kanssa au-lapset: - Pietari Pietarinpoika (Petter Pettersson), s. 1729, k. 18.4.1791 Hartola. Pietari mainittiin Yrjö Matinpojan poikapuolena Säämiskä -torpassa. Pietari työskenteli isäpuolensa jälkeen säämiskäntekijänä Koskipään kartanossa. Pietarin puoliso; Valpuri Rekontytär (Walborg Grelsdotter) - Marketta Pietarintytär, s. 1733 Hartola. Puoliso; 28.12.1750 Koskipään kartanon renki Joonas Yrjönpoika. Marketta ja Joonas muuttivat rippikirjan mukaan Ulmalaan. Anna Juhontytär avioitui 16.6.1736 säämiskäntekijä Yrjö Matinpojan puolisoksi ja Säämiskä torpan emännäksi. Miehensä Yrjön kuoleman v. 1742 jälkeen Anna asui edelleen säämiskäntekijän torpassa, jossa hänen poikansa Pietari Pietarinpoika jatkoi v. 1749 alkaen säämiskäntekijänä. 98 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Anna mainittiin torpassa yhdessä lastensa Marketta Pietarintyttären sekä Eeva ja Anna Yrjöntyttärien kanssa. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Anna Juhontytär kuoli 62 v. ikäisenä 5.11.1757 Hartolassa. Lapset: - Marja Yrjöntytär, s. 29.1.1737 Hartola, k. 25.2.1743 Hartola - Eeva Yrjöntytär, s. 1738 Hartola, kast. 27.8.1738 Hartola. Tauluun 17.4. - Anna Yrjöntytär, s. 11.8.1741 Hartola Taulu 18.B Hartolan kylän satulasepän sukuhaara Taulu 18.B.1 (VIII) Juho Taavetinpoika (Johan Davidsson) Syntyi v. 1673 ilmeisesti Hartolassa, mahdollisesti sotilaan poikana (?). Juhon vanhempia ja sukujuuria ei pystytty selvittämään, tutkittiin Sysmän Hartolaa koskevat henkikirjoja v. 1674 -1693, mutta Juhoa ja hänen isäänsä Taavettia ei löydetty. Ensimmäinen merkintä Juhosta löytyy v. 1710 -1712 henkikirjoista, jolloin Hartolan Koskipään kartanossa mainittiin käsityöläisten joukossa satulaseppä (sadelmakare) Juho (Johan), ilman patronyymiä, ja hänen vaimonsa Maria. Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa (RK 1727 -1736 k. 201 ja s. 235 RK 1736 -1747 k. 248) mainittiin Hartolan Koskipään Alakylässä satulaseppä Juho Taavetinpoika ja tämän vaimo Maria Antintytär. Juho Taavetinpoika toimi Koskipään kartanon satulaseppänä, mahdollisesti laajemminkin, valmistaen ja korjaten ratsuväen tarvitsemia satuloita ja muita varusteita. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan satulaseppä Juho Taavetinpoika kuoli 70 v. ikäisenä 31.5.1743 Hartolassa ja haudattiin 3.6.1743 Hartolassa. Taulu 18.B.2 (VIII) Maria Antintytär (Maria Andersdotter) Syntyi tiettävästi v. 1676 Hartolassa. Marian vanhempia ja sukujuuria ei saatu selvitettyä. Maria avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1694 Juho Taavetinpojan puolisoksi. Hartolan Koskipään Satula torpan emäntä. Miehensä kuoleman jälkeen Maria asui Satula torpassa ilmeisesti v. 1748 asti, koska viimeinen ehtoollismerkintä Hartolan rippikirjoista löytyy 1.1.1748. Tämän jälkeen Maria katosi rippikirjoista, mahdollisesti muutti poikansa Juhon perään (?). Joka tapauksessa Marian kuolemasta ei löydetty tietoja Hartolan kirkonkirjoista. Lapset: - Anna Juhontytär, s. v. 1695 Hartola. Tauluun 18.A.4. - Juho Juhonpoika, s. n. v. 1700 Hartola. Mainittiin v. 1727 -1736 rippikirjoissa Hartolan Koskipään Satulan torpassa Juho Taavetinpojan poikana, vaimonaan Sofia Matintytär. Tämän jälkeen Juho ja Sofia katosivat Hartolan kirkonkirjoista, eikä heidän vaiheitaan tunneta. - Beata Juhontytär, s. v. 1711 Hartolassa, k. 66 v. ikäisenä 25.3.1778 Hartolan kylän Satula torpassa. Puoliso; 4.11.1733 Hartolassa Heikki Heikinpoika, s. v. 1698 Hartolassa, mainittiin v. 1727 -1736 ja 1736 -1747 rippikirjoissa vävynä Satula torpassa. Appiukkonsa jälkeen Heikki toimi Koskipään kartanon satulaseppänä. Torppari Heikki Heikinpoika Satula (Henric Henrichsson Satula) kuoli 81 v. ikäisenä 6.10.1779 Hartolan kylän Satula torpassa. Beatan ja Heikin jälkeläisiä on mm. Helsingissä asuva sukututkija Pirjo Kaihovaara. Taulu 19 Joutsan Ruhasen sukuhaara Yleistä: Tämän sukuhaaran kantatilana ja kotikylänä on Joutsan Pärnämäki, ja sen samanniminen kantatila, josta koko kyläkin sitten sai nimensä. Pärnämäki sijaitsee Joutsan nykyisen kirkonkylän itäpuolella lähellä Hirvensalmen rajaa. Pärnämäen kantatilasta lohkottiin 1600-luvun puolella 99 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Ruhan tai Ruhasen tilan nimellä esiintyvä talo, joka sijaitsi Suontee -järven Ruhalahti nimisessä pohjukassa Pärnämäen kylän kaakkoisosassa lähellä Hirvensalmen rajaa. Pärnämäki kuului v. 1539 Suur-Sysmän Suurenkylän neljänneskuntaan, sittemmin 1550-luvusta alkaen Koskipään neljänneskuntaan, kuten myös Uimaniemen kyläkin 1560-luvusta alkaen. Nämä neljänneskunnat olivat ennen kaikkea veronkantopiirejä. Pärnämäki kuului v. 1784 alkaen Hartolaan ja v. 1860 alkaen Joutsaan. Pärnämäki sijaitsee Hämeen ja Savon vanhalla raja-alueella ja oletetaan että kylä on saanut asutuksensa sekä idästä että lännen suunnalta ja vahvimmin lännestä Hämeestä ja etenkin Sysmästä käsin, mutta myös idästä nykyisen Hirvensalmen alueelta. Pärnämäen varhaisinta asutusta pääteltäessä voitaneen ajatella asutuksen siirtyneen Hämeestä; Hartolasta ja/tai Sysmästä käsin, sillä tiedetään Sysmän Suurellakylällä (nyk. kirkonkylällä) sekä sen tiloilla ja Suurenkylän kartanolla olleen takamaita Pärnämäessä, maininta vielä v. 1684, viite; s. 90 SPH I-II. Toki Pärnämäen asutuksessa näkyy myös vahvasti savolaiset juuret ja vaikutukset, sillä tiedetään että Hirvensalmen puolelta avioiduttiin ainakin Kuitulasta ja Kilkistä Pärnämäkeen. Mäntyharjulta löytyy myös Pärnämäki, Mäntyharjun ns. hämäläisosasta, Mäntyharjun nykyisen kirkonkylän lounaispuolelta. Hämeen ensimmäisessä maakirjassa v. 1539 Joutsan Pärnämäessä mainittiin 1 ainoa tila, joka tunnetaan nykyään Hakoselkä nimellä, jossa on asuttu ainakin v. 1539 lähtien, viite: s. 58 -59 JK. Pärnämäen kantatilalla v. 1539 maakirjassa mainittiin isäntänä Olavi Olavinpoika, jonka tilalla ei ilmoitettu koukkulukua lainkaan, joten tilalla ei tuolloin ollut vielä viljelystä lainkaan, eli tila sai todennäköisesti elantonsa lähinnä metsästyksestä ja turkisten myynnistä (?). Sen sijaan jousimäärä mainittiin kolmeksi, eli talossa asui tuolloin eräkaudella 3 aseikäistä miestä (n. 15 -60 v. ikäisiä). Vuonna 1600 Pärnämäessä oli jo 4 taloa. Mäntyharjun puolelta löytyy myös Pärnämäki, ja voitaneen päätellä että Joutsan Pärnämäki olisi saanut asukkaansa Mäntyharjun Pärnämäestä, eikä Suur-Sysmä/Hartola alueelta (?). Mäntyharjun Pärnämäen on toisaalta oletettu saaneen asutuksensa Asikkalan Kurhilasta, jossa v. 1539 koukkuluettelon mukaan mainittiin Frans Larsson Pnamäki, eli Pärnämäki, viite; s. 61 HoPH I-II. On mahdollista että Ruha olisi aikoinaan saanut ensimmäiset asukkaansa Hämeestä, mahdollisesti Hollolasta, josta käsin Itä-Hämettä aikoinaan myös asutettiin. Suur-Hollolassa tiedetään olleen 1500-luvulla Ruhan tila, joka kuuluu nykyisin Orimattilaan ja tila sijaitsee edelleen Porvoonjoen varressa Pukkila –Orimattila tien tuntumassa Mallusjoen kylän eteläpuolella. Vanhoissa maakirjoissa ja henkikirjoissa Ruha mainittiin kuuluneen Artjärveen. Paikannimitutkimuksissa on löydetty Pärnämäellä vastineensa Päijänteen länsipuolelta Sydän-Hämeestä, joten voitaneen ajatella että asutus olisi lähtenyt keskiajalla Sydän-Hämeestä ja siirtynyt Hollolan kautta Mäntyharjun ja Joutsan seudulle, viite s. 53 JK. Hirvensalmen Hämeenmäellä asunut Ruhasen sukuhaara liittyy mahdollisesti tähän Joutsan Pärnämäen Ruhan taloon, ollen ehkä sukulaisia. Hirvensalmen Historia I (Toivo Mönkkönen) kertoo, että Hirvensalmella olisi mahdollisesti ollut Ruhasia jo 1400-luvulla ja he olisivat käyttäneet 1600-luvun puolestavälistä Ruhanen nimeä. Silloin Hämeenmäen Juuritaipaleenmaalla olivat Matti Laurinpoika ja Lauri Pekanpoika Ruhanen. Tämä Juuritaipale oli piispa Maunu II Tavastin v. 1442 ostama tila, jota kutsuttiin myöhemmin Lampuulahdeksi, koska sitä asui lampuoti. Vuonna 1583 on käsitelty riitajuttua, jossa naapuri oli yrittänyt syrjäyttää Lampuulahden tilalta piispan entisen lampuodin perillistä Olavi Laurinpoika Ruhasta. Erään tiedon mukaan piispan lampuodiksi olisi tullut Ruhanen niminen mies jostakin Hämeestä. Hirvensalmen Ruhasen haaran tiedot on saatu Espoossa asuvalta sukututkija Esko Ruhaselta, joka periytyy k.o. Hirvensalmen Hämeenmäen Ruhan sukuhaarasta. Esko Ruhanen on tutkinut myös Joutsan Ruhasen sukuhaaraa. Sukuumme liittyvä Ruhasen sukuhaara siirtyi v. 1680 Joutsan Pärnämäestä Uimaniemelle, jossa tilaa kutsuttiin myös Ruhan tilaksi, joka oli Uimaniemen kantatila n:o 3. Uimaniemellä oli 1720luvulla 3 tilaa: n:o 1 Heikkilä-Pastila ja n:o 2 Holla sekä n:o 3 Ruha. Näistä Heikkilä-Pastila oli 2/3 manttaalin 2 talouden tila ja Holla 1/3 manttaalin 2 talouden tila sekä Ruha 1/3 manttaalin 1 talouden tila. Heikkilä-Pastila oli Ylisen Hollolan komppanian Sysmän Saaren (Saarenkylän) ratsutilan n:o 117 augmentti, eli aputila ja ruodun n:o 97 osakas. Kun taas Holla ja Ruha olivat Hämeen ratsuväkirykmentin majoitusmestarin verotaloja sekä ruodun n:o 96 osakkaita. Isonjaon yhteydessä v. 1796 Ruhan tila mainittiin pinta-alaltaan 692,18 ha suuruiseksi, tosin tila oli kahdessa osassa: 3:1 Ruha ja 3:2 Rossi ja nämä vielä jaettiin kahtia 3:5 Ruha ja 3:6 Ruha sekä 100 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa 3:3 Rossi ja 3:4 Rossi, viite; s. 712 SPH I-II ja s. 83 JK sekä s. 14 ja 18 -22 U-L-V. Ruhan tila sijaitsi ja sijaitsee yhä Pertunmaa –Joutsa tien varrella nykyisen Hankaan erätalon luoteispuolella n. 700 m Joutsan suuntaan, tien oikealla puolella ja Ruhasta lohkottu nykyään Vanha-Rossi nimellä tunnettu maatila sijaitsee Ruhan naapurissa Ruhan pohjoispuolella, n. 1,2 km Hankaan erätalolta Joutsan suuntaan. Ruhan ja Vanha-Rossin tilojen asukkaista ja tilojen historiasta nykypäivään asti on kerrottu Uimaniemi-Laitjärvi-Vehmaa kyläkirjassa (U-L-V) sivuilla 18 -20 Ruha ja 21 -22 Vanha-Rossi. Taulu 19.1 (XV) Olavi Olavinpoika (Olloff Ollsson) Syntyi n. v. 1490 ilmeisesti Suur-Sysmässä (mahdollisesti Suuressakylässä ?). Talollinen ja isäntänä Hartolan Joutsassa Pärnämäen (Palvalahden) kantatilalla maakirjan alusssa, ainakin v. -1539- mahdollisesti vielä v. 1542. Sitä ei tiedetä mistä Olavi Olavinpoika tuli Pärnämäkeen, ehkä Hartolan vanhemmilta kyliltä; Ruskealasta, Kirkkolasta tai Hartolan kylän/ Koskipään seudulta, joiden kylien taloissa maakirjan alussa v. 1539 asui lukuisia Olavi -nimisiä tai Olavinpoikia. Toisaalta myös Sysmän Suurestakylästä löytyy Olavi -nimisiä ja Olavinpoikia, joten nimen perusteella päättely Olavin sukujuurista ei johda mihinkään tulokseen. Huom.: Sysmän Suurestakylästä tunnetaan v. 1490 lautamies Olavi Olavinpoika, joka hyvinkin sopisi Olavin isäksi (! ?), viite; s. 65 SPH I-II. Olavi Olavinpojan jälkeen Pärnämäen kantatilan isäntänä mainittiin Paavali Olavinpoika, ilmeisesti Olavin vanhin poika. Pärnämäessä oli maakirjan alussa v. 1539 vain tämä 1 kantatila, joka jakaantui v. 1549 kun Olavin ilmeinen poika Matti Olavinpoika sai viljeltäväksi uudistilan. Seuraava jako oli jo v. 1551, jolloin tila jakaantui kolmeen osaan; viljelijöinä Paavali, Lasse ja Olavi Olavinpojat. Suvun kantaisä Olavi Olavinpoika kuoli ilmeisesti v. 1542 jälkeen Pärnämäessä. Taulu 19.2 (XV) N.N. Olavin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Paavali Olavinpoika, s. n. v. 1515. Hartola, Joutsa. Tauluun 19.3. - Matti Olavinpoika, s. n. v. 1517 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1549. - Lasse Olavinpoika, s. n. v. 1520 Hartola, Joutsa. Lasse sai tilan jaossa syntyneen Hossolan nimellä kulkeneen tilan viljeltäväksi. Tällä Pärnämäen Hossolan tilalla Lasse oli talollisena ja isäntänä v. 1551 -1591. Hossolan tilan toisella puoliskolla mainittiin isäntänä v. 1560 Lasse Lassenpoika, eli ilmeisesti Lassen vanhin poika. Tilan jaossa syntyneellä kolmannella tilalla oli v. 1568 isäntänä Olavi Paavalinpoika, mahdollisesti veljenpoika, jonka jälkeen k.o. tilan isäntänä jatkoi Lasse Paavalinpoika. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Pärnämäen Lasse Olavinpojan varallisuus oli; kuparia 1 leiviskä, hänellä oli 3 hevosta, joiden arvo 40 mk, 3 lehmää, 5 lammasta, 1 vuohi tai pukki, nuorta karjaa 3 kpl, peritty hopeavero yht. 8 mk ja 7 äyriä, viite: s. 63 JK. Lasse Olavinpoika kuoli v. 1591 Pärnämäessä. Kirjoittajan isän Pauli Tammisen äidin sukujuuret löytyvät Hossolan tilalta, jossa Lasse Olavinpoika on kirjoittajan isän puolelta esi-isänä, joten kirjoittajan vanhemmat tulevat kaukaisiksi sukulaisiksi keskenään, viite; kirjoittajan laatimat sukukirjat: s. 64 Havuhuupon suku ja s. 25 Wasenius suku. - Olavi Olavinpoika, s. n. v. 1522 Hartola, Joutsa. Mainittiin talollisena Pärnämäessä v. 1551 -1557. Taulu 19.3 (XIV) Paavali Olavinpoika (Poll el. Påwell Ollson) Syntyi n. v. 1515 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Talollinen ja isäntänä Pärnämäen kantatilalla isänsä Olavin jälkeen v. -1543 -1551. Kantatilan toista puoliskoa viljeli Paavalin veli Lasse Olavinpoika ja kolmatta osaa Olavi Olavinpoika. Paavali kuoli v. 1551 jälkeen Pärnämäessä. 101 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 19.4 (XIV) N.N. Paavalin puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Olavi Paavalinpoika, s. n. v. 1540 Joutsa, Pärnämäki. Jaetun Pärnämäen kantatilan isäntänä v. 1568 -1569. - Lasse Paavalinpoika, s. n. v. 1545 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.5. Taulu 19.5 (XIII) Lasse Paavalinpoika (Lars Pollsson) Syntyi n. v. 1545 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Talollinen ja Pärnämäen kantatilan jaossa syntyneen 1/6 koukun ja 2 jousen tilan isäntänä v. 1569 -1580. Tila sijaitsi ilmeisesti Ruhalahden rannalla Suontee järven pohjukassa. Lassen isännyyden aika osui raskaiden sotavuosien; Pitkän vihan nimellä tunnetun Venäjänsodan v. 1570 -1595 aikaan, jolloin tiloja verotettiin tosi rankasti ja tiloja muutenkin rasitti sotaväenotot, linnaleirit ja sotaväen muonitukset sekä sotajoukkojen mielivalta; ”omien” sotilaiden suorittama tilojen ryöstely ja väkivalta. Lasse Paavalinpoika kuoli v. 1580 jälkeen Pärnämäessä. Taulu 19.6 (XIII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - N.N. Lassentytär. Puoliso: Lasse Pietarinpoika, talollinen ja Pärnämäen Ruhan kantatilan isäntä v. 1581 -1599. Lasse Pietarinpojan isännyyden aikana tila oli merkitty v. 1583 yhdistetyksi Hossolan tilaan, jota isännöi Lasse Olavinpoika. - Lasse Lassenpoika, s. n. v. 1575 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.7. - Pietari Lassenpoika, sai viljeltäväksi v. 1607 Pärnämäestä erään autiotilan (ödes jordh), jonka tilan isäntänä Pietari mainittiin v. 1607 -1622. Taulu 19.7 (XII) Lasse Lassenpoika Ruhanen (Lars Larsson Ruha) Syntyi n. v. 1575 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Talollinen ja Ruhan tilan isäntä v. 1600 -1623. Maakirjoissa/ manttaaliluetteloissa Lassea kutsuttiin ”Isoksi Lasseksi”, erotettuna tämän pikkuserkusta Hossolan samannimisestä isännästä Lasse Lassenpojasta. Lasse Lassenpoika Ruhasen nimi esiintyi eri verokirjoissa monessakin muodossa: maakirjassa esiintyi muodot; Lasse Larsson, Lars Larsson, Stor Lasse Larsson, Lars Larsson Ruha, Lars Ruhainen ja Lars Hujainen (joka lienee kirjurin kirj.virhe nimestä Ruhainen). Kirkon kymmenysluetteloissa ja muissa verokirjoissa Lassen nimi oli muodoissa; Lasse Larsson, Stor Lasse Larsson ja Lars Ruijainen (lienee myös kirj.virhe). Pärnämäen Ruhan talo sijaitsi Hämeen puolella lähellä Savon ja Hirvensalmen rajaa. Yleisesti ottaen oli harvinaista että Hämeen puolella maakirjassa esiintyi sukunimi savolaiseen tapaan ja voisi ehkä spekuloida nimen juontuneen Savon puolelta, jossa Ruhasen nimeä tunnetaan ainakin Hirvensalmelta ja Mäntyharjulta. Olisikohan tilalle v. 1581 isännäksi tullut Lasse Lassenpojan ilmeinen lankomies Lasse Pietarinpoika ollut savolaisia Ruhasia ja asuinpaikkaa siten alettiin kutsumaan Ruhalahdeksi, josta talon nimi Ruha ja siten myös sukunimi Ruhanen olisi tullut käyttöön (?), mutta tämä on vain teoria ja olettamus, jolle ei ole löydetty vahvistusta. Asia voisi olla myös toisinpäin, eli Ruhalahden rannalle asettunut olisi saanut Ruhan tai Ruhasen nimen (?). Lasse Lassenpojan Ruhan uudistila todettiin v. 1603 autioksi (öde), eli veronmaksukyvyttömäksi, joten tila oli pahasti köyhtynyt 1500-luvun loppupuolen sotien (mm. sisällissodan, siis Nuijasodan 1596 -1597) seurauksena sekä ennen kaikkea 1600-luvun alun pahojen halla- ja katovuosien (etenkin v. 1601 hallakesän) myötä. Muutaman vapaavuoden jälkeen tila otettiin v. 1607 uudelleen verolle, jolloin sen verotusperusteet olivat 1 äyri ja ¼ manttaalia. Lasse Lassenpoika Ruhanen kuoli v. 1623 jälkeen Pärnämäessä. 102 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 19.8 (XII) N.N. Lassen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Mikko Lassenpoika Ruhanen, s. n. v. 1596 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.9. - N.N. Lassentytär, s. n. v. 1600 Joutsa, Pärnämäki. Puoliso; Mikko Matinpoika, mainittiin Ruhan jaetulla tilalla isäntänä v. 1631 -1636 verokirjoissa, tila mainittiin v. 1633 autioksi, eli veronmaksukyvyttömäksi. Taulu 19.9 (XI) Mikko Lassenpoika Ruhanen (Michel Larsson Ruhainen) Syntyi n. v. 1596 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Talollinen ja Ruhan kantatilan isäntänä isänsä Lassen jälkeen v. 1624 -1652. Mikon tila Ruha mainittiin v. 1624 manttaaliluettelossa veroltaan 1 äyrin ja ¼ manttaalin tilaksi. Mikon nimi mainittiin verokirjoissa monessa muodossa; Michel Larsson Ruha, Michel Larsson, Michel Ruhoinen ja Michel Ruhainen. Ruhan tilan naapurissa Ruhan tilan luoteispuolella Hossolan tilalla oli samaan aikaan talollisena samanniminen sukulaismies Mikko Lassenpoika v. 1592 -1636 (kirjoittajan isän puoleisella sukutilalla). Mikon isännyyden aikana Ruhan tila mainittiin majuri Claes Ugglan vapaatilaksi, eli tilan verot menivät k.o. majuri Ugglan palkanmaksuun. Mikko Lassenpoika Ruhanen kuoli v. 1652 jälkeen Pärnämäessä. Taulu 19.10 (XI) Kaarina Jaakopintytär (Carin Jacobsdotter) Syntyi n. v. 1600 mahdollisesti Joutsassa, tarkemmin asiaa ei tunneta. Uimaniemellä v. 1634 mainittu Anna Jaakopintytär voisi olla Kaarinan sisko (?). Kaarina avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1625 Mikko Lassenpojan kanssa ja näin Kaarina tuli emännäksi Pärnämäen Ruhan tilalle, jossa hänet mainittiin nimellä v. 1636 henkikirjassa, muuten vain Mikon vaimona ilman nimeä (hu). Mikolla mainittiin vaimo v. 1634 -1649 henkikirjoissa, joten Kaarina kuoli v. 1649 jälkeen Pärnämäessä. Lapset: - Martti Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1620 Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1650 Mikko Lassenpojan pojaksi Ruhan tilalla, jossa Martti mainittiin tilan isäntä v. 1653 -1662 henkikirjoissa. Puoliso v. 1650 Kaisa, mainittiin v. 1650 -1662 henkikirjoissa Martin puolisona ja Ruhan tilan emäntänä. Martin jälkeen Pärnämäen Ruhan tilan isäntänä jatkoi Martin veli Mikko Mikonpoika Ruhanen v. 1663 -1671- ja tämän jälkeen Martin ja Kaisan ilmeinen vanhin poika Nuutti Martinpoika Ruhanen v. -1675 -1691. - Mikko Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1622 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.11. - Pietari Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1625 Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1653 henkikirjassa Mikko Lassenpojan pojaksi Ruhan tilalla sekä tilan isännän Martti Mikonpojan veljeksi v. 1654 -1670 henkikirjoissa. Vuoden 1671 henkikirjassa Pietari mainittiin itselliseksi Ruhan tilalla. Puoliso v. 1662 -1669 Riitta ja v. 1670 Liisa sekä v. 1671 Anna. Taulu 19.11 (X) Mikko Mikonpoika Ruhanen (Michel Michelsson Ruhainen) Syntyi n. v. 1622 talollisen poikana Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Mikko Mikonpoika mainittiin v. 1653 -1662 henkikirjoissa Ruhan tilan isännän Martti Mikonpojan veljeksi. Mikko Mikonpoika toimi veljensä jälkeen Ruhan tilan isäntänä v. 1663 -1671 luovuttaen sitten tilan isännyyden veljensä Martin pojalle Nuutille ja Mikko Mikonpoika mainittiin sitten v. 1675 -1676 henkikirjoissa itselliseksi Ruhan tilalla. Ruhan tila mainittiin Mikon isännyyden aikana ensin Gallen rykmentin vapaatilaksi sekä v. 1670 eversti Arvid Hornin vapaatilaksi. Pärnämäen Ruhanen mainittiin Sysmän 1720-luvun taloluettelossa 1/3 manttaalin 1 talouden tilaksi, joka oli Ylisen Hollolan komppanian ratsumestarin hevostalo sekä ruodun n:o 102 osakas, eli Ruhan tila kasvatti hevosia ratsumestarin käyttöön ja osallistui ruotusotamiehen ylläpitoon, viite; s. 712 SPH I-II. Mikko Mikonpoika kuoli v. 1676 jälkeen Pärnämäessä. 103 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 19.12 (X) Marketta N.N. (Mergeta N.N-dotter) Syntyi n. v. 1623 mahdollisesti Ruhan tilan lähimmässä naapurissa Liukkolassa (?). Koska Marketalla ei mainittu patronyymiä niin Marketan vanhempia ei saatu selvitettyä. Marketta mainittiin v. 1653 -1676 henkikirjoissa Mikko Mikonpojan puolisoksi, ollen v. 1663 -1671 Pärnämäen Ruhan tilan emäntänä. Marketta kuoli v. 1671 jälkeen Pärnämäessä. Lapset: - Risto Mikonpoika, mainittiin v. 1670 -1680 henkikirjoissa itsellisenä Ruhan tilalla, vaimonaan Anna. Risto mainittiin v. 1680 sokeaksi (blind). - Mikko Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1643 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.13. Taulu 19.13 (IX) Mikko Mikonpoika Ruhanen (Michel Michelsson Ruhain) Syntyi n. v. 1643 Suur-Sysmän (Hartolassa) Joutsan Pärnämäessä. Mikko mainittiin Sysmän henkikirjoissa v. -1675 -1680 Pärnämäessä serkkunsa Nuutti Martinpoika Ruhasen isännöimällä Ruhan tilalla, jossa vanhempansa Mikko Mikonpoika ja Marketta asuivat itsellisinä. Sitten v. 1680 Mikko ilmaantui vaimonsa Maisan kanssa itselliseksi Mikko Matinpojan tilalle Uimaniemen Hankaan Hollan tilalle. Hollan tilan isäntänä toimi v. 1663 -1689 Mikko Matinpoika Holla yhdessä vaimonsa Aunen kanssa. E.m. Mikko Matinpoika Holla ja puoliso Aune ovat kirjoittajan isän Pauli Tammisen äidin esivanhempia, kts. kirjoittajan laatima isänsä äidin suvun sukukirja: Havuhuupon suku sivu 136. Mikko muutti v. 1681 -1682 tienoilla edelleen Hollan tilan naapuriin Antti Eerikinpojan tilalle, jossa isännäksi mainittiin Heikki Pietarinpoika. Vuoden 1682 henkikirjoissa tilalla mainittiin Heikki Pietarinpojan ja tämän vaimon Maalinin ohella Mikko Ruhanen (Michel Ruhain) ja tällä vaimo Maisa sekä pojat Yrjö ja Juho. Heikki Pietarinpojan isännyyden lopulla tila todettiin v. 1679 autioksi, ja Heikki Pietarinpoika mainittiin v. 1680 henkikirjoissa nihdiksi, eli sotilaaksi. Heikki Pietarinpoika toimi v. -1675 -1682 Antti Eerikinpojan tilan isäntänä. Heikin vaimona mainittiin Maalin v. 16711675 henkikirjoissa. Mahdollisesti tämä Heikki Pietarinpoika tuli Hollan tilalta isännäksi Antti Eerikinpojan tilalle. Hollan tilalla mainittiin v. 1669 henkikirjoissa Heikki niminen poika, jolla v. 1671 henkikirjoissa mainittiin Maalin niminen puoliso. Ennen Heikki Pietarinpoikaa Antti Eerikinpojan tilan isäntänä toimi Uimaniemen Pastila-Heikkilästä tilalle siirtynyt Simo Heikinpoika, joka vaimonsa Helkan kanssa mainittiin isäntänä Antti Eerikinpojan tilalla, jossa Simo toimi isäntänä v. 1652 -1671 henkikirjojen mukaan. Vuosien 1684 -1689 ja 1694 maakirjoissa tilan isännäksi mainittiin Mikko Mikonpoika. Mikko sai siis autiona olleen tilan viljeltäväksi. Mikko ilmeisesti osti tämän tilan, ellei sitten vaimonsa Maisa ollut lähtöisin tältä Antti Eerikinpojan nimeä kantaneella tilalta. Tätä tilaa alettiin kutsumaan Mikon mukaan Ruhan tilaksi. Mikko kuoli v. 1694 jälkeen, ilmeisesti Suurten nälkävuosien 1695 -1697 aikana Hankaalla. Kts. myös s. 21 U-L-V. Taulu 19.14 (IX) Maisa tai Reetta N.N. (Margaretha N.N-dotter) Syntyi n. v. 1645 mahdollisesti Joutsassa, ehkä Uimaniemellä (?). Maisa mainittiin v. -1675 -1680 henkikirjoissa Mikko Mikonpojan puolisona Pärnämäen Ruhassa sekä v. 1681 -1682 Uimaniemellä Hankaan Ruhassa. Maisa kuoli v. 1682 jälkeen Hankaalla. Lapset: - Yrjö Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1664 Joutsa, Pärnämäki. Tauluun 19.15. - Juho Mikonpoika Ruhanen, s. n. v. 1666 Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1682 henkikirjassa Mikko Mikonpoika Ruhasen poikana Hankaan Ruhassa, jossa Juho mainittiin v. 1687 henkikirjassa tilan isännän Yrjö Mikonpojan veljenä. - Paavo Mikonpoika Ruhanen, s. v. 1666 Joutsa, Pärnämäki. Mainittiin v. 1687 -1693 henkikirjoissa Yrjö Mikonpojan veljenä Uimaniemen Hankaan Ruhassa, jossa Paavo toimi sitten v. 1693 -1713 talollisena ja Ruhan tilan isäntänä. Paavo köyhtyi pahasti Suurten nälkävuosien aikana ja hänelle kertyi verorästejä. Puoliso; Kaisa, mainittiin v. 1693 -1694 104 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta - Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa henkikirjoissa. Paavon 2. puoliso Aune mainittiin v. 1707 -1708 henkikirjoissa. Sysmän verorästiluettelon v. 1704 mukaan Uimaniemen Ruhasen Paavo Mikonpoika Ruhanen on köyhä ja lisäksi laiska sekä kelvoton maanviljelijä. Kun ei toivoa parantumisestakaan, otetaan sotamieheksi ja rästi otetaan hänen omaisuudestaan, viite; s. 723 SPH I-II. Paavo Mikonpoika kuoli 66 v. ikäisenä v. 1732 Uimaniemen Hankaassa ja haudattiin 8.6.1732 Hartolassa. Henrik Mikonpoika Ruhanen, mainittiin v. 1693 henkikirjassa Yrjö Mikonpojan veljenä sekä v. 1694 henkikirjassa Paavali Mikonpojan veljenä Hankaan Ruhassa. Antti Mikonpoika Ruhanen, s. v. 1672 Joutsa, Pärnämäki, k. 60 v. ikäisenä v. 1732 Hankaan Ruhassa. Maalin N.N. (Malin el. Magdalena N.N-dotter) Mikko Mikonpoika Ruhasen mahdollinen 2. puoliso. Maalin mainittiin v. 1687 henkikirjassa Yrjö Mikonpojan äitipuolena Hankaan Ruhassa. Toisaalta Maalin voisi olla sama kuin tilalla aiemmin isännäksi mainitun Heikki Pietarinpojan puoliso Maalin. Taulu 19.15 (VIII) Yrjö Mikonpoika Ruhanen (Jören Michelsson Ruhain) Syntyi n. v. 1664 Joutsan Pärnämäen Ruhan tilalla. Yrjö muutti vanhempiensa mukana v. 1680 Uimaniemen Hankaalle, jossa hänet mainittiin v. 1682 henkikirjassa Mikko Mikonpoika Ruhasen pojaksi Ruhan tilalla. Yrjö Mikonpoika toimi isänsä Mikon jälkeen talollisena ja Hankaan Ruhan tilan isäntänä henkikirjojen mukaan v. -1687 -1693. Yrjö ilmeisesti sairastui ja/ tai kuoli varsin nuorena v. 1693 jälkeen Hankaalla (viimeistään v. 1695 -1697 nälkävuosina), koska hän hävisi henkikirjoista ja veljensä Paavo siirtyi Ruhan tilan isännäksi v. 1693. Viite; s. 21 U-L-V. Taulu 19.16 (VIII) Valpuri Pietarintytär (Walborg Pehrsdotter) Syntyi v. 1668 mahdollisesti Joutsan Uimaniemellä. Valpurin vanhempia ei saatu selvitetyksi eikä keneltäkään Pietarilta löydetty Valpuri nimistä tytärtä. On mahdollista että Valpuri olisi syntyisin Hollan tilalta ja olisi siten e.m. Heikki Pietarinpojan nuorin sisko (?), jolloin isä olisi Hollan Pietari Pietarinpoika ja äiti Maalin (?), mutta tähän ei löydetty mitään varmennusta. Valpuri avioitui tai hänet naitettiin n. v. 1686 -1687 Yrjö Mikonpoika Ruhasen puolisoksi ja miniäksi Hankaan Ruhan tilalle, jossa Valpuri mainittiin v. 1687 -1693 henkikirjoissa tilan emännäksi. Miehensä Yrjön kuoleman jälkeen Valpuri avioitui uudemman kerran Joonas Sipinpojan kanssa ja heidät mainittiin v. 1707 -1712 henkikirjoissa Hankaan Ruhassa Paavo Mikonpojan isännöimällä tilalla. Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa Valpuri Pietarintytär mainittiin Hankaan Ruhassa Tuomas Yrjönpojan äitinä. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjan mukaan Valpuri kuoli 82 v. ikäisenä 3.4.1750 Hankaalla ja kuolintiedoissa mainittiin Valpurin olleen Tuomas Yrjönpojan äiti. Lapset: - Tuomas Yrjönpoika Ruhanen, s. 1689 Hankaa, Ruha. Tauluun 19.17. Taulu 19.17 (VII) Tuomas Yrjönpoika Ruhanen (Thomas Jörensson Ruhain) Syntyi v. 1689 talollisen poikana Joutsan Hankaan Ruhassa. Tuomaan isän Yrjön kuoltua varhain, Tuomas asui äitinsä ja isäpuolensa Joonaan kanssa setänsä Paavon isännöimällä Ruhan tilalla. Tuomas Yrjönpoika toimi vartuttuaan setänsä jälkeen talollisena Ruhan tilalla, jossa hänet mainittiin Hartolan rippikirjoissa (s. 142 RK 1727 -1736 k. 119 sekä s. 149 RK 1736 -1747 k. 151) tilan (gård = kartano) isännäksi ja tilalla asui myös Tuomaan äiti Valpuri Pietarintytär. Rippikirjoissa Tuomaksella mainittiin poikkeuksellisesti myös ”sukunimi” Ruhanen (Thomas Jörensson Ruhain). Henkikirjojen mukaan Tuomas toimi Ruhan tilan isäntänä v. (1713-)-1725 -1749. Tuomaan isännyyden aikana 1720-luvulla Ruha mainittiin1/3 manttaalin 1 talouden tilaksi ja tilalla oli 1770luvulla 3 torppaa, viite; s. 76 JK. Ruhan tilan sotilastorpassa asui sotilas Risto (Christer) Tumbergh, taulu 13.1. Tuomas kuoli 78 v. ikäisenä 3.5.1767 Hankaalla ja haudattiin 10.5.1767 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattian alle vaimonsa Marketan viereen. Viite; s. 18 ja 21 U-L-V. 105 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 19.18 (VII) Marketta Jaakopintytär (Mergeta Jacobsdotter) Syntyi v. 1699 mahdollisesti Joutsan (Pertunmaan) Ruorasmäessä (?). Marketan vanhempia ei saatu selvitetyksi, johtuen siitä että Isonvihan ajalta ei ole säilynyt asiakirjoja ja toisaalta isäehdokkaita löytyy lähistöltä useita, joista ei ”riittävällä varmuudella” pystytty päättelemään Marketan isää. Hankaan lähinaapurista Uimaniemeltä löytyy sopiva isäehdokas Jaakoppi Juhonpoika, jolla löytyy rippikirjoista tytär Marketta, mutta tämä oli nuorempi ja tämä Marketta Jaakopintytär eli v. 1760 asti naimattomana itsellisenä Uimaniemen Pastilan Heikkilässä. Muista naapurikylistä löytyy mm. Ruorasmäestä kaksi sopivaa isäehdokasta; Mäkilästä Jaakoppi Yrjönpoika ja Kukon tilalta Jaakoppi Eskonpoika, samoin Nokan kylästä löytyy Jaakoppi Eerikinpoika ja hieman kauempaa muitakin sopivia isäehdokkaita. Ehkä Ruorasmäen Kukon Jaakoppi Eskonpoika voisi olla Marketan isä (?), mutta tämä on puhdasta arvausta. Marketta avioitui tai hänet naitettiin Isonvihan aikaan tai sen lopulla n. v. 1719 tienoilla naapurikylän Hankaan Tuomas Yrjönpojan kanssa ja näin Marketta tuli emännäksi Ruhan tilalle. Marketta kuoli 49 v. ikäisenä 28.12.1748 Hankaalla ja haudattiin 1.1.1749 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattian alle. Lapset: - Anna Tuomaantytär, s. v. 1721 Joutsa, Hankaa. Tauluun 5.10. - Valpuri Tuomaantytär, s. n. v. 1722 Joutsa, Hankaa. Puoliso 1.7.1754 Leskimies Antti Sipinpoika Hankaalta. - Heikki Tuomaanpoika Ruhanen, s. v. 1724 Joutsa, Hankaa. Tauluun 19.19. - Juho Tuomaanpoika, s. n. v. 1727 Joutsa, Hankaa, k. v. 1740 Hankaa, Ruha - Tuomas Tuomaanpoika Ruhanen, s. 1731 Joutsa, Hankaa, kast. 22.1.1732 Hartola. Ruhan tilan isäntä v. 1765 -1797. Tuomas kuoli 21.7.1797 Joutsan Uimaniemellä. Puoliso 26.12.1757 Sofia Heikintytär, piika Joutsan Tolvasniemen Hasasta. Sofia syntyi 10.4.1738 Joutsan Tolvasniemen Hasassa ja kuoli v. 1808 Joutsan Uimaniemellä. Tuomas Tuomaanpoika Ruhasen kuoleman v. 1797 jälkeen laaditut perunkirjat ovat säilyneet ja näissä kerrotaan yksityiskohtaisesti Tuomaan omaisuudesta ja niiden jaosta, sekä mm. myötäjäisistä tyttärien avioituessa. Tuomaksen jälkeläiset viljelivät Ruhan tilan jaossa syntynyttä Rossin tilaa. Tuomaksen ja Sofian jälkeläisiä on mm. sukututkija Aino Heikkilä. - Antti Tuomaanpoika, s. 9.7.1732 Joutsa, Hankaa, k. 1732 Hankaalla 4 vko:n ikäisenä. - Kaisa Tuomaantytär, s. 12.7.1733 Joutsa, Hankaa. Puoliso 15.12.1751 Antti Martinpoika Vehmaan kylästä. - Mikko Tuomaanpoika Ruhanen, s. 1735 Joutsa, Hankaa, kast. 3.8.1735 Hartola. Puoliso 8.1.1775 Kaarina Juhontytär Hankaasta. - Maria Tuomaantytär, s. 11.4.1738 Joutsa, Hankaa, k. 2.9.1740 Hankaa, Ruha Riitta Simontytär (Brita Simonsdotter) Syntyi v. 1709 mahdollisesti Hirvensalmella (?). Riitan ja Tuomas Yrjönpojan vihkitietoja ei löydy Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjasta, joten on epäiltävissä että Riitta olisi lähtöisin jostain muualta (kuin Hartolasta/ Joutsasta). Joka tapauksessa Riitta ilmaantui v. 1748 -1754 rippikirjoihin Tuomas Yrjönpojan 2. puolisoksi Hankaan Ruhan tilalle, jossa Riitta kuoli 65 v. ikäisenä 1.1.1774. Ei tiedossa lapsia. Taulu 19.19 (VI) Heikki Tuomaanpoika Ruhanen (Henrich Thomasson Ruhain) Syntyi v. 1724 talollisen poikana Joutsan Hankaan Ruhassa. Heikki Tuomaanpoika mainittiin Hartolan ensimmäisissä rippikirjoissa Tuomas Yrjönpojan pojaksi Hankaan Ruhassa. Heikki toimi talollisena ja kotitilansa Ruhan tilan isäntänä isänsä Tuomaan jälkeen v. (1749-)-1751 -1765. Tilan pidon ohella Heikki toimi lautamiehenä (nämdeman) Suur-Sysmän (Hartolan/Joutsan) käräjillä, eli hän oli arvostettu ja ilmeisen varakas talollinen. Lautamies Heikki Tuomaanpoika kuoli jo 41 v. ikäisenä 12.6.1765 Hankaalla ja haudattiin 14.6.1765 Hartolan vanhaan kirkkoon, sen lattian alle. 106 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Heikin jälkeen tilan isännyyttä jatkoi hänen veljensä Tuomas Tuomaanpoika v. 1765 -1799 sekä tämän jälkeen e.m. vävy Aatami Yrjönpoika vaimonsa Kaisa Tuomaantyttären kanssa v. 17991830. Tämä sukuhaara käytti myöhemmin asumansa tilan nimen mukaisesti sukunimeä Rossi. Viite; s. 21 U-L-V. Isonjaon yhteydessä kantatila jaettiin kahtia Ruhan ja Rossin tilaksi ja molempia tiloja jaettiin sitten vielä myöhemminkin. Taulu 19.20 (VI) Maria Kustaantytär (Maria Gustafsdotter) Syntyi v. 1729 torpparin tyttärenä Hartolan Ruokojärvellä. Isä taulussa 20.1. Hartolan rippikirjassa (s. 199 RK 1748 -1754 k. 203) Maria mainittiin torppari Kustaa Samuelinpojan tyttäreksi Ruokojärven torpassa, kerrottiin myös Marian avioituneen (gift) v. 1748. Maria avioitui tai hänet naitettiin 19 v. ikäisenä 18.12.1748 Joutsan puolelle Hankaaseen Heikki Tuomaanpojan puolisoksi. Hartolan kuulutettujen ja vihittyjen kirjan mukaan Maria oli piika Ruokojärveltä. Hankaan Ruhan tilan emäntä. Maria kuoli 45 v. ikäisenä 24.2.1774 Hankaalla. Lapset: - Anna Heikintytär, s. 21.7.1749 Joutsa, Hankaa. Tauluun 13.4. - Kaarina Heikintytär, s. 20.9.1752 Joutsa, Hankaa, k. 4.12.1754 Hankaa, Ruha - Marja Heikintytär, s. 15.3.1756 Joutsa, Hankaa, k. 21.6.1762 Hankaa, Ruha - Antti Heikinpoika, s. 26.7.1759 Joutsa, Hankaa, talollinen Hankaan Ruhassa, k. 2.7.1799 Hankaan Ruhassa, puoliso 17.12.1780 Maria Pekantytär, s. 1759, piika Kortekankaalta, k. 1829 Ruhassa. Antin ja Marian poika Tuomas Antinpoika Ruhanen, s. 19.12.1783 (k. 2.6.1861) ja vaimonsa Eeva Pekantytär (s. 1791, k. 25.9.1862) toimivat seuraavina talollisina Ruhassa. Tuomas Antinpoika Ruhanen toimi myös kirkon kuudennusmiehenä (sexman). Tuomaan jälkeläiset jatkoivat tilanpitoa Uimaniemen n:o 3 Ruhassa, kun taas Rossin tilalla jatkoi Tuomaan isän isän veljen jälkeläiset. Vuonna 1805 Ruhan tilan pinta-ala oli 692,18 ha, viite; s. 18 U-L-V. - Heikki Heikinpoika, s. 5.11.1762 Joutsa, Hankaa (kaksosena), talollinen ja yhtiömies Ruhassa, k. 20.11.1793 Hankaan Ruhassa, puoliso 7.12.1788 Anna Juhontytär, s. 1768, torpparin tytär Vahvaselästä, k. 1808 Hankaassa. - Tuomas Heikinpoika, s. 5.11.1762 Joutsa, Hankaa, k. 21.12.1764 Joutsa, Hankaa Taulu 20 Ruokojärven Kustaa Samuelinpojan sukuhaara Yleistä: Ruokojärvi ja sen saman niminen talo sijaitsee Hartolan Murakan kylän eteläpuolella Honkapään tien n:o 15064 varrella Iso-Ruokojärven itäpuolella, ennen Honkapään taloa. Vuoden 1790 Kuninkaan kartaston mukaan Ruokojärvi nimisen järven itäpuolella sijaitsi Rokoiärvi TorpBy. K.o. kartan mukaan Ruokojärvellä oli tuolloin 3 torppaa. Taulu 20.1 (VII) Kustaa Samuelinpoika (Gustaf Samuelsson) Syntyi v. 1699 mahdollisesti Hartolassa. Kustaa voisi olla Vastamäen Samuel Eerikinpojan poika tai ehkä Hartolan nykyisen kirkonkylän tuntumassa sijainneen Kankaanpään Samuel Juhonpojan poika tai tämän naapurista Samuel Ristonpojan poika, tai Kirkkolan Samuel Juhonpojan poika, mutta asiaan ei löydetty mitään varmennusta. Toisaalta voisi olla mahdollista että Kustaa olisi lähtöisin Sysmän puolelta (?), esim. Nuoramoisten Värilässä kuoli v. 1708 Samuel Tuomaanpoika. Henkikirjojen mukaan Hartolassa asui varsin vähän Samuel nimisiä, e.m. henkilöiden lisäksi, toki Hartolasta tiedetään e.m. lisäksi lukkari Samuel Gååsman. Joka tapauksessa Kustaa Samuelinpoika mainittiin Hartolan ensimmäisessä rippikirjassa (s. 195 RK 1727 -1736 k. 174) torpparina Pohjolan kylän takamailla Selänkylässä (Selkä) sekä kerrottiin että torppa sijaitsi Ruokojärvellä, joka torppa sitten siirrettiin Kalhon kartanoon kuuluvaksi. Kustaalla mainittiin e.m. rippikirjassa vaimonaan Eeva Matintytär sekä tytär Maria. Kustaa kuoli 81 v. ikäisenä vanhana torpparina 16.3.1780 Ruokojärvellä. 107 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Taulu 20.2 (VII) Eeva Matintytär (Eva Mattsdotter) Syntyi v. 1710 mahdollisesti Hartolassa. Eevan vanhempia ei pystytty selvittämään puutteellisten asiakirjojen vuoksi (Isonvihan ajalta), eikä monista Matti vaihtoehdoista pystytty päättelemään kuka Mateista olisi todennäköisin Eevan isä. Eeva avioitui tai hänet naitettiin n. 18 v. ikäisenä n. v. 1728 Kustaa Samuelinpojan kanssa Hartolan Selänkylään, jossa Eeva toimi Kalhon Ruokojärven torpan emäntänä. Eeva kuoli jo 30 v. ikäisenä 11.9.1740 tiettävästi lapsivuoteeseen Ruokojärvellä. Lapset: - Maria Kustaantytär, s. v. 1729 Hartola, Selkä. Tauluun 19.20. - Kaarina Kustaantytär, s. 1731 Hartola, Selkä, kast. 31.10.1731 Hartola Eeva Yrjöntytär (Eva Jöransdotter) Syntyi v. 1706 mahdollisesti Hartolan Kalholla. Eeva avioitui tai hänet naitettiin 35 v. ikäisenä torpparin ja leskimies Kustaa Samuelinpojan kanssa 21.12.1741 ja näin Eeva tuli emännäksi Ruokojärven torppaan. Vihkitiedoissa ei kerrottu, mistä Eeva oli lähtöisin, mainittiin ainoastaan piiaksi (pig). Emäntänä Kalhon kartanon takamailla Ruokojärven torpassa. Eeva kuoli 70 v. ikäisenä 7.6.1776 Ruokojärvellä. Lapset: - Tuomas Kustaanpoika, s. 11.1.1745 Hartola, Kalho, Ruokojärvi - Helena Kustaantytär, s. 26.9.1747 Hartola, Kalho, Ruokojärvi Taulu 21 Hartolan Vehkasalon torpparisukuhaara Yleistä: Vehkasalon saari sijaitsee Jääsjärvessä Hartolan kirkonkylän itä-koillispuolella. Jääsjärvi on Suomen 54. suurin järvi. Jääsjärven vedenpinnan korkeustaso on 92,3 m meren pinnan yläpuolella. Jääsjärvi on osa Sysmän reittiä. Suontee järvi laskee vetensä Viherin kautta koillisesta Jääsjärveen, joka taas laskee Tainionvirtaa pitkin vetensä Päijänteeseen. Vehkasalon torppa ja nykyinen Vehkasalon tila sijaitsee saaren länsiosassa kirkonkylän puoleisessa niemessä. Taulu 21.1 (VI) Paavali Sipinpoika (Påhl Sigfredsson) Syntyi n. v. 1685 mahdollisesti Hartolassa, asiaa ei tunneta tarkemmin, ehkä Kalholla tai Pohjolan kylässä (?). Paavali Sipinpoika mainittiin Hartolan enimmäisessä rippikirjassa (RK 1727 -1736) itsellisenä Selänkylässä, josta hän rippikirjan mukaan siirtyi perheineen torppariksi Vehkasaloon ilmeisesti v. 1735/ 1736 tienoilla. Paavalia ja hänen vanhempiaan ei löydetty henkikirjoista. Paavali toimi torpparina Hartolan Vehkasalossa, eli Jääsjärven Vehkasalon saaressa, jossa hän rippikirjan (s. 237 RK 1736 -1747 k. 250) mukaan kuoli tammikuussa 1740. Hartolan kuolleitten ja haudattujen kirjasta Paavalin kuolintietoa ei löydy. N.N. Paavalin ilmeisen ensimmäisen puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Reko Paavalinpoika, s. 1708 Hartola, Koskipää, torpparina Vehkasalossa, k. 13.3.1767 Vehkasalo. Puoliso 30.11.1740 Maria Sakariaantytär. - Eskeli Paavalinpoika, s. n. 1713 Hartola, Vehkasalo. Tauluun 39.A.1. Taulu 21.2 (VI) Kaarina Eerikintytär (Carin Ericsdotter) Syntyi v. 1698 mahdollisesti Hartolassa, asiaa ei tiedetä tarkemmin. Kaarinan ensimmäisen miehen nimi oli Simo, josta tiedetään vain etunimi. Kaarina Eerikintytär avioitui ehkä v. 1715 tienoilla Simon kanssa, josta liitosta on lapsi Maria. Simo kuoli ilmeisesti Isonvihan aikaan. 108 Sukukirja: Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta Seppo Tamminen 19.5.2015 I osa Kaarina avioitui toisen kerran ehkä n. v. 1718 tienoilla Paavali Sipinpojan puolisoksi. Torpan emäntänä Hartolan Jääsjärven Vehkasalon saaressa. Kaarina kuoli tiettävästi 72 v. ikäisenä 20.12.1770 Hartolan (Pertunmaan) Knaappilassa. Kaarinan lapsi ensimmäisestä avioliitosta (Simon kanssa): - Maria Simontytär, s. 1716 Hartola, mainittiin Paavali Sipinpojan tytärpuolena Selänkylässä ja Vehkasalossa, k. 16.5.1759 Joutsa, Laitjärvi. Puoliso; 11.12.1737 Tuomas Yrjönpoika Sankari, jonka isä Havuhuupon sukukirjassa, taulussa 27.B.7. Paavalin ja Kaarinan lapset: - Yrjö Paavalinpoika, s. 1719 Hartola, Koskipää (?), k. 5.2.1738 Hartola, Vehkasalo - Riitta Paavalintytär, s. 1722 Hartola, Koskipää (?), k. 16.1.1752 Hartola, Knaappila. Puoliso 23.1.1743 Tuomas Heikinpoika, talollinen Knaappilassa. - Kaarina Paavalintytär, s. n. 1727 Hartola, Koskipää (?). Tauluun 14.6. - Heta Paavalintytär, s. 1730 Hartola, Koskipää, k. 1804 Joutsa, Laitjärvi, Sankari. Puoliso 18.12.1747 Jaakoppi Yrjönpoika, torpparina Laitjärven Sankarin Jaakkolan torpassa. 109
